1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/1

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/2

—

toteamaan, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 36 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se pitää voimassa säännöksiä, joiden mukaan sellaisten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten, joita ei ole hyväksytty direktiivin 85/611/ETY (1) mukaisesti, osakkeiden takaisinostossa realisoituneet arvonnousut eivät ole veronalaisia, kun kyseiset yritykset ovat sijoittautuneet Belgiaan, kun taas Norjaan tai Islantiin sijoittautuneiden tällaisten yritysten osakkeiden takaisinostossa realisoituneet arvonnousut ovat veronalaisia

—

velvoittamaan Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/2

1)

Onko sitä, että bingon pelaajat maksavat voitonjakoon tarkoitetun osuuden bingokortin hinnasta, pidettävä sellaisena tavaroiden tai palvelujen tosiasiallisena kulutuksena, josta saatava vastike on lisättävä arvonlisäveron perusteeseen?

2)

Onko kuudennen direktiivin (1) 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohtaa luettuna yhdessä sen 17 artiklan 5 kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että tällä direktiivillä saavutettu yhdenmukaistaminen estää sen, että eri jäsenvaltioiden lainsäädännöissä tai oikeuskäytännöissä sovelletaan erilaisia sääntöjä siltä osin kuin on kyse bingokorttien hintaan sisältyvän voitonjakoon palautettavan osuuden lisäämisestä arvonlisäveron perusteeseen silloin, kun määritetään suhdeluvun prosenttimäärän laskennassa sovellettavaa nimittäjää?

3)

Siltä osin kuin on kyse suhdeluvun prosenttiosuuden laskennassa sovellettavaan nimittäjään sisällytettävistä eristä, onko kuudennen direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohtaa luettuna yhdessä sen 17 artiklan 5 kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan bingopelin tapauksessa voitonjakoon palautettava osa pelaajien maksamien bingokorttien hinnasta on lisättävä arvonlisäveron perusteeseen?

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/3

1)

Onko sitä, että luottolaitos tarjoaa asiakkaalleen, jonka kanssa se on ensin tehnyt kiinnelainasopimuksen, koronvaihtosopimusta aiempaan liiketoimeen liittyvältä koronvaihtelujen riskiltä suojautumiseksi, pidettävä Mifid-direktiivin (1) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan määritelmän mukaisena sijoitusneuvontana?

2)

Merkitseekö se, ettei yksityissijoittajalle ole tehty Mifid-direktiivin 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua asianmukaisuusarviointia, sitä, että kyseisen sijoittajan ja neuvontaa tarjonneen luottolaitoksen välinen koronvaihtosopimus on todettava pätemättömäksi?

3)

Jos edellä tarkoitettua palvelua ei pidetä sijoitusneuvontana, riittääkö se, että koronvaihtosopimuksen kaltainen monimutkainen rahoitusväline on rahoituspalvelulaitoksen syystä hankittu ilman Mifid-direktiivin 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua soveltuvuusarviointia, yksinään perusteeksi tästä hankinnasta luottolaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen toteamiseen pätemättömäksi?

4)

Onko Mifid-direktiivin 19 artiklan 9 kohdan perusteella se, että luottolaitos tarjoaa asiakkaalleen kiinnelainaan liitettävää monimutkaista rahoitusvälinettä, jo sinänsä riittävä peruste luottolaitoksen vapauttamiseen velvoitteesta tehdä 19 artiklassa tarkoitetut asianmukaisuus- ja soveltuvuusarvioinnit, jotka sijoituspalveluntarjoajan on tavallisesti tehtävä yksityiselle sijoittajalle?

5)

Jotta luottolaitos voitaisiin vapauttaa Mifid-direktiivin 19 artiklassa tarkoitetuista velvoitteista, onko siihen rahoitustuotteeseen, johon tarjottu rahoitusväline liitetään, sovellettava samanlaisia sijoittajan suojaa koskevia lakisääteisiä vaatimuksia kuin ne, joita edellytetään kyseisessä direktiivissä?

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/3

1)

Kuuluuko käsitteeseen ”työehdot”, johon direktiivin 97/81 (1) 4 lausekkeen syrjintäkiellossa viitataan, Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä säännelty maksuperusteinen vanhuuseläke, joka perustuu eläkemaksuihin, joita työntekijä suorittaa ja hänen puolestaan suoritetaan koko hänen työuransa ajan?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja katsotaan, että Espanjan sosiaalijärjestelmässä säännelty maksuperusteinen vanhuuseläke kuuluu direktiivin 97/81 4 lausekkeessa tarkoitetun ”työehdon” käsitteen piiriin, onko kyseiseen lausekkeeseen sisältyvää syrjintäkieltoa tulkittava siten, että kansallinen oikeussääntö, jossa edellytetään — pro rata temporis -periaatteen kaksinkertaisen soveltamisen seurauksena — osa-aikaisessa työsuhteessa olevilta työntekijöiltä kokoaikatyössä oleviin työntekijöihin verrattuna suhteellisesti pidempää maksujaksoa, jotta he voisivat mahdollisesti saada maksuperusteisen vanhuuseläkkeen, jota vähennetään suhteessa heidän työpäivänsä lyhennettyyn pituuteen, on ristiriidassa sen kanssa?

3)

Edellisiä kysymyksiä täydentävänä kysymyksenä: voidaanko yhtenä ”työstä maksettavaan korvaukseen vaikuttavana tekijänä ja ehtona”, johon viitataan direktiivin 2006/54 (2) 4 artiklan syrjintäkiellossa — ja Euroopan unionin perustamissopimuksen konsolidoidun version 157 artiklassakin (aiempi 141 artikla) — pitää Espanjan lainsäädännön (LGSS:n sääntöjen 7 lisäsäännökseen sisältyvää) oikeussääntöä, joka koskee osa-aikaisten työntekijöiden vanhuuseläkettä koskevia maksujärjestelmää, oikeutta eläkkeeseen ja eläkkeen määrää?

4)

Edellisille kysymyksille vaihtoehtoisena kysymyksenä, siltä varalta, että Espanjan maksuperusteista vanhuuseläkettä ei pidetä ”työehtona” eikä ”palkkana”, onko direktiivin 79/7 (3) 4 artiklaan sisältyvää sukupuoleen perustuvan suoran tai epäsuoran syrjinnän kieltoa tulkittava siten, että sen vastainen tai sen kanssa ristiriidassa oleva kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään — ”pro rata temporis” -periaatteen kaksinkertaisen soveltamisen seurauksena — osa-aikaisilta työntekijöiltä (jotka ovat valtaosin naisia) kokoaikaisiin työntekijöihin verrattuna suhteellisesti pidempää maksujaksoa, jotta he voisivat mahdollisesti saada maksuperusteisen vanhuuseläkkeen, jonka määrää on pienennetty heidän osa-aikaisen työaikansa suhteessa?

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/4

—

On kumottava Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-267/08 ja T-279/08 12.5.2011 antama tuomio.

—

On hyväksyttävä Région Nord-pas-de-Calais’n ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset.

—

On velvoitettava Euroopan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/5

1)

Sovelletaanko direktiiviä 2008/94/EY (1) kantajien tilanteeseen, kun otetaan huomioon direktiivin 1 artiklan 1 kohta ja se, että kantajien vaatimien eläke-etuuksien menetys (ei) ole Irlannin oikeuden perusteella heidän työnantajaansa kohtaan syntynyt saatava, joka hyväksyttäisiin kantajien työnantajan maksukyvyttömyysmenettelyssä tai selvitystilassa, ja että se ei muutoin muodosta käsiteltävässä asiassa oikeusperustaa heidän työnantajaansa kohdistuvalle saatavalle?

2)

Voiko kansallinen tuomioistuin arvioidessaan sitä, onko jäsenvaltio noudattanut 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, ottaa huomioon maksuilla rahoitettavan valtion eläkkeen, jota kantajat saisivat (ja jonka saamiseen ei vaikuta jäsenyys ammatillisessa eläkejärjestelmässä), ja verrata a) valtion eläkkeen kokonaismäärää ja sen eläkkeen arvoa, jonka kantajat tosiasiallisesti tai todennäköisesti tulevat saamaan kyseessä olevasta ammatillisesta eläkejärjestelmästä, b) maksuilla rahoitettavan valtion eläkkeen kokonaismäärään ja kullekin kantajalle eläkejärjestelmän selvitystilaan asettamisen ajankohtaan mennessä kertyneiden eläke-etuuksien arvoon, siltä osin kuin valtion eläke on otettu huomioon kantajien vaatiman eläke-etuuden tasoa suunniteltaessa?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, merkitseekö mikään niistä määristä, jotka kantajat todennäköisesti saisivat, sitä, että valtio on noudattanut 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan?

4)

Onko direktiivin 8 artiklan soveltamiseksi tarpeen todeta kantajien eläke-etuuksien menetyksen ja heidän työnantajansa maksukyvyttömyyden välillä syy-yhteys sen lisäksi, että i) eläkejärjestelmä on ollut alirahoitettu työnantajan maksukyvyttömyyden toteamisajankohdasta asti ja että ii) työnantajan maksukyvyttömyys merkitsee, että työnantaja ei kykene maksamaan eläkejärjestelmään riittävästi rahaa, jotta järjestelmästä voitaisiin maksaa jäsenten eläke-etuudet täysimääräisinä (työnantajalla ei ole tähän velvoitetta järjestelmän selvitystilaan asettamisen jälkeen)?

5)

Täyttävätkö Irlannin toteuttamat toimenpiteet, joihin edellä on viitattu, direktiivissä asetetut velvoitteet, kun otetaan huomioon ne sosiaaliset, kaupalliset ja taloudelliset tekijät, jotka Irlanti on (Orlaigh Quinnin todistajankertomuksessa kuvatulla tavalla) ottanut huomioon tarkistaessaan eläketurvaa asiassa Robins annetun tuomion jälkeen, sekä erityisesti direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa mainittu ”tasapainoisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tarve yhteisössä”?

6)

Onko (Colm McCarthyn, Philip Lanen ja Kevin Kardiffin todistajankertomuksissa kuvattu) taloudellinen tilanne riittävän poikkeuksellinen oikeuttamaan kantajien etujen suojaamisen alemmalla tasolla kuin muuten olisi kenties edellytetty, ja mikä on siinä tapauksessa tuo alempi suojaamisen taso?

7)

Jos vastaus toiseen kysymykseen on kielteinen, onko se, että kantajat eivät saa yli 49 prosentin osuutta ammatillisessa eläkejärjestelmässä kertyneistä eläke-etuuksistaan huolimatta toimenpiteistä, jotka valtio on toteuttanut asiassa Robins annetun tuomion jälkeen, itsessään sellainen vakava valtion velvoitteiden rikkominen, joka oikeuttaa kantajat vahingonkorvauksiin (näyttämättä siis erikseen toteen, että asiassa Robins annetun tuomion jälkeen toteutetut valtion toimet merkitsivät direktiivin 8 artiklan mukaisten valtion velvoitteiden vakavaa ja ilmeistä rikkomista)?

