30.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 357/1

Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta

2010/C 357/01

EUROOPAN TIETOSUOJAVALTUUTETTU, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 16 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 8 artiklan,

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (1),

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyn lausuntopyynnön (2),

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

I. JOHDANTO

Helmikuun 24 päivänä 2010 komissio hyväksyi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (rajaturvallisuusvirasto Frontex) perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta (3) (jäljempänä ehdotus tai asetusehdotus).

2.	Tietosuojavaltuutettu pitää myönteisenä sitä, että komissio kuuli häntä epävirallisesti ennen ehdotuksen hyväksymistä. Tietosuojavaltuutettu antoi epäviralliset huomionsa 8 päivänä helmikuuta 2010, ja niiden johdosta komission hyväksymän ehdotuksen lopulliseen versioon tehtiin joukko muutoksia.

3.	Maaliskuun 2 päivänä 2010 komission hyväksymä ehdotus lähetettiin asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti tietosuojavaltuutetulle kuulemista varten.

Tässä yhteydessä on myös tarpeen mainita, että 26 päivänä huhtikuuta 2010 tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (rajaturvallisuusvirasto Frontex) tietosuojasta vastaavan henkilön ennakkotarkastusta varten toimittamasta ilmoituksesta, joka koski yhteisillä palauttamisoperaatioilla palautettavien henkilöiden nimien ja eräiden muiden tarvittavien tietojen keräämistä (jäljempänä ennakkotarkastuslausunto (4)). Edellä mainitun, henkilötietojen käsittelyä asetuksen (EY) N:o 2007/2004 9 artiklan mukaisten yhteisten palauttamisoperaatioiden valmistelun ja toteuttamisen yhteydessä koskevan lausunnon päätelmiä on käytetty eräiden tässä lausunnossa esitettyjen huomioiden ja päätelmien perustana.

Ehdotuksen tavoitteet ja merkitys

Ehdotuksen tavoitteista ja merkityksestä kerrotaan asetusehdotuksen perusteluissa seuraavaa: ”Tässä ehdotuksessa esitetään muutoksia – neuvoston asetukseen (EY) N:o 2007/2004. Kyseiset muutokset ovat välttämättömiä rajaturvallisuusviraston hyvin määritellyn ja asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi tulevina vuosina. Ehdotuksen tavoitteena on muuttaa asetusta tehtyjen arviointien ja käytännön kokemuksen perusteella viraston toimivallan selventämiseksi ja havaittujen puutteiden poistamiseksi.”

6.	Tässä yhteydessä on mainittava, että ehdotuksen johdanto-osan 9 kappaleessa viitataan Tukholman ohjelmaan, jossa kehotetaan selventämään ja vahvistamaan rajaturvallisuusviraston asemaa Euroopan unionin ulkorajojen valvonnassa.

Lisäksi johdanto-osan 10 kappaleen mukaan rajaturvallisuusviraston operatiivisia valmiuksia olisi vahvistettava. Kuten kyseisessä johdanto-osan kappaleessa sanotaan, ”viraston toimivaltuuksia olisi tarkistettava erityisesti viraston operatiivisten valmiuksien vahvistamiseksi varmistaen samalla, että kaikki toteutettavat toimenpiteet ovat suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja että niiden toteuttamisessa kunnioitetaan täysin perusoikeuksia”. Johdanto-osan 11 kappaleessa korostetaan lisäksi, että ”nykyisiä mahdollisuuksia antaa jäsenvaltioille tehokasta apua ulkorajavalvontaan liittyvissä operatiivisissa seikoissa olisi lisättävä käytettävissä olevien teknisten resurssien osalta”.

Johdanto-osan 4 kappaleessa mainitaan myös, että ”tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, joita ovat muun muassa ihmisarvon kunnioittaminen, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen tai kohtelun kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus henkilötietojen suojaan, oikeus turvapaikkaan, palauttamiskielto, syrjimättömyys, lapsen oikeudet ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava tätä asetusta näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.”

Ehdotuksessa on otettu huomioon 13 päivänä helmikuuta 2008 annetussa EU:n rajaturvallisuusviraston arviointia ja jatkokehitystä koskevassa komission tiedonannossa (5) esitetyt suositukset ja hallintoneuvoston suositukset siinä määrin kuin ne edellyttävät virastoa koskevan oikeudellisen kehyksen muuttamista, lukuun ottamatta vaikutusten arvioinnissa kuvattuja poikkeuksia.

II. YLEISIÄ HUOMIOITA

10.

Yleisenä huomiona tietosuojavaltuutettu toteaa, että ehdotuksen tarkoituksena on tehostaa rajaturvallisuusviraston nykyisistä ja asetusehdotuksessa mainituista tehtävistä ja velvollisuuksista huolehtimista. Perustelujen mukaan rajaturvallisuusviraston uusiin tehtäviin – jos ne hyväksytään komission ehdottamassa muodossa – kuuluvat mm. seuraavat: 1) riskianalyyseihin liittyvän työn laajentaminen, 2) tutkimukseen liittyvän työn vahvistaminen, 3) yhteisten palauttamisoperaatioiden yhteensovittamisen mahdollistaminen, 4) tietojärjestelmien kehittämistä ja ylläpitoa koskevat uudet tehtävät sekä 5) tuen antamista Eurosurille koskevat uudet tehtävät.

11.

Tämän lausunnon sisältöä ja päätelmiä laatiessaan tietosuojavaltuutettu on ottanut tarkasti huomioon kyseisen ehdotuksessa hahmotellun uuden lainsäädäntökehyksen, jonka puitteissa rajaturvallisuusvirasto jatkossa toimii ja jonka johdosta rajaturvallisuusvirastolle saatetaan asetusehdotuksen perusteella antaa myös uusia operatiivisia tehtäviä.

12.

Tätä taustaa vasten sekä ottaen edellä mainitulla tavalla huomioon rajaturvallisuusviraston mahdolliset uudet tehtävät ja velvollisuudet on hämmästyttävää, että asetusehdotuksessa ei mainita rajaturvallisuusviraston tekemää henkilötietojen käsittelyä juuri lainkaan; ainoana poikkeuksena on ehdotuksen 11 artiklan viimeinen virke. Kysymystä tarkastellaan tarkemmin myös kohdassa 4 mainitun tietosuojavaltuutetun ennakkotarkastuslausunnon havaintojen ja päätelmien perusteella.

13.

Lisäksi lausunnossa kiinnitetään huomiota asetusehdotuksen niihin säännöksiin, joilla on tai joilla saattaa jatkossa olla merkitystä tietosuojan kannalta. Lausunnossa tarkastellaan siis erityisesti seuraavia säännöksiä:

—	tiedonvaihtojärjestelmät (11 artiklan uusi sanamuoto),

—	tietosuoja (uusi 11 a artikla),

—	turvaluokiteltujen tietojen ja turvaluokittelemattomien arkaluonteisten tietojen suojaa koskevat turvallisuussäännöt (uusi 11 b artikla),

—	yhteistyö Euroopan unionin virastojen ja elinten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa (13 artiklan uusi sanamuoto),

—	kolmansien maiden kanssa tehtävän operatiivisen yhteistyön helpottaminen ja yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa (14 artiklan uusi sanamuoto).

Rajaturvallisuusviraston tekemää henkilötietojen käsittelyä koskevan oikeusperustan puute

14.

Kuten on jo mainittu, ehdotuksessa ei eritellä, saako rajaturvallisuusvirasto käsitellä (eräitä) henkilötietoja sille ehdotuksessa suunniteltujen uusien tehtävien ja velvollisuuksien vuoksi, ja jos saa, missä olosuhteissa ja millaisten ehtojen ja rajoitusten puitteissa tämä tapahtuu tai millaisilla suojakeinoilla sitä säädellään. Asetusehdotuksessa ei lainkaan selvennetä tätä kysymystä. Siihen ei myöskään sisälly oikeusperustaa, jossa määriteltäisiin tarkemmin, millaisten olosuhteiden vallitessa rajaturvallisuusvirasto voisi käsitellä henkilötietoja, kun käsittelyä joka tapauksessa säädeltäisiin vahvoilla tietosuojaa koskevilla suojakeinoilla ja se tapahtuisi suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden mukaisesti.

15.

Tässä yhteydessä on jälleen tarpeen viitata perusteluihin, joissa todetaan, että vaikutusten arvioinnin parhaana pidetty vaihtoehto otetaan ehdotuksessa täysin huomioon ”lukuun ottamatta sitä, että rajaturvallisuusvirastolle annetaan rajoitetut valtuudet käsitellä henkilötietoja, jotka liittyvät laitonta maahanmuuttoa organisoivien rikollisverkostojen torjuntaan”. Lisäksi perusteluiden mukaan ”komissio katsoo, että olisi tarkasteltava kaikkia mahdollisuuksia vahvistaa taistelua siirtolaisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa vastaan.” Tästä huolimatta se aikoo ”tarkastella henkilötietoja koskevaa kysymystä tietojenvaihtoa koskevan yleisen strategian yhteydessä, joka esitetään myöhemmin tänä vuonna, ja ottaa siinä yhteydessä myös huomioon pohdiskelut siitä, kuinka virastojen välistä yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla voidaan kehittää edelleen kuten Tukholman ohjelmassa edellytetään”.

16.

Tietosuojavaltuutettu suhtautuu epäillen komission asetusehdotuksessa omaksumaan rajaturvallisuusviraston henkilötietojen käsittelyä koskevaan lähestymistapaan. Edellä lainatussa perustelujen viittauksessa ei selvennetä, missä laajuudessa rajaturvallisuusvirasto voisi käsitellä henkilötietoja muilla toiminta-aloillaan (katso 10 ja 11 kohdat). Esimerkkinä tästä tietosuojavaltuutettu viittaa ennakkotarkastuslausuntoonsa yhteisten palauttamisoperaatioiden valmistelusta ja toteuttamisesta, joihin liittyen rajaturvallisuusvirasto on kertonut tietosuojavaltuutetulle, että rajaturvallisuusvirastoa koskevan asetuksen 9 artiklassa säädettyjen tehtävien täyttäminen saattaa vaatia jonkin verran henkilötietojen käsittelyä.

17.

Ennakkotarkastuslausunnossaan tietosuojavaltuutettu katsoi, että ”asetuksen (EY) N:o 2007/2004 9 artiklaa tarkemman oikeusperustan laatiminen olisi suotavaa, ellei jopa välttämätöntä haavoittuvan väestöryhmän tietojen sekä siihen kohdistettavien toimenpiteiden arkaluonteisuuden vuoksi, jotta käsittelylle saadaan tarkemmat rajat ja rekisteröitävien oikeudet taataan asianmukaisella tavalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti.”

18.

Tietosuojavaltuutetun näkemyksen mukaan yhteisten palauttamisoperaatioiden yhteydessä rajaturvallisuusviraston välttämättömäksi katsomasta henkilötietojen käsittelystä annettu esimerkki havainnollistaa, että asiaa on ehdotuksessa kiireesti selvennettävä. Erittäin huolestuttavaa on, että komissio on ollut vastahakoinen selventämään asiaa asetusehdotuksessa tai ilmoittamaan tarkasti päivämäärää, jolloin selventäminen tehdään, ja se on sen sijaan lykännyt asian käsittelyä siksi, kunnes lainsäädännölliset ja poliittiset olosuhteet uudistuvat (katso tämän lausunnon 15 kohta). Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan tällainen lähestymistapa saattaa aiheuttaa haitallista oikeudellista epävarmuutta sekä muodostaa huomattavan riskin siitä, että tietosuojaan liittyvät säännökset ja suojakeinot jätetään huomiotta.

19.

Rajaturvallisuusvirastolle ehdotuksessa hahmotellut uudet tehtävät ja velvoitteet huomioon ottaen tietosuojavaltuutettu katsoo, että asetusehdotuksessa pitäisi – siinä määrin kuin se on asianmukaista ja tarpeen – ottaa selkeästi esille kysymys niiden toimien laajuudesta, jotka saattavat aiheuttaa rajaturvallisuusvirastolle tarpeen käsitellä henkilötietoja. Tietosuojavaltuutetun näkemyksen mukaan rajaturvallisuusviraston nykyisten tai tulevien tehtäviensä yhteydessä tekemää henkilötietojen käsittelyä koskeva tarkka oikeusperusta on välttämätön. Käsittely pitäisi sallia vain silloin, kun sille on tarkasti määritelty ja laillinen syy, erityisesti yhteinen palauttamisoperaatio.

20.	Oikeusperustassa olisi lisäksi määriteltävä tarkasti henkilötietojen käsittelyä koskevat asianmukaiset ja tarpeelliset suojakeinot, rajoitukset ja ehdot Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaisesti.

21.

Määrittelyn tarpeellisuutta korostaa se, miten vaikeaa on käytännössä erottaa selkeästi toisistaan rajaturvallisuusviraston operatiiviset ja muut kuin operatiiviset tehtävät sekä erityisesti se, että joissakin tapauksissa henkilötietojen käsittely tapahtuisi yksinomaan hallinnollisia tai yksinomaan operatiivisia tarkoituksia varten. Näiden ilmaisujen tarkasta laajuudesta ja sisällöstä voi tulla epävarmuutta. Tästä syystä tietosuojavaltuutettu kehottaa lainsäätäjää selventämään asiaa asetusehdotuksessa.

22.

Tietosuojavaltuutettu haluaa tässä yhteydessä myös painottaa, että ennakkotarkastuslausunnon päätelmiä voidaan soveltaa vain tiettyihin toimenpiteisiin, joita rajaturvallisuusvirasto tekee jatkossa rajaturvallisuusvirastoa koskevan asetuksen 9 artiklan mukaisesti, eli yhteisiin palauttamisoperaatioihin (6). Nämä päätelmät perustuvat kyseisen toimenpiteen oikeudellisten ja käytännöllisten seikkojen kattavaan analyysiin sekä rajaturvallisuusviraston tietosuojavaltuutetulle ennakkotarkastuksen aikana antamiin tietoihin. Tästä syystä niitä ei voi soveltaa rajaturvallisuusviraston jatkossa muiden toimiensa yhteydessä tekemän henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuuden, oikeasuhtaisuuden ja laillisuuden arviointiin. Jos rajaturvallisuusvirasto ryhtyy käsittelemään henkilötietoja muissa yhteyksissä, on käsittelyn laillisuus arvioitava tapauskohtaisesti, ellei rajaturvallisuusvirastoa koskevassa asetuksessa ole muuta säädetty (7).

III. EHDOTUKSEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

23.	Kuten 13 kohdassa mainittiin, tässä lausunnossa tarkastellaan myös asetusehdotuksen niitä säännöksiä, joilla on tai saattaa jatkossa olla vaikutuksia tietosuojaan (artiklat 11, 11 a, 11 b, 13 ja 14).

11 artikla – Tiedonvaihtojärjestelmät

24.

Ehdotuksessa esitetyn asetuksen (EY) N:o 2007/2004 11 artiklan uuden sanamuodon mukaan viraston tehtäviä muutetaan siten, että viraston on helpotettava tiedonvaihtoa sekä kehitettävä tietojärjestelmä, jolla pystytään vaihtamaan turvaluokiteltuja tietoja, ja pidettävä kyseistä tietojärjestelmää yllä. Ehdotettu sanamuoto kuuluu tarkalleen ottaen seuraavasti: ”Virasto voi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviinsä liittyvää tiedonvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden kanssa. Se kehittää tietojärjestelmän, jolla pystytään vaihtamaan turvaluokiteltuja tietoja komission ja jäsenvaltioiden kanssa, ja pitää kyseistä tietojärjestelmää yllä. Henkilötietojen vaihto ei sisälly tämän järjestelmän mukaiseen tietojenvaihtoon.”

25.

Tietosuojavaltuutettu pitää myönteisenä mainitun säännöksen viimeisessä virkkeessä ehdotettua tarkennusta, sillä siinä selvennetään, minkä sisältöisiä tietoja rajaturvallisuusvirasto saa vaihtaa komission ja jäsenvaltioiden kanssa. Tarkennuksen johdosta vältetään epäselvyys siitä, voiko kyseinen tietojenvaihto sisältää henkilötietojen vaihtoa.

26.

Tässä yhteydessä tietosuojavaltuutettu haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu 11 artikla on itse asiassa ehdotuksen ainoa säännös, jossa nimenomaan mainitaan rajaturvallisuusviraston operatiivisten tehtäviensä yhteydessä tekemä henkilötietojen käsittely. Säännöksessä kielletään tietyn tietojärjestelmän puitteissa tapahtuva henkilötietojen vaihtaminen. Se, ettei asetuksen muissa kohdissa, kuten yhteistyötä Euroopan unionin virastojen ja elinten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa koskevassa säännöksessä (13 artikla) tai kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä ohjaavassa säännöksessä (14 artikla) ole tällaisia tarkennuksia, saattaa aiheuttaa tietosuojaan liittyvää epävarmuutta tai jopa huolta.

11 a artikla – Tietosuoja

27.

Ehdotuksessa esitetään asetuksen (EY) N:o 45/2001 soveltamista koskevan 11 a artiklan lisäämistä. Artikla kuuluu seuraavasti: ”Hallintoneuvosto vahvistaa toimenpiteet, joiden mukaisesti virasto soveltaa asetusta (EY) N:o 45/2001, viraston tietosuojasta vastaavaa henkilöä koskevat toimenpiteet mukaan lukien.”

28.	Tietosuojavaltuutettu pitää myönteisenä kyseistä säännöstä, jossa vahvistetaan, että silloin kun virastolla on lupa käsitellä henkilötietoja, sen on käsiteltävä niitä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

29.

Viraston tietosuojasta vastaavan henkilön nimittäminen on erityisen tärkeää, ja sen yhteydessä olisi viivytyksettä laadittava myös asetuksen (EY) N:o 45/2001 24 artiklan 8 kohdan mukaiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt, jotka koskevat tietosuojasta vastaavalle henkilölle myönnettäviä valtuuksia ja tehtäviä. Näitä sääntöjä olisi lisäksi täydennettävä kaikilla toimenpiteillä, joita kyseisen asetuksen toimiva soveltaminen rajaturvallisuusvirastossa vaatii.

30.

Kyseinen säännös on erittäin merkittävä myös ennakkotarkastuslausunnon päätelmien kannalta. Ennakkotarkastuslausuntoa varten rajaturvallisuusvirasto ilmoitti tietosuojavaltuutetulle, että rajaturvallisuusvirastoa koskevan asetuksen 9 artiklan mukaisten tehtävien asianmukainen ja tehokas hoitaminen vaatii jonkin verran henkilötietojen käsittelyä. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 soveltamisen johdosta rajaturvallisuusviraston on rekisterinpitäjänä huolehdittava kyseisen asetuksen kaikkien säännösten noudattamisesta.

31.

Tässä kohdassa on myös mainittava, ettei ehdotuksessa ole rekisteröidyn oikeuksien käyttöön liittyviä erityissäännöksiä (asetuksen (EY) N:o 45/2001 13–19 artikla). Siitä puuttuvat myös säännökset, jotka koskevat rekisterinpitäjän velvoitetta antaa tietoja rekisteröidylle (asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 ja 12 artiklat). Tietosuojavaltuutettu suosittelee, että toimenpiteissä, jotka hallintoneuvosto vahvistaa ehdotuksessa esitetyn 11 a artiklan perusteella, kiinnitetään erityistä huomiota näihin säännöksiin.

11 b artikla – Turvaluokiteltujen ja muiden arkaluonteisten tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

32.

Ehdotuksen 11 b artiklan mukaan rajaturvallisuusviraston olisi turvaluokiteltujen tietojen kyseessä ollessa noudatettava komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom mukaisia turvallisuusperiaatteita. Tämä koskee muun muassa turvaluokiteltujen tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista. Ehdotetun säännöksen mukaan virastolla on velvollisuus käsitellä myös turvaluokittelemattomia arkaluonteisia tietoja komission vahvistamien ja käyttöön ottamien turvallisuusperiaatteiden mukaisesti.

33.

Tietosuojavaltuutettu pitää kyseistä säännöstä tervetulleena ja tarpeellisena tarkennuksena rajaturvallisuusviraston turvaluokiteltujen tietojen salaamista, vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskeviin velvoitteisiin. Tietosuojavaltuutettu pitää myönteisenä myös sitä, että turvaluokittelemattomien arkaluonteisten tietojen käsittelyssä on noudatettava komission hyväksymiä turvallisuusperiaatteita. Kyseisten turvallisuusvelvoitteiden täydentämisen ja selventämisen vuoksi tietosuojavaltuutettu suosittelee, että 11 b artiklan viimeiseen virkkeeseen lisätään sanat ”ja kehittää samalla omaa, tarkasti määriteltyä turvallisuuspolitiikkaansa”. Komission periaatteethan toimivat tehokkaasti vain silloin, kun ne tuodaan osaksi omia käytäntöjä ja toimeenpannaan yksilöllisesti suunnitellun turvallisuuspolitiikan avulla.

13 artikla – Yhteistyö Euroopan unionin virastojen ja elinten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa

34.

Ehdotuksessa esitetään uutta sanamuotoa rajaturvallisuusvirastoa koskevan asetuksen 13 artiklalle. Uuden sanamuodon mukaan ”virasto voi tehdä yhteistyötä Europolin, Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston, perusoikeusviraston, muiden Euroopan unionin virastojen ja elinten sekä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen kattamilla aloilla, niiden kanssa sovittujen toimintamenettelyjen puitteissa sekä perussopimuksen asiaa koskevien määräysten ja näiden elinten toimivaltaa koskevien määräysten mukaisesti.”

35.

Säännöstä tarkasteltuaan tietosuojavaltuutettu on saanut käsityksen, että artiklassa mainittuihin toimintamenettelyihin virastojen, elinten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ei kuulu henkilötietojen käsittelyä. Käsityksen perusteena on, että uudessa sanamuodossa ei mainita asiaa eikä eritellä niitä tietoryhmiä, joita virastojen ja elinten kesken saisi vaihtaa. Sanamuodossa ei myöskään puhuta olosuhteista, joiden vallitessa tietojen vaihto voisi tapahtua.

36.

Edellä ilmaistusta kannastaan huolimatta tietosuojavaltuutettu haluaa kiinnittää huomiota 6 päivänä huhtikuuta 2009 Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen (8) (jäljempänä Europolista tehty päätös) 22 artiklaan, jonka aiheena ovat Suhteet unionin tai yhteisön toimielimiin, elimiin ja virastoihin. Tämän säännöksen nojalla Europol voi luoda yhteistyösuhteet ja pitää niitä yllä Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella tai Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksilla tai näiden sopimusten nojalla perustettuihin toimielimiin, elimiin ja virastoihin, erityisesti rajaturvallisuusvirastoon. Tässä yhteydessä on lisättävä, että 22 artiklan toisessa kappaleessa mainitaan seuraavaa: ”Europol tekee sopimuksia 1 kohdassa tarkoitettujen tahojen kanssa tai sopii käytännön järjestelyistä niiden kanssa. Tällaiset sopimukset tai käytännön järjestelyt voivat koskea operatiivisten, strategisten ja teknisten tietojen vaihtoa, mukaan lukien henkilötiedot ja turvaluokitellut tiedot. Sopimus voidaan tehdä tai käytännön järjestelyistä sopia vasta sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on ne hyväksynyt saatuaan ensin, sikäli kun on kyse henkilötietojen vaihdosta, yhteisen valvontaviranomaisen lausunnon.” Lisäksi 22 artiklan 3 kappaleen perusteella Europol voi ennen 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tai käytännön järjestelyn voimaantuloa vastaanottaa tietoja, mukaan lukien henkilötiedot, suoraan 1 kohdassa tarkoitetuilta tahoilta ja käyttää niitä, jos tämä on tarpeen sen tehtävien lainmukaista suorittamista varten, ja se voi 24 artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin toimittaa tietoja, mukaan lukien henkilötiedot, suoraan näille tahoille, jos tämä on tarpeen vastaanottajan tehtävien lainmukaista suorittamista varten.

37.

Europolista tehdyssä päätöksessä on siis säädös, jonka perusteella Europol voisi solmia rajaturvallisuusviraston kanssa sopimuksen tai sopia sen kanssa käytännön järjestelyistä, jotka koskevat operatiivisten, strategisten ja teknisten tietojen vaihtoa, mukaan lukien henkilötiedot. Tämän vuoksi tietosuojavaltuutettu kehottaa selkeyttämään asetusehdotusta siten, että henkilötietojen vaihto ei rajaturvallisuusvirastoa koskevaan asetukseen ehdotetun 13 artiklan perusteella kuulu Europolin kanssa sovittaviin käytännön järjestelyihin.

14 artikla – Kolmansien maiden kanssa tehtävän operatiivisen yhteistyön helpottaminen ja yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa

38.

Ehdotuksen 14 artiklan ensimmäinen kappale käsittelee kolmansien maiden kanssa tehtävän operatiivisen yhteistyön helpottamista ja yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Erityisesti siinä velvoitetaan virastoa helpottamaan ”Euroopan unionin ulkosuhteissa noudatettavan politiikan mukaisesti jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä operatiivista yhteistyötä sen toimintaan kuuluvilla aloilla ja siinä määrin kuin sen tehtävien hoitaminen tätä edellyttää, myös ihmisoikeuksien osalta.” Edellä mainitun artiklan 6 kappaleessa säädetään lisäksi, että ”virasto voi tehdä yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden viranomaisten kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, näiden viranomaisten kanssa sovittujen toimintamenettelyjen ja perussopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti.”

39.

Edellä mainitusta säännöksestä tietosuojavaltuutettu toteaa, että siinä ei mainita henkilötietojen käsittelyä. Siinä ei myöskään eritellä, kuuluuko ehdotuksessa mainittuihin ”käytännön järjestelyihin” henkilötietojen käsittely, ja jos kuuluu, missä määrin ja millaisten ehtojen vallitessa käsittely tapahtuisi. Tästä syystä sekä kohdassa ”Yleisiä huomioita” mainitut perustelut huomioon ottaen tietosuojavaltuutetun käsitys on, että henkilötietojen käsittely ei kuulu kyseiseen säännökseen. Päätelmä on yhtäpitävä myös niiden tietojen kanssa, jotka tietosuojavaltuutettu sai rajaturvallisuusvirastolta yhteisiä palautusoperaatioita koskevaa ennakkotarkastusta varten toimitetun ilmoituksen yhteydessä.

IV. PÄÄTELMÄT

40.	Tietosuojavaltuutettu pitää myönteisenä sitä, että komissio kuulee häntä asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

41.

Tietosuojavaltuutettu on pannut merkille asetusehdotuksen tavoitteen ja päämäärät sekä syyt, joiden johdosta rajaturvallisuusviraston toimintaa ohjaavan lainsäädäntökehyksen uudistamista koskeva ehdotus on hyväksytty. Tietosuojavaltuutettu panee erityisesti merkille, että ehdotuksen tarkoituksena on tehostaa rajaturvallisuusviraston nykyisistä ja asetusehdotuksessa mainituista tehtävistä ja velvollisuuksista huolehtimista.

42.

Kun otetaan huomioon uusi ehdotuksessa esitetty lainsäädäntökehys, jonka mukaan rajaturvallisuusvirasto jatkossa toimii ja jonka seurauksena rajaturvallisuusvirasto voi asetusehdotuksen perusteella saada myös uusia operatiivisia tehtäviä, on hämmästyttävää, että asetusehdotuksessa ei mainita rajaturvallisuusviraston tekemää henkilötietojen käsittelyä lainkaan; ainoana poikkeuksena on 11 artiklan viimeinen virke.

43.	Tietosuojavaltuutetun kanta on, että asetusehdotuksessa pitäisi – siinä määrin kuin se on asianmukaista ja tarpeen – ottaa selkeästi esille kysymys niiden toimien laajuudesta, jotka saattavat aiheuttaa rajaturvallisuusvirastolle tarpeen käsitellä henkilötietoja.

44.

Tarvitaan erityinen oikeusperusta, jossa otetaan kantaa rajaturvallisuusviraston tekemään henkilötietojen käsittelyyn sekä määritellään tarkemmin, millaisten olosuhteiden vallitessa rajaturvallisuusvirasto voisi käsitellä henkilötietoja, kun käsittelyä joka tapauksessa säädeltäisiin vahvoilla tietosuojaa koskevilla suojakeinoilla ja se tapahtuisi suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden mukaisesti. Käsittely pitäisi sallia vain silloin, kun sille on tarkasti määritelty ja laillinen syy, erityisesti yhteinen palauttamisoperaatio.

45.

Oikeusperustassa olisi määriteltävä tarkasti henkilötietojen käsittelyä koskevat asianmukaiset ja tarpeelliset suojakeinot, rajoitukset ja ehdot Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaisesti. Rekisteröidyn oikeuksia koskevien takeiden olisi oltava oikeusperustan tärkeimpiä osa-alueita.

46.

Erittäin huolestuttavaa on, että komissio on ollut vastahakoinen selventämään asiaa asetusehdotuksessa tai ilmoittamaan tarkasti päivämäärää, jolloin selventäminen tehdään, ja se on sen sijaan lykännyt asian käsittelyä siksi, kunnes lainsäädännölliset ja poliittiset olosuhteet uudistuvat. Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan tällainen lähestymistapa saattaa aiheuttaa haitallista oikeudellista epävarmuutta sekä muodostaa huomattavan riskin siitä, että tietosuojaan liittyvät säännökset ja suojakeinot jätetään huomiotta.

47.

Tietosuojavaltuutettu haluaa parantaa ehdotusta vielä lisää kehottamalla lainsäätäjää tekemään asetusehdotuksessa selväksi, että rajaturvallisuusvirastoa koskevaan asetukseen ehdotetun 13 artiklan perusteella Europolin kanssa sovittaviin käytännön järjestelyihin ei kuuluisi henkilötietojen vaihtaminen. Lisäksi tietosuojavaltuutettu suosittaa ehdotuksen 11 b artiklan selventämistä.

Tehty Brysselissä 17 päivänä toukokuuta 2010.

Peter HUSTINX

Euroopan tietosuojavaltuutettu

(1) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(2) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(3) KOM(2010) 61 lopullinen.

(4) Lausunto on luettavissa osoitteessa: http://www.edps.europa.eu/EDPSWEB/webdav/site/mySite/shared/Documents/Supervision/Priorchecks/Opinions/2010/10-04-26_Frontex_EN.pdf

(5) KOM(2008) 67 lopullinen.

(6) Asetuksen 9 artiklan mukaan ”1. Virasto antaa tarvittavaa apua jäsenvaltioiden yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämisessä yhteisön palauttamispolitiikan mukaisesti. Virasto voi käyttää palauttamiseen käytettävissä olevia unionin rahoituskeinoja”

(7) Katso ennakkotarkastuslausunnon 3.2 kohta: ”Käsittelyn laillisuus”: ”Tietosuojavaltuutettu katsoo, että asetuksen (EY) N:o 2007/2004 9 artikla ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 5 artiklan a kohta voivat tätä tapausta koskevissa erityisolosuhteissa muodostaa vain alustavan suunniteltua henkilötietojen käsittelyä koskevan oikeusperustan, ja asetuksen (EY) N:o 2007/2004 tarkistamisen yhteydessä olisi huolellisesti harkittava, onko tätä oikeusperustaa tarpeen tarkentaa.” Loppupäätelmissä tietosuojavaltuutettu ehdotti myös seuraavaa: 1) Rajaturvallisuusvirastossa kiinnitetään huomiota asetuksen (EY) N:o 45/2001 9 artiklaan jo ennen kuin sen piiriin kuuluvaa henkilötietojen siirtämistä tapahtuu, jotta artiklan säännöksiä varmasti noudatetaan. Tietosuojavaltuutettu kehotti tällaisessa tapauksessa rajaturvallisuusvirastoa ennen henkilötietojen siirtämistä ilmoittamaan, millä tavoin artiklan säädökset on pantu täytäntöön. 2) Rajaturvallisuusviraston on otettava käyttöön tarvittavat menettelyt rekisteröitävien oikeuksien takaamiseksi. 3) Rajaturvallisuusviraston on ryhdyttävä noudattamaan velvoitettaan tehdä ilmoitus ennen kuin se ryhtyy käsittelemään henkilötietoja, paitsi siinä tapauksessa, kun jäsenvaltiot antavat tiedot rekisteröitäville asetuksen 12 artiklan mukaisesti. Tietosuojavaltuutettu kehotti rajaturvallisuusvirastoa myös ilmoittamaan, millaisia menettelyitä se on asiassa ottanut käyttöön.

(8) 2009/371/YOS, (EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37).

30.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 357/7

Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta annetusta komission tiedonannosta

2010/C 357/02

EUROOPAN TIETOSUOJAVALTUUTETTU, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 16 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 8 artiklan,

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

I. JOHDANTO

1. Euroopan tietosuojavaltuutetun kuuleminen

1.	Komissio antoi 21 päivänä syyskuuta 2010 tiedonannon matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta (3). Tiedonanto toimitettiin samana päivänä Euroopan tietosuojavaltuutetulle kuulemista varten.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen, että komissio kuuli häntä tiedonannosta. Tietosuojavaltuutettu sai mahdollisuuden esittää tiedonannosta epäviralliset huomautuksensa jo ennen sen hyväksymistä. Jotkin näistä huomautuksista on otettu huomioon lopullisessa asiakirjassa, mutta muihin tietosuojavaltuutetun osoittamiin näkökohtiin liittyy yhä huolestuttavia tietosuojakysymyksiä.

2. Ehdotuksen tausta

Komission tiedonannossa ehdotetaan PNR-tietojen vaihdossa sovellettavaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on luoda yhdenmukaiset puitteet PNR-tietojen siirrolle kolmansiin maihin. Sen lisäksi, että tämä tiedonannossa esitetty yhdenmukaistettu lähestymistapa vastaa oikeusvarmuuden tarpeeseen, se on saanut taakseen voimakkaan tuen Euroopan parlamentilta, jolle on annettu valtuudet ratifioida kolmansien maiden kanssa tehdyt PNR-sopimukset (4) EU:n uudessa toimielinrakenteessa.

Komissio on täydentänyt tiedonantoa suosituksilla PNR-sopimuksista kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluja varten. Suositukset ovat luottamuksellisia, eikä niitä käsitellä tässä lausunnossa. Lausunnon II luvussa esitetään kuitenkin joitakin huomioita yleisen tiedonannon ja näiden suositusten välisestä yhteydestä.

PNR-tietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lisäksi komissio valmistelee parhaillaan EU:lle tarkistettua lähestymistapaa PNR-tietoihin. Aiemmasta, entisen kolmannen pilarin mukaisesta EU:n säädöspuitteita koskevasta ehdotuksesta keskusteltiin neuvostossa tiiviisti ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa (5). Keskusteluissa ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen tietyistä PNR-järjestelmän keskeisistä näkökohdista, kuten järjestelmään perustettavan tietokannan käytöstä. Tukholman ohjelmassa kehotettiinkin komissiota laatimaan uusi ehdotus, mutta ei otettu tarkemmin kantaa ehdotukseen sisällytettäviin keskeisiin näkökohtiin. EU:n PNR-järjestelmästä on määrä julkaista direktiiviehdotus vuoden 2011 alussa.

Tässä lausunnossa keskitytään komission tiedonantoon. Sen ensimmäisessä osassa analysoidaan tiedonantoa tietosuojan alalla tapahtuneen viimeaikaisen kehityksen perusteella, toisessa osassa tarkastellaan PNR-järjestelmän oikeutusta ja kolmannessa osassa käsitellään tarkemmin tiedonantoon sisältyviä erityisiä tietosuojakysymyksiä.

II. EHDOTUKSEN TARKASTELU

1. Yleisiä huomioita

Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen tiedonannon horisontaaliseen lähestymistapaan, jolla vastataan Euroopan parlamentin äskettäisiin toivomuksiin perusteellisen analyysin laatimisesta ja yhtenäisen näkemyksen muodostamisesta nykyisistä ja tulevista PNR-järjestelmistä. Korkean ja yhdenmukaisen tietosuojan tason varmistaminen kaikissa PNR-järjestelmissä on tavoite, jota on aiheellista tukea voimakkaasti.

8.	Tietosuojavaltuutettu kuitenkin kyseenalaistaa näiden PNR-tietojen käsittelyyn suoraan tai välillisesti liittyvien eri aloitteiden yleisen ajoituksen.

9.	Vaikka tiedonannossa käsitellään PNR-järjestelmiä koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja EU:n PNR-järjestelmää koskevaa aloitetta, siinä ehdotetut normit liittyvät vain kansainvälisiin sopimuksiin. EU:n säädöspuitteista keskustellaan ja ne laaditaan myöhemmässä vaiheessa.

10.

Tietosuojavaltuutetun mielestä olisi ollut loogisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa edetä keskustelemalla ensin perusteellisesti mahdollisesta EU:n järjestelmästä, johon sisältyisi EU:n säädöskehyksen mukaisia tietosuojatoimia, ja kehittämällä tämän keskustelun pohjalta lähestymistapa kolmansien maiden kanssa tehtäviä sopimuksia varten.

11.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu korostaa, että EU ja Yhdysvallat valmistelevat parhaillaan yleissopimusta tietojen vaihdosta lainvalvontatarkoituksiin (6). Sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa periaatteet, joilla turvataan tietosuojan korkea taso yhtenä Yhdysvaltojen kanssa käynnistettävän henkilötietojen vaihdon edellytyksistä. EU:n ja Yhdysvaltojen välisten neuvottelujen tuloksia olisi käytettävä viitekehyksenä EU:n ja jäsenvaltioiden myöhemmille kahdenvälisille sopimuksille, EU:n ja Yhdysvaltojen välinen PNR-sopimus mukaan luettuna.

12.

Toinen tässä yhteydessä huomioon otettava tekijä on komissiossa käynnissä oleva EU:n tietosuojakehyksen yleinen tarkastelu, jonka perusteella on määrä laatia viimeistään vuoden 2010 lopussa tiedonanto ja vuoden 2011 kuluessa ehdotus uudeksi sääntelykehykseksi (7). Tämä tarkasteluprosessi tapahtuu ”Lissabonin sopimuksen jälkeisessä” toimintaympäristössä, joka vaikuttaa suoraan tietosuojaperiaatteiden horisontaaliseen soveltamiseen EU:n entisissä pilareissa, myös rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä.

13.

Yhtenäisyyden varmistamiseksi EU:n olisi päästävä yhteisymmärrykseen sisäisistä välineistään ja neuvoteltava näiden välineiden pohjalta sopimuksia kolmansien maiden kanssa. Prosessissa olisi aluksi keskityttävä tarkastelemaan EU:n yleistä tietosuojakehystä, sen jälkeen mahdollisen EU:n PNR-järjestelmän tarvetta ja vasta viimeiseksi edellytyksiä uudistetun EU:n kehyksen pohjalta kolmansien maiden kanssa käytävälle tietojenvaihdolle. Edellytysten määrittelyssä PNR-tietojen siirrolle kolmansiin maihin olisi tässä vaiheessa otettava huomioon myös tulevaan EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen sopimukseen sisältyvät tietosuojatoimet.

14.

Vaikka tämä olisi ihanteellisin etenemisjärjestys, tietosuojavaltuutettu on tietoinen siitä, että erilaisista menettelyllisistä ja poliittisista syistä sitä ei käytännössä voida noudattaa. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että komission, neuvoston ja parlamentin työskentelyyn osallistuvien eri tahojen tulisi kuitenkin pitää mielessään näiden eri työvaiheiden välinen logiikka. Kun näitä rinnakkaisia prosesseja, erityisesti EU:n säädöskehystä ja EU:n ja Yhdysvaltain välisiä neuvotteluja viedään eteenpäin, niissä olisi huomioitava asianmukaisesti tietosuojatoimien yhdenmukaisuuden ja niistä muodostettavan yhtenäisen näkemyksen tarve niin EU:ssa kuin tietojen siirrossa kolmansiin maihin. Tarkemmin sanottuna tämä edellyttää erityisesti sitä, että prosessissa

—	otetaan huomioon EU:n PNR-järjestelmästä tehdyn vaikutusarvioinnin tulokset ennen PNR-neuvottelujen loppuun saattamista kolmansien maiden kanssa;

—	varmistetaan, että nykyisten PNR-järjestelyjen uudelleentarkastelujen tulokset otetaan huomioon;

—	yhdistetään PNR-neuvottelut tietojenvaihtoa lainvalvontatarkoituksiin koskevasta yleissopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa käytäviin neuvotteluihin. Tämä on ainoa tapa varmistaa tietosuojatoimien yhdenmukaisuus molemmissa sopimuksissa.

15.

Lopuksi Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa tuoda esille kysymyksen tiedonannon ja komission laatimien suuntaviivojen välisestä yhteydestä. Kysymys koskee sitä, missä määrin tiedonantoon tai maakohtaisesti laadittaviin suuntaviivoihin sisältyvissä normeissa on aiheellista määritellä nimenomaisia tietosuojatoimia ja edellytyksiä. Jos kokonaistavoitteena on yhdenmukaistaa PNR-tietojen käsittelyn ja vaihdon edellytyksiä, tietosuojavaltuutettu katsoo, että liikkumavaran olisi kussakin kansainvälisessä sopimuksessa oltava mahdollisimman kapea ja että normeilla olisi luotava täsmällinen toimintakehys. Samalla normeilla tulisi olla tehokas vaikutus sopimusten sisältöön. Jäljempänä esitetyt huomiot osoittavat, että näitä näkökohtia on vielä syytä tarkentaa.

2. Järjestelmän oikeutus

16.

Euroopan tietosuojavaltuutettu ja 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä ovat jo useissa lausunnoissaan korostaneet (8), että PNR-järjestelmien kehittämiselle niin EU:n sisäiseen käyttöön kuin tietojen vaihtoon kolmansien maiden kanssa on oltava selkeät perusteet. Toimenpiteiden tarpeellisuudesta on esitettävä konkreettista näyttöä, ja ne on arvioitava asianmukaisesti. Toimenpiteiden ja henkilöiden yksityiselämään puuttumisen on oltava keskenään tasapainossa niin, että toimenpiteet ovat mahdollisimman oikeasuhteisia ja että niillä puututaan mahdollisimman vähän yksityisyyteen. Vaikka tekniikan kehitys mahdollistaakin nykyisin tietojen laajan saannin ja analyysin, kuten tiedonannon 2.2 kohdan lopussa todetaan, se ei kuitenkaan sinänsä ole mikään peruste kaikkien matkustajien seulontaan tarkoitetun järjestelmän kehittämiselle. Toisin sanoen tarkoituksen ei pitäisi pyhittää keinoja.

17.

Kuten jäljempänä selitetään, viattomia henkilöitä koskevien tietojen luovuttamiseen massoittain riskinarviointitarkoituksiin liittyy vakavia suhteellisuusongelmia. Erityisen kyseenalaisena tietosuojavaltuutettu pitää PNR-tietojen ennakoivaa käyttöä. Vaikka tietojen ”reaktiiviseen” käyttöön ei liitykään erityisiä ongelmia, kunhan se tapahtuu osana jo tehtyjen rikosten tutkintaa, tietojen tosiaikaiseen ja ennakoivaan käyttöön on syytä suhtautua paljon kriittisemmin.

18.

Tiedonannon mukaan PNR-tietoja käytettäisiin jopa ”reaaliaikaisesti””rikosten ehkäisemiseen tai tutkimiseen tai henkilöiden pidättämiseen, ennen kuin rikos on tapahtunut”, vertaamalla tietoja ”asiatietojen pohjalta ennalta määrättyihin riskitekijöihin” (9). Periaatteessa riskitekijöihin perustuvien toimenpiteiden kohdistaminen henkilöihin jo ennen, kuin mitään rikosta on edes tapahtunut, on tietosuojavaltuutetun näkemyksen mukaan ennakoiva toimenpide, jonka käyttö lainvalvonnassa on tavallisesti erittäin tiukasti määriteltyä ja rajoitettua.

19.

”Riskitekijän” sen paremmin kuin ”riskinarvioinninkaan” käsitettä ei ole työstetty riittävän pitkälle, ja jälkimmäinen saattaisi helposti sekoittua ”profiloinnin” käsitteeseen. Ennakoivan käytön tavoitteeksi mainittu ”matkustus- ja käyttäytymismallien selvittäminen tosiseikkojen pohjalta” korostaa entisestään näiden käsitteiden samankaltaisuutta. Tietosuojavaltuutettu kyseenalaistaa yhteyden alkuperäisten tosiseikkojen ja niistä johdettujen mallien välillä. Prosessin tavoitteena on velvoittaa tekemään yksilöistä riskinarviointeja – ja mahdollisesti kohdistamaan heihin pakkokeinoja – sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka eivät edes liity kyseisiin henkilöihin. Kuten jo edellisessä EU:n PNR-järjestelmää koskevassa lausunnossa todettiin, tietosuojavaltuutetun pääasiallinen huolenaihe on, että ”henkilöitä koskevia päätöksiä tehdään sellaisten mallien ja kriteerien perusteella, joiden määrittämisessä on käytetty matkustajatietoja yleensä. Yksittäistä henkilöä koskevia päätöksiä voitaisiin siis tehdä käyttäen vertailukohtana (ainakin osittain) malleja, jotka on johdettu muita henkilöitä koskevista tiedoista. Rekisteröityihin suuresti vaikuttavia päätöksiä tullaan siis tekemään abstraktissa yhteydessä. Henkilöiden on äärimmäisen vaikea puolustautua tällaisia päätöksiä vastaan” (10).

20.

Tällaisten tekniikoiden laajamittainen käyttö yhdistettynä kaikkien matkustajien seulontaan herättää vakavia kysymyksiä muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 16 artiklassa esitettyjen yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevien perusperiaatteiden noudattamisesta.

21.

Nämä tekijät olisi otettava huomioon PNR-järjestelmien oikeutuksesta tehtävässä lopullisessa päätöksessä, ja niitä olisi analysoitava ja tarkennettava EU:n PNR-hankkeessa tehtävässä vaikutusarvioinnissa. Toiminta olisi suunniteltava niin, että tämän vaikutusarvioinnin tulokset voidaan ottaa tarkasti huomioon PNR-järjestelmiä koskevien yleisten vaatimusten laatimisessa.

3. Ehdotettujen normien sisältö

22.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen laajaan normiluetteloon, koska siinä on selvästi huomioitu EU:n tietosuojaperiaatteet, joiden pitäisi monessa suhteessa vahvistaa yksittäisissä sopimuksissa määritettyä suojaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä esitettyjä perushuomioita PNR-järjestelmien legitiimiydestä. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin normien tuomaa lisäarvoa sekä normeissa havaittuja puutteita.

Sopimusten tietosuojan riittävyys ja sitovuus

23.

Tietosuojavaltuutettu tulkitsee tiedonannon sanamuodon perusteella, että tietosuojan riittävyyden arviointi voi perustua vastaanottajamaan yleiseen tietosuojalainsäädäntöön tai henkilötietojen käsittelyä koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa annettuihin oikeudellisesti päteviin sitoumuksiin. Kun nyt otetaan huomioon kansainvälisten sopimusten ratkaiseva merkitys tietosuojan riittävyyden arvioinnissa, tietosuojavaltuutettu korostaa, että olisi vahvistettava selkeästi näiden sopimusten kaikkia osapuolia sitova luonne ja sen lisäksi edellytettävä nimenomaisesti, että sopimuksissa turvataan rekisteröidyille välittömästi sovellettavat oikeudet. Tietosuojavaltuutettu pitää näitä seikkoja olennaisina riittävyyden arviointiin liittyvinä näkökohtina.

Soveltamisala ja tarkoitus

24.

Tietosuojan periaatteita koskevan luettelon kaksi ensimmäistä kohtaa koskevat käyttötarkoituksen rajoittamista. Alaotsikon ”tietojen käyttö” ensimmäisessä kohdassa mainitaan käyttö lainvalvonta- ja turvallisuustarkoituksiin ja viitataan edelleen terrorismiin ja muuhun vakavaan kansainväliseen rikollisuuteen, jotka olisi määriteltävä asiaa koskevissa EU:n säädöksissä ”olevissa määritelmissä noudatetun lähestymistavan” mukaisesti. Tietosuojavaltuutettu pitää tätä sanamuotoa kyseenalaisena, koska se saatetaan tulkita niin, ettei tulevissa sopimuksissa käytettäisi nimenomaisesti EU:n säädöksissä esitettyjä vaan niistä johdettuja määritelmiä. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä on olennaista, että terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden käsitteet määritellään täsmällisesti ja tiedonannossa tarkoitetut EU:n säädökset yksilöidään. Lisäksi tietosuojavaltuutettu muistuttaa, että eri rikostyyppiluokitusten tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus on arvioitava asianmukaisesti ennen niiden sisällyttämistä PNR-järjestelmään.

25.

Toisessa kohdassa viitataan nähtävästi enemmänkin tietojen soveltamisalaan (kerättyjen tietojen luonteeseen) kuin käyttötarkoituksen periaatteeseen. Tietosuojavaltuutettu panee merkille, ettei tiedonannossa luetella lainkaan tietoluokkia, joihin kuuluvia tietoja on tarkoitus siirtää, vaan katsotaan, että vaihdettavat tietoluokat voitaisiin määritellä sopimuskohtaisesti. Poikkeamien välttämiseksi ja jottei kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytettäisi kohtuuttomia tietoluokkia, tietosuojavaltuutettu katsoo, että normeihin olisi liitettävä yhteinen ja tyhjentävä luettelo tietoluokista ottaen huomioon tietojenvaihdon tarkoitus. Hän viittaa tältä osin 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän lausuntoihin, joissa osoitetaan hyväksyttävät tietoluokat sekä tietoluokat, jotka katsotaan rekisteröityjen perusoikeuksien kannalta kohtuuttomiksi (11). Poisjätettäviä tietoluokkia ovat erityisesti arkaluonteisiksi luokitellut tiedot, jotka on suojattu direktiivin 95/46/EY 8 artiklalla, tiedot erityispalveluista (SSI), tiedot erityispalveluja koskevista pyynnöistä (SSR), tiedot muista palveluista (OSI), avoimet tai vapaat tekstikentät (esimerkiksi yleiset merkinnät eli ”General Remarks”, joihin voi sisältyä arkaluonteisia tietoja) sekä lentoyhtiöiden kanta-asiakkaita koskevat tiedot ja ”käyttäytymistiedot”.

Arkaluonteiset tiedot

26.

Tiedonannossa esitetään, että arkaluonteisia tietoja tulisi käyttää ainoastaan poikkeuksellisesti. Tietosuojavaltuutettu pitää tätä poikkeusta erittäin valitettavana. Hän katsoo, että poikkeuksen edellytykset ovat liian väljät eikä niihin liitetä asianmukaisia takeita: takeet siitä, että tietoja saa käyttää vain tapauskohtaisesti, mainitaan tiedonannossa ainoastaan esimerkkinä. Lisäksi käyttötarkoituksen rajoittamista tulisi pitää kaikenlaiseen PNR-tietojen käsittelyyn sovellettavana yleisenä periaatteena, ei pelkästään arkaluonteisiin tietoihin sovellettavana takeena. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että arkaluonteisten tietojen rajoitetunkin käsittelyn salliminen merkitsisi, että kaikkien PNR-järjestelmien tietosuojan taso vastaisi tietosuojavaatimuksia huonoiten eikä niitä parhaiten noudattavien järjestelmien tasoa. Sen vuoksi tietosuojavaltuutettu vaatii, että arkaluonteisten tietojen käyttö kielletään periaatteessa kokonaan.

Tietoturva

27.

Tiedonannossa esitetty yleinen tietoturvavelvoite on tyydyttävä. Tietosuojavaltuutettu kuitenkin katsoo, että tietoturvaloukkausten sattuessa olisi sovittava vastavuoroisesta tiedottamisesta: tietojen vastaanottajat sekä kolmansissa maissa että EU:ssa olisivat vastuussa tiedottamisesta vastapuolilleen, jos heidän saamiaan tietoja on luovutettu laittomasti. Näin tehostetaan vastuuta tietojen turvallisesta käsittelystä.

Valvonta

28.

Tietosuojavaltuutettu kannattaa tiedonannossa esitettyä valvontajärjestelmää, johon sisältyy valvontaan ja tilivelvollisuuteen liittyviä toimenpiteitä. Hän puoltaa vahvasti myös periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus pyytää asiansa käsittelyä hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuimessa. Tietosuojavaltuutettu ymmärtää, ettei rekisteröityjen tiedonsaantioikeutta voida rajoittaa, ja tämä onkin aiheellista. Sikäli kuin käyttöoikeutta katsotaan poikkeuksellisesti aiheelliseksi rajoittaa, sen tarkka soveltamisala ja tarvittavat tietosuojatoimet, kuten erityisesti välillinen käyttöoikeus, olisi mainittava selvästi normeissa.

Tietojen edelleensiirto

29.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen tietojen edelleensiirtoa koskevaan rajoitukseen, jonka mukaan edelleensiirrosta muille valtion viranomaisille tai kolmansille maille on päätettävä tapauskohtaisesti. Hän katsoo, että tämän periaatteen lisäksi tietojen edelleensiirrossa kolmansiin maihin sovellettavaa käyttötarkoituksen rajoitusta pitäisi soveltaa myös edelleensiirrossa muille viranomaisille kyseisen kolmannen maan sisällä. Tämän pitäisi estää PNR-tietojen jatkokäyttö tai vertaaminen muussa tarkoituksessa käsiteltyihin tietoihin. Tietosuojavaltuutettua huolestuttaa erityisesti riski siitä, että tietoja saatetaan Yhdysvalloissa verrata muista tietokannoista, esimerkiksi ESTA-järjestelmästä peräisin oleviin tietoihin. Hän huomauttaa, että Yhdysvaltojen äskettäinen päätös periä maksuja ESTA-järjestelmän käytöstä johtaa siihen, että matkustajilta aletaan kerätä luottokorttitietoja. Tietosuojavaltuutettu vaatii, että asetetaan selkeä rajoitus, jolla estetään tietojen epäasianmukainen täsmäytys PNR-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolella.

Tietojen säilyttäminen

30.

Tietojen säilytysaikaa ei ole yhtenäistetty tehokkaasti. Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo, että PNR-tiedot olisi periaatteessa poistettava, jos tietojen siirron yhteydessä tehdyt tarkastukset eivät johda mihinkään täytäntöönpanotoimiin. Mikäli jonkin valtion sisäinen tilanne oikeuttaa tarpeen säilyttää tietoja rajoitetun ajan, tietosuojavaltuutettu katsoo, että normeissa olisi määritettävä enimmäisaika tietojen säilyttämiselle. Periaatetta tietoihin pääsyn rajoittamisesta säilytysajan kuluessa ja tietojen tekemistä vähitellen anonyymeiksi olisi pidettävä velvoitteena eikä pelkkinä esimerkkeinä.

Tietojen siirtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt

31.

Tietosuojavaltuutettu puoltaa sitä, että PNR-tietojen siirrossa käytettäisiin yksinomaan järjestelmää, jossa lentoyhtiöt itse tarjoavat tiedot viranomaisille (push). Hän vaatii konkreettisia takeita siitä, ettei tietojen siirrossa käytännössä käytetä mitään muuta kuin push-järjestelmää. Tietosuojaviranomaisten kokemus ja niiden tekemät tarkastukset ovat osoittaneet, että jo voimassa olevista, etenkin ”Yhdysvaltojen PNR-järjestelmälle” asetetuista velvoitteista huolimatta Yhdysvalloissa on edelleen käytössä järjestelmä, jossa tiedot otetaan suoraan lentoyhtiöltä (pull), ja että push-järjestelmää käyttävillä Yhdysvaltojen viranomaisilla on laajemmat käyttöoikeudet PNR-tietoihin tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien kautta. Push-järjestelmän ohittamisen estämiseksi olisi toteutettava lainsäädännöllisiä ja teknisiä toimenpiteitä.

32.

Tiedonsiirtotiheys (”kohtuullinen”) olisi määritettävä tarkasti ja lentoyhtiöiden tiedonsiirtopyynnöille olisi asetettava enimmäismäärä. Tiedonsiirtotiheyden määrittämisessä olisi käytettävä vertailukohtana niitä nykyisiä järjestelmiä, joissa sovelletaan kaikkein tiukimpia yksityisyyden suojaa koskevia vaatimuksia.

Keskeiset käsitteet

33.

Tietosuojavaltuutettu kehottaa lisäksi tarkentamaan joitakin PNR-sopimusten täytäntöönpanoon liittyviä olennaisia säännöksiä. Sopimusten kesto (”voimassa tietyn ajan”, ”tarvittaessa”) ja niiden uudelleentarkasteluväli (”säännöllisesti”) olisi määriteltävä tarkemmin horisontaalisesta näkökulmasta. Tässä yhteydessä voitaisiin täsmentää erityisesti yhteisten uudelleentarkastelujen aikavälit sekä velvollisuus toimittaa ensimmäinen uudelleentarkastelu tietyn määräajan, kuten viimeistään kolmen vuoden kuluessa sopimusten voimaantulosta.

III. PÄÄTELMÄT

34.	Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen komission tiedonannossa esitettyyn horisontaaliseen lähestymistapaan. Se on tärkeä askel kohti PNR-tietojen vaihtoa koskevaa kokonaisvaltaista säädöskehystä. Tätä yleistä arviota kuitenkin varjostavat jotkin vakavat huolenaiheet.

35.

Tiedonannossa esitetyt PNR-järjestelmät eivät sellaisinaan vastaa tässä lausunnossa ja Euroopan tietosuojavaltuutetun ja 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän aiemmissa lausunnoissa esitettyjä tarpeellisuuden ja suhteellisuuden vaatimuksia. Jotta nämä vaatimukset täyttyisivät, henkilötietojen keruun ja käsittelyn edellytyksiä olisi rajoitettava huomattavasti. Erityisen huolestuttavana tietosuojavaltuutettu pitää PNR-järjestelmien käyttöä riskinarviointiin tai profilointiin.

36.

PNR-normien kehittämisessä olisi otettava huomioon EU:n yleisen tietosuojakehyksen ja siihen liittyvän lainsäädännön kehitys sekä erityisesti Yhdysvaltojen kanssa yleisemmällä tasolla tietojenvaihtosopimuksista käydyt neuvottelut. Olisi varmistettava, että Yhdysvaltojen kanssa tehtävässä tulevassa PNR-sopimuksessa noudatetaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisen yleisen tietosuojasopimuksen ehtoja. Samaa lähestymistapaa olisi noudatettava myös muiden kolmansien maiden kanssa tehtävissä PNR-sopimuksissa.

37.	Kaikissa kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on erittäin tärkeää ottaa huomioon uudet tietosuojavaatimukset, joita parhaillaan kehitetään Lissabonin sopimuksen jälkeisessä toimielinrakenteessa.

38.

Tietosuojavaltuutettu kehottaa tarkentamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa erityisesti kaikkiin sopimuksiin sovellettavien vähimmäistakeiden osalta: etenkin arkaluonteisten tietojen käsittelyyn, käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteeseen, tietojen edelleensiirron ehtoihin ja tietojen säilyttämiseen olisi sovellettava paljon tiukempia edellytyksiä.

39.

Lopuksi tietosuojavaltuutettu korostaa, että kaikissa sopimuksissa olisi turvattava rekisteröidyille välittömästi sovellettavat oikeudet. Täytäntöönpanomenettelyjen tehokkuus on sekä rekisteröityjen että valvontaviranomaisten osalta ehdoton edellytys minkä tahansa sopimuksen tietosuojan riittävyyden arvioimiselle.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2010.

Peter HUSTINX

Euroopan tietosuojavaltuutettu

(1) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(2) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(3) KOM(2010) 492 lopullinen.

(4) Sopimuksia on kirjoitettu seuraavien valtioiden kanssa:

—	Yhdysvallat: Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus lentoyhtiöiden PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä Yhdysvaltojen turvallisuusministeriölle (DHS) (vuoden 2007 PNR-sopimus) (EUVL L 204, 4.8.2007, s. 18).

—	Kanada: Euroopan yhteisön ja Kanadan hallituksen välinen sopimus ennalta annettavien matkustajatietojen ja matkustajaluettelotietojen käsittelystä (EUVL L 82, 21.3.2006, s. 15).

—	Australia: Euroopan unionin ja Australian välinen Sopimus lentoliikenteenharjoittajien Euroopan unionista peräisin olevien PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä Australian tullilaitokselle (EUVL L 213, 8.8.2008, s. 49–57).

(5) Komissio hyväksyi 6 päivänä marraskuuta 2007 ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin (PNR) käytöstä lainvalvontatarkoituksiin (KOM(2007) 654 lopullinen). Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi ehdotuksesta lausuntonsa 20. joulukuuta 2007 (EUVL C 110, 1.5.2008, s. 1).

(6) Ks. erityisesti komission tammikuussa 2010 käynnistämä kuuleminen Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä henkilötietojen suojaa ja tietojen käyttöä lainvalvontatarkoituksiin koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta sekä siihen liittyvät 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja Euroopan tietosuojavaltuutetun kannanotot, jotka ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/justice/news/consulting_public/news_consulting_0005_en.htm

(7) Komissio on aloittanut nykyisten säädöspuitteiden uudelleentarkastelun, joka käynnistettiin korkean tason konferenssilla toukokuussa 2009. Sitä seurasi vuoden 2009 loppuun jatkunut julkinen kuulemiskierros sekä useita sidosryhmien kuulemiskokouksia heinäkuussa 2010. 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän kannanotot, joiden laatimiseen tietosuojavaltuutettu on osallistunut aktiivisesti, ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/justice/policies/privacy/workinggroup/wpdocs/index_en.htm#general_issues

(8) Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin (PNR) käytöstä lainvalvontatarkoituksiin, 20 päivänä joulukuuta 2007, EUVL C 110, 1.5.2008, s. 1. 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän lausunnot ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/justice/policies/privacy/workinggroup/wpdocs/index_en.htm#data_transfers

(9) Tiedonannon 2.1 luku, s. 4.

(10) Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin (PNR) käytöstä lainvalvontatarkoituksiin, 20 päivänä joulukuuta 2007, EUVL C 110, 1.5.2008, s. 4.

(11) Lausunto matkustajatietojen siirrolle Yhdysvalloissa taatusta suojasta, WP78, 23 päivänä kesäkuuta 2003. Tämä lausunto ja työryhmän myöhemmät lausunnot ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/workinggroup/wpdocs/index_en.htm#data_transfers

30.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 357/18

VALTIONTUKI – KREIKKA

Valtiontuki C 27/10 (ex NN 6/09) – Valtiontuki United Textiles SA:lle

Kehotus huomautusten esittämiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2010/C 357/06

Komissio on ilmoittanut 27 päivänä lokakuuta 2010 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Kreikalle päätöksestään aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee edellä mainittua tukea/toimenpidettä.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa toimenpiteistä, joita koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä osoitteeseen:

European Commission

Directorate-General for Competition

State aid Greffe

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

F. +32 22961242

Nämä huomautukset toimitetaan Kreikalle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

MENETTELY

Komissio aloitti syyskuussa 2008 kreikkalaiselle tekstiilituottajalle United Textiles SA:lle ja sen lainanantajapankeille myönnettyjä tukitoimenpiteitä koskevan alustavan arvioinnin. Kreikan viranomaisten antamia alustavia vastauksia pidettiin puolueellisina. Tästä syystä komissio teki 3 päivänä maaliskuuta 2009 myös tietojen antamista koskevan välipäätöksen.

KUVAUS TUEN SAAJASTA JA TUKITOIMENPITEISTÄ

United Textiles on suuri kreikkalainen tekstiiliyritys, joka harjoittaa vaatteiden, kuitujen ja kankaiden valmistusta. Se harjoittaa sekä tukku- että vähittäismyyntiä. Vuonna 2008 sen myynnistä 54 prosenttia suuntautui muihin EU-maihin (vuonna 2007 määrä oli 60 prosenttia). Vuonna 2009 sen kokonaisvarat olivat 201,7 miljoonaa EUR ja liikevaihto 4,5 miljoonaa EUR (varaston rajoitettu myynti). Aikaisempien vuosien myynnin arvo oli 30,6 miljoonaa EUR vuonna 2008 ja 74,7 miljoonaa EUR vuonna 2007. Vuoden 2008 lopussa yrityksellä oli 1 348 työntekijää (nykyään 680).

Yrityksen tilanne on jatkuvasti huonontunut ainakin vuodesta 2004 lähtien. Myynti on laskenut asteittain, ja vuodesta 2008 sekä liiketoimintatulos ennen veroja että oma pääoma ovat olleet negatiiviset. Viimeksi mainitun seikan vuoksi mikä tahansa osapuoli, jota asia koskee oikeudellisesti, voisi tehdä aloitteen yrityksen lopettamiseksi. Vuodesta 2001 lainanantajapankkien tuki yritykselle on ollut rajoitettua. Kesäkuusta 2008 lähtien suurin osa yrityksen toiminnasta on lopetettu ja sen toiminta on loppunut melkein kokonaan maaliskuusta 2009 lähtien. Heinäkuussa 2008 yrityksen pääosakkeenomistaja päätti olla osallistumatta suunniteltuun pääoman korotukseen. Melkein kaikki yrityksen pankkilainat ovat olleet maksamatta vuodesta 2008.

Vuosina 2007–2010 yritykselle myönnettiin kolme tukitoimenpidettä, joista kaksi koski myös yrityksen lainanantajapankkeja. Tukitoimenpiteet olivat seuraavat:

30 päivänä toukokuuta 2007 National Bank of Greece -pankille, joka on United Textiles -yrityksen lainanantajapankki, myönnettiin yhteensä 20 miljoonan EUR arvoisia uusia lainoja koskeva valtiontakuu. Valtiontakuu kattoi kyseisten lainojen kokonaissummaa suuremman määrän. Valtiolle ei tarvinnut maksaa takausmaksua. Takuu perustui 26 päivänä tammikuuta 2007 perustettuun ilmoittamattomaan takausjärjestelmään.

25 päivänä toukokuuta 2009 Kreikan viranomaiset järjestivät uudelleen yrityksen maksamatta jääneet sosiaalimaksut, joiden määrä oli 18,6 miljoonaa EUR, siten että yritys maksaa kuukaudessa 0,19 miljoonaa EUR 96 kuukauden ajan. Uudelleenjärjestettyyn määrään sisältyi osittain aiemmin uudelleenjärjestettyjä määriä.

3.	30 päivänä kesäkuuta 2010 Kreikan valtio myönsi takuun United Textilesin lainanantajapankeille. Takuu koskee uutta, 63,6 miljoonan EUR syndikoitua lainaa.

ARVIOINTI

Komissio katsoo alustavasti, että kaikki kolme toimenpidettä ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

United Textilesin taloutta koskevat tiedot ja yleinen tilanne osoittavat, että yritys oli vaikeuksissa. Komissio on tarkastellut tukitoimenpidettä valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi vuonna 2004 annettujen yhteisön suuntaviivojen perusteella.

Komissio on päättänyt aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn kaikkien kolmen toimenpiteen osalta, sillä se epäilee, etteivät kaikki edellytykset rakenneuudistustuen hyväksymiseksi täyty. Erityisesti komissio epäilee, että United Textiles ei täyttänyt pelastamistuen tukikelpoisuusperusteita, koska tuen myöntämistä ei lopetettu kuuden kuukauden kuluessa eikä rakenneuudistussuunnitelmaa laadittu. Komissio epäilee myös, että United Textiles ei täyttänyt rakenneuudistustuen tukikelpoisuusperusteita, koska kyseisen tuen ehtona on toteuttamiskelpoinen rakenneuudistussuunnitelma, jota Kreikka ei esittänyt. Komissio epäilee lisäksi, että yrityksen lainanantajapankit eivät myöskään täyttäneet aluetuen, rakenneuudistustuen tai minkään muun tuen tukikelpoisuusperusteita, koska saatu tuki oli toimintatukea eivätkä pankit olleet vaikeuksissa.

KIRJE

”Η Επιτροπή ενημερώνει την Ελλάδα ότι, αφού εξέτασε τις πληροφορίες που παρασχέθηκαν από της αρχές της χώρας σχετικά με το προαναφερόμενο μέτρο, αποφάσισε να κινήσει τη διαδικασία που προβλέπεται στο άρθρο 108 παράγραφος 2 της συνθήκης για τη λειτουργία της Ευρωπαϊκής Ένωσης (1) (στο εξής: ΣΛΕΕ).

1. ΔΙΑΔΙΚΑΣΙΑ

(1)

Κατόπιν πληροφοριών σύμφωνα με τις οποίες η Ελλάδα σκόπευε να χορηγήσει εγγύηση για νέα δάνεια ύψους 35 εκατομ. EUR για τη χρηματοδότηση της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, η Επιτροπή ζήτησε από τις ελληνικές αρχές να υποβάλουν τις παρατηρήσεις τους σχετικά με το προαναφερόμενο μέτρο με επιστολές της 11ης Σεπτεμβρίου 2008, της 14ης Οκτωβρίου 2008, της 20ής Οκτωβρίου 2008, της 18ης Νοεμβρίου 2008 και της 4ης Δεκεμβρίου 2008. Οι ελληνικές αρχές έδωσαν μη ολοκληρωμένες απαντήσεις με τις επιστολές της 15ης Οκτωβρίου 2008 και της 10ης Νοεμβρίου 2008.

(2)

Για αυτόν τον λόγο, στις 3 Μαρτίου 2009, η Επιτροπή εξέδωσε διαταγή για την παροχή πληροφοριών βάσει του άρθρου 10 παράγραφος 3 του κανονισμού (ΕΚ) 659/1999 (2) στην οποία ζητούσε από την Ελλάδα να υποβάλει όλες τις πληροφορίες που ήταν απαραίτητες για να εκτιμήσει εάν η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία είχε λάβει κρατική ενίσχυση και εάν η ενίσχυση ήταν συμβατή με την εσωτερική αγορά. Η Ελλάδα υπέβαλε τις πληροφορίες που ζητήθηκαν με επιστολή της 11ης Μαρτίου 2009.

(3)

Η Επιτροπή ζήτησε πρόσθετες πληροφορίες όσον αφορά το προαναφερόμενο μέτρο καθώς και για ορισμένα άλλα μέτρα, υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας και των πιστωτριών τραπεζών της, με επιστολές της 20ής Μαρτίου 2009, της 8ης Φεβρουαρίου 2009, της 17ης Μαρτίου 2010, της 19ης Ιουλίου 2010 και της 23ης Αυγούστου 2010. Οι ελληνικές αρχές απάντησαν με επιστολές της 7ης Απριλίου 2009, της 25ης Φεβρουαρίου 2010, της 26ης Μαρτίου 2010, της 13ης Αυγούστου 2010 και της 30ής Αυγούστου 2010.

(4)	Μετά από αίτημα των ελληνικών αρχών, πραγματοποιήθηκε σύσκεψη στις 7 Ιουλίου 2010. Με την ευκαιρία αυτή, η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία υπέβαλε μία νέα προκαταρκτική προσέγγιση αναδιάρθρωσης.

2. ΠΕΡΙΓΡΑΦΗ ΤΩΝ ΕΙΚΑΖΟΜΕΝΩΝ ΔΙΚΑΙΟΥΧΩΝ ΚΑΙ ΤΩΝ ΜΕΤΡΩΝ

2.1. Οι εικαζόμενοι δικαιούχοι

Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία

(5)	Η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία είναι μεγάλη ελληνική κλωστοϋφαντουργική εταιρεία εισηγμένη στο Χρηματιστήριο Αθηνών. Το 2008, πραγματοποίησε το 54 % πωλήσεών της σε άλλες χώρες της ΕΕ (60 % το 2007).

(6)

Το 2009, είχε σύνολο ενεργητικού 201,7 εκατ. EUR και κύκλο εργασιών 4,5 εκατ. EUR (περιορισμένες πωλήσεις αποθεμάτων). Οι πωλήσεις των προηγούμενων ετών ήταν 30,6 εκατ. EUR το 2008 και 74,7 εκατ. EUR το 2007. Στα τέλη του 2008 το προσωπικό της αριθμούσε 1 348 εργαζομένους (σήμερα 680). Η εταιρεία έχει τέσσερις θυγατρικές σε τρεις χώρες, Βουλγαρία, Αλβανία και Πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας. Ο βασικός της μέτοχος είναι υπεράκτια εταιρεία με την επωνυμία European Textiles Investments Ltd (Μαυρίκιος).

(7)

Η επιχειρηματική δραστηριότητα της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας συνίσταται στην παραγωγή ενδυμάτων, νημάτων και υφασμάτων. Οι πωλήσεις της πραγματοποιούνται τόσο σε αγορές χονδρικής όσο και λιανικής. Διαθέτει 12 μονάδες παραγωγής σε διάφορες περιοχές της Ελλάδας. Αυτές οι μονάδες παραγωγής δεν λειτουργούν από το 2008, λόγω ελλείψεως κεφαλαίου κινήσεως.

(8)	Η κατάσταση της εταιρείας παρουσιάζει σταθερή επιδείνωση τουλάχιστον από το 2004, με σταδιακή μείωση των πωλήσεων, αρνητικά ΚΠΦ (3) και αρνητικά ίδια κεφάλαια από το 2008. Λόγω αυτού του προβλήματος, η εταιρεία θα μπορούσε να λυθεί σύμφωνα με την ελληνική νομοθεσία (4).

(9)

Από το 2001, η στήριξη των πιστωτριών τραπεζών προς την εταιρεία ήταν περιορισμένη, με μειωμένα πιστωτικά όρια και δάνεια. Από τον Ιούνιο του 2008, μεγάλο μέρος των δραστηριοτήτων της έχει διακοπεί Από τον Μάρτιο του 2009, η παραγωγή έχει σταματήσει σχεδόν εντελώς. Τον Ιούλιο του 2008, ο βασικός μέτοχος της εταιρείας αποφάσισε να μη συμμετάσχει σε προγραμματισμένη αύξηση του κεφαλαίου. Από το 2008, σχεδόν το σύνολο των τραπεζικών της δανείων έχουν καταστεί υπερήμερα. Από τον Φεβρουάριο του 2010, οι μετοχές της εταιρείας έχουν τεθεί σε αναστολή διαπραγμάτευσης στο Χρηματιστήριο Αθηνών.

Πιστώτριες τράπεζες

(10)

Οι πιστώτριες τράπεζες της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, που εμπλέκονται στα εξεταζόμενα μέτρα κρατικών ενισχύσεων, είναι οι ελληνικές τράπεζες Εθνική Τράπεζα της Ελλάδος, η Εμπορική Τράπεζα, η Τράπεζα ΑΤΕ, η Alpha Bank και η Eurobank. Είναι όλες εμπορικές τράπεζες που δραστηριοποιούνται στην παροχή ενός πλήρους φάσματος χρηματοπιστωτικών προϊόντων και υπηρεσιών. Είναι παρούσες, μέσω θυγατρικών, σε άλλες χώρες της ΕΕ, και ιδίως στη Βουλγαρία, την Κύπρο, τη Γαλλία, τη Γερμανία, το Λουξεμβούργο, τις Κάτω Χώρες, την Πολωνία, τη Ρουμανία και το Ηνωμένο Βασίλειο (5).

2.2. Τα εικαζόμενα μέτρα

(11)	Κατά την περίοδο 2007-2010, χορηγήθηκαν συνολικά τρία μέτρα κρατικών ενισχύσεων στην εταιρεία. Στο παρόν στάδιο, η Επιτροπή θεωρεί ότι δύο από αυτά τα μέτρα χορηγήθηκαν επίσης υπέρ των δανειοδοτριών τραπεζών της εταιρείας. Ειδικότερα:

Μέτρο 1: Η κρατική εγγύηση του Μαΐου 2007

(12)

Στις 30 Μαΐου 2007, χορηγήθηκε στην Εθνική Τράπεζα της Ελλάδας, που δανειοδοτούσε τη Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία, κρατική εγγύηση για νέο δάνειο που περιλάμβανε: α) αναδιάταξη υφιστάμενου δανείου ύψους 7,5 εκατ. EUR και β) νέο δάνειο ύψους EUR 12,5 εκατ. EUR. Η κρατική εγγύηση κάλυπτε ποσό μεγαλύτερο από το συνολικό ύψος αυτών των δανείων. Κάλυπτε ποσό ύψους 30 εκατ. EUR συν τόκους, για δάνεια συνολικού ύψους 20 εκατ. EUR. Αυτό το νέο δάνειο είχε εξάμηνο επιτόκιο EURIBOR, συν προσαύξηση (spread) ύψους 1,85 % (6), ανερχόμενο συνολικά σε 6,10 % στις 30 Μαΐου 2007. Δεν είχε προβλεφθεί προμήθεια για την κρατική εγγύηση. Οι πιστώτριες τράπεζες έλαβαν εξασφαλίσεις για το νέο δάνειο, με τη μορφή ενεχυρίασης εμπορευμάτων και προσωπικών εγγυήσεων από μέρους των μετόχων.

(13)

Η εγγύηση στηριζόταν σε μη κοινοποιηθέν καθεστώς εγγυήσεων της 26ης Ιανουαρίου 2007. Το καθεστώς προέβλεπε ότι θα μπορούσε να παρασχεθεί κρατική εγγύηση για υφιστάμενα δάνεια σε βιομηχανικές, μεταλλευτικές, κτηνοτροφικές και ξενοδοχειακές επιχειρήσεις που ήταν εγκατεστημένες στο Νομό Ημαθίας (όπου βρίσκεται μέρος των δραστηριοτήτων της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας). Το καθεστώς δεν απέκλειε προβληματικές επιχειρήσεις και δεν προέβλεπε προμήθεια για την κρατική εγγύηση.

Μέτρο 2: Αναδιάταξη οφειλών για εισφορές κοινωνικής ασφάλισης

(14)	Στις 25 Μαΐου 2009, οι ελληνικές αρχές προχώρησαν σε αναδιάταξη των ληξιπρόθεσμων ασφαλιστικών οφειλών της εταιρείας, που ανέρχονταν σε 18,6 εκατ. EUR, για μια περίοδο 96 μηνιαίων πληρωμών ύψους 0,19 εκατ. EUR εκάστη. Η αναδιάταξη πραγματοποιήθηκε στο πλαίσιο του ελληνικού Νόμου 3762/2009.

(15)

Οι υποβληθείσες πληροφορίες δεν προσδιορίζουν συγκεκριμένα οποιεσδήποτε ποινές ή τόκους αναφορικά με την αναδιάταξη. Αναφέρουν μόνο ότι το 2009 έγινε αναδιάταξη νέων ληξιπρόθεσμων υποχρεώσεων από ασφαλιστικές εισφορές ύψους 14,6 εκατ. EUR, επιπλέον προηγούμενων ληξιπρόθεσμων υποχρεώσεων από ασφαλιστικές εισφορές ύψους EUR 2,8 εκατ. EUR. Αναφέρεται επίσης ότι υπήρξε πρόσθετη αύξηση ύψους 1,2 εκατ. EUR λόγω της αναδιάταξης. Αυτό θα μπορούσε να θεωρηθεί ως ένα είδος ποινής ή τόκου. Τα τρία αυτά ποσά ισούνται με 18,6 εκατ. EUR.

(16)

Η Επιτροπή παρατηρεί ότι στο ποσό της αναδιάταξης περιλαμβάνονταν εν μέρει ποσά που είχαν ήδη αναχρηματοδοτηθεί παλαιότερα, πράγμα που θα μπορούσε να αποτελεί ένδειξη ότι οι προηγουμένως αναδιαταχθείσες οφειλές δεν είχαν εξοφληθεί. Η Επιτροπή σημειώνει επίσης ότι από το 2007, στις ετήσιες εκθέσεις της εταιρείας, οι υποχρεώσεις της από ασφαλιστικές εισφορές αναφέρονται ως “ρυθμισθείσες”, πράγμα που σημαίνει ότι είχε ήδη λάβει χώρα τουλάχιστον μία αναδιάταξη από το έτος αυτό και πριν από την προαναφερθείσα αναδιάταξη της 25ης Μαΐου 2009.

Μέτρο 3: Η κρατική εγγύηση του Ιουνίου 2010

(17)

Στις 30 Ιουνίου 2010, το ελληνικό δημόσιο χορήγησε εγγύηση στις πιστώτριες τράπεζες της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας. Οι τράπεζες αυτές είναι η Εθνική Τράπεζα της Ελλάδος, η Εμπορική Τράπεζα, η Τράπεζα ΑΤΕ, η Alpha Bank και η Eurobank. Η εγγύηση καλύπτει νέο κοινοπρακτικό δάνειο ύψους 63,6 εκατ. EUR, που υποδιαιρείται σε τρία επιμέρους ποσά για τους εξής σκοπούς:

α)

36,6 εκατ. EUR για την αναδιάταξη δανείων που είχαν χορηγηθεί στην εταιρεία από τις πιστώτριες τράπεζές της την περίοδο από τον Αύγουστο του 2008 έως τον Σεπτέμβριο του 2009.

Σύμφωνα με τις διαθέσιμες πληροφορίες, τα εν λόγω δάνεια είχαν επιτόκια μεταξύ 3 μηνών και 6 μηνών EURIBOR, συν 1,25 % έως 3 %. Επίσης σύμφωνα με τις διαθέσιμες πληροφορίες, τα δάνεια αυτά δεν καλύπτονταν αρχικά με κρατική εγγύηση.

β)	15 εκατ. EUR για τη χρηματοδότηση των ληξιπρόθεσμων οφειλών της εταιρείας προς το δημόσιο, τους προμηθευτές και τους εργαζομένους της.

γ)	12 εκατ. EUR για τη χρηματοδότηση επενδύσεων και λειτουργικών δαπανών.

(18)

Το υποκείμενο κοινοπρακτικό δάνειο έχει διάρκεια 9 ετών. Στην υπουργική απόφαση για τη χορήγηση εγγύησης δεν προσδιοριζόταν το επιτόκιο για τα δάνεια που επρόκειτο να καλυφθούν. Αναφερόταν απλώς ότι τα δάνεια έπρεπε να είναι με το επιτόκιο της αγοράς. Η κρατική εγγύηση καλύπτει ποσοστό 80 % του δανείου. Προβλέπεται για το δημόσιο ετήσια προμήθεια εγγύησης 2 % επί του μέσου ετήσιου οφειλόμενου ποσού. Οι πιστώτριες τράπεζες λαμβάνουν, εκτός από την κρατική εγγύηση, εξασφαλίσεις για το νέο δάνειο με τη μορφή ενεχυρίασης μετοχών της εταιρείας για τουλάχιστο το 25,9 % του συνόλου των μετοχών της και προσημειώσεων υποθήκης πρώτης σειράς επί των ακίνητων περιουσιακών στοιχείων της εταιρείας. Το κράτος δεν λαμβάνει εξασφαλίσεις για την εγγύησή του, αλλά σε περίπτωση κατάπτωσης της εγγύησης, οι εξασφαλίσεις του δανείου θα μεταφερθούν στο κράτος.

(19)

Η εγγύηση του Ιουνίου 2010 αντικατέστησε την προηγούμενη εγγύηση που είχε χορηγηθεί στις 2 Οκτωβρίου 2009. Η εγγύηση αυτή είχε χορηγηθεί για ένα νέο δάνειο ύψους 40 εκατ. EUR 40 που αποσκοπούσε επίσης στην αναδιάταξη δανείων που είχαν χορηγηθεί στην εταιρεία κατά την περίοδο από τον Αύγουστο του 2008 έως τον Φεβρουάριο του 2009 (βλ παράγραφο 17 στοιχείο α) ανωτέρω). Ωστόσο, το δάνειο των 40 εκατ. EUR ουδέποτε χορηγήθηκε και συνεπώς η εγγύηση του Οκτωβρίου 2009 ουδέποτε ενεργοποιήθηκε. Αντίθετα, η εγγύηση αυτή αντικαταστάθηκε από τη νέα εγγύηση του Ιουνίου 2010, η οποία κάλυπτε το κοινοπρακτικό δάνειο ύψους 63,6 εκατ. EUR. Σύμφωνα με τις ελληνικές αρχές, ο λόγος της αντικατάστασης αυτής ήταν ότι το ύψος του δανείου των 40 εκατ. EUR δεν αρκούσε πλέον για την κάλυψη των αναγκών ρευστότητας της εταιρείας.

(20)

Όσον αφορά τα τραπεζικά δάνεια που χορηγήθηκαν κατά την περίοδο από τον Αύγουστο του 2008 έως τον Σεπτέμβριο του 2009 (βλ παράγραφο 17 στοιχείο α) ανωτέρω), η Επιτροπή παρατηρεί ότι ορισμένες πληροφορίες φαίνεται να δείχνουν ότι οι πιστώτριες τράπεζες είναι πιθανό να είχαν επηρεαστεί από υπόσχεση χορήγησης κρατικής εγγύησης.

(21)

Ειδικότερα, σύμφωνα με τις υποβολές πληροφοριών των ελληνικών αρχών και τις ετήσιες εκθέσεις της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, την εποχή που χορηγήθηκαν τα δάνεια, είχε ζητηθεί από τον εκπρόσωπο των πιστωτριών τραπεζών κρατική εγγύηση για τα εν λόγω δάνεια (Μάιος 2008). Επίσης, οι ελληνικές αρχές είχαν εκφράσει την πρόθεσή τους να χορηγήσουν κρατική εγγύηση για τα ίδια δάνεια (πριν τον Ιούλιο του 2008). Επιπλέον, οι ελληνικές αρχές είχαν ανακοινώσει ότι πριν τα τέλη Ιουλίου του 2008, οι πιστώτριες τράπεζες θα υπέγραφαν συμφωνία ύψους 35 εκατ. EUR για τη χρηματοδότηση της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας με κρατική εγγύηση. Τελικά, η κρατική εγγύηση χορηγήθηκε τον Οκτώβριο του 2009.

(22)

Επιπλέον, και πάλι σύμφωνα με τις υποβολές πληροφοριών των ελληνικών αρχών και τις ετήσιες εκθέσεις της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, πραγματοποιήθηκαν δύο συσκέψεις τον Σεπτέμβριο του 2008 και τον Απρίλιο του 2009, μεταξύ των ελληνικών αρχών, των πιστωτριών τραπεζών και της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας. Κατά την πρώτη σύσκεψη, η συζήτηση αφορούσε την “εξασφάλιση της ομαλής λειτουργίας της Εταιρείας σύμφωνα με το επιχειρησιακό σχέδιο”· επίσης αναφέρεται ότι “ο Υπουργός έδωσε συγκεκριμένες κατευθύνσεις” για την αναδιάρθρωση της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας (7). Σκοπός της δεύτερης σύσκεψης ήταν η “χρηματοδότηση του επιχειρησιακού σχεδίου αναδιάρθρωσης και εξυγίανσης της Εταιρίας” (8). Τέλος, αναφέρεται ότι τα επίμαχα δάνεια “χορηγήθηκαν κατόπιν συνεννοήσεως των αρμοδίων κρατικών αρχών (Υπουργείο Οικονομίας και Οικονομικών) και των δανειστριών τραπεζών” (9).

3. ΤΑ ΣΧΟΛΙΑ ΤΩΝ ΕΛΛΗΝΙΚΩΝ ΑΡΧΩΝ ΣΧΕΤΙΚΑ ΜΕ ΤΑ ΕΙΚΖΟΜΕΝΑ ΜΕΤΡΑ

(23)	Οι πληροφορίες που υποβλήθηκαν από τις ελληνικές αρχές σχετικά με τα εικαζόμενα μέτρα κρατικών ενισχύσεων μπορούν να συνοψιστούν ως εξής:

Μέτρο 1: Η κρατική εγγύηση του Μαΐου 2007

(24)

Η Ελλάδα ισχυρίζεται ότι δεν συνιστά κρατική ενίσχυση δεδομένου ότι δεν είχε επιλεκτικό χαρακτήρα υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, αλλά χορηγήθηκε βάσει ενός καθεστώτος εγγύησης για βιομηχανικές, μεταλλευτικές, κτηνοτροφικές και ξενοδοχειακές επιχειρήσεις στην περιοχή της Ημαθίας (βλ. παρ. 13 ανωτέρω), και συνεπώς δεν αφορούσε μόνο την Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία αλλά ήταν διαθέσιμη και για άλλες εταιρείες.

(25)	Εκτός τούτου, η Ελλάδα ισχυρίζεται ότι η εγγύηση χορηγήθηκε σύμφωνα με τον (εθνικό) ελληνικό Νόμο 2322/95, που επέτρεπε στο Υπουργείο Οικονομικών να χορηγεί κρατικές εγγυήσεις σε τραπεζικά ιδρύματα για δάνεια που είχαν σκοπό την αναδιάταξη οφειλών ή τη χορήγηση νέου κεφαλαίου κίνησης.

(26)	Επιπλέον, η Ελλάδα ισχυρίζεται ότι πριν τη χορήγηση της εγγύησης, η εταιρεία είχε υποβάλει στις ελληνικές αρχές σχέδιο αναδιάρθρωσης με χρηματοδότηση από τράπεζες και χωρίς καμία κρατική εγγύηση. Αυτό το σχέδιο αναδιάρθρωσης δεν υπεβλήθη ποτέ επισήμως στην Επιτροπή.

(27)

Τέλος, η Ελλάδα ισχυρίζεται ότι η εγγύησή της χορηγήθηκε σύμφωνα με τις σχετικές διατάξεις της Επιτροπής: είχε μέγιστο ποσοστό κάλυψης 80 % και 20 εκατ. EUR και είχε χορηγηθεί για δάνεια που είχαν συναφθεί με επιτόκια της αγοράς. Επίσης τα δάνεια ήταν κατάλληλα εξασφαλισμένα με ενεχυρίαση εμπορευμάτων και προσωπικές εγγυήσεις μετόχων και είχαν χορηγηθεί για μια συγκεκριμένη πράξη και διάρκεια.

Μέτρο 2: Αναδιάταξη οφειλών για ληξιπρόθεσμες ασφαλιστικές εισφορές

(28)	Η Ελλάδα ισχυρίζεται ότι η αναδιάταξη των ληξιπρόθεσμων οφειλών προς το δημόσιο αποφασίστηκε στο πλαίσιο του Νόμου 3762/2009, που είχε γενική ισχύ στην Ελλάδα.

Μέτρο 3: Η κρατική εγγύηση του Ιουνίου 2010

(29)	Η Ελλάδα αναφέρει ότι η κρατική εγγύηση του Ιουνίου 2010 είχε χορηγηθεί επειδή η έκταση της προηγούμενης εγγύησης του 2009 (η οποία ουδέποτε εφαρμόστηκε) δεν αρκούσε πλέον για την κάλυψη των αναγκών ρευστότητας της εταιρείας.

(30)

Η Ελλάδα ισχυρίζεται ότι εγγύηση του Ιουνίου 2010 ήταν σύμφωνη με τις κατευθυντήριες γραμμές διάσωσης και αναδιάρθρωσης (10) και ότι δεν παρέχει πλεονέκτημα στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία. Η Ελλάδα ισχυρίζεται περαιτέρω ότι δεν παραβιάστηκε η αρχή της εφάπαξ ενίσχυσης, διότι η εγγύηση του Ιουνίου 2010 αντικαθιστά την εγγύηση του Οκτωβρίου 2009 και μεταβάλλει αρκετές διατάξεις της εγγύησης του Μαΐου 2007 (βλ. μέτρο 1 στις παραγράφους 12-13 ανωτέρω). Συνεπώς, η εγγύηση του Ιουνίου 2010 ενσωματώνει το σύνολο των ρητρών των δανείων της εταιρείας σε ένα και μόνο κείμενο με ενιαίες διατάξεις.

4. ΕΚΤΙΜΗΣΗ

4.1. Κατάσταση της εταιρείας

(31)

Όπως διαπιστώνεται στις ανωτέρω παραγράφους 7-8 και αναλύεται ακολούθως στις παραγράφους (64)-(68), οι επιχειρησιακές επιδόσεις και τα οικονομικά αποτελέσματα της εταιρείας παρουσίασαν σημαντική επιδείνωση την περίοδο 2004-2009. Σε αυτήν τη βάση, η Επιτροπή συνάγει ότι η επιχείρηση ήταν προβληματική κατά την έννοια των σημείων 10 και 11 των κατευθυντηρίων γραμμών διάσωσης και αναδιάρθρωσης κατά το χρόνο που λήφθηκαν τα εξεταζόμενα μέτρα υπέρ της εταιρείας (περίοδος 2007-2010). Η Επιτροπή θεωρεί επίσης ότι η εταιρεία είναι προβληματική επί του παρόντος διότι η κατάστασή της δεν έχει βελτιωθεί έκτοτε.

4.2. Ύπαρξη κρατικής ενίσχυσης

Μέτρα 1 και 3: Κρατικές εγγυήσεις του Μαΐου 2007 και του Ιουνίου 2010

Ενίσχυση προς την Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία

(32)

Το άρθρο 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ προβλέπει ότι οι ενισχύσεις που χορηγούνται υπό οποιαδήποτε μορφή από τα κράτη ή με κρατικούς πόρους και που νοθεύουν ή απειλούν να νοθεύσουν τον ανταγωνισμό ευνοώντας ορισμένες επιχειρήσεις ή την παραγωγή ορισμένων αγαθών, είναι ασυμβίβαστες με την κοινή αγορά, κατά το μέτρο που επηρεάζουν τις μεταξύ κρατών μελών συναλλαγές. Συνεπώς, ένα μέτρο για να θεωρηθεί ενίσχυση, πρέπει να πληροί τα ακόλουθα τέσσερα κριτήρια:

(33)

Πρώτον, το μέτρο πρέπει να χορηγείται από ένα κράτος μέλος ή με κρατικούς πόρους. Οι κρατικές εγγυήσεις συνεπάγονται κινδύνους για τους κρατικούς πόρους, δεδομένου ότι σε περίπτωση κατάπτωσής τους πρέπει να πληρωθούν από τον κρατικό προϋπολογισμό. Επιπλέον, κάθε εγγύηση για την οποία δεν προβλέπεται κατάλληλη αμοιβή συνεπάγεται απώλεια οικονομικών πόρων για το κράτος. Συνεπώς, ικανοποιείται το κριτήριο των κρατικών πόρων.

(34)

Δεύτερον, το μέτρο πρέπει να παρέχει πλεονέκτημα στον δικαιούχο. Η Επιτροπή θεωρεί ότι οι δύο εξεταζόμενες εγγυήσεις είναι πιθανό να έχουν χορηγήσει αδικαιολόγητο πλεονέκτημα στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία. Πράγματι, σύμφωνα με την ανακοίνωση της Επιτροπής σχετικά με την εφαρμογή των άρθρων 87 και 88 της συνθήκης ΕΚ στις κρατικές ενισχύσεις με τη μορφή εγγυήσεων (11), τμήματα 2.2 και 3.2, όταν ο δανειολήπτης δεν καταβάλλει για την εγγύηση τιμή που καθορίζεται βάσει κριτηρίων αγοράς, του παρέχονται πλεονεκτικοί όροι. Σε ορισμένες περιπτώσεις, ο δανειολήπτης, ως επιχείρηση που αντιμετωπίζει οικονομικές δυσχέρειες, δεν θα μπορούσε να εξεύρει πιστωτικό ίδρυμα διατεθειμένο να του χορηγήσει πιστώσεις με οποιουσδήποτε όρους, χωρίς κρατική εγγύηση. Επίσης, μια από τις απαιτούμενες ενδείξεις ώστε μια μεμονωμένη κρατική εγγύηση να μην αποτελεί ενίσχυση είναι ότι δεν πρέπει να καλύπτει ποσοστό μεγαλύτερο του 80 % του οφειλόμενου δανείου.

(35)

Στην προκειμένη υπόθεση, όσον αφορά την εγγύηση του 2007 (μέτρο 1), αυτή χορηγήθηκε για δάνεια σε προβληματική επιχείρηση και δεν προβλεπόταν προμήθεια για τον εγγυητή (το Δημόσιο). Επίσης, αντίθετα με τους ισχυρισμούς της Ελλάδας, φαίνεται ότι κάλυπτε ποσό μεγαλύτερο από το συνολικό ύψος των επιμέρους υποκείμενων δανείων, δηλαδή επρόκειτο για ποσό 30 εκατ EUR συν τόκους, για την κάλυψη δανείων συνολικού ύψους 20 εκατ EUR. Λαμβάνοντας υπόψη τα σημεία 3.2. και 4.2 της ανακοίνωσης για τις κρατικές ενισχύσεις με τη μορφή εγγυήσεων και το γεγονός ότι η εταιρεία αντιμετώπιζε σοβαρά οικονομικά προβλήματα κατά το χρόνο χορήγησης της εγγύησης αυτής, καθώς και το γεγονός ότι η Επιτροπή δεν διαθέτει καμία ένδειξη για αντίστοιχη ενδεικτική προμήθεια εγγύησης που θα μπορούσε να ισχύει στη χρηματοπιστωτική αγορά για παρόμοιες εγγυήσεις, το επιτόκιο του δανείου (6,10 %) συν η προμήθεια εγγύησης (0 %) δεν φαίνεται να αντιστοιχεί σε τιμή καθοριζόμενη βάσει κριτηρίων αγοράς, αν γίνει σύγκριση μεταξύ του επιτοκίου που θα είχε καταβάλει η εταιρεία αυτή χωρίς την κρατική εγγύηση και του επιτοκίου που λήφθηκε χάρη στην κρατική εγγύηση. Πράγματι, εάν η σύγκριση γίνει βάσει της ανακοίνωσης σχετικά με την αναθεώρηση της μεθόδου καθορισμού των επιτοκίων αναφοράς και προεξόφλησης (12), θα χρειαζόταν προσαύξηση από 400 έως 1000 μονάδες βάσης συν το βασικό επιτόκιο που είχε καθοριστεί για την Ελλάδα την εποχή εκείνη (4,62 %) δηλαδή υψηλότερο του 6,10 % που προβλεπόταν στην παρούσα υπόθεση.

(36)

Ομοίως, η εγγύηση του 2010 (μέτρο 3) χορηγήθηκε σε εταιρεία που αντιμετώπιζε οικονομικές δυσχέρειες. Με τον ίδιο τρόπο, παρόλο που είχε προβλεφθεί προμήθεια εγγύησης 2 % για το Δημόσιο, το επίπεδο αυτής της προμήθειας δεν φαίνεται εκ πρώτης όψεως να έχει καθοριστεί βάσει κριτηρίων αγοράς. Πράγματι, η Επιτροπή επισημαίνει τη σημαντική επιδείνωση της οικονομικής κατάστασης της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας την περίοδο 2004-2009 και την υπερημερία των δανείων της και, συνεπώς. έχει επιφυλάξεις εάν ένας ιδιώτης εγγυητής θα είχε προσφέρει μια τέτοια εγγύηση, όταν η παραγωγή του δικαιούχου είχε σχεδόν σταματήσει εντελώς και η διαπραγμάτευση των μετοχών στο χρηματιστήριο είχε ανασταλεί, δεδομένου ότι κάτω από παρόμοιες συνθήκες θα ήταν εξαιρετικά δύσκολο μια τέτοια εταιρεία να εξοφλήσει το δάνειο και ο εγγυητής να αποφύγει τις συνέπειες μιας κατάπτωσης της εγγύησης που είχε παράσχει. Η Επιτροπή σημειώνει επίσης ότι το επιτόκιο του εγγυημένου δανείου δεν καθορίζεται ρητά αλλά επαφίεται στη διακριτική ευχέρεια των πιστωτριών τραπεζών. Συνεπώς, η Επιτροπή δεν είναι σε θέση να βεβαιώσει ότι η προμήθεια εγγύησης θα μπορούσε να θεωρηθεί σύμφωνη με τους όρους της αγοράς συγκρίνοντας το επιτόκιο που η εταιρεία θα είχε επωμιστεί χωρίς την εγγύηση με το επιτόκιο που έλαβε χάρη στην κρατική εγγύηση, λαμβάνοντας υπόψη αυτήν την προμήθεια εγγύησης. Σε κάθε περίπτωση, εάν γίνει σύγκριση με βάση την ανακοίνωση της Επιτροπής σχετικά με την αναθεώρηση της μεθόδου καθορισμού των επιτοκίων αναφοράς και προεξόφλησης, η Επιτροπή παρατηρεί ότι σύμφωνα με την ανακοίνωση αυτή θα απαιτείτο προσαύξηση από 400 έως 1 000 μονάδες βάσης συν το βασικό επιτόκιο που είχε καθοριστεί για την Ελλάδα την εποχή εκείνη. Η Επιτροπή θεωρεί σε αυτό το στάδιο ότι, εάν η εταιρεία κατόρθωνε να βρει οποιαδήποτε χρηματοδότηση στην κεφαλαιαγορά, η προσαύξηση που θα ίσχυε για τον δικαιούχο θα ήταν τουλάχιστον 1 000 μονάδες βάσης (διαβάθμιση χαμηλότερη από CCC), διότι η οικονομική του κατάσταση ήταν ακόμη χειρότερη σε σχέση με την εποχή της πρώτης εγγύησης (αύξηση των συσσωρευμένων ζημιών, οριακές πωλήσεις, παύση δραστηριοτήτων κ.ά.). Με βάση τα στοιχεία αυτά, η Επιτροπή έχει αμφιβολίες κατά πόσο το επίπεδο της ανωτέρω προμήθειας εγγύησης, εάν προστεθεί στο επιτόκιο του κοινοπρακτικού δανείου, θα μπορούσε να ισούται με το χρηματοπιστωτικό κόστος ενός παρόμοιου μη εγγυημένου δανείου και καλεί την Ελλάδα να προσκομίσει κάθε χρήσιμη πληροφορία σχετικά με το ζήτημα αυτό.

(37)	Συνεπώς, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι και οι δύο εγγυήσεις δεν ήταν σύμφωνες με την ανακοίνωση σχετικά με τις εγγυήσεις και συνιστούν πλεονέκτημα υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας.

(38)

Τρίτον, για να θεωρηθεί ενίσχυση βάσει του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ, ένα μέτρο πρέπει να είναι επιλεκτικό. Η εγγύηση του Μαΐου 2007 στηριζόταν σε ένα τομεακό καθεστώς και η εγγύηση του Ιουνίου 2010 ήταν ad hoc μέτρο υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας. Ως εκ τούτου, πράγματι ικανοποιείται το κριτήριο της επιλεκτικότητας.

(39)

Τέλος, το μέτρο πρέπει να προκαλεί στρέβλωση του ανταγωνισμού και να επηρεάζει τις συναλλαγές μεταξύ των κρατών μελών. Η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία δραστηριοποιείται σε τομέα τα προϊόντα του οποίου αποτελούν αντικείμενο εκτενών συναλλαγών μεταξύ των κρατών μελών και στον οποίο επικρατεί οξύς ανταγωνισμός. Κατά τον χρόνο λήψης των μέτρων ενίσχυσης, η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία ήταν επιχείρηση η οποία πραγματοποιούσε το μεγαλύτερο μέρος των πωλήσεών της σε άλλα κράτη μέλη (βλ. παράγραφο 5 ανωτέρω). Επίσης, τα εξεταζόμενα μέτρα εξασφάλιζαν στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία πλεονέκτημα έναντι των ανταγωνιστών της (βλ. παραγράφους 34-37 ανωτέρω). Όταν μια κρατική ενίσχυση ενισχύει τη θέση μιας επιχείρησης έναντι των εμπορικών ανταγωνιστών της από άλλα κράτη μέλη, οι άλλες επιχειρήσεις θα πρέπει να θεωρηθεί ότι επηρεάζονται από την εν λόγω ενίσχυση. Συνεπώς, ικανοποιείται το κριτήριο της στρέβλωσης του ανταγωνισμού και του επηρεασμού των συναλλαγών μεταξύ των κρατών μελών.

(40)	Βάσει των ανωτέρω, μπορεί να συναχθεί το συμπέρασμα ότι οι κρατικές εγγυήσεις του Μαΐου 2007 και του Ιουνίου 2010 (μέτρα 1 και 3) συνιστούν κρατική ενίσχυση υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας κατά την έννοια του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ.

Ενίσχυση προς τις πιστώτριες τράπεζες

(41)	Όσον αφορά τις πιστώτριες τράπεζες της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, το κριτήριο για τους πόρους του Δημοσίου ικανοποιείται με τον ίδιο τρόπο όπως και την Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία (βλ. παράγραφο 32 ανωτέρω).

(42)

Όσον αφορά το κριτήριο του πλεονεκτήματος, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι οι δύο εξεταζόμενες εγγυήσεις ενδέχεται να έχουν εξασφαλίσει αδικαιολόγητο πλεονέκτημα στις πιστώτριες τράπεζες. Πράγματι, σύμφωνα με την ανακοίνωση σχετικά με τις εγγυήσεις, τμήμα 2.3, η κρατική εγγύηση μπορεί να συνιστά ενίσχυση προς τον δανειοδότη, στο βαθμό που παρέχει μεγαλύτερες εξασφαλίσεις στο δανειοδότη περιορίζοντας το υφιστάμενο άνοιγμά του. Στην προκειμένη περίπτωση, και οι δύο εγγυήσεις χορηγήθηκαν ρητά για την εξασφάλιση νέων δανείων με στόχο, τουλάχιστον εν μέρει, την αναδιάταξη υφιστάμενων δανείων. Κατ’ αυτόν τον τρόπο οι εν λόγω εγγυήσεις παρείχαν στους πιστωτές εξασφάλιση αναφορικά με τα υφιστάμενα δάνεια.

(43)

Συνεπώς, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι η ΕΤΕ ενδέχεται να έχει επίσης ευεργετηθεί από ενίσχυση μέσω της εγγύησης του Μαΐου 2007 (μέτρο 1) στο μέτρο που η εγγύηση αυτή κάλυπτε υφιστάμενο δάνειο (7,5 εκατ. EUR). Επιπλέον, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι και οι πέντε πιστώτριες τράπεζες ενδέχεται να έχουν επίσης ευεργετηθεί από ενίσχυση μέσω της εγγύησης του Ιουνίου 2010 (μέτρο 3) στο μέτρο που αυτή κάλυπτε υφιστάμενα δάνεια των εν λόγω πιστωτικών ιδρυμάτων (36,6 εκατ. EUR).

(44)	Όσον αφορά την επιλεκτικότητα, οι κρατικές εγγυήσεις είχαν παρασχεθεί για υφιστάμενα δάνεια που είχαν χορηγηθεί από συγκεκριμένες τράπεζες, και συνεπώς είχαν επιλεκτικό χαρακτήρα ως προς τους δικαιούχους.

(45)

Τέλος, όσον αφορά τη στρέβλωση του ανταγωνισμού και τον επηρεασμό των συναλλαγών μεταξύ των κρατών μελών, οι τραπεζικές υπηρεσίες προσφέρονται σε ευρεία κλίμακα σε όλη την Ευρωπαϊκή Ένωση και αποτελούν αντικείμενο έντονου ανταγωνισμού. Κατά τον χρόνο λήψης των μέτρων ενίσχυσης, οι πιστώτριες τράπεζες της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας προσέφεραν χρηματοπιστωτικά προϊόντα και υπηρεσίες, μέσω των θυγατρικών τους σε άλλες χώρες της ΕΕ (βλ. παράγραφο 10 ανωτέρω). Επίσης, η εξεταζόμενη ενίσχυση εξασφάλισε στις πιστώτριες τράπεζες της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας πλεονέκτημα έναντι των ανταγωνιστών τους (βλ. παραγράφους 42-43 ανωτέρω). Όταν μια κρατική ενίσχυση ενισχύει τη θέση μιας επιχείρησης έναντι άλλων επιχειρήσεων που ανταγωνίζονται σε επίπεδο εμπορίου μεταξύ των κρατών μελών, οι τελευταίες πρέπει να θεωρηθεί ότι θίγονται από την εν λόγω ενίσχυση. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, ικανοποιείται το κριτήριο της στρέβλωσης του ανταγωνισμού και του επηρεασμού των συναλλαγών μεταξύ των κρατών μελών.

(46)

Βάσει των ανωτέρω, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι οι κρατικές εγγυήσεις του Μαΐου 2007 και του Ιουνίου 2010 (μέτρα 1 και 3) ενδέχεται να συνιστούν κρατική ενίσχυση υπέρ των πιστωτριών τραπεζών Εθνική Τράπεζα της Ελλάδος, Εμπορική Τράπεζα, Τράπεζα ΑΤΕ, Alpha Bank και Eurobank κατά την έννοια του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ.

Πιθανή κρατική εγγύηση για δάνεια της περιόδου από τον Αύγουστο του 2008 έως τον Σεπτέμβριο του 2009

(47)

Όσον αφορά δάνεια που χορηγήθηκαν στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία την περίοδο από τον Αύγουστο του 2008 έως τον Σεπτέμβριο του 2009 (βλ. παράγραφο 17 σημείο α) ανωτέρω), η Επιτροπή παρατηρεί ότι ορισμένες πληροφορίες υποδηλώνουν ότι οι πιστώτριες τράπεζες είναι πιθανό να είχαν επηρεαστεί από υπόσχεση για τη χορήγηση κρατικής εγγύησης (βλ. παραγράφους 20-22 ανωτέρω). Η Επιτροπή παρατηρεί επίσης ότι τα δάνεια αυτά καλύφθηκαν τελικά από τις κρατικές εγγυήσεις του Οκτωβρίου 2009 και του Ιουνίου 2010. Η τελευταία αντικατέστησε την εγγύηση του Οκτωβρίου 2009.

(48)

Η Επιτροπή δεν αποκλείει στο σημείο αυτό το ενδεχόμενο η ανωτέρω υπόσχεση, εάν πράγματι εξακριβωθεί στη διάρκεια της επίσημης διαδικασίας έρευνας, να συνιστά κρατική εγγύηση που δόθηκε ήδη το 2008, και συνεπώς πριν από τις εγγυήσεις του Οκτωβρίου 2009 και του Ιουνίου 2010, για την κάλυψη των δανείων της περιόδου από τον Αύγουστο του 2008 έως τον Σεπτέμβριο του 2009. Μια τέτοια εγγύηση θα εξασφάλιζε πλεονεκτήματα στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία και τις πιστώτριες τράπεζές της, με την έννοια της ανωτέρω ανάλυσης για την ύπαρξη κρατικής ενίσχυσης (βλ. παραγράφους 32-46 ανωτέρω).

Μέτρο 2: Αναδιάταξη οφειλών για ληξιπρόθεσμες ασφαλιστικές εισφορές

(49)

Όσον αφορά το κριτήριο των κρατικών πόρων, ο στόχος των εισφορών κοινωνικής ασφάλισης είναι η χρηματοδότηση του προϋπολογισμού των οργανισμών κοινωνικής ασφάλισης, που αποτελούν νομικά πρόσωπα δημοσίου δικαίου υπό την εποπτεία του Δημοσίου. Συνεπώς, η μη είσπραξη αυτών των εισφορών στερεί πόρους από το κράτος. Συνεπώς, ικανοποιείται το κριτήριο αυτό.

(50)

Όσον αφορά το κριτήριο του πλεονεκτήματος, η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία έλαβε πράγματι προθεσμία 8 ετών για την πληρωμή χρηματοπιστωτικής υποχρέωσης, σε μια εποχή που αντιμετώπιζε σοβαρά οικονομικά προβλήματα και υπήρχε μεγάλη πιθανότητα αθέτησης των υποχρεώσεών της. Σύμφωνα με πάγια νομολογία (13), για να διαπιστωθεί κατά πόσο έχει δοθεί επιλεκτικό πλεονέκτημα με τη μη είσπραξη οφειλών και κατά πόσο το πλεονέκτημα θα μπορούσε να θεωρηθεί κρατική ενίσχυση για τους σκοπούς του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ, θα πρέπει να εξακριβωθεί ότι η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία δεν μπορούσε να αποκτήσει το πλεονέκτημα αυτό κάτω από κανονικές συνθήκες της αγοράς. Από την άποψη αυτή, το ουσιώδες ερώτημα που πρέπει να τεθεί είναι κατά πόσο η συμπεριφορά του κράτους ως πιστωτή στις δεδομένες συνθήκες θα μπορούσε να συγκριθεί με τη συμπεριφορά ενός συνετού ιδιώτη πιστωτή.

(51)

Οι ελληνικές αρχές δεν διευκρίνισαν εάν τα χρέη της εταιρείας προς το δημόσιο είχαν αναδιαταχθεί με την εφαρμογή κατάλληλων ποινών. Πράγματι, οι πληροφορίες που παρασχέθηκαν δεν είναι συγκεκριμένες. Αναφέρονται μόνο ποινές ή τόκοι ύψους 1,2 εκατ. EUR, που θα συνεπάγονταν επίσης επιτόκιο 7 %. Ακόμη και εάν πράγματι επρόκειτο για ποινή ή επιτόκιο που εφαρμόστηκε κατά την αναδιάταξη, φαίνεται να είναι χαμηλότερο από εκείνο που ίσχυε για οφειλέτες σε οικονομική κατάσταση παρόμοια με εκείνη της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας.

(52)

Επιπλέον, οι ελληνικές αρχές δεν ενημέρωσαν την Επιτροπή εάν η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία είχε τηρήσει προηγούμενες συμφωνίες αναδιάταξης. Σχετικά με το θέμα αυτό, η Επιτροπή παρατηρεί ότι η αναδιάταξη του 2009 εφαρμόστηκε επίσης για οφειλόμενο ποσό 2,8 εκατ. EUR από προηγούμενες αναδιατάξεις οφειλών. Η Επιτροπή παρατηρεί ότι αυτό θα μπορούσε να αποτελεί ένδειξη ότι οι προηγούμενες αναδιατάξεις οφειλών είχαν αποτύχει.

(53)

Για τους λόγους που προαναφέρθηκαν, η Επιτροπή έχει επιφυλάξεις για το κατά πόσο η συμπεριφορά των ελληνικών αρχών θα μπορούσε να συγκριθεί με εκείνη ενός συνετού ιδιώτη πιστωτή, δεδομένου ότι δεν διευκρινίστηκε η τυχόν εφαρμογή ποινής ή επιτοκίου, σε ύψος ίσο με εκείνο της αγοράς, και ότι η αναδιάταξη του 2009 εφαρμόστηκε παρά τις κατά τα φαινόμενα αποτυχημένες προηγούμενες συμφωνίες αναδιάταξης. Ακόμη και η ποινή ή το επιτόκιο του 7 % (βλ. παράγραφο 51 ανωτέρω), που κατά τα φαινόμενα εφαρμόστηκε, φαίνεται να είναι χαμηλότερο από εκείνο που θα ίσχυε για εταιρείες σε τόσο δεινή οικονομική κατάσταση όπως η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία.

(54)

Επιπλέον, ανεξαρτήτως του ύψους της ποινής που εφαρμόστηκε για την αναδιάταξη, η Επιτροπή έχει επιφυλάξεις για το εάν ένας ιδιώτης πιστωτής θα είχε δεχθεί οποιοδήποτε είδος αναδιάταξης καθώς η εταιρεία αντιμετώπιζε ήδη πολύ σοβαρά οικονομικά προβλήματα και είχε παύσει το μεγαλύτερο μέρος της παραγωγής της, με αποτέλεσμα να φαίνεται απίθανο το ενδεχόμενο μιας μεταγενέστερης εξόφλησης του χρέους.

(55)	Τέλος, η Επιτροπή έχει επιφυλάξεις κατά πόσο το μέτρο αυτό θα μπορούσε να θεωρηθεί ότι ικανοποιεί το κριτήριο του ιδιώτη πιστωτή, αν εξετασθεί μεμονωμένα, δεδομένου ότι η εταιρεία τύγχανε ήδη κρατικής στήριξης με τη μορφή εγγύησης που φαίνεται ότι αποτελεί κρατική ενίσχυση.

(56)	Έτσι, η Επιτροπή θεωρεί ότι στο στάδιο αυτό η αναδιάταξη των χρεών ενδέχεται να έχει προσφέρει πλεονέκτημα στην εταιρεία κατά την έννοια του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ.

(57)	Όσον αφορά το κριτήριο της επιλεκτικότητας, τα ληξιπρόθεσμα χρέη της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας προς το Δημόσιο είχαν αναδιαταχθεί στο πλαίσιο μιας ad hoc απόφασης για την εταιρεία. Συνεπώς, ικανοποιείται το κριτήριο αυτό.

(58)	Τέλος, το κριτήριο της στρέβλωσης του ανταγωνισμού και του επηρεασμού των συναλλαγών μεταξύ των κρατών μελών ικανοποιείται με τον ίδιο τρόπο όπως και στην παράγραφο 38 ανωτέρω.

(59)	Σύμφωνα με τις ανωτέρω παρατηρήσεις, μπορεί να συναχθεί το συμπέρασμα ότι η αναδιάταξη των ληξιπρόθεσμων υποχρεώσεων κοινωνικής ασφάλισης συνιστά κρατική ενίσχυση υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας κατά την έννοια του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ.

4.3. Παράνομη ενίσχυση

(60)	Σύμφωνα με το άρθρο 1 στοιχείο στ) του κανονισμού αριθ. 659/1999 του Συμβουλίου, της 22ας Μαρτίου 1999 για τη θέσπιση λεπτομερών κανόνων εφαρμογής του άρθρου 93 της συνθήκης ΕΚ (14), “παράνομη ενίσχυση” είναι μια νέα ενίσχυση η οποία εφαρμόζεται κατά παράβαση του άρθρου 108 παράγραφος 3 της ΣΛΕΕ.

(61)

Στην προκειμένη υπόθεση, τα μέτρα ενισχύσεων υπέρ της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας και των πιστωτριών τραπεζών της εφαρμόστηκαν από την Ελλάδα χωρίς να κοινοποιηθούν στην Επιτροπή και χωρίς να έχουν ληφθεί οι παρατηρήσεις της Επιτροπής σχετικά με αυτά ή να έχει εκδοθεί τελική απόφαση για τη συμβατότητα των μέτρων με την κοινή αγορά.

(62)	Κατά συνέπεια, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι τα υπό εξέταση μέτρα ενίσχυσης είναι παράνομα.

(63)

Όσον αφορά ειδικότερα την κρατική εγγύηση του Ιουνίου 2010 (μέτρο 3), η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο, ότι αυτή έχει παρασχεθεί. Πράγματι, η κρατική εγγύηση εγκρίθηκε με υπουργική απόφαση, δηλαδή με δεσμευτική πράξη του κράτους, η οποία επέτρεπε να πραγματοποιηθεί η πληρωμή του υποκείμενου δανείου με την εγγύηση του κράτους. Το γεγονός ότι, σύμφωνα με τις υποβληθείσες πληροφορίες, το υποκείμενο δάνειο δεν έχει ακόμη εκδοθεί, δεν μεταβάλλει τη νομική ισχύ της κρατικής εγγύησης, δεδομένου ότι η ενεργοποίηση του δανείου επαφίεται πλήρως στη διακριτική ευχέρεια των δικαιούχων, δηλαδή της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας και των πιστωτριών τραπεζών της.

4.4. Συμβατότητα των μέτρων ενίσχυσης

Επιλεξιμότητα της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας

(64)	Όπως αναφέρθηκε στις παραγράφους 7-8 ανωτέρω και αναλύεται λεπτομερέστερα στον πίνακα 1 που ακολουθεί, οι επιχειρηματικές και οικονομικές επιδόσεις της εταιρείας επιδεινώθηκαν σημαντικά κατά την περίοδο 2004-2009.

Πίνακας 1

Βασικά οικονομικά στοιχεία της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας (σε εκατ. EUR)

	2004	2005	2006	2007	2008	2009
Κύκλος εργασιών	154,3	97,5	64,6	74,7 (15)	30,6	4,5
ΚΠΦ	–89,6	–61,3	–49,3	–38,5	–62,4	–60,6
Συσσωρευμένες ζημίες	264,1	316	378,3	418,7	481	520,3 (16)
Εγγεγραμμένο κεφάλαιο	276,3	283,3	280,8	288,9	290,4	290,4 (16)
Ίδια κεφάλαια	95,2	35,7	32,9	4,6	49,1	111,5
Χρέος/ίδια κεφάλαια	281 %	692 %	829 %	6,243 %	– 561 %	– 280 %
Στοιχεία από τις οικονομικές καταστάσεις 2004-2009.

(65)

Με βάση αυτά τα οικονομικά στοιχεία, η Επιτροπή καταλήγει στο συμπέρασμα ότι η εταιρεία ήταν προβληματική κατά την έννοια του σημείου 10 των κατευθυντηρίων γραμμών για τη διάσωση και την αναδιάρθρωση προβληματικών επιχειρήσεων κατά το χρόνο που λήφθηκαν τα υπό εξέταση μέτρα υπέρ αυτής (περίοδος 2007-2010). Η Επιτροπή θεωρεί επίσης ότι η εταιρεία είναι προβληματική επί του παρόντος.

(66)

Ειδικότερα, όσον αφορά το σημείο 10 (α) των κατευθυντηρίων γραμμών, το εγγεγραμμένο κεφάλαιο της εταιρείας, όπως προκύπτει από τις οικονομικές καταστάσεις των ετών 2004-2009, δεν είχε απολεσθεί αλλά αυξηθεί την περίοδο 2004-2009. Ωστόσο, η Επιτροπή παρατηρεί ότι την ίδια περίοδο τα ίδια κεφάλαια της εταιρείας μειώθηκαν σε ελάχιστο επίπεδο (2007) ή έγιναν αρνητικά (2008 και 2009). Συγχρόνως, η εταιρεία δεν έλαβε κατάλληλα μέτρα για να αντιμετωπίσει τη μείωση των ιδίων κεφαλαίων της, όπως προβλέπεται στην ελληνική νομοθεσία (17). Τα μέτρα αυτά θα συνίσταντο είτε στην αύξηση του κεφαλαίου είτε στην κεφαλαιοποίηση των ζημιών, πράγμα που θα οδηγούσε στην εξάλειψη του εγγεγραμμένου κεφαλαίου. Φαίνεται ότι μόνο η δεύτερη περίπτωση θα ήταν εφικτή για την Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία, λόγω της κρίσιμης οικονομικής της κατάστασης (βλ. πίνακα 1 ανωτέρω) και των δυσχερειών πρόσβασής της σε χρηματοδότηση (βλ. παράγραφο 9 ανωτέρω). Βάσει των ανωτέρω, η Επιτροπή θεωρεί ότι η εταιρεία είχε στην ουσία απολέσει περισσότερο από το ήμισυ του εγγεγραμμένου κεφαλαίου της.

(67)	Επιπλέον, όσον αφορά το σημείο 10 γ), από το 2008 η εταιρεία πληρούσε, βάσει της ελληνικής νομοθεσίας, τις προϋποθέσεις υπαγωγής σε συλλογική πτωχευτική διαδικασία (18).

(68)	Τέλος, όσον αφορά το σημείο 11 των κατευθυντηρίων γραμμών, οι συνήθεις ενδείξεις μιας προβληματικής επιχείρησης όπως η αύξηση των ζημιών, η μείωση του κύκλου εργασιών και η συσσώρευση του χρέους, υπήρχαν τουλάχιστον από το 2004.

Ενίσχυση στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία

(69)	Στο μέτρο που τα μέτρα συνιστούν ενίσχυση κατά την έννοια του άρθρου 107 παράγραφος 1 της ΣΛΕΕ, η συμβατότητά τους πρέπει να εξεταστεί βάσει των εξαιρέσεων που προβλέπονται στις παραγράφους 2 και 3 του εν λόγου άρθρου.

(70)	Είναι σαφές ότι οι εξαιρέσεις που προβλέπονται στο άρθρο 107 παράγραφος 2 και στο άρθρο 107 παράγραφος 3, στοιχεία δ) και ε), δεν ισχύουν και δεν οι ελληνικές αρχές δεν τις επικαλέστηκαν.

(71)

Η Επιτροπή πρέπει επίσης να εξετάσει κατά πόσο ορισμένα από τα επίμαχα μέτρα θα ήταν συμβατά βάσει των κανόνων για την αντιμετώπιση της κρίσης που προβλέπονται στο Προσωρινό Πλαίσιο (19). Ωστόσο, η Επιτροπή παρατηρεί ότι η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία ήταν σαφώς προβληματική επιχείρηση πριν την 1η Ιουλίου 2008 και, συνεπώς, δεν είναι επιλέξιμη για τη χορήγηση ενίσχυσης βάσει του Προσωρινού Πλαισίου.

(72)

Η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία ήταν προβληματική επιχείρηση κατά τον χρόνο που λήφθηκαν τα μέτρα για τη στήριξή της (βλ. παραγράφους 8-9 και 64-68 ανωτέρω), και συνεπώς η συμβατότητα των μέτρων ενίσχυσης μπορεί να αξιολογηθεί μόνο βάσει των κατευθυντηρίων γραμμών διάσωσης και αναδιάρθρωσης (δηλαδή βάσει του άρθρου 107 παράγραφος 3 στοιχείο γ της ΣΛΕΕ).

(73)

Πρώτον, η Επιτροπή έχει επιφυλάξεις για το κατά πόσο τα μέτρα θα μπορούσαν να θεωρηθούν συμβατά ως ενισχύσεις διάσωσης. Στο παρόν στάδιο, η Επιτροπή δεν είναι σε θέση να αποφανθεί αν τα μέτρα περιορίζονται στο ελάχιστο αναγκαίο, αν δικαιολογούνται λόγω σοβαρών κοινωνικών προβλημάτων και αν προκαλούν αθέμιτα δυσμενείς δευτερογενείς συνέπειες για άλλα κράτη μέλη. Επιπλέον, οι εγγυήσεις του 2007 και του 2010 δεν έχουν περιορισμένη διάρκεια 6 μηνών. Η αναδιάταξη του χρέους, που είναι συγκρίσιμη με δάνειο, έχει και αυτή διάρκεια μεγαλύτερη της περιόδου των 6 μηνών που επιτρέπεται για τις ενισχύσεις διάσωσης.

(74)

Δεύτερον, η Επιτροπή παρατηρεί ότι κανένα από τα μέτρα δεν φαίνεται να είναι συμβατό ούτε ως ενίσχυση αναδιάρθρωσης. Στο παρόν στάδιο, η θέσπιση αυτών των μέτρων ενίσχυσης δεν φαίνεται να είχε εξαρτηθεί από την εφαρμογή σχεδίου αναδιάρθρωσης που θα εξασφάλιζε την αποκατάσταση της μακροπρόθεσμης βιωσιμότητας της επιχείρησης. Πράγματι, βάσει των στοιχείων που είναι διαθέσιμα επί του παρόντος, δεν υπήρχε τέτοιο σχέδιο, και όλες οι προσπάθειες αναδιάρθρωσης είχαν αποτύχει, σε βαθμό που πρακτικά η λειτουργία της εταιρείας είχε σταματήσει και είχε τεθεί εκτός χρηματιστηρίου. Παρά αυτήν την αποτυχία της αναδιάρθρωσης, το κράτος συνέχισε να παρέχει κεφάλαια κίνησης στην Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία. Συνεπώς, στο παρόν στάδιο η Επιτροπή θεωρεί ότι τα μέτρα ενίσχυσης στο σύνολό τους αποτελούν απλώς ενισχύσεις λειτουργίας χωρίς καμία προαπαιτούμενη αξιόπιστη αναδιάρθρωση.

(75)

Επίσης, η Επιτροπή έχει αμφιβολίες αν η εταιρεία έλαβε οποιαδήποτε σημαντική χρηματοδότηση για τις πράξεις της η οποία θα μπορούσε να θεωρηθεί ως ίδια συμμετοχή χωρίς ενίσχυση. Τέλος, η Επιτροπή έχει αμφιβολίες για το αν εφαρμόστηκαν οποιαδήποτε αντισταθμιστικά μέτρα κατά την έννοια των κατευθυντηρίων γραμμών διάσωσης και αναδιάρθρωσης.

(76)	Όσον αφορά την επιλεξιμότητα της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας για ενισχύσεις αναδιάρθρωσης, η Επιτροπή σημειώνει ότι η εταιρεία λάμβανε ενισχύσεις λειτουργίας τουλάχιστον από το 2007, έτος κατά το οποίο αντιμετώπιζε ήδη δυσχέρειες.

(77)

Στο παρόν στάδιο, η Επιτροπή θεωρεί ότι το ανωτέρω γεγονός (βλ. παράγραφο 76) φαίνεται να αντιβαίνει την αρχή της “εφάπαξ ενίσχυσης”, πράγμα που αποτελεί ένδειξη ότι τα προβλήματα που αντιμετωπίζει η εταιρεία έχουν επαναλαμβανόμενο χαρακτήρα και ότι τα μέτρα ενίσχυσης υπέρ της εταιρείας έχουν οδηγήσει σε νοθεύσεις του ανταγωνισμού που είναι αντίθετες προς το κοινό συμφέρον. Επιπλέον, η Επιτροπή κρίνει ότι δεν υπάρχουν στοιχεία που να υποδηλώνουν ότι η αναδιάρθρωση θα πρέπει να θεωρηθεί ως συνεχής και αδιάλειπτη διαδικασία, δεδομένου ότι τα μέτρα ενίσχυσης του 2007, 2009 και 2010 χορηγήθηκαν επί σειρά ετών και δεν υπήρχε το προαπαιτούμενο ενός ενιαίου σχεδίου αναδιάρθρωσης ή στρατηγικής ικανής να αποκαταστήσει τη μακροπρόθεσμη βιωσιμότητα της επιχείρησης.

(78)	Με βάση τις ανωτέρω παρατηρήσεις, η Επιτροπή θεωρεί στο παρόν στάδιο ότι δεν έχει τηρηθεί η αρχή της “εφάπαξ ενίσχυσης”.

(79)	Τέλος, η Επιτροπή δεν έχει υπόψη της άλλο σύνολο κανόνων για τις κρατικές ενισχύσεις, το οποίο να καθιστά την εικαζόμενη ενίσχυση συμβατή με τη ΣΛΕΕ.

(80)	Κατά συνέπεια, βάσει της προκαταρκτικής εξέτασης του μέτρου και των πληροφοριών που υποβλήθηκαν, στο παρόν στάδιο, η Επιτροπή έχει αμφιβολίες ως προς τη συμβατότητα του μέτρου με τους κανόνες της ΕΕ σχετικά με τις κρατικές ενισχύσεις.

Ενίσχυση στις πιστώτριες τράπεζες

(81)

Η ενίσχυση στις πιστώτριες τράπεζες αποσκοπούσε στη μείωση του ανοίγματός τους έναντι της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας, δηλαδή στη διατήρηση των εσόδων (κεφάλαιο συν τόκοι) που προέρχονταν από δάνεια προς την εταιρεία. Συνεπώς, φαίνεται ότι οι πιστώτριες τράπεζες έλαβαν επίσης ενίσχυση λειτουργίας. Οι ενισχύσεις λειτουργίας κανονικά απαγορεύονται και μπορούν να χορηγηθούν μόνο κατ’ εξαίρεση εφόσον δικαιολογούνται λόγω της συμβολής τους στην περιφερειακή ανάπτυξη και της φύσης τους και εφόσον το ύψος τους είναι ανάλογο προς τα προβλήματα που καλούνται να αντιμετωπίσουν. Η επιχειρηματολογία της Ελλάδας δεν στηρίχθηκε σε τέτοιου είδους περιστάσεις.

(82)	Επιπλέον, οι πιστώτριες τράπεζες της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας δεν ήταν προβληματικές και, συνεπώς, δεν είναι επιλέξιμες για ενισχύσεις διάσωσης και/ή αναδιάρθρωσης.

(83)	Η Επιτροπή δεν έχει υπόψη της άλλο σύνολο κανόνων για τις κρατικές ενισχύσεις, το οποίο θα δικαιολογούσε τέτοιου είδους ενισχύσεις λειτουργίας στις πιστώτριες τράπεζες στην εξεταζόμενη υπόθεση.

5. ΣΥΜΠΕΡΑΣΜΑ

(84)

Λαμβάνοντας υπόψη τις ανωτέρω παρατηρήσεις, η Επιτροπή αποφάσισε να κινήσει τη διαδικασία του άρθρου 108 παράγραφος 2 της ΣΛΕΕ όσον αφορά τα μέτρα κρατικών εγγυήσεων του Μαΐου 2007 και του Ιουνίου 2010, καθώς και την αναδιάταξη των ληξιπρόθεσμων υποχρεώσεων από ασφαλιστικές εισφορές και καλεί την Ελλάδα να υποβάλει τις παρατηρήσεις της και να παράσχει όλες τις απαιτούμενες πληροφορίες για την αξιολόγηση της ενίσχυσης εντός ενός μηνός από την παραλαβή της παρούσας. Ειδικότερα, η Ελλάδα καλείται να παράσχει τις ακόλουθες πληροφορίες:

—	την πιστοληπτική διαβάθμιση της εταιρείας κατά το χρόνο παροχής των δύο εγγυήσεων·

—	την αγοραία τιμή για παρόμοιες εγγυήσεις προς εταιρείες σε συγκρίσιμη οικονομική κατάσταση κατά τον χρόνο παροχής των δύο εγγυήσεων·

—	το επιτόκιο το οποίο θα έπρεπε να καταβάλει η Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία χωρίς τις δύο εγγυήσεις·

—	το επιτόκιο του κοινοπρακτικού δανείου που καλύπτεται από την εγγύηση του 2010·

—	την ενδεχόμενη ποινή που εφαρμόστηκε, κατά την αναδιάταξη του 2009 των ληξιπρόθεσμων υποχρεώσεων από ασφαλιστικές εισφορές της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας·

—	εάν είχαν εφαρμοστεί προηγούμενες αναδιατάξεις υποχρεώσεων από ασφαλιστικές εισφορές για την Ενωμένη Κλωστοϋφαντουργία και εάν είχαν τηρηθεί από την εταιρεία.

(85)	Η Επιτροπή καλεί τις ελληνικές αρχές να διαβιβάσουν αμέσως αντίγραφο της παρούσας επιστολής στους πιθανούς αποδέκτες της ενίσχυσης.

(86)	Η Επιτροπή υπενθυμίζει στην Ελλάδα το ανασταλτικό αποτέλεσμα του άρθρου 108 παράγραφος 3 της ΣΛΕΕ και εφιστά την προσοχή της στο άρθρο 14 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 659/1999 του Συμβουλίου, που προβλέπει ότι κάθε παράνομη ενίσχυση μπορεί να ανακτηθεί.

(87)

Η Επιτροπή προειδοποιεί την Ελλάδα ότι θα ενημερώσει τα ενδιαφερόμενα μέρη με τη δημοσίευση της παρούσας επιστολής και περίληψής της στην Επίσημη Εφημερίδα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Θα ενημερώσει επίσης τα ενδιαφερόμενα μέρη στις χώρες ΕΖΕΣ οι οποίες έχουν υπογράψει τη συμφωνία ΕΟΧ, με δημοσίευση ανακοίνωσης στο συμπλήρωμα ΕΟΧ της Επίσημης Εφημερίδας της Ευρωπαϊκής Ένωσης και θα ενημερώσει την Εποπτεύουσα Αρχή της ΕΖΕΣ αποστέλλοντας αντίγραφο της παρούσας επιστολής. Όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη θα κληθούν να υποβάλουν τις παρατηρήσεις τους εντός ενός μηνός από την ημερομηνία της δημοσίευσης αυτής.”

(1) Από 1ης Δεκεμβρίου 2009, τα άρθρα 87 και 88 της συνθήκης ΕΚ έχουν γίνει, αντιστοίχως, τα άρθρα 107 και 108 της ΣΛΕΕ. Οι δύο σειρές διατάξεων είναι ουσιαστικά ταυτόσημες. Για τους σκοπούς της παρούσας απόφασης οι αναφορές στα άρθρα 107 και 108 της ΣΛΕΕ νοούνται ως αναφορές στα άρθρα 87 και 88 της συνθήκης ΕΚ, κατά περίπτωση.

(2) Κανονισμός (ΕΚ) αριθ. 659/1999 του Συμβουλίου της 22ας Μαρτίου 1999 για τη θέσπιση λεπτομερών κανόνων εφαρμογής του άρθρου 93 (νυν άρθρου 88) της συνθήκης ΕΚ, ΕΕ L 83 της 27.3.1999, σ. 1-9.

(3) Κέρδη προ φόρων (καθαρά κέρδη).

(4) Βάσει του άρθρου 47 του ελληνικού Νόμου 2190/1920, σε περίπτωση που το σύνολο των ιδίων κεφαλαίων της εταιρείας γίνει κατώτερο από το 50 % του μετοχικού κεφαλαίου, η γενική συνέλευση των μετόχων πρέπει να αποφασίσει (εντός 6 μηνών από τη λήξη της χρήσης) τη λύση της εταιρείας ή την υιοθέτηση άλλου μέτρου.

(5) Όπως αναφέρεται στις οικονομικές εκθέσεις και τους δικτυακούς τόπους των τραπεζών.

(6) Περιλαμβανομένου φόρου 0,6 %, που εφαρμόζεται σε όλα τα δάνεια στην Ελλάδα (εκτός των στεγαστικών και των αγροτικών δανείων, για τα οποία ο φόρος είναι 0,12 %).

(7) Αναφέρεται στη σελίδα 7 της ετήσιας οικονομικής έκθεσης του 2008 της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας.

(8) Αναφέρεται στη σελίδα 11 της οικονομικής έκθεσης του 2009 της Ενωμένης Κλωστοϋφαντουργίας.

(9) Αναφέρεται στη σελίδα 5 της επιστολής των ελληνικών αρχών που υπεβλήθη στις 22 Φεβρουαρίου 2010.

(10) ΕΕ C 244 της 1.10.2004, σ. 2.

(11) ΕΕ C 155 της 20.6.2008, σ. 10.

(12) ΕΕ C 14 της 19.1.2008, σ. 6.

(13) Βλ. π.χ. απόφαση της 29ης Απριλίου 199 στην υπόθεση C-342/96 Ισπανία κατά Επιτροπής, Συλλογή 1999, σ. I-2459 απόφαση της 11ης Ιουλίου 2002 στην υπόθεση T-152/99 HAMSA κατά Επιτροπής, Συλλογή 2002, σ. II-3049 απόφαση της 29ης Ιουνίου 1999 στην υπόθεση C-256/97 DM Transport, Συλλογή 1999, σ. I-3913.

(14) ΕΕ L 83 της 27.3.1999, σ. 1.

(15) Αύξηση λόγω υψηλότερων κεφαλαίων που επέτρεπαν τη λειτουργία περισσότερων εργοστασίων.

(16) Σεπτέμβριος 2009.

(17) Βλ. ανωτέρω υποσημείωση 4.

(18) Πρβλ. υποσημείωση 15.

(19) Ανακοίνωση της Επιτροπής — Προσωρινό κοινοτικό πλαίσιο για τη λήψη μέτρων κρατικής ενίσχυσης με σκοπό να στηριχθεί η πρόσβαση στη χρηματοδότηση κατά τη διάρκεια της τρέχουσας χρηματοπιστωτικής και οικονομικής κρίσης, ΕΕ C 16 της 22.1.2009, σ. 1, όπως τροποποιήθηκε με την ανακοίνωση της Επιτροπής σχετικά με την τροποποίηση του προσωρινού κοινοτικού πλαισίου για τη λήψη μέτρων κρατικής ενίσχυσης με σκοπό να στηριχθεί η πρόσβαση στη χρηματοδότηση κατά τη διάρκεια της τρέχουσας χρηματοπιστωτικής και οικονομικής κρίσης, ΕΕ C 303 της 15.12.2009, σ. 6.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2010.357.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 357

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	53. vuosikerta 30. joulukuuta 2010

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2010/C 357/03	SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen – Tapaukset, joita komissio ei vastusta ( 1 )	12

2010/C 357/04	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.6023 – Schweizerische Post/Österreichische Post/JV) ( 1 )	16

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2010/C 357/05	Euron kurssi	17

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2010/C 357/06	Valtiontuki – Kreikka – Valtiontuki C 27/10 (ex NN 6/09) – Valtiontuki United Textiles SA:lle – Kehotus huomautusten esittämiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )	18

2010/C 357/07	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.6041 – PAI/Gecos/Nuance) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	28

2010/C 357/08	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.6107 – Platinum Equity/Nampak Paper Holdings) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	29

2010/C 357/09	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.6070 – Predica/Generali Vie/Europe Avenue) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	30

2010/C 357/10	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.6100 – Gilde/Parcom/Gamma) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	31

Päätöksen tekopäivä	27.10.2010
Valtion tuen viitenumero	N 326/10
Jäsenvaltio	Puola
Alue	Regiony wymienone w Rozporządzeniu Prezesa Rady Ministrów z dnia 10 sierpnia 2010 r. zmieniającym rozporządzenie w sprawie gmin i miejscowości, w których stosuje się szczególne zasady odbudowy, remontow i rozbiórek obiektów budowlanych zniszczonych lub uszkodzonych w wyniku działania żywiołu (Dz. U. nr 144, poz. 969)
Nimike (ja/tai tuensaajayrityksen nimi)	Program pomocy dotyczący zrekompensowania przedsiębiorstwom szkód spowodowanych przez powodzie w Polsce w 2010 r.
Oikeusperusta	Ustawa z dnia 12 sierpnia 2010 r. o wspieraniu przedsiębiorców dotkniętych skutkami powodzi z 2010 r.
Toimenpidetyyppi	Tukiohjelma
Tarkoitus	Luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman tuhon korvaaminen
Tuen muoto	Laina
Talousarvio	Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 100 milj. PLN
Tuen intensiteetti	100 %
Kesto	31.12.2012 saakka
Toimiala	Kaikki toimialat
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	Fundusze pożyczkowe Brak możliwości podania jednego adresu, gdyż pomoc będzie udzielana przez wybrane w drodze konkursu regionalne i lokalne fundusze pożyczkowe (w Polsce jest ich aktualnie ok. 70)
Muita tietoja	—

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan tietosuojavaltuutettu
2010/C 357/01	Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta	1

2010/C 357/02	Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta annetusta komission tiedonannosta	7

Päätöksen tekopäivä	8.11.2010
Valtion tuen viitenumero	N 392/10
Jäsenvaltio	Espanja
Alue	—
Nimike (ja/tai tuensaajayrityksen nimi)	Reestructuración de Cajasur
Oikeusperusta	El artículo 7 del Real Decreto Ley 9/2009 de 26 de junio, sobre restructuración bancaria y reforzamiento de los recursos propios de la entidades de crédito
Toimenpidetyyppi	Yksittäinen tuki
Tarkoitus	Vakavien taloushäiriöiden korjaaminen
Tuen muoto	Avustus
Talousarvio	Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 392 milj. EUR
Tuen intensiteetti	—
Kesto	1.1.2011–31.12.2015
Toimiala	Rahoituksen välitys
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	Ministerio español de Hacienda
Muita tietoja	—

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,3136
JPY	Japanin jeniä	107,99
DKK	Tanskan kruunua	7,4528
GBP	Englannin puntaa	0,85390
SEK	Ruotsin kruunua	8,9885
CHF	Sveitsin frangia	1,2483
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	7,8090
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,263
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	279,40
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,7097
PLN	Puolan zlotya	3,9667
RON	Romanian leuta	4,2986
TRY	Turkin liiraa	2,0545
AUD	Australian dollaria	1,2975
CAD	Kanadan dollaria	1,3155
HKD	Hongkongin dollaria	10,2225
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,7272
SGD	Singaporin dollaria	1,7042
KRW	Etelä-Korean wonia	1 500,57
ZAR	Etelä-Afrikan randia	8,7855
CNY	Kiinan juan renminbiä	8,6976
HRK	Kroatian kunaa	7,3848
IDR	Indonesian rupiaa	11 822,75
MYR	Malesian ringgitiä	4,0518
PHP	Filippiinien pesoa	57,601
RUB	Venäjän ruplaa	39,9949
THB	Thaimaan bahtia	39,628
BRL	Brasilian realia	2,2127
MXN	Meksikon pesoa	16,2676
INR	Intian rupiaa	59,1550