3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kuluttajat ja rajatylittävät mahdollisuudet sisämarkkinoilla”

(puheenjohtajavaltio Unkarin pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto)

2011/C 132/02

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Péter Györkös pyysi 15. marraskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä EU:n puheenjohtajavaltio Unkarin nimissä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Kuluttajat ja rajatylittävät mahdollisuudet sisämarkkinoilla.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 175 puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suosituksia puheenjohtajavaltio Unkarille

1.1	ETSK kiittää puheenjohtajavaltio Unkaria tilaisuudesta esittää lausunto aiheesta, joka kattaa tärkeimmät kysymykset EU:n kuluttajien mahdollisuuksien kehittymisestä sisämarkkinoilla, ja tuoda näin oma panoksensa EU:n puheenjohtajavaltion työhön vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla.

1.2	ETSK katsoo, että olisi ehdottoman tärkeää käynnistää keskustelu kuluttajapolitiikan uudesta lähestymistavasta ja sen perustasta vuoteen 2030 ulottuvalla jaksolla, ja toivoo, että puheenjohtajavaltio Unkari, muut toimielimet ja työmarkkinaosapuolet tarttuvat tähän haasteeseen.

1.3

Komitea on tyytyväinen, että neuvosto hyväksyi 24. tammikuuta 2011 yhteisen lähestymistavan kuluttajaoikeuteen, mutta seuraa huolestuneena viimeaikaista kehityskulkua Euroopan parlamentissa, minkä johdosta se kehottaa puheenjohtajavaltio Unkaria jatkamaan neuvoston viitoittamalla tiellä sekä huolehtimaan siitä, että lopputulos mahdollistaisi kuluttajien luottamuksen palauttamisen.

1.4

ETSK suosittelee, että sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä puheenjohtajavaltio Unkari nostaa täyden yhdenmukaistamisen ongelman esille heti keskustelujen alkamisesta lähtien, kun vaikutustutkimus on tehty, ottaen huomioon, että kuluttajansuojan taso on laskenut merkittävästi niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat saattaneet direktiivin osaksi lainsäädäntöään.

1.5	ETSK kehottaa puheenjohtajavaltio Unkaria osoittamaan poliittista rohkeutta ja huolehtimaan siitä, että ryhmäkanteen EU:n tasolla mahdollistava oikeudellinen väline otettaisiin käyttöön viipymättä, semminkin kun monet tutkimukset ovat jo osoittaneet hankkeen merkittävyyden ja toteutettavuuden.

1.6

ETSK suosittelee, että puheenjohtajavaltio Unkari käsittelee nk. valmismatkadirektiivin ja lentomatkustajien oikeuksia käsittelevän lainsäädännön tarkistamista yhteisesti ja määrittelee riitatapauksissa tai puutteellisten tai harhaanjohtavien palvelujen yhteydessä sovellettavat oikeudet, velvoitteet ja vastuut.

1.7

ETSK suosittelee, että puheenjohtajavaltio Unkari pyrkii edistämään vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoihin liittyviä asiakokonaisuuksia, jotka koskevat kaikille EU:n kansalaisille tarjottavia vähimmäispankkipalveluja, luotettavaa ja kaikissa jäsenvaltioissa samanlaista sähköistä maksujärjestelmää, tiukkaa määritelmää pankkien vastuusta luotonannossa, yhtenäistä vakuutusjärjestelmää kaikkialla unionissa, rahoituspalvelualalle ominaisten kohtuuttomien sopimusehtojen ja sopimattomien kaupallisten menettelyjen luokittelua, pankkimaksujen vertailukelpoisuutta, talletusten vakuusjärjestelmää ja laajempaa neuvonantovelvoitetta monimutkaisten rahoitustuotteiden kaupassa. Finanssivalvonnan tiukentaminen on ehdoton vaatimus, kuten edelleen jatkuva finanssikriisi osoittaa.

1.8	Puheenjohtajavaltio Unkarin tehtäväksi tulee kiireellisiä digitaalistrategiaan liittyviä päätöksiä, jotka koskevat kuluttajien perusoikeuksien täsmällistä määrittelyä digitaaliympäristössä, tietosuojasta annetun puitedirektiivin tarkistamista ja tekijänoikeussuojaa digitaaliympäristössä.

1.9

ETSK kehottaa puheenjohtajavaltio Unkaria jatkamaan aktiivisesti perussopimusten ja perusoikeuskirjan uusien yleishyödyllisiä palveluja koskevien määräysten täytäntöönpanon edistämistä 6.–7. joulukuuta 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmissä tehdyn aloitteen mukaisesti ja varmistamaan siten, ettei yleishyödyllisiä palveluja unohdeta 2020-strategian toteutuksessa.

1.10

Puheenjohtajavaltio Unkari on kiinnittänyt erityistä huomiota lähi- ja naapurialueiden väliseen rajatylittävään kauppaan. Aiheesta ei ole tehty yhtään sellaista tutkimusta, jonka perusteella voitaisiin arvioida ilmiön vaikutuksia jäsenvaltioissa. ETSK suosittelee, että puheenjohtajavaltio Unkari pyytää ensin komissiota tekemään täsmällisen tilastoanalyysin tällaisista kauppatapahtumista ja tilaa sitten tarvittavat tutkimukset sen määrittelemiseksi, onko tällainen kauppa niin erityisluonteista, että se edellyttää erityistä oikeudellista lähestymistapaa EU:n tasolla. Sen jälkeen on arvioitava kuluttajien tarpeet tällaisessa kaupankäynnissä (tiedotus, sopimuskieli, hintojen vertailtavuus, jos toinen valuutoista on muu kuin euro, vaihtokurssi, pankin välitys- ja muut maksut jne.) ja määriteltävä, mikä on tehokkain tapa vastata niihin paikallistasolla.

2. Johdanto

2.1

ETSK on hyvillään siitä, että puheenjohtajavaltio Unkari on pyytänyt siltä valmistelevan lausunnon yhdestä sen omimmasta, kahdenkymmenen viime vuoden aikana useimmin esillä olleesta aiheesta. ETSK teki 7. marraskuuta 1995 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa aiheesta ”Yhtenäismarkkinat ja kuluttajansuoja: mahdollisuudet ja esteet” (1) yhteenvedon kaikista aiemmista lausunnoista, joissa oli käsitelty samaa aihetta, ja mainitsi tämänkin ongelmakentän sekä suurimmat huolenaiheet eli esteet ja vaikeudet, joiden vuoksi kuluttajat eivät pysty nauttiman kaikista yhtenäismarkkinoiden eduista. Valitettavasti useimmat lausunnossa mainituista ongelmista ovat edelleen ajankohtaisia.

2.2

Jacques Delorsin aloitteeseen pohjautuvien yhtenäismarkkinoiden toteuttamiselle, joka on yksi EU:n tärkeimmistä strategisista hankkeista, asetettiin aikanaan täsmällinen valmistumisaikataulu, mutta hanke on edelleen kesken, vaikka jo yli 30 vuotta on kulunut. Äskettäin julkaistu sisämarkkinoiden toimenpidepaketti on osoitus tästä. Komitea on aina tukenut ajattelutapaa, jonka mukaan yhtenäismarkkinat ovat ennen muuta kansalaisille ja kuluttajille hyödyllinen väline. Selkeää, johdonmukaista ja kattavaa eurooppalaista kuluttajapolitiikkaa ei silti ole vielä laadittu.

2.3

Puheenjohtajavaltio Unkarin pyyntö, johon vastaaminen on ETSK:lle kunnia, on siis perusteltu ja antaa sille tilaisuuden tuoda oman panoksensa komission vuoden 2011 ensimmäiselle puoliskolle vahvistaman työohjelman hankkeisiin, kuten on tehty edellisten puheenjohtajavaltioiden, erityisesti puheenjohtajavaltio Belgian hankkeissa.

2.4

Valmisteleva lausunto tarjoaa ETSK:lle tilaisuuden myös esittää kunnianosoitus Unkaria edustaneelle jäsenelle Istvan Garaille, joka oli arvostetun unkarilaisen kuluttajajärjestön johtaja, kuluttajien etujen ja oikeuksien väsymätön puolustaja ja useiden tärkeiden aihetta käsitelleiden lausuntojen esittelijä. Hän menehtyi valitettavasti vuonna 2008 kesken toimikautensa.

3. Tärkeä tavoite

3.1

Puheenjohtajakausi on liian lyhyt aika siihen, että voitaisiin laatia jonkin politiikanalan suuntaviivat avoimesti ja osallistavasti, tehdä politiikan vaikutusten ennakkoarviointi, hyväksyä politiikka demokraattisesti EU:n toimielimissä, panna se täytäntöön jäsenvaltioissa ja tehdä siitä jälkiarviointi.

3.2

Viisivuotiset strategiaohjelmat, joihin useimmiten vaikuttavat puhtaasti suhdannevaihteluihin perustuvat syyt, ovat myös riittämättömiä, sillä ne eivät edusta kaukonäköistä poliittista ajattelua. Vuosia 2007–2013 koskeva strategia, joka hyväksyttiin 13. heinäkuuta 2007 ja jota toteutetaan parhaillaan, on oiva esimerkki puutteista, jotka ETSK on jo nostanut esiin.

3.3	2020-strategiankin tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla kuluttajien aseman parantaminen ja suojeleminen, mutta näin ei kuitenkaan ole.

3.4

Ainoa tämänsuuntainen poliittinen hahmotelma on peräisin vuodelta 1985: se on Jacques Delorsin käynnistämä hanke ”Uusi sysäys”, jota komission jäsen Emma Bonino (1995–1999) kehitteli edelleen. Valitettavasti tavoitteisiin ei muutamia symbolisia tuloksia lukuun ottamatta päästy poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi.

3.5

Tärkeä tehtävä, jonka EU:n puheenjohtaja voisi ottaa vastuulleen, olisi kuluttajien aseman parantamista ja suojelemista koskevan politiikan peruslähtökohtien ja suuntaviivojen hahmotteleminen vuoteen 2030 ulottuvaksi ajanjaksoksi nk. Gonzalezin raportin esimerkin mukaan. On kuitenkin syytä tiedostaa, että asiassa ollaan jo myöhässä muihin strategisiin aloitteisiin verrattuna (2020-strategia, sisämarkkinoiden toimenpidepaketti, järkevä sääntely jne.).

3.6

Tällaisen politiikan päälinjauksia olisivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä muun muassa seuraavat:

a)	Uskalletaan kyseenalaistaa ja määritellä uudelleen perussopimuksissa vahvistettu oikeusperusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artikla sen 12 artiklan valossa). (2)

b)	Tuodaan kuluttajapolitiikka EU-politiikan ytimeen kansalaisuuteen liittyvänä politiikkana ja tehdään siitä kaikkien muiden politiikanalojen risteyskohta, joka hyötyy muiden alojen toiminnasta.

c)	Määritellään uudelleen painopisteiden tarkistamisen valossa kuluttajien oikeudet viittaamalla järjestelmällisesti perussopimuksiin ja perusoikeuskirjaan.

d)	Korostetaan kuluttajapolitiikan horisontaalista luonnetta sekä otetaan huomioon tämän seuraukset ja varmistetaan monialaisuuden tehokas toteutuminen komission sisäisissä yksiköissä, sen suhteissa muihin toimielimiin sekä jäsenvaltioiden kaikilla tasoilla.

Ryhdytään kodifioimaan järjestelmällisesti unionin kuluttajaoikeutta hyödyntäen yhteisen viitekehyksen yhteydessä tehtyä erinomaista akateemista työtä, ja otetaan huomioon tämän seuraukset – muun muassa valinnaisten järjestelmien järkevä ja tarkoituksenmukainen käyttö – soveltaen ennakoivaa oikeudellista lähestymistapaa.

f)	Varmistetaan selkeästi sisämarkkinapolitiikan välineellinen luonne ja toissijainen rooli asettamalla se yksiselitteisesti kansalaisten, tässä tapauksessa kuluttajien – lopullisten edunsaajien – palvelukseen.

g)	Määritellään yhteiset periaatteet kuluttajien järjestäytymistä ja osallistavaa edustusta varten, sillä se on välttämätön ja ratkaiseva tekijä kuluttajapolitiikan täytäntöönpanolle EU:ssa.

3.7

Tätä viimeistä kohtaa olisi pohdittava erityisesti, sillä sitä ei ole tutkittu järjestelmällisesti EU:n tasolla. Niin jäsenvaltioiden kuluttajansuojasta vastaavat viranomaiset kuin kuluttajaorganisaatiot ja -yhdistykset ovat jo pitkään vaatineet yleisten periaatteiden ja suuntaviivojen määrittelemistä kuluttajien järjestäytymistä ja osallistavaa edustusta varten. Jos kuluttajien edustusta koskevia yhtenäisiä periaatteita noudatettaisiin järjestelmällisti kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti eri alojen sääntelytahoissa, se lisäisi asianomaisten organisaatioiden uskottavuutta ja parantaisi kuluttajansuojaa.

4. Kuluttajansuojapolitiikkaan liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä

4.1

Täysin valmiilla sisämarkkinoilla kuluttajan tulisi voida nauttia täysimääräisesti yhteisön säännöstössä vahvistetuista oikeuksista, olipa kuluttaja missä tahansa EU:ssa, samoin edellytyksin kuin omassa maassaan. Erilaiset kuluttajapoliittiset linjaukset sen enempää kuin käynnissä olevat hankkeetkaan eivät kuitenkaan vastaa tyydyttävällä tavalla kuluttajien oikeutettuihin odotuksiin.

4.2	Puheenjohtajavaltio Unkarin poliittisella asialistalla on tärkeitä tavoitteita, joista osaa luonnollisesti tavoitellaan vielä seuraavilla puheenjohtajakausillakin.

4.3

ETSK on todennut jo aiemmin (3), että ehdotus direktiiviksi kuluttajien oikeuksista olisi laadittava uudelleen niin, että se rajoittuu tiettyihin perusperiaatteisiin, jotka koskevat tiedonsaanti- ja peruuttamisoikeutta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa harjoitetun myynnin ja etämyynnin yhteydessä, ja että siitä olisi poistettava kohtuuttomia ehtoja sekä tavaroiden kauppaa ja takuita koskevat kohdat.

4.4

ETSK toteaa ottaen huomioon komission muuttuneen mielipiteen, joka on käynyt ilmi komission jäsenen Redingin viimeaikaisista julkisista puheenvuoroista, että neuvosto hyväksyi 24. tammikuuta 2011 täsmälleen ETSK:n lausunnon mukaisen kannan, mihin komitea on tyytyväinen. Kun otetaan huomioon asian viimeaikainen kehityskulku EP:ssa, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) ja oikeudellisten asiain valiokunnan (JURI) omaksumat ristiriitaiset kannat sekä se, että asia on määrä saattaa päätökseen lähikuukausina, ETSK kuitenkin kehottaa puheenjohtajavaltio Unkaria jatkamaan päättäväisesti viime tammikuussa kokoontuneen maatalousasioiden neuvoston viitoittamalla tiellä sovittamalla tavoite realistisesti yhteen tulevan eurooppalaisia sopimuksia koskevan yhteisen viitekehyksen kanssa, kuten ETSK:n lausunnossa (4) suositellaan.

4.5

ETSK toteaa, että sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt useimmissa jäsenvaltioissa, mikä on osoittautunut valitettavaksi, kuten asiasta annetussa lausunnossa (5) ennakoitiin. Myös unionin tuomioistuin on tätä mieltä.

4.6

ETSK suositteleekin, että puheenjohtajavaltio Unkari tukeutuu tutkimuksiin, jotka osoittavat kuluttajansuojan tason merkittävän heikennyksen ja kilpailuun liittyvät seuraukset niissä maissa, jotka ovat saattaneet sopimattomista menettelyistä annetun direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja pohtii tarkemmin täyden yhdenmukaistamisen periaatteen tarkemmin kohdentamattoman käytön perusteltavuutta heti direktiivin tarkistamista käsittelevien keskustelujen alkamisesta lähtien.

4.7

ETSK panee merkille komission aikomuksen käynnistää uudelleen unionitasoisen ryhmäkanteen mahdollistavaa oikeudellista välinettä koskeva keskustelu uuden sidosryhmäkuulemisen avulla, mutta epäilee, onko todella olemassa poliittista tahtoa päästä konkreettiseen tulokseen, sillä jo kolmenkymmenen vuoden ajan aiheesta on nähty keskusteluja, kuulemisia, raportteja, lausuntoja, vihreitä kirjoja ja valkoisia kirjoja, tiedonantoja ja päätöslauselmia, tutkimuksia, konferensseja ja symposiumeja.

4.8

ETSK on esittänyt useissa niin vanhemmissa kuin tuoreemmissakin lausunnoissa erittäin selkeän kannan sellaisen unionin tasoisen oikeudellisen välineen puolesta, jonka avulla kuluttajat, jotka katsovat kärsineensä kollektiivisesta vahingosta, voivat tehdä yhteisen kanteen korvauksen saamiseksi. Se soveltuisi täysin eurooppalaiseen prosessioikeuteen, ja sen ansiosta olisi mahdollista saada korvausta minkä tahansa jäsenvaltion kuluttajille aiheuttamasta aineellisesta ja/tai henkisestä kollektiivisesta vahingosta (opt-out-järjestelmä) kaikkialla samoin edellytyksin. Jos puheenjohtajavaltio Unkari omaksuu tämän kannan, siitä on suurta hyötyä kuluttajille, mutta myös muille kollektiivisten oikeuksien haltijoille, mikä puolestaan auttaisi sisämarkkinoiden ja tasapuolisen kilpailun toteuttamisessa.

4.9	ETSK:lta ei ole viedä pyydetty lausuntoa nk. valmismatkadirektiivin tarkistamisesta. Komissio aikoo ilmeisesti esittää ehdotuksen vuoden 2011 alussa ja on jo alkanut kerätä ajatuksia lentomatkustajien oikeuksia koskevan lainsäädännön mahdollista tarkistusta varten.

4.10

Rajoittamatta ETSK:n mahdollisia lausuntoja näistä kahdesta aiheesta ETSK suosittelee, että puheenjohtajavaltio Unkari käsittelisi niitä yhteisesti, jotta voidaan varmistaa lähestymistavan johdonmukaisuus, laajentaa direktiivin soveltamisalaa kuljetuspalveluja koskeviin yksilöllisiin tai kollektiivisiin sopimuksiin, joihin voi liittyä oheispalveluja, ja määritellä riitatapauksissa tai puutteellisten tai harhaanjohtavien palvelujen yhteydessä sovellettavat oikeudet, velvollisuudet ja vastuut. Tälle alalle ominaisiin kohtuuttomiin ehtoihin ja sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota. Matkatoimistojen, matkanjärjestäjien ja lentoyhtiöiden konkurssien seurauksia olisi myös säädeltävä hyvin tiukasti.

4.11

Rahoituspalvelujen vähittäiskaupan sisämarkkinoiden toteuttamisessa on edistytty hieman – mm. SEPA-direktiivi euron käyttöönoton jälkeen, rahoitusmarkkinadirektiivi (Mifid), vakavaraisuusdirektiivi sekä komission viimeaikaiset, 12. heinäkuuta 2010 annetut ehdotukset talletusten vakuusjärjestelmistä ja sijoittajien korvausjärjestelmistä (6) – mutta paljon on vielä tehtävänä: kokonaisvaltainen poliittinen linjaus, jonka ansiosta kuluttajat ja pk-yritykset voisivat todella hyötyä sisämarkkinoista, puuttuu vielä. Komissio on itsekin maininnut vähittäisrahoituspalvelut alana, jolla kuluttajat kohtaavat huomattavasti ongelmia. (7)

4.12

ETSK on useaan otteeseen esittänyt tällä alalla kantansa pyynnöstä laadituissa lausunnoissa ja/tai oma-aloitteisissa lausunnoissa, mutta pysyviä, käytännöllisiä ja tehokkaita ratkaisuja kaivataan edelleen. Muistutettakoon vastuullisesta luotonannosta ja ylivelkaantumisesta (8), joihin kulutusluotoista annettu direktiivi ei tuonut vastausta; kiinnitysluottoja koskeneiden ehdotusten epäonnistumisesta, vaikka yhdenmukaistamisajatus on hyväksytty jo vuosia sitten; rajatylittäviä maksuja ja pankki- ja luottokorttien käyttöä koskevien säännösten hauraudesta; pankkitilien käytännössä olemattomasta liikkuvuudesta ja yleisten vähimmäispankkipalvelujen puuttumisesta sekä finanssikriisien torjumiseen ja pankkien asiakkaille aiheutuneiden tappioiden ja vahinkojen välittömään korvaamiseen tarkoitettujen säännösten puutteellisuudesta.

4.13

Talous- ja finanssikriisi vaikuttaa edelleen voimakkaasti kuluttajiin ja piensijoittajiin. Voitaisiinkin harkita erilaisia käytännön toimenpiteitä, kuten yleistä pankkitiliä ja vähimmäispankkipalveluja kaikille EU:n kansalaisille, luotettavaa ja kaikissa jäsenvaltioissa samanlaista sähköistä maksujärjestelmää, tiukkaa määritelmää pankkien vastuusta luotonannossa, yhtenäistä vakuutusjärjestelmää kaikkialla unionissa, rahoituspalvelualalle ominaisten kohtuuttomien sopimusehtojen ja sopimattomien kaupallisten menettelyjen luokittelua, pankkimaksujen vertailukelpoisuutta ja laajempaa neuvonantovelvoitetta monimutkaisten rahoitustuotteiden kaupassa. Myös finanssivalvonnassa olisi keskityttävä kuluttajien tarpeisiin, ja olisi otettava käyttöön tehokkaita riidanratkaisu- ja korvausmekanismeja rahoitusjärjestelmän (pankkien ja vakuutusyhtiöiden) toimintahäiriöistä aiheutuvien tappioiden ja vahinkojen varalle.

4.14

ETSK on tyytyväinen komission lähestymistapaan, joka liittyy kuluttajien oikeuksiin digitaaliympäristössä ja jota on selostettu 2020-strategiaan kuuluvassa digitaalistrategiassa (9), mutta paljon on vielä tehtävänä, ennen kuin kaikki pääsevät nauttimaan yleispalvelusta televiestinnän ja tietoliikenteen alalla. Olisikin suotavaa, että komissio esittäisi pikaisesti uuden tiedonannon, joka tarjoaisi puheenjohtajavaltio Unkarille mahdollisuuden omaksua ratkaiseva kanta verkon riippumattomuuteen ja laajakaistan sisällyttämiseen osaksi yleispalvelua, kuten ETSK on jo aiemmin toivonut.

4.15

ETSK kiinnittää erityistä huomiota kuluttajien oikeuksien tunnustamiseen ja suojelemiseen digitaaliympäristössä yleensä eikä ainoastaan sähköisen kaupan yhteydessä. Direktiivi sähköistä kaupankäyntiä koskevista oikeudellisista näkökohdista olisi tarkistettava pikaisesti, ja lisäksi sähköisen kaupankäynnin kehittymisen hitauteen olisi löydettävä ratkaisuja.

4.16	Puheenjohtajavaltio Unkarin tehtäväksi tulee myös kiireellisiä päätöksiä, jotka koskevat kuluttajien perusoikeuksien täsmällistä määrittelyä digitaaliympäristössä, tietosuojasta annetun puitedirektiivin tarkistamista ja tekijänoikeussuojaa digitaaliympäristössä.

4.17

ETSK toivoo myös hartaasti, että puheenjohtajavaltio Unkari tarttuisi toimeen 6.–7. joulukuuta 2010 kokoontuneen työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston antamien, yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja käsittelevien päätelmien suhteen ja ottaisi täysimääräisesti huomioon puheenjohtajavaltio Belgian 26.–27. lokakuuta järjestämän kolmannen yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja käsitelleen foorumin suositukset. Puheenjohtajavaltio Unkari edistäisi näin osaltaan Lissabonin sopimuksen ja perusoikeuskirjan uusien yleishyödyllisiä palveluja koskevien määräysten täytäntöönpanoa.

5. Lähialueiden rajatylittävän kaupankäynnin erikoistapaus

5.1

Puheenjohtajavaltio Unkari on pyytänyt ETSK:ltä lausunnon aiheesta, jota ei tärkeydestään huolimatta ole käsitelty missään perusteellisessa tutkimuksessa unionin tasolla. Kyse on lähi- tai naapurialueiden välisestä rajatylittävästä kaupasta eli tavara- ja palveluhankinnoista, joita kuluttajat tekevät maidensa maantieteellisten rajojen toiselta puolelta, joko toisesta EU:n jäsenvaltiosta tai EU:n ulkopuolisesta maasta.

5.2	Ilmiötä tutkittiin muutamissa jäsenvaltioissa jo ennen euron käyttöönottoa muun muassa kauppavaihdon laadun, valuuttavirtojen, hintojen sekä raja-alueisiin ja kilpailuun kohdistuvien vaikutusten selvittämiseksi.

5.3

Ei kuitenkaan ole olemassa mitään EU:n laajuista tutkimusta, jonka perusteella voitaisiin arvioida alueidenvälisten rajatylittävien kauppatapahtumien määrää ja vaikutuksia jäsenvaltioihin. Tällaista kauppaa ei käsitellä komission vuoden 1991 tiedonannossa (10), kauppaa käsittelevässä vuoden 1996 vihreässä kirjassa (11) eikä vuoden 1999 valkoisessa kirjassa (12). Komissiolta olisikin ensimmäiseksi pyydettävä maantieteellistä kartoitusta ja täsmällistä tilastoanalyysiä näistä kauppatapahtumista.

5.4

Komissio ja eräät alueelliset kuluttajajärjestöt perustivat tosin 1990-luvun alussa tiedotus- ja neuvontapisteiden verkoston, jonka tarkoituksena oli auttaa kuluttajia rajatylittävään kaupankäyntiin liittyvissä ongelmatapauksissa (Euroguichet-neuvontapisteet). Ne keskittyivät ensisijaisesti kuluttajaneuvontaan ja sijaitsivat rajakaupungeissa.

5.5

Vuonna 2001 komissio perusti tuomioistuinten ulkopuolisten elinten eurooppalaisen verkoston (EEJ-Net), joka oli erikoistunut tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisuun. Tuolloin yksitoista Euroguichet-neuvontapistettä yhdeksästä eri jäsenvaltiosta vastasi perinteisten tehtäviensä lisäksi myös kuluttajien oikeudellisesta neuvonnasta.

5.6	Tammikuussa 2005 EEJ-Net-verkosto ja Euroguichet-pisteet yhdistettiin nykyiseksi Euroopan kuluttajaneuvontakeskusten verkostoksi (EEC-Net).

5.7

Verkostojen yhdistäminen oli järkeenkäypä ratkaisu euron käyttöönoton vuoksi ja sähköisen kaupankäynnin ja etämyynnin kehitysnäkymien perusteella. Yhdistämisen myötä katosivat kuitenkin Euroguichet-neuvontapisteiden alueelliset sijaintipaikat ja niiden lähialueiden väliseen rajatylittävään kauppaan liittyvät toiminnot.

5.8	Olisikin pohdittava, onko tällainen kauppa vielä nykypäivänä niin erityisluonteista, että se edellyttää unionilta erityisiä toimia.

5.9	Olisi myös pohdittava kuluttajien tarpeita tällaisessa kaupankäynnissä (tiedotus, sopimuskieli, hintojen vertailtavuus, jos toinen valuutoista on muu kuin euro, vaihtokurssi, pankin välitys- ja muut maksut jne.) sekä sitä, mikä olisi tehokkain tapa vastata niihin paikallistasolla.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EYVL C 39, 12.2.1996, s. 55.

(2) EUVL C 185, 8.8.2006, s. 71.

(3) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 9.

(4) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 1.

(5) EUVL C 108, 30.4.2004, s. 81.

(6) KOM(2010) 368 lopullinen

(7) SEC(2009) 1251 lopullinen, 22.9.2009.

(8) EUVL C 149, 21.6.2002, s. 1-4.

(9) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58.

(10) KOM 1991/0041 lopullinen, 11. maaliskuuta 1991.

(11) KOM (96) 530 lopullinen, 20. marraskuuta 1996.

(12) KOM (1999) 6 lopullinen, 27. tammikuuta 1999.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen”

(valmisteleva lausunto)

2011/C 132/03

Esittelijä: Xavier VERBOVEN

Toinen esittelijä: Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Euroopan komissio päätti 7. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 172 puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo seuraavaa:

1.1

Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate sekä yhteisvastuun periaate sisältyvät perussopimuksiin ja muodostavat kaksi tärkeimmistä kansalaisten ja alueiden yhdentymistä tukevista pilareista. Näiden periaatteiden on siten oltava keskeisellä sijalla keskusteltaessa Euroopan unionin tulevasta talousarviosta.

1.2

Koheesiopolitiikalla ei pidä ainoastaan vähentää alueiden välisiä eroja, vaan myös auttaa kitkemään sosiaalista epätasa-arvoa, josta tietyt väestönosat kärsivät. Koheesiopolitiikalla on siksi edistettävä täystyöllisyyttä, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta eli laajemmin koko Euroopan sosiaalista mallia. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) on jatkossakin oltava Euroopan unionin koheesiopolitiikkaan kuuluva rakennerahasto.

1.3

ESR on tärkein väline Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanon tukemisessa, ja sen on jatkossakin oltava väline, jonka avulla voidaan investoida tehokkaasti henkilöresursseihin ja tukea laadukkaiden työpaikkojen tarjontaa ja sosiaalista osallisuutta Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon tämänhetkinen taloustilanne, ESR:n on säilytettävä paikkansa tärkeänä strategia- ja rahoitusvälineenä, ja sille on osoitettava nykyistä enemmän resursseja, sillä sen vastuulla olevat haasteet ovat myös kasvaneet (korkeampi työttömyysaste). Resurssien lisäyksen on heijastettava EU:n yleisen talousarvion kasvua eli oltava vähintään 5,9 prosenttia, saman verran kuin Euroopan komissio ehdotti EU:n talousarvion kokonaiskorotukseksi vuonna 2011.

1.4

Eurooppa-neuvoston päätös vahvistaa ESR:n asemaa on erityisen tärkeä nykyisinä talouskriisin aikoina. ESR:n paikka on edelleen työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan kehyksessä. Investointien on kohdistuttava sekä henkilöresurssien ja osaamisen kehittämiseen että irtisanottujen työntekijöiden saamiseen takaisin työmarkkinoille. Tärkeimmäksi tavoitteeksi olisi kuitenkin otettava laadukkaiden työpaikkojen luominen, kestävä kasvu sekä muita heikommassa asemassa olevien väestönosien, kuten nuorten, naisten, maahanmuuttajien, pitkäaikaistyöttömien, työmarkkinoilta pahimmin syrjäytyneiden, ikäihmisten, vammaisten ja etnisten vähemmistöjen, integroiminen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan, jotta EU:n kilpailukyky paranisi ja jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saavutettaisiin.

1.5

ESR:n käytöstä saaduista kokemuksista on otettava opiksi, jotta sen avulla voidaan tukea niin Euroopan unionin talouden elvyttämistä kuin talouskasvua. Sitä varten on annettava enemmän tukea ESR:n tavoitteita noudattaville pk-yrityksille ja erittäin pienille yrityksille sekä osuus- ja yhteisötalouden toimijoille ja tehtävä yhteiskunnallisia parannuksia, joilla varmistetaan laadukkaiden työpaikkojen säilyminen ja luominen sekä erityisesti työn kautta toteutuva sosiaalinen osallisuus.

1.6

ESR:n olisi tuettava – henkilöresursseihin investoimiseen keskittyvänä EU:n välineenä – Eurooppa 2020 -strategian kolmea ensisijaista tavoitetta, jotka ovat älykäs kasvu, kestävä kasvu ja osallistava kasvu. Työpaikka, koulutus, aktiivinen osallisuus ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen ovat keskeisiä tekijöitä yksilön mahdollisuuksien parantamisen kannalta. Sitä varten on kehitettävä jokaisen osaamista ja pätevyyttä, vaalittava innovaatiokulttuuria, nostettava työllisyysastetta ja luotava osallistavat työmarkkinat.

1.7	Kumppanuusperiaate, jonka mukaisesti työmarkkinaosapuolet ja muut järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat toimintaan, on olennainen edellytys rakennerahastoihin ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoon liittyvien toimenpiteiden onnistumiselle.

1.8	Työmarkkinaosapuolten vuoropuheluroolia ja kansalaisjärjestöjen asemaa kumppanuusjärjestelyssä on hyödynnettävä, jotta talouskriisin vaikutukset saadaan torjuttua ja saadaan tuloksia aikaan.

1.9	Kumppanuuden, syrjimättömyyden, pääsymahdollisuuksien parantamisen ja kestävän kehityksen periaatteita (1) on edelleen noudatettava ja lujitettava, jotta viime ohjelmakaudella saadut hyvät tulokset saavat jatkoa.

1.10

Rakennerahastoasetuksissa on määriteltävä selkeästi kumppanuuden periaate sekä edellä mainitut periaatteet sen sijaan, että niissä viitattaisiin ”nykyisiin kansallisiin sääntöihin ja menettelyihin”. Jokaisen kumppanitahon tehtävät on määriteltävä selkeästi. Seurantakomiteoiden asemaa ohjelmasuunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan yhteydessä on vahvistettava päättäväisesti suhteessa toimivaltaisiin kansallisiin ja alueellisiin viranomaisiin.

1.11

ETSK on samaa mieltä siitä, että varojen käytön arviointia, suorituskykyä ja tuloksia on parannettava. Sitä varten olisi kuitenkin määriteltävä indikaattoreita ja käytettävä niin laadullisia kuin määrällisiä mittareita laajemmassa kehyksessä, joka kattaa koko koheesiopolitiikan täytäntöönpanomenettelyn.

1.12	Eri tasoilla eli EU:ssa, jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla määriteltyjen tavoitteiden johdonmukaisuus on varmistettava.

1.13

Yhteisvaikutusta Euroopan aluekehitysrahaston ja muiden rahastojen kanssa on voimistettava, ja kumppanuuden, syrjimättömyyden ja kestävän kehityksen periaatteita on vahvistettava Euroopan aluekehitysrahastossa. ESR:n ja Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) päällekkäisyyttä on vältettävä, ja on huolehdittava toiminnan johdonmukaisuudesta, sillä ESR:n rakenneuudistustoimet ovat ennaltaehkäiseviä ja EGR:n korjaavia.

1.14

Menettelyjen täytäntöönpanoa ja ESR:n rahoituksen saantiin liittyviä käytännön näkökohtia on parannettava monin tavoin, etenkin vähentämällä byrokratiaa huomattavasti, nopeuttamalla erityisesti maksujärjestelmää, jotta ohjelmien toteuttajille koituva taloudellinen rasite olisi mahdollisimman pieni, ja yksinkertaistamalla laskutus- ja tilinpäätösmenettelyjä esimerkiksi kertakorvausten (lump sums) avulla.

1.15

Tulevasta ESR:stä on taattava riittävät varat Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon innovatiivisten rahoitusratkaisujen (2) avulla. Sellainen on esimerkiksi varojen myöntäminen suoraan työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeviin toimiin, jotka on kohdennettu muita heikommassa asemassa oleville ryhmille tai syrjäytymisvaarassa oleville.

1.16

Työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli ESR:n tarkistamis-, täytäntöönpano- ja arviointiprosessissa. ETSK aikookin jatkossa seurata säännöllisesti ESR:n käyttöä ja auttaa siten parantamaan päätöksentekoprosessin keskeistä osatekijää eli viestintää EU:n toimielinten, työmarkkinaosapuolten ja kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä.

2. Tausta: komission käynnistämä keskustelu Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuudesta

2.1 ESR:n vuosiksi 2007–2013 rahoittamien ohjelmien täytäntöönpanossa on päästy puoliväliin.

2.2 Komissio esitteli EU:n tulevaa rahoituskehystä koskevat tärkeimmät suuntaviivat tiedonannossa ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu” (KOM(2010) 700) ja rakennerahastoja koskevat tärkeimmät suuntaviivat viidennen koheesiokertomuksen päätelmissä (KOM(2010) 642).

2.3 ESR:n tulevaisuutta on pohdittava Lissabonin sopimuksen valossa. Uuden 9 artiklan mukaan unionin on otettava huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.

2.4 Muutettu 175 artikla kattaa nykyisin alueellisen yhteenkuuluvuuden. ESR, joka on EU:n tärkein henkilöresurssien tukemiseen tarkoitettu rahoitusväline, edistää jatkossakin osaltaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 162 artiklan mukaisesti.

2.5 Eurooppa-neuvosto vahvisti ensi vuosikymmenen uuden poliittisen toimintakehyksen, Eurooppa 2020 -strategian, 17. kesäkuuta 2010. EU on sen mukaan sitoutunut nostamaan 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen 75 prosenttiin, supistamaan koulun keskeyttämisasteen alle 10 prosenttiin ja takaamaan, että vähintään 40 prosenttia nuorista suorittaa korkea-asteen tutkinnon, vähentämään köyhyysuhan alla elävien määrää 20 miljoonaa ja nostamaan yksityiset ja julkiset tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. (3)

2.6 Komissio esittää vuonna 2011 uuden rahoituskehyksen vuoden 2013 jälkeiselle ajalle. Sen yhteydessä esitetään säädösehdotuksia, jotka koskevat rakennerahastoja, myös Euroopan sosiaalirahastoa. Komissio antoi tähän liittyen 19. lokakuuta 2010 tiedonannon ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu”. Tämä tilaisuus olisi hyödynnettävä niin, että ESR:lle annetaan uutta pontta ja tehdään siihen tarvittavat muutokset. ESR:n erottuvuutta ja erikoisluonnetta on vahvistettava EU:n uudessa budjettikehyksessä.

2.7 Marraskuun 10. päivänä 2010 julkaistussa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä komission viidennessä kertomuksessa esitetään tulevan koheesiopolitiikan vaihtoehtoja.

2.8 ESR:n tulevaisuudesta on tehty erityistutkimuksia, jotka pohjustavat asiasta käytävää keskustelua.

2.9 ESR-komitea antoi 3. heinäkuuta 2010 lausunnon asiasta, ja komissio järjesti aihetta käsittelevän konferenssin 23.–24. kesäkuuta 2010.

2.10 Komissio pyysi Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta 7. lokakuuta 2010 valmistelevan lausunnon, jossa analysoidaan ESR-komitean lausunnossa esiin otettuja kysymyksiä.

2.11 Kysymykset voidaan jakaa viiteen eri aihepiiriin:

—	Mikä on ESR:n lisäarvo puhtaasti kansallisiin rahoitusvälineisiin verrattuna?

—	Mitkä ovat ESR:n tehtävät ja ensisijaiset tavoitteet Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä?

—	Miten varmistaa ESR:n maantieteellinen ja temaattinen keskittyminen?

—	Miten saada aikaan mahdollisimman suuri yhteisvaikutus muiden rahastojen ja erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston kanssa?

—	Millainen täytäntöönpanojärjestelmä olisi otettava käyttöön hallinnon tehostamiseksi ja yksinkertaistamiseksi?

2.12 Lisäksi ESR:n tulisi saada yhä keskeisempi rooli EU:n koheesiopolitiikassa, kun otetaan huomioon tämänhetkinen työpaikkojen vähenemissuuntaus Euroopan unionissa. Tästä syystä sen budjettia olisi kasvatettava tuntuvasti, vähintään 5,9 prosenttia, eli saman verran kuin Euroopan komissio esitti EU:n vuoden 2011 talousarvion yleiskorotukseksi.

3. Yleisiä huomioita Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuudesta

3.1 Yhteenkuuluvuuden ja yhteisvastuun periaatteet sisältyvät perussopimuksiin ja muodostavat kaksi tärkeimmistä kansalaisten ja alueiden yhdentymistä tukevista pilareista. Näiden periaatteiden on siten oltava keskeisellä sijalla keskusteltaessa Euroopan unionin tulevasta talousarviosta.

3.2 Periaatteet vahvistetaan Lissabonin sopimuksessa, jonka 174 artiklan mukaan ”edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi”.

3.3 Sopimuksessa korostetaan lisäksi, että ”unioni pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä”. Tavoite on Euroopan unionin kahden viime laajentumisen jälkeen entistä tärkeämpi.

3.4 Myös EU:n perusoikeuskirjassa, joka sisältyy nykyisin perussopimuksiin ja on siten oikeudellisesti sitova, vaaditaan, että EU:n edistää alueellisella yhteenkuuluvuudella sosiaalista yhteenkuuluvuutta takaamalla kaikille kansalaisille sosiaaliset oikeudet riippumatta alueesta tai kansallisuudesta, syrjimättömästi ja varmistaen muun muassa yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisen.

3.5 Koheesiopolitiikalla ei tule ainoastaan vähentää alueiden välisiä eroja, vaan myös edistää ihmiskeskeisen lähestymistavan kautta täystyöllisyysyhteiskuntaa, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta EU:ssa eli laajemmin koko Euroopan sosiaalista mallia.

3.6 Eurooppa-neuvoston päätöksen mukaan rakennerahastot olivat Lissabonin strategian täytäntöönpanon edellyttämiä rahoitusvälineitä, sillä Lissabonin strategiassa keskityttiin niihin ryhmiin, joilla on alhaisin pätevyystaso ja eniten vaikeuksia hyötyä valtioiden aktiivisista työvoimapoliittisista toimista. (4) Euroopan sosiaalirahasto on tässä yhteydessä ensiarvoisen tärkeä väline Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanon tukemiseen, ja sen on jatkossakin oltava tehokas väline, jonka avulla voidaan tukea laadukkaiden työpaikkojen tarjontaa ja sosiaalista osallisuutta Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

3.7 Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden on oltava jatkossakin Eurooppa 2020 -strategian ytimessä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki energia ja kapasiteetti otetaan käyttöön ja keskitetään strategian toteuttamiseen. Rakennerahastot ovat keskeisiä välineitä ”älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun” tavoitteiden saavuttamisessa jäsenvaltioissa ja aluetasolla. ESR:n on siksi säilytettävä paikkansa tärkeänä strategia- ja rahoitusvälineenä, jolla parannetaan työllisyyttä ja edistetään sosiaalista osallisuutta.

3.8 Kumppanuusperiaate (5), jonka nojalla työmarkkinaosapuolet ja muut järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat toimintaan, on olennainen edellytys rakennerahastoihin ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoon liittyvien toimenpiteiden onnistumiselle.

3.9 Työmarkkinaosapuolten vuoropuheluroolia ja kansalaisjärjestöjen asemaa kumppanuusjärjestelyssä on hyödynnettävä, jotta talouskriisin vaikutukset saadaan torjuttua ja saadaan tuloksia aikaan.

3.10 Varojen käytön arviointia, suorituskykyä ja tuloksia on parannettava. Sitä varten olisi kuitenkin määriteltävä indikaattoreita ja käytettävä niin laadullisia kuin määrällisiäkin mittareita laajemmassa kehyksessä, joka kattaa koko koheesiopolitiikan täytäntöönpanomenettelyn. Tällä hetkellä menettelyn tavoitteena on varmistaa menojen sääntöjenmukaisuus eikä niiden tuloksellisuutta. Nämä kaksi lähestymistapaa olisi sovitettava yhteen, ja samalla olisi supistettava hallinnollinen rasite kohtuulliselle tasolle suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

3.11 Euroopan työllisyysstrategia on tämänhetkisessä talouskriisitilanteessa nostettava jälleen Euroopan unionin keskeiseksi painopisteeksi. Uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen on osoitettava enemmän varoja. ESR:n paikka on edelleen työmarkkinapolitiikan kehyksessä.

3.12 Eurooppa-neuvoston päätös koheesiopolitiikan osuudesta talouden elvyttämissuunnitelmassa on erittäin myönteinen viesti. Rakennerahastot, joiden osuus EU:n budjetista on yli kolmannes, voivat toimia rahoituslähteenä, joka auttaa vastaamaan haasteisiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.13 Aiemmille unionin hankkeille (erityisesti Equal-hankkeelle) ominainen monikansallinen ulottuvuus on otettava koheesiopolitiikan perusperiaatteeksi, jotta varmistetaan Euroopan laajuinen ja ennen kaikkea yhteisvastuullisempi lähestymistapa. Tämä on tärkeää, koska monikansallista ulottuvuutta ei ole riittävästi painotettu uuden horisontaalisen lähestymistavan mukaan (mainstreaming) ohjelmakaudella 2007–2013. Tästä syystä olisi palautettava mahdollisuus myöntää rahoitusta Euroopan laajuisille hankkeille, erityisesti monikansallisia verkkoja koskeville innovatiivisille hankkeille.

4. Erityisiä huomioita ja ehdotuksia eri aihealueista

4.1 ESR:n lisäarvo

4.1.1 ESR on perustamisestaan saakka tarjonnut kiistatonta lisäarvoa ja tarjoaa sitä erityisesti nykyisenä talouskriisin aikana, jona se tukee EU:n talouskasvua.

4.1.2 ESR on rakennerahastoista se, jonka tuki kohdistuu suoraan yksittäisiin ihmisiin: työntekijöihin, työttömiin, syrjäytyneisiin, henkilöihin, joilla on suuria vaikeuksia päästä työmarkkinoille, nuoriin, ikäihmisiin ja muihin muita heikommassa asemassa oleviin.

4.1.3 ESR on tärkein Euroopan työllisyysstrategian tukiväline. Strategia olisikin siksi sisällytettävä konkreettisesti valtio-, alue- ja paikallistason työmarkkinapolitiikkaan sekä ESR:n tavoitteisiin.

4.1.4 EU:n on investoitava laajamittaisesti henkilöresursseihin, jotka ovat kiistatta merkittävä kilpailuetu mille tahansa yhteiskunnalle. Investoinneilla olisi ennakoitava yhteiskunnassa tapahtuvia sosiaalisia muutoksia ja samalla vastattava työpaikkojen säilyttämistä ja luomista koskeviin ongelmiin kehittämällä työntekijöiden pätevyyttä ja taitoja, parantamalla eurooppalaisten yritysten tuottavuutta sekä etsimällä innovatiivisia ja tehokkaampia työn organisointitapoja. Sitä varten olisi investoitava konkreettisesti työntekijöiden taitotasoon, edistettävä sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä tuettava osuus- ja yhteisötalouden aloitteita.

4.1.5 Eurooppa-neuvoston päätös vahvistaa ESR:n asemaa on erityisen tärkeä nykyisinä talouskriisin aikoina.

4.1.6 Investointien on samanaikaisesti kohdistuttava niin henkilöresurssien kehittämiseen ja irtisanottujen työntekijöiden saamiseen takaisin työmarkkinoille kuin työpaikkojen luomiseen ja kestävään kasvuun, jotta varmistetaan näiden kahden prosessin välinen synergia ja vuorovaikutus. Onkin otettava huomioon, että todellinen sosiaalinen yhteenkuuluvuus parantaa osaltaan Euroopan kilpailukykyä. Työmarkkinoilta pahimmin syrjäytyneiden (esimerkiksi vammaisten, erityisistä työllistymisvaikeuksista kärsivien nuorten, pitkäaikaistyöttömyyden uhan alla olevien ikäihmisten ja muiden sosiaalisesti syrjäytyneiden) integrointiin ESR:n kautta suunnattu rahoitus auttaa merkittävästi kohentamaan EU:n kilpailukykyä ja keskipitkällä aikavälillä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

4.1.7 Kumppanuusperiaate on ehdoton edellytys rakennerahastoihin liittyvien toimenpiteiden onnistumiselle.

4.1.8 Rakennerahastoasetuksissa on määriteltävä selkeästi kumppanuuden periaate sen sijaan, että niissä viitattaisiin ”nykyisiin kansallisiin sääntöihin ja menettelyihin”. Jokaisen kumppanin tehtävät on määriteltävä selkeästi.

4.1.9 Kumppaneiden, osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot mukaan lukien, on voitava saada teknistä apua, ja alakohtaisten organisaatioiden on vahvistettava ESR:n avulla niiden toimintavalmiuksia.

4.1.10 Kumppanuusjärjestelyjen on oltava laadukkaita, ja niissä on oltava mukana työmarkkinaosapuolia ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia kaikissa varojen käyttövaiheissa, erityisesti siksi, että näillä toimijoilla on keskeinen rooli talouskriisin seurausten torjumisessa.

4.1.11 Muut perusperiaatteet, joilla maksimoidaan ESR:n lisäarvo, ovat kestävä kasvu ympäristön suojelemiseksi ja kohentamiseksi, naisten ja miesten tasa-arvo sekä sukupuoleen, ikään, etniseen alkuperään tai rotuun, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kielto rahaston täytäntöönpanon eri vaiheissa ja erityisesti pääsyssä hyödyntämään niitä. Varsinkin vammaisten tai yhteiskunnasta syrjäytyneiden osallistumismahdollisuudet on turvattava. (6)

4.2 ESR:n tehtävät ja ensisijaiset tavoitteet Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä

4.2.1 Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on pidettävä Eurooppa 2020 -strategian ytimessä, kuten Eurooppa-neuvoston päätöksessä todetaan.

4.2.2 ESR:n ja Eurooppa 2020 -strategian yhteneväisyysaste on voitava päätellä siitä, onko olemassa strategisia suuntaviivoja, joilla EU:n strategiset painopisteet siirretään toimintaohjelmiin.

4.2.3 ESR:n on tässä yhteydessä säilytettävä paikkansa Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanovälineenä. ESR:n on autettava osaltaan luomaan laadukkaita työpaikkoja, sillä ne ovat keskeinen tekijä, joka mahdollistaa EU:n talouskasvun. Vaikka tärkeimpänä tavoitteena on nimenomaan laadukkaiden työpaikkojen luominen, huomiota on kiinnitettävä myös muunlaisten (esimerkiksi nk. vihreiden) työpaikkojen luomiseen tuotantomallin muuttumisen sekä kestävän ja osallistavan kasvun takia.

4.2.4 ESR edustaa EU:n tärkeintä rahoitusvälinettä henkilöresursseihin investoinnin alalla: sen avulla tuetaan aktiivista integrointia, aktivointitoimia sekä uudelleen- ja täydennyskoulutusta.

4.2.5 ESR:n käytöstä saatuja kokemuksia on hyödynnettävä Euroopan unionin talouden elpymisen tukemiseksi.

4.2.6 Toimenpiteitä ja ensisijaisia tavoitteita ovat esimerkiksi

—	erityisesti nuorten, ikääntyneiden työntekijöiden, vammaisten ja muiden muita heikommassa asemassa olevien, kuten maahanmuuttajien, aktiivisen osallisuuden ja työmarkkinoille pääsyn tukeminen sekä syrjinnän torjuminen

—	naisten työllisyysasteen nostaminen ja palkkaepätasa-arvon kitkeminen

—	työmarkkinoiden ja rakennerahastojen käytön seurantatahojen perustaminen

—	työntekijöiden kannustaminen jatko- ja uudelleenkoulutukseen, jossa keskitytään innovointiin ja siirtymiseen kohti vähähiilistä taloutta

—	pk-yritysten, erittäin pienten yritysten ja osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden saaman tuen lisääminen, sillä niiden osuus Euroopan unionin elinkeinoelämästä on 80–90 prosenttia ja ne tarjoavat laadukkaita työpaikkoja

—	käsitteen ”kriisinaikainen koulutus” määritteleminen toimialojen ja alueiden kehitystä käsittelevien keskustelujen pohjalta

—	hyvien toimintatapojen, kuten lyhyemmän työajan, johon on yhdistetty työntekijöiden koulutusta, levittäminen laajemmin

—	työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tiivistäminen työmarkkinaosapuolten yhteisten koulutusten avulla

—	elinikäisen koulutuksen ja oppimisen tukeminen

—	tuki suoralle osallistumiselle rahastojen ohjelmasuunnitteluun, hallinnointiin ja arviointiin asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11 artiklan mukaisesti muun muassa vahvistamalla toimintavalmiuksia

—	työn ja työolojen laadukkuuden varmistaminen

—	työterveyden ja -turvallisuuden edistäminen

—	fyysisesti ja taloudellisesti saatavilla olevien hoitopalvelujen tarjoaminen sekä toimien toteuttaminen hoitolaitosten palvelemien henkilöiden, mukaan luettuina esimerkiksi vammaiset, laitostumisen välttämiseksi

—	julkisten työvoimapalvelujen uudistaminen.

4.3 ESR:n maantieteellinen ja temaattinen keskittyminen

4.3.1 Rakennerahastot ovat Euroopan unionille tärkein väline yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä työssä, jolla tuetaan unionin epäsuotuisimpia alueita ja heikoimmassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä ja jonka tarkoituksena on vähentää sosioekonomista kuilua eri jäsenvaltioiden ja eri alueiden välillä. Näin on oltava jatkossakin.

4.3.2 Lisäksi niin taloudellinen kuin sosiaalinen ja alueellinenkin yhteenkuuluvuus, joka saavutetaan vähentämällä alueiden välisiä ja sisäisiä sosioekonomisia eroja (esimerkiksi eri yhteiskuntaryhmien epätasa-arvoa), on otettava tulevan ESR:n ensisijaiseksi tavoitteeksi, jotta Eurooppa 2020 -strategia johtaa tuloksiin. Kaikilla jäsenvaltioilla on puutteita jollakin alalla. Tästä syystä kaikkien alueiden, joissa työttömyys on unionin keskiarvoa korkeampi ja joissa työmarkkinoiden epätasapaino koskee erityisesti muita heikommassa asemassa olevia, pitäisi voida saada ESR:n tukea – siis myös alueiden, joiden BKT on muita korkeampi (kuten suurkaupunki- tai raja-alueet).

4.3.3 ESR:n on keskityttävä työllisyyteen, henkilöresurssien kehittämiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, ja sen on säilyttävä välineenä, jonka tuki kohdistuu suoraan yksilöihin ja erityisesti työntekijöihin, työttömiin, syrjäytyneisiin, nuoriin, ikäihmisiin ja muihin muita heikommassa asemassa oleviin.

4.3.4 Eri tasoilla eli EU:ssa, jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla määriteltyjen tavoitteiden johdonmukaisuus on varmistettava.

4.3.5 Johdonmukaisuuden on heijastuttava toimintaohjelmien kehittelyyn ja toteutukseen.

4.3.6 Jokaisen jäsenvaltion on määriteltävä toiminnan painopisteet ja toimintatavat kunkin alueen olosuhteiden ja mahdollisuuksien perusteella. Jäsenvaltioiden on määriteltävä painopisteet myös omien kansallisten uudistusohjelmiensa, olosuhteidensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti, eli niiden on oltava kytköksissä Eurooppa 2020 -strategiaan ja erityisesti sen työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta koskeviin osioihin.

4.3.7 Lisäksi olisi tutkittava soveltuvia rahoitusapumekanismeja, kuten rahoituksen myöntämistä suoraan muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, esimerkiksi vammaisten (7), tukemiseen, jotta koheesiopolitiikkaa voitaisiin keskittää rajoitetumpien painopisteiden ympärille. (8) ETSK on jo aiemmin suositellut, että rahastoille asetettaisiin erityiset tavoitteet sosiaalisen osallisuuden alalla. (9)

4.4 Yhteisvaikutus muiden rakennerahastojen kanssa

4.4.1 Euroopan sosiaalirahasto on tärkein Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanoväline, ja näin on oltava jatkossakin.

4.4.2 Yhteisvaikutusta Euroopan aluekehitysrahaston kanssa on kuitenkin voimistettava, ja kumppanuuden, tasa-arvon, syrjimättömyyden ja kestävän kehityksen periaatteita sekä työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyviä tavoitteita on vahvistettava Euroopan aluekehitysrahastossa. Tämän vuoksi olisi vahvistettava joustavuusperiaatetta, jotta optimoidaan ESR:n, EAKR:n ja muiden rahastojen (kuten Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston, EMOTR:n) keskinäinen täydentävyys ja koordinointi täydentävien toimien rahoituksen varmistamiseksi. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi ammattikoulutukseen pääsyn ja perusrakenteiden hyödyntämisen helpottaminen vammaisten keskuudessa.

4.4.3 ESR:n ja Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) päällekkäisyyttä on vältettävä, ja on huolehdittava toiminnan johdonmukaisuudesta, sillä ESR:n rakenneuudistuksiin liittyvät tukitoimet ovat ennaltaehkäiseviä ja EGR:n korjaavia.

4.5 Hallinnointijärjestelmä

4.5.1 Menettelyjen täytäntöönpanoa ja ESR:n rahoituksen saantiin liittyviä käytännön näkökohtia on parannettava monin tavoin.

4.5.2 Jotta parannukset varmasti toteutuvat, kumppanuusperiaate on säilytettävä ja sitä on vahvistettava tulevassa ESR:ssä. On tärkeää muistaa, että kumppanuusperiaate on ESR:n tuloksellisen toteuttamisen keskeinen väline, sillä se mahdollistaa lisäresurssien mobilisoinnin. Tämän edistäminen on ratkaisevan tärkeää, kun julkisia menoja pyritään supistamaan kaikkialla Euroopan unionissa.

4.5.3 Parannusten tarkoituksena on ensisijaisesti

—

vähentää byrokratiaa ennen toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja sen aikana helpottamalla rahoituksensaantimenettelyjä, nopeuttamalla muun muassa maksujärjestelmää, jotta ohjelmien toteuttajille koituva taloudellinen rasite saataisiin pidettyä mahdollisimman pienenä, yksinkertaistamalla laskutus- ja tilinpäätösmenettelyjä esimerkiksi kertakorvausten (lump sums) avulla, ja yksinkertaistamalla hankkeeseen liittyvää tilinpitoa, jonka olisi perustuttava konkreettisiin tuloksiin eikä niinkään taloudellisiin tositteisiin

—	rajoittaa jäsenvaltioiden viranomaisten mahdollisuutta asettaa ylimääräisiä hallinnollisia mekanismeja tai ehtoja, jotka hankaloittavat ESR:n rahoituksen saantia

—	levittää laajemmin tietoa rahoitusmahdollisuuksista muun muassa noudattamalla avoimuutta ja tiedonsaantia koskevia eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia ESR:n rahoitusmahdollisuuksien alalla esimerkiksi käyttämällä helppotajuisempaa kieltä

—	lisätä rahoitettavien hankkeiden valintamenettelyjen avoimuutta ja tehokkuutta niin jäsenvaltioiden kuin alueiden tasolla huolehtien siitä, että innovaatiohankkeet otetaan erityisesti huomioon

—	kiinnittää erityishuomiota rakennettuun ympäristöön, uusiin teknologioihin ja kuljetuksiin (mukaan luettuina tavarat, palvelut ja perusrakenteet) ESR:sta osarahoitettujen toimien täydellistä saatavuutta haittaavien esteiden poistamiseksi.

4.5.4 Rahastojen varojen käytön on oltava tehokasta, ja käyttöä on arvioitava niin määrällisten kuin laadullisten tulosten perusteella.

4.5.5 Olisi myös määriteltävä rahoitukseen liittyviä indikaattoreita.

4.5.6 Työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli tässä prosessissa.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Vahvistettu Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11, 16 ja 17 artiklassa.

(2) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja kansallisille parlamenteille, annettu 19. lokakuuta 2010, ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu”, KOM(2010) 700 lopullinen.

(3) Komission tiedonanto, annettu 3. maaliskuuta 2010, ”Eurooppa 2020: älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, KOM(2010) 2020 lopullinen.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)”, EUVL C 256, 27.10.2007.

(5) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11 artiklan mukaisesti.

(6) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11, 16 ja 17 artiklan mukaisesti.

(7) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 15. marraskuuta 2010, ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan”, KOM(2010) 636 lopullinen.

(8) ETSK:n lausunto ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan sosiaalirahastosta”, EUVL C 234, 22.9.2005.

ETSK:n lausunto ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)”EUVL C 162, 25.6.2008, s. 92.

ETSK:n lausunto ”Vammaisten työllistymisen ja esteettömien mahdollisuuksien vaiheittainen parantaminen EU:ssa – Lissabonin strategia vuoden 2010 jälkeen”, EUVL C 354, 28.12.2010, s. 8.

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 15. marraskuuta 2010, ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan”, KOM(2010) 636 lopullinen.

(9) ETSK:n lausunto ”Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta”, EUVL C 120, 16.5.2008, s. 73, kohta 4.5.2.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiahuolto: millaista naapuruuspolitiikkaa tarvitaan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi EU:ssa?”

(puheenjohtajavaltio Unkarin pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto)

2011/C 132/04

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

EU:n nykyinen puheenjohtajavaltio Unkari päätti 15. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Energiahuolto: millaista naapuruuspolitiikkaa tarvitaan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi EU:ssa?

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 86 puolesta ja 4 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suosittaa seuraavaa:

1.1.1

Euroopan unionin tulee ryhtyä viipymättä vahvistamaan vaiheittain yhteistä ulkopolitiikkaansa energiaan, toimitusvarmuuteen sekä tuottaja-, kauttakulku- ja käyttäjämaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvissä asioissa jäsenvaltioiden yhteisvastuun hengessä. Ulkopolitiikka tulee sovittaa ja integroida unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ottaen huomioon energian toimitusvarmuuden strateginen merkitys.

1.1.2

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan rinnalle olisi perustettava energiapolitiikan korkean edustajan tehtävä, sillä energiavarmuus tulee ottaa huomioon näillä politiikanaloilla. Kyseinen rooli voitaisiin virallisesti osoittaa energiasta vastaavalle komission jäsenelle.

1.1.3

Tulee ryhtyä soveltamaan yhdennettyä lähestymistapaa sisä- ja ulkopolitiikoissa ja niihin liittyvillä politiikanaloilla, kuten naapuruuspolitiikassa ja ympäristönsuojelupolitiikoissa.

1.1.4

Energia-asioissa tulee luopua unilateraalisista toimista, jotka murentavat pohjaa jäsenvaltioiden yhteisvastuun periaatteelta ja saattavat sitä vastoin aiheuttaa niille, joilla ei ole riittävän suurta neuvotteluvoimaa, vakavia vaikeuksia saada energiaa oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen hintaan.

1.1.5

Olisi perustettava energiayhteisö ja ulotettava tällaisen kumppanuuden malli myös Välimeren eteläpuolisiin maihin erityisesti energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden sekä verkkojen yhteenliittämisen ja yhteentoimivuuden edistämiseksi. Uuden yhteisön tavoitteena olisi oltava uuden energiaperuskirjan ja energiatehokkuutta koskevan pöytäkirjan laadinnan edistäminen.

1.1.6

ETSK toivoo pääsevänsä mukaan energiavarmuutta käsittelevään itäisen kumppanuuden kolmanteen foorumiin. Se toivoo myös, että itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kolmannen työryhmän ”ympäristö, ilmastonmuutos ja energiavarmuus” edustajat voisivat osallistua systemaattisesti foorumi 3:n toimintaan, sillä kansalaisyhteiskunnan – työmarkkinaosapuolet mukaan luettuna – näkemykset jäävät vieläkin liian usein vähälle huomiolle tai ne jopa tukahdutetaan.

1.1.7

Energia-asiat tulee ankkuroida uudella tavalla institutionaaliseen kehykseen. Nykyiset perussopimukset vahvistavat epäilemättä unionitason toimivaltuuksia, mutta energiapolitiikassa voidaan edelleen toteuttaa vain kansallisia politiikkoja täydentäviä toimia. Päätösvallan jäsenvaltioissa käytettävistä energiayhdistelmistä olisi kuitenkin säilyttävä kansallisella tasolla. Komitea kehottaakin komissiota tutkimaan mahdollisuutta laatia Euratom-sopimuksen kaltainen energiaunionia koskeva sopimus.

1.1.8

Tulee pyrkiä solmimaan Venäjän kanssa monenvälinen ja kattava sopimus, jonka avulla puolustetaan unionin yleisiä intressejä. Tällaista politiikkaa olisi sovellettava myös suhteissa Kaukasian maihin, joiden asema Euroopan energiahuollossa korostuu tulevaisuudessa entisestään.

1.1.9

Tulee kehittää strategisia kumppanuuksia Yhdysvaltojen, Japanin, Brasilian, Intian ja Kiinan kanssa energiatehokkuuden ja energian toimitusvarmuuden edistämiseksi sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tavoitteena tulee olla maailmanlaajuinen sopimus, jota sovellettaisiin Kioton pöytäkirjan jälkeen. Myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän nousevien demokratioiden kanssa tehdyt sopimukset tulee uusia ja ottaa huomioon maiden kehitystarpeet.

1.1.10

Tulee harkita kansainvälisen konferenssin järjestämistä tästä aiheesta energiaperuskirjan ja energiatehokkuutta koskevan pöytäkirjan laatimiseksi. Näin voitaisiin tehostaa toimia, parantaa ja laajentaa osallistumismahdollisuuksia sekä kytkeä toimet energia-alalla tapahtuneeseen taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen.

1.1.11

Euroopan energiariippuvuutta tulee asteittain vähentää toteuttamalla aiempaa määrätietoisempia ja sitovampia toimia energiatehokkuuden edistämiseksi sekä vaihtoehtoisten ja kestävien, vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energiamuotojen kehityksen tukemiseksi.

1.1.12

Tulee antaa etusija lähialueilla toteutettaville energialähteiden monipuolistamishankkeille, joihin kuuluvat mm. EU:n–Kaspianmeren–Mustanmeren energiakäytävä ja erityisesti Nabucco-kaasuputki, sekä nesteytetyn maakaasun vaatimalle infrastruktuurille, sähköverkkojen yhdistämiselle ja Euro–Välimeri-alueen yhteisen sähköinfrastruktuurin (Med-ring) ja kaasuinfrastruktuurin viimeistelylle sekä EU:n kannalta kiinnostaville uusille öljyinfrastruktuurihankkeille, joita ovat esimerkiksi Odessa–Gdańsk-, Constanța–Trieste- ja Nord Stream -hankkeet. Viimeksi mainittu on erittäin tärkeä Suomelle, ja mahdollisuudesta rakentaa liittymät Baltian maihin ja Puolaan tulisi neuvotella uudestaan.

1.1.13

EU:n toimielinten tulee tarttua vakavasti ja yhteisvastuun hengessä energiahuollon kysymyksiin. ETSK kehottaa neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja komissiota ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin energiadiplomatian hyödyntämiseksi työntekijöiden ja yritysten aseman sekä EU:n kansalaisten elämänlaadun parantamisessa ja varmistamisessa.

2. Johdanto

2.1 EU:n puheenjohtajavaltion Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle esittämä pyyntö koskee arimpiin ja tärkeimpiin kuuluvaa kysymystä 27 jäsenvaltion EU:n energiastrategiassa: energian toimitusvarmuutta ja unionin yhteistyövälineisiin kuuluvan naapuruuspolitiikan hyödyntämistä tässä yhteydessä.

2.2 Energiasta on tullut muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana yksi talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkojen keskeisistä ja ensisijaisista teemoista. Nykypäivän ja tulevaisuuden kestävä kehitys edellyttää energian saatavuutta, sen huolellista ja tietoista käyttöä sekä uusien energiamuotojen tutkimusta tavoitteeksi asetetun vähäpäästöisen yhteiskunnan saavuttamiseksi.

2.3 Oikeudellinen kehys

2.3.1 Lissabonin sopimukseen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) sisältyy uusi 194 artikla, jossa määrätään unionin toimivaltuuksista harjoittaa jäsenvaltioiden yhteisvastuun hengessä politiikkaa, jonka tavoitteena on

—	varmistaa energiamarkkinoiden toimivuus

—	varmistaa energian toimitusvarmuus unionissa

—	edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä

—	edistää energiaverkkojen yhteenliittämistä.

2.3.2 SEUT:n 4 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan unionilla on energia-asioissa jaettua toimivaltaa.

2.3.3 Kansainvälisiä sopimuksia koskevassa SEUT:n 216 artiklassa osoitetaan unionille tarvittavat valtuudet solmia sopimuksia unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.4 Unionin riippuvuus sen ulkopuolisista energiantoimittajista

2.4.1 Euroopan unioni on erittäin riippuvainen sen ulkopuolisista maista saatavista energiatoimituksista. Vuosina 1997–2007 (Eurostat: Energy, transport and environment indicators, 2009) riippuvuus ulkomaista kasvoi 45 prosentista 53,1 prosenttiin, vaikka energiaintensiivisyys pieneni 17 prosenttiyksikköä. Vain Tanska on edelleen energian nettoviejä: vientiin menee osuus, joka vastaa 25,4:ää prosenttia sen energiantarpeesta. Puolan tuontienergiariippuvuus nousi 6,4 prosentista vuonna 1997 aina 25,5 prosenttiin vuonna 2007.

2.4.2 Maltan, Luxemburgin, Kyproksen, Irlannin, Italian ja Portugalin tuontienergiariippuvuus on suurin: 82–100 prosenttia.

2.4.3 Energialähteittäin tarkasteltuna EU:n 27 jäsenvaltion riippuvuus tuontiöljystä nousi 75,8 prosentista 82,6 prosenttiin. Tanska on ainoa maa, joka on lisännyt vientiään huomattavasti. Kaikki muut maat ovat nettotuojia.

2.4.4 Maakaasun osalta tuontiriippuvuus on noussut huomattavasti, 45,2 prosentista 60,3 prosenttiin, eli 33 prosenttia. Tanska ja Alankomaat ovat ainoita viejämaita, kun taas Irlannissa kasvu on ollut kiivainta: 31,2 prosentista 91,4 prosenttiin vuosina 1997–2007.

2.4.5 Primaarienergiantuotanto laski Euroopassa 962 384:stä 849 592:een tuhanteen öljytonniekvivalenttiin (ktoe) vuosina 1997–2007. Energialähteiden osuudet olivat seuraavat: hiili 10 prosenttia, ruskohiili 12 prosenttia, öljy 14 prosenttia, maakaasu 20 prosenttia, ydinvoima 28 prosenttia ja uusiutuvat energialähteet 16 prosenttia.

2.4.6 Sisäinen bruttokulutus nousi 6 prosenttia eli 1 704 473:sta (ktoe) 1 806 378:aan (ktoe). Hiilen osuus oli 13 prosenttia, ruskohiilen 6 prosenttia, öljyn 36 prosenttia, maakaasun 24 prosenttia, ydinvoiman 13 prosenttia ja uusiutuvien energialähteiden 8 prosenttia. Kyseisellä vuosikymmenellä öljyn, ydinvoiman ja ruskohiilen käyttö pysyi pääosin vakaana ja hiilen käyttö väheni 7 prosenttia, mutta maakaasun käyttö lisääntyi 20 prosenttia ja uusiutuvien energialähteiden 50 prosenttia. Viimeksi mainittujen osuus on kuitenkin edelleen hyvin pieni, noin 8 prosenttia.

2.5 Tuonti alkuperämaittain

2.5.1 Energiantuotannon polttoaineiden tärkeimmät toimittajat olivat vuonna 2007 seuraavat:

Maakaasu:	Öljy:	Hiili:	Uraani (2009):
Venäjä 39 %	Venäjä 33 %	Venäjä 25 %	Australia 22 %
Norja 26 %	Norja 15 %	Etelä-Afrikka 21 %	Venäjä 21 %
Algeria 16 %	Libya 10 %	Australia 13 %	Kanada 19 %
Libya 5 %	Saudi-Arabia 7 %	Kolumbia 13 %	Niger 11 %
	Iran 6 %	USA 9 %	Kazakstan 9 %
		Indonesia 8 %	Etelä-Afrikka – Namibia 5 %

2.5.2 Taulukosta ilmenee, että tuonti keskittyy erittäin selvästi tiettyihin harvoihin maihin. Maakaasusta 86 prosenttia tulee neljästä maasta, öljystä 71 prosenttia tulee viidestä maasta, hiilestä 89 prosenttia tulee kuudesta maasta ja uraanista 87 prosenttia samaten kuudesta maasta.

2.5.3 Lähes kaikkien polttoaineiden tärkein tuontimaa on Venäjä; EU tuo sieltä noin 30 prosenttia energiantarpeestaan, ja tuonti kasvaa jatkuvasti. Nestemäisissä hiilivedyissä merkittävimmät energiantoimittajat ovat Norja, Algeria ja Libya, hiilessä ja uraanissa Australia, Kanada, Kolumbia ja Niger.

2.5.4 Sähkökaupassa tilanne vaihtelee voimakkaasti. Eurostatin vuoden 2009 raportin tarkasteluvuosikymmenellä kolmena vuotena oli nettovientiä, kolmena vuonna kysyntä ja tarjonta olivat markkinoilla suurin piirtein tasoissa ja viitenä vuotena unionin ulkopuolisiin energiantoimittajiin suuntautunut kysyntä kiihtyi. Italia on 46 283 gigawattitunnillaan suurin tuoja ja Ranska 56 813 gigawattitunnillaan suurin viejä. Vuonna 2007 EU:n 27 jäsenvaltioon tuotiin sähköä10,5 terawattituntia.

3. Unionin politiikka

3.1 Öljyn ja siihen liittyvien hiilivetyjen hinta on noussut jatkuvasti. Vuonna 2008 markkinahinta nousi helmikuun 90 dollarista heinäkuun 11. päivän 147,27 dollariin, joka on kaikkien aikojen ennätys. Energia-asiat ja toimitusvarmuus nousivat jälleen poliittisen keskustelun ytimeen, kun kaasuntoimituskriisit kärjistyivät tammikuussa 2006 niin, että Gazprom lopetti kaasun toimittamisen ukrainalaiselle kumppanilleen Naftogazille. Vuoden 2009 kriisi koski vielä kovemmin Itä-Euroopan maihin. Energiakomissaari Andris Piebalgs kykeni puuttumaan kriisiin määrätietoisesti ja älykkäästi ja turvaamaan säännölliset toimitukset, vaikka Euroopan unionin maihin kyseisinä päivinä suuntautuneisiin toimituksiin tulikin noin 30 prosentin vajaus, mikä alensi kaasuputkien painetta.

3.2 Energia oli keskeinen kysymys jo vuoden 1952 EHTY-sopimuksessa (Euroopan hiili- ja teräsyhteisö) ja vuoden 1957 Euratom-sopimuksessa, ja ennen Rooman sopimuksen allekirjoittamista käydyissä keskusteluissa eräät tahot esittivät, että energian pitäisi kuulua kaikilta osin yhtenäismarkkinoiden toiminta-alaan ja että se pitäisi ankkuroida kiinteästi yhteisön toimivaltuuksiin.

3.3 Vasta vuosien kuluttua, erittäin vakavan kriisin uhatessa havahduttiin huomaamaan, että Euroopan energiatalouden riippuvuus on äärimmäisen tärkeä taloudellinen kysymys ja että energiatoimituksia voidaan käyttää kylmän rauhallisesti poliittisena painostuskeinona.

3.4 EU:n yhä kasvava riippuvuus energian tuonnista epädemokraattisilta ja levottomilta seuduilta ja maista, joissa ei useinkaan kunnioiteta ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, sekä riippuvuus Venäjän-tuonnista etenkin kaasutoimituksissa on aivan ilmeisesti erittäin huolestuttavaa ja voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä paljon ongelmia jäsenvaltioille ja ennen muuta unionin yleiselle turvallisuudelle.

3.5 Kansainvälinen tilanne on muuttunut perinpohjaisesti. EU:n on muutettava politiikkojaan voimakkaasti Kiinan, Intian ja Brasilian taloudellisen ja poliittisen roolin johdosta ja koska Yhdysvaltojen pitkän aikavälin strategiana on sen omien varantojen säilyttäminen mahdollisimman pitkään, mikä lisää sen tarvetta ostaa energiaa kansainvälisiltä markkinoilta. Lisäkimmokkeena on myös energianviejäalueiden lisääntyvä epävakaus ja konfliktien paheneminen. Energiavarmuudesta on tullut tekijä, jota ei voida sivuuttaa kansallista turvallisuutta ja talouskehitystä tarkasteltaessa.

4. Uudet skenaariot

4.1 Koska energiavarmuus on strategisesti tärkeää, uudessa skenaariossa on otettava huomioon kaikki itäisiin ja eteläisiin, Välimeren alueella ja Lähi-idässä sijaitseviin naapurimaihin liittyvät vaihtoehdot. Toimia EU:n ja Afrikan energiakumppanuuden täysipainoiseksi toteuttamiseksi pitää vauhdittaa, ja lisäksi tulee käynnistää valmistelut energian saatavuutta ja energiavarmuutta käsittelevän suuren kansainvälisen konferenssin järjestämiseksi. Konferenssin tavoitteena olisi uusien yhteisten sääntöjen laatiminen. Mahdollisen uuden maailmanlaajuisen energiavarmuussopimuksen täytäntöönpanon valvonta olisi osoitettava kansainvälisille erityisjärjestöille. Koska asia on erittäin tärkeä, suurilla kansainvälisillä elimillä olisi oltava sopimuksessa keskeinen rooli.

4.2 EU:n olisi pidettävä toimitusvarmuutta yhtenä ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa painopisteenä ja perustettava ulkoasioista vastaavan edustajan rinnalle uusi energiapolitiikan korkean edustajan toimi. Vaikka yhteisessä politiikassa on otettu joitakin edistysaskelia, jäsenvaltioilla on edelleen taipumus pitää ohjakset tiukasti omissa käsissään ja pitää yllä kahdenvälisiä suhteita tuottajamaihin.

4.3 Perussopimusten muutoksista ja SEUT:n uudesta 194 artiklasta huolimatta ei ole vielä selvyyttä unionin toimivaltuuksien käytöstä eikä varsinkaan siitä, miten ”yhteisvastuun henkeä” toteutetaan käytännössä. Edistysaskelia on otettu esimerkiksi strategisten kaasuvarastojen järjestämisessä, mikä on ensimmäinen osoitus yhteisvastuullisesta sitoutumisesta. Komissio pyrkii harjoittamaan vakavasti otettavaa ulkopolitiikkaa. Kuluvan vuoden aikana julkaistaan tiedonanto kansainvälisestä politiikasta ja energiavarmuudesta. Eräät jäsenvaltiot sitä vastoin kehittävät energiatoimituksiin liittyen muista riippumattomia ulkopoliittisia suhteita erityisesti Venäjään ja eräisiin Välimeren alueen maihin. Tällainen ulkopolitiikka aiheuttaa muille maille vakavia ongelmia ja heikentää yhteistä kykyä taata unionin painoarvo.

4.4 Nykyisiin perussopimuksiin sisältyvät ilmaukset ovat eittämättä hyödyllisiä kompromisseja, mutta riittämättömiä tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Energiapolitiikkaa olisi tarkasteltava kokonaisuudessaan uudelleen erityisessä Euratom-sopimuksen kaltaisessa sopimuksessa, jonka avulla korostettaisiin voimakkaasti turvallisuuspolitiikan ja siihen sisältyvän energiavarmuuspolitiikan virallista asemaa. Yksipuolisten energia-alan toimien sijasta tarvitaan vahvaa yhteistä, yhteisvastuuseen pohjautuvaa energiapolitiikkaa, joka perustuu monipuolistamiseen, kunkin jäsenvaltion olojen ja erityispiirteiden mukaiseen energialähteiden yhdistelmään ja ennen kaikkea ekologiseen kestävyyteen, kun otetaan huomioon, että keskeiset energiaa kuluttavat alat, kuten sähköntuotanto, -siirto ja -jakelu, liikenne ja lämmittäminen tuottavat selvästi suurimman osan kasvihuonekaasupäästöistä.

4.5 EU:n ulkosuhdepolitiikan itäinen ulottuvuus

4.5.1 Naapuruuspolitiikan puitteissa tulee tiedetyistä poliittisista ongelmista huolimatta tehostaa yhteistyötä esimerkiksi itäisten naapurimaiden, kuten Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa ja edistää näiden maiden osallistumista yhteisiin politiikkoihin. Tässä yhteydessä on tietysti taattava demokratian sääntöjen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä joutui Valko-Venäjällä äskettäin kovalle koetukselle valtaapitäviä vastustavien tahojen väkivaltaisen nujertamisen takia. Kokemukset energiayhteisöstä, johon kuuluu Balkanin maita ja itäisiä naapurimaita, ovat olleet myönteisiä. Entisen Jugoslavian alueen maiden mahdollisen integraation tukemiseksi perustettu yhteisö on hiljalleen laajentunut, ja Ukrainan äskettäinen liittyminen nivoo hankkeen yhä tiiviimmin unionin naapurimaihin sekä Keski-Aasian maihin, kuten Uzbekistaniin ja Kirgisiaan.

4.5.2 Puola ja Ruotsi ehdottivat vuonna 2008 itäisen kumppanuuden käynnistämistä unionin aloitteena kuuden naapurimaan (Armenia, Azerbaidžan, Valko-Venäjä, Georgia, Moldova ja Ukraina) kanssa. Sen tavoitteena on poliittisen yhteistyön ja taloudellisen lähentymisen syventäminen sekä monenvälisen yhteistyön rakenteiden luominen alueelle. Ensimmäinen virallinen itäisten kumppanimaiden huippukokous pidettiin Prahassa 7. toukokuuta 2009. Sen myötä käynnistyi kumppanuustoiminta.

4.5.3 ETSK on ollut mukana kolmessa neljästä itäisen kumppanuuden aihekohtaisesta foorumista ja haluaa päästä viipymättä mukaan energiavarmuutta käsittelevään kolmanteen foorumiin. Tässä foorumissa käsitellään energiayhteisön ja energiaperuskirjan vahvistamista, energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvien energialähteiden asemaa. EU:n itäisten kumppanien talouden energiatehokkuuden talouden kehittämisen sekä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen edistämisen naapurimaissa tulee olla yksi kumppanuuden puitteissa toteuttavien toimien pääsuuntauksista. On välttämätöntä toteuttaa lisätoimia yhteistyön lisäämiseksi, energianjakelun infrastruktuurin nykyaikaistamiseksi ja energian tuotanto- ja jakeluverkkojen muiden vastavuoroisten yhteyksien edistämiseksi.

4.5.4 Nämä kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä kansalaisyhteiskunnalle, eikä niitä pitäisi jättää yksinomaan viranomaisten ja rahoituslaitosten pohdittaviksi. ETSK pyytää myös, että itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kolmannen työryhmän ”ympäristö, ilmastonmuutos ja energiavarmuus” edustajat voisivat osallistua systemaattisesti eivätkä vain tarpeen mukaan itäisen kumppanuuden foorumi 3:n toimintaan, sillä kansalaisyhteiskunnan – työmarkkinaosapuolet mukaan luettuna – näkemykset jäävät vieläkin liian usein vähälle huomiolle tai ne jopa tukahdutetaan. Aloite yritysfoorumin perustamiseksi itäisen kumppanuuden puitteissa on pyrkimys lujittaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua talouden alalla ja näin ollen myös energiakysymyksissä.

4.6 EU:n ulkosuhdepolitiikan Euromed-ulottuvuus

4.6.1 Useissa Välimeren eteläpuolisissa maissa meneillään olevien poliittisten muutosten johdosta Välimeren etelä- ja pohjoispuolisten maiden poliitikkojen on välttämättä kuunneltava kansalaisyhteiskuntaa ja kutsuttava se mukaan tulevien yhteisten energiapolitiikkojen kehittämiseen. Näin voidaan varmistaa, ettei näitä politiikkoja pidetä ylhäältä saneltuina tai ulkomaailman antamina, vaan niille saadaan suuren yleisön aito tuki. ETSK tekee työtä sen puolesta, että syksyyn 2011 mennessä perustettaisiin Välimeren alueen talous- ja sosiaalineuvostojen edustajakokous, joka voisi toimia kansalaisyhteiskuntien keskeisenä energiapolitiikkaa koskevan näkemystenvaihdon foorumina.

4.6.2 Unionin pitäisi ehdottaa erityiseen energiayhteisöön liittymistä myös Välimeren eteläpuolen valtioille. Välimeren alueen sähköverkkorenkaan Med-ringin viimeistelyä, Desertecin ja Välimeren aurinkosuunnitelman kaltaisia kehitteillä olevia hankkeita ja itse Välimeren alueen yhteistyötä varten olisi paikallaan käynnistää esimerkiksi Maghreb-maissa tehostettu yhteistyö energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, siirtoon ja verkkojen yhteenliittämiseen sekä tuotanto- ja jakelujärjestelmien uudenaikaistamiseen liittyvissä asioissa.

4.6.3 Unionille koituva hyöty on ilmiselvää. Välimeren alueen kumppanimaiden infrastruktuurin parantaminen auttaa niitä monien yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa: kestävässä kehityksessä, energian kokonaiskysynnän pienentämisessä, joka edistää energiavarmuuden ja raaka-ainehintojen vakiintumista, sekä päästöjen vähentämisessä.

4.6.4 Tällainen rahoitus, johon liittyisi Euroopan investointipankin tuki Välimeren alueen maille ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin tuki eräille sen toiminta-alaan kuuluville tukea tarvitseville maille, voisi olla osa taloudellista apua, jota unioni tulisi antaa kehityksessä jäljessä olevien kansantalouksien tukemiseksi kestävän kehityksen ja vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavan toiminnan edistämisessä.

4.7 Lähitulevaisuudessa yhteisö tukee kumppanimaitaan energiatehokkuuden huomattavaan parantamiseen tähtäävien strategisten ohjelmien puitteissa. Hanke liittyy myös ympäristöyhteistyöhön sekä Kioton pöytäkirjan jälkeisiin uusiin tavoitteisiin.

4.8 Uuden ”energiadiplomatian” tavoitteet, joihin pitäisi pyrkiä tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa, olisi nivottava uuteen EU:n institutionaaliseen kehykseen sekä energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja energiatehokkuutta koskevan pöytäkirjan kaltaisiin sopimuksiin. Nämä kansainväliset yhteistyö- ja kiistanratkaisuvälineet ovat olleet olemassa jo parikymmentä vuotta, mutta ne eivät ole olleet erityisen tehokkaita.

4.9 Euroopan unionin olisi edistettävä uuden peruskirjan ja uuden pöytäkirjan allekirjoittamista Välimeren eteläpuolisten valtioiden kanssa ja käynnistettävä nykyisen peruskirjan tarkistaminen ja vahvistaminen, jotta jäsenvaltiot velvoitettaisiin noudattamaan yhteisvastuullista energiapolitiikkaa. Tässä suhteessa erityisen suuri merkitys on Baltian maiden integraatiokehityksellä.

4.10 Arktisesta alueesta ja Barentsinmerestä tulee EU:lle yksi dynaamisimmista taloudellisen kehityksen alueista ja Norjalle, Venäjälle, Yhdysvalloille ja Kanadalle ratkaisevan tärkeä alue. Tähän alueeseen liittyvät sekä paikalliset että maailmanlaajuiset intressit ovat eurooppalainen kysymys, joka voidaan ratkaista vain vahvan ja realistisen EU-politiikan avulla.

4.11 Unilateraalinen toiminta on heikentänyt jyrkästi unionin potentiaalista painoarvoa ja tarjonnut tuottajamaille, etenkin Venäjälle, tilaisuuden puuttua määrätietoisesti sen eräiden naapurimaiden demokraattisiin valintoihin. Unionin osuus Venäjän energiatuotteiden viennistä on yli 67 prosenttia, eikä Venäjän olisi ilmiselvistä maantieteellisistä ja poliittisista syistä helppoa löytää muita yhtä helposti saavutettavia markkinoita kuin EU:n markkinat.

4.12 Venäjän pitäisi päästä WTO:n jäseneksi sillä edellytyksellä, että se antaa yksiselitteiset takeet energia-alan monopoliensa toiminnasta, joka usein pohjautuu ja tukeutuu poliittiseen valtaan. Lisäksi sen on tietenkin ratkaistava kahdenvälisellä sopimuksella ristiriitansa Georgian kanssa.

5. Strategiset kumppanuudet Yhdysvaltojen, Japanin, Brasilian, Intian ja Kiinan kanssa

5.1 Perustavan tärkeää on kehittää strategisia kumppanuuksia maailman energiamarkkinoiden päätoimijoiden Yhdysvaltojen, Japanin, Brasilian, Intian ja Kiinan kanssa. Yhteistyön ja sopimusten tulee koskea toimitusvarmuuden erityiskysymyksiä ja oikeudenmukaista hinnoittelua, energiatehokkuuden etusijaisuutta ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

5.2 Toimitusvarmuus, joka vaikuttaa väistämättä turvallisuuteen yleensä sekä kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, edellyttää laajaa monenvälistä yhteisymmärrystä. Talouskilpailu ei saa vaarantaa vakautta ja rauhaa. Lisäksi tulee pyrkiä ehkäisemään kansainvälisten jännitteiden mahdollinen kärjistyminen, joka on jo nyt tyypillistä monille hiilivetyjä tuottaville alueille.

5.3 Energia nousi jo kauan sitten G20-ryhmässä käytävien keskustelujen aiheeksi. Nämä keskustelut jäävät usein pelkäksi hyvien aikeiden luetteluksi, ja niiden pohjalta pitäisi solmia sopimuksia ja strategisia kumppanuuksia. Realistisin lähestymistapa lienee kahdenvälisten sopimusten solmiminen. Unionilta unohtuu usein, että se on maailman merkittävin talousalue, eikä se kykene saamaan omia kumppaneitaan tukemaan sen tavoitteita. Näihin tavoitteisiin kuuluu EU:n ulkopolitiikan keskeisten suuntaviivojen vahvistaminen: niiden avulla tulee vastaisuudessakin edistää demokratian periaatteiden omaksumista, ihmisoikeuksien ja kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista sekä levittää sanomaa siitä, ettei sota ole oikea keino ratkaista kansojen välisiä ristiriitoja, vaan niiden ratkaisemiseksi tulee vahvistaa kansainvälisiä elimiä.

5.4 Uudet nousevan talouden maat ovat unionin lailla kiinnostuneita vakaan ja kohtuuhintaisen energian saannin takaavasta kansainvälisestä kehyksestä. Unionin pitäisi pyrkiä myös solmimaan strategisia kumppanuuksia näiden maiden kanssa ja edistämään markkinatalouden puitteissa sellaisten sääntöjen laatimista, joiden avulla vahvistetaan yhteistyötä ja voidaan välttää tarpeeton ja resursseja haaskaava kilpailu raaka-aineista.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.1.12

Muutetaan seuraavasti:

”Tulee antaa etusija lähialueilla toteutettaville energialähteiden monipuolistamishankkeille, joihin kuuluvat mm. EU:n–Kaspianmeren–Mustanmeren energiakäytävä ja erityisesti Nabucco-kaasuputki, sekä nesteytetyn maakaasun vaatimalle infrastruktuurille, sähköverkkojen yhdistämiselle ja Euro–Välimeri-alueen yhteisen sähköinfrastruktuurin (Med-ring) ja kaasuinfrastruktuurin viimeistelylle sekä EU:n kannalta kiinnostaville uusille öljyinfrastruktuurihankkeille, joita ovat esimerkiksi Odessa–Gdańsk-, Constanța–Trieste- ja Nord Stream -hankkeet. ”

Perustelu

Jättäkäämme näiden hankkeiden merkityksen määrittely mainittujen maiden poliitikoille ja ekonomisteille, varsinkin koska Nord Stream -reitti on edelleen kiistanaihe Świnoujścien satamaan pääsyn osalta.

Äänestystulos

Puolesta	:	33
Vastaan	:	46
Pidättyi	:	17

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Innovatiiviset työpaikat tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen lähteenä” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 132/05

Esittelijä: Leila KURKI

Toinen esittelijä: Mihai MANOLIU

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. syyskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artikla 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Innovatiiviset työpaikat tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen lähteenä

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. lokakuuta 2010 muuttaa valmisteluryhmän alakomiteaksi.

Asian valmistelusta vastannut alakomitea ”innovatiiviset työpaikat” antoi lausuntonsa 23. helmikuuta 2011. Esittelijä oli Leila Kurki, ja toinen esittelijä oli Mihai Manoliu.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 94 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1

Komitean mielestä Euroopan unionin tehtävänä on tukea kaikkia jäsenvaltioita ja yrityksiä niiden pyrkiessä lisäämään innovointia työpaikoilla. Työpaikkojen innovaatiotoiminnalla pyritään kestävällä tavalla uudistamaan organisaatioiden toimintaa parantamalla samanaikaisesti sekä tuottavuutta että työelämän laatua. Kehittämiskohteina ovat työprosessit, työn organisointi, työmenetelmät ja työvälineet, fyysinen työympäristö, työntekijöiden ammattitaidot ja toimintatavat, sekä esimiestyö ja johtaminen.

1.2

Komitea ehdottaa, että ”innovatiivisen työpaikan” peruskäsite määritellään selvästi. Yhteisesti hyväksytyn käsitteen puuttuminen saattaa olla yksi syy siihen, miksi työpaikkojen innovaatiotoiminnalla on aikaisemmin ollut rajoitettu asema EU:n poliittisissa asiakirjoissa. EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on ymmärrettävä innovaatioiden merkitys ja keinot erityisesti yritysten ja organisaatioiden tasolla.

1.3	Komitea katsoo, että vaikka ”innovatiivisen työpaikan” käsitettä ei mainita komission asiakirjassa, se kuuluu Eurooppa 2020 -strategian ydinkysymyksiin, koska se on yksi strategian onnistumisen perusedellytyksistä. Komitea ehdottaa, että ”innovatiivisen työpaikan” käsite sisällytetään strategiaan.

1.4

Komitea ehdottaa, että Eurooppa 2020 -strategian tasapainon parantamiseksi komissio käynnistää innovatiivisia työpaikkoja koskevan pilottihankkeen osana ”Innovaatiounioni” -lippulaivahanketta. Hankkeen ytimenä on oltava työelämän laadun parantaminen. Komitean mielestä on käynnistettävä viipymättä lisätutkimuksia työelämän laadun, innovatiivisuuden ja tuottavuuden suhteesta sekä luotava työelämän laatua ja sen vaikutuksia innovatiivisuuteen ja tuottavuuteen kuvaava eurooppalainen indeksi. Saavutettua edistystä on mitattava luotettavilla indikaattoreilla, jotka keskittyvät panosten lisäksi myös erityisesti tuloksiin.

1.5

Komitea on huolestunut siitä, että EU:n rahoitusta suunnataan paljon korkean teknologian ja tuoteinnovaatioiden luomiseen, eikä työpaikkojen innovaatiotoiminta ole riittävän keskeisessä asemassa. Komitean mielestä innovaatiopolitiikassa on keskityttävä nykyistä enemmän siihen, miten eri kumppanit voivat tehostaa yhteistyötään innovatiivisten työpaikkojen edistämiseksi ja siten parantaa EU:n kilpailukykyä ja lisätä hyvinvointia. Komitea painottaa, että EU:n rahoituksella on mahdollista vauhdittaa työpaikkojen innovaatiotoimintaa. Komitea ehdottaa, että komissio tutkii kaikki käytössään olevat rahoitusinstrumentit ja tekee niihin tarvittavat muutokset viipymättä (esimerkiksi rakennerahastot, erityisesti sosiaalirahasto, tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmat, sekä koulutusaloitteet).

1.6

Komitean mielestä innovaatiopolitiikkaa arvioitaessa on tärkeää keskittyä siihen, miten osaamista hyödynnetään ja kehitetään työpaikoilla, ei pelkästään osaavien työntekijöiden tarjontaan. Yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota työolojen, työehtojen ja työympäristön tilanteeseen. Yrityksissä ja organisaatioissa tarvitaan uutta, monialaista ajattelutapaa toiminnan kehittämiseksi. Komitea ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot pohtivat vakavasti, minkälaiset poliittiset toimet ja työorganisaatiot ovat osaamispanostuksilla onnistuneet edistämään innovatiivisuutta. Saadakseen tietoa siitä, mikä toimii yritys- ja organisaatiotasolla, komission on tuettava tutkimustoimintaa ja tuloksien levittämistä. Lisäksi komitean mielestä on välttämätöntä, että komissio arvioi nykyiset innovaatiostrategiat ja varmistaa, että niihin kaikkiin sisältyy ”innovatiivisen työpaikan” määritelmä.

1.7

Komitea pitää tärkeänä, että EU:n sisämarkkinoiden toiminta mahdollistaa sellaisen toimintaympäristön, joka kannustaa yrityksiä ja organisaatioita kehittämään innovatiivisuuttaan. Yritysten välisen kilpailun tulee perustua tuotteiden ja palveluiden laatuun ja ympäristöystävällisyyteen, ei pelkästään hintoihin. Tässä julkisen sektorin hankintatoiminnalla on vahva esimerkki- ja ohjausvaikutus.

1.8

Komitea muistuttaa, että jäsenmaiden hallituksilla on strateginen rooli: avainasemassa on investoiminen innovaatiohankkeisiin ja erilaiset taloudelliset kannustimet. Rahoituksen tehokas käyttö innovaatioiden edistämiseen edellyttää pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta sekä neuvonta- ja ohjaustukea kehittämishankkeiden käynnistämiseen ja läpivientiin. Tässä työmarkkinaosapuolilla on merkittävä vastuu hankkeiden valmistelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden roolia ammatillisen koulutuksen järjestämisessä ja parhaiden käytänteiden esittelemisessä on vahvistettava.

1.9

On otettava huomioon, että eri jäsenvaltioissa innovaatiopolitiikan kehitys on eri vaiheissa. Komitean mielestä komission on tarjottava mahdollisuudet ja edellytykset uuden osaamispohjan rakentamiseen (esim. parhaiden käytänteiden ja keskinäisten oppimishankkeiden avulla) niille maille, joilla ei vielä ole paljon kokemusta innovaatioiden luomisesta yrityksissä ja organisaatiossa. EU:n innovaatio- ja koulutusaloitteissa olisi hyödyllistä painottaa työpaikkojen innovaatiotoimintaa ja uudenlaisia ammattitaitoja (teknisten ja ammatillisten taitojen lisäksi esim. viestintätaidot, luovuus ja innovaatiotaidot) ja johtamistapoja. Tässä työssä komissio voi myös hyödyntää useissa jäsenmaissa toimivien innovaatioiden, työelämän laadun ja tuottavuuden edistämiseen keskittyviä kehittämiskeskuksia.

1.10

Komitea painottaa, että on tärkeää jatkaa keskustelua innovatiivisista työpaikoista Euroopan eri foorumeilla, jäsenvaltioissa, yrityksissä ja organisaatioissa. Komitealla on keskeinen rooli pyrittäessä lisäämään työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja yleisemmin päätöksentekijöiden tietoisuutta tarpeesta kehittää politiikkalinjauksia, jotka edistävät innovaatioita työpaikoilla. Komitean tehtävänä on edistää asiakirjoissaan ja yleisemmin EU:n poliittisissa asiakirjoissa työpaikkojen innovaatiotoiminnan valtavirtaistamista, erityisesti esittämällä innovaatiopoliittisia näkemyksiään talous-, työllisyys- ja innovaatiopoliittisissa lausunnoissaan sekä hyödyntämällä tiiviitä yhteyksiään jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostoihin.

2. Innovatiiviset työpaikat – merkitys taloudelliselle kasvulle, kestävälle tuottavuudelle ja työpaikkojen laadulle

2.1

EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet ovat sitoutuneet noudattamaan strategiaa, jolla Eurooppa selviää kriisistä vahvistuneena ja jolla EU:sta tehdään älykäs, kestävä ja osallistava talous, jossa työllisyys, tuottavuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat korkealla tasolla. Eurooppa 2020 -strategia on visio sosiaalisesta markkinataloudesta 2000-luvun Euroopassa (1).

2.2	Tämä lausunto on osa komitean panosta Eurooppa 2020 -strategiaan ja kytkeytyy erityisesti lippulaiva-aloitteisiin ”Innovaatiounioni”, ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” (2) sekä työllisyyden laadun ja elinikäisen oppimisen edistämiseen (3).

2.3

Tässä lausunnossa innovaatio määritellään laajan innovaatio-käsitteen mukaisesti: Innovaatio on hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu, jota syntyy mm. tieteellisestä tutkimuksesta, teknologiasta, liiketoimintamalleista, palveluratkaisuista, muotoilusta, brändeistä tai tavoista organisoida työtä, tuotantoa ja kehittää työympäristöä. Tyypillisesti innovaatio syntyy useiden erityyppisten osaamisten yhdistelmänä, ja se edistää elinkeinoelämän, yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehitystä.

2.4	Innovaatio-käsite sisältää tuotteet ja palvelut sekä tekniset, sosiaaliset ja toiminnalliset innovaatiot kaikilla sektoreilla ja kaikenlaisissa organisaatioissa. Tässä tarkastelutavassa yritykset, vapaaehtoisjärjestöt ja julkisen sektorin organisaatiot nähdään innovoijina.

2.5

Työpaikkojen innovaatiotoiminnalla pyritään parantamaan organisaatioiden tuottavuutta kestävällä tavalla sekä samanaikaisesti kohentamaan työelämän laatua. Innovatiiviset työpaikat tukevat sosiaalisia ja organisatorisia muutoksia, joissa sovelletaan integroituja ja kestävyysajattelua noudattavia lähestymistapoja ja jotka parantavat yritysten suorituskykyä ja pienentävät pitkän aikavälin toimintakustannuksia. Kehittämiskohteina ovat työprosessit, työn organisointi, työmenetelmät, fyysinen työympäristö ja työvälineet, työntekijöiden ammattitaidot ja toimintatavat, sekä esimiestyö ja johtaminen.

2.6

Innovaatiopolitiikan investointeja tulisi edellä esitetyn innovaatio-määritelmän pohjalta kohdentaa työpaikkojen organisatorisiin sekä työntekijälähtöisiin innovaatioihin yritysten sekä julkisten ja muiden organisaatioiden suorituskyvyn parantamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, uusien ja parempien työpaikkojen luomiseksi (nykyisille aloille uudenlaisia työpaikkoja ja uusien alojen uudet työpaikat) sekä kestävän tuottavuuskasvun ja työn laadun lisäämiseksi. Tällaiset investoinnit edistävät työnantajien, työntekijöiden ja koko yhteiskunnan menestymistä.

3. Uudet kasvun elementit ja työelämän kulttuurinen muutos

3.1

Euroopan talous ja hyvinvointi tarvitsee uusia kasvun elementtejä ja tuottavuuden kasvua kaikilla sektoreilla. Mikäli tämä tehdään kestävällä tavalla, voidaan edistää innovatiivisuutta ja luoda enemmän laadukkaita työpaikkoja. Keskeisiä tuottavuuden ja työelämän laadun parantamisen lähteitä ovat teknologian ja työntekijöiden osaamisen, henkilöstön sitoutumisen ja motivaation sekä johtamisen integrointi, jolloin tuloksena ovat uudet tuotteet, palvelut ja toimintatavat. Organisaation parantunut innovaatiokyky aikaansaa hyvän kehän, jossa innovatiivisuus synnyttää tuottavuutta, minkä ansiosta kyetään suuntaamaan investointeja takaisin kyseiseen organisaatioon innovoinnin tukemiseksi (4).

3.2

Työelämässä käynnistyy tulevina vuosina merkittävä ajattelutavan muutos. Taustalla ovat mm. väestökehityksen tuomat muutokset työvoiman määriin, työntekijöiden koulutustason nousu, tutkimuksen (erityisesti lääketieteen) kehityksen vaikutus elinikään ja työurien pituuteen, tuotannon ja palveluiden digitalisoitumisen läpilyönti, globaali kilpailu ja kestävän kehityksen vaatimukset.

3.3

Avainkysymys jäsenvaltioiden ja Euroopan tulevan kilpailukyvyn kannalta tulee olemaan se, kuinka työ organisoidaan ja kuinka ihmisiä johdetaan työpaikoilla. Ihmiset alkavat arvostaa nykyistä enemmän työn mielekkyyttä ja sen antamaa merkitystä omalle elämälleen. Työelämän, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamista vaaditaan yhä enemmän. Työajoilta ja palkkausjärjestelmiltä vaaditaan yksilöiden tarpeiden huomioon ottamista. Työpaikat monimuotoistuvat, jolloin johdettavana ovat niin eri-ikäiset kuin eri kansallisuuksia ja vähemmistöjä edustavat työntekijät. Teknologian edistyminen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla työympäristöön ja työvälineisiin. Vuonna 2020 työpaikkaa kuvaavat parhaiten sanat: yhteistyö, aito, henkilökohtainen, innovaatio, sosiaaliset kontaktit. (5)

3.4

Työelämän kulttuurin muutos luo paineen muuttaa toimintatapoja ja johtamista. Työn luonnetta muokkaa yhä enemmän suuntaus ottaa kestävyysnäkökohdat aikaisempaa paremmin huomioon, kun yritykset alkavat soveltaa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä muuttujia mitatessaan menestystä ja tehdessään toimintapäätöksiä. Kestävien työpaikkojen suunnittelua ohjaavana periaatteena on sellaisten työpaikkojen luominen, jotka eivät ole ainoastaan terveellisiä ja tuottavia vaan jotka myös inspiroivat ihmisiä ja parantavat hyvinvointia.

4. Innovatiiviset työpaikat

4.1

Organisaation innovaatiokyky perustuu johdon ja henkilöstön motivaatioon ja sitoutumiseen oman työn ja organisaation uudistamiseksi. Tuloksena ovat uudistuneet tuote- tai palvelumallit tai toiminnalliset prosessit, jotka luovat lisäarvoa asiakkaille. Mitä kehittyneempiä käytänteitä organisaatio käyttää innovaatiotoiminnassaan, sitä parempi on sen kyky toteuttaa innovaatioita. (6)

4.2

Tutkimusten mukaan työpaikka innovaatiot selittävät suuremman osan organisaation onnistuneista innovaatioista kuin teknologiset innovaatiot. (7) Tärkeää onkin ymmärtää uudistumisprosessin eri elementit: useimmiten tuoteinnovaation tai palveluinnovaation onnistuminen edellyttää myös toiminnallista ja työympäristöön liittyvää innovaatiota (8).

4.3

Myös resurssipanostukset tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen ovat tärkeitä. Onnistumista ei kuitenkaan aina määritä uusin, vaan tuottavin ja laajaan käyttöön siirrettävissä oleva teknologia. Olennaista on myös muualla luodun teknologian (esim. ICT, digitalisointi) ja säädösympäristön (mm. standardointi) tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Tutkimustulokset ja teknologia eivät kuitenkaan automaattisesti muutu uudeksi liiketoiminnaksi tai tuottavuudeksi. Teknologian käyttöönotto vaatii usein yrityksen omaa korkeatasoista osaamista. Aineetonta pääomaa (9) ja siihen kohdistuvia investointeja on siis kyettävä hyödyntämään tehokkaammin. Tämä on yleensä heikoimpia lenkkejä uuden teknologian käyttöönotossa.

4.4

Yritysten innovointikapasiteettia arvioitaessa on oleellista keskittyä siihen, miten organisaatiossa jo olevaa osaamista hyödynnetään ja kehitetään, ei pelkästään osaavien työntekijöiden tarjontaan. On olemassa näyttöä siitä, että tällaisten organisaatioiden, jotka edistävät johtamiskäytännöissään yksilöllistä ja koko organisaation oppimista, osuus taloudessa on erittäin vahva indikaattori myös koko talouden innovointikapasiteetista (10) (11).

4.5

Henkilöstön ammattitaitojen parantamisesta koituva innovaatiohyöty ei ole avautunut yrityksille. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin työolotutkimuksen (12) sekä Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen Cedefopin tutkimusten (13) mukaan eurooppalaisten yritysten investoinnit henkiseen pääomaan ovat valitettavasti edelleen aivan liian vähäiset. Niistäkin yrityksistä, jotka kouluttavat henkilöstöään, vain 26 % ennakoi yrityksen jatkossa tarvitsemia ammattitaitoja.

4.6

Käytännössä kaikki innovaatiot syntyvät edellisten innovaatioiden, kumulatiivisten kokemusten, oppimisen ja ammattitaitojen pohjalta. Kun otetaan huomioon, kuinka tärkeä työntekijöiden rooli yrityksessä on tietämyksen ja ideoiden lähteenä, on hämmästyttävää, kuinka vähän tähän on kiinnitetty huomiota innovaatiopolitiikassa ja sitä koskevassa keskustelussa. (14)

4.7

Työpaikkalähtöinen innovaatio merkitsee mahdollisuutta ottaa huomioon kaikkien työntekijäryhmien ideat, osaaminen ja kokemusperäinen tieto. Empiirinen näyttö osoittaa, että työpaikka-innovaatioiden todennäköisyyttä lisäävät hyvät työolosuhteet, työympäristö ja työnteon ehdot. (15) (16). Tapaustutkimusten (17) mukaan tällaisella toiminnalla on useita etuja, ja se vaikuttaa myönteisesti yritysten yleiseen kykyyn tuottaa voittoa. Positiivisina oheisvaikutuksina ovat työtyytyväisyyden parantuminen ja sairauspoissaolojen vähentyminen. Työpaikkalähtöisellä innovaatiotoiminnalla voidaan myös löytää tehokkaita tapoja mm. energian ja resurssien säästämiseksi ja parantaa fyysisen työympäristön toimivuutta. Tehdyt investoinnit siis tulevat moninkertaisina takaisin yritykselle/organisaatiolle.

4.8

Yritysten ja organisaatioiden menestyksen ja arvon luomisessa ratkaisevassa asemassa ovat työntekijöiden into työhön, luovuus ja aloitteellisuus (80 %). Näiden ominaisuuksien ymmärtäminen ja hyödyntäminen kilpailuedun lähteenä on vielä alkuvaiheessa, koska johdolla ei ole riittävästi tietoa näiden merkityksestä. Perinteisten työntekijöiden ominaisuuksien, kuten kuuliaisuuden, ahkeruuden ja älyllisen osaamisen merkitys on ymmärretty, mutta globaalissa maailmassa ja teknologian edistyessä näiden merkitys kilpailuetuna on vähentynyt. (18)

4.9

Tutkimusten mukaan työpaikkainnovaatioiden yleisimpänä esteenä on johdon motivaation puute, koska kehittämistoimiin ei nähdä tarvetta. Esteitä ovat myös oikean tiedon puute, heikko osaaminen muutosten edistämisessä ja muutoksiin liittyvät mahdolliset liiketaloudelliset riskit. (19) Esteeksi nousee myös työntekijöiden pelko muutosta kohtaan, erityisesti, jos työpaikan kulttuuri ei ole osallistava.

4.10

Muutoksen johtaminen ja innovatiivisten prosessien luominen ovat siis vielä suuria haasteita useimmille yrityksille ja organisaatioille, ja koulutusta näihin taitoihin on liian vähän (20). Henkilöstöjohtaminen olisikin nähtävä yhtenä johtamisen strategisena osa-alueena. Tällainen osaaminen voisi toimia uudenlaisena talouden kasvun kiihdyttimenä. Tarvitaan uudenlaisia kannustimia johdon ja työntekijöiden saamiseksi mukaan kehittämistoimintaan ja päätöksentekoon, sekä yrityskulttuuria, joka motivoi ihmisiä yhteistyöhön ja sitouttaa organisaationsa kehittämiseen

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään kolme toisiaan vahvistavaa prioriteettia:

—	älykäs kasvu: osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen

—	kestävä kasvu: resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen

—	osallistava kasvu: sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistäminen.

(2) ETSK:n lausunto ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(3) ETSK:n lausunto ”Työllisyyspolitiikan suuntaviivat”, EUVL C 107, 6.4.2011, s. 77.

(4) ETSK:n lausunto ”Kestävän tuottavuuden edistäminen Euroopan työelämässä”, EUVL C 10, 15.1.2008, s. 72–79.

(5) Max Mickelsson, workshop-alustus 25.1.2011, Helsinki.

(6) Bessant, John (2003), High-Involvement Innovation (Innovative capability's eight dimensions).

(7) Frank Pot, Radboud University & European Association of National Productivity Centres, ”Workplace innovation for better jobs and performance”, marraskuu 2010, Antalya

(8) Ks. esim. Terhi Arvonen / Lumene, workshop-alustus 25.1.2011, Helsinki sekä Laura Seppänen ja Annarita Koli / Helsingin kaupungin sosiaalipalvelut, workshop-alustukset 25.1.2011, Helsinki.

(9) Aineettomista investoinneista suurin osa on innovaatioinvestointeja, suurimpana eränä t&k-menot. Muita ovat tuotemerkit, inhimillinen pääoma, organisaatiorakenteet, ohjelmistoinvestoinnit ja digitalisoitu tieto, brändit, liiketoimintamallit sekä muotoilu. Aineeton pääoma korostaa työntekijöiden osaamisen sekä uuden tiedon luomisen, soveltamisen ja käytäntöön siirtämisen merkitystä taloudelle ja tuottavuudelle.

(10) Dirk van Damme, OECD:n koulutustutkimuksen ja -innovaatiotoiminnan keskus, työmarkkinoiden seurantaryhmän kuulemistilaisuus 15.12.2010.

(11) OECD, Innovative workplaces, 2010. ”A work organisation is supporting innovation through the use of employee autonomy and discretion, supported by learning and training opportunities”.

(12) Eurofound, European working conditions survey 2010.

(13) Cedefop, Encouraging continuing training by enterprises – time for a rethink?, taustamuistio, maaliskuu 2010.

(14) Tarmo Lemola, Innovaation uudet haasteet ja haastajat, WSOYpro Oy 2009.

(15) Ks. mm. Andreas Crimmann, Institut für Arbeitsmarkt- und Berufsforschung (IAB), Saksa, työmarkkinoiden seurantaryhmän kuulemistilaisuus 15.12.2010.

(16) Tuula Eloranta, workshop-alustus 25.1.2011, Helsinki.

(17) Tanskan ammattiliittojen keskusjärjestö LO, Employee-driven innovation, 2008.

(18) Tuomo Alasoini (Hamel 2007 idean pohjalta), workshop 25.1.2011, Helsinki.

(19) Tuomo Alasoini, workshop-alustus 25.1.2011, Helsinki.

(20) Dirk Ameel, Ameel D & C bvba, työmarkkinoiden seurantaryhmän kuulemistilaisuus 15.12.2010.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/26

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin”

KOM(2011) 11 lopullinen

2011/C 132/06

Yleisesittelijä: Michael SMYTH

Euroopan komissio päätti 12. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin

KOM(2011) 11 lopullinen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 18. tammikuuta 2011 antaa asian valmistelun Eurooppa 2020 -ohjauskomitean tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Michael Smythin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 8 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

OSA I: VUOTUISESSA KASVUSELVITYKSESSÄ EI TARTUTA TILAISUUTEEN ESITTÄÄ SUORAAN ÄLYKKÄÄSEEN, KESTÄVÄÄN JA OSALLISTAVAAN KASVUUN SUUNTAAVIA EHDOTUKSIA

1. Komitea antaa täyden tukensa Eurooppa 2020 -strategialle sekä kehitykselle kohti finanssipolitiikan etukäteiskoordinointia EU-ohjausjaksossa ja toivoo, että ajankohtaiset lainsäädäntöehdotukset Euroopan talouspolitiikkojen koordinoimiseksi olisivat ainakin euroalueen maiden osalta ensimmäinen askel kohti todellista yhteistä talouspolitiikkaa ja finanssipolitiikkojen täysimittaista koordinointia.

2. Komiteaa pitää huolestuttavana EU:n taloushallintoa koskevassa keskustelussa havaittavaa suuntausta kohti rajallisia, kohdentamattomia hallitustenvälisiä ehdotuksia, jotka vievät sijaa yhteisömenettelyltä.

3. Komitea kannustaa sen vuoksi Euroopan komissiota puolustamaan Euroopan integraatiota tekemällä rohkeita, tasapainoisia ja osallistavia ehdotuksia, joiden avulla EU johdatetaan älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun tielle vielä tuoreen Eurooppa 2020 -strategian hengessä.

4. Tässä yhteydessä komitea korostaa, että vuotuiselle kasvuselvitykselle tulisi antaa erittäin tärkeä rooli, jotta osallistavaa politiikan uudistusta voidaan viedä eteenpäin jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Komitea kiittelee komission valitsemaa vuotuisen kasvuselvityksen kattavaa esitystapaa, joka sisältää 10 numeroitua painopistettä kolmen pääotsikon alle koottuina. Komissio pyrkii näin luomaan edellytykset sille, että esillä olevista kysymyksistä voidaan käydä täsmällistä keskustelua.

5. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että Euroopan komissio ei ole käsillä olevassa ensimmäisessä vuotuisessa kasvuselvityksessään tarttunut tilaisuuteen jatkaa Eurooppa 2020 -strategian hengen mukaista, suoraan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun suuntaavaa asiain käsittelyä. Sen sijaan se keskittyy kapea-alaisesti julkisen talouden vakauttamiseen ja ehdottaa työmarkkinoille toimia, jotka ovat usein epätasapainoisia ja joista puuttuu yhtenäismarkkinoiden eurooppalainen ulottuvuus tulevaisuuteen tähtäävine kasvukannustimineen.

6. Julkisen talouden tervehdyttämisen osalta komitea pitää valitettavana, että sitä koskevissa ehdotuksissa keskitytään yksinomaan menopuoleen, minkä lisäksi siinä ehdotetaan harkittavaksi mahdollisuutta laajentaa välillisten verojen veropohjaa eräissä jäsenvaltioissa. Kun otetaan huomioon, että käynnissä oleva julkisen talouden velkakriisi lähti liikkeelle finanssikriisistä ja siihen liittyvästä valtavasta julkisesta tuesta, joka oli mobilisoitava, jotta voitiin estää alaa romahduttamasta järjestelmää täydellisesti, komitea olisi odottanut ehdotuksia siitä, miten rahoitusala saadaan antamaan panoksensa julkisten talouksien ohjaamiseen takaisin kestävälle uralle. Lisäksi kunnianhimoiset käytännön ehdotukset rahoitusmarkkinoiden valvomiseksi ovat edellytys sille, että voidaan rakentaa luottamusta ja välttää lisähäiriöt.

7. Komitea korostaa, että julkisten talousarvioiden vakauttaminen ei onnistu ilman riittävää talouskasvua. Se pitää valitettavana, että komissio ei ole esittänyt yhtenäismarkkinoiden potentiaalia maksimoivaa kasvusuunnitelmaa, vaan keskittyy sen sijaan käsittelemään julkisen talouden voimakasta vakauttamista kasvun ennakkoehtona. Olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota kasvun kannustimiin, joiden avulla jäsenvaltiot voivat vahvistaa talouttaan kestävän kasvun tiellä edetessään. Komitea katsoo tämän edellyttävän, että tulevaisuuteen suuntaavaan talousstrategiaan kuuluu aina kiinteänä osana tasapainoinen makrotalouspolitiikka, jossa yhdistyvät asianmukaisesti sekä kysyntä- että tarjontapuolen näkökohdat. Se tarkoittaa myös, että niitä jäsenvaltioita, joilla on suuri vaihtotaseen ylijäämä, olisi kannustettava jatkamaan kasvuun suuntautunutta asennoitumistaan ja puuttumaan kotimaisen kysynnän heikkouteen.

8. Ennakoivan lähestymistavan työmarkkinoihin, eläkeuudistuksiin, työttömyyteen ja joustoturvaan on perustuttava kestävien työpaikkojen sekä työllistymismahdollisuuksien luomiseen, uusien talouden alojen potentiaalin hyödyntämiseen ja puhtaaseen energiaan. ETSK katsoo, että sosiaalisella vuoropuhelulla on keskeinen rooli kaikissa työmarkkinoihin liittyvissä politiikoissa. Myös sosiaaliturvajärjestelmät ovat keskeisen tärkeitä automaattisina yhteiskunnan ja talouden vakauttajina, jotka auttavat tukemaan kehitystä ja tuottavuutta, lieventämään köyhyyttä ja edistämään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kansalaisten tuki Eurooppa-hankkeelle edellyttää kaikkia näitä. Älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun pyrittäessä on tärkeää, että toiminta rakentuu näille keskeisille vakiintuneille käsitteille, jotka ovat eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden perusta. Komitea painottaa sen vuoksi, että sellaiset jäsenvaltioille suunnatut komission ehdotukset, joissa selvästi puututaan jäsenvaltioiden työehtosopimusneuvottelu- ja työsuhdeturvajärjestelmiin, ovat täysin sopimattomia.

9. Lisäksi ETSK katsoo, että Euroopan komission tulee selvittää kantaansa eri toimialoja rasittaviin pakollisiin kiintiöihin ja jäsenyyksiin. Olisi erotettava syrjimättömällä tavalla toisistaan velvoitteet, jotka kuuluvat julkisen palvelun ja yleisen edun piiriin, ja velvoitteet, jotka voivat todellisuudessa haitata sisämarkkinoiden potentiaalin hyödyntämistä. Kauppaa koskevista säännöistä todettakoon, että kaikki niiden vaikutukset alan työllisyyteen on tutkittava tarkkaan, ja toissijaisuusperiaatetta on sovellettava sellaisissa kysymyksissä kuin vyöhykejako tai aukioloajat, jotka riippuvat ensisijaisesti paikallisista, kulttuuriperusteisista tai ilmastollisista tekijöistä.

10. Komitean mielestä vuotuisessa kasvuselvityksessä ei myöskään kiinnitetä riittävästi huomiota yhtenäismarkkinoiden eurooppalaiseen kasvupotentiaaliin. Ratkaiseva sisämarkkinoiden toimenpidepaketti mainitaan siinä vain ohimennen, eikä siinä käsitellä toimenpidepaketin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistäviä keskeisiä näkökohtia, kuten EU-patenttia, eurooppalaista ammattikorttia, eurooppalaisia infrastruktuurihankkeita, valtioiden rajat ylittävää luotonantoa, yhdennettyjä kiinnitysluottojen markkinoita, osuus- ja yhteisötalouden yrittäjyyttä eikä sosiaalisia investointirahastoja.

11. Lausunnon seuraavassa osassa komitea esittelee seikkaperäisemmin Euroopan komission esittämää kymmentä kohtaa koskevat erityiset ehdotuksensa. Se toivoo näin voivansa suunnata keskustelun enemmän todellisiin keskeisiin kysymyksiin.

OSA II: EUROOPAN KOMISSION ESITTÄMÄT 10 KOHTAA – KOMITEAN EHDOTUKSET

1. Julkisen talouden tiukka tervehdyttäminen

1.1 ETSK:n mielestä keskeistä on julkisen talouden saattaminen tasapainoon siten, että vältetään taantumaan johtava kysynnän väheneminen, joka kasvattaisi alijäämää ja saattaisi EU:n talouden syöksykierteeseen.

1.2 Jotta voidaan estää Euroopan talouden elvytyssuunnitelman tavoitteiden vaarantuminen, ETSK kehottaa käynnistämään julkisen velan vähennysohjelmia siten, että otetaan huomioon Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut talouden ja työllisyyden elvytystavoitteet. (1)

1.3 Jäsenvaltioiden veropohjaa on laajennettava etenkin lakkauttamalla veroparatiiseja, lopettamalla verokilpailu sekä ryhtymällä toimenpiteisiin veronkierron ja veropetosten torjumiseksi. (2)

1.4 Verotaakkaa tulisi siirtää kohti uusia tulonlähteitä, kuten pääomaliikkeiden verottamista, energiaveroja, rahoituslaitoksilta perittäviä maksuja, hiilidioksidipäästöistä kannettavia veroja (mikä edellyttää päästökauppamarkkinoiden uudelleenjärjestämistä) jne. Tällainen verotus voisi helpottaa julkiseen talouteen kohdistuvia paineita ja auttaa uudelleensuuntamaan varoja reaalitalouteen tehtäviin kestäviin investointeihin. Se voisi myös auttaa hankkimaan Euroopan unionin talousarvioon uusia omia varoja. (3) Pääomaliikkeiden verottaminen merkitsisi myös, että rahoitusala maksaisi takaisin osan saamistaan julkisista tuista. (4)

1.5 ETSK katsoo, että seuraamusten vastapainona on vahvistettava eurooppalaista yhteisvastuuta julkisten velkojen hallinnoinnissa. (5)

2. Makrotalouden epätasapainotilojen korjaaminen

2.1 Tasapainoinen makrotalouspolitiikka, jossa nivotaan sopusuhtaisesti yhteen sekä kysyntä että tarjontapuolen näkökohdat, on ETSK:n mielestä aina oltava kiinteä osa tulevaisuuteen suuntaavaa talousstrategiaa. ETSK painottaa tarvetta vähentää vaihtotaseiden huomattavia eroja. Komitea toivoo, että Euroopan talouspolitiikkojen koordinointi olisi ainakin euroalueen maiden osalta ensimmäinen askel kohti todellista yhteistä talouspolitiikkaa ja finanssipolitiikkojen koordinointia. (6)

2.2 ETSK korostaa muiden kuin hintoihin liittyvien tekijöiden, kuten tuotteiden eriyttämisen, teknisen sisällön, tuotteiden laadun, tuotteisiin liittyvien palvelujen laadun (myynnin jälkeinen asiakaspalvelu, after-sales) jne., roolia makrotalouden epätasapainon syntymisessä. On määriteltävä muuttujia, jotka ilmaisevat niiden tason ja kehityksen talous- ja rahaliittoon kuuluvissa jäsenvaltioissa.

2.3 Asianmukaisella palkkapolitiikalla on keskeinen merkitys kriisin voittamisessa. Mukauttamalla palkkakehitys kulloisenkin valtion kokonaistaloudelliseen tuotannon kasvuun turvataan riittävä tasapaino kysynnän kehityksen ja hintojen kilpailukyvyn säilyttämisen välillä kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna. Työmarkkinaosapuolten on näin ollen pyrittävä välttämään protektionistisen ”oma suu lähinnä” -politiikan mukaisia palkanalennuksia ja sen sijaan sovittamaan palkkapolitiikka yhteen tuottavuuskehityksen kanssa. (7)

2.4 Mikäli euroalueella tehostetaan entistä tiiviimmän talouspolitiikan koordinoinnin puitteissa vero- ja rahapolitiikan yhteensovittamisen ohella myös palkkapolitiikan koordinointia, on otettava huomioon oikeus käydä työehtosopimusneuvotteluja – valtion niille asettamat tavoitteet tai jopa valtion määräämät palkkaleikkaukset eivät ole hyväksyttäviä, ja ne tulee tässä yhteydessä hylätä. (8)

3. Rahoitusalan vakauden turvaaminen

3.1 ETSK katsoo, että kriisin jälkeisen rahoitusjärjestelmän valmistelutyötä on tehostettava. Järjestelmän on oltava avoin, sosiaalisesti ja eettisesti vastuullinen, entistä paremmin valvottu ja innovatiivinen. Järjestelmän on varmistettava tasapainoinen kasvu, joka on mukautettu muuhun talousjärjestelmään. Se on suunnattu luomaan kestäväpohjaista kasvua sekä lisäarvoa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. (9)

3.2 ETSK ehdottaa, että kansallisten säännösten yhdenmukaistamista edistetään tuotteiden ja rahoituspalvelujen käyttäjien (kuluttajat, yritykset jne.) suojelemiseksi, ottaen kuitenkin huomioon jäsenvaltioiden toimivalta ylläpitää tiukempia kansallisia normeja. Voitaisiin myös säätää, että Euroopan valvontaviranomaisessa (nykyisin Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, ESFS) on yksi tai useampi työmarkkinaosapuolten ja kuluttajajärjestöjen nimeämä kuluttajien edustaja. (10)

3.3 ETSK ehdottaa, että kannustetaan laajassa mielessä taloutta koskevan tiedon tuottamisjärjestelmää ja edistetään toimijoiden moninaisuutta sekä sellaisia uusia säännöksiä, joilla parannetaan arviointimenetelmien avoimuutta ja tehokkuutta etenkin johdannaisten osalta. (11)

3.4 ETSK ehdottaa, että myös kansainvälisellä tasolla poistetaan nykyinen itsesääntelyjärjestelmä. On jatkettava toimivaltaisten viranomaisten vahvaa koordinointiprosessia ja kaikkia koskevien tiukkojen sääntöjen määrittelyä sekä varmistettava niiden soveltaminen. EU:n on toteutettava kaikki toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi kansainvälisissä elimissä. (12)

3.5 ETSK on tyytyväinen säädösehdotuksiin, joilla vahvistetaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja avoimuutta, mukaan luettuina luottoluokituslaitosten valvonnan tehostaminen, rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät sekä johtajien palkka- ja palkkiokäytänteet. (13)

3.6 ETSK kannattaa ehdotusta asetukseksi lyhyeksi myynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimusten osa-alueista, sillä se poistaisi keskenään kilpailevat järjestelmät ja selventäisi kyseistä rahoitusmarkkinoiden aluetta. (14)

3.7 Kun ajatellaan luottoluokituslaitosten roolia äskettäisessä maailmanlaajuisessa arvopaperi- ja rahoitusmarkkinakriisissä, ETSK pitää myönteisenä sitä, että on käynnistetty kolmivaiheinen ohjelma luottoluokituslaitosten niiden tehtävien sääntelemiseksi, joita ne suorittavat sijoittajien ja kuluttajien puolesta. ETSK on tyytyväinen valtionvelkaa koskevien näkökohtien ottamiseen mukaan parhaillaan käynnissä olevaan julkiseen kuulemismenettelyyn. (15)

3.8 Komitea ehdottaa, että julkaistaan säännöllisesti valtiontukien seurantaraportti, jossa esitetään yksityiskohtaisesti toimenpiteiden toteuttamisen tilanne sekä arvioidaan niiden vaikutusta markkinoihin. Tavoitteena on laatia teollisuusalan mahdollisuuksien hyödyntämisen maksimointisuunnitelma, jota tarvitaan EU:n talouden elvyttämiseksi siten, että vahvistetaan etenkin pk-yrityksiä ja parannetaan työllisyyttä. (16)

3.9 ETSK on sitä mieltä, ettei veronmaksajien varoja enää pitäisi käyttää pankkien tappioiden kattamiseen, ja kannattaa periaatteessa sellaisen yhdenmukaistetun, kansallisista ennakoivista pankkien kriisinratkaisurahastoista koostuvan verkoston perustamista, joka on kytköksissä koordinoituihin kansallisiin kriisinhallintajärjestelyihin. Toimivan kriisinratkaisurahastoja koskevan järjestelmän luomiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin suositeltavaa sopia etukäteen yhteisten menetelmien ja yhtenäisten sääntöjen käyttöönotosta kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

3.10 Se, että osa pankkien pääomasta pidetään julkisena, saattaisi olla tehokas osa eurooppalaista finanssipolitiikkaa, jotta pysytään ajan tasalla pankkialan tilanteesta. (17)

4. Työnteon houkuttelevuuden lisääminen

4.1 Komitean mielestä tarvitaan toimia, jotta siirtymiset työmarkkinoilla olisivat kannattavia ja jotta etenkin työmarkkinoiden erityisten ongelmaryhmien työllistymistä voitaisiin parantaa. Tällaisia toimia ovat työllistymismahdollisuuksien lisääminen, työn esteiden vähentäminen, työnteon kannattavuuden lisääminen parantamalla vero- ja etuusrakennetta ja keventämällä talouden toisen tulonsaajan verotusta sekä osallistumiseen tarvittavien palvelujen saannin varmistaminen. Niille, jotka eivät voi tehdä työtä, on taattava riittävä toimeentulotuki ja yleishyödyllisten palvelujen saatavuus. (18)

4.2 Komitea katsoo, että korkealaatuisen lastenhoidon laaja saatavuus tarjoaa mahdollisuuden parantaa elämänlaatua ja sovittaa paremmin yhteen työ-, perhe- ja yksityiselämä. Lisäksi sen ansiosta voidaan vahvistaa naisten osallistumista työmarkkinoille ja nostaa perheiden tulotasoa. (19)

4.3 Eurostatin tulisi kohdistaa entistä enemmän huomiota pimeän työn tutkimukseen sekä jäsenvaltioiden omissa erityistilanteissa, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden toimia, että rikollisverkostoissa, joilla on yhteyksiä laittomaan maahanmuuttoon. Nämä seikat voisivat olla perusteena entistä laajemmalle oikeudelliselle yhteistyölle ja EU:n roolin vahvistamiselle etenkin, kun ajatellaan pimeän työn vaikutuksia sisämarkkinoihin ja kilpailuun. Unionin tason toimilla tulisi kannustaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia käynnistämään kansallisia ja alakohtaisia hankkeita keskuudessaan sekä yhdessä viranomaisten kanssa pimeän työn torjumiseksi ja harmaan talouden vähentämiseksi. Unionin tasolla työmarkkinaosapuolet voisivat myös yhdessä analysoida ja tiedottaa jäsenmaiden toimivista hyvistä käytännöistä. Pimeän työn torjuminen edellyttää jäsenmaiden viranomaisten tehokasta rajatylittävää yhteistyötä, valvontaa sekä pimeästä työstä aiheutuvista sanktioista tiedottamista. (20)

4.4 On tärkeää paitsi yhtenäistää työn tekemiseen liittyvien verojen ja sosiaaliturvamaksujen rakennetta myös huomioida analyysissa ne tekijät, jotka liittyvät EU:n ja muun maailman väliseen kauppaan. (21)

5. Eläkejärjestelmien uudistaminen

5.1 Komitea katsoo, että väestöennusteita tulisi analysoida ja seurata säännöllisesti, jotta mahdollistetaan eläkejärjestelmien asianmukainen ja oikea-aikainen mukauttaminen uudenlaisiin olosuhteisiin. Kyseisiä ennusteita, jotka koskevat myös tulevia julkisia eläkemenoja, on kuitenkin hyödynnettävä ja tarkasteltava varovasti, sillä ne voivat sisältää monia olettamuksia, joita on vaikea ennustaa pitkällä aikavälillä. (22)

5.2 ETSK ei kannata automaattista eläkeiän nostamista eliniänodotteen kasvun tai väestökehityksen perusteella. Useimmat kyseisistä mekanismeista nostavat eläkeikää automaattisesti vastaavassa suhteessa eliniänodotteen nousuun ja muihin talouden tai työmarkkinoiden muuttujiin nähden. Nimenomaan parlamenttien sekä työmarkkinaosapuolten ja muiden merkittävien sidosryhmien – eikä tietokoneiden – tulisi laajan julkisen keskustelun jälkeen tehdä kyseisenlaiset elinolosuhteita koskevat perusluonteiset päätökset. Kaikkien kyseisen mekanismin käyttöön ottavien jäsenvaltioiden tulisi lisäksi ottaa huomioon se, että vaikka mekanismi vähentää väestön uudistuksia vastaan kohdistamaa painetta, kyseinen menettelytapa voisi todellisten työmahdollisuuksien puuttuessa iäkkäiltä työntekijöiltä siirtää heille tarkoitetun taloudellisen tuen sosiaaliturvan muihin pilareihin. Mekanismin suora soveltaminen eläketurvan riittävyyden ja kestävyyden varmistamiseksi johtaisi näin ollen siihen, ettei luvattuja etuja kyetä saavuttamaan. Todellisen eläkeiän nostamisen ei tulisi olla erillinen toimenpide, vaan sitä tulisi myös täydentää toimenpiteillä, joilla parannetaan lähellä eläkeikää olevien ihmisten työllistymismahdollisuuksia. (23)

5.3 Komitea kannattaa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyyden edistämistä, mutta katsoo, että varhaiseläkejärjestelyjen käytön hillitseminen edellyttää syvällekäyvää keskustelua esimerkiksi perusedellytyksistä, laajuudesta ja poliittisista tukitoimista, jottei juuri ikääntyneille luoda sosiaalisia ongelmia. (24)

5.4 Komitea suhtautuu epäillen siihen, että pelkkä lakisääteisen eläkeiän korotus voisi ratkaista väestökehityksen haasteisiin liittyvät ongelmat. Se katsoo pikemminkin, että tämä voisi syöstä miljoonat iäkkäät henkilöt, erityisesti naiset, köyhyysrajan alapuolelle. Sen sijaan todellista eläkkeelle siirtymistä on lykättävä toteuttamalla tehokkaan kasvu- ja työllisyyspolitiikan rinnalla aloitteita, joilla kannustetaan jatkamaan työuraa. Ainoastaan todellinen ”aktiivisen ikääntymisen” politiikka, jolla pyritään lisäämään osallistumista jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, voi kestävällä tavalla nostaa terveysongelmien, kiivaan työtahdin, ennenaikaisten irtisanomisten sekä täydennyskoulutusta ja työmarkkinoille paluuta koskevien mahdollisuuksien puuttumisen johdosta työelämästä ennenaikaisesti poistuvien iäkkäiden henkilöiden työllisyysastetta. Eräistä jäsenvaltioista saadut kokemukset osoittavat lisäksi, että lakisääteisen eläkeiän korottaminen voi lisätä muihin sosiaaliturvan pilareihin, kuten työkyvyttömyyseläkkeisiin tai vähimmäistuloon, kohdistuvaa painetta, mikä mitätöi edistymisen kohti entistä terveempää julkista taloutta. Elinikäisen ammatillisen oppimisen, aktiivisten työmarkkinatoimien, myös itsenäisille ammatinharjoittajille tarjottavien työelämässä jatkamisen taloudellisten kannustimien sekä yrityksissä vallitsevien iäkkäitä työntekijöitä koskevien asenteiden muuttamisen ohella on tuettava myös seuraavia toimenpiteitä uusien vaihtoehtojen tarjoamiseksi iäkkäille työntekijöille:

—	Muutetaan lainsäädäntöä, joka joissakin jäsenvaltioissa ei salli työhaluisten eläkeläisten tai työkyvyttömyyseläkkeen saajien palkan ja eläkkeen yhdistämistä.

—	Otetaan käyttöön palkitsemisjärjestelmä työntekijöiden kannustamiseksi jatkamaan työelämässä lakisääteistä eläkeikää pidempään; eläkeiän jälkeen karttuvien etujen tulisi olla aiemmin saavutettuja etuja houkuttelevampia.

—	Kannustetaan jäsenvaltioita tarkastelemaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kysymystä työn rasittavuudesta.

—	Tarjotaan työnhakijoille laaja-alaista neuvontaa ja tukea sekä kuntoutustoimia, joilla edistetään pysyvää paluuta työmarkkinoille.

—	Otetaan käyttöön sosiaalisesti hyväksyttäviä kannustimia eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseksi ja – jos toivottavaa – kehitetään houkuttelevia malleja työelämästä eläkkeelle siirtymisen joustavoittamiseksi.

—	Toteutetaan toimenpiteitä, joilla vähennetään työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta ja autetaan työntekijöitä pysymään työelämässä pidempään.

—	Rohkaistaan iäkkäitä työntekijöitä saattamaan taitonsa ajan tasalle.

—	Edistetään iäkkäiden työntekijöiden keskuudessa ja erityisesti pk-yrityksissä tietoisuutta innovatiivisesta henkilöstöhallinnoinnista sekä iäkkäille työntekijöille suotuisasta työn organisoinnista. (25)

5.5 ETSK katsoo, että pakollisilla jakojärjestelmillä tulee olla jatkossakin keskeinen rooli, kun kyse on tulevien eläkkeiden turvaamisesta, ja siksi niihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta useissa EU:n jäsenvaltioissa havaittu alenevien nettokorvausasteiden suuntaus saadaan käännettyä. (26)

5.6 Komitea panee merkille mahdollisuuden luoda nykyisten eläkejärjestelmien rinnalla toimivia yksilöllisiä, vapaaehtoisia ja yksityisiä eläkejärjestelmiä. Tässä yhteydessä voitaisiin tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön unionin takeet, jotta rajatylittävät työntekijät voisivat hyötyä niistä. Koska tulevien eläkkeiden ehdot määräytyvät henkilökohtaisten tulojen ja eliniänodotteen perusteella, mistä kärsivät erityisesti naiset, erityistä huomiota on kiinnitettävä eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin yksityisiin eläkejärjestelmiin ikääntyneiden naisten köyhyysriskin vähentämiseksi. (27)

5.7 Komitea pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen direktiiviä 2003/41/EY ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (”eläkerahastodirektiivi”), jotta varmistetaan, että

—	työntekijöitä ja ammattiyhdistysten edustajia kuullaan eläkesijoituksista ja niihin liittyvistä riskeistä ja että heidän mielipiteensä otetaan huomioon.

—	EU:n jäsenvaltiot noudattavat parhaita käytänteitä varmistaakseen, että työntekijöille kertyneet eläkkeet on suojattu konkurssitapausten varalta. (28)

5.8 On erittäin tärkeää seurata eläkejärjestelmiin liittyvien vastuiden yleistasoa. Nykyistä kehystä voitaisiin täydentää seuraamalla implisiittisiä eläkevastuita ja raportoimalla niistä hyväksyttyä menetelmää käyttäen. Voitaisiin harkita vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen tarkistamista, jotta varmistetaan, että uudistusten tuloksia (mukaan luettuna siirtymistä yksinomaisista jakojärjestelmistä osittain rahastoiviin eläkejärjestelmiin), jotka johtavat muutoksiin eläkejärjestelmien rahoituksessa lisäämällä eksplisiittisiä vastuita ja vähentämällä implisiittisiä vastuita, pohditaan asianmukaisesti. Mikäli näin tehdään, kyseiset uudistukset, joilla pyritään ratkaisemaan pitkän aikavälin kestävyyden haasteet, eivät kärsisi lyhyellä aikavälillä korkeamman eksplisiittisen julkisen velan johdosta. Se, että nykyisin edistetään vuotta 2060 koskevien ennusteiden pohjalta tehokkaita uudistuksia, saattaa kuitenkin johtaa siihen, ettei eläkkeiden riittävyyden ja kestävyyden tavoitetta saavuteta. Komitea suosittaa täydentämään pakollisia jakojärjestelmiä tapauskohtaisesti puskurirahastoilla, jotta vältetään kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat äkillisten mukautusten riskit. (29)

6. Työttömien saaminen takaisin työmarkkinoille

6.1 Komitean mielestä työnhakuun tulisi aktivoida ennen kaikkea työvoimahallinnon tarjoamin tehokkain palveluin eikä niinkään työttömyysetuuksiin kytketyin ”kannustimin”. Nimenomaan kriisitilanteessa työttömyysturvaehtojen tiukentaminen on komitean mielestä tarpeetonta. Nykyisen ennätystyöttömyyden vallitessa työmarkkinoiden ongelmana ei ole yleinen työvoimapula vaan se, että muutamissa jäsenvaltioissa on pulaa pätevästä työvoimasta ja että työpaikoista on valtava puute. On kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota älykkääseen työvoiman kysyntää käsittelevään politiikkaan, jolla edistetään tulevaa kasvua ja innovointia sekä työpaikkojen luomista. (30)

6.2 Sosiaaliturvaetuudet on nähtävä tuottavana investointina, josta kaikki hyötyvät. Kun työttömyyskorvauksiin liitetään dynaaminen työmarkkinapolitiikka, vakautetaan taloutta ja parannetaan yksilön mahdollisuuksia mukautua muutokseen aktiivisesti parantamalla taitoja, etsimällä tehokkaasti työtä ja kouluttautumalla uudelleen. On syytä suhtautua varovaisesti sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on tiukentaa tuen saannin ehtoja. Vaarana on, että työmarkkinoilta syrjäytyneiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi, mikä hankaloittaa suuresti työnsaantia tai työelämään palaamista. Tällaisilla rajoittavilla toimilla voi olla vääristäviä vaikutuksia: ne saattavat aiheuttaa siirtymiä muille sosiaaliturvan aloille, kuten sosiaaliavun tai työkyvyttömyyden piiriin, mikä ei ole suotavaa. (31)

6.3 Työnteko ei välttämättä suojaa köyhyydeltä, ja sen vuoksi työpaikkojen luomisessa olisi keskityttävä luomaan entistä varmempaa työtä, josta maksetaan asianmukaista palkkaa. On tärkeää parantaa työnteon kiinnostavuutta ja kannattavuutta kaikille, myös heikommassa asemassa oleville, eli varmistaa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien välinen asianmukainen tasapaino. (32)

6.4 Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) toimialaa laajennettiin perustellusti nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin takia irtisanottujen työntekijöiden auttamiseksi. (33)

6.5 Komitea suhtautui myönteisesti Prahassa pidetyn työllisyyshuippukokouksen toimiin, joiden tavoitteena oli määritellä sosiaaliseen vuoropuheluun, työpaikkojen luomiseen ja kysynnän vahvistamiseen perustuvia kansallisia ja eurooppalaisia toimintalinjoja. (34)

6.6 Komitea on korostanut, että yritystoiminnan ja yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan lisääminen on tärkeää, mikäli aiotaan edistää talouskasvua, jota tarvitaan, jotta voidaan menestyksekkäästi säilyttää Euroopan sosiaalimalli. Olisi tehtävä ero todellisen yrittäjyyden ja taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn välillä. Monissa tapauksissa siirtyminen taloudellisesti riippuvaisen työntekijän asemaan ei ole vapaaehtoinen vaan ulkoisten tekijöiden sanelema valinta; näistä tekijöistä mainittakoon työsopimusten irtisanomisiin johtavat tuotannon ulkoistaminen ja yrityksen rakennemuutos. (35)

6.7 Sosiaaliturvajärjestelmät eivät ainoastaan ole osaltaan suojelleet eurooppalaisia finanssikriisin vakavimmilta seurauksilta vaan toimivat myös suhdannetta tasaavina taloudellisina vakauttajina. Kunnianhimoisten lähentymispolitiikkojen puuttuessa järjestelmiä saattavat kuitenkin uhata eräiden sellaisten jäsenvaltioiden kehittelemät kilpailukäytännöt, joiden näkemyksen mukaan sosiaaliturvamenojen alentaminen houkuttelee ulkomaisia pääomasijoituksia. Tämä prosessi, joka on jo täyttä totta verotus- ja palkkapolitiikassa, uhkaa laajeta sosiaalipolitiikkaankin. (36)

6.8 Komitea on tyytyväinen siihen, että monet EU:n jäsenvaltiot ottivat nykyisen työllisyyskriisin alussa käyttöön julkisin varoin tuettuja aktiivisen työmarkkinapolitiikan välineitä, jotta työntekijät voidaan irtisanomisten sijaan pitää yrityksissä ja työvoiman pätevyyttä voidaan lisätä. Sellaisten toimintamallien soveltaminen, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden pitää työntekijänsä kriisitilanteissa ja joihin liittyy vakaan toimeentulotuen takaaminen työaikaa lyhennettäessä, ovat huomattavasti järkevämpi tapa hallita kriisiä kuin sanoa pätevät työntekijät yksioikoisesti irti heti, kun tilaukset vähenevät. Näiden mallien mukainen toiminta takaa nimittäin sen, että pätevää ammattityövoimaa on riittävästi jäljellä, kun talous alkaa taas vahvistua. Tällaiset mallit olisi otettava käyttöön niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä ei vielä ole, ja ne olisi ulotettava koskemaan myös epätavanomaisin työsopimuksin palkattuja työntekijöitä. (37)

7. Turvallisuuden ja joustavuuden tasapainottaminen

7.1 Joustoturvaa ei missään tapauksessa tule pitää toimenpiteinä, jotka helpottavat nykyisten työntekijöiden irtisanomista tai heikentävät ylipäätään sosiaalista suojelua ja erityisesti työttömyysturvaa. Joustoturvaan sisältyvän turvallisuusaspektin vahvistaminen on nykyisinä aikoina ensisijaista. (38)

7.2 Lyhennetyn työajan mallien soveltaminen osoittaa, että useimpien jäsenmaiden työmarkkinat ovat nykyisellään riittävän joustavat, jotta yritykset voivat reagoida tilausten vähenemiseen nopeasti. Ei ole todellisia perusteita kehottaa heikentämään nykyisiä työsuhdeturvasäännöksiä. (39)

7.3 Muutokset työmarkkinoilla ovat johtaneet osa-aikaisen ja määräaikaisen työn osuuden kasvuun. Tämäntyyppiset työsuhteet ovat saattaneet helpottaa työelämään pääsyä ja kohottaa työllisyysastetta Euroopassa. Kuitenkin tilapäisessä työsuhteessa työskentelevät työntekijät ovat usein vähemmän tuottavia, saavat muita vähemmän työnantajan tukemaa koulutusta ja ovat muita alttiimpia työtapaturmille. Vaarana on myös juuttuminen tilapäiseen työsuhteeseen. Joustoturvaa toteutettaessa olisi otettava huomioon uudet riskit ja siirtymien olisi oltava palkitsevia. Pysyvistä työsopimuksista ei tulisi kuitenkaan järjestelmällisesti luopua. Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat jo kehottaneet varmistamaan kaikenlaisilla sopimuksilla työskenteleville työntekijöille asianmukaisen turvan. (40)

7.4 Joustoturva voi toimia ainoastaan, jos työntekijöillä on hyvä koulutus. Uusien taitojen sekä uusien työpaikkojen luomisen välillä on kiinteä yhteys. Yritysten on järkevää investoida työntekijöidensä jatkuvaan kouluttamiseen. Jokaisen työntekijän velvollisuus on jatkaa kouluttautumistaan. (41)

7.5 Työllisyysstrategia voi kestäväpohjaisen talouden mielessä perustua jäsenvaltioissa jo varsin hyvin kehittyneeseen tietämykseen ja osaamiseen. EU tarvitsee ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja, ja siksi sen olisi edistettävä näitä valtteja. Tästä syystä jäsenvaltioiden on investoitava nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmiinsä sekä muun muassa tuettava tieteitä, teknologiaa ja tekniikkaa. Koulutusinvestointien nykytaso on täysin riittämätön. Niiden on oltava osa johdonmukaista elinikäisen oppimisen strategiaa. (42)

7.6 Työmarkkinoilla toteutettavien väliaikaisten toimien avulla on varmistettava, että lyhytaikaiseen työhön liittyy asianmukainen koulutus etenkin työsuojelun alalla sekä tietty palkkataso. (43)

7.7 On erittäin tärkeää käynnistää pikaisesti kaikilla perus- ja ammattikoulutuksen tasoilla toimia nuorten suuntaamiseksi jälleen teknillis-tieteellisille aloille. Näin parannetaan tuotantotoiminnan alhaista arvostusta verrattuna rahoitustoimintaan ja spekulointiin. (44)

7.8 Komitea kannattaa komission aikomusta kehittää epävirallisen oppimisen validointia ja parantaa virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittujen taitojen näkyvyyttä (muun muassa eurooppalaisen osaamispassin avulla).

7.9 ETSK perää ammattimaisempaa otetta koulutusinnovoinnin hallinnointiin. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien kohentaminen EU:ssa on olennaisen tärkeää, jotta kyetään parantamaan työllistettävyyttä ja poistamaan eriarvoisuutta. Koulutuksessa tapahtuvien institutionaalisten muutosten voi tuskin sanoa etenevän yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Instituutioiden tulee ottaa huomioon, että muutosten, innovoinnin sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen on kuljettava käsi kädessä. (45)

7.10 ETSK vaatii, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus integroidaan uudelleen tosielämään, jolloin koulutus tuodaan lähemmäs sekä yhteiskunnan tarpeita että uusien oppijasukupolvien tottumuksia. (46)

7.11 Komitea kannattaa ajatusta siitä, että Euroopan tasolle perustetaan alakohtaisia, työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsitteleviä neuvostoja, joihin osallistuu toimialakohtaisten muutosten hallintaan sekä tarjonnan ja kysynnän mukaisiksi sovitettujen uusien työpaikkojen ja taitojen ennakointiin liittyviä sidosryhmiä. (47)

7.12 Eurooppalaiset alakohtaiset neuvostot voisivat tukea toimialakohtaisten muutosten hallintaa ja antaa panoksen ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” -aloitteen tavoitteiden saavuttamiseen. Niistä olisi myös hyötyä, kun Euroopan tasolla tehdään toimialakohtaisia muutoksia koskevia päätöksiä. (48)

8. Yhtenäismarkkinoiden potentiaalin hyödyntäminen

8.1 Dynaamiset yhtenäismarkkinat ovat sekä Eurooppa 2020 -strategian onnistumisen edellytys että sitä tukeva tekijä. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat tärkeät ja määrätietoiset toimet yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamiseksi siten, että samalla noudatetaan ja kehitetään taloutta koskevia sekä sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia. ETSK katsoo, että vapaita ammatinharjoittajia koskevat ammattialasäännöt ovat kuluttajansuojasäännöksiä, joiden avulla taataan sekä EU:n sisämarkkinoiden että kansainvälisten markkinoiden toimivuus ja estetään – etenkin kansainväliseen finanssikriisiin johtaneiden kaltaisia – markkinahäiriöitä. (49)

8.2 On tärkeää, että palveludirektiivi pannaan kaikissa jäsenvaltioissa täytäntöön täysin yhtenäismarkkinoiden hengen ja sääntöjen mukaisesti. Työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tavoitteen saavuttaminen, eli yritysten välinen rehti kilpailu, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja sosiaalisen polkumyynnin torjunta, edellyttää säädösten asianmukaisen soveltamisen tehokasta valvontaa. (50)

8.3 Palvelusektorin merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle on kiireesti tunnustettava. Painopisteet tulisi asettaa seuraavassa järjestyksessä:

—	Yrityspalvelupolitiikan alalla toteutettavat toimet ja korkean tason työryhmän asettaminen. Yrityspalveluja pohtimaan tulisi perustaa korkean tason työryhmä, joka analysoisi alaa perusteellisesti.

—

Työmarkkinapolitiikan asema yrityspalveluissa. Sosiaaliselta kannalta katsottuna on sektoritasolla paikallaan tarkastella syvällisesti uudentyyppisten ja yrityspalvelujen ja tuotantoteollisuuden vuorovaikutuksessa muodostuvien työsuhteiden asettamia haasteita. Analyysin on katettava yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä elinikäinen oppiminen ja myös niiden työntekijöiden työolot, jotka ovat mukana ulkoistamisprosesseissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevaa toimintaohjelmaa tulisi laajentaa niin, että siinä tarkasteltaisiin myös yrityspalveluihin vaikuttavasta rakennemuutoksesta johtuvia työolojen ja työtilaisuuksien tyypillisiä muutoksia.

—	Yrityspalvelut ja innovaatiopolitiikka. T&K- ja innovaatio-ohjelmia ja palvelu-alan innovointia tukevia toimia tulisi edistää voimakkaasti.

—	Yrityspalvelustandardien kehittäminen. Yrityksiä tulee kannustaa luomaan standardeja itsesääntelyä hyödyntäen; ennen sitä niiden tulee kuulla yrityspalvelujen käyttäjiä perusteellisesti.

—	Edistetään palvelututkimusta uutena yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alana.

—	Sisämarkkinat ja yrityspalveluihin vaikuttavat sääntely. Palveludirektiivin vaikutukset yrityspalveluihin ovat vielä arvioimatta, ja siihen on ryhdyttävä pontevasti kunhan direktiivi on saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

—	Yrityspalvelutilastojen parantaminen. Jäsenvaltioita kehotetaan tekemään nykyistä enemmän yhteistyötä yrityspalveluista laadittavien tilastojen parantamiseksi. (51)

8.4 Kuluttajansuojaa koskevilla kysymyksillä on oltava nykyistä enemmän merkitystä palvelujen sisämarkkinoilla. Havaittavaan rajatylittävien palvelujen oikeudellisen tilanteen epävarmuuteen on vastattava tiedotusstrategialla sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Vaatimusta palvelua ja tarjoajaa koskevista tarkoista tiedoista ei pidä väheksyä. (52)

8.5 Vähittäiskaupan osalta on tärkeää, ettei kaupallisesta menestyksestä rangaista, paitsi silloin, kun käytännöt eivät sovi yhteen sisämarkkinoiden toteuttamisen kanssa ja erityisesti, jos on selvää näyttöä siitä, että markkinavoimaa käytetään väärin tai kuluttajille aiheutetaan haittaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan määräysten vastaisesti. (53)

8.6 Mitä tulee henkisen omaisuuden eurooppalaiseen kehykseen, komitea kannattaa väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista. Keskuksen on määrä kerätä ja jakaa väärentämiskäytännöistä tarvittavaa tietoa sekä auttaa erityisesti pk-yrityksiä ja -teollisuutta. Komission tulisi raportoida säännöllisesti seurantakeskuksen keräämistä tiedoista ja sen toiminnasta. (54)

8.7 Komitea ei missään tapauksessa hyväksy sitä, että internetiin liittyvää tekijänoikeuden käyttöä varten luodaan yksityisyyden suojaa loukkaavia erityisjärjestelmiä, jollaisista eräissä jäsenvaltioissa on säädetty lailla. Se kehottaa sen sijaan toteuttamaan kuluttajille ja erityisesti nuorille suunnattuja aktiivisia koulutus- ja valistustoimia. (55)

8.8 Komitea suosittaa, että etenkin orvoille teoksille luodaan yhdenmukainen järjestelmä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rekisteröimiseksi. Rekisteri tulee päivittää säännöllisesti, jotta eri oikeudenhaltijat on helppo jäljittää. Rekisteriin voitaisiin kirjata teoslaji, teoksen nimi ja eri oikeudenhaltijat. Komitea pyytää komissiota tutkimaan, onko tällainen järjestelmä toteutettavissa. (56)

8.9 Komitea toistaa kehotuksensa luoda Euroopan unionin patentti ja panna se täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. (57)

8.10 Sisämarkkinoiden maailmanlaajuisen ulottuvuuden vuoksi yhteisiä ponnisteluja tarvitaan lisää. EU:n asianomaisella toimintasuunnitelmalla on pyrittävä siihen, että

—	kehitetään EU:n ulkopolitiikkaa ja muiden unionin politiikkojen ulkoisia näkökohtia rakenteellisesti vahvistamalla niiden yhtenäisyyttä ja parantamalla jäsenvaltioiden toimien yhdenmukaisuutta.

—	varmistetaan markkinoiden tasapainoinen avautuminen ja ILO:n määrittämien työelämän perusnormien kunnioittaminen päättämällä Dohan kierros ja käymällä järjestelmällistä vuoropuhelua ensisijaisten kumppanien kanssa.

—	edistetään unionin roolia kansainvälisenä sääntelijänä ja noudatetaan oikeuksien edistämiseen perustuvaa kansainvälistä politiikkaa.

—	turvataan työntekijöiden, kuluttajien ja paikallisten tuottajien edut kauppakumppaneiden markkinoilla.

—	vahvistetaan euron kansainvälistä ulottuvuutta.

—	asetetaan tavoitteeksi luoda laaja erityinen kehitys- ja kasvualue, joka kattaisi unionin laajentumisen pikaisen täydentämisen, naapuruuspolitiikan, Välimeren unionin ja vahvistetun kumppanuuden Afrikan kanssa. (58)

8.11 Sähköisesti suoritettavien palvelujen kehittämisen tiellä on edelleen esteitä, jotka tulisi tutkia läpikotaisin ja joita varten tulisi löytää ratkaisuja, jotta eurooppalaiset yrityspalvelujen tarjoajat voisivat toimia nykyistä myyntihenkisemmin ja laajentaa toimintaansa yhä enemmän EU:n ulkopuolelle. Kyseisiä esteitä ovat standardien ja yhteentoimivuuden sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevan luottamuksen ja turvallisuuden puute, kiinteään ja mobiiliin laajakaistainfrastruktuuriin kohdennettujen investointien puute sekä tieto- ja viestintätekniikan vielä liian alhainen hyödyntäminen pk-yrityksissä. (59)

8.12 On puututtava tietoyhteiskuntaan osallistamista haittaaviin merkittäviin esteisiin varmistamalla nopeat internetyhteydet, parantamalla tieto- ja viestintätekniikkataitoja (TVT), kehittämällä tuotteita ja palveluja, jotka vastaavat ikääntyvän yhteiskunnan ja vammaisten tarpeita, suuntaamalla rahoitusta TVT-innovoinnin koordinoinnin parantamiseen, tukemalla avoimiin standardeihin perustuvia TVT-tuotteita ja -palveluita ja Galileo-ohjelman sisällyttämistä digitaalistrategiaan sekä parantamalla hyödyllisen verkkosisällön ja sähköisten palveluiden kehittämistä ja saatavuutta varmistaen yksityisyyden takaamisen ja henkilökohtaisten tietojen turvallisen tallentamisen. (60)

8.13 Jäsenvaltioiden on kehitettävä vahvoja kansallisia tutkimus- ja kehittelyohjelmia tieto- ja viestintäteknologian ja FET-ohjelman alalla, jotta niistä tulee vahvoja kumppaneita eurooppalaisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Nykyistä suurempi osuus rakennerahastovaroja tulisi kohdentaa tähän tarkoitukseen. (61)

8.14 Komitea toistaa ehdottavansa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa kunnianhimoista aloitetta (Small Business Act, SBA), joka koostuu seuraavista osatekijöistä:

—	sellainen sitova oikeudellinen väline ”pienet ensin” -periaatteen noudattamisen varmistamiseksi, jonka avulla taataan mahdollisimman velvoittavasti kyseisten hallintoperiaatteiden tehokas ja konkreettinen täytäntöönpano yhteisötasolla, jäsenvaltioissa ja alueilla

—	etenemissuunnitelma, tarkka aikataulu ja asianmukaiset keinot eurooppalaisen SBA:n konkreettisten ja kattavien määräysten toteuttamiseksi

—	selkeät sitoumukset vähentää hallinnollista rasitusta ja erityisesti noudattaa kaikissa hallinnollisissa menettelyissä kertaluonteisuuden periaatetta

—	Euroopan komission tarjoamien palvelujen uudelleenjärjestäminen, jotta pk-yrityksillä on aito keskustelukumppani ja niille on tarjolla välineitä eurooppalaistumisensa tehostamiseksi

—	yhteisön välineet pienten ja keskisuurten yritysten pääoman saantia, verkottumista, investointeja ja elinikäistä oppimista edistävän vaikutuksen tehostamiseksi

—	sellainen yhtenäinen poliittinen kehys kaikille yhteisön toimintalinjoille, jossa pk-yrityksiä pidetään sääntönä eikä poikkeuksena

—	eurooppalaisen SBA:n tavoitteiden soveltaminen jäsenvaltiotasolla, myös lainsäädännössä

—	sellaisen käytännön palauttaminen, että välittäjäorganisaatioita ja työmarkkinaosapuolia kuullaan jatkuvasti. (62)

8.15 Komitea toivoo, että otettaisiin käyttöön yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja (63), joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen verotuskäytäntöjen yksinkertaistamiseen, tasa-arvoisuuteen ja avoimuuteen. On myös tärkeää pohtia yhteistyön ja koordinoinnin ulottamista yhtiöveroon. (64)

8.16 Komitea korostaa tarvetta luoda yksinkertainen ja yhtenäinen välillisen verotuksen järjestelmä, jonka avulla vähennetään hallintotaakkaa, josta on selvää etua yrityksille ja kansalaisille, jolla varmistetaan oikeudenmukainen verotus ja varmat verotulot julkistalouksille, jolla vähennetään veropetosten riskiä ja joka edistää sisämarkkinoiden loppuunsaattamista ja kehittämistä. (65)

8.17 Arvonlisäveropetosten osalta komitea toteaa, että muutosvastaisuus vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden ja EU:n talouteen, kun yksityiset intressit asetetaan yhteisen hyvän edelle. (66)

9. Yksityisen rahoituksen houkutteleminen kasvun rahoittamiseksi

9.1 Komission ehdotukset yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi osallistumaan entistä enemmän kasvun rahoittamiseen ovat jokseenkin varovaisia. Aikana, jolloin useimpien jäsenvaltioiden julkiseen talouteen kohdistuu joko tiukkoja rajoitteita tai leikkauksia, olisi kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota vaihtoehtoisten rahoituslähteiden löytämiseen kasvua edistämään. Ehdotus EU:n joukkovelkakirjalainojen käyttöönotosta eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseksi helpottaa eräitä tärkeitä infrastruktuuri-investointeja, mutta olisi myös pyrittävä entistä järjestelmällisemmin eurooppalaisten eläkerahastoinvestointien mobilisoimiseen. Tähän voitaisiin päästä rohkaisemalla jäsenvaltioita kannustamaan niissä toimivia eläkerahastoja investoimaan ja yhteisrahoittamaan maan infrastruktuureja.

9.2 Antamalla EIP:lle mahdollisuus laskea liikkeelle euro-obligaatioita tai pikemminkin kaikki 27 jäsenvaltiota kattavia EU-obligaatioita julkinen sektori voi kerätä uutta pääomaa joutumatta täysin yksityisen rahoitussektorin armoille. Varoja tulisi saada edeltäviltä tasoilta, esimerkiksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavista laitoksista niin, että EIP:stä tulisi näiden pääomavarojen ja omien investointiensa välinen rajapinta. Euro-obligaatiot ovat myös mahdollisia välineitä pitkäaikaiseen yksityiseen säästämiseen. Komitea suhtautuu myönteisesti joukkovelkakirjalainojen nopeaan käyttöönottoon, mutta katsoo, etteivät ne saa olla Euro-obligaatioiden luomisen vaihtoehto tai korvike. (67)

9.3 Pk-yritysten rahoitusrakenteisiin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa liittyvä ehdotus pääomasijoitusrahastojen vapauttamisesta, jotta ne voisivat toimia koko unionin alueella, on tervetullut mutta jo pahasti myöhässä. Olisi myös pohdittava keinoja lisätä riskirahoituksen tarjontaa Euroopan markkinoiden laajentuessa. Esimerkiksi eurooppalaisen verkoston koordinoimien pienimuotoisten alueellisten kauppapaikkojen perustaminen voisi tarjota uuden välineen, jota voitaisiin käyttää uuden pääoman keräämiseen pienille yrityksille. Tällä tavalla voitaisiin houkutella uutta riskipääomaa sekä yksityisten pääomasijoittajien (”bisnesenkelien”) antamaa rahoitusta. Se myös parantaisi pienten pääomasijoittajien mahdollisuuksia tukea pienyrityksiä. (68)

9.4 On yleisesti tunnustettu asia, että markkinat eivät ole onnistuneet tarjoamaan varhaisen vaiheen rahoitusta teknologisten oheisyritysten (spin out) ja uusien yritysten tarpeisiin. Puutetta on yritetty korjata bisnesenkelien ja alkupääomarahastojen kaltaisilla aloitteilla, joista on ollut apua, mutta tutkimuskeskuksilla ja yliopistoilla kaikkialla Euroopassa on edelleen vaikeuksia siirtää tietoa markkinoille. Tällaisen varhaisen vaiheen rahoituksen kysyntä kasvaa jatkuvasti, mutta tarjonta on pysytellyt melko muuttumattomana. Kannustustoimia olisi lisättävä, jotta paljon pääomaa hallitsevat henkilöt ja instituutiot sijoittaisivat entistä enemmän riskirahoitusta teknologian oheisyrityksiin ja prototyyppien kehittämiseen.

9.5 Pk-yrityksiä tukeviin käytännön toimiin on kannustettava erityisesti niillä aloilla, jotka ovat kaikkein alttiimpia globalisaatiolle sekä käynnissä olevan talous- ja finanssikriisin vaikutuksille. Esimerkkeinä mainittakoon välitystoiminta, verohelpotukset, nopeat maksusuoritukset ja valtiontukisääntöjä koskevat poikkeustoimet, joilla helpotetaan varojen ripeää jakamista. (69)

10. Kustannustehokkaan energiansaannin kehittäminen

10.1 Kolmannessa energiapaketissa suunnitellut toimet on toteutettava käytännössä, jotta voidaan luoda todelliset energiamarkkinat valtioiden yhteistyön, verkostojen ja operaattoreiden entistä tiiviimmän yhteenliittämisen ja kansallisten sääntelyviranomaisten valtuuksien vahvistamisen pohjalta. (70)

10.2 Energiatehokkuus valmistaa teknologista harppausta, jonka avulla voidaan siirtyä vähähiiliseen talouteen. Edistystä on jo tapahtunut, mutta EU:n jäsenvaltioiden on lisättävä toimia uusiutuvien energialähteiden roolin laajentamiseksi investointisuunnitelmissaan, jotta voidaan varmistaa, että energiatehokkuutta edistävien tuotteiden ja palveluiden alalla toimiville yksityissektorin yrityksille annetaan oikeanlaiset vakaat sääntelypuitteet ja kannusteet. (71)

10.3 Komitea on toimittanut 4. helmikuuta 2011 kokoontuneelle energia-asiain neuvostolle ehdotuksen energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta tietyille avainaloille, kuten liikennealalle ja rakennusteollisuudelle. Tavoitteet koskisivat mm. seuraavanlaisia toimia:

—	Kaikkien energiamuotojen ulkoiset kustannukset olisi sisällytettävä hintoihin, jotta markkinat siirtyisivät luonnostaan käyttämään vähiten hiilidioksidipäästöjä tuottavia energiamuotoja.

—	Olisi tehostettava uusia energiatehokkaita teknologioita koskevaa tiedottamis- ja koulutustoimintaa esimerkiksi rakennus- ja liikennealalla sekä julkisten rakennusurakoiden alalla.

—	Tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin energiatehokkuuden edistämiseksi kaikilla tuotannon ja kulutuksen tasoilla.

10.4 Komitea muistuttaa, että rakennukset ovat suurin yksittäinen energian kuluttaja Euroopan unionissa ja vastaavat 40 prosentista energian loppukysynnästä. Jopa puolet energiatehokkuuden lisäpotentiaalista voidaan saavuttaa rakennetussa ympäristössä ja samalla vähentää taloudellisia kustannuksia. Yksistään kyseisillä energiansäästöillä voitaisiin täyttää EU:n Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumukset. Lisäksi kyseiset energiansäästöt voidaan saavuttaa jo nykyteknologialla. Rakennusten energiatehokkuuden lisäämisellä on sitä paitsi ainoastaan myönteisiä vaikutuksia – se luo hyödyllistä työllisyyttä, pienentää käyttökustannuksia, lisää mukavuutta ja vähentää ympäristösaasteita. Tämän tulisi olla Euroopan unionin ehdoton painopiste. Komitea tunnustaa myös uusien ja pitkälle kehitettyjen perusmateriaalien merkityksen kotitalous- ja toimistolaitteissa sekä muilla sektoreilla, kuten energia- ja kuljetusalalla. (72)

10.5 Energiaintensiivisen teollisuuden on tietenkin annettava panoksensa energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Energia- ja ympäristöpoliittisia välineitä on tarkasteltava huolellisesti, ja niitä kehitettäessä on otettava huomioon se, missä määrin ne vaikuttavat teollisuuden kilpailukykyyn. (73)

10.6 Monien lasi- ja keramiikkatuotteiden erinomaista ympäristötehokkuutta (eristemateriaalit, ikkunoiden kaksinkertainen lasitus jne.) tulisi tehdä tunnetuksi energiansäästön esikuvana EU:n rakennusteollisuudessa. Lisäksi tämä teknologia tulisi sisällyttää kaikkiin suunniteltuihin teknologiansiirtoihin niihin EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa on hyvät mahdollisuudet säästää energiaa. (74)

10.7 Komitea ehdottaa, että pohditaan, riittävätkö nyt voimassa olevat säännökset (televiestinnän, postipalvelujen ja sähkön alalla) tämänhetkisessä kriisitilanteessa ja pidemmällä aikavälillä takaamaan, ettei tarjolla olevien palvelujen laatu heikkene ja etteivät syrjäytymisen, yhteiskunnallisen kahtiajaon ja köyhyyden kaltaiset ilmiöt yleisty. Toiseksi on pohdittava, pitäisikö Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 26 mukaisten yhteisön periaatteiden, joita ovat ”korkea laadun ja turvallisuuden taso sekä kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen”, kattaa muitakin aloja. (75)

10.8 Olisi tutkittava mahdollisuutta energia-alan eurooppalaisiin yleishyödyllisiin palveluihin, jotka voitaisiin asettaa yhteisen energiapolitiikan käyttöön. On kuitenkin todettava, että kansallisten erojen ja Euroopan yhtenäismarkkinoiden yleisten rakentamistarpeiden ristipaineessa EU:n elinten ja jäsenvaltioiden tai niiden hallitusten on vaivalloista omaksua ajatus yleistä (taloudellista tai muuta) etua koskevista yhteisön palveluista. Tästä syystä ajatus eurooppalaisten energiapalvelujen luomisesta ei ole vielä herättänyt vastakaikua poliittisten päättäjien keskuudessa. Yleistä etua koskevat yhteisön palvelut ovat kuitenkin tarpeen yhteisen Eurooppa-hankkeen jatkamiseksi. Tällaisilla palveluilla ilmaistaisiin eurooppalaista yhteisvastuuta, kun pyritään vastaamaan unionin edessä oleviin haasteisiin. On luotava yhtenäinen eurooppalainen verkko sekä perustettava yhteisiä hankkeita ja rakenteita sitä suunnittelemaan ja hallinnoimaan. Verkon on kyettävä älykkääseen hallinnointiin ja toimintaan kaikilla tasoilla, jotta tarjonta ja kysyntä saadaan vastaamaan toisiaan mahdollisimman hyvin. (76)

10.9 Paljon energiaa kuluttava teollisuus vaatii energiahuollon turvaamista sopivasta eurooppalaisesta energialähteiden yhdistelmästä, jonka ulkopuolelle ei pitäisi jättää mitään energianlähdettä (kivihiili, uusiutuvat luonnonvarat, ydinvoima). Perustana tulisi olla sähkö- ja kaasumarkkinoiden toimiva kilpailu, joka johtaa lopulta energian kohtuullisiin hintoihin. Jäsenvaltioiden energiapolitiikkojen intressit tulisi sisällyttää entistä tiiviimmin yhdennettyyn, eurooppalaiseen näkemykseen, sillä toistaiseksi energiamarkkinat eivät ole pysyneet teollisuustuotteiden sisämarkkinoiden kehityksen tahdissa. Huolimatta siitä, että osa jäsenvaltioista on päättänyt luopua ydinenergiasta, merkitsee fissioon perustuvan sähköntuotannon säilyttäminen EU:ssa myös alan osaamisen ylläpitämistä Euroopassa. Ydinvoiman käytön jatkaminen edellyttää tietenkin korkeaa turvallisuustasoa sekä hyvin koulutettuja työntekijöitä. (77)

10.10 Energiatehokkaita tuotteita koskevien EU-laajuisten standardien kehittämisen osalta komitea viittaa komission aloitteisiin, kuten Energy Star -asetukseen, jonka julkisten toimistolaitehankintojen tarjouspyyntöjä koskevat normit ovat vastedes pakollisia, ja aloitteisiin olemassa olevien ja uusrakennusten energiankulutusta koskevista yhdenmukaistetuista mittausstandardeista sekä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan vahvistamisesta energiatehokkuuden osalta. Komitea katsoo, että kansallisten energiatoimijoiden kanssa allekirjoitettavat vapaaehtoiset sopimukset ovat hyödyllinen väline, mutta tarpeellisiksi katsotuilla yleissopimuksilla on selkeästi täsmennettävä, että ellei tavoitteita saavuteta, sovelletaan tiukempaa sääntelyä. (78)

10.11 Komitea pitää niin ikään olennaisen tärkeänä, että energian korkean hinnan vaikutuksia köyhiin tai muita heikommassa asemassa oleviin talouksiin arvioida tarkoin ja että EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkoja muotoillaan sen mukaan. Tällaisia talouksia olisi ensimmäisinä tuettava energiatehokkaiden toimien käyttöönottamisessa. (79)

10.12 ETSK kannattaa toimia, joilla pyritään tehokkaaseen komodaalisuuteen sekä eri liikennemuotojen optimointiin ja verkottamiseen, jotta saadaan aikaan yhdennetty liikennejärjestelmä ja liikenne olisi mahdollisimman sujuvaa. (80)

10.13 ETSK kiinnittää huomiota liikennealan riippuvuuteen fossiilisista energialähteistä, mikä vaikuttaa päästöjen lisäksi myös energiansaannin varmuuteen ja riippumattomuuteen. Komitea tiedostaa etenkin öljyvarojen rajallisuuden ja katsoo, että Euroopan unionin tulevalla liikennepolitiikalla tulee olla seuraavat neljä päätavoitetta: vähähiilidioksidipäästöisten liikennemuotojen edistäminen, energiatehokkuus, toimitusvarmuus ja riippumattomuus sekä liikenneruuhkien ehkäiseminen. Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä tulee kuitenkin säilyttää liikennealan kilpailukyky. (81)

10.14 Tärkeimmät haasteet, joihin kestävän liikennepolitiikan avulla tulee vastata ja jotka sen yhteydessä tulee ottaa huomioon, ovat kiihtyvä kaupungistuminen ja tarve mukavaan päivittäiseen liikkumiseen; kansanterveyden ylläpito, joka edellyttää saaste- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä; kaupan talousprosessien säilyttäminen, joka edellyttää päästöjen vähentämistä; yhteismitallisten alueiden määrittely todellisen yhdennetyn liikennepolitiikan rakentamiseksi sekä väestön ja taloudellisten toimijoiden kutsuminen mukaan edistämään uusien liikennepolitiikkojen ja liikkumismallien toteuttamista. (82)

10.15 Komitea on myös ilmaissut tukensa niukkapäästöisten ja energiatehokkaiden ajoneuvojen kehittämistä koskeville EU-aloitteille ja esittänyt suosituksia lisätoimenpiteiksi. Se korostaa, että moottorien, akkujen ja energianjakelujärjestelmien tuottajat kilpailevat ankarasti parhaiden teknologioiden kehittämisestä edullisimpaan hintaan. Tämä kilpailu itsessään edistää voimakkaasti innovaatiotoimintaa, eikä sitä tulisi estää, mutta markkinakannustimet ovat tarpeen, jotta voidaan siirtyä määrätietoisesti käyttämään uuden sukupolven plug-in-hybridiajoneuvoja ja täysin sähkökäyttöisiä autoja. (83)

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Julkisen talouden velkakriisin vaikutukset EU:n hallintoon”, EUVL C 51, 17.2.2011, s. 15.

(2) Ks. ETSK esite ”Eurooppa-ohjelma: kansalaisyhteiskunnan ehdotukset”, CESE 593/2009, Fiche 1, kohta 2.

(3) Muita verotusta koskevia poliittisia ehdotuksia esitetään kohdassa 8.

(4) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Pääomaliikkeiden verottaminen”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 81.

(5) EUVL C 51, 17.2.2011, s. 15, mainittu edellä.

(6) Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3, ja ”Talouden elpyminen: tilannekatsaus ja konkreettiset aloitteet”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 57.

(7) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Työllisyyshuippukokouksen tulokset”, EUVL C 306, 16.12.2009, s. 70.

(8) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään”, EUVL C 107, 6.4.2011, S. 7.

(9) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 38.

(10) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta”, EUVL C 54, 19.2.2011, s. 37.

(11) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 37, mainittu edellä.

(12) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 37, mainittu edellä.

(13) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 38.

(14) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lyhyeksi myynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimusten osa-alueista”, EUVL C 84, 17.3.2011, s. 34.

(15) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 37, mainittu edellä.

(16) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2009”, EUVL C 84, 17.3.2011, s. 7.

(17) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 57, mainittu edellä.

(18) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Sosiaalinen osallisuus”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 10.

(19) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Pienten lasten hoito ja koulutus”, EUVL C 339, 14.12.2010, s. 1.

(20) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle”, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 65.

(21) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Alueellisen verolainsäädännön vaikutus teollisuuden muutoksiin”, EUVL C 120, 16.5.2008, s. 51.

(22) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen”, EUVL C 84, 17.3.2011, s. 38.

(23) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 38, mainittu edellä.

(24) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 10, mainittu edellä.

(25) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 38, mainittu edellä.

(26) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 38, mainittu edellä.

(27) Ks. CESE 72/2011, mainittu edellä, sekä ETSK:n lausunto aiheesta ”Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelma (2006–2010) ja seurantastrategia”, EUVL C 354, 28.12.2010, s. 1.

(28) Ks. ETSK:n lausunto ”Pääomasijoitusrahastojen, hedgerahastojen ja valtion omistamien sijoitusyhtiöiden vaikutukset Euroopan teollisuuden muutoksiin”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 56.

(29) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 38, mainittu edellä.

(30) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista – Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa”, EUVL C 21, 21.1.2011, s. 66.

(31) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 28, CESE 977/2010.

(32) Ks. ETSK:n lausunto ”Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa”, EUVL C 318, 23.12.2009, s. 52.

(33) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta”, EUVL C 228, 22.9.2009, s. 103.

(34) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Maailmanlaajuisen kriisin vaikutus tuotantoteollisuudessa ja palvelualoilla”, EUVL C 318, 23.12.2009, s. 43.

(35) Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistäminen koulutuksessa”, EUVL C 309, 16.12.2006, s. 110, ja ”Itsenäisen ammatinharjoittamisen uudet kehityssuunnat: taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen ammatinharjoittamisen erityistapaus”, EUVL C 18, 19.1.2011, s. 44.

(36) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 28, mainittu edellä.

(37) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 70, mainittu edellä.

(38) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa”, EUVL C 318, 23.12.2009, s. 1.

(39) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 70, mainittu edellä.

(40) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti joustoturvaa koskevia yhteisiä periaatteita: enemmän ja parempia työpaikkoja joustavuuden ja turvallisuuden avulla”, EUVL C 211, 19.8.2008, s. 48.

(41) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 1, mainittu edellä.

(42) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ympäristöön, ilmastoon ja energiaan liittyvistä haasteista johtuvien teollisuuden muutosten työllisyysvaikutukset”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 40.

(43) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 43, mainittu edellä.

(44) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 43, mainittu edellä.

(45) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ammattitaidon mukauttaminen muuttuvan teollisuuden ja palvelualan tarpeisiin – työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason alakohtaisten neuvostojen mahdollisen perustamisen merkitys”, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 1.

(46) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 1, mainittu edellä.

(47) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 1, mainittu edellä.

(48) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 1, mainittu edellä.

(49) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Lissabonin toimintaohjelma ja sisämarkkinat”, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 8

(50) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 8, mainittu edellä.

(51) Ks. ETSK:n lausunto ”Yrityspalveluiden kehitys Euroopassa”, EUVL C 27, 3.2.2009, s. 26.

(52) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Palvelut sisämarkkinoilla – työmarkkinoita ja kuluttajansuojaa koskevat ehdot”, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 14.

(53) Ks. ETSK:n lausunto ”Suurten kauppaketjujen kehitys ja sen vaikutus tavarantoimittajiin ja kuluttajiin”, EUVL C 175, 28.7.2009, s. 57.

(54) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoilla”, EUVL C 18, 19.1.2011, s. 105.

(55) EUVL C 18, 19.1.2011, s. 105, mainittu edellä.

(56) EUVL C 18, 19.1.2011, s. 105, mainittu edellä.

(57) EUVL C 18, 19.1.2011, s. 105, mainittu edellä.

(58) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 8, mainittu edellä, sekä ETSK:n lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 41.

(59) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen”, EUVL C 318, 23.12.2006, s. 26.

(60) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan digitaalistrategia”, EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58.

(61) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen kärjessä – Tulevan ja nousevan teknologian tutkimusstrategia Euroopalle”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 54.

(62) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ’Pienet ensin’ – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (’Small Business Act’)”, EUVL C 182, 4.8.2009, s. 30.

(63) Ks. äskettäinen komission tiedonanto ”Kasvun ja työllisyyden lisäämiseen ja EU-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän yhteisön ohjelman toteuttaminen: ohjelman edistyminen vuonna 2006 ja jatkotoimet yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan ehdotuksen antamiseksi”, KOM(2007) 223 lopullinen, 2.5.2007.

(64) EUVL C 120, 16.8.2008, s. 51, mainittu edellä.

(65) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/ETY muuttamisesta yleisen verokannan vähimmäistason noudattamista koskevan velvoitteen soveltamisajan osalta”, EUVL C 51, 17.2.2011, s. 67.

(66) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä ja petostentorjunnasta arvonlisäverotuksen alalla”, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 73.

(67) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 57, mainittu edellä.

(68) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Pk-yritysten rahoitusrakenteet nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 33.

(69) Ks. ETSK:n lausunto ”Miten tukea pk-yritysten sopeutumista maailmanmarkkinoiden muutoksiin?”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 24.

(70) Ks. ETSK:n lausunto ”Energiaköyhyys markkinoiden vapauttamisen ja talouskriisin yhteydessä”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 53.

(71) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Energiastrategia vuosiksi 2011–2020”, EUVL C 54, 19.2.2011, s. 1.

(72) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Energiamarkkinoiden nykykehityksen vaikutus Euroopan teollisuuden arvoketjuihin”, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 88.

(73) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 88, mainittu edellä.

(74) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan lasi- ja keramiikkateollisuuden kilpailukyky erityisesti EU:n ilmasto- ja energiapaketin valossa”, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 7.

(75) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Mitä yleishyödyllisiä palveluja tarvitaan kriisiin vastaamiseksi?”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 77.

(76) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut: millainen toimivallan jako EU:n ja jäsenvaltioiden välillä?”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 65.

(77) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 88, mainittu edellä.

(78) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiivin 2006/32/EY mukainen ensimmäinen arviointi kansallisista energiatehokkuutta koskevista toimintasuunnitelmista – Energiatehokkaammaksi yhteisvoimin”, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 54.

(79) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 1, mainittu edellä.

(80) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan unionin liikennepolitiikka osana vuoden 2010 jälkeistä Lissabonin strategiaa sekä kestävän kehityksen strategiaa”, EUVL C 354, 28.12.2010, s. 23.

(81) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 23, mainittu edellä.

(82) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 23, mainittu edellä.

(83) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Sähköajoneuvojen yleistyminen”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 47.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/39

KOM(2010) 546 lopullinen

2011/C 132/07

Esittelijä: Gerd WOLF

Toinen esittelijä: Erik SVENSSON

Komissio päätti 6. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni

KOM(2010) 546 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 184 puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä

1.1 Innovaatiot tuovat mukanaan edistystä, kasvua, sosiaalista turvaa, hyvinvointia ja parantavat kansainvälistä kilpailukykyä ja työllisyyttä. Niiden avulla on pyrittävä kohtaamaan suuret yhteiskunnalliset haasteet. Ne tarvitsevat ja tukevat optimismia ja itseluottamusta heijastavaa yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka voi maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa johtaa edistyksen jatkumiseen sekä rakentavaan dynamiikkaan. Kukoistaakseen innovointi edellyttää eurooppalaista lähestymistapaa ja EU:n yhtenäismarkkinoita, joilla avainrooli on eurooppalaisella tutkimusalueella ja tehokkaalla T&K-puiteohjelmalla.

1.2 Näin ollen komitea pitää komission tiedonantoa ja sen tavoitteita sekä 25.–26. marraskuuta 2010 ja 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen kilpailuneuvoston päätelmiä samasta aiheesta tervetulleina ja tukee niitä lähtökohtaisesti. Innovaatiounionin käsite on yksi Eurooppa 2020 -strategian keskeisistä osista.

1.3 Komitea pitää erityisen tervetulleena, että innovaatio ymmärretään ja määritellään kattavasti ja verkottuneesti, ja että se kattaa siis tutkimuksen, teknologian ja tuotteiden lisäksi myös kaikki ihmisten vuorovaikutuksen ja järjestäytymisen muodot, kuten sosiaalipalvelut, toimintamenettelyt, liiketoimintamallit, designin, tuotemerkit, tuotantoprosessit ja palvelut sekä näiden moninaiset vuorovaikutukset. Sosiaalisten innovaatioiden osalta komitea kannattaa myös työmarkkinaosapuolten kuulemista niiden muotoilussa.

1.4 Komitea kannattaa ajatusta innovaatiokumppanuuksista, jos niiden hallinto on hyvin määritelty ja jos ne ovat yhteensopivia jo käynnistettyjen prosessien ja välineiden kanssa tai pohjautuvat niihin, ja jos ne eivät ole ristiriidassa hallintomenettelyiden virtaviivaistamisen ja yksinkertaistamisen kanssa. Komitea suosittaa, että toteutus aloitettaisiin erityisen toivottavalla, aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevällä innovaatiokumppanuudella ja että sen avulla kerättäisiin kokemuksia. Tämä tarjoaisi lisäksi hyvän esimerkin yhteiskunnallisten ja tieteellis-teknisten innovaatioiden yhteistoiminnasta.

1.5 Komitea suosittaa tukitoimenpiteiden, taloudellisten tukien ja arviointikriteereiden mukauttamista sekä vähittäin eteneviin innovaatioihin, jotka reagoivat vallitseviin markkinavoimiin ja yhteiskunnan tarpeisiin että vallankumouksellisimpiin innovaatioihin, jotka muovaavat markkinavoimia ja luovat uusia yhteiskunnallisia tarpeita, mutta joiden on usein selvittävä ensin erityisen vaikeasta taloudellisesti tuottamattomasta alkuvaiheesta.

1.6 Eurooppalaisen yhteisöpatentin kiireiseen tarpeeseen liittyen komitea pitää hyvin tervetulleena ja tukee painokkaasti komission uusinta asiaan liittyvää ehdotusta. Ehdotus mahdollistaa osallistuville jäsenvaltioille koituvien patentointikustannusten merkittävän vähentämisen ja on tärkeä askel kohti lopullista EU-patenttia.

1.7 Komitea korostaa pk-yritysten ja mikroyritysten tärkeää roolia innovointiprosessissa ja suosittaa myös tuen ja toimenpiteiden räätälöimistä niiden erityistarpeisiin. Lisäksi olisi suositeltavaa harkita, voidaanko hiljattain perustetut yritykset vapauttaa sopivaksi määräajaksi suuresta osasta tavanomaisia velvollisuuksia ja sääntöjä, miten se olisi mahdollista ja voitaisiinko sen lisäksi luoda muita erityisiä kannustimia. Tämä koskee myös osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä.

1.8 Oleellisena poliittisena tehtävänä on luoda luotettavat, innovaatiomyönteiset Euroopan laajuiset riittävän joustavat toimintaedellytykset, jolloin mahdolliset keksijät ja innovointiprosessit vapautetaan pirstoutuneiden ja pullistelevien sääntelypuitteiden ja 27 jäsenvaltion ynnä komission byrokratioiden taakasta. Tämä lannistaa ja viivästyttää uusien ja hyvien innovaatioiden kehittämistä todellisiksi innovaatioiksi, mikä aiheuttaa maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopalle haitan, joka on välttämättä poistettava. Siksi tarvitsemme henkistä asennetta, jossa edistystä ja innovointia ei pidetä riskinä vaan mahdollisuutena ja tarpeena, jota on tuettava ja toteutettava kaikin yhteiskunnallisin voimin.

1.9 Siksi komitea suosittaa, että panostetaan mahdollisimman paljon innovaatioiden pikaista täytäntöönpanoa ja innovaatiounionin luomista estävien tai vaikeuttavien esteiden poistamiseen. Vaikka komitea on ilahtunut patenttiasian mahdollisesta merkittävästä edistymisestä, niin valtaosa jäljellä olevista ongelmista on samoja, jotka estävät sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen tutkimusalueen toimeenpanon loppuunsaattamisen. Yksinkertaistamisesta, yhdenmukaistamisesta sekä luotettavuuden ja liikkumavaran tarjoamisesta ei saa luopua! Komitea pitää tervetulleena tähän liittyviä komission hiljattain julkaisemassa vihreässä kirjassa (1) hahmoteltuja pyrkimyksiä, joista se antaa erillisen lausunnon. Komitea pyytää kuitenkin erityisesti myös jäsenvaltioita ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoita ottamaan tämä tehtävä omakseen ja antamaan panoksensa ratkaisun löytämiseksi.

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1 Komissio ehdottaa Eurooppa 2020 -strategian puitteissa yhtenä seitsemästä lippulaivahankkeesta yhdennettyä lähestymistapaa otsikolla ”innovaatiounioni”. Tässä aloitteessa EU:n tulisi ottaa kollektiivinen vastuu strategisen, osallistavan ja yrityslähtöisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan luomisesta, jotta voidaan ratkaista suuria yhteiskunnallisia haasteita, parantaa kilpailukykyä ja luoda uusia työpaikkoja. Tällä täydennetään muita lippulaivahankkeita, kuten teollisuuspolitiikkaa koskevaa hanketta, jonka tavoitteena on varmistaa vahva, kilpailukykyinen ja monipuolinen teollisuuden arvoketju ja kiinnittää erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

2.2 Kymmenkohtaisessa luettelossa hahmotellaan eri toimintatarpeet, jotka kattavat toimia seuraavilla eri alueilla: tietämysperustan vahvistaminen, hyvien ideoiden saaminen markkinoille, sosiaalisen ja alueellisen koheesion maksimoiminen, EU:n toimintalinjojen laajentaminen EU:n ulkopuolelle, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien uudistaminen ja arviointi sekä eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien luominen.

2.3 Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi asetetaan 34 kohdan ohjelma, joka muodostaa tiedonannon pääosan ja jossa ehdotetaan jäsenvaltioiden omaehtoisia sitoumuksia sekä esitellään komission suunnittelemat toimenpiteet.

2.4 Kolmessa liitteessä käsitellään seuraavia aiheita ja toimenpiteitä:

—	hyvin toimivien kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien ominaispiirteet

—	tutkimuksen ja innovoinnin tulostaulu

—	eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet.

3. Yleistä

3.1 Aiheen merkitys: Innovaatiot tuovat mukanaan edistystä, kasvua, sosiaalista turvaa, hyvinvointia ja parantavat kansainvälistä kilpailukykyä ja työllisyyttä. Niiden on autettava kohtaamaan suuret yhteiskunnalliset haasteet. Ne tarvitsevat ja tukevat optimismia ja itseluottamusta heijastavaa yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka voi maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa johtaa edistyksen jatkumiseen sekä rakentavaan dynamiikkaan. Näin ollen Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaiseva ”innovaatiounioni” on keskeinen osa Eurooppa 2020 -strategiaa. Innovaatiounioni-hanke auttanee myös EU:ta saavuttamaan Lissabonin strategiassa asettaman tavoitteensa: ”T&K-menojen osuuden nostaminen 3 prosenttiin EU:n bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä voisi luoda 3,7 miljoonaa työpaikkaa ja kasvattaa vuotuista bruttokansantuotetta lähes 800 miljardilla eurolla vuoteen 2025 mennessä”. Tämä tarkoittaa, että jopa budjettirajoitteiden aikoina EU:n ja jäsenvaltioiden on investoitava entistä enemmän koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin.

3.2 Innovaatiot ja niiden ympäristö: Innovointi koskee koko laajuudessaan kaikkia yhteiskunnallisia, taloudellisia, koulutuksellisia, tieteellisiä, teknisiä, kulttuurisia sekä työpaikkoihin ja organisaatiotasoihin liittyviä näkökohtia ja toimia. Innovoinnin laajennettu käsite sisältää tuotteet ja palvelut sekä tekniset, sosiaaliset ja toiminnalliset aktiviteetit kaikilla sektoreilla ja kaikenlaisissa organisaatioissa, mukaan lukien yritykset, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, säätiöt sekä julkisen alan organisaatiot. Innovaatiot eivät välttämättä synny lineaarisessa prosessissa, vaan erilaisten lähtötilanteiden verkottumisesta ja nivoutumisesta. Innovaatiot menestyvät siis terveessä ”taloudellisessa ja sosiaalisessa ekosysteemissä”, joka muodostuu erilaisten käsitteiden ja taitojen sekoituksesta ja yhdistymisestä.

3.3 Kilpailukykyä ja tutkimusta käsittelevät neuvoston työryhmät: Mainitusta syystä on tärkeää, että kilpailukykyä ja tutkimusta käsittelevät neuvoston työryhmät toimivat yhdessä ja päätyvät yhteiseen tulokseen sekä sovittavat politiikkaansa yhteen muiden läheisten alojen, kuten teollisuus-, koulutus-, energia- ja tietoyhteiskuntapolitiikan kanssa sekä muodostavat tiiviin yhteyden muihin – etenkin yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja työllisyyttä koskeviin – lippulaivahankkeisiin.

3.4 Periaatteellinen hyväksyntä ja tuki: Edellä esitetyn perusteella komitea pitää komission tiedonantoa ja sen tavoitteita sekä 25.–26. marraskuuta 2010 ja 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen neuvoston päätelmiä samasta aiheesta tervetulleina ja tukee niitä lähtökohtaisesti.

Komitea kannattaa erityisesti seuraavia ehdotettuja toimia:

—	innovoinnin määrittely (2), joka kattaa tieteen ja teknologian, mutta myös liiketoiminta- ja organisaatiomallit ja -prosessit, designratkaisut, brändin luomisen ja palvelut

—	epäedullisiin toimintapuitteisiin puuttuminen, esteiden purkaminen, prosessien yksinkertaistaminen, eurooppalaisen yhteistyön helpottaminen

—	kaikkien asianomaisten toimijoiden ja alueiden ottaminen mukaan innovaatiosykliin

—	julkisten hankintojen hyödyntäminen innovoinnin merkittävänä lisäpotentiaalina

—	Euroopan aluekehitys- ja rakennerahastojen hyödyntäminen täysimääräisesti tutkimus- ja innovaatiokapasiteetin kehittämiseksi

—	Euroopan sosiaalirahaston hyödyntäminen täysimääräisesti sosiaalisten innovaatioiden tukemiseksi

—	pk- ja mikroyritysten puiteohjelmaan osallistumisen helpottaminen ja niiden rahoituksen saannin parantaminen

—	huippuosaamisen edistäminen koulutuksessa ja taitojen kehittämisessä

—	yliopistojen kehittäminen maailmanluokan tasolle

—	eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttaminen vuoteen 2014 mennessä sekä avointen, huipputasoa edustavien ja houkuttelevien tutkimusjärjestelmien edistäminen

—	yhtenäismarkkinoiden luominen innovaatioille

—	sopimukseen pääseminen EU:n yhteisöpatentista

—	yhteiskunnan haasteiden ratkaiseminen.

3.4.1 Lausunnon pääkohdat: Tiedonanto on niin laaja, ettei sen kaikkia näkökohtia pystytä tässä käsittelemään. Siksi lausunnossa käsitellään ensisijaisesti niitä kohtia, jotka vaativat erityistä huomiota tai lisäselvityksiä. Samalla ei tule kuitenkaan unohtaa, että komitea kannattaa lähtökohtaisesti tiedonannon kokonaistavoitetta ja useita esitettyjä yksittäisiä toimia.

3.5 Tähänastisten prosessien ja menestysten huomioiminen: Tiedonanto sisältää uusia osia ja ehdotuksia, siinä luodaan yhteyksiä eri politiikanaloihin. Näin komissio pyrkii luomaan kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen politiikan. Monet tiedonannon sisältämistä tilanneanalyyseistä ja mainituista tavoitteista koskevat ongelmia ja kysymyksiä, joita on käsitelty jo pitkään aikaisemmissa komission tiedonannoissa, ETSK:n lausunnoissa ja neuvoston päätöksissä (esimerkiksi Ljubljanan prosessi). Tätä varten on jo ryhdytty laajoihin toimiin ja käynnistetty lukuisia prosesseja (3), jotka tulisi ottaa huomioon ja tunnustaa sekä jatkaa entistä selkeämmin, jotta komission ja muiden toimijoiden tähänastiset saavutukset eivät jäisi unohduksiin vaan niitä päinvastoin voitaisiin hyödyntää. Ehdotetut uudet lisätoimenpiteet ja -välineet tulisi mukauttaa jo käynnissä oleviin prosesseihin, niiden ei tulisi aiheuttaa lisäongelmia tai päällekkäisyyksiä, ja niiden valinnassa tulisi huolehtia tarvittavasta jatkuvuudesta, oikeudellisesta luotettavuudesta sekä vakaudesta (4).

3.6 Yksinkertaistaminen: Esitettyjen uusien toimenpiteiden, kuten innovaatiokumppanuuksien (ks. kohta 4.4), tulisi siis tarjota lisäarvoa käytössä oleviin toimenpiteisiin verrattuna. Tämä tarkoittaa, että tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvia EU:n rahoitusvälineitä on yhdenmukaistettava ja virtaviivaistettava (ks. kohta 3.8.2) ja ohjelmien hakuprosessia on yksinkertaistettava, mutta samalla huippuosaaminen on säilytettävä ohjaavana kriteerinä. Tutkimustulosten saatavuutta olisi parannettava ja helpotettava, esimerkiksi parantamalla tiedon ja osaamisen siirtoa (5) (ks. myös kohta 3.8.3 ja alaviite 12).

3.7 Liikkumavaran tarjoaminen: Ideoita, hahmotelmia ja löytöjä, jotka ovat innovaatioiden siemeniä, ei voida jo määritelmiensä mukaan ennakoida. Innovaatioiden syntyminen ja kehittyminen edellyttää riittävästi liikkumatilaa sekä kannustavia ja luotettavia toimintapuitteita. Liikkumavaran, tukemisen ja tunnustamisen lisäksi asianmukaisen kasvupohjan luovuudelle ja innovoinnille tarjoaa itsenäinen toiminta, yrittäjyys, riskivalmius ja riskien hyväksyminen. Pääasiallisena poliittisena tehtävänä on näin ollen innovaatiomyönteisen ”taloudellisen ja sosiaalisen ekosysteemin” tarjoaminen, kyseisten Euroopan laajuisten toimintapuitteiden luominen sekä mahdollisten keksijöiden ja innovaatioprosessien suojeleminen ylivoimaisen mutkikkailta ja pirstaleisilta sääntelypuitteilta ja byrokratialta (ks. kohdat 3.12 ja 3.13).

3.7.1 Keskittäminen ja leveä rintama: On olemassa tiettyjä, selkeästi määriteltäviä kehitystavoitteita, kuten energia- ja ilmasto-ongelman ratkaiseminen (6), jotka mahdollisesti vaativat käytettävissä olevien resurssien keskittämistä. Yhtä tärkeää on kuitenkin riittävän laaja-alainen moninaisten ja mahdollisesti verkottuneiden kehityslinjojen muodostama ”taloudellinen ekosysteemi”. Muussa tapauksessa vaarana on, että nimenomaan toivotut ratkaisut suljetaan ennenaikaisesti ulkopuolelle, sillä vaikka ne ovat täysin uudenlaisia ja innovatiivisia, niiden potentiaali saattaa jäädä tunnistamatta jopa asiantuntijoiden tarkastelussa. Vaarana olisi, että edelläkävijöinä toimimisen sekä johtavien muotisuuntauksien luomisen sijasta seuraamme Euroopassa muutaman askeleen muiden toimijoiden perässä ja menetämme asemia maailmanlaajuisessa kilpailussa. Viimeksi mainittu on keskitetyn suunnitelmatalouden ominaisuus. Tällaisen talousmallin piirteitä on vältettävä kaikin keinoin, ja samalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

3.7.2 Markkinavoimat: Tavallisesti innovointiprosessi edellyttää osviittaa vallitsevilta markkinavoimilta ja kysynnältä, ja sillä pyritään tyydyttämään ne entistä paremmin. Sen sijaan todella suurten innovaatioiden ominaisuuksiin kuuluu, että ne muotoilevat markkinavoimia ja luovat uudenlaista kysyntää ja uusia markkina-alueita (7). Tämäntyyppiset innovoinnit tarvitsevat erityistä tukea kriittisen ja tuottamattoman alkuvaiheen aikana, ennen kuin ne saavuttavat tunnustusta ja taloudellisen läpimurron ja ennen kuin ne osoittavat valtavan taloudellisen vaikutuksensa.

3.8 Pirstoutuneisuus: Komissio väittää jälleen, että eurooppalainen tutkimus- ja innovointiala on pirstoutunut. Vaikka tämä toteamus kuvaa useaa tilanteen tärkeää osa-aluetta, se pitää vain osittain paikkansa, ja sitä tulisi tarkentaa.

3.8.1 Olemassa olevat yhteistyöverkot: Tosiasia on, että sekä elinkeino- että tutkimusalalla (8), mutta myös sosiaalitaloudessa ja luovilla aloilla on jo kauan ollut olemassa eurooppalaisia ja monissa tapauksissa jopa maailmanlaajuisia yhteyksiä ja yhteistyöverkostoja (9), joiden rajat määrittyvät yhä uudelleen yhteistyön ja kilpailun vuorovaikutuksessa. Kyse on asianomaisten toimijoiden ja heidän järjestöjensä merkittävistä itseohjautuvista järjestäytymisprosesseista. Komission tulisi panna nämä prosessit merkille sekä tunnustaa ne, tukea niitä ja myös rakentaa niiden varaan. Juuri tällaisia tärkeitä prosesseja erityisesti ajatellen tulisi poistaa vielä olemassa olevat sisämarkkinoiden esteet eurooppalaisen innovointialueen edistämiseksi.

3.8.2 Säännöstöjen yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen: Jäsenvaltioiden on pyrittävä asteittain yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan oikeudellis-hallinnolliset ja rahoitussäännöt (10) sekä keskenään että komission kanssa. Kyse on tärkeästä askeleesta kohti eurooppalaisten sisämarkkinoiden, eurooppalaisen tutkimusalueen ja komission tavoitteena olevan eurooppalaisen innovointialueen toteuttamista. Mikäli komissio tarkoittaa pirstoutuneisuudella kyseisten sääntöjen nykyisiä eroavaisuuksia, ylisääntelyä, päällekkäisyyksiä ja mutkikkuutta, niin komitea yhtyy tähän kantaan varauksetta.

3.8.3 Komitean aikaisemmat lausunnot: Pirstoutuminen ja erilaisten sääntöjen ja välineiden aiheuttama sekaannus vallitsee kuitenkin paitsi jäsenvaltioiden välillä myös komission sisällä. Komitea on jo laatinut lausunnon nimenomaan tästä kysymyksestä ja vahvistaa siinä annetut suositukset (11). Komitea on myös jo kannattanut näitä tärkeitä tavoitteita lausunnoillaan, jotka se on antanut jäsenvaltioiden yhteisestä tutkimusohjelmien suunnittelusta (12), T&K-puiteohjelmasta, innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa (13) sekä tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten yhteistyöstä (14). Komitea muistuttaa suosituksistaan, jotka koskevat tutkimustulosten levittämistä, siirtämistä ja hyödyntämistä ja erityisesti erityisen internet-hakukoneen kehittämistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi (15).

3.8.4 Tutkimusinfrastruktuurit: Myös kalliit infrastruktuurit voivat olla esimerkki pirstoutumisesta, jos niiden hyödyntäjänä ja rahoittajana ei ole kansainvälistä yhteisöä. Joidenkin infrastruktuurien vaatimat investoinnit ja käyttökustannukset sekä myös optimaalinen käyttöaste ja hyödyntäminen saattavat ylittää yhden jäsenvaltion resurssit ja tarpeet. Komitea tukee alaviitteessä esitettyä komission näkökantaa (16) kaikilta osin. Näin ollen yhteinen eteneminen tarjoaisi näissä tapauksissa selkeästi lisäarvoa (17), ja siksi tässä on pyrittävä jäsenvaltioiden ja EU:n yhteiseen kokonaisrahoitukseen.

3.9 EU-yhteisöpatentti: Yhteisöpatentin puuttuminen tarkoittaa torjuttavaa, kallista ja vahingollista pirstoutuneisuutta, jonka korjaaminen lisäisi EU:n kilpailukykyä ja olisi myönteinen signaali kaikille muille innovaatiounionin aloille. Tämä eurooppalaisen teollisuus- ja innovointipolitiikan heikko kohta on saanut komission toistuvasti etsimään hyväksyttävää ratkaisua. Komitea onnitteleekin komissiota sen hiljattain (14. joulukuuta 2010) esittämästä ehdotuksesta parantaa – EU-sopimusten mukaisesti – osallistuvien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voitaisiin löytää merkittävä osaratkaisu matkalla kohti (kaikkien jäsenvaltioiden käyttämää) lopullista EU:n yhteisöpatenttia. Komitea kehottaa parlamenttia (18) ja neuvostoa hyväksymään ehdotetun menettelyn ratkaisevana ja tärkeänä edistysaskeleena tiellä kohti lopullista EU-patenttia. Komitea yhtyy komission käsitykseen (19), jonka mukaan tämä on taloudellisesti välttämätöntä ja poliittisesti hyväksyttävää.

3.10 Ihmisten vuorovaikutus ja järjestäytymismuodot. Ihmisten vuorovaikutuksen ja järjestäytymismuotojen laajalla alalla on huomattavasti innovointipotentiaalia. Komitea kannattaa komission tavoitetta tukea tätä alaa sen koko laajuudessaan, joka käsittää yhteiskunnalliset, taloudelliset, tieteelliset, tekniset, ekologiset, kulttuuriset sekä työpaikkoihin ja organisaatiotasoihin liittyvät näkökohdat ja sovellukset. Tämä koskee uudenlaisia yritys- ja järjestömalleja ja -prosesseja, yksityisiä, julkisia ja yleishyödyllisiä palveluita, koulutusta, tiedotusvälineitä sekä taidetta ja viihdettä, eli kaikkia inhimillisen toiminnan ja yhteiselon näkökohtia.

3.10.1 Yritykset ja työpaikat – työntekijöiden rooli: parhaat tavat työn organisoimiseksi ovat tärkeitä kilpailukyvyn lisääjiä. Siksi innovatiiviset työpaikat lisäävät henkilöstön suorituskykyä ja parantavat yrityksen tulosta. Yrityksen ja sen henkilöstön innovatiivisuus näkyy kykynä kehittää ja parantaa tuote- tai palvelukonsepteja tai yhteiskunnallisia tai toiminnallisia konsepteja niin, että ne luovat lisäarvoa asiakkaille. Tärkeä asema tässä on jatkuvalla oppimisella ja kumulatiivisella kokemuksella. Työntekijöillä on tässä tärkeä rooli tietämyksen ja ideoiden lähteenä, ja tätä potentiaalia tulisikin hyödyntää entistä paremmin. Eri hierarkkisten tasojen läpäisevyyden parantaminen auttaisi viestittämään uusista ideoista ja ehdotuksista.

3.10.2 Työmarkkinaosapuolten yhteistyö: Yritystasolla avaintekijä on työmarkkinaosapuolten välinen luottamus ja yhteistyö, kaukokatseisuus, osaaminen, motivaatio, sitoutuminen ja tehokas innovaatiohallinta.

3.10.3 Palvelut ja julkiset hankinnat: Julkinen sektori voi itsekin olla innovaatioiden vauhdittaja. Komitea yhtyy komission (liitteessä I) esittämään näkemykseen, jonka mukaan julkinen sektori tarjoaa kannustimia innovoinnin vauhdittamiseen omissa organisaatioissaan ja julkisten palvelujen toteutuksessa. Tämä kattaa varsinaiset (yksityiset ja julkiset) palvelualat, mutta myös tuotantoteollisuusyritykset, jotka pyrkivät hankkimaan uusia kilpailuetuja palvelujen avulla. Innovaatiounionin on lähetettävä selkeä viesti siitä, että EU aikoo päättäväisesti hyödyntää tätä (yksityistä ja julkista) potentiaalia.

3.10.4 Sosiaaliset innovaatiot: Sosiaalisilla innovaatioilla tulisi täyttää ne tarpeet, joita markkinat tai julkinen sektori eivät täytä riittävän hyvin Tämä koskee uusia käyttäytymis- ja vuorovaikutusmalleja, institutionaalisia järjestelyitä ja verkostoja. Sosiaalisissa innovaatioissa yhdistyvät usein teknologiset ja ei-teknologiset sovellukset, ja ne kytkeytyvät esim. tiivistyviin tuottaja–käyttäjä-vuorovaikutussuhteisiin, rakenteiden kehittämiseen ja sitä tukeviin toimintamalleihin sekä teknologian käyttöönottoon. Teknologian (kuten ICT) monipuolinen hyödyntäminen mahdollistaa uudenlaiset yhteistyö-, toiminta- ja hallintotavat. Komitea pitää tervetulleena, että komissio kuulee työmarkkinaosapuolia selvittääkseen, miten osaamistalous voi levitä kaikille ammattitasoille ja toimialoille.

3.11 Innovaatiounionin käsite: Komitea pitää innovaatiounionin käsitettä sopivana tiivistämään ja kattamaan komission tiedonannossaan esittämät tavoitteet. Se tulisi toteuttaa yhdessä ja tasapuolisesti jo olemassa olevien sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen tutkimusalueen konseptien kanssa. Tähän liittyen komitea kannattaa varauksettomasti tiedonannon kohtaa 2.2. Komitea pitää tervetulleena, että siinä on käsitelty monia seuraavista suosituksista.

3.12 Esteiden poistaminen: Yksi komission esittämistä päätavoitteista on innovaatioesteiden poistaminen EU:n tasolla. Komitea on tietoinen siitä, että kyse on valtavasta ja mutkikkaasta tehtävästä, joka liittyy läheisesti sisämarkkinoiden toimeenpanon edistymiseen, mutta katsoo kuitenkin, että komissio ei esitä riittävästi yksityiskohtaista tietoa tähän ratkaisevaan kysymykseen liittyvistä konkreettisista suunnitelmistaan. Siksi komitea pitää tervetulleena tähän liittyviä komission hiljattain julkaisemassa vihreässä kirjassa (20) hahmoteltuja pyrkimyksiä, joista se antaa erillisen lausunnon.

3.13 Pääasiallinen poliittinen tehtävä ja ensisijainen suositus: Oleellisena poliittisena tehtävänä ja ensisijaisena suosituksena on siksi luoda luotettavat, innovaatiomyönteiset Euroopan laajuiset ja riittävän joustavat toimintaedellytykset, jolloin mahdolliset keksijät ja innovointiprosessit vapautetaan pirstoutuneiden, kireiden ja pullistelevien sääntelypuitteiden ja 27 jäsenvaltion ynnä komission byrokratioiden taakasta. Tämä lannistaa aloitteellisuutta sekä viivästyttää ja haittaa merkittävästi tarpeellista prosessia, jossa uusista ja hyvistä ideoista kehitetään ja toteutetaan todellisia innovaatioita. Se aiheuttaa maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopalle vakavan haitan, joka on välttämättä poistettava. Siksi tarvitsemme henkistä asennetta, jossa edistystä ja innovointia ei pidetä riskinä vaan mahdollisuutena ja tarpeena, jota on tuettava ja toteutettava kaikin yhteiskunnallisin voimin. Komitea pyytää kuitenkin myös jäsenvaltioita ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoita ottamaan tämä tehtävä omakseen ja antamaan panoksensa ratkaisun löytämiseksi.

3.14 Koulutuksen parantaminen ja sen arvostuksen lisääminen: Komitea kannattaa komission asettamaa tavoitetta, jonka mukaan koulutusjärjestelmiämme on ajantasaistettava kaikilla tasoilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisää maailmanluokan korkeakouluja, ja ammatillisen pätevyyden tasoa on nostettava. Luonnontieteellisten ja teknisten ammattien ymmärtämistä on edistettävä tehokkaasti ja niiden arvostusta on lisättävä.

3.15 Tiukka aikataulu: Tiedonannon moninaiset ja mutkikkaat osa-alueet, tarkasteltujen tavoitteiden merkitys sekä tässä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen komission ehdottama aikataulu on hyvin tiukka. Komitea suosittaa siksi etenemistapaa, jossa tehdään ero keskeisten tavoitteiden kiireellisyyden ja ehdotettujen erityistoimien ja -välineiden kehittämisen välillä.

4. Erityistä

4.1 Pk-yritykset keskeisinä toimijoina: Komitea yhtyy komission käsitykseen siitä, että kansantalouden keskeisinä toimijoina pienten ja keskisuurten yritysten tulisi hyötyä erityisesti innovaatioaloitteesta ja sen tukitoimista. Tässä yhteydessä tulisi kuitenkin pohtia edelleen pk-yritysten määritelmää ja niiden painottamista, sillä nimenomaan tieto- ja viestintäteknologian uusien verkottumismahdollisuuksien myötä myös mikroyritysten ja mahdollisesti jopa yhden hengen yritysten merkitys kasvaa jatkuvasti. Ehkä myös eroa niiden ja vapaiden ammatinharjoittajien välillä tulisi harkita uudelleen. Komitea korostaa innovoinnin merkitystä palvelualalla ja työpaikoilla erityisesti pk-yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta ajatellen (ks. kohdat 3.10.1 ja 3.10.2).

4.1.1 Pk-yrityksille aiheutuvat haitat: Monet edellä mainituista byrokraattisista innovaatioesteistä kohdistuvat erityisesti pk-yrityksiin ja vasta perustettuihin yrityksiin, jotka ovat heikommassa asemassa verrattuna suuriin – vaikkakin sitä myötä raskasliikkeisiin – yrityksiin, joilla on hyvin varustellut oikeudelliset ja ulkomaanosastot jne. Tämä saattaa hyvinkin olla yksi syy siihen, että EU on menettänyt innovatiivisten tieto- ja viestintätekniikkatuotteiden (21) markkinajohtajuuden lähes täysin Yhdysvalloille.

4.2 Arviointi-indikaattorit: Komitea on jo aiemmassa lausunnossa (22) muistuttanut, että EU:lla on peräti useita tähän soveltuvia analyysivälineitä, ja koherenssisyistä suosittanut ”että perustetaan yksi ainoa eurooppalainen innovaatiotoiminnan seurantakeskus, johon yhdistetään olemassa olevat välineet mutta jossa vahvistetaan niiden johdonmukaisuutta”. Lisäksi komitea huomauttaa, että

—	kestävä kehitys sisältyy moniin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kriteereihin

—	kriisi on nimenomaan osoittanut, että suunnitelmien liian lyhyen aikavälin tavoitteet ja arviointikriteerit voivat johtaa epätoivottaviin kehityksiin ja jopa kriisiin

—	hidas, mutta vakaa kasvu tuottaa usein paremman kokonaistuloksen ja suuremman kansantaloudellisen hyödyn

—	aloittelevat pk-yritykset siirtyvät menestyessään usein suurten yritysten omistukseen, jolloin ne poistuvat tilastoista

—	suuret innovaatiot ovat usein alkuvaiheensa aikana pitkään tuottamattomia, ennen kuin ne saavuttavat taloudellisen läpimurron ja ennen kuin ne osoittavat valtavan vaikutuksensa

—	EU:n jäsenvaltioilla ja alueilla on jokaisella erilaiset edellytykset innovaatiolle (esimerkiksi ilmasto, liikenneverkosto, resurssit), ja siksi niitä on arvioitava niiden omien vahvuuksien ja heikkouksien perusteella.

4.2.1 Siksi komission tulisi jatkaa yhteistyötään OECD:n kanssa ja kehittää yksi ainoa mutta johdonmukainen joukko kattavia ja tasapainoisia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon myös edellä mainitut näkökohdat sekä innovaatioiden pitkän aikavälin menestys. Komitea pitää tässä yhteydessä tiedonannon liitteessä I esitettyjä ”hyvin toimivien kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien ominaispiirteitä” hyödyllisinä.

4.3 Esteettömyys: Esimerkin suuresta innovointipotentiaalista tarjoavat myös sellaiset tuotteet ja palvelut, joiden avulla vammaiset pääsevät integroitumaan täysimääräisesti kansalaisina ja kuluttajina yhteiskuntaan. Tässä on kyse pitkälti hyödyntämättömistä markkinoista, joilla on merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen potentiaali.

4.4 Innovaatiokumppanuudet: Komission ehdottomilla eurooppalaisilla innovaatiokumppanuuksilla saattaa olla kiintoisia ominaisuuksia. Yhteiskunnallisten haasteiden kohtaaminen innovaatiokumppanuuksien avulla saattaa tarjota uusia mahdollisuuksia niiden yksityiskohtia koskevasta epävarmuudesta ja kohdissa 3.5 ja 3.6 esitetyistä varauksista huolimatta. EU saattaa saada uusia kilpailuetuja käyttämällä samanaikaisesti sekä tarjonta- että kysyntäpuolen innovaatiopoliittisia välineitään ja yhdistämällä tutkimuksen ja teknologian työntövaikutus markkinoiden imuun. Tämän potentiaalin toteuttamiseksi EU:n on välttämättä keskityttävä niihin innovaatiokumppanuuksien ominaisuuksiin, jotka voivat tarjota lisäarvoa olemassa oleviin toimenpiteisiin verrattuna. Näin ollen innovaatiokumppanuuksia ei tulisi ottaa käyttöön eurooppalaisten innovointialan toimijoiden (mukaan lukien asianomaiset alue- ja jäsenvaltiotason tukijärjestöt) pakollisina, yleisesti sovellettavina jäykkinä toimintapuitteina. On taattava vapaaehtoisuuden, ”vaihtelevan geometrian”, avoimuuden ja selkeän, yksinkertaisesti sovellettavan hallinnon periaatteet. Tarvittavan hallinnointirakenteen määrittelyn jälkeen olisi siis järkevää aloittaa yhdellä huolellisesti valitulla innovaatiokumppanuudella ja hyödyntää sen toiminnasta kerättäviä kokemuksia seuraavan kumppanuuden valinnassa.

4.4.1 Aktiivisena ja terveenä ikääntyminen: Komitea suosittaa siksi, että kumppanuuksien toteutus aloitettaisiin erityisen soveltuvalla ja toivottavalla, aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevällä innovaatiokumppanuudella. Tämä tarjoaisi lisäksi hyvän esimerkin yhteiskunnallisten ja tieteellis-teknisten innovaatioiden monitahoisesta yhteistoiminnasta. Tällä alalla komitea korostaa erityisesti esikaupallisten hankintojen ja innovatiivisten palvelujen julkisten hankintojen merkitystä. Niillä voi olla ratkaiseva rooli uusien markkinoiden avaamisessa ja julkisten palveluiden tulosten ja laadun parantamisessa.

4.4.2 Tehokkaan vedenkäytön Eurooppa: Yhtenä suunnitelluista innovaatiokumppanuuksista tiedonannon liitteessä III ehdotetaan ”tehokkaan vedenkäytön Eurooppaa”. Komitea suosittaa tässä yhteydessä entistä joustavampaa lähestymistapaa, jossa erotetaan selkeämmin toisistaan sellaiset alueet, joilla vesipula on todellinen ongelma, ja sellaiset alueet, joilla esiintyy runsaita sateita ja vedensaanti on riittävää. Siksi komitea suosittaa otsikon muuttamista esimerkiksi muotoon ”Kestäväpohjainen vesitalous”.

4.5 ”Tulossuuntautuneisuus”: Komitea panee merkille, että komission mukaan innovaatiokumppanuuksia on tarkoitus tukea ”tulossuuntautuneesti”. Koska komitea on suhtautunut käsitteen määrittelyyn hyvin varautuneesti jo aiemmin, T&K-puiteohjelman yksinkertaistamisesta antamassaan lausunnossa (sen kohdissa 1.8 ja 4.8) (23), se suosittaa, että komissio selkeyttäisi tässä, mitä se todella tarkoittaa menettelytapojen kannalta. Komitea toistaa, että tärkeiden keksintöjen kannalta oleellisia saattavat olla pitkän aikavälin näkökohdat ja kestäväpohjaisuus.

4.6 T&K-puiteohjelman keskeinen rooli: EU:n T&K-puiteohjelmat ovat vaikuttaneet merkittävästi tähänastisten menestysten saavuttamiseen, ja niitä tulisi vahvistaa entisestään, ja niiden itseisarvoa tulisi korostaa. Yksinkertaistamisen jatkamisen tarpeesta huolimatta, T&K-puiteohjelma tarjoaa menestyksekkään, maailmanlaajuisesti tunnetun, innovointialan toimijoiden intensiivisesti käyttämän ja menettelyiltään tutun, hyväksytyn välineistön eurooppalaisen tutkimusalueen muotoilemiseksi. Näin ollen tutkimuspuiteohjelman ja – sen täydennyksenä toimivan – kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman itseisarvoa on tuotava entistä selkeämmin esiin innovaatiounionin tavoitteita ajatellen. Tutkimusyhteistyön välineet ovat osaltaan edistäneet suorituskykyisten eurooppalaisten yhteenliittymien syntyä, ja ne on säilytettävä, jotta voidaan varmistaa tarvittava jatkuvuus (24). Lisäksi – ottaen huomioon tässä käsitelty innovaatiopolitiikka – myös yhteiskunnallis-taloudelliselle tutkimukselle annettavaa tukea tulisi vahvistaa.

4.7 Eurooppalaisen tutkimusalueen keskeinen rooli – yhtenäismarkkinat tutkijoille: Eurooppalaisen tutkimusalueen keskeistä roolia (ks. myös kohta 3.11) ja edellytyksiä sen toimeenpanolle on käsitelty lukuisissa aikaisemmassa lausunnossa. Komitea korostaa tässä kuitenkin uudelleen, että liikkuvuus sekä korkeakoulututkintojen ja tutkijoiden ammatillisen pätevyyden tunnustaminen ovat keskeisiä kysymyksiä, joihin kuuluu myös sosiaaliturva ja asianmukaiset palkkaus- ja eläkejärjestelmät. Nykytilanne on erityisesti nuorten tieteentekijöiden ja tutkijoiden kannalta edelleen hyvin epätyydyttävä ja lannistava. Näin ollen komitea pitää tervetulleina ja tukee vahvasti (2. maaliskuuta 2010 kokoontuneen) neuvoston päätelmiä (25) tutkijoiden liikkuvuudesta ja urakehityksestä. EU tarvitsee houkuttelevat ja toimivat tutkijoiden yhtenäismarkkinat!

4.8 Riskipääoma: Huolimatta Euroopan investointipankissa (EIP) tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä – ja tällä kohdin komitea on aivan erityisesti mielissään Euroopan komission ja EIP:n perustamasta riskinjakorahoitusvälineestä – innovatiivisten yritysten perustamista ja niiden alkuajan selviytymistä varten tarvittavasta riittävästä ja tarpeeksi nopeasti saatavilla olevasta riskipääomasta on edelleen puutetta. Tämä koskee sekä perustamisvaihetta että erityisesti yrityksen toiminnan taloudellisesti tuloksetonta alkuvaihetta ennen ensimmäistä taloudellista menestystä. Tässä tarvitaan lisäksi pien- ja mikrolainoja, jotka mahdollistavat riskien pehmentämisen ja samalla menestyksestä hyötymisen.

4.9 Klusterit: Komitea korostaa uudelleen alueellisten, rajanylittävien klustereiden ja innovaatiokeskusten innovointia edistävää vaikutusta. Kyse ei ole pelkästään tutkimuslaitosten ja yritysten jo ”klassisesta” yhdistelmästä, vaan myös syntyneiden erikoisalayritysten täydentävästä ja hedelmällisestä keskinäisestä verkottumisesta. Komitea suosittaa, että tätä kehitystä edistetään edelleen rakennerahaston varoilla.

4.10 Helpotuksia ja kannustimia uutta yritystä perustettaessa: Komitea kannustaa pohtimaan, voitaisiinko uusien yritysten perustamisen yhteydessä mahdollisesti soveltaa poikkeusjärjestelyä, jolla kyseiset yritykset vapautettaisiin riittäväksi ajaksi useimmista muuten noudatettavista velvollisuuksista ja säännöistä ja tarjottaisiin niille muitakin kannusteita (esim. verohuojennuksia). Tämä tarjoaisi liikkumavaran ja hengähdysajan, jonka aikana voitaisiin ensin osoittaa taloudellis-teknillisen menestymisen mahdollisuudet. Komitea on tietoinen siitä, että kyseinen ehdotus edellyttää hienovaraista ja eriytettyä riskien ja intressien arviointia, joka kuitenkin saattaisi kannattaa.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2001) 48 lopullinen, 9.2.2011.

(2) KOM(2009) 442 lopullinen, 2.9.2009.

(3) Innovointia on käsitelty laajasti Ahon raportissa (Hampton Courtin huippukokouksen päätöksellä perustetun tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen ja Esko Ahon johtaman riippumattoman asiantuntijaryhmän raportti, tammikuu 2006, EUR 22005) sekä lausunnossa aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia)” (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17). Jäsenvaltioiden koordinoitu eteneminen ja yhteiset toimet kuuluvat Ljubljanan prosessin (RECH 200 COMPET 216 – ”Ljubljanan prosessi on jäsenvaltioiden, assosioituneiden maiden, sidosryhmien ja komission välinen tehostettu kumppanuus eurooppalaisen tutkimuksen tehostamiseksi.”), lukuisten (181 artiklan mukaisten) ERA-NET-aloitteiden, yhteisten teknologia-aloitteiden, EIT:n osaamis- ja innovointiyhteisöjen, yhteisen ohjelmasuunnittelun ja aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin” annetun ETSK:n lausunnon (EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56) aiheisiin. Tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä käsitellään aiheesta ”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys” annetussa lausunnossa (EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8), kansainvälistä yhteistyötä aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten” annetussa lausunnossa (EUVL C 306, 16.12.2009, s. 13) ja yksinkertaistamista aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta” annetussa lausunnossa (EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129).

(4) EUVL C 48, 15.2.2011, s.129.

(5) EUVL C 218, 11.9.2009, s.8 (kohta 1.2).

(6) EUVL C 21, 21.1.2011, s. 49.

(7) Esimerkkejä tästä ovat lentokone tai television, tutkan, laserin, henkilökohtaisen tietokoneen, mikroelektroniikan, lasikuidun, internetin ja sähköpostin (sekä hakukoneiden, kaupan jne.), digitaalikameroiden, raketilla laukaistavien satelliittien, GPS:n kaltaiset vallankumoukselliset menestystarinat – jotka kaikki nivoutuvat yhteen ja ruokkivat toisiaan.

(8) Esimerkiksi tutkimusyhteistoiminnan välineiden muodossa, kohta 4.6.

(9) Ks. esimerkiksi Forschung und Lehre 11/10, s. 788 – 796, Mitteilungen des Deutschen Hochschulverbands, marraskuu 2010.

(10) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129 kohdat (3.5 ja 3.7).

(11) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129 (kohta 1.4).

(12) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56.

(13) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80.

(14) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8.

(15) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8 (kohta 3.2.4).

(16) KOM(2010) 546 lopullinen, 6.10.2010.

(17) EUVL C 182, 4.8.2009, s. 40.

(18) Tällä välin Euroopan parlamentti on antanut myönteisen kannan: Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 15. helmikuuta 2011 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi (05538/2011 - C7-0044/2011 - 2010/0384(NLE)).

(19) Puheenjohtaja Staffan Nilssonin kertomus (7. tammikuuta 2011) komission jäsenen Michel Barnierin kanssa käymästään keskustelusta.

(20) Ks. alaviite 1.

(21) Google, Apple, Facebook, …matkapuhelimet.

(22) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80 (kohta 3.2.2).

(23) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129.

(24) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129 (kohta 3.12).

(25) Neuvoston 2999. istunto (kilpailukyky), 2. maaliskuuta 2010, Bryssel.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/47

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta yhteistyön, yritystoiminnan ja vuorovaikutuksen parantamiseksi”

KOM(2010) 608 lopullinen

2011/C 132/08

Esittelijät: Benedicte FEDERSPIEL, Martin SIECKER ja Ivan VOLEŠ

Euroopan komissio päätti 27. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta yhteistyön, yritystoiminnan ja vuorovaikutuksen parantamiseksi

KOM(2010) 608 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 108 ääntä puolesta 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Yleistä

1.1 ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta yhtenäismarkkinoiden uudelleenkäynnistämiseksi ja elvyttämiseksi, mutta toteaa, ettei komissio ole ottanut asianmukaisesti huomioon Montin, Lamassouren, Gonzálezin, Grechin ja Herzogin raportteja ja pystynyt luomaan todellakin kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettuja yhtenäismarkkinoita, kuten EP esittää 10. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa.

1.2 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on seurannut tarkasti sisämarkkinoita kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta ja perusti siihen tehtävään vuonna 1994 yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän. Sen vuoksi komitea kehottaa Euroopan komissiota ottamaan seurantaryhmän yhdeksi tärkeimmistä sidosryhmistä sisämarkkinafoorumin kaltaisiin aloitteisiin.

1.2.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen asettaa ensisijalle kansalaisyhteiskunnan kuuleminen ja sen kanssa käytävä vuoropuhelu uusia toimenpiteitä valmisteltaessa ja toteutettaessa. Näin ollen komitea toivoo, että ETSK:ta kuullaan kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena edustajana kyseisten toimenpiteiden suunnittelun ja laadinnan alkuvaiheessa sekä toimenpiteiden vaikutuksia sekä etu- että jälkikäteen arvioitaessa.

1.3 Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden panos on välttämätön tekijä pyrittäessä keskittämään sisämarkkinoiden uudelleenkäynnistämiseksi tarvittavat toimet oikein, sillä nämä organisaatiot edustavat sisämarkkinoiden käyttäjiä. Tarkasteltavana olevat 50 ehdotusta ovat vain alku sisämarkkinoiden elvyttämisen pitkälle prosessille. Prosessin ei tulisi koskaan päättyä, sillä sisämarkkinat on ”työn alla oleva hanke”.

1.4 ETSK on yksilöinyt sisämarkkinoiden toimenpidepaketista puuttuvia toimia ja aikoo tehdä aikanaan ehdotuksia, mikä lisäisi myös kansalaisten luottamusta. Puuttuvat toimet koskevat mm. tekijänoikeusmaksuja, tekijänoikeusdirektiivin tarkistusta, verkon riippumattomuutta, tietosuojaa, sijoittajansuojaa, sosiaalialan pöytäkirjaa, yksityisen eurooppayhtiön perussääntöä, sähköisiä hankintoja, eurooppalaisia luottoluokituslaitoksia, sukupuolten tasa-arvoa, mikro- ja perheyrityksiä, uusien yritysten perustamista ja olemassa olevien laajentamista tukevia toimia, luotto- ja pankkikortteja, sähköisiä maksuja, kulutusluottoja ja ylivelkaantumista, pankkien välisiä tilisiirtoja, nuorisoa sekä yhteisvaluutta euron käyttöönoton täyttä toteuttamista ja yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) toiminnan parantamista.

1.5 ETSK ei esitä käsillä olevassa lausunnossa perusteellista selvitystä sisämarkkinoiden toimenpidepaketin kaikista ehdotuksista. Osaa niistä on jo käsitelty komitean lausunnoissa. Se ottaa yksityiskohtaisemman kannan niihin sitten, kun Euroopan komission ehdotukset tehdään tiedonannon antamisen jälkeen, mukaan luettuna Eurooppa 2020 -lippulaivahankkeita koskevat ehdotukset. ETSK on yksilöinyt painopistealoja, joista ETSK:ssa edustettuina olevat Euroopan kansalaisyhteiskunnan perustoimijat ovat sopineet. ETSK pahoittelee, ettei komissio ole ottanut huomioon asiakirjassa ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” (1) esitettyjä huomioita ja päätelmiä. Näiden painopistealojen ansiosta kaikkien sisämarkkinoiden toimijoiden tulisi voida hyödyntää kentällä täysimittaisesti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. ETSK korostaa sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan tarvetta, joka menee sisämarkkinoiden toimintasuunnitelman kolmen pilarin keinotekoista jaottelua ulommas. Komitea esittää ehdotusten valikoivan luonteen lieventämistä lisäämällä yksittäisten toimien johdonmukaisuutta ja keskinäisriippuvuutta. Ehdotukset täydentävät toisiaan siten, että ne ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja vaikuttavat laajalti yhteiskuntaan: työntekijöihin, kuluttajiin, yrityksiin ja kansalaisiin yhtä lailla. Ei ole olemassa tiettyjä sisämarkkinoita kullekin näistä ryhmistä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan (3 artiklan 3 kohta) unioni ”toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Se edistää tieteellistä ja teknistä kehitystä”. Komitea korostaa, että on tärkeää varmistaa korkeatasoinen kuluttajansuoja.

1.6 Avoin viestintä lisäarvosta ja haasteista on äärimmäisen tärkeää suuren yleisön tuen saamiseksi. Lyhytjänteiset poliittiset tavoitteet, joiden tuloksena on usein johdonmukaisuuden puute ja/tai epätasapainoiset ehdotukset sekä rahoitus-, talous-, poliittinen ja yhteiskunnallinen kriisi, eivät lisää kansalaisten luottamusta EU:hun. On tärkeää ottaa huomioon arkipäivän todellisuus ja kansalaisten konkreettiset huolet.

1.7 Euroopan komissio ei voi yksin ottaa vastuulleen sisämarkkina-asioiden tunnetuksi tekemistä ja kaikkien käytössä olevista välineistä (2) tiedottamista suurelle yleisölle. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos on välttämätön samoin kuin jäsenvaltioiden hallitusten osallistuminen, sillä niiden täytyy ottaa huomioon, että sisämarkkinat ovat erottamaton osa maiden omia talouksia. Poliittisilla puolueilla, tiedotusvälineillä, oppilaitoksilla ja kaikilla sidosryhmillä on historiallinen vastuu siitä, että EU pystyy vastaamaan menestyksekkäästi haasteisiin globalisoituneessa maailmassa niiden arvojen perusteella, jotka ovat tähän asti luonnehtineet sosiaalisia markkinatalouksia. Maailma ei odota meitä, ja Euroopan pirstaloituminen, protektionismi, nationalismi ja vision puuttuminen estävät Eurooppaa kilpailemasta uusien maailmanmahtien kanssa.

1.8 Sisämarkkinat kuuluvat Euroopan yhdentymisen ja Eurooppa 2020 -strategian ytimeen. Sisämarkkinalainsäädännön seuranta, hallinnoiminen ja sen noudattamisen valvonta on ratkaisevan tärkeää. Tähän pääsemiseksi Euroopan komission tulee tehdä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa hyödyntämällä nykyistä paremmin sisämarkkinoiden tulostaulua.

2. Erityistä

Seuraavia painopistealoja ei ole esitetty missään tietyssä etusijajärjestyksessä. (Sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ehdotusten numerot on ilmoitettu suluissa.)

2.1 Perusoikeuskirja on erottamaton osa sisämarkkinoita (29)

Komissio haluaa varmistaa, että perusoikeuskirjassa turvattuja oikeuksia, muun muassa työtaisteluoikeutta, kunnioitetaan. Se vahvistaa EU:n toimielimille asetetut velvollisuudet sekä sen, että perusoikeuskirjasta on tullut oikeudellisesti sitova. Kuten edellä esitetystä sitaatista ilmenee, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa todetaan hyvin selvästi, että taloudellisten vapauksien tulee olla tasapainossa sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittamisen kanssa. Professori Monti tunnistaa tämän ongelman ja ehdottaa, että sisämarkkinoita tasapainotetaan ay-perusoikeuksilla. ETSK suosittaa, että komissio integroi perusoikeuskirjan täysimittaisesti sisämarkkinoille ja kehottaa opt out –mahdollisuuden valinneita jäsenvaltioita hyväksymään perusoikeuskirjan.

2.2 Palvelut (4 ja 43)

Palvelujen sisämarkkinoiden edelleenkehittämisen tulisi edistää palvelujen täysimittaista käyttöä, jotta luodaan uutta kasvua ja uusia työpaikkoja, valinnanmahdollisuuksia ja kilpailua markkinoilla kuluttajien hyödyksi. Tämä hyödyttäisi myös kaikkia mutta varsinkin pieniä ja keskisuuria, sekä sisämarkkinoilla että paikallisesti toimivia palveluntoimittajia lainsäädännön yksinkertaistamisen ja markkinoille pääsyn esteiden poistamisen ansiosta. ETSK kehottaa tarjoamaan turvallisia, entistä laadukkaampia ja kohtuuhintaisia palveluja kuluttajille ja yrityksille. On niin ikään tarpeen tehostaa palveludirektiivin täytäntöönpanoa, kehittää keskitettyjen asiointipisteiden toimintaa ja laajentaa eri kielille käännetyn tiedon tarjontaa ja parantaa samalla jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä ja valistaa mahdollisuudesta tarjota rajatylittäviä palveluja.

Komitea on tyytyväinen myös kauan odotettuun ehdotukseen lentoliikenteen matkustajien oikeuksia koskevan asetuksen tarkistamiseksi. Se viittaa hiljattaisiin tapahtumiin ja tiettyyn Euroopan unionin tuomioistuimen oikeustapaukseen.

2.2.1 Vähittäisrahoituspalvelut (40 ja 41)

Vähittäisrahoituspalvelut ovat yksi aloista, joilla yhtenäismarkkinoiden toteuttamisessa on havaittu suurimpia epäkohtia. Kiinnitysluottojen lisäksi monet muut ETSK:n lausunnoissa mainitut ja komission esittämät näkökohdat on aiheellista asettaa käsittelyssä ehdottomalle etusijalle.

ETSK on tyytyväinen aloitteeseen parantaa peruspankkipalvelujen saatavuutta sekä pankkien palvelumaksujen läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta.

2.3 Yleishyödylliset palvelut (25)

Komissio sitoutuu antamaan vuoteen 2011 mennessä tiedonannon ja sitä täydentävän toimenpidepaketin yleistä taloudellista etua koskevista palveluista. ETSK on tyytyväinen aloitteeseen tukea julkisten palvelujen arviointia ja poistaa palvelujen yleisen saatavuuden esteitä ja toistaa kehotuksensa laatia sitova puitedirektiivi (3). Tiedonannon ja muiden julkisia palveluja koskevien toimien tavoitteena tulisi olla jäsenvaltioiden tukeminen julkisten palvelujen kehittämisessä ja parantamisessa yleishyödyllisiä palveluita koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Julkisten palveluiden arviointiin tulisi sisältyä jo toteutettujen vapauttamistoimien kriittinen ja perusteellinen arvio, ja kaikkien tärkeimpien sidosryhmien tulisi osallistua sen toteuttamiseen. ETSK kantaa huolta erityisesti laatustandardien noudattamisesta ja palvelujen saatavuudesta mukaan luettuna palveluntoimittajan vaihtamisen helppous kilpailun lisäämiseksi. EU:n tulisi kehittää asiantuntemusta, jonka avulla se voi arvioida paremmin kaikkien sisämarkkina-aloitteiden ja muiden julkisia palveluja koskevien EU:n aloitteiden vaikutuksia yleishyödyllisiä palveluita koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

2.4 Kestävä kehitys (10, 11 ja 27)

ETSK on tyytyväinen ajatukseen energiatehokkuussuunnitelmasta, jonka tavoitteena on hyödyntää huomattavien energiasäästöjen potentiaalia. Eurooppa tarvitsee toimivia energian sisämarkkinoita, jotta voidaan turvata kohtuuhintaiset, turvalliset ja luotettavat toimitukset kuluttajille. Täysimittaisesti toimivat energian sisämarkkinat hyödyttävät kuluttajia, sillä ne tarjoavat laajemman valikoiman ja alhaisemmat hinnat, mutta on tarpeen tiukentaa yhteisiä vähimmäisvaatimuksia. Niin kutsutun älykkään energiankulutuksen mittaamisen kehittäminen kulutustottumuksista ja niihin liittyvistä kustannuksista valistamiseksi edellyttää lisää sääntelyä, jotta voidaan varmistaa uuden teknologian ripeä käyttöönotto ja energiapalvelujen tehostaminen kilpailun avulla. Lisäksi ETSK on kiinnostunut ympäristövaikutuksia, ”ekologista jalanjälkeä”, koskevan aloitteen toteutettavuustutkimuksen tuloksista. (4)

2.5 Pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yrittäjyyden oikeudelliset muodot (5) (12, 13, 14 ja 37)

2.5.1 Rahoituksen saantia voidaan pitää pk-yritysten suurimpana pulmana erityisesti kriisin jälkimainingeissa. PK-yritykset turvautuvat pääasiassa pankkilainoihin, koska pääomamarkkinat ja muut rahoituslähteet eivät ole niiden käytettävissä. Sen vuoksi ETSK on tyytyväinen ehdotukseen parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia päästä pääomamarkkinoille. Sisämarkkinoiden avaaminen pääomasijoitusrahastoille voi niin ikään parantaa pk-yritysten rahoitusta erityisesti innovaation ja uuden teknologian alalla.

2.5.2 Rahoituksen saatavuus on vain osa ongelmaa. PK-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden tarpeettomia hallinnollisia taakkoja on myös vähennettävä jatkuvasti ja merkittävästi, sillä ne ovat näille suhteettoman raskaita niiden muita pienemmän koon vuoksi. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että pk-yrityksiä koskevan hankkeen (Small Business Act) täytäntöönpanoa tehostetaan, jotta siitä lopulta saadaan toivotut tulokset, kuten yksityisen eurooppayhtiön perussääntö. Samasta syystä pk-yrityksiä koskevien tilinpäätösdirektiivien yksinkertaistaminen tulisi asettaa tärkeälle sijalle. Kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavia toimia ja ympäristönsuojelutoimia tulisi suunnitella siten, että ne läpäisevät toivottuja vaikutuksia koskevan ”pk-yritystestin”.

2.5.3 ETSK on tyytyväinen komission sitoumukseen antaa eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskeva asetus sekä laatia tutkimus keskinäisistä yhtiöistä. ETSK:n mielestä tällaisen tutkimuksen tulisi johtaa eurooppalaisten keskinäisten yhtiöiden perussääntöön. Lisäksi ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että laaditaan myös eurooppalaisten yhdistysten perussäännöt.

2.6 Kilpailukyky (19,20 ja 21)

Yrittäjyyden edistäminen on kasvun ja työllisyyden pääasiallinen lähde. Tämä edellyttää järkevän sääntelyn periaatteiden noudattamista. Kaupparekistereiden yhteenliittäminen saattaa olla ensimmäinen askel liiketoimintaympäristön parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi. ETSK on myös tyytyväinen muihin toimiin liiketoimintaympäristön, sisämarkkinoiden hallintotavan ja viestintämenetelmien parantamiseksi. Yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan nopealla täytäntöönpanolla ja alv-direktiivien tarkistamisella lisättäisiin yritysten rajatylittävää toimintaa.

2.7 Standardointi (6)

Standardit ovat merkittävä sisämarkkinoiden tukipilari, ja ETSK kannattaa toimia standardoinnin tehostamiseksi. Samanaikaisesti komitea korostaa olevan tärkeää lisätä kuluttajien ja pk-yritysten osallistumista ja varmistaa samalla jatkuvalla ja kestävällä tavalla, että niiden tähän prosessiin osallistumista rajoittavat kustannusongelmat ratkaistaan. Standardit eivät saisi olla tiettyjen toimijoiden sanelemia. EU:n standardeilla on oltava paljon suurempi rooli globaalissa kaupassa, ja niitä tulisi edistää kahden- ja monenvälisissä tulevissa kauppaneuvotteluissa.

2.8 Digitaaliset sisämarkkinat (2, 5 ja 22)

2.8.1 Sähköinen kaupankäynti vaikuttaa olevan suurin kärsijä pirstoutuneilla sisämarkkinoilla, joilla sääntöjä ei ole yhtenäistetty, tietojärjestelmät eivät ole yhteentoimivia ja joilla on immateriaalioikeuksia koskevia ratkaisemattomia kysymyksiä. ETSK uskoo sen vuoksi, että näiden ongelmien ratkaiseminen voi auttaa laajentamaan nopeasti liikeyritysten toiminta-alaa, lisäämään kuluttajille tarjottavien tuotteiden ja palvelujen valikoimaa sekä lisäämään kansalaisten tyytyväisyyttä sisämarkkinoiden toimintaan heikentämättä kuitenkaan kuluttajansuojaa. Sähköistä kaupankäyntiä koskeva ehdotus on sen vuoksi ensiarvoisen tärkeä.

2.8.2 Sähköinen yhteentoimivuus on etusijalla edistettäessä kaikenlaista toimeliaisuutta sisämarkkinoilla. Todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen tulee perustua esimerkiksi sähköisten allekirjoitusten, sähköisten todistusten, sähköisen varmentamisen ja sähköisten lomakkeiden keskinäiseen tunnustamiseen. Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) alan laajentaminen vahvistaisi osaltaan hallinnollista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, mikä hyödyttäisi hallintoa, liike-elämää ja kansalaisia (6).

2.8.3 Tekijänoikeuskysymysten selvittämisessä ja hallinnoinnissa on tarpeen helpottaa yleiseurooppalaisten lisenssien myöntämistä ja kehittää EU:n laajuisia tekijänoikeussääntöjä; tällöin tulee ottaa huomioon kaikkien osapuolten intressit. Tällä alalla sisämarkkinoiden toimenpidepaketti ei ole tarpeeksi aloitteellinen – kuluttajien hyväksi voitaisiin tehdä nykyistä enemmän.

2.9 Yritysten hyvä hallintotapa ja työntekijöiden osallistuminen (36, 37 ja 38)

Komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen järjestää julkinen kuulemismenettely yritysten hyvästä hallintotavasta ja sen innovatiivisille sosiaalisille hankkeille antamaan tukeen. Komission tulee lujittaa EU:n sitoumusta vahvistaa yritysten hyvää hallintotapaa, jotta voidaan kehittää edelleen henkilöstöedustusta ja lisätä yritysten toimittamien tietojen avoimuutta. Työntekijöiden oikeus saada tietoja, tulla kuulluksi ja osallistua on kirjattu perussopimukseen perusoikeutena työntekijöiden osallistumisen eri muodoissa: SEUT:n 151 artiklan ensimmäiseen kohtaan on kirjattu ”työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu” ja 153 artiklan 1 kohdan mukaan ”unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa seuraavilla aloilla:”, ja tämän kohdan f alakohdan mukaan yksi näistä aloista on ”työntekijöiden ja työnantajien edustaminen ja heidän etujensa kollektiivinen turvaaminen, mukaan lukien yhteistoiminta työpaikalla”. Julkisessa kuulemismenettelyssä tulisi näin ollen pohtia tapoja parantaa niiden tietojen läpinäkyvyyttä, joita yritykset antavat sosiaalisista näkökohdista, ympäristönäkökohdista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Sitten kun ETSK saa konkreettisen lausuntopyynnön, se aikoo tarkastella kriittisesti sosiaalista yrittäjyyttä koskevaa hanketta ja myös mahdollisuutta säilyttää yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuuden perusta.

2.10 Työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja taloudelliset vapaudet (30)

Komissio suunnittelee antavansa vuonna 2011 säädösehdotuksen, jolla pyritään parantamaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa. Ehdotukseen joko sisällytetään täsmennys, joka koskee sosiaalisten perusoikeuksien käyttöä sisämarkkinoiden taloudellisten vapauksien yhteydessä, tai sitä täydennetään vastaavasti liitteellä. Siinä ei ehdoteta direktiivin tarkistusta vaan uutta oikeudellista asiakirjaa direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi. Direktiivin täytäntöönpanossa esiintyvät ristiriidat tulisi selvittää, ja pitäisi määrittää asianmukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltuudet noudattaa omia työelämää koskevia normejaan ja työmarkkinasuhdejärjestelmiään, kun otetaan huomioon myös erimuotoisten työehtosopimusneuvottelujen ratkaiseva rooli. Tämän selvitystyön tulokset osoittanevat, onko työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkistaminen tarpeen. Tämän ei tulisi tapahtua kilpailusääntöjen eikä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon kustannuksella. Olemassa olevan lainsäädännön tarkistamisen tai uuden lainsäädännön antamisen tulisi perustua työmarkkinaosapuolten kuulemiseen sekä korkeatasoisten työnormien ja taloudellisten vapauksien tasapainoon. (7)

2.11 Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö (17)

2.11.1 Komissio tekee vuonna 2012 säädösehdotuksia, joilla pyritään yksinkertaistamaan ja ajantasaistamaan EU:n sääntöjä sopimusten tekemisen joustavoittamiseksi ja julkisten hankintojen hyödyntämiseksi laajemmin muilla politiikanaloilla. Julkisilla hankinnoilla voidaan tukea innovatiivista ja ympäristöystävällistä kasvua nykyisen lainsäädännön puitteissa. Uudet lainsäädäntöehdotukset eivät saisi estää muista jäsenvaltioista peräisin olevien kilpailijoiden osallistumista vuonna 2004 hyväksyttyjen sääntöjen perusteella. Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tulisi noudattaa.

2.11.2 Komission julkisten hankintojen alan aloitteessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota avoimuuden sitkeään epätasapainon ongelmaan, joka vallitsee yhtäältä EU:n ja toisaalta sen tärkeimpien kauppakumppanien julkisten hankintojen markkinoilla. Tulisi pohtia, missä määrin EU:n julkisten hankintojen markkinoilla on kestokykyä pysyä avoimina, jos EU:n ulkopuoliset maat pitävät yllä epätasapuolisia toimintaedellytyksiä. Sen vuoksi kaikkien toimijoiden, niin jäsenvaltioiden kuin EU:n ulkopuolisten maidenkin, tulee noudattaa ratifioituja ILO:n yleissopimuksia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia.

2.11.3 Sen jälkeen kun sisämarkkinahanke käynnistettiin 1980-luvun puolivälissä, on keskusteltu perustavan sosiaalilausekkeen sisällyttämisestä sääntöihin. Nämä vaatimukset täytettiin tarkistettaessa hankintasääntöjä vuonna 2004. Julkisia hankintoja koskevien EU:n direktiivien tarkistuksessa tulisi mahdollistaa nykyisten puitteiden täysimittainen hyödyntäminen, jotka koskevat sosiaalisten ja ekologisten kriteerien sisällyttämistä julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin sillä edellytyksellä, että kriteerit ovat tasapainossa EU:n oikeuden perusperiaatteiden kanssa (8).

2.12 Ulkoinen ulottuvuus (24)

ETSK katsoo, että ehdotus eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn takaamiseksi globaaleilla markkinoilla on yksi tärkeimmistä painopistealoista, sillä sisämarkkinoita ei voi eristää globaalista kilpailusta. On tarpeen ottaa paljon nykyistä määrätietoisempi kanta tärkeimpien kauppakumppanien kanssa käytävissä neuvotteluissa, jotta voidaan edistää sääntelyn lähentämistä ja EU:n standardeihin perustuvien kansainvälisten standardien käyttöönottoa. Sisämarkkinoiden ulkoinen ulottuvuus ja reilun kaupan sääntöjen noudattaminen ovat ratkaisevan tärkeitä seikkoja paitsi yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi myös unionin sosiaalisen ja ympäristömallin puolustamiseksi vääristynyttä kilpailua vastaan. Globaalia kilpailukykyä ei kuitenkaan tule edistää kuluttajien ja muiden kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

2.13 Kollektiiviset oikeussuojakeinot (46)

Oikeussuojakeinot ovat avain kuluttajien luottamuksen saamiseksi sisämarkkinoihin. Meneillään olevien, vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ja kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevien kuulemismenettelyjen – joiden järjestämiseen Euroopan parlamentin (9) ja professori Montin asiakirjoissa kehotettiin – on johdettava komission lainsäädäntöehdotuksiin. ETSK on tyytyväinen siihen, että komission vuoden 2011 työohjelmaan on sisällytetty vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä koskeva säädösehdotus. Komitea kannattaa säädöksen antamista nopeasti. Tämä ei kuitenkaan yksinään takaa sitä, että ehdotukset esitettäisiin hyvissä ajoin ja että ne varmistaisivat asianmukaisesti suunniteltujen ja tehokkaiden mekanismien todellisen täytäntöönpanon, jotta kuluttajat ja liikeyritykset saisivat käyttökelpoiset välineet ja jotta vältettäisiin perusteettomat kanteet.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 603 lopullinen.

(2) Näitä ovat esimerkiksi SOLVIT, EURES, Euroopan kuluttajaneuvontakeskukset ja Yritys-Eurooppa-verkosto.

(3) EUVL C 221, 8.9.2005, s. 17.

(4) ”Ekologinen jalanjälki” perustuu ajatukseen, että yksittäisen ihmisen kulutus voidaan muuntaa pinta-alaksi, joka tarvitaan sen tuottamiseen. Vuonna 2008 henkeä kohti oli käytettävissä 1,8 hehtaaria, mutta ihmiset käyttivät 2,2 hehtaaria henkeä kohti.

(5) PK-yritysten konseptia ja viittausta yrityksiin pitää laajentaa kattamaan kaikki sisämarkkinoille pääsyn muodot, ovatpa ne sitten voittoa tavoittelevia tai voittoa tavoittelemattomia. Näin voidaan saada kattavampaa ja vivahteikkaampaa tietoa sisämarkkinoista ja sen moninaisista toimijoista. Kaikki pk-yrityksiä koskevat toimet pätevät myös kaikentyyppisiin osuus- ja yhteisötalouden toimijoihin; yhteistä on tarve vähentää byrokratiaa, poistaa esteitä ja tarpeettomia hallinnollisia taakkoja.

(6) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 103.

(7) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 90.

(8) Ks. julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY 1. ja 4. perustelukappale.

(9) Raportti kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (Louis Grech, EP:n jäsen).

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 2.3 Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

” Yleishyödylliset palvelut (25)

Komissio sitoutuu antamaan vuoteen 2011 mennessä tiedonannon ja sitä täydentävän toimenpidepaketin yleistä taloudellista etua koskevista palveluista. ETSK on tyytyväinen aloitteeseen tukea julkisten palvelujen arviointia ja poistaa palvelujen yleisen saatavuuden esteitä (1). Tiedonannon ja muiden julkisia palveluja koskevien toimien tavoitteena tulisi olla jäsenvaltioiden tukeminen julkisten palvelujen kehittämisessä ja parantamisessa yleishyödyllisiä palveluita koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Julkisten palveluiden arviointiin tulisi sisältyä jo toteutettujen vapauttamistoimien kriittinen ja perusteellinen arvio, ja kaikkien tärkeimpien sidosryhmien tulisi osallistua sen toteuttamiseen. ETSK kantaa huolta erityisesti laatustandardien noudattamisesta ja palvelujen saatavuudesta mukaan luettuna palveluntoimittajan vaihtamisen helppous kilpailun lisäämiseksi. EU:n tulisi kehittää asiantuntemusta, jonka avulla se voi arvioida paremmin kaikkien sisämarkkina-aloitteiden ja muiden julkisia palveluja koskevien EU:n aloitteiden vaikutuksia yleishyödyllisiä palveluita koskevan pöytäkirjan mukaisesti.”

Perustelu

Toimivat, kustannustehokkaat ja korkealaatuiset julkiset palvelut ovat ratkaisevan tärkeitä eurooppalaiselle yhteiskunnalle. Ne lisäävät elämänlaatua ja edistävät merkittävästi alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa.

Yleishyödyllisiä palveluita koskevan horisontaalisen säädöskehyksen laatiminen sitovan puitedirektiivin muodossa on tarpeetonta, koska vuonna 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella EU:n perussopimuksiin liitettiin pöytäkirja (n:o 26) yleistä etua koskevista palveluista. Tämän kehityksen myötä viittaus ETSK:n vuonna 2005 antamaan lausuntoon ei ole enää ajankohtainen.

Äänestystulos

Puolesta	:	42
Vastaan	:	53
Pidättyi	:	19

(1)

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/55

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Nuoret liikkeellä – Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa”

KOM(2010) 477 lopullinen

2011/C 132/10

Esittelijä: Pavel TRANTINA

Toinen esittelijä: Juan MENDOZA CASTRO

Euroopan komissio päätti 15. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Nuoret liikkeellä – Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa

KOM(2010) 477 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1. Tiivistelmä suosituksista

1.1 ETSK tiedostaa tarpeen keskittää huomio nuoriin, jotka kärsivät vakavasti tämänhetkisestä talouskriisistä. Komitea pitää Nuoret liikkeellä -aloitetta hyödyllisenä osana Eurooppa 2020 -strategian toimenpiteitä ja pitää tiedonannossa esitettyjä suunnitelmia kaiken kaikkiaan tervetulleina. ETSK on valmis auttamaan niiden toteuttamisessa yhteisvoimin työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa nostamalla aloitteen profiilia sekä määrittämällä aloitteessa olevia puutteita, jotka EU:n nuorisostrategia kattaa.

1.2 ETSK korostaa, että Nuoret liikkeellä -aloitteessa ehdotettujen tavoitteiden toteutumista olisi seurattava ja täytäntöönpanon edistymistä mitattava selkeiden indikaattorien avulla, jotta jäsenvaltiot pystyvät tehostamaan toimiaan, ellei tavoitteisiin päästä määräajassa.

1.3 Aikana, jona talouskriisi on pakottanut tarkistamaan budjettimäärärahojen kohdennusta, ETSK painottaa nuorten koulutukseen ja työllisyyteen tarkoitettujen kansallisen tason ja EU:n määrärahojen ylläpitämisen ja mahdollisuuksien mukaan yhä tuloksekkaamman käytön tärkeyttä. Talouden elvyttämispolitiikalla on kannustettava luomaan pysyviä työpaikkoja ja estettävä opintojen keskeytyminen.

1.4 ETSK kannattaa harjoittelujaksojen laatua koskevan viitekehyksen luomista ja pitää erityisen tervetulleina toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa oikeudelliset ja hallinnolliset esteet nuorten liikkumiselta koulutus-, harjoittelu- ja oppisopimustarkoituksessa.

1.5 ETSK kannattaa komission aikomusta kehittää epävirallisen oppimisen validointia ja parantaa virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittujen taitojen näkyvyyttä (muun muassa eurooppalaisen osaamispassin avulla). Validointitavoista keskusteltaessa olisi pohdittava myös annetun koulutuksen laatua ja laadun valvontaa ja seurantaa. ETSK muistuttaa samalla, että epävirallisen oppimisen asemaa parantavista toimenpiteistä tulisi olla hyötyä kaikille, ei vain muita heikommassa asemassa oleville nuorille.

1.6 ETSK pitää tervetulleena nuorten siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille tukevien välineiden (kuten nuorisotakuu) kehittämistä kansallisella tasolla. ETSK on kuitenkin sitä mieltä, että osa muista aloitteista vaatii lähempää tarkastelua ennen niiden toteuttamista. Tämä koskee korkea-asteen koulutuksen tulosten vertailua, Nuoret liikkeellä -korttia, ”eka EURES-työpaikka” -aloitetta ja eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn tulevaisuutta.

1.7 ETSK tukee komission pyrkimystä löytää tehokkaimmat tavat tukea nuorten työllisyyttä. Niihin kuuluvat koulutusohjelmat, sosiaaliturvaan liittyvät toimet ja etuudet yhdistettynä aktivointitoimenpiteisiin, työllistämistuet, soveltuvat palkka- ja sosiaaliturvajärjestelyt sekä uraohjaus. ETSK korostaa, että niitä toteutettaessa on käytävä ja edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja dialogia kansalaisyhteiskunnan kanssa.

1.8 Aloitteessa korostetaan koulutusta ja työllisyyttä, muttei anneta riittävästi painoarvoa sosiaalisen pääoman kehittämiselle ja nuorten osallistumiselle eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Lisäksi nuoriin kohdistuviin strategioihin olisi sisällytettävä ensisijaisena tavoitteena myös osallistava kasvu, ja olisi täsmennettävä keinot, jotka tarvitaan sen toteuttamiseen (kuten nuorisotoimintaohjelman [Youth in Action -ohjelma] jatkaminen ja vahvistaminen).

1.9 ETSK pahoittelee, ettei ohjelmaan sisälly toimia, joilla vahvistetaan ja kehitetään Euroopan nuorisoon liittyvää sosiaalista ja kansalaisulottuvuutta. Otsikon ”Nuoret liikkeellä” tulisi kuvastua tiedonannossa siten, ettei siinä vain tarkastella nuorisoa tai nuorten puolesta tehtäviä toimia vaan pikemminkin toimitaan heidän kanssaan ja tuodaan esiin nuorten aktiivinen osallistuminen toteutettaessa ehdotettuja toimia. ETSK kehottaa komissiota lisäämään tarvittavat toimet aloitteeseen.

1.10 ETSK ehdottaa, että aloitetta varten perustetuille verkkosivuille sisältyvä uusi tietopaketti lisättäisiin myös muihin tiedonlähteisiin eli esimerkiksi Ploteus-, Youth- ja muihin portaaleihin. Uusien tietojen lisääminen jo olemassa oleville verkkosivuille voisi toimia paremmin, sillä nuoret löytäisivät tiedot helpommin.

1.11 Harjoittelusta olisi tehtävä houkuttelevampaa, ja sen tulisi heijastaa kaikkien asianosaisten kiinnostuksen kohteita. Jäsenvaltioiden pitää eri kannustein rohkaista työnantajia luomaan nuorille lisää harjoittelumahdollisuuksia ja niiden jatkeeksi enemmän ja parempia työpaikkoja heitä varten.

1.12 ETSK on samaa mieltä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hyödyntämisen tärkeydestä. Neuvotellessaan jäsenvaltioiden kanssa uuden rahoituskehyksen mukaisista budjettisäännöksistä komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko ESR:n aloitteisiin ja erityisesti nuoriin liittyviin aloitteisiin varattu riittävästi määrärahoja.

1.13 ETSK aikoo tutkia tarkasti eurooppalaisen opintolainajärjestelmän mahdollista arvoa olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja välineisiin verrattuna.

2. Komission ehdotuksen oleellisimmat seikat

2.1 Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisena tavoitteena on älykäs, osallistava ja kestävä kasvu. Sen saavuttamisessa nuoret ovat avaintoimijoita. Laadukas yleissivistävä ja ammatillinen koulutus kaikille, onnistunut ja pysyvä siirtyminen työmarkkinoille, kunnollinen työ, josta maksetaan asianmukaista palkkaa, sekä paremmat mahdollisuudet liikkuvuuteen ovat olennaisia osatekijöitä siinä, että pystytään vapauttamaan nuorten potentiaali (1) ja saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Tästä syystä Nuoret liikkeellä -aloitteeseen (Youth on the Move) sisältyvät toimenpiteet tekevät siitä yhden strategian lippulaiva-hankkeista.

2.2 Nuoret liikkeellä -aloitteen tarkoituksena on tukea eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (Education and Training, ET 2020) tavoitteita ja ensisijaisia toiminta-aloja sekä toteuttaa toimenpiteitä seuraavien päämäärien saavuttamiseksi:

—	tarjotaan nuorille paremmat mahdollisuudet päästä pysyvästi työmarkkinoille

—	avataan nykyistä useammille nuorille pääsy korkea-asteen koulutukseen

—	mukautetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta vastaamaan paremmin nuorten tarpeita

—	varmistetaan, että jokaisella unionin kansalaisella on vuoteen 2020 mennessä halutessaan mahdollisuus opiskella tai käydä työharjoittelussa ulkomailla

—	vähennetään nuorisotyöttömyyttä, lisätään nuorille tarjolla olevien työpaikkojen määrää ja edistetään opiskelijoiden harjoittelua yrityksissä sekä sellaisen työkokemuksen hankkimista, joka kehittää opiskelijoiden yrittäjähenkeä

—	tarjotaan enemmän ja tarkempaa tietoa EU:n välineistä, joilla tuetaan liikkuvuutta, kuten kursseja tai harjoittelujaksoja ulkomailla.

2.3 Jokaista ensisijaista alaa kohden on valittu muutamia uusia avaintoimia. Ne ovat ehdotuksia, joiden on erityisesti tarkoitus auttaa mainittujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa.

3. Komitean yleisiä huomioita komission tiedonannosta

3.1 ”Nuoret liikkeellä” -lippulaivahanke on sopusoinnussa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua tukevan Eurooppa 2020 -strategian kanssa. Siinä korostetaan uutta kokonaisvaltaista lähestymistapaa, koska nuorisolle suunnatut koulutus- ja työllisyyspoliittiset toimenpiteet ovat tiiviissä yhteydessä muihin lippulaivahankkeisiin ja viiteen EU:n tason yleistavoitteeseen. ETSK korostaa, että EU- ja jäsenvaltiotason politiikkojen on oltava keskenään johdonmukaisia ja että valtiovallasta riippumattomilla sidosryhmillä on oltava keskeinen rooli.

3.2 ETSK korostaa, että aloitetta olisi tarkasteltava kontekstissaan, johon liittyy Euroopan pahin talouskriisi vuosikausiin. Tätä seikkaa ei voida sivuuttaa, sillä aloite on tehty ”nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa”. Onkin syytä pohtia, miten kriisi vaikuttaa työtilanteen varmuuteen, sosiaalisiin oikeuksiin ja kaikkiin opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuussuunnitelmiin ja -hankkeisiin tällä hetkellä. ETSK:n mielestä on tärkeää korostaa nyt hyväksyttävänä olevien talouteen painottuvien toimenpiteiden yhteyksiä ja vaikutusta nuorille erittäin tärkeisiin eurooppalaisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin. Niihin kohdistuvia leikkauksia olisi vältettävä. Käytettävissä olevat resurssit olisi kohdennettava tarkemmin, ja niitä olisi päinvastoin mahdollisuuksien mukaan lisättävä tuntuvasti.

3.3 ETSK katsoo, että Nuoret liikkeellä -aloite on hyödyllinen osa Eurooppa 2020 -strategian toimenpiteitä, ja pitää tiedonannossa esitettyjä ehdotuksia kaiken kaikkiaan tervetulleina. Aloitteen tulisi ennen muuta luoda tehokkaammin yhteyksiä erilaisten käynnissä olevien ja tulevien toimenpiteiden ja hankkeiden välille, jotta mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen olisi paremmat mahdollisuudet. ETSK pahoittelee sitä, että aloitteesta on jätetty pois nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaistoimintaa vahvistavat ja pohjustavat toimet. Otsikon ”Nuoret liikkeellä” mukaisesti tiedonannon ehdotusten ei pitäisi vain koskea nuoria tai olla nuorille suunnattuja, vaan niiden tulisi olla yhteisiä nuorten kanssa, niin että nuoret osallistuvat aktiivisesti niiden toteuttamiseen. ETSK kehottaa komissiota lisäämään tarvittavat toimet aloitteeseen.

3.4 Aloite kattaa kaksi pääalaa, koulutuksen ja työllisyyden, ja ETSK arvostaa sitä, että aloitteessa painotetaan liikkuvuutta, houkuttelevuutta ja laatua eli kytketään aloite eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020) ja erityisesti niiden strategisiin tavoitteisiin 1 ja 2. On tärkeää, että aloitteessa korostetaan erityisesti oppimiseen liittyvän liikkuvuuden lisäämistä, korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamista, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen kehittämistä ja validointia sekä tuloksellisten ja pitkäaikaisten investointien suuntaamista yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen.

3.5 ETSK on tyytyväinen myös siihen, että aloitteessa korostetaan tavoitteiden kytkeytymistä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen täytäntöönpanon jatkamiseen, avoimempiin koulutusjärjestelmiin, parempaan ohjaukseen sekä oppilaitosten ja työnantajien (2) väliseen yhteistyöhön. ETSK suosittelee, että aloitteen täytäntöönpanossa keskitytään pääasiassa koulutusjärjestelmien avoimuuden lisäämiseen ja niiden mukauttamiseen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi yhdistämällä Nuoret liikkeellä -aloite muihin oppimiseen liittyvää liikkuvuutta edistäviin välineisiin (esim. europassi ja eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä ECTS) ja tehostamalla yhteistyötä oppilaitosten ja työnantajien sekä ammattiliittojen, opiskelijoiden ja muiden sidosryhmien välillä.

3.6 Aloitteessa korostetaan koulutusta ja työllisyyttä, muttei anneta riittävästi painoarvoa sosiaalisen pääoman kehittämiselle ja nuorten osallistumiselle Euroopan kansalaisyhteiskuntaan. Tässä suhteessa Nuoret liikkeellä -aloite ei yllä tavoitteisiin, jotka on asetettu vuonna 2009 hyväksytyssä EU:n uudessa nuorisostrategiassa ”Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin”, Lissabonin sopimuksessa (165 artiklan 2 kohta), jossa vahvistetaan kansalaisulottuvuutta ja korostetaan tarvetta kannustaa nuoria osallistumaan demokraattiseen toimintaan, ja nuoriin suunnatussa toiminnassa. Liikemaailmaan suoraan liittyvät avaintaidot (esim. innovaatio- ja yrittäjähenkisyys), kansalaisvalistus, solidaarisuus ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittuminen, esimerkiksi nuorten ottaminen täysimääräisesti mukaan sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan, on otettava lukuun, ja on suunniteltava tarvittavat tukitoimet ja lisättävä ne ohjelmaan.

3.7 Lisäksi nuorille suunnattuihin strategioihin olisi sisällytettävä ensisijaisena tavoitteena myös osallistava kasvu, ja sen toteuttamiseen tarvittavat keinot olisi täsmennettävä (kuten Youth in Action -ohjelman jatkaminen ja vahvistaminen).

3.8 Aloitteeseen olisi sisällytettävä selvemmin eräitä syrjimättömyyteen liittyviä näkökohtia. ETSK ehdottaa, että aloitteeseen lisättäisiin toimenpiteitä, joilla puututaan nuorten miesten ja naisten välistä palkkakuilua koskevaan ongelmaan. Olisi pohdittava myös eroja paikallisten asukkaiden ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden välillä sekä maahanmuuttajien vaikeutta saada tasa-arvoiset lähtöedellytykset ja hankkia samanvertainen pätevyys. Huomiota olisi kiinnitettävä myös muita heikommassa asemassa olevien nuorten osallistumiseen työmarkkinoille.

3.9 Aloitteessa ehdotettujen tavoitteiden toteutumista olisi seurattava ja täytäntöönpanon edistymistä mitattava selkeiden indikaattorien avulla, jotta jäsenvaltiot pystyvät tehostamaan toimiaan, ellei tavoitteisiin päästä määräajassa.

3.10 ETSK tarkastelee seuraavassa tekstijaksossa tiedonannossa määriteltyjä ensisijaisia toiminta-aloja ja esittää huomioita ja lisätietoja kaikista ehdotetuista avaintoimista.

4. Nykyaikaisten koulutusjärjestelmien kehittäminen keskeisten kompetenssien ja huippuosaamisen aikaansaamiseksi

4.1 Esitetään luonnos neuvoston suositukseksi koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä (2010)

4.1.1 Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen on hyvin tärkeä asia erityisesti tietyille jäsenvaltioille. Se on myös yksi Eurooppa 2020 -strategian keskeisistä tavoitteista ja suoraan kytköksissä eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa (ET 2020) määriteltyihin vertailuarvoihin. Aikana, jona talouskriisi on johtanut budjettileikkauksiin, ETSK korostaa, että on tärkeää ylläpitää ja kasvattaa mahdollisuuksien mukaan niitä kansallisen tason resursseja, jotka on tarkoitettu koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen.

4.2 Perustetaan luku- ja kirjoitustaidon korkean tason asiantuntijaryhmä (2010)

4.2.1 ETSK tukee menetelmiä, joilla on onnistuttu todistetusti parantamaan koululaisten ja opiskelijoiden taitoja ja kitkemään lukutaidottomuutta EU:sta. Lisäksi komitea painottaa niiden ohjelmien tärkeyttä, jotka edistävät sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevien nuorten ja maahanmuuttajanuorten osallisuutta. On tärkeää, että korkean tason asiantuntijaryhmässä tarjoutuu tilaisuuksia vuoropuheluun sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemiseen.

4.3 Lisätään ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta, tarjontaa ja laadukkuutta

4.3.1 ETSK painottaa Cedefopin näkemyksiin pohjautuen tarvetta tarkastella uudelleen eurooppalaisia koulutus- ja oppimisstrategioita, myös ammatillista koulutusta. Tavoitteeksi tulisi ottaa

—	koulutuksen kohdentaminen paremmin

—	osaamisen, taitojen ja kykyjen edistäminen ja arvostaminen monipuolisemmin

—	osaamiseen ja taitoihin liittyvän epäsuhdan vähentäminen

—	uusien oppimisympäristöjen tukeminen

—	koulutusjärjestelmien ja oppilaitosten avoimuuden lisääminen

—	yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen.

4.3.2 ETSK onkin tyytyväinen Bruggen julkilausumaan, jonka tavoitteena on tehostaa eurooppalaista yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla ja jossa määritellään yksitoista pitkän aikavälin strategista tavoitetta seuraavalle vuosikymmenelle (2011–2020). ETSK kannattaa ammatillisen koulutuksen laadun parantamista EU:n tasolla. Ammatillisen koulutuksen tulisi olla yksi ensimmäisistä uusista kohdealoista, joka hyötyy liikkuvuuden lisääntymisestä.

4.4 Esitetään harjoittelua varten ehdotus laadukkaasta toimintakehyksestä

4.4.1 ETSK kannattaa vahvasti toimenpiteitä, joilla poistetaan oikeudelliset ja hallinnolliset esteet nuorten liikkumiselta harjoittelua varten. Nuorten kanssa käydyssä järjestelmällisessä vuoropuhelussa on noussut esiin toinen keskeinen ongelma: harjoittelujaksojen laatu eri jäsenvaltioissa. Eurooppalaisen toimintakehyksen tulisikin käynnistää kansallinen keskustelu harjoittelusta, oppisopimuskoulutuksesta ja nuorille tarjottujen työsopimusten laadusta. Harjoittelun tulisi olla osa opinto-ohjelmaa, ja siihen tulisi sisältyä voimakas opetuksellinen näkökulma, jonka ansiosta nuori voi saada sen jälkeen pysyvän, laadukkaan ja syrjimättömän työn, josta maksetaan asianmukaista palkkaa.

4.4.2 Vaatimuksen harjoittelun laatua koskevasta kehyksestä tulisi kattaa kaikenlaiset oppimisjaksot aidossa työympäristössä, riippumatta siitä, sisältyvätkö ne virallisiin opetusohjelmiin vai toteutetaanko ne vapaaehtoisesti virallisten opetuspuitteiden ulkopuolella. Harjoittelun ei pitäisi korvata varsinaisia työpaikkoja, vaan sen olisi tarjottava harjoittelijoille taidot, joita sujuva siirtyminen työelämään edellyttää. Nuorten harjoittelijoiden olisi saatava taloudellinen korvaus todellisista työtehtävistä, ja heidän olisi kuuluttava sosiaaliturvan piiriin. Jotta harjoittelut olisivat tuloksellisia ja merkityksellisiä työmarkkinoilla, on tärkeää, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat niiden suunnitteluun, organisointiin, toteutukseen ja rahoitukseen.

4.4.3 Harjoittelujaksoista on tehtävä houkuttelevampia, ja harjoittelun tulisi heijastaa kaikkien asianosaisten kiinnostuksen kohteita. Jäsenvaltioiden pitää eri kannustein rohkaista työnantajia luomaan nuorille lisää harjoittelumahdollisuuksia ja niiden jatkeeksi enemmän ja parempia työpaikkoja heitä varten, ottaen huomioon eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten hyväksymän osallisuutta edistäviä työmarkkinoita koskevan puitesopimuksen.

4.5 Esitetään luonnos neuvoston suositukseksi epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen edistämisestä ja validoinnista (2011)

4.5.1 ETSK on pitkään pitänyt tätä asiaa erittäin tärkeänä ja kannattaa siksi lisätoimien toteuttamista tällä alalla. ETSK kannattaa ennen kaikkea epävirallisen oppimisen tulosten validoinnille annettavaa painoarvoa. Validointitavoista keskusteltaessa olisi pohdittava myös epävirallisen koulutuksen laatua ja laadun valvontaa ja seurantaa. Epävirallista oppimista edistävien toimenpiteiden olisi hyödytettävä kaikkia, eikä niitä siksi saisi rajata pelkästään muita heikommassa asemassa oleviin nuoriin (kuten tiedonannossa esitetään). Epävirallinen oppiminen, jota tarjoavat etenkin kansalaisjärjestöt vapaaehtoistoiminnan kautta, on nuorille tärkeä väylä opetella nykymaailmassa tarvittavia taitoja, erityisesti luovuutta, ryhmätyötä, ongelmanratkaisua, kielitaitoa, monikulttuurisia taitoja, empatiaa, aloitekykyä ja vastuuntuntoa.

4.5.2 Työnantajilla on keskeinen rooli arkioppimisen validoinnin hyväksymisessä laajemmin. Myös ammatillisten ja korkea-asteen oppilaitosten merkitys on ratkaisevan tärkeä.

4.5.3 Epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamisesta on jo olemassa kansallisella tasolla joitakin hyviä esimerkkejä, kuten Saksan Profilpass ja Tšekin ”Elämän avaimet” -hanke. Ne olisi otettava huomioon neuvoston suositusta laadittaessa. Komission olisi osaltaan edistettävä hyvien toimintatapojen kertymistä ja arviointia ja otettava huomioon vallitsevat suuret erot kehityksessä, perinteissä ja käytännön tilanteessa eri puolilla EU:ta.

5. Korkea-asteen koulutuksen houkuttelevuuden lisääminen osaamisyhteiskuntaa varten

5.1 Tuetaan korkea-asteen koulutuksen uudistamista ja nykyaikaistamista antamalla tiedonanto, jossa esitetään korkea-asteen koulutusta koskeva uusi laajennettu ohjelma (2011)

5.1.1 Korkea-asteen koulutuksen uudistuksen tulisi olla paljon suuremmassa roolissa pyrittäessä 2020-strategian tavoitteisiin, joiden mukaan EU:sta tulee johtava osaamis-, innovointi- ja kehittämisyhteiskunta. Korkea-asteen koulutusjärjestelmien nykyaikaistaminen, Euroopan korkeakoulutusalueen toteuttaminen ja Bolognan prosessin tavoitteiden saavuttaminen, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin nykyistä aktiivisempi osallistuminen, korkeakoulutuksen laadunvarmistusjärjestelmien tarkistaminen ja vahvistaminen sekä koulutuksen yhteiskunnallisen ulottuvuuden merkityksen tunnustaminen ovat tekijöitä, joiden pitäisi auttaa nuoria vastavalmistuneita pääsemään työmarkkinoille ja poistaa esteitä yhtäläisen koulutukseen osallistumisen tieltä. Niitä esiintyy vielä sosiaalisen epätasa-arvon, sukupuolen, kansalaisuuden ym. vuoksi.

5.2 Korkea-asteen koulutustulosten vertailu

5.2.1 Yhtenä tavoitteena on määritellä vertailuarvoja korkea-asteen koulutuksen tulosten ja saavutusten mittaamiseksi. ETSK korostaa tarvetta valita kriteerit huolellisesti läheisessä yhteistyössä koulutusalan asiantuntijoiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja yksityisen sektorin kanssa, sillä asia on hyvin arkaluonteinen. ETSK on myös huolissaan muilla aloilla käytettävien arviointi- tai luokitusmenetelmien mahdollisesta ekstrapoloinnista, ja epäilee, kuuluuko uuden moniulotteisen korkeakoulujen luokittelujärjestelmän tai -asteikon laatiminen EU:n toimivaltaan.

5.3 Tehdään ehdotus monivuotiseksi strategiseksi innovointiohjelmaksi (2011)

5.3.1 ETSK viittaa strategisen innovointiohjelman (2011) yhteydessä moniin tästä aiheesta viime vuosien aikana annettuihin lausuntoihin ja suosituksiin. (3)

6. Tuetaan nuorten oppimiseen ja työllistymiseen liittyvää kansainvälistä liikkuvuutta

6.1 Perustetaan erityinen Nuoret liikkeellä -verkkosivusto, jolla tarjotaan tietoa oppimiseen ja liikkuvuuteen liittyvistä mahdollisuuksista EU:ssa (2010)

6.1.1 ETSK ehdottaa, että uusi tietopaketti sisällytetään jo käytössä oleviin tietolähteisiin, kuten Ploteus-, Youth- ja muihin portaaleihin, sillä uusien tietojen lisääminen olemassa oleville verkkosivuille voi toimia paremmin: nuoret löytävät tiedot näin helpommin. Olisi myös luotava yhteinen tietokanta, jossa ilmoitetaan harjoittelu- ja vapaaehtoistyöpaikoista, ja liitettävä se kyseisille verkkosivuille.

6.2 Esitetään luonnos nuorten oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta annettavaksi neuvoston suositukseksi (2010)

6.2.1 ETSK kannattaa oppimiseen liittyvän liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävien erityistoimien tehostamista ja vihreän kirjan ”Edistetään nuorten oppimiseen liittyvää liikkuvuutta” pohjalta järjestetyn julkisen kuulemismenettelyn tuottamien päätelmien noudattamista. Komitea oli aktiivisesti mukana tässä asiassa vuonna 2009 ja esitti useita hyödyllisiä suosituksia. (4) Olisi tarjottava tukitoimia liikkuvuutta ennen, sen aikana ja sen jälkeen.

6.3 Laaditaan Nuoret liikkeellä -kortti

6.3.1 Aloitteessa ei tehdä riittävästi selväksi, onko tavoitteena perustaa uusi korttityyppi vai antaa uutta pontta käytössä olevalle eurooppalaiselle Euro26-nuorisokortille. Mahdollisen uuden kortin lisäarvo on osoitettava selkeästi, ja sitä on verrattava käytössä oleviin kortteihin.

6.4 Julkaistaan ohjeet ulkomailla opiskelevien opiskelijoiden oikeuksia koskevien Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten pohjalta (2010)

6.4.1 ETSK pitää tätä myönteisenä toimenpiteenä ja katsoo, että päätökset olisi julkaistava joustavassa, helppokäyttöisessä ja ymmärrettävässä muodossa. Ohjeiden olisi oltava helppokäyttöisiä myös toisen asteen opiskelijoiden mielestä.

6.5 Tehdään ehdotus eurooppalaisesta osaamispassista (2011)

6.5.1 ETSK kannattaa eurooppalaisen osaamispassin luomista. Käytössä olevat passit (europassi ja nuorisopassi) olisi komitean mielestä yhdistettävä yhdeksi välineeksi, joka kattaisi yhdellä kertaa perinteisen ansioluettelon sekä tiedot virallisesta koulutuksesta (europassi) ja epävirallisesta oppimisesta ja arkioppimisesta. Nuoret eivät ole tyytyväisiä siihen, että välineitä on niin monta ja ne muuttuvat jatkuvasti, eikä niistä siten viime kädessä ole kovastikaan hyötyä. Eurooppalaisen osaamispassin suosio riippuu muun muassa siitä, miten työnantajat suhtautuvat siihen ja miten nuoret ryhtyvät sitä käyttämään. Nuorten olisi edelleen saatava tarvittavaa neuvontaa ja tukea sen käytössä.

6.6 Toteutetaan aloite ”Eka Eures-työpaikka”

6.6.1 ETSK pitää tervetulleena kaikkea tukea, joka voi parantaa nuorten työllisyysnäkymiä. ETSK uskoo, että niin Eures- kuin muidenkin portaalien kehittäminen ja palvelun laadun parantaminen voivat auttaa tässä.

6.7 Perustetaan vuonna 2010 ”eurooppalainen avointen työpaikkojen seurantamekanismi”

6.7.1 ETSK kannattaa säännöllisesti tiedoiltaan päivitettävää avointen työpaikkojen eurooppalaista seurantamekanismia, sillä se tarjoaa arvokkaan ja ajantasaisen tilannekatsauksen Euroopan työmarkkinoista.

6.8 Seurataan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan EU:n lainsäädännön soveltamista

6.8.1 ETSK on periaatteessa samaa mieltä siitä, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan EU:n lainsäädännön soveltaminen hyödyttää nuoria ja että sitä tulisi seurata tarkemmin (näin on tehty jo jonkin aikaa). Komissio ei kuitenkaan ilmoita selkeästi, miten lainsäädännön seuranta ja liikkuviin nuoriin kohdistuvien aloitteiden toteuttaminen organisoidaan käytännössä.

7. Kehys nuorten työllistymiselle

7.1 Määritellään vaikuttavimmat nuorten työllisyyden tukitoimet

7.1.1 Nuorisotyöttömyys, joka oli hälyttävällä tasolla jo ennen kriisiä, on nyt noussut yhdeksi Euroopan työmarkkinoiden suurimmista huolenaiheista. Kuten aloitteessa todetaan, ”nuorisotyöttömyys on aivan liian korkea, melkein 21 prosenttia. Jotta 20–64-vuotiaita koskeva 75 prosentin työllisyystavoite voitaisiin saavuttaa, nuorten siirtymistä työmarkkinoille on helpotettava radikaalein parannuksin.” (5) Sellaisten toimenpiteiden merkitystä ei voi aliarvioida, jotka auttavat takaamaan nuorille alusta pitäen laadukasta ja pysyvää työtä, josta maksetaan asianmukaista palkkaa. ETSK kannattaa ehdotuksia ja kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioilta vahvaa sitoutumista – yhdessä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa – siihen, että nuorille luodaan työpaikkoja. ETSK yhtyy tekstissä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan ”palkkajärjestelyt ja palkan ulkopuoliset työvoimakustannukset voivat toimia kannustimena tulokkaiden palkkaamiselle, mutta ne eivät saisi lisätä epävarmuutta. Työehtoneuvotteluilla voi myös olla myönteinen vaikutus eriytetyistä alkupalkoista sovittaessa”, kunhan noudatetaan periaatetta: sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä.

7.1.2 Nuorten tilanteen korjaaminen nykyisillä työmarkkinoilla on keskeisen tärkeää Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi. Onnistuminen edellyttää viime kädessä sen varmistamista, että tämän päivän nuorten sukupolvien kykyjä ei hukata, vaan hyödynnetään nykyistä paremmin.

7.1.3 ETSK tukee pyrkimyksiä määritellä tehokkaimpia nuorten työllisyyden tukitoimia, joihin kuuluvat muun muassa koulutusohjelmat, sosiaaliturvaan liittyvät toimet ja etuudet yhdistettynä aktivointitoimenpiteisiin, työllistämistuet ja soveltuvat palkka- ja sosiaaliturvajärjestelyt. Komissio painottaa perustellusti myös uraohjauksen merkitystä. Kun nuoret tekevät päätöstä tulevasta urastaan, heidän olisi saatava tarpeellista tietoa eri koulutusvaihtoehdoista, pystyttävä muodostamaan selkeä käsitys tarvittavista taidoista ja kyvyistä ja saatava tietoa työmarkkinoiden tulevasta kehityksestä, jotta he voisivat suunnitella tulevaisuutensa sen mukaan. Tämä pätee erityisesti silloin, kun nuori valmistautuu siirtymään työmarkkinoille tai etsii ensimmäistä työpaikkaa.

7.2 Perustetaan mekanismi, jolla seurataan järjestelmällisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tilannetta

7.2.1 Yksi tämänhetkisen kriisin seurauksista on myös se, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä kasvaa. Tähän mennessä on kuitenkin ollut vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, kuinka vakavasta ilmiöstä on kyse EU:n tasolla ja miten se vaikuttaa nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. ETSK kannattaakin ehdotusta perustaa järjestelmällinen seurantamekanismi tälle alalle.

7.3 Perustetaan Progress-ohjelman tuella uusi keskinäisen oppimisen ohjelma Euroopan julkisille työvoimapalveluille (2010)

7.3.1 ETSK kannattaa tätä toimintaa ja suosittelee, että sen avulla ennen kaikkea yhtenäistetään toimintoja ja rahoitusta sekä vaihdetaan kokemuksia. Tehokas ja toimiva julkinen työvoimapalvelu on ratkaisevan tärkeä. Eräissä jäsenvaltioissa näistä palveluista vastaavat kuitenkin yksityiset toimistot, joista osaa ei säännellä eikä valvota riittävällä tavalla. On ehdottoman tärkeää, että tarjolla on pysyvää, laadukasta työtä ja että työmarkkina- ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat. Tällä niin kuin muillakin aloilla työmarkkinaosapuolten osallistuminen on ratkaisevan tärkeää.

7.4 Lujitetaan kahdenvälistä ja alueellista vuoropuhelua nuorten työllistyvyydestä EU:n strategisten kumppanien kanssa

7.4.1 ETSK kannattaa kahdenvälisen ja monenvälisen yhteistyön tiivistämistä eri organisaatioiden, kuten OECD:n, ja Välimeren unionin, itäisen kumppanuuden ja Länsi-Balkanin maiden kanssa sekä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välisten suhteiden puitteissa sekä kaikkien niiden muiden maailman osa-alueiden kanssa, jotka tulevat yhteistyökumppaneina kyseeseen. Tämä pätee erityisesti kysymyksiin, jotka liittyvät maahanmuuttajataustaisiin nuoriin.

7.5 Kannustetaan nuoria yrittäjiä hyödyntämään eurooppalaista Progress-mikrorahoitusjärjestelyä

7.5.1 ETSK pitää mikrorahoitusjärjestelyä tervetulleena uutena tapana suosia yrittäjyyttä ja luoda uusia työpaikkoja mikroyrityksiin. (6) ETSK katsoo, että välineen laajentamista olisi kuitenkin harkittava EU:n uuden, vuoden 2013 jälkeen sovellettavan rahoituskehyksen yhteydessä, jos sen toimivuudesta saadaan todisteita, vaikkei tätä ole suunniteltu.

7.5.2 Nuorten kanssa parhaillaan käytävästä järjestelmällisestä vuoropuhelusta on selvinnyt, että nuoret, jotka päättävät perustaa oman yrityksen, tarvitsevat erityistä tukea kahdella alalla, jotka on otettava huomioon: i) tarvittava alkupääoma ja ii) valmennus, tuki ja apu käytännön asioissa.

7.6 Ehdotetaan, että nuorilla on paikka työelämässä, jatkokoulutuksessa tai aktivointitoimenpiteiden piirissä neljän kuukauden kuluessa koulun päättämisestä, ja varmistetaan tämä ”nuorisotakuuna”

7.6.1 ETSK pitää tervetulleena sellaisen välineen kehittelyä kansallisella tasolla, joka auttaisi nuoria ylittämään koulutuksesta työmarkkinoille siirtymiseen liittyvät esteet. Määrättyjen jäsenvaltioiden myönteisiä kokemuksia olisi levitettävä esimerkkeinä. Ehdotettu ”nuorisotakuu” voisi pitkällä aikavälillä edistää ratkaisevasti Euroopan sosiaalista mallia ja Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamista.

7.7 Tarjotaan oikeuksia etuuksiin ja kohdennettuja aktivointitoimenpiteitä tasapainoisesti molempia osapuolia velvoittaen

7.7.1 ETSK kannattaa molempia osapuolia velvoittavia toimenpiteitä, kuten syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin kohdistettavia aktivointitoimia sekä sosiaaliturvajärjestelmän nykyaikaistamista ym. Komitea kannattaa myös hyvinvointijärjestelmien aktivointi- ja motivointitoimintojen tehostamista, jotta nuoret eivät olisi liian pitkään riippuvaisia sosiaalietuuksista.

7.8 Otetaan segmentoiduilla työmarkkinoilla käyttöön vakinainen ”yksi sopimus”, jossa määrätään riittävän pitkästä koeajasta sekä asteittain kasvavista oikeuksista suojaan

7.8.1 Vakinaisen yhden sopimuksen käsite voisi olla yksi toimenpide, joka auttaisi vähentämään epätasa-arvoa työmarkkinoille tulevien ja niiden ulkopuolelle jäävien välillä. ETSK on tietoinen jäsenvaltioiden välisistä merkittävistä eroista, jotka liittyvät nuorten pääsyyn työmarkkinoille. Toiset järjestelmät ovat liian jäykkiä eivätkä nuoret siksi ylipäätään saa työtä, toisissa taas on tarjolla lyhytkestoisia sopimuksia, jotka ovat liian joustavia eivätkä tarjoa täyttä oikeutta sosiaalietuuksiin. ETSK korostaa, että toteutettavien toimenpiteiden tavoitteena on oltava sellaisten pysyvien työsopimusten turvaaminen nuorille, joihin ei liity minkäänlaista ikään, sukupuoleen tai mihinkään muunlaiseen syyhyn perustuvaa syrjintää.

8. EU:n rahoitusohjelmien tarjoamat mahdollisuudet käyttöön

8.1 Esitellään paremmin ESR:n nuorille tarjoamaa apua ja hyödynnetään sitä täysimittaisesti

8.1.1 ETSK yhtyy tiedonannossa esitettyyn ajatukseen Euroopan sosiaalirahaston hyödyntämisen tärkeydestä. Neuvotellessaan jäsenvaltioiden kanssa uuden rahoituskehyksen mukaisesta määrärahojen jaosta komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko ESR:n aloitteille ja erityisesti nuoriin liittyviin aloitteisiin varattu riittävästi varoja. Mahdollisuutta vahvistaa muiden ohjelmien käsittämää nuoriin liittyvää ulottuvuutta olisi tutkittava.

8.2 Varmistetaan, että rahaston tuesta on heti hyötyä nuorille ja että tuki käytetään nopeasti Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseen

8.2.1 ETSK katsoo, että ESR:n tarjoamia mahdollisuuksia olisi pyrittävä hyödyntämään kattavammin, mutta muidenkin rahastojen olisi sisällytettävä edellä mainitut päämäärät horisontaalisiksi ensisijaistavoitteiksi.

8.3 Toteutetaan kaikkien oppimiseen liittyvää liikkuvuutta ja koulutusta edistävien EU-ohjelmien tarkastelu

8.3.1 ETSK kannattaa ehdotusta järjestää julkisia kuulemismenettelyjä, joiden avulla seurataan liikkuvuuden vaikutusta oppimiseen. Komitea kiinnittää jatkossakin huomiota tämän alan toimintaan, myös uuden rahoituskehyksen valossa.

8.3.2 Komission tiedonannossa ei mainita sitä, että oppimiseen liittyvillä EU:n ohjelmilla on merkitystä myös aktiivisen kansalaisuuden tukemisen ja nuorten osallistamisen kannalta. On selvää, että laadukas koulutus ja vahvat työmarkkinat edistävät kasvua Euroopassa, mutta niiden lisäksi tarvitaan myös nuorten yhteiskunnallista toimintaa edistäviä välineitä, jotta nämä kokisivat itsensä osallisiksi ja ottaisivat vastuuta heille merkittävästä julkisesta toiminnasta. Nuorisotyöntekijöillä ja nuoriso-organisaatioilla voi olla tässä yhteydessä huomattavasti olennaisempi rooli. Mahdollisuuksia vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan olisi lisättävä.

8.3.3 ETSK katsoo, että kriisintorjuntatoimenpiteet eivät saisi johtaa siihen, että epävirallisen oppimisen tukeminen jää vähemmälle huomiolle, sillä sen merkitys kasvaa kasvamistaan ja siitä on jo tullut ratkaiseva tekijä nuorten tulevaisuuden ja kehittymisen kannalta.

8.4 Selvitetään mahdollisuudet perustaa EU-tason opintolainajärjestely helpottamaan opiskelijoiden rajatylittävää liikkuvuutta

8.4.1 ETSK aikoo tutkia tarkasti tämän toimenpiteen mahdollista arvoa olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja välineisiin verrattuna. Liikkuvuutta edistävien ohjelmien arviointikertomuksista käy ilmi, että rahoitus on tärkein opiskelijoiden liikkuvuuden yleistymistä haittaava este. Apurahojen saatavuus ja asianmukainen koko tulisikin asettaa etusijalle, kun ajatellaan asetetun liikkuvuustavoitteen – 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä – saavuttamista. Lainojen myöntämismenettely on suunniteltava huolellisesti, ja nuorille on tiedotettava siitä, sillä on tärkeää estää nuoria kaikin tavoin joutumasta lainakierteeseen.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 477 lopullinen.

(2) Käsitteen laajimmassa mahdollisessa tarkoituksessa se merkitsee kaikenlaista toisen työllistämistä ja kaikilla aloilla: julkisella, yksityisellä tai kansalaisjärjestösektorilla.

(3) Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa”, EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80, ja ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia)”, EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17.

(4) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Edistetään nuorten oppimiseen liittyvää liikkuvuutta”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 81.

(5) Eurostatin tammikuussa 2011 julkaiseman raportin mukaan oli kokonaistyöttömyysaste 27 jäsenvaltion EU:ssa 9,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyys (käsittää alle 25-vuotiaat) oli 21 prosenttia. Korkein nuorisotyöttömyys oli Espanjassa (43,6 prosenttia), Slovakiassa (36,6 prosenttia) ja Liettuassa (35,2 prosenttia).

(6) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia)”, EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17–26.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/63

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?”

KOM(2010) 672 lopullinen

2011/C 132/11

Esittelijä: Franco CHIRIACO

Komissio päätti 18. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?

KOM(2010) 672 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 197 ääntä puolesta ja 26 vastaan 17:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission asiakirjaan ja siinä esitettyihin ehdotuksiin ja toteaa, että monet komitean aiemmissa lausunnoissa esitetyt huomiot on otettu tiedonannossa huomioon. ETSK kehottaa komissiota selventämään vuoden 2013 jälkeisen YMP:n tavoitteiden, välineiden ja rahoitusvarojen keskinäisiä suhteita. YMP:n uudistus on toteutettava tavalla, joka takaa maatalouden kannattavuuden ja viljelijöiden kohtuullisen toimentulon koko EU:ssa.

1.2 Yhteisen maatalouspolitiikan ensisijaisena tehtävänä on antaa arvoa viljelijöiden roolille päivittäiselintarvikkeiden ja yhä useammin myös ympäristöystävällisen ja kestävän energian tuottajina. Toisaalta maa- ja metsätaloudelta tarvitaan yhä merkittävämpää panosta luonnonvarojen kestävään hallinnointiin, jotta voidaan vastata konkreettisesti suuriin kysymyksiin, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan, vesikriiseihin, luonnon ja sen monimuotoisuuden (1) suojeluun sekä alueiden kehittämiseen.

1.3 ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan historiallisesta viitetasosta tuen määritysperusteena luovuttaisiin. Se korostaa, että suorilla tuilla on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä tärkeä merkitys eurooppalaisen maatalousmallin säilymiselle. Ne ovat olennainen vastine yhteiskunnan toivomille korkeille standardeille EU:ssa ja palkkio maatalouden tuottamista palveluista, joista ei saa markkinoilla korvausta. Lisäksi suorien tukien tehtävänä on edelleen suojata viljelijöitä riskeiltä ja turvata toimeentulo yhä epävakaammilla markkinoilla. Komitean mielestä yhteiseksi hyväksi tuotettavat hyödykkeet ja palvelut liittyvät kestävään kehitykseen, ympäristönsuojeluun, maaseudun elävöittämiseen, köyhyyden vähentämiseen, elintarviketurvallisuuteen, työllisyyden turvaamiseen ja kuluttajien suojeluun.

1.4 Lisäksi ETSK katsoo, etteivät toteutettavat tarkistukset saa missään tapauksessa mullistaa YMP:n tavoitteita ja toimintamekanismeja, joiden avulla tuetaan maatalous-, elintarvike- ja ympäristöalan toimijoita pitkän ja keskipitkän aikavälin suunnittelussa. ETSK katsoo, että tähän liittyen tarvitaan riittävän pitkä siirtymäkausi, joka mukautetaan vuonna 2020 päättyvän uuden rahoituskauden pituuteen ja jonka aikana erityisesti nykyisin edellytyksin investointeja tehneet viljelijät voivat sopeutua siihen, ettei historiallista viitetasoa enää käytetä tilatuen määritysperusteena. Uusien jäsenvaltioiden osalta komitea muistuttaa, että yksinkertaistetusta yhtenäisestä pinta-alatukijärjestelmästä luopumisen siirtymäaika päättyy vuonna 2013. Lisäksi ETSK kehottaa vahvistamaan erityistuen jakamista varten 68 artiklan (2) tyyppisen kansallisen ja alueellisen joustovälineen ja sovittamaan sen saumattomasti yhteen toisen pilarin toimenpiteiden, vihanneksia ja hedelmiä koskevan markkinajärjestelyn sekä myynninedistämisrahastojen kanssa.

1.5 ETSK kannattaa tavoitetta jakaa YMP-tukea vain aktiiviviljelijöille eurooppalaisen maatalousmallin edistämiseksi sekä ensimmäisen että toisen pilarin toimien avulla. Kaikkien ensimmäisen ja toisen pilarin tukien tavoitteena on oltava taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöongelmien ratkaiseminen. ETSK kehottaakin komissiota esittämään aktiiviviljelijän määritelmän, jota sovelletaan koko unionin alueella. ETSK ehdottaa, että aktiiviviljelijän määritelmässä otettaisiin huomioon maataloustuotteiden tuottamisen ja markkinoille saattamisen – myös suoraan paikallisille markkinoille myymisen – sekä yleishyödyllisten julkisten hyödykkeiden ja palvelujen tuottamisen vaatimukset.

1.6 ETSK edellyttää, että Eurooppa-neuvoston poliittisen päätöksen taata maatalouden toimintaedellytykset koko EU:n alueella on edelleen oltava YMP:n uudistuksen selkeänä tavoitteena. ETSK katsoo, ettei toisen pilarin tukea viljelijöille, jotka toimivat luonnonhaitta-alueilla ja ilmaston takia epäsuotuisilla alueilla, pidä poistaa. Epäsuotuisten alueiden viljelijöiden saama pinta-alaperusteinen lisätuki voi ehkäistä maataloustuotannosta luopumista EU:n alueella ja edistää siten ruokaturvan tavoitteen saavuttamista. ETSK kehottaa komissiota julkaisemaan mahdollisimman pian ehdotuksensa muiden epäsuotuisten alueiden (välimuotoalueiden) määritysperusteiden tarkistamisesta, jotta kaikkia sidosryhmiä voidaan kuulla asianmukaisesti.

1.7 ETSK kannattaa tukien enimmäismäärän (capping) käyttöönottoa. Enimmäismäärissä tulee ottaa huomioon kunkin maan tai alueen maatalouden rakenne. ETSK ehdottaa, että enimmäismääriä sovellettaessa kiinnekohdaksi otettaisiin tilalla tehtävän palkkatyön ja muun kuin palkallisen työn määrä ottaen huomioon myös viljelijän työpanos. Näin taattaisiin yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiseen suunnattujen varojen käytön sosiaalinen oikeutus. Lisäksi ETSK katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota maataloustuottajien osuuskunnista ja yhteenliittymistä muodostuvien tilojen erityispiirteisiin. Tällaisissa tapauksissa tuki tulee suhteuttaa siihen, että osakkaita on useita.

1.8 Uuden YMP:n yhdeksi painopisteeksi tulee ottaa EU:n maatalous- ja elintarvikesektorin kilpailu- ja innovaatiokyvyn varmistaminen sekä maatalousalan sosioekonomisten olojen, työllisyyden ja työturvallisuuden parantaminen. Tuen saannin edellytykseksi tulee siis asettaa kaikkien sosiaalimääräysten ja etenkin työlainsäädännön ja -sopimusten tinkimätön noudattaminen.

1.9 Komission tulee selventää, miten ympäristömyönteisyyttä (”viherryttäminen”, greening) on tarkoitus toteuttaa suorien tukien yhteydessä. Sen tulee esittää lopullinen arvio tällaisen ehdotuksen vaikutuksista toisen pilarin nykyisiin ympäristöohjelmiin. ETSK kehottaa komissiota ottamaan huomioon mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamismuodot. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla, että suorien tukien ”viherryttävän” osan maksun pakolliseksi ehdoksi asetettaisiin osallistuminen tiettyihin maatalouden ympäristötoimenpiteisiin, jotka voisivat vaikuttaa tosiasiallisesti maa-alaan edellyttäen, että taloudelliset kannustimet kattavat kustannukset kokonaan ja että byrokraattiset prosessit ovat minimaalisia. Komission olisi tätä varten listattava kyseeseen tulevat toimenpiteet, joista viljelijät voisivat valita omaan tilanteeseensa sopivimmat vaihtoehdot. Tällaisten toimien toteuttaminen olisi koordinoitava aluetasolla niin, että ne kohentavat tulotasoa.

1.10 ETSK katsoo, ettei vuoden 2013 jälkeistä YMP:n uudistusta voida toteuttaa tehokkaasti ilman selkeitä tietoja EU:n talousarvion kokoa ja koostumusta koskevista päätöksistä. ETSK:n mielestä olisi kuitenkin saatava takeet siitä, että EU:n talousarviossa varataan YMP:lle vähintään sama osuus kuin tähänkin mennessä.

1.11 ETSK toteaa, että EU:n maatalousmarkkinoiden avautumisen jatkuminen aiheuttaa yhä kovempia kilpailupaineita ja kansainvälisten markkinoiden epävakaisuus vaikuttaa tuottajahintoihin entistä voimakkaammin. Komitea on huolissaan siitä, että olemassa olevien välineiden avulla ei pystytä takaamaan markkinoiden riittävää vakautta. Tämä on otettava tulevassa uudistuksessa huomioon suunnattaessa suoria tukia uudelleen ja muutettaessa markkinoiden vakauttamiseen tähtääviä välineitä.

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1 Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteet

2.1.1 Euroopan komission mukaan vuoden 2013 jälkeisellä YMP:llä tulee olla seuraavat tavoitteet (3):

—	taloudellisesti kannattava elintarviketuotanto

—	luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet

—	alueellisen tasapainon ja maaseutualueiden monimuotoisuuden säilyttäminen.

2.2 Tulevan YMP:n välineet

2.2.1 Komissio toteaa, että tuotannosta irrotetut suorat tuet säilyvät eurooppalaisen maataloustuotannon tärkeimpänä tukimuotona (tuotannosta irrotettu suora perustuki, joka on samansuuruinen kaikille tietyn alueen tai jäsenvaltion maataloustuottajille). Tuen tehostamiseksi ja tasapuolistamiseksi suunnitelmissa tulee siirtyä historiallisiin tukitasoihin perustuvista tuista kiinteään ja yhtenäiseen pinta-alatukeen (perustuki). Viljelijöiden toimintaan vaikuttavat taloudelliset ja luonnonolosuhteet ovat kuitenkin erilaiset EU:n eri alueilla, mikä edellyttää oikeudenmukaista suorien tukien jakoa. Tuki perustuisi siirtokelpoisiin oikeuksiin, jotka aktivoitaisiin yhdistämällä ne maatalousmaahan ja jotka edellyttäisivät täydentävien ehtojen täyttämistä. Tarkoituksena on yksinkertaistaa täydentäviä ehtoja ja sisällyttää niihin vesialan puitedirektiivin tavoitteet. Lisäksi ehdotetaan, että harkittaisiin tilakohtaisen enimmäismäärän asettamista tuille. Sen vaikutuksia voitaisiin lieventää ottamalla huomioon tilalla työskentelevien määrä.

2.2.2 Komission mukaan vuoden 2013 jälkeiseen YMP:hen sisältyisi kaksi muuta suoran tuen lajia, joiden on tarkoitus kannustaa lisäämään maatalouden ympäristöystävällisyyttä (suorien tukien ”viherryttävä” osa): 1) koko EU:ssa sovellettava hehtaariperusteinen tuki, jota maksetaan vastineena viljelijöiden toteuttamista maatalouden ympäristötoimista, jotka menevät perusluonteisia täydentäviä ehtoja pidemmälle (esim. pysyvä laidun, viljelykierto ja ekologinen kesanto), ja 2) YMP:n toisesta pilarista myönnettävän tuen täydennykseksi pinta-alaperusteinen lisätuki viljelijöille, jotka toimivat epäsuotuilla alueilla ja/tai alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia erityisiä rajoitteita.

2.2.3 Tuotannosta irrottamisesta on tiedossa muutamia poikkeuksia. Tietyille alueille ja tietyille tuotannonaloille voidaan vastaisuudessakin myöntää tuotantoon sidottua tukea selkeästi määritellyissä määrällisissä rajoissa. Pienviljelijöille tarjotaan erityinen yksinkertaistettu tukijärjestelmä maaseudun työpaikkakadon välttämiseksi. Tuet ehdotetaan kohdennettavan kokonaan aktiiviviljelijöille. Näin vastattaisiin arvosteluun, jota Euroopan tilintarkastustuomioistuin on esittänyt suorien tukien järjestelmän toiminnasta.

2.2.4 Komissio katsoo, että eräät markkinatoimenpiteet pitää säilyttää. Niitä on voitava käyttää kriisitilanteiden purkamiseksi. Erityisesti ehdotetaan interventiojakson pidentämistä, suojelulausekkeen ja yksityisen varastoinnin soveltamista muihin tuotteisiin sekä tarkistusten parantamista. Tätä taustaa vasten komissio ilmoittaa aikovansa esittää ehdotuksia maitomarkkinoiden vakauttamiseksi ja korostaa tarvetta pohtia sokerialan tulevaisuutta. Vuoden 2013 jälkeiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyvät myös elintarvikeketjun toimivuutta koskevien erityistoimenpiteiden hyväksyminen ja viljelijöiden neuvotteluvoiman parantaminen.

2.2.5 YMP:n kokonaisrakenne tukeutuu komission mukaan vastaisuudessakin kahteen pilariin. Maaseudun kehittämiseen ohjattava tuki olisi kohdennettava yhä tehokkaammin kilpailukyvyn, innovoinnin, ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristönsuojelun edistämiseen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Tätä ajatellen tavoitteena on liittää toiseen pilariin riskinhallintatyökaluja, joiden avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa tuotannon vakauden ja maataloustuottajien tulot.

3. Yleistä

3.1 ETSK panee merkille, että komissio on sisällyttänyt tiedonantoon seuraavat komitean aiemmissa lausunnoissaan (4) esittämät huomiot:

—	Resurssit olisi jaettava oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken.

—	Historiallisesta viitetasosta tilatukioikeuksien arvon määritysperusteena on luovuttava.

—

Tilatukeen olisi sisällytettävä ympäristömyönteisyyteen liittyvä osa etenkin ilmastonmuutoksen, uusiutuvien energialähteiden, vesivarojen hallinnoinnin ja biologisen monimuotoisuuden kaltaisiin uusiin haasteisiin vastaamiseksi (5), myönnettävän tuen kytkemiseksi yhä tiiviimmin viljelijän yhteiskunnalle tuottamiin hyödykkeisiin ja palveluihin, joista tämä ei yleensä saa korvausta markkinoilta, sekä korvauksen maksamiseksi viljelijöille, joiden kustannukset ovat korkeammat, koska he työskentelevät ilmasto- ja luonnonoloiltaan epäsuotuisilla alueilla.

—	Suoraa tukea olisi maksettava vain aktiiviviljelijöille, ja tuen maksamisessa olisi otettava huomioon kullakin tilalla olemassa olevat ja luodut työpaikat sekä erityisesti palkkatyön ja muun kuin palkallisen työn määrä maa- ja metsätalouden urakkasopimukset mukaan luettuna.

3.2 Asiakokonaisuuteen NAT/449 kuuluvassa lausunnossaan ”Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen vuonna 2013” komitea kehotti ”komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia aluksi määrittelemään yksiselitteisesti YMP:n tavoitteen ja sen jälkeen esittämään sitä varten tarvittavat välineet sekä tarvittavan rahoituksen”. ETSK panee merkille, ettei komissio noudata tiedonannossaan samaa logiikkaa. ETSK kehottaakin komissiota selventämään vuoden 2013 jälkeisen YMP:n tavoitteiden, välineiden ja rahoitusvarojen keskinäisiä suhteita.

3.3 Tavoitteet

3.3.1 Asiakokonaisuuteen NAT/449 kuuluvassa lausunnossaan ETSK muistuttaa, että ”vuoden 2013 jälkeisen YMP:n ohjenuorana – – [olisi oltava] eurooppalainen maatalousmalli, jonka on perustuttava elintarvikeomavaraisuuden, kestävyyden sekä maataloustuottajien ja kuluttajien todellisten tarpeiden periaatteisiin”. ETSK esittää seuraavassa päätavoitteet, joihin YMP:n pitäisi pohjautua:

—	elintarvikehuollon määrällinen ja laadullinen turvaaminen EU:n ja maailman laajuisesti (6)

—	markkinoiden vakauttaminen (7) ja erityisesti maataloustuotteiden hintavaihteluiden rajoittaminen

—	eurooppalaisten viljelijöiden tulotason tukeminen; se on viljelijöillä alempi kuin muiden taloudenalojen toimijoilla Euroopassa (8)

—	sellaisiin kaupan sääntöihin perustuvan järjestelmän luominen, jotka mahdollistavat eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämisen ja joiden avulla voidaan välttää kilpailun vääristyminen

—	sen mahdollistaminen, että viljelijät voivat parantaa markkinavoimaansa kaupallisiin toimijoihin ja erityisesti suuriin myymäläketjuihin nähden (9)

—	luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen sekä luonnonympäristöjen ja biologisen monimuotoisuuden vaaliminen: maa- ja metsätaloudella on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa (10)

—	paikallisten laatutuotteiden tuotannon ja markkinoille saattamisen edistäminen maaseutualueilla tukemalla vaihtoehtoisia jakelutapoja (11)

—	sellaisten oikeudellisten edellytysten luominen, että viljelijät voivat hallita lyhyitä ja avoimia tuotantoketjuja

—

Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen koulutuksen ja innovoinnin edistäminen (älykäs kasvu), uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen (kestävä kasvu) ja maaseutualueiden työllistämispotentiaalin vahvistaminen (osallistava kasvu) varmistaen, että EU:n ja sen ulkopuolisen kausityövoiman työllistämisessä, työsopimuksissa ja työsuhteissa noudatetaan hyviä käytänteitä.

3.3.2 Ruokaturvan varmistaminen kohtuuhintaan on edelleen EU:n maatalouden keskeisiä tavoitteita, kun väestöpaine ja kulutus kasvavat maailmanlaajuisesti ja näihin haasteisiin olisi löydettävä poliittiset ja strategiset vastaukset, joiden avulla voidaan edistää maailmanlaajuista kehitystä ja ruokaturvaa.

3.3.3 ETSK katsoo eurooppalaisten viljelijöiden odottavan oikeutetusti, että he ”saavat asianmukaiset tulot tuotteidensa myynnistä markkinoilla ja korvauksena eurooppalaisen maatalousmallin yhteydessä suorittamistaan yhteiskunnallisista palveluista” (12). YMP ei siis voi rajoittua pelkkään varojen jakamiseen. ETSK kehottaakin komissiota selventämään, miten uuden YMP:n avulla on tarkoitus puuttua markkinoiden vakauden ongelmaan, ja ehdottamaan ratkaisuja erityisesti hintoja ja maatalouden tuloja koskevaan ongelmaan.

3.3.4 EU:n maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikkojen tavoitteena tulee olla innovointi ja kilpailukyky. ETSK:n mielestä tulee vahvistaa maaseudun kehittämisen ja EU:n metsäpolitiikkojen osuutta seuraavien tavoitteiden edistämisessä: biologisen monimuotoisuuden suojelu, hiilidioksidin talteenotto, energiantuotanto ja -säästö, koulutus ja elintarvikkeiden tunnetuksi tekeminen sekä tasapainoinen aluekehitys. Maaseudun kehittäminen voi tarjota tilaisuuksia uuteen yritystoimintaan ja maaseutualueiden työpaikkojen lisäämiseen, sillä se monipuolistaa maatalouden ansaintamahdollisuuksia. Lisäksi on syytä muistaa, että elintarvikkeiden jalostus on maaseutualueiden tärkeimpiä elinkeinoja. Maaseudun kehittämisessä olisikin kiinnitettävä riittävästi huomiota t&k-, koulutus-, innovointi- ja vienninedistämistoimia toteuttavien ja yritysten välisiin yhteistyöhankkeisiin (esim. yhteisyrityksiin) osallistuvien, maaseudulla toimivien ja mainituilla aloilla maanviljelijöiden kanssa yhteistyötä tekevien elintarvikealan yritysten tukemiseen, jotta ne voivat parantaa kilpailukykyään markkinoilla.

3.3.5 ETSK palauttaa mieliin, että maatalousmarkkinoiden hintavaihtelut, jotka tosin ovat maatalouteen luontaisesti kuuluva ongelma, ovat kärjistyneet erityisesti viimeksi kuluneina vuosina mm. äärisääilmiöiden, energian hintojen, keinottelun ja väestönkasvusta johtuvan kysynnän lisääntymisen takia. ETSK muistuttaa, että maataloustuotteiden hinnat nousivat huomattavasti vuosina 2006–2008 ja laskivat sitten jyrkästi, mutta ovat jälleen nousseet viime kuukausina. ETSK katsoo, että tällaisista maataloustuotteiden hintojen voimakkaista heilahteluista aiheutuu kielteisiä seurauksia sekä tuottajille että kuluttajille. Lisäksi ETSK on huolissaan siitä, että muut kuin maatalousalan sijoittajat yrittävät myös EU:ssa ostaa yhä enemmän maata pääomasijoitus- ja keinottelutarkoituksissa, mikä ei varmasti voi olla eurooppalaisen maatalousmallin mukaista.

3.3.6 Uuden YMP:n avulla tulee edistää ja tukea uusien tilojen perustamista ja saada etenkin nuoret kiinnostumaan alasta. Näin voitaisiin myös varmistaa eurooppalaisen maatalouden tulevaisuus. Maataloudessa tarvitaan sukupolvenvaihdosta, sillä vain 7 prosenttia eurooppalaisista viljelijöistä on alle 35-vuotiaita, ja tilanne on eräissä jäsenvaltioissa vielä hälyttävämpi. Nykyisin yksi kolmesta tätä ammattia EU:n 27 jäsenvaltiossa harjoittavasta on yli 65-vuotias, ja monet jäävät lähivuosina eläkkeelle. Olisikin paikallaan edistää YMP:n puitteissa sellaista EU:n laajuista toimintapolitiikkaa, jonka avulla kannustetaan maatalousyritysten perustamiseen, ja harjoittaa samaan aikaan kunnianhimoista ja synergiavaikutuksiin tähtäävää työllisyyspolitiikkaa maatalouden alalla.

3.4 Välineet

3.4.1 ETSK korostaa suorien YMP-tukien merkitystä eurooppalaisen maatalousmallin säilymiselle. Suoria tukia jakamalla tuetaan eurooppalaisia viljelijöitä, jotka tuottavat yhteisön kannalta erittäin arvokkaita julkisia hyödykkeitä ja palveluja saamatta tästä kuitenkaan asianmukaista korvausta elintarvikemarkkinoilla muotoutuvissa hinnoissa.

3.4.2 Uudessa YMP:ssä tulee yksinkertaistaa tukimenettelyjä ja erityisesti tilatuen toimintaperiaatetta. ETSK on samaa mieltä siitä, että ympäristönsuojeluun liittyviä täydentäviä ehtoja pitää yksinkertaistaa, ja kehottaa järkeistämään valvontajärjestelmää ja siihen liittyviä tukien pienentämismenettelyjä. ETSK toteaa, että suorien tukien ”viherryttävän” osan jakaminen olisi järjestettävä niin, että tilojen on aiempaa helpompi saada YMP-tukea. Tähän liittyen ja myös täydentävien ehtojen mahdollinen laajentaminen (esimerkiksi vesidirektiivi) huomioon ottaen ETSK pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti tällaisen menettelyn vaikutukset ja määrittelemään täytäntöönpanomenettelyt niin, ettei niistä aiheudu viljelijöille lisävaivaa.

3.4.3 ETSK kannattaa sitä periaatetta, että aluetasolla eriytettävä perustuki on kytkettävä tiettyihin ympäristötoimiin. Jo nyt käytävät keskustelut osoittavat, että ensimmäisen pilarin ympäristöosiota (suoran tuen ”viherryttävä” osa) voi olla hankala erottaa toiseen pilariin kuuluvista maatalouden ympäristötoimenpiteistä.

3.4.4 ETSK kannattaa uuden määrittelyperusteen käyttöönottoa suoran tuen suuruuden määrittämisessä. ETSK ehdottaa tähän liittyen sen pohtimista, millaista viitealuetta (EU, jäsenvaltio vai alue) suoran tuen perusosan määrittelyssä käytettäisiin. Lisäksi ETSK ehdottaa sen tarkistamista, voitaisiinko osa suorasta tuesta määrittää sen perusteella, miten paljon työvoimaa käytetään ja sovelletaanko muita kilpailukykyyn, työllisyyteen ja innovointiin liittyviä hyviä käytänteitä.

3.4.5 ETSK pitää kannatettavana erityisesti pienviljelijöille suunnatun yksinkertaisen tukijärjestelmän käyttöönottoa. ETSK pyytääkin komissiota selventämään, millaisia kriteerejä pienviljelijöiden määrittelyssä on tarkoitus soveltaa. ETSK kehottaa erityisesti ottamaan huomioon jäsenvaltioiden maataloudelle leimalliset rakenteelliset erot.

3.4.6 ETSK pohtii nykyisten markkinavälineiden (takuuhinnat, tullit, vientituet, julkinen varastointi, kiintiöt, kesannointi jne.) mukauttamisen seurauksia ja korostaa tähän liittyen, että turvaverkot eivät yksinään riitä varmistamaan maataloustuotteiden markkinoiden vakautumista ja ratkaisemaan varsinkaan meijerialan ongelmia. (13) ETSK katsoo, että vastatoimena hintojen epävakaudelle ja suurten myymäläketjujen kohtuuttoman suurelle markkinavoimalle vuoden 2013 jälkeiseen YMP:hen tulee sisällyttää suoraan maataloustuottajien tai heidän edustajiensa hallinnassa olevia erityisvälineitä tarjonnan keskittämiseksi ja liikesuhteiden kehittämiseksi, jotta maataloustuottajat voivat vahvistaa asemaansa lisäarvoketjussa. Tässä yhteydessä tulee hyödyntää eräissä yhteisissä markkinajärjestelyissä jo testattuja toimenpiteitä ja välineitä.

3.4.7 ETSK kehottaa voimistamaan YMP:hen sisältyviä toimia, joiden tavoitteena on edistää laadukkaiden paikallisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden arvostusta ja tunnettuutta EU:n ja sen ulkopuolisten maiden markkinoilla muun muassa maatalous- ja elintarvikealan toiminnan kehittämiseksi, EU:n alueella tuotettavien elintarvikkeiden koko kirjon tunnetuksi tekemiseksi sekä kuluttajien vaatimuksiin vastaamiseksi ja tien avaamiseksi uusille ulkomaisille markkinoille. Tältä osin ETSK:ta kiinnostaa maataloustuotteiden merkintöihin liittyvien parhaiden käytäntöjen soveltaminen, jonka avulla vastattaisiin myös suuren yleisön kasvaviin tiedon ja avoimuuden vaatimuksiin.

3.4.8 ETSK muistuttaa, että EU:ssa on yli 40 miljoonaa köyhää, joilla on pulaa ruoasta. ETSK kehottaakin komissiota tehostamaan YMP:n puitteissa toteutettavia toimia, jotka liittyvät elintarvikkeiden jakeluun köyhille Euroopan unionissa.

3.4.9 Maaseudun kehittämistoimilla voidaan osaltaan vastata maaseutuelinkeinojen ja -alueiden vaatimuksiin. ETSK pitää tarkoituksenmukaisena säilyttää YMP:n nykyinen kahden pilarin rakenne ja edistää kuhunkin pilariin kuuluvien toimenpiteiden uudelleenjärjestelyä ja toteuttavien toimien täydentävyyttä. (14)

3.4.10 Eurooppalaisen maatalousmallin mukaisesti YMP:n oleellisena tehtävänä on maataloustuotannon ylläpitäminen kaikissa EU:n osissa. ETSK korostaa tässä yhteydessä maaseudun kehittämisen puitteissa epäsuotuisille alueille suunnattujen toimenpiteiden erityistä merkitystä. Hyviksi osoittautuneita toimenpiteitä, kuten luonnon- tai ilmasto-olosuhteiden aiheuttamien haittojen korvaamista, tulisi joka tapauksessa jatkaa mahdollisimman suuren jatkuvuuden takaamiseksi.

3.5 EU:n talousarvio ja YMP:hen osoitettavat varat

3.5.1 ETSK katsoo, että nyky-yhteiskunnassa eurooppalaiselle maataloudelle asetettavat tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia ja vaikeita saavuttaa. Ne edellyttävät, että tulevassa YMP:ssä pyritään jatkuvasti tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävän välineistön tehokkuuteen, täytäntöönpanojärjestelmien toimivuuteen ja rahoitusvälineiden tarkoituksenmukaisuuteen. (15) Lisäksi YMP on ehdottomasti sovitettava yhteen kaikkien muiden alojen EU-politiikkojen kanssa (yrityspolitiikka, ilmastotoimet, monialaiset politiikat, talous-, finanssi- ja veropolitiikka, työllisyys ja sosiaaliset oikeudet, energia ja luonnonvarat, ympäristö, kuluttajat ja terveys, ulkosuhteet ja ulkoasiat, alueet ja paikallinen kehitys, tiede ja teknologia).

3.5.2 ETSK katsoo, että YMP:stä vuoteen 2020 ulottuvalla aikajänteellä käytävässä keskustelussa olisi otettava huomioon, että ilman talousarvion mukautuksia on epätodennäköistä, että rahoitusnäkymien puitteissa kyetään saavuttamaan tiedonannossa tulevalle YMP:lle asetetut tavoitteet ja pitämään yllä eurooppalaista maatalousmallia.

3.5.3 ETSK katsoo, että vuoden 2013 jälkeinen YMP:n uudistus tarjoaa tilaisuuden keskustella sekä ensimmäisen että toisen pilarin rahoitusvarojen uudelleenjaosta. Erityisen tärkeää on ratkaista ongelma, joka liittyy epätasapainoon YMP:n varojen jakautumisessa jäsenvaltioittain. Se haittaa erityisesti uusia jäsenvaltioita. Historiallisesta viitetasosta luopuminen edellyttää uuden määritysperusteen valitsemista kullekin jäsenvaltiolle osoitettavalle suorien tukien kansalliselle enimmäismäärälle. Pragmaattisuuden vuoksi ja ottaen huomioon eri jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet ETSK kehottaa harkitsemaan tässä yhteydessä muitakin perusteita kuin jäsenvaltion maatalousmaan pinta-alaa. Maatalouden panosta maaseudun kehitykseen voitaisiin arvottaa erityisesti elinkustannuksia, työllisyyttä, lisäarvoa sekä viljely- ja ilmasto-olosuhteiden ja tuotantokustannusten eroja kuvastavien kriteerien avulla. (16)

3.5.4 ETSK kannattaa komission valintaa, jonka mukaan ensimmäisen pilarin toimia varten ei oteta käyttöön jäsenvaltioiden yhteisrahoitusjärjestelyjä. Toisessa pilarissa on ETSK:n mielestä syytä vahvistaa jäsenvaltioiden yhteisrahoitus maaseudun kehittämistoimien toteuttamiseksi. ETSK pitää lisäksi tarpeellisena pohtia uudelleen tähänastisia päätöksiä maaseudun kehittämiseen liittyvästä jäsenvaltioiden yhteisrahoituksen määrästä, jotta voidaan ottaa huomioon monia jäsenvaltioita rasittavat budjettiongelmat ja edistää jäsenvaltiotason investointien tuloksellisuutta. (17)

4. Erityistä

4.1 ETSK kehottaa pohtimaan maatalous- ja elintarvikealalla sovellettavan EU:n kilpailusäännöstön mahdollista tarkistamista alan toimintamekanismien kohentamiseksi ja elintarvikeketjun toimijoiden markkinavoiman tasapainottamiseksi erityisesti jakelun osalta.

4.2 ETSK kannattaa YMP:n puitteissa käytettävien riskinhallintakeinojen vahvistamista. ETSK katsoo, että näiden keinojen tulee auttaa vähentämään tulotason vaihteluja ja vakauttamaan markkinoita. Vakuutusvälineiden vahvistamisen ja keskinäisten rahastojen luomisen tulee auttaa viljelijöitä hallitsemaan terveyteen ja ilmastoon liittyviä riskejä, jotka todennäköisesti kasvavat lähitulevaisuudessa. Viitaten maailman finanssilaitoksia ravistelleeseen vakavaan kriisiin ETSK kehottaa komissiota selventämään mahdollisimman pian, millaisin ehdoin näiden välineiden on tarkoitus toimia. ETSK epäilee, onko toiseen pilariin järkevää sisällyttää riskinhallintatoimia, sillä jäsenvaltioiden yhteisrahoitusvelvoite voi tukahduttaa jäsenvaltioiden kiinnostuksen käyttää tällaisia uusia välineitä.

4.3 ETSK kiinnittää huomiota komission ehdotukseen tukea vaihtoehtoisia jakelukanavia paikallisten voimavarojen arvostuksen lisäämiseksi sellaisten toisen pilarin toimien avulla, joilla edistetään suoramyynnin ja paikallisten markkinoiden hyödyntämistä ja lujittumista. ETSK:n mielestä tällaisten vaihtoehtoisten kaupankäyntimuotojen tueksi tulee myös laatia erillinen EU:n sääntelykehys.

4.4 ETSK toivoo, että WTO:n puitteissa käytävät neuvottelut saadaan uudelleen käyntiin ja onnistuneesti päätökseen. Komitea muistuttaa, että erityisesti Mercosurin kanssa solmittavat kauppasopimukset voivat vaikuttaa YMP:n toiminnan tehokkuuteen avaamalla maatalousmarkkinoita nykyistä laajemmin. (18) ETSK:n pyrkimyksenä on tuoda esille, miten tämä lisäisi kilpailua ja maataloustuotteiden hintojen vaihtelua kansainvälisillä markkinoilla. Tämä on otettava huomioon YMP:n uudistettaessa sekä markkinavakautusvälineisiin tehtävissä muutoksissa että suorien tukien uudelleensuuntaamisessa. Toisaalta kansainvälinen kauppa voi parantaa merkittävästi elintarvikkeiden saatavuutta lisäämällä markkinoilla olevien elintarvikkeiden määrää ja laajentamalla valikoimaa. (19) ETSK muistuttaa, että eurooppalaiset viljelijät ovat epäsuotuisassa asemassa EU:n ulkopuolisten maiden viljelijöihin verrattuna, kun otetaan huomioon tuotantoon unionissa sovellettavat velvoitteet. ETSK katsoo, että tuontiraaka-aineiden valvontajärjestelmiä pitää tehostaa, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät eurooppalaisiin tuotteisiin sovellettavat vaatimukset. Muutoin tuloksena on epäreilun kilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin lisäksi myös vakavia maataloustuotannon laatuun ja elintarvikejalostukseen kohdistuvia seurauksia.

4.5 ETSK kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin EU:n maataloutta vaivaavan ja eräiden tuotannonalojen kehitystä EU:ssa rajoittavan valkuaisrehukasvien tuotannon riittämättömyysongelman ratkaisemiseksi. ETSK seuraa tähän liittyen valppaasti yhteisvaikutuksiin tähtäävien maatalousalan energiantuotanto-ohjelmien ja kasvivalkuaisen tuotantoon Euroopassa kannustavien toimien toteuttamista.

Bryssel 16. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 548 lopullinen – Vuoden 2010 arviointi biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).

(3) Euroopan komission lehdistötiedote IP/10/1527, 18. marraskuuta 2010.

(4) ETSK:n lausunto ”Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 5.6.11).

(5) Neuvoston päätös, tehty 19 päivänä tammikuuta 2009, maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (ohjelmakausi 2007–2013) tehdyn päätöksen 2006/144/EY muuttamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 112).

(6) Ks. ETSK:n lausunto ”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 66, kohta 2.3).

(7) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 5.2) ja ETSK:n lausunto ”YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60, kohta 7.4.2).

(8) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 3.7).

(9) Ks. ETSK:n lausunto ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” (EUVL C 48, 15.2.2011, s. 145, kohta 3.6).

(10) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 4.7).

(11) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 5.5.15).

(12) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 5.3).

(13) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60, kohdat 7.4.13–7.4.15) ja ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 5.5.9).

(14) Ks. ETSK:n lausunto ”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 66, kohta 4.3).

(15) Ks. ETSK:n lausunto ”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 66, kohta 2.5).

(16) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013” (EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohdat 5.7.4, 5.8.4 ja 5.8.5).

(17) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60, kohta 7.6.11).

(18) Ks. ETSK:n lausunto ”YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60, kohta 7.4.9).

(19) KOM(2010) 127 lopullinen – EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista.

LIITE

komitean lausuntoon

Lausuntoa käsiteltäessä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.5 Poistetaan kohdan viimeinen virke.

”ETSK kannattaa tavoitetta jakaa YMP-tukea vain aktiiviviljelijöille eurooppalaisen maatalousmallin edistämiseksi sekä ensimmäisen että toisen pilarin toimien avulla. Kaikkien ensimmäisen ja toisen pilarin tukien tavoitteena on oltava taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöongelmien ratkaiseminen. ETSK kehottaakin komissiota esittämään aktiiviviljelijän määritelmän, jota sovelletaan koko unionin alueella. ”

Äänestystulos

Puolesta	:	74
Vastaan	:	125
Pidättyi äänestämästä	:	29

Kohta 1.7 Korvataan seuraavasti:

” ”

Äänestystulos

Puolesta	:	62
Vastaan	:	155
Pidättyi äänestämästä	:	20

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/71

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… asetuksen (EY) N:o 648/2004 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytöstä kotitalouksien pyykinpesuaineissa”

KOM(2010) 597 lopullinen — 2010/0298 COD

2011/C 132/12

Ainoa esittelijä: Nikolaos LIOLIOS

Euroopan parlamentti päätti 10. marraskuuta ja neuvosto 24. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/… asetuksen (EY) N:o 648/2004 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytöstä kotitalouksien pyykinpesuaineissa

KOM(2010) 597 lopullinen — 2010/0298 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 174 ääntä puolesta ja 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 ETSK pitää asetuksen (EY) N:o 648/2004 muuttamista siltä osin kuin kyse on fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytöstä kotitalouksien pyykinpesuaineissa tarpeellisena seuraavista syistä:

—	Vaikka pesuaineiden fosfaattien vaikutus rehevöitymiseen on melko vähäinen muihin lähteisiin verrattuna, niiden käytön rajoittaminen näyttäisi olevan tehokkain toimintavaihtoehto rehevöitymisriskin pienentämiseksi kaikkialla Euroopan unionissa.

—

On täysin välttämätöntä varmistaa pyykinpesuaineiden sisämarkkinoiden täydellinen harmonisointi, koska siten voidaan poistaa alan yrityksille ja hallinnolle markkinoiden pirstaleisuuden vuoksi aiheutuvat lisäkustannukset sekä velvoittaa ne soveltamaan fosforipitoisiin pesuaineisiin vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sillä seurauksella, että minkä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltion markkinoille laillisesti tuodut, fosfaatteja sisältävät pesuaineet voidaan tuoda myös muiden jäsenvaltioiden markkinoille ja hyväksyä käyttöön, vaikka kyseisissä maissa olisi voimassa fosforipitoisuutta rajoittavia säädöksiä.

—

Jäsenvaltioiden hallintotahoilla, jotka ovat antaneet pesuaineiden fosfaattipitoisuutta säänteleviä säädöksiä rehevöitymisen torjumiseksi, on todennäköisesti entistä suurempia ongelmia kyseisen lainsäädännön soveltamisessa. Syynä tähän ovat asetuksen (EY) N:o 648/2004 mukaiset velvoitteet, jotka koskevat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen noudattamista.

—	Yhteinen EU-tason toimenpide olisi paljon tehokkaampi ratkaisu kuin jäsenvaltioiden lukuisat toimenpiteet.

1.2 ETSK kannattaa Euroopan komission yleistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon tavoite pienentää vesiympäristöön kohdistuvaa rehevöitymisriskiä samalla kun tarkastellaan pesuaineiden sisältäminen fosfaattien korvaamisen teknistä ja sosioekonomista toteutettavuutta myös tehokkuuden ja tuloksellisuuden näkökulmasta.

1.2.1 Näiden pohdintojen perusteella ETSK kannattaa vaihtoehtoa 4, jonka mukaa fosfaattien käyttöä olisi tarkoituksenmukaista rajoittaa ainoastaan kotitalouksien pyykinpesuaineissa mutta ei konetiskiaineissa eikä teollisuus- ja laitospesuaineissa.

1.3 Ehdotukseen ei sisälly paljoa uutta, siinä ainoastaan esitetään EU:n tason säännöksiä sekä vahvistetaan jo olemassa olevaa suuntaus vähentää fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käyttöä kotitalouksien pyykinpesuaineissa. ETSK panee merkille, että komissio sitoutuu minimoimaan tämän laajasti käytetyn kulutustuoteryhmän ympäristövaikutukset. ETSK:n tässä lausunnossa antamien suositusten ottaminen huomioon lisäisi ehdotuksen painoarvoa. ETSK toteaa, että kotitalouksien pyykinpesuaineiden valmistajat ovat merkittävällä tavalla edistäneet tuotteidensa ympäristövaikutusten vähentämistä ottamalla pääasiassa vapaaehtoisesti käyttöön vaihtoehtoisia ratkaisuja fosfaattien korvaamiseksi.

1.4 ETSK katsoo, että sen jälkeen kun asetusta (EY) N:o 648/2004 on muutettu fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytön rajoittamiseksi pyykinpesuaineissa, on myönnettävä tarvittava sopeutumis- ja valmistautumisaika, ennen kuin asianomaisia säännöksiä aletaan soveltaa. ETSK:n mielestä erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset tarvitsevat vuodesta kahteen vuoden pituisen siirtymäajan tuotteidensa koostumuksen uudistamiseksi sekä laitteiden ja tuotantoprosessien muuttamiseksi tarvittavalla tavalla.

2. Johdanto

2.1 Fosfaatteja, erityisesti natriumtripolyfosfaattia käytetään pesuaineissa vähentämään veden kovuutta pesuaineiden tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi. Fosfaatit voivat kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesiympäristöön ja järkyttää ekologista tasapainoa lisäämällä levien kasvua. Ilmiötä kutsutaan rehevöitymiseksi. Vaikka pyykinpesuaineiden sisältämät fosfaatit ovat vasta kolmanneksi suurin vesiympäristöön joutuvien fosfaattien lähde, niiden käytön rajoittamista pyykinpesuaineissa pidetään teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisimpana ratkaisuna pyrittäessä vähentämään rehevöitymisvaaraa.

2.2 Pesuaineista annetulla asetuksella (EY) N:o 648/2004 yhdenmukaistetaan pesuaineiden saattaminen markkinoille pesuaineiden merkintöjen ja niiden sisältämien pinta-aktiivisten aineiden biohajoavuuden osalta. Rehevöitymiseen liittyvien huolten vuoksi asetuksen 16 artiklassa säädetään, että komissio ”saattaa loppuun viimeistään 8 päivänä huhtikuuta 2007 arvioinnin, esittää kertomuksen ja, mikäli perusteltua, esittää lainsäädäntöehdotuksen fosfaattien käytöstä niiden asteittaiseksi markkinoilta poistamiseksi tai rajoittamiseksi erityisiin tarkoituksiin”. Komissio totesi vuonna 2007 esittämässään kertomuksessa (1), että tiedoissa pesuaineiden sisältämien fosfaattien osuudesta rehevöitymisessä on vielä puutteita mutta että tietämys kehittyy nopeasti. Sittemmin saadut tieteelliset tutkimustulokset ja tiedot mahdollisiin rajoituksiin liittyvistä taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista ovat muodostaneet pohjan lopulliselle vaikutustenarviointiraportille (2). Siinä analysoidaan joukkoa toimintavaihtoehtoja, joilla fosfaattien käyttöön pesuaineissa voitaisiin puuttua.

2.3 Komissio käynnisti joukon tutkimuksia selvittääkseen, olisiko fosfaattien käytön rajoittaminen pesuaineissa perusteltua rehevöitymisen vähentämiseksi EU:ssa. Nämä tutkimukset muodostivat perustan jatkoneuvotteluille, joita käytiin jäsenvaltioiden, teollisuuden ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa pesuainedirektiivin soveltamisesta vastuussa olevien viranomaisten työryhmän (nk. pesuainetyöryhmän) kokouksissa erityisesti marraskuussa 2006, heinä- ja joulukuussa 2007, heinäkuussa 2008 ja helmi- ja marraskuussa 2009.

2.3.1 Vuonna 2009 järjestettiin Enterprise Europe Network -yritysverkoston kautta pienille ja keskisuurille pesuainevalmistajille suunnattu täsmäkuulemismenettely, jossa haluttiin saada parempi käsitys fosfaattien ja niiden vaihtoehtojen nykyisestä käytöstä pesuaineyhdisteissä sekä mahdollisten fosfaattirajoitusten vaikutuksista näihin pk-yrityksiin.

2.3.2 Edellä mainitut tutkimukset, keskustelut ja vaikutustenarviointiraportti muodostivat perustan asetuksen (EY) N:o 648/2004 muuttamiseksi annetulle komission ehdotukselle KOM(2010) 597, josta nyt pyydetään Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto.

3. Komission asiakirjan pääkohdat

3.1 Ehdotuksella on tarkoitus muuttaa pesuaineista annettua asetusta (EY) N:o 648/2004 siten, että rajoitetaan fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden pitoisuutta kotitalouksien pyykinpesuaineissa, jotta voidaan vähentää pesuaineiden osuutta EU:n pintavesien rehevöitymisessä. Perustana ovat arviot ja vaikutustenarviointi, jotka komissio on tehnyt asetuksen (EY) N:o 648/2004 16 artiklan mukaisesti.

3.1.1 Yleisenä tavoitteena on varmistaa ympäristölle korkeatasoinen suoja niiltä haitoilta, joita pesuaineiden sisältämät fosfaatit ja muut fosforiyhdisteet saattavat aiheuttaa, sekä varmistaa pesuaineiden sisämarkkinoiden toimivuus.

3.2 Seuraavien viiden toimintavaihtoehdon vaikutukset on arvioitu:

— Vaihtoehto 1: ei EU:n tason toimia, toimintavastuu jätetään jäsenvaltioille tai alueyhteistyön piiriin (perusskenaario)

— Vaihtoehto 2: alan teollisuuden vapaaehtoiset toimet

— Vaihtoehto 3: täyskielto fosfaattien käytölle pesuaineissa

— Vaihtoehto 4: fosfaattipitoisuuden rajoittaminen/vähentäminen pyykinpesuaineissa

— Vaihtoehto 5: raja-arvot pesuaineiden fosfaattipitoisuudelle.

Eri toimintavaihtoehtojen vaikutuksia on analysoitu ottaen huomioon tulokset tieteellisestä selvityksestä, jossa tarkasteltiin pesuaineiden sisältämien fosfaattien osuutta rehevöitymisriskiin EU:ssa, sekä tehokkuus- ja vaikuttavuuskriteerit (mukaan luettuina käytännön toteutettavuus, sosioekonomiset vaikutukset ja seurattavuus). Pääasiallisina tietolähteinä ovat olleet edellä mainitut tutkimukset sekä suorat sidosryhmien lisäkuulemismenettelyt.

Vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten arviointi osoittaa, että jos fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytölle kotitalouksien pyykinpesuaineissa asetetaan Euroopan tasolla rajoitus, pesuaineiden sisältämien fosfaattien osuus EU:n vesien rehevöitymisen riskistä vähenee ja vedenpuhdistamoissa tehtävän fosforinpoiston kustannukset pienenevät. Nämä kustannussäästöt ovat selvästi merkittävämmät kuin ne kustannukset, joita fosfaattien korvaaminen vaihtoehtoisilla ratkaisuilla kotitalouksien pyykinpesuaineissa aiheuttaa. EU:n laajuiset rajoitukset eivät kuitenkaan olisi tässä vaiheessa perusteltuja, kun kyse on konetiskiaineista taikka laitos- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetuista pesuaineista, koska käytettävissä olevilla vaihtoehdoilla ei yleensä pystytä täyttämään tällaisessa käytössä edellytettyjä tiukempia teknisiä vaatimuksia.

4. Yleistä

4.1 ETSK on tyytyväinen siihen, että komission on tehnyt kyseisen ehdotuksen. Kun otetaan huomioon, ettei tätä nykyä ole käytettävissä teknisesti tai taloudellisesti tyydyttäviä vaihtoehtoja, joilla fosfaatit voitaisiin korvata muissa pesuaineissa kuin kotitalouksien pyykinpesuaineissa, komitea kannattaa sitä, että fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käyttöä rajoitetaan tässä vaiheessa ainoastaan kotitalouksien pyykinpesuaineissa. Kuten asianomaisen asetuksen 16 artiklaan ehdotetussa muutoksessa täysin perustellusti todetaan, lisäksi on kuitenkin harkittava fosfaattien käytön rajoittamista myös kotitalouksien konetiskiaineissa. Valmistajille jätetään riittävästi aikaa tutkia nykyisiä tai etsiä uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja ja varmistaa niiden tekninen soveltuvuus ja taloudellinen hyväksyttävyys. Alan yritysten kannustamiseksi pyrkimään tähän tavoitteeseen olisi ehkä hyödyllistä, että komissio tekisi aloitteita neuvotellakseen asiasta toimivaltaisten tahojen kanssa.

4.2 ETSK esittää eri vaihtoehdoista seuraavat arviot:

—

Vaihtoehdot 1 ja 2 jatkaisivat kylläkin nykyistä suuntausta, mutta niiden avulla fosfaattien käyttö vähenisi vain hitaasti eivätkä ne täytä tavoitetta varmistaa pesuaineiden sisämarkkinoiden toimivuus. Ei voida myöskään sulkea pois sitä, että suuntaus korvata fosfaatteja kääntyy, millä olisi haitallisia ympäristövaikutuksia.

—

Vaihtoehto 3 vaikuttaa kaikkein houkuttelevimmalta tavalta vähentää rehevöitymisriskiä. Sen täytäntöönpanoa ei kuitenkaan voida suositella, koska se ensinnäkin pienentäisi suhteettoman paljon konetiskiaineiden tehoa, eikä fosfaattien käytölle konetiskiaineissa ole tällä hetkellä teknisesti eikä taloudellisesti käyttökelpoisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Toiseksi, fosfaatteja kotitalouksien pyykinpesuaineissa korvaaviin vaihtoehtoisiin aineisiin sisältyy toisinaan fosforia sisältäviä muita kemiallisia yhdisteitä, erityisesti fosfonaatteja, jotka vähäisinäkin määrinä lisättyinä pehmentävät erittäin tehokkaasti vettä sekä vakauttavat valkaisuaineiden toimintaa. Fosforia ei sen vuoksi kyetä täysin poistamaan pesuaineista.

—

Vaihtoehto 4 on suositeltavin, koska se koskee ainoastaan kotitalouksien pyykinpesuaineita, joita varten on jo nyt valmiina laajasti käytössä olevia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Lisäksi suurimman sallitun fosfaattipitoisuuden määritteleminen mahdollistaa fosfonaattien käytön, minkä merkitystä analysoidaan edellisessä kappaleessa. Fosfaattien käytön rajoittaminen pyykinpesuaineissa on rehevöitymisen vähentämisen kannalta vaihtoehtoa 3 tehottomampi toimenpide (pyykinpesuaineiden osuus fosfaattien käytöstä on 60 prosenttia). Tällä tavalla konetiskiaineiden valmistajille jätetään kuitenkin riittävästi aikaa valmistella teknisesti ja taloudellisesti sopivia vaihtoehtoisia ratkaisuja tähän kategoriaan kuuluvia pesuaineita varten. Lisäksi yhdenmukaistetaan asiaa koskevat tekniset eritelmät EU:n tasolla ja varmistetaan kotitalouksien pyykinpesuaineiden tällä hetkellä pirstaloituneiden sisämarkkinoiden toimivuus.

—

Vaihtoehto 5 näyttäisi edistävän merkittävästi kaikkia asetettuja tavoitteita (rehevöitymisen vähentäminen, kaikkien pesuaineluokkien sisämarkkinoiden toimivuus) asettamalla eri raja-arvot pyykinpesuaineille, konetiskiaineille ja laitos- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetuille pesuaineille. Ei olisi kuitenkaan helppoa päästä sopimukseen konetiskiaineille eikä varsinkaan laitos- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetuille pesuaineille asetettavista raja-arvoista, koska niitä koskevat tekniset vaatimukset poikkeavat toisistaan (useat laitos- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetut pesuaineet on valmistettu erityisesti kunkin asiakkaan teollisuuslaitosten tarpeita ajatellen). Minkä tahansa raja-arvon asettamisen voidaan odottaa johtavan siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan perusteella esitetään lukuisia poikkeamishakemuksia, mikä aiheuttaa hallinnollisia rasitteita jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja komissiolle.

4.3 ETSK toteaa, ettei rehevöityminen ole samanlainen uhka kaikissa jäsenvaltioissa. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksessa säilytetään nykyiset säännökset mutta tarkistetaan niitä siten, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus säilyttää kansalliset säännöksensä tai antaa uusia säännöksiä fosfaattipitoisuuden tai muiden fosforiyhdisteiden määrän rajoittamiseksi myös muissa pesuaineissa kuin kotitalouksien pyykinpesuaineissa, silloin kun se on vesiympäristön suojelemiseksi perusteltua ja sikäli kun käytettävissä on teknisesti ja taloudellisesti hyväksyttävissä olevia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

5. Erityistä

5.1 ETSK kannattaa sitä, että kotitalouksien pyykinpesuaineiden fosforipitoisuuden (alkuaine P) yleiseksi, kaikki fosfaatit ja fosforiyhdisteet kattavaksi raja-arvoksi vahvistetaan 0,5 painoprosenttia. Määrittelemällä asia näin varmistetaan, ettei ehdotettu fosfaattikielto ole helposti kierrettävissä.

5.2 Komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka mukaan komissio tarkastelee tulevaisuudessa – joka tapauksessa nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen hyväksymisen jälkeen – fosfaatteja sisältävien kotitalouksien konetiskiaineiden vaikutusta rehevöitymisriskiin, esittää asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja, jos aiheellista, ehdottaa rajoituksia konetiskiaineiden fosfaattipitoisuudelle. Komitea pitää kuitenkin ehdotettua viiden vuoden määräaikaa melko pitkänä ja suosittaa seuraavaa:

—	Tutkitaan fosfaatteja sisältävien kotitalouksissa käytettävien konetiskiaineiden vaikutus rehevöitymisriskiin kolmen vuoden kuluessa ja mahdollisuuksien mukaan sitäkin nopeammin.

—

Tiedotetaan konetiskiaineita sekä vaihtoehtoisia raaka-aineita tuottaville teollisuudenaloille asiasta ja kannustetaan niitä kehittämään fosfaattien korvaamiseksi jo olemassa olevia, mutta todennäköisesti vielä keskeneräisiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotta ne olisivat teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisia.

—

Jos lopulta käy ilmi, että fosfaatteja sisältävien kotitalouksien konetiskiaineiden vaikutus rehevöitymisriskiin on pieni ja jos ei myöskään ole löydetty vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka takaisivat kyseisten pesuaineiden asianmukaisen toiminnan kuluttajakäytössä, ehdotetaan, että fosforipitoisuudelle asetetaan joko painoprosentteina tai pesukertakohtaisena grammamääränä ilmoitettava yläraja, joka on riittävän alhainen ympäristön liiallisen kuormittumisen estämiseksi mutta samalla riittävän korkea pesuaineen asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

5.3 ETSK panee merkille seuraavassa esitettävän komission arvion ehdotuksen johdonmukaisuudesta muiden toimijoiden harjoittaman politiikan sekä EU:n tavoitteiden kanssa, ja yhtyy näkemykseen, jonka mukaan ehdotuksessa sovellettava lähestymistapa on tyydyttävä.

5.3.1 Ehdotus on täysin johdonmukainen suhteessa vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY tavoitteisiin. Puitedirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä vuoteen 2015 mennessä. Asianomaiset jäsenvaltiot ovat ryhtyneet koordinoituihin toimiin, ja eräillä herkillä EU:n alueilla on laadittu alueellisia yhteistyöstrategioita. Toimissa on kuitenkin tähän mennessä edistytty hitaasti. Komission ehdotus on näin ollen täydentävä toimenpide, jota tarvitaan sen varmistamiseksi, että rehevöitymisen rajatylittävään ulottuvuuteen puuttuvissa alueyhteistyötoimissa onnistutaan.

5.3.2 Ehdotus täydentää myös yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettua direktiiviä 91/271/ETY, jonka tavoitteena on rehevöitymisen torjumiseksi rajoittaa ravinteiden, kuten fosforin ja typen, pitoisuuksia pintavesissä.

5.4 Komissio vahvistaa, että ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla, jossa asetetaan tavoitteeksi sisämarkkinoiden toteuttaminen siten, että samalla varmistetaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso.

5.4.1 Lisäksi noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määritettyä toissijaisuusperiaatetta sikäli kuin ehdotus ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

5.4.2 Ehdotuksessa ei myöskään ylitetä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi, ja näin ollen se on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukainen.

5.4.3 Lisäksi valitun sääntelytavan on oltava asetus, koska tarkoituksena on yhdenmukaistaa fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden pitoisuus pyykinpesuaineissa. Ehdotetulla asetuksella muutetaan voimassa olevaa pesuaineasetusta.

5.4.4 ETSK kannattaa komission lähestymistapaa. Jotta myös ehdotetut seuraamukset olisivat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, ETSK suosittaa seuraavaa:

—

Jos tarkastuksessa markkinoilta löytyy pyykinpesuainetta, jonka fosforipitoisuus on yli 0,5 prosenttia mutta alle 2,0 prosenttia ja jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetun yhdiste-erän fosforipitoisuus on alle 0,5 prosenttia, ei tule vaatia tuotteen vetämistä markkinoilta, ellei tuote vaaranna terveyttä, vaan on määrättävä ainoastaan hallinnollinen sakko. Sakon suuruus voidaan porrastaa sen mukaan, miten paljon sallittu raja on ylitetty. Tällaisia 0,5 prosentin rajan ylityksiä todennäköisesti tapahtuu tahattomasti, koska valmistaja voi samoissa tuotantotiloissa laillisesti tuottaa EU:n ulkopuolisiin maihin vietäviksi tarkoitettuja fosfaattipitoisia pesuaineita, jolloin pienet sekoittumiset ovat todennäköisiä huolimatta toimenpiteistä eri tuotantolinjojen erottamiseksi toisistaan. Komission päätettäväksi jätettäisiin, vaaditaanko valmistajalta yksityiskohtaisempi selonteko tällaisesta tapahtumasta, jottei ehdotettua menettelyä hyödynnettäisi 0,5 prosentin rajan ylittämiseksi. On syytä korostaa, että tuotteiden vetäminen markkinoilta ilman painavia syitä (terveyteen, turvallisuuteen tai käyttöön liittyvät syyt) voi lopulta voi lopulta aiheuttaa jopa suurempia ympäristörasituksia, koska kuljetukset lisääntyvät, pakkaukset on hävitettävä ja tuotteet heitettävä pois ilman että niitä olisi edes käytetty niiden varsinaiseen käyttötarkoitukseen, vaikka ne olisivat täysin turvallisia ja käyttökelpoisia.

—	Jos tuotteen fosforipitoisuus ylittää 2,0 painoprosenttia, on syytä määrätä suunnitelmien mukaisia seuraamuksia ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2007) 234.

(2) SEC(2010) 1278.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/75

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: LIFE+-asetuksen väliarviointi”

KOM(2010) 516 lopullinen

2011/C 132/13

Esittelijä: Lutz RIBBE

Euroopan komissio päätti 30. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – LIFE+-asetuksen väliarviointi

KOM(2010) 516 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 185 ääntä puolesta ja 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä

1.1	Koska ensimmäiset Life+-hankkeet saatiin täytäntöönpanovaikeuksien vuoksi käynnistettyä vasta tammikuussa 2009, Life+-ohjelmasta (2007–2013) esitetty väliraportti ei tarjoa riittävää tietopohjaa, jotta meneillään olevasta hankekaudesta voitaisiin jo antaa pätevä arvio.

1.2

ETSK on kuitenkin jatkuvasti korostanut, miten suuri merkitys vajaat 20 vuotta sitten käynnistetyllä Life-ohjelmalla on EU:n ympäristöpolitiikan kehittämisessä ja muotoilussa. Komitea pitää välttämättömänä ja järkevänä, että ohjelmaa jatketaan ja kehitetään myös seuraavalla rahoituskaudella (2013–2020).

1.3

Life-ohjelman on oltava mahdollisimman joustava väline, jonka avulla komissio voi vaikuttaa toiminnan muotoiluun. Ohjelman osuus EU:n talousarviomäärärahoista on noin 0,2 prosenttia, ja sen avulla voidaan viitoittaa ja edistää merkittävästi erilaisia ratkaisumalleja. Sillä ei kuitenkaan voida kompensoida EU:n muista politiikanaloista johtuvaa epäsuotuisaa kehitystä eikä rahoittaa kaikkia ympäristöön liittyviä EU:n strategioita.

1.4

Tulevien Life-hankkeiden ratkaisevana valintaperusteena olisi pidettävä sitä, mikä on EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpano-ongelmien vuoksi välttämätöntä. Pelkästään määrärahojen maakohtaisen jaon suhteellisuuteen keskittyvällä ajattelutavalla ei pitäisi vastedes olla minkäänlaista sijaa tässä yhteydessä.

1.5

Aktiivisen kansalaisyhteiskunnan vaatimusten vuoksi ympäristöpolitiikka on Euroopassa pidemmälle kehittynyttä kuin muualla maailmassa. Komissio korostaa oikeutetusti luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöjen roolia asiassa, ja myös ETSK antaa sille arvoa. Olisi kuitenkin kannustettava myös muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita osallistumaan Life-hankkeisiin vastaisuudessa nykyistä enemmän. Life+-ohjelman rahoitusjärjestelmien on oltava sellaisia, etteivät hyvät hankkeet kaadu jäykkiin yhteisrahoitusehtoihin.

2. Yleistä

2.1

EU:n ympäristöalan rahoitusväline Life on tähän saakka ollut kiistatta erittäin tärkeä ohjelma, joka on antanut ratkaisevia virikkeitä unionin ympäristöpolitiikan soveltamiseen tai kehittämiseen ja muotoiluun. Se luotiin toukokuussa 1992 asetuksella (ETY) N:o 1973/92 ympäristöalan rahoitusvälineen perustamisesta (Life).

2.2

Rahoitusvälineen ensimmäinen vaihe (Life I) kesti vuodesta 1992 vuoteen 1995, ja sen talousarvio oli 400 miljoonaa euroa (100 miljoonaa vuotta kohti). Ensimmäisen vaiheen hyvien tulosten vuoksi käynnistettiin asetuksella (EY) N:o 1404/96 välineen toinen vaihe (Life II), joka kesti vuodesta 1996 vuoteen 1999 ja jonka määrärahat olivat yhteensä 450 miljoonan euroa (112,5 miljoonaa euroa vuotta kohti). Life III -asetus (EY) N:o 1655/2000 oli alun perin voimassa vuodesta 2000 vuoteen 2004 (ja rahoitus oli 128 miljoonaa euroa vuotta kohti). Voimassaoloaikaa pidennettiin sittemmin asetuksella (EY) N:o 1682/2004 aina nykyistä edellisen rahoituskauden (eli vuoden 2006) loppuun saakka.

2.3	Asetuksella (EY) 614/2007 käynnistettiin uusi, rahoituskauden 2007–2013 kattava vaihe, eli Life+, johon on osoitettu noin 2,17 miljardin euron määrärahat (mikä tarkoittaa noin 340 miljoonaa euroa vuotta kohti).

2.4

Life+-välineellä muutettiin perinpohjaisesti ympäristöalalle myönnettävän tuen rakennetta. Osa aiemmin budjettikohdasta 07 rahoitetuista tukiohjelmista (Forest Focus -ohjelma, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tukiohjelma, Urban-ohjelma, uusien poliittisten aloitteiden kehittäminen sekä osia ympäristöpolitiikan täytäntöönpano-ohjelmasta, luonnon Life-tuesta ja ympäristön Life-tuesta) liitettiin yhteen, ja lisäksi päätettiin, ettei Life-välineestä enää myönnetä tukea perinteisille ja konkreettisille ympäristöä koskeville investointihankkeille. Näihin tarkoituksiin hyödynnetään vastaisuudessa EU:n talousarvion otsaketta 1 a (ympäristöhankkeet) tai 1 b sekä osia otsakkeesta 2 (luonnonsuojeluhankkeiden osalta). Lisäksi kansainvälisen toiminnan tukeminen, joka kuului aiemmin otsakkeeseen 4 (meriympäristötoimet), siirrettiin otsakkeen 3 alaisuuteen.

2.5

Life+-ohjelmassa keskitytään edistämään ympäristöpolitiikkaa tukevia toimia (joilla on selkeä eurooppalainen ulottuvuus). Esimerkkeinä mainittakoon parhaiden toimintatapojen vaihto, paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksien kehittäminen sekä Euroopan tasolla toimivien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tukeminen.

2.6	Komission mukaan investointihankkeita ei tällä rahoituskaudella enää tueta Life-välineestä vaan (uusista) otsakkeista 1a, 1b, 2 ja 4.

2.7

Koska Life+-asetus tuli voimaan kesäkuussa 2007, hanke-ehdotuspyyntöjen julkaiseminen voitiin aloittaa vasta lokakuussa 2007, ja siksi uuden Life+-vaiheen ensimmäiset hankkeet saatiin käynnistettyä vasta tammikuussa 2009. Näin ollen komission esittämässä ja tässä lausunnossa käsiteltävässä väliarvioinnissa voidaan tarkastella vain melko harvoja hankkeita, jotka ovat vasta juuri ja juuri kunnolla käynnistyneet. Komissio onkin oikeassa todetessaan, että ”tuloksia koskevaa tietoa on käytettävissä rajallisesti”.

3. Erityistä

3.1

Väliarvioinnissa todetaan useaan otteeseen, miten tärkeä Life+-ohjelma on. Sitä luonnehditaan ”tehokkaaksi välineeksi”, josta ”saadaan lisäarvoa”, ja lisäksi todetaan, että ”tuensaajat sekä jäsenvaltiot katsovat, että ohjelmaa tulisi jatkaa, koska se on edelleen keskeinen EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanolle”.

3.2

ETSK epäilee, voidaanko käsiteltävänä olevan väliraportin pohjalta tehdä tällaisia johtopäätöksiä, sillä raportti perustuu vasta tammikuussa 2009 käynnistettyjen hankkeiden arviointiin. Vaikka komitea ei tunnetusti ole koskaan antanut aihetta epäillä, etteikö se pitäisi Life-ohjelmaa todella tärkeänä, se katsoo, ettei väliarvioinnin hataran tietopohjan perusteella voida vielä tehdä todellisia päätelmiä uudesta Life+-vaiheesta.

3.3	Koska pohdinnat mahdollisesta uudesta, vuoden 2013 jälkeisestä ohjelmakaudesta alkavat kuitenkin jo nyt, komitea käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tarkastelee muutamia perusluonteisia kysymyksiä ja tekee ehdotuksia.

3.4	ETSK toteaa aluksi, että sen mielestä Life+-ohjelman uudesta vaiheesta ei vielä tällä hetkellä voi antaa todellista väliarviota.

3.5	Komission ehdottamasta ja sittemmin hyväksytystä Life+-asetuksesta antamassaan lausunnossa (1) ETSK esitti muutamia varoituksia, jotka näyttävät nyt osoittautuneen aiheellisiksi.

3.6

Edellä mainitussa lausunnossa komitea toteaa, että kyseiseen ajankohtaan mennessä toteutettuja Life-ohjelmia voidaan ilman muuta pitää erittäin onnistuneina komission politiikan ohjausvälineinä. Vaatimattomin varoin saavutettu huomattava menestys perustuu siihen, että komissio pystyi asettamaan ehtoja ja sekä hankkeiden mahdolliset toteuttajat että jäsenvaltiot joutuivat ”kilpailemaan” Life-tuesta. Life-ohjelman aiemmissa vaiheissa jäsenvaltioiden (tai paremminkin hankkeiden yksityisten ja julkisten toteuttajien jäsenvaltioissa) oli ideoitava ja kehitettävä ohjelmaan soveltuvia innovatiivisia hankkeita. Hankkeet hyväksyttiin säädetyn valintamenettelyn mukaisen kriittisen tarkastelun jälkeen. Hylkääminen johtui hankkeiden heikosta laadusta tai riittämättömistä määrärahoista. Määrärahoja myönnettäessä noudatettiin siis eurooppalaista avoimuutta ja komissiolla oli selvä ohjaileva rooli.

3.7	ETSK on edelleen sitä mieltä, että tukeakseen tietyillä aloilla tunnetusti hyvin hitaasti etenevää ympäristöpolitiikkaansa, komissiolla on oltava käytössään väline, jota vain se itse voi muokata – keskittymättä pelkästään suhteellisuuteen, kun on kyse esimerkiksi määrärahojen alueellisesta jaosta.

3.8

Komissio toteaa väliarviossaan, että ohjelman uuden vaiheen myötä käyttöön otettu määrärahojen ohjeellinen maakohtainen jako on kyllä parantanut ”hankkeiden maantieteellistä jakautumista” mutta arviointi antaa viitteitä siitä, että maakohtainen jako ”voi johtaa huonolaatuisten hankkeiden valintaan”.

3.9

Juuri tätä ETSK on pelännyt. Se pyytääkin komissiota ja neuvostoa pohtimaan Life-ohjelmaan sovellettavaa lähestymistapaa perusteellisesti vielä kerran. Kyse ei saisi olla siitä, että EU:n varoja siirretään jäsenvaltioihin ja niillä toteutetaan siellä ympäristöhankkeita, joilla on eurooppalaisia ulottuvuuksia. Ohjelmaa olisi ehdottomasti sovellettava siellä, missä EU:n ympäristöpolitiikkaa on komission yksiköiden mielestä tarpeellisinta edistää.

3.10

EU:n säännöt määrittävät nykyään voimakkaasti Euroopassa harjoitettavaa ympäristöpolitiikkaa, mikä on perusteltavissa pelkästään sisämarkkinoiden toimivuuteen liittyvillä syillä. Se, että lainsäädäntöä eurooppalaistetaan mutta asianomaista politiikan muotoiluvälinettä kansallistetaan tietyssä määrin, ei kuitenkaan käy.

3.11

ETSK:n mielestä Life-ohjelmasta tuetuilla hankkeilla ja prosesseilla olisi edistettävä nykyistäkin määrätietoisemmin EU:n sopimien strategioiden toteuttamista. (Tämä koskee erityisesti EU:n kestävän kehityksen strategiaa, jonka ympärillä on ollut hyvin hiljaista, biologista monimuotoisuutta koskevaa strategiaa, ilmastonsuojelustrategiaa sekä Eurooppa 2020 -strategian ekologisia elementtejä.) Hankkeiden mallikelpoisuudelle olisi annettava erityistä painoarvoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei joka ikisen hankkeen välttämättä tarvitse olla luonteeltaan innovatiivinen, kuten esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden osa-alueeseen kuuluvilta toimilta nykyään vaaditaan. Yleensä ongelmana ei ole innovaation puute vaan yksinkertaisesti se, että jo olemassa olevien ratkaisumallien levittäminen ja täytäntöönpano on puutteellista.

3.12	Komissiolla on tulevaisuudessa oltava runsaasti sekä sisällöllistä että taloudellista joustovaraa hankkeita valitessaan. Taloudellinen joustavuus koskee muun muassa yhteisrahoitusosuuksia. ETSK:n pitää myös 100-prosenttisia EU:n rahoitusosuuksia täysin mahdollisina.

3.13

Komissio on oikeassa todetessaan, että esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan panokset ympäristöpolitiikan kehittämiseksi ovat elintärkeitä. Eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa on usein pidettävä muualla harjoitettavaa politiikkaa edistyksellisempänä juuri siksi, että yhteiskunnallisessa keskustelussa vaaditaan ympäristön- ja luonnonsuojelun tehostamista. Tämän keskustelun edistäminen on EU:n etujen mukaista, eikä se saa epäonnistua pelkästään säädettyjen yhteisrahoitusosuuksien vuoksi.

3.14

ETSK kannattaa sitä, että Life+-ohjelmaa toteutetaan rakentavassa yhteistyössä kaikkien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa sekä jäsenvaltiotasolla (elinkeinoelämän etujärjestöt, ammattiliitot jne.) että EU:n tasolla. Näiden organisaatioiden jäsenet toimivat usein aloilla, joilla EU haluaa varmistaa ympäristönsuojelun parantamisen ja EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon. Asiaa koskevan valistustyön ja toiminnan ei siis pitäisi olla pelkästään ympäristöjärjestöjen vaan myös yritysten tehtävä.

3.15	ETSK toteaakin ponnekkaasti, että tavanomaisten luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöjen lisäksi esimerkiksi elinkeinoelämän etujärjestöjä ja ammattiliittoja olisi kannustettava osallistumaan aktiivisesti Life-hankkeisiin.

3.16

ETSK yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan tarvitaan ”enemmän priorisointia ja fokusointia” ja olisi määriteltävä vuosittaiset painopistealueet. Tässä yhteydessä olisi painotettava monialaisia lähestymistapoja, eikä kolmansien maiden kanssa toteutettavia rajatylittäviä hankkeita tulisi rajata kategorisesti rahoitusvälineen ulkopuolelle.

3.17

Vaikka komitea arvostaa Life-ohjelmaa, se kuitenkin myös varoittaa ohjelman mahdollisuuksien yliarvioinnista. Ohjelmaan osoitetuin noin 340 miljoonan euron vuotuisin määrärahoin voidaan tukea monia hankkeita, joilla voidaan antaa arvokasta osviittaa myönteisistä ympäristöpoliittisista lähestymistavoista. Näillä varoilla, joiden osuus EU:n talousarviosta on noin 0,2 prosenttia, ei kuitenkaan voida ratkaista esimerkiksi niitä ongelmia, jotka johtuvat unionin muiden politiikanalojen vääränlaisesta suuntauksesta.

3.18

ETSK suhtautuukin tietyin varauksin väliraportissa biologista monimuotoisuutta koskevan osa-alueen osalta esitettyyn väitteeseen, että Life-ohjelmasta ”voi tulla merkittävä väline, jolla rahoitetaan erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa”. Life-ohjelman avulla osoitetaan, ja on tarkoitus ja velvollisuus osoittaa, miten biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnonvarojen taloudellinen hyödyntäminen voitaisiin konkreettisesti sovittaa yhteen. Tämän varsinaiseen toteuttamiseen käytetään kuitenkin muita rahoitusvälineitä.

3.19

Komissio itsekin toteaa tiedonannossaan (2), että ”yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on politiikan välineistä merkittävimmät vaikutukset maaseudun biodiversiteettiin” ja ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (erityisesti sen toimintalinja 2) on edelleen Natura 2000 -verkoston ja luonnon monimuotoisuuden tärkein rahoittaja EU:ssa”. Tärkein väline tähän tarkoitukseen ei siis ole Life-ohjelma.

3.20

Luonnonsuojelualueiden, myös Natura 2000 -verkoston, vaatiman rahoituksen kokonaistarpeesta on nykyään katettu vain 20 prosenttia, mutta ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan Life-ohjelmalla vaan ottamalla luonnon- ja ympäristönsuojelu huomioon muilla politiikanaloilla, kuten on ollut paljon puhetta. Näin ollen Life-ohjelman todellinen tehtävä ja rooli olisi määriteltävä vielä kerran selkeästi.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) CESE 382/2005, EUVL C 255, 14.10.2005, s. 52.

(2) Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vuoden 2010 arviointi biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, KOM(2010) 548 lopullinen.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/78

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Elohopeaa koskevan yhteisön strategian arviointi”

KOM(2010) 723 lopullinen

2011/C 132/14

Esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Euroopan komissio päätti 7. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Elohopeaa koskevan yhteisön strategian arviointi

KOM(2010) 723 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 173 ääntä puolesta ja 6 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

Vuoden 2005 elohopeastrategian täytäntöönpano etenee hyvin. Lähes kaikki siihen liittyvät toimenpiteet on toteutettu, ja sitä varmasti jatketaan ja vahvistetaan.

1.1 ETSK tukee neuvoston päätelmiä asiasta (1). Komitea kehottaa kuitenkin komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia

a)	myöntämään, että EU:n on tarpeen ja tärkeää säilyttää eturivin asemansa kansainvälisellä tasolla tekemällä aktiivisesti uusia sitoumuksia elohopean käytön, tarjonnan ja elohopeapäästöjen vähentämiseksi.

omaksumaan näkemyksen, että kokonaistavoitteen on kuljettava käsi kädessä elohopean kattavan vähentämisen kanssa. Poikkeuksia tulee myöntää vain tilanteissa, joissa ne saattavat olla tarpeen (erityiset tekniset tai taloudelliset ongelmat), sen sijaan, että lähestymistavan perustana on erillisten rajoitusten soveltaminen kuhunkin tuotteeseen ja sovellukseen sekä kuhunkin elohopean elinkaaren vaiheeseen.

tukemaan edelleen ja yhä voimakkaammin hankkeiden täytäntöönpanoa kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa. Tukitoimet olisi toteutettava rinnakkain hallitustenvälisen neuvottelukomitean (INC) toimien kanssa osana YK:n ympäristöohjelman (UNEP) hallintoneuvoston päätöksen 25/5 kohdassa 34 mainittujen alojen kansainvälistä toimintaa.

toteamaan, että elohopean käyttö kloorialkaliteollisuudessa olisi lopetettava. Komitea pyytää komissiota tekemään 1. tammikuuta 2012 mennessä ehdotuksen oikeudellisesti sitovista toimenpiteistä, muun muassa elohopean käytön lopetuspäivästä kyseisellä alalla. Lopetuspäivän olisi oltava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuotta 2020.

kiinnittämään huomiota siihen, että teollisuusperäisiin elohopeapäästöihin olisi puututtava erityistoimin. Komitea kehottaa komissiota hyväksymään pikaisesti parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät sekä tähän tekniikkaan liittyvät päästötasot kaikkien elohopeaan liittyvien teollisuusprosessien osalta, jotta voidaan edistää teollisuuspäästöistä äskettäin annetun direktiivin voimaan saattamista.

f)	arvioimaan mahdollisuuksia rajoittaa elohopean käyttöä nappiparistoissa ja tekemään ehdotuksia niiden markkinoille saattamisen rajoittamiseksi 1. heinäkuuta 2012 mennessä

g)	arvioimaan niin ikään mahdollisuutta luopua elohopean käytöstä hammaslääkinnässä vaiheittain 1. heinäkuuta 2012 mennessä ottaen huomioon kaikki mahdolliset tutkimukset ja kehityssuuntaukset sekä käytettävissä olevat vaihtoehdot

h)	toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikkiin EU:ssa toimiviin hammashoitolohin asennetaan erittäin tehokkaat amalgaamierottimet.

i)	tutkimaan elohopean käyttöä rokotteissa, olemassa olevia vaihtoehtoja sekä sitä, missä määrin elohopea on kansanterveyden suojelemiseksi tarkoituksenmukaista ja mahdollista poistaa tällaisesta käytöstä 31. joulukuuta 2012 mennessä

j)	ryhtymään toimiin ensimmäisen kalojen metyylielohopeapitoisuuksia selvittävän testausohjelman toteuttamiseksi ja koko EU:n kattavan riski-ilmoituksen päivittämiseksi asianmukaisesti 31. joulukuuta 2012 mennessä

k)	toteuttamaan toimia tietoisuuden ja tiedon lisäämiseksi siitä, että energiansäästölamput sisältävät elohopeaa ja ne olisi käytön jälkeen kerättävä erikseen ja turvallisesti rikkoutumista välttäen.

l)	edistämään toimia, joilla taataan elohopeajäämien poistaminen jätteistä.

m)	huolehtimaan siitä, että unionin lainsäädäntö kattaa myös krematorioiden ja pienten polttolaitosten aiheuttamat päästöt.

n)	lisäämään asianmukaisia toimia kaikkien niiden työntekijöiden terveyden turvaamiseksi, jotka saattavat joutua tekemisiin elohopean kanssa.

o)	toteuttamaan tässä yhteydessä toimenpiteitä, jotka liittyvät työpaikkoihin mahdollisesti kohdistuviin vaikutuksiin. Tavoitteena on, että teollisuuden muutosten vaikutuksia voitaisiin lieventää ja että tämä koskisi kaikkia työntekijöitä pätevyydestä riippumatta.

toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että elohopeapitoiset tuotteet kerätään erikseen ja turvallisella tavalla, vaikka lainsäädäntö ei tähän tällä hetkellä velvoita, ja järjestämään laajoja tiedotuskampanjoita käyttäjien ja kuluttajien valistamiseksi tuotteiden sisältämän elohopean haihtuvuudesta ja myrkyllisyydestä.

2. Johdanto

2.1 Elohopeaa ja useimpia elohopeayhdisteitä pidetään erittäin myrkyllisinä ja biologiselle monimuotoisuudelle, ekojärjestelmille ja ihmisten terveydelle vahingollisina aineina. Elohopea on myös biokertyvää, mikä tarkoittaa, että sitä voi kertyä eliöihin ja se voi kumuloitua ravintoketjun eri vaiheissa. Lisäksi elohopea haihtuu jopa huoneenlämmössä, ja se voi muuttua metyylielohopeaksi, joka on sen yleisin mutta myös myrkyllisin muoto. Elohopea onkin hitaasti hajoava aine, joka voi kulkeutua erittäin kauas vedessä, maaperässä, ilmassa tai eliöissä (2).

2.2 Ihmisen aiheuttamat elohopeapäästöt liittyvät elohopean erilaisiin sovelluksiin, esimerkiksi sen käyttöön tietyissä tuotteissa ja tuotantoprosesseissa, sekä atmosfäärisiin päästöihin ja päästövahinkoihin. Tärkeimpiä elohopean käyttäjiä ovat kloorialkalitehtaat, kemiallisia polymeereja tuottava teollisuus ja hammasamalgaamin valmistajat, joiden osuus vuosittaisista käyttömääristä on 86 prosenttia.

2.3 Lämpövoimaloiden ja muiden polttolaitosten, lähinnä hiilivoimaloiden, elohopeapäästöt ilmakehään kattavat yli 50 prosenttia kaikista teollisuusperäisistä elohopeapäästöistä (3).

Ihmisen toiminnasta mahdollisesti aiheutuvien elohopeapäästöjen alkuperä

Elohopean käyttö tuotteissa

—	mittalaitteet

—	hammasamalgaami

—	loisteputket, energiansäästölamput

—

paristot

—

kytkimet

—	rokotteet (tiomersaali tai timerosaali)

Elohopean käyttö tuotantoprosesseissa

—	katalyyttina polymeerien ja polyuretaanin valmistuksessa

—	kloorialkalin valmistuksessa

—	kullankaivussa

Atmosfääriset päästöt

—	(hiilikäyttöiset) voimalaitokset

—	krematoriot (ravinnon kautta kertynyt elohopea tai hammasamalgaami)

—	(elohopeapitoinen) kierrättämätön tai poltettu jäte

Päästövahingot

—	teollisuudessa (prosessien, varastoinnin tms. yhteydessä) sattuvat vuodot

3. Yleistä

3.1 Maailmanlaajuisesta toiminnasta todettakoon, että YK:n ympäristöohjelma UNEP teetti vuonna 2001 tutkimuksen elohopean esiintymisestä ja vaikutuksista. Tutkimuksen mukaan elohopean erittäin haitallisista vaikutuksista saatu näyttö riittää oikeuttamaan kansainväliset toimet. (4) Eri maiden hallitusten edustajista koostuva UNEPin hallintoneuvosto päätti helmikuussa 2009 laatia oikeudellisesti sitovan elohopeasopimuksen vuoteen 2013 mennessä.

3.2 Komissio esitti neuvostolle kloorialkaliteollisuudesta peräisin olevaa elohopeaa käsittelevän kertomuksen joulukuussa 2002. Neuvosto pyysi kertomuksen pohjalta komissiota esittämään ”johdonmukaisen strategian – – ihmisten terveyttä ja ympäristöä elohopeapäästöiltä suojelevine toimenpiteineen, jotka perustuvat elinkaariajatteluun ja joissa otetaan huomioon tuotanto, käyttö, jätteenkäsittely ja päästöt”.

3.3 Edellä mainittujen lähtökohtien pohjalta komissio esitti 28. tammikuuta 2005 elohopeaa koskevan yhteisön strategian, jonka keskeisenä tavoitteena on ”vähentää ympäristössä olevia elohopeapitoisuuksia ja ihmisten altistumista elohopealle, erityisesti kaloissa olevalle metyylielohopealle” (5).

3.4 Strategia koostuu kuudesta osa-alueesta (ja 20 ensisijaisesta toimenpiteestä), ja sen tavoitteena on

—	vähentää elohopeapäästöjä

—	vähentää elohopean pääsyä markkinoille vähentämällä tarjontaa ja kysyntää

—	löytää ratkaisu elohopean ylijäämien ja varastojen (käytössä tai varastoissa olevat tuotteet) ongelmaan

—	suojella elohopea-altistukselta

—	tutkia elohopeaongelmaa ja sen ratkaisukeinoja

—	tukea ja edistää elohopeaan liittyviä kansainvälisiä toimia.

3.5 Strategiaan sisällytettiin lauseke, jonka mukaan sitä arvioidaan ja tarkistetaan vuonna 2010. Komissio lähettikin nyt käsiteltävänä olevan arvion elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta neuvostolle ja Euroopan parlamentille 7. joulukuuta 2010.

3.6 Samanaikaisesti Euroopan kemikaalivirasto teki REACH-asetuksen sisältämän tarkistuslausekkeen nojalla ehdotuksia elohopeaa sisältäviin mittalaitteisiin sovellettavien rajoitusten laajentamisesta koskemaan myös ammatti- tai teollisuuskäyttöön tarkoitettuja laitteita (6). Asiasta järjestettiin julkinen kuuleminen 24. syyskuuta 2010, ja REACH-asetuksessa säädettyjen asianomaisten komiteoiden lausunnot on määrä esittää komissiolle syyskuussa 2011.

3.7 ETSK on antanut edellä mainituista kehityssuuntauksista kaksi lausuntoa. Niissä se on tukenut komission aktiivista sitoutumista vähentää elohopean tuotantoa ja käyttöä EU:ssa ja muualla maailmassa ja taata elohopean turvallinen varastointi. Lisäksi komitea on kannattanut komission asettamaa tavoitetta lopettaa elohopean käyttö kokonaan tietyissä mittalaitteissa. (7)

3.8 Lausunnoissaan ETSK on kuitenkin myös kehottanut komissiota ”panemaan mahdollisimman pian täytäntöön elohopeastrategiansa muut osiot ja kehittämään tapoja vähentää entisestään elohopean käyttöä prosesseissa ja tuotteissa Euroopassa. Lisäksi tulee varmistaa elohopeajätevirtojen turvallinen loppusijoittaminen.” Komitea on niin ikään kehottanut komissiota varmistamaan, että elohopeaa sisältävien mittalaitteiden ammatti- ja teollisten käyttäjien on toimittava elohopean ympäristöön pääsyn torjumista koskevan tavoitteen mukaisesti.

3.9 Vuonna 2010 tehdyssä perusteellisessa arvioinnissa (8) ja eri sidosryhmiltä (9) saaduissa sitä tukevissa asiakirjoissa korostetaan, että yhteisön elohopeastrategian toteuttamisessa on todella edistytty ja EU on tukenut merkittävästi kansainvälisiä aloitteita ja neuvotteluita oikeudellisesti sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi UNEPin puitteissa.

4. Erityistä

4.1 Yhteisön elohopeastrategiassa tukeudutaan useisiin yleisluonteisempiin säädöksiin (erityisesti RoHS-direktiivi (10), REACH-asetus, vesipolitiikan puitedirektiivi ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annettu ns. IPPC-direktiivi), ja niitä on tietyiltä osin mukautettu tukemaan tavoitetta vähentää elohopeaa kaikkialla EU:ssa:

—

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevien vertailuasiakirjojen (BREF) ja teollisuuspäästöistä annetun uuden direktiivin avulla on päivitetty ja laadittu uudelleen seitsemän direktiiviä, muun muassa IPPC-direktiivi, ja vahvistettu parhaan käytettävissä olevan tekniikan roolia (säännöksiä on noudatettava uusissa laitoksissa vuodesta 2012 ja olemassa olevissa laitoksissa vuodessa 2016 lähtien).

—	Paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetulla direktiivillä 2006/66/EY pienennettiin elohopean sallittuja enimmäismääriä edellisen, vuonna 1991 annetun direktiivin mukaisiin määriin verrattuna.

4.2 Strategian toteuttaminen on myös johtanut erillisten välineiden ja sääntöjen kehittämiseen, minkä ansiosta Euroopan unioni on saavuttanut maailmanlaajuisen johtoaseman elohopean vähentämisessä:

—	Metallisen elohopean ja tiettyjen elohopeayhdisteiden ja -seosten viennin kieltämisestä sekä metallisen elohopean turvallisesta varastoinnista 22. lokakuuta 2008 annettu asetus (EY) N:o 1102/2008 tulee voimaan maaliskuussa 2011.

—

25. syyskuuta 2007 annettu direktiivi, jolla rajoitetaan elohopeaa sisältävien mittalaitteiden myyntiä suurelle yleisölle, on sittemmin sisällytetty REACH-asetuksen liitteessä XVII olevaan 18a kohtaan. (Tällaisten mittalaitteiden saattaminen markkinoille edellyttää poikkeuslupaa, ja poikkeukset koskevat lähinnä huokoisuusmittareita.) Menettely kyseisen kiellon laajentamiseksi koskemaan myös ammattikäyttöön (esimerkiksi teollisuus- ja terveydenhoitokäyttöön) tarkoitettuja mittalaitteita on parhaillaan käynnissä.

Lisäksi Euroopan kloorialkaliteollisuuden liitto Euro Chlor pyrkii siihen, että elohopean käyttö kloorialkaliteollisuudessa lopetetaan vaiheittain vuoteen 2020 mennessä vapaaehtoisen sopimuksen pohjalta.

4.3 ETSK korostaa, että asetusta EY) N:o 1102/2008 tarkistettaessa on olennaista ulottaa vientikielto koskemaan myös muita elohopeayhdisteitä ja elohopeapitoisia tuotteita, ja tähdentää, että metallisen ja/tai kiinteytetyn elohopean turvallinen varastointi on tärkeää.

4.4 ETSK korostaa niin ikään seuraavia näkökohtia:

—

Komission ympäristöasioiden pääosaston vuonna 2010 teettämässä tutkimuksessa (11) Bio Intelligence Servicen asiantuntijat ehdottavat, että elohopeastrategian keskeisenä kokonaistavoitteena olisi ”suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä elohopea- ja elohopeayhdistepäästöiltä minimoimalla ihmisen toiminnan aiheuttamat elohopeapäästöt ilmaan, veteen ja maahan ja lopettamalla ne mahdollisuuksien mukaan lopulta kokonaan”.

—

Lisäksi nyt on tilaisuus edistyä elohopean käytön vähentämistä koskevan yleistavoitteen saavuttamisessa, sillä useimmille tuotteille ja sovelluksille on olemassa elohopeattomia (ja taloudellisesti kannattavia) vaihtoehtoja ja useimmat elohopeapitoisia tuotteita valmistavat yritykset tuottavat myös vaihtoehtoisia tuotteita. Tämän ansiosta on mahdollista

—	lieventää elohopean käytön huomattavan vähentämisen aiheuttamia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia (työllisyyden suhteen)

—	vahvistaa EU:n taloudellista asemaa ja innovointiasemia (teknologinen etumatka)

—	vakiinnuttaa EU:n asema kansainvälisissä ja maailmalaajuisissa keskusteluissa, Rio+20-konferenssi mukaan lukien, ja tukea komission aloitetta unionin ympäristöpolitiikan ulkoisen ulottuvuuden edistämiseksi.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Maaliskuun 14. paivänä 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät elohopeaa koskevan yhteisön strategian tarkistamisesta.

(2) UNEP Chemicals, Global Mercury Assessment, joulukuu 2002–2010.

(3) http://prtr.ec.europa.eu/PollutantReleases.aspx.

(4) UNEP Chemicals, Global Mercury Assessment, joulukuu 2002.

(5) KOM(2005) 20 lopullinen.

(6) Euroopan kemikaalivirasto, Annex XV Restriction Report, kesäkuu 2010.

(7) EUVL C 168, 20.7.2007, s. 44; EUVL C 318, 23.12.2006, s. 115.

(8) http://mercury.biois.com (s.74).

(9) ZMWG (Zero Mercury Working Group) www.zeromercury.org/ ja EEB (Euroopan luonto- ja ympäristöjärjestöjen yhteenliittymä) www.eeb.org/.

(10) Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annettu direktiivi 2002/95/EY.

(11) http://mercury.biois.com (s.74).

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/82

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä”

KOM(2010) 767 lopullinen – 2010/0370 COD

2011/C 132/15

Ainoa esittelijä: Christos POLYZOGOPOULOS

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti päättivät 18. ja 20. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/… Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä

KOM(2010) 767 lopullinen – 2010/0370 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 174 ääntä puolesta ja 6 vastaan 17:n pidättyessä äänestämästä.

Päätelmät ja suositukset

1. Päätelmät

ETSK kannattaa edeltävän asetuksen (EY) N:o 1405/2006 uudelleenlaatimiseksi ehdotettua asetusta seuraavista syistä:

1.1

Edeltävään asetukseen on tehty useita tarkistuksia osaksi siksi, että yhteisön lainsäädäntö on muuttunut, ja osaksi Lissabonin sopimuksen edellyttämän harmonisoinnin vuoksi. Sen vuoksi myös säädöstekstin rakenne on muotoiltava uudestaan, jotta tukiohjelman keskeinen rooli otettaisiin paremmin huomioon uudessa asetustekstissä ja jotta siinä korostettaisiin

a)	erityistä hankintajärjestelmää ja

b)	paikallistuotantoa edistäviä erityistoimenpiteitä.

1.2

Uudessa asetustekstissä mainitaan selvästi keskeiset osatekijät tiettyjä Egeanmeren pienten saarten paikallisesti tärkeitä maataloustuotteita koskevassa erityisjärjestelmässä. Järjestelmällä pyritään lieventämään tehokkaasti vaikeuksia, jotka johtuvat saarten eristyneisyydestä, syrjäisyydestä, saaristoluonteesta, viljelyalan vähäisyydestä, vuorisuudesta ja ilmastosta sekä niiden riippuvuudesta muutamista harvoista tuotteista.

1.3

Uuden asetuksen 2 artiklassa korostetaan toimenpiteitä, joilla edistetään seuraavia kahta tavoitetta: ensinnäkin varmistetaan ihmisravinnoksi tai jalostukseen ja maatalouden tuotantopanoksina käytettävien välttämättömien tuotteiden hankinta Egeanmeren pienillä saarilla vähentämällä syrjäisyydestä, saaristoluonteesta ja viljelyalan vähäisyydestä aiheutuvia lisäkustannuksia ja toiseksi säilytetään ja kehitetään pienten saarten maataloustoimintaa, mukaan luettuina paikallisten tuotteiden tuotanto, jalostus ja kaupan pitäminen.

1.4	Pyrkimyksenä on varmistaa, että Kreikka soveltaa Egeanmeren pienten saarten järjestelmää yhdenmukaisesti muihin vastaavanlaisiin järjestelmiin verrattuna, jotta vältetään kilpailun vääristyminen ja toimijoiden välinen syrjintä.

1.5	Moitteeton varainhoito varmistetaan siten, että Kreikan on esitettävä ohjelmassaan luettelo paikallisesti tuotetuille tuotteille maksettavista suorista tuista, siten että osoitetaan erityisesti, miten kyseisten toimenpiteiden tukimäärä määritellään.

1.6	Erityisen hankintajärjestelmän rahoitusta koskevaa enimmäismäärää korotetaan 20 prosenttia.

1.7	Komissiolle annetaan täytäntöönpanovalta, kun kyseessä ovat yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset, jotka koskevat todistusjärjestelmän täytäntöönpanoa ja hankintajärjestelmään liittyviä toimijoiden sitoumuksia, sekä yleinen valvontakehys, jota Kreikan on sovellettava.

1.8	Komissio voi lisäksi vahvistaa delegoidulla säädöksellä edellytykset, joilla toimijat kirjataan todistusrekisteriin, ja määrätä vakuuden todistusten myöntämiseksi (11 artiklan 2 kohta). Se voi myös hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat ohjelman muutosten hyväksymismenettelyn vahvistamista.

Perustelu

2. Johdanto

2.1 Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevat yhteiset säännöt perustuvat muun muassa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaan toimenpiteiden tavoitteisiin sekä periaatteisiin, jotka koskevat ohjelmatyötä sekä yhteensopivuutta ja johdonmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa.

2.2 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 291 artiklan 2 kohdan perusteella komissio täytäntöönpanovaltaa käyttävänä elimenä antaa tarvittavat asetukset sen varmistamiseksi, että Kreikka soveltaa Egeanmeren pienten saarten järjestelmää yhdenmukaisesti muihin vastaavanlaisiin järjestelmiin verrattuna, ja jotta vältetään kilpailun vääristyminen ja toimijoiden välinen syrjintä.

2.3 Komissio varmistaa yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset, jotka koskevat todistusjärjestelmän täytäntöönpanoa ja erityiseen hankintajärjestelmään liittyviä toimijoiden sitoumuksia (11 artiklan 3 kohta).

2.4 Komissio vahvistaa ohjelman yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset (6 artiklan 2 kohta, 15 artiklan 3 kohta ja 18 artiklan 3 kohta) sekä yleisen valvontakehyksen, jota Kreikan on sovellettava (7 artikla, 12 artiklan 2 kohta ja 14 artiklan 1 kohta).

2.5 ETSK katsoo, että käsiteltävänä olevan asetuksen sisällön rikastamiseksi sekä integroidun politiikan luomiseksi täynnä pieniä saaria olevaa Egeanmeren aluetta varten on hyödynnettävä tämän lausunnon tekstijaksoissa 4, 5, 6 ja 7 esitettäviä ajatuksia, näkökantoja ja ehdotuksia.

3. Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1 Uudella asetuksella kumotaan ja korvataan uudella tekstillä edeltävä asetus (EY) N:o 1405/2006, koska siihen on tehty lukuisia tarkistuksia ja jotta se voidaan sovittaa yhteen Lissabonin sopimuksen kanssa.

3.2 Egeanmeren pieniä saaria koskevan tukiohjelman sisältö (5 artiklan 2 kohta) selvennetään toissijaisuusperiaatetta soveltaen ja sen mukaisesti. Kreikan on laadittava kyseinen ohjelma ja toimitettava se komissiolle hyväksyttäväksi. Saman periaatteen mukaisesti Kreikan nimeämät viranomaiset voivat joustavasti ehdottaa ohjelmaan muutoksia (II luku, 3 ja 6 artikla) soveltamistarpeiden mukaisesti.

3.3 Otetaan käyttöön erityinen hankintajärjestelmä, joka koskee ihmisravinnoksi, muiden tuotteiden valmistukseen tai maatalouden tuotantopanoksina käytettäviä, Egeanmeren pienillä saarilla välttämättömiä unionin maataloustuotteita (3 artikla). Kreikan on lisäksi laadittava hankintatase selvittääkseen saarten hankintatarpeet.

3.4 Kutakin maataloustuotetta tuetaan pienillä saarilla siten, että otetaan huomioon tuotteiden kaupan pitämisestä aiheutuvat lisäkustannukset laskettuina niistä Manner-Kreikan satamista, joista hankintatoimitukset tehdään, sekä saaristoluonteesta ja viljelyalan vähäisyydestä aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset.

3.5 Maantieteellinen erityisasema, tuotteiden korkeammat kuljetuskustannukset sekä eristyneisyydestä johtuvat lisärasitukset aiheuttavat haittoja, joita voidaan vähentää alentamalla mainittujen tuotteiden hintoja. Näin ollen on aiheellista ottaa käyttöön erityinen hankintajärjestelmä. Kaikenlaisen keinottelun välttämiseksi hankintajärjestelmään voidaan ottaa ainoastaan laadukkaita ja myyntikelpoisia tuotteita.

3.6 Jotta säilytettäisiin unionin tuotteiden kilpailukyky, unionin tuotteiden tarjontaan Egeanmeren pienillä saarilla olisi myönnettävä tukea siten, että otetaan huomioon myös korkeammat kuljetuskustannukset.

3.7 Niissä tapauksissa, joissa erityisen hankintajärjestelmän soveltamisesta syntyy taloudellista etua, kielletään kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti. Tästä huolimatta kaupankäynti myös ulkoisilla markkinoilla on mahdollista sillä edellytyksellä, että syntynyt taloudellinen etu palautetaan. Tässä yhteydessä tehdään myös tuotteita koskevia hallinnollisia tarkastuksia (14 artikla).

3.8 Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan, että yritykset esitettävät todistuksen siitä, että ne on kirjattu asianomaiseen rekisteriin.

3.9 Jalostettujen tuotteiden kauppaa Egeanmeren pienten saarten välillä edistetään, samoin kuin niiden vientiä muualle Euroopan unioniin ja EU:n ulkopuolisiin maihin.

3.10 Paikallistuotantoa kannustetaan tukiohjelmalla, joka on vahvistettu ensimmäisen kerran asetuksella (EY) N:o 1405/2006. Kyseinen asetus on edistänyt useiden tuotteiden tuotantoa, kaupan pitämistä tai jalostusta, koska siinä säädetyt toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi tukea maataloustoimintaa.

3.11 Tukiohjelmaan sisältyy toimenpiteitä, joilla rahoitetaan tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknistä apua (15 artikla).

3.12 Laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoa ja kauppaa kannustetaan.

3.13 Lisäksi määritetään komission valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka sen on annettava tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4. Suositukset

ETSK:n mielestä on korostettava erityisesti seuraavia toimenpiteitä ja hyväksyttävä ne:

4.1

Maataloustuotteet on yhdistettävä asianmukaisten kehityspuitteiden luomiseen saarille suuntautuvaa matkailua varten. Niiden on erityisesti kyettävä houkuttelemaan EU:n ja kansainvälisellä tasolla kuluttajia, jotka arvostavat Välimeren maiden ruokavalion erityispiirteitä ja paikallisia luomutuotteita.

4.2

Samalla on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että perinteisiä maataloustuotteita hyödynnetään nykyistä tehokkaammin ottaen huomioon niiden lisääntyvä kysyntä myös muilla talouden aloilla muun muassa niiden terapeuttisten ominaisuuksien vuoksi (Khios-saaren mastiksi, oliiviöljy, hunaja, eri yrtit yms.). Tällaisia aloja ovat erityisesti lääketeollisuus, kosmetiikka-ala ja homeopatia.

4.3

Saarten paikallisväestölle olisi annettava tietoa tuotettavien tuotteiden ravitsemuksellisesta ja taloudellisesta arvosta. ETSK ehdottaa, että strategisesti sijaitsevaan saareen perustetaan alueidenvälinen koulu, joka perustuu opiskelijoille sekä maaseutumatkailualan ja maataloustuotannon työntekijöille tarkoitetun Erasmus-ohjelman kaltaiseen ideaan.

4.4

On suunniteltava toimenpiteitä koulutusohjelmien luomiseksi, jotta kansalliset ja kansainväliset korkeakoulut saataisiin osallistumaan koulutusohjelmiin, joiden tarkoituksen on tehdä tutkimuksia ja tieteellisiä selvityksiä saarilla tuotettavien tuotteiden taloudellisen arvon osoittamiseksi ja niiden hyödyntämiseksi.

4.5

Saarilla ja erityisesti niiden vaikeapääsyisillä alueilla asuviin, vaikeassa asemassa oleviin väestöryhmiin olisi sovellettava tarkoin harkittua lähestymistapaa saarten väestön säilyttämiseksi ja taloudellisten kannusteiden tarjoamiseksi erityisesti nuorille. Tätä tarkoitusta varten olisi perustettava syrjäisten alueiden taloudellisen toiminnan kehittämiseen tähtääviä tukiohjelmia, joihin ei liity ylijäämän palautusta ja joissa painotetaan saarten taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämistä kiinnittäen erityishuomiota niiden ainutlaatuisiin maantieteellisiin ja geologisiin erityispiirteisiin.

4.6	On korostettava maataloustuotteiden laadun parantamista ja samalla pienennettävä niiden tuotantokustannuksia.

4.7	On asetettava erityiskriteereitä, joissa otetaan huomioon maaston pinnanmuodostukseen ja geologiseen rakenteeseen liittyvät erityispiirteet.

5. Yleistä

ETSK panee merkille maatalouden kehitykseen Egeanmeren saarilla ratkaisevasti vaikuttavat erityistekijät ja katsoo, että käsiteltävänä olevassa asetuksessa olisi hyödyllistä ottaa huomioon myös seuraavat asiat:

5.1

Veden, energian ja raaka-aineiden kaltaisten perusresurssien rajallisuuden vuoksi niiden käyttöä on hallinnoitava järkevästi Egeanmeren saarilla. Erityisesti kesäkuukausina, jolloin myös matkailijoiden ja kesäasukkaiden määrät ovat suurimmillaan, muun muassa veden ja energian saatavuus aiheuttaa saarialuilla ongelmia. Edellä mainittuihin ongelmiin onkin kiinnitettävä huomiota ja pyrittävä löytämään niihin ratkaisu, siten että varmistetaan parempi resurssienhallinta sekä luonnonympäristön tasapaino. Tämän tavoitteen edistämiseksi asetuksessa voitaisiin säätää tukitoimista, joilla pyritään vastaamaan näihin merkittäviin erityisongelmiin.

5.2

Muutokset saarten maankäytössä: maatalousmaan määrä saarilla vähenee tasaisesti sen käyttötarkoituksen muuttuessa rakennustoiminnan seurauksena mutta myös siksi, että maataloustoiminnan loppuessa käytöstä poistettu maa muuttuu tuottamattomaksi ja tyhjäksi joutomaaksi (puhutaan pysyvästä ”kesannoinnista”). Tämä vuoksi maankäyttöä olisi parannettava maataloustuotannon tukiohjelmilla. Asetus voi luoda tarvittavat tukikehykset.

5.3	Maatilojen määrän väheneminen ja maataloustuotannon lopettaminen sekä kuolleen biomassan (kuolleiden oksien ja ruohojen) keräytyminen hoitamatta jätettyihin metsiin ja oliivitarhoihin lisää myös metsäpalojen syttymistä, ja metsäpalot estävät maan hyötykäytön pitkäksi aikaa.

5.4	Lisäksi on palautettava tasapaino matkailun kehittämiseen käytettävän maan ja maatalousmaan välillä. Näiden kahden alan on täydennettävä toisiaan.

5.5	On kiinnitettävä erityishuomiota alkutuotantoon, jossa on menetetty erittäin runsaasti työpaikkoja samaan aikaan kun palvelualan työpaikkojen määrä on lisääntynyt.

6. Erityistä

6.1 Asetuksen soveltamisen piiriin on otettava myös Kreeta ja Evia.

6.2 On toteutettava vuoden kestäviä aloitteita maataloustuotteiden tuotannon, kaupan pitämisen ja edistämisen tehostamiseksi. Kyseisillä toimenpiteillä pyritään erityisesti lisäämään tuotantoa mutta samalla myös parantamaan laatua.

6.3 On suunniteltava pinta-alatuen käyttöönottoa maaseudun elpymisen tukemiseksi – varoja myönnettäisiin perinteisten oliivi- ja sitrushedelmätarhojen säilyttämiseen Egeanmeren pienillä saarilla.

6.4 On tuettava nykyistä enemmän taloudellisesti sellaisia tuotteita kuin käyttö- ja siemenperuna, Tinoksen latva-artisokka, Skopeloksen luumu, Santorinin kirsikkatomaatti, sitrushedelmät, Lathyrus-sukuun kuuluvat syötävät nätkelmälajit (härkäpavut), pavut, Lemnoksen ohra, perinteisesti tuotetut juustot (esim. Naksoksen graviera ja Limnoksen kalathaki [suojattu alkuperänimitys]), sitruunalikööri, rakista ja hunajasta valmistettu Amorgoksen rakomelo, Sifnoksen ja Lesvoksen mantelikakut sekä Kallonin sardiinit.

Hunaja ja oliiviöljy ovat kärkituotteita, jotka ilmentävät pienten saarten identiteettiä ja maataloustuotannon laatua.

6.5 On kiinnitettävä erityishuomiota perinteiseen mastiksipuun viljelyyn Khioksella sekä viininviljelyyn, joka antaa mahdollisuuden tuottaa maantieteellisellä alkuperämerkinnällä suojattuja viinejä Egeanmeren pienten saarten perinteisillä viljelyalueilla.

6.5.1 Myös vuokramaille on annettava taloudellista tukea.

6.5.2 Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa on vahvistettava entisestään.

6.5.3 On suunniteltava taloudellista tukea toimenpiteille, joilla parannetaan tuotettavien viinien ja oliiviöljyn valmistuksen, varastoinnin, standardoinnin ja jakelun edellytyksiä.

Ehdot

6.5.4 Maatalouden pinta-alakohtaiset hyödyntämis- ja tuotantomäärät eivät saa ylittää määritettyä ylintä tuottorajaa.

6.5.5 Viljelytekniikoiden on oltava kansallisen lainsäädännön mukaisia.

6.5.6 Tuotannossa on käytettävä tarkistettua alkuperänimitystä tai tarkistettua nimitystä ensiluokkaisesta laadusta.

6.5.7 Kansallisen ja EU:n lainsäädännön vaatimuksia on noudatettava.

7. Ehdotukset

7.1 ETSK katsoo, että asetuksen on helpotettava yhteyksien luomista paikallistalouden muihin aloihin (matkailuun, käsiteollisuuteen ja kauppaan) ja että siinä on korostettava matkailutuotteen uudelleenkohdistamista.

7.2 ETSK katsoo, että on kiinnitettävä erityishuomiota viljely- ja sadonkorjuumenetelmien tuntemiseen, geologisesti kiinnostavien paikkojen löytämiseen, tutustumiseen maaseudun ekosysteemien eliöihin, Välimeren ruokavalioon, terveelliseen ravintoon ja luomutuotteisiin.

7.3 ETSK katsoo, että nauttiminen oliivitarhojen ja appelsiiniviljelysten tarjoamasta varjosta ja rauhasta, yhteys maahan, rauhallisuus ja hiljaisuus, vaeltelu alkuperäisessä maaseutumaisemassa sekä kaikkien edellä mainittujen tekijöiden hyödyntäminen yhdessä tyydyttää suurelta osin erityis- ja vaihtoehtomatkailun tarpeet (kulttuuri- ja luontomatkailu, maaseutumatkailu, terveys-, vaellus- ja ruokamatkailu jne.).

Tällä tavalla luodaan erilainen matkailutuote, joka liittyy suoraan maataloustuotteisiin. Niillä taas on suora yhteys ja suhde laatumatkailuun, ruokakulttuuriin, Välimeren ruokavalioon, luomutuotantoon ja maaseutumatkailuun. Näin voidaan tarjota mahdollisuus välttää perinteinen, aurinkoon ja rannoille suuntautuva massaturismi. Asetuksen on tuettava tällaisia vaihtoehtoja.

7.4 ETSK katsoo, että jollekin Egeanmeren saarelle voitaisiin EU:n politiikkojen puitteissa perustaa yksi hallintoelin, joka olisi vastuussa terveellisen Välimeren ruokavalion ja ruokakulttuurin edistämiseen tähtäävistä jatkokoulutusohjelmista. Se voisi keskittyä muun muassa luomutuotteisiin, vaihtoehtoisiin lääketuotteisiin sekä kosmetiikkatuotteisiin tavoitteenaan Välimeren kulttuurin tuotteiden edistäminen.

7.5 ETSK ehdottaa tämän politiikan kokeilemiseksi hanketta, jossa osaamisen malliksi voitaisiin valita Khioksen mastiksintuottajien osuuskunta, päätavoitteena mastiksimyymälöiden (Mastihashop) verkoston luominen Kreikkaan ja kaikkialle Eurooppaan mastiksin ja sen eri käyttötapojen ja ominaisuuksien tekemiseksi tunnetuksi, esittelemiseksi ja edistämiseksi käyttäen hyväksi Khioksella, Kreikassa ja Euroopan unionissa tuotettavia mastiksituotteita.

7.6 Kuten ehdotettiin myös asiakokonaisuuksista ECO/213 ja ECO/262 annetuissa lausunnoissa, jotka hyväksyttiin komitean täysistunnoissa 10. heinäkuuta 2008 ja 15. heinäkuuta 2010, ETSK ehdottaa, että maaseutumatkailua edistetään ennen kaikkea yhdistettynä työllisyyden tukemiseen.

7.6.1 Sen vuoksi asetuksen on komitean mielestä kannustettava saarten asukkaita työllistymään osa-aikaisesti maatalousalalle varmistamalla konkreettisesti oikeudet investoida maaseutumatkailuun ja saada siitä tuloja. Keskeisen tärkeää on vahvistaa mahdollisuus käyttää maata samaan aikaan kahteen eri tarkoitukseen, maataloustuotantoon (tai metsätalouteen) sekä maaseutumatkailuun, jotta nämä kaksi alaa voisivat tukea toisiaan. Tätä oikeutta ei kuitenkaan tule liittää viljelysmaan omistukseen vaan maataloustuotantoon.

7.6.2 Maaseutumatkailulle on luotava suotuisat edellytykset varmistamalla oikeus rakentaa maatiloille pienimuotoisia maatalousmatkailun yksiköitä ja harjoittaa niissä matkailutoimintaa. Tämä oikeus olisi myönnettävä ja uusittava sillä ehdolla, että maataloustuotteiden (oliivien, viinin, appelsiinien, mandariinien, mastiksin, hunajan, viikunoiden jne.) tuotanto säilyy ja sitä jatketaan.

7.6.3 Osa-aikaisen maataloustuotannon kehittäminen on asianmukaisin ja vakain ratkaisu väestön säilyttämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi väestökadosta kärsivillä epäsuotuisilla saarialuilla, joilla maatalousmaata poistuu tuotantokäytöstä.

Tämän vuoksi asetus voi toimia elämän, luonnonrikkauden ja monipuolisen ympäristön säilymistä edistävänä katalysaattorina, mikä hyödyttäisi kaikkia kyseisillä saarialueilla vierailevia kansalaisia ja luonnollisesti saarten asukkaita.

7.7 ETSK katsoo lisäksi, että tärkeimmät saarten kehitykseen vaikuttavat alat ovat ennen kaikkea maatalous ja matkailu. Saarilla on myös muita elinkeinoaloja, kuten kotieläintuotanto, kalastus, merenkulku ja kulttuuri. Niitä voidaan hyödyntää samalla myös paikallisten maataloustuotteiden tunnetuksi tekemiseen ja edistämiseen markkinoilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi suositetaan, että tuetaan tutkimuspanostuksia, perustetaan maatalousalan oppilaitoksia, harjoitetaan tietoon, tutkimus- ja kehitystyöhön ja uusien dynaamisten kilpailuetujen luomiseen perustuvaa kasvustrategiaa sekä hyödynnetään Egeanmeren saarten koulutus- ja tutkimusmahdollisuudet. Tällä tavalla muodostetaan integroidut strategiakehykset kaikkia talouden aloja varten ja luodaan saarille uusi, ajanmukainen kehitysmalli maataloutta mutta myös Egeanmeren pienten saarten yleistä kehitystä varten. Se täydentäisi nykyistä tunnettua mallia, jota sovelletaan saarivaltioissa, kuten Maltassa ja Kyproksessa, sekä saarilla, joilla on vahva alueellinen identiteetti, kuten Sardiniassa ja Korsikalla.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/94

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020”

KOM(2010) 389 lopullinen

2011/C 132/19

Esittelijä: Jan SIMONS

Euroopan komissio päätti 20. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020

KOM(2010) 389 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 158 puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea pitää maantieliikenteessä loukkaantuvien lukumäärän vähentämistä yhteiskunnallisesti erittäin tärkeänä asiana ja kannattaa komission – kunnianhimoista – suunnitelmaa määrän vähentämisestä vuosien 2011–2020 aikana puolella vuoteen 2010 verrattuna.

1.2 Komitea huomauttaa, että eri jäsenvaltioille on toivottavaa asettaa eriytetyt vähentämistavoitteet, koska riskit ovat jäsenvaltioissa erilaiset.

1.3 Komitea katsoo, että ohjelman täytäntöönpanon valvonta tulisi antaa tarkoitusta varten erityisesti perustettavalle maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevälle EU:n virastolle tai toimintaa koordinoivalle seuranta- ja valvontakeskukselle, jossa ovat edustettuina myös jäsenvaltioiden nimeämät maantieliikenteen turvallisuuden asiantuntijat.

1.4 Viraston tai koordinoivan seuranta- ja valvontakeskuksen tulisi huolehtia tilanteen kehityksen seurannasta vuosittain, jotta voidaan varmistaa ohjelmassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttaminen.

1.5 Komitea huomauttaa, että seuraavien edellytysten on täytyttävä, jotta komission asettama tavoite tieliikenteen uhrien määrän puolittamisesta vuoteen 2020 mennessä olisi mahdollista saavuttaa:

—	Tarvitaan jämerää poliittista johtajuutta.

—	Tarvitaan yhdenmukaistettuja, seikkaperäisiä tilastotietoja.

—	On määriteltävä tienkäyttäjien vakavia loukkaantumisia koskevat tavoitteet ja vahvistettava ”vakavan loukkaantumisen” määritelmä.

—	Unionin on harjoitettava tiukempaa politiikkaa maantieliikenteen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden yhdenmukaistamisessa ja sääntelyssä.

—	On kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota erityisesti helposti vahingoittuville tienkäyttäjille, kuten nuorille, iäkkäämmille ja vammaisille, sekä kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla liikkuville, polkupyöräilijöille ja jalankulkijoille suunnattuun eriytettyyn valistukseen ja koulutukseen.

—	Kaikki autokantoja hallinnoivat työnantajat tulisi saada mukaan parhaiden käytänteiden täytäntöönpanoon.

—	Tarvitaan helposti vahingoittuvia tienkäyttäjäryhmiä koskevaa EU-lainsäädäntöä – sellaista ei vielä ole.

—	Euroopan laajuisen tieverkon turvallisuutta on parannettava ja ainakin 25 prosenttia Euroopan laajuiseen tieverkkoon kuulumattomista maanteistä olisi saatettava kyseisen verkon tasolle.

—

Poliisin, ambulanssipalvelujen, palokunnan, pelastus- sekä hinauspalvelujen henkilöstölle eli kaikille onnettomuuksissa tai ongelmatilanteissa apua tarjoaville on annettava erityis- ja jatkokoulutusta, jotta kyseisen henkilöstön ammattitaito pysyy korkealla tasolla ja ajoneuvoja käytetään ammattimaisella tavalla ja jotta hallinnollista käsittelyä voidaan lisäksi tehostaa.

—	On huolehdittava siitä, että ammattikuljettajille luodaan nopeasti lisää turvallisia ja vartioituja pysäköintialueita.

—	Komitea kannattaa sitä, että sopimukset suhteutetaan kuljettajan ammattitaitoon, ei ajosuoritteeseen.

1.6 Maantieliikenteeseen liittyvän inhimillisen tekijän osalta komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että jatkuva koulutus, opetus ja valvonta on tavoitteiden saavuttamisen kannalta erittäin tärkeää. Tässä yhteydessä komitea ajattelee erityisesti helpoimmin vahingoittuvia ryhmiä.

1.7 Valvonnan osalta komitea korostaa jälleen kerran, että siinä on otettava lukuun myös rajatylittävä toiminta.

1.8 Komitea kannattaa seuraavien toimenpiteiden toteuttamista:

—	Ajoaikaa ja kuljettajien työaikaa koskeva lainsäädäntö olisi ulotettava koskemaan ammattiliikenteessä käytettäviä alle 3,5 tonnin kuljetusajoneuvoja.

—	Pakettiautoihin tulisi asentaa nopeudenrajoittimet.

—	Kuorma-, paketti- ja henkilöautoihin olisi asennettava alkolukko tapauksissa, joissa kuljettaja on tuomittu ajoneuvon kuljettamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena, sekä huumausaineiden käyttöä osoittava tunnistin.

—	Olisi toteutettava kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja koskevia nk. passiivisen ja aktiivisen turvallisuuden toimenpiteitä.

—	Kunkin jäsenvaltion olisi laadittava kartta ns. erityisen vaarallisista paikoista ja huolehdittava sen ajantasaistamisesta vuosittain.

—	Tiettyjen ajoneuvojen hätäviestijärjestelmä, eCall-järjestelmä, tulisi ulottaa koskemaan myös muita ajoneuvoja, kuten kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja.

—	Strategiset poliittiset suuntaviivat on muunnettava yksityiskohtaiseksi toimintaohjelmaksi.

2. Johdanto

2.1 Tiedonannollaan komissio havainnollistaa näkemystään tieliikenneturvallisuuden kehittämisestä vuosina 2011–2020.

2.2 Komissio pyrkii tiedonannossa mainittujen poliittisten suuntaviivojen avulla luomaan yleiset hallinnolliset puitteet ja vahvistamaan valtakunnallisia ja paikallisia strategioita ohjaavat kunnianhimoiset tavoitteet, jotta kuvatut toimet voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti parhaiten soveltuvalla tasolla ja sopivimmilla tavoilla.

2.3 Komission pitää seuraavia toimia ehdottoman ensisijaisina:

—	Perustetaan jäsennelty ja yhtenäinen yhteistyörakenne, joka pohjaa jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin. Tällainen rakenne on edellytys sille, että vuosien 2011–2020 tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat voidaan panna täytäntöön tuloksekkaalla tavalla.

—	Laaditaan ja määritetään strategia loukkaantumistapauksia ja ensiapua varten, jotta maantieliikenteessä loukkaantuvien lukumäärää voitaisiin alentaa mahdollisimman pikaisesti.

—	Parannetaan helpoimmin vahingoittuvien tienkäyttäjien turvallisuutta. Tämä koskee erityisesti moottoripyöräilijöitä, joita koskevat onnettomuustilastot ovat erityisen synkkiä.

2.4 Komissio toteaa, että ehdotetuissa poliittisissa suuntaviivoissa otetaan huomioon vuosia 2001–2010 koskevan kolmannen tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelman aikana saadut tulokset, jotka osoittavat, että kunnianhimoista tavoitetta kuolonuhrien määrän puolittamisesta ei valitettavasti saavuteta. Edistystä on kuitenkin asteittain tapahtunut etenkin parin viimeisen vuoden aikana.

2.5 Jotta tavoite yhteisen tieliikenneturvallisuusalueen luomisesta voitaisiin saavuttaa, komissio ehdottaa, että tulostavoitteena olisi edelleen tieliikennekuolemien puolittaminen Euroopan unionissa vuosien 2011–2020 aikana ja että vertailukohdaksi otetaan kuolonuhrien määrä vuonna 2010.

2.6 Kun otetaan huomioon kolmannen toimintaohjelman aikana saavutetut tulokset (kuolonuhrien määrä väheni 35–40 prosenttia), tavoite kuolonuhrien määrän puolittamisesta tulevien kymmenen vuoden aikana on komission mukaan huomattavasti kunnianhimoisempi kuin kolmannessa toimintaohjelmassa asetettu, saavuttamatta jäänyt tavoite.

2.7 Komissio pyrkii pääsemään tähän päämäärään vuoteen 2020 mennessä jatkamalla ja tiivistämällä toimintaa seuraavien seitsemän tavoitteen osalta:

—	tienkäyttäjille annettavan koulutuksen ja opetuksen parantaminen

—	liikennesääntöjen noudattamisen valvonnan tehostaminen

—	tieinfrastruktuurin turvallisuuden parantaminen

—	käytössä olevien ajoneuvojen turvallisuuden parantaminen

—	nykyaikaisen teknologian käytön edistäminen tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi

—	hätä- ja jälkihoitopalvelujen parantaminen

—	helposti vahingoittuvien tienkäyttäjien suojeleminen.

2.8 Komissio luettelee kunkin mainitun tavoitteen yhteydessä käytännön toimia, joiden avulla on määrä saavuttaa asetettu tavoite kuolonuhrien määrän vähentämisestä. Näitä toimia käsitellään jäljempänä yleisiä ja erityisiä huomioita koskevissa tekstikohdissa.

2.9 Pohtiessaan keinoja saavuttaa tavoitteet komissio ei niinkään suunnittele uuden lainsäädännön laatimista vaan tieliikenneturvallisuutta koskevan EU-lainsäädännön valvonnan tiivistämistä, yhteistyörakenteen perustamista jäsenvaltioiden ja komission välille sekä yhteisiä välineitä tieliikenneturvallisuuspolitiikan tuloksekkuuden seuraamiseksi ja arvioimiseksi.

3. Yleistä

3.1 Komitea pitää maantieliikenneonnettomuuksien uhrien lukumäärän vähentämistä yhteiskunnallisesti erittäin tärkeänä asiana. Tämä ilmenee mm. lausunnoista, joita komitea on vuosien mittaan antanut kyseisestä aiheesta. (1) Tieliikenteessä onnettomuuksien uhrien määrä vähenikin tosiasiallisesti merkittävästi edellisen toimintaohjelman aikana. Komitea kannattaa näin ollen komission – taaskin kunnianhimoista – tavoitetta tieliikennekuolemien lukumäärän puolittamisesta vuosien 2011–2020 aikana vuoteen 2010 verrattuna.

3.2 Strategisten suuntaviivojen sijaan komissio käyttää nimitystä poliittiset suuntaviivat, millä se haluaa korostaa filosofian muutosta, sillä tulevan vuosikymmenen aikana ei niinkään painoteta uusien lainsäädäntöehdotusten laatimista vaan seuraavien kolmen periaatteen kehittämistä ja käyttöönottoa: jaettu vastuu, liikenneturvallisuuskysymysten sisällyttäminen muihin politiikanaloihin sekä saman liikenneturvallisuustason saavuttaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

3.3 Komitea ymmärtää hyvin, että komissio suunnittelee filosofian muutosta, sillä lainsäädäntökehys on saatu suurelta osin valmiiksi. Ei kuitenkaan voida tyytyä pelkästään komission aikomiin toimiin eli yleisten hallinnollisten puitteiden laatimiseen ja valtakunnallisia ja paikallisia strategioita ohjaavien kunnianhimoisten tavoitteiden vahvistamiseen. Vielä puuttuvan lainsäädännön säätämisen (2) lisäksi on komitean mielestä valvottava edistymistä tehokkaasti ja hyvissä ajoin (vuosittain).

3.3.1 Komitean mielestä poliittiset suuntaviivat olisi hyvä muuntaa yksityiskohtaiseksi toimintaohjelmaksi, johon sisältyisivät aikataulut, seurantavälineet sekä väliarviointi.

3.4 Komitea katsoo, että tämä voidaan toteuttaa parhaiten keräämällä tietoja ja tarkkailemalla tieliikenneturvallisuuden neljännen eurooppalaisen toimintaohjelman toteuttamista (3) yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden nimeämien maantieliikenteen turvallisuusalan edustajien kanssa ja ottaen huomioon näkökohdat, jotka komitea tuo esiin aiemmin mainitussa, Euroopan parlamentille antamassaan lausunnossa, joka itse asiassa kirjoitettiin jo ennen tarkasteltavana olevaa komission tiedonantoa. Komitean mielestä sillä ei ole merkitystä, hoitaako tehtävää erityinen maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevä EU:n virasto vai EU:n seuranta- ja valvontakeskus, jollainen komissiossa on jo muodosteilla. Komitea antaa seuraavat suositukset, jotta voitaisiin taata vuosia 2011–2020 koskevan toimintaohjelman onnistuminen.

3.4.1 On huolehdittava jämerästä poliittisesta johtajuudesta, koska EU:n ja jäsenvaltioiden vastuu asiassa on yhteinen.

3.4.2 On kerättävä nykyistäkin yhdenmukaistetumpia ja seikkaperäisempiä tilastotietoja tieliikenneturvallisuudesta EU:n kaikissa jäsenvaltioissa.

3.4.3 On asetettava tienkäyttäjien vakavia loukkaantumisia koskevat tavoitearvot ja vahvistettava vakavan loukkaantumisen yhteinen määritelmä.

3.4.4 Unionin on harjoitettava tiukempaa politiikkaa maantieliikenteen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden yhdenmukaistamisessa ja sääntelyssä, jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa tieliikenteen turvallisuuteen tähtäävät toimenpiteet asianmukaisemmin ja ripeämmin.

3.4.5 On kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota kaikille tienkäyttäjille ja etenkin helposti vahingoittuville tienkäyttäjille, kuten nuorille ja iäkkäämmille, sekä kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla liikkuville, polkupyöräilijöille ja jalankulkijoille suunnattuun eriytettyyn valistukseen ja koulutukseen.

3.4.6 Kaikki autokantoja hallinnoivat työnantajat tulisi saada mukaan hankkeisiin, joilla pyritään työmatkalla tapahtuvien liikenneonnettomuuksien vähentämiseen kehittämällä autokannan turvallisuuteen tähtääviä toimintalinjoja ja kannustamalla henkilöstöä käyttämään entistä enemmän julkisia liikennevälineitä.

3.4.7 On kehitettävä helposti vahingoittuvia tienkäyttäjäryhmiä koskevaa EU-lainsäädäntöä, kuten kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevat uudet vaatimukset, vaatimukset lukkiutumattomasta jarrujärjestelmästä yli 150 kuutiosenttimetrin moottorilla varustetuissa kaksipyöräisissä ajoneuvoissa, automaattisen ajovalojen kytkennän muuttaminen pakolliseksi sekä katsastusten käyttöönotto ja toisen vaiheen pätevöittämiskoulutuksesta säätäminen ajokorttidirektiivin tarkistamisen yhteydessä.

3.4.8 Komitean mielestä uudessa toimintaohjelmassa tulisi ottaa tavoitteeksi Euroopan laajuisen tieverkon turvallisuuden parantaminen ja turvallisuuden saattaminen kyseisen verkon tasolle ainakin neljäsosassa Euroopan laajuiseen tieverkkoon kuulumattomista maanteistä.

3.4.9 Ohjelman yleistavoitteen eli maantieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittamisen osalta komitea huomauttaa, että riskiaste vaihtelee jäsenvaltioittain merkittävästi, minkä vuoksi komitea katsoo, että vähentämistavoitteiden tulisi olla eriytetyt.

3.5 Komitea toteaa, että koska riskiaste on eri maissa erilainen, myös toimenpiteet voivat vaihdella maittain. Jäsenvaltioiden, joissa liikenneuhrien määrä on jo vähentynyt huomattavasti, olisi suunnattava huomionsa eritoten ”inhimilliseen” tekijään ja asetettava etusijalle koulutustoimet, jatkokoulutus ja valvonta mukaan luettuina, kun taas jäsenvaltioissa, joissa liikenneuhrien määrä ei ole vielä merkittävästi vähentynyt, on edellä mainittujen koulutuksen, jatkokoulutuksen ja valvonnan lisäksi kiinnitettävä paljon huomiota myös tieturvallisuuspolitiikan ”koviin” osatekijöihin, kuten infrastruktuurin kehittämiseen ja ajoneuvoja koskeviin turvallisuusvaatimuksiin.

3.6 Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tieliikenneturvallisuuspolitiikkojen tehokkuus riippuu loppujen lopuksi tienkäyttäjien käyttäytymisestä ja että koulutus, opetus ja valvonta ovat sen vuoksi jatkuvasti välttämättömiä.

3.7 Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti muita helpommin vahingoittuviin tienkäyttäjiin, nuoriin ja kokemattomiin kuljettajiin sekä vanhuksiin, jotka eivät tunne muuttuneita liikennesääntöjä, elleivät he ole saaneet jatkokoulutusta.

3.8 Lisäksi komitea katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi järjestettävä säännöllisesti valistuskampanjoita alkoholin käytön torjumiseksi ajoneuvon kuljettamisen yhteydessä. Valvontatoimia olisi tehostettava, rajatylittävät toimet mukaan luettuina.

4. Erityistä

4.1 Komitea suosittelee, että käsitteille ”vakava ”ja ”vähäinen loukkaantuminen” vahvistetaan mahdollisimman pian yhteinen määritelmä, jonka pohjalta määritetään yhteinen loukkaantumisten vähentämisen tulostavoite, jotta nämä tiedot voidaan lisätä vuoteen 2020 ulottuvaan ohjelmaan.

4.2 Komissio ehdottaa, että tienkäyttäjien koulutusta ja opetusta parannetaan laatimalla yhteinen tieliikenneturvallisuuden koulutus- ja opetusstrategia. Komitea kannattaa tätä ehdotusta.

4.3 Tässä yhteydessä olisi ajo-opetuksessa lisäksi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota kysymyksiin, jotka liittyvät apuun ja käyttäytymiseen onnettomuustilanteissa.

4.4 Komitea korostaa erityisesti jatkuvan koulutuksen merkitystä muun muassa sen vuoksi, että liikennesäännöt voivat ajan mittaan muuttua.

4.5 Tämä koskee tavallisia tienkäyttäjiä mutta eritoten poliisin, palokunnan, pelastustoimen, hinaus- sekä ambulanssipalveluista huolehtivien tahojen henkilöstöä eli kaikkia niitä henkilöitä, jotka tarjoavat apua onnettomuuksissa tai ongelmatilanteissa ja joilta vaaditaan erityisvalmiuksia. Komitea pitää tällaisille henkilöille tarjottavaa sekä ammatillista että hallinnollista erityis- ja jatkokoulutusta erittäin tärkeänä, jotta kyseinen henkilöstö olisi entistäkin pätevämpää.

4.6 Komitea kannattaa liikennesääntöjen valvonnan tehostamista myös yli rajojen. Se on jo lausunnossaan ”Rajatylittävän lainvalvonnan helpottaminen liikenneturvallisuuden alalla” (4) todennut nimenomaisesti, että ilman rajatylittävää liikennesääntöjen noudattamisen valvontaa komission kolmannessa liikenneturvallisuuden toimintaohjelmassa asettamaa tavoitetta ei voida saavuttaa. Komitea pitää täysin kiinni kyseisessä lausunnossa esitetyistä päätelmistä.

4.7 Komitea kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan nopeudenrajoittimien asentaminen tulisi pakolliseksi kuorma-autojen lisäksi myös kevyissä hyötyajoneuvoissa. Kevyet hyötyajoneuvot ovat yhä yleisempiä maanteillä, etenkin kuriiripalvelujen piirissä, jossa juuri oikea-aikaiset toimitukset ovat tärkeitä ja jossa ajetaan usein suurilla nopeuksilla. Tässä yhteydessä myös ajoajat ja työajat on sovitettava säännöksiin, jotka koskevat kokonaispainoltaan yli 3,5 tonnin kuorma-autoilla tehtäviä tavarakuljetuksia.

4.8 Koska alkoholin käyttö tieliikenteessä on liikenneonnettomuuksissa yhä edelleen merkittävä tekijä, komitea suosittelee alkolukon asentamista niin kuorma-, paketti- kuin henkilöautoihin tapauksissa, joissa kuljettaja on tuomittu ajoneuvon kuljettamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena.

4.9 Kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Kyseisten ajoneuvojen kuljettajien todennäköisyys loukkaantua vakavasti maantieliikenteessä on 18–20-kertainen henkilöauton kuljettajiin verrattuna. Komitea kehottaakin komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksia kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen aktiivisen ja passiivisen turvallisuuden parantamiseksi.

4.10 Koska useimmat kuolemaan johtavat onnettomuudet tapahtuvat kaupungeissa sekä maaseututeillä ja liikenteen sivuverkoissa, komissio ehdottaa, että EU-rahoitusta myönnetään niihin infrastruktuureihin, jotka ovat tieliikenneturvallisuutta ja tunnelien turvallisuutta koskevien direktiivien mukaisia. Komitea kannattaa ehdotusta ja katsoo, että perustettavalla maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevällä EU:n virastolla voi olla merkittävä rooli arvioitaessa, mitkä liikenteen sivuverkostot tai maaseututiet voivat kuulua EU:n yhteisrahoituksen piiriin.

4.11 Komitea on aiemmissa lausunnoissaan suositellut mm. seuraavaa:

—	Toimintaohjelmassa olisi edellytettävä, että kaikki jäsenvaltiot laativat kartan ns. erityisen vaarallisista paikoista ja toimittavat vuosittain sitä koskevat ajantasaistetut tiedot toimivaltaiselle EU:n viranomaiselle.

—

Vuoteen 2020 ulottuvaan tieliikennepolitiikkaan sisältyvien turvallisuusnäkökohtien osalta on aiheellista edistää ratkaisuja sellaisissa kysymyksissä kuin ”tarkastusten ja sakkojen harmonisointi, sisämarkkinoiden aito yhdentäminen, tehostamistoimenpiteet mm. soveltamalla moduulikonsepteja mahdollisuuksien mukaan, – – matkanopeuksien noudattamista koskevat tutkimukset sekä rengasteknologian kehittäminen”.

Komitea korostaa jälleen kerran myös näiden näkökohtien tärkeyttä.

4.12 Komitea kannattaa edistyksellisen teknologian käyttöönoton nopeuttamista ajoneuvoissa ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita laajentamaan yleiseurooppalaisen ajoneuvojen hätäviestijärjestelmän eli eCall-järjestelmän käytön myös muihin ajoneuvoihin, kuten kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin.

4.13 Komissio saa komitean tuen ehdotukselleen laatia yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden tieliikenneturvallisuuden edistämiseen osallistuvien julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa tieliikenteen loukkaantumistapauksia koskevan toimintastrategian.

4.14 Kuten komitea on aiemmin todennut asiaankuuluvissa lausunnoissa (5), että helpoimmin vahingoittuvien tienkäyttäjien suojeleminen olisi asetettava toimintaohjelmassa etusijalle. Kyseisiin tienkäyttäjiin on komitean mielestä laskettava kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla liikkuvat, jalankulkijat ja polkupyöräilijät sekä nuoret, iäkkäiden kasvava ryhmä ja vammaiset.

4.14.1 Kuten komitean jo aiemmin antamassa lausunnossa todetaan (6), komitea kehottaa tieliikenneturvallisuuteen, tavarakuljetuksiin liittyvään rikollisuuteen sekä kuorma-autonkuljettajien terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä lisäämään nopeasti turvallisia ja valvottuja pysäköintialueita ammattiautoilijoille. Lisäksi komitea kannattaa sitä, että sopimukset suhteutetaan kuljettajan ammattitaitoon, ei ajosuoritteeseen.

4.15 Komitea kiinnittää huomiota niihin vaarallisiin tilanteisiin, joihin kuorma-autonkuljettajat joutuvat useiden rajanylitysten yhteydessä. Monien, etenkin unionin ulkorajoilla tapahtuvien rajanylitysten yhteydessä on tavanomaista, että kuljettajat joutuvat pysyttelemään ajoneuvon sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä ajoneuvon röntgentarkastuksen aikana. On sanomattakin selvää, että tämä velvoite merkitsee kuljettajan altistumista huomattavalle vaaralle. Ratkaisu ongelmaan olisi, että kuljettajan sallitaan poistua ajoneuvosta tarkastuksen ajaksi ja pysyä turvallisen välimatkan päässä. Komitea kehottaa erityisesti unionin jäsenvaltioita käsittelemään ongelmaa ja etsimään siihen ratkaisun Genevessä kokoontuvan tieturvallisuutta käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien työryhmä 1:n kokouksessa.

Bryssel 16. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunnot aiheista ”Maantieliikenteen turvallisuus 2003–2010”, EUVL C 80, 30.3.2004, s. 77, ”Tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtaminen”, EUVL C 168, 20.7.2007, s. 71; ”Rajatylittävän lainvalvonnan helpottaminen liikenneturvallisuuden alalla”, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 70 ja ”Tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 27.

(2) Ks. luettelo ETSK:n lausunnon ”Tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti” kohdassa 4.8; EUVL C 48, 15.2.2011, s. 27.

(3) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 27 – kohta 1.5 ja sitä seuraavat.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”Rajatylittävän lainvalvonnan helpottaminen liikenneturvallisuuden alalla”EUVL C 77, 31.3.2009, s. 70.

(5) ETSK:n lausunto aiheesta ”Tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 27; ETSK:n lausunto aiheesta ”Rajatylittävän lainvalvonnan helpottaminen liikenneturvallisuuden alalla”, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 70.

(6) ETSK:n lausunto aiheesta ”Tieliikenneturvallisuus – ammattiautoilijat”, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 88; kohta 1.1.

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/99

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta”

KOM(2010) 475 lopullinen 2010/0253 COD

ja ”Komission tiedonanto yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen kehittämisestä”

KOM(2010) 474 lopullinen

2011/C 132/20

Esittelijä: Raymond HENCKS

Neuvosto päätti 4. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta

KOM(2010) 475 lopullinen – 2010/0253 COD ja

Komission tiedonanto yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen kehittämisestä

KOM(2010) 474 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 168 puolesta ja 21 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositus

1.1 ETSK kannattaa ensimmäistä rautatiepakettia koskevan direktiivin uudelleenlaatimista koskevan ehdotuksen tavoitetta vähentää tulkintaeroja ja korjata rautatiealan lainsäädännön eräiden säännösten heikkoudet. Direktiivien uudelleenlaatiminen ei rajoitu kuitenkaan voimassa olevien säännösten muuttamiseen, vaan sen yhteydessä annetaan useita uusia säännöksiä.

1.2 ETSK muistuttaa, että rautatiealueen sääntelyn tavoitteena on luoda eurooppalainen rautatiealue, joka voi kilpailla (kestävällä tavalla) muiden liikennemuotojen kanssa. ETSK kannattaakin kaikkia uusia säännöksiä, jotka ovat tämän tavoitteen mukaisia, mutta suhtautuu tietyin varauksin säännöksiin, jotka ylittävät tavoitteen tai ovat siihen nähden selkeästi riittämättömiä.

1.3 ETSK pahoittelee, ettei ehdotetussa direktiivissä käsitellä yhteentoimivuuden puutetta (vaikka yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttaminen riippuu suuresti teknisen yhteentoimivuuden edistymisestä) eikä rautatieliikenteen epätasapainoista hallinnointia, kun henkilöliikenne asetetaan usein etusijalle tavaraliikenteeseen nähden.

1.4 Tiukkojen budjettirajoitusten aikana rautatieinfrastruktuurille on löydettävä uusia rahoituslähteitä. Koska unionin rakennerahastoista ja sosiaalisen koheesion rahastosta rahoitetaan pääasiassa tieinfrastruktuuria, kun taas Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) varat on suunnattu ensisijaisesti rautateille, ETSK katsoo, että erillisen ”liikennerahaston” perustaminen olisi hyväksyttävää vain, jos siinä suhtauduttaisiin kaikkiin liikennemuotoihin neutraalisti ja tasapainoisesti. ETSK:n mielestä tämä rahoitus tulisi varata erikseen, kun koheesiopolitiikkaa ryhdytään tarkistamaan vuonna 2014.

1.5 Muiden rahoituslähteiden osalta ETSK viittaa tiedonannon ”Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” ehdotuksiin nro 15 ja 16 ja ehdottaa lisäksi analysoimaan mahdollisuutta perustaa korvausrahasto samaan tapaan kuin eri verkkotoimialoilla on tehty.

1.6 ETSK pahoittelee, että rautatieliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisen terveen kilpailun edellytysten saavuttaminen on vielä kaukana. Komiteasta on lisäksi kielteistä, että toimenpiteet, joilla tähdätään liikenteen ulkoisten kustannusten ja vaikutusten sisällyttämiseen ottamalla yhteiskuntaa rasittavat ulkoiset kustannukset huomioon hinnoittelussa, ovat varsin riittämättömiä.

1.7 Rautateihin liittyvien palvelujen käyttöedellytysten kohdalla ETSK ei voi hyväksyä oikeudellisen, organisatorisen ja päätöksenteon riippumattomuuden vaatimusta. Se vaarantaa nykyiset rakenteet, joita ei voida korvata.

1.8 ETSK ei voi myöskään hyväksyä sitä, että komissio voisi muuttaa uudelleenlaatimista koskevan direktiiviehdotuksen liitteiden ilmeisen keskeisiä määräyksiä delegoiduilla säädöksillä.

1.9 ETSK katsoo, että eurooppalaisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) yleisen käyttöönoton yhdessä eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän (ETCS) kanssa tulisi olla ehdottomasti etusijalla.

2. Eurooppalaisen rautatiealueen sääntelyn kehittäminen

2.1 Muiden liikennemuotojen kanssa (kestävällä tavalla) kilpailemaan pystyvän eurooppalaisen rautatiealueen luominen on haaste, johon Euroopan unioni on pyrkinyt vastaamaan siitä lähtien, kun 29. heinäkuuta 1991 annettiin ensimmäinen direktiivi yhteisön rautateiden kehittämisestä (91/440/ETY), minkä jälkeen vuonna 1996 julkaistiin vielä valkoinen kirja ”Strategia yhteisön rautateiden elvyttämiseksi”.

2.2 Direktiivissä 91/440/ETY (jota on sittemmin täydennetty ja muutettu) käsitellään rautateiden infrastruktuurin hallintoa ja kaikkia unioniin perustettujen tai perustettavien rautatieyritysten tarjoamia kansainvälisiä henkilö- ja tavaraliikennepalveluja lukuun ottamatta rautatieyrityksiä, jotka harjoittavat vain kaupunki-, esikaupunki- tai alueellista liikennettä.

2.3 Unioni pitää yhteistä liikennepolitiikkaa yhtenä Euroopan yhtenäismarkkinoiden peruselementtinä ja pyrkii edistämään rautatieliikennettä, jonka kilpailuetuja se korostaa suhteessa maantie- ja lentoliikenteeseen erityisesti energiankulutuksen, saastuttamisen, ympäristövaikutusten ja turvallisuuden kannalta. Unioni tukeutuu toiminnassaan kahteen periaatteeseen:

—	markkinoiden avaaminen ja vapaa kilpailu

—	Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus.

Vuonna 2001 annetun ensimmäisen rautatiepaketin jälkeen on annettu kaksi muuta pakettia sekä useita direktiivejä ja suosituksia.

3. Unionin säädösten saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä

3.1 Useissa jäsenvaltioissa ensimmäisen rautatiepaketin direktiivien saattaminen osaksi niiden omaa lainsäädäntöä on ollut huomattavan ongelmallista ja viivästynyt. Komission mukaan direktiivejä ei ole joko siirretty lainkaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tai se on tapahtunut vain osittain tai virheellisesti. Komissio käynnistikin kesäkuussa 2008 rikkomismenettelyjä 25 jäsenvaltiosta 24 jäsenvaltiota vastaan (Maltassa ja Kyproksessa ei ole rautateitä).

3.2 Kolme jäsenvaltiota muutti omaa lainsäädäntöään, ja komissio lähetti lokakuussa 2009 lopuille 21 jäsenvaltiolle jäljelle jääneistä rikkomuksista lausunnot perusteluineen. Komissio päätti 24. kesäkuuta 2010 nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa kanteen kolmeatoista jäsenvaltiota vastaan. Perustellun lausunnon saaneista jäsenvaltiosta kahdeksan teki selvennyksiä.

3.3 Komissio paheksuu ennen kaikkea epätasa-arvoisia kilpailuehtoja, kun käyttöoikeuksista veloitetaan liian korkeina pidettäviä maksuja, verkon kapasiteetin syrjivää jakamista, rautatiepalveluja itse käyttävien (historiallisten) verkon haltijoiden määräävää asemaa ja riippumattomien sääntelyelinten puuttumista.

3.4 Komissio myöntää kuitenkin, että rautatieliikenteen vapaan kilpailun kehittäminen kärsii osaksi myös siksi, että rautatiealan lainsäädäntö on epäselvää ja eräät säännökset vaativat selkiyttämistä ja mukauttamista jäsenvaltioiden välisten tulkintaerojen vähentämiseksi.

4. Uudelleenlaatimista koskevan direktiivin sisältö

4.1 Ensimmäisen rautatiepaketin uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa tarkoituksena on yksinkertaistaa ja lujittaa olemassa olevia säädöstekstejä, poistaa ristiinviittaukset, yhdenmukaistaa terminologiaa ja ratkaista kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen, myös kabotaasiliikenteen, ongelmat.

4.2 Uudelleenlaatimista koskeva ehdotus sisältää myös uusia säännöksiä, joista tärkeimpiä ovat seuraavat:

—	Liikennepalvelujen sekä rautateiden oheispalvelujen (ylläpito, huolto, terminaaleihin pääsy, matkustajille tiedottaminen, lipunmyynti asemilla jne.) hallinnoinnissa on noudatettava oikeudellista, organisatorista ja päätöksenteon riippumattomuutta.

—	Palveluntarjoajat eivät saa periä infrastruktuurin käyttömaksuja.

—	Otetaan käyttöön ”käytä tai menetä” -periaate infrastruktuurin keinotekoisen ylikuormittumisen välttämiseksi.

—	Jäsenvaltioiden on julkaistava rautateiden infrastruktuurin kehittämisstrategia pitkän aikavälin kansallisten strategioiden yhteydessä.

—	Käyttömaksut eriytetään ekologisuus- ja yhteentoimivuuskriteerien perusteella.

—	Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta ja valtuuksia lujitetaan.

5. Yleishuomiota uudelleenlaatimista koskevasta direktiivistä

5.1 Kuten komission tiedonannossa ”Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (KOM(2010) 608 lopullinen) aivan oikeutetusti todetaan, liikenne on nykyaikaisen talouden hermosto ja yksi sen tärkeimmistä peruspilareista, sillä liikennejärjestelmä pystyy kuljettamaan tavaroita ja henkilöitä mahdollisimman sujuvasti paikasta toiseen tiettynä ajankohtana.

5.2 Lausunnon kohteena olevassa direktiiviehdotuksessa ei kuitenkaan puututa rautatieliikenteen hallinnoinnin epätasapainoon, joka syntyy siitä, että henkilöliikenteen junat asetetaan usein etusijalle. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä ehdotuksistaan, joita se on tehnyt joustavuuden lisäämiseksi reittien käyttöoikeuksien myöntämisessä tavaraliikenteelle. (1)

5.3 ETSK on kautta aikojen tukenut lausunnoissaan unionia sen pyrkimyksissä luoda perusedellytykset eurooppalaiselle rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteelle niin, että matkustajille, käyttäjille ja liikenteenharjoittajille voitaisiin tarjota tehokkaita, varmoja, kestävyysajattelun mukaisia ja helposti saatavilla olevia palveluja avoimin, kilpailukykyisin ja kohtuullisin hinnoin.

5.4 ETSK on edelleenkin vakuuttunut, että rautatieliikenteellä on kehitysmahdollisuuksia taloudellisessa tilanteessa, jolle on ominaista kauppavaihdon kasvu, maantieliikenteen ruuhkautuminen sekä liikenteelle asetetut yhä suuremmat vaatimukset ympäristön suojelemiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

5.5 Lausunnon kohteena olevassa direktiivissä ei kuitenkaan pystytä vaikuttavasta lainsäädäntöarsenaalista huolimatta peittämään sitä, että muihin liikennemuotoihin nähden asemaansa vahvistamaan kykenevän eurooppalaisen rautatiealueen luominen on vielä kaukana.

5.6 Pitkän taantumakauden jälkeen rautatieliikenteen osuus maaliikenteen muista kuljetusmuodoista on jokseenkin vakiintunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun kuitenkin pidetään mielessä, että kehitys on kulkenut ja kulkee edelleenkin eri tahtiin eri jäsenvaltioissa. Ainoastaan suurnopeusverkkojen palvelut ovat kehittyneet merkittävästi, kun uusia linjoja on perustettu tai suunniteltu ja toimijoiden määrä on lisääntynyt.

5.7 Tavaraliikenteessä ei ole todellista yhdennettyä verkkoa, joten verkon haltijat turvautuvat viiteentoista olemassa tai suunnitteilla olevaan kansainväliseen tavaraliikennekäytävään (2), jotka yhdistävät EU:n tärkeimmät teollisuusalueet toisiinsa. Ne ovat operationaalisesti tehokkaita, mutta rajoittuvat vain kansainvälisiin käytäviin.

6. Rautatieverkon ja -palveluiden kehittämisen vaikeudet ja esteet

6.1 Rautatieverkko ei ole pystynyt vastaamaan etenkään hintoihin, joustavuuteen, matkustusaikoihin ja aikataulujen pitävyyteen kohdistuviin kuluttajien odotuksiin ja laatuvaatimuksiin siten, että rautatieliikenne olisi voinut kilpailla tehokkaasti muiden liikennemuotojen kanssa. Nykyisten rakenteiden muuntaminen tulevaisuuden vaatimuksia vastaaviksi ei kuitenkaan ole helppoa ja vie todetusti oletettua kauemmin. Tarvitaankin lisätoimia tehokkaan rautatieinfrastruktuurin edistämiseksi unionissa. Sama pätee tarpeeseen luoda houkuttelevat rautatiemarkkinat, poistaa hallinnolliset ja tekniset esteet sekä varmistaa yhtäläiset toimintaedellytykset muiden liikennemuotojen kanssa.

6.2 Komitea toteaa, että 24:llä jäsenvaltiolla 25:stä on ollut tai on edelleen ongelmia aikaisemmin hyväksymiensä, rautateitä koskevien EU:n säädösten siirtämisessä osaksi omaa lainsäädäntöään. Tuomioistuimen tehtävänä on tietysti tarpeen tullen arvioida, onko komission esittämä kritiikki perusteltua. On liian helppoa syyttää rautatieliikenneverkon ja -palvelujen kehittämisen ongelmista yksinomaan protektionismin halua, josta jäsenvaltioita epäillään. Komitea uskoo, että taustalla täytyy olla muitakin syitä.

6.3 Rautatieinfrastruktuuri on luonteeltaan luonnollinen monopoli. On tärkeää, että kyseinen infrastruktuuri on todellisen julkisen valvonnan piirissä ja että varmistetaan sen riittävä kapasiteetti ja rajatylittävä koordinointi, jotta voitaan turvata sujuvat liikennepalvelut kaikkialla Euroopassa ja EU:n ja sen naapurimaiden välillä. Rautatieliikenteen palvelut edellyttävät lisäksi taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden, työ- ja turvallisuusehtojen ja ympäristövaatimusten sekä toisaalta talous- ja kilpailuedellytysten välistä sopusointuista tasapainottamista.

6.4 Jäsenvaltioiden kansalliset toimintalinjat ovat lisäksi herkempiä kansalaisten peloille ja huolelle, sillä Mario Montin kertomuksen mukaan pettymys sisämarkkinoita kohtaan voidaan selittää myös sillä, että asteittaiset vapauttamiset on monien mielestä toteutettu eri talouden toimijoiden hankkimien sosiaalisten oikeuksien kustannuksella.

6.5 Perussopimusten määräyksiä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla ja pöytäkirja N:o 26) ja yleishyödyllisiä palveluja koskevaa johdettua oikeutta sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 93 artiklaa sovelletaan liikenteeseen yleisesti, kun taas asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 käsitellään nimenomaan rautateiden ja maanteiden julkisia henkilöliikennepalveluja. ETSK pahoittelee, ettei komissio viittaa siihen erikseen eikä käsittele rautatieliikenteen alakohtaisia haasteita yleiseltä kannalta.

7. Erityistä

7.1 Infrastruktuurin rahoitus

7.1.1 Yhtenäisen rautatiealueen luominen ei riipu ainoastaan poliittisesta tahdosta ja rautatieyritysten kaupallisesta dynaamisuudesta. Myös verkon laajentaminen ja uudenaikaistaminen, vanhentuneen kaluston korvaaminen, pullokaulojen poistaminen, tekninen yhteentoimivuus, turvallisuusjärjestelmien yleinen käyttöönotto ja yhdenmukaistaminen jne. vaativat massiivisia investointeja verkkoon, ja näistä investoinneista voidaan odottaa tuottoa vasta hyvin pitkän ajan kuluttua.

7.1.2 Nykyisessä taloustilanteessa, jossa Euroopan valtiontalouksien vajeita on supistettava ja pyrittävä budjettitasapainoon, jäsenvaltioiden liikkumavara julkisissa investoinneissa on hyvin rajallinen, mikä aiheuttaa epäröintiä yksityisten sijoittajien keskuudessa.

7.1.3 Tästä seuraa, että sijoittajat ovat kiinnostuneita lähinnä suurnopeusverkkojen ja Euroopan laajuisten tavarankuljetusverkkojen kannattavista infrastruktuureista, kun taas tavanomaiset rautatiekuljetukset jäävät lähes unohduksiin.

7.1.4 Ehdotetussa direktiivissä on tarkoitus velvoittaa jäsenvaltiot julkaisemaan vähintään viisivuotinen rautateiden infrastruktuurin kehittämisstrategia, jonka tavoitteena on tulevaisuuden liikkumistarpeisiin vastaaminen rautatiejärjestelmän vakaan ja kestävän rahoituksen avulla. Tämän strategian pohjalta infrastruktuurin haltijan on vuorostaan hyväksyttävä liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää investointi- ja rahoitusohjelmat. Rautatiealan kansallisen sääntelyelimen on annettava asiasta lausunto, joka ei ole sitova.

7.1.5 Lisäksi jäsenvaltioiden on yhdessä olemassa olevien julkisten rautatieyritysten kanssa luotava asianmukaiset mekanismit julkisten yritysten velkaantumisen vähentämiseksi tasolle, joka ei ole esteenä terveelle varainhoidolle, sekä yritysten taloudellisen aseman parantamiseksi.

7.1.6 ETSK kannattaa jäsenvaltioille asetettavaa velvoitetta laatia monivuotinen ohjelma pitkän ja keskipitkän aikavälin investoinneista rautatieverkkoon. Näin infrastruktuurin haltijoille ja liikenteenharjoittajille voidaan tarjota vaadittavaa varmuutta ja joustavuutta suunnittelua varten. ETSK katsoo kuitenkin, että lisäksi tarvittaisiin uusia rahoituslähteitä, sillä ilman niitä vaarana on, ettei velvoitteesta ole hyötyä. ETSK:n mielestä tämä rahoitus tulisi varata erikseen, kun koheesiopolitiikkaa ryhdytään tarkistamaan vuonna 2014. Koska unionin rakennerahastoista ja sosiaalisen koheesion rahastosta rahoitetaan pääasiassa tieinfrastruktuuria, kun taas Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) varat on suunnattu ensisijaisesti rautateille, ETSK katsoo, että erillisen ”liikennerahaston” perustaminen olisi hyväksyttävää vain, jos siinä suhtauduttaisiin kaikkiin liikennemuotoihin neutraalisti ja tasapainoisesti.

7.1.7 ETSK hyväksyy ehdotetussa direktiivissä vaadittavien monivuotisten sopimusten (rahoituksen ja tulosten väliset yhteydet, liiketoimintasuunnitelmat) periaatteen, mutta katsoo, että niiden sisältö kuuluu toissijaisuusperiaatteen piiriin. Näissä sopimuksissa tulisi olla lisäksi määräyksiä, joilla varmistetaan se, että kustannusten supistuminen laskee myös käyttäjähintoja.

7.1.8 EU ei voi myöskään vaatia, että jäsenvaltiot valitsevat tietyt osapuolet eli tässä tapauksessa rautatiealan sääntelyelimen, antamaan lausunnon investointiohjelmistaan, eikä velvoittaa kyseistä elintä arvioimaan rahoituksen riittävyyttä suhteessa infrastruktuurin tulosvaatimuksiin eikä jäsenvaltiota esittämään perusteluja, jos se ei seuraa sääntelyelimen suosituksia.

7.1.9 Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan saada mobilisoitua ainakin osa pitkäaikaisista investoinneista sillä ehdolla, että on lainsäädäntö, joka luo suotuisat puitteet näille kumppanuuksille unionissa, että julkisten ja yksityisten sijoittajien erilaiset intressit saadaan tasapainotettua ja että rautateiden infrastruktuuri pysyy julkisessa omistuksessa julkisen palvelun ja turvallisuuden varmistamiseksi.

7.1.10 ETSK katsoo, että asianmukaisten rahoituslähteiden löytämiseksi on pohdittava investointikannustimia tiedonannossa ”Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” esitettyjen ehdotusten nro 15 (yksityisten obligaatiolainojen käyttöönotto eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseksi) ja nro 16 (selvitetään, millaisilla toimenpiteillä voitaisiin edistää erityisesti pitkäaikaisten yksityisten investointien aktiivisempaa panosta

Eurooppa 2010 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen) pohjalta. Toinen rautateiden infrastruktuurin rahoituslähde voisi olla korvausrahaston perustaminen postialan direktiivin mallin mukaisesti. Kaikkien rautatieverkon käyttäjien tulisi osallistua sen rahoittamiseen erikseen määriteltävällä tavalla.

7.2 Ulkoisten kustannusten/vaikutusten sisällyttäminen hintoihin

7.2.1 Rautatieliikenteen edistäminen kaikissa niissä tapauksissa, joissa se tarjoaa suhteellisia etuja edellyttää EU:n, jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten koordinoituja aloitteita.

7.2.2 Tässä suhteessa komissio on oikeassa korostaessaan tarvetta, että ”varmistetaan muiden liikennemuotojen kanssa yhtäläiset toimintaolosuhteet” erityisesti toteuttamalla ”toimenpiteitä liikenteen ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin koordinoidulla ja tasapainoisella tavalla kaikissa liikennemuodoissa siten, että maksut heijastelevat koko yhteiskunnalle aiheutuneiden ulkoisten kustannusten tasoa”. Komission ehdotukset jäävät kuitenkin vielä kauas ETSK:n ehdotuksista (3).

7.2.3 Sisämarkkinoiden ja kilpailun haasteita on ensinnäkin tarkasteltava ennemminkin liikennemuotojen välisen kilpailun kannalta kuin rautatiealan sisällä.

Niin kauan kuin liikenneinfrastruktuurin käytön hinnoittelussa ei oteta huomioon ulkoisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia kustannuksia liikenteessä on kilpailuvääristymiä, jotka haittaavat rautatieliikennettä.

7.2.4 ETSK pahoittelee, että vaikka vuonna 2001 julkaistussa valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” puhutaan ympäristökustannusten sisällyttämisestä hintoihin, valintoja ei ole vieläkään tehty.

7.2.5 Jotta rautatieyrityksiä voitaisiin kannustaa investoimaan kestävämpään ratateknologiaan, lausunnon kohteena olevassa direktiiviehdotuksessa on tarkoitus eriyttää verkon käyttöoikeusmaksut liikkuvan kaluston melupäästöominaisuuksien perusteella.

Komission mukaan (vaikka tätä ei mainita ehdotetussa direktiivissä) maksujen eriyttäminen tapahtuu siten, että liikkuvan kaluston melupäästöjä vähentävien yritysten käyttöoikeuskustannuksia pienennetään. ETSK katsoo, että vaikka toimenpide on sinänsä varsin kannatettava, sitä ei tulisi kuitenkaan toteuttaa, ellei sen soveltamista edellytetä pakollisesti (eikä vapaaehtoisesti) myös muilta liikennemuodoilta.

7.2.6 Vaikka ETSK kannattaa tätä ensimmäistä askelta oikeaan suuntaan, se epäilee kuitenkin, että vaikutus kilpailuvääristymien vähentymiseen jäät rajalliseksi niin kauan kuin jäsenvaltioita ei velvoiteta eurovinjettidirektiiviä koskevassa ehdotuksessa ottamaan käyttöön infrastruktuurimaksun lisäksi myös kaikki ulkoiset kustannukset kattavaa maksua.

7.3 Rautatieyritysten johtaminen kaupallisten periaatteiden mukaisesti

7.3.1 Jos rautatieyritys on suoraan tai välillisesti jäsenvaltion omistuksessa tai määräysvallassa, ehdotetun direktiivin mukaan jäsenvaltion määräysvalta sen johtamisen suhteen rajoittuu yksinomaan yleiseen politiikkaan, eikä se saa vaikuttaa johdon tekemiin liiketoimintaa koskeviin päätöksiin.

7.3.2 ETSK katsoo, ettei direktiivi saa vaikuttaa hallintoneuvoston määräysvaltaan, sillä jäsenvaltiolla ei tule olla rautatieyrityksen osakkaana enemmän tai vähemmän määräysvaltaa kuin kenellä tahansa muulla yksityisellä osakkaalla.

7.4 Palvelujen käyttöoikeutta koskevat ehdot

7.4.1 Määräävässä asemassa olevien yritysten tulee olla oikeudellisesti, organisatorisesti ja päätöksenteon osalta riippumattomia, jotta voidaan varmistaa niiden itse käyttämien palvelujen eli asemien (matkustaja-asemien, järjestelyratapihojen, junanmuodostuslaitteiden, varikkosivuraiteiden, tavaraliikenneterminaalien, huoltolaitteiden, avustustoimintojen, hinauksen jne.) syrjimättömät käyttöoikeudet.

7.4.2 ETSK katsoo, että oikeudellisen, organisatorisen ja päätöksenteon riippumattomuuden vaatimus on suhteeton syrjimättömyyden tavoitteen kannalta, ja se vaarantaa nykyiset rakenteet ja toiminnot, joita ei voida korvata.

7.4.3 ETSK:n mielestä riittää, että noudatetaan nykyistä lainsäädäntöä, joka edellyttää, että kyseisten palvelujen tarjoajat varmistavat syrjimättömät ja avoimet käyttöoikeudet. Tämä säännös on aivan riittävä, sillä sääntelyviranomaisten on puututtava asiaan, mikäli lainsäädäntöä ei noudateta.

7.4.4 ETSK muistuttaa, että näiden palvelujen julkisen rahoittamisen tavoitteena oli täyttää yhteisön tarpeet. Silloin kun näillä palveluilla on julkinen rahoitus, niiden käyttöoikeus tulisi varmistaa vain, jos se yhteisön edun mukaista.

7.5 Markkinoiden seuranta

7.5.1 Uudelleenlaatimista koskevan direktiiviehdotuksen 14 artiklan mukaan jäsenvaltioiden välisistä rajat ylittävistä sopimuksista on ilmoitettava komissiolle. Siinä ei kuitenkaan täsmennetä, mitä sopimuksia tässä tarkoitetaan. ETSK pyytää tarkentamaan, että tässä tapauksessa kyseessä eivät voi olla julkiset palvelusopimukset.

7.5.2 Lisäksi ehdotetussa direktiivissä komissiolle annetaan määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä lausunnon kohteena olevan direktiivin liitteiden määräysten muuttamiseksi.

7.5.3 Koska eräät liitteet sisältävät keskeisiä osia ja perussopimusten mukaan delegoiduilla säädöksillä voidaan täydentää tai muuttaa vain säädöksen muita kuin keskeisiä osia, ETSK katsoo, että tässä tapauksessa on turvauduttava unionin asiakirjoissa vahvistettuun tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen.

7.5.4 Ehdotetun direktiivin liitteessä VII mainitaan toimivaltaisten viranomaisten ja infrastruktuurin haltijoiden välisten sopimusten perusperiaatteiden yhteydessä, että sopimuksessa on tarkennettava muun muassa säännöt merkittävien toimintakeskeytysten ja hätätilanteiden varalta, mukaan lukien palvelun vähimmäistaso mahdollisten lakkojen aikana.

7.5.5 Jotta voidaan välttää kaikenlaisia vaarallisia tulkintoja tai epäilyksiä puuttumisesta jäsenvaltioiden työlainsäädäntöön (ja siten toissijaisuusperiaatteen rikkomista), ETSK ehdottaa tarkennettavan, että tässä on kyse vähimmäispalvelusta niissä jäsenvaltioissa, joissa sellaisesta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä.

8. Rautatiestrategiaa 2011–2015 käsittelevän komission tiedonannon sisältö

8.1 Tiedonannossa esitellään komission rautatiestrategia ja lisäaloitteet, joita se voisi käynnistä seuraavan viiden vuoden aikana. Näitä ovat muun muassa seuraavat:

—	rahoituksen hankkiminen rautatieinfrastruktuurin kehittämiseen

—	erikoistuneiden verkkojen kehittäminen

—	hallinnollisten ja teknisten esteiden poistaminen

—	tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistaminen eri liikennemuotojen välillä

—	eurooppalaisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) yleinen käyttöönotto yhdessä eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän (ETCS) kanssa.

9. Huomioita rautatiestrategiaa 2011–2015 käsittelevästä tiedonannosta

9.1 ETSK katsoo, että eurooppalaisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) yleisen käyttöönoton yhdessä eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän (ETCS) kanssa tulisi olla ehdottomasti etusijalla. Koska käyttöönotto vaatii huomattavia investointeja, tarvitaan rahoitusta unionin rahastoista.

9.2 Tiedonannossa todetaan, että ”koska hyvin suuri osa kotimaan henkilöliikennepalveluista tarjotaan julkisia palveluhankintoja koskevan sopimusten perusteella, komissio aikoo tarkastella myös ehtoja, joilla julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset myönnetään rautatieyrityksille jäsenvaltioissa. Joulukuussa 2009 voimaan tulleessa asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 vahvistettujen nykyisten käytäntöjen arviointi on jo käynnissä.”

9.3 ETSK hämmästelee sitä, että komissio aikoo arvioida asetusta, joka on ollut voimassa vasta joulukuun 3. päivästä 2009 ja jota sovelletaan vain osittain, koska siinä on paljon siirtymäsäännöksiä. Komission kiirehtiminen herättää huolta, sillä se hyväksyi osan asetuksen (EY) N:o 1370/2007 säännöksistä vasta Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa käytyjen pitkien ja vaikeiden keskustelujen jälkeen.

9.4 ETSK esittääkin asetuksen (EY) N:o 1370/2007 8 artiklan 2 kohdan noudattamista ja pyytää komissiota laatimaan kuuden kuukauden kuluessa joulukuun 3. päivästä 2014 kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta. Vasta tämän jälkeen voitaisiin ryhtyä mahdollisiin korjaaviin toimenpiteisiin.

9.5 ETSK muistuttaa, että kilpailu itsessään ei ole tavoite, vaan yksi keino EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Perussopimuksissa korostetaan tarvetta yhdistää kilpailusäännöt ja yleishyödyllisyyden tavoitteet. Rautatiemarkkinoiden sijaan onkin analysoitava yksityiskohtaisesti siihen sisältyviä markkinoita, joiden ominaisuudet ovat erilaisia ja jotka voivat edellyttää erilaisia sääntöjä erityispiirteidensä mukaan (ks. pöytäkirja N:o 26): paikallinen, alueellinen, alueiden välinen, Euroopan laajuinen, matkustajaliikenne, tavaraliikenne jne. Rautatieliikenteen erityispiirteet voivat myös vaatia aloitteita, jotka eivät liity kilpailuun, vaan rautatieyritysten yhteistyöhön.

Bryssel 16. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 41.

(2) EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22.

(3) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 80.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 7.1.9

Muutetaan seuraavasti:

”Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan saada mobilisoitua ainakin osa pitkäaikaisista investoinneista sillä ehdolla, että on lainsäädäntö, joka luo suotuisat puitteet näille kumppanuuksille unionissa, että julkisten ja yksityisten sijoittajien erilaiset intressit saadaan tasapainotettua ja että rautateiden infrastruktuuri pysy julkisessa julkisen palvelun ja turvallisuuden varmistamiseksi.”

Perustelu

Rataverkon kaltaisesta infrastruktuuriomaisuudesta olisi neuvoteltava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien piirissä. On tärkeää, että rautatiepalveluja voidaan valvoa osana eurooppalaista ja kansallista infrastruktuuria.

Äänestystulos

Puolesta	:	67
Vastaan	:	88
Pidättyi	:	22

Kohta 7.2.3

Kohtaan 7.2.3 esitetty muutosehdotus on yhteydessä kohtaan 1.6 esitettyyn muutosehdotukseen, ja niistä äänestettiin yhdessä.

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”

Niin kauan kuin liikenneinfrastruktuurin käytön hinnoittelussa ei oteta huomioon , ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia kustannuksia liikenteessä on kilpailuvääristymiä, jotka haittaavat rautatieliikennettä.”

Perustelu

Kohdan ensimmäinen virke on täysin ristiriidassa unionin liikennepolitiikan kanssa, ja se on siksi poistettava. Kilpailu rautatiealalla on rautatiepaketin olennainen osa. Toinen kappale on puolestaan paikallaan muotoilla uudelleen, koska ulkoisia kuluja ei minkään liikennemuodon – ei myöskään raideliikenteen – kohdalla ole kokonaisuudessaan sisällytetty hinnoitteluun.

Kohta 1.6

Muutetaan seuraavasti:

”ETSK pahoittelee, että liikennemuotojen välisen terveen kilpailun edellytysten saavuttaminen on vielä kaukana. Komiteasta on lisäksi kielteistä, että toimenpiteet, joilla tähdätään liikenteen ulkoisten kustannusten ja vaikutusten sisällyttämiseen ottamalla yhteiskuntaa rasittavat ulkoiset kustannukset huomioon hinnoittelussa, ovat varsin riittämättömiä.”

Perustelu

Myös rautatiealalla on olemassa ulkoisia kustannuksia, etenkin meluhaitat, joita ei ole sisällytetty hintoihin, ja eri liikennemuotojen verotus poikkeaa toisistaan.

Äänestystulos

Puolesta	:	55
Vastaan	:	103
Pidättyi	:	23

Kohta 7.2.5

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Jotta rautatieyrityksiä voitaisiin kannustaa investoimaan kestävämpään ratateknologiaan, lausunnon kohteena olevassa direktiiviehdotuksessa on tarkoitus eriyttää verkon käyttöoikeusmaksut liikkuvan kaluston melupäästöominaisuuksien perusteella.

Perustelu

Melupäästöistä aiheutuvien kustannusten sisällyttämistä hinnoitteluun ei edellisissä kohdissa todetun valossa ole perusteltua vastustaa, mutta sen ei pidä vahingoittaa rautatieyhtiöiden kilpailukykyä muihin liikennemuotoihin verrattuna.

Äänestystulos

Puolesta	:	57
Vastaan	:	110
Pidättyi	:	16

Kohta 7.4.2

Kohtaan 7.4.2 esitetty muutosehdotus on yhteydessä kohtaan 1.7 esitettyyn muutosehdotukseen, ja niistä äänestettiin yhdessä.

Yhdistetään kohdat 7.4.2 ja 7.4.3 ja muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”

ETSK:n mielestä riittää, että noudatetaan nykyistä lainsäädäntöä, joka edellyttää, että kyseisten palvelujen tarjoajat varmistavat syrjimättömät ja avoimet käyttöoikeudet. ETSK katsoo, että oikeudellisen, organisatorisen ja päätöksenteon riippumattomuuden vaatimus on .”

Perustelu

Ks. myös kohtaa 1.7 koskevan muutosehdotuksen perustelut. Tärkeiden intermodaalisten terminaalien, ratapihojen jne. käyttöoikeudet on turvattava kilpailun kannalta täysin neutraalilla tavalla, jotta voidaan luoda Euroopan rautatiemarkkinat. Tämä on yksi riippumattomien rautatieliikenteen harjoittajien – joiden määrä on jatkuvasti kasvussa – päävaatimuksista raidekapasiteetin oikeudenmukaisen jaon ohessa.

Kohta 1.7

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Rautateihin liittyvien palvelujen käyttöedellytysten kohdalla ETSK oikeudellisen, organisatorisen ja päätöksenteon riippumattomuuden vaatimua, .”

Perustelu

Terminaaliresurssit, järjestelyratapihat jne. kuuluvat vapailla markkinoilla luonnollisesti yhteisiin perusrakenteisiin. Kokemus osoittaa, että ellei terminaaliresursseihin jne. liittyvä toiminta ole selkeästi riippumatonta, ei uusille rautatieliikenteen operaattoreille voida taata yhdenvertaista kohtelua aiemmin kansallisen monopolin omanneiden toimijoiden rinnalla. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön riskiä ei siten voida sulkea pois. Vrt. myös komission oma arvio rautatiepaketeista (kohta 3.3).

Äänestystulos

Puolesta	:	54
Vastaan	:	111
Pidättyi	:	21

Kohta 7.4.4

Poistetaan.

”.”

Perustelu

Mikäli nämä palvelut rahoitetaan julkisista varoista, niitä on pidettävä perusrakenteina, joiden tulee siten olla kaikkien raideliikenteen harjoittajien käytettävissä.

Äänestystulos

Puolesta	:	51
Vastaan	:	119
Pidättyi	:	20

Seuraavista erityisjaoston lausunnon kohdista poistettiin tekstiä täysistunnon hyväksymillä muutosehdotuksilla, vaikka poistamatta jättäminen sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 6

Otsikko:

Sanojen ”Liikennemuotojen välisen tasapainottamisen” poistaminen:

Äänestystulos

Puolesta	:	97
Vastaan	:	42
Pidättyi	:	18

Kohta 6.2

Ensimmäinen virke:

”Rautatieinfrastruktuurin luonnollisen monopolin erityisluonne edellyttää”

Ensimmäisen, neljännen ja viidennen sanan poistaminen.

Kohta 6.2

Viimeinen virke:

”Tämä ei poista tarvetta varmistaa, että rautatiepalveluja valvotaan julkisesti ja arvioidaan tehokkaasti, mikä edellyttää kaikkien sidosryhmien demokraattista toimintaa ja osallistumista.”

Virkkeen poistaminen.

Äänestystulos

Puolesta	:	118
Vastaan	:	36
Pidättyi	:	18

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/108

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiamarkkinoiden eheydestä ja läpinäkyvyydestä”

KOM(2010) 726 lopullinen

2011/C 132/21

Yleisesittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Neuvosto päätti 22. joulukuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus energiamarkkinoiden eheydestä ja läpinäkyvyydestä

KOM(2010) 726 lopullinen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 18. tammikuuta 2011 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi (työjärjestyksen 59 artikla) Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 16. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Edgardo Maria IOZIAn ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 150 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

1.1

ilmaisee tukevansa ja kannattavansa komission ehdottamaa asetusta, jonka avulla pyritään edistämään toimenpiteitä energian tukkumarkkinoiden manipuloinnin ehkäisemiseksi ja lisäämään markkinoiden läpinäkyvyyttä. Ehdotettu säädös pohjautuu Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealta (Committee of European Securities Regulators, CESR) ja sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmältä (European Regulators Group for Electricity and Gas, ERGEG) pyydettyyn yhteisselvitykseen, jossa kiinnitettiin huomiota eräisiin kaasun ja sähkön tukkumarkkinoiden sääntelyn puutteisiin.

1.2

pitää kannatettavana, että säädöksen muodoksi valitaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklan pohjalta asetus, sillä näin täytetään vaatimus, jonka mukaan sääntöjen on oltava täysin yhtenäiset. Lissabonin sopimuksella lisätyn uuden artiklan 2 kohdan määräyksillä on myös suuri merkitys yleensä energia-asioissa ja erityisesti sisämarkkinoiden kehittämisessä.

1.3

kannattaa päätöstä käyttää delegoituja säädöksiä, joissa selvennetään eräitä asetuksen keskeisiä kohtia, kuten tiedonkeruuseen liittyviä määritelmiä ja aikataulua, SEUT:n 290 artiklan mukaisesti. Tämä artikla tarjoaa uuden hallinnollisen välineen EU:n toimielinten työskentelyn sujuvoittamiseksi. Delegoitujen säädösten on noudatettava kaikilta osin perussopimuksen määräyksiä, ja niistä on tiedotettava riittävän hyvin. ETSK neuvoo asettamaan delegoitujen säädösten antamiselle kyseisen artiklan mukaisesti määräajan, jotta asetus voidaan panna nopeasti ja yhdenmukaisesti täytäntöön. Markkinoiden manipuloinnin torjuminen on tulevaisuudessa vaikeaa ilman delegoituja säädöksiä. Komitea suosittaa asianomaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kutsumista mukaan valmistelemaan delegoituja säädöksiä ja ehdottaa asiaa koskevien esimerkkien lisäämistä asetuksen johdanto-osaan.

1.4

katsoo, että rajatylittävien markkinoiden tehokkuus parantaa toimitusvarmuutta ja kriisien optimaalista hallintaa sekä vähentää sitä riskiä, että poikkeuksetta loppukäyttäjien maksettavaksi jäävät kustannukset nousevat. Energian sisämarkkinoita asteittain parantamalla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, jotka hyödyttävät yrityksiä ja yksityisiä energian käyttäjiä.

1.5

pitää kansallisille sääntelyviranomaisille annettavaksi suunniteltuja toimivaltuuksia laajoina ja voimakkaina ja kehottaa laatimaan suhteellisen nopeasti tarkastusmenettelyn, jonka avulla voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot todella takaavat kansallisille viranomaisille tehokkaat tarkastus- ja selvitysvaltuudet, joiden on perustuttava yhteisiin ja yhdenmukaistettuihin elementteihin. Sääntelyn epäsymmetrisyys on ollut ja on yksi osasyy energiasisämarkkinoiden toteutuksen viivästymiseen.

1.6

ilmaisee tyytyväisyytensä asetusehdotuksessa kaavailtuun koordinoinnin tehostamiseen energiamarkkinoiden ja rahoitusmarkkinoiden kansallisten sääntelyviranomaisten, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean välillä. ETSK on toivonut tällaista asteittaista integroitumista ja yhteistyötä jo pitkään.

1.7

on vakuuttunut, että toimijoiden luottamusta markkinoihin pitää vahvistaa. Niiden on voitava olla varmoja siitä, että markkinoilla, joilla ne toimivat, rangaistaan markkinoiden väärinkäytöstä tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin. Komitea kehottaa komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot panevat asetuksen täytäntöön. Jäsenvaltioiden tulee koordinoida toimiaan, jotta vältetään rahoitusmarkkinoilla tapahtuneen sääntelyerojen hyödyntämisen toistuminen energiamarkkinoilla. Erojen takia toiminta ohjautuu sinne, missä sääntely on seuraamusjärjestelmän suhteen joustavampaa tai sallivampaa.

1.8

ETSK pohtii, onko kaikkien asetuksen hallinnoinnista johtuvien kustannusten tultava kuluttajien maksettavaksi vai voisivatko myös markkinatoimijat osallistua kustannuksiin samaan tapaan kuin valvottavat tahot rahoittavat eräissä maissa osittain esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisten toimintaa.

1.9

katsoo, että siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on vahvistettava. Siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (European Network of Transmission System Operators, ENTSO) perustaminen antaa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet laatia verkkosääntöjä, joiden avulla voidaan varmistaa tehokkaat ja läpinäkyvät siirtoverkkoon pääsyn edellytykset. Verkkosääntöjen tulee noudattaa virastolta saatavia puiteohjeita, jotka eivät itsessään ole sitovia.

1.10

huomauttaa, että unionissa toimivilla energian tukkumarkkinoilla olosuhteet vaihtelevat edelleen ja syrjintää esiintyy. Markkinoiden integroituneisuus on täysin riittämätöntä, mikä johtuu osittain myös verkkojen rakenteellisista puutteista ja etenkin eri maiden verkkojen yhteenliittämisen vajavaisuudesta. Markkinoilla on vieläkin huomattavia esteitä, jotka heikentävät mahdollisuuksia päästä verkkoon ja myydä sähköä yhtäläisin edellytyksin. Sääntelyviranomaisten suorittama valvonta ei ole vielä yhtä tehokasta kaikkialla, ja eräät markkinat ovat edelleen eristyneitä eivätkä salli muiden toimijoiden tuloa.

1.11	kannattaa näin ollen komission valitsemia toimia, joiden tavoitteena on loppujen lopuksi niin tuottajia, toimijoita kuin kuluttajiakin hyödyttävien tehokkaiden ja yhtenäisten sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavien esteiden purkaminen.

1.12

pitää välttämättömänä etenemistä energiapoliittisesti yhtenäisen Euroopan rakentamisessa. Tässä yhteydessä tulee tukea unionin sekä kuluttajien yleisiä intressejä, varmistaa energiahuolto, turvata hyötyjen jakamiseen ja hintakehityksen hallitsemiseen tähtäävillä asianmukaisilla poliittisilla toimilla sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys sekä varmistaa markkinoiden eheys, joka kuuluu erottamattomasti sosiaalisen markkinatalouden kehitykseen.

1.13

on tietoinen siitä, että finanssitalouden merkitys kasvaa rahoitusmarkkinoiden lisäksi asteittain myös energiamarkkinoilla, ja pitää markkinoita valvovien ja suojelevien EU:n eri virastojen ja viranomaisten tiivistä yhteistyötä perustavan tärkeänä. Komitea pitää myönteisenä, että sähkö- ja kaasumarkkinoiden manipulointia ja läpinäkyvyyttä koskeva asetus pohjautuu finanssialalla jo sovellettaviin yleisiin markkinoiden väärinkäyttöä rajoittaviin sääntöihin, joita tarkistetaan piakkoin. Komitea pitääkin tarkoituksenmukaisena sovittaa yhteen ehdotettu asetus ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin tarkistaminen.

1.14

toivoo, että ehdotetun markkinoiden väärinkäyttöä koskevan uuden direktiivin taustalla olevat perusperiaatteet sisällytetään myös lopulliseen asetukseen. Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin: markkinoiden eheyden lujittaminen, markkinoiden väärinkäytön vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen, jäsenvaltioiden harkintavallan rajoittaminen seuraamusten soveltamisen ja niiden asianmukaisuuden ja varoittavuuden osalta säätämällä yhdenmukaisista vaatimuksista ja karsimalla tarpeettomia hallinnollisia velvoitteita etenkin pk-yrityksiltä sekä tarve lisätä valvontaviranomaisten avoimuutta ja tehokkuutta.

1.15	ETSK korostaa kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien suhteiden merkitystä ja pitää hyvin ilahduttavana, että viraston on tarkoitus huolehtia suhteista ja että se voi solmia sopimuksia kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa.

2. Johdanto

2.1 Sähkö- ja kaasualan sisämarkkinoilla on tapahtunut huomattavia muutoksia. Yksi suurimmista on epäilemättä se, että eri toimijoille on tarjoutunut mahdollisuus päästä sähköpörsseihin ja että rajatylittävä kauppa on yleistynyt unionin sisällä. Tämä on edistänyt tuotetun energian käytön optimointia ja laajentanut kysyntäpohjaa.

2.2 Tehokkaiden, toimivien ja kohtuuhintaisten sisämarkkinoiden toteutumisen tiellä on kuitenkin vielä paljon esteitä. Kuluttajat eivät ole erityisesti hyötyneet sisämarkkinoiden kehityksestä, sillä niitä on ollut vaikea käynnistää, koska eräät monopolitoimijat ovat tehneet vastarintaa maidensa hallitusten tukemina. Leimallista on ollut koko keskustelu tuotannon sekä siirron ja jakelun omistajuuden eriyttämisestä (unbundling), joka on edelleen ratkaisematta eräissä merkittävissä EU:n jäsenvaltioissa. Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua tällaisena enää pidempään kuin maaliskuun 3. päivään 2013.

2.3 Viisi energia- ja kaasualan sääntelytoimea, jotka tunnetaan ”kolmantena energiapakettina” ja jotka on määrä saattaa kaikissa jäsenvaltioissa osaksi kansallista lainsäädäntöä maaliskuun 3. päivään 2011 mennessä, ovat yhdessä omiaan parantamaan sisämarkkinoiden toteutumisedellytyksiä.

2.4 Jäsenvaltioiden verkkojen sekä EU:n ja sen ulkopuolisten kumppanimaiden verkkojen yhteenliittämisen edistämisohjelma on viivästynyt huomattavasti mm. sähkön ja kaasun kulutuksen vähentymisen takia. Tämä on yksi tärkeimmistä sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavista tekijöistä, jonka kehitystä viraston olisi valvottava herkeämättä.

2.5 Sääntelyn viivästyminen on johtanut siihen, että sähkön ja kaasun tukkumarkkinat ovat alttiita manipuloinnille ja kärsivät avoimuuden puutteesta. Ajan mittaan tämä murentaa markkinoiden uskottavuutta ja toimijoiden luottamusta tuottaen näin objektiivista vahinkoa.

2.6 Rajatylittävien markkinoiden tehokkuus parantaa toimitusvarmuutta ja kriisien optimaalista hallintaa sekä vähentää sitä riskiä, että poikkeuksetta loppukäyttäjien maksettavaksi jäävät kustannukset nousevat. Energian sisämarkkinoita asteittain parantamalla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, jotka hyödyttävät yrityksiä ja yksityisiä energian käyttäjiä vähentämällä tuotetun energian hukkaa, helpottamalla kysynnän ja tarjonnan kohtaamista likvideillä ja tehokkailla markkinoilla sekä takaamalla toimitukset erityisiin tarpeisiin.

2.7 Komissio on esittänyt tätä taustaa vasten asiaa tarkasti analysoituaan ehdotuksen asetukseksi, jonka tavoitteena on edistää markkinoiden eheyttä ja läpinäkyvyyttä ja torjua niiden mahdollista manipulointia.

3. Komission ehdotus

3.1 Euroopan unioni hyötyy varmasti, jos sen sähkö- ja kaasualan tukkumarkkinat ovat likvidit, järjestyneet ja toimivat ja ennen muuta suojassa manipuloinnilta, jolla olisi huomattavia seurauksia loppukäyttäjille. Tavoitteeksi asetettu tehokkaiden eurooppalaisten energian tukkumarkkinoiden toteuttaminen vuoteen 2015 mennessä edellyttää markkinoiden suunnitelmallista ja järjestelmällistä kehittämistä edistäviä toimenpiteitä.

3.2 Komissio pyysi vuonna 2007 Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa (CESR) ja sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmää (ERGEG) tutkimaan markkinoiden sääntelykehyksen puutteita ja esittämään ehdotuksia markkinoiden läpinäkyvyyden ja eheyden parantamiseksi liiketoimien, kaasun ja sähkön toimitussopimusten sekä johdannaisten osalta.

3.3 Selvitys oli erittäin hyödyllinen ja muodosti pohjan komission ehdotuksen laatimiseksi.

3.4 Komissio ehdottaa, että annettaisiin asetus, jolla kielletään nimenomaisesti kaikenlaiset väärinkäytökset – erityisesti sisäpiirikauppa ja markkinoiden väärinkäyttö – sähkön ja kaasun tukkumarkkinoilla markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin mukaisesti. Asetusta ei kuitenkaan sovellettaisi näihin aloihin liittyviin rahoitusvälineisiin, joita säännellään jo mainitulla direktiivillä. Asetusehdotus pohjautuu SEUT:n 194 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, jonka nojalla unionin tehtävänä on varmistaa energian sisämarkkinoiden toimivuus.

3.5 Sisäpiirikaupan kieltämisen ohella markkinatoimijat velvoitetaan julkistamaan hallussaan olevat sisäpiiritiedot, jotka koskevat niiden toimintaa sekä sähkön tai maakaasun tuotantoon, varastointiin, kulutukseen tai siirtoon liittyvien laitosten kapasiteettia.

3.6 Komissio esittää ehdotuksessaan delegoitujen säädösten antamista uuden SEUT:n 290 artiklan määräysten mukaisesti. Kyse on uudesta lainsäädännöllisestä välineestä, jonka avulla komissio voi muuttaa direktiivin tai asetuksen teknistä sisältöä yksinkertaistetulla menettelyllä.

3.7 Markkinoinnin manipulointi ja pyrkimys manipuloida markkinoita on tarkoitus määritellä tarkemmin komission antamien delegoitujen säädösten pohjalta. Tarkemmassa määrittelyssä otetaan huomioon markkinoiden toiminta, tosiasiallisen tai kaavaillun tuotannon, kulutuksen, siirtokapasiteetin käytön tai varastointikapasiteetin käytön potentiaaliset vaikutukset energian tukkumarkkinoihin sekä asetuksen (EY) N:o 714/2009 ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 säännösten nojalla vahvistetut verkkosäännöt ja puiteohjeet.

3.8 Ehdotetun asetuksen mukaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston on seurattava kaupankäyntiä ja kerättävä tarvittavat tiedot energian tukkumarkkinoiden arviointia varten.

3.9 Virasto kerää tietoja myös energian tukkumarkkinoilla suoritettuja liiketoimia ja kauppatoimeksiantoja koskevan rekisterin avulla. Nämä tiedot jaetaan kansallisten sääntelyviranomaisten, rahoitusalan viranomaisten, kilpailuviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

3.10 Kauppatietorekisterit antavat hallussaan olevat tiedot viraston käyttöön, ja rahoitusvalvontaviranomaiset puolestaan toimittavat virastolle ilmoitukset tukkukaupan energiatuotteilla suoritetuista liiketoimista.

3.11 Ehdotetussa asetuksessa edellytetään tiivistä yhteistyötä kansallisten viranomaisten välillä, niiden ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) välillä sekä viraston ja EAMV:n välillä, mikäli virasto epäilee, että markkinoilla esiintyy tai on esiintynyt väärinkäytöksiä.

3.12 Säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista päättäminen on jäsenvaltioiden vastuulla, ja niiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista toimenpiteistä (määritelmien osalta ks. asetuksen artikla 2).

4. ETSK:n huomiot

4.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka avulla voidaan lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja aiotaan tukea epäsuorasti sähkön ja kaasun tukkukaupan sisämarkkinoiden kehitystä.

4.2 Asetukselle valittu oikeusperusta on ehdottoman kannatettava. SEUT:n 194 artiklassa valtuutetaan komissio itse asiassa epäsuorasti hyväksymään säädöksiä energiasisämarkkinoiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Asetus on ilman muuta sopivin väline sen varmistamiseksi, että sääntely on yhdenmukaista, sitä ryhdytään soveltamaan välittömästi ja se on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömien harmonisointitavoitteiden mukaista.

4.3 Unionissa toimivilla energian tukkumarkkinoilla olosuhteet eivät vielä ole yhdenmukaiset, ja syrjintää esiintyy. Markkinoiden eivät ole läheskään riittävästi integroituneet, mikä johtuu osittain myös verkkojen rakenteellisista puutteista ja etenkin eri maiden verkkojen yhteenliittämisen vajavaisuudesta. Markkinoilla on vieläkin huomattavia esteitä, jotka heikentävät mahdollisuuksia päästä verkkoon ja myydä sähköä yhtäläisin edellytyksin. Sääntelyviranomaisten suorittama valvonta ei ole vielä yhtä tehokasta kaikkialla, ja eräät markkinat ovat edelleen eristyneitä eivätkä salli muiden toimijoiden tuloa. ETSK suosittaa, että komissio valvoo EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa tukemalla yhteenliittämishankkeita ja poistamalla esteitä, mutta myös määräämällä seuraamuksia sellaisten esteiden poistamiseksi, jotka vaikeuttavat tehokkaiden, avointen ja kustannuksiltaan perusteltujen sisämarkkinoiden toteuttamista.

4.4 Kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission arvioiden mukaan markkinoiden toimintaa haittaa infrastruktuurin käyttöedellytysten avoimuutta koskevien sääntöjen riittämättömyys. Sen vuoksi ei voida taata sisämarkkinoiden tehokkuutta, toimivuutta, avoimuutta ja vaikuttavuutta.

4.5 Ehdotetut toimenpiteet helpottavat markkinoiden kehittymistä. Toimenpiteisiin kuuluvat mm. markkinoiden manipuloinnin ja väärinkäytön torjunta sekä kaikkien arkaluonteisten tietojen tarjoaminen toimijoille järjestelmän tehokkuudesta ja fyysisestä tilasta, kuten sähkön tuotannosta, tarjonnasta ja kysynnästä, mukaan luettuna ennusteet, sekä verkko- ja yhteenliittämiskapasiteetista, verkon kuormitusennusteista, virtauksista ja ylläpidosta, tasapainotuksesta ja varakapasiteetista.

4.6 Kun kaikki tarvittavat tiedot ovat käytettävissä samanaikaisesti, kaikilla markkinatoimijoilla on yhtäläiset välineet arvioida kysynnän ja tarjonnan kokonaistilannetta ja saada paremmin selvyys sähkö- ja kaasumarkkinoiden tukkuhintojen dynamiikasta.

4.7 Virastoon on luotava tietojenkeruusta sekä tarkastuksesta vastaavat yksiköt, joihin tulee saada asiaan perehtynyt henkilökunta. Ehdotettuun asetukseen sisältyy viraston henkilöstön lisääminen sille osoitetuista uusista tehtävistä johtuvien tarpeiden täyttämiseksi.

4.7.1 ETSK ehdottaa, että virasto tiedottaa vuosittain käynnissä olevista aloitteista, asetuksen avulla aikaansaaduista tuloksista sekä energiamarkkinoiden kokonaiskehityksestä.

4.8 ETSK pohtii, onko kaikkien asetuksen hallinnoinnista johtuvien kustannusten tultava kuluttajien maksettavaksi vai voisivatko myös markkinatoimijat osallistua kustannuksiin samaan tapaan kuin valvottavat tahot rahoittavat eräissä maissa osittain esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisten toimintaa. Markkinatoimijoiden intressi on ilmeinen. Lisäksi se, että viranomainen kerää ja jakaa kaikille markkinatietoja, on yksi keino edistää avoimuutta, ja se hyödyttää markkinatoimijoita suoraan. Aiheutuvat kustannukset ovat sitä paitsi vahvoille ja kehittyneille markkinoille kohtuulliset.

4.9 Toimivaltaisten viranomaisten on myös valvottava säännöllisesti, että siirtoverkonhaltijat noudattavat sääntöjä. ETSK katsoo, että siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on vahvistettava. Siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO) perustaminen, johon liittyen keväällä 2011 on määrä esittää luonnos ENTSOn perussäännöksi, antaa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet laatia verkkosääntöjä, joiden avulla voidaan varmistaa tehokkaat ja läpinäkyvät siirtoverkkoon pääsyn edellytykset asetuksen (EY) N:o 714/2009 mukaisesti. Verkkosääntöjen tulee noudattaa virastolta saatavia puiteohjeita, jotka eivät itsessään ole sitovia.

4.10 ENTSOn tulee toimissaan noudattaa ehdottomasti kilpailusääntöjä ja toteuttaa rajatylittävien verkkosääntöjen asteittainen yhdenmukaistaminen ja yhdentäminen ilman että pyritään kuitenkaan korvaamaan kansallisia verkkosääntöjä. Alueyhteistyötä tekemällä voidaan edistää energian sisämarkkinoiden yhdentymistä. ETSK kannattaa mahdollisuutta järjestää ENTSO alueittain yleisen yhteistyön puitteissa.

4.11 Alueyhteistyötä tehdään jo nyt, ja perusta on rohkaiseva. Alueellinen kaasualoite (Gas Regional Initiative, GRI) ja alueellinen sähköaloite (Electricity Regional Initiative, ERI) tuottavat erinomaisia tuloksia. ETSK pitää kannatettavana ja ilahduttavana, että sääntelyviranomaiset ja toimijat pyrkivät sitoutuneesti ratkomaan yhteenliittämiseen sekä läpinäkyvien ja tehokkaiden markkinoiden luomiseen liittyviä visaisia ongelmia.

4.12 Esimerkiksi Italian ja Slovenian siirtojärjestelmäviranomaisten ja -toimijoiden tähän liittyen solmimalla sopimuksella on luotu edellytykset hallita kuormitus- ja tasapainotusongelmia mahdolliset ongelma-alueet kattavien ennakkovaroitusjärjestelmien sekä tasapainoisten ja avoimien ratkaisujen avulla. Menetelmänä käytetään markkinoiden yhteenkytkemistä (market coupling), jonka ansiosta ennustettu kysyntä ja tarjonta voidaan koota keskustoimijan avulla yhteen spot-markkinoiden tehostamiseksi.

5. Erityistä

5.1 ETSK kannattaa delegoitujen säädösten käyttämistä määritelmien ja tiedonkeruuta koskevien seikkojen täsmentämiseksi. Säädöksiä laadittaessa on noudatettava tarkoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä. ETSK katsoo, että 2 artiklan määritelmät ovat liian yleisluonteisia asetuksessa esitettäviksi. Menettelyssä, jota on tarkoitus soveltaa annettaessa delegoituja säädöksiä sisäpiiritiedon ja markkinoiden manipuloinnin määritelmien täsmentämiseksi, kuten ehdotetun asetuksen 5 artiklassa todetaan, on säädettävä delegoitujen säädösten antamiselle SEUT:n 290 artiklassa edellytettävästä määräajasta sekä asianmukaisesta järjestelmästä niiden julkaisemiseksi.

5.2 ETSK varoittaa, että yhtenäisten tulkintasääntöjen puuttuessa asetuksen täytäntöönpano saattaa aiheuttaa markkinahäiriön, ellei kansallisia viranomaisia auteta pääsemään yhteiseen arvioon ja muodostamaan laajaa yhteistä väärinkäytöstapauksiin liittyvää käytäntöä. ETSK neuvoo asettamaan komissiolle määräajan delegoitujen säädösten antamiseksi, jotta markkinat saavat toimilleen vakaan perustan. Komissio voi tarpeen tullen aina ajantasaistaa säädöksiä.

5.3 Ehdotetun asetuksen 7 artiklaan liittyy edellä mainitun kaltaisia ongelmia. ETSK:n mielestä tulee asettaa määräaika, johon mennessä komission tulee antaa delegoidut säädökset tiedonkeruusta, aikataulusta sekä toimitettavien tietojen muodosta ja sisällöstä. Asetuksesta tulee sitä tehokkaampi, mitä lähempänä asetuksen hyväksymisajankohtaa EU:n päätöksentekoelimissä tämä määräaika on.

5.4 ETSK pitää kansallisille sääntelyviranomaisille annettavaksi suunniteltuja toimivaltuuksia laajoina ja voimakkaina. Komiteaa askarruttaa tässäkin yhteydessä asetuksen täytäntöönpano, ja se kehottaa parantamaan siihen liittyviä takeita. Komitean mielestä olisi ehkä paikallaan huolehtia suhteellisen nopeasti siitä, että jäsenvaltiot täyttävät velvoitteensa ”varmistaa” viranomaisten selvitysvaltuudet. Sääntelyn epäsymmetrisyys on ollut ja on yksi osasyy energiasisämarkkinoiden toteutuksen viivästymiseen.

5.5 ETSK toivoo, että seuraamukset olisivat kaikissa jäsenvaltioissa samansuuntaiset ja että vältyttäisiin sääntelyerojen hyödyntämiseltä eli valinnan kohdistamiselta maahan, jossa sopimusten solmimiseen liittyy pienin seuraamusten riski. Markkinoiden väärinkäyttöä koskevassa direktiivissä on jo säädetty seuraamusjärjestelmää koskevista yhteisistä vaatimuksista, ja komissio viittaa asiaan ehdotetun asetuksen johdanto-osan kappaleessa 23. Energian tukkumarkkinoilla käydään kauppaa tuonti- tai vientitarpeet täyttävillä energiamäärillä, joten kaasu- tai sähköeristä käytävien kauppaneuvottelujen fyysisellä paikalla ei ole merkitystä.

5.6 ETSK korostaa kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien suhteiden merkitystä ja pitää hyvin ilahduttavana, että viraston on tarkoitus huolehtia suhteista ja että se voi solmia sopimuksia kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa. ETSK ehdottaa asetuksen 14 artiklan muotoilemista uudelleen siten, että virastolle myönnetään nimenomaan tämän asetuksen tavoitteisiin liittyvät yleiset edustusvaltuudet.

Bryssel 16. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

3.5.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/113

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa” (Uudelleenlaatiminen)

KOM(2011) 29 lopullinen – 2011/0011 (COD)

2011/C 132/22

Neuvosto päätti 15. helmikuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 14. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa (Uudelleenlaatiminen)

KOM(2011) 29 lopullinen – 2011/0011 (COD).

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 180 ääntä puolesta ja 2 vastaan 21:n pidättyessä äänestämästä.

Bryssel 15. maaliskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.132.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 132

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 3. toukokuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	470. täysistunto 15. ja 16. maaliskuuta 2011
2011/C 132/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselma Välimeren eteläpuolisten maiden tilanteesta	1

	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	470. täysistunto 15. ja 16. maaliskuuta 2011
2011/C 132/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuluttajat ja rajatylittävät mahdollisuudet sisämarkkinoilla(puheenjohtajavaltio Unkarin pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto)	3

2011/C 132/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen(valmisteleva lausunto)	8

2011/C 132/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Energiahuolto: millaista naapuruuspolitiikkaa tarvitaan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi EU:ssa?(puheenjohtajavaltio Unkarin pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto)	15

2011/C 132/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Innovatiiviset työpaikat tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen lähteenä (oma-aloitteinen lausunto)	22

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA
	470. täysistunto 15. ja 16. maaliskuuta 2011
2011/C 132/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiinKOM(2011) 11 lopullinen	26

2011/C 132/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – InnovaatiounioniKOM(2010) 546 lopullinen	39

2011/C 132/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta yhteistyön, yritystoiminnan ja vuorovaikutuksen parantamiseksiKOM(2010) 608 lopullinen	47

2011/C 132/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2000/25/EY muuttamisesta päästövaiheiden kapearaiteisiin traktoreihin soveltamisen osaltaKOM(2011) 1 lopullinen – 2011/0002 COD	53

2011/C 132/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Nuoret liikkeellä – Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissaKOM(2010) 477 lopullinen	55

2011/C 132/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?KOM(2010) 672 lopullinen	63

2011/C 132/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… asetuksen (EY) N:o 648/2004 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytöstä kotitalouksien pyykinpesuaineissaKOM(2010) 597 lopullinen — 2010/0298 COD	71

2011/C 132/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: LIFE+-asetuksen väliarviointiKOM(2010) 516 lopullinen	75

2011/C 132/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Elohopeaa koskevan yhteisön strategian arviointiKOM(2010) 723 lopullinen	78

2011/C 132/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistäKOM(2010) 767 lopullinen – 2010/0370 COD	82

2011/C 132/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevien soveltamissääntöjen osaltaKOM(2010) 772 lopullinen – 2010/0372 COD	87

2011/C 132/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (YMJ-asetus)KOM(2010) 799 lopullinen – 2010/0385 COD	89

2011/C 132/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2000/75/EY muuttamisesta bluetongue-tautia vastaan rokottamisen osaltaKOM(2010) 666 lopullinen – 2010/0326 COD	92

2011/C 132/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020KOM(2010) 389 lopullinen	94

2011/C 132/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueestaKOM(2010) 475 lopullinen 2010/0253 COD ja Komission tiedonanto yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen kehittämisestäKOM(2010) 474 lopullinen	99

2011/C 132/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiamarkkinoiden eheydestä ja läpinäkyvyydestäKOM(2010) 726 lopullinen	108

2011/C 132/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa (Uudelleenlaatiminen) KOM(2011) 29 lopullinen – 2011/0011 (COD)	113