24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/2

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 20.6.2011 — Chemische Fabrik Kreussler & Co. GmbH v. John O. Butler GmbH

(Asia C-308/11)

2011/C 282/02

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Chemische Fabrik Kreussler & Co. GmbH

Vastapuoli: John O. Butler GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko direktiivin 2001/83/EY (1) 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/27/EY (2), sisältyvän käsitteen ”farmakologinen vaikutus” määrittelemisessä turvautua Euroopan komission johdolla laadittuihin lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden rajausta koskeviin suuntaviivoihin ”Medical Devices: Guidance document”, joissa edellytetään asianomaisen aineen molekyylien ja yleensä reseptoriksi kutsutun solun osan vuorovaikutusta, joka johtaa suoraan reaktioon tai estää jonkin muun aineen reaktion?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Edellyttääkö farmakologisen vaikutuksen käsite sitä, että vuorovaikutus tapahtuu asianomaisen aineen molekyylien ja käyttäjän solujen osien välillä, vai riittääkö se, että vuorovaikutus tapahtuu asianomaisen aineen molekyylien ja ihmiskehoon kuulumattomien solujen osien välillä?

3)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi tai kumpikaan toisessa kysymyksessä ehdotetuista määritelmistä ei tule kyseeseen: mihin muuhun määritelmään on turvauduttava sen sijasta?

(1) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67)

(2) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (EUVL L 136, s. 34)

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/2

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistyneet kuningaskunnat) on esittänyt 20.6.2011 — Grattan plc v. The Commissioners of Her Majesty’s Revenue

(Asia C-310/11)

2011/C 282/03

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

First-tier Tribunal (Tax Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Grattan plc

Vastaaja: The Commissioners of Her Majesty’s Revenue

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko verovelvollisella välittömästi vaikuttava oikeus käsitellä 1.1.1978 edeltävällä ajanjaksolla 11.4.1967 annetun toisen neuvoston direktiivin 67/228/ETY (1) 8 artiklan a kohdan ja/tai verotuksen neutraalisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden nojalla tavaroiden toimitusta koskevaa veron perustetta jälkikäteen alennettuna tilanteessa, jossa tavaroiden toimituksen jälkeen toimituksen saaja sai toimittajalta hyvityksen, jonka toimituksen saaja sittemmin otti joko rahasuorituksena tai hyvityksenä niistä rahamääristä, jotka se oli toimittajalle velkaa sille jo toimitetuista tavaroista?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenne ja soveltamismenettelyt — 11.4.1967 annettu toinen neuvoston direktiivi 67/228/ETY, EYVL 71, s. 1303.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil de A Coruña (Espanja) on esittänyt 28.6.2011 — Germán Rodríguez Cachafeiro ja María de los Reyes Martínez-Reboredo Varela-Villamor v. Iberia Líneas Aéreas de España S.A.

(Asia C-321/11)

2011/C 282/04

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Mercantil de A Coruña

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Germán Rodríguez Cachafeiro ja María de los Reyes Martínez-Reboredo Varela-Villamor

Vastaaja: Iberia Líneas Aéreas de España S.A.

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 2 artiklan j alakohdassa, luettuna yhdessä 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 3 kohdan kanssa, olevan lennolle pääsyn epäämisen käsitteen katsoa sisältävän tilanteen, jossa kuljettajana oleva lentoyhtiö epää lennolle pääsyn sen vuoksi, että lipun ensimmäinen matkaosuus on viivästynyt siitä johtuvasta syystä ja se on arvioinut virheellisesti, etteivät matkustajat saavu ajoissa jälkimmäiselle lennolle, ja jossa lentoyhtiö sallii, että toiset matkustajat ottavat kyseisten matkustajien paikat?

(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 295/91 (EUVL L 46, s. 1)

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/3

Kanne 22.6.2011 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta

(Asia C-323/11)

2011/C 282/05

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Hadjiyiannis ja U. Nielsen)

Vastaaja: Tanskan kuningaskunta

Vaatimukset

—

unionin tuomioistuimen on todettava, että Tanska ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei julkaissut lopullisia vesipiirin hoitosuunnitelmia 22.12.2009 mennessä eikä lähettänyt niiden jäljennöksiä komissiolle 22.3.2010 mennessä eikä missään tapauksessa ilmoittanut komissiolle niistä

—	Tanskan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 13 artiklan 1, 2 ja 6 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden oli annettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 22.12.2009 mennessä ja että niiden oli lähetettävä jäljennökset näistä komissiolle 22.3.2010 mennessä.

Koska komissiolla ei ole tietoja, joiden perusteella se voisi katsoa, että tarvittavat määräykset on annettu, sen on lähdettävä siitä, että Tanska ei ole vielä antanut näitä määräyksiä, minkä vuoksi se ei ole noudattanut direktiivin mukaisia velvoitteitaan.

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Legfelsőbb Bíróság (Unkari) on esittänyt 29.6.2011 — Gábor Tóth v. Nemzeti Adó-és Vámhivatal Észak-magyarországi Regionális Adó Főigazgatósága, Adó-és Pénzügyi Ellenőrzési Hivatal Hatósági Főosztály Észak-magyarországi Kiheleyezett Hatósági Osztályn oikeudellinen seuraaja

(Asia C-324/11)

2011/C 282/06

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Legfelsőbb Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gábor Tóth

Vastaaja: Nemzeti Adó-és Vámhivatal Észak-magyarországi Regionális Adó Főigazgatósága (Pohjois-Unkarin vero- ja tullihallituksen alueellinen verohallinto), Adó-és Pénzügyi Ellenőrzési Hivatal Hatósági Főosztály Észak-magyarországi Kiheleyezett Hatósági Osztályn (valtion keskushallinnon alaisen Pohjois-Unkarin vero- ja valtiovaraintarkastusviraston paikallistoimisto) oikeudellinen seuraaja

Ennakkoratkaisukysymykset

Loukkaako verotuksen neutraalisuuden periaatetta (yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 9 artikla) sellainen oikeudellinen tulkinta, jonka mukaan laskun vastaanottaja ei voi käyttää vähennysoikeuttaan, jos kunnallinen viranomainen on ennen sopimuksen täyttämistä tai laskun toimittamista poistanut rekisteristä laskun laatineen yksityisen elinkeinonharjoittajan toimiluvan?

Kun otetaan huomioon verotuksen neutraalisuuden periaate, voiko se, ettei laskun toimittanut yksityinen elinkeinonharjoittaja ole rekisteröinyt käyttämiään työntekijöitä (jotka siten tekevät ”pimeää työtä”) ja että veroviranomainen on tästä syystä todennut, että kyseisellä yrittäjällä ”ei ole rekisteröityjä työntekijöitä”, estää laskun vastaanottajaa käyttämästä vähennysoikeuttaan?

Voidaanko laskujen vastaanottajan katsoa toimineen huolimattomasti, jos hän ei tarkista, onko urakassa käytettyjen työntekijöiden ja laskujen toimittajan välillä oikeussuhde ja onko laskujen toimittaja täyttänyt vero-oikeudelliset ilmoitusvelvollisuutensa tai mahdolliset muut kyseisiin työntekijöihin liittyvät velvollisuudet? Voidaanko tätä menettelytapaa pitää sellaisena objektiivisena seikkana, jonka perusteella voidaan osoittaa, että laskujen vastaanottaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hän osallistui liiketoimeen, joka oli osa arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta?

4)	Kun otetaan huomioon verotuksen neutraalisuuden periaate, voiko kansallinen tuomioistuin ottaa edellä mainitut seikat huomioon, jos se asiassa tekemänsä kokonaisarvioinnin perusteella toteaa, että laskussa mainittujen oikeushenkilöiden välistä liiketoimea ei tosiasiallisesti ole tapahtunut?

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/4

Kanne 30.6.2011 — Euroopan komissio v. Slovakian tasavalta

(Asia C-331/11)

2011/C 282/07

Oikeudenkäyntikieli: slovakia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Marghelis ja A. Tokár)

Vastaaja: Slovakian tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Slovakian tasavalta ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (1) 14 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut Žilina — Považský Chlmecin kaatopaikan toiminnan ilman kaatopaikan kunnostussuunnitelmaa ja tekemättä lopullista päätöstä siitä, voiko kyseinen kaatopaikka jatkaa toimintaansa hyväksytyn kunnostussuunnitelman perusteella

—	Slovakian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Žilina — Považský Chlmecin kaatopaikka on toiminnassa, vaikka sitä koskevaa kunnostussuunnitelmaa ei ole esitetty ja vaikka mahdollisia muutoksia kyseisen suunnitelman perusteella ei ole hyväksytty. Komissio vaatii näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että Slovakian tasavalta ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut Žilina — Považský Chlmecin kaatopaikan toiminnan ilman kaatopaikan kunnostussuunnitelmaa ja tekemättä lopullista päätöstä siitä, voiko kyseinen kaatopaikka jatkaa toimintaansa hyväksytyn kunnostussuunnitelman perusteella

(1) EYVL L 182, s. 1

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/4

Valitus, jonka Lancôme parfums et beauté & Cie on tehnyt 29.6.2011 asiassa T-466/08, Lancôme parfums et beauté & Cie v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 14.4.2011 annetusta tuomiosta

(Asia C-334/11 P)

2011/C 282/08

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Lancôme parfums et beauté & Cie (edustajat: asianajajat A. von Mühlendahl ja J. Pagenberg)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Focus Magazin Verlag GmbH

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-466/08 14.4.2011 antaman tuomion ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 1796/2007-1 29.7.2008 tekemän päätöksen;

—	velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ja väliintulijan korvaamaan valituslautakunnassa, unionin yleisessä tuomioistuimessa ja tässä oikeusasteessa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii riidanalaista tuomiota kumottavaksi sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että riidanalaisessa tapauksessa viiden vuoden ajanjakso, joka seurasi aikaisemman saksalaisen tavaramerkin FOCUS rekisteröintiä — ACNO FOCUS -merkkiä koskevaa yhteisön tavaramerkkihakemusta koskeva väite perustui tähän rekisteröintiin — ja jonka kuluessa tavaramerkkiä FOCUS oli tosiasiallisesti käytettävä, alkoi kulua vasta 13.1.2004.

Valittaja ei riitauta sekaannusvaaran toteamista. Vaikka valittaja ei ole samaa mieltä tästä toteamuksesta, se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’instance de Paris (Ranska) on esittänyt 4.7.2011 — Thomson Sales Europe SA v. Administration des douanes (Direction Nationale du Renseignement et des Enquêtes douanières)

(Asia C-348/11)

2011/C 282/09

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’instance de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Thomson Sales Europe SA

Vastaaja: Administration des douanes (Direction Nationale du Renseignement et des Enquêtes douanières)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tutkimus, jonka OLAF toteutti Thaimaassa etuuskohteluun oikeutettua alkuperää koskevien säännösten perusteella, pätemätön siksi, että se on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden eli täyden itsemääräämisoikeuden periaatteen ja YK:n yleiskokouksen 21.12.1965 antaman julistuksen, joka koskee valtioiden sisäisiin asioihin puuttumisen kieltoa ja niiden itsenäisyyden ja suvereniteetin suojaamista, kanssa?

2)	Onko tutkimus, jonka OLAF toteutti Thaimaassa etuuskohteluun oikeutettua alkuperää koskevien säännösten perusteella, pätemätön käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa siksi, ettei OLAF ole noudattanut tiukasti yhteisön tullikoodeksin soveltamisesta annetun asetuksen 94 artiklan säännöksiä?

Onko OLAFin Thaimaassa toteuttama tutkimus pätemätön ja voidaanko OLAFin tutkimuksen aikana saamia tietoja käyttää yleisen tullin alkuperän kyseenalaistamiseen, kun

—	näitä tietoja on pyydetty etuuskohteluun oikeutettua alkuperää koskevan tutkimuksen yhteydessä;

—	OLAF on rikkonut yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti asetusta (EY) N:o 1073/1999, (1) kun se ei ole toiminut ”voimassa olevien yhteistyösopimusten mukaisesti, kolmansissa maissa”;

—	paikallinen toimivaltainen viranomainen ei ole sitoutunut oikeudellisesti antamaan apua;

—	saatujen tietojen ilmoittamiselle ei ole saatu paikallisen toimivaltaisen viranomaisen lupaa eikä tietojen ilmoittamisen yhteydessä ole noudatettu kansallisia säännöksiä, joita sovelletaan henkilötietojen luovuttamiseen kolmansille maille;

—	tutkimus toteutettiin epävirallisesti, täysin luottamuksellisesti ja puolustautumisoikeuksia kunnioittamatta?

Ovatko lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Singaporesta ja Thaimaasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 27.3.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 710/95 (2) ja 27.11.1998 annettu neuvoston muutosasetus N:o 2584/98 (3) pätemättömiä siksi, että nollaamismenetelmän soveltamista keskimääräisen painotetun polkumyyntimarginaalin laskemisessa ei ole mainittu niiden johdanto-osissa eikä aiemman asetuksen eli väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Malesiasta, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Singaporesta ja Thaimaasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 27.9.1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2376/94 (4) johdanto-osassa?

Ovatko lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Singaporesta ja Thaimaasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 27.3.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 710/95 ja 27.11.1998 annettu neuvoston muutosasetus N:o 2584/98 pätemättömiä siltä osin kuin Euroopan unionin neuvosto on soveltanut tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskevan polkumyyntimarginaalin määrittämisessä negatiivisten polkumyyntimarginaalien nollaamismenetelmää kunkin kyseessä olevan tuotetyypin osalta?

(1) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25.5.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999.

(2) EYVL L 73, s. 3.

(3) EYVL L 324, s. 1.

(4) EYVL L 255, s. 50.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Liège (Belgia) on esittänyt 4.7.2011 — Auditeur du travail v. Yangwei SPRL

(Asia C-349/11)

2011/C 282/10

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Auditeur du travail

Vastaaja: Yangwei SPRL

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY (1) liitteenä olevan UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se estää sellaisen kansallisen lainsäädännön, jonka nojalla

—	on säilytettävä osa-aikatyötä koskevan sopimuksen jäljennös tai sen ote, josta käyvät ilmi työaika, työntekijän henkilöllisyys ja sopijapuolten allekirjoitukset, sellaisessa paikassa, jossa työsääntöihin voi tutustua (ohjelmalain 157 §),

—	työskentelyjakson alkamisajankohta on voitava määrittää milloin tahansa (ohjelmalain 158 §),

—

työnantajan on ilmoitettava työntekijälle vaihtelevasta työajasta viisi päivää etukäteen annettavalla ilmoituksella; ilmoitus on lisäksi kiinnitettävä näkyville kyseisen päivän alussa, ja siinä on esitettävä erikseen kunkin osa-aikaisesti työskentelevän työntekijän työaika; tämä ilmoitus on säilytettävä vuoden ajan (ohjelmalain 159 §),

—	osa-aikatyöntekijöitä työllistävän työnantajan on laadittava asiakirja, jossa on ilmoitettu kaikki 157–159 §:ssä tarkoitetut poikkeukset normaaliin työaikaan (ohjelmalain 160 §); asiakirjaa on säilytettävä ohjelmalain 161 §:ssä täsmennetyllä tavalla?

(1) EYVL 1998, L 14, s. 9.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 4.7.2011 — Argenta Spaarbank NV v. Belgian valtio

(Asia C-350/11)

2011/C 282/11

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Argenta Spaarbank NV

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY 43 artikla (josta on tullut SEUT 49 artikla) esteenä sellaiselle kansalliselle verolainsäädännölle, jonka perusteella Belgiassa yleisesti verovelvollinen yhtiö ei voi sen verotettavaa voittoa laskettaessa tehdä riskipääomavähennystä, joka on sen erotuksen suuruinen, joka on yhtäältä verovelvollisen sellaisten toimipaikkojen, jotka sijaitsevat toisessa EU:n jäsenvaltiossa, vastaavaa-puolen erien nettokirjanpitoarvon, ja toisaalta kaikkien vastattavaa-puolen erien, jotka voidaan lukea näiden toimipaikkojen osalle, kun taas se voi tehdä tämän riskipääomavähennyksen, jos tämä positiivinen erotus voidaan lukea jonkun Belgiassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan osalle?

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechbank van eerste aanleg te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 4.7.2011 — KGH Belgium NV v. Belgian valtio

(Asia C-351/11)

2011/C 282/12

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechbank van eerste aanleg te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: KGH Belgium NV

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 19.10.1992, L 302) 217 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat niitä yksityiskohtaisia sääntöjä määritellessään, joiden mukaan tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin, rajoittua siihen, että ne ottavat kansalliseen lainsäädäntöönsä säännökset, joissa ainoastaan säädetään,

—

että kansallisessa lainsäädännössä ”tileihin kirjaamisella” tarkoitetaan ”tullivelkaa vastaavan tullien määrän merkitsemistä kirjoihin tai sellaisena toimivalle muulle tietovälineelle” — konkreettisesti: tulleista ja valmisteveroista annetun yleisen lain (algemene wet inzake douane en accijnzen), sellaisena kuin se on yhteensovitettu 18.7.1977 tehdyllä kuninkaan päätöksellä (Belgisch Staatsblad 21.9.1977, s. 11425) ja vahvistettu tulleista ja valmisteverosta 6.7.1978 annetulla lailla (Belgisch Staadsblad 12.8.1978, s. 9013), ja kumottu 1.1.1994 tulleista ja valmisteveroista annetun yleisen lain muuttamisesta annetun lain 1 §:n 4 momentilla (Belgisch Staatsblad 30.9.1993, s. 29031), 1 §:n 6 momentti

—

että tileihin kirjaamista koskevat säännöt ja tullivelasta seuraavien tullien määrien maksamisedellytykset määritetään Euroopan yhteisöjen asetuksissa — konkreettisesti: tulleista ja valmisteveroista annetun yleisen lain (algemene wet inzake douane en accijnzen), sellaisena kuin se on yhteensovitettu 18.7.1977 tehdyllä kuninkaan päätöksellä (Belgisch Staatsblad 21.9.1977, s. 11425) ja vahvistettu tulleista ja valmisteverosta 6.7.1978 annetulla lailla (Belgisch Staadsblad 12.8.1978, s. 9013), sellaisena kuin se on muutettuna 1.1.1990 alkavin vaikutuksin verosäännöksistä 22.12.1989 annetun lain (Belgisch Staatsblad, 29.12.1989, s. 21141) 72 artiklalla, 3 §

vai ovatko jäsenvaltiot velvollisia tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanossa määräämään kansallisessa lainsäädännössään, kuinka tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa säädetty kirjaaminen tileihin suoritetaan käytännössä siten, että velallinen voi tarkistaa, ovatko tulliviranomaiset todella suorittaneet tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa säädetyn tileihin kirjaamisen?

Onko tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään ainoastaan,

—

tulliviranomaiset voivat määrätä, että sitä, että tulliviranomaiset kirjaavat tullien määrän lomakkeeseen 1552 B, tulliviranomaiset kirjaavat tullien määrän PLDA-tietopankkiin (1) (maksettavien tullien ja valmisteverojen paperiton tietopankki) kuten jokaista muuta tulliviranomaisen suorittamaa tullien määrän merkitsemistä tai kirjaamista jokaiselle mahdolliselle tietovälineelle, on pidettävä tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tileihin kirjaamisena?

Onko siinä tapauksessa, että sitä, että tulliviranomaiset kirjaavat tullien määrät lomakkeeseen 1552 B, voidaan pitää tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tileihin kirjaamisena, tullikoodeksin 217 artiklaa tulkittava siten, että ainoastaan lomakkeessa 1552 B olevasta tullivelasta johtuvan tarkan tullien määrän kirjaamista on pidettävä tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tileihin kirjaamisena?

(1) ”Paperless Douane en Accijnzen”

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/7

Valitus, jonka Maurice Emram on tehnyt 6.7.2011 asiassa T-187/10, Emram v. SMHV, 10.5.2011 annetusta tuomiosta

(Asia C-354/11)

2011/C 282/13

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Maurice Emram (edustaja: asianajaja M. Benavî)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Guccio Gucci Spa

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kaikki ne osat on kumottava, joilla hylättiin vaatimus SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.2.2010 tekemän päätöksen kumoamisesta

—	Valituslautakunnan päätös on unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan sekä unionin yleisessä että unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, ja Gucci-yhtiö on velvoitettava korvaamaan SMHV:ssä ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 17 artiklaa on rikottu.

Valittaja toteaa tästä aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut sekaannusvaaran olevan olemassa ottamatta huomioon kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, muun muassa sitä, ettei aikaisempia tavaramerkkejä käytetty markkinoilla, että aikaisempien tavaramerkkien erottamiskyky oli otettu huomioon, että markkinoilla oli todellakin samantyyppisiä tavaroita, jotka oli varustettu merkillä ”G”, ja ottamatta huomioon tämän tyyppisten merkkien merkittävyyttä, kun asianomainen yleisö yksilöi kaupallista tavaramerkkiä. Lisäksi valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin oli arvioinut väärin kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuutta, mikä johtui muun muassa tosiseikkojen vääristelystä, siitä, että aikaisempien merkkien erottamiskykyä ja määräävyyttä sekä kyseisten tavaroiden luonnetta oli arvioitu väärin.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut väärin oikeuskäytäntöä, koska se ei ollut edellä mainitun asetuksen N:o 207/2009 17 artiklaa rikkoen ottanut huomioon aikaisempia kansallisia päätöksiä.

Valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se oli arvioinut puolueellisesti merkkien välistä samankaltaisuutta huomioimatta haetun tavaramerkin sanallista sisältöä ja vertaamalla merkkejä liian laajojen perusteiden nojalla.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 6.7.2011 — G. Brouwer v. Staatssecretaris van Economische Zaken, Landbouw en Innovatie

(Asia C-355/11)

2011/C 282/14

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Kantaja: G. Brouwer

Vastaaja: Staatssecretaris van Economische Zaken, Landbouw en Innovatie

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko direktiiviä 91/629/ETY (1) tulkittava siten, että siihen perustuvia, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (2) 4 artiklassa tarkoitettuja hoitovaatimuksia on sovellettava myös vasikoihin, joita viljelijä pitää sisätiloissa maitokarjatilan pitämisen yhteydessä?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, antaako se, että direktiivi on jäsenvaltiossa pantu täytäntöön määräyksillä, joilla mainitut vaatimukset ulotetaan koskemaan myös edellä tarkoitettuja vasikoita, aiheen vähentää tukea tai evätä sen kokonaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 6 artiklan mukaisesti, jos kyseistä jäsenvaltion määräystä rikotaan?

(1) Vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista 19.11.1991 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 340, s. 28).

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EUVL L 270, s. 1).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/8

Kanne 8.7.2011 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-360/11)

2011/C 282/15

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: L. Lozano Palacios)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että koska Espanjan kuningaskunta on soveltanut alennettua arvonlisäverokantaa

—	lääkeaineisiin, joita voidaan käyttää tavanomaisesti lääkkeiden valmistamiseen, ja jotka soveltuvat siihen Espanjan arvonlisäverolain 91 §:n ensimmäisen momentin 1 kohdan 5 alakohdan ja toisen momentin 1 kohdan 3 alakohdan mukaisesti

—

terveystuotteisiin, aineisiin, laitteisiin ja instrumentteihin, joita objektiivisesti tarkasteluina voidaan käyttää vain ihmisten tai eläinten sairauksien tai kipujen ehkäisemiseen, diagnosoimiseen, hoitamiseen, lievittämiseen tai parantamiseen, mutta ei ”vammaisen henkilön henkilökohtaiseen ja yksinomaiseen käyttöön tavallisesti vammojen lieventämiseksi tai hoitamiseksi” Espanjan arvonlisäverolain 91 §:n ensimmäisen momentin 1 kohdan 6 alakohdan toisen alakohdan mukaisesti

—	laitteisiin ja lisälaitteisiin, joita voidaan olennaisesti tai pääasiallisesti käyttää eläinten ruumiillisten vammojen lieventämiseen Espanjan arvonlisäverolain 91 §:n ensimmäisen momentin 1 kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti

—

laitteisiin ja lisälaitteisiin, joita voidaan olennaisesti ja pääasiallisesti käyttää ihmisten vammojen lieventämiseen, mutta joita ei ole tarkoitettu ”vammaisten henkilöiden” henkilökohtaiseen ja yksinomaiseen käyttöön, sillä tätä käsitettä käytetään tavanomaisessa merkityksessään eli toisessa ja suppeammassa merkityksessä kuin käsitettä ”sairas”, Espanjan arvonlisäverolain 91 §:n ensimmäisen momentin 1 kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti,

se ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 98 artiklan mukaisia velvoitteitaan, luettuna yhdessä tämän direktiivin liitteen III kanssa

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission mielestä Espanjan arvonlisäverolain 91 §:n ensimmäisen momentin 1 kohdan 5 ja 6 alakohdassa ja toisen momentin 1 kohdan 3 alakohdassa säädetty alennetun verokannan järjestelmä ylittää arvonlisäverodirektiivissä asetetut rajat, koska ne ylittävät jäsenvaltioille mainitun direktiivin liitteessä III olevassa 3 ja 4 kohdassa annetut mahdollisuudet. Espanjan viranomaisten tulkinta on ristiriidassa direktiivin sanamuodon ja rakenteen kanssa ja se on ristiriidassa oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan yhteisen arvonlisäverojärjestelmän yleisistä säännöistä tehtäviä poikkeuksia on tulkittava suppeasti.

(1) EUVL L 347, s. 1.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Haarlem (Alankomaat) on esittänyt 8.7.2011 — Hewlett-Packard Europe BV v. Inspecteur van de Belastingdienst/Douane West, kantoor Hoofddorp Saturnusstraat

(Asia C-361/11)

2011/C 282/16

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Haarlem

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hewlett-Packard Europe BV

Vastaaja: Inspecteur van de Belastingdienst/Douane West, kantoor Hoofddorp Saturnusstraat

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon — tulostus- ja kopiointinopeuden osalta esitetty, tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuimelta tarkempia ohjeita siihen, miten on vastattava kysymykseen siitä, millainen merkitys nopeuksille on annettava, jos tulostus- ja kopiointinopeus määräytyvät saman tulostinyksikön perusteella ja toimintojen välinen nopeusero johtuu pelkästään siitä, että asiakirja on ennen kopiointia skannattava, jotta se voidaan tulostaa.

Kun otetaan huomioon — paperinsyöttölokeroiden määrän ja alkuperäiskappaleiden automaattisten syöttölaitteiden osalta esitetty, tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta selventämään, onko näistä ominaisuuksista yhdistetyissä asioissa C-362/07 ja C-363/07 annetussa tuomiossa esitettyjä ohjeita tulkittava siten, että usean paperinsyöttölokeron sekä alkuperäiskappaleiden automaattisen syöttölaitteen kuuluminen laitteeseen ovat objektiivisia ominaisuuksia, joiden perusteella voidaan päätellä, onko kyseessä kopiokone vai tulostinyksikkö.

Kun otetaan huomioon tuomioistuimen — riidanalaisten laitteiden oleellisen luonteen arviointiin liittyen esittämät asiat sekä Pariisin vetoomustuomioistuimen 20.5.2010 annetussa tuomiossa esitetyt edellytykset, jotka koskevat nyt käsiteltävänä olevien laitteiden kaltaisia laitteita, tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuimelta tarkempia ohjeita siitä, onko keskustulostinyksikön arvo ja paino katsottava tulostintoiminnon vai kopiointitoiminnon arvoksi ja painoksi ja onko skannaustoiminnon arvo ja paino katsottava kokonaan tai osittain kopiointitoiminnon arvoksi ja painoksi.

Kun otetaan huomioon tuomioistuimen — esittämä, onko yhdistetyn nimikkeistön nimikkeelle 8443 31 91 asetuksessa N:o 1031/2008 (1) määritetty kuuden prosentin tulli laillinen siltä osin kuin se koskee monitoimitulostimia, jotka unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-362/07 ja C-363/07 antaman tuomion mukaan olisi pitänyt luokitella nimikkeeseen 8471 60 20, jos ne oli tuotu ennen 1.1.2007.

(1) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 19.9.2008 annettu komission asetus (EUVL L 291, s. 1).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de Pequena Instância Cível de Lisboa (Portugali) on esittänyt 8.7.2011 — João Nuno Esteves Coelho dos Santos v. TAP Portugal

(Asia C-365/11)

2011/C 282/18

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de Pequena Instância Cível de Lisboa

Pääasian asianosaiset

Kantaja: João Nuno Esteves Coelho dos Santos

Vastaaja: TAP Portugal

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-402/07 ja C-432/07, Sturgeon ym., 19.11.2009 antamassa tuomiossa (1) katsotaan, että asetuksen N:o 261/2004 (2) 5, 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että viivästyneiden lentojen matkustajat voidaan rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin korvausta koskevan oikeuden soveltamisen kannalta, kun heille aiheutuu viivästyneen lennon johdosta vähintään kolmen tunnin pituinen ajan menetys, onko näitä säännöksiä tulkittava samalla tavoin lähtöpaikasta aikataulun mukaisesti lähteneeseen lentoon, jolle aiheutuu välilaskupaikassa kolmen tunnin ja 55 minuutin pituinen viivästyminen ennen lennon jatkamista, koska kyseinen lentoyhtiö on päättänyt liiketoiminnallisista syistä vaihtaa koneen tilanteessa, jossa aiemman korvaavassa koneessa on jo ennen välilaskua havaittu teknistä toimenpidettä edellyttävä vika, ja näin lennon saapuminen määräpaikkaan viivästyy edellä mainitulla tavalla kolme tuntia ja 55 minuuttia?

(1) EUVL C 24, 30.1.10, s. 4.

(2) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL L 46, s. 1).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Belgia) on esittänyt 11.7.2011 — Déborah Prete v. Office national de l’emploi

(Asia C-367/11)

2011/C 282/19

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Déborah Prete

Vastaaja: Office national de l’emploi

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on 2.10.1997 Amsterdamissa hyväksytyssä konsolidoidussa toisinnossa, 12, 17, 18 ja tarvittaessa 39 artikla esteenä työttömyyden sääntelyä koskevan 25.11.1991 tehdyn Belgian kuninkaan päätöksen 36 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan 2 alakohdan j alakohdan kaltaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, jossa asetetaan sellaisen nuoren oikeus työmarkkinatukeen, joka on unionin kansalainen ja joka ei ole perustamissopimuksen 39 artiklassa tarkoitettu työntekijä ja joka on suorittanut toisen asteen opinnot Euroopan unionissa mutta ei Belgian jonkin kieliyhteisön ylläpitämässä, rahoittamassa tai hyväksymässä oppilaitoksessa ja joka on saanut joko jonkin tällaisen kieliyhteisön myöntämän muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan, joka osoittaa hänen opintojensa vastaavuuden jonkin tällaisen kieliyhteisön lautakunnan myöntämän todistuksen osoittamien belgialaisessa oppilaitoksessa suoritettujen opintojen kanssa, tai muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan, joka antaa oikeuden korkeakouluopintoihin, riippuvaiseksi siitä edellytyksestä, että tämä nuori on aikaisemmin opiskellut kuusi vuotta Belgian jonkin kieliyhteisön ylläpitämässä, hyväksymässä tai rahoittamassa oppilaitoksessa, jos tämä edellytys on poissulkeva ja ehdoton?

Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, onko se, että siinä kuvailtu nuori, joka ei ole opiskellut kuutta vuotta belgialaisessa oppilaitoksessa, asuu Belgiassa belgialaisen puolisonsa kanssa ja on kirjoittautunut työttömäksi työnhakijaksi belgialaiseen työvoimaviranomaiseen, otettava huomioon arvioitaessa nuoren yhteyttä Belgian työmarkkinoihin perustamissopimuksen 12, 17, 18 ja tarvittaessa 39 artiklan perusteella? Missä määrin oleskelun, avioliiton ja työttömäksi työnhakijaksi kirjoittautumisen kesto on otettava huomioon?

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Santa Maria Capua Vetere (Italia) on esittänyt 11.7.2011 — Rikosoikeudenkäynti Raffaele Arrichielloa vastaan

(Asia C-368/11)

2011/C 282/20

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Santa Maria Capua Vetere

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Raffaele Arrichiello

Ennakkoratkaisukysymys

Miten on tulkittava sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevaa EY 43 ja EY 49 artiklaa urheilutapahtumia koskevien vedonlyöntien alalla sen määrittämiseksi, sallitaanko edellä mainituissa perustamissopimuksen määräyksissä kansallinen lainsäädäntö, jossa otetaan käyttöön valtion hyväksi monopoli sekä konsessio- ja lupajärjestelmä ja jossa säädetään tietyn konsessiomäärän osalta seuraavaa: a) yleinen suuntaus suojella sellaisten konsessioiden haltijoita, jotka on myönnetty aikaisemmin menettelyssä, jonka ulkopuolelle osa talouden toimijoista suljettiin lainvastaisesti; b) säännökset, joilla käytännössä taataan sellaisen kaupallisen aseman säilyminen, joka on saatu menettelyssä, jonka ulkopuolelle osa talouden toimijoista suljettiin lainvastaisesti (esimerkiksi uusille konsessionhaltijoille asetettu kielto perustaa toimipisteitään tietyille etäisyydelle jo olemassa olevista toimipisteistä); ja c) konsession menettämis- ja vakuuksien hankintaolettaman vahvistaminen hyvin suureksi, mukaan lukien olettama siitä, että konsessionhaltija suorittaa välittömästi tai välillisesti rajatylittäviä vedonlyöntitoimintoja, jotka ovat rinnastettavissa konsession kohteena oleviin toimintoihin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/11

Kanne 12.7.2011 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-369/11)

2011/C 282/21

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Montaguti ja H. Støvlbæk)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 91/440/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna, 6 artiklan 3 kohtaan ja liitteeseen II eikä direktiivin 2001/14/EY (2) 4 artiklan 2 kohtaan eikä 14 artiklan 2 kohtaan, direktiivin 2001/14/EY 4 artiklan 1 kohtaan eikä 30 artiklan 3 kohtaan eikä direktiivin 2001/14/EY 30 artiklan 1 kohtaan perustuvia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisten säännösten noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission Italian tasavallalle esittämät väitteet koskevat infrastruktuurin käytön alalla keskeisiä tehtäviä hoitavan elimen itsenäisyyttä, maksujen perimistä rautatiejärjestelmän käytöstä ja rautatiealan sääntelystä vastaavan elimen toimivaltaa ja itsenäisyyttä.

Järjestelmä, jonka mukaan infrastruktuurin hallinto hoitaa keskeiset tehtävät infrastruktuurin käytön alalla, ei anna riittäviä takeita siitä, että kyseinen hallinto toimii sen konsernin holding-yhtiöstä riippumattomasti, johon se kuuluu, ja johon kuuluu myös markkinoiden tärkein rautatieyritys.

Kun lisäksi otetaan huomioon se, että liikenneministeriö päättää verkon käyttöä koskevista maksuista, kun taas infrastruktuurin hallinto voi vain tehdä asiaa koskevia ehdotuksia ja sen tehtävänä on vain laskea maksut, jotka tietyn rautatieyrityksen on todellisuudessa maksettava, viimeksimainitulla ei ole keskeistä hallintavälinettä, mikä on vastoin hallinnon itsenäisyyden vaatimusta.

Myöskään sääntelyelimen välttämätöntä täyttä itsenäisyyttä suhteessa kaikkiin rautatieyrityksiin ei vielä ole taattu, koska sääntelyelimen henkilöstö muodostuu liikenneministeriön virkamiehistä ja koska viimeksimainittu käyttää edelleen määräysvaltaa konsernin holding-yhtiössä, johon Italian tärkein rautatieyritys kuuluu, ja se käyttää siis määräysvaltaa kyseiseen yritykseen.

(1) EYVL L 237, s. 25.

(2) EYVL L 75, s. 29.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/12

Valitus, jonka Power-One Italy SpA on tehnyt 14.7.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-489/08, Power-One Italy SpA v. Euroopan komissio, 24.5.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-372/11 P)

2011/C 282/23

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Power-One Italy SpA (edustajat: avvocato A. Giussani ja avvocato R. Giuffrida)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-489/08, 24.5.2011 antama määräys on kumottava ja näin ollen

—	on katsottava, että Euroopan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1655/2000 (1) 10 artiklan 2 kohtaa ja hallinnollisten säännösten (2) 14 artiklaa sekä loukannut luottamuksensuojan yleistä periaatetta

—

on katsottava, siltä osin kuin asian käsittelyn tila tämän sallii, että komission toiminnan ja Power One Italy SpA:lle aiheutuneiden ja vielä aiheutuvien tappioiden välillä on syy-yhteys, ja näin ollen velvoitettava unioni SEUT 268 artiklan (ent. EY 235 artikla) perusteella korvaamaan Power One Italy SpA:lle kaikki aiheutuneet tappiot, joiden suuruudeksi arvioidaan 2 876 188,99 euroa, tai PNEUMA-hankkeesta aiheutuneet kulut, jotka ilmenevät valituskirjelmän liitteenä olevista asiakirjoista, jotka ovat joka tapauksessa jo komission hallussa ja jotka on toimitettu tälle tuomioistuimelle

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaatimustensa tueksi valittaja väittää ensiksi, että luottamuksensuojan yleistä periaatetta on loukattu, minkä lisäksi väitettyä menettelyn väärinkäyttöä koskevat perustelut ovat riittämättömät ja ristiriitaiset.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen määräyksen 47 kohdassa, että korvattujen määrien osalta valittaja olisi voinut hyötyä enemmän komission päätöksen kumoamisesta koko kyseessä olevalle hankkeelle annetun taloudellisen tuen takaisin saamisen muodossa, ja että ”voidaan katsoa, että tällaisen summan maksaminen vahingonkorvauksena liittyy läheisesti kyseisen päätöksen kumoamiseen”, mihin se perusti menettelyn väärinkäyttöä koskeneet huomautuksensa. Unionin yleinen tuomioistuin jakoi tästä syystä omavaltaisesti osiin valittajan vaatimukset erottamalla niiden toimien tosiasiallisen yhtenäisyyden, jotka muodostivat toiminnan, joka aiheutti tappion, tappion aiheuttaneesta tapahtumasta, jota aiheutuneet kokonaiskustannukset edustivat. Komission vastaväitteen hyväksymistä ei näin ollen ole perusteltu riittävästi.

Toinen valitusperuste koskee luottamuksensuojan yleisen periaatteen loukkaamista ja todistustaakkaa ja todisteiden hankkimista koskevien sääntöjen virheellistä soveltamista sekä aiheutuneeseen muuhun vahinkoon liittyviä väitteitä koskevien perustelujen riittämättömyyttä ja ristiriitaisuutta.

Unionin yleisen tuomioistuimen antaman määräyksen 55 kohdassa todettiin, että ”kanteessa ei mainita sen muun vahingon luonnetta ja laajuutta, jonka kantaja väittää itselleen aiheutuneen” ja että ”kanteessa ei mitenkään mainita syitä, joiden vuoksi kantaja katsoo, että muu vahinko liittyy siihen, että komissio vetäytyi kyseessä olevan hankkeen rahoituksesta”. Tähän liittyen on todettava, että valittajana olevalle yhtiölle aiheutuneita tappioita voidaan pitää yksinomaan ilmeisinä, koska kyseessä olevalla rahoituksella pyrittiin tietyn tehtävän — joka on yksilöitävissä suoritettavaksi otetussa hankkeessa — suorittamiseen, ja rahoituksesta vetäytyminen saattoi aiheuttaa yksinomaan kustannuksia, joita valittajalle ei ilman rahoitusta olisi aiheutunut. Unionin yleinen tuomioistuin ei tarkastellut näitä perusteluja, joita kehiteltiin jo komission esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen liittyvissä huomautuksissa (joihin oli myös liitetty valittajana olevan yhtiön tase), vaan se tyytyi viittaamaan aiheutunutta tappiota koskevien yksityiskohtien väitettyyn puuttumiseen.

Valittaja väittää lopuksi, että luottamuksensuojan yleistä periaatetta on loukattu ja että todistustaakkaa ja todisteiden hankkimista koskevia sääntöjä on sovellettu virheellisesti ja että tosiseikkoja, jotka olisivat vaikuttaneet tapauksen lopputulokseen, ei ole arvioitu syy-seuraussuhteeseen liittyen.

Valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa syy-seuraussuhdetta koskevien väitteiden osalta, että valittajana oleva yhtiö ”ei esitä minkäänlaisia seikkoja kyseessä olevan toiminnan vaikutuksesta siihen, että kantaja vastasi kyseessä olevan hankkeen kustannuksista summalla, joka ylitti enimmäismäärän, johon komissio oli sitoutunut”. Valittajan näkemyksen mukaan esillä olevassa asiassa on ilmeistä, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi asiakirja-aineistossa esitettyjä tosiseikkoja virheellisesti. Kyseinen tuomioistuin vääristi esitettyjä todisteita, koska sen mukaan komission toiminnan ja valittajana olevalle yhtiölle aiheutuneiden tappioiden välillä ei ole ilmeistä syy-yhteyttä. Kyseinen tuomioistuin ei näin ollen ole päätöstä perustellessaan tarkastellut seikkoja, joihin ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyssä kannekirjelmässä oli jo vedottu tai joihin vedottiin tätä seuranneissa huomautuksissa. Erityisesti valittajan huomioista ilmenee selvästi, että komission väitetty virhe on luonteeltaan toissijainen eikä olennainen, ja se muodostuu viiveestä täysin toteutettua hanketta koskevien asiakirjojen täydentämisessä.

(1) Ympäristöalan rahoitusvälineestä (LIFE) 17.7.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EYVL L 192, s. 1)

(2) Grant Agreementiin liittyvät vakiomuotoiset hallinnolliset säännökset.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/13

Kanne 13.7.2011 — Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-374/11)

2011/C 282/24

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. White, I. Hadjiyiannis ja A. Marghelis)

Vastaaja: Irlanti

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asiassa C-188/08, komissio vastaan Irlanti, annetun tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä

—

velvoittaa Irlannin suorittamaan komissiolle kiinteämääräisen maksun, joka on 4 771,20 euroa kerrottuna asiassa C-188/08 annetun tuomion ja tässä asiassa annettavan tuomion väliin jäävien päivien määrällä (tai Irlannin toteuttamaan täysimääräisesti asiassa C-188/08 annetun tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, mikäli tämä voidaan saavuttaa tämän asian käsittelyn aikana)

—	velvoittaa Irlannin suorittamaan komissiolle 26 173,44 euron päivittäisen uhkasakon tässä asiassa annettavan tuomion antamispäivästä alkaen ja siihen päivään päättyen, jolloin Irlanti on toteuttanut asiassa C-188/08 annetun tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja

—	velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-188/08 antamasta tuomiosta on kulunut aikaa enemmän kuin yksi ja puoli vuotta. Komissio katsoo, että tämän ajan olisi pitänyt riittää Irlannille tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen. Komissio toteaa erityisesti, että Irlanti oli ilmoittanut pyrkivänsä antamaan vaaditun lainsäädännön vuoden 2010 loppuun mennessä. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan ollut saavutettu, eikä Irlanti vaikuta olevan lähelläkään tuomion täysimääräistä noudattamista. Komissio katsoo siten, että Irlanti ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour constitutionnelle (Belgia) on esittänyt 15.7.2011 — Belgacom SA, Mobistar SA ja KPN Group Belgium SA v. Belgian valtio

(Asia C-375/11)

2011/C 282/25

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour constitutionnelle

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Belgacom SA, Mobistar SA ja KPN Group Belgium SA

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Sallitaanko sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (1) (valtuutusdirektiivi) 3, 12 ja 13 artiklassa, siinä muodossa kuin niitä tällä hetkellä sovelletaan, että jäsenvaltiot määräävät operaattoreille, jotka ovat matkapuhelintaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien haltijoita 15 vuoden ajan valtuutuksilla, jotka annettiin aikaisemman lain nojalla matkapuhelinverkon perustamista ja hyödyntämistä varten niiden alueelle, kertamaksuna suoritettavan käyttömaksun, joka suoritetaan taajuuksia koskevien yksittäisten käyttöoikeuksien uudistamisesta ja jonka määrä, joka liittyy taajuuksien ja käyttöoikeuksien kohteena olevien kuukausien lukumäärään, lasketaan sellaisen aikaisemman kertamaksuna suoritetun toimilupamaksun perusteella, joka liittyi edellä mainittujen valtuutusten antamiseen, ja tämä kertamaksu täydentää yhtäältä taajuuksien jakamisesta suoritettavaa vuosimaksua, jolla pyritään ennen kaikkea kattamaan kustannukset, joita aiheutuu taajuuksien jakamisesta, samalla kun otetaan myös niiden arvo osittain huomioon, ja molempien maksujen tarkoituksena on edistää taajuuksien parasta mahdollista käyttöä, ja toisaalta käyttömaksua, joka kattaa valtuutuksen hallinnointikulut?

Sallitaanko saman valtuutusdirektiivin 3, 12 ja 13 artiklassa se, että jäsenvaltiot velvoittavat uusien matkapuhelintaajuuksien käyttöoikeuksien hakijoina olevat operaattorit maksamaan kertamaksun, jonka suuruus määräytyy huutokaupalla taajuuksien jakamisen yhteydessä, niiden arvon määrittämiseksi, kun tämä kertamaksu täydentää yhtäältä taajuuksien jakamisesta suoritettavaa vuosimaksua, jolla pyritään ennen kaikkea kattamaan kustannukset, joita aiheutuu taajuuksien jakamisesta, samalla kun otetaan myös niiden arvo osittain huomioon, ja molempien maksujen tarkoituksena on edistää taajuuksien parasta mahdollista käyttöä, ja toisaalta vuosimaksua, joka peritään aikaisemman lainsäädännön perusteella myönnettyjen matkapuhelinverkon perustamista ja hyödyntämistä koskevien valtuutusten hallinnoinnista?

Sallitaanko saman valtuutusdirektiivin 14 artiklan 2 kohdassa se, että jäsenvaltio velvoittaa matkapuhelinoperaattorit maksamaan tiettyjen niistä jo hankkimien matkapuhelintaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien uudistamiseksi mutta ennen tämän uuden kauden alkamista kertamaksun niiden taajuuksien käyttöoikeuksien uudistamisesta, joita niillä oli tämän uuden kauden alussa, ja tätä vaatimusta perustellaan taajuuksien parhaan mahdollisen käytön edistämisellä niiden arvon määrittämisen avulla, kun tämä kertamaksu täydentää yhtäältä taajuuksien jakamisesta suoritettavaa vuosimaksua, jolla pyritään ennen kaikkea kattamaan kustannukset, joita aiheutuu taajuuksien jakamisesta, samalla kun otetaan myös niiden arvo osittain huomioon, ja molempien maksujen tarkoituksena on edistää taajuuksien parasta mahdollista käyttöä, ja toisaalta vuosimaksua, joka peritään aikaisemman lainsäädännön perusteella myönnettyjen matkapuhelinverkon perustamista ja hyödyntämistä koskevien valtuutusten hallinnoinnista?

Sallitaanko saman valtuutusdirektiivin 14 artiklan 1 kohdassa se, että jäsenvaltio lisää taajuuksien käyttöoikeuksien saamisen ja uudistamisen edellytykseksi kertamaksun, joka vahvistetaan huutokaupalla ja jolla ei ole ylärajaa, kun tämä kertamaksu täydentää yhtäältä taajuuksien jakamisesta suoritettavaa vuosimaksua, jolla pyritään ennen kaikkea kattamaan kustannukset, joita aiheutuu taajuuksien jakamisesta, samalla kun otetaan myös niiden arvo osittain huomioon, ja molempien maksujen tarkoituksena on edistää taajuuksien parasta mahdollista käyttöä, ja toisaalta vuosimaksua, joka peritään aikaisemman lainsäädännön perusteella myönnettyjen matkapuhelinverkon perustamista ja hyödyntämistä koskevien valtuutusten hallinnoinnista?

(1) EYVL L 108, s. 21.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Brussel (Belgia) on esittänyt 19.7.2011 — Tate & Lyle Investment Ltd v. Belgian valtio ja Syral Belgium NV

(Asia C-384/11)

2011/C 282/26

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Tate & Lyle Investment Ltd

Vastaaja: Belgian valtio ja Syral Belgium NV

Muu osapuoli: Syral Belgium NV

Ennakkoratkaisukysymykset

Estääkö SEUT 63 artikla (aiemmin EY-sopimuksen 56 artikla) jäsenvaltion sellaisen kansallisen säännöksen, jonka seurauksena kyseisessä maassa sijaitsevalle osakasyhtiölle, joka omistaa alle 10 % toisen kyseisessä maassa sijaitsevan yhtiön pääomasta, mutta jonka osuuden arvo on vähintään 1,2 miljoonaa euroa, määrätään osingonmaksun yhteydessä 10 prosentin lähdevero, joka kuitenkin hyvitetään Belgiassa kannettavasta yhtiöverosta ja mahdollinen ylijäämä voidaan maksaa takaisin, minkä lisäksi voidaan mahdollisesti hyödyntää verotuksellista järjestelyä (”DBI”), joka sallii verotettavan tulon pienentämisen edelleen osuuteen liittyvillä kustannuksilla, kun taas toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa sijaitsevalta yhtiöltä, joka saa ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta yhtiöltä tällaisia osinkoja ja osinkona pidettäviä maksuja samanlaisen osuuden perusteella, kannettu 10 prosentin lähdevero on osa lopullista veroa, jota ei makseta takaisin ja jota ei ole mahdollista vähentää edellä tarkoitetun verotuksellisen järjestelyn (”DBI”) perusteella?

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier-Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 25.7.2011 — Field Fisher Waterhouse LLP v. Commissioners forHer Majesty’s Revenue and Custom

(Asia C-392/11)

2011/C 282/27

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

First-tier-Tribunal (Tax Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Field Fisher Waterhouse LLP

Vastaaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Custom

Ennakkoratkaisukysymykset

Nyt käsiteltävässä asiassa pääasiallinen kysymys koskee sitä, onko vuokranantajan vuokralaisensa kanssa tekemän vuokrasopimuksen nojalla suorittamia palveluja (jäljempänä palvelut) pidettävä kiinteistön vuokrausta koskevan yhden ainoan arvonlisäverosta vapautetun suorituksen osatekijöinä joko siitä syystä, että palvelut muodostavat vuokrauksen kanssa objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen tai koska palvelut ovat ”liitännäisiä” vuokraukselle, joka on pääasiallinen suoritus (jäljempänä pääasiallinen suoritus). Kun tähän kysymykseen vastataan ja kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-572/07, Tellmer, antama tuomio, mikä merkitys on sillä, että muut henkilöt kuin vuokranantaja voisivat suorittaa palvelut (mutta tosiasiallisesti eivät suorita niitä), joskaan sovellettavien vuokrasopimusten ehtojen nojalla vuokralaisella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hankkia palvelut vuokranantajalta?

2)	Päätettäessä, onko kyse yhdestä ainoasta suorituksesta, mikä merkitys on sillä, että jos vuokralainen ei maksa palvelumaksua, vuokranantajalla on oikeus paitsi jättää palvelut suorittamatta myös irtisanoa vuokralaisen kanssa tehty vuokrasopimus?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että kolmansien osapuolten mahdollisuudella suorittaa palvelut suoraan vuokralaiselle on merkitystä, onko kyse ainoastaan myötävaikuttavasta seikasta ratkaistaessa, ovatko palvelut yksi jakamaton taloudellinen suoritus, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista, tai pääasialliselle suoritukselle liitännäinen suoritus, vai onko se ratkaiseva seikka? Jos kyse on pelkästään myötävaikuttavasta seikasta tai jos sillä ei ole minkäänlaista merkitystä, mitkä muut seikat ovat merkityksellisiä päätettäessä, ovatko palvelut liitännäinen suoritus? Etenkin, miten suuri merkitys on sillä, suoritetaanko palvelut vuokrasopimuksen kohteena olevissa tiloissa tai niihin liittyen vai rakennuksen muissa tiloissa?

Jos kolmansien osapuolten mahdollisuudella suorittaa palvelut on merkitystä, onko lähemmin tarkasteltuna merkitystä sillä, voivatko kolmannet osapuolet suorittaa palvelut oikeudellisesti, vaikka sitä olisi käytännössä vaikea järjestää tai sopia vuokranantajan kanssa, vai onko käytännön mahdollisuus tai yleinen käytäntö tällaisten palvelujen suorittamisessa ratkaiseva näkökohta?

Nyt käsiteltävän asian palvelut muodostuvat erilaisista palveluista, jotka suoritetaan yhtä palvelumaksua vastaan. Jos jokin näistä palveluista (esim. yleisten tilojen siivous tai turvallisuuspalvelut) ei ole osa yhtä jakamatonta taloudellista suoritusta, toisin kuin muut palvelut, tai sitä pidetään pääasialliselle suoritukselle liitännäisenä, olisiko oikein jakaa kokonaisvastike eri palvelujen kesken, jotta voidaan määrittää, mikä osa vastikkeesta on veronalaista ja mikä ei? Vaihtoehtoisesti, olisiko oikein pitää suoritettuja palveluja niin läheisesti toisiinsa liittyvinä, että ne muodostavat ”yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista”, koska ne ovat yhtenä kokonaisuutena pidettävä suoritus, joka on erillinen kiinteistön vuokrauksesta?

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 25.7.2011 — Autorità per l’energia elettrica e il gas v. Antonella Bertazzi ym.

(Asia C-393/11)

2011/C 282/28

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Autorità per l’Energia Elettrica e il Gas

Vastaajat: Antonella Bertazzi, Annalise Colombo, Maria Valeria Contin, Angela Filippina Marasco, Guido Giussani, Lucia Lizzi ja Fortuna Peranio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallinen säännös (asetuksen nro 112/08 75 §:n 2 momentti) — jonka nojalla määräaikaisten sopimusten perusteella riippumattomien viranomaisten palveluksessa kertynyttä palvelusaikaa ei oteta huomioon, jos asianomaisten työntekijöiden vakinaistaminen tapahtuu poikkeuksellisesti asetuksen nro 165/01 36 §:n 5 momentin mukaisesta periaatteesta poiketen sellaisten ”valintakokeiden” perusteella, jotka eivät vastaa tavanomaisia kokeisiin perustuvia avoimia julkisia kilpailuja (joiden tarkoituksena on varmistaa, että avoimet virat jakautuvat kilpailun läpäisseille parhaalla mahdollisella tavalla) mutta jotka kuitenkin merkitsevät poikkeuksellisesti sellaisen uutena työsuhteena pidettävän suhteen syntymistä, jolla on vaikutuksia työsuhteen syntymisestä alkaen — asiallisiin syihin perustuvana direktiivin 1999/70/EY (1) liitteessä olevan 4 lausekkeen 4 kohdan (jonka mukaan erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten on oltava määräaikaisille samat kuin vakituisille työntekijöille, ellei eripituisen palvelusajan vaatimiselle ole asiallisia syitä) mukainen?

Onko sitä vastoin direktiivin 1999/70/EY vastaisena — ja edellä mainitun säännöksen soveltamisen välttämättä poissulkevana seikkana — pidettävä sitä, että huomioon ei oteta palvelusajan lisäksi vuosien kuluessa tapahtunutta ja vakinaistamishetkeen mennessä toteutunutta uralla etenemistä kokonaan tai siltä osin kuin se joko ylittää palvelusajan, jota kyseisiin valintakokeisiin osallistuminen edellyttää, tai ne mahdolliset suojatoimenpiteet, jotka kansallinen lainsäätäjä voi toteuttaa kilpailut läpäisseiden henkilöiden aseman kohtuulliseksi suojelemiseksi?

(1) EYVL L 175, s. 43.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Constanța (Romania) on esittänyt 27.7.2011 — rikosoikeudenkäynti Ciprian Vasile Radua vastaan

(Asia C-396/11)

2011/C 282/29

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Constanța

Pääasian asianosainen

Ciprian Vasile Radu

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappale ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artikla, kun tämä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 ja 52 artiklan kanssa ja kun huomioon otetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 3 ja 4 kappale ja 6 artiklan 2 ja 3 kappale, perustamissopimuksiin sisältyviä yhteisön primaarioikeuden määräyksiä?

Onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panevan valtion toimivaltaisen oikeusviranomaisen toiminta, joka muodostuu vapaudenriistosta ja pakkokeinona toteutettavasta luovuttamisesta ilman sen henkilön suostumusta, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee (kiinni otettavaksi ja luovutettavaksi pyydetty henkilö), pidätysmääräyksen täytäntöön panevan valtion puuttumista kiinni otettavaksi ja luovutettavaksi pyydetyn henkilön henkilökohtaista vapautta koskevaan oikeuteen, joka taataan unionin oikeudessa SEU 6 artiklalla, kun tämä luetaan yhdessä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen kanssa, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklalla, kun tämä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 ja 52 artiklan kanssa ja kun huomioon otetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 3 ja 4 kappale ja 6 artiklan 2 ja 3 kappale?

Onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panevan valtion puuttumisen, joka kohdistuu oikeuksiin ja takeisiin, joista määrätään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklassa, kun tämä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 ja 52 artiklan kanssa ja kun huomioon otetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 3 ja 4 kappale ja 6 artiklan 2 ja 3 kappale, täytettävä edellytys, että se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa, ja edellytys, että se on oikeassa suhteessa konkreettisesti tavoiteltuun päämäärään?

Voiko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panevan valtion toimivaltainen oikeusviranomainen perustamissopimuksissa ja muissa yhteisön oikeuden oikeussäännöissä asetettuja velvollisuuksia loukkaamatta hylätä luovuttamispyynnön siksi, että kaikki ne välttämättömät edellytykset eivät täyty, jotka perustuvat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleeseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklaan, kun tämä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 ja 52 artiklan kanssa ja kun huomioon otetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 3 ja 4 kappale ja 6 artiklan 2 ja 3 kappale?

Voiko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panevan valtion toimivaltainen oikeusviranomainen perustamissopimuksissa ja muissa yhteisön oikeuden oikeussäännöissä asetettuja velvollisuuksia loukkaamatta hylätä luovuttamispyynnön sen vuoksi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut valtio ei ole pannut Euroopan unionin neuvoston puitepäätöstä 2002/584/YOS (1) täytäntöön tai se on pannut sen täytäntöön puutteellisesti tai virheellisesti (vastavuoroisuusedellytystä noudattamatta)?

Onko Euroopan unionin jäsenvaltion — eli Romanian — kansallinen oikeus ja erityisesti lain nro 302/2004 III osasto ristiriidassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan, kun tämä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 ja 52 artiklan kanssa ja kun huomioon otetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, johon SEU 6 artiklassa viitataan, 5 artiklan 3 ja 4 kappale ja 6 artiklan 2 ja 3 kappale, kanssa ja onko Euroopan unionin neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS pantu asianmukaisesti täytäntöön näillä oikeussäännöillä?

(1) Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös (EYVL L 190, s. 1).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/17

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Tecnoprocess v. komissio ja unionin Marokon edustusto

(Asia T-264/09) (1)

(Laiminlyöntikanne - Kehotus ratkaisun tekemiseksi - Tutkimatta jättäminen - Vahingonkorvauskanne - Syy-yhteys - Vahinko - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2011/C 282/30

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Tecnoprocess Srl (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja A. Majoli)

Vastaajat: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bordes ja L. Prete) ja Euroopan unionin Marokon edustusto

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä toteamaan, että Euroopan komissio ja Euroopan unionin Marokon edustusto ovat laiminlyöneet ratkaisun tekemisen ja toisaalta tästä ratkaisun tekemättä jättämisestä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään osittain tutkimatta ja osittain hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	Tecnoprocess Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 220, 12.9.2009.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/17

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.7.2011 — Sepracor Pharmaceuticals v. komissio

(Asia T-275/09) (1)

(Kumoamiskanne - Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Vaikuttava aine ”eszopiclone” - Markkinoille saattamista koskeva lupa - Sen katsominen, ettei kyse ole uudesta vaikuttavasta aineesta - Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen)

2011/C 282/31

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sepracor Pharmaceuticals (Ireland) Ltd (Dublin, Irlanti) (edustajat: solicitor I. Dodds-Smith, D. Anderson, QC, ja barrister J. Stratford)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi A. Sipos, sittemmin M. Wilderspin ja M. Šimerdová)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jonka väitetään sisältyvän komission kantajalle 6.5.2009 osoittamaan kirjeeseen ja joka liittyy Lunivia-nimisen lääkkeen markkinoille saattamista koskevaan lupamenettelyyn siltä osin, kuin päätös koskee vaikuttavan aineen ”eszopiclone” luokittelua.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Sepracor Pharmaceuticals (Ireland) Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 220, 12.9.2009.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/17

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.7.2011 — Acetificio Marcello de Nigris v. komissio

(Asia T-351/09) (1)

(Kumoamiskanne - Suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröinti - Toimi ei koske kantajaa erikseen - Tutkimatta jättäminen)

2011/C 282/32

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Acetificio Marcello de Nigris Srl (Afragola, Italia) (edustajat: asianajajat P. Perani ja P. Pozzi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Rossi ja B. Rasmussen)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato G. Palmieri ja avvocato dello Stato S. Fiorentino)

Oikeudenkäynnin kohde

Nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Aceto Balsamico di Modena (SMM)) 3.7.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 583/2009 (EUVL L 175, s. 7) kumoamista koskeva vaatimus.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Consorzio Filiera Aceto Balsamico di Modenan väliintulohakemusta ei ole tarpeen ratkaista.

3)	Acetificio Marcello de Nigris Srl vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Italian tasavalta ja Consorzio Filiera Aceto Balsamico di Modena vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 256, 24.10.2009.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/18

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Tecnoprocess v. komissio

(Asia T-367/09) (1)

(Laiminlyöntikanne - Kehotus ratkaisun tekemiseksi - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen - Vahingonkorvauskanne - Syy-yhteys - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2011/C 282/33

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Tecnoprocess Srl (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja A. Majoli)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Prete ja A. Bordes)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä toteamaan, että Euroopan komissio ja Euroopan unionin Nigerian edustusto ovat laiminlyöneet ratkaisun tekemisen ja toisaalta tästä ratkaisun tekemättä jättämisestä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään osittain tutkimatta ja osittain hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	Tecnoprocess Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 267, 7.11.2009.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/18

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.6.2011 — van Arum v. parlamentti

(Asia T-454/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Arviointi - Arviointikertomus - Arviointivuosi 2005 - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2011/C 282/35

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Rinse van Arum (Winksele, Belgia) (edustaja: asianajaja W. van den Muijsenbergh)

Valittajan vastapuoli: Euroopan parlamentti (asiamiehet: J. F. de Wachter, K. Zejdová ja R. Ignătescu)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 10.9.2009 asiassa F-139/07, van Arum v. parlamentti (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) annetusta tuomiosta, jossa vaaditaan tämän tuomion kumoamista.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Rinse van Arum vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentille tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 37, 13.2.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/19

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Al Saadi v. komissio

(Asia T-4/10) (1)

(Kantajan kuolema - Oikeudenhaltijat eivät ole jatkaneet asian ajamista - Lausunnon antaminen raukeaa)

2011/C 282/36

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Faraj Faraj Hassan Al Saadi (Leicester, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister J. Jones ja solicitor M. Arani)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis, T. Scharf ja E. Paasivirta)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: R. Szostak ja E. Finnegan), Italian tasavalta (asiamiehet: aluksi avvocato dello Stato G. Pa1mieri, sittemmin avvocato dello Stato G. Albenzio) ja Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, E. Belliard ja L. Butel)

Oikeudenkäynnin kohde

Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 114. kerran 13.10.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 954/2009 (EUVL L 269, s. 20) kumoaminen siltä osin kuin kantaja mainitaan luettelossa niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin kyseisiä säännöksiä sovelletaan

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Kukin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 51, 27.2.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/19

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2011 — Goutier v. SMHV — Rauch (ARANTAX)

(Asia T-13/10) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antaminen asiassa ratkeaa)

2011/C 282/37

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Klaus Goutier (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja E.E. Happe)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi B. Schmidt, sittemmin B. Schmidt ja R. Pethke)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Norbert Rauch (Herzogenaurach, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Fottner ja M. Müller)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 10.11.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 1796/2008-4), joka koskee Norbert Rauchin ja Klaus Goutierin välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 80, 27.3.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/19

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Cross Czech v. komissio

(Asia T-252/10) (1)

(Kumoamiskanne - Tutkimusta ja teknistä kehitystä koskeva kuudes puiteohjelma - Kirje, jossa vahvistetaan ne toteamukset, jotka on tehty tilintarkastuskertomuksessa, sekä ilmoitetaan menettelyn jatkosta - Kyseinen kirje liittyy sopimussuhteeseen eikä se ole päätös - Tutkimatta jättäminen)

2011/C 282/38

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cross Czech a.s. (Praha, Tšekin tasavalta) (edustaja: asianajaja T. Schollaert)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Roels)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission 12.3.2010 päivätyn kirjeen, jonka viitenumero on INFSO-O2/FD/GVC/Isc D(2010) 208676 ja jossa vahvistetaan ne toteamukset, jotka on tehty tilintarkastuskertomuksessa 09-BA74-006 ja jotka koskivat kantajan 1.2.2005 ja 30.4.2008 väliseltä ajalta ilmoittamia kustannuskoosteita sekä kolmea tutkimusta ja teknistä kehitystä koskevan Euroopan yhteisön kuudennen puiteohjelman, jolla pyrittiin eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen ja innovaatioiden edistämiseen (2002–2006) puitteissa tehtyä kantajan ja komission välistä sopimusta, sekä ilmoitetaan kantajalle menettelyn jatkosta, kumoamista koskeva vaatimus

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Cross Czech a.s. velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelyn kulut mukaan lukien.

(1) EUVL C 209, 31.7.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/20

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.7.2011 — Marcuccio v. komissio

(Asia T-366/10 P) (1)

(Valitus - Henkilöstö - Virkamiehet - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - oikeudenkäyntikulujen korvaaminen - Rinnakkaiseen oikeussuojakeinoon perustuva väite - Menettelyvirheet - Puolustautumisoikeudet - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2011/C 282/39

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja C. Berardis-Kayser, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-78/09, Marcuccio v. komissio, 22.6.2010 antaman päätöksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamiseksi.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Europan komissiolle tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 288, 23.10.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/20

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 13.4.2011 — Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio

(Asia T-393/10 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Komission päätös, jolla määrätään sakko - Pankkitakaus - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus)

2011/C 282/40

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Westfälische Drahtindustrie GmbH (Hamm, Saksa), Westfälische Drahtindustrie Verwaltungsgesellschaft mbH & Co. KG (Hamm) ja Pampus Industriebeteiligungen GmbH & Co. KG (Iserlohn, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Stadler ja N. Tkatchenko)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka, R. Sauer ja C. Hödlmayr, avustajanaan asianajaja R. Van der Hout)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä 30.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4387 lopullinen (asia COMP/38.344 — Jänneteräs), sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 tehdyllä komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen, täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä määrätään kantajille sakkoja

Määräysosa

Westfälische Drahtindustrie GmbH:lle, Westfälische Drahtindustrie Verwaltungsgesellschaft mbH & Co. KG:lle ja Pampus Industriebeteiligungen GmbH & KG:lle asetettua velvollisuutta asettaa Euroopan komission hyväksi pankkitakaus niille SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä 30.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4387 lopullinen (asia COMP/38.344 — Jänneteräs), sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 tehdyllä komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen, 2 artiklan 1 kohdassa määrättyjen sakkojen välittömän perimisen välttämiseksi lykätään seuraavin edellytyksin:

—	Westfälische Drahtindustrie, Westfälische Drahtindustrie Verwaltungsgesellschaft ja Pampus Industriebeteiligungen maksavat komissiolle [luottamuksellinen tieto] miljoonaa euroa ennen 30.6.2011

—	ne maksavat komissiolle 300 000 euron kuukausieriä kunkin kuukauden 15. päivänä 15.7.2011 lukien toistaiseksi, mutta enintään siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan ratkaisu.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/20

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 15.7.2011 — Fapricela v. komissio

(Asia T-398/10 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Komission päätös, jolla määrätään sakko - Pankkitakaus - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Taloudellinen vahinko - Poikkeuksellisia olosuhteita koskeva vaatimus ei täyty - Kiireellisyysvaatimus ei täyty)

2011/C 282/41

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Fapricela — Indústria de Trefilaria, SA (Ançã, Portugali) (edustajat: asianajajat M. Gorjão-Henriques ja S. Roux)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castillo de la Torre, P. Costa de Oliveira ja V. Bottka, avustajanaan asianajaja M. Marques Mendes)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 30.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4387 lopullinen (asia COMP/38.344 — Jänneteräs) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus muun muassa siltä osin kuin siinä määrätään pankkitakauksen asettamista koskevasta velvoitteesta, sen estämiseksi, ettei päätöksen 2 artiklan nojalla määrättyä sakkoa peritä välittömästi

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/21

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 18.7.2011 — Marcuccio v. komissio

(Asia T-450/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Kohtuullinen määräaika vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle - Myöhästyminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2011/C 282/42

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja C. Berardis-Kayser, avustajanaan asianajaja A. DaI Ferro

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-91/09, Marcuccio vastaan komissio, 9.7.2010 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tehty valitus, jossa vaaditaan kyseisen määräyksen kumoamista

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 317, 20.11.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/21

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.7.2011 — Fuchshuber Agrarhandel v. komissio

(Asia T-451/10) (1)

(Vahingonkorvauskanne - Yhteinen maatalouspolitiikka - Pysyvät tarjouskilpailut viljojen myymiseksi uudelleen sisämarkkinoilla - Komission valvontavalta - Yksityisille oikeuksia antavan oikeussäännön ilmeinen rikkominen - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2011/C 282/43

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Fuchshuber Agrarhandel GmbH (Hörsching, Itävalta) (edustaja: asianajaja G. Lehner)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. von Rintelen ja D. Triantafyllou)

Oikeudenkäynnin kohde

Vahingonkorvauskanne, jolla vaaditaan korvausta kantajalle väitetysti aiheutuneesta vahingosta sillä perusteella, että komissio ei ole valvonut sellaisten pysyvien tarjouskilpailujen toteuttamisolosuhteita, jotka järjestetään viljojen myymiseksi uudelleen sisämarkkinoilla ja jotka koskevat Unkarin interventioelimen hallussa olevaa maissia

Määräysosa

1)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	Fuchshuber Agrarhandel GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 317, 20.11.2010.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/21

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2011 — SIR v. neuvosto

(Asia T-142/11) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Norsunluurannikon tilanteen vuoksi toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Poistaminen kyseessä olevien henkilöiden luettelosta - Kumoamiskanne - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2011/C 282/44

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Société ivoirienne de raffinage (SIR) (Abidjan, Norsunluurannikko) (edustaja: asianajaja M. Ceccaldi)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen ja A. Vitro)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamisvaatimus, joka koskee Norsunluurannikkoon kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden jatkamisesta annetun neuvoston päätöksen 2010/656/YUTP muuttamisesta 14.1.2011 tehtyä neuvoston päätöstä 2011/18/YUTP (EUVL L 11, s. 36) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvien rajoittavien erityistoimenpiteiden toteuttamisesta Norsunluurannikon tilanteen vuoksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 560/2005 muuttamisesta 14.1.2011 annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 25/2011 (EUVL L 11, s. 1) siltä osin kuin näillä säädöksillä otetaan käyttöön kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Lausunnon antaminen Euroopan komission väliintulohakemuksesta raukeaa.

(1) EUVL C 130, 30.4.2011.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/22

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2011 — Petroci v. neuvosto

(Asia T-160/11) (1)

2011/C 282/45

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Société nationale d'opérations pétrolières de la Côte d'Ivoire Holding (Petroci Holding) (Abidjan, Norsunluurannikko) (edustaja: asianajaja M. Ceccaldi)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen ja A. Vitro)

Oikeudenkäynnin kohde

Norsunluurannikkoon kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden jatkamisesta annetun neuvoston päätöksen 2010/656/YUTP muuttamisesta 14.1.2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/18/YUTP (EUVL L 11, s. 36) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvien rajoittavien erityistoimenpiteiden toteuttamisesta Norsunluurannikon tilanteen vuoksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 560/2005 muuttamisesta 14.1.2001 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 25/2011 (EUVL L 11, s. 1) kumoaminen siltä osin, kuin näillä toimilla asetetaan kantajaa koskevia rajoittavia toimenpiteitä.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Lausunnon antaminen Euroopan komission väliintulohakemuksesta raukeaa.

(1) EUVL C 139, 7.5.2011.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/22

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 14.7.2011 — Trabelsi ym. v. neuvosto

(Asia T-187/11 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä ja välitoimia koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2011/C 282/46

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Mohamed Trabelsi (Pariisi, Ranska), Ines Lejri (Pariisi), Moncef Trabelsi (Pariisi), Selima Trabelsi (Pariisi) ja Tarek Trabelsi (Pariisi) (edustajat: aluksi asianajaja A. Metzker, sittemmin asianajaja A. Tekari)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Vitro ja G. Étienne)

Oikeudenkäynnin kohde

Välitoimia ja Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/72/YUTP täytäntöönpanosta 4.2.2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/79/YUTP (EUVL L 31, s. 40) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/23

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.7.2011 — Collège des représentants du personnel de la BEI ym. v. Bömcke

(Asia T-213/11 P(I)) (1)

(Valitus - Henkilöstö - Väliintulopyyntö virkamiestuomioistuimessa - Määräajan laskeminen - Myöhässä esitetty väliintulopyyntö)

2011/C 282/47

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Collège des représentants du personnel de la Banque européenne d'investissement (Luxemburg, Luxemburg); Jean-Pierre Bodson (Luxemburg, Luxemburg); Evangelos Kourgias (Senningerberg, Luxemburg); Manuel Sutil (Nondkeil, Ranska); Patrick Vanhoudt (Gonderange, Luxemburg); Marie-Christel Heger (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat J. Wilson, A. Senes ja B. Entringer)

Valittajien vastapuoli: Eberhard Bömcke (Athus, Belgia) (edustaja: asianajaja D. Lagasse)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, jossa vaaditaan kumottavaksi virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan asiassa F-95/10 INT, Bomcke vastaan EIP, 17.3.2011 antamaa määräystä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Le collège des représentants du personnel de la Banque européenne d'investissement, Jean-Pierre Bodson, Evangelos Kourgias, Manuel Sutil, Patrick Vanhoudt ja Marie-Christel Heger vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 152, 21.5.2011.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/23

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — Cemex ym. v. komissio

(Asia T-292/11 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Tietojensaantipyyntö - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2011/C 282/48

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Cemex SAB de CV (Monterrey, Meksiko); New Sunward Holding BV (Amsterdam, Alankomaat); Cemex España, SA (Madrid, Espanja); Cemex Deutschland AG (Ratingen, Saksa); Cemex UK (Egham, Surrey, Yhdistynyt kuningaskunta); Cemex Czech Operations s.r.o. (Praha, Tšekin tasavalta); Cemex France Gestion (Rungis, Ranska) ja Cemex Austria AG (Langenzersdorf, Itävalta) (edustajat: asianajajat J. Folguera Crespo, P. Vidal Martínez, H. González Durántez ja B. Martínez Corral)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, F. Castilla Contreras ja C. Hödlmayr, avustajanaan asianajaja J. Rivas)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisesta menettelystä 30.3.2001 tehdyn komission päätöksen K(2011) 2360 lopullinen (Asia 39.520 — Sementti ja sementtiin liittyvät tuotteet) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva vaatimus

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/23

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — Holcim (Deutschland) ja Holcim v. komissio

(Asia T-293/11 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Tietojensaantipyyntö - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2011/C 282/49

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Holcim AG (Hampuri, Saksa) ja Holcim Ltd (Rapperswil-Jona, Sveitsi) (edustajat: asianajajat P. Niggemann ja K. Gaßner)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer, R. Sauer ja C. Hödlmayr)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisesta soveltamismenettelystä 31.3.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 2363 lopull. (asia 39.520 — Sementti ja siihen liitännäiset tuotteet) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/24

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — Cementos Portland Valderrivas v. komissio

(Asia T-296/11 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Tietojensaantipyyntö - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2011/C 282/50

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Cementos Portland Valderrivas, SA (Pamplona, Espanja) (edustaja: asianajaja L. Ortiz Blanco)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castilla Contreras, C. Urraca Caviedes ja C. Hödlmayr, avustajanaan asianajaja J. Rivas)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisessa menettelyssä (Asia 39520 — Sementti ja sementtituotteet) 30.3.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 2368 lopullinen täytäntöönpanon lykkäystä koskeva pyyntö.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/24

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — HeidelbergCement v. komissio

(Asia T-302/11 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Tietojensaantipyyntö - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2011/C 282/51

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HeidelbergCement AG (Heidelberg, Saksa) (edustajat: asianajajat U. Denzel, T. Holzmüller ja P. Pichler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer, R. Sauer ja C. Hödlmayr)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan soveltamismenettelyä koskevan, 31.3.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 2361 lopull. (Asia 39.520 — Sementti ja sementtituotteet) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/24

Valitus, jonka Ioannis Vakalis on tehnyt 14.6.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-38/10, Vakalis v. komissio, 13.4.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-317/11 P)

2011/C 282/52

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Ioannis Vakalis (Luvinate, Italia) (edustaja: asianajaja S. A. Pappas)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen tuomion;

—	hyväksymään kaikki ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset lukuun ottamatta vaatimusta, jonka virkamiestuomioistuin on perustellusti jättänyt tutkimatta;

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä valituksella vaaditaan kumoamaan virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa Vakalis v. komissio 13.4.2011 antama tuomio.

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu virkamiestuomioistuimen perustelujen epäjohdonmukaisuuteen ja siihen, että virkamiestuomioistuin ei ole tehnyt johtopäätöksiä havainnoistaan, koska se on katsonut, että valuuttavaihtelujen huomioon ottaminen on komission tehtävä. Komissio ei valittajan mukaan kuitenkaan ota huomioon tätä kysymystä. Riidanalainen tuomio on siis epäjohdonmukaisesti perusteltu.

Toinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on erehtynyt sille esitetystä kysymyksestä. Riidanalaisesta tuomiosta käy ilmi, että virkamiestuomioistuin on ymmärtänyt, että kysymys koski sitä, onko sellaisten virkamiesten, joihin sovelletaan vuoden 1969 henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevien 11 ja 12 artiklan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä ja virkamiesten, joihin sovelletaan vuoden 2004 henkilöstösääntöjen yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, erilainen kohtelu lainvastaista, vaikka virkamiestuomioistuimelle esitetyllä kysymyksellä haluttiin tietää, ”ovatko uudet täytäntöönpanosäännökset syrjiviä siltä osin kuin niissä sovelletaan samanlaista kohtelua erilaisissa tilanteissa”. Näin ollen valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on virheellisesti hylännyt yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on korvannut perustelut uusilla perusteilla. Valittaja väittää yhtäältä, että täytäntöönpanosäännöksiä koskevat taloudelliset perustelut ovat tulleet esille vasta suullisessa käsittelyssä ja toisaalta, että nämä perustelut ovat erilaiset kuin valittajalle valituksen hylkäämisen yhteydessä annetut perustelut (perustelut, jotka virkamiestuomioistuin on myöntänyt riittämättömiksi). Oikeuskäytännön mukaan virkamiestuomioistuimen asiana ei ole korjata puuttuvia perusteluja tai täydentää kyseisiä komission perusteluja lisäämällä tai asettamalla niiden tilalle seikkoja, jotka eivät käy ilmi itse riidanalaisesta päätöksestä.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on hylännyt yhdenvertaisuusperiaatetta koskevan kanneperusteen sillä perusteella, että valittaja ei osoittanut, että kyseessä oli perusteeton erilainen kohtelu. Valittaja on kuitenkin osoittanut, että erilaista kohtelua ei voitu perustella euron käyttöön ottamisella, joka oli hänen valituksensa alkuperäinen hylkäämisperuste.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/25

Kanne 23.6.2011 — Régie Networks ja NRJ Global v. komissio

(Asia T-340/11)

2011/C 282/53

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Régie Networks (Lyon, Ranska) ja NRJ Global (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat B. Geneste ja C. Vannini)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan Euroopan unionin vastuun siitä syystä, että

—	Euroopan komission 10.11.1997 tekemä päätös valtiontuesta N 679/97 on lainvastainen

—	komissio ei ole ryhtynyt toimiin sen jälkeen, kun kyseinen lainvastaisuus, joka on mainittu Ranskan viranomaisille 8.5.2003 osoitetussa kirjeessä, todettiin

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kokonaisuudessaan kantajille kanteessa tarkoitetuista virheistä aiheutuneen vahingon, joka kattaa

—	ajanjakson 1.1.1998–31.12.2000 välisen ajanjakson perusteella suoritetun maksun määrän

—	siitä oikeudenkäyntimenettelystä johtuvat palkkiot, joka aloitettiin ajanjakson 1.1.2001–31.12.2002 osalta suoritetun maksun palauttamiseksi

—	tästä oikeudenkäyntimenettelystä johtuvat palkkiot

—	velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu sen vuoksi tehtyyn virheeseen, että komission 10.11.1997 tekemä päätös on lainvastainen. Kun komissio on tutkinut radioviestinnän tukiohjelmaa vuonna 1997, se on todennut sen perustamissopimuksen sääntöjen mukaiseksi tutkimatta kuitenkaan kyseisen tukiohjelman rahoitustapaa, vaikka sillä oli velvollisuus tehdä näin unionin tuomioistuimen asiaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, koska kyseinen rahoitus oli erottamaton osa asianomaista tukiohjelmaa. Komission näin tekemä päätös on siis lainvastainen ja merkitsee virhettä, joka voi synnyttää Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun.

Toinen kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen siitä syystä, että komissio on vuonna 2003 jättänyt korjaamatta vuonna 1997 tekemänsä päätöksen haitalliset vaikutukset. Komissio on todennut 10.11.1997 tekemänsä päätöksen lainvastaisuuden viimeistään 8.5.2003, jolloin se osoitti Ranskan viranomaisille kirjeen, jossa todetaan, että radioviestinnän tukiohjelman rahoitustavat, sellaisina kuin ne on hyväksytty viimeksi 10.11.1997 tehdyllä päätöksellä, ovat ristiriidassa perustamissopimuksen sääntöjen kanssa. Komissio ei ole kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin korjatakseen todetun lainvastaisuuden. Kantajat katsovat juuri tämän perusteella, että sillä, että komissio on jättänyt korjaamatta vuonna 1997 tekemänsä lainvastaisen päätöksen haitalliset vaikutukset, loukataan hyvän hallinnon periaatetta, joka on Euroopan unionin oikeuden yleinen periaate, ja se voi synnyttää unionin vastuun.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/25

Kanne 7.7.2011 — Makhlouf v. neuvosto

(Asia T-359/11)

2011/C 282/54

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Hafez Makhlouf (Damaskos, Syyria) (edustajat: asianajajat P. Grollet ja G. Karouni)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 9.5.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 442/2011 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 9.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/273/YUTP siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	kumoamaan täytäntöönpanopäätöksen 2011/302/YUTP, jolla päätöksen 2011/273/YUTP liite korvataan 23.5.2011 tehdyn päätöksen liitteen tekstillä, siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 ja 91 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu. Kantaja väittää, että hänen puolustautumisoikeuttaan on loukattu, koska seuraamukset on määrätty ilman, että häntä on ensin kuultu, antamatta hänelle mahdollisuutta puolustautua, ja ilman, että hänellä on ollut mahdollisuus saada tieto niistä seikoista, joihin toimenpiteet perustuvat.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Kantaja moittii neuvostoa siitä, että se on antanut häntä koskevan päätöksen rajoittavista toimenpiteistä ilmoittamatta hänelle seikkoja, joiden perusteella hän voisi puolustautua. Kantaja moittii vastaajaa siitä, että se on käyttänyt ainoastaan yleistä ja stereotyyppistä muotoilua, mainitsematta täsmällisesti niitä tosiseikkoja ja oikeussääntöjä, joihin sen päätös oikeudellisesti perustuu, ja perusteluita, jotka ovat johtaneet päätöksen tekemiseen.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä takeita on loukattu. Kantaja väittää, että paitsi että hän ei ole voinut esittää kantaansa tehokkaasti neuvostolle hän ei myöskään voi menestyksekkäästi nostaa kannettaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska riidanalaisesta päätöksestä puuttuvat kaikki yksityiskohtaiset ja konkreettiset perustelut, joilla se voidaan oikeuttaa.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu yleisen suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu omistusoikeuden loukkaamiseen, koska rajoittavilla toimenpiteillä ja erityisesti varojen jäädyttämistä koskevalla toimenpiteellä puututaan suhteettomasti kantajaan perusoikeuteen määrätä vapaasti omaisuudestaan.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska varojen jäädyttämistä ja liikkumisoikeuden rajoittamista koskevilla toimenpiteillä puututaan myös suhteettomasti kantajan perusoikeuteen.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/26

Kanne 12.7.2011 — Arla Foods v. SMHV — Artax (Lactofree)

(Asia T-364/11)

2011/C 282/55

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Arla Foods AMBA (Viby J, Tanska) (edustaja: asianajaja J. Hansen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Artax Beteiligungs- und Vermögensverwaltungs AG (Linz, Itävalta)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 18.4.2011 asiassa R 1357/2009-2 tekemän päätöksen ja julistamaan luokkiin 5, 29, 30 ja 32 kuuluvia tavaroita varten rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin nro 4647533 mitättömäksi mitättömyysosaston 11.9.2009 tekemän päätöksen mukaisesti, ja

—	velvoittamaan vastaajan ja vastapuolen valituslautakunnassa vastaamaan mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävästä menettelystä aiheutuvista kuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Kuviomerkki ”Lactofree” luokkiin 5, 29, 30 ja 32 kuuluvia tavaroita varten — Yhteisön tavaramerkkiä koskeva rekisteröinti nro 4647533

Yhteisön tavaramerkin haltija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä perusti vaatimuksensa neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja luokkaan 29 kuuluvia tavaroita varten (värillisenä) kuviomerkkinä aiemmin rekisteröityyn yhteisön tavaramerkkiin nro 4532751

Mitättömyysosaston ratkaisu: mitättömyysvaatimus hyväksyttiin tiettyjen tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: mitättömyysosaston päätös kumottiin ja mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylättiin

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta teki virheen merkkien vertailun osalta ja näin ollen sen yleisen arvioinnin osalta, joka koski kuviomerkkien ”lactofree” ja ”Lactofree” välistä sekaannusvaaraa.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/27

Valitus, jonka AO on tehnyt 5.7.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-45/10, AO v. komissio, 4.4.2011 antamasta määräyksestä

(Asia T-365/11 P)

2011/C 282/56

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: AO (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja P. Lewisch)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-45/10, AO v. komissio, 4.4.2011 antaman määräyksen;

—

siinä tapauksessa, että yleinen tuomioistuin voi tutkia asian tosiseikat ja oikeudelliset seikat, ratkaisemaan asian ensimmäisessä oikeusasteessa vaaditulla tavalla eli

—	kumoamaan päätöksen CMS 07/046 häirinnän, huonon johtamisen ja kuulluksi tulemisen perusoikeuden väärinkäytön vuoksi

—	kumoamaan kaikki nimittävän viranomaisen syyskuun 2003 ja viraltapanon välisenä aikana tekemät, kantaja koskevat päätökset häirinnän, huonon johtamisen ja kantajan kuulluksi tulemisen perusoikeuden väärinkäytön vuoksi

—	mahdollistamaan sen, että kantajaa kuullaan henkilöstösääntöjen (1) 7 artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan mukaisesti ja viittaa helmikuussa 2008 ja maaliskuussa 2008 jätettyihin anomuksiin

—	myöntämään kantajalle yhden (1) euron symbolisena korvauksena aineettomasta vahingosta ja tässä valituksessa esitetyllä tavalla aiheutuneesta ammatillisesta vahingosta, ottaen huomioon, että valituksen tavoite ei ole raha vaan kantajan arvon ja ammatillisen maineen tunnustaminen.

—	velvoittamaan muun osapuolen korvaaman oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että edellytykset asian ratkaisemiselle virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan mukaisesti määräyksellä eivät täyttyneet eikä kanne ollut selvästi sellainen, ettei se voi menestyä, sillä

—	virkamiestuomioistuin jätti ottamatta huomioon useita esitettyjä valittajaan kohdistuvaa häirintää koskevia väitteitä ja selvitysaineistoon kuuluvia seikkoja;

—	valittajalta evättiin oikeus saada virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 36 artiklan mukaisesti aikaa kanteensa valmistelua varten nimittävän viranomaisen tekemien kahden sellaisen päätöksen osalta, jotka valittaja mainitsi kanteessaan.

Toinen valitusperuste perustuu siihen, että asiassa F-45/10 annettu määräys on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla unionin oikeuden vastainen, koska valittajalla on oikeus korvaukseen sillä perusteella, että kyse oli häirinnästä.

3)	Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin loukkasi valittajan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdassa taattua oikeutta suulliseen käsittelyyn.

(1) Asetus N:o 31 (ETY) 11 (Euratom) Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta (EYVL 45, 14.6.1962, s. 1385).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/28

Kanne 4.7.2011 — Lyder Enterprises v. CPVO — Liner Plants NZ (1993) (Southern Splendour)

(Asia T-367/11)

2011/C 282/57

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lyder Enterprises Ltd (Auckland, Uusi-Seelanti) (edustaja: solicitor G. Pickering)

Vastaaja: Yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Liner Plants NZ (1993) Ltd (Waitakere, Uusi-Seelanti)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan yhteisön kasvilajikeviraston valituslautakunnan 18.2.2011 asiassa A007/2010 tekemän päätöksen ja

—	lykkäämään asian käsittelyä siihen saakka, kunnes Uuden-Seelannin High Court on antanut lopullisen tuomion asiassa nro CIV:2011:404:2969.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön kasvinjalostajanoikeuden hakija: Kantaja

Haettu yhteisön kasvinjalostajanoikeus: Southern Splendour — yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia koskeva hakemus nro 2006/1888

Yhteisön kasvinjalostajanoikeushakemusta koskevan väitteen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa

Väitteen perusteet: Väitteen mukaan hakija ei ollut henkilö, joka jalosti tai löysi ja kehitti lajikkeen, tai henkilö, jolla oli hänen oikeutensa

CPVOn komitean ratkaisu:”Southern Splendour”-lajiketta koskeva hakemus nro 2006/1888 hylättiin (päätös nro R972)

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Valituslautakunta on rikkonut kontradiktorista periaatetta koskevaa sääntöä, toiminut vailla toimivaltaa, laiminlyönyt ymmärtää perustavaa laatua olevia kohtuullisuussääntöjä ja rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä, kun se on päättänyt, että hakijan kirjelmiin sisältyneet todisteet eivät olleet hyväksyttäviä, koska niitä ei ollut esitetty valaa vastaavassa muodossa.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/28

Kanne 8.7.2011 — Polyelectrolyte Producers Group ym. v. komissio

(Asia T-368/11)

2011/C 282/58

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Polyelectrolyte Producers Group (Bryssel, Belgia), SNF SAS (Andrezieux Boutheon, Ranska) ja Travetanche Injection SPRL (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja R. Cana)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XVII muuttamisesta (akryyliamidi) 14.4.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 366/2011 (EUVL 2011, L 101, s. 12)

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalainen asetus sisältää ilmeisiä arviointivirheitä, koska Euroopan komissio ensinnäkin tukeutui tietoihin, jotka eivät ole sovellettavan säännöstön mukaan merkityksellisiä ihmisten ja ympäristön altistumisen kannalta unionin alueella, ja toiseksi se ei yksilöinyt laastissa käytetystä akryyliamidista aiheutuvia riskejä sovellettavien vaatimusten mukaisesti, vaan tukeutui sen sijaan eri aineen käyttöä koskeviin tietoihin; kyseisen asetuksen antaminen ei näin ollen täytä merkityksellisissä oikeudellisissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia.

2)	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että asetuksella loukataan suhteellisuusperiaatetta.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen perustelut ovat puutteelliset, millä rikotaan SEUT 296 artiklaa.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/29

Kanne 5.7.2011 — Diadikasia Symbouloi Epicheiriseon v. komissio ym.

(Asia T-369/11)

2011/C 282/59

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Diadikasia Symbouloi Epicheiriseon AE (Chalandri, Kreikka) (edustaja: asianajaja A. Krystallidis)

Vastaaja: Euroopan komissio, EU:n Turkin edustusto (Ankara, Turkki) ja Central Finance & Contracts Unit (CFCU) (Ankara)

Vaatimukset

—

vahinko, joka on aiheutunut kantajalle yhden vastaajista (EU:n Turkin edustusto) 5.4.2011 tekemästä (ja mistä tahansa tämän jälkeen tehdystä) väitetysti lainvastaisesta päätöksestä, jolla peruttiin päätös hyväksyä konsortion (1) tarjous ”Enlargement of the European Turkish Business Centres Network to Sivas, Antakya, Batman and Van — Europe Aid/128621/D/SER/TR” sillä perusteella, että se oli väitetysti antanut ”vääriä tietoja”, on korvattava

—	vastaajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—	vastaajat tekivät tyhjäksi sen perustellut odotukset ja loukkasivat Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 10 artiklaa, koska ne yllättäen peruivat päätöksen hyväksyä konsortion tarjous sillä perusteella, että se oli väitetysti antanut ”vääriä tietoja”.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—	vastaajat loukkasivat yleistä oikeusvarmuuden periaatetta ja Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 4 artiklaa, koska ne väittivät kantajan antaneen vääriä tietoja määrittelemättä ensin, että jokin toimitetuista asiakirjoista oli väärennetty.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—	vastaajat loukkasivat sen oikeutta tulla kuulluksi, koska ne eivät tiedottaneet sitä aikomuksestaan peruuttaa tarjouksen hyväksyminen, mikä on vastoin hyvän hallintotavan säännöstön 16 artiklaa.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—	vastaajat eivät perustelleet sitä, mitkä asiakirjat kantaja oli väitetysti väärentänyt, mikä on vastoin hyvän hallintotavan säännöstön 18 artiklaa.

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—	vastaajat eivät ilmoittaneet kantajalle sen käytettävissä olevista valitusmahdollisuuksista sille vastaiseen päätökseen, mikä on vastoin hyvän hallintotavan säännöstön 11 ja 19 artiklaa.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—

vastaajat käyttivät väärin heille esitettyjä tosiseikkoja koskevaa harkintavaltaansa ja ylittivät siten toimivaltansa, koska hankintaviranomaisen esittämien syiden nojalla tarjous olisi ainoastaan voitu hylätä tarjouskilpailun aikana sillä perusteella, ettei se ollut arviointiperusteiden mukainen, mutta ei vasta tarjouksen tultua tosiasiallisesti hyväksytyksi.

(1) ”DIADIKASIA BUSINESS CONSULTANTS S.A. (GR) — WYG INTERNATIONAL LTD (UK) — DELEEUW INTERNATIONAL LTD (TR) — CYBERPARK (TR)”

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/29

Kanne 15.7.2011 — Palirria Souliotis v. komissio

(Asia T-380/11)

2011/C 282/60

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Anonymi Viotechniki kai Emporiki Etairia Kataskevis Konservon — Palirria Souliotis AE (Psacha, Kreikka) (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 6.5.2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 447/2011 (EUVL 2011 L 122, s. 63) on kumottava ja

—	komissio on velvoitettava korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä, koska se ei ole pyytänyt nimikkeistökomitean lausuntoa. Komissio ei myöskään ole tarkastellut kantajan esittämää lausuntoa.

2)	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on ylittänyt sille tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1) 9 artiklassa annetun toimivallan rajat.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan täytetyt viininlehdet säilykkeenä riidanalaisen asetuksen liitteessä mainittuun CN-koodiin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/30

Kanne 15.7.2011 — Pigui v. komissio

(Asia T-382/11)

2011/C 282/61

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cristina Pigui (Strejnic, Romania) (edustaja: asianajaja M. Alexe)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	velvoittamaan vastaajan nimeämään jokaisen korkeakoulun, joka on osallistunut Jean-Monnet -ohjelman online Master 2008-2010 -opintoihin

—	velvoittamaan vastaajan lopettamaan ohjelman, jos yksikään korkeakoulu ei osallistu siihen; vaatimaan kirjallisia opintosopimuksia opiskelijoiden ja järjestävän tahon kesken ja vaatimaan yhtenäistä arviointijärjestelmää kaikille kyseessä oleville opiskelijoille, ja

—	velvoittamaan komission palauttamaan kantajan alkuperäinen tilanne ja toteamaan, ettei vuosien 2008-2010 -ohjelma täyttänyt Jean Monnet -ohjelman vakiovaatimuksia ainakaan kantajan osalta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja pyrkii kanteellaan SEUT 265 artiklan nojalla toteamaan, että vastaaja jätti lainvastaisesti toimimatta, kun se ei antanut tiedoksi kantajan pyytämiä julkisen tutkinnan tuloksia.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja rikkoi päätöksen N:o 1720/2006/EY (1) 6 artiklan 3 kohtaa ja 15 artiklaa, koska se ei tutkinut eikä antanut kantajan vaatimia tietoja, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 38 artiklaa, koska se loukkasi avoimuuden periaatetta ja rikkoi kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja rikkoi direktiivin 97/7/EY (2) 4 ja 5 artiklaa ja direktiivin 2005/29/EY (3) 2 artiklan a ja b alakohtaa ja 5 artiklaa, koska se ei tutkinut ja arvioinut Jean Monet -ohjelman online master -opintoja päätöksen N:o 1720/2006/EY mukaisten tavoitteiden kannalta.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vastaaja rikkoi direktiivin 97/7/EY 5 artiklaa ja direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan a ja b kohtaa ja 6 ja 7 artiklaa, koska se ei tutkinut opiskelijoiden arviointijärjestelmän kaksitahoista arviointiperustetta.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan vastaaja rikkoi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 14 artiklaa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaa, koska kantajaa ei kohdeltu yhdenvertaisesti Jean Monet -ohjelman online master -opintojen yhteydessä.

(1) Elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15.11.2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 2006/1720/EY (EUVL L 327, s. 45).

(2) Kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20.5.1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY (EYVL L 144, s. 19).

(3) Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (EUVL L 149, s. 22).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/30

Kanne 21.7.2011 — Makhlouf v. neuvosto

(Asia T-383/11)

2011/C 282/62

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Eyad Makhlouf (Damaskos, Syyria) (edustajat: asianajajat P. Grollet ja G. Karouni)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273/YUTP täytäntöönpanosta 23.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/302/YUTP perusoikeuksien loukkaamisen vuoksi siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 ja 91 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu perustelujen paikkansapitävyyteen. Kantaja väittää, että neuvosto on tukeutunut ilmeisen virheellisiin perusteluihin ja niputtanut ne yhteen, joten perusteluja ei voida pitää oikeudellisesti riittävinä.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä takeita on loukattu. Kantaja väittää, että paitsi että hän ei ole voinut esittää kantaansa tehokkaasti neuvostolle hän ei myöskään voi menestyksekkäästi nostaa kannettaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska riidanalaisesta päätöksestä puuttuvat kaikki yksityiskohtaiset ja konkreettiset perustelut, joilla se voidaan oikeuttaa.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu yleisen suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu omistusoikeuden loukkaamiseen, koska rajoittavilla toimenpiteillä ja erityisesti varojen jäädyttämistä koskevalla toimenpiteellä puututaan suhteettomasti kantajaan perusoikeuteen määrätä vapaasti omaisuudestaan.

7)	Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska varojen jäädyttämistä ja liikkumisoikeuden rajoittamista koskevilla toimenpiteillä puututaan myös suhteettomasti kantajan perusoikeuteen.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/31

Kanne 22.7.2011 — Safa Nicu Sepahan v. neuvosto

(Asia T-384/11)

2011/C 282/63

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Safa Nicu Sepahan (Isfahan, Iran) (edustaja: asianajaja A. Bahrami)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010 L 281, s. 1) liitteessä VIII olevan 19 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 23.5.2011 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 503/2011 (EUVL L 136, s. 26)

—	toteamaan, että vastaaja on rikkonut SEUT 265 artiklaa, koska se ei ole tutkinut kantajan 7.6.2011 esittämää pyyntöä 19 kohdan uudelleentarkastelusta

—	velvoittaa poistamaan kantajan nimen EU:n seuraamusluetteloista

—	myöntää kantajalle korvauksen, jonka suuruus määritetään tämän menettelyn yhteydessä ja joka on vähintään 2 000 000 euroa, ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste koskee neuvoston ilmeistä arviointivirhettä, koska kantajan nimen sisällyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon on virheellistä, harhaanjohtavaa, epätäsmällistä, epätäydellistä ja näin ollen täysin lainvastaista.

2)	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto on ilmeisellä tavalla laiminlyönyt niiden syiden ilmoittamisen, joiden vuoksi kantajan nimi sisältyy rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkiöiden ja yhteisöjen luetteloon.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/32

Kanne 21.7.2011 — BP Products North America v. neuvosto

(Asia T-385/11)

2011/C 282/64

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: BP Products North America, Inc. (Naperville, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat H.-J. Priess ja B. Sachs ja solicitor C. Farrah)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 5.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 443/2011 (1) 2 artiklan siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	kumoamaan 5.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 444/2011 (2) 2 artiklan siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen että polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja koskevia perusasetuksia on rikottu laajentamalla Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia koskevat neuvoston asetukset (EY) N:o 598/2009 ja N:o 599/2009 (3) koskemaan biodieseltuotteita, jotka eivät alun perin olleet polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja koskevien asetusten kattamia, sen sijaan, että olisi suoritettu ”de novo” –tutkimus, vaikka ne sekoitukset, joihin neuvoston täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 444/2011 nyt sovelletaan, jätettiin nimenomaisesti neuvoston asetusten (EY) N:o 598/2009 ja N:o 599/2009 ulkopuolelle.

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeisiin arviointivirheisiin tosiseikkojen arvioinnin ja erityisesti sen tosiseikan osalta, että biodieseltuotteita, joissa biodieseliä on vähemmän (ja joihin ei sovelleta mitään tullia), ei voida muuttaa sekoituksiksi, joissa biodieseliä on enemmän (ja joihin sovelletaan tullia), mistä seuraa, että toimenpiteiden kiertäminen ei ole tosiasiallisesti mahdollista, sekä kantajan väitetyn toimenpiteiden kiertämisen osalta tekemällä ilmeinen virhe kantajan harjoittamaa vientiä koskevien taloudellisten perustelujen osalta.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, koska neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 444/2011 ei perusteltu riittävästi lopullisten tullien laajentamista koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin oikeuden syrjinnän kieltoa ja hyvää hallintoa koskevien perusperiaatteiden loukkaamiseen, koska kantajalle ei määrätty sitä tullia, jota sovelletaan ”yhteistyössä toimiviin yrityksiin”, vaikka kantaja tosiasiallisesti toimi täydessä yhteistyössä.

(1) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin laajentamisesta koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin laajentamisesta koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, ja tutkimuksen päättämisestä Singaporesta lähetetyn tuonnin osalta 5.5.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 443/2011 (EUVL L 122, s. 1).

(2) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, ja tutkimuksen päättämisestä Singaporesta lähetetyn tuonnin osalta 5.5.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 444/2011 (EUVL L 122, s. 12).

(3) Lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 7.7.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 598/2009 (EUVL L 179, s. 1) ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 7.7.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 599/2009 (EUVL L 179, s. 26).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/32

Kanne 22.7.2011 — Nitrogénművek Vegyipari v. komissio

(Asia T-387/11)

2011/C 282/65

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Nitrogénművek Vegyipari Zrt. (Pétfürdő, Unkarin tasavalta) (edustajat: asianajajat Z. Tamás ja M. Le Berre)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen komission päätös, joka on tehty 27.10.2010, valtiontuesta C14/09 (ex NN 17/09), jonka Unkari on myöntänyt Péti Nitrogénművek Zrt:lle (annettu tiedoksi asiakirjalla C(2010) 7274), on kumottava ja

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan

—	komissio ei soveltanut markkinoilla toteutettavaa liiketoimea koskevaa periaatetta

Toinen kanneperuste, jonka mukaan

—	riidanalainen päätös tehtiin SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastaisesti

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan

—	riidanalainen päätös tehtiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja SEUT 296 artiklan vastaisesti

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan

—	riidanalainen päätös tehtiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan vastaisesti

Viides kanneperuste, jonka mukaan

—	riidanalainen päätös tehtiin luottamuksensuojan periaatteen vastaisesti

Kuudes kanneperuste (toissijaisesti ensimmäiseen ja toiseen kanneperusteeseen nähden), jonka mukaan

—	riidanalainen päätös tehtiin SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan vastaisesti.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/33

Kanne 22.7.2011 — Deutsche Post v. komissio

(Asia T-388/11)

2011/C 282/66

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Post AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Sedemund, T. Lübbig ja M. Klasse)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission 10.5.2011 tekemän päätöksen asiassa C 36/2007 — Saksa, valtiontuki Deutsche Post AG:lle (K[2011] 3081 lopull.)

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kumottavaksi komission 10.5.2011 tekemän päätöksen K(2011) 3081 lopull. asiassa C 36/2007 — Saksa, valtiontuki Deutsche Post AG:lle, jolla komissio päätti laajentaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaista tutkintamenettelyä edellä mainitussa asiassa. Laajentaminen koskee valtion varoista maksettuja niiden virkamiesten eläkkeitä, jotka olivat Deutsche Bundespostin palveluksessa ennen kantajan perustamista, mikä oli jo komission 12.9.2007 tekemän päätöksen aloittaa menettely asiassa kohteena.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen — Ilmeisen virheellinen luokittelu tueksi.

Komission tekemä ilmeinen arviointivirhe perustuu siihen, että se ei esillä olevassa asiassa soveltanut Combus-oikeuskäytäntöä (asiassa T-157/01, Danske Busvognmaend v. komissio, 16.3.2004 annettu tuomio (Kok., s. II-917)). Tämän oikeuskäytännön mukaan toimenpiteet, joilla vapautetaan entiset valtionyritykset eläkevelvoitteesta, joka ylittää määrän, josta yksityisyritykset tavanomaisesti vastaavat, eivät ole valtiontukea. Kun tätä sovelletaan esillä olevan asian tosiseikkoihin, tästä seuraa väistämättä, että valtion varoista maksettavat eläkevelvoitteet eivät ole valtiontukea.

Toinen kanneperuste: asetuksen N:o 659/1999 (1) 1 artiklan b kohdan ja SEUT 107 artiklan ja SEUT 108 artiklan rikkominen — Ilmeinen arviointivirhe ”uudeksi” valtiontueksi luokittelussa.

Komission ilmeinen arviointivirhe perustuu siihen, että se ei huomioinut sitä, että kun puhutaan valtion vastuusta eläkevelvoitteista, kyseessä voi olla vain olemassa oleva tuki — jos kyseessä ylipäätään on tuki. Osavaltioiden jatkettu vastuu eläkevelvoitteista perustuu Saksan perustuslakiin, minkä vuoksi se oli olemassa jo perustamissopimusten voimaantullessa eikä sitä ole sittemmin merkittävästi muutettu. Lisäksi komissiota sitoo sen asiassa T-266/02, Deutsche Post vastaan komissio, antama selvitys, jonka mukaan se oli jo 19.6.2002 tekemässään päätöksessä todennut eläkejärjestelmästä, että edellytykset valtiontukia koskevan lainsäädännön mukaiselle ”edulle” eivät täyty, mikä vastaa valtiontukia koskevan lainsäädännön puuttumattomuustodistusta.

Kolmas kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen — Ilmeisen virheellinen menetelmä väitetyn valtiontuen laskemiseksi.

Kantaja väittää, että komissio ei ole suorittanut sen oman näkemyksen mukaan tarpeellista vertailua niiden sosiaalietuuksien, jotka kantaja tosiasiassa maksoi virkamiehille, pois lukien väitetyt ”lisät”, jotka koskevat sosiaalikuluja, jotka ovat epätyypillisiä kilpailutoiminnassa, kun on kyse säänneltyjä tuotteita koskevista hyväksyttävistä korvauksista, ja sosiaalikustannusten, jotka yksityisyrityksillä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa on, välillä. Komission laskentamenetelmässä jätetään näin ollen sääntöjenvastaisesti huomiotta kantajan virkamiehille tosiasiassa maksamien sosiaalietuuksien määrä, minkä vuoksi sillä, maksoiko kantaja ja kuinka paljon sosiaalietuuksia, ei ole merkitystä komission laskemaan väitetyn tuen määrään. Kantaja väittää edelleen, että väitettyä korvauksia koskevaa ”lisää” ei voida näyttää toteen ja että tuloksilla ei missään tapauksessa voida kattaa sosiaalikustannuksia, jotka eivät ole tavanomaisia kilpailutoiminnassa.

Neljäs kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen — Sääntelemättömän alan säännellyn alan taholta tapahtuvan väitetyn ”ristikkäistukemisen” ilmeisen virheellinen luokittelu tuen olemassaolon määrittämistekijäksi.

Kantaja väittää tähän liittyen erityisesti, että komissio jätti tekemättä edellytetyn ylikompensaatiolaskelman eikä selvittänyt, ylittivätkö valtion kompensaatiomaksut lainkaan kompensointikelpoiset kustannukset.

Viides kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen — Ilmeiset virheet kilpailulle tyypillisten sosiaalikustannusten kriteerin vahvistamisessa.

Kantaja väittää tähän liittyen erityisesti, että laskiessaan yksityisten työnantajien sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat kilpailulle tyypillisiä, komissio sisällytti niihin työntekijämaksut, vaikka nämä perustuvat työntekijän suoritukseen eikä niitä voida laskea työnantajan vastattavina oleviin sosiaaliturvamaksuihin, ja edelleen, että komissio käytti kriteerinä virkamiesten (korkeampaa) palkkatasoa yksityisten yritysten kilpailulle tyypillisen palkkatason sijaan. Jos nämä kaksi virhettä korjataan, mitä kantaja vaatii, väitetty tuki poistuu kokonaisuudessaan.

6)	Kuudes kanneperuste: SEUT 296 artiklan 2 kohdan rikkominen — Perustelujen puuttuminen. Kantaja väittää lopuksi, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi.

(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1)

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/34

Kanne 18.7.2011 — Guccio Gucci v. SMHV — Chang Qing Qing (GUDDY)

(Asia T-389/11)

2011/C 282/67

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Guccio Gucci SpA (Firenze, Italia) (edustaja: asianajaja F. Jacobacci)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Chang Qing Qing (Firenze, Italia)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 14.4.2011 asiassa R 143/2010-1 tekemän päätöksen siltä osin, kuin sillä hylättiin luokkiin 9 ja 14 kuuluvia jäljelle jääneitä tavaroita koskeva väite ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”GUDDY” luokkiin 9, 14, 18 ja 25 kuuluvia eri tavaroita varten — Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 6799531

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi numerolla 121988 luokkiin 9, 14, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity sanamerkki ”GUCCI”

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston ratkaisu kumottiin osittain ja valitus hylättiin osittain

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta (i) ei tutkinut tarkasti sille toimitettuja asiakirjoja ratkaistakseen asianmukaisesti kysymykset tavaramerkin ”GUCCI” suuremmasta erottamiskyvystä ja tavaramerkkien foneettisesta vertailusta, ja tämän jälkeen (ii) tulkitsi ja sovelsi virheellisesti yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/35

Kanne 26.7.2011 — Masottina v. SMHV — Bodegas Cooperativas de Alicante (CA' MARINA)

(Asia T-393/11)

2011/C 282/68

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Masottina SpA [Conegliano (TV), Italia] (edustaja: asianajaja N. Schaeffer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Bodegas Cooperativas de Alicante, joka toimii toiminimellä Coop. V. BOCOPA (Alicante, Espanja)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 4.5.2011 asiassa R 518/2010-1 tekemän päätöksen sekä väiteosaston 2.2.2010 tekemän päätöksen

—	hylkäämään Bodegas Cooperativas de Alicanten (Coop. V. BOCOPAn) väitteen, jolla se vastusti tavaramerkin ”CA' MARINA” rekisteröintiä, ja hyväksymään yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä, johon Masottina SpAlla on oikeus, koskevan hakemuksen nro 6375216

—	velvoittamaan Bodegas Cooperativas de Alicanten (Coop. V. BOCOPAn) korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja muut niihin liittyvät kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”CA' MARINA” luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten — Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 6375216

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi numerolla 1796374 luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity sanamerkki ”MARINA ALTA”.

Väiteosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus hylättiin kaikkien tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta sovelsi tätä artiklaa virheellisesti seuraavilta osin: (i) liittyen tavaramerkin ”MARINA ALTA” olemattomaan tai riittämättömään määrittämis- ja erottamiskykyyn; (ii) liittyen siihen, että kyseessä olevien merkkien välillä ei ole olemassa sekaannusvaaraa; ja (iii) liittyen siihen, että arvio siitä, että tavarat, niiden jakelukanavat ja kohdeyleisö eivät ole lainkaan samanlaisia, puuttuu.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/35

Kanne 26.7.2011 — Elti v. Euroopan unionin Montenegron edustusto

(Asia T-395/11)

2011/C 282/69

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Elti d.o.o. (Gornja Radgona, Slovenian tasavalta) (edustaja: asianajaja N. Zidar Klemenčič)

Vastaaja: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin Montenegron valtuuskunta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että vastaaja on rikkonut direktiivin 2004/18/EY 2 artiklaa ja 30 artiklan 3 kohtaa

—

peruuttamaan tarjouskilpailumenettelyn ”Montenegron julkisen palvelun yleisradiotoiminnan digitalisoinnin tuki — laitteiden toimittaminen, Montenegro” (viite EuropaAid/129435/C/SUP/ME-NP) (EUVL 2010/S 178-270613) yhteydessä suoritetun neuvottelumenettelyn, koska kantajaan ei sovellettu yhdenvertaista kohtelua, minkä vuoksi se ei voinut oikaista/selittää tarjoustaan

—	kumoamaan edellä mainitussa tarjouskilpailumenettelyssä tehdyn sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen

—	siinä tapauksessa, että sopimus on jo tehty, toteamaan sen mitättömäksi

—

toissijaisesti siinä tapauksessa, että sopimus on jo pantu täytäntöön silloin, kun tuomioistuin antaa ratkaisunsa, tai jos päätöstä ei voida enää todeta mitättömäksi, toteamaan, että vastaaja on rikkonut direktiivin 2004/18/EY 2 artiklaa ja 30 artiklan 3 kohtaa ja velvoittamaan vastaajan suorittamaan kantajalle korvauksena menettelystä aiheutuneesta tappiosta 172 541,56 euroa, ja

—	velvoittamaan vastaajan suorittamaan kantajan oikeudenkäyntikulut sekä mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja on rikkonut direktiivin 2004/18/EY 2 artiklaa ja 30 artiklan 3 kohtaa, koska

—	tarjouksen jättämistä koskeva informaatio ei ollut kaikkien tarjouspyyntömenettelyyn osallistuneiden käytettävissä samalla tavalla ja samanlaatuisesti

—	tarjouskilpailussa menestyneelle tarjoajalle annettiin informaatiota syrjivästi siten, että se sai tästä etua, koska se saattoi oikaista tarjoustaan, ja

—	neuvottelumenettely toteutettiin siten, että vastaaja vaikutti menettelyn lopputulokseen, koska se pyysi lisätietoja tai selvityksiä vain joiltakin osallistujilta, joten se loukkasi syrjimättömyyskieltoa ja avoimuusperiaatetta.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/36

Kanne 26.7.2011 — Symfiliosi v. FRA

(Asia T-397/11)

2011/C 282/70

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Symfiliosi (Nikosia, Kyproksen tasavalta) (edustaja: asianajaja L. Christodoulou)

Vastaaja: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston 23.5.2011 tekemän päätöksen tehdä ensimmäinen puitesopimus tarjouskilpailumenettelyssä F/SE/10/03 — Osa 12 Kypros First Elementsin kanssa ja toinen puitesopimus Symfiliosin kanssa;

—	velvoittamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen pääasialliseen kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että virasto ei perustellut päätöstään. Kantaja riitauttaa lisäksi tarjousten arvioinnin aineellisin perustein ja katsoo, että arviointi oli sattumanvaraista, kohtuutonta ja säännösten vastaista.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/36

Kanne 29.7.2011 — Banco Santander ja Santusa v. komissio

(Asia T-399/11)

2011/C 282/71

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Banco Santander, SA (Santander, Espanja) ja Santusa Holding, SL (Boadilla del Monte, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja M. Muñoz de Juan)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tutkittavaksi ja hyväksymään kanteessa esitetyt kumoamisperusteet ja kumoamaan näin ollen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan TRLIS:n 12 §:n 5 momentti on valtiontukea

—	toissijaisesti kumoamaan 1 artiklan 1 kohdan sikäli kuin siinä katsotaan, että TRLIS:n 12 §:n 5 momenttiin sisältyy valtiontukielementtejä, kun sitä sovelletaan enimmäisomistusosuuksien hankkimisiin

—	toissijaisesti kumoamaan 4 artiklan, jossa katsotaan, että takaisinperimismääräystä sovelletaan ennen tämän kanteen kohteena olevan lopullisen päätöksen julkaisemista EUVL:ssä (EUVL 21.5.2011) toteutettuihin toimiin

—	toissijaisesti kumoamaan 1 artiklan 1 kohdan ja toissijaisesti 4 artiklan sikäli kuin ne koskevat toimia Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa, ja

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 tehtyä komission päätöstä K(2010) 9566.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen valikoivuuden käsitteen analyysissä ja kyseessä olevan toimenpiteen valtiontueksi luokittelussa.

—

Kantajat katsovat, että komissio ei ole osoittanut, että kyseessä oleva verotuksellinen toimenpide suosii ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, mitä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa edellytetään. Komissio tyytyy olettamaan, että toimenpide on valikoiva siksi, että sitä sovelletaan yksinomaan omistusosuuden hankkimiseen ulkomaisista yhtiöistä (tässä nimenomaisessa tapauksessa kolmansissa maissa, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita) eikä kansallisista yhtiöistä. Kantajat katsovat, että nämä perustelut ovat virheelliset ja kiertävät kehää. Se, että kyseessä olevan toimenpiteen soveltaminen — minkä tahansa muun verosäädöksen tavoin — perustuu tiettyjen objektiivisten tavoitteiden täyttymiseen, ei tee siitä oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti valikoivaa toimenpidettä. Espanja on toimittanut tietoja, jotka osoittavat, että kyseessä on yleinen toimenpide, joka on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti avoin kaikille yrityksille, joihin sovelletaan Espanjan yhtiöverolakia, riippumatta niiden koosta, luonteesta, alasta tai alkuperästä.

—

Toiseksi TRLIS:n 12 §:n 5 momentin mukainen ensi näkemältä erilainen kohtelu ei todellakaan merkitse valikoivaa etua, vaan sillä pyritään saattamaan yhdenvertaiseen verotukselliseen asemaan kaikki osakkeiden hankintatoimet, olivatpa ne sitten kansallisia tai ulkomaisia. Kolmansissa maissa on olemassa sellaisia huomattavia esteitä sulautumien toteuttamiselle, joilla ne käytännössä estetään; kansallisesti ne ovat sen sijaan mahdollisia, ja niihin liittyen hyväksytään rahallisen liikearvon kirjaaminen kuluksi. Näin ollen TRLIS:n 12 §:n 5 momentilla pelkästään laajennetaan tällaista kuluksi kirjaamista kolmansien maiden yritysten omistusosuuksien ostamiseen, mikä on toimi, joka on lähin mahdollinen toiminnallinen — ja toteutettavissa oleva — vastine kansallisille sulautumisille, ja tällaisena se on osa Espanjan järjestelmän rakennetta ja logiikkaa.

—

Komissio erehtyy, kun se katsoo, että sulautumille kolmansien maiden yritysten kanssa ei ole esteitä, ja tämän vuoksi se erehtyy ottaessaan käyttöön viitejärjestelmän valikoivuuden osoittamiseksi ja hylätessään verotuksen neutraalisuutta koskevat perustelut. Se erehtyy erityisesti analysoidessaan Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Meksikossa toteutettuja toimia.

—	Toissijaisesti päätös on kumottava ainakin tapauksissa, jotka koskevat enimmäisomistusosuuksien hankkimista kolmansien maiden yrityksissä tilanteissa, jotka ovat verrattavissa kansallisiin sulautumisiin ja jotka ovat näin ollen oikeutettavissa Espanjan järjestelmän rakenteella ja logiikalla.

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen toimenpiteen edunsaajan määrittelemisessä.

—

Toissijaisesti ja vaikka komissio katsoo, että TRLIS:n 12 §:n 5 momentti sisältää valtiontukea koskevia tekijöitä, mikä ei pidä paikkansa, sen olisi pitänyt suorittaa täydellinen taloudellinen analyysi sen määrittämiseksi, ketkä olivat mahdollisen tuen saajia. Kantajat katsovat, että tuensaajat (omistusosuuksien liian korkean ostohinnan muodossa) olivat omistusosuuksien myyjät eivätkä tätä toimenpidettä soveltaneet espanjalaisyritykset, toisin kuin komissio väittää.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan yleisen oikeusperiaatteen loukkaamiseen takaisinperimismääräyksen ajallisen soveltamisen vahvistamisen osalta.

—

Toissijaisesti ja jos katsotaan, että TRLIS:n 12 §:n 5 momentti on tukea, komissio toimii unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön vastaisesti rajoittaessaan luottamuksensuojan periaatteen ajallista soveltamista muodollisen tutkimusmenettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemispäivään (21.12.2007) ja vaatiessaan näin ollen takaisinperintää, joka koskee kyseisen päivämäärän jälkeisiä toimia (lukuun ottamatta enimmäisomistusosuuksien hankkimistoimia, jotka on toteutettu Intiassa ja Kiinassa ja joiden osalta perusteltua luottamusta sovelletaan 21.5.2011 saakka, joka on päivämäärä, jona lopullinen päätös julkaistiin, koska näissä tapauksissa on olemassa nimenomaisia oikeudellisia esteitä kansainvälisille sulautumille).

—

Kantajat väittävät, että koska komission käytännön ja oikeuskäytännön mukaisesti muodollisen tutkimusmenettelyn aloittamisella ei päätetä ennalta toimenpiteen luonnetta, tämän menettelyn aloittaminen ei voi olla dies ad quem (luottamuksensuojan päättymispäivä), vaan tämän on joka tapauksessa oltava lopullisen päätöksen julkaisupäivä EUVL:ssä.

—

Lisäksi konkreettiset rajat, jotka päätöksessä asetetaan perustelulle luottamukselle, joka tunnustetaan aloittamispäätöksen ja lopullisen päätöksen soveltamisen välisenä aikana, eivät ole perusteltuja, koska se rajataan enemmistöomistusosuuksia Kiinassa ja Intiassa koskeviin toimiin. Kyseistä perusteltua luottamusta on oikeuskäytännön mukaan sovellettava kaikkiin toimiin missä tahansa kolmannessa maassa.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/37

Kanne 29.7.2011 — Altadis v. komissio

(Asia T-400/11)

2011/C 282/72

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Altadis, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja M. Muñoz de Juan)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tutkittavaksi vaatimuksen selvittämistoimien määräämisestä ja hyväksymään sen

—	ottamaan tutkittavaksi kannekirjelmässä esitetyt väitteet ja katsomaan ne perustelluiksi

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että kodifioidun yhteisöverolain (TRLIS) 12 §:n 5 momentti sisältää osatekijöitä, joita pidetään valtiontukena, kun sitä sovelletaan sellaisten omistusosuuksien hankkimiseen, jotka merkitsevät määräysvallan saamista

—	toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 4 artiklan siltä osin kuin siinä sovelletaan tukien takaisinperimisvelvoitetta toimenpiteisiin, jotka on toteutettu ennen tällä kanteella riitautetun lopullisen päätöksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä

—	toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan ja edelleen toissijaisesti 4 artiklan siltä osin kuin ne koskevat toimenpiteitä Marokossa

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävä kanne kohdistuu omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 tehtyyn komission päätökseen K(2010) 9566 lopullinen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-399/11, Banco de Santander ja Santusa Holding v. komissio.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/38

Valitus, jonka Livio Missir Mamachi di Lusignano on tehnyt 27.7.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-50/09, Livio Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 12.5.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-401/11 P)

2011/C 282/73

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Livio Missir Mamachi di Lusignano (Kerkhove-Avelgem, Belgia) (edustajat: asianajajat F. Di Gianni, R. Antonini, G. Coppo ja A. Scalini)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-50/09, Livio Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 12.5.2011 antaman tuomion, jolla kumottiin valittajan EY 236 artiklan ja henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla nostama kanne, jossa vaadittiin, että 3.2.2009 tehty nimittävän viranomaisen päätös kumottaisiin ja että komissio velvoitettaisiin korvaamaan valittajalle ja Alessandro Missir Mamachi di Lusinganon puolisolle viimeksi mainitun surmaamisesta aiheutunut henkinen kärsimys ja aineellinen vahinko

—	velvoittamaan komission korvaamaan valittajalle ja tämän edustamille Alessandro Missir Mamachi di Lusinganon oikeudenomistajille heille aiheutunut henkinen kärsimys ja aineellinen vahinko sekä uhrille ennen tämän kuolemaa aiheutettu henkinen kärsimys

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin on väärin jättänyt tutkittavaksi ottamatta vaatimuksen, joka koski valittajalle, Alessandro Missirille ja tämän perillisille aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamista

Valittaja väittää tämän perusteen tueksi ensinnäkin, että virkamiestuomioistuin on soveltanut epäloogisesti, väärin ja syrjivästi vastaavuusperiaatetta, joka edellyttää yksinomaan, että yksinomaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja sen 91 artiklassa tarkoitetut valitukset ovat asiasisällöltään ja kohteeltaan identtisiä, mutta jossa ei edellytetä, että 90 artiklan 1 kohdassa ja 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus olivat keskenään identtisiä. Toiseksi valittaja väittää, että tulkinnalla, jonka virkamiestuomioistuin on esittänyt vastaavuussäännöstä, rajoitetaan oikeutta käyttää muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrättyä perusoikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin

Toinen valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin on virheellisesti katsonut, että komissio oli vastuussa ainoastaan 40 prosentista aiheutettuja vahinkoja

Valittaja väittää tämän perusteen tueksi, että virkamiestuomioistuin on arvioinut väärin komission riitautetun menettelyn ja tämän laiminlyönnin välisiä mahdollisia seurauksia, sillä virkamiehelle aiheutunut vahinko on ollut suora ja ennakoitavissa ollut seuraus toimielimen laiminlyönnistä. Hän väittää lisäksi, että vaikka vahinko oli aiheutunut monesta eri syystä, komission on katsottava olevan solidaarisesti surmaajan kanssa vastuussa vahingosta. Näin ollen esitetty komissiota vastaan esitetty vahingonkorvausvaatimus on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin on virheellisesti katsonut, että komissio oli jo täyttänyt vahingonkorvausvelvollisuutensa, koska se oli jo suorittanut maksuja Alessandro Missirin perillisille.

Valittaja väittää tämän perusteen tueksi, että yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä pääteltävissä olevien periaatteiden valossa henkilösääntöjen 73 artiklassa tarkoitetut, henkilöstösääntöihin perustuvat suoritukset eivät vastaa vahingonkorvausta, kun kyse on suorituksista, jotka eroavat yleisesti sovellettavan lain mukaisesta vahingonkorvauksesta syynsä, edellytystensä ja tavoitteensa osalta. Näin ollen koska komissio ei ole kokonaisuudessaan korvannut sitä vahinkoa, josta se on vastuussa, se on velvoitettava korvaamaan valittajalle määrät, jotka riittävät takaamaan surmatun virkamiehen ja tämän oikeudenomistajien kärsimien vahinkojen täyden korvaamisen.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/39

Kanne 29.7.2011 — Preparados Alimenticios del Sur v. komissio

(Asia T-402/11)

2011/C 282/74

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Preparados Alimenticios del Sur (Murcia, Espanja) (edustaja: asianajaja I. Acero Campos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen palauttaa tuontitullien peruuttamista koskeva asia Espanjan tullille

—	velvoittamaan komission ratkaisemaan Prealisur S.L:n esittämän tuontitullien peruuttamista koskevan vaatimuksen, joka vaikuttaa suoraan Zukan S.L:n esittämään vaatimukseen

—

siltä osin kuin kyse on siitä, että komissio ratkaisee mainitun vaatimuksen, velvoittamaan komission toteuttamaan tarpeelliset toimet ja toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet Espanjan tulliviranomaisia vastaan, jotta se saa tietoonsa kaikki asian ratkaisemiseksi tarpeelliset seikat, kuten komission Espanjan tullilta pyytämät asiakirjat, joita kyseiset viranomaiset eivät ole toimittaneet

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee Euroopan komission 29.6.2011 tekemää päätöstä palauttaa tuontitullien peruuttamista koskeva asia Espanjan viranomaisille kantajan esittämän tuontitullien peruuttamista koskevan vaatimuksen ratkaisemiseksi (asia nro 003-004-005-006-2009 RRPP-J Y REC 04/10) sillä perusteella, että komissiolla ei ollut tarvittavia tietoja asian ratkaisemiseksi. Espanjan tulliviranomaiset olivat aiemmin lähettäneet kyseisen asian komissiolle yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2454/1993 (EYVL L 253, s. 1) artiklojen rikkomiseen.

—

Tältä osin vedotaan 872 ja 873 artiklan rikkomiseen, koska kantajalle ei ilmoitettu etukäteen sille vastaisen päätöksen tekemisestä, mikä olisi antanut kantajalle mahdollisuuden esittää tästä näkemyksiään, ja koska kantajalle ei ilmoitettu Euroopan komission Espanjan tullille esittämästä tietojensaantipyynnöstä, joka johti siihen, että tuontitullien peruuttamista koskevan vaatimuksen ratkaisemiselle asetettua määräaikaa jatkettiin.

Toinen kanneperuste perustuu tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomiseen, koska kantajan mukaan tässä säännöksessä ei komission väittämällä tavalla edellytetä tulliviranomaisen aktiivisesta toiminnasta johtuvaa erehdystä ja koska komissio palautti asian tietojen puuttumisen vuoksi erehdyksen tehneelle taholle eli Espanjan tullille.

Kolmas kanneperuste perustuu rikkomiseen, joka koskee komission työjärjestystä ja tarkemmin sen liitteenä olevia Euroopan komission henkilöstöön sovellettavia hyvää hallintotapaa koskevia toimintasääntöjä, jotka koskevat suhteita yleisöön.

—

Kantaja toteaa tästä, että riidanalaisella päätöksellä on loukattu hyvän hallinnon yleisiä periaatteita, hyvää hallintotapaa koskevia suuntaviivoja ja asianosaisten oikeuksia koskevaa tiedonsaantioikeutta. Kantajan mukaan komissio ei ole myöskään esittänyt pyydettyjä asiakirjoja eikä viitannut niihin kanteen kohteena olevassa päätöksessä.

Neljäs kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten rikkomiseen.

—	Kantaja katsoo, että perusoikeuskirjan 41, 42, 47, 48 ja 51 artiklaa on rikottu.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/40

Kanne 29.7.2011 — Axa Mediterranean v. komissio

(Asia T-405/11)

2011/C 282/75

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Axa Mediterranean Holding SA (Palma de Mallorca, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja M. Muñoz de Juan)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	hyväksymään vaatimuksen todisteiden esittämiseksi

—	toteamaan, että esitetyt kumoamisperusteet voidaan tutkia ja että ne ovat perusteltuja

—	kumoamaan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että yhteisöverolain (TRLIS) 12 §:n 5 momentti sisältää osatekijöitä, joita pidetään valtiontukena

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että TRLIS:n 12 §:n 5 momentti sisältää osatekijöitä, joita pidetään valtiontukena, kun sitä sovelletaan sellaisten omistusosuuksien hankkimiseen, jotka merkitsevät määräysvallan saamista

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 4 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään sellaisten liiketoimien palauttamisesta, jotka oli toteutettu ennen kuin tämän kanteen kohteena oleva lopullinen päätös julkaistiin virallisessa lehdessä

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan ja toissijaisesti 4 artiklan siltä osin kuin nämä määräykset koskevat Meksikossa ja Turkissa toteutettuja liiketoimia, ja

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 tehtyä Euroopan komission päätöstä C(2010) 9566.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-399/11, Banco de Santander y Santusa Holding v. komissio.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/40

Kanne 29.7.2011 — Prosegur Compañia de Seguridad v. komissio

(Asia T-406/11)

2011/C 282/76

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Prosegur Compañia de Seguridad (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebron ja M. Muñoz de Juan)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tutkittavaksi ja hyväksymään näytön esittämistä koskevan vaatimuksen

—	ottaa tutkittavaksi ja hyväksyy tässä kanteessa esitetyt kumoamisperusteet

—	kumoaa päätöksen 1 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että Espanjan yhtiöverolain 12 §:n 5 momentti johtaa osittain valtiontukeen

—	vaihtoehtoisesti kumoaa päätöksen 1 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että Espanjan yhtiöverolain 12 §:n 5 momentti johtaa osittain valtiontukeen kun sitä sovelletaan tilanteessa, jossa osakehankintaan liittyy myös määräysvallan hankkiminen

—	vaihtoehtoisesti kumoaa päätöksen 4 artiklan siltä osin kuin se koskee sellaisiin toimiin sovellettavaa takaisinperintää koskevaa määräystä, jotka edeltävät tämän kanteen kohteena olevan lopullisen päätöksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä

—	vaihtoehtoisesti kumoaa päätöksen 1 artiklan 1 kohdan ja siihen nähden vaihtoehtoisesti 4 artiklan siltä osin kuin siinä viitataan Argentiinassa, Perussa ja Kolumbiassa suoritettuihin liiketoimiin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä oleva kanne on nostettu komission 12.1.2011 tekemästä päätöksestä K(2010) 9566, joka koskee omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamista kuluksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin ne, jotka on esitetty asiassa T-399/11, Banco de Santander ja Santusa Holding vastaan komissio.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/41

Kanne 26.7.2011 — SRF v. neuvosto

(Asia T-407/11)

2011/C 282/77

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SRF Ltd (New Delhi, Intia) (edustajat: asianajajat F. Graafsma ja J. Cornelis)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1292/2007 muuttamisesta 13.5.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 469/2011 (EUVL 2009 L 129, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) on kumottava ja

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen pääasialliseen kanneperusteeseen, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella rikotaan polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1) 9 artiklan 6 kohtaa, koska

ensinnäkin kyseisessä artiklassa säädetään, että polkumyyntitulli, joka koskee viejiä tai tuottajia, jotka ovat ilmoittautuneet mutta jotka eivät olleet mukana otoksessa, ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa, jolloin nollamarginaaleja ja vähimmäistason marginaaleja ei oteta huomioon. Kun riidanalaisessa asetuksessa asetetaan 15,5 %:n polkumyyntitulli SRF:lle, sillä rikotaan tätä sääntöä, koska otokseen kuuluvien osapuolien, joiden polkumyyntimarginaali ei ole nolla tai vähimmäistaso, osalta määritellyn polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo on alhaisempi kuin 15,5 %, ja

—

toiseksi kun riidanalaisessa asetuksessa edellytetään, että vievä tuottaja pyytää välivaiheen tarkastelua neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti 9 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi tilanteessa, jossa olemassa olevia polkumyyntitulleja mukautetaan samanaikaisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymisen vuoksi, siinä lisätään 9 artiklan 6 kohtaan edellytys, jota kyseisen säännöksen nimenomaisessa sanamuodossa ei ole, mikä merkitsee neuvoston säännöksenvastaista tulkintaa.

(1) EUVL 2009 L 343, s. 51 (koonnos)

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/41

Kanne 28.7.2011 — Maharishi Foundation v. SMHV

(TRANSCENDENTAL MEDITATION)

(Asia T-412/11)

2011/C 282/78

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Maharishi Foundation Ltd (St. Helier, Jersey) (edustaja: asianajaja A. Mejboom)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 24.3.2011 asiassa R 1293/2010-2 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”TRANSCENDENTAL MEDITATION” luokkiin 16, 41, 44 ja 45 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 8246647

Tutkijan päätös: Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus hylättiin koskien osaa tavaroita ja palveluita

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hyväksyttiin ja asia siirrettiin tutkimusosastolle edelleen päätettäväksi

Kanneperusteet: Kantaja esittää neljä kanneperustetta: (i) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei nimenomaisesti perustanut päätöstään yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, mutta katsoi siitä huolimatta, että merkki ”TRANSCENDENTAL MEDITATION” on yleisnimitys; (ii) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että merkiltä puuttuu erottamiskyky; (iii) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että merkki muodostuu ainoastaan merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palveluiden, joita varten tavaramerkkiä haetaan, ominaisuuksia; (iv) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että merkistä ei ole tullut käytön seurauksena erottamiskykyinen niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joille rekisteröintiä haetaan.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/42

Valitus, jonka Carlo De Nicola on tehnyt 3.8.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-49/10, De Nicola v. EIP, 28.6.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-418/11 P)

2011/C 282/79

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Carlo De Nicola (Strassen, Luxemburg) (edustaja: asianajaja L. Isola)

Muu osapuoli: Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	muuttamaan virkamiestuomioistuimen 28.6.2011 antamaa tuomiota asiassa F-49/10, joka koski

—	11.5.2011 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyvän päätöksen kumoamista siltä osin kuin EIP ei suostunut hallinnollisen menettelyn loppuun saattamiseen ja esti yrityksen riidan sovinnolliseen ratkaisemiseen hyläten implisiittisesti vaatimuksen 3 000,00 euron suuruisten sairauskulujen korvaamisesta

—	EIP:n velvoittamista korvaamaan yhtäältä 3 000,00 euron suuruiset kulut, jotka ovat aiheutuneet valittajalle hänelle määrätystä ja Italiassa annetusta laserhoidosta, ja toisaalta korot, korvaus rahan arvon alenemisesta ja oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seuraaviin perusteisiin.

Tosiseikat

1)	Valittaja katsoo, että yksi vaatimuksista on otettu vääristyneellä tavalla huomioon ja että toisesta ei ole lausuttu.

2)	Valittaja katsoo, että etuoikeutetusta asemastaan johtuen toimielin on jälleen kerran tyytynyt ilmaisemaan tietyt seikat, jotka virkamiestuomioistuin on katsonut näytetyiksi.

Kumoamisvaatimus

Valittaja vaatii kumottavaksi 11.5.2011 päivätyllä sähköpostilla valittajalle tiedoksiannetun päätöksen siltä osin kuin EIP kieltäytyi nimeämästä kolmatta lääkäriä, soveltamasta EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaista sovittelumenettelyä ja korvaamasta valittajalle 3 000,00 euron suuruisia kuluja hänelle määrätystä ja Italiassa annetusta laserhoidoista.

Virkamiestuomioistuin on katsonut, että väite, joka koski kolmannen lääkärin nimeämisestä kieltäytymistä, oli jätettävä tutkimatta, koska valittajan olisi sen mukaan pitänyt valittaa 24.3.2008 päivätystä kuvitteellisesta päätöksestä selittämättä yhteyttä, jonka se katsoi olevan riidanalaisen päätöksen ja valittajalle vastaisen päätöksen välillä, ja täsmentämättä niitä sääntöjä, joiden nojalla EIP:n asiantuntijalääkärin muuttui EIP:n hylkäämispäätökseksi.

Valittaja katsoo, ettei näkemys, joka on sisäinen toimi, ole hänelle vastainen päätös, eikä siitä voida koskaan valittaa erikseen.

Virkamiestuomioistuin on sen sijaan katsonut aiemman oikeuskäytännön kumoten, että sisäisestä toimesta on valitettava kolmen kuukauden kuluessa ja että määräaika, jonka kuluessa on nostettava kanne, alkaa kulua päivänä, jolloin työntekijä esittää vaatimuksen, riippumatta päätöksen tekemisestä tai siitä, ovatko päätöksen perustelut tiedossa.

Valittaja katsoo, ettei sellaista säännöstöä voida soveltaa, joka on tarkoitettu sovellettavaksi julkisiin toimielimiin ja jota virkamiestuomioistuin on soveltanut EIP:iin, joka toimii yksityisenä pankkina ja jonka työntekijöiden työsopimukset ovat luonteeltaan yksityisoikeudellisia. Tästä seuraa, etteivät henkilöstöön sovellettavat toimet ole luonteeltaan hallinnollisia toimia, ne eivät merkitse julkisen vallan käyttöä eivätkä ne viranomaistoimia, jolloin niihin ei sovelleta laillisuusolettamaa. Tästä syystä työntekijöitä ei voida rinnastaa virkamiehiin eikä sellaisille pankin sisäisille toimille tarvitse turvata välitöntä pysyvyyttä, joihin mikä tahansa yksityinen pankki voisi ryhtyä.

7)	Valittaja katsoo myös, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat epäloogiset, koska tuomiossa ei oteta huomioon valittajan virheen anteeksiannettavuutta ja koska siinä katsotaan valittajan olleen tietoinen toimesta, josta oli ilmoitettu ainoastaan hänen asianajajalleen.

8)	Valittaja vetoaa myös siihen, että kaikissa oikeusjärjestyksissä pätemättömästä toimesta voi valittaa milloin tahansa, eikä tällaisiin toimiin sovelleta kumoamiskelpoisiin toimiin sovellettavaa lyhyttä määräaikaa.

EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisesta sovittelumenettelystä valittaja katsoo, ettei kyse ole menettelyllisestä edellytyksestä, ja siksi virkamiestuomioistuin on virheellisesti rinnastanut sen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavaan hallinnolliseen muutoksenhakuun, joka on pakollinen ja joka rajoittaa mahdollisuutta nostaa myöhemmin kanne tuomioistuimessa.

10)

Sovittelumenettelystä kieltäytymisen osalta valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuimen päätös on lainvastainen, koska pankki ei voi missään olosuhteissa kieltäytyä tästä menettelystä.

Tästä seuraa, että kieltäytymistä ei voida oikeuttaa hyväksyttävästi millään perusteella ja että jos työntekijän vaatimus hyväksytään, pankin vastuuta on pidettävä ankarampana ja se on ehdottomasti velvoitettava korvaamaan menettelystä aiheutuneet kulut.

11)

Implisiittisestä kieltäytymisestä, joka koskee laserhoidosta aiheutuneita kuluja, De Nicola katsoo, että perustelujen puuttuminen on selvä osoitus harkintavallan väärinkäytöstä, koska korvauksen maksamisesta voidaan kieltäytyä vain kolmessa tapauksessa ja koska muodollisen toimen puuttuminen merkitsee mitättömyyttä, josta voidaan valittaa milloin tahansa.

12)	Valittaja katsoo lopuksi, että virkamiestuomioistuimen päätöstä olla lausumatta asiasta, koska sillä ei ole ollut tiedossaan asian kannalta tarpeellisia seikkoja, on pidettävä myös lainvastaisena.

Vaatimus asiaan liittyvien kulujen korvaamisesta

13)

Virkamiestuomioistuin katsoi, ettei vaatimusta voida ottaa tutkittavaksi lis pendens -vaikutuksen vuoksi, vaikka lis pendens -vaikutuksesta ei ole säännöksiä työjärjestyksessä. Valittajan mukaan virkamiestuomioistuin ei ole selittänyt, miten sellaiset vaatimukset voivat olla identtisiä, joista toinen on esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa vireillä olevassa asiassa ja toinen muutoksenhakuasteessa vireillä olevassa asiassa eikä sitä, miten — ja kenen toimesta — päätöksen perusteena olevat tosiseikat on esitetty.

14)	Valittaja katsoo lopuksi, että valituksen hyväksyminen ja valituksenalaisen tuomion muuttaminen merkitsevät, että sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhausta aiheutuneita kuluja koskeva vaatimus ratkaistaan uudelleen.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/43

Kanne 29.7.2011 — Ellinika Touristika Akinita v. komissio

(Asia T-419/11)

2011/C 282/80

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Ellinika Touristika Akinita A.E. (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja N. Fragkakis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	hyväksymään kanteen kokonaisuudessaan

—	kumoamaan komission riidanalaisen päätöksen, joka on osoitettu Helleenien tasavallalle

—	velvoittamaan maksamaan takaisin minkä tahansa suoraan tai epäsuorasti kantajalta riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi ”takaisinperityn” summan korkoineen

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii tällä kanteella 24.5.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 3504 lopullinen, joka koskee tietyille Kreikan kasinoille myönnettyä valtiontukea [N:o C16/2010 (ex NN 22/2010, ex CP 318/2009)] ja jonka Helleenien tasavalta pani täytäntöön, kumoamista

Kanteensa tueksi kantaja esittää seuraavat kumoamisperusteet.

Ensimmäinen kumoamisperuste perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen sekä puutteellisiin perusteluihin SEUT 296 artiklan vastaisesti. Erityisesti (i) kyseessä olevalla toimenpiteellä ei varmisteta taloudellista etua Parnithan ja Korfun kasinoille valtion varojen siirrolla, (ii) se ei ole luonteeltaan valikoiva eikä (iii) sillä voida vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä sillä vääristetä tai uhata vääristää kilpailua.

Toinen kumoamisperuste perustuu EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen. Erityisesti: (i) sääntöjenvastainen valtiontuki voidaan periä takaisin yksinomaan varsinaisilta tuensaajilta ja (ii) kyseessä olevasta toimenpiteestä varsinaisesti hyötyvät (kasinoiden asiakkaat) eivät ole samoja henkilöitä, joille takaisinperimismääräys on osoitettu (Korfun, Parnithan ja Thessalonikin kasinot) ja jotka eivät veloittaneet pääsylippujen hintaa.

Kolmas kumoamisperuste perustuu kyseisen asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen. Kyseessä olevan tuen takaisinperiminen on ristiriidassa (i) luottamuksensuojan periaatteen ja (ii) suhteellisuusperiaatteen kanssa.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/44

Kanne 6.8.2011 — Qualitest FZE v. neuvosto

(Asia T-421/11)

2011/C 282/81

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Qualitest FZE (Dubai, Yhdistyneet Arabiemiraatit) (edustajat: lakimies Catrain González, barrister E. Wright ja barrister H. Zhu)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 23.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 503/2011 (EUVL L 136, s. 26) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.5.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/299/YUTP (EUVL L 136, s. 65) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole noudattanut sillä SEUT 296 artiklan mukaan olevaa velvollisuutta perustella kantajan sisällyttäminen riidanalaisiin toimiin.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että koska vastaaja ei ole perustellut riidanalaisia toimia, se on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia, koska

—	perustelujen puuttuminen estää kantajaa esittämästä tehokkaasti käsityksensä kantajaa vastaan esitetyistä tiedoista tai aineistosta ja

—	tämä puute merkitsee vastaajan velvoitteiden perustavanlaatuista rikkomista riidanalaisten tointen osalta ja tekee niistä pätemättömiä siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä todetessaan, että kantaja osallistui komponenttien hankkimiseen Iranin ydinohjelmaa varten ja että oikeudelliset edellytykset kantajan sisällyttämiselle täyttyivät.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/44

Kanne 4.8.2011 — Cementos Molins v. komissio

(Asia T-424/11)

2011/C 282/82

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Cementos Molins, SA (Sant Vicenç dels Horts, Espanja) (edustajat: asianajajat C. Fernández Vicién, I. Moreno-Tapia Rivas ja M. López Garrido)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklan perusteella unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07), Espanjan soveltama, 12.1.2011 tehdyn komission päätöksen. (1)

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen.

—

Kantajan mukaan päätös on ristiriidassa SEUT 107 artiklan kanssa siltä osin kuin siinä todetaan, että TRLIS (Texto Refundido de la Ley sobre el Impuesto de Sociedades; Espanjan yhtiöverolaki) 12 §:n 5 momenttiin perustuva omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaaminen kuluksi on sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Kantaja väittää, että mainittu liikearvon kirjaaminen kuluksi ei merkitse edun saamista, sillä ei vaikuteta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä se ole valikoivaa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin luottamuksensuojan periaatteen yhteydessä.

—	Tämä peruste jakautuu kahteen osaan, joista kumpikin koskee riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa luottamuksensuojalle vahvistettua ajanjaksoa.

—

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa: luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen. Kantaja väittää, että luottamuksensuojalla olisi suojeltava tukien takaisin perimiseltä kaikkia tuensaajia riidanalaisen päätöksen julkaisemispäivään asti, koska menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen julkaiseminen ei riitä kumoamaan sitä perusteltua luottamusta, joka syntyy Euroopan komission ilmoituksista Euroopan parlamentille.

—

Toisen kanneperusteen toinen osa: toissijaisesti luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyönti. Kantaja katsoo, että Euroopan komissio on virheellisesti sulkenut luottamuksensuojan ajanjakson ulkopuolelle kokonaisuudessaan päivän, jona riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn aloittamisesta tehty päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ensinnäkin unionin oikeuden mukaan määräajan viimeistä päivää on kokonaisuudessaan pidettävä tämän määräajan osana, ja toiseksi tämän päivän sulkeminen luottamuksensuojan ajanjakson ulkopuolelle riidanalaisen päätöksen määräysosassa on ristiriidassa päätöksen perustelujen kanssa.

Kolmas kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen luottamuksensuojan periaatteen yhteydessä.

—	Kantaja väittää, että on suhteetonta, että komissio vaatii luottamuksensuojan periaatteen soveltamiseksi riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisessa tapauksessa, että rajat ylittäville yritysten yhdistymisille voidaan osoittaa selviä oikeudellisia esteitä.

(1) EUVL L 135, 21.5.2011, s.1.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/45

Kanne 3.8.2011 — Helleenien tasavalta v. komissio

(Asia T-425/11)

2011/C 282/83

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: P. Milonopoulos ja K. Boskovits)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja esittää seuraavat kumoamisperusteet.

Ensimmäinen kumoamisperuste: valtiontuen käsitettä koskevan SEUT 107 artiklan 1 kohdan virheellinen tulkinta.

Täsmällisemmin todettuna kantaja väittää, että vastaaja olettaa virheellisesti, että tiettyjen kasinoiden pääsylipun alhaisempi hinta merkitsi niille etua valtion tulojen vähenemisen vuoksi. Tuen oletetut saajat eivät myöskään ole vastaavassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa muihin Kreikassa toimiviin kasinoihin nähden, vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei ole eikä kilpailu sisämarkkinoilla vääristy.

Toinen kumoamisperuste: epäasianmukaiset, puutteelliset ja ristiriitaiset perustelut valtiontuen osoittamiseksi.

Kantaja huomauttaa erityisesti, että perustelut ovat ristiriitaiset, koska niissä katsotaan, että pääsylipun alhaisempi hinta voi lisätä kyseessä olevien kasinojen asiakkaiden määrää, ja kiistetään samanaikaisesti se, että valtion tulot kasvavat asiakkaiden määrän lisääntymisen vuoksi. Perustelut ovat niin ikään puutteelliset saatua etua koskevien todisteiden ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisen osoittamisen osalta, ja ne ovat selvästi virheelliset toimenpiteen valikoivuutta koskevien todisteiden osalta.

Kolmas kumoamisperuste: Tuen takaisinperimisellä rikotaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 (1) 14 artiklaa.

Täsmällisemmin todettuna kantaja väittää, että tukea ei peritä varsinaisilta tuensaajilta eli niiden kasinoiden asiakkailta, jotka ovat alentaneet pääsylipun hintaa. Takaisinperintä on myös ristiriidassa luottamuksensuojan yleisen periaatteen kanssa Kreikan ylimmän hallintotuomioistuimen oikeuskäytännön ja vastaajan käyttäytymisen vuoksi, ja se on niin ikään ristiriidassa yleisen suhteellisuusperiaatteen kanssa, koska sillä asetetaan suhteeton ja perusteeton taakka tuen oletetuille saajille ja vahvistetaan niiden kasinoiden kilpailuasemaa, joiden pääsylipun hinta on 12 euroa.

4)	Neljäs kumoamisperuste: Vastaaja laski takaisinperittävät summat virheellisesti. Kantaja väittää, että vastaaja ei kykene laskemaan täsmällisesti tuensaajien oletettua etua eikä se ota huomioon vaikutusta, joka alhaisemmalla pääsylipun hinnalla oli tai olisi voinut olla kysyntään.

(1) EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1)

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/46

Kanne 1.8.2011 — Maharishi Foundation v. SMHV

(MÉDITATION TRANSCENDANTALE)

(Asia T-426/11)

2011/C 282/84

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Maharishi Foundation Ltd (St. Helier, Jersey) (edustaja: asianajaja A. Meijboom)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 6.4.2011 asiassa R 1294/2010-2 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”MÉDITATION TRANSCENDANTALE” luokkiin 16, 35, 41, 44 ja 45 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 8246704

Tutkijan päätös: Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus hylättiin koskien osaa tavaroita ja palveluita

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hyväksyttiin ja asia palautettiin tutkimusosastolle edelleen päätettäväksi

Kanneperusteet: Kantaja esittää neljä kanneperustetta: (i) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei nimenomaisesti perustanut päätöstään yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, mutta katsoi siitä huolimatta, että merkki ”MÉDITATION TRANSCENDANTALE” on yleisnimitys; (ii) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että merkiltä puuttuu erottamiskyky; (iii) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että merkki muodostuu yksinomaan merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palveluiden, joita varten tavaramerkkiä haetaan, ominaisuuksia; (iv) neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että merkistä ei ole tullut käytön seurauksena erottamiskykyinen niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joille rekisteröintiä haetaan.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/46

Kanne 4.8.2011 — Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA v. komissio

(Asia T-429/11)

2011/C 282/85

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (Bilbao, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Ruiz Calzado, M. Núñez-Müller ja J. Domínguez Pérez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdan

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 4 artiklan tai muuttamaan sen laajuutta esitetyllä tavalla

—	velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä oleva kanne on nostettu komission 12.1.2011 tekemästä päätöksestä K(2010) 9566 lopull. (nro 45/07, ex NN 51/2007, ex CP 9/2007), joka koskee Espanjan soveltamaa omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamista kuluksi (jäljempänä päätös).

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan rikkomiseen, koska riidanalaisen päätöksen mukaan Espanjan kodifioidun yhtiöverolain 12 §:n 5 momentti merkitsee valtiontukea sillä perusteella, että siinä sallitaan omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaaminen kuluksi, kun on kyse yhteisön ulkopuolisista hankinnoista.

Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja menettelytapavirheeseen sillä perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että jotta voidaan katsoa, että tietty toimenpide merkitsee kokonaisuudessaan kiellettyä valtiontukea, on riittävää, että kyseisen toimenpiteen täytäntöönpano luo sellaisia tilanteita, joissa voidaan katsoa olevan kyse tuista.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että päätöksessä todetaan, että i) toimenpide merkitsee kokonaisuudessaan lainvastaista tukea, mukaan lukien suhteessa sellaisiin maihin kuin Kiina tai Intia tai muihin maihin, joiden osalta on todettu tai voidaan todeta ilmeisiä oikeudellisia esteitä rajat ylittäville yritysjärjestelyille ja että ii) toimenpide merkitsee yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea kokonaisuudessaan, myös siltä osin kuin siinä sallitaan omistusosuuden hankkimisesta johtuvan rahallisen liikearvon kirjaaminen kuluksi, kun on kyse on enemmistöosakkuuden hankkiminen unionin ulkopuolella sijaitsevista ulkomaisista yhtiöistä.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamiseen sillä perusteella, että komissio on poikennut välitöntä verotusta koskevan tiedonannon suosituksista ja hallinnollisesta käytännöstään.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, ettei komissio ole tarkistanut yhteisön rajat ylittävien yrityssulautumisten käytännön esteiden täsmällistä laajuutta.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja arviointivirheeseen siltä osin kuin on kyse sen luottamuksensuojan laajuudesta, joka päätöksessä hyväksytään.

7)	Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu päätöksen puutteellisiin perusteluihin.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/47

Kanne 4.8.2011 — Telefónica v. komissio

(Asia T-430/11)

2011/C 282/86

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Telefónica, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Ruiz Calzado, M. Núñez-Müller ja J. Domínguez Pérez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan

—	toissijaisesti kumoamaan osittain päätöksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdan

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 4 artiklan tai muuttamaan sitä tarvittavalla tavalla

—	velvoittamaan komission korvaamaan kokonaisuudessaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 tehtyä komission päätöstä asiassa nro C 45/2007 (ex NN 51/2007, ex CP 9/2007).

Perusteet ja pääasialliset perustelut on jo esitetty asiassa T-429/11, BBVA vastaan komissio.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/47

Kanne 4.8.2011 — Iberdrola SA v. Euroopan komissio

(Asia T-431/11)

2011/C 282/87

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Iberdrola SA (Bilbao, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Ruiz Calzado, M. Núñez-Müller ja J. Domínguez Pérez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdan

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 4 artiklan tai tarvittaessa muuttamaan sen sisältöä, ja

—	velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee Espanjan soveltamasta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi asiassa C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) 12.1.2011 tehtyä Euroopan komission päätöstä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-429/11, BBVA v. komissio.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/48

Kanne 3.8.2011 — Europäisch-Iranische Handelsbank v. neuvosto

(Asia T-434/11)

2011/C 282/88

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Europäisch-Iranische Handelsbank AG (Hampuri, Saksa) (edustajat: solicitor S. Gadhia ja solicitor S. Ashley, asianajaja H. Hohmann, D. Wyatt, Queen's Councel, ja barrister R. Blakeley)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan neuvoston päätöksen 2011/299/YUTP (1) liitteessä I olevan B taulukon 1 kohdan siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	kumoamaan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 503/2011 (2) liitteessä I olevan B taulukon 1 kohdan siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	toteamaan, että neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (3) 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa kantajaan

—	toteamaan, että neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (4) 16 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa kantajaan ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on rikkonut menettelymääräyksiä, koska

—	se ei antanut asianmukaisia, täsmällisiä ja riittäviä perusteluita ja

—	se ei kunnioittanut puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

Toinen kanneperuste, joka perustuu vastaajan ilmeiseen arviointivirheeseen silloin kun se määritteli, täyttyivätkö edellytykset kantajan nimeämiseen riidanalaisissa toimenpiteissä, koska ne toimet, joiden perusteella kantaja ilmeisesti on nimetty, olivat joko toimivaltaisen kansallisen viranomaisen (Saksan keskuspankki) hyväksymiä tai sen ohjeistuksen mukaisia.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut kantajan perusteltua luottamusta siihen, että sille ei voitaisi määrätä seuraamuksia rajoittavilla toimenpiteillä, jotka koskevat sellaista toimintaa, jonka toimivaltainen kansallisen viranomainen on hyväksynyt. Toissijaisesti sillä, että kantajalle on tässä tilanteessa määrätty seuraamuksia, on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta ja kantajan oikeutta hyvään hallintoon.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan nimeäminen loukkaa sen omistusoikeutta ja/tai sen oikeutta harjoittaa liiketoimintaa sekä on ilmeisellä tavalla suhteellisuusperiaatteen vastainen.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että mikäli se toimivalta, jonka perusteella vastaaja vaikuttaa toimineen, on velvoittavaa, se on suhteellisuusperiaatteen vastaisena lainvastaista.

(1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.5.2011 annettu neuvoston päätös 2011/299/YUTP (EUVL L 136, s. 65).

(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta

23.5.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 503/2011 (EUVL L 136, s. 26).

(3) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös (EUVL L 195, s. 39).

(4) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1).

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/50

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 5.7.2011 — V v. parlamentti

(Asia F-46/09) (1)

(Henkilöstö - Sopimussuhteinen toimihenkilö - Palvelukseen ottamisesta koskevat edellytykset - Fyysinen soveltuvuus - Työhöntulotarkastus - Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä - Potilastietojen salassapito - Potilastietojen siirtäminen toimielinten välillä - Oikeus nauttia yksityisyyden suojaa)

2011/C 282/92

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: V (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat É. Boigelot ja S. Woog)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: K. Zejdová ja S. Seyr)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Euroopan tietosuojavaltuutettu (asiamiehet: V. Pérez Asinari ja H. Kranenborg)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä fyysisestä soveltumattomuudesta 18.12.2008 tehdyn lääkärinlausunnon ja toisaalta kantajalle aikaisemmin tehdyn työtarjouksen peruuttamisen kumoamista koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kumotaan 19.12.2008 tehty päätös, jolla Euroopan parlamentti peruutti työtarjouksen, jonka se oli tehnyt V:lle.

2)	Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan V:lle 25 000 euron suuruinen summa.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

5)	Euroopan tietosuojavaltuutettu, väliintulija, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 11, 16.1.2010, s. 40.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/50

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.7.2011 — Gozi v. komissio

(Asia F-116/10) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Avustamisvelvollisuus - Henkilöstösääntöjen 24 artikla - Sellaisten asianajokulujen korvaaminen, jotka ovat aiheutuneet kansallisessa tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäyntimenettelystä)

2011/C 282/93

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Sandro Gozi (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja G. Passalacqua)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja J. Baquero Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamisvaatimus päätöksestä, jolla hylättiin kantajalle kansallisessa tuomioistuimessa käydystä rikosoikeudenkäynnistä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sandro Gozi vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 55, 19.2.2011, s. 38.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/50

Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 5.7.2011 — Coedo Suárez v. neuvosto

(Asia F-73/10) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Vahingonkorvauskanne - Vahingonkorvausvaatimuksen implisiittinen hylkäyspäätös, jota seurasi kyseisen vaatimuksen eksplisiittinen hylkäyspäätös - Implisiittistä päätöstä kohtaan ensin käytetyn valituskeinon myöhästyminen - Tutkimatta jättäminen)

2011/C 282/94

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Angel Coedo Suárez (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues, A. Blot ja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: K. Zieleśkiewicz ja M. Bauer)

Oikeudenkäynnin kohde

Vastaajan päätöksen, jolla hylätään kantajan vahingonkorvausvaatimus ja vaatimus aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamisesta, kumoamisvaatimus.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Euroopan unionin neuvosto vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 301, 6.11.2010, s. 63.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/51

Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 5.7.2011 — Alari v. parlamentti

(Asia F-38/11) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Ylentäminen - Ylennyskierros 2009 - Siirtyminen toimielimestä toiseen sen ylennyskierroksen aikana, jona virkamies olisi ylennetty alkuperäisessä toimielimessään - Siirretyn virkamiehen ylentämisestä päättämiseen toimivaltainen toimielin)

2011/C 282/95

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Gianluigi Alari (Bertrange, Luxemburg) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J. N. Louis ja É. Marchal)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: S. Alves ja M. Ecker)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota päätös olla ylentämättä kantajaa vuoden 2009 ylennyskierroksella.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen perusteet selvästi puuttuvat.

2)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 179, 18.6.2011, s. 22.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/51

Kanne 12.7.2011 — ZZ v. komissio

(Asia F-66/11)

2011/C 282/97

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Rodriguez, A. Blot ja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kilpailun ”EPSO/AST/111/10 (AST 1)” valintalautakunnan puheenjohtajan sen päätöksen kumoaminen, jolla kantaja jätettiin kutsumatta arvioitavaksi.

Vaatimukset

—

Ensisijaisesti

—	se 7.4.2011 tehty päätös on kumottava, jolla kantajalta evättiin oikeus osallistua kilpailun ”EPSO/AST/111/10 — Palkkaluokan AST 1 sihteerit” arviointiin;

—	tämän perusteella on todettava, että kantaja on otettava uudelleen mainitulla kilpailulla käynnistettyyn palvelukseenottomenettelyyn järjestämällä tarvittaessa uusi arviointi;

—

jos ensisijaista vaatimusta ei hyväksytä (mikä ei kantajan mukaan ole mahdollista) vastaaja on toissijaisesti velvoitettava maksamaan korvauksena aineellisesta vahingosta summa, jonka määräksi vahvistetaan alustavasti ja kohtuuden mukaisesti 20 000 euroa, laillisine viivästyskorkoineen ratkaisun antamispäivästä lukien;

—	vastaaja on joka tapauksessa velvoitettava maksamaan korvauksena henkisestä kärsimyksestä summa, jonka määräksi vahvistetaan alustavasti ja kohtuuden mukaisesti 20 000 euroa, laillisine viivästyskorkoineen ratkaisun antamispäivästä lukien:

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/52

Kanne 15.7.2011 — ZZ v. komissio

(Asia F-68/11)

2011/C 282/98

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Rodrigues, A. Blot ja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Komission päätöksen päättää kantajan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus kumoaminen.

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuin

—	kumoaa komission sopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 30.9.2010 tekemän päätöksen, jolla hänen toistaiseksi voimassa oleva työsopimuksensa päätettiin

—	ja sikäli kuin on tarpeen: kumoaa komission sopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 14.4.2011 tekemän päätöksen, jolla hylättiin valitus, joka oli tehty 23.12.2010 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/52

Kanne 20.7.2011 — ZZ v. tilintarkastustuomioistuin

(Asia F-69/11)

2011/C 282/99

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan tilintarkastustuomioistuin

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sen tilintarkastustuomioistuimen päätöksen kumoaminen, jolla kantaja jätettiin nimittämättä henkilöstöasioiden johtajan virkaan ja kyseiseen virkaan nimitettiin toinen hakija.

Vaatimukset

—	Tilintarkastustuomioistuimen päätös nimittää toinen henkilö henkilöstöasioiden johtajan virkaan ja päätös olla nimittämättä kantajaa kyseiseen virkaan on kumottava;

—	valituksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava tarvittavilta osin;

—	tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava korvaamaan aiheutunut aineellinen vahinko, joka muodostuu riidanalaisiin päätöksiin liittyvien taloudellisten etuuksien (myös siltä osin kuin on kyse urasta ja eläkeoikeuksista) menettämisestä ja näin ollen maksamaan kyseiset etuudet 1.1.2001 alkaen;

—	tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava maksamaan symbolisesti yhden euron suuruinen summa korvauksena henkisestä kärsimyksestä;

—	tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 282/53

Kanne 25.7.2011 — ZZ v. komissio

(Asia F-73/11)

2011/C 282/101

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Rodrigues, C. Bernard-Glanz ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Päätöksen, olla hyväksymättä kantajaa avoimen kilpailun EPSO/AD/181/10 arviointikeskusvaiheeseen, kumoaminen.

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuin

—	kumoaa European Personnel Selection Officen (jäljempänä EPSO) 20.8.2010 ja 15.9.2010 tekemän päätöksen, jossa ilmoitettiin kantajalle, ettei häntä ole hyväksytty avoimen kilpailun EPSO/AD/181/10 arviointikeskusvaiheeseen

—	tarvittaessa kumoaa myös EPSOn 15.4.2011 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan 10.11.2010 tekemä valitus edellä mainitusta päätöksestä

—	määrää vastaavasti, että kantaja osallistuu edelleen valintamenettelyyn; tarvittaessa on järjestettävä uusi koekierros

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.282.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 282

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 24. syyskuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2011/C 282/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 269, 10.9.2011	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2011/C 282/02	Asia C-308/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 20.6.2011 — Chemische Fabrik Kreussler & Co. GmbH v. John O. Butler GmbH	2

2011/C 282/03	Asia C-310/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistyneet kuningaskunnat) on esittänyt 20.6.2011 — Grattan plc v. The Commissioners of Her Majesty’s Revenue	2

2011/C 282/04	Asia C-321/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil de A Coruña (Espanja) on esittänyt 28.6.2011 — Germán Rodríguez Cachafeiro ja María de los Reyes Martínez-Reboredo Varela-Villamor v. Iberia Líneas Aéreas de España S.A.	3

2011/C 282/05	Asia C-323/11: Kanne 22.6.2011 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta	3

2011/C 282/06	Asia C-324/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Legfelsőbb Bíróság (Unkari) on esittänyt 29.6.2011 — Gábor Tóth v. Nemzeti Adó-és Vámhivatal Észak-magyarországi Regionális Adó Főigazgatósága, Adó-és Pénzügyi Ellenőrzési Hivatal Hatósági Főosztály Észak-magyarországi Kiheleyezett Hatósági Osztályn oikeudellinen seuraaja	3

2011/C 282/07	Asia C-331/11: Kanne 30.6.2011 — Euroopan komissio v. Slovakian tasavalta	4

2011/C 282/08	Asia C-334/11 P: Valitus, jonka Lancôme parfums et beauté & Cie on tehnyt 29.6.2011 asiassa T-466/08, Lancôme parfums et beauté & Cie v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 14.4.2011 annetusta tuomiosta	4

2011/C 282/09	Asia C-348/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’instance de Paris (Ranska) on esittänyt 4.7.2011 — Thomson Sales Europe SA v. Administration des douanes (Direction Nationale du Renseignement et des Enquêtes douanières)	5

2011/C 282/10	Asia C-349/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Liège (Belgia) on esittänyt 4.7.2011 — Auditeur du travail v. Yangwei SPRL	5

2011/C 282/11	Asia C-350/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 4.7.2011 — Argenta Spaarbank NV v. Belgian valtio	6

2011/C 282/12	Asia C-351/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechbank van eerste aanleg te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 4.7.2011 — KGH Belgium NV v. Belgian valtio	6

2011/C 282/13	Asia C-354/11: Valitus, jonka Maurice Emram on tehnyt 6.7.2011 asiassa T-187/10, Emram v. SMHV, 10.5.2011 annetusta tuomiosta	7

2011/C 282/14	Asia C-355/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 6.7.2011 — G. Brouwer v. Staatssecretaris van Economische Zaken, Landbouw en Innovatie	8

2011/C 282/15	Asia C-360/11: Kanne 8.7.2011 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta	8

2011/C 282/16	Asia C-361/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Haarlem (Alankomaat) on esittänyt 8.7.2011 — Hewlett-Packard Europe BV v. Inspecteur van de Belastingdienst/Douane West, kantoor Hoofddorp Saturnusstraat	9

2011/C 282/17	Asia C-362/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Judicial de Santa Maria de Feira (Portugali) on esittänyt 8.7.2011 — Serafim Comes Oliveira v. Lusitânia — Companhia de Seguros, SA	9

2011/C 282/18	Asia C-365/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de Pequena Instância Cível de Lisboa (Portugali) on esittänyt 8.7.2011 — João Nuno Esteves Coelho dos Santos v. TAP Portugal	10

2011/C 282/19	Asia C-367/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Belgia) on esittänyt 11.7.2011 — Déborah Prete v. Office national de l’emploi	10

2011/C 282/20	Asia C-368/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Santa Maria Capua Vetere (Italia) on esittänyt 11.7.2011 — Rikosoikeudenkäynti Raffaele Arrichielloa vastaan	11

2011/C 282/21	Asia C-369/11: Kanne 12.7.2011 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta	11

2011/C 282/22	Asia C-371/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Beroeb te Gent (Belgia) on esittänyt 13.7.2011 — Punch Graphix Prepress Belgium NV v. Belgian valtio	11

2011/C 282/23	Asia C-372/11 P: Valitus, jonka Power-One Italy SpA on tehnyt 14.7.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-489/08, Power-One Italy SpA v. Euroopan komissio, 24.5.2011 antamasta määräyksestä	12

2011/C 282/24	Asia C-374/11: Kanne 13.7.2011 — Euroopan komissio v. Irlanti	13

2011/C 282/25	Asia C-375/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour constitutionnelle (Belgia) on esittänyt 15.7.2011 — Belgacom SA, Mobistar SA ja KPN Group Belgium SA v. Belgian valtio	13

2011/C 282/26	Asia C-384/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Brussel (Belgia) on esittänyt 19.7.2011 — Tate & Lyle Investment Ltd v. Belgian valtio ja Syral Belgium NV	14

2011/C 282/27	Asia C-392/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier-Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 25.7.2011 — Field Fisher Waterhouse LLP v. Commissioners forHer Majesty’s Revenue and Custom	14

2011/C 282/28	Asia C-393/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 25.7.2011 — Autorità per l’energia elettrica e il gas v. Antonella Bertazzi ym.	15

2011/C 282/29	Asia C-396/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Constanța (Romania) on esittänyt 27.7.2011 — rikosoikeudenkäynti Ciprian Vasile Radua vastaan	15

	Unionin yleinen tuomioistuin
2011/C 282/30	Asia T-264/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Tecnoprocess v. komissio ja unionin Marokon edustusto (Laiminlyöntikanne — Kehotus ratkaisun tekemiseksi — Tutkimatta jättäminen — Vahingonkorvauskanne — Syy-yhteys — Vahinko — Selvästi täysin perusteeton kanne)	17

2011/C 282/31	Asia T-275/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.7.2011 — Sepracor Pharmaceuticals v. komissio (Kumoamiskanne — Ihmisille tarkoitetut lääkkeet — Vaikuttava aine eszopiclone — Markkinoille saattamista koskeva lupa — Sen katsominen, ettei kyse ole uudesta vaikuttavasta aineesta — Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena — Tutkimatta jättäminen)	17

2011/C 282/32	Asia T-351/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.7.2011 — Acetificio Marcello de Nigris v. komissio (Kumoamiskanne — Suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröinti — Toimi ei koske kantajaa erikseen — Tutkimatta jättäminen)	17

2011/C 282/33	Asia T-367/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Tecnoprocess v. komissio (Laiminlyöntikanne — Kehotus ratkaisun tekemiseksi — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen — Vahingonkorvauskanne — Syy-yhteys — Selvästi täysin perusteeton kanne)	18

2011/C 282/34	Asia T-403/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Tecnoprocess v. komissio (Vahingonkorvauskanne — Perusteeton etu — Kannekirjelmä — Muotovaatimukset — Tutkimatta jättäminen)	18

2011/C 282/35	Asia T-454/09 P: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.6.2011 — van Arum v. parlamentti (Muutoksenhaku — Henkilöstö — Virkamiehet — Arviointi — Arviointikertomus — Arviointivuosi 2005 — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)	18

2011/C 282/36	Asia T-4/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Al Saadi v. komissio (Kantajan kuolema — Oikeudenhaltijat eivät ole jatkaneet asian ajamista — Lausunnon antaminen raukeaa)	19

2011/C 282/37	Asia T-13/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2011 — Goutier v. SMHV — Rauch (ARANTAX) (Yhteisön tavaramerkki — Väite — Väitteen peruuttaminen — Lausunnon antaminen asiassa ratkeaa)	19

2011/C 282/38	Asia T-252/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.6.2011 — Cross Czech v. komissio (Kumoamiskanne — Tutkimusta ja teknistä kehitystä koskeva kuudes puiteohjelma — Kirje, jossa vahvistetaan ne toteamukset, jotka on tehty tilintarkastuskertomuksessa, sekä ilmoitetaan menettelyn jatkosta — Kyseinen kirje liittyy sopimussuhteeseen eikä se ole päätös — Tutkimatta jättäminen)	19

2011/C 282/39	Asia T-366/10 P: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.7.2011 — Marcuccio v. komissio (Valitus — Henkilöstö — Virkamiehet — Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — oikeudenkäyntikulujen korvaaminen — Rinnakkaiseen oikeussuojakeinoon perustuva väite — Menettelyvirheet — Puolustautumisoikeudet — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)	20

2011/C 282/40	Asia T-393/10 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 13.4.2011 — Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Komission päätös, jolla määrätään sakko — Pankkitakaus — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus)	20

2011/C 282/41	Asia T-398/10 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 15.7.2011 — Fapricela v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Komission päätös, jolla määrätään sakko — Pankkitakaus — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Taloudellinen vahinko — Poikkeuksellisia olosuhteita koskeva vaatimus ei täyty — Kiireellisyysvaatimus ei täyty)	20

2011/C 282/42	Asia T-450/10 P: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 18.7.2011 — Marcuccio v. komissio (Muutoksenhaku — Henkilöstö — Virkamiehet — Kohtuullinen määräaika vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle — Myöhästyminen — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)	21

2011/C 282/43	Asia T-451/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.7.2011 — Fuchshuber Agrarhandel v. komissio (Vahingonkorvauskanne — Yhteinen maatalouspolitiikka — Pysyvät tarjouskilpailut viljojen myymiseksi uudelleen sisämarkkinoilla — Komission valvontavalta — Yksityisille oikeuksia antavan oikeussäännön ilmeinen rikkominen — Selvästi täysin perusteeton kanne)	21

2011/C 282/44	Asia T-142/11: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2011 — SIR v. neuvosto (Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Norsunluurannikon tilanteen vuoksi toteutetut rajoittavat toimenpiteet — Poistaminen kyseessä olevien henkilöiden luettelosta — Kumoamiskanne — Lausunnon antamisen raukeaminen)	21

2011/C 282/45	Asia T-160/11: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2011 — Petroci v. neuvosto (Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Norsunluurannikon tilanteen vuoksi toteutetut rajoittavat toimenpiteet — Poistaminen kyseessä olevien henkilöiden luettelosta — Kumoamiskanne — Lausunnon antamisen raukeaminen)	22

2011/C 282/46	Asia T-187/11 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 14.7.2011 — Trabelsi ym. v. neuvosto (Väliaikainen oikeussuoja — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet — Varojen jäädyttäminen — Täytäntöönpanon lykkäämistä ja välitoimia koskeva hakemus — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	22

2011/C 282/47	Asia T-213/11 P(I): Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.7.2011 — Collège des représentants du personnel de la BEI ym. v. Bömcke (Valitus — Henkilöstö — Väliintulopyyntö virkamiestuomioistuimessa — Määräajan laskeminen — Myöhässä esitetty väliintulopyyntö)	23

2011/C 282/48	Asia T-292/11 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — Cemex ym. v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Tietojensaantipyyntö — Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	23

2011/C 282/49	Asia T-293/11 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — Holcim (Deutschland) ja Holcim v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Tietojensaantipyyntö — Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	23

2011/C 282/50	Asia T-296/11 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — Cementos Portland Valderrivas v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Tietojensaantipyyntö — Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	24

2011/C 282/51	Asia T-302/11 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.7.2011 — HeidelbergCement v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Tietojensaantipyyntö — Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	24

2011/C 282/52	Asia T-317/11 P: Valitus, jonka Ioannis Vakalis on tehnyt 14.6.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-38/10, Vakalis v. komissio, 13.4.2011 antamasta tuomiosta	24

2011/C 282/53	Asia T-340/11: Kanne 23.6.2011 — Régie Networks ja NRJ Global v. komissio	25

2011/C 282/54	Asia T-359/11: Kanne 7.7.2011 — Makhlouf v. neuvosto	25

2011/C 282/55	Asia T-364/11: Kanne 12.7.2011 — Arla Foods v. SMHV — Artax (Lactofree)	26

2011/C 282/56	Asia T-365/11 P: Valitus, jonka AO on tehnyt 5.7.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-45/10, AO v. komissio, 4.4.2011 antamasta määräyksestä	27

2011/C 282/57	Asia T-367/11: Kanne 4.7.2011 — Lyder Enterprises v. CPVO — Liner Plants NZ (1993) (Southern Splendour)	28

2011/C 282/58	Asia T-368/11: Kanne 8.7.2011 — Polyelectrolyte Producers Group ym. v. komissio	28

2011/C 282/59	Asia T-369/11: Kanne 5.7.2011 — Diadikasia Symbouloi Epicheiriseon v. komissio ym.	29

2011/C 282/60	Asia T-380/11: Kanne 15.7.2011 — Palirria Souliotis v. komissio	29

2011/C 282/61	Asia T-382/11: Kanne 15.7.2011 — Pigui v. komissio	30

2011/C 282/62	Asia T-383/11: Kanne 21.7.2011 — Makhlouf v. neuvosto	30

2011/C 282/63	Asia T-384/11: Kanne 22.7.2011 — Safa Nicu Sepahan v. neuvosto	31

2011/C 282/64	Asia T-385/11: Kanne 21.7.2011 — BP Products North America v. neuvosto	32

2011/C 282/65	Asia T-387/11: Kanne 22.7.2011 — Nitrogénművek Vegyipari v. komissio	32

2011/C 282/66	Asia T-388/11: Kanne 22.7.2011 — Deutsche Post v. komissio	33

2011/C 282/67	Asia T-389/11: Kanne 18.7.2011 — Guccio Gucci v. SMHV — Chang Qing Qing (GUDDY)	34

2011/C 282/68	Asia T-393/11: Kanne 26.7.2011 — Masottina v. SMHV — Bodegas Cooperativas de Alicante (CA' MARINA)	35

2011/C 282/69	Asia T-395/11: Kanne 26.7.2011 — Elti v. Euroopan unionin Montenegron edustusto	35

2011/C 282/70	Asia T-397/11: Kanne 26.7.2011 — Symfiliosi v. FRA	36

2011/C 282/71	Asia T-399/11: Kanne 29.7.2011 — Banco Santander ja Santusa v. komissio	36

2011/C 282/72	Asia T-400/11: Kanne 29.7.2011 — Altadis v. komissio	37

2011/C 282/73	Asia T-401/11 P: Valitus, jonka Livio Missir Mamachi di Lusignano on tehnyt 27.7.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-50/09, Livio Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 12.5.2011 antamasta tuomiosta	38

2011/C 282/74	Asia T-402/11: Kanne 29.7.2011 — Preparados Alimenticios del Sur v. komissio	39

2011/C 282/75	Asia T-405/11: Kanne 29.7.2011 — Axa Mediterranean v. komissio	40

2011/C 282/76	Asia T-406/11: Kanne 29.7.2011 — Prosegur Compañia de Seguridad v. komissio	40

2011/C 282/77	Asia T-407/11: Kanne 26.7.2011 — SRF v. neuvosto	41

2011/C 282/78	Asia T-412/11: Kanne 28.7.2011 — Maharishi Foundation v. SMHV (TRANSCENDENTAL MEDITATION)	41

2011/C 282/79	Asia T-418/11 P: Valitus, jonka Carlo De Nicola on tehnyt 3.8.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-49/10, De Nicola v. EIP, 28.6.2011 antamasta tuomiosta	42

2011/C 282/80	Asia T-419/11: Kanne 29.7.2011 — Ellinika Touristika Akinita v. komissio	43

2011/C 282/81	Asia T-421/11: Kanne 6.8.2011 — Qualitest FZE v. neuvosto	44

2011/C 282/82	Asia T-424/11: Kanne 4.8.2011 — Cementos Molins v. komissio	44

2011/C 282/83	Asia T-425/11: Kanne 3.8.2011 — Helleenien tasavalta v. komissio	45

2011/C 282/84	Asia T-426/11: Kanne 1.8.2011 — Maharishi Foundation v. SMHV (MÉDITATION TRANSCENDANTALE)	46

2011/C 282/85	Asia T-429/11: Kanne 4.8.2011 — Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA v. komissio	46

2011/C 282/86	Asia T-430/11: Kanne 4.8.2011 — Telefónica v. komissio	47

2011/C 282/87	Asia T-431/11: Kanne 4.8.2011 — Iberdrola SA v. Euroopan komissio	47

2011/C 282/88	Asia T-434/11: Kanne 3.8.2011 — Europäisch-Iranische Handelsbank v. neuvosto	48

2011/C 282/89	Asia T-173/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2011 — Apotheke DocMorris v. SMHV (vihreää ristiä esittävä kuvio)	48

2011/C 282/90	Asia T-196/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2011 — Apotheke DocMorris v. SMHV (vihreää ja valkoista ristiä esittävä kuvio)	49

2011/C 282/91	Asia T-491/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.7.2011 — SNCF v. SMHV — Infotrafic (infotrafic)	49

	Virkamiestuomioistuin
2011/C 282/92	Asia F-46/09: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 5.7.2011 — V v. parlamentti (Henkilöstö — Sopimussuhteinen toimihenkilö — Palvelukseen ottamisesta koskevat edellytykset — Fyysinen soveltuvuus — Työhöntulotarkastus — Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä — Potilastietojen salassapito — Potilastietojen siirtäminen toimielinten välillä — Oikeus nauttia yksityisyyden suojaa)	50

2011/C 282/93	Asia F-116/10: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.7.2011 — Gozi v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Avustamisvelvollisuus — Henkilöstösääntöjen 24 artikla — Sellaisten asianajokulujen korvaaminen, jotka ovat aiheutuneet kansallisessa tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäyntimenettelystä)	50

2011/C 282/94	Asia F-73/10: Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 5.7.2011 — Coedo Suárez v. neuvosto (Henkilöstö — Virkamiehet — Vahingonkorvauskanne — Vahingonkorvausvaatimuksen implisiittinen hylkäyspäätös, jota seurasi kyseisen vaatimuksen eksplisiittinen hylkäyspäätös — Implisiittistä päätöstä kohtaan ensin käytetyn valituskeinon myöhästyminen — Tutkimatta jättäminen)	50

2011/C 282/95	Asia F-38/11: Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 5.7.2011 — Alari v. parlamentti (Henkilöstö — Virkamiehet — Ylentäminen — Ylennyskierros 2009 — Siirtyminen toimielimestä toiseen sen ylennyskierroksen aikana, jona virkamies olisi ylennetty alkuperäisessä toimielimessään — Siirretyn virkamiehen ylentämisestä päättämiseen toimivaltainen toimielin)	51

2011/C 282/96	Asia F-41/11: Kanne 19.7.2011 — ZZ v. komissio	51

2011/C 282/97	Asia F-66/11: Kanne 12.7.2011 — ZZ v. komissio	51

2011/C 282/98	Asia F-68/11: Kanne 15.7.2011 — ZZ v. komissio	52

2011/C 282/99	Asia F-69/11: Kanne 20.7.2011 — ZZ v. tilintarkastustuomioistuin	52

2011/C 282/00	Asia F-70/11: Kanne 21.7.2011 — ZZ v. komissio	52

2011/C 282/01	Asia F-73/11: Kanne 25.7.2011 — ZZ v. komissio	53

2011/C 282/02	Asia F-31/07 RENV: Virkamiestuomioistuimen määräys 19.7.2011 — Putterie v. komissio	53