23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/1

1.

on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin tärkeimpänä haasteena on nyt palauttaa kansalaisten luottamus sen kykyyn ylläpitää rahoitusvakautta ja saada aikaan uutta talouskasvua sekä varmistaa demokraattisesti oikeutetun poliittisen päätöksenteon ylivalta rahoitusmarkkinoiden negatiiviseen vaikutusvaltaan nähden.

2.

kannattaa Euroopan integraation syventämistä taloushallinnon alalla sillä edellytyksellä, että kehitys on demokraattisesti oikeutettua ja tapahtuu Euroopan unionin toimielinkehyksessä. Komitea toteaa kuitenkin, ettei 9. joulukuuta 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kyennyt soveltamaan yhteisömenetelmää uuteen finanssipoliittiseen sopimukseen eikä talouspolitiikan vahvempaan koordinointiin, vaikka 26 jäsenvaltiota 27:stä olisi halunnut säilyttää yhteisömenetelmän, koska tämä olisi vaatinut yksimielisyyttä. Jäljelle jäi siten vain hallitustenvälinen lähestymistapa kaikkine oikeudellisine ja poliittisine seurauksineen. Komitea pahoittelee, että toistaiseksi on sovellettu erittäin kapea-alaista lähestymistapaa, johon on kuulunut ainoastaan budjettikurin sisällyttäminen hallitustenväliseen sopimukseen. Lissabonin sopimuksen muuttaminen voi alueiden komitean mielestä tulla kyseeseen siten, että perustetaan Euroopan tulevaisuutta käsitelleen valmistelukunnan (2002–2003) kaltainen valmistelukunta pohtimaan muutoksia ja varmistetaan Euroopan unionin toimielinten, myös alueiden komitean, täysi osallistuminen.

3.

on tyytyväinen siihen, että komissio puolustaa yhteisömetodia päättäväisesti nykyisessä vaikeassa talous-, budjetti- ja instituutiotilanteessa. Alueiden komitea katsoo EU:n paikallis- ja alueviranomaisten poliittisena edustuselimenä, että se on ainoa tapa taata unionin demokraattinen legitiimiys, yhteisvastuun ja yhteenkuuluvuuden toteutuminen sekä monitasoisen hallinnon, subsidiariteetin ja suhteellisuuden periaatteiden kunnioittaminen. Komitea aikoo varmistaa, että näiden arvojen yhteisvaikutus näkyy myös parhaillaan neuvoteltavana olevassa komission ja alueiden komitean tarkistetussa yhteistyösopimuksessa.

4.

suhtautuu myönteisesti Kroatian lähestyvään jäsenyyteen ja toivoo voivansa vastaanottaa jo tammikuusta 2012 kroatialaisia tarkkailijoita seuraamaan komitean työtä.

5.

korostaa sitä, että vaikka unionin budjetti on kooltaan suhteellisen pieni, se on olennaisen tärkeä Lissabonin sopimuksessa ja Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyihin ja sovittuihin haasteisiin vastaamiseksi. Komitea painottaa budjetin erityisluonnetta ja lisäarvoa kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin budjetteihin verrattuna, sillä unionin budjetti on aina tasapainossa, eli yhtäkään euroa ei käytetä velan takaisinmaksuun, ja siitä valtaosa (94,5 prosenttia) käytetään investointeihin, jotka suuntautuvat valtio-, alue- ja paikallistasolle. Komitea korostaa unionin budjetin aikaansaaman vipuvaikutuksen ratkaisevaa merkitystä Euroopan talouden elvytysstrategian ja alue- ja paikallishallinnolle suuntautuvien rakenteellisten investointien rahoituksen kannalta erityisesti nykyisessä kriisitilanteessa.

6.

korostaa, että AK:n on jatkuvasti esitettävä poliittisia näkemyksiään EU:n tulevista toimenpiteistä finanssipoliittisen ja taloudellisen integraation syventämiseksi sekä valtiotasoa alempien hallintotahojen, jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioiden välisestä synergiasta. AK:n on puolustettava alue- ja paikallisviranomaisten taloudelliseen itsemääräämisoikeuteen liittyviä oikeudellisia toimivaltuuksia ja reagoitava kaikkiin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuuksiin ottaa kohtuuhintaista lainaa.

7.

kehottaa budjettivallan käyttäjiä sopimaan ennen vuoden 2012 loppua aikavälin 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklassa vahvistetun sitoumuksen mukaisesti, jotta "oikeudenmukaiseen palautumaan" perustuva ajattelutapa saadaan murrettua ja kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien viimeistelyyn jää riittävästi aikaa monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvien säädösten hyväksymisen jälkeen.

8.

kannattaa Euroopan komission ehdotusta obligaatiolainoja koskevasta kokeilusta.

9.

pitää koheesiopolitiikkaa Euroopan unionin pääasiallisena varainjakopolitiikkana, joka voi edistää talouden tasapainoista ja niin ympäristön kuin yhteiskunnankin kannalta kestävää kehitystä kaikilla Euroopan alueilla. Komitea pitääkin valitettavana, että koheesiopolitiikkaan osoitettavia määrärahoja on pienennetty monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskevassa ehdotuksessa, etenkin kun ajatellaan nykyistä talous-, finanssi- ja sosiaalista kriisiä ja Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisia tavoitteita.

10.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen jatkaa koheesiopolitiikan harjoittamista kaikilla unionin alueilla ja pelkistää sen rakenne kahteen tavoitteeseen ja kolmeen alueluokkaan 6. lokakuuta 2011 esitetyn lainsäädäntöpaketin mukaisesti. Komitea toivoo kuitenkin, että asukaskohtaisen BKT:n lisäksi voitaisiin käyttää muitakin kriteereitä erityisesti ohjelmien täytäntöönpanon ja arvioinnin yhteydessä, sillä BKT ei ilmennä riittävän tarkasti talouden kehityksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden eikä ympäristön kannalta kestävän kehityksen tasoja eikä alueiden välisiä eroja.

11.

kannattaa Euroopan komission ehdotuksia 1) luoda yhteinen strateginen kehys unionin eri alojen poliittisen toiminnan johdonmukaisuuden ja yhteisvaikutusten lisäämiseksi ja 2) tehdä komission ja kunkin jäsenvaltion välinen kumppanuussopimus. Komitea on tyytyväinen siihen, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan suoraan mukaan tämän politiikan muotoiluun.

12.

toteaa, että koheesiopolitiikka voi vaikuttaa merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian käytännön toteutumiseen, mutta muistuttaa, että perussopimusten mukaan koheesiopolitiikan perustehtävänä on vähentää taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja. Komitea toivoo siksi lisää joustavuutta temaattisten tavoitteiden ja varojen keskittämiskohteiden valintaan ja katsoo, että monitasoisen hallinnon periaatteelle ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehtävälle kumppaniyhteistyölle on annettava todellista painoarvoa.

13.

kannattaa lainsäädäntöpaketin ehdotuksia, jotka koskevat kaupunkiulottuvuuden vahvistamista, paikallisia kehittämistoimia ja yhdennettyjä alueellisia investointeja, ja kehottaa panemaan kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmat täytäntöön Euroopan unionin rahoitustuen avulla. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun on heijastettava riittävästi maaseudun kehittämisen ulottuvuutta ja siinä on oltava asianmukaiset yhteydet YMP:hen.

14.

hyväksyy periaatteen, jonka mukaan koheesiopolitiikkaan liittyviä julkisia menoja pyritään tehostamaan ehdollisuusjärjestelmän avulla, mutta varoittaa hankaloittamasta sen täytäntöönpanoa liiaksi. Komitea kannattaa ennakkoehtojärjestelmää, kunhan noudatettavien ehtojen luetteloa lyhennetään, ja hyväksyy jälkikäteen sovellettavien ehtojen periaatteen edellyttäen, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat suoraan mukana käytettävien tulosindikaattoreiden laatimisessa. Komitea torjuu sen sijaan ehdotukset makrotaloudellisista ehdoista, jotka perustuvat vakaus- ja kasvusopimukseen, ja suhtautuu hyvin varauksellisesti suoritusvaraukseen.

15.

kannattaa alueellisen yhteistyön tavoitteen vahvistamista ja siihen osoitettujen varojen kasvattamista, jotta yhteistyö voi käsittää muutakin kuin hyvien käytänteiden vaihtoa Euroopan alueiden välillä.

16.

on tyytyväinen siihen, että eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 tarkistusehdotukseen sisältyy useita alueiden komitean esittämiä ehdotuksia, kuten talouden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuus osallistua EAYY:hyn sekä EU:n ulkopuolisten maiden tahojen osallistumisen helpottaminen. Komitea korostaa tämän välineen mahdollisuuksia rajatylittävään yhteistyöhön kaikilla unionin politiikanaloilla. Komitea sitoutuukin jatkamaan työtään välineen edistämiseksi muun muassa alan fooruminsa kautta ja aikoo jatkossakin hallinnoida EAYY-rekisteriä.

17.

katsoo, että "Verkkojen Eurooppa" -väline, johon on osoitettu 50 miljardin euron määrärahat, voi vaikuttaa myönteisesti unionin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja toimia merkittävänä kannustimena sen vahvistamiselle ja lisäinvestointien houkuttelemiselle muun muassa hankeobligaatioiden kautta. Komitea kuitenkin katsoo, että välineen tulisi olla yhdenmukainen koheesiopolitiikan hallinnoinnin ja määrärahojen kanssa. Komitea pitää joka tapauksessa olennaisen tärkeänä, että johdonmukaisuus ja yhteensopivuus rakennerahastoista rahoitettujen hankkeiden kanssa varmistetaan ja että myös alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat hankkeiden valintaan.

18.

aikoo antaa yksityiskohtaisen lausunnon uudesta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta sääntelykehyksestä, joka on tarkoitettu kaikille Euroopan laajuisia liikenneverkkoja käsittelevän politiikan toimijoille eikä vain jäsenvaltioille ja joka voi poistaa monia eurooppalaisen liikennejärjestelmän käyttöönottoa haittaavia esteitä.

19.

kannattaa yhteisölle aiheutuvien, käytöstä johtuvien ja ympäristökustannusten sisällyttämistä hintoihin kaikkia liikennemuotoja koskevan yhdenmukaistetun verotuksen kautta. Veron tuotto osoitetaan yhdennetyn, tehokkaan ja kestävyysperiaatteiden mukaisen liikennejärjestelmän perustamiseen. Komitea kannattaa lisäksi uusien rahoitusvälineiden, kuten eurooppalaisten hankejoukkolainojen, käyttöönottoa. Komitea katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tehokkaampi hyödyntäminen voisi osaltaan auttaa varmistamaan uusien liikenneinfrastruktuurihankkeiden rahoituksen.

20.

pitää tarpeellisena, että Euroopan komissiolla on käytössään kattava strategia, jonka mukaan koheesiopolitiikan vaikutuksista ja hyödyistä tiedotetaan ruohonjuuritasolle, ja muistuttaa alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisesta roolista ja AK:n tarjoamasta tuesta tässä asiassa.

21.

painottaa, että Eurooppa 2020 -strategialle on annettava täysimittainen alueellinen ulottuvuus.

22.

pitää valitettavana, että useimmissa tapauksissa Eurooppa 2020 -strategian mukaisten kansallisten uudistusohjelmien valmistelun tarjoama tilaisuus toteuttaa Eurooppa 2020 -strategia kaikkien hallintotasojen yhteistyönä on jätetty käyttämättä. Euroopan komission vuotuisissa kasvuselvityksissä (2012 ja 2013) tulisikin painottaa, että jäsenvaltioiden on käsiteltävä monitasoista hallintoa ja yhteistyötä edistymisraporteissaan. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, missä määrin ja miten kaikki kumppanit, myös paikallis- ja alueviranomaiset, on otettu mukaan Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon. Tarvittaessa tästä aiheesta olisi annettava erityisiä suosituksia, jotta strategiaan sitouduttaisiin laajemmin. Eurooppa 2020 -strategian uskottavuus on vaakalaudalla, jos EU:n, valtio-, alue- ja paikallistason sekä kansalaisten välille ei synny kumppanuutta.

23.

muistuttaa ehdotuksestaan, jonka mukaan jokaisessa jäsenvaltiossa laadittaisiin alueellisia sopimuksia, joiden avulla taataan kansallisten uudistusohjelmien kumppanuuslähtöinen täytäntöönpano ja kumppanuussopimusten yhteinen valmistelu. Komitea tähdentää, että komission esittämää kumppanuusperiaatetta tulisi käytännössä noudattaa siten, että kumppanuussopimuksia ei hyväksytä ennen kuin kaikki EU-varojen myöntämiseen oikeudellisesti toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet sopimuksen. Myös alueellisten sopimusten tarjoamaa vaihtoehtoa tulisi edistää.

24.

katsoo, että lippulaivahankkeiden jatkotoimia olisi tehostettava ja seurattava tuloslähtöisestä näkökulmasta. Lippulaivahankkeisiin kuuluvasta toiminnasta on tiedotettava jatkuvasti ruohonjuuritason sidosryhmille. AK:n hiljattain julkaisema kyselytutkimus "Eurooppa 2020: strategian toteuttaminen paikan päällä" osoitti, että mitä paremmin paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat lippulaivahankkeet, sitä merkityksellisempiä ne ovat paikallisen ja alueellisen toiminnan kannalta. Tämä auttaa myös sijoittamaan paikalliset ja alueelliset hankkeet laajempaan unionin tavoitteiden kontekstiin, mikä parantaa vastuunottoa ja toiminnan koordinointia.

25.

pitää unionin nykyistä tutkimusbudjettia riittämättömänä ja kannattaakin monivuotisessa rahoituskehyksessä ehdotettua merkittävää lisätukea tutkimukselle ja innovoinnille (53 miljardista eurosta 80 miljardiin euroon). Näin unioni pääsee lähemmäs Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta, jonka mukaan tutkimukseen ja innovointiin tulee sijoittaa 3 prosenttia EU:n BKT:stä innovaatiounionin perustamistavoitteen mukaisesti. Komitea painottaa, että kansalliset ohjelmat ja unionin tutkimuksen puiteohjelma on sovitettava paremmin yhteen.

26.

kannattaa tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen luomista (Horizon 2020), sillä sen avulla on mahdollista yksinkertaistaa ja yhdistää tämän alan eri rahoitusohjelmia, joita ovat muun muassa tutkimuksen puiteohjelma (FP7) ja kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelma. Komitea korostaa kuitenkin, että tutkimuksen ja innovoinnin yhteistä strategiakehystä tulisi koordinoida tehokkaasti ja sen tulisi olla johdonmukainen rakennerahastoille ehdotetun strategiakehyksen kanssa. Komitea pitää tässä yhteydessä tervetulleena alueellista innovaatioiden tulostaulua. Komitea onkin antanut asiasta suosituksen (1), jonka mukaan tulisi harkita innovaatioiden tulostaulun toteuttamista ja julkaisemista myös aluetasolla, mikä tarjoaisi mahdollisuuden alue- ja paikallistason viranomaisille, tiedeyhteisöille (yliopistoille, korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille) sekä yrityksille arvioida ja seurata alueellisen innovaatiotoiminnan onnistumista.

27.

kannattaa Education Europe -ohjelman laajentamista ja sen määrärahojen kasvattamista vuoden 2013 jälkeen, jotta voidaan tukea liikkuvuutta edistäviä koulutushankkeita. Komitea katsoo, että itsenäistä ajattelua, luovuutta ja innovointia helpottava koulutus on keskeinen tekijä pyrittäessä varmistamaan kasvu ja kilpailukyky tulevaisuudessa. Alueiden komitea tunnustaa myös koulutuksen laajemman roolin persoonallisuuden ja sosiaalisten taitojen kehittämisessä sekä yhdenvertaisten mahdollisuuksien turvaamisessa ja koulutus- ja liikkuvuusmahdollisuuksien tarjoamisessa. Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on noudattanut komitean kehotusta sisällyttää myös urheilu yhdennettyyn koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmaan.

28.

suhtautuu erittäin myönteisesti komission suunnitelmiin yhdistää kansalliset tutkimusjärjestelmät toisiinsa ja taata avoin kilpailu tutkimusalalla ja keskeisten yliopistovirkojen täyttämisessä.

29.

kannattaa lisätoimien toteuttamista sähköisen kaupan, sähköisen hallinnon ja yleensä tieto- ja viestintätekniikkapohjaisen kehityksen mahdollisuuksien hyödyntämiseksi, kunhan samalla taataan kansalaisten oikeus luotettavaan tietoon, turvallisuuteen ja yksityisyyteen. AK antaa tunnustuksen digitaalistrategian valtavalle merkitykselle energiatehokkuuden, julkisten palvelujen yhteentoimivuuden ja laajakaistaverkkojen rahoituksen edistämisessä ympäri Euroopan unionia. Komitea suhtautuukin myönteisesti siihen, että digitaaliverkoille osoitetaan "Verkkojen Eurooppa" -välineen ja siihen liittyvien Euroopan laajuisia televerkkoja koskevien suuntaviivojen kautta 9,2 miljardin euron määrärahat.

30.

palauttaa mieleen lippulaivahankkeessa "Euroopan digitaalistrategia" (2) asetetun tavoitteen, jonka mukaan peruslaajakaistayhteyden olisi oltava kaikkien eurooppalaisten ulottuvilla vuoteen 2013 mennessä. Komitea katsoo, että tätä tavoitetta olisi täydennettävä lähestymistavalla, joka perustuu tätä aihetta koskevien kansalaisoikeuksien määrittelyyn sekä erityisiin julkisen palvelun velvoitteisiin.

31.

hyväksyy sen, että tulevan, vuoden 2013 jälkeisen Creative Europe -ohjelman painopisteenä on Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttaminen. Kulttuuri- ja media-alaa yhdistävällä ohjelmalla tulee helpottaa kulttuurituotteiden jakelua, luoda yhteiset verkkomarkkinat audiovisuaalisille teoksille ja edistää kulttuuri- ja luovien alojen työllistämispotentiaalin hyödyntämistä siten, että samalla suojellaan ja vaalitaan Euroopan kulttuuriperintöä.

32.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo keskittyä vakauteen ja kasvuun ja on lisäksi sisällyttänyt työohjelmaansa myös useita merkittäviä, sosiaalikysymyksiä koskevia aloitteita.

33.

toistaa äskettäin sosiaalisesta asuntotarjonnasta antamassaan lausunnossa (CdR 71/2011) Euroopan komissiolle esittämänsä kehotuksen laatia mahdollisimman pian EU:n strategia, jonka avulla varmistetaan, että kaikilla on mahdollisuus kohtuuhintaiseen ja tyydyttävään asuntoon. Komitea huomauttaa, että strategia vastaisi täysin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita köyhyyden poistamisesta ja EU:n väestön terveydentilan parantamisesta. Komitea kehottaa niin ikään sovittamaan kyseisen strategian yhteen EU:n energiapolitiikkojen kanssa ja katsoo, että rakennusten energiatehokkuutta parantavien hankkeiden tulisi jatkossakin voida saada tukea Euroopan aluekehitysrahastosta, sillä ne ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta keskeinen tekijä.

34.

pohtii, miten Euroopan komission puheenjohtajan unionin tilasta pitämässään puheessa mainitsema nuorten mahdollisuuksia koskeva aloite (Young Opportunities) on edistynyt.

35.

sitoutuu tuomaan oman panoksensa sosiaalista yrittäjyyttä koskevan Euroopan komission paketin laatimiseen, sillä se on erityisen tärkeä paikallis- ja alueviranomaisille, jotka tarkastelevat sitä niin työnantajan, palveluntarjoajan kuin asiakkaankin näkökulmasta.

36.

aikoo antaa oman panoksensa lasten köyhyyttä käsitteleviin Euroopan komission suosituksiin, jotka perustuvat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin työttömyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi.

37.

on tyytyväinen siihen, että maatalous- ja kalastusneuvosto sai aikaan 14. marraskuuta 2011 väliaikaisen ratkaisun unionin vähävaraisimmille suunnatun elintarvikeavun jatkamisesta vuoteen 2013, mutta pahoittelee, ettei sopimusta ohjelman jatkamisesta pysyvästi vuoden 2013 jälkeen saatu aikaiseksi. Komitea katsoo joka tapauksessa, että jos elintarvikeapuohjelma siirtyy yhteisen maatalouspolitiikan piiristä Euroopan sosiaalirahaston piiriin, määrärahojen on seurattava mukana talousarviorakenteen mukaisesti.

38.

aikoo edistää aktiivisesti kansanterveyttä ja kuluttajapolitiikkaa koskevien monivuotisten ohjelmien 2014–2020 sekä sähköisen terveydenhuollon ohjelman kehittelyä.

39.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia urheilun potentiaalin hyödyntämisessä sosiaalisen osallisuuden ja terveellisten elintapojen edistäjänä.

40.

sitoutuu osallistumaan aktiivisesti niin Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20 Earth Summit -huippukokous) valmisteluihin EU:n tasolla kuin kesäkuussa 2012 pidettävään konferenssiinkin sekä huippukokouksen jatkotoimiin. Komitea kehottaa tässä yhteydessä laatimaan Rion huippukokouksessa vihreän paikallistalouden etenemissuunnitelman ja tarkistamaan YK:n hallintorakenteita siten, että paikallis- ja alueviranomaiset tunnustetaan keskeisiksi tekijöiksi siirtymisessä kohti kestävää kehitystä.

41.

kehottaa jälleen Euroopan komissiota esittämään mahdollisimman aikaisin vuonna 2012 ehdotuksen unionin seitsemänneksi ympäristöä koskevaksi toimintaohjelmaksi, jossa asetetaan selkeät tavoitteet ja aikataulu ja nostetaan etusijalle sellaiset mekanismit, jotka voivat tukea paikallis- ja alueviranomaisia EU:n ympäristösäännöstön täytäntöönpanossa. Yksi mahdollisuus on laajentaa kaupunginjohtajien ilmastosopimusta laajemmaksi resurssitehokkuutta käsitteleväksi toimintaohjelmaksi, jossa painotetaan erityisesti kestävää vesi- ja jätehuoltoa.

42.

odottaa tilaisuutta päästä arvioimaan vuoteen 2050 ulottuvaa energia-alan etenemissuunnitelmaa ja vahvistaa sitoumuksensa edistää kestäviä energiaratkaisuja paikallistasolla, jotta siirtyminen vähähiiliseen energiatalouteen olisi mahdollista. Komitea aikoo käsitellä tasapainoisemman energiapolitiikan ja tukijärjestelmien tarvetta.

43.

kehottaa Euroopan komissiota ottamaan vuoteen 2020 ulottuvaa, luonnon monimuotoisuutta koskevaa Euroopan unionin strategiaa toteuttaessaan huomioon CBD:n COP 10 -kokouksen päätöksen biologista monimuotoisuutta koskevasta alue- ja paikallisviranomaisten toimintasuunnitelmasta 2011–2020 (Plan of Action on Subnational Governments, Cities and other Local Authorities for Biodiversity).

44.

tukee EU:n ponnisteluja saada aikaan maailmanlaajuinen, oikeudellisesti sitova Yhdistyneiden Kansakuntien sopimus ja on hyvillään Durbanissa saavutetusta edistyksestä, joka on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Komitea kehottaa varmistamaan, että Durbanin jälkeisiä kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja käydään Cancúnin konferenssissa saavutettujen edistysaskelten pohjalta: Cancúnissa tunnustettiin valtiotasoa alempien hallintotasojen ratkaiseva rooli ja annettiin tunnustusta sekä entistä aktiivisempi tuki paikallis- ja aluetason merkittäville sopeuttamis- ja hillitsemistoimille, mukaan luettuina pitkän aikavälin ponnistukset vähähiilisen, ympäristöystävällisen talouden rakentamiseksi.

45.

kehottaa ottamaan ympäristöpolitiikan ja ilmastonmuutostoiminnan painopisteet keskeisesti huomioon muilla politiikanaloilla, jotta niiden yhteisvaikutukset olisivat mahdollisimman tehokkaat.

46.

kannattaa tavoitetta nostaa ilmastoon liittyvien menojen osuus vähintään 20 prosenttiin vuoden 2013 jälkeisessä EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä. Komitea kehottaa kuitenkin jälleen EU:n budjettivallan käyttäjää varmistamaan, että EU:n talousarvion ja monivuotisen rahoituskehyksen kohdentamista parannetaan, jotta voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää paikallis- ja alueviranomaisten toteuttamien ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien tarjoamat mahdollisuudet ja lisätä tukea paikallis- ja aluetason energiansäästö- ja energiatehokkuushankkeisiin suuntautuville keskipitkän ja pitkän aikavälin investoinneille erityisesti kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen puitteissa.

47.

toistaa tässä yhteydessä myös kehotuksensa varmistaa, että uudella LIFE-välineellä tuetaan edelleen paikallis- ja alueviranomaisia keskeisinä tuensaajina ja että se toimii liikkeellepanevana voimana, jonka ansiosta EU:n rahoitusta voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti kunnianhimoisten ympäristönsuojeluhankkeiden toteuttamiseen.

48.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen ydinturvallisuutta koskevan sääntelyn tarkistamisesta.

49.

on tyytyväinen siihen, että EU:n toimielimet tukevat yleisesti monitasoisen hallinnon käsitettä Euroopan unionin politiikassa, ja muistuttaa erityisesti koheesiopolitiikkaa koskevasta lainsäädäntöpaketista, jossa monitasoinen hallinto on vahvistettu yhdeksi johtavista yleisperiaatteista. Komitea kehottaa kuitenkin EU:n toimielimiä soveltamaan monitasoisen hallinnon periaatetta myös käytännössä siten, että todellinen monitasoisen hallinnon kulttuuri saa jalansijaa poliittisten linjausten valmisteluvaiheessa ja että ehdotetaan konkreettisia, innovatiivisia monitasoiseen hallintoon ja kumppanuuteen perustuvia välineitä.

50.

korostaa, että järkevään sääntelyyn perustuvalla EU:n lähestymistavalla tulisi pyrkiä paikallis- ja alueviranomaisiin ja yksityisiin toimijoihin kohdistuvan hallinnollisen ja taloudellisen taakan vähentämiseen EU:ssa. Tällainen toiminta perustuu poliittiseen sykliin, jossa lainsäädäntöä tarkistetaan jatkuvasti ja mukautetaan uusien haasteiden ja olosuhteiden mukaiseksi, jossa täytäntöönpanoa ja konkreettisia täytäntöönpanokokemuksia arvioidaan läpikotaisesti hallinnon kaikilla tasoilla ja jossa hyödynnetään uusia sähköisen hallinnon ratkaisuja.

51.

on sitoutunut seuraamaan jatkossakin toissijaisuusperiaatteen soveltamista erityisesti tekemällä yhteistyötä muiden EU:n toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten parlamenttien kanssa.

52.

kehottaa sääntely-ympäristön parantamiseksi EU:ta ottamaan vaikutustenarvioinneissaan alueelliset näkökohdat nykyistä paremmin huomioon ja ehdottaa, että komitea voisi osallistua järjestelmällisemmin Euroopan komission tekemiin vaikutustenarviointeihin. AK aikoo lisäksi kehittää mekanismeja, joiden avulla voidaan antaa panos nykyisen lainsäädännön jälkiarviointiin erityisesti tarkastelemalla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanotapoja paikallis- ja aluetasolla.

53.

kannattaa julkisiin kuulemismenettelyihin varatun ajan pidentämistä kahdeksasta kahteentoista viikkoon.

54.

on tyytyväinen kahden miljoonan euron tukeen, jonka Euroopan parlamentti on myöntänyt paikallistason edustajien kouluttamiseen tarkoitettua Erasmus-ohjelmaa varten. Komitea kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan kyseisten määrärahojen ripeän ja tehokkaan hyödyntämisen ja vahvistaa aikomuksensa omaksua aktiivinen rooli kyseisen ohjelman kehittämisessä.

55.

toteaa jälleen, että sisämarkkinalainsäädännön on noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklassa vahvistettua sosiaalista horisontaalilauseketta.

56.

toistaa kehotuksensa, joka liittyy tarpeeseen tarkistaa yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista myönnettävää korvausta koskevaa lainsäädäntöä (nk. Almunian paketti) ja jonka mukaan vähämerkityksistä tukea koskevat kynnysarvot on nostettava 800 000 euroon vuodessa kyseisen poikkeuksen piiriin kuuluvien sosiaalipalveluiden määrän lisäämiseksi, väestöpohjainen poikkeuskriteeri on poistettava ja on luovuttava suunnitelmasta valtuuttaa Euroopan komissio arvioimaan yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tehokkuutta.

57.

odottaa edelleen, että Euroopan komissio esittäisi, kuten huhtikuussa 2011 annetussa sisämarkkinoiden toimenpidepakettia koskevassa tiedonannossa (3) ilmoitetaan, "toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut ja myös yleishyödylliset sosiaalipalvelut voidaan tarjota puitteissa, joissa niillä on edellytykset täyttää tehtävänsä". Komissio aikoi tiedonannon mukaan myös "tutkia tarvittavat toimenpiteet saadakseen SEUT-sopimuksen 14 artiklan ja pöytäkirjan nro 26 mukaisesti varmuuden siitä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus saada kohtuulliseen hintaan jokapäiväisen elämänsä ja talous- ja yhteiskuntaelämään osallistumisen kannalta olennaisia palveluja". Komitea odottaa myös komission ilmoittamaa, yleishyödyllisten palvelujen laatukehystä käsittelevää tiedonantoa.

58.

suhtautuu myönteisesti julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen uudenaikaistamiseen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaiseksi sekä mahdollisuuksiin lisätä julkisten hankintojen tavoitteiksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan, ympäristönsuojelun, sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemisen sekä innovoinnin ja sähköisen hallinnon edistämisen.

59.

on tyytyväinen komission 15. marraskuuta 2011 esittämiin ehdotuksiin luottoluokituslaitoksia koskevaksi direktiiviksi ja niitä koskevaksi asetukseksi ja etenkin tavoitteeseen, jonka mukaan pyritään vähentämään rahoituslaitosten tukeutumista luottoluokituksiin ja edellytetään luottoluokituslaitoksilta aiempaa suurempaa vastuuta niiden antamista luokituksista. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ei ole vastannut Euroopan parlamentin pyyntöön (4) käynnistää tutkimus julkisen ja riippumattoman Euroopan tason luottoluokituslaitoksen perustamisen toteutettavuudesta ja vaikutuksista.

60.

odottaa, että komissio julkaisee eläkeaiheisen valkoisen kirjan, jonka vaikutukset paikallis- ja alueviranomaisiin olisi arvioitava asianmukaisesti, koska ne tarjoavat valtaosan julkisen sektorin työpaikoista Euroopassa ja huolehtivat henkilöstönsä lisäeläkejärjestelmistä.

61.

korostaa Euroopan globalisaatiorahaston (2014–2020) tärkeyttä ja tarvetta välineenä, jonka avulla puututaan globalisaation aiheuttamiin työttömyysseurauksiin. Globalisaatiorahasto ei reagoivana välineenä kuitenkaan voi korvata ennaltaehkäisevää työllisyysstrategiaa, jolla pyritään ennakoimaan pitkän aikavälin taloudellisia ja rakennemuutoksia. Globalisaatiorahastoa ei myöskään saa käyttää korvausjärjestelmänä, jonka avulla lievennetään vapaakauppasopimusten vaikutuksia. Komitea torjuu ehdotuksen, jonka mukaan globalisaatiorahasto tulisi rahoittaa monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelta.

62.

korostaa vuonna 2010 käynnistämänsä Euroopan yrittäjyysalue -tunnustusjärjestelmän merkitystä sellaisten alueiden rajatylittävän vaihdannan verkostona, jotka kehittelevät räätälöityjä alueellisia strategioita edistääkseen yrittäjyyttä ja hyödyntääkseen yritysten innovointipotentiaalia.

63.

kehottaa perustamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) ympärille kumppanuusjärjestelyjä, joiden avulla aloite toteutetaan paikallistasolla, ja toivoo pääsevänsä mukaan myöhemmin perustettavaan aloitetta käsittelevään neuvoa-antavaan ryhmään.

64.

odottaa Euroopan unionin kansalaisaloitetta koskevan asetuksen voimaantuloa, sillä se piristää EU:n demokratiaa vahvistamalla kansalaisten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia osallistua EU:n politiikan muotoiluun ja viime kädessä voimistaa kansalaisten sitoutumista unioniin ja identiteettiä unionin kansalaisina. Komitea on sitoutunut ottamaan aktiivisen roolin Euroopan unionin kansalaisaloitteen täytäntöönpanossa.

65.

korostaa, miten tärkeää on vaalia eurooppalaista julkista keskustelua, jossa monitasoisen eurooppalaisen identiteetin ja kansalaisuuden käsitteet – jotka täydentävät jäsenvaltion kansalaisuutta ja kansallista, alueellista tai paikallista identiteettiä – auttavat vahvistamaan Euroopan demokratiaa. Komitea pitääkin tervetulleena vuoden 2013 nimeämistä Euroopan kansalaisten teemavuodeksi ja painottaa, miten tärkeää on osoittaa riittävästi resursseja ja toteuttaa ohjelmia, joilla edistetään perusoikeuksia, demokratiaa ja kansalaisten osallistumista Euroopan yhdentymishankkeeseen. Tästä syystä komitea toivoo ehdotettujen oikeusalan ohjelman ja oikeuksien ja kansalaisuuden ohjelman lisäksi voivansa osaltaan vaikuttaa tulevan Kansalaisten Eurooppa -ohjelman muokkaamiseen siten, että ystävyyskaupunkitoiminnalle ja hajautetun viestinnän tukimekanismeille annetaan enemmän tukea.

66.

uskoo vahvasti avoimeen Eurooppaan, joka perustuu kaikille kuuluvien perusoikeuksien korkeatasoiseen suojeluun ja täysimääräiseen kunnioittamiseen. Tästä olisi tehtävä johtava periaate kaikelle EU:n toimialaan kuuluvalle toiminnalle ja lainsäädännölle. Komitea kehottaa varmistamaan, että perusoikeuskirja pannaan täysimääräisesti täytäntöön konkreettisten toimien ja aloitteiden kautta.

67.

on edelleen sitoutunut edistämään Tukholman ohjelman ja toimintasuunnitelman tavoitteiden täysimittaista saavuttamista. Erityisen tärkeää on kattavan ja koordinoidun maahanmuutto- ja turvapaikka- sekä raja- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen. Komitea tunnustaa "älykkäiden" ulkorajojen tarpeen ja korostaa, että on tärkeää ylläpitää ja parantaa aluetta, jolta sisärajat on poistettu. Komitea suhtautuukin myönteisesti suunnitelmaan vahvistaa Schengen-järjestelmän hallintoa niin, että sen unioniluonne säilyy ja ulkoisiin tapahtumiin reagoidaan tarvittaessa sellaisten avointen, yhteisten eurooppalaisten sääntöjen nojalla, jotka eivät aiheettomasti rajoita rajatylittävää yhteistyötä.

68.

suhtautuu myönteisesti sisäasioihin osoitettavien määrärahojen ehdotettuun huomattavaan lisäykseen vuosien 2014–2010 monivuotisessa rahoituskehyksessä ottaen huomioon tämän alan yhä vaikeammat haasteet ja kannattaa sisäasioihin liittyvien ohjelmien rakenteen pelkistämistä kuudesta kahteen ohjelmaan, jotka ovat maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto sekä sisäisen turvallisuuden rahasto. Komitea kehottaa kuitenkin varmistamaan, että turvallisuuteen ja raja-asioihin liittyvät menot ja toisaalta menot niillä aloilla, joilla paikallis- ja alueviranomaisten toiminta voi tuoda selkeää lisäarvoa ja joita ovat esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttaminen ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteet, ovat tasapainossa.

69.

vaatii todellista edistystä kansalaisten mahdollisuuksiin liikkua vapaasti unionin alueella. Tämä merkitsee sitä, että kansalaisiin, jotka ovat päättäneet liikkua EU:n alueella, sovelletaan yksinkertaisempia menettelyjä muun muassa väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamisen, perintöoikeuden ja avioeropäätösten alalla.

70.

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat uskottavalla tavalla edistää vankkojen siviili- ja rikosoikeudellisten puitteiden kehittämistä sekä asiasisällön että menettelyjen tasolla. Komitea tukeekin suunnitelmaa vahvistaa prosessuaalisia oikeuksia, taata turvallisuus kaikkialla Euroopassa ja jatkaa oikeudellisen ja poliisiyhteistyön tiivistämistä.

71.

aikoo osaltaan aktiivisesti edistää tulevan YMP-lainsäädännön laatimista ja vaatia työllisyyden, YMP:n "viherryttämisen", sen alueellisen ulottuvuuden vahvistamisen ja maataloussektorin sääntelyn tarpeen nostamista selkeämmin etualalle. Komitea katsoo lisäksi, että koska YMP:ltä ei vaadita pelkästään elintarviketarpeiden täyttämistä, vaan yhä enemmän myös Euroopan ydintehtävien hoitamista, YMP olisi saatettava yhdenmukaisemmaksi Eurooppa 2020 -strategian kanssa siten, että painopisteeksi otetaan maatalouteen liittyvät työpaikat etenkin heikossa asemassa olevilla alueilla ja että viljelijöille voidaan maksaa julkisten hyödykkeiden toimittamisesta eli paremmasta elintarviketurvallisuudesta, luonnonvarojen kestävästä hoidosta, luonnon monimuotoisuuden suojelusta, ilmastonmuutoksen torjumisesta ja maaseudun elävöittämisestä yleensä.

72.

kannattaa YMP:n varojen oikeudenmukaisempaa jakoa sellaisten objektiivisten kriteerien pohjalta, jotka kuvastavat jäsenvaltioiden erilaisia taloudellisia tilanteita, ja kehottaa yksinkertaistamaan suorien tukien menettelyä.

73.

pitää valitettavana, että maaseudun kehittämismäärärahat (101 miljardia euroa) ovat edelleen suhteettoman pienet verrattuna suoriin tukiin osoitettuihin määrärahoihin. Komitea kehottaa osoittamaan enemmän tukea maaseudun elinkeinoelämän kehittämiseen ja monipuolistamiseen ja erityisesti tehostamaan yhteisvaikutusta EU:n koheesiopolitiikan kanssa, mille yhteinen strategiakehys antaa hyvät oikeudelliset ja poliittiset puitteet.

74.

aikoo osallistua EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta ja Euroopan kalatalousrahastoa käsittelevään keskusteluun ja painottaa siinä kestävän kalastuksen kehittämisen tärkeyttä, kuitenkin siten, että pidetään mielessä myös rannikkoalueiden sosiaalinen ja taloudellinen kehitys ja otetaan huomioon, että näiden ulottuvuuksien välille on löydettävä tasapaino. Alueiden komitea toivoo erityisesti, että pysyvien työpaikkojen luomista rannikkoalueille tuettaisiin ja merenkulkualan työpaikkojen houkuttelevuutta nuorten keskuudessa parannettaisiin. Samalla tulee varmistaa, että merten luonnonvaroja hyödynnetään tasapainoisesti.

75.

suhtautuu myönteisesti EU:n pyrkimyksiin tukea demokraattisia muutosprosesseja eri puolilla maailmaa. AK painottaa jälleen tarvetta ottaa kaikki toimijat mukaan näihin prosesseihin, jotta myös paikallis- ja aluetason valmiuksia voidaan parantaa tehokkaasti.

76.

jatkaa yhteistyötään muiden toimielinten kanssa ajaakseen laajentumisprosessin alueellista ulottuvuutta ja kannustaakseen ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden paikallisia ja alueellisia toimijoita osallistumaan laajentumiseen liittyvään toimintaan asiasta vastaavan valiokuntansa (CIVEX) ja erityisesti Turkkia ja Länsi-Balkania käsittelevien työryhmiensä ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian neuvoa-antavan sekakomitean kautta. Komitea ilmoittaa, että vuonna 2012 perustetaan EU:n ja Montenegron neuvoa-antava sekakomitea, ja vahvistaa aikomuksensa perustaa neuvoa-antavia sekakomiteoita kaikkien muidenkin ehdokasmaiden kanssa tarjotakseen rakenteen, jonka puitteissa liittymisneuvotteluja voidaan seurata paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta.

77.

aikoo jatkossakin hyödyntää Euroopan komission paikallishallinnon välinettä varten osoittamaa tukea ja olla mukana järjestämässä liittymisneuvotteluja käyvien maiden ja liittymistä valmistelevien maiden paikallistason vaaleilla luottamustehtäviin valittujen ja ylemmän johdon tutustumisvierailuja Brysseliin. Tarkoituksena on esitellä heille EU:n työskentelyä ja perehdyttää heidät unionin säännöstön tiettyihin osa-alueisiin. Komitea aikoo kehittää paikallishallinnon välineen piiriin kuuluvien tapahtumien järjestämistä asianomaisissa maissa siten, että tämän TAIEXin (teknisen avun ohjelman) rahoittaman paikallis- ja alueviranomaisille suunnatun välineen kohdeyleisö olisi laajempi ja vaikutukset merkittävämpiä. Komitea toistaa myös ehdotuksensa, jonka mukaan vastaavia aloitteita olisi kehiteltävä naapurimaita varten, jotta voitaisiin tukea paikallis- ja aluetason valmiuksien vahvistamista myös niissä.

78.

muistuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteista, joita ovat demokraattisten uudistusten vakiinnuttaminen ja edistyminen kohti syvädemokratiaa ja joita ei voida saavuttaa ilman paikallis- ja alueviranomaisten aktiivista tukea. Komitea aikoo jatkossakin tehdä työtä ja käyttää resursseja Euroopan naapuruuspolitiikan paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden kehittämisen hyväksi.

79.

pitää erityisen tärkeänä Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) ja EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) tekemää työtä ja tarjoamia tilaisuuksia Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteiden edistämiseen. AK aikoo Varsovassa pidetyssä itäisen kumppanuuden maiden valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa esitetyn pyynnön mukaisesti tehdä CORLEAPista pysyvän institutionaalisen yhteistyörakenteen ja tehostaa toimintaansa kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten tuomiseksi lähemmäs EU:ta.

80.

aikoo jatkossakin tehdä työtä sen eteen, että paikallis- ja alueviranomaiset pääsevät osallistumaan aktiivisemmin kehitysyhteistyöstrategioiden määrittelyyn, täytäntöönpanoon ja arviointiin. AK aikoo sitä varten tukea kaikkien toimijoiden välisen koordinoinnin parantamista ja edistää monitasoista kumppanuuslähestymistapaa kehitysavun tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi. Komitea aikoo myös jatkaa läheistä käytännön yhteistyötään Euroopan komission kanssa erityisesti hajautetun yhteistyön vuoropuhelutapaamisten järjestämiseksi ja hajautetun yhteistyön atlaksen edistämiseksi. Atlas käsittää käynnissä olevat yhteistyöhankkeet ja internetportaalin, joka helpottaa verkottumista ja kumppanien löytämistä hankkeiden kehittelyä varten ja joka näin tehostaa tukea.

81.

antaa puheenjohtajansa tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Puolalle sekä tuleville puheenjohtajavaltioille Tanskalle ja Kyprokselle.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/8

—

myöntää, että toistaiseksi unionin ulkopuolella ei ole toteutettu laajoja menekinedistämistoimia. Komitea kehottaakin komissiota tutkimaan tapoja suunnata toimet uudelleen, sillä EU:n on onnistuttava säilyttämään johtoasemansa elintarviketuotteiden viennissä.

—

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että paikallismarkkinoita on vahvistettava.

—

katsoo, että eurooppalaisen elintarvikemallin markkinointi ei sovi yhteen muuntogeenisten organismien käytön kanssa ja että on suljettava pois kaikenlainen GMO-tuotteiden menekinedistämispolitiikka.

—

kannattaa tiedottamisen lisäämistä terveellisen ja tasapainoisen ravinnon terveyshyödyistä.

—

antaa tukensa aloitteille, joilla laajennettaisiin tuotantopaikan pakollista merkintää tuotteissa.

—

katsoo, että on erittäin tärkeää ottaa käyttöön erityisiä, nykyistä tehokkaampia tiedotus- ja menekinedistämisvälineitä, jotta kriiseihin pystytään vastaamaan lyhyessä ajassa ja palauttamaan näin kuluttajien luottamus ja välittämään luottamus tuottajille.

—

kannattaa sitä, ettei ohjelmia valita pelkästään unionitasolla, ja esittää, että alueet otetaan mukaan valintaprosessiin ja että niiden esityksille annetaan painoarvoa ottamalla huomioon niiden tuntemus paikallisista toimijoista ja markkinoista, erityisesti pienimuotoisesta tuotannosta.

—

katsoo, että kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa komission on pidettävä mielessä eurooppalaisten elintarviketuottajien intressit.

—

katsoo, että komission suoraan toteuttamat toimet olisi yhdistettävä nykyistä paremmin toimiin, joita tuottajat toteuttavat monivuotisten ohjelmien puitteissa, mikä tehostaisi toimintaa.

—

katsoo, että kaikkien EU:ssa tuotettujen tuotteiden tupakkaa ja väkijuomia lukuun ottamatta olisi voitava osallistua menekinedistämisjärjestelmään, joskin komitean mielestä etusijalle olisi asetettava sellaisille tuotteille tarkoitetut toimet, jotka edistävät terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota, sekä sellaisille muille tuotteille tarkoitetut toimet, jotka on varustettu laatumerkinnällä, joka kertoo tuotteiden suhteesta unionin alueeseen.

Esittelijä

Pedro Sanz ALONSO (ES, PPE), La Riojan aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi

KOM(2011) 436 lopullinen

1.

on tutustunut perinpohjaisesti asiakirjaan nimeltä "Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi" ja pitää aloitetta erittäin myönteisenä.

2.

katsoo, että Euroopan maataloussektori on olennaisen tärkeä paikallis- ja aluetalouksien kehitykselle, ja se edistää hyvin merkittävällä tavalla työpaikkojen luomista ja väestön asettautumista kyseiselle alueelle. Komitea katsoo, että tämä politiikka on olennaisen tärkeää alan toiminnan vakiinnuttamiseksi.

3.

on samaa mieltä siitä, että markkinat eivät aina tunne eivätkä tunnusta Euroopan unionin tuottajien ponnisteluja terveyden, ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin aloilla sekä eurooppalaisten laatumerkintäjärjestelmien (suojattu maantieteellinen merkintä, suojattu alkuperänimitys, aito perinteinen tuote, luonnonmukaisesti tuotettu maataloustuote) alaisten tuotteiden hyväksi, mikä saattaa aiheuttaa tuottajissa tietynlaista turhautumista.

4.

katsoo, että eurooppalainen tuotantomalli on merkittävä tekijä, joka erottaa eurooppalaisen tuotannon kilpailijamaiden tuotannosta. Siksi sitä on hyödynnettävä ja tehtävä tunnetuksi.

5.

on tietoinen siitä, että EU:n elintarviketuotteiden kirjo on perinteisesti maailman suurimpia, ja tätä seikkaa on hyödynnettävä ja tehtävä sitä tunnetuksi Euroopan unionin sisällä ja sen ulkopuolella.

6.

muistuttaa, että alueet ja alueviranomaiset ovat keskeinen kumppani maaseudun ja paikallisten markkinoiden kehittämisessä ja että ne antavat ehdottoman tukensa sellaisten yhteisten menekinedistämiskampanjoiden järjestämiselle, joilla tuetaan pienimuotoista tuotantoa ja lähimarkkinoita.

7.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että tähän asti toteutetulla menekinedistämispolitiikalla on voitu auttaa palauttamaan mm. dioksiini- ja BSE-kriisien horjuttama kuluttajien luottamus. Komitea katsoo kuitenkin, että politiikassa tulisi olla käytettävissä nykyistä paljon joustavampia ja ajallisesti tehokkaampia tiedottamisvälineitä, jotta E. coli -bakteerin kaltaisiin kriiseihin voidaan puuttua nykyistä nopeammin ja palauttaa näin kuluttajien luottamus mahdollisimman lyhyessä ajassa.

8.

myöntää, että toistaiseksi unionin ulkopuolella ei ole toteutettu laajoja menekinedistämistoimia. Komitea kehottaakin komissiota tutkimaan tapoja suunnata toimet uudelleen, sillä EU:n on onnistuttava säilyttämään johtoasemansa elintarviketuotteiden viennissä.

9.

on sitä mieltä, että strategiasuunnitelmia valmisteltaessa on huolehdittava siitä, että ne vastaavat EU:n laatupolitiikan tavoitteita ja erilaisten tuotanto- ja markkinointiedellytysten vuoksi myös yksittäisten jäsenvaltioiden laatupolitiikan tavoitteita. Nykyisiä sääntöjä huomattavasti joustavoittamalla ja haku- ja käsittelymenettelyjä keventämällä on pyrittävä erityisesti siihen, että asianomaisten EU:n tukiohjelmien hyödyntäminen olisi nykyistä tehokkaampaa ja vakuuttavampaa.

10.

muistuttaa, että EU:n menekinedistämistuen ja EU:n laatupolitiikan kehittämisen sekä YMP:n uudistuksen valossa on edellä mainittujen tavoitteiden ja edellytysten mukaisesti tarkistettava myös nykyisiä jäsenvaltioiden menekinedistämistoimille asetettuja EU:n lainsäädännön vaatimuksia, maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevia suuntaviivoja vuosiksi 2007–2013 sekä komission asetusta (EY) N:o 1857/2006 perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

11.

huomauttaa, että useita maita tai useita tuotteita kattavat aloitteet eivät ole osoittautuneet houkutteleviksi, ja kehottaa komissiota pohtimaan tarkemmin, mistä tämä johtuu, sekä tukemaan edelleen tämänkaltaisia ohjelmia, erityisesti monia tuotteita kattavia ohjelmia.

12.

katsoo, että eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon menekinedistämistoimilla – sekä sisämarkkinoilla että EU:n ulkopuolella – on pyrittävä tukemaan työllisyyttä maaseudulla, sillä tuotanto ja jalostus ovat tiukasti sidoksissa alueisiin ja tämän alueellisen ulottuvuuden on jatkossakin oltava keskeinen tekijä tähdättäessä tasapainoiseen aluesuunnitteluun Euroopassa.

13.

on samaa mieltä siitä, että elintarviketuotteiden tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan on oltava kunnianhimoista, siinä on omaksuttava tuotteen ja markkinoiden mukaan eriytetty strateginen lähestymistapa ja sen avulla on saatava nykyisin käytettävissä olevat välineet täydentämään toisiaan, jotta saadaan aikaan enemmän yhteisvaikutusta ja lisätään politiikan tehoa.

14.

katsoo, että menekinedistämisen mahdollisuudet ulottuvat tulevaisuudessa yleisen Eurooppa-kuvan esittämistä pidemmälle ja että on helpotettava huomattavasti yhteisten sekä etenkin alueviranomaisten tukemien alueellisten merkintöjen mainintaa tarkasti määritellyin ehdoin, tuotteen maantieteellisen alkuperän ja tuotantotavan mainintaa sekä tukivälineiden hyödyntämistä pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa. Jos halutaan edistää eurooppalaisten makujen menekkiä niin sisämarkkinoilla kuin unionin ulkopuolisissa maissa, on tuettava myös tuotemerkkeihin sitoutumista.

15.

toteaa, että tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan päämääriin on kuuluttava sekä unionin omien että sen ulkopuolisten kuluttajien luottamuksen palauttaminen, mikäli vastaisuudessa puhkeaa elintarvikekriisejä.

16.

suhtautuu myönteisesti siihen, että pyritään nykyistä aktiivisemmin viestimään kuluttajille laatumerkintöjen merkityksestä.

17.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että paikallismarkkinoita on vahvistettava politiikoilla, joilla tehdään tunnetuksi sekä paikallistuotteiden kirjoa että tuotannon sosiaalista, kulttuurista ja historiallista yhteyttä tuotantoseudun tai -alueen kuluttajiin ja levitetään tietoa siitä, missä määrin tuotteet auttavat saavuttamaan aiempaa parempia tuloksia ympäristönsuojelun alalla rajoittamalla hiilidioksidipäästöjä niin kuljetus- kuin säilytys- tai pakkausvaiheissa.

18.

kannattaa sitä, että hyödynnetään alue- ja paikallismarkkinoiden tukivälineiden ja unionin muiden määrärahojen välistä yhteisvaikutusta, mikä on mahdollista sisällyttämällä erilaisiin Leader-lähestymistavan mukaisiin maaseudun kehittämisohjelmiin kyseisiä markkinoita tukevia toimia. Komission olisikin painotettava sitä, että kaikkiin Euroopan alueiden toteuttamiin maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyy toimenpiteitä paikallismarkkinoiden kehittämistä sivuavien strategioiden tukemiseksi, sellaisten strategioiden tunnetuksi tekemiseksi, joissa korostetaan hidasruokaa (slow food), lähiruokaa, nollakilometrin keittiötä jne., ja toimenpiteitä, joilla edistetään tuottajien ja kuluttajien kiinteämpää yhteyttä.

19.

korostaa, että on tärkeää varmistaa Euroopan unionin epäsuotuisten alueiden, kuten vuoristoalueiden, syrjäisimpien alueiden ja syrjäseutujen sekä saarten maataloustuotteiden tuki ja menekinedistäminen, jotta voidaan tukea kestävällä tavalla näiden laatutuotteiden tuotantoa. Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon valtiontukikysymys, joka liittyy toisinaan huomattavan epäsuotuisiin, suurempaa taloudellista tukea edellyttäviin tuotanto- ja menekinedistämisoloihin.

20.

katsoo, että eurooppalaisen elintarvikemallin markkinointi ei sovi yhteen muuntogeenisten organismien käytön kanssa ja että on suljettava pois kaikenlainen GMO-tuotteiden menekinedistämispolitiikka.

21.

on samaa mieltä siitä, että on erityisesti pyrittävä tekemään tunnetuksi eurooppalaisia laatujärjestelmiä (suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä, aidot perinteiset tuotteet ja luonnonmukainen maataloustuotanto) ei enää niinkään kuluttajien keskuudessa vaan myös tuottajien itsensä keskuudessa painottamalla ominaisuuksia, jotka erottavat kyseiset tuotteet muista, ja korostamalla niiden tuotannosta, hankkimisesta ja kuluttamisesta saatavaa hyötyä.

22.

pahoittelee, että Euroopan komission luonnoksissa vuoden 2013 jälkeiseksi YMP:ksi (esimerkiksi asetuksessa, joka koskee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa) ei ole enää minkäänlaista laatutuotteiden menekinedistämisvälinettä (toimintalinjan 1 entinen toimenpide 33 on poistettu), vaikka maataloustuotteiden menekinedistämistä koskevaan vihreään kirjaan perustuvan kuulemismenettelyn tuloksia ei ole vielä hyödynnetty. Komitea esittää, että nykyisten toimenpiteiden tilalle laadittaisiin konkreettisia ehdotuksia ja että vuoden 2013 jälkeistä YMP:tä koskevissa asetusehdotuksissa olisi edelleen kehitettyjä menekinedistämiskeinoja laatutuotteita varten, tai että näiden kahden uudistuksen aikataulut yhdenmukaistettaisiin.

23.

kannattaa tiedottamisen lisäämistä terveellisen ja tasapainoisen ravinnon terveyshyödyistä ja katsoo, että nuorimpien väestönosien keskuudessa kaivataan tässä suhteessa lisäpanostusta, joka voidaan toteuttaa vahvistamalla ja tukemalla kouluissa järjestettäviä kampanjoita terveellisestä ja tasapainoisesta ravinnosta. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että oppilaiden saatavilla on paikallisesti tuotettuja, terveellisiä elintarvikkeita.

24.

antaa tukensa aloitteille, joilla laajennettaisiin tuotantopaikan pakollista merkintää tuotteissa, ja tukee samankaltaisia aloitteita myös ravintola-alaa varten.

25.

katsoo, että on erittäin tärkeää ottaa käyttöön erityisiä, nykyistä tehokkaampia tiedotus- ja menekinedistämisvälineitä, jotta kriiseihin pystytään vastaamaan lyhyessä ajassa ja palauttamaan näin kuluttajien luottamus ja välittämään luottamus tuottajille.

26.

katsoo, että EU:ssa toteuttavien toimien yhteydessä on hyödynnettävä kaikkia saatavilla olevia markkinointi- ja tiedotusvälineitä ja valittava kussakin tapauksessa tehokkaimmat välineet välitettävän sanoman ja kohdeyleisön mukaan. Komitea pitää välttämättömänä, että nämä välineet ovat kaikkien maataloustuottajien käytettävissä omaehtoisesti tai kollektiivisesti.

27.

kannattaa sitä, ettei ohjelmia valita pelkästään unionitasolla. Jäsenvaltioiden suora osallistuminen ohjelmien valintaan edistää tähänastisten kokemusten mukaan hyväksyntää ja motivaatiota hakijoiden ja ohjelmiin osallistujien keskuudessa. Näin noudatetaan myös toissijaisuusperiaatetta ja otetaan entistä paremmin huomioon paikallinen tilanne.

28.

esittää tämän johdosta, että alueet otetaan mukaan valintaprosessiin ja niiden esityksille annetaan painoarvoa ottamalla huomioon niiden tuntemus paikallisista toimijoista ja markkinoista, erityisesti pienimuotoisesta tuotannosta. Alueet tukevat ratkaisevalla tavalla ja jopa käynnistävät yhteisiä menekinedistämiskampanjoita, joilla tuetaan pientuottajia ja pienimuotoista tuotantoa.

29.

pitää tarpeellisena toteuttaa yleisiä kampanjoita, joilla levitetään tietoa siitä, että kannattaa kuluttaa Euroopan unionin tuotteita, koska ne ovat tiukkojen pakollisten tuotantonormien ansiosta korkealaatuisia ja turvallisia ja niitä tuotettaessa kunnioitetaan ympäristöä ja eläinten hyvinvointia. Jäsenvaltiot voivat asettaa vielä tiukempia normeja vapaaehtoisissa tuotantoeritelmissä. Komitea olisi erittäin ilahtunut, jos maantieteellisiin merkintöihin liitettäisiin maininta siitä, millainen yhteys tuotteella on maahan tai alueeseen, jolla sitä unionissa tuotetaan.

30.

katsoo, että eurooppalaisen ulottuvuuden aikaansaamiseksi kaikissa Euroopan komission suoraan rahoittamissa yleisissä ja tuote- tai tuoteryhmäkohtaisissa menekinedistämistoimissa olisi käytettävä yhteisiä, komission määrittämiä mainoslauseita, viestejä tai arvoja.

31.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen perustaa foorumi, jolla vaihdetaan hyviä käytäntöjä ja jonka tarkoituksena on parantaa entisestään useita maita kattavien ohjelmien tavoitteiden asettamista ja määrittämistä.

32.

kiinnittää komission huomion siihen, että eurooppalainen elintarvikesektori panostaa paljon menekinedistämiseen unionin ulkopuolella. Komitea katsoo, että EU:n institutionaalinen rooli on erittäin tärkeä, jotta institutionaalisin tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoin autetaan saamaan jalansija ja vakiinnutetaan asema kyseisillä markkinoilla. Komitea ehdottaa komissiolle, että kampanjoita suunniteltaessa otetaan aina huomioon jäsenvaltioissa ja unionin elintarvikesektorilla vallitsevat toisistaan poikkeavat olot.

33.

katsoo, että kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa komission on pidettävä mielessä eurooppalaisten elintarviketuottajien intressit ja varauduttava toteuttamaan menekinedistämistoimia maissa, joiden kanssa tehdään sopimuksia, jotta tuotteet saadaan asianmukaisesti kyseisten maiden markkinoille.

34.

katsoo, että YMP:n tulevaisuus on yhteydessä EU:n tulevaan kauppapolitiikkaan. Jotta maataloustuotteita voitaisiin tuloksellisesti edistää maailmanmarkkinoilla, Euroopan komission olisi tehostettava toimenpiteitään WTO:n puitteissa sen varmistamiseksi, että kaikilla on tasavertaiset toimintaedellytykset tällä alalla, sekä painotettava suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen tehostetun suojelun välttämättömyyttä väärennysten ja laittoman valmistuksen torjuntaan tähtäävien sopimusten (Anti-Counterfeiting Trade Agreements, ACTA) yhteydessä.

