22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/1

A.

toteaa, että kuluttajamarkkinoiden tulostaululla (jäljempänä: tulostaulu) ja sisämarkkinoiden tulostaululla pyritään kohentamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja saamaan ne reagoimaan paremmin kansalaisten odotuksiin ja huolenaiheisiin,

B.

ottaa huomioon, että seuraavaa komissiota varten laadituissa poliittisissa toimintalinjauksissa puheenjohtaja Barroso kehottaa omaksumaan järjestelmällisemmän ja kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, esimerkiksi ”markkinaseuranta-aloitteen” kautta,

C.

ottaa huomioon, että EU:n 499 miljoonaa kuluttajaa ovat keskeisessä asemassa sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta ja pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin ohjelman tavoitteita kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn lisäämisestä, koska kuluttajien menot tuottavat puolet EU:n vauraudesta,

D.

katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen Lissabonin strategian yhteydessä kuluttajapolitiikan suunnaksi olisi valittava kestävä kehitys, joka kunnioittaa ympäristöä ja ottaa huomioon sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden,

E.

toteaa, että kuluttajien tarpeisiin tehokkaasti reagoivat sisämarkkinat auttavat myös innovoivamman ja terveemmän talouden luomisessa, sillä koko taloudessa vaikuttavat tehokkaat ja reagointikykyiset kuluttajamarkkinat edistävät merkittävimmin kilpailukykyä ja kansalaisten hyvinvointia,

F.

katsoo, että hyvin toimivilla sisämarkkinoilla olisi tarjottava kuluttajille laajempaa laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen valikoimaa kilpailukykyisin hinnoin ja huolehdittava samalla laadukkaasta kuluttajansuojasta,

G.

ottaa huomioon, että useimmat EU:n kansalaiset kohtaavat sisämarkkinat päivittäin juuri kuluttajina,

H.

katsoo sen, että kuluttajat ja yritykset ovat perillä kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvoitteistaan ja osaavat soveltaa niitä kaupallisissa liiketoimissaan, lisäävän kuluttajapolitiikan tehokkuutta,

I.

katsoo, että tehokkaasti toimivat markkinat edellyttävät luottavaisia, valistuneita ja voimaannutettuja kuluttajia, koska he palkitsevat niitä kauppiaita, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tyydyttävät parhaiten kuluttajien tarpeet,

J.

katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka, jolla saadaan tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia omaavia kuluttajia, jotka puolestaan vaativat korkealaatuisia tuotteita ja palveluja, on tärkeässä asemassa, kun tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, dynaaminen ja innovoiva,

K.

katsoo, että kuluttajien on vähittäismyyntimarkkinoiden ja etenkin palvelujen vähittäismyyntimarkkinoiden monipuolistuessa entistä hankalampaa tehdä tietoisia valintoja, kun he hankkivat tavaroita ja palveluja,

L.

katsoo, että yhteensovitettu lähestymistapa kuluttajavalistukseen on tarpeen, jotta kuluttajille annettaisiin mahdollisuus luottavaiseen toimintaan heidän käyttäessään oikeuksiaan,

M.

katsoo, että vaikka kuluttajilla on oikeus korvauksiin kun he ovat joutuneet laittomien käytänteiden uhreiksi, asian oikeuteen viemisellä on kuitenkin suuria esteitä, jotka johtuvat mittavista kustannuksista, menettelyjen pitkäkestoisuudesta ja monimutkaisuudesta sekä käräjöinnin riskeistä,

N.

ottaa huomioon, että tulostaulun mukaan ainoastaan neljä kymmenestä kuluttajasta pitää myyjien ja palveluntarjoajien kanssa syntyvien kiistojen vaihtoehtoisia ratkaisumenetelmiä helppoina, ja että ainoastaan kolme kymmenestä pitää asian ratkaisemista tuomioistuimissa helppona,

O.

ottaa huomioon, että noin puolet valituksen tehneistä EU:n kuluttajista ei ole tyytyväinen tapaan, jolla heidän valitustaan on käsitelty, ja että ainoastaan puolet heistä ryhtyy asiassa lisätoimiin,

P.

toteaa, että talouskriisi on voimistanut sellaisiin pienituloisiin kuluttajaryhmiin kohdistuvia paineita, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan elintarvikkeisiin ja asumiseen, ja että yhä useammat kuluttajat ylivelkaantuvat tämän vuoksi,

Q.

ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajatylittävä ulottuvuus vahvistuu nopeasti sähköisen kaupankäynnin yleistyessä, mutta kuluttajat ovat edelleen haluttomia hyödyntämään markkinoiden integraation suomia etuja, koska he eivät luota siihen, että heidän oikeuksiaan suojataan yhtä hyvin, kun ostoksia tehdään rajojen yli, ja koska korvauksen saamista koskevan oikeuden suhteen vallitsee epävarmuus,

R.

katsoo, että korkeatasoinen kuluttajansuoja on ratkaisevassa asemassa rajat ylittävän kaupan kehittämisessä kuluttajien tarpeet täyttävillä yhtenäismarkkinoilla,

S.

ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajat ylittävän ulottuvuuden voimistuminen aiheuttaa uusia haasteita toimeenpanoviranomaisille, joiden toimintaa rajoittavat toimivaltarajat ja sääntely-ympäristön pirstaloituminen,

T.

katsoo, että komission ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on tehostettava pyrkimyksiään hyvän kuluttajansuojan aikaansaamiseksi ja kuluttajien rohkaisemiseksi, jotta nämä hyödyntäisivät yhtenäismarkkinoita mahdollisimman hyvin,

U.

katsoo, että EU:n kuluttajansuojasäännöksistä ei ole juurikaan apua, jos niitä ei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, panna täytäntöön ja jos niiden noudattamista ei valvota asianmukaisesti kansallisella tasolla,

V.

katsoo, että kun kansallinen lainsäädäntö on saatettu voimaan, komission olisi autettava aktiivisesti kansallisia viranomaisia lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa,

W.

katsoo, että nykyinen taloustaantuma on tehnyt vahvasta ja johdonmukaisesta voimaan saattamisesta entistä tärkeämpää, koska kriisi pahentaa kuluttajien haavoittuvuutta ja puutteellinen säännösten noudattaminen saattaa haitata kuluttajia vieläkin enemmän, samalla kun toimeenpanoviranomaisten resursseihin kohdistuva paine lisääntyy, jolloin niiden on harkittava huolellisesti tärkeysjärjestystä ja pyrittävä maksimoimaan toimiensa vaikutukset,

X.

katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti kuluttajansuojalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista, kun ne jatkavat tiivistä yhteistyötä toistensa kanssa,

1.

katsoo, että kuluttaja-asioita hoitavan komission jäsenen nimittäminen vuonna 2007, hänen voimakas henkilökohtainen panoksensa, huomattava avoimuutensa ja lukuisat aloitteensa ovat edistäneet omalta osaltaan Euroopan unionin kuluttajansuojapolitiikkaa ja kuluttaja-asioita, mikä on hyödyttänyt suuresti EU:n kansalaisia;

2.

epäilee, että kuluttaja-asioita koskevan vastuun jakaminen kahdelle komission jäsenelle saattaa johtaa niiden jäämiseen taka-alalle uudessa komissiossa, epäilee niin ikään, että vastaavasti uusi, eri pääosastoihin jakautuva organisatorinen rakenne johtaa kuluttajapolitiikan pirstoutumiseen ja haittaa kuluttajapolitiikan hallinnointia ja vaikuttavuutta;

3.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklassa vahvistetaan yleisesti sovellettavana määräyksenä, että kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kuluttajien edut todella sisällytetään kaikkeen EU:n politiikkaan ja että vaikutustenarvioinnissa käsitellään kaiken uuden lainsäädännön ja politiikan, joka koskee välittömästi tai välillisesti kuluttajia, mahdollisia vaikutuksia; kehottaa kutakin komission asianomaista pääosastoa julkaisemaan vuosittain kertomuksen siitä, kuinka kuluttajapolitiikka sisällytetään sen vastuualueeseen;

4.

korostaa, että tarvitaan aktiivista kuluttajapolitiikkaa, jonka avulla kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista täysimääräisesti; katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka on entistä tärkeämpää näinä talouskriisin aikoina, jotta voidaan tukea sosiaalipolitiikkaa kasvavan epätasa-arvoisuuden torjumisessa ja suojella heikommassa asemassa olevia kuluttajia ja pienituloisia;

5.

korostaa, että kuluttajien olisi voitava tehdä tietoisia valintoja, eivätkä tuottajat saa lannistaa heitä psykologiaan perustuvilla pakkauksillaan, joissa tuotteista esitetään houkuttelevia ja harhaanjohtavia tietoja, koska näin saadaan kauppiaat kilpailemaan keskenään ja parantamaan tarjottujen tavaroiden ja palvelujen laatua ja pitämään hinnat kilpailukykyisinä;

6.

katsoo, että yritysmaailman omaksuma vastuullinen asenne, johon kuuluu yritysvastuuperiaatteen, kilpailusääntöjen ja kuluttajien taloudellisten etujen kunnioittaminen, auttaisi kuluttajien luottamuksen rakentamisessa;

7.

toistaa, että kuluttajajärjestöjen asema on ratkaiseva, sillä ne voivat varoittaa viranomaisia kuluttajien arjessa ilmenevistä ongelmista, ja että näiden järjestöjen olisi optimoitava käytössään olevat välineet, kun ne pyrkivät tehostamaan toimintakapasiteettiaan EU:n tasolla ja kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajajärjestöjä kuullaan asianmukaisesti päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa ja kun kuluttajansuojalainsäädäntöä siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajavalistusta ja -koulutusta kaiken ikää, jotta kuluttajien asema vahvistuisi; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että erityisesti nuorille kuluttajille annetaan selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja heille suunnatuista tuotteista ja palveluista; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kuluttajanäkökohdat kansallisiin opetussuunnitelmiin kaikilla opetuksen tasoilla, jotta lapset osaisivat myöhemmin tehdä päätöksiä monimutkaisissa asioissa, ja harkitsemaan vanhemmille ja aikuisille kuluttajille suunnattuja koulutusohjelmia, jotta pidemmällä aikavälillä kehitettäisiin ja lujitettaisiin kuluttajatietoisuutta; huomauttaa, että kyseisten suunnitelmien on vastattava koulutettavien oppimistarpeita ja -kykyjä kullakin tasolla, jolla niitä toteutetaan, ja samanaikaisesti on hyödynnettävä nykyaikaisia opetusmenetelmiä, jotka perustuvat henkilökohtaisten kokemusten ja esimerkkien käyttöön; muistuttaa, että valistuneet ja oikeuksiinsa perehtyneet kuluttajat, jotka tietävät kenen puoleen on käännyttävä, kun säännöksiä ei ole noudatettu, ovat tärkeitä sääntöjenvastaisen toiminnan havaitsemiseksi;

9.

korostaa tarvetta edistää kestävää kuluttamista ja painottaa, että sekä palvelujen tarjoajia/vähittäiskauppiaita että kuluttajia olisi valistettava ja heille olisi tiedotettava paremmin siitä, mistä kestävässä kulutuksessa on kyse, jotta he omaksuisivat kyseisenlaisia käytäntöjä;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kohdennetun viestintästrategian, jolla valistetaan EU:n kansalaisia riskeistä ja heidän oikeuksistaan kuluttajina, ja johon kuuluvat erityisesti käyttäjäystävälliset internet-portaalit, valistuskampanjat ja paikalliset, alueelliset ja kansalliset tiedotuspisteet; korostaa, että heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien tavoittamiseksi on käytettävä erityisiä viestintäkeinoja ja valvottava niiden elinten luotettavuutta, uskottavuutta ja puolueettomuutta, joiden tehtäväksi tiedotusvälineiden hallinta ja organisointi on annettu;

11.

muistuttaa, että tulostaulu on merkittävä väline kuluttajamarkkinoiden seurannan parantamiseksi ja hyödyllisten välineiden tarjoamiseksi paremman poliittisen päätöksenteon ja sääntelyn varmistamiseen ja myös kansalaisten vakuuttamiseen siitä, että heidän huolenaiheisiinsa kiinnitetään asianmukaisesti huomiota;

12.

pitää myönteisinä tulostaulussa esitettyä viittä pääilmaisinta – valitukset, hinnat, tyytyväisyys, palveluntarjoajana vaihtaminen ja turvallisuus – jotka ovat ratkaisevia arvioitaessa, mitkä markkinat saattavat toimia virheellisesti kuluttajien talouden ja sosiaalisen näkökulman kannalta; katsoo kuitenkin, että olisi sovellettava myös sellaisia kriteerejä, joilla voidaan mitata tuotteiden ja palvelujen soveltuvuutta kestävän kehityksen tavoitteen perusteella;

13.

katsoo, että vaikka mainitut viisi ilmaisinta eivät kata kaikkia kuluttajanäkökohtia, ne tarjoavat riittävän perustan painopisteiden asettamiselle ja tarvittavien, jatkoanalyyseja koskevien päätelmien tekemiselle, sikäli kuin jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat täydellisiä ja ne voidaan yhdistää helposti verrattavalla tavalla;

14.

katsoo, että valituksista, hinnoista, tyytyväisyydestä, palveluntarjoajan vaihtamisesta ja turvallisuudesta saatu nykyinen näyttö ei edelleenkään riitä lopullisten päätelmien tekemiseen, vaan on saatava lisää korkealaatuisia tietoja vankan tietopohjan kehittämiseksi kuluttajista; korostaa, että siksi on jatkettava ilmaisimien kehittämistä ja tiedon keräämistä siten, että otetaan huomioon kansallisten järjestelmien erot;

15.

ehdottaa, että komission olisi sitten, kun viiden pääilmaisimen ja niihin liittyvien metodien kehittäminen on edennyt niin pitkälle, että saadaan korkealaatuisia tuloksia, tarkasteltava mahdollisuutta sisällyttää tulostauluun täydentäviä pitkän aikavälin ilmaisimia, kuten ilmaisimia, jotka koskevat markkinaosuuksia, laatua, mainontaa, tarjousten avoimuutta ja vertailtavuutta, ilmaisimia, jotka koskevat voimaan saattamista ja kuluttajien voimaantumista, yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä ja eettisiä ilmaisimia sekä indikaattoreita, joilla mitataan oikaisunhakutoimia ja kuluttajille koituvia haittoja; katsoo kuitenkin, että tämä olisi toteutettava vaiheittain, niin että tulostaulu pysyisi fokusoituna ja luettavana ja jotta voitaisiin varmistaa kattavampi lähestymistapa kuluttajasuojaan ja antaa kuluttajille mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamista eduista;

16.

toistaa, että tulostaulun olisi katettava kaikki kuluttajamenojen pääkategoriat, jotta voidaan tunnistaa ongelmallisimmat markkinat ja luoda perusta yksityiskohtaisemmalle sektorianalyysille erityisesti tapauksissa, jotka paljastavat eri markkinoille yhteisiä ongelmia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulostaulun jatkokehittämiseen saadaan riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä;

17.

ottaa huomioon, että kuluttajat eivät ole yhtä tyytyväisiä palveluihin kuin tavaroihin ja että heillä on enemmän ongelmia palvelujen kanssa, mikä osoittaa, että palveluja koskevat sopimussuhteet ja palvelujen tarjoaminen ovat monimutkaisempia kuin tavaroita koskevat sopimussuhteet ja tavaroiden tarjoaminen; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisia analyyseja kaikista tulostaulussa esitetyistä ongelma-aloista; pyytää komissiota myös varmistamaan, että tällaisten toimenpiteiden jatkona esitetään tarvittaessa erityisiä lainsäädäntöaloitteita ja toimenpidesuosituksia jäsenvaltioille sekä annetaan palautetta parlamentille;

18.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tehnyt laadukasta työtä kuluttajille tarjottavien rahoituspalvelujen hinnoista tekemässään selvityksessä, joka julkaistiin tulostaulun jatkotoimena; panee niin ikään merkille rahoituspalvelujen alalla esiintyvät ongelmat, joita rahoituskriisi on pahentanut entisestään; panee merkille selvityksen ansiosta tehdyt havainnot, jotka ovat paljastaneet vakavia ongelmia käyttötileihin liittyvien maksujen avoimuudessa ja vertailtavuudessa Euroopan unionissa; katsoo, että tästä on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset, sillä ala kaipaa parempaa sääntelyä;

19.

korostaa, että vaikka kuluttajien tekemät valitukset ovatkin merkittäviä markkinoiden virheiden havaitsemiseksi, valitusten tekemättömyys ei välttämättä tarkoita, että markkinat toimisivat hyvin, koska eräiden jäsenvaltioiden kuluttajat eivät ole yhtä hanakoita tekemään valituksia, mikä johtuu kulutusperinteistä tai siitä, että valitusten läpimenoon ei juurikaan uskota; tähdentää toisaalta, että jossain yksittäisessä jäsenvaltiossa tehtyjen valitusten suurta lukumäärää ei pidä välttämättä tulkita markkinoiden epäonnistumiseksi, vaan kyse saattaa olla valituksia käsittelevien elinten tehokkuudesta tai kuluttajien oikeuksia koskevasta äskettäin toteutetusta valistuskampanjasta;

20.

toteaa, että EU:ssa on yli 700 kuluttajien valituksia käsittelevää muuta kuin valtiollista organisaatiota, mutta niiden toimintatavat poikkeavat huomattavasti toisistaan ja melko harvat organisaatiot keräävät tietoja valituksen luonteesta ja asianomaisesta alasta; katsoo, että tämä saattaa kyllä riittää neuvojen ja tietojen antamiseen, mutta se ei mitenkään riitä markkinoiden mahdollisten epäonnistumisten yksilöintiin kuluttajien näkökulmasta; kehottaa siksi kaikkia valituksia käsitteleviä elimiä omaksumaan yhdenmukaistetut menetelmät kuluttajien tekemien valitusten luokittelemiseksi ja niistä raportoimiseksi ja kannustaa niitä raportoimaan valituksista, jotka koskevat kaikkia komission suositusluonnoksessa ehdotettuja aloja, vaikka niistä raportoiminen on suositeltua ja siten vapaaehtoista; uskoo, että yhdenmukaistetun menetelmän kehittäminen antaa jäsenvaltioille eväät tarkoituksenmukaisempien tietojen kokoamiseen ja monipuolisemman kuvan luomiseen kansallisista kuluttajamarkkinoista, mikä johtaa koko EU:n kattavaan tietokantaan ja siten EU:ssa ilmenevien kuluttajaongelmien vertailun mahdollistamiseen;

21.

kiinnittää huomiota saatavilla olevien hintatietojen analysoitiin, koska eräiden tavaroiden ja palvelujen hinnoissa esiintyy selittämätöntä vaihtelua rajojen yli; katsoo, että vaikka hintaerot kytketään usein kysynnässä, menotasossa, veroissa tai kustannusrakenteissa ilmeneviin eroihin, ne osoittavat usein, että sisämarkkinat ovat pirstaloituneet tai eivät toimi kunnolla; ehdottaa, että kun tietyn tuotteen hinta ylittää viitearvon, on tarkasteltava tuonti- ja kuluttajahintojen suhdetta ja harkittava huolellisesti hintatasojen eroon vaikuttavia syitä;

22.

uskoo, että nyt saatavilla olevat hintatiedot eivät riitä sisämarkkinoiden asianmukaiseen seurantaan, ja kehottaa kansallisia tilastotoimistoja ja Eurostatia työskentelemään yhdessä komission kanssa ja antamaan lisää tietoja sekä kehittämään menetelmiä rinnasteisten ja edustavien tavaroiden ja palvelujen keskimääräisten hintojen keräämiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että kansallisten tilastolaitosten on validoitava tietojen keruu sekä keskimääräisten hintojen laskeminen ja osallistuttava niihin nykyistä täysimääräisemmin; korostaa, että avoimempien hintatietojen esittäminen herättää kuluttajissa suurempaa luottamusta ja osoittaa myös, että heidän jokapäiväisten huolenaiheidensa suhteen ryhdytään toimiin;

23.

katsoo, että kuluttajien tyytyväisyys toimii merkittävänä ilmaisimena sille, miten hyvin tai huonosti markkinat toimivat kuluttajien kannalta; pyytää komissiota kehittämään menetelmiä ja mittaustekniikoita kuluttajien tyytyväisyyttä mittaavien selvitysten tekemiseksi ja uusien alojen kattamiseksi tulevaisuudessa;

24.

katsoo, että tarjoajan vaihtamisen mahdollisuus on markkinataloudessa ilmenevän kilpailun keskeinen piirre; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan kaikkien merkittävien vähittäispalvelujen vaihtamista;

25.

toteaa selvitysten osoittavan, että kuluttajien luottamus tuoteturvallisuuteen on yleisesti ottaen suuri, vaikka kuluttajien turvallisuuskäsitykset poikkeavat merkittävästi toisistaan jäsenvaltioittain; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kohentamaan tuotteiden turvallisuudesta saatavilla olevia tietoja, joita arvioidaan lähinnä viallisista tuotteista aiheutuvien ilmoitettujen onnettomuuksien ja vammojen tai riskejä koskevien ilmoittamisjärjestelmien perusteella; korostaa erityisesti, että lelujen turvallisuutta on valvottava;

26.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita keräämään ja tallentamaan järjestelmällisesti tapaturmia ja loukkaantumisia koskevat tiedot yhteiseen tietokantaan, jotta kuluttajien turvallisuus paranisi entisestään;

27.

toteaa, että rajat ylittävän toiminnan yleisyys vaihtelee edelleen merkittävästi EU:ssa ja että vaikka rajojen yli tehtyjen ostosten keskimääräiset kulut ovat merkittäviä (737 euroa henkeä kohti vuodessa), suurin osa vähittäismyyjistä (75 prosenttia) myy ainoastaan oman maansa kuluttajille ja ainoastaan neljännes EU:n kuluttajista tekee hankintoja rajojen yli; katsoo, että kielen, etäisyyden ja kuluttajansuojalainsäädännön erojen kaltaisista rakenteellisista esteistä huolimatta kuluttajien luottamuksen parantuminen lisäisi konkreettisesti rajojen yli tehtävää kauppaa; katsoo, että rajatylittävän kaupan lisääntyminen ei saa vähentää sääntelyä, vaan se tekee entistä tarpeellisemmiksi toimet, joilla taataan mahdollisimman korkeatasoinen kuluttajansuoja EU:ssa;

28.

ottaa huomioon, että vaikka verkkokauppa yleistyy, rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti ei kehity yhtä nopeasti kuin kotimaassa käytävä kauppa; pyytää komissiota sisällyttämään seuraaviin tulostauluihin seikkaperäisempää tietoa rajat ylittävän myynnin todellisesta tasosta ja rajojen yli kauppaa käyvien kuluttajien ongelmista;

29.

toteaa, että ainoastaan reilu puolet EU:n kuluttajista (51 prosenttia) katsoo, että nykyiset kuluttajia koskevat toimet suojaavat heitä asianmukaisesti, ja että yli puolet (54 prosenttia) uskoo viranomaisten suojaavan heidän oikeuksiaan hyvin ja että niitä, jotka uskovat myyjien ja palveluntarjoajien kunnioittavan heidän oikeuksiaan, on vain hieman enemmän (59 prosenttia);

30.

korostaa, että lähes kolmannes EU:n kuluttajista (30 prosenttia) on ilmoittanut kokeneensa toimitusongelmia tehdessään etäostoksen internetissä tai puhelimitse tai postitse; toteaa kuitenkin, että yhdeksän kymmenestä ostoksen palauttamista tai sopimuksen perumista harkinta-ajan puitteissa yrittäneistä on onnistunut aikeissaan;

31.

muistuttaa, että useat jäsenvaltiot ovat kehittäneet välineitä, esimerkiksi hintoja tarkkailevia elimiä, joilla seurataan kansallisia markkinoita kuluttajanäkökulmasta, tai kattavia valitusjärjestelmiä, jotka antavat tietoa poliittisille päätöksentekijöille, kun taas muut jäsenvaltiot eivät käytä tietoja seuratakseen kuluttajamarkkinoita ja niillä on vaikeuksia tietojen keräämisessä;

32.

korostaa, että kansallisten tilastotoimistojen ja Eurostatin antama merkittävä panos sekä tiivis yhteistyö näiden elinten, komission, kuluttajapolitiikkaa koskevien päätösten tekijöiden, kansallisten toimeenpanoviranomaisten sekä kuluttajajärjestöjen ja liike-elämää edustavien järjestöjen kesken takaa parhaiten tietojen laadukkuuden ja seikkaperäisyyden ja tarvittavan tietopohjan jatkokehittämisen;

33.

katsoo, että markkinoiden kannalta merkitykselliset tiedot voivat olla ratkaisevassa asemassa sekä innovoinnin että kilpailukyvyn edistämisessä; korostaakin tulostaulun merkitystä välineenä, joka mahdollistaa kuluttajien mieltymysten ja vaatimusten selville saamisen; toteaa, että nämä tiedot voivat stimuloida innovointia tarjoamalla yrityksille kannustimia uusille markkinoille menemiseen ja luomalla yrityksille paineita niiden tuotteiden ja palvelujen parantamiseen;

34.

katsoo, että tulostaulun – kunhan sen tueksi saadaan 27 jäsenvaltion luotettavat ja helposti verrattavat tiedot – olisi palveltava kansallista politiikkaa koskevien päätösten tekijöitä vertailukelpoisen tiedon runsaana lähteenä kilpailu- ja kuluttaja-asioissa ja muilla politiikan aloilla ja sen olisi autettava heitä yksilöimään kansallisella tasolla markkinat, jotka eivät toimi hyvin kuluttajien kannalta;

35.

kehottaa komissiota tekemään kulutusasioita koskevan vertaisarvioinnin kussakin jäsenvaltiossa ja ottamaan tällöin huomioon kuluttajalainsäädännössä ja kulutusperinteissä ilmenevät erot; toistaa, että kuluttaja-asioiden jäsenvaltiokohtainen vertailu ja koko EU:n kattava kuluttajien toimintaympäristön vertaisarviointi auttaa yksilöimään parhaita käytänteitä ja viime kädessä toteuttamaan kuluttajien kannalta toimivat sisämarkkinat;

36.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan vuosittain laajan markkinaseurannan ja yksilöimään ne markkinat, jotka eivät toimi kuluttajien kannalta, ja toimittamaan kattavia tietoja, joiden perusteella komissio voi seurata kuluttajien sisämarkkinoilla kohtaamia ongelmia ja vertailla niitä keskenään;

37.

on vakuuttunut siitä, että tulostaulun avulla olisi huolehdittava paremmasta kuluttajapolitiikasta ja että sitä on myös hyödynnettävä kaikessa kuluttajiin vaikuttavassa politiikassa varmistaen, että kuluttajien edut sisällytetään paremmin kaikkeen EU:n politiikkaan ja että kestävän kehityksen tavoite sisällytetään kuluttajansuojapolitiikkaan; korostaa, että tulostaululla olisi myös kannustettava yleisluonteisempaan keskusteluun kuluttajapolitiikkaa koskevista kysymyksistä;

38.

pyytää komissiota kehittämään jäsenvaltioiden avustamana strategian, jolla tulostaulusta tiedotetaan paremmin laajemmalle joukolle ja varmistetaan muun muassa, että se on helposti ja näkyvästi saatavilla asiaa koskevilla verkkosivustoilla, ja edistämään tulostaulun asianmukaista jakelua tiedotusvälineille, kansallisille viranomaisille, kuluttajajärjestöille ja muille sidosryhmille; pitää tarpeellisena, että tulostaulua koskevat tiedot julkaistaan edelleen vuosittain laadittavassa esitteessä, joka asetetaan saataville kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tarkoituksenmukaisella tavalla Euroopan kansalaisten keskuudessa verkkosivua ”eYou Guide”, jonka komissio on luonut erityisesti kansalaisten oikeuksien oppaaksi;

39.

pitää myönteisenä, että komissio on yksilöinyt kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta antamassaan tiedonannossa viisi ensisijaisten toimien alaa;

40.

korostaa, että EU:n kuluttajansuojasääntöjen tehokas käyttöönotto ja täytäntöönpano vahvistaa kuluttajien luottamusta ja estää tehokkaasti yrityksiä kiertämästä näitä säännöksiä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kuluttajansuojaa koskevan EU:n säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja avustamaan jäsenvaltioita tässä tehtävässä; pyytää komissiota siinä yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan tarjoamaa oikeusperustaa käyttäen pohtimaan vaihtoehtoja kuluttajansuojapolitiikan profiilin nostamiseksi toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden toimintalinjoja, mahdollisesti myös Euroopan kuluttajaviraston perustamista;

41.

toteaa, että täytäntöönpano ei ole suinkaan yhtenäistä koko EU:ssa ja että useimmilla mailla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa; korostaa lukujen osoittavan, että jäsenvaltioiden markkinatutkimukseen käyttämissä määrärahoissa ja tutkijoiden lukumäärissä on tuntuvia eroja; kehottaa jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan toimet ja lisäämään resursseja varmistaakseen, että vähittäismarkkinoilla saatetaan voimaan lait, jotka suojelevat kuluttajia ja takaavat kilpailun;

42.

pitää markkinatutkimuksen ja kuluttajien luottamusta vahvistavien mekanismien tehostamista ja niiden tehokasta ja kattavaa täytäntöönpanoa ratkaisevan tärkeinä, koska kulutus on tärkeää talouden elpymisen kannalta; katsoo, että viranomaisille on annettava lisää resursseja lainvastaisen kaupallisen toiminnan tutkimiseksi ja viime kädessä sen lopettamiseksi;

43.

tähdentää, että kuluttajamarkkinat kehittyvät nopeasti ja että toimeenpanoviranomaisten on voitava selviytyä talouden ja tekniikan muutosten mukanaan tuomista uusista haasteista, kun ne pyrkivät olemaan tehokkaita sisämarkkinoiden kaltaisessa rajat ylittävässä toimintaympäristössä, ja että tämän vuoksi on varmistettava yhteisin toimin, että toimeenpano on tehokasta ja johdonmukaista koko EU:ssa; katsoo, että sääntelykehystä on arvioitava uudelleen myös mahdollisten sääntelypuutteiden oikaisemiseksi;

44.

kannustaa siihen, että kaikkiin jäsenvaltioihin perustettaisiin riippumattomia kuluttajansuojavirastoja, jotka voivat antaa kuluttajille tietoja siitä, miten nämä voivat viedä tapauksia kansallisiin tuomioistuimiin etujensa toteuttamiseksi; kannustaa vastaavasti kuluttajansuojavirastoja tekemään yhteistyötä keskenään kaikissa jäsenvaltioissa;

45.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita selvittämään hyötyjä, joita koituisi erityisen kuluttaja-asiamiehen toimen perustamisesta; huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa kyseinen instituutio on toiminnassa tuomioistuinten ulkopuolisena elimenä sovintoratkaisujen löytämiseksi kuluttajariitoihin ja myös neuvoa-antavana elimenä valtion rinnalla omaan toimivaltaansa kuuluvien ongelmien ratkaisemisessa;

46.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vaihtoehtoiset kiistojenratkaisujärjestelmät, kuten sovittelu ja tuomioistuinten ulkopuoliset järjestelyt, voivat olla haluttu ja houkutteleva vaihtoehto kuluttajille, jotka ovat turhaan pyrkineet sopimaan kiistan kauppiaan tai julkisessa omistuksessa olevan organisaation kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan vaihtoehtoisten kiistojenratkaisumenetelmien kehittämiseen kuluttajansuojan tehostamiseksi ja lainsäädännön noudattamisen maksimoinniksi, mutta korostaa, että tällaisten menetelmien olisi oltava toimeenpanon oikeudellisia tai hallinnollisia keinoja täydentäviä eikä niitä korvaavia; on lisäksi sitä mieltä, että sitovien päivämäärien ja määräaikojen asettaminen vastauksille, jotka elinten ja yritysten on toimitettava esitetyistä asiakirjoista, voisi olla suuri apu kuluttajille, jotka haluavat ryhtyä toimiin konfliktin ratkaisemiseksi;

47.

muistuttaa saadun näytön osoittavan, että jäsenvaltioiden oikaisumenetelmissä on suuria eroja ja katsoo, että asiassa tarvittaisiin parannuksia; muistuttaa, että nykyisin 13 jäsenvaltiossa sovelletaan kollektiivisia oikeussuojakeinoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan 27. marraskuuta 2008 antamansa, kuluttajien kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan vihreän kirjan (KOM(2008)0794) seurantatoimia mahdollisimman nopeasti;

48.

korostaa, että virkamiehille ja oikeusviranomaisille on annettava asianmukaista koulutusta EU:n kuluttajansuojasäännöksistä;

49.

toteaa, että kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon uudelleen arviointi osoittaa, että rajat ylittäviä tapauksia käsittelevillä viranomaisilla on hankaluuksia resurssien puutteen vuoksi; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten asianmukaiset resurssit voidaan turvata, jotta kuluttajansuoja-alan yhteistyötä koskevasta asetuksesta aiheutuvat velvoitteet voidaan täyttää;

50.

kannattaa keskitettyjen täytäntöönpanotoimien toteuttamista siten, että kansalliset viranomaiset tarkkailevat samanaikaisesti sitä, miten tietyllä alalla noudatetaan EU:n lainsäädäntöä; korostaa, että näitä toimia olisi toteutettava useammin (kahdesti vuodessa) yhteisten menetelmien perusteella, ja ne olisi yhdistettävä muihin välineisiin;

51.

ottaa huomioon markkinatutkimusten tulosten ja täytäntöönpanotoimien julkaisemista koskevan oikeudellisen monimutkaisuuden ja sen, että tutkimustyössä sovelletaan usein tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä, mutta katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi julkaistava nämä tulokset myös yksittäisten yhtiöiden mukaan eriteltyinä tapauksissa, joissa on havaittu lainvastaisia menettelyjä; katsoo, että näin parannetaan avoimuutta ja luodaan kansallisten viranomaisten toteuttamille täytäntöönpanotoimille lisää näkyvyyttä ja mahdollistetaan kuluttajille tietoon perustuvien valintojen tekeminen;

52.

edellyttää markkinavalvontajärjestelmän rakenteiden vahvistamista kaikissa jäsenvaltioissa, jotta niiden markkinoilla olevat tuotteet täyttäisivät tiukat turvallisuusstandardit ja vialliset ja vaaralliset tuotteet saataisiin nopeasti pois markkinoilta; kehottaa komissiota seuraamaan ja tarkistamaan säännöllisesti tuoteturvallisuuden nopean hälytysjärjestelmän (RAPEX) yhteydessä käytettyjä suuntaviivoja, jotta järjestelmän toimivuus kohenisi;

53.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä valvomaan tehokkaammin markkinoiden valvonnasta annettujen asetusten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 765/2008, täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja käynnistämään tarvittaessa rikkomismenettelyjä;

54.

tukee komission pyrkimyksiä selvittää teknisen valvonnan uusimpia mahdollisuuksia, minkä tarkoituksena on varmistaa tuotteiden kattava jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa (esim. RFID-siruin tai viivakoodein); kehottaa komissiota esittämään parlamentille tämänhetkiset aloitteensa ja kattavan jäljitettävyysverkoston kehittämistä koskevat uusimmat tutkimustuloksensa;

55.

muistuttaa, että EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkko tarvitsee riittävän rahoituksen voidakseen vahvistaa kuluttajien luottamusta antamalla kansalaisille tietoja heidän oikeuksistaan kuluttajina ja tarjoamalla helppoa oikaisun hakemista tapauksissa, jossa kuluttajat ovat tehneet ostoksia rajojen yli;

56.

korostaa, että koska tuonti kolmansista maista EU:hun lisääntyy jatkuvasti, tulliviranomaisilla on tärkeä asema kuluttajien suojelemiseksi maahantuoduilta vaarallisilta tuotteilta, ja että tämän vuoksi tarvitaan markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten sekä eri jäsenvaltioiden tulliviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä;

57.

korostaa, että sisämarkkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä myös kolmansien maiden viranomaisten kanssa; tukee siksi komission aloitetta kansainvälisen yhteistyön vauhdittamisesta ja virallisiin sopimuksiin pyrkimisestä kolmansien maiden ja etenkin Kiinan, Yhdysvaltojen ja Japanin täytäntöönpanoviranomaisten kanssa; katsoo, että tuoteturvallisuutta koskeva jatkuva vuoropuhelu ja tietojen jakaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista ja keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen syntymisen kannalta; kehottaa komissiota tiedottamaan säännöllisesti parlamentille vuoropuhelusta, jota se käy kolmansien maiden kanssa;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/10

A.

ottaa huomioon, että komission, parlamentin, Euroopan oikeusasiamiehen ja jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän määritelläkseen kansalaisten oikeudet ja antaakseen tietoa niistä ja auttaakseen kansalaisia käyttämään näitä oikeuksia; ottaa huomioon, että tämä mahdollistaisi myös sisämarkkinoiden paremman toiminnan,

B.

katsoo, että ennen kaikkea avoimuuden lisääminen poistaa esteitä rajat ylittävän liikkuvuuden tieltä ja tehostaa vapaan liikkuvuuden oikeuksien toteutumista,

C.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on parannettava selvästi yleistä tietoisuutta sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista kansalaisille ja yrityksille,

D.

ottaa huomioon, että sisämarkkinoilla on saavutettu huomattavaa edistymistä mutta on edelleen olemassa esteitä, jotka estävät niiden täydellisen ja moitteettoman toimivuuden,

E.

ottaa huomioon, että sisämarkkinasääntöjen rikkomisen tapauksissa epäkohdat on voitava korjata nopeasti myös ilman oikeustoimia,

F.

katsoo, että kun SOLVIT-verkosto on täysin toimintakykyinen, sen avulla voidaan estää liiallinen turvautuminen tuomioistuimiin, joissa yksilöiden puolustautumisen takaavat järjestelyt vaikeuttavat monesti oikeussuojan saamista,

G.

katsoo, että koulutus ja kokemusten vaihto yli rajojen, muun muassa komission luomien sähköisten verkostojen avulla, ovat tärkeä tekijä yhteisön sisämarkkinasäännöstön soveltamisen tehostamisessa,

H.

toteaa kansalaisten ja yritysten edellyttävän sisämarkkinasääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa, koska se auttaa niitä hyödyntämään täysipainoisesti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia,

I.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi komission tuella lisättävä ongelmanratkaisumekanismien kykyä auttaa kansalaisia valvomaan oikeuksiensa toteutumista,

J.

ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot perustivat SOLVIT-verkoston vuonna 2002 tarkoituksena ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka johtuvat sisämarkkinalainsäädännön rikkomisesta,

K.

toteaa, että SOLVIT on verkossa toimiva ongelmanratkaisuverkosto, jonka puitteissa EU:n jäsenvaltiot (sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein) toimivat yhteistyössä, jotta voidaan ilman oikeustoimia ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että viranomaiset rikkovat sisämarkkinasäännöksiä,

L.

ottaa huomioon, että SOLVITia pidetään suhteellisen onnistuneena ilman muodollisia menettelyjä toimivana järjestelmänä, joka varmistaa epäkohdan korjaamisen keskimäärin 10 viikon kuluessa, ja katsoo, että sisämarkkinaongelmien ratkaiseminen SOLVITin avulla voisi toimia hyvänä käytännön esimerkkinä myös muille yhteismarkkinoiden tukipalveluhankkeille,

M.

katsoo, että jos yksittäinen jäsenvaltio katsoo tarpeelliseksi, SOLVITin kapasiteettia olisi parannettava riittävän henkilöstömäärän varmistamiseksi erityisesti lähiaikoina mahdollisesti toteutettavia mainoskampanjoita silmällä pitäen,

N.

katsoo kuitenkin, että SOLVITilla ei tulisi korvata komission oikeustoimia rikkomistapauksissa eikä sitä pitäisi käyttää tekosyynä toimia vähemmän kunnianhimoisesti jäsenvaltioissa EU:n direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ajoissa ja asianmukaisesti,

O.

ottaa huomioon, että monet kansalaiset, joilla on SOLVITin soveltamisalaan kuuluva sisämarkkinoihin liittyvä ongelma, eivät ole tietoisia SOLVITista, minkä vuoksi he kääntyvät Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ongelman ratkaisua varten,

1.

pitää myönteisenä komission heinäkuussa 2002 tekemää aloitetta, jonka mukaisesti perustettiin interaktiivisen tietokannan avulla jäsenvaltioiden viranomaisten SOLVIT-verkosto, joka on toiminut tehokkaana avoimuutta lisäävänä välineenä ja lisännyt vertaispainetta ja siten nopeuttanut ongelmien ratkaisemista;

2.

kehottaa komissiota käyttämään kaikkia toimivaltuuksiaan ja varmistamaan sisämarkkinasääntöjen tehokkaan soveltamisen, jolla voidaan vähentää kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa;

3.

korostaa, että sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia havaitaan usein SOLVIT-verkoston avulla;

4.

korostaa, että SOLVIT-verkostosta saatu kokemus olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja EU:n päätöksenteossa ja sen olisi tarvittaessa johdettava rakenteellisiin tai sääntelyä koskeviin muutoksiin;

5.

kehottaa komissiota sisällyttämään sisämarkkinoiden ja kuluttajamarkkinoiden tulostauluihin järjestelmällisesti yksityiskohtaisempaa tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, jotta voidaan sekä lisätä avoimuutta että tarjota SOLVIT-henkilöstölle hyödyllinen työväline;

6.

kehottaa julkistamaan sisämarkkinoiden tulostaulun, SOLVIT-kertomuksen sekä kansalaisten neuvontapalvelun ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulun samaan aikaan kerran vuodessa (säilyttäen niiden julkistamistiheyden), jotta saadaan kokonaiskuva sisämarkkinoiden kehityksestä ja jotta voidaan koordinoida paremmin näillä aloilla tehtyä työtä siten, että samalla säilytetään näiden välineiden erityisluonne; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää kuluttajamarkkinoiden tulostauluun yksityiskohtainen selvitys SOLVITin edistymisestä, saavutuksista ja puutteista; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin SOLVIT-verkoston kautta havaittujen toistuvien ongelmien ratkaisemiseksi;

7.

panee merkille, että joissakin SOLVIT-keskuksissa on liian vähän henkilökuntaa ja että vuonna 2008 ratkaistujen tapausten määrä väheni ja tapausten ratkaisemiseen keskimäärin tarvittavien päivien lukumäärä kasvoi; kehottaa kaikkia SOLVIT-keskuksia palkkaamaan kuhunkin toimeen riittävän pätevää ja kokenutta henkilökuntaa; katsoo, että SOLVIT-keskusten henkilökunnalle olisi tarjottava lisää koulutusta; antaa tunnustusta SOLVIT-verkoston työlle ja erityisesti ratkaistujen tapausten määrälle, joka on pysynyt suurena (83 %) huolimatta siitä, että verkoston työmäärä kasvoi vuonna 2008 (1 000 tapaukseen eli 22 %), ja vaikka SOLVIT-keskukset kärsivät henkilöstövajeesta;

8.

panee merkille, että monet kansalaiset ja pienyritykset eivät ole riittävässä määrin tietoisia SOLVIT-verkostosta ja että yritykset joko käyttävät kaupallisia juridisia palveluja tapauksissa, joissa ne voisivat hyötyä SOLVITista tai hyväksyvät jäsenvaltioiden asiaa koskevia pyyntöjä, vaikka nämä pyynnöt eivät ole yhteisön sisämarkkinasäännöstön mukaisia; panee tyytyväisenä merkille, että toiminnallaan SOLVIT-verkosto on tuonut Euroopan kansalaisille ja yrityksille kustannussäästöjä, joiden arvioitu loppusumma vuonna 2008 oli 32,6 miljoonaa euroa;

9.

katsoo, että SOLVIT- keskuksen sijoituspaikkana toimivan kansallisen ministeriön toimialat saattavat vaikuttaa siihen, kuinka SOLVIT-verkoston toimintaan suhtaudutaan kyseisessä maassa ja että tapausten menestyksekäs ja nopea ratkaiseminen riippuu jäsenvaltioiden halukkuudesta ja kyvystä toimia tiiviissä yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa;

10.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan SOLVIT-keskukselleen vahvan poliittisen tuen, jotta se kykenee saamaan valituksen kohteena olevat viranomaiset toimimaan aktiivisesti yhteistyössä SOLVIT-menettelyn yhteydessä ja asetetuissa määräajoissa;

11.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä SOLVITin välisen yhteistyön toimivuutta; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä tehokkaampi ja laajempi parhaiden käytänteiden vaihto;

12.

korostaa SOLVIT-keskusten välisen tiedonvaihdon merkitystä, ja suosittelee näin ollen, että jäsenvaltioiden SOLVIT-keskusten edustajat tapaavat säännöllisesti tietojen vaihtoa ja parhaiden käytänteiden ja järjestelmien jakamista varten;

13.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään SOLVITin toimivuutta käyttäen hyväkseen kaikkia tiedotusvälineitä, jotta mahdollisimman monelle kansalaiselle ja yritykselle voidaan välittää erityisesti tieto siitä, kuinka nämä voivat valvoa oikeuksiaan, ja myöntämään riittävästi varoja, jotta nämä toimet ovat tehokkaita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi edistämään sähköisiä vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä osana SOLVIT-verkostoa; kehottaa myös jäseniä tiedottamaan SOLVIT-järjestelmästä vaalipiireissään;

14.

kehottaa kutakin jäsenvaltiota tekemään SOLVITia tunnetuksi vaihtoehtoisena riitojenratkaisujärjestelmänä valtakunnallisen tiedotuskampanjan avulla;

15.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tiedottamaan SOLVIT-järjestelmästä internetissä; kehottaa komissiota perustamaan yhden ja yhteisen internet-osoitteen kaikille kansallisille SOLVIT-keskuksille – www.solvit.eu – helpottaakseen kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää SOLVITia odotettaessa ”Sinun Eurooppasi” -verkkoportaalin uudelleenkäynnistämistä, jossa yhdistetään lopulta kaikki yhteismarkkinoiden tukipalveluhankkeet SOLVIT mukaan luettuna;

16.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan verkkosivustoja, joilta on yhteys EU:n SOLVIT-portaaliin ja joilla esitetään valikoima menestyksekkäitä tapauksia ja parhaita käytänteitä tämän mekanismin avulla tapahtuvaa riitojenratkaisua varten;

17.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan SOLVIT-keskusten tehokkuutta tarjoamalla käyttöön relevanttien hallinnollisten yksiköiden virkamiesten apua, jotta voidaan ratkaista tapaukset, jotka eivät kuulu SOLVITin toimialaan (SOLVIT+), sekä varmistamalla hallintonsa piiriin kuuluville SOLVIT-keskuksille asianmukaiset mahdollisuudet käyttää lainopillisia asiantuntijoita; kehottaa komissiota nopeuttamaan epävirallisten oikeudellisten arvioiden tarjoamista SOLVIT-keskuksille;

18.

kehottaa jäsenvaltioita nimittämään sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon osallistuviin yksiköihin SOLVIT-yhteyshenkilön paremman yhteistyön varmistamiseksi;

19.

kehottaa jäsenvaltioita järjestämään paikallisen, alueellisen tai kansallisen tason SOLVIT-tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu tietyille ryhmille, kuten pk-yrityksille, joiden tietoisuus SOLVITista on tällä hetkellä vähäistä, ja rohkaisee jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä ja vaihtamaan parhaita käytänteitä, jotta SOLVITia tehdään tunnetuksi mahdollisimman tehokkaasti; toteaa, että oman käsittelynsä rinnalla parlamentin vetoomusvaliokunta kehottaa vetoomuksen esittäjiä kääntymään SOLVIT-verkoston puoleen tapauksissa, joissa se katsoo, että ratkaisu voidaan saada nopeammin SOLVIT-menettelyn avulla;

20.

tunnustaa SOLVITin tehokkuuden yhteistyöverkostona, joka pyrkii ratkaisemaan epävirallisesti kansalaisten ja yritysten ongelmia, jotka johtuvat siitä, että julkiset viranomaiset rikkovat sisämarkkinalainsäädäntöä;

21.

panee merkille, että SOLVITin vuoden 2008 toimintakertomuksessa todetaan, että SOLVIT joutuu käsittelemään suuren määrän muita kuin SOLVIT-menettelyyn kuuluvia tapauksia, mikä hidastaa SOLVIT-valitusten käsittelyä SOLVIT-keskuksissa;

22.

toteaa, että EU-kansalaiset voivat esittää ongelmiaan usealle eri taholle, kuten Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta, SOLVIT, komissio ja Euroopan oikeusasiamies;

23.

pyytää SOLVITia lähettämään komissiolle ja tarvittaessa lisäksi parlamentin vetoomusvaliokunnalle ne unionin lainsäädännön rikkomista koskevat tapaukset, joita se ei tapausten monimutkaisuuden vuoksi pysty käsittelemään itse;

24.

muistuttaa, että vetoomukset käsitellään avoimesti läheisessä yhteistyössä asiasta vastaavien lainsäädäntövaliokuntien, komission ja jäsenvaltioiden relevanttien viranomaisten kanssa;

25.

katsoo, että vetoomusprosessi voi vaikuttaa myönteisesti lainsäädännön laatuun; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentilla on huomattavasti suuremmat valtuudet osallistua aktiivisesti ja välittömästi unionin lainsäädännön muotoiluun, tarkistamiseen ja parantamiseen; toteaa, että lisäksi olisi harkittava kansallisten parlamenttien aseman vahvistamista;

26.

toteaa, että ei ole yhtä ainoaa tahoa, joka olisi vastuussa kansalaisten valitusten seurannasta alusta loppuun, koska valituksia esitetään eri kanavien kautta; kehottaa koordinoimaan paremmin kansalaisten valituksia vastaanottavien ja käsittelevien eri tahojen toimet;

27.

pyytää SOLVITia lisäämään verkkosivustolleen linkin Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan ja kansallisten parlamenttien relevanttien valiokuntien verkkosivustoille, jotta kansalaiset saadaan tietoisiksi siitä, että heillä on oikeus vedota parlamenttiin hakeakseen tuomioistuinten ulkopuolella muutoksia ja ratkaisuja poliittisen ja lainsäädännöllisen prosessin kautta;

28.

kehottaa lisäksi perustamaan EU:n toimielinten yhteisen verkkosivuston, jonka tarkoituksena on avustaa kansalaisia ja ohjata heidät kääntymään suoraan sen toimielimen tai laitoksen puoleen, joka on toimivaltainen käsittelemään heidän valituksensa;

29.

kehottaa jäseniään aloitteisiin, joilla lisätään SOLVIT-järjestelmän tuntemusta, ja toimenpiteisiin, joilla lisätään tietoisuutta SOLVIT-järjestelmästä kansallisten parlamenttien jäsenten keskuudessa esimerkiksi siten, että esitellään SOLVITin saavutuksia COSAC-kokouksissa; korostaa lisäksi, että kansallisten hallitusten ja parlamenttien on osallistuttava aktiivisesti SOLVITin tekemiseen tunnetuksi kansallisella tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan SOLVIT-keskusten kuulemistilaisuuden, jotta voidaan määrittää keskusten asianmukaiseen toimintaan liittyviä hyviä käytänteitä ja olemassa olevia esteitä ja jotta hallinnosta ja toimintatavoista saadaan entistä tehokkaampia;

30.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään SOLVIT-keskusten henkilöstön määrää käyttäen hyväkseen kaikkia saatavissa olevia keinoja, mukaan lukien vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, jotta voidaan parantaa relevanttien ministeriöiden hallinnollista kapasiteettia suhteessa maan väestöpohjaan ja aiemmin käsiteltyjen tapausten määrään;

31.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yhteisesti tutkimaan ja analysoimaan syitä tiettyjen SOLVIT-keskusten heikkoon menestykseen sekä syitä niiden suhteellisen pitkiin käsittelyaikoihin, jotta saadaan hyödyllistä tietoa kansalaisia ja sisämarkkinoiden yrityksiä hyödyttävien parempien ongelmanratkaisustrategioiden laatimisen pohjaksi;

32.

kehottaa komissiota toimittamaan vuotuisia SOLVIT-kertomuksia, joihin sisältyy tähänastista paljon yksityiskohtaisempia tietoja ja tilastotietoja, joiden avulla voitaisiin myös arvioida kunkin kansallisen keskuksen tehokkuutta, koska muutoin on vaikeaa arvioida suuntauksia pitkällä aikavälillä ja ehdottaa kohdennettuja erityistoimia tilanteen kohentamiseksi eri jäsenvaltioissa;

33.

kehottaa komissiota perustamaan yhteisen verkkoportaalin kaikille SOLVIT-keskuksille verkko-osoitteeseen, joka on mahdollisimman helppo löytää (www.solvit.eu); katsoo myös, että SOLVIT-verkoston selvästi parempi näkyvyys internetissä on erittäin tärkeää ja että tätä tarkoitusta varten on hyödynnettävä sekä sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja että hakukoneita;

34.

katsoo, että koska suuri joukko tapauksia koskee yksityishenkilöitä ja ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista tai sosiaalietuuksia ja oleskelulupia, SOLVIT-verkoston yhteistyötä on tehostettava ja sen on ulotettava tiedotuskampanjansa ulkomaalaisten yhdistyksiin ja jäsenvaltioiden konsulaatteihin;

35.

katsoo, että koska suuri joukko tapauksia koskee yrittäjiä, SOLVIT-verkoston yhteistyötä on tehostettava, ja sen on ulotettava tiedotuskampanjansa liike-elämän järjestöihin EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, ja erityisesti pk-yrityksiin;

36.

kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen yhtenäismarkkinoiden neuvontapalveluja koskevan hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa tiedotusta, neuvontaa ja ongelmanratkaisua tarjoavia palveluja ja parantaa niiden saatavuutta ja tehokkuutta;

37.

kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä toimimaan aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa ja välittämään edelleen viipymättä ja ilman byrokratiaa kaikki jätetyt kantelut, joissa oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa, toimivaltaiseksi katsotulle SOLVIT-keskukselle edellyttäen, että kantelut liittyvät sisämarkkinoihin ja saattavat kuulua SOLVITin toimialaan; kehottaa komissiota käynnistämään nopeutetun perustamissopimuksen rikkomismenettelyn, jos ratkaisematta jääneestä SOLVIT-valituksesta käy ilmi yhteisön oikeuden ilmeinen rikkomus;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/16

A.

ottaa huomioon, että kuluneiden kahden vuoden poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat edellyttäneet poikkeuksellisia toimenpiteitä,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut ennennäkemättömän askeleen käyttäessään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b ja c alakohtaa,

C.

ottaa huomioon, että kriisin aikana markkinoiden kitkaton toiminta on oleellisen tärkeää ja että kilpailusääntöjä olisi sovellettava joustavasti, mutta tinkimättömästi,

D.

ottaa huomioon, että protektionismi ja kilpailun vääristyminen vain syventävät ja pitkittävät kriisiä,

E.

ottaa huomioon, että budjettialijäämän ja julkisen velan kasvu monissa jäsenvaltioissa saattaa hidastaa talouden elpymistä ja kasvua vielä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan,

F.

ottaa huomioon, että vastauksena rahoituskriisiin jäsenvaltioiden hallitukset ovat lokakuusta 2008 lähtien myöntäneet takauksia pankkien rahoitukseen; ottaa huomioon, että taattuja velkakirjoja on laskettu liikkeelle huomattavan paljon ja että se on tarjonnut pankeille merkittävän rahoituslähteen ja takuun rahoitusjärjestelmän kohtaamia riskejä vastaan,

G.

ottaa huomioon, että empiiriset tutkimukset viittaavat siihen, että jäsenvaltioiden hallitusten antamat takaukset ovat vaikuttaneet monella tapaa ja aiheuttaneet vääristymiä, kuten yksityisten velkakirjojen käytön vähentymisen, mikä on otettava huomioon, kun harkitaan takausten jatkamista vuonna 2010,

H.

katsoo, että monikansallisten liikeyritysten mahdollisuudet käyttää laajasti hyväkseen veroparatiiseja ja offshore-keskuksia osana veronkiertostrategioitaan on vastoin tasapuolisen kilpailun periaatetta,

I.

ottaa huomioon, että verotusalan hallintotapa on tärkeä tekijä tasapuolista kilpailua edistävien olosuhteiden säilyttämiselle ja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiselle,

1.

suhtautuu myönteisesti kilpailupolitiikkaa koskevaan kertomukseen 2008 ja erityisesti sen erikoislukuun kartelleista ja kuluttajista; kannattaa kuluttajien yhteysyksikön perustamista; huomauttaa, että kartelleista on haittaa kuluttajille; pitää valitettavana, että kuluttajien on vaikea hyötyä kilpailun tuomista eduista;

2.

painottaa, että kartellit kuuluvat vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomismuotoihin, ne katkaisevat arvoketjun, ovat vahingoksi kuluttajille ja vaikuttavat erittäin haitallisesti talouteen; kannustaa komissiota jatkamaan voimakasta toimintaansa kartellien ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi; pitää ilahduttavana sellaisia välineitä kuin sovittelumenettelyä koskeva paketti, jonka ansiosta komissio pystyy sopimaan kartelliasioita yksinkertaistetulla menettelyllä, jossa yritykset todisteet nähtyään päättävät myöntää osallistumisensa kartelliin ja osapuolille määrättävää sakkoa alennetaan; muistuttaa, että kilpailupolitiikka ja kilpailusääntöjen laaja-alainen täytäntöönpano ovat tärkeitä EU:n sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja kilpailukyvyn, suuremman tehokkuuden, yrittäjyyden laadukkuuden sekä kuluttajansuojan kannalta; katsoo erityisesti, että keskittymien estäminen on keskeistä sen varmistamisessa, että kuluttajat voisivat hyötyä kilpailujärjestelmästä edullisempien hintojen ja laajemman tuote- ja palveluvalikoiman kautta;

3.

vaatii, että parlamentin on osallistuttava laajalti kilpailupolitiikan kehittämiseen muun muassa siten, että se toimii toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä ja että parlamentille tiedotetaan säännöllisesti kaikista aloitteista kilpailupolitiikan alalla;

4.

kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille vuoden 2010 kuluessa, miten se aikoo toimia kilpailupolitiikan alalla, nyt kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan;

5.

kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain parlamentille yksityiskohtaisesti parlamentin suositusten seurannasta ja selittämään mahdolliset poikkeamiset parlamentin suosituksista;

6.

kannustaa komissiota käynnistämään kuluttajajärjestöjen kanssa vakaan ja jatkuvan vuoropuhelun kilpailuun liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja kilpailupolitiikan täytäntöönpanon ensisijaisten tavoitteiden asettamiseksi; pyytää, että kilpailun pääosastoon kuuluvan kuluttajien yhteysyksikön toiminnasta annetaan täydellinen raportti;

7.

kehottaa komissiota asettamaan julkisesti saataville kaikki arviot ja tutkimukset, joihin komission tulevissa vuosittaisissa kilpailukertomuksissa viitataan ja hyödyntämään näissä arvioissa ja tutkimuksissa riippumatonta ja luotettavaa asiantuntemusta;

8.

muistuttaa komissiolle esittämästään pyynnöstä laatia kiireellisesti katsaus kilpailuasioista vastaavan pääosaston henkilöstöresursseista ja varmistaa, että myönnetyt resurssit ovat lisääntyneen työtaakan mukaiset;

9.

painottaa, että tarvitaan selkeitä, pitäviä ja pk-yrityksille myönteisiä kilpailusääntöjä, jotka perustuvat eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan Small Business Act -aloitteen mukaiseen ”pienet ensin” -periaatteeseen;

10.

kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan kertomukseensa pk-yrityksille ja kilpailulle omistetun erikoisluvun; korostaa, että pk-yritysten patentointikustannukset ovat korkeita, mikä johtuu erityisesti toimintaa harjoittamattomien tahojen aiheuttamasta oikeustoimien uhasta; kiinnittää huomiota avoimeen innovointiin ja yhteisiin tietoresursseihin; kehottaa pk-yrityksiä hyödyntämään seitsemännen puiteohjelman julkisesti saatavilla olevia tuloksia;

11.

kehottaa komissiota käyttämään tulevan sisämarkkinalainsäädännön oikeusperustana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklaa (aiempi EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohta), jossa todetaan selvästi, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”;

12.

kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön televiestintäpaketin;

13.

suhtautuu myönteisesti komission antamaan tiedonantoon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön”, katsoo, että ohjeiden antaminen on askel eteenpäin, sillä se merkitsee komission mahdollista interventiota koskevaa suurempaa avoimuutta ja ennustettavuutta, mutta katsoo, että ohjeilla ei saisi missään tapauksessa estää tai rajoittaa komission kykyä toimia kyseisellä alalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti;

14.

painottaa, että vuonna 2008 ensimmäistä kertaa Euroopan unionin kilpailupolitiikan historiassa määrättiin sakkoja komission aikaisemman päätöksen noudattamatta jättämisestä;

15.

korostaa, että komission on valvottava tarkasti valtiontuen myöntämistä varmistaakseen, että tätä tukimekanismia ei käytetä kansallisten teollisuudenalojen suojelemiseen sisämarkkinoita ja eurooppalaisia kuluttajia haittaavalla tavalla;

16.

pitää siksi keskeisenä, että kun arvioidaan valtion tuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa, on löydettävä oikea tasapaino valtion tuella kilpailuun ja julkiseen talouteen olevien kielteisten vaikutusten sekä sillä yleisen edun kannalta olevien myönteisten vaikutusten kannalta;

17.

kehottaa komissiota arvioimaan suunnitellun pankkisääntelyn ulkoisia vaikutuksia ja etenkin vaikutuksia eurooppalaisten pankkien kilpailukykyyn;

18.

katsoo, että rahoituslaitosten suhteen toteutetut valtiontukitoimet ja talouden elvytysprosessi ovat auttaneet vakauttamaan rahoitusmarkkinoita ja vastaamaan luottokriisin reaalitalouteen kohdistuviin vaikutuksiin;

19.

toteaa, että valtiontukipolitiikka on olennainen osa kilpailupolitiikkaa ja että valtiontuen valvonta heijastaa tarvetta taata tasapuoliset edellytykset kaikille Euroopan yhtenäismarkkinoilla toimiville yrityksille; ihmettelee tässä yhteydessä, missä määrin rahoitusmarkkinoille myönnetty valtiontuki on aiheuttanut kilpailun vääristymiä; kehottaa laatimaan riippumattoman kertomuksen valtion rahoitusalaan puuttumiseen mahdollisesti liittyvistä vääristävistä vaikutuksista; kehottaa komissiota raportoimaan valtiontukien saajien saavuttamasta rakenneuudistukseen liittyvästä edistyksestä ja antamaan lisäselvitystä valtiontukien takaisinmaksamisesta ja takaisinmaksun laiminlyömisen mahdollisista seuraamuksista; vaatii komissiota antamaan selvityksen velvoittavista rakennemuutostoimenpiteistä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välisistä takaisinmaksamisehtojen eroista aiheutuvista mahdollisista vääristävistä vaikutuksista; pyytää selvittämään tarkemmin divestointien perusteita sekä niiden keskipitkän aikavälin vaikutusta asianomaisiin yrityksiin;

20.

on huolissaan tuista ja vääristymistä, joita jäsenvaltioiden hallitusten myöntämät takaukset pankkien rahoitukselle synnyttävät; kehottaa komissiota arvioimaan pankkien rahoitustakauksiin liittyvien tukien laajuutta ja analysoimaan, ovatko ne EU:n kilpailulain säädösten mukaisia ja mitä toimenpiteitä tarvitaan kyseisiin takauksiin liittyvien mahdollisten vääristymien korjaamiseksi;

21.

kehottaa komissiota kiireellisesti tutkimaan tarkemmin, miksi pankeille myönnetyt valtiontuet eivät ole siirtyneet reaalitalouteen, ja toteuttamaan toimia niitä pankkeja vastaan, jotka todistettavasti ovat epäonnistuneet valtiontukien hyödyn siirtämisessä eteenpäin tai kieltäytyneet siitä;

22.

panee merkille, että komissio on jo käynnistänyt valtiontukien asteittaista poistamista koskevan prosessin sekä rakennemuutosta ja omaisuuserien luovuttamista koskevat valtuutukset; toteaa, että onnistuakseen näiden prosessien on oltava joustavia; pyytää kuitenkin komissiolta näitä prosesseja koskevia ohjeita; katsoo, että valtiontukia ei saa tarpeettomasti pitkittää ja että poistumisstrategiat olisi laadittava mahdollisimman pian;

23.

pitää kiinni siitä, että poistumisstrategioita olisi koordinoitava erityisesti, kun on kyse pankkialan tuen asteittaisesta poistamisesta; korostaa, että koordinointi on oleellisen tärkeää, jotta voidaan välttää mahdollinen kilpailun vääristyminen, joka johtuu tilanteesta, jossa pankkeja voidaan tukea samassa mitassa niissä maissa, joissa pankkien tukiohjelmat säilytetään, kuin niissä maissa, joissa kyseiset ohjelmat on lakkautettu asteittain;

24.

toteaa, että kilpailusääntöjärjestelmä on selviytynyt ongelmista tähän asti, mutta kriisi on osoittanut, että tarvitaan kiireellisesti yhteisön kehys rahoitusalan rajatylittävälle kriisinhallinnalle, mukaan lukien ratkaisu kysymykseen siitä, mitä tehdään, jos rahoituslaitokset ovat liian suuria kaatuakseen, ja nopea ja täysimääräinen täytäntöönpano Larosièren mietinnön suosituksille, joihin kuuluvat myös yksi eurooppalainen sääntelyelin, talletussuojajärjestelmä ja pelastusrahasto tai vastaava järjestelmä;

25.

pyytää komissiota raportoimaan kansallisista valtiontukia koskevista toimenpiteistä, kansallisten järjestelmien välisistä eroista ja niiden mahdollisista kilpailua vääristävistä vaikutuksista sekä kilpailun vääristymisestä mahdollisesti aiheutuvasta taloudellisesta eriarvoisuudesta; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia yhdenmukaisemmasta, yhteisestä eurooppalaisesta lähestymistavasta;

26.

kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin valtiontukien ja muiden yhteisön välineiden, kuten rakennerahastojen ja globalisaatiorahaston, mahdollista kilpailunvastaista yhdistämistä, jotta varmistetaan sen toimien johdonmukaisuus;

27.

kehottaa komissiota ilmoittamaan, mitä kriteereitä käytetään päätettäessä mahdollisesta jatkosta valtiontukitoimenpiteitä koskeville tilapäisille yhteisön puitteille;

28.

vaatii, että valtiontukien on oltava sopusoinnussa Lissabonin–Göteborgin strategian sekä ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden kanssa; vaatii jäsenvaltioita poistamaan haitalliset tuet, jotka muun muassa edistävät fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja tuotantoa, joka lisää kasvihuonekaasupäästöjä; korostaa, että olisi tehtävä strategisia ympäristöarviointeja politiikoista ja ympäristövaikutusten arviointeja elvytyspaketin yhteyteen suunnitelluista hankkeista;

29.

pitää ilahduttavina ilmastonmuutospaketin osana valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettuja uusia suuntaviivoja, joilla otetaan käyttöön standardiarviointi vähäisemmissä kysymyksissä ja yksityiskohtainen arviointi merkittävissä kysymyksissä;

30.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2010 aikana kattavan kertomuksen vihreälle elvytysohjelmalle (joka aiheuttaa oleellisen siirtymän kohti kestävyyttä erityisesti autoteollisuudessa) myönnettyjen valtiontukien ja ympäristönsuojelun valtiontukien tehokkuudesta;

31.

kehottaa samanlaiseen raportointiin pk-yritysten, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovoinnin tukemiseen myönnetyistä valtiontuista;

32.

ehdottaa, että jotta voitaisiin asteittain poistaa käytöstä tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä, otettaisiin huomioon asianomaisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne (elpymisen kesto ja BKT:n laskun määrä);

33.

kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan telealalla, jotta voidaan lisätä kiinteän verkon operaattorien ja erityisesti matkapuhelinoperaattorien perimien maksujen avoimuutta;

34.

painottaa, että olisi tarkasteltava veroparatiisien ja off-shore-keskusten aiheuttamaa ongelmaa, joka koskee muun muassa epäreilua kilpailua ja talouden vakautta;

35.

toistaa kehotuksensa yhteisen yhtenäisen yhtiöveropohjan käyttöönotosta;

36.

vaatii komissiota tiedottamaan parlamentille komission päätöstä valtiontuesta julkisille palveluille koskevasta tarkistuksesta, joka olisi pitänyt tehdä 19. joulukuuta 2008 mennessä, ja jossa nyt olisi otettava huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo;

37.

panee huolestuneena merkille, että sääntöjenvastaisten valtiontukien takaisinperiminen on pitkällinen ja hankala prosessi ja että pieni jäsenvaltioiden joukko on vastuussa lähes kaikista käsiteltävinä olevista tapauksista; kehottaa komissiota tehostamaan menettelyjä entisestään ja pitämään yllä painostusta jäsenvaltioita, varsinkin toistuvasti rikkoneita jäsenvaltioita, kohtaan;

38.

pyytää komissiota tutkimaan perusteellisesti laajamittaista, hyväksikäytöksi katsottavaa toimintatapaa, jossa eräät eurooppalaiset yritykset käyttävät edullista, pitkälle koulutettua tilapäistä työvoimaa ja harjoittelijoita ja jolla rikotaan ihmisarvoisen työn periaatteita ja aiheutetaan kilpailun vääristymistä;

39.

korostaa, että oikeudenmukaisen kilpailun edistämisen kannalta on oleellisen tärkeää, että pk-yritykset voivat saada riskipääomarahoitusta;

40.

kehottaa komissiota arvioimaan ja kertomaan, missä määrin, jos ylipäänsä, kansallisilla autoteollisuuden tukijärjestelmillä on edistetty muita yhteisön tavoitteita, erityisesti kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisiä tekniikoita; kehottaa komissiota arvioimaan kyseisten markkinoiden kilpailukykyä ja erityisesti laitteiden alkuperäisten valmistajien (OEM) ja ensisijaisten ja toissijaisten tavarantoimittajien suhdetta;

41.

pitää yksinkertaistamispaketin julkaisemista ilahduttavana;

42.

pitää myönteisenä komission valkoista kirjaa yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista; katsoo, että se on voitto kuluttajansuojelulle Euroopan unionissa;

43.

muistuttaa, että kartellit vahingoittavat taloutta ja että ne kuuluvat vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomismuotoihin; katsoo, että tällaiset kilpailuoikeuden rikkomiset ovat unionin kansalaisten etujen vastaisia, sillä ne merkitsevät sitä, että kilpailusta johtuvien alhaisempien hintojen antamia etuja ei voida siirtää kuluttajille; toistaa tässä yhteydessä, että mahdollisissa tulevissa ehdotuksissa kollektiivisesta muutoksenhausta on noudatettava parlamentin kantaa, jonka se esitti yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista 26. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa, ja vaatii, että parlamentin on oltava mukana kyseisen säädöksen hyväksymisessä yhteispäätösmenettelyllä;

44.

kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin kilpailuoikeutta ja kuluttajaoikeutta koskevia aloitteitaan;

45.

pitää ilahduttavana tinkimätöntä kantaa, jonka komissio on viime vuosina omaksunut suurta haittaa kuluttajille ja taloudelle aiheuttavaan kilpailunvastaiseen toimintaan; painottaa, että kilpailupolitiikalle tulee saada laaja-alainen julkinen tuki ja demokraattinen legitiimiys, mikä varmistetaan Euroopan parlamentin osallistumisen kautta; on huolissaan siitä, että yhä suurempien sakkojen käyttö saattaa välineenä olla liian yksinkertainen, etenkin kun on kyse maksukyvyttömyydestä aiheutuvista työpaikkojen menetyksistä, ja pyytää laajempaa valikoimaa pitemmälle kehitettyjä välineitä, jotka kattavat sellaiset kysymykset kuin yritysten oma vastuu, avoimuus ja tilintekovelvollisuus, lyhyemmät menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mekanismi sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tehokasta käsittelyä varten (erityisesti siksi, että voidaan korjata esitutkintaprosesseista Yhdysvalloissa aiheutuvat häiriöt), säännösten noudattamisohjelmat yrityksissä ja eurooppalaisten standardien kehittäminen; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa rangaistukset toimivat tehokkaana pelotteena, ennen kaikkea rikkomisten uusijoille, ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

46.

katsoo, että kun sama yhtiö syyllistyy useampiin kilpailulain rikkomisiin, tarvitaan voimakkaampia pelotetoimenpiteitä kilpailurajoituksia koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi kartellitapauksissa tai hallitsevan aseman väärinkäytön vastustamiseksi;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön henkilökohtaisen vastuun periaatteen;

48.

kehottaa komissiota harkitsemaan noudattamisohjelmien käyttämistä kilpailunvastaisen toiminnan ehkäisemisen välineenä;

49.

kehottaa komissiota vahvistamaan erityiset perusteet, joilla määritellään, ovatko yritykset toimineet tahallisesti vai syyllistyneet laiminlyöntiin;

50.

kehottaa komissiota määrittelemään erityiset perusteet, joiden nojalla emoyhtiöt joutuvat yhteisvastuuseen niiden tytäryhtiöiden kartellin kaltaisesta toiminnasta;

51.

korostaa, että pk-yrityksille suhteettomat sakot ovat suhteellisesti vakavampia asia kuin suurille yrityksille;

52.

katsoo, että sakkojen tulisi olla oikeassa suhteessa rikkomukseen; ehdottaa myös, että sakkoa laskettaessa otetaan soveltuvissa olosuhteissa huomioon merkitykselliset maksetut korvaukset; kehottaa komissiota tarkistamaan sakkojen laskentaperusteen ja tarvittaessa sisällyttämään uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

53.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön keskitetyn palvelupisteen sakkojen lieventämistä koskeville hakemuksille;

54.

pyytää saada asianmukaisia tietoja ja tulla kuulluksi mahdollisista muutoksista moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetukseen aikataulussa, joka antaa parlamentille mahdollisuuden suorittaa asianmukaisia valvontatoimia ja antaa täyden panoksensa, ottaen huomioon, että alalle on pikaisesti annettava näkymä odotettavissa olevasta tulevaisuudesta, jotta se voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet;

55.

korostaa, että on tärkeää toimia tehokkaasti yhteistyössä parlamentin sekä kuluttaja- ja pienyritysorganisaatioiden kanssa muutettaessa vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusasetusta; painottaa, että eri markkinatoimijoiden toiminnan yhtenäisyyttä edistävän sääntelykehyksen luominen on paras keino välttää haitat, joita valinnanmahdollisuuksien puuttuminen mahdollisesti aiheuttaa kuluttajille;

56.

toistaa pyyntönsä, että komission ehdotusta asetukseksi moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeuksesta ja sitä täydentävistä suuntaviivoista tarkastellaan perusteellisesti, mukaan lukien loppukäyttäjäorganisaatioiden kuuleminen parlamentissa; pyytää komissiota varmistamaan, että 1. kesäkuuta 2010 otetaan käyttöön säännöt, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tulevaisuudessakin;

57.

on näin ollen tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka tarkoituksena on tiukentaa myynnin jälkeisiä palveluja koskevaa sääntelykehystä, jonka avulla pyritään vähentämään kuluttajien suuria korjaus- ja huoltokuluja, joita aiheutuu esimerkiksi sellaisista kilpailua vääristävistä käytänteistä kuin riippumattomien palveluntarjoajien poissulkeminen;

58.

edellyttää, että moottoriajoneuvojen pienten ja keskisuurten jälleenmyyjien edut otetaan moottoriajoneuvoalan tulevassa kilpailuoikeudellisessa kehyksessä asianmukaisesti huomioon; katsoo, että muuten moottoriajoneuvoalan nykyinen ryhmäpoikkeusasetus olisi pidettävä voimassa nykymuodossaan;

59.

pyytää tulla kuulluksi mahdollisista muutoksista vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaan moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetukseen aikataulussa, joka antaa parlamentille mahdollisuuden suorittaa asianmukaisia valvontatoimia ja antaa täyden panoksensa;

60.

pitää ilahduttavana tavoitetta parantaa käsittelypaikan siirtämismenettelyjä entisestään ja parantaa johdonmukaisuutta vertailukelpoisten sulautumisoperaatioiden arvioimisessa sekä kannustaa komissiota tarkistamaan edelleen kahden kolmasosan säännön vaikutuksia;

61.

pitää ilahduttavana komission tarkistettua tiedonantoa neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 ja komission asetuksen (EY) N:o 802/2004 mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä, jolla kodifioidaan yhteisöjen tuomioistuimen äskettäiset tuomiot, otetaan huomioon korjaustoimenpiteitä koskevasta tutkimuksesta tehdyt johtopäätökset ja käsitellään julkisessa kuulemisessa esiin nousseita näkökohtia;

62.

kehottaa komissiota laatimaan EY:n sulautuma-asetuksen 21 artiklan 4 kohdan, joka antaa mahdollisuuden asettaa julkisen politiikan näkökohdat kilpailunäkökohtien edelle, soveltamista koskevan maakohtaisen kertomuksen;

63.

korostaa, että nykyinen talouskriisi ei oikeuta höllentämään EU:n yrityskeskittymien valvontaa koskevia toimia;

64.

kehottaa komissiota vahvistamaan kriteerit alakohtaisten tutkimusten käynnistämiselle; katsoo, että komission olisi toimittava paitsi teollisuuden tai kuluttajien esittämien valituksen johdosta myös parlamentin suositusten johdosta;

65.

kehottaa komissiota tutkimaan voittomarginaalien jakautumista tuotanto- ja tarjontaketjussa elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa 26. maaliskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman mukaisesti; kehottaa komissiota ehdottamaan aiheellisia toimenpiteitä, mukaan luettuna sääntelyä, joilla kuluttajia, työntekijöitä ja tuottajia suojellaan määräävän aseman väärinkäytöltä tai negatiivisilta tekijöiltä, joita kyseisessä tutkimuksessa havaitaan;

66.

toistaa tässä yhteydessä aikaisemmat alakohtaiset tutkimuspyyntönsä verkkomainonnasta ja suurten kauppaketjujen ja maataloustuottajien (erityisesti maidontuottajien), väliasiakkaiden, suurten kauppaketjujen ja lopullisten kuluttajien välisistä suhteista; pyytää tutkimaan mediayhteenliittymiä, myös kaikkia sisällönjakelukanavia, kuten painoteollisuutta, televisiota ja radiota sekä internetiä; pyytää komissiota esittämään analyysin kilpailusta telealalla, autoteollisuudessa ja rahoituspalveluissa;

67.

korostaa, että on tehtävä tiiviissä yhteistyössä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston viranomaisten kanssa täydellisiä alakohtaisia tutkimuksia elintarviketeollisuudesta ja erityisesti maitotuotteiden jakeluketjuista, ja toteuttamaan aiheellisia seurantatoimenpiteitä;

68.

kehottaa komissiota jatkamaan Euroopan unionissa perittävien elintarvikehintojen seurantaa ja elintarviketeollisuuden kilpailuoloja;

69.

korostaa, että kilpailun pääosaston alakohtaisen selvityksen tulosten mukaisesti lääkealan kilpailua on tehostettava toteuttamalla toimia, joilla voidaan torjua sellaiset lääkealan yritysten käytänteet, jotka saattavat viivästyttää geneeristen tuotteiden markkinoille saattamista tai estää sen;

70.

pitää myönteisenä energia-alaa koskevaa komission selvitystä; pyytää komissiota selvittämään, missä määrin infrastruktuuriin, erityisesti kaasu- ja sähköyhteyksiin, tehtävien investointien puute haittaa kilpailua; toteaa, että energiamarkkinoiden toimitusvarmuutta ja toimivaa kilpailua ei voida saavuttaa ilman yhteenliitettyä ja hyvin toimivaa energiainfrastruktuuria;

71.

on huolestunut kilpailun puutteesta televiestintäalalla; pyytää tekemään uuden alakohtaisen selvityksen; vaatii Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyelintä edistämään kilpailua erityisesti asianmukaisella markkina-analyysillä; vaatii tämän vuoksi, että sen sihteeristölle myönnetään riittävät resurssit tätä tarkoitusta varten;

72.

pahoittelee, että komissio käsittelee kertomuksessaan vain ylimalkaisesti toimielinten välistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa eikä vastaa seuraaviin, 10. maaliskuuta 2009 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyihin kehotuksiin:

73.

toistaa kehotuksensa tutkimuksen laatimisesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta ja siitä, johtavatko kansalliset erot kilpailun vääristymiseen;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/25

A.

katsoo, että sisämarkkinoiden on toimittava moitteettomasti, jotta taloudelle saadaan vakaa ja innovatiivinen toimintaympäristö, jossa kuluttajat voivat hankkia laadukkaita tavaroita ja palveluita ja yritykset voivat luoda uusia työpaikkoja,

B.

katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden luomisessa ollaan jo pitkällä, on vielä paljon tehtävää niiden täyden potentiaalin varmistamiseksi,

C.

katsoo, että sisämarkkinat eivät voi toimia moitteettomasti, ellei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelleta ja panna täytäntöön niitä yhteisön sääntöjä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan,

D.

pitää välttämättömänä, että jäsenvaltiot saattavat sisämarkkinasäädökset ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

E.

katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti sisämarkkinasäädösten saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, kunhan ne tekevät jatkossakin tiivistä yhteistyötä neuvottelu- ja voimaansaattamisprosessissa,

F.

katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden edustajien olisi kokoonnuttava säännöllisesti tarkastelemaan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa,

G.

katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulun julkaiseminen auttaa osaltaan vähentämään lainsäädännön täytäntöönpanovajetta, mutta on noudatettava laadullisempaa lähestymistapaa, jossa suunnataan lukuja pidemmälle ja yksilöidään syyt vajeeseen,

H.

katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden tulostaulussa ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulussa käytetään soveltamisalaltaan erilaisia menetelmiä ja eri indikaattoreita, niiden yhteisenä yleistavoitteena on tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa,

I.

katsoo, että nykyinen keskimäärin yhden prosentin täytäntöönpanovaje on sopusoinnussa valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2007 asettaman yhden prosentin tavoitteen kanssa, mutta toteaa, että yhdeksän jäsenvaltiota on vielä jäljessä tästä tavoitteesta,

J.

toteaa, että hajanaisuutta kuvaava luku on kuusi prosenttia, mikä tarkoittaa, että sataa direktiiviä ei edelleenkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vähintään yhdessä jäsenvaltiossa,

K.

toteaa, että 22 direktiiviä on yli kaksi vuotta jäljessä kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisen määräajasta, mikä on täysin vastoin valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2002 asettamaa nollatoleranssitavoitetta,

L.

katsoo, että on erityisen tärkeää seurata niiden direktiivien täytäntöönpanoa, joilla on keskeinen rooli sisämarkkinoiden kehittämisessä,

M.

katsoo, että parempi julkinen tiedonsaanti siitä, mitä direktiivejä yksittäiset jäsenvaltiot eivät ole vielä saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöään, voisi olla käyttökelpoinen keino lisätä suuren yleisön tietoisuutta asiasta ja aiheuttaa vertaispainetta, jota myös Euroopan parlamentin jäsenet voisivat kohdistaa jäsenvaltioiden parlamenttien jäseniin,

N.

katsoo, että edelleen esiintyvät tapaukset, joissa lainsäädäntö jätetään saattamatta tai se saatetaan väärin osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät välttämättä johdu jäsenvaltioiden haluttomuudesta vaan voivat johtua asiaa koskevan EU-lainsäädännön epäselvyydestä tai epäjohdonmukaisuudesta, minkä vuoksi on toivottavaa, että sisämarkkinoiden tulostaulu ei olisi vain tapa painostaa jäsenvaltioita vaan myös väline vuoropuhelulle, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää jäsenvaltioiden kohtaamia vaikeuksia lainsäädännön täytäntöönpanossa,

O.

katsoo, että tarvitaan lisää tietoa siitä, miten laadukkaasti säädökset saatetaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä,

P.

katsoo, että nyt kun on siirrytty sisämarkkina-aluetta koskevan lainsäädännön antamisesta sen täytäntöönpanoon, sisämarkkinoiden tulostaulun olisi annettava säännöllisesti yksityiskohtaista tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, sisämarkkinoiden toimintaa mittaavat objektiiviset indikaattorit mukaan luettuina, minkä ansiosta on helpompi seurata työtuloksia ja kehityssuuntia,

Q.

katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten olisi tiedotettava vaalipiirinsä äänestäjille heihin vaikuttavan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanosta ja tavoista, joilla he voivat hyödyntää oikeuksiaan,

R.

katsoo, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan toiminta on tarjonnut ja tarjoaa jatkossakin sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista koskevia hyödyllisiä näkemyksiä valiokunta-aloitteisten mietintöjen, tutkimusten, seminaarien ja kuulemistilaisuuksien muodossa,

S.

katsoo, että koulutus ja kokemusten vaihto yli rajojen, muun muassa komission luomien sähköisten verkostojen avulla, ovat tärkeä tekijä yhteisön sisämarkkinasäännöstön soveltamisen tehostamisessa,

T.

toteaa kansalaisten ja yritysten edellyttävän sisämarkkinasääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa, koska se auttaa niitä hyödyntämään täysipainoisesti markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia,

1.

pitää myönteisenä edellä mainittua komission suositusta sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista; korostaa, että jäsenvaltiot eivät saisi keskittyä poimimaan vain niille itselleen parhaiten sopivia toimenpiteitä, vaan niiden olisi sitouduttava toteuttamaan ne kaikki;

2.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä komission ja toistensa kanssa sekä kantamaan oman osansa vastuusta ja omistajuudesta sisämarkkinoiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; kehottaa komissiota käyttämään toimivaltaansa varmistaakseen sisämarkkinasääntöjen tehokkaan soveltamisen, myös tehokkaan markkinavalvonnan, yhdenmukaistamisen, lainsäädännön selkiyttämisen edelleen ja muut keinot, joilla voidaan vähentää kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa;

3.

katsoo, että on tärkeää toimia varhaisemmassa vaiheessa täytäntöönpanovajeen vaaran vähentämiseksi ja että komission olisi tehostettava toimiaan tukeakseen jäsenvaltioita koko täytäntöönpanoprosessin ajan; katsoo, että tämä tulisi toteuttaa erityisesti vuoropuhelun ja runsaamman tiedonvaihdon kautta tavoitteena ennakoida mahdollisia ongelmia ja pyrkiä ratkaisemaan ne ennen täytäntöönpanon määräajan umpeutumista;

4.

kannattaa erityisesti ajatusta kansallisten parlamenttien tiiviistä osallistumisesta neuvottelu- ja voimaansaattamisprosessiin ja tehostetusta yhteistyöstä muiden sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kanssa;

5.

korostaa avoimen vuoropuhelun ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisen tiiviimmän yhteistyön merkitystä siten, että pyritään lisäkeskusteluihin ja käsittelemään yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden täytäntöönpanoprosessin aikana kohtaamia ongelmia, koska direktiivien asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano kansallisella tasolla ovat sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan, kilpailun sekä EU:n taloudellisen ja sosiaalisen vakauden perusedellytyksiä;

6.

kehottaa komissiota järjestämään vuosittain sisämarkkinafoorumin, joka kokoaa yhteen unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden edustajia ja muita sidosryhmiä, jotta saadaan kaikki osapuolet sitoutumaan entistä vahvemmin sisämarkkinalainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sisämarkkinalainsäädännön soveltamiseen ja sen täytäntöönpanoon;

7.

korostaa, että tällaisen sisämarkkinafoorumin tulisi pitää kokouksia sekä työryhmä- että ministeritasolla ja tarjota siten merkittävä foorumi parhaiden käytänteiden jakamiselle kansallisten viranomaisten välillä;

8.

kehottaa komissiota sisällyttämään sisämarkkinoiden tulostauluun säännöllisin väliajoin yksityiskohtaista tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, sisämarkkinoiden toimintaa mittaavat objektiiviset indikaattorit mukaan luettuina;

9.

kehottaa julkistamaan sisämarkkinoiden tulostaulun, SOLVIT-raportin, Kansalaisten neuvontapalvelun ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulun samanaikaisesti kerran vuodessa (muuttamatta niiden julkaisemistiheyttä), jotta voidaan tarjota yleiskuva sisämarkkinoiden kehittymisestä ja koordinoida paremmin näillä aloilla tehtyä työtä säilyttäen kuitenkin kyseisten välineiden erityisluonne;

10.

kehottaa komissiota tutkimaan uusia tapoja poistaa sisämarkkinoiden loppuun saattamista edelleen haittaavia esteitä, muun muassa luomalla ”sisämarkkinatestin” kaikelle ehdotetulle uudelle EU-lainsäädännölle, jotta varmistetaan, että ehdotetut uudet toimet eivät heikennä sisämarkkinoiden toimintaa;

11.

katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulu on huomattavassa määrin päällekkäinen yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa koskevan komission vuosikertomuksen kanssa; kannustaa komissiota sen vuoksi hyödyntämään vuosikertomusta strategisemmalla tavalla keskittymällä vertikaalisiin toimintalinjoihin, mikä voisi parantaa sisämarkkinoiden tulostaulun laadullista analyysia;

12.

kehottaa komissiota antamaan helpommin luettavia lehdistötiedotteita yhdessä sisämarkkinoiden tulostaulun kanssa, jotta voidaan parantaa tietoisuutta tulostaulun tuloksista ja lisätä painostusta jäsenvaltioita kohtaan niin, että voidaan varmistaa direktiivien aisainmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

13.

pitää myönteisenä, että saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on pysytty yhden prosentin täytäntöönpanovajeen rajoissa jo kolmannen kerran peräkkäin; kehottaa niitä yhdeksää jäsenvaltiota, jotka eivät ole saavuttaneet tavoitetta, toteuttamaan toimenpiteitä tulostensa parantamiseksi;

14.

katsoo, että sisämarkkinadirektiivien oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon ja alkuperäisen lainsäädännön laadun välillä on selkeä yhteys; toteaa sen vuoksi, että tuotantoketjun alkupäässä tehty työ, mukaan lukien sitoumus noudattaa paremman sääntelyn periaatteita, jäsenvaltioiden asianmukainen kuuleminen täytäntöönpano- ja voimaansaattamismenetelmistä ja perusteellisten vaikutustenarviointien laatiminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen merkityksellisen oikeuskäytännön analyysi, on tärkeää ennen uuden lainsäädännön esittämistä;

15.

palauttaa mieliin, että on yhä liian suuri määrä direktiivejä, joita yksi tai useampi jäsenvaltio ei ole saattanut osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä määrän pienentämiseksi pikaisesti ja aloittamaan niistä direktiiveistä, joiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on myöhässä jo kaksi vuotta tai enemmän;

16.

kehottaa komissiota antamaan verkkosivuillaan yksityiskohtaista tietoa direktiiveistä, joita kukin yksittäinen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön;

17.

kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle vastaavuustaulukoita, joissa on yksityiskohtaista tietoa kansallisista toimista direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta komissio saa tarkempaa tietoa siitä, miten laadukkaasti direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota yksilöimään oikea-aikaista ja asianmukaista täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytänteitä ja ilmoittamaan niistä jäsenvaltioille;

18.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimivaa yhteistyötä niiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskuudessa, jotka osallistuvat sisämarkkinasääntöjen soveltamiseen, varmistamalla sisämarkkinatoiminnan koordinoinnin huomioiminen kansallisissa hallintoelimissään ja tehostamalla sitä;

19.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kansallisille ja paikallisille virkamiehille sekä oikeusviranomaisille säännöllistä koulutusta sisämarkkinasäännöistä osana nykyisiä yhteisön ohjelmia ja verkostoja;

20.

yhtyy komission näkemykseen, että jäsenvaltioiden on varmistettava komission luomien rajat ylittävien sähköisten tietojärjestelmäverkostojen (kuten sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmä IMI, tuoteturvallisuutta koskeva EU:n nopea tiedonvaihtojärjestelmä RAPEX, elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä RASFF ja kuluttajansuojaa käsittelevä yhteistyöverkko CPC) toimivuus toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet ja varmistamalla toiminnan rahoitus;

21.

kehottaa komissiota tarkastelemaan sisämarkkinalainsäädäntöä kehämäisenä prosessina, jossa jälkikäteisarvioinneilla on tärkeä asema ja jota olisi käytettävä sen määrittämiseen, täyttääkö lainsäädäntö vai ylittääkö se alkuperäisen vaikutustenarvioinnin ja kielteisessä tapauksessa sen yksilöimiseen, miten lainsäädäntöä olisi mukautettava tai se olisi laadittava uudelleen, jotta varmistetaan, että se täyttää alkuperäiset tavoitteensa;

22.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan, joilla ne tiedottavat kansalaisille ja yrityksille näiden sisämarkkinaoikeuksista, jotta kansalaiset ja yritykset voivat harjoittaa näitä oikeuksia käytännössä; kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen yhtenäismarkkinoiden neuvontapalveluja koskevan hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa tiedotusta, neuvontaa ja ongelmanratkaisua tarjoavia palveluja ja parantaa niiden saatavuutta;

23.

katsoo, että komission internetiin tallentamat sisämarkkinoita koskevat tiedot ovat kattavat mutta erittäin sirpaleiset; kehottaa komissiota Enterprise Europe Networkin (YritysEurooppa-verkosto) avulla perustamaan ja vahvistamaan ”Your Europe - Business” -portaalia sähköisenä keskitettynä palvelupisteenä sisämarkkinoita koskevan yritystiedon tarjoamiseksi, jotta vältetään tarpeettomia ja kalliita rinnakkaisrakenteita ja hyödynnetään mahdollisia synergioita, erityisesti palveludirektiivin (7) mukaisesti tarjottavan tiedon ollessa kyseessä;

24.

korostaa Enterprise Europe Networkin (Yritys-Eurooppa-verkosto) keskeistä asemaa toimissa, joiden avulla pk-yrityksille annetaan tilaisuus hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa, että byrokraattiset velvoitteet sitovat arvokkaita resursseja ja estävät siten keskittymästä selkeämmin Enterprise Europe Networkin tärkeimpään tehtävään, joka on räätälöityjen tukipalvelujen tarjoaminen pk-yrityksille; kehottaa komissiota hyödyntämään paremmin Enterprise Europe Networkia kohdennettuun tietojen levittämiseen ja vähentämään Enterprise Europe Networkin kumppaneiden kohtaamaa byrokratiaa;

25.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi komission tuella lisättävä ongelmanratkaisumekanismien, erityisesti SOLVIT-verkoston, kapasiteettia epäkohtien korjaamisen tehostamiseksi; korostaa, että SOLVIT-verkostosta saadut kokemukset olisi sisällytettävä kansalliseen ja EU:n politiikan valmisteluun, mikä johtaisi tarvittaessa rakenteellisiin muutoksiin tai sääntelymuutoksiin; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan SOLVIT-keskusten verkostoa ja antamaan niille lisää määrärahoja ja henkilöstöä;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta lisätään SOLVIT-keskusten ja niiden ilmaisten ongelmanratkaisupalvelujen näkyvyyttä eurooppalaisille yrityksille ja kansalaisille;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/30

A.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian olisi palveltava talouskasvun ja työpaikkojen luomista, koska bkt:n romahtaminen neljällä prosentilla, teollisen tuotannon supistuminen ja yli 23 miljoonan naisen ja miehen työttömyys merkitsevät inhimillistä ja taloudellista katastrofia,

B.

katsoo, että Lissabonin strategialla ei päästy haluttuihin tavoitteisiin, mikä johtui heikoista hallintorakenteista, vastuun puuttumisesta, erittäin monimutkaisesta tavoitteesta, jossa keskityttiin liian moneen asiaan, liiallisesta kunnianhimoisuudesta sekä selkeyden, yksittäisen keskipisteen ja avoimuuden puutteesta, ja pitää siksi Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaa komission ehdotusta, sen tavoitteita ja järjestelmää myönteisinä,

1.

uskoo, että Eurooppa 2020 -strategialla on reagoitava tehokkaasti talous- ja rahoituskriisiin ja luotava Euroopan unionin elpymiseen uutta kunnianhimoa ja eurooppalaista johdonmukaisuutta ottamalla käyttöön kansallisia ja eurooppalaisia välineitä ja sovittamalla ne yhteen;

2.

ottaa huomioon, että liian moni edeltävän Lissabonin strategian eurooppalaisista tavoitteista jäi saavuttamatta, ja pitää siksi myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä, että määritellään vähemmän tavoitteita, joista tehdään selkeämpiä, realistisempia ja määrällisesti paremmin arvioitavia;

3.

uskoo, että sekä miesten että naisten kestävä ja laadukas täystyöllisyys on tärkeä tavoite, johon päästään ainoastaan siten, että Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat uudistukset;

4.

panee merkille, että työttömyys on keskeinen kysymys kriisin yhteydessä käytävissä keskusteluissa; uskoo, että voidakseen paneutua täysin suureen ja kasvavaan työttömyyteen EU:n on toteutettava kunnianhimoinen sosiaalinen ohjelmansa, johon sisältyvät toimet pidemmän ja terveellisemmän elämän edistämiseksi, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, työntekijöiden auttamiseksi työelämän ja hoitovelvollisuuksien yhdistämisessä, koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi, elinikäisen oppimisen edistämiseksi, syrjinnän torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen sekä työntekijöiden oikeuksien ja hyvien työolojen edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hoitamaan työttömyyttä luomalla lisää koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia nuorille ja suojaamaan heitä samalla epäreiluilta työllistämiskäytänteiltä;

5.

korostaa, että EU:n on suuren ja kasvavan työttömyyden hoitamiseksi toteutettava kunnianhimoinen sosiaalinen ohjelmansa ja vahva sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia ja integraatiopolitiikka;

6.

uskoo, että EU:n on luotava osallistavat ja kilpailukykyiset työmarkkinat uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä ja lisäämällä työnantajien joustavuutta sekä myöntämällä työttömille lyhytaikaisia etuuksia ja tukemalla uudelleen työllistämistä;

7.

kehottaa EU:ta helpottamaan kaikkien kansalaisten vapaata liikkuvuutta, työntekijät, ammatinharjoittajat, liikemiehet, tutkijat, opiskelijat ja eläkeläiset mukaan luettuina;

8.

kehottaa EU:ta kartoittamaan mahdollisia eurooppalaisia järjestelmiä, joilla tuetaan osaamisen siirtymistä, estetään eurooppalainen aivovienti ja edistetään asiantuntijuutta sekä luodaan johtavien yliopistojen verkko kansainvälisellä tasolla; katsoo, että tätä olisi edistettävä viidennen vapaan liikkuvuuden, tietämyksen vapaan liikkuvuuden avulla;

9.

pahoittelee, että alkuperäisissä esityksissä Eurooppa 2020 -strategiaksi ei mainittu lainkaan maatalousalaa, vaikka maataloudella on mahdollisuudet myötävaikuttaa aktiivisesti strategian keskeisistä haasteista selviämiseen; on vakuuttunut siitä, että maa- ja metsätalous voivat oikean poliittisen järjestelmän ja asianmukaisten budjettivarojen turvin olla merkittävässä asemassa kokonaisvaltaisessa eurooppalaisessa strategiassa, jolla pyritään turvaamaan talouden elvyttämistä ja ilmastoa koskevien tavoitteiden saavuttaminen ja edistämään samalla EU:n ja koko maailman elintarviketurvaa, ja kasvun ja työpaikkojen luomista;

10.

uskoo, että Eurooppa 2020 -strategian olisi tarjottava kunnianhimoinen, johdonmukaisempi ja tavoitteisiin perustuva lähestymistapa talouskriisiin, jotta päällekkäisistä strategioista, kuten kestävän kehityksen strategiasta ja vakaus- ja kasvusopimuksesta, tulisi johdonmukaisempia ja jotta ne auttaisivat oikeudenmukaisen, kestävän ja vauraan Euroopan kehittämisessä;

11.

katsoo, että Lissabonin strategia epäonnistui, koska jäsenvaltiot eivät sitoutuneet siihen eivätkä tunteneet sitä omakseen, mikä johti sovittujen toimintaohjelmien toteuttamisen epäonnistumiseen, ja koska EU:n tasolla ei ollut tehokkaita aloitteita ja sitovia välineitä;

12.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa hylkäämään avoimen koordinointimenetelmän, joka perustuu talouspolitiikan saralla parhaiden käytänteiden vaihtamiseen ja vertaispainostukseen; kannustaa komissiota käyttämään kaikkia Lissabonin sopimuksen artikloja, kuten 121, 122, 136, 172, 173 ja 194 artiklaa, koordinoidakseen jäsenvaltioiden talousuudistuksia ja toimintasuunnitelmia;

13.

korostaa, että komission olisi laadittava esteitä koskeva tulostaulu ja ehdotettava päähaittoja koskevia toimia sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi;

14.

pyytää komissiota ehdottamaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen uusia toimenpiteitä, kuten asetuksia ja direktiivejä sekä mahdollisia seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta Eurooppa 2020 -strategiaa, ja kannustimia jäsenvaltioille, jotka toteuttavat sitä;

15.

muistuttaa, että niin komissio kuin Eurooppa-neuvosto ovat korostaneet parlamentin ratkaisevaa asemaa Eurooppa 2020 -strategiassa, ja niiden olisi siksi kunnioitettava parlamentin oikeuksia ja esitettävä vuosittaiset poliittiset suositukset parlamentille ennen kuin Eurooppa-neuvosto tekee päätöksiä; kehottaa neuvostoa ja komissiota tunnustamaan parlamentin avainroolin Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa; katsoo, että olisi laadittava toimielinten välinen sopimus, jossa määritellään ja virallistetaan demokraattinen ja tehokas etenemistapa ja jossa neuvoston olisi sitouduttava pidättymään strategian muuttamisesta lähivuosina, jos se ei ole ensin kuullut parlamenttia virallisesti;

16.

korostaa kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän yhteistyön parantamista; katsoo, että useampien toimijoiden mukaan ottamisella lisätään kansallisten hallintojen tulospaineita;

17.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa on määritelty enimmäis- ja vähimmäisarvot niiden talouksien tiettyjä makrotaloudellisia näkökohtia varten;

18.

ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on antanut kielteisen lausunnon tavasta, jolla komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet EU:n talousarviota; katsoo, että koska jäsenvaltiot hallinnoivat 80 prosenttia Euroopan talousarviosta, komission olisi painostettava niitä ottamaan vastuuta varojen asianmukaisesta käytöstä ja harkittava taloudellisia seuraamuksia, mikäli jäsenvaltiot kieltäytyvät yhteistyöstä;

19.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, miten ne ovat käyttäneet eurooppalaisia varoja Eurooppa 2020 -strategian eri tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että EU-rahoituksen ehtona olisi oltava tuloksien aikaan saaminen ja yhdenmukaisuus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa;

20.

korostaa, että budjettien vakauttamistoimia ja talouspolitiikkoja on koordinoitava tiiviisti kasvun vauhdittamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ja jotta jatkossa euron vakaus voidaan varmistaa; katsoo, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä säilyttäen samalla tasapainon kansallisen budjettivajeen, investointien ja sosiaalisten tarpeiden välillä;

21.

katsoo, että useiden euroalueen jäsenvaltioiden kyvyttömyys noudattaa Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä osoittaa, että rahaliittoon kuuluvien maiden välistä taloudellista koordinaatiota on vahvistettava; on sitä mieltä, että euroalueen ongelmat edellyttävät eurooppalaista ratkaisua, ja pitää valitettavana euron vakauden varmistamiseen tähtäävien mekanismien puuttumista;

22.

toteaa, että spekulatiiviset hyökkäykset talousvaikeuksiin ajautuneita maita vastaan pahentavat entisestään niiden taloudellisia ongelmia ja aiheuttavat sen, että rahan lainaaminen on niille hyvin kallista;

23.

painottaa tarvetta luoda yksi eurooppalainen mikro- ja makrotason vakaudenvalvontajärjestelmä, jolla varmistetaan tehokas valvonta ja estetään tulevat kriisit; painottaa tarvetta luoda tehokas eurooppalainen pankkijärjestelmä, joka kykenee rahoittamaan reaalitaloutta ja varmistamaan, että Eurooppa säilyttää asemansa yhtenä johtavista rahoituskeskuksista ja talouksista maailmassa; korostaa, että valvonta ei voi olla enää pelkästään kansallinen kysymys, koska markkinat ovat kansainväliset ja rahoituslaitokset toimivat rajojen yli;

24.

toteaa, että yhtenäismarkkinat myötävaikuttavat suuresti eurooppalaiseen hyvinvointiin ja pitää tervetulleena sitä, että Mario Montille on annettu tehtäväksi esittää uusia ja tasapainoisia ajatuksia Euroopan yhtenäismarkkinoiden elvyttämiseksi, katsoo, että koska sisämarkkinat ovat Eurooppa 2020 -strategian keskeinen osatekijä, neuvoston ja komission olisi annettava ehdotuksia sisämarkkinoiden toteuttamisen päätökseen saamiseksi;

25.

panee merkille, että eräät hallitukset harjoittavat taloudellista protektionismia, joka uhkaa purkaa 50-vuotisen taloudellisen yhdentymisen ja solidaarisuuden tulokset;

26.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne voivat käyttää tiiviimmän yhteistyön menetelmää aloilla, joilla neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan;

27.

katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa energian sisämarkkinat, jotta varmistetaan talouskasvu, uusiutuvien energialähteiden integrointi ja toimitusvarmuus; katsoo, että kestävillä vähähiilisillä energialähteillä pitäisi olla tärkeä asema EU:n energiamuotojen yhdistelmässä;

28.

katsoo, että Euroopan teollisuuden olisi pyrittävä hyötymään johtavasta roolistaan kestävän talouden ja vihreän liikenteen teknologioiden alalla käyttämällä hyväkseen vientimahdollisuutensa; katsoo, että näin vähennettäisiin samalla raaka-aineriippuvuutta ja helpotettaisiin tarvittavien 20-20-20–ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista; korostaa kuitenkin, että EU:n talous tarvitsee riittävästi korkean teknologian raaka-aineita tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

29.

katsoo, että komission olisi pitänyt painottaa enemmän pienten ja keskisuurten yritysten edistämistä ja tukemista ottaen huomioon, että suurin osa työpaikoista luodaan tällä alalla ja että pk-yritysten innovaatiot ja teknologinen kehitys ovat keskeisessä asemassa taloutemme elvyttämisessä; katsoo, että byrokratian karsimiseksi ja innovatiivisten ideoitten edistämiseksi tarvitaan lisää ehdotuksia;

30.

painottaa, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite on ensimmäinen askel, jonka jälkeen olisi jatkettava kunnianhimoisemmin tavoittein; katsoo, että pk-yrityksille myönteiselle lainsäädännölle, yrittäjyyden rohkaisemiselle ja rahoituksen saatavuuden parantamiselle olisi annettava etusija;

31.

painottaa, että menestyksekkäällä 2020-strategialla olisi keskityttävä pk-yritysten sekä kaupan ja palvelualan työpaikkojen edistämisen lisäksi teollisuuteen ja maatalouteen, jotka ovat elintärkeitä tulevaisuuden taloudessa;

32.

katsoo, että Euroopan väestön ikääntyminen edellyttää elinikäisen oppimisen politiikkoja sekä eläkkeelle siirtymisiän joustavampaa soveltamista (mikäli työntekijä valitsee asianomaisen vaihtoehdon), jotta aktiiviväestön määrä pysyy riittävän suurena työmarkkinoilla ja jotta eläkkeelle siirtyvien sosiaalinen osallisuus lujittuu; katsoo, että ikääntyvien ja vammaisten työntekijöiden työllistämispotentiaalia laiminlyödään usein, ja odottaa ehdotuksia, joilla kyseistä potentiaalia lisätään; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan strategian nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

33.

katsoo, että nykyinen talousarvio ei heijasta riittävästi taloudellisia tarpeita, joilla tartutaan 21. vuosisadan haasteisiin; kehottaa komissiota esittämään Eurooppa 2020 -strategian menestykseen siivittävän kunnianhimoisen ehdotuksen;

34.

kehottaa komissiota säilyttämään uuden strategian tutkimus- ja kehittämistavoitteenaan Lissabonin strategian tavoitteen, eli 3 prosenttia bkt:sta sekä EU:n että kansallisten talousarvioiden osalta; pyytää komissiota antamaan ehdotuksen, jolla pyritään tehostamaan eurooppalaista tutkimusta virtaviivaistamalla nykyisiä rakenteita, karsimalla byrokratiaa ja luomalla sekä julkiselle että yksityiselle sektorille investointi-ilmapiiri, joka on aiempaa tutkimus- ja innovaatiomyönteisempi; katsoo, että toimivan osaamiskolmion luomiseksi on keskeisen tärkeää parantaa koulutusta, kehittää ja tehostaa innovointijärjestelmien rakenteita ja tukea samanaikaisesti keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään paremmin hyväksi koheesiopolitiikan ja tutkimus- ja kehittämisohjelmien yhdistettyjä rahoitusmahdollisuuksia;

35.

katsoo, että Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin painoarvoa infrastruktuuriin, ympäristöä säästävään tekniikkaan, innovaatioihin ja pk-yrityksiin kohdistuvien investointien tukemisessa olisi kasvatettava;

36.

korostaa, että innovaatiot alkavat parantamalla koulutusta ja kehottaa komissiota rohkaisemaan uusia kumppanuuksia liike-elämän, tieteen ja yliopistollisen tutkimuksen välillä;

37.

kehottaa tarkastelemaan EU:n tulevaa innovaatiopolitiikkaa laaja-alaisesti; on sitä mieltä, että keskeisille kehitystä vauhdittaville teknologioille olisi järjestettävä riittävästi rahoitusta, jotta Eurooppa nousisi johtavaan asemaan näillä aloilla;

38.

katsoo, että liikenneala on tärkeä tekijä EU 2020 -strategiaan sisältyvän kestävän kasvun saavuttamisessa ja että se vaikuttaa tärkeältä osaltaan talouskasvuun, jota tarvitaan strategian panemiseksi täytäntöön; katsoo, että energiamuotojen yhdistelmän, hinnanmuodostustoimien ja ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämiseen sovellettavan realistisen lähestymistavan kaltaisten toimien yhdistelmä on tärkeä tässä mielessä ja että näiden toimien yhteydessä olisi asetettava selkeämmät ja realistisemmat tavoitteet, joita olisi tarkasteltava säännöllisesti;

39.

muistuttaa, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on yksi Euroopan yhdentymishankkeen kulmakivistä, jota käynnissä olevan talouskriisin vaikutukset horjuttavat; katsoo, että 2020-strategia tarjoaa historiallisen mahdollisuuden EU:n yhteenkuuluvuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen pääasiassa avoimen, yksinkertaistetun ja älykkään koheesiopolitiikan avulla, johon ei liity jälleenkansallistamispyrkimystä, Euroopan laajuisia verkkoja varten laaditun pitkän aikavälin kestävän rahoitussuunnitelman avulla sekä tieto- ja viestintätekniikan ja laajakaistayhteyksien vapaan ja oikeudenmukaisen saatavuuden avulla, jotta kansalaisilla ja erityisesti nuorilla olisi mahdollisuus käyttää helposti mutta samalla itsekriittisesti nykyaikaisia viestintämahdollisuuksia;

40.

pitää teollisuuspolitiikkaa hyvin tärkeänä kestävään talouteen siirtymisen helpottamiseksi; katsoo, että EU:n olisi edistettävä innovointia ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien kehittämiseksi sekä tarvittaessa sallittava Euroopan teollisuuden viherryttämisestä maailmanlaajuisten markkinoiden oloissa maksettavat väliaikaiset korvaukset;

41.

katsoo, että EU:n olisi käynnistettävä taloudellisia suurhankkeita, kuten täysin eurooppalainen energiaverkko, Galileo-hankkeen loppuunsaattaminen, vihreän teknologian laaja-alainen käyttö, johon sisältyy EU:n rakennuskannan järjestelmällinen uudistaminen, terveysalan sähköiset sovellukset sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin päivittäminen;

42.

korostaa pitävänsä tätä päätöslauselmaa ensimmäisenä askeleena ja aikovansa antaa kesäkuun huippukokoukseen mennessä tätä yksityiskohtaisemman päätöslauselman, jossa käsitellään pullonkauloja, ongelmia ja ns. lippulaivahankkeita;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/34

A.

ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2008 alkaneessa ja 18. tammikuuta 2009 päättyneessä Gazan aseellisessa konfliktissa kuoli yli 1 400 palestiinalaista ja 13 israelilaista ja että siviili-infrastruktuuri kärsi huomattavia tuhoja konfliktin takia,

B.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksessa 5. marraskuuta 2009 hyväksytyssä päätöslauselmassa 64/10 kehotettiin kaikkia osapuolia tekemään riippumattomia, luotettavia ja kansainvälisten vaatimusten mukaisia selvityksiä,

C.

ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kiinnitti 3. joulukuuta 2009 osapuolten huomion YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 64/10 ja pyysi toimittamaan kolmen kuukauden kuluessa kirjalliset tiedot kaikista osapuolten siihen mennessä mahdollisesti jo toteuttamista tai tulevista toimista,

D.

ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kehotti 4. helmikuuta 2010 antamassaan lausunnossa osapuolia toteuttamaan luotettavia kansallisia selvityksiä Gazan konfliktin kulusta,

E.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous kehotti 26. helmikuuta 2010 hyväksymässään päätöslauselmassa jälleen sekä Israelia että palestiinalaisia toteuttamaan luotettavia selvityksiä ja pyysi toimittamaan lisäraportteja viiden kuukauden kuluessa,

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansainvälisen toiminnan ohjenuorana on oltava YK:n peruskirjan periaatteiden ja päämäärien sekä kansainvälisen oikeuden tiukka noudattaminen; palauttaa mieliin, että kansainvälinen oikeus velvoittaa valtioita noudattamaan ja suojelemaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja varmistamaan sen noudattamisen,

G.

ottaa huomioon, että Israelin hallitus on kertonut toteuttavansa selvitystä 150 erillisestä Gazan operaation yhteydessä sattuneesta välikohtauksesta,

H.

ottaa huomioon, että Palestiinan viranomaiset perustivat 25. tammikuuta 2010 riippumattoman tutkintalautakunnan,

I.

ottaa huomioon, että Gazan humanitaarinen kriisi on edelleen pahentunut kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkovan saarron takia,

1.

korostaa jälleen kerran, miten tärkeää on saada aikaa oikeudenmukainen ja kestävä rauha Lähi-itään ja etenkin israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittaminen kaikkien osapuolten toimesta ja kaikissa olosuhteissa sekä israelilaisten ja palestiinalaisten keskinäisen luottamuksen rakentaminen ovat keskeisiä tekijöitä rauhanprosessissa, jonka tarkoituksena on johtaa kahden rauhanomaisesti ja turvassa vierekkäin toimivan valtion syntymiseen;

2.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita pyrkimään vahvaan EU:n yhteiseen kantaan tuomari Goldstonen johtaman, Gazan ja Etelä-Israelin konfliktia käsittelevän selvitysvaltuuskunnan raportin seurannasta ja vaatimaan julkisesti sen suositusten täytäntöönpanoa sekä kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista, myös väitetyistä sotarikoksista, vastuuseen asettamista;

3.

kehottaa kumpaakin osapuolta toteuttamaan viiden kuukauden kuluessa YK:n yleiskokouksen 5. marraskuuta 2009 ja 26. helmikuuta 2010 hyväksymien päätöslauselmien mukaisesti selvityksiä, jotka täyttävät riippumattomuuden, puolueettomuuden, avoimuuden, ripeyden ja tehokkuuden kansainväliset vaatimukset; korostaa, että keskeinen ennakkoehto oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiselle Lähi-idässä on, että kaikki osapuolet kunnioittavat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta kaikissa olosuhteissa;

4.

kehottaa uudestaan komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä jäsenvaltioita seuraamaan aktiivisesti Goldstonen raporttiin sisältyvien suositusten täytäntöönpanoa kuulemalla EU:n ulkomaanedustustoja ja alalla toimivia valtioista riippumattomia järjestöjä; pyytää, että kyseiset suositukset ja niihin liittyvät huomiot sisällytetään EU:n kummankin osapuolen kanssa käymään vuoropuheluun sekä monenvälisillä foorumeilla esitettyihin kantoihin;

5.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa myös arvioimaan kaikkien osapuolten suorittamien selvitysten tuloksia ja raportoimaan Euroopan parlamentille kyseisistä arvioinneista;

6.

panee tyytyväisenä merkille YK:n yleiskokouksen toimet, joilla pyritään varmistamaan vastuullisuus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön rikkomisesta Gazan konfliktin aikana, ja kannustaa yleiskokousta jatkamaan näitä toimia;

7.

painottaa, että oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen on Euroopan unionin perusarvo, jota se noudattaa suhteissaan kolmansiin maihin ja osapuoliin; korostaa myös, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on vastuullisuuden ja uskottavuutensa nimissä valvottava selvityksien toteuttamista kaikilta osin;

8.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ottamaan Goldstonen raportin seurantaselvitysten ja raportissa esitettyjen suositusten täytäntöönpanon tulokset huomioon suhteissa raportissa mainittuihin osapuoliin;

9.

korostaa kaikkien osapuolten viranomaisten ja valtioista riippumattomien järjestöjen yhteistyön merkitystä Goldstonen raportin seurantaselvityksissä ja raportin suositusten täytäntöönpanossa; on huolestunut painostuksesta tiettyjä Goldstonen raportin valmistelussa ja seurantaselvityksissä mukana olleita valtioista riippumattomia järjestöjä kohtaan ja kehottaa kaikkien osapuolten viranomaisia pidättäytymään toimista, joilla puututaan näiden järjestöjen toimintaan;

10.

tiedostaa Gazan väestön pitkällisen ahdingon saarron johdosta ja panee tyytyväisenä merkille neuvoston 8. joulukuuta 2009 antaman kehotuksen, jonka mukaan Gazan rajanylityspaikat on avattava välittömästi ja ehdoitta;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetille ja sen erityisedustajalle, Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle, Israelin hallitukselle ja parlamentille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/37

A.

ottaa huomioon, että 15. helmikuuta 2010 Valko-Venäjällä pidätettiin 40 aktivistia, pääasiassa Valko-Venäjän puolalaisten liiton jäseniä, mukaan lukien Angelika Borys (liiton puheenjohtaja), Igor Bancer (liiton tiedottaja), Mieczysław Jaśkiewicz (liiton varapuheenjohtaja), Andrzej Poczobut (liiton johtokunnan puheenjohtaja) ja oppositiossa olevan Valko-Venäjän yhdistyneen kansalaisliiton johtaja Anatol Lebedzka, jotta edellä mainitut eivät voisi osallistua oikeudenkäyntiin, joka koskee Ivenetsissa sijaitsevaa puolalaisten kokoontumistilaa; ottaa huomioon, että kaikki aktivistit vapautettiin 20. helmikuuta mennessä,

B.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät tunnusta Valko-Venäjän puolalaisten liittoa, jonka johtajana toimii demokraattisesti vuonna 2005 ja uudelleen vuonna 2009 valittu Angelika Borys, ja että järjestöä on häiritty ja vainottu jatkuvasti vuodesta 2005 lähtien ja että järjestön jäseniä on jatkuvasti syytetty laittomasta toiminnasta ja että järjestö on jatkuvasti oikeustoimien kohteena,

C.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat käyttäneet poliisivoimaa liiton jäseniä vastaan Grodnossa vuonna 2005 ja Ivjanetsissa vuonna 2010,

D.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat estäneet puolalaisten liiton edustajia osallistumasta oikeudenkäyntiin, johon heidät oli kutsuttu liiton Ivyanetsin paikallisosaston puheenjohtajan Teresa Sobolin todistajiksi,

E.

ottaa huomioon, että puolalaisten liittoon, Valko-Venäjän suurimpaan kansalaisjärjestöön kohdistuva syrjintä on valitettava osoitus tavasta, jolla kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattista oppositiota kohdellaan Venäjällä,

F.

ottaa huomioon, että puolalaisten liiton ainoalle rahoituslähteelle, Hrodnassa toimivalle Angelika Borysin johtamalle ”Polonica”-yritykselle on langetettu 71 miljoona ruplan sakko väitetystä veronkierrosta, mikä uhkaa ajaa yrityksen konkurssiin,

G.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset pitävät Stanislaw Siemaszkoa puolalaisten liiton laillisena johtajana ja ilmoittavat tukevansa Siemaszkon johtamaa järjestöä, mitä Puolan hallitus pitää laittomana,

H.

ottaa huomioon, että EU:n toimielinten edustajat, mukaan lukien Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton, sisäasioista vastaava komission jäsen Cecilia Malmström sekä Puolan parlamentti ja Ranskan ulkoministeriö ovat ilmaisseet huolensa Valko-Venäjän viranomaisten viimeaikaisista toimista puolalaisten liittoa kohtaan ja tuominneet poliisivoiman käytön sen jäseniä vastaan,

I.

ottaa huomioon, että tapa, jolla Valko-Venäjän viranomaiset kohtelevat vähemmistöjä, on ristiriidassa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevien kansainvälisten standardien kanssa, mukaan lukien 1. helmikuuta 1995 hyväksytty kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva Euroopan neuvoston puiteyleissopimus, ja että Valko-Venäjä on tehostanut pyrkimyksiään kohti Euroopan neuvoston jäsenyyttä,

J.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän yhtenä osapuolena allekirjoittaman itäistä kumppanuutta koskevan yhteisen julkilausuman 1 kohdassa todetaan, että: ”Prahan huippukokouksen osallistujat ovat yhtä mieltä siitä, että itäinen kumppanuus perustuu sitoutumiseen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen”,

K.

ottaa huomioon, että 17. marraskuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan, että on auennut uusia mahdollisuuksia EU:n ja Valko-Venäjän väliselle vuoropuhelulle ja niiden yhteistyön syventämiselle ja näin myös pyrkimyksille kannustaa todelliseen edistymiseen demokratiassa ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, ja vahvistetaan tässä yhteydessä Eurooppa-neuvoston valmius syventää Euroopan unionin suhteita Valko-Venäjään sillä ehdolla, että tämä edistyy edelleen demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, ja auttaa Valko-Venäjää saavuttamaan nämä tavoitteet,

1.

ilmaisee vakavan huolensa kansalaisyhteiskunnan jäsenten ja erityisesti puolalaisten liiton jäsenten ihmisoikeuksien viimeaikaisesta rikkomisesta Valko-Venäjällä ja ilmaisee solidaarisen tukensa kansalaisille, joilta kielletään heidän täydet kansalaisoikeutensa;

2.

tuomitsee puolalaisten liittoon kohdistetut poliisitoimet ja oikeustoimet ja kaikki Valko-Venäjän viranomaisten pyrkimykset asettaa pakkokeinoin uusi johto puolalaiselle yhteisölle; vaatii Valko-Venäjän viranomaisia laillistamaan uudelleen Angelika Borysin johtaman Valko-Venäjän puolalaisten liiton ja varmistamaan, että sen omistamat kiinteistöt palautetaan sille viipymättä;

3.

toistaa kiinnostuksensa avoimeen ja järjestelmälliseen vuoropuheluun Valko-Venäjän kanssa sillä ehdolla, että maan poliittisen järjestelmän vapauttaminen johtaa konkreettisiin tuloksiin ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen;

4.

vaatii, että Valko-Venäjän on noudatettava Etyj-sitoumuksiaan ja kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka koskevat vähemmistöjen oikeuksien suojelua ja edistämistä; kehottaa viranomaisia parantamaan myös kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia erityisesti ilmaisuvapauden ja kokoontumisvapauden, tiedotusvälineiden riippumattomuuden, kuten internetiin pääsyn, sekä kansalaisjärjestöjen rekisteröinnin osalta tarkoituksena valmistella ja sallia vapaa ja oikeudenmukainen vaaliprosessi 25. huhtikuuta 2010 pidettävissä kuntavaaleissa;

5.

toistaa aiemmissa päätöslauselmissaan, etenkin 15. tammikuuta ja 17. joulukuuta 2009 hyväksytyissä päätöslauselmissaan Valko-Venäjän viranomaisille esittämänsä vaatimuksen varmistaa ilmaisu- ja kokoontumisvapauden täysimääräinen kunnioittaminen ja poliittisten puolueiden, kuten Valko-Venäjän kristillisdemokraattien rekisteröinti sekä uskonnonvapaus, sekä luoda suotuisat olosuhteet kansalaisjärjestöjen (ihmisoikeuskeskus Viasna) ja riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnalle Valko-Venäjällä;

6.

kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia vapauttamaan vankilasta poliittiset aktivistit, kuten Andrei Bandarenkon, ja mielipidevangit, kuten Ivan Mihailaun ja Aristjom Dubskin, ja perumaan rajoitukset, joita on asetettu kansalaisyhteiskunnan aktivisteille, kuten Tatjana Šaputskolle, joka osallistui itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumiin, sekä pidättäytymään toimista, joilla pyritään valvomaan valkovenäläisten internet-sivujen sisältöä;

7.

korostaa, että EU:n vuoropuhelu Valko-Venäjän kanssa voi hyödyttää molempia osapuolia ja katsoo, että Valko-Venäjälle voidaan antaa tukea, jotta se saisi mahdollisimman suuren hyödyn itäisestä kumppanuudesta ja etenkin ohjelmaan sisältyvistä määrärahoista, joilla rahoitetaan erityisesti infrastruktuuri-, energia- ja sosiaalihankkeita, ja että sitä voidaan tukea myös muilla EU:n välineillä ja toimilla sillä edellytyksellä, että Valko-Venäjän viranomaiset sitoutuvat konkreettisiin parannuksiin vapauksien, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen alalla;

8.

muistuttaa, että Euroopan unioni on jo osoittanut huomattavaa avoimuutta Valko-Venäjän kanssa harjoitettavalle yhteistyölle, mikä ilmenee myös siitä, että Valko-Venäjä on sisällytetty itäiseen kumppanuuteen; muistuttaa, että mainitun yhteistyön onnistuminen riippuu siitä, että Valko-Venäjän hallitus edistää demokratisointia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia, vähemmistöjen oikeudet mukaan lukien;

9.

korostaa, että jos Valko-Venäjän viranomaiset noudattavat perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyviä vaatimuksia, Valko-Venäjä hyötyy siitä seuraavasti:

10.

pitää Valko-Venäjän poliittisen järjestelmän ja yhteiskunnan vapauttamista erittäin tärkeänä ja painottaa, että uudet ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomukset Valko-Venäjällä saattavat johtaa maata koskevan EU:n kannan muuttumiseen, pakotteiden uudelleen käyttöönotto mukaan lukien;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille, Itsenäisten valtioiden yhteisön sihteeristölle sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/40

A.

ottaa huomioon, että parlamentti suhtautuu myönteisesti Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyn huippukokouksen jälkeen G20-tasolla aloitettuihin tutkimuksiin rahasiirtojen verotusta koskevien kansainvälisten säännösten kehittämiseksi,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut pyrkimään pikaiseen edistymiseen asiassa, jotta varmistetaan, että rahoitusala osallistuu kohtuullisessa määrin talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, ottaen huomioon, että reaalitalous, veronmaksajat, kuluttajat, julkiset palvelut ja koko yhteiskunta maksavat rahoituskriisistä aiheutuneet suuret kustannukset ja joutuvat kärsimään sen seurauksista,

C.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on korostanut, että on tärkeää uudistaa talous- ja yhteiskuntasopimus yhteiskunnan ja sitä palvelevien rahoituslaitosten välillä ja varmistaa, että kansalaiset saavat hyötyä hyvinä aikoina ja ovat suojattuja riskeiltä; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on siksi kannustanut Kansainvälistä valuuttarahastoa pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja, kansainvälinen rahasiirtojen verotus mukaan lukien; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on myös kehottanut neuvostoa ja komissiota määrittämään keskeiset periaatteet, joita uusissa maailmanlaajuisissa järjestelyissä olisi noudatettava,

D.

ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat pyytäneet ottamaan käyttöön rahasiirtoja koskevan veron,

E.

ottaa huomioon, että uudet sääntelyaloitteet, kuten veroparatiisien vastaiset toimet, taseen ulkopuoliseen rahoitukseen liittyvien porsaanreikien poistaminen, pörssikauppaa koskevat vaatimukset ja transaktiorekisterien käyttö johdannaisten rekisteröintiin, ovat selvästi muuttaneet poliittista toimintaa tällä alalla,

F.

ottaa huomioon, että komissio työstää talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja verotuksesta vastaavan komission jäsenen välisessä 6. lokakuuta 2009 pidetyssä kokouksessa esitettyjen kysymysten johdosta parhaillaan ajatuksia ”innovatiivisen rahoituksen” soveltamisesta maailmanlaajuisiin haasteisiin, mukaan lukien rahasiirtojen verotus, esittääkseen ehdotuksia sopivana ajankohtana, ja että komission puheenjohtaja Barroso on vahvistanut tämän parlamentille 15. joulukuuta 2009 antamassaan lausunnossa,

G.

ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto kerää parhaillaan suuren yleisön näkemyksiä rahoitusalan verotuksesta osana Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn G20-kokouksen esittämää pyyntöä,

H.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on olemassa erilaisia rahasiirtoihin kohdistuvia veroja ja maksuja; ottaa huomioon, että kansalliset verot ja tullit koskevat yleensä vain valikoituja omaisuuseriä; toteaa, että Belgia ja Ranska ovat hyväksyneet valuutanvaihtoveroa koskevia säädöksiä kansallisella tasolla, mutta että ne tulevat voimaan vain mikäli kyseistä veroa ryhdytään soveltamaan EU:n tasolla,

I.

ottaa huomioon, että pääoman hankinnasta perittävät välilliset verot, kuten uusista osakkeista maksettava leimavero, arvopapereista maksettava lunastusmaksu ja toiminnan uudelleenjärjestelystä maksettava maksu aiheuttavat syrjintää, kaksinkertaista verotusta ja erilaisia käytäntöjä, jotka haittaavat pääoman vapaata liikkuvuutta,

J.

ottaa huomioon, että rahasiirtojen määrä on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt valtavasti ja nopeasti verrattuna tavaroiden ja palveluiden kaupan määrään, ja toteaa, että tähän ovat syynä muun muassa nopeasti kasvavat johdannaismarkkinat,

K.

ottaa huomioon, että G20-johtajilla on kollektiivinen vastuu kriisin yhteiskunnallisten vaikutusten lieventämisestä sekä omissa jäsenvaltioissaan että kehitysmaissa, joille kriisin välillisistä vaikutuksista on ollut vakavia seurauksia; ottaa huomioon, että rahasiirroista perittävä vero edistäisi omalta osaltaan kriisistä aiheutuneiden kustannusten kattamista,

1.

katsoo, että Euroopan unionin olisi G20-kokousten kansainvälisissä puitteissa sovittava yhteinen kanta niihin vaihtoehtoihin, joilla rahoitusala osallistuisi kohtuullisessa määrin niiden kustannusten maksamiseen, jotka se on aiheuttanut reaalitaloudelle tai jotka liittyvät hallituksen toimiin pankkijärjestelmän vakauttamiseksi; katsoo, että EU:n olisi G20:n tekemän työn ohella ja sitä vastaavasti kehitettävä oma strategiansa, kun on kyse erilaisista mahdollisista toimintavaihtoehdoista;

2.

katsoo objektiiviseen analyysiin perustuvan, johdonmukaisen EU:n kannan saavuttamista silmällä pitäen, että komission olisi laadittava riittävän ajoissa ennen seuraavaa G20-huippukokousta vaikutustenarviointi maailmanlaajuisesta rahasiirroista perittävästä verosta ja arvioitava siinä sekä sen hyödyt että haitat;

3.

Vaatii komissiota arvioinnissa tarkasti pohtimaan seuraavia näkökohtia:

4.

painottaa, että kaikissa ratkaisuissa on ehdottomasti pyrittävä välttämään EU:n kilpailukyvyn heikentämistä tai kestävien investointien, innovaation ja kasvun vaikeuttamista, koska niistä on hyötyä reaalitaloudelle ja yhteiskunnalle;

5.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon pankkialan tarve kerätä tervettä pääomaa, jotta varmistetaan pankkijärjestelmän kyky rahoittaa reaalitalouden investointeja; toteaa lisäksi, että on tärkeää estää kohtuuton riskien otto;

6.

kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, missä määrin erilaiset rahasiirtojen verotusvaihtoehdot voivat hyödyttää EU:n talousarviota;

7.

kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, missä määrin nyt pohdittavina olevia vaihtoehtoja voitaisiin käyttää myös innovatiivisina rahoitusmekanismeina, joilla tuettaisiin ilmastonmuutokseen mukautumista ja sen vaikutusten lieventämistä kehitysmaissa sekä rahoitettaisiin kehitysyhteistyötä;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/43

A.

ottaa huomioon, että yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA) pyritään maksupalvelujen yhtenäisiin markkinoihin, joihin kuuluu tehokas kilpailu eikä rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä tehdä eroa,

B.

ottaa huomioon, että SEPA ei ole ainoastaan Euroopan maksuneuvoston itsesääntelyyn perustuva aloite, vaan myös huomattava julkisen politiikan aloite, joka vahvistaa talous- ja rahaliittoa sekä tulevaa EU 2020 -strategiaa; ottaa huomioon, että SEPAa tuetaan maksupalveludirektiivillä, mikä antaa tarvittavan yhtenäistetyn oikeudellisen kehyksen; ottaa huomion, että SEPAn menestyminen on siten erityisen kiinnostavaa parlamentin kannalta,

C.

ottaa huomioon, että SEPA:n päätöksentekomenettely on tällä hetkellä Euroopan maksuneuvoston vastuulla, jolloin vain pankit tekevät päätöksiä SEPA-tuotteista välittämättä loppukäyttäjien pyynnöistä,

D.

ottaa huomioon, että SEPA-järjestelmä alkoi virallisesti 28. tammikuuta 2008, jolloin otettiin käyttöön tilisiirtoihin tarkoitettu SEPA-maksuväline, kun taas SEPA:n korttien kehys on ollut voimassa 1. tammikuuta 2008 lähtien, ja SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän on määrä alkaa 2. marraskuuta 2009,

E.

ottaa huomioon, että kuluttajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että SEPA:n tuotteiden ominaisuuksien pitäisi vasta nykyisten loppukäyttäjien tarpeita etenkin suoraveloitusta koskevien valtakirjojen tarkastuksen suhteen; pitää toivottavana, että kehitys kulkisi tämän kysymyksen ratkaisemisen suuntaan,

F.

ottaa huomioon, että SEPA-instrumentteihin siirtymiselle ei ole asetettu määräaikaa, ja ottaa huomioon, että valtaosa komission julkiseen kyselyyn vastanneista osapuolista kannatti ajatusta määräajan asettamisesta SEPA:n siirtymisen edistämiseksi,

G.

ottaa huomioon, että sisämarkkinoista ja palveluista vastaavaksi komissaariksi valittu henkilö totesi parlamentin kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa aikovansa ehdottaa komission hyväksyttäväksi lainsäädäntöaloitetta, jonka tavoitteena olisi asettaa määräaika tai määräaikoja SEPA:n suoraveloitus- ja tilisiirtotuotteisiin siirtymiselle, minkä lisäksi hän aikoo ehdottaa aloitetta hallinnoinnin parantamiseksi,

H.

ottaa huomioon, että siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen on ollut hidasta: elokuussa 2009 vain 4,5 prosenttia kaikista maksutapahtumista tehtiin SEPA-tilisiirtona, ja ottaa huomioon, että alkujaan suunniteltu määräaika tilisiirtojen, suoraveloitusten ja korttimaksujen valtaosan suorittamisesta SEPA:n avulla vuoden 2010 loppuun mennessä on havaittu epärealistiseksi,

I.

ottaa huomioon, että julkishallinnon siirtyminen SEPA-instrumentteihin on myöhässä odotettua enemmän useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka julkishallinnon pitäisi olla vauhdittamassa suuren enemmistön siirtymistä SEPA:n käyttäjiksi,

J.

ottaa huomioon, että kaikki asianomaiset sidosryhmät – lainsäätäjät, pankkisektori ja maksupalvelujen käyttäjät – ovat mukana SEPA:n perustamisessa,

K.

ottaa huomioon, että ainoastaan rajatylittäviin maksuihin tarkoitetut SEPA-välineet eivät riitä varmistamaan SEPA-hankkeen menestystä, sillä sirpaloituminen jatkuisi, joten pankkialan ja sen asiakkaiden odottamat hyödyt eivät toteutuisi,

L.

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 924/2009 säädetään suoraveloitusten monenvälisiä toimitusmaksuja koskevasta oikeusvarmuudesta siirtymäaikana 31. lokakuuta 2012 saakka, jolloin alan olisi kehitettävä yhteinen pitkän aikavälin liiketoimintamalli SEPA-suoraveloitusten toimintaa varten EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti,

M.

ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan keskuspankki ilmoittivat maaliskuussa 2009, että yksittäisten suoraveloitusten monenvälisten toimitusmaksujen olemassaolo 31. lokakuuta 2012 jälkeen on perusteetonta, ja ottaa huomioon, että komissio teetti julkisen kyselyn EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta SEPA:n suoraveloituksen pankkien välisiin maksuihin,

N.

ottaa huomioon, että monenvälisten toimitusmaksujen soveltaminen olisi ehdottomasti ratkaistava myös SEPA:n korttilainsäädännön kehykseen perustuvan EU:n korttiratkaisun löytämiseksi,

O.

ottaa huomioon, että nykyisten suoraveloitusvaltakirjojen oikeudellisen voimassaolon jatkuminen kaikissa jäsenvaltioissa olisi varmistettava, sillä uusien suoraveloitusvaltakirjojen allekirjoittaminen olisi hankalaa siirryttäessä kansallisista suoraveloitusjärjestelmistä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään, katsoo kuitenkin, että näiden valtakirjojen ylläpito ei vaikuta SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän varhaiseen täytäntöönpanoon, paitsi jos nykyisten valtakirjojen siirtämiseen löydetään ratkaisu,

1.

painottaa jatkuvaa tukeaan SEPA-järjestelmälle, johon kuuluu tehokas kilpailu ja jossa ei tehdä eroa rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä;

2.

pitää valitettavana, että SEPA:n toteuttamista koskevassa parlamentin päätöslauselmassa 12. maaliskuuta 2009 mainittujen kysymysten ratkaisu ei ole edistynyt juuri lainkaan päätöslauselman hyväksymisen jälkeen, ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä osallistumaan SEPA:n aikaansaamiseen ja edistämään sitä;

3.

pitää myönteisenä komission syyskuussa 2009 hyväksymää SEPA:n etenemissuunnitelmaa ja tukee täysin siihen sisältyviä toimia kuudella ensisijaisella alalla; lisätä tietoisuutta SEPA:sta ja tiedottaa SEPA:n tuotteista; suunnitella vakaa oikeudellinen ympäristö SEPA:lle ja lujittaa sen noudattamista; edistää innovaatioita; huolehtia tarvittavasta standardoinnista, yhteentoimivuudesta ja turvallisuudesta; selkeyttää ja parantaa SEPA:n hallinnointia;

4.

kehottaa komissiota asettamaan SEPA-välineisiin siirtymiselle selkeän, asianmukaisen ja sitovan määräajan, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 31. joulukuuta 2012, jonka jälkeen kaikki euromaksut on suoritettava SEPA-standardien mukaisesti;

5.

kehottaa Euroopan maksuneuvostoa ottamaan huomioon loppukäyttäjien pyynnöt ja muuttamaan vastaavasti sääntöjään;

6.

tukee täysin komission aikomusta julkishallintojen siirtymäprosessin vauhdittamisesta laatimalla kansalliset yhtenäiset ja koordinoidut siirtymäohjelmat; pitää tässä mielessä myönteisenä komission pyrkimyksiä tutkia jäsenvaltioiden julkishallintojen valmiuksia ja siirtymistä SEPA-järjestelmään ja julkaista tiedot, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan osaa näihin tutkimuksiin;

7.

kehottaa komissiota kaikkien sidosryhmien kuulemisen jälkeen viimeistään 30. syyskuuta 2010 selkeyttämään kysymystä SEPA:n suoraveloitusten yhtenäistetyn pitkän aikavälin taloudellisesta mallista, jonka on oltava sovellettavissa kaikkialla Euroopassa, kustannustehokas ja miellyttävä käyttää; vaatii, että tämä malli on kehitettävä läheisessä yhteistyössä maksualan ja komission kanssa EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti;

8.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä kannattamaan eurooppalaisen korttijärjestelmän perustamista joko kokonaan uudeksi järjestelmäksi, nykyisten järjestelmien väliseksi liitoksi tai jonkun nykyisen järjestelmän laajennukseksi; kehottaa tässä mielessä komissiota taas selkeyttämään korttimaksujen monenvälisten toimitusmaksujen kysymystä ja kehottaa pankkialaa etsimään asianmukaisia ratkaisuja yhdessä komission kanssa EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti;

9.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyiset suoraveloitusvaltakirjat ovat edelleen oikeudellisesti voimassa SEPA:n suoraveloitusjärjestelmässä; korostaa, että siirtyminen nykyisestä suoraveloitusjärjestelmästä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään ei saisi aiheuttaa taakkaa kuluttajille;

10.

vaatii, että kuluttajilla pitäisi olla selkeät tiedot entisen ja uuden järjestelmän eroista;

11.

kehottaa komissiota tarkkailemaan siirtymistä SEPA-välineisiin ja varmistamaan, että se ei johda maksujärjestelmän kallistumiseen EU:n kansalaisten kannalta;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/46

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja muut OECD-maat käynnistivät vuonna 2008 neuvottelut uudesta useammankeskisestä sopimuksesta, jonka tarkoituksena on varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen ja torjua väärennöksiä ja laitonta valmistusta (väärentämisenvastainen kauppasopimus, ACTA), ja sopivat yhteisesti luottamuksellisuuslausekkeesta,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 11. maaliskuuta 2009 antamassaan mietinnössä komissiota välittömästi julkistamaan kaikki käynnissä oleviin väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin liittyvät asiakirjat,

C.

ottaa huomioon, että komissio vakuutti 27. tammikuuta 2010 sitoutuvansa lujittamaan yhteistoimintaansa parlamentin kanssa ”tiedottamalla sille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten sopimusneuvottelujen kaikissa vaiheissa (…) erityisesti kauppa-asioissa ja muissa hyväksyntämenettelyä edellyttävissä neuvotteluissa siten, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla” parlamentin 9. helmikuuta 2010 tarkastetusta Euroopan parlamentin ja komission välisestä puitesopimuksesta seuraavaa vaalikautta varten antaman päätöslauselman mukaisesti,

D.

ottaa huomioon, että neuvoston edustajat ovat osallistuneet ACTA-neuvottelukierroksille komission edustajien kanssa,

E.

ottaa huomioon, että komissio on perussopimusten vartijana velvollinen noudattamaan unionin säännöstöä neuvotellessaan EU:n lainsäädäntöön vaikuttavista kansainvälisistä sopimuksista,

F.

ottaa huomioon, että julkisuuteen vuodettujen asiakirjojen mukaan ACTA-neuvotteluissa käsitellään muun muassa vireillä olevaa EU:n lainsäädäntöä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2005/0127(COD) – teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävät rikosoikeudelliset toimenpiteet (IPRED-II)) ja niin sanotusta televiestintäpaketista sekä sähköistä kaupankäyntiä ja tietosuojaa koskevasta voimassa olevasta EU:n lainsäädännöstä,

G.

ottaa huomioon, että EU:n jatkuvia pyrkimyksiä yhdenmukaistaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ei saa kiertää kauppaneuvotteluilla, jotka jäävät EU:n tavallisten päätöksentekomenettelyjen ulkopuolelle,

H.

toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi kehitetään estämättä innovointia tai kilpailua, heikentämättä teollis- ja tekijänoikeuksien rajoituksia ja henkilötietojen suojaa, rajoittamatta vapaata tiedonkulkua ja rasittamatta tarpeettomasti laillista kaupankäyntiä,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tekemässä ACTA-sopimuksessa on noudatettava EU:lle asetettuja yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevia oikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu erityisesti direktiivissä 95/46/EY, direktiivissä 2002/58/EY sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on ollut voimassa 1. joulukuuta 2009 lähtien,

K.

ottaa huomioon, että sen on Lissabonin sopimuksen tultua voimaan hyväksyttävä ACTA-sopimuksen teksti, ennen kuin sopimus tulee voimaan EU:ssa,

L.

ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut tiedottamaan Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen kaikissa vaiheissa,

1.

huomauttaa, että komissiolla on 1. joulukuuta 2009 lähtien ollut oikeudellinen velvoite tiedottaa Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten neuvottelujen kaikissa vaiheissa;

2.

on huolissaan ACTA-neuvottelujen vähäisestä avoimuudesta, joka on ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen hengen ja kirjaimen kanssa; on erittäin huolissaan siitä, ettei oikeusperustaa vahvistettu ennen ACTA-neuvottelujen käynnistämistä ja ettei neuvotteluvaltuutukselle pyydetty parlamentin hyväksyntää;

3.

kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan yleisön ja parlamentin käyttöön ACTA-neuvottelujen tekstit ja yhteenvedot perussopimusten ja asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

4.

kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan ennakoivasti ACTA-neuvottelukumppaneiden kanssa, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset automaattisesti luottamuksellisiksi määritellyt lisäneuvottelut, sekä tiedottamaan parlamentille täysimääräisesti ja hyvissä ajoin tätä koskevista aloitteistaan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia ennen Uudessa-Seelannissa huhtikuussa 2010 järjestettävää seuraavaa neuvottelukierrosta, vaatimaan, että avoimuuskysymys otetaan kokouksen esityslistalle, ja ilmoittamaan parlamentille neuvottelukierroksen tuloksista heti sen päätyttyä;

5.

korostaa, että ellei parlamentille tiedoteta välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelujen kaikissa vaiheissa, se pidättää oikeuden ryhtyä toimivaltuuksiensa turvaamiseksi asiaankuuluviin toimiin, joihin kuuluu asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi;

6.

pitää valitettavana osapuolten tarkoituksellista valintaa olla neuvottelematta Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) kaltaisten vakiintuneiden kansainvälisten elinten välityksellä, joilla on toimivia julkisen tiedottamisen ja kuulemisen välineitä;

7.

kehottaa komissiota tekemään arvioinnin ACTA-sopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksista perusoikeuksiin ja tietosuojaan, EU:ssa meneillään oleviin pyrkimyksiin yhdenmukaistaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ja sähköiseen kaupankäyntiin, ennen kuin EU hyväksyy konsolidoidun ACTA-sopimustekstin, sekä kuulemaan parlamenttia hyvissä ajoin arvioinnin tuloksista;

8.

panee tyytyväisenä merkille komission lausumat, joiden mukaan ACTA-sopimus koskee vain nykyisten teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista eikä vaikuta aineellisen teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön kehittämiseen Euroopan unionissa;

9.

kehottaa komissiota jatkamaan ACTA-neuvotteluja ja rajoittamaan ne niin, että ne koskevat vain olemassa olevaa eurooppalaista teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävää järjestelmää väärennösten torjumiseksi; katsoo, että uusiin ACTA-neuvotteluihin olisi otettava mukaan entistä enemmän kehitysmaita ja nopeasti kehittyvän talouden maita, jotta voidaan saavuttaa mahdollinen monenvälinen neuvottelutaso;

10.

kehottaa komissiota varmistamaan, että ACTA-sopimuksen määräykset – erityisesti sen määräykset tekijänoikeuksien valvonnasta digitaalisessa ympäristössä – pannaan täytäntöön unionin säännöstön mukaisesti; vaatii, ettei EU:n rajoilla suoriteta henkilötarkastuksia, ja pyytää täydellistä selvitystä kaikista sopimuslausekkeista, joiden nojalla raja- ja tulliviranomaiset voisivat ilman lupaa tutkia ja takavarikoida tiedontallennusvälineitä, kuten kannettavia tietokoneita, matkapuhelimia ja MP3-soittimia;

11.

katsoo, että jotta voidaan kunnioittaa perusoikeuksia, kuten oikeutta sananvapauteen ja oikeutta yksityisyyteen, sekä noudattaa täysin toissijaisuusperiaatetta, ehdotetussa sopimuksessa ei saisi sallia ns. kolmannen rikkomuksen periaatteeseen perustuvia menettelyjä, sillä olisi noudatettava täysin parlamentin (muutos)direktiivin 2009/140/EY 1 artiklan 1 alakohdan b alakohdasta tekemää päätöstä, jossa vaaditaan lisäämään direktiivin 2002/21/EY 1 artiklaan uusi 3 a kohta kolmannen rikkomuksen periaatteesta; katsoo, että kaikkiin sopimuksiin on sisällyttävä määräys, jonka mukaan henkilön internet-yhteyden sulkeminen edellyttää tuomioistuimessa etukäteen tapahtuvaa tutkintaa;

12.

painottaa, että yksityisyyden suoja ja tietosuoja ovat Euroopan unionin keskeisiä arvoja, jotka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja joita on noudatettava kaikissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan mukaisesti hyväksytyissä EU:n politiikoissa ja säännöissä;

13.

toteaa, että ACTAn säännöt ja erityisesti toimenpiteet, joilla pyritään rajat ylittäviä tarkastuksia ja takavarikkoja koskevien valtuuksien vahvistamiseen, eivät saisi väärennösten torjumisen varjolla estää laillisten, kohtuuhintaisten ja turvallisten lääkkeiden maailmanlaajuista saatavuutta – mukaan luettuina innovatiiviset lääkkeet ja rinnakkaisvalmisteet;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä ACTA-neuvotteluihin osallistuvien valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/49

A.

ottaa huomioon, että oikeuttamislauseke on Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeusperusta yleiselle tullietuusjärjestelmälle (GSP),

B.

ottaa huomioon, että yhteisö on myöntänyt vuodesta 1971 kehitysmaille tullietuuksia yleisessä tullietuusjärjestelmässään,

C.

ottaa huomioon, että sitä on kuultu komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 (KOM(2007)0857),

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009,

E.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen V osaston 1 luvun mukaan Euroopan unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteisiin ja unionin tavoitteena on edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys,

F.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla toimenpiteistä, joilla määritellään puitteet yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi,

1.

tunnustaa yleisen tullietuusjärjestelmän merkityksen, koska se antaa kehittyneille maille mahdollisuuden tarjota ei-vastavuoroisen etuuskohtelun kehitysmaista peräisin oleville tuotteille;

2.

muistuttaa, että Euroopan yhteisön vuonna 1971 perustamaa yleistä tullietuusjärjestelmää perusteltiin välineenä, jolla voitaisiin oikaista kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välisen kaupan epätasapainoa, ja siten sen odotettiin myötävaikuttavan kehitysmaiden kestävään kehitykseen; katsoo, että GSP on ollut EY:n ja EU:n kaupan väline, jolla kehitysmaita on autettu saamaan tuloja kansainvälisestä kaupasta ja jolla on näin edistetty kehitysmaiden kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa;

3.

panee merkille, että nykyisen GSP-asetuksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2011; ottaa huomioon tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettavan uuden asetuksen antamiseen tarvittavan ajan ja kehottaa sen vuoksi komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle 1. kesäkuuta 2010 mennessä ehdotuksen tarkistetuksi GSP-asetukseksi;

4.

katsoo, että GSP-etuudet olisi suunnattava niitä kipeimmin tarvitseville kehitysmaille, joten edunsaajamaiden uuden luettelon olisi ilmennettävä kehitysmaiden tämänhetkistä taloustilannetta;

5.

korostaa, että kaikkien GSP+-edunsaajamaiden olisi 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä ratifioitava että myös pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 ILO:n ja YK:n yleissopimusta, jotka on lueteltu GSP-asetuksen liitteessä III;

6.

korostaa suuremman avoimuuden ja demokraattisen tilivelvollisuuden tarvetta siinä, miten tutkintamenettelyt käynnistetään ja pannaan toimeen; pyytää näin ollen, että sille toimitetaan kaikki tiedot ja että komissio ottaa sen asianmukaisesti mukaan kaikkiin GSP- ja GSP+-menettelyjen eri vaiheisiin, myös edunsaajamaaluetteloita koskevan neuvoston ehdotuksen käsittelyyn;

7.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti Sri Lankan tilannetta ja Sri Lankan hallitusta toimimaan nopeasti tilanteen normalisoimiseksi maassa ennen kuin GSP+-etuuksien väliaikainen poistaminen pannaan varsinaisesti täytäntöön;

8.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ihmisoikeustilannetta Kolumbiassa ja tiedottamaan siitä parlamentille;

9.

kehottaa komissiota jatkamaan johdonmukaista GSP+-politiikkaa, erityisesti käsitellessään mahdollista etuuksien väliaikaista poistamista ihmisoikeusrikkomusten yhteydessä, ja ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan kyseiseen prosessiin;

10.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle ennen nykyisen GSP-asetuksen soveltamiskauden päättymistä ja hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua kertomuksen 27 yleissopimuksen ratifioinnin ja täytäntöönpanon tilasta kussakin erityisen kannustusmenettelyn edunsaajamaassa; kehottaa komissiota määrittelemään tarkistetussa GSP-asetuksessa valvontaelimet, joiden tehtävänä on antaa suositukset siitä, olisiko yksittäisten maiden toteutettava lisätoimenpiteitä yleissopimuksen tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi; katsoo, että komission on arvioitava kertomuksessaan myös erityisen kannustusmenettelyn tehokkuutta tavoitteensa saavuttamisessa ja suositettava tarvittaessa liitteen III tarkistamista;

11.

pyytää komissiota säätämään tarkistetussa GSP-asetuksessa säännöllisestä arvioinnista, jolla seurataan, miten kukin edunsaajamaa on noudattanut GSP+-velvoitteitaan, ja varmistamaan näin, ettei ole mitään 15 artiklan 1 tai 2 kohdassa eikä 16 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita etuusmenettelyjen väliaikaiseen peruuttamiseen; kehottaa toimittamaan kyseisen vuotuisen kertomuksen parlamentille ja neuvostolle;

12.

kehottaa komissiota ennen järjestelmän tarkistamista toteuttamaan arvioinnin yleisen tullietuusjärjestelmän vaikutuksista ajanjaksolla 1. tammikuuta 2006–31. joulukuuta 2009 ja arvioimaan, miten järjestelmän alkuperäiset tavoitteet on saavutettu kunkin maan erityisten sosioekonomisten indikaattorien osalta ja varsinkin köyhyyden poistamisen osalta; edellyttää, että tulokset toimitetaan myös parlamentille ja neuvostolle; katsoo, että uudessa ehdotuksessa tarkistetuksi GSP-asetukseksi on otettava aiheellisesti huomioon vaikutustenarviointien tulokset;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/51

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena toimijana on kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja ottaa huomioon, että tarvitaan uutta lähestymistapaa ja lisää määrärahoja, jotta EU voi toimia kollektiivisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin demokraattisesti, yhtenäisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti,

B.

toteaa, että Euroopan unionin olisi kansainvälisissä suhteissaan kehitettävä edelleen ulkopolitiikkansa tavoitteita, vaalittava ja puolustettava arvojaan ja etujaan ja edistettävä osaltaan kansalaistensa suojelua sekä puolustettava näitä arvoja maailmanlaajuisesti edistääkseen osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, turvaamista sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista; katsoo, että ihmisoikeuksien edistäminen, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, kuuluvat EU:n ulkoisen toiminnan keskiöön, ja toteaa, että perusoikeuskirja sitoo nykyisin EU:n ulkoista toimintaa,

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuo uuden ulottuvuuden unionin ulkoiseen toimintaan, YUTP mukaan luettuna, mikä yhdessä EU:n oikeushenkilöyden ja siihen liittyvien toimielimiä koskevien uudistusten kanssa – erityisesti komission varapuheenjohtajana toimivan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (”varapuheenjohtajan / korkean edustajan”) virka sekä EU:n ulkosuhdehallinnon perustaminen – voisi merkittävällä tavalla edistää unionin ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ja lisätä merkittävästi unionin vaikutusvaltaa kansainvälisissä yhteyksissä,

D.

ottaa huomioon, että EU:n toimien oikea-aikaisuutta poliittisissa kriiseissä ja alueellisissa konflikteissa on pyrittävä parantamaan; toteaa, että nykyiset päätöksenteko- ja rahoitusvälineet voivat hankaloittaa oikea-aikaisia ja kattavia toimia ja että on löydettävä keinoja, joilla yksimielisyyssäännön käyttöä voidaan entisestään rajoittaa ja välttää,

E.

katsoo, että Euroopan unionin yhteisten etujen täsmällinen määrittely ja toimiminen niiden mukaisesti edistävät keskeisellä tavalla unionin ulkoisen toiminnan ja erityisesti sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että on tärkeää varmistaa, että kaikki sovitut toimintalinjat ja toteutettavat toimet ovat myös kansainvälisen oikeuden sekä YK:n peruskirjassa vahvistettujen periaatteiden mukaisia,

F.

katsoo, että rauhan, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen maailmanlaajuisesti on EU:n ulkopolitiikan keskeinen tavoite,

G.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti varapuheenjohtaja / korkea edustaja auttaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan ulkoisen toiminnan eri alojen sekä näiden alojen ja unionin muiden toimialojen keskinäisen johdonmukaisuuden,

H.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulopäivästä lähtien Euroopan unioni käyttää kaikkia Euroopan yhteisön oikeuksia ja täyttää kaikki sen velvoitteet ja jatkaa samalla Euroopan unionin olemassa olevien oikeuksien käyttämistä ja sen velvoitteiden täyttämistä,

I.

katsoo, että uusien turvallisuushaasteiden vuoksi siviilitoimien ja sotilaallisten toimien lujittamista, yhdistämistä ja tasapainottamista on painotettava entistä tehokkaammin konfliktienehkäisyn ja -ratkaisun, kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen yhteydessä,

J.

katsoo, että kun Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) käyttöönotosta on kulunut kymmenisen vuotta, joiden aikana on suoritettu 23 kriisinhallintaoperaatiota, sen sotilaallisia ja siviilivoimavaroja on lisättävä ja sen rakenteita on vahvistettava, jotta se vastaa asianmukaisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) roolia YUTP:n tukemisessa ja kansainvälisen turvallisuuden varmistamisessa,

1.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja asianomaisia yksiköitä kehittämään – tarkoituksenaan syventää unionin kollektiivista strategista pohdintaa – johdonmukaisen EU:n ulkopoliittisen strategian, joka perustuisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ja periaatteisiin; katsoo, että tässä strategiassa olisi yksilöitävä selkeästi EU:n yhteiset turvallisuusedut ja sen olisi siten toimittava poliittisen päätöksenteon sekä EU:n ulkoisen toiminnan laatimisen, rahoituksen, toteuttamisen ja valvonnan viitekehyksenä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan Euroopan parlamentin ja sen asiaankuuluvat yksiköt täysimääräisesti mukaan näihin pyrkimyksiin; katsoo, että sen ohjaaviksi periaatteiksi olisi otettava ihmisten turvallisuutta käsittelevän tutkimusryhmän vuonna 2007 antamassa Madridin raportissa määritelty ihmisten turvallisuuden käsite ja vuosituhatjulistuksen seurantakokouksen tuloksista laaditussa vuoden 2005 yhteenvedossa määritelty suojeluvastuun käsite;

2.

pitää myönteisenä sitä, että neuvosto on pyrkinyt soveltamaan strategisempaa, aihekohtaisempaa ja tehostetumpaa lähestymistapaa vuosittaista selvitystä laatiessaan; pitää tunnustuksen arvoisena myös sitä, että neuvosto on ottanut käyttöön avoimemman rakenteen siten, että selvityksen pääluvuissa kuvataan aikaisempia toimia ja erityisesti tulevaisuudennäkymiä YUTP:n alalla; panee merkille myös selvityksen laajentamisen ulkoisen toiminnan alueellisen toimintaympäristön osalta;

3.

korostaa jälleen kerran, että selvitystä ei tule rajoittaa vain YUTP-toimien kuvaamiseen ja että sen tulisi toimia välineenä, joka mahdollistaa Euroopan parlamentin kanssa käytävän vuoropuhelun YUTP:tä koskevan strategisemman lähestymistavan kehittämisestä; suosittelee, että YUTP:tä koskevasta vuosittaisesta selvityksestä tehdään vuosittainen raportti, jossa käsitellään EU:n ulkopoliittisen strategian täytäntöönpanoa ja arvioidaan sen vaikuttavuutta ja hahmotellaan sen tulevaa suuntaa; suosittelee, että kertomukseen sisällytetään enemmän viittauksia ulkoisten toimien rahoitustarpeisiin ja taloudelliseen vaikutukseen;

4.

uskoo laaja-alaisemman ja kattavamman lähestymistavan tuomaan lisäarvoon YUTP:n selvityksissä, erityisesti niiden luvuissa, jotka koskevat alueellisia ryhmiä ja kumppaneita sekä YUTP/YTPP-operaatioiden ja muiden EU:n roolia globaalina toimijana edistävien välineiden välisiä yhteyksiä; katsoo, että tällainen näkökulma antaisi muun muassa paremman yleiskuvan kokonaisvaikutuksesta, joka EU:n rahoituksella on tietyllä alueella;

5.

toistaa kantansa, jonka mukaan YUTP:n demokraattista legitimiteettiä olisi lisättävä siten, että parlamenttia kuullaan YTPP-toimien käynnistämisestä ja että tarvittaessa päätöksissä otetaan huomioon parlamentin hyväksymät kannat ja viitataan niihin; katsoo, että mainittuun kuulemiseen olisi sisällytettävä valitun toimintalinjan perustelut ja selvitys siitä, kuinka asianomaiset tehtävät liittyvät kyseisiin EU:n ja kansainvälisiin toimiin, mitkä ovat rahoitusvaikutukset ja miten toimintalinja vaikuttaa EU:n muihin välineisiin;

6.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksen voimaantuloon, sillä näin EU saa välineitä, joiden avulla se voi entisestään vahvistaa rooliaan ja näkyvyyttään kansainvälisissä yhteyksissä; korostaa tältä osin tärkeää tehtävää, joka kunkin jäsenvaltion, neuvoston ja uuden varapuheenjohtajan / korkean edustajan on suoritettava pantaessa sopimuksen kirjalliset määräykset täytäntöön tosiasiallisina ja merkittävinä toimina siten, että lujitetaan EU:n suhteita sen naapureihin ja strategisiin kumppaneihin ja vakiinnutetaan sen johtajuutta monenvälisillä foorumeilla; pitää tärkeänä perustamissopimuksen määräystä, jonka mukaan unionin toimivalta YUTP:n alalla käsittää nyt kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen;

7.

toteaa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ”huolehtii omalla tasollaan ja tässä ominaisuudessa unionin ulkoisesta edustuksesta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa”; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa rajoittaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan toimivaltaa ja että tässä yhteydessä on otettava kattavasti huomioon komission keskeinen rooli, koska se laatii ja ylläpitää yhteisön säännöstöä ulkosuhteiden alalla ja huolehtii lisäksi unionin ulkoisesta edustuksesta YUTP:aa lukuun ottamatta;

8.

pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan roolia ulkoasioiden neuvoston puheenjohtajana ja sitä, että tämän edustajan on määrä toimia poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puheenjohtajana; odottaa näiden uusien roolien vahvistavan toimielinten välisiä yhteyksiä ja edistävän toimielinten välisen vuoropuhelun vakautta; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pohjaamaan työnsä kokemuksiin, joita on saatu eroavan korkean edustajan ja eroavan ulkosuhdekomissaarin säännöllisistä esiintymisistä parlamentin täysistunnoissa ja ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa sekä käytäntönä olevista epävirallisista kokouksista, jotta parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten kuulemista voitaisiin tehostaa ja siitä voitaisiin kehittää säännöllinen, järjestelmällinen ja pysyvä käytäntö;

9.

katsoo, että hallitustenvälisen yhteistyön pilarin ja yhteisöpilarin yhdistäminen sekä tehtävien yhdistäminen yhdeksi viraksi, jota varapuheenjohtaja / korkea edustaja hoitaa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan, voi lisätä YUTP-toimien legitimiteettiä sillä edellytyksellä, että parlamentti, neuvosto ja komissio käyvät kaikilla tasoilla yhdenvertaisina jatkuvaa strategista vuoropuhelua;

10.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi keskinäisen poliittisen yhteisvastuun hengessä pyrittävä yhä enemmän lähentämään toimia YUTP:n alalla;

11.

toistaa, että EU:n aktiivinen rooli maailmassa edellyttää riittävien varojen osoittamista EU:n talousarviossa; pitää valitettavana sitä, että YUTP:n määrärahat ovat jatkuvasti riittämättömiä, ja ilmaisee vakavan huolensa rahoitusvajeen vaikutuksista unionin kykyyn toteuttaa uskottavaa ja aktiivista ulkopolitiikkaa; korostaa tarvetta järjestää EU:lle tarvittavat rahoitusvälineet, joiden avulla se voi vastata johdonmukaisella ja riittävällä tavalla ennakoimattomiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, ja odottaa tässä yhteydessä tulevansa kuulluksi menettelyistä, jotka koskevat EU:n talousarvion määrärahojen nopeaa myöntämistä kiireellisten YUTP-toimien rahoittamiseen, ja saavansa osallistua niihin kattavasti; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään samanaikaisesti tehokkaan viestintästrategian, jonka avulla Euroopan kansalaisille tiedotetaan entistä paremmin YUTP:n tavoitteista ja eduista, ja korostaa painokkaasti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan demokraattisen legitimiteetin ja valvonnan merkitystä;

12.

toistaa olevansa huolissaan siitä, että yleisten kustannusten rahoittamisesta sellaisissa EU:n operaatioissa, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, ei saada avoimesti ja riittävästi tietoa, sillä Ateenan mekanismilla ei selvästikään kyetä antamaan yleiskuvaa kaikkien YUTP:n puitteissa toteutettujen operaatioiden taloudellisista vaikutuksista; pitää sen vuoksi myönteisenä käynnistysrahaston perustamista EU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja pyytää tulla kuulluksi sen hallinnoinnista EU-sopimuksen 36 artiklassa määriteltyjen parlamentin YUTP:aan ja YTPP:aan liittyvien yleisten oikeuksien mukaisesti; panee merkille, että Euroopan parlamentin lisääntynyt osallistuminen YUTP:n määrittelyyn, tarkkailuun ja seurantaan johtuu sekä YUTP:n ja YTPP:n välisestä yhteydestä, jota korostetaan EU-sopimuksen 42 artiklassa, että saman sopimuksen pöytäkirjaan N:o 1 kirjatusta parlamentaaristen valvontaoikeuksien laajentamisesta kansallisella ja unionin tasolla;

13.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään hyväkseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamaa tilaisuutta ja luomaan yhtenäisemmän, johdonmukaisemman ja tehokkaamman ulkopolitiikan; odottaa tältä osin, että unionin ulkopolitiikan perusarvot ja tavoitteet, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen, jotka on kirjattu nyt oikeudellisesti sitovaan perusoikeuskirjaan, ja unionin ulkopolitiikan painopisteet, kuten kriisinhallinta ja rauhanrakentaminen, otetaan asiaankuuluvasti huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon rakenteessa, myös henkilöresursseissa; toistaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisessa ja toiminnassa on säilytettävä Euroopan parlamentin oikeudet demokraattiseen ja talousarvion valvontaan;

14.

panee merkille, että Lissabonin sopimus vaikuttaa merkittävästi YUTP:hen hallinnollisten vastuutehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi ja kehottaa näin ollen neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että tukirakenteiden mittakaavaedut vähentävät hallintokustannuksia;

15.

korostaa, että EU:n erityisedustajien nimittämisen ja arvioimisen perusteita olisi selvennettävä siten, että otetaan huomioon myös kummankin sukupuolen asianmukainen edustus; muistuttaa, että Euroopan parlamentilla ei tätä nykyä ole keinoja asettaa kyseenalaiseksi yksittäistä EU:n erityisedustajan tehtävää, sillä tehtävän hoitamiseen osoitetut määrärahat sisältyvät momenttiin 19 03 06, joka kattaa kaikkien EU:n erityisedustajien tehtävät; kehottaa siksi lisäämään parlamentin valvontavaltaa EU:n erityisedustajien nimityksissä ja tehtävissä; katsoo, että EU:n erityisedustajista olisi asteittain luovuttava ja maakohtaisten EU:n edustustojen päälliköiden olisi otettava hoitaakseen heidän tehtävänsä ja että alueellista vastuuta hoitavien EU:n erityisedustajien on koordinoitava ja ohjattava poliittisesti EU:n edustustojen päälliköitä varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuudessa asianomaisissa valtioissa EU:n ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi; panee merkille, että tehtävien yhdistäminen on tässä yhteydessä ensimmäinen mutta ei ainoa askel, joka on otettava mittakaavaedun saamiseksi ja YUTP:n tehostamiseksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään toimiin, jotta EU:n erityisedustajille annettaisiin tehtäväksi koordinoida ja ohjata poliittisesti myös toimialueellaan toteutettavia YTPP-operaatioita;

16.

pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kuulemaan asiasta vastaavaa parlamentin valiokuntaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ylempien virkamiesten ja EU:n erityisedustajien nimittämisestä; on päättänyt kutsua tiettyjä EU:n erityisedustajia ja edustustojen päälliköitä tulemaan valiokunnan kuultavaksi ennen nimitystään;

17.

panee merkille, että Lissabonin sopimus sisältää YUTP:n uudet rahoitusmenettelyt, vahvistaa YUTP:tä koskevaa neuvoston ja parlamentin vuoropuhelua varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa järjestettävän kahden vuosittaisen keskustelun avulla ja määrittää yksityiskohtaisesti parlamentin roolin ja vastuun suhteessa YTPP:hen; vaatii sen vuoksi voimassa olevien toimielinten välisten sopimusten tarkistamista ja laajentamista siten, että ulkoasiainvaliokunta osallistuu tähän työhön, jotta voidaan varmistaa YUTP:n ja YTPP:n talousarvio-, kuulemis- ja valvontamenettelyjen kitkaton ja tehokas täytäntöönpano ja parantaa arkaluonteisten tietojen saamista parlamentin käyttöön; kiinnittää tässä suhteessa erityistä huomiota edellä mainittuun 17. toukokuuta 2006 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2002 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi (5); aikoo päättäväisesti käyttää budjettivaltaansa ja harjoittaa demokraattista valvontaa YUTP:n alalla kaikkien toimielinuudistusten, myös Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevien rahoitusjärjestelyjen, yhteydessä;

18.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella ulotetaan hyväksyntämenettely koskemaan kaikkia sopimuksia, jotka koskevat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvia aloja, ja vahvistetaan parlamentin oikeutta saada komissiolta asianmukaista tietoa kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen etenemisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti; katsoo sen vuoksi, että neuvoteltaessa uudesta toimielinten välisestä sopimuksesta parlamentin kanssa olisi selkeästi määriteltävä sen osallistuminen kansainvälisen sopimuksen tekemiseen johtavien neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin;

19.

kehottaa ulkoasiainneuvostoa toimimaan määräenemmistöllä aina uuden perussopimuksen niin edellyttäessä;

20.

katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 2 ja 7 kohdan sekä kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 10 artiklan määräyksillä lakkautetaan jäljellä olleet Länsi-Euroopan unionin tehtävät; kehottaa näin ollen asianomaisia EU:n jäsenvaltioita toimimaan Brysselin sopimuksen XII artiklan mukaisesti ja ilmoittamaan vuotta aikaisemmin aikomuksestaan sanoa sopimus irti; muistuttaa, että YUTP:n ja YTPP:n toimien parlamentaarinen valvonta kuuluu Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien toimivaltaan;

21.

on edelleen huolestunut energian toimitusvarmuudesta ja toistuvista kaasukriiseistä, kuten tammikuussa 2009 tapahtuneesta Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä, josta kävi ilmi EU:n kasvava riippuvuus energian toimituslähteistä ja kuljetuskanavista; korostaa myös tarvetta huolehtia siitä, että EU ei ole riippuvainen kolmansien maiden energiasta, mikä heikentäisi EU:n ulkopolitiikan riippumattomuutta; muistuttaa kiireellisestä tarpeesta vastata energiapoliittisiin haasteisiin toteuttamalla yhteistä eurooppalaista ulkoista energiapolitiikkaa; kehottaa tässä yhteydessä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan päättäväisesti Euroopan parlamentin suositukset, jotka tähtäävät johdonmukaisen ja koordinoidun politiikan luomiseen erityisesti edistämällä EU:n yhtenäisyyttä energiantoimittajien, varsinkin Venäjän, ja kauttakulkumaiden kanssa käytävässä rakentavassa vuoropuhelussa tukemalla energiaan liittyviä EU:n ensisijaisia tavoitteita ja puolustamalla jäsenvaltioiden yhteisiä etuja, kehittämällä tehokkaan energiadiplomatian ja entistä tehokkaampia mekanismeja kriisitilanteisiin vastaamiseksi sekä edistämällä energiahuollon monipuolistamista, kestävää energiankäyttöä ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä; tähdentää, että vain EU:n yhteisellä toiminnalla voidaan estää tulevaisuudessa katkokset jäsenvaltioiden öljyn ja kaasun toimituksissa ja lisätä koko EU:n energiavarmuutta;

22.

pitää myönteisenä Nabucco-hanketta koskevan sopimuksen allekirjoittamista; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään sopimuksen menestyksekkääseen täytäntöönpanoon; painottaa, että on tärkeää taata EU:n energiavarmuus tukemalla eteläistä käytävää raakaöljyn Eurooppaan tuontia varten, myös yleiseurooppalaisen Constanța–Trieste-öljyputken avulla;

23.

katsoo, että merkittäviä uhkien ja konfliktin aiheuttajia ovat lisääntyvä kilpailu luonnonvarojen ja energiavarojen käyttöoikeudesta ja valvonnasta, ja katsoo edellä mainitun perusteella, että mukautumista tilanteeseen, riskien vähentämistä ja energiansäästöä olisi jatkettava ympäristön tilan heikkenemiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvien toimitusvarmuusriskien torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n on vahvistettava johtavaa asemaansa maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa ja kehitettävä edelleen vuoropuhelua muiden keskeisten toimijoiden, kuten nopeasti kehittyvien maiden (Kiina, Brasilia, Venäjä, Intia), Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden kanssa, koska ilmastonmuutoksesta on tullut merkittävä kansainvälisten suhteiden osatekijä;

24.

katsoo, että EU:n on edelleen panostettava aktiivisesti ja tehokkaasti maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseen, erityisesti vahvistamalla Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää siten, että painopisteiksi asetetaan ihmisoikeusneuvoston lujittaminen ja kuolemanrangaistuksen poistaminen;

25.

panee merkille konfliktien ehkäisyn ja hallinnan, myös kriisin jälkeisen kunnostuksen ja jälleenrakentamisen, merkityksen; korostaa, että EU:n on syytä kehittää edelleen ennalta ehkäiseviä strategioita, parantaa varhaisvaroitusjärjestelmää ja tehostaa yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa YK:n peruskirjan mukaisesti;

26.

korostaa, että ulkoinen ulottuvuus on ratkaisevan tärkeä pyrittäessä luomaan vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuva eurooppalainen alue; painottaa muuttoliikkeiden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; pitää tätä ajatellen myönteisenä Tukholman ohjelman hyväksymistä joulukuun 2009 Eurooppa-neuvostossa; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa sekä alkuperämaiden että kauttakulkumaiden osallistuminen yhteistyöhön ja tukea halukkuutta toimivaan yhteistyöhön noudattamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa; huomauttaa, että laitonta maahanmuuttoa on torjuttava tukemalla paikallista kehitystä alkuperämaissa ja torjumalla ihmiskauppaa harjoittavia rikollisjärjestöjä; toistaa, että vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan eurooppalaisen alueen ulkoinen ulottuvuus on otettava kattavasti huomioon unionin ulkopolitiikassa;

27.

korostaa valmiuksien vahvistamisen tarvetta, jotta voidaan parantaa EU:n sotilaallisten ja siviilioperaatioiden seurantaa ja ottaa oppia mainittujen operaatioiden toteuttamistavasta tulevien operaatioiden suunnittelun ja hallinnan parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä myös, että suhteessa YTPP-operaatioihin on tarpeen noudattaa strategisempaa lähestymistapaa; katsoo, että säännöllisten neuvottelukokousten tarkoituksena on myös arvioida toteutettujen operaatioiden onnistumisia ja puutteita sekä auttaa tarkastelemaan ennakolta tulevia tarpeita ottaen huomioon kaikki näkökohdat (rahoitus, toteutus, hallinnollinen organisaatio);

28.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita luomaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välille asianmukaisen tasapainon neuvoston pääsihteeristössä sekä tarjoamaan riittävästi henkilöstöä oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä välitystoiminnan alalle, jotta YTPP-operaatioihin voidaan varmistaa asianmukainen ja riittävä asiantuntemus;

29.

vaatii tältä osin siviiliosaan riittävästi henkilöstöä ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan ulkosuhdehallinnon tarjoaman erinomaisen tilaisuuden koota yhteen nykyisin saatavilla olevat resurssit, jotta voidaan saada aikaan johdonmukaiset, vaikuttavat ja tehokkaat kriisinhallinnan suunnitteluvoimavarat;

30.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään rekrytoida riittävä määrä sopivaa ja pätevää henkilöstöä, johon kuuluu tasapuolisesti miehiä ja naisia, osallistumaan johdonmukaisesti ja hyvin koordinoidusti YTPP:n sotilaallisiin ja siviilioperaatioihin kaikkialla maailmassa, erityiset korkean riskin alueet mukaan lukien, koska YTPP-operaatioiden menestys riippuu suurelta osin hyvin koulutetun henkilöstön tiedoista ja taidoista; kehottaa tässä yhteydessä järjestämään YTPP-operaatioiden henkilöstölle yhteistä koulutusta; antaa täyden tukensa jo toteutetuille toimille suuntaviivojen kehittämiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, jotta voitaisiin kehittää henkilöstön yhteistä koulutusta; on vakuuttunut siitä, että kenttähenkilöstön yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden lisääminen parantaisi operaatioiden toteuttamista ja myös helpottaisi EU:n kansalaisten komennukselle lähettämistä, joka puhtaasti talousarvion näkökulmasta on parempi vaihtoehto kuin kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden käyttäminen;

31.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota tehostamaan EU:n sitoutumista monenvälisiin neuvotteluihin, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden merkitystä;

32.

toistaa aseriisunnan tarpeen sekä tarpeen lujittaa asesulun kansainvälisiä takeita; pitää sen vuoksi myönteisenä 4. joulukuuta 2009 annettua yhteistä julkilausumaa, jossa Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation presidentit sitoutuivat jatkamaan yhteistyötään strategisten aseiden vähentämistä koskevan sopimuksen (START-sopimus) umpeutumisen jälkeen, ja toivoo, että uusi strategisia aseita koskeva sopimus allekirjoitetaan ja että se tulee voimaan mahdollisimman pian; kehottaa samalla EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään diplomaattisia toimiaan, jotta ydinsulkusopimuksen tarkistaminen toukokuussa 2010 onnistuu;

33.

korostaa, että on tärkeää, että miesten ja naisten tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti kaikkien YTPP-operaatioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, selvitysmatkat mukaan lukien, koska tasa-arvotietoisuus edistää tilannetietoisuutta ja operaatioiden tehokkuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä tasa-arvoneuvonantajan tehtävän sisällyttämistä lähes kaikkiin YTPP-operaatioihin; pitää valitettavana, ettei 11:stä EU:n erityisedustajasta yksikään ole nainen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen järjestelmällisesti poliittiseen vuoropuheluun ja poliittisiin keskusteluihin, joita EU käy kumppanimaidensa kanssa;

34.

antaa tunnustusta ihmisoikeuksien puolustajien tärkeälle toiminnalle kaikkialla maailmassa; pitää erittäin myönteisenä, että ulkoasiainneuvosto ilmoitti 8. joulukuuta 2009 pitämässään kokouksessa sitoutuvansa tukemaan ihmisoikeuksien puolustajia järjestämällä heidän kanssaan julkisia kokouksia ja antamalla heidän työlleen näkyvyyttä;

35.

kehottaa neuvostoa sisällyttämään ihmisoikeudet ja hyvän hallintotavan näkökohdat EU:n erityisedustajien tehtäviin ja nimittämään ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan neuvonantajat EU:n erityisedustajien henkilökuntaan;

36.

suosittelee, että EU vahvistaa poliittista vuoropuhelua kolmansien maiden ja alueiden kanssa ja etenkin niiden strategisten kumppaniensa kanssa, joiden kanssa sen olisi koordinoitava näkökantojaan kansainvälisissä organisaatioissa ja tuettava ja edistettävä demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; toistaa tässä yhteydessä, että parlamentaarinen diplomatia toimii merkittävänä ja täydentävänä välineenä unionin suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin; katsoo näin ollen, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja asianomaisten yksiköiden, EU:n erityisedustajat mukaan lukien, olisi yhdessä parlamentin kanssa laadittava kumppanimaita ja -alueita koskevia yhteisiä strategioita, ja että ensiksi mainittujen olisi avustettava parlamenttia sekä suullisesti että kirjallisesti erityiskysymysten ja vierailujen yhteydessä;

37.

kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyrkimään aktiivisesti löytämään rauhanomaisia ratkaisuja kansainvälisiin konflikteihin ja lujittamaan EU:n konfliktinehkäisymekanismeja;

38.

korostaa, että Yhdistyneet Kansakunnat on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden pääasiallinen takaaja ja tarjoaa kattavimmat puitteet monenväliselle yhteistyölle; katsoo, että globaalin hallinnan ja kansainvälisten toimielinten kehittäminen ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä tehokkaan monenvälisyyden kannalta ja että näin ollen sen on oltava unionin tärkein ensisijainen strateginen tavoite; katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi jatkettava pyrkimyksiään syventää yhteistyötään ja toimiensa koordinointia maailmanlaajuisesti tärkeiden strategisten kumppaneiden kanssa, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä; korostaa tässä yhteydessä, että on kiireesti puututtava maailmanlaajuisiin kysymyksiin, jotka tällä hetkellä aiheuttavat huolta EU:n ja maailman vakaudelle, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, energiavarmuuteen, ilmastonmuutokseen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen, kriisinhallintaan, konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen ja aseriisuntaan, muuttoliikkeiden hallintaan sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistämiseen;

39.

pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että YK:n New Yorkin ja Geneven päämajoissa toimivat EU:n lähetystöt saavat riittävän määrän henkilöstöä ja resursseja, jotta ne voivat uskottavasti ja tehokkaasti toteuttaa käytännössä Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet institutionaaliset järjestelyt; panee sen vuoksi huolestuneena merkille, että talousarviovaikutusten välttäminen on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että EU:n läsnäolo YK:ssa on tarpeen varmistaa nopeasti ja tehokkaasti Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon alkuvaiheessa;

40.

katsoo, että Etyj tarjoaa tärkeät puitteet luottamuksen palauttamiseksi ja yhteistyön vauhdittamiseksi Euroopan, Keski-Aasian ja Pohjois-Amerikan maiden kesken monissa kysymyksissä, kuten asesulun ja aseriisunnan, taloudellisen yhteistyön ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteen suojelemisen ja edistämisen alalla; kannattaa sen vuoksi Etyjin vahvistamista myös aloittamalla keskustelu ajatuksesta, että siitä tehtäisiin oikeushenkilö;

41.

katsoo, että EU:n ja Naton olisi kehitettävä tehokkaampi kumppanuus, jossa otetaan huomioon EU:n ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan asteittainen kehittäminen ja kunnioitetaan kummankin organisaation itsenäistä päätöksentekoa, rajoittamatta kuitenkaan YK:n peruskirjan mukaisia EU:n kansainvälisiä velvoitteita; suosittelee näin ollen nk. Berliini-Plus -järjestelyjen tarkistamista sekä yhteisiä strategisia etuja ja valmiussuunnitelmia koskevan entistä strategisemman vuoropuhelun kehittämistä; kehottaa mahdollistamaan yhteistyön laajentamisen kentällä sekä sotilaallisissa että siviiliasioissa varsinkin, kun organisaatiot toimivat samassa operaatiossa; pitää näin ollen Turkin ja Kyproksen välistä jatkuvaa kiistaa valitettavana, koska se vaarantaa yhä pahemmin sekä EU:n että Naton tehokkuuden ja uskottavuuden;

42.

toistaa sitoutumisensa transatlanttiseen kumppanuuteen, joka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan perussuuntauksia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU toimii Yhdysvaltojen johdonmukaisena, aktiivisena ja riippumattomana kumppanina maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamisessa, rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen edistämisessä sekä yhdenmukaisen lähestymistavan hyväksymisessä suhteessa ydinaseiden leviämisen, terrorismin, ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; katsoo, että Lissabonin sopimus on otollinen tilaisuus parantaa ja uudistaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden puitteita; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lujittamaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä institutionaalisia mekanismeja Euroopan parlamentin päätöslauselmien mukaisesti; korostaa, että transatlanttisen talousneuvoston toimintaa on vahvistettava pyrittäessä luomaan aidot yhteiset transatlanttiset markkinat ja että tällaiset markkinat muodostaisivat perustan transatlanttisen kumppanuuden lujittamiselle; tukee voimakkaasti transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua sen kattavissa pyrkimyksissä luoda toimivat lainsäätäjien väliset suhteet Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välille;

43.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kumppaneina rohkaisemaan Kiinaa, Intiaa, Venäjää, Brasiliaa ja muita kehittyviä maita jakamaan vastuun maailmanjärjestyksestä ja konfliktien ehkäisemisestä ja rauhanomaisesta ratkaisemisesta kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisesti; painottaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi tuettava laajasti näiden valtioiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä tasapuolista yhteistyötä tehden ja että vastaavasti näiden valtioiden olisi hyväksyttävä maailmanlaajuiset velvoitteensa erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kehityksen tukemisessa;

44.

korostaa, että Länsi-Balkanin maat kuuluvat laajentumisprosessiin; katsoo, että Länsi-Balkanin oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa vakautta on edelleen pidettävä unionin ulkoisen toiminnan ensisijaisen tärkeänä tavoitteena, ja pitää sen vuoksi äärimmäisen tärkeänä Länsi-Balkanin maiden lähentämistä Euroopan unioniin pitäen Euroopan integraatiota yhteisenä tavoitteena muun muassa edistämällä uudistuksia ja tehostamalla alueellista yhteistyötä ja kansanryhmien välistä sovintoa, jotta ne voivat täyttää Kööpenhaminan arviointiperusteet ja valmistautua jäsenyyteen; suosittelee kutsumaan koolle Länsi-Balkanin tulevaisuutta käsittelevän kansainvälisen konferenssin, jossa kokoontuisivat alueen valtiot ja tärkeät alueelliset ja kansainväliset toimijat ja jossa pyrittäisiin yksilöimään alueen nykyisiä haasteita ja puuttumaan niihin;

45.

panee tyytyväisenä merkille Kosovon lisääntyvässä määrin rauhanomaisen ja vakaan tilanteen ja pyrkimykset rakentaa monietnistä yhteiskuntaa, mistä ovat osoituksena 15. marraskuuta 2009 pidetyt rauhalliset ja sääntöjenmukaiset paikallisvaalit; on tietoinen, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä; pitää myönteisenä sitä, että Kosovossa toteutettava oikeusvaltio-operaatio Eulex, joka on EU:n tähän mennessä suurin YTPP-operaatio, toimii täydellä teholla YK:n mallin mukaisesti maan aseman suhteen puolueettomana; korostaa mainitun operaation merkitystä kansanryhmien välisen sovinnon, oikeusvaltion, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistämisessä koko Kosovon alueella, koska operaatio avustaa Kosovon toimielimiä, oikeusviranomaisia ja lainvalvontaviranomaisia edistymisessä kohti kestävää kehitystä ja vastuullisuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä uuden EU:n toimiston perustamista Kosovon pohjoisosaan; panee kuitenkin merkille, että Eulex-operaatiota tukevien syyttäjien määrää on lisättävä, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan lisähenkilökunnan tarpeen täyttämisestä;

46.

kehottaa neuvostoa jatkamaan kansainvälisen yhteisön tuella ponnistelujaan vuoropuhelun jatkamiseksi Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansaa voidaan auttaa jatkamaan Euroopan yhdentymisen tiellä; panee merkille EU:n puheenjohtajavaltion, Euroopan komission ja Yhdysvaltojen hallinnon yhteiset diplomaattiset ponnistelut ja suosittelee lisäneuvotteluja, joissa otetaan huomioon eri osapuolten aiemmat päätökset järjestelyistä Bosnia ja Hertsegovinassa; muistuttaa, että parlamentaarikkojen ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava tiiviimmin maan elinkykyisyyden varmistamiseen;

47.

kannattaa johdonmukaisesti itäisen kumppanuuden kehittämistä unionin itäisten naapurien kanssa siten, että mainitut valtiot integroidaan taloudellisesti sisämarkkinoihin, ja siten, että poliittista, taloudellista ja kulttuuriyhteistyötä tehostetaan; korostaa uskottavien hankkeiden ja uudistusten keskipitkän ja pitkän aikavälin tuntuvien kannustinten merkitystä tälle kumppanuudelle, koska ne vahvistaisivat kumppanuusvaltioiden yhteiskuntien sitoutumista uudistamisprosessiin ja EU:hun integroitumiseen; korostaa erityisesti tarvetta – samalla kun kaikkien EU:n kansalaisten turvallisuus varmistetaan – poistaa asteittain kaikki henkilöiden vapaan liikkumisen esteet (viime kädessä viisumivapaa matkustaminen mukaan luettuna) ja tehostaa yhteistyötä kaikkien turvallisuutta koskevien kysymysten, erityisesti energiavarmuuden alalla; toistaa kantansa, jonka mukaan kumppanuudelle on varmistettava asianmukainen rahoitus; painottaa tarvetta varmistaa kumppanuuden täydentävyys alueellisten aloitteiden, erityisesti Mustanmeren synergian, suhteen;

48.

toteaa jälleen sellaisen toimivamman alueellisen yhteistyön merkityksen Euroopan unionille sen itäisessä kumppanuudessa, jonka hengessä EU tukee tulossuuntautuneiden hankkeiden täytäntöönpanoa sekä itäisen kumppanuuden että Mustanmeren synergian puitteissa, niin että ne täydentävät toisiaan;

49.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vauhdittamaan Mustanmeren synergian piiriin kuuluvien hankkeiden toteuttamista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa myös esittämään uusia ideoita toimivaa Mustanmeren yhteistyöstrategiaa varten;

50.

on ilahtunut Moldovan tasavallan uuden hallituksen myönteisestä asenteesta Euroopan unionia kohtaan ja toivoo, että maan sisäisiä uudistuksia nopeutetaan, jotta saavutetaan taloudellinen integraatio, poliittinen yhteistyö ja institutionaalinen lähentyminen Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin välillä; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa etsimään monenvälisiä ratkaisuja Transnistrian tilanteen laukaisemiseksi;

51.

panee merkille tulevat Ukrainan presidentinvaalien järjestelyt ja lopputuloksen; kehottaa kaikkia puolueita edistämään Ukrainassa tarvittavaa poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista vakautta lujittamalla uudistuksia; kannustaa maata parempaan yhteentoimivuuteen Euroopan unionin kanssa ja siten vahvistamaan mahdollisuuksia integraatioon EU:n kanssa;

52.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n Venäjän-politiikka, uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävät neuvottelut mukaan luettuna, on johdonmukaista ja sitoutunutta demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen ja myös kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; korostaa samalla tarvetta elvyttää uudelleen kumppanuus Venäjän kanssa siten, että se perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen ja terrorismin torjuntaan, energiavarmuuteen ja -huoltoon, ilmastonmuutoksen torjuntaan, aseriisuntaan, konfliktien ehkäisyyn ja ydinsulkuun sekä pyrkimykseen kohti maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamista suhteessa Iraniin, Afganistaniin ja Lähi-itään; katsoo, että näissä asioissa tehtävän yhteistyön olisi toimittava perustana uudelle EU:n ja Venäjän väliselle sopimukselle, ja toivoo siksi nopeaa edistymistä meneillään olevissa neuvotteluissa uudesta laaja-alaisesta sopimuksesta, jonka odotetaan vahvistavan huomattavasti EU:n ja Venäjän välisiä suhteita; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa koordinoimaan toimintaa, helpottamaan kuulemista ja parantamaan yhteydenpitoa jäsenvaltioiden välillä, mitä tulee yhteisen edun mukaisiin kahdenvälisiin aiheisiin Venäjän federaation kanssa; painottaa, että jäsenvaltioiden on koordinoitava suhteitaan Venäjän federaatioon unionin yleisten etunäkökohtien perusteella ja siten, että suhteet heijastavat ja niissä edistetään kyseisiä etuja asianmukaisesti ja johdonmukaisesti;

53.

kehottaa neuvostoa vaatimaan Venäjän federaation ja Georgian välisen aseleposopimuksen täydellistä täytäntöönpanoa ja kehottaa EU:ta ylläpitämään periaatteita, joka koskevat Georgian alueellista koskemattomuutta ja vähemmistöjen kunnioittamista; pitää myönteisenä EU:n tarkkailuoperaation toimeksiannon uusimista ja kehottaa neuvostoa varmistamaan, että EU:n tarkkailijoilla on täydellinen pääsy kaikille konfliktialueille, Georgiasta eronneet Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan luettuina, ja käyttämään EU:n rahoitusvälineitä siihen tarkoitukseen koko konfliktialueen väestön avustamiseksi; kehottaa Georgian konfliktia käsittelevän riippumattoman kansainvälisen selvitysvaltuuskunnan raportin suositusten mukaisesti EU:ta ottamaan oppia aikaisemmasta ja kehittämään tehokkaat konfliktinehkäisymekanismit, ihmisten väliset yhteydet mukaan luettuina;

54.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan EU:n pyrkimyksiä kohti toimivaa konfliktinehkäisyä ja Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian konfliktien rauhanomaista ratkaisemista kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja ennen kaikkea kohti Venäjän ja Georgian välisen konfliktin rauhanomaista ratkaisemista, Georgiasta eronneet Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan luettuina, antamalla uutta pontta Geneven neuvotteluille; korostaa, että on olemassa vaara, että lukkiutuneet konfliktit leviävät alueella; suosittaa tähän liittyen sellaisen Etelä-Kaukasian turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin perustamista, joka kattaisi asianomaiset maat ja tärkeimmät alueelliset ja maailmanlaajuiset toimijat, tavoitteena laatia Etelä-Kaukasian vakaussopimus; pitää myönteisenä Turkin ja Armenian hallitusten viimeaikaista lähentymistä ja vaatii kummankin maan parlamentteja ratifioimaan sopimukset;

55.

korostaa, että rauhanprosessin neuvotteluja on käytävä määräaikoja noudattaen ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä; katsoo, että neuvottelujen päämääränä olisi oltava itsenäisen, demokraattisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion perustaminen vuoden 1967 rajojen sisälle siten, että uusi valtio elää rinnakkain Israelin valtion kanssa rauhan ja turvallisuuden oloissa kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä kaikkien asiaa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien mukaisesti;

56.

kehottaa EU:ta 12. joulukuuta 2009 kokoontuneen neuvoston päätelmien mukaisesti omaksumaan vahvemman poliittisen roolin käynnissä olevissa kansainvälisissä pyrkimyksissä, jotka koskevat rauhanprosessin uudelleenkäynnistämistä, ja kehottaa EU:ta tekemään sen niiden rahoitussitoumustensa mukaisesti, jotka koskevat Palestiinan talouden elvyttämistä ja Gazan alueen vakavan humanitaarisen kriisin lievittämistä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan kaikkia keinoja pysyvän rauhan edistämiseksi Lähi-idän alueella;

57.

pitää myönteisenä neuvoston päätöstä jatkaa EU:n poliisioperaation toimeksiantoa palestiinalaisalueilla (EUPOL COPPS) joulukuuhun 2010 saakka; katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja poliisitoiminnan kehittämiseen tarvitaan edelleen vahvaa tukea, ja vaatii mainittujen toimien tehostamista; panee merkille neuvoston päätöksen laajentaa Euroopan unionin rajanvalvontaoperaatiota Rafahissa (EUBAM Rafah) ja sen päättäväisyyden ja valmiuden käynnistää uudelleen kyseinen operaatio; katsoo, että tämän määrätietoisuuden tulisi johtaa konkreettisiin aloitteisiin, jotka koskevat liikkumisvapauden palauttamista palestiinalaisalueille sekä osapuolten vuonna 2005 tekemän liikkumismahdollisuuksia koskevan sopimuksen voimaan palauttamista;

58.

pitää tärkeänä Välimeren unionin jäsenvaltioiden poliittisen vuoropuhelun tehostamista kaikilla tasoilla tarkoituksena päästä eroon jännitteistä, jotka ovat viivyttäneet Barcelonassa toimivan sihteeristön perustamista sekä yhteisen yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ympäristön edun mukaisten konkreettisten hankkeiden edistämistä; toivoo, että Välimeren unioni voi edesauttaa Lähi-idän konfliktien ratkaisemista, Turkin ja Kyproksen lähentymistä ja arabivaltioiden demokraattista kehitystä;

59.

katsoo, että Välimeren unioni voisi osaltaan lievittää jännitteitä Lähi-idässä edistämällä koko aluetta koskevia konkreettisia yhteistyöhankkeita; korostaa samalla, että palestiinalaisten ja israelilaisten väliset luottamusta lisäävät toimet oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi Lähi-idässä ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan helpottaa tämän uuden instituution asianmukaista toimintaa;

60.

korostaa, että Euroopan unionin näkökulmasta yhteispuheenjohtajuuden on sovittava yhteen Euroopan unionin ulkoisen edustuksen kanssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti; muistuttaa, että Lissabonin sopimus antaa EU:lle mahdollisuuden edistää Välimeren unionin uusien instituutioiden yhteydessä toimivan edustuksensa johdonmukaisuutta, yhdenmukaisuutta ja jatkuvuutta;

61.

panee merkille, että vaalien jälkeen Afganistan on nyt siirtymässä ratkaisevaan ja kriittiseen vaiheeseen, kun Kabulissa muodostetaan uusi hallitus, mikä antaa mahdollisuuden muotoilla uusi toimintaohjelma ja uusi sopimus Afganistanin kansan kanssa;

62.

pitää myönteisenä EU:n toimien vahvistamista Afganistanissa ja Pakistanissa koskevaa neuvoston toimintasuunnitelmaa, joka hyväksyttiin lokakuussa 2009 yleisten asioiden ja ulkoasioiden neuvostossa, sekä julistusta, jonka mukaan neuvosto on edelleen valmis edistämään alueen haasteisiin vastaamista yhteistyössä asianomaisten maiden sekä kansainvälisten kumppaniensa kanssa, mutta korostaa, että suunnitelma jää suunnitelman tasolle, elleivät EU:n jäsenvaltiot sitoudu selkeästi sen täytäntöönpanoon; kehottaa neuvostoa, komissiota ja puheenjohtajavaltiota pyrkimään yhteistyössä suunnitelman täytäntöönpanoon viipymättä; kehottaa neuvostoa edistämään tehokkaammin henkilöstön täyttä osallistumista EUPOLin toimintaan tarkoituksena edistää sellaisten kestävien ja tehokkaiden poliisitoimien täytäntöönpanoa, joilla turvallisuusympäristöä pystytään parantamaan;

63.

myöntää, että Pakistanin turvallisuushaasteet ovat edelleen todella vakavia, ja kannattaa EU:n antamaa vahvaa tukea Pakistanin voimakkaalle, tunnustuksettomalle siviilihallitukselle; korostaa Pakistanin keskeistä roolia alueella ja toistaa, että myös Pakistanin vakaus, demokraattisuus ja hyvinvointi ovat keskeisen tärkeitä tekijöitä terrorismin torjunnan, ydinaseiden leviämisen estämisen, huumeiden torjunnan ja ihmisoikeuksien puolustamisen kaltaisten maailmanlaajuisten tavoitteiden kannalta, ja kehottaa Pakistania ehdottomasti soveltamaan terrorismin torjuntaa ja terrorismin syiden poistamista koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa;

64.

hyväksyy sen, että EU on sitoutunut tukemaan yhtenäisen Irakin liittovaltion demokraattista kehitystä; korostaa tukevansa EU:n vahvaa ja johdonmukaista sitoutumista oikeusvaltion periaatteiden kehittämiseen Irakissa ja pitää myönteisenä EUJUST LEXin toimeksiannon jatkamista vuodella sekä hankkeen pilottitoimia Irakin alueella; odottaa tässä yhteydessä toimien suunnittelun jatkamista neuvoston lupauksen mukaisesti; kehottaa lisäämään institutionaalista vuorovaikutusta kurdien aluehallinnon kanssa eritoten talouden alalla; kehottaa komissiota nopeuttamaan Bagdadin edustustonsa käynnistämistä;

65.

on syvästi huolissaan Iranin poliittisesta kehityksestä ja ilmoitetuista laajamittaisista vaalipetoksista kesäkuun 2009 presidentinvaaleissa, mistä sai alkunsa Iranin islamilaisen tasavallan 30-vuotisen historian suurin protestiliike, johon liittyvät mielenosoitukset ja niiden väkivaltainen tukahduttaminen turvallisuusjoukkojen taholta jatkuvat yhä; on hyvin huolissaan poliittisten vastustajien pidätysten, kidutuksen ja murhien lisäksi edelleen jatkuvasta pattitilanteesta neuvotteluissa Iranin ydinohjelmasta ja pyytää Iranin hallitusta aloittamaan vakavat neuvottelut ydinkysymyksistä; pahoittelee, että Iranin viranomaiset peruuttivat Iranin valtuuskunnan tammikuulle 2010 suunnitellun vierailun Euroopan parlamenttiin, ja ilmaisee myötätuntonsa niille iranilaisille, jotka henkensä uhalla edelleenkin julkisesti vaativat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja enemmän demokraattista vapautta Iranissa; tuomitsee Iranin pyrkimykset estää vapaa tiedonkulku häiritsemällä ulkomaisia radiolähetyksiä ja Internetin toimintaa; pyytää neuvostoa ja komissiota harkitsemaan sanktioiden asettamista hallinnon ja turvallisuusjoukkojen yksittäisille jäsenille, jotka ovat vastuussa kaikkialla esiintyvistä ihmisoikeusrikkomuksista, sekä suunnittelemaan toimia niiden ”vihreän liikkeen” kannattajien tukemiseksi, jotka kärsivät vainoista ja/tai joutuvat lähtemään maanpakoon;

66.

toteaa, että EU:n ja Kiinan väliset taloussuhteet ovat kehittyneet vakaasti ja ihmisten väliset yhteydet ovat lisääntyneet huomattavasti eri aloilla; on kuitenkin syvästi huolestunut Kiinan viranomaisten haluttomuudesta puuttua lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja varmistaa, että Kiinan kansalaiset nauttisivat perusoikeuksista ja -vapauksista;

67.

odottaa, että EU:n ja Kiinan välistä strategista kumppanuutta kehitettäisiin, ja toivoo, että tutkitaan mahdollisuuksia suhteiden lujittamiseen muissakin kuin taloudellisissa ja kauppaa koskevissa kysymyksissä yhteisten etujen mukaisesti;

68.

on tyytyväinen sekä Taiwanin että Kiinan hallitusten toimiin maiden välisten suhteiden parantamiseksi ja siten vakauden ja turvallisuuden lisäämiseksi Itä-Aasiassa ja kannustaa osapuolia edelleen vahvistamaan vuoropuhelua, käytännön yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista; kiittää neuvoston 8. toukokuuta 2009 antamaa julkilausumaa, jossa toistetaan tuki Taiwanin osallistumiselle WHO:hon; tukee vahvasti Taiwanin osallistumista tarkkailijana tärkeisiin kansainvälisiin järjestöihin ja kansainväliseen toimintaan, kuten ICAO ja YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus, sillä Taiwanin osallistuminen niihin on EU:n ja koko maailman etu;

69.

toistaa tukevansa voimakkaasti EU:n ja Intian välisen strategisen kumppanuuden lujittamista ja uusien mahdollisuuksien tutkimista suhteiden jatkuvaan kehittämiseen taloudellisissa, poliittisissa, turvallisuutta ja kauppaa koskevissa kysymyksissä, joihin liittyy yhteisiä etuja;

70.

tunnustaa Aseanin kasvavan roolin alueellista vakautta ja vaurautta lisäävänä voimana; katsoo, että Euroopan unioni ja Asean, jotka molemmat ovat sitoutuneita alueelliseen integraatioon, voivat lisätä yhteistyötään merkittävästi; panee merkille, että toimenpiteet Euroopan unionin ja ASEANin välisten talous- ja kauppasuhteiden kehittämiseksi ovat tarpeen yleisten suhteiden vahvistamiseksi näiden kahden alueen välillä ja ne edistävät poliittista yhteistyötä ja turvallisuutta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kehittymistä ja ne myös aikaansaavat edistymistä energian ja ympäristön alalla sekä sosiokulttuurisella alalla samoin kuin yhteistyön ja kehityksen alalla;

71.

panee tyytyväisenä merkille, että EU NAVFOR Atalanta -operaatio on jatkuvasti onnistunut parantamaan meriturvallisuutta Somalian rannikon edustalla suojelemalla avustuslähetyksiä maahan kuljettavia Maailman elintarvikeohjelman tilausaluksia, ratkaisevan tärkeitä tavaratoimituksia Somaliassa toteutettavalle Afrikan unionin rauhantukioperaatiolle kuljettavia aluksia ja muita suojattomia aluksia; pitää myönteisenä neuvoston päätöstä jatkaa operaation toimeksiantoa 12. joulukuuta 2010 asti; kannattaa kriisinhallintaoperaation käynnistämistä, koska näin voitaisiin osallistua väliaikaisen liittohallituksen turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen; korostaa tarvetta integroida koulutetut turvallisuusjoukot valtion rakenteisiin ja komentorakenteisiin siten, että joukot eivät palatessaan käänny sitä hallitusta vastaan, jota niiden oletetaan suojelevan;

72.

muistuttaa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevasta yhteisestä strategiasta ja yleisestä kumppanuudesta 15. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa (6) esitetystä sekä Wienissä ja Limassa järjestettäviä EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokouksia silmällä pitäen 27. huhtikuuta 2006 (7) ja 24. huhtikuuta 2008 (8) antamissaan päätöslauselmissa toistuvasti esittämästään ehdotuksesta laatia rauhaa ja turvallisuutta koskeva Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan peruskirja, joka Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan pohjalta antaa mahdollisuuden esittää yhteisiä poliittisia, strategisia ja turvallisuuteen liittyviä toimia ja aloitteita; kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään aktiivisesti tämän kunnianhimoisen tavoitteen toteuttamista ja kannattamaan sitä toukokuussa 2010 Madridissa pidettävässä seuraavassa EU:n ja latinalaisen Amerikan maiden huippukokouksessa;

73.

katsoo, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Keski-Amerikan maiden kanssa sekä edistyminen uusissa neuvotteluissa Mercosurin kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta ovat ensisijaisia; panee merkille, että neuvottelut monenvälisestä sopimuksesta Andien yhteisön maiden kanssa on saatu päätökseen; pyrkii noudattamaan asiaankuuluvaa tarkkuutta näitä sopimuksia koskevassa parlamentin ratifiointimenettelyssä, jotta voidaan varmistaa, että niillä on myönteinen vaikutus kaikkiin kummallekin osapuolelle tärkeisiin seikkoihin;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehelle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, WEU:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/63

1.

palauttaa mieliin Euroopan turvallisuusstrategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen mukaan tärkeimmät Euroopan unionia uhkaavat tekijät ja sitä kohtaavat haasteet:

2.

korostaa, että yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan (YUTP) ja yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikallaan (ETPP) unioni pyrkii vastaamaan Euroopan turvallisuusstrategiassa esitettyihin haasteisiin ja uhkiin ja parantamaan Euroopan kansalaisten turvallisuutta;

3.

painottaa, että unionin on kehitettävä strategista riippumattomuuttaan vahvan ja toimivan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kautta, jotta se voi turvata rauhan, ehkäistä konflikteja, lujittaa kansainvälistä turvallisuutta, varmistaa Euroopan kansalaisten ja ETPP-operaatioiden vaikutusalueella elävien ihmisten turvallisuuden, puolustaa omia etujaan maailmanlaajuisesti ja vaalia perustavia arvojaan ja samaan aikaan myötävaikuttaa tehokkaan monenvälisen toiminnan syntyyn kansainvälisen oikeuden tueksi sekä edistää ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittamista kaikkialla maailmassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan e alakohdassa vahvistettujen tavoitteiden, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden, Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden ja Pariisin peruskirjan päämäärien mukaisesti, ulkorajoja koskevat toimet mukaan lukien;

4.

painottaa, että päävastuu maailman rauhan ja turvallisuuden säilyttämisestä on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla, ja korostaa jälleen tarvetta uudistaa YK-organisaatiota, jotta se voisi paremmin suoriutua tehtävistään ja tarjota tehokkaita ratkaisuja globaaleihin haasteisiin ja uhkiin;

5.

myöntää, että unionin on jatkossakin pyrittävä saavuttamaan mainitut päämäärät parantamalla omia institutionaalisia valmiuksiaan vastata haasteisiin ja tekemällä monenvälistä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä – etenkin Yhdistyneissä Kansakunnissa – ja alueellisissa järjestöissä – etenkin Etyjissä ja Afrikan unionissa – sekä niiden kanssa, YK:n peruskirjaa kunnioittaen;

6.

toistaa tukevansa unionin aikeita kehittää turvallisuusuhkia ja -haasteita varten kokonaisvaltainen ja ennakoiva toimintamalli, joka perustuu unionin ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevien, sekä siviili- että sotilasvoimavaroja hyödyntävien toimintakeinojen synergiaan: konfliktienehkäisy ja kriisinhallinta, rahoitustuki ja kehitysyhteistyö, sosiaali- ja ympäristöpoliittiset toimintalinjat, diplomatian ja kauppapolitiikan välineet ja laajentuminen; painottaa, että siviili- ja sotilasvoimavarojen koordinointi antaa unionin kriisinhallinnalle todellista lisäarvoa;

7.

pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kansalliset strategiansa ja voimavaransa tehokkaammin unionin strategian ja voimavarojen kanssa, jotta toiminnan yhtenäisyys, tehokkuus, vaikuttavuus ja näkyvyys kentällä paranisivat;

8.

kehottaa noudattamaan terrorismin torjunnassa toimintalinjoja, jotka on vahvistettu EU:n terrorismin vastaisessa strategiassa ja EU:n strategiassa radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjumiseksi erityisesti, kun on kyse internetin käytöstä terrorismin tarkoituksiin ja toiminnan radikalisoimiseen; kannustaa lisäämään keskustelua ihmisoikeuksien ja etenkin uhrien oikeuksien suojelusta ja edistämisestä;

9.

tunnustaa, että energiavarmuus on ratkaisevan tärkeä edellytys EU:n jäsenvaltioiden toiminnalle, ja kannustaa niitä sen tähden tiiviiseen yhteistyöhön tähän turvallisuuspolitiikan osatekijään liittyvissä asioissa;

10.

pitää myönteisinä jäsenvaltioiden pyrkimyksiä torjua verkkouhkia; kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan arvion tietoverkon asettamista haasteista ja toimista, joilla näihin uhkiin voidaan vastata tehokkaasti ja koordinoidusti ja hyödyntäen parhaita käytäntöjä, joiden varaan voidaan myöhemmin perustaa Euroopan tietoverkkoturvallisuusstrategia;

11.

suosittaa jälleen, että Euroopan turvallisuusstrategiaa tarkastellaan uudelleen viiden vuoden välein, aina uuden vaalikauden alussa, ja kun Euroopan parlamenttia on kuultu asianmukaisesti;

12.

korostaa, että ”valkoisen kirjan” antaminen ja sitä kautta laajan julkisen keskustelun herättäminen voisi lisätä ETPP:n näkyvyyttä ja turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä tarkentamalla unionin turvallisuus- ja puolustusalan tavoitteiden ja intressien määrittelyä käytettävissä olevien toimintakeinojen ja voimavarojen perusteella, mikä tehostaisi ja konkretisoisi Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa ja unionin kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua ja toteuttamista;

13.

kehottaa neuvostoa aloittamaan vuonna 2010 Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa merkityksellisen keskustelun siitä, miten pannaan täytäntöön Lissabonin sopimuksen ETPP:aa koskevat uudet määräykset:

14.

pyytää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdassa esitetyn keskinäisen avun lausekkeen perusteella niitä unionin jäsenvaltioita, jotka ovat Länsi-Euroopan unionin (WEU) jäseniä, lakkauttamaan muutetun Brysselin sopimuksen vuodelta 1954, WEU:n parlamentaarinen yleiskokous mukaan luettuna;

15.

kehottaa neuvostoa uuteen sopimukseen sisältyvän yhteisvastuulausekkeen perusteella aloittamaan uudelleen keskustelun Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta eritoten toukokuussa 2006 esitetyn Barnier’n raportin pohjalta, jotta jäsenvaltioiden yhteiskäyttöön antamin voimavaroin voitaisiin reagoida yhdessä tehokkaasti luonnon tai ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin; katsoo, että YTPP:n sotilasvoimavaroin on voitava reagoida myös tällaisiin siviiliriskeihin;

16.

painottaa, että koska Lissabonin sopimus mahdollistaa edistymisen YTPP:ssa, on legitiimiä ja hyödyllistä perustaa ulkoasioiden neuvoston yhteyteen puolustusasioiden neuvosto, jossa istuisivat puolustusministerit varapuheenjohtajan / korkean edustajan johdolla ja jolla olisi erityinen rooli yhteistyön lisäämisessä ja sotilaallisten voimavarojen yhdenmukaistamisessa ja yhdistämisessä;

17.

katsoo, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan on pyrittävä erittäin nopeasti lujittamaan unionin ulkosuhteiden alan politiikkojen yhtenäisyyttä ja että yhtenäisyyden on näyttävä kentällä varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuudessa toimivien erityisedustajien / lähetystöjen päälliköiden mahdollisuutena esiintyä auktoriteettina suhteissa eri osapuoliin ja kansainväliseen yhteisöön;

18.

tukee aikeita perustaa kriisinhallintaa varten siviili- ja sotilasalan kriisinhallinta- ja suunnittelulinja, joka huolehtisi strategiatasolla unionin siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja osallistuisi YTPP:n ja etenkin siviili- ja sotilasvoimavarojen kehittämiseen; pahoittelee kuitenkin huomattavaa viivettä uuden järjestelmän käyttöönotossa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallinnossa tiiviiseen koordinointiin toisaalta siviili- ja sotilasalan kriisinhallinta- ja suunnittelulinjan ja muiden YTPP-rakenteiden ja toisaalta kriisiyksikön ja komission muiden asiaankuuluvien yksiköiden välillä, jotka pitäisi sisällyttää Euroopan ulkosuhdehallintoon, niin että voidaan kehittää koordinoitu strategisen suunnittelun yksikkö, jotta saadaan määriteltyä kokonaisvaltainen eurooppalainen toimintamalli;

19.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita poistamaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välisen epätasapainon sekä varmistamaan ETPP-operaatioihin asianmukaisen ja riittävän asiantuntemuksen muun muassa oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä sovittelun alalla;

20.

kehottaa jälleen perustamaan unionin pysyvän operaatiokeskuksen varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuuteen ja asettamaan sen tehtäväksi operatiivisen suunnittelun ja sotilasoperaatioiden toteuttamisen; kehottaa liittämään operaatiokeskuksen Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen; painottaa, että nykyinen seitsemän esikunnan järjestelmä on tehoton, hidastaa reagointikykyä ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia ja että siviili-sotilaskoordinointi kentällä edellyttää pysyvää sotilasalan yhteyshenkilöä; arvioi, että pysyvästä operaatiokeskuksesta voitaisiin näin tehdä sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavara ja se voitaisiin sijoittaa samaan paikkaan kuin siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavara tehokkaalle siviili-sotilaskoordinoinnille välttämättömän synergian mahdollistamiseksi; toistaa, että unionin operaatiokeskus helpottaisi yhteistyötä Naton kanssa vaarantamatta kummankaan järjestön itsenäistä päätäntävaltaa;

21.

korostaa tarvetta käynnistää nopeasti pysyvä rakenteellinen yhteistyö sellaisten kriteerien pohjalta, jotka mahdollistavat mahdollisimman monien osallistumisen, minkä pitäisi lisätä jäsenvaltioiden sitoutumista YTPP:aan;

22.

painottaa, että YTPP:aa edistettäessä ja kehitettäessä on kunnioitettava täysin ja vältettävä heikentämästä tiettyjen EU-jäsenvaltioiden puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta;

23.

painottaa eri uudistusten tärkeyttä, mikäli halutaan yltää YTPP:lle vahvistettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, jotka vahvistettiin uudelleen joulukuussa 2008 ja hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa, ja lisätä YTPP:n tehokkuutta ja lisäarvoa tilanteessa, jossa tätä välinettä käytetään yhä enemmän;

24.

iloitsee ETPP:n/YTPP:n saavutuksista sen kymmenen toimintavuoden aikana ja huomauttaa, että unioni aloittaa siviili- ja sotilasoperaatiot osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa vastatakseen kansainväliseen turvallisuuteen ja eurooppalaisten turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin; toteaa, että pääosa operaatioista on ollut siviilikriisinhallintaa; antaa tunnustusta noin 70 000:lle henkilöstön jäsenelle, jotka ovat osallistuneet ja osallistuvat ETPP:n 23 operaatioon (joista osa on meneillään, osa päättynyt); antaa tunnustusta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimineelle neuvoston pääsihteerille Javier Solanalle hänen työstään ETPP:n kehittämiseksi; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita määrittelemään kriteerit ETPP:n operaatioiden käynnistämiselle sekä käsittelemään kansallisia osallistumisvaraumia;

25.

antaa tunnustusta Euroopan unionin EUNAVFOR Somalia -merioperaation (Atalanta-operaatio) onnistuneesta panoksesta merirosvouksen torjuntaan Adeninlahdella ja Somalian rannikkovesillä, jonka tarkoituksena oli erityisesti varmistaa, että humanitaarinen apu saadaan perille kaikille, jotka sitä Somaliassa tarvitsevat; painottaa Atalantan muodostuneen keskeiseksi toimijaksi merirosvouden torjunnassa, muun muassa Afrikan sarvea varten perustetun meriturvallisuuskeskuksen kautta; iloitsee neuvoston päätöksestä jatkaa operaatiota vuodella joulukuuhun 2010 asti ja panee merkille operaation mandaatin laajentamisen todeten, että sillä turvataan unionin välittömiä turvallisuusintressejä (kansalaisten turvallisuus, huoltovarmuus sekä haavoittuvassa asemassa olevien alusten suojelu) sekä humanitaarisen hätäavun perillemenoa ja operatiivisia toimintamahdollisuuksia (Maailman elintarvikeohjelman vuokraamien, Somalian väestölle tarkoitettua elintarvikeapua kuljettavien alusten sekä Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin sotilastarkkailuoperaation AMISOMin logistista tukea kuljettavien alusten saattaminen); kiittää samalla sen panosta merivoimien yhteistyön lujittamiseen Euroopassa ja YTPP:n merellisen ulottuvuuden kehittämiseen; panee myös tyytyväisenä merkille kolmansien maiden (Norja, Kroatia ja Montenegro) osallistumisen operaatioon ja rakentavan yhteistyön muiden alueella toimivien merivoimien kanssa, etenkin osana SHADE-prosesseja (Shared Awareness and Deconfliction); pahoittelee kuitenkin jatkuvia ongelmia toiminta-alueella kiinniotettujen merirosvouksesta ja aseellisista ryöstöistä epäiltyjen henkilöiden syytteeseenpanossa, sillä ne heikentävät merirosvouden vastaisten kansainvälisten toimien uskottavuutta;

26.

painottaa tarvetta puuttua merirosvouden syihin, jotka juontuvat Somaliassa vallitsevasta epävakaudesta ja köyhyydestä, ja katsoo, että unionin on toteutettava yhdessä Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa siirtymäkauden liittohallituksen tueksi toimia, joilla pyritään vakauttamaan yleinen ja poliittinen turvallisuustilanne ja oikeusvaltio sekä edistämään kestävää kehitystä, sekä kehitettävä yhteinen strategia alueellisen rauhanprosessin käynnistämiseksi;

27.

kehottaa ottamaan EU:n Somalian-toimintalinjoissa huomioon, että vain pitkällä aikavälillä tapahtuva laajamittainen valtiorakenteiden kehittäminen, joka kattaa paljon muutakin kuin vain siirtymäkauden liittohallituksen turvallisuusjoukkojen muodostamisen, voi synnyttää maahan kestävän rauhan ja turvallisuuden; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota esittämään yhdessä kunnianhimoisen ja kattavan EU:n Somalian-strategian;

28.

painottaa, että on toimittava kiireesti, jotta siirtymäkauden liittohallitus voi säilyttää Somalian alueen hallinnassaan ja voittaa lisää alaa; pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi 25. tammikuuta 2010 päätöksen YTPP-sotilasoperaatiosta (EU:n koulutusoperaatio EUTM somalia) Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen osallistumiseksi Ugandassa tiiviissä yhteistyössä EU:n kumppaneiden, kuten siirtymäkauden liittohallituksen, Ugandan, Afrikan unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Yhdysvaltojen, kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa antamaan Euroopan parlamentille tietoa ja kuulemaan sitä asiasta;

29.

korostaa myös, että on tärkeää lujittaa merivalvontakapasiteettia alueella, eritoten kouluttamalla ja verkottamalla alueen maiden rannikkovartiostojen henkilöstöä, ja katsoo, että unionin on osallistuttava ponnisteluihin tukemalla Djiboutin menettelysääntöjä ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön kehittämää suunnitelmaa niiden täytäntöön panemiseksi alueen maiden hyväksymässä muodossa (tietojenvaihtokeskus Jemenissä ja miehistön koulutuskeskus Djiboutissa);

30.

palauttaa mieliin 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta ja kehottaa komissiota ja neuvostoa avustamaan yhdessä kansainvälisten kumppaneiden, kuten Jemenin naapureiden, kanssa hallitusta kokonaisvaltaisesti toimilla, jotka kattavat turvallisuusalan uudistuksen, terrorismin vastaiset toimet sekä poliittisen vuoropuhelun, humanitaarisen avun, talousavun ja koulutuksen;

31.

muistuttaa, että on tärkeä vakauttaa Afganistanin ja Pakistanin yleinen ja poliittinen turvallisuustilanne, jotta suoraan eurooppalaisten turvallisuuteen vaikuttavat globaalit uhat (terrorismi, huumekauppa, joukkotuhonta-aseiden leviäminen) saadaan pidettyä hallinnassa, ja antaa tunnustusta Afganistania ja Pakistania koskevalle unionin toimintasuunnitelmalle, jonka neuvosto hyväksyi 27. lokakuuta 2009; toistaa, että näihin ongelmiin on löydettävä kokonaisvaltainen ratkaisu, jossa turvallisuus on tiiviimmin sidoksissa kehitykseen, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja sukupuolinäkökohtiin; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota tekemään konkreettisempia tämänsuuntaisia aloitteita, joilla myös lisätään unionin osuutta ja tehdään unionin, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön toiminnasta yhtenäisempää;

32.

katsoo, että Afganistanin valtion institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien parantaminen, etenkin oikeuslaitoksen ja muidenkin lainvalvontaviranomaisten kuin poliisivoimien osalta, on asetettava etusijalle unionin uuden strategian täytäntöönpanossa;

33.

kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään huomattavasti Afganistanissa toteutettavien siviilitoimien resursseja, jotta EU:n siviilirooli saa uskottavuutta ja näkyvyyttä afganistanilaisten ja muiden kansainvälisten kumppaneiden silmissä; korostaa, että oikeusvaltion luominen Afganistaniin edellyttää toimintakykyisten ja luotettavien siviilipoliisivoimien muodostamista, ja antaa tunnustusta EUPOL Afganistan -operaation työstä; pyytää neuvostoa paikkaamaan pian EUPOL-operaation henkilöstövajeen ja helpottamaan liikkumista maakunnissa tarjoamalla operaatiolle lisää majoitustiloja ja riittävää logistista tukea; pyytää Natoa lisäämään yhteistyötä operaation kanssa ja koordinoimaan poliisialan toimensa EUPOLin kanssa poliisin kansainvälisessä koordinointielimessä (IPCB);

34.

kannattaa neuvoston ehdotusta tarkastella mahdollisuutta käynnistää Pakistanissa avustusoperaatio, jossa uudistettaisiin turvallisuusalaa ja rakennettaisiin terrorismintorjuntavalmiuksia, jotta Pakistan voi määritellä terrorismin vastaisen strategian, ja aloitettaisiin vuoropuhelu oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista;

35.

antaa tunnustusta EULEX Kosovo -operaation onnistuneesta käynnistämisestä kautta Kosovon ja painottaa, että operaation kaikkien osa-alueiden (poliisi, oikeuslaitos, tulli) on tärkeää voida jatkua esteettä koko Kosovon alueella, maan pohjoisosa mukaan lukien;

36.

iloitsee poliisiyhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta EULEX Kosovon ja Serbia välillä ja muistuttaa, että tällä puhtaasti teknisellä pöytäkirjalla halutaan edistää järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

37.

tuomitsee kaikki EULEX Kosovoon kohdistetut vihamielisyydet, sillä operaation tehtävänä on pyrkiä yhdessä Kosovon viranomaisten kanssa perustamaan ja lujittamaan oikeusvaltiota maan kaikkien yhteisöjen hyväksi;

38.

pyytää neuvostoa harkitsemaan YTPP-sotilasoperaation käynnistämistä KFOR-joukkojen seuraajaksi;

39.

toteaa, että huolimatta jatkuvista poliittisista vaikeuksista Bosnia ja Hertsegovinan turvallisuustilanne on suhteellisen rauhallinen ja vakaa, ja korostaa unionin maata koskevan sotilasoperaation (EUFOR Althea) osuutta asiaan; tukee neuvoston päätöstä kohdistaa Euroopan unionin poliisioperaation (EUPM) toiminta järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaan ja kehottaa käsittelemään oikeusvaltioasioita kokonaisuutena (poliisi-oikeuslaitos-vankeinhoito); kannustaa neuvostoa tekemään pikaisesti päätöksen siitä, että Althea-sotilasoperaatiossa keskitytään vastaisuudessa Bosnian asevoimien kouluttamiseen; valittaa, ettei kansainvälisten joukkojen tulevaisuudesta Bosnia ja Hertsegovinassa ole tehty poliittista päätöstä, minkä vuoksi tietyt joukkoja lähettäneet valtiot vetäytyvät maasta yksipuolisella päätöksellä ja mikä saattaa heikentää unionin toiminnan uskottavuutta ja yhtenäisyyttä Bosnia ja Hertsegovinassa; pyytää neuvostoa säilyttämään EU-jäsenyyden mahdollisuuden, kuten sovittiin Thessalonikissa 2003;

40.

muistuttaa, että unioni vaikutti ratkaisevasti siihen, että Georgian ja Venäjän välinen konflikti ei kärjistynyt, etenkin käynnistämällä nopeasti tarkkailuoperaation, jossa valvotaan 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa; pitää valitettavana, ettei Venäjän federaatio ole täyttänyt näissä sopimuksissa antamiaan sitoumuksia; painottaa, että Georgiassa toteutettavan Euroopan unionin tarkkailuoperaation roolin ratkaiseva merkitys on korostunut entisestään Etyjin valtuuskunnan ja YK-operaation poistuttua maasta;

41.

kannattaa operaation keston pidentämistä vuodella ja kehottaa vahvistamaan sen tarkkailuvalmiuksia ja teknistä varustusta; pitää valitettavana, että venäläiset ja paikalliset joukot ovat estäneet henkilöstöä käymästä Georgiasta irtautumaan pyrkivillä Etelä-Ossetian ja Abhasian alueilla;

42.

katsoo, että unionin on tehostettava toimintaansa palestiinalaisalueilla; antaa tunnustusta EUPOL COPPS -poliisioperaation työstä ja kehottaa neuvostoa harkitsemaan operaation laajentamista ja ehdottamaan Rafahin rajanylityspaikkaa varten perustetun Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation (EU BAM Rafah) voimassa pitämistä ja tehostamista uudistetussa muodossa sekä lieventämään Gazan alueen vakavaa humanitaarista kriisiä;

43.

kannattaa aietta käynnistää Irakia koskevan Euroopan unionin yhdennetyn oikeusvaltio-operaation (EUJUST LEX) kenttätoiminta asteittain alueilla, joiden turvallisuustilanne sen sallii;

44.

toteaa, että unionin on syytä sitoutua turvallisuussektoreiden uudistamiseen tietyissä Afrikan valtioissa, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Guinea-Bissaussa, ja kehottaa neuvostoa perustamaan toimintansa turvallisuusalan uudistamisessa kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan ja arvioimaan säännöllisesti näiden operaatioiden tehokkuutta ja vaikutusta;

45.

korostaa Haitissa toteutettavien eurooppalaisten tukitoimien koordinoinnin merkitystä; pitää myönteisenä, että Haitiin lähetetään EU:n yhteisenä panoksena vähintään 300 poliisia, joiden avulla vahvistetaan väliaikaisesti YK:n Haitin vakauttamisoperaation poliisivalmiuksia (MINUSTAH), ja että neuvosto päätti perustaa Brysseliin EUCO Haiti -yksikön, joka täydentää seuranta- ja tiedotuskeskusta ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden apua sotilaallisten ja turvallisuusalan voimavarojen muodossa YK:n määrittämien tarpeiden perusteella; pitää kuitenkin valitettavana, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin Haitissa paikalla toteuttamia toimia ei koordinoida; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa johtamaan unionin toimia tällä alueella;

46.

painottaa operaatioista saatujen kokemusten analysointiprosessien merkitystä ja pyytää neuvostoa harkitsemaan järjestelyä, joka mahdollistaisi Euroopan parlamentin osallistumisen näihin prosesseihin; haluaisi tietoa ensimmäisestä vuosikertomuksesta, jossa eritellään siviilioperaatioista saatuja kokemuksia ja niiden perusteella toteutettavia toimia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään perusteellisen ja avoimen tutkimuksen päätökseen saatetuista ja meneillään olevista ETPP/YTPP-operaatioista, jotta voidaan yksilöidä niiden vahvuudet ja heikkoudet;

47.

onnittelee onnistuneesta siirtymisestä unionin EUFOR Tchad/RCA -operaatiosta Yhdistyneiden Kansakuntien Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadin tasavallassa toteuttamaan operaatioon (MINURCAT) ja pyytää tietoja käynnistetystä saatujen kokemusten analysointiprosessista erityisesti sitä ajatellen, miten tulevissa operaatioissa voidaan välttää nykyiset puutteet ja ongelmat, joita esiintyy Yhdistyneiden Kansakuntien ja Afrikan unionin kanssa tehtävässä käytännön yhteistyössä;

48.

painottaa, että unionin YTPP:n alan harjoitusten suunnittelu ja toteuttaminen osana EU:n kriisinhallintaharjoituksia koskevia kunnianhimoisempia toimintalinjoja, joihin sisältyy mahdollisuus EU:n tositilanneharjoituksiin (LIVES), tehostaisi suuresti jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksien koordinointia sekä lisäisi yhteentoimivuutta ja kokemusten vaihtoa;

49.

muistuttaa, että on tärkeää käsitellä ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökohtia järjestelmällisesti YTPP-operaatioiden kaikissa vaiheissa suunnittelusta täytäntöönpanoon; kehottaa ottamaan naisista, rauhasta ja turvallisuudesta annetut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1889 (2009) huomioon sekä henkilöstön koulutuksessa että operaatioiden aikana ja kehottaa nostamaan naisten osuutta operaatioihin lähetettävistä henkilöistä; kehottaa parantamaan henkilöstön ihmisoikeuskoulutusta ja kansalaisyhteiskunnan tuntemusta;

50.

panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1887 (2009) ja antaa täyden tukensa siinä esitetyille kehotuksille pysäyttää ydinaseiden leviäminen ja tehostaa ponnisteluja aseriisunnan aikaansaamiseksi tiukassa ja tehokkaassa kansainvälisessä valvonnassa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vahvan yhteisen kannan vuonna 2010 pidettävää ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssia varten ja muistuttaa 24. huhtikuuta 2009 antamastaan suosituksesta neuvostolle ydinaseiden leviämisen estämisestä sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuudesta (8), jossa Euroopan parlamentti painottaa tarvetta vahvistaa edelleen ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria eli leviämisen estämistä, aseriisuntaa ja yhteistyötä ydinvoiman siviilikäytön alalla; kehottaa lisäksi ratifioimaan ja saattamaan voimaan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (CTBT);

51.

pitää tärkeänä, että luodaan kansainvälinen järjestelmä ydinpolttoaineen turvallisia ja varmoja toimituksia varten (esimerkiksi IAEA:n valvonnassa toimiva kansainvälinen polttoainepankkijärjestelmä) sekä mekanismeja, joilla voidaan tehokkaasti valvoa niin kutsutun joukkotuhoaselausekkeen noudattamista, jollainen sisältyy EU:n ja kolmansien maiden välisiin yhteistyösopimuksiin;

52.

panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen uuden hallinnon lausumat ja tavoitteet, joiden mukaan se sitoutuu edistämään ydinaseriisuntaa, ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan tiiviissä yhteistyössä ydinaseiden leviämisen estämisessä; kehottaa Euroopan kahta ydinasevaltiota ilmaisemaan selkeän tukensa tälle sitoumukselle ja tekemään uusia ehdotuksia ydinaseriisunnan aikaansaamiseksi; panee tyytyväisenä merkille myös Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen sitoutumisen jatkamaan neuvotteluja uudesta kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta, jolla korvataan joulukuussa 2009 umpeutunut sopimus strategisten aseiden vähentämisestä (START I); toivoo, että asiassa saavutetaan kouriintuntuvia tuloksia mahdollisimman pian;

53.

panee merkille, että Saksan hallituskoalitio sopi 24. lokakuuta 2009 Yhdysvaltojen ydinaseiden vetämisestä Saksasta tuenilmaisuna presidentti Obaman linjalle ydinaseettomasta maailmasta, ja katsoo, että tavoitteen saavuttamiseksi on asetettava välitavoitteita ja että vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa on saatava uusia kimmokkeita asevalvontaan ja aseriisuntaan; kannustaa muita jäsenvaltioita, joiden alueella on Yhdysvaltojen ydinaseita, antamaan samanlaisen selkeän sitoumuksen; pitääkin myönteisenä Saksan, Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin ja Norjan ulkoasiainministerien Naton pääsihteerille 26. helmikuuta 2010 lähettämää kirjettä, jossa kehotetaan käymään Natossa perinpohjaista keskustelua siitä, miten se voi poliittisen yleistavoitteensa mukaisesti edetä kohti ydinaseetonta maailmaa;

54.

toistaa huolensa Iranin ja Pohjois-Korean tilanteesta ja muistuttaa unionin sitoumuksesta käyttää kaikkia välineitään maailmanlaajuista huolta aiheuttavien joukkotuhoaseiden levittämistä koskevien ohjelmien ennaltaehkäisemiseksi, estämiseksi, pysäyttämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että tiettyjen valtioiden aloittama aseriisunta ei ole suoraan kytköksissä toisten aikeisiin lopettaa joukkotuhoaseiden kehittämisohjelmansa tai jatkaa niitä ja että tilanne edellyttää myönnytyksetöntä politiikkaa suhteissa valtioihin tai järjestöihin, jotka ovat aloittamaisillaan tai jo aloittaneet joukkotuhoaseiden kehittämisen; pitää tärkeänä, että kaikki jäsenvaltiot toimivat asiassa samansuuntaisesti ja yhdenmukaisesti unionin linjan kanssa;

55.

huomauttaa, että tavanomaisten aseiden riisunnassa olisi erityisesti pyrittävä edistämään keskusteluja uudesta kansainvälisestä sopimuksesta, jolla säännellään asekauppaa;

56.

toistaa täyden tukensa laajemmalle aseriisunnalle ja esimerkiksi kemiallisten ja biologisten aseiden, jalkaväkimiinojen, rypälepommien ja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten täyskiellolle, koska tällaiset aseet aiheuttavat suurta kärsimystä siviileille; kehottaa sen vuoksi tehostamaan monenvälistä toimintaa sen varmistamiseksi, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC), biologisten aseiden kieltosopimus (BTWC), rypäleammuksia koskeva yleissopimus (CCM) ja jalkaväkimiinasopimus (APMC) ja kehitetään edelleen kansainvälistä järjestelmää, jonka tarkoituksena on estää joukkotuhoaseiden leviäminen; pitää myönteisenä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet hyväksymään Euroopan unionin yhteisen kannan aseviennistä sekä Lissabonin sopimuksen 28 b artiklan 1 kohdan, jonka nojalla unioni voi toteuttaa yhteisiä toimia aseidenriisunnan alalla;

57.

muistuttaa, että voidakseen vastata kasvaviin operatiivisiin vaatimuksiin ja ammattimaistaa kriisinhallintatoimintansa unionin on kehitettävä siviili- ja sotilasvoimavarojaan; kehottaakin neuvostoa määrittelemään uuden yleistavoitteen, mahdollisesti siviili-sotilaspohjalta, ja suuntaamaan sen erityisesti valmiuksien tehokkaaseen kehittämiseen;

58.

painottaa, että on tarkoituksenmukaista pyrkiä siviili- ja sotilasvoimavarojen synergiaan ja etsiä aloja, joilla jäsenvaltiot voivat yhdistää toimensa ja voimavaransa unionin tasolla, koska taloustilanne on vaikea ja toimien ja voimavarojen yhdistäminen on ratkaisevan tärkeää puolustustarvikkeiden kohoavien kustannusten ja puolustusmenojen rajoitusten ristipaineessa, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä myös Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamia mahdollisuuksia ja muodostettava ulkosuhdehallintoon yksi yksikkö seuraamaan siviili- ja sotilasvoimavarojen kehitystä;

59.

toistaa tukevansa Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2008 määriteltyjä kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat siviili- ja sotilasvoimavarojen vahvistamista; pyytää neuvostoa edistämään ehdotettujen hankkeiden täytäntöönpanoa taantumasta huolimatta; kehottaa neuvostoa toimittamaan sille säännöllisesti tietoja jäsenvaltioiden toimista tavoitteiden saavuttamiseksi;

60.

korostaa, että siviilioperaatioiden nopean käynnistämisen tiellä on havaittu lukuisia esteitä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan oikeus- ja sisäministeriöitään kantamaan vastuunsa asiassa; tukee neuvoston pyrkimyksiä helpottaa pätevän, asianmukaisesti koulutetun ja sukupuolijakaumaltaan tasapainoisen siviilihenkilöstön palvelukseen ja toimintavalmiuteen saamista (kansallisten toimintasuunnitelmien ja yhteisten vaatimusten hyväksyminen, joukkojen muodostamisprosessin ja toimintaan valmistavan koulutuksen parantaminen, siviilivalmiusryhmän käsitteen tarkistaminen) sekä varusteiden nopeaa toimittamista uusia siviilioperaatioita varten (puitesopimusten laatiminen ja suunnitelmat pysyvästä laite- ja varustevarastosta); pitää tässä yhteydessä hyvänä päätöstä perustaa väliaikainen laite- ja varustevarasto Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation yhteyteen;

61.

painottaa siviilioperaatioiden tarvetta saada käyttöönsä integroidut, suojatut ja sotilasviestintäjärjestelmien kanssa yhteensopivat viestintävälineet;

62.

kehottaa neuvostoa luomaan ulkosuhdehallinnolle pysyvän rakenteen, johon siviili- ja sotilasoperaatioille yhteiset tukitoiminnot (muun muassa rekrytointi- ja tarjouskilpailumenettelyt) keskitetään, jotta operaatiot voivat keskittyä päätehtäväänsä;

63.

korostaa, että YTTP:n siviilioperaatioiden ja unionin muiden välineiden koordinoinnin on oltava tiivistä, jotta resurssien käyttöä voidaan järkeistää; pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sovittamaan komission kanssa yhteen toimet, joita komissio ja ulkosuhdehallinto toteuttavat samankaltaisilla aloilla; kehottaa YTPP:n siviilioperaatioita ja Euroopan sisäisestä poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä vastaavia toimijoita, eritoten Europolia, vaihtamaan jatkuvasti tietoja, jotta voidaan tehostaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjumista;

64.

panee merkille, että kustannuksista huolimatta taisteluosastoja ei tähän mennessä aina ole käytetty poliittisista syistä sekä siksi, että niiden käyttöönoton edellytykset ovat erittäin tiukat; kannattaa taisteluosastojen tehokkaampaa ja joustavampaa käyttöä myös reservijoukkona tai osittaisena korvaavana joukkona, mikäli joukkojen muodostamisprosessi ei suju odotusten mukaisesti, ottaen kuitenkin aina asianmukaisesti huomioon niiden maiden toiveet, jotka ovat yhdessä muodostaneet kulloisenkin osaston; pyytää jatkamaan taisteluosastojen strategisesta toimintavalmiudesta johtuvien kustannusten kattamisesta tehdyn väliaikaisen sopimuksen voimassaoloa sekä laajentamaan taisteluosastojen käytöstä johtuvien yhteisten kustannusten määritelmää; kehottaa neuvostoa käyttämään taisteluosastoja täysimittaisissa sotilasharjoituksissa; antaa tunnustusta puheenjohtajavaltio Ruotsin johdolla tehdystä työstä, joka liittyy taisteluosastojen joustavaan käyttöön, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan hyväksytyt suositukset täytäntöön;

65.

pitää sotilas- ja siviilivoimavarojen alalla saavutettua edistystä kiitettävänä ja kehottaa edistämään kiireesti seuraavia: