15.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 304/1

(1)

Euroopan investointipankin (EIP) päätehtävä on rahoittaa investointeja Euroopan unionissa, minkä lisäksi se on vuodesta 1963 alkaen toteuttanut rahoitustoimia unionin ulkopuolella sen ulkosuhdepolitiikan tukemiseksi. Näin unionin ulkopuolisten alueiden käytettäväksi tarkoitettuja unionin talousarviovaroja voidaan vastaanottajamaiden hyödyksi täydentää EIP:n taloudellisilla valmiuksilla. Toteuttamalla tällaisia rahoitustoimia EIP myötävaikuttaa unionin yleisten pääperiaatteiden ja poliittisten tavoitteiden täytäntöönpanoon, mukaan lukien kolmansien maiden kehitys ja unionin vauraus maailmantalouden uudessa tilanteessa. Unionin ulkosuhdepolitiikkaa tukevat EIP:n rahoitustoimet olisi jatkossakin toteutettava hyvän pankkitavan mukaisia periaatteita noudattaen.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä mainitun sopimuksen 208 artiklan kanssa, määrätään, että EIP myötävaikuttaa perussäännössään määrätyin ehdoin niiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon, jotka ovat tarpeen unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi.

(3)

EIP:n perussäännön 19 artiklan mukaisesti suoraan EIP:lle jätettävistä hakemuksista, jotka koskevat tämän päätöksen mukaisesti toteutettavia EIP:n rahoitustoimia, on pyydettävä komission lausunto, jäljempänä ’EIP:n rahoitushakemus’.

(4)

Unionin ulkoisen toiminnan tukemiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että EIP rahoittaa investointeja unionin ulkopuolella ilman, että EIP:n luottokelpoisuus kärsii, suurimmalle osalle unionin ulkopuolisilla alueilla toteutetuista EIP:n toimista on myönnetty komission hallinnoima EU:n talousarviotakuu, jäljempänä ’EU:n takuu’.

(5)

EU:n takuu vahvistettiin vuosiksi 2007–2011 yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta 13 päivänä heinäkuuta 2009 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 633/2009/EY (2).

(6)

Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto, jäljempänä ’takuurahasto’, joka perustettiin takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille 25 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston päätöksellä (EY, Euratom) N:o 480/2009 (3), toimii likviditeettipuskurina, joka suojaa unionin talousarviota EIP:n rahoitustoimista ja unionin muusta ulkoisesta toiminnasta aiheutuvilta tappioilta.

(7)

Päätöksen N:o 633/2009/EY mukaisesti komissio ja EIP ovat laatineet EIP:n ulkoista rahoitusta koskevan väliarvioinnin, joka perustuu ”viisaista henkilöistä” kootun valmistelukomitean valvonnassa suoritettuun riippumattomaan ulkopuoliseen arvioon, ulkopuolisen konsultin arviointiin ja EIP:n tekemiin erityisarvioihin. Valmistelukomitea antoi 12 päivänä helmikuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EIP:lle kertomuksen, joka sisältää sen päätelmät ja suositukset.

(8)

Valmistelukomitea katsoi kertomuksessaan, että EU:n takuu on toimiva ja tehokas väline, jolla on merkittävä rahoituksellinen ja poliittinen painoarvo, ja se olisi säilytettävä poliittisten ja valtiollisten riskien kattamiseksi. Päätökseen N:o 633/2009/EY ehdotettiin eräitä muutoksia mahdollisimman suuren lisäarvon ja EIP:n ulkoisten toimien tuloksellisuuden varmistamiseksi.

(9)

On olennaisen tärkeää laatia luettelo maista, jotka mahdollisesti voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta. On myös asianmukaista laajentaa luetteloa maista, jotka voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta, sellaisena kuin kyseinen luettelo on tällä hetkellä päätöksen N:o 633/2009/EY liitteessä I.

(10)

Merkittäviin poliittisiin tapahtumiin vastaamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän päätöksen liitettä III. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(11)

Niiden määrien, jotka katetaan EU:n takuulla kullakin alueella, olisi edelleen oltava enimmäismääriä, jotka EIP rahoittaa EU:n takuulla, eikä tavoitteita, jotka EIP:n on saavutettava.

(12)

Unionin tukiessa kolmansia maita, jotta ne voivat vastata maailmanlaajuiseen talous- ja rahoituskriisiin, EIP aikaisti ulkoista lainanantoaan vuosina 2009 ja 2010 pääosin liittymistä valmistelevissa maissa sekä naapuruus- ja kumppanuusmaissa nykyisen valtuutensa mukaisesti. Lisäksi Välimeren eteläpuolisella alueella vuoden 2011 alussa ilmenneiden levottomuuksien vuoksi unionin olisi autettava niitä maita, joihin levottomuudet vaikuttivat, löytämään keinot talouksiensa uudistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi. Näin ollen yleisen valtuuden enimmäismäärää olisi tarkistettava valtuuden jäljellä olevaksi kaudeksi ja sitä olisi nostettava 1 684 000 000 eurolla, jotta näihin väliaikaisiin ja poikkeuksellisiin olosuhteisiin voitaisiin vastata paremmin, vaikuttamatta kuitenkaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisiin enimmäismääriin.

(13)

Edellä mainitusta yleisen valtuuden enimmäismäärän nostosta johtuvilla EIP:n rahoitustoimilla olisi vastattava komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon arvioimiin yksittäisten kumppanuusmaiden toteuttamiin poliittisiin uudistuksiin ottaen huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat sekä neuvoston päätökset ja päätelmät. Tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon myös Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu ja eriyttämisen uusi korostaminen. Liittymistä valmistelevissa maissa EIP:n rahoituksella täydennetään edelleen unionin tukea.

(14)

Alueellisten enimmäismäärien lisäksi olisi otettava käyttöön 2 000 000 000 euron suuruinen valinnainen valtuus, joka olisi kohdennettava EIP:n rahoitustoimien tukemiseen ilmastonmuutoksen lieventämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen aloilla kaikilla valtuuden piiriin kuuluvilla alueilla. EIP voisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa tukea asiantuntemuksellaan ja voimavaroillaan sekä viranomaisia että yksityissektoria ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin vastaamiseksi ja käytettävissä olevan rahoituksen hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Lieventämis- ja sopeutumishankkeissa EIP:n varoja olisi mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan täydennettävä unionin talousarviosta saatavilla pehmeäehtoisilla varoilla yhdistämällä tehokkaasti ja johdonmukaisesti avustuksia ja lainoja ilmastonmuutokseen liittyvään rahoitukseen unionin ulkoisen avun yhteydessä. Tältä osin on asianmukaista sisällyttää komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamaan vuotuiseen kertomukseen yksityiskohtainen selvitys näiden hankkeiden rahoitukseen käytetyistä rahoitusvälineistä, ja siinä olisi yksilöitävä valinnaisen valtuuden piiriin kuuluva EIP:n rahoitus sekä avustusten vastaavat määrät.

(15)

Kelpoisuutta saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta ilmastonmuutoksen lieventämiseen voitaisiin rajoittaa ilmastonmuutosvaltuuden nojalla sellaisten maiden osalta, joiden ei katsota sitoutuneen asianmukaisten ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen. Tällaisten kelpoisuutta koskevien rajoitusten olisi perustuttava monipuolisiin ja kattaviin poliittisiin arviointeihin. Sen vuoksi neuvostolla olisi oltava valta päättää komission ehdotuksesta, jonka laatimiseen Euroopan ulkosuhdehallinto osallistuu, että jonkin maan kelpoisuutta saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta ilmastonmuutoksen lieventämiseen rajoitetaan. Tällaisia rajoituksia olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin EIP:n rahoitustoimiin, joiden osalta EIP:n rahoitusta koskeva hakemus on jätetty tämän päätöksen voimaantulon jälkeen ja jotka on allekirjoitettu 1 päivän tammikuuta 2012 jälkeen.

(16)

Ilmastonmuutosvaltuuden alueellisessa jaossa olisi oltava jonkin verran joustoa, jotta käytettävissä oleva rahoitus otettaisiin mahdollisimman nopeasti ja tuloksellisesti käyttöön kolmivuotiskautena 2011–2013, ja samalla olisi pyrittävä varmistamaan varojen tasapuolinen jakautuminen alueiden välillä tällä kaudella yleisen valtuuden mukaisten ulkoisen avun periaatteiden mukaan.

(17)

EIP:n ulkoisen valtuuden täytäntöönpanoa koskeva väliarviointi osoitti, että EIP:n toteuttamat rahoitustoimet arvion kattamana ajanjaksona (2000–2009) olivat yleisesti unionin ulkosuhdepolitiikan mukaisia, mutta yhteyttä, joka vallitsee unionin poliittisten tavoitteiden ja näiden tavoitteiden EIP:n toimina tapahtuvan täytäntöönpanon välillä, olisi vahvistettava, selkeytettävä ja jäsenneltävä entisestään.

(18)

Valtuuden johdonmukaisuuden lisäämiseksi, EIP:n ulkoisen rahoitustoiminnan keskittämiseksi enemmän unionin politiikkojen tukemiseen ja edunsaajien hyödyn saattamiseksi mahdollisimman suureksi tässä päätöksessä olisi asetettava horisontaaliset korkean tason tavoitteet valtuudelle, joka koskee EIP:n rahoitustoimia kaikilla alueilla ja kaikissa maissa, jotka voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta, hyödyntäen EIP:n suhteellisia vahvuuksia aloilla, joilla se on todistettavasti toiminut hyvin. EIP:n olisi siksi rahoitettava tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla hankkeita, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen (myös uusiin energialähteisiin liittyvän teknologian siirron avulla), sosiaaliseen ja taloudelliseen infrastruktuuriin (erityisesti liikenteeseen ja energiaan, mukaan lukien uusiutuva energia, energiavarmuus, energiainfrastruktuuri ja muun muassa vesihuollon ja puhtaanapidon kaltaiset ympäristöön liittyvät infrastruktuurit, sekä tieto- ja viestintätekniikkaan) ja paikallisen yksityissektorin kehittämiseen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, hyväksi. Olisi muistettava, että pk-yritysten rahoituksensaannin parantamisella voi olla keskeinen merkitys taloudellisen kehityksen edistämisessä ja työttömyyden torjumisessa. Näillä aloilla EIP:n rahoitustoimien taustalla olevana tavoitteena olisi oltava kumppanuusmaiden alueellinen yhdentyminen, mukaan lukien taloudellinen yhdentyminen liittymistä valmistelevien maiden ja naapuruusmaiden sekä unionin välillä. EIP:n olisi voitava tukea unionin läsnäoloa kumppanuusmaissa sellaisilla suorilla ulkomaisilla investoinneilla, jotka edistävät teknologian ja tietämyksen siirtoa, joko edellä mainituilla aloilla tehtäviä investointeja koskevalla EU:n takuulla tai sen omalla riskillä.

(19)

Jotta EIP kykenisi auttamaan pk-yrityksiä tehokkaasti, sen olisi maissa, jotka voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta, toimittava yhteistyössä paikallisten rahoitusvälityslaitosten kanssa erityisesti sen varmistamiseksi, että osa taloudellisesta hyödystä välitetään näiden asiakkaille ja että se tuottaa lisäarvoa muihin rahoituslähteisiin verrattuna. EIP:n olisi kyseisten välityslaitosten kanssa tekemiensä yhteistyösopimusten avulla tarvittaessa vaadittava, että lisäarvon saamiseksi niiden asiakkaiden hankkeet tarkistetaan ottaen huomioon sovitut perusteet, jotka ovat linjassa unionin kehitystavoitteiden kanssa. Pk-yritysten tukemiseen suunnattujen rahoitusvälitystoimien olisi oltava täysin avoimia, ja niistä olisi raportoitava säännöllisesti EIP:lle.

(20)

EIP:n rahoitustoimien olisi lisäksi oltava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa tarkoitetun unionin ulkoisen toiminnan yleisten periaatteiden mukaisia, ja niiden olisi edistettävä demokratian ja oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kehittämistä ja lujittamista ja niiden kansainvälisten ympäristösopimusten noudattamista, joissa unioni on osapuolena. Kehitysmaissa, sellaisina kuin ne on määritetty Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimassa virallisen kehitysavun saajien luettelossa, EIP:n rahoitustoimilla olisi kehitettävä erityisesti seuraavaa: näiden maiden kestävä taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen kehitys, etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevissa maissa; niiden sopusointuinen ja vähittäinen yhdentyminen maailmantalouteen; köyhyyden vastaiset toimet ja niiden tavoitteiden noudattaminen, jotka unioni on hyväksynyt Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä.

(21)

Vaikka EIP:n vahvuus on edelleen siinä, että se on selkeästi investointipankki, EIP:n olisi tämän päätöksen mukaisesti muotoiltava ulkoisten toimiensa kehityspoliittiset vaikutukset tiiviissä yhteistyössä komission kanssa Euroopan parlamentin demokraattisessa valvonnassa ja noudatettava kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen periaatteita, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa määrättyjä periaatteita sekä vuoden 2005 Pariisin julistuksessa ja vuoden 2008 Accran toimintasuunnitelmassa esitettyjä avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita. Tämä olisi toteutettava konkreettisina toimenpiteinä, erityisesti vahvistamalla EIP:n valmiutta arvioida hankkeiden ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja kehityspoliittisia näkökohtia, myös ihmisoikeuksia ja konflikteihin liittyviä riskejä, ja edistämällä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kuulemista. Huolehtiessaan hankkeen asianmukaisesta tarkistamisesta EIP:n olisi tarvittaessa ja unionin sosiaali- ja ympäristöpoliittisten periaatteiden mukaisesti velvoitettava hankkeen toteuttaja järjestämään paikallisia kuulemisia ja julkistamaan niiden tulokset yleisölle. EIP:n olisi lisäksi keskitettävä toimiaan enemmän niille aloille, joiden rahoituksesta sillä on unionissa vankka kokemus ja jotka edistävät kyseessä olevan maan kehitystä, kuten pk-yritysten ja mikroyritysten rahoituksensaantimahdollisuuksiin, ympäristöön liittyviin infrastruktuureihin, joihin kuuluvat vesihuolto ja puhtaanapito, kestävään liikenteeseen sekä ilmastonmuutoksen lieventämiseen, etenkin uusiutuvan energian osalta. Rahoituksen piiriin voisivat kuulua myös hankkeet, joilla tuetaan terveydenhuolto- ja koulutusinfrastruktuuria, kun lisäarvoa on selkeästi saatavissa.

(22)

EIP:n olisi myös vähitellen ja tarpeen mukaan yhteistyössä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten rahoituslaitosten kanssa lisättävä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa toimintaansa. Tällä päätöksellä käyttöön otettavat lisävaatimukset edellyttäisivät pehmeäehtoisten varojen saantia ja henkilöstöresurssien vaiheittaista sopeuttamista siten, että samalla pyritään tehokkuuteen, vaikuttavuuteen ja synergiaan ja niiden hyödyntämiseen. EIP:n toiminnan olisi lisäksi oltava yhteiskunnan rakenteiden kehittämistä ja alakohtaisia uudistuksia koskevia unionin tavoitteita ja painopisteitä täydentävää. EIP:n olisi myös määriteltävä hankkeiden kehitys- ja ympäristöpoliittisiin näkökohtiin ja niiden tuloksiin liittyvät suoritusindikaattorit.

(23)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan perustettiin unionin ulkosuhteiden vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, jäljempänä ’korkea edustaja’, tehtävä.

(24)

Unionin ulkosuhdepolitiikkaa on viime vuosina lisäksi laajennettu ja vahvistettu. Tämä koskee erityisesti liittymistä valmistelevaa strategiaa, Euroopan naapuruuspolitiikkaa sekä Keski-Aasiaa koskevaa unionin strategiaa, Latinalaista Amerikkaa ja Kaakkois-Aasiaa koskevia uusittuja kumppanuuksia samoin kuin unionin strategisia kumppanuuksia Venäjän, Kiinan ja Intian kanssa. Sama koskee myös unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka on nyt laajennettu kattamaan kaikki kehitysmaat. Vuodesta 2007 unionin ulkosuhteiden tukena on ollut myös uusia rahoitusvälineitä eli liittymistä valmisteleva tukiväline, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline, kehitysyhteistyön rahoitusväline, eurooppalainen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva rahoitusväline sekä vakautusväline.

(25)

Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen vuoksi ja tämän päätöksen voimaantulon seurauksena komission ja EIP:n olisi muutettava yhteisymmärryspöytäkirjaa, joka koskee yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 19 päivänä joulukuuta 2006 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2006/1016/EY (4) tarkoitetuilla alueilla tehtävää yhteistyötä ja koordinointia, sekä tapauksen mukaan ja korkean edustajan suostumuksella laajennettava uusi yhteisymmärryspöytäkirja koskemaan Euroopan ulkosuhdehallintoa, erityisesti komission ja EIP:n välisen säännöllisen ja järjestelmällisen strategisen tason vuoropuhelun osalta, johon olisi sisällytettävä Euroopan ulkosuhdehallinto, ja muiden Euroopan ulkosuhdehallinnon toimivaltaan kuuluvien näkökohtien osalta.

(26)

EIP:n olisi pyrittävä tukemaan välillisesti ponnisteluja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2015 kaikilla alueilla, joilla se toimii, samalla kun se myötävaikuttaa unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden edistämisen edellyttämien toimenpiteiden täytäntöönpanoon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(27)

Kyseessä oleville alueille annettavan unionin kokonaistuen johdonmukaisuuden lisäämiseksi olisi tarpeen ja tapauksen mukaan tartuttava mahdollisuuksiin yhdistää EIP:n rahoitus ja unionin talousarviovarat esimerkiksi takauksina, riskipääomana ja korkotukina tai investointien yhteisrahoituksena liittymistä valmistelevan tukivälineen, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, eurooppalaisen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan rahoitusvälineen sekä vakautusvälineen kautta hankevalmisteluun ja -toteutukseen myönnettävän teknisen avun ohella. Aina kun EIP:n rahoitusta ja muita unionin talousarviovaroja yhdistetään tällä tavalla, kaikissa rahoituspäätöksissä olisi selvästi yksilöitävä käytettävät resurssit. Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamaan vuotuiseen kertomukseen tämän päätöksen mukaisesti toteutetuista EIP:n rahoitustoimista olisi sisällytettävä niiden talousarviovarojen ja rahoitusvälineiden yksityiskohtainen erittely, joita on käytetty yhdistettyinä EIP:n rahoitukseen.

(28)

Olisi taattava, että EIP:n ulkoiset rahoitustoimet ovat kaikilla tasoilla alkuvaiheen strategisesta suunnittelusta loppuvaiheen hankekehitykseen asti unionin ulkosuhdepolitiikkojen ja tässä päätöksessä asetettujen korkean tason tavoitteiden mukaisia ja niitä tukevia. Unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden parantamiseksi komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja EIP:n välistä vuoropuhelua politiikasta ja strategiasta olisi edelleen lisättävä. Samaa tarkoitusta varten komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja EIP:n yhteistyötä sekä aikaisessa vaiheessa tapahtuvaa keskinäistä tietojenvaihtoa olisi lisättävä toiminnallisella tasolla. EIP:n unionin ulkopuolella olevat toimistot olisi pääasiassa sijoitettava unionin edustustoihin, jotta edistetään tällaista yhteistyötä ja voidaan jakaa toimintakustannukset. On erityisen tärkeää, että komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto ja EIP vaihtavat tarvittaessa näkemyksiään aikaisessa vaiheessa ohjelma-asiakirjoja valmisteltaessa, jotta synergia näiden kolmen unionin elimen toimien välillä olisi mahdollisimman suuri.

(29)

Käytännön toimenpiteet, joilla yleisen valtuuden tavoitteet yhdistetään niiden täytäntöönpanoon, on vahvistettava aluekohtaisissa teknisissä toimintaohjeissa. Tällaisissa toimintaohjeissa olisi noudatettava tässä päätöksessä säädettyä laajempaa unionin aluepoliittista toimintakehystä. Niissä olisi otettava huomioon unionin maakohtaiset strategiat ja pyrittävä varmistamaan, että EIP:n rahoitus täydentää unionin vastaavaa avustuspolitiikkaa, ohjelmia ja välineitä eri alueilla.

(30)

EIP:n olisi komissiota kuullen valmisteltava allekirjoitettavien EIP:n rahoitustoimien kaavailtua määrää koskeva ohjeellinen monivuotinen ohjelma, jolla varmistetaan takuurahaston rahoittamiseen liittyvä tarkoituksenmukainen budjetointisuunnitelma ja EIP:n ennakoidun rahoituksen yhteensopivuus tässä päätöksessä säädettyjen enimmäismäärien kanssa. Komission olisi otettava tämä ennuste huomioon budjettivallan käyttäjälle esittämässään tavanomaisessa budjettisuunnitelmassa.

(31)

Olisi selvitettävä unionin yhteistyö- ja kehitysfoorumin kehittämistä, jotta avustusten ja lainojen yhdistämiseen unionin ulkopuolisilla alueilla käytettävät mekanismit toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Komission olisi sitä varten perustettava jäsenvaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja EIP:n asiantuntijaryhmä, joka arvioisi tällaisen foorumin kustannuksia ja etuja. Tämän ryhmän olisi kuultava muita asiaankuuluvia toimijoita, mukaan lukien eurooppalaisia monen- ja kahdenvälisiä rahoituslaitoksia. Foorumi edistäisi edelleen synergioita ja keskinäiseen luottamukseen perustuvia järjestelyjä, joissa otetaan huomioon eri laitosten suhteellinen etu ja samalla komission ja EIP:n asema ja valtaoikeudet unionin talousarvion ja EIP:n lainojen täytäntöönpanossa. Komission olisi annettava tämän asiantuntijaryhmän lausuntojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2012 puoliväliin mennessä kertomus ja tehtävä tarvittaessa ehdotus foorumista.

(32)

EIP:tä olisi kannustettava lisäämään unionin ulkopuolella ilman EU:n takuuta toteutettavia toimia ja monipuolistamaan niihin liittyviä rahoitusvälineitään, jotta takuun käyttöä voidaan edistää velan kestävyyteen liittyvät näkökohdat huomioon ottaen sellaisten maiden ja hankkeiden osalta, joiden edellytykset päästä markkinoille ovat heikot ja joiden yhteydessä takuu näin ollen tuo suuremman lisäarvon. EIP:tä olisi tästä syystä kannustettava sen oma riskinsietokyky huomioon ottaen ja unionin ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden tukemiseksi lisäämään sen omalla riskillä myöntämien lainojen määrää, myös unionin taloudellisia etuja tukemalla, etenkin liittymistä valmistelevissa maissa ja naapuruusmaissa sekä investointiluokkaan kuuluvissa maissa muilla alueilla, samoin kuin alhaisemman luokituksen saaneissa maissa silloin kun EIP:llä on riittävät takaukset kolmansilta osapuolilta. EIP:n olisi komissiota kuullen kehitettävä toimintapolitiikka, jota noudatetaan tehtäessä päätöksiä siitä, toteutetaanko hankkeet EU:n takuun piirin kuuluvalla valtuudella vai EIP:n omalla riskillä myönnettävällä rahoituksella. Tällaisessa toimintapolitiikassa olisi erityisesti otettava huomioon kyseisten maiden ja hankkeiden luottokelpoisuus.

(33)

EIP:n olisi harkittava valtiotason alapuolisille julkisyhteisöille tämän päätöksen nojalla suunnattavien rahoitustoimien lisäämistä, kun tällaisista toimista on tehty asianmukainen EIP:n luottoriskianalyysi.

(34)

EIP:n olisi laajennettava tarjoamiensa uusien ja innovatiivisten rahoitusvälineiden valikoimaa muun muassa keskittymällä mahdollisuuksien mukaan enemmän takausvälineiden kehittämiseen EIP:n riskipolitiikka huomioon ottaen. Lisäksi EIP:tä olisi kannustettava myöntämään lainoja paikallisvaluutoissa ja laskemaan liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja paikallisilla markkinoilla edellyttäen, että kumppanuusmaat toteuttavat tarvittavat rakenneuudistukset, etenkin rahoitusalalla, ja muut EIP:n toimintaa helpottavat toimenpiteet.

(35)

Sen varmistamiseksi, että EIP noudattaa valtuuteen liitettyjä vaatimuksia kaikilla alueilla ja osa-alueilla, sen ulkoiseen toimintaan olisi ajan myötä osoitettava riittävästi henkilöstöresursseja ja taloudellisia resursseja. Tähän olisi erityisesti sisällyttävä riittävä kapasiteetti unionin kehitysyhteistyötavoitteiden tukemiseen, EIP:n toimien ympäristö-, yhteiskunta- ja kehityspoliittisten näkökohtien ennakkoarvioinnin lisäämiseen ja tehokkaaseen hankevalvontaan täytäntöönpanon aikana. Kaikki mahdollisuudet tehokkuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseen olisi käytettävä hyväksi, ja synergiaetuja olisi tavoiteltava aktiivisesti.

(36)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien unionin ulkopuolella toteutettavien rahoitustoimien osalta EIP:n olisi pyrittävä edelleen lisäämään koordinointia ja yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten rahoituslaitosten kanssa, mukaan lukien soveltuvin osin yhteistyö alakohtaisten ehtojen osalta ja keskinäisten menettelyjen käyttö, yhteisrahoituksen käyttö ja osallistuminen maailmanlaajuisiin hankkeisiin, kuten tuen koordinointia ja tuloksellisuutta edistäviin hankkeisiin. Tällaisella koordinoinnilla ja yhteistyöllä olisi pyrittävä minimoimaan mahdolliset kaksinkertaiset kustannukset ja toimien tarpeeton päällekkäisyys. Näiden toimien on perustuttava vastavuoroisuuteen. Tässä päätöksessä vahvistettuja periaatteita olisi sovellettava myös silloin, kun EIP:n rahoitus toteutetaan muiden kansainvälisten rahoituslaitosten tai eurooppalaisten kahdenvälisten rahoituslaitosten kanssa tehtävillä yhteistyösopimuksilla.

(37)

EIP:n olisi unionin ulkopuolisissa yhteisissä toimintamaissa parannettava erityisesti yhteistyötään muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa komission, EIP-ryhmän sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin välisen kolmikantaisen yhteisymmärryspöytäkirjan kaltaisin sopimuksin, jotka koskevat unionin ulkopuolista yhteistyötä, ja mahdollistamalla sen, että EIP-ryhmä ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki toimivat toisiaan täydentäen käyttämällä hyväksi kunkin suhteellisia etuja.

(38)

EIP:n raportointia ja tietojen välitystä komissiolle olisi lisättävä, jotta komissio voi parantaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavaa vuotuista kertomustaan tämän päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitustoimista. Tässä johdanto-osan kappaleessa mainittuja lisäraportointivaatimuksia olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin EIP:n rahoitustoimiin, joiden osalta EIP:n rahoitushakemus on jätetty tämän päätöksen voimaantulon jälkeen ja jotka on allekirjoitettu 1 päivän tammikuuta 2012 jälkeen. Kertomuksessa olisi arvioitava erityisesti sitä, ovatko EIP:n rahoitustoimet, aluekohtaiset tekniset toimintaohjeet huomioon ottaen, tämän päätöksen mukaisia, ja siinä olisi oltava seuraavat osiot: EIP:n tuoma lisäarvo, esimerkiksi tuki unionin ulkosuhdepolitiikalle; valtuuteen liittyvät vaatimukset; rahoitettujen toimien laatu; asiakkaille siirtynyt taloudellinen hyöty; lisäksi siinä olisi oltava osiot, jotka koskevat komission sekä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja kahdenvälisten avunantajien kanssa tehtävää yhteistyötä, myös yhteisrahoitusta. Kertomuksessa olisi arvioitava myös sitä, missä määrin EIP on ottanut taloudellisen, rahoituksellisen ja sosiaalisen kestävyyden sekä ympäristön kestävyyden huomioon rahoittamiensa hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa. Siihen olisi sisällytettävä myös erityinen osio, jossa arvioidaan yksityiskohtaisesti toimenpiteitä, joita EIP on toteuttanut päätöksellä N:o 633/2009/EY vahvistetun nykyisen valtuutensa toteuttamiseksi, ja tällöin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EIP:n rahoitustoimiin, joissa käytetään yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden rahoitusvälineitä. EIP:n olisi rahoitustoimissaan pantava asianmukaisesti täytäntöön heikosti säänneltyjä tai yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevat toimintaperiaatteensa, jotta edistetään kansainvälistä veropetosten ja veronkierron torjuntaa. Kertomuksessa olisi myös arvioitava hankkeiden sosiaalisia ja kehityspoliittisia näkökohtia. Se olisi julkistettava, jotta kansalaisyhteiskunta ja vastaanottajamaat voivat ilmaista kantansa siihen. Kertomuksessa olisi tarvittaessa viitattava olosuhteiden merkittäviin muutoksiin, jotka olisivat peruste muuttaa valtuutta edelleen ennen sen voimassaolon päättymistä. Kertomukseen olisi erityisesti sisällytettävä erittely tämän päätöksen mukaisesta EIP:n rahoituksesta yhdistettynä kaikkiin unionin rahoitusvaroihin ja muiden avunantajien rahoitukseen ja siten annettava selvitys rahoitustoimista aiheutuvasta taloudellisesta riskistä.

(39)

EIP:n rahoitustoimia olisi edelleen hallinnoitava EIP:n omia sääntöjä ja menettelyjä noudattaen, mukaan lukien soveltuvat valvontatoimenpiteet ja toimenpiteet veronkierron välttämiseksi, sekä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sääntöjä ja menettelyjä noudattaen.

(40)

Kun komissio jättää ehdotuksensa EU:n takuusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, sitä olisi pyydettävä tarkastelemaan tiiviissä yhteistyössä EIP:n kanssa ja ottaen huomioon takuurahaston rahoittamisen vaikutukset erityisesti seuraavia seikkoja: EU:n takuun kattamat enimmäismäärät, luettelo maista, jotka mahdollisesti voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta, sekä EIP:n mahdollisuus tarjota mikroluottorahoitusta ja muuntyyppisiä välineitä. Komission ja EIP:n olisi myös tarkasteltava mahdollisuuksia tehostaa tulevaisuudessa liittymistä valmistelevan tukivälineen, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, eurooppalaisen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan rahoitusvälineen ja vakautusvälineen kautta tapahtuvan rahoituksen sekä EIP:n ulkoisen valtuuden välistä synergiaa.

(41)

Tämä päätös ei saisi vaikuttaa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskeviin neuvotteluihin eikä siitä tehtäviin päätöksiin.

(42)

Näin ollen sekä oikeusvarmuuden ja selkeyden takia päätös N:o 633/2009/EY olisi kumottava,

a)

27 484 000 000 euron suuruinen yleinen valtuus;

b)

2 000 000 000 euron suuruinen ilmastonmuutosvaltuus.

a)

paikallisen yksityissektorin kehittäminen, erityisesti pk-yritysten tukeminen;

b)

sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kehittäminen, mukaan lukien liikenne, energia, ympäristöön liittyvät infrastruktuurit sekä tieto- ja viestintätekniikka;

c)

ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

a)

komission ja/tai tapauksen mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon laatimat strategiset asiakirjat, kuten maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat, maa- ja alueohjelmat, toimintasuunnitelmat ja liittymistä valmistelevat asiakirjat;

b)

EIP:n strategiset suunnitteluasiakirjat ja hankekokonaisuuden valmistelu;

c)

muut poliittiset ja toiminnalliset näkökohdat.

a)

valuutansiirtojen estyminen;

b)

pakkolunastus;

c)

sota tai kansalaislevottomuudet;

d)

oikeussuojan epääminen sopimusrikkomustapauksissa.