11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/1

1.

muistuttaa, että tieteelliset todisteet ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista ovat kiistattomat ja että näin ollen on välttämätöntä hyväksyä viipymättä oikea-aikaisia, koordinoituja, kunnianhimoisia ja sitovia toimia kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan vastata tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen.

2.

kehottaa eurooppalaisia ja kansainvälisiä johtajia keskittymään vastaisuudessakin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä osoittamaan tarvittavat voimavarat näiden tavoitteiden saavuttamiseen julkisen talouden velkakriisistä huolimatta. Tässä yhteydessä komitea korostaa, että perusrakenteisiin investoiminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä yleinen siirtyminen ympäristöystävälliseen talouteen saattaa hyvinkin olla ainoa keino nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi.

3.

vahvistaa sitoutumisensa kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen, minkä se ilmaisi jo Cancúnin ilmastokokouksesta antamassaan päätöslauselmassa sekä kansainvälisestä ilmastopolitiikasta vuonna 2010 antamassaan lausunnossa. Lisäksi komitea viittaa neuvoston päätelmiin. (1)

4.

korostaa, että johdonmukaisesti unionin sitoumusten kanssa Durbanissa on erittäin tärkeää saada aikaan kansainvälisesti oikeudellisesti sitova, Kioton pöytäkirjaa seuraava Yhdistyneiden Kansakuntien alainen sopimus, ja kehottaa varmistamaan, että kansainvälinen sopimus rakentuu Cancúnin konferenssissa saavutettuihin edistysaskeliin: Cancúnissa tunnustettiin valtiotasoa alempien hallintotasojen ratkaiseva rooli ja kehotettiin ryhtymään paikallis- ja aluetason toimenpiteisiin vähähiilisen, ympäristöystävällisen talouden rakentamiseksi sekä tuettiin tällaista toimintaa.

5.

katsoo, että sen lisäksi että tarvittavat investoinnit auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta, ne myös edistävät merkittävästi kestäväpohjaisen talouskasvun syntymistä Euroopassa, luovat uusia työpaikkoja, tuovat erittäin tarpeellisia tuloja ja auttavat siten vähentämään julkista velkaa.

6.

on siksi tyytyväinen Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen oikein ajoitettuun raporttiin (2), jossa kehotetaan toteuttamaan jatkuvia poliittisia toimia ja pitkän aikavälin investointiohjelmia vähähiilisen sähköntuotannon edistämiseksi, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää merkittävästi.

7.

kehottaa tässä yhteydessä osapuolia käynnistämään ilmastorahaston ja sopeutumiskomitean toiminnan, kuten Cancúnin huippukokouksessa sovittiin, ja varmistamaan, että kansalaisyhteiskunta ja paikallis- ja alueviranomaiset voivat käyttää niitä helposti.

8.

kannattaa kunnianhimoista tavoitetta nostaa ilmaston hyväksi käytettävien varojen osuus ainakin 20 prosenttiin EU:n vuoden 2013 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kehottaa kansainvälisiä johtajia ryhtymään vastaaviin toimenpiteisiin.

9.

toteaa, että maailmanlaajuiset ilmastonmuutostavoitteet voidaan toteuttaa yhtäältä vain, jos tulevat päästövähennykset jakautuvat yhdenvertaisesti koko kansainvälisessä yhteisössä niin, että maiden ja alueiden erilaiset valmiudet ja lähtötilanteet otetaan asianmukaisesti huomioon, ja toisaalta vain, jos saavutetaan maailmanlaajuinen yhteisymmärrys määrätietoisista toimista ja sitä tukevista yhteisistä säännöllisen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen perusvaatimuksista. Komitea kannattaa kaupunginjohtajien Meksikossa tekemää ilmastosopimusta (Mexico City Pact) sekä kaupunkien ilmastorekisterin (carbonn Cities Climate Registry) käyttöönottoa valtiotasoa alempien hallintotasojen kansainvälisenä vastauksena ilmastonmuutosta koskevien tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteiden toteuttamiseen.

10.

kannattaa varauksetta paikallis- ja aluehallintojen tunnustamista keskeisiksi ”valtiollisiksi sidosryhmäksi” Cancúnin COP16-kokouksessa päätettyjen maailmanlaajuisten ilmastotoimenpiteiden yhteydessä ja kehottaa antamaan niille vastaavan aseman Kioton pöytäkirjan jälkeisessä sopimuksessa. Komitea kehottaa siksi osoittamaan niille tarvittavat resurssit sekä varmistamaan niiden toiminta- ja rahoitusmahdollisuudet.

11.

kehottaa huomioimaan ilmastopoliittiset tavoitteet sosiaalisessa kehityksessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tarjoamalla taloudellista tukea, luomalla ilmastokumppanuuksia sekä huolehtimalla inhimillisen pääoman ja taitotiedon kehittämisestä vähähiilisen talouskasvun synnyttämiseksi, aavikoitumisen torjumiseksi ja kestävyysperiaatteiden mukaisen metsänhoidon kehittämiseksi. Komitea kehottaa tässä yhteydessä ryhtymään lisätoimenpiteisiin metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämisohjelman (REDD+) panemiseksi täytäntöön.

12.

toteaa, että kaupunkialueet tuottavat 75 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, ja korostaa, että tehokas maailmanlaajuinen toiminta edellyttää paikallis-, alue-, valtio- ja ylikansallisilla hallintotasoilla toteutettavien toimenpiteiden koordinoimista toissijaisuusperiaatteen pohjalta. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että EU:n alueiden komitean ehdottama ”Eurooppa 2020 -strategiaa koskeva alue- ja paikallisviranomaisten alueellinen sopimus” on erittäin tärkeä väline ilmastonmuutoksen torjunnassa.

13.

kehottaa kaikkia valtiotasoa alempia hallintotasoja kaikkialla maailmassa panostamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, valistamaan väestöä, hankkimaan kansalaisilta poliittista tukea, lisäämään sitoutumista prosessiin, edistämään liike-elämän investointeja ja uusia liiketoimintamalleja, mobilisoimaan rahoituslähteitä sekä motivoimaan tuottajia ja kuluttajia muuttamaan käyttäytymistään resurssitehokkaan yhteiskunnan ja entistä ilmastoystävällisemmän talouden luomiseksi.

14.

korostaa niiden eurooppalaisten kuntien ja alueiden ponnistuksia, jotka ovat ottaneet käyttöön paikallisia ja alueellisia ilmasto- ja energiastrategioita erityisine ilmastonmuutoksen hillitsemistavoitteineen ja jotka ovat esimerkiksi allekirjoittaneet kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen, jonka tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ainakin 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

15.

korostaa myös saarialueiden ponnistuksia, sillä ne ovat osana saarten sopimusta sitoutuneet laatimaan energia-alan toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on saavuttaa ja jopa ylittää EU:n tavoitteet kestävän energiahuollon ja ilmastonmuutoksen torjunnan alalla.

16.

katsoo, että EU:n paikallis- ja alueviranomaisten asiantuntemus tällä alalla olisi saatettava muualla maailmassa toimivien paikallis- ja aluehallintojen ulottuville.

17.

palauttaa mieliin Yhdysvaltojen kaupunginjohtajien kokouksen kanssa allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan ja vahvistaa sitoumuksensa jatkaa transatlanttisen yhteistyön kehittämistä tällä alalla. Komitea on lisäksi valmis harkitsemaan vastaavantyyppistä yhteistyötä kumppanien kanssa muualla maailmassa.

18.

pitää täysin oleellisena tietoisuuden lisäämistä maapallon ilmaston lämpenemisen aiheuttamista haasteista sekä kansalaisten osallistumista uusiutuvan energian edistämisohjelmiin. Näiden ohjelmien onnistuminen vaatii kansalaisten tietoisuutta sekä sitoutumista, mutta myös laajaa tiedottamista, jonka avulla julkinen mielipide voidaan mobilisoida mahdollisimman laajasti. Hyvänä esimerkkinä voi olla kansalaisten osallistuminen uusiutuvien energialähteiden edistämiseen tähtääviin ohjelmiin aikaisessa vaiheessa.

19.

korostaa, että visio resurssitehokkaasta ja vähähiilisestä taloudesta vaatii uutta teollista vallankumousta, jossa ovat mukana kaikki hallintotasot, yksilöt, yritykset, korkeakoulut ja tutkimuskeskukset, ja kannustaa näitä toimijoita jakamaan ajatuksia ja kokemuksia yli valtioiden rajojen, jotta edistetään alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa.

20.

kehottaa valtavirtaistamaan ympäristöpolitiikan ja ilmastonmuutostoimien painopisteet osaksi muita politiikanaloja, jotta voidaan maksimoida niiden keskinäiset synergiaedut ja havaita, että samoilla toimenpiteillä voidaan ja pitäisi tavoitella monenlaisia toisiaan täydentäviä tavoitteita.

21.

korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tämä vaatii muutoksia useilla aloilla, kuten liikkuvuudessa, rakentamisessa, elintarvikealalla, jätehuollossa, tuotteiden kierrättämisessä ja uusiokäytössä, maankäytössä ja kaupunkitilojen käytössä; taloudellisia kannustimia vähähiilisten investointien edistämiseksi; uutta keskittymistä tuotteiden ja palveluiden ekologiseen jalanjälkeen niiden koko elinkaaren aikana sekä kestävyysperiaatteen mukaisten käyttäytymismallien sisällyttämistä opetukseen ja koulutukseen.

22.

kehottaa osapuolia kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota ilmastoalan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ja -ohjelmiin sekä jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla on riittävästi taloudellisia resursseja, jotta ne kykenevät vastaamaan tähän haasteeseen.

23.

kehottaa siksi luomaan asianmukaiset perusedellytykset, jotta energiainfrastruktuuriin tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa nopeasti ja niin sanotut älykkäät sähköverkot kehittää niin, että esimerkiksi paikallistilanteesta riippuen yksittäiset kotitaloudet, pienet ja keskisuuret yritykset, paikallisviranomaiset ja osuuskunnat voivat itse tuottaa ympäristöystävällistä energiaa ja jakaa sitä keskenään alueilla. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kutsumaan kokoon paikallis- ja alueviranomaisille ja asianomaisille sidosryhmille tarkoitetun erityisen konferenssin muutoksen käynnistämiseksi EU:n energiantuotannossa ja -jakelussa ja tarjoamaan siten kehyksen, jota myös muut voivat soveltaa.

24.

kannattaa päästökauppajärjestelmiä keinona puuttua ilmastonmuutokseen ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita käyttämään EU:n päästökauppajärjestelmästä saamansa tulot täysimääräisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävän tutkimuksen ja ympäristöystävällisten investointien tukemiseen.

25.

muistuttaa, että ollakseen uskottava muutosta ajava voima EU:n on näytettävä esimerkkiä muun muassa omaksumalla ja panemalla täytäntöön kunnianhimoisia ja sitovia tavoitteita, kuten on tehty hiilidioksidipäästöjen vähentämisen, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta.

26.

katsoo, että Cancúnissa saaduissa tuloksissa annetaan tehtävä myös alue- ja paikallistasolle, ja ottaa asiassa vastuun.

27.

tarjoaa erityisasiantuntemuksensa ja osaamisensa Durbanin neuvotteluprosessin käyttöön ja tarjoutuu osallistumaan aktiivisesti sen muotoiluun.

28.

odottaa, että sitä kuullaan säännöllisesti Euroopan ja kansainvälisen tason ilmastoneuvotteluihin liittyvistä kysymyksistä, ja pyrkii siksi tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan komission, parlamentin ja neuvoston kanssa.

29.

kehottaa asianomaisia osapuolia varmistamaan Durbanin ilmastokonferenssissa ja Rio+ 20-konferenssissa tehtävien päätösten johdonmukaisuuden.

30.

antaa puheenjohtajansa tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Puolalle sekä ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksesta vastaavalle taholle.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/4

—

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset pystyvät kustantamaan itselleen asunnon. Tätä varten vuokrankorotuksissa on noudatettava objektiivista järjestelmää, joka hillitsee kiinteistöhintojen nousua, ja lisäksi on mukautettava veropolitiikkaa keinottelun suitsemiseksi.

—

pitää tervetulleena, että komissio on alueiden komitean aikaisempien vaatimusten mukaisesti esittänyt 19. syyskuuta 2011 uuden lähestymistavan ilmoitusvelvollisuudesta vapautettujen yleisen taloudellisen edun mukaisten paikallis- ja sosiaalipalvelujen – mm. sosiaalisen asuntotarjonnan – soveltamisalan laajentamiseksi. Komitea muistuttaa, että on jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen tehtävä määritellä yleishyödylliset palvelut sosiaalisen asuntopolitiikan alalla sekä se, miten niitä tarjotaan. Komitea korostaa lisäksi, että komissio ei ole toimivaltainen määrittelemään sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen myöntämisperusteita eikä niitä kotitalouksien ryhmiä, joiden sosiaalisia perustarpeita markkinavoimat eivät yksin pysty täyttämään.

—

toivoo siksi, että sääntöjä, joilla asuntojen energiasaneerauksille annetaan oikeus EU:n rakennerahastojen tukeen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusteella, jatkettaisiin siten, että jokaisella alueella olisi enemmän harkintavaltaa sen suhteen, kuinka paljon varoja toimenpiteeseen myönnetään. Rakennerahastojen yhteydessä on toteutettava tehokkaasti kumppanuusperiaatetta ja jäsenvaltioita on kannustettava tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä ja rahastovarojen käytöstä päätettäessä.

—

korostaa, että sopimattomat asuinolot vaikuttavat merkittävällä tavalla terveyteen ja että asuntojen laadun parantaminen auttaa ehkäisemään kielteisiä terveysvaikutuksia, joita asukkaille aiheutuu liian ahtaasta, kosteasta, kylmästä tai huonosti ilmastoidusta asunnosta. Lisäksi asunnottomuus aiheuttaa stressiä ja pahoinvointia ja vaikuttaa haitallisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisön elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin.

Esittelijä

Alain HUTCHINSON (BE,PSE), Brysselin pääkaupunkialueen parlamentin jäsen

1.

toistaa kannattavansa Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta edistää älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua.

2.

panee mielenkiinnolla merkille, että asuntomarkkinoiden tasapaino on tunnustettu yhdeksi makrotalouden valvontataulun mahdollisista indikaattoreista uuden eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, sillä kyseisillä markkinoilla on suuri merkitys rahoitus- ja talousvakauden parantamisessa Euroopan tasolla.

3.

muistuttaa, että kohtuuhintainen ja laadukas asunto on jokaisen Euroopan unionin kansalaisen perustarve ja että alue- ja paikallisviranomaiset ovat useimmiten se taho, jonka puoleen asukkaat kääntyvät tämän tarpeen tyydyttämiseksi.

4.

korostaa näin ollen, että vaikka Euroopan unionilla ei ole erikseen määriteltyä toimivaltaa asuntopolitiikan alalla, unionin eri alojen politiikan vaikutusta asumiseen on tarpeen selvittää, sillä asuminen on tärkeällä sijalla edellä mainittujen Euroopan unionin pääasiallisten poliittisten tavoitteiden (talouden vakaus, ilmastonmuutoksen torjunta ja sosiaalinen osallisuus), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisen horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja perusoikeuskirjan 34 artiklan toteutumisen kannalta.

5.

Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisten on Lissabonin sopimuksen 14 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti säilytettävä täydet valtuudet määritellä oma asuntopolitiikkansa, erityisesti kun on kyse yleishyödyllisestä asuntopalvelusta, jotta kaikkia käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia hyödyntävä asuntopolitiikka vastaisi jatkossakin väestön tarpeita. Tällä tavoin paikallis- ja alueyhteisöille annetaan mahdollisuus vastata parhaalla mahdollisella tavalla koko Euroopan unionille yhteisiin haasteisiin.

6.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ottavat asuntopoliittisen vastuun ja että EU:n poliittiset linjaukset muodostavat tavoitetta tukevan kehyksen.

7.

suhtautuukin myönteisesti sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen energiasaneerauksille ja syrjäytyneiden väestönosien asuinolojen parantamishankkeille annettuun mahdollisuuteen saada tukea EU:n rakennerahastoista sekä ehdottaa, että mahdollisuutta tuen saamiseen jatketaan vuodesta 2014 eteenpäin.

8.

pitää tervetulleena, että komissio on alueiden komitean aikaisempien vaatimusten (1) mukaisesti esittänyt 19. syyskuuta 2011 (2) uuden lähestymistavan ilmoitusvelvollisuudesta vapautettujen yleisen taloudellisen edun mukaisten paikallis- ja sosiaalipalvelujen – mm. sosiaalisen asuntotarjonnan – soveltamisalan laajentamiseksi. Komitea muistuttaa, että on jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen tehtävä määritellä yleishyödylliset palvelut sosiaalisen asuntopolitiikan alalla sekä se, miten niitä tarjotaan. Komitea korostaa lisäksi, että komissio ei ole toimivaltainen määrittelemään sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen myöntämisperusteita eikä niitä kotitalouksien ryhmiä, joiden sosiaalisia perustarpeita markkinavoimat eivät yksin pysty täyttämään.

9.

yhtyy komission näkemykseen siitä, että kiinteistökuplien syntymistä on vältettävä, koska ne haittaavat sekä sosiaalista että rahoitusvakautta. Asuntoluottojen yhtenäismarkkinoihin sovellettavien komission ehdottamien uusien sääntöjen, jotka yhtäältä ulottuvat aikavälille ennen sopimuksen allekirjoittamista ja joilla toisaalta tähdätään mukautettujen puitteiden luomiseen luotonantoon osallistuville markkinatoimijoille, olisikin suojattava kuluttajia ja erityisesti köyhiä kotitalouksia paremmin, mutta ne eivät saa tehdä asunnon saantia mahdottomaksi. Uusi direktiivi ei saa rajoittaa olemassa olevia malleja, joilla mahdollistetaan sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen ostaminen omaksi tuki- ja seurantajärjestelyjen avulla ja jotka ovat erottamaton osa sosiaalista asuntopolitiikkaa. (3)

10.

korostaa, että asuntojen liian kalliit hinnat ovat aiheuttaneet taloudellisen epätasapainon, joka ei rajoitu pelkästään rahoitusalaan vaan vaikuttaa merkittävästi kotitalouksien kulutusalttiuteen. Köyhien kotitalouksien varoista keskimäärin 40 prosenttia kuluu Euroopassa asumiseen ja lämmitykseen (4), ja osuus kasvaa koko ajan.

11.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset pystyvät kustantamaan itselleen asunnon. Tätä varten vuokrankorotuksissa on noudatettava objektiivista järjestelmää, joka hillitsee kiinteistöhintojen nousua, ja lisäksi on mukautettava veropolitiikkaa keinottelun suitsemiseksi.

12.

kehottaa tukemaan sosiaaliseen asuntotarjontaan tehtäviä investointeja, mikä edellyttää sitä, että asuntoinvestointien riskien arvioinnissa otetaan huomioon sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen erityisluonne, sillä niihin ei liity samoja riskejä kuin muuhun kiinteistöalaan.

13.

katsoo, että EIP:n (Euroopan investointipankin) tulisi lisätä huomattavasti alalle suunnattuja investointejaan, sillä laadukas, energiatehokas ja kohtuuhintainen asuntotarjonta on osa paikalliseen taloudelliseen kehittämiseen tarvittavaa infrastruktuuria erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole julkista asuntopankkia. Myös myönnettävien lainojen ehtoja on parannettava ja otettava huomioon erityinen tarve luoda tietyille alueille runsas vuokra-asuntokanta, jolla voidaan kattaa sellaisen heikommassa asemassa olevan väestönosan tarpeet, jolla ei ole mahdollisuutta hankkia omistusasuntoa.

14.

muistuttaa, että asuntosektori tuottaa 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä ja on siksi ensisijainen kohdeala ilmastonmuutoksen torjunnassa. Komitea toteaa, että kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää kohentaa yli 30 vuoden ikäisten rakennusten kuntoa. Tällaisen rakennuskannan osuus on joillakin alueilla yli 70 prosenttia. Komitea korostaa lisäksi, että neljän asunnon energiasaneerauksen työmäärä vastaa yhtä uutta työpaikkaa, ja painottaa siksi alan merkittäviä myönteisiä ja rakenteellisia vaikutuksia työllisyyteen, talouskasvuun ja ympäristöön paikallistasolla.

15.

toivoo siksi, että sääntöjä, joilla asuntojen energiasaneerauksille annetaan oikeus EU:n rakennerahastojen tukeen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusteella, jatkettaisiin siten, että jokaisella alueella olisi enemmän harkintavaltaa sen suhteen, kuinka paljon varoja toimenpiteeseen myönnetään. Rakennerahastojen yhteydessä on toteutettava tehokkaasti kumppanuusperiaatetta ja jäsenvaltioita on kannustettava tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä ja rahastovarojen käytöstä päätettäessä.

16.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on asettanut painopisteeksi energian säästämisen ja energian nykyistä tehokkaamman käytön, sekä katsoo, että EU:n direktiivi energiatehokkuudesta (5) olisi hyväksyttävä ottamalla huomioon toissijaisuusperiaate. Komitea pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa varmistamaan, että energiankulutuksen ja energiaköyhyyden vähentämisvelvoitteiden vaikutukset muita heikommassa asemassa oleviin kotitalouksiin ovat myönteisiä ja että kunnostamisen edistämistoimilla tähdätään erityisesti energiaköyhyyden vähentämiseen perustamalla erityisiä kansallisia tai alueellisia rahastoja.

17.

korostaa lisäksi, että teknisen avun ohjelmia, jollainen on esimerkiksi Elena (paikallisten energiatehokkuussuunnitelmien laatiminen), ja asiaan erikoistuneita rahastoja (esimerkiksi Jessica, kokonaisvaltaisen kaupunkikehittämisen rahasto, joka hyödyntää rakennerahastoja) – molemmat olennaisia välineitä pantaessa täytäntöön kaupunginjohtajien ilmastosopimusta (Covenant of Mayors), jonka perustamiseen alueiden komitea vaikutti – olisi jatkettava ja laajennettava seuraavalla ohjelmakaudella.

18.

kannattaa komission lähestymistapaa, jossa pyrkimyksenä on vähentää elintapamme ja talouden organisaatiomallimme ympäristövaikutuksia, kuten komission lippulaivahankkeessa ”Resurssitehokas Eurooppa” (KOM(2011) 21) selostetaan, ja toteaa, että asuntosektorin sekä aluesuunnittelua ja kaupunkien elävöittämistä koskevan politiikan on osallistuttava aktiivisemmin tämän päämäärän tavoitteluun.

19.

on tyytyväinen komission halukkuuteen investoida talouden modernisointiin ja siihen, että kaikki kansalaiset voivat käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa, joka tarjoaa välineitä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

20.

kiinnittää huomiota kaikille ikä- ja väestöryhmille suunnatun sosiaalisen asuntotarjonnan kasvavaan kysyntään sekä alue- ja paikallisviranomaisten paineisiin vastata eri väestöryhmien tarpeisiin, ja pyytää, että kehiteltävät ikääntyvän väestön tarpeisiin suunnatut palvelut suunniteltaisiin vastaamaan kyseisen väestönosan tarpeita eli niin, että ne eivät ole teknisesti liian monimutkaisia tai liian kalliita. Komitea toteaa, että ikäihmiset köyhtyvät kaikissa Euroopan maissa, ja pyytää, että uuteen eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen sisällyttäisiin erityinen aktiivista ikääntymistä edistävä osio, jonka avulla koordinoidaan alan tutkimuksia ja jolla pyritään erityisesti kehittelemään kohtuuhintaisia ratkaisuja sitä varten, että ikäihmiset voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. On otettava huomioon, että kohtuullinen ja kannattava tapa vähentää avuntarvetta on parantaa nykyisen asuntokannan esteettömyyttä, mikä edistää väestön mahdollisuuksia jatkaa asumista omassa kodissaan ja helpottaa ihmisten kykyä solmia uudelleen sosiaalisia suhteita, kun heillä on paremmat mahdollisuudet elää itsenäisinä.

21.

toistaa, että kansalaisille on annettava keskeinen asema kokeiluluontoisissa huomispäivän kaupunkien (älykkäät kaupungit) kehittämishankkeissa siten, että niihin sisällytetään sosiaalista osallisuutta käsittelevä osio ja niissä edistetään käyttäjien osallistumista hankkeisiin. Käyttäjien rooli kaupunkien muutoksen pääasiallisina toteuttajina on tunnustettava, ja muutoshankkeissa on taattava sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jotta niiden vaikutukset olisivat kestäviä.

22.

katsoo, että olisi toteutettava laajempia passiivitalojen rakennustekniikoiden edistämisohjelmia, jotta käyttäjät omaksuisivat ne, ja että teknisen tutkimuksen lisäksi on tarpeen, että näitä näkyvyyden edistämiseen ja käyttäjien/kuluttajien huomioon ottamiseen tähtääviä toimia tuetaan EU:n rahoituksella.

23.

suhtautuu myönteisesti iäkkäiden ja vammaisten kotona asumista tukevien tietoteknisten sovellusten ja sähköisten hoitopalvelujen edistysaskeleisiin.

24.

kannattaa vuoteen 2020 ulottuvaa köyhyyden vähentämistä koskevaa Euroopan unionin tavoitetta, joka edellyttää jäsenvaltioilta ja alue- ja paikallisyhteisöiltä kunnianhimoisia täytäntöönpano-ohjelmia.

25.

korostaa, että sopimattomat asuinolot vaikuttavat merkittävällä tavalla terveyteen ja että asuntojen laadun parantaminen auttaa ehkäisemään kielteisiä terveysvaikutuksia, joita asukkaille aiheutuu liian ahtaasta, kosteasta, kylmästä tai huonosti ilmastoidusta asunnosta. Lisäksi asunnottomuus aiheuttaa stressiä ja pahoinvointia ja vaikuttaa haitallisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisön elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin.

26.

pyytää, että asumiseen liittyvä ulottuvuus otettaisiin näiden ohjelmien keskeiseksi osaksi ja että siihen kohdistettaisiin investointeja ja poliittisia toimia, joilla pyritään lisäämään kohtuuhintaisten ja kunnollisten omistus- ja vuokra-asuntojen tarjontaa.

27.

katsoo, että Eurostatin indikaattorit sosiaalisen osallisuuden asumiseen liittyvästä ulottuvuudesta (hinta, laatu) olisi julkaistava säännöllisesti, jotta voitaisiin arvioida alalla tapahtunutta edistystä, ja että niitä täydennettäisiin alueellisilla ja paikallisilla tilastoilla.

28.

katsoo, että on tärkeää ratkaista asunnottomuuden ongelma (6) ja että kaikkien politiikanalojen, joilla on vaikutuksia asunnottomuuteen, on osallistuttava koordinoidusti tähän työhön. Komitea pitää tähän liittyen tervetulleena Euroopan parlamentin päätöslauselmaa asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta (7) ja kehottaa komissiota toteuttamaan sen välittömästi.

29.

pyytää, että sosiaalinen innovointi saisi tukea köyhyydentorjuntafoorumista mutta myös tutkimuksen puiteohjelmasta, jotta voitaisiin testata uudenlaisia hallintomalleja toiminnalle, jolla pyritään parantamaan asunnonsaantia ja torjumaan asunnottomuutta. (8)

30.

pitää mielenkiintoisina Belgian Euroopan unionin puheenjohtajakaudella järjestetyn asunnottomuutta käsitelleen konsensuskonferenssin paneelin suosituksia ja muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevan tärkeästä asemasta kumppanuusjärjestelyjen perustamisessa asianomaisten toimijoiden kanssa sekä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan kasvattamisessa, joka on tarpeellinen, joskaan ei riittävä edellytys asunnottomuuden kitkemiselle.

31.

katsoo, että on tarpeen kehitellä eriytettyjä asumisratkaisuja yhä erilaisempiin tarpeisiin vastaamiseksi, ja ehdottaa vuokraamisen ja yksityisomistuksen eroa kaventavia vaihtoehtoja, kuten osuuskuntia, osaomistusta (shared equity) ja maaomaisuuden hoitoyhteisöjä. Komitea pyytää, että jäsenvaltiot tukisivat paikallis- ja alueviranomaisten ponnisteluja tarjonnan monipuolisuuden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi ottamalla huomioon tarpeelliset mekanismit asuntokannan ajanmukaistamiseksi eli välttäisivät omistusasumisen suosimista muiden asuinmuotojen kustannuksella.

32.

korostaa, että sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevässä komission tiedonannossa, joka on määrä julkaista vuoden 2011 lopussa, olisi määriteltävä sosiaalisen yritystoiminnan mahdollisuudet kehittää kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa.

33.

korostaa, että on tärkeää ehkäistä ja vähentää asuinalueiden haitallista erilaistumista kaupunki- ja sosiaalipoliittisin toimenpitein.

34.

toteaa, että sen lisäksi, että on olemassa mahdollisuus käyttää EU:n rakennerahastoja syrjäytyneiden ryhmien asuntohankkeisiin – tätä olisi jatkettava seuraavallakin ohjelmakaudella, sillä sen avulla on mahdollista päästä lopullisesti eroon kelvottomista asuinoloista – olisi myös tarpeellista, että EU:n rakennerahastot (ESR, EAKR) toimisivat yhtenäisemmin epäsuotuisten asuinalueiden kestävän kehityksen tukemiseksi. (9) Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että asuinalueiden kohentaminen ei kuitenkaan saa merkitä niiden muuttumista hienostoalueiksi ja että yhteiskuntaryhmien sekoittuminen on varmistettava erilaisin sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävin ohjelmin.

35.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että asuntopolitiikasta vastaavien ministerien epävirallisia kokouksia jatketaan, sillä niissä voidaan keskustella ja hahmottaa paremmin kansallisia politiikkoja ja tilanteita mutta myös määritellä kannat aiheisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi kansalliseen asuntopolitiikkaan ja erityisesti sen rahoitukseen.

36.

ehdottaa, että Eurostatin tehtäväksi annetaan laatia erityinen Eurobarometri-tutkimus asuinoloista ja asumisen hinnoista, kun otetaan huomioon asumisen tärkeys Euroopan unionin kansalaisten arkielämässä.

37.

ehdottaa, että kaupunkien asuntokysymyksiä käsittelevä Euroopan parlamentin laajennettu työryhmä kokoontuu säännöllisesti alueiden komitean kanssa pohtimaan unionin erityisesti kaupunkialalla harjoittaman politiikan asumiseen liittyvää ulottuvuutta.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/8

—

korostaa, ettei makroaluestrategia voi kattaa kaikkia toiminta aloja, vaan siinä on keskityttävä ennen kaikkea tietyn makroalueen haasteisiin ja ongelmiin, jotka on kartoitettava yhdessä kumppanien kanssa. Komitea toteaa, ettei makroalueella toiminnallisena alueena ole ennalta määrättyjä rajoja ja että sen määrittely riippuu tiiviisti niiden yhteisten haasteiden laadusta ja määrästä, joihin on määrä tarttua.

—

katsoo, että tällä lähestymistavalla voidaan antaa konkreettinen sisältö alueellisen koheesion tavoitteelle.

—

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian merkittävä lisäarvo perustuu EU:n Länsi-Balkanin alueeseen kiinnittämään huomioon, että strategia on merkittävä tekijä alueiden sovinnon kannalta ja että se edistää myös Euroopan integraatiota.

—

muistuttaa, että strategian piiriin kuuluu kolme jäsenvaltiota (Italia, Kreikka ja Slovenia), kaksi ehdokasvaltiota (Kroatia ja Montenegro) ja kolme mahdollista ehdokasvaltiota (Albania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Serbia). Komitea tähdentää, että meriulottuvuuden ohella makroalueellisessa lähestymistavassa on otettava huomioon kyseisen alueen kaikki keskeiset ongelmat (esimerkiksi ympäristön suojelu ja säilyttäminen, energia, ilmastonmuutos, tutkimus ja innovointi).

—

muistuttaa, että kun sovelletaan komission kolmea kieltoa (ei uusia säännöksiä, ei uusia instituutioita eikä uusia määrärahoja), tulisi samalla sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen soveltaminen ja valvonta makroalueella; foorumin, verkon tai alueellisen ryhmittymän perustaminen; olemassa olevien taloudellisten resurssien yhdessä sovittu hyödyntäminen.

Esittelijä

Gian Mario SPACCA (IT, ALDE), Marchen aluehallituksen puheenjohtaja

1.

on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi lokakuussa 2009 Itämeren strategian. Näin käynnistettiin menettely, jonka avulla eräät Euroopan alueet ovat löytäneet tai löytämässä makroaluestrategian välineestä mahdollisen ratkaisun ongelmiin, jotka liittyvät tasapainoiseen ja kestäväpohjaiseen kehitykseen.

2.

muistuttaa, että AK on alusta lähtien ollut mukana laatimassa unionin makroaluestrategioita, sillä ne edistävät alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista, kunhan ne tuovat lisäarvoa EU:n kannalta.

3.

on tyytyväinen siihen, että 13. huhtikuuta 2010 järjestetyssä konferenssissa ”Euroopan makroalueet: alueyhteistyöhön perustuva integraatio” monet Euroopan alueet vahvistivat kiinnostuksensa aihetta kohtaan. Alueiden komitean järjestämässä konferenssissa käytyjen keskustelujen ja pohdintojen perusteella voidaan todeta, että makroalue voi olla alueellisen yhteistyön innovatiivinen rakenne alueiden välisellä ja ylikansallisella tasolla, ja sen avulla voidaan vahvistaa poliittisten toimien yhtenäisyyttä ja koordinointia eri aloilla, rationalisoida varojen käyttöä, hyödyntää alue- ja paikallisviranomaisten roolia monitasoisen hallinnon periaatteiden pohjalta ja ottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot laajasti mukaan toimiin.

4.

katsoo, että makroalueellinen lähestymistapa voi menetelmien ja toiminta-alojen kautta nivoutua tiiviisti muihin unionin poliittisiin strategioihin, kuten Eurooppa 2020 -strategiaan, koheesiopolitiikkaan ja yhdennettyyn meripolitiikkaan.

5.

korostaa, ettei makroaluestrategia voi ominaispiirteidensä vuoksi kattaa kaikkia toiminta-aloja, vaan siinä on keskityttävä ennen kaikkea tietyn makroalueen haasteisiin ja ongelmiin, jotka on kartoitettava yhdessä kumppanien kanssa. Yhteistyöperiaatteet on tässä yhteydessä nivottava toissijaisuusperiaatteeseen.

6.

toteaa, ettei makroalueella toiminnallisena alueena ole ennalta määrättyjä rajoja ja että sen määrittely riippuu tiiviisti niiden yhteisten haasteiden laadusta ja määrästä, joihin on määrä tarttua. Sen vuoksi makroalueiden toimintakehysten olisi perustuttava ratkaistavissa oleviin ongelmiin keskittyviin konkreettisiin yhteistyökriteereihin (joiden pohjana ovat maantieteelliset yhteydet). Tällä tavoin tulisi varmistaa aiempaa parempi yhteys muihin alueisiin, esimerkiksi Keski-Eurooppaan sekä Alppien ja Tonavan alueeseen.

7.

katsoo, että tässä mielessä makroaluestrategiasta saattaa muodostua tärkeä väline, jonka avulla voidaan antaa konkreettinen sisältö Lissabonin sopimuksessa nimenomaan mainitulle alueellisen koheesion tavoitteelle ja vahvistaa ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden liittymistä Euroopan unioniin ”vanhojen” ja ”uusien” jäsenvaltioiden – ja myös EU:n ulkopuolisten maiden – alueiden yhteisten intressien kannustamana, kuten Euroopan unionin Itämeren strategian ja Tonavan aluetta koskevan strategian tarjoamat esimerkit osoittavat.

8.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian merkittävä lisäarvo perustuu siihen, että se tuo esille EU:n Länsi-Balkanin alueeseen kiinnittämän huomion, joka on aiemmin ilmennyt Keski- ja Itä-Euroopan alueiden integroitumisen yhteydessä.

9.

katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia on merkittävä tekijä Adrian- ja Joonianmeren itäisten alueiden sovinnon kannalta, ja että samalla sen avulla tunnustetaan ja löydetään uudelleen yhdistävät arvot, jotka ovat vuosisatoja yhdistäneet kyseisiä rannikkoalueita.

10.

korostaa, että makroaluestrategian lisäetuna on mahdollisuus vahvistaa alueellista yhteistyötä sekä edistää Euroopan integraatiota näillä myös laajempaan Välimeren alueeseen kuuluvilla seuduilla.

11.

korostaa, ettei makroalue ole uusi institutionaalinen taso Euroopan unionissa vaan verkosto, toimintatapa tai paremminkin yhteinen toimenpide, johon osallistuu erilaisia eurooppalaisia, valtiollisia, alueellisia ja paikallisia toimijoita ja jonka piiriin kuuluu erilaisia politiikanaloja ja rahoitusohjelmia. Kaikkien toimijoiden, välineiden ja aloitteiden joustava verkottuminen ilman turhaa byrokratiaa onkin toivottavaa.

12.

toteaa, että Adrian- ja Joonianmeri muodostavat kansainvälisen merialueen ja kansainvälisen alueen. Historiallisesti, maantieteellisesti ja taloudellisesti sekä ympäristön ja yhteiskunnan kannalta alueen maiden vuorovaikutus on aina ollut keskeisessä asemassa. Adrian- ja Joonianmeri ovat tärkeitä merialueita ja merellisiä (ekologisia) ympäristöjä Euroopassa. Ne virtaavat keskeiseen Välimereen, joka on puolisuljettu meri ja jossa vesi vaihtuu hitaasti.

13.

painottaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroalueeseen kuuluu kyseisiin meriin rajoittuvia EU:n jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita ja mahdollisia ehdokasvaltioita. Alue on taloudellisesti, kulttuurisesti ja ympäristön kannalta hyvin epäyhtenäinen. Länsi-Balkanin maiden käynnissä olevan EU-jäsenyysprosessin myötä Adrian- ja Joonianmerellä vaikuttaa yhteisen perinnön lisäksi yhä enemmän myös henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuminen.

14.

muistuttaa, että strategian piiriin kuuluva maantieteellinen alue kattaa kolme jäsenvaltiota (Italia ja etenkin sen Adrian- ja Joonianmereen rajoittuvat alueet, Kreikka ja Slovenia), kaksi ehdokasvaltiota (Kroatia ja Montenegro) sekä kolme mahdollista ehdokasvaltiota (Albania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Serbia). Alue on merialueita lukuun ottamatta kooltaan lähes 450 000 neliökilometriä, ja sillä asuu noin 60 miljoonaa ihmistä. Alue ulottuu kyseisiä merialueita laajemmalle ja on alueita yhdistävän luonteensa vuoksi kansoja ja instituutioita toisiinsa liittävä rengas, joten se soveltuu hyvin sellaisen yhteisen strategian kehittämisen kohteeksi, jonka avulla voidaan luoda mahdollisuuksia kestäväpohjaista kehitystä varten ja optimoida ajatusten, henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vaihtoa.

15.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren alue on ”puolisuljettu meri” ja tulevaisuudessa yhä enemmän Euroopan unionin ”sisämeri”. Merialue muistuttaa Itämeren aluetta, sillä molemmat ovat vesialtaita, joilla on samankaltaisia ongelmia ja haasteita, ja molemmat ”yhdistävät” jäsenvaltioita ja unionin ulkopuolisia maita. Molemmat muodostavat myös Tonavan alueen luonnollisen meriyhteyden.

16.

painottaa, että kaikki Euroopan alueet ovat keskenään toiminnallisessa yhteydessä ja että jos Itämeren ja Tonavan alueet yhdistettäisiin Adrian- ja Joonianmeren alueeseen, niin kuin olisi suotavaa, vahvistettaisiin ja täydennettäisiin luontevasti unionin alueellisen yhteistyön politiikkaa.

17.

panee merkille, että Adrian- ja Joonianmeren alueella on 1970-luvun lopulta lähtien toiminut erilaisia organisaatioita ja aloitteita. Niistä tärkeimmät ovat seuraavat:

Lisäksi on olemassa lukuisia verkostoja infrastruktuurin (kuten pohjoisen Adrianmeren satamajärjestö North Adriatic Port Association, NAPA), kulttuurin sekä perus- ja ammattikoulutuksen aloilla.

18.

muistuttaa, että Euroopan unioni toteuttaa alueella merkittäviä toimia, jotka rahoitetaan temaattisista ohjelmista (liikenne, energia, ympäristö jne.), unionin koheesiopolitiikan kansallisista ja alueellisista ohjelmista (tavoitteet 1 ja 2) sekä eurooppalaisista alueellisista yhteistyöohjelmista, joista mainittakoon Adrianmeren alueella toteutettava rajatylittävän yhteistyön ohjelma IPA CBC ja vastaavanlaiset rajatylittävän yhteistyön ohjelmat (esimerkiksi Italian ja Slovenian ja Italian ja Kreikan kesken) sekä valtioiden välisen yhteistyön ohjelmat (Keski-Euroopan ohjelma Central Europe – CE, Kaakkois-Euroopan ohjelma South East Europe – SEE, Välimeren ohjelma MED ja Alppien alueen ohjelma Alpine Space). Lisäksi toimia rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta sekä liittymistä valmistelevasta tukivälineestä IPAsta. Euroopan unionin makroaluestrategian tarve ja lisäarvo perustuvat kyseisten ohjelmien, valtio-, alue- ja paikallistasolla toteutettujen ohjelmien sekä Euroopan investointipankin investointien, paikallisen luottojärjestelmän ja yksityisten toimijoiden välisen vahvan integraation etuihin. Komitea korostaa tässä yhteydessä, ettei tällainen prosessi voi rajoittua hallitustenväliseen lähestymistapaan vaan edellyttää poliittisen ja institutionaalisen kannustimen välitöntä soveltamista sekä EU:n toimielinten teknistä asiantuntemusta.

19.

korostaa, että kyseinen laaja yhteysverkosto on merkittävä viitepohja ja välttämätön perusta kehitettäessä paikallis- ja aluepolitiikkojen eurooppalaista ulottuvuutta. Rajatylittävien, valtioiden välisten ja alueidenvälisten kumppanuusjärjestelmien tukeminen on strategista aluetasolla, ja se edistää paikallisviranomaisten, alueiden ja keskushallinnon vuoropuhelu- ja yhteistyöjärjestelmien luomista Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

20.

katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren aloitteessa voi ominaispiirteidensä ja etenkin sen jäsenvaltioiden vesien ja rannikkoalueiden suojeluun liittyviä aiheita kohtaan osoittamien intressien vuoksi tulla muita enemmän esiin välimerellinen ulottuvuus. Maantieteellisten intressien ja niihin liittyvien kysymysten vuoksi Adrian- ja Joonianmeren aloite tuo lisäarvoa alueen vakauttamisprosesseihin ja etenkin pyrkimyksiin integroitua eurooppalaiseen alueeseen luomatta päällekkäisyyksiä muiden eri tavoin järjestyneiden ja eri asemassa olevien instituutioiden kanssa.

21.

muistuttaa, että Adrian- ja Joonianmeren neuvosto, jonka muodostavat Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien maiden ulkoministerit, hyväksyi 5. toukokuuta 2010 Anconassa julkilausuman, jossa kannatettiin ehdotusta Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiasta ja kehotettiin jäsenvaltioita (Italia, Kreikka ja Slovenia) edistämään sen hyväksymistä unionin toimielimissä.

22.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren neuvosto antoi Brysselissä 23. toukokuuta 2011 julkilausuman, jossa suhtaudutaan myönteisesti Eurooppa-neuvoston 13. huhtikuuta 2011 tekemään päätökseen kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tulevia makroalueita käsitteleviä toimiaan ja vahvistetaan sitoumus tukea Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaa, joka on määrä toteuttaa yhteistyössä Euroopan komission kanssa ja johon valtio-, alue- ja paikallistason instituutiot osallistuvat.

23.

painottaa, että Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien kansallisten parlamenttien puhemiehet antoivat 8. ja 9. konferensseissaan, jotka pidettiin Barissa Italiassa 29. huhtikuuta 2010 ja Budvassa Montenegrossa 11. huhtikuuta 2011, erilliset loppujulistukset, joissa vakuutetaan, että parlamentit sitoutuvat tehostamaan toimia kaikkien aloitteeseen kuuluvien Länsi-Balkanin maiden EU-liittymisprosessin edistämiseksi, ja kehotetaan unionin toimielimiä kehittämään Kaakkois-Eurooppaa varten Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia.

24.

muistuttaa, että strategian piiriin kuuluvien alueiden toiminnallinen keskus on Adrian- tai Joonianmerellä. Adrianmeren vastakkaisten rantojen ja sisämaan maisema- ja ympäristöerot ovat merkittäviä geomorfologisten ominaispiirteiden, taajamakehityksestä johtuvan huomattavan paineen ja väestökehityksen erojen vuoksi. Alueella on myös tiiviitä yhteyksiä ja vuorovaikutussuhteita Itävallan alueisiin sekä Välimeren keski- ja itäosiin.

25.

toteaa, että eräillä rannikkoalueilla kaupungistumisella on huomattava vaikutus, joka on erityisen vahva etenkin teollisuus- ja matkailukeskittymissä. Voimakas tuotantokäyttö, paikallinen kysyntä ja tästä aiheutuneet rannikon luontotyyppien muutokset ovat johtaneet laajalle levinneeseen ylikuormitukseen ja luonnonympäristön jatkuvaan vähenemiseen. Tästä huolimatta on olemassa merkittäviä luontoalueita sekä kansallisia ja alueellisia suojelualueita.

26.

tuo esiin, että eräillä rannikkoalueilla maiseman ja ympäristöperinnön jatkuvuus on kehitysprosessien vuoksi yhä uhanalaisempaa. Kyseisillä alueilla havaittavia ilmiöitä ovat viemäröinnin ja jätehuollon puutteet, rannikon lisääntyvä kaupungistuminen sekä liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon jatkuvat haitta-ainepäästöt.

27.

painottaa, että Euroopan unionin Adrian- ja Joonianmeren strategia on laajassa mielessä arvokas väline paitsi kyseisille alueille, myös EU:lle kokonaisuudessaan. Se on täysin älykästä, kestäväpohjaista ja osallistavaa kehittämistä koskevien EU:n strategisten suuntaviivojen ja etenkin Eurooppa 2020 -strategian mukainen. Strategisen suunnittelun on määrä käynnistyä vuonna 2012 tai 2013, jotta voidaan varmistaa edellä mainittu yhdenmukaisuus sekä suurin mahdollinen yhtenäisyys monivuotisen rahoituskehyksen, siihen liittyvien yhteisten strategisten puitteiden ja toimintaohjelmien painopisteiden kanssa.

28.

katsoo, että jos Adrian- ja Joonianmeren strategialle olisi määriteltävä tavoite, se olisi ”yhdistää ja suojella”. Strategian tarkoituksena on saattaa makroalueen alueet yhteen kestävän kehityksen edistämiseksi sekä suojella herkkää meri-, rannikko- ja sisämaaympäristöä. Kaksi eurooppalaista makrostrategiaa – Itämeren ja Tonavan alueen strategia – sekä EU:n Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia ja EU:n tulevat strategiat (1) voivat muodostaa myös perusrakenteisiin liittyviä yhteyksiä ja synergioita, joihin viitataan yleisten asioiden neuvoston 13. huhtikuuta 2011 antamien päätelmien 18 kohdassa. Ne voivat parhaassa tapauksessa muodostaa Pohjois- ja Etelä-Euroopan yhdistävän akselin, ja tässä yhteydessä Adrian- ja Joonianmeren makroalue, johon voisivat kuulua myös Välimeren keski- ja itäosat, vahvistaisi ja helpottaisi Kaakkois-Euroopan yhteyksiä muuhun maailmaan pidentämällä Itämeri–Adrianmeri-käytävää ja sen yhteyttä intermodaalisiin verkkoihin 29. kesäkuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa KOM(2011) 500 lopullinen esitetyllä tavalla. Koska Adrian- ja Joonianmeren alueen strategia ja Tonavan alueen strategia saattavat mennä maantieteellisesti pitkältikin päällekkäin, Euroopan komission olisi huolehdittava asianmukaisista yhteensovittamismekanismeista.

29.

katsoo, että merialue määritellään siihen rajoittuvien ja sen yhdistämien maiden ja alueiden yhteiseksi resurssiksi sekä niiden yhteiseksi omaisuudeksi, jota on suojeltava. Meri tarvitsee myös yhteisiä toimia vaurauden ja kehityksen luomiseksi. Meri on herkkä järjestelmä, ja tämä pitää paikkansa etenkin Adrian- ja Joonianmeren osalta, sillä ne ovat meriä, joiden Välimereen yhdistyvät vedet vaihtuvat hitaasti; Välimeri puolestaan on puolisuljettu meri. Adrian- ja Joonianmeren ympäristön säilyttämiseksi Adrian- ja Joonianmeren strategiaan tulisi nivoa asianmukaisia meristrategioita.

30.

toteaa, että tästä näkökulmasta Adrian- ja Joonianmeren makroaluetta voidaan pitää merellisenä yhteisönä. Strategia tuo näin ollen mukanaan suunnitteluasiakirjojen ohella myös konkreettisia ja näkyviä toimia, joilla pyritään vastaamaan alueen kohtaamiin haasteisiin. Valtioiden, alueiden ja muiden sidosryhmien on johtavina kumppanitahoina kannettava vastuunsa tietyillä painopistealoilla ja yhdennetyn meripolitiikan, liikennepolitiikan ja yleiseurooppalaisiin käytäviin nivoutuvien satamajärjestelmien mukaisissa lippulaivahankkeissa.

31.

tähdentää, että meriulottuvuuden ohella makroalueellisessa lähestymistavassa on otettava huomioon Adrian- ja Joonianmeren makroalueen kaikki nykyiset keskeiset ongelmat ympäristön suojelemisesta ja säilyttämisestä energia-asioihin, ilmastonmuutoksesta tutkimukseen ja innovointiin, pohjaveden suojelusta kulttuuriresursseihin, kilpailukykyyn ja työpaikkojen luomiseen, kauppaan, logistiikkaan ja julkishallinnon johtajien koulutukseen Adrian- ja Joonianmeren alueella.

32.

palauttaa mieliin Euroopan komission kannan, jonka mukaan makroaluestrategioiden kehityksessä sovelletaan tällä hetkellä kolmea kieltoa: ei uusia säännöksiä, ei uusia instituutioita eikä uusia määrärahoja. Komitea toistaa kuitenkin katsovansa, että samalla tulisi sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen yhteisesti sovittu soveltaminen ja valvonta makroalueella, EU:n toimielinten organisoiman alue- ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden sekä eturyhmien foorumin, verkon tai alueellisen ryhmittymän perustaminen sekä sopiminen EU:n olemassa olevien taloudellisten resurssien hyödyntämisestä makroaluestrategioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

33.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan Euroopan komissiolle vuosiin 2012–2013 mennessä tehtäväksi Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian kehittämisen. Mikäli keskustelussa päästään riittävän pitkälle, strategia voi edustaa unionitasolla yhteisön toimielinten vastuullista valintaa, sillä näin voidaan saavuttaa yhteisymmärrys ja samalla luoda käytännöllinen lähestymistapa makroaluestrategian kolmeen peruspilariin nähden ja vaikuttaa uuteen ohjelmakauteen vuosina 2014–2020.

34.

toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin liittyvän kysymyksen osalta Adrian- ja Joonianmeren alueelle on Itämeren ja Tonavan alueen tapaan mahdollista määritellä eurooppalainen strategia, jossa hyödynnetään lukuisia jo olemassa olevia yhteistyöverkkoja sekä moninaisia jo käynnistettyjä aloitteita, ohjelmia ja hankkeita sekä mukautetaan eri toimijoiden käytössä olevia välineitä ja koordinoidaan ne. Näin vakiinnutetaan osaltaan valtioiden välistä ja sisäistä integraatioprosessia kansalaisyhteiskunnan osallistuessa yhä enemmän päätöksentekoprosessiin ja konkreettisten toimien toteutukseen.

35.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroalueen strategia voi toimia erinomaisena käytännössä sovellettavana monitasoisen hallinnon esimerkkinä, sillä se luo mahdollisuuksia yhteistyön ja vuorovaikutuksen hyödyntämiseen ja optimointiin kaikille niille toimijoille, joita kyseisen alueen suuret haasteet koskevat.

36.

muistuttaa, että tässä vaiheessa, jossa suurin osa toimista pohjautuu unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia aloja koskeviin oikeusperustoihin, komission on aluksi rajoituttava esittämään tiettyjä toimia, joita kehitetään kaikkien asianomaisten hallintotasojen yhteistyöllä kulloistenkin toimivaltuuksien ja velvollisuuksien mukaisesti. Myöhemmin se voi koordinoida ja seurata strategiaa, helpottaa sen toteutusta ja ryhtyä jatkotoimiin. Tehtävän suorittamisessa komission on turvauduttava mahdollisuuksien mukaan jo olemassa oleviin rakenteisiin.

37.

katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren neuvoston (Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien maiden ulkoasiainministerit) antamien julkilausumien sekä pakottavien ongelmien ja nykyisten haasteiden valossa Adrian- ja Joonianmeren eurooppalaisen strategian laatiminen on aloitettava välittömästi. Alueiden komitea kehottaakin Eurooppa-neuvostoa antamaan Euroopan komission tehtäväksi kyseisen strategian laatimisen.

38.

kehottaa – Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien maiden parlamenttien puhemiesten konferensseissa annettujen julkilausumien perusteella sekä EU:n liittymisprosessin loppuunsaattamisen strateginen arvo huomioon ottaen – Euroopan parlamenttia esittämään vahvan poliittisen aloitteen Adrian- ja Joonianmeren makroaluetta käsittelevän Euroopan unionin strategian käynnistämiseksi.

39.

kehottaa Euroopan parlamenttia, joka laatii parhaillaan yhdennetyn meripolitiikan toteuttamista, aluevesien hallinnointia ja kuljetuspolitiikkaa käsitteleviä merkittäviä asiakirjoja, ottamaan huomioon Adrian- ja Joonianmeren makroalueellisen ulottuvuuden.

40.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia on täydellisesti sopusoinnussa sen kanssa, että laaditaan raja-alueiden yhteistyöhön keskittyviä euroalueita ja kehitetään eurooppalaisia rakenteita rajatylittäville, ylikansallisille ja alueidenvälisille hankkeille eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) muodossa.

41.

suosittaa, että makroaluestrategiat nivotaan täysimääräisesti Euroopan unionin politiikkoihin ja etenkin vuoden 2013 jälkeisen ajan koheesiopolitiikkaan alueyhteistyötä käsittelevillä aloilla (etenkin kun ajatellaan rajatylittävää ja kansainvälistä yhteistyötä), jotta seuraavan ohjelmakauden (2014–2020) alueellisilla toimintaohjelmilla voitaisiin edistää makroaluestrategioiden tehokasta toteuttamista.

42.

kehottaa komissiota – yleisten asioiden neuvoston 13. huhtikuuta 2011 antamien päätelmien 21 kohdan sekä 23.–24. kesäkuuta 2011 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmien mukaisesti ja ottaen huomioon, että valtiolliset ja paikalliset instituutiot ovat jo pitkään suunnitelleet makroaluestrategiaa – seuraamaan välittömästi ja huolellisesti käynnissä olevia, Adrian- ja Joonianmeren alueita koskevia strategisia hankkeita, jotka on hyväksytty tai joita ollaan hyväksymässä. Komitea kehottaa komissiota toteuttamaan käsillä olevan lausunnon kohdassa 32 mainitut kolme toimenpidettä.

43.

pitää ehdottoman välttämättömänä ja kiireellisenä, että makroalueiden roolia ja tehtävää tutkitaan edelleen ja että ne määritellään asianomaisen vihreän kirjan yhteydessä, kuten se on jo kehottanut päätöslauselmassaan Euroopan komission vuoden 2010 lainsäädäntö- ja työohjelmasta.

44.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren strategia perustuu toissijaisuusperiaatteen soveltamiseen. Siinä käsitellään aiheita ja ongelmia, joita ei voida ratkaista pelkästään paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

45.

toteaa, että strategia on määrä laatia laajan julkisen kuulemisen pohjalta. Kuuleminen on toteutettava ottaen huomioon EU:n Itämeren ja Tonavan alueen strategioista saadut kokemukset ja tiiviissä yhteistyössä alueen verkostojen ja organisaatioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisia ja muita tärkeitä kumppanitahoja edustavan alueiden komitean kanssa.

46.

muistuttaa, että avoimuutta, näkyvyyttä ja makroaluestrategioiden välistä hyvien käytänteiden vaihtoa käsittelevän yleisten asiain neuvoston 13. huhtikuuta 2011 antaman suosituksen mukaisesti Adrian- ja Joonianmeren makroalueen kumppanitahot järjestivät Open Days -tapahtumassa vuonna 2011 arviointitilaisuuden makroalueisiin liittyvistä aiheista ja tarkastelivat etenkin ehdotusta Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaksi. Tässä yhteydessä käytiin keskustelu, johon osallistui kumppanitahoihin kuuluvien 13 alueen ja kunnan edustajia, ja järjestettiin julkisille ja yksityisille kumppanitahoille seminaari, jossa esiteltiin parhaillaan toteutettavia erityishankkeita.

47.

antaa puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, nykyiselle neuvoston puheenjohtajamaalle sekä puheenjohtajakolmikon kumppaneille.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/14

—

katsoo, että järkevän sääntelyn tulisi vähentää byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa sekä kansalaisten ja sidosryhmien että alue- ja paikallisviranomaisten hyväksi. Komitea vastustaa kuitenkin ainoastaan sääntelyn määrään perustuvaa lähestymistapaa.

—

panee merkille, että järkevän sääntelyn paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen sekä AK:n siihen liittyviin toimiin ja valmiuksiin viitataan nykyään yhä useammin; näin tunnustetaan Euroopan paikallisviranomaisten ja alueiden rooli EU:n poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännön täytäntöönpanossa.

—

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n muita toimielimiä kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota paikallis- ja aluehallintoon suunniteltaessa lainsäädäntöä, arvioitaessa sen vaikutuksia ja etsittäessä keinoja EU:n politiikkojen täytäntöön panemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

—

katsoo, että Euroopan unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen (EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artikla) ohella niin sosiaalisia vaatimuksia (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla) ja ympäristönsuojeluvaatimuksia (mainitun sopimuksen 11 artikla) käsittelevät Lissabonin sopimuksen horisontaaliset lausekkeet kuin Eurooppa 2020 -strategian kolmoistavoitekin edellyttävät vaikutustenarviointeja, joissa tarkastellaan tasapuolisesti sääntelyn alueellisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia seurauksia.

—

ilmoittaa halukkuutensa avustaa EU:n toimielimiä näissä pyrkimyksissä, jos niissä tarvitaan tietoja paikallis- ja alueviranomaisilta, mutta muistuttaa samalla rajallisista voimavaroistaan ja ydintehtävästään.

—

katsoo, että EU:n toimielimillä tulisi olla yhteinen lähestymistapa vaikutustenarviointeihin ja että AK:n tulisi olla mukana tällaista lähestymistapaa laadittaessa.

—

kannattaa suunnitelmaa tarkistaa AK:n ja Euroopan komission yhteistyösopimusta. Sopimuksessa tulee ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat institutionaaliset muutokset, tarve alkaa soveltaa monitasoista hallintoa sekä AK:n poliittisen roolin kehittyminen. Siinä tulee lisäksi määrätä vaikutustenarviointien yhteydessä tehtävän yhteistyön parantamisesta ja kehittämisestä sekä sellaisen menettelyn laatimisesta, jolla AK voi antaa panoksensa säädöskäytännön parantamisesta laadittavaan vuosikertomukseen.

Esittelijä

Graham TOPE (UK, ALDE), Suur-Lontoon Suttonin kaupunkipiirin valtuutettu

Viiteasiakirjat

Komission tiedonanto – Järkevä sääntely Euroopan unionissa KOM(2010) 543 lopullinen

Komission kertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (17. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2009”)

KOM(2010) 547 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti järkevän sääntelyn käsitteeseen, jolla vahvistetaan ja laajennetaan ajatusta EU:n poliittisesta prosessista, jossa lainsäädäntöä jatkuvasti tarkistetaan ja sopeutetaan uusiin haasteisiin ja olosuhteisiin perusteellisen arvioinnin ja täytäntöönpanosta saatujen käytännön kokemusten pohjalta.

2.

katsoo, että järkevän sääntelyn tulisi vähentää byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa sekä kansalaisten ja sidosryhmien että alue- ja paikallisviranomaisten hyväksi. Komitea vastustaa kuitenkin ainoastaan sääntelyn määrään perustuvaa lähestymistapaa, sillä poliittiset painopisteet eivät saa jäädä toissijaisiksi lainsäädännön kokonaismäärää koskevien näkökohtien rinnalla. Komitea toivookin, että vaikutustenarvioinneissa pohditaan myös EU:n sääntelyn puuttumisen kustannuksia.

3.

pahoittelee sitä, ettei järkevän sääntelyn välineitä näytetä sovellettavan delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin (”komitologiaan”). Näiden menettelyjen valvonta ja avoimuus on riittämätöntä.

4.

panee merkille, että järkevän sääntelyn paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen sekä AK:n siihen liittyviin toimiin ja valmiuksiin viitataan nykyään yhä useammin; näin tunnustetaan Euroopan paikallisviranomaisten ja alueiden rooli EU:n poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännön täytäntöönpanossa.

5.

toteaa, että useimmissa AK:n lausunnoissa on ilmaistu huoli siitä, missä määrin paikallis- ja alueviranomaisia kuullaan tai miten ne voivat osallistua EU:n aloitteiden valmisteluun. Lausunnoissa kehotetaan usein ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset paremmin mukaan uusien politiikkojen ja lainsäädännön valmisteluun, niiden mahdollisten vaikutusten arviointiin ja niiden täytäntöönpanoon.

6.

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n muita toimielimiä kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota paikallis- ja aluehallintoon suunniteltaessa lainsäädäntöä, arvioitaessa sen vaikutuksia ja etsittäessä keinoja EU:n politiikkojen täytäntöön panemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

7.

suhtautuu näin ollen myönteisesti aikeeseen tarkistaa nykyisiä kuulemismenettelyjä ja pidentää vastausaikaa.

8.

katsoo, että kuulemisten tulokset tulisi julkaista ja niitä tulisi analysoida kiinnittäen huomiota esim. seuraaviin kysymyksiin: miten vastauksia hyödynnettiin ehdotusta laadittaessa tai muutettaessa, mitkä vastaukset tai niiden osat jätettiin käyttämättä jne.

9.

toistaa huolensa siitä, että avoimet kuulemismenettelyt suosivat sellaisia vastaajia, joilla on hyvä organisaatio ja hyvät resurssit tai jotka edustavat vähemmistöjen erityisintressejä. Näin ollen komitea antaa edelleen paljon arvoa sekä paikallis- ja aluehallintoa edustavien järjestöjen vastauksille että muille vastauksille.

10.

panee merkille hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän korkean tason ryhmän (Stoiberin ryhmä) toimet.

11.

toistaa huolensa siitä, että mainittu ryhmä ja Euroopan komissio keskittyvät lähes yksinomaan EU:n lainsäädännön pienyrityksille aiheuttamaan suoraan rasitukseen. Komitea toteaa tämän haittaavan merkittävästi talouskasvua ja muistuttaa, että kansallisia/alueellisia/paikallisia viranomaisia koskevat raskaat raportointivelvoitteet muuttuvat ennen pitkää kansalaisia tai kansallisella tai valtiotasoa alemmalla tasolla toimivia yrityksiä koskeviksi hallinnollisiksi rasitteiksi. Näin ollen komitea katsoo, että myös paikallisten ja alueellisten elinten rasitteita tulisi käsitellä ja lieventää.

12.

suhtautuu myönteisesti ryhmän käsillä olevaan aloitteeseen tunnistaa parhaat käytänteet, jotka koskevat uusien lakien täytäntöönpanoa hallinnollisesti vähemmän rasittavalla tavalla, ja kehottaa AK:ta osallistumaan aktiivisesti asiaa koskevien paikallis- ja aluetason parhaiden käytänteiden keräämiseen antamalla aiheesta erityinen lausunto sekä hyödyntämällä Stoiberin ryhmässä mukana olevan AK:n pysyvän tarkkailijan panosta. Komitea korostaa kuitenkin tässä yhteydessä, että EU:n painopisteen tulisi olla liiallisten hallinnollisten rasitteiden syntymisen ehkäisemisessä.

13.

panee merkille Euroopan komission kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista vuodelta 2010 (18. kertomus paremmasta säädöskäytännöstä) ja katsoo kertomuksen olevan osoitus siitä, että komissio ottaa AK:n laatiman toissijaisuusanalyysin huomioon.

14.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen myötä jokaiseen esitykseen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi EU:n säädökseksi on myös liitettävä arvio sen mahdollisista vaikutuksista, ja tässä arviossa tulee ottaa huomioon myös paikallis- ja aluetaso.

15.

korostaa jälleen sekä vaikutusten ennakko- että jälkiarvioinnin merkitystä politiikkojen muotoilussa ja lainsäädännössä ja suhtautuu samalla myönteisesti jälkiarviointien roolin vahvistamiseen.

16.

katsoo, että EU:n lainsäädännön yksinkertaistamisessa ja parantamisessa on löydettävä tasapaino ennalta laadittavien vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien välillä ja samalla on varmistettava, etteivät kyseiset arvioinnit lisää eri hallintotasojen hallinnollisia rasitteita.

17.

panee merkille vaikutustenarviointilautakunnan vuotta 2010 koskevan kertomuksen. Komitea pitää vaikutustenarviointilautakunnan roolia tärkeänä, mutta katsoo, että sen olisi hyvä olla nykyistä riippumattomampi Euroopan komissiosta.

18.

katsoo kertomuksen osoittavan, että vaikutustenarviointimenettelyn ja vaikutustenarviointilautakunnan roolin ansiosta Euroopan komission yksiköt ovat ryhtyneet seuraamaan toissijaisuusperiaatteen noudattamista aiempaa tarkemmin. Tästä ovat selkeänä osoituksena kertomuksessa mainitut tapaukset, joissa vaikutustenarvioinnin yhteydessä kootut tiedot saivat komission pääosaston muuttamaan mieltään lainsäädännön tarpeellisuudesta ja mahdollisesta lisäarvosta.

19.

panee merkille, että vaikutustenarviointilautakunnan kertomuksessa otetaan esiin taipumus toteuttaa ja julkaista vaikutustenarviointeja lopullisista säädösehdotuksista varhaisvaiheessa annettujen tiedonantojen sijasta. Komitea kehottaa tekemään vaikutustenarvioinnin aikaisessa vaiheessa sellaisille näkyville poliittisille aloitteille, joilla on merkittäviä vaikutuksia. Erityisen tärkeänä komitea pitää tätä silloin, kun ehdotuksen tavoitteena on antaa päättäjille tietoa erilaisista erityisistä toimintalinjavaihtoehdoista menettelyn myöhemmissä vaiheissa.

20.

panee merkille, että vaikutustenarviointilautakunnan kertomuksessa viitataan tarpeeseen arvioida yksittäisten pääosastojen laatimien vaikutustenarviointien yhteydessä myös sosiaalisia vaikutuksia ja hallinnollisia kustannuksia. Siinä ei kuitenkaan viitata erityisten alueellisten vaikutusten arviointiin eikä AK:n mahdolliseen rooliin Euroopan komission tukijana vaikutustenarviointiprosessissa. Komitea kehottaa Euroopan komissiota puuttumaan tähän seikkaan ja toivoo vaikutustenarviointilautakunnan raportoivan saavutetusta edistyksestä vuotta 2011 koskevassa kertomuksessaan.

21.

pitää suotavana, että aluepolitiikan pääosasto osallistuisi täysimääräisesti vaikutustenarviointilautakunnan työskentelyyn, sillä se on alueiden tilanteeseen eniten huomiota kiinnittävä pääosasto.

22.

katsoo, että Euroopan unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen (EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artikla) ohella niin sosiaalisia vaatimuksia (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla) ja ympäristönsuojeluvaatimuksia (mainitun sopimuksen 11 artikla) käsittelevät Lissabonin sopimuksen horisontaaliset lausekkeet kuin Eurooppa 2020 -strategian kolmoistavoitekin edellyttävät vaikutustenarviointeja, joissa tarkastellaan tasapuolisesti sääntelyn alueellisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia seurauksia.

23.

katsoo, että laadukkaiden vaikutustenarviointien tekoon ja lainsäädännön soveltamisen seurantaan tarvitaan aikaa ja merkittäviä henkilöresursseja, jotta työ olisi asiantuntevaa ja tarjoaisi kokonaiskuvan tilanteesta.

24.

suhtautuu varautuneesti käytäntöön uskoa vaikutustenarviointien teko nk. riippumattomille tahoille eli ulkoistaa työ valtuutetuille tutkimuslaitoksille tai tilapäisille toimikunnille. Voidaan epäillä, johtaako ulkoistaminen todellisuudessa suurempaan avoimuuteen ja riippumattomuuteen. Käytäntö kyseenalaistaa myös komission tehtävän, joka on edustaa unionin yleistä etua. Se saattaa niin ikään suosia niitä, joilla on riittävät resurssit tutkimusten tekoon, ja syrjiä alue- ja paikallisyhteisöjä, kansalaisjärjestöjä sekä kansalaisyhteiskunnan tai työntekijöiden edustajia, joilla on paljon pienemmät resurssit.

25.

ilmoittaa halukkuutensa avustaa EU:n toimielimiä näissä pyrkimyksissä, jos niissä tarvitaan tietoja paikallis- ja alueviranomaisilta, mutta muistuttaa samalla rajallisista voimavaroistaan ja ydintehtävästään.

26.

muistuttaa, että uuden EU-lainsäädännön vaikutukset paikallisiin ja alueellisiin elimiin saattavat johtua yhtä lailla Euroopan parlamentin ja neuvoston tekemistä muutoksista kuin Euroopan komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Komitea kehottaakin edellä mainittuja kahta toimielintä kiinnittämään lisäksi enemmän huomiota päätöstensä alueellisiin vaikutuksiin koko lainsäädäntäprosessin aikana ja tarjoaa avuksi asiantuntemustaan tällä alalla. Komitea katsoo, että AK:n konkreettisia mahdollisuuksia tehdä tällaista yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa tulisi harkita vaikutustenarviointien, toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnan ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon aloilla lainsäädäntöä edeltävässä vaiheessa sekä sen täytäntöönpanon jälkeen.

27.

kehottaa omia esittelijöitään pohtimaan suositustensa vaikutuksia taloudellisten ja hallinnollisten rasitteiden sekä ympäristön, yhteiskuntarakenteen, pienten ja keskisuurten yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kannalta.

28.

katsoo, että EU:n toimielimillä tulisi olla yhteinen lähestymistapa vaikutustenarviointeihin ja että AK:n tulisi olla mukana tällaista lähestymistapaa laadittaessa.

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimukseen perustuvan ennakkovaroitusjärjestelmän myötä Euroopan komissio antaa asianmukaisesti painoa kansallisten parlamenttien perustelluille lausunnoille, vaikka ”keltaisen kortin” menettelyn edellyttämää kynnystä ei ole vielä saavutettu. Koska AK:lla on roolinsa ja vastuunsa toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvontaprosessissa, se pyytää Euroopan komissiolta kansallisten parlamenttien lähettämät perustellut lausunnot, niiden käännökset ja komission antamat vastaukset.

30.

kannattaa suunnitelmaa tarkistaa AK:n ja Euroopan komission yhteistyösopimusta. Sopimuksessa tulee ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat institutionaaliset muutokset, tarve alkaa soveltaa monitasoista hallintoa sekä AK:n poliittisen roolin kehittyminen. Siinä tulee lisäksi määrätä vaikutustenarviointien yhteydessä tehtävän yhteistyön parantamisesta ja kehittämisestä sekä sellaisen menettelyn laatimisesta, jolla AK voi antaa panoksensa säädöskäytännön parantamisesta laadittavaan vuosikertomukseen.

31.

katsoo, että tämä ryhmittymä tarjoaa virkamiestasolla arvokkaan foorumin, jolla jäsenvaltioiden sekä EU:n toimielinten, myös AK:n, virkamiehet voivat keskustella eurooppalaista hallintotapaa ja parhaiden käytänteiden vaihtoa koskevista käytännön kysymyksistä.

32.

pahoittelee tästä syystä, että sen enempää Unkari kuin Puolakaan ei järjestä EU-puheenjohtajakaudellaan vuonna 2011 ryhmän kaikkien jäsenten kokousta, ja kehottaa ottamaan ryhmän uudestaan käyttöön vuonna 2012.

33.

palauttaa mieleen, että Lissabonin sopimukseen sisältyy suora viittaus paikallis- ja aluetason itsehallintoon ja toissijaisuusperiaatteen paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen, minkä vuoksi EU:n on kunnioitettava alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaa ehdottaessaan ja hyväksyessään jaetun toimivallan piiriin kuuluvaa uutta lainsäädäntöä. Komitea muistuttaa lisäksi, että AK:lla on Lissabonin sopimuksen nojalla toissijaisuusperiaatteen suhteen keskeinen rooli, joka ei rajoitu vain sen valvomiseen, että paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltuuksia kunnioitetaan, vaan ulottuu myös toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisen edistämiseen kaikilla eri hallintotasoilla.

34.

toistaa sitoumuksensa jatkaa yhteistyötä Euroopan komission kanssa, jotta monitasoinen hallinto voidaan sisällyttää unionin tärkeimpiin strategioihin ja yhteisiin politiikkoihin erityisesti Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon osalta.

35.

kiinnittää huomiota vuotta 2010 koskevaan toissijaisuusperiaatetta käsittelevään selvitykseen, jonka AK:n työvaliokunta hyväksyi 4. maaliskuuta 2011. Samalla päätettiin myös toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkoston työohjelman pääteemoista. Selvityksessä AK:n keskeisiksi painopisteiksi asetetaan toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurannan vahvistuminen sekä osallistuminen toissijaisuusperiaatteen huomioivan kulttuurin sisällyttämiseen EU:n päätöksentekoprosessiin.

36.

on tyytyväinen siihen, että yhdessäkään lausunnossa ei ole todettu toissijaisuusperiaatteen suoraa rikkomista. Tämä osoittaa, että Euroopan komissio suhtautuu vakavasti toissijaisuusperiaatteen kunnioittamiseen, ja korostaa AK:n valvojaroolin arvoa.

37.

suhtautuu myönteisesti toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkoston kuulemisten lisääntymiseen, sillä verkoston kautta voidaan saada yksityiskohtaisia ja käytännöllisiä kommentteja hyvin monenlaisilta paikallisilta ja alueellisilta elimiltä. Komitea kehottaa toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostoon kuuluvia kumppaneita osallistumaan tehokkaammin verkoston toimiin ja kuulemisiin verkoston neuvoa-antavan toiminnan tulosten edustavuuden parantamiseksi.

38.

myöntää, että EU:n lainsäädäntö on saatettava oikea-aikaisesti, täsmällisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että se on pantava asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioiden kaikilla hallintotasoilla, ja on tietoinen siitä, että rikkomusmenettelyt saattavat joskus olla tarpeen joko velvollisuuden laiminlyömistä koskevien seuraamusten määräämiseksi tai ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että Euroopan komissio pyrkii enenevässä määrin määräämään, milloin ja miten jäsenvaltioiden hallitukset varmistavat, että alue- ja paikallisviranomaiset noudattavat lakeja. Kansallisten hallitusten – ja tietyissä tapauksissa aluehallitusten – tulisi toissijaisuusperiaatteen hengessä itsensä huolehtia tästä lainvalvonnasta, kunhan varmistetaan EU:n lainsäädännön yleistavoitteiden saavuttaminen.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/18

—

panee mielissään merkille pk-yrityksissä SBA-aloitteen avulla täytäntöönpantujen toimien tähänastiset saavutukset mutta suosittelee painokkaasti, että Small Business Act -aloitteesta on tehtävä poliittisesti sitovampi, jotta komissio ja erityisesti jäsenvaltiot pystyisivät saavuttamaan paremmin sen tavoitteet. Näin voidaan taata laajempi ja täysimääräisempi sääntöjen noudattaminen täytäntöönpanossa ja ylittää Small Business Act -aloitteen täysimääräisen käyttöönoton nykyiset esteet.

—

katsoo, että SBA-aloite edellyttää poliittista johtajuutta, ja on sitä mieltä, että Eurooppa 2020 -strategiassa on tunnustettava SBA-aloite yksiselitteisemmin, jotta sille voidaan tarjota aiempaa vakaampi hallintorakenne. Tämä voidaan tehdä hyväksymällä asianmukainen etenemissuunnitelma, jossa korostetaan välitavoitteita, jotka kaikkien jäsenvaltioiden olisi saavutettava ja jotka olisi sisällytettävä kansallisiin uudistusohjelmiin.

—

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on nykyistä paremmat mahdollisuudet edistää SBA-aloitteen tavoitteita, ja kehottaa tunnustamaan aiempaa yksiselitteisemmin paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden, jotta voidaan edistää sekä alhaalta ylöspäin että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja lisätä SBA-aloitteen näkyvyyttä koko EU:ssa. Komitea katsoo, että aloitteesta on tiedotettava enemmän ja se on priorisoitava koko EU:ssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

—

korostaa, että pk-yritysten suurin haaste on rahoituksen saaminen ja että se edellyttää yhteisiä toimia SBA-aloitteen seuraavissa vaiheissa. Komitea painottaa myös sellaisten toimien tärkeyttä, joilla helpotetaan pk-yritysten markkinoillepääsyä ja vähennetään hallinnollista rasitetta tuntuvasti.

—

pitää erittäin valitettavana, että sitoumusta SBA-aloitteen sisällyttämisestä sekä Lissabonin strategiaan että myöhemmin Eurooppa 2020 -strategiaan ei ole noudatettu ja että siten on tähän asti jätetty käyttämättä tilaisuus hyödyntää kansallisia uudistusohjelmia SBA-aloitteen tärkeimpänä täytäntöönpanovälineenä. Sen vuoksi komitea vaatii jälleen sisällyttämään välittömästi SBA-aloitteen periaatteet ja tavoitteet Eurooppa 2020 -strategiaan ja kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoon.

Esittelijä

Constance HANNIFFY (IE/PPE), Offalyn kreivikunnanvaltuutettu sekä Midlandin aluevaltuuston ja Borderin, Midlandin ja Länsi-Irlannin alueellisen edustajakokouksen jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu

KOM(2011) 78 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” ja toistaa kannattavansa edelleen täysimääräisesti tätä ratkaisevan tärkeää toimintaohjelmaa, jolla tuetaan pk-yritysten kehitystä, kasvua ja kestävyyttä koko EU:ssa.

2.

korostaa painokkaasti, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen (SBA-aloite) täytäntöönpanon estäviin avainkysymyksiin on puututtava kaikilla hallintotasoilla Euroopan unionissa, ja kehottaa jäsenvaltioita priorisoimaan paremmin SBA-aloitteen keskeisiä osia – 3,5 miljoonan työpaikan menetys (1) eurooppalaisissa pk-yrityksissä rahoitus-, talous- ja sosiaalijärjestelmän kriisin vuoksi on ikävä osoitus siitä, että asia on saatava toimintaohjelman kärkeen.

3.

panee mielissään merkille pk-yrityksissä SBA-aloitteen avulla täytäntöönpantujen toimien tähänastiset saavutukset mutta suosittelee painokkaasti, että Small Business Act -aloitteesta on tehtävä poliittisesti sitovampi, jotta komissio ja erityisesti jäsenvaltiot pystyisivät saavuttamaan paremmin sen tavoitteet. Näin voidaan taata laajempi ja täysimääräisempi sääntöjen noudattaminen täytäntöönpanossa ja ylittää Small Business Act -aloitteen täysimääräisen käyttöönoton nykyiset esteet.

4.

tukee komission ponnistuksia SBA-aloitteen hallinnollisten osien vahvistamiseksi ja erityisesti sellaisten kansallisten pk-yrityslähettiläiden perustamista jäsenvaltioihin, joiden on yhdessä komission pk-yrityksistä vastaavan erityislähettilään kanssa vastattava SBA-aloitteen täytäntöönpanon ohjaamisesta koko EU:ssa.

5.

katsoo, että SBA-aloite edellyttää poliittista johtajuutta, ja on sitä mieltä, että Eurooppa 2020 -strategiassa on tunnustettava SBA-aloite yksiselitteisemmin, jotta sille voidaan tarjota aiempaa vakaampi hallintorakenne. Tämä voidaan tehdä hyväksymällä asianmukainen etenemissuunnitelma, jossa korostetaan välitavoitteita, jotka kaikkien jäsenvaltioiden olisi saavutettava ja jotka olisi sisällytettävä kansallisiin uudistusohjelmiin.

6.

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on nykyistä paremmat mahdollisuudet edistää SBA-aloitteen tavoitteita, ja kehottaa tunnustamaan aiempaa yksiselitteisemmin paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden, jotta voidaan edistää sekä alhaalta ylöspäin että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja lisätä SBA-aloitteen näkyvyyttä koko EU:ssa.

7.

korostaa, että pk-yritysten suurin haaste on rahoituksen saaminen ja että se edellyttää yhteisiä toimia SBA-aloitteen seuraavissa vaiheissa. Komitea painottaa myös sellaisten toimien tärkeyttä, joilla helpotetaan pk-yritysten markkinoillepääsyä ja vähennetään hallinnollista rasitetta tuntuvasti.

8.

korostaa jälleen, että on edelleen tärkeää tarjota pk-yrityksille asianmukaista tukea, jolla varmistetaan erilaisten yritysten toiminnan kestävyys pitkällä aikavälillä. Sen lisäksi, että keskitytään aloittaviin yrityksiin, joilla on suuri potentiaali, sekä uusiin ja vientiin suuntautuneisiin pk-yrityksiin, on kiinnitettävä huomiota myös vakiintuneisiin sekä kehittyviin tai rakenneuudistuksia toteuttaviin yrityksiin. Komitea panee merkille myös paikallisten ja kotimaahan keskittyneiden pk-yritysten haasteet, sillä ne ovat loppujen lopuksi paikallisten ja alueellisten talouksien elinehto.

9.

korostaa lisäksi, että SBA-aloitetta ja pk-yrityksiä koskevia politiikkoja on mukautettava kaikilla tasoilla, ja niiden on sovelluttava erilaisiin liiketoimintamalleihin, mukaan luettuna osuus- ja yhteisötalouden yritykset, (esikaupalliset ja kaupalliset) kulttuuri- ja luovan alan teollisuus, osuuskunnat ja vastaavat oikeudelliset yritysmuodot, mahdollisimman monen työpaikan luomiseksi ja kestävän talouskasvun takaamiseksi.

10.

pitää erittäin valitettavana, että sitoumusta SBA-aloitteen sisällyttämisestä sekä Lissabonin strategiaan että myöhemmin Eurooppa 2020 -strategiaan ei ole noudatettu ja että siten on tähän asti jätetty käyttämättä tilaisuus hyödyntää kansallisia uudistusohjelmia SBA-aloitteen tärkeimpänä täytäntöönpanovälineenä. Sen vuoksi komitea vaatii jälleen sisällyttämään välittömästi SBA-aloitteen periaatteet ja tavoitteet Eurooppa 2020 -strategiaan ja kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoon.

11.

on pettynyt SBA-aloitteen vaihteleviin täytäntöönpanoasteisiin jäsenvaltioissa ja siihen, että vaikka asia tunnustetaan komission tiedonannossa, sen taustalla olevia tekijöitä ei ole täysin selvitetty – jäsenvaltioilta vaaditaan enemmän vastuullisuutta SBA-aloitteen täytäntöönpanossa. Sen vuoksi komitea katsoo, että aloitteesta on tiedotettava enemmän ja se on priorisoitava koko EU:ssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

12.

suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden kansallisten pk-yrityslähettiläiden nimeämiseen ja pyytää kaikkia lähettiläitä täyttämään täysimääräisesti velvollisuutensa sen varmistamiseksi, että hallinnoissa ajatellaan ”pieniä ensin” ja otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten haasteet laadittaessa lakeja, asetuksia ja menettelyjä, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti pk-yritysten toimintaympäristöön.

13.

panee merkille, että pk-yrityslähettiläiden nimityksiä tehdään sekä poliittisin ja hallinnollisin perustein, ja suosittelee, että useampien jäsenvaltioiden pitäisi tehdä poliittisia nimityksiä, jotta voidaan lähettää voimakkaampi viesti priorisoinnista ja sitoutumisesta SBA-aloitteen täytäntöönpanoon ja pk-yritysten haasteisiin vastaamiseen.

14.

toteaa, että on perusluonteinen virhe luottaa SBA-aloitteen tavoitteiden saavuttamisessa nykyisiin ohjelmiin ja rahoitusvälineisiin ilman lisärahoitusta.

15.

panee merkille EU:n uuden pk-yrityksistä vastaavan erityislähettilään nimeämisen, mutta korostaa jälleen, ettei tiedonannossa käsitellä riittävästi pk-yrityslähettilään roolia, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yrityslähettiläälle annetaan riittävästi taloudellisia resursseja ja asianmukaista poliittista tukea, jotta SBA-aloitteen tavoitteet onnistutaan saavuttamaan ja pk-yrityspolitiikkaan liittyvän toiminnan näkyvyyttä ja sen tiedostamista saadaan lisättyä.

16.

suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioista, pk-yrityslähettiläistä ja pk-liiketoimintaorganisaatioiden edustajista koostuvan SBA-aloitteen neuvoa-antavan ryhmän perustamiseen ja pyytää, että alueiden komitea otetaan tämän neuvoa-antavan ryhmän jäseneksi, koska SBA-aloitteen halutaan vaikuttavan kaikilla hallintotasoilla eikä vain EU- ja jäsenvaltiotasolla.

17.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisia kannustetaan ottamaan vastuuta SBA-aloitteen periaatteista ja mukauttamaan sen toimenpiteitä paikallisiin/alueellisiin oloihin. Komitea katsoo, että Euroopan yrittäjyysaluetta (EYA) koskeva järjestelmä voisi tässä suhteessa toimia innoittajana.

18.

panee merkille, että useimmat SBA-aloitetta koskevat lainsäädäntöehdotukset on hyväksytty ja kannustaa jäsenvaltioita hyväksymään yksityisen eurooppayhtiön (SPE) säännöt, joilla loppujen lopuksi edistetään sisämarkkinoiden parempaa hyödyntämistä vähentämällä yritysten perustamiskustannuksia ja yksinkertaistetaan sääntelypuitteita rajatylittävän kaupan helpottamiseksi.

19.

pyytää jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön maksuviivästysdirektiivin ja korostaa, että tämän direktiivin noudattamisen valvonta on edelleen avainkysymys ja että jäsenvaltioiden on pyrittävä parantamaan yritysten ja julkishallinnon maksukulttuuria.

20.

korostaa, että ehdotus tietyntyyppisiin yrityksiin, aloitteleviin yrityksiin tai mikroyrityksiin sovellettavien lainsäädännöllisten poikkeuksien käyttöönotosta on tarvittaessa toteutettava siten, ettei se johda ”toisen luokan” yritysten luomiseen eikä aiheuta hämmennystä markkinoilla.

21.

kehottaa lisäämään pk-yritysten suorituskyvyn tarkastelua, jotta jäsenvaltioiden suorituksia SBA-aloitteen täytäntöönpanossa voidaan seurata, arvioida ja vertailla, ja pyytää lisäksi, että kaikki suorituskykytarkastuksesta saatavat tiedot ovat julkisesti saatavilla, jotta niitä voidaan käyttää sekä viestintävälineenä että jäsenvaltioille tarkoitettuna kannustimena, jotta ne pyrkisivät parempiin tuloksiin.

22.

kiinnittää huomiota haasteisiin, joita pk-yrityksillä on rahoituslaitosten luottoehtojen tiukentumisen takia (2), mikä johtuu tämänhetkisestä taloustaantumasta ja kansainvälisestä pankkikriisistä, ja panee lisäksi merkille niiden kohtuuttoman vaikutuksen pk-yrityksiin kuvitellun suuremman luottoriskin takia; tämä heikentää lopulta huomattavasti niiden kykyä selviytyä ja toimia sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä.

23.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään pysyvän pk-yritysfoorumin maaliskuussa 2011 järjestetyn toisen kokouksen päätelmiä ja on erittäin tyytyväinen komission käynnistämiin aloitteisiin käsitellä Progress-mikrorahoitusjärjestelyn kaltaisten luottovälineiden saatavuutta ja sitoumukseen ottaa käyttöön toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantamiseksi tervein kaupallisin perustein.

24.

puoltaa SBA-aloitteen toimintasuunnitelmaa, jossa olisi keskityttävä rahoitusta hakevien pk-yritysten haasteellisiin toimintaolosuhteisiin, kuten i) avoimuuden lisäämiseen pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä pk-yritysten välillä, ii) velan ja oman pääoman yhdistämiseen, iii) antolainauksen lisäämiseen arvopaperistamisen avulla, iv) rajatylittävien pääomasijoitusten helpottamiseen ja v) mikroluottoja koskevan sääntelyn parantamiseen.

25.

katsoo, että ehdotetussa pk-yritysten rahoituksen keskitetyssä palvelupisteessä on tiettyjä ansioita, mutta katsoo, että se edellyttää lisäharkintaa ja suosittaa ensimmäisenä askeleena, että kaikki pk-yritysten saatavilla olevat tukitoimet olisi kartoitettava (mukaan luettuna EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason tukiohjelmat ja tukivirastot) tarvittaessa jäsenvaltio- tai aluetasolla. Komitea suosittaa lisäksi, että Euroopan komissio tarkastelisi myös muita onnistuneita malleja, joissa pk-yrityksille tuotetaan lisäarvoa tarjoamalla integroitu, ristiviittauksiin perustuva yritystukijärjestelmä, ja että se edistäisi nykyistä laajemmin tällaisten mallien käyttöä paikallis- ja aluetasolla.

26.

on tyytyväinen komission ehdotukseen sisällyttää SBA-aloitteen tehokas täytäntöönpano ehdotettuun yhteiseen strategiakehykseen EU:n rahastotuen aihekohtaisena ennakkoehtona sekä pk-yritysten investointien sisällyttämiseen temaattisena painopistealana luonnokseen EAKR-asetukseksi, sillä tämä helpottaisi SBA-aloitteen tavoitteiden toteuttamista paikallis- ja/tai aluetasolla kussakin jäsenvaltiossa.

27.

katsoo, että pk-yrityksille avointen Euroopan unionin ohjelmien erilaiset piirteet ja vaatimukset ovat ongelma rahoituksen saatavuuden kannalta ja ehdottaa pk-yrityksille suunnattujen unionin välineiden ja varojen niputtamista tiiviimmin yhteen EU:n talousarviossa. Komitea vaatii, että kaikille pk-yritystoiminnan edistämiseen tarkoitetuille ohjelmille ja välineille annettavaa tukea lisätään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Komitea on tässä yhteydessä yleisesti tyytyväinen vuosia 2014–2020 koskevassa komission ehdotuksessa esitettyihin, pk-yrityksille suunnattuihin ehdotuksiin, mutta ei ota niihin kantaa ennen kuin niiden lopullisista määrärahoista, erityisesti pk-yrityksille tarkoitetun tuen määrästä ja konkreettisesta täytäntöönpanosta, on sovittu.

28.

on huolissaan siitä, että kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmassa, joka kuuluu EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteiseen strategiakehykseen, ei vuoden 2013 jälkeen oteta riittävästi huomioon pk-yritysten vaatimuksia, ja kannattaa siksi erityistä pk-yrityspilaria näissä puitteissa. Komitea kehottaa parantamaan rahoitusvälineiden saatavuutta ja mukauttamaan ne pk-yritysten tarpeisiin muun muassa painottamalla voimakkaammin mikrorahoitusta ja välirahoitusvälineitä sekä jatkamalla ja laajentamalla kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman takuuvälineitä ja riskinjakorahoitusvälinettä tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä sekä hyödyntämään nykyistä järkevämmin Euroopan investointipankin tuotteita, kuten Jasmine- ja Jeremie-ohjelmia.

29.

tukee komission päätöstä jatkaa valtiontukitoimenpiteille vahvistettujen tilapäisten puitteiden, jotka mahdollistava lisätuen antamisen pk-yrityksille, voimassaoloa vuoden 2011 loppuun asti ja katsoo, että komission pitäisi jatkaa tätä järjestelmää vuoden 2011 jälkeen edellyttäen, että puitteiden suorituskyvystä niiden tavoitteiden täyttämisessä tehdään suunniteltu tarkastus.

30.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden hallitukset harkitsevat innovatiivisille aloittaville pienyrityksille suunnattuja verokannustimia yritystoiminnan alkuvuosina.

31.

pitää kannustavana komission ehdotusta auttaa yhä useampia pk-yrityksiä vahvistettujen lainatakausjärjestelmien avulla niiden investointien, kasvun, innovoinnin ja tutkimuksen tukemiseksi ja toteaa lisäksi, että on suunnitteilla ehdotuksia ottaa käyttöön lainsäädäntöä riskipääomamarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.

32.

korostaa yksinkertaisen, aiempaa selkeämmän ja johdonmukaisen sääntelyä ja hallinnollista toimintaa koskevan ympäristön merkitystä pk-yrityksille ja katsoo, että ”pk-yritystestin” soveltamisen edistäminen on sen vuoksi ratkaisevan tärkeää.

33.

kehottaa soveltamaan pk-yritystestiä nykyistä järjestelmällisemmin vaikutustenarviointiprosessissa siten, että siihen sisällytetään säädösehdotusten lisäksi myös varhaisvaiheessa annetut tiedonannot, ja toteaa lisäksi, että tämä prosessi vahvistuisi, jos vaikutustenarviointilautakunta olisi nykyistä riippumattomampi komissiosta.

34.

puoltaa voimakkaasti sitä, että kaikki jäsenvaltiot soveltavat pk-yritystestiä ja ”pienet ensin” -periaatetta kansallisen lainsäädännön lisäksi pk-yrityksiin vaikuttaviin poliittisiin puitteisiin ja hallintomenettelyihin ja ehdottaa, että komissio arvioi, miten pk-yritystestiä sovelletaan jäsenvaltioissa osana pk-yritysten suorituskykytarkastuksia.

35.

suhtautuu myönteisesti komission valmiuteen auttaa jäsenvaltioita välttämään ylimääräisten vaatimusten lisäämistä EU:n lainsäädäntöön (gold plating), mitä komitea kannatti edellisessä lausunnossaan korostamalla niitä huomattavia esteitä, joita ylimääräiset vaatimukset luovat yrityksen perustamiselle ja toiminnan laajentamiselle mikrotasolla.

36.

tukee varauksetta yhden asiointikerran periaatetta ja kannustaa paikallisia ja alueellisia viranomaisia soveltamaan sitä kaikkiin pk-yritysten pyyntöihin saada hallintoa ja sääntelyä koskevia tietoja. Komitea korostaa kuitenkin, että on jonkin verran näyttöä siitä, että kun viranomaiset ovat yrittäneet noudattaa yhden asiointikerran periaatetta ja jakaa kerättyä tietoa, sitä on vastustettu tietosuojan ja tietojen säilyttämisen perusteella.

37.

tukee komission sitoumusta esittää vuonna 2011 poliittisia suosituksia yrityksen luovutuksen esteiden poistamista koskevien nykyisten haasteiden yksinkertaistamiseksi ja niihin vastaamiseksi ja kiinnittää jälleen kerran huomiota siihen, että tämä on erityisen merkityksellinen kysymys perheenjäsenten kesken tapahtuvissa yritysten luovutuksissa erityisesti siksi, että monet pk-yritysten omistajista ikääntyvät ja vetäytyvät perheyrityksistään seuraavan vuosikymmenen aikana. Komitea korostaa myös, että omistajien hoitamissa pk-yrityksissä on samanlaisia ongelmia.

38.

pitää valitettavana, että tähän mennessä konkurssimenettelyjen yksinkertaistamisessa on edistytty vain vähän, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota priorisoimaan tämän kysymyksen ja kehottaa jälleen komissiota puuttumaan niihin samantapaisiin mutta erilaisiin ongelmiin, joita on epäonnistuneilla yrittäjillä, kun yritystä ei ole virallisesti julistettu konkurssiin.

39.

korostaa, että kun yrityksen on lopetettava toimintansa, vaikeuksiin joutuneiden yrittäjien on työntekijöidensä oikeuksiin verrattuna vaikeampi hyödyntää jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä.

40.

tukee yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) ulottamista kaikkiin yrityksiin EU:ssa ja yhtyy varauksetta SEPA-neuvoston toukokuussa 2011 antamaan lausuntoon (3), jossa kehotetaan antamaan ripeästi asetus, jossa asetetaan määräajat sekä SEPA-tilisiirtoihin että SEPA-suoraveloituksiin siirtymiselle. Ne korvaavat hyväksymisensä jälkeen jäsenvaltioiden nykyiset tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät, mikä johtaa lopulta aiempaa nopeampaan ja tehokkaampaan SEPA-järjestelmän täytäntöönpanoon.

41.

suhtautuu myönteisesti komission antamaan sitoumukseen panna kokonaisuudessaan täytäntöön eurooppalaiset käytännesäännöt, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia, ja vaatii komissiolta ja jäsenvaltioita enemmän vastauksia komitean aiemmin kehotuksiin lisätä pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin edistämällä innovatiivisia hankintatoimia, esimerkiksi yhä useampien tarjouskilpailujen jakamista osioihin tai yhteistyömahdollisuuksien sisällyttämistä tarjouspyyntöihin silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

42.

pyytää lisäksi komissiota edistämään tarjoajille suunnattua mahdollisuutta hakea jäsenvaltiotasolla nk. hankintapassia (sähköinen rekisteröintijärjestelmä), jolla osoitetaan, että pk-yrityksellä on hankintaviranomaisten menettelyissään usein vaatimat selvitykset ja asiakirjat. Passia haetaan vain kerran, jolloin pk-yritysten ei tarvitse esittää samoja selvityksiä ja asiakirjoja joka kerta uudelleen. Tämä säästää niiden pk-yritysten aikaa ja resursseja, jotka osallistuvat usein hankintamenettelyihin. Hankintapassi olisi voimassa tietyn ajan, sillä kyseisten todistusten voimassaoloaika on rajattu. Tällaisia järjestelmiä on jo käytössä, ja tähänastiset kokemukset ovat olleet hyviä.

43.

muistuttaa suurelta osin käyttämättömistä mahdollisuuksista sähköisten hankintojen alalla ja antaa tunnustusta komissiolle ja jäsenvaltioille osoitetusta kehotuksesta varmistaa sähköisen tunnistuksen ja sähköisen todentamisen vastavuoroinen tunnistaminen koko EU:ssa vuoteen 2012 mennessä. Tämän vuoksi alueiden komitea kannustaa komissiota tarkistamaan tämän toimen edistymisen vuonna 2011, jotta voidaan varmistaa, että ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin, ja määrittää seikat, jotka vaativat huomiota sen täytäntöönpanossa.

44.

ehdottaa, että tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien ratkaisujen kustannusetuja hyödynnetään enemmän, sillä vain kolmasosa julkisista hankintasopimuksista koko Euroopan unionissa on tällä hetkellä sähköisessä muodossa. Komitea kehottaakin kiinnittämään asiaan enemmän huomiota SBA-aloitteessa ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sähköisiä mahdollisuuksia.

45.

korostaa jälleen kerran harmaan talouden koko ajan kasvavaa uhkaa laillisten pk-yritysten elinkelpoisuudelle ja pyytää, että komissio puuttuu ongelmiin, joita se aiheuttaa epäoikeudenmukaisen kilpailun ja sääntelemättömän kaupan osalta. Erityisesti tulee ottaa käyttöön toimia, joilla voidaan parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja edistää väärentämisen torjuntaa.

46.

tunnustaa yrittäjyyskulttuurin edistämisen ja kehittämisen merkityksen ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota yrittäjyyskoulutuksen edistämiseen ja yrittäjähenkisen ajattelutavan juurruttamiseen opiskelijoihin ja opettajakoulutukseen.

47.

kannattaa Euroopan yrittäjyysaluehankkeen (European Entrepreneurial Region, EER) vakiinnuttamista osaksi SBA-aloitteen täytäntöönpanoa edistämään yrittäjyyttä sekä välineenä verkottaa alueita ja levittää parhaita paikallisia ja alueellisia käytänteitä pk-yritysten tukemiseksi.

48.

suhtautuu myönteisesti ”Erasmus nuorille yrittäjille” -ohjelman arviointiin ja katsoo, että ohjelman kokeiluvaiheessa on saavutettu monet sen tavoitteista ja tuotettu todellista EU:n lisäarvoa. Komitea tukee kyseisen ohjelman laajentamista edellyttäen, että kokeiluvaiheen tärkeimmät puutteet korjataan. Tarvittavia toimia ovat erityisesti a) aloitetta koskevan tiedottamisen parantaminen yleisesti ja parempi tiedottaminen sen eduista osallistujille ja isännille, b) paikallisten/kansallisten yhteyspisteiden luominen viestintään ja tunnetuksi tekemiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, c) osallistumisen maantieteellisen tasapainon parantaminen, d) ”jälkihoito-ohjelman” tarjoaminen osallistujille saatujen kokemusten sisäistämiseksi ja e) ohjelman rahoituspohjan vakauttaminen.

49.

panee merkille ja kannattaa naisyrittäjien mentorointijärjestelmien luomisen ja kannattaa sitä. Komitea kiinnittää myös jälleen huomiota maahanmuuttajataustaisten yrittäjien tarpeisiin, sillä he ovat olosuhteiden vuoksi yleensä muita yrittäjähenkisempiä ja valmiimpia ottamaan riskejä, ja suosittaa, että kiinnitetään huomiota niin ikään nuorten, vähemmistöihin kuuluvien ja ikääntyvien yrittäjien tarpeisiin ja että Euroopan unionin jäsenvaltioista ja unionin ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien erilaiset haasteet ja tarpeet erotetaan toisistaan.

50.

suhtautuu myönteisesti Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteeseen ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”, jossa otetaan huomioon eräät pk-yritysten erityispiirteet ja haasteet, sekä kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että SBA-aloitteen puitteissa kehitetään osaamista ja työllisyyspolitiikkaa, jotta voidaan maksimoida työpaikkojen luomisen ja osaamisen kehittämisen mahdollisuudet pk-yrityksissä.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/23

—

toivoo, että voidaan ottaa käyttöön bkt:tä täydentäviä indikaattoreita, jotta voidaan paremmin havainnollistaa Euroopan unionin alueiden välisten ja sisäisten erojen kaventamisessa saavutettua edistystä.

—

pitää välttämättömänä, että silloin kun jäsenvaltioiden ja unionin toimien toteuttamisessa on eroja, mukana olevat eri hallintotasot tekevät keskenään enemmän yhteistyötä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Tätä varten on tarpeen lisätä eri hallintotasojen välistä vuoropuhelua ja sitä kautta yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa eri toimien entistä parempi yhdenmukaisuus ja täydentävyys.

—

katsookin, että jäsenvaltioiden ja unionin toimien onnistuminen riippuu toimivaltaisten paikallisten ja alueellisten päätöksentekoelinten sitoutuneisuudesta.

—

kannattaa ajatusta koheesiopolitiikan tehostamisesta tulossuuntautuneisuutta lisäämällä eikä vastusta ennakkoehtojen asettamista. Komitea korostaa kuitenkin, ettei ehtojen pidä olla sellaisia, että ne viivästyttäisivät ohjelmien käynnistämistä, eikä se kannata vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä ehtoja.

—

katsoo, että on tärkeää varmistaa täydentävyys, jotta voidaan taata, että EU:n varat käytetään jäsenvaltioiden rahoitusohjelmien täydentämiseksi, jolloin unionin toimet saavat todellista lisäarvoa.

—

kannattaa ehdotusta laatia yhteinen strategiakehys ja katsoo, että kehitys- ja investointikumppanuussopimuksista pitäisi tulla väline, jolla jäsenvaltio- ja unionitason toimista voitaisiin tehdä täydentäviä. Komitea toteaa, että näitä sopimuksia tulisi laatia täydessä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

Esittelijä

Francesco MUSOTTO (IT, AE), Sisilian aluevaltuuston jäsen

1.

korostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen entinen 158 artikla) määräystä, jonka mukaan edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Unioni pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä.

2.

huomauttaa, että erityistä huomiota kiinnitetään maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin. Lisäksi myös muita Euroopan alueita on tuettava niiden kilpailukyvyn turvaamisessa ja vahvistamisessa.

3.

korostaa kaupunkien ja niiden alueiden – sekä myös pääkaupunkien ja niiden alueiden – avainroolia kasvun moottoreina taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Myös tulevaisuudessa olisi voitava toteuttaa toimia kaupunkien ja ongelmallisten kaupunkialueiden sosiaaliseksi ja taloudelliseksi vakauttamiseksi yhdennettyjen lähestymistapojen puitteissa asianmukainen alueellinen joustovara huomioon ottaen. Tässä on lähdettävä olettamuksesta, että kaupunkiulottuvuus on sinällään Eurooppa 2020 -strategian mukainen. Myös kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden välistä yhteistyötä jäsenvaltioiden sisäisten toiminnallisten alueiden puitteissa tulisi helpottaa tulevilla rakennerahastoasetuksilla.

4.

kannattaa Euroopan komission ehdotusta ”siirtymäalueista”, jonka se esitti tiedonannossaan Eurooppa 2020 -strategiaa tukevasta talousarviosta. (1) Komitea kiinnittää samalla huomiota siihen, että niilläkin alueilla, joiden BKT henkeä kohden on nykyisten rahoitusnäkymien voimassa ollessa ylittänyt 75 % EU:n keskiarvosta, pitää olla mahdollisuus käyttää resursseja myös infrastruktuuri-investointeihin, mikä sallisi näiden alueiden vakauttaa nykyisellä ohjelmakaudella saavutettu lisäarvo. Samoin täytyy ”energiatehokkuus”-tavoitteen kattaa tehokkaat kuljetusmuodot, raideliikenne ja siihen liittyvät perusrakenteet mukaan luettuina.

5.

muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja perustellaan tarve tehdä mukautuksia unionin lainsäädäntöön sovellettaessa sitä kyseisiin alueisiin sekä erityistoimenpiteiden hyväksyminen tarvittaessa erityisesti koheesiopolitiikan alalla.

6.

kannattaa periaatetta, jonka komissio on esittänyt taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa viidennessä kertomuksessa (2) ja jonka mukaan yhteenkuuluvuus on tulevaisuudessakin kehitystä edistävä toimintalinja, jota toteutetaan kaikkialla Euroopan unionissa ja siten kaikilla sen alueilla.

7.

katsoo näin ollen, että unionin koheesiopolitiikalla yhdessä eri alueellisilla tasoilla toteutettavien toimenpiteiden kanssa tulee olla edelleenkin keskeinen rooli edistettäessä sopusointuista kehitystä koko Euroopan unionin alueella siten, että autetaan kehityksessä jälkeen jääneitä alueita kuromaan kiinni kehityseroja varaamalla niille suurin osa resursseista ja samalla elvytetään ja edistetään kaikkien alueiden kilpailukykyä.

8.

toteaa, että vain konkreettisen yhteisvastuun arvoon perustuvien jäsenvaltio- ja unionitason toimien integroinnin, yhteisvaikutuksen ja täydentävyyden kautta voidaan päästä Euroopan unionissa vielä vallitsevien taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kaventamiseen.

9.

katsoo, että nämä periaatteet voivat itse asiassa osoittautua ratkaiseviksi usealta kannalta, erityisesti kun pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

10.

on sitä mieltä, että koheesiopolitiikka liitettynä eri alueellisten tasojen julkisiin toimiin on tehokkain väline muita heikommassa asemassa olevien alueiden yhteisvastuulliseen tukemiseen. Samalla se luo kasvua ja vaurautta koko EU:n alueelle. Komitea huomauttaa, että koheesiopolitiikka on edistänyt bkt:n kasvua Euroopassa, helpottanut uusien perusrakenteiden luomista, parantanut kulkuyhteyksiä alueille ja kohentanut ympäristönsuojelun tasoa. Kestäväpohjaisiin työllistämisstrategioihin tehtyjen investointien ja työmarkkinoiden vaatimusten huomioon ottamisen seurauksena on syntynyt täysin uusia toimi- ja ammattialoja, aikaisemmat ammattialat ovat muuttuneet ja perinteisiä ammatteja on hävinnyt. Hyvien työpaikkojen luomisella voidaan taata ihmisten henkilökohtainen tyytyväisyys, asianmukainen palkkaus, työterveyshuolto sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovitettavuus. Tällä työelämän laadun parantamisella saadaan lisättyä työpaikkojen houkuttelevuutta, mikä vaikuttaa myönteisesti myös kyseiseen alueeseen ja saattaa näin tukea osaltaan Euroopan unionin alueiden kilpailukykyä.

11.

korostaa, että vaikka kehityserojen kaventamisessa on edistytty huomattavasti, hiljattainen talous- ja finanssikriisi saattaa lisätä epätasapainoa Euroopan alueiden välillä ja niiden sisällä. Komitea painottaa, että tilanne on käynyt erityisen hankalaksi Euroopan rahoituksenvakautus- ja maksutasemekanismeista tukea saavissa maissa, koska alueelliset erot ovat niille toissijainen asia niiden pyrkiessä täyttämään ehdot ja vaatimukset, jotka ovat luonteeltaan tiukasti kansallisia.

12.

kiinnittää huomiota siihen, että epäsuotuisessa asemassa olevilla alueilla on vauraampia alueita heikommat mahdollisuudet omien resurssien käyttöön, ja tämä lisää niiden haavoittuvuutta ulkoisten häiriöiden uhatessa ja vaarantaa saavutetun edistyksen nykyisenkaltaisessa kriisitilanteessa, jonka kestoa ei tiedetä. Näillä alueilla jäsenvaltioiden toimia täydentävä EU:n rahoitus on avainasemassa, jotta voidaan varmistaa tietynlainen vakaus julkisissa investoinneissa, ja sillä on näin ollen ratkaiseva asema talouden elpymisen kannalta.

13.

tähdentää, että unionin koheesiopolitiikka, joka laaja-alaisesti kattaa kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden taloudellisen kehityksen, sosiaalisesti heikossa asemassa olevien väestöryhmien tukemisen, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen sekä alueellisten ja kulttuuristen erityispiirteiden kunnioittamisen, ohjaa myös näihin samoihin koheesiotavoitteisiin perustuvia jäsenvaltioiden toimia tähän suuntaan.

14.

korostaa näin ollen, että uudella koheesiopolitiikalla tulisi olla edelleenkin riittävät resurssit, jotta voitaisiin pyrkiä Euroopan alueiden todellisen taloudellisen ja sosiaalisen tasapainon saavuttamiseen siten, että vahvistetaan valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia toimia ja täydennetään niitä. Myös tulevaisuudessa tulisi siis varata asianmukainen osuus EU:n talousarvion määrärahoista niiden toimien rahoittamiseksi, joita tarvitaan kehityksessä jälkeen jääneiden Euroopan unionin alueiden rakenteelliseen tukemiseen.

15.

korostaa, että uudessa koheesiopolitiikassa tulee ottaa huomioon rajatylittävä yhteistyö. EU-maiden raja-alueilla tulee kehittää yhteistyömuotoja EU:n ulkorajanaapureiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten ja erityisesti sellaisia rajanaapurimaita ja -alueita silmällä pitäen, joiden talouskehitys eroaa suuresti EU:n talouskehityksestä. Komitea toteaa lisäksi, että yhteisen maantieteellisen alueen luominen raja-alueille edellyttää EU-tason järjestelmällistä ja valikoivaa tukea sekä aluepolitiikan vahvistamiseksi että yhteisten kehityshankkeiden toteuttamiseksi.

16.

on tietoinen, että asukaskohtainen bkt on aluetasolla tärkeä indikaattori talouskasvua mitattaessa, mutta toivoo, että yhteistyössä paikallis- ja aluetason kanssa voitaisiin ottaa käyttöön täydentäviä indikaattoreita, joiden avulla määritetään kunkin alueen lähtökohtatilanne (baseline) ja jotka havainnollistavat näin paremmin Euroopan unionin alueiden välisten ja sisäisten erojen kaventamisessa saavutettua edistystä (3) ja jotka kuvastavat täsmällisemmin kehitystasoa ja sosiaalisen ja alueellisen koheesion erityisongelmia kullakin alueella.

17.

korostaa myös, että todennäköinen viitejakso, jota tullaan käyttämään alueen tukikelpoisuuden määrittelemiseen EU:n uudessa koheesiopolitiikassa vuodesta 2014 lähtien (todennäköisesti aluetason asukaskohtainen bkt vuosina 2007–2009) ei heijasta talouskriisin ja siitä johtuvien säästötoimien kokonaisvaikutusta EU:n alueilla. Komitea kehottaa hyödyntämään ajantasaisempaa alueellista bkt:ta ja bkt:n kehityssuuntausta koskevia tietoja resursseja myönnettäessä sekä lisäämään tarkistusmekanismien asteittaisuutta ohjelmakauden kuluessa.

18.

pitää välttämättömänä, että sekä koheesiopolitiikassa että kansallisissa aluekehityspolitiikoissa voidaan hyödyntää asianmukaista institutionaalista ympäristöä, tehokasta julkishallintoa ja tuloksellista kumppanuutta eri hallintotasojen välillä siten, että pystytään hahmottelemaan keskipitkän ja pitkän aikavälin johdonmukaisia ja yhdennettyjä kehitysstrategioita ja niiden perustana olevia monivuotisia ohjelmakehyksiä.

19.

katsoo, että unionin koheesiopolitiikka, joka on nivottu kansallista järjestelmää noudattaen eri tasoilla toteutettaviin julkisiin toimiin, voi kannustaa jäsenvaltioita vahvistamaan institutionaalista ja hallinnollista kapasiteettia, jota tarvitaan varmistamaan rahoituksen entistä tehokkaampi käyttö ja maksimoimaan kasvussa havaittavien erojen kaventamiseen tähtäävien investointien vaikutus.

20.

korostaa, että unionin koheesiopolitiikan ja kansallisten aluekehityspolitiikkojen erilainen toteuttaminen perustuu kunkin jäsenvaltion erityispiirteisiin ja siihen vaikuttavat institutionaalinen konteksti ja toimivaltajako sekä erityisesti hallinnon hajauttamisaste, monitasoisen hallinnon periaatteiden toteuttamisen taso sekä alue- ja paikallistason kokemus aluekehityksen alalla ja ohjelmien maantieteellinen kattavuus ja vaikutus. (4)

21.

pitää välttämättömänä, että silloin kun jäsenvaltioiden ja unionin toimien toteuttamisessa on eroja, mukana olevat eri hallintotasot tekevät keskenään enemmän yhteistyötä tehottomuutta aiheuttavien päällekkäisyyksien välttämiseksi. Komitea katsoo, että optimaaliseen yhteisvaikutukseen voitaisiin päästä asteittain siten, että kaikki tietyllä alueella toteutettavat toimet ohjelmoitaisiin yhdennetysti ja että hallinnointia koordinoitaisiin tiiviisti. Tätä varten on tarpeen lisätä eri hallintotasojen välistä vuoropuhelua ja sitä kautta yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltio- ja unionitason toimien entistä parempi yhdenmukaisuus ja täydentävyys.

22.

katsoo, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen epätasapainon vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden tulisi perustua tulossuuntautuneisiin yhdennettyihin toimiin, joiden määrittelyssä otettaisiin huomioon ongelmien alueellinen ulottuvuus, jotta niillä olisi entistä merkittävämpi vaikutus alueiden yhteenkuuluvuuteen ja kilpailukykyyn.

23.

tähdentää, että Lissabonin sopimuksessa vahvistetutusta alueellisesta yhteenkuuluvuudesta on tullut painopisteala yhdessä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kanssa, joten alueellinen ulottuvuus olisi nivottava entistä paremmin kaikkiin politiikkoihin, jotka vaikuttavat selkeästi jollain tavalla alueisiin, myös siten, että arvioidaan järjestelmällisesti niiden alueellisia vaikutuksia. Komitea pitääkin aiheellisena ottaa käyttöön seurantajärjestelmiä, joiden avulla voidaan tarkkailla jatkuvasti sitä, miten EU:n alueiden koheesiotavoitteisiin liittyvät julkiset menot jaetaan.

24.

toteaa, että julkishallinnon osallistuminen kaikilla tasoilla taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen epätasapainon vähentämiseen tähtäävien toimien strategiseen suunnitteluun ja toteuttamiseen varmistaa sen, että laaditaan toimenpiteitä, jotka perustuvat alueelliseen kontekstiin ja aluetta koskeviin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä alueiden potentiaalin hyödyntämiseksi, resurssien keskittämiseksi ja julkisen toiminnan tehokkuuden maksimoimiseksi.

25.

huomauttaa, että haasteilla – esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnalla, energiahuollolla, maailmanlaajuistumisella, kaupunki- ja maaseutualueiden suhteilla, väestörakenteen muutoksella ja muuttoliikkeillä – on hyvin erilaisia alueellisia vaikutuksia, ja ne edellyttävätkin alue- ja paikallistasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti suunniteltuja ja toteutettavia ratkaisuja.

26.

katsookin, että jäsenvaltioiden ja unionin toimien onnistuminen riippuu jokaisen jäsenvaltion oman lainsäädännön mukaan toimivaltaisten paikallisten ja alueellisten päätöksentekoelinten sitoutuneisuudesta sekä kumppanuusperiaatteen mukaisesti kyvystä saada talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolet toimien suunnittelu-, ohjelmointi- ja toteuttamisvaiheessa mukaan niiden seurantaan.

27.

toteaa, että Euroopan alueiden kehitystä on edistettävä julkisen talouden tiukassa tilanteessa, joka pakottaa pyrkimään mahdollisimman suureen tehokkuuteen. Komitea kannattaa Euroopan komission ehdotusta entistä määrätietoisemmasta tulossuuntautuneisuudesta siten, että voidaan asettaa selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet ja ottaa käyttöön mitattavat ja ohjelmoitujen toimien kanssa johdonmukaiset, riittävän joustavat tulosindikaattorit. Tämä saattaa myös tarjota mahdollisuuden ohjelmakauden arviointiin.

28.

ei vastusta periaatetta, että rakennerahastovarojen käytölle asetettaisiin ennakkoehtoja, jotka olisivat tiiviisti ja suoraan yhteydessä unionin koheesiopolitiikan tehostamiseen ja joilla voitaisiin vaikuttaa myönteisesti ohjelmien toteutettavuuteen ja toimintaan sekä kehitystoimien yhdentämiseen.

29.

korostaa kuitenkin, että näiden ehtojen ei pidä olla sellaisia, että ne viivästyttäisivät rakennerahasto-ohjelmien käynnistämistä ja heikentäisivät näin myös huomattavasti unionin toimia täydentäviin toimiin tarkoitettujen jäsenvaltioiden resurssien käytöstä odotettavia tuloksia.

30.

Komitea varaa itselleen oikeuden ottaa asiaan kantaa tarkemmin sitten, kun Euroopan komissio on laatinut asiasta ehdotuksensa.

31.

ei sen sijaan kannata Euroopan komission ehdotusta vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvistä ehdoista, jotka saattaisivat rankaista alue- ja paikallisyhteisöjä, jotka eivät ole vastuussa siitä, etteivät jäsenvaltiot noudata velvoitteitaan (5), ja estää tai viivästyttää kehitystä ja vaarantaa jo saavutetut tulokset.

32.

toteaa, että useat tekijät voivat heikentää unionin varojen optimaalista käyttöä kasvulle otollisimmilla toiminta-alueilla ja -aloilla ja vähentää näin niiden mahdollisia vaikutuksia alueella. (6) Tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa täydentävyys, jotta voidaan taata, että nämä varat käytetään jäsenvaltioiden rahoitusohjelmien täydentämiseksi, jolloin unionin toimet saavat todellista lisäarvoa.

33.

korostaa näin ollen, että on aiheellista valvoa tehokkaammin rakennerahastojen täydentävyyttä ja varmistaa se, että unionin toiminnan ansiosta voidaan toteuttaa toimia, jotka ovat lisänä ja täydennyksenä toimille, joista ei voida tavanomaisesti tai riittävästi huolehtia kansallisissa puitteissa.

34.

katsoo, että unionin koheesiopolitiikan tehokkuus riippuu myös menettelyiden yksinkertaistamisesta. Tavoitteena on tuensaajien lainsäädännöllisten velvoitteiden ja hallinnollisen taakan mahdollisimman suuri keventäminen. Sujuvat menettelyt ovat resurssien tehokkaan käytön tärkeä edellytys. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota suosittamaan jäsenvaltioille, että ne tarkastelisivat ja tekisivät yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ehdotuksia, joilla pyrittäisiin parantamaan unionin sääntöjen (periaatteet, määräajat ja menettelyt) ja jäsenvaltioiden sääntöjen yhteensovittamista. Etusijalle tulisi asettaa tulokset ja saavutetut vaikutukset, ja samalla olisi vältettävä aiheuttamasta sitä, että jäsenvaltioiden välille syntyy epätasa-arvoiset edellytykset resurssien hyödyntämiseen.

35.

myöntää älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian merkityksen ja on tyytyväinen Euroopan komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa” (7) sisältöön. Tiedonannon mukaan strategian tavoitteiden toteutuminen riippuu suuresti alue- ja paikallistasolla tehtävistä päätöksistä.

36.

katsoo, että koheesiopolitiikka voi antaa merkittävän panoksen Eurooppa 2020 -strategiaan, mutta sitä ei pidä sulauttaa strategiaan. Komitea korostaa koheesiopolitiikan asemaa Euroopan unionin sopusointuista kehitystä tukevana välineenä, jolla vähennetään Euroopan alueiden taloudellisia ja sosiaalisia eroja, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa määrätään. Näiden kahden prosessin tulisi säilyä tulevaisuudessakin itsenäisinä, sillä niillä molemmilla on omat tavoitteensa, jotka eivät osu täysin yhteen, vaikka ne toimivatkin vuorovaikutuksessa integraation ja täydentävyyden puitteissa.

37.

kannattaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa viidennessä kertomuksessa esitettyä ehdotusta laatia yhteinen strategiakehys, joka kattaisi rakennerahastot ja muut aluekehitykseen tarkoitetut unionin rahastot eli Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR), koheesiorahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan kalatalousrahaston (EKTR), vaikka jokaisella niistä on omat välineensä ja sääntönsä. Komitea pitää myönteisenä sitä, että rakennepolitiikkoja palvelevat unionin rahastot kootaan yhteiseen kehitystä koskevaan strategiakehykseen, jonka tulisi mahdollistaa koordinaation parantaminen.

38.

katsoo, että tulevista rakennerahastoasetuksista parhaillaan käytävien keskustelujen yhteydessä kehitys- ja investointikumppanuussopimuksista pitäisi tulla yhteisen strategiakehyksen pohjalta väline, jolla taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen vähentämiseen tähtäävistä jäsenvaltio- ja unionitason toimista voitaisiin tehdä todella täydentäviä siten, että asetetaan painopisteet investoinneille, jaetaan jäsenvaltioiden ja unionin resurssit sekä sovitaan yhdessä ehdoista ja tavoitteista.

39.

toteaa kuitenkin, että monitasoisen hallinnon periaatteen mukaisesti näitä sopimuksia tulisi laatia ja kehittää täydessä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa eli niiden tahojen kanssa, jotka vastaavat toimien toteuttamisesta ja hallinnoinnista alueella, eikä vain jäsenvaltioiden ja Euroopan komission kesken. Näin poliittista toimintaa voitaisiin koordinoida ja sovittaa yhteen tehokkaammin ja strategista – eikä vain toiminnallista – hallintoa voitaisiin tehostaa.

40.

katsoo, että kehitys- ja investointikumppanuussopimukset voivat jokaisen jäsenvaltion omien konkreettisten olosuhteiden mukaisesti antaa asianmukaisen muodon alueellisille sopimuksille, joita alueiden komitea edistää kansallisia uudistusohjelmia silmällä pitäen.

41.

katsoo, että näin koordinoiduissa kansallisissa aluekehityspolitiikoissa ja unionin koheesiopolitiikassa näkyisi konkreettisesti toimien keskittämisen periaate, kun samalla alueella käytössä olevien eri välineiden yhteisvaikutukset maksimoitaisiin ottaen huomioon olemassa olevat riippuvuussuhteet. Tällä tavoin voitaisiin varmistaa entistä parempi koordinointi EAKR:n, ESR:n, koheesiorahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja EKTR:n soveltamisalojen välillä, mutta myös samoihin kehitystavoitteisiin tähtäävien kansallisten toimien kanssa.

42.

pitää lisäksi strategisesti tärkeänä sitä, ettei jäsenvaltioiden aluekehityspolitiikkoja ja unionin koheesiopolitiikkaa tarkastella erillään alakohtaisista politiikoista. Komitea katsoo, että toimien välillä on pyrittävä entistä parempaan yhdenmukaisuuteen, jäsentymiseen ja yhteisvaikutuksiin. Monilla aloilla julkisilla politiikoilla on toisistaan riippuvaisia vaikutuksia. Niiden kokonaisvaikutus voi olla suurempi, jos niitä toteutetaan koordinoidusti. (8)

43.

katsoo, että näin voitaisiin edistää konkreettisesti ohjelmien mukauttamista määriteltyihin tavoitteisiin ja keskittyä näiden tavoitteiden saavuttamista varten toimiviin poliittisiin välineisiin ja olemassa oleviin rahoitusvaroihin sekä asettaa tukilohkoja, investointeja ja Euroopan unionin varojen saatavuutta koskevat painopisteet; ne tulee määritellä kunkin alueen resurssien analyysin pohjalta. Näin on mahdollista hyödyntää optimaalisesti sekä kunkin alueen kapasiteettia että niiden omien prioriteettien tuntemusta.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/29

—

korostaa, että Euroopan uuden teollisuuspolitiikan onnistuminen riippuu toimintalinjojen tehokkuudesta sellaisilla aloilla kuin taloudelliset edellytykset, talouden hallinta, kilpailukyky, investoinnit ja rahoitussektorin rakenne, innovointi ja tutkimus, energia ja resurssit, digitaalistrategia, uudet taidot ja työpaikat jne.

—

korostaa, että Euroopan teollisuuden muutoksessa yritysten on voitava toteuttaa työllistämisstrategioitaan joustavammin sen vastapainoksi, että varmistetaan työntekijöiden asianmukainen suojelu ja toimeentuloturva aloilla, joihin muutos mahdollisesti vaikuttaa. Lisäksi on tarjottava uudelleensijoittautumis- ja uudelleenkouluttautumisvaihtoehtoja sekä tuettava itsensä työllistämistä. Elinikäinen oppiminen työuran aikana on ratkaiseva tekijä työntekijöiden hyvän työllistettävyyden varmistamisessa ja työttömyyskausien lyhentämisessä sekä uusien taitojen tarjoamisessa yrityksille, jotta ne voivat sopeutua markkinoiden muutoksiin nopeasti. Paikallis- ja aluehallinnolla on tärkeä asema tällaisen toiminnan koordinoijana. Tässä yhteydessä olisi myös hyödynnettävä nykyistä enemmän Euroopan globalisaatiorahastoa.

—

vaatii Euroopan unionin paikallis- ja aluehallinnolle nykyistä keskeisempää roolia Eurooppa 2020 -strategian suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä tiedonannossa asetettujen tavoitteiden toteuttamisessa. Komitea toteaa jälleen, että Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaisilla on avainrooli teollisuuspolitiikan ja talouskehityksen edistämisessä, koska ne ovat ruohonjuuritason toimijoita ja tuntevat käytännössä teollisuusrakenteen sekä yritysten ongelmat.

—

kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja aluehallintoa tekemään valtiotasolla alueellisia sopimuksia voidakseen yhdessä määritellä ja panna täytäntöön kansallisia uudistusohjelmia sekä arvioimaan yhteistyössä uudistusohjelmien edistymistä voidakseen koordinoida toimiaan ja poliittisia ohjelmiaan ja suunnata ne Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, mikä epäilemättä edistää ratkaisevasti kyseisten tavoitteiden saavuttamista.

Esittelijä

Patxi LÓPEZ (ES, PSE), Baskimaan hallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle

KOM(2010) 614 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission sitoumukseen rakentaa vahvaa, kilpailukykyistä ja kestävään kasvuun suuntaavaa Euroopan teollisuutta talouden elpymisen vahvistamiseksi, kuten todetaan tiedonannossa ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (1), joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta.

2.

korostaa, että Euroopan uuden teollisuuspolitiikan onnistuminen riippuu toimintalinjojen tehokkuudesta sellaisilla aloilla kuin taloudelliset edellytykset, talouden hallinta, kilpailukyky, investoinnit ja rahoitussektorin rakenne, innovointi ja tutkimus, energia ja resurssit, digitaalistrategia, uudet taidot ja työpaikat jne.

3.

kehottaa näin ollen tehostamaan Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien lippulaiva-hankkeiden integrointia ja koordinointia.

4.

pitää valitettavana, että ehdotuksissa kyseisistä seitsemästä lippulaivahankkeesta ei ole otettu huomioon niiden budjettivaikutuksia eikä niiden täytäntöönpanoedellytyksiä.

5.

korostaa, että pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin ja saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet on tärkeää hyödyntää unionitason toiminnasta saatavaa lisäarvoa yhdistämällä voimat ja luomalla synergiaa koordinoitua poliittista toimintatapaa noudattamalla.

6.

toteaa maailmassa parhaillaan tapahtuvien rakenteellisten muutosten osoittaneen, että on olemassa luonteeltaan maailmanlaajuisia ongelmia ja haasteita, jotka leviävät nopeasti ja joilla on yhtäläinen vaikutus valtioihin sekä paikallis- ja alueviranomaisiin entistä avoimemmassa keskinäisen riippuvuuden tilanteessa. Tämä osoittaa, että on otettava käyttöön strategisia ja teknologisia ennakointivälineitä nopeiden ja koordinoitujen vastausten antamiseksi.

7.

muistuttaa, että kilpailukykyyn vaikuttavat uudet muuttujat ovat kyseenalaistaneet Euroopan unionin talouden roolin maailmassa ja että Eurooppa 2020 -strategiaa on tuettava voimakkaasti, jotta Euroopan unionin talous saavuttaa uudelleen asemansa. Teollisuudella on oltava tässä prosessissa keskeinen rooli kasvun vauhdittajana.

8.

kannattaa sellaisen kokonaisvaltaisen kestävyyden käsitettä, johon sisältyvät tasapainoisella tavalla taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät muuttujat. Ympäristönsuojelu ja ympäristön kunnostaminen, energiapolitiikka, resurssien tehokas hallinnoiminen sekä ikääntymiseen ja huollettavien henkilöiden hoitoon liittyvät sosiaaliset tarpeet ovat merkittäviä mahdollisia talouden katalysaattoreita. Maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen teollisuuden edistämisen on oltava sopusoinnussa taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä kunnioittavan kehityksen kanssa.

9.

kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota kehityksen eri tasoihin ja EU:ssa edelleen havaittaviin epätasapainoihin, joita korjattaessa voidaan hyödyntää muun muassa teollisuuspolitiikkaa. Jäsenvaltioiden sekä alueiden ja kuntien tilanne suhteessa Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyihin viiteen tavoitteeseen vaihtelee huomattavasti, ja kriisi vaikuttaa niihin eri voimakkuudella.

10.

korostaa, että Euroopan teollisuuden muutoksessa yritysten on voitava toteuttaa työllistämisstrategioitaan joustavammin sen vastapainoksi, että varmistetaan työntekijöiden asianmukainen suojelu ja toimeentuloturva aloilla, joihin muutos mahdollisesti vaikuttaa. Lisäksi on tarjottava uudelleensijoittautumis- ja uudelleenkouluttautumisvaihtoehtoja sekä tuettava itsensä työllistämistä. Elinikäinen oppiminen työuran aikana on ratkaiseva tekijä työntekijöiden hyvän työllistettävyyden varmistamisessa ja työttömyyskausien lyhentämisessä sekä uusien taitojen tarjoamisessa yrityksille, jotta ne voivat sopeutua markkinoiden muutoksiin nopeasti. Paikallis- ja aluehallinnolla on tärkeä asema tällaisen toiminnan koordinoijana. Tässä yhteydessä olisi myös hyödynnettävä nykyistä enemmän Euroopan globalisaatiorahastoa.

11.

vaatii Euroopan unionin paikallis- ja aluehallinnolle nykyistä keskeisempää roolia Eurooppa 2020 -strategian suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä tiedonannossa asetettujen tavoitteiden toteuttamisessa. On olemassa paikallis- ja aluehallintoja, joilla on laaja toimivalta alalla ja osoitetusti kokemusta talous- ja teollisuuskehityksestä sekä kilpailukykyyn suoraan liittyvistä muista politiikoista. Niiden tehokkuutta julkisten politiikkojen hallinnoijina vahvistaa se seikka, että ne ovat lähellä päättäjiä ja talouden keskeisiä toimijoita.

12.

kannattaa näin ollen alueiden ja jäsenvaltioiden välisiä alueellisia sopimuksia sitoumusten tekemiseksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden täyttämisestä. Teollisuuspolitiikkaa koskevien tavoitteiden, yhteisten strategioiden ja rahoituksen yhdenmukaistamisella on myönteinen vaikutus talouskasvun vahvistamiseen.

13.

tunnustaa alueisiin ja kaupunkeihin yhteydessä olevien paikallisten taloudellisen toiminnan edistäjien (2) roolin teollisuuden aktivoijina. Niiden toiminta on ensiarvoisen tärkeää, jotta yritykset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaiset saadaan entistä paremmin mukaan Euroopan unionin teollisuuspolitiikkaan.

14.

pyytää Euroopan komissiota laatimaan kutakin tiedonannossa määriteltyä painopistettä varten erillisen aikataulun uuden teollisuuspolitiikan täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi.

15.

ehdottaa, että Euroopan komissio säännöllisesti seuraa ja arvioi yhteistyössä alueiden komitean kanssa teollisuuspolitiikan täytäntöönpanon edistymistä, jotta voidaan aikaansaada synergiaa ja jakaa voimavaroja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Komitea kehottaa tässä yhteydessä kehittämään menettelyjä teollisuuspolitiikan kehityksen laadun ja määrän mittaamiseksi. Mittauksissa tulee ottaa huomioon sellaiset näkökohdat kuin työpaikkojen luominen, kilpailukyky, kestävä kehitys ja innovoinnin kehitys.

16.

on tyytyväinen siihen, että aloitteessa on annettu teollisuudelle keskeinen rooli EU:n uudessa kasvumallissa. Teollisuus on talouden kannalta ratkaiseva ala, ja sillä on huomattava vetovaikutus muuhun taloudelliseen toimintaan.

17.

myöntää, että itse teollisuuden käsite on muuttunut ja siirtynyt talouden vaiheeseen, jossa ns. laajan tai uuden teollisuuden merkitys on kasvanut. Tällainen teollisuus vaatii kehittyäkseen korkean lisäarvon palveluja.

18.

huomauttaa, että teollisuuspolitiikka on laajennettava alakohtaisesta politiikasta kilpailukykypolitiikaksi, johon sisältyy uuden teollisen muutostilanteen edellyttämä entistä laaja-alaisempi aktiivinen tuki yrityksille.

19.

huomauttaa, että EU:n pitäisi investoida niihin aloihin, joiden yhteiskunnallis-taloudellinen potentiaali on suurin, ja kehottaa suuntamaan toimet entistä enemmän osaamiseen perustuvan EU:n talouden älykkääseen kehittämiseen sekä mm. tutkimus- ja kehitystoiminnan strategisiin investointeihin, tieteeseen ja teknologiaan suuntautuvaan koulutukseen ja muuhun kuin teknologiseen innovointiin.

20.

huomauttaa, että EU:n teollisuus on hyvin riippuvainen yhä kalliimmiksi ja niukemmiksi käyvistä raaka-aineista ja energiaresursseista, joiden saatavuus riippuu lisäksi kansainvälisen politiikan suhdanteista.

21.

toteaa toistamiseen, että yhtenä tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla talouskasvun ja resurssien entistä suuremman käytön välisen kytköksen katkaiseminen.

22.

katsoo näin ollen, että teollisuuspolitiikan keskeiseksi haasteeksi on määriteltävä sellaisten prosessien kehittäminen, joiden avulla kyseisiä resursseja pystytään hallinnoimaan entistä tehokkaammin, raaka-aineiden korvaaminen sekä uusiutuvien energialähteiden aseman vakauttaminen ja niiden käytön lisääminen.

23.

muistuttaa, että väestönkehitys ja uudet kulutusmallit liittyvät toisiinsa. Kehittyneiden maiden väestön ikääntyminen luo uusia sosiaalipalvelujen tarpeita, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia teollisuudelle ja palvelualalle. Myös nousevan talouden maiden keskiluokan kasvu synnyttää potentiaalisia kehittämis- ja innovointimahdollisuuksia.

24.

myöntää nousevan talouden maiden merkityksen parhaillaan muotoutuvalla uudella maantieteellis-taloudellisella kartalla. Kyseisillä mailla on keskeinen asema houkuttelevina, voimakkaan kasvun markkinoina, mutta ne ovat myös tärkeitä toimijoita, kun ajatellaan uusia suoria investointivirtoja ja teknologian sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan kysynnän kasvua.

25.

on sen vuoksi yhtä mieltä siitä, että on kiireesti toteutettava rakenneuudistuksia, jotta voidaan mukautua liiketoimintaympäristöön vaikuttaviin perusteellisiin muutoksiin, jotka edellyttävät uuden kilpailupoliittisen mallin omaksumista maailmanlaajuisella tasolla. Kyseisessä mallissa teknologialla ja tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvällä osaamisella sekä siirtymisellä vähähiiliseen talouteen on uusien nousevien maiden voimistumisen ohella ratkaiseva merkitys.

26.

kehottaa poistamaan yritysten kasvua haittaavat esteet ja etsimään keskinäiseen yhteistyöhön ja yhdistymiseen perustuvia ratkaisuja ja toimintamalleja. Kansainvälistymiseen, innovaatioon ja kestävyyteen liittyviin haasteisiin ei voida vastata eristäytyen tai irrallisesti.

27.

korostaa, että yrityksille olisi tarjottava mahdollisuuksia kasvattaa kokoaan niin, että ne pystyvät tuottamaan tuloksia erityisillä erikoismarkkinoilla. Siten Euroopan unioniin voi syntyä monikansallisia, kapeilla erikoismarkkinoilla toimivia pk-yrityksiä. Erikoistuminen kuuluu itse asiassa niihin strategisiin näkökohtiin, jotka ratkaisevat tulevaisuudessa yritysten kilpailukyvyn. Yritysten on pakko tuottaa entistä pidemmälle kehitettyjä tuotteita ja palveluja, jotka on suunnattu entistä tarkemmin rajatuille ja suurempaa lisäarvoa tuottaville markkinalohkoille.

28.

korostaa tarvetta kiireesti kouluttaa ja pätevöittää henkilöitä osaamispohjaisen teollisuuden tarpeisiin ja luoda suotuisat olosuhteet, jotka houkuttelevat työskentelemään alalla, kun otetaan huomioon nykyiset vaikeudet täyttää työpaikkoja tulevaisuuden kannalta strategisilla aloilla, kuten tutkimus ja tiede, tekniset alat, terveydenhuolto ja matemaattiset alat. Myös työntekijöiden pätevyyttä, taitoja ja tietoja on ajantasaistettava jatkuvasti ja ne on suunnattava uusien toimialojen ja teknologioiden vaatimuksiin, jotta teollisuus ja työpaikkansa menettäneet työntekijät pystyisivät mukautumaan nopeasti uusille toimialoille tai uusien teknologioiden käyttäjiksi.

29.

huomauttaa lisäksi, että on tärkeää kehittää monipuolisuutta ja monitieteisyyttä sekä keskittää huomio henkilökohtaisiin taitoihin, kuten tiimityöskentelykykyyn ja muutosvalmiuteen, jotta pystytään mukautumaan entistä paremmin teollisuuden tarpeisiin.

30.

pitää välttämättömänä, että teollisuudenalamme ajattelevat globaalisti ja mukautuvat uuteen kilpailuympäristöön, joka on jo nyt kansainvälinen ja jolle muutokset ovat luonteenomaisia. Maailmanlaajuistuminen on kiihdyttänyt kilpailua, sillä se on avannut markkinat uusille kilpailijoille, jotka käyttävät hyväkseen uusia liikkumis- ja tiedonsaantimahdollisuuksia.

31.

huomauttaa, että kansainvälistyminen on yhteinen haaste koko yhteiskunnalle eikä pelkästään yrityksille. Jotta eurooppalaiset yritykset panostaisivat päättäväisesti kansainvälistymiseen ja olisivat kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla, on välttämätöntä, että myös ihmiset, yliopistot, koulutuskeskukset ja tieteellis-tekninen järjestelmä sisällyttävät strategioihinsa kansainvälisyyden kulttuurin ja ulottuvuuden.

32.

korostaa, että on tapahtunut arvoketjun pirstoutuminen, jossa korostuvat ne erityisedut, joita kulloinenkin sijainti merkitsee yksittäisen tuotteen valmistamiseen tai palvelun tarjoamiseen sisältyvien eri toimintojen kannalta.

33.

kannattaa luotonsaannin ja -tarjonnan parantamista ja antaa tukensa pk-yritysten rahoitusfoorumin perustamiselle. Komitea pitää lisäksi erittäin tärkeänä, että pankit ja rahoituslaitokset täyttävät vastuullisesti ja avoimesti tehtävänsä välittäjinä, jotka varmistavat entistä vahvemman vuorovaikutuksen rahoitustalouden ja reaalitalouden välillä.

34.

kehottaa niin ikään parantamaan rahoitusmarkkinoiden toimivuutta tehokkailla toimilla ja säädöksillä sekä jatkamaan EU:ssa alulle pantua työtä rahoitusmarkkinoiden asianmukaiseksi sääntelemiseksi, jotta voidaan torjua keinottelua ja suojautua pankkijärjestelmien haavoittuvuudelta järjestelmäriskeistä selviytymiseksi, vahvistaa markkinoiden tasapainoa ja vakautta sekä kasvattaa luottamusta tervettä liiketoimintaympäristöä vahvistaen.

35.

kehottaa lisäämään yhteistyötä Euroopan investointipankin sekä Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaisten välillä, jotta parannetaan tukea t&k-investointeihin ja innovointiin paikallis- ja aluetasolla.

36.

ehdottaa, että EU:n tasolla määritellään ja käynnistetään kilpailukykysuunnitelma, jossa määritellään teollisuuspolitiikalle asetettavat EU:n yleiset puitteet.

37.

muistuttaa, että kilpailukyky ei ole haaste pelkästään yritysmaailmalle vaan koko yhteiskunnalle ja kaikille järjestelmille, jotka toimivat vuorovaikutuksessa taloudellista toimintaa kehitettäessä. Kilpailukyky vaikuttaa ihmisiin, yliopistoihin, teknologiakeskuksiin, terveydenhuoltopalveluihin jne. sekä kaikkiin tuotantoaloihin ja kaikkeen tuotantotoimintaan.

38.

kannattaa näin ollen sellaista järjestelmällistä teollisuuspoliittista toimintatapaa, jossa kilpailukykyyn vaikuttavat eri toimintalinjat yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Kyseinen toimintatapa on siirrettävä myös jäsenvaltioihin sekä alue- ja paikallistasolle. Euroopan teollisuuden tehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen edellyttää, että parannamme myös asennoitumistamme sellaisiin kysymyksiin kuin EU:n liikenne, sosiaaliturva, kuluttajansuojelu, rahoitusvälitys, energia, ympäristö sekä sisämarkkinat ja kauppapolitiikat ja että näitä asioita käsitellään koordinoidusti osana kilpailukykyketjua.

39.

katsoo sen vuoksi, että uudessa teollisuuspolitiikassa on edistettävä poikkialaista lähestymistapaa. Viime vuosina ovat yleistyneet kaikki sellaiset mallit, joilla edistetään yritysten yhteistyötä klusterihankkeiden tai klusterien välisten hankkeiden avulla ja joiden tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu arvoketjun kaikkien toimintojen ryhmitteleminen ja nivominen samanlaisiin aloitteisiin; tässä yhteydessä mallit on miellettävä koko arvoketjun kattaviksi tehokkaiksi puitteiksi, joilla ei puututa yritysten päätöksentekoon. Koska klusterit ovat suoraan sidoksissa alueeseen, jolla ne toimivat, on uutta teollisuuspolitiikkaa muotoiltaessa lisäksi tärkeää ottaa huomioon klustereiden merkittävä alueellinen ulottuvuus.

40.

toistaa, että kasvun elpyminen ja työpaikkojen luominen riippuvat merkittävästi sekä valmistusteollisuuden että etenkin yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuottavuuden parantumisesta.

41.

korostaa pk-yritysten merkittävää roolia EU:ssa, sillä kaksi kolmasosaa teollisuuden työntekijöistä työskentelee pk-yrityksissä. Siksi EU:n politiikoissa on sovellettava pienet ensin -periaatetta (think small first), jotta pk-yritysten tarpeet voidaan ottaa erityisesti huomioon, sillä kyseisten yritysten merkitys talouden toimijoina on ensiarvoisen tärkeä työpaikkojen luomiselle ja talouskasvulle. Olemme kilpailukykyisiä vain, jos pk-yrityksemme ovat kilpailukykyisiä.

42.

kehottaa näin ollen ottamaan tiedonannossa nykyistä paremmin huomioon paikallis- ja alueviranomaisiin yhteydessä olevien taloutta edistävien toimijoiden keskeisen roolin. Niiden tuottamat yksittäiset tukipalvelut ovat yhteisvaikutukseltaan ensiarvoisen tärkeitä, jotta pk-yritykset voivat kilpailla menestyksekkäästi.

43.

suosittelee tarvittavien keinojen käyttöönottoa, jotta voidaan taata pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) tehokas täytäntöönpano, ja korostaa, että pk-yritysten rahoituksen saanti ja älykäs sääntely asetetaan aloitteen viimeisimmässä tarkistuksessa aivan oikeutetusti etusijalle.

44.

on yhtä mieltä tarpeesta luoda edellytykset sille, että yrityksillä on käytettävissään parhaat mahdolliset palvelut, sillä ne ratkaisevat suurelta osin yritysten tuotteiden ja palvelujen laadun ja siis yritysten kilpailukyvyn. Etusijalle on asetettava toimet, jotka auttavat parantamaan valmiuksia ja edistävät yrityksille palveluja tarjoavien tahojen välistä kilpailua.

45.

tukee innovoinnin kehittämistä ja etenkin pk-yritysten hallinnon yksinkertaistamista helpottavien toimien käynnistämistä, jotta voidaan keventää yritysten kilpailukykyyn vaikuttavaa hallinnollista ja lainsäädännöllistä taakkaa ja esimerkiksi laajentaa ns. kuntotarkastusten (fitness checks) hyödyntämistä teollisuuspolitiikan alalla sekä yleistää niiden soveltaminen entistä laajemmin teollisuuspolitiikkaan liittyvillä muilla aloilla.

46.

korostaa, että EU:n teollisuuspolitiikan alueellisten vaikutusten ja ulottuvuuden vuoksi sen tavoitteet on sovitettava eri alueiden erilaisiin lähtökohtiin. Tämä on ensiarvoisen tärkeää tasapainoisen ja yhtenäisen kehityksen kannalta. Komitea kehottaa varmistamaan tarpeellisen yhtenäisyyden käsillä olevan tiedonannon sekä niiden suuntaviivojen välillä, jotka esitetään tiedonannoissa aiheista ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (3) ja ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa” (4).

47.

on yhtä mieltä tarpeesta edetä älykkäässä erikoistumisessa teollisuusrakenteen kilpailukyvyn edistämiseksi ja kehottaa alue- ja paikallishallintoja kehittämään omat markkinarakonsa innovaatioille. Älykäs erikoistuminen on yhdysside teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon ja lippulaivahankkeen ”Innovaatiounioni” välillä.

48.

pitää välttämättömänä, että klustereiden syntymistä Euroopan unionissa edistävien välineiden yhdentämistä tuetaan kehittämällä yksi ainoa lähestymistapa, jossa keskitytään kasvuun ja kilpailukykyyn ja joka tukee paitsi kokemustenvaihtoa myös yhteisiä tai yhteistyöhön perustuvia käytännön hankkeita. Euroopan unioni muodostaa tässä yhteydessä keskeiset puitteet sellaisen ylikansallisen yhteistyön vahvistamiselle, joka helpottaa maailmanlaajuisten klustereiden kehittämistä.

49.

toteaa, että EU:n tasolla on jatkossakin tarpeen kehittää strategisia käytännön hankkeita, joilla on merkittävä vetovaikutus teknologian siirtoa ja yhteisvaikutusten luomista silmällä pitäen. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi vihreiden ajoneuvojen teollinen kehittäminen, energiatehokkaat rakennukset ja tulevaisuuden tehtaat. Tämänkaltaisia hankkeita, joilla osoitetaan olevan Euroopan unionin tuomaa lisäarvoa, on vietävä eteenpäin ja niitä on syvennettävä pitkän aikavälin näkemyksen pohjalta.

50.

katsoo, että myös julkishallinnoilla voi innovatiivisten julkisten hankintojen myötä olla merkittävä vetovaikutus yritysten kilpailukykyyn. Julkisia tarjouskilpailuja koskevat vaatimukset, joissa etusijalle asetetaan innovatiiviset ja kestävyysperiaatteiden mukaiset tuotteet ja palvelut, kannustaisivat toimeksisaajayrityksiä innovointiin, mikä parantaa julkisten palvelujen laatua ja saatavuutta. Tässä yhteydessä on kuitenkin vältettävä lisäämästä hallinnollista taakkaa, sillä muutoin julkisiin tarjouskilpailuihin osallistuminen ei enää houkuttele etenkään pk-yrityksiä.

51.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia alue- ja paikallisviranomaisia edistämään edelleen yrittäjäkulttuuria eurooppalaisessa yhteiskunnassa sekä erityisesti nuorten keskuudessa. Koulutusjärjestelmissä tulisi kehittää opetusohjelmia, joissa yrittäjyyden edistäminen, riskinotto, johtajuus ja luovuus sisältyvät ihmisten avaintaitoihin.

52.

toteaa, että on ensisijaisen tärkeää tukea maailmanlaajuistumiseen liittyvien profiilien kehittämistä, jolloin keskeisessä asemassa ovat kielitaito, valmius työskennellä ulkomailla sekä avoimen ajattelutavan kehittäminen erilaisista kulttuureista peräisin olevien ihmisten kanssa käytävää yhteydenpitoa varten.

53.

ehdottaa, että teknologia- ja kansainvälistymisstrategiat otetaan tiedonannossa nykyistä kattavammin huomioon. Innovointi, teknologia ja kansainvälistyminen ovat kolme käsitettä, jotka ruokkivat välttämättä toisiaan ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja niitä varten olisi pyrittävä määrittelemään yhteisiä toimintalinjoja.

54.

edellyttää riittävää kunnianhimoa ja käytännönläheisyyttä ryhdyttäessä valmistelemaan pk-yritysten kansainvälistymistä tukevaa strategiaa. Kyseisessä strategiassa on kiinnitettävä erityistä huomiota yhteistyön edistämiseen yritysten välillä ja keskinäisten yhteyksien kehittämiseen sekä yhteyksien luomiseen toimialojen välillä.

55.

kehottaa Euroopan komissiota panemaan todella täytäntöön tiedonantoon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (5) sisältyvät toimenpiteet erityisesti kansainvälisissä elimissä käytäviä neuvotteluja koskevien tavoitteiden ja strategisten kumppanuuksien syventämisen osalta. Euroopan unionin toiminta on tässä yhteydessä ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan lisätä Euroopan teollisuuden vaikutusta maailmassa.

56.

yhtyy Euroopan komission kantaan kilpailupolitiikan strategisesta merkityksestä EU:n teollisuuden kilpailukyvylle ja vääristymättömän kilpailun varmistamiselle sisämarkkinoilla. Oikeudenmukaiset kilpailuolosuhteet, jotka tukevat tasapuolisia toimintaedellytyksiä, kannustavat yrityksiä kehittämään toimintaansa kilpailukykynsä vahvistamiseksi ja edistävät yksityisiä aloitteita. On olennaisen tärkeää huolehtia kilpailupolitiikan toimivuudesta ja varmistaa, että jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset soveltavat sitä asianmukaisesti.

57.

muistuttaa kuitenkin julkisen sektorin uudesta roolista; sen on etsittävä uusia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömuotoja mittavien strategisten infrastruktuurien ja tuotannollisten investointien rahoittamiseksi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä on hyödynnettävä myös teollisuuspolitiikan kehittämiseksi pyrkimällä lähentämään intressejä ja käynnistämään Euroopan laajuisia käytännön hankkeita, mikä tehostaa julkista varainkäyttöä. Eri hallintotasojen ja julkisten instituutioiden välisten julkisen sektorin yhteistyömuotojen avulla edistetään lisäksi politiikkojen koordinointia ja vähennetään tehottomuutta.

58.

suhtautuu myönteisesti siihen, että innovointi nähdään Eurooppa 2020 -strategian keskeisenä osatekijänä ja että ”Innovaatiounioni”-lippulaivahankkeessa sille on osoitettu strateginen asema. Älykästä kasvua koskevassa painopisteessä keskitytään aivan oikein osaamiseen ja innovointiin perustuvaan kasvuun, joka on yksi Euroopan unionin tulevan talouskasvun kolmesta peruspilarista.

59.

huomauttaa, että innovoinnin käsitettä on laajennettava ja syvennettävä sekä korostettava, että teollisuuden on yhdistettävä omaan kokemukseen perustuva innovointi eli ns. DUI-näkökulma (Doing, Using and Interacting) ns. STI-tarkastelutapaan (Science, Technology and Innovation), joka perustuu yksiselitteiseen, luonteeltaan tieteelliseen ja tekniseen tietämykseen.

60.

pitää valitettavana, ettei tiedonannossa ole annettu muulle kuin teknologiselle innovoinnille nykyistä merkittävämpää asemaa kilpailuetujen lähteenä. Todelliset muutokset yrityksissä syntyvät usein yritysten ja organisaatioiden hallinnointiin liittyvästä innovoinnista sellaisilla aloilla kuin strateginen suunnittelu, prosessit, markkinointi, teollinen organisaatio ja suhteet tavaran- ja palveluntoimittajiin. Panostukset muuhun kuin teknologiseen innovointiin ovat mahdollistaneet lukuisilla alueilla kilpailukyvyn voimakkaan vahvistumisen.

61.

ehdottaa näin ollen, että teollisuuspolitiikan arviointeihin sisällytetään muuta kuin teknologista innovointia mittaavia indikaattoreita.

62.

toteaa, että osaaminen ja luovuus ovat innovoinnin perusta ja että yritysten on otettava ne huomioon ja hallinnoitava niitä järjestelmällisesti kaikissa toiminnoissaan.

63.

pahoittelee, ettei tiedonannossa mainita ihmisten ratkaisevaa merkitystä uudessa teollisuuspolitiikassa siinä tapauksessa, että siinä todella halutaan luoda perusta tasapainoisen kasvun varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. Osaamiseen perustuvassa teollisuudessa nimenomaan ihmiset ovat muutosten ja yritysten kilpailuetujen aikaansaajia.

64.

katsoo, että korkeakouluissa sekä teknologia- ja tutkimuskeskuksissa tehtävän tutkimuksen on teoreettisen lähestymistavan omaksumisen lisäksi avauduttava entistä enemmän markkinoiden tarpeille ja suuntauduttava niihin ja tuloksilla tulisi olla käytännön arvoa.

65.

katsoo, että koordinointia tutkimuksen ja teollisuuden välillä on lisättävä, jotta voidaan saavuttaa edistystä alueiden älykkäässä erikoistumisessa keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologian aloihin, joita ovat esimerkiksi nanoteknologia, mikro- ja nanoelektroniikka, teollinen bioteknologia, fotoniikka, kehittyneet materiaalit ja edistyneet valmistustekniikat, sekä tukea rajat ylittävien verkostojen luomista ja vahvistaa yhteistyötä alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

66.

huomauttaa, että innovointiin ja osaamiseen perustuvan eurooppalaisen teollisuuden kehittämisen on johdettava eurooppalaisten yritysten hankkimien patenttien lukumäärän lisääntymiseen. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää, että yrityksillä ja innovaatioiden kehittäjillä on käytössään tehokas teollis- ja tekijänoikeuksien suojausjärjestelmä, joka alentaa markkinoillepääsyn kustannuksia ja takaa paremman oikeudellisen suojan väärentämistä ja piratismia vastaan. Sen vuoksi on välttämätöntä yksinkertaistaa patentinhankintamenettelyä ja alentaa sen kustannuksia sekä yhdenmukaistaa patenttien automaattinen vahvistaminen kaikissa jäsenvaltioissa yhtenäistä eurooppalaista patenttia koskevan ehdotuksen mukaisesti.

67.

toteaa, että tieto- ja viestintätekniikoista on tullut ratkaiseva tekijä yritysten tuottavuuden lisäämisessä, ja on näin ollen samaa mieltä siitä, että on välttämätöntä edistää niiden käyttöä pk-yrityksissä. Tieto- ja viestintätekniikoiden mukauttaminen ja integroiminen vaikuttaa merkittävästi eurooppalaisten yritysten kilpailumahdollisuuksiin kolmansien maiden kilpailijoihin nähden. Kyseiset tekniikat edistävät yhteistyöhön perustuvaa toimintaa, tietojen ja ideoiden käsittelyä ja vaihtoa sekä suoran yhteyden luomista markkinoille ja asiakkaisiin.

68.

tähdentää, että on olennaisen tärkeää parantaa eri toimijoiden välisiä yhteyksiä sekä soveltaa aluekehitysstrategioissa innovoinnin alueellisten ekosysteemien käsitettä. Innovoinnin alueelliset ekosysteemit edellyttävät tiedonvaihtoverkostojen ja -virtojen, alueeseen vahvasti juurtuneiden yritysten sekä joustavien organisaatiomallien kehittämistä.

69.

suosittelee, että seuraavaa Euroopan unionin tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmaa ohjaavia suuntaviivoja määriteltäessä kehitetään lähestymistapa, jossa otetaan entistä paremmin huomioon pk-yritysten tarpeet ja joka tukee näiden osallistumista yhteisiin eurooppalaisiin hankkeisiin.

70.

pyytää, että Euroopan komissio ottaa alueellisen ulottuvuuden entistä paremmin huomioon määritellessään alan yhteistä strategiakehystä, joka käsittää tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman, ja vie eteenpäin kokeiluhanketta ”Tietämyksen alueet” EU:n alueiden tutkimuspotentiaalin vahvistamiseksi rajat ylittävien klustereiden avulla.

71.

toteaa jälleen, että on luotava suotuisa ympäristö sille, että voidaan lisätä yksityisen pääoman sitoutumista innovointiin sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyviin tuotannollisiin investointeihin. Tämä edellyttää välttämättä riskipääoman tai bisnesenkelien kaltaisten rahoitusmuotojen kehittämistä.

72.

peräänkuuluttaa kuitenkin nykyistä täsmällisempää indikaattoreiden ja tavoitteiden järjestelmää, jossa yritysten tutkimus- ja kehittämismeno-osuuden lisäksi voitaisiin ottaa huomioon myös kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseen liittyviä näkökohtia ja joka on toisin sanoen suunnattu tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten mittaamiseen.

73.

katsoo, että EU:n on korostettava unionissa kehitettyjä Euroopan teollisuuden kilpailukykyä tukevia vahvuuksia. Meillä on merkittävä teknologinen ja tieteellinen perusta, korkeatasoisia korkeakouluja sekä pätevää ja erikoistunutta työvoimaa. Olemme kehittäneet sisämarkkinat, jotka poistavat kaupan ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden esteet. Lisäksi on kehitetty vahvoja klustereita ja yhteistyöverkostoja, ja EU on ollut edelläkävijä ympäristöystävällisten ratkaisujen käyttöönotossa.

74.

huomauttaa, että sisämarkkinoiden perustamisesta lähtien saavutetuista tuloksista huolimatta sisämarkkinoiden kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty täysimittaisesti kestävän ja osallistavan kasvun luomiseksi. Sisämarkkinat ovat Euroopan unionin talouden moottori, ja niiden täysimittainen toteuttaminen on olennaisen tärkeää teollisuutemme kasvun ja kilpailukyvyn tukemiseksi.

75.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan sisämarkkinoiden kasvupotentiaalia hidastavat esteet ja puutteet. Komitea toteaa tässä yhteydessä, että palveludirektiivin avulla on onnistuttu poistamaan joitakin sisämarkkinoilla vielä jäljellä olevia, palvelujen tarjoamiseen ja sijoittautumiseen toisessa jäsenvaltiossa liittyviä esteitä. Euroopan komission on jatkettava työskentelyä tämänsuuntaisesti ja kutsuttava paikallis- ja alueviranomaiset mukaan toimintaan, sillä ne ovat keskeisiä toimijoita palvelumarkkinoilla.

76.

katsoo, että väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu kuuluvat Euroopan unionilla lähivuosina vastassaan oleviin merkittävimpiin haasteisiin.

77.

toteaa näin ollen, että kestävyyden tavoittelu on nähtävä erinomaisena tilaisuutena Euroopan teollisuuden tulevaisuuden kannalta, sillä se auttaa epäilemättä luomaan lisää ja uusia työpaikkoja sekä innovatiivista ja kilpailukykyistä liiketoimintaa.

78.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikomukseen vahvistaa ympäristötavoitteiden ja teollisuuspolitiikan tavoitteiden yhtymäkohtia ja johdonmukaisuutta ja edetä siirtymäprosessissa kohti resurssien entistä tehokkaampaa hallinnointia koko teollisuudessa. Strategisten energiavarojen ja raaka-aineiden niukkuus ja hinnannousu pakottavat teollisuuden hyödyntämään niitä entistä järkevämmin. Lähtökohtana tulee tällöin olla energiatehokkuus, kierrätys sekä vaihtoehtoisten, korvaavien materiaalien käyttöönotto.

79.

painottaa tarvetta vahvistaa vihreää taloutta yhtäältä, koska energiankäytön on oltava tehokasta, ja toisaalta erityisesti, koska ollaan yhä paremmin tietoisia tarpeesta lisätä ekoinnovointia. Näin voidaan kehittää innovoivaa taloudellista toimintaa mm. uusiutuvien energialähteiden ja uusien materiaalien alalla vähähiilisen talouden edistämiseksi.

80.

pitää kuitenkin tarpeellisena, että myös jäsenvaltiot ja toimivaltaiset alue- ja paikallisviranomaiset ohjaavat kuluttajia vastuullisuuteen sekä eettiseen ja valikoivaan kuluttamiseen, joka merkitsee myös sitä, että he vaativat yrityksiltä entistä korkeampaa laatua ja enemmän tietoa ja avoimuutta. Kuluttajilla on näin ollen keskeinen rooli yritysten kilpailumahdollisuuksien edistämisessä ja vastuullisten politiikkojen omaksumisessa.

81.

on tyytyväinen siihen, että yritysten yhteiskuntavastuu on otettu huomioon yhtenä tekijänä, joka niin ikään osaltaan edistää teollisuuden kilpailukykyä ja johtavaa asemaa kansainvälisellä tasolla, ja että sitä korostetaan tiedonannossa.

82.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat kunkin alueen erityisolosuhteet ja kykenevät levittämään uusia arvoja sekä edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta. Euroopan komission on jatkossakin edistettävä kyseistä käsitettä ja tukeuduttava paikallis- ja alueviranomaisiin, joiden tehtävänä on soveltaa yritysten yhteiskuntavastuuta ruohonjuuritasolla. Siksi on erittäin tärkeää soveltaa toissijaisuusperiaatetta ja toteuttaa politiikkoja siltä hallintotasolta käsin, joka on tehokkain ja lähimpänä kansalaisia.

83.

kehottaa ottamaan yrityksissä käyttöön uusia hallintomalleja. On aiheellista vahvistaa työntekijöiden osallistumista, joka on ratkaisevan tärkeä osatekijä, jotta parannetaan kaikkien teollisten prosessien tehokkuutta – ja näin ollen kilpailukykyä – ja estetään työoloihin liittyvä epävarmuus teollisuuden muuttaessa luonnettaan.

84.

toteaa kuitenkin, että samalla on aikaansaatava edistystä teollisuuden sisäisessä joustavuudessa. Eri eturyhmien on reagoitava ja sopeuduttava muuttuvaan taloudelliseen tilanteeseen, joka vaatii tuotannon organisoinnin mukauttamista kysynnän vaihteluihin ja teknologian kehittymiseen.

85.

kehottaa vahvistamaan jäsenvaltioiden työmarkkinoiden joustavuutta työmarkkinaosapuolien vuoropuhelun pohjalta sekä yhdistämään kyseiseen joustavuuteen vakaat sosiaaliturvan järjestelmät, jotka tukevat talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta uusien ja parempien työpaikkojen ansiosta. Työmarkkinoiden sääntelyn avulla on turvattava siirtymiset työttömyyden ja palkkatyön välillä tarjoamalla taloudellista turvaa sekä koulutusmahdollisuuksia ja ammattiin ohjausta työllistettävyyden parantamiseksi.

86.

toteaa jälleen, että Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaisilla on avainrooli teollisuuspolitiikan ja talouskehityksen edistämisessä, koska ne ovat ruohonjuuritason toimijoita ja tuntevat käytännössä teollisuusrakenteen sekä yritysten ongelmat.

87.

pyytää Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita etenemään yhdessä paikallis- ja aluehallintojen kanssa kohti entistä parempaa koordinointia ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa suunniteltaessa kunnianhimoista ja kilpailukykyyn tähtäävää teollisuuspolitiikkaa, jossa hyödynnetään yhteisvaikutuksia muiden Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien lippulaiva-hankkeiden kanssa.

88.

kehottaa Euroopan komissiota parantamaan teollisuuspolitiikan edellytyksiä ja hallinnointia sekä antamaan Euroopan paikallis- ja alueviranomaisille nykyistä merkittävämmän roolin teollisuuspolitiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat talouskehityksen kannalta keskeisiä toimijoita, koska ne ovat lähellä yritysten todellisuutta ja koska niillä on toimivaltaa – myös lainsäädäntövaltaa – teollisuuspolitiikan alalla. Sen vuoksi alalla onkin ihanteellista soveltaa ”alhaalta ylöspäin” -menetelmään (bottom-up) perustuvaa poliittista toimintatapaa.

89.

kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja aluehallintoa tekemään valtiotasolla alueellisia sopimuksia voidakseen yhdessä määritellä ja panna täytäntöön kansallisia uudistusohjelmia sekä arvioimaan yhteistyössä uudistusohjelmien edistymistä voidakseen koordinoida toimiaan ja poliittisia ohjelmiaan ja suunnata ne Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, mikä epäilemättä edistää ratkaisevasti kyseisten tavoitteiden saavuttamista.

90.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä sekä taloudellisten ja sosiaalisten erojen kaventamisessa. Kyseiset viranomaiset ovat avaintoimijoita kehitettäessä yhteisvaikutteista lähestymistapaa, joka auttaa jäsentämään teollisuuspolitiikkaa Euroopan aluetasolla.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/37

—

esittää, että kiristettäisiin entisestään komission etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa ehdotettua aikataulua, ja toivoo, että indikaattorit saataisiin käyttöön jo vuoden 2012 aikana. Komitea kehottaa lisäksi kuulemaan toimivaltaisia paikallis- ja aluetason elimiä, jotta varmistetaan, että indikaattorit ovat realistisia ja toteuttamiskelpoisia sekä valmiuksien että kohtuuhintaisuuden osalta.

—

kehottaa komissiota harkitsemaan erityisesti seuraavat neljä resurssienkäyttöindikaattoria sisältävän ”korin” käyttöönottamista: vaikutus maahan, raaka-aineiden käyttö (luonnon monimuotoisuus, biologiset ja mineraaliresurssit), vesijalanjälki ja kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus. Komitea korostaa, että komission on tehtävä indikaattoreista erottamaton osa Eurooppa 2020 -strategiaa koskevien kansallisten raporttien järjestelmää ja strategian lippulaivahanketta, jotta ne ohjaavat jäsenvaltioiden uudistusohjelmia ja talousarviovalmisteluita.

—

pahoittelee sitä, ettei etenemissuunnitelmassa viitata mahdollisuuteen yhdistää kaupunginjohtajien ilmastosopimus toimiin resurssitehokkuuden edistämiseksi, ja ehdottaa, että yhdessä Euroopan komission kanssa tarkastellaan erityisiä keinoja ulottaa kaupunginjohtajien ilmastosopimus koskemaan ”Resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeen kannalta keskeisiä aloja, kuten luonnon monimuotoisuutta ja maankäyttöä, jäte- ja vesihuoltoa tai ilman pilaantumista

—

suosittaa erityistoimia, joissa tavoitteena on ennen kaikkea siirtyä vähähiilisiin, resurssitehokkaisiin liikenne- ja energiajärjestelmiin, edistää ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja, aikaansaada nollajäteyhteiskunta, joka perustuu jätteiden syntymisen ehkäisemisen optimoimiseen ja jätteiden käsittelyyn resurssina kierrätystalouden puitteissa, edistää resurssien korvaamisen tehostamista ja resurssitehokkuutta raaka-aineiden arvoketjussa, hyödyntää tehokkaasti, suojella ja ennallistaa ekosysteemipalveluita sekä vähentää nykyisin rakennetun maaperän pinta-alaa kaikkialla, missä se on välttämätöntä.

Esittelijä

Michel LEBRUN (BE, PPE), ranskankielisen yhteisön parlamentin jäsen

Viiteasiakirjat

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke

KOM(2011) 21 lopullinen

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa

KOM(2011) 571 lopullinen

1.

katsoo, että tulevaisuuteen suuntautuvan ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikan on tukeuduttava vastuullisen hallinnoinnin periaatteeseen. Tämä periaate tarkoittaa alueiden komitean näkemyksen mukaan, että ihmisen vastuulla on hoitaa ja käyttää luonnonvaroja siten ja sellaisella intensiteetillä, että voidaan varmistaa niiden riittävyys ja monimuotoisuus. Tämänkaltaisen politiikan kokonaisvaltaisena tavoitteena on kehitys, joka vastaa nykyisten sukupolvien tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia vastata omiin tarpeisiinsa.

2.

on huolissaan siitä, että kehityksessä, tuotannossa ja kulutuksessa Euroopan unioni kulkee nykyisin vaarallisella ja kestämättömällä tiellä, kuten komissio toteaa lippulaivahankkeessaan: ”Resurssien käyttöä nykyiseen tapaan ei ole mahdollista jatkaa”.

3.

suhtautuu tätä taustaa vasten myönteisesti ”Resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeen käynnistämiseen; hankkeella pyritään tekemään resurssitehokkuudesta Euroopan unionin politiikkojen johtava periaate vähähiilisen energian ja talouden, liikenteen, raaka-aineiden ja perushyödykkeiden, tavaroiden ja palveluiden kestäväpohjaisen kulutuksen ja tuotannon, jätehuollon, maankäytön ja ekosysteemien sekä maa- ja kalatalouden aloilla. Aloitteella on merkittävä tehtävä tukea eri alojen välisen synergian luomista ja yksittäisten intressien ja tavoitteiden keskinäistä punnitsemista sekä samalla varmistaa yhteinen, yhdenmukainen ja kestävä malli resurssien hyödyntämistä varten.

4.

on hyvillään siitä myönteisestä vaikutuksesta, joka lippulaivahankkeella on EU:n ympäristöpolitiikkaan. EU:n ympäristöpolitiikassa yleensä ja erityisesti resurssien tehokasta käyttöä koskevassa nykypolitiikassa (kuten kestäväpohjaista luonnonvarojen käyttöä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa) keskitytään kuitenkin talouskehityksen kielteisten vaikutusten supistamiseen ja luonnonvarojen ympäristömyötäiseen hyödyntämiseen. Lippulaivahankkeen myötä näköpiiriä laajennetaan kattamaan ne kielteiset seuraukset, joita luonnonvarojen tehoton käyttö aiheuttaa talouskehitykselle. Lippulaivahanke antaakin tarpeellisen sysäyksen ympäristöpolitiikan nivomiseksi tiiviimmin EU:n talous- ja tuotepolitiikkaan.

5.

on tyytyväinen siihen, että lippulaivahankkeessa tarkastellaan Euroopan unionin huolenaiheita kaikkien luonnonvarojen osalta: tavanomaisten energiavarojen ohella myös bioottiset ja abioottiset raaka-aineet, kuten polttoaineet, biomassa, mineraalit, metallit ja puu, viljelymaa ja kalavarat, maaperä, vesi, ilma sekä ekosysteemi- tai luonnon monimuotoisuuden suojeluun liittyvät palvelut.

6.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission sille osoittamaan kehotukseen ilmaista jo varhaisessa vaiheessa päätöksentekoprosessia kantansa roolista, joka paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla kyseisen hankkeen täytäntöönpanossa erityisesti, kun niillä on siihen liittyviä erityisiä valtuuksia esimerkiksi rakennuksiin tai jätehuoltoon sovellettavien vaatimusten osalta. Näin alueiden komitealla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin jo tulevien politiikkojen laadinnan alkuvaiheissa.

7.

yhtyy täysin komission arvioon, että kolmen perusedellytyksen on täytyttävä, jotta voidaan saavuttaa resursseja säästävän ja vähähiilisen talouden edut. Edellytykset ovat 1) poliittinen tahto muutoksiin, 2) pitkäjänteinen poliittinen ja investointisuunnittelu ja 3) kaikkien kansalaisten pitkäjänteinen ajattelu- ja toimintatavan muutos resurssien käytössä. Kyseistä politiikkaa on muokattava ja toteutettava monitasoisen hallinnon keinoin. Sitä silmällä pitäen AK muistuttaa paikallis- ja alueyhteisöjen keskeisestä roolista näiden politiikkojen laadinnassa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. (1) Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti ovatkin jo selkeästi tunnustaneet tämän keskeisen aseman.

8.

arvostaa sitä, että unioni sitoutuu edistämään talouskehityksen, kansalaisten hyvinvoinnin ja luonnonvarojen vastuullisen hyödyntämisen tiivistä limittymistä toisiinsa.

9.

katsoo, että siirtyminen resurssitehokkaaseen talouteen lisää tulevien ja nykyisten sukupolvien hyvinvointia muun muassa siten, että se luo valtavia mahdollisuuksia taloutta, kauppaa ja innovointia silmällä pitäen ja tukee osaltaan EU:n kilpailukykyä erityisesti, koska se alentaa materiaalikustannuksia ja energiakulutusta ja edistää työllisyyttä ympäristöystävällisen teknologian alalla.

10.

korostaa, että elinympäristön tilan ja ilmanlaadun parantamiseksi tarvitaan kunnianhimoista politiikkaa, joka perustuu ongelman ratkomiseen sen alkulähteellä. Komitea kehottaa tehostamaan Euroopan unionin politiikkaa kasvihuonekaasupäästöjen ja ilmansaasteiden osalta.

11.

toteaa, että lukuisat paikallis- ja alueyhteisöt ovat jo omaksuneet ja panneet onnistuneesti täytäntöön erilaisia politiikkoja ja käytänteitä resurssitehokkuuden edistämiseksi. Olisi aiheellista, että kyseiset aloitteet tunnettaisiin ja tunnustettaisiin Euroopan tasolla, jotta kaikki voisivat hyötyä joidenkin tahojen tällä alalla hankkimasta asiantuntemuksesta ja jotta voitaisiin edistää tehokkaimpia ja tuloksekkaimpia aloitteita.

12.

kiinnittää huomiota siihen, ettei hanketta koskevassa komission tiedonannossa viitata Euroopan unionin lukuisiin poliittisiin välineisiin ja strategioihin, joiden yhteydessä resurssitehokkuuskysymystä on jo ryhdytty käsittelemään ja joista mainittakoon esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtainen strategia, jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtainen strategia sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon sekä kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelma. Nämä strategiat voisivat olla ennakkotapauksia hyväksyttäessä ja täytäntöönpantaessa luonnonvarojen hallinnan muihin näkökohtiin liittyviä uusia strategioita.

13.

kiinnittää huomiota Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden vastuuseen, kun kyse on resurssitehokkuuden parantamiseen tähtäävien eri aloitteiden edistämisestä maailmanlaajuisesti. Näin ollen alueiden komitea tukee kaikkia aloitteita, jotka Euroopan komissio on esittänyt kesäkuussa 2012 pidettävän Rio+ 20-konferenssin valmistelujen yhteydessä, ja erityisesti toimia, joiden tarkoituksena on yksityisen ja julkisen rahoituksen ja sijoitusten mobilisointi sekä siirtyminen kohti tehokkaampaa maailmanlaajuista monenvälistä hallinnointijärjestelmää. Alueiden komitea toivoo, että hallinnointijärjestelmän rakenteeseen sisällytettäisiin monitasoisen osallistumisen ja yhteistyön mekanismeja, joiden ansiosta alueet ja kunnat voisivat tulla kuulluiksi ja osallistua aktiivisesti niitä koskevien aiheiden käsittelyyn.

14.

yhtyy Euroopan komission kehotukseen panna nopeasti täytäntöön kesäkuussa 2009 hyväksytty OECD:n julistus ympäristöystävällisestä kasvusta.

15.

iloitsee siitä, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tukeneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) alaisen, luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin (International Resource Panel, IRP) työtä ja hyväksyneet sen aloitteen vihreästä taloudesta.

16.

pahoittelee sitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien asettaman kestävän kehityksen toimikunnan 19. istunnossa ei voitu hyväksyä aikajaksolle 2011–2021 kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja koskevaa kymmenvuotista ohjelmakehystä.

17.

korostaa ympäristö- ja sosiaalipolitiikan keskinäistä riippuvuutta. Öljyn- ja kaasuntuotannon huippu, joka joidenkin tahojen mukaan on jo saavutettu, yhdessä muiden raaka-aineiden tuotantohuipun kanssa nostaa väistämättä raaka-aineiden hintoja. Ensimmäisenä siitä kärsivät pienituloisimmat henkilöt sekä alueet, joiden keskimääräinen tulotaso on kaikkein alhaisin.

18.

korostaa, että lippulaivahankkeen laaja-alaisen ja monitahoisen luonteen johdosta tehokkuus sen hallinnoinnissa sekä aikaansaadun edistymisen seurannassa Eurooppa 2020 -strategian, EU-ohjausjakson ja vuotuisen kasvuselvityksen puitteissa niin, että jäsenvaltioiden edistymistä valvotaan vuosittain, on erittäin tärkeää, jotta Euroopan unioni kykenee lisäämään resurssitehokkuuttaan.

19.

toteaa jälleen painokkaasti, että lippulaivahankkeiden talousarvionäkökohtia on täsmennettävä Eurooppa 2020 -strategian puitteissa. (2) Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen on heijastettava resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen tavoitteita – niin että varmistetaan EU:n toimien koordinointi yhteisen strategiakehyksen puitteissa – sillä kyseinen hanke liittyy moniin EU:n talousarviosta rahoitettuihin politiikkoihin.

20.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon jäsenvaltioiden sitoutuneisuuden resurssitehokkuuden edistämiseen jäsenvaltioiden huhtikuussa 2011 toimittamia kansallisia uudistusohjelmia arvioidessaan.

21.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian onnistuminen riippuu suurelta osin paikallis- ja aluetasolla tehtävistä päätöksistä. Tähän liittyen alueiden komitea on jo ilmoittanut kannattavansa sitä, että kansallisiin uudistusohjelmiin sisällytetään maininta Eurooppa 2020 -strategiaa koskevien alueellisten sopimusten solmimisesta unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason hallintojen välisten monitasoisten kumppanuuksien muodossa. (3)

22.

kannustaakin yhdennettyyn paikalliskehitykseen, joka on keskeinen menetelmä tämän lippulaivahankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi.

23.

pitää Eurooppa 2020 -strategian seurantafooruminsa johdosta osallistumistaan resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen sekä resurssitehokkuuteen tähtäävän yhdennetyn politiikan täytäntöönpanoon ensisijaisen tärkeänä.

24.

esittää, että kiristettäisiin entisestään etenemissuunnitelman yhteydessä ehdotettua aikataulua, jossa myöhemmin määriteltäviä ja käyttöönotettavia indikaattoreita ja tavoitteita koskevaksi määräajaksi asetetaan vuoden 2013 loppu. Alueiden komitea toivoo, että indikaattorit saataisiin käyttöön vuoden 2012 aikana, ja kehottaa lisäksi kuulemaan toimivaltaisia paikallis- ja aluetason elimiä näistä indikaattoreita koskevista määräajoista, jotta varmistetaan, että ne ovat realistisia ja toteuttamiskelpoisia sekä valmiuksien että kohtuuhintaisuuden osalta.

25.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” esitettyyn ehdotukseen siitä, että hyväksytään rajallinen lukumäärä indikaattoreita, jotta varmistetaan niiden näkyvyys ja tehokkuus politiikkojen laadinnan perustana. Indikaattoreiden valinnan tulisi perustua niiden merkittävyyteen, tarkoituksenmukaisuuteen, luotettavuuteen ja järkevyyteen, ja niiden tulisi saada mahdollisimman laaja tunnustus.

26.

kehottaa komissiota harkitsemaan erityisesti seuraavat neljä resurssienkäyttöindikaattoria sisältävän ”korin” käyttöönottamista: vaikutus maahan, raaka-aineiden käyttö (luonnon monimuotoisuus, biologiset ja mineraaliresurssit), vesijalanjälki ja kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus. Kyseisiä indikaattoreita on suhteellisen helppo mitata, ja samalla ne tarjoavat asianmukaista tietoa resurssien käytöstä ja sen vaikutuksista. Ne täydentäisivät indikaattoreita, joilla mitataan resurssien käytön ympäristövaikutuksia ja tehokkuutta.

27.

korostaa tarvetta ottaa käyttöön ekologisen jalanjäljen kaltainen yleisindikaattori, sillä se on mainos- ja tiedotuskampanjatarkoituksissa hyödyllinen väline. Tässä yhteydessä on kuitenkin tehtävä selväksi, että tällaista indikaattoria voidaan runsaan kokoomatiedon vuoksi hyödyntää vain rajoitetusti politiikkojen laadinnassa. Tiedot ja menetelmät tulisi yhdenmukaistaa maiden välillä, ja komissio voisi auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa.

28.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen siitä, että otetaan käyttöön rajallinen määrä resurssitehokkuutta koskevia kunnianhimoisia, määrällisiä, täsmällisiä ja johdonmukaisia tavoitteita. Kyseisissä tavoitteissa tulisi tähdätä esimerkiksi kohdassa 26 mainittujen neljän indikaattorin parantamiseen sekä siihen, että vaikkapa pysäytetään suljetun maaperän kasvu tai ehkäistään jätteiden syntymistä ja parannetaan kierrätysastetta.

29.

kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan indikaattoreita ja tavoitteita arvioidessaan sellaisten politiikkojen toteuttamiskelpoisuutta, joita paikallis- ja alueviranomaiset voisivat noudattaa kyseisten indikaattoreiden ja tavoitteiden pohjalta.

30.

korostaa, että komission tulisi sisällyttää indikaattorit vuotuiseen kasvuselvitykseensä, jonka myötä käynnistetään EU-ohjausjakso vuodesta 2012 alkaen, jotta niistä tulee erottamaton osa Eurooppa 2020 -strategiaa koskevien kansallisten raporttien järjestelmää ja jotta ne ohjaavat keskustelua tavasta, jolla jäsenvaltioiden uudistusohjelmat ja talousarviovalmistelut on saatettava sopusointuun Eurooppa 2020 -strategian kanssa.

31.

suosittaa, että nämä resurssienkäyttöindikaattorit ovat erottamaton osa vaikutustenarviointeja, joita Euroopan komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat poliittisista ehdotuksista. Euroopan komission tulisi tarjota ohjausta ja välineitä, jotta jäsenvaltiot, paikallis- ja alueyhteisöt, yritykset ja muut tahot voivat käyttää indikaattoreita yksinkertaisesti ja tehokkaasti.

32.

huomauttaa, että luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvien edessä olevien haasteiden laajuus ja monimuotoisuus edellyttävät kaikkien unioni-, valtio-, paikallis- ja aluetasolla hyödynnettävissä olevien välineiden käyttöön ottamista. Unioni- ja valtiotason välineenä on ympäristönäkökohtien nivominen tiiviimmin talous- ja tuotepolitiikkaan, ja paikallistasolla välineistöön kuuluu kaupunginjohtajien ilmastosopimus, joka on jo osoittanut tehokkuutensa energia-alalla.

33.

kehottaa kansainvälisiä, eurooppalaisia, valtiollisia sekä valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla toimivia instituutioita arvioimaan tässä yhteydessä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen allekirjoittajien (noin 3 000 kuntaa ja yli 100 aluetta yli 40 maassa) jo kokoamat laajat kokemukset ja tulokset.

34.

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n muita toimielimiä tekemään yhteistyötä sellaisten konkreettisten mekanismien luomiseksi, jotka antavat mahdollisuuden jakaa kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen puitteissa saadut kokemukset unionin kansainvälisten kumppanien kanssa esimerkiksi edistämällä resurssitehokkuutta koskevaa paikallis- ja aluetason yhteistyötä EU:n ja sen eteläisten ja itäisten naapurimaiden kuntien ja alueiden välillä sekä kehitysmaiden kanssa.

35.

pahoittelee sitä, ettei etenemissuunnitelmassa viitata mahdollisuuteen yhdistää kaupunginjohtajien ilmastosopimus toimiin resurssitehokkuuden edistämiseksi. Alueiden komitea kehottaa tässä yhteydessä painokkaasti Euroopan komissiota työskentelemään kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen ulottamiseksi kattamaan tämä ala.

36.

ehdottaa lisäksi, että yhdessä Euroopan komission kanssa tarkastellaan erityisiä keinoja ulottaa kaupunginjohtajien ilmastosopimus koskemaan ”Resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeen kannalta keskeisiä aloja, kuten luonnon monimuotoisuutta ja maankäyttöä, jäte- ja vesihuoltoa tai ilman pilaantumista (CdR 164/2010 fin).

37.

ehdottaa erityisesti, että Euroopan vesiensuojelustrategian valmistelua silmällä pitäen komissio yhdessä komitean kanssa laajentaa vuonna 2012 kaupunginjohtajien ilmastosopimusta siten, että siihen sisällytetään 20-20-20-tavoitteiden asettaminen yhdennetylle vesihuollolle alueiden komitean lausunnossa CdR 5/2011 fin määritellyllä tavalla.

38.

kannattaa ponnekkaasti sellaisen ”resurssitehokkuutta käsittelevä monen toimijan siirtymävaiheen foorumin” luomista, jonka tulisi kattaa myös ”päättäjät useilta hallinnon tasoilta mukaan lukien alueellinen ja paikallinen taso” (4). Foorumia voitaisiin kehottaa huolehtimaan asiaan liittyvien politiikkojen yhteennivomisesta sekä auttamaan tavoitteiden ja siirtymävaiheen esteiden yksilöimisessä.

39.

tukee komission kantaa resurssitehokkuusohjelmia toteuttavien tahojen verkostoitumisen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon tukemisesta. Lisäksi alueiden komitea kehottaa Euroopan unionia tukemaan resurssitehokkuudesta huolehtivien kansallisten, alueellisten ja paikallisten virastojen perustamista siellä, missä kyseisiä elimiä ei ole. Nykyisten virastojen toimivalta voitaisiin ulottaa kattamaan kaikki resurssien käyttöä koskevat kysymykset, ja siihen pitäisi sisällyttää tietojen ja neuvonnan tarjonta viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille nykyisistä toimenpiteistä ja käytettävissä olevista ratkaisuista resurssitehokkuuden alalla.

40.

toteaa, että resurssitehokas Eurooppa edellyttää teknisen innovoinnin lisäksi Euroopan sosioekonomiseen järjestelmään liittyvää innovointia sekä uusia tuotantoon ja kulutukseen liittyviä käyttäytymismalleja, elämäntapojen muuttamista ja uusia hallintomalleja sekä strategista tutkimusohjelmaa, jossa keskitytään systeemiseen innovointiin.

41.

kehottaa erityisesti toteuttamaan tarvittavat muutokset infrastruktuurissa älykkäiden yhteisverkkojen mahdollistamiseksi, jotta pienet ja keskisuuret yritykset ja osuuskunnat voivat tuottaa oman ympäristöystävällisen energiansa ja siirtää sitä muiden alueiden yrityksille ja osuuskunnille. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kokoamaan paikallis- ja alueviranomaiset ja keskeiset sidosryhmät erityiseen konferenssiin muutoksen käynnistämiseksi EU:n energiantuotannossa.

42.

korostaa, että erinäiset toimenpiteet, kuten jäsenvaltioiden budjetti- ja talouspolitiikkojen muuttaminen sekä ympäristöystävälliset verouudistukset, jotka kohdistuvat resurssien tehokkaaseen käyttöön, ovat välttämättömiä lippulaivahankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansallinen kirjanpito on lisäksi suunnattava resurssitehokkuuden mukaisesti, jotta voidaan asettaa asianmukaiset hinnat sisällyttämällä ulkoiset kustannukset hintoihin, tehdä saastuttajista maksumiehiä kuluttajia samalla suojellen ja lakkauttaa ympäristöön haitallisesti vaikuttavat tuet asteittain.

43.

katsoo, että vähähiilisen ja resurssitehokkaan eurooppalaisen liikennejärjestelmän kehittäminen on lippulaivahankkeen onnistumisen kannalta olennaisen tärkeä osatekijä. Tässä yhteydessä on tärkeää pyrkiä vähentämään ajoneuvojen valmistuksessa käytettävän energian ja raaka-aineiden määrää ja tukea alan teollisuutta näissä pyrkimyksissä, vähentää kulutusta vielä nykyistäkin huomattavammin sekä luoda liikennejärjestelmiä, joiden kokonaisvaikutus resurssienkäyttöön pienenee alati.

44.

arvostaa sitä, että lippulaivahankkeessa pyritään edistämään sellaista unionin vesipolitiikkaa, jossa asetetaan etusijalle veden säästämiseen ja vedenkäytön tehostamiseen tähtäävät toimenpiteet. Alueiden komitea esittää tähän kysymykseen liittyviä suosituksia suuntaa-antavassa lausunnossaan ”Alue- ja paikallisviranomaisten rooli kestäväpohjaisen vesihallinnon edistämisessä” (5).

45.

pahoittelee, ettei nykyisin toteuttavilla energiatehokkuuspolitiikoilla kyetä saavuttamaan vuoteen 2020 tähtäävän Euroopan unionin energia- ja ilmastopaketin tavoitteita. Energiatehokkuudesta tulisi tehdä sitova tavoite, ja sen olisi edistettävä merkittävästi vuoteen 2050 asetettuja kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita.

46.

kehottaa komissiota keskittymään jatkossakin rakennus-, palvelu- ja liikennealaan lainsäädäntö- ja rahoitusaloitteissa, jotka ovat jatkoa sen äskettäin hyväksytylle energiatehokkuussuunnitelmalle 2011 (6).

47.

toteaa jälleen, että rakennusalalle tulisi suunnata asianmukaisia lainsäädännöllisiä ja taloudellisia kannustimia energiatehokkuuteen tähtäävien kunnostustoimenpiteiden määrän lisäämiseksi.

48.

kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa kaikilla asianomaisilla talouden aloilla, myös rakennusalalla, koulutus ja ohjaus riittävän suurelle määrälle työvoimaa, jolla on rakennusalan energiatehokkuuskysymyksiin liittyvä pätevyys. Alueiden komitea ehdottaa, että otetaan käyttöön tämän työvoiman valistamiseen ja kouluttamiseen tähtäävä eurooppalainen strategia. Komitea korostaa tässä yhteydessä lippulaivahankkeen ja sen edellyttämien innovatiivisten toimien potentiaalia luoda laadukkaita ja pitkäaikaisia työpaikkoja eri aloilla ja ammateissa EU:ssa.

49.

kehottaa Euroopan komissiota esittämään suunnittelemassaan energiansäästöä koskevassa direktiivissä rakennusten kunnostamiseen liittyviä käytännön toimenpiteitä sekä osoittamaan monivuotisessa rahoituskehyksessä riittävät varat Euroopan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviin korjaus- ja kunnostustöihin vuoden 2013 jälkeen. Toimenpiteitä tulisi täydentää hyvin vähän kuluttavia matalaenergiataloja koskevalla rahoitusstrategialla.

50.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen unioninlaajuisesti yhtenäisestä energiatehokkuuden mittaamisjärjestelmästä, johon sisältyvää menetelmää voidaan soveltaa myös paikallis- ja alueyhteisötasolla.

51.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tavoitteeseen aikaansaada siirtyminen vähän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaan ja resurssitehokkaaseen talouteen. (7)

52.

esittää, että kyseiset tavoitteet otetaan asianmukaisesti huomioon monivuotisessa rahoituskehyksessä, johon myös sisältyy paikallis- ja aluetason käyttöön osoitettava lisärahoitus.

53.

tunnustaa EU:n päästökauppajärjestelmän merkityksen välineenä, jolla pyritään ohjaamaan investointeja järjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla – sähköntuotanto, energiaintensiivinen teollisuus ja ensi vuodesta lähtien ilmailuala – ja joka tekee investoimisesta vähähiilisiin hankkeisiin taloudellisesti kannattavaa. Komitea toivoo, että päästökauppajärjestelmän tehokkuutta parannetaan vuodesta 2012 alkaen.

54.

kehottaa kuitenkin vahvistamaan EU:n päästökauppajärjestelmän roolia vähähiilisen teknologian edistämisessä, sikäli kuin kyseiset teknologiat auttavat myös parantamaan resurssienkäyttöä mittaavien indikaattorien tilannetta eivätkä lisää ympäristöriskejä.

55.

kannattaa näin ollen Euroopan komission hankkeita, joissa pyritään vetämään markkinoilta osa nykyisistä päästöoikeuksista, jotta Euroopan unionia kannustettaisiin siirtymään kohti vähähiilistä taloutta.

56.

kannattaa sitä, että etenemissuunnitelmaan sisällytetään maankäyttötapoja, joilla edistetään entisestään hiilidioksidin sitoutumista maaperään. Komitea muistuttaa, että orgaanisen aineksen sitoutuminen maaperään hyödyttää myös muilla tavoilla ympäristöä, maataloutta sekä maaperän ja sen hedelmällisyyden säilymistä.

57.

pahoittelee kuitenkin sitä, että maatalousalan potentiaali ilmastonmuutoksen vaikutusten lievittämisessä on paloiteltu useisiin eri luokkiin tietojen toimittamista ja laskentasääntöjä koskevissa Yhdistyneiden Kansakuntien ja Kioton pöytäkirjoissa, vaikka maatalousalalla pitäisi olla perusluonteinen rooli luonnonvarojen tehokkaassa ja kestävyysperiaatteen mukaisessa käytössä.

58.

painottaa, että on tärkeää löytää tasapaino yhtäältä vähähiilisessä taloudessa käytettävien biopolttoaineiden, luonnon monimuotoisuuden suojelun, vesihuollon ja ylipäätään ympäristönsuojelun sekä toisaalta maailmanlaajuisen elintarviketurvan välillä.

59.

korostaa, että on tärkeää yhdistää energiatehokkuuspolitiikkoihin sosiaalisia toimenpiteitä, jotka antavat vähäosaisimmassa asemassa oleville henkilöille ja alueille mahdollisuuden hyödyntää energiatehokkuuspalveluita.

60.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan kestävää kulutusta ja tuotantoa sekä kestävää teollisuuspolitiikkaa koskevan Euroopan unionin toimintaohjelman täytäntöönpanon tehokkuuden sekä ottamaan käyttöön nykyistä laaja-alaisemman lähestymistavan.

61.

suosittaa, että komissio seuraa tuotepolitiikassa top runner -lähestymistapaa, eli markkinoiden tehokkaimpiin tuotteisiin vertaamista, soveltamalla varoittavia toimia, joilla tehottomimmat tuotteet poistetaan markkinoilta, yhdessä kannustavien välineiden kanssa, jotka palkitsevat parhaimmat tuotteet ja nopeuttavat niiden yleistymistä markkinoilla.

62.

kannustaa ekoinnovointiin uusien resurssitehokkaiden tuotteiden tai palveluiden luomiseksi; ekoinnovointi on äärimmäisen tärkeä väline tämän tavoitteen saavuttamista sekä kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista silmällä pitäen. Tulevassa ekoinnovoinnin toimintasuunnitelmassa tulisi perustaa uusia kumppanuuksia innovoinnin alalla ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset toimintaan mukaan.

63.

vahvistaa olevansa sitoutunut edistämään ympäristöä säästävien julkisten hankintojen hyödyntämistä paikallis- ja alueviranomaisten keskuudessa.

64.

esittää, että jäsenvaltioiden hallituksille ja EU:n toimielimille määrätään ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia sitovia tavoitteita ja että ympäristömyötäiset julkiset hankinnat sisällytetään julkisia hankintoja koskevan tulevan direktiivin erottamattomaksi osaksi oikeudellisen selkeyden lisäämiseksi ja niiden käytön yleistämiseksi.

65.

kehottaa tarkistamaan ekologista suunnittelua koskevan direktiivin ja sen täytäntöönpanotoimet perusteellisesti. Resurssitehokkuutta tulisi edistää laajentamalla direktiivin soveltamisalaa muihin kuin energiatuotteisiin, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. (8) Komitea kehottaa kehittämään tavaroiden ja palveluiden elinkaaren analysointimenetelmiä siten että niiden tulokset ovat helposti alueiden ja paikallisyhteisöjen ulottuvilla, jotta ne kykenisivät paremmin suuntaamaan valintansa.

66.

kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin tavaroiden ja palveluiden elinkaarta lyhentävien tarkoituksellisten ja virheellisten menettelyjen torjumiseksi tavaroiden elinkaaren pidentämiseksi, korjattavuuden parantamiseksi ja kierrätyksen helpottamiseksi elinkaaren lopussa sekä tukemaan taloudellisia ja teollisia aloitteita tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

67.

kannustaa erityisesti paikallis- ja alueviranomaisia soveltamaan nykyistä enemmän ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (Eco-management and audit scheme, EMAS) markkinasuuntautuneena organisaatioiden resurssihallinnan välineenä. Alueiden komitea katsoo, että osallistumista kyseiseen järjestelmään olisi mahdollista lisätä, mikäli siihen liittyvät kustannukset voitaisiin poistaa tai niitä voitaisiin vähentää ja jos jäsenvaltioita vaadittaisiin määrittämään omat EMAS-järjestelmään virallisesti osallistuvien elinten lukumäärää koskevat tavoitteensa.

68.

kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia vahvistamaan toimenpiteitä tietoisuuden lisäämiseksi kuluttajien ja yritysten keskuudessa niiden kulutuksen ympäristö- ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Tällaisista toimenpiteistä mainittakoon esimerkkeinä tuotemerkintämallit, kestävyysajattelun mukaisen kulutuksen sisällyttäminen koulutusohjelmiin sekä kaupallisiin tarkoituksiin käytettyjen ekologisten argumenttien valvonnan lisääminen.

69.

suosittaa hyväksymään tavoitteen nollajäteyhteiskunnasta, joka perustuu jätteiden syntymisen ehkäisemisen optimoimiseen ja jätteiden käsittelyyn resurssina materiaalikierrätystalouden puitteissa.

70.

pahoittelee, että kaatopaikalle sijoittaminen on edelleen yleisin tapa päästä eroon yhdyskuntajätteestä. Alueiden komitea kehottaakin komissiota kiinnittämään erityistä huomiota Euroopan unionin nykyisen jätelainsäädännön täytäntöönpanoon ja soveltamiseen, sillä tällä on resurssitehokkuuden edistämisen kannalta olennainen merkitys.

71.

kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotta estetään jätteiden joutuminen EU:ssa tai sen ulkopuolella sääntöjenvastaisiin käsittelylaitoksiin, parantamaan Euroopan kierrätysteollisuuden kilpailukykyä arvoketjun kaikilla tasoilla, kannustamaan innovointiin resurssitehokkuuden ja kierrätettävien tuotteiden suunnittelun aloilla, luomaan taloudellisia kannustimia tai uusia markkinoihin perustuvia välineitä sekundaaristen raaka-aineiden kierrättämiseksi ja suosimiseksi sekä optimoimaan uusiotuotteita, -materiaaleja tai -aineita koskevien kriteerien sekä kierrätettyjen materiaalien laatua koskevien kriteerien kehittäminen ja soveltaminen ottamalla tältä osin huomioon Euroopan komission käynnissä oleva työ, jonka puitteissa pyritään määrittelemään, milloin jäte ei ole enää jätettä. Komitea kehottaa lisäksi kiinnittämään erityishuomiota sellaisia raaka-aineita sisältäviin tuotteisiin, joista uhkaa tulla pula. Erityisesti tämä koskee harvinaisia maametalleja.

72.

kannustaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueyhteisöjä laatimaan kunnianhimoisia ohjelmia jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi, kuten jätepuitedirektiivin 29 artiklassa edellytetään, sekä selkeitä määrällisiä vertailuarvoja jätteiden syntymisen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä varten. (9)

73.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään erityisesti biojätteiden syntymisen ehkäisemistä ja elintarvikejätteen vähenemistä sekä antamaan jatkossakin tukensa jätteen syntymisen ehkäisemisen eurooppalaiselle teemaviikolle, joka on ollut menestys lukuisilla alueilla ja kunnissa.

74.

painottaa paikallis- ja alueyhteisöjen keskeistä roolia kierrätysmarkkinoiden ja uudelleenkäytön kehittämisessä. Tähän liittyen alueiden komitea toistaa kehotuksensa sisällyttää sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettuun direktiiviin elektroniikkaromun uudelleenkäyttöä koskevia erityisiä ja yksityiskohtaisia tavoitteita ja varmistaa samalla, että tuottajavastuun periaate otetaan lainsäädännössä kaikilta osin huomioon.

75.

huomauttaa, että paikallis- ja alueyhteisöillä on huomattavasti liikkumavaraa kierrätyksen edistämisessä niin, että Euroopan unionin nykyiset tavoitteet ylittyvät. Monet edistyneet kaupungit ja alueet ylittävät jo nyt merkittävästi EU:n vähimmäistavoitteet, kun kyse on kierrätyksestä ja jätteiden kaatopaikalle sijoittamista koskevista vaihtoehtoisista ratkaisuista, ja pyrkivät nykyisin saavuttamaan nollajätetavoitteen kaatopaikkojen tai jätteenpolton osalta sekä kotitalousjätteiden korkean kierrätysasteen. Tätä taustaa vasten alueiden komitea voi vain kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita kannustamaan jatkossakin siihen, että kierrätyksen edistämiseksi otetaan erityisesti vähiten edistyneillä alueilla käyttöön välineitä, joita paremmin suoriutuvat kunnat ja alueet jo soveltavat.

76.

kehottaa Euroopan komissiota nopeuttamaan jätepuitedirektiivin edellyttämää arviointia eduista, joita syntyy siitä, että otetaan käyttöön koko unionissa sitovia jätteiden syntymisen ehkäisytavoitteita ja nostetaan kiinteän yhdyskuntajätteen kierrättämistä koskevaa nykyistä sitovaa tavoitetta. Jälkimmäinen toimenpide voisi synnyttää Euroopassa 500 000 uutta työpaikkaa. (10)

77.

on tyytyväinen siihen, että resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen yhteydessä julkistetussa Euroopan komission tiedonannossa ”Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen” (11) käsitellään resurssitehokkuutta.

78.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita edistämään entisestään resurssien korvaamisen tehostamista ja resurssitehokkuutta raaka-aineiden arvoketjussa, joka käsittää etsinnän, louhinnan, jalostuksen, kierrätyksen, ekologisen suunnittelun, teollisen ekologian ja resurssitehokkaan tuotannon.

79.

kannustaa siihen, että jäsenvaltiot ja alueet määrittelevät – Euroopan komission jatkossakin antaman tuen avulla – kestävyysajattelun mukaiset ja resurssitehokkuutta painottavat mineraalipolitiikkansa, laativat mineraaleja koskevan maankäyttöpolitiikan ja ottavat käyttöön kaivostoiminnan hyväksymistä koskevan selkeän menettelyn.

80.

on tyytyväinen muuta kuin energiantuotantoa palvelevaa kaivostoimintaa ja Natura 2000 -vaatimuksia koskeviin komission suuntaviivoihin (12) ja kehottaa omaksumaan tulevaisuudessa tällä alalla yhdennetyn lähestymistavan.

81.

panee merkille neuvoston Euroopan komissiolle esittämän kehotuksen ehdottaa toimenpiteitä metsäteollisuuden ja uusiutuvien energialähteiden alan raaka-aineiden toimitusongelmien käsittelemiseksi.

82.

kehottaa ottamaan käyttöön unionin laajuisen pakollisen sertifiointijärjestelmän ja luomaan kannustimia käyttää biomassaa energian tuottamiseen sekä puuta, joka on peräisin kestävyysperiaatteiden mukaisesti hoidetuista metsistä. Alueiden komitea kiinnittää huomiota rooliin, joka paikallis- ja alueviranomaisilla voi tässä suhteessa olla metsien hoidossa.

83.

toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen tehdä ehdotuksia sitovista kestävää kehitystä koskevista vähimmäisvaatimuksista, kun kyse on kiinteän ja kaasumaisen biomassan käytöstä sähkön- ja lämmöntuotannon sekä jäähdytyksen aloilla. (13)

84.

toteaa, että ekosysteemipalveluiden – jotka jäsenvaltiot määrittelevät vuoteen 2020 asetettujen, biologista monimuotoisuutta koskevien uusien tavoitteiden yhteydessä ja joita esitellään asiakirjassa ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (14) – tehokkaalla hyödyntämisellä, suojelulla ja ennallistamisella on resurssitehokkuuden kannalta olennainen merkitys.

85.

on tyytyväinen vuoteen 2020 ulottuvan, luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tarjoamaan tukeen, jolla edistetään luonnon monimuotoisuuden hyödyntämistä, muun muassa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden taloudelliseen hyödyntämiseen tähtääviä toimia, ja kannustetaan rakennerahastojen hallintoviranomaisia investoimaan luonnonvaroihin tuleville sukupolville siirtyvänä perintönä, myös talouskehityksen lähteenä, edistetään YMP:n tukea luonnon monimuotoisuuteen, asetetaan ekosysteemien ennallistamista koskeva alatavoite ja edistetään ”vihreän infrastruktuurin” rakentamista.

86.

pahoittelee, että vastoin komitean aiempia suosituksia paikallis- ja alueviranomaisten avainroolille tämän strategian onnistumisessa ei ole annettu riittävää tunnustusta.

87.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita käynnistämään luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtääviä kokeiluhankkeita, erityisesti ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia tarkastelevia paikallisia ja alueellisia kokeiluhankkeita (The Economics of Ecosystems and Biodiversity – TEEB), jotka tukevat paikallis- ja alueyhteisöjä kansainvälisessä, paikallis- ja aluetason päätöksentekijöitä koskevassa TEEB-raportissa (TEEB Report for Local and Regional Policy Makers  (15) määriteltyjen välineiden käyttöönotossa ja soveltamisessa.

88.

toteaa, että luonnonmukaisten ja osittain luonnonmukaisten elinympäristöjen väheneminen – kyse on esimerkiksi laitumista, marskimaista, nummista ja kosteikoista, jotka ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ovat ratkaisevassa asemassa – on edelleen keskeinen huolenaihe. Alueiden komitea kannustaakin Euroopan unionia, jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan asianmukaisia ohjelmia kyseisten ekosysteemien säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi.

89.

ilmaisee olevansa huolestunut siitä, että kaupungistuminen ja liikenneverkot valtaavat yhä enemmän maa-alaa, mikä lisää suljetun maaperän osuutta ja johtaa veden suodattumisen vähenemiseen, tulvien ja eroosioriskin lisääntymiseen, elinympäristöjen ja eläinkantojen pirstaloitumiseen, lämpösaarekeilmiön kärjistymiseen kaupungeissa ja sen seurauksena siihen, että kaupungit ovat entistä haavoittuvampia lämpöaalloille ja ilmastonmuutokselle.

90.

kannustaa jäsenvaltioita toimimaan yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa sellaisten yhdennettyjen maankäyttö- ja aluesuunnittelun järjestelmien käyttöönottamiseksi, jotka voivat osaltaan edistää kestävien kaupunkiasutusmallien toteuttamista, kannustimien luomista hylättyjen teollisuusalueiden uudelleenkäytön asettamiseksi etusijalle viher- ja maaseutualueiden käytön sijasta, hylättyjä teollisuusalueita koskevan tietokannan käyttöönottamista sekä nykyisin rakennetun maaperän pinta-alan vähentämistä kaikkialla, missä se on välttämätöntä.

91.

toteaa jälleen, että maaperän suojelua koskevan yhteisen teemakohtaisen strategian, johon sisältyy tavoite maaperän suojelua koskevan puitedirektiivin hyväksymiseksi, tulisi olla jatkossakin osa Euroopan unionin tulevaa ympäristöpolitiikkaa.

92.

on huolissaan siitä, että arvioidut kaupallisesti tärkeät kalakannat ovat biologisesti turvallisten rajojen ulkopuolella. Alueiden komitea toistaakin esityksensä siitä, että vuoteen 2015 mennessä hyväksytään suurimman mahdollisen ylläpidettävissä olevan tuoton tavoite tulevan yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) keskeiseksi johtavaksi periaatteeksi. (16)

93.

kannattaa Euroopan komission tiedonannossaan ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa” (17) suosittamaa lähestymistapaa.

94.

suosittaa erityisesti kasvattamaan rakennerahastojen rahoitusosuutta po. lippulaivahankkeen toteuttamisessa ja kehottaa rakennerahastojen hallintoviranomaisia lisäämään investointeja vähähiiliseen talouteen, ekosysteemipalveluihin ja luonnon monimuotoisuuteen sekä ekoinnovointiin.

95.

kannattaa niin ikään resurssitehokkuuteen tehtävien investointien optimointia.

96.

uskoo vahvasti, että älykäs, kestävä ja osallistava kehitys on mahdollista saavuttaa EU:ssa ja muualla siten, että paikallis- ja alueviranomaiset toimivat muutoksen ja sosioekonomisen kehityksen liikkeelle panevana voimana.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/45

—

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on samaa mieltä alueiden komitean ehdotuksesta, jonka mukaan on tarpeen erotella seuraavat tapaukset: 1) tilanteet, joissa julkisista palveluista myönnettävät vähämerkityksiset korvaukset eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, 2) paikallisista julkisista ja sosiaalisista palveluista myönnettävät korvaukset, jotka ylittävät vähämerkityksistä tukea koskevat kynnysarvot, mutta jotka organisaation erityispiirteiden ja sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteen vuoksi eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja 3) muista unionin tasoisista tai rajatylittävistä julkisista palveluista myönnettävät korvaukset, joita hallinnoidaan alakohtaisilla direktiiveillä tai asetuksilla.

—

toistaa vaatimuksensa siitä, että kynnysarvo nostettaisiin 800 000 euroon vuodessa.

—

kehottaa komissiota luopumaan paikallisviranomaisen toimialueen asukaslukua koskevasta kriteeristä vähämerkityksistä tukea koskevan uuden asetuksen soveltamisedellytyksissä.

—

vastustaa sitä, että komissio ottaa käyttöön yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden arvioinnin. AK:n mielestä tällaiselle lainsäädäntöehdotukselle ei löydy riittävää oikeusperustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklasta tai sen 3 kohdan määräysten mukaisesta komission yksipuolisesta päätöksestä tai direktiivistä. Komission tehtävä Euroopan unionin kilpailuviranomaisena ei missään tapauksessa ulotu jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien julkisten varojen tehokkaan kohdistamisen edellytyksiin.

Yleisesittelijä

Karl-Heinz LAMBERTZ (BE, PSE), Belgian saksankielisen yhteisön pääministeri

Viiteasiakirjat

Alueiden komitean työjärjestyksen 52 artiklan mukaisesti tarkistettu lausunto, joka liittyy asiakirjaan CdR 150/2011 fin – asiakokonaisuus ECOS-V-016

1.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen julkisen palvelun tuottamisesta maksettavina korvauksina myönnettävää valtiontukea koskevasta lainsäädäntöpaketista.

2.

katsoo, että tarkistamisehdotus on alueyhteisöjen kannalta merkittävä poliittinen aloite, sillä sen tavoitteena on määritellä uudet selkeät ja oikeasuhtaiset säännöt, jotka koskevat julkisten palvelujen rahoitusmuotojen yhdenmukaisuutta sisämarkkinoiden vaatimusten kanssa, sekä taata näin ollen oikeusturva ja oikeudellinen ennakoitavuus, jotka ovat tarpeen julkisten palvelujen kehittämiseksi unionissa. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei komissio saavuta itse asettamaansa tavoitetta selkiyttää sovellettavuus- ja soveltamiskysymyksiä sekä minimoida etenkin asianomaisille aiheutuvat hallinnolliset rasitteet.

3.

katsoo, että Euroopan komission ehdottaman valtiontukien valvontaa koskevan järjestelmän yleisrakenteessa olisi otettava paremmin huomioon julkisten palveluiden paikallinen, rajatylittävä ja eurooppalainen ulottuvuus, niiden organisointimuotojen moninaisuus sekä EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten tosiasiallinen vaara. Tämä tarve heijastuu ehdotuksista kuitenkin vain osittain.

4.

on tyytyväinen siihen, että komissio on samaa mieltä alueiden komitean ehdotuksesta (1), jonka mukaan on tarpeen erotella seuraavat tapaukset: 1) tilanteet, joissa julkisista palveluista myönnettävät vähämerkityksiset korvaukset eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joita ei näin ollen tule alistaa valtiontukia koskevaan valvontaan, 2) paikallisista julkisista ja sosiaalisista palveluista myönnettävät korvaukset, jotka ylittävät vähämerkityksistä tukea koskevat kynnysarvot, mutta jotka organisaation erityispiirteiden ja sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteen vuoksi eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan unionin edun vastaisessa määrin, ja 3) muista unionin tasoisista tai rajatylittävistä julkisista palveluista myönnettävät korvaukset, joita hallinnoidaan alakohtaisilla direktiiveillä tai asetuksilla tai joita tuottavien kaupallisten yritysten organisaatio on rajatylittävä tai ylikansallinen.

5.

suhtautuu myönteisesti tiedonantoluonnokseen, jossa selvennetään ja ajantasaistetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita koskevia unionin oikeuden käsitteitä erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksen perusteella. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei komissio ole laatinut EU:n tuomioistuimen antamien suuntaviivojen lisäksi selkeitä kriteerejä taloudellisen toiminnan, paikallisuuden ja sisämarkkinaulottuvuuden määrittelemiseksi. Tämän takia tarkistaminen on vastaisuudessakin hyvin tulkinnanvaraista ja oikeudellinen epävarmuus jatkuu.

6.

korostaa tähän liittyen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla – joka kuuluu yleisesti sovellettaviin määräyksiin – muodostaa uuden oikeusperustan, jonka nojalla parlamentti ja neuvosto voivat asetusten muodossa määritellä periaatteet ja edellytykset, joiden pohjalta yleishyödylliset taloudelliset palvelut voivat täyttää erityistehtävänsä. Komitea kehottaakin komissiota vahvistamaan virallisesti keskeisten, perussopimuksessa määrittelemättömien käsitteiden selkiyttämisen esittämällä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaan perustuvan ehdotuksen neuvoston ja Euroopan parlamentin asetukseksi.

7.

katsoo, että tarkasteltavana oleva tiedonantoluonnos ei vapauta komissiota sitoumuksesta antaa yleishyödyllisiä palveluita koskevat laatupuitteet.

8.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikeeseen nostaa vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (2) kynnysarvoa, jonka ylittävä valtiontuki ei kuulu valtiontukien valvonnan piiriin, siten että asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät kaikki muun muassa sosiaaliseen paikalliskehitykseen liittyvät julkiset lähipalvelut, joiden taustalla on esimerkiksi paikallista yhdistystoimintaa ja sosiaalisia mikroyrityksiä. Tällaiset palvelut liittyvät esimerkiksi sosiaaliseen osallisuuteen, syrjäytymisen torjuntaan, vanhuksille annettavaan tukeen, paikallistoimintaan ja kulttuuri-, urheilu- tai sosiaalispedagogisten toimintojen kehittämiseen. Ehdotus perustuu siihen, että riski tällaisten julkisten palveluiden vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on mitätön.

9.

pahoittelee kuitenkin sitä, että komissio tyytyy ehdottamaan, että kolmen vuoden enimmäismäärä 200 000 euroa korotettaisiin 150 000 euroon vuodessa, millä katettaisiin vain ne lähirakenteet, joilla on vähemmän kuin neljä työntekijää. Komitea vaatii näin ollen jälleen kerran, että enimmäismäärä nostettaisiin 800 000 euroon vuodessa, jotta voitaisiin kattaa kaikki lähirakenteet, joilla on alle 20 työntekijää ja joilla ei ole käytettävissään muita resursseja kuin viranomaisten myöntämät korvaukset silloin, kuin lähipalveluita tuotetaan ilmaiseksi rajallisella alueella.

10.

kehottaa komissiota luopumaan paikallisviranomaisen toimialueen asukaslukua koskevasta kriteeristä vähämerkityksistä tukea koskevan uuden asetuksen soveltamisedellytyksissä. Asukasluvulla ei nimittäin ole mitään merkitystä arvioitaessa kyseisen yhteisön taloudellisen toiminnan vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Ei sitä paitsi voi tulla kysymykseen, että omaksutaan sellainen ajatusmalli, joka saattaa johtaa syrjintään eri tahojen (esim. kunnat, alueet, valtio) välillä. Käytettäessä kriteerinä pelkkää asukaslukua jätetään lisäksi huomiotta myös se seikka, että lähipalveluita saattavat osaltaan rahoittaa useammat erikokoiset ja eri tasoilla toimivat viranomaiset niiden perussopimuksessa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti, jotka koskevat vapautta järjestää ja tuottaa julkisia palveluita. Ei myöskään voi tulla kysymykseen, että palveluiden jakamisesta erityisesti kuntien välisen yhteistyön puitteissa rangaistaan. Paikallisen ja rajatun luonteen tarkistamisen tulee näin ollen perustua joukkoon tunnuslukuja, joissa otetaan huomioon mm. yhteisön maantieteellinen sijainti ja kyseisten julkisten palvelujen potentiaalinen käyttäjäkunta. Tällaisessa tarkistamisessa on otettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan perusteella huomioon niiden alueiden tilanne, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista, sekä eriytettävä vastaavasti tukitoimia. Viiden miljoonan euron liikevaihtorajoitus olisi peruttava.

11.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio suhtautuu avoimuuteen erittäin vakavasti ja jättää ehdottamansa asetuksen ulkopuolelle kaiken sellaisen tuen, joka ei ole avointa ja jonka määrää ei voida laskea tarkasti.

12.

kannattaa perussopimuksen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti komission omaksumaa metodia ottaa huomioon tiettyjen julkisten palveluiden yksinomaan paikallinen luonne sekä ehdotusta laajentaa ensisijaista yhteensopivuutta koskeva päätös koskemaan myös muita sosiaalipalveluita kuin pelkästään sairaaloita ja sosiaalisesta asuntopalvelusta huolehtivia tahoja.

13.

katsoo, että tämän ”olennaisia sosiaalisia tarpeita” koskevan uuden käsitteen käyttöönotto aiheuttaa alueyhteisöille ja niiden kumppaneille huomattavaa sekaannusta, koska se limittyy yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita sekä palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja sosiaalipalveluita koskeviin jo olemassa oleviin käsitteisiin. Komitea kehottaakin komissiota asettamaan etusijalle palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitetun sosiaalipalveluiden käsitteen, joka jättää jäsenvaltioiden ja alueyhteisöjen määriteltäväksi sen laajuuden toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, sekä täsmentämään, ettei palveluja koskevien esimerkkien luettelo, jonka komissio esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevassa päätösluonnoksessa, ole poissulkeva eikä tyhjentävä.

14.

pyytää, että komissio luopuisi aikeesta vähentää puoleen tämän päätöksen soveltamisen ehtona oleva vuotuinen korvauskatto ja että se säilytettäisiin 30 miljoonassa eurossa vuotta kohti.

15.

toivoo jäsenvaltioiden viranomaisten tuottamia julkisia palveluja koskevien vapaan hallinnoinnin ja järjestämisen periaatteiden nojalla, että komissio ei asettaisi ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamisen ehdoksi toimeksiannon kokonaiskestoa.

16.

pyytää, että komissio ei asettaisi sosiaalipalveluiden osalta ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamisen ehdoksi sitä, että näitä palveluita tuottavat vain ne yritykset, joiden tehtäväksi niiden tuottaminen on annettu, mikäli yritysten ja viranomaisten suhteiden avoimuudesta annetun direktiivin säännöksiä (viitteet) sovelletaan ja kyseiset yritykset toteuttavat kustannuslaskelman.

17.

arvioi, että jos alueyhteisöt käynnistävät tarjouspyyntömenettelyn, tarkoituksenaan noudattaa asiassa Altmark annetun tuomion neljättä, julkisten palveluiden tuottamisesta maksettavien korvauksien määrittelyä koskevaa kriteeriä, niiden on voitava asettaa laatukriteereitä määritelläkseen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen sen sijaan, että ne nojautuisivat pelkästään halvimman hinnan kriteeriin.

18.

katsoo, että ehdotettu, pääoman tuottoasteeseen ja tuottoindikaattoreihin perustuva ”kohtuullisen voiton” uusi määritelmä on niin monimutkainen, että se on monien valtiotasoa alempien viranomaistahojen kannalta käyttökelvoton.

19.

kehottaa komissiota huomioimaan lopullisissa tarkistusehdotuksissaan kaikki julkisista palveluista maksettavien korvausten mahdolliset muodot, kun otetaan huomioon alueyhteisöjen suuri harkintavalta julkisten palveluiden rahoittamisessa, mukaan luettuina korvaukset, joilla tuetaan pitkäaikaisia investointeja, joita tarvitaan julkisten palveluiden paikallisen infrastruktuurin rahoittamiseksi. Lisäksi komitea toivoo, että komissio ei rajoittaisi sääntöjenmukaisuuden analysointia vain vuotuisiin toiminta-avustuksiin ja että se tarkentaisi erityisedellytyksiä, joiden perusteella arvioidaan, onko erityisesti rakennus- ja maainfrastruktuureihin tehtävien pitkäaikaisten investointien yhteydessä maksettu liiallisia korvauksia.

20.

muistuttaa komissiolle, että olisi tarkasteltava myös muita riippumattomia kriteereitä, jotka neutraloivat ensisijaisesti riskejä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvista vaikutuksista, kilpailun vääristymisestä tai ristikkäistuista. Tällaisia ovat esimerkiksi tiettyjen alueellisten lupajärjestelmien kautta hallinnoitavien toimijoiden rajallinen alueellinen toimivalta, tiettyjen sellaisten – julkisten tai yksityisten – toimijoiden rajallinen toimivalta, jotka on perustettu tuottamaan tiettyä julkista palvelua tietyllä alueella ja joilla ei ole markkinoilla minkäänlaista taloudellista toimintaa, sekä tiettyjen sellaisten sosiaalisten yritysten voittoa tavoittelematon luonne, jotka rahoittavat tuottamiaan julkisia palveluita mahdollisilla voitoillaan, jotka vähennetään tulevista korvauksista.

21.

ehdottaa, että komission lopullisessa päätöksessä korvauksia myöntävien viranomaisten tehtäväksi annettaisiin perussopimuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimiin mahdollisten ylikorvaustilanteiden ehkäisemiseksi, valvomiseksi ja purkamiseksi, sillä mahdollisten ylikorvaustilanteiden ehkäiseminen on suoraan alueyhteisöjen etujen mukaista. Toisaalta ilmitulleisiin liiallisiin korvauksiin liittyviä oikeussuojakeinoja tulee vastaavasti yksinkertaistaa niiden yritysten kannalta, joille on koitunut tosiasiallista ja suoraa haittaa.

22.

ehdottaa komissiolle, että näiden määräysten soveltamisen ehdoksi asetettaisiin seuraavat seikat:

23.

muistuttaa vastustavansa sitä, että komissio ottaa käyttöön yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden arvioinnin. AK:n mielestä tällaiselle lainsäädäntöehdotukselle ei löydy riittävää oikeusperustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklasta tai sen 3 kohdan määräysten mukaisesta komission yksipuolisesta päätöksestä tai direktiivistä. Komission tehtävä Euroopan unionin kilpailuviranomaisena ei missään tapauksessa ulotu jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien julkisten varojen tehokkaan kohdistamisen edellytyksiin. Tämä unionin tuomioistuimen valvonnassa harjoitettava yksinomainen tehtävä rajoittuu sellaisista julkisista palveluista maksettavien korvausten sääntöjenmukaisuuden valvontaan, jotka eivät täytä tuomioistuimen asiassa Altmark antamassa tuomiossa asetettuja edellytyksiä ja jotka kuuluvat näin ollen valtiontukien kieltämistä ja valvontaa koskevan järjestelmän piiriin.

24.

suhtautuu kielteisesti vaatimukseen julkisen palvelun tarpeen osoittamisesta jäsenvaltioiden toteuttamien markkinaselvitysten muodossa, koska sillä puututtaisiin jäsenvaltioiden yksinomaiseen oikeuteen organisoida ja järjestää yleishyödylliset palvelut.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/53

—

korostaa olevansa vakaasti sitoutunut esittämäänsä ehdotukseen ”Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan alue- ja paikallisviranomaisten alueellisen sopimuksen” tekemisestä. Sopimuksen tavoitteena olisi varmistaa EU-, valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten tehokkaan kumppanuuden avulla, että kaikki tasot tuntevat uuden strategian omakseen. Ehdotusta ovat tukeneet Euroopan parlamentti, komissio ja Eurooppa-neuvosto. Alueellisissa sopimuksissa tulisi keskittyä muutamiin räätälöityihin prioriteetteihin, joilla on alueille erityistä arvoa.

—

myöntää, että viimeisimmän tutkimustiedon ja käytännön elämän välillä on valtava kuilu. Tarvitaan vahvoja alueellisia toimia, jotta tutkimustulokset voidaan muuntaa innovaatioiksi, jotka ovat paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä ja joita voidaan soveltaa kaikkialla Euroopassa.

—

painottaa älykkääseen erikoistumiseen ja naapurialueiden täydentävyyteen perustuvan alueellisen innovointikapasiteetin rakentamisen merkitystä.

—

kehottaa edelläkävijäalueita muodostamaan eurooppalaisia ryhmittymiä, jotka integroivat erilaisia kykyjä luodakseen uraauurtavia yhteiskunnallisia innovaatioita Euroopan laajuiseen käyttöön. Eri toimijoidensa kautta mistä tahansa alueesta voi tulla edelläkävijä, kun se keskittyy omiin tarpeisiinsa ja vahvuuksiinsa

—

AK kehottaa alueita liikkumaan kohti avointa innovointia soveltaen ihmiskeskeistä näkemystä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kumppanuuksista, joissa korkeakouluilla ja muilla osaamiskeskuksilla on ratkaiseva rooli, toisin sanoen nykyaikaistamaan Triple Helix -mallia.

Esittelijä

Markku MARKKULA (FI, PPE), Espoon kaupunginvaltuuston jäsen, Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

/

1.

myöntää Eurooppa 2020 -strategian olevan sekä kattava rakenteellinen uudistussuunnitelma että kriisistäselviytymisstrategia. Lisäksi siihen sisältyy laajempi joukko tavoitteita ja entistä yhdennetympi taloushallinto. (1) Tässä yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus ja poliittinen sitoumus puuttua taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin alueellisesta näkökulmasta.

2.

painottaa, että kuten Lissabonin strategian epäonnistuminen osoittaa, hyvät suunnitelmat ja jopa oikeat analyysit eivät riitä tehokkaiden tulosten saavuttamiseen. On ryhdyttävä rohkeisiin käytännön toimiin ja annettava jäsenvaltioiden kaikille hallintotasoille – sekä alue- ja paikallistasolle että keskushallinnolle – suurempi vastuu ja saatava mukaan kaikki muut sidosryhmät. Alueita on kannustettava perustamaan innovaatiofoorumeita, jotka toimivat kysynnän mukaan suuntautuneina palvelukeskuksina ja edistävät Eurooppa 2020 -strategiaa toteuttavan kansainvälisen tiedon käyttöä, älykästä erikoistumista ja eurooppalaista yhteistyötä alueen intressien mukaisesti. Jotta tähän päästäisiin, on sovellettava uutta dynaamista käsitystä alueellisista innovaatioekosysteemeistä, joissa yritykset, kunnat ja korkeakoulut sekä muut julkisen ja yksityisen sektorin toimijat (”Triple Helix”) oppivat työskentelemään yhdessä uusin ja luovin tavoin hyödyntääkseen täysimääräisesti innovaatiopotentiaaliaan.

3.

korostaa, että koska alueista on nyt tullut tärkeitä toimijoita monilla politiikan aloilla, kuten sosiaali-, talous-, teollisuus-, innovaatio-, koulutus- ja ympäristöpolitiikassa, niillä on ratkaisevan tärkeä rooli Eurooppa 2020 -strategian kumppanuuteen pohjautuvassa täytäntöönpanossa. Tämä edellyttää laaja-alaista, monipuolista, avointa ja monitieteistä lähestymistapaa, joka yhdistää alueiden ja kuntien monet toisiaan täydentävät vahvuudet.

4.

kannattaa voimakkaasti komission esille tuomaa tarvetta integroida kansalliset uudistusohjelmat sekä vakaus- ja lähentymisohjelmat jäsenvaltioiden talousarviomenettelyihin sekä ottaa alue- ja paikallisviranomaiset ja asiaan kuuluvat sidosryhmät mukaan kansallisten uudistusohjelmien määrittelyyn ja täytäntöönpanoon. (2)

5.

kehottaa keskittämään edelläkävijäalueiden ja -kuntien käynnistämät radikaalit muutokset seuraaviin seikkoihin:

6.

korostaa olevan tärkeää mahdollistaa se, että paikalliset ihmiset ja paikallisyhteisöt pystyvät täysimääräisesti hyödyntämään potentiaaliaan. Tämä edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten roolin vahvistamista, ei pelkästään perinteisessä roolissaan palveluiden tarjoajana, vaan myös uuden yritystoiminnan mahdollistajina ennakoivan yhteistyön avulla. Kaikkien eri toimijoiden tulisi toimia yhdessä sellaisen alueellisen yhteistyökulttuurin luomiseksi, jota luonnehtii myötämielinen suhtautuminen paikallisten ihmisten ja paikallisyhteisöjen motiiveihin, tavoitteisiin ja resursseihin.

7.

pitää tervetulleena laajempaa strategista näkemystä, johon sisältyvät sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus samanarvoisina ja täydentävinä pilareina taloudellisen kasvun kanssa. Komitea kehottaa tunnustamaan yhteiskunnallisen innovoinnin merkityksen kaikissa lippulaivahankkeissa toteutettaessa strategian kolmea prioriteettia, jotka ovat älykäs, kestävä ja osallistava kasvu.

8.

kehottaa sekä julkisen että yksityisen sektorin päätöksentekijöitä tunnustamaan, että tarvitaan uutta johtajuutta ja johtamistaitoja, osaamista, rakenteita ja käytäntöjä, jotta voidaan toimia globaalissa yritysverkossa.

9.

kannustaa alueellisia päätöksen- ja politiikantekijöitä ryhtymään muutosta edistäviksi toimijoiksi ja kehittämään strategisia puitteita innovaatiopohjaiselle aluekehitykselle, sillä innovointi parantaa laatua ja tehostaa julkisten ja yksityisten varojen käyttöä. Lisäksi sillä on merkittävä potentiaali luoda uutta kasvua ja työpaikkoja. Politiikan tehtävänä on löytää alueen ainutlaatuiset vahvuudet ja täydentää niitä strategisten kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä varten alueiden on kehitettävä todenmukainen, realistinen näkemys taloudellisesta ja sosiaalisesta tulevaisuudestaan ja muotoiltava entistä laajempi, integroidumpi ja tehokkaampi politiikkayhdistelmä. Tämä edellyttää eri politiikanalojen ja hallintotasojen välineiden yhdistämistä, tietämyksen luomisen, jakelun ja hyödyntämisen tukemista sekä sellaisten johdonmukaisten poliittisten kokonaisuuksien tuottamista, joita tukevat paremmat mittaustavat, tulevaisuuteen suuntautunut budjetointi ja näyttöihin perustuvat kokeilut.

10.

esittää edellä määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi, että komissio yhteistyössä muutamien alueiden ja asiantuntijatahojen kanssa käynnistää tarvittavia kehityshankkeita. Niiden osana tulisi kehittää menetelmiä, joilla yleisistä tilastotiedoista saadaan tietyn alueen tai tarkastelukohteen analysointiin jalostettuja tietoja ja tulevaisuusarviointeja.

11.

kehottaa edelläkävijäalueita muodostamaan eurooppalaisia ryhmittymiä, jotka integroivat erilaisia kykyjä luodakseen uraauurtavia yhteiskunnallisia innovaatioita Euroopan laajuiseen käyttöön. Eri toimijoidensa kautta mistä tahansa alueesta voi tulla edelläkävijä, kun se keskittyy omiin tarpeisiinsa ja vahvuuksiinsa.

12.

peräänkuuluttaa kohdennettua oppimisprosessia, joka yhdistää politiikanteon eri tasot resurssienkäytön koordinoimiseksi ja toimien vaikutusten vahvistamiseksi. Yhteisen kapasiteetin rakentamiseksi politiikantekijöitä, johtavia virkamiehiä, teollisuusjohtajia ja tutkijoita varten tulisi kehittää johtotason MBA-tutkinnon tasoisia koulutusohjelmia, joihin sisältyisivät monitasoiset strategiset suunnitteluprosessit. Tällaisia koulutusohjelmia tarvitaan sekä Euroopan tasolla että alueellisina. Näin vahvistetaan eri maiden alueellisten päättäjien roolia EU 2020 -strategian täytäntöönpanossa sekä lisätään heidän yhteistyötään ja hyvien käytäntöjen leviämistä.

13.

korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi tarvitaan eri lippulaivahankkeiden välisiä yhteisiä toimia ja laaja-alaista yhteistyötä. Tätä lähestymistapaa käyttäen paikallis- ja alueviranomaiset voivat kehittää alueidenvälistä yhteistyötä. Ne voivat erityisesti edistää avoimen foorumin lähestymistapoja ja vahvistaa niiden kehittämien ratkaisujen ja rakenteiden uudelleenkäyttöä ja yhteentoimivuutta. Vaikka lopullisilla tuloksilla voi olla vahva paikallinen sävy, rakenteiden ja yhteentoimivuuden näkökulmasta aktiivisella yhteistyöllä saavutetaan mittakaavaetuja ja luodaan laajemmat markkinat paikallisille toimille.

14.

katsoo, että avainkysymys paikallis- ja alueviranomaisille (lippulaivahankkeisiin kuuluvien ja niihin liittyvien toimien suuren lukumäärän vuoksi) on se, kuinka jouduttaa tärkeimpien toimien täytäntöönpanoa. Lippulaivahankkeiden alueellisten vaikutusten tehostamiseksi on näin ollen kiinnitettävä huomiota moniin näkökohtiin:

a)

tukea sellaisia aloitteita kuten ”Tietämyksen alueet”, ”Elävät laboratoriot” ja ”Älykkäät kaupungit”

b)

kehittää kumppanuuksia, jotka toimivat alueellisten päätöksentekijöiden tietämyksen lisäämisen ja yhteiskunnallisten innovaatioiden edistämisen foorumeina

c)

perustaa älykkään erikoistumisen foorumi tukemaan ja kannustamaan alueita omaksumaan strategioita kilpailuetujen priorisoimiseksi ja mahdollisen yhteistyön edistämiseksi muiden alueiden kanssa

d)

tukea liikemaailman ja tiedemaailman yhteistyötä perustamalla ”osaamisyhteenliittymiä”, joissa keskitytään erityisesti innovoinnin taitopuutteiden paikkaamiseen

e)

lujittaa politiikanteon tieteellistä pohjaa tulevaisuuteen tähtääviä toimia käsittelevän eurooppalaisen foorumin avulla; tällaiseen foorumiin osallistuisi paikallis- ja alueviranomaisia sekä muita julkisia ja yksityisiä sidosryhmiä, ja tavoitteena olisi parantaa politiikkojen tietopohjaa

f)

laajentaa kiinnostusta ”Triple Helix” -mallin hyödyntämiseen innovatiivisten alueellisten (seutukohtaisten) tutkimusklusterien kokoamiseksi ja innovaatioalustojen kehittämiseksi sekä ”Knowledge Triangle” -toiminnan vahvistamiseksi (tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatiotoiminnan synergia)

g)

jotta ”Innovaatiounioni”-lippulaivahankkeen tavoitteisiin päästään, poistaa EU:n alue- ja paikallisviranomaisten välillä olevat organisatoriset erot kumppanuusmuotojen ja ennakoivien yhteistyöhankkeiden avulla. Näiden toimien on oltava pitkäkestoisia ja kannustettava rakenteeltaan ja organisaatioltaan pienempiä toimijoita yhteistyöhön ja siten saamaan käyttöönsä erityisosaamista pysyvällä ja järjestelmällisellä tavalla.

a)

keskittyä osaamisyhteiskunnan avainkompetensseihin, kuten oppimaan oppiminen, kielet ja kulttuuri, yrittäjä- ja innovaatiotaidot, vuorovaikutustaidot sekä kyky hyödyntää täysimääräisesti tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia

b)

nivoa toisiinsa työmarkkinatarpeisiin mitoitettu virallinen, epävirallinen ja arkioppiminen, jotta parannetaan nuorten työllistettävyyttä ja jotta nuoret voivat tuoda esiin potentiaaliaan sekä kehittää henkilökohtaisia ja ammatillisia kykyjään

c)

tarjota mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuus liikkuvuuteen riippumatta heidän taustastaan, taloudellisesta tilanteestaan tai heidän asuinalueensa maantieteellisestä sijainnista

d)

kehittää edelleen eurooppalaisia välineitä ja keinoja liikkuvuuden helpottamiseksi ja lisäämiseksi koulutusjärjestelmän kaikissa osissa

e)

tukea Europass-ansioluettelon (eurooppalaisen ansioluettelomallin) sisällyttämistä tulevaan ”eurooppalaiseen osaamispassiin” liikkuvuuden edistämiseksi

f)

käynnistää julkisen vallan tahojen yhteistyöhankkeita periaatteina sopimukset parhaiden ratkaisujen löytämisestä opiskelijoiden valmistamiseksi aikuiseen ja vastuulliseen elämään, yhteistyön tiivistäminen ammatillisten oppilaitosten, työantajien ja korkeakoulujen välillä tavoitteena opintojen paras mahdollinen eteneminen, myös ammatillisen koulutuksen alalla sekä opiskelijoiden ja työnantajien odotuksia vastaavasti; työnantajien osallistuminen koulutukseen liittyvien ongelmien määrittämiseen ja ratkaisukeinojen löytämiseen niihin, koulujen tukeminen koulutukseen valmistavien ohjelmien toteuttamisessa, nuorten osallistuminen käytännön ammatilliseen harjoitteluun sekä jatkuvan koulutuksen suosion kasvattaminen työnantajien parissa

g)

korostaa, että hyvän terveyden ja liikkuvuuden perusta luodaan jo nuorella iällä, ja se tarjoaa edellytykset hyvälle elämälle. Aatteellisten yhdistysten järjestötoiminta kuuluu yhteiskunnan kantaviin voimiin. Alueiden komitea kehottaa sen vuoksi komissiota luopumaan niistä ehdotuksista (Euroopan komission vihreä kirja alv-järjestelmän tulevaisuudesta KOM(2010) 695), jotka uhkaavat näiden yhdistysten olemassaoloa ja taloudellista tilannetta.

a)

luoda paikallisia digitaalistrategioita tieto- ja viestintätekniikan optimaalisen käytön nopeuttamiseksi järjestelmällisen paikallisen, alueellisen ja eurooppalaisen yhteistyön avulla

b)

parantaa yhteentoimivuutta ja sähköisiä viranomaispalveluita kehittämällä uusia sovelluksia, kuten käyttäjäkeskeisiä sähköisiä palveluita, verkko-opiskelua, sähköisiä terveyspalveluita, sähköistä äänestämistä, sähköistä hallintoa, älykkäitä liikennejärjestelmiä sekä alueellisen tietomallinnuksen käyttöä kaupunkisuunnittelussa

c)

edistää digitaalisia yhtenäismarkkinoita eurooppalaisen digitaalistrategian kulmakivenä ja tukea laajamittaisia kokeiluhankkeita, jotka nojaavat eurooppalaiseen huippuasiantuntemukseen ja johon osallistuvat kaikki eri sidosryhmät

d)

varmistaa, että kaikkialle saadaan tasavertaiset ja kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet, sekä ryhtyä pilottihankkeisiin, joilla laajakaistayhteyksien puutteet saadaan korjatuksi

e)

kehittää yhteisiä ratkaisuja tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palveluiden käyttöön liittyvien tietosuoja- ja tietoturvakysymysten ratkaisemiseksi, mikä on välttämätöntä, jotta kansalaiset luottavat kyseisiin tuotteisiin ja palveluihin ja tarttuvat heille tarjottaviin tilaisuuksiin.

a)

parantaa ilmastonmuutoksen hallintaa ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset keskeisinä toimijoina mukaan torjumaan ja hillitsemään ilmastonmuutosta ja edistämään entistä kestäväpohjaisempaa resurssien käyttöä sekä motivoida tuottajia ja kuluttajia omaksumaan entistä ympäristöystävällisempiä ja resurssitehokkaampia toimintatapoja

b)

luoda käyttäjäkeskeisiä arvon luomisen ja vaikutustenarvioinnin mittausmenetelmiä, joita eri hallintotasot käyttävät pyrkiessään luomaan kestävää osaamisyhteiskuntaa, sekä rajoittaa tähän liittyen indikaattoreiden määrää, jotta varmistetaan, että suunnitellaan tehokkaasti politiikkoja, jotka ovat näkyviä ja kansalaisten ymmärrettävissä

c)

ottaa käyttöön paikallisia tai alueellisia ilmasto- ja energiastrategioita, joissa velvoitetaan käyttämään julkisissa talousarvioissa entistä enemmän vihreitä hankintoja, mukaan luettuina hankkeet, joissa käytetään jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin rahoitusta

d)

käyttää etenemissuunnitelmia ja toimintasopimuksia poliittisen tuen mobilisoimiseksi sekä ympäristöystävällisiin infrastruktuureihin, energiajärjestelmän uudistamiseen ja ekologisiin julkisiin palveluihin tehtävien investointien edistämiseksi.

a)

tukea teollisuuden nykyaikaistamista eurooppalaisilla strategisilla hankkeilla, joilla tähdätään globaalin ohjausvaikutuksen saavuttamiseen tehokkaassa tietämyksen ja teknologian jakamisessa (sellaisilla aloilla kuin vihreä liikenne ja energiatehokas rakentaminen)

b)

varmistaa ideoiden ja yritysmallien hedelmällinen vuorovaikutus ”Euroopan yrittäjyysalueen” kaltaisten aloitteiden kautta, jotta alue- ja paikallisviranomaisia kannustetaan edistämään uutta kehitystä pk-yrityksissä ja yrittäjäkulttuurissa

c)

edistää alueellisten innovaatioekosysteemien käsitettä ja kehittää tiiviimpää yhteistyötä tuotantorakenteen sekä yliopistojen ja teknologiakeskusten välille uuden kasvun ja työpaikkojen luomiseksi

d)

ryhtyä toimiin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi parantamalla julkisten palvelujen laatua, esimerkiksi huolehtimalla kokopäiväisten lastenhoitopaikkojen riittävästä tarjonnasta, sekä edistämällä työelämän perheystävällistä muotoilua muun muassa joustavien työaika- ja työllisyysmallien avulla.

a)

kehittää työpaikkojen syntymistä edistäviä olosuhteita ja paikallisia toimia teollisuudessa ja taloudessa tapahtuvien muutosten hallitsemiseksi esimerkiksi yksilöimällä tietoteknisissä taidoissa olevia puutteita ja niihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia

b)

edistää alue- ja paikallisviranomaisten, koulutuslaitosten ja yritysten strategisia kumppanuuksia alueellisten innovaatioekosysteemien vahvistamiseksi ja sovittaa niitä yhteen joustoturvaa koskevien toimintalinjojen kanssa

c)

kannustaa paikallisiin toimiin digitaalisen lukutaidon kehittämiseksi, koulukeskeytysten torjumiseksi, elinikäisen oppimisen edistämiseksi sekä ikääntyvien sukupolvien voimaannuttamiseksi

d)

kehittää vahvempia yhteyksiä yritysten ja yliopistojen välille esimerkiksi sisällyttämällä kaikkiin yliopisto-ohjelmiin työhönsijoitus- ja koulutusjaksoja, joista kertyy opintopisteitä, ja ottamalla ohjelmanlaadinnassa huomioon myös työelämässä mukana olevien opiskelijoiden tarpeet ja haasteet esimerkiksi lyhyempien ulkomaanoleskelujen ja kotikansainvälistämisen avulla.

a)

kehittää paikallisia ja alueellisia sosiaalista osallisuutta edistäviä toimintasuunnitelmia paikallisten sosiaalipalvelujen tehostamiseksi ja niiden tuomiseksi kaikkien ulottuville

b)

käyttää oikeudellista toimivaltaa ja paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä ohjelmia koulutuksen, asumisen, kaupunkisuunnittelun, sosiaalipalvelujen, turvallisuuden ja kulttuurin aloilla keskittyen erityisesti nuoriin ja lapsiin

c)

edistää osallistumista tietoyhteiskuntaan sekä yhteisötaloutta, vapaaehtoistoimintaa ja yritysten yhteiskuntavastuuta

d)

arvioida tehtyjä uudistuksia erityisesti yhteiskunnallisten uudistusten laajuuden, kustannusten ja vaikutusten osalta sekä levittää kaikkialle Eurooppaan tietoa uusista, tehokkaiksi osoittautuneista ratkaisuista ja soveltaa niitä paikallisesti.

15.

painottaa, että strategian alue- ja paikallisulottuvuuden parantamisen tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden sitoutumista ja poliittista vastuunottoa siten, että strategiasta tehdään entistä relevantimpi ja reagointikykyisempi ruohonjuuritason tarpeiden kannalta.

16.

korostaa olevansa vakaasti sitoutunut esittämäänsä ehdotukseen ”Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan alue- ja paikallisviranomaisten alueellisen sopimuksen” tekemisestä. Sopimuksen tavoitteena olisi varmistaa EU-, valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten tehokkaan kumppanuuden avulla, että kaikki tasot tuntevat uuden strategian omakseen. Ehdotusta ovat tukeneet Euroopan parlamentti, komissio ja Eurooppa-neuvosto. (3)

17.

huomauttaa, että monissa jäsenvaltioiden komissiolle huhtikuuhun 2011 mennessä talouspolitiikan EU-ohjausjakson puitteissa toimittamissa, Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä kansallisissa uudistusohjelmissa viitataan alue- ja paikallisviranomaisten rooliin uudistusohjelmien laadinnassa. Kuitenkin vain harvoissa kansallisissa uudistusohjelmissa mainitaan, että monitasoista hallintomallia on sovellettu uuden strategian osien täytäntöönpanossa, ja vain yhdessä niistä mainitaan nimenomaisesti alueellisia sopimuksia koskeva AK:n ehdotus.

18.

kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita auttamaan alueitaan ja kuntiaan laatimaan Eurooppa 2020 -strategiaa koskevia alueellisia sopimuksia (4), jotta ne voivat yhdessä keskushallinnon kanssa kunkin jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen asettaa Eurooppa 2020 -strategian päämääriä koskevia kansallisia tavoitteita, sitoumuksia ja seurantarakenteita (5).

19.

painottaa alueellisten sopimusten tuomaa lisäarvoa. Niissä tulisi keskittyä muutamiin räätälöityihin prioriteetteihin, joilla on alueille erityistä arvoa. Niistä ei saisi tulla uusia byrokraattisia välineitä vaan kansallisten uudistusohjelmien luonnollisia osia, jotta varmistetaan yhteensopivuus monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden periaatteiden kanssa. Ne voisivat olla esimerkiksi poliittisia sitoumuksia, joita voitaisiin mahdollisesti täydentää julkisten elinten välisillä vapaaehtoisilla sopimuksilla keskittyen hallintoon ja Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon. Alueellisia sopimuksia voitaisiin kehittää erityisesti sellaisilla politiikan aloilla, joilla alue- ja paikallisviranomaiset ovat avaintoimijoita Eurooppa 2020-strategian tärkeimpien tavoitteiden ja lippulaivahankkeiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

20.

muistuttaa, että on olemassa monia esimerkkejä monitasoisen hallinnon sopimuksista, joilla pyritään yhteisiin aluekehityksen tavoitteisiin yhdennetyn ja koordinoidun politiikan avulla. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia, eivätkä erot kerro ainoastaan erilaisista tavoitteista, vaan heijastavat myös todellisia eroja asianomaisten maiden ja niiden sosioekonomisen tilanteen, kultt>uurin, institutionaalisen kehyksen ja ympäristön välillä. Esimerkkejä ovat mm. sopimukset Itävallassa (alueelliset työllisyyssopimukset), Espanjassa (Katalonian alueelliset maaseutusopimukset), Belgiassa (Flanders in Action Pact 2020 Flanderin alueella ja Plan Marshall 2. Green Vallonian alueella), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (the Greater Nottingham Partnership), Ranskassa (osallistamista koskevat alueelliset sopimukset, valtion ja alueiden suunnittelusopimukset) sekä Saksassa (liittovaltion opetus- ja tutkimusministeriön innovaatioaloite ”Yrittäjyysalueet”). AK vahvistaa jälleen sitoumuksensa edistää mahdollisimman laajaa kokemusten vaihtoa vastavuoroisen oppimisen edistämiseksi (6). Komitea kiinnittää lisäksi huomiota yhteisiin toimiin kahden tai useamman naapurimaan yhteisöjen ja paikallis- ja alueviranomaisten naapuriyhteyksien lujittamiseksi ja kehittämiseksi edelleen monenvälisten tai kahdenvälisten yhteistyösopimusten pohjalta asiasta kiinnostuneiden osapuolten välillä.

21.

toistaa AK:n työvaliokunnan kevään 2011 Eurooppa-neuvostolle antaman julkilausuman viestin: alueelliset sopimukset auttavat antamaan uudelle strategialle alueulottuvuuden ja kaikki asianomaisten hallintotasojen käytettävissä olevat toimintavälineet ja rahoituskanavat.

22.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten tulee toteuttaa Eurooppa 2020 -tavoitteet kansallisen ja Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti. Komitea kehottaa näin ollen Euroopan unionin puheenjohtajavaltioita antamaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä nimenomaisen tukensa monitasoisen hallinnon periaatteille, mukaan lukien AK:n ehdotus alueellisista sopimuksista.

23.

toteaa kansallisten uudistusohjelmien (NRP) analyysin osoittavan, että useimmissa jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaiset eivät ole olleet riittävästi mukana jäsenvaltioiden NRP-valmistelussa. AK kehottaa jäsenvaltioita ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mahdollisimman laajasti mukaan kansallisten uudistusohjelmien toteuttamiseen. Alhaalta ylöspäin suunnattu toteutusstrategia, jossa toimivaltaiset hallintotasot osallistuvat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti mahdollisimman laajasti toimiin, parantaa kansallisten uudistusohjelmien onnistumismahdollisuuksia sekä edistää kyseisten ohjelmien toteuttamisen laajaa hyväksyntää. AK on valmis yhteistyössä halukkaiden alueiden kanssa kehittämään alueellisia sopimuksia ja alueellisia toimenpideohjelmia, joilla jalkautetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja toteutetaan aluetasolla lippulaivahankkeita. Tällaisia ovat tyypillisesti Local Digital Agenda sekä Local Innovation Agenda, joiden avulla alue erikoistuu älykkäästi ja rakentaa eurooppalaista yhteistyötään ja hyvinvointinsa perustaa.

24.

painottaa älykkääseen erikoistumiseen ja naapurialueiden täydentävyyteen perustuvan alueellisen innovointikapasiteetin rakentamisen merkitystä. Eurooppalaisten makroalueiden koko potentiaalia tulisi hyödyntää markkinoiden laajentamiseksi ja innovatiivisen testialueen tarjoamiseksi kasvun tukemiselle. Tässä yhteydessä on olemassa selvää näyttöä siitä, että Itämeren aluetta voitaisiin käyttää tiennäyttäjänä ja prototyyppinä koko Euroopalle.

25.

myöntää, että viimeisimmän tutkimustiedon ja käytännön elämän välillä on valtava kuilu. Tarvitaan vahvoja alueellisia toimia, jotta tutkimustulokset voidaan muuntaa innovaatioiksi, jotka ovat paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä ja joita voidaan soveltaa kaikkialla Euroopassa. Paikallis- ja alueviranomaisten on mobilisoitava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja kannustettava ruohonjuuritason osallistumista (niin kutsutut käyttäjälähtöiset avoimet innovaatiot avoimissa yhteiskunnissa arvon luomiseksi).

26.

painottaa innovaatiounionia (7) ja digitaalistrategiaa (8) koskevien lippulaivahankkeiden ratkaisevan tärkeää kokoavaa roolia pyrittäessä luomaan suotuisia olosuhteita olemassa olevien tutkimustulosten ja käytännön välisen kuilun umpeen kuromiseksi. Paikallis- ja aluetason strategisia ja operationaalisia käytänteitä on kehitettävä ja jopa muutettava radikaalisti uusimpien tutkimustulosten mukaisesti.

27.

kehottaa aktiivisesti edistämään palveluinnovaatioita, joilla prosesseja uusitaan ja niiden käyttö saadaan perustumaan digitaaliseen systeemiajatteluun.

28.

suosittaa, että komissio tekee nopeita päätöksiä, jotta luodaan perusta yhtenäismarkkinoiden, erityisesti digitaalisten yhtenäismarkkinoiden kehitykselle, sekä rahoittaa joitakin laajamittaisia tutkimus- ja kehitysaloitteita, jotka muuntavat ja käsitteellistävät globaalin tutkimustiedon käytännön elämän sovellutuksiksi monitieteisellä, luovalla tavalla. Niiden on oltava pioneerialoitteita, joissa käytetään parhaita asiantuntijoita ja muutoksentekijöitä monilta eri aloilta.

29.

kehottaa komissiota käynnistämään yhdessä AK:n kanssa laajan tiedotuskampanjan, jolla parannetaan tietämystä Eurooppa 2020 -strategiasta alueellisten ja paikallisten päätöksentekijöiden ja suuren yleisön keskuudessa. Tätä tarkoitusta varten AK ehdottaa, että se laatii yhdessä komission kanssa Eurooppa 2020 -strategian käsikirjan alueille ja kunnille. Oppaassa selvitettäisiin, kuinka alueet ja kunnat voivat antaa panoksensa strategian täytäntöönpanoon, ja esiteltäisiin erilaiset rahoituslähteet (jäsenvaltiot, kunnat, alueet ja Euroopan unioni).

30.

vahvistaa jatkavansa Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon tarkastelua Eurooppa 2020 -seurantafooruminsa kautta. Uuden strategian onnistumisen edistämiseksi AK:n suorittaman seurannan tulokset julkaistaan EU-ohjausjakson yhteydessä vuosittain joulukuussa, ennen kuin komissio julkaisee vuotuisen kasvuselvityksensä ja ennen keväällä pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta.

31.

painottaa, että todellinen haaste Euroopan unionille, jäsenvaltioille ja alueille on luoda tarvittava synergia erilaisten julkisen ja yksityisen sektorin rahoitusvälineiden välille Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Komitea kehottaa vahvistamaan jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallistason talousarvioiden koordinointia, jotta alueet ja kunnat pystyvät hyödyntämään paremmin rakennerahastoja ja muita Euroopan unionin ohjelmia.

32.

painottaa erityisesti tarvetta edistyä resurssien keskittämisessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja korostaa koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian välistä yhteyttä, joka tarjoaa todellisen mahdollisuuden jatkaa Euroopan unionin köyhempien alueiden tukemista erojen kiinni kuromisessa, helpottaa Euroopan unionin politiikkojen koordinointia ja kehittää koheesiopolitiikkaa johtavaksi kasvun edistäjäksi samalla kun puututaan ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. (9)

33.

vahvistaa tässä yhteydessä olevansa kiinnostunut kahdesta komission tekemästä ehdotuksesta, jotka koskevat vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä (10). Nämä ovat komission ja jäsenvaltioiden väliset kehitys- ja investointitoimintaa koskevat kumppanuussopimukset, jotka heijastavat kumppaneiden sitoumuksia kansallis-, alue- ja paikallistasolla, sekä yhteiset strategiset puitteet, joiden avulla voidaan lisätä toimintalinjojen johdonmukaisuutta Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteiset puitteet korvaisivat nykyiset erilliset ohjeistuspaketit.

34.

muistuttaa koheesiopoliittisista toimista, joita on käytettävä alueellisten innovointijärjestelmien ja alueellisen yhteistyön välineiden kehittämiseksi, riskipääoman käyttöön asettamisesta sekä toimista innovatiivisten tuotteiden entistä nopeammaksi käyttöön ottamiseksi sekä talous-, tiede- ja hallintoalan asianomaisten toimijoiden verkottumisen edistämiseksi. (11)

35.

muistuttaa tarpeesta luoda parempia mittausmenetelmiä kuin pelkkä bruttokansantuote, jotta voidaan yrittää ratkaista esimerkiksi ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käytön tehokkuuteen, elämänlaatuun tai sosiaaliseen osallisuuteen liittyviä ongelmia. Komitea huomauttaa, että alue-, paikallis-, valtiotason ja Euroopan unionin viranomaisten käyttämien indeksien on oltava yhdenmukaisia ja edistettävä yhteiskunnallisten innovaatioiden luomista ja levittämistä sekä päätöksenteon johdonmukaisuutta. (12) BKT:tä täydentävät indikaattorit tulisi ottaa huomioon koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja arvioinnissa, jotta tuodaan paremmin esiin kunkin alueen kehitystaso. (13)

36.

kehottaa komissiota helpottamaan uusien alueellisten kumppanuuksien luomista yksinkertaistamalla ja parantamalla alueidenvälisten yhteistyöohjelmien hallinnointitapaa. (14)

37.

kehottaa parantamaan alueiden ja kuntien valmiuksia hyödyntää seitsemättä puiteohjelmaa, kilpailukykyä ja innovaatioita koskevaa ohjelmaa ja muita niiden kaltaisia aloitteita. Erityisesti tulisi keskittyä hyödyntämään täysimääräisesti digitalisaatiota ja keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita alueellisen innovaatiopolitiikan nykyaikaistamiseksi.

38.

katsoo, että innovaatiot ovat eri elementtien yhdistelemisen ja monialaisten lähestymistapojen tulosta, ja kehottaa toimiin, joilla lisätään alueiden rakenteellista ja suhteisiin liittyvää pääomaa, sekä sisäisesti toimijayhteisöissä että yhteistyössä muiden kanssa.

39.

uskoo, että yritysten on avauduttava uusille ajattelutavoille ja hyödynnettävä laajalti alueellaan käytettävissä olevia kollektiivisia resursseja ja että menestyäkseen ne ovat tästä syystä riippuvaisia sosiaalisesta pääomasta. Toisaalta AK kehottaa alueita liikkumaan kohti avointa innovointia soveltaen ihmiskeskeistä näkemystä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kumppanuuksista, joissa korkeakouluilla ja muilla osaamiskeskuksilla on ratkaiseva rooli, toisin sanoen nykyaikaistamaan Triple Helix -mallia.

40.

pitää tervetulleena esikaupallisten hankintojen käyttöä yhteiskunnallisten innovaatioiden ja teknologiaan perustuvien ratkaisujen välisenä sillanrakentajana ja painottaa, että hankintasääntöjen nykyaikaistamisessa on vahvistettava julkisen sektorin roolia, jotta rahalle saadaan paras vastine. (15) Edellyttäen, että erittelyitä ja prosesseja voidaan koordinoida alueiden välillä, esikaupalliset julkiset hankinnat voivat olla myös merkittävä Euroopan yhtenäismarkkinoiden luomisen edistäjä.

41.

toistaa, että esikaupallisia hankintoja vahvistaa edelleen, jos niihin yhdistetään avoin innovointi, jonka tavoitteena on nopeuttaa vihreän osaamisyhteiskunnan kehitystä, toisin sanoen jos niitä hyödynnetään sellaisten yhteisten, uudelleenkäytettävien ratkaisujen kehittämisessä, joilla luodaan infrastruktuureja ja palveluita, joille modernit reaalimaailman innovaatioekosysteemit rakentuvat.

11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/61

—

pitää perusoikeuksien vahvistamista EU:ssa myönteisenä asiana. Vaikka EU:lla on vahva ihmisoikeuksia koskeva säännöstö, oikeuksien turvaamisessa käytännössä on havaittavissa puutteita.

—

kannattaa komission määrittelemiä strategian kolmea päälinjaa. Samalla se toteaa, että strategia on suunnattu ennen kaikkea toimielimille ja käsittelee tarkemmin sanottuna sitä, mitä komissio aikoo ja mitä sen tulee tehdä. Komitea suosittelee, että perusoikeuskirjan täytäntöönpanossa sovelletaan nykyistä strategisempaa lähestymistapaa, mikä edellyttää, että toimintaan osallistuvat kaikki instituutiot, paikallis- ja aluepoliittiset tasot mukaan luettuina.

—

haluaa olla mukana tukemassa oikeuksien suojelun ja edistämisen kulttuuria politiikan eri tasoilla. Osana tätä työtä on myös parannettava perusoikeuksien tuntemusta kansalaisten keskuudessa sekä lisättävä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden virkamiesten ja paikallis- ja alueviranomaisten tietoisuutta siitä, että perusoikeuskirjaa sovelletaan sellaisenaan.

—

katsoo, että ehdotettua strategiaa tulee selventää ehdotettavaa lainsäädäntöä valmistelevien kuulemisprosessien osalta. Prosesseja on selvennettävä siten, että vaikutustenarvioinnit ovat paikkansapitäviä ja käyttökelpoisia. Demokratian vahvistamiseksi EU:ssa on tärkeää, että kaikille toimijoille, myös paikallis- ja aluetason poliittisille päättäjille, annetaan mahdollisuus esittää mielipiteensä.

Esittelijä

Lotta Håkansson HARJU (SE, PSE), Järfallan kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön

KOM(2010) 573 lopullinen

1.

EU:n perusoikeuskirjasta tuli Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä oikeudellisesti sitova. Siihen sisältyviä oikeuksia voi puolustaa Luxemburgissa sijaitsevassa EU:n tuomioistuimessa, ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten on otettava perusoikeuskirja täysimittaisesti huomioon omissa ratkaisuissaan. Lissabonin sopimus merkitsee myös sitä, että EU liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen eli Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

2.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisiin oikeuksiin liittyviä kanteita voi nostaa Strasbourgissa toimivassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. EU:n ratifioitua Euroopan ihmisoikeussopimuksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi siis tarkastella myös EU:n säädöksiä.

3.

Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden yksittäiset kansalaiset voivat valittaa rikkomuksista Euroopan ihmisoikeussopimusta vastaan, kun taas EU:n jäsenvaltiot, unionin toimielimet, oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt voivat valittaa rikkomuksista EU:n perusoikeuskirjaa vastaan. Jotta koko Eurooppaan saataisiin toimiva säännöstö, EU:n tulisi nopeasti ratifioida Euroopan ihmisoikeussopimus.

4.

EU:n perusoikeuskirjaan on koottu yhdeksi tekstiksi kaikki unionissa suojeltavat perusoikeudet, ja se tarjoaa niille selvän määritelmän. Siinä vahvistetaan oikeusvarmuutta ja selvennetään yksilön oikeuksia. Perusoikeuskirja on suunnattu EU:n toimielimille sekä jäsenvaltioille sikäli kuin ne soveltavat tai täytäntöönpanevat EU-oikeutta.

5.

Perusoikeuskirjassa todetaan, että EU:n toimivaltaa ei laajenneta uusien artiklojen myötä vaan että EU:n ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoa on kunnioitettava.

6.

Kunnallisen itsehallinnon arvo tunnustetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, jossa kansallisen identiteetin kunnioittaminen (4 artiklan 2 kohta) koskee nyt myös poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, alueellinen ja paikallinen itsehallinto mukaan luettuna. Vahva itsehallinto alue- ja paikallistasolla on keskeinen tekijä EU-maiden demokraattisessa järjestelmässä. Toissijaisuusperiaate on muotoiltu Lissabonin sopimuksessa uudelleen ja on ensimmäistä kertaa ulotettu koskemaan sekä valtio-, alue- että paikallistasoa. EU:n kaikki jäsenvaltiot ovat myös ratifioineet Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan.

7.

Euroopan komission strategia esitellään tiedonannossa KOM(2010) 573 lopullinen. Strategian yleisenä tavoitteena on ”perusoikeuskulttuurin” edistäminen, ja se jakautuu kolmeen pääosaan:

8.

Strategiassa keskitytään pääasiassa komission ja EU:n toimielinten toimintaan ja prosesseihin. Strategian mukaan komission on valvottava, että EU-säädöksissä noudatetaan perusoikeuskirjaa lainsäädäntäprosessin kaikissa vaiheissa kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason täytäntöönpano mukaan lukien.

9.

Alueiden komitea pitää perusoikeuksien vahvistamista EU:ssa myönteisenä asiana. Vaikka EU:lla on vahva ihmisoikeuksia koskeva säännöstö, oikeuksien turvaamisessa käytännössä on havaittavissa puutteita.

10.

Komitea suhtautuu sen vuoksi myönteisesti Euroopan komission strategiaan, jossa pohditaan, miten EU:n tulisi käytännössä toteuttaa perusoikeuskirjan täytäntöönpano. Komitea yhtyy komission arvioon, jonka mukaan on tärkeää parantaa EU:ssa turvattavien oikeuksien toteutumista.

11.

Komitea kannattaa komission määrittelemiä strategian kolmea päälinjaa. Samalla se toteaa, että strategia on suunnattu ennen kaikkea toimielimille ja käsittelee tarkemmin sanottuna sitä, mitä komissio aikoo ja mitä sen tulee tehdä. Komitea suosittelee, että perusoikeuskirjan täytäntöönpanossa sovelletaan nykyistä strategisempaa lähestymistapaa, mikä edellyttää, että toimintaan osallistuvat kaikki instituutiot, paikallis- ja aluepoliittiset tasot mukaan luettuina.

12.

Alueiden komitean mielestä on tärkeää, että perusoikeuskirjassa ja EU:n perussopimuksissa määritellyn perusoikeuksia koskevan toimivallanjaon pitävyyttä tarkastellaan kriittisesti tulevina vuosina, jolloin perusoikeuskirjan sisältö konkretisoituu poliittisessa toiminnassa ja oikeudellisessa arvioinnissa. Perusoikeuskirja ei merkitse EU:n toimivallan laajentamista. Kuntien ja alueiden rooli jäsenvaltioiden poliittisissa järjestelmissä on otettava huomioon.

13.

Alueiden komitea muistuttaa yksittäisten jäsenvaltioiden paikallis- ja aluedemokratian monimuotoisuudesta. Perusoikeuksien täytäntöönpanossa on kunnioitettava jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteitä ja kunnallista itsehallintoa. Strategian tulee perustua väestön ja valtiovallan sekä yhteiskunnan eri tasojen väliseen vuorovaikutukseen. Paikallis- ja aluetasoon on kiinnitettävä selvemmin huomiota ja sille on annettava oma roolinsa strategian täytäntöönpanossa.

14.

Alueiden komitea korostaa, että perusoikeuksista monia hallinnoidaan ja monet taataan paikallis- ja aluetasolla, esimerkiksi terveyden suojelu (perusoikeuskirjan 35 artikla), koulutus (14 artikla), omistusoikeus (17 artikla), sosiaaliturva ja sosiaalituki (34 artikla), kuluttajansuoja (38 artikla) ja demokraattinen osallisuus (39 ja 40 artikla).