(2012/C 25/01)

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessä

EUVL C 13, 14.1.2012

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 6, 7.1.2012

EUVL C 370, 17.12.2011

EUVL C 362, 10.12.2011

EUVL C 355, 3.12.2011

EUVL C 347, 26.11.2011

EUVL C 340, 19.11.2011

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 15.11.2011 — Euroopan komissio v. Government of Gibraltar, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Espanjan kuningaskunta (asia C-106/09) — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan komissio, Government of Gibraltar sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asia C-107/09)

(Yhdistetyt asiat C-106/09 P ja C-107/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - Aineellinen valikoivuus - Verojärjestelmä - Gibraltar - Offshore-yritykset)

(2012/C 25/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Asia C-106/09 P

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, V. Di Bucci ja N. Khan)

Valittajan vastapuoli ja muut osapuolet: Government of Gibraltar (edustajat: solicitor J. Temple Lang, barrister M. Llamas ja advokat A. Petersen), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: I. Rao, avustajinaan D. Anderson, QC, ja barrister M. Gray) ja Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: N. Díaz Abad ja J.M. Rodríguez Cárcamo)

Väliintulija, joka tukee Government of Gibraltarin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan vaatimuksia: Irlanti (asiamies: D. O'Hagan, avustajanaan barrister B. Doherty)

Asia C-107/09 P

Valittaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: N. Díaz Abad ja J.M. Rodríguez Cárcamo)

Valittajan vastapuoli ja muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, V. Di Bucci et N. Khan), Government of Gibraltar (edustajat: solicitor J. Temple Lang, barrister M. Llamas ja advokat A. Petersen) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: I. Rao, avustajinaan D. Anderson, QC, ja barrister M. Gray)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-211/04 ja T-215/04, Government of Gibraltar vastaan komissio, 18.12.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi tukijärjestelmästä, jonka Yhdistynyt kuningaskunta aikoo panna täytäntöön Gibraltarin hallituksen yhtiöverouudistuksen osalta, 30.3.2004 tehdyn komission päätöksen 2005/261/EY (valtiontuki nro C 66/2002 ex (N 534/2002) — Yhdistynyt kuningaskunta)

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-211/04 ja T-215/04, Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta vastaan komissio, 18.12.2008 antama tuomio kumotaan.

2)	Government of Gibraltarin kanne ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanne hylätään.

3)

Government of Gibraltar ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan paitsi vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan myös korvaamaan Euroopan komissiolle ja Espanjan kuningaskunnalle näistä valituksista aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä Euroopan komissiolle ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4)	Espanjan kuningaskunta väliintulijana Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja Irlanti väliintulijana unionin tuomioistuimessa vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.11.2011 — Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-212/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 43 ja EY 56 artikla - Pääomien vapaa liikkuvuus - Portugalin valtion GALP Energia, SGPS SA -nimisessä yhtiössä omistamat etuoikeutetut osakkeet (nk. golden shares) - Puuttuminen yksityistetyn yhtiön johtamiseen)

(2012/C 25/03)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Braun, M. Teles Romão ja P. Guerra e Andrade)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamies: L. Inez Fernandes, avustajinaan advogado C. Botelho Moniz, advogado M. Rosado da Fonseca já advogado P. Gouveia e Melo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 56 artiklan rikkominen — Valtion ja muiden julkisyhteisöjen erityisoikeudet GALP Energia, SGPS SA:n suhteen (golden shares)

Tuomiolauselma

1)

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut EY 56 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa GALP Energia, SGPS SA -nimisessä yhtiössä sellaisia erityisoikeuksia kuin ne oikeudet, jotka yksityistämisestä 5.4.1990 annetulla puitelailla nro 11/90 (Lei no 11/90, Lei Quadro das Privatizaçõ), 7.7.1999 annetulla asetuksella nro 261-A/99, joka koskee GALP — Petróleos e Gás de Portugal, SGPS SA:n yksityistämisen ensimmäistä vaihetta (Decreto-Lei no 261-A/99 que aprova a 1.a fase do processo de privatização do capital social da GALP — Petróleos e Gás de Portugal, SGPS, SA), ja mainitun yhtiön yhtiöjärjestyksessä on vahvistettu Portugalin valtion ja muiden julkisyhteisöjen hyväksi ja jotka liittyvät sellaisiin etuoikeutettuihin osakkeisiin (nk. golden shares), joita Portugalin valtiolla on GALP:ssä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 180, 1.8.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 24.11.2011 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-281/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 89/552/ETY - Televisiolähettäminen - Mainospalat - Lähetysaika)

(2012/C 25/04)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Lozano Palacios ja C. Vrignon)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: N. Díaz Abad)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: S. Behzadi-Spencer ja S. Hathaway)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23) 3 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättäminen — Mainospaloille annettu lähetysaika

Tuomiolauselma

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY, 3 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut tiettyjen mainostyyppien, kuten mainosreportaasien, liitännäismainosten, sponsorointimainosten ja mikromainosten, lähettämisen espanjalaisilla televisiokanavilla siten, että niiden kesto ylittää direktiivin 18 artiklan 2 kohdassa säädetyn 20 prosentin enimmäisosuuden lähetysajasta yhtä tasatuntien välistä tuntia kohti.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 256, 24.10.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.11.2011 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-404/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 85/337/ETY - Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien suojelu - Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto - Avohiilikaivokset - Alto Silin alue - Erityissuojelualue - Yhteisön tärkeänä pitämä alue - Ruskeakarhu (Ursus arctos) - Metso (Tetrao urogallus))

(2012/C 25/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Recchia, F. Castillo de la Torre ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: N. Díaz Abad)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/ETY, 2 ja 3 artiklan sekä 5 artiklan 1 ja 3 kohdan ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7) 6 artiklan 2–4 kohdan sekä sen 7 artiklan rikkominen — Avolouhokset — Alto Silin erityissuojelualue (ES0000210) — Metson elinympäristö

Tuomiolauselma

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY, 2 ja 3 artiklan eikä 5 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on myöntänyt luvat Nueva Julian ja Ladronesin avokaivoksille asettamatta lupien myöntämisen edellytykseksi sellaisen arvioinnin suorittamista, jonka avulla voidaan asianmukaisesti tunnistaa, kuvata ja arvioida olemassa olevien avokaivoshankkeiden suorat, epäsuorat ja kumuloituvat vaikutukset, paitsi Ladronesin kaivoksen yhteydessä ruskeakarhun (Ursus arctos) osalta.

2)

Espanjan kuningaskunta ei ole vuodesta 2000 lähtien, jolloin Alto Silin alue luokiteltiin erityissuojelualueeksi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.7.1997 annetulla komission direktiivillä 97/49/EY, perusteella, noudattanut Alto Silin erityissuojelualueen osalta luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 2–4 kohdan, tarkasteltuna yhdessä kyseisen direktiivin 7 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, — koska se on myöntänyt luvat Nueva Julian ja Ladronesin avokaivoksille asettamatta lupien myöntämisen edellytykseksi näiden hankkeiden mahdollisten vaikutusten asianmukaisen arvioinnin suorittamista ja joka tapauksessa noudattamatta edellytyksiä, joiden täyttyessä hanke voidaan toteuttaa huolimatta kyseisen hankkeen metsolle (Tetrao urogallus), joka on yksi niistä suojelukohteista, joiden vuoksi Alto Silin alue luokiteltiin erityissuojelualueeksi, aiheuttamasta vaarasta, ja jotka ovat vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuminen, erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt sekä korvaavista toimenpiteistä, joita Natura 2000 -verkoston yleisen kokonaisuuden yhtenäisyyden varmistaminen edellyttää, ilmoittaminen komissiolle, ja — koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen eikä Feixolínin, Salguero-Prégame-Valdesegadasin, Fonfrían, Ampliación de Feixolínin ja Nueva Julian kaivoksista metsolle, jonka Alto Silin alueella esiintymisen vuoksi kyseinen erityissuojelualue perustettiin, aiheutuvien merkittävien häiriöiden estämiseksi.

3)

Espanjan kuningaskunta ei ole vuoden 2004 joulukuusta lähtien noudattanut direktiivin 92/43 6 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun on kyse Alto Silin yhteisön tärkeänä pitämästä alueesta, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen eikä Feixolínin, Fonfrían ja Ampliación de Feixolínin kaivoksista lajeille aiheutuvien häiriöiden estämiseksi.

4)	Kanne hylätään muilta osin.

5)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista. Euroopan komissio vastaa kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 11, 16.1.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.11.2011 — Italian tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia C-458/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Italian viranomaisten hiljattain listautuneille yrityksille myöntämä tuki - Lainsäädäntö, jossa säädetään veroeduista)

(2012/C 25/06)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri ja avvocato dello Stato P. Gentili)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Di Bucci, D. Grespan ja E. Righini)

Väliintulija, joka tukee valittajan vaatimuksia: Suomen tasavalta (asiamiehet: M. Pere ja H. Leppo)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-211/05, Italia vastaan komissio, 4.9.2009 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt tukiohjelmasta C8/2004 (ex NN 164/2003), jonka Italia on pannut täytäntöön hiljattain listautuneiden yritysten hyväksi, 16.3.2005 tehtyä komission päätöstä 2006/261/EY (EUVL L 94, s. 42) koskevan kumoamisvaatimuksen

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Suomen tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 24, 30.1.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.11.2011 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-496/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Unionin tuomioistuimen tuomio, jolla todetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Täytäntöönpanon laiminlyönti - EY 228 artikla - Rahamääräiset seuraamukset)

(2012/C 25/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Pignataro, E. Righini ja B. Stromsky)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajinaan avvocato dello Stato F. Arena ja avvocato dello Stato S. Fiorentino)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 228 artikla — Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-99/02 1.4.2004 antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti — Vaatimus uhkasakon määräämisestä

Tuomiolauselma

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut työllisyyden edistämiseen tähtäävistä Italian tukitoimenpiteistä 11.5.1999 tehdyn komission päätöksen 2000/128/EY ja EY 228 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut toteuttanut Euroopan yhteisöjen komission EY 228 artiklan nojalla 1.2.2008 antamassa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä kaikkia tarvittavia toimenpiteitä pannakseen täytäntöön asiassa C-99/02, komissio vastaan Italia, 1.4.2004 annetun tuomion, joka koskee kyseisellä päätöksellä sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi katsottujen tukien perimistä takaisin tuensaajilta.

2)

Italian tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle ”Euroopan unionin omat varat” -tilille uhkasakko, jonka määrä lasketaan kertomalla 30 miljoonan euron suuruinen perusmäärä sääntöjenvastaisten ja yhteismarkkinoille soveltumattomien tukien, joiden takaisinperintää ei vielä ole toteutettu tai näytetty toteen kyseessä olevan ajanjakson päättyessä, prosenttiosuudella kaikista määristä, jotka ovat vielä perimättä takaisin tämän tuomion julistamispäivänä, ja uhkasakko maksetaan kultakin puolivuotisjaksolta, jolla asiassa C-99/02, komissio vastaan Italia, 1.4.2004 annetun tuomion noudattamisen kannalta tarpeellisten toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy, tämän tuomion antamisesta alkaen siihen asti, kunnes kyseinen 1.4.2004 annettu tuomio on pantu täytäntöön.

3)	Italian tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle ”Euroopan unionin omat varat” -tilille 30 miljoonan euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys.

4)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 24, 30.1.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 15.11.2011 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-539/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Tilintarkastustuomioistuimen ilmaisema aikomus tehdä tarkastuksia jäsenvaltiossa - Kyseisen jäsenvaltion kieltäytyminen - Tilintarkastustuomioistuimen toimivalta - EY 248 artikla - Kansallisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä arvonlisäverotuksen alalla koskeva tarkastus - Asetus (EY) N:o 1798/2003 - Yhteisön tulot - Arvonlisäverosta kertyvät omat varat)

(2012/C 25/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Caeiros ja B. Conte)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: C. Blaschke ja N. Graf Vitzthum)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Euroopan parlamentti (asiamiehet: R. Passos ja E. Waldherr), Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin (asiamiehet: R. Crowe, T. Kennedy ja Schäfer)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 10 artiklan ja EY 248 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan sekä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1) 140 artiklan 2 kohdan ja 142 artiklan 1 kohdan rikkominen — Tilintarkastustuomioistuimelle ei ole annettu lupaa suorittaa Saksassa tarkastuksia jäsenvaltioiden arvonlisäverotuksen alalla harjoittaman hallinnollisen yhteistyön puitteissa — Tilintarkastustuomioistuimen tarkastusvallan laajuus

Tuomiolauselma

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 248 artiklan 1–3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kieltäytynyt antamasta Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle mahdollisuutta tehdä Saksassa tarkastuksia, jotka koskevat hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta 7.10.2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 sekä sen täytäntöönpanosäännöksissä tarkoitettua hallinnollista yhteistyötä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4)	Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 51, 27.2.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.11.2011 — Bank Melli Iran v. Euroopan unionin neuvosto, Ranskan tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio

(Asia C-548/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen - Pankin varojen jäädyttäminen - Päätöstä ei annettu tiedoksi - Oikeudellinen perusta - Puolustautumisoikeudet)

(2012/C 25/09)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Bank Melli Iran (edustaja: avocate L. Defalque)

Valittajan vastapuoli ja muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop ja R. Szostak), Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues, L. Butel ja E. Ranaivoson), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: S. Hathaway, avustajanaan barrister D. Beard) ja Euroopan komissio (asiamiehet: S. Boelaert ja M. Konstantinidis)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, 14.10.2009 antamasta tuomiosta, jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jossa vaadittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 23.6.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/475/EY (EUVL L 163, s. 29) liitteessä olevassa B taulukon 4 kohdan kumoamista Bank Melli Iranin ja sen sivukonttoreiden osalta — Päätöstä ei annettu tiedoksi erikseen — Olennaisten menettelymääräysten rikkominen — Valittajaa vastaan tehdyn varojen jäädyttämispäätöksen oikeudellisen perustan puuttuminen — Puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen noudattamatta jättäminen — Suhteellisuusperiaatteen ja omaisuudensuojan loukkaaminen

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Bank Melli Iran velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 80, 27.3.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.11.2011 (Cour d’appel de Bruxellesin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Scarlet Extended SA v. Société belge des auteurs compositeurs et éditeurs SCRL (SABAM)

(Asia C-70/10) (1)

(Tietoyhteiskunta - Tekijänoikeus - Internet - Vertaisverkko-ohjelmistot - Internetyhteyden tarjoajat - Sähköisten viestien suodatusjärjestelmän käyttöönotto tekijänoikeutta loukkaavien tiedostojen vaihdon estämiseksi - Yleistä velvollisuutta valvoa siirrettyjä tietoja ei ole)

(2012/C 25/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Scarlet Extended SA

Vastaaja: Société belge des auteurs compositeurs et éditeurs SCRL (SABAM)

Muut osapuolet: Belgian Entertainment Association Video ASBL (BEA Video), Belgian Entertainment Association Music ASBL (BEA Music) ja Internet Service Provider Association ASBL (ISPA)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour d’appel de Bruxelles — Seuraavien direktiivien tulkinta: — Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10), — Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY (EYVL L 157, s. 45), — Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/CE (EYVL L 281, s. 31), — Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (EYVL L 178, s. 1), — Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (EYVL L 201, s. 37) — Internetin välityksellä kulkevien tietojen käsittely — Verkkoyhteyden tarjoajien ennakoivassa tarkoituksessa käyttöön ottama yleinen sähköisen viestinnän suodatusjärjestelmä sellaisten kuluttajien tunnistamiseksi, joiden oletetaan käyttävän tiedostoja, joilla loukataan tekijänoikeuksia tai lähioikeuksia — Suhteellisuusperiaatteen soveltaminen viran puolesta kansallisessa tuomioistuimessa — Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi — Oikeus nauttia yksityiselämän kunnioitusta — Oikeus sananvapauteen

Tuomiolauselma

Kyseessä olevia direktiivejä, jotka ovat

—	tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)

—	tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY

—	teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY

—	yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY ja

—

henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), luettuina yhdessä ja tulkittuina niiden vaatimusten valossa, joita asiaa koskevien perusoikeuksien suojaamisesta aiheutuu, on tulkittava niin, että ne ovat esteenä sille, että internetyhteyden tarjoaja määrätään ottamaan käyttöön suodatusjärjestelmä

—	joka koskee kaikkia sen palveluiden kautta kulkevia sähköisiä viestejä ja erityisesti vertaisverkko-ohjelmistojen kautta kulkevia viestejä

—	jota sovelletaan erotuksetta koko sen asiakaskuntaan

—	jota sovelletaan ennakolta

—	joka toteutetaan täysin internetyhteyden tarjoajan omalla kustannuksella ja

—

jolle ei ole asetettu ajallista rajoitusta ja joka pystyy tunnistamaan internetyhteyden tarjoajan verkosta sellaisten sähköisten tiedostojen liikenteen, jotka sisältävät musiikkiteoksen, elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen, jota koskevien immateriaalioikeuksien haltija määräystä vaatinut väittää olevansa, sellaisten tiedostojen siirron estämiseksi, joiden vaihtaminen loukkaa tekijänoikeutta.

---

(1)  EUVL C 113, 1.5.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.11.2011 (Hof van Cassatie van Belgiën (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Procureur-generaal bij het Hof van Beroep te Antwerpen v. Zaza Retail BV

(Asia C-112/10) (1)

(Asetus (EY) N:o 1346/2000 - Maksukyvyttömyysmenettelyt - Alueellisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen - Sovellettavassa kansallisessa laissa säädetyt edellytykset, joiden vuoksi päämenettelyä maksukyvyttömyysasiassa ei voida aloittaa - Velkoja, jolla on oikeus hakea alueellisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista)

(2012/C 25/11)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie van België

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Procureur-generaal bij het Hof van Beroep te Antwerpen

Vastaaja: Zaza Retail BV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van Cassatie (Belgia) — Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL L 160, s. 1) 3 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan tulkinta — Kansainvälinen toimivalta maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseen — Sellaisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta, jossa velallisella ei ole pääintressien keskusta mutta jossa sillä on toimipaikka — Käsitteet ”lainsäädännöstä johtuvat edellytykset” ja ”velkoja”

Tuomiolauselma

1)

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaan sisältyvää ilmaisua ”johtuvien edellytysten”, jolla viitataan velallisen pääintressien keskuksen sijaintijäsenvaltion lainsäädännöstä johtuviin edellytyksiin, joiden vuoksi päämenettelyä maksukyvyttömyysasiassa ei voida aloittaa kyseisessä valtiossa, on tulkittava siten, että siinä ei tarkoiteta edellytyksiä, joiden vuoksi tietyt henkilöt jäävät menettelyn aloittamisen hakemiseen oikeutettujen henkilöiden piirin ulkopuolelle.

2)

Saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaan sisältyvää käsitettä ”velkoja”, jolla viitataan itsenäisen alueellisen menettelyn hakemiseen oikeutettujen henkilöiden piiriin, on tulkittava siten, että sen piiriin ei kuulu jäsenvaltion viranomainen, jonka tehtävänä oman jäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaan on valvoa yleistä etua mutta joka ei osallistu menettelyyn velkojana eikä velkojien nimissä ja puolesta.

---

(1)  EUVL C 113, 1.5.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 10.11.2011 (Supremo Tribunal Administrativon (Portugali) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — FOGGIA-Sociedade Gestora de Participações Sociais SA v. Secretário de Estado dos Assuntos Fiscais

(Asia C-126/10) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Direktiivi 90/434/ETY - Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä - 11 artiklan 1 kohdan a alakohta - Hyväksyttävä taloudellinen syy - Liiketoimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely tai järkeistäminen - Käsitteet)

(2012/C 25/12)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: FOGGIA-Sociedade Gestora de Participações Sociais SA

Vastaaja: Secretário de Estado dos Assuntos Fiscais

Muu osapuoli: Ministério Público

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Supremo Tribunal Administrativo — Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY (EYVL L 225, s. 1) 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinta — Liiketoimet, joiden tavoitteena on veropetos tai veronkierto — Käsitteet ”pätevät taloudelliset syyt” ja ”hankkeeseen osallistuvien yhtiöiden toiminnan uudelleenjärjestely tai järkeistäminen”

Tuomiolauselma

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 11 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyse on liiketoimesta, jossa kaksi samaan konserniin kuuluvaa yhtiötä sulautuu, olettamaan siitä, ettei kyseistä liiketointa ole toteutettu edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”hyväksyttävästä taloudellisesta syystä”, voi johtaa se, ettei sulautuva yhtiö sulautumisen ajankohtana harjoita minkäänlaista toimintaa, sillä ei ole yhtäkään rahoitusosuutta muista yhtiöistä ja se pelkästään siirtää vastaanottavaan yhtiöön sellaisia verotuksessa huomioitavia tappioita, joiden määrä on suuri ja joiden alkuperää ei ole määritetty, vaikka kyseisellä liiketoimella on positiivinen vaikutus konsernin rakenteellisten kustannusten kannalta. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tältä osin tarkistaa kaikki sen ratkaistavana olevalle oikeusriidalle ominaiset olosuhteet huomioon ottaen, täyttyvätkö kyseisessä oikeusriidassa sellaiset tekijät, joiden perusteella direktiivin 90/434 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla oletetaan, että kyse on veropetoksesta tai veron kiertämisestä.

---

(1)  EUVL C 134, 22.5.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 22.11.2011 (Landesarbeitsgericht Hammin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — KHS AG v. Winfried Schulte

(Asia C-214/10) (1)

(Työajan järjestäminen - Direktiivi 2003/88/EY - Oikeus palkalliseen vuosilomaan - Sairauden vuoksi pitämättä jäänyttä palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden lakkaaminen kansallisessa lainsäädännössä asetetun määräajan umpeuduttua)

(2012/C 25/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesarbeitsgericht Hamm

Pääasian asianosaiset

Kantaja: KHS AG

Vastaaja: Winfried Schulte

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Landesarbeitsgericht Hamm — Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9) 7 artiklan 1 kohdan tulkinta — Työntekijän, joka ei sairauden vuoksi voinut käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan lomavuoden aikana ja jonka työkyvyttömyys kesti useita vuosia hänen työsuhteensa päättymiseen saakka, oikeus korvaukseen pitämättömästä palkallisesta vuosilomasta — Työehtosopimus, jonka mukaan pitämättä jäänyt palkallinen vuosiloma voidaan korvata vain työsuhteen päättyessä ja jonka mukaan oikeus sairauden vuoksi pitämättä jääneeseen palkalliseen vuosilomaan lakkaa 15 kuukauden määräajassa lomavuoden päättymisestä

Tuomiolauselma

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä työehtosopimusten kaltaisille kansallisille säännöksille tai käytännöille, joissa viidentoista kuukauden pituisella loman siirtämiselle varatulla ajanjaksolla, jonka päättyessä oikeus palkalliseen vuosilomaan lakkaa, rajoitetaan tällaista lomaa koskevien oikeuksien kertymistä työntekijälle, joka on työkyvytön usean peräkkäisen lomavuoden ajan.

---

(1)  EUVL C 234, 28.8.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.11.2011 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) ja Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Commissioners for Her Majesty's Revenue and Customs v. The Rank Group PLC

(Yhdistetyt asiat C-259/10 ja C-260/10) (1)

(Verotus - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Vapautukset - Direktiivin 13 artiklan B kohdan f alakohta - Vedonlyönnit, arvonnat ja muut uhka- tai rahapelit - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Automaattibingo, jossa voittona on rahaa (mechanised cash bingo) - Raha-automaatit - Lainsäännöksistä poikkeava hallinnollinen käytäntö - Asianmukaiseen huolellisuuteen perustuva puolustautumisperuste)

(2012/C 25/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) ja Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Commissioners for Her Majesty's Revenue and Customs

Vastaaja: The Rank Group PLC

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 13 artiklan B kohdan f alakohdan tulkinta — Vedonlyönnin, arpajaisten ja muiden uhka- tai rahapelien vapauttaminen arvonlisäverosta — Automaattibingo, jossa voittona on rahaa (mechanised cash bingo) — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kuluttajien kannalta samanlaisten tai samat kuluttajien tarpeet täyttävien palvelujen erilaisesta kohtelusta arvonlisäverotuksessa — Panoksen ja palkinnon suuruuteen perustuva erilainen kohtelu — Verotuksen neutraalisuuden periaatteen loukkaaminen

Tuomiolauselma

1)

Verotuksen neutraalisuuden periaatetta on tulkittava siten, että kuluttajien kannalta kahden samanlaisen tai samankaltaisen palvelun, jotka täyttävät samat kuluttajien tarpeet, erilainen kohtelu arvonlisäverotuksessa on riittävä peruste sille päätelmälle, että kyseistä periaatetta on loukattu. Tällainen loukkaus ei näin ollen edellytä sitä, että asiassa osoitetaan lisäksi, että kyseisten palvelujen välillä todella on kilpailua tai että mainittu erilainen kohtelu todella aiheuttaa kilpailun vääristymistä.

2)

Tilanteessa, jossa kahta onnenpeliä kohdellaan eri lailla jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan f alakohdan mukaisen arvonlisäverovapautuksen myöntämisen suhteen, verotuksen neutraalisuuden periaatetta on tulkittava siten, ettei huomioon ole otettava sitä seikkaa, että nämä kaksi peliä kuuluvat eri lupakategorioihin ja niiden valvontaan ja sääntelyyn sovelletaan eri oikeudellisia järjestelmiä.

3)

Silloin, kun verotuksen neutraalisuuden periaatteen kannalta arvioidaan, ovatko kahdentyyppiset raha-automaatit samankaltaisia ja onko niitä kohdeltava arvonlisäverotuksessa samalla tavoin, on tutkittava, onko tämäntyyppisten peliautomaattien käyttö keskivertokuluttajan kannalta samankaltaista ja vastaako se hänen samoihin tarpeisiinsa, ja tämän suhteen voidaan ottaa huomioon muun muassa vähimmäis- ja enimmäispanokset ja -voitot sekä voittomahdollisuudet.

4)

Verotuksen neutraalisuuden periaatetta on tulkittava siten, ettei verovelvollisella ole oikeutta vaatia palautettavaksi tietyistä palvelujen suorituksista maksettua arvonlisäveroa sillä perusteella, että verotuksen neutraalisuuden periaatetta on loukattu, jos kyseisen jäsenvaltion veroviranomaiset ovat käytännössä kohdelleet samankaltaisia palvelujen suorituksia verosta vapautettuina, vaikkei niitä sovellettavan kansallisen säännöstön nojalla ole vapautettu arvonlisäverosta.

5)

Verotuksen neutraalisuuden periaatetta on tulkittava siten, että jäsenvaltio, joka on käyttänyt kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan B kohdan f alakohdan mukaista harkintavaltaansa ja vapauttanut arvonlisäverosta kaikki tavat, joilla onnenpelejä tarjotaan pelattavaksi, mutta sulkenut kuitenkin tämän vapautuksen ulkopuolelle yhteen luokkaan kuuluvat laitteet, jotka täyttävät tietyt edellytykset, ei voi vedota mainitun periaatteen loukkaamiseen perustuvaa arvonlisäveron palautusvaatimusta vastaan siihen, että se on reagoinut asianmukaisella huolellisuudella sellaisen uuden laitetyypin kehittämiseen, joka ei täyttänyt näitä edellytyksiä.

---

(1)  EUVL C 209, 31.7.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.11.2011 (Înalta Curte de Casație și Justițien (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Circul Globus București (Circ & Variete Globus București) v. Uniunea Compozitorilor și Muzicologilor din România — Asociația pentru Drepturi de Autor — U.C.M.R. — A.D.A

(Asia C-283/10) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tekijänoikeudet ja lähioikeudet - Direktiivi 2001/29/EY - Direktiivin 3 artikla - Käsite ”teoksen välittäminen yleisölle, joka on läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa” - Musiikkiteosten esittäminen yleisön läsnä ollessa ilman, että tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestölle maksetaan näitä oikeuksia vastaavaa korvausta - Sopimusten tekeminen taloudellisten oikeuksien luovuttamisesta teosten tekijöiden kanssa - Direktiivin 2001/29 soveltamisala)

(2012/C 25/15)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Înalta Curte de Casație și Justiție

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Circul Globus București (Circ & Variete Globus București)

Vastaaja: Uniunea Compozitorilor și Muzicologilor din România — Asociația pentru Drepturi de Autor — U.C.M.R. — A.D.A

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Înalta Curte de Casație și Justiție — Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 3 artiklan 1 kohdan tulkinta — Musiikkiteosten esittäminen yleisön läsnä ollessa ilman, että tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestölle maksetaan näitä oikeuksia vastaavaa korvausta — Sopimusten tekeminen taloudellisten oikeuksien luovuttamisesta teosten tekijöiden kanssa — Käsite ”teoksen välittäminen yleisölle, joka on läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa” — Direktiivin soveltamisala

Tuomiolauselma

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/29/EY ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne koskevat ainoastaan välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa, eivätkä ne koske teoksen minkäänlaista välitöntä välittämistä yleisölle avoimessa paikassa millä tahansa teoksen julkisella ja välittömällä esittämistavalla.

---

(1)  EUVL C 234, 28.8.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.11.2011 (Rechtbank Haarlemin (Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — X v. Inspecteur van de Belastingdienst/Y (asia C-319/10) ja X BV v. Inspecteur van de Belastingdienst P (asia C-320/10)

(Yhdistetyt asiat C-319/10 ja C-320/10) (1)

(Yhteinen tullitariffi - Yhdistetty nimikkeistö - Tariffiluokittelu - Luuton, jäädytetty ja suolattu kananliha - Asetusten (EY) N:o 535/94, N:o 1832/2002, N:o 1871/2003, N:o 2344/2003 ja N:o 1810/2004 pätevyys ja tulkinta - Yhdistetyn nimikkeistön 2 ryhmän 7 lisähuomautus - WTO:n riitojenratkaisuelimen päätös - Oikeusvaikutukset)

(2012/C 25/16)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Haarlem

Pääasioiden asianosaiset

Kantajat: X (asia C-319/10) ja X BV (asia C-320/10)

Vastaajat: Inspecteur van de Belastingdienst/Y (asia C-319/10) ja Inspecteur van de Belastingdienst P (asia C-320/10)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt — Rechtbank Haarlem — Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 9.3.1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 535/94 (EYVL L 68, s. 15), tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 1.8.2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1832/2002 (EYVL L 290, s. 1), tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 23.10.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1871/2003 (EUVL L 275, s. 5) ja tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 30.12.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2344/2003 (EUVL L 346, s. 38) tulkinta ja pätevyys — Luuttomat, jäädytetyt ja suolatut kananpalat — Tariffiluokittelu

Tuomiolauselma

1)

Pääasioissa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan tullimenettelyyn liittyvät ilmoitukset on tehty ennen 27.9.2005, Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelimen 27.9.2005 tekemään päätökseen, jossa hyväksytään WTO:n valituselimen raportti (WT/DS269/AB/R, WT/DS286/AB/R) ja WTO:n paneelin kaksi raporttia (WT/DS269/R ja WT/DS286/R), sellaisina kuin ne ovat muutettuina valituselimen raportilla, ei ole mahdollista vedota tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 7.9.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1810/2004 sisältämän yhdistetyn nimikkeistön 2 ryhmän 7 lisähuomautuksen tulkinnassa eikä myöskään mainitun lisähuomautuksen pätevyyden arvioinnissa.

---

(1)  EUVL C 246, 11.9.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.11.2011 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Medeva BV v. Comptroller-General of Patents, Designs and Trade Marks

(Asia C-322/10) (1)

(Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Lisäsuojatodistus - Asetus (EY) N:o 469/2009 - 3 artikla - Edellytykset todistuksen saamiselle - Käsite ”tuote, jota suojaa voimassa oleva peruspatentti” - Arviointiperusteet - Lisäperusteiden tai erilaisten perusteiden olemassaolo useampia vaikuttavia aineita sisältävän lääkkeen tai useita tauteja vastaan tarkoitetun rokotteen osalta (multi-disease vaccine tai yhdistelmärokote))

(2012/C 25/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Medeva BV

Vastaaja: Comptroller-General of Patents, Designs and Trade Marks

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) — Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 (EUVL L 152, s. 1) 3 artiklan a ja b alakohdan tulkinta — Edellytykset todistuksen saamiselle — Käsite ”tuote, jota suojaa voimassa oleva peruspatentti” — Arviointiperusteet — Lisäperusteiden tai erilaisten perusteiden olemassaolo useampia vaikuttavia aineita sisältävän lääkkeen tai useita tauteja vastaan tarkoitetun rokotteen osalta (multi-disease vaccine tai yhdistelmärokote)

Tuomiolauselma

1)

Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se estää jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta, joka koskee vaikuttavia aineita, joita ei ole mainittu peruspatentin, johon tällaisen hakemuksen tueksi on vedottu, vaatimuksissa.

2)

Asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta kahden vaikuttavan aineen yhdistelmälle, joka vastaa peruspatentin, johon on vedottu, vaatimuksissa mainittua yhdistelmää, kun lääke, jonka myyntilupa esitetään lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen tueksi, ei sisällä pelkästään näiden kahden vaikuttavan aineen yhdistelmää vaan myös muita vaikuttavia aineita, sillä varauksella, että myös muut kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

---

(1)  EUVL C 246, 11.9.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 24.11.2011 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Gebr. Stolle GmbH & Co. KG (asiat C-323/10, C-324/10 ja C-326/10) ja Doux Geflügel GmbH (asia C-325/10) v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Yhdistetyt asiat C-323/10–C-326/10) (1)

(Asetus (ETY) N:o 3846/87 - Maatalous - Vientituki - Siipikarjanliha - Kukot ja kanat, kynittyinä ja puhdistettuina)

(2012/C 25/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Gebr. Stolle GmbH & Co. KG (asiat C-323/10, C-324/10 ja C-326/10) ja Doux Geflügel GmbH (asia C-325/10)

Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg-Jonas

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Hamburg — Maataloustuotteiden nimikkeistöstä vientitukia varten 17.12.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2765/1999 (EYVL L 338, s. 1), tulkinta — Alanimike 0207 12 90 — Kynityt mutta eivät kyseisen alanimikkeen edellyttämät täysin puhdistetut kukot ja kanat

Tuomiolauselma

1)

Maataloustuotteiden nimikkeistöstä vientitukia varten 17.12.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3846/87 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna maataloustuotteiden vientitukinimikkeistön julkaisemisesta vuodeksi 2006 15.12.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2091/2005, olevaa alanimikettä 0207 12 90 on tulkittava niin, että siihen kuuluvan siipikarjanruhon on oltava täysin puhdistettu siten, että sen tariffiin luokittelun kannalta on haitallista se, jos ruhoon jää sisäelinten koneellisen poiston jälkeen esimerkiksi vielä osa suolistosta tai henkitorvesta.

2)

Asetuksen N:o 3846/87 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2765/1999, olevaa tuotekoodia 0207 1 2 90 9990 on tulkittava niin, että käsite ”tavanomaisesta poikkeava koostumus” sallii ruhossa olevan vain enintään neljä siinä mainituista sisäelimistä, yhden tai useamman kappaleen kutakin.

3)

Asetuksen N:o 3846/87 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2765/1999, olevaa alanimikettä 0207 12 10 on tulkittava niin, että siipikarjanruho, jossa on mukana useampia kappaleita joitakin siinä mainittuja sisäelimiä eli kaulaa, sydäntä, maksaa ja kivipiiraa, ei kuulu kyseiseen alanimikkeeseen.

4)

Asetuksen N:o 3846/87 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2765/1999, olevaa alanimikettä 0207 12 10 on tulkittava niin, että vientitukinimikkeistöön luokittelemiseksi siipikarjanruho, jossa on vielä koneellisen kynimisen jälkeen kiinnittyneinä joitakin pieniä untuvia, höyheniä, sulan tuppia ja karvoja, kuuluu tähän alanimikkeeseen, jos ruho höyhenten jäänteineenkin vastaa paistovalmiin kanan ominaisuuksia sekä tuotteen virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista laatua.

5)	Asetuksen N:o 3846/87 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2765/1999, olevaa tuotekoodia 0207 1 2 90 9990 on tulkittava niin, ettei siihen kuulu siipikarjanruho, jossa kaulaan on vielä kiinnittyneenä henkitorvi.

6)

Tullitarkastuksessa, jossa on tarkoitus määrittää, vastaavatko vientiä varten esitetyt tavarat vienti-ilmoituksessa mainittua tariffinimikettä, ilmoitettujen tavaroiden osittaisen tarkastuksen tulokset koskevat kaikkia ilmoituksessa tarkoitettuja tavaroita yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Virhemarginaalia, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että poikkeama ei ole vientituen myöntämisen kannalta vahingollinen, ei voida sallia.

---

(1)  EUVL C 209, 31.7.2010.

EUVL C 274, 9.10.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.11.2011 (Okresní soud v Chebun (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Hypoteční banka, a.s. v. Udo Mike Lindner

(Asia C-327/10) (1)

(Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Kiinteistöluottosopimus, jonka kuluttaja, joka on jäsenvaltion kansalainen, on tehnyt toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan pankin kanssa - Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa sallitaan kanteen nostaminen kuluttajaa vastaan kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, mikäli hänen täsmällistä kotipaikkaansa ei tiedetä)

(2012/C 25/19)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresní soud v Chebu

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hypoteční banka, a.s.

Vastaaja: Udo Mike Lindner

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Okresní soud v Chebu — SEUT 81 artiklan, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1) 16 artiklan 2 kohdan, 17 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan sekä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) 6 artiklan 1 kohdan tulkinta — Kuluttajan, joka on jäsenvaltion kansalainen, toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan pankin kanssa tekemää kiinteistölainasopimusta koskeva toimivalta — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa sallitaan kanteen nostaminen kuluttajaa vastaan kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, mikäli hänen kotipaikkaansa ei tiedetä

Tuomiolauselma

1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 on tulkittava siten, että sillä luotujen toimivaltasääntöjen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaistavana olevassa oikeudenkäynnissä on kyse sellaisesta tilanteesta, joka voi herättää kysymyksiä kyseisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittämisestä. Tilanne on tällainen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltion tuomioistuimessa on nostettu kanne jonkin muun jäsenvaltion sellaista kansalaista vastaan, jonka kotipaikka ei ole kyseisen tuomioistuimen tiedossa.

2)

Asetusta N:o 44/2001 on tulkittava siten, että — pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kuluttaja, joka on osapuolena pitkäkestoisessa kiinteistölainasopimuksessa, jossa määrätään velvollisuudesta ilmoittaa sopimuskumppanille kaikista osoitteenmuutoksista, luopuu kotipaikastaan ennen kuin häntä vastaan nostetaan kanne sopimusvelvoitteiden rikkomisen vuoksi, sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella kuluttajan viimeinen tunnettu kotipaikka oli, ovat asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 2 kohdan nojalla toimivaltaisia ratkaisemaan kanteen, jos ne eivät kykene määrittämään asetuksen 59 artiklan mukaisesti vastaajan senhetkistä kotipaikkaa eikä niillä myöskään ole käytettävissään todisteita, joiden perusteella ne voisivat katsoa, että vastaajan kotipaikka todella on unionin alueen ulkopuolella — kyseinen asetus ei ole esteenä jäsenvaltion kansallisen prosessioikeuden sellaisen säännöksen soveltamiselle, jossa sellaisen tilanteen välttämiseksi, jossa oikeus ei toteudu, sallitaan oikeudenkäyntimenettely sellaista poissa olevaa henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on tuntematon, jos asiaa käsittelevä tuomioistuin on ennen oikeudenkäynnin ratkaisemista varmistanut, että kaikki huolellisuusperiaatteen ja vilpittömän mielen periaatteen edellyttämät etsinnät on toteutettu vastaajan löytämiseksi.

---

(1)  EUVL C 246, 11.9.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.11.2011 (Augstākās tiesas Senātsin (Latvia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Norma-A SIA ja Dekom SIA v. Latgales plānošanas reģions, Ludzas novada domen oikeusseuraajana

(Asia C-348/10) (1)

(Julkiset hankinnat - Direktiivi 2004/17/EY - 1 artiklan 3 kohdan b alakohta - Direktiivi 92/13/ETY - 2 d artiklan 1 kohdan b alakohta - Palvelukonsession käsite - Julkisten linja-autokuljetuspalvelujen tarjoaminen - Palvelun hyödyntämisoikeus ja tarjoajalle tappioiden korvaamiseksi maksettu määrä - Hyödyntämisoikeuteen liittyvän riskin rajoittaminen kansallisella lainsäädännöllä ja sopimuksella - Julkisiin hankintoihin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - Direktiivin 92/13/ETY 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan välitön sovellettavuus ennen direktiivin 2007/66/EY täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä tehtyihin sopimuksiin)

(2012/C 25/20)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākās tiesas Senāts

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Norma-A SIA ja Dekom SIA

Vastaaja: Latgales plānošanas reģions, Ludzas novada domen oikeusseuraajana

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Augstākās tiesas Senāts — Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (EUVL L 134, s. 1) 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ETY (EYVL L 76, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY (EUVL L 335, s. 31), 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinta — Palvelukonsession käsite — Sopimus, jolla annetaan oikeus suorittaa julkisen liikenteen palveluja linja-autolla siten, että osan vastikkeesta muodostaa oikeus hyödyntää taloudellisesti julkisen liikenteen palveluja, ja hankintaviranomainen korvaa palvelujen suorittajalle tappiot, joita on aiheutunut palvelujen suorittamisesta, kun kansallisissa säännöksissä ja sopimusmääräyksissä rajoitetaan näiden palvelujen hyödyntämisestä aiheutuvaa riskiä — Muutoksenhakumenettelyt hankintasopimusten alalla — Konsessiosopimuksen kumoamista koskeva valitus — Direktiivin 92/13/ETY 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan välitön sovellettavuus Latviassa sellaisiin hankintasopimuksiin, jotka on tehty ennen direktiivin 2007/66/EY täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä

Tuomiolauselma

1)

Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/17/EY on tulkittava siten, että sen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla ”palveluja koskevalla hankintasopimuksella” tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan sopimuspuoli ei näiden palvelujen tarjoamista sääntelevien julkisoikeudellisten sääntöjen ja sopimusmääräysten perusteella ota kantaakseen merkittävää osaa hankintaviranomaisella olevasta riskistä. Kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu pääasiassa kyseessä olevan liiketoimen kaikkien ominaispiirteiden nojalla arvioida, onko kyseinen liiketoimi katsottava palvelukonsessioksi vai julkisia palveluja koskevaksi hankintasopimukseksi.

2)

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY, 2 d artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa julkisiin hankintasopimuksiin, jotka on tehty ennen direktiivin 2007/66 täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä.

---

(1)  EUVL C 246, 11.9.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.11.2011 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-379/10) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Yleinen periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että niiden ylimmän oikeusasteen tuomioistuin rikkoo unionin oikeutta - Valtion vastuu ei synny kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman oikeussääntöjen tulkinnan tai tosiseikkojen ja todisteiden arvioinnin vuoksi - Kansallinen lainsäätäjä rajaa valtion vastuun tällaisen tuomioistuimen tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen)

(2012/C 25/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Pignataro ja M. Nolin)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jäsenvaltioiden vastuuta siitä, että niiden ylimmän oikeusasteen tuomioistuin rikkoo unionin oikeutta, koskevan yleisen periaatteen loukkaaminen — Vastuun rajaaminen tapauksiin, joissa on kyse tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta

Tuomiolauselma

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut sen yleisen periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että niiden ylimmän oikeusasteen tuomioistuin rikkoo unionin oikeutta, mukaisia velvoitteitaan, — koska se on sulkenut Italian valtion vastuun ulkopuolelle yksityisille sen vuoksi, että kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta, aiheutuneet vahingot tilanteessa, jossa tämä unionin oikeuden rikkominen perustuu kyseisen tuomioistuimen suorittamaan oikeussääntöjen tulkintaan tai tosiseikkojen ja todisteiden arviointiin, ja — koska se on rajannut tämän vastuun tapauksiin, joissa on kyse tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta, tuomiovallan käyttämisessä aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta ja tuomarien siviilioikeudellisesta vastuusta 13.4.1988 annetun lain nro 117 (legge n. 117 (sul) risarcimento dei danni cagionati nell’ esercizio delle funzioni giudiziarie e responsabilità civile dei magistrati] 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 301, 6.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.11.2011 (Amtsgericht Bruchsalin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynti  QB (*1) vastaan

(Asia C-405/10) (1)

(Ympäristönsuojelu - Asetukset (EY) N:o 1013/2006 ja (EY) N:o 1418/2007 - Jätteiden siirtojen valvonta - Kielto viedä käytettyjä katalysaattoreita Libanoniin)

(2012/C 25/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Bruchsal

Rikosoikeudenkäynnin vastaaja pääasiassa

 QB (*1)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Amtsgericht Bruchsal — Jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (EUVL L 190, s. 1) 37 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteessä III tai IIIA lueteltujen tietyntyyppisten jätteiden viennistä hyödynnettäväksi maihin, joihin ei sovelleta OECD:n päätöstä jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta 29.11.2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1418/2007 (EUVL L 316, s. 6) tulkinta — Kielto viedä Libanoniin jätteiden ryhmään B1120 kuuluvia jätteitä (katalysaattorit)

Tuomiolauselma

Jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 36 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 37 artiklan säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä III tai IIIA lueteltujen tietyntyyppisten jätteiden viennistä hyödynnettäväksi maihin, joihin ei sovelleta OECD:n päätöstä jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta, 29.11.2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1418/2007, sellaisena kuin se on muutettuna 29.7.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 740/2008, säännösten kanssa, on tulkittava siten, että hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden, joiden koodina on asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä V olevan 1 osan luettelossa B mainittu B1120, vienti Euroopan unionista Libanoniin on kielletty.

---

(*1)  Henkilötietojen ja/tai tietosuojan suojaamisen puitteissa poistettu tai korvattu tieto.

(1)  EUVL C 288, 23.10.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.11.2011 (High Court of Justicen (Queen's Bench Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Deo Antoine Homawoo v. GMF Assurances SA

(Asia C-412/10) (1)

(Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki - Asetus (EY) N:o 864/2007 - Ajallinen soveltamisala)

(2012/C 25/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Queen's Bench Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Deo Antoine Homawoo

Vastaaja: GMF Assurances SA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Justice (Queen's Bench Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) — Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (EUVL L 199, s. 40) 15 artiklan c alakohdan, 31 ja 32 artiklan ja SEUT 297 artiklan tulkinta — Ajallinen soveltamisala — Vahingon aiheuttaneeseen tapahtumaan sovellettavan lain soveltamisala

Tuomiolauselma

Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) 31 ja 32 artiklaa, kun niitä luetaan yhdessä SEUT 297 artiklan kanssa, on tulkittava niin, että kansallisen tuomioistuimen on sovellettava tätä asetusta ainoastaan sellaisiin vahingon aiheuttaneisiin tapahtumiin, jotka ovat sattuneet 11.1.2009 tai sen jälkeen, ja että oikeudenkäynnin, jossa vahingon korvaamista vaaditaan, aloittamisajankohdalla ja sillä ajankohdalla, jolloin asiaa käsittelevä tuomioistuin määrittää sovellettavan lain, ei ole merkitystä kyseisen asetuksen ajallisen soveltamisalan määrittämisen kannalta.

---

(1)  EUVL C 301, 6.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.11.2011 (High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionin (Patents Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Georgetown University, University of Rochester ja Loyola University of Chicago v. Comptroller-General of Patents, Designs and Trade Marks

(Asia C-422/10) (1)

(Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Lisäsuojatodistus - Asetus (EY) N:o 469/2009 - 3 artikla - Edellytykset todistuksen saamiselle - Käsite ”tuote, jota suojaa voimassa oleva peruspatentti” - Arviointiperusteet - Lisäperusteiden tai erilaisten perusteiden olemassaolo useampia vaikuttavia aineita sisältävän lääkkeen tai useita tauteja vastaan tarkoitetun rokotteen osalta (multi-disease vaccine tai yhdistelmärokote))

(2012/C 25/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (Patents Court)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Georgetown University, University of Rochester ja Loyola University of Chicago

Vastaaja: Comptroller-General of Patents, Designs and Trade Marks

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Justice (Chancery Division) — Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan b alakohdan tulkinta (EUVL L 152, s. 1) — Edellytykset todistuksen saamiselle — Mahdollisuus myöntää lisäsuojatodistus vaikuttavalle aineelle tai vaikuttavien aineiden yhdistelmälle, jos vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää suojaa voimassa oleva peruspatentti asetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla

Tuomiolauselma

Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta peruspatentin, johon on vedottu, vaatimuksissa mainitulle vaikuttavalle aineelle, kun lääke, jonka myyntilupa esitetään lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen tueksi, ei sisällä pelkästään tätä vaikuttavaa ainetta vaan myös muita vaikuttavia aineita, sillä varauksella, että myös muut kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

---

(1)  EUVL C 301, 6.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.11.2011 (Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Hristo Gaydarov v. Director na Glavna direktsia ”Ohranitelna politsia” pri Ministerstvo na vatreshnite raboti

(Asia C-430/10) (1)

(Unionin kansalaisen vapaa liikkuvuus - Direktiivi 2004/38/EY - Kielto poistua valtion alueelta toisessa maassa annetun rikostuomion vuoksi - Huumausaineiden kauppa - Toimenpide, joka voidaan oikeuttaa yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä)

(2012/C 25/25)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hristo Gaydarov

Vastaaja: Director na Glavna direktsia ”Ohranitelna politsia” pri Ministerstvo na vatreshnite raboti

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Sofia-grad — Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77) 27 artiklan 1 ja 2 kohdan, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (EUVL L 105, s. 1) johdanto-osan 5 ja 20 perustelukappaleen ja tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamista koskevan yleissopimuksen (EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19) 71 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinta — Unionin kansalaisen liikkumisvapauden käyttämisen rajoitus — Kolmannessa valtiossa tehdyn huumausainerikoksen vuoksi määrätty kielto poistua maasta — Toimenpide, joka voidaan oikeuttaa yleiseen järjestykseen liittyvillä yleis- ja erityisestävyyteen perustuvilla syillä

Tuomiolauselma

SEUT 21 artikla sekä Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 27 artikla eivät ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan jäsenvaltion kansalaisen oikeutta mennä toisen jäsenvaltion alueelle voidaan rajoittaa esimerkiksi sillä perusteella, että hän on saanut toisessa valtiossa rikostuomion huumausaineiden kaupasta, edellyttäen, että kyseisen kansalaisen oma käyttäytyminen aiheuttaa todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun, että toteutettavalla rajoittavalla toimenpiteellä voidaan taata asetetun tavoitteen toteuttaminen eikä toimenpiteellä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, ja että tähän samaan toimenpiteeseen voidaan kohdistaa tehokas tuomioistuinvalvonta sen lainmukaisuuden arvioimiseksi unionin oikeuden vaatimuksiin nähden sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen kannalta.

---

(1)  EUVL C 301, 6.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.11.2011 (Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Petar Aladzhov v. Zamestnik director na Stolichna direktsia na vatreshnite raboti kam Ministerstvo na vatreshnite raboti

(Asia C-434/10) (1)

(Unionin kansalaisen vapaa liikkuvuus - Direktiivi 2004/38/EY - Kielto poistua maasta verovelan maksamatta jättämisen vuoksi - Toimenpide, joka voidaan oikeuttaa yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä)

(2012/C 25/26)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Petar Aladzhov

Vastaaja: Zamestnik director na Stolichna direktsia na vatreshnite raboti kam Ministerstvo na vatreshnite raboti

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Sofia-grad — Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77) 27 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinta — Unionin kansalaisen liikkumisvapauden käyttämisen rajoitus — Luonnolliselle henkilölle yhtiön liikkeenjohtajana määrätty kielto poistua valtion alueelta yhtiön maksamatta jättämän ”huomattavan” julkisoikeudellisen velan vuoksi — Yleisen järjestyksen turvaamisella perusteltu toimenpide

Tuomiolauselma

1)

Unionin oikeus ei ole esteenä sellaiselle jäsenvaltion lain säännökselle, joka antaa hallintoviranomaiselle mahdollisuuden kieltää tämän jäsenvaltion kansalaista poistumasta maasta sillä perusteella, että yhtiö, jonka yhtenä liikkeenjohtajana hän toimii, ei ole maksanut verovelkaansa, edellyttäen kuitenkin sekä sitä, että kyseessä olevan toimenpiteen tavoitteena on tietyissä erityisesti velan luonteesta tai suuruudesta mahdollisesti johtuvissa poikkeuksellisissa olosuhteissa torjua yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun kohdistuvaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa, että sitä, ettei tämä tavoite perustu ainoastaan taloudellisiin syihin. Kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, täyttyykö tämä kaksiosainen edellytys.

2)

Vaikka pääasiassa Alazhoviin kohdistetun maastapoistumiskiellon kaltainen toimenpide olisi toteutettu noudattamalla Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 27 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, saman artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset ovat esteenä tällaiselle toimenpiteelle, — jos se perustuu yksinomaan siihen, että yhtiöllä, jonka yhtenä liikkeenjohtajana kantaja toimii, on verovelka, sekä ainoastaan hänen asemaansa yhtiössä, ilman että asianomaisen omaa käyttäytymistä olisi millään tavoin erikseen arvioitu tai viitattu minkäänlaiseen uhkaan, jollaisena häntä olisi pidettävä yleiselle järjestykselle, ja — jos maastapoistumiskiellolla ei voida taata sille asetettua tavoitetta ja ylitetään se, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tilanne sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa tällainen.

---

(1)  EUVL C 317, 20.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.11.2011 (Centrale Raad van Beroepin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — J.C. van Ardennen v. Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen

(Asia C-435/10) (1)

(Direktiivi 80/987/ETY - Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa - Maksukyvyttömyyskorvaus - Työnhakijaksi ilmoittautuminen maksun saamisen edellytyksenä)

(2012/C 25/27)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Centrale Raad van Beroep

Pääasian asianosaiset

Kantaja: J.C. van Ardennen

Vastaaja: Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Centrale Raad van Beroep — Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.10.1987 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY (EYVL L 283, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/74/EY (EYVL L 270, s. 10), 4, 5 ja 10 artiklan tulkinta — Palkkaturvajärjestelmästä maksettavan palkkaturvan laajuus — Kansallinen lainsäädäntö, jossa työntekijät velvoitetaan välittömästi ilmoittautumaan työnhakijoiksi ennen maksamattomien palkkasaatavien suorittamista palkkaturvana koskevan hakemuksen tekemistä

Tuomiolauselma

Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 20.10.1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/74/EY, 3 ja 4 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa työntekijöiden, joiden työnantaja on joutunut maksukyvyttömäksi, oikeudelle saada pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevien kaltaisista maksamattomista palkkasaatavistaan täysimääräinen suoritus asetetaan edellytykseksi velvollisuus ilmoittautua työnhakijaksi.

---

(1)  EUVL C 317, 20.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.11.2011 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Finanzamt Lüdenscheid v. Christel Schriever

(Asia C-444/10) (1)

(Arvonlisävero - Kuudes direktiivi - 5 artiklan 8 kohta - Käsite ”varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirto” - Liikkeen tuotevaraston ja kalusteiden siirto, johon liittyy liiketilojen vuokraaminen)

(2012/C 25/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Finanzamt Lüdenscheid

Vastaaja: Christel Schriever

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 5 artiklan 8 kohdan tulkinta — Jäsenvaltioiden mahdollisuus vapauttaa varallisuuskokonaisuuden siirto arvonlisäverosta — Myymälän liiketilan vuokraaminen toistaiseksi siten, että omaisuuden vuokraajalle myös luovutetaan tavaravarasto ja mainitun myymälän kalusteet — Mahdollisuus luokitella tällainen toimi direktiivin 77/388/ETY 5 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuksi ”varallisuuskokonaisuuden siirroksi”

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 5 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, että vähittäisliikkeen tuotevaraston ja kalusteiden omistusoikeuden siirtäminen ja samanaikainen mainitun liikkeen liikehuoneiston vuokraaminen luovutuksensaajalle toistaiseksi voimassa olevalla mutta molempien osapuolten lyhyttä irtisanomisaikaa noudattaen irtisanottavissa olevalla vuokrasopimuksella merkitsee varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirtoa, jos siirretty varallisuus mahdollistaa luovutuksensaajalle itsenäisen taloudellisen toiminnan pitkäaikaisen jatkamisen.

---

(1)  EUVL C 317, 20.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.11.2011 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Oliver Jestel v. Hauptzollamt Aachen

(Asia C-454/10) (1)

(Yhteisön tullikoodeksi - Yhteisön tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta - Tullivelan syntyminen tavaroiden säännösten vastaisen tuonnin johdosta - Velallisen käsite - Osallistuminen säännösten vastaiseen tuontiin - Henkilö, joka on toiminut välittäjänä tehtäessä säännösten vastaisesti tuoduista tavaroista kauppasopimuksia)

(2012/C 25/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Oliver Jestel

Vastaaja: Hauptzollamt Aachen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — Yhteisön tullikoodeksista 12.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 202 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan tulkinta — Tullivelan syntyminen säännösten vastaisesti unionin tullialueelle tapahtuneen tavaroiden tuonnin johdosta — Henkilö, joka järjesti välittäjänä sääntöjen vastaisesti tuotuja tavaroita koskevien kauppasopimusten tekemisen olematta suoraan mukana tässä sääntöjen vastaisessa tuonnissa — Edellytykset, joiden täyttyessä sellainen henkilö voidaan katsoa tullivelalliseksi

Tuomiolauselma

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 202 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että henkilön, joka olematta suoraan mukana tavaroiden säännösten vastaisessa tuonnissa Euroopan unionin tullialueelle on osallistunut tähän tuontiin toimimalla välittäjänä tehtäessä kyseisistä tavaroista kauppasopimuksia, on katsottava olevan tullivelallisena vastuussa tästä tuonnista syntyneestä tullivelasta, kun tämä henkilö tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tämän tuonnin olevan säännösten vastaista, minkä arvioiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin.

---

(1)  EUVL C 317, 20.11.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.11.2011 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Asociación Nacional de Establecimientos Financieros de Crédito (ASNEF) (C-468/10) ja Federación de Comercio Electrónico y Marketing Directo (FECEMD) (C-469/10) v. Administración del Estado

(Yhdistetyt asiat C-468/10 ja C 469/10) (1)

(Henkilötietojen käsittely - Direktiivi 95/46/EY - 7 artiklan f alakohta - Välitön oikeusvaikutus)

(2012/C 25/30)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Asociación Nacional de Establecimientos Financieros de Crédito (ASNEF) (C-468/10) ja Federación de Comercio Electrónico y Marketing Directo (FECEMD) (C-469/10)

Vastaaja: Administración del Estado

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt — Tribunal Supremo — Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EVYL L 281, s. 31) 7 artiklan f alakohdan tulkinta — Rekisterinpitäjä käsittelee ja luovuttaa vastaanottajille henkilötietoja näiden oikeutettuja intressejä toteuttaessaan — Lisävaatimukset — Direktiivin säännösten välitön oikeusvaikutus

Tuomiolauselma

1)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 7 artiklan f alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun rekisteröidyn suostumusta ei ole saatu, henkilötietojen käsittely, joka on tarpeen rekisterinpitäjän tai sivullisen, jolle tiedot on luovutettu, oikeutettujen intressien toteuttamiseksi, edellyttää rekisteröidyn perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisen lisäksi sitä, että henkilötiedot ovat yleisön saatavilla olevissa lähteissä, ja jolla suljetaan näin ehdottomasti ja yleisesti pois mahdollisuus käsitellä tietoja, jotka eivät ole tällaisissa yleisön saatavilla olevissa lähteissä.

2)	Direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdalla on välitön oikeusvaikutus.

---

(1)  EUVL C 346, 18.12.2010.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.11.2011 (Højesteretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Partrederiet Sea Fighter v. Skatteministeriet

(Asia C-505/10) (1)

(Direktiivi 92/81/ETY - Kivennäisöljyjen valmisteverot - Vapautus verosta - Vesiliikenteen käsite - Alukselle pysyvästi sijoitetun kaivinkoneen, joka toimii kyseisen aluksen moottorista riippumatta, käyttämä moottoripolttoaine)

(2012/C 25/31)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Højesteret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Partrederiet Sea Fighter

Vastaaja: Skatteministeriet

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Højesteret — Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY (EYVL L 316, s. 12) 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta — Vesiliikenteessä polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen vapauttaminen verosta — Käsite ”vesiliikenteessä” — Kivennäisöljyt, joita käytetään polttoaineena alukseen pysyvästi kiinnitetyssä kaivinkoneessa, jolla on oma erillinen moottori ja polttoainetankki ja joka näin ollen toimii aluksen työntömoottorista riippumatta

Tuomiolauselma

Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.1994 annetulla neuvoston direktiivillä 94/74/EY, 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei kivennäisöljyjä, jotka toimitetaan käytettäväksi kaivinkoneessa, joka on kiinnitetty pysyvästi alukseen mutta joka oman erillisen moottorinsa ja polttoainesäiliönsä ansiosta toimii aluksen työntömoottorista riippumatta, ole vapautettava valmisteveroista.

---

(1)  EUVL C 13, 15.1.2011.

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 10.11.2011 — LG Electronics, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-88/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Sanamerkki KOMPRESSOR PLUS - Rekisteröinnin epääminen - Asetus (EY) N:o 40/94 - 7 artiklan 1 kohdan c alakohta - Kuvailevuus - Unionin yleinen tuomioistuin tutkii uuden todisteen - Tosiseikkojen ja selvitysaineiston vääristäminen)

(2012/C 25/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: LG Electronics, Inc. (edustaja: avocat J. Blanchard)

Valittajan vastapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-497/09, LG Electronics vastaan SMHV, 16.12.2010 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin kanne, jonka kantaja oli nostanut SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 23.9.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 397/2009-1), joka koski hakemusta sanamerkin KOMPRESSOR PLUS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Tavaramerkin kuvailevuus — Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohta — Unionin yleinen tuomioistuin tutkii uusia tosiseikkoja — Selvitysaineiston vääristäminen

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	LG Electronics Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 120, 16.4.2011.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 15.11.2011 (Verwaltungsgerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Murat Dereci, Vishaka Heiml, Alban Kokollari, Izunna Emmanuel Maduike ja Dragica Stevic v. Bundesministerium für Inneres

(Asia C-256/11) (1)

(Unionin kansalaisuus - Sellaisten kolmansien valtioiden kansalaisten oleskeluoikeus, jotka ovat unionin kansalaisten perheenjäseniä - Epääminen sillä perusteella, ettei kansalaisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ole käytetty - Mahdollinen erilainen kohtelu sellaisiin unionin kansalaisiin nähden, jotka ovat käyttäneet oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen - ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artikla - Lisäpöytäkirjan 41 artikla - Standstill-lausekkeet)

(2012/C 25/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Murat Dereci, Vishaka Heiml, Alban Kokollari, Izunna Emmanuel Maduike ja Dragica Stevic

Vastaaja: Bundesministerium für Inneres

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgerichtshof — SEUT 20 artiklan ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehtyyn sopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjan, joka on allekirjoitettu 23.11.1970 (EYVL L 293, s. 4) ja joka koskee toimenpiteitä sen voimaan saattamiseksi, 41 artiklan 1 kohdan sekä tässä sopimuksessa perustetun assosiaationeuvoston assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 13 artiklan tulkinta — Unionin kansalaisuus — Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella — Tilanne, jossa unionin kansalainen oleskelee sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka kansalaisuus hänellä on — Edellytykset oleskeluluvan myöntämiseksi perheenjäsenille, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia

Tuomiolauselma

1)

Unionin oikeutta ja etenkin sen unionin kansalaisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava siten, että ne eivät estä jäsenvaltiota epäämästä kolmannen valtion kansalaiselta oleskelua sen alueella silloin, kun kolmannen valtion kansalainen pyrkii asumaan yhdessä sellaisen perheenjäsenensä kanssa, joka on kyseisessä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuus hänellä on, asuva unionin kansalainen ja joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kunhan tällainen epääminen ei merkitse sitä, ettei asianomainen unionin kansalainen voi tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on unionin kansalaisen asemansa perusteella, mikä seikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

2)

Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72, 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että uuden, aikaisempaa tiukemman säännöstön säätämistä on pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna ”uutena rajoituksena”, kun tällä aikaisemmalla säännöstöllä lievennettiin itsessään vielä aikaisempaa säännöstöä, joka koski niitä edellytyksiä, joilla Turkin kansalaiset saattoivat käyttää sijoittautumisvapautta kyseisen pöytäkirjan tullessa voimaan asianomaisen jäsenvaltion alueella.

---

(1)  EUVL C 219, 23.7.2011.

Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 29.9.2011 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Angelo Grisoli v. Regione Lombardia

(Asia C-315/08) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - SEUT 49 artikla - Sijoittautumisvapaus - Kansanterveys - Apteekit - Läheisyys - Lääkkeiden yleinen saatavuus - Lupa harjoittaa toimintaa - Apteekkien alueellinen jakautuminen - Apteekkien vähimmäisetäisyys)

(2012/C 25/34)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Asianosaiset

Kantaja: Angelo Grisoli

Vastaaja: Regione Lombardia

Muu osapuoli: Comune di Roccafranca

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Consiglio di Stato — EY 152 ja EY 153 artiklan tulkinta — Uusien apteekkien perustaminen — Kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan uuden apteekin perustamiselle asukaslukuun perustuvia rajoituksia ja säädetään luvan saannin edellytyksistä

Määräysosa

SEUT 49 artikla ei ole vastoin sellaista kansallista sääntelyä, josta on kyse pääasiassa ja jossa asetetaan rajoituksia uusien apteekkien perustamiselle säätämällä, että

—	kunnissa, joiden asukasmäärä on pienempi kuin 4 000, voi olla vain yksi apteekki, ja että

—	toisen apteekin perustaminen yli 4 000 asukkaan kunnissa edellyttää, että yhden apteekin perustamisen edellyttämä asukasmäärä ylittyy vähintään 50 prosentilla ja että noudatetaan vähimmäisetäisyyttä jo olemassa oleviin apteekkeihin nähden,

sillä edellytyksellä, että tällaisen perussäännöistä poikkeavan sääntelyn mukaan voidaan perustaa riittävä määrä apteekkeja asianmukaisen farmaseuttisen palvelun varmistamiseksi alueilla, joilla on erityisiä väestöön tai maantieteeseen liittyviä ominaisuuksia, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

---

(1)  EUVL C 260, 11.10.2008.

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 9.9.2011 (Corte d'appello di Milanon (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Cassina S.p.A. v. Alivar Srl ja Galliani Host Arredamenti Srl

(Asia C-198/10) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Direktiivi 98/71/EY - Mallien oikeudellinen suoja - 17 artikla - Velvollisuus soveltaa samanaikaisesti mallien suojaa ja tekijänoikeuden suojaa - Kansallinen lainsäädäntö, jolla suljetaan pois niiden mallien tekijänoikeuden suoja, joista on ennen kyseisen lainsäädännön voimaantuloa tullut vapaasti käytettäviä)

(2012/C 25/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte d'appello di Milano

Asianosaiset

Kantaja: Cassina S.p.A.

Vastaajat: Alivar Srl ja Galliani Host Arredamenti Srl

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Corte d’Appello di Milano — Mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY 17 ja 19 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jolla direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeutta ottamalla käyttöön mallien tekijänoikeuden suoja — Jäsenvaltion oikeus laajentaa tämän suojan myöntämisen edellytyksiä

Määräysosa

Mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY 17 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jolla suljetaan pois joko osittain tai aikaisempaan käyttöön perustuvissa rajoissa tämän jäsenvaltion tekijänoikeuden suoja malleilta, joista on ennen kyseisen lainsäädännön voimaantulopäivää tullut vapaasti käytettäviä, kaikkien sellaisten kolmansien osalta, jotka ovat jäsenvaltiossa valmistaneet ja/tai myyneet näiden mallien mukaisesti toteutettuja tuotteita jo ennen kyseistä päivää.

---

(1)  EUVL C 179, 3.7.2010.

Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 12.9.2011 — Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE v. Euroopan komissio

(Asia C-289/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntö - Valmisteveron alaisten tuotteiden valvonnassa käytettävien telemaattisten järjestelmien erittely sekä kehitys-, ylläpito- ja tukipalvelut - Tarjouksen hylkääminen - Tarjouksen hylkäämisen perustelematta jättäminen)

(2012/C 25/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (edustaja: dikigoros N. Korogiannakis)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamies: M. Wilderspin)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-50/05, Evropaïki Dynamiki v. komissio, 19.3.2010 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kumoamiskanteen komission 18.11.2004 tekemästä päätöksestä olla valitsematta kantajan valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen valvonnassa käytettävien telemaattisten järjestelmien erittelyä sekä kehitys-, ylläpito- ja tukipalveluja koskevassa tarjouspyyntömenettelyssä esittämä tarjous ja tehdä sopimus toisen tarjoajan kanssa

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 246, 11.9.2010.

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 22.9.2011 (Tribunal de première instance de Liègen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Hubert Pagnoul v. Belgian valtio

(Asia C-314/10) (1)

(Työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta, 103 artiklan 1 kohta ja 104 artiklan 3 kohta - Ennakkoratkaisupyyntö - Tutkinta, jossa selvitetään kansallisen säännön yhteensoveltuvuus sekä unionin oikeuden että kansallisen perustuslain kanssa - Kansallinen säännöstö, jossa säädetään perustuslainmukaisuuden valvontaa koskevan erillisen menettelyn etusijasta - Euroopan unionin perusoikeuskirja - Edellytys liittymäkohdasta unionin oikeuteen - Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen)

(2012/C 25/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Liège

Asianosaiset

Kantaja: Hubert Pagnoul

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal de première instance de Liège — SEU 6 artiklan, SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkinta — Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus saattaa asia ensin perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi tapauksessa, jossa kansallisella lailla rikotaan perusoikeuksia — Sellaisen kansallisen säännöksen, jossa säädetään velvollisuudesta saattaa asia ensin perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi, yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa — Kansallisten tuomioistuinten mahdollisuus valvoa yhteensopivuutta kansainvälisten sopimusten kanssa, jos perustuslakituomioistuin on tunnustanut kansallisen lain yhteensopivaksi perustuslaissa taattujen perusoikeuksien kanssa

Määräysosa

Euroopan unionin tuomioistuimelta puuttuu selvästi toimivalta vastata tribunal de première instance de Liègen (Belgia) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön.

---

(1)  EUVL C 246, 11.9.2010.

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 22.9.2011 (Tribunal de première instance de Liègen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Richard Lebrun ja Marcelle Howet v. Belgian valtio

(Asia C-538/10) (1)

(Työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta, 103 artiklan 1 kohta ja 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Ennakkoratkaisupyyntö - Tutkinta, jossa selvitetään kansallisen säännön yhteensoveltuvuus sekä unionin oikeuden että kansallisen perustuslain kanssa - Kansallinen säännöstö, jossa säädetään perustuslainmukaisuuden valvontaa koskevan erillisen menettelyn etusijasta - Euroopan unionin perusoikeuskirja - Edellytys liittymäkohdasta unionin oikeuteen - Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen)

(2012/C 25/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Liège

Asianosaiset

Kantajat: Richard Lebrun ja Marcelle Howet

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal de première instance de Liège — SEU 6 artiklan, SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkinta — Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus saattaa asia ensin perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi tapauksessa, jossa kansallisella lailla rikotaan perusoikeuksia — Sellaisen kansallisen säännöksen, jossa säädetään velvollisuudesta saattaa asia ensin perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi, yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa — Kansallisten tuomioistuinten mahdollisuus valvoa yhteensopivuutta kansainvälisten sopimusten kanssa, jos perustuslakituomioistuin on tunnustanut kansallisen lain yhteensopivaksi perustuslaissa taattujen perusoikeuksien kanssa

Määräysosa

Euroopan unionin tuomioistuimelta puuttuu selvästi toimivalta vastata tribunal de première instance de Liègen (Belgia) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön.

---

(1)  EUVL C 38, 5.2.2011.

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 30.9.2011 — Sociedade Quinta do Portal, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Vallegre, Vinhos do Porto SA

(Asia C-541/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 207/2009 - 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Yhteisön sanamerkki PORTO ALEGRE - Aikaisempi kansallinen sanamerkki VISTA ALEGRE - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Tavaramerkin julistaminen mitättömäksi)

(2012/C 25/39)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Sociedade Quinta do Portal, SA (edustaja: advogado F. Bolota Belchior)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: abogado P. López Ronda ja abogado G. Macias Bonilla), Vallegre, Vinhos do Porto SA

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-369/09, Quinta do Portal v. SMHV — Vallegre, 8.9.2010 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 18.6.2009 (asia R 1012/2008-1) tekemästä päätöksestä, joka koskee Vallegre, Vinhos do Porto, SA:n ja Sociedade Quinta do Portal, SA:n välistä mitättömyysmenettelyä

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Quinta do Portal SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 38, 5.2.2011.

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 13.9.2011 — Hans-Peter Wilfer v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-546/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Kitaran lapaa esittävä kuviomerkki - Rekisteröinnin esteet - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta - Asetuksen (EY) N:o 40 (94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 74 artiklan 1 kohdata - Sellaisen näytön tutkittavaksi ottaminen, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa - Yhdenvertainen kohtelu)

(2012/C 25/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Hans-Peter Wilfer (edustaja: Rechtsanwalt W. Prinz)

Valittajan vastapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-458/08, Wilfer v. SMHV, 8.9.2010 antamasta tuomiosta, jolla se hylkäsi kumoamiskanteen SMHV:n neljännen valituslautakunnan 25.7.2008 tekemästä päätöksestä hylätä valitus tutkijan päätöksestä, jolla evättiin osittain hopeanväristä, harmaata ja ruskeaa kitaran lapaa esittävän kuviomerkin rekisteröinti yhteisön tavaramerkiksi tiettyjä luokkiin 9 ja 15 kuuluvia tavaroita varten — Tuotteen yhtä osaa kaksiulotteisesti esittävän kuviomerkin erottamiskyky

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Hans-Peter Wilfer velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 30, 29.1.2011.

Unionin tuomioistuimen määräys 20.9.2011 — Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE v. Euroopan komissio

(Asia C-561/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntö - SEI-BUD/AMD/CR-järjestelmien ylläpitoa koskevat tietotekniset palvelut - Tarjouksen hylkääminen - Riittämättömät perustelut - Tosiseikkojen ja näytön virheellinen arviointi)

(2012/C 25/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (edustaja: dikigoros N. Korogiannakis)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Delaude ja N. Bambara)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-387/08, Evropaïki Dynamiki, 9.9.2010 antamasta tuomiosta, jolla kumottiin se 13.7.2007 tehty komission päätös hylätä oikaisuvaatimus, jolla vaadittiin yhtäältä 20.6.2008 tehdyn Euroopan unionin julkaisutoimiston päätöksen kumoamista, jolla hylättiin kantajan tarjous, joka oli tehty SEI-BUD/AMD/CR-järjestelmien ylläpitoa koskevien tietoteknisten palvelujen ja niihin liittyvien palvelujen puitesopimusten tekemistä koskevan tarjouskilpailun yhteydessä (nro AO 10185) (EUVL 2008/S 43-058884), sekä sen päätöksen kumoamista, jolla tarjouskilpailu ratkaistiin toisen tarjouksentekijän hyväksi, ja toisaalta vahingonkorvausta

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 72, 5.3.2011.

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 21.9.2011 — Longevity Health Products, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Biofarma SA

(Asia C-316/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Menettely SMHV:n valituslautakunnassa - Velvoitetta maksaa valitusmaksu määräajassa ei ole noudatettu - Valituslautakunnan päätös, jossa todettiin, ettei valitusta ole tehty)

(2012/C 25/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Longevity Health Products, Inc. (edustaja: Rechtsanwalt J. Korab)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Biofarma SA

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-96/11, Longevity Health Products vastaan SMHV — Biofarma 15.4.2011 antamasta määräyksestä, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi muun muassa luokkaan 5 kuuluville tavaroille ja palveluille haetun sanamerkin ”VITACHRON female” hakijan kumomiskanteen SMHV:n neljännen valituslautakunnan 10.1.2011 tekemästä päätöksestä R 1357/2010-4, jossa todettiin, ettei valitusta väiteosaston päätöksestä, jolla evättiin mainitun tavaramerkin rekisteröinti luokkaan 5 kuuluville tavaroille ja palveluille rekisteröityjen kansallisten tavaramerkkien ”VITATHION” haltijan tekemän väitteen johdosta, katsota tehdyksi, koska valitusmaksua ei ole maksettu määräajassa.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Longevity Health Products Inc. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 269, 10.9.2011.

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 21.9.2011 — Longevity Health Products, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), Biofarma SA

(Asia C-378/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Menettely SMHV:n valituslautakunnassa - Ei ole noudatettu velvollisuutta maksaa valitusmaksu määräajassa - Valituslautakunnan päätös, jossa todetaan, ettei valitusta ole tehty)

(2012/C 25/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Longevity Health Products, Inc. (edustaja: Rechtsanwalt J. Korab)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Biofarma SA

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-95/11, Longevity Health Products vastaan SMHV — Biofarma 15.4.2011 antamasta määräyksestä, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi muun muassa luokkaan 5 kuuluville tavaroille ja palveluille haetun sanamerkin ”VITACHRON male” hakijan kumomiskanteen SMHV:n neljännen valituslautakunnan 10.1.2011 tekemästä päätöksestä R 1357/2010-4, jossa todettiin, ettei valitusta väiteosaston päätöksestä, jolla evättiin mainitun tavaramerkin rekisteröinti luokkaan 5 kuuluville tavaroille ja palveluille rekisteröityjen kansallisten tavaramerkkien ”VITATHION” haltijan tekemän väitteen johdosta, katsota tehdyksi, koska valitusmaksua ei ole maksettu määräajassa.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Longevity Health Products Inc. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 269, 10.9.2011.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Rovigo (Italia) on esittänyt 18.8.2011 — Rikosoikeudenkäynti Md Sagoria vastaan

(Asia C-430/11)

(2012/C 25/44)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Rovigo

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Md Sagor

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun huomioon otetaan vilpittömän yhteistyön periaate ja direktiivien tehokkaan vaikutuksen periaate, ovatko direktiivin 2008/115/EY (1) 2, 4, 6, 7 ja 8 artikla esteenä sille, että jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle määrätään seuraamukseksi sakko, joka korvataan vaihtoehtoisena rikosoikeudellisena seuraamuksena kotiarestilla pelkän laittoman maahantulon ja oleskelun johdosta, jo ennen kuin henkilö on laiminlyönyt hallintoviranomaisen antaman maastapoistumismääräyksen noudattamisen?

2)

Kun huomioon otetaan vilpittömän yhteistyön periaate ja direktiivien tehokkaan vaikutuksen periaate, ovatko direktiivin 2008/115/EY 2, 15 ja 16 artikla esteenä sille, että jäsenvaltio voisi direktiivin antamisen jälkeen säätää oikeussäännöstä, jonka mukaan jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle määrätään seuraamukseksi sakko, joka korvataan vaihtoehtoisena rangaistuksena välittömällä karkotuksella noudattamatta direktiivissä säädettyjä menettelyä ja ulkomaalaisen oikeuksia?

3)

Onko SEU 4 artiklan 3 kohdan mukainen lojaalin yhteistyön periaate esteenä kansalliselle oikeussäännölle, josta on säädetty direktiivin täytäntöönpanolle varatun ajan kuluessa direktiivin soveltamisalan kiertämiseksi tai ainakin sen supistamiseksi, ja mihin toimenpiteisiin tuomioistuimen on ryhdyttävä todetessaan, että tällainen tavoite on olemassa?

---

(1)  EUVL L 348, s. 98.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof te Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 10.10.2011 — UPC Nederland BV v. Gemeente Hilversum

(Asia C-518/11)

(2012/C 25/45)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof te Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Valittaja: UPC Nederland BV

Vastapuoli: Gemeente Hilversum

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kuuluuko palvelu, joka käsittää vapaasti käytettävissä olevien radio- ja tv-pakettien välittämisen kaapeliteitse ja jonka suorittamisesta veloitetaan sekä siirtokustannukset että lähetystoiminnan harjoittajille ja yhteisvalvontajärjestöille niiden sisällön julkistamisesta suoritettavat maksut (vyörytettyinä), uuden sääntelyjärjestelmän aineelliseen soveltamisalaan?

2)

a) Onko kunnalla vielä oikeus (tehtävä) valvoa asukkaidensa yleisiä etuja puuttumalla loppukäyttäjähintoihin hintarajoitusehdon avulla, kun kysymystä tarkastellaan televiestintäalan vapauttamisen ja uuden sääntelyjärjestelmän tavoitteiden taustaa vastaan, ja kun otetaan huomioon, että uusi sääntelyjärjestelmä edellyttää tiukan koordinointi- ja konsultointimenettelyn läpiviemistä ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen on (yksinomaisesti) toimivaltainen puuttumaan loppukäyttäjähintoihin hintavalvonnan kaltaisella toimella? b) Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko uusi sääntelyjärjestelmä esteenä sille, että kunta soveltaa kaapeliverkkoyrityksensä myynnin yhteydessä sopimaansa hintarajoitusehtoa? Jos kysymyksiin 2 a ja b vastataan kieltävästi, herää seuraava kysymys:

3)

Onko julkinen elin, kuten kunta, esillä olevan asian kaltaisessa tapauksessa (myös) velvollinen noudattamaan lojaalisuusperiaatetta, jos se tehdessään hintarajoitusehdon ja soveltaessaan sitä ei toimi julkisen tehtävänsä täyttämiseksi vaan toimii yksityisoikeudellisen toimivaltansa puitteissa (ks. myös kysymys 6 a)

4)

Jos uutta sääntelyjärjestelmää on sovellettava ja kunnan on noudatettava lojaalisuusperiaatetta: a) Onko velvollisuus noudattaa lojaalisuusperiaatetta tarkasteltuna uuden sääntelyjärjestelmän (tavoitteiden) kanssa esteenä sille, että kunta pitää hintarajoitusehdon voimassa, kun otetaan huomioon, että uusi sääntelyjärjestelmä edellyttää tiukan koordinointi- ja konsultointimenettelyn läpiviemistä, ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen saa puuttua loppukäyttäjähintoihin hintavalvonnan kaltaisella toimella? b) Jos edelliseen kysymykseen vastaan kieltävästi, vastataanko kysymykseen 4 a toisin sen myöhemmän ajanjakson osalta, kun komissio oli letter of serious doubt -kirjeessään ilmaissut epäilevänsä vakavasti OPTAn (riippumaton posti- ja televiestintäviranomainen) ehdottaman hintavalvonnan yhteensopivuutta uuden sääntelyjärjestelmän tavoitteiden kanssa, sellaisina kuin ne on kuvattu puitedirektiivin 8 artiklassa, ja kun OPTA tämän johdosta oli luopunut kyseisestä toimenpiteestä?

5)

a) Onko velvollisuus noudattaa lojaalisuusperiaatetta tarkasteltuna uuden sääntelyjärjestelmän (tavoitteiden) kanssa esteenä sille, että kunta pitää hintarajoitusehdon voimassa, kun otetaan huomioon, että uusi sääntelyjärjestelmä edellyttää tiukan koordinointi- ja konsultointimenettelyn läpiviemistä, ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen saa puuttua loppukäyttäjähintoihin hintavalvonnan kaltaisella toimella? b) Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, minkä tässä asiassa esiin tulleiden seikkojen yhteydessä tuomioistuimen on viran puolesta tutkittava SEUT 101 artiklan soveltamista? Onko tuomioistuin velvollinen toimimaan näin myös, jos tämä tutkinta (mahdollisesti) johtaa siviiliprosessilain 149 §:ssä tarkoitettuun tosiseikkojen täydentämiseen sen jälkeen, kun asianosaisille on annettu tilaisuus ilmaista kantansa?

6)

Jos SEUT 101 artiklaa on sovellettava asianosaisten välisen riita-asian rajat ylittäen ja huomioon otetaan uusi sääntelyjärjestelmä (sen tavoitteet), se miten OPTA ja Euroopan komissio tätä soveltavat sekä uudessa sääntelyjärjestelmässä käytettyjen käsitteiden, kuten huomattavan markkinavoiman ja merkityksellisten markkinoiden, sovittaminen unionin kilpailuoikeuden vastaaviin käsitteisiin, tässä asiassa esiin tulleiden seikkojen johdosta heräävät seuraavat kysymykset: a) Onko kuntaa pidettävä sen kaapeliverkkoyrityksen myynnin ja kauppaa tehtäessä sovitun hintarajoitusehdon yhteydessä SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä (ks. myös kysymys 3)? b) Onko hintarajoitusehdon katsottava kuuluvan SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin vakavimpiin rajoituksiin, jotka on kuvattu tarkemmin komission tiedonannossa vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -tiedonanto, 2001/C 368/07, 11 kohta) (1)? Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko rajoitus jo tästä syystä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuntuva kilpailunrajoitus? Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko jäljempänä kysymyksessä 6 d esitetyillä seikoilla vastauksen kannalta merkitystä? c) Jos hintarajoitusehto ei kuulu vakavimpiin rajoituksiin, onko se kilpailua rajoittava (jo) siksi, että: — Nederlandse Mededingingsautoriteit (Alankomaiden kilpailuviranomainen, jäljempänä NMa) katsoi, että UPC ei käyttänyt määräävää asemaansa väärin veloittaessaan samanlaisista palveluista kuin peruspaketin välittämisestä kaapeliteitse samoilla markkinoilla korkeampia hintoja — komissio ilmoitti letter of serious doubt -kirjeessään epäilevänsä vakavasti, onko puuttuminen UPC:n tarjoaman peruspaketin kaapelivälityksen kaltaisten palvelujen loppukäyttäjähintoihin (ennalta tapahtuvan hintavalvonnan avulla) yhteensopivaa puitedirektiivin 8 artiklassa kuvattujen tavoitteiden kanssa? Onko vastauksen kannalta merkitystä sillä, että OPTA luopui hintavalvonnasta letter of serious doubt -kirjeen johdosta? d) Onko hintarajoitusehdon sisältävä sopimus SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuntuva kilpailunrajoitus, kun huomioon otetaan (myös), että — UPC:llä on katsottu uuden sääntelyjärjestelmän puitteissa olevan huomattava markkinavoima (de minimis -tiedonanto, 7 kohta); — lähes kaikki Alankomaiden kunnat, jotka 1990-luvulla myivät kaapeliverkkoyrityksensä UPC:lle tai muille kaapelioperaattoreille, pidättivät kyseisissä sopimuksissa itselleen oikeuden puuttua peruspaketin hinnoitteluun (de minimis -tiedonanto, 8 kohta)? e) Onko hintarajoitusehdon sisältävän sopimuksen katsottava olevan omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, joka on tarkemmin kuvattu EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevissa suuntaviivoissa (EUVL 2004, C 101, s. 81), kun otetaan huomioon, että — UPC:llä on katsottu uuden sääntelyjärjestelmän puitteissa olevan huomattava markkinavoima — OPTA on noudattanut eurooppalaista konsultointimenettelyä ottaakseen käyttöön hintavalvontatoimenpiteen, joka kohdistuu sellaisiin palveluihin kuin UPC:n kaltaisten huomattavan markkinavoiman omaavien kaapelioperaattoreiden tarjoamaan peruspaketin välittämiseen kaapeliteitse, ja kyseistä menettelyä on uuden sääntelyjärjestelmän mukaan noudatettava, jos aiottu toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan — sopimuksen arvo oli tuolloin 51 miljoonaa guldenia (runsaat 23 miljoonaa euroa) — lähes kaikki Alankomaiden kunnat, jotka 1990-luvulla myivät kaapeliverkkoyrityksensä UPC:lle tai muille kaapelioperaattoreille, pidättivät kyseisissä sopimuksissa itselleen oikeuden puuttua peruspaketin hinnoitteluun?

7)

Onko tuomioistuin vielä toimivaltainen päättämään, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaan sisältyvää kieltoa ei SEUT 101 artiklan 3 kohdan perusteella sovelleta hintarajoitusehtoon, kun otetaan huomioon uusi sääntelyjärjestelmä ja komission letter of serious doubt -kirjeessä esittämä vakava epäily loppukäyttäjähintoihin kohdistuvien (ennalta suoritettavien) toimien yhteensopivuudesta kilpailuoikeuden tavoitteiden kanssa? Onko vastauksen kannalta merkitystä sillä, että OPTA letter of serious doubt -kirjeen johdosta luopui aiotusta hintavalvonnasta?

8)

Jättääkö SEUT 101 artiklan 2 kohtaan sisältyvä unionin oikeuden mukainen mitättömyysseuraamus mahdollisuuden suhteuttaa sen ajallisia vaikutuksia, kun otetaan huomioon sopimuksen tekoajan olosuhteet (televiestintäalan vapauttamisen alkuvaihe) ja televiestintäalan myöhempi kehitys, kuten uuden sääntelyjärjestelmän voimaantulo ja komission sen johdosta ilmaisema vakava epäily hintavalvonnan soveltuvuudesta?

---

(1)  EYVL 2001, C 368, s. 13.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 12.10.2011 — Amazon.com International Sales Inc. ym. v. Austro-Mechana Gesellschaft zur Wahrnehmung mechanisch-musikalischer Urheberrechte Gesellschaft mbH

(Asia C-521/11)

(2012/C 25/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Amazon.com International Sales Inc., Amazon EU Sàrl, Amazon.de GmbH, Amazon.com GmbH, selvitystilassa, ja Amazon Logistik GmbH

Vastapuoli: Austro-Mechana Gesellschaft zur Wahrnehmung mechanisch-musikalischer Urheberrechte Gesellschaft mbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kyse direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta ”sopivasta hyvityksestä”, kun a) direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa tarkoitetuilla oikeudenhaltijoilla on yksinomaan yhteisvalvontajärjestön välityksellä oikeus asianmukaiseen korvaukseen toimijoilta, jotka saattavat ammattimaisesti kyseisten oikeudenhaltijoiden teosten kappaleiden valmistamiseen soveltuvan välineen ensimmäistä kertaa kotimaan markkinoille maksua vastaan, b) tämä oikeus ei ole riippuvainen siitä, tapahtuuko markkinoille saattaminen välittäjälle, luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille muuhun kuin yksityiseen käyttöön tai luonnollisille henkilöille yksityiseen käyttöön, mutta c) sillä, joka käyttää välinettä kappaleen valmistamiseen oikeudenhaltijan suostumuksella tai vie välineen maasta ennen kuin se luovutetaan loppukäyttäjälle, on oikeus vaatia oikeuksien yhteisvalvontajärjestöä maksamaan korvaus takaisin?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: 2.1. Onko kyse direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta ”sopivasta hyvityksestä”, jos ensimmäisen kysymyksen a kohdassa kuvailtu oikeus koskee ainoastaan markkinoille saattamista sellaisille luonnollisille henkilöille, jotka käyttävät välinettä yksityiseen käyttöön tapahtuvaan kopiointiin? 2.2. Jos toisen kysymyksen 1 kohdassa esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi: Jos markkinoille saattaminen tapahtuu luonnollisille henkilöille, onko oletettava, että luonnolliset henkilöt käyttävät välinettä yksityiseen käyttöön tapahtuvaan kopiointiin, kunnes toisin osoitetaan?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen tai toisen kysymyksen 1 kohdassa esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi: Seuraako direktiivin 2001/29/EY 5 artiklasta tai unionin oikeuden muista säännöksistä, että oikeutta saada sopiva hyvitys oikeuksien yhteisvalvontajärjestön välityksellä ei ole, jos oikeuksien yhteisvalvontajärjestö on lainsäädännön mukaan velvollinen maksamaan puolet tuotosta yhteiskunnallisille ja kulttuurialan laitoksille eikä oikeudenhaltijoille?

4)

Jos ensimmäiseen kysymykseen tai toisen kysymyksen 1 kohdassa esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohta tai jokin muu unionin oikeuden säännös esteenä oikeuksien yhteisvalvontajärjestön hallinnoimalle, sopivaa hyvitystä koskevalle oikeudelle, jos jossain toisessa jäsenvaltiossa on jo maksettu — mahdollisesti unionin oikeuden vastaisesti — asianmukainen korvaus tallennusvälineen markkinoille saattamisesta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 17.10.2011 — Lowlands Design Holding BV v. Minister van Financiën

(Asia C-524/11)

(2012/C 25/47)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Lowlands Design Holding BV

Vastapuoli: Minister van Financiën

Ennakkoratkaisukysymykset

Miten on tulkittava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeitä 6209 20 ja 6211 42 sekä yhdistetyn nimikkeistön alanimikettä 9404 30 nyt esillä olevien vauvoille ja pikkulapsille tarkoitettujen tavaroiden luokittelun kannalta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 18.10.2011 — IVD GmbH & Co. KG v. Ärztekammer Westfalen-Lippe

(Asia C-526/11)

(2012/C 25/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Valittaja: IVD GmbH & Co. KG

Vastapuoli: Ärztekammer Westfalen-Lippe

Väliintulija: WWF Druck + Medien GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Rahoittaako pääosin valtio julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/1[8]/EY (1) 1 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettua julkisoikeudellista laitosta (tässä: ammatillinen yhteisö) tai onko sen ”johto” valtion ”valvonnan alainen”, kun

—	laitokselle myönnetään laissa toimivalta periä jäseniltään maksuja, mutta laissa ei vahvisteta maksujen suuruutta eikä maksuilla rahoitettavien etuuksien laajuutta, ja kun

—	valtion on kuitenkin hyväksyttävä maksujärjestelmä?

---

(1)  EUVL L 134, s. 114

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hessisches Landessozialgericht (Saksa) on esittänyt 19.10.2011 — Angela Strehl v. Bundesagentur für Arbeit Nürnberg

(Asia C-531/11)

(2012/C 25/49)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hessisches Landessozialgericht, Darmstadt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Angela Strehl

Vastaaja: Bundesagentur für Arbeit Nürnberg

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (ETY) 1408/71 (1) 68 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että asuinjäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on otettava etuuksien laskennassa huomioon epäaidon rajatyöntekijän (asetuksen 1408/71 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohta) ansiot, jotka hän on saanut viimeisestä työskentelystään toisessa jäsenvaltiossa, kun hän ei ole sen jälkeen työskennellyt asuinvaltiossaan ja on ilmoittautunut työttömäksi siellä vasta 11 kuukautta toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen työskentelyn päättymisen jälkeen?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Köln (Saksa) on esittänyt 19.10.2011 — Susanne Leichenich v. Ansbert Peffekoven ja Ingo Horeis

(Asia C-532/11)

(2012/C 25/50)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Susanne Leichenich

Vastapuolet: Ansbert Peffekoven ja Ingo Horeis

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen direktiivin 77/388/ETY (1) 13 artiklan B kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kiinteän omaisuuden vuokrauksen käsite kattaa asuntolaivan vuokrauksen siihen kuuluvine venepaikkoineen ja laitureineen, kun se on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan kiinteässä paikassa ja jatkuvassa käytössä ravintolana/diskoteekkina rajatulla ja tunnistettavalla venepaikalla vedessä? Vaikuttaako arviointiin se, millä tavoin asuntolaiva on kiinnitetty maapohjaan, tai se, miten työlästä veneen kiinnitysten purkaminen on?

2)

Mikäli ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen virkkeeseen vastataan myöntävästi: Onko 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että käsitettä ”ajoneuvot”, joka kattaa asiassa C-428/02 3.3.2005 annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion lisäksi myös vesialukset, ei voida soveltaa vuokrattuun asuntolaivaan, jossa ei ole omaa voimanlähdettä (moottoria) ja joka on vuokrattu yksinomaan pysyvään käyttöön tietyssä paikassa eikä liikkumista varten? Muodostaako asuntolaivan ja laiturin vuokraus siihen kuuluvine maa- ja vesialueineen yhtenäisen verottoman palvelun, vai onko asuntolaivan ja laiturin vuokraus mahdollisesti erotettava toisistaan liikevaihtoverolainsäädännön kannalta?

---

(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

Kanne 19.10.2011 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-533/11)

(2012/C 25/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja A. Marghelis)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan ensimmäiseen kohtaan perustuvia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen asiassa C-27/03 4.7.2004 annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanemiseksi.

—

Belgian kuningaskunta on velvoitettava maksamaan komissiolle uhkasakko, jonka määräksi ehdotetaan 55 836 euroa jokaiselta päivältä, jonka asiassa C-27/03 4.7.2004 annetun tuomion täytäntöönpano viivästyy, siitä päivästä lukien, jolloin tuomio tässä asiassa annetaan, siihen päivään saakka, jolloin asiassa C-27/03 annettu tuomio pannaan täytäntöön.

—

Belgian kuningaskunta on velvoitettava maksamaan komissiolle kiinteämääräinen päivittäinen 6 204 euron korvaus asiassa C-27/03 4.7.2004 annetun tuomion julistamispäivästä lukien siihen saakka, kunnes tuomio tässä asiassa annetaan, tai siihen päivään saakka, jolloin asiassa C-27/03 annettu tuomio pannaan täytäntöön, jos se pannaan täytäntöön aiemmin.

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa kanteensa tueksi siihen, että yhdyskuntajätevesien viemäröintijärjestelmät eivät vielä tänä päivänäkään ole yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) 3 artiklan ensimmäisen kohdan säännösten mukaisia Brysselin pääkaupunkialueen taajamassa eivätkä myöskään Vallonian alueella sijaitsevassa kuudessa taajamassa, joiden avl on yli 10 000.

Brysselin pääkaupunkialueen taajamassa, Flanderin alueella yhdessä taajamassa, jonka avl on yli 10 000, ja Vallonian alueella 19 taajamassa, joiden avl on yli 10 000, kyseisten vesien käsittelyjärjestelmät haavoittumiselle alttiilla alueilla eivät lisäksi tänä päivänäkään täytä direktiivin 91/271/ETY 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

Komissio päättelee tästä, että Belgia ei vielä tähän päivään mennessä ole antanut yhteisöjen tuomioistuimen 8.7.2004 antaman tuomion täysimääräisen täytäntöönpanon edellyttämiä säännöksiä ja määräyksiä.

---

(1)  EYVL L 135, s. 40.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesgericht Salzburg (Itävalta) on esittänyt 21.10.2011 — Hermine Sax v. Pensionsversicherungsanstalt Landesstelle Salzburg

(Asia C-538/11)

(2012/C 25/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Salzburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hermine Sax

Vastaaja: Pensionsversicherungsanstalt Landesstelle Salzburg

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetusta (EY) N:o 883/2004, erityisesti sen 7 artiklaa ja III osaston 1 lukua (sairausetuudet), ja asetusta (EY) N:o 987/2009 tulkittava siten, että Itävallan eläkettä saava, pitkäaikaishoitoa tarvitseva henkilö voi vaatia hoitoavustuksen maksamista Itävallan hoitoavustuslain (Bundespflegegeldgesetz, BPGG) mukaan sairauden perusteella maksettavana rahaetuutena riippumatta Saksan liittotasavallassa sijaitsevasta pääasiallisesta asuinpaikasta, jos hän täyttää muut BPGG:ssä asetetut etuuden saamisen edellytykset, ja onko kansallisen säännöksen eli BPGG:n 3 §:n soveltaminen siten näiden asetusten vastaista?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asetusta (EY) N:o 883/2004, erityisesti sen 10 artiklaa, 11 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, 21, 29 ja 34 artiklaa sekä III osaston 1 lukua (sairausetuudet), ja asetusta (EY) N:o 987/2009 tulkittava siten, että kaksinkertaista eläkettä — esillä olevassa asiassa Itävallan eläkettä ja Saksan eläkettä — saava, pitkäaikaishoitoa tarvitseva henkilö voi vaatia hoitoavustuksen maksamista BPGG:n mukaan sairauden perusteella maksettavana rahaetuutena riippumatta Saksan liittotasavallassa sijaitsevasta pääasiallisesta asuinpaikasta, jos hän täyttää muut BPGG:ssä asetetut etuuden saamisen edellytykset, ja onko kansallisen säännöksen eli BPGG:n 3 §:n soveltaminen siten näiden asetusten vastaista?

3)

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kuinka on tulkittava asetusta (EY) N:o 883/2004, erityisesti sen 10 ja 34 artiklaa sekä 31 artiklaa, ja asetusta (EY) N:o 987/2009, kun on otettava huomioon päällekkäisiä sosiaaliturvajärjestelmän mukaisia etuuksia hoidon tarpeeseen perustuvan vakuutustapahtuman kattamiseksi, esillä olevassa asiassa oikeus Saksan hoitoavustuksen sekamuotoiseen etuuteen (joko luontois- tai rahaetuus) ja oikeus Itävallan hoitoavustukseen, tarkemmin sanottuna: 3.1. Onko toiseen jäsenvaltioon vietävän BPGG:n mukaisen Itävallan hoitoavustuksen tapauksessa otettava huomioon ainoastaan asuinvaltio Saksan myöntämä rahaetuus, ainoastaan luontoisetuus vai koko hoitoetuus (kokonaismäärä, joka muodostuu hoitoavustuksesta ja luontoisetuuden arvosta), ja onko tällöin otettava kyseisten jäsenvaltioiden erilaiset hintatasot? 3.2. Onko suoritettavassa laskutoimituksessa huomioitava se, myöntääkö asuinvaltio samanlaisia hoitoetuuksia, ja onko jätettävä huomiotta sellaiset asuinvaltion myöntämät hoitoetuudet, joista säädetään ainoastaan asuinvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä hoidon tarpeeseen perustuvan vakuutustapahtuman kattamiseksi? 3.3. Onko sosiaaliasioita käsittelevän tuomioistuimen, jonka puoleen pitkäaikaishoitoa tarvitseva henkilö on kääntynyt, tutkittava huomioon ottamisen sisällölliset edellytykset, jos vastaajana oleva päätöksentekijä ei ole aloittanut asetuksen (EY) N:o 987/2009 31 artiklassa tarkoitettua menettelyä, ei esitä väitteitä keskenään samanlaisista etuuksista eikä varsinkaan ole ilmoittanut hoitoa tarvitsevalle henkilölle päällekkäisiä etuuksia koskevasta kiellosta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 24.10.2011 — Daniel Levy ja Carine Sebbag v. Belgian valtio — SPF Finances

(Asia C-540/11)

(2012/C 25/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Daniel Levy ja Carine Sebbag

Vastapuoli: Belgian valtio — SPF Finances

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhteisön oikeuden ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 56 artiklan, luettuna yhdessä 10 artiklan, 57 artiklan 3 kohdan ja 293 artiklan kanssa, mukaista, jos jäsenvaltio tekee toisen jäsenvaltion kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen, jolla estetään tähän sopimukseen perustuvasta verotustoimivallan jakamisesta seuraava osinkojen kaksinkertainen verotus, ja muuttaa tämän jälkeen kansallista lainsäädäntöään siten, ettei kaksinkertaista verotusta enää hyvitetä?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vrhovno sodišče Republike Slovenije (Slovenia) on esittänyt 25.10.2011 — Jožef Grilc v. Slovensko zavarovalno združenje GIZ

(Asia C-541/11)

(2012/C 25/54)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vrhovno sodišče Republike Slovenije

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Jožef Grilc

Vastaaja: Slovensko zavarovalno združenje GIZ

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2000/26/EY (1) 6 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että vahingon kärsineen asuinpaikan jäsenvaltion korvausedustajalla on passiivilegitimaatio oikeudenkäynnissä, jonka tämä henkilö — jolle on aiheutunut vahinkoa liikenneonnettomuudessa, joka on sattunut muussa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen asuinpaikkana olevassa jäsenvaltiossa ja joka on aiheutunut jossakin jäsenvaltiossa vakuutetun ja pysyvän kotipaikan omaavan ajoneuvon käytöstä — panee vireille saadakseen vahingonkorvausta, jos kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tämä henkilö oli lähettänyt korvausvaatimuksen onnettomuudesta vastaavan ajoneuvon vakuutusyritykselle tai tällaisen yrityksen korvausedustajalle, tämä yritys tai korvausedustaja eivät ole toimittaneet perusteltua vastausta kyseiseen vaatimukseen?

---

(1)  EYVL L 181, s. 65.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 24.10.2011 — Staatssecretaris van Financiën v. Codirex Expeditie BV

(Asia C-542/11)

(2012/C 25/55)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastapuoli: Codirex Expeditie BV

Ennakkoratkaisukysymys

Mikä on se hetki, jolloin muille kuin yhteisötavaroille osoitetaan tulliselvitysmuoto tullikoodeksin (1) 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla siinä tapauksessa, että tavaroista, joilla on ”väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden” tullioikeudellinen asema, on tehty ulkoiseen tullimenettelyyn asettamista koskeva ilmoitus?

---

(1)  Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 24.10.2011 — Woningstichting Maasdriel v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-543/11)

(2012/C 25/56)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Woningstichting Maasdriel

Vastapuoli: Staatssecretaris van Financiën

Ennakkoratkaisukysymys

Onko vuoden 2006 arvonlisäverodirektiivin (1) 135 artiklan 1 kohdan k alakohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 12 artiklan 1 ja 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että arvonlisäverosta ei ainakaan voida vapauttaa sellaisen rakentamattoman maan luovutusta, joka on syntynyt sillä olleen rakennuksen purkamisen seurauksena, kun purkaminen on suoritettu uudisrakentamista varten?

---

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Rheinland-Pfalz (Saksa) on esittänyt 24.10.2011 — Helga Petersen ja Peter Petersen v. Finanzamt Ludwigshafen

(Asia C-544/11)

(2012/C 25/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Rheinland-Pfalz

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Helga Petersen ja Peter Petersen

Vastaaja: Finanzamt Ludwigshafen

Ennakkoratkaisukysymys

Onko säännös, jonka mukaan valtiossa verovelvollisen henkilön palkkatyöstä saamien tulojen verovapauden edellytyksenä on, että työnantajan kotipaikka on valtion alueella, mutta tällaista verovapautta ei ole, kun työnantajan kotipaikka on jossakin muussa Euroopan unionin valtiossa, yhteensopiva Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklan (siinä muodossa kuin se on 26.2.2001 allekirjoitetussa Nizzan sopimuksessa; nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artikla) kanssa?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Frankfurt (Oder) (Saksa) on esittänyt 24.10.2011 — Agrargenossenschaft Neuzelle eG v. Landrat des Landkreises Oder-Spree

(Asia C-545/11)

(2012/C 25/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Frankfurt (Oder)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Agrargenossenschaft Neuzelle eG

Vastaaja: Landrat des Landkreises Oder-Spree

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (1) 7 artiklan 1 kohta pätevä siltä osin kuin siinä säädetään suorien tukien vähentämisestä vuosina 2009–2012 yli 5 prosentilla?

2)	Onko yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 7 artiklan 2 kohta pätevä?

---

(1)  EUVL L 30, s. 16.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Arbeidshof te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 31.10.2011 — Edgard Mulders v. Rijksdienst voor Pensioenen

(Asia C-548/11)

(2012/C 25/59)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeidshof te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Edgard Mulders

Vastapuoli: Rijksdienst voor Pensioenen

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 46 artiklan vastaista, jos siirtotyöläisen eläkettä laskettaessa työkyvyttömyyskautta, jonka aikana maksettiin työkyvyttömyysetuutta ja suoritettiin AOW:n mukaisia maksuja, ei pidetä asetuksen 1 artiklan r alakohdassa tarkoitettuna vakuutuskautena?

---

(1)  EYVL L 149, s. 2.

Valitus, jonka Internationaler Hilfsfonds eV on tehnyt 2.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-141/05 RENV, Internationaler Hilfsfonds eV v. Euroopan komissio, 21.9.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-554/11 P)

(2012/C 25/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Internationaler Hilfsfonds eV (edustaja: Rechtsanwalt H. Kaltenecker)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan 21.9.2011 tehdyn päätöksen ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä arvioi sen uudelleen asiassa T-300/10 annettavan tuomion mukaisesti toissijaisesti ratkaisemaan asian itse

—	velvoittamaan komission korvaamaan edellisessä vaiheessa, jota valituksenalainen määräys koskee, aiheutuneet kulut sekä tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-141/05 RENV, 21.9.2011 antamaa määräystä, jolla todettiin, että kanteesta, jonka valittaja ja kantaja ensimmäisessä oikeusasteessa oli nostanut komission vuonna 2005 tekemästä päätöksestä, ei ollut enää syytä lausua. Alkuperäinen kanne koski sitä, että komissio kieltäytyi antamasta kantajan tutustua täysimääräisesti sopimusasiakirjoihin LIEN 97-2011.

Valittaja on valittanut unionin yleisen tuomioistuimen antamasta määräyksestä, koska kyseisessä määräyksessä sovellettiin sen mukaan virheellisesti menettelysääntöjä ja koska siinä ei erityisesti koordinoitu menettelyjä asiassa T-36/10 ja asiassa T-141/05 RENV, millä valittajan mukaan vaikutettiin vakavasti ja haitallisesti sen etuun. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki myös virheellisen ratkaisun oikeudenkäyntikuluista valittajan haitaksi.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 3.11.2011 — Enosi Epangelmation Asfaliston Ellados (EEAE), Syllogos Asfalistikon Praktoron N. Attikis (SPATE), Panellinios Syllogos Asfalistikon Symvoulon (PSAS), Syndesmos Ellinon Mesiton Asfaliseon (SEMA) ja Panellinios Syndesmos Syntoniston Asfalistikon Symvoulon (PSAS) v. Ypourgos Anaptixis ja Omospondia Asfalistikon Syllogon Ellados

(Asia C-555/11)

(2012/C 25/61)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Enosi Epangelmation Asfaliston Ellados (EEAE), Syllogos Asfalistikon Praktoron N. Attikis (SPATE), Panellinios Syllogos Asfalistikon Symvoulon (PSAS), Syndesmos Ellinon Mesiton Asfaliseon (SEMA) ja Panellinios Syndesmos Syntoniston Asfalistikon Symvoulon (PSAS)

Vastaajat: Ypourgos Anaptixis ja Omospondia Asfalistikon Syllogon Ellados

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2002/92/EY 3 [oikeammin: 2] artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, jonka mukaan ”[saman artiklan 1 kohdassa tarkoitetun] vakuutusyrityksen tai kyseisen vakuutusyrityksen vastuulla toimivan vakuutusyrityksen työntekijän harjoittamaa toimintaa ei pidetä vakuutusedustuksena”, tulkittava siten, että siinä vakuutusyrityksen työntekijän, joka ei täytä direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, sallitaan satunnaisesti ja muutoin kuin päätoimisesti harjoittaa vakuutusedustustoimintaa silloinkin, kun kyseinen työntekijä ei ole työsuhteelle ominaisessa alaisuussuhteessa yritykseen, joka kuitenkin valvoo hänen toimintaansa, vai sallitaanko direktiivissä tällainen toiminta ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä harjoitetaan tällaisessa työsuhteessa?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado Contencioso-Administrativo de Valladolidon esittänyt 3.11.2011 — María Jesús Lorenzo Martínez v. Dirección Provincial de Educación Valladolid

(Asia C-556/11)

(2012/C 25/62)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado Contencioso-Administrativo de Valladolid

Pääasian asianosaiset

Kantaja: María Jesús Lorenzo Martínez

Vastaaja: Dirección Provincial de Educación de Valladolid

Ennakkoratkaisukysymys

Onko se, että asianomainen on vakinainen virkamies ja kuuluu siten opetushenkilöstön muodostamaan virkamieskuntaan, riittävä asiallinen syy, jolla voidaan perustella sitä, että opetushenkilöstöön kuuluvat vakinaiset virkamiehet saavat ammatillisesta täydennyskoulutuksesta (kuusivuotisen työskentelyn jälkeen maksettava palkan osa, yleiskielellä ns. sexenio) maksettavan erityisen palkanlisän osan vain, jos he ovat osoittaneet täyttävänsä vahvistetut edellytykset?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Naczelny Sąd Administracyjny (Puola) on esittänyt 4.11.2011 — Maria Kozak v. Dyrektor Izby Skarbowej w Lublinie

(Asia C-557/11)

(2012/C 25/63)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Naczelny Sąd Administracyjny

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Maria Kozak

Vastapuoli: Dyrektor Izby Skarbowej w Lublinie

Ennakkoratkaisukysymys

Sovelletaanko matkatoimiston matkustajalta hänelle suoritettua matkailupalvelua, jota verotetaan yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna) 306–310 artiklassa säädetyn matkatoimistojen erityisen arvonlisäverosääntelyn mukaisesti, vastaan saamaan pakettihintaan sisältyvään kuljetuspalveluun kyseisen matkailupalvelun toteuttamisen välttämättömänä osana matkailupalveluihin sovellettavaa yleistä verokantaa vai henkilökuljetuksiin mainitun direktiivin 98 artiklan, luettuna yhdessä sen liitteessä III olevan 5 kohdan kanssa, sovellettavaa alennettua verokantaa?

---

(1)  EUVL L 347, s. 1

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Provinciale di Parma (Italia) on esittänyt 7.11.2011 — Danilo Debiasi v. Agenzia delle Entrate — Ufficio di Parma

(Asia C-560/11)

(2012/C 25/64)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione Tributaria Provinciale di Parma

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Danilo Debiasi

Vastaaja: Agenzia delle Entrate — Ufficio di Parma

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asiassa kyse kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden välisestä ristiriidasta, eli ristiriidasta presidentin asetuksen nro 633/72 19 §:n 5 momentin ja 19 bis §:n ja direktiivin 77/388/ETY (1) 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan, komission 23.5.2001 antaman tiedonannon K(2001) 260 lopullinen ja komission 7.6.2000 antaman tiedonannon K(2000) 348 lopullinen välillä, sekä arvonlisäverojärjestelmään liittyvästä ”eriarvoisesta kohtelusta” siitä syystä, että samoihin terveydenhoitopalveluihin sovelletaan Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa eri arvonlisäverokantoja?

---

(1)  EYVL L 145, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil de Alicante (Espanja) on esittänyt 8.11.2011 — Fédération Cynologique Internationale v. Federación Canina Internacional de Perros de Pura Raza

(Asia C-561/11)

(2012/C 25/65)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Mercantil de Alicante

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Fédération Cynologique Internationale

Vastaaja: Federación Canina Internacional de Perros de Pura Raza

Ennakkoratkaisukysymys

Katsotaanko yhteisön tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden kieltää muita käyttämästä tavaramerkkiä elinkeinotoiminnassa ulottuvan kehen tahansa kolmanteen, joka käyttää merkkiä, josta voi aiheutua sekaannusvaaraa (koska se on samanlainen kuin yhteisön tavaramerkki ja se on rekisteröity samanlaisia palveluita tai tuotteita varten), vai jääkö tällainen kolmas, joka käyttää tätä sekaannusvaaraa aiheuttavaa merkkiä, joka on rekisteröity sille yhteisön tavaramerkkinä, vaikka tätä myöhempää tavaramerkin rekisteröintiä ei ensin julisteta mitättömäksi, kyseisen oikeuden ulkopuolelle?

---

(1)  EUVL L 78, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Sibiu (Romania) on esittänyt 10.11.2011 — Mariana Irimie v. Administrația Finanțelor Publice Sibiu ja Administrația Fondului pentru Mediu

(Asia C-565/11)

(2012/C 25/66)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Sibiu

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Mariana Irimie

Vastapuolet: Administrația Finanțelor Publice Sibiu ja Administrația Fondului pentru Mediu

Ennakkoratkaisukysymys

Onko vastaavuus-, tehokkuus- ja suhteellisuusperiaatetta, kun on kyse oikeussuojakeinoista, joita yksityiset voivat käyttää, kun heille unionin oikeudessa taattuja oikeuksia on loukattu unionin oikeuden kanssa ristiriitaisella lainsäädännöllä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklalla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklalla taatun omistusoikeuden suojan perusteella tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisille kansallisen oikeuden säännöksille, joilla rajoitetaan sen vahingon määrää, jonka se yksityinen voisi saada korvatuksi, jonka oikeuksia on loukattu?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vestre Landsret (Tanska) on esittänyt 14.11.2011 — Agroferm A/S v. Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri

(Asia C-568/11)

(2012/C 25/67)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vestre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Agroferm A/S

Vastaaja: Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kuuluuko sokerista Corynebacterium glutamicumilla fermentoimalla valmistettu, ennakkoratkaisupyynnön liitteen 1 tarkemman kuvauksen mukaisesti noin 65 prosenttia lysiinisulfaattia sekä valmistusprosessissa syntyneitä epäpuhtauksia (muuttumattomia raaka-aineita sekä reagensseja ja sivutuotteita) sisältävä tuote tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 27.10.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1719/2005 (1) liitteen I perusteella yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2309, 2922 vai 3824? Onko tässä yhteydessä merkityksellistä, onko epäpuhtaudet säilytetty tarkoituksellisesti, jotta tuotteesta saataisiin erityisen soveltuva rehunvalmistukseen tai sen soveltuvuutta rehunvalmistukseen parannettaisiin, vai onko epäpuhtaudet säilytetty siksi, että niiden poistaminen ei ole välttämätöntä tai tarkoituksenmukaista? Millä perusteella käsiteltävä asia on näiltä osin ratkaistava? Onko vastauksen kannalta merkityksellistä, että on mahdollista valmistaa muita lysiinipitoisia tuotteita, kuten ”puhdasta” lysiiniä (> 98 prosenttia) ja lysiini-HCI-tuotteita, jotka sisältävät enemmän lysiiniä kuin edellä kuvattu lysiinisulfaattituote, ja onko tässä yhteydessä merkityksellistä, että edellä kuvattu lysiinisulfaattituote sisältää lysiinisulfaattia ja epäpuhtauksia vastaavan määrän kuin muiden valmistajien lysiinisulfaattituotteet? Millä perusteella käsiteltävä asia on näiltä osin ratkaistava?

2)

Jos todetaan, ettei tuotanto laillisuusperiaatteen perusteella ole kuulunut tuotantotukiasetuksen piiriin, onko unionin lainsäädännön vastaista, että kansalliset viranomaiset kansallisen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden mukaisesti jättävät käsiteltävän kaltaisessa asiassa perimättä takaisin tukisummat, jotka tuottaja on vastaanottanut vilpittömässä mielessä?

3)

Jos todetaan, ettei tuotanto laillisuusperiaatteen perusteella ole kuulunut tuotantotuen piiriin, onko unionin lainsäädännön vastaista, että kansalliset viranomaiset kansallisen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden mukaisesti antavat käsiteltävän kaltaisessa asiassa määräaikaisen sitoumuksen (tukitodistukset), jonka tuottaja on vastaanottanut vilpittömässä mielessä?

---

(1)  EUVL L 286, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Comercial Cluj (Romania) on esittänyt 14.11.2011 — SC Volksbank România SA v. Andreia Câmpan ja Ioan Dan Câmpan

(Asia C-571/11)

(2012/C 25/68)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Comercial Cluj

Pääasian asianosaiset

Valittaja: SC Volksbank România SA

Vastapuolet: Andreia Câmpan ja Ioan Dan Câmpan

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon, että direktiivin 93/13/ETY (1) 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea yhtäältä sopimuksen pääkohteen määrittelyä eikä hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä toisaalta vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi

ja

että direktiivin 2008/48/EY (2) 2 artiklan 1 kohdan [oikaistu: 2 kohdan] a alakohdan mukaan direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g alakohdassa olevaa määritelmää, jonka mukaan kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä, ei voida soveltaa määritettäessä sellaisen luottosopimuksen pääkohdetta, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen,

kysytään,

voidaanko direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdassa mainittuja käsitteitä ”pääkohde” ja/tai ”hinta” tulkita siten, että sellaisessa luottosopimuksessa, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen, osapuolten ”riskipalkkioksi” kutsuma palkkio, jonka määrä on ”0,22 prosenttia luoton määrästä” ja joka erääntyy maksettavaksi kuukausittain luottosopimuksen koko voimassaolon ajan, kuuluu luottosopimuksen, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen, ”pääkohteeseen” ja/tai ”hintaan”?

---

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29).

(2)  Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen Sad Veliko Tarnovo (Bulgaria) on esittänyt 11.11.2011 — Menidzharski biznes reshenia OOD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto — Veliko Tarnovo

(Asia C-572/11)

(2012/C 25/69)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen Sad Veliko Tarnovo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Menidzharski biznes reshenia OOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto — Veliko Tarnovo

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 203 artiklaa, luettuna yhdessä 168 artiklan a alakohdan kanssa, tulkittava pääasian kaltaisissa tapauksissa ja verotuksen neutraalisuuden ja luottamuksensuojan periaatteet huomioon ottaen siten, että verovähennys voidaan evätä verotulojen menettämisen vaaran poistamisesta huolimatta, jos tämä vaara on poistettu ainoastaan palvelujen suorittajan laskussa mainitun arvonlisäveron valtiolle tilityksen osalta, mutta verotulojen menettämisen vaaran poistaminen ei vaikuta palvelujen suorittajan menettelyyn tai aikomuksiin, joiden seurauksena laskun, jossa palvelujen suorittaja mainittiin arvonlisäverovelvollisena, sisältö on vilpillinen?

---

(1)  EUVL L 347, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 16.11.2011 — Eleftherios-Themistoklis Nasiopoulos v. Ypourgos Ygeia kai Pronoias

(Asia C-575/11)

(2012/C 25/70)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Eleftherios-Themistoklis Nasiopoulos

Vastaaja: Ypourgos Ygeia kai Pronoias

Ennakkoratkaisukysymys

Onko EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan perusteella ja suhteellisuusperiaate huomioon ottaen pyrkimys taata korkeatasoisten terveydenhuoltopalvelujen tarjonta riittävä peruste oikeuttamaan sellaisen sijoittautumisvapauden rajoituksen, joka johtuu tietyssä jäsenvaltiossa (sijoittautumisjäsenvaltiossa) voimassa olevista säännöksistä, joihin perustuvassa järjestelmässä: a) oikeus tiettyjen ammattien harjoittamiseen on vain niillä, jolla on oikeus harjoittaa fysioterapeutin säänneltyä ammattia kyseisessä jäsenvaltiossa, b) ei anneta osittaista oikeutta ryhtyä harjoittamaan kyseistä ammattia ja c) sijoittautumisjäsenvaltion kansalaisen — joka on hankkinut jossakin toisessa jäsenvaltiossa (lähtöjäsenvaltio) todistuksen, joka tuottaa hänelle oikeuden säännellyn ammatin harjoittamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa terveydenhuoltopalvelujen alalla (todistus, joka ei kuitenkaan anna hänelle oikeutta harjoittaa fysioterapeutin ammattia sijoittautumisjäsenvaltiossa siitä syystä, etteivät direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY soveltamisedellytykset täyty) — on täysin mahdotonta saada sijoittautumisjäsenvaltiossa osittainen oikeus ryhtyä harjoittamaan fysioterapeutin ammattia, eikä hän myöskään voi harjoittaa vain joitakin tämän ammatin harjoittamiseen kuuluvista toiminnoista eli toimintoja, joita hänellä on oikeus harjoittaa lähtöjäsenvaltiossa?

Valitus, jonka Deltafina SpA on tehnyt 18.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-12/06, Deltafina v. komissio, 9.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-578/11 P)

(2012/C 25/71)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Deltafina SpA (edustajat: avvocato J.-F. Bellis ja avvocato F. Di Gianni)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain siltä osin kuin sillä hylätään valittajan nostama kanne

—	komission 20.10.2005 tekemä päätös on kumottava kokonaan tai osittain siltä osin kuin se koskee valittajaa

—	kantajalle määrätty sakko on kumottava tai sen määrää on alennettava etenkin unionin tuomioistuimelle SEUT 261 artiklassa annetun täyden harkintavallan perusteella

—	toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi asian niiden oikeuskysymysten perusteella, joihin unionin tuomioistuin on ottanut kantaa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt kyseessä olevan valituksen tueksi on esitetty neljä valitusperustetta.

1)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen päätellessään, että Deltafina oli loukannut yhteistyövelvoitettaan, koska se ei ollut ilmoittanut aikovansa paljastaa tekevänsä yhteistyötä komission kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi sitä vastoin pitänyt ottaa kantaa siihen, saattoiko komissio sen perusteella, että komission ja Deltafinan välillä 14.3.2002 pidetyssä kokouksessa oli päästy yhteisymmärrykseen ”pelin säännöistä”, päätellä oikeutetusti, että Deltafina oli loukannut yhteistyövelvollisuuttaan paljastamalla 4.4.2002 pidetyssä APTI:n kokouksessa tehneensä sakkoimmuniteettia koskevan hakemuksen. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin on tullut asianosaisten sijaan määritellessään jälkeenpäin Deltafinan yhteistyövelvollisuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, se on jättänyt ottamatta kantaa Deltafinan esittämään ensisijaiseen kanneperusteeseen ja loukannut Deltafinan puolustautumisoikeuksia.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole selvittänyt tosiseikkoja riittävästi ja asianmukaisesti, koska se on sen sijaan, että se olisi ryhtynyt oman työjärjestyksensä 65 artiklassa määrättyihin selvittämistoimiin, kuullut suullisessa käsittelyssä menettelysääntöjen vastaisesti ja näin ollen virheellisesti kahta ”pelin säännöistä”24.3.2002 pidettyyn kokoukseen osallistunutta henkilöä siten, että se ei ole kunnioittanut työjärjestyksen 68 ja 76 artiklassa määrättyjä takeita eikä se ole ottanut huomioon näytön hankkimista koskevia perusperiaatteita.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin on loukannut oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevaa periaatetta. Oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa on tosiasiassa ollut kohtuuttoman pitkä, koska se on kestänyt viisi vuotta ja kahdeksan kuukautta ja koska kirjallisen käsittelyn päättymisen ja suullisen käsittelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen välillä on kulunut yli 43 kuukautta.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin on lopuksi jättänyt lainvastaisesti ottamatta kantaa sillä olevan täyden harkintavallan nojalla väitteeseen, jonka mukaan Deltafinalle määrätty sakko oli kohtuuton ja syrjivä siltä osin kuin komissio oli antanut samansuuruisen sakon alennuksen Deltafinalle ja Dimon Italialla, vaikka ne olivat myötävaikuttaneet rikkomisen toteamiseen olennaisilta osin eri tavalla. Asiaa T-13/30, Nintendo vastaan komissio koskevassa oikeuskäytännössä on valittajan mukaan vahvistettu periaate, jonka mukaan komissio ei voi loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta arvioidessaan yritysten hallinnollisessa menettelyssä tekemää yhteystyötä, jota on verrattava sekä ajallisesti että laadullisesti.

Valitus, jonka Muhamad Mugraby on tehnyt 22.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-292/09, Muhamad Mugraby v. Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, 6.9.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-581/11 P)

(2012/C 25/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Muhamad Mugraby (edustaja: Advocate S. Delhaye)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

1)

toteamaan, että komissio on jättänyt ryhtymättä toimenpiteisiin siltä osin kuin on kyse i) valittajan vaatimuksesta siitä, että komission on esitettävä neuvostolle suositus, joka koskee sitä, että asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (1) 28 artiklassa tarkoitetun Libanonille maksettavan yhteisön tuen maksaminen on keskeytettävä, koska mainitun asetuksen mukaan tällaisia toimenpiteitä edellytetään ja ne ovat asetuksen mukaan käytettävissä ii) valittajan vaatimuksesta siitä, että komission, joka on se viranomainen, joka on suoraan vastuussa erilaisten Libanoniin kohdistuvien unionin tukiohjelmien täytäntöönpanosta, lykkää kyseisten ohjelmien täytäntöönpanoa niin kauan kun tutkitaan kysymystä sellaisista jatkuvista perusoikeuksien — mukaan lukien valittajan perusoikeudet — loukkauksista, joihin Libanonin väitetään syyllistyneen

2)

toteamaan, että neuvosto on EU–Libanon -assosiaationeuvoston osana jättänyt ryhtymättä toimenpiteisiin siltä osin kuin on kyse valittajan vaatimuksesta siitä, että neuvoston olisi kehotettava komissiota suosittelemaan neuvostolle sellaisten erityisten ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamista, jotka koskevat unionin tukea Libanonille Libanonin ja yhteisön välisen assosiaatiosopimuksen (2) mukaisesti, osapuolten mainittuun sopimukseen perustuvien velvollisuuksien täyttämiseksi

3)

toteamaan, että EU, komissio, joka valvoo perussopimusten noudattamista ja on se viranomainen, joka on suoraan vastuussa erilaisten Libanoniin kohdistuvien unionin tukiohjelmien täytäntöönpanosta, ja neuvosto EU–Libanon -assosiaationeuvoston osana ovat sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa niistä vahingoista, joita valittajalle on aiheutunut siitä, että ne ovat vuoden 2002 joulukuusta alkaen jättäneet käyttämättä tehokkaasti niitä voimavaroja ja välineitä, joita niillä on ollut käytössään pannakseen assosiaatiosopimuksessa olevan ihmisoikeuslausekkeen tehokkaasti täytäntöön

4)	velvoittamaan komission korvaustoimenpiteenä ehdottamaan neuvostolle EU–Libanon -assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä niin kauan kuin Libanon laiminlyö assosiaatiosopimuksen 2 artiklan soveltamisen valittajaan nähden

5)

velvoittamaan komission rajaamaan voimassaolevien tukiohjelmien (joita komissio panee täytäntöön/valvoo) täytäntöönpanon vain niihin ohjelmiin, joiden nimenomaisena tarkoituksena on edistää perusvapauksia ja jotka eivät merkitse Libanonin viranomaisille annettavaa taloudellista tukea, niin kauan kuin Libanon laiminlyö assosiaatiosopimuksen 2 artiklan soveltamisen valittajaan nähden

6)	velvoittamaan neuvoston kehottamaan komissiota esittämään edellä 4 kohdassa mainitun suosituksen ja toimimaan tässä tarkoituksessa assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoelinten välityksellä

7)

velvoittamaan EU:n, neuvoston ja komission, jotka ovat olleet vastaajina ensimmäisessä oikeusasteessa, korvaamaan valittajalle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, jonka määräksi on vahvistettava tuomioistuimen kohtuullisena pitämä määrä, ei kuitenkaan alle 5 000 000 euroa, sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii, että valituksenalainen määräys on kumottava seuraavilla perusteilla:

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska — se ei ole ottanut kannetta tutkittavaksi tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisen perusteella, vaikka syytä tutkittavaksi ottamatta jättämiselle ei ole ollut — se on loukannut valittajan oikeutta nimetä kaikkia vastaajia — se on loukannut valittajan puolustautumisoikeuksia, koska se ei ole ottanut huomioon valittajan esittämiä väitteitä — se ei ole ratkaissut kaikkia valittajan esittämiä oikeudellisia vaatimuksia — se ei ole ottanut huomioon EU-oikeutta ja EU:n kansainvälisoikeudellisia velvoitteita, ja se on perustanut määräyksen EU-toimielimen antamiin asetuksiin.

Valittaja väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti EU–Libanon -assosiaatiosopimusta, kun se katsoi, ettei sillä ole oikeudellista perustetta tulkita ”laajaa harkintavaltaa”, ja kun se totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa antaa määräyksiä EU:n neuvostolle ja Euroopan komissiolle.

Valittaja väittää edellä esitetyn perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin on evännyt häneltä oikeussuojakeinot.

---

(1)  Eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24.10.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006 (EUVL L 310, s. 1).

(2)  Euroopan yhteisön ja Libanonin tasavallan väliaikainen sopimus kaupasta ja kaupan liitännäistoimenpiteistä (EUVL 2002, L 2002, s. 1).

Valitus, jonka Rügen Fisch AG on tehnyt 24.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-201/09, Rügen Fisch AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 21.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-582/11 P)

(2012/C 25/73)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Rügen Fisch AG (edustajat: asianajajat O. Spuhler ja M. Geitz)

Muut osapuolet:

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

—	Schwaaner Fischwaren GmbH

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen 21.9.2011 asiassa T-201/09 antama tuomio ja vastapuolen neljännen valituslautakunnan 20.3.2009 asiassa R 230/2007-4 tekemä päätös on kumottava

—	toissijaisesti yllä mainittu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat valitusperusteet:

Tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossaan virheellisesti olettanut, että sanamerkin SCOMBER MIX rekisteröiminen yhteisön tavaramerkiksi ei ole mahdollista yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ehdottoman hylkäysperusteen täyttymisen eli kiistanalaisen merkin kuvailevuuden vuoksi.

Tämä tuomioistuimen olettama on ristiriidassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, luettuna yhdessä 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa. Sanamerkki SCOMBER MIX ei ole kuvaileva, koska kyseessä on kohderyhmän näkökulmasta puhdas mielikuvitusnimike, joka ymmärretään yksiselitteisesti merkiksi.

Riidanalaiseen rekisteröintihakemukseen sisältyvät tuotteet ja palvelut on tarkoitettu keskivertokuluttajille. Keskivertokuluttajat eivät osaa latinaa eivätkä tunne eläintieteen käsitettä scomber. Näin ollen sanamerkki SCOMBER MIX täyttää unionin oikeudessa yhteisön tavaramerkin rekisteröinnille asetetun vähimmäiserottamiskykyä koskevan edellytyksen.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

Valitus, jonka Dow AgroSciences Ltd, Dow AgroSciences LLC, Dow AgroSciences, Dow AgroSciences Export, Dow Agrosciences BV, Dow AgroSciences Hungary kft, Dow AgroSciences Italia Srl, Dow AgroSciences Polska sp. z o.o., Dow AgroSciences Iberica, SA, Dow AgroSciences s.r.o., Dow AgroSciences Danmark A/S ja Dow AgroSciences GmbH ovat tehneet 23.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-475/07, Dow AgroSciences ym. v. komissio, 9.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-584/11 P)

(2012/C 25/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Dow AgroSciences Ltd, Dow AgroSciences LLC, Dow AgroSciences, Dow AgroSciences Export, Dow Agrosciences BV, Dow AgroSciences Hungary kft, Dow AgroSciences Italia Srl, Dow AgroSciences Polska sp. z o.o., Dow AgroSciences Iberica, SA, Dow AgroSciences s.r.o., Dow AgroSciences Danmark A/S, Dow AgroSciences GmbH (edustajat: avocat C. Mereu ja avocat K. Van Maldegem)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-475/07 antaman tuomion ja

—	kumoamaan trifluraliinin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 (1) liitteeseen I ja tätä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 20.9.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/629/EY (2) tai

—	toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

—	velvoittamaan vastapuolen korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut (unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut mukaan lukien).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät, että kun unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt niiden vaatimuksen trifluraliinin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja tätä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 20.9.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/629/EY kumoamisesta, se on rikkonut yhteisön oikeutta. Erityisesti valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt lukuisia virheitä tulkitessaan tosiseikkoja ja valittajien tilanteeseen sovellettavia oikeussääntöjä. Tämä on johtanut siihen, että se on tehnyt useita oikeudellisia virheitä erityisesti

—	koska se ei ole todennut, että esittelevä jäsenvaltio ja EFSA olivat pyytäneet valittajia toimittamaan lisätietoja asiakirja-aineiston selventämiseksi asetuksen N:o 451/2000 (3) 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla

—	koska se ei ole todennut, että komissio ei noudattanut asianmukaisesti sääntelymenettelyään, sellaisena kuin se on kuvattu neuvoston päätöksessä 1999/468 (4), ja koska se on todennut, että komissio ei ollut rikkonut neuvoston päätöksen 1999/468 5 artiklaa ja

—	koska se ei ole todennut, että komissio on arvioinut trifluraliinia sellaisilla kriteereillä, jotka eivät kuulu direktiivin 91/414 soveltamisalaan, mille merkityksellisissä oikeussäännöissä ei ole mitään perustaa ja näin ollen se on ylittänyt toimivaltansa.

Näistä syistä valittajat väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio asiassa T-475/07 ja komission päätös 2007/629/EY on kumottava.

---

(1)  EYVL L 230, s. 1.

(2)  EUVL L 255, s. 42.

(3)  EYVL L 55, s. 25.

(4)  EYVL L 184, s. 23.

Valitus, jonka Regione Puglia on tehnyt 24.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-84/10, Regione Puglia v. komissio, 14.9.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-586/11 P)

(2012/C 25/75)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Regione Puglia (edustajat: avvocato F. Brunelli ja avvocato A. Aloia)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Unionin tuomioistuimen on kumottava unionin yleisen tuomioistuimen 14.9.2011 antama määräys, joka on annettu valittajalle tiedoksi 15.9.2011 ja jolla asiassa T-84/10 nostettu kanne on jätetty tutkimatta

—

unionin tuomioistuimen on tutkittava asia ja näin ollen kumottava Euroopan komission 22.12.2009 tekemä päätös K(2009) 10350 ja vahvistettava ainoastaan sen 4 artiklan, joka koskee ”Euroopan aluekehitysrahaston tämän päätöksen kohteena olevaan ohjelmaan liittyvien maksujen pidättämisen kumoamista”, pätevyys ja tehokkuus

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja katsoo ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt menettelyvirheen, josta on aiheutunut valittajalle vakavaa vahinkoa. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suullista käsittelyä ei nimittäin ole pidetty.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta yhtäältä, koska se on tulkinnut virheellisesti SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1260/1999 (1) sekä SEUT 4 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja SEUT 5 artiklan 3 kohtaa, ja toisaalta, koska se ei ole perustellut ratkaisuaan riittävästi, mikä on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklan vastaista.

---

(1)  EYVL L 161, s. 1.

Valitus, jonka Omnicare, Inc. on tehnyt 24.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 9.9.2011 asiassa T-289/09, Omnicare, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Astellas Pharma GmbH antamasta tuomiosta

(Asia C-587/11 P)

(2012/C 25/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Omnicare, Inc. (edustaja: M. Edenborough, QC)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Astellas Pharma GmbH

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion. Valittaja vaatii lisäksi, että sille tästä valituksesta ja oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut määrätään korvattaviksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa yhteen valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) (jäljempänä uusi asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Tässä asiassa on kyse Astellas Pharma GmbH:n (aikaisemmin Yamanouchi Pharma GmbH; jäljempänä väitteen tekijä) tekemästä väitteestä, joka perustuu väitteen tekijän saksalaiseen tavaramerkkirekisteröintiin nro 394 01 348 ja väittämään, jonka mukaan riidanalaisten merkkien välillä on neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (2) (joka on kuitenkin merkityksellisiltä osin samanlainen kuin uusi asetus; jäljempänä vanha asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara. Koska aikaisempi tavaramerkki oli rekisteröity aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen kuin väite esitettiin, väitteen tekijän oli osoitettava, että kyseistä tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty, jotta se voi olla väitteen perustana.

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että väitteen tekijän väitteen oikeudellisena perustana olevaa aikaisempaa tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty. Valittaja ei kiistä sitä, että kyseistä tavaramerkkiä oli käytetty väitteen tekijän toimesta tai tämän suostumuksella elinkeinotoiminnassa niitä palveluja varten, joita varten se oli rekisteröity. Valittaja kuitenkin katsoo, että kyseinen käyttö liittyi maksuttomien palvelujen tarjoamiseen. Tällaiseen käyttöön ei siten voida vedota oikeudellisena perusteena se osoittamiseksi, että kyseisen tavaramerkin käyttö on ollut tosiasiallista. Tätä kysymystä on käsitelty jonkin verran oikeuskäytännössä, ja valittaja väittää, että (a) unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kyseistä oikeuskäytäntöä virheellisesti ja että (b) tämä oikeuskäytäntö on joka tapauksessa epäjohdonmukaista. Valittaja katsoo, että unionin tuomioistuimen on siten ratkaistava, mitä oikeudellisia vaikutuksia tällä oikeuskäytännöllä on tällaisten tosiseikkojen vallitessa.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EYVL L 78, s. 1).

(2)  Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).

Valitus, jonka Omnicare, Inc. on tehnyt 24.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 9.9.2011 asiassa T-290/09, Omnicare, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Astellas Pharma GmbH antamasta tuomiosta

(Asia C-588/11 P)

(2012/C 25/77)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Omnicare, Inc. (edustaja: M. Edenborough, QC)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Astellas Pharma GmbH

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion. Valittaja vaatii lisäksi, että sille tästä valituksesta ja oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut määrätään korvattaviksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa yhteen valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) (jäljempänä uusi asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Tässä asiassa on kyse Astellas Pharma GmbH:n (aikaisemmin Yamanouchi Pharma GmbH; jäljempänä väitteen tekijä) tekemästä väitteestä, joka perustuu väitteen tekijän saksalaiseen tavaramerkkirekisteröintiin nro 394 01 348 ja väittämään, jonka mukaan riidanalaisten merkkien välillä on neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (2) (joka on kuitenkin merkityksellisiltä osin samanlainen kuin uusi asetus; jäljempänä vanha asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara. Koska aikaisempi tavaramerkki oli rekisteröity aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen kuin väite esitettiin, väitteen tekijän oli osoitettava, että kyseistä tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty, jotta se voi olla väitteen perustana.

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että väitteen tekijän väitteen oikeudellisena perustana olevaa aikaisempaa tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty. Valittaja ei kiistä sitä, että kyseistä tavaramerkkiä oli käytetty väitteen tekijän toimesta tai tämän suostumuksella elinkeinotoiminnassa niitä palveluja varten, joita varten se oli rekisteröity. Valittaja kuitenkin katsoo, että kyseinen käyttö liittyi maksuttomien palvelujen tarjoamiseen. Tällaiseen käyttöön ei siten voida vedota oikeudellisena perusteena se osoittamiseksi, että kyseisen tavaramerkin käyttö on ollut tosiasiallista. Tätä kysymystä on käsitelty jonkin verran oikeuskäytännössä, ja valittaja väittää, että (a) unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kyseistä oikeuskäytäntöä virheellisesti ja että (b) tämä oikeuskäytäntö on joka tapauksessa epäjohdonmukaista. Valittaja katsoo, että unionin tuomioistuimen on siten ratkaistava, mitä oikeudellisia vaikutuksia tällä oikeuskäytännöllä on tällaisten tosiseikkojen vallitessa.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EYVL L 78, s. 1).

(2)  Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).

Valitus, jonka Alliance One International, Inc. on tehnyt 25.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-25/06, Alliance One International, Inc. v. Euroopan komissio, 9.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-593/11 P)

(2012/C 25/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Alliance One International, Inc. (edustajat: avvocato C. Osti, avvocato A. Prastaro ja avvocato G. Mastrantonio)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-25/06, Alliance One vastaan komissio, 9.9.2011 antaman tuomion kokonaisuudessaan ja jos asia on ratkaisukelpoinen

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin se koskee SCC:tä, Dimonia ja Alliance Onea ja vastaavasti

—	alentaa Transcatabille ja Dimon Italialle (Mindo) määrättyjä sakkoja niin, että sakot eivät ylitä kymmentä prosenttia niiden viimeisimmän tilikauden liikevaihdosta ja

—	alentaa Transcatabille ja Dimon Italialle (Mindo) määrättyjä sakkoja, koska kerrointa ei enää sovelleta sen vuoksi, että se perustui konsernin kokoon,

—	ja joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, Alliance Onelle unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Alliance One vaatii (i) riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan ja lisäksi (ii) komission asiassa COMP/C.38.281/B.2 — Italian raakatupakka-ala 20.10.2005 tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan kumoamista siltä osin kuin se koskee Standard Commercial Corp.:ia (SCC), Dimon Inc.:iä (Dimon) ja Alliance Onea sekä vastaavasti (iii) Transcatab S.p.A.:lle (Transcatab) ja Dimon Italia S.r.l.:lle (Dimon Italia; nykyisin Mindo) määrättyjen sakkojen alentamista niin, että sakot eivät yli kymmentä prosenttia niiden viimeisimmän tilikauden liikevaihdosta, tai toissijaisesti (iv) Transcatabille ja Dimon Italialle (nykyisin Mindo) määrättyjen sakkojen alentamista, koska niihin ei sovelleta kerrointa ja (v) joka tapauksessa komission velvoittamista korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut Alliance Onelle unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Alliance One väittää, että riidanalainen tuomio on kumottava seuraavista syistä:

—

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 296 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 ja 49 artiklaa. Se, ettei tuomioistuin analysoinut konkreettisesti ja kattavasti valittajan toimittamia merkityksellisiä todisteita kumotakseen olettaman ratkaisevasta vaikutusvallasta ja ettei se näin ollen asianmukaisesti tukenut päättelyään todisteiden hylkäämisestä, teki määräysvallan käyttämistä koskevasta olettamasta kaikkea muuta kuin kumottavissa olevan, mikä johti siihen, että syyttömyysolettamaa, laillisuutta ja yksilöllistä vastuuta koskevia periaatteita loukattiin.

—	Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti todistustaakkaa koskevia yleisiä periaatteita ja todistelua koskevia menettelysääntöjä, kun se hylkäsi Alliance Onen tarjoamat todisteet, ja joka tapauksessa se loukkasi valittajan puolustautumisoikeutta.

Valitus, jonka Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE on tehnyt 25.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-232/06, Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE v. Euroopan komissio, 9.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-597/11 P)

(2012/C 25/79)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (edustajat: Δικηγόρος N. Korogiannakis ja Δικηγόρος M. Dermitzakis)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava

—

unionin tuomioistuimen on käytettävä täyttä harkintavaltaansa ja kumottava komission (verotuksen ja tulliliiton pääosasto) päätös hylätä valittajan tarjous, jonka tämä teki tarjouspyyntömenettelyssä TAXUD/2005/AO-001, joka koskee verotuksen ja tulliliiton pääosaston atk-hankkeisiin liittyvien tullialan atk-järjestelmien ”CUST-DEV” määrittely-, kehittämis-, huolto- ja tukipalveluja (EUVL 2005, S 187-183846), ja päätös tehdä kyseessä oleva sopimus toisen tarjoajan kanssa, mikä annettiin valittajalle tiedoksi 19.6.2006 päivätyllä kirjeellä, ja unionin tuomioistuimen on määrättävä maksettaviksi vaaditut vahingonkorvaukset

—	toissijaisesti asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

—	komissio on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut ja muut kulut, mukaan lukien ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajan mukaan valituksenalainen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki valittajan mukaan oikeudellisen virheen, koska se tulkitsi virheellisesti varainhoitoasetuksen 89 artiklan 1 kohtaa ja 98 artiklan 1 kohtaa, täytäntöönpanosäännösten 140 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 141 artiklan 2 kohtaa, yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon ja avoimuuden periaatteita sekä kilpailunvapautta.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se tulkitsi sille esitettyä näyttöä virheellisesti ja otti sen huomioon vääristyneellä tavalla.

Lisäksi valittaja toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se tulkitsi virheellisesti valintakriteerien muutosta, ei tutkinut tarjouksen arvioinnissa tehtyjä useita ilmeisiä arviointivirheitä ja perusteli valituksenalaisen tuomion puutteellisesti.

Valitus, jonka Land Wien on tehnyt 25.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-267/10, Land Wien v. Euroopan komissio, 20.9.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-608/11 P)

(2012/C 25/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Land Wien (edustaja: Rechtsanwalt W.-G. Schärf)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että

unionin tuomioistuimen on muutettava unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-267/10 20.9.2011 antamaa määräystä siten, että kanteen sisältö otetaan kokonaisuudessaan huomioon, ja että Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen 20.9.2011 antamaa määräystä, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jossa vaadittiin pääasiallisesti sellaisen 25.3.2010 tehdyn komission päätöksen kumoamista, jolla lopetettiin Mochovcen ydinvoimalan (Slovakian tasavalta) kolmatta ja neljättä yksikköä koskevaa laajennushanketta koskevan kantajan kantelun käsittely, ja sitä, että on todettava, että komissio on syyllistynyt SEUT 265 artiklassa tarkoitettuun laiminlyöntiin, koska kaikkia pyydettyjä kyseistä hanketta koskevia asiakirjoja ei ole toimitettu kantajalle Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) vastaisesti.

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut Euratomin perustamissopimusta, kun se ei ole tulkinnut sitä Lissabonin sopimuksen valossa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon sitä, että perusoikeuskirjan 42 artiklassa mainittu oikeus tutustua asiakirjoihin on tunnustettu Lissabonin sopimuksessa oikeudeksi, johon valittaja voi suoraan vedota saadakseen komissiolta kaikki ne tiedot, jotka komissio on saanut Mochovcen ydinvoimalan laajentamiseen liittyen.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, komission kirje, jossa on vastattu valittajan esittämään kyselyyn, muodostaa SEUT 263 artiklassa tarkoitetun päätöksen, johon voidaan hakea muutosta. Tämä ilmenee unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ja erityisesti unionin tuomioistuimen asiassa 60/81 (IBM) 11.11.1981 antamasta tuomiosta.

---

(1)  EYVL L 145, s. 43.

Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 1.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-236/02, Marcuccio v. komissio, 14.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-617/11 P)

(2012/C 25/81)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (edustaja: G. Cipressa)

Vastapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa asiassa T-236/02, 14.9.2011 annetun tuomion ne osat, joissa hylätään Marcuccion kyseisessä asiassa toimittamissa kirjelmissä muotoilemat korvauksia ja vahingonkorvauksia koskevat vaatimukset

—	ensisijaisesti velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja hyväksyy kaikki korvauksia ja vahingonkorvauksia koskevat vaatimukset täysimääräisinä ja poikkeuksitta

—	tai toissijaisesti palauttaa asian osittain unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi uuden pääasiaratkaisun saamiseksi korvauksia ja vahingonkorvauksia koskeviin vaatimuksiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asiassa on syyllistytty vakaviin menettelyvirheisiin, joilla vahingoitetaan peruuttamattomasti valittajan etuja.

Perusteluvelvollisuus on laiminlyöty täydellisesti.

Valituksenalainen tuomio on epäselvä, mielivaltainen, ja siinä on syyllistytty tosiseikkojen vääristelyyn ja virheelliseen huomioon ottamiseen.

Oikeudellisten vaateiden hyväksyttävyyttä koskevia periaatteita on tulkittu ja sovellettu väärin ja epäjohdonmukaisesti.

Valitus, jonka New Yorker SHK Jeans GMbH & Co. KG, aiemmin New Yorker SHK Jeans GMbH on tehnyt 2.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-415/09, New Yorker SHK Jeans GMbH & Co. KG, aiemmin New Yorker SHK Jeans GMbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Vallis K. — Vallis A. & Co. O.E, 29.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-621/11)

(2012/C 25/82)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: New Yorker SHK Jeans GMbH & Co. KG, aiemmin New Yorker SHK Jeans GMbH (edustajat: Rechtsanwalt V. Spitz, Rechtsanwalt A. Gaul, Rechtsanwalt T. Golda ja Rechtsanwalt S. Kirchstein-Freund)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Vallis K. — Vallis A. & Co. O.E.

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1)

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-415/09 29.9.2011 antaman tuomion, ja a) kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 30.9.2009 tekemän päätöksen siltä osin kuin valitus on hylätty ja luokkaan 25 kuuluvia tavaroita koskevan hakemuksen hylkääminen vahvistettu; toissijaisesti b) palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi,

2)	velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—

Sellaisen lisänäytön huomioon ottamisella, joka on esitetty tällaisen näytön esittämistä koskevan SMHV:n asettaman määräajan jälkeen, rikotaan tavaramerkkiasetuksen (1) 42 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 76 artiklan 2 kohtaa (aiemmat tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 74 artiklan 2 kohta) ja täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohtaa.

—

Sellaisen näytön esittäminen, jolla osoitetaan väitteen kohteena olevan merkin tosiasiallinen käyttö, kuuluu ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohdan soveltamisalaan. Täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohdan sanamuoto ei jätä harkintavaltaa. Tämän vuoksi tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 2 kohtaa ei voida tältä osin soveltaa. Mikäli väitteen kohteena olevan merkin tosiasiallista käyttöä ei ole näytetty toteen SMHV:n täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti asettaman määräajan kuluessa, väite on hylättävä.

—

Näin ollen siinä tapauksessa, että SMHV pyytää väitteentekijää toimittamaan huomautuksensa vastauksena hakijan esittämiin perusteluihin esitetyn näytön osalta, väitteentekijä voi tavaramerkkiasetuksen 75 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen 20 säännön 4 kohdan nojalla esittää huomautuksensa. Esitettyä lisänäyttöä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon, koska se on esitetty määräajan päättymisen jälkeen. SMHV on rikkonut tavaramerkkiasetuksen 42 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohtaa, kun se on ottanut määräajan päättymisen jälkeen esitetyn näytön huomioon.

—	Pelkät hakijan esittämät huomautukset, joissa hakija riitauttaa määräajan puitteissa esitetyn näytön riittävyyden, ei riitä perusteeksi käyttöä koskevan lisänäytön huomioon ottamiselle.

—

Vaikka tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 2 kohdan katsotaan soveltuvan täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohdassa säädetyn määräajan jälkeen esitettyyn käyttöä koskevaan näyttöön, nyt käsiteltävässä asiassa on rikottu tavaramerkkiasetuksen 42 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 76 artiklan 2 kohtaa sekä täytäntöönpanoasetuksen 22 säännön 2 kohtaa.

—

Myöhemmin esitetty näyttö ei ole ollut lisänäyttöä. Lisänäyttö edellyttää, että ensimmäisen määräajan kuluessa esitetyllä näytöllä on osoitettu väitteen kohteena olevan merkin tosiasiallinen käyttö ja että myöhemmin esitetty näyttö vain vahvistaa jo osoitetut seikat. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 2 kohtaa, kun se on sallinut tämän säännöksen soveltamisen valitusmenettelyssä.

—

Tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 2 kohdan mukaista harkintavaltaa on käytetty väärin. SMHV on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön, kun se on ottanut huomioon sen, että käyttöä koskevien lisätietojen esittäminen oli väitteentekijän kannalta välttämätöntä. Vastaajan ei tarvitse ottaa huomioon sitä, onko lisänäytön esittäminen menettelyn jonkin osapuolen kannalta välttämätöntä. Asianomaisen osapuolen on itse vastattava tähän kysymykseen. Lisäksi SMHV on jättänyt huomiotta myöhemmät olosuhteet. Se ei edes ottanut tarkisteltavaksi ensin toimitetun aineiston merkitystä. Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut sovellettavaa lakia, kun se on katsonut, että harkintavallan väärinkäyttöä ei tapahtunut.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:ro 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

Valitus, jonka Polyelectrolyte Producers Group ja SNF SAS ovat tehneet 6.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-268/10, Polyelectrolyte Producers Group ja SNF SAS v. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), 21.9.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-625/11 P)

(2012/C 25/83)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Polyelectrolyte Producers Group ja SNF SAS (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja R. Cana)

Muut osapuolet: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), Alankomaiden kuningaskunta ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-268/10 antaman määräyksen ja

—

kumoaa Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) päätöksen tunnistaa kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (1) 59 artiklan mukaisesti akryyliamidi aineeksi, joka täyttää kyseisen asetuksen 57 artiklassa vahvistetut kriteerit, ja sen sisällyttämisen tämän jälkeen 30.3.2010 aineita koskevaan luetteloehdotukseen kyseisen asetuksen 59 artiklan mukaisesti tai

—	toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee valittajien kumoamiskanteen, ja

—	velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut (unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut mukaan lukien).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi unionin oikeutta, kun se hylkäsi niiden kumoamiskanteen, joka koski ECHAn päätöstä tunnistaa asetuksen N:o 1907/2006 59 artiklan mukaisesti akryyliamidi aineeksi, joka täyttää kyseisen asetuksen 57 artiklassa vahvistetut kriteerit, ja sen sisällyttämistä tämän jälkeen 30.3.2010 aineita koskevaan luetteloehdotukseen kyseisen asetuksen 59 artiklan mukaisesti. Valittajat väittävät erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita virheitä tosiseikkojen ja oikeussääntöjen, joita sovelletaan valittajien tilanteeseen, tulkinnassaan. Tämä johti useisiin oikeudellisiin virheisiin ja erityisesti seuraaviin virheisiin:

—	sen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan sekä määräaikojen laskemista koskevan oikeuskäytännön tulkinta ja soveltaminen sekä

—

sen toteamus siitä, että valittajien kumoamiskannetta, joka koski ECHAn päätöstä tunnistaa asetuksen N:o 1907/2006 59 artiklan mukaisesti akryyliamidi aineeksi, joka täyttää kyseisen asetuksen 57 artiklassa vahvistetut kriteerit, ja sen sisällyttämistä se tämän jälkeen 30.3.2010 aineita koskevaan luetteloehdotukseen kyseisen asetuksen 59 artiklan mukaisesti, ei voida ottaa tutkittavaksi.

Valittajat väittävät näistä syistä, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-268/10 antama määräys on kumottava ja ECHAn päätös tunnistaa asetuksen N:o 1907/2006 59 artiklan mukaisesti akryyliamidi aineeksi, joka täyttää kyseisen asetuksen 57 artiklassa vahvistetut kriteerit, ja sen sisällyttäminen tämän jälkeen 30.3.2010 aineita koskevaan luetteloehdotukseen kyseisen asetuksen 59 artiklan mukaisesti on kumottava.

---

(1)  Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 197/2006 (EUVL L 396, s. 1)

Unionin tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan määräys 17.10.2011 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-551/09) (1)

(2012/C 25/84)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 63, 13.3.2010.

Unionin tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajan määräys 28.9.2011 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-179/10) (1)

(2012/C 25/85)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Unionin tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 161, 19.6.2010.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2011 — Quinn Barlo ym. v. komissio

(Asia T-208/06) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Metakrylaattien markkinat - Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen - Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite - Rikkomisen kesto - Sakot - Rikkomisen vakavuus - Lieventävät seikat)

(2012/C 25/86)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Quinn Barlo Ltd (Cavan, Irlanti), Quinn Plastics NV (Geel, Belgia) ja Quinn Plastics GmbH (Mainz, Saksa) (edustajat: asianajajat W. Blau, F. Wijckmans ja F. Tuytschaever)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi V. Bottka ja S. Noë, sitten V. Bottka ja N. Khan)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia N:o COMP/F/38.645 — metakrylaatit) 31.5.2006 tehdyn komission päätöksen K (2006) 2098 lopullinen kumoamisesta siltä osin kuin se koskee kantajia, toissijaisesti vaatimus tämän päätöksen 2 artiklan kumoamisesta siltä osin kuin siinä määrätään kantajille sakko, ja edelleen toissijaisesti vaatimus sakon määrän alentamisesta.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia N:o COMP/F/38.645 — metakrylaatit) 31.5.2006 tehdyn komission päätöksen K (2006) 2098 lopullinen 1 artikla kumotaan yhtäältä siltä osin kuin siinä todetaan, että Quinn Barlo Ltd, Quinn Plastics NV ja Quinn Plastics GmbH ovat rikkoneet EY 81 artiklaa ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklaa, koska ne ovat osallistuneet sellaisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen, joka koski paitsi polymetyylimetakrylaattilevyjä (PMMA-levyjä), myös polymetyylimetakrylaattimuovauskompaundeja (PMMA-muovauskompaundeja) ja polymetyylimetakrylaattisaniteettituotteita (PMMA-saniteettituotteita), ja toisaalta siltä osin kuin sinä todetaan näiden yhtiöiden osallistuneen kartelliin 1.11.1998 ja 23.2.2000 välisenä aikana.

2)	Sakon, jonka maksamisesta Quinn Barlo, Quinn Plastics NV ja Quinn Plastics GmbH ovat solidaarisessa vastuussa päätöksen K(2006) 2098 lopullinen 2 artiklan nojalla, määrä vahvistetaan 8 250 000 euroksi.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Quinn Barlo, Quinn Plastics NV ja Quinn Plastics GmbH vastaavat 60 prosentista omia oikeudenkäyntikulujaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan 60 prosenttia Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

5)	Komissio vastaa 40 prosentista omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 40 prosenttia Quinn Barlon, Quinn Plastics NV:n ja Quinn Plastics GmbH:n oikeudenkäyntikuluista.

---

(1)  EUVL C 224, 16.9.2006.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2011 — Deutsche Post v. komissio

(Asia T-421/07) (1)

(Valtiontuki - Saksan viranomaisten Deutsche Post AG:n hyväksi toteuttamat toimenpiteet - Päätös aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely - Aikaisemman lopullisen päätöksen puuttuminen - Tutkimatta jättäminen)

(2012/C 25/87)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Post AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Sedemund ja T. Lübbig)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi N. Khan ja B. Martenczuk, sitten B. Martenczuk ja D. Grespan)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: UPS Europe NV/SA (Bryssel, Belgia) ja UPS Deutschland Inc. & Co. OHG (Neuss, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Ottervanger ja E. Henny)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota komission 12.9.2007 tekemä päätös aloittaa [EY] 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely valtiontuesta, jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt Deutsche Post AG:lle [tuki C 36/07 (ex NN 25/07)].

Tuomiolauselma

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Deutsche Post AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	UPS Europe NV/SA ja UPS Deutschland Inc. & Co. OHG vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 22, 26.1.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2011 — Evropaïki Dynamiki v. komissio

(Asia T-39/08) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Internet-portaalin ylläpitoon, hallinnointiin, kehittämiseen, markkinointiin ja päivitykseen liittyvien tietotekniikkapalvelujen tarjoaminen - Tarjouksen hylkääminen ja sopimuksen tekeminen muun tarjoajan kanssa - Valintaperusteet - Sopimuksen tekemisen perusteet - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu)

(2012/C 25/88)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja N. Korogiannakis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve ja N. Bambara, avustajanaan asianajaja J. Stuyck)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä vaatimus kumota 12.11.2007 tehty komission päätös, jolla hylättiin tarjous, jonka kantaja oli esittänyt avoimessa tarjouspyyntömenettelyssä EAC/04/07, joka koski komission verkko-oppimisen (eLearning) internetportaalin (elearningeuropa.info) ylläpitoa, hallinnointia, kehittämistä, markkinointia ja päivitystä (EUVL 2007, S 87-105977), ja tehtiin sopimus muun tarjoajan kanssa, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)

Komission 12.11.2007 tehty päätös, jolla hylättiin Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE:n tarjous, jonka se oli esittänyt avoimessa tarjouspyyntömenettelyssä EAC/04/07, joka koski komission verkko-oppimisen (eLearning) internetportaalin (elearningeuropa.info) ylläpitoa, hallinnointia, kehittämistä, markkinointia ja päivitystä, ja tehtiin sopimus muun tarjoajan kanssa, kumotaan.

2)	Vahingonkorvausvaatimus hylätään.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikisin oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 92, 12.4.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2011 — komissio v. Dittert

(Asia T-51/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2005 ylennyskierros - Etusijapisteet - Myöntämättä jättäminen teknisen seikan vuoksi - Ylennyskomitea A* - Esimiehen ehdottamaa alemman ylimääräisten etusijapisteiden määrän myöntäminen - Merkitsemättä jättäminen ylennettyjen virkamiesten luetteloon)

(2012/C 25/89)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Berscheid ja K. Herrmann)

Valittajan vastapuoli: Daniel Dittert (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat B. Cortese ja C. Cortese)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, jossa vaaditaan virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-109/06, Dittert vastaan komissio, 22.11.2007 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Daniel Dittertin oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 92, 12.4.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2011 — komissio v. Carpi Badía

(Asia T-52/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2005 ylennyskierros - Etusijapisteet - Myöntämättä jättäminen teknisen seikan vuoksi - Ylennyskomitea A* - Esimiehen ehdottamaa alemman ylimääräisten etusijapisteiden määrän myöntäminen - Merkitsemättä jättäminen ylennettyjen virkamiesten luetteloon)

(2012/C 25/90)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Berscheid ja K. Herrmann)

Valittajan vastapuoli: José María Carpi Badía (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat B. Cortese ja C. Cortese)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, jossa vaaditaan virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-110/06, Carpi Badía vastaan komissio, 22.11.2007 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan José María Carpi Badían oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 92, 12.4.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2011 — Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto ja komissio

(Asia T-107/08) (1)

(Polkumyynti - Kiinasta ja Kazakstanista peräisin olevan piimangaanin tuonti - Kumoamiskanne - Vientihinta - Vientihinnan ja normaaliarvon välinen vertailu - Prosenttimäärän, jolla hinnat alittivat normaaliarvon, laskeminen - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu)

(2012/C 25/91)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Transnational Company ”Kazchrome” AO (Aktioubé, Kazakstan) ja ENRC Marketing AG (Kloten, Sveitsi) (edustajat: aluksi asianajajat L. Ruessmann ja A. Willems, sitten asianajajat A. Willems ja S. De Knop)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi J.-P. Hix, avustajinaan asianajajat G. Berrisch ja G. Wolf, sitten J. P. Hix ja B. Driessen, avustajanaan asianajaja G. Berrisch) ja Euroopan komissio (asiamiehet: H. van Vliet ja K. Talabér-Ritz)

Väliintulija, joka tukee vastaajien vaatimuksia: Euroalliages (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat J. Bourgeois, Y. van Gerven ja N. McNelis)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse yhtäältä vaatimuksesta kumota lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Kazakstanista peräisin olevan piimangaanin tuonnissa sekä Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskevan menettelyn päättämisestä 4.12.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1420/2007 (EUVL L 317, s. 5) siltä osin kuin se koskee Transnational Company ”Kazchrome” AO:n tuottaman piimangaanin tuontia, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimuksesta.

Tuomiolauselma

1)

Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Kazakstanista peräisin olevan piimangaanin tuonnissa sekä Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskevan menettelyn päättämisestä 4.12.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1420/2007 1 artikla kumotaan siltä osin kuin se koskee Transnational Company ”Kazchrome” AO:n tuottaman piimangaanin tuontia.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing AG vastaavat puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan puolet Transnational Company ”Kazchromen” ja ENRC Marketingin oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)	Euroalliages vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 116, 9.5.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2011 — Sniace v. komissio

(Asia T-238/09) (1)

(Valtiontuki - Velkojen uudelleenjärjestelyä koskevat sopimukset - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi - Perusteluvelvollisuus)

(2012/C 25/92)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Sniace, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat F. J. Moncholí Fernández ja S. Rating)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: C. Urraca Caviedes)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus toimenpiteestä C 5/2000 (ex NN 118/97), jonka Espanja on toteuttanut Torrelavegassa (Cantabriassa) sijaitsevan SNIACE SA -yrityksen hyväksi, ja päätöksen 1999/395/EY (EYVL L 210, s. 4) muuttamisesta 10.3.2009 tehdyn komission päätöksen 2009/612/EY kumoamisesta.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sniace, SA velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja sen on korvattava Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

---

(1)  EUVL C 193, 15.8.2009.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2011 — Hartmann v. SMHV (Complete)

(Asia T-123/10) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin Complete rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Erottamiskyvyn puuttuminen - Kuvailevuus - Perustelut - Yhtenäisen ryhmän muodostavat tuotteet - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

(2012/C 25/93)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Paul Hartmann AG (Heidenheim an der Brenz, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Aicher)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi B. Schmidt, sitten R. Manea ja R. Pethke)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 20.1.2010 tekemästä päätöksestä (asia R 601/2009-4), joka koskee hakemusta sanamerkin Complete rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 20.1.2010 tekemä päätös (asia R 601/2009-4) kumotaan.

2)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Paul Hartmann AG:n oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien viimeksi mainitulle asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kulut.

---

(1)  EUVL C 134, 22.5.2010.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.12.2011 — El Corte Inglés v. SMHV — Azzedine Alaïa (ALIA)

(Asia T-152/10) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin ALIA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi yhteisön kuviomerkki ALAÏA PARIS - Suhteelliset hylkäämisperusteet - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2012/C 25/94)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: El Corte Inglés, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J.L. Rivas Zurdo, M.E. López Camba ja E. Seijo Veiguela)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: R. Pethke)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Azzedine Alaïa (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Holah)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 3.2.2010 tekemästä päätöksestä (asia R 924/2008-4), joka koskee Azzedine Alaïan ja El Corte Inglés, SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 3.2.2010 tekemä päätös (asia R 924/2008-4) kumotaan siltä osin kuin valituslautakunta on jättänyt kyseessä olevien tavaramerkkien sekaannusvaarasta tekemänsä arvioinnin ulkopuolelle luokkaan 3 kuuluvat tavarat, jotka vastaavat kuvausta ”hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet; hampaidenpuhdistusaineet”.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	El Corte Inglés, SA, SMHV ja Azzedine Alaïa vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 148, 5.6.2010.