35.

yksi parhaista tavoista turvata EU:n maatalous- ja elintarviketuotanto on varmistaa, että kaikkia EU:ssa myytäviä elintarvikkeita (tuontielintarvikkeet mukaan lukien) koskevat samat tai vastaavat hygienia- ja elintarviketurvallisuussäännöt.

36.

katsoo, että komission suoraan toteuttamat toimet olisi yhdistettävä nykyistä paremmin toimiin, joita tuottajat toteuttavat monivuotisten ohjelmien puitteissa, mikä tehostaisi toimintaa.

37.

kehottaa komissiota tiivistämään ja laajentamaan Euroopan unionin tuottajien tukitoimia ulkomaisilla markkinoilla toteuttamalla erilaisia, joustavia toimia, jotka on mukautettu menekinedistämisen kohteena olevien markkinoiden ja tuotetyyppien mukaan.

38.

pitää olennaisen tärkeänä, että otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla voidaan helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia pitää tuotteitaan kaupan ulkomaisilla markkinoilla erityisesti internetin ansiosta. Verkostoitumisesta saattaa olla tässä apua. Voitaisiin niin ikään harkita, että pienten ja keskisuurten yritysten ryhmittymien toteuttamien toimien tukemista painotetaan nykyistä enemmän tai tukea lisätään.

39.

on tietoinen siitä, että yksityisten toimijoiden on vaikea osallistua taloudellisesti yleisiin menekinedistämiskampanjoihin, joilla eurooppalaista tuotantomallia tai laatujärjestelmiä pyritään tekemään tunnetuksi ja tiedottamaan niistä. Siksi kampanjat olisikin toteutettava ja rahoitettava komission toimesta.

40.

painottaa, ettei tehokas menekinedistäminen onnistu vain ammattialajärjestöjen ja toimialakohtaisten järjestöjen kautta, kuten nykyisin säädetään, vaan myös jäsenvaltioiden elinten ja etenkin elintarvikealan ja maatalouden laatutuotteiden menekinedistämiseen tähtäävien alueellisten yhteenliittymien on voitava hyödyntää yhtäläisesti kyseisiä välineitä.

41.

katsoo, että kokemus, jota on saatu viinin menekinedistämisestä kolmansissa maissa, on osoittautunut myönteiseksi, ja on näin ollen sitä mieltä, että tätä mallia voitaisiin ryhtyä soveltamaan muihin tuotteisiin ja antaa näin yksityisille toimijoille mahdollisuus edistää menekkiä ulkomailla, mikä on komitean mielestä tarpeen aloilla, joilla organisoituminen ei ole kovin järjestelmällistä tai joilta puuttuvat edustavat organisaatiot.

42.

katsoo, että on pitäydyttävä erilaisissa käytössä olevissa menekinedistämisvälineissä, sillä jokainen niistä vastaa yhtä tuotetta tai tiettyä tuoteryhmää ja ne toimivat erityisissä olosuhteissa, jotka poikkeavat toisistaan sektorin koon, organisoitumisasteen, kohdemarkkinoiden jne. osalta. Komitean mielestä on siis tarpeen säilyttää erityiset tiedotus- ja menekinedistämisvälineet laaja-alaisen välineen rinnalla.

43.

kehottaa niin ikään komissiota huolehtimaan siitä, että laatu- ja menekinedistämispolitiikkaan sisältyvät toimenpidepaketit ovat keskenään johdonmukaisia.

44.

katsoo, että kaikkien EU:ssa tuotettujen tuotteiden tupakkaa ja väkijuomia lukuun ottamatta olisi voitava osallistua menekinedistämisjärjestelmään, joskin komitean mielestä etusijalle olisi asetettava sellaisille tuotteille tarkoitetut toimet, jotka edistävät terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota, kuten hedelmät ja vihannekset, maito, oliiviöljy jne., sekä sellaisille muille tuotteille tarkoitetut toimet, jotka on varustettu laatumerkinnällä, joka kertoo tuotteiden suhteesta unionin alueeseen.

45.

katsoo komission tavoin, että on hyödyllistä yhdistää keskeiset viestit, jotka komission olisi määriteltävä ja joiden olisi kuuluttava kaikkiin menekinedistämistoimiin. Niissä olisi yhtäältä korostettava joko eurooppalaista tuotantojärjestelmää tai terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion etuja ja ne olisi toisaalta yhdistettävä tuotekohtaisiin erityisviesteihin, jotta eurooppalainen ruokaperinne, sen moninaisuus, perinteisyys ja laatu tulevat tutuiksi.

46.

toteaa, että menettelyä olisi monissa kohdin joustavoitettava, jotta kulloisillakin markkinoilla voidaan reagoida etenkin lyhyen aikavälin kehitykseen. Tämän tulisi tapahtua esimerkiksi mukauttamalla oikea-aikaisesti suuntaviivoja, laajentamalla mahdollisuuksia varojen siirtoon ilman lisäsopimusta, jotta meneillään olevia ohjelmia voidaan mukauttaa entistä paremmin markkinakehityksen muutoksiin, vähentämällä ohjelmaehdotusten tarkkuusvaatimuksia sekä nopeuttamalla komission päätöksentekoa.

47.

katsoo, että olisi korostettava aina kun se on mahdollista viittaamista tuotteen alkuperään unohtamatta mainintaa Euroopan unionista.

48.

katsoo erityisesti, että yhteisiä sekä etenkin alueviranomaisten tukemia alueellisia merkintöjä on aiheellista käyttää tarkasti määritellyin ehdoin. Voisi olla myös hyödyllistä ulottaa menekinedistämisen mahdollisuudet tulevaisuudessa yleisen Eurooppa-kuvan esittämistä pidemmälle. Tuotemerkkien ja valmistajien maininnan on oltava etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille tähänastisten poikkeusten lisäksi nykyistä helpompaa edellyttäen,

49.

katsoo, että Euroopan laajuiset ammattialajärjestöt voivat ja niiden tulee kehittää itselleen merkittävä rooli edistettäessä useita maita kattavia ohjelmia, mutta tätä silmällä pitäen niiden hallinnointimenettelyjä ja -rakenteita on joustavoitettava.

50.

on samaa mieltä siitä, että ohjelmien on oltava edelleen yhteisrahoitteisia ja että tietyissä tapauksissa rahoitusosuudet voivat ylittää nykyiset 50 prosenttia ennen kaikkea ulkomailla toteutettavissa menekinedistämistoimissa. Tarvittavan talousarvion osalta komitea esittää komissiolle, että se tutkisi, kuinka paljon määrärahoja EU:n kilpailijamaat, esimerkiksi Yhdysvallat, käyttävät menekinedistämiseen, ja tekisi tämän pohjalta arvion tarvittavasta budjetista.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/13

—

korostaa, että jäsenvaltioiden hallitusten on kutsuttava alue- ja paikallisviranomaiset osallistumaan täysimääräisesti romaniväestön integroimiseen tähtääviin kansallisiin strategioihin, sillä sosiaalinen ja taloudellinen integraatio tapahtuu ensi sijassa paikallistasolla. Tämä edellyttää, että jäsenvaltioiden hallitukset osoittavat alue- ja paikallisviranomaisille tarvittavat varat romanien integrointistrategioiden täytäntöönpanoon.

—

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan alue- ja paikallisviranomaisten toimia romanien integroimiseksi laatimalla yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa yhdenmukaista kansallista politiikkaa ja lainsäädäntöä osana selkeää unionin puitekehystä, jossa eri tasojen politiikkojen tavoitteita ja keinoja koordinoidaan.

—

painottaa tarvetta käsitellä kaikilla tasoilla Euroopan laajuisesti romaniväestön heikkoa asemaa, jonka ilmenemismuotoja ovat syrjintä, köyhyys, alhainen koulutustaso, esteet työmarkkinoilla, asumiseen liittyvä eriytyminen sekä riittämättömät mahdollisuudet hyödyntää terveys- ja sosiaalipalveluja. Komitea korostaa kuitenkin termin "romani" olevan yleiskäsite, joka kattaa myös muita väestöryhmiä, joilla on romanien kanssa yhteisiä kulttuurisia ominaispiirteitä sekä marginaalisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen historia eurooppalaisessa yhteiskunnassa (sinti, gipsies, travellers, kalè, camminanti, ashkali jne.), eikä niitä voida yhdenmukaistaa yhdeksi sosiokulttuuriseksi identiteetiksi.

—

katsoo, että mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on strategisesti tärkeää ottaa huomioon sukupuolinäkökulma ja torjua romaninaisiin kohdistuva moninkertainen syrjintä sekä yhteisössään että sen ulkopuolella. Romaninaisten osallistumista ja heidän sosiaalista vastuutaan on edistettävä tarjoamalla heille perus- ja ammattikoulutus- sekä työllisyysmahdollisuuksia. Kyseiset toimet vaikuttavat myönteisesti koko perheeseen sekä lasten terveyteen, oppimiseen ja koulutukseen.

Esittelijä

Alvaro ANCISI (IT, PPE), Ravennan kaupunginvaltuutettu

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille

KOM(2011) 173 lopullinen

1.

on tyytyväinen komission tiedonantoon "EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille", sillä se on merkittävä askel parannettaessa romanien integrointipolitiikkojen koordinointia Euroopan tasolla.

2.

on samaa mieltä komission 19. toukokuuta 2011 julkaisemaa tiedonantoa koskevista EU:n neuvoston päätelmistä, joissa komissiota kehotetaan jatkamaan romaniasioita käsittelevän työryhmän toimintaa, jotta romanien osallistaminen sisällytetään EU:n politiikkoihin ja jotta arvioidaan unionin rahoituksen roolia edistettäessä romaniväestön osallistamista niin EU:ssa kuin laajentumispolitiikan yhteydessä.

3.

panee merkille Euroopan parlamentin 9. maaliskuuta 2011 hyväksymän mietinnön romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (1) ja on siihen tyytyväinen. Mietinnössä kehotetaan komissiota määrittelemään strategian tärkeimmät alat ja laatimaan etenemissuunnitelman pakollisten vähimmäisnormien ottamiseksi käyttöön EU:n tasolla koulutuksen, työllisyyden, asumisen ja terveydenhuollon ensisijaisilla aloilla.

4.

toistaa olevansa valmis tekemään yhteistyötä komission, eurooppalaisten organisaatioiden ja jäsenvaltioiden kanssa edistääkseen politiikkojen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä yhteisten mittausstandardien kehittämistä, jotta voidaan torjua romanien eristämistä ja syrjintää sekä edistää heidän osallistamistaan. (2)

5.

painottaa tarvetta käsitellä kaikilla tasoilla Euroopan laajuisesti romaniväestön heikkoa asemaa, jonka ilmenemismuotoja ovat syrjintä, köyhyys, alhainen koulutustaso, esteet työmarkkinoilla, asumiseen liittyvä eriytyminen sekä riittämättömät mahdollisuudet hyödyntää terveys- ja sosiaalipalveluja. Komitea korostaa kuitenkin termin "romani" olevan yleiskäsite, joka kattaa myös muita väestöryhmiä, joilla on romanien kanssa yhteisiä kulttuurisia ominaispiirteitä sekä marginaalisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen historia eurooppalaisessa yhteiskunnassa (sinti, gipsies, travellers, kalè, camminanti, ashkali jne.), eikä niitä voida yhdenmukaistaa yhdeksi sosiokulttuuriseksi identiteetiksi.

6.

korostaa, että jäsenvaltioiden hallitusten on kutsuttava alue- ja paikallisviranomaiset osallistumaan täysimääräisesti romaniväestön integroimiseen tähtääviin kansallisiin strategioihin, sillä sosiaalinen ja taloudellinen integraatio tapahtuu ensi sijassa paikallistasolla. Tämä edellyttää, että jäsenvaltioiden hallitukset osoittavat alue- ja paikallisviranomaisille tarvittavat varat romanien integrointistrategioiden täytäntöönpanoon.

7.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan alue- ja paikallisviranomaisten toimia romanien integroimiseksi laatimalla yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa yhdenmukaista kansallista politiikkaa ja lainsäädäntöä osana selkeää unionin puitekehystä, jossa eri tasojen politiikkojen tavoitteita ja keinoja koordinoidaan.

8.

on tyytyväinen siihen, että komissio myöntää, että selkeästi romaneihin ja heidän erityistarpeisiinsa kohdennettu lähestymistapa, joka kytkeytyy samalla lujasti köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuvaan yleisstrategiaan, on paitsi syrjimättömyysperiaatteen mukainen sekä valtio- että unionitasolla myös tosiasiassa ainoa keino käsitellä tätä erityisongelmaa.

9.

on tyytyväinen siihen, että komissio korostaa, että politiikoissa on otettava huomioon alueelliset erityispiirteet ja että on kartoitettava heikossa asemassa olevat mikroalueet, jotka edellyttävät erityistoimia.

10.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että romanien sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja heidän asemansa parantamiseen ei riitä rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään tai kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuvan syrjinnän kielto (josta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa) kuten eivät myöskään sosioekonomiset toimet yksinään.

11.

on myös sitä mieltä, että on edelleen korostettava tarvetta torjua ennakkoluuloja, rasismia, syrjintää (sekä välitöntä että välillistä, kiinnittäen erityistä huomiota moninkertaiseen syrjintään) ja eristämistä sekä tarvetta muuttaa ihmisten asenteita.

12.

on tyytyväinen komission aikeisiin edistää romanien integrointiin tähtääviä kansallisia strategioita siten, että se määrittelee saavutettavia, mitattavia ja vertailukelpoisia tavoitteita, aikatauluja ja välineitä, luo mahdollisuuksia tekniseen apuun jäsenvaltioiden hallinto-, seuranta- ja arviointikapasiteetin parantamiseksi sekä EU:n rahoitusta täydentämään ja tukemaan jäsenvaltioiden omaa rahoitusta.

13.

kannattaa komission toimia tarkoituksena kartoittaa konkreettisia välineitä EU:n puitteissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten yhteiset toimet Euroopan neuvoston kanssa tavoitteena kouluttaa kahdessa vuodessa 1 000 romanivälittäjää, jotta edistetään romanilasten integrointia kouluissa ja vahvistetaan yhteyksiä romaniyhteisöön.

14.

katsoo, että useissa jäsenvaltioissa alue- ja paikallisviranomaisilla on erityistä toimivaltaa niillä neljällä ensisijaisella toiminta-alalla, joita komissio pitää strategisina aloina torjuttaessa romaniväestön eriytymistä sekä sosiaalista ja taloudellista syrjäytymistä, ja että sosiaalinen koheesio toteutuu joka tapauksessa paikallistasolla.

15.

pitää tärkeänä, että komissio kehottaa mainittuja neljää ensisijaista tavoitetta silmällä pitäen jäsenvaltioita määrittelemään konkreettisia, mitattavia ja vertailukelpoisia indikaattoreita, jotta voidaan laatia vankka seurantajärjestelmä, jonka avulla mitataan edistymistä romaniväestön integroinnissa ja romaneihin kohdistuvien haittojen poistamisessa.

16.

kannattaa seuraavia tavoitteita:

—   Koulutusmahdollisuudet: On varmistettava, että kaikki romanilapset – kuuluvatpa he kiertäviin tai paikallaan pysyviin ryhmiin – suorittavat perusasteen koulutuksen ja että he saavat laadukasta opetusta ilman syrjintää ja eriytymistä yhdenvertaisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen mukaisesti. On myös parannettava mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen sekä alennettava keskiasteen koulutuksen keskeyttävien määrää. Lisäksi on edistettävä lukutaidottomuuden poistamista romaniväestön parissa.

—   Työllisyysmahdollisuudet: On vähennettävä romanien ja muun väestön työllisyyseroja, varmistettava täysimääräiset ja syrjimättömät mahdollisuudet päästä ammattikoulutukseen, osallistua työmarkkinoille ja toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana sekä edistettävä mikroluotonsaantia ja julkisissa työvoimapalveluissa sovellettavia välitysstrategioita.

—   Terveydenhuoltomahdollisuudet: On varmistettava romaneille ja etenkin naisille ja lapsille normaali ja laadukas terveydenhuolto sekä ennaltaehkäisevät ja taatut sosiaalipalvelut, jotka ovat samantasoisia kuin muulle väestölle tarjottavat palvelut, sekä otettava heidät aktiivisesti mukaan heille kohdennettuihin terveysohjelmiin. Lisäksi on jatkettava tiettyjen terveysindikaattorien osoittamien, romaniväestön ja eurooppalaisten keskiarvon välillä vallitsevien erojen kaventamista.

—   Asumis- ja peruspalvelumahdollisuudet: On edistettävä syrjimätöntä asunnon saantia, yhteiskunnan tukemat asunnot mukaan luettuina, sekä mahdollisuuksia hyödyntää julkisia peruspalveluja, kuten vesi, sähkö ja kaasu, sekä vastattava myös kiertävien romaniryhmien erityistarpeisiin.

17.

katsoo, että mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on strategisesti tärkeää ottaa huomioon sukupuolinäkökulma ja torjua romaninaisiin kohdistuva moninkertainen syrjintä sekä yhteisössään että sen ulkopuolella. Romaninaisten osallistumista ja heidän sosiaalista vastuutaan on edistettävä tarjoamalla heille perus- ja ammattikoulutus- sekä työllisyysmahdollisuuksia. Kyseiset toimet vaikuttavat myönteisesti koko perheeseen sekä lasten terveyteen, oppimiseen ja koulutukseen.

18.

katsoo, että taloudellisten ja työllisyysmahdollisuuksien puuttumisen ohella myös sosiaalinen syrjäytyminen ja syrjiminen palvelujen tarjonnassa saattavat olla syitä romaniväestön liikkumiseen Euroopassa. Tarvitaankin unionin strategioita ja varoja, jotta voidaan vastata romanien liikkuvuuteen Euroopassa ja edistää romanien lähtö- ja kohdealueiden yhteistyötä.

19.

arvioi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määriteltyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista seuraavasti:

20.

panee merkille kertomuksen toissijaisuusperiaatteen toteutumista seuraavan verkoston piirissä järjestetystä kuulemismenettelystä ja suhtautuu myönteisesti sen antamaan panokseen:

21.

katsoo, että nykyisten koordinointimenetelmien – kuten avoimen koordinointimenetelmän – yhteydessä on arvioitava sitä, mitkä ovat tehokkaimmat tavat tarjota jäsenvaltioille välineitä järjestelmällisempää yhteistyötä varten etenkin, jotta romaneja koskevat kysymykset voitaisiin integroida entistä järjestelmällisemmin unionin ja jäsenvaltioiden politiikkaan ja jotta voitaisiin ottaa käyttöön pakolliset vähimmäisstandardit romanivähemmistön sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen integroinnin edistämiseksi.

22.

on myös sitä mieltä, että edelleen tarvitaan vahvempaa monitasoista hallintoa, jossa alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat päätöksentekoprosessiin ja jossa niihin ei suhtauduta vain toteuttavana tasona vaan niille annetaan välineitä ja rahoitusta, jotta ne voivat tarttua romanien integroinnin haasteisiin.

23.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne laativat tai tarkistavat romanien integrointiin tähtääviä kansallisia strategioitaan komission antaman aikataulun mukaisesti ja että ne ottavat alue- ja paikallisviranomaiset mukaan päätöksenteko- ja toteutusprosesseihin sekä hyödyntävät täysimääräisesti alue- ja paikallisviranomaisten hyviä käytänteitä. Komitea katsoo, että ilman alue- ja paikallisviranomaisten vahvaa osallistumista ei voida saavuttaa tavoitteita, jotka on asetettu vuoteen 2020 ulottuvia romanien integrointistrategioita käsittelevässä EU:n puitekehyksessä.

24.

suosittaa jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille, että ne kartoittavat, toteuttavat ja seuraavat romanien integrointistrategioitaan tiiviissä yhteistyössä romanien kansalaisyhteiskunnan kanssa. Niiden tulisi ottaa käyttöön kanavia, joiden kautta romanit ovat edustettuina, heitä kuullaan ja he osallistuvat heitä koskevien politiikkojen ja hankkeiden suunnitteluun, hyväksymiseen, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin.

25.

suosittaa jäsenvaltiolle, että ne laativat tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehokkaat seurantamenetelmät romanien integrointitoimien vaikutusten arvioimiseksi. Nämä tiedot tulee jakaa kaikille asianomaisille viranomaisille ja sidosryhmille.

26.

suosittaa, että Strasbourgissa 22. syyskuuta 2011 pidetyssä romaneja käsittelevässä kaupunginjohtajien huippukokouksessa tehdyt päätökset pannaan viipymättä täytäntöön.

27.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne laativat strategioita, joissa romaniväestön integrointikysymystä tarkastellaan paitsi sosiaalisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevan ryhmän näkökulmasta myös sellaisen kansallisen vähemmistön näkökulmasta, jonka oikeudet määritellään puiteyleissopimuksessa kansallisten vähemmistöjen suojelusta (ETS No. 157) Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti.

28.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että eri toimintasuunnitelmien ja aloitteiden täytäntöönpanemiseksi on käytettävissä tarvittavat taloudelliset ja muut resurssit.

29.

suosittaa jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille, että ne edistävät toimia, joilla tuodaan esiin romaniväestön kulttuuria ja identiteettiä, sillä tällaiset toimet ovat välttämättömiä stereotypioiden, muukalaisvihan ja rasismin torjumiseksi sekä sosiaalisen ja taloudellisen integroinnin edistämiseksi pyrkimättä kulttuuriseen yhdenmukaistamiseen.

30.

suosittaa jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille, että ne käynnistävät strategioita, joilla pyritään torjumaan romaneja kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja sekä heihin kohdistuvaa rasismia ja syrjintää, sillä se katsoo, etteivät sosioekonomiset toimet sinällään riitä edistämään romaniväestön integrointia ilman ihmisten asenteiden todellista muutosta.

31.

suosittaa jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille, että ne hyväksyvät konkreettisia erityistoimia, jotta poistetaan haittatekijät ja varmistetaan romaniväestölle yhtäläiset mahdollisuudet osallistua koulutukseen ja työelämään, nauttia terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluista, saada asunto ja käyttää peruspalveluja myös vahvistamalla yhteyksiä romaniväestöön kulttuurivälittäjinä toimivien romanien avulla.

32.

suosittaa jäsenvaltioille ja alue- ja paikallisviranomaisille, että ne edistävät romanien integrointistrategian sekä EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntastrategioiden yhdenmukaista toteuttamista ja ehkäisevät romanilasten syrjäytymistä ja syrjintää varhaislapsuudesta alkaen varmistamalla koulutus-, tuki- ja hoitopalvelut alle kolmivuotiaille, jotta taataan heidän täysimääräinen integrointinsa ja heidän oikeuksiensa suojelu. Kun ajatellaan sosiaaliseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen liittyviä sukupolvien välisiä näkökohtia, lasten köyhyyden ja eriytymisen vähentäminen alentaa huomattavasti tulevia syrjäytymisen ja sosiaalisen, taloudellisen ja työllisyyteen liittyvän syrjinnän riskejä.

33.

suosittaa alue- ja paikallisviranomaisille, että ne vaihtavat hyviä käytänteitä romanien osallistamisen alalla, sillä ne ovat tietoisia siitä, että Eurocities-verkoston kaltaiset verkot, kansainväliset elimet ja muut mainituilla neljällä ensisijaisella toiminta-alalla toimivat valtiolliset ja valtiosta riippumattomat sidosryhmät voivat osaltaan edistää romanien integrointia koskevan EU:n puitekehyksen toteuttamista paikallisnäkökulmasta ja kaikkien Euroopan maiden kuntien myötävaikutuksella.

34.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne noudattavat komission kehotusta hyödyntää EU:n rahoitusta tukemaan romanien osallistamiseen tähtääviä toimia. Mainittakoon tässä yhteydessä rakennerahastot, maaseuturahasto ja eurooppalainen Progress-mikrorahoitusväline, joiden toimintaan myös kansainvälisten järjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen sekä kansalaisjärjestöjen tulisi osallistua paikallis- ja alueviranomaisten ja romanien kansalaisyhteiskunnan ohella neuvoa-antavassa roolissa. Lisäksi olisi käytettävä EU:n tarjoamaa teknistä apua, jotta parannettaisiin valmiuksia projektihallinnassa sekä projektien seurannassa ja arvioinnissa.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/18

—

katsoo, että mikäli paikallis- ja alueviranomaisilla on painokkaampi osuus naapuruuspolitiikassa, se voi parantaa kansalaisten tietoisuutta, lisätä heidän osallistumistaan sekä politiikan tavoitteiden saamaa tukea sekä hälventää vaikutelmaa, että yksinomaan kansallisvaltioiden hallitukset ja Brysselin toimielimet ovat vastuussa maanosamme asioista. Tässä mielessä paikallis- ja alueviranomaiset voivat myös auttaa korjaamaan eristäytymisen tai uudelleenkansallistamisen kaltaiset vaaralliset kehityssuunnat, jotka muuten saattavat vaarantaa maiden ja alueiden vakauden sekä EU:ssa että unionin ulkopuolella.

—

pitää Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) työtä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tavattoman tärkeinä. ARLEM mahdollistaa alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisen Euro–Välimeri-alueen poliittiseen keskusteluun ja tuo Välimeren unionin pääsihteeristön valitsemille hankkeille alueellisen ulottuvuuden. Se myös varmistaa parhaiden käytänteiden vaihdon ja edistää osaltaan Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

—

antaa niin ikään tukensa EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssille (CORLEAP), joka on EU:n ja itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten monenvälisen yhteistyön verkosto ja joka pyrkii sitouttamaan entistä enemmän kyseisiä viranomaisia Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamiseen. Se pyrkii myös työskentelemään itäisten kumppanien paikallis- ja alueviranomaisten kanssa pysyvien institutionaalisten yhteistyöpuitteiden luomiseksi.

—

suosittaa naapuruuspolitiikan tehostamista koko Mustanmeren alueella. On syytä korostaa kyseisen alueen jatkuvaa geopoliittista merkitystä EU:lle, samoin Mustanmeren synergian merkitystä. Alueeseen rajoittuvien EU:n jäsenvaltioiden tulee saada tuntuvaa EU:n tukea naapuruuspolitiikkaan liittyviin toimiinsa.

Esittelijä

Jacek PROTAS (PL, PPE), Warmia-Masurian voivodikunnan aluejohtaja

Viiteasiakirja

Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten

KOM(2011) 303 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ja on tyytyväinen sen yleiseen tavoitteeseen, jossa korostuu vahvasti, miten tärkeää on tukea kumppanuusmaiden pyrkimyksiä kohti syvällistä demokratiaa ja poliittisia uudistuksia. Unionin paikallis- ja alueviranomaisilla on kiistämätön rooli demokraattisina ja poliittisina instituutioina, ja ne ovat keskeisen tärkeitä demokratiakehitykselle. Paikallis- ja alueviranomaiset antavat sen vuoksi mielellään panoksensa näihin pyrkimyksiin naapuruuspolitiikan yhteydessä.

2.

on erittäin tyytyväinen Euroopan naapuruuspolitiikan (European Neighbourhood Policy, ENP) tähänastiseen kehitykseen, johon kuuluu sen kasvava monipuolistaminen ja sopeuttaminen konkreettisiin tarpeisiin ja tilanteisiin. Alueiden komitea on hyvillään siitä, että alkuperäistä ”yhden koon” hanketta vuodelta 2004 ollaan kehittämässä yhä erikoistuneemmiksi ”mittatyönä valmistetuiksi” välineiksi.

3.

tervehtii tyytyväisenä Euroopan naapuruuspolitiikan erikoistumisen etenemistä ja kiteytymistä itäiseksi kumppanuudeksi, Välimeren unioniksi sekä kehkeytymässä olevaksi Mustanmeren synergiaksi.

4.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa on syytä eriyttää edelleen ja että naapuruuspolitiikasta pitää tulla unionin kunnianhimoisen ja johdonmukaisen ulkopolitiikan osa ja sen yhä erikoistuneempi väline.

5.

korostaa, että alueilla harjoitettava ja alueiden harjoittama naapuruuspolitiikka voi olla tuloksekas väline, kun tehdään tunnetuksi Euroopan unionin perusarvoja: ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista, mukaan luettuina vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeudet.

6.

suosittaa, että kaikki EU:n alueet aktivoidaan naapuruuspolitiikan osapuoliksi, ja katsoo, että on hyödynnettävä sitä asiantuntemusta ja kokemusta, jota alue- ja paikallisviranomaisilla on ulkosuhteiden alalta.

7.

pitää erityisen tähdellisenä, että alueilla kehitetään yleistä tietoisuutta naapuruuspolitiikasta.

8.

painottaa, että on tärkeä kehittää sekä Euroopan naapuruuspolitiikan valtioidenvälistä että yhteiskunnallista (”ihmisiltä ihmisille”) tasoa. Paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla erityisen tärkeä rooli kohdennetun ja vastuullisen yhteistyön harjoittamisessa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, mutta viranomaisina niiden tulisi myös hoitaa tehtävänsä kontaktien luomisessa hallinnollisella/virallisella tasolla.

9.

katsoo, että mikäli paikallis- ja alueviranomaisilla on painokkaampi osuus naapuruuspolitiikassa, se voi parantaa kansalaisten tietoisuutta, lisätä heidän osallistumistaan sekä politiikan tavoitteiden saamaa tukea sekä hälventää vaikutelmaa, että yksinomaan kansallisvaltioiden hallitukset ja Brysselin toimielimet ovat vastuussa maanosamme asioista. Tässä mielessä paikallis- ja alueviranomaiset voivat myös auttaa korjaamaan eristäytymisen tai uudelleenkansallistamisen kaltaiset vaaralliset kehityssuunnat, jotka muuten saattavat vaarantaa maiden ja alueiden vakauden sekä EU:ssa että unionin ulkopuolella.

10.

pitää erittäin tärkeänä yhteistyötä niiden unionin alueiden ja unionin ulkopuolisten alueiden välillä, jotka eivät ole toistensa välittömiä naapureita.

11.

kehottaa tukemaan paitsi lyhyen aikavälin talouskasvua myös naapurimaiden kestäväpohjaista kehitystä sekä kiinnittämään erityishuomiota alueellisten ja sosiaalisten erojen vähentämiseen.

12.

kannattaa komission ehdotusta kumppanuuksiin kannustamisesta ja niiden tukemisesta. Pitkäjänteinen yhteistyö yhteiskunnan kaikkien sidosryhmien välillä edistää moniarvoisuutta ja osallistumista useilla tasoilla, mikä puolestaan parantaa kestävän taloudellisen, sosiaalisen ja demokraattisen kehityksen edellytyksiä

13.

katsoo, että alueiden työ- ja menettelytavat voivat olla erityisen käyttökelpoisia Euroopan naapuruuspolitiikassa, kun ne tukevat sellaisia viimeksi mainitun välineitä kuin TAIEX, SIGMA, ystävyysalue- ja ystävyyskaupunkitoiminta sekä Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat.

14.

omaksuu ja vahvistaa oikeaksi komission näkemyksen, jonka mukaan tuloksellisia aluekumppanuuksia voidaan luoda esimerkiksi sellaisilla yhteistyöaloilla kuin pk-yritykset, ympäristöhallinto, koulutus, nuoriso, kulttuuri, liikenne, tutkimus, maaseudun kehittäminen ja työllisyys. Unionin paikallis- ja alueviranomaisille on kertynyt edellä mainituilta yhteistyöaloilta kokemusta ja käytännön tietämystä jo pitkältä ajalta, ja ne osallistuisivat mielellään kumppanuuksiin.

15.

tukee alueiden komitean lausunnon ”Vahva Euroopan naapuruuspolitiikka” pääajatuksia ja kiinnittää uudelleen huomiota lausunnon merkitykseen ja ajankohtaisuuteen.

16.

kiinnittää huomiota EU:n toimielinten rooliin kumppanimaiden pyrkimyksissä hyödyntää saatavissa olevia resursseja tehokkaasti ja esittää, että keskitytään käytännön yhteistyöhön, joka tuottaa konkreettisia tuloksia.

17.

painottaa ponnekkaasti, että EU:n vuosien 2014–2020 talousarvioon on taattava riittävät määrärahat Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamista varten.

18.

kiittää komission pyrkimystä eri rahoitusvälineiden yksinkertaistamiseksi ja niiden koordinoinnin parantamiseksi ja korostaa kyseisen pyrkimyksen mahdollisia vaikutuksia ja siitä saatavaa hyötyä.

19.

on vakuuttunut siitä, ettei naapuruuspolitiikan välttämättömän eriyttämisen tulisi olla luonteeltaan pelkästään muodollinen jako eteläiseen ja itäiseen ulottuvuuteen.

20.

suosittaa, että naapuruuspolitiikkaa eriytettäessä mittapuuna käytetään demokratian toimivuutta (toisin sanoen demokraattisia prosesseja), ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien kunnioitusta, oikeusvaltioperiaatetta sekä järjestelmään liittyvien / taloudellisten muutosprosessien etenemistä (kiinnittäen erityistä huomiota vapaan markkinatalouden periaatteiden toteuttamiseen) kulloisessakin maassa. Mitä kohdennetumpaa naapuruuspolitiikka on, sitä paremmin se tuottaa tulosta.

21.

pitää asianmukaisena sellaisten poliittisten välineiden luomista, jotka mahdollistavat sosiaalisten, tai valtion-, alue- ja paikallishallinnon toimien käsittelyn eri tavoin niiden ominaispiirteiden ja mahdollisuuksien mukaan. Eri alojen toimia tulee koordinoida, mutta niitä ei tarvitse, eikä usein myöskään pidä toteuttaa samanaikaisesti.

22.

katsoo, että valtiotasolla harjoitettavan naapuruuspolitiikan yhteydessä ”more-for-more” -ajattelu (mitä pidemmälle menevät uudistukset, sitä enemmän tukea) on selväpiirteistä ja perusteltua.

23.

toteaa kuitenkin, että yhteiskuntatasolla ”more-for-more” -periaate on vähemmän selkeä ja liian virallisluonteinen. Sen soveltaminen voi jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan ja haitata olemassa olevia alhaalta ylöspäin suuntautuvia yhteyksiä. Jotta sosiaaliset kontaktit olisivat tuloksekkaita, niihin tarvitaan jatkuvuutta ja mahdollisimman paljon epämuodollisuutta.

24.

katsoo lisäksi, ettei paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen voi korvata kansalaispiirien sekä kolmannen sektorin osallisuutta,

25.

tähdentää, että kolmannen sektorin osallistuminen pitää todeta tärkeäksi osatekijäksi naapuruuspolitiikassa, joka kaipaa erikoistunutta välineistöä.

26.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia talousyhteyksien tiivistämisessä ja katsoo, että enenevä taloudellinen integraatio voi käynnistää sosiaalisia ja poliittisia muutoksia. Komitea kehottaa lisäksi Euroopan naapuruuspolitiikan piirissä olevia maita perustamaan vapaakauppa-alueita.

27.

pitää Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) työtä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tavattoman tärkeinä. ARLEM mahdollistaa alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisen Euro–Välimeri-alueen poliittiseen keskusteluun ja tuo Välimeren unionin pääsihteeristön valitsemille hankkeille alueellisen ulottuvuuden. Se myös varmistaa parhaiden käytänteiden vaihdon ja edistää osaltaan Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

28.

antaa niin ikään tukensa EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssille (CORLEAP), joka on EU:n ja itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten monenvälisen yhteistyön verkosto ja joka pyrkii sitouttamaan entistä enemmän kyseisiä viranomaisia Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamiseen. Se pyrkii myös työskentelemään itäisten kumppanien paikallis- ja alueviranomaisten kanssa pysyvien institutionaalisten yhteistyöpuitteiden luomiseksi.

29.

kehottaa Euroopan unionia, Välimeren unionia, jäsenvaltioiden hallituksia ja kansainvälisiä toimijoita jatkamaan yhteistyötä ARLEMin kanssa – joka on alueiden komitean sekä alue- ja paikallisviranomaisia edustavien järjestöjen yhteistyöfoorumi –, jotta varmistetaan entistä koordinoidumpi ja tehokkaampi toiminta Välimeren alueella.

30.

suosittelee, että sosiaalisten kontaktien pitäisi ennen kaikkea olla luonteeltaan ihmisten välisiä suoria yhteyksiä. Tärkeintä tulisi olla osallistujien omakohtainen sitoutuminen eikä pelkkä osallistuminen institutionaalisessa tai toiminnallisessa roolissa.

31.

toteaa, että on tarpeellista saada kunnat ja alueet kiinnostumaan kulttuurivaihdosta. Kolmas sektori voi saada erityisen paljon aikaan juuri tällä alalla. Siihen tarvitaan kuitenkin nimenomaista tukea paikallis- ja alueviranomaisilta sekä valtiovallalta.

32.

katsoo, että on tarpeen tasapainottaa eturistiriitoja, joita syntyy eri alueryhmien välille niiden erilaisesta maantieteellisestä sijainnista johtuen. EU:n ulkopolitiikan yleiskoordinoinnilla on varmistettava, ettei eriyttäminen johda Etelän ja Idän kilpailuasetelmaan, eikä tiettyjen alueiden erikoistuminen yksittäisiin naapuruuspolitiikan lohkoihin saa synnyttää eikä kärjistää eturistiriitoja tai keskinäistä kilpailutilannetta kielteisellä tavalla.

33.

on sitä mieltä, että naapuruuspolitiikan institutionalisoiminen olisi omiaan helpottamaan ja tukemaan alueiden mukanaoloa ja toimintaa ”etäältä käsin” (esim. Keski-Euroopan alueiden yhteistyö Välimeren alueella, tai Länsi-Euroopan alueiden Itä-Euroopassa tekemä yhteistyö). Tämä lujittaisi alueiden tunnetta Euroopan naapuruuspolitiikan kokonaisuudesta kannettavasta yhteisestä vastuusta.

34.

katsoo, että EU:n herkillä itäisillä ja eteläisillä rajaseuduilla sijaitsevien alueiden erityisroolia on vahvistettava. Eurooppalaiseen naapuruuteen liittyvät ongelmat koskevat niitä suoraan. Euroopan naapuruuspolitiikkaa ei missään tapauksessa tule harjoittaa niiden päiden yli, ja sen yhteydessä tulee niiden erityiset intressit ottaa huomioon.

35.

suosittaa, että EU:n rajaseutualueille myönnetään erityistukea Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa.

36.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikassa on otettava lukuun olemassa olevat suhteet kolmansiin maihin ja erityisesti Venäjään, varsinkin itäisellä alueella. Alueet pitää saada tiedostamaan tämä Euroopan naapuruuspolitiikan näkökohta, ja kaikkien asianomaisten kolmansien maiden kanssa toteutettavia asianmukaisia yhteistyömuotoja tulisi tukea.

37.

ilmoittaa aikovansa tukea demokratisoitumisprosessia asianomaisissa naapurimaissa osallistumalla jatkossakin vaalitarkkailutehtävien organisointiin yhdessä Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin kanssa.

38.

katsoo olevan syytä paneutua niihin erityisiin olosuhteisin, joissa itäistä kumppanuutta ja naapuruuspolitiikkaa harjoitetaan Kaukasiassa.

39.

toteaa, että Georgia tarvitsee jatkuvaa systemaattista tukea itäisen kumppanuuden puitteissa, kun otetaan huomioon vuoden 2008 konfliktin erityiset seuraukset.

40.

suosittaa naapuruuspolitiikan tehostamista koko Mustanmeren alueella. On syytä korostaa kyseisen alueen jatkuvaa geopoliittista merkitystä EU:lle, samoin Mustanmeren synergian merkitystä. Alueeseen rajoittuvien EU:n jäsenvaltioiden tulee saada tuntuvaa EU:n tukea naapuruuspolitiikkaan liittyviin toimiinsa.

41.

pitää Moldovaa erikoistapauksena. Koska maassa on saatu aikaan merkittävää edistystä naapuruuspolitiikan ja itäisen kumppanuuden avulla, sen kehitykselle on tarpeen antaa mahdollisimman laaja huomio. Osittaisellakin siellä saavutetulla menestyksellä voisi olla suuri vaikutus naapuruuspolitiikan ja EU:n ulkopolitiikan edistämistä ajatellen.

42.

kehottaa kiinnittämään huomiota Kaliningradin alueen erityistilanteeseen. Sijainnistaan huolimatta se ei kuulu naapuruuspolitiikan piiriin. Kyseessä on harvinaisen merkittävä ja herkkä alue, joka ei pelkästään rajoitu EU:hun vaan on itse asiassa joka suunnalta unionin ympäröimä. Alueen ominaisluonnetta ei voi sivuuttaa, kun harjoitetaan naapuruuspolitiikkaa EU:n välittömässä läheisyydessä.

43.

on sitä mieltä, että vaikka Valko-Venäjällä jatkuvat vaikeudet ovat aiheuttaneet pettymyksen, on naapuruuspolitiikan mukaista toimintaa kyseisessä maassa tarpeen jatkaa.

44.

toteaa, että Ukrainan demokraattisia, poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutosprosesseja on välttämättä johdonmukaisesti tuettava.

45.

suosittaa arabikevääseen viitaten, että naapuruuspolitiikalle on varattava merkittävä rooli kehitettäessä suhteita yhteiskuntien välillä. Kyseiseen maantieteelliseen alueeseen tulee kiinnittää erityistä ja intensiivistä huomiota lähimpinä aikoina. Aktiivisuutta alueen suhteen tulee pitää kaikkien EU:n jäsenten – valtioiden, alueiden ja yhteiskuntien – vastuullisuuden koetinkivenä.

46.

muistuttaa, että kukin Välimeren eteläpuolisista maista on erilainen ja että EU:n lähestymistapa on räätälöitävä ja sovitettava kulloiseenkin tilanteeseen. Demokratian rakentaminen ja demokratiaan siirtyminen on kuitenkin luonteeltaan universaali prosessi, joka alkaa ensisijaisesti ruohonjuuritasolta ja jota ei voida määrätä ylhäältä käsin, jotta se olisi vakaa ja vahvasti yhteiskuntaan ankkuroitunut.

47.

katsoo, että euroregio-alueet tarjoavat merkittävää kokemusta naapuruuspolitiikkaa silmällä pitäen. Niistä tuli käyttökelpoinen väline Keski-Euroopan maiden liittymisprosessiin ja niiden EU-jäsenyyden toteuduttua käytännöllinen väline unionin ulkopuolisten naapureiden kanssa ylläpidettävien suhteiden sääntelyyn.

48.

tarjoaa siksi tukensa pysyvien poliittisten ja hallinnollisten hajautettujen rakenteiden luomiseksi, kun otetaan huomioon, että paikallis- ja alueviranomaisten hallinnolliset ja institutionaaliset valmiudet helpottavat yhteistyötä valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla, parantavat tehokkuutta ja hyvää hallintoa ja ovat demokratisoitumisprosessin kannalta ratkaisevan tärkeässä asemassa.

49.

suosittaa, että tarkastellaan mahdollisuuksia vahvistaa nykyisiä euroregio-alueita käyttämällä välineenä eurooppalaista alueellisen yhteistyön yhtymää (EAYY), sillä se parantaisi asianomaisten tahojen oikeusvarmuutta ja lisäisi luotavien rakenteiden avoimuutta. Komitea toistaa toiveensa mahdollistaa EAYY:t kolmansien maiden kanssa kahdenvälisessä muodossa ja pyytää niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole näin tehneet, ryhtymään tarvittaviin toimiin EAYY:iden perustamisen ja täytäntöönpanon helpottamiseksi.

50.

korostaa valmiuksien kehittämiseen tähtäävien ohjelmien käytännön hyötyä laajentumisen ja Euroopan naapuruuspolitiikkojen yhteydessä ja ehdottaa jälleen – paikallishallinnon tukemiseen tähtäävän kokeiluohjelman esimerkin pohjalta (1) –, että vastaavia aloitteita kehitetään myös Välimeren eteläpuolisen alueen maita varten, jotta voidaan tukea niiden valmiuksien kehittämistä paikallis- ja aluetasolla.

51.

toteaa, että euroregio-instituutio on avuksi lukuisissa eri toiminnoissa talouden alalta aina kulttuuriin asti. Se tekee myös omaehtoiset, kolmannen sektorin yhteistyöprosessit helpommiksi. Euroregio on osoittautunut joustavaksi ja harvinaisen toimivaksi välineeksi, kun ajatellaan toimintaa Keski- ja Itä-Euroopan rajoilla, EU:n ulkoraja-alueella.

52.

suosittaa hankkeiden tukemista ja uusien euroregio-alueiden perustamista (hyödyntäen jo hyvin vakiintuneista euroregio-alueista saatua kokemusta) varsinkin siten, että Algerian, Tunisian, Libyan ja Egyptin alueita kytketään yhteen soveliaiden Etelä-Euroopan alueiden kanssa.

53.

katsoo, ettei Euroopan unionin etelärajan – merirajan – erityispiirteitä tule pitää esteinä euroregio-alueiden perustamiselle. On korostettava sellaisten euroregio-perustamishankkeiden kuin Andalusia–Gibraltar–Marokko, Etelä-Egea – Turkki, Pohjois-Egea – Turkki ja Polis–Trakiekent merkitystä, vaikka ne vielä ovatkin alkuvaiheessa.

54.

katsoo, että Mustanmeren euroregio-alue on saatava kiireellisesti toimintakuntoon.

55.

katsoo, että euroregiot voivat aktiivisesti tukea sellaisia Euroopan naapuruuspolitiikan (eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline, ENPI) välineitä kuin TAIEX, SIGMA, kummitoiminta (twinning) sekä Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat.

56.

korostaa eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) ja makroaluestrategian lisäarvoa alueellisen yhteistyön innovatiivisina välineinä alueiden välisellä ja ylikansallisella tasolla, koska niiden avulla voidaan vahvistaa eri aloilla toteutettavien poliittisten toimien johdonmukaisuutta ja koordinointia Välimeren ja Mustanmeren laajemmalla alueella järkeistämällä taloudellisten varojen jakaantumista sekä korostamalla alue- ja paikallisyhteisöjen roolia monitasoisen hallinnon periaatteiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden laajan osallistumisen pohjalta.

57.

suosittaa, ettei hallitusvallan käyttäjien eikä edes alueviranomaisten välisten suhteiden tule antaa korvata yhteiskuntien laajempia ja syvempiä yhteyksiä. Kaikki Välimeren alueen maat pitää kytkeä toisiinsa euroregio-alueiden avulla, mikä sujuvoittaa kolmannen sektorin ja kansalaisten yhteydenpitoa.

58.

suosittelee euroregio-alueille luonteenomaista toimintatapaa, koska se on tehokas väline, jolla voi torjua monia stereotypioita ja pelkoja, joita muuttoliike EU:n rajoilla synnyttää. Komitea katsoo, että välitön kokemus yhteistyöstä ja keskinäisestä vaihdannasta voi myös auttaa korjaamaan monissa EU:n naapurivaltiossa vallitsevia stereotypioita Euroopasta ja Lännestä.

59.

katsoo, että aktiivisen naapuruuspolitiikan avulla voidaan rajoittaa kontrolloimattomia muuttovirtoja.

60.

katsoo, että sellainen naapuruuspolitiikka, joka tukee kaikkein aktiivisimpia ihmisiä ja ryhmiä Euroopan unioniin rajoittuvilla alueilla ja sen naapurimaissa, voi edistää taloudellisia ja poliittisia muutosprosesseja.

61.

on vahvasti sitä mieltä, että kun avustetaan ihmisiä ja ryhmiä, jotka tekevät aktiivisesti työtä demokraattisen muutoksen ja talouden uudistamisen puolesta, siitä voi olla etua kaikenlaisen toiminnan tuloksekkuutta ajatellen.

62.

pitää tärkeänä, että naapuruuspolitiikan puitteissa järjestetään moninaista nuoriso- ja opiskelijavaihtoa sekä tieteellistä yhteistyötä.

63.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa kumppanimaiden hallinnollisia valmiuksia, ja suhtautuu siksi myönteisesti hallinnollisiin valmiuksiin keskittyvän Virossa sijaitsevan itäisen kumppanuuden keskuksen sekä Varsovassa toimivan julkishallinnon itäisen kumppanuuden akatemian kaltaisten kansallisten ohjelmien vahvistamiseen. Komitea kehottaa asianomaisia tahoja tukemaan hallinnollisia uudistuksia ja valmiuksien kehittämistä myös paikallis- ja aluetasolla.

64.

pitää suositeltavana, että eteläisillä euroregio-alueilla (kuten alueillakin) on kumppaneita muualla maanosassamme. Tämän kaltaisia siteitä tulisi solmia varsinkin EU:n etelärajan euroregio-alueiden ja Itä-Eurooppaan rajoittuvien Keski- ja Pohjois-Euroopan euroregio-alueiden välille. Euroopan naapuruuspolitiikka ei saa pirstoutua eristyneiksi juonteiksi. Tämä on pyrittävä estämään Euroopan unionin aluepolitiikan avulla. Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä vaikuttaa soveltuvalta välineeltä tällaisten yhteyksien rakentamiseen.

65.

katsoo, että EU:n viisumipolitiikkaa on analysoitava systemaattisesti, jotta voidaan helpottaa viisumien myöntämistä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden kansalaisille ja edistää siten yhteiskuntien välistä vuoropuhelua

66.

korostaa hyötyjä, joita olisi mahdollisesti saatavissa ottamalla käyttöön paikallinen rajaliikenne (local border traffic) eräillä unionin rajoilla.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/23

—

toteaa, että sellaiset väestörekisteritiedot kuin syntymä-, vihki- ja kuolintodistukset, avioerojen rekisteröinnit ja nimenmuutokset ovat keskeisen tärkeitä, kun ajatellaan identiteettiä ja mahdollisuutta osallistua täysipainoisesti sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään.

—

korostaa, että julkisilla asiakirjoilla on oleellinen tehtävä sen varmistamisessa, että ihmiset voivat käyttää tehokkaasti EU:ssa heille kuuluvia oikeuksia.

—

korostaa, että väestörekisterilainsäädäntö kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan, ja painottaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita on noudatettava.

—

kannattaa komission yleistavoitetta yksilöidä ja poistaa EU:n takaamien oikeuksien käyttämistä haittaavat esteet erityisesti rajatylittävissä tilanteissa sekä mahdollistaa se, että kansalaiset voivat saada käynnissä olevasta EU:n yhdentymisprosessista käytännöllisiä ja havaittavia lisäetuja. Komitea kehottaakin varmistamaan, että tällä alalla tapahtuvassa poliittisessa kehityksessä keskitytään ensisijassa kansalaisten tarpeisiin vastaamiseen.

—

on samaa mieltä siitä, että julkisten asiakirjojen laillistamisen jäsenvaltioiden välillä ei pitäisi olla välttämätöntä, mutta esittää, että ennen lainsäädäntötoimia saattaa olla tarpeen luoda hallinnollista yhteistyötä helpottavia välineitä, joiden avulla rekisterinpitäjät voivat tarpeen tullen pyrkiä vahvistamaan asiakirjoja, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden tiedonvaihdossa ilmenevä epäluotettavuus ja epätäydellisyys. Komitea katsoo, että muun muassa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa harjoitettavan kanssakäymisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi tällä välin perehdyttävä sähköisten apostillojen antamista ja käyttöä edistävään e-APP-ohjelmaan sen hyväksymistä silmällä pitäen.

—

katsoo, että mahdollisuutta perustaa eurooppalainen väestörekisterivirasto ei tulisi jättää huomioimatta, jos voidaan osoittaa sen olevan tehokkaampi ja toimivampi ratkaisu kuin useiden uusien virastojen perustaminen tai samanlaisten virastojen säilyttäminen jäsenvaltioissa.

—

ehdottaa, että harkitaan parhaita käytänteitä koskevien ohjeiden laatimista jäsenvaltioita varten, jotta voidaan helpottaa väestörekisteriasiakirjojen toimittamista rajojen yli.

Esittelijä

Patrick McGOWAN (IE, ALDE), Donegalin kreivikunnanvaltuuston ja Borderin aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Vihreä kirja – Hallintoa helpommaksi kansalaisille: parannetaan virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta ja väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamista

KOM(2010) 747 lopullinen

1.

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen edistää kansalaisten unionia julkaisemalla valkoinen kirja EU:n laajuisen keskustelun käynnistämiseksi mahdollisten säädösehdotusten tekemisestä seuraavilla kahdella erillisellä, mutta toisiinsa liittyvällä alalla:

2.

toteaa, että julkisia asiakirjoja ovat muun muassa erilaiset hallinnolliset, notaarin vahvistamat ja oikeudelliset asiakirjat. Niihin sisältyvät myös ihmisten eri elämänvaiheita määrittävät ja kuvaavat väestörekisteritiedot. Komitea toteaa lisäksi, että sellaiset väestörekisteritiedot kuin syntymä-, vihki- ja kuolintodistukset, avioerojen rekisteröinnit ja nimenmuutokset ovat keskeisen tärkeitä, kun ajatellaan identiteettiä ja mahdollisuutta osallistua täysipainoisesti sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään.

3.

korostaa, että julkisilla asiakirjoilla on oleellinen tehtävä sen varmistamisessa, että ihmiset voivat käyttää tehokkaasti EU:ssa heille kuuluvia oikeuksia. Näitä oikeuksia ovat muun muassa kansalaisten ja heidän perheidensä oikeus vapaaseen liikkumiseen, työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus, sosiaaliturva, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus sekä kansalaisten tehokas oikeusturva siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Itse asiassa erittäin laajalla joukolla erilaisia julkisia asiakirjoja on merkitystä EU:n takaamien oikeuksien tunnustamisen kannalta.

4.

kannattaa komission yleistavoitetta yksilöidä ja poistaa EU:n takaamien oikeuksien käyttämistä haittaavat esteet erityisesti rajatylittävissä tilanteissa sekä vähentää yleisesti byrokratiaa rajatylittävän yhteistyön helpottamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että kansalaiset voivat saada käynnissä olevasta EU:n yhdentymisprosessista käytännöllisiä ja havaittavia lisäetuja. Komitea kehottaakin varmistamaan, että tällä alalla tapahtuvassa poliittisessa kehityksessä keskitytään ensisijassa kansalaisten tarpeisiin vastaamiseen.

5.

korostaa, että väestötietojärjestelmien perusluonteiset erot (tapahtuma-, henkilö- ja väestöpohjaiset rekisterit) ja toisistaan poikkeavat menettelyt eri puolilla EU:ta heijastavat eri jäsenvaltioiden viranomaisjärjestelmien perustuslaillista ja oikeudellista toteuttamistapaa ja ilmentävät niiden erilaisia yhteiskunnallisia arvoja. Tästä moninaisuudesta on osoituksena se, että väestörekisteritietojen oikeudelliset vaikutukset vaihtelevat jäsenvaltioista riippuen.

6.

katsoo, että väestötietojen rekisteröinti on jäsenvaltioissa yleisesti ottaen tehokasta mutta että rajatylittävien tapausten käsittely aiheuttaa laajasti ongelmia. Komitea toteaa kuitenkin, että noin kolmasosaan kaikista väestörekisterimerkinnöistä EU:ssa liittyy rajatylittävä ulottuvuus ja että liikkuvuuden lisääntyessä hallinnolliset ongelmat lisääntyvät vastaavasti. Kansalaisten asemaa rajatylittävissä tapauksissa monimutkaistaa entisestään sovellettavan lainsäädännön vaihteleminen, koska kukin valtio noudattaa omia lainvalintasääntöjään.

7.

korostaa, että vaikka eräät julkiset asiakirjat (esim. ammattipätevyystodistukset) voivat kuulua EU:n lainsäädännön piiriin, väestörekisterilainsäädäntö kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan. Komitea painottaa lisäksi, että kehitettäessä EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä tällä alalla on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

8.

korostaa, että se, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia laillistamaan asiakirjoja, vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä ja sisällä, ja että väestörekisteritiedoista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten valikoima on vielä tätäkin laajempi: eri hallintotasojen vastuu ulottuu oikeudellisista ja uskonnollisista viranomaisista hallinnollisiin viranomaisiin. Komitea huomauttaa kuitenkin, että kansalaiset ovat yleisimmin yhteydessä kyseisiin viranomaisiin paikallis- ja aluetasolla: paikallisia väestörekisteritoimistoja on eri puolilla EU:ta arviolta noin 80 000.

9.

katsoo, että näitä kysymyksiä ei tule tarkastella täysin erillisinä vaan myös unionin laajempien politiikkojen, kuten talouspolitiikan, digitaalistrategian, sosiaalipolitiikan ja ulkopolitiikan yhteydessä, jotta voidaan parantaa unionin toimien johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja yhdenmukaisuutta.

10.

toteaa, että ulkomaisten julkisten asiakirjojen aitoutta koskevan olettaman vahvistamiseksi käytetään yleensä laillistamista, kun otetaan huomioon, etteivät toisen maan viranomaiset välttämättä tunne asiakirjan antaneen viranomaisen sinettejä, leimoja ja allekirjoituksia. Komitea myöntää kuitenkin, että tietyt julkiset asiakirjat, kuten passit, ajokortit ja tuomioistuinten päätökset, ovat tunnistettavissa ilman erillisiä laillistamistoimenpiteitä.

11.

katsoo, että laillistaminen on itsessään aikaa vievää, kallista ja vaivalloista ja että se ei ole sopiva toimenpide julkisten asiakirjojen rajatylittävän väärinkäytön ehkäisemiseksi. Komitea kannattaa Tukholman ohjelman ehtoja, joiden mukaan EU:n tulisi hyödyntää aktiivisesti jäsenyyttään kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevässä Haagin konferenssissa edistääkseen asiaa koskevia yleissopimuksia (viittaamalla muun muassa kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan työhön), koska tähän asti jäsenvaltiot eivät ole soveltaneet asiakirjojen vahvistamista koskeviin yleissopimuksiin yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa.

12.

toteaa, että asiakirjojen laillistamista koskevien nykyisten yleissopimusten ja lukuisten erilaisten kahdenvälisten sopimusten soveltaminen on epäyhtenäistä. Esimerkiksi alle puolet EU:n jäsenvaltioista on allekirjoittanut vuonna 1987 tehdyn Brysselin yleissopimuksen, joka koskee asiakirjojen laillistamisvelvollisuuden poistamista jäsenvaltioiden välillä, ja vielä harvemmat ovat ratifioineet sen ja panneet sen tilapäisesti täytäntöön.

13.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan julkisten asiakirjojen laillistamisen jäsenvaltioiden välillä ei pitäisi olla välttämätöntä keskinäiseen luottamukseen pohjautuvassa EU:ssa, ja katsoo samalla, että myös muut hallinnolliset muodollisuudet, jotka vaikeuttavat EU:n kansalaisuuden toteuttamista ja rajoittavat oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, kuten esteettömyystodistuksen vaatiminen ja todistuksen vaatiminen toisen maan kansalaisen oikeudesta solmia avioliitto, voivat yhtä lailla muuttua tarpeettomiksi jäsenvaltioiden välillä.

14.

esittää, että ennen lainsäädäntötoimia saattaa olla tarpeen luoda jäsenvaltioiden rekisterinpitäjien hallinnollista yhteistyötä helpottavia välineitä, joiden avulla rekisterinpitäjät voivat tarpeen tullen pyrkiä vahvistamaan asiakirjoja, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden väestörekisteritoimistojen tiedonvaihdossa ilmenevä epäluotettavuus ja epätäydellisyys (eräät jäsenvaltiot eivät itse asiassa toimita tai vastaanota ollenkaan tietoa "ulkomaisista" väestörekisteritapahtumista). Vastaavasti voi olla tarpeen luoda yhteistyökanavia muiden virallisten asiakirjojen, kuten koulutustodistusten ja notaarin laatimien asiakirjojen, vahvistamisen helpottamiseksi. Joissakin tapauksissa tällaiset välineet voivat myös auttaa viranomaisia tarkistamaan asiakirjan sisällön paikkansapitävyyden sekä asiakirjan aitouden.

15.

katsoo lisäksi, että on tutkittava syyt haluttomuuteen ratifioida olemassa olevat asiaa koskevat yleissopimukset (kuten vuonna 1987 tehty Brysselin yleissopimus) sekä perehdyttävä yleissopimuksen tilapäisesti täytäntöön panneiden jäsenvaltioiden kokemuksiin.

16.

katsoo, että muun muassa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa harjoitettavan kanssakäymisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi tällä välin perehdyttävä e-APP-ohjelmaan (1) sen hyväksymistä silmällä pitäen. Ohjelmalla edistetään sähköisten apostillojen antamista ja käyttöä yhdessä internetissä käytettävissä olevan sähköisen rekisterin kanssa. Espanja käynnisti ohjelman äskettäin Euroopassa Euroopan komission tukeman e-APP for Europe -hankkeen puitteissa.

17.

korostaa, että väestörekisteriasiakirjojen toimittaminen rajojen yli aiheuttaa huomattavia ongelmia useille kansalaisille. Eräissä jäsenvaltioissa henkilön omien väestörekisteritietojen tai apostillojen saaminen voi edellyttää henkilökohtaista läsnäoloa, ja tällainen tarpeeton byrokratia voi tulla erittäin kalliiksi niille, jotka nyt saattavat asua asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolella. Komitea ehdottaakin, että toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen harkitaan parhaita käytänteitä koskevien ohjeiden laatimista jäsenvaltioita varten, jotta voidaan helpottaa väestörekisteriasiakirjojen toimittamista rajojen yli ja huolehtia samalla riittävistä suojatoimista petoksen riskin vähentämiseksi.

18.

korostaa, että kukin jäsenvaltio on laatinut oman kansalaisuus- ja väestörekisterilainsäädäntönsä omien perinteidensä, kulttuurinsa sekä poliittisen ja oikeudellisen järjestelmänsä pohjalta. Suurten muutosten tekemisestä voisi aiheutua merkittäviä perustuslaillisia, lainsäädännöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioiden viranomaisille, ja se voisi vaatia erittäin suuria oikeudellisia ja hallinnollisia muutoksia rakenteisiin ja prosesseihin. Se voisi myös merkitä kansalaisille ja yhteiskunnalle merkittävää sosiaalista ja kulttuurista muutosta.

19.

toteaa kuitenkin, että erityisesti muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan asuvat ja työskentelevät EU:n kansalaiset odottavat, ettei byrokratia vaikeuta heidän elämäänsä kohtuuttomasti heidän hoitaessaan rajatylittäviä väestörekisteriasioita.

20.

toteaa, että muiden jäsenvaltioiden väestötietojärjestelmiä ja -menettelyitä koskevan jatkuvan koulutuksen tarjoaminen EU:n arviolta 125 000 rekisterinpitäjälle on logistisesti ja kustannuksiltaan epärealistista. Komitea korostaakin tarvetta kehittää muita, toteuttamiskelpoisempia ratkaisuja kansalaisten nykyisin kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi.

21.

toteaa, että syinä jäsenvaltioiden rekisterinpitäjien yhteyksien nykyiseen epätäydellisyyteen ja tapauskohtaisuuteen saattavat olla oikeudelliset, menettelytapoja koskevat, logistiset ja ennen kaikkea kielelliset ongelmat. Komitea esittääkin, että Euroopan komission olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin kustakin jäsenvaltiosta peräisin olevien rekisteriasiantuntijoiden asiantuntijaryhmän perustamiseksi, jotta rajatylittävien ongelmien ratkaisuun tähtäävien ehdotusten tueksi saataisiin laajalti aineistoa ja jotta voitaisiin parantaa EU:n mahdollisuuksia tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla.

22.

katsoo, että julkisten asiakirjojen kallista ja aikaa vievää käännättämistä ja käännösten oikeaksi todistamista olisi vähennettävä käyttämällä nykyistä enemmän vakiomuotoisia lomakkeita ja sähköisiä koodaus- ja lukujärjestelmiä. Komitean mielestä tätä kehitystä voitaisiin edistää laajemmilla kansainvälisillä foorumeilla.

23.

panee merkille laajan valmiuden byrokratian yksinkertaistamiseen myös muilla tavoilla kuin pelkästään siirtämällä paperiversioina toteutettavat prosessit internetiin. Tämä yhdessä sähköisen tiedontallennuksen ja -siirron kanssa tarjoaa mahdollisuuden ja kannusteen tietojärjestelmien ajanmukaistamiseen ja keskittämiseen.

24.

pitää henkilön kaikkien väestörekisteritietojen rekisteröimistä yhteen keskuspaikkaan kannatettavana tavoitteena niille jäsenvaltioille, joissa näin ei vielä menetellä. Tämän tulisi lisäksi helpottaa oman jäsenvaltion ulkopuolella tapahtuvien väestörekisteritapahtumien rekisteröimistä. Komitea ymmärtää kuitenkin, että tällä toimenpiteellä voi olla merkittäviä kustannusvaikutuksia ja että se voi aiheuttaa asiasta vastuussa oleville viranomaisille toissijaisuusperiaatteeseen liittyviä ongelmia, eikä se ehkä ole poliittisesti toteutettavissa kaikissa tapauksissa.

25.

toteaa kuitenkin, että keskitetty rekisteröinti on käytössä useissa jäsenvaltioissa ja että yksi yhteyspiste voisi auttaa minimoimaan rekisterinpitäjien ja kansalaisten kohtaamat käytännön ongelmat. Komitea katsoo, että tällaiset keskitetyt tiedotuspisteet voitaisiin perustaa aluetasolle riippuen kuitenkin sellaisista asioista kuin rekisteritietojen sähköinen saatavuus, maan koko, lainsäädännöllisten vastuiden jakaantuminen ja kielikysymykset kunkin jäsenvaltion sisällä.

26.

pitää tarpeellisena osoittaa, että väestörekisteriasiakirjojen sähköistä siirtämistä varten kehitetyt kokeilujärjestelmät voivat toimia tehokkaasti ja tuloksellisesti ja että ne soveltuvat myös laajempaan käyttöön. Komitea kannattaa EU:n julkisten viranomaisten yhteistyötä helpottavien nykyisten sähköisten välineiden tarkistamista ja pitää ensisijaisena tavoitteena suojatoimenpiteiden käyttöönottoa petosten ehkäisemiseksi sekä kansalaisten yksityisyyden ja henkilötietojen suojelemiseksi.

27.

katsoo, että EU:n tietolähteiden ja jäsenvaltioiden asianomaisten tiedontoimittajien yhteyksiä voitaisiin vahvistaa pyrittäessä tarjoamaan kansalaisille yleisesti tietoa EU:n heille takaamista oikeuksista. Komitean mielestä paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet auttaa tässä tehtävässä.

28.

toteaa, että idea yhdenmukaistetusta eurooppalaisesta väestörekisteritodistuksesta on erittäin kunnianhimoinen, koska jäsenvaltioiden käsitykset väestörekisteritodistusten luonteesta, muodosta ja sisällöstä poikkeavat toisistaan erittäin paljon. Esimerkiksi todistusten todistusvoimaa ja mahdollisia muutostapoja koskevien erojen lisäksi eri puolilla EU:ta annettavat syntymätodistukset voivat sisältää tietoja lapsen aviollisesta syntyperästä ja uskonnosta sekä vanhempien siviilisäädystä ja sosioekonomisesta asemasta.

29.

katsoo, että eurooppalainen väestörekisteritodistus edellyttäisi oletettavasti aluksi jäsenvaltioiden ja EU:n järjestelmien samanaikaista toimintaa. Tämä voisi aiheuttaa oikeudellisia tulkintaongelmia eri järjestelmien johdonmukaisuudesta ja keskinäisestä suhteesta, kun otetaan huomioon, että jo nyt on olemassa useita siviililainsäädännön ja uskonnollisten säädösten ja ulkomaisten lakien yhdistelmiä ja muunnelmia, joihin jäsenvaltioiden tuomioistuinten täytyy mahdollisesti ottaa kantaa ratkaisuissaan.

30.

katsoo, että kun otetaan huomioon väestökirjanpitoa koskevat useat erilaiset oikeudelliset ja hallinnolliset rakenteet ja menettelyt eri puolilla EU:ta, ehdotus toisen jäsenvaltion antamien väestörekisteritodistusten automaattisesta tunnustamisesta on yhtä lailla ongelmallinen eikä voi toimia, ellei samalla tehdä merkittäviä muutoksia jäsenvaltioiden omiin lainsäädäntöihin kansalaisten epäjohdonmukaisen kohtelun poistamiseksi.

31.

katsoo, että kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset suuret erot tässä asiassa, Euroopan komissio voisi ryhtyä jopa tehostetun yhteistyön pohjalta toimenpiteisiin, joilla pyrittäisiin yhdenmukaistamaan lainvalintaa ja lainkäyttövaltaa koskevia kysymyksiä entistä useampien väestörekisteriasioiden osalta kansalaisten tilanteen selventämiseksi.

32.

katsoo kuitenkin, että saattaa olla ongelmallista antaa kansalaisille vapaus valita, minkä jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan väestörekisteritapahtumissa. Esimerkiksi pariskunta voi olla keskenään erimielinen oikeudenkäyttöalueesta, ja tilanne voi johtaa "väestörekisteripoimintaan", jossa yksilöt pyrkivät löytämään parhaiten heidän omaan tilanteeseensa sopivia käytäntöjä.

33.

katsoo, että mahdollisuutta perustaa eurooppalainen väestörekisterivirasto ei tulisi jättää huomioimatta, jos voidaan osoittaa sen olevan tehokkaampi ja toimivampi ratkaisu kuin useiden uusien virastojen perustaminen tai samanlaisten virastojen säilyttäminen jäsenvaltioissa. Komitean mielestä virasto voisi lisäksi a) auttaa kehittämään EU:lle entistä kollegiaalisemman lähestymistavan kansainvälisiin yleissopimuksiin nähden, b) parantaa hallinnollista yhteistyötä keräämällä ja vaihtamalla parhaita käytänteitä ja kokemuksia mm. tietotekniikkaan liittyvien alojen yhteensopivuuden edistämiseksi sekä neuvoa jäsenvaltioiden viranomaisia kansainvälisissä kysymyksissä, c) toimia väestörekisteriasioita koskevien kyselyjen keskitettynä yhteyspisteenä silloin kun niihin liittyy rajatylittävä ulottuvuus, mikä voi hyödyttää rekisterinpitäjiä ja tietysti auttaa ratkaisemaan toistuvia ongelmia, joita kansalaiset kohtaavat pyrkiessään perustellusti nauttimaan oikeuksistaan EU:ssa, ja d) toimia mahdollisesti väestörekisteritietojen EU:n tason keskitettynä vara- tai viiterekisterinä.

34.

kehottaa nopeuttamaan sekä EU:n takaamien kansalaisoikeuksien nauttimiseen vaikuttavan, olemassa olevan lainsäädännön siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä että sen soveltamista. Lisäksi komitea kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistoimintaansa osallistumalla olemassa olevien hallitustenvälisten organisaatioiden toimintaan, jotta voidaan helpottaa kansainvälistä yhteistyötä väestörekisteriasioissa sekä nykyisten yleissopimusten entistä laajempaa ratifiointia.

35.

kehottaa jäsenvaltioiden rekisteriviranomaisia toimittamaan näytteitä (käännöksineen) väestörekisteriasiakirjoistaan internetiin, jotta ulkomaiset rekisterinpitäjät voivat tutustua niihin edes jonkin verran. Euroopan komissio voisi ehkä auttaa tämän aloitteen koordinoinnissa ja eteenpäin viemisessä.

36.

on valmis edistämään sitä, että Euroopan komissio perustaa kaikista jäsenvaltioista peräisin olevien rekisterinpitäjien/konsuliasiantuntijoiden verkoston tutkimaan, voidaanko käynnistää riittävä hallinnollinen yhteistyö laillistamismuodollisuuksien poistamiseksi. Lisäksi komitea on valmis tukemaan työtä lainvalintakysymysten yhdenmukaistamiseen liittyvien ehdotusten tekemiseksi. Komitean mielestä vastavuoroinen tunnustaminen ja eurooppalainen väestörekisteritodistus ovat kuitenkin kysymyksiä, jotka saattavat vaatia perusteellista lisätarkastelua.

37.

korostaa, että samalla kun vihreässä kirjassa asiaa tarkastellaan tietenkin EU:n kaikkien 27 jäsenvaltion pidemmän aikavälin näkökulmasta, kansalaisten säännöllisesti kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi voidaan soveltaa myös paikallisempia ratkaisuja. Erityisesti tämä koskee mahdollisesti eri oikeudenkäyttöalueilla asuvia ja työskenteleviä raja-alueiden asukkaita. Komitea kehottaa tässä yhteydessä tekemään uusia kahdenvälisiä ja monenkeskisiä sopimuksia jäsenvaltioiden välillä ja muiden valtioiden kanssa sekä alueellista yhteistyötä koskevien EAYY-hankkeiden mallin mukaisia, valtiotasoa alempien hallintotasojen aloitteita.

38.

korostaa, että säädösehdotusten vaikutuksia arvioitaessa on aina kiinnitettävä erityishuomiota niiden sosiaalisiin, taloudellisiin ja lainsäädännöllisiin vaikutuksiin jäsenvaltioissa.

39.

toivoo voivansa osallistua täysipainoisesti asiasta käytävään keskusteluun sen eri vaiheissa, kun otetaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten vastuut tällä alalla, ja on valmis tarjoamaan tässä yhteydessä konsultatiiviset verkostonsa (2) Euroopan komission käyttöön.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/28

—

muistuttaa, että alue- ja paikallisviranomaiset antavat merkittävän panoksen luodessaan valmistajista (myös pk-yrityksistä), korkeakouluista ja tieteellisistä tutkimuslaitoksista muodostuvia klustereita ja kilpailukykykeskuksia. Näin ollen niillä on ratkaiseva rooli innovointi- ja teknologiansiirtoprosesseissa.

—

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on ratkaiseva rooli myös teknologian soveltajina.

—

odottaa, että Euroopan unionin toimivallan laajennuttua myös alue- ja paikallisviranomaiset otetaan pysyvästi ja kattavasti mukaan eurooppalaisen avaruuspolitiikan muotoiluun ja toteutukseen.

—

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen siitä, miten GMES-ohjelman infrastruktuurin operatiiviselle toiminnalle taataan tulevaisuudessa kestävä rahoitus EU:n talousarviosta. Komitea vastustaa komission kaavailemaa unionin talousarvion ulkopuolista rahoitusta, sillä GMES on Galileon tavoin eurooppalainen hanke ja näin ollen se myös kuuluu EU:n talousarvion piiriin, jotta voidaan varmistaa sekä rahoituksen jatkuvuus että sen avoimuus ja demokraattinen valvonta.

—

suosittaa ponnekkaasti, että edistetään alueellisten GMES-ohjelmaan kuuluvien kehittämis- ja soveltamiskeskusten perustamista ja tuetaan NEREUS-verkoston kaltaisia eurooppalaisia verkostoja ja niiden kehittämistä.

Esittelijä

Hermann KUHN (DE, PSE), Bremenin maapäivien jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa

KOM(2011) 152 lopullinen

1.

toteaa tyytyväisenä, että komissio on tiedonannollaan "Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa" ottanut merkittävän ensiaskeleen tulevan eurooppalaisen avaruuspolitiikan muotoilemiseksi Lissabonin sopimuksen tarjoamalta uudelta pohjalta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artikla).

2.

on vakuuttunut, että yhteinen eurooppalainen avaruuspolitiikka vahvistaa Euroopan taloudellista ja poliittista riippumattomuutta ja toimintakykyä ja voi parantaa laajalti Euroopan kansantalouksien ja yhteiskuntien innovointi- ja kilpailukykyä sekä edistää monin tavoin ympäristönsuojelua, ilmastonmuutoksen torjuntaa, yleistä turvallisuutta ja pelastuspalvelutoimintaa, humanitäärisen avun antamista ja kaikki kansalaiset kattavaa viestintää ja tiedotusta.

3.

toteaa, että eurooppalaisen avaruuspolitiikan tavoitteet ja mitä erilaisimmat sosiaaliset, taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja alueelliset tekijät kohtaavat aluetasolla ja vasta alue- ja paikallisviranomaiset mahdollistavat suurelta osin eurooppalaisen avaruuspolitiikan konkreettisen täytäntöönpanon ja toteutuksen.

4.

muistuttaa, että alueilla toimii jo mitä erilaisimpia innovatiivisia avaruusteknologian kehittäjiä ja peruskäyttäjiä. Alue- ja paikallisviranomaiset antavat merkittävän panoksen luodessaan valmistajista (myös pk-yrityksistä), korkeakouluista ja tieteellisistä tutkimuslaitoksista muodostuvia klustereita ja kilpailukykykeskuksia. Näin ollen niillä on ratkaiseva rooli innovointi- ja teknologiansiirtoprosesseissa. Alue- ja paikallisviranomaiset huolehtivat sekä avaruusinfrastruktuurin asentamisesta, kehittämisestä ja kunnossapidosta laukaisualustojen, satelliittien integroinnin, laitteistojen ja ohjelmistojen osalta että maasegmenttiin kuuluvasta infrastruktuurista yleensä.

5.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on ratkaiseva rooli myös teknologian soveltajina. Ne toimivat esimerkiksi aluesuunnitteluviranomaisina, ympäristöasioista ja pelastuspalvelusta vastaavina viranomaisina tai hoitavat muita satelliittivälitteisen tiedon keräämistä ja käsittelyä edellyttäviä tehtäviä. Lisäksi alueet ja niiden asukkaat muodostavat avaruusteknologian soveltamisen ja käytön todelliset markkinat. Alue- ja paikallisviranomaiset tarvitsevat mitä erilaisimpia avaruusteknologioita ja palveluja alueidensa hallinnoimiseksi, julkisten palveluiden takaamiseksi ja aluekehityksen tukemiseksi.

6.

onkin jatkuvasti seurannut tarkoin avaruuspoliittisia kysymyksiä ja tuonut lausunnoissaan useaan otteeseen esiin eurooppalaisten avaruusohjelmien käytännön merkityksen.

7.

odottaa, että Euroopan unionin toimivallan laajennuttua myös alue- ja paikallisviranomaiset otetaan pysyvästi ja kattavasti mukaan eurooppalaisen avaruuspolitiikan muotoiluun ja toteutukseen.

8.

onkin erittäin pahoillaan siitä, että alue- ja paikallisviranomaisten rooli eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämisessä jätetään komission tiedonannossa kokonaan huomiotta, vaikka avaruuspolitiikan kehitys riippuu erittäin pitkälti niiden osallistumisesta.

9.

toteaa, että komission tiedonannossa on otettu huomioon toissijaisuusperiaate mutta alue- ja paikallisviranomaisten merkitykseen ja rooliin avaruuspolitiikan jatkokehittelyssä on kohdistettava enemmän huomiota.

10.

kannattaa sellaisen laaja-alaisen ja kunnianhimoisen eurooppalaisen avaruusohjelman kehittämistä ja toteuttamista, joka tukeutuu tähänastisiin saavutuksiin ja jossa edistetään ja kehitetään seuraavia painopistealoja: ympäristöseuranta, ilmastonmuutoksen torjunta, turvallisuus, kilpailukyky ja avaruustutkimus.

11.

on vakuuttunut, että tällainen ohjelma tuo alueille merkittävää taloudellista ja sosiaalista hyötyä. Eurooppa saavuttanee huomattavan aseman ympäristökysymyksissä, ilmastonmuutoksen torjunnassa, turvallisuusasioissa sekä perus- ja soveltavassa tutkimuksessa, ja lisäksi Euroopan kilpailukyvyn voidaan odottaa paranevan uusimpien teknologioiden, innovatiivisten yritysten tukemisen ja korkeaa ammattitaitoa edellyttävien työpaikkojen luomisen osalta.

12.

suosittaa vauhdittamaan Galileo- ja GMES-lippulaivaohjelmien operatiivista käyttöönottoa, jotta niiden tarjoamat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää mahdollisimman pian.

13.

ehdottaa, että eurooppalaisessa avaruusohjelmassa määritellään painopisteiksi myös sellaiset ohjelmat, joilla pyritään varmistamaan EU:lle itsenäinen pääsy avaruuteen ja mahdollisuus avaruuden tutkimiseen.

14.

tukee kaikkia pyrkimyksiä saattaa Galileo-ohjelman kapasiteetin luotettava kehittäminen mahdollisuuksien mukaan päätökseen vuoteen 2014 mennessä, jotta päästään hyödyntämään niitä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä etuja, joita hanke voi tarjota nimenomaan alue- ja paikallisviranomaisille.

15.

on huolissaan sitä, ettei tähän mennessä ole tehty ehdotusta mukauttaa nykyistä monivuotista rahoituskehystä EGNOS- ja Galileo-ohjelmien tukivarojen lisäämiseksi. Tämä on kuitenkin välttämätöntä uusien viivästysten ja lisäkustannusten välttämiseksi.

16.

katsoo, että EU:n on varmistettava Galileo-ohjelman operatiivisen vaiheen (muun muassa satelliittien huolto ja uusiminen sekä järjestelmän luotettavuuden, maatoiminnan ja tietojen saatavuuden varmistaminen) rahoitus myös vuoden 2014 jälkeen. Vain näin voidaan hyödyntää kestävästi odotettavissa olevat taloudelliset vaikutukset.

17.

kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään nykyistä enemmän "sijaintisidonnaisten toimintapalveluiden" ja niihin liittyvien tuotteiden, etenkin demonstraatiohankkeiden, kehittämistä ja valmistelua.

18.

korostaa, että maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän pitkän aikavälin johto- ja hallintorakenteen olisi oltava demokraattinen, täysin avoin, vakavarainen ja sosiaalisesti vastuullinen. Euroopan komission on varmistettava asia tiiviissä yhteistyössä keskeisten osapuolten, myös alue- ja paikallistason toimijoiden, kanssa.

19.

katsoo, että GMES-ohjelma on korvaamaton EU-väline, jonka avulla voidaan asettaa käyttöön kipeästi tarvittavat tiedot ennen kaikkea ympäristöseurantaa ja väestönsuojelua varten, ja se on siten erittäin tärkeä alue- ja paikallisviranomaisten kannalta.

20.

on tyytyväinen toimenpiteisiin GMES-ohjelman ilmastonmuutos-palvelun vahvistamiseksi ja painottaa palvelun merkitystä Euroopan alueille ilmastonmuutoksen torjunnassa ja sen seurausten lievittämisessä (esimerkiksi maailman ruokaturvaa koskevissa kysymyksissä).

21.

kehottaa luomaan tätä varten tarvittavat perusrakenteet ripeästi vuoteen 2014 mennessä, vahvistamaan toimintapalveluiden kehittämistä ja valmistelua – siten, että otetaan huomioon myös Galileo-ohjelma ja uudet televiestintäjärjestelmät, kuten suunniteltu Euroopan tiedonvälityssatelliitti EDRS – sekä varmistamaan suunniteltujen palveluiden jatkuvuuden. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon myös nykyisten kansallisten palveluiden ja Euroopan sääsatelliittijärjestön EUMETSATin tarjonta.

22.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen siitä, miten GMES-ohjelman infrastruktuurin operatiiviselle toiminnalle taataan tulevaisuudessa kestävä rahoitus EU:n talousarviosta. Komitea vastustaa komission kaavailemaa unionin talousarvion ulkopuolista rahoitusta, sillä GMES on Galileon tavoin eurooppalainen hanke ja näin ollen se myös kuuluu EU:n talousarvion piiriin, jotta voidaan varmistaa sekä rahoituksen jatkuvuus että sen avoimuus ja demokraattinen valvonta.

23.

korostaa tässä yhteydessä jälleen kerran, että Euroopan alueilla on ratkaiseva merkitys ympäristöä ja yleistä turvallisuutta koskevien palveluiden kehittämisessä, avaruusteknologisten sovellusten levittämisessä paikallistasolla sekä kokemusten ja hyväksi todettujen käytänteiden vaihdossa.

24.

suosittaa ponnekkaasti, että edistetään alueellisten GMES-ohjelmaan kuuluvien kehittämis- ja soveltamiskeskusten perustamista ja tuetaan NEREUS-verkoston kaltaisia eurooppalaisia verkostoja ja niiden kehittämistä.

25.

kritisoi sitä, etteivät jo nyt käytettävissä olevat GMES- ja Galileo-palvelut ole aina ongelmitta mukautettavissa alue- ja paikallisviranomaisten tarpeisiin.

26.

muistuttaa, että vapaasta ja maksuttomasta pääsystä käsiksi satelliittitietoihin säädetään Euroopan maanhavainnointiohjelmaa (GMES) ja sen ensi vaiheen toimintaa (2011–2013) koskevassa asetuksessa, ja toivoo, että vapaa ja maksuton pääsy taataan myös vuonna 2014 alkavassa operatiivisessa vaiheessa. Tämä edellyttää, että tietosuojaa ja sovellusten suojaa koskevat kysymykset on selvitetty.

27.

korostaa, että GMES on siviilihanke ja sen painopiste on siviilisovelluksissa.

28.

toteaa, että turvallisuus ja mahdolliset yhteydet puolustukseen ovat näkökohtia, joilla on suuri poliittinen merkitys. Komission tiedonanto jää tämän keskeisen seikan osalta kuitenkin epämääräiseksi, ja siksi AK pitää tarkentavia selvennyksiä aivan välttämättöminä.

29.

kannattaa sitä, että GMES-ohjelmassa on turvallisuusosio, mutta pitää välttämättömänä, että osa-alue määritellään selkeämmin siviililuonteiseksi ja erotetaan sotilaallisista sovelluksista.

30.

katsoo, että on välttämätöntä selvittää tarkasti, voidaanko kansalliset siviilihavainnointiresurssit ja myös sotilaalliset havainnointiresurssit ottaa mukaan GMES-ohjelman turvallisuusosion vahvistamiseen ja millä tavoin tämä voidaan toteuttaa, jotta päästään aiempaa parempiin tuloksiin ja vältetään tarpeettomien päällekkäisrakenteiden luominen.

31.

katsoo, että tarvitaan periaatteellista selvitystä siitä, minkä oikeusperustan pohjalta ja minkälaisessa poliittisessa kehyksessä GMES-infrastruktuurin tietoja ja palveluja on tarkoitus käyttää eurooppalaisen puolustuspolitiikan tukemiseen.

32.

kannattaa avaruusneuvoston vuonna 2008 antamaa päätöslauselmaa, jossa todetaan, "että Euroopan on kehitettävä avaruustutkimukselle yhteinen visio ja pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, jolla varmistetaan Euroopalle avainasema ja joka perustuu sen huippuosaamisen aloihin". Myös tieteellinen avaruustutkimus on tehnyt Euroopasta luotettavan kumppanin avaruusalalla maailmanlaajuisesti. Avaruudentutkimusohjelmat tarjoavat uutta tietoa, edistävät innovointia ja teknologiaa, parantavat tuntuvasti Euroopan avaruusteollisuuden kilpailukykyä sekä herättävät pioneerihenkeä nuorten keskuudessa.

33.

kehottaakin pikaisesti kehittämään ja panemaan täytäntöön asiaa koskevan strategian asianmukaisine toimenpiteineen, jotta voidaan korostaa avaruustutkimusta ihmiskunnan maailmanlaajuisena ja rauhanomaisena haasteena ja ankkuroida se eurooppalaisen avaruuspolitiikan itsenäisenä osa-alueena globaaliin toimintaympäristöön.

34.

kehottaa EU:ta ja ESAa laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten kanssa yhteisen suunnitelman avaruutta (esimerkiksi Kuuta ja Marsia) käsittelevän tulevan eurooppalaisen tutkimuksen peruslinjauksista.

35.

pitää Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n toiminnan ylläpitämistä ja rahoitusta vuoteen 2020 asti erottamattomana osa Euroopan unionin avaruusstrategiaa. Erityisklinikoiden, luotainrakettien, pudotustornin ja parabolisten lentojen kaltaisten valmistelevien järjestelmien lisäksi EU:n avaruusstrategian painopisteenä olisi oltava ISS:n hyödyntäminen perus- ja soveltavassa tutkimuksessa (mm. uudet materiaalit, biologia ja lääketiede).

36.

kehottaakin määrittelemään selvästi EU:n roolin tällaisen tutkimustarpeen kartoituksessa ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon jäsenvaltioiden tutkimustoiminnan, jotta myös alue- ja paikallisviranomaiset voivat määritellä omat tarpeensa, odotuksensa ja panoksensa.

37.

pitää EU:n itsenäisen avaruuteen pääsyn varmistamista hyvin tärkeänä, sillä se tuo Euroopan taloudelle huomattavaa kaupallista potentiaalia tai on ylipäätään mahdollistanut sen.

38.

kehottaa tässä yhteydessä turvaamaan Euroopan Kouroun avaruuskeskuksen rahoituksen pitkällä aikavälillä ja sisällyttämään eurooppalaiseen avaruusohjelmaan pitkäjänteisen eurooppalaisen kantorakettiohjelman ("Ariane-perhe").

39.

on samaa mieltä siitä, että avaruusteknologioiden tukemiseen tähtäävät eurooppalaiset aloitteet voivat ja niiden tulisi olla keskeinen tekijä EU:n tutkimus- ja innovaatiopoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. GMES-ohjelma ja sen tuottamat sovellukset hyödyttävät ensisijaisesti ympäristö- ja turvallisuuspolitiikkaa mutta vaikuttavat olennaisesti myös Euroopan talouskasvuun ja innovointi- ja kilpailukykyyn kokonaisuudessaan. Lisäksi avaruuteen liittyvistä innovaatioista hyötyvät muutkin alat, esimerkiksi koulutus-, kulttuuri-, viestintä- ja energia-ala. Avaruusteknologiasta ja sen sovelluksista on tullut yhä tärkeämpi osa ihmisten arkea.

40.

korostaakin, että kestävä eurooppalainen avaruuspolitiikka on laaja-alaisen Eurooppa 2020 -strategian keskeisiä elementtejä, sillä se liittyy uusimpiin teknologioihin, innovatiivisiin yrityksiin ja korkeaa ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin. Perusluonteisen infrastruktuurin rakentaminen Euroopan alueille on tässä yhteydessä erityisen tärkeää, sillä se luo kestäväpohjaista kasvua ja työllisyyttä.

41.

tukee komission kaavailuja sellaisen alakohtaisen avaruusteollisuuspolitiikan kehittämisestä, joka koskisi muun muassa Euroopan riippumattomuutta, pk-yritysten tukemista sekä unioni-, jäsenvaltio- ja aluetason ohjelmien koordinointia.

42.

on tyytyväinen siihen, että komissio on EU:n yhteistä tutkimus- ja innovointirahoitusstrategiaa koskevassa ehdotuksessa korostanut avaruusalaa keskeisen kehitystä vauhdittavan teknologian alana. Kyse on erityisesti edistyksellisten materiaalien kehittämisestä, nanoteknologiasta ja automaatiosta (robotit, älykkäät järjestelmät), sillä ne ovat Euroopan kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta keskeisiä osa-alueita.

43.

odottaa, että käytettävissä on tehokkaita taloudellisia tukivälineitä, jotta voidaan muun muassa edistää innovatiivisten sovellusten käyttöönottoa ja yleistämistä alueilla.

44.

pitää satelliittivälitteistä televiestintää Euroopan avaruusteollisuuden kannalta keskeisenä tekijänä.

45.

painottaa satelliittivälitteisen televiestinnän taloudellisten vaikutusten merkitystä etenkin Euroopan alueille. Satelliittivälitteinen televiestintä antaa korvaamattoman panoksen alueelliseen koheesioon, sillä se mahdollistaa kansalaisten, hallintotahojen ja yritysten pääsyn digitaaliseen maailmaan.

46.

odottaakin, että satelliittivälitteisen televiestinnän kehittämistä jatketaan eurooppalaiseen avaruuspolitiikkaan kuuluvana toimenpiteenä. Tässä yhteydessä on paitsi varmistettava tarkoituksenmukaisten radiotaajuuksien saatavuus myös edistettävä kestäväpohjaisesti uusia innovatiivisia viestintään perustuvia palveluja – myös yhdessä Galileon ja GMESin kanssa – ja mahdollisesti otettava käyttöön uusia järjestelmiä (esimerkiksi satelliittivälitteinen automaattinen tunnistusjärjestelmä AIS laivaliikenteen maailmanlaajuista valvontaa varten).

47.

yhtyy komission näkemykseen, että kansainvälisen yhteistyön on oltava EU:n avaruuspolitiikan keskeinen ja korvaamaton osa.

48.

katsoo, että eurooppalainen avaruusohjelma mahdollistaa tasa-arvoisen kansainvälisen yhteistyön ja parantaa eurooppalaisten tuotteiden, järjestelmien ja palveluiden mahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa.

49.

kannattaa asiantuntemuksen ja infrastruktuurin asettamista erityisesti Afrikan käyttöön. Näin voidaan edistää sikäläisten elinolojen parantamista (kun on kyse esimerkiksi maankäytöstä, elintarvikeresursseista ja vesihuollosta).

50.

odottaa, että EU:n uusi, Lissabonin sopimukseen perustuva avaruuspoliittinen toimivalta johtaa myös hallintotavan muutoksiin. Unionin tehtävänä on nyt suunnitella kokonaiseurooppalaista avaruuspolitiikkaa strategisesti ja edistää sen toteuttamista. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää vahvistaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteistyötä.

51.

painottaa, että EU:n avaruuspolitiikan onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että unioni tarjoaa poliittista ja taloudellista tukea oikeudenmukaisten ja tehokkaiden hallintosäännösten sekä kaikkien eri tasojen toimivallan tunnustamiseen pohjautuvan toimivan päätöksentekorakenteen puitteissa.

52.

korostaa Euroopan avaruusjärjestön ESAn sekä kansallisten avaruusjärjestöjen merkitystä, sillä ne ovat onnistuneesti edistäneet tähänastisten kansallisten ja eurooppalaisten avaruusstrategioiden toteuttamista ja niiden säännökset ovat mahdollistaneet vahvan ja kilpailukykyisen teollisuuden ja tutkimuksen kehittymisen. ESAn rakenteet ja osaaminen on otettava huomioon niiden merkityksen edellyttämällä tavalla etenkin määriteltäessä tulevaa hallintoa ja sen sääntöjä.

53.

esittää, että tulevassa eurooppalaisessa "avaruusasioiden hallinnossa" EU voisi vastata eurooppalaisen avaruuspolitiikan ja strategisten visioiden muotoilusta sekä tarvittavien toimenpiteiden suunnittelusta. Niiden toteuttaminen voitaisiin antaa toimeenpanoelimenä toimivan ESAn tehtäväksi.

54.

toteaa jälleen ponnekkaasti, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa sekä sitä koskevassa kansalaistiedotuksessa. Näin ollen on tärkeää, että ne otetaan mukaan EU:n tulevan avaruuspolitiikan muotoiluun.

55.

kehottaa tämän vuoksi mahdollistamaan alue- ja paikallisviranomaisten asianmukaisen osallistumisen EU:n avaruusohjelmia varten luotaviin hallintorakenteisiin sekä ottamaan niiden edustajat EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden ohella mukaan ohjelmien hallintoelimiin. Alue- ja paikallisviranomaisille on annettava mahdollisuus hyödyntää avaruusteknologian kehitystä ja myös vaikuttaa siihen.

56.

muistuttaa, että alueet ovat jo tähän mennessä osallistuneet huomattavin investoinnein eurooppalaisen avaruusosaamisen kehittämiseen ja tekevät näin myös jatkossa. Lisäksi avaruusohjelman luotettava rahoitus EU:n varoin on välttämätöntä, sillä vain tällä tavoin voidaan taata, että toiminta on rajatylittävää ja kilpailukykyistä.

57.

pitää erityisesti avaruustutkimuksen nykyistä suurempaa, kohdennetumpaa ja kestävämpää rahoitusta välttämättömänä ja kehottaa lisäksi tehostamaan koordinointia, jotta voidaan taata avaruustutkimuksen ja muiden innovatiivisten tutkimus- ja kehityssuuntausten yhteisvaikutukset.

58.

katsoo, että EU:n avaruuspolitiikka olisi koordinoitava myös muiden politiikkojen (tutkimus, innovaatio, koheesiopolitiikka, alueellinen yhteistyö jne.) ja niiden rahoitusvälineiden kanssa, jotta voitaisiin helpottaa nimenomaan alueiden osallistumista teknologian kehitykseen ja hyödyntämiseen.

59.

kehottaa komissiota tekemään vuodesta 2014 alkavan keskipitkän aikavälin rahoitussuunnitelman yhteydessä ehdotuksen siitä, miten kaikki EU:n ESAn ja yksittäisten jäsenvaltioiden panokset (kansalliset ohjelmat ja alueelliset investoinnit) voidaan ottaa huomioon mahdollisimman suurten yhteisvaikutusten aikaansaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

60.

kehottaa komissiota tekemään EU:n avaruusstrategian pohjalta mahdollisimman pian ehdotuksen eurooppalaisesta avaruusohjelmasta. Ohjelman tulee kattaa sekä avaruusalan käyttäjälähtöiset sovellusmahdollisuudet että tutkimus- ja innovointimahdollisuudet, ja se tulee sisällyttää täysin vuodesta 2014 alkavaan keskipitkän aikavälin rahoitussuunnitelmaan, erityisesti Galileo- ja GMES-ohjelmien osalta.

61.

tähdentää alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä roolia avaruusteknologioiden kehittämisessä, käyttöönotossa ja soveltamisessa.

62.

kehottaakin Euroopan komissiota konsultoimaan viipymättä asianomaisia institutionaalisia toimijoita ja tärkeimpiä eturyhmiä EU:n avaruusstrategian ja tarvittavan täytäntöönpanosuunnitelman laatimiseksi. Komitea toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisten olisi voitava osallistua EU:n avaruusstrategian laatimiseen ja täytäntöönpanoon oman toimivaltansa ja merkityksensä edellyttämällä tavalla.

63.

katsoo, että komission olisi tuettava alue- ja paikallisviranomaisia tiedotettaessa kansalaisille, yrityksille ja hallintotahoille eurooppalaisten avaruusohjelmien tuloksista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/34

—

katsoo, että kaupungistuminen olisi Rio+20-huippukokouksessa erikseen tunnustettava yhdeksi suurimmista nousevista haasteista, joihin maailman on vastattava, ja toivoo lisää tukea kestävään kaupunkikehitykseen liittyvien kokemusten vaihdolle ja osaamisen välittämiselle valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten välillä globaalilla tasolla.

—

toivoo, että Rio+20-huippukokouksessa hyväksyttäisiin vihreän talouden etenemissuunnitelma, johon tulisi kuitenkin sisältyä erityinen vihreää paikallistaloutta käsittelevä osio, jossa tunnustetaan valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten keskeinen rooli. Komitea kannattaa kaupunginjohtajien ja alueiden kansainvälistä ilmastosopimusta ja tukee hajautettua kehitysyhteistyötä. Mahdollisessa kapasiteettia kehittävässä järjestelmässä maat tulisi velvoittaa ottamaan valtiotasoa alemmat hallintorakenteensa tiiviisti mukaan prosessiin.

—

katsoo, että valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisviranomaiset tarvitsevat kestävää kehitystä koskevassa institutionaalisessa kehyksessä paikan valtioiden hallitusten ja YK:n tahojen rinnalla tärkeinä julkisen vallan käyttäjinä, joiden asema on täysimittaisesti tunnustettu. Rio+20-huippukokouksessa tulisi sopeuttaa niin kutsuttujen "suurimpien ryhmien" nykyisiä rakenteita perustamalla esimerkiksi uusi kattava "julkisen vallan osapuolien" kategoria ja valtuuttaa tulevan Maailman ympäristöjärjestön (tai UNEPin) tai kestävän kehityksen neuvoston perustamaan valtiotasoa alempien ja paikallishallintotahojen pysyvän komitean.

—

toivoisi Rio+20-huippukokouksen määrittelevän tulevan hallinnon puitteet, joita Paikallisagenda 21:n tämänsuuntainen kehittäminen edellyttää, sekä tukevan ympäristöalan demokratian edistämistä maailmanlaajuisesti. Voitaisiin esimerkiksi tukea muiden YK:n Euroopan talouskomission Århusin yleissopimuksen kaltaisten alueellisten yleissopimusten tekemistä tai käynnistää neuvottelut Rion julistuksen 10. periaatetta koskevan maailmanlaajuisen yleissopimuksen tekemisestä.

Esittelijä

Ilmar REEPALU (SE, PSE), Malmön kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa

KOM(2011) 363 lopullinen

1.

on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen päätökseen järjestää Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012 Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen konferenssi (UNCSD tai "Rio+20"-huippukokous), johon osallistuu mahdollisimman korkean tason osanottajia ja jonka tavoitteena on varmistaa poliittinen sitoutuminen kestävään kehitykseen, arvioida tähänastista kehitystä ja puutteita aiempien suurten kestävän kehityksen huippukokousten tulosten täytäntöönpanossa ja puuttua uusiin ja nouseviin haasteisiin. Konferenssilla on kaksi pääteemaa: vihreä talous kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen politiikkakehyksessä sekä kestävän kehityksen institutionaalinen rakenne.

2.

kehottaa kaikkia Rio+20-huippukokoukseen ja sen jatkotoimiin osallistujia varmistamaan konferenssin onnistumisen ja edistämään tosiasiallisesti kestävää kehitystä.

3.

on eri yhteyksissä korostanut, että tarvitaan toimia ja muutoksia kestävää kehitystä edistävän työn tukemiseksi ja kehittämiseksi. AK katsoo, että kaikilla toimijoilla – niin globaalilla ja Euroopan unionin tasolla kuin valtiollisessa, alueellisessa ja paikallisessa hallinnossakin – on yhteinen vastuu kestävällä pohjalla olevan ja käytettävissä olevia luonnonvaroja arvostavan yhteiskunnan luomisesta. AK:n jäsenillä – kunnilla ja valtiotasoa alemmilla hallintotahoilla – on tässä tärkeä rooli, ja ne ovat pitkälti ylläpitäviä voimia kestävän kehityksen toteuttamisessa etenkin siksi, että ne ovat niin lähellä EU:n kansalaisia.

4.

katsoo siksi, että kaikissa Rio+20-neuvotteluissa olisi erikseen mainittava valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisviranomaiset  (1) ja niiden toimivallan vahvistaminen. Valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisviranomaiset on otettava aktiivisesti mukaan huippukokoukseen sen valmisteluvaiheessa, sen aikana ja sen seuranta- ja täytäntöönpanovaiheessa. Jäsenvaltioita kannustetaan perustamaan Rio+20-huippukokouksen valmistelua varten foorumeita, joihin valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisviranomaiset osallistuvat.

5.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja Euroopan komissiota laatimaan selkeän ja yhtenäisen unionin kannan YK:n konferenssia varten sekä varmistamaan, että Rio de Janeirossa tehtävät poliittiset sopimukset myös johtavat konkreettisiin toimiin. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että kansalaisten osallistuminen sekä valtiotasoa alempien tahojen ja paikallisviranomaisten asiantuntemus ja toimivalta ovat kestäväpohjaisen yhteiskunnan perusedellytyksiä, ja näiden tukemiseksi olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita kunnioitettava ja kehitettävä kaikkien hallintotahojen välillä maailmanlaajuiselta tasolta Euroopan unionin suunnittelu- ja päätöksentekoprosessien kautta valtiolliselle, alue- ja paikallistasolle. Valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisviranomaiset on tunnustettava täysin tasa-arvoisiksi kumppaneiksi ja soveltuvimmaksi hallintotasoksi kestävää kehitystä edistävissä pyrkimyksissä, sekä valmisteltaessa YK:n konferenssia että pantaessa sen tulokset täytäntöön.

6.

katsoo, että kaupungistuminen olisi Rio+20-huippukokouksessa erikseen tunnustettava yhdeksi suurimmista nousevista haasteista, joihin maailman on vastattava. Kaupungistuminen on erityisen merkityksellinen asia valtiotasoa alemmille hallintotahoille ja paikallisviranomaisille, sillä ne ovat eturintamassa käsittelemässä sen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Vuosisadan alusta lähtien suurin osa maailman seitsemästä miljardista ihmisestä on asunut kaupungeissa. Maailman väkiluku saattaa nousta vuoteen 2050 mennessä nykyisestä seitsemästä miljardista yhdeksään, ja eräiden ennusteiden mukaan 60 prosenttia tästä väestöstä asuu kaupungeissa vuoteen 2030 mennessä. Tämä suuntaus on erityisen selvä kehitysmaissa tai nopeasti kehittyvissä maissa. Kestävä kaupunkikehitys edellyttää kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa kehityksen taloudelliseen, ekologiseen ja sosiokulttuuriseen ulottuvuuteen alueellisissa ja fyysisissä puitteissa. AK suosittelee, että toimia kestävän kaupunkikehityksen edistämiseksi ja tukemiseksi tehostetaan.

7.

korostaa, että "kestävä kehitys" perustuu sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten tekijöiden sopusointuun ja että näin ollen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan on resurssien säilyttämisen, ilmastonmuutoksen torjunnan ja muiden ympäristöpoliittisten tavoitteiden ohella oltava yhtä lailla Rio+20-huippukokouksen avainasioita.

8.

toivoisi, että kestävän kaupunkikehityksen hyviä esimerkkejä pyrittäisiin tehokkaammin saamaan aikaan, arvioimaan, esittelemään ja jakamaan. Kokemusten vaihdolle ja osaamisen välittämiselle on merkittävää kysyntää liittyen sekä institutionaalisiin tekijöihin että suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseja koskevaan kokonaisvaltaiseen ja yhdennettyyn systeemiseen lähestymistapaan. Hyvä kaupunkihallinto, aluesuunnittelu, maankäyttö, lainsäädäntö- ja poliittiset järjestelmät, rahoitus, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö, kansalaisten osallistuminen, koulutus ja tiedotus ovat kaikki aloja, joilla tarvitaan merkittävästi kokemusten vaihtoa ja osaamisen välittämistä valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten välillä globaalilla tasolla.

9.

painottaa, miten tärkeää on keskittyä kaupunkien ja niiden ympäristön erilaisiin kumppanuuden muotoihin ja vuorovaikutukseen ja kehittää näitä. Kaupunkien väkiluvun kasvu lisää merkittävästi kysyntää, joka kohdistuu sekä tuotteiden – kuten elintarvikkeiden – tuotantoon ja jakeluun että näihin liittyvään jätteiden käsittelyyn ja jätehuoltoon. Konkreettinen esimerkki siitä, miksi kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden on tehostettava yhteistyötään, on biologisen jätteen käsittely, mihin tarvitaan toimivia järjestelmiä ravinteiden palauttamiseksi viljelymaahan, jotta voidaan taata suljetun biologisen kierron toiminta.

10.

katsoo, että yleissivistävällä ja ammatillisella koulutuksella sekä tiedon levityksellä on äärimmäisen tärkeä rooli yleisön tietoisuuden kasvattamisessa. Oppimisohjelmien kehittäminen on erityisen tärkeää tarvittavan siirtymän kannalta, ja se koskee paitsi teknistä tietämystä erityisnäkökohdista myös kokonaisvaltaista ja yhdennettyä systeemistä lähestymistapaa.

11.

huomauttaa, että monia haasteita ja konkreettisia toimia, joita kansainvälisellä yhteisöllä on edessään työssä kestävän kehityksen aikaansaamiseksi, ei voida ratkaista pelkästään uudella teknologialla ja rahallisten investointien lisäämisellä. Toimia tarvitaan myös osaamisen lisäämiseksi, jotta voidaan sopeuttaa ja muuttaa ihmisten käyttäytymistä, kulutustottumuksia jne.

12.

korostaa, että niin perinteinen kuin sosiaalinenkin media ovat tässä mielessä erityisen tärkeitä. Olisi ryhdyttävä toimiin, joilla kehitetään näitä medioita välineistöksi, jolla edistetään tiedonvaihtoa, ihmisten mobilisointia, aloitteiden nivomista ja kriittisen julkisen mielipiteen luomista ja näin kestävällä pohjalla olevan yhteiskunnan syntyä.

13.

korostaa ystävyyskuntahankkeiden olevan yksi niistä välineistä, joita käytetään pyrittäessä toteuttamaan kestäväpohjainen yhteiskunta. Valtiotasoa alemmilla hallintotahoilla ja paikallistasolla ja on jo käynnissä tai valmisteilla kahden- tai monenväliseltä temaattiselta pohjalta useita ystävyyskuntahankkeita. Tähän prosessiin osallistuu useita valtiollisen, valtiotasoa alemman ja paikallistason toimijoita EU:ssa ja kansainvälisesti. Ystävyyskuntahankkeet ovat erityisen tehokas väline silloin, kun niissä keskitytään temaattisiin toimiin ja niissä tähdätään kestävään kehitykseen ja kun niissä on mukana paitsi valtiollisia ja paikallisviranomaisia myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, mikä on sitäkin tärkeämpää hankkeen onnistumisen kannalta.

14.

korostaa, että valtiotasoa alempien hallintotahojen kansainvälisillä, alueellisilla ja kansallisilla kumppanuuksilla on myös tärkeä rooli vuorovaikutuksen helpottajana sekä valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten äänitorvena kansainvälisissä yhteyksissä. AK on tässä suhteessa itse tärkeä institutionaalisen toimija EU-tasolla ja katsoo, että nykyisten rakenteiden ja verkostojen koordinointi ja parhaiden toimintatapojen arvioinnin ja jakamisen parantaminen edellyttävät lisätoimia.

15.

korostaa, että kolmeen ulottuvuuteen (talous, ekologia ja yhteiskunta) perustuva kestävä kehitys muodostaa pohjan kasvulle, työllistymismahdollisuuksien lisääntymiselle, vihreälle taloudelle, hyvinvoinnin lisääntymiselle ja ympäristön puhtauden ja terveellisyyden kasvattamiselle.

16.

toteaa, että nykyinen talousjärjestelmä ylittää maapallon kapasiteetin resurssien kestävässä käytössä. Lisäksi Euroopan unioniin tuodaan yhä enemmän fossiilisia polttoaineita ja raaka-aineita, joista osalla on strateginen merkitys unionille nykyhetkessä ja tulevaisuudessa ja joista saattaa tulla pula lähivuosikymmeninä. Tämä edellyttää siirtymistä entistä kestäväpohjaisempaan ja resursseja entistä paremmin arvostavaan talouskehitykseen.

17.

painottaa vahvasti, että siirtyminen kestävämpään kehitykseen ei ole vain ongelma vaan että se päinvastoin tarjoaa paljon mahdollisuuksia erityisesti, kun ympäristön tilan parantumista sekä taloudellisen ja sosiaalisen lisäarvon syntymistä tarkastellaan hedelmällisten yhteisvaikutusten näkökulmasta. Näitä mahdollisuuksia on hyödynnettävä asianmukaisin toimin talouspolitiikan, koulutuksen ja yhteiskunnallisen muutoksen yhteydessä.

18.

toteaa myös Euroopan unionissa ja muualla maailmassa tällä hetkellä vallitsevien taloudellisten olosuhteiden valossa, että olisi pyrittävä kestäväpohjaiseen taloudelliseen toimintaan sekä luomaan edellytykset pysyvälle työllisyydelle.

19.

korostaa olevan tärkeää luoda ja edistää ympäristömyönteisiä työpaikkoja, eli ihmisarvoista työtä kaikilla niillä talouden aloilla, joihin sisältyy kestävyys (sekä uusilla että perinteisillä aloilla), koska ne tarjoavat tilaisuuden edistää sosiaalista koheesiota. Sen vuoksi koulutusta ja valmiuksien kestäväpohjaista parantamista kaikilla tasoilla tulee pitää keskeisinä tekijöinä näiden olennaisen tärkeiden alojen täysimittaisen kehityksen tukemiseksi.

20.

suosittelee, että Rio+20-huippukokouksessa kehitettäisiin uusi vaihtoehtoinen bruttokansantuotetta pidemmälle menevä malli kasvun ja hyvinvoinnin mittaamista varten. Tämä on tarpeen, jotta voidaan muuttaa politiikoista käytävien keskustelujen suuntaa ja saada aikaan perustavanlaatuinen muutos siinä, kuinka "edistys" ymmärretään. On tarpeen saada käyttöön sellaisia indikaattoreita, joissa huomioidaan ilmastonmuutos, biologinen monimuotoisuus, resurssitehokkuus ja sosiaalinen osallisuus.

21.

on vakuuttunut siitä, että EU:lla voi olla YK:n konferenssissa tärkeä rooli etenkin, jos se itse näyttää hyvää esimerkkiä. Unionin neuvotteluasema vahvistuu, jos se asettaa itselleen kunnianhimoisia tavoitteita pyrkiessään "vihreään talouteen" esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän lippulaivahankkeen "Resurssitehokas Eurooppa" piiriin kuuluvilla aloilla.

22.

tukee Euroopan komission ehdotusta siitä, että Rio+20-huippukokouksessa hyväksyttäisiin vihreän talouden etenemissuunnitelma, jossa asetetaan tavoitteita ja asianmukaisia indikaattoreita ja muotoillaan suoria kansainvälisiä toimia ja selkeät puitteet sekä globaaleille että alueiden (EU-taso mukaan lukien), valtiollisen ja valtiotasoa alempien hallintotahojen aloitteille ja joka sisältää myös näiden täytäntöönpanoaikataulun.

23.

tukee tässä yhteydessä myös EU:n Rio+20-huippukokoukselle esittämää ehdotusta luoda kapasiteetin kehittämiseksi järjestelmä, jonka avulla kaikille asiasta kiinnostuneille maille pystyttäisiin tarjoamaan kohdennettuja, kutakin maata varten räätälöityjä neuvoja vihreään talouteen siirtymisestä ja siitä, kuinka päästä hyödyntämään saatavilla olevaa rahoitusta. AK korostaa, että tällaisessa järjestelmässä maat tulisi velvoittaa ottamaan hallintorakenteensa valtiotasoa alempana tiiviisti mukaan prosessiin.

24.

katsoo, että etenemissuunnitelmaan tulisi sisältyä erityinen vihreää paikallistaloutta käsittelevä osio, jossa tunnustetaan valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten keskeinen rooli vihreään talouteen siirtymisessä. Kyseisessä osiossa tulisi käsitellä erityisesti kaupungistumisen ja vihreän kaupunkitalouden suurimpia haasteita, edistää kaupunginjohtajien ja alueiden kansainvälistä ilmastosopimusta ja tukea valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten hajautettua kehitysyhteistyötä.

25.

toivoo, että valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisyhteisöjen lukuisat onnistuneet esimerkit vihreän talouden edistämisestä sisällytettäisiin parhaiden vihreän talouden käytäntöjen esimerkkitapausten valikoimaan, jota komissio ehdottaa Rio+20-huippukokouksen osatulokseksi.

26.

muistuttaa valtiotasoa alemman tason ja paikallisviranomaisten tärkeästä roolista sekä tiiviissä yhteistyössä AK:n, sen jäsenten ja Euroopan komission kesken toteutetuista lukuisista toimista kehitysyhteistyön ja hajautetun yhteistyön aloilla, kuten AK:n hajautetun yhteistyön atlas, internetportaali ja ns. vuoropuhelutapahtumat.

27.

toivoo globaalin tason toimia, joilla tuetaan ympäristönäkökohdat huomioon ottavan yrityssektorin kehittämistä esimerkiksi

28.

toteaa olevan tarpeen edistää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön uusia menettelyjä ja välineitä (talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat) ympäristömyönteisten talouspolitiikkojen kehittämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi; tällöin tulee korostaa monien toimijoiden kumppanuuksien tukemista ja vakauttamista.

29.

toistaa, että yksi tämän hetken keskeisistä haasteista on ilmastonmuutosvaikutusten huomattava vähentäminen sekä globaalilla että paikallisella tasolla samalla, kun turvataan energiansaanti ja varmistetaan hyvinvointi. Kunnilla ja valtiotasoa alemmilla hallintotahoilla on tässä prosessissa keskeinen rooli. Euroopan unionissa niillä on vastuu suuresta joukosta aloitteita, joiden tarkoituksena on vähentää ilmastonmuutosvaikutuksia, turvata energiansaanti ja sopeutua ilmaston muutoksiin. Joulukuussa 2010 hyväksytyissä Cancúnin sopimuksissa tunnustetaan paikallisyhteisöjen rooli julkisen vallan osapuolina ja avataan kaupungeille mahdollisuus hyödyntää kansainvälisiä rahoitusmekanismeja. Valtiotasoa alempana vaikuttavilla hallintotahoilla ja paikallisviranomaisilla tulee olla aktiivinen rooli kansallisissa ilmastotoimintaohjelmissa, ja ne olettavat saavansa mahdollisuuden hyödyntää taloudellista tukea.

30.

korostaa, että on ryhdyttävä toimiin keskeisten resurssien, materiaalien ja luonnonvarojen suojelemiseksi, turvaamiseksi ja uudelleenkehittämiseksi. AK toivoisi erityisesti, että Rio+20-huippukokouksessa keskityttäisiin varsinkin vesikysymyksiin. Veden saatavuus on nopeasti kasvava ongelma ja merkittävä haaste etenkin suurissa kaupungeissa. Tästä syystä AK kannattaa kansainvälisen vesikumppanuuden käynnistämistä ongelman ratkaisemiseksi ja muistuttaa tässä yhteydessä suosituksistaan valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten roolista kestäväpohjaisen vesihallinnon edistämisessä (CdR 5/2011 fin).

31.

korostaa tarvetta parantaa meriympäristön ja merien hoitoa ja suojelua ja katsoo, että tästä pitäisi tulla yksi Rion sopimuksen peruspilareista ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden suojelun ohella.

32.

korostaa komission toteavan, että "maan kestävä käyttö ja kestävä maatalous ovat vihreän talouden kulmakiviä". Komitean mielestä kestävä kaupunkikehitys ja yhteiskuntasuunnittelu merkitsevätkin sitä, että tuottavaa maatalousmaata otetaan mahdollisimman vähän rakennuskäyttöön sillä tavalla, ettei sitä voida käyttää viljelyyn tulevaisuudessa.

33.

katsoo, että globaaliin vihreään talouteen siirtymisen mahdollistaminen edellyttää, että mobilisoidaan huomattavia taloudellisia resursseja. Verotuksen ja hintojen tulisi heijastaa paremmin ympäristökustannuksia ja -hyötyjä. AK toistaa kehotuksensa aiheuttamisperiaatteen ja laajennetun tuottajan vastuun sekä luonnonvarojen hallinnointiin liittyvän kustannusten kattamisen periaatteen valtavirtaistamisesta. Vihreän talouden etenemissuunnitelmalla tulisi käynnistää uusia julkisia ja yksityisiä rahoitusaloitteita ja -kumppanuuksia.

34.

ehdottaa, että etenemissuunnitelmaan sisältyisi myös joukko konkreettisia ja ajallisesti tarkkaan määritettyjä toimia ympäristölle vahingollisten tukien poistamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Näin vapautettaisiin lisärahoitusta muuhun toimintaan. Lisäksi olisi otettava kansainvälisellä tasolla käyttöön säästötavoitteita ja tehokkuusstandardeja, jollaisia on laadittu EU:ssa tiettyjä tuotteita ja menetelmiä varten.

35.

suosittelee, että YK:n ympäristöohjelma (UNEP) muutettaisiin Maailman ympäristöjärjestöksi (World Environment Organization, WEO). UNEPin muuttaminen YK:n erityisvirastoksi loisi maailmanlaajuisen monenkeskisen ympäristöorganisaation, joka olisi kaikkein lupaavin etenemistapa kansainvälisen ympäristöhallinnoinnin parantamiseksi. Sen mandaattia tulisi tarkistaa ja vahvistaa, ja sen tulisi toimia tasa-arvoisesti YK:n muiden erityisvirastojen kanssa. Siihen tulisi lisäksi perustaa alue- tai valtiotasolle hajautettu täytäntöönpanohaara, jonka tarkoituksena on antaa valtioille, valtiotasoa alemmille hallintotahoille ja paikallisviranomaisille suorempaa tukea muun muassa ilmastonmuutosta tai biodiversiteettiä koskevien monenvälisten ympäristösopimusten käytännön täytäntöönpanossa.

36.

suosittelee lisäksi, että kestävän kehityksen toimikunnan (Commission for Sustainable Development, CSD) tilalle perustettaisiin kestävän kehityksen neuvosto (Sustainable Development Council, SDC). Tämän ehdotuksen tavoitteena on parantaa hallintoa, saada aikaan yhteinen näkemys ja edistää koordinointia kestävän kehityksen hyväksi kaikilla tasoilla tehtävässä työssä.

37.

kannattaa erityisesti pitkälle ulottuvien kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals, SDG) kehittämistä vuosituhattavoitteiden mallin mukaisesti. Yhteisiin päämääriin perustuva laaja poliittinen sitoutuminen tulisi kiteyttää joukoksi tarkkoja ja konkreettisia tavoitteita sekä tavoiksi arvioida niitä.

38.

painottaa, että Rio+20-huippukokouksessa tulee tunnustaa, että hallintoon tulee sisällyttää kaikki hallintotasot paikalliselta ja valtiotasoa alemmalta tasolta valtiollisen ja maapallon alueiden tason kautta maailmanlaajuiselle tasolle. Rio+20-huippukokouksessa tulisi näin ollen omaksua monitasoisen hallinnon lähestymistapa, joka perustuu kaikkien hallintotasojen vuorovaikutukseen, yhteisvaikutukseen ja keskinäiseen täydentävyyteen.

39.

kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten erityinen asema hallinnollisina toimieliminä on hiljattain tunnustettu entistä selvemmin Rion yleissopimuksissa. Esimerkiksi Cancúnin yleissopimuksissa ne tunnustetaan "julkisen vallan osapuoliksi", ja COP 10 CBD:n päätöksen X/22 aiheena on biologista monimuotoisuutta koskeva alue- ja paikallisviranomaisten toimintasuunnitelma. AK on ollut aktiivisesti tukemassa tätä kehitystä.

40.

katsoo, että valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisviranomaiset tarvitsevat kestävää kehitystä koskevassa institutionaalisessa kehyksessä paikan valtioiden hallitusten ja YK:n tahojen rinnalla tärkeinä julkisen vallan käyttäjinä, joiden asema on täysimittaisesti tunnustettu. Rio+20-huippukokouksessa tulisi hyödyntää tilaisuutta sopeuttaa niin kutsuttujen "suurimpien ryhmien" nykyisiä rakenteita heijastamaan vuoden 1992 jälkeen tapahtuneita muutoksia erityisesti paikallis- ja valtiotasoa alemman hallintotason roolissa, perustamalla esimerkiksi uusi kattava "julkisen vallan osapuolien" kategoria. AK pahoittelee sitä, että tämänhetkisessä kansainvälisessä hallintorakenteessa valtiotasoa alempien hallintotahojen edustus YK:n elimissä on kansalaisyhteiskunnan ja yritysten edustusryhmien – joita määrittävät sosioekonomiset kriteerit pikemminkin kuin niiden rooli hallintojärjestelmässä – tasolla huolimatta niiden erityisestä ja kasvavasta asemasta hallinnossa.

41.

ehdottaa näin ollen, että Rio+20-huippukokous valtuuttaa UNEPin (tai tulevan Maailman ympäristöjärjestön) tai kestävän kehityksen neuvoston perustamaan valtiotasoa alempien ja paikallishallintotahojen pysyvän komitean, joka olisi uusi rakenne ja heijastaisi asianmukaisesti monitasoista hallintoa ja tarjoaisi pysyvän mekanismin eri puolilla maailmaa toimivien valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisviranomaisten näkemysten kuulemiseen ja näiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Alueiden komitea voisi toimia tässä esimerkkinä.

42.

tiedostaa, että valtiotasoa alemman tason ja paikallistason vastuualat ja roolit vaihtelevat suuresti sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti ja että valtiotasoa alempien hallintotahojen ja paikallisyhteisöjen itsehallinto kehittyy jatkuvasti. Näin ollen on tarpeen pitää nämä erot mielessä silloin, kun valtiotasoa alemmat hallintotahot ja paikallisyhteisöt pyritään saamaan mahdollisimman tiiviisti mukaan kestävällä pohjalla olevien yhteiskuntien kehittämiseen.

43.

korostaa, että kestävän kehityksen eteen maailmanlaajuisesti tehtävässä työssä on tärkeää kehittää yhteisiä näkemyksiä ja koordinointia. Kunnat ja valtiotasoa alemmat hallintotahot ovat tässä päätoimijoita. Kaupunginjohtajien ilmastosopimus, Agenda 21 -ohjelmat ja kestävän kehityksen strategiat ovat tärkeitä koordinoinnin ja kokemusten vaihdon foorumeja.

44.

korostaa, ettei sen seikan, että Euroopan komissio painottaa yksityissektoria, tulisi viedä huomiota siltä, että Rio+20-huippukokouksen, EU:n ja jäsenvaltioiden on tarpeen edistää kestävän kehityksen periaatteiden mukaista hallintoa valtiotasoa alemmilla tasoilla ja paikallisviranomaisten keskuudessa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä unohtamatta.

45.

korostaa, että kansalaiset on tärkeää käsittää keskeiseksi tekijäksi kestäväpohjaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Näin ollen kyseisen prosessin tavoitteet ja toimet tulee mukauttaa erilaisiin paikallisiin tilanteisiin. Fyysisistä ja rahoituksellisista toimista sekä kulutus- ja käyttäytymistapojen muutoksista käytävän keskustelun tulee perustua valtiotasoa alemmalla ja paikallisella tasolla vallitseviin olosuhteisiin. Jotta voitaisiin tukea kansalaisten suoraa osallistumista kestäväpohjaisen yhteiskunnan kehittämiseen, tarvitaan esimerkiksi seuraavanlaisia toimia:

46.

toivoisi Rio+20-huippukokouksen tukevan ympäristöalan demokratian edistämistä maailmanlaajuisesti. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että Århusin yleissopimuksen sopimuspuolet toistaisivat Rio+20-huippukokouksessa halukkuutensa avata yleissopimus koko maailmalle. Tapoja on kuitenkin muitakin: voitaisiin esimerkiksi tukea muiden Århusin sopimuksen kaltaisten alueellisten yleissopimusten tekemistä tai käynnistää neuvottelut Rion julistuksen (2) 10. periaatetta koskevan maailmanlaajuisen yleissopimuksen tekemisestä.

47.

toivoisi, että Agenda 21 -ohjelman yhteydessä tehtävää työtä kehitettäisiin ja elvytettäisiin. Rio+20-huippukokouksessa tulisi määritellä tulevan hallinnon puitteet, joita Paikallisagenda 21:n tämänsuuntainen kehittäminen edellyttää. Paikallisagenda 21, joka käynnistettiin Rion huippukokouksen jälkeen vuonna 1992, on hyvä esimerkki ruohonjuuritason prosessista, joka on tuottanut hyviä ja pysyviä tuloksia. Sen myötä on toteutettu kestävyyskysymyksiin liittyviä konkreettisia toimia ja lisätty paitsi yhteiskunnan toimijoiden tietoisuutta näistä asioista myös osallistumista niiden käsittelyyn. Paikallisagenda 21 perustuu kansalaisten tietoisuuteen ja osallistumiseen. Paikallisagenda 21:een liittyvä työ on monissa tapauksissa synnyttänyt uusia ympäristöä kunnioittavia työpaikkoja.

48.

toivoisi erityisesti, että tietämystä tuettaisiin paremmin valtiotasoa alemmalla ja paikallisella tasolla. Jotta kestäväpohjaisen yhteiskunnan eteen tehtävä työ olisi tehokasta, kaikki toimijat tarvitsevat sujuvakäyttöisen suunnittelu- ja päätöksentekoperustan. Tämä on tärkeää myös kestäväpohjaisen yhteiskunnan kehittämisestä saatujen tulosten ja kokemusten seurannan ja arvioinnin sekä niistä annettavan palautteen kannalta.

49.

odottaa komission kehittävän ja vahvistavan vuoropuhelua AK:n ja sen jäsenten kanssa jatkaessaan työtään Rio+20-huippukokouksen valmistelemiseksi. AK toivoo, että Rio+20-huippukokoukseen osallistuvaan EU:n valtuuskuntaan kuuluu asianmukainen määrä edustajia AK:sta.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/40

—

katsoo, että ehdotettua rahoitustasoa tulisi pitää ehdottomana vähimmäismääränä, joka tarvitaan jäsenvaltioiden perussopimuksissa ja Eurooppa 2020 -strategiassa unionille asettamien tavoitteiden saavuttamiseen.

—

toistaa, että AK vastustaa voimakkaasti kaikenlaisia makrotaloudellisia ehtoja.

—

kannattaa vain sellaisten ennakkoehtojen ottamista käyttöön, jotka toimivat ohjelmien tehostamisvälineenä, ja katsoo, että virallisen kumppanuussopimuksen solmiminen kunkin jäsenvaltion ja paikallis- ja alueviranomaisten välillä tulee asettaa nimenomaiseksi ennakkoehdoksi.

—

toistaa, että AK vastustaa ehdotettua suoritusvarausta, ja korostaa, että jälkikäteen sovellettavien ehtojen tai rahoituksen keskeyttämisen pitäisi tulla kyseeseen vain selkeästi määritellyin edellytyksin silloin, jos odotetuista tuloksista on jääty hyvin kauas.

—

kannattaa monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvää ehdotusta luoda alueille uusi siirtymäluokka.

—

korostaa, että määrärahojen käytölle asetettu enimmäismäärä ei saa johtaa siihen, että sitoumusten taso jää yhdenkään jäsenvaltion kohdalla alhaisemmaksi kuin nykyinen rahoitus jaksolla 2007–2013.

—

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulee voida osallistua laajasti "Verkkojen Eurooppa" -välineestä rahoitettavien infrastruktuurihankkeiden valvontaan ja hallinnointiin.

—

kannattaa monivuotisessa rahoituskehyksessä ehdotettua merkittävää lisätukea tutkimukselle ja innovoinnille.

—

kannattaa sitoutumista YMP:n "viherryttämiseen" sekä ehdotuksia, jotka liittyvät maksujen lähentämiseen ja ylärajan asettamiseen suorille tuille.

—

pahoittelee, että maaseudun kehittämiseen tarkoitetut määrärahat ovat edelleen suhteettoman pienet verrattuna suorien tukien määrärahoihin.

—

ei kannata periaatetta, jonka mukaan EU:n tärkeät menokohteet, kuten globalisaatiorahasto tai GMES-ohjelma, tulisi rahoittaa monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelta.

—

on vakuuttunut siitä, että kansalliset rahoitusosuudet olisi korvattava EU:n omilla varoilla, ja kannattaa komission arvonlisä- ja finanssitransaktioveroehdotuksia.

Esittelijä

Flo CLUCAS (UK, ALDE), Liverpoolin kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirjat

1.

suhtautuu myönteisesti 29. kesäkuuta 2011 julkistettuihin komission ehdotuksiin, jotka koskevat monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020, neuvoston asetusta monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanosta, toimielinten välistä sopimusta budjettiyhteistyöstä sekä EU:n omien varojen järjestelmää. AK katsoo, että ehdotukset muodostavat yhdessä uskottavan kehyksen EU:n tulevien painopisteiden rahoittamiselle ja toimivat hyvänä lähtökohtana jatkoneuvotteluille.

2.

uskoo, että vaikka EU:n budjetti on kooltaan rajallinen, se on oleellisen tärkeä unionin haasteiden ratkaisemiseksi. Yksittäisten valtioiden budjetteihin verrattuna EU:n budjetin erityispiirteinä on, että se tarjoaa eurooppalaista lisäarvoa, saa aikaan vipuvaikutuksen ja että 94,5 prosenttia siitä on investointimenoja ja vain 5,5 prosenttia hallintomenoja. AK katsookin, että erityisesti valtionkassojen tulisi muuttaa suhtautumistaan ja nähdä EU:n ydintehtävät investointeina eikä kuluina. Monivuotisesta rahoituskehyksestä tulisi pyrkiä tekemään paitsi tehokkaan ja tuloksellisen varainhoidon myös demokraattisen hallinnon ja avoimuuden malliesimerkki.

3.

muistuttaa erityisesti jäsenvaltioiden tämänhetkisten talousongelmien ja sosiaalisten ongelmien vakavuudesta ja korostaa, että EU:n talousarvion, Eurooppa 2020 -strategian ja EU:n talouden ohjausjärjestelmän tulee yhdessä ja koordinoidusti edistää vakautta, kestävää talouskasvua, ympäristönsuojelua, sosiaalista hyvinvointia ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä palauttaa luottamus Euroopan yhdentymiskehitykseen.

4.

kannattaa monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 taustalla olevia pääperiaatteita, joita ovat tulospainotteisuus, rahoituksen hankkiminen muista lähteistä vipuvaikutuksen avulla ja ennen kaikkea toteutuksen yksinkertaistaminen, mihin liittyy myös eräiden rahoitusohjelmien yhdistäminen. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä ryhmiin, joilla on vaikeuksia EU-rahoituksen saamisessa. Komitea kehottaa tämän vuoksi laajentamaan rahoitukseen liittyvää tiedotus- ja tunnetuksitekemistoimintaa sekä opastusta EU:n tasolla.

5.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen monivuotisen rahoituskehyksen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon olisi monin tavoin hyödyllistä. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa julkisista investoinneista yhtä lailla kuin keskushallinto. Niillä on erityisen merkittävä rooli paitsi EU:n rahoittamien hankkeiden hallinnoinnissa myös rahoitusmahdollisuuksien esiin tuomisessa ja eri rahastoista myönnetyn rahoituksen koordinoinnissa.

6.

katsoo tästä syystä, että monitasoista hallintoa kannattaisi edistää merkittävästi monivuotisen rahoituskehyksen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Komitea kehottaakin komissiota pohtimaan uusia tapoja työskennellä ja rakentaa kumppanuuksia paikallis- ja alueviranomaisten kanssa kaikkien monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvien uusien hallinto- ja rahoitusmuotojen perustavanlaatuisena osana.

7.

pahoittelee, ettei sukupuolten tasa-arvolle eikä yhdenvertaisuudelle ole annettu kovinkaan näkyvää roolia komission ehdotuksessa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan parlamenttia työskentelemään sukupuolten tasa-arvoa koskevien näkökohtien sisällyttämiseksi EU:n talousarvioon.

8.

toistaa, että EU:lla tulee olla uskottava budjetti, joka on vähintään 1 prosentti EU:n bktl:sta (1), jotta EU voi saavuttaa tärkeät tavoitteensa Eurooppa 2020 -päämäärien ja kuntien ja alueiden tarpeiden mukaisesti. AK katsoo, että käsiteltävänä olevat ehdotukset, joiden mukaan budjetti on 1 025 miljardia euroa eli 1,05 prosenttia EU:n bktl:sta, täyttävät juuri ja juuri tämän tavoitteen.

9.

katsoo, että ehdotettua rahoitustasoa tulisikin pitää ehdottomana vähimmäismääränä, joka tarvitaan jäsenvaltioiden perussopimuksissa ja Eurooppa 2020 -strategiassa unionille asettamien tavoitteiden saavuttamiseen. Monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotus on vaatimaton, sillä reaalitaso on pysynyt nykyisen kehyksen tasolla. Euroopan komission ja parlamentin onkin nyt tehtävä alueiden komitean vankalla tuella kaikkensa, jottei ehdotettua tasoa alenneta neuvottelujen aikana.

10.

pitää tervetulleena talousarvion otsakkeiden nimeämistä uudelleen, jotta ne vastaisivat paremmin Eurooppa 2020 -strategian painopisteitä, mutta pahoittelee sitä, ettei tilaisuutta kaikkien aluekehitystä tukevien EU:n määrärahojen yhdistämiseen saman otsakkeen alle ole hyödynnetty.

11.

huomauttaa lisäksi, että komissio ei ole hyödyntänyt tilaisuutta siirtyä kymmenvuotiseen varainhoitokauteen, mutta pitää tervetulleena mahdollisuutta siirtyä siihen vuodesta 2020, jotta rahoitus olisi vakaampaa ja pitkäkestoisempaa ja demokraattinen valvonta tehokkaampaa.

12.

pahoittelee nykyisen talousarvion joustamattomuutta ja korostaa, että lisäjousto olisi tulevaisuudessa tarpeen määrärahojen siirtämiseksi talousarvion otsakkeiden sisällä.

13.

pahoittelee, ettei mahdollisuutta siirtää käyttämättömiä talousarviomäärärahoja tai marginaaleja EU:n joustovaraukseen sen sijaan, että varat palautetaan jäsenvaltioille, ole mainittu.

14.

panee merkille ehdotuksen esittää jonkinlainen arviointi monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanosta vuonna 2016, mutta korostaa, että olisi suotavampaa tehdä täysimittainen väliarviointi (johon sisällytetään ehdotettu arviointi) vuonna 2017 siten, että menoja voitaisiin tietyissä rajoissa muokata uusien painopisteiden mukaan.

15.

toistaa, että AK vastustaa voimakkaasti kaikenlaisia makrotaloudellisia ehtoja, joiden seurauksena paikallis- ja alueviranomaisten rahoituksensaanti voisi keskeytyä jäsenvaltioiden hallitusten tekemien talouspäätösten vuoksi.

16.

kannattaa kuitenkin vain sellaisten ennakkoehtojen ottamista käyttöön EU:n ohjelmien hallinnoinnissa, jotka toimivat välineenä ohjelmien tehostamiseksi sekä todellisen teknisen ja hallinnollisen kapasiteetin eikä pelkästään EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon arvioimiseksi. Vaatimuksen, joka koskee strategioiden, suunnitelmien tai toimenpiteiden laatimista ennakkoehtona, ei pidä tarkoittaa sitä, että määrärahojen myöntämisen edellytyksenä on kaikkien toimenpiteiden – myös niiden suunnitelmien, joihin ei myönnetä osarahoitusta EU:n rahastoista – toteuttaminen, sillä se loukkaisi suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita.

17.

katsoo, että virallisen kumppanuussopimuksen solmiminen kunkin jäsenvaltion ja paikallis- ja alueviranomaisten välillä tulee asettaa nimenomaiseksi ennakkoehdoksi, jonka täyttymisen komissio tarkistaa.

18.

korostaa, että jälkikäteen sovellettavien ehtojen tai rahoituksen keskeyttämisen pitäisi tulla kyseeseen vain selkeästi määritellyin edellytyksin silloin, jos odotetuista tuloksista on jääty hyvin kauas. Komitea kehottaa ottamaan huomioon jo myönnettyjen varojen takaisinperimistä koskevat kansalliset säännöt. Niin ikään on varmistettava tiivis yhteistyö valtiollisten, alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta vahvistetaan nämä jälkikäteen sovellettavat ehdot ja vältetään vaara, että rahoitus voitaisiin keskeyttää sellaisten kriteerien perusteella, jotka eivät ole ehdottomasti objektiivisia tai mitattavissa olevia.

19.

painottaa, että tuloksista ja tavoitteista tulee sopia yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, ja mahdollinen uusi hallinnollinen rasite tulee pitää mahdollisimman pienenä. Samalla kun siirrytään mittaamaan tuloksia, olisi lakkautettava nykyinen järjestelmä, jossa mitataan yksityiskohtaisesti panoksia ja tuotoksia. Ehtoihin perustuva lähestymistapa edellyttää, että osapuolille selitetään selvemmin ja paremmin, miten järjestelmä toimii käytännössä.

20.

korostaa, että EU:n uuden monivuotisen rahoituskehyksen olisi kaikin tavoin edistettävä resurssien kestäväpohjaista käyttöä, ja kehottaa parantamaan EU:n talousarviosta tuettavien investointien hiilijalanjäljen tarkastelua.

21.

tukee ehdotetun koheesiopolitiikan unioninlaajuista luonnetta: koheesiopolitiikka kattaa kaikki alueet siten, että suurin osa varoista osoitetaan muita köyhemmille alueille mutta vauraammatkin alueet voivat edelleen vastata haasteisiinsa. AK on tyytyväinen, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio mainitaan erikseen talousarvion otsakkeen 1 alaotsakkeena, mutta harmittelee, ettei minkäänlaista marginaalia ole varattu. Marginaali mahdollistaisi alaotsakkeen määrärahojen kasvattamisen, jos varoja jää käyttämättä muualla.

22.

huomauttaa myös, että rakennerahastoja varten ehdotetut summat (336 miljardia euroa EAKR:lle, ESR:lle ja koheesiorahastolle, kuitenkin ilman "Verkkojen Eurooppa" -aloitetta) ovat 3 prosenttia pienemmät kuin nykyisessä kehyksessä (347 miljardia euroa). Tavoitteena tulisi olla, että rakennerahasto-ohjelmat saavat reaalisesti edes saman verran rahoitusta kuin nykyisessä kehyksessä.

23.

vastustaa ehdotusta, jonka mukaan muita vauraampien alueiden tulee käyttää kaikki rakennerahastoista saamansa määrärahat (ESR:a lukuun ottamatta) ensisijaisesti energia-asioihin, pk-yritysten kehittämiseen ja innovointiin. Jokaisen toiminta-ohjelman on toki oltava jossain määrin kohdennettu, mutta tällaiset rajoitukset EU:n tasolla johtavat siihen, ettei lisäarvoa välttämättä saada Euroopan eri alueiden erilaisen luonteen ja erilaisten haasteiden takia. Valinnan tulisi voida kohdistua vapaammin muihinkin Eurooppa 2020 -strategian temaattisiin tavoitteisiin.

24.

toistaa, että AK vastustaa ehdotusta 5 prosentin suoritusvarauksesta koheesiopolitiikan määrärahoissa. Se saattaa loppujen lopuksi johtaa kaikkien kannalta tappiolliseen tilanteeseen, kun otetaan huomioon, että varauksesta osoitetaan varoja ennalta määritellyn jäsenvaltiokohtaisen jaotuksen perusteella. Jos suorituskriteerit eivät täyty (esimerkiksi objektiivisten ja ulkoisten syiden takia), nimenomaan suoritusvaraukseen sisällytetyt määrärahat menetetään. Ohjelman toteutuksen onnistuminen on riittävä korvaus, ja määrärahat voitaisiin käyttää paremmin ennaltaehkäiseviin toimiin, muun muassa tekniseen apuun institutionaalisten valmiuksien vahvistamiseksi.

25.

kannattaa monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvää ehdotusta luoda uusi siirtymäluokka alueille, joiden bkt on 70–95 prosenttia suhteessa EU:n bkt:hen, ja kannattaa ehdotettua turvaverkkoa lähentymistuen piiristä putoavia alueita varten. Komitea korostaa kuitenkin, että koheesiopolitiikan uskottavuutta heikentää sellaisten bkt:tä koskevien tietojen käyttäminen, jotka ovat useita vuosia todellista taloudellista tilannetta jäljessä.

26.

katsoo, että komission on otettava huomioon ne lukuisat alueet, joiden bkt on pienentynyt viitejakson 2006–2008 jälkeen. Tässä yhteydessä sen tulee hyödyntää ehdotetun rahoituskehyksen joustomahdollisuuksia, käyttää ehdotetun monivuotista rahoituskehystä koskevan neuvoston asetuksen 5 artiklaan sisältyvää mukauttamismenettelyä ja tehdä vuonna 2017 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus. Ohjelma-asiakirjoissa on otettava huomioon taloustaantuman erilaiset vaikutukset eri alueisiin.

27.

toteaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) on nyt jäätävä osaksi EU:n koheesiopolitiikkaa. ESR:n täytäntöönpano onkin tehokkainta aluetasolla siten, että toteutetaan yhdennettyjä paikkakuntakohtaisia ohjelmia erillisten valtakunnallisen tason temaattisten tai sektorikohtaisten ohjelmien sijaan.

28.

korostaa sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen tärkeyttä EU:ssa ja EU:n ulkopuolisissa maissa ja tarvetta osoittaa tätä varten riittävät resurssit ESR:lle, Euroopan kehitysrahastolle ja muille sosiaalisille ohjelmille.

29.

pitää tervetulleena ehdotusta, jonka mukaan koheesiorahastosta myönnettävien määrärahojen osuus on edelleen kolmasosa koko kansallisen tason koheesiorahoituksesta tukeen oikeutetuissa jäsenvaltioissa (joiden bktl on alle 90 prosenttia suhteessa EU:n bktl:oon).

30.

tukee eurooppalaisen alueellisen yhteistyön määrärahojen kasvattamista 9 miljardista 13 miljardiin euroon ja muistuttaa Interregin ja muiden sellaisten ohjelmien merkittävästä eurooppalaisesta lisäarvosta, joilla kannustetaan Euroopan alueita yhteistyöhön yhteisten haasteiden voittamiseksi.

31.

tukee voimakkaasti ehdotusta laatia yhteinen strategiakehys, joka sisältää yhteiset strategiset suuntaviivat tärkeimmille alueellisen ulottuvuuden omaaville EU:n rahastoille. Strategiakehyksen on kuitenkin mentävä rahastojen strategisen tason yhteensovittamista pidemmälle ja varmistettava, että myös rahastojen täytäntöönpanokäytänteet ja -menettelyt ovat yhteisiä täytäntöönpanovaiheessa.

32.

kannattaa lähestymistapaa, jonka mukaan koheesiomäärärahojen enimmäismäärä asetetaan kunkin jäsenvaltion todellista toteutuma-astetta ja hyödyntämiskykyä vastaavalle tasolle, mutta korostaa, että uusi enimmäismäärä on asetettava sellaiselle tasolle, että kaikissa jäsenvaltioissa voidaan harjoittaa tehokasta koheesiopolitiikkaa. Ehdotettu enimmäismäärä ei varsinkaan saa johtaa siihen, että sitoumusten taso jää yhdenkään jäsenvaltion kohdalla alhaisemmaksi kuin nykyinen rahoitus (inflaatioon mukautettuna) aikajaksolla 2007–2013.

33.

korostaa, että kumppanuusperiaatetta on noudatettava käytännössä, edistettävä aktiivisesti ja valvottava tiukasti. AK suhtautuu myönteisesti kumppanuussopimuksiin strategisen ohjelmasuunnittelun välineenä mutta painottaa, että toteutettaessa kumppanuussopimuksia käytännössä on otettava huomioon toissijaisuusperiaate ja toimivaltajako jäsenvaltioissa. Sopimusten soveltamisala on tämän vuoksi rajattava koheesiopoliittisiin toimiin ja muihin yhteisen strategiakehyksen rahastoihin. Toimivaltaisia paikallis- ja alueviranomaisia tulee kohdella valtiollisten viranomaisten kanssa yhdenvertaisina kumppaneina rakennerahasto-ohjelmien ja niihin liittyvien kumppanuussopimusten valmistelussa, toteutuksessa, seurannassa ja arvioinnissa. Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisten välisten alueellisten sopimusten tulisi myös olla vaihtoehto, jonka avulla voidaan virallistaa valtiotason kanssa tehtyjä yhteistyöjärjestelyjä.

34.

kehottaa jälleen ottamaan käyttöön kansalaisobligaatiot ja edistämään niiden hyödyntämistä paikallistason kehityksen tukemiseksi. Kansalaisobligaatioiden kautta EU:n tukemat hankkeet voisivat saada lisärahoitusta yksityishenkilöiltä tai julkisista lähteistä, jotka saisivat investoinneilleen varmaa ja kohtuullista tuottoa.

35.

korostaa myös tarvetta kehittää paikallisia energiaratkaisuja "älykkäät kaupungit" -hankkeissa, joilla edistetään puhdasta ja tehokasta energiantuotantoa. Komitea kehottaa lisäämään paikallis- ja alueviranomaisille suunnattua tukea, jotta ne saavat erityisesti paikallisten tai alueellisten ilmastonmuutossuunnitelmien laadinnassa tarvittavaa teknistä asiantuntemusta. Paikallis- ja alueviranomaisia voidaan myös kannustaa ajatustenvaihtoon. Komitea viittaa tässä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen keskeiseen rooliin ja toteaa, että sen budjettia olisi kasvatettava, jotta toiminta-alaa voidaan laajentaa ilmastonmuutossuunnitelmien laadinnassa tarvittavan teknisen asiantuntemuksen jakamiseen paikallis- ja alueviranomaisille sekä toimiin tarkemmin määriteltyjen energia- ja resurssihaasteiden (esim. vesipolitiikka) ratkaisemiseksi.

36.

panee merkille ehdotuksen osoittaa 40 miljardia euroa uuteen "Verkkojen Eurooppa" -välineeseen, jolla tuetaan investointeja EU:n kannalta merkittäviin liikenne-, energia- ja tvt-infrastruktuureihin, ja katsoo, että pullonkaulojen poistaminen näistä verkoista tuo merkittävää lisäarvoa yhteiskunnalle. Paikallis- ja alueviranomaisten tulee kuitenkin voida osallistua laajasti tällaisten infrastruktuurihankkeiden valvontaan ja hallinnointiin. Tätä ei ole otettu huomioon nyt ehdotetuissa keskitetyissä hallinnointijärjestelyissä.

37.

toteaa jälleen, että AK kannattaa EU:n hankkeiden rahoittamiseen käytettävien joukkovelkakirjalainojen käyttöönottoa, ja muistuttaa, että tällaisilla obligaatioilla voi olla erittäin merkittävä vipuvaikutus EU:n budjettiin. Tällaisia välineitä tulisi kuitenkin pitää rakennerahastojen kautta myönnettävän tukirahoituksen arvokkaana täydennyksenä eikä sen korvaajana.

38.

pitää unionin nykyistä tutkimusbudjettia riittämättömänä ja kannattaakin monivuotisessa rahoituskehyksessä ehdotettua merkittävää lisätukea tutkimuksen ja innovointiin (53 miljardista eurosta 80 miljardiin euroon). Näin unioni pääsee lähemmäs Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta, jonka mukaan tutkimukseen ja innovointiin tulee sijoittaa 3 prosenttia suhteessa EU:n bkt:hen johdonmukaisesti innovaatiounionin perustamisen kanssa. AK kehottaa vahvistamaan erityisesti alueiden osaamista koskevaa ohjelmaa, mutta pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että tutkimuksia hyödyntävät sovellukset saataisiin nopeammin markkinoille. AK kannattaa lisätukea klusterialoitteisiin ja muihin paikallisiin sopimuksiin, jotka lisäävät innovaation mahdollisuuksia.

39.

kannattaa tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen luomista (Horizon 2020), sillä sen avulla on mahdollista yksinkertaistaa ja yhdistää alan eri rahoitusohjelmia, joita ovat muun muassa tutkimuksen puiteohjelma (FP7) ja kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelma. AK korostaa kuitenkin, että tutkimuksen ja innovoinnin yhteistä strategiakehystä tulisi koordinoida tehokkaasti ja johdonmukaisesti alueellisia rahastoja varten ehdotetun strategiakehyksen kanssa.

40.

pitää tervetulleena yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä nuorisoa (myös urheilua) koskevien EU:n erityisohjelmien rahoituksen lisäämistä 15 miljardiin euroon. Tällaisten ohjelmien rahoitusta tulisi täydentää ESR:n rahoituksella. AK pitää erityisen tervetulleena nykyisten yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä nuorisoa koskevien ohjelmien kirjon rationalisoimista ja yksinkertaistamista perustamalla yksi yhdistetty ohjelma sekä yksinkertaistamalla menettelyjä. Korkeakouluopiskelijoiden ei kuitenkaan pitäisi olla Education Europe -ohjelman ainoa kohderyhmä, vaan ohjelman avulla olisi myös tartuttava koulunkäynnin keskeyttämisen monisyiseen ilmiöön, missä paikallis- ja alueviranomaisilla on tärkeä rooli. AK muistuttaa myös kulttuurin ja luovien alojen taloudellisen ja sosiaalisen merkityksen kasvusta ja painottaa tarvetta tukea näitä aloja riittävästi EAKR:stä ja ESR:stä.

41.

pitää ehdottoman välttämättömänä, että tukiohjelmia uudelleen järjestettäessä tarjotaan edelleen nuorten erityistarpeisiin suunnattua tukea. Uutta integroitua ohjelmaa olisi kehitettävä nykyisen nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) myönteiseltä pohjalta. Ohjelmassa olisi EU:n nuorisostrategian mukaisesti edistettävä nuorison ja ammattitaitoisen työvoiman vaihtotoiminnan kehittämisen ohella nuorten entistä vahvempaa osallistumista demokraattiseen toimintaan Euroopassa.

42.

panee merkille, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) määrärahoja ehdotetaan rakennerahastojen tapaan supistettavaksi 396 miljardista eurosta 372 miljardiin euroon. Komitea huomauttaa kuitenkin, että YMP, joka kattaa sekä ensimmäisen että toisen pilarin, on talousarviossa edelleen suurempi menoerä kuin rakennerahastoja varten ehdotettu 336 miljardia euroa.

43.

katsoo, että YMP:ltä ei vaadita pelkästään elintarviketarpeiden täyttämistä, vaan yhä enemmän myös Euroopan ydintehtävien hoitamista, joten YMP olisi saatettava yhdenmukaisemmaksi Eurooppa 2020 -strategian kanssa siten, että viljelijöille voitaisiin maksaa oikeudenmukaisin perustein julkisten hyödykkeiden toimittamisesta eli paremmasta elintarviketurvallisuudesta, luonnonvarojen kestävästä hoidosta, luonnon monimuotoisuuden suojelusta, ilmastonmuutoksen torjumisesta ja maaseudun elävöittämisestä yleensä.

44.

pitää erityisen tervetulleena sitä, että komissio ei ehdota EU:n rahoitusjärjestelyjen jakamista pienempiin osiin eli erillisen ilmastonmuutosrahaston perustamista, vaan on valinnut yhdennetymmän valtavirtaistamislähestymistavan ja ehdottaa, että ensimmäisen pilarin menoista 30 prosenttia "viherrytetään". Komitea korostaa kuitenkin, ettei "viherryttäminen" saa johtaa jäsenvaltioissa toteutettavien maatalouden ympäristöohjelmien heikentymiseen.

45.

kannattaa sitoutumista YMP:n "viherryttämiseen" ja kehottaa YMP:n "viherryttämiseen" liittyen laatimaan tuensaajille selkeät, pakolliset ja tarkat maaperän suojelua ja pohjaveden järkevää käyttöä koskevat kriteerit sekä esittämään toimia ympäristölle haitallisten tukien poistamiseksi.

46.

suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, jotka liittyvät maksujen lähentämiseen ja ylärajan asettamiseen suorille tuille. Tämän seurauksena järjestelmä tuen jakamiseksi eri jäsenvaltioille lienee jatkossa oikeudenmukaisempi. AK tukee myös varauksetta ehdotusta, jolla sallitaan enemmän joustoa YMP:n kahden pilarin eli suorien tukien ja maaseudun kehittämisen välillä.

47.

on huolissaan siitä, että maatalousalan kriisien varalta ehdotettu uusi 3,5 miljardin euron varaus ja globalisaatiorahaston soveltamisalan laajentaminen merkitsevät komission kannattavan mieluummin reagointia kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Komitea uskoo, että talousarvion joustoa tulisi käyttää pikemmin kriisien torjuntaan kuin erilaisten varauksien, rahastojen ja monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisten hätäapuvälineiden luomiseen. Komitea katsoo tältä osin, että yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiskelpoisuus on erottamattomasti yhteydessä sellaisten markkinasääntelymekanismien säilyttämiseen, joiden avulla torjutaan hintaheilahteluja ja taataan tuottaja- ja kuluttajahintojen vakaus.

48.

pahoittelee, että maaseudun kehittämiseen tarkoitetut määrärahat (90 miljardia euroa) ovat edelleen suhteettoman pienet verrattuna suorien tukien määrärahoihin, mutta pitää tervetulleena sitä, että maaseuturahasto kytketään entistä tiiviimmin muihin yhteisen strategiakehyksen kattamiin alueellisiin rahastoihin. YMP:tä ja koheesiopolitiikkaa ei voida tarkastella erillisinä, ja niitä on koordinoitava nykyistä tiiviimmin. AK painottaa, että akseleihin perustuvan lähestymistavan poistamisen myötä muut, maatalouteen liittymättömät hankkeet, kuten sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja talouden kehittäminen maaseutualueilla (uusi prioriteetti 6), eivät saa jäädä tulevaisuudessa vähemmälle huomiolle.

49.

kehottaa jatkamaan Euroopan unionin vähävaraisille suunnattua elintarvikeapuohjelmaa vähintään samassa mitassa kuin kuluvalla kaudella. Jos ohjelma siirretään yhteisen maatalouspolitiikan piiristä Euroopan sosiaalirahaston piiriin, myös määrärahojen on talousarviossa siirryttävä tämän mukaisesti.

50.

on huolissaan siitä, että kalastuspolitiikan sisällyttäminen yhdennettyyn meripolitiikkaan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston myötä johtaa kalatalouteen osoitettavien määrärahojen vähennyksiin. Vähennykseen ei ole aihetta, sillä kalastusyhteisöillä on suuria haasteita ratkaistavanaan.

51.

korostaa Life+-ohjelman merkitystä ja pitää tervetulleena sen rahoituksen kasvattamista 3,2 miljardiin euroon.

52.

suhtautuu myönteisesti tämän otsakkeen määrärahaehdotuksiin ja pitää tärkeänä täysimittaisten resurssien osoittamista maahanmuutto-, turvapaikka- ja turvallisuusasioihin. AK korostaa erityisesti tarvetta hallinnoida unionin ulkorajoja koordinoidusti ja pitää tervetulleena ehdotuksia kehittää yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, onhan EU-tason yhteistyö tällä alalla selkeästi ainoa vaihtoehto. On kuitenkin tärkeää tasapainottaa huolellisesti yhtäältä (myös sisäisiin) turvallisuuskysymyksiin sekä raja-asioihin liittyvät menoerät ja toisaalta esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen ja turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelyihin liittyvät menot, joiden osalta paikallis- ja alueviranomaisten toimista voidaan saada selkeää lisäarvoa.

53.

korostaa sen merkitystä, että pyrittäessä kehittämään EU:n kansalaisuutta osoitetaan riittävät resurssit perusoikeuksien, demokratian ja kansalaisten osallistumisen edistämiseksi. Komitea pitääkin perustavan tärkeänä, että "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmassa painotetaan kumppanuuksia EU-tason kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi.

54.

uskoo, että EU:n turvallisuus on tiukasti sidoksissa demokratian, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion toteutumiseen sekä EU:ssa että sen ulkopuolisissa maissa ja että on unionin velvollisuus edistää näitä arvoja maailmanlaajuisesti.

55.

pitää EU:n kansanterveysohjelmaan ehdotettuja 396 miljoonan euron määrärahoja tärkeinä ja korostaa, että terveysalan sosiaaliseen, biologiseen ja tekniseen innovointiin on osoitettava riittävästi rahoitusta. AK muistuttaa, että terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat tärkeitä työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä tulevaisuudessa, ja korostaa siksi, että terveydellisen epätasa-arvon kitkemistä on pidettävä ensisijaisena tavoitteena talousarviossa.

56.

korostaa "Luova Eurooppa" -ohjelmaa varten ehdotettujen 1,6 miljardin euron merkitystä sekä sitä, että kaikille kulttuuri- ja luovien alojen toimijoille on oltava saatavilla riittävästi rahoitusta, sillä nämä alat edistävät merkittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

57.

myöntää, että EU:lla on suuri painoarvo kansainvälisesti, suurempi kuin sen yksittäisillä jäsenvaltioilla yhteenlaskettuna, ja että EU:n kohtaamat haasteet on ratkaistava maailmanlaajuisella tasolla. AK onkin tyytyväinen naapuruuspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön osoitettujen määrärahojen kasvuun (36 miljardia euroa).

58.

kannattaa komission ehdotusta laajentumisen yhteydessä sovellettavien välineiden järkiperäistämisestä niin, että luodaan yksi yhtenäistetty liittymistä valmisteleva väline.

59.

toistaa kehotuksensa siitä, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) piiriin kuuluvien maiden paikallis- ja alueviranomaisten tulee voida saada rahallista tukea osallistuakseen naapuruuspolitiikkaan liittyvien elinten toimintaan.

60.

korostaa sitoutumistaan köyhyyden vähentämiseen ja erityisesti vuosituhattavoitteisiin, jotka on saavutettava vuoteen 2015 mennessä, ja tukee päämäärää, jonka mukaan 0,7 prosenttia jäsenvaltioiden bkt:stä käytetään kehitysapuun. AK korostaa erityisesti tärkeää roolia, joka EU:lla on humanitaarisen avun koordinoinnissa, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kehitysapulupaukset pidetään.

61.

korostaa tarvetta etsiä hallinnosta säästökohteita ja saada aikaan tehokkuussäästöjä jatkuvasti kaikissa EU:n toimielimissä ja neuvoa-antavissa elimissä vaarantamatta kuitenkaan niiden ratkaisevaa roolia EU:n tavoitteiden saavuttamisessa.

62.

korostaa, että rakenneuudistusten ja toimielinten välisen yhteistyön sekä yhdennettyjen sähköisten sovellusten käyttöönoton myötä tapahtuvan institutionaalisen toiminnan paremman organisoinnin kautta voidaan saada aikaan huomattavia säästöjä.

63.

ei kannata periaatetta, jonka mukaan EU:n tärkeät menokohteet, kuten Euroopan kehitysrahasto, globalisaatiorahasto, ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantaohjelma ja eräät muut välineet, joihin käytetään yhteensä 58 miljardia euroa unionin varoja, tulisi rahoittaa monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelta. Se rajoittaisi parlamentaarisen demokratian soveltamista ja vähentäisi avoimuutta. Kaikista EU:n menoeristä, myös pidemmälle aikavälille kaavailluista menoista tai mahdollisesti toteutumatta jäävistä menoista, tulisi keskustella samoin ehdoin kuin monivuotisesta rahoituskehyksestä.

64.

kannattaa erittäin monimutkaisen hyvitys- ja korjausjärjestelmän yksinkertaistamisehdotusta ja pitää tervetulleena sitä, että uudet kiinteämääräiset korjaukset on rajattu ajallisesti. Komitea kannattaa komission ehdotusta korvata nykyiset alennusjärjestelmät yleisellä korjausmekanismilla. Tällaisessa korjausmekanismissa on joka tapauksessa varmistettava, etteivät luvut periaatteessa nouse ja että tasaukset jäsenvaltioiden kesken ovat näin ollen oikeudenmukaisia. Osa korjausmekanismeista päättyy automaattisesti vuonna 2013, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävälle korjaukselle ja siihen liittyen Saksalle, Alankomaille, Itävallalle ja Ruotsille myönnettäville hyvityksille ei ole asetettu päättymispäivää. AK kuitenkin katsoo, että korjausmekanismien tarkistaminen on mahdollista vain, jos tarkastellaan myös korjausmekanismien perimmäisiä oikeutettuja syitä.

65.

on vakuuttunut siitä, että kansalliset rahoitusosuudet olisi korvattava EU:n omilla varoilla, ja muistuttaa, että kaikki jäsenvaltiot ja kansalliset parlamentit ovat hyväksyneet EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan, jossa sitoudutaan siihen, että EU:n talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin. AK tukeekin aloitteita, jotka pienentävät jäsenvaltioiden suoria rahoitusosuuksia EU:n talousarviossa ja lisäävät EU:n omia varoja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi.

66.

kannattaa tästä syystä komission ehdotuksia uuden arvonlisäveroon perustuvan tulonlähteen luomisesta. Ehdotukset ovat kunnianhimoisia, mutta erittäin tarpeellisia.

67.

on tyytyväinen ehdotukseen Euroopan laajuisesti koordinoidun finanssitransaktioveron käyttöönotosta. Rahoitusalan verotus olisi merkittävä panos oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja rajoittaisi rahoitustoiminnan, etenkin keinottelun, määrää.

68.

katsoo, että mahdollisten uusien unionin talousarvion rahoitusjärjestelmien tulisi noudattaa oikeudenmukaisuuden, taloudellisen vakauden, yhteisvastuun, avoimuuden ja yksinkertaisuuden periaatteita ja että näitä järjestelmiä olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin. Tätä varten on toimitettava perusteellinen vaikutustenarviointi ja tehtävä toteutettavuustutkimus ennen kuin voidaan sopia uusista omista varoista. Tärkeintä on, että ehdotuksista keskustellaan jäsenvaltioissa ja että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat keskusteluihin tiiviisti.

69.

pitää tervetulleina monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyviä erityisiä säännöksiä siltä varalta, että kehystä ei hyväksytä vuoden 2012 loppuun mennessä, vaikkakin myöntää, että tämä ei välttämättä kannusta sopimaan asiasta ajoissa. AK kehottaakin EU:n toimielimiä sopimaan ehdotuksista suunnitelman mukaisessa aikataulussa.

70.

pahoittelee sitä, että Euroopan parlamentilta pyydetään edelleen vain puoltava lausunto monivuotisesta rahoituskehyksestä eikä asiassa sovelleta täyttä yhteispäätösmenettelyä. Parlamentti ei näin voi virallisesti muuttaa ehdotuksia. AK kehottaakin neuvostoa ja komissiota tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä alueiden komitean ja Euroopan parlamentin kanssa ja käyttämään tässä kattavampia yhteistyömekanismeja.

71.

saattaa tarkistaa tätä lausuntoa vuoden 2012 aikana monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen edetessä.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/49

—

muistuttaa, että on hyvin tärkeää kunnioittaa eri hallintotasojen toimivaltuuksia ja noudattaa toissijaisuusperiaatetta energiatehokkuuteen tähtääviä toimenpiteitä toteutettaessa.

—

suhtautuu myönteisesti direktiiviehdotukseen ja komission siinä esittämiin energiatehokkuutta koskeviin toimenpiteisiin, joiden avulla on tarkoitus päästä tavoitteeseen eli vähentää primäärienergian kulutusta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

—

katsoo, että ehdotuksessa energiatehokkuusdirektiiviksi on tiettyjä puutteita eikä tiettyjä seikkoja ole käsitelty riittävästi:

—

Aloja, joilla käyttöön otettavia toimenpiteitä sovelletaan, on rajoitettu.

—

Alue- ja paikallistoimijoiden roolia vähätellään.

—

Ehdotuksessa ei mainita toimenpiteitä kansalaisten valveuttamiseksi lukuun ottamatta toimenpiteitä, joihin ryhdytään, jotta kuluttajat saavat reaaliaikaista tietoa energiankulutuksestaan.

—

vastustaa ehdotettua direktiiviä, jolla julkinen sektori velvoitetaan kunnostamaan vuosittain 3 prosenttia rakennuksistaan ja hankkimaan energiatehokkaita tuotteita, palveluita ja rakennuksia.

Esittelijä

Jean-Louis JOSEPH (FR, PSE), Bastidonnen kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta

KOM(2011) 370 lopullinen

2011/0172 (COD)

1.

korostaa unionitason energiatehokkuustoimista saatavaa lisäarvoa. Ne ovat välttämättömiä säästötavoitteiden täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavien eri toimien yhtenäisyyden ja tehokkuuden varmistamiseksi sekä jäsenvaltioiden välisten kilpailunvääristymien ehkäisemiseksi. Lisäksi komitea tähdentää, että tällaiset toimet on ehdottomasti toteutettava jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. Komitea muistuttaakin, että on hyvin tärkeää kunnioittaa eri hallintotasojen toimivaltuuksia ja noudattaa toissijaisuusperiaatetta energiatehokkuuteen tähtääviä toimenpiteitä toteutettaessa.

2.

katsoo, että panostaminen energiatehokkuuteen on olennaisen tärkeää torjuttaessa ilmastonmuutoksia ja hillittäessä omaa energiankulutustamme ja että se kuuluu sellaisen kestävän, vastuullisen ja osallistavan talouskasvun piiriin, jonka tavoitteita ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja energian toimitusvarmuus.

3.

toteaa, että EU on entistä enemmän riippuvainen entistä korkeammin hinnoin tuotavasta energiasta. Komitea katsoo, että varmojen ja kestävyysperiaatteiden mukaisten energiavarojen saatavuus tulee nousemaan yhä tärkeämpään asemaan ja olemaan ratkaisevassa asemassa EU:n tulevan talouskasvun sekä energian oikeudenmukaisen saatavuuden kehittämisen kannalta.

4.

muistuttaa, että alueiden komitea on useaan kertaan korostanut, että siirtyminen ennen kaikkea energiavaroja tehokkaasti hyödyntävään talouteen merkitsee suunnattomia mahdollisuuksia synnyttää talouskasvua, uusia työpaikkoja, jotka eivät ole vaarassa siirtyä muualle, ja teknologian kehitystä, joka varmistaa unionin kilpailukyvyn.

5.

painottaa Trias Energetica -mallin merkitystä, sillä siinä asetetaan "3×20"-tavoite, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, energiatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden kehittäminen. Energiatehokkuus on edelleen keskeisellä sijalla unionin politiikassa, jolla pyritään vähentämään energian toimitusvarmuuden, tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutuksia.

6.

suhtautuu myönteisesti direktiiviehdotukseen ja komission siinä esittämiin energiatehokkuutta koskeviin toimenpiteisiin, joiden avulla on tarkoitus päästä tavoitteeseen eli vähentää primäärienergian kulutusta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

7.

toteaa kuitenkin, että kuten vuoden 2011 energiatehokkuussuunnitelmassa (1) todetaan, komission hiljattain teettämät tutkimukset osoittavat, että Euroopan unioni pystyy toteuttamaan vuoteen 2020 mennessä korkeintaan puolet sitoumuksestaan huolehtia energiatehokkuudesta. Direktiiviehdotuksen haaste on tältä osin erityisen merkittävä.

8.

pahoittelee, ettei direktiiviehdotuksessa hahmotella lainkaan vuoden 2020 jälkeisiä visioita eikä etenkään mainita vuodeksi 2050 asetettua ratkaisevan tärkeää tavoitetta (vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna), jonka ansiosta ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan rajoittaa.

9.

katsoo, että ehdotuksessa energiatehokkuusdirektiiviksi on tiettyjä puutteita eikä tiettyjä seikkoja ole käsitelty riittävästi:

10.

korostaa, että direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka ilmaistaan primäärienergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020. Yhteenlaskettujen kansallisten tavoitteiden pohjalta komission on määrä arvioida 30. päivään kesäkuuta 2014 mennessä, pystyykö Euroopan unioni saavuttamaan tavoitteeksi asettamansa 20 prosentin primäärienergiasäästön vuoteen 2020 mennessä. Tältä osin komitea

11.

vastustaa julkiselle sektorille sekä energian jakelu- ja myyntisektorille asetettuja määrällisiä tavoitteita, mutta pahoittelee, ettei tällaisia tavoitteita ole asetettu niille henkilö- ja tavaraliikenteen, kaupan ja teollisuuden osa-alueille, jotka eivät kuulu päästökauppajärjestelmän piiriin. Erityisesti komitea

12.

suhtautuu myönteisesti energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien käyttöönottoon ja varsinkin toimenpiteisiin, joiden avulla energian jakelijoiden on määrä saavuttaa energiansäästö, joka vastaa 1,5:tä prosenttia niiden vuotuisesta energianmyynnin määrästä, (3) ja muistuttaa, että energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä käyttöön otettaessa on tärkeää huomioida toissijaisuusperiaate.

Komitea pahoittelee seuraavia seikkoja:

13.

painottaa alue- ja paikallistoimijoiden olennaista roolia energiatehokkuusohjelmien valmistelu- ja täytäntöönpanoprosesseissa. Alue- ja paikallisviranomaiset, jotka vastaavat kuntien asunto-, työllisyys-, liikenne- ja koulutuspolitiikoista, ovat yhteydessä kansalaisiin ja kaikkiin paikallistoimijoihin voidakseen laatia politiikkoja, joilla voidaan vastata kansalaisia askarruttaviin epäkohtiin ja alueen energiatehokkuushaasteisiin. Niillä on myös parhaat mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisten energiankäyttötottumusten muuttumiseen uutena aikana, jolloin käytössä on pienimuotoinen tuotanto, älykäs sähköverkkoteknologia ja vaihteleva hinnoittelu. Komitea ehdottaa, että alue- ja paikallistoimijoiden osallistumisastetta lisätään toimenpiteillä, joilla kannustetaan

14.

tähdentää kansalaisten valveuttamisen ja heille tiedottamisen merkitystä. Yksilöiden toimet ovat perusluonteinen osa ympäristön kunnioittamista ja kansalaisia koskettavien energiatehokkuustoimenpiteiden asianmukaista soveltamista. On välttämätöntä valveuttaa kansalaisia ja tiedottaa heille asiasta. Tältä osin komitea

15.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yrityksille tarjotaan mahdollisuus energiatarkastuksiin ja että loppuasiakkaille sekä pien- ja keskisuurille yrityksille on tarjolla kohtuuhintaisia energiatarkastusohjelmia. Jotta tarkastukset olisivat kuitenkin mahdollisimman korkealaatuisia, komitea suosittaa, että

16.

suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin energiapalveluiden kehittämistoimenpiteisiin. Tältä osin komitea kuitenkin

17.

muistuttaa koulutuksen merkityksestä. Komitea painottaa, että jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistoimijoiden on tärkeää ryhtyä tarjoamaan koulutusta alan asiantuntijoille ja toimijoille vastatakseen käsiteltävänä olevan direktiivin asettamaan haasteeseen.

1)

Euroopan unioni on ottanut käyttöön rahoitusmekanismeja (Elena, Jessica jne.) ja energiatehokkuuteen suunnattuja rahastoja (Euroopan energiatehokkuusrahasto jne.), ja vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä on tällä hetkellä varattu suuri prosenttiosuus rakennevaroista energiatehokkuuteen. On olemassa muitakin rahoitusvälineitä, kuten energiatehokkuussopimukset, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja kansalliset tai alueelliset energiatehokkuusrahastot, joilla tuetaan energiatehokkuustoimenpiteitä aikana, jona julkisia varoja on niukasti saatavilla.

2)

On olemassa edullisempiakin ratkaisuja, joissa investoinnit ovat nopeammin tuottavia, kuten lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien muuttaminen tai rakennusten lämmönsäätöjärjestelmät, joihin voidaan investoida vähitellen.

3)

Rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä otetaan huomioon erilaiset rakennustyypit ja sovelletaan vapautuksia eräisiin niistä (historialliset rakennukset, väliaikaiset rakennukset, varastohallityyppiset rakennukset jne.). Siinä otetaan myös huomioon ilmastoerot pohjoisten ja eteläisten jäsenvaltioiden välillä.

4)

Rakennusten energiatehokkuustoimenpiteet luovat paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle. Neljän asunnon energiasaneerauksen työmäärä vastaa yhtä uutta työpaikkaa.

5)

Jäsenvaltiot ovat äskettäin saaneet ohjeistukseksi ammattitaitoisten työntekijöiden koulutusta koskevan etenemissuunnitelman rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin täytäntöönpanoa varten.

1)

On tärkeää muistuttaa, että rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä 2010/31/EU jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi, sovelletaanko kunnostusvaatimuksia rakennuksiin, joita suojellaan osana määrättyä ympäristöä.

2)

On syytä nojautua eurooppalaisiin energian hallinta- ja laskentavaatimuksiin.

3)

On syytä helpottaa ja laajentaa energiatehokkuussopimusten tekoa.

4)

Jäsenvaltioiden tulee tukea alue- ja paikallisyhteisöjä tarjoamalla taloudellista tai muuta apua.

5)

Olisi järkevää kehottaa viranomaisia ottamaan käyttöön koulutus- ja tiedotusmekanismeja, joilla pyritään edistämään rakennusten hyvää huoltoa ja ylläpitoa sekä rakennusten käyttäjien energiaa säästäviä käytäntöjä.

23.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/65

—

suhtautuu myönteisesti siihen, että yhtiöverotukseen on Euroopan unionin perustamisesta lähtien kiinnitetty erityistä huomiota, koska se on ollut tärkeä tekijä sisämarkkinoiden muodostamisessa.

—

katsoo, että jos veropohjaa määriteltäessä voitaisiin olla tekemisissä vain yhden veroviranomaisen kanssa, ja vieläpä sellaisen, joka on toimivaltainen käsittelemään kaikkia tähän veropohjaan liittyviä kysymyksiä tai riitoja, tämä yksinkertaistaisi tilannetta ja säästäisi yritysten hallintokuluja, koska yrityksen tarvitsisi veropohjaa määritellessään olla yhteydessä vain yhteen tahoon 27:n sijasta.

—

toivoo komission selvittävän, mitä seurauksia sillä on, että verotulojen menetykset voi siirtää eteenpäin määräämättömäksi ajaksi, sekä sen, millaisin toimin voidaan mahdollisesti ehkäistä väärinkäytöksiä.

—

arvioi, että ehdotusta olisi punnittava uudelleen, vaikkei kyseenalaistakaan suoraan direktiivin periaatetta. Tässä tulisi ottaa huomioon, että tarvitaan a) asianmukaisia laatu- ja määräindikaattoreita, jotka mahdollistavat tämänkaltaisen rajanylittävän ehdotuksen subsidiariteettikysymysten täysimääräisen tarkastelu, b) lisätietoja CCCTB:n kaikista seurauksista ja c) analyysi ehdotuksen vaikutuksista paikallis- ja alueviranomaisiin.

Esittelijä

Gusty GRAAS (LU, ALDE), Bettembourgin kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)

KOM(2011) 121 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yhtiöverotukseen on Euroopan unionin perustamisesta lähtien kiinnitetty erityistä huomiota, koska se on ollut tärkeä tekijä sisämarkkinoiden muodostamisessa.

2.

arvioikin, että rajatylittävän taloudellisen toiminnan kukoistusta hankaloittavat usein monet erilaiset, erityisesti verotukseen liittyvät säännöt, mikä on varsinkin pk-yrityksille suuri rasitus ja estää myös sisämarkkinoiden kehittämistä.

3.

viittaa komission vuonna 1990 antamaan yritysten verotusta koskevaan tiedonantoon (SEC(90) 601), johon perustui useita tärkeitä suoraa verotusta koskevia toimia, kuten yritysjärjestelydirektiivi 90/434/ETY, emo- ja tytäryhtiödirektiivi 90/435/ETY ja välitysmenettely-yleissopimus 90/436/ETY. Kymmenisen vuotta myöhemmin yhteisön verotoimien luetteloa täydennettiin vielä korko- ja rojaltimaksudirektiivillä 2003/49/EY.

4.

toteaa tyytyväisenä, että komissio on 2000-luvulla palannut kunnianhimoisempaan veropolitiikkaan ja pyrkinyt kattamaan kaiken EU:n tasolla tapahtuvan yritystoiminnan yhdellä yhdistetyllä yhtiöveropohjalla. Tämä komission ”uusi” kunnianhimoinen pyrkimys on vahvistettu vuosina 2003 ja 2005 annetuilla tiedonannoilla (KOM(2003) 726 lopullinen ja KOM(2005) 702 lopullinen).

5.

toteaa, että komission julistukset saivat konkreettisen muodon marraskuussa 2004, jolloin luotiin työryhmä (CCCTB-työryhmä) tarkastelemaan yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCCTB) luomista.

6.

on tutustunut työryhmän työskentelyyn ja erityisesti työasiakirjaan, jossa hahmotellaan CCCTB:n teknisiä puitteita (CCCTB/WP/57) ja asetetaan mittavassa määrin tekninen perusta tämän lausunnon kohteena olevalle 16. maaliskuuta 2011 annetulle ehdotukselle neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (KOM(2011) 121 lopullinen).