18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/1

460. TÄYSISTUNTO 17.–18. HELMIKUUTA 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ammattitaidon mukauttaminen muuttuvan teollisuuden ja palvelualan tarpeisiin – työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason alakohtaisten neuvostojen mahdollisen perustamisen merkitys”

(valmisteleva lausunto)

(2010/C 347/01)

Esittelijä: Marian KRZAKLEWSKI

Apulaisesittelijä: András SZŰCS

Euroopan komission varapuheenjohtaja Margot Wallström pyysi 29. kesäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Ammattitaidon mukauttaminen muuttuvan teollisuuden ja palvelualan tarpeisiin – työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason alakohtaisten neuvostojen mahdollisen perustamisen merkitys.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 4. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 149 ääntä puolesta ja 6 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea panee suurella mielenkiinnolla merkille kaavailut alakohtaisten työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien neuvostojen perustamisesta Euroopan tasolle. Komitea katsoo, että asianmukaisesti organisoitujen ja hallinnoitujen alakohtaisten neuvostojen, joiden toimintaan kutsutaan osallistumaan erilaisia sidosryhmiä, pitäisi tukea oleellisesti toimialakohtaisten muutosten hallintaprosessia ja eritoten työllisyys- ja osaamistarpeiden kehityksen ennakointia sekä taitojen sovittamista tarjonnan ja kysynnän mukaisiksi.

1.2 Komitea on vakuuttunut, että eurooppalaiset alakohtaiset neuvostot voisivat tukea toimialakohtaisten muutosten hallintaa ja antaa panoksen ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” -aloitteen tavoitteiden saavuttamiseen. Niistä olisi myös hyötyä, kun Euroopan tasolla tehdään toimialakohtaisia muutoksia koskevia päätöksiä.

1.3 Eri neuvostomallien poliittisten vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuuteen liittyvien etujen ja haittojen punnitsemisen perusteella komitea on taipuvainen kannattamaan Euroopan tason sosiaaliseen vuoropuheluun pohjautuvia alakohtaisia neuvostoja. Kyseiset neuvostot voisivat hyötyä merkittävästi yhteyksistä (yhteistyön periaatteen mukaisesti) Euroopan tason alakohtaisen sosiaalidialogin rakenteisiin ja niiden poliittisiin toimintoihin.

Komitean mielestä Euroopan tason alakohtaista sosiaalidialogia käsittelevien komiteoiden työskentely voi olla toiminnallinen malli eurooppalaisille alakohtaisille neuvostoille.

1.4.1 On kuitenkin syytä korostaa, että eurooppalaiset toimialakohtaiset neuvostot saattavat olla tehtäväkentältään laaja-alaisempia, kun ajatellaan ne muodostavien eturyhmien määrää, ja että niiden rooli on paljon itsenäisempi kuin Euroopan tason alakohtaista sosiaalidialogia käsittelevillä komiteoilla, jotka keskittyvät pikemminkin osaamisnäkökohtiin ja työmarkkinakysymyksiin kuin sosiaalidialogiin.

1.4.2 Komitea katsoo, että mahdollisuus perustaa eurooppalaisia alakohtaisia neuvostoja on oltava myös niillä toimialoilla, joilla ei ole Euroopan tason sosiaalidialogin rakenteita. Silloin tällainen uusi eurooppalainen alakohtainen neuvosto voisi innoittaa uuden Euroopan tason alakohtaista sosiaalidialogia käsittelevän komitean perustamiseen.

1.5 Komitean näkemyksen mukaan tulevien eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen pitää tehdä tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä vastaavankaltaisten maakohtaisten neuvostojen kanssa. Komitea suosittaa, että EU-tason alakohtaiset neuvostot tukevat kansallisten neuvostojen perustamista sinne, missä niitä ei ole toiminnassa, tarjoamalla neuvontaa ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä.

1.6 Komitea katsoo, että toimialakohtaisten muutosten hallinnan tukemisen ohella tärkeimmät uusien eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen suorittamat tehtävät voisivat olla seuraavat:

—	analysoida tietyn toimialan työmarkkinoiden määrällisiä ja laadullisia kehityssuuntauksia

—	tehdä suosituksia työmarkkinoiden määrällisten ja laadullisten puutteiden paikkaamiseksi ja poistamiseksi ja toteuttaa siihen tähtääviä ohjelmia ja toimia

—	tukea yritysten sekä ammatillisen koulutuksen (1) tarjoajien yhteistyötä.

1.7 Komitea toteaa, että eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen tehokas toiminta vaatii, että

—	ne järjestäytyvät foorumiksi, johon tulee kuulua työmarkkinaosapuolia, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen organisaatioita ja laitoksia; laitoksia, organisaatioita ja viranomaistahoja, ammatillisia järjestöjä sekä organisaatioita, jotka tarjoavat ammatillista perus- ja muuta koulutusta.

—	ne keskittyvät toimialakohtaisesti, eli paneutuvat sektoreihin, laajasti ymmärrettynä, ja sektoreille tyypillisiin ammatteihin.

—	niiden pitää ottaa huomioon toimialojen rajauksessa tapahtuvat dynaamiset muutokset ja uusien toimialojen syntyminen.

—	ne takaavat, että työnantajien ja työntekijöiden edustajat ja soveltuvissa tapauksissa myös ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja poliittiset päätöksentekijät osallistuvat hallinnointiin.

—

ne muodostavat lujan strategisen kumppanuuden, mikä tarkoittaa yhteistyösuhteiden luomista toisen asteen oppilaitosten, keskiasteen jälkeisiä ammatillisia koulutuspalveluja tarjoavien laitosten, korkea-asteen oppilaitosten, yritysten, toimialakohtaisten neuvostojen sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

—

ne soveltavat asianmukaisia ja tulosta tuottavia työskentelystrategioita keskittyen elinkeinoelämän realiteetteihin ja polttaviin tarpeisiin, kuten työmarkkinoita koskeviin tietoihin ja keinoihin houkutella työntekijöitä tietylle toimialalle ja saada nämä jäämään sen piiriin, ja ottavat pk-yritysten tarpeet huomioon.

—	ne ottavat erityisesti huomioon työmarkkinatilanteen ja -tarpeet eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuina.

—	ne kannustavat kehittämään lähestymistapaa, jossa sovelletaan yhteistä, yrityksissä suoritettaviin tehtäviin (tuloksiin) perustuvaa menetelmää, jotta voidaan luoda selvä tarkastusketju alkaen tehtävistä työpaikalla aina lopulliseen koulutukseen ja pätevyyteen.

1.8 Tarkoituksena voimistaa eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen vaikutusta toimialakohtaisiin muutoksiin komitea ehdottaa, että ne kiinnittävät huomiota kaikentasoiseen aikuiskoulutukseen, eritoten ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen (continuing vocational training, CVT) – nivottuna ammatilliseen peruskoulutukseen (initial vocational education and training, IVET) –, ja muihin ihmiselämän varrella tapahtuvan taitojen kehittämisen ja tunnustamisen muotoihin.

1.9 Komitea ehdottaa, että kiinnitetään erityistä huomiota toimialoihin, joilla on voimakkaan tietopohjaisia elementtejä, mieluiten yhdistyneinä ”vihreän talouden” kaltaisiin näkökohtiin.

Komitea katsoo, että toimialakohtaisia neuvostoja perustettaessa pitää tukeutua sellaisiin poliittisen prosessin saavutuksiin kuin eurooppalainen tutkintojen viitekehys (European Qualifications Framework, EQF), eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (European Credit Transfer System, ECTS), ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalainen siirtojärjestelmä (European Credit System for Vocational Education and Training, ECVET), ammatillista koulutusta koskeva laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys (European Quality Assurance Reference Framework, EQARF) sekä Europass-todistusjärjestelmä ja antaa panos niiden lujittamiseksi.

1.10.1 On tärkeää suunnata avoimen koordinaation menetelmän pohjalta kohti ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta koskevien toimintalinjojen harmonisointia.

1.11 Komitea edellyttää, että kaavaillut eurooppalaiset alakohtaiset neuvostot harjoittavat jatkuvaa yhteistyötä eurooppalaisten yliopistojen ja muiden korkea-asteen oppilaitosten kanssa, minkä pitäisi olla omiaan luomaan yhdysside elinkeinoelämän ja koulutukseen kytkeytyvän tieteellisen tutkimuksen välille. Tällä alalla on korkeakoulujen ja yritysten foorumi University Business Forum osoituksena yhteistyöstä elinkeinoelämälle ja korkea-asteen oppilaitoksille kertyvistä hyödyistä. (2)

1.12 Komitea viittaa yhtäältä eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen sekä toisaalta Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (European Centre for the Development of Vocational Training, CEDEFOP) ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön eli Eurofoundin yhtymäkohtiin ja toteaa, että neuvostoille annettava rakenteellinen ja tietopohjainen tuki on otettava huomioon CEDEFOPin ja Eurofoundin toimenkuvan määrityksessä. Tämä vaatii lisävarojen osoittamista kattamaan mainittujen säätiöiden resurssitarpeet.

1.13 Komitea suosittelee painokkaasti, että toimialakohtaiset neuvostot sekä Euroopan että kansallisella tasolla tekevät yhteistyötä ja jopa solmivat siteitä työllisyys- ja osaamiskysymyksiä käsittelevien seurantaryhmien sekä niiden maakohtaisten ja eurooppalaisten verkostojen kanssa. Tämä koskee neuvostoja, joiden omaan rakenteeseen ei kuulu mainitun kaltaisia seurantaryhmiä. On suotavaa, että jäsenvaltioissa, joihin perustetaan toimialakohtaisia neuvostoja, tuetaan kyseisten seurantaryhmien muodostamista ja niiden verkottumista yhteistoimintaan alueellisten ja paikallisten seurantaryhmien piirissä, mikäli po. ryhmiä ei jo ole olemassa.

Toimialakohtaisten neuvostojen perustamisprosessin ja niiden Euroopan tason toiminnan vaatiman rahoituksen osalta komitea katsoo, että tarvittavat varat tulee osoittaa rahastojen perustamisprosessin alusta alkaen. Lisäksi on tärkeää järjestää rahoitus neuvostojen tukemiseksi sekä niiden kanssa yhteistyössä olevien tai neuvostojen omaan rakenteeseen kuuluvien, työmarkkina- ja osaamiskysymyksiä käsittelevien seurantaryhmien kehittämiseksi.

1.14.1 Komitea suosittaa, että komissio harkitsee eurooppalaisia alakohtaisia neuvostoja koskevaa kokeiluhanketta muokatessaan ensi kädessä suppean neuvostomäärän muodostamista eikä neuvostojen perustamista kerralla parillekymmenelle toimialalle. Tähän liittyy kysymys budjettipolitiikan vaatimuksista. On helpompi varmistaa rahoitus 4–5 neuvoston perustamiseen vuosittain. Tämäntyyppisten keskipitkän aikavälin rahoitustakeiden hankkiminen eurooppalaisia alakohtaisia neuvostoja koskevalle hankkeelle vaikuttaa ratkaisevan tärkeältä asialta.

1.15 ETSK perää ammattimaisempaa otetta koulutusinnovoinnin hallinnointiin. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien kohentaminen EU:ssa on olennaisen tärkeää, jotta kyetään parantamaan työllistettävyyttä ja poistamaan eriarvoisuutta. Koulutuksessa tapahtuvien institutionaalisten muutosten voi tuskin sanoa etenevän yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Instituutioiden tulee ottaa huomioon, että muutosten, innovoinnin sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen on kuljettava käsi kädessä.

1.16 ETSK vaatii, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus integroidaan uudelleen tosielämään, jolloin koulutus lähestyy sekä yhteiskunnan tarpeita että uusien oppijasukupolvien tottumuksia.

2. Valmistelevan lausunnon taustaa

Euroopan komission varapuheenjohtaja Margot Wallström pyysi 29. kesäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Ammattitaidon mukauttaminen muuttuvan teollisuuden ja palvelualan tarpeisiin – työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason alakohtaisten neuvostojen mahdollisen perustamisen merkitys”.

2.1.1 Kirjeessä viitataan nykyiseen kriisiin ja siihen, millä keinoin työmarkkinat kyetään sopeuttamaan tuotannon tarpeisiin, jotta palvelualan ja teollisuuden rakenneuudistuksia voitaisiin hallita sosiaaliset näkökohdat paremmin huomioon ottaen.

2.1.2 Tavoitteen saavuttamiseksi on komission mukaan keskeisen tärkeää, että nykyisillä ja tulevilla työntekijöillä on yritysten tarvitsemat taidot, joiden avulla ne pystyvät mukautumaan muutokseen. Komission äskettäin julkistamassa tiedonannossa ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” (KOM(2008) 868 lopullinen) käsitellään juuri tätä aihetta. Siinä pyritään kartoittamaan ja arvioimaan ammattitaitotarpeita unionissa vuoteen 2020 saakka ja kehittämään EU:ssa valmiuksia ennakoida ja sopeuttaa osaamista ja työpaikkoja paremmin toisiinsa.

2.1.3 Komitea antoi 4. marraskuuta 2009 lausunnon mainitusta tiedonannosta. (3)

2.2 Tiedonannon jatkoksi tehdään komission toimeksiannosta parhaillaan työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason neuvostojen perustamista koskevaa toteutettavuustutkimusta. Komitealla on käsillä olevaa lausuntoa laatiessaan ollut käytettävissään kyseisen tutkimuksen väliaikainen laitos (4).

3. Suuntauksia ja innovaatioita yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla Euroopan unionissa

a) Oppimisjärjestelmien innovointitarve

3.1 Jotta eurooppalaisen työvoiman potentiaali kyetään hyödyntämään täysimittaisesti, on henkilöpääomaa välttämättä vahvistettava. Se on tärkeää, kun ajatellaan työllistettävyyttä ja työpaikkoja, kykyä sopeutua muutokseen – erityisesti nykyisen talouskriisin oloissa – ja myös sosiaalista koheesiota.

3.2 Kansalaisten nykyistä suuremman liikkuvuuden mahdollistaminen Euroopassa määritellään Lissabonin sopimuksessa tärkeäksi tavoitteeksi. Jotta työntekijät voivat liikkua maasta toiseen ja vaihtaa toimialaa, työnantajien on kyettävä vertailemaan mahdollisen uuden työntekijän panosta (tulokset) ja sovitettava se yrityksen tarpeisiin. Tämä on keskeinen periaate, johon perustuu komission kehotus ”Osaamisen sovittaminen yhteen teollisuuden tarpeiden kanssa”.

3.3 Perustettavien uusien eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen olisi edistettävä sellaisen uuden lähestymistavan omaksumista, jossa hyödynnetään yritysten tehtäviin (tuloksiin) perustuvaa yhteistä metodia työpaikalla toteutettavista toimenpiteistä lopullisiin koulutus- ja ammattipätevyystoimiin ulottuvan selvän kirjausketjun luomiseksi.

3.4 ETSK perää ammattimaisempaa otetta koulutusinnovoinnin hallinnointiin. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien kohentaminen EU:ssa on olennaisen tärkeää, jotta kyetään parantamaan työllistettävyyttä ja poistamaan eriarvoisuutta. Koulutuksessa tapahtuvien institutionaalisten muutosten voi tuskin sanoa etenevän yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Instituutioiden tulee ottaa huomioon, että muutosten, innovoinnin sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen on kuljettava käsi kädessä.

3.5 Koulutusinnovoinnilla on tärkeitä yhdyssiteitä osaamis- ja tietoyhteiskuntaan. Ammatillista koulutusta tarjoavien laitosten on syytä huomioida ja painottaa uusia oppimisen muotoja. Uudet oppimismenetelmät, tieto- ja viestintätekniikka-avusteiset yhteistoiminnalliset mallit mukaan luettuina, helpottanevat elinikäisen oppimisen eri alojen koordinointia – esimerkkeinä aikuiskoulutus, korkea-asteen opiskelu, kouluoppiminen ja arkioppiminen –, mikä vähentää instituutioiden eriytymistä.

3.6 Aiemmin opitun suurempi arvostaminen ja sen vahvistaminen todistuksella on strategisesti tärkeää eritoten kannustettaessa työntekijöitä käyttämään elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia hyväkseen. Akkreditointijärjestelmät ja ammatillinen pätevyys olisi kytkettävä tiiviimmin oppimistuloksiin, ja byrokraattisia esteitä olisi karsittava.

3.7 Toimintalinjoissa tulisi yhdistää arkioppiminen (informal learning) ja epävirallinen oppiminen (non-formal learning), jolloin tunnustetaan, että elinikäisestä oppimisesta on tulossa totta, mistä saamme kiittää mm. digitaalisesti ja sosiaalisesti verkotetun oppimisen periaatetta.

b) Tavoitteena sidosryhmien vahvempi osallistuminen

3.8 Meneillään oleva globalisaatioprosessi, johon nivoutuu nopeita muutoksia teknologian alalla, synnyttää ongelmia, jotka liittyvät työvoiman osaamisvajeisiin sekä tarpeeseen integroida yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ja työ entistä paremmin. Parantamalla sidosryhmien aktiivisuutta elinikäisen oppimisen kentässä pystyttäneen luomaan suotuisammat mahdollisuudet suunnitella, toteuttaa ja arvioida oppimisjärjestelmiä koskevaa innovointia ja hallita tuloksekkaasti alati muuttuvaa taitojen ja osaamisen kirjoa. On välttämätöntä lisätä yritysten tietämystä, tietoisuutta ja osallistumista tähän prosessiin.

3.9 Työnantajien tulee hyväksyä jäännöksettömämmin, että työvoiman ammatillinen kouluttaminen auttaa vastaamaan kulloisiinkin talouden vaatimuksiin. Sen lisäksi työnantajien pitää tukea koulutusta välineenä, jolla vaalitaan henkilöpääomaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.10 Yrittäjyyden kehittäminen ansaitsee suurempaa arvonantoa. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja työvoiman liikkuvuuteen kannustaminen pitää tunnustaa selvemmin työmarkkinoiden kehitystä edistäviksi tekijöiksi. Tarjolle tulisi asettaa enemmän ja laadukkaampaa tietoa työmarkkinoista, niiden suuntauksista ja osaamisvaatimuksista, ja työnhakijoiden neuvonta- ja tukipalveluita pitää kohentaa.

c) Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus lähemmäksi tosielämää

3.11 ETSK vaatii, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus integroidaan uudelleen tosielämään, jolloin koulutus tuodaan lähemmäs sekä yhteiskunnan tarpeita että uusien oppijasukupolvien tottumuksia. Innovatiiviset koulutusmuodot tarjonnevat mahdollisuuden tehdä tulosta tuottavia investointeja koulutukseen ja tuoda oppimismahdollisuudet lähemmäs yrityksiä.

3.12 Tarvitaan suunnanmuutos kurssipohjaisesta opetustarjonnasta kohti oppimistuloksiin tähtäävää ammatillista koulutusta ja ammattipätevyyttä.

3.13 Osaamisyhteiskunnassa työ ja oppiminen limittyvät yhä enemmän. Niinpä kaikentyyppistä työpaikalla tapahtuvaa oppimista (workplace learning) on rohkaistava. Tällöin tulee etusijalle asettaa ihmisten oppimismotivaation kasvattaminen sekä yritysten sitouttaminen motivoimaan työntekijöitään kouluttautumaan.

4. Eri tasoilla toimivien toimialakohtaisten ja monialaisten neuvostojen taustaa (5)

4.1 Monialaisten (6) neuvostojen tarkoituksena on muodostaa käsitys tilanteen todennäköisestä kehittymisestä työllisyys- ja osaamistarpeita ajatellen tarjotakseen aineksia politiikan muotoiluun. Neuvostojen työskentely voi rajoittua analysointiin, mutta myös politiikan mukauttaminen ja toteuttaminen saattavat kuulua siihen.

4.2 Kyseiset neuvostot toimivat järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti ja ne tarjoavat myös foorumin eri sidosryhmille, jotka osallistuvat neuvoston johtamiseen. Tällaisia asiaankuuluvia toimijoita ovat ennen muuta julkiset elimet, laitokset ja viranomaistahot, työmarkkinaosapuolet, yleissivistävää ja ammatillista koulutusta tarjoavat oppilaitokset sekä tutkimuslaitokset.

Alakohtaiset neuvostot voidaan organisoida lukuisille eri maantieteellisille tasoille. Niiden tavoitteena on tutkia muutoksia osaamisen kysynnässä jossain tietyssä tai joissain tietyissä ammattiryhmissä, teollisuudenhaaroissa tai toimialaryppäissä (sektoreilla). Toisinaan maakohtaisella toimialaneuvostolla on alueosastoja.

4.3.1 Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Dublinin säätiön) näkemyksen mukaan neuvosto-konseptin kannalta on ratkaisevaa, sovelletaanko alue- vai klusteritasoa. Säätiö korostaa, että maakohtaisten ja Euroopan tason neuvostojen tulee toiminnassaan noudattaa toissijaisuusperiaatetta. Jotta voidaan helpottaa alueellisia/klusterikohtaisia neuvostoja hallinnoivien elinten yhteydenpitoa, on tarpeen yrittää hyödyntää mahdollisia synergiaetuja esimerkiksi seurannan ja tieteellisen tutkimuksen aloilla.

4.4 Valtakunnallisella tasolla toimivat neuvostot voidaan jakaa niihin, joiden toimenkuvaan kuuluu ammatillinen peruskoulutus (IVET), ja niihin, jotka toimivat jatkuvan ammatillisen koulutuksen (continuing vocational education and training, CVET). Jossain maissa ne paneutuvat molempiin, mistä syntyy synergiavaikutusta ja minkä ansiosta pystytään välttämään moninkertaista työtä.

4.5 Toteutettavuustutkimuksessa analysoiduilla neuvostoilla on sama yleinen tavoite: korjata työmarkkinoilla vallitsevaa kysynnän ja tarjonnan tasapainoa määrällisesti (työpaikat) ja laadullisesti (taidot ja osaaminen). Eroja ilmenee kuitenkin siinä, miten edellä mainittu yleinen tavoite toteutetaan ja siinä, keskittyvätkö neuvostot ammatilliseen peruskoulutukseen (IVET) vaiko jatkuvaan ammatilliseen koulutukseen (CVET) (tämä koskee maita, joissa ammatillinen koulutus jakautuu ammatilliseen peruskoulutukseen ja jatkuvaan ammatilliseen koulutukseen).

4.6 Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa maakohtaisten monialaisten (sektorienvälisten) neuvostojen pääasiallisena tavoitteena on määrittää, analysoida ja ennakoida työmarkkinoiden pitkäkestoisia suuntauksia kvantitatiivisesti sekä esittää aktiivisia toimenpiteitä prosessin kehittymisen myötä.

4.7 Useissa tapauksissa monialaiset neuvostot keskittyvät paitsi määrällisiin myös laadullisiin kysymyksiin. Näiden neuvostojen jäsenet, esimerkiksi Tanskan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta käsittelevän neuvoa-antavan komitean jäsenet, esittävät työmarkkinasuuntausten perusteella opetusministerille käsityksensä paitsi uusien pätevyysvaatimuksien määrittelystä ja olemassa olevien pätevyysvaatimusten sulauttamisesta yhteen tai niiden poistamisesta mutta myös ammatilliseen koulutukseen liittyvistä yleisistä kysymyksistä, kuten ammatillisen koulutuksen ohjelmien koordinoinnista.

4.8 Eräissä maissa alueellisilla monialaisilla neuvostoilla on samat tavoitteet kuin niiden valtakunnallisilla vastineilla. Ne toimittavat tutkimuslaitoksille alueellista tietoaineistoa, jotta nämä kykenevät arvioimaan tulevien työpaikkojen määrää ja osaamistarpeita. On kiintoisaa, että tietyt alueelliset monialaiset neuvostot pyrkivät parhaansa mukaan sovittamaan tulevat laadulliset osaamistarpeet ajankohtaisiin kvantitatiivisiin tietoihin ammatillisen peruskoulutuksen aloittavien nuorten määrästä.

4.9 Valtakunnallisten toimialakohtaisten, ammatillista peruskoulutusta käsittelevien neuvostojen päätavoitteena on varmistaa, että työmarkkinoille tulevilla uusilla työntekijöillä on asianmukainen perusammattitaito.

4.10 Valtakunnallisten toimialakohtaisten, ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen keskittyvien neuvostojen päätavoitteena on kehittää niiden osaamista, jotka jo ovat työmarkkinoilla. Tässä tarkoituksessa neuvostot määrittelevät työntekijöiden koulutustarpeet ja joko järjestävät itse koulutusta omalla alallaan tai rahoittavat palveluntoimittajien tarjoamia kursseja.

Valtakunnallisen ja alueellisen tason neuvostot eroavat suorittamiensa tehtävien osalta toisistaan. Toimialakohtaisten ja monialaisten neuvostojen tehtäviin kuuluvat esimerkiksi seuraavat:

—	määrällisten työmarkkinasuuntausten analysointi

—	laadullisten työmarkkinasuuntausten analysointi

—	toimintalinjojen ehdottaminen määrällisten puutteiden paikkaamiseksi

—	toimintalinjojen ehdottaminen laadullisten puutteiden korjaamiseksi

—	ehdotukset pätevyyksien ja pätevyyksien virallistamisen ajanmukaistamiseksi

—	yritysten ja ammatillisen koulutuksen tarjoajien yhteistyön tukeminen

—	(määrällisten ja laadullisten) ohjelmien ja toimenpiteiden toteuttaminen puutteiden korjaamiseksi.

4.11.1 Vain muutamat toimialakohtaiset neuvostot unionin jäsenvaltioissa hoitavat kaikkia näitä tehtäviä. Likimain kaikki toimialakohtaiset ja monialaiset neuvostot analysoivat työmarkkinoiden laadullisia ja määrällisiä kehityssuuntauksia. Melkoisesti harvemmat toimialakohtaiset ja monialaiset neuvostot esittävät sen lisäksi toimintalinjoja koskevia ehdotuksia. Useimmat niistä tekevät tai teettävät tutkimustyötä.

4.11.2 Huomattavasti useammissa tapauksissa neuvostot analysoivat työmarkkinoiden laadullisia kehityssuuntauksia sekä muokkaavat toimintalinjoja koskevia ehdotuksia, esimerkiksi ammatillisiin profiileihin liittyvien koulutusohjelmien kehittämiseksi tarvittavaa politiikkaa ajatellen, ja hahmoteltaessa keinoja laadullisten puutteiden voittamiseksi. Useat neuvostoista tukevat yritysten ja ammatillisen koulutuksen tarjoajien yhteistyötä.

4.11.3 Eräät valtakunnalliset neuvostot toteuttavat ohjelmia ja toimenpiteitä, joilla pyritään paikkaamaan työmarkkinoilla esiintyvää osaamisvajetta. Erityisesti uusien jäsenvaltioiden alueelliset monialaiset neuvostot tekevät ehdotuksia toimintalinjoista laadullisten puutteiden korjaamiseksi.

Eri neuvostojen käyttämät välineet ovat varsin tarkkaan niiden tavoitteiden ja tehtävien mukaisia. Työmarkkinoiden määrällisiä ja laadullisia kehityssuuntauksia koskevat tiedot ovat neuvostoille olennaisen tärkeitä. Yleisenä suuntauksena on se, että ulkopuoliset organisaatiot kokoavat ja analysoivat nämä tiedot; poikkeuksena tapaukset, jolloin neuvoston yhteydessä toimii esimerkiksi työmarkkinoiden seurantaryhmä.

4.12.1 Työmarkkinoita koskevien tietojen keräämis- ja analysointiprosessi sekä työmarkkinoiden kehityssuuntauksiin reagoimista koskeva poliittinen päätöksenteko on syytä pitää erillään.

EU:n jäsenvaltioissa ja muualla nykyisin vaikuttavien toimialakohtaisten neuvostojen johtokunnissa on mukana työantajien edustajia (hyvin useasti johtotehtävissä), työntekijöiden edustajia sekä tietyissä tapauksissa koulutuspalvelujen toimittajien ja julkisen vallan edustajia (paikallisviranomaisia, jos kyseessä on aluetason neuvosto). Johtokunta on joko suppeahko (päätöksentekoprosessin jämäköittämiseksi) tai jokseenkin laaja kyseisen elimen edustavuuden maksimoimiseksi. Neuvoston johtokunnan jäsenten on säännönmukaisesti oltava teollisuustaustaisia, ja heidän tulee olla hyvin arvovaltaisia toimialalla sekä luottamusta nauttivia.

4.13.1 Neuvostojen hallinnointia arvioitaessa on korostettu, ettei niiden asialistalle pidä ottaa työmarkkinasuhteisiin liittyviä kysymyksiä, jotka kuuluvat alakohtaisen neuvottelukomitean tehtäväkenttään. Toisaalta käsittelemällä monia muita työantajille ja työntekijöille olennaisen tärkeitä kysymyksiä neuvostot auttavat liennyttämään jännitteitä, joita työmarkkinaosapuolten välillä ilmenee.

4.13.2 Alakohtaiset neuvostot tekevät monesti organisatorista yhteistyötä. Kanadassa tätä tehtävää hoitaa alakohtaisten neuvostojen liitto, jonka piirissä vaihdetaan informaatiota sekä tietoja eri välineistä ja kaavaillaan yhteisiä menettelytapoja, esimerkiksi maakohtaisten ammatillisten normien kehittämistä varten.

5. Erityisiä huomioita

Työmarkkinoiden seurantaryhmät alakohtaisten neuvostojen tuloksekkaan toiminnan tärkeinä tukipisteinä

EU:n jäsenvaltioissa vaikuttaa monentyyppisiä työmarkkinoiden seurantaryhmiä valtakunnallisella, toimiala- ja aluetasolla. Tietyissä tapauksissa seurantaryhmä toimii olemassa olevan työllisyysasian neuvoston rakenteellisena kokonaisuutena tai kantaa jotain muuta nimeä.

5.1.1 Nämä seurantaryhmät on muodostettu

—	tarkkailemaan työmarkkinasuuntauksia ja -politiikkaa

—	kokoamaan, analysoimaan ja tulkitsemaan tietoaineistoa

—	välittämään tietoainesta käyttäjille näiden tarpeiden mukaisesti.

5.1.2 On olennaisen tärkeää liittää nämä seurantaryhmät yhteen kansallisiksi ja kansainvälisiksi verkostoiksi. Työryhmät eivät voi jäädä toisistaan erilleen eurooppalaisilla ja globaaleilla markkinoilla, joille on luonteenomaista joustavuus.

5.1.3 Kukin seurantaryhmä – työmarkkinamuutosten entistä tuloksekkaampaa ennakointia palveleva ennustusväline – kehittyy ja käy merkittävämmäksi, mikäli se keskittyessään omiin päämääriinsä ylläpitää samalla säännöllisiä ja johdonmukaisia yhteyksiä muihin seurantaryhmiin.

5.2 Työllisyys- ja osaamisasiain seurantaryhmien tehtävänä on toimittaa strategista informaatiota erilaisille muutosten osapuolille. Näitä ovat paitsi työmarkkinaosapuolet ja julkiset laitokset myös pienet ja keskisuuret (pk-)yritykset, ammatilliset oppilaitokset, paikallisviranomaiset ja -yhteisöt, työllisyysviranomaiset ja elinkeinoelämän tukipalvelut.

5.3 Työmarkkinoiden seurantaryhmän tehtäväkenttään tulee kuulua

—	ammatillisen koulutuksen prioriteettien määrittäminen ja sen varmistaminen, että ammattitaidon kehittämisen ja työpaikkojen luomisen vuorovaikutus toimii tuloksekkaammin

—	työmarkkinoiden muutosten ja tarpeiden tarkkaileminen

—	työpaikkoja ja koulutusta koskevien tilastojen analysoiminen

—

tietopalvelun tarjoaminen sekä toiminta, jolla helpotetaan siirtymistä yleissivistävästä tai ammatillisesta koulutuksesta työelämään, jolloin tärkeimpänä tavoitteena on

—	tarkkailla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen väyliä, jotka vievät ansiotyöhön

—	määrittää muutoksia ja molemminpuolisia riippuvuussuhteita taloussektoreiden tarjonnan ja kysynnän sekä eri ammattien välillä

—	tutkimusten ja kyselyjen koordinoiminen sekä innovointi- ja kehittämispolitiikan edistäminen

—	työllisyyttä ja osaamista koskevan informaation levittäminen eri kohderyhmien keskuuteen.

5.4 Seurantaryhmä voi tuottaa systemaattisia työmarkkina-analyysejä valtakunnallisella, paikallisella ja toimialatasolla. Se suorittaa vertailevia analyysejä toimialatasolla sekä selvittää erilaisten ammattien ja erityisosaamisen tarvetta alue-, toimiala ja paikallistasolla määrittääkseen tulevaisuuden taitojen kysyntää.

5.5 Seurantaryhmät voivat toimialakohtaisten tai monialaisten neuvostojen toimintaa tukiessaan tai täydentäessään täyttää seuraavia tehtäviä:

—	valtakunnallisella, toimiala- ja aluetasolla tapahtuvia sosioekonomisia muutoksia koskevien ennusteiden laatiminen ja analysointi, mikä mahdollistaa varsinkin uhanalaisilla aloilla ja alueilla kehkeytyvien uusien työpaikkojen yksilöimisen ja määrittelyn

—	perinteisten toimialamallien määritelmien ajanmukaistaminen työntekijöiden taitopohjan muokkaamiseksi tuloksekkaammin

—

kumppanuuksien solmimiseen rohkaiseminen muutoksen ja innovoinnin alalla

—	perustamalla verkostoja, joihin muut seurantaryhmät ja sidosryhmät liittyvät

—	kehittämällä ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen strategioita

—	tarjoamalla ammatinohjauspalveluita

—	yksilöimällä ammatillista koulutusta, jossa yritykset, toimialat ja paikalliset työllisyysaloitteet ovat osapuolina.

5.6 Työmarkkinoiden seurantaryhmien, jotka kokoavat yhteen erityyppisiä sidosryhmiä, tulee osallistua asiaankuuluvien toimijoiden – joita ovat esimerkiksi toimialakohtaiset ja monialaiset työllisyysasioita käsittelevät neuvostot – väliseen keskusteluun eurooppalaisen, maakohtaisen, toimialakohtaisen, alueellisen ja paikallisen talouden kehityksestä. Seurantaryhmillä on erityisen tärkeä tehtävä uusien työpaikkojen kartoittamisessa ja muodostettaessa käsitystä uusista taloudellisista toiminnoista, uusista työllisyyden malleista sekä uusista taidoista.

Alakohtaisten neuvostojen ja työmarkkinoiden seurantaryhmien nykyisten suhteiden osalta todettakoon, että useissa EU-maissa (esim. Ranskassa ja Ruotsissa) on toimialakohtaisia työmarkkinoiden seurantaryhmiä, jotka määrittävät toimialan koulutustarpeita kansallisten ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen toimialakohtaisten neuvostojen puolesta (Ranskassa seurantaryhmä tekee kyseisenlaista tutkimusta toimialakohtaisten ammattikoulutusrahastojen komission lukuun (5)).

5.7.1 Tietyissä jäsenvaltioissa alueelliset työmarkkinoiden seurantaryhmät määrittelevät kasvavat ja taantuvat alat alueellisten horisontaalisten neuvostojen pyynnöstä. Tämän määrittelyprosessin tuloksena saadaan laajaa ja yhdenmukaista tietoa, jonka alueviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja koulutuksen tarjoajat ottavat huomioon keskustellessaan siitä, mille alueellisten koulutuslaitosten tarjoamista perus- ja muun ammattikoulutuksen kursseista on tarvetta.

5.7.2 Kaavailtujen eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen osalta komitea katsoo, että niiden kanssa yhteistyötä tekevän eurooppalaisen seurantaryhmän tehtävää voisivat etenkin kokeiluhankkeiden aikana hoitaa Dublinin säätiö (Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofond) ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus Cedefop. Tulevaisuudessa eurooppalaiset alakohtaiset neuvostot voisivat tehdä yhteistyötä työmarkkinoiden seurantaryhmien ylikansallisten verkostojen kanssa.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Vocational Education and Training, VET.

(2) Komission tiedonanto ”Uusi kumppanuus korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi: korkeakoulujen ja yritysten välisen vuoropuhelun EU-foorumi”, KOM(2009) 158 lopullinen, 2.4.2009.

(3) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 74.

(4) Feasibility study on the setup of Sectoral Councils on Employment and Skills at the European Level. Carried out by ECORYS/KBA (2009) for the European Commission, DG Employment, Social Affairs and Equal Opportunities.

(5) Laadittu toteutettavuustutkimuksen pohjalta (ks. alaviite 4).

(6) Mikäli tietyn alueen kaikki työntekijät tai kaikki yritykset ovat neuvoston toiminnan piirissä, kyseessä on monialainen neuvosto (laaja-alainen, sektorienvälinen).

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Lissabonin toimintaohjelma ja sisämarkkinat”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/02)

Esittelijä: Edwin CALLEJA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Lissabonin toimintaohjelma ja sisämarkkinat.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 184 puolesta ja 16 vastaan 34:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

Lissabonin strategian tavoitteena on, että EU:sta tulee vuoteen 2010 mennessä maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin osaamistalous, joka pystyy ylläpitämään kestävää talouskasvua ja luomaan uusia ja entistä parempia työpaikkoja sekä parantamaan sosiaalista koheesiota ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista. Strategiaa tarkistettiin vuonna 2005. Jäsenvaltioiden hallitukset ovat sitoutuneet omiin kansallisiin uudistusohjelmiinsa ja tarkastelevat vuosittain, miten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Vaikka tavoitteisiin ei päästä vuoden 2010 määräaikaan mennessä, hallintotavan parantaminen unionitasolla edistänee tarvittavien lyhyen aikavälin toimien toteuttamista. Lissabonin strategiaa olisikin jo pitänyt tarkistaa uudestaan. Neuvosto aikoo kuitenkin omistaa kevätkokouksensa asiaa koskevien päätösten tekemiselle. Komission asiakirja ”Tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen” (1) antaa päätöksenteolle hyvän pohjan.

1.1.1 ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat tärkeät ja määrätietoiset toimet yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamiseksi siten, että samalla noudatetaan ja kehitetään taloutta koskevia sekä sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia. ETSK korostaa, että Lissabonin strategian ja yhtenäismarkkinoiden välillä on luontainen yhteys, vaikka niiden hallinnointimalleissa on eroja. Dynaamiset yhtenäismarkkinat tukevat EU 2020 -strategian onnistumista.

1.2 ETSK kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan strategiaansa ja asenteitaan yhtenäismarkkinasääntöjä kohtaan ja toivoo seuraavia parannuksia:

—

Sääntöjen parantaminen. On olennaisen tärkeää, että sääntely on nykyistä avoimempaa ja yksiselitteisempää ja toteutettavissa aiempaa paremmin niin, että kustannukset ovat pienet eikä yritysten ja kansalaisten aikaa hukata. Näitä periaatteita on syytä noudattaa rajatylittävän toiminnan helpottamiseksi. Samaan aikaan on täysin selvää, että rahoitusmarkkinoiden ongelmat, tarve siirtyä entistä vihreämpään talouteen sekä tarve vahvistaa teollisuus- ja palvelualoja väestörakenteen muutoksen huomioimiseksi vaativat uudenlaista lähestymistapaa. Sääntöjen parantaminen ei automaattisesti merkitse sääntöjen karsimista tai markkinasääntelyn purkamista, vaan sääntöjä parantamalla on luotava olosuhteet, jotka edistävät protektionististen asenteiden kitkemistä ja helpottavat sellaisten kilpailevien järjestelmien torjuntaa, joissa joillekin jäsenvaltioille annetaan perusteettomia etuja. Sääntelyssä on otettava huomioon taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, ja samalla on luotava yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset, vahvistettava koheesiota, varmistettava sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja edistettävä talous- ja henkilöresurssien vapaata liikkuvuutta.

—	Täytäntöönpanon parantaminen. Säännöt olisi saatettava kaikissa jäsenvaltioissa voimaan yhdenmukaisesti siten, että niitä tulkitaan yhdellä yhtenäisellä tavalla ja poikkeuksia on mahdollisimman vähän. Yhdenmukaistamattomilla aloilla on parannettava vastavuoroista tunnustamista.

—

Valvonnan parantaminen. Euroopan komission toimivaltaa sisämarkkinoiden valvojana olisi vahvistettava. Valvonnan ja täytäntöönpanon koordinointia voitaisiin parantaa luomalla kuhunkin jäsenvaltioon yksi toimivaltainen taho, joka olisi vastuussa Euroopan komissiolle yhtenäismarkkinasääntöjen yhtenäisestä soveltamisesta.

—

Rajatylittävän yhteistyön ja tiedotuksen lisääminen sekä nykyistä nopeammat valitustenkäsittelymenettelyt. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä on rakennettava vahvistamalla niiden välisiä yhteistyösuhteita. Yhteistyön tulisi pohjautua komission jo luomiin verkostoihin, mikäli ne otetaan kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön, jotta kansalaisia voidaan suojella ja heille voidaan välttää tietoa. Täysin toimiva verkosto mahdollistaa tehokkaan valvonnan ja vähentää jyrkästi sellaisten tavaroiden tuontia kolmansista maista, jotka eivät vastaa EU:n vaatimuksia. Tämä parantaa tuotteiden laatua ja lisää kuluttajien turvallisuutta sekä takaa EU:n teollisuudelle tasapuoliset toimintaedellytykset.

—

Kansalaisten oikeussuojan vahvistaminen. Yhtenäismarkkinasääntöjen oikeudellinen toimeenpano paranee, jos jäsenvaltioiden tuomareilla on mahdollisuus asianmukaiseen koulutukseen eurooppaoikeuden alalla. Työmarkkinaosapuolet tarkastelevat parhaillaan eri vaihtoehtoja ratkaisuiksi, joilla voidaan poistaa jännitteitä yhtäältä sisämarkkinavapauksien ja toisaalta perusoikeuksien väliltä. On määriteltävä selkeät periaatteet, jotta yhtenäismarkkinoiden neljä vapautta eivät olisi ristiriidassa työntekijöiden kollektiivisten oikeuksien kanssa.

—

Yhtenäismarkkinoiden seurannan jatkaminen ja tehostaminen. Seurannan odotetaan tuottavan tulokseksi parhaita toimintatapoja entistä paremman sääntelyn ja politiikan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Kyse on pragmaattisista toimintatavoista, joilla puututaan tiettyihin kysymyksiin jäsenvaltio- ja markkinatasolla. Seurannan yhteydessä olisi myös tutkittava esteitä, joiden on ilmoitettu haittaavan kaupankäyntiä yhtenäismarkkinoilla (2), ja käytävä niihin käsiksi.

—	Yhtenäismarkkinakysymysten asettaminen etusijalle. EU:n lähivuosien painopisteitä olisi tarkistettava, sillä ratkaisemattomat yhtenäismarkkinakysymykset saattavat vaikeuttaa Lissabonin tavoitteiden saavuttamista.

—

Erityisesti on tärkeää, että palveludirektiivi pannaan kaikissa jäsenvaltioissa täytäntöön täysin yhtenäismarkkinoiden hengen ja sääntöjen mukaisesti. Keskeinen ongelma tässä yhteydessä on se, että muutamien viime laajentumiskierroksella EU:hun liittyneiden jäsenvaltioiden työntekijät eivät vieläkään voi liikkua unionissa vapaasti. Työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tavoitteen saavuttaminen, eli yritysten välinen rehti kilpailu, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja sosiaalisen polkumyynnin torjunta, edellyttää säädösten asianmukaisen soveltamisen tehokasta valvontaa.

—	Yksi yhtenäismarkkinoiden ja EU:n ongelmista on, että palkoista ja työoloista on tullut kilpailutekijä. Työmarkkinastandardien turvaamisen merkitys tulee korostumaan, ja niiden tulee olla osa uutta EU 2020 -strategiaa.

—	Yhtenäismarkkinat edistävät pitkiä kuljetuksia, mikä on ristiriidassa ympäristöpolitiikkaan ja kestävään kehitykseen kohdistuvien odotusten kanssa.

—

ETSK tukee ympäristöneuvoston päätelmiä (3), ja komitealla on ollut tilaisuus antaa asiasta oma lausuntonsa (4), jossa korostetaan tarvetta sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin oikean hinnoittelun varmistamiseksi ja otetaan huomioon toiminnan laiminlyönnistä aiheutuvat kustannukset ja ekosysteemipalveluiden arvo.

1.3 EU 2020 -strategian onnistuminen edellyttää tehokkaasti toimivia yhtenäismarkkinoita. Lissabonin prosessin seuraavan tarkistuksen yhteydessä EU:n on edettävä rohkeasti kohti maailmanlaajuista johtoasemaa taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. Tähän olisi pyrittävä hyödyntämällä erilaisia taloudellisia kilpailuetuja, joita unionnin eri alueilla on tehokkailla ja moitteettomasti toimivilla yhtenäismarkkinoilla.

1.4 EU 2020 -strategialla on puututtava seuraaviin kiireellisiin kysymyksiin:

—

Elvytyssuunnitelma on pantava täytäntöön, jotta EU toipuu taantumasta ja jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa jo hyväksytyt päämäärät ja tavoitteet. Strategialla on tuettava muutoksia, joita tarvitaan teollisuuden ohjaamiseksi toimimaan entistä ympäristöystävällisemmin sekä samalla kuluttajatottumusten muuttamiseksi vihreää taloutta tukeviksi.

—

On yksilöitävä käytännön toimia ja kehitettävä suuntaviivoja ekotehokkuuden parantamiseksi sekä laadittava kuluvan vuoden aikana kokonaisvaltainen strategia ja toimintasuunnitelma ekoinnovoinnin edistämiseksi, unohtamatta tulevaa eurooppalaista innovointisuunnitelmaa alan kilpailukykyisten ja yhdenmukaistettujen sisämarkkinoiden luomiseksi.

—

On kehitettävä todellinen irtautumisstrategia valtion toimenpiteiden lopettamiseksi pankki-, vakuutus- ja rahoitusaloilla. Samalla on vahvistettava valvontaa ja sääntelyä. Tähän tulisi kuulua strateginen lähestymistapa valtion osallistumisen asteittaiseksi vähentämiseksi siten, että rahoitusala säilytetään elinkelpoisena ja sen tehokkuudesta pyritään huolehtimaan, julkisen velan taakkaa kevennetään ja rahoitustoiminnan panos talouden vakauteen ja kasvuun varmistetaan.

—	On kiinnitettävä yhä enemmän huomiota tarvittaviin rakennemuutoksiin, joissa otetaan huomioon väestörakenteen muutokset ja niiden vaikutukset. On ryhdyttävä konkreettisiin toimiin eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioissa.

1.5 EU:n laajentumista koskeva strategia. EU:n tulisi vastaisuudessa laajentua vain siinä tapauksessa, että uudet tulokkaat onnistuvat etukäteen lähentämään lainsäädäntönsä yhteisön säännöstöön vaatimustenmukaisesti ja täyttämään kaikki hyvän hallintotavan, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän talouden kriteerit.

1.6 Selviytyminen finanssikriisistä

—

Koska finanssikriisi on järkyttänyt taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perustaa, se on ratkaistava mahdollisimman juoheasti ja pikaisesti. Yritystoiminnan rahoittaminen sekä tutkimus- ja kehitysinvestointeihin kannustaminen on ratkaisevan tärkeää, jos nykyinen työllisyystaso ja taloudellinen hyvinvointi on tarkoitus turvata.

—

Olennainen osa kriisin ratkaisua on palauttaa luottamus Euroopan rahoitussektoriin. Tämä edellyttää julkisen valvonnan sekä sääntelyn perusteellista tarkistamista. Sääntelyä on tiukennettava, jotta se pysyy rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuisen ulottuvuuden ja toiminnan asettamien vaatimusten tasalla. Lisäksi sitovien rahoitusmarkkinasääntöjen ja finanssivalvonnan koordinointi maailmanlaajuisesti on erittäin suotavaa, sillä maakohtaisten finanssikriisien seurannaisvaikutukset ovat tuntuvia ja leviävät nopeasti maailmassa, jossa keskinäinen riippuvuus on yhä voimakkaampaa.

—

Jäsenvaltioiden olisi tuettava Euroopan keskuspankin (EKP) lähestymistapaa, jossa otetaan hintavakauden ohella huomioon myös talous- ja työllisyysnäkökulmat sekä velvoite seurata jatkuvasti euroalueen taloutta ja antaa suosituksia talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle. On myös tarpeen pohtia uudestaan euroryhmän toimivaltaa ja tehokkuutta sekä sen roolia euroalueen rahapolitiikan määrittelyssä.

—

Jotta talous- ja finanssikriisi ei pääse pahentamaan työllisyys- eikä sosiaalista tilannetta enää enempää, jäsenvaltio- ja unionitasolla on syytä ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin sosiaalisten toimenpiteiden mukauttamiseksi vallitseviin olosuhteisiin. Tämä on kuitenkin pyrittävä tekemään niin, että sosiaaliturvaa ja työntekijöiden ostovoimaa ei heikennetä ja yhteenkuuluvuus sisämarkkinoilla säilyy. Lisäksi on pidettävä mielessä sosiaalijärjestelmien kestävyys ja terveen finanssipolitiikan tarve. Samanaikaisesti on talouden elpymistä silmällä pitäen vakautettava työmarkkinoita toteuttamalla työntekijöiden koulutukseen liittyviä tehokkaita ja kattavia lisätoimia sekä osaamisperusteiseen jatkokoulutukseen liittyviä täytäntöönpanotoimia. Tämän pitäisi lisätä tuottavia ja nykyistä laadukkaampia työpaikkoja.

—	Tarvitaan aiempaa parempia välineitä sosiaali-, talous- ja ympäristöasioissa saavutetun edistyksen arvioimiseksi. Bkt:n lisäksi on syytä kehittää muita indikaattoreita, jotta kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin edistymisestä saadaan nykyistä parempi käsitys.

1.7 Euroopan aseman parantaminen maailmanmarkkinoilla

1.7.1 Euroopan unionin on parannettava kansainvälistä asemaansa. Tavoite voidaan saavuttaa ratkaisemalla sisäiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöongelmat sekä vahvistamalla Euroopan integraatiota ja kansainvälistä yhteistyötä.

1.7.2 EU:n teollisuutta olisi kannustettava teknologiavaltaisille aloille, jotka ovat strategisilta lähestymistavoiltaan lähtökohtaisesti ilmastomyötäisiä. Tämä asettaa EU:n johtavaan kilpailuasemaan, mikä lisää ulkomaankauppaa ja luo ympäristöystävällisiä työpaikkoja ja takaa tavoitteenmukaisesti talouden kestävyyden pitkällä aikavälillä.

1.7.3 Tällaisen tasapainon saavuttaminen edellyttää innovatiivista ajattelua, jotta sosiaalinen kehitys ja edistyminen ympäristöasioissa voivat parantaa kilpailukykyä.

1.7.4 Taloudellisten ja lainsäädännöllisten esteiden karsimisen pitäisi jatkossakin edistää huomattavasti yhtenäismarkkinoiden sisäistä integraatiota ja vaikuttaa yleisesti Euroopan kilpailukyvyn parantumiseen. (5) Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivisempi osallistuminen uuteen EU 2020 -strategiaan auttaa nopeuttamaan edistystä.

1.7.5 Maailmanlaajuisen ulottuvuuden vuoksi yhteisiä ponnisteluja tarvitaan lisää. Kunkin jäsenvaltion tulisi huolehtia omasta kansallisesta toimintaohjelmastaan ja tehdä samalla yhteistyötä muiden kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näihin tulisi kuulua seuraavaa:

—	sitoumus omaksua vahva rooli maailmassa ja ottaa samalla huomioon painopisteen siirtyminen kohti Aasiaa ja nopeasti kehittyvän talouden maita

—	strateginen energiapolitiikka, jota tuetaan EU:n ja muiden maiden kahdenvälisin sopimuksin, ja uuden vähähiilisen, älykkään ja hajautetun energiainfrastruktuurin kehittäminen

—

EU:n tulisi vaatia kauppakumppaneitaan liittymään YK:n ja sen erityisjärjestöjen, kuten ILO:n, sekä muiden kansainvälisten elinten keskeisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja yleissopimuksiin, joissa asetetaan ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koskevia normeja (mm. sama palkka samasta työstä ja lapsityövoiman käytön kielto), ja edellyttää, että kumppanit noudattavat niitä.

2. Johdanto

2.1 Lissabonin tavoitteet

2.1.1 Käynnistäessään Lissabonin toimintaohjelman kevään 2000 Eurooppa-neuvosto asetti EU:lle strategisen tavoitteen kehittyä vuoteen 2010 mennessä maailman dynaamisimmaksi ja kilpailukykyisimmäksi osaamistaloudeksi, joka pystyy ylläpitämään kestävää talouskasvua ja luomaan lisää ja entistä parempia työpaikkoja sekä parantamaan sosiaalista koheesiota ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista. Lisäksi EU piti kiinni sitoumuksestaan mukauttaa useita olemassa olevia politiikkojaan, toimielinjärjestelyjään ja rahoitusvälineitään strategisten painopisteidensä mukaisesti. ETSK on korostanut Lissabonin strategian tärkeää merkitystä ja katsonut, että strategia on erittäin hyödyllinen pyrittäessä pitämään yllä yhtenäismarkkinoita vahvistavien ja niiden kehitystä ja vakauttamista edistävien uudistusten vauhtia. (6) Tavara-, palvelu-, työ- ja pääomamarkkinoilla toteutettavien uudistusten odotetaan edistävän täysin toimivien ja tehokkaiden yhtenäismarkkinoiden saavuttamista ja integroivan jäsenvaltiot vuoden 2010 jälkeen yhä tiiviimmäksi talousalueeksi, joka on entistä kilpailukykyisempi ja lähempänä Lissabonin toimintaohjelman päämääriä ja joka samalla takaa kestävän kehityksen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöpilarin keskinäisen tasapainon.

2.2 Lissabonin toimintaohjelman toinen vaihe

2.2.1 Toinen vaihe alkoi Lissabonin strategian väliarvioinnista vuonna 2005, kun kukin jäsenvaltio otti vastuun kansallisen tason täytäntöönpanosta. Painopisteitä oli määrä selkiyttää, ja uusia poliittisia välineitä ja rahoitusvälineitä otettiin käyttöön. Talous- ja työllisyyspolitiikkaa varten hyväksyttiin uudet yhdennetyt suuntaviivat, jotka oli määrä sisällyttää kansallisiin uudistusohjelmiin.

2.3 Lissabonin toimintaohjelma vuoden 2010 jälkeen

2.3.1 Maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi tehtäväksi aloittaa pohdinnat siitä, millainen Lissabonin strategian tulevaisuus on vuoden 2010 jälkeen. Pohdinnoissa tulee keskittyä seuraaviin näkökohtiin:

—	investoiminen henkiseen pääomaan ja työmarkkinoiden modernisoiminen

—	liiketoimintapotentiaalin vapauttaminen

—	panostaminen osaamiseen ja innovointiin

—	ilmastonmuutos, energiakysymykset ja niihin liittyvät infrastruktuuri-investoinnit.

2.4 Eurooppa finanssikriisin kourissa

2.4.1 Euroopan unioni on keskellä maailmanlaajuista finanssikriisiä, joka alkoi Yhdysvalloista mutta joka on nyt äitynyt pandemian kaltaiseksi. Se on levinnyt maailmantalouteen ja vaikeuttaa investointeja, vie yrityksiltä niiden kipeästi tarvitsemia luottomahdollisuuksia ja vähentää maailmankauppaa tavalla, jota ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. Työpaikkojen menetysten ja työntekijöiden ostovoiman vähenemisen kaltaiset sosiaaliset seuraukset ovat saavuttamassa hälyttäviä mittasuhteita kaikkialla unionissa, eikä välittömästä elpymisestä näytä olevan merkkejä. Euroopan keskuspankki on tähän mennessä toteuttanut toimia suojatakseen euroa inflaatiolta ja deflaatiolta. Jäsenvaltioiden olisikin tuettava Euroopan keskuspankin lähestymistavan laajentamista siten, että siinä otetaan hintavakauden ohella huomioon talous- ja työllisyysnäkökohdat ja EKP:lle annetaan tehtäväksi myös seurata jatkuvasti euroalueen taloutta ja antaa suosituksia talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi niin ikään tarkasteltava uudestaan euroryhmän toimivaltaa ja tehokkuutta sekä sen roolia euroalueen rahapolitiikan määrittelyssä. Rahoitusmarkkinoiden avaaminen oli myönteinen askel, mutta julkinen valvonta ja sääntely eivät ole pysyneet rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuisen ulottuvuuden asettamien vaatimusten tasalla. Näihin lisähaasteisiin EU:n on vastattava, ja ne on voitettava tarkistamalla ja tiukentamalla sääntelyä.

2.5 Takaisku yhtenäismarkkinoille ja Lissabonin toimintaohjelmalle

2.5.1 Globalisaation haasteet. EU:ssa vallitsevan tilanteen vuoksi on selvää, että yhtenäismarkkinoihin ja Lissabonin toimintaohjelmaan kohdistuvat vaikutukset ovat vakavia. Globalisaatio ja sen haasteet ovat edessä vielä kriisin päätyttyäkin. Näin ollen EU:n on parannettava kansainvälistä asemaansa etenemällä sisäisten taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöongelmiensa ratkaisemisessa sekä vahvistamalla Euroopan integraatiota ja kansainvälistä yhteistyötä. Jotta strategia olisi tehokas ja vastaisi Lissabonin toimintaohjelman tarkistettuja painopisteitä, kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat on saatava tasapainoon.

2.5.2 Sosiaalinen yhteenkuuluvuus

2.5.2.1 Kun Lissabonin strategia käynnistettiin vuonna 2000, sosiaalinen yhteenkuuluvuus oli – ja on edelleen – tärkeä kysymys. Jäsenvaltioissa tai niiden kesken ei kuitenkaan ole edistytty toivotulla tavalla köyhyyden torjunnassa ja eriarvoisuutta aiheuttavien kysymysten ratkaisemisessa. Köyhyys ja eriarvoisuus lukeutuvat edelleen Euroopan suurimpien ongelmien joukkoon. Lissabonin strategiaa tarkistettaessa köyhyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on otettava entistä vakavammin huomioon asettamalla taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle entistä kunnianhimoisempia tavoitteita, joiden avulla vähennetään ratkaisevasti köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

2.5.2.2 Sosiaaliturvajärjestelmissä on EU:n alueella ilmeisiä eroja. Jotkut näistä eroista johtuvat täysin erilaisista verotusjärjestelmistä ja verokilpailusta. Yritysverotus sekä osinkojen ja korkotulojen verotus ovat korkeita eräissä jäsenvaltioissa, alhaisia toisissa. Tasaverojärjestelmät ovat kasvattaneet jäsenvaltioiden välisiä eroja tuloverotuksessa ja verotuloissa. Sosiaalimenot ovat muutamissa maissa yli 30 prosenttia bkt:sta, muutamissa alhaisen tasaveron maissa taas alle 15 prosenttia bkt:sta. Kaikilla mailla on edessään ongelmia hyvinvointijärjestelmänsä tulevaisuuden turvaamisessa.

2.5.2.3 Entistä korkeatasoisempi koulutus, parempi ja kysytympi osaaminen ja tutkijoiden määrän lisääminen ovat keskeisiä edellytyksiä nykyistä vihreämmän eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantamiselle. Euroopan vihreän teollisuuden on otettava johtava asema innovoinnissa, tukeuduttava nykyistä kehittyneempään teknologiaan ja parannettava tuottavuuttaan ja lisäarvoaan. Tämän pitäisi synnyttää uusia ja entistä laadukkaampia työpaikkoja, vauhdittaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja siten vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

2.5.2.4 On syytä soveltaa avointa koordinointimenetelmää ja painottaa voimakkaasti EU-, jäsenvaltio- ja aluetason yhtäaikaista ja vuorovaikutteista toimintaa. Kansallisten parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden osallistuminen jäsenvaltiotasolla auttanee ymmärtämään ja omaksumaan, mitkä ovat keskeiset ongelma-alueet ja mihin toimiin tulee ryhtyä.

2.5.2.5 Julkisten palveluiden tarjoajat ovat osa ratkaisua sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien ongelmien voittamiseksi ja meneillään olevan talous- ja rahoituskriisin selvittämiseksi, sillä niillä on tärkeä tehtävä hallitusten pyrkiessä vakauttamaan sekä talous että työmarkkinat. Julkinen sektori toimii taloudellisen kasvun katalysaattorina ja tarjoaa infrastruktuurin yksityisyritysten menestymiselle. Tästä syystä entistä parempien julkisten palvelujen (esim. koulutus, terveydenhuolto, sosiaalihuolto) tulisi olla kaikkien unionin kansalaisten etua ajatellen perusluonteisessa asemassa uudessa talouskasvua ja työllisyyttä edistävässä unionin strategiassa.

2.6 Taantumasuuntauksen kääntäminen

2.6.1 Nykyistä tehokkaammat yhtenäismarkkinat voisivat edistää EU:n keskipitkän aikavälin kehitystä ja auttaa nopeuttamaan elpymistä vallitsevasta talous- ja finanssikriisistä. Rakenneuudistusten tavoitteena olisi oltava vakaa ja kauaskantoinen elpyminen. Tarvittavaa sosiaalista tasapainoa unohtamatta rakenneuudistusten avulla olisi pyrittävä myös kääntämään nykyinen taantumasuuntaus ja välttämään EU:n tuotantomahdollisuuksien heikkenemisen jatkuminen. Osoittaisi erittäin suurta määrätietoisuutta ja suunnantajua, jos jäsenvaltiot saisivat luotua synergiaa ja päättäisivät vakaasti tehdä yhteistyötä ohjatakseen taloutensa takaisin kestävän kehityksen tielle. Jäsenvaltioiden olisi oltava valmiita edistämään kysyntää sisämarkkinoilla ja palauttamaan kuluttajien ostovoima sitä mukaa kuin vallitsevan talous- ja finanssikriisin ja siihen liittyvän taantuman taltuttaminen etenee.

3. Yleistä

3.1 Käsillä olevassa lausunnossa yksilöidään ja tarkastellaan tiettyjä aloja, joilla yhtenäismarkkinat voisivat edistää Lissabonin toimintaohjelman toteuttamista vuoden 2010 jälkeen.

3.2 Sisämarkkinoiden koko

3.2.1 Tavarakauppa EU:n sisämarkkinoilla on lähes kaksinkertaista muun maailman kanssa käytävään kauppaan verrattuna, mikä ilmentää vuosia jatkuneita integrointipyrkimyksiä. (7) Tavaroiden yhtenäismarkkinoiden katsotaan tuovan vahvan kilpailuedun ja tarjoavan jäsenvaltioille hyvät lähtökohdat menestyä EU:n ulkopuolisilla markkinoilla ja luoda kansalaisilleen lisää hyvinvointia ja työpaikkoja. Lisäksi EU:n laajentumista harkitaan, ja sen myötä yhtenäismarkkinat kasvavat väistämättä.

3.3 Yhtenäismarkkinahankkeen jatkaminen ja toteuttaminen

3.3.1 Yhtenäismarkkinahanke on vielä ”keskeneräinen”, mutta tietyt avainasiat vaativat pikaisia toimia. Yhtenäismarkkinasäännöstön asianmukaisella soveltamisella on ratkaiseva merkitys. Erilaisten intressien on vastaisuudessakin oltava tasapainossa ja johdonmukaisia keskenään. Lisäksi jäsenvaltioiden keskinäisen kilpailun olisi tähdättävä yhtenäismarkkinoilla siihen, että EU:n kuluttajille tarjotaan entistä parempaa laatua ja turvallisempia tuotteita parhain hinnoin ja teollisuudelle luodaan aiempaa vahvempi ja tehokkaampi perusta laajentaa ulkomaankauppaa. Tammikuussa 2009 julkaistussa raportissa (8) yksilöidään sellaisia vuoden 1992 sisämarkkinaohjelman osatavoitteita, joita ei ole vielä saavutettu. Raportin mukaan nykyiset säädökset johtavat erilaisiin tulkintoihin, täytäntöönpanoeroihin ja yhdenmukaisuuden puutteeseen. Lisäksi siinä tuodaan esiin suuret hallintokustannukset ja esitetään, miten yritystoiminnan nykyiset esteet saataisiin poistettua kokonaan.

3.3.2 EU on esitellyt uuden mallin kaikkien ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin kaikissa liikennemuodoissa. ETSK:lla on jo ollut tilaisuus ottaa asiaan kantaa (9), ja komitea toistaa näkemyksensä siitä, että toivottuun tulokseen päästään vain, jos sisällyttämisperiaatetta sovelletaan yhteismitallisesti kaikkialla, missä ulkoisia kustannuksia esiintyy. Neuvoston 23. lokakuuta 2009 päivätyissä päätelmissä korostaan muun muassa tarvetta soveltaa sisällyttämisperiaatetta oikean hinnoittelun varmistamiseksi ja kehotetaan jäsenvaltioita tehostamaan keskustelua siitä, kuinka kustannustehokkaita taloudellisia välineitä voidaan parhaiten käyttää todellisten ympäristökustannusten ja -hyötyjen huomioimiseksi, ja määräämään ennakoitavan hinnan hiilidioksidipäästöille. Lisäksi neuvosto kehottaa komissiota uuden EU 2020 -strategian yhteydessä määrittelemään käytännön toimia ja kehittämään suuntaviivoja ekotehokkuuden parantamiseksi sekä esittämään kuluvan vuoden aikana kokonaisvaltaisen strategian ja toimintasuunnitelman ekoinnovoinnin edistämiseksi. Neuvosto odottaa komissiolta myös tulevaa eurooppalaista innovointisuunnitelmaa alan kilpailukykyisten ja yhdenmukaistettujen sisämarkkinoiden luomiseksi. Tällä hetkellä ulkoisia kustannuksia ei sälytetä yksittäisille liikennemuodoille eikä niiden käyttäjille. Tämä voi tuoda kilpailuetua sellaisille liikennemuodoille, jotka ovat aiheuttaneet yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Kustannusten sisällyttäminen hintoihin poistaisi tällaiset kilpailuvääristymät, mikä merkitsisi siirtymistä ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin. Sisällyttämisperiaatteen soveltamista on tärkeä tehostaa, koska se saattaa myös saada aikaan muutoksia liikennealan tarjoaja- ja käyttäjärakenteessa.

3.4 Palveluala

3.4.1 Palveluiden sisämarkkinoiden toiminnassa näyttää edelleen olevan heikkouksia. Tilanteen toivotaan paranevan palveludirektiivin tullessa voimaan tämän vuoden alussa. Rajatylittävät kysymykset ovat edelleen erittäin arkaluonteisia, erityisesti kun on kyse energia-, posti- ja rahoituspalveluista. Muutamissa kysymyksissä unionitason ratkaisut vaikuttavat mahdottomilta jäsenvaltioiden vastustuksen vuoksi. On syntynyt jännitteitä, ja protektionismi näyttää lisääntyvän. Hallitusten on syytä pidättäytyä tällaisista lyhytjännitteisistä ja lyhytnäköisistä toimista. Niiden tulee seurata tilannetta ja varmistaa, ettei edellä mainituilla aloilla heikennetä sosiaali-, laatu-, ympäristö- ja turvallisuusnormeja. ETSK kehottaa jäsenvaltioita antamaan hallintohenkilöstölle tarvittavaa koulutusta, jotta siirtymä sujuisi juoheasti, kun palveludirektiivi pannaan täytäntöön. Palvelualaa on lisäksi kehitettävä vastaamaan väestörakenteen muutosten aiheuttamiin haasteisiin, jotka ovat haaste myös yhtenäismarkkinoille – kun otetaan huomioon, että eräät sosiaalipalvelut eivät kuulu palveludirektiivin piiriin.

3.5 Rahaliitto

3.5.1 Rahaliitto ja euron menestys ovat integraation syvenemisen ja sisäisten pääomamarkkinoiden vahvistumisen perusedellytys. Taantuma-aikoina sisämarkkinat ja euroalue ovat osoittaneet tuovansa yrityksille vakautta, sillä EU:n sisäinen kauppa vähenee vähemmän kuin EU:n ulkopuolelle suuntautuva kauppa. Tämä antaa viitteitä integraation etenemiseen liittyvistä mahdollisuuksista.

3.6 Euron ulkoiset vaikutukset

3.6.1 Kaupan arvioidaan lisääntyneen euron käyttöönoton jälkeen lähes 5 prosenttia. (10) Lisäksi markkinat hyötyvät erityisesti vallitsevaa taantumaa ajatellen myös euroalueen syvenemisestä, esimerkiksi makrotalouspolitiikkojen koordinoinnista, ulkoisesta edustuksesta ja rahoitusmarkkinoiden sääntelystä.

3.7 Neljän vapauden toteuttamista haittaavat rajoitukset

3.7.1 Vapaa liikkuvuus on auttanut vahvistamaan jäsenvaltioiden taloutta, sillä se lisää kilpailua ja tarjoaa kuluttajille laajemman valikoiman entistä laadukkaampia tuotteita edullisemmin hinnoin. Lisäksi siitä on apua EU:ssa toimivien yritysten kilpaillessa kolmansien maiden markkinoilla. Työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin täytäntöönpanomääräyksissä on kuitenkin todettu epäselvyyksiä, jotka johtavat epäreiluun kilpailuun yritysten kesken ja työntekijöiden oikeuksien laiminlyöntiin ja sosiaaliseen polkumyyntiin.

3.7.2 Työllisyyden suuntaviivoissa on viime vuosina keskitytty lähinnä työvoiman liikkuvuuteen keinona parantaa työmarkkinoiden rakennetta. Aktiivisten työmarkkinoiden periaatteiden edistäminen, työmarkkinaosapuolten ja hallitusten neuvottelemien joustoturvajärjestelmien soveltaminen, jatkuvaan kouluttautumiseen motivointi, vakaiden, asianmukaisten ja kestävien sosiaaliturvajärjestelmien luominen, yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen, sukupuolten tasa-arvon takaaminen, työn sekä yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja kaikenlaisen syrjinnän poistaminen on välttämätöntä, jotta työmarkkinat voivat vaikuttaa nykyistä enemmän Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen.

3.8 Sääntelystä johtuvat rajoitukset

3.8.1 EU:n säädöksissä on 1980-luvulta lähtien keskitytty tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen. Sääntely-ympäristö, jossa yritykset toimivat, vaikuttaa ratkaisevasti niiden kilpailukykyyn sekä mahdollisuuksiin kasvaa ja luoda työpaikkoja. Säännöt voivat luoda reilua kilpailua, mutta niistä saattaa olla hyvälle liiketoimintaympäristölle myös haittaa. Siksi säädöksiä on syytä tarkistaa ja yksinkertaistaa, jotta yritykset voivat mukautua nopeasti muutoksiin ja markkinat pysyvät oikeudenmukaisina ja suhteellisen turvallisina. Kaikkien 27 jäsenvaltion olisi ryhdyttävä koordinoituihin toimiin, jotta Euroopan markkinajärjestelmä saadaan tehokkaasti vakautettua. Toimet on toteutettava ripeästi, jotta pankit saadaan taas keskittymään ydinosaamiseensa eli huolehtimaan reaalitalouden likviditeetistä hyödyntämällä talouden piirissä säästöistä kertyviä varoja ja jättämään riskialttiimmat ja spekulatiivisemmat rahoitusmarkkinatoimet niihin erikoistuneille erillisille toimijoille.

3.8.2 Yhtenäismarkkinoilla on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana toteutettu huomattavia parannuksia tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta sääntelevän lainsäädännön avulla. Parannukset ovat pääosin vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen ansiota, sillä siinä säädetään yhteisistä teknisistä säännöistä, jotka vähentävät ylimääräisiä hallinto- ja tuotantokustannuksia. Myös tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvästä akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta annettu asetus on periaatteessa vaikuttanut myönteisesti vapaaseen liikkuvuuteen, sillä se parantaa standardeja kuluttajien etujen mukaisesti ja lisää myytävien tavaroiden turvallisuutta.

3.8.3 On tärkeää saada aikaan yhdenmukaistetut standardit tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääoman liikkuvuuden vapautuessa. Täysin toimivien yhtenäismarkkinoiden tiellä on edelleen tiettyjä rajoituksia.

3.8.4 Euroopan komissio on jo perustanut verkostoja, joiden tulisi toimia kaikissa jäsenvaltioissa ja joilla tulisi olla riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen. ETSK tarkoittaa tässä yhteydessä erityisesti sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI), muita kuin elintarvikkeita koskevaa nopeaa hälytysjärjestelmää (RAPEX), elintarvikkeita ja rehuja koskevaa nopeaa hälytysjärjestelmää (RASFF) sekä sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkkoa (SOLVIT). Nämä välineet mahdollistavat EU:n kansalaisten etujen mukaisen tiedotuksen ja suojan ja takaavat yhtenäismarkkinasääntöjen entistä juoheamman toimivuuden ja seurannan. Yleisesti ottaen suuren yleisön tietoisuuden lisäämisen pitäisi helpottaa yhtenäismarkkinoiden vahvistamiseen tähtäävien hyödyllisten uudistusten täytäntöönpanoa.

3.9 Ympäristöä koskevat ulkoisvaikutukset

3.9.1 Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä EU:sta on ”yhteisönä tultava energiaa ja luonnonvaroja kaikkein tehokkaimmin hyödyntävä talousalue” ja ilmastopolitiikassa on pyrittävä kestävyyteen. Kaikki energiansäästömahdollisuudet on tutkittava, ja paikallisia, uusiutuvia ja alueellisia rakenteita on hyödynnettävä. Energia- ja resurssitehokkuuden parantamisesta tulee yksi uuden strategian keskeisistä elementeistä.

3.9.2 Nykyistä kestävämpi talouskehitys edellyttää sitä, että yhteyttä EU:n ulkoiseen toimintaan vahvistetaan, jotta voidaan vaikuttaa globalisaation kehitykseen ja edistää kansainvälistä strategista lähentymistä kestävän kehityksen hyväksi.

3.9.3 Tämän vuoksi EU:n on kansainvälisissä neuvotteluissa puhuttava itsepintaisesti ja johdonmukaisesti yhdellä äänellä, jotta tavaramarkkinat voisivat osaltaan entistä tehokkaammin edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista.

3.9.4 Investointeja energiakysymysten ja ilmastonmuutoksen tutkimukseen on lisättävä. EU:ssa tehtävien teollisuusinvestointien tulisi tulevaisuudessa perustua strategiseen energiapolitiikkaan, jota tuetaan EU:n ja muiden maiden kahdenvälisin sopimuksin. Myös uuden vähähiilisen, älykkään ja hajautetun energiainfrastruktuurin kehittäminen on tärkeää.

3.10 Energiatuotteiden ja perushyödykkeiden toimitusvarmuus

3.10.1 On välttämätöntä, että EU:n talouden mahdollisuus saada energiaa ja perushyödykkeitä keskeytyksettä on turvattu. Tämä merkitsee sitä, että EU:n olisi tältä osin saavutettava yhä parempi omavaraisuusaste.

3.10.2 Energia- ja hyödykehintojen vaihdellessa voimakkaasti viime vuosina euro on tarjonnut suojaa rahoitusmarkkinoiden häiriöiltä. Lisäksi vahva euro lievitti kansainvälisten elintarvike- ja energiamarkkinoiden voimakkaasta kysynnästä johtuneiden hintapiikkien vaikutuksia kaksi vuotta sitten.

3.10.3 Myös pääomamarkkinoiden avoimuus erityisesti jäsenvaltioiden kesken on tärkeää. Avoimuutta olisi edistettävä energiakaupan rahoittamiseksi ja energia-alan investointien lisäämiseksi.

3.10.4 EU:n sisäisistä energiamarkkinoista on syytä kehittää todella yhtenäinen järjestelmä, joka toimii yhdennetyn politiikan mukaisesti, on kaikilta osin yhteenliitettävä ja yhteentoimiva ja takaa reilun kilpailun ja kuluttajien oikeuksien ja etujen turvaamisen. EU:n kilpailupolitiikan ja jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten vahvistamisen ja yleishyödyllisiä palveluja koskevan politiikan avulla kuluttajille voitaisiin taata asianmukainen, varma ja keskeytyksetön energiansaanti kestävän ja kohtuuhintaisen energialähteiden yhdistelmän pohjalta.

3.11 Liikenne- ja viestintäinfrastruktuuri

3.11.1 Globalisoituvassa ympäristössä liikenne on ratkaiseva tekijä yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Se edistää rajatylittävää yhteistyötä ja kauppavaihtoa jäsenvaltioiden kesken. Tehokkaat liikennejärjestelmät mahdollistavat taloudellisen tehokkuuden, koska saatavilla on laajempi valikoima tavaroita kilpailukykyisin hinnoin. Euroopan sisäinen rautatieverkosto on tehokas ja ympäristöä säästävä rahdinkuljetusvaihtoehto. Maantieliikenne taas aiheuttaa enemmän päästöjä.

3.11.2 Myös vuosien 2009–2018 meriliikennestrategia edistää kestävää talouskehitystä. Lyhyen matkan ja kansainvälisen kauppamerenkulun alusmäärien kasvaessa on kuitenkin puututtava ilmastonmuutoskysymyksiin ja muihin ympäristöongelmiin.

3.11.3 EU:n liikennejärjestelmän muutosten odotetaan vähentävän infrastruktuurin ruuhkautumista ja samalla helpottavan EU:n talouden sopeutumista globalisaation haasteisiin. Tehokas liikennejärjestelmä lisää liiketoiminta- ja työllistymismahdollisuuksia sekä takaa pitkän aikavälin kilpailukyvyn EU:ssa ja sen ulkopuolella. Lisäksi liikenne edistää innovointia ja talouskasvua.

3.11.4 Jäsenmaiden välisiä yhteentoimivuus- ja yhteenliitettävyyskysymyksiä tarkasteltaessa on kiinnitettävä huomiota etenkin energiaverkkoihin ja kaikkien kansalaisten mahdollisuuteen saada laajakaistainen internetyhteys. Nämä näkökohdat ovat tärkeitä erityisesti syrjäisten alueiden kannalta.

3.11.5 Syrjäiset alueet ovat edelleen huomattavasti muita huonommassa asemassa, kun on kyse lentoliikennepalveluista. EU:n olisi lähestyttävä ongelmaa uudella tavalla ja pyrittävä tarjoamaan syrjäisten alueiden asukkaille vastaavanlaisia palveluita kuin mannereurooppalaisilla on käytettävissään.

3.12 Kilpailukyky yhtenäismarkkinoilla

3.12.1 Lissabonin strategia on onnistunut melko hyvin muutamilla tavaramarkkinoiden osa-alueilla. Euroopan yhtenäismarkkinat ovat helpottaneet tavarakauppaa, ja kuluttajat voivat nauttia huomattavasti aiempaa laajemmasta tavaravalikoimasta ja erittäin kilpailukykyisistä hinnoista. Markkinoilla tarvitaan kuitenkin reilua kilpailua, ja se tulisi taata tehokkaan kansallisen valvonnan avulla jäsenvaltioiden yhteistyön pohjalta.

3.12.2 Jäsenvaltio- ja unionitason sitoumusten toteuttamisessa näyttää kuitenkin olevan eroja. Kun kansainvälinen kilpailu tavaroista ja palveluista lisääntyy, kilpailukyvyn parantaminen EU:n tasolla on yhä kiireellisempää. On olemassa vahvaa näyttöä sitä, että tutkimus- ja kehitystoimien parempi koordinointi pk-yritysten ryhmittymien ja suurten yritysten kesken parantaa kilpailukykyä myös sisämarkkinoiden ulkopuolella.

3.12.3 On myös tärkeää huomata, että talous- ja rahaliiton perustaminen on osaltaan parantanut EU:n markkinoiden kilpailukykyä, koska rajatylittävän toiminnan kustannukset ovat pienentyneet ja niiden avoimuus on parantunut. Tämä on helpottanut uusien yritysten pääsyä EU:n markkinoille, ja toisaalta tehottomimmat yritykset on lopetettu tai vallattu. Sisämarkkinoiden joustavuudessa ja työvoiman liikkuvuudessa on kuitenkin edelleen parantamisen varaa. Itse asiassa kaikkien markkinoiden suurimmaksi heikkoudeksi on todettu se, että yhtenäismarkkinoilla on edelleen sisäisiä esteitä, joiden poistaminen on välttämätöntä.

3.13 Yhtenäismarkkinoiden ulkoinen ulottuvuus

3.13.1 EU:n avoimuus muuta maailmaa kohtaan on edistänyt unionin vaurastumista. Näin ollen on unionin omien intressien mukaistaa kehittää ulkoista toimintaohjelmaa kansalaisten etujen suojelemiseksi ja ajamiseksi. Tulevassa politiikassa olisi irtauduttava sisäänpäinsuuntautuneisuudesta, joka on leimannut toimintaa vuonna 1957 allekirjoitetusta Rooman sopimuksesta lähtien. EU:n olisi nyt pikemminkin suunnattava katseensa globalisoituvaan talouteen ja pyrittävä määrätietoisesti osallistumaan siihen täysipainoisesti. Samalla olisi otettava huomioon painopisteen siirtyminen kohti Aasiaa ja nopeasti kehittyvän talouden maita, erityisesti ns. BRIC-maita eli Brasiliaa, Venäjää, Intiaa ja Kiinaa. Lisäksi EU:n olisi kehitettävä taloudellista yhteistyötä naapurimaidensa kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan, esimerkiksi itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin, puitteissa vapaakauppa-alueen laajentamiseksi. Tällaisten kumppanuusjärjestelyjen ehtona olisi oltava vapaiden markkinoiden periaatteiden noudattaminen. Samaan aikaan on ratkaisevan tärkeää syventää ja täydentää sisämarkkinoita, jos EU haluaa säilyttää johtavan asemansa maailmanmarkkinoilla.

3.13.2 EU:lla on myös velvollisuus etsiä ratkaisua maailmanlaajuisiin ongelmiin ja auttaa määrittelemään globalisaation tahti ja henki. EU on seurannut muita keskeisiä kaupparyhmittymiä pyrkiessään kaupan vapauttamiseen maailmanlaajuisilla tavara- ja palvelumarkkinoilla. Se neuvottelee parhaillaan kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista Korean, ASEANin ja Intian kanssa, ja transatlanttisessa talousneuvostossa on saavutettu ilahduttavaa edistystä. Tämä strategia kuvastaa osittain sitä, ettei uskota, että Dohan neuvottelukierros saataisiin onnistuneesti päätökseen lähiaikoina. Itse asiassa tällainen kahdenvälisyys saattaa vesittää monenvälisten kauppaneuvottelujen tarkoituksen kokonaan. Kansainvälisiä markkinoita avattaessa on syytä pitää kiinni poliittisesti perustellusta vastavuoroisuuden periaatteesta, ja Dohan kierroksen päätökseen saattamisen olisi edelleen oltava ensisijainen tavoite. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioiden hallitusten päämiehiä vaatimaan kaupan vapauttamisesta käytävissä neuvotteluissa unionin ulkopuolisten valtioiden hallituksilta ihmisoikeuksien ja ILO:n yleissopimusten kunnioittamista sekä luonnonvarojen, taloudellisten resurssien ja kulttuurivarojen suojelemista.

3.13.3 On toivottavaa ja todellakin jo korkea aika ottaa EU:ssa käyttöön yksi ainoa yhtenäistä suojaa tarjoava yhteisöpatentti. Teollis- ja tekijänoikeuksien tuntuva vahvistaminen on välttämätöntä, ja merkkituotteiden laittomien jäljennösten kauppaa on torjuttava tehokkaasti. (11)

3.13.4 Ilmoitukset kolmansista maista tuoduista ala-arvoisista elintarvikkeista ja leluista ovat viime vuosina korostaneet markkinoiden tehokkaan seurannan ja valvonnan puutetta EU:ssa. Koska tavaroiden tuontia kolmansista maista ei valvota kunnolla, EU:n kansalaiset saattavat altistua terveysvaaroille ja tarjolla on huonolaatuista tavaraa, joka ei vastaa standardeja. Tämä myös vääristää markkinoiden kilpailua ja voi vaikuttaa kielteisesti tuleviin investointeihin ja työllisyyteen Euroopassa.

3.13.5 Yhtenä keinona suojella EU:n kuluttajia kolmansista maista tuotavilta tavaroilta ja palveluilta, jotka eivät vastaa teknisiä, sosiaalisia ja ympäristöstandardeja ja joiden yhteydessä ei ole noudatettu asianmukaisia työehtoja, olisi harkittava määrätietoisen yhteisen strategian soveltamista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maat, joiden kanssa niillä on kauppajärjestelyjä, noudattavat ILO:n, YK:n ja sen erityisjärjestöjen sekä muiden kansainvälisten elinten yleissopimuksia, joissa määrätään yksilön oikeuksista, järjestäytymisvapaudesta sekä työntekijöiden järjestäytymisoikeudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta ja kielletään lapsi- ja pakkotyövoiman käyttö.

3.13.6 Vallitseva kriisi on osoittanut, että maiden keskinäinen riippuvuus maailmanlaajuisilla rahoitus- ja kauppamarkkinoilla on lisääntynyt. Maailman rahoitusjärjestelmiä on vahvistettava säännöin, joilla lisätään varovaisuutta ja parannetaan valvontaviranomaisten ja keskuspankkien välistä koordinointia ja yhteydenpitoa ja joilla paitsi lisätään avoimuutta myös tiukennetaan huumekauppaan, laittomaan asekauppaan ja muuhun rikolliseen toimintaan liittyvän rahan pesun ja liikkeiden valvontaa.

3.13.7 Tässä yhteydessä EU:n ulkopuolisten maiden olisi otettava esimerkkiä EU:n sosiaalisen vuoropuhelun mallista, ja ETSK:n olisi lisättävä ponnistelujaan mallin edistämiseksi.

3.14 Sosiaalinen ulottuvuus

3.14.1 Sisämarkkinoiden kehittäminen edellyttää EU:n kansalaisten hyväksyntää. Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus on nyt vahvistunut, kun perusoikeuskirja on sisällytetty Lissabonin sopimukseen. Tämä vahvistanee järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tärkeää asemaa sisämarkkinoiden kehittämisessä.

3.14.2 Vuoden 2010 jälkeisen EU-strategian olisi edistettävä entistä oikeudenmukaisemman ja oikeudentuntoisemman yhteiskunnan aikaansaamista. Tavoitteen saavuttamiseksi EU:n olisi vaalittava ja kehitettävä yhteiskuntamalliaan yhdennetyn kehityspolitiikan mukaisesti. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi sopeuduttava globalisaatioon ja tekniseen muutokseen parantamalla jatko- ja täydennyskoulutuksen laatua ja saatavuutta. Vallitsevaa kriisiä olisi hyödynnettävä siten, että kannustetaan ihmisiä parantamaan osaamistaan, jotta saataisiin työvoima valmistautumaan tulevaisuutta varten. Työttömille olisi annettava mahdollisuus kouluttautua uudestaan ja osallistua sellaisiin koulutusohjelmiin, myös korkeakoulutason ohjelmiin, jotka yhtäältä tarjoavat heille mahdollisuuden päästä takaisin työmarkkinoille ja saada työtä aiempaa paremmin ehdoin ja toisaalta kannustavat heidän työnantajiaan investoimaan uudenlaiseen markkinakysyntään, jota teknologian lisääntymisen odotetaan luovan lähivuosina. Euroopan globalisaatiorahastoa ja Euroopan sosiaalirahastoa olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin, ja niitä olisi mukautettava, jotta niiden avulla voitaisiin vastata tämäntyyppisiin sisämarkkinoiden haasteisiin. Talouskriisin seurausten vuoksi olisi kiireesti harkittava erityisesti köyhyyden torjuntaan tähtäävien ohjelmien tarkistamista.

4. Päätelmät

4.1 EU:n on vallitsevan kriisin vuoksi mukautettava Lissabonin strategian mukaisia keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä. Unionin rakenneuudistusohjelmaan on lisättävä lyhyen aikavälin toimia, ja samalla on jatkettava investointeja tulevaisuuteen. Tavoite voitaisiin saavuttaa lähinnä lisäämällä tutkimus-, kehittämis-, innovointi- ja koulutusinvestointeja, kannustamalla aktiivisesti jäsenvaltioiden väliseen taitotiedonvaihtoon ja tukemalla yrityksiä (erityisesti pk-yrityksiä) avaamalla niille mahdollisuuksia vaikuttaa nykyistä dynaamisempien yhtenäismarkkinoiden luomiseen. Myös toimet talouden ”viherryttämiseksi” ovat tärkeä keino luoda uusia työpaikkoja ja tekniikoita sekä turvata vaihtoehtoisiin lähteisiin perustuva energiahuolto ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen. Tämä voitaisiin toteuttaa vahvistamalla eurooppalaista hallintotapaa EU:n kollektiivisen ulottuvuuden parantamiseksi sekä kaksinkertaisen työn ja resurssien käytön välttämiseksi.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2009) 647 lopullinen, 24.11.2009.

(2) Ks. ETSK:n yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän tutkimuksessa esitetty yleiskatsaus yhtenäismarkkinoiden toimintaa edelleen haittaavista esteistä, http://www.eesc.europa.eu/smo/news/index_en.asp.

(3) 14891/09, 23.10.2009.

(4) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 80.

(5) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6.

(6) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 15.

(7) Sisämarkkinoiden tulostaulu, joulukuu 2008.

(8) When will it really be 1992? – Specific Proposals for Completing the Internal Market (Milloin vuosi 1992 todella tulee? – Konkreettisia ehdotuksia sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi), Alankomaiden työnantajaliitot VNO – NCW ja MKB (ks. http://www.eesc.europa.eu/smo/prism/moreinformation/literature/7/index_en.asp).

(9) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 80 ja CESE 1947/2009, 17.12.2009 (asiakokonaisuus TEN/356).

(10) Study on the Impact of the Euro on Trade and Foreign Direct Investment (Tutkimus euron vaikutuksista kauppaan ja suoriin ulkomaisiin investointeihin), http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/publication12590_en.pdf.

(11) EYVL C 116, 28.4.1999, s. 35, ja EYVL C 221, 7.8.2001, s. 20.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Lausuntoa käsiteltäessä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta):

Kohta 1.2, kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes luetelmakohta

—

”Erityisesti on tärkeää, että palveludirektiivi pannaan kaikissa jäsenvaltioissa täytäntöön täysin yhtenäismarkkinoiden hengen ja sääntöjen mukaisesti. Keskeinen ongelma tässä yhteydessä on se, että muutamien viime laajentumiskierroksella EU:hun liittyneiden jäsenvaltioiden työntekijät eivät vieläkään voi liikkua unionissa vapaasti. Työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tavoitteen saavuttaminen, eli yritysten välinen rehti kilpailu työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen edellyttää säädösten asianmukaisen soveltamisen tehokasta valvontaa.

—	. yömarkkinastandardien turvaamisen merkitys tulee korostumaan, ja niiden tulee olla osa uutta EU 2020 -strategiaa.

—

.”

Perustelu

Polkumyynti-sanaa käytetään nykyisin yleensä vain kansainvälisen kauppaoikeuden yhteydessä, jossa polkumyynti määritellään yhdessä maassa toimivan valmistajan toiminnaksi silloin, kun tuotetta viedään toiseen maahan hintaan, joka on kotimarkkinoilla veloitettavaa hintaa tai tuotantokustannuksia alempi. Termiä ”sosiaalinen polkumyynti” käytetään näin ollen väärin edellä mainitussa tapauksessa työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin yhteydessä, koska toiseen jäsenvaltioon tuotteita ja palveluja tarjoava (yleensä taloudellisesti heikommin kehittyneestä jäsenvaltiosta peräisin oleva) yritys ei tee sitä kustannukset alittavaan hintaan. Termin ”sosiaalinen polkumyynti” käyttäminen uusia jäsenvaltioita vastaan on loukkaavaa ja sitä tuleekin välttää.

Palkkojen ja työolojen erojen esittäminen yhtenäismarkkinoiden ongelmana on ristiriitaista, koska palkat ovat aina osa yritysten välistä kilpailua, joka on vapaan markkinatalouden perusta ja hyödyllistä kuluttajille. Puhuttaessa työmarkkinastandardien turvaamisesta on osoitettava, millaiset standardit pitäisi turvata. Useimmat jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ILO:n yleissopimukset, joissa kyseiset standardit määritellään.

Yhtenäismarkkinoiden syyttäminen haitallisen liikenteen lisääntymisestä on yksipuolista. Samoin voitaisiin syyttää ihmisten vapaata liikkuvuutta ympäristökuormituksen lisääntymisestä. Ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvät näkökohdat on otettava huomioon EU 2020 -strategiaa määriteltäessä.

Äänestystulos

Puolesta: 93

Vastaan: 131

Pidättyi: 8

Kohta 3.7.1

”Vapaa liikkuvuus on auttanut vahvistamaan jäsenvaltioiden taloutta, sillä se lisää kilpailua ja tarjoaa kuluttajille laajemman valikoiman entistä laadukkaampia tuotteita edullisemmin hinnoin. Lisäksi siitä on apua EU:ssa toimivien yritysten kilpaillessa kolmansien maiden markkinoilla. . ”

Perustelu

Sisämarkkinoilla on edelleen rajoituksia työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle, vaikka on osoittautunut, että rajoitusten poistaminen ei heikentänyt työmarkkinatilannetta rajoitukset poistaneissa maissa.

Äänestystulos

Muutosehdotus 5 (kohtaan 3.7.1) oli sidoksissa muutosehdotukseen 3 (kohdan 1.2 kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes luetelmakohta) ja siis hylättiin siitä äänestettäessä.

Kohta 3.8.1

”EU:n säädöksissä on 1980-luvulta lähtien keskitytty tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen. Sääntely-ympäristö, jossa yritykset toimivat, vaikuttaa ratkaisevasti niiden kilpailukykyyn sekä mahdollisuuksiin kasvaa ja luoda työpaikkoja. Säännöt voivat luoda reilua kilpailua, mutta niistä saattaa olla hyvälle liiketoimintaympäristölle myös haittaa. Siksi säädöksiä on syytä tarkistaa ja yksinkertaistaa, jotta yritykset voivat mukautua nopeasti muutoksiin ja markkinat pysyvät oikeudenmukaisina ja suhteellisen turvallisina. Kaikkien 27 jäsenvaltion olisi ryhdyttävä koordinoituihin toimiin, jotta Euroopan markkinajärjestelmä saadaan tehokkaasti vakautettua. .”

Perustelu

Poistettavaksi ehdotettavan virkkeen alkuosa ei ole realistinen. Mihin toimiin voidaan ryhtyä? Jos ei selitetä, mitä nämä toimet ovat, on parempi olla viittaamatta niihin sekaannusten ja epävarmuuden välttämiseksi. Lisäksi tämänhetkinen ongelma eivät ole rahoituslähteet vaan luottamus reaalitalouteen.

Mielestäni kohdassa 1.6 selvitetään täydellisesti tämänhetkiset rahoitusongelmat ja niiden ratkaisut.

Äänestystulos

Puolesta: 82

Vastaan: 127

Pidättyi: 19

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kotouttaminen ja sosiaalinen toimintaohjelma”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/03)

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Apulaisesittelijä: Pedro ALMEIDA FREIRE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kotouttaminen ja sosiaalinen toimintaohjelma.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. tammikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 158 puolesta, 3 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja ehdotukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on instituutiona vankasti sitoutunut sekä tukemaan ja kehittämään sosiaalipoliittista ohjelmaa että edistämään maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen kotouttamista. Niinpä komitea on päättänyt laatia käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon, jotta Euroopan unioni sitoisi kotouttamispolitiikat ja sosiaalipoliittisen ohjelman aiempaa tiiviimmin toisiinsa.

1.2 Vuosi 2010 on EU:n sosiaalipolitiikkojen kannalta erittäin tärkeä: Se on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi. Silloin laaditaan EU 2020 -strategia ja hyväksytään uusi sosiaalinen toimintaohjelma.

1.3 Komitea katsoo, että vuoden 2010 jälkeisen sosiaalisen toimintaohjelman tarkistuksessa on otettava entistä paremmin huomioon maahanmuuton sosiaaliset vaikutukset.

1.4 Koska maahanmuutto ja kotouttaminen sekä sosiaalinen toimintaohjelma kuuluvat komission eri jäsenten ja pääosastojen vastuualueeseen, ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio tehostaisi sisäistä poliittista ja hallinnollista yhteistyötään.

1.5 Kotouttamispolitiikat on nivottava EU:n sosiaalipolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. Näin niiden tarjoamia mahdollisuuksia voivat hyödyntää kaikki ihmiset, myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset, maahanmuuttajataustaiset Euroopan kansalaiset ja vähemmistöt. Samoin sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa on huomioitava kaikki ihmiset, myös maahanmuuttajat, olivatpa he EU:n tai unionin ulkopuolisten maiden kansalaisia.

1.6 ETSK:n mielestä on ensiarvoisen tärkeää lujittaa kotouttamista Euroopan laajuisesti. Tällöin on otettava huomioon talouskriisi, maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen työllisyystilanne, sosiaalinen osallistaminen, tasa-arvo, köyhyys, perus- ja ammatillinen koulutus, terveydenhoito, sosiaalinen suojelu ja syrjinnän torjunta.

1.7 Maahanmuuton mukanaan tuoma monimuotoisuus on sisällytettävä laaja-alaisesti sosiaalipolitiikkojen muotoiluun ja täytäntöönpanoon ja laadittava samalla erityispolitiikkoja ja -toimia maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen kotouttamiseksi.

1.8 Muista toimintalinjoista saatujen kokemusten perusteella komitea ehdottaa, että kotouttaminen nivotaan valtavirtaistamisprosessin avulla EU:n erinäisiin poliittisiin, lainsäädäntö- ja rahoitusvälineisiin, jotta edistettäisiin kotouttamista, yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä.

2. Johdanto

2.1 Euroopan unionille laaditaan parhaillaan yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, johon komitea antaa lausunnoillaan oman panoksensa korostamalla kotouttamisen merkitystä maahanmuuton onnistumisen keskeisenä osatekijänä. Unioni toteaa, että Euroopan yhteiskuntien on tehostettava kykyään hallinnoida maahanmuuttoon kiinteästi liittyvää monimuotoisuutta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi.

2.2 Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana maahanmuuttajat ovat antaneet Euroopan talous- ja yhteiskuntakehitykseen erittäin tärkeän panoksen. (1) Unionin ulkopuolisista maista on tullut Euroopan työmarkkinoille lukuisia naisia ja miehiä, ja he ovat omalla panoksellaan olleet mukana kasvattamassa taloutta, työpaikkojen määrää, sosiaalivakuutusmaksuja ja verotuloja.

2.3 ETSK on ehdottanut ”yhteiskuntaan integroimista”, joka pohjimmiltaan tarkoittaa ”maahanmuuttajien asteittaista rinnastamista muuhun väestöön siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja että tavarat, palvelut ja kansalaisten osallistumisväylät ovat yhtäläisesti niin heidän kuin muidenkin ulottuvilla ja heitä kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa” (2).

2.4 Vuonna 2010 on määrä uudistaa Lissabonin strategia EU 2020 -strategialla ja sosiaalinen toimintaohjelma, ja samalla arvioidaan kotouttamisrahaston toimintaa. EU:lla on lisäksi Lissabonin sopimus ja perusoikeuskirja, unionilla on uusi komissio (3) ja parlamentissa on meneillään nykyisen vaalikauden ensimmäinen istuntokausi.

2.5 Vuosi 2010 on niin ikään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi, jolloin yhteisvastuuseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja osallisuuden lisäämiseen sitoudutaan jälleen kerran.

2.6 Kotouttamispolitiikat on nivottava EU:n sosiaalipolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio tehostaisi poliittista ja hallinnollista koordinointiaan.

2.7 Talouskriisin vallitessa monet maahanmuuttajat kuuluvat kaikkein suojattomimpiin väestöryhmiin, ja he ovat kriisin ensimmäisiä uhreja: he menettävät työpaikkansa ensimmäisten joukossa, heillä on muita suurempia vaikeuksia työllistyä uudelleen ja he ovat vaarassa ajautua köyhyyteen; maahanmuuttajanaisten keskuudessa tilanne on entistä kärjistyneempi. (4)

2.8 Monissa tapauksissa myös maahanmuuttajien lapset keskeyttävät todennäköisesti opintonsa muita useammin.

2.9 ETSK katsoo, että syrjinnän torjuntaa on tehostettava kehittämällä nykyisiä säädöksiä sekä vahvistamalla julkisia politiikkoja ja integroitumiseen tähtääviä sosiaalipoliittisia sitoumuksia.

2.10 Talouskriisin myötä eräiden jäsenvaltioiden poliittisessa ja yhteiskuntakeskustelussa hyökätään yhä järeämmin sanakääntein maahanmuuttajien oikeuksia vastaan, mikä johtaa lainsäädännön kiristämiseen ja lietsoo muukalaisvihaa.

2.11 Muutamat hallitukset myös leikkaavat kotouttamispolitiikkoihin tarkoitettuja julkisia varoja, vaikka kriisiaikoina sosiaalipoliittisia investointeja on lisättävä eikä supistettava.

2.12 ETSK:n mielestä asianmukainen kotouttamispolitiikka on yksi taloudellista tehokkuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukeva tekijä tarkoituksenmukaisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan puitteissa toteutettuna.

2.13 Euroopan kotouttamispolitiikat poikkeavat suuresti toisistaan, sillä sosiaaliset ja poliittiset toimintakulttuurit ja oikeusjärjestelmät ovat erilaisia. Mutta kaikissa jäsenvaltioissa kotouttamiselle asetetut tavoitteet liittyvät sosiaalipolitiikkoihin.

2.14 Maahanmuuttajia otetaan Euroopan unionissa vastaan eri tahtiin. Muuttoprosessit suuntautuvat nykyisin vähäisemmässä määrin keski- ja itäeurooppalaisiin uusiin jäsenvaltioihin ja runsaammin eteläisiin ja läntisiin jäsenvaltioihin. Mutta kokemus osoittaa, että vastaisuudessa maahanmuutto on vilkasta unionin kaikissa jäsenvaltioissa.

2.15 Komitea muistuttaa, että eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan mukainen kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää maahanmuuton ja kehityksen välisten yhteyksien lujittamista. ETSK on laatinut kaksi tähän lähestymistapaan perustuvaa lausuntoa (5).

3. Kotouttaminen

3.1 Sosiaalisena prosessina kotoutuminen toteutuu ihmisen eri elämänpiireissä: perheessä, lähiössä ja kaupungissa, työpaikalla, työntekijä- ja työnantajajärjestössä, koulussa, oppilaitoksessa, yhdistyksissä, uskonnollisissa instituutioissa, urheiluseuroissa, puolustusvoimissa jne.

3.2 Koska kotoutuminen on yhteiskunnan rakenteissa toteutuva prosessi, tarvitaan hyvää hallintotapaa, jotta tätä sosiaalista prosessia tuetaan viranomaisten toteuttamilla asianmukaisilla politiikoilla. Kun paikallis- ja alueviranomaiset käyttävät valtuuksia, jotka niille on annettu useissa jäsenvaltioissa, niillä on käytössään poliittiset, lainsäädäntö- ja budjettivälineet, joita niiden on hyödynnettävä tuloksekkaasti kotouttamispolitiikoissa.

3.3 Yhteisen perusperiaatteen n:o 10 mukaan (liite 1) kotouttaminen on otettava huomioon kaikilla politiikan osa-alueilla ja kaikilla hallinnon tasoilla (valtavirtaistaminen).

3.4 ETSK on laatinut useita oma-aloitteisia lausuntoja (6) ja vauhdittanut EU:ssa sellaisten ennakoivien kotouttamispolitiikkojen toteuttamista, joiden lähestymistapa on kaksisuuntainen ja suunnattu sekä maahanmuuttajille että heitä vastaanottavalle yhteiskunnalle, jotta saadaan aikaan yhteiskunta, jossa kaikilla kansalaisilla on alkuperästään riippumatta samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhteiset demokraattisen, avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan arvot.

3.5 Komitea katsoo, että kansalaisyhteiskuntaa edustavilla järjestöillä on kotouttamisessa olennainen tehtävä. Sekä maahanmuuttajien että vastaanottavien yhteiskuntien on osoitettava suhtautuvansa kotouttamiseen myönteisesti. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on saatava osallistumaan aktiivisesti kotouttamispolitiikkoihin ja syrjinnänvastaisiin toimenpiteisiin.

3.6 Kotoutuminen on sosiaalinen prosessi, jonka osapuolia ovat maahanmuuttajat ja vastaanottava yhteiskunta. Julkishallinnon eri tahojen ja yhteiskuntaelämän toimijoiden on sitouduttava prosessiin. EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten on laadittava toimivaltuuksiensa mukaisia ohjelmia. Jotta ohjelmat ja toimenpiteet olisivat tehokkaita ja yleisesti johdonmukaisia, niitä on tuettava ja koordinoitava asianmukaisesti.

3.7 ETSK on eräässä toisessa lausunnossaan (7) ehdottanut paikallisviranomaisten sitoutumisen vahvistamista, sillä kotouttaminen on haaste ennen kaikkea paikallis- ja aluetasolla. Kotouttamispolitiikat ovat tuloksekkaampia, jos alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat niihin ja tekevät aktiivisesti yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

3.8 Kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jonka lähtökohtana ovat kolmansien maiden kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä heitä vastaanottava yhteiskunta, joka mahdollistaa maahanmuuttajien täysimääräisen osallistumisen. Toisessa yhteydessä antamassaan lausunnossa ETSK määrittelee kotouttamisen seuraavasti: ”– – maahanmuuttajien asteittainen rinnastaminen muuhun väestöön siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja että tavarat, palvelut ja kansalaisten osallistumisväylät ovat yhtäläisesti niin heidän kuin muidenkin ulottuvilla ja heitä kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa” (8).

3.9 Komitea katsoo, että maahanmuuttajien on suhtauduttava kotouttamiseen myönteisesti. Kaksisuuntainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, ettei kotouttaminen koske ainoastaan maahanmuuttajia vaan myös heitä vastaanottavaa yhteiskuntaa.

3.10 Kotouttamispolitiikkojen ja sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävien politiikkojen on oltava monisuuntaisia. Niissä on huomioitava muun muassa maahanmuuttajien vastaanotto, kielenopetus, lait ja tapakulttuuri, syrjinnänvastaiset toimet, työllisyys- ja koulutustoimenpiteet, tasa-arvokysymykset, alaikäisten oppivelvollisuus, perhepolitiikka, nuorisopolitiikka, asuminen, terveydenhoitopalvelut, köyhyyden torjuminen, sosiaalipalvelujen laajentaminen ja maahanmuuttajataustaisten kansalaisten kansalaisaktiivisuuden tukeminen.

3.11 Kotouttamispolitiikkojen avulla maahanmuuttajataustaisia henkilöitä on autettava elämään sopusoinnussa heitä vastaanottavissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa, joiden etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti.

3.12 ETSK ehdotti vuonna 2002 komission kanssa yhteistyönä järjestetyssä konferenssissa (9), että EU:n toimielimet laatisivat eurooppalaisen kotouttamisohjelman ja perustaisivat kotouttamisrahaston. Komissio käynnisti kotouttamisen kokeiluohjelman (INTI) ja teki vuonna 2006 ehdotuksen kotouttamisrahaston perustamisesta. Neuvosto hyväksyi ehdotuksen, ja siihen on nyt varattu määrärahoja vuosien 2007–2013 budjetista.

3.13 Neuvosto antoi marraskuussa 2004 maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa Euroopan unionissa koskevat yhteiset perusperiaatteet. (10) Perusperiaatteet täydentävät ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä ja yhtäläisistä mahdollisuuksista sekä sosiaalisesta osallistamisesta annettuja lainsäädäntöpuitteita.

3.14 Komitea korostaa, että yhteinen eurooppalainen lähestymistapa on tärkeä, sillä se merkitsee huomattavaa lisäarvoa kotouttamispolitiikoille ja -prosesseille, joilla on laaja-alainen yhteys EU:n muihin politiikkoihin: (muun muassa) EU 2020 -strategiaan, sosiaaliseen toimintaohjelmaan ja koheesiopolitiikkaan. Näin myös lujitetaan kotouttamisen sekä Euroopan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksessa ilmaistujen EU:n arvojen ja periaatteiden välisiä siteitä.

3.15 Kotouttamisrahasto on kotouttamispolitiikkojen toteuttamiseen tarkoitettu rahoitusväline, joka perustuu eurooppalaiseen lähestymistapaan ja lisäarvoon ja jonka toiminta pohjautuu yhteisiin perusperiaatteisiin. Kotouttamispolitiikkojen oikeusperustana on perussopimuksen 63 artikla, ja ne on suunnattu unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille. Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on puolestaan tarkoitettu EU:n koko väestölle, johon kuuluvat myös maahanmuuttajat. Niinpä kotouttamisrahasto ja ESR täydentävät toisiaan.

3.16 ETSK kannattaa kotouttamisrahaston kaikkia kuutta poliittista tavoitetta. Komitea toivoo, että rahaston toiminnasta julkaistaan vuonna 2010 väliarviointi, jotta siihen voidaan ehdottaa tiettyjä muutoksia.

3.17 Hiljattain on perustettu Euroopan kotouttamisfoorumi. Sen tarkoituksena on edistää kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajien etujärjestöjen osallistumista EU:n kotouttamispolitiikkojen muotoiluun. Komitea osallistuu aktiivisesti foorumin toimintaan.

3.18 Eurooppa-neuvosto katsoi kesäkuussa 2007 antamissaan kotouttamista koskevissa päätelmissä, että vuonna 2005 laadittua yhteistä kotouttamisohjelmaa on kehitettävä edelleen yhteisten perusperiaatteiden pohjalta.

3.19 ETSK on halukas täydentämään edellä mainittua lähestymistapaa. Komitean mielestä on ensiarvoisen tärkeää lujittaa kotouttamista Euroopan laajuisesti. Tällöin on otettava huomioon maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen työllisyystilanne, sosiaalinen osallistaminen, tasa-arvo, köyhyys, perus- ja ammatillinen koulutus, terveydenhoito, sosiaalinen suojelu ja syrjinnän torjunta.

4. Sosiaalipoliittinen toimintaohjelma

4.1 Kansainvälisen finanssikriisin seurauksena Euroopan unioni kärsii parhaillaan vakavasta talouskriisistä, joka nakertaa pahoin sosiaalista toimintaympäristöä. Kriisillä on kotouttamisen kannalta erittäin kielteisiä vaikutuksia.

4.2 Uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa (11) (2008) ei sen laatimisajankohdan vuoksi ole voitu huomioida talouskriisissä, työttömyyden lisääntymisessä eikä budjettivarojen ja sosiaalisen toimintaympäristön heikkenemisessä tapahtunutta todella kielteistä kehitystä.

4.3 Euroopan komission ennusteiden mukaan talouden elpyminen on hidasta ja uusien työpaikkojen synty pitkittyy.

4.4 ETSK:n näkemyksen mukaan sosiaalinen elpyminen on vielä paljon hitaampaa kuin talouden. Tätä taustaa vasten unionin sosiaalipolitiikan panos on elintärkeä.

4.5 Vuosi 2010 on EU:n sosiaalipolitiikkojen kannalta erittäin tärkeä: Se on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi. Silloin laaditaan EU 2020 -strategia ja hyväksytään uusi sosiaalinen toimintaohjelma tarvittavine toimineen ja välineineen.

4.6 Uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa (2008), jossa myönnetään maahanmuuton merkittävä panos Euroopan työllisyyteen, ehdotetaan kotouttamisen tehostamista ja sosiaalipolitiikkojen täytäntöönpanoa peruskoulutuksen, terveydenhuollon ja asumisen osa-alueilla.

4.7 Uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta tammikuussa 2009 antamassaan lausunnossa (12) ETSK toteaa tämän uuden lähestymistavan tuottaneen tulosta. Lausunnossa tarkastellaan eräitä muuttovirtojen lisääntymisestä ja sosiaalipolitiikkojen riittämättömyydestä johtuvia ongelmia.

4.8 EU:n puheenjohtajavaltiona toiminut Ranska pyysi komiteaa laatimaan heinäkuussa 2008 hyväksytystä uudesta sosiaalisesta toimintaohjelmasta valmistelevan lausunnon (13). ETSK katsoo, että uudesta sosiaalisesta toimintaohjelmasta saattaa olla hyötyä puututtaessa vaikeaan taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Komitea ehdotti, että uudessa ohjelmassa otettaisiin huomioon kotouttamispolitiikat, yhdenvertainen kohtelu, avoimen koordinointimenetelmän kehittäminen sekä kotouttamisrahaston määrärahojen lisääminen.

4.9 Parlamentti antoi sosiaalisesta toimintaohjelmasta 6. toukokuuta 2009 päätöslauselman (14), jossa se toteaa, että kotouttamispolitiikan lähtökohdaksi on otettava ihmisoikeudet ja sen on omalta osaltaan vahvistettava syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ja edistettävä kotouttamiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin tähtäävää strategiaa.

4.10 Vaadittavia asiakirjoja vailla olevat henkilöt ovat hallinnossa hyvin suojattomia; he voivat ajautua työvoimaa hyväksi käyttäviin verkostoihin ja köyhyyteen ja joutua mitä pahimmassa määrin sosiaalisesti syrjäytyneiksi. Tällaisten henkilöiden hallinnollinen asema voidaan, kuten komitea on ehdottanut, laillistaa Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen puitteissa siten, että otetaan huomioon, millä tavoin henkilö on kotoutunut yhteiskuntaan ja sijoittunut työelämään. ETSK katsoo toisaalta, ettei EU:n sosiaalipolitiikoissa saa sulkea vailla vaadittavia asiakirjoja olevia henkilöitä sosiaalista osallistamista koskevien tavoitteiden ja ohjelmien eikä ESR:n soveltamisalan ulkopuolelle.

4.11 Lähivuosina unionin kansalaisten liikkuvuus ja monien unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten maahanmuutto Eurooppaan lisääntyvät. Nämä prosessit kasvattavat kansallisuudesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta ja kulttuurista peräisin olevaa Euroopan unionin monimuotoisuutta.

4.12 Nykyisessä uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa otetaan kuitenkin huomioon vain rajallisesti eurooppalaisten yhteiskuntien monimuotoisuus, maahanmuuttajien ja vähemmistöjen kotoutuminen, yhdenvertainen kohtelu ja syrjinnän torjuminen. Komitea katsoo, että vuoden 2010 jälkeisen sosiaalisen toimintaohjelman tarkistuksessa on otettava entistä paremmin huomioon maahanmuuton sosiaaliset vaikutukset sekä itse maahanmuuttajiin että heitä vastaanottaviin yhteiskuntiin.

4.13 Sosiaalinen toimintaohjelma ja kotouttaminen onkin nivottava entistä tiiviimmin toisiinsa. ETSK ehdottaa, että kotouttamisen valtavirtaistaminen sisällytetään EU:n erinäisiin poliittisiin, lainsäädäntö- ja rahoitusvälineisiin ja edistetään näin kotouttamista.

5. Tiettyjä politiikan osa-alueita

5.1 Lapset ja nuoret

5.1.1 Nuorisopolitiikoissa on huomioitava maahanmuuttajanuorten tarpeet ja olosuhteet heidän varttuessaan aikuisiksi ja kotoutuessaan yhteiskuntaan.

5.1.2 Monet nuoret, joiden vanhemmat ovat maahanmuuttajia, menestyvät työelämässä, ja heistä tulee yhteisössään erittäin aktiivisia kansalaisia. Mutta on myös paljon jopa toisen ja kolmannen polven siirtolaisia, joiden tilanne on hyvin suojaton tai jotka ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta, jotka epäonnistuvat usein koulunkäynnissään ja jotka ovat siis muita suuremmassa vaarassa jäädä työttömiksi.

5.1.3 On äärimmäisen tärkeää tukea perheitä. Komitea on esittänyt (15), että EU:n perhepolitiikan on oltava nykyistä aktiivisempaa.

5.1.4 Nuorisoasioihin sovellettavaan avoimeen koordinointimenetelmään on sisällytettävä indikaattoreita, joilla tilannetta tarkastellaan monimuotoisuuden, maahanmuuton ja syrjimättömyyden näkökulmasta.

5.1.5 Olisi hyödynnettävä nuorten jatkuvaan oppimiseen, liikkuvuuteen, yrittäjähenkisyyteen ja kansalaistaitoihin tähtäävien eurooppalaisten ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia ja pyrittävä näin voittamaan maahanmuuttajanuorten kohtaamat esteet ja vauhdittamaan kokemustenvaihtoa.

5.2 Perus- ja ammatillinen koulutus

5.2.1 Perus- ja ammatillinen koulutus ovat jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikoissa prosessin keskeisiä osatekijöitä. Maahanmuuttajalapset ja -nuoret sekä vähemmistöt joutuvat kuitenkin kohtaamaan muista poikkeavia esteitä ja haasteita, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

5.2.2 Kouluilla on usein yllin kyllin ongelmia ja haasteita, joita ne eivät pysty ratkaisemaan asianmukaisesti. On lisättävä koulujen resursseja ja parannettava avointa suhtautumistapaa sekä autettava opettajia kouluttautumaan kulttuurienvälisyyteen ja hallinnoimaan monimuotoisuutta.

5.2.3 On kehitettävä riittävän joustavia peruskoulutuksen laatuindikaattoreita, jotta ne voidaan mukauttaa yhä monimuotoisemmaksi käyvän oppilasaineksen tarpeisiin.

5.2.4 Peruskoulutukseen sovellettavan avoimen koordinointimenetelmän puitteissa on kartoitettava hyviä käytänteitä, joilla voidaan puuttua maahanmuuttajataustaisten nuorten koulunkäynnin epäonnistumiseen.

5.2.5 Niinpä onkin määriteltävä seuraavanlaisia indikaattoreita: sosioekonominen status, (oppivelvollisuuden edellyttämien) opintojen saattaminen päätökseen, opettajien moninaisuus, opettajien kulttuurienvälinen ammattipätevyys, koulujärjestelmän sosiaalinen sallivuus, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulunkäynnin keskeyttämisaste, monikielisyyden edistäminen koulutusjärjestelmässä, kaikkien lasten ja nuorten mahdollisuus hyödyntää koulutusjärjestelmää jne.

5.2.6 Maahanmuutosta, liikkuvuudesta ja kotouttamisesta antamassaan lausunnossa (16) ETSK korosti sitä, miten maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten henkilöiden epäsuotuisa tilanne heijastuu aikuiskoulutukseen: tällaiset henkilöt osallistuvat muita harvemmin täydennyskoulutukseen, ja heille tarjotaan vain kieltenopetusta. Jotta kotoutuminen sujuisi nykyistä paremmin, täydennyskoulutusta on ryhdyttävä tarjoamaan koko väestölle ja painotettava maahanmuuttajataustaisten henkilöiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen.

5.2.7 Unionissa tarjottavaan perus- ja ammattikoulutusohjelmistoon on sisällytettävä ohjelmia, joilla välitetään eurooppalaisten demokratioiden tapakulttuuria, historiaa, arvoja ja periaatteita sekä tietoa maahanmuuttajaväestön lähtöyhteiskuntien kulttuurista ja arvoista (aina kun kyseinen väestöryhmä on riittävän suuri).

5.3 Työllisyys

5.3.1 ETSK laatii parhaillaan puheenjohtajavaltio Espanjan pyynnöstä valmistelevaa lausuntoa siirtotyöläisten kotouttamisesta. (17) Myös tämä lausunto sisältää Euroopan sosiaalista toimintaohjelmaa koskevia ehdotuksia.

5.3.2 Työllistyminen on olennainen osa kotoutumisprosessia, sillä työpaikka ja asialliset työolot ovat keskeisiä maahanmuuttajien taloudellisen omavaraisuuden kannalta, ja ne edistävät sosiaalisia suhteita sekä vastaanottavan yhteiskunnan ja maahanmuuttajien tutustumista toisiinsa.

5.3.3 Siirtotyöläiset ovat kuitenkin usein muita heikommassa asemassa, ja heitä syrjitään suoraan tai epäsuorasti. Heidän on myös vaikea saada tutkintojaan tunnustetuksi laillisesti, ja joissakin siirtolaislainsäädännöissä rajoitetaan maahanmuuttajien etenemistä uralla ja tehtävänvaihtoa.

5.3.4 Niinpä siirtotyöläisten työpaikat ovat usein huonolaatuisia, niistä maksetaan muita huonompaa palkkaa ja töitä tehdään epävarmoissa oloissa. Erityisesti juuri naiset ovat tällaisessa hankalassa tilanteessa.

5.3.5 Ne, joilla ei ole vaadittavia asiakirjoja ja joiden asema ei ole sääntöjen mukainen, kärsivät kaikkein kehnoimmista olosuhteista: he tekevät työtä pimeästi ja joutuvat toisinaan työvoiman hyväksikäytön uhreiksi.

5.3.6 Uuden sukupolven työllisyyspolitiikkoihin sekä Euroopan sosiaalirahaston ja Progress-ohjelman toimiin olisi sisällytettävä erityisperusteita ja -indikaattoreita, jotta maahanmuuttajat voivat hyödyntää nykyistä paremmin työelämään ja yhteiskuntaan sopeutumiseen tähtäävien kokonaisvaltaisten etenemissuunnitelmien tarjontaa, itse itsensä työllistäminen mukaan luettuna. Ne voisivat sisältää kieli- ja kulttuuriopintojen lisäksi muun muassa toimenpiteitä, joilla tehostetaan maahanmuuttajien perehdyttämistä uusiin teknologioihin ja työtapaturmien ennaltaehkäisyyn.

5.3.7 ETSK katsoo, että lainsäädäntöä ja julkista politiikkaa tulee täydentää työmarkkinaosapuolten yhteistyöllä, sillä työelämään integroitumisella on yhtymäkohtia myös sosiaalisiin asenteisiin sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välisiin sopimuksiin.

5.3.8 Siirtotyöläiset ovat muita valmiimpia liikkumaan, vaikka monet kansalliset lainsäädännöt estävät liikkuvuuden ja rajoittavat sitä. Pitkään oleskelleen henkilön asemasta annettu direktiivi (18) (jonka eräät jäsenvaltiot ovat siirtäneet heikosti osaksi omaa lainsäädäntöään) saattaa helpottaa liikkuvuutta. Myös EURES-verkoston käyttöä voidaan tehostaa siirtotyöläisten liikkuvuuden helpottamiseksi EU:ssa.

5.4 Maahanmuuttajien yrittäjähenkisyys

5.4.1 Monet toteuttavat muuttosuunnitelmansa työllistämällä itse itsensä tai perustamalla yrityksen. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden alulle panemien yritysten määrä kasvaa jatkuvasti.

5.4.2 ETSK katsoo, että EU:n on tuettava maahanmuuttajien yrittäjyyttä: yrittäjyyden edistämiseen tarkoitetuissa ESR:n välineissä on otettava huomioon maahanmuuttajataustainen väestö.

5.4.3 Myös yrittäjien etujärjestöjen ja kauppakamarien on avattava ovensa maahanmuuttajataustaisille yrittäjille ja tuettava aktiivisesti heidän pääsyään johtoasemiin.

5.4.4 Maahanmuuttajat toteuttavat monia yritysideoitaan myös osuus- ja yhteisötalouden puitteissa. Komitea katsookin, että niille on annettava kannustusta ESR:n välineistä ja jäsenvaltioiden viranomaisten on tuettava niitä.

5.5 Sosiaalinen suojelu

5.5.1 Euroopassa on monenlaisia kansallisia eläkejärjestelmiä. On taattava, että maahanmuuttajat maksavat järjestelmien edellyttämät eläkevakuutusmaksut ja että heillä on oikeus niiden mukaisiin etuihin ilman syrjintää.

5.5.2 On taattava, että eläkkeet ovat siirrettävissä, mikä parantaa liikkuvuutta, ja että paluuprosesseissa kunnioitetaan saavutettuja eläkeoikeuksia.

5.5.3 Avoimeen koordinointimenetelmään on sisällytettävä indikaattoreita, joiden avulla arvioidaan, kuuluvatko siirtotyöläiset eläkejärjestelmien piiriin kattavasti ja syrjimättömästi.

5.6 Asuminen

5.6.1 Talouskriisin seurauksena asunnottomien määrä on monissa kaupungeissa lisääntynyt, ja suurin osa asuntoa vailla olevista on maahanmuuttajataustaisia.

5.6.2 Monien, varsinkin nuorten, on nykyisin hankala saada asuntoa.

5.6.3 Maahanmuuttajilla ja vähemmistöillä on niin ikään runsaasti erityisvaikeuksia saada kunnollinen asunto. ETSK katsookin, että jäsenvaltioiden asuntopolitiikat on yhdistettävä kotouttamispolitiikkoihin sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan.

5.6.4 Suurin osa eurooppalaisista ja myös maahanmuuttajista ja vähemmistöistä asuu juuri kaupungeissa ja lähiöissä. ETSK on eräässä toisessa lausunnossaan (7) korostanut paikallis- ja alueviranomaisten roolia kotouttamispolitiikoissa. Hyvällä kaupunkipolitiikalla voidaan helpottaa kotoutumista ja välttää kurjistuneet kaupunkighetot, joita joihinkin kaupunkeihin on syntynyt.

5.6.5 Asuntopolitiikkoihin onkin sisällytettävä kriteereitä, toimenpiteitä ja indikaattoreita, joiden avulla poistetaan nykyiset esteet. Tähän tarvitaan ennakoivaa lähestymistapaa, joka kattaa koko yhteiskunnan julkisen vallan edustajineen ja yhteiskuntaelämän toimijoineen.

5.7 Terveydenhoito ja muut palvelut

5.7.1 Muutamien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan terveydenhuoltojärjestelmät eivät ole aina maahanmuuttajien ulottuvilla, joten he ovat äärettömän suojattomia.

5.7.2 Terveydenhoidon koordinointijärjestelmässä ja unionin maahanmuuttolainsäädännössä on taattava, että maahanmuuttajaväestöllä on oikeus hyödyntää julkisen terveydenhuollon etuuksia ja laadukasta terveydenhoitoa muiden kanssa tasavertaisin ehdoin. Terveydenhuolto on niin ikään mukautettava sosiaaliseen monimuotoisuuteen.

5.7.3 Komitea korostaa, että muutamissa jäsenvaltioissa suuri osa terveydenhuollon ja huollettavien henkilöiden hoitopalveluja tarjoavasta henkilöstöstä on maahanmuuttajia.

5.7.4 On myös tarpeen vahvistaa työterveyden hyväksi tehtäviä ponnisteluja, sillä siirtotyöläiset ovat usein muita alttiimpia riskeille eivätkä he tunne hyvin lainsäädäntöä eivätkä ennaltaehkäisyohjelmia.

5.7.5 Muutamissa jäsenvaltioissa maahanmuuttajataustaiset henkilöt ei voi kaikilta osin hyödyntää sosiaalipalveluja, eivätkä sosiaalitoimen palvelut vastaa valmiuksiltaan väestön monimuotoisuutta. Komitea ehdottaa komissiolle, että se arvioisi julkisten palvelujen laatua ja tarkastelisi sitä kotouttamisen, monimuotoisuuden ja syrjimättömyyden näkökulmasta.

5.7.6 ETSK katsoo, ettei maahanmuuttajia saa syrjiä terveydenhuolto- ja sosiaalipolitiikoissa, sillä he maksavat veroja ja sosiaalivakuutusmaksuja samaan tapaan kuin muukin väestö. Nykyisessä talouskriisissä ja hankalassa budjettitilanteessa verot ja sosiaalivakuutusmaksut on pystyttävä keräämään kaikilta, jotta julkisten palvelujen kestäväpohjaisuus voidaan taata.

5.8 Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen

5.8.1 Monet maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat vaarassa ajautua köyhyyteen tai elävät köyhyydessä. Nykyinen talouskriisi sekä työttömyyden kasvu ja vajaatyöllisyys kärjistävät tilannetta entisestään. Maahanmuuttajien ja vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden on voitava osallistua uudelleenkoulutusohjelmiin, nauttia työttömyysturvaa sekä saada asunto ja muita julkisia sosiaalipalveluja.

5.8.2 EU:ssa vietetään vuonna 2010 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaista teemavuotta. Komitea katsoo, että maahanmuuttajien ja vähemmistöjen aktiivista osallistamista on tehostettava, jotta taataan vähimmäistulot, helpotetaan julkisten varojen ja palvelujen saantia sekä edistetään työllistymistä.

5.8.3 ETSK kiinnittää huomiota joidenkin rikollisverkostojen toimintaan, sillä ne käyttävät sääntöjen vastaisesti maahan tulleita siirtolaisia hyväkseen työvoimana varsinkin alaikäisiin ja naisiin kohdistuvassa ihmiskaupassa ja prostituutiossa. Tällaisten mafioiden vastaista poliisivoimien ja oikeuslaitoksen toimintaa on täydennettävä uhreille suunnattavilla tuki- ja suojelupolitiikoilla.

5.9 Syrjinnän torjunta

5.9.1 Parlamentti on hiljattain antanut päätöslauselman (19) uudesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä, jolla täydennetään jo aiemmin annettuja kolmea direktiiviä (20). Myös ETSK antoi aiheesta lausuntonsa (21) kannattaen komission ehdotusta ja esitti, että asiassa huomioitaisiin moninkertainen syrjintä.

5.9.2 Kun uusi direktiivi vihdoin hyväksytään, syrjimättömyysperiaatteen soveltamisala laajenee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaisesti koskemaan peruskoulutusta, terveydenhoitoa, sosiaalista suojelua ja asumista. ETSK kehottaa neuvostoa hyväksymään direktiivin ja ottamaan huomioon komitean lausunnon.

5.9.3 Maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin, naisiin, miehiin, vanhuksiin ja alaikäisiin, kohdistuu usein syrjintää, joka kärjistyy, koska heillä on unionin ulkopuolisten maiden kansalaisina muita heikompi oikeussuoja. Monet kärsivät moninkertaisesta syrjinnästä.

5.9.4 ETSK ehdottaa Euroopan komissiolle, että se laatisi moninkertaisen syrjinnän torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman, ja tarjoutuu tekemään yhteistyötä suunnitelmaa laadittaessa.

5.9.5 Euroopan perusoikeusviraston on laadittava myös vastaisuudessa selontekoja (22) monien maahanmuuttajien kärsimästä suorasta ja epäsuorasta syrjinnästä.

5.10 Sukupuolten tasa-arvo

5.10.1 Maahanmuuttajataustaisilla naisilla on erityisvaikeuksia sen vuoksi, että he ovat naisia. Siksi kotouttamispolitiikoissa on omaksuttava oikeanlainen sukupuoliperspektiivi.

5.10.2 ETSK katsoo, että sekä kotouttamista koskevissa yhteisissä perusperiaatteissa että sosiaalisessa toimintaohjelmassa tasa-arvokysymyksiin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, jotta maahanmuuttajanaisilla ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla naisilla on muiden kanssa yhdenvertaiset mahdollisuudet eivätkä he joudu syrjinnän kohteiksi.

5.11 Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys

5.11.1 ETSK on muissa lausunnoissaan (23) esittänyt, että maahanmuuttopolitiikalla voidaan tukea lähtömaiden taloudellista ja yhteiskuntakehitystä. Se edellyttää kuitenkin EU:n maahanmuuttolainsäädännön joustavoittamista.

5.11.2 Euroopan unionin on ulkopolitiikassaan tuettava Yhdistyneissä Kansakunnissa kansainvälisiä siirtolaislainsäädäntöpuitteita ja liityttävä nykyisin voimassa olevaan yleissopimukseen (24).

6. Sosiaalisen toimintaohjelman välineet

6.1 Valtavirtaistaminen (Mainstreaming)

6.1.1 Kotouttamisen valtavirtaistaminen merkitsee poliittisten prosessien organisoimista (ja uudelleenorganisointia), kehittämistä ja arvioimista siten, että maahanmuuttajien kotouttamisnäkökohta, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja tasavertainen kohtelu sekä syrjimättömyys sisällytetään kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa kaikkiin sosiaalisen toimintaohjelman tavoitteisiin, toimiin ja välineisiin ja että tämä vaatimus koskee kaikkia toimintaohjelmaan osallistuvia toimijoita.

6.1.2 Koska Euroopan unionissa vallitsevat kulttuurimallit poikkeavat toisistaan, valtavirtaistamisella on taattava kokonaisvaltaisesti, että ihmisten kokemuksia, ammattitaitoa, intressejä ja tarpeita tarkastellaan kotouttamisen ja monimuotoisuuden näkökulmasta ottamalla ne huomioon kaikissa aloitteissa niiden tyypistä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta riippumatta ja että toimia arvioidaan.

6.1.3 Prosessi olisi aloitettava vaikutustenarvioinnista, jonka avulla tarpeet voitaisiin ennakoida, jotta sosiaalinen monimuotoisuus otettaisiin varmasti huomioon kaikissa asiaankuuluvissa toimintayhteyksissä. Olisikin syytä nopeuttaa prosessia, jossa määritellään kotouttamista kuvaavat indikaattorit siten, että ne täydentävät avoimen koordinaatiomenetelmän mukaisia sosiaalisen osallistamisen indikaattoreita. Euroopan kotouttamisfoorumi voi olla mukana laatimassa indikaattoreita.

6.1.4 Valtavirtaistamisen toteuttamisen kannalta on keskeistä, että poliittiset päättäjät ottavat ohjat käsiinsä ja että kaikki asianomaiset julkiset ja yksityiset toimijat osallistuvat prosessiin. Niinpä olisikin laadittava yhteistyöpuitteet, joissa muutokseen tähtäävät päätöksentekoprosessit nivelletään toisiinsa.

6.2 Lainsäädäntö

6.2.1 Komitea katsoo, että unionin yhteisen maahanmuuttolainsäädännön laatua on parannettava ja että direktiiveillä on suojeltava tarkoituksenmukaisesti maahanmuuttajia. Komitea on laatinut tässä tarkoituksessa oma-aloitteisen lausunnon (25), jossa se esittää, että unionin maahanmuuttopolitiikoissa ja -lainsäädännössä on kunnioitettava asianmukaisesti ihmisoikeuksia.

6.2.2 ETSK katsoo, että maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädännön yhdenmukaistamisessa on helpompi edetä nyt, kun Tukholman ohjelma on hyväksytty.

6.2.3 Uusi syrjinnän vastainen lainsäädäntö, jota laaditaan parhaillaan perussopimuksen 13 artiklan nojalla, on otettava huomioon unionin maahanmuuttolainsäädäntöä laadittaessa.

6.3 Sosiaalidialogi

6.3.1 Työmarkkinaosapuolet ovat vuoropuhelun ja neuvottelujen muodossa vastuussa yhdenvertaisen kohtelun edistämisestä työpaikoilla. ETSK ja Dublinin säätiö järjestivät asiasta kuulemistilaisuuden erään komitean lausunnon (7) laatimisen yhteydessä. Liitteessä 3 esitetyistä kuulemistilaisuuden päätelmistä saattaa olla työmarkkinaosapuolille ja komissiolle runsaasti hyötyä pyrittäessä kohtelemaan oman maan kansalaisia ja maahanmuuttajia työhönottotilanteessa yhdenvertaisesti ja syrjimättä.

6.3.2 Eri yhteyksissä käytävällä sosiaalidialogilla voidaan edistää maahanmuuttajataustaisten ja vähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden aktiivista osallistamista. Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden aktiivinen osallistuminen onnistuu helpommin työpaikoilla.

6.3.3 Uutta sosiaalista toimintaohjelmaa laadittaessa on kuultava asianmukaisesti eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia, ja niiden on annettava asiasta lausuntonsa.

6.3.4 EU:n puheenjohtajavaltio Espanja on pyytänyt ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon siirtotyöläisten kotouttamisesta (26). Komitea tekee lausunnossa ehdotuksia useiksi aloitteiksi kotouttamisen tehostamiseksi työnteon näkökulmasta tarkasteltuna.

6.4 Kansalaiskeskustelu

6.4.1 Kansalaiskeskustelu on työmarkkinavuoropuhelun ohella erinomainen tapa hallita asioita, ja se kuuluu eurooppalaiseen sosiaalimalliin. ETSK:n mielestä se on unionin sosiaalisen toimintaohjelman laadinnassa ja kotouttamisen kannalta välttämätön väline.

6.4.2 Toteutettaessa kotouttamispolitiikkaa Euroopan laajuisesti ja laadittaessa sosiaalista toimintaohjelmaa on tehostettava ihmisoikeuksiin sekä maahanmuuttajien ja vähemmistöjen avustamiseen erikoistuneiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista.

6.4.3 Asiassa on kuultava eurooppalaista kotouttamisfoorumia, ja sen on oltava mukana laatimassa EU:n uutta sosiaalista toimintaohjelmaa.

6.4.4 Euroopan unionin on tuettava edelleen kulttuurienvälistä vuoropuhelua, jolla täydennetään kotouttamista ja sosiaalipoliittisia tavoitteita.

6.5 Avoin koordinointimenetelmä

6.5.1 On käynnistettävä kotouttamisen avoin koordinointimenetelmä, samaan tapaan kuin komissio ja ETSK ehdottivat maahanmuuttopolitiikan yhteydessä.

6.5.2 Neuvosto on päättänyt tehostaa nykyistä koordinointia ja antaa komissiolle nykyistä keskeisemmän aseman. Komitea kannattaa päätöstä, mutta katsoo, että sen olisi oltava vieläkin kunnianhimoisempi.

6.5.3 Koordinointimenetelmään on liitettävä erityisiä laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita, joiden määrittämisessä ETSK ja Euroopan kotouttamisfoorumi voivat olla mukana

6.5.4 Erinäisillä nykyisin käytössä olevilla sosiaalipoliittisilla avoimilla koordinointimenetelmillä on pyrittävä parantamaan kotouttamisen tavoitteita ja indikaattoreita työllisyyspolitiikoissa, sosiaalisessa suojelussa, terveydenhoidossa sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa.

6.6 Rahoitus

6.6.1 Komitea katsoo, että sosiaalirahaston ja kotouttamisrahaston synergiaa ja täydentävyyttä on parannettava.

6.6.2 Euroopan sosiaalirahaston toimet on suunnattu henkilöille, joilla on erityisiä vaikeuksia löytää työtä, kuten naiset, nuoret ja ikääntyneet työntekijät. Se auttaa myös yrityksiä ja työntekijöitä sopeutumaan uusien teknologioiden ja yhteiskunnan ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin. ETSK:n on meneillään olevalla ohjelmakaudella (2007–2013) ja vastaisuudessa sisällytettävä tavoitteisiinsa ja ohjelmiinsa nykyistä painokkaammin maahanmuutosta johtuvan monimuotoisuuden perspektiivi.

6.6.3 Vuoden 2013 jälkeen kotouttamisrahaston määrärahoja on lisättävä ja annettava komissiolle nykyistä enemmän hallintavaltaa.

6.6.4 Progress-ohjelman tavoitteena on myöntää rahoitusta Euroopan unionin työllisyys- ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Myös sen on tuettava kotouttamista ja monimuotoisuutta kaikilla viidellä keskeisellä toiminta-alalla: työllisyys, sosiaalinen suojelu ja yhteiskuntaan integroituminen, työolot, syrjimättömyys sekä monimuotoisuus ja sukupuolten tasa-arvo.

7. Entistä osallistavampi unionin kansalaisuus

7.1 Eurooppalaiset demokratiat ovat vapaita ja avoimia yhteiskuntia, ja niiden on perustuttava kaikkien ihmisten osallisuuteen. Kotouttamispolitiikkoja ja maahanmuuttolainsäädäntöä ei pidä koskaan käyttää poliittisina perusteina kansalaisoikeuksien epäämiseksi maahanmuuttajilta ja vähemmistöiltä.

7.2 ETSK katsoo, että demokratioidemme perustuksia on laajennettava sisällyttämällä niihin uudet kansalaiset, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla. Jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisten oikeuksissa on otettava huomioon moninaisuuden kaikki muodot syrjimättömästi.

7.3 ETSK palauttaa mieliin eräässä toisessa lausunnossa (27) tekemänsä ehdotuksen, jonka mukaan unionin kansalaisuus myönnettäisiin sellaisille unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille, joilla on unionissa pitkään oleskelleen henkilön asema. Komitea ehdottaa, että komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto sisällyttävät kyseisen ehdotuksen uuden toimikauden tavoitteisiin.

7.4 Euroopan komission on tehtävä uusi aloite unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten ”yhteiskunnan kansalaisuus”" -käsitteen edistämiseksi ja tuettava heidän yhteiskunnallista ja poliittista osallistumistaan.

8. Uusi Euroopan komissio

8.1 ETSK katsoo, ettei kotouttamistavoitteelle ole hyväksi, että komission uudessa kokoonpanossa kotouttamisasiat ovat samassa osastossa kuin turvallisuus, kun samalla on perustettu toinen oikeusasioiden ja perusoikeuksien salkku.

8.2 Yhdistettäessä kotouttaminen turvallisuuteen välitetään eurooppalaiselle yhteiskunnalle ja maahanmuuttajille kielteinen viesti, joka ei vastaa kotouttamiselle määriteltyä ensimmäistä yhteistä perusperiaatetta eli prosessin kaksisuuntaisuutta. Maahanmuutto kriminalisoidaan Euroopassa liian monissa viesteissä.

8.3 Kotouttamisesta viestisi myönteisesti se, että maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat kuuluisivat oikeusasioiden ja perusoikeuksien salkkuun, kuten komitea on ehdottanut.

8.4 Tässä yhteydessä on erityisen tähdellistä vahvistaa kotouttamisen valtavirtaistamista sosiaalisessa toimintaohjelmassa ja muissa yhteisön politiikoissa, varsinkin maahanmuuttajien perusoikeuksien puolustamiseksi ja suojelemiseksi.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2008) 758 lopullinen.

(2) EYVL C 125, 27.5.2002.

(3) Kotouttamisasiat ja sosiaalinen toimintaohjelma kuuluvat komissiossa eri jäsenten ja pääosastojen vastuualueeseen.

(4) Eurostat.

(5) Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91

EUVL C 120, 16.5.2008, s. 82.

(6) Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

EUVL C 27, 3.2.2009, s. 95

EYVL C 125, 27.5.2002, s. 112

EUVL C 80, 30.3.2004, s. 92

EUVL C 318, 23.12.2006, s. 128.

(7) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 128.

(8) EYVL C 125, 27.5.2002, kohta 1.4 (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(9) Konferenssi aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan rooli kotouttamisessa”, Bryssel 9. ja 10. syyskuuta 2002.

(10) Asiakirja 14615/04, 19. marraskuuta 2004.

(11) KOM(2008) 412 lopullinen.

(12) EUVL C 182, 4.8.2009, s. 65.

(13) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 99.

(14) 2008/2330 (INI).

(15) EUVL C 161, 13.7.2007, s. 66 ja EUVL C 120, 16.5.2008, s. 66.

(16) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 85.

(17) ETSK:n valmisteleva lausunto aiheesta ”"Siirtotyöläisten kotouttaminen”.

(18) Direktiivi 2003/109/EY.

(19) Euroopan parlamentin 2. huhtikuuta 2009 antama lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta.

(20) Direktiivi 2000/43/EY, direktiivi 2004/113/EY ja direktiivi 2000/78/EY.

(21) EUVL C 182, 4.8.2009, s. 19 ja EUVL C 77, 31.3.2009, s. 102.

(22) EU-MIDIS-kysely (Euroopan unionin kyselytutkimus vähemmistöistä ja syrjinnästä) toteutettiin yli 23 000:n etnisiin vähemmistöihin ja maahanmuuttajaryhmiin kuuluvan henkilön keskuudessa. Heiltä kysyttiin kokemuksia syrjinnästä, rodun perusteella tehdyistä rikkomuksista ja poliisin toiminnasta EU:ssa.

(23) EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91.

(24) YK:n yleissopimus siirtotyöläisten oikeuksien suojelemisesta.

(25) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 29.

(26) ETSK:n valmisteleva lausunto aiheesta ”Siirtotyöläisten kotouttaminen”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños.

(27) Oma-aloitteinen lausunto, EUVL C 208, 3.9.2003.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/28

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Talouskumppanuussopimusten vaikutus syrjäisimmillä alueilla (Karibian alue)”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/04)

Esittelijä: Hervé COUPEAU

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Talouskumppanuussopimusten vaikutus syrjäisimmillä alueilla (Karibian alue).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Kaikki viisitoista Karibian alueen AKT-valtioiden (1) foorumin (CARIFORUM) jäsenvaltiota (2) ja EU allekirjoittivat 15. lokakuuta 2008 talouskumppanuussopimuksen, jonka soveltamisala on erityisen laaja. Tietyt talouskumppanuussopimuksessa mainitut tekijät estävät kuitenkin toteuttamasta asetettuja tavoitteita, joita ovat muun muassa alueellinen yhdentyminen, kestävä kehitys tai CARIFORUM-valtioiden ja syrjäisimpien alueiden yhteistyö. Vaikka syrjäisimmillä alueilla on pitkät eurooppalaiset perinteet, niillä on maantieteellisiä, historiallisia, kulttuurisia ja taloudellisia siteitä CARIFORUM-valtioihin. Ne voivat strategisen asemansa vuoksi solmia kestäviä kauppasuhteita naapurisaarten kanssa. Ne ovat siis ensimmäisiä Euroopan alueita, joihin talouskumppanuussopimus vaikuttaa.

1.2 ETSK on tietoinen siitä, että talouskumppanuussopimukseen liittyvät neuvottelut ovat monitahoisia ja että sopimus tuo muassaan potentiaalisia riskejä ja tarjoaa mahdollisuuksia niin CARIFORUM-valtioille kuin syrjäisimmille alueille ja ylipäätään EU:lle.

1.3 ETSK suosittaa lämpimästi, että syrjäisimpien alueiden paikallisviranomaisia kuullaan kaikissa EU:n ja CARIFORUMin talouskumppanuussopimuksen edellyttämissä neuvotteluissa. Vaikka nämä syrjäisimmät alueet ovat myös Amerikassa sijaitsevia Ranskan departementteja, mikä erottaa ne CARIFORUM-valtioista, niiden on kannettava kortensa todellisen alueellisen yhdentymisen kekoon.

1.4 ETSK katsoo, että on niin ikään tärkeää, että syrjäisimpien alueiden kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset osallistuvat nykyistä tiiviimmin keskusteluihin sekä erinäisten sopimuksen toimeenpanoon tähtäävien seurantakomiteoiden toimintaan. Näin talouskumppanuussopimuksen perimmäisenä tavoitteena oleva alueellinen yhdentyminen olisi toteutettavissa.

1.5 CARIFORUM-valtioiden asteittainen integroituminen maailmantalouteen onnistuu täydellisesti vasta sitten, kun kuljetusongelmat (infrastruktuuri ja kuljetusmuodot) saadaan ratkaistuksi. ETSK suosittaa, että komissio tarkastelee kuljetuskysymystä laajemmin ja kiinnittää lähemmin huomiota konkreettisiin ratkaisuihin, joista sovitaan yhdessä CARIFORUM-valtioiden ja syrjäisimpien alueiden kanssa.

1.6 ETSK suosittaa, että asianomaiset tahot harkitsisivat syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välisen kaupan tullimaksujen alentamisen aikaistamista edistääkseen kauppasuhteita Karibian alueella.

1.7 ETSK on ilahtunut siitä, että talouskumppanuussopimuksessa on huomioitu tarve ottaa käyttöön terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä koskeva selkeä menettely. ETSK suosittaa kuitenkin, että syrjäisimmät alueet sisällytetään alueen sisäistä kauppaa helpottavien terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten viranomaistahojen joukkoon ja että niille tarjotaan tilaisuus osallistua kahdenvälisistä järjestelyistä käytäviin neuvotteluihin. ETSK kehottaa niin ikään antamaan syrjäisimmille alueille mahdollisuuden hyödyntää sellaista syrjäisimpien alueiden nimitystä, joka erottaisi niiden tuotteet viestimällä niiden laadusta sekä siitä, että ne noudattavat EY:n normeja.

1.8 ETSK suosittaa nimenomaisesti, että syrjäisimpien alueiden kalastus- ja vesiviljelyalueita hallinnoidaan yhteisymmärryksessä CARIFORUM-valtioiden kanssa.

1.9 ETSK kehottaa kaiken kaikkiaan jäsentämään palvelut nykyistä paremmin, jotta Karibialle syntyy todellinen matkailuelinkeino.

1.10 ETSK seuraa tarkoin sitä, että sopimukseen sisällytetään ympäristön kunnioittamisen ja sosiaalisen suojelun käsitteet. Komitean on voitava tarjota ennakoiva visio koko alueelle.

2. Johdanto ja yleiset huomiot

2.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityispiirteet. Euroopan komissio perusti vuonna 1986 syrjäisimpiä alueita käsittelevän yksiköiden välisen työryhmän, jonka tehtävänä oli koordinoida näiden alueiden hyväksi toteutettavia yhteisön toimia sekä toimia välittäjänä asioitaessa keskus- ja aluehallinnon kanssa. Vuodesta 1989 lähtien näitä alueita varten on ollut olemassa erityisohjelma, jonka avulla alueiden sosiaalis-taloudelliseen kehitykseen liittyviä toimia pyritään tukemaan niin, että alueiden kehitys olisi lähempänä muuta Euroopan unionia.

EU:n ja CARIFORUMin talouskumppanuussopimuksen 239 artiklassa on huomioitu se, että Karibian alueen syrjäisimmät alueet (Martinique ja Guadeloupe) sijaitsevat maantieteellisesti CARIFORUM-valtioiden läheisyydessä: ”Osapuolet ottavat huomioon Euroopan yhteisön syrjäisimpien alueiden ja CARIFORIJM-valtioiden maantieteellisen läheisyyden ja pyrkivät vahvistamaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia yhteyksiä näiden alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välillä, minkä vuoksi ne pyrkivät erityisesti helpottamaan yhteistyötä kaikilla tämän sopimuksen piiriin kuuluvulla aloilla sekä helpottamaan tavara- ja palvelukauppaa, edistämään investointeja ja rohkaisemaan liikenne- ja viestintäyhteyksiä syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välillä.” Samaisessa artiklassa mainitaan niin ikään CARIFORUM-valtioiden ja syrjäisimpien alueiden osallistuminen puiteohjelmiin ja erityistoimiin talouskumppanuussopimuksen kattamilla aloilla.

2.2.1 ETSK korostaa ”Alankomaiden merentakaisten alueiden” merkitystä. Niitä ovat Karibian alueella sijaitsevat saaret Bonaire, Curaçao, Saba, Sint-Eustatius, Sint-Marten ja Aruba. Nämä saaret ovat kuitenkin eurooppalaisittain katsottuna ”merentakaisia maita ja alueita”, mikä erottaa ne oikeudellisesti Karibian alueen syrjäisimmistä alueista. ETSK painottaa kuitenkin, että talouskumppanuussopimuksessa tarkoitettu alueellinen yhdentyminen toteutuu vain ottamalla huomioon EU:n jäsenvaltioihin (Alankomaihin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Ranskaan) sidoksissa olevat alueet.

2.3 ETSK pyrkii tarkastelemaan sopimuksen taloudellista ja sosiaalista vaikutusta Karibian alueeseen ja tarkemmin ottaen syrjäisimpiin alueisiin. Tarkoituksena on siis päätellä, ovatko alueelliseen yhdentymiseen tähtäävät pyrkimykset tuottaneet tulosta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tavaroiden ja palveluiden sekä yhteistyön ja hyvän taloushallinnon osalta kauppavaihtoon liittyvillä osa-alueilla (kilpailu, investoinnit, immateriaalioikeudet jne.).

Alueellinen yhdentyminen käsitteen laajassa merkityksessä (syrjäisimpiä alueita koskeva unionin strategia) on yksi talouskumppanuussopimuksen keskeisistä tavoitteista. Se on asetettu tavoitteeksi myös syrjäisimmille alueille, jotta ne löytäisivät paikkansa alueellisessa kokonaisuudessa. Tietyt sopimukseen kiinteästi liittyvät tekijät kuitenkin haittaavat yhtäältä alueellista yhdentymistä ja toisaalta talouskumppanuussopimuksen tuloksellisuutta.

2.4.1 Se, että talouskumppanuussopimukseen liittyvien neuvottelujen yhteydessä ei kuulla syrjäisimpien alueiden maakunta- ja alueneuvostoja, on minimoinut niiden roolin Karibian alueella. Alueneuvostoilla on tietynlaista asiantuntemusta syrjäisimpien alueiden offensiivisista ja defensiivisistä sektoreista (3), ja alueellisten ohjauskomiteoidensa ansiosta ne voivat jatkuvasti raportoida tutkimustensa tuloksista. Ranskan hallituksen aloitteesta perustettu merentakaisten alueiden yleiskokous on niin ikään antanut useita viitteitä vastauksiksi talouskumppanuussopimuksen asettamiin esteisiin. Maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyytensä lisäksi nämä instituutiot ovat jo solmineet yhteyksiä CARIFORUM-valtioihin.

2.4.2 Se, etteivät syrjäisimmät alueet kuulu CARIFORUMin ja EY:n kauppa- ja kehityskomiteaan, parlamentaariseen komiteaan eivätkä etenkään neuvoa-antavaan komiteaan, vähentää niiden vaikutusta Euroopan unionissa. ETSK suosittaakin, että syrjäisimpien alueiden kansalaiskunnan jäsenille tai jopa paikallisviranomaisten edustajille annetaan tilaisuus osallistua edellä mainittujen eri seurantakomiteoiden työskentelyyn ja tapauksesta riippuen parlamentaaristen komiteoiden työskentelyyn.

2.4.3 Se, ettei syrjäisimpien alueiden kansalaisyhteiskuntaa kuulla asiassa, vaikka se joutuu päivittäin tekemisiin ongelmien kanssa, jotka liittyvät siihen, että Karibian valtioiden kanssa on vaikea käydä kauppaa (infrastruktuuri, kiintiöt, ”kielteiset luettelot”), haittaa suorien yhteyksien ylläpitämistä CARIFORUM-valtioiden kansalaisyhteiskunnan kanssa.

2.4.4 ETSK kannustaa asianosaisia tukemaan syrjäisimpien alueiden osallistumista tarkkailijoina Karibian alueellisiin instituutioihin, kuten CARIFORUMiin tai Karibian itäisten valtioiden organisaatioon OECS:ään (4). Näissä elimissä tehdään useita Karibian aluetta koskevia päätöksiä; niin kauan kuin syrjäisimmät alueet eivät ole niissä läsnä edes tarkkailijoina, ne eivät voi löytää paikkaansa alueellisessa kokonaisuudessa.

2.5 Liikenne

2.5.1 ETSK korostaa, että tavaroiden ja palveluiden vapauttaminen edellyttää liikennemuotojen ja infrastruktuurien mukauttamista. Karibian alueella ei ole riittävästi liikennemuotoja. On totta, että saarten välisestä henkilöliikenteestä huolehtii kaksi lentoyhtiötä ja kaksi laivayhtiötä. Liikennöinti ei kuitenkaan ole säännöllistä, eikä tavarankuljetusta ole järjestetty. Siitä huolimatta, että syrjäisimmille alueille (Guadeloupelle, Martiniquelle ja Guayanalle) on varattu 275,6 miljoonan euron suuruinen erityismääräraha, jolla kompensoidaan niiden maantieteellisestä sijainnista johtuvia lisäkustannuksia, tavaraliikenteen erittäin korkeat kustannukset aiheuttavat ongelmia Karibialla sijaitseville syrjäisimmille alueille, ja ne kärsivät myös unionin kabotaasilainsäädännöstä, joka ei sovellu saarialueiden käyttöön.

2.5.2 Syrjäisimmät alueet ja CARIFORUM-valtiot pyrkivät helpottamaan edellä mainittuja ongelmia eräänlaisen rahti- tai lauttaliikennejärjestelmän avulla. Hankkeet eivät kuitenkaan ole toteutuneet varojen puutteen vuoksi.

2.5.3 Talouskumppanuussopimuksen 37 artiklassa mainitaan liikenne maataloutta ja kalastusta käsittelevässä luvussa. Siinä ei kuitenkaan esitetä selkeitä ratkaisuja, vaikka syrjäisimmät alueet ja CARIFORUM-valtiot olivat jo hahmotelleet yhteisiä ratkaisuja.

2.5.4 Euroopan kehitysrahaston EKR:n seuraavan ohjelman puitteissa olisi aiheellista käynnistää kunnianhimoinen rakennepolitiikka, jonka avulla luodaan koko Karibian alueen kattava, saarialueille soveltuva liikennejärjestelmä.

2.6 Talouskumppanuussopimuksessa ei mainita lainkaan siviili- ja kauppaoikeudellisten riitojen ratkaisua. Ei ole laisinkaan määräyksiä siitä, millä tavoin CARIFORUM-maassa sijaitsevan yrityksen ja syrjäisimmillä alueilla sijaitsevan yrityksen välille mahdollisesti syntyvässä riita-asiassa ratkaistaan toimivaltaristiriita, lainvalinta tai eksekvatuurimenettely. Sopimuksessa määrätään vain itse talouskumppanuussopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta syntyvien erimielisyyksien ratkaisemisesta. Talouskumppanuussopimukseen olisi kuitenkin aiheellista sisällyttää näin merkittävän sopimuksen edellyttämiä juridisia vaihtoehtoja.

3. Erityistä – Katsaus Karibian alueeseen

3.1 Maatalous

Karibialla tuotetaan runsaasti banaania, ja se on yksi syrjäisimpien alueiden tärkeimmistä tulonlähteistä. Alalla on yli 10 000 työpaikkaa, ja banaanin viennin osuus Guadeloupen viennistä Euroopan unioniin on 14 % ja Martiniquen viennistä 24 %. Banaanilla on syrjäisimmillä alueilla merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen painoarvo. Euroopan unioni on aina tiedostanut banaanintuotannon olevan strateginen haaste: Euroopan komission 22. elokuuta 2007 hyväksymässä POSEI-tukiohjelmassa banaania tuottaville syrjäisimmille alueille varataan vuosittain 129,1 miljoonaa euroa. Tuki ei kuitenkaan näytä olevan läheskään riittävä, sillä sääoloihin liittyvien ongelmien lisäksi syrjäisimpien alueiden banaaninviljelyä uhkaavat dollaribanaanien tuottajat, joiden osuus EU:n markkinoista on (merentakaisten departementtien maatalouselinkeinon kehittämisviraston ODEADOMin (5) tietojen mukaan) yltänyt 73,4 %:iin sen jälkeen, kun markkinat vapautettiin. EU on lisäksi allekirjoittanut 15. joulukuuta 2009 Latinalaisen Amerikan tuottajamaiden kanssa sopimuksen banaanitullien alentamisesta 176 eurosta 114 euroon tonnilta vuoteen 2017 mennessä. Tämä heikentää entisestään syrjäisimpien alueiden ja tiettyjen CARIFORUM-valtioiden tilannetta.

3.1.1.1 Muilla CARIFORUM-valtioilla on niin ikään banaanialalla aivan erityisiä intressejä. Esimerkiksi Dominicalla yksinomaan banaanin osuus on 18 % bkt:stä, ja ala työllistää 28 % työvoimasta. Banaanialan kriisi ei koettele pelkästään syrjäisimpiä alueita: esimerkiksi Saint Lucialla on nykyisin vain 2 000 banaaninkasvattajaa, kun heitä vuonna 1990 oli 10 000.

3.1.1.2 ETSK katsoo, että Karibialle olisi syytä perustaa ammattialajärjestö, joka pyrkisi lisäämään EU:n osuutta Karibialla tuotetun banaanin kaupasta, varsinkin kun tietyt CARIFORUM-valtiot (esimerkiksi Saint Lucia ja Dominica) toimittavat banaaneja muihin maihin (kuten Kanadaan), joiden terveys- ja jäljitettävyysvaatimukset ovat samankaltaisia kuin EU:ssa.

3.1.2 Sokeriruoko–sokeri–rommi – Sokeriruokoalalla on niin ikään huomattava asema syrjäisimmillä alueilla. Sen osuus Gaudeloupella käytössä olevasta maatalousmaasta (KMM:stä) on 32 % ja Martiniquen KMM:stä 13 %. Ala työllistää kokopäiväisesti yli 6 500 työntekijää. Sokeria tuotettiin markkinointivuonna 2006–2007 Martiniquella 5 849 tonnia ja Guadeloupella 80 210 tonnia. Rommia tuotettiin Martiniquella 79 352 HPA (6) ja Guadeloupella 74 524 HPA. Sen strateginen merkitys syrjäisimpien alueiden vientiartikkelina on huomattava.

Vihannes- ja hedelmävaroja ei hyödynnetä riittävästi, kun otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden rikas maaperä. Syrjäisimmät alueet ovat kuitenkin ryhtyneet monipuolistamaan maataloustuotantoaan. Vuodelta 2006 peräisin olevat luvut osoittavat, että Guadeloupe tuotti 17 218 tonnia hedelmiä ja Martinique 8 666 tonnia. Samaisena vuonna Guadeloupe tuotti 43 950 tonnia vihanneksia ja Martinique 37 892 tonnia. Guadeloupe tuottaa lisäksi yrtti- ja hajustekasveja (vaniljaa), kahvia, kaakaota, mausteita ja lääkekasveja (puutarhaviljelyyn käytetään 179 ha). Martinique puolestaan tuottaa pääasiassa ananasta ja tiettyjä mausteita (puutarhaviljelyyn käytetään 105 ha). Kyseessä on siis tulevaisuudessa varteenotettava maatalouden osa-alue, varsinkin kun syrjäisimmät alueet haluavat laajentaa vaihtoa muiden Karibian maiden kanssa niin tuotteilla käytävän alueellisen ja kansainvälisen kaupan kuin tutkimuksen ja kehittämisen alalla.

3.1.3.1 Monipuolistamisen tarkoituksena on tyydyttää sisäinen elintarvikekysyntä kaikilta osin (omavaraisuus), sillä syrjäisimpien alueiden maataloudelle on ollut luonteenomaista enimmäkseen banaanin ja sokeriruo'on viljely vientitarkoituksessa. Vuonna 2008 esimerkiksi sianlihan tuonti lisääntyi Martiniquella 10 % ja Guadeloupella 68,2 %. Vihannesten osuus tuoretuotteiden kokonaistuonnista on Guadeloupella 67 %. Omavaraisuuden saavuttamiseksi syrjäisimpien alueiden viljelijät ovat hiljattain ryhtyneet järjestäytymään toimialakohtaisiksi organisaatioiksi, jotka kokoavat yhteen tuotantosektorin toimijat, maataloustuotteiden jalostuksesta tavarantoimittajiin ja aina jakeluun asti. Tällä tavoin koko ketju on edustettuna, ja kullakin jäsenellä on tärkeä tehtävä toimialakohtaisessa päätöksentekoprosessissa. (7) Tällaista oikeudellista muotoa ei kuitenkaan ole naapurisaarilla, joilla ala ei ole järjestäytynyt. Seurauksena on, että ne ovat heikommassa asemassa käydessään kauppaa maataloustuotteilla syrjäisimpien alueiden kanssa.

3.1.4 Syrjäisimpien alueiden ja Karibian valtioiden välisen maataloustuotteiden kaupan esteet

3.1.4.1 Maatalous on alueen toimeentulon ja kehityksen kannalta keskeinen elinkeino. Se on siis syrjäisimmille alueille defensiivinen sektori. Alueen suurimpia huolenaiheita ovatkin elintarviketurva, infrastruktuurien puute, alueellista kauppaa rajoittavat tullit ja sosiaalinen suojelu.

3.1.4.2 Elintarviketurvan osalta CARIFORUM-valtioiden hedelmä- ja vihannestuotanto ei vastaa kaikilta osin unionin lainsäädäntöä. Niiden tuotanto ei vastaa unionin lainsäädännön mukaisia standardeja edes HACCP-menetelmiä (8) käytettäessä. Tilanne on arkaluonteinen myös siksi, ettei syrjäisimmillä alueilla ole tiettyjä tuotteita, joita CARIFORUM-valtioissa on runsaasti.

3.1.4.3 Talouskumppanuussopimuksen 40 artiklassa määrätään elintarviketurvasta, että osapuolet voivat käyttää suojalausekkeita tilanteissa, joista aiheutuu tai voi aiheutua suuria vaikeuksia. Syrjäisimpien alueiden voi kuitenkin olla hankala käyttää lyhyellä varoitusajalla tätä mahdollisuutta. Toisaalta sopimukseen sisällytetyillä terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteillä (9) pyritään siihen, että alueelle saataisiin omat terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset, jotka vastaisivat WTO:n vaatimuksia, jotta voidaan ryhtyä toteuttamaan EU:n toimenpiteiden kanssa yhdenmukaisia toimenpiteitä terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden vastaavuuden tunnustamista koskevien kahdenvälisten järjestelyjen avulla. Vaikka syrjäisimpien alueiden on noudatettava unionin lainsäädäntöä, niiden maa- ja kalataloustuotteilla ei vieläkään ole ”syrjäisimpien alueiden” nimitystä, kuten ETSK on useaan kertaan esittänyt (10). Samaa ovat ehdottaneet myös paikallisviranomaiset (11) ja Euroopan parlamentti (12). Syrjäisimmät alueet eivät kuulu alueen sisäistä kauppavaihtoa helpottavien, terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten viranomaistahojen joukkoon, eivätkä ne osallistu kahdenvälisistä järjestelyistä käytäviin neuvotteluihin.

3.1.4.4 ETSK yhtyykin talouskumppanuussopimukseen, jonka pyrkimyksenä todetaan olevan markkinavalmiuksien kehittäminen ”sekä CARIFORUM-valtioiden välistä että osapuolten välistä kauppaa varten samoin kuin markkinointi- ja kuljetusinfrastruktuurin kehittämismahdollisuuksien tunnistaminen” (43 artiklan 2 kohdan b alakohta). Sopimuksessa todetaan niin ikään, että maatalous- ja kalastusalan tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu rahoitus- ja yhteistyömahdollisuuksien osoittaminen tuottajia ja kauppiaita varten.

3.1.4.5 Tiettyjä syrjäisimpien alueiden tuotteita (hillot, kahvi jne.) rankaistaan ”kielteisillä luetteloilla” (tulleilla) eräiden toisten Karibian maiden tulleissa, mikä vaikeuttaa niiden myyntiä kyseisissä maissa. Tulleja koskevista talouskumppanuussopimuksen 9 artiklasta ja sitä seuraavista artikloista huolimatta ETSK suosittaa osapuolille, että ne ottaisivat huomioon syrjäisimpien alueiden erityisaseman Karibialla ja niiden erityispiirteet, jotka on tunnustettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa, ja harkitsisivat syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välisen kaupan tullitariffien alentamisen aikaistamista edistääkseen kauppasuhteita Karibian alueella.

3.2 Kalastus

3.2.1 Kalastusalalla kaivataan ripeää edistymistä sen jälkeen, kun aluksi ei päästy sopimukseen siitä, tehtäisiinkö kalastuksesta oma erillinen sopimuksensa vai kuuluisiko se talouskumppanuussopimuksen piiriin. Euroopan yhteisö kieltäytyi käsittelemästä alueen kalastuskysymystä erillisenä sopimuksena ja piti parempana tehdä kalastuksesta kahdenvälisiä sopimuksia.

3.2.2 Talouskumppanuussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan tavoitteena on CARIFORUM-toimijoiden mahdollisuuksien parantaminen, kun kyseessä on kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten kalaa ja kalatuotteita koskevien teknisten, terveys- ja laatustandardien noudattaminen.

3.2.3 Euroopan unionin tavoitteena on asettaa yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) välityksellä etusijaan kalastuksenhoidon pitkän aikavälin visio. YKP:n johtavana ajatuksena on ennalta varautumisen periaate meren elollisten luonnonvarojen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä meren ekosysteemeihin kohdistuvien kalastustoiminnan vaikutusten minimoimiseksi mahdollisimman vähiin. Tilanne ei kuitenkaan ole samanlainen kaikkialla Karibialla, sillä syrjäisimmät alueet ovat edelleen muista CARIFORUM-valtioista poiketen erittäin tiukan lainsäädännön alaisia (kokonaiset kalastuksenkieltoalueet, langustin, strombus gigasin ja siloselkärauskun kalastusta ja kalaparvien kokoamiseen käytettäviä välineitä koskevat säännökset (13) jne.). Kalastuksenhoito kuuluu jäsenvaltioille, mutta siinä ei oteta huomioon Karibian alueen erityispiirteitä, mikä asettaa alueen syvänmerenkalastuksen muita heikompaan asemaan.

3.2.4 ETSK suosittaakin hallinnoimaan Karibian alueen kalastusta yhteisymmärryksessä CARIFORUM-valtioiden kanssa.

3.3 Vesiviljely

3.3.1 Karibialla kalastetaan erityisesti rannikon läheisyydestä pyydettäviä lajeja: jättiläissiipikotiloa (suuri merikotelo, jonka lihaa käytetään useissa paikallisissa ruokalajeissa), meriahventa, langustia, napsijaa ja useita muita korallien kasaumilla eläviä lajeja. Pelagisten kalavarojen pyynti on vasta aluillaan syvänmeren alusten puutteen ja muiden trooppisiin vesiin liittyvien puutteiden vuoksi.

3.3.2 Viime vuosina paikallisten markkinoiden kysyntä on kehittynyt matkailuteollisuuden ansiosta. Kun tuotteilla on lisäksi kova kysyntä Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoille, seurauksena on liikakalastus, joka ajan mittaan johtaa koko alueen kalavarojen rajuun vähenemiseen.

3.3.3 Nykyisin lähes kaikki Karibian alueen maat tuovat maahan merestä saatavia tuotteita. Kun tuotteita on aiemmin ollut runsaasti tarjolla, ei ole tunnettu kiinnostusta vesiviljelyä kohtaan. Niinpä suurimmalla osalla alueen maista on perinteisesti vain niukasti kokemusta kalankasvatuksesta. Vaikka vesiviljelyala on kasvanut kaikkialla maailmassa, Karibian alue on kehittänyt vesiviljelytuotantoaan vain vähän.

3.3.4 Vesiviljelyssä on tapahtunut selvää parannusta vasta 2000-luvulla. Vuonna 2004 Martiniquen vesiviljelytuotanto oli 97 tonnia (10 tonnia jokilangustia, 12 tonnia pietarinkalaa ja 75 tonnia karibianbassia).

3.3.5 Syrjäisimpien alueiden vesiviljelyyn ovat myöntäneet tukea pääasiassa alueelliset kalastustoimikunnat ja KOR (14). Tuki ei kuitenkaan näytä riittävän vastaamaan tiettyjen Karibian valtioiden huimaa kehitystä (Jamaikan tuotanto oli FAO:n arvioiden mukaan 6 000 tonnia vuonna 2002). Sitä ei myöskään ole riittävästi siksi, ettei tuen turvin vielä poisteta syrjäisimpien alueiden tarvetta tuoda meren antimia Venezuelasta, Euroopan unionista ja tietyistä Aasian maista.

3.3.6 ETSK suosittaa lämpimästi kehittämään Karibian alueen vesiviljelyalaa yhteisesti esimerkiksi EKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuella.

3.4 Matkailu

3.4.1 Matkailu on syrjäisimmille alueille tärkeä tulonlähde. Karibian alueella on merkittävä valttikortti. Mikään muu maailman alue ei vedä matkailun kannalta vertaa sen luonnonympäristölle. Sen maantieteellinen sijainti on ainutlaatuinen, mikä tekee siitä yhden maailman merkittävimmistä matkailumarkkinoista. Koska alueelle tulee matkailijoita kaikkialta maailmasta, matkailutuotteille luodaan Atlantin molemmin puolin uusia, entistä vaativampia normeja täyttämään Karibialla vierailevien matkailijoiden odotuksia.

3.4.2 ETSK korostaa kuitenkin sitä, että syrjäisimpien alueiden ja muiden Karibian valtioiden matkailuinfrastruktuureissa on suuria eroja: jälkimmäiset painottavat massaturismia ja monipuolisempaa matkailua (risteilyt, veneily ja vähemmässä määrin ekoturismi), kun taas syrjäisimpien alueiden on rajoituttava tarjoamaan edellistä kausiluonteisempaa kapean sektorin matkailua etupäässä ranskankielisille turisteille. Tällaiset erot ovat käyneet mahdollisiksi, koska CARIFORUM-valtioissa työntekijät ovat sosiaalisesti epävarmemmassa asemassa.

3.4.3 ETSK korostaa niin ikään, että matkailu saarelta toiselle on melko rajallista. Risteilyjä lukuun ottamatta Karibian saarilla liikennöi vain kaksi lento- ja kaksi laivayhtiötä. Halutessaan matkustaa naapurissa sijaitseville syrjäisimmille alueille CARIFORUM-valtion asukkaiden on sitä paitsi anottava viisumia, ja saattaa kestää useita kuukausia, ennen kuin päästään matkaan. Näiden kahden tekijän summa rajoittaa matkailun lisäksi myös alueen kauppasuhteita.

3.4.4 ETSK:ta ilahduttaa se, että matkailupalvelut on huomioitu talouskumppanuussopimuksessa ja on annettu sääntöjä kilpailunvastaisten käytäntöjen ennalta ehkäisemistä, pk-yrityksistä, laatu- ja ympäristövaatimuksista, yhteistyöstä ja teknisestä avusta. Yhdessäkään määräyksessä ei kuitenkaan mainita Karibian matkailua, varsinkaan syrjäisimpien alueiden kanssa, vaan talouskumppanuussopimuksessa määrätään ainoastaan luonnollisten henkilöiden tilapäisestä oleskelusta liiketoimintaa varten.

3.4.5 Karibian alueella, sellaisena kuin Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristö (15) on sen määritellyt, on 250 miljoonaa asukasta ja Karibian saarilla on 41 miljoonaa asukasta. Alueen ominaispiirteisiin kuuluu kuitenkin myös se, että saarten väliset yhteydet ovat hankalia, mikä ei suosi alueen sisäistä matkailua. Olisikin sekä syrjäisimpien alueiden että CARIFORUM-valtioiden kannalta valitettavaa, jos nyt menetettäisiin tilaisuus luoda Karibian matkailumarkkinat käsitteen laajassa merkityksessä.

3.4.6 ETSK katsoo, että olisi hyvä jäsentää palvelut nykyistä paremmin, jotta Karibialle syntyy todellinen matkailuelinkeino.

3.5 Palvelut

3.5.1 Palvelukauppa on kaikilta osin laajentumassa. Alan menestys on todellista, ja se onkin syrjäisimpien alueiden kannalta offensiivinen sektori. Sitä mukaa kun tavaroiden vientiosuus on vähentynyt Karibian taloudessa, palveluiden viennin osuus on kasvanut, suureksi osaksi matkailun ansiosta. Alue on täysin tietoinen palvelukaupan potentiaalista. Matkailu-, vakuutus- ja rakennusala sekä ympäristöpalvelut, uusiutuvat energialähteet, konsultointi (laatu ja myynninedistäminen), ammattitaitoa vaativat huolto- ja ylläpitotehtävät, viestintä ja liikenne ovat aloja, joilla edistetään alueen kauppaa ja talouskasvua.

3.5.2 ETSK katsoo, että syrjäisimmillä alueilla on tärkeä rooli Karibian alueen palveluviennissä, sillä esimerkiksi Haiti ja Dominikaaninen tasavalta, joiden yhteenlaskettu asukasluku on lähes 20 miljoonaa, haluavat hankkia terveyspalveluita tai yrityspalveluita syrjäisimpien alueiden mallin mukaisesti. Lisäksi eräät matkapuhelinoperaattorit harjoittavat jo toimintaansa tietyissä Karibian valtioissa (esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa), mutta ne haluaisivat ja voisivat voimistaa asemaansa.

3.5.3 Vaikka talouskumppanuussopimuksen 75 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa on määräyksiä vain CARIFORUM-valtioiden ja Manner-EU:n välisestä kaupasta, palveluiden vapauttamisen nopeuttaminen Karibialla (Dominikaanisessa tasavallassa), syrjäisimmät alueet mukaan luettuina, tarjoaisi kullekin osapuolelle joukon kaikkia hyödyttäviä tilaisuuksia.

3.6 Pk-yritykset / pieni ja keskisuuri teollisuus

3.6.1 Pk-yritykset sekä pieni ja keskisuuri teollisuus tarvitsevat vakaan toimintaympäristön, jossa säännöt ovat avoimia ja jossa voi toteuttaa pitkälle vietyjä prosesseja. Vuodesta 2000 lähtien kolme neljännestä syrjäisimpien alueiden elinkeinorakenteen muodostamista yrityksistä on pieniä yksiköitä, joissa ei ole yhtään palkattua työntekijää (INSEE (16)). Vuonna 2007 perustettiin lukuisia uusia yrityksiä. Yrityksiä on perustettu runsaasti teollisuuteen (18 %), tukku- ja vähittäiskauppaportaaseen (12,8 %) sekä ennen kaikkea palvelualalle (hieman yli puolet uusista yrityksistä).

3.6.2 Ranskan merentakaisten departementtien pk-yritysten sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden kustannukset ja hinnat ovat väistämättä korkeammat kuin naapurimaissa, mutta ne takaavat myös, että laatu on EY-normien mukaista. Näistä syrjäisimmille alueille asetetuista laatutakuista, joita CARIFORUM-valtioissa ei tunneta, on myönnettävä ”syrjäisimpien alueiden” nimitys (ks. myös edellä kohta 3.1.4.3).

3.6.3 Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna ETSK katsoo, että olisi erittäin hyvä parantaa edellä mainitun kaltaisten rakenteiden saatavuutta, jotta Karibian markkinat toimisivat moitteettomasti. Tässä vaiheessa olisi aiheellista ottaa lähtökohdaksi sekä komission (17) että ETSK:n (18) EU:ssa esittämät ajatukset ja ehdottaa konkreettisia ratkaisuja, joilla tuetaan pienten ja keskisuurten tuotantoyksiköiden perustamista. Maksuaikojen käyttöönotto, byrokratiaan liittyvien maksujen alentaminen, verkottuminen, investoinnit ja elinikäinen oppiminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä olisivat näin välineitä, joiden ansiosta Karibian alueesta tulisi pysyvästi kilpailukykyinen.

3.6.4 Olisikin viisasta käynnistää alueen kehitysohjelman ja/tai seuraavan EKR-toimen yhteydessä rohkea politiikka, jolla pyritään edistämään koko Karibian alueen kattavaa pk-yritysten sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden verkottumista.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) AKT-valtioita ovat 79 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiota, jotka allekirjoittivat vuonna 1975 Lomén sopimuksen ja sittemmin vuonna 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen.

(2) Haiti liittyi sopimukseen 11. joulukuuta 2009.

(3) Syrjäisimpien alueiden neuvoa-antavat komiteat ovat määritelleet joukon sektoreita, joilla alueiden markkinaosuudet ovat huomattavia ja jotka ovat niiden talouden kannalta merkittäviä (herkät sektorit), sekä muita sektoreita, jotka ovat vaarassa ja jotka ilman EU:n apua saattaisivat hävitä nopeasti (defensiiviset sektorit).

(4) Organisation of the Eastern Caribbean States. Se on alueellinen organisaatio, johon kuuluu yhdeksän Karibian valtiota.

(5) Merentakaisten departementtien maatalouselinkeinon kehittämisvirasto Office pour le développement de l’économie agricole des départements d'outre-mer.

(6) Hektolitraa puhdasta alkoholia.

(7) IGUAFLHOR on Guadeloupen hedelmä-, vihannes- ja puutarhanviljelyalan toimialajärjestö.

(8) Hazard Analysis and Critical Control Point (vaara-analyysi ja kriittiset valvontapisteet): Yhdysvalloista peräisin olevaa omien tarkastusten järjestelmää käytetään elintarviketeollisuudessa, ja se pohjautuu seitsemään perusperiaatteeseen. Järjestelmä tunnistaa, arvioi ja ratkaisee elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä merkittäviä vaaroja. Järjestelmä on sisällytetty eräisiin unionin säädöksiin (elintarvikehygieniasta annettuun direktiiviin 93/43), ja toisista se puuttuu (asetuksesta 178/2002).

(9) Talouskumppanuussopimuksen 52 artikla ja sitä seuraavat artiklat.

(10) EUVL C 211, 19.8.2008, s. 72.

(11) Merentakaisten alueiden yleiskokous.

(12) Esimerkiksi EP:n jäsen Madeleine Degrandmaison.

(13) Unionin sisäasioiden pääosaston laatima muistio Martiniquen kalastuksesta, tammikuu 2007.

(14) Komission alainen kalastuksen ohjauksen rahoitusväline, jolla alan varustustasoa pyritään mukauttamaan ja nykyaikaistamaan.

(15) Karibian alue käsittää Antillien kaaren (Isot-Antillit ja Pienet-Antillit), Jukatanin niemimaan, Keski-Amerikan Karibianmeren puoleisen rannikon sekä Kolumbian ja Venezuelan rannikkoylängöt ja Guayanan tasangon.

(16) Ranskan tilastokeskus (Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques).

(17) KOM(2007) 724 lopullinen ja KOM(2008) 394 lopullinen.

(18) Lausunto aiheesta ”Pienten ja keskisuurten yritysten kasvua ja kehitystä mahdollisesti edistävät poliittiset toimenpiteet (asianmukainen rahoitus pois luettuna)”, EUVL C 27, 3.2.2009, s. 7; lausunto aiheesta ”Kansainväliset julkiset hankinnat”, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 32; lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)”, EUVL C 182, 4.8.2009, s. 30.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/34

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan maitoalan tuleva strategia vuosiksi 2010–2015 ja sen jälkeen”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/05)

Esittelijä: Frank ALLEN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Euroopan maitoalan tuleva strategia vuosiksi 2010–2015 ja sen jälkeen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28 tammikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta ja 6 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 EU:n maitoalalla on strategista merkitystä pitkällä aikavälillä, koska se tuottaa korkealaatuisia ja turvallisia maitotuotteita unionin kansalaisille. Unioni ei saa koskaan tulla riippuvaiseksi sen ulkopuolisista maitotuotteiden hankintalähteistä. EU:n tulee jatkossakin ylläpitää eläinten hyvinvoinnin, hygienian, jäljitettävyyden, eläinlääketieteen, luonnonsuojelun ja kestävän tuotannon korkeimpia normeja.

1.2 Maataloustuottajat jatkavat korkealaatuisen maidon tuottamista, mikäli se on kannattavaa (ei kuitenkaan pitkäkestoisesti, jos se on kannattamatonta). EU:n maidontuotanto vähenee ja tietyillä alueilla loppuu kokonaan, mikäli hintoja ei vakauteta ja mikäli näillä hinnoilla ei saada nettotulosta. Epäsuotuisat alueet tarvitsevat erityishuomiota. Maidontuottajien täytyy myös saada taloudellista hyötyä monipuolisen maatalouden harjoittamisesta eli ”aineettomien julkisten palvelujen” tuottamisesta. Näitä ovat maaseutumaiseman, luonnon monimuotoisuuden, luonnonvaraisten elinympäristöjen sekä maaseudun taiteen ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen. Uusien jäsenvaltioiden osalta tulisi harkita mahdollisuutta maksaa maidontuottajille tuotantosidonnaisia suoria tukia

1.3 Innovaatioon, tutkimukseen ja kehitykseen ja kotieläinjalostukseen on osoitettava paljon resursseja, jotta voidaan varmistaa maidontuotannon tehostaminen maatiloilla ja jalostusvaiheessa. Tähän täytyy sisältyä nurmikasvien ja muun rehun käytön parantaminen maatilalla ja uusien tuotteiden hyödyntäminen jalostusvaiheessa. Lisäksi tarvitaan uutta ja nykyistä parempaa teknologiaa maatilalla ja jalostusvaiheessa. On välttämätöntä tehdä suuria investointeja alan kehittämiseksi. EU:sta on tultava alan johtava tekijä maailmassa.

1.4 On olennaisen tärkeää estää vuosina 2007–2008 esiintyneiden hintavaihtelujen toistuminen. Tämä tavoite täytyy saavuttaa toteuttamalla sopivia tukitoimia sekä huolehtimalla asianmukaisesta markkinavalvonnasta, jotta voidaan varmistaa tarjonnan ja kysynnän kohtuullinen tasapaino.

1.5 EU:lla on mahdollisuus reagoida markkinatilanteeseen käyttämällä kiintiöjärjestelmää ja muita markkinajärjestelyn välineitä (ainakin vuoteen 2015 asti).

1.6 Komission heinäkuussa 2009 julkaiseman kertomuksen mukaisesti tulee laatia etenemissuunnitelma ja noudattaa sitä, jotta voidaan selvittää, miksi kuluttajahinnat ovat säilyneet 14 prosenttia korkeampina kuin ennen maitotuotteiden hinnannousua. Koko elintarvikeketjussa on noudatettava avoimuuden periaatetta.

1.7 Jotta EU:n maitoalan elinkelpoisuus voidaan säilyttää vuoden 2015 jälkeen, tarvitaan yhä erilaisia maatalouspolitiikan toimia, joihin yhdistetään turvaverkkojärjestelmä hintojen tukemiseksi ja vakauttamiseksi sekä sen estämiseksi, että ne putoavat tietyn tason alapuolelle, liiallisen hintavaihteluiden rajoittamiseksi ja myös tarvittavien varmuusvarastojen tarjoamiseksi ennakoimattomien puutteiden tai luonnonkatastrofien varalta. Järjestelmä, johon sisältyy tarjonta- ja kysyntäpuolen markkinatoimia, on olennaisen tärkeä maitoalan kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden varmistamiseksi vuoden 2015 jälkeen. Elintarvikkeet yleisesti ja maito erityisesti ovat liian tärkeitä ihmisten hyvinvoinnin kannalta, jotta ne voitaisiin päästää vapaan ja säätelemättömän markkinajärjestelmän oikkujen armoille.

2. Johdanto

2.1 Maitoala kuuluu EU:n maatalouden tärkeimpiin osiin. Vuonna 2008 miljoona maidontuottajaa tuotti 150 miljoonaa tonnia maitoa, jonka arvo oli yli 40 miljardia euroa eli 14 prosenttia EU:n maataloustuotannon arvosta. Yli 60 prosenttia EU:ssa tuotetusta naudanlihasta on peräisin lypsykarjasta. Kansainvälisen meijeriliiton (IDF) tietojen mukaan EU on maailman suurin maidontuottaja, sillä se tuottaa 27 prosenttia maailman koko tuotannosta. Seuraavina ovat Intia, joka tuottaa 20 prosenttia, ja Yhdysvallat, joka vastaa 16 prosentista maailman tuotannosta.

2.2 Maitoala keruusta jalostukseen työllistää noin 400 000 ihmistä EU:ssa.

2.3 Maitotaloudella on hyvin tärkeä tehtävä epäsuotuisten alueiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen rakenteen säilyttämisessä. 60 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n maitotiloista sijaitsee epäsuotuisilla alueilla. Maidontuotanto on yksi kaikkein sopivimmista yritysmuodoista pyrittäessä pitämään viljelijäperheet epäsuotuisilla alueilla, ja yhdessä naudan- ja lampaankasvatuksen kanssa sillä on tärkeä rooli maiseman ja ympäristön säilyttämisessä ja kehittämisessä.

3. Taustaa

3.1 Maidon maailmanmarkkinoilla on tapahtunut suuria hintaheilahteluja kahden viime vuoden aikana. Vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa raakamaidon maailmanmarkkinahinta nousi ennätysmäisen paljon, mikä nosti merkittävästi maidon ja maitotuotteiden hintoja. Tämän jälkeen vuoden 2008 jälkipuoliskolla hinnat putosivat vielä dramaattisemmin.

3.2 Valtaosa maitotuotteista kulutetaan niiden tuotantoalueella. Noin 8 prosenttia maitotuotteiden kokonaistuotannosta myydään maailmanmarkkinoilla, ja näin ollen pieni muutos kokonaistuotannossa voi vaikuttaa merkittävästi maailmanmarkkinoihin. Esimerkiksi kahden prosentin ero kokonaistuotannossa ja kulutuksessa vastaa 25 prosentin eroa koko maailman maitotuotteiden kaupassa.

3.3 Vaikka EU on suurin juustonviejä, perustuotteet eli jauheet ja voi muodostavat valtaosan maitotuotteiden viennistä EU:n ulkopuolelle. Itse asiassa maailman maitotuotemarkkinoita voidaan pitää pääasiassa maitoalan perushyödykkeiden markkinoina.

3.4 Koska EU on 109-prosenttisesti omavarainen maitotuotteiden osalta, 9 prosentin ylijäämä voidaan viedä maailmanmarkkinoille. EU:n tärkeimmät vientituotteet ovat voi/voiöljy, rasvaton maitojauhe, juustot, täysmaitojauhe ja maitotiiviste.

3.5 Maitotuotteiden kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 2000 lähtien keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa. Luku on nyt pudonnut yhteen prosenttiin vuodessa.

3.6 Maitotuotteiden kokonaiskulutus ylitti tuotannon vuosina 2004–2006, ja näin ollen kaikki varastot käytettiin loppuun. Tämä oli pääasiallinen syy maitoalan perushyödykkeiden äkilliseen maailmanmarkkinahintojen nousuun. Vuodesta 2008 suhde on muuttunut siten, että tuotanto on nyt kysyntää suurempi.

3.7 Maidon markkinaosuus pieneni lopulta maidonhintojen yhtäkkisen nousun vuoksi, kun kuluttajat siirtyivät edullisempiin korviketuotteisiin ja erityisesti kun maitotuotteiden ainesosia korvattiin edullisemmilla vaihtoehdoilla. Maailmanlaajuinen taantuma ja öljynhintojen laskeminen edistivät osaltaan maitotuotteiden hintojen laskua. Öljyntuottajamaat ovat suuria maitotuotteiden tuojamaita, ja öljynhintojen laskun myötä ne vähentävät maitotuotteiden tuontia, mikä puolestaan voi johtaa maitoalan perushyödykkeiden hintojen putoamiseen.

3.8 Vaikka kalliimpien maitotuotteiden hintojen vaihtelu on vaikeampi jäljittää kuin maitoalan perushyödykkeiden hintavaihtelu, on selvää, että maitoalan lisäarvotuotteiden myynti on vähentynyt, kun kuluttajat ovat siirtyneet edullisempiin tuotteisiin.

3.9 Komissio toteaa neuvostolle vuoden 2009 heinäkuussa toimittamassaan tiedonannossa, että perushyödykkeiden hinnannousu vuoden 2007 jälkipuoliskolla aiheutti maidon tuottajahintojen nopeaa kasvua ja kuluttajahintojen vahvan nousun. Sitä vastoin kauden 2008–2009 jälkipuoliskolla tapahtunut hintojen lasku, jolloin voin hinta laski 39 prosenttia, rasvattoman maitojauheen 49 prosenttia, juuston 18 prosenttia ja maidon 31 prosenttia, laski kuluttajahintoja (keskimäärin EU:ssa) vain noin kaksi prosenttia. Kuluttajahinnat ovat pysyneet itse asiassa keskimäärin 14 prosenttia korkeampina kuin ennen hintojen nousua. Kuitenkin niissä maissa, joissa maitotuotteita myytiin suuria määriä alhaisen hintatason vähittäismyyjille, käytiin vuonna 2009 ”hintasotaa”, sillä maitotuotteita hyödynnetään välineinä muiden vähittäismyyjien kanssa käytävässä hintakilpailussa (1).

3.10 Rationalisointi ja lisääntyvä keskittyminen EU:n vähittäiskauppasektorilla on antanut viimeksimainitulle sellaista neuvotteluvoimaa, jota elintarvikeketjun muilla osilla ei ole. Maataloustuottajista on tullut pikemminkin ”hinnan hyväksyjiä” kuin hinnan määrittelijöitä, erityisesti silloin kun maidontarjonta ylittää sen kysynnän. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kilpailuviranomaiset ja kilpailusäännöt ovat hyödyttäneet enemmän kauppaketjusektoria kuin miljoonaa maidontuottajaa. Maidontuottajien on saatava paremmat neuvotteluasemat maidon tuottajahinnan määrittelyssä, jotta tasapaino säilyy myös elintarvikeketjussa.

3.11 Agenda 2000:ssa, jonka jälkeen tehtiin väliarviointi ja YMP:n tarkistus EU:n maatalouden valmistelemiseksi mahdollista tulevaa WTO:n sopimusta varten, laskettiin interventiohintaa. Tämä yhdessä intervention määrällisten rajoitusten kanssa heikensi hintatukimekanismia, joten maidon tuottajahinnat laskivat alemmalle tasolle kuin ennen tukimekanismien, esimerkiksi intervention, käyttämistä.

4. Markkinanäkymät

4.1 Euroopan unioni

4.1.1 EU:n maitotuotemarkkinoilla tuotanto on yhdeksän prosenttia kysyntää suurempi.

4.1.2 Lisäksi maitotuotteita tuodaan EU:hun alennetuin tullein unionin ulkopuolisista maista. Tuonti on vähäistä suhteessa EU:n kokonaiskulutukseen. EU:hun tuotiin maitotuotteita noin 330 000 tonnia vuonna 2007 ja noin 300 000 tonnia vuonna 2008. EU:hun tuotavia maitotuotteita ovat mm. juusto (1,1 prosenttia EU:n tuotannosta), voi (4,3 prosenttia EU:n tuotannosta) ja rasvaton maitojauhe (2,4 prosenttia EU:n tuotannosta). Maitotuotteiden tuonti vastaa noin 2–3 prosenttia EU:n maidontuotannosta.

4.1.3 Jopa 40 prosentista EU:ssa tuotetusta maidosta tehdään juustoa, ja noin 30 prosenttia käytetään tuoremaitotuotteisiin. Nämä kaksi tuotetyyppiä ovat olleet viime vuosikymmenen aikana kulutuksen kasvun päätekijät EU:ssa. Lopusta 30 prosentista tehdään voita, jauheita ja kaseiinia.

4.1.4 Voin ja rasvattoman maitojauheen interventiovarastot kasvoivat EU:ssa kulutuksen vähenemisen, maailmanmarkkinahintojen laskusuuntauksen ja maailmanlaajuisen taantuman vuoksi. EU:n kiintiötä kasvatettiin kahdella prosentilla vuonna 2008 ja yhdellä prosentilla vuonna 2009, mikä yhdessä jo sovittujen tulevien kiintiöiden korotusten kanssa saattaa lopulta johtaa maidontuotannon lisäämiseen EU:ssa.

4.1.5 Vientitukien käyttäminen esti interventiovarastojen kasvamisen intervention ollessa avoinna.

4.1.6 Komission toteuttamat toimet ovat estäneet EU:n maidonhintojen putoamisen verrannollisiksi maailmanmarkkinahintoihin, jotka ovat 14–15 senttiä litralta. EU:n hinnat on pidetty maailmanmarkkinahintojen yläpuolella. Hinnat vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä: alin hinta, 16 senttiä litralta, on Latviassa, kun se on 25/27 senttiä monissa muissa jäsenvaltioissa, mikä on vieläkin tuotantokustannuksia vähemmän. Millä muulla alalla työskennellään ilmaiseksi tai jopa lakisääteistä vähimmäispalkkaa pienemmillä tuloilla?

4.1.7 Maidontuotanto on tällä hetkellä 4,2 prosenttia kiintiötä pienempi, ja tilanteen oletetaan pysyvän samana vuosina 2009–2010.

4.1.8 EU:n hintojen palautuminen (joka on jo käynnistynyt) on todennäköisesti hyvin asteittaista. Suurien, markkinoiden ulkopuolella olevien interventiovarastojen olemassaolo saattaa hidastaa palautumista riippuen siitä, milloin komissio päättää vapauttaa interventiovarastot markkinoille.

4.1.9 EU:n tietojen mukaan on lehmien teurastus lisääntynyt. On todennäköistä, että lypsykarjan teurastus lisääntyy, mikä vähentää maitotuotteiden tuotantoa lähitulevaisuudessa. Maidonhintojen asteittainen nousu johtaa kuitenkin lyhyellä aikavälillä tuotannon lisääntymiseen muutamissa maissa.

4.1.10 Kun maidonhinnat palautuvat ennalleen keskipitkällä aikavälillä, maidontuotanto lisääntyy vuoteen 2015 asti ja etenee todennäköisesti samaa tahtia YMP:n tarkistuksessa sovittujen kiintiöiden kasvun kanssa.

4.1.11 Maidontuotannon vähenemisen suuntaus Etelä-Euroopassa ja eräissä pohjoisissa jäsenvaltioissa todennäköisesti jatkuu.

4.1.12 EU:n juuston ja tuoremaitotuotteiden kulutus pysyy todennäköisesti niukahkona, koska niistä saatavilla tuloilla on heikot kasvunäkymät.

4.1.13 Komissio ennustaa voin ylituotannon vähenemistä vuoteen 2015 mennessä vointuotannon vähenemisen ja juustontuotannon lisääntymisen vuoksi. Tämä helpottaisi vaadittua vientituen supistamista, mikä on yhtenä aiheena Maailman kauppajärjestön WTO:n käynnissä olevissa neuvotteluissa.

4.1.14 Eräät markkina-asiantuntijat uskovat, että voin ylituotanto saattaa jatkua, koska vähärasvaisia maitotuotteita tuotetaan aiempaa enemmän ja koska juustonkulutus ei lisäänny.

4.1.15 EU:n markkinanäkymät vuoteen 2015 asti säilyvät epävarmoina, mutta on epätodennäköistä, että markkinat kasvaisivat kuten viime vuosikymmenen aikana.

4.1.16 Yksi EU:n maitoalan erityisongelmista viimeksi kuluneina vuosina on ollut hintojen suuri vaihtelu. Tämä aiheuttaa maatalousyrityksille suuria ongelmia, minkä lisäksi toistuvat hinnanmuutokset aiheuttavat epävarmuutta kuluttajien keskuudessa. Olisikin ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin markkinahintojen suuren vaihtelun hillitsemiseksi.

4.2 YHDYSVALLAT

4.2.1 Yhdysvalloissa maitotuotteiden tuotanto lisääntyi vuotta 2008 edeltävinä viitenä vuotena 2,5 prosenttia vuodessa ja kulutus kasvoi noin prosentin vuodessa. Yhdysvallat on voinut laittaa vuosittain jopa viiden miljoonan tonnin ylijäämän vientiin. Yhdysvaltojen dollarin heikkous on suosinut vientiä.

4.2.2 Yhdysvaltojen maitoalan lyhyen aikavälin näkymät eivät ole hyvät. Vuonna 2009 tuotanto pieneni yhdellä prosentilla, ja vuonna 2010 tuotannon oletetaan pienenevän vielä yhdellä prosentilla. Keskipitkällä aikavälillä, kun maidonhinnat palautuvat ennalleen ja rehukustannukset kohtuullistuvat, tuotanto kasvanee jonkin verran. Tuotannon lisäys käytetään todennäköisesti juuston tuottamiseen sekä kotimarkkinakulutukseen.

4.2.3 Yhdysvaltalainen talouden tutkimuslaitos USDA Economic Research Service ennustaa USA:n maidonhintojen nousua vuonna 2010 tuloksena lypsykarjan teurastamisen ja maitotuotteiden viennin lisääntymisestä.

4.3 Uusi-Seelanti

4.3.1 Uusi-Seelanti on maailman suurin maitotuotteiden viejämaa. Tuotanto väheni noin kolme prosenttia vuosina 2007–2008, mikä vähensi vientiä, mutta lisääntyi sitten kahdeksan prosenttia vuosina 2008–2009. Asiantuntijat odottavat keskimäärin kolmen prosentin vuotuista kasvua, mutta se kääntynee laskuun taas vuoteen 2015 mennessä. Koska Uuden-Seelannin tuotanto perustuu nurmikasvien hyödyntämiseen, sääolosuhteilla voi olla suuri vaikutus tuotantomääriin.

4.3.2 Alhaiset hinnat eivät ole toistaiseksi vähentäneet tuotantoa Uudessa-Seelannissa. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että hintojen putoaminen uudelleen johtaa maidontuotannon kasvun hidastumiseen, koska väkirehun ja lannoitteiden käyttö lisääntyy.

4.3.3 Ympäristökysymyksistä on tulossa aiempaa tärkeämpiä Uudessa-Seelannissa, ja myös tämä saattaa hidastaa kasvua pitkällä aikavälillä.

4.3.4 Todennäköisesti Uusi-Seelanti jatkaa maitotuotteiden viennin lisäämistä.

4.4 Etelä-Amerikka

4.4.1 Etelä-Amerikan merkitys maitotuotteiden viejänä kasvaa, ja se kilpailee varmaankin EU:n kanssa Afrikan markkinoista pikemminkin kuin Uuden-Seelannin kanssa Aasian markkinoista. Erityisesti Brasilian vientiin suuntautuva ylijäämä säilynee vuoteen 2015 asti.

4.5 Kiina

4.5.1 Kiinan maitotuotteiden markkinavaltaus on ollut äärimmäisen nopea viime vuosikymmenen aikana, mutta kasvuvauhti hidastuu todennäköisesti seuraavan vuosikymmenen aikana. Kiinan tuotantoa ei ole saatu vastaamaan kulutusta, mutta maitotuotteiden tuonti Kiinaan ei ole yhtä suurta kuin alun perin oletettiin.

4.5.2 Keskipitkällä aikavälillä juuston ja rasvattoman maitojauheen tuonnin Kiinaan oletetaan kasvavan, samalla kun täysmaitojauheen vienti lisääntyy.

4.5.3 Vuoden 2009 joulukuussa paljastui kaksi uutta melamiinin pilaaman maidon tapausta, mikä saattaa aiheuttaa vakavaa haittaa Kiinan maitotuotteiden viennille.

4.6 Venäjä

4.6.1 Venäjän maidontuotanto palautunee ennalleen seuraavien viiden vuoden aikana, kun vähän maitoa tuottavat lehmät korvataan maahan tuotavilla, paremmin tuottavilla lehmillä. Elintarviketurvallisuuden vuoksi Venäjä haluaisi kasvattaa maitotuotteiden omavaraisuusastetta 70 prosentista 95 prosenttiin. Tavoitteena on 37 miljoonan tonnin maidontuotanto vuonna 2012. Näin ollen on mahdollista, että Venäjän vointuonti vähenee pitkällä aikavälillä, kun taas juustontuonti lisääntynee.

4.7 Maailmanmarkkinoiden yleisnäkymät ennakoivat hidasta kasvua, ja maailmantalouden palautumisvauhdista riippuen tämä määrää kulutuksen kasvuvauhdin erityisesti kolmannen maailman maissa.

4.8 Valtaosa seuraavien 30 vuoden väestönkasvusta tapahtuu kolmannen maailman maissa, mikä johtanee maitotuotteiden kysynnän lisääntymiseen. Ilman riittävää talouskasvua nämä maat eivät kuitenkaan pysty lisäämään maitotuotteiden hankkimista. Aasiassa ja eräissä kolmannen maailman maissa maitotuotteet eivät ole perinteisiä peruselintarvikkeita.

4.9 Sellaiset tekijät kuin maitotuotteiden ravitsevuus ja terveellisyys ovat keskeisiä keinoja maitotuotteiden markkinaosuuden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Tutkimus ja innovaatio ovat olennaisen tärkeitä näillä aloilla.

4.10 On tärkeää, että tuotemerkintä osoittaa tuotteen olevan aito maitotuote ja selittää riittävästi tuotteen ravitsemus- ja terveystekijät. Ympäristövaatimusten noudattaminen on tulevaisuudessa maidontuotannolle entistä tärkeämpää.

5. Korkean tason ryhmä

5.1 Komission jäsen Mariann Fischer Boel on perustanut maitoa käsittelevän korkean tason ryhmän, joka antaa loppuraporttinsa vuoden 2010 kesäkuun loppuun mennessä.

5.2 Korkean tason ryhmä käsittelee seuraavia kysymyksiä:

—	maitoalan tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen nykyistä tehokkaammin maidontuottajien ja meijerien sopimussuhteiden avulla

—	mahdollisuudet parantaa maidontuottajien neuvotteluvoimaa

—	avoimuus ja kuluttajille tiedottaminen, laatu, terveys ja merkintäkysymykset

—	innovaatio ja tutkimus alan kilpailukyvyn lisäämiseksi

—	maitotuotteiden mahdolliset termiinimarkkinat.

6. Ranskalais-saksalainen aloite

6.1 Ranskan maatalousministeri Bruno Le Maire on hahmotellut Euroopan maatalouden kolme keskeistä tavoitetta:

—	vakaiden ja riittävien tulojen takaaminen viljelijöille voimakkaiden säätelyvälineiden avulla

—	hintojen saaminen nykyistä avoimemmiksi koko elintarvikeketjussa ja mahdollisesti eurooppalaisen valvontaelimen nimittäminen ja

—	innovaation ja investointien laittaminen maatalous- ja elintarvikealalla keskeiselle sijalle Lissabonin ohjelmassa.

6.2 Ranskalais-saksalaisessa aloitteessa esitetään maidontuottajien suojelemiseen tähtäävien EU:n toimien lisäämistä. Siinä ehdotetaan, että korotetaan väliaikaisesti EU:n vähimmäisinterventiohintaa, jolla EU sitoutuu ostamaan ylijäämät tuottajilta.

7. Politiikka vuoteen 2015 asti

7.1 Komissio vastustaa vakaasti kaikkia muutoksia, joilla pyritään lisäämään YMP:n tarkistuksessa sovittuja kiintiöitä. Tällä hetkellä lisäyksillä ei ole paljon merkitystä, koska EU:n tuotanto on 4,5 prosenttia kiintiöitä vähäisempää, ja ensi vuonna tilanne on todennäköisesti sama. Kun maidonhinta kuitenkin nousee keskipitkällä aikavälillä, tuotanto lisääntyy ja kasvattaa maidontuotannon ja kulutuksen välistä eroa, mikä laskee näin ollen helposti tuottajahintoja maailmanmarkkinatilanteesta riippuen.

7.2 Maitoalan perushyödykkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat yleensä EU:n hintoja alhaisempia. Tämä johtuu EU:n ja sen ulkopuolisten maiden standardien eroista (ja näin ollen erilaisista tuotantokustannuksista). EU:n maidontuotannon malli ei voi koskaan kilpailla Uuden-Seelannin ja eräiden muiden maiden kanssa, koska tuotantokustannusten ja maidontuotantoyksiköiden koon muodostama rakenne on täysin erilainen.

7.3 Juustonvienti EU:sta on yleensä kilpailukykyinen ala, mutta kulutuksen lisäys EU:n ulkopuolella riippuu kestävästä maailmanlaajuisesta talouskasvusta tiettynä ajanjaksona.

7.4 Ajatus kiintiöiden kasvattamisesta kysynnän määrästä riippumatta niin kutsutun ”pehmeän laskun” toteuttamiseksi on ristiriitainen, jos ei samalla toteuteta muita toimenpiteitä ja mikäli halutaan kehittää maatalouden eurooppalaista mallia ja turvata maidontuotannon jatkuminen epäsuotuisilla alueilla. Eurooppa tarvitsee elinvoimaista maaseutuympäristöä, ja eräillä alueilla maidontuotanto on niiden yhteiskunnallisen, taloudellisen ja kulttuurisen tulevaisuuden kantava voima. Toinen mahdollisuus on maa-alojen poistaminen maatalouskäytöstä kaikkine siitä koituvine haitallisine yhteiskunnallisine ja ympäristöön vaikuttavine seurauksineen.

7.5 Maitokiintiöiden kasvattaminen markkinatilanteesta riippumatta ja lopulta täydellinen sääntelyn purkaminen maitoalalla olisi johdonmukaista, jos EU haluaisi kehittää Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen kaltaisen maatalouden mallin. Hyvin suurten, yli 2 000 lehmän kasvattamojen perustamista pidetään Yhdysvalloissa toivottavana kehityksenä. Tällä muutosnopeudella vain 500 maitotilaa tuottaa pian 1/3 Yhdysvaltojen maidosta. Tällainen politiikka aiheuttaisi merkittävää vaaraa kulttuuriperinnölle, maisemalle ja EU:n maaseudun kehitykselle. Se vahingoittaisi EU:n ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttaisi lisäksi vuoristoalueiden ja kosteikkojen poistamista maatalouskäytöstä. Komitean näkemyksen mukaan tällöin olisi kysymys EU:n monipuolisen maatalouden mallista luopumisesta.

7.6 Monipuolisen maatalouden käsite tarkoittaa, että elintarvikkeiden tuottamisen lisäksi maataloudella on muita tehtäviä, kuten maaseutumaisemien kehittäminen, luonnon ja kulttuuriperinnön kasvattaminen, maaseututalouden tukeminen ja elintarviketurvallisuuden parantaminen. OECD:n käsitys monipuolisuudesta tarkoittaa maataloutta, joka tuottaa sekä useita aineellisia hyödykkeitä (elintarvikkeita ja kuituja) että lukuisia aineettomia hyödykkeitä, muun muassa ympäristötuotteita ja -palveluja sekä yhteiskunnallisia tuotteita ja palveluja.

7.7 Maidontuotantoeläinten kasvattaminen sellaisissa suurissa kasvattamoissa, joissa ei noudateta esim. maaperän typen hallintaa koskevia säädöksiä, vaikuttaa huomattavasti ympäristöön.

7.8 Tällä hetkellä 50 prosenttia EU:n maidontuotannosta keskittyy 11 prosentille EU:n maapinta-alasta. Poliittisista ratkaisuista riippumatta keskimääräinen karjaluku EU:ssa kasvaa tulevaisuudessa edelleen. Tuskin on kuitenkaan toivottavaa tehdä sellaisia poliittisia valintoja, joilla kannustetaan hyvin laajamittaiseen ja intensiiviseen maidontuotantoon alueilla, joilla on erityinen kustannusetu. Tällainen politiikka voisi synnyttää merkittäviä ympäristöriskejä.

7.9 Maidontuottajat osallistuvat EU:n monipuolisen maatalouden malliin. Vaikka monipuolinen maatalous voi voittaa tilapäiset vaikeudet, tämä malli ei ole kestävällä pohjalla, kun maidon tuottajahintojen vaihtelusta tulee toistuvaa. Tuottajahintojen vakaus, kun maidontuottajat saavat riittävät tulot, hyödyttää sekä tuottajia että kuluttajia.

8. Vuoden 2015 jälkeen

8.1 Jos halutaan säilyttää maitoala elinvoimaisena elinkeinona ja kehittää sitä koko EU:ssa, maidontuottajien täytyy saada kohtuulliset tulot, jotta he voivat elää normaalia elämää ja jotta he voivat myös investoida ammatissaan tulevaisuuden varalle. Kohtuullisilla tuloilla tarkoitetaan ansioita, jotka ovat verrattavissa keskimääräisiin maatalouden ulkopuolisiin tuloihin.

8.2 EY:n perustamissopimuksen 33 artiklassa määritetään YMP:n tavoitteet. Niihin kuuluvat määräykset a) kohtuullisen elintason takaamisesta maatalousväestölle b) markkinoiden vakauttamisesta c) elintarvikkeiden saatavuuden turvaamisesta ja d) kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tarjoamisesta kuluttajille.

8.3 On olennaisen tärkeää, että karjanjalostukseen, eläintautien ehkäisyyn ja innovaatioon kohdennetaan paljon nykyistä enemmän resursseja maatilatasolla, jotta voidaan tehostaa tätä elinkeinoa. Maitoalan kilpailukykyä voidaan lisätä parantamalla nurmikasvien ja muiden rehunlähteiden käyttöä. Jalostusvaiheessa tarvitaan nykyistä enemmän tutkimusta ja innovaatiota, jotta voidaan kehittää uusia tuotteita markkinaosuuden kasvattamiseksi. Koulutus- ja terveydenhoitoalan laitosten sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden olisi edistettävä maitotuotteiden kulutusta, koska maito on samaan aikaan ravinto- ja lääkeaine sekä virkistävä juoma. Näillä aloilla tarvitaan perinpohjaisia muutoksia. EU:n on säilytettävä maidontuotannon turvallisuus ja omavaraisuus alueellaan. Olisi suuri virhe tulla riippuvaiseksi maitotuotteiden tuonnista, kuten EU:ssa on tapahtunut naudantuotannolle alhaisten tuottajahintojen vuoksi.

8.4 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 14/2009 suosituksessa 1 todetaan, että ”[k]komission olisi jatkossakin seurattava maidon ja maitotuotteiden markkinoiden kehitystä ja huolehdittava siitä, että maitoalansääntelyn purkaminen ei johda uuteen ylituotantotilanteeseen. Muutoin komission tavoite pitää sääntely minimitasolla (turvaverkkona) voi nopeasti osoittautua mahdottomaksi.” ETSK on vakuuttunut, että intervention käyttäminen ”turvaverkkona” sekä varastointi tarvitsevat tuekseen myös tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä markkinoiden vakauden varmistamiseksi.

8.5 ETSK:n näkemyksen mukaan on ratkaisevan tärkeää luoda olosuhteet, joilla taataan EU:n laajuisen elinkelpoisen maitoalan tulevaisuus.

8.6 Järjestelmä, johon sisältyy tarjonta- ja kysyntäpuolen markkinatoimia sekä asianmukaisia suoran tuen järjestelmiä, on olennaisen tärkeä sen varmistamiseksi, että EU:n maitoala voi täyttää yhteiskunnan sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristönsuojelulliset tarpeet ja että siitä voi tulla todellinen monipuolinen maatalousjärjestelmä, joka toisi uuttaa dynamiikkaa EU:n maaseudulle. Tällaisesta kehityksestä olisi yhteiskunnallista, kulttuurista ja taloudellista hyötyä EU:n kokonaiskehitykselle.

9. Erityishuomioita

9.1 ”Termiinimarkkinoiden” käyttöä maitoalalla tulee tarkastella hyvin huolellisesti. EU:n tulee kuitenkin panna tarkasti merkille maailmanlaajuinen taloudellinen myllerrys, joka johtuu rahoitustuotteiden epäasianmukaisesta käytöstä. Komitea on todennut jo aiemmin, että elintarvikkeita tulee tarkastella täysin eri valossa kuin esimerkiksi teollisuustuotteita, joiden tuottamisessa kustannustekijät pitkälti määräävät, missä ne tuotetaan.

9.2 Valtaosa maidontuottajista kuuluu osuuskuntiin. Sen vuoksi he voivat tietyssä määrin vaikuttaa tuotteidensa markkinointiin. Silloin kun maidontuottajat kuuluvat osuuskuntaan ja myyvät maitonsa sille, heillä on paremmat takeet kuin myydessään maitonsa yksityisomistuksessa olevalle meijerille. Vaikka yksittäisten maataloustuottajien ja ostajien välillä on jo tehty vapaaehtoisia sopimuksia, maataloustuottajalla on niukasti liikkumavaraa tällaisesta sopimuksesta neuvoteltaessa. Tällaiset sopimukset selventävät toimitusehtoja, mutta niillä ei voida vaikuttaa EU:n yleiseen markkinakehitykseen. Kokemukset ovat lisäksi osoittaneet, että viljelijöiden ja heitä edustavien osuuskuntien asemaa elintarvikeketjussa olisi parannettava. Kilpailulainsäädännön mukaisia yhteistyömahdollisuuksia olisi siksi tutkittava.

9.3 Uusissa jäsenvaltioissa monet maidontuottajat myyvät kuitenkin maitonsa suoraan yksityisiin meijereihin. Koska maitoalan keskittyminen jatkuu, valinnanvapautta on vain vähän tai ei lainkaan, ja tuottajahinnat laskevat. Raakamaidon kilpailun ylläpitämiseksi tuottajilla täytyy olla mahdollisuus järjestäytyä osuuskunniksi, jotta he voivat sitten myydä maitonsa teollisuudelle.

9.4 Uusimmissa jäsenvaltioissa (Bulgaria ja Romania) valtaosa maidontuottajista saa hyvin vähän tukea suorista maksuista, jotka ovat täysin tuotannosta riippumattomia ja hehtaariperusteisia. Koska tuen taso on alhainen ja tuottavuus vähäistä ja koska markkinoilta ei kerry paljon tuloja ja luottoja on vaikea saada, maidontuottajat eivät pysty investoimaan täyttääkseen EU:n hygienianormit.

9.5 Kaikkien EU:n alueelle tuotavien maitotuotteiden on vastattava EU-normeja erityisesti jäljitettävyyden, eläinten hyvinvoinnin, hygienian, eläinlääketieteen, ympäristönsuojelun, elintarviketurvallisuuden ja kestävien tuotantomenetelmien aloilla. Hiilidioksidipäästöt ovat yhä tärkeämpi kysymys.

9.6 On varmistettava, että olemassa olevilla elimillä, kuten neuvoa-antavilla ja hallinnointikomiteoilla, on riittävät resurssit maitomarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan analysoimiseksi. Tarvittavien välineiden on oltava käytössä sen varmistamiseksi, että tuottajat saavat maidosta riittävän hinnan, joka kattaa kustannukset ja tuottaa nettotulosta. EU:n on säilytettävä kykynsä varmistaa, että maitoa on tarjolla riittävästi. Sillä ei ole varaa tulla riippuvaiseksi EU:n ulkopuolelta tuotavasta maidosta. Näin voisi käydä myöhempinä aikoina väärän politiikan vuoksi.

9.7 Koko- ja osa-aikaisten työpaikkojen säilyttämisen maitoalalla täytyy olla ensisijainen tavoite erityisesti maaseudulla.

9.8 Nälkää ja riittävän ravinnon puutetta kolmannen maailman maissa ei saa sivuuttaa. Globaali ilmastonmuutos, globaalit elintarvikkeiden hinnat ja globaali ruuansaanti liittyvät tiiviisti toisiinsa. Meidän velvollisuutenamme on auttaa kehitysmaita.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Europan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 111.ja EUVL C 255, 14.10.2005, s. 44.

LIITE

Seuraava muutosehdotus, joka hylättiin lausunnon täysistuntokäsittelyssä, sai puolelleen yli neljänneksen annetuista äänistä.

Kohta 7.7

Poistetaan:

”Maidontuotantoeläinten kasvattaminen sellaisissa suurissa kasvattamoissa, joissa ei noudateta esim. maaperän typen hallintaa koskevia säädöksiä, vaikuttaa huomattavasti ympäristöön.”

Äänestystulos

Puolesta: 56

Vastaan: 76

Pidättyi äänestämästä: 25

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/41

Euroopan- talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maatalous Euromed-maissa (myös naisten työn merkitys maatalousalalla ja osuuskuntien rooli)”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/06)

Esittelijä: Pedro NARRO

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Maatalous Euromed-maissa (myös naisten työn merkitys maatalousalalla ja osuuskuntien rooli).

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”"-erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 156 puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 Välimeren alueen maataloudelle on ominaista huomattava heterogeenisuus. Tuotantojärjestelmien erilaisuuden lisäksi kehitystasot, maatalouden julkisen tuen taso ja taloudelliset rakenteet eroavat toisistaan. Kaikissa Välimeren alueen maissa maataloudella on kuitenkin keskeinen asema maaseutualueilla niiden elinkeinoelämän dynaamisena edistäjänä.

1.2 Meneillään oleva peruuttamaton maatalouskaupan vapauttamisprosessi asettaa ehtoja Välimeren alueen maatalouden kestävyydelle. Vapauttamisen itsessään ei pidä olla Euromed-maiden tavoite vaan väline taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä koskevan ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi Välimeren molemmin puolin.

1.3 ETSK kannattaa siirtymävaihetta, jonka ansiosta tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa kyseisten maiden maataloudessa ja joka auttaa niitä varmuudella selviytymään talouden, kaupan ja tiedon globalisoitumisen maatalousalalle asettamista haasteista.

1.4 Euroopan komission laatimissa vaikutustutkimuksissa, joissa käsitellään Välimeren vapaakauppa-alueen vaikutuksia maatalouteen, tuodaan selkeästi esiin kyseisen prosessin ”suuret häviäjät”. Euroopassa hedelmien ja vihannesten tuotantoon erikoistuneet eteläiset alueet eivät kykene selviytymään kilpailusta Välimeren alueen naapurimaiden kanssa, ja eteläisen Välimeren alueen maat joutuvat puolestaan vähitellen luopumaan ”eurooppalaisesta” tuotannostaan (vilja, maito, liha jne.). Nykyisessä kaupan vapauttamisprosessissa on huolehdittava herkkien tuotteiden suojelusta.

1.5 Tämä Välimeren alueen maatalouden muutosvaihe, jolle ovat ominaisia elintarvikekriisi ja kaupan vapauttaminen, edellyttää julkiselta vallalta vankkaa pitkän aikavälin strategiaa, joka mahdollistaa maataloustoiminnan säilymisen ja kannattavuuden. Kyseisen strategian on perustuttava kolmeen tekijään: koulutukseen, teknologiaan ja tutkimukseen, ja sen tavoitteena tulee olla helpottaa siirtymistä sellaiseen maatalouteen, jossa etusijalla ovat laatu, lisäarvo ja markkinoille saattamista koskevan prosessin parantaminen.

1.6 Välimeren alueella toteutettavilla viranomaisten toimilla on varmistettava, että kaupan vapauttamisesta aiheutuviin seurauksiin puututaan tehokkaasti. ETSK:n mielestä tarvitaan lisätuen avulla toteutettavia lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintalinjoja, jotka mahdollistavat todellisten korvausten maksamisen niille EU:n tuottajille, jotka toimivat eniten kaupan vapauttamisesta kärsivillä aloilla. Toisaalta on myös toteutettava toimenpiteitä, joilla monipuolistetaan elinkeinotoimintaa maaseudulla ja tuetaan maataloustuottajia ja heidän yrityksiään helpottamalla mukautumista uudenlaiseen tuotantoympäristöön.

1.7 Välimeren alueen maiden on pantava täytäntöön maataloussektorille suunnattuja koulutuspolitiikkoja, jotta edistetään laadukkaiden työpaikkojen syntymistä, sopeutetaan työvoima vastaamaan uuden tuotantomallin tarpeita ja vähennetään maaltamuuton kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja muuttovirtoihin.

1.8 ETSK katsoo, että Välimeren alueen maatalouden kehittämisprosessin tukemiseksi on ensisijaisen tärkeää vahvistaa paikallisten maatalousorganisaatioiden asemaa sellaisin kehittämishankkein, joilla pyritään parantamaan maataloustuottajien edunvalvontaa ja osallistumista päätöksentekoprosessiin.

1.9 Maataloussektorin kilpailukyvyn parantaminen Välimeren alueella edellyttää ennen kaikkea, että otetaan käyttöön nykyistä dynaamisempi markkinoille saattamisen strategia. Osuuskunnat ja tuottajien muut organisaatiomuodot ovat osa uutta strategiaa. Niistä on tehtävä välineitä, joiden ansiosta maataloustuottajat voivat keskittää tarjonnan ja parantaa asemaansa markkinoilla. ETSK kannattaa aloitteita, joilla tehostetaan elintarvikeketjun toimivuutta ja hyötyjen jakautumista kaikkialle ketjussa.

1.10 ETSK katsoo, että on olennaisen tärkeää lisätä naisten ja nuorten roolin arvostusta maatiloilla ja maaseudulla. Välimeren eteläisen alueen maissa naisten panos maataloudessa on erittäin merkittävä, vaikka kyse on useimmiten työstä, jolle ei anneta tunnustusta, josta ei makseta palkkaa ja johon liittyy ankaria sosiaalisia rajoituksia. Tarvitaan uusia rakennepolitiikkoja ja kannustimia, jotka lisäävät naisten tekemän työn arvostusta, mahdollistavat naisten siirtymisen pois harmaan talouden piiristä ja edistävät yhdistystoimintaa välineenä myös maatalousalalla välttämättömän yrittäjähenkisyyden kehittämiseksi.

1.11 Vesihuolto on ratkaiseva tekijä Välimeren alueen maataloutta kehitettäessä. Yksi ilmastonmuutoksen kielteisimmistä vaikutuksista Välimeren alueella on maatalouden käytettävissä olevien vesivarojen väheneminen. ETSK toteaa, että on toteutettava pikimmiten uudenlaisia valvonta- ja nykyaikaistamistoimenpiteitä, jotka mahdollistavat veden säästämisen ja tämän kallisarvoisen resurssin käytön optimoinnin. Kaikkien edellä mainittujen politiikkojen tulisi perustua sellaisten uusien teknologioiden soveltamiseen, joiden ansiosta keinokastelu on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta toteutettavissa.

1.12 Institutionaalista yhteistyötä on täydennettävä kansalaisyhteiskunnan osapuolten nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä. On ensiarvoisen tärkeää, että EU tukee alueellista yhteistyötä sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien entistä aktiivisempaa osallistumista toimintaan kokemusten jakamiseksi ja sellaisten konkreettisten hankkeiden laatimiseksi, joiden avulla Välimeren alueen maataloustuottajajärjestöt voivat edistää monitoimista maatalousmallia. Joka tapauksessa on vahvistettava maatalouden osa-aluetta Välimeren unionissa ja edettävä Välimeren alueen pankin perustamisessa.

2. Johdanto

2.1 Barcelonan prosessin käynnistäminen vuonna 1995 merkitsi sysäystä Euroopan unionin suhteille Välimeren alueen naapurimaihin (1) ja viitoitti tietä rauhan ja taloudellisen vaurauden alueen perustamiselle Välimeren alueella. Kun Barcelonan julistuksesta on kulunut viisitoista vuotta, voidaan kuitenkin puhua vain vaatimattomasta edistymisestä ja tietynlaisesta pettymyksestä Välimeren eteläisen alueen kumppanimaissa.

2.2 Välimeren unionista tehty äskettäinen poliittinen aloite (2008), jota Ranska ja Saksa ajoivat, on osoitus siitä, että muutamien pysähtyneisyyden vuosien jälkeen Välimeren alueen kysymys on jälleen etusijalla yhteisön asialistalla, minkä seurauksena keskustelua maataloudesta 2000-luvun strategisena alana viritellään uudelleen.

2.3 ETSK on päättänyt laatia käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon antaakseen oman panoksensa välttämättömään keskusteluun roolista, joka maataloussektorilla tulee olla Välimeren alueella. Olemme sen kehittämisen kannalta ratkaisevassa vaiheessa, jolle ovat tunnusomaisia huomattavat maailmanlaajuiset haasteet.

2.4 Maataloutta koskevan asiakokonaisuuden valtava monimutkaisuus Välimeren alueella on esteenä sille, että jokapäiväisiä alakohtaisia ongelmia kyettäisiin käsittelemään seikkaperäisesti. Komitea haluaa kuitenkin käynnistää strategisen pohdinnan Välimeren alueen maatalouden tulevaisuudesta ottamalla lähtökohdaksi seuraukset, joita maataloustuotteiden vapaakauppa-alue mahdollisesti aiheuttaa Välimeren molemmin puolin. Kaupan vapauttamisen seuraukset eivät rajoitu yksinomaan itse kauppaan vaan kohdistuvat merkittävällä tavalla myös maiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen.

2.5 Välimeren alueen eteläiset maat ovat perinteisesti arvostelleet ankarasti EU:ta sen liiallisen maatalouspoliittisen protektionismin johdosta. EU:ssa on puolestaan varoitettu tiettyjen tuotteiden – etupäässä Marokosta peräisin olevien hedelmien ja vihannesten – tuonnin kielteisistä vaikutuksista moniin Euroopan alueisiin. Marokko on maatalouspotentiaalinsa ansiosta sekä sen johdosta, että se on maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellä Eurooppaa, yksi Välimeren alueen maatalouden lippulaivoista. Toinen huomattava Välimeren alueen maatalouden edustaja on EU:n ehdokasmaa Turkki. Sen talouden tärkein sektori on maatalous, ja Turkilla on Euroopan vihreänä reservinä valtava maatalouspotentiaali. Viime vuosina myös Egyptistä on tullut yksi Välimeren alueen maista, joiden maataloudella on yhä enemmän potentiaalia.

2.6 Välimeren alueen maataloussuhteita ei pidä tarkastella pelkästään perinteisestä näkökulmasta, vaan on korkea aika syventää sellaista pitkän aikavälin strategista näkemystä Välimeren alueen maataloudesta, jonka avulla voidaan löytää yhteisvaikutuksia sekä edistää maataloussektorin taloudellista ja sosiaalista elinvoimaisuutta Välimeren molemmin puolin.

2.7 Euroopan unionin kokemusta panostamisesta laadukkaaseen tuotantoon, tuotteen alkuperän arvostamiseen, infrastruktuurien nykyaikaistamiseen ja koulutukseen on käytettävä esimerkkinä ja hyödynnettävä suuntaviivoina, jotta eteläisen Välimeren alueella selviydytään lähitulevaisuuden muutoksista. Tärkeitä opetuksia ei kuitenkaan saada yksinomaan myönteisistä kokemuksista. Valitettavasti Euroopassa toteutettujen maatalouden tukipolitiikkojen johdonmukaisuuden puute, pitkän aikavälin suunnittelun puuttuminen sekä elintarvikeketjun – jolle on ominaista suuria kauppaketjuja hyödyttävä tarjonnan pirstaleisuus – epätasapaino ovat osoituksia riskeistä, jotka on otettava huomioon prosessissa, jota voidaan kutsua Välimeren alueen maatalouden suureksi siirtymävaiheeksi.

2.8 Eteläisten maiden maatalous on selkeästi jakautunut yhtäältä vientiin suuntautuneeseen dynaamiseen sektoriin, jolle suuret kaupalliset toimijat tarjoavat pääomaa, ja toisaalta paikallisiin markkinoihin keskittyvään maatalouteen, jota harjoittavat taloudellisesti heikosti järjestäytyneet pienviljelijät.

3. Kaupan vapauttamiseen tähtäävä prosessi

3.1 Barcelonan prosessin käynnistämisen yhteydessä (1995) laaditun etenemissuunnitelman mukaan maataloustuotteille myönnetään etuuskohtelu. Maataloustuotteiden kaupan asteittaisessa vapauttamisessa, joka toteutetaan suosituimmuuskohteluun ja vastavuoroisuuteen perustuvan osapuolten välisen markkinoillepääsyjärjestelyn avulla, otetaan huomioon perinteiset kauppavirrat sekä osapuolten maatalouspolitiikat. (2) Vuodesta 1995 lähtien ensisijaisena tavoitteena on ollut vapaakauppa-alueen perustaminen vuonna 2010. Vuosiluku on ymmärrettävä suuntaa-antavana eikä missään tapauksessa ehdottomana aikarajana, sillä yksittäiset maat etenevät eri tahtiin kohti kyseisen vapaakauppa-alueen toteuttamista.

3.2 Euroopan unioni on solminut viime vuosina uusia, kunnianhimoisia maataloussopimuksia Israelin, Jordanian ja Egyptin kanssa. Monimutkaiset ja pitkät neuvottelut Marokon kanssa jatkuvat. Eurooppalaisten neuvottelijoiden antamista niukoista tiedoista huolimatta kaikki viittaa neuvottelujen äskettäisen päättämisen jälkeen siihen, että sopimus allekirjoitetaan vuoden 2010 aikana. Muista Välimeren alueen maista ainoastaan Tunisia ja äskettäin Algeria ovat käynnistäneet uuden neuvottelukierroksen.

EU:n ja Välimeren alueen maiden välillä käytävät maatalousneuvottelut

3.3 Maataloustuotteiden suoja Euroopan unionissa käsittää monia keskenään yhdisteltäviä välineitä: kiintiöt, tullit, aikataulut, tuontiluvat, tulohinnat jne. Näin ollen voidaan päätellä, että EU on perinteisesti tukenut maataloustuottajiaan tariffitoimenpitein, sillä YMP:n perinteisillä tuilla on Välimeren alueen tuotannossa hyvin marginaalinen rooli. (3) Tämän yhä vähäpätöisemmän tullisuojan ohella maatalous- ja elintarviketuotteiden kaupassa keskeinen sija on etäisyyden, tuotantokustannusten ja infrastruktuurien kaltaisilla tekijöillä.

3.4 Eurooppalainen Copa-Cogeca-järjestö, joka kokoaa yhteen EU:n tärkeimmät maataloustuottaja- ja osuuskuntajärjestöt, on Euro–Välimeri-sopimuksia koskevassa kannanotossaan todennut, että EU:n on kunnioitettava neuvotteluissa tiettyjä perusperiaatteita. Kyseisistä perusperiaatteista voidaan erityisesti mainita herkän tuotteen käsitteen sekä hedelmien ja vihannesten tulohinnan säilyttäminen, tullitarkastusten tehostaminen petosten välttämiseksi, tehokkaan kasvinsuojelutarkastusjärjestelmän käyttöön ottaminen sekä tuotannon kausiluonteisuuden kunnioittaminen helpottamalla tuotanto- ja markkinoillesaattamisaikataulujen yhteistä hallinnointia (4).

3.5 Välimeren eteläisen alueen tuottajilla on vaikeuksia soveltaa eurooppalaisia terveysmääräyksiä. Tosiasiallisesti Välimeren alueelta tuotuihin maataloustuotteisiin sovellettavat vaatimukset eivät ole yhtä tiukat kuin yhteisön tuotteille asetetut edellytykset eläinten hyvinvoinnin, tuotteiden jäljitettävyyden ja ympäristöstandardien osalta. ETSK kehottaa EU:ta tarjoamaan Välimeren alueen kumppaneille tarvittavaa teknistä apua kaupankäyntiin, ryhtymään teknologian siirtoon sekä tukemaan jäljitettävyys- ja ennakkovaroitusjärjestelmien käyttöön ottamista.

3.6 ETSK on lukuisissa yhteyksissä korostanut jäljitettävyyden ja laadunvarmistuksen tärkeyttä yhteisön maatalousmallin peruspilarina. Tämän EU:ssa vakiintuneen järjestelmän avulla voidaan saada tietoa tietystä elintarvikkeesta ”pellolta pöytään”, ja se merkitsee mahdollisuutta löytää ja jäljittää elintarvike kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Jäljitettävyyttä tulisi käsitellä ensisijaisena kysymyksenä Välimeren alueen maiden kanssa käytävissä maatalousneuvotteluissa.

3.7 Vaikka maataloustuotteiden kaupan vapauttamista Välimeren alueella ei ole vielä saatu päätökseen, se käsittää nykyisin jo 90 prosenttia kauppavaihdosta. EU on merkittävä elintarvikkeiden tuoja maailmassa, ja unionissa on käynnissä ennennäkemätön kaupan vapautumisprosessi. Huomattavasta avautumisesta huolimatta on edelleen joukko herkkiä tuotteita, joita varten on säädetty erityissäännöksiä, jotta ei heikennettäisi sellaisten tuottajien toimintamahdollisuuksia, joihin maataloustuotteiden – etupäässä hedelmien ja vihannesten – tuonnin tuntuva kasvu saattaisi vaikuttaa erittäin kielteisesti.

3.8 Hedelmä- ja vihannesalalla on keskeinen asema kaupan vapauttamisprosessissa, sillä lähes puolet EU:hun suuntautuvasta Välimeren alueen kolmansien maiden maatalous- ja elintarvikeviennistä koskee kyseistä sektoria. Monet Etelä-Euroopan alueet ovat erikoistuneet hedelmien ja vihannesten tuotantoon, ja niiden alueellinen talous on pitkälle riippuvainen kyseisestä tuotannosta. 20:lla EU:n alueella hedelmä- ja vihannesviljelyn osuus on yli puolet alueiden maatalouden lopputuotannosta. Solmiessaan maataloussopimuksia Välimeren eteläisen alueen maiden kanssa EU:n tulisi huolehtia sellaisen tuotannon suojelusta, jota pidetään haavoittuvana ja johon kyseisillä sopimuksilla olisi muita kielteisempiä vaikutuksia.

3.9 Euroopan komission teettämissä vaikutusarvioinneissa (5) kaupan vapauttamisesta Välimeren alueella käy selkeästi ilmi, kuinka kaupan osittaisen tai täydellisen vapauttamisen skenaariossa EU moninkertaistaisi niin kutsuttujen eurooppalaisten tuotteiden – viljan, maitotuotteiden ja lihan – viennin. Sitä vastoin kyseisten sektoreiden tuotanto laskisi voimakkaasti Marokon kaltaisissa maissa: 14 vuodessa maidontuotanto vähenisi Marokossa 55 prosenttia, lihantuotanto 22 prosenttia ja vehnäntuotanto 20 prosenttia. (6) Yhteen lajiin perustuvaan viljelyyn sisältyvä riski voisi johtaa toimituskatkoksiin ja tuontiriippuvuuteen.

3.10 ETSK katsoo, että assosiaatiosopimuksiin tulisi liittää kriteerejä ja lausekkeita, jotka mahdollistaisivat kaupan vapauttamisen vaikutusten arvioinnin kummankin osapuolen kannalta, erityisesti siksi, että voitaisiin varmistua yhteisön ulkopolitiikan perimmäisen tavoitteen toteutumisesta: ympäristönsuojelun ja työntekijöiden oikeuksien suojelun edistyminen ja ennen kaikkea taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, josta on hyötyä paikalliselle väestölle eikä vain suurille paikallisille tai ulkomaisille yhtiöille. Onkin ehdottoman tärkeää, että Euroopan markkinoiden avautumisen ehdoksi asetetaan vähimmäisstandardien noudattaminen sosiaali- ja työllisyysasioissa, ympäristöalalla ja terveyskysymyksissä, jotta voidaan varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja eurooppalaisten kuluttajien etu. Tämä on tärkeää myös Välimeren eteläisten maiden elin- ja työolojen parantamiseksi.

3.11 ETSK katsoo, että on luotava tarkoituksenmukaisia mekanismeja ja parannettava jo olemassa olevia mekanismeja, jotta voidaan varmistaa niiden assosiaatiosopimuksiin sisältyvien lausekkeiden noudattaminen, jotka koskevat kaupan vapauttamista ja jotka molemmat osapuolet ovat hyväksyneet. Tämä koskee asetettujen tullimaksujen noudattamista ja kiintiöiden täyttämistä.

Julkisen vallan rooli kaupan vapauttamisessa

3.12 Välimeren eteläisellä alueella on tätä nykyä eräitä merkittäviä ongelmia, joihin myös EU:n on aikanaan täytynyt löytää ratkaisu. Mikä rooli julkisella vallalla tulee olla markkinoiden vapauttamis- ja sääntelyn purkamisprosessissa? Tässä suhteessa EU on nimenomaan YMP:tä kehittäessään toteuttanut yllättäviä suunnanmuutoksia, joiden tulisi olla esimerkkinä Välimeren alueen eteläisille maille, jotta ne eurooppalaisten naapureidensa virheistä ja onnistumisista oppimalla toteuttaisivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tehokkaita ja johdonmukaisia julkisia politiikkoja, joiden avulla ne kykenevät selviämään varmuudella globalisaatiosta, joka eräissä tapauksissa aiheuttaa maatalousalalla kielteisiä vääristymiä. Kansainvälisissä neuvotteluissa maatalousalaa ei voida missään tapauksessa käsitellä kuin mitä tahansa muuta talouden osa-aluetta sen bruttokansantuoteosuuden mukaan.

3.13 Viime aikoihin asti maatalous ei ole ollut etusijalla Välimeren alueen kolmansien maiden politiikoissa; EU ja kansainväliset organisaatiot ovat ohjanneet yhteistyöhön tarkoitetut varat muille aloille (7). Tämä on osoitus lyhytnäköisyydestä, joka on haitannut kyseisten maiden maatalouden kehittymistä. Viime vuosina poliitikkojen asennoituminen on alkanut muuttua.

3.14 Vuoden 2008 elintarvikekriisin sekä perusraaka-aineiden hintojen nousun ja kaupan vapauttamisprosessin aiheuttamien aiheellisten pelkojen seurauksena eräiden maiden keskus- ja aluehallinnon viranomaiset ovat heränneet horrostilastaan ja alkaneet suunnata uudelleen maataloutta koskevia perinteisiä näkemyksiään, jotka ovat perustuneet tuotannon moninkertaistamiseen sekä maatalousvientiin keskittyviin ponnisteluihin.

3.15 Välimeren alueen maiden hallitusten maatalousstrategiassa on edistettävä sellaista maataloutta, jossa etusijalle asetetaan laatu, lisäarvo ja markkinoillesaattamisprosessin parantaminen. Lähestymistapa on selkeä, ja kaikki Välimeren alueen toimijat ovat siitä yhtä mieltä. Karu todellisuus kuitenkin osoittaa, että taloudellisten resurssien puute on ongelma, jota on erittäin vaikea ratkaista.

3.16 Koulutus, tekninen tuki ja tutkimus ovat perusosatekijöitä, jotka on sisällytettävä tuleviin, Välimeren alueen maissa toteuttamiskelpoisiin maatalouspolitiikkoihin. Kyseisten tekijöiden tulisi yhdessä osaltaan auttaa parantamaan Välimeren alueen maatalouden asemaa ja kannattavuutta elintarviketurvan varmistamiseksi sekä köyhyyden ja maaltamuuton torjumiseksi.

3.17 Maataloustutkimusta kannattavista merkittävistä julistuksista huolimatta monet Välimeren alueen maat eivät ole osoittaneet tarvittavaa poliittista tahtoa suotuisten lainsäädännöllisten puitteiden luomiseksi. Tutkimustoimia on lisättävä, jotta parannetaan viljelytekniikoita ja löydetään uusia markkinarakoja parantamalla laatua. Väestönkasvun johdosta yhdellä hehtaarilla on nykyisin ruokittava kolme kertaa suurempi ihmismäärä kuin 40 vuotta sitten. Teknologisten uudistusten on oltava ulottuvilla tuottavuuden lisäämiseksi, ja bioteknologian avulla saatetaan osaltaan edistää ratkaisevasti entistä tuottavampaa ja ympäristömyötäisempää maataloutta. (8) Tulevaisuudessa tutkimuksen avulla on vahvistettava julkisten ja yksityisten aloitteiden yhteistoimintaa sekä parannettava koordinointia eri elinten välillä, jotta voidaan vastata maatalouden ja maataloustuottajien todellisiin perustarpeisiin.

Marokon vihreä suunnitelma: väline maatalouden ongelmien ratkaisemiseksi

3.18 Yksi selkeä osoitus edellä mainitusta asennoitumistavan muuttumisesta on Marokon huhtikuussa 2008 julkistama vihreä suunnitelma, jossa esitellään Maghreb-maiden mielenkiintoinen uusi maatalousstrategia. Suunnitelmassa maataloudesta on tarkoitus tehdä 10–15 vuodessa maan talouden tärkein vauhdittaja merkittävien julkisten investointien (9) avulla kahden keskeisen päämäärän, nykyaikaisen, korkean lisäarvon maatalouden ja pienviljelijöiden tulojen kasvun, saavuttamiseksi.

3.19 Edellä esitettyjen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi Marokon hallitus aikoo laatia alueellisia suunnitelmia, joissa on tarkoitus keskittyä kolmenlaisiin hankkeisiin. Niistä ensimmäisessä keskityttäisiin edistämään siirtymistä viljanviljelystä viljelykasveihin, joiden lisäarvo on suurempi ja jotka ovat aiempaa vähemmän riippuvaisia vedestä. Toiseksi suunnitteilla on tehomaatalouden parantamiseen tähtäävä prosessi, jossa maataloustuottajien käyttöön on tarkoitus tarjota uusia tuotantotekniikoita. Kolmanneksi alueellisilla suunnitelmilla edistettäisiin osaltaan tuotannon monipuolistamista sekä tietyn alueen ja paikkakunnan tuotteiden arvostuksen lisäämistä.

Kaupan vapauttamisen häviäjät Välimeren molemmin puolin

3.20 Aluetasolla kaupan vapauttamisen kielteiset vaikutukset ovat erityisen voimakkaat niillä Euroopan alueilla, jotka ovat erikoistuneet hedelmien ja vihannesten tuotantoon. Kaikki nämä Euroopan alueet ovat EU:n jälkeenjääneimpiä ja epäsuotuisimpia. Esimerkkeinä voidaan mainita Andalusia (Espanja), Thessalia (Kreikka), Calabria (Italia) ja Pohjois-Douron alue (Portugali). Euroopan komission vuonna 2007 tilaamassa ja CIHEAM:n (10) (International Centre for Advanced Mediterranean Agronomic Studies) laatimassa vaikutusarvioinnissa todetaan yksiselitteisesti, että prosessin kielteiset seuraukset eivät ulotu koko Eurooppaan, vaan ne keskittyvät tiettyihin harvoihin alueisiin, jotka ovat kaupan vapauttamisen todellisia häviäjiä.

3.21 Välimeren alueen eteläisten maiden pientuottajat kärsisivät välittömästi rajojen avaamisprosessista ja heidän olisi luovuttava tuotannosta, koska he eivät pystyisi kilpailemaan Välimeren alueen pohjoisten naapurimaiden eurooppalaisen tuotannon kanssa. Kauppaa vapautettaessa on huolehdittava tarvittavista välineistä, jotta pientuottajat, jotka ovat kaikkein suojattomimpia, voivat hyötyä uusista sopimuksista. Etusijalle on asetettava tulotuki sekä toimenpiteet pienimuotoisen maatalouden organisoimiseksi ja nykyaikaistamiseksi.

3.22 Julkisen vallan on sitouduttava kääntämään nykyinen vaarallinen kehityssuunta, jossa prosessin suurimpia hyötyjiä ovat suurtilat, monikansalliset yritykset ja ulkomaiset pääomasijoittajat. Markkinoiden avaamisen myönteisten vaikutusten on jakauduttava tasaisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkialle tuotantoketjussa.

Tuotantosektorin organisoiminen markkinoille saattamisen uusia rakenteita silmällä pitäen

3.23 Epätasapaino elintarvikeketjun eri toimijoiden välillä aiheuttaa EU:ssa vakavia haittoja tuotantosektorille, joka ei kykene kilpailemaan suurten kauppaketjujen Euroopan unionissa saavuttaman määräävän aseman kanssa. Tämä suurten toimijoiden keskittymisen vaara on niin ikään olemassa kehitettäessä maataloutta Välimeren toisella puolella. Maataloustuottajat voivat menettää yhteytensä kansallisiin markkinoihin ja joutua suurten kauppaketjujen määräysvaltaan.

3.24 Maataloussektorin kilpailukyky ei perustu yksinomaan tuotannon tehostamiseen hinnan ja laadun osalta. Markkinointi- ja markkinoillesaattamisstrategia on erityisen merkittävässä asemassa, kun kilpailukyvyn käsitteelle pyritään antamaan todellinen sisältö. Tuotantosektorin voimakkaan pirstaleisuuden johdosta tarjonnan keskittymisen muotojen – esimerkiksi tuottajaryhmittymät, osuuskunnat ja muunlaiset ryhmittymät – vahvistamisesta ja kehittämisestä tulee väistämättä yksi uuden strategian peruspilareista.

3.25 Tuottajien järjestäytyminen yhteisötalouden liikkeisiin ei ole yksinkertaista. Eteläisen Välimeren alueella maatalouden osuustoiminnan kehittämisen tiellä on edelleen monia esteitä huolimatta orastavasta lainsäädännöstä, jolla sille pyritään luomaan asianmukaiset olosuhteet. Välimeren alueen osuuskuntien suurimpia ongelmia ovat osuuskunnan liiketaloudellisesta johtamisesta vastaavan asianmukaisen henkilöstön puute, taloudellisten resurssien epävakaisuus, liiallinen riippuvuus valtiontuista, lainsäädännön jäykkyys ja markkinoille pääsyn vaikeus. Jotta osuustoimintaliike olisi menestyksellinen, on ratkaistava edellä mainitut ongelmat ja panostettava uudenlaiseen, yhteisöllisyyteen perustuvaan ajattelutapaan. Koko Välimeren alueella perusedellytys kuitenkin on, että maataloustuottajat voivat jatkaa maatalouselinkeinoansa eivätkä joudu poistumaan alalta.

3.26 Yhteistyön ja järjestäytymisen avulla maataloustuottajat voivat parantaa asemaansa ratkaistakseen pientuotantoon liittyvän merkittävän ongelman. Marokkolaisen maidontuotanto-osuuskunnan COPAG:n vuosituotanto on 170 miljoonaa litraa, ja sen osuus kansallisesta tuotannosta on 11 prosenttia; sen menestyksestä on tullut malliesimerkki jäljiteltäväksi muilla aloilla. Osuuskunta tuottaa lisäarvoa, jakaa myönnetyt tuet ja takaa jäsenilleen vähimmäishinnan. Kuitenkin esimerkiksi Libanonin kaltaisissa maissa perustetaan lukuisia osuuskuntia ainoastaan siksi, että ne ovat ehdoton edellytys osallistumiselle valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden käynnistämiin kehitysohjelmiin; valitettavasti osuuskunnat hajoavat ja katoavat, kun rahoitus päättyy.

3.27 Välimeren eteläisellä alueella järjestörakenteiden kehittäminen ja järjestäytymisen edistäminen edellyttävät julkishallinnolta päättäväistä tukea. Osallistumista osuuskuntiin on kannustettava, jotta niistä tulisi maataloustuottajien kannalta hyödyllinen ja kannattava väline. Pelkkä osuuskuntien perustaminen ei takaa menestymistä, vaan niiden on oltava dynaamisia ja osoitettava yrittäjähenkisyyttä kyetäkseen kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla; niiden on vakiinnutettava jäsentensä tulot sekä parannettava heidän valmiuksiaan hankkia tuotannontekijöitä ja palveluita ja päästä markkinoille.

4. Sosiaalinen muutos Välimeren alueen maataloudessa

4.1 Maataloustuotteiden vapaakaupan on tuettava sosiaalista kehitystä niin, että alueelliset erityispiirteet otetaan huomioon, ja oltava sen kanssa kaikilta osin sopusoinnussa. Komitea katsoo, että maailman kauppavirtoihin integroitumisen sosiaalisia kustannuksia tulisia analysoida yksityiskohtaisesti, jotta voitaisiin määrittää laskennallisesti tämän peruuttamattoman prosessin vaikutus ja tukea suojattomimpien väestöryhmien sopeutumista siihen. Vaikka karut makrotaloudelliset luvut osoittavat maatalouden painoarvon olevan Välimeren alueen maiden kaupassa vaatimaton (seitsemän prosenttia niiden kokonaisviennistä ja yhdeksän prosenttia niiden kokonaistuonnista), todellisuudessa kyseisten tuotteiden poliittinen ja sosiaalinen painoarvo on paljon suurempi.

4.2 Välimeren maaseutualueiden sosiaalinen haavoittuvuus ilmenee köyhyytenä, työttömyytenä, infrastruktuurien puuttumisena, maaston rappioitumisena sekä jatkuvana maaltamuuttona. EU:n jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen tavoin sopeutuminen maailmanlaajuistumiseen merkitsee Välimeren alueen maissa maatalousalan työpaikkojen häviämistä, väestökatoa maaseudun epäsuotuisimmilta alueilta sekä muuttovirtoihin kohdistuvaa entistä suurempaa painetta.

4.3 Kaupan vapauttamisen kielteisten vaikutusten lievittämiseksi maaseudulla keskus- ja aluehallintoviranomaisten on ryhdyttävä toteuttamaan maaseudun kehittämiseen tähtääviä voimaperäisiä politiikkoja, joilla parannetaan pientilojen kilpailukykyä, luodaan todellisia työllistymisvaihtoehtoja elinkeinostaan luopumaan joutuville maataloustuottajille ja annetaan maaseutualueille mahdollisuus ryhtyä tarvittavin takein niiden sosioekonomisen rakenteen kannalta keskeisen sektorin uudelleenjärjestelyyn. Maaseudun väestökatoon johtava vaarallinen kehityssuunta voidaan kääntää ainoastaan siinä tapauksessa, että naiset ja nuoret kykenevät integroitumaan menestyksellisesti maatalousalalle.

Naiset ja nuoret muutostekijöinä

4.4 Naiset ja nuoret ovat lähivuosina muutoksen todellisia aikaansaajia Välimeren eteläisen alueen maataloudessa. Kestävään kehitykseen tähtäävässä Välimeren alueen strategiassa pyritään kehittämään ohjelmia, joiden avulla vahvistetaan naisten roolia päätöksentekoprosesseissa sekä lisätään sellaisten maatalousalan ja maaseutualueiden uusien johtohenkilöiden kouluttamista, jotka innovointikykynsä ja valmiuksiensa ansiosta voivat olla muutoksen aikaansaajia.

4.5 Naiset toimivat yhä aktiivisemmin Välimeren alueen maataloussektorilla. Heidän roolinsa maataloudessa kasvaa vähitellen, ja heihin liittyvä potentiaali on valtava, kun otetaan huomioon merkittävä väestönkasvu, ympäristömuutokset sekä miesten muuttovirrat alueilta taajamakeskuksiin tai muille vauraammille alueille. (11) Valitettavasti virallisia tilastotietoja on niukasti, ja naisten todellista panosta maataloudessa käsitellään niissä vain marginaalisesti.

4.6 Välimeren alueella on kehitetty mielenkiintoisia aloitteita naisten aseman parantamiseksi maaseudulla. Marokossa Meda-ohjelman varoista on myönnetty rahoitustukea argaaniöljyosuuskunnille, jotka koostuvat yksinomaan naisista. Tätä mallia on sovellettu myös muilla Välimeren alueilla. Libanonissa vuonna 2008 perustettu maaseudun naisten kansallinen seurantakeskus (National Observatory for Women in Agriculture and Rural Areas, NOWARA (12)) on osaltaan auttanut kehittämään moninaisia aloitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi maatalousalalla sekä yksilöimään ohjelmia ja toimia, joilla parannetaan naisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä tuotantoresursseja.

4.7 Maataloudessa työskentelevien naisten kohtelu vaihtelee huomattavasti kansallisten olosuhteiden mukaan. Libanonissa ainoastaan 3,4 prosenttia naisista työskentelee maataloudessa, ja tilanne on samankaltainen Algeriassa, jossa naisten osallistuminen taloudelliseen toimintaan on hyvin vähäistä. Vastaavasti Egyptissä naisten osuus maatalouden työvoimasta on 50 prosenttia, vaikkakaan he eivät saa hallita perinnöksi saamaansa maatalousomaisuutta; Syyriassa tilanne on vielä huonompi, sillä käytännössä yhteiskunnan sovinnaissäännöt pakottavat naiset luopumaan oikeuksistaan maahan. Joukosta erottuu Marokko, jossa naiset osallistuvat maataloustöihin aktiivisesti: heidän osuutensa on noin 60 prosenttia; Turkissa luku on niinkin korkea kuin 70 prosenttia. Edellä mainituissa maissa naiset suorittavat pääasiassa työvoimavaltaisia tehtäviä, joissa ei käytetä koneita. Naiset vastaavat sadonkorjuusta ja elintarvikkeiden varastoinnista, ja heillä on merkittävä rooli kylvössä, kastelussa, tuholaisten torjunnassa sekä lannoituksessa.

4.8 Välimeren eteläisen alueen maissa maataloudessa työskentelevät naiset kärsivät huomattavista puutteista, jotka vaikuttavat heidän työhönsä: korkea lukutaidottomuusaste ja koulutuksen puuttuminen, palkaton työ, omistusoikeutta koskevat rajoitukset, olematon osallistuminen päätöksentekoprosessiin, miehiin verrattuna huonommat työolot, luotonsaannin vaikeus sekä luonnollisesti uskonnolliset ja sosiaaliset tekijät, jotka riistävät naisilta oikeuden päättää asioista. Edessä on valitettavasti vielä paljon työtä, jotta miehillä ja naisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet maataloudessa ja maaseudulla. Siksi on välttämätöntä, että Välimeren alueen maiden hallitukset asettavat kyseisen tehtävän etusijalle. (13)

5. Välimeren alueen maatalous ja ilmastonmuutos

5.1 Kaikissa tähän mennessä laadituissa tieteellisissä tutkimuksissa todetaan yksimielisesti, että ilmastonmuutoksen vaikutus on suurin Välimeren alueella. Kyseisellä alueella harjoitettuun maatalouteen liittyvien maantieteellisten ja ilmasto-olosuhteiden johdosta Välimeren alueen maatalous on toimintana erityisen herkkä ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille varsinkin, kun otetaan huomioon Välimeren alueen väestönkasvu sekä FAO:n painottama tarve moninkertaistaa elintarviketuotanto. Vaikutuksista voidaan mainita esimerkiksi seuraavat:

—	eräiden viljelykasvien katoaminen ja biologisen monimuotoisuuden katoaminen

—	aavikoitumisen eteneminen ja kuivien alueiden laajentuminen

—	uusien tuholaisten ja tautien ilmaantuminen

—	tuotosten pieneneminen ja tuotannon suuret heilahtelut

—	vesivarojen väheneminen.

5.2 Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä ja asianmukaisia välineitä, joiden avulla voidaan parantaa riskienhallintaa maataloudessa, kehittää uusia, entistä vastustuskykyisempiä lajeja, tarjota maataloustuottajille heidän jokapäiväiseen työhönsä liittyvää teknistä neuvontaa sekä ennen kaikkea asettaa tutkimus ja uudet teknologiat maataloussektorin palvelukseen.

Veden ja maatalouden välinen yhteys

5.3 Vesi on epäilemättä elementti, johon ilmastonmuutos vaikuttaa eniten ja joka on ratkaiseva tekijä Välimeren alueen maataloutta kehitettäessä. ETSK on jo muissa yhteyksissä tarkastellut vesivarojen vähenemisen vaikutusta maatalouteen (14). Komitea toteaa jälleen kerran, että julkisissa politiikoissa on keskityttävä kyseisen resurssin entistä kestävämpään käyttöön. Haasteena on luoda jatkossakin vaurautta maataloustuotannon, lisäarvon, työllisyyden jne. muodossa samalla kun käytettävissä on aiempaa vähemmän vettä.

5.4 Plan Bleu -keskus (15) on jo ennustanut, että veden kysyntä eteläisen ja itäisen Välimeren alueella kasvaa 25 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Kysynnän kasvusta on selviydyttävä tilanteessa, jolle ovat ominaisia tämän kallisarvoisen resurssin niukkuus ja saatavuuden heikkeneminen. ETSK katsoo, että kestävä vesihuolto ei voi perustua yksinomaan keinokastelun vähentämiseen vaan entistä tehokkaampiin valvonta- ja nykyaikaistamistoimiin.

5.5 Välimeren alueen maataloudessa keinokastelulla on strateginen rooli. Egyptissä koko maatalouspinta-alaa keinokastellaan, Marokko aikoo kasvattaa keinokastelualaansa 450 000 hehtaarilla vuoteen 2025 mennessä, Israelilla on maailman parhaimmat teknologiset valmiudet maatalouden vesihuoltoon ja Tunisia on kyennyt toteuttamaan menestyksekkäästi keinokasteluun tähtäävän vesihuolto-ohjelman, jota FAO ja Maailmanpankki ovat ylistäneet.

5.6 Tunisian hallitus on panostanut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden edistämiseen strategisen suunnitelmansa täytäntöönpanossa. Strategian puitteissa on solmittu ylläpitoa koskevia sopimuksia, joihin on sisältynyt maataloustuottajille suunnattuja kannustimia, kastelualueen tehokkaampaan hyödyntämiseen tähtääviä ohjelmia, joilla on helpotettu siirtymistä korkean lisäarvon ja vähemmän vettä vaativiin viljelykasveihin, valuma-alueelle myönnettyjen kiintiöiden jakamista tai maksujärjestelmä, joka on mahdollistanut kustannusten kattamisen. Andalusian alue Espanjassa on esimerkki keinokastelun nykyaikaistamisesta, sillä vain 30 vuodessa veden tarvetta hehtaaria kohti on onnistuttu vähentämään 50 prosenttia.

5.7 ETSK toteaa, että on pikimmiten ryhdyttävä soveltamaan uusia teknologioita, jotka mahdollistavat veden säästämisen ja kyseisen resurssin käytön optimoinnin. Maatalouden vesihuollossa on hyödynnettävä erilaisia keinoja, joista esimerkkeinä mainittakoon paikalliset keinokastelujärjestelmät, vedenpuhdistus ja suolanpoisto vedestä, uudet infrastruktuurit, geneettisesti entistä paremmin vesistressiin sopeutuvat lajit, tavanomaisesta poikkeavien vesilähteiden hyödyntäminen jne.

Bryssel 18. helmikuuta 2010

Euroopan- talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Tätä nykyä Välimeren unioni käsittää EU:n 27 jäsenvaltiota sekä seuraavat Välimeren alueen maat: Algeria, Marokko, Tunisia, Turkki, Egypti, Israel, palestiinalaishallinto, Syyria, Libanon, Jordania, Kroatia, Albania, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Monaco, Mauritania sekä tarkkailijana Libya.

(2) Euro–Välimeri-alueen kauppaministereiden säännöllisesti pitämät konferenssit ovat tahoja, joiden vastuulla on antaa poliittinen sysäys vapauttamisprosessin kaupallisille näkökohdille. Viimeisin ministerikonferenssi pidettiin marraskuussa 2009 ETSK:ssa Brysselissä.

(3) Hedelmä- ja vihannesalan osuus EU:n maatalouden lopputuotannosta on 16 prosenttia; tuen määrä ei kuitenkaan ylitä 4,5:ttä prosenttia EMOTR:n menoista.

(4) ETSK:n lausunto ”Tuotujen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden terveysturva” (EUVL C 100, 30.4.2009, s. 60).

(5) Sustainability impact asessment, EU-Med. Ag. Pol.

(6) Tiedot esitetään tutkimuksessa Defining a Trade Strategy for Southern Mediterranean Countries, Antoine Bouet, International Food Policy Research Institute, 2006.

(7) Kaikista Välimeren alueen kumppanimaille myönnetyistä Meda-varoista ainoastaan viisi prosenttia on suunnattu maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen.

(8) ETSK:n lausunto ”EU ja ruokaturvan maailmanlaajuiset haasteet” (EUVL C 100, 30.4.2009, s. 44).

(9) Seuraavien kymmenen vuoden aikana Marokko kanavoi maatalouden kehittämisviraston kautta noin 150 miljoonaa dirhamia vihreään suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamiseen.

(10) Tutkimus Impacts of agricultural trade liberalization between the EU and Mediterranean countries (”Maatalouskaupan vapauttamisen vaikutukset EU:n ja Välimeren alueen maiden välillä”), EU-MED Agpol, laatija: CIHEAM-IAM Montpellier.

(11) Naisten panos maataloustuotannossa on erityisen merkittävä alueilla, joille on ominaista kaupunkialueille suuntautuva voimakas muuttovirta.

(12) Lisätietoa internetosoitteessa www.nowaralebanon.org.

(13) Ks. 12. kesäkuuta 2007 annettu Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Naisyrittäjyyden edistäminen EU:n ja Välimeren alueella”, CESE 1004/2007. Aihetta käsiteltiin myös Marrakechissa 11.–12. marraskuuta 2009 pidetyssä naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistamista käsitelleessä toisessa ministerikokouksessa.

(14) Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: ”Ilmastonmuutos ja maatalous Euroopassa ’(EUVL C 27, 3.2.2009, s. 59),’ Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” (EUVL C 224, 30.8.2008, s. 67).

(15) Plan Bleu on Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman Välimeren alueen toimintasuunnitelmaan (UNEP/MAP) kuuluva ympäristöalan yhteistyön ja Välimeren alueen kehittämiskeskus.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/48

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden sosioekonomisten näkökohtien edistäminen”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/07)

Esittelijä: José María ZUFIAUR NARVAIZA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden sosioekonomisten näkökohtien edistäminen.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 110 ääntä puolesta eikä yhtään vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1 Alueiden välisen strategisen kumppanuuden laadun parantaminen – ETSK katsoo, että uudenlainen maailmanlaajuinen toimintaympäristö edellyttää poliittisen vuoropuhelun vahvistamista ja siirtymistä käsittelemään painavampia asioita kiinnittämällä huomiota sekä keskinäisiin riippuvuussuhteisiin että kysymyksiin, joissa kansainvälistä sääntelyä on tehostettava. Tällaisia kysymyksiä ovat esim. ympäristö, eriarvoisuuden vähentäminen, muuttoliike tai rauha ja turvallisuus. Huippukokousten päätelmät olisi siirrettävä nykyistä paremmin osaksi alueiden välistä toimintaa.

1.2 Perinteisten toimintalinjojen vauhdittaminen uudella tapaa – Se edellyttää, että muuttoliike otetaan yhdeksi alueiden välisen toiminnan keskeiseksi teemaksi. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti siten, että asiassa tehdään aiempaa tiiviimpää yhteistyötä, luodaan rakenteelliseen lähentymiseen tähtääviä mekanismeja, tuetaan alakohtaisia politiikkoja ja kehitetään ihmisarvoista työtä edistävät olosuhteet. Assosiaatiosopimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon vallitsevat epäsymmetrisyydet ja hyödynnettävä sellaisia välineitä kuin kestävyyden arviointi, vähiten kehittyneiden maiden erityiskohtelun ja eriyttämisen periaatteen tunnustaminen käytännössä, poikkeusten ja siirtymäaikojen asettaminen tarpeellisiksi katsottaville aloille ja toiminnan eriyttämiseen perustuva kehitysyhteistyö. Keskituloisten Latinalaisen Amerikan maiden kanssa tehtävän yhteistyön kohteiksi olisi valittava makrotaloudellinen vakaus, institutionaalisten rakenteiden vahvistaminen, kilpailukyvyn ja kaupallisten valmiuksien parantaminen, verouudistukset, innovointi sekä peruskoulutuksen, tieteen ja teknologian aloilla tehtävä yhteistyö.

1.3 Innovaatio-ohjelman rakentaminen kehityksen ja tuotantorakenteiden muutoksen tueksi siten, että ohjelma kattaa innovoinnin sosiaalisen ulottuvuuden – ETSK kehottaa ottamaan huomioon innovoinnin sosiaalisen ulottuvuuden. Se tarkoittaa muun muassa seuraavaa: sosiaalisten ja kulttuuristen kontekstien merkitys teknologiainnovoinneissa; innovointia vaikeuttavat sosiaaliset esteet, kuten köyhyys; innovointipolitiikkojen sosiaaliset seuraukset; innovoinnin kyky luoda sosiaalisia rakenteita; tarve huomioida yhteiskunnan itsensä toteuttama sosiaalinen innovointi, joka on saanut alkunsa muun muassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ympäristöasioissa ilmenevästä ikivanhasta, kollektiivisesta tai käytännön tietämyksestä, ja sen muuttaminen julkisiksi toimintaperiaatteiksi; kansalaisyhteiskunnan osallistumisen merkitys innovointitoimien ja -politiikkojen hyväksynnän ja omaksumisen kannalta.

1.4 Asetetaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen keskeiselle sijalle EU:n ja Latinalaisen Amerikan strategisessa kumppanuudessa – ETSK kehottaa keskittymään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa ja uudessa EUROsociAL-ohjelmassa muun muassa seuraaviin seikkoihin: vahvistetaan Latinalaisen Amerikan alueen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioita sekä sitä edustavia tahoja ja elimiä; perustetaan alueiden välinen yhteistyömekanismi, joka koostuu kummankin alueen järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavista tahoista; tarjotaan ETSK:lle tilaisuus kuulua perusteilla olevan EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden säätiön (EU–LAC-säätiön) hallitukseen; tarjotaan järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle tilaisuus osallistua EU:n ja Latinalaisen Amerikan kumppanuussopimusten toteuttamiseen muodostamalla neuvoa-antavia sekakomiteoita ja sisällytetään sopimuksiin erityisiä sosiaali-, työllisyys- ja ympäristöasioita käsitteleviä lukuja; vakiinnutetaan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n ja Meksikon väliseen strategiseen kumppanuuteen; tarjotaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioille tilaisuus osallistua EUROsociAL-ohjelman määrittelyyn ja kehittämiseen sekä Latinalaisen Amerikan ja EU:n järjestämiin sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsitteleviin foorumeihin.

1.5 ETSK korostaa, että kumppanuus- ja vapaakauppasopimuksissa, joista EU neuvottelee parhaillaan Latinalaisen Amerikan alueryhmittymien ja maiden kanssa, perusluonteisten ihmisoikeuksien sekä työelämän ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen on asetettava ennakkoehdoksi, kun EU:n toimielimet allekirjoittavat kyseisiä sopimuksia. Komitea katsoo, että sopimuksiin on liitettävä seuranta-, arviointi- ja kuulemismekanismeja, joissa myös järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on mukana. Erityisesti komitea kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään nämä periaatteet Kolumbian ja Perun kanssa neuvoteltavina oleviin vapaakauppasopimuksiin. Komitea painottaa, että toimielimissä on käytävä perusteellisia poliittisia keskusteluja ennen minkäänlaisen sopimuksen alullepanoa ja varsinkaan ratifiointia, kuten komission jäseneksi nimetty Karel De Gucht on luvannut. Komitea kehottaa tarjoamaan ETSK:lle ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustaville organisaatioille tilaisuuden osallistua keskusteluihin.

2. EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden myönteinen kehitys

2.1 EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden valtion- ja hallitusten päämiesten kokoontuessa kuudenteen huippukokoukseensa maailman, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan tilanne on muuttunut huomattavasti kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta, kun Euroopan ja Latinalaisen Amerikan strateginen kumppanuus käynnistettiin Rion huippukokouksessa vuonna 1999. (1)

2.2 EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteilla on jo pitkät, yli 30 vuoden mittaiset perinteet Euroopan parlamentin ja Latinalaisen Amerikan parlamentin Parlatinon parlamentaarisen vuoropuhelun käynnistämisestä 70-luvulla aina San Josén prosessiin tai EY:n ja Rion ryhmän vuoropuheluun. Vaikka kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, joita komiteakin edustaa, olisivat toivoneet, että suhteet olisivat edistyneet nykyistä ripeämmin, että tietyt assosiaatiosopimukset olisi allekirjoitettu jo useita vuosia sitten ja että huippukokousten päätelmät olisivat toimineet käytännössä paljon paremmin, tähänastiset tulokset ovat toki olleet erittäin myönteisiä. 80-luvulla suhteissa olivat päällimmäisinä rauha ja demokratia. Tästä on käytännön osoituksena Euroopan yhteisön merkittävä panos Keski-Amerikan rauhanprosesseihin. Sen jälkeen EU on tukenut regionalismia ja alueiden välistä strategista kumppanuutta, jossa kuhunkin maanosan alueeseen suhtaudutaan eri tavoin, ja on auttanut hallinnoimaan globalisaation synnyttämiä yhteisiä haasteita, kuten ympäristöriskejä, energiaa, elintarviketurvaa, muuttoliikettä tai vastausta finanssi- ja talouskriisiin. Alueiden yhteisen toiminnan tavoitteeksi on asetettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä maailmanlaajuisten ja alueellisten julkishyödykkeiden tarjonta. Näiden kahden alueen suhteet ovat niin ikään vaikuttaneet globaaliin hallintoon puolustettaessa tehokasta monenvälistä hallintotapaa. Kuten Euroopan komission tuoreimmassa tiedonannossa (2) todetaan, käyttöön on otettu konkreettisia välineitä, joista tärkeimpiä ovat itse huippukokoukset ja prosessi, jossa edetään kohti assosiaatiosopimusten muodostamaa verkostoa. Tällaisia sopimuksia on jo tehty Chilen ja Meksikon kanssa. Brasilian ja Meksikon kanssa on niin ikään solmittu strategiset kumppanuudet. Alakohtaisten toimintalinjojen tueksi on perustettu esimerkiksi EUROsociAL-ohjelma, EurocLima-ohjelma ja muita, peruskoulutukseen liittyviä ohjelmia. Niin ikään on perustettu EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarinen yleiskokous, EuroLat. EU on edelleen alueen suurin sijoittaja ja toiseksi suurin kauppakumppani sekä suurin kehitysavun antaja.

2.3 Kansalaisyhteiskunnan puitteissa on kudottu suhdeverkosto Latinalaisen Amerikan eri alueiden järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustaviin instituutioihin, on tuettu EU:n ja Latinalaisen Amerikan eri sektorien – työnantajat, työntekijät, kolmas sektori – koordinoinnin tehostamista ja on parannettu yhteistyötä alueparlamenttien kanssa. ETSK:lla on tarkkailijan asema EurLatissa, jonka kanssa komitea on allekirjoittanut yhteistyöpöytäkirjan, joka on avoin myös vastaaville Latinalaisen Amerikan instituutioille. EU:n ja Brasilian strategisen kumppanuuden puitteissa on asetettu EU:n ja Brasilian pyöreän pöydän ryhmä, johon kuuluvat ETSK ja Brasilian talous- ja yhteiskuntaelämän kehittämisneuvosto (CDES). ETSK on puolestaan vahvistanut tahoja, joiden kautta kansalaisyhteiskunta on voinut osallistua Latinalaisen Amerikan eri alueiden yhdentymisprosesseihin. On myös edetty – ei tosin vielä tyydyttävästi – siihen suuntaan, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu neuvotteluprosesseihin, ja kuljettu kohti seuranta- ja kuulemismekanismien vakiinnuttamisperiaatteen tunnustamista assosiaatiosopimuksissa sekä kohti tarvetta sisällyttää sopimuksiin ulottuvuus, joka kattaa sosiaaliset näkökohdat, työelämän ja ympäristön.

3. Alueiden välisen strategisen kumppanuuden laadun parantaminen

3.1 Uutta poliittista toimintaympäristöä leimaavat nyt globaali talouskriisi, ympäristöhaaste, Aasian taloudellinen nousu, WTO-neuvottelujen tyrehtyminen, muuttovirtojen lisääntyminen, etelä–etelä-suhteiden kaikkinainen tiivistyminen ja uusien maailmanlaajuisten hallintofoorumeiden syntyminen (G-20 ja nk. BRIC-valtiot, eli Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina). Tällaisessa kontekstissa kehitysmaat ovat yhä tärkeämpiä toimijoita, minkä on näyttävä myös muilla tahoilla, kuten kansainvälisissä rahoituslaitoksissa (3) tai Yhdistyneiden Kansakuntien alaisissa järjestöissä. Niinpä toiminta EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteissa on saatettava ajan tasalle ja luotava aiempaa eriytetympiä ja toimintakelpoisempia mekanismeja, joiden avulla pannaan huippukokousten päätelmiä täytäntöön ja kehitetään kahdenvälisten suhteiden kaikkia osa-alueita.

3.2 Samaan aikaan Latinalaisessa Amerikassa syntyy uusia integraatiohankkeita, kuten Etelä-Amerikan kansojen unioni (UNASUR), joissa korostetaan aiempaa enemmän poliittista ulottuvuutta, turvallisuutta ja puolustusta, infrastruktuureja tai energia- tai rahapolitiikkojen koordinointia. Myös yhteistyöhön perustuvan kansainvälisen politiikan tarve kasvaa, minkä nykyinen kriisi on erityisesti osoittanut. Tämä vaikuttaa siihen, että alueiden välisissä suhteissa ovat näkyvästi esillä muut kuin kaupalliset kysymykset: ympäristöriskit, energia, elintarvike- ja ravintoturvallisuus, muuttoliike, köyhyys ja eriarvoisuus sekä vakaat kansainväliset rahoitusmarkkinat.

3.3 ETSK katsoo, että uusi vaihe edellyttää poliittisen vuoropuhelun vahvistamista ja siirtymistä käsittelemään uudenlaisia asioita kiinnittämällä huomiota sekä keskinäisiin riippuvuussuhteisiin että kysymyksiin, joissa kansainvälistä sääntelyä on lisättävä ja tehostettava, kuten ympäristö, muuttoliike, eriarvoisuuden lisääntyminen tai rauha ja turvallisuus. Olisikin laadittava yhteisiä suunnitelmia, joilla varaudutaan talous- ja finanssikriisin sosiaalisiin seurauksiin, ja tiivistettävä yhteistyötä sellaisissa asioissa kuin ilmastonmuutos ja sen kielteiset seuraukset, energiamallin muutos, tutkimus ja kehittäminen sekä maailmanlaajuinen hallinto. Samalla on edelleen pitäydyttävä alueiden välisten suhteiden perinteisissä tavoitteissa, joita ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen, alueellinen yhdentyminen, kehitysyhteistyöohjelmien vahvistaminen ja mukauttaminen sekä uuden sysäyksen antaminen valmisteilla olevien assosiaatiosopimusten saattamiselle päätökseen ottamalla käyttöön toimintatapoja, joissa huomioidaan nykyistä paremmin epäsymmetrisyydet ja joilla taataan tehokkaammin sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Vaikka asiassa on vielä selvästi parantamisen varaa, ETSK pitää tässä mielessä myönteisenä komission ilmoitusta perustaa Latinalaisen Amerikan investointiväline (LAIF), jolla tuetaan alueellista yhdentymistä ja yhteenkytkettävyyttä sekä alakohtaisten toimintalinjojen kehittämistä, vahvistetaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden osuutta sopimuksissa – muiden talous- ja sosiaalipoliittisten toimenpiteiden ohella – sekä edistetään aloitteita perustaa koheesiorahastoja, kuten nykyinen Mercosurin rakenteellisen lähentymisen rahasto (FOCEM) tai Keski-Amerikan vuonna 2007 tekemän tulliliittosopimuksen puitteissa perusteilla oleva koheesiorahasto.

4. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osuuden vahvistaminen strategisen kumppanuuden tavoitteissa ja ohjelmissa

4.1 ETSK katsoo Euroopan yhdentymisestä saadun kokemuksen pohjalta, että alueiden välisen strategisen kumppanuuden sekä sen poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden vahvistaminen edellyttää, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu kaikkiin prosessin vaiheisiin paljon nykyistä päättäväisemmin, järjestelmällisemmin ja tehokkaammin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on ratkaisevan tärkeää, jotta suhteet kehittyvät avoimemmiksi ja tunnetummiksi, jotta yhteiskuntien keskuuteen levitetään voimakkaampaa tunnetta siitä, että ne osallistuvat suhteiden ylläpitoon, ja jotta yhteisesti sovitut toimenpiteet pannaan täytäntöön. EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden suhteet solmittiin jo yli kolme vuosikymmentä sitten poliittisten ryhmittymien ja yhteiskunnan organisaatioiden välille muotoutuneiden siteiden pohjalta. Juuri siksi alueiden välistä vuoropuhelua ei piristetä pelkästään sillä, että asialistalle otetaan uusia aiheita tai että asioita käsitellään aiempaa jouheammin ja tehokkaammin, vaan eri toimijoille ja sektoreille on tarjottava tilaisuus osallistua vuoropuheluun.

4.2 Alueellisten yhdentymisprosessien vauhdittamiseksi ja oikeuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää tukea järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioita alhaalta ylöspäin suuntautuvalla toiminnalla. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta ajavia julkisia politiikkoja toteutettaessa on myös luotava osallistumiseen perustuvia yhteiskunnan instituutioita ja vahvistettava niitä. Niinpä ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan EUROsociAL-ohjelmaa uudistettaessa mahdollisuutta perustaa ohjelma, jolla vahvistetaan alueiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioita sekä sitä edustavia tahoja ja elimiä.

4.3 ETSK on täysin samaa mieltä aikeesta luoda alueiden välistä strategista kumppanuutta varten nykyistä täsmällisempi ja toimivampi toimintaohjelma, jonka toteutumista voidaan seurata ja arvioida. Jotta ohjelma olisi tehokas, se edellyttäisi muun muassa, että siihen osallistuvat järjestelmällisesti Latinalaisen Amerikan ja EU:n järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavat elimet: Mercosurin neuvoa-antava talous- ja sosiaalifoorumi, Andien yhteisön neuvoa-antava talousneuvosto, Andien yhteisön neuvoa-antavat työelämän neuvostot, Andien yhteisön alkuperäiskansojen neuvoa-antava neuvosto ja Andien yhteisön kuluttajaelin sekä muut Chileen ja Meksikoon mahdollisesti perustettavat vastaavat elimet sekä ETSK. Kaikki nämä tahot voivat antaa oman myönteisen panoksensa toteutettaessa huippukokouksessa hyväksyttäviä, alueiden väliseen toimintaan sisällytettäviä toimintalinjoja, joihin kuuluvat sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ilmastonmuutos, innovointi, muuttoliike ja ihmisarvoinen työ. ETSK tarjoutuukin tukemaan alueiden väliseen yhteistyöhön tähtäävää mekanismia, jonka muodostavat kummankin osapuolen järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavat tahot ja joka pystyisi kanavoimaan edellä mainitun panoksen EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokousten välisinä aikoina.

4.4 ETSK kannattaa ilmoitusta perustaa EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden säätiö (EU–LAC-säätiö) tahoksi, joka valmistelee, seuraa ja tarvittaessa panee toimeen huippukokousten antamaa ohjeistusta. Komitea katsoo, että säätiön mahdollinen tehtävä eri toimijoita ja niiden toimintaa yhdistävänä tahona saattaa olla tässä mielessä erittäin positiivinen. Järjestäytynyttä eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa parhaiten edustavana tahona ETSK kehottaa tarjoamaan komitealle mahdollisuuden kuulua tulevan EU–LAC-säätiön hallitukseen.

4.5 Kuten aiemmissa huippukokouksissa on esitetty, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tulisi heijastua myös assosiaatiosopimuksiin siten, että niiden nojalla perustettaisiin neuvoa-antavia sekakomiteoita, sopimuksiin sisällytettäisiin sosiaali-, työelämä- ja ympäristöulottuvuus sekä määrättäisiin kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta sopimusten vaikutustenarviointiin ja sen kuulemisesta.

4.6 Kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on jo tunnustettu EU:n ja Brasilian strategisessa kumppanuudessa siten, että on perustettu kansalaisyhteiskunnan edustajien pyöreän pöydän ryhmä. ETSK kehottaa sopimaan samantapaisesta osallistumisesta Meksikon ja EU:n strategisen kumppanuuden yhteydessä.

4.7 ETSK katsoo, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tehokas nivominen alueiden väliseen strategiseen kumppanuuteen edellyttää, että komitea syventää yhteistyötään EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen yleiskokouksen EuroLatin kanssa. Komitea luo tarkoitusta varten tehokkaan järjestelmän, jonka puitteissa vaihdetaan viestejä yleiskokouksen kanssa, ja tuo EuroLatissa tarkkailijainstituutiona julki kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kannan yleiskokouksessa keskusteltaviin ja siellä päätettäviin aiheisiin. Kohdassa 4.3 mainitun alueiden välisen koordinointimekanismin perustaminen edistäisi asiaa erittäin ponnekkaasti.

4.8 ETSK kehottaa tarjoamaan yhteiskunnallis-ammatillisille organisaatioille tilaisuuden osallistua entistä aktiivisemmin EUROsociAL-ohjelman toisen vaiheen määrittelyyn ja toteutukseen. Komitea katsoo, että sen panos sosiaaliseen koheesiofoorumiin olisi tehokkaampi, mikäli se voisi olla paremmin mukana foorumin valmistelu- ja kehittämistyössä.

5. EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden sosioekonomisia näkökohtia

5.1 Latinalaisen Amerikan ja EU:n maahanmuuttopolitiikka

5.1.1 Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan suuntautuvien muuttovirtojen kasvun vuoksi alueiden on keskusteltava keskenään maahanmuutosta, ja aihe on otettava yhdeksi alueiden välisen asialistan keskeisistä teemoista. Vuoropuhelun olisi synnytettävä yhteisymmärrystä, jossa korostetaan sellaisten ennaltaehkäisevien siirtolaispolitiikkojen laatimista joilla maahanmuutolle tarjotaan laillisia väyliä, ja asianmukaisten kotouttamispolitiikkojen edistämistä. Niinpä olisikin varmistettava maahanmuuttajien perusoikeudet, erityisesti työelämän oikeudet ja sosiaaliset oikeudet. Olisi tehtävä yleissopimuksia maahanmuuttajien ammattipätevyyden tunnustamiseksi, helpotettava unioniin asettautuvien siirtotyöläisten väliaikaiseen maahanmuuttoon ja perheen yhdistämiseen liittyviä menettelyjä sekä tehtävä sopimuksia maahanmuuttajien poliittisen osallistumisen edistämiseksi. Samalla olisi varmistettava, että EU:sta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueelle lähteneet siirtolaiset saavat vastaavanlaisen kohtelun.

5.1.2 Niin tilapäisiä kuin pysyviä muuttovirtoja varten (lähetetyt työntekijät ja perinteinen maastamuutto) olisi löydettävä ratkaisuja, joilla vältetään se, että EU:sta Latinalaiseen Amerikkaan ja päinvastoin tilapäisesti lähetetyt työntekijät joutuvat palvelujen tarjonnan tai yritysinvestointien yhteydessä maksamaan kaksinkertaisen sosiaaliturvamaksun sekä lähtömaassaan että maassa, jossa työ tehdään. Tällainen sosiaaliturvamaksujen maksaminen kahteen kertaan voitaisiin välttää sopimalla sellaisista kahdenvälisistä välineistä, joilla säädeltäisiin sovellettavan lainsäädännön yhtenäisyyttä.

5.1.3 Kun kyseessä on perinteisempi maastamuutto, on välttämätöntä säätää etuuksien ja erityisesti eläkkeiden siirrettävyydestä. Tällaisten, muilla aloilla jo käytössä olevien mekanismien hyväksyminen tai käyttöönotto sekä EU:ssa että Latinalaisessa Amerikassa antaisi tuntuvan lisän institutionaalisiin suhteisiin ja parantaisi siirtotyöläisten tilannetta, sillä he voisivat työuransa päätyttyä palata kotimaahansa eläkkeineen, jota työnteosta ja sosiaaliturvamaksuista on karttunut.

5.1.4 Jotta siirtotyöläisiltä ei evättäisi mahdollisuutta perheen yhdistämiseen lyhyeksi ajaksi, mikä vierottaa heidät lähtömaasta, voitaisiin ajatella, että heidän oikeutensa perhe-etuuksiin tunnustetaan, jos työntekijä on työssä eri valtiossa kuin missä hänen perheenjäsenensä asuvat. Näin olisi mahdollista siirtää perheiden asemesta etuudet, mistä hyötyisivät kaikki osapuolet. EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen nykyisiin tai neuvoteltavina oleviin assosiaatiosopimuksiin voitaisiin alkajaisiksi sisällyttää samantapaisia sosiaaliturvalausekkeita kuin Euro–Välimeri-sopimuksiin (4) on liitetty. Koska nyt on tehty monenvälinen iberoamerikkalainen sosiaaliturvayleissopimus (5)ja on annettu EU:n asetus 883/2004, voitaisiin tutkia mahdollisuutta sovittaa nämä kaksi välinettä yhteen siten, että niistä olisi hyötyä sekä työntekijöille että yrityksille. Tämä parantaisi osaltaan EU:n ja Latinalaisen Amerikan taloudellisia ja sosiaalisia suhteita.

5.1.5 ETSK:n mielestä on olennaista, että seuraavan EUROsociAL II -ohjelman ensisijaisiin toimiin lisätään EU:n ja Latinalaisen Amerikan välinen muuttoliike. Komitea kehottaa niin ikään toteuttamaan Euroopan parlamentin ehdotuksen perustaa alueiden välinen muuttoliikkeiden seurantaelin.

5.2 Sosiaalinen yhteenkuuluvuus

5.2.1 Euroopasta saatujen kokemusten perusteella koheesiopolitiikkaan tarvitaan rakennerahastojen lisäksi kokonaisvaltaista, johdonmukaista näkemystä, joka kattaa useita politiikanlohkoja vakaasta makrotaloudesta syrjinnän torjuntaan. Koheesio riippuu ennen kaikkea kansallisista politiikoista ja resursseista, joten Latinalaisen Amerikan olisi painotettava nykyistä enemmän sisäisiä politiikkoja: veropolitiikkaa, sosiaaliturvaa sekä kilpailukykyä ja ihmisarvoista työtä aktiivisesti edistäviä politiikkoja.

5.2.2 Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen alueellisissa yhdentymisprosesseissa merkitsee samalla, että on ryhdyttävä erilaisiin toimenpiteisiin. On tunnustettava maiden ja alueiden väliset epäsymmetriat ja toteutettava muunlaisia toimia, esimerkiksi huolehdittava infrastruktuureista, perustettava koheesiorahastoja, yhtenäistettävä lainsäädäntöjä, kehitettävä sääntelypolitiikkoja, luotava tehokkaita ristiriitojen ratkaisumekanismeja, laadittava työlainsäädännön yhtenäistämiseen tähtääviä politiikkoja, hallinnoitava muuttoliikkeitä yhdessä, kehitettävä teollisuuspolitiikkoja ja luotava tuotantosektoreille toimintapuitteet. Institutionaalisten lähestymistapojen lisäksi alueiden välisen kumppanuuden puitteissa olisi ETSK:n mielestä käytävä alakohtaisia vuoropuheluja, jotta saadaan laadituksi alueiden välinen toimintasuunnitelma, jolla pannaan vauhtia yhdentymispyrkimyksiin ja edistetään alueen taloudellista ja sosiaalista lähentymistä puuttumalla maiden ja alueiden välisiin sisäisiin epäsymmetrioihin.

5.2.3 ETSK katsoo, että työelämän suhteiden demokraattisten puitteiden päättäväinen edistäminen, ihmisarvoisen työn lisääminen, harmaan talouden kitkeminen, sosiaaliturva, työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinavuoropuhelu ovat sosiaalisen koheesion keskeisiä tekijöitä. Komitea kehottaakin tarjoamaan EUROsociAL II -ohjelmassa työmarkkinaosapuolille tilaisuuden osallistua EUROsociAL-ohjelman puitteissa asiasta saatujen kokemusten arviointiin sekä ohjelman seuraavan vaiheen suunnitteluun ja hallinnointiin.

5.2.4 ETSK katsoo, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta on olennaisen tärkeää tunnustaa alkuperäiskansojen oikeudet, kuten itsenäisissä maissa asuvia alkuperäis- ja heimokansoja koskevassa ILO:n yleissopimuksessa n:o 169 vuodelta 1989 todetaan.

5.3 Assosiaatiosopimukset

5.3.1 Jotta yhtäältä assosiaatiosopimuksista käynnissä olevat neuvottelut saataisiin paremmin päätökseen ja toisaalta edistettäisiin kummankin alueen tavoitteena olevaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ETSK:n mielestä sopimuksissa – joihin sisältyy syvällisiä talouden vapauttamisprosesseja – on huomioitava asianmukaisesti Latinalaisen Amerikan eri alueiden ja EU:n väliset epäsymmetriat. Tarkoitukseen on hyödynnettävä sellaisia välineitä kuin kestävyyden arviointi (sisällyttämällä vaikutustenarviointiin järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan jatkuva osallistuminen), vähiten kehittyneiden maiden erityiskohtelun ja eriyttämisen periaatteen tunnustaminen, poikkeusten ja siirtymäaikojen asettaminen tarpeellisiksi katsottaville aloille, muista poikkeava suhtautuminen kehitysyhteistyöhön ja konvergenssirahastojen edistäminen.

5.3.2 ETSK pitää toisaalta olennaisen tärkeänä, että EU tukee vastaisuudessakin Latinalaisen Amerikan alueellisia yhdentymisprosesseja. Komitea katsoo lisäksi, että sekä eräiden maiden kanssa käynnistettyjen monenvälisten neuvottelujen että eräiden muiden maiden kanssa solmittujen strategisten kumppanuuksien avulla tulee edistää alueellisten sopimusten tekemistä ja yhdentymisprosessien lujittamista. Tarkoitukseen olisi hyvä hyödyntää samantapaista strategiaa ja toimenpiteitä, jotka mainitaan kohdassa 5.2.2. Tämä on ETSK:n mielestä alueiden välisen strategisen kumppanuuden perustekijöitä ja perusedellytys sille, että Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta tulee monenvälisen hallinnon globaaleja kumppaneita.

5.3.3 ETSK kehottaa kehittämään ja panemaan täytäntöön EU:n ja Chilen assosiaatiosopimuksen määräykset kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta prosessiin. Komitea kehottaa kuulemaan asiassa ETSK:ta ja Chilen järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavia organisaatioita Niin ikään ETSK kehottaa EU:n ja Meksikon allekirjoittaman sopimuksen mukaista assosiaationeuvostoa perustamaan neuvoa-antavan sekakomitean, jonka tehtävänä olisi seurata sopimuksen toteuttamista ja kuulla järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa.

5.4 Kehitysyhteistyö

5.4.1 Viime vuosina EU:n kehitysyhteistyötä on pyritty monin tavoin mukauttamaan kehitysohjelmassa tapahtuneisiin muutoksiin, keskituloisiin maihin vaikuttava muutos mukaan luettuna. EU:n on toki suunnattava resurssit myös vastaisuudessa pääasiassa alueen vähätuloisimpiin maihin, mutta ETSK katsoo, että keskituloisten maiden kanssa on edelleen tehtävä yhteistyötä ja suunnattava se strategisiin tavoitteisiin, kuten vakaa makrotalous ja rahoitusjärjestelmä, institutionaalisten valmiuksien vahvistaminen, julkisten politiikkojen tehokkuus ja toimivuus, verouudistukset, tuotantokapasiteetti ja henkiseen pääomaan tehtävät investoinnit, innovointi sekä yhteiskunnan toimijoiden tukeminen instituutioissa ja sääntelyssä tapahtuvien muutosten edistäjinä.

5.4.2 Assosiaatiosopimusten tekeminen edellyttäisi, että kehitysyhteistyöohjelmat mukautettaisiin entistä paremmin siten, että niillä tuetaan tuotantorakenteiden uudistamiseen ja kilpailukyvyn lisäämiseen tähtääviä politiikkoja, painotetaan erityisesti pk-yrityksiä ja helpotetaan kauppavaihtoa ja markkinoiden liittämistä fyysisesti toisiinsa.

5.4.3 Olisi niin ikään vahvistettava kaupallisia valmiuksia ja tuettava sellaisten yhteisten politiikkojen omaksumista alueellisissa yhdentymisprosesseissa, joilla edistetään sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja sisäisten epäsymmetrioiden vähentämistä. Peruskoulutuksen, tieteen ja teknologian alalla tehtävällä yhteistyöllä voidaan puolestaan tukea tuotantorakenteiden uudistamista ja kansallisia tutkimus-, kehittämis- ja innovointipolitiikkoja sekä julkisten instituutioiden että yksityissektorille tarkoitettujen kannustusohjelmien avulla.

6. Innovointi, tuotantorakenteiden uudistaminen ja kehittäminen

6.1 Hallitukset ovat päättäneet keskittyä kuudennessa EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden huippukokouksessa käsittelemään innovointia. Innovointi on yksi kehityksen tärkeimmistä, ellei tärkein, liikkeelle panevista voimista, ja se on pitkien ja kestävien kasvu- ja hyvinvointikausien olennainen osatekijä. Vaikka teollisuus on edelleen keskeisessä asemassa teknisen edistyksen aikaansaajana, nykyisin innovointi on yhteinen tekijä muillekin tuotantosektoreille: palvelut, maatalous ja energia. Se on siis monilla muilla osa-alueilla tuottavuuden lisäämisen kannalta olennaista.

6.2 Innovointi on myös ratkaiseva tekijä kahdessa merkittävässä suuntauksessa, jotka ovat ominaisia talouden maailmanlaajuistumiselle: osaamispohjaisen talouden kehittäminen ja siirtyminen kohti kestävää taloutta. Tällaisessa ympäristössä on välttämätöntä sovittaa yhteen innovoinnin globaali ja paikallinen ulottuvuus.

6.3 ETSK ehdottaa Latinalaisen Amerikan vastaaville organisaatioille, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kuudennessa tapaamisessa otetaan kantaa siihen, mikä merkitys innovoinnilla on tuotantorakenteiden uudistamiselle, kehitykselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, sekä siihen, millainen sosiaalinen ulottuvuus innovoinnin eri aspekteihin sisältyy. Tämä on erityisen merkittävä asia alueiden välisissä suhteissa nyt, kun suhteiden tavoitteena on luoda assosiaatiosopimusten ”verkosto” vapaakauppa-alueineen. Sopimuksilla on kunnianhimoiset tavoitteet vapauttaa talous, ja niitä pidetään eräänlaisina WTO+-sopimuksina, koska niissä edetään WTO-neuvotteluja pidemmälle. Tavoitteista saattaa koitua merkittäviä mukauttamiskustannuksia, ja niihin on vastattava aktiivisilla tuotantorakenteiden uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen sekä kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävillä politiikoilla, joissa kansallisten tutkimus-, innovointi- ja kehittämisjärjestelmien luomisen on oltava hyvin keskeisessä asemassa.

6.4 Eräs varsin merkittävä näkökohta on teknologian siirto, koska sillä on innovaatioprosesseissa keskeinen asema. Assosiaatiosopimusten korkeatasoiset vaatimukset teollis- ja tekijänoikeuksien suojasta saattavat kannustaa eurooppalaisia investoijia teknologian siirtoon tai taata sen, mutta samalla ne voivat merkitä huomattavaa estettä teknologian ja innovoinnin synnylle ja siirrolle, kuten eräät alueen hallitukset ovat todenneet. Siksi on erityisen tärkeää, että sopimukset ovat entistä joustavampia ja että niissä myönnetään näiden kahden alueen välillä tässä suhteessa vallitsevat huomattavat epäsymmetriat. Kuten on todettu, sopimuksiin olisi tämän vuoksi sisällytettävä EU:n kehitysyhteistyö.

6.5 EU:lla on jo useita välineitä tutkimus-, kehittämis- ja innovointiyhteistyöhön Latinalaisen Amerikan kanssa. Niistä ansaitsevat tulla mainituiksi erityisesti seitsemäs puiteohjelma, alueen suhteellisesti kehittyneimpien maiden kanssa tehdyt teknologista yhteistyötä koskevat sopimukset, alueiden väliset apurahaohjelmat ja korkeakoulujen yhteistyöohjelmat (Alban ja ALFA) sekä komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston hallinnoimat ohjelmat. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole yhdennettyä strategiaa, joka kokoaisi yhteen kaikki nämä välineet ja yhdistäisi ne alueiden välisen kumppanuuden tavoitteisiin. On todella päästävä eroon siitä, että välineet ovat nykyisin hajallaan, varsinkin komissiossa, ja varmistettava, että niillä vahvistetaan valtioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiovalmiuksia. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa siitä, että on tärkeää rakentaa EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden yhteinen korkea-asteen koulutus- ja tutkimusalue osana alueiden välistä strategista kumppanuutta ja kummankin alueen innovaatio- ja kehittämistoimia. Peruskoulutuksen, tieteen ja teknologian alalla tehtävällä yhteistyöllä voidaan tukea tuotantorakenteiden uudistamista sekä kansallisia tutkimus-, kehittämis- ja innovointipolitiikkoja.

6.6 Innovaatio ulottuu myös monille muille alueiden väliseen kumppanuuteen sisältyville tärkeille osa-alueille, kuten väestön elintason ja elämänlaadun parantamiseen, sillä se vaikuttaa esimerkiksi elintarviketuotannon tuottavuuden lisääntymiseen ja siis siihen, että elintarvikkeita on riittävästi. Se luo myös innovatiivisia menetelmiä, tekniikoita, tuotteita ja palveluita esimerkiksi terveydenhuollon, peruskoulutuksen ja sosiaalitoimen aloille. Tällä tavoin kyseiset palvelut tuodaan entistä helpommin tiettyjen väestöryhmien ulottuville ja poistetaan syrjintä, jota ilmenee esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Lisäesimerkkeinä innovaation merkityksestä kansalaisten elämänlaadun kohentajana voidaan mainita uudet tekniikat, joilla tuotetaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, parannetaan energiatehokkuutta ja vähennetään fossiilisten energialähteiden aiheuttamaa saastumista, sekä juomaveden saannissa ilmenevien ongelmien ratkaisemiseen ja maaperän aavikoitumiseen liittyvät tekniikat.

6.7 Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että innovaation perustana on kolme pilaria: osaaminen, instituutiot ja yritykset. Niinpä yliopistot, julkiset instituutiot ja tuotantolaitokset ovat innovointiprosessin keskeisiä toimijoita. Innovaatio voi kuitenkin olla peräisin monenlaisesta osaamisesta: tieteellisestä tiedosta, teknologisesta osaamisesta, perimätiedosta tai karttuneesta kokemuksesta (esimerkiksi kasvien ominaisuudet tuntevat paikalliset asukkaat tai tietyn yrityksen ammattitaitoiset työntekijät). Samoin puhuttaessa (muista kuin markkina)instituutioista viitataan virastoihin ja muihin julkisiin laitoksiin, mutta innovaation vauhdittamisessa ovat merkittäviä myös muunlaiset instituutiot, esimerkiksi työelämän suhteita säätelevät instituutiot. Innovaatio ei kaiken kaikkiaan liity pelkästään tuotantosektoriin ja yrityksiin vaan myös sosiaalialaan (terveydenhuolto, peruskoulutus, asuminen, puolustus, oikeus, turvallisuus) tai ympäristöön (vesi, maaperä, luonnon monimuotoisuus, metsien tuhoutuminen jne.).

6.8 Teoreettisissa analyyseissa myönnetään, että innovaatiota on tarkasteltava kokonaisvaltaisesta yhteiskuntaperspektiivistä käsin ja pidettävä sitä järjestelmällisenä kokonaisuutena, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja sivuaa sitä poikkialaisesti siten, että mukana on lukuisia näkökohtia puhtaasti tieteellisistä tai teknisistä näkökohdista sosiaalisiin ja institutionaalisiin aspekteihin. Siksi 90-luvulta lähtien kuvaan ovat tulleet innovointi-ilmiön sosiokulttuuriset ja organisatoriset näkökohdat, joihin aiemmin kiinnitettiin vähän huomiota. Historiallisesti tarkasteltuna tekniikan innovaatioon on liittynyt sosiaalista innovaatiota tai innovoinnin sosiaalinen ulottuvuus ja päinvastoin. Sosiaalisen innovoinnin ja talouskehityksen suhde on ilmiselvä, minkä vuoksi innovaation sosiaalista ulottuvuutta olisi pidettävä erittäin merkittävänä, varsinkin kun näkyvissä on merkkejä orastavasta rakenteellisesta kehityksestä.

6.9 Toinen innovaation keskeinen ominaispiirre on sen kyky luoda sosiaalisia rakenteita, sillä se synnyttää sosiaalisia siteitä ihmisten, ryhmien, yhteisöjen ja instituutioiden välille perusluonteisen yhteisymmärryksen pohjalta (yhteinen hyvä, yhteinen etu, yhteinen kohtalo jne.). Tällaisten siteiden ansiosta pystytään luomaan sosiaalisia toimintaympäristöjä, jotka suosivat innovaation käyttöönottoa, omaksumista ja levittämistä.

6.10 Ei myöskään pidä unohtaa, että sosiaaliset esteet, kuten köyhyys, jarruttavat objektiivisesti innovointiprosesseja. Yhtäältä ne rajoittavat innovaatiosta johtuvaa tuotannon lisääntymistä, koska tuotannolle ei ole maksukykyistä kysyntää. Toisaalta puuttuu henkistä pääomaa, joka kykenisi edistämään ja kehittämään innovointiprosesseja.

6.11 Edellä mainitun lisäksi innovaatiota syntyy monimutkaisista suhteista, joissa kietoutuvat toisiinsa erilaista osaamista tuottavat, jakelevat ja soveltavat toimijat. Innovaatioon tarvitaan usein voimakasta alueellista ja paikallista dynamiikkaa – esimerkiksi teollisuus- ja kehittämisalueilla ja -klustereissa –, mitä ei saada aikaan ilman kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mukanaoloa. Innovointi edellyttää toimintakulttuurin perusteellista muutosta, jotta siitä tulee keskeinen osa talous- ja sosiaalipoliittisia strategioita. Yritystasolla innovointi vaatii kalliita pitkän aikavälin investointeja. Yhteiskunnan on hyväksyttävä muutokset, ja työelämän suhteiden on perustuttava neuvotteluun ja yhteisymmärrykseen. Lisäksi eri vaiheissa tarvitaan eritasoisia henkilöresurssien koulutustoimia, kuten ammatillista jatkokoulutusta ja elinikäistä oppimista.

6.12 Edellä todetun perusteella tässä lausunnossa voidaan tehdä seuraava päätelmä: innovoinnilla on huomattava sosiaalinen ulottuvuus. On vaarallista suhtautua innovaatioon teknokraattisesti. Jotta näin ei kävisi, on korostettava, että yhteiskunnan osallistuminen sekä siihen kannustavat ja sen mahdollistavat institutionaaliset puitteet ovat innovaatioprosessien kannalta tärkeitä. Tämä on erityisen tähdellistä ETSK:lle: komitea kehottaa tarjoamaan yhteiskunnan toimijoille ja niitä edustaville tahoille todellisen mahdollisuuden olla mukana käsittelemässä ehdotuksia, jotka liittyvät henkiseen pääomaan ja ylipäätään sosiaaliasioiden sisällyttämiseen innovoinnin toimintasuunnitelmaan, joka huippukokouksessa on määrä laatia.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Tähän mennessä huippukokouksia on järjestetty seuraavasti: Rio de Janeirossa 1999, Madridissa 2002, Meksikossa 2004, Wienissä 2006 ja Limassa 2008.

(2) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus”, KOM(2009) 495 lopullinen.

(3) Ks. ETSK:n suositukset, jotka komitea antoi ”Eurooppa-ohjelmassaan”: EU:n tulee ”edistää kehitysmaiden toimintamahdollisuuksien lisäämistä kansainvälisissä elimissä, etenkin IMF:ssä ja Maailmanpankissa” (Fiche 18, kohta 3).

(4) 2000/204/EY, EHTY: Neuvoston ja komission päätös, tehty 24 päivänä tammikuuta 2000, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välistä assosiointia koskevan Euro-Välimeri-sopimuksen tekemisestä, EYVL L 70, 18.3.2000, s. 1. Ks. erityisesti 64–68 artikla.

(5) http://www.oiss.org/IMG/pdf/Convenio_2007_esp.pdf.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/55

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan unionin ja Marokon suhteet”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/08)

Esittelijä: Margarita LÓPEZ ALMENDÁRIZ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Euroopan unionin ja Marokon suhteet.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. tammikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 187 puolesta, 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK pitää erittäin merkittävänä Marokon antamaa sitoumusta perustaa talous- ja sosiaalineuvosto. Komitea toivookin, että kyseinen aloite voidaan viedä päätökseen suunnitellussa määräajassa, sillä sen täytäntöönpano on edennyt pitkälle, kun otetaan huomioon, että Marokon hallitus hyväksyi viime lokakuussa uutta elintä koskevan esityksen valtiosääntöä täydentäväksi laiksi ja antaa esityksen nyt Marokon parlamentin hyväksyttäväksi. Talous- ja sosiaalineuvoston on tarkoitus aloittaa toimintansa lähikuukausina. Neuvosto koostuu maan aktiivisten toimijoiden ja tuotantoelämän – pääasiassa yhteiskunnallis-taloudellisten ja työnantajaorganisaatioiden sekä keskeisten järjestöjen – edustajista. ETSK antaa tietämyksensä ja asiantuntemuksensa käyttöön kyseisen tavoitteen saavuttamisen helpottamiseksi.

1.2 ETSK suosittaa, että vuoden 2010 alkupuoliskolla, Espanjan puheenjohtajakaudella EU:n ja Marokon ensimmäiseen huippukokoukseen kokoontuvat valtionpäämiehet valtuuttavat ETSK:n ja Marokon tulevan talous- ja sosiaalineuvoston käynnistämään jäsennellyn yhteistyön, jolla varmistetaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen.

1.3 ETSK antaa tunnustuksen Marokon hallituksen sitoumukselle sisällyttää yhteisön säännöstö lainsäädäntöönsä, vaikka se ei olekaan EU:n jäsenvaltio. Tämä helpottaa tulevaisuudessa Marokon entistä täysipainoisempaa osallistumista koko EU:n yhtenäismarkkinoille. Säännöstön sisällyttämisen Marokon lainsäädäntöön tulisi vahvistaa edustuksellisuuden ja riippumattomuuden periaatteisiin perustuvien yhteistyö- ja neuvotteluelinten vaikuttavuutta. Niille tulisi osoittaa asianmukaiset ja riittävät välineet tehtävänsä suorittamiseen sen lisäksi, että tunnustetaan niiden oikeus saada toimintansa kannalta välttämättömät tiedot ja hallinnolliset asiakirjat.

1.4 Prosessissa, jonka Marokon kuningaskunta on käynyt läpi saavuttaakseen pitkälle edistyneen maan aseman, joka sille myönnettiin Luxembourgissa 13. lokakuuta 2008 kokoontuneen assosiaationeuvoston päätöksellä, ETSK arvostaa maan ponnisteluja olla myös tulevaisuudessa yksi EU:n tärkeimmistä kumppaneista kyseisellä alueella. Kuten muiden – esimerkiksi Euroopan talousalueen maiden – kohdalla myös Marokon viranomaisia voisi kannustaa se, että maalle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema sitä mukaa kuin se vahvistaa sitoumuksiaan EU:ta kohtaan ja edistyy yhteisön säännöstön tunnustamisessa kaikilla aloilla, myös sosiaali- ja ihmisoikeuskysymyksissä.

1.5 Vaikka Marokossa tapahtuvia muutoksia on aiheellista pitää tervetulleina, on kiistämätöntä, että monia uudistuksia on vielä toteutettava, ennen kuin Marokkoa voidaan kiistatta pitää kehittyneenä maana.

1.6 ETSK:n mielestä Marokon-suhteiden koko potentiaalia ei ole hyödynnetty kaikilta osin riittävästi. Potentiaalia hyödynnettäessä on ennen kaikkea otettava huomioon Marokon yhteiskunnan etu. Näin ollen komitea katsoo, että uudistuksia on vietävä eteenpäin, jotta uusia aloja avattaisiin palvelujen kaupalle ja investoinneille. On edistettävä yritysten perustamista molemmin puolin helpottamalla institutionaalisia suhteita, luomalla suotuisat olosuhteet yritystoiminnalle sekä lisäämällä keskustelufoorumeita. On tehostettava kahdenvälistä yhteistyötä osapuolten ulkopuolisissa yhteistä etua koskevissa aloitteissa etenkin muiden Välimeren alueen maiden kanssa, jotta tiivistetään alueellista yhdentymistä sekä taloudellisesta että sosiaalisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta tarkasteltuna.

1.7 Lisäksi on olennaisen tärkeää varmistaa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen edellä mainittujen tehtävien toteuttamiseen. Tässä mielessä ETSK kannattaa – kuten jo todettiin – määrätietoisesti neuvoa-antavan talous- ja sosiaalineuvoston perustamista Marokkoon ja kehottaa näin ollen Marokon viranomaisia toteuttamaan siihen liittyviä julkisia kuulemisia. Talous- ja sosiaalineuvoston peruslähtökohtana tulisi olla edustavuus, riippumattomuus ja legitiimiys. Komitean kokemus osoittaa, että tämänkaltaisen elimen luomisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan asianomaiset eri sektorit ja Marokon hallinto pyrkivät yhteisymmärrykseen ja että varmistetaan perusteiden tasapuolisuus päätettäessä elimessä edustettuina olevien organisaatioiden edustavuudesta. Kyseisten organisaatioiden tulisi voida nimetä edustajansa vapaasti. Talous- ja sosiaalineuvoston perustamisen Marokkoon ei tulisi missään tapauksessa tarjota perustetta sellaisten jo olemassa olevien neuvoa-antavien elinten lakkauttamiselle, jotka jo osallistuvat kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen ja osaltaan edistävät kansalaisyhteiskunnan kehittymistä. Kyseisen neuvoston toimivaltuuksien ulkopuolelle ei periaatteessa tulisi jättää mitään aihealueita, joihin maan hallitus ottaa kantaa, rahoitusasiat mukaan luettuina.

1.8 EU:n perimmäisenä tavoitteena on oltava, että Marokko on kaikilta osin EU:n keskeinen strateginen viitekehys nykyisissä ja tulevissa Euro–Välimeri-alueen suhteissa.

1.9 Tähän liittyen ETSK suosittaa, että perustetaan työmarkkinoiden seurantakeskus, ammatillisen koulutuksen järjestelmä sekä sosiaaliturvajärjestelmä, jossa otetaan huomioon naisten syrjimättömyys ja jolla vahvistetaan lapsityövoiman torjumiseen tähtääviä toimia. Lisäksi komitea suosittaa, että komissio tukee sosiaalidialogia käyviä toimijoita – toisin sanoen työmarkkinaosapuolia – niiden vuoropuhelun vahvistamiseksi ja sen tuloksellisuuden varmistamiseksi.

1.10 Komitea pahoittelee, että EU:n ja Marokon välinen assosiaatiosopimus vahvistettiin neuvottelematta edeltä käsin kummankaan sopijapuolen työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyöstä kysymyksissä, jotka liittyvät työllisyyteen ja sosiaaliseen kehitykseen.

1.11 Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ETSK laatii tämän Marokkoa käsittelevän erillisen lausunnon, jotta järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta otettaisiin huomioon kahdenvälisissä suhteissa, ja ehdottaa uudenlaista rakennetta kummankin osapuolen kansalaisyhteiskuntien välistä vuoropuhelua varten.

2. Perustelu

2.1 Marokko on Euroopan unionin ensisijainen kumppani, joka jakaa demokratian sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen tähtäävät unionin ulkopolitiikan tavoitteet. Tukeakseen osaltaan kyseisten tavoitteiden saavuttamista Marokon kuningaskunnan hallitus työskentelee demokratisoimisprosessinsa syventämiseksi ja oikeusvaltion lujittamiseksi; tässä suhteessa Marokko on alueen edistynein maa.

2.2 EU:n Marokon-strategiassa on tarkoitus vastata maan kahteen pääasialliseen huolenaiheeseen, joilla on hallitseva asema Marokon poliittisella, taloudellisella ja sosiaalipoliittisella asialistalla. Ensinnäkin tarkoitus on jatkaa talouskasvua ja voittaa työttömyys, köyhyys ja maastamuutto. Ulkopolitiikan alalla pyritään puolestaan siihen, että assosiaatiosopimus, Euroopan naapuruuspolitiikka ja toimintasuunnitelmat onnistutaan panemaan täytäntöön täysimääräisesti.

2.3 EU:n ja Marokon väliaikainen työryhmä on suosittanut syventämään EU:n ja Marokon keskinäisen kumppanuuden uusien toimijoiden suhteita, erityisesti Euroopan parlamentin ja Marokon parlamentin (1) sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja lähiaikoina perustettavan Marokon talous- ja sosiaalineuvoston kesken.

3. Poliittinen tilanne

3.1 Marokko on perustuslaillinen monarkia, jossa kuningashuoneella on erittäin merkittävä valta maan hallituksessa. Nykyisessä, vuonna 1970 hyväksytyssä perustuslaissa, jota on uudistettu vuosina 1991 ja 1996, säädetään kaksikamarisesta perustuslaillisesta järjestelmästä, jossa nimenomaisesti kielletään yksipuoluejärjestelmä ja taataan yhdistymisvapaus.

3.2 Viime vuosina Marokon kuningaskunta on uudenaikaistanut ja demokratisoinut poliittista järjestelmäänsä. Sen lisäksi on vahvistettu uusi perhelaki sekä laki poliittisista puolueista, lujitettu paikallisdemokratiaa, uudistettu oikeuslaitosta ja vankeinhoitojärjestelmää sekä tehty esitys uudeksi vaalilaiksi. ETSK katsoo kuitenkin, että sosiaaliset haasteet ovat edelleen suunnattomat ja edellyttävät sosiaaliseen tulonjakoon tähtääviä jatkuvia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia toimia, jotta suunnantarkistus inhimillisen kehityksen indikaattoreita silmällä pitäen olisi mahdollinen.

4. Taloudellinen tilanne

4.1 Marokon makrotaloudellinen tilanne on vahvistunut olosuhteissa, jotka eivät ole olleet erityisen suotuisat. Viime vuosina matkailuala on kuitenkin kehittynyt voimakkaasti, ja alalla on tehty huomattavia investointeja, ennen kaikkea maan pohjoisosassa. On käynnistetty merkittävä maatalousuudistus, jonka tavoitteena on parantaa maatalouden tuottavuutta ja vahvistaa roolia, joka kyseisellä alalla on köyhyyden torjunnassa.

4.2 Vaikka kilpailukykyä ja toimia investointien houkuttelemiseksi on vielä merkittävästi parannettava, ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kasvaneet huomattavasti ja saavuttaneet vuonna 2006 2 925 miljardin Yhdysvaltain dollarin tason (2) pääasiassa yksityistämistoimien johdosta. Vuodesta 2006 lähtien ulkomaiset investointivirrat ovat vähitellen eriytyneet yksityistämisprosessista samalla kun on toteutettu merkittäviä toimenpiteitä muun muassa matkailu-, kiinteistö-, televiestintä-, vakuutus-, pankki-, teollisuus- ja liikennealoilla.

4.3 Marokon talous on suhteellisen monipuolinen, ja palvelualan osuus BKT:stä on huomattava ja kasvava. (3) Tuotantoteollisuuden BKT-osuus on toiseksi suurin, ja sitä seuraa maatalousala (4), jonka BKT-osuus on vähenemässä. Kaivos- ja energia-alan osuus BKT:stä on edelleen vaatimaton.

4.4 Matkailu on sitä vastoin Marokon tärkein valuuttatulojen lähde; seuraavaksi tärkeimpiä ovat ulkomailla asuvien marokkolaisten rahalähetykset ja fosfaatin vienti. Palvelujen viennistä saatujen tulojen (5) osuus on yli 80 prosenttia tavaroiden viennistä saaduista tuloista. Yhä useammat eurooppalaiset valitsevat Marokon lomakohteekseen tai jopa asuinpaikakseen.

4.5 Viime vuosina toteutetut makrotaloudelliset ja rakenteelliset uudistukset ovat osaltaan edistäneet maan talouden monipuolistumista sekä hyvää kokonaissuorituskykyä. Kyseisiä uudistuksia vakiinnutetaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä parantamalla hallintoa, soveltamalla avoimia kilpailusääntöjä sekä harjoittamalla tehokasta kuluttajien ja käyttäjien suojeluun tähtäävää politiikkaa. Vuosina 2002–2007 Marokon reaalisen BKT:n 4,5 prosentin keskimääräistä vuosikasvua (6) ylläpiti dynaaminen kotimainen kysyntä sekä investointiasteen merkittävä kasvu. Vuonna 2008 Marokon talouskasvu ylsi 5,8 prosenttiin huolimatta tietystä hidastumisesta, joka johtui kansainvälisen rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamasta ulkomaisen kysynnän vähenemisestä sekä hintojen – erityisesti öljyn hinnan – noususta.

4.6 Maataloussektorilla on ratkaiseva rooli Marokon talous- ja yhteiskuntaelämän kehityksessä. Sen merkitys on suurempi kuin sektorin todellinen osuus BKT:stä (7). Ala työllistää 44 % työvoimasta (8), ja maaseudun työvoimaa tarkasteltaessa osuus nousee 80 prosenttiin, sillä maaseudulla elinkeinoelämän monipuolistuminen on puutteellista.

Maanviljelys on edelleen erittäin riippuvainen ilmasto-olosuhteista heikosti kehittyneen vesi-infrastruktuurin vuoksi. Alaa ei ole myöskään juuri uudenaikaistettu: sen rakenne on edelleen vanhanaikainen ja koostuu pääosin pienistä viljelmistä (75 % tiloista on pienviljelijöiden omistuksessa), joilla on vähän laitteita, vanhanaikaiset tuotantotekniikat ja joilla työskentelee heikosti koulutettua työvoimaa. Tästä huolimatta viime vuosina on ollut havaittavissa tiettyä muutosta osittain hallituksen ponnistelujen ja ulkomaisten investointien ansiosta, ja nykyisin loput 25 % tiloista muodostuu suurista keinokastelua hyödyntävistä nykyaikaisista tiloista: ne ovat selvästi suuntautuneet vientiin ja tuottavat 80 % sitrushedelmistä, 35 % vihanneksista ja 15 % viljasta. Periaatteessa merkittäviä tuottajia on 400–500: suuret vientiin suuntautuneet tuottajat, Marokon valtio ja joitakin osuuskuntia.

Marokon tulevien maatalouspolitiikkojen lähtökohdiksi on otettava ammatillinen koulutus, teknologiatuki ja tutkimus. Marokon maataloussektorin kilpailukyvyn parantaminen edellyttää ennen kaikkea nykyistä dynaamisemman markkinointistrategian käyttöönottoa. Samoin tarvitaan uudenlaisia rakennepolitiikkoja ja kannustimia, joilla lisätään naisten tekemän työn arvostamista ja edistetään alan toimijoiden järjestäytymistä. Näin kehitetään myös maatalousalalla kaivattua yrittäjähenkeä.

4.7 Osuuskunnat ja tuottajien muut organisaatiomuodot voivat olla osa uutta strategiaa. Niistä tulisi välineitä, joiden ansiosta tuottajat voisivat keskittää tarjonnan ja parantaa asemaansa markkinoilla. Marokkolainen maidontuottajaosuuskunta COPAG on esimerkki siitä, miten tuottajien liittyminen osuuskunniksi voi tuottaa lisäarvoa ja edistää yrittäjähenkeä tuotantosektorilla, joka on ketjun heikoin lenkki.

4.8 Toisaalta Marokon huhtikuussa 2008 esittämän vihreän suunnitelman mukaan maan maataloutta pyritään kehittämään yksityisten ulkomaisten investointien avulla. Maghreb-maille esitellään mielenkiintoinen, uusi maatalousstrategia, joka ilmentää ajattelutavan muutosta. Suunnitelmalla pyritään muuttamaan maatalous kymmenessä tai viidessätoista vuodessa maan elinkeinoelämän tärkeimmäksi liikkeelle panevaksi voimaksi investoimalla siihen runsaasti julkisia varoja. Tarkoituksena on saavuttaa kaksi keskeistä tavoitetta, joiden konkreettisena tuloksena on nykyaikainen, runsaasti lisäarvoa tuottava maatalous ja pienviljelijöiden tulotason kohentuminen. Suunnitelman mukaan tarkoituksena on yksityistää 700 000 hehtaaria nykyisin viljantuotantoon käytettävää maata ja muuntaa se tehokkaammiksi vihannes- ja hedelmäviljelmiksi myöntämällä tukea keinokasteluun. Tulevalla vuosikymmenellä Marokko kanavoi maatalouden kehittämisviraston kautta noin 150 miljoonaa dirhamia vihreän suunnitelman mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Tarkoitusta varten esitetään 700–900 hanketta, joiden kustannukset ovat 10–15 miljoonaa dirhamia vuodessa.

4.9 Marokko on keskitulotason maa, jonka asukaskohtainen BKT vuonna 2008 oli 2 580 Yhdysvaltain dollaria (9), toisin sanoen lähes kaksinkertainen vuoteen 2002 verrattuna.

4.10 Marraskuussa 2009 Marokon väestömäärä ylitti 31 650 000 asukkaan rajan; maan keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu on 1,2 prosenttia (9). Kaupunkiväestö jatkaa kasvuaan, ja sen osuus koko väestöstä on 56,4 prosenttia. Vuonna 2008 aktiiviväestön määrä oli 11,5 miljoonaa ihmistä (10), toisin sanoen 0,7 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Sen sijaan työllisyysaste on laskenut hieman, 36,8 prosenttiin, verrattuna vuoteen 2007, jolloin se oli 36,9 prosenttia.

4.11 Työttömyys on edelleen yksi maan suurimmista huolenaiheista. Kaupungeissa työttömyysaste nousee 14,1 prosenttiin, ja vastaavasti maaseudulla se on 4,7 prosenttia. Kaiken kaikkiaan työttömyysaste vuonna 2008 oli 9,4 prosenttia (11), eli 15-vuotiaita ja sitä vanhempia työttömiä työntekijöitä oli 1 077 800. Keskipalkka on Marokossa maaseudulla 0,55–0,65 euroa tunnilta yhdeksän tunnin työstä (12), kausityöntekijöillä ei ole minkäänlaisia työntekijöiden oikeuksia ja marokkolaisissa kasvihuoneissa käytetään laajasti lapsityövoimaa.

4.12 Tähän mennessä kansainvälinen rahoituskriisi ei ole vaikuttanut merkittävästi Marokon talouteen ennen kaikkea siitä syystä, että maan rahoitusala ei ollut erityisen yhdentynyt kansainväliseen rahoitusalaan. Kansainvälinen talouskriisi vaikuttaa kuitenkin jo maan talouden eräisiin avainaloihin, kuten kiinteistö-, matkailu- ja tekstiilialaan, autoteollisuuteen ja vientiin. Niin ikään sillä on ollut vaikutuksia ulkomaisiin sijoitusvirtoihin sekä ulkomailta tuleviin rahalähetyksiin, joita saapuu Marokkoon aiempaa vähemmän. Tämä saattaisi merkitä sitä, että kriisi vaikuttaa maahan pidemmän aikaa.

4.13 Marokko on luokiteltu kolmanneksi parhaaksi ulkomaisten suorien sijoitusten kohteeksi Afrikassa vuosina 2009–2010, Etelä-Afrikan ja Egyptin jälkeen. (13) Tutkimuksessa painotetaan, että Marokko saavutti hyvät tulokset useissa kategorioissa, joista esimerkkeinä mainittakoon infrastruktuurit, ulkomaisia suoria investointeja koskeva strategia sekä taloudellinen potentiaali. Vaikka sijoitusvirtojen suuntaus on myönteinen, liiketoimintaympäristö saa kuitenkin edelleen osakseen kriittisiä arvioita siitä huolimatta, että viime vuonna hyväksyttiin yrityshallintoa koskevat yleissäännöt ja pk-yrityksiin sovellettavat erityissäännöt sekä osakeyhtiölakiin tehtyjä useita eri muutoksia koskevat täytäntöönpanoasetukset. Lokakuussa 2008 hyväksyttiin lakiesitys investointitoiminnan kehittämisviraston (Agence Marocaine de Développement des Investissements, AMDI) perustamiseksi Marokkoon.

4.14 Marokon viranomaiset ovat ponnistelleet kuulemista, yhteisymmärrystä ja laatua edistävän, yrityksiä palvelevan Euro–Välimeri-peruskirjan aikaansaamiseksi. Useat elimet edistävät yksityisten yritysten – erityisesti pk-yritysten – investointeja, ja lisäksi luotonsaantia tuetaan takuukeskuksen (Caisse Centrale de Garantie, CCG) kautta.

4.15 Marokon talouden näkymät (14) ovat kaikesta huolimatta edelleen rohkaisevat. Marokko on nykyisin tietyllä tavoin turvassa maailmanlaajuisilta rahoitusturbulensseilta maan alhaisen ja pitkäaikaisen ulkomaanvelan sekä makrotaloudellisten politiikkojen vahvistamisen ansiosta. Talouskasvun pitäisi jatkua suhteellisen voimakkaana keskipitkällä aikavälillä ja vaihtotaseen pysyä positiivisena, vaikkakin vaihtotaseen hyvin pieni vaje on mahdollinen keskipitkällä aikavälillä. Marokon hallitus (15) puolestaan ennustaa, että reaalinen BKT kasvaa vuonna 2009 5,8 prosenttia: maatalousalan kasvu (16) on 15 prosenttia ja muiden alojen 4,1 prosenttia. Maan talousviranomaiset ovat päättäneet jatkaa viime vuosien toimia talousarvion vakauttamiseksi ja saavuttaa tavoitteen budjetin perusvajeen pitämiseksi alle 3 prosentissa BKT:stä keskipitkällä aikavälillä.

5. Yhteiskunnallinen tilanne

5.1 Vuonna 2008 työttömyysaste oli 9,4 prosenttia (11) siitä huolimatta, että sitä edeltävänä vuonna lähinnä rakennus- ja palvelualoille oli luotu 310 000 työpaikkaa. Vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä on saatu aikaan 40 000 työpaikan nettolisäys kaupunkeihin luotujen 76 000 uuden työpaikan ansiosta huolimatta siitä, että maaseudulta katosi 36 000 työpaikkaa. Uusien työpaikkojen syntyminen rajoittui palvelualalle ja julkisiin töihin, joilla työpaikkojen määrä kasvoi 5,9 prosenttia, kun sen sijaan muilla aloilla työpaikkojen määrän väheneminen vaihteli 4,5 prosentista (teollisuusala) 1,4 prosenttiin (maatalous- ja kalastusala).

5.2 Tällä osa-alueella vakavin ongelma liittyy nuorisotyöttömyyteen (17), josta kärsivät myös korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret ja joka aiheuttaa aivovientiä. Merkille pantavaa on myös se, että maatalousalalla on keskeinen asema työmarkkinoilla ja että sen osuus pimeästä työstä on merkittävä. Tämän lisäksi osa harmaasta taloudesta perustuu laittomaan työhön. Marokolla on myös suuria vaikeuksia imeä työvoimaa työmarkkinoilleen maassa aiemmin tapahtuneen väestöräjähdyksen johdosta.

5.3 Edellä esitetyt työttömyysluvut vaikuttavat suoraan kotitalouksien tuloihin sosiaaliturvajärjestelmissä edelleen vallitsevien puutteiden johdosta (työttömyysturva, terveydenhuolto, eläkkeet jne.).

5.4 Siirtolaisvirrat pienenevät talouskriisin johdosta; EU on marokkolaisten siirtotyöläisten pääasiallinen määränpää. On aiheellista tähdentää laillisen ja laittoman maastamuuton välisiä eroja. Laittomasti maasta muuttaneiden vastaanotto-olosuhteet ovat huomattavasti vaikeammat. Myös ammattilaisten vaihtotoiminta lisääntyy jatkuvasti näiden kahden maantieteellisen alueen välillä.

5.5 Naisten työllisyysaste on edelleen alhainen. Kun miesten työssäkäyntiaste on noin 80 prosenttia, naisten osuus työvoimasta kaupungeissa on 21 prosenttia ja maaseudulla 33 prosenttia. (18) Eliniänodotetta lukuun ottamatta naiset sijoittuvat sosiaalisen kehityksen indikaattoreiden osalta miehiä huonommin ansiotoiminnan, ammattiaseman, vastuutason, yksityissektorilla maksettavan palkan, työttömyysasteen ja sosiaaliturvan tason kaltaisilla muilla osa-alueilla.

5.6 Työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla on tehostettava toimia, jotta kyetään luomaan sellaiset institutionaaliset puitteet, joiden avulla voidaan kehittää aktiivisia työllistämistoimia ja julkisia työvoimapalveluja sekä työmarkkinoiden valvontaa harmaan talouden, epävirallisen työn ja pimeän työnteon torjumiseksi, henkiseen pääomaan ja työllistettävyyteen tehtävien investointien parantamiseksi, sosiaalisen suojelun ja osallisuuden lisäämiseksi sekä sellaisten mekanismien käyttöönottamiseksi, joilla estetään syrjintä työhönotossa.

5.7 Suurimmalla osalla marokkolaisista työntekijöistä ei ole mitään kattavaa sosiaaliturvaa. Kyseinen tilanne merkitsee monille perheille todellista tragediaa. Marokon hallitus on tästä tietoinen, ja sillä on poliittista tahtoa pyrkiä ratkaisemaan asia. Marokon viranomaiset ovat sitoutuneet lisäämään valvontaa, jotta kaikki työsuhteessa olevat työntekijät rekisteröidään sosiaaliturvajärjestelmään. Tähän liittyen työtarkastuslaitos ja kansallinen sosiaaliturvalaitos (Caisse Nationale de Securité Sociale) ovat tehostaneet toimiaan työntekijöiden sosiaaliturvan parantamiseksi. Marokon hallituksen tulee kuitenkin lisätä investointeja terveydenhoitoon ja -huoltoon helpottaakseen kansalaistensa mahdollisuuksia käyttää julkisia terveydenhuoltopalveluja.

5.8 Parhaillaan ollaan toteuttamassa sosiaalisäännösten noudattamista koskevaa kolmikantaista suunnitelmaa, jonka avulla voidaan selvittää, missä määrin marokkolaiset yritykset mukautuvat maan työlainsäädäntöön ja noudattavat sitä. Lisäksi Marokon uuden sosiaalilainsäädännön puitteissa on edistytty sellaisten yritysten sertifioimisessa, jotka todella noudattavat työelämän normeja.

5.9 Jokin aika sitten otettiin ensimmäiset askeleet kansalaisyhteiskunnan keskitetyn foorumin perustamiseksi, vaikka kansalaisyhteiskunta ei ollut aidosti edustuksellinen. Nyt Marokon hallitus on sitoutunut perustamaan talous- ja sosiaalineuvoston ennen vuoden 2009 päättymistä, mutta neuvostoa ei ole perustettu vielä virallisesti, vaikka se mainitaan Marokon perustuslaissa vuodesta 1997. ETSK toivoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestökentän monimuotoisuus heijastuu Marokon talous- ja sosiaalineuvoston kokoonpanoon, sillä talous- ja sosiaalineuvostojen edustavuus, jonka selkeät ja tasapuoliset kriteerit takaavat, on ehdoton edellytys niiden tehokkuudelle ja toiminnan riippumattomuudelle sekä sille, että niiden toimintaa varten myönnetään tarvittavat resurssit. Talous- ja sosiaalineuvosto ei ole ristiriidassa Marokossa nykyisin toimivien muiden neuvoa-antavien elinten tehtävän kanssa, vaan täydentää niitä.

5.10 Yritysmaailmassa edustavin yritysjärjestö on Marokon työnantajien keskusliitto (CGEM). Myös kauppa- ja teollisuuskamarilla on merkittävä rooli yritysten, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, liike-elämän palveluiden ja kansainvälistymisen tukemisessa. Marokon valtakunnallinen naisyrittäjäjärjestö (AFEM), jolla on yli 350 jäsentä, pyrkii edistämään naisten asemaa yrittäjinä, ja siihen kuuluu myös alueellisia organisaatioita. Maroc Entrepreneurs -järjestön tavoitteena on kannustaa ammatissa oppimista ja yritysten perustamista nuorten keskuudessa.

5.11 Tärkeimmät työntekijäjärjestöt ovat Union Marocaine du Travail (UMT), Confédération démocratique du travail (CDT), Union Générale des Travailleurs du Maroc (UGTM), Fédération Démocratique du Travail (FDT) sekä Union Nationale des Travailleurs du Maroc (UNTM). Lisäksi on aiheellista mainita Marokon maatalousosuuskuntien kansallinen liitto (Union Nationale des Coopératives Agricoles Marocaines, UNCAM).

5.12 Vaikka Marokon hallitus on toteuttanut uudistuksia työoikeuden alalla, on toimia työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen parantamiseksi tehostettava edelleen sekä edettävä asiaan liittyvien ILO:n yleissopimusten – erityisesti järjestäytymisvapautta koskevan yleissopimuksen 87 – ratifioimiseksi.

5.13 Koulutusjärjestelmän parantaminen sekä luku- ja kirjoitustaidon opettaminen ovat edelleen yksi merkittävimmistä haasteista maan kehittymistä ajatellen. Syyskuussa 2008 Marokon opetusministeriö esitteli kiireellisen suunnitelman, jolla pyritään varmistamaan tyttöjen koulunkäynti maaseudulla sekä lasten tasapuolinen ja tosiasiallinen pääsy oppivelvollisuuskoulutuksen piiriin. Ammattitaitoisen työvoiman puute on yksi ratkaisevista kysymyksistä perustettaessa yritystä Marokkoon, ja teknisen alan keskitason työpaikkoja on kaikkein hankalin täyttää.

5.14 On ryhdytty ponnisteluihin Marokon korkea-asteen koulutuksen, tutkimus- sekä ammatillisen koulutuksen järjestelmien lähentämiseksi entisestään eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen, tieteellisen tutkimuksen ja ammatillisen koulutuksen alueeseen. Kyseiseen tavoitteeseen pyrkiminen auttaa osaltaan parantamaan marokkolaisten opiskelijoiden ammattitaitoa ja heidän ammatillista pätevyyttään, jotta he pääsisivät työelämään. Ammatillinen osaaminen ja yritysten rekrytointitarpeet on sovitettava entistä paremmin yhteen. Olisi tarkoituksenmukaista helpottaa harjoittelun suorittamista yrityksissä yliopistojen sekä CGEM:in ja kauppakamarien kaltaisten työnantajajärjestöjen välisten sopimusten avulla.

5.15 ETSK painottaa tarvetta ottaa käyttöön järjestelmiä, joilla varmistetaan akateemisten tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen EU:n ja Marokon välillä Marokon pitkälle edistyneen maan asemaa silmällä pitäen. Yksi maan suurimmista ongelmista liittyy siihen, että hyvin moni korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö on vailla työtä.

5.16 EU:n kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa on tarkoitus perustaa työryhmä (19), johon kuuluu työnantajajärjestöjen edustajia sekä eurooppalaisia ja marokkolaisia yrittäjiä ja jonka on tarkoitus tiedottaa assosiaationeuvostolle säännöllisesti kaupan ja investointien esteistä. Kyseiseen työryhmään voivat osallistua myös työntekijäjärjestöjen edustajat.

5.17 Demokratian syventämisen alalla toteutetuilla uudistuksilla on kyetty aikaansaamaan edistymistä, josta esimerkkinä mainittakoon naisten osallistumista vahvistava uusi vaalilaki, korruption torjuntaan tähtäävät toimenpiteet sekä strategisen toimintasuunnitelman hyväksyminen sukupuolten tasa-arvon vakiinnuttamiseksi. Näin ollen Marokon hallitus on ilmoittanut, ettei sillä enää ole varaumia yleissopimukseen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta, mutta se ei ole kuitenkaan vielä tallettanut asianomaisia asiakirjoja Yhdistyneiden Kansakuntien huostaan. (20)

5.18 Sosiaalisen kehityksen, perheasioiden ja yhteisvastuun ministeriö käynnisti marraskuussa 2008 kuudennen kampanjansa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi. Kampanja on lisännyt naisiin kohdistuvasta väkivallasta tehtyjä ilmoituksia kyseistä tarkoitusta varten käyttöön otettuun puhelinnumeroon. Väkivallan uhreille tarvitaan kuitenkin edelleen lisää turvakoteja. Vielä ei ole myöskään hyväksytty esitystä laiksi, jossa säädetään sukupuoleen perustuvan väkivallan rangaistavuudesta (21), ja perhelain täytäntöönpanossa on edelleen ongelmia.

5.19 Köyhyysaste on laskenut 9 prosenttiin (6), mikä merkitsee, että köyhä väestönosa käsittää yli kaksi miljoonaa ihmistä. Sosiaalinen tilanne on näin ollen edelleen huolestuttava, minkä johdosta köyhyyden torjunta on yksi tärkeimmistä haasteista, joihin maan on vastattava. Asukaskohtaisen BKT:n kasvu, johon edellä viitataan, ei edelleenkään riitä köyhyyden torjumiseksi, sillä kasvu jakautuu epätasaisesti eikä siis ole johtanut väestön elintason toivottuun kohoamiseen. Jotta köyhyyttä onnistuttaisiin vähentämään menestyksellisesti, tärkeimmän välineen on oltava talouskasvun lisääminen ja tuottavuuden parantaminen, samalla kun toteutetaan toimia erottamattomien taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja ympäristöön liittyvien ihmisoikeuksien puolustamiseksi; niitä ilman ei voida varmistaa vaurauden nykyistä parempaa jakautumista. On parannettava koordinointia sellaisten köyhyyden vähentämiseen tähtäävien eri ohjelmien välillä, joita Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailmanpankin kaltaiset kansainväliset instituutiot toteuttavat Marokossa.

5.20 EU:hun suuntautuva laiton maastamuutto on toinen suurimmista huolenaiheista. Arvioidaan, että kahden miljoonan EU:n jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevan marokkolaisen lisäksi noin miljoona marokkolaista oleskelee unionissa laittomasti. Marokko on lisäksi yksi Saharan eteläpuolisista maista unionin alueelle suuntautuvan laittoman maastamuuton kauttakulkumaista. EU:n ja Marokon välillä käydään parhaillaan neuvotteluja takaisinottosopimuksesta.

6. Euroopan unionin ja Marokon suhteet

6.1 Ensimmäiset sopimukset Euroopan unionin ja Marokon välillä allekirjoitettiin vuosina 1969 ja 1976. Myöhemmin EU:n ja Marokon välillä allekirjoitettiin vuonna 1995 alkaneen Barcelonan prosessin puitteissa assosiaatiosopimus, joka tuli voimaan vuonna 2000. Sittemmin, heinäkuussa 2005 hyväksyttiin EU:n ja Marokon toimintasuunnitelma viisivuotiskaudeksi Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) yhteydessä. (22) Nykyään suhteita Marokkoon kehitetään Välimeren unionin puitteissa.

6.2 Assosiaatiosopimus määrittää Euroopan unionin ja Marokon suhteiden juridiset puitteet. Lisäksi sopimuksella tähdätään vapaakauppa-alueen luomiseen sekä etuoikeutetun yhteistyön aloittamiseen muilla aloilla, joista esimerkkeinä mainittakoon politiikka, talous, sosiaalikysymykset, tiede ja kulttuuri.

6.3 Maakohtaisessa strategia-asiakirjassa vahvistetaan EU:n Marokolle antaman tuen strategiset puitteet vuosiksi 2007–2013 ja luetellaan seuraavat ensisijaiset yhteistyöalat:

—	sosiaalipolitiikkojen kehittäminen

—	talouden nykyaikaistaminen

—	institutionaalinen tuki

—	hyvä hallintotapa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen

—	ympäristönsuojelu.

6.4 Afrikan ja EU:n strategisen yhteistyön puitteissa Marokolla on aktiivinen rooli EU:n ja Afrikan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa siinä mielessä, että se on päävastuussa ilmastonmuutokseen liittyvän yhteistyön alullepanosta.

6.5 Lokakuussa 2008 allekirjoitettiin assosiaatiosopimuksen puitteissa EU:n ja Marokon yhteinen asiakirja, jonka tavoitteena on vahvistaa kahdenvälisiä suhteita pitkälle edistyneen maan aseman saavuttamiseksi, jotta sen myötä kyettäisiin syventämään poliittisia suhteita, sisämarkkinoiden yhdentymistä, alakohtaista yhteistyötä ja inhimillistä ulottuvuutta.

6.6 EU on edelleen Marokon tärkein kauppakumppani, sillä Marokon tuonnista yli puolet (23) on peräisin Euroopan maista ja lähes kolme neljännestä sen viennistä (24) suuntautuu EU:hun. Maittain tarkasteltuna Ranska on tärkein tuontimaa, ja sen jälkeen Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Saksa. Tärkeimpien ostajamaiden osalta järjestys on samankaltainen.

6.7 Tarkasteltaessa EU:n ja Marokon välistä kauppaa tuotteittain käy selkeästi ilmi, että Marokon tuonti on vähitellen monipuolistunut. Marokon ostamien erilaisten eurooppalaisten tuotteiden lukumäärä on kasvanut huomattavasti kuluvalla vuosikymmenellä. Pääasialliset tuotteet, joita Marokko tuo EU:sta, ovat tekstiilejä, nestekaasua ja muita hiilivetyjä, erilaisia koneita ja laitteita sekä kemikaaleja.

6.8 Marokon vienti EU:hun on puolestaan keskittyneempää, sillä yli puolet siitä on vaate- ja neuletuotteita (yli kolmannes koko viennistä), elektroniikkakomponentteja, äyriäisiä, nilviäisiä, simpukoita sekä sähköjohtoja ja -kaapeleita.

6.9 Parhaillaan käytävissä neuvotteluissa otetaan huomioon eräiden herkkien alojen tilanne varautumalla sitoumusten epäsymmetrisyyteen ja varmistamalla niiden asteittainen täytäntöönpano. Kysymys on ennen kaikkea palvelujen kaupan vapauttamisesta ja sijoittautumisoikeudesta sekä maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden ja kalastustuotteiden kaupan vapauttamisesta.

6.10 Nykyisellä talouskriisillä on ollut vakavia vaikutuksia Euroopan maatalouteen ja viljelijöiden tuloihin, jotka ovat pienentyneet (Eurostatin mukaan 12,2 prosenttia vuonna 2009). Tässä mielessä Marokolle annetut uudet kauppamyönnytykset sellaisilla herkillä tuotannonaloilla kuin hedelmät ja vihannekset, jotka eivät saa käytännössä lainkaan yhteisön tukea, heikentävät entisestään monien maatilojen jo nyt vaikeaa taloudellista tilannetta. Hedelmä- ja vihannestuotannon uhraamisella EU:n ja Marokon välisen kaupan vapauttamisessa muiden alojen hyväksi on haitallisia seurauksia, ja se vaarantaa tuottajien tulevaisuuden ja laajojen Euroopan alueiden kehityksen. Olisikin luotava lisätuen avulla todellinen korvausjärjestelmä, joka mahdollistaisi kilpailukyvyn parantamisen kyseisillä tuotannonaloilla.

ETSK on huolestunut siitä, että Euroopan unioni ja Marokko ovat vähän aikaa sitten sopineet assosiaatiosopimuksen yhteydessä maatalouskaupan tarkistuksesta, kun voimassa olevan sopimuksen noudattamisesta laistetaan systemaattisesti eli asetettuja tullimaksuja jätetään maksamatta ja kiintiöitä ei noudateta, sopimatta uusista mekanismeista tai parantamatta merkittävästi nykyisiä mekanismeja, jotta voitaisiin varmistaa molempien osapuolien hyväksymien sopimuslausekkeiden noudattaminen.

6.11 EU:sta peräisin olevien suorien sijoitusten (25) osalta on aiheellista painottaa, että Ranska (26) on merkittävin investoija Marokossa, ja seuraavaksi tärkeimpiä ovat Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa (27). Investoinnit keskittyvät pääasiassa matkailu-, kiinteistö-, televiestintä-, vakuutus-, pankki-, teollisuus- ja liikennealalle.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Parlamentaarista yhteistyötä lujitetaan muun muassa perustamalla Euroopan parlamentin ja Marokon parlamentin välinen parlamentaarinen sekakomissio, johon osallistuvat Marokon parlamentin molemmat kamarit eikä yksinomaan sen edustajainhuone.

(2) Lähde: UNCTAD – ulkomaisia suoria investointeja ja ylikansallisia yrityksiä koskevat tietokanta.

(3) Noin kaksi kolmasosaa.

(4) Karjanhoito ja metsätalous sekä kalastus mukaan luettuina.

(5) Ne yli kaksinkertaistuivat vuosina 2002–2006.

(6) Lähde: Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF).

(7) Maataloussektorin osuus BKT:stä oli 13 % vuonna 2008 (lähde: YK:n elintarvike-ja maatalousjärjestö FAO).

(8) 13 734 506 henkeä (maa-, metsä- ja kalatalous mukaan luettuina) (lähde: FAO).

(9) Lähde: Maailmanpankki – World Development Indicators.

(10) Lähde: ILO-LABORSTA (työllisyystilastojen tietokanta) työntekijöille tehdyn kyselyn mukaan.

(11) Lähde: ILO-LABORSTA (työtilastojen tietokanta).

(12) Lähde: Marokon maataloustyöntekijäin keskusliitto (UMT).

(13) Brittiläiseen lehtitaloon ”The Financial Times” kuuluvan fDi Intelligencen julkaiseman tutkimuksen mukaan.

(14) Kansainvälisen valuuttarahaston tietojen mukaan.

(15) Marokon talous- ja valtiovarainministeriön ennusteet.

(16) Kalastus ja metsätalous mukaan luettuina.

(17) Kansainvälisen työjärjestön (ILO) tietojen mukaan nuorisotyöttömyys on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin aktiiviväestön työttömyys keskimäärin. Nuorten osuus kaikista työttömistä on 39 prosenttia.

(18) Lähde: Marokkoa käsittelevä seurantaraportti – asiakirja SEC(2009) 520/2, 23. huhtikuuta 2009.

(19) Asia mainitaan EU:n ja Marokon yhteisessä asiakirjassa kahdenvälisten suhteiden vahvistamisesta / pitkälle edistyneen maan asemasta (Document conjoint UE-Maroc sur le renforcement des relations bilatérales/Statut Avancé) – DG E V, asiakirja 13653/08, s. 6.

(20) Marokkoa käsittelevän seurantaraportin mukaan – asiakirja SEC(2009) 520/2, 23. huhtikuuta 2009.

(21) Lakiesitystä on valmisteltu vuodesta 2006.

(22) Tähän mennessä on laadittu kolme seurantakertomusta: joulukuussa 2006, huhtikuussa 2008 ja huhtikuussa 2009.

(23) 51,4 prosenttia Marokon tuonnista on peräisin EU:sta.

(24) 71,9 prosenttia Marokon viennistä suuntautuu EU:hun.

(25) Lähde: Marokon hallitus: Office des Changes – Flux financiers.

(26) Vuosina 2002–2008 Ranskan investoinnit Marokkoon olivat yli 53 miljardia dirhamia.

(27) Samana ajanjaksona Espanjan investoinnit olivat yli 35 miljardia dirhamia ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan investoinnit kummankin yli 6 miljardia dirhamia.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/62

460. TÄYSISTUNTO 17.–18. HELMIKUUTA 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi biosidivalmisteiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä”

KOM(2009) 267 lopullinen – 2009/0076 COD

(2010/C 347/09)

Esittelijä: Jean-Marie BIOT

Neuvosto päätti 17. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus biosidivalmisteiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä

KOM(2009) 267 lopullinen – 2009/0076 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 180 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK kannattaa nykyisen direktiivin korvaamista asetuksella, joka mahdollistaa biosidivalmisteiden markkinoille saattamisen yhdenmukaistamisen ja joka on välittömästi sovellettavissa jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

1.2 ETSK toteaa, että komissio on ponnistellut yhdenmukaistaakseen biosidejä koskevan EU:n lainsäädännön kemikaaliasetuksen (REACH) kanssa. Komitea pitää olennaisena sitä, että uuteen asetukseen sisällytetään tietovaatimusten yhdenmukaistaminen direktiivin 88/379/ETY ja REACH-asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

1.3 ETSK on tyytyväinen kehysvalmisteita koskeviin muutoksiin, joiden on määrä mahdollistaa vaihtelevien koostumusten kehittäminen ja entistä helpompi markkinoille saattaminen tietyn biosidivalmisteryhmän sisällä. On kuitenkin selkiytettävä, miten laajasti koostumus voi joustaa niin biosidivalmisteissa olevien tehoaineiden kuin niihin sisältyvien inerttien ainesosien suhteen.

1.4 ETSK toteaa, että komissio on myöntänyt Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) ainoastaan koordinoivan roolin. Virastolla voisi olla ratkaisevampi rooli, jotta se antaisi oman panoksensa tehokkaan menetelmän luomiseen biosidivalmisteiden hyväksymisprosessin puitteissa sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla. ETSK:ta kuitenkin huolestuttaa se, saako virasto hyvissä ajoin käyttöönsä riittävät resurssit suorittaakseen tehtävänsä asianmukaisesti, kun sen vastuualue ulotetaan koskemaan biosidivalmisteita.

1.5 ETSK ehdottaa, että riskien tapauskohtaisen arvioinnin periaate säilytetään, kun tehdään esimerkiksi ehdotuksen liitteessä I (joka sisältää luettelon tehoaineista ja vaatimuksista, jotka koskevat niiden käyttöä biosidivalmisteissa) mainittujen tehoaineiden hyväksymistä koskevia päätöksiä. Komitea kuitenkin katsoo, että tiettyjä elintarvikkeiden ja rehujen desinfiointiin tarkoitettuja valmisteita, jotka eivät voi hyötyä 5 artiklan c kohdassa mainituista edellytyksistä, syrjitään aiheettomasti.

ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotetussa asetuksessa velvoitetaan antamaan muiden käyttöön erityisesti eläintutkimuksesta saadut tiedot.

1.6.1 ETSK hyväksyy komission ehdotuksen asetukseksi, jossa säädetään, että kaikki käsiteltävät materiaalit ja esineet voidaan käsitellä ainoastaan hyväksytyillä biosidivalmisteilla. Tältä osin kyse on tasapuolisesta ja pakollisesta toimenpiteestä EU:n alueella.

ETSK kannattaa kyseisen toimenpiteen ulottamista koskemaan kolmansista maista peräisin olevia materiaaleja ja esineitä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi markkinoilla.

1.7.1 ETSK korostaa, että tarvitaan käsiteltyjä materiaaleja ja valmisteita koskevia merkintöjä, jotta käyttäjille taataan riittävät ja tarkoituksenmukaiset tiedot. ETSK kehottaa kuitenkin komissiota käsittelemään tätä aihealuetta yksityiskohtaisemmin ja rajaamaan seikkaperäisten merkintöjen käyttämisen koskemaan yksinomaan tapauksia, joissa se osoittautuu kuluttajien kannalta hyödylliseksi. ETSK ehdottaa tietoja annettavaksi kahdella tasolla. Niistä ensimmäisellä on tarjottava käyttöä ja kuluttajansuojaa koskevat olennaiset tiedot. Toisella tasolla tulee esittää kaikki tiedossa oleva informaatio, joka tulee olla saatavilla, jos kuluttaja joutuu kääntymään alan ammattilaisten puoleen (myrkytyskeskus, lääkärit jne.). Kyseiset tiedot voitaisiin ilmoittaa tietokannoissa ja internetsivuilla.

1.8 ETSK kannattaa maksurakenteen yhdenmukaistamista sekä jäsenvaltioiden että kemikaaliviraston osalta. Komitea kuitenkin vastustaa vuosimaksua, jolle ei ole perusteita.

ETSK katsoo, että tavaroiden vapaan liikkumisen puitteissa rinnakkaisvalmisteiden kaupan menettelyt olisi rajattava samaan tapaan kuin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevassa uudessa asetuksessa koskemaan samanlaisia valmisteita, joiden perustana ovat samat tehoaineiden lähteet ja ainesosat.

1.9.1 ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa ”vapaamatkustajailmiön”. Komitea toivoo, että 83 artikla olisi yksityiskohtaisempi.

1.10 ETSK kehottaa komissiota määrittelemään, millä tavoin se tukee jäsenvaltioita markkinoilla olevien biosidivalmisteiden tehokkaan valvonnan täytäntöönpanossa.

1.11 Kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä koskevan puitedirektiivin (1) mukaisesti ja kestävyysperiaatteiden mukaista biosidivalmisteiden käyttöä silmällä pitäen ETSK esittää, että komissio tarkastelisi tulevaisuudessa kyseisten valmisteiden nykyistä punnitumman hyödyntämisen mahdollisuutta.

2. Johdanto

2.1 Biosidien käsitteen piiriin kuuluvat käyttäjälle toimitettavassa muodossa olevat tehoaineet tai yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävät seokset, jotka on tarkoitettu kemiallisesti tai biologisesti tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estämään niiden vaikutusta tai rajoittamaan muulla tavoin niiden esiintymistä. Kaikki aineet, seokset ja laitteet, jotka saatetaan markkinoille tehoaineiden tuottamiseksi, katsotaan myös biosidivalmisteiksi. (2)

2.2 Biosidivalmisteet järkevästi käytettyinä ovat osa sivistyneen yhteiskunnan arkipäivää. Niillä estetään sairauksien leviäminen ja edistetään korkeatasoista hygieniaa ympäristössä, jossa väestötiheys on suuri. Biosidivalmisteiden käyttö liittyy kaikkiin arkielämän alueisiin. Jotkut kyseisistä valmisteista voivat olla itsessään vaarallisia samalla kun niillä suojellaan ihmisten ja eläinten terveyttä ja hygieniaa sekä ympäristöä perusteltavissa olevalla tavalla.

2.3 Nykyisin voimassa olevassa direktiivissä 98/8/EY (3) säädetään yhdenmukaistetusta lainsäädäntökehyksestä vähäriskisiä biosidivalmisteita ja perusaineita koskevien lupien myöntämiseksi ja kyseisten tuotteiden saattamiseksi markkinoille.

2.4 ETSK laati asiasta lausunnon (4), jossa se kannattaa direktiiviehdotusta, koska sillä pyritään suojelemaan ihmisten ja eläinten terveyttä sekä ympäristöä.

2.5 Direktiivissä 98/8/EY säädetään, että komission tulee laatia seitsemän vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanosta selostus, joka toimitetaan neuvostolle. Selostuksessa käsitellään direktiivin täytäntöönpanoa ja yksinkertaistettujen menettelyjen (kehysvalmisteet, vähäriskiset biosidivalmisteet ja yleiskemikaalit) toimivuutta.

2.6 Vaikutusten arviointia edelsivät sidosryhmien kuulemiset sekä internetissä järjestetty avoin kuuleminen.

2.7 Ehdotuksen tueksi teetettiin myös useita selvityksiä, joista mainittakoon erityisesti selvitys, jossa arvioidaan direktiivin 98/8/EY tarkistuksen vaikutuksia ja pyritään tarkastelemaan eri strategisten vaihtoehtojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Tutkimuksen päätelmät on otettu suoraan huomioon vaikutusten arvioinnissa.

2.8 Komission ehdottamalla asetuksella on tarkoitus korvata edellä mainittu direktiivi.

3. Ehdotuksen pääsisältö

3.1 Tässä tarkasteltavana olevalla ehdotuksella, jolla korvataan direktiivi 98/8/EY, on tarkoitus lisätä biosidivalmisteiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä. Sen avulla pyritään tarttumaan lainsäädäntökehyksessä kahdeksan ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana havaittuihin puutteisiin, parantamaan ja ajantasaistamaan järjestelmän eräitä osia ja välttämään ennustetut tulevat ongelmat. Direktiivin 98/8/EY rakenne säilytetään.

3.2 Yksinkertaistamalla biosidivalmisteiden hyväksymismenettelyjä jäsenvaltioissa voitaisiin keventää talouden toimijoiden kustannuksia ja hallinnollista rasitusta turvallisuustasoa alentamatta.

3.3 Ehdotuksessa pyritään yhdenmukaisuuteen unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa. Siinä otetaan huomioon

—	kemikaaleja koskeva yhteisön viimeaikainen lainsäädäntö (5)

—	asetus (EY) N:o 1272/2008 (6)

—	alaa koskeva yhteisön horisontaalinen lainsäädäntö

—	yleiset säännöt ja jäsenvaltioiden velvoitteet

—	siirtymäkausi.

3.4 Ehdotuksen avulla pyritään

—	yksinkertaistamaan tietosuojasääntöjä

—	ehkäisemään tietojen pakollisen yhteiskäytön avulla selkärankaisilla eläimillä tehtävien kokeiden (7) suorittaminen moneen kertaan

—	yhdenmukaistamaan maksujärjestelmiä jäsenvaltioissa ja unionitasolla

—	laatimaan säännöt rinnakkaisvalmisteiden kaupalle

—	sisällyttämään soveltamisalaan esineet ja materiaalit, jotka on käsitelty biosidivalmisteilla.

3.5 Ehdotetun asetuksen eri artikloissa kannustetaan tutkimukseen ja innovointiin.

4. Yleistä

4.1 Uutta säädöstä koskeva ehdotus

4.1.1 Biosidivalmistedirektiivi 98/8/EY on tarkoitus korvata asetuksella.

4.1.2 Asetusehdotus on biosidivalmistedirektiivissä kuvaillun ajattelutavan mukainen. Sitä on edeltänyt vaikutusten arviointi, jossa on keskitytty tarkastelemaan soveltamisalaa, valmisteiden hyväksyntää, tietojen yhteiskäyttöä, tietovaatimuksia sekä jäsenvaltioiden perimiä maksuja.

4.1.3 Komissio on ponnistellut saattaakseen biosidejä koskevan EU:n lainsäädännön yhdenmukaiseksi kemikaaliasetuksen (REACH) kanssa.

4.2 Hyväksyntää koskevat säännöt

4.2.1 Yhteisön luvan käsitteen käyttöön ottaminen Euroopan kemikaaliviraston ollessa sääntelystä vastaava keskus edistää periaatteessa yhdenmukaista täytäntöönpanoa unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio kannattaa sitä, että kyseinen järjestelmä on mahdollisimman tehokas ja tarkoituksenmukainen, jotta sillä parannetaan valmisteiden saatavuutta ja luodaan kannustimia innovoinnille ja edistetään näin entistä enemmän ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua. Koska biosidimarkkinat ovat pirstaloituneet sekä tuottajien (vähän maailmanlaajuista toimintaa harjoittavia yrityksiä, monia pk-yrityksiä) että valmisteiden ja tuotteiden osalta, kyseistä katsantokantaa on kuitenkin aiheellista suhteuttaa. Monilla alan yrityksillä on toimintaa vain muutamassa maassa, joten ne hakevat paikallisia lupia. Siinä tapauksessa, että toimintaa laajennetaan muihin jäsenvaltioihin, haetaan luvan vastavuoroista tunnustamista.

4.2.2 Vähäriskisten biosidivalmisteiden ja uusien tehoaineiden hyväksyntää yhteisön tasolla koskeva komission uusi lähestymistapa on vaarassa jäädä merkitykseltään vähäiseksi, sillä se koskisi ainoastaan pientä osaa biosidivalmisteiden sisältämistä tehoaineista ja yksinkertaistaisi näin ollen yritysten ja viranomaisten hallintoa vain vähän. Näin ollen se ei kannustaisi yrityksiä lisäämään innovointia.

4.2.3 Vähäriskisten biosidivalmisteiden käsite on hajallaan eri puolilla asetusehdotusta. Olisi toivottavaa, että vähäriskiset biosidivalmisteet määriteltäisiin nykyistä paremmin.

4.3 Tietovaatimukset

4.3.1 Tietyt kriteerit vähäriskisten valmisteiden määrittelemiseksi saattaisivat osoittautua liian rajoittaviksi. Ennen kuin kriteerit sisällytetään lopulliseen asetukseen, olisi arvioitava niiden vaikutusta. Tutkimuksessa onkin käsiteltävä riskejä niin, että siinä otetaan huomioon myös altistuminen eikä yksinomaan luontaisia vaaroja. Näin kannustettaisiin yhä turvallisempien tuotteiden innovointiin olemassa olevien aineiden pohjalta. Kriteerit täyttävissä tuotteissa tulisi näin ollen voida käyttää merkintää ”vähäriskinen”. Sillä, että tuotteiden menekinedistäminen vähäriskisinä tuotteina kiellettäisiin, olisi kielteisiä vaikutuksia.

4.3.2 Komission ehdotuksella olla sisällyttämättä vähäriskisiä tuotteita liitteeseen I kannustetaan kehitystyöhön ja markkinointiin. Useita kohtia tulisi kuitenkin selkiyttää ja analysoida. Erityisesti on annettava selkeät ohjeet tehoaineita koskevista tiedoista sekä lomakkeesta, jolla tiedot tulisi toimittaa.

4.3.3 Liitteessä IV esitettyjä yleisiä sääntöjä tietovaatimusten mukauttamisesta voidaan yleisesti ottaen pitää myönteisinä. Niissä annetaan ohjeita toteutettavien testien jakamisesta.

4.3.4 Tehoaineita koskevat tietovaatimukset, jotka esitetään ehdotuksen liitteessä II, on jäsennelty kahteen tasoon, joista ensimmäinen on määritelty vakiotietojen tasoksi. Tason II tietojen toimittaminen saattaa osoittautua välttämättömäksi tehoaineen ominaisuuksien ja suunnitellun käyttötarkoituksen perusteella erityisesti, kun on ilmaantunut terveyteen tai ympäristöön kohdistuva riski.

4.3.5 Tietyt myrkyllisyystutkimukset eivät enää ole välttämättömiä tasolla I, mutta niitä voidaan edellyttää tasolla II. Koska jäsenvaltiot kuitenkin päättävät vaadittavista tiedoista suorittamansa arvioinnin pohjalta, on olemassa vaara, että vaaditaan tietoja, jotka eivät ole tieteellisesti välttämättömiä.

4.3.6 Kilpailusyistä johtuen tehoaineiden vaihtoehtoisia lähteitä koskevia tietovaatimuksia ei voida lieventää niin kauan kuin kyseiset aineet sisältyvät liitteeseen I ja kyseisten tietojen suoja-aika ei ole päättynyt.

4.3.7 Biosidivalmisteita koskevat tietovaatimukset esitetään 18 artiklassa, jossa käsitellään lupahakemusten tietovaatimuksia, sekä ehdotuksen liitteessä III. Tietovaatimusten korkea taso on säilynyt muuttumattomana nykyiseen direktiiviin nähden. Usealle tasolle porrastettuja testejä ei ole, eikä vaatimuksia ole supistettu koskemaan ainoastaan ehdottoman välttämättömiä seikkoja. Tästä seuraa, että tuottajien on vaikea kehittää innovatiivisia tuotteita tiettyjä käyttötapoja varten.

4.4 Tietojen antaminen muiden käyttöön

4.4.1 Eläimillä tehdyistä kokeista saatujen tietojen antaminen muiden käyttöön on pakollista, ja sellaisten tietojen laatimiseen ja hyödyntämiseen liittyvät kustannukset on jaettava tasapuolisesti, joilla osoitetaan tuotteiden turvallisuus voimassa olevan direktiivin mukaisesti.

4.4.2 Vaikka periaate tietojen antamisesta muiden käyttöön on sopusoinnussa REACH-asetuksen kanssa, asetusehdotus ei tietosuojan ja tietojen suoja-ajan osalta ole sopusoinnussa kyseisen asetuksen kanssa.

4.5 Yksinkertaistamistoimenpiteet

4.5.1 Asetusehdotuksessa mainitaan kehysvalmisteita koskevista myönteisistä muutoksista, joiden tulee mahdollistaa vaihtelevien koostumusten entistä helpompi kehittäminen tietyn biosidivalmisteryhmän sisällä. On kuitenkin selkiytettävä, miten laajasti koostumus voi joustaa niin biosidivalmisteiden sisältämien tehoaineiden kuin niihin sisältyvien inerttien ainesosien osalta.

4.6 Kemikaaliviraston rooli

4.6.1 Kemikaaliviraston tehtävänä on yksinomaan koordinoida sekä validoida yhteisön lupa vähäriskisille biosidivalmisteille ja uusille tehoaineille.

4.6.2 ETSK katsoo, että kemikaalivirasto voisi omaksua roolin ”lajittelukeskuksena”, joka ryhmittelee samantyyppiset hakemukset. Yksi ainoa viranomainen voisi sitten suorittaa niiden arvioinnin myös siinä tapauksessa, että asiakirja-aineisto on toimitettu useille jäsenvaltioille.

4.7 Rinnakkaisvalmisteiden kauppa – tietosuoja

4.7.1 ETSK katsoo, että tavaroiden vapaan liikkumisen puitteissa rinnakkaisvalmisteiden kaupan menettelyt olisi rajattava samaan tapaan kuin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevassa uudessa asetuksessa koskemaan samanlaisia valmisteita, joiden perustana ovat samat tehoaineiden lähteet ja ainesosat.

4.7.2 Rinnakkaisvalmisteiden kaupassa vaadittuihin tietoihin liittyvää tietosuojaa on vahvistettava ainakin siltä osin, kun kyse on biosidivalmisteiden sisältämistä, liitteeseen I sisällytettävistä tehoaineista.

4.7.3 ”Vapaamatkustajailmiön” välttämiseksi toimiala on esittänyt, että yhteys liitteeseen I sisällytettyjä tehoaineita valmistavaan yritykseen otetaan yhdeksi tietojen omistamisen ja tietosuojan ennakkoehdoksi. Biosidialan yritykset ovat tyytyväisiä siihen, että komissio tunnustaa kyseisen ilmiön. Ehdotetun asetuksen 83 artikla on aiheellista laatia yksityiskohtaisemmaksi, jotta edellä mainittuun ilmiöön voidaan vastata entistä tehokkaammin.

4.8 Käsitellyt materiaalit ja esineet

4.8.1 Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että kaikki käsiteltävät materiaalit ja esineet voidaan käsitellä yksinomaan sellaisilla biosidivalmisteilla, jotka on hyväksytty kyseiseen tarkoitukseen ainakin yhdessä jäsenvaltiossa. Ehdotuksessa kannatetaan lisäksi kyseisen toimenpiteen ulottamista koskemaan kolmansista maista peräisin olevia materiaaleja ja esineitä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi markkinoilla.

4.8.2 ETSK korostaa, että tarvitaan käsiteltyjä materiaaleja ja valmisteita koskevia merkintöjä, jotta käyttäjille taataan riittävät ja tarkoituksenmukaiset tiedot. ETSK kehottaa komissiota käsittelemään tätä aihealuetta yksityiskohtaisemmin ja rajaamaan seikkaperäisten merkintöjen käyttämisen koskemaan yksinomaan tapauksia, joissa se osoittautuu kuluttajien kannalta hyödylliseksi. ETSK ehdottaa tietoja annettavaksi kahdella tasolla. Niistä ensimmäisellä on tarjottava käyttöä ja kuluttajansuojaa koskevat olennaiset tiedot. Toisella tasolla tulee esittää kaikki tiedossa oleva informaatio, joka tulee olla saatavilla, jos kuluttaja joutuu kääntymään alan ammattilaisten puoleen. Kyseiset tiedot voitaisiin ilmoittaa tietokannoissa ja internetsivuilla.

4.9 Määräajat ja täytäntöönpano

4.9.1 Merkittävänä ongelmana on direktiivissä mainittujen arviointia koskevien määräaikojen noudattamatta jättäminen. Kyseisiä määräaikoja on pidennetty direktiivin pienimuotoisen tarkistuksen yhteydessä, mutta näyttää siltä, että vain vähäisiin toimenpiteisiin on ryhdytty sellaisten aineiden vetämiseksi markkinoilta, joita ei ole tarkistettu ja jotka mahdollisesti voisivat olla haitallisia. Määritelmien ja määräaikojen yhdenmukaisen soveltamisen tulisi mahdollistaa menettelyn parempi toimivuus jäsenvaltioiden välillä.

4.9.2 Unionin lainsäädännön epäyhtenäinen ja tehoton täytäntöönpano jäsenvaltioissa on haitaksi yhteisön lainsäädännölle.

4.10 Maksumenettelyt

4.10.1 Komissio ehdottaa maksurakennetta yhdenmukaistettavaksi sekä jäsenvaltioiden että kemikaaliviraston osalta. Käyttäjiltä vaadittavat arviointimaksut vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain. Vaadittujen ja todellisuudessa käytettyjen resurssien välillä ei useinkaan ole minkäänlaista vastaavuutta.

4.10.2 Maksurakenteen tulisi olla avoimempi niin, että siitä käyvät ilmi arviointiin johtavat eri vaiheet ja menettelyt. Maksut on suhteutettava kohtuullisella tavalla työmäärään, ja niitä voidaan vaatia vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä.

4.10.3 Missään tapauksessa ei tulisi voida periä vuosimaksua, jolle ei ole perusteita.

5. Erityistä

5.1 Liitