21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/1

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020, joka perustuu talouspolitiikan koordinoinnin tehostamiseen ja keskittyy avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2), jotka yhdessä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto hyväksyi 7 päivänä joulukuuta 2010 täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU (3) unionin Irlannille myöntämästä rahoitustuesta kolmeksi vuodeksi perustamissopimuksen määräysten ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2010 annetun asetuksen (EU) N:o 407/2010 (4) nojalla. Siihen liittyvässä 16 päivänä joulukuuta 2010 allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja sen ensimmäisessä tarkistuksessa määritellään ne talouspoliittiset ehdot, joiden perusteella rahoitustukea myönnetään. Täytäntöönpanopäätöstä 2011/77/EU muutettiin 16 päivänä toukokuuta 2011 täytäntöönpanopäätöksellä 2011/326/EU (5). Yhteisymmärryspöytäkirjan ensimmäinen tarkistus allekirjoitettiin 18 päivänä toukokuuta 2011.

(4)

Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011 ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen, joka tarkoitti uude talouden ohjauksen ja hallinnan jakson alkua EU:ssa ja ensimmäistä politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjaksoa, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(5)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta 2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti tarvetta asettaa etusijalle talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(6)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä maaliskuuta 2011 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(7)

Irlanti toimitti vuosia 2011–2015 koskevan vuoden 2011 vakausohjelmansa sekä vuoden 2011 kansallisen uudistusohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(8)

Kriisi aiheutti merkittävän korjauksen siihen huomattavaan epätasapainoon, joka oli kertynyt edeltävien talouskasvun huippuvuosien aikana. Vuosina 2007–2010 kokonaistuotanto väheni 12 prosenttia ja työllisyys lähes 13 prosenttia samalla kun työttömyys lisääntyi vuoden 2007 4,6 prosentista 13,7 prosenttiin vuonna 2010. Kriisi heikensi myös julkisen talouden tilaa jyrkästi: julkisen talouden alijäämä kohosi kaksinumeroisiin lukuihin vuosina 2008 ja 2009. Vuonna 2010 julkisen talouden alijäämä oli 32,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Siihen sisältyvä rahoitustuki rahoitusalalla oli 20,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen nousi 25 prosentista 96 prosenttiin vuosina 2007–2010.

(9)

EU:n ja IF:n rahoitustukiohjelman täytäntöönpano etenee suunnitelmien mukaisesti. Sovitut julkisen talouden toimenpiteet on toteutettu, vuoden 2010 julkisen talouden tavoite saavutettiin ja julkisen talouden tulokset vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä olivat myös rahoitustukiohjelman tavoitteiden mukaiset. Vuonna 2011 julkisen talouden alijäämän ennustetaan jäävän rahoitustukiohjelman viitearvon alapuolelle siitä huolimatta, että vuoden 2011 nimellistä BKT:tä on ennusteessa tarkistettu alaspäin. Pankkijärjestelmän uudistaminen on edistynyt huomattavasti, ja rakenneuudistuksen tavoitteisiin on pyritty erilaisin toimin.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vakausohjelman keskipitkän aikavälin strategiana on supistaa julkisen talouden alijäämä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen neuvoston 3 päivänä joulukuuta 2010 antaman suosituksen määräaikaan mennessä. Vakausohjelman tavoitteena on alijäämän supistaminen 10 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011, 8,6 prosenttiin vuonna 2012, 7,2 prosenttiin vuonna 2013, 4,7 prosenttiin vuonna 2014 ja 2,8 prosenttiin ohjelmakauden loppuun mennessä vuonna 2015. Tätä tuetaan vakauttamistoimilla, jotka ovat 3,8 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka toteutetaan vuoden 2011 talousarviossa, ja vuosien 2012–2014 laajoilla vakauttamistoimilla, jotka ovat 5,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja toistaiseksi määrittelemättömillä lisävakauttamistoimilla (yli 1 % suhteessa BKT:hen) vuonna 2015. Vakausohjelmassa toistetaan julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoite, joka on – 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, jota ei saavuteta vakausohjelmakauden aikana. Komission viimeisimmän arvion mukaan julkisen talouden kestävyyteen liittyvät riskit pitkällä aikavälillä vaikuttaisivat olevan suuria. Julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi on tarpeen saavuttaa riittävän suuri perusylijäämä keskipitkällä aikavälillä ja jatkaa Irlannin sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista.

(11)

Irlanti on tehnyt joukon sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Sitoumukset annettiin 3 päivänä toukokuuta 2011. Niihin kuuluu konkreettisia toimia kilpailukyvyn parantamiseksi (kuten palkanasetantamekanismien uudistaminen, tiettyjen asiantuntijapalvelujen avaaminen kilpailulle ja tutkimuksen ja innovoinnin vahvistaminen), rahoitusvakauden vahvistamiseksi (erityisesti kriisinratkaisumekanismit) ja julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi (keskipitkän aikavälin budjettikehyksen avulla, eläkeuudistuksilla ja nostamalla eläkeikää).

(12)

Komissio on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman sekä Euro Plus -sopimuksen nojalla tehdyt sitoumukset. Se on ottanut huomioon ohjelmien merkityksen Irlannin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta. Lisäksi se on arvioinut, ovatko ohjelmat EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska EU:n talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen tehostaa kokonaisuudessaan antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Tässä tilanteessa komissio korostaa, että on erittäin tärkeää panna kiireellisesti täytäntöön toimenpiteet, jotka ovat tarpeen täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU noudattamiseksi.

(13)

Neuvosto on tutkinut Irlannin tarkistetun vakausohjelman vuodeksi 2011 edellä esitetyn arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla 7 päivänä joulukuuta 2010 annetun neuvoston suosituksen ja neuvoston lausunnon (6). Neuvosto on tutkinut Irlannin kansallisen uudistusohjelman ottaen huomioon 25 päivänä maaliskuuta 2011 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät,

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/4

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020, joka perustuu talouspolitiikan koordinoinnin tehostamiseen ja keskittyy avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2), jotka yhdessä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011 ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen, joka tarkoitti uuden talouden ohjauksen ja hallinnan jakson alkua EU:ssa ja ensimmäistä politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjaksoa, jonka perusta on Eurooppa 2020 strategiassa.

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta 2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti, että etusijalle on asetettava talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(5)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä maaliskuuta 2011 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa riittävän ajoissa, jotta ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(6)

Italia toimitti vuoden 2011 tarkistetun vakausohjelmansa, joka koskee vuosia 2011–2014, sekä vuoden 2011 kansallisen uudistusohjelmansa 6 päivänä toukokuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(7)

Italian talous oli kärsinyt rakenteellisista heikkouksista pitkään ennen nykyistä maailmanlaajuista talous- ja finanssikriisiä. Reaalinen BKT kasvoi vuosina 2001–2007 keskimäärin yhden prosentin, eli vain noin puolet euroalueen keskiarvosta, mikä johtui lähinnä alhaisesta tuottavuuden kasvusta. Koska tällainen kehitys vaikutti koko maahan, suuret alueelliset taloudelliset erot eivät vähentyneet. Vaikka Italian talous ei kärsinyt yksityisen sektorin laajasta sisäisestä epätasapainosta, maailmanlaajuinen kriisi vaikutti siihen merkittävästi. Viennin ja sen myötä investointien romahtaminen johti siihen, että reaalinen BKT supistui jyrkästi noin 7 prosenttia vuoden 2008 toisen vuosineljänneksen ja vuoden 2009 toisen vuosineljänneksen välillä. BKT:n jyrkästä laskusta kielii myös se seikka, että julkisen talouden bruttovelka, joka oli edellisen vuosikymmenen aikana supistunut tasaisesti, kasvoi vuoden 2010 loppuun mennessä 119 prosenttiin. Työllisyysaste aleni huomattavasti vähemmän työtuntien vähentämiseen tähtäävän, hallituksen tukeman järjestelmän avulla, ja työttömyysaste nousi näin ollen vain lievästi vuosina 2008 ja 2009. Talous alkoi viennin johdolla elpyä vuoden 2009 loppupuoliskolla, joskin hitaasti. Työmarkkinatilanne pysyi vuonna 2010 epävakaana työttömyysasteen vakiinnuttua vuoden loppuun mennessä noin 8,5 prosenttiin. Erittäin suuren julkisen talouden velkasuhteen vuoksi Italia säilytti kriisin aikana asiaankuuluvan varovaisen finanssipolitiikan ja pidättäytyi toteuttamasta laajoja finanssipoliittisia elvytystoimia, ja tällä tavoin se sai pidettyä julkisen talouden alijäämän euroalueen keskiarvoa alempana vuosina 2009 ja 2010.

(8)

Neuvosto katsoo asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen tarkistetun vakausohjelman arvioinnin perusteella, että ohjelman perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Ohjelman mukaan julkisen talouden alijäämän on tarkoitus supistua vuoteen 2012 mennessä alle viitearvon eli alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen, koska menojen rajoittaminen jatkuu ja verolakien parempi noudattaminen tuottaa lisätuloja. Kun liiallinen alijäämä on saatu korjattua, keskipitkän aikavälin tavoite eli rakenteellisesti tasapainoinen rahoitusasema pystytään ohjelman mukaan saavuttamaan ohjelmakauden loppuun (2014) mennessä perusmenojen hillitsemisen jatkamiseksi annetun sitoumuksen tuella. Ohjelmassa ennustetaan, että julkisen talouden velkasuhde saavuttaa huippunsa vuonna 2011 ja supistuu sen jälkeen kiihtyvää vauhtia perusylijäämän kasvaessa. Vuosiksi 2010–2012 suunnitellut keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet ylittävät 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, jota neuvosto suositteli liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, ja vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi suunniteltu sopeutusvauhti on huomattavasti vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä nopeampi. Edellä mainittujen alijäämä- ja velkatoteutumien saavuttaminen edellyttää talousarvion tiukkaa noudattamista, ja vuosille 2013 ja 2014 suunnitelluista vakauttamistoimenpiteistä on tarpeen saada lisätietoja ohjelman uskottavuuden parantamiseksi.

(9)

(Koska valtion velka on erittäin suuri eli noin 120 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, kestävään ja uskottavaan vakauttamiseen pyrkiminen sekä kasvua lisäävien rakenteellisen toimenpiteiden toteuttaminen ovat Italian ensisijaisia tavoitteita. Komission viimeisimmän arvion mukaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvät riskit vaikuttavat keskisuurilta. Vakausohjelmassa vahvistettujen julkisen talouden alijäämää koskevien tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2012 ulottuvalla kaudella ja näin ollen liiallisen alijäämän korjaaminen vuoteen 2012 mennessä riippuu jo hyväksyttyjen toimenpiteiden täysipainoisesta toteuttamisesta. Lisätoimet olisivat tarpeen, jos esimerkiksi verolakien paremman noudattamisen johdosta saatavat tulot olisivat budjetoitua alhaisemmat tai jos pääomamenojen suunnitellun rajoittamisen saavuttamisessa ilmenisi ongelmia. Uuden kolmivuotisen budjettikehyksen mukaan vuosia 2013 ja 2014 koskevat vakauttamistoimia tukevat konkreettiset toimenpiteet on hyväksyttävä viimeistään lokakuussa 2011. Vaikka budjettikehystä on vahvistettu viime vuosina tuntuvasti, täytäntöönpantavissa olevien menokattojen käyttöönoton ja kaikilla julkisen talouden alasektoreilla toteutettavan budjettiseurannan parantamisen on määrä edistää budjettikuria ja lujittaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian uskottavuutta.

(10)

Vaikka uusia työpaikkoja syntyi kriisiä edeltävinä vuosina suhteellisen runsaasti, Italian työmarkkinoilla on jonkin verran rakenteellisia heikkouksia. Vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät ovat suojatummassa asemassa kuin epätyypillisessä työsuhteessa olevat. Ensiksi mainittujen työntekijöiden irtisanomiseen sovelletaan tiukkoja sääntöjä ja hankalia menettelyjä. Viimeksi mainittujen osalta olisi kiinnitettävä huomiota itsenäisen ammatinharjoittamisen dynamiikkaan, johon saattaa kätkeytyä alisteisia työsuhteita. Huolimatta uusista tilapäisistä toimenpiteistä, joita kriisin aikana on toteutettu toimeentulotuen ja työttömyysturvan laajentamiseksi, nykyinen työttömyysturvajärjestelmä on edelleen hajanainen. Vuonna 2010 alle 25-vuotiaiden työttömyysaste oli 27,8 prosenttia, ja nuorisotyöttömyys jakautui epätasaisesti, sillä se oli maan eteläosissa kaksi kertaa niin suuri kuin pohjoisessa. Oppisopimuskoulutuksen ja ammattikoulutuksen roolia olisi vahvistettava edelleen. Italiassa ei nykyisin ole käytössä yksittäistä koko maassa hyväksyttyä järjestelmää, jolla voitaisiin todentaa ja tunnustaa ammatti- ja koulutusvaatimukset, vaikka tällainen järjestelmä olisikin hyödyllinen ja tarpeellinen, vaan sen sijaan käytössä on useita alueellisia järjestelmiä, mikä ei edistä työvoiman liikkuvuutta ja työllistymismahdollisuuksia Italian alueella. Työvoimaviranomaisten tehokkuutta on varaa parantaa erityisesti korkean työttömyyden alueilla. Laiton työnteko on niin ikään edelleenkin vakava ongelma Italiassa.

(11)

Palkkakehityksen sopeuttaminen tuottavuuden kasvuun on tärkeää ottaen huomioon Italian kilpailukyvyn jatkuva heikkeneminen 1990-luvun lopulta alkaen; yritystason palkkaneuvotteluilla voi olla tässä suhteessa merkittävä rooli, ja niistä saattaa olla apua myös alueellisten työmarkkinaerojen vähentämisessä. Palkkaneuvottelukehykseen vuonna 2009 tehdyssä uudistuksessa otettiin käyttöön muun muassa avauslausekkeiden mahdollisuus (eli poikkeukset kansallisella tasolla sovitusta toimialakohtaisesta palkasta), mutta niitä ei ole vielä toistaiseksi käytetty laajalti.

(12)

Naisten työllisyysaste on keskimäärin yli 20 prosenttiyksikköä miesten työllisyysastetta jäljessä, mutta alueiden välillä on huomattavia eroja. Eteläitalialaisista 20–64-vuotiaista naisista oli vuonna 2009 työelämässä hädin tuskin kolmannes, mikä johtui sekä suhteellisesti alhaisemmista työvoimaosuuksista että korkeammasta työttömyydestä. Italian suhteellisen korkea työverotus vähentää kannustimia työvoiman tarjontaan, erityisesti talouden toisen tulonsaajan osalta, ja vaikuttaa haitallisesti yritysten työvoiman kysyntään. Naisten työllisyyden parantamiseksi kansallisessa uudistusohjelmassa viitataan vuonna 2010 hyväksyttyyn suunnitelmaan, jolla pyritään koordinoimaan kaikilla hallintotasoilla toteutettavia toimia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Hallitus otti äskettäin käyttöön sellaisille korkean työttömyyden alueilla sijaitseville yrityksille suunnatun verokannustimen, jotka ottavat palvelukseensa heikommassa asemassa olevia työntekijöitä, mukaan lukien työntekijät, jotka työskentelevät sellaisella alalla tai sellaisessa ammatissa, jossa sukupuolijakauman epätasapaino on erityisen selkeä. Ohjelmassa kaavaillaan myös verotusjärjestelmän uudistusta, jolla verorasitusta siirrettäisiin vähitellen työstä kulutukseen, mikä voisi auttaa parantamaan työllisyyttä.

(13)

Liiketoimintakustannukset ovat Italiassa ja erityisesti Etelä-Italiassa edelleen korkeat EU:n standardeihin verrattuna, huolimatta viimeaikaisista toimenpiteistä liiketoimintaympäristön kohentamiseksi sekä julkishallinnon suorituskyvyn ja tilivelvollisuuden parantamiseksi. Tuote- ja palvelumarkkinoita rajoittavissa lainsäädännöllisissä ja hallinnollisissa esteissä on vielä paljon poistamista erityisesti asiantuntijapalveluiden alalla. Vuonna 2009 esiteltiin vuosittainen kilpailulaki, jonka on tarkoitus toimia sääntelyvälineenä kilpailuympäristön ja kuluttajansuojan parantamiseksi, mutta kyseistä lakia ei ole kuitenkaan vielä hyväksytty. Italian liiketoimintaympäristöä heikentävät myös sopimusten täytäntöönpanoon liittyvät pitkälliset menettelyt. Italiassa on edelleen suhteellisen vähän pankkialan ulkopuolisia kanavia, jotka voisivat rahoittaa yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kasvua. Varsinkin oman pääoman ehtoista rahoitusta ja riskipääomaa käytetään harvoin huolimatta niiden tarjoamista mahdollisuuksista kasvattaa yritysten kokoa, päästä uusille maailmanlaajuisille markkinoille ja parantaa yritysten hyvää hallintotapaa.

(14)

Tutkimukseen ja kehitykseen liittyvät menot ovat lisääntyneet vaatimattomasti kymmenen viime vuoden aikana. Tutkimuksen ja kehityksen intensiteetti on näin ollen alhainen, noin 1,27 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli selvästi alle EU:n keskiarvon (1,90 %). Tämä ero johtuu pääasiassa teollisen tutkimuksen vähäisyydestä, sillä yritysten tutkimuksen ja kehityksen intensiteetti on 0,64 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun EU-27:n keskiarvo on 1,23 prosenttia. Myös riskipääomaintensiteetti on edelleen hyvin alhainen. Kansallisessa uudistusohjelmassa esitetään useita toimenpiteitä, kuten korkeakoulujen tai julkisoikeudellisten laitosten toteuttamiin tutkimushankkeisiin investoiville yrityksille myönnettävät määräaikaiset verohelpotukset. Tutkimuksen ja kehityksen intensiteetille asetettu tavoite, joka on 1,53 prosenttia suhteessa BKT:hen, heijastaa vuosien 2006–2008 keskimääräistä vuosittaista kasvutahtia, ja siinä otetaan huomioon maan julkisen talouden vakauteen kohdistuvat paineet. Kyseistä tavoitetta tarkastellaan uudelleen vuonna 2014.

(15)

Italia on kolmanneksi suurin EU:n koheesiopolitiikan varojen saaja, sillä se on saanut noin 8 prosenttia EU:n kokonaiskoheesiovaroista kaudella 2007–2013. Ohjelmakauden puolivälissä EU-varoista on otettu tosiasiallisesti käyttöön vasta 16,8 prosenttia, ja eteläisillä lähentymisalueilla tämä osuus on paljon alhaisempi.

(16)

Italia on tehnyt Euro Plus -sopimuksen nojalla useita sitoumuksia. Kansallisessa uudistusohjelmassa viitataan eräisiin äskettäin hyväksyttyihin toimenpiteisiin ja kuvaillaan yleisluontoisesti uudistussuunnitelmia julkisen talouden kestävyyden ja rahoitusvakauden vahvistamiseksi, kilpailukyvyn parantamiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi Euro Plus -sopimuksen periaatteiden mukaisesti. Eräs uusi sitoumus, joka tehtiin juuri mainitun sopimuksen noudattamiseksi, on hallituksen suunnitelma muuttaa perustuslakia budjettikurin parantamiseksi. Nämä näkökohdat on arvioitu ja otettu huomioon suosituksissa.

(17)

Komissio on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman sekä Euro Plus-sopimuksen nojalla tehdyt Italiaa koskevat sitoumukset. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Italian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta, mutta se on myös arvioinut, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska EU:n talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen tehostaa kokonaisuudessaan antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Tämän perusteella komissio katsoo, että vuosia 2011-2014 koskeva Italian vakauttamissuunnitelma on vuoteen 2012 saakka uskottava, mutta vuosiksi 2013 ja 2014 sen tueksi olisi vahvistettava konkreettisia toimenpiteitä, jotta erittäin korkea valtion velka saataisiin kääntymään vakaaseen laskuun. Kansallisessa uudistusohjelmassa esitellään laaja aloitepaketti, joka kattaa kaikki Eurooppa 2020 -strategian ulottuvuudet, mutta lisätoimenpiteiden katsotaan olevan tarpeen kriisin myötä korostuneiden pitkäaikaisten rakenteellisten heikkouksien korjaamiseksi. Italian kasvu- ja työllisyyspotentiaalin lisäämiseksi ja maan eteläosien kehityserojen tasoittamiseksi olisi vuosina 2011 ja 2012 toteutettava lisätoimia, joilla tehostetaan työmarkkinoiden toimintaa, avataan palvelu- ja tuotemarkkinoita enemmän kilpailulle, parannetaan liiketoimintaympäristöä, vahvistetaan tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa ja kannustetaan EU:n koheesiovarojen nopeampaan ja parempaan käyttöön.

(18)

Neuvosto on tutkinut Italian vuoden 2011 tarkistetun vakausohjelman edellä esitetyn arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen, ja neuvoston lausunto (3) esitetään erityisesti jäljempänä 1 suosituksessa. Neuvosto on tutkinut Italian kansallisen uudistusohjelman ottaen huomioon 25 päivänä maaliskuuta 2011 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät,

1.

panee täytäntöön julkisen talouden suunnitellun vakauttamisen vuosina 2011 ja 2012, jotta varmistetaan liiallisen alijäämän korjaaminen neuvoston liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä antaman suosituksen mukaisesti, jolloin julkisen talouden korkea velkasuhde saadaan kääntymään laskuun; äskettäin hyväksytyn lainsäädännön avulla hyödyntää mahdollisen ennakoitua paremman taloudellisen tai julkisen talouden kehityksen täysimääräisesti alijäämän ja velan supistamiseksi nopeammassa tahdissa ja on valmis estämään lipsumiset talousarvion toteutuksessa; esittää uuden monivuotisen talousarviokehyksen mukaisesti viimeistään lokakuussa 2011 konkreettisia toimenpiteitä, joilla tuetaan vuosiksi 2013 ja 2014 asetettuja tavoitteita sekä keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista vuoteen 2014 mennessä; vahvistaa talousarviokehystä edelleen ottamalla käyttöön täytäntöön pantavia menokattoja ja parantamalla seurantaa kaikilla julkisen talouden alasektoreilla;

2.

vahvistaa toimia työmarkkinoiden lohkoutumisen torjumiseksi myös tarkistamalla työsuhdeturvalainsäädännön tiettyjä osa-alueita, irtisanomissäännöt ja -menettelyt mukaan lukien, ja tarkastelemalla uudelleen nykyistä hajanaista työttömyysturvajärjestelmää talousarvioon liittyvät rajoitteet huomioon ottaen; tehostaa pyrkimyksiä laittoman työskentelyn torjumiseksi; toteuttaa tämän lisäksi toimia parantaakseen naisten osallistumista työmarkkinoille lisäämällä hoitopalvelujen saatavuutta koko maassa ja tarjoamalla taloudellisia kannustimia kotitalouden toisen tulonsaajan työssäkäynnin tukemiseksi ilman talousarviovaikutuksia;

3.

ryhtyy työehtosopimusneuvottelujen puitteiden uudistamisesta vuonna 2009 tehdyn sopimuksen pohjalta ja työmarkkinaosapuolia kansallisten käytäntöjen mukaisesti kuultuaan uusiin toimiin sen varmistamiseksi, että palkkojen kasvu vastaa paremmin tuottavuuden kehitystä sekä paikallisia ja yritysten olosuhteita, mukaan lukien lausekkeet, joiden perusteella yritystason neuvottelut voisivat edetä tähän suuntaan;

4.

laajentaa prosessia, joka koskee palvelualan, asiantuntijapalvelut mukaan lukien, avaamista enemmän kilpailulle; hyväksyy vuonna 2011 vuosittaisen kilpailulain ottaen huomioon kilpailuviranomaisen antamat suositukset; vähentää sopimusoikeuden täytäntöönpanoon liittyvien menettelyjen pituutta; vahvistaa edelleen toimia, joilla edistetään pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä pääomamarkkinoille, poistamalla lainsäädännöllisiä esteitä ja alentamalla kustannuksia;

5.

parantaa yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatioinvestointien puitteita laajentamalla nykyisiä verokannustimia, parantamalla riskipääoman hankkimisen edellytyksiä ja tukemalla innovatiivisia hankintamenettelyjä;

6.

ryhtyy toimiin, joilla kustannustehokkaasti vauhditetaan koheesiopolitiikan varoista rahoitettavia kasvua lisääviä menoeriä alueiden välillä edelleen olevien erojen vähentämiseksi parantamalla hallinnollisia valmiuksia ja poliittista hallintotapaa; noudattaa kansallisen strategisen viitekehyksen yhteydessä resurssien määrän ja menojen laadun suhteen tehtyjä sitoumuksia.

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/8

(1)

Neuvosto hyväksyi 20 päivänä tammikuuta 2009 päätöksen 2009/290/EY (2), jolla myönnettiin Latvialle keskipitkän ajan rahoitustukea kolmeksi vuodeksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 143 nojalla. Siihen liittyvässä 28 päivänä tammikuuta 2009 allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja sen myöhemmissä täydennysosissa vahvistetaan ne talouspoliittiset ehdot, joiden perusteella rahoitustukea myönnetään. Päätöstä 2009/290/EY muutettiin 13 päivänä heinäkuuta 2009 neuvoston päätöksellä 2009/592/EY (3). Yhteisymmärryspöytäkirjan viimeinen täydennys allekirjoitettiin kesäkuussa 2011.

(2)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020, joka perustuu talouspolitiikan koordinoinnin tehostamiseen ja keskittyy avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(3)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (4), jotka yhdessä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(4)

Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011 ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen, joka tarkoitti uuden talouden ohjauksen ja hallinnan jakson alkua EU:ssa ja ensimmäistä politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjaksoa, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(5)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta 2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti, että etusijalle on asetettava talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(6)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä maaliskuuta 2011 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa, jotta ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin. Latvian lähentymisohjelmassa ja kansallisessa uudistusohjelmassa on yleinen viittaus Euro Plus -sopimukseen. Eurooppa-neuvostolle 17 päivänä toukokuuta 2011 toimitetussa kirjeessä mainitaan tietyt vuotta 2011 koskevat sitoumukset ja toimet, jotka sisältyvät Euro Plus -sopimuksen tavoitteiden mukaisiin ohjelmiin.

(7)

Latvia toimitti vuosia 2011–2014 koskevan vuoden 2011 tarkistetun lähentymisohjelmansa sekä vuoden 2011 kansallisen uudistusohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(8)

Latvian talous kasvoi nopeammin kuin minkään muun jäsenvaltion talous vuosina 2000–2007 lähentymisnäkymien, ulkomaisten rahoitusvirtojen ja erittäin vahvan kulutuskysynnän ansiosta. Talous kuitenkin ylikuumentui. Ainakin osittain tähän oli syynä kasvuhakuinen makrotalouspolitiikka. Latvian talouteen syntyi epätasapainoa: vaihtotaseen alijäämä oli 22,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007 ja 13,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, minkä vuoksi maan talous supistui vuosina 2008–2009 enemmän kuin missään muualla EU:ssa. Tuona aikana reaalinen BKT supistui 25 prosenttia huippulukemistaan, sillä kotimaisen kysynnän romahtamista pahensi maailmankaupan taantuma. Latvian työllisyysaste, joka oli aikaisemmin EU:n korkeimpia (75,8 prosenttia vuonna 2008), putosi yli 10 prosenttiyksikköä. Maan yli 18 prosentin työttömyysaste on nykyisin yksi korkeimpia EU:ssa. Julkisen talouden alijäämä oli 9,7 prosenttia vuonna 2009, mutta laski 7,7 prosenttiin vuonna 2010 julkisen talouden vakauttamistoimenpiteiden ansiosta. Niihin kuuluvat mittavat rahoitusalan vakauttamistoimenpiteet, joiden määrä oli yhteensä 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja 2,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010.

(9)

Neuvosto katsoo asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen tarkistetun lähentymisohjelman arvioinnin perusteella, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava, vaikka inflaatioennuste onkin vuoden 2011 osalta alhainen. Lähentymisohjelman keskipitkän aikavälin strategia on supistaa julkisen talouden alijäämä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen neuvoston 7 päivänä heinäkuuta 2009 antaman suosituksen määräaikaan mennessä. Kun otetaan huomioon suositusten antamisesta alkaen toteutetut toimenpiteet liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi sekä tarkistetussa lähentymisohjelmassa tarkoitettu lisävakauttaminen, vuosiksi 2011–2012 suunnitellut julkisen talouden toimet ovat vaadittujen sopeutustoimien mukaisia. Lähentymisohjelmassa otetaan alkuasetelma huomioon eikä ennakoida keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista ohjelmakauden loppuun mennessä. Suunniteltuja julkisen talouden toimia voitaisiin kuitenkin nopeuttaa erityisesti vuonna 2013, jotta keskipitkän aikavälin tavoite voitaisiin saavuttaa sen jälkeen, kun liiallinen alijäämä on saatu korjattua. Lähentymisohjelmassa suunniteltu julkisen talouden vakauttamisura on lähinnä menoperusteinen. Julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuu rahoitusaseman heikkenemisen riskejä, koska lähentymisohjelmassa ei anneta täydellisiä tietoja toimenpiteistä asetettujen tavoitteiden saavuttamisen tueksi. Latvian odotetaan sisällyttävän nämä toimenpiteet tuleviin talousarvioihin. Lähentymisohjelmassa suunniteltu perusalijäämän pienentäminen keskipitkällä aikavälillä vähentäisi julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia riskejä.

(10)

Komissio on arvioinut lähentymisohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon ohjelmien merkityksen Latvian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta. Sen lisäksi komissio on arvioinut, ovatko ohjelmat EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen tehostaa EU:ssa kokonaisuudessaan antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Tässä tilanteessa komissio korostaa, että on erittäin tärkeää panna kiireellisesti täytäntöön päätöksen 2009/290/EY noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet,

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/10

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020, joka perustuu talouspolitiikan koordinoinnin tehostamiseen ja keskittyy avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2), jotka yhdessä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011 ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen, joka tarkoitti uuden talouden ohjauksen ja hallinnan jakson alkua EU:ssa ja ensimmäistä politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjaksoa, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta 2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti, että etusijalle on asetettava talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(5)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä maaliskuuta 2011 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(6)

Malta toimitti vuoden 2011 kansallisen uudistusohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2011 ja vuosia 2011–2014 koskevan vuoden 2011 tarkistetun vakausohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(7)

Kun talouskriisi alkoi, Maltan vienti ja investoinnit vähenivät jyrkästi ja BKT:n määrä supistui 3,4 prosenttia vuonna 2009. Työllisyys aleni vain vähän, muun muassa valtion tukitoimenpiteiden ansiosta. Vienti ja yritysten investoinnit elpyivät vahvasti vuonna 2010, minkä johdosta Maltan taloudellinen toiminta piristyi selvästi ja työttömyys väheni hiljalleen. Koska julkisen talouden velan määrä on korkea (61,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008), hallitus ei ryhtynyt laajaan finanssipoliittiseen elvytykseen ja julkisen talouden alijäämä vuonna 2009 (3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen) säilyi alhaisempana kuin koko euroalueella yhteensä. Julkisen talouden vaje ja velkasuhde säilyivät vuonna 2010 pääpiirteissään vakaina.

(8)

Neuvosto katsoo asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen tarkistetun vakausohjelman arvioinnin perusteella, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on jossain määrin suotuisa, erityisesti vakausohjelman kattaman kauden loppuvuosina. Vakausohjelman tavoitteena on laskea julkisen talouden alijäämä vuoden 2010 3,6 prosentista suhteessa BKT:hen perussopimuksen viitearvon alle vuoteen 2011 mennessä. Tämän jälkeen vähittäistä etenemistä kohti keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaa tasapainoista rakenteellista rahoitusasemaa on tarkoitus tukea sitoutumalla varmistamaan kestävä, pitkälti menoperusteinen vakauttaminen. Vakausohjelmassa ei kuitenkaan ennakoida, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutettaisiin vakausohjelman kattaman kauden aikana. Velkasuhteen arvioidaan positiivisen ja vahvistuvan perusjäämän ansiosta supistuvan vuoden 2010 aikaisesta huipustaan (68 prosenttia suhteessa BKT:hen) 63,7 prosenttiin vuonna 2014. Komission laskemat keskimääräiset vuotuiset rakenteelliset sopeutustoimet vuosina 2012–2014 ovat pääpiirteissään vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Julkisen talouden toteutumat voivat olla ennakoitua heikompia johtuen mahdollisista menoylityksistä ja siitä, että tiedot vakauttamistoimia tukevista toimenpiteistä vuoden 2011 jälkeen ovat puutteelliset.

(9)

Maltan keskeinen haaste on julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi. Vuodeksi 2011 laaditussa talousarviossa otettiin käyttöön toimenpiteitä, joilla korjataan liiallinen alijäämä vuonna 2011, mutta lisätoimet olisivat tarpeen tavoitteista lipsumisen varalta. Keskipitkän aikavälin vakauttamisstrategian tueksi ei ole vielä laadittu konkreettisia toimenpiteitä, ja sen uskottavuus paranisi lujittamalla monivuotista julkisen talouden kehystä. Eräs merkittävistä heikkouksista on se, etteivät monivuotiset tavoitteet ole luonteeltaan sitovia. Tästä syystä vaikuttaa siltä, että julkista taloutta suunnitellaan melko lyhyellä tähtäimellä. Vakausohjelmassa todetaan, että menosäännön käyttöönottoa harkitaan.

(10)

Komission viimeisimmän arvion mukaan julkisen talouden kestävyyteen liittyvät riskit pitkällä aikavälillä vaikuttaisivat olevan suuria, koska väestön ikääntymisestä, mm. eläkkeistä, julkiselle taloudelle aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Maltassa huomattavasti suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin. Lisäksi iäkkäiden työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoille on hyvin vähäistä, mikä johtuu edelleen melko alhaisesta eläkeiästä, varhaiseläkejärjestelmien suosiosta ja iäkkäiden naisten hyvin alhaisesta työllisyysasteesta. Vuonna 2006 toteutetulla eläkeuudistuksella kestävyyttä alettiin parantaa korottamalla eläkeikää, tosin hyvin vähitellen, ja sillä puututaan tulevien eläkkeiden riittävyyteen erityisesti muuttamalla indeksointijärjestelyjä avokätisemmiksi ja ottamalla käyttöön taattu kansallinen vähimmäiseläke. Kansallisessa uudistusohjelmassa selostetaan käynnissä olevaa kuulemista, joka koskee ehdotuksia eläketyöryhmän alulle paneman eläkeuudistuksen jatkamisesta. Ehdotuksiin kuuluu mm. nimenomaisen yhteyden luominen eläkeiän ja elinajanodotteen välille sekä pakollisen toisen ja vapaaehtoisen kolmannen pilarin käyttöönotto. Kansallisessa uudistusohjelmassa ei kuitenkaan esitetä väestön aktiivista ikääntymistä koskevaa kattavaa strategiaa täydentämään käynnissä olevia ja suunniteltuja lainsäädännöllisiä muutoksia. Pimeästä työstä aiheutuu riski julkisen talouden kestävyydelle pitkällä aikavälillä. Hallitus esittää kansallisessa uudistusohjelmassa joitakin toimenpiteitä tämän ongelman ratkaisemiseksi, mutta siihen ei sisälly ehdotuksia vero- ja etuusjärjestelmän uudistamiseksi siten, että työssäkäynti saataisiin kannattamaan. Naisten työllisyysaste on Maltalla EU:n alhaisin, joten naisten työmarkkinoille osallistumisen edistäminen on yksi Maltan suurista haasteista. Hallitus on esittänyt kansallisessa uudistusohjelmassa lukuisia naisiin työntekijöinä kohdistuvia aloitteita. Niiden toteutusta ja vaikutuksia olisi arvioitava vuonna 2012.

(11)

Maltan teollisuus on viime vuosien aikana käynyt läpi perinpohjaisen rakennemuutoksen, kun perinteisen työvoimavaltaisen tehdasteollisuuden tilalle on syntynyt merkittävää lisäarvoa tarjoavaa uutta toimintaa. Tämä on johtanut siihen, että taitojen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa työmarkkinoilla, minkä vuoksi on tarpeen huolehtia uusilla aloilla tarvittavien taitojen saatavuudesta erityisesti korkea-asteen koulutuksella, kun Maltan talouden perustaa pyritään monipuolistamaan edelleen.

(12)

Koulunkäynnin keskeyttävien osuus on Maltassa EU:n suurin, 36,8 prosenttia vuonna 2009, kun EU:n keskiarvo oli 14,4 prosenttia. Myös korkea-asteen koulutuksen tai vastaavan suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista on Maltassa ennätyksellisen alhainen (21,1 prosenttia, kun EU:n keskiarvo vuonna 2009 oli 32,3 prosenttia). Maan tavoitteena on supistaa koulunkäynnin keskeyttävien osuus 29 prosenttiin ja kasvattaa korkea-asteen koulutuksen tai vastaavan suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista 33 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Malta otti vuonna 2011 käyttöön toimenpiteitä mahdollisten koulunkäynnin keskeyttäjien ohjaamiseksi kohti kiinnostavia uramahdollisuuksia ammatillisen koulutuksen tai toisen mahdollisuuden tarjoavien koulutusvaihtoehtojen kautta.

(13)

Malta on yksi harvoista EU:n jäsenvaltioista, joissa on käytössä palkkojen yleinen indeksointimekanismi. Palkankorotukset on kytketty pakolliseen elinkustannusten mukautusmekanismiin, jonka tuloksena palkkoja korotetaan inflaatiokehityksen mukaisesti. Palkankorotukset ovat kuitenkin suhteessa suurempia palkka-asteikon alapäässä. Vähimmäispalkan lisäksi tämä mukautus saattaa heikentää työvaltaisten alojen kilpailukykyä entisestään. Kysymys on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon energianhintojen äskettäiset korotukset, jotka saattavat johtaa palkka-hintakierteeseen.

(14)

Energiantuotannossaan Malta on lähes täysin riippuvainen öljyn maahantuonnista, minkä vuoksi sen talous on herkkä öljyn hinnanmuutoksille. Kun lisäksi Maltan energiajärjestelmässä on puutteita, tuloksena saattaa olla ongelmia yritystoiminnalle ja pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvylle. Uusiutuvista energialähteistä tuotettavan energian mahdollisuuksien hyödyntäminen voisi tuoda mukanaan kaksinkertaisen hyödyn: sillä parannettaisiin kilpailukykyä ja edistettäisiin energia- ja ilmastoalan tavoitteiden saavuttamista. Kansallisessa uudistusohjelmassa esitetään kuitenkin vain vähän tietoja energia-alan toimenpiteistä, minkä vuoksi on vaikea arvioida niiden toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta.

(15)

Malta on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Sitoumukset liittyvät sopimuksen kahteen osa-alueeseen: kilpailukykyyn ja julkisen talouden kestävyyteen. Julkisen talouden osalta sitoumukset koskevat julkisen talouden kehyksen tilintekovelvollisuutta ja avoimuutta, minkä lisäksi huomiota kiinnitetään sellaisten mekanismien käyttöönottoon, joilla pyritään parantamaan talousarvion toteutumisen kurinalaisuutta. Tuottavuutta koskevilla toimenpiteillä pyritään parantamaan liiketoimintaympäristöä ja yritysten rahoitusedellytyksiä sekä kehittämään kilpailua palvelualalla, erityisesti televiestinnässä. Vaikka Euro Plus -sopimukseen liittyvät sitoumukset sisältyvät kansalliseen uudistusohjelmaan, ne eivät koske työllisyyttä ja julkisen talouden vakautta. Viranomaiset keskittyvät tuottavuuden lisäämiseen, mutta eivät tunnusta nykyisen palkkojen indeksointimekanismin vaikuttavan Maltan kilpailukykyyn. Euro Plus -sopimuksen nojalla tehdyt sitoumukset on arvioitu ja otettu huomioon suosituksissa.

(16)

Komissio on arvioinut Maltan vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman sekä Euro Plus -sopimuksen nojalla tehdyt sitoumukset. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Maltan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta. Lisäksi se on arvioinut, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen tehostaa EU:ssa kokonaisuudessaan antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Tämän huomioon ottaen komissio katsoo, että vaikka tähtäimessä oleva edistyminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on tarkoituksenmukaista, vakausstrategiaan kohdistuu merkittäviä riskejä, koska sitä ei tueta konkreettisilla toimenpiteillä ja menot saattavat ylittyä, kuten aikaisemmin on tapahtunut. Lisäksi keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehyksen ei-sitova luonne ei mahdollisesti edistä julkisen talouden kurinalaisuutta. Väestön ikääntymisen suhteellisen suuret pitkäaikaiskustannukset, erityisesti eläkekustannukset, merkitsevät riskiä Maltan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydelle. Kansallisessa uudistusohjelmassa myönnetään Maltan talouteen kohdistuvat merkittävimmät rakenteelliset haasteet, vaikkakin lisähuomion kiinnittäminen eräisiin kysymyksiin vaikuttaa aiheelliselta. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi talouden työvoimapotentiaalin käytön parantaminen, palkkojen määräytymismekanismin tarkistaminen ja tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen sen uudistamiseksi, jotta varmistetaan, että palkat ja tuottavuuden kehittyminen vastaavat paremmin toisiaan, sekä energialähteiden monipuolistaminen.

(17)

Neuvosto on tutkinut Maltan tarkistetun vakausohjelman vuodelta 2011 edellä esitetyn arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla 16 päivänä helmikuuta 2010 annetun neuvoston suosituksen. Neuvoston lausunto (3) on esitetty erityisesti alla olevissa suosituksissa 1 ja 2. Neuvosto on tutkinut Maltan kansallisen uudistusohjelman ottaen huomioon 25 päivänä maaliskuuta 2011 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät,

1.

huolehtii liiallisen alijäämän korjaamisesta vuonna 2011 liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä annettujen suositusten mukaisesti, ja on valmis ryhtymään lisätoimenpiteisiin mahdollisten lipsumisten estämiseksi sekä toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä vuoden 2012 alijäämätavoitteen tukemiseksi; saattaa valtion korkean velkaantumisasteen laskusuuntaan ja varmistaa riittävän edistyksen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa; keskipitkän aikavälin vakauttamisstrategian uskottavuuden lujittamiseksi määrittelee vaaditut yleiset toimenpiteet vuodesta 2013 eteenpäin, sisällyttää julkisen talouden tavoitteet sitovaan, sääntöihin perustuvaan monivuotiseen julkisen talouden kehykseen ja parantaa talousarvion toteutuksen seurantaa;

2.

ryhtyy toimiin eläkejärjestelmän kestävyydestä huolehtimiseksi muun muassa nopeuttamalla asteittaista eläkeiän nostamista ja kytkemällä sen elinajanodotteeseen; laatii korkeamman lakisääteisen eläkeiän täydennykseksi aktiivista ikääntymistä edistävän kattavan strategian, pyrkii rajoittamaan varhaiseläkejärjestelmien käyttöä ja kannustaa yksityiseen eläkesäästämiseen;

3.

kohdentaa koulutusta vastaamaan paremmin työmarkkinoiden tarpeita, erityisesti toteuttamalla lisätoimenpiteitä korkea-asteen koulutukseen pääsyn parantamiseksi sekä parantamalla ammattikoulutusjärjestelmän tehokkuutta; ryhtyy lisätoimenpiteisiin koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi määrittelemällä, analysoimalla ja mittaamalla sen syitä vuoteen 2012 mennessä ja perustamalla toimenpiteiden menestystä koskevan seurannan ja raportoinnin säännöllisen mekanismin;

4.

tarkastelee uudelleen työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisia käytäntöjä noudattaen palkkaneuvottelujärjestelmää ja palkkojen indeksointimekanismia, sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, sen varmistamiseksi, että palkkakehitys vastaa paremmin työvoiman tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehitystä;

5.

tehostaa pyrkimyksiään vähentää riippuvuuttaan öljyn maahantuonnista edistämällä investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja hyödyntämällä käytettävissä olevia EU:n varoja täysimääräisesti infrastruktuurin kehittämiseksi ja energiatehokkuuden edistämiseksi.

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/13

1.

Komissio hyväksyi 22 päivänä joulukuuta 2010 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (jäljempänä ehdotus). Ehdotuksessa yhdistetään ja korvataan kaksi aikaisempaa komission ehdotusta varainhoitoasetuksen (VHA, neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (3)) tarkistamisesta. Nämä kaksi ehdotusta koskivat toisaalta varainhoitoasetuksen kolmivuotistarkistusta ja toisaalta varainhoitoasetuksen tarkistusta Lissabonin sopimuksen huomioon ottamiseksi (4).

2.

Ehdotus toimitettiin 5. tammikuuta 2011 tietosuojavaltuutetulle asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Euroopan tietosuojavaltuutettua kuultiin epävirallisesti ennen ehdotuksen hyväksymistä. Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee, että lainsäätäjä lisää ehdotetun asetuksen alkuun viittauksen Euroopan tietosuojavaltuutetun kuulemiseen.

3.

Ehdotuksella on tiettyjä vaikutuksia tietosuojaan EU:n ja kansallisella tasolla. Näitä vaikutuksia käsitellään tässä lausunnossa.

4.

Ehdotuksessa on esitetty viittaukset asiaa koskeviin tietosuojavälineisiin. Tarvitaan kuitenkin, kuten tässä lausunnossa selvitetään, lisätarkennuksia ja -selvennyksiä sen varmistamiseksi, että tietosuojalainsäädäntöä noudatetaan kaikilta osin.

5.

Ehdotettu asetus kattaa useita seikkoja, jotka koskevat EU:n toimielinten, virastojen ja elinten sekä jäsenvaltiotason yhteisöjen suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Näitä käsittelytoimia analysoidaan jäljempänä yksityiskohtaisemmin. Käsitellessään henkilötietoja EU:n toimielinten, virastojen ja elinten on noudatettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 tietosuojasääntöjä. Kansallisen tason yhteisöjen on noudatettava asianomaisen jäsenvaltion kansallisia säännöksiä, joilla direktiivi 95/46/EY pannaan täytäntöön.

6.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että viittaukset jompaankumpaan näistä kahdesta välineestä tai molempiin on sisällytetty asetusehdotukseen. (5) Ehdotuksessa ei kuitenkaan viitata näihin välineisiin järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti. Euroopan tietosuojavaltuutettu rohkaisee näin ollen lainsäätäjää omaksumaan asetuksessa kattavamman lähestymistavan tähän asiaan.

7.

Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee, että lainsäätäjä sisällyttää asetuksen johdanto-osaan seuraavan viittauksen direktiiviin 95/46/EY ja asetukseen (EY) N:o 45/2001:

”Tämä asetus ei rajoita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 vaatimusten soveltamista.”

8.

Lisäksi Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee, että 57 artiklan 2 kohdan f alakohtaan lisätään viittaus direktiiviin 95/46/EY ja asetukseen (EY) N:o 45/2001, kuten ehdotuksen 31 artiklan 3 kohdassa on tehty.

9.

Ehdotuksen 28 artiklassa käsitellään talousarvion toteuttamisen sisäistä valvontaa. Artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään, että talousarvion toteuttamisen yhteydessä sisäisellä valvonnalla tarkoitetaan prosessia, jonka avulla on tarkoitus saada kohtuullisen hyvä varmuus siitä, että petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisy, havaitseminen ja korjaaminen ovat riittäviä.

10.

Sellaisten tapausten osalta, joissa komissio toteuttaa talousarviota välillisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden tai muiden yhteisöjen tai henkilöiden kuin jäsenvaltioiden kanssa, 56 artiklan 2 kohdassa ja 57 artiklan 3 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden sekä yhteisöjen ja henkilöiden on talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan ehkäistävä, todettava ja korjattava sääntöjenvastaisuudet ja petokset. On selvää, että tällaisten toimenpiteiden on oltava direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanevien kansallisten säädösten mukaisia.

11.

Tältä osin ehdotuksen 56 artiklan 4 kohdan f alakohdassa (jonka pitäisi olla 4 kohdan e alakohta alakohtien loogisen järjestyksen mukaisesti) todetaan, että jäsenvaltioiden hyväksymien elinten, joilla on yksinomainen vastuu varojen moitteettomasta hallinnoinnista ja valvonnasta, on ”varmistettava, että henkilötietoja suojataan direktiivissä 95/46/EY säädettyjen periaatteiden mukaisesti”. Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee, että tätä viittausta vahvistetaan korvaamalla ilmaisu seuraavalla: ”varmistettava, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan kansallisia säädöksiä, joilla direktiivi 95/46/EY pannaan täytäntöön”.

12.

Muiden yhteisöjen ja henkilöiden kuin jäsenvaltioiden osalta 57 artiklan 2 kohdan f alakohdassa todetaan, että näiden yhteisöjen ja henkilöiden on ”varmistettava, että henkilötietoja suojataan asianmukaisesti”. Euroopan tietosuojavaltuutettu arvostelee voimakkaasti tätä lauseketta, sillä näyttää siltä, että se mahdollistaa tietosuojasääntöjen väljemmän soveltamisen. Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee näin ollen, että myös tämä lauseke korvataan seuraavalla: ”varmistettava, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan kansallisia säädöksiä, joilla direktiivi 95/46/EY pannaan täytäntöön”.

13.

Ehdotuksen 63 artiklan 8 kohdassa käsitellään ilmiantamista. Siinä henkilöstön jäsen velvoitetaan ilmoittamaan valtuutetulle tulojen ja menojen hyväksyjälle (tai ehdotuksen 70 artiklan 6 kohdan mukaisesti perustetulle taloudellisten väärinkäytösten tutkintaelimelle), jos jäsen katsoo, että päätös, jonka hänen esimiehensä antaa hänen täytäntöönpantavakseen, on sääntöjenvastainen tai vastoin moitteettoman varainhoidon periaatteita tai ammatillisia sääntöjä, joita hänen on noudatettava. Jos kyseessä on laiton toiminta, petos tai lahjonta, joka saattaa vahingoittaa unionin etuja, henkilöstön jäsenen on ilmoitettava asiasta sovellettavassa lainsäädännössä nimetyille viranomaisille ja elimille.

14.

Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa kuitenkin korostaa, että ilmiantajien asema on arkaluonteinen. Henkilöiden, jotka saavat tällaista tietoa, on varmistettava, että ilmiantajan henkilöllisyys pysyy salassa erityisesti siihen henkilöön nähden, jonka väitetään suorittaneen rikkomuksen (6). Ilmiantajan henkilöllisyyden salassapidon varmistamisella ei pelkästään suojata tietoja antavaa henkilöä, vaan sillä myös varmistetaan ilmiantamista koskevan järjestelmän tehokkuus. Ilman riittäviä salassapitotakeita henkilöstön jäsenet eivät halua ilmoittaa sääntöjenvastaisuuksista tai laittomasta toiminnasta.

15.

Ilmiantajan henkilöllisyyden salassapitosuoja ei kuitenkaan ole absoluuttinen. Ensimmäistä sisäistä tutkimusta voi seurata menettely- tai oikeudenkäyntivaiheita, joissa vaaditaan ilmiantajan henkilöllisyyden paljastamista esimerkiksi oikeusviranomaisille. Oikeudenkäyntiä koskevia kansallisia sääntöjä on näin ollen noudatettava. (7)

16.

Voi myös olla tilanteita, joissa rikkomuksesta syytetyllä henkilöllä on oikeus saada tietää ilmiantajan nimi. Tämä on mahdollista, jos kyseinen henkilö tarvitsee ilmiantajan nimen voidakseen nostaa kanteen ilmiantajaa vastaan sen jälkeen, kun hänen on todettu antaneen vääriä tietoja henkilöstä vahingoittamistarkoituksessa (8).

17.

Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee, että nykyistä ehdotusta muutetaan ja varmistetaan, että ilmiantajan henkilöllisyys pidetään salassa tutkimusten aikana, mikäli tämä ei riko oikeudenkäyntiä koskevia kansallisia sääntöjä ja mikäli rikkomuksesta syytetyllä henkilöllä ei ole oikeutta saada tietää ilmiantajan henkilöllisyyttä, sillä tätä tietoa tarvitaan, jotta ilmiantajaa vastaan voidaan nostaa kanne sen jälkeen, kun on todettu, että ilmiantaja antoi henkilöstä vääriä tietoja vahingoittamistarkoituksessa.

18.

Ehdotuksen 31 artiklan 2 kohdan (unionin varojen saajia koskevien ja muiden tietojen julkaiseminen) mukaan komissio asettaa asianmukaisella tavalla saataville hallussaan olevat tiedot talousarviosta peräisin olevien varojen saajista, kun talousarviota toteutetaan keskitetysti suoraan komission yksiköissä tai unionin edustustoissa.

19.

Ehdotuksen 31 artiklan 3 kohdassa todetaan, että kyseiset tiedot ”on asetettava saataville noudattaen asianmukaisesti luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädettyjä vaatimuksia henkilötietojen suojasta, sekä turvallisuutta koskevia vaatimuksia ottaen huomioon kunkin … hallintomenettelyn erityispiirteet ja noudattaen asiaa koskevia alakohtaisia säännöksiä soveltuvin osin”.

20.

Unionin tuomioistuin käsitteli EU:n varojen saajia koskevien tietojen julkaisemista marraskuussa 2010 antamassaan tuomiossa asiassa Schecke ja Eifert  (9). Menemättä kyseisen tapauksen yksityiskohtiin on korostettava, että unionin tuomioistuin arvioi huolellisesti, oliko EU:n lainsäädäntö, jossa säädetään velvollisuudesta paljastaa kyseiset tiedot, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukainen.

21.

Unionin tuomioistuin tutki, mitä tarkoitusta varten tieto paljastettiin ja näin ollen kyseisen toimenpiteen suhteellisuutta. Unionin tuomioistuin katsoi, että toimielimet ovat velvollisia saattamaan tasapainoon ennen luonnollista henkilöä koskevien tietojen julkaisemista unionin intressin taata toimiensa avoimuus ja loukkauksen, joka kohdistuu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa tunnustettuihin oikeuksiin (10). Unionin tuomioistuin korosti, että henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa (11).

22.

Unionin tuomioistuin katsoi, että toimielinten olisi pohdittava tietojen julkaisemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka olisivat tällaisen julkaisemisen tavoitteen mukaisia ja joilla samalla loukattaisiin vähemmän näiden tuensaajien oikeutta nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta yleensä ja erityisesti heidän oikeuttaan saada henkilötiedoilleen suojaa (12). Tapauksen erityisessä asiayhteydessä unionin tuomioistuin totesi, että tietojen, joissa mainitaan tuensaajien nimet, julkaisemista voitaisiin rajoittaa esimerkiksi ajanjaksojen, joina tukia on saatu, tukien toistuvuuden tai niiden lajin ja suuruuden mukaan (13).

23.

Euroopan tietosuojavaltuutettu korostaa jälleen kerran, että yksityisyyden suojan ja tietosuojan tehtävänä ei ole estää tietojen julkisuutta aina, kun on kyse henkilötiedoista, ja tarpeettomasti rajoittaa EU:n hallinnon avoimuutta. Euroopan tietosuojavaltuutettu tukee näkemystä, jonka mukaan avoimuusperiaate ”parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja sen avulla varmistetaan, että hallinto on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin legitiimimpää, tehokkaampaa ja vastuullisempaa”; tietojen, joissa mainitaan tuensaajien nimet, julkaiseminen internetissä, jos se tehdään asianmukaisesti, ”myötävaikuttaa siihen, että hallinto käyttää julkisia varoja asianmukaisesti” ja ”parantaa kyseessä olevien varojen käytön julkista valvontaa” (14).

24.

Tältä pohjalta Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa korostaa, että unionin tuomioistuimen näkökohdat, sellaisina kuin ne on mainittu edellisissä kohdissa, liittyvät suoraan nykyiseen ehdotukseen. Vaikka ehdotuksessa viitataan direktiiviin 95/46/EY ja asetukseen (EY) N:o 45/2001, ei ole varmistettu, että suunniteltu julkaiseminen täyttää vaatimukset, kuten unionin tuomioistuin totesi asiassa Schecke. Tältä osin on korostettava, että unionin tuomioistuin ei pelkästään kumonnut komission asetusta, joka sisälsi yksityiskohtaisia sääntöjä maataloustuki- ja maaseuturahastojen tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisesta (15), vaan myös asetuksen säännöksen, joka muodostaa komission asetuksen oikeusperustan ja joka sisälsi tietojen julkaisemista koskevan yleisen vaatimuksen edellyttäen, että se koski tuensaajia, jotka ovat luonnollisia henkilöitä (16).

25.

Euroopan tietosuojavaltuutettu epäilee vahvasti sitä, täyttääkö nykyinen ehdotus kriteerit, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on ne määritellyt asiassa Schecke. Ehdotuksen 31 artiklassa ei ole mainittu (kuten ei muissakaan artikloissa) selkeää ja hyvin määriteltyä tarkoitusta, jota varten henkilötiedot julkaistaan. Lisäksi on epäselvää, milloin ja missä muodossa tiedot julkaistaan. Näin ollen ei ole mahdollista arvioida, onko eri intressien välillä oikea tasapaino, ja tarkistaa, kuten unionin tuomioistuin nimenomaisesti korosti asiassa Schecke, onko julkaiseminen oikeasuhteista. Lisäksi on epäselvää, miten rekisteröityjen oikeudet taataan.

26.

Vaikka täytäntöönpanolainsäädäntöä suunniteltaisiinkin – mitä ei ole todettu selvästi – edellä mainitut perusselvennykset pitäisi sisällyttää oikeusperustaan, jona varainhoitoasetusta pidetään tällaisten tietojen julkaisemiselle.

27.

Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee näin ollen, että lainsäätäjä selventää suunnitellun julkaisemisen tarkoitusta ja selittää sen tarpeellisuutta, osoittaa, miten ja missä määrin henkilötietoja julkaistaan, varmistaa, että tietoja julkaistaan vain, jos tämä on oikeasuhteista, ja varmistaa, että rekisteröidyt voivat vedota EU:n tietosuojalainsäädännössä säädettyihin oikeuksiinsa.

28.

Ehdotuksen 103 artiklassa käsitellään hankintaviranomaisen mahdollisuutta määrätä hallinnollisia tai taloudellisia seuraamuksia a) toimeksisaajalle, ehdokkaalle tai tarjoajalle tilanteissa, joissa toimeksisaaja, ehdokas tai tarjoaja on syyllistynyt väärien tietojen antamiseen ilmoittaessaan hankintaviranomaiselle hankintamenettelyyn osallistumista varten vaadittuja tietoja tai ei ole toimittanut vaadittuja tietoja (katso 101 artiklan b kohta), tai (b) toimeksisaajalle, jonka on todettu rikkoneen vakavasti talousarviosta rahoitettavaan hankintaan liittyviä velvoitteitaan.

29.

Ehdotuksen 103 artiklan 1 kohdassa todetaan, että asianomaiselle on annettava tilaisuus esittää huomautuksensa. Ehdotuksen 103 artiklan 2 kohdan mukaan seuraamuksena voi olla kyseisen henkilön sulkeminen talousarviosta rahoitettavien hankintojen ja avustusten ulkopuolelle enintään kymmeneksi vuodeksi ja/tai sellaisten taloudellisia seuraamusten määrääminen, joiden määrä ei saa ylittää kyseisen sopimuksen arvoa.

30.

Verrattuna nykyiseen tilanteeseen, ehdotuksessa on uutta se, että 103 artiklan 3 kohdassa mainittu toimielin voi julkaista päätökset tai niiden yhteenvedot, joissa ilmoitetaan taloudellisen toimijan nimi, kuvataan lyhyesti tosiseikat ja ilmoitetaan poissulkemisen kesto tai taloudellisten seuraamusten määrä.

31.

Mikäli tähän sisältyy luonnollisia henkilöitä koskevien tietojen julkaiseminen, tämä säännös herättää tietosuojan näkökulmasta joitakin kysymyksiä. Ensinnäkin on selvää sanan ”voi” käytöstä, että julkaiseminen ei ole pakollista. Tämä jättää kuitenkin avoimeksi monia kysymyksiä, kun ehdotuksen teksti ei ole selkeä. Esimerkiksi, mikä on tietojen julkaisemisen tarkoitus? Mitkä ovat ne kriteerit, joiden perusteella kyseinen toimielin päättää julkaisemisesta? Miten kauan tiedot ovat julkisesti saatavilla ja missä välineessä? Kuka tarkistaa, että tiedot ovat yhä oikeita, ja kuka päivittää ne? Kuka ilmoittaa kyseessä olevalle henkilölle julkaisemisesta? Nämä ovat kysymyksiä, jotka liittyvät tietojen laatua koskeviin vaatimuksiin, sellaisina kuin ne on esitetty direktiivin 95/46/EY 6 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 4 artiklassa.

32.

On korostettava, että tällaisten tietojen julkaisemisella on myös kielteisiä vaikutuksia kyseiseen henkilöön. Julkaiseminen pitäisi sallia vain, jos se on todella tarpeen suunniteltua tarkoitusta varten. Edellä osassa II.4 unionin tuomioistuimen asiassa Schecke antaman päätöksen yhteydessä esitetyt huomautukset ovat tärkeitä myös tässä yhteydessä.

33.

Nykyisessä muodossaan 103 artiklan 3 kohdassa ehdotettu teksti ei vastaa kaikilta osin tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee näin ollen, että lainsäätäjä selventää suunnitellun julkaisemisen tarkoitusta ja selittää sen tarpeellisuutta, osoittaa, miten ja missä määrin henkilötietoja julkaistaan, varmistaa, että tietoja julkaistaan vain, jos tämä on oikeasuhteista, ja varmistaa, että rekisteröidyt voivat vedota EU:n tietosuojalainsäädännössä säädettyihin oikeuksiinsa.

34.

Ehdotuksessa ehdotetaan myös sellaisen poissulkemista koskevan keskustietokannan (CED) perustamista, joka sisältää tiedot ehdokkaista ja tarjoajista, jotka on suljettu tarjouskilpailun ulkopuolelle (katso 102 artikla). Tällainen tietokanta on jo otettu käyttöön nykyisen varainhoitoasetuksen nojalla, ja sen toimintaa on tarkennettu komission asetuksessa (EY) N:o 1302/2008. Euroopan tietosuojavaltuutettu on arvioinut keskustietokannan yhteydessä toteutettavia henkilötietojen käsittelytoimia 26 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan ennakkotarkastuslausunnossa (17).

35.

Keskustietokannassa olevien tietojen saajat ovat moninaisia. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 7, 8 tai 9 artiklaa sovelletaan sen mukaan, kenellä on pääsy tietokantaan.

36.

Euroopan tietosuojavaltuutettu totesi edellä mainitussa ennakkotarkastuslausunnossa, että 7 artiklan (tietokannan käyttö muissa EU:n toimielimissä ja elimissä) ja 8 artiklan (keskustietokannan käyttö jäsenvaltioiden viranomaisissa ja tietyissä muissa elimissä) täytäntöönpanoa koskeva nykyinen käytäntö on asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukainen.

37.

Tätä johtopäätöstä ei kuitenkaan voitu tehdä, kun tietoja siirretään kolmannen maan viranomaisille. Tätä tiedonsiirtoa säännellään asetuksen (EY) N:o 45/2001 9 artiklassa, jossa käsitellään tiedonsiirtoa kolmansien maiden viranomaisille ja/tai kansainvälisille järjestöille. Ehdotuksen 102 artiklan 2 kohdassa todetaan, että myös kolmansilla mailla on pääsy keskustietokantaan.

38.

Asetuksen (EY) N:o 45/2001 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”henkilötietoja voidaan siirtää vastaanottajille, jotka eivät ole yhteisöjen toimielimiä tai elimiä ja joihin ei sovelleta direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä, ainoastaan siinä tapauksessa, että vastaanottajan maassa tai vastaanottavassa kansainvälisessä järjestössä varmistetaan tietosuojan riittävä taso ja että tiedot siirretään yksinomaan sen vuoksi, että rekisterinpitäjän toimivaltaan kuuluvien tehtävien hoito tulee mahdolliseksi”. Poiketen siitä, mitä asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, 9 artiklan 6 kohdan mukaan tietojen siirto maihin, joissa ei ole riittävää tietosuojaa, on mahdollista, jos ”siirto on tarpeen tai laissa edellytetty tärkeän yleisen edun johdosta … ”.

39.

Edellä mainitussa ennakkotarkastuslausunnossa Euroopan tietosuojavaltuutettu korosti, että tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että kun tietoja siirretään kolmanteen maahan tai järjestöön, vastaanottajan tietosuojan taso on riittävä. Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa korostaa, että tietosuojan tason riittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti, ja arvioon pitäisi sisällyttää perusteellinen analyysi tiedonsiirtotoimen tai tiedonsiirtotoimien sarjaan liittyvistä olosuhteista. Varainhoitoasetuksessa ei voida vapauttaa komissiota tästä velvollisuudesta. Vastaavasti siirron, joka perustuu 9 artiklassa mainittuihin poikkeuksiin, on myös perustuttava tapauskohtaiseen arvioon.

40.

Tältä osin Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee, että lainsäätäjä lisää 102 artiklaan uuden kohdan, jossa käsitellään nimenomaisesti henkilötietojen suojaa. Tämä kohta voidaan aloittaa 102 artiklassa olevalla ensimmäisellä virkkeellä, jonka mukaan ”komissio perustaa keskustietokannan ja hoitaa sitä henkilötietojen suojelua koskevia unionin säännöksiä noudattaen”. Tähän olisi lisättävä, että kolmansien maiden viranomaisten pääsy sallitaan vain silloin, kun asetuksen (EY) N:o 45/2001 9 artiklan edellytykset täyttyvät.

41.

Nykyisellä ehdotuksella on tiettyjä tietosuojaan kohdistuvia vaikutuksia EU:n ja kansallisella tasolla, ja näitä on käsitelty tässä lausunnossa. Ehdotuksessa on esitetty viittaukset asiaa koskeviin tietosuojavälineisiin. Tarvitaan kuitenkin, kuten tässä lausunnossa on selitetty, lisätarkennuksia ja -selvennyksiä sen varmistamiseksi, että tietosuojalainsäädäntöä noudatetaan kaikilta osin. Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittelee seuraavaa:

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/19

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/21

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/25

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32011M6274. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/25

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32011M6265. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/26

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/27

—

Albania

AL

—

Bosnia ja Hertsegovina

BA

—

Kroatia

HR

—

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

MK (2)

—

Montenegro

ME

—

Serbia

RS

—

Turkki

TR

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/29

Huomautus 1:

Yleensä korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa päivänä, jona eurooppalainen standardointielin poistaa kyseisen standardin käytöstä. Tällaisten standardien käyttäjiä pyydetään kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että joissakin poikkeustapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 2.1:

Uuden (tai muutetun) standardin soveltamisala on sama kuin standardin, jonka se korvaa. Olettamus siitä, että direktiivin olennaisia vaatimuksia noudatetaan, jos korvattavaa standardia noudatetaan, lakkaa mainittuna päivänä.

Huomautus 2.2:

Uuden standardin soveltamisala on laajempi kuin standardin, jonka se korvaa. Olettamus siitä, että direktiivin olennaisia vaatimuksia noudatetaan, jos korvattavaa standardia noudatetaan, lakkaa mainittuna päivänä.

Huomautus 2.3:

Uuden standardin soveltamisala on suppeampi kuin standardin, jonka se korvaa. Olettamus siitä, että direktiivin olennaisia vaatimuksia noudatetaan, jos (osittain) korvattavaa standardia noudatetaan, lakkaa mainittuna päivänä niiden tuotteiden osalta, jotka kuuluvat uuden standardin soveltamisalaan. Olettamus direktiivin olennaisten vaatimusten noudattamisesta jatkuu niiden tuotteiden osalta, jotka kuuluvat (osittain) korvattavan standardin soveltamisalaan, mutta eivät kuulu uuden standardin soveltamisalaan.

Huomautus 3:

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset sekä tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 3) käsitetään EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset mutta ei tätä uutta muutosta. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

—

Tietoja standardien saatavuudesta saa joko Euroopan standardointielimiltä tai kansallisilta standardointilaitoksilta, joita koskeva luettelo on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY, liitteenä.

—

Eurooppalaiset standardointielimet vahvistavat yhdenmukaistettuja standardeja englanninkielisinä (CEN ja Cenelec julkaisevat myös ranskaksi ja saksaksi). Kansalliset standardointielimet kääntävät yhdenmukaistettujen standardien nimet myöhemmin kaikille muille vaadituille Euroopan unionin virallisille kielille. Euroopan komissio ei vastaa viralliseen lehteen julkaistaviksi esitettyjen nimien oikeellisuudesta.

—

Viitetietojen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei tarkoita sitä, että standardit ovat saatavana kaikilla yhteisökielillä.

—

Tämä luettelo korvaa kaikki aiemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistut luettelot. Komissio huolehtii kyseisen luettelon ajan tasalle saattamisesta.

—

Lisätietoja yhdenmukaistetuista standardeista saa Internet-osoitteesta

http://ec.europa.eu/enterprise/policies/european-standards/harmonised-standards/index_en.htm

—

CEN: Avenue Marnix 17, 1000 Bruxelles/Brussel, BELGIQUE/BELGIË, P. +32 25500811; F. +32 25500819 (http://www.cen.eu)

—

Cenelec: Avenue Marnix 17, 1000 Bruxelles/Brussel, BELGIQUE/BELGIË, P. +32 25196871; F. +32 25196919 (http://www.cenelec.eu)

—

ETSI: 650 route des Lucioles, 06921 Sophia Antipolis, FRANCE, P. +33 492944200; F. +33 493654716 (http://www.etsi.eu)

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/31

1.

Täytyykö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/83/EY ja tarvittaessa muuta ETA-lainsäädäntöä tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, mukaan lukien ETA-sopimuksen runkotekstin 11–13 artikla, tulkita siten, että kantajan kaltainen terveydenhoitolaitos, joka tarjoaa terveydenhoito- ja sairaanhoitopalveluja, ei saa tuoda terveydenhoitolaitoksessa olevien käyttöön Norjasta lääkkeitä, jotka ovat saaneet norjalaisen kansallisen myyntiluvan, samannimisten lääkkeiden islantilaisen kansallisen myyntiluvan nojalla, mikäli myyntiluvat on annettu ennen direktiivin 2001/83/EY voimaantuloa?

2.

Mikäli asia on näin, miten kantajan kaltainen terveydenhoitolaitos voi osoittaa, että toisesta ETA-sopimusvaltiosta tuoduilla lääkkeillä on islantilainen myyntilupa? Onko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY 51 artiklan 1 kohta tulkittava siten, että terveydenhoitolaitoksen on esitettävä vastaajalle, joka on toimivaltainen valvontaviranomainen, tarkastuskertomus? Voisiko todistustaakkaa koskevia vaatimuksia lieventää Norjasta tuotavien lääkkeiden osalta, jos lääkkeitä ei aiota myydä edelleen tai jos niitä ei ole tarkoitettu jakeluun tai myyntiin Islannissa vaan ainoastaan terveydenhoitolaitoksessa hoidettavien käyttöön?

3.

Onko toimivaltaisilla viranomaisilla täysi vapaus myöntää poikkeuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY 63 artiklan 3 kohdan nojalla, jos lääkkeet ovat kantajan kaltaisen terveydenhoitolaitoksen tuomia eikä niitä ole tarkoitettu itselääkitystä varten, vaan ne ovat terveydenhoitolaitoksessa työskentelevän farmaseutin valmistamia ja ne annetaan potilaille erityisesti suunnitelluissa lääkerasioissa?

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/32

1.

Komissio vastaanotti 12 päivänä heinäkuuta 2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla luxemburgilaiset yritykset CVC Capital Partners SICAV-FIS SA ja Ande Investissements SA hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan ranskalaisessa yrityksessä Delachaux SA ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.6295 – CVC/Ande/Delachaux seuraavaan osoitteeseen:

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/33

1.

Komissio vastaanotti 13 päivänä heinäkuuta 2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla australialaisen yrityksen Macquarie Group Limited (Macquarie Group) määräysvallassa oleva luxemburgilainen yritys MEIF II Luxembourg Holdings Sàrl (MEIF II) hankkii sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan brittiläisessä yrityksessä Airwave Solutions Limited (Airwave) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.6309 – Macquarie Group/Airwave Solutions seuraavaan osoitteeseen:

21.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/34