7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/1

A.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat kokeneet syvimmän taloudellisen ja sosiaalisen kriisinsä sitten Euroopan yhdentymisprosessin alkamisen,

B.

katsoo, että vakaa valuutta ja asianmukaiset veropolitiikat ovat todistaneet arvonsa lieventämällä kriisin vaikutuksia Euroopassa,

C.

katsoo, että finanssi- ja rahapolitiikka ja rahoitusalalla toteutetut vakauttamistoimenpiteet ovat olleet erittäin tärkeitä Euroopan talouden vakauttamisessa,

D.

ottaa huomioon, että finanssipolitiikan ja kriisintorjuntatoimenpiteiden oikea-aikainen koordinointi G20-ryhmässä, EU:ssa ja jäsenvaltioissa on estänyt tilannetta heikentymästä edelleen,

E.

ottaa huomioon, että monien jäsenvaltioiden finanssipolitiikka on ollut myötäsyklistä,

F.

toteaa, että EU harjoittaa todellista talouspolitiikkaa vain rahapolitiikassa ja että pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla olevan finanssipolitiikan koordinointi on ollut vähäistä,

G.

ottaa huomioon, että öljyn, kaasun, mineraalien ja muiden uusiutumattomien energialähteiden hinnat ovat erittäin epävakaita, aiheuttavat osaltaan maailmanlaajuista epätasapainoa ja olivat yksi suurimmista syistä siihen, että vuonna 2008 ei toteutunut EKP:n asettama inflaatiotavoite eli hieman alle 2 prosenttia; ottaa huomioon, että kyseisten hintojen odotetaan nousevan keskipitkällä aikavälillä, mikä vaarantaa euroalueen makrotalouden vakauden,

H.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden julkinen velka kasvaa nopeasti ja on vuonna 2010 noin 7 prosenttia bkt:stä, mihin syynä ovat automaattisten vakauttajien ja harkinnanvaraisten talous- ja rahapoliittisten tukitoimien käytöstä johtuvien suurempien kustannusten yhteisvaikutukset sekä verotulojen väheneminen; toteaa, että julkisen talouden vajeiden odotetaan pienentyvän jonkin verran vuonna 2011; ottaa kuitenkin huomioon, että eräät jäsenvaltiot olivat epäonnistuneet toistuvasti vakaussopimuksen kriteereiden täyttämisessä jo kauan ennen kriisin puhkeamista; katsoo, että on keskeisen tärkeää palata vakaiden julkisten talouksien aikaan ja että se on yhteisen valuuttamme vakauden edellytys,

I.

katsoo, että kriisin kustannukset ovat pääasiallinen syy julkisen talouden tilan uuteen heikentymiseen, sillä useimpien jäsenvaltioiden talouksien taseet olivat kohentuneet ennen kriisiä; katsoo kuitenkin olevan tarpeen todeta, että useiden jäsenvaltioiden julkinen talous oli hyvin velkaantunut jo ennen kriisin alkuakin,

J.

katsoo, että suhdannevaihteluja tasaava julkisten menojen lisäys oli välttämätöntä vieläkin vakavamman taloustaantuman estämiseksi ja on edelleen tarpeen talouden vakauden turvaamiseksi; katsoo kuitenkin, että ylisuuret rakenteelliset budjettivajeet ja julkisen talouden liiallinen velkaantuminen muodostavat vakavan esteen talouskasvulle ja rajoittavat merkittävästi menojen lisäämistä koulutuksen, terveydenhuollon, innovoinnin ja julkisten palveluiden kaltaisilla aloilla,

K.

katsoo, että euroalueen perustaminen oli myönteistä, mutta toteaa, että sen vuoksi ei enää ole mahdollisuutta käyttää joustavia kansallisia vaihtokursseja,

L.

katsoo, että vaikka politiikkoja suunnitellessa on liki mahdotonta varautua tämänkaltaiseen poikkeukselliseen kriisiin, niin vakaus- ja kasvusopimusta oli tarkoitus soveltaa sekä hyvinä että huonoinakin aikoina, mutta monet jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole noudattaneet vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää velvoitetta varautua huonoihin aikoihin,

M.

ottaa huomioon, että globalisaatio pakottaa euroalueen osallistumaan aktiivisesti maailmanlaajuisen talous- ja finanssipolitiikan ohjaukseen,

N.

katsoo, että euron mahdollisuuksia ei hyödynnetä tarpeeksi maailmanlaajuisesti, koska euroalueella ei ole asianmukaisesti määriteltyä kansainvälistä strategiaa eikä varsinaista kansainvälistä edustusta,

1.

panee huolestuneena merkille, että EU-alueen työllisyys on jo tällä hetkellä heikentynyt poikkeuksellisista raha- ja finanssipoliittisista toimista huolimatta; korostaa, että poikkeuksellisten elvytystoimien lisäksi on rakenteellisia muutoksia vauhditettava eikä jarrutettava, jotta Euroopan talous ja työmarkkinat vahvistuvat ja kestävät paremmin maailmantalouden myllerryksiä;

2.

pitää myönteisenä EKP:n lokakuusta 2008 lähtien harjoittamaa aktiivista ja joustavaa rahapolitiikkaa, jonka mukaisesti se muun muassa jakoi likviditeettiä myös luottolaitoksille;

3.

pitää huolestuttavana sitä, että kaikki pankit eivät ole käyttäneet EKP:n ja muiden keskuspankkien jakamaa lisälikviditeettiä teollisuuden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa vaikeuttavan luottolaman lieventämiseksi;

4.

pitää neuvoston, EKP:n ja euroryhmän tiivistettyä yhteistyötä myönteisenä;

5.

on huolestunut siitä, mitä taloudellisia seurauksia Yhdysvaltain dollarin ja renminbi-yuanin – jonka Kiinan hallitus devalvoi keinotekoisesti epäoikeudenmukaisella väliintulollaan – nopea arvonlasku aiheuttaa euroalueen taloudelle; ilmaisee huolensa mahdollisen uuden varallisuuskuplan kehittymisestä Aasiassa; kehottaa tiivistämään makrotaloutta koskevaa kansainvälistä vuoropuhelua vaihtokurssien korjaamiseksi niin, että maailmantalous tasapainottuu;

6.

korostaa, että hintavakauden tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan paneutumalla yksityiskohtaisesti inflaation perimmäisiin syihin; korostaa tässä yhteydessä, että ennen rahoituskriisin puhkeamista todettu inflaation kasvu ei johtunut liian suuresta sisäisestä kysynnästä, vaan energian ja elintarvikkeiden, hyödykkeiden sekä rahoitus- ja kiinteistövarallisuuden hintojen äkillisestä kohoamisesta;

7.

korostaa, että myös kurinalaisesti noudatettu palkkamaltti hillitsee kotitalouksien tulojen ja siten myös yksityisen kulutuksen kasvua; varoittaa näin ollen pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamisessa ja kilpailukyvyn säilyttämisessä; palauttaa mieliin, että lisääntynyt kansainvälinen kilpailu on jo aiheuttanut paineita alentaa palkkoja samalla kun hyödykkeiden hintojen nousu ja kohonneet energiakustannukset ovat heikentäneet EU-alueen kuluttajien ostovoimaa; korostaa, että palkkoja olisi nostettava samassa tahdissa kuin tuottavuus lisääntyy, jotta taataan tulojen jakaantumisen vakaus pitkällä aikavälillä;

8.

toistaa kehotuksensa, että on koordinoitava paremmin WTO:n, IMF:n, rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen ja Maailmanpankin toimia, jotta voidaan torjua keinottelua ja selviytyä talouskriisin aiheuttamista haasteista;

9.

palauttaa mieleen, että valuuttakurssien heilahtelut haittaavat maailmantalouden elpymistä ja että rahapolitiikan koordinointi on keskeisen tärkeää sellaisen taloudellisen epätasapainon muodostumisen välttämiseksi, joka saattaisi aiheuttaa epävakautta makrotalouden tasolla; kehottaa järjestämään Kansainvälisen valuuttarahaston johdolla maailmanlaajuisen rahakonferenssin, jossa voitaisiin keskustella rahapolitiikasta maailmanlaajuisesti;

10.

on komission tavoin huolestunut suuresta epätasapainosta työn yksikkökustannusten kehityksessä, tuottavuuden lisäyksen määrästä, tulo- ja hyvinvointierojen jatkuvasta kasvusta sekä eroista vaihtotaseissa ja korkokannoissa EU:ssa ja euroalueella sekä siitä, että ei ole tehokkaita mekanismeja, joilla voitaisiin estää epätasapainon suureneminen edelleen;

11.

kehottaa komissiota kehittämään – komission 7. toukokuuta 2008 julkistamaan tiedonantoon ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238)” liitetyn komission yksiköiden työasiakirjan mukaisesti – jäsenvaltioiden taloudellisen kehityksen seurantaa ja arviointia tehostavia diagnosointivälineitä ja -indikaattoreita, kuten työn yksikkökustannusten, reaalisten valuuttakurssien, rahoitusmarkkinoiden ja kilpailukykyyn vaikuttavien politiikkojen monenvälinen valvonta;

12.

pane merkille komission euroaluetta vuonna 2009 koskevassa tiedonannossa ilmaiseman huolen euroalueella syntyneestä epätasapainosta ja komission yksilöimät epätasapainon kaksi pääasiallista lähdettä: ensinnäkin kilpailukykyiseen vientisektoriin perustuva kasvumalli, jota ei tueta kotimarkkinoiden kysynnällä, on haavoittuvainen, ja vastaavasti joissakin velkaantuneissa maissa epätasapaino näkyy kotimarkkinoiden kysynnän liiallisena paineena, asuntojen hintojen nousuna ja rakennussektorin paisumisena; ehdottaa siksi, että komissio tutkisi mahdollisuuksia parantaa tehokkaasti euroalueen talouden hallintaa esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia mekanismeja, joilla estetään kyseisten epäsuhtien liiallista kasvua ja siitä aiheutuvien epäsymmetristen sokkien uusiutuminen tulevaisuudessa;

13.

painottaa, että komissio toteaa euroaluetta koskevassa vuotuisessa lausunnossaan 2009, ettei euroalueen vakiintunut käytäntö toimien koordinoinnista toiminut kriisin aikana; yhtyy komission näkemykseen, että makrotalouden valvonnan laajentamista ja syventämistä tarvitaan viipymättä, jotta kriisiin voidaan vastata koordinoidulla tavalla;

14.

pitää myönteisenä EIP-varojen sekä jäsenvaltioiden yhteisten mutta erisuuruisten maksuosuuksien käyttöä suhdannepoliittiseen julkisten menojen lisäykseen kriisin aikana, koska niillä on osittain kompensoitu unionin talousarvion rajallista kokonaissummaa; varoittaa kuitenkin tukeutumasta liikaa EIP:n varojen käyttöön, mikä johtaisi talousarviomenettelyn kiertämiseen ja veisi parlamentilta oikeuden ottaa kantaa määrärahojen kohdistamiseen; palauttaa edelleen mieliin, että EIP:tä ei pitäisi käyttää korvikkeena EU:n talousarviolle;

15.

yhtyy komission näkemykseen, että talous- ja rahaliiton menestyksellisen kehityksen kannalta on tärkeää valvoa ja säädellä rahoitusmarkkinoita, noudattaa kurinalaista finanssipolitiikkaa ja pitää sisäiset ja ulkoiset alijäämät mahdollisimman pieninä;

16.

korostaa vakaus- ja kasvusopimuksen kattavan soveltamisen tarvetta ja toteaa, että vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvillä säännöksillä viitataan vain julkiseen vajeeseen ja julkiseen velkaan; huomauttaa, että tämä finanssipolitiikan koordinoinnin väline vaikuttaa vain osittain euroalueen taloudellisten epätasapainotilojen tärkeimpiin syihin; katsoo siksi, että finanssipolitiikan koordinoinnissa olisi mentävä vakaus- ja kasvusopimuksen nykyistä soveltamisalaa pitemmälle;

17.

korostaa, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi ja euroalueen jäsenvaltioiden välinen vahvistettu rahoituksellinen koordinaatio eivät saisi johtaa euroalueen eristäytymiseen;

18.

toistaa näkemyksensä, että taloutta olisi koordinoitava yhdennetyn eurooppalaisen talous- ja työllisyysstrategian muodossa tulevan EU 2020 -strategian, yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen, kestävän kehityksen strategian ja vakaus- ja lähentymisohjelmien mukaisesti;

19.

on syvästi huolestunut julkisen velan kestämättömästä tasosta ja sen ennustetusta nopeasta kasvusta vuosina 2010 ja 2011;

20.

korostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan uusien määräysten tehokkaan soveltamisen merkitystä euroalueen taloudellisen koordinoinnin ja talouspolitiikan ohjauksen parantamiseksi; odottaa edellä mainitun osalta, että komissio ja euroryhmän puheenjohtaja antavat uusia konkreettisia ehdotuksia;

21.

pitää myönteisenä Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan ensimmäistä vuosittaista kertomusta ja yhtyy muun muassa johtopäätökseen, jonka mukaan kansallisten tilastoviranomaisten ammatillista riippumattomuutta koskevan oikeudellisen perustan vahvistaminen olisi varmistettava jäsenvaltioissa, joissa mainittua vahvistamista ei ole toteutettu; odottaa mielenkiinnolla asiaa koskevaa komission (Eurostat) arviota käytännesääntöjen noudattamista koskevan vuotuisen seurannan yhteydessä, kuten kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten riippumattomuutta, koskemattomuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevassa komission suosituksessa (KOM(2005)0217 lopullinen) edellytetään;

22.

on huolissaan jäsenvaltioiden alentuneesta kyvystä selviytyä tulevista taloustaantumista ja huolehtia kiireellisistä investoinneista tietämykseen, teollisuudenalojen uudistamiseen ja kestävään kehitykseen;

23.

katsoo, että kehyksen joustavuuden lisääminen antaa uusitulle vuoden 2005 vakaus- ja kasvusopimukselle asianmukaiset välineet irtautumisstrategioiden koordinoimiseksi ja riittävästi liikkumavaraa talouden elpymisen lujittamiseksi laskukausien aikana; katsoo kuitenkin, että nykyisen laman jälkeen on uusitun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti tarvetta lujittaa sopimuksen ennaltaehkäisevää puolta, jotta varmistetaan että jäsenvaltiot eivät toteuta suhdannevaihteluja edistäviä toimia nousukausien aikana;

24.

korostaa, että jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmien arvioinnin yhteydessä komission olisi pantava suurta painoa päätelmilleen, jotka se on esittänyt tiedonannossaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä elpyvässä taloudessa (KOM(2009)0545);

25.

kannattaa sitä, että komissio soveltaa liiallisten alijäämien menettelyä julkisen talouden alijäämien pienentämiseksi ja korostaa asianmukaisesti ajoitettujen, kunnianhimoisten, konkreettisten ja määrällisten indikaattorien merkitystä jäsenvaltioiden julkisen talouden tasapainottamisessa vuosina 2010 ja 2011;

26.

on erittäin huolestunut Kreikan alijäämän kehityksestä ja vaatii, että asiasta otetaan opiksi erityisesti tilastotietojen laadun suhteen, kun euroalue seuraavan kerran laajenee;

27.

katsoo, että julkisen talouden ylläpidon kanssa kamppailevien jäsenvaltioiden olisi ratkaistava nämä vaikeutensa ensisijaisesti itse esimerkiksi sopivamman veropolitiikan avulla; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan uudistuksiaan määrätietoisilla toimilla, joilla voidaan täyttää korkean velkaantumisasteen ja väestön ikääntymisen aiheuttamat kestävyyskuilut;

28.

korostaa, että tietyt talous- ja rahaliiton toiminnassa ilmenneet puutteet ja osittain myös euroalueen tiettyjen jäsenten sekä kolmansien kumppanimaiden talouspolitiikat tuottavat jäsenvaltioille vaikeuksia talouksiensa saattamisessa kuntoon; vakuuttaa edelleen, että nykyisiä euroalueen sisäisiä koordinointimekanismeja on laajennettava koskemaan erityisesti euroalueen nykyisiä ja tulevia epätasapainoja ja poikkeavuuksia; pitää tässä yhteydessä valitettavana sitä, että euroalueen jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole antaneet mitään toimien koordinoinnin täytäntöönpanon valvontaa koskevia sitoumuksia;

29.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot kykenevät palauttamaan taloutensa tasapainoon ja rahoittamaan julkisia investointeja:

30.

toistaa kantansa, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi kansallisia talousarvioita laatiessaan otettava huomioon yhdennetyt poliittiset suuntaviivat ja maakohtaiset suositukset sekä euroalueen julkisen talouden kokonaistilanne; katsoo, että erilaiset kansalliset talousarvioaikataulut ja niiden perustana olevien ennusteiden pääolettamat olisi saatettava yhteensopiviksi, jotta vältyttäisiin erilaisten makrotaloudellisten ennusteiden (muun muassa maailmanlaajuinen kasvu, EU:n kasvu, raakaöljyn hinta ja korkotaso) ja muiden muuttujien käytöstä johtuvilta ongelmilta;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään sellaisten välineiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan parantaa kansallisten talousarvioiden vertailukelpoisuutta eri kategorioihin kuuluvien menojen osalta;

32.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian konkreettisen ehdotuksen siitä, miten rahoitusalan olisi osallistuttava kriisin kustannuksiin;

33.

kehottaa EKP:tä, komissiota ja euroalueen jäsenvaltioita edistämään EU:n taloudellista ja rahapoliittista yhdentymisprosessia ja tukemaan euroalueen laajentamista;

34.

kehottaa EKP:tä tukemaan euron käyttöönottoa euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa erityisesti tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat osoittaneet pystyvänsä noudattamaan moitteetonta, vakaata ja kurinalaista finanssipolitiikkaa;

35.

muistuttaa, että kriisi ei ole tekosyy viivyttää ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikentymisen torjumista; korostaa, että viivyttely saattaa käydä kalliiksi talouden ja ympäristön kannalta ja että lisääntynyt energia- ja luonnonvaratehokkuus sekä siirtyminen kestäviin uusiutuviin luonnonvaroihin on paras tapa rajoittaa riippuvuutta niukoista luonnonvaroista ja luoda samalla uusia työpaikkoja ajanmukaisilla ja ympäristön kannalta kestävillä aloilla;

36.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan voimallisesti tämän suuntaisia ponnistelujaan ja kehottaa EKP:tä ja komissiota sisällyttämään nämä kysymykset säännöllisiin talousraportteihinsa;

37.

kehottaa euroryhmää ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla se edistää niiden jäsenvaltioiden liittymistä euroalueeseen, jotka pyrkivät liittymään ja täyttävät liittymisen ehdot;

38.

toistaa näkemyksensä, että pyrkimyksissä euroalueen yhteisen kansainvälisen edustuksen luomiseen ei ole kriisistä huolimatta juurikaan edistytty;

39.

katsoo, että talous- ja rahaliiton toimintalinjoihin vaikuttavat jatkossa muun muassa Aasian nousevien talouksien synnyttämät haasteet; pitää valitettavana, ettei euroalueen ulkoista edustusta ei ole onnistuttu parantamaan, vaikka euron kansainvälinen rooli varantovaluuttana on kasvanut; korostaa, että euroalueen on luotava kansainvälinen strategia, joka on yhteismitallinen euron kansainvälisen aseman kanssa;

40.

huomauttaa myös, että muun muassa Yhdysvaltojen dollarin, renminbi yuanin ja euron vaihtokurssin heilahtelujen aiheuttamaan maailmanlaajuiseen epätasapainoon on puututtava tulevien talouskriisien välttämiseksi; kehottaa euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä tehostamaan vastaavasti toimiensa koordinointia valuuttakurssipolitiikassa;

41.

korostaa G20-ryhmän päätelmien merkitystä maailmanlaajuisten epätasapainojen osalta ja sen osalta, mitä kunkin talousalueen on tehtävä taloutensa tasapainottamiseksi; korostaa valuuttakurssien merkitystä G20 -ryhmän seuraavien huippukokousten valmistelussa; katsoo, että kyseisen valmistelun olisi oltava avoimempaa EU:ssa ja että valmistelusta olisi tiedotettava parlamentille;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille, euroryhmälle, Euroopan keskuspankille ja Euroopan investointipankille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/7

A.

ottaa huomioon, että 10–12 miljoonaa Euroopan romania kokee vakavaa järjestelmällistä syrjintää ja kärsii usein suuresta köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä; ottaa huomioon, että Euroopan romanien enemmistöstä on vuosien 2004 ja 2007 laajentumisten myötä tullut Euroopan unionin kansalaisia, joten heillä ja heidän perheenjäsenillään on oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella,

B.

ottaa huomioon, että pitkään monissa Euroopan maissa asuneiden romanien tilanne poikkeaa Euroopan kansallisten vähemmistöjen tilanteesta, mikä oikeuttaa yhteisön tason erityistoimien toteuttamisen,

C.

ottaa huomioon, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat monet romanit ja romaniyhteisöt, jotka ovat päättäneet asettautua jäsenvaltioon, jonka kansalaisia he eivät ole,

D.

ottaa huomioon, että EU:lla on käytössään erilaisia romanien syrjäytymistä torjuvia välineitä, kuten rakennerahastoihin vuoden 2010 kuluessa voimaan tuleva mahdollisuus kohdistaa jopa 2 prosenttia asumiskustannuksiin tarkoitetuista Euroopan aluekehitysrahaston kokonaisvaroista syrjäytyneiden yhteisöjen hyväksi, tai nykyiset Euroopan sosiaalirahaston tarjoamat mahdollisuudet,

E.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät ole riittävällä tavalla saattaneet neuvoston direktiiviä 2000/43/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään tai panneet sitä täysimääräisesti täytäntöön,

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut useaan otteeseen edistämään aktiivisesti yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden periaatteita romaniväestön suhteen kaikkialla Euroopassa,

G.

ottaa huomioon, että eräiden unionin jäsenvaltioiden joukkoviestimissä ja poliittisessa keskustelussa oli viime vuonna havaittavissa romanivastaisuuden merkittävä lisääntyminen, ja kyseisissä maissa ilmeni yhä enemmän romaneihin kohdistuneita rasistisia väkivallantekoja,

H.

toteaa, että edistyminen romanien syrjinnän torjunnassa ja heidän koulutukseen, työhön, terveyteen ja asumiseen liittyvien oikeuksiensa takaamisessa niin jäsenvaltioissa kuin ehdokasvaltioissakin on ollut epätasaista ja hidasta,

I.

ottaa huomioon, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä niihin, jotka joutuvat kohtaamaan moninkertaista syrjintää,

J.

ottaa huomioon, että romanien edustusta valtion hallintorakenteissa ja jäsenvaltioiden julkishallinnossa olisi lisättävä,

1.

tuomitsee useissa EU:n jäsenvaltioissa viime aikoina lisääntyneen romanivastaisuuden, mikä ilmenee säännöllisenä vihanlietsontana ja romaneihin kohdistuvina hyökkäyksinä;

2.

katsoo, että kaikkialle Eurooppaan levittäytyneeseen romaniyhteisöön kohdistuvan syrjinnän torjuminen vaatii kattavia Euroopan laajuisia toimia;

3.

ilmaisee huolestuneisuutensa romanien kärsimästä syrjinnästä koulutuksessa (etenkin erottelu), asumisessa (etenkin häädöt ja ala-arvoiset elinolosuhteet usein getoissa), työllistämisessä (erityisen alhainen työllisyysaste) ja yhdenvertaisissa mahdollisuuksissa päästä käyttämään terveydenhuoltojärjestelmää ja muita julkisia palveluja sekä heidän hämmästyttävän alhaisesta poliittisesta osallistumistasostaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tasavertaisia mahdollisuuksia koskevia säännöksiä noudatetaan tarkasti toimintaohjelmien täytäntöönpanon aikana, jotta hankkeilla ei pahenneta suoraan tai epäsuorasti romanien erottelua ja syrjäytymistä; korostaa, että parlamentti antoi syrjäytyneiden väestöryhmien hyväksi toteutettavien asuntokantaa koskevien toimien tukikelpoisuudesta 10. helmikuuta 2010 mietinnön, jossa esitetään asuntokantaa koskevia toimia haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyväksi Euroopan aluekehitysrahaston puitteissa ja jossa kehotetaan panemaan muutettu asetus nopeasti täytäntöön, jotta jäsenvaltiot voisivat käyttää tätä tilaisuutta aktiivisesti hyväkseen; katsoo tässä yhteydessä, että asuminen on ennakkoehtona toimivalle sosiaaliselle osallistamiselle; kehottaa komissiota varmistamaan, että äskettäin hyväksytty mikrorahoitusjärjestely on romanien käytettävissä heidän työmarkkinoille pääsynsä tukemiseksi;

4.

myöntää, että romanien täyden kansalaisuuden ja sosioekonomisen osallistumisen esteinä ovat olleet pitkään jatkunut syrjintä ja sosiaalinen leimautuminen; katsoo, että romanien osallistamista koskevaa valtavirtaistamisstrategiaa on täydennettävä kannustavin toimenpitein, joilla päästään eroon menneestä ja nykyisestä syrjinnästä; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota tähän seikkaan romanien osallistamista koskevissa menettelyissään;

5.

katsoo, että unioni ja jäsenvaltiot ovat yhdessä velvollisia edistämään romanien osallisuutta ja puolustamaan heille EU-kansalaisina kuuluvia perusoikeuksia sekä lisäämään pikaisesti ponnistelujaan näkyvien tulosten saamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edistämään toimia, joita tarvitaan asianmukaisen sosiaalisen ja poliittisen kehyksen luomiseksi romanien sosiaalisen osallisuuden varmistamiseksi sekä heidän kotimaissaan että asuinjäsenvaltioissaan, esimerkiksi tukemaan valtaväestölle suunnattuja, suvaitsevuutta lisääviä valistuskampanjoita, jotka koskevat romanikulttuuria ja romanien integroitumista;

6.

pitää myönteisinä romanien osallistamista koskevia työllisyys-, sosiaali-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmiä, jotka hyväksyttiin Luxemburgissa 8. kesäkuuta 2009 ja joihin sisällytettiin romanien osallistamista koskevat yhteiset perusperiaatteet ja joissa pyydettiin komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ne huomioon suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön politiikkoja, joilla puolustetaan perusoikeuksia, edistetään sukupuolten tasa-arvoa, torjutaan syrjintää, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä varmistetaan mahdollisuus koulutukseen, asumiseen, terveydenhoitoon, työhön, sosiaalipalveluihin, oikeuspalveluihin, urheiluun ja kulttuuriin, ja myös EU:n suhteissa kolmansiin maihin; suhtautuu myönteisesti komissiolle esitettyyn pyyntöön ryhtyä konkreettisiin toimiin romaniväestön osallistamiseen liittyvien yhteisön välineiden ja politiikkojen tehostamiseksi;

7.

ilmaisee syvän huolestuneisuutensa siitä, että asian kiireellisyys huomioon ottaen Euroopan komissio ei ole tarpeeksi vastannut 31. tammikuuta 2008 esitettyyn parlamentin pyyntöön valmistella yhdessä jäsenvaltioiden kanssa romaneja koskevaa eurooppalaista strategiaa, jolla pyritään entistä paremmin koordinoimaan ja edistämään ponnisteluja parantaa romaniväestön tilannetta;

8.

kehottaa näin ollen jälleen kerran komissiota kehittämään kattavan romanien osallisuutta koskevan eurooppalaisen strategian välineeksi romanien sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi Euroopassa;

9.

odottaa, että komissio esittää seuraavan romanien osallisuutta käsittelevän eurooppalaisen huippukokouksen jälkeen tiedonannon, jossa tarkastellaan nykyisiä toimintalinjoja ja välineitä romanien sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi sekä tähänastisen riittämättömän edistymisen taustalla olevia tekijöitä; kehottaa, että tiedonantoon sisällytetään selvät tavoitteet ja mekanismit romaneja koskevan politiikan valmistelemiseksi tulevaisuudessa;

10.

kehottaa uusia Euroopan komission jäseniä asettamaan etusijalle heidän vastuualueeseensa kuuluvat romaneja koskevat kysymykset ja samalla ensisijaisesti laatimaan tehokkaan komission jäsenten ja pääosastojen välisen koordinointijärjestelmän, jolla ratkaistaan romaneja koskevia kysymyksiä EU:n tasolla; kehottaa komissiota nimeämään yhden jäsenistään vastaamaan romanipolitiikan koordinoinnista;

11.

rohkaisee EU:n toimielimiä ottamaan romaniyhteisöt – ruohonjuuritasolta kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin – mukaan prosessiin, jonka puitteissa kehitetään romaneja koskevaa kattavaa EU:n politiikkaa, ja osallistumaan kaikkiin suunnittelua, täytäntöönpanoa ja valvontaa koskeviin tehtäviin ja myös käyttämään hyväksi romanivuosikymmenestä 2005–2015 saatuja kokemuksia, Etyjin toimintaohjelmaa ja Euroopan neuvoston, Yhdistyneiden kansakuntien ja parlamentin itsensä suosituksia; kehottaa romaniyhteisöjä kokoamaan voimansa ja liittymään osallistamispolitiikkojen täytäntöönpanoon, sillä ne voivat olla menestyksekkäitä vain, jos kaikki osapuolet osallistuvat niihin laaja-alaisesti;

12.

pyytää komissiota noudattamaan horisontaalista lähestymistapaa romaneja koskevissa asioissa ja laatimaan lisäksi ehdotuksia, joilla lisätään Euroopan tasolla romanien osallistamista edistävää poliittista johdonmukaisuutta, kannustamaan jäsenvaltioita pyrkimään ponnekkaammin näkyviin tuloksiin, rohkaisemaan tekemään kriittisiä analyyseja, helpottamaan jäsenvaltioiden välisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja valjastamaan käyttöön kaikki romaneja koskevista kokeiluhankkeista saadut opetukset, jotka olisi otettava osaksi valtavirtaistamispolitiikkoja;

13.

rohkaisee huippukokousta järjestämään ja EU:ta määrittelemään selvät poliittiset seurantatoimet huippukokouksen päätelmille, jotta vältetään toistamasta aikaisempia tilanteita, joissa ei hyväksytty poliittisia päätelmiä eikä tehty käytännön ehdotuksia; katsoo, että huippukokouksen ei tulisi olla luonteeltaan julistava, vaan sen olisi keskityttävä strategisiin poliittisiin sitoumuksiin, joissa osoitetaan poliittista tahtoa kuroa umpeen romaniväestön ja valtaväestön välistä kuilua;

14.

kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään olemassa olevia aloitteita, kuten romanien koulutusrahastoa, jotta niiden tätä alaa koskevat toimet tehostuisivat;

15.

katsoo, että on olennaista perustaa laaja kehittämisohjelma, joka koskee samanaikaisesti kaikkia asiaan liittyviä politiikan aloja ja mahdollistaa välittömät toimet gettoalueilla, jotka kamppailevat vakavien rakenteellisten haittojen parissa;

16.

korostaa, että pelkät syrjinnän vastaiset toimet eivät riitä helpottamaan romanien sosiaalista osallisuutta, vaan tarvitaan vakaaseen oikeusperustaan pohjautuvia yhteisön yhteisiä toimia, jotta voidaan koordinoida institutionaalisten ja yhteiskunnallisten sidosryhmien toimenpiteitä ja pakottaa asianomaisia osapuolia huolehtimaan omista sitoumuksistaan; siksi ymmärtää myös, että tarvitaan selkeää lainsäädännöllistä sitoutumista ja uskottavia määrärahoja talousarviosta;

17.

suosittelee, että neuvosto hyväksyy yhteisen kannan rakenteellisesta ja liittymistä edeltävästä rahoituspolitiikasta, joka ilmentää Euroopan poliittista sitoutumista näiden rahastojen antamien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi romanien osallisuuden edistämisessä ja sen varmistamiseksi, että romanien osallistamista koskevat yhteiset perusperiaatteet otetaan huomioon uudistettaessa toimintaohjelmia myös seuraavaa suunnittelujaksoa ajatellen; kehottaa komissiota analysoimaan ja arvioimaan haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille tarkoitettujen liittymisen valmistelua koskevien rahastojen ja rakennerahastojen investointien sosiaalista vaikutusta tähän mennessä, tekemään päätelmiä ja laatimaan uusia strategioita ja sääntöjä, mikäli se tällä alalla katsotaan tarpeelliseksi;

18.

korostaa, että ehdokasvaltiot on otettava mukaan Euroopan laajuisiin toimiin romanien integroimiseksi yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti, koska liittymisneuvotteluiden myötä tarjoutuu verraton mahdollisuus käynnistää olennainen muutos romaniväestöä koskevissa hallitusten asenteissa;

19.

vaatii, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki toimenpiteet, joilla on suora tai epäsuora vaikutus romanialkuperää oleviin EU:n kansalaisiin, ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja suoran ja epäsuoran syrjinnän nimenomaisesti kieltävässä, rotujen yhdenvertaisuutta koskevassa direktiivissä säädettyjen periaatteiden mukaisia; ilmaisee huolensa romaniväestön pakkosiirroista Länsi-Balkanin maihin, missä he voivat joutua kodittomiksi tai kokea syrjintää koulutuksessa, sosiaaliturva-alalla ja työelämässä, ja kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perusoikeuksia kunnioitetaan myös antamalla asiaankuuluvaa apua ja valvontaa;

20.

kiinnittää huomiota siihen, että monet puutteellisissa oloissa elävät romanit, jotka käyttävät vapauttaan liikkua unionin alueella, ovat muuttaneet EU:n sisällä; korostaa, että kaikkien näitä ryhmiä koskevien toimenpiteiden on oltava eurooppalaisten standardien ja lainsääsäädännön mukaisia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, tarvitaanko koordinoitua eurooppalaista toimintatapaa;

21.

korostaa, että on tärkeää ottaa paikallisviranomaiset mukaan varmistamaan romanien sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi toteutettavien toimien tehokkuus; kehottaa Euroopan komissiota laatimaan jäsenvaltioita varten suosituksia, joiden tarkoituksena on rohkaista paikallisia viranomaisia käyttämään tehokkaammin hyväkseen rakennerahastojen antamia mahdollisuuksia edistää romanien osallistamista valvomalla esimerkiksi hankkeen täytäntöönpanoa puolueettomasti;

22.

korostaa yhteisön tasoisten romanijärjestöjen ratkaisevaa merkitystä sosiaalista osallisuutta koskevien politiikkojen onnistumisessa, ja korostaa tarvetta ottaa romanien edustajat mukaan toimijoiksi kaikkiin aloitteisiin, joilla pyritään edistämään heidän oikeuksiaan ja heidän yhteisöjensä osallistamista; katsoo, että tarvitaan pitkän aikavälin strategioita, joilla lisätään romanien ammatillisia ja hallinnollisia valmiuksia ja joilla kehitetään romanien omia voimavaroja; korostaa, että romanien poliittinen riippumattomuus ja heidän toimintamahdollisuutensa taloudellisten, koulutuksellisten ja inhimillisten resurssien järjestämisen suhteen ovat erittäin tärkeitä romanien sosiaalisen osallisuuden nopeuttamiseksi;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle ja Etyjille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/11

1.

panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen yleiseksi tasoksi vuodeksi 2011 on monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 asetettu 142,629 miljardia euroa, mikä vastaa vain 0,83 prosentin mahdollista enimmäiskorotusta Euroopan parlamentin hyväksymään vuoden 2010 talousarvioon nähden (141,453 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina); panee merkille, että maksumäärärahojen taso on 134,263 miljardia euroa eli 9,2 prosenttia korkeampi kuin vuoden 2010 talousarviossa (122,937 miljardia euroa maksumäärärahoina); muistuttaa, että nämä määrärahat vastaavat vain noin 1:tä prosenttia unionin BKTL:sta ja ovat selvästi alhaisemmat kuin ne ovat omia varoja koskevassa nykyisessä päätöksessä;

2.

huomauttaa, että maksusitoumus- ja maksumäärärahojen välinen ero monivuotisessa rahoituskehyksessä on 8,366 miljardia euroa; muistuttaa, että vaikka monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumus- ja maksumäärärahojen välillä on vuoden 2010 osalta eroa vain 6,689 miljardia euroa, vuodeksi 2010 hyväksytyssä talousarviossa eroa on 18,515 miljardia euroa maksuihin tehtyjen lisävähennysten vuoksi; toistaa olevansa huolissaan siitä, että maksu- ja maksusitoumusmäärärahojen välinen ero luo pitkällä aikavälillä alijäämiä, ja korostaa tekevänsä talousarviomenettelyn aikana kaikkensa, jotta ero pysyisi kestävällä ja hallittavissa olevalla tasolla;

3.

muistuttaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä jäljellä olevina vuosina (2011–2013) koskevien seikkojen huomioon ottamisen lisäksi budjettivallan käyttäjän on ollut pakko tarkistaa monivuotista rahoituskehystä useaan kertaan, koska siinä ei annettu EU:lle mahdollisuutta reagoida asianmukaisesti ja tyydyttävästi viime vuosina esiin tulleisiin erilaisiin haasteisiin; toistaa olevansa vakuuttunut, että monivuotisen rahoituskehyksen syvällinen uudelleentarkastelu ja tarkistaminen on ehdottoman välttämätöntä; pyytää Euroopan komissiota julkaisemaan kertomuksen nykyisen toimielinten sopimuksen toiminnasta ja monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksesta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 1 ja 3 julistuksen perusteella ja liittämään kertomukseen konkreettisia ehdotuksia nykyisen toimielinten sopimuksen mukauttamiseksi ja tarkistamiseksi vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon loppuun mennessä;

4.

huomauttaa, että vuoden 2011 talousarvio on neljäs nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvista seitsemästä talousarviosta, ja korostaa, että toimielinten sopimuksen 37 kohta lainsäädäntöön liittyvän joustavuuden eli 5 prosentin liikkumavaran käytöstä käy nyt täysin järkeen, sillä budjettivallan käyttäjillä on selvempi kuva käynnissä olevien ohjelmien puutteista ja myönteisestä kehityksestä; muistuttaa, että toimielinten sopimuksen määräyksistä riippumatta EU:n talousarvion asianmukaisen joustavuuden varmistaminen on ennakkoehto sille, että talousarviota voidaan toteuttaa tehokkaasti ja siitä on hyötyä; odottaa, että neuvosto hyväksyy joustavuuden lisäämiseksi monivuotista kehystä koskevan lainsäädännön asiakirjan KOM(2010)0072 lopullinen perusteella ja tulevan toimielinten sopimuksen asiakirjan KOM(2010)0073 lopullinen perusteella;

5.

huomauttaa, että nyt kun EU:lla on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen lisää valtaa joillakin politiikan aloilla, kaiken järjen mukaan myös sen taloudellisten resurssien olisi kasvettava;

6.

pyytää komissiota toimittamaan sille yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjen ohjelmien välitarkastusten yhteydessä laajan katsauksen niiden budjettivaikutuksista kaikissa otsakkeissa;

7.

pitää myönteisenä, että komissiossa heinäkuussa 2009 tehdyn oman arvioinnin mukaan suurimmassa osassa vuoden 2010 alustavan talousarvioesityksen tueksi esitetyistä toimintoselvityksistä esitettiin selkeät ja ytimekkäät perustelut EU:n lisäarvosta ja niihin sisältyi SMART-tavoitteita sekä tulostavoitteita ja -indikaattoreita; korostaa kuitenkin, että menojen avulla saatujen tulosten laatua on parannettava ja arviointituloksia on hyödynnettävä paremmin; pahoittelee, että määrärahojen vaihtelut selittyivät harvoin toiminnan tuloksia koskevien tietojen käytöllä; edellyttääkin komission parantavan vuoden 2011 toimintoselvityksiään vastaavasti;

8.

korostaa, että vielä tarpeen olevat parannukset, jotka koskevat etenkin ulkosuhteiden alasta vastaavia pääosastoja ja liittymistä valmistelevaa tukea, ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta budjettivallan käyttäjällä on enemmän tietoa päätöstensä tueksi ja toimintoperusteisen budjetoinnin sekä strategisen suunnittelun ja ohjelmatyön käyttöönotosta komissiossa saadaan täysi hyöty, etenkin kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen sisältämät uudet tehtävät ja haasteet;

9.

muistuttaa, että EU pystyi monivuotisen rahoituskehyksen asettamissa rajoissa löytämään jäsenvaltioissa talous- ja rahoituskriisin torjumiseksi toteutettuihin kansallisiin toimiin eurooppalaista lisäarvoa hyväksymällä Euroopan talouden elvytyssuunnitelman, mutta toteaa, että EU:n yleinen taloustilanne ei ole vieläkään tyydyttävä;

10.

korostaa, että nuoriso on valtavan tärkeä sekä nyt että EU:n tulevaisuuden kannalta ja että siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota määriteltäessä keskipitkän ja pitkän aikavälin painopisteitämme; huomauttaa, että nuoriso on sosiaalisten ja osallistavien strategioiden perusta ja että nuorison innovointikapasiteetti on EU:lle keskeisen tärkeä kehityksen ja kasvun voimavara, jonka varaan sen olisi laskettava; palauttaa mieliin, että nuorisoon ja opetukseen sijoittaminen on nykypäivään ja tulevaisuuteen sijoittamista, kuten EU:n nuorisostrategiassa todetaan, ja että tämä koordinoitu ja monialainen sijoittaminen on käynnistettävä viivästyksittä kaikki toimintalinjat kattavana teemana;

11.

korostaa, että nuorisopolitiikka on määriteltävä laajasti siten, että se kattaa yksittäisten henkilöiden mahdollisuudet vaihtaa työtä ja asemaa useita kertoja elämänsä aikana ja osallistua rajoituksitta vuoroin esimerkiksi harjoitteluun, akateemiseen tai ammattiympäristöön ja ammattikoulutukseen; katsoo, että yhtenä tavoitteena olisi oltava siirtyminen opetusjärjestelmistä työmarkkinoille;

12.

katsoo, että on otettava käyttöön välineitä, joilla edistetään kieltenopiskelua ja kulttuurien välistä vuoropuhelua, ja että ne muodostavat julkisen sektorin nuorisoa koskevien toimien kulmakiven; katsoo, että näillä toimilla voitaisiin lisätä suuren yleisön tietoisuutta Eurooppa-asioista, minkä ansiosta eurooppalainen identiteetti vahvistuisi;

13.

muistuttaa innovoinnin ja digitaalisen strategian merkityksestä talouden kehitykselle ja työpaikkojen luomiselle Euroopassa ja huomauttaa, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä uusiin taitoihin, kuten tietoteknisiin taitoihin ja yrittäjyyttä koskeviin osa-alueisiin; korostaa tutkimusta, innovointia ja digitaalista strategiaa painopistealueina, jotka ovat ratkaisevia tekijöitä Euroopan kestävän kehityksen kannalta, ja palauttaa mieliin tämän tavoitteen saavuttamista edistävien ohjelmien, kuten Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin, merkityksen;

14.

on vakuuttunut, että EU:n pitäisi globaalin taloustaantuman vallitessa keskittyä tukemaan aktiivisesti innovoivia ja etenkin vihreitä teknologioita, joiden panos on merkittävä pyrittäessä selviytymään talouskriisistä, varmistamaan pk-yritysten markkinoillepääsy ja tekemään EU:sta johtava kestävä ja kilpailukykyinen talous; toteaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi taattava tutkimusta ja kehittämistä koskevien ohjelmien moitteeton täytäntöönpano;

15.

korostaa tässä yhteydessä, että pk-yrityksillä on ratkaiseva rooli rakenteellisesti heikommassa asemassa olevien alueiden kehittämisessä, etenkin maaseutualueilla, ja näin ollen koko EU:n talouden vahvistamisessa; toteaa näin ollen, että on tarpeen käynnistää nykyistä enemmän pk-yrityksiä koskevia pilottihankkeita maaseutualueiden kehittämiseksi;

16.

muistuttaa tässä yhteydessä, että innovoivilla tutkimustuloksilla tulee hyvin todennäköisesti olemaan ratkaiseva vaikutus taloudellisen toiminnan kannalta, ja katsoo, että EU:n pitäisi nyt olla täysin valmis tarjoamaan tarvittavia taloudellisia kannusteita kaikilla hallinnon tasoilla eli kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; uskoo, että tämä kansallisten tutkimuksen tukitoimien lisäksi tuleva unionin lisäarvo luo yhä enemmän heijastusvaikutuksia, jotka hyödyttävät kaikkia jäsenvaltioita;

17.

ottaa huomioon, että vapaa liikkuvuus on kirjattu perussopimuksiin ja se on yksi olennaisista ehdoista todellisten sisämarkkinoiden toiminnalle EU:ssa, ja korostaa, että liikkuvuutta on pidettävä ennakkoehtona kaikille nuorisoon kohdistettaville tukitoimille; korostaa näin ollen, että on tärkeää muokata EU:n talousarviota siten, että se edistää muun muassa nuorison liikkuvuutta;

18.

korostaa, että liikenne on eurooppalaisen talouden keskeinen osatekijä, sillä se mahdollistaa henkilöiden, tavaroiden ja osaamisen rajatylittävän liikkuvuuden; painottaa, että liikenne on tasavertaisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden ilmentymä erityisesti nuorten tapauksessa, sillä se avaa mahdollisuuksia ja parantaa tiedonvaihtoa osaamisen ja koulutuksen alalla;

19.

pitää yrittäjyyden ja pk-yritysten tukemista EU:n nuoriso- ja innovaatiopolitiikan kulmakivenä; on vakuuttunut siitä, että on tarpeen vahvistaa tuki kaikille ohjelmille ja välineille, joilla pyritään edistämään yrittäjyyttä myös maaseutualueilla tarjoamalla tukea hiljattain perustettujen yritysten käynnistysvaiheelle ja nuorten yrittäjien kokemustenvaihdolle; palauttaa tässä yhteydessä mieliin pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act), jolla on helpotettu pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja osallistua julkisiin hankintoihin sekä edistetty niiden taitoja ja innovointivalmiuksia; muistuttaa esittäneensä viime vuosina erinäisiä pilottihankkeita ja valmistelutoimia, joiden tavoitteena on tukea nuoria yrittäjiä, edistää pk-yritysten yhteyksiä ja lisätä työntekijöiden liikkuvuutta, ja korostaa aikovansa seurata tarkkaan säädösehdotuksia, joita esitetään näiden hankkeiden ja toimien päätyttyä;

20.

pitää mielessä, että nuorisolla tulee olemaan tärkeä tehtävä nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä selviytymisessä, ja uskoo, että tasavertaisten mahdollisuuksien turvaamisen ja työmarkkinoille siirtymisen ja integroitumisen helpottamista opintojen jälkeen olisi korostettava ja tehostettava myös Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä, sillä EU:lla ei ole enää varaa siihen, että etenkin nuoret kärsivät köyhyydestä, huonoista opetusjärjestelmistä ja korkeasta työttömyydestä;

21.

muistuttaa, että vuosi 2011 on nimetty Euroopan aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön teemavuodeksi; muistuttaa lisäksi, että vuosi 2010 on nimetty Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi; huomauttaa, että vapaaehtoistyöllä on ratkaiseva merkitys monilla mitä erilaisimmilla aloilla, kuten koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kehityspolitiikassa, ja se voi tarjota ihmisille uusia taitoja ja valmiuksia, mikä parantaa heidän työllistettävyyttään ja edistää heidän sosiaalista osallisuuttaan;

22.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa Euroopan ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää aikaansaada yhteinen ja koordinoitu EU:n suunnitelma toimenpiteiden tukemiseksi ja vahvistamiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; pitää välttämättömänä kehittää entisestään asianmukaisia poliittisia toimia ja kehittää tietämyspohjaa, joka on myös muiden maiden saatavilla; toistaa olevansa vakuuttunut, että EU:n talousarvio ei vieläkään heijasta riittävällä tavalla tätä yleistä kontekstia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi;

23.

katsoo, että nämä painopisteet edustavat yhteistä pyrkimystä panna EU:n kansalaiset etusijalle, minkä pitäisi pysyä yhtenä EU:n painopisteenä;

24.

korostaa alueiden rajatylittävän yhteistyön merkitystä osana Euroregions-kehystä ja alueiden tärkeyttä Euroopan integraation syventämiselle; pyytää näin ollen laatimaan uusia pilottihankkeita rajatylittävän talous-, sosiaali- ja kulttuuriyhteistyön edistämiseksi EU:n alueiden välillä;

25.

pitää myönteisenä tulevasta EU 2020 -strategiasta laadittua komission valmisteluasiakirjaa (2), jossa yksilöidään kolme EU:n tulevaisuuden kannalta keskeistä teemaa ja käsitellään niitä todellisia haasteita, jotka EU:n on kohdattava, ja katsoo, että valmisteluasiakirja muodostaa pohjan EU:n talousstrategiasta käytävälle laajalle keskustelulle; uskoo, että tässä strategiassa olisi painotettava nykyistä enemmän työttömyyden torjuntaa; korostaa kuitenkin, että vuoden 2011 talousarviolle asetettuihin painopisteisiin liittyen on toteutettava selkeitä ja ennakoivia toimenpiteitä, jotta EU 2020 saa enemmän sisältöä etenkin ilmastonmuutoksen ja ympäristö- ja sosiaalipolitiikan alalla, ja pitää tiukasti kiinni siitä, ettei tästä strategiasta saa tehdä jälleen uutta epämääräistä ja puhtaasti ohjeellista tulostaulua jäsenvaltioille; kieltäytyy toistamasta Lissabonin strategian turhauttavaa kokemusta, kun neuvosto teki järjestelmällisiä leikkauksia budjettikohtiin, joilla toimia tuettiin sovitun strategian mukaisesti;

26.

kehottaakin antamaan talousarviomenettelyn kuluessa selkeitä ja kunnianhimoisia rahoitussitoumuksia näiden painopisteiden mukaisesti, jotta voidaan tasoittaa tietä EU 2020 -strategian loppuun saattamiselle ja osoittaa, että EU on valmis ottamaan johtoaseman näissä ratkaisevissa kysymyksissä; odottaa komission ehdotuksen talousarvioesitykseksi ilmentävän tätä kunnianhimoista tavoitetta ja pitäisi valitettavana, jos nyt ei käytettäisi hyväksi tilaisuutta aloittaa talousarviomenettely edessä olevien haasteiden edellyttämällä tavalla;

27.

korostaa aikovansa käyttää kaikkia 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen tarjoamia keinoja osoittaa varoja näihin painopisteisiin ja painottaa, että näiden painopisteiden rahoittaminen saattaa edellyttää varojen siirtämistä muista välineistä tai ohjelmista; katsoo, että tämän toiminnan olisi perustuttava olemassa olevien ohjelmien määrällisen seurannan lisäksi myös tarkkaan ja perusteelliseen laadulliseen seurantaan; katsoo, että budjettivaliokunnan olisi luotettava tässä yhteydessä EP:n erityisvaliokuntien toteuttamaan työhön; katsoo, että täten parannettaisiin varainkäytön laatua ja lisättäisiin eurooppalaista lisäarvoa, mikä puolestaan on olennaisen tärkeää, koska julkisia varoja on käytössä rajallisesti;

28.

katsoo, että EU:n talousarvion esitystavan on oltava selkeä ja kattava, ja aikoo kiinnittää erityistä huomiota rahoitussuunnitelmiin ja viimeaikaisissa suurissa budjettisopimuksissa tehtyihin muutoksiin; pitää myönteisenä, että komissio on parantanut rahoitussuunnitelmiensa esitystapaa, ja kehottaa selventämään edelleen toiminta- ja hallintomenojen jaottelua; on tietoinen siitä, että tämän jaottelun tekeminen voi olla vaikeaa joissakin tapauksissa; palauttaa mieliin, että riittävät hallintomenot ovat välttämättömät ohjelmien toiminnan kannalta;

29.

muistuttaa, että näiden painopisteiden rahoittaminen jakamalla varoja mahdollisesti uudelleen ei saa heikentää EU:n keskeisiä politiikan aloja, kuten koheesio- ja rakennepolitiikkaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa; huomauttaa, että koheesiopolitiikalla on ainutlaatuisen monitasoisen hallintorakenteensa ja horisontaalisen luonteensa vuoksi keskeinen osuus EU:n talouden elvytyssuunnitelmassa ja se on ennaltamäärätty tärkeään asemaan pantaessa täytäntöön EU 2020 -strategiaa, edistettäessä toissijaisuusperiaatetta alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla ja lisättäessä unionin kansalaisten hyväksyntää ja tukea; huomauttaa, että näillä politiikoilla toteutetaan yhtä EU:n perusperiaatteista eli sosiaalista osallisuutta sekä jäsenvaltioiden ja alueiden yhteisvastuullisuutta;

30.

korostaa, että tämä ensimmäinen uuden perussopimuksen sääntöjen mukainen menettely tarjoaa sen mielestä paremman mahdollisuuden harjoittaa koko EU:n talousarvioon kohdistuvaa täydellistä parlamentaarista valvontaa, ja huomauttaa, ettei se aio tinkiä talousarvioon liittyvistä oikeuksistaan;

31.

muistuttaa, että tähän otsakkeeseen sisältyy Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan kuuluvia toimintalinjoja ja toimenpiteitä sekä useita monivuotisia ohjelmia (kuten kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, seitsemäs puiteohjelma ja Euroopan laajuiset liikenneverkot), jotka ovat toteutusvaiheessa vuonna 2011; pyytää komissiota esittämään seurantakertomuksen Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanosta, EIP:lle uskotut toimenpiteet mukaan lukien;

32.

korostaa, että EU 2020 -strategiaan liittyvät vuoden 2011 painopisteet rahoitetaan pääasiassa tästä otsakkeesta ja että EU:n toimivallan laajentumisella (muun muassa avaruuspolitiikassa ja matkailun alalla) Lissabonin sopimuksen myötä on todennäköisesti budjettivaikutuksia; korostaa, että Euroopan tieteellisen, teknologisen ja ympäristötavoitteiden edistyksen ja teollisen kilpailukyvyn tukemiseen tähtäävä avaruuspolitiikka tarvitsee todellisia rahoitusponnisteluja sekä EU:lta että jäsenvaltioilta; huomauttaa, että tarvitaan erityisesti konkreettisia ehdotuksia riittävän rahoituksen tarjoamiseksi GMES-hankkeelle;

33.

katsoo, että elinikäisen oppimisen ohjelma tukee nuorisoon ja etenkin nuorten itsenäistymiseen liittyviä toimia, sillä siinä keskitytään koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen; korostaa, että tämän ohjelman pitäisi kattaa kaikki ohjelmakauden alussa suunnitellut toimet ja siinä pitäisi ottaa huomioon mahdollinen uusi kehitys, niin että voidaan muun muassa luoda selvä yhteys koulutuksen ja työmarkkinoiden välille, jotka ovat molemmat ratkaisevan tärkeitä talouden kehityksen ja elpymisen kannalta; korostaa parlamentin jo hyväksymää pyyntöä edetä nuorten ensimmäisiä työpaikkoja edistävän erityisen liikkuvuutta koskevan ”Erasmus First Job” -ohjelman toteuttamisessa;

34.

palauttaa mieliin, että Euroopan talouden elpymisen yhteydessä liikenteeseen ja erityisesti Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin tehtävillä sijoituksilla on ratkaiseva rooli kasvun ja työllisyyden moottorina ja Euroopan taloudellisten ja ympäristöön liittyvien intressien edistäjänä; pitää tässä mielessä kaikkien liikennemuotojen turvallisuutta erittäin tärkeänä;

35.

muistuttaa, että muiden tärkeiden osa-alueiden rahoitus on vielä avoin ja se on otettava huomioon ja siitä on sovittava talousarviomenettelyn aikana, vaikka näitä osa-alueita ei ollutkaan ennakoitu monivuotisessa rahoituskehyksessä vuodeksi 2011: rahoitusvalvontapaketin toteuttaminen, mikä edellyttää Euroopan finanssivalvojien järjestelmän luomista, Kozloduyn ydinvoimalan käytöstä poistamisen rahoittaminen (75 miljoonaa euroa vuonna 2011; vuonna 2010 rahoitus saatiin joustovälineen kautta), sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä (10 miljoonaa euroa vuonna 2011);

36.

on siksi äärimmäisen huolissaan vuotuisessa rahoituskehyksessä esitettyjen määrärahojen jyrkästä laskusta: määrärahat romahtavat 1,875 miljardia euroa vuoden 2010 talousarviosta; on tietoinen siitä, että elvytyssuunnitelman rahoittaminen selittää osittain tämän tilanteen, mutta on edelleen täysin vakuuttunut siitä, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen pitkälle menevä ja johdonmukainen välitarkistus on ehdoton edellytys tehokkaalle EU:n talousarviolle;

37.

katsoo, että koheesio- ja rakennepolitiikkoja arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota ennen kaikkea niiden yksinkertaistamiseen ja niiden sekä määrälliseen että laadulliseen toteuttamiseen; panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot ovat toimittaneet hallinto- ja valvontajärjestelmien kuvaukset melkein kaikista toimintaohjelmista ja komissio oli hyväksynyt niistä 87 prosenttia vuoden 2009 loppuun mennessä; odottaakin näin ollen välimaksujen nousevan huomattavasti vuosina 2010 ja 2011;

38.

palauttaa mieliin, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion vahvistaminen on yksi EU:n perusperiaatteita Lissabonin sopimuksen mukaisesti; katsoo näin ollen, että EU:n koheesiopolitiikan vahvistamisen olisi säilyttävä keskeisenä painopisteenä myös vuonna 2011; korostaa, että N+2, N+3 -säännön noudattamista on valvottava tarkasti, ja pyytää, että budjettivallan käyttäjälle toimitetaan oikea-aikaisesti kattavat ja ajantasaiset tiedot etenkin talousarviositoumuksista, jotka ovat vaarassa peruuntua;

39.

toteaa, että nykyisen ohjelmakauden käynnistysvaiheen aikana on ilmoitettu useista viivästyksistä, ja ilmoittaa olevansa huolissaan siitä, että EU:n kaikkien rakennerahastojen käyttöasteet ovat olleet alhaisia viimeksi kuluneina vuosina, mikä on synnyttänyt kasvavan kuilun tämän otsakkeen maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välille; pyytää komissiota tämän tilanteen kohentamiseksi tekemään läheistä yhteistyötä erityisesti niiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden käyttöaste oli alhainen edellisellä ohjelmakaudella;

40.

muistuttaa, että neuvottelussa viime marraskuussa hyväksytyssä yhteisessä lausumassa kehotettiin yksinkertaistamaan täytäntöönpanomenettelyjä ja kehotettiin jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisuutta tarkistaa toimintaohjelmiaan, jotta talouskriisin seurauksiin voidaan puuttua paremmin; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille vuosien 2007–2013 rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (asetus (EY) N:o 1083/2006) käynnissä olevan tarkistamisen, jossa pyritään yksinkertaistamaan rahastojen hallinnointia sekä ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat käsitellä talouskriisin seurauksia; pyytää, että jäsenvaltiot panevat nämä säännökset täytäntöön viiveettä; pyytää komissiota arvioimaan uusien säännösten mahdollisen vaikutuksen maksumäärärahoihin ja arvioimaan, millainen vaikutus talousarvioon olisi ehdotetun poikkeuksen soveltamisella sääntöön, joka koskee talousarviositoumuksen peruuntumista ilman eri toimenpiteitä (N+2, N+3);

41.

pitää kiinni siitä, että toteutuksen tehostamisen ja varainkäytön laadun parantamisen olisi oltava ohjaavana periaatteena, jotta EU:n talousarviota käytettäisiin optimaalisella tavalla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tähän ja seuraamaan tarkasti toimintalinjojen toteutusta paikan päällä;

42.

korostaa olevansa huolissaan otsakkeen 2 pienestä liikkumavarasta, mikä saattaa johtaa asetuksen (EY) N:o 73/2009 11 artiklassa tarkoitetun rahoituskurin soveltamiseen, jos maataloushyödykkeiden hinnat ovat yhtä epävakaita kuin ne ovat olleet viimeksi kuluneina vuosina; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti maatalousmarkkinoita estääkseen tällaisen tilanteen syntymisen; pyytää, että vuoden 2011 talousarvioon otetaan riittävä liikkumavara otsakkeeseen 2;

43.

muistuttaa, että elvytyssuunnitelman toinen osa – internetin laajakaistayhteydet maaseudulla – rahoitetaan vuonna 2010 maaseudun kehittämisen budjettikohdasta (420 miljoonaa euroa) eikä vuodelle 2011 ole ennakoitu uusia sitoumuksia;

44.

muistuttaa, että pakollisten ja ei-pakollisten menojen välisen eron poistaminen muuttaa perinpohjaisesti perinteistä toimielinten välistä vuoropuhelua, ja vahvistaa aikovansa tutkia tarkoin kaikki määrärahat menettelyn eri vaiheissa, koska maatalousmarkkinoiden muutoksia on vaikea ennakoida; kehottaakin komissiota esittämään maataloutta koskevan oikaisukirjelmänsä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta päätöksenteko sovittelukomiteassa olisi rakentavaa ja tehokasta;

45.

korostaa, että maatalouden harjoittajien ikääntyessä ponnistelut olisi suunnattava sukupolvenvaihdokseen, jotta maatalous säilyisi kilpailukykyisenä ja kykenisi vastaamaan Kööpenhaminan jälkeisiin uusiin ympäristöhaasteisiin;

46.

odottaa ilmastonmuutoksen torjunnan pysyvän tärkeänä kysymyksenä EU:n ”Kööpenhaminan jälkeisellä” poliittisella asialistalla vuosina 2010 ja 2011 ja muistuttaa, että kestävä kehitys on osa laajempaa lähestymistapaa ja olemme siitä jatkuvassa vastuussa tuleville sukupolville; pyytää komissiota toimittamaan selkeän toimintasuunnitelman ja aikataulun ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan EU:n toimintaohjelman määrärahojen käytölle; korostaa, että liikennealalla on paljon potentiaalia ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen, ja pyytää komissiota antamaan etusijan kaikkien liikennemuotojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskeville toimenpiteille; muistuttaa, että tämän kohdan määrärahojen vapauttaminen varauksesta riippuu komission ehdotuksista;

47.

palauttaa mieliin, että YMP:n ensisijaisena tavoitteena on taata markkinoiden vakaus, luoda turvallisuutta ja varmistaa kuluttajille ja tuottajille kohtuulliset hinnat, ja kehottaa siksi komissiota sisällyttämään vuoden 2011 talousarvioon tarvittavat resurssit talouskriisistä johtuvien tarpeiden tyydyttämiseksi;

48.

pyytää komissiota antamaan selvityksen vuoden 2010 talousarviossa maitoalan kriisin vaikutusten lieventämiseksi käyttöön otettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja esittämään pysyvän ratkaisun sekä konkreettisia ehdotuksia, joilla käsitellään hintojen epävakautta maitomarkkinoilla ja muilla hyödykemarkkinoilla tulevaisuudessa;

49.

vahvistaa aikovansa säilyttää unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisen edellyttämän rahoituksen ja korostaa, että tämän alan olemassa olevien välineiden kattava ja tehokas täytäntöönpano, täytäntöönpanon valvonta ja välineiden arviointi on tärkeää; katsoo, että tätä varten on arvioitava uudelleen, ovatko alalla käytettävissä olevat esimerkiksi maahanmuuttoon, rajavalvontaan ja -turvallisuuteen, tietosuojaan ja terrorismin torjuntaan liittyvät rahoitusvälineet ja keinot asianmukaisia Tukholman ohjelman tavoitteita ajatellen; muistuttaa tässä yhteydessä, että monille tämän alan ohjelmille tehdään pian välitarkastus, joka saattaa edellyttää myös niille kohdennettujen varojen uudelleentarkastelua;

50.

pitää keskeisen tärkeänä, että osana vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen edistämistä vahvistetaan maahanmuuttopolitiikkaa ja tuetaan maahanmuuttajien integroitumista; tämän saavuttamiseksi katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikkojen yhdenmukaistamista on pidettävä EU:n toiminnan poliittisena painopisteenä, jotta turvallisuusvaatimukset ja perusihmisoikeuksien suojaaminen saadaan konkreettisesti tasapainoon;

51.

aikoo tarkastella perusteellisesti suurten tietoverkkojärjestelmien kehittämiseen osoitettujen varojen hoitoa ja erityisesti siirtymistä SIS I - järjestelmästä SIS II:een, jossa on tapahtunut toistuvasti viivästyksiä ja takaiskuja, ja päättää vasta sitten, säilytetäänkö järjestelmien rahoitus suunnitellulla tasolla, ja varaa itselleen oikeuden ottaa varaukseen mahdolliset SIS II -järjestelmään siirtymiseen liittyvät määrärahat odotettaessa täydentävien analyysien ja testien tuloksia;

52.

aikoo kiinnittää erityistä huomiota erilaisten muutosten toteuttamiseen, kuten Europolin tuomiseen kokonaan yhteisön piiriin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamiseen sekä Frontexin rahoitustarpeiden tarkastamiseen;

53.

muistuttaa, että tämän otsakkeen piiriin kuuluu hyvin erilaisia, monivuotisten ohjelmien välityksellä toteutettavia toimia nuorison hyväksi, joita ovat esimerkiksi Nuoriso-toimintaohjelma, kulttuuriohjelma, Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, vuotuiset tapahtumat Special Olympics -kilpailut mukaan lukien ja Erasmus Mundus -ohjelma (3); aikookin tukea näitä EU:n ohjelmia, jotka liittyvät tähän aiheeseen ja jotka ovat suoraan yhteydessä vuoden 2011 talousarvion painopisteisiin, sekä seurata tiiviisti niiden laadullista ja määrällistä toteuttamista; pahoittelee kuitenkin, että tämän otsakkeen enimmäismäärä vuonna 2011 on ainoastaan 15 miljoonaa suurempi kuin vuonna 2010 hyväksytyssä talousarviossa;

54.

korostaa, että toisen budjettivallan käyttäjän näihin ohjelmiin tekemät järjestelmälliset leikkaukset ovat perusteettomia ja vaikuttavat haitallisesti ”kansalaisten Euroopan” kehitykseen;

55.

muistuttaa, että rahoitukseen, jota myönnetään EU:n toimiin maailmanlaajuisena toimijana, kohdistuu jatkuvaa, melkein kestämätöntä painetta ja sen toimintamahdollisuuksia kaventavat pieni taloudellinen liikkumavara, odottamattomat ja jatkuvasti lisääntyvät kriisit kolmansissa maissa sekä halu ajaa sen ensisijaisia tavoitteita ja velvollisuuksia maailmalla; korostaa, että unionille on annettava riittävät taloudelliset resurssit, jotta se voi antaa yhdenmukaisen ja riittävän vastauksen ennakoimattomiin globaaleihin haasteisiin, ja korostaa erityisesti, että YUTP:lle suunniteltu talousarvio vuodeksi 32011 saattaa osoittautua riittämättömäksi; pahoittelee, että suunniteltuihin vuotuisiin määrärahoihin mahdollisesti tehtävä lisäys loisi lisäpaineita otsakkeeseen 4;

56.

huomauttaa, että vuonna 2006 tehtyä toimielinten sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta on tarpeen tarkistaa Lissabonin sopimuksen mukaisten YUTP/YTPP:n talousarviota koskevien parlamentin oikeuksien osalta, mukaan lukien tarve laatia uusia säännöksiä, jotka koskevat YUTP:n talousarvion joustavaa käyttöä YTPP:n siviilitehtäviin ja sotilaallisten kriisien hallinnointioperaatioiden, erityisesti käynnistysrahaston käytön, täyttä avoimuutta;

57.

huomauttaa, että vuoden 2010 lisätalousarvion jälkeen vuosi 2011 on Euroopan ulkosuhdehallinnon ensimmäinen täysi toimintavuosi; aikoo antaa ulkosuhdehallinnolle hallinnolliset resurssit, jotka se tarvitsee voidakseen hoitaa tehtävänsä, ja erityisesti siviilikriisinhallintaa koskevaan kapasiteettiin liittyvät tehtävänsä, mutta palauttaa mieliin yhteisen aikomuksen lisätä parlamentin osallistumista EU:n ulkosuhteiden muovaamiseen ja hoitoon ja toteaa aikovansa toimia tämän aikomuksen mukaisesti ja käyttää täysimääräisesti perussopimuksessa myönnettyä oikeuttaan valvoa Euroopan ulkosuhdehallinnon talousarviota ja sen valvontaa; palauttaa mieliin, että ulkosuhdehallinnon henkilöstötaulukon täysi talousarviota koskeva avoimuus on varmistettava; korostaa, että uuden ulkosuhdehallinnon olisi johdettava mittakaavaetuihin, kun tarpeettomat päällekkäisyydet loppuvat; korostaa samalla, että monenvälisiin organisaatioihin kytkeytyvissä EU:n edustustoissa on oltava riittävästi henkilöstöä;

58.

on huolissaan siitä, että kehitysmaissa toteutettavien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien tukemiseen tarkoitettujen EU:n sitoumusten rahoittamisesta on hyvin niukasti tietoa, ja muistuttaa, että tätä sitoumusta ei oltu ennakoitu monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa voimakkaasti, että näiden toimenpiteiden rahoituksen olisi täydennettävä olemassa olevaa julkisen kehitysavun rahoitusta;

59.

toistaa olevansa lujasti sitoutunut haitilaisten mahdollisimman laajaan avustamiseen maahan iskeneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen; pyytää komissiota esittämään perusteellisen tarpeiden arvioinnin perusteella mahdollisimman pitkälle tähtäävän Haitia koskevan avustussuunnitelman; muistuttaa, että tällainen suunnitelma ei saisi vaarantaa muille kehitysmaille ja vähemmän kehittyneille maille annettuja nykyisiä sitoumuksia ja että rahoituksen olisi tultava uusista lähteistä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin EP:n kannan, joka koskee EU:n pysyvien pelastuspalvelujoukkojen perustamista, ja pyytää jälleen kerran komissiota tekemään tätä koskevia konkreettisia ehdotuksia;

60.

huomauttaa, että EU on parhaillaan ottamassa käyttöön kaikki voimavaransa nykyisten ohjelmien lisäksi, jotta voidaan tukea rauhanrakentamista ja jälleenrakennusta konfliktialueilla eli Georgiassa, Afganistanissa, Lähi-idässä ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja että se ei voi hyväksyä, että nykyiset painopisteet vaihdetaan uusiin;

61.

palauttaa mieliin, että on tärkeää myöntää asianmukainen rahoitus Länsi-Balkanin alueen vakauttamiselle ja sen asteittaiselle integroimiselle Euroopan unioniin;

62.

korostaa, että EU:n naapuruuspolitiikkaan sisältyvä itäinen kumppanuus on EU:lle erittäin tärkeä, ja toistaa tukevansa ehdotettua kehystä; katsoo, että on yhtä tärkeää varmistaa riittävät kokonaismäärärahat, jotka heijastavat EU:n sitoutumista eteläisiin naapureihinsa;

63.

muistuttaa, että ”banaanialan liitännäistoimenpiteiden” rahoittamista banaanikauppaa koskevan Geneven sopimuksen jälkeen ei käsitelty vuoden 2010 talousarviosta käydyissä neuvotteluissa; vastustaa tiukasti ehdotusta käyttää otsakkeen 4 liikkumavaroja näiden toimenpiteiden rahoittamiseen (25 miljoonaa euroa vuodessa), joka ei sisälly monivuotiseen rahoituskehykseen, ja uskoo, että tämän budjettikohdan rahoittamiseen tarvitaan asianmukainen monivuotinen ratkaisu;

64.

haluaa EU:n varojen vaikuttavan ja tehokkaan käytön hengessä arvioida tarkasti tämän otsakkeen tilanteen, kunhan sille on toimitettu lisää tietoa komission varsinaisista pyynnöistä, oletetusta kasvuvauhdista ja monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvästä yleisestä liikkumavarasta;

65.

korostaa tarvetta toimia avoimesti ja tulevaisuuteen suuntautuvasti kysymyksissä, joilla on suuria rahoitusvaikutuksia, kuten henkilöstötarpeet, eläkkeet, kustannus- ja energiatehokas kiinteistöpolitiikka, ulkoistamispolitiikka sekä hallinnolliset vastaan toiminnalliset tehtävät ja suuntaukset;

66.

huomauttaa, että neuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 palkkoihin ja eläkkeisiin vain 1,85 prosentin korotuksen eli vain puolet ”menetelmästä” johtuvasta prosenttiosuudesta ja että taannehtivasti maksettava erotus saattaisi kaikki toimielimet yhteen laskettuina olla noin 135 miljoonaa euroa sen mukaan, mihin tulokseen komission ja Euroopan parlamentin kanteen johdosta aloitetussa oikeuskäsittelyssä päädytään;

67.

muistuttaa, että vaikka komission kasvuennuste vuodeksi 2010 oli vain 0,9 prosenttia, siihen ei sisältynyt joitakin hallinnonaloja, joita ei itse asiassa rahoiteta tästä otsakkeesta, esimerkiksi teknisen ja hallinnollisen tuen budjettikohtia (entiset BA-kohdat), toimeenpanovirastoja (tutkimusvirastoja lukuun ottamatta) sekä erillisvirastojen hallintomenoja ja suoraa ja epäsuoraa tutkimusta; pyytää komissiota esittämään kantansa siihen, mitä kriteereitä on sovellettava hallintomenojen kokonaismäärää laskettaessa, ja antamaan jatkossakin selkeän kuvauksen muista kuin otsakkeeseen 5 kuuluvista aloista; pyytää kaikkien hallintomenojen sisällyttämistä otsakkeeseen 5;

68.

kehottaa komissiota esittämään päivitetyn ”arviointikertomuksen”, jotta henkilöstötarpeita voidaan analysoida ja seurata tarkasti;

69.

kannustaa komissiota toimimaan erillisvirastojen rahoituksen suhteen myös jatkossa samoin kuin viimeaikaisissa talousarviomenettelyissä ja erityisesti ottamaan niiden talousarvioita toteutettaessa syntyvät ylijäämät huomioon päättäessään ehdotettavista tuista; edellyttää kuitenkin, että virastojen, jotka ovat jossain määrin riippuvaisia maksuista saaduista tuloista, pitäisi silti voida käyttää laajasti käyttötarkoitukseen sidottuja tuloja saadakseen talousarvioonsa tarvittavaa joustoa; pitää myönteisenä, että vuotuiset tuet esitetään selkeästi komission talousarvioesityksen yhteydessä, kuten neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevassa työasiakirjassa pyydetään;

70.

odottaa erillisvirastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän jatkavan työtään pian ja vahvistaa odottavansa, että ryhmän onnistuu esittää operatiivisia päätelmiä, joiden avulla toimielimet voivat sopia erillisvirastojen perustamiseen, hallinnointiin ja rahoitukseen sovellettavasta yhteisestä lähestymistavasta sekä niiden paikasta unionin institutionaalisella kartalla;

71.

korostaa, että vuoden 2011 talousarvion hyväksymistä koskeva talousarviomenettely on ensimmäinen, johon sovelletaan yksinomaan uusia, Lissabonin sopimuksessa määrättyjä sääntöjä; palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat talousarviomenettelyyn Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen sovellettavista siirtymätoimenpiteistä (4), joita sovelletaan, kunnes niitä vastaavat säännöt sisältävät oikeudelliset säädökset (monivuotista rahoituskehystä koskeva uusi asetus, tarkistettu varainhoitoasetus ja mahdollinen toimielinten sopimus jäljelle jäävistä asioista) tulevat voimaan;

72.

pitää välttämättömänä vuoden 2010 talousarviomenettelyn moitteettoman sujumisen kannalta, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio vahvistavat aikovansa hyväksyä talousarviomenettely-yhteistyötä koskevat periaatteet ja toimintatavat sovittelukomitean organisaation, valmistelun ja toiminnan osalta, kuten edellä mainitun yhteisen lausuman 7 kohdassa todetaan; korostaa, että näiden periaatteiden on noudatettava Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä annetussa päätöslauselmassa (5) ja talousarvioasioita koskevista siirtymävaiheen menettelyohjeista Lissabonin sopimuksen voimaantuloa silmällä pitäen annetussa päätöslauselmassa (6) määriteltyjä periaatteita; kehottaa budjettivaliokuntaa neuvottelemaan näistä periaatteista neuvoston ja komission kanssa;

73.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/20

A.

ottaa huomioon, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa Euroopan parlamentti odottaa muiden toimielinten ennakkoarvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2011 talousarvioksi,

B.

katsoo, että on hyödyllistä jatkaa puhemiehistön ja budjettivaliokunnan yhteistyön ja suhteiden tiivistämistä koskevaa kokeilua kolmanneksi vuodeksi eli vuoden 2011 talousarviomenettelyn ajan,

C.

ottaa huomioon, että otsakkeen 5 enimmäismäärä vuonna 2011 on 8 415 000 000 euroa (mikä merkitsee 327 000 000 euron eli 4 prosentin kasvua vuoteen 2010 nähden, ottaen huomioon 2 prosentin inflaation),

D.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin talousarvio vuodeksi 2010 on 1 607 363 235 euroa, mikä edustaa 19,87 prosentin osuutta otsakkeen 5 menoista tänä vuonna ennen monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 tarkistusta (jossa otsakkeen 5 ylärajaa alennettiin 126 000 000 eurolla Euroopan talouden elvytyssuunnitelman rahoittamiseksi) ja 20,19 prosentin osuutta tämän tarkistuksen jälkeen,

E.

katsoo, että on otettava huomioon, miten kunkin toimielimen osuus otsakkeen 5 menoista on kehittynyt, sekä merkittävien muutosten erilaiset syyt, kuten eri perussopimusten voimaantulo (joka on johtanut jäsenten määrän kasvuun ja/tai eri toimielinten tehtävien ja toimivaltuuksien lisääntymiseen), laajentuminen ja muut päätökset, jotka aiheuttavat merkittäviä menolisäyksiä, joita ei ennakoitu rahoituskehyksen hyväksymisen ajankohtana,

F.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo aiheuttaa kaikille toimielimille erilaisia taloudellisia seurauksia, joiden täysi laajuus on vielä tuntematon,

G.

katsoo, että on olennaisen tärkeää seurata huolellisesti otsakkeen 5 tilannetta vuoden 2010 talousarvion toteutuksen kuluessa ja ennen vuoden 2011 talousarvion hyväksymistä,

H.

katsoo, että olisi erityisesti otettava huomioon rahoitusvaikutukset eläkejärjestelmien, ikäkehityksen ja eläkkeelle jäämiseen liittyvien trendien, palvelukseenoton ja muiden henkilöstösääntöihin liittyvien kysymysten kannalta sekä tarve varmistaa pitkän aikavälin kestävyys,

1.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo ja erityisesti se, että molemmat budjettivallan käyttäjät käsittelevät talousarviota vain yhden kerran, minkä jälkeen lopullisesta talousarviosta päätetään neuvottelukokouksessa, edellyttää vielä tiiviimpää yhteistyötä ja vuoropuhelua kaikkien toimielinten välillä koko menettelyn ajan, mukaan luettuna realististen arvioiden esittäminen ajoissa;

2.

toteaa, että olosuhteet, joissa vuosien 2010 ja 2011 talousarviot hyväksytään, ovat varsin poikkeukselliset ja haastavat, koska yhtäältä Lissabonin sopimuksen menestyksekäs täytäntöönpano on ensisijainen painopiste, joka on myös rahoituksellisesti haastava, kun taas toisaalta rahoituskriisin vaikutukset ovat edelleen hyvin voimakkaasti läsnä monessa jäsenvaltiossa, mikä aiheuttaa psykologisesti poliittisen ongelman EU:n tasolla; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että EU:n talousarvio on alle 2,5 prosenttia koko EU:n julkisista menoista; toteaa lisäksi, että EU:n talousarvion otsake 5 on näin ollen 0,14 prosenttia koko EU:n julkisista menoista;

3.

korostaa otsakkeen 5 menojen ylärajaan vuonna 2011 liittyviä ongelmia ja on tietoinen siitä, että toimielimillä saattaa olla vaikeuksia sovittaa yhteen kaikkien tarpeiden rahoittaminen sekä halu ylläpitää budjettikuria ja itsehillintää, jotta voidaan noudattaa monivuotista rahoituskehystä; toteaa, että joitakin hallinnon aloja rahoitetaan otsakkeen 5 ulkopuolelta; vaatii kaikkien hallintomenojen sisällyttämistä tähän otsakkeeseen ja ylärajan vastaavaa tarkistamista;

4.

vaatii siksi, että kehitystä seurataan tarkoin ennen lopullisten päätösten tekemistä; toistaa uskovansa, että on määriteltävä painopisteet ja että ydintoimintoja olisi pidettävä painopisteinä;

5.

toistaa uskovansa, että toimielinten välinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja tutkia edelleen mahdollisuuksia tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen sekä – silloin kuin se on mahdollista ja aiheellista – säästöjen saavuttamiseen ja resurssien parempaan jakamiseen; uskoo, että hyödyllisiä etuja voitaisiin myös saavuttaa ulottamalla tämä menettely muille aloille, joita ei toistaiseksi ole tässä yhteydessä harkittu, kuten EMAS, syrjimättömyyspolitiikka ja etätyö; ehdottaa, että tutkittaisiin edelleen mahdollisuuksia käyttää avoimeen lähdekoodiin perustuvia ohjelmistoja, jotka tarjoavat riittävät turvallisuustakuut, selkeästi määriteltyjen toteutettavuutta koskevien perusteiden mukaisesti ja ottaen huomioon sekä suorat että välilliset kustannukset ja hyödyt; korostaa, että olisi jatkettava todellisten ja perusteltujen tarpeiden mukaisesti ponnisteluja aloilla, jotka jo ovat harkinnan kohteena, kuten käännöskapasiteetti ja palvelukseen ottaminen (EPSO);

6.

toistaa pitävänsä tärkeänä kiinteistöpolitiikan alalla tehtävää toimielinten välistä yhteistyötä; kehottaa muita EU:n toimielimiä kehittämään vastaavasti keskipitkän ja pitkän aikavälin kiinteistöstrategioita, jotka sisältävät tässä päätöslauselmassa asetetut tavoitteet; korostaa tarvetta saada päätöksenteossa tarvittavat tiedot ajoissa varainhoitoasetuksen 179 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja korostaa, että näihin tietoihin olisi sisällyttävä eri vaihtoehtojen tarvearvioinnit ja kustannus-hyötyanalyysit, joissa esitetään pääpiirteet vuokraus- tai ostovaihtoehdoista, sekä avoimet tiedot eri rahoitusvaihtoehdoista, pitkän aikavälin rahoitusvaikutuksista ja siitä, saavutetaanko yhdenmukaisuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa (Euroopan parlamentin 17. joulukuuta 2009 antama päätöslauselma neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2010, liite 2) (5); pitää tässä yhteydessä keskeisenä kysymyksenä yhteistyötä muiden toimielinten kanssa pyrittäessä yhtenäistämään näitä tietoja kiinteistötilojen ja -kustannusten vertailemiseksi; huomauttaa, että tarpeettoman korkeista huolto-, kunnostus- ja hankintakustannuksista tarvitaan erityinen selvitys ja mahdollisesti suosituksia;

7.

korostaa, että henkilöstön palkkojen tarkistamisen ja vireillä olevan tuomioistuinkäsittelyn osalta kaikkien toimielinten lisäkustannuksiksi voidaan arvioida noin 135 miljoonaa euroa (heinäkuu 2009–31. joulukuuta 2010), jos tuomioistuin tekee komissiolle myönteisen päätöksen; panee merkille, että tätä päätöstä odotetaan vuonna 2010, mutta ei sulje pois mahdollisuutta, että se saattaa viivästyä vuoteen 2011 asti;

8.

korostaa, että perimmäisenä haasteena on hallita tiettyjä vuoden 2011 talousarvioon liittyviä jäljempänä esitettyjä epävarmuustekijöitä, jotka tekevät tarkkojen ennusteiden laatimisesta ja budjetoinnista äärimmäisen vaikeaa ennen menettelyn viimeisimpiä vaiheita, jolloin ne ovat paremmin tiedossa; kehottaa asiasta vastaavia EP:n elimiä ja hallintoa esittämään hyvissä ajoin perusskenaarioita, jotka voivat helpottaa lopullisten poliittisten päätösten tekoa, kun paremmin ymmärretään vastaavat taloudelliset seuraukset;

9.

palauttaa mieliin, että puhemiehistön budjettivaliokunnalle syyskuussa esittämällä oikaisukirjelmällä on tarkoitus ottaa huomioon tarpeet, joita ei voitu ennakoida ennakkoarviota laadittaessa, ja korostaa, että oikaisukirjelmää ei pitäisi nähdä tilaisuutena tarkistaa aikaisemmin hyväksyttyä ennakkoarviota; odottaa puhemiehistön toimittavan realistisia pyyntöjä esittäessään ennakkoarvion; on valmis tutkimaan puhemiehistön ehdotukset tarkasti ja täysin tarpeiden perusteella, jotta voidaan varmistaa toimielimen asianmukainen ja tehokas toiminta;

10.

korostaa, että toimiva lainsäädäntö on parlamentin ensisijainen tavoite, ja painottaa, että toimielimelle on annettava tarvittavat keinot sen saavuttamiseksi;

11.

korostaa täysin integroidun tiedonhallintajärjestelmän tarvetta; muistuttaa tarpeesta järjestää budjettivaliokunnassa jäsenten käytettävissä olevien lukuisten tietolähteiden ja -järjestelmien esittely ja tarpeesta saada pyydetyt tiedot tiedonhallintajärjestelmän tilanteesta, kuten puhemiehistön ja budjettivaliokunnan 15. syyskuuta 2009 pidetyssä neuvottelukokouksessa sovittiin; katsoo, että tämän järjestelmän olisi oltava helposti käytettävissä internetissä; tähdentää tarvetta pohtia, miten tämä tieto olisi annettava Euroopan kansalaisille;

12.

pitäisi tervetulleena parlamentin internet-televisiokanavan (Europarl TV) analyysia; vaatii tietoa erityisesti sen katsojaluvuista ja katsojien maantieteellisestä jakautumisesta ja ikäjakaumasta, jotta voidaan arvioida, onko tälle välineelle asetetut tavoitteet saavutettu tiedon leviämisen sekä tiedon määrän ja laadun osalta;

13.

katsoo, että toimenpiteet, joilla Lissabonin sopimus saatetaan tehokkaasti toimimaan, ovat vuoden 2011 talousarviossa ratkaisevan tärkeä painopiste, ja että tämä edellyttää käytettävissä olevien resurssien mahdollisimman hyvää hallintaa, jotta siinä voidaan onnistua;

14.

korostaa, että tähän liittyviä lisätoimenpiteitä olisi kuitenkin arvioitava yleisen talousarvion kannalta ja rahoitusnäkymien laajemmissa puitteissa; katsoo, että tässä yhteydessä voisi olla hyödyllistä analysoida eri toimielinten osuuksia eri aikoina ja osoittaa merkittävät tapahtumat, jotka ovat voineet antaa perusteet näiden osuuksien muuttumiselle;

15.

toteaa, että parlamentti on vuodesta 2006 lähtien joutunut huolehtimaan menoista, joita ei ollut ennakoitu vuonna 1988 annetussa omaehtoisessa julistuksessa, kuten jäsenten asemaa koskevat säännöt sekä Lissabonin sopimuksesta aiheutuvaan uuteen rooliin liittyvät suorat ja välilliset kustannukset; korostaa tarvetta käydä avointa ja syvällistä keskustelua nykyisestä itse asetetusta 20 prosentin enimmäismäärästä, jota sovelletaan Euroopan parlamentin talousarvioon; katsoo, että puhemiehistön ja budjettivaliokunnan olisi tehtävä yhteistyötä ja arvioitava tätä raja-arvoa uudelleen, ennen kuin asiasta käynnistetään toimielinten välinen vuoropuhelu; katsoo, että vuonna 2006 neuvotellun ja vuodesta 2007 lähtien voimassa olleen monivuotisen rahoituskehyksen pohjalta sen menojen olisi asetuttava perinteisen 20 prosentin rajan tienoille, kun otetaan huomioon muiden toimielinten tarpeet ja käytettävissä oleva marginaali;

16.

korostaa painokkaasti perusperiaatetta, jonka mukaan kaikilla jäsenillä olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää kattavia ja laadukkaita palveluja, jotka antavat heille mahdollisuuden työskennellä, ilmaista itseään ja saada asiakirjat omalla äidinkielellään ja edustaa näin mahdollisimman hyvin äänestäjiensä etuja;

17.

odottaa toimivaltaisten yksiköiden vastausta siihen, miten EP:n talousarviomenettelyssä voidaan soveltaa nollapohjaista budjetointia, jossa myös erotetaan toisistaan kiinteät ja muuttuvat kustannukset; kehottaa puhemiehistöä toimittamaan vuotuisen ennakkoarvion näistä kiinteistä kustannuksista monivuotisen rahoituskehyksen vuosiksi;

18.

korostaa, että ”palkkavaikutus” olisi parlamentin osalta noin 14 miljoonaa euroa, jos tuomioistuin tekee komissiolle myönteisen päätöksen; ei voi olla tässä vaiheessa varma, vaikuttaisiko tämä vuoden 2010 vai 2011 talousarvioon;

19.

kehottaa arvioimaan sihteeristökorvausten käyttöä sekä kummankin budjettivallan käyttäjän hyväksyntää parhaillaan odottavan korotuksen kokonaiskustannuksia ennen mahdollisten uusien korotusten harkitsemista tulevaisuudessa; muistuttaa, että laajempia kustannusvaikutuksia olisi aina arvioitava suhteessa uusiin toimenpiteisiin, kuten päätettäessä henkilöstöä ja parlamentin akkreditoituja avustajia koskevista järjestelyistä vuosiksi 2010 ja 2011; korostaa erityisesti, että jos esim. Brysseliin otettaisiin lisää avustajia, tämä vaikuttaisi toimistotiloja koskevaan tilanteeseen, rakennusten huoltoon ja turvallisuuteen, atk-laitteisiin sekä hallinnollisten tehtävien ja yleisten tilojen parissa toimivaan henkilöstöön; katsoo, että maaliskuun selvitys keskipitkästä kiinteistöstrategiasta kolmessa toimipaikassa on ratkaisevan tärkeä; painottaa tarvetta suunnitella parlamentin kiinteistöpolitiikkaa pitkällä aikavälillä, jotta voidaan huolehtia talousarvion kestävyydestä;

20.

kehottaa kehittämään keskipitkän ja pitkän aikavälin kiinteistöstrategian, joka sisältää seuraavat tavoitteet: rakennusten suunnittelua ja rakentamista koskevien suuntaviivojen laadinta; käytettävissä olevien toimistotilojen tehokas hyödyntäminen; tarpeiden tarkka kartoitus sekä tarkoituksenmukaisten työolojen järjestäminen Euroopan parlamentin henkilöstölle ja jäsenille; rakennusten kunnossapitoa, huoltoa ja kunnostamista koskeva tehokas malli, jotta voidaan estää Strasbourgissa vuonna 2008 sattuneen tapauksen kaltaiset tilanteet tai asbestiin liittyvät ongelmat; vastuukysymysten ja korvausvelvollisuuden selvittäminen tarkasti sekä korvausvaatimusten esittäminen vahinkotapauksissa, joissa vastuu on kolmannella osapuolella, sekä hankintamenettelyjen noudattaminen tiukasti ja avoimesti; vaatii lisäksi, että keskipitkän ja pitkän aikavälin kiinteistöstrategia on kestävä ja siinä otetaan huomioon ympäristönsuojelun, energiatehokkuuden ja terveyden kaltaiset kysymykset; vaatii myös, että tavoitteisiin sisällytetään esteettömyysnäkökohdat, erityisesti aisti- ja liikuntavammaisten kulkumahdollisuudet; huomauttaa toistamiseen, että budjettivaliokunta on asettanut etusijalle rakennusten ostamisen kalliimpaan vuokraukseen verrattuna;

21.

muistuttaa, että puhemiehistö esitti ennakkoarvioesityksessään lisätalousarvioon 1/2010 valiokuntien sihteeristön henkilöstön lisäämistä 70 henkilöllä; korostaa, että kyseinen henkilöstö jakautuu kolmeen ryhmään Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvan lainsäädäntötyöstä aiheutuvan työmäärän kasvun mukaan; katsoo, että jakautumisesta olisi tehtävä väliarviointi heinäkuuhun 2011 mennessä, jotta voidaan selventää, onko ennustettu työmäärän kasvu todella vaikuttanut niihin yksiköihin, joiden henkilöstöä on lisätty;

22.

korostaa, että rahoitusselvitykset (fiches financières) ja vastaavan tyyppiset kustannusanalyysit ovat toimielimen sisäisen päätöksenteon kannalta mitä tärkeimpiä; vaatii, että niitä käytetään järjestelmällisesti ja että niissä yksilöidään kyseiseen toimenpiteeseen liittyvät toistuvat ja kertaluontoiset kustannukset ja myös osoitetaan, onko sillä mahdollisesti rahoitusvaikutuksia muihin menoihin;

23.

katsoo, että seuranta ja analyysit ovat tärkeitä useilla aloilla, joilla on selkeitä budjettiyhteyksiä, kuten pääosastojen rakennemuutos, tehokas henkilöresurssien hallinta ja pätevä henkilöstöpolitiikka, kustannustehokas ja energiatehokas kiinteistöpolitiikka, jossa otetaan huomioon myös sijainti, syrjinnän poistamiseen tähtäävät toimet, EMAS, julkiset hankinnat sekä vastuuvapausmenettelyssä annettujen suositusten seuranta; korostaa, että parlamentin talousarvion yleisen seurannan ja analysoinnin on oltava jatkuvaa; palauttaa tässä yhteydessä mieliin parlamentin henkilöstön sukulaisille myönnetyistä tuista aiheutuneen kielteisen julkisuuden ja vaatii, että pääsihteeristö tarkastaa etukäteen tapahtumille mahdollisesti myönnettävät tuet ja että niistä ilmoitetaan asiasta vastaavalle valiokunnalle;

24.

panee merkille infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston jo suorittaman tarkastuksen sekä sen tuloksena suoritetun pääosaston uudelleenjärjestelyn; uskoo, että tämän tarkastuksen tulokset voisivat muodostaa perustan jatkotoimille, kuten hyväksyttyjen kansallisten elinten suorittamat säännölliset ja järjestelmälliset tarkastukset, joissa tutkitaan kunnossapitopolitiikan menetelmiä ja pyritään varmistamaan henkilöiden ja kaluston turvallisuus rakennuksissa;

25.

korostaa tarvetta saada täydellinen rahoitusselvitys Euroopan historian talosta, kun suunnittelukilpailu on päättynyt, koska muuten ei voida perusteellisesti arvioida pitkän aikavälin kustannuksia parlamentin kiinteistöstrategian ja talousarvion kannalta;

26.

korostaa, että olisi valmistauduttava tarvittavalla tavalla kroatialaisten tarkkailijoiden vastaanottamiseen EU:n mahdollista laajentumista silmällä pitäen;

27.

kehottaa esittämään hyvissä ajoin realistisia ja kustannuksiin perustuvia määrärahapyyntöjä, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon tarve hallinnoida niukkoja varoja ihanteellisesti; pitäisi tervetulleena budjettianalyysia siitä, miten Lissabonin sopimus saattaa vaikuttaa kuhunkin toimielimeen vuosina 2010/2011, ja tarvittaessa siitä, miten mahdollisesti pyydettävät lisätarpeet perustellaan;

28.

katsoo, että olisi suositeltavaa pyytää ja vertailla tietoja muiden toimielinten järjestelmistä, jotka liittyvät erityyppisiin korvauksiin, päivärahoihin ja matkakustannuksiin; korostaa, että avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus ovat tietenkin keskeisiä;

29.

aikoo tarkastella, missä määrin on onnistuttu saavuttamaan viimevuotinen tavoite, joka liittyi käytettävissä olevien resurssien parempaan jakamiseen kaikkien toimielinten kesken, mukaan luettuna kääntämisen alueella toteutetut käytännön toimenpiteet, ja katsoo, että tulkkausalaa voitaisiin myös tarkastella tässä valossa;

30.

kehottaa vuoden 2010 esittelijää vierailemaan henkilökohtaisesti neuvostossa, yhteisöjen tuomioistuimessa, tilintarkastustuomioistuimessa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, alueiden komiteassa, Euroopan oikeusasiamiehen toimistossa ja Euroopan tietosuojavaltuutetun toimistossa kuullakseen niitä ennen ennakkoarviovaihetta ja raportoimaan asiasta budjettivaliokunnalle;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/25

A.

katsoo, että Euroopan unionilla on maailman parhaat elintarvikkeiden laatustandardit, että nämä korkeat standardit perustuvat Euroopan kuluttajien vaatimuksiin ja että niillä maksimoidaan lisäarvo,

B.

katsoo, että tuotannon ja kulutuksen tasoa koskevat paikalliset vaatimukset täyttäville pienille ja keskisuurille maatiloille kohdennettava tuki säilyttää sekä perinteiset että empiiriset viljelymenetelmät ja varmistaa, että niitä sovelletaan parhaiden laatu- ja turvallisuusstandardien mukaisesti,

C.

katsoo, että eurooppalaiset laatutuotteet ovat Euroopan unionin elävää kulttuuriperintöä ja gastronomiaa ja ne ovat myös lukemattomien Euroopan alueiden taloudelle ja sosiaaliselle elämälle tärkeä tekijä, joka suoraan takaa alueille ja erityisesti maaseudulle töitä,

D.

ottaa huomioon, että jakeluketjua koskeva nykyinen politiikka vaikuttaa pienten tuottajien mahdollisuuksiin saavuttaa laaja kohderyhmä,

E.

katsoo, että kuluttajat ovat elintarvikkeiden turvallisuuden lisäksi yhä kiinnostuneempia myös alkuperästä ja tuotantomenetelmistä; katsoo, että Euroopan unioni on jo vastannut tähän suuntaukseen ja luonut neljä elintarvikkeiden laatu- ja alkuperämerkintää, joita ovat suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), aito perinteinen tuote (APT) ja luonnonmukainen maatalous,

F.

katsoo, että kuluttajat pitävät näitä varmennusjärjestelmiä korkean laadun takeena,

G.

katsoo, että uusia teknologioita voidaan käyttää yksityiskohtaisten tietojen hankintaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperästä ja ominaisuuksista,

1.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa ja sitä seikkaa, että siihen on sisällytetty lukuisia parlamentin antamia suosituksia maataloustuotteiden laatua koskevan vihreän kirjan perusteella käynnistyneen harkintaprosessin seurauksena; toivoo, että parlamentin tässä päätöslauselmassa ehdottamat toimet pannaan täytäntöön mahdollisimman pian, jotta maataloustuottajilta ja muilta tuottajilta kuulemisessa saatu palaute voidaan konkretisoida tehokkaasti ja jotta voidaan arvioida ehdotetun sääntelyjärjestelmän suotavuutta, tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta siten, että otetaan huomioon talouskriisin vaikutukset ja tarve olla lisäämättä tuottajien kustannuksia tai taakkaa;

2.

pahoittelee, että komission tiedonannossa pyritään yksinkertaistamiseen, joka saattaa kääntyä itseään vastaan, ja otetaan täten vain osittain huomioon asianomaisten alojen vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen ilmaisemat tarpeet;

3.

korostaa, että laatu on avainkysymys koko elintarvikeketjulle ja olennainen etu Euroopan maataloustuottajien kilpailukyvyn kannalta; katsoo, että laatu voi antaa Euroopan tuottajille merkittävää kilpailuetua ja edistää epäsuorasti maaseudun kehitystä;

4.

katsoo, että EU:n laatupolitiikka saattaa parantaa kilpailukykyä ja tuottaa lisäarvoa Euroopan eri alueiden talouksille; katsoo, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laadukas tuotanto tarjoaa usein ainoan mahdollisuuden maaseudun alueille, joiden tuotantovaihtoehdot ovat rajoitetut; pitää lisäksi laatua tuotannon monipuolistamisen moottorina ja keinona kehittää työntekijöiden ammattitaitoa;

5.

pyytää vahvistamaan Euroopan unionin laatupolitiikkaa tärkeänä kannustimena sille, että EU:n tuottajat tehostavat elintarvikkeiden laatua, elintarviketurvallisuutta ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevia ponnistelujaan; katsoo, että tämä politiikka voi parantaa huomattavasti EU:n maataloustuotteiden lisäarvoa jatkuvasti kansainvälistyvillä markkinoilla;

6.

uskoo, että laatupolitiikka saattaa tuoda merkittäviä uusia kehityssuuntauksia Euroopan maatalouteen, sillä laatutuotteiden tuotanto on laajaa ja pelkästään SMM-tuotteiden arvo on yli 14 miljardia euroa;

7.

katsoo, että EU:n laatumerkintöjen suojaa koskevien eri tasojen käyttöönotto voi johtaa epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin varsinkin, jos taloudelliset kriteerit asetetaan etusijalle; katsoo näin ollen, että kaikki maantieteelliset merkinnät olisi tunnustettava yhtä lailla;

8.

katsoo, että yhä avoimemmilla markkinoilla on välttämätöntä, että EU puolustaa Maailman kauppajärjestössä käytävissä neuvotteluissa ajatusta, että laatutuotteita on suojeltava ja että niiden on saatava tehokas suoja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelujärjestelmän avulla;

9.

korostaa, että WTO:n neuvotteluissa komission on pyrittävä varmistamaan muita kuin kauppaan liittyviä asioita koskeva sopimus, jolla varmistetaan, että tuodut maataloustuotteet täyttävät elintarviketurvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun aloilla samat vaatimukset, jotka EU:ssa tuotettujen maataloustuotteiden on täytettävä;

10.

katsoo, EU:n uuden laatupolitiikan olisi avauduttava paremmin tuotteille uusista jäsenvaltioista, jotka vasta muutama vuosi sitten saattoivat osallistua maantieteellisten nimitysten rekisteröintijärjestelmään; katsoo, että vaatimusten, jotka tietyn tuotteen on täytettävä rekisteröintiä varten, on oltava avoimia ja ymmärrettäviä paitsi hakijoille (tuottajille) myös kuluttajille;

11.

katsoo, että valvontaa ja komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinaatiota on lisättävä, jotta varmistettaisiin, että tuontielintarvikkeet täyttävät elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen, ympäristöön ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät EU:n standardit;

12.

korostaa sellaisten laatustandardien tarvetta, joilla varmistetaan tehokas tiedottaminen tuotantotavoista kuluttajille ja joilla tarjotaan kannustimia kyseisten standardien kohentamiseen, millä edistetään laajempien EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista;

13.

katsoo, että Euroopan unionin laatupolitiikan on oltava tiiviisti sidoksissa YMP:n uudistamiseen vuoden 2013 jälkeen; katsoo, että EU:n on osana tätä politiikkaa tarjottava taloudellista tukea laadukkaan elintarviketuotannon varmistamiseksi; katsoo, että tällaista tukea voitaisiin myöntää YMP:n toisen pilarin käytettävyyden kehittämiseen, monipuolistamiseen ja elävöittämiseen, erityisesti kun on kyse maatilojen uudenaikaistamisesta ja mikroyritysten luomisesta ja kehittämisestä maaseudulla; korostaa, että taloudellinen tuki tuotteiden laadun parantamiseen voi auttaa suuntaamaan markkinoita kohti osittain omavaraisia maatiloja; katsoo, että tuottajajärjestöt tarvitsevat lisää tukea erityisesti siksi, etteivät pientuottajat joudu epäedulliseen asemaan;

14.

korostaa, että monimuotoisuuden on pysyttävä Euroopan rikkautena ja että kaikki laatutuotteet, jotka täyttävät EU:n määrittelemät vaatimukset, olisi tunnustettava ja niitä olisi suojeltava; pitää välttämättömänä, että YMP:n olisi vuoden 2013 uudistuksen jälkeen tuettava laatupolitiikkaa ja erityisesti tuottajien ponnistuksia ympäristöystävällisempien tuotantotapojen hyväksi; toteaa, että alueet ovat YMP:n kumppaneita ja että ne rahoittavat osaltaan ja hallinnoivat maaseudun kehitystä; lisää, että maantieteellisen läheisyytensä vuoksi alueet ovat tuottajien, erityisesti perinteisten tuotteiden ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuottajien, kumppaneita; katsoo, että alueiden olisi osallistuttava alkuperämerkinnällä varustettujen tuotteiden, perinteisten tuotteiden ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tunnustamiseen ja myynnin edistämiseen;

15.

korostaa, että Euroopan tuottajien toteuttamat toimet maatalouden alalla annettujen, laatua, ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja terveysstandardeja koskevien EU-vaatimusten täyttämiseksi on tunnustettava virallisesti;

16.

kehottaa tässä yhteydessä komissiota teettämään selvityksen Euroopan tuottajien käytettävissä olevista eri vaihtoehdoista, kun he pyrkivät osoittamaan sitoutuneisuutensa laatuun, elintarvikkeiden turvallisuuteen ja kaikkien eurooppalaisten tuotantostandardien noudattamiseen, mukaan lukien Euroopan unionin laatumerkki, joka olisi myönnettävä yksinomaan EU:n tuotannosta saataville maataloustuotteille, ja vaatii, että koska laatumerkki todistaa virallista valvontaa koskevan lainsäädännön noudattamisen, se ei saa missään tapauksessa olla lisäkustannus toimijoille eikä myöskään taloudellinen tai hallinnollinen taakka valvontaa harjoittaville jäsenvaltioille;

17.

katsoo, että EU:n maataloustuotteet täyttävät jo yhden laatuvaatimuksen, sillä ne on tuotettu tuotteiden laatua, kestävää tuotantoa sekä ympäristö- ja terveysvaatimuksia (täydentävät ehdot) koskevien EU:n säännösten mukaisesti; katsoo myös, että maataloustuotteiden tuotannon avulla varmistetaan Euroopan kulttuurimaiseman säilyminen; katsoo, että nämä edellytykset huomioon ottaen ”Euroopassa kasvatettu [tuotettu, valmistettu]” -laatumerkinnän olisi oltava mahdollinen;

18.

katsoo, että kaupan pitämisen alakohtaiset vaatimukset ovat merkittäviä tuotantoketjun kannalta, ja että siksi ne olisi säilytettävä; katsoo, että ne luovat avoimuutta markkinoilla tapahtuvien muutosten suhteen, mahdollistavat ostajille tuotteiden hintojen, kokojen ja laadun vertailun ja varmistavat yhdenvertaiset lähtökohdat eurooppalaisessa kilpailussa;

19.

kannattaa vaihtoehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöön ottamista ja erityisesti selvää määritelmää ”vuoristoalueiden”, ”saaristoalueiden” ja ”paikallisille tuotteille” ja ”vähähiilisyydelle” ja näiden ilmausten selvää käyttöä sekä niiden käyttöä koskevien EU-ohjeiden hyväksymistä; kannattaa lisäksi ”vuoristoalueen tuotteet” -ilmauksen yhdenmukaistamista yhteisön tasolla, sillä nykyisin siitä on säädetty vain muutamissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota teettämään selvityksen hiilijalanjälkeä koskevan merkinnän kehittämisestä kattavammaksi, ekologista jalanjälkeä koskevaksi toimeksi, sillä pelkkiin hiilitasoihin viittaavissa merkinnöissä ja ilmaisuissa sivuutetaan muita merkittäviä ympäristönäkökohtia, kuten vesivaroihin ja elävän luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset;

20.

pitää välttämättömänä edistää vapaaehtoista merkintää, joka koskee muita ympäristön ja eläimet huomioon ottavia tuotantojärjestelmiä, kuten integroitu tuotantojärjestelmä, ulkolaiduntaminen ja vuoristoseudun maatalous;

21.

pitää välttämättömänä suojata vuoristoalueiden tuotteet ja muuntogeenisistä organismeista vapaiden alueiden tuotteet; pyytää sen vuoksi komissiota kaikin tavoin varmistamaan, että näiden alueiden tuotteet saavat asianmukaisen suojan;

22.

kehottaa komissiota alkamaan tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön laatuindikaattoreita, jotka koskevat tuotannon sosiaalisia olosuhteita, esimerkiksi tuottajien tuloja sekä tuottajien, jalostajien ja markkinoijien välisiä sopimussuhteita;

23.

pitää tarpeellisena, että tuoreiden maataloustuotteiden alkuperämaa ilmoitetaan ja että vastaavasti yhdestä ainesosasta koostuvien jalostettujen tuotteiden kohdalla ilmoitetaan lopputuotteessa käytetyn maatalousraaka-aineen lähtöisyyspaikka, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa jäljitettävyyttä ja siten tarjota kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja;

24.

muistuttaa, että tuotantopaikan merkintäkäytäntöä on noudatettu menestyksekkäästi Australian ja Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa ja että Euroopan unionissa sovelletaan jo nyt tuotantopaikan pakollista merkitsemistä eräiden maataloustuotteiden yhteydessä;

25.

muistuttaa, että täydentävät tiedot ja erityistiedot ovat vapaaehtoisia ja että kokonaistietojen määrä ei saa olla liian suuri; katsoo, että etenkin EU-laatumerkinnän olisi pysyttävä yksiselitteisenä ja ensisijaisesti havaittavana;

26.

katsoo, että olisi harkittava myös vaihtoehtoisia tiedotusmenetelmiä, kuten internetissä, juovakoodeissa tai kuitissa annettavat tiedot;

27.

kehottaa komissiota teettämään perinpohjaisen teknisen ja taloudellisen selvityksen, jotta varmistettaisiin, että uudesta lainsäädännöstä ei koituisi liiallisia kustannuksia elintarvikkeiden jalostusteollisuudelle eikä etenkään pienille ja keskisuurille tuottajille; katsoo, että tällaisessa selvityksessä olisi tutkittava, voidaanko pakollinen tuotantopaikasta kertova merkintä ottaa käyttöön jalostetuille tuotteille, joissa on ”merkittäviä ainesosia” (elintarvikkeen ainesosa, joka muodostaa yli 50 prosenttia sen kuivapainosta) tai ”tunnusomaisia ainesosia” (elintarvikkeen ainesosa, jonka kuluttajat yleensä liittävät elintarvikkeen nimeen), sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä elintarvikkeita koskevien tietojen antamista kuluttajille koskevan säädösehdotuksen 2 artiklassa;

28.

pyytää, että standardien yksinkertaistaminen ja EU:n laatumerkin uskottavuuden tehostaminen täydentäisivät jäsenvaltioissa jo käytössä olevia paikallista, alueellista tai kansallista alkuperää osoittavia sertifikaatteja ja nimityksiä;

29.

kehottaa komissiota pysymään maataloustuotteiden laatupolitiikkaa koskevissa ehdotuksissa johdonmukaisena alkuperämaata koskevien merkintöjen suhteen, kun vertailukohdaksi otetaan ehdotus asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille; katsoo, että maataloustuotteiden laatupolitiikkaa olisi toteutettava siten, että otetaan huomioon uuden politiikan kustannukset sekä tiettyjen alojen, kuten jalostettujen maataloustuotteiden, erityispiirteet;

30.

katsoo, että suojattujen nimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen järjestelmän käyttö on eräs YMP:n välineistä, joilla voidaan tukea maaseudun kehitystä, suojella alueiden kulttuuriperintöä ja edistää työmahdollisuuksien monipuolistumista maaseudulla;

31.

katsoo, että maantieteelliset merkinnät ovat hyvin merkittäviä Euroopan maataloudelle; katsoo, että kolme maantieteellisten merkintöjen rekisteröintijärjestelmää (viineille, väkeville alkoholijuomille sekä maataloustuotteille ja elintarvikkeille) olisi säilytettävä nykymuodossaan;

32.

uskoo, että EU:n nykyinen maantieteellisiä merkintöjä suojaava järjestelmä olisi säilytettävä ja että EU:n tason suoja olisi myönnettävä kaikille maantieteellisille merkinnöille; katsoo myös, että rinnakkaisia kansallisia tai alueellisia tunnustamisjärjestelmiä ei pitäisi ottaa käyttöön, koska ne saattavat johtaa suojan tason vaihtelemiseen; katsoo, että ei ole tarpeen luoda uusia koko yhteisössä sovellettavia elintarvikkeiden sertifiointijärjestelmiä, koska se heikentäisi nykyisiä järjestelmiä ja johtaisi kuluttajia harhaan;

33.

katsoo lisäksi, että kaksi nykyistä välinettä (suojattu alkuperänimitys (SAN) ja suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)) olisi säilytettävä jatkossakin, koska ne ovat laajalti tunnustettuja ja menestyksekkäitä; edellyttää, että SAN ja SMM on erotettava kuluttajia varten selvemmin toisistaan, ja katsoo, että tähän päästään kattavalla tiedottamisella ja markkinoinnilla, johon sisältyy yhteisön taloudellista tukea sekä kansainvälisillä markkinoilla että kolmansissa maissa esimerkiksi lisäämällä yhteisön yhteisrahoituksen osuutta;

34.

katsoo, että EU:n nykyisiä maantieteellisiä merkintöjä koskevia sääntöjä on täydennettävä, jotta voidaan täysimääräisesti tunnustaa ja vahvistaa niiden organisaatioiden rooli, joita jäsenvaltiot ovat nimenneet tai valtuuttaneet hallinnoimaan, suojelemaan ja/tai edistämään maantieteellisen merkinnän rekisteröinnillä vahvistettuja teollis- ja tekijänoikeuksia;

35.

katsoo tuottajien saamien kokemusten perusteella, että tuotteiden laadunhallinta SAN- ja SMM-merkinnöin ja nykyinen anastamisilta suojaamisen tehokkuus eivät riitä maantieteellisin merkinnöin varustettujen tuotteiden jatkokehittämiseen; katsoo, että EU:n lainsäädäntöä on muutettava niin, että jäsenvaltiot voivat tunnustaa maantieteellisiä merkintöjä ja niiden teollis- ja tekijänoikeuksia hallinnoimaan, suojelemaan ja/tai edistämään nimeämiensä tai valtuuttamiensa organisaatioiden aseman ja tehostaa sitä ja antaa niille oikeuden mukauttaa tuotantokapasiteettia markkinoiden vaatimusten mukaiseksi tasa-arvoisten ja syrjimättömien periaatteiden pohjalta;

36.

ehdottaa, että vahvistetaan maantieteellisten merkintöjen haltijoiden yhteenliittymien (3) roolia, jotta voidaan määritellä lainsäädäntöä, joka koskee volyymien hallinnassa ja maantieteellisten merkintöjen käytössä jalostettuja tuotteita; katsoo, että yhteenliittymien olisi voitava osallistua taloudellisten toimijoiden koordinointiin, jotta tuotantomäärät ja markkinoille saatetut määrät voidaan paremmin sovittaa yhteen niiden määrien kanssa, joita markkinat kykenevät ottamaan vastaan, sekä viljelijöille ja kuluttajille suunnattuihin markkinointitoimiin; katsoo, että tällä tavalla turvattaisiin paremmin eri tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjujen pysyvyys, joka on oleellisen tärkeää maaseutualueiden elämälle; lisää, että määrän hallinta on yksi laadun hallinnan edellytyksistä; katsoo, että yhteenliittymien roolin määritelmä olisi sisällytettävä yhteisön lainsäädäntöön; katsoo, että eri jäsenvaltioiden käytännöt ja niissä saadut kokemukset voitaisiin kirjata ja käyttää niitä yhteenliittymien oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelemiseen;

37.

katsoo, että näiden välineiden rekisteröintiprosessiin ei pitäisi sisällyttää uusia perusteita, vaan asiassa olisi pyrittävä yksinkertaistamiseen; toteaa, että SAN- ja SMM-merkintöjen nykyiset rekisteröintimenettelyt ovat monimutkaisia ja pitkällisiä; kehottaa komissiota kartoittamaan tapoja tämän prosessin nopeuttamiseksi;

38.

korostaa, että rekisteröintihakemusten käsittelyä olisi virtaviivaistettava, mutta ei kannata ajatusta tarkastusmenettelyn lyhentämisestä mielivaltaisesti hylkäämällä varhaisessa vaiheessa komission puutteellisina pitämät hakemukset; pahoittelee sitä, että monissa tapauksissa komission ensimmäinen kanta muodostetaan liian hätäisesti tai se ei sovellu käsiteltävään tapaukseen, mikä johtuu tuotteiden tai paikallisten markkinoiden erityispiirteiden puutteellisesta ymmärtämisestä;

39.

kehottaa komissiota teettämään selvityksen tarvittavista tiedoista (merkinnät ja muut käytettävissä olevat keinot), joita edellytetään kun SAN- ja SMM-tuotteita pidetään kaupan vähittäismyyjän yksityisen toiminimen perusteella; vaatii tuottajan nimen pakollista kirjaamista SAN- ja SMM-rekisteriin silloin kun tuotetta pidetään kaupan vähittäismyyjän yksityisen toiminimen perusteella;

40.

katsoo, että tapauksessa, jossa maantieteellisellä merkinnällä suojattua tuotetta käytetään ainesosana, kyseisestä maantieteellisestä merkinnästä vastaavan elimen tai toimivaltaisen viranomaisen on voitava määritellä säännöt tuotteen nimen käyttämisestä jalostettujen tuotteiden myyntinimikkeissä, ja sillä on oltava oikeus suorittaa erityisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaisuuksia, imagoa tai mainetta ei ole muutettu; katsoo, että komission on laadittava selkeät ohjeet maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen nimen käytölle jalostettujen tuotteiden ainesosia koskevissa merkinnöissä, jotta kuluttajia ei johdeta harhaan;

41.

kannattaa sellaisten yhteisön sääntöjen käyttöönottamista, joissa maantieteellisiä merkintöjä hallinnoiville elimille annetaan lupa vahvistaa näiden tuotteiden pakkaamista koskevat säännöt, jotta varmistetaan, että tuotteiden korkea laatu ei millään lailla heikenny;

42.

vastustaa ajatusta maantieteellisten merkintöjen korvaamisesta tavaramerkeillä, koska nämä oikeudelliset välineet poikkeavat toisistaan perustavanlaatuisesti; korostaa, että tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen väliset erot olisi selitettävä paremmin; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön olemassa olevat yhteisön säännöt, joiden mukaan toimija, joka ei edusta SAN- tai SMM-tuottajien järjestöjä, ei voi rekisteröidä tuotetta, joka sisältää SAN- tai SMM-merkinnän tai viittauksen siihen;

43.

vaatii lisäksi, että kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset velvoitetaan suojelemaan oma-aloitteisesti maantieteellisiä merkintöjä; haluaa, että tätä kysymystä käsitellään erityisesti tarkistettaessa 20. maaliskuuta 2006 annettua asetusta (EY) N:o 510/2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta (4) ja määrittelemällä sovellettavat valvontamenettelyt paremmin kaikissa vaiheissa, niin ennen tuotteiden kaupan pitämistä kuin myös sen jälkeen;

44.

katsoo, että aidon perinteisen tuotteen (APT) asema on säilytettävä, joskin rekisteröintiä koskevia säännöksiä on yksinkertaistettava; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan uudelleen APT:tä, selvittämään mahdollisuuksia hakumenettelyn vauhdittamiseksi sekä kartoittamaan mahdollisuuksia järjestelmän tarjoaman suojan parantamiseksi, ja muita tapoja, jotka tekisivät tästä järjestelmästä houkuttelevamman tuottajien kannalta; muistuttaa, että APT on suhteellisen uusi väline, mikä selittää sen hitaan kehittymisen; katsoo, että välineestä olisi tiedotettava tuottajille paremmin ja että siitä olisi tultava Euroopan laadun edistämisen tavanomainen väline; katsoo, että aidon perinteisen tuotteen (APT) asema on säilytettävä, joskin rekisteröintiä koskevia säännöksiä on yksinkertaistettava; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan uudelleen APT:tä, selvittämään mahdollisuuksia hakumenettelyn vauhdittamiseksi sekä kartoittamaan mahdollisuuksia järjestelmän tarjoaman suojan parantamiseksi, ja muita tapoja, jotka tekisivät tästä järjestelmästä houkuttelevamman tuottajien kannalta; muistuttaa, että APT on suhteellisen uusi väline, mikä selittää sen hitaan kehittymisen; katsoo, että välineestä olisi tiedotettava tuottajille paremmin ja että siitä olisi tultava Euroopan laadun edistämisen tavanomainen väline;

45.

katsoo, että välttääkseen perinteisiä ruokalajeja ja niiden sukupolvia kestäneitä valmistustapoja koskevien tietojen katoamisen komission on harkittava eurooppalaisen tietopankin perustamista vanhoja reseptejä ja perinteisiä valmistustapoja varten;

46.

tukee sellaisten välineiden käyttöönottamista, joiden avulla voidaan hyödyntää ja yhdessä tehdä tunnetuksi tiettyyn alueeseen läheisesti liittyvää ja maantieteellisen nimen omaavaa perinteistä, paikallista ja käsityönä tapahtuvaa pienimuotoista tuotantoa, jolle menettelyt SAN- tai SMM-merkinnän saamiseksi ovat liian raskaita ja kalliita;

47.

muistuttaa, että eräitä maantieteellisiä merkintöjä väärennetään järjestelmällisesti kolmansissa maissa; katsoo tämän heikentävän maantieteellisin merkinnöin suojattujen tuotteiden mainetta ja imagoa ja johtavan kuluttajia harhaan; korostaa, että maantieteellisen merkinnän suojaamisen turvaaminen kolmannessa maassa on tuottajille pitkä ja hankala prosessi, koska kukin kolmas maa on voinut kehittää oman erityisen suojelujärjestelmänsä; pyytää komissiota antamaan teknistä tukea ja rahoitusta maantieteellisistä merkinnöistä vastaaville organisaatioille auttaakseen niitä merkintöjen anastusongelmien ratkaisemisessa;

48.

vaatii maantieteellisten merkintöjen suojan parantamista

49.

katsoo, että olisi tehostettava maantieteellisten merkintöjen sui generis -suojelujärjestelmää koskevia tiedotus- ja edistämistoimia; toivoo, että komissio jatkaa SMM-mallin edistämistä kolmansissa maissa etenkin vauhdittamalla teknisen avun hankkeita yhdessä eurooppalaisten SMM-tuottajien ja/tai niitä edustavien organisaatioiden kanssa;

50.

katsoo, että on edistettävä tuotantojärjestelmiä, jotka ovat ympäristöystävällisiä ja perustuvat panosten järkeistämiseen, kuten integroitua tuotantoa;

51.

toteaa, että integroitua tuotantoa koskevan Euroopan laajuisen lainsäädännön laatiminen antaisi enemmän näkyvyyttä EU:n maanviljelijöiden ja karjankasvattajien toteuttamille toimille elintarviketurvallisuuden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin alalla kolmansien maiden tuontiin verrattuna; katsoo, että samanaikaisesti olisi käynnistettävä eurooppalaisen integroidun tuotannon myynninedistämis- ja markkinointikampanja;

52.

tukee kestävyyskriteereihin perustuvien laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantojärjestelmien edistämistä, kuten integroitua tuotantoa; pyytää alaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä jäsenvaltioiden kriteerien yhdenmukaistamiseksi ja sitä tukevaa edistämiskampanjaa, jolla tiedotetaan kuluttajalle EU:n integroidun tuotannon tärkeimmistä näkökohdista;

53.

toistaa uskovansa, että luonnonmukainen maatalous ja integroitu tuotanto tuottavat kuluttajille terveysetuja, antavat takeet siitä, että tuotantoprosessissa vältetään lannoitteiden käyttöön kytkeytyviä ympäristövahinkoja ja tarjoavat yhden Euroopan maatalouden suurista kasvumahdollisuuksista, vaikka ne eivät sinällään tarjoa ratkaisua tulevaisuuden globaaliin elintarvikehuoltoon; tukee nykyisiä toimia EU:n kaikkiin viljeltyihin tuotteisiin sovellettavan uuden EU-luomumerkin kehittämiseksi;

54.

katsoo, että luonnonmukaisten tuotteiden todelliset yhtenäismarkkinat ovat tarpeen ja että pakollisen EU-merkin käyttöönotolla on merkittävä vaikutus tämän tavoitteen saavuttamiseen; ilmaisee tässä yhteydessä tukensa neuvoston 28. kesäkuuta 2007 antamalle asetukselle (EY) N:o 834/2007 (5) luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta ja toivoo, että vaikka se tuli voimaan vasta hiljattain, se näyttää mahdollisimman pian toteen koko lainsäädännöllisen potentiaalinsa;

55.

korostaa, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n velvollisuutena on edistää tuotteiden laatua ja niiden suojelua kansainvälisellä tasolla; uskoo tässä yhteydessä, että tarvitaan kolmansien maiden luonnonmukaisten tuotteiden tiukempaa valvontaa, jotta varmistetaan reilu kilpailu EU:n ja kolmansien maiden luonnonmukaisten tuotteiden välillä;

56.

katsoo, että luonnonmukaisten tuotteiden tapaan merkittyjen muiden kuin luonnonmukaisten tuotteiden tulo markkinoille vaarantaa luonnonmukaisten tuotteiden yhtenäismarkkinoiden kehittämisen Euroopan unionissa; on sen vuoksi huolissaan yrityksestä laajentaa luonnonmukaisuuden osoittavan merkinnän käyttö koskemaan elintarvikkeita, joita ei ole valmistettu luonnonmukaisen maatalouden periaatteiden mukaisesti;

57.

on huolissaan yksityisten luomumerkintöjen määrän lisääntymisestä muissa muin elintarvikealan tuotteissa, joka on voimakkaasti kasvava ala eikä kuulu luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28. kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (6) soveltamisalaan; pyytää komissiota arvioimaan, pitäisikö säännöksen soveltamisalaa laajentaa kattamaan tämä ala;

58.

toistaa, että luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen vuoksi

59.

suhtautuu myönteisesti perinteisten ja luonnonmukaisten tuotteiden virastojen perustamiseen jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava joko julkisia tai yksityisiä laitoksia, jotka tuottajat ja kuluttajat hyväksyvät ja jotka edistävät ja valvovat paikallista luomutuotantoa ja laatua;

60.

kehottaa komissiota antamaan selvityksen, kuinka se aikoo edistää ympäristöystävällisten maataloustuotteiden paikallista hankkimista;

61.

korostaa, että nykyiset yksityiset sertifiointijärjestelmät eivät anna lisätietoja kyseisten tuotteiden laadusta, vaan ne merkitsevät useassa tapauksessa viljelijöiden markkinoille pääsyyn kohdistuvaa taloudellista ja hallinnollista rasitusta;

62.

pyytää luetteloimaan kaikki yksityiset laatusertifiointijärjestelmät, jotka eurooppalaisten tuottajien on otettava käyttöön EU:n lainsäädännössä jo edellytettyjen laatuvaatimusten ohella; tukee yhteisön perusperiaatteiden sääntelykehyksen laatimista kyseisten yksityisten sertifiointijärjestelmien avointa täytäntöönpanoa varten;

63.

tukee komission aloitetta kehittää hyvän käytännön suuntaviivoja kaikkia maataloustuotteiden laatujärjestelmiä varten; katsoo, että toimijoiden on noudatettava näitä suuntaviivoja ja että niihin on sisällytettävä keinoja, joilla tuottajia autetaan kehittämään tuotteidensa lisäarvoa, edistämään sertifiointijärjestelmien vastavuoroista tunnustamista, osallistumaan järjestelmien laadintaan ja edistämään tuottajajärjestöjen kautta sertifioinnin hallinnollisen taakan yksinkertaistamista, jotta maataloustuottajien kustannuksia vähennettäisiin mahdollisimman paljon;

64.

pahoittelee, että komission tiedonannossa ei viitata tarpeeseen tehostaa myynninedistämistoimia, jotka ovat todella tärkeitä elintarvikkeiden laatua, elintarviketurvallisuutta ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevien maataloustuottajien ponnistelujen kannattavuuden kannalta; katsoo, että EU:ssa käytettävissä olevia menekinedistämiskeinoja olisi uudistettava niiden tehostamiseksi; ehdottaa sen vuoksi, että myös muita maataloustuotteita koskevilla EU:n markkinoilla otetaan käyttöön samanlainen menekinedistämistuki, joka on äskettäin myönnetty viinialalle;

65.

kannattaa Euroopan unionin toimia, joilla viestitään mahdollisimman laajalti ja mahdollisimman tehokkaasti EU:n laadunvarmistus- ja elintarviketurvallisuuspolitiikan hyödyistä; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot lisäävät tiedotus- ja myynninedistämistoimia yhteisön tuotteiden laatustandardien ja elintarviketurvallisuuden osalta;

66.

katsoo, että julkisyhteisöt ja/tai yksityiset elimet, yksityishenkilöt tai järjestöt voisivat toteuttaa näitä toimia maantieteellisten merkintöjen ja yhteisön tavaramerkkien osalta;

67.

katsoo, että koska Euroopan markkinat ovat tärkeitä maantieteellistä merkintää käyttäville tuottajille, komission ja jäsenvaltioiden on tarjottava lisämäärärahoja myynninedistämisohjelmille sisämarkkinoilla ja edelleen lisättävä myynninedistämiskampanjoiden määrärahoja kolmansissa maissa;

68.

korostaa, että tiedotuspolitiikkaa ei tulisi suunnata yksinomaan kuluttajille vaan myös tuottajille, koska tuottajien toiminta on tiiviisti sidoksissa niiden tietämykseen markkinoista ja siitä, missä määrin kuluttajat arvostavat niiden tuotteiden laatua;

69.

korostaa EU:n rahoituksen ja erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston varojen potentiaalista merkitystä tällä alalla; kiinnittää kuitenkin huomiota pienten tuottajien lainansaantivaatimusten kiristymiseen maailmanlaajuisen talouskriisin aikana, mikä rajoittaa voimakkaasti heidän pääsyään yhteisrahoituksen piiriin maaseudun kehittämisen ohjelmissa edellytetyllä tavalla; ehdottaa tässä yhteydessä, että komissio harkitsisi maatalousluottojärjestelmän yhdenmukaistamista EU:n tasolla;

70.

suosii sellaisten maatalousmarkkinoiden tukemista, joita hallinnoivat suoraan maanviljelijät paikallisten kausituotteiden myyntipisteinä, koska tämä on keino varmistaa laadukkaiden tuotteiden kohtuullinen hinta ja lujittaa tuotteen ja sen alkuperän välistä yhteyttä sekä kannustaa kuluttajia tekemään laatuun pohjautuvia valistuneita valintoja; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava luomaan markkinointipisteitä, joissa tuottajat voivat esitellä tuotteitaan suoraan kuluttajille;

71.

kehottaa perustamaan myyntiä paikallismarkkinoilla edistäviä ohjelmia paikallisten ja alueellisten jalostus- ja markkinointialoitteiden tukemiseksi; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi tuottajien osuuskuntien kautta, kun otetaan huomioon niiden panos maaseudun tuottaman lisäarvon kasvattamisessa;

72.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/34

A.

ottaa huomioon, että nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden talouskasvu oli ainoastaan 2,1 prosenttia vuonna 2009, kun taas vuonna 2008 se oli 6,1 prosenttia,

B.

ottaa huomioon, että globaalin tavarakaupan odotetaan vähenevän 17 prosenttia vuonna 2009 ja investoinnit kauppaan ja infrastruktuureihin hidastuvat luottokriisin seurauksena ja että kriisistä ovat kärsineet varsinkin vähiten kehittyneet maat,

C.

ottaa huomioon, että kansainväliset rahoituslaitokset joutuvat ponnistelemaan täyttääkseen kehitysmaiden tarpeet ja ovat kohta vakavien lainarajoitusten edessä, ellei pääomaa lisätä,

D.

toteaa, että maailmanlaajuisen kriisin vaikutuksia keskituloisiin kehitysmaihin ei pidä väheksyä,

E.

ottaa huomioon, että puutteet rahoitusalan sääntelyssä ja valvonnassa sekä olemassa olevien tarkastus- ja ennakkovaroitusjärjestelmien vajavaisuudet ja kansainvälisten rahoituslaitosten tietyt toimintalinjat ovat aiheuttaneet globaaleja ulottuvuuksia saaneen järjestelmäkriisin ja kiihdyttäneet sitä, mikä edellyttää olemassa olevien toimintamallien tarkistusta, johon olisi sisällytettävä kansainväliset korvaukset ja taakanjako,

F.

ottaa huomioon, että veroparatiisit ovat rahankätköpaikkoja ja houkuttelevat laiminlyömään hyvää hallintoa erityisesti verotuksen ja oikeusvaltioperiaatteen suhteen; ottaa huomioon, että kehitysmaista peräisin olevien laittomien pääomavirtojen arvellaan olevan suuruudeltaan 641–941 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa karkeasti arvioiden kymmenkertaisesti kansainvälisen kehitysavun määrää,

G.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen korruptio on nyt noussut 50 miljardin dollarin tasolle Transparency International -järjestön vuoden 2008 raportin mukaan ja vastaa näin lähes puolta maailman koko julkisen kehitysavun määrästä ja juomaveteen ja julkiseen terveydenhoitoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien investointien määrästä,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on suurin avunantaja, joka toimitti vuonna 2008 lähes 60 prosenttia kaikesta avusta, ja että komissio ennustaa viralliseen kehitysapuun 22 miljardin Yhdysvaltain dollarin vajausta sitoumuksiin nähden vuonna 2009,

I.

ottaa huomioon, että kehittyneiden talouksien tuotannon hiipuminen globaalin kriisin vuoksi johtaa väistämättä virallisen kehitysavun määrän vähenemiseen juuri kun kehitysmaat tarvitsisivat ulkoista apua erityisen paljon,

J.

ottaa huomioon, että lähes kaikki EU:n lupaukset (99 prosenttia) perustuvat jo olemassa oleviin sitoumuksiin; ottaa huomioon, että niistä 8,8 miljardia euroa on etupainotteisia, joten vaarana on, että tulevina vuosina kehitysapu vähenee,

K.

katsoo, että eurooppalaiset avun tehostamistoimet voisivat tuoda 3–6 miljardin euron vuosittaisen tehokkuusedun ajanjaksolla 2010–2015,

1.

on täysin tietoinen, että globaalit kriisit (elintarvike-, energia-, ilmasto-, rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi) ovat seuranneet toinen toistaan kahden viime vuoden aikana ja että niillä on ollut vakavia vaikutuksia teollisuusmaihin ja nousevan talouden maihin, mutta niiden vaikutukset kehitysmaiden köyhiin väestöryhmiin ovat olleet tuhoisia, sillä yli 200:aa miljoonaa työntekijää uhkaa maailmanlaajuisesti äärimmäinen köyhyys ja yli kuudesosa maailman väestöstä kärsii nälkää;

2.

korostaa, että EU on velvollinen auttamaan kehitysmaita niiden pyrkiessä selviytymään maailmanlaajuisesta talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta, joista ne itse eivät ole vastuussa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita huolehtimaan täysimääräisesti virallista kehitysapua koskevista kehitysmaille antamistaan sitoumuksista;

3.

kehottaa lujittamaan sitoumuksia, jotta vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, ja kehottaa koordinoimaan toimia paremmin vuoden 2010 vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistusta ajatellen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan mahdollisimman kattavan tukensa vuonna 2010 järjestettävälle Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokoukselle, jossa keskustellaan vuosituhannen kehitystavoitteista, ja hyväksymään sitä koskevan yhteisen kannan;

4.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan täysimääräisesti sekä kahden- että monenkeskistä virallista kehitysapua koskevista sitoumuksistaan;

5.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään virallisen kehitysavun määriä, jotta saavutetaan yhteinen tavoite eli 0,56 prosentin bruttokansantulo-osuus vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuus vuoteen 2015 mennessä; pyytää lisäksi, että ne vauhdittaisivat ponnistelujaan avun tuloksellisuuden parantamiseksi panemalla täytäntöön Pariisin julistuksen ja Accran toimintaohjelman ja parantamalla toimiensa keskinäistä koordinointia, apumekanismien ennakoitavuutta ja kestävyyttä, nopeuttamalla avun toimituksia, jatkamalla avun sidonnaisuuksien purkamista sekä lisäämällä avun saajien vastaanottovalmiuksia; tukee avun avoimuutta koskevaa uutta kansainvälistä aloitetta, jolla pyritään parantamaan apua koskevien tietojen saatavuutta ja helpottamaan niiden käyttöä, koska tämä vahvistaa tietojen legitimiteettiä ja varmistaa, että tietoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti köyhyyden torjuntaan; kehottaa kaikkia hankkeen ulkopuolelle toistaiseksi jättäytyneitä jäsenvaltioita yhtymään siihen;

6.

korostaa, että on välttämätöntä täyttää virallista kehitysapua koskevat sitoumukset, mutta tämä ei silti riitä kehitysyhteistyön hätätilasta selviämiseen, ja kehottaa jälleen komissiota edistämään aktiivisesti jo olemassa olevia innovatiivisia kehitysyhteistyön rahoitusvälineitä ja etsimään kiireesti lisää uusia lähteitä;

7.

panee huolestuneena merkille, että virallisen kehitysavun osuus kansanterveyden ja erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisten seksuaalioikeuksien ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien suhteen on vähentynyt; huomauttaa, että työntekijöiden terveys ja jaksaminen ovat edellytys taloudelliselle kehitykselle;

8.

pyytää komissiota vauhdittamaan edelleen kansainvälisen kehitysyhteistyön uudistamista;

9.

korostaa, että kansainvälisten avustusrakenteiden käynnissä oleva uudistus ei saisi olla askel taaksepäin siitä, mitä kehitysavun alalla on saavutettu, eivätkä jäsenvaltiot voi sen turvin vetäytyä lupauksistaan;

10.

katsoo, että Euroopan unionin kehitysyhteistyötoimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkästään kehitysyhteistyömäärärahojen suuruuden perusteella;

11.

katsoo, että rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemista olisi edelleen pidettävä ensisijaisena tavoitteena;

12.

korostaa, että apua on annettava edelleen ja tämä on mukautettava jatkuvasti uusiin olosuhteisiin ja toimintapuitteisiin;

13.

korostaa, että maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi on käynyt välttämättömäksi tehostaa kehitysyhteistyötä niin määrällisesti kuin laadullisestikin;

14.

korostaa, että luottokriisi, taantuman aiheuttama epävarmuus sekä kaupan, sijoitusten ja maastamuuttajien rahalähetysten vähentyminen kansainvälisellä tasolla ovat olleet kanavia, joita myöten kriisi on siirtynyt kehittyneistä maista kehitysmaihin, ja että unionin on kaikilla näillä aloilla hyväksyttävä aloitteita ja tehostettava yhteistyötä tehden, laaja-alaisesti ja yhdenmukaisesti näkyvyyttään kansainvälisissä yhteyksissä;

15.

kehottaa neuvostoa ja komissiota kehitysyhteistyön toimintalinjojen ja välineiden tarkistamisen yhteydessä kiinnittämään huomiota myös siihen, että muut kuin aiotut vaikutukset kehitysmaiden kansantalouksiin, kuten lisääntyvä riippuvuus kehitysyhteistyömäärärahojen maksamisesta, mikä vaikuttaa haitallisesti kasvuun, palkkoihin ja työllisyyteen, samoin kuin voittoa tavoittelevien rakenteiden syntyminen ja korruptio, pidetään mahdollisimman vähäisinä;

16.

kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan kahden- ja monenvälisen kehitysyhteistyön koordinointia, sillä puutteet tällä alalla muodostavat yhden kehitysavun tehottomuuden pääsyistä;

17.

myöntää, että puutteet rahoitusalan sääntelyssä ja valvonnassa sekä kansainvälisten rahoituslaitosten tietyt toimintalinjat eivät suinkaan olleet omiaan ehkäisemään kriisiä vaan ovat sen sijaan lisänneet sen kielteisiä vaikutuksia; korostaa, että toisin kuin kehittyneissä maissa tällaiset ehdot ovat vähentäneet huomattavasti kehitysmaiden kykyä reagoida taloudelliseen taantumaan finanssipoliittisten kannustimien avulla;

18.

korostaa, että rahoitus- ja talouskriisiin on vastattava maailmanlaajuisesti, että yksikään rahoituslaitos, markkinasegmentti tai tuomioistuin ei saa jäädä sääntelyn tai valvonnan ulkopuolelle ja että rahoitusmaailman uuden hallinnon on perustuttava kaikkien toimijoiden avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen;

19.

pitää toisaalta myönteisenä kansainvälisten rahoituslaitosten alhaisen tulotason maille tarjoamia parempia luottojärjestelyjä, joiden avulla kehitysmaissa on voitu lisätä köyhiä hyödyttävää julkista kulutusta, panostaa köyhyyden vähentämiseen sekä kasvua edistävään julkiseen kulutukseen; on kuitenkin erittäin huolissaan kehitysmaiden velkataakan mahdollisesta uhkaavasta kasvusta ja velanhoitokykyä koskevasta uudesta kriisistä; kehottaa hallituksia uudistamaan kiireellisesti kansainvälisten rahoituslaitosten hallintoa;

20.

kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan haavoittuvimmille maille suunnattua rahastoa, josta rahoitettaisiin elintarviketurvaa, sosiaalista suojelua ja inhimillistä kehitystä koskevia toimia koskevan Maailmanpankin ehdotuksen täytäntöönpanoa;

21.

pyytää G20-ryhmän johtajia panemaan viipymättä täytäntöön Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyssä huippukokouksessa antamansa sitoumuksen globaalin kehitysavun rakenteen uudistamisesta ja siirtämään tässä yhteydessä vähintään viisi prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston kiintiöosuuksista nousevan talouden maille ja kehitysmaille ja vähintään kolme prosenttia Maailmanpankin äänivallasta kehitysmaille ja siirtymävaiheessa oleville maille;

22.

korostaa, että globaalia taloushallintoa on uudistettava, jotta varmistetaan, että kehitysmaat ovat paremmin edustettuina päätöksentekofoorumeilla; ehdottaa tässä mielessä, että G20-ryhmää laajennetaan siten, että siihen osallistuu vähintään yksi kehitysmaiden – erityisesti vähiten kehittyneiden maiden – edustaja, joka voisi olla G77-ryhmän kulloinenkin puheenjohtaja;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota ihmisarvoisen työn ja työsuojelun edistämiseen sekä sukupuolisyrjinnän ja lapsityövoiman torjuntaan ja seuraamaan tässä asiassa Kansainvälisen työjärjestön suosituksia, sekä toteaa, että tämän järjestön asemaa on vahvistettava;

24.

korostaa, että on saatava aikaan kansainvälinen hallintojärjestelmä, joka suojelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja maita, erityisesti niitä, joihin kriisi on kohdistunut vakavimmin ja joiden turvaverkot ovat riittämättömiä tai joista ne puuttuvat kokonaan;

25.

panee merkille, että Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenet ovat myöntäneet 250 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä erityisnosto-oikeuksia ja että ainoastaan 18 miljardia dollaria erityisnosto-oikeuksista menee kehitysmaille; kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä tutkimaan kiireesti Soroksen ehdotusta, jonka mukaan vauraiden maiden olisi kohdennettava erityisnosto-oikeuksiaan globaalien julkishyödykkeiden, kuten ilmastonmuutoksen torjunnan ja köyhyyden poistamisen, rahoittamiseen;

26.

pyytää neuvostoa ja komissiota vauhdittamaan kansainvälisten rahoituslaitosten määrärahojen lisäämistä, josta sovittiin G20-huippukokouksessa;

27.

pyytää neuvostoa ja komissiota edistämään IMF:n perinpohjaista uudistamista;

28.

vaatii lujittamaan makrotaloudellista yhteistyötä G20-ryhmän keskuudessa, vahvistamaan Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän asemaa ja uudistamaan kansainvälisiä rahoituslaitoksia, jotta voitaisiin vastata yhdessä talouskriisiin ja sen vaikutuksiin kehitysmaihin;

29.

pitää valitettavana, ettei rahoitussektori ole ottanut opikseen tästä ennennäkemättömästä kriisistä valtioiden valtavista pelastustoimenpiteistä huolimatta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä G20-maiden johtajien sitoutumista Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyssä kokouksessa sen varmistamiseen, että rahoitussektori korvaa kriisin kustannukset, joista tähän asti ovat vastanneet veronmaksajat, muut kansalaiset ja julkiset palvelut sekä kehittyneen talouden maissa että kehitysmaissa;

30.

uskoo vahvasti, että pankkijärjestelmän verottaminen merkitsisi rahoitussektorin oikeudenmukaista osallistumista globaalin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen; vaatii myös kansainvälistä veroa rahoitusliiketoimille, jotta kokonaisverojärjestelmä toimisi oikeudenmukaisemmin ja synnyttäisi lisäresursseja kehitysavun ja globaalien julkishyödykkeiden rahoittamiseksi, mukaan luettuina kehitysmaiden ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin sopeuttamisen ja vaikutusten lieventämisen rahoittaminen;

31.

kehottaa komissiota esittämään tiedonannon siitä, miten kansainvälistä rahaliikennettä koskeva vero voi vaikuttaa, muiden muassa, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, maailmanlaajuisen epätasapainon korjaamiseen ja maailman kestävän kehityksen edistämiseen;

32.

katsoo, että tiedonannossa, jonka Kansainvälinen valuuttarahasto laatii seuraavaan G20-kokoukseen siitä, miten rahoitusjärjestelmä vaikuttaa hallitusten lukuisiin toimiin liittyviin taakkoihin, olisi otettava huomioon kaikki julkisille talouksille aiheutuvat suorat ja epäsuorat taakat, erityisesti niiden vaikutus kehitysmaiden talousarvioihin;

33.

toteaa erittäin huolestuneena, että kehitysmailla odotetaan olevan 315 miljardin dollarin rahoitusvaje vuonna 2010 ja että kasvava finanssipoliittinen ahdinko kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevissa maissa vaarantaa 11,6 miljardin dollarin koulutukseen, terveyteen, infrastruktuureihin ja sosiaaliturvaan tarkoitetut menot; pitää tästä syystä asianmukaisena, että tarkastellaan perusteita sopimukselle velkojamaiden kanssa köyhimpien maiden velkojen takaisinmaksun keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi, jotta nämä maat voivat toteuttaa suhdanteiden vaihtelut huomioon ottavaa finanssipolitiikkaa kriisin vakavien vaikutusten lieventämiseksi; ehdottaa, että edesautetaan avointa velka-asioiden sovittelua koskevia järjestelyjä;

34.

pitää myönteisinä jäsenvaltioiden aloitteita, jotka koskevat vapaaehtoisten maksujen käyttöönottoa lento- ja meriliikennepäästöille, jotta voidaan osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvien kustannusten rahoittamiseen, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavien maksujen käyttöönottoa;

35.

kehottaa 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman mukaisesti jäsenvaltioita ja komissiota sopimaan Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän yhteydessä, että vähintään 25 prosenttia päästöoikeuksien kaupan yhteydessä saaduista tuloista käytetään kehitysmaiden tukemiseen julkisten investointien avulla ilmastonmuutoksen torjunnassa;

36.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia toimia, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta, jonka vaikutuksista kehitysmaat kärsivät eniten, ja lisäämään tarkoituksenmukaista teknologian siirtoa;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota ympäristökriisin ja alikehittyneisyyden suhteeseen, ja kehottaa niitä asettamaan kestävän kehityksen ja ”vihreän kasvun” EU:n ensisijaisiksi strategisiksi tavoitteiksi; kehottaa EU:ta osoittamaan lisäresursseja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin sitoumuksiinsa kehitysmaissa ja ottamaan huomioon myös ympäristöpakolaisten kasvavan määrän;

38.

pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2009 tekemää sitoumusta olla heikentämättä vuosituhannen kehitystavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä; vaatii neuvostoa sopimaan mahdollisimman pikaisesti Kööpenhaminan huippukokouksen päätelmien ja G20 -ryhmän kompromissien puitteissa selkeistä rahoitussitoumuksista, joiden avulla kehitysmaat voivat selviytyä ilmasto-olosuhteiden heikentymisestä ja joilla varmistetaan, että talouskriisin vuoksi tarvittava apu ei johda ulkoisen velkaantumisen liialliseen kasvuun;

39.

korostaa maahanmuuttajien kotimaahansa osoittamien rahalähetysten keskeistä merkitystä, sillä pääomavirrat kulkevat näin suoraan kehitysmaiden kohdeväestölle, joka voi nopeasti käyttää varat välittömiin tarpeisiin; pyytää jäsenvaltioita ja vastaanottavia maita helpottamaan rahalähetysten toimittamista ja ponnistelemaan niiden kustannusten alentamiseksi;

40.

pitää myönteisenä G8-maiden johtajien sitoutumista heinäkuussa 2009 Italian L'Aquilassa pidetyssä huippukokouksessa alentamaan rahalähetysten toimitusmaksuja kymmenestä viiteen prosenttiin viidessä vuodessa; uskoo, että lisääntyvä markkinakilpailu ja laajempi sääntelykehys ovat olennaisen tärkeitä, jotta vähennetään rahalähetysten toimittamiseen liittyviä kustannuksia ja nopeutetaan uusien tekniikoiden käyttöönottoa sekä edistetään köyhien taloudellista osallistumista kehitysmaissa;

41.

tukee julkisyhteisöjen keskinäisiä ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiä kehitysaloitteita, jotka perustuvat hankkeiden julkiseen hallinnointiin ja yksityisten lahjoittajien tukeen ja ovat kumppanimaiden tavoitteiden mukaisia ja jotka ovat keino lisätä vastuullisia ja kestäviä suoria investointeja kehitysmaihin sekä helpottaa teknologian siirtoa;

42.

muistuttaa kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja hajautetun yhteistyön merkittävästä tehtävästä talouskriisin seurausten hallinnassa ja kehitysprosesseissa; kehottaakin komissiota keskittämään EU:n kehitysmaille antaman kehitysapurahoituksen hajautettuihin toimiin;

43.

pitää myönteisenä haavoittuneille maille tarkoitettua FLEX-järjestelyä, jolla tuetaan Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren tukikelpoisia maita (AKT-maat), jotta ne selviytyisivät kriisin sosiaalisista vaikutuksista, ja kehottaa maksamaan varat nopeasti; toistaa kuitenkin huolensa siitä, miten komissio aikoo täyttää tulevina vuosina talousarviotuen aikaistamisesta syntyvän rahoitusvajeen;

44.

pitää kauppaa talouskasvun ja köyhyyden vähentämisen tärkeimpänä välineenä kehitysmaissa ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita käyttämään kansainvälistä vaikutusvaltaansa, jotta kehitysyhteistyö olisi edelleen Doha-kierroksen neuvottelujen ytimessä ja jotta kyseinen kierros saataisiin päätökseen onnistuneesti, oikeudenmukaisesti ja kehitykseen keskittyen, ja tehostamaan samalla kauppaa tukevan avun kohdentamista köyhiä hyödyttäväksi;

45.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaan EU:n on toteutettava kauppaa, turvallisuutta, muuttoliikettä, maataloutta ja muita aloja koskevia toimiaan johdonmukaisesti siten, että toimet ensinnäkin hyödyttävät kehitysmaita ja toiseksi edistävät oikeudenmukaista ja kehitystä tukevaa kansainvälistä rahoitus- ja kauppajärjestelmää;

46.

palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimukseen kirjattu kehitysyhteistyön johdonmukaisuuden periaate on keskeisessä roolissa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; vaatii vastaavasti Euroopan unionia kehittämään kauppapolitiikan, joka on yhdenmukainen ja yhteneväinen vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa; kehottaa täsmentämään selkeitä oikeudellisia mekanismeja, joilla varmistetaan EU:n vastuu politiikkansa johdonmukaisuutta koskevien velvoitteiden suhteen;

47.

vaatii lisää johdonmukaisuutta EU:n kehitysavulta ja muulta politiikalta; huomauttaa, että esimerkiksi EU:n tukemien maataloustuotteiden markkinointi saattaa vaikeuttaa vakaiden markkinoiden luomista köyhien paikallisten viljelijöiden tuotteille ja siten heikentää paikallisviljelyn tehostamiseen pyrkiviä hankkeita;

48.

on vakuuttunut, että mikäli Dohan kierroksella saadaan aikaan tasapainoinen, oikeudenmukainen ja kehitykseen keskittyvä lopputulos, se edistää talouden elpymistä kriisistä ja osaltaan lievittää köyhyyttä kehitysmaissa, luo kunnollisia työpaikkoja ja alentaa kuluttajahintoja; on siksi hyvin huolissaan siitä, että Dohan kierroksen neuvottelut eivät edisty;

49.

katsoo, että rahoitusvakauden kohentamiseksi ja maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän toiminnan parantamiseksi WTO:n yhteydessä on siirryttävä kohti sellaista uutta kansainvälistä rahoitusjärjestelmää, joka perustuu kehitysmaiden erityisongelmat huomioon ottaviin monenvälisiin sääntöihin ja jonka Yhdistyneet Kansakunnat vahvistaa;

50.

muistuttaa, että kauppaa tukevan avun on tarkoitus auttaa kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita neuvottelemaan ja panemaan täytäntöön kauppasopimuksia ja hyötymään niistä, löytämään uusia kauppakumppaneita ja nopeuttamaan köyhyyden poistamista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU saavuttaa annetut sitoumukset kasvattaa kyseisen avun määrä 2 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2010 mennessä; pyytää komissiota toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot budjettikohdista ja määrärahoista, joita käytetään kauppaan liittyvään tukeen ja kauppaa tukevaan apuun (budjettikohdan 20 02 03 lisäksi), ja kaikesta EU:n talousarviosta rahoitetusta kauppaa tukevasta avusta;

51.

vakuuttaa jälleen, että talouskumppanuussopimukset olisi suunniteltava kehitystä hyödyttäviksi välineiksi eikä niitä saisi pitää ainoastaan kansainvälisen kaupan välineinä; kehottaa komissiota pyrkimään neuvottelujen nopeaan päätökseen ja ottamaan huomioon tavat, joilla sopimusten määräykset voivat vaikuttaa AKT-maiden kykyyn selviytyä kriisistä;

52.

panee merkille, että monien kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden vientitulojen romahdus on heikentänyt eteläisen pallonpuoliskon maiden kasvua ja kehitystä; toivoo, että kun komissio neuvottelee ja panee täytäntöön kauppasopimuksia ja eritoten talouskumppanuussopimuksia, se lujittaisi kehitykseen vaikuttavien EU:n politiikkojen johdonmukaisuutta ja muun muassa edistäisi ihmisarvoista työtä, vaurautta ja työpaikkojen luomista ja varmistaisi asianmukaisen epäsymmetrian ja siirtymäkaudet kaupan alan sitoumuksissa, kunkin maan ensisijaisten tavoitteiden kunnioittamisen sekä tärkeimpien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan asianmukaisen kuulemisen;

53.

katsoo, että ne kehitysmaat, jotka ovat erityisen riippuvaisia kehitysyhteistyövaroista ja joiden talous on vahvasti vientipainotteinen, ovat tähän saakka kärsineet eniten kriisin vaikutuksista, sillä rahoitusvirrat pohjoisesta etelään pienenevät yhä enemmän ja monien kehitysmaiden sisämarkkinat ovat liian heikot kompensoidakseen viennin hiipumisen;

54.

pyytää komissiota laatimaan arvion AKT-maiden vientiriippuvuudesta ja sen yhteensopivuudesta maakohtaisten strategia-asiakirjojen kehitystavoitteiden kanssa;

55.

panee merkille sopimuksen maailmanlaajuisesta tullietuusjärjestelmästä, jonka 22 kehitysmaata perustivat tullien ja niiden välisen viennin muiden esteiden vähentämiseksi tarkoituksena vahvistaa eteläisten maiden keskinäistä kauppaa ja vähentää niiden alttiutta maailmankaupan häiriöille;

56.

katsoo, ettei protektionismi ole pitävä ratkaisu kriisiin ja painottaa EU:lle antamaansa kehotusta, että sen olisi tehtävä osansa vähentämällä erittäin paljon haittaa kehitysmaille tehneitä kaupan esteitä ja kauppaa vääristäviä, myös EU:n myöntämiä, tukia;

57.

katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikalla olisi pyrittävä oikeudenmukaiseen tasapainoon EU:n ja kehitysmaiden etunäkökohtien välillä ja että markkinoiden vastavuoroista avaamista ei pitäisi toteuttaa kehitysmaiden taloudellisen vakauden kustannuksella, ja vaatii vastaavia valvonta- ja sääntelykehyksiä; pyytää, että komissio, neuvosto ja EIP asettaisivat kehitysyhteistyössä etusijalle pk-yrityksille ja pienviljelijöille tarjottavat mikroluotot, jolloin alueiden taloudellisia rakenteita edistettäisiin kestävällä tavalla;

58.

kehottaa komissiota varmistamaan, että se huolehtii pitkän aikavälin kehitystavoitteiden täyttämiseksi toteutettavista toimista samalla kun se valmistelee jatkuvaa kehitys- ja humanitaarista apua vaiheessa, jolloin kehitysmaihin kohdistuu kaikkein suurin rasite;

59.

korostaa, että rahoituskriisin laajuus, syvyys ja monisyisyys heijastaa siitä, että rahoitusmarkkinoiden kehitys ja reaalitalous eivät kulje käsi kädessä, maailmanlaajuinen epätasapaino kasvaa ja maapallon ympäristöongelmat käyvät yhä vakavammiksi, ja katsoo, että kriisi on ratkaistava, jotta talousjärjestelmä saadaan kestävän kehityksen tielle;

60.

on erittäin huolissaan, että veroparatiisien kielteinen vaikutus voi merkitä ylitsepääsemätöntä estettä köyhien maiden talouskehitykselle, sillä ne loukkaavat muiden maiden itsemääräämisoikeutta, haittaavat rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta ja resurssien allokointia, heikentävät kansallisia verojärjestelmiä ja lisäävät verotuskustannuksia, luovat uusia houkuttimia talousrikollisuudelle ja vahingoittavat yksityisiä tuloja, hyvää hallintoa ja talouskasvua ja estävät siten kehitysmaita investoimasta julkisiin palveluihin, koulutukseen, sosiaaliturvaan ja hyvinvointiin;

61.

korostaa, että veroparatiisit ja offshore-keskukset kannustavat veronkiertostrategioiden käyttämiseen (esimerkiksi siirtomaksujen väärän hinnoittelun kautta), veropetoksiin ja laittomiin pääomavirtoihin; korostaa ennen kaikkea, että kehitysmaiden veropetokset johtavat vuosittain verotulojen vajeeseen, jonka määrä on kymmenen kertaa suurempi kuin kehittyneiden maiden niille maksama kehitysapu; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita asettamaan veroparatiisien, veropetosten ja kehitysmaiden laittoman pääomapaon torjumisen ensisijaiseksi tavoitteekseen; toistaa tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että automaattista tietojenvaihtoa olisi laajennettava maailmanlaajuisesti ja se olisi pantava täytäntöön monenvälisen kehyksen puitteissa;

62.

huomauttaa, että maailmassa on kymmeniä veroparatiiseja, joita jopa eräät OECD-maissa toimivat yritykset käyttävät välttyäkseen verojen maksamiselta kotimaassaan tai niissä kehitysmaissa, joissa yrityksillä on tuottavaa toimintaa; pyytää komissiota selvittämään, miten automaattista tietojenvaihtoa voitaisiin laajentaa maailmanlaajuisesti, miten yhteistyöhaluttomiin veroparatiiseihin ja niiden käyttäjiin kohdistettuja pakotteita voidaan panna täytäntöön ja miten liikevoittoja ja maksettuja veroja koskevien maakohtaisten selvitysten antamisesta voidaan tehdä pakollista EU:ssa toimiville kansainvälisille yrityksille;

63.

myöntää, ettei verotietojen vaihtoa koskevien sopimusten avulla päästä eroon suojattujen verotusjärjestelmien haitallisista rakenteista ja julkisten rekistereiden puuttumisesta eivätkä ne myöskään edistä selvitysten tekoa, tarkastuksia tai tietojen säilyttämistä; pitää myönteisinä G20-maiden ja OECD:n pyrkimyksiä torjua veroparatiiseja, mutta pitää valitettavana, että asetetut kriteerit, verotustietojen vaihtoa koskevat sopimukset ja olemassa olevat menettelyt eivät riitä veroparatiisiongelman ja laittomien rahavirtojen ratkaisemiseen; kehottaa OECD:tä, G20-maita ja EU:ta ottamaan käyttöön tiukemmat kriteerit veroparatiisien tunnistamiseksi ja ponnistelemaan kohti kansainvälisesti sitovia monenvälisiä ja automaattisia verotustietojen vaihtoa koskevia sopimuksia sekä harkitsemaan vastatoimia, ellei sääntöjä noudateta;

64.

kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia tukemaan kehitysmaita niiden tulopuolen vahvistamisessa ja verotusvalmiuksien kehittämisessä;

65.

toteaa, että puolet kehitysmaista lähtöisin olevista laittomista rahavirroista liittyy kaupan väärään hinnoitteluun, ja toistaa kehotuksensa tehdä uusi sitova globaali taloussopimus, joka pakottaa monikansalliset yhtiöt – myös niiden eri tytäryhtiöt – ilmoittamaan automaattisesti tekemänsä voitot ja maksamansa verot maakohtaisesti, jotta varmistetaan myynnin, voittojen ja verojen avoimuus kaikilla lainkäyttöalueilla, joilla yhtiöt toimivat;

66.

kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta, jotta voitaisiin valvoa tehokkaasti monikansallisten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden toimista kehitysmaissa aiheutuvia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia sekä vaikutuksia ihmisoikeuksiin;

67.

panee huolestuneena merkille, että kehitysmaiden taloudellisen hyvinvoinnin rapautuminen saattaa johtaa liian suuriin työttömyyslukuihin ja taloudellisen siirtolaisuuden lisääntymiseen; toteaa myös, että tällaiset muuttovirrat voivat johtaa kehitysmaiden ”aivovuotoon” ja vahingoittaa niiden tulevaa talouskasvua;

68.

toteaa, että kehitysmaiden pankkijärjestelmiä on parannettava olennaisesti konkreettisena toimenpiteenä, jolla varmistetaan investoinnit ja rahoitusalan kehitys ja kasvu, maahanmuuttajien rahalähetykset sekä kauppa- ja muu merkityksellinen vaihto ja jolla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja poliittista ja taloudellista vakautta;

69.

pitää myönteisenä Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston sekä Maailmanpankin käynnistämää Stolen Asset Recovery -hanketta, jolla autetaan kehitysmaita torjumaan korruptiota, rikollista toimintaa ja veropakoilua, ja kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen;

70.

pitää erityisen tärkeänä kehitysmaiden tukemista niiden rakentaessa toimivia välineitä, joiden tarkoituksena on kehitysmaiden oman edun mukaisesti torjua korruptiota, edistää oikeusvaltion periaatteita sekä saavuttaa julkisen talouden hyvä hallinto ja avoimuus, jotta voitaisiin parantaa ennustettavuutta, talousarvion toteutettavuutta ja varainhoidon valvontaa; pitää erityisen tärkeänä julkisen talouden parlamentaarista valvontaa; vaatii, että kansainvälisiä kirjanpitonormeja on parannettava veronkierron ja veropetosten estämiseksi jopa siinä määrin, että kansainvälisiä yhtiöitä vaaditaan laatimaan maakohtaiset tilinpäätökset;

71.

pitää myönteisenä, että EIP panee täytäntöön offshore-pankkeja koskevat toimintalinjansa; pyytää EU:ta, jäsenvaltioita ja EIP:tä ottamaan edelläkävijän aseman veroparatiisien torjumisessa ottamalla käyttöön julkisia hankintoja ja julkisten varojen maksua koskevat säännöt, jotka estävät kaikkia veroparatiiseihin rekisteröityneitä yrityksiä, pankkeja ja muita elimiä hyötymästä julkisista varoista; kehottaa EIP:tä tutkimaan tiukennettujen periaatteidensa mukaisesti yritysten ja rahoituksen välittäjien tarvetta raportoida toimistaan maakohtaisesti;

72.

panee merkille, että EIP on pyrkinyt varmistamaan ettei sen takuita ja investointeja panna täytäntöön veroparatiisien kautta; pyytää EIP:tä ryhtymään tarvittaviin lisätoimiin ettei näin tapahdu epäsuorasti; pyytää, että EIP:tä ilmoittamaan offshore-rahoituskeskuksia koskevan toimintansa täytäntöönpanosta; pyytää, että EIP olisi erityisen tarkkana vaatimuksia tai ehtoja laatiessaan, jotta ne olisivat yhteneväiset EU:n tavoitteiden sekä ILO:n ”ihmisarvoista työtä” koskevan käsitteen kanssa sen varmistamiseksi, että avun määrä maksimoidaan, paikallisia yrityksiä otetaan mukaan toimintaan ja tuetaan korruption torjuntaa; katsoo, että EIP:n olisi rekrytointipolitiikassaan keskityttävä suosimaan ympäristö- ja kehitysyhteistyöalan asiantuntemusta;

73.

toteaa, että EIP:n ulkoista lainatoimintaa ja yhteistyöjärjestelyjä koskeva käynnissä oleva väliarviointi, joka saadaan päätökseen vuonna 2010 ja jossa Euroopan parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä, tarjoaa merkittävän mahdollisuuden lujittaa EIP:n asemaa kehitysyhteistyössä siten, että perimmäisenä tavoitteena on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä; katsoo siksi, että köyhyyden vähentämiseen pyrkivät hankkeet on asetettava etusijalle;

74.

pitää valitettavana, että kehitysmaiden maatalousinvestoinnit ovat 1980-luvun jälkeen jatkuvasti vähentyneet ja kehottaa painokkaasti komissiota tekemään elintarviketurvasta ja elintarvikeomavaraisuudesta Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealueen ja lisäämään näin ollen tukea maatalousalalle ja erityisesti elintarviketuotannolle sekä maatalouden kehitykselle;

75.

katsoo, että yksi kehitysmaiden talouskehityksen suurimmista esteistä on se, että potentiaalisten yritysten luottojen ja mikroluottojen saantia on rajoitettu; painottaa lisäksi, että lainatakuita ei ole useimmissa tapauksissa saatavilla; kehottaakin komissiota ja EIP:tä kehittämään runsain mitoin luottojen ja mikroluottojen saamiseen liittyviä ohjelmia;

76.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan toimia kehitysmaiden luotonsaannin helpottamiseksi, monenkeskisten kehityspankkien merkittävä pääomittaminen mukaan lukien, ja luomaan puitteet toimilupien myöntämiselle erilaisille rahoituspalvelujen tarjoajille, jotta voidaan vastata paikallisten asiakkaiden tarpeisiin;

77.

pyytää komissiota ottamaan huomioon tässä mietinnössä esitetyt suositukset sen laatiessa väliarvioinnin jälkeen ehdotuksen päätökseksi EIP:n ulkoisista lainanantovaltuuksista;

78.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, YK:n järjestöille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Maailmanpankille, EU:n jäsenvaltioiden edustajille Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin hallintoneuvostossa sekä G20-maille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/44

A.

ottaa huomioon, että maailmantalous on talous- ja rahoituskriisin myötä vajonnut pahimpaan taantumaan sitten 1930-luvun ja että tämä taantuma vaikuttaa vielä vuosia voimakkaasti eri valtioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen,

B.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 euroalueen BKT kasvoi talous- ja rahoituskriisin vuoksi reaalisesti vain 0,7 prosenttia ja BKT:n odotetaan laskeneen huomattavasti vuonna 2009,

C.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 keskimääräinen vuotuinen inflaatiovauhti oli 3,3 prosenttia ja korkeimmillaan se oli 4,0 prosenttia kesällä 2008, jolloin inflaatio oli nopeinta sitten euron käyttöönoton, ja että inflaatio kääntyi sittemmin kesällä 2009 negatiiviseksi,

D.

ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen julkisen talouden alijäämä kasvoi vuoden 2007 0,6 prosentista 1,9 prosenttiin BKT:stä vuonna 2008 ja että lokakuun puolivälissä 2009 kaksikymmentä jäsenvaltiota oli liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena,

E.

ottaa huomioon, että julkisen talouden keskimääräinen velkasuhde kasvoi vuoden 2007 lopusta vuoden 2008 loppuun 66,2 prosentista 69,6 prosenttiin BKT:stä ja että velkasuhteen arvioidaan kasvavan edelleen lähivuosina,

F.

ottaa huomioon, että euron dollarikurssi vaihteli jyrkästi vuonna 2008, niin että korkeimmillaan heinäkuussa se oli 1,60 ja lokakuussa se laski 1,25:een, mutta euro on sittemmin vahvistunut suhteessa Yhdysvaltain dollariin niin, että lokakuussa 2009 euron dollarikurssi oli 1,50,

G.

ottaa huomioon, että EKP piti ohjauskorot ennallaan vuoden 2008 alkupuoliskon ajan, nosti niitä heinäkuussa 2008 25 peruspisteellä 4,25 prosenttiin ja laski ne vähitellen vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä 2,5 prosenttiin ja vuonna 2009 1 prosenttiin,

H.

ottaa huomioon, että EKP lisäsi rahoituskriisin vuoksi euroalueen pankeille jaettavan likviditeetin määrää merkittävästi ja toteutti joitakin erityistoimia poistaakseen rahamarkkinoiden toiminnan häiriöitä; ottaa huomioon, että samanlaisia likviditeettiä parantavia toimenpiteitä tarjottiin vain muutamille euroalueen ulkopuolella oleville jäsenvaltioille,

1.

toivottaa Slovakian tervetulleeksi euroalueelle ja panee merkille sen onnistuneen liittymisen;

2.

muistuttaa, että Euroopan unioniin kuuluminen on ennakkoehto euroon liittymiselle;

3.

pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksessa EKP:lle annetaan EU:n toimielimen asema; katsoo tämän lisäävän parlamentin vastuuta, sillä EKP on ensisijaisesti sen kautta vastuussa unionin kansalaisille;

4.

toteaa, että dramaattisen ja seurauksiltaan laajakantoisen talous- ja rahoituskriisin vuoksi EKP joutui vuonna 2008 tekemään uransa vaikeimpia päätöksiä;

5.

panee merkille, että EKP ei Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF ) ja muiden kansainvälisten laitosten tapaan onnistunut talousennusteissaan ennustamaan vuoden 2008 taantuman vakavuutta;

6.

panee merkille, että EKP vastasi rahoituskriisiin edelleen avustamalla jäsenvaltioita siten, että se ylläpiti luottolaitoksille jaettavan likviditeetin määrää ja lisäsi likviditeetin tarjontaa; suosittaa, että EKP laajentaa tällaisen likviditeetin euroalueen ulkopuolelle, jotta voidaan auttaa rahoituskriisistä eniten kärsineitä jäsenvaltioita;

7.

on pettynyt siihen, että jotkut liikepankit eivät siirtäneet koronlaskuja asiakkailleen, varsinkin kun EKP:n korot laskivat alimmalle tasolleen;

8.

pitää myönteisenä, että EKP on tavanomaisten rahapoliittisten toimiensa lisäksi toteuttanut useita erityistoimenpiteitä, kuten suunnannut likviditeetin tarjontaa todellisen kysynnän mukaan tai tarjonnut likviditeettiä pidempiaikaisesti;

9.

panee merkille, että EKP ei laskenut korkoja yhtä jyrkästi kuin muut keskuspankit, kuten Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankit, ja koronlaskut eivät olleet niin jyrkkiä kuin monet taloustarkkailijat tuolloin odottivat;

10.

on pettynyt siihen, että EKP:n pumppaama ylimääräinen likviditeetti ei helpottanut riittävästi teollisuuden, etenkään pienten ja keskisuurten yritysten, luottolamaa vaan sen sijaan jotkut pankit käyttivät sitä marginaaliensa parantamiseen ja tappioidensa kattamiseen;

11.

pitää valitettavana, etteivät jäsenvaltiot noudattaneet EKP:n neuvoa ja liittäneet pankkitukisuunnitelmiinsa unionin tasolla yhteisesti sovittuja ehtoja, jotka liittyvät osinkojen ja bonusten jakamiseen, taloustoiminnan ja erityisesti pk-yritysten tukemiseen sekä toimintaan veroparatiiseissa;

12.

on EKP:n kanssa yhtä mieltä siitä, että yhä monimutkaisemmat rahoitusinstrumentit samoin kuin rahoituslaitosten tietty avoimuuden puute, sääntelijöiden epäonnistuminen valvontatehtävässään sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn puutteet ovat vaikuttaneet systeemiriskin kasvuun; lisää, että tämä on osaltaan vähentänyt ihmisten luottamusta rahoituslaitoksiin;

13.

tiedustelee EKP:n kantaa selvitysyhteisön perustamiseen muun muassa euroalueella tehtäviä luottoriskinvaihtosopimuksia (CDS ) varten;

14.

kiinnittää EKP:n huomiota uusien spekulaatiokuplien muodostumisen riskiin etenkin raaka-ainemarkkinoilla; kehottaa sitä antamaan hallituksille viipymättä ennakkovaroituksen;

15.

yhtyy EKP:n näkemykseen, että kriisistä saaduista kokemuksista on otettava oppia ja että varsinkin riskienhallintaa ja rahoitusjärjestelmän likviditeettiä sekä rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten avoimuutta on parannettava, jotta samanlainen kriisi ei toistuisi; muistuttaa, että euron ja kolmansien maiden valuuttojen, kuten Yhdysvaltain dollarin ja renminbi-yuanin, välisiin valuuttakurssiheilahteluihin liittyviin globaaleihin epätasapainotiloihin on myös puututtava, jotta rahoituskriisit voidaan tulevaisuudessa välttää;

16.

pitää myönteisenä, että EKP on ryhtynyt laatimaan ehdotusta yksityiskohtaiseksi ”irtaantumisstrategiaksi”, jota se noudattaa aikanaan luopuessaan rahapolitiikkansa keventämisestä; painottaa, että ajoitus ja jäsenvaltioiden toimien koordinointi ovat tässä olennaisen tärkeitä; panee tyytyväisenä merkille, että useimmat näistä toimenpiteistä päättyvät itsestään talouskasvun päästyä vauhtiin;

17.

suosittaa noudattamaan mahdollisissa koronnostoissa äärimmäistä varovaisuutta, jottei vaaranneta tulevaa talouskasvua;

18.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi säilytettävä nykyiset finanssipoliittiset elvytystoimensa työpaikkojen suojelemiseksi, investointeihin kannustamiseksi ja kasvun piristämiseksi ja että niiden olisi kumottava nämä toimet, kun talous on kääntynyt pysyvästi kasvuun, jolloin niiden olisi puututtava julkistalouden liiallisiin alijäämiin;

19.

yhtyy EKP:n huoliin euroalueen talouksien eroista ja siitä, miten kriisi on vaikuttanut eri maihin, varsinkin maihin, joissa rakenteet olivat jo valmiiksi tehottomia ja yksikkötyökustannukset korkeita ja joilla oli alijäämäinen vaihtotase ja velkaa;

20.

kehottaa kaikkia euroalueen jäsenvaltioita huomaamaan, että todellisessa talous- ja rahaliitossa osallistumista euroalueeseen ei voi pitää itsetarkoituksena, ja korostaa tarvetta rakenneuudistuksiin; lisää, että tällaisiin uudistuksiin ryhtymättä jättäminen vaarantaa vakaus- ja kasvusopimuksen uskottavuuden ja kestävyyden;

21.

huomauttaa, että tänä aikana, jolle ovat tunnusomaisia valuuttakurssien suuret heilahtelut, euro on vahvistunut etenkin Yhdysvaltain dollaria ja renminbi-yuania vastaan, ja ilmaisee huolensa siitä, että tämä saattaa haitata euroalueen kilpailukykyä;

22.

suosittaa, että EKP parantaa toimintansa avoimuutta sen legitiimiyden ja ennakoitavuuden parantamiseksi etenkin julkaisemalla EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjat Yhdysvaltojen keskuspankin, Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankin ja Japanin keskuspankin käytännön mukaisesti; katsoo, että tällaista avoimuutta on sovellettava myös vakuuksia, jotka eivät ole muutettavissa rahaksi, arvioitaessa käytettäviin sisäisiin malleihin ja vakuudeksi tarjottujen tiettyjen arvopaperien arvonmäärityksiin;

23.

vahvistaa tukensa parlamentin ja EKP:n väliselle neljännesvuosittaiselle rahapolitiikkaa koskevalle vuoropuhelulle; lisää, että vuoropuhelu on tärkeä mekanismi, jonka avulla voidaan valvoa EKP:n toimintaa ja edistää sen avoimuutta ja julkista tilivelvollisuutta;

24.

korostaa EKP:n riippumattomuutta, jota edistää sen johtokunnan jäsenten nimitysmenettely; katsoo, että sitä voidaan vahvistaa, jos hyödynnetään EKP:lle Lissabonin sopimuksessa ja EKP:n nykyisessä perussäännössä annettavaa uutta oikeudellista asemaa niin, että Euroopan parlamentti äänestää neuvoston esittämien ehdokkaiden hyväksymisestä;

25.

sitoutuu perustamaan ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan valintalautakunnan, jonka avulla vuonna 2010 voitaisiin valita ehdokkaita johtokunnan jäseniksi; korostaa, että valitut kutsuttaisiin sitten Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultaviksi, millä virallistettaisiin parlamentin neuvoa-antava rooli ehdokkaiden arvioinnissa; toteaa, että tämän jälkeen parlamentin täysistunto hyväksyisi päätöslauselman, joka toimitettaisiin neuvostolle ennen kuin se antaa suosituksensa jäsenvaltioiden hallituksille;

26.

katsoo kriisin osoittaneen, että markkinat ovat alttiita systeemiriskeille; panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen perustaa Euroopan järjestelmäriskikomitea, joka antaa ennakkovaroituksia tulevista riskeistä ja rahoitusmarkkinoiden tasapainottomuuksista; huomauttaa, että järjestelmäriskikomitean on reagoitava uusiin systeemiriskeihin nopeasti ja asianmukaisesti; toteaa, että ”systeemiriskille” on oltava laadullinen määritelmä, jotta järjestelmäriskikomitea voi toimia tehokkaasti; kehottaakin EKP:tä vahvistamaan selkeät mallit ja määritelmät ja yleisemmin antamaan täyden tuen järjestelmäriskikomitean tehokkaalle toiminnalle; lisää, että EKP:lle annettavat Euroopan järjestelmäriskikomiteaan liittyvät uudet tehtävät eivät saa millään lailla vaarantaa EKP:n riippumattomuutta;

27.

panee merkille, että euroryhmän tehtäviin kuuluu euroalueen talouspolitiikkojen koordinoinnin tiivistäminen; pitää näin ollen myönteisenä, että euroryhmälle annetaan Lissabonin sopimuksessa oikeushenkilön asema; suosittaa lisäksi, että EKP osallistuu jatkossakin täysipainoisesti euroryhmän jäsenten välisiin epävirallisiin kokouksiin;

28.

pitää myönteisenä, että rahoituspalvelujen tarjoaminen rajojen yli on euron ansioista lisääntynyt euroalueella ja euro on siten osaltaan vaikuttanut hyvin pitkälle yhdentyneiden rahamarkkinoiden syntyyn;

29.

panee merkille, että euron asema kansainvälisenä valuuttana vahvistuu edelleen ja vuoden 2008 lopussa 26,5 prosenttia maailman valuuttavarannoista koostui euroista;

30.

katsoo, että euron kansainvälisen aseman vahvistuminen tuo mukanaan etuja ja vastuuta kansainvälisissä yhteyksissä; uskoo tämän jatkossakin kannustavan euroalueeseen kuulumattomia jäsenvaltioita ja kolmansia maita hakemaan euroalueen jäsenyyttä;

31.

katsoo, että parlamentin olisi työskenneltävä EKP:n ja EU:n muiden toimielinten kanssa euroalueen aseman vahvistamiseksi edelleen kansainvälisessä valuutta- ja rahoitusjärjestelmässä;

32.

katsoo, että Euroopan unionin olisi käytettävä euron käyttöönoton mahdollistanutta prosessia lähtökohtana, kun se ilmaisee kantansa kansainvälisen valuuttajärjestelmän tulevaisuuteen;

33.

katsoo, että EKP:n, kansallisten keskuspankkien ja EKP:n neuvoston on tunnustettava sosiaalinen vastuunsa henkilöstöään ja yhteiskuntaa kohtaan ja kunnioitettava sitä sekä otettava mahdollisimman hyvin huomioon eurooppalaisten keskuspankkien ammattijärjestöjen pysyvän komitean laatima muistio sosiaalisista näkökohdista;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/49

A.

ottaa huomioon, että YK-järjestelmä, jonka legitiimiys perustuu sen globaaliin jäsenkuntaan, on edelleen keskeinen maailmanlaajuisen päätöksenteon muokkaamisen ja tehostamisen kannalta sekä maailmanlaajuisten haasteiden kohtaamisen kannalta siten, että noudatetaan kansainväliseen oikeuteen perustuvaa tehokasta monenvälisyyttä, YK:n peruskirjan periaatteita sekä yhteistä sitoumusta panna täytäntöön YK:n vuoden 2005 huippukokouksessa hyväksytyt tavoitteet,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut monenväliseen yhteistyöhön ja YK-järjestelmän vahvistamiseen; katsoo, että näin ollen Euroopan unionin tulisi olla YK:n uudistamispyrkimysten liikkeelle paneva voima sekä tukea jatkossakin sen tärkeää roolia kansainvälisessä järjestelmässä,

C.

katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston nykyinen rakenne ei heijasta 2000-luvun todellisuutta ja tarpeita; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteerin mukaan turvallisuusneuvoston uudistamispyrkimyksiin kuuluu tämän välttämättömän elimen edustuksellisuuden ja tehokkuuden lisääminen,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat YK-järjestelmän tärkeimpiä tukijoita ja että niiden tuki kattaa noin 40 prosenttia YK:n vahvistetusta budjetista, yli 40 prosenttia rauhanturvaamiskuluista sekä 12 prosenttia rauhanturvajoukoista, sekä yli puolet YK:n rahastojen ja ohjelmien ydinrahoituksesta,

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionia edustaa ulkosuhteissa ja kansainvälisillä foorumeilla yksi taho eli komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (”varapuheenjohtaja / korkea edustaja”), jota avustaa EU:n uusi ulkosuhdehallinto; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on myös tuonut muutoksia unionin ulkosuhteiden valtaoikeuksiin, kuten sen, että unionin ulkoisten toimien eri osa-alueiden, erityisesti kehitysyhteistyöpolitiikan, yhtenäisyys on lisääntynyt,

F.

katsoo, että Euroopan unionin on seurattava Euroopan yhteisöä tarkkailijana Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa ja muissa elimissä, osapuolena useissa YK:n yleissopimuksissa ja muutamissa erikoistapauksissa FAO:n kaltaisten järjestöjen jäsenenä,

G.

ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot olivat äskettäin eri mieltä osallistumisesta Durbanin rasismia koskevaan arviointikokoukseen; ottaa huomioon, että erimielisyyksiä syntyi EU:n harjoittamasta Kiinan ihmisoikeuskäytäntöjen valvonnasta YK:n ihmisoikeusneuvostossa sekä Goldstonen raporttia koskevasta äänestyksestä; katsoo, että nämä asiat heikentävät Euroopan unionin vaikutusvaltaa ja kykyä puolustaa arvojaan YK:ssa,

H.

katsoo, että alati kasvava ja valvomaton ydinaseiden leviäminen muodostaa yhä suuremman uhan vapaalle maailmalle; katsoo, että ydinsulkusopimuksen kaikkien kolmen pilarin vahvistaminen – aseiden leviämisen estäminen, aseistariisunta ja ydinenergian siviilikäyttöä koskeva yhteistyö – on olennaisen tärkeää tulevassa ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa,

I.

katsoo, että tukemalla vuonna 2000 annettua vuosituhatjulistusta Euroopan unioni sitoutui puolittamaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän vuoteen 2015 mennessä siten, että se keskittää toimintansa kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen,

J.

ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon näkökulman YK-järjestelmässä on saatava uutta pontta institutionaalisista uudistuksista, joilla pyritään kokonaisvaltaiseen ja yhdenmukaiseen toimintatapaan tasa-arvon valtavirtaistamisessa ja naisten voimaannuttamisessa,

K.

katsoo, että neuvotteluissa kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta kansainvälisestä ilmastonmuutossopimuksesta olisi päästävä sopimukseen Mexico Cityssä joulukuussa 2010; katsoo, että ilmastonmuutos voi kärjistää luonnonvaroja koskevia mahdollisia konflikteja,

(a)

vahvistetaan keskeisten kumppanien kanssa käytävän tehostetun vuoropuhelun avulla tehokasta monenvälisyyttä entistä vahvemman YK:n rakentamiseksi; kehitetään YK:ssa EU:n yhteistä, yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintatapaa, jota kolmannet osapuolet odottavat;

(b)

pyritään jatkossakin toimimaan YK:ssa eri jäsenryhmien välisenä rehtinä välittäjänä, jonka tavoitteena on edistää yhteisymmärrystä ja lisätä yhteenkuuluvuutta Yhdistyneiden Kansakuntien kaikissa kolmessa pilarissa (rauha ja turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet); painotetaan aktiivisesti ja tuodaan järjestelmällisesti esiin tehokkaan monenvälisyyden merkitystä kahdenvälisissä vuoropuheluissa;

(c)

pyritään ratkaisuihin, joiden myötä unionin vahvistunut ulkoinen rooli ja suurempi vastuu saavat lisää näkyvyyttä YK:n jäsenvaltioiden keskuudessa, erityisesti kun on kyse riittävän puheajan jakamisesta ja aloiteoikeudesta YK:n yleiskokouksessa; hyödynnetään laaja-alaisesti kaikkia EU:n ulkoisten toimien välineitä, jotta EU voi toimia tehokkaasti ja johdonmukaisesti YK:ssa, ja varmistetaan, että EU:n valtuuskunnalla Yhdistyneissä Kansakunnissa New Yorkissa on riittävät resurssit, etenkin riittävästi henkilöstöä, jotta se kykenee selviytymään lisääntyneistä tehtävistään;

(d)

taataan EU:n kannan yhtenäisyys, jotta se saisi äänensä kuuluville, ja otetaan opiksi joulukuussa 2009 pidetystä Kööpenhaminan ilmastokokouksesta;

(e)

varmistetaan, että EU:n arvot ja edut ovat edustettuina tehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla YK-järjestelmässä; pyritään tässä yhteydessä varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden kesken sovitut edustajien nimitykset tärkeisiin YK:n virkoihin saavat unionin täyden tuen; tuodaan EU: ta esiin kokoavana voimana, joka kykenee erityisesti tärkeissä äänestyksissä saamaan aikaan tuloksia, jotta päästään yhtenäisiin kantoihin;

(f)

edistetään yhteistyötä ja vuoropuhelua Yhdysvaltain uuden hallinnon sekä Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten nousevien maailmanlaajuisten ja alueellisten toimijoiden kanssa, jotta löydettäisiin yhteinen asialista ja yhteisiä ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin monenvälisissä puitteissa;

(g)

otetaan huomioon EU:n uusi potentiaali sisäiseen koordinointiin ja ulkoiseen edustamiseen sekä tehostetaan EU:n pitkän aikavälin suunnittelua erityisesti ennen tulevia tärkeimpiä YK:n hankkeita, joita ovat esimerkiksi vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistaminen ja ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi vuonna 2010 sekä ihmisoikeusneuvoston ja rauhanrakennuskomission uudistaminen vuonna 2011;

(h)

otetaan johtava asema maailmanlaajuisesta hallintotavasta parhaillaan käytävässä keskustelussa ja varmistetaan selkeiden yhteyksien luominen G20:n työskentelyn ja legitiimin maailmanlaajuisen toimijan YK:n välille;

(i)

ryhdytään konkreettisiin toimiin ja tehdään uusia aloitteita YK-järjestelmän uudistusprosessin tukemiseksi ja korostetaan, että turvallisuusneuvosto tarvitsee kattavia ja monipuolisia uudistuksia;

(j)

kehotetaan varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa entistä yhtenäisempää kantaa YK:n turvallisuusneuvoston uudistamiseen ja puolustamaan tätä kantaa YK:ssa; painotetaan, että EU:n paikka laajennetussa turvallisuusneuvostossa on Euroopan unionin pitkän aikavälin tavoite;

(k)

edistetään kansallisten ja monikansallisten parlamenttien vahvempaa osallistumista YK:n toimintaan tavoitteena YK:n sekä sen ohjelmien ja virastojen demokraattisen luonteen lujittaminen, ja tuetaan kansalaisyhteiskunnan ja parlamenttien pyrkimyksiä edistää tämän päämäärän saavuttamista;

(l)

tehostetaan ponnisteluja YK:n yleiskokouksen toiminnan tehostamiseksi yhteisin toimin tärkeimpien kumppanien kanssa muokkaamalla tilapäisten työryhmien ehdotukset ja YK:n virkamiesten, esimerkiksi YK: n 64. yleiskokouksen puheenjohtajan, suositukset konkreettisiksi toimenpiteiksi, joilla kehitetään yleiskokouksen asemaa, arvovaltaa, toimintakykyä ja tehokkuutta sekä lisätään yleiskokouksen työskentelyn avoimuutta;

(m)

edistetään uudenlaisen tasa-arvonäkökulman täytäntöönpanoa sekä asiaan liittyviä institutionaalisia uudistuksia, jotta luodaan mahdollisimman pian yhdenmukaisempi kokonaisuus, jolla voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä naisten suojelua ja voimaannuttamista myös konfliktitilanteissa ja kriisitilanteiden jälkihoidossa;

(n)

tuetaan täysimääräisesti YK: n pääsihteerin ponnisteluja, joilla pyritään määrittelemään paremmin suojeluvelvollisuuden periaatteen (R2P) käsite, jotta voidaan korostaa sen merkitystä ehkäistäessä konflikteja ja samalla kannustaa sen täytäntöönpanoon;

(o)

tuetaan EU:n jäsenvaltioiden pyrkimyksiä, joilla tähdätään siihen, että hyväksytään YK: n päätöslauselma mereen upotetuista kemiallisista aseista ja niiden vaarallisuudesta ympäristölle, terveydelle, turvallisuudelle ja taloudelle sekä tarpeesta vahvistaa kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä tässä asiassa ja vaihtaa tietoa, kokemuksia ja teknologiaa vapaaehtoisuuteen perustuvalla tavalla;

(p)

osallistutaan YK: n rauhanturvavalmiuksien tehostamiseen, jotta vähennetään liiallisen kuormituksen vaaraa ja edistetään rauhanrakentamiskäsitteen sisällyttämistä rauhanpalauttamistoimintaan; otetaan johtava asema määritettäessä uusia näkymiä YK: n rauhanturvatoiminnalle painottamalla siviili- ja sotilasosapuolten välistä synergiaa ja kehittämällä eri alueellisten kumppaneiden välistä koordinointia erityisesti EU:n ja Afrikan unionin välillä;

(q)

kehitetään osana EU:n ja YK: n kumppanuutta yhteistä toimintavalmiutta YK: n valtuuttamia rauhanturvatehtäviä varten; kannustetaan asiasta vastaavia YK: n elimiä tehostamaan edelleen kansainvälisiä ja alueellisia rauhanpalauttamiskumppanuuksia, jotta varmistetaan etenkin rajallisten voimavarojen paras mahdollinen hyödyntäminen;

(r)

pyritään saamaan aikaan yhdenmukainen EU:n kanta ja toiminta uudistettaessa rauhanrakennuskomissiota vuonna 2011; tuetaan pyrkimyksiä laajentaa rauhanrakennuskomission tehtävää, joka on helpottaa rauhansopimusten tekemistä ja varmistaa niiden kestävyys, ja vahvistetaan sen asemaa turvallisuusneuvoston neuvoa-antavana elimenä;

(s)

edistetään jatkossakin EU:n ja YK: n välistä yhteistyötä kriisin jälkeisessä toipumisessa ja tähdätään kattaviin kokonaisvaltaisiin tarkastelutapoihin, joilla pyritään säilyttämään rauha, välttämään konflikteja ja käsittelemään erilaisia poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisten konfliktien kärjistymiseen;

(t)

toimitaan yhdenmukaisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti EU:n jäsenvaltioiden kanssa pyrittäessä menestyksellisiin tuloksiin vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa; sitoudutaan täydellisen ydinaseriisunnan päämäärään YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1887 mukaisesti siten, että hyväksytään ehtojen täyttyessä ydinaseettoman maailman tavoite sekä aseriisunta tarkassa ja tehokkaassa kansainvälisessä valvonnassa; syvennetään vuoropuhelua kaikkien ydinasevaltojen kanssa, jotta noudatettaisiin yhteistä asialistaa ja erityistä aikataulua, joilla tähdätään ydinkärkien varastojen asteittaiseen vähentämiseen ja viime kädessä hävittämiseen, ja kehitetään samalla varmennusmenetelmiä; edistetään täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (CTBT) ratifiointia ja voimaantuloa;

(u)

tuetaan Yhdysvaltain hallintoa ja sen antamaa lupausta sitoutua maailmanlaajuiseen ydinaseriisuntaan, johon kannustaa presidentti Obaman visio ydinaseettomasta maailmasta, ja suhtaudutaan myönteisesti joidenkin EU:n jäsenvaltioiden pyrkimyksiin neuvotella Euroopan alueella olevien ydinaseiden poistamisesta täydessä yhteistyössä Venäjän kanssa suhteutetun vetäytymisen mahdollistamiseksi;

(v)

korostetaan tarvetta tehokkaaseen asevalvontaan, joka kattaa myös pienaseet ja köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset, ja käytetään vaikutusvaltaa laajempien, käytännöllisempien ja tehokkaampien aseriisuntapyrkimysten ja -toimien edistämiseksi; korostetaan, että on tarpeen panna täytäntöön kemiallisten aseiden täyskieltosopimus (CWC), biologisia aseita ja toksiiniaseita koskeva yleissopimus (BTWC), rypäleammuksia koskeva yleissopimus (CCM) sekä miinakieltosopimus (APMC) painottaen samalla tarvetta kehittää edelleen kansainvälistä järjestelmää joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi;

(w)

tehostetaan yhteistyötä ja koordinointia tärkeimpien kumppanien kanssa terrorismin torjunnassa siten, että noudatetaan täysimääräisesti kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia, ja tuetaan YK: n monenvälisiä terrorismintorjuntapyrkimyksiä (mukaan luettuna pyrkimykset saattaa YK: n terroristiluettelojärjestelmä vastaamaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön normeja) sekä sen maailmanlaajuisen terrorismintorjuntastrategian täytäntöönpanoa; vauhditetaan pyrkimyksiä päästä yksimielisyyteen kattavan kansainvälistä terrorismia koskevan yleissopimuksen solmimisesta; toimitaan tiiviissä yhteistyössä tilanteissa, joissa panttivankien henki on vaarassa;

(x)

omaksutaan johtava asema YK: n kehitysavun tehostamisessa, koska nykyinen pirstoutuneisuus voi johtaa YK: n asteittaiseen syrjäytymiseen ensisijaisen toimijan asemasta kehitysavun alalla; vaaditaan yhdenmukaisempaa YK: n suunnittelua ja toimintakehystä, joiden avulla voidaan maksimoida YK: n kehitysavun vaikutukset;

(y)

vaaditaan, että kriisiä ei käytetä tekosyynä sille, että vältellään tai viivytetään vastaamista ilmastomuutoksen ja ympäristön pilaantumisen päivänpolttaviin haasteisiin, vaan että kriisiä pidetään tilaisuutena luoda perusta uudelle modernille vihreälle taloudelle; näin ollen YK: n ympäristöohjelman vihreää taloutta koskevalle aloitteelle olisi annettava täysi tuki ja siihen liittyvää keskustelua Global Green New Deal -ohjelmasta olisi edistettävä;

(z)

painotetaan kestävän talouskasvun ja kehityksen tarvetta;

(aa)

painotetaan jälleen periaatetta, jonka mukaan kehitysapupolitiikka olisi suunniteltava yhdessä vastaanottavien maiden kanssa;

(ab)

valmistauduttaessa vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistuskonferenssiin vahvistetaan uudelleen sitoumus saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä; kehotetaan kaikkia kumppaneita toimimaan samoin ja kiinnitetään huomiota siihen, että lahjoittajat ovat jäämässä jälkeen vuoden 2005 lupauksistaan vuosittaisen kehitysavun määrästä ja että yleinen kehitys on ollut liian hidasta useimpien vuodelle 2015 asetettujen tavoitteiden osalta;

(ac)

otetaan vahva johtoasema vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevää korkean tason täysistuntoa varten edistämällä etenkin seuraavia tavoitteita:

(ad)

todetaan painokkaasti, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on moraalinen velvoite ja voi myös merkittävästi edistää kansainvälistä hyvinvointia, vakautta, turvallisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta;

(ae)

korostetaan, että kansainvälisen yhteisön on toteutettava lisätoimia maailmanlaajuisen talouskriisin ja ilmastonmuutoksen haittavaikutusten torjumiseksi kehitysmaissa; ehdotetaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä, kuten taloudellisiin transaktioihin kohdistuvaa kansainvälistä veroa;

(af)

tehdään konkreettisia sitoumuksia koordinoinnin ja politiikan johdonmukaisuuden parantamiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteen nro 8 saavuttamiseksi sekä rahoituskuilun kaventamiseksi, jotta saavutetaan vuodeksi 2010 asetettu Gleneaglesin tavoite, jonka mukaan yhteenlaskettu julkinen kehitysapu on noin 154 miljardia Yhdysvaltain dollaria (vuoden 2008 hintoina);

(ag)

kehotetaan vahvistamaan vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevän korkean tason täysistunnon yhteydessä yhteinen sitoutuminen siihen, että julkiseen kehitysapuun käytetään vuoteen 2015 mennessä 0,7 prosenttia BKTL:stä kutakin jäsenvaltiota koskevan selkeän ja sitovan aikataulun mukaisesti;

(ah)

kielletään vuosituhannen kehitystavoitteiden varojen käyttö rahoituskriisin ja ilmastonmuutoksen seurausten hoitoon; otetaan sen sijaan käyttöön lisää määrärahoja ja käynnistetään tehokkaampia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi aloilla, joilla edistyminen on ollut hyvin rajallista, kuten vuosituhannen kehitystavoitteet nro 5 (odottavien äitien terveys) ja nro 4 (lapsikuolleisuus); keskitetään huomio vuosituhannen kehitystavoitteiden uudelleenaktivointiin jaksoa 2010–2015 koskevan asialistan ja suunnitelman mukaisesti;

(ai)

edistetään keskustelua ennen Meksikossa joulukuussa 2010 järjestettävää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sopimuspuolten konferenssia (COP16) ja ryhdytään rakentamaan yksimielisyyttä ilmastonmuutosta koskevan uuden sitovan kansainvälisen sopimuksen hyväksymiseksi vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi;

(aj)

vältetään sellaiset organisatoriset ja rakenteelliset virheet, joita tehtiin Kööpenhaminan COP15-konferenssissa, jossa ei saatu aikaan kansainvälistä sitovaa sopimusta, ja ehdotetaan erityisiä äänestyssääntöjä, jotka perustuvat huomattaviin enemmistöihin, jotta helpotetaan neuvottelujen etenemistä;

(ak)

kehotetaan varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa puhumaan yhteisesti kaikkien EU:n jäsenvaltioiden puolesta käsiteltäessä ihmisoikeuskysymyksiä, ja kehotetaan kutakin jäsenvaltiota myös painottamaan näitä EU:n yhteisiä kantoja, jotta ne saavat enemmän painoarvoa, kun otetaan huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus on yksi unionin kansainvälisen tason toiminnan johtoajatuksista ja demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaminen yksi sen ulkoisen toiminnan tavoitteista;

(al)

kehitetään EU:n jäsenvaltioiden ja YK: n jäsenistön kanssa käytävän varhaisen ja konkreettisen vuoropuhelun puitteissa tehokas ennakoiva neuvottelustrategia sekä yhteinen kanta, jotka koskevat ihmisoikeusneuvoston uudistamista vuonna 2011, kun otetaan huomioon, että työskentelymenetelmiä tarkistetaan Genevessä ja elimen asemasta keskustellaan New Yorkissa; vahvistetaan kaikille avoimen kolmannen komitean asemaa ihmisoikeusneuvostossa käsiteltävien ihmisoikeustapausten viestintäkanavana ottaen huomioon, että kolmas komitea voisi myös paikata ihmisoikeusneuvoston puutteita;

(am)

sovitaan ihmisoikeusneuvoston uudistamisen yhteydessä eri alueiden kumppanien kanssa jäsenyysperusteista ja ihmisoikeusneuvoston valinnoissa käytettävistä suuntaviivoista; tuetaan ihmisoikeusneuvoston ja erityistoimenpiteiden lujittamista avaamatta neuvoston toimintatapoja koskevaa pakettia ja säilyttämällä ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuus; tuetaan ihmisoikeusneuvoston mahdollisuutta käsitellä yksittäisiä ihmisoikeusrikkomuksia maakohtaisissa päätöslauselmissa;

(an)

tuetaan YK: n ihmisoikeusvaltuutetun toimistossa työskentelevää uutta apulaispääsihteeriä, jotta ihmisoikeuskysymykset saadaan sisällytettyä tärkeimpiin toimintaa ja johtamista koskeviin päätöksiin YK: n päämajassa New Yorkissa;

(ao)

puolustetaan voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan YK: n yleiskokouksen olisi jatkossakin käsiteltävä maakohtaisia tilanteita päätöslauselmissaan siten, että pyritään välttämään toiminnasta pidättymistä koskevia esityksiä;

(ap)

otetaan johtoasema ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa, mukaan luettuna suojattomimpien ryhmien ja vähemmistöjen oikeudet, sananvapaus ja median vapaus, uskonnonvapaus, lasten oikeudet, ihmisoikeuksien puolustajien suojelu ja yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa;

(aq)

puolustetaan voimakkaasti sitä, että ihmisoikeudet asetetaan etusijalle pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisen taantuman haasteisiin, koska sen negatiiviset vaikutukset kohdistuvat suhteettoman voimakkaasti jo ennestään syrjäytyneisiin väestöryhmiin monissa valtioissa, joissa ihmisoikeudet toteutuvat vain rajoitetusti tai eivät lainkaan;

(ar)

keskitetään ponnistelut kuolemanrangaistuksen vastaisen maailmanlaajuisen trendin vahvistamiseen pyrkimällä hyväksymään kuolemanrangaistusta koskeva päätöslauselma; tuetaan kaikkia pyrkimyksiä päästä eroon kidutuksesta ja edistetään erityisesti kidutuksen vastaisen YK: n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymistä;

(as)

pyritään voimaannuttamaan yhä enemmän naisia, jotta he voivat täyttää heillä olevan tärkeän roolin kestävän rauhan, turvallisuuden ja sovinnon edistämisessä, sekä lisäämään heidän osallistumistaan sovitteluun ja konfliktien ratkaisuun, etenkin kun otetaan huomioon, että YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 antamisesta on pian kulunut 10 vuotta; kannustetaan niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä aktivoituneet tällä alalla, laatimaan kansallinen toimintasuunnitelma päätöslauselman panemiseksi täytäntöön;

(at)

osoitetaan vahva sitoutuminen YK: n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 antamaan päätöslauselmaan 1325 osallistumalla päätöslauselman 10. vuosipäivän kunniaksi järjestettäviin tapahtumiin;

(au)

torjutaan päättäväisesti ja kaikin mahdollisin tavoin raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa sodankäyntimenetelmänä; ajetaan kantaa, jonka mukaan näitä rikoksia olisi käsiteltävä sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan ja tällaisten rikosten uhreille olisi tarjottava erityisiä tukiohjelmia; tuetaan YK: n pääsihteerin vastikään nimittämää erityisedustajaa, jonka vastuualueena on naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjunta;

(av)

pyritään sisällyttämään YK: n yleiskokouksen 65. istunnon asialistalle erillinen kohta, joka koskee Yhdistyneiden Kansakuntien, alueellisten yhteistyöelinten, kansallisten parlamenttien ja Parlamenttienvälisen liiton välistä yhteistyötä, jolla edistetään keskustelua siitä, miten kansanedustuslaitosten jäsenet, kansalliset parlamentit ja alueelliset parlamentaariset yhteistyöelimet voivat toimia aktiivisemmin Yhdistyneissä Kansakunnissa noudattaen YK: n yleiskokouksen 63. istunnon päätöstä, joka sisältyy sen YK: n ja Parlamenttienvälisen liiton yhteistyöstä antamaan päätöslauselmaan (A/RES/63/24);

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/57

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/58

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.

ottaa huomioon, että Liettua on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat irtisanomisia, joita on toteutettu 49:ssä huonekalualan yrityksessä (3),

D.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.

korostaa, että EGR-tukihakemusten määrän lisääntymisen vuoksi menettelyä on vielä parannettava; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, miten jäsenvaltioiden hakemuksen ja rahoitustuen maksamisen välistä aikaa voitaisiin lyhentää, ja raportoimaan asiasta parlamentille mahdollisimman pikaisesti;

4.

korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin seurausten hoitamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

5.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

6.

kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

7.

muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

8.

korostaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

9.

panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

10.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

11.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/61

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.

ottaa huomioon, että Liettua on pyytänyt EGR:lta apua tapauksissa, jotka koskevat irtisanomisia, joita on toteutettu 45:ssä vaatteiden valmistusalan yrityksessä (3),

D.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.

korostaa, että EGR-tukihakemusten määrän lisääntymisen vuoksi menettelyä on vielä parannettava; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, miten jäsenvaltioiden hakemuksen ja rahoitustuen maksamisen välistä aikaa voitaisiin lyhentää, ja raportoimaan asiasta parlamentille mahdollisimman pikaisesti;

4.

korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin seurausten hoitamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

5.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

6.

kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

7.

muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

8.

korostaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

9.

panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

10.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

11.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/64

A.

ottaa huomioon, että neuvosto kuuli 24. helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Vítor Constâncion nimittämisestä Euroopan keskuspankin varapuheenjohtajaksi kahdeksan vuoden pituiseksi kaudeksi,

B.

ottaa huomioon, että asiasta vastaava parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi tämän jälkeen ehdokkaan pätevyyttä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan vaatimuksiin nähden ottaen huomioon EKP:n täydellisen riippumattomuuden tarpeen130 artiklan mukaisesti ja että arvioinnin yhteydessä valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle lähetettyihin kirjallisiin kysymyksiin,

C.

ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 23. maaliskuuta 2010 ehdokkaan kaksi tuntia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin,

1.

antaa Eurooppa-neuvostolle myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta Vítor Constâncion nimittämisestä Euroopan keskuspankin varapuheenjohtajaksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/65

A.

toteaa, että Milan Martin Cvikl täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Milan Martin Cvikl tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/66

A.

toteaa, että Rasa Budbergyté täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Rasa Budbergyté tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/66

A.

toteaa, että Kersti Kaljulaid täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Kersti Kaljulaid tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle, muille Euroopan yhteisöjen toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/67

A.

toteaa, että Igors Ludboržs täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Igors Ludboržs tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/68

A.

katsoo, että Szabolcs Fazakas täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset;

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Szabolcs Fazakas tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/68

A.

ottaa huomioon, että Ladislav Balko täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset;

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Ladislav Balko tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/69

A.

toteaa, että Louis Galea täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Louis Galea tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/70

A.

ottaa huomioon, että Augustyn Bronisław Kubik täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset;

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Augustyn Bronisław Kubik tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/70

A.

toteaa, että Jan Kinšt täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Jan Kinšt tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

7.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 4/71

A.

toteaa, että Eoin O’Shea täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Eoin O’Shea tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.