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/5

1)

Onko puitepäätöksen 2002/584/YOS (1), sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299/YOS (2), 4 a artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se estää kansallisia oikeusviranomaisia tässä samassa säännöksessä täsmennetyissä tapauksissa asettamasta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle ehdon, jonka mukaan kyseessä olevan tuomitun on voitava hakea tuomioon muutosta hänen puolustautumisoikeuksiensa takaamiseksi?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 a artiklan 1 kohta sopusoinnussa niiden edellytysten kanssa, jotka johtuvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa taatuista puolustautumisoikeuksista?

3)

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko perusoikeuskirjan 53 artiklassa, tulkittuna systemaattisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa tunnustettujen oikeuksien yhteydessä, jäsenvaltion asettaa oikeudenkäynnissä poissa olevana tuomitun henkilön luovuttamiselle ehto, jonka mukaan tuomitun on voitava saada asiansa uudelleen käsiteltäväksi luovuttamista pyytäneessä valtiossa, jolloin näille oikeuksille annetaan korkeampi suojan taso kuin mikä johtuu unionin oikeudesta, jotta vältettäisiin tämän jäsenvaltion perustuslaissa tunnustetun perusoikeuden rajoittava tai loukkaava tulkinta?

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/6

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) 13 artiklan 1, 2, 3 ja 6 kohdan (Katalonian vesistöaluetta lukuun ottamatta), 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan (Katalonian vesistöalueen, Baleaarien, Teneriffan, Guadianan, Guadalquivirin, Andalusian Välimeren puoleisen alueen, Tinto-Odiel-Piedrasin, Guadalete-Barbaten, Galician rannikon, Miño-Silin, Dueron, läntisen Cantábricon ja itäisen Cantábricon vesipiirin hoitosuunnitelmia lukuun ottamatta) ja 15 artiklan 1 kohdan (Katalonian vesistöaluetta lukuun ottamatta) mukaisia velvoitteitaan

—

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Komissio katsoo puitedirektiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman direktiivin 13 artiklan 6 kohdan kanssa, perusteella, että kansalaisille tiedottaminen ja kansalaisten kuuleminen vesipiirin hoitosuunnitelmien hallinnoinnista on toteutettu Katalonian vesistöalueen, jota koskeva suunnitelma on jo annettu, lisäksi 12:lla muulla vesistöalueella, joita ovat Baleaarit, Teneriffa, Guadiana, Guadalquivir, Andalusian Välimeren puoleinen alue, Tinto-Odiel-Piedras, Guadalete-Barbate, Galician rannikko, Miño-Sil, Duero, läntinen Cantábrico ja itäinen Cantábrico.

Komissio päättelee, että Espanja ei ole noudattanut direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, edellä mainittuja 13:a vesistöaluetta lukuun ottamatta.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/6

a)

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-176/09 24.5.2011 antaman määräyksen;

b)

ottamaan asiassa T-176/09 annetusta määräyksestä tehdyn kanteen tutkittavaksi

c)

palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se voi arvioida hallituksen esittämän kanteen perusteltavuuden;

d)

vaihtoehtona kohdissa b ja c esitetyille vaatimuksille palauttamaan asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi määräten, että unionin yleinen tuomioistuin käsittelee tutkittavaksi ottamisen asian sisällöllisen arvioinnin yhteydessä;

e)

määräämään komission ja Espanjan korvaamaan hallitukselle unionin tuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

1)

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut Euroopan unionin oikeutta kun se on soveltanut tai soveltanut väärin osittaista kumoamista ja eroteltavuutta koskevia säännöksiä tämän tapauksen olosuhteissa siltä osin kuin nyt esillä olevassa asiassa on muutettu alueen laajuutta koskevaa rekisteriä mutta ei ole tosiasiallisesti toteutettu osittaista kumoamista tai erottelemista; on selvää, että tietyt alueeseen ES6120032 kuuluvat osat on nimetty virheellisesti tai ne ovat perustuneet selvästi Espanjan antamiin virheellisiin ja harhaanjohtaviin tietoihin. Alueen kattavuutta olisi muutettava asianmukaisella ja oikeasuhteisella kumoamisella;

2)

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut Euroopan unionin oikeutta, kun se on katsonut, että hallituksen vaatima päätöksen 2009/95 (1) osittainen kumoaminen 1) velvoittaisi unionin yleisen tuomioistuimen määrittelemään uudelleen alueen ES6120032 maantieteelliset rajat ja muuttaisi tämän alueen täysin ja 2) näin ollen päätöksen 2009/95 sisältö muuttuisi eikä kumottua osaa voisi erottaa päätöksen 2009/95 muusta osasta;

3)

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut Euroopan unionin oikeutta, kun se on katsonut, että ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että hallituksen vaatima alueen ES6120032 uusi rajaaminen täyttäisi luontodirektiivin liitteessä III olevat edellytykset alueen luokittelemiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi, vaikka lukuisat oikeudelliset seikat ja tosiseikat osoittavat, että alue voitaisiin luokitella tällaiseksi alueeksi ja että osapuolet eivät ole väittäneet toisin, ja näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla ja/tai luonnehtinut seikkoja oikeudellisesti virheellisellä tavalla ja tehnyt oikeudellisesti virheellisen johtopäätöksen ja/tai tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja soveltanut väärää oikeudellista kriteeriä;

4)

Toissijaisesti unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut menettelysääntöjä ja loukannut hallituksen etua loukatessaan puolustautumisoikeuksia, koska se ei ole antanut hallitukselle mahdollisuutta lausua muiden asianomaisten osapuolten esittämistä asiakirjoista, koska se ei ole toimittanut hallitukselle Espanjan kuningaskunnan esittämää asiakirjaa, joka on tärkeä sen seikan kannalta, johon unionin yleisen tuomioistuimen olisi perustettava määräyksensä ja koska se ei ole soveltanut asianmukaista menettelyä;

5)

Lisäksi tai toissijaisesti unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut menettelysääntöjä ja näin loukannut hallituksen etua, kun se ei ole perustellut kantaansa, jonka mukaan ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että hallituksen vaatima alueen ES6120032 uusi rajaaminen täyttäisi luontodirektiivin liitteessä III olevat edellytykset alueen luokittelemiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja/tai kun se ei ole ottanut huomioon tai on hylännyt todisteet, jotka osoittavat asian olevan päinvastoin.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/7

1)

Onko eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleessa vahvistettua matkustajakohtaista 1 000 erityisnosto-oikeuden rajaa, joka koskee rahdinkuljettajan korvausvastuuta matkatavaran tuhoutumisen, katoamisen tai vahingoittumisen osalta, luettuna yhdessä saman yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappaleen kanssa, tulkittava kutakin matkustajaa koskevaksi ylärajaksi siinä tapauksessa, että useammat matkustajat matkustavat yhdessä ja kirjaavat yhteiset matkatavarat yhdessä, riippumatta siitä, että kirjattujen matkatavarakollien lukumäärä on pienempi kuin todellisten matkustajien?

2)

Vai onko edellä mainittua tähän määräykseen sisältyvää korvauksen rajaa sitä vastoin tulkittava siten, että kutakin kirjattua matkatavarakollia kohti voi olla vain yksi matkustaja, jolla on oikeus vaatia korvausta, ja näin ollen vahvistettua ylärajaa sovelletaan vain yhteen matkustajaan, vaikka on osoitettu, että kadonnut ja yhdellä matkatavaratodistuksella yksilöity matkalaukku kuuluu useammalle kuin yhdelle matkustajalle?

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/9

—

toteamaan, että päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 tehty komission päätös 2011/278/EU (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 2772) (EUVL L 130, s. 1) on kokonaisuudessaan mitätön

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste

2)

Toinen kanneperuste

3)

Kolmas kanneperuste

4)

Neljäs kanneperuste

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/9

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/299/YUTP kantajaa koskevilta osin;

—

vaatimaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena vastaajan toimittamaan kaikki riidanalaiseen päätökseen liittyvät asiakirjat kantajaa koskevilta osin;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Euroopan unionin perusoikeusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien loukkaamiseen perustuva ensimmäinen kanneperuste

Kantaja katsoo, että sen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (perusoikeuskirja) taattuja oikeuksia on loukattu. Peruskirjan 16 artiklassa taataan elinkeinovapaus Euroopan unionissa ja 17 artiklassa taataan oikeus käyttää ja erityisesti oikeus määrätä vapaasti laillisesti hankitusta omaisuudesta Euroopan unionissa. Peruskirjan 20 ja 21 artiklassa taataan kantajan oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeus olla tulematta syrjityksi.

Kantajan mukaan siltä evätään riidanalaisella päätöksellä elinkeinovapaus Euroopan unionissa. Kantajan taloudellinen olemassaolo on siten uhattu. Kantaja on riippuvainen Euroopan unionin talousalueelta peräisin olevista toimituksista.

Kantajan elinkeinovapauden, omistusoikeuden, yhdenvartaista kohtelua koskevan oikeuden ja oikeuden olla tulematta syrjityksi rajoittamiselle ei ole yleisen edun mukaista syytä. Erityisesti ei ole esitetty tosiseikkoja, jotka oikeuttaisivat vastaajan päätöksen ja siitä johtuvan puuttumisen kantajan perusoikeuksiin. Kantaja toteaa erityisesti, ettei se ole osallisena ydinalan toimissa, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämisessä.

2)

Selvästi virheelliseen riidanalaisen päätöksenä perustana olevien tosiseikkojen arviointiin perustuva toinen kanneperuste

Kantaja katsoo, että vastaaja arvioi selvästi virheellisesti riidanalaisen päätöksen perustana olevia tosiseikkoja. Kantaja toteaa, ettei se ole osallisena ydinalan toimissa, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämisessä.

3)

Suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuva kolmas kanneperuste

Kantaja väittää, ettei vastaaja päätöstä tehdessään noudattanut suhteellisuusperiaatetta. Kantaja ei näet voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jokin energiantoimittajista, joiden toimittaja se itse on, olisi kantajan tästä tietämättä myynyt sopimuksen vastaisesti muuntajia Iranin atomienergiaviranomaiselle. Kantajan mukaan kyseinen Iranin atomienergiaviranomainen on sitä paitsi voinut yhtä hyvin myös hankkia vastaavia muuntajia maailmanlaajuisilta markkinoilta tai Euroopan unionin markkinoilta. Kyseisiä keskijännitemuuntajia tuottavat ja myyvät maailmanlaajuisesti — mukaan lukien Iranissa — kaikki merkittävät valmistajat. Lisäksi käytetyillä muuntajilla, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan kantajan tuottamia muuntajia, on kantajan mukaan laajat maailmanlaajuiset markkinat.

4)

Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva neljäs kanneperuste

Kantaja ei ymmärrä riidanalaisen päätöksen liitteessä I olevassa kohdassa 16 esitettyjä perusteluja, eikä vastaaja ole esittänyt kantajalle ymmärrettäviä perusteita, minkä seurauksena kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/10

—

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-59/10, Barthel ym. v. unionin tuomioistuin, 10.5.2011 antaman määräyksen, jolla kantajien kanne jätettiin tutkimatta

—

toteamaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi

—

palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen, jotta asia ratkaistaan lainsäädännön mukaisesti

—

määräämään, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen sillä perusteella, että jättäessään kantajien kanteen tutkimatta virkamiestuomioistuin on rikkonut SEUT 296 artiklaa ja unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ensimmäistä virkettä ja kyseisen perussäännön liitteessä 1 olevaa 7 artiklan 1 kohtaa, kun se ei ole tutkinut kaikkia lainvastaisuuksia, joihin virkamiestuomioistuimessa on vedottu, ja kun se ei ole antanut kantajille mahdollisuutta saada tietoonsa perusteita, joiden perusteella on hylätty kanneperusteet, jotka koskivat sitä, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan vastakohtaistulkinta on kyseisten henkilöstösääntöjen 91 artiklaan nähden lainvastainen, ja oikeutta nostaa unionin tuomioistuimessa kanne kaikista niille vastaisista päätöksistä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseinen päätös on annettu niille tiedoksi, kyseisen säännöksen toisen luetelmakohdan mukaisesti. Koska virkamiestuomioistuin ei ole ottanut huomioon kaikkia kantajien kumoamiskanteessaan esittämiä kanneperusteita ja väitteitä, se on siis jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan perustella määräyksensä.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut, että 26.10.2009 tehty päätös, jolla hylättiin kantajien hakemus, oli pelkästään vastaamatta jättämisen vahvistava päätös, joka vastaa implisiittistä hylkäävää päätöstä, vaikka vastauksen myöhästyminen on perusteltavissa tietyltä unionin tuomioistuimen yksiköltä pyydetyn sisäisen lausunnon, joka mahdollistaisi sen, että se voisi tutkia, täyttivätkö kantajat vuorotyökorvauksen saamisen edellytykset Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 56 a artiklan mukaisesti, odottamisella.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/11

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/299/YUTP kantajaa koskevilta osin;

—

vaatimaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena vastaajan toimittamaan kaikki riidanalaiseen päätökseen liittyvät asiakirjat kantajaa koskevilta osin;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Euroopan unionin perusoikeusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien loukkaamiseen perustuva ensimmäinen kanneperuste

Kantaja katsoo, että sen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (perusoikeuskirja) taattuja oikeuksia on loukattu. Peruskirjan 16 artiklassa taataan elinkeinovapaus Euroopan unionissa ja 17 artiklassa taataan oikeus käyttää ja erityisesti oikeus määrätä vapaasti laillisesti hankitusta omaisuudesta Euroopan unionissa. Peruskirjan 20 ja 21 artiklassa taataan kantajan oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeus olla tulematta syrjityksi.

Kantajan mukaan siltä evätään riidanalaisella päätöksellä elinkeinovapaus Euroopan unionissa. Kantajan taloudellinen olemassaolo on siten uhattu. Kantaja on riippuvainen Euroopan unionin talousalueelta peräisin olevista toimituksista.

Kantajan elinkeinovapauden, omistusoikeuden, yhdenvartaista kohtelua koskevan oikeuden ja oikeuden olla tulematta syrjityksi rajoittamiselle ei ole yleisen edun mukaista syytä. Erityisesti ei ole esitetty tosiseikkoja, jotka oikeuttaisivat vastaajan päätöksen ja siitä johtuvan puuttumisen kantajan perusoikeuksiin. Kantaja toteaa erityisesti, ettei se ole osallisena ydinalan toimissa, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, ja/tai ydinasejärjestelmien kehittämisessä.

Kantaja katsoo, että kyse on erehdyksestä. Riidanalaisessa päätöksessä mainittu SATAK-niminen yritys ei ole sama kuin kantaja. Kyse on kolmannesta tahosta, joka on kantajalle tuntematon yritys. Kantaja katsoo sen seikan, että se on merkitty Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP liitteessä II olevaan luetteloon, olevan selitettävissä ainoastaan siten, että kantaja on sekoitettu johonkin toiseen yritykseen, joka omistaa SATAK-nimisen tai samankaltaisesti nimetyn yrityksen.

2)

Selvästi virheelliseen riidanalaisen päätöksenä perustana olevien tosiseikkojen arviointiin perustuva toinen kanneperuste

Kantaja katsoo, että vastaaja arvioi selvästi virheellisesti riidanalaisen päätöksen perustana olevia tosiseikkoja. Kantaja toteaa, ettei se ole osallisena ydinalan toimissa, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, ja/tai ydinasejärjestelmien kehittämisessä.

3)

Suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuva kolmas kanneperuste

Kantaja väittää, ettei vastaaja päätöstä tehdessään noudattanut suhteellisuusperiaatetta. Kantaja väittää, että se voi löytää hakusanoilla ”SATAK” ja ”Iranin ydinohjelma” tekemiensä internethakujen perusteella ainoastaan olettaa, että päätöksen 2011/299/YUTP liitteessä I olevan B osan 31 kohdassa yksilöity toimitus käsittää kuusi neuvostotyypin KH-55(SM) ilma-aluksesta laukaistavaa risteilyohjusta, jotka Iran väitetysti hankki Ukrainasta vuonna 2001 tai 2002.

Kantajalla ei ole liikesuhteita Ukrainan valtion omistaman UkrSpetzExport-yrityksen kanssa eikä sen vientituotteisiin kuulu neuvostotyypin KH-55(SM) ilma-aluksia, muita aseita tai asejärjestelmiä.

Kantaja toteaa, ettei se ole riidanalaisen päätöksen liitteessä I olevan B osan 31 kohdassa tarkoitettu SATAK-niminen yritys.

4)

Puolustautumisoikeuksia koskevan periaatteen loukkaamista koskeva neljäs kanneperuste

Kantajan mukaan puolustautumisoikeuksia koskevaa periaatetta on loukattu. Kantaja katsoo, että riidanalaisen päätöksen liitteessä I olevan B osan 31 kohdassa esitetyt perustelut ovat käsittämättömiä, eikä vastaaja ole esittänyt kantajalle ymmärrettäviä perusteita, minkä seurauksena kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/12

—

kumoamaan 23.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 503/2011 (1) ja 23.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/299/YUTP (2) siltä osin kuin niihin sisältyvät toimenpiteet koskevat kantajia

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen päättäessään, että kantajat täyttävät edellytykset luetteloon sisällyttämiselle, koska

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisilla toimenpiteillä loukataan kantajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, koska

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole perustellut riittävästi kantajien sisällyttämistä riidanalaisiin toimenpiteisiin ja näin ollen vastaaja on laiminlyönyt velvollisuuttaan antaa selkeät perustelut niistä tosiasiallisista ja yksityiskohtaisista seikoista, joihin sen päätös perustuu.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisilla toimilla rajoitetaan perusteettomasti ja suhteettomasti kantajien oikeutta omaisuuteen ja niiden oikeutta harjoittaa elinkeinotoimintaa, koska

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/13

—

kumoamaan Euroopan unionin julkaisutoimiston 22.7.2011 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi kantajan tarjouspyyntömenettelyssä AO 10340 ”Computing services — software development, maintenance, consultancy and assistance for different types of IT applications” (EUVL S 66-106099) tekemät tarjoukset ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole noudattanut olennaista muotomääräystä, koska riidanalaiseen päätökseen ei sisälly mitään perusteluita niiden erityisten seikkojen osalta, jotka hankintayksikkö otti huomioon, kun se päätyi siihen johtopäätökseen, että kantajan tarjous oli epätavallisen alhainen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole noudattanut sitä menettelyä, jota tällaisessa asiassa on komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (1) 139 artiklan mukaan sovellettava.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on väärinkäyttänyt menettelyä tai tehnyt päätöksensä vailla asianmukaista oikeudellista perustaa tai ainakin tehnyt virheen päätöksensä perustelujen osalta, koska kantajan esittämiä selvennyksiä ei ollut ymmärretty ja niihin ei ollut vastattu.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/13

—

toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

kumoamaan 9.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/273/YUTP ja sen täytäntöönpanosäädökset, joilla kantaja pysytetään rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä koskevassa luettelossa, sekä 9.5.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 442/2011 ja sen täytäntöönpanosäädökset siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (jäljempänä ”Euroopan ihmisoikeussopimus”) 6 ja 13 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan mukaisten puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen, koska kantaja moittii neuvostoa siitä, että annetut perustelut eivät täytä Euroopan unionin toimielimille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla, SEUT 296 artiklalla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklalla asetettuja velvoitteita.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisilla toimenpiteillä rajoitetaan perusteettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia ja erityisesti hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan mukaista omistusoikeuttaan, hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artiklan mukaista oikeuttaan nauttia kunniaansa ja maineeseensa kohdistuvaa kunnioitusta sekä lopuksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan mukaista syyttömyysolettamaa.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/14

—

toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

kumoamaan 9.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/273/YUTP ja sen täytäntöönpanosäädökset (ja erityisesti 23.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/302/YUTP, jolla kantaja sisällytetään päätöksen 2011/273/YUTP mukaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä koskevaan luetteloon sekä 9.5.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 442/2011 ja sen täytäntöönpanosäädökset (eli 23.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 504/2011 ja sen oikaisun) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (jäljempänä ”Euroopan ihmisoikeussopimus”) 6 ja 13 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan mukaisten puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen, koska kantaja moittii neuvostoa siitä, että annetut perustelut eivät täytä Euroopan unionin toimielimille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla, SEUT 296 artiklalla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklalla asetettuja velvoitteita.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisilla toimenpiteillä rajoitetaan perusteettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia ja erityisesti hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan mukaista omistusoikeuttaan, hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artiklan mukaista oikeuttaan nauttia kunniaansa ja maineeseensa kohdistuvaa kunnioitusta, hänen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 ja 16 artiklan mukaista vapauttaan harjoittaa elinkeinotoimintaansa sekä lopuksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan mukaista syyttömyysolettamaa.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/14

—

kumoamaan Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/137/YUTP täytäntöönpanosta 23.5.2011 tehdyn neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/300/YUTP (EUVL L 136, 24.5.2011, s. 85) yhdessä kyseisen päätöksen liitteen II kanssa

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimen hyväksymismenettelyn sääntöjenvastaisuuteen. Kantaja vetoaa siihen, että Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 28.2.2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/137/YUTP (EUVL L 58, 53) 8 artiklan 2 kohdassa säädetty riidanalaisen päätöksen hyväksymistä koskeva menettely ei ollut sääntöjenmukainen, ja SEUT 296 artiklan toisen kohdan säännösten rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu päätöksen perustelujen puutteellisuuteen. Kantaja moittii neuvostoa siitä, että se esitti stereotyyppisiä perusteluja, joiden perusteella päätöksen adressaatti ei voinut ymmärtää sen hyväksymisen syitä eikä unionin yleinen tuomioistuin voinut valvoa toimen laillisuutta. Perustelut, joiden mukaan kantaja on Libyan African Investment Portfolion — yhtiön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat — tytäryhtiö ja sen omistuksessa, eivät ole riittäviä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen siltä osin kuin ei ole millään tavoin osoitettu, että puolustautumisoikeuksia olisi kunnioitettu ja että kantajalle olisi annettu mahdollisuus vedota oikeuksiinsa ennen kantajan merkitsemistä luetteloon.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEU 27 artiklan rikkomiseen. Kantaja väittää, että 2 kohdassa tarkoitettu päätös 2011/137/YUTP ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2011/137/YUTP muuttamisesta 23.3.2011 tehty neuvoston päätös 2011/178/YUTP (EUVL L 78, s. 24) on tehty SEU 27 artiklan 1 kohdan säännösten vastaisesti.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, koska kantaja on matkustaja- ja rahtiliikenteeseen tarkoitettu siviililentoyhtiö, kun taas riidanalaisen päätöksen vaikutuksena on kantajan varojen jäädyttäminen ainoastaan sillä perusteella, että se on sijoitusrahaston kautta Libyan valtion omistuksessa.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/15

—

kumoamaan presidentti Lukašenkaan ja tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 588/2011 (EUVL L 161, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/357/YUTP (EUVL L 161, s. 25) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on laiminlyönyt velvollisuutta antaa riittävät perustelut kantajan sisällyttämiselle luetteloon niistä henkilöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan mukaista puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan riidanalaisissa toimenpiteissä, että kantaja on suurin puolustusmateriaalin vienti/tuontiyritys Valko-Venäjällä ja näin ollen jollain tavoin kytkeytynyt tai osallistunut vaaleja koskevien sääntöjen ja ihmisoikeuksien loukkaamiseen tai kansalaisyhteiskunnan tukahduttamiseen Valko-Venäjällä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusteettomalla ja suhteettomalla tavalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista omistusoikeutta koskevaa perusoikeutta, vailla pätevää näyttöä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut suhteellisuusperiaatetta, koska se on rajoittanut suhteettomasti kantajan perusoikeuksia varmistamatta riittäviä menettelyllisiä takeita ja esittämättä pätevää näyttöä.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/15

—

kumoamaan presidentti Lukašenkaan ja tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 588/2011 (EUVL L 161, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/357/YUTP (EUVL L 161, s. 25) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on laiminlyönyt velvollisuutta antaa riittävät perustelut kantajan sisällyttämiselle luetteloon niistä henkilöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan mukaista puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusteettomalla ja suhteettomalla tavalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista omistusoikeutta koskevaa perusoikeutta, vailla pätevää näyttöä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut suhteellisuusperiaatetta, koska se on rajoittanut suhteettomasti kantajan perusoikeuksia varmistamatta riittäviä menettelyllisiä takeita ja esittämättä pätevää näyttöä.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/16

—

kumoamaan presidentti Lukašenkaan ja tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 588/2011 (EUVL L 161, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/357/YUTP (EUVL L 161, s. 25) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on laiminlyönyt velvollisuutta antaa riittävät perustelut kantajan sisällyttämiselle luetteloon niistä henkilöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan mukaista puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan riidanalaisissa toimenpiteissä, että kantaja jollain tavoin osallistuu Lukašenkan hallintoon ja rahoittaa sitä tai jollain tavoin osallistuu kansainvälisten vaaleja koskevien sääntöjen loukkaamiseen tai kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen tai tarvikkeiden, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, tuontiin Valko-Venäjälle.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusteettomalla ja suhteettomalla tavalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista omistusoikeutta koskevaa perusoikeutta, vailla pätevää näyttöä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut suhteellisuusperiaatetta, koska se on rajoittanut suhteettomasti kantajan perusoikeuksia varmistamatta riittäviä menettelyllisiä takeita ja esittämättä pätevää näyttöä.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/17

—

kumoamaan presidentti Lukašenkaan ja tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 588/2011 (EUVL L 161, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta 20.6.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/357/YUTP (EUVL L 161, s. 25) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on laiminlyönyt velvollisuutta antaa riittävät perustelut kantajan sisällyttämiselle luetteloon niistä henkilöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan mukaista puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan, että kantaja on presidentti Lukašenkaa ja hänen perhettään lähellä oleva henkilö, että hän on presidentti Lukašenkan tärkein taloudellinen neuvonantaja, että hän on Lukašenkan hallinnon merkittävä rahoittaja ja että kantaja on BelTechExportin puheenjohtaja ja että se on Valko-Venäjän suurin puolustusmateriaalin vienti/tuontiyritys.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusteettomalla ja suhteettomalla tavalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista omistusoikeutta koskevaa perusoikeutta, vailla pätevää näyttöä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut suhteellisuusperiaatetta, koska se on rajoittanut suhteettomasti kantajan perusoikeuksia varmistamatta riittäviä menettelyllisiä takeita ja esittämättä pätevää näyttöä.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/17

—

kumoamaan komission 27.5.2011 tekemän päätöksen olla ryhtymättä toimenpiteisiin sen jälkeen, kun Euroopan oikeusasiamies oli todennut, että komission marraskuussa 2006 tekemä päätös ratkaista tarjouskilpailu kolmannen yrityksen hyväksi ei ollut julkisia hankintoja koskevien unionin säännösten mukainen;

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle tämän marraskuussa 2006 tehdyn komission päätöksen johdosta kärsimän vahingon;

—

velvoittamaan komission maksamaan kantajalle miljoona euroa sen johdosta, että kantaja menetti mahdollisuutensa osallistua tarjouskilpailuun, jonka komissio peruutti;

—

velvoittamaan komission maksamaan kantajalle miljoona euroa tekijänoikeuksien luvallisesta käytöstä;

—

velvoittamaan komission maksamaan kantajalle kymmenen miljoonaa euroa aineettomasta vahingosta, joka ilmeni kantajan maineen ja uskottavuuden heikentymisenä;

—

velvoittamaan komission julkaisemaan ilmoituksen, jossa markkinoilla ja kaikilla CIRCA:sta (työryhmäohjelmisto, jonka avulla eri paikkoihin sijoittautuneet työntekijät tai ryhmät voivat olla yhteydessä sähköisesti) kiinnostuneille käyttäjille ilmoitetaan, että CIRCA ei ole vanhentunut järjestelmä, että Alfresco Software Ltd:n kehittämä järjestelmä ei ole ensisijainen ja että käyttäjät voivat vapaasti valita CIRCA:n tilalle haluamansa järjestelmän, ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut tähän kanteeseen liittyvät kulut siinäkin tapauksessa, että kanne hylätään.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut varainhoitoasetuksen (1) 27, 88, 89 ja 91 artiklan ja soveltamissääntöjen (2) 116, 122 ja 124 artiklan mukaista velvoitettaan tehdä hankinta avoimen tai rajoitetun tarjouskilpailun perusteella.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei ole noudattanut hyvän hallinnon periaatetta eikä perusteluvelvollisuutta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/18

—

ensisijaisesti kumoamaan 27.6.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 627/2011

—

toissijaisesti toteamaan, että komissio teki virheen, kun se ei varannut riittävästi aikaa 27.6.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 627/2011 julkaisemisen ja sen voimaantulon välille, sekä myöntämään kantajayhtiöille korvauksena seuraavat summat:

—

vaihtoehtoisesti toteamaan komission ankaran vastuun siitä, että se ei varannut riittävästi aikaa 27.6.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 627/2011 julkaisemisen ja sen voimaantulon välille, sekä myöntämään kantajayhtiöille korvauksena seuraavat summat:

—

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja maksamaan 10 000 euron suuruisen summan korvauksena kantajayhtiöiden oikeudenkäyntiavustajien palkkioista.

—

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission ennen päätöstään tekemät toteamukset olivat vakavasti puutteellisia siltä osin kuin kyseiset puutteellisuudet ovat tehneet tosiseikoista epätarkkoja.

—

Toinen kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin riidanalaisen asetuksen välitön voimaantulo ei sallinut kantajien mukauttaa käytäntöjään.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/19

—

kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja ratkaisemaan asian siltä osin kuin virkamiestuomioistuin

—

velvoittamaan vastapuolen vastaamaan kaikista sille ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakutuomioistuimessa aiheutuneista kuluista.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan on loukattu asian ratkaisemista ultra petita koskevaa kieltoa ja puolustautumisoikeuksia. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin tutki muita kuin vastapuolen esittämiä perusteita.

2)

Toinen valitusperuste, jonka mukaan riidanalaisten päätösten laillisuutta arvioitaessa on tehty oikeudellinen virhe. Virkamiestuomioistuin on soveltanut virheellisesti erityisesti huolenpito- ja perusteluvelvollisuutta.

3)

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kumoamista koskevan vaatimuksen kohteen osalta. Virkamiestuomioistuin olisi valittajan mukaan pitänyt luokitella 18.7.2009 tehty päätös valittajalle vastaiseksi päätökseksi, joka on tuomioistuimen laillisuusvalvonnan alainen.

4)

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen toteamus, jonka mukaan irtisanomispäätöstä tehdessään Europol ”ei ollut” tai ”ei ollut huolellisesti” tarkastellut tiettyjä relevantteja tosiseikkoja, jotka eivät ole vähäisiä, sisältää lukuisia virheitä.

5)

Viides valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomioistuin on puutteellisesti perusteltu.

6)

Kuudes valitusperuste, jonka mukaan vahingonkorvausta on myönnetty virheellisesti.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/20

—

päätökset, joilla määritettiin vuosien 2010 ja 2011 ylennyskierroksien palkkaluokkiin AD 13 ja AD 14 ylentämisessä sovellettavat ylennysrajat, on kumottava; nämä päätökset julkaistiin hallinnollisissa tiedotteissa n:o 3-2010, n:o 65-2010 ja n:o 76-2010;

—

vuoden 2010 ylennyskierroksella palkkaluokkiin AD 13 ja AD 14 ylennettyjen virkamiesten luettelo, joka julkaistiin hallinnollisessa tiedotteessa n:o 65-2010, on kumottava, koska tämä luettelo perustuu lainvastaisiin ylennysrajoihin, ja komission implisiittinen päätös, jolla on kieltäydytty ylentämästä useampia virkamiehiä luokkiin AD 12 tai AD 13, on kumottava;

—

kantajien tekemän valituksen hylkäävät päätökset on kumottava tarpeellisilta osin;

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/20

—

kumoamaan komission työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen, jolla kantajan toistaiseksi voimassaoleva työsopimus on irtisanottu, ja — siltä osin kuin on tarpeellista — valituksen hylkäävän päätöksen;

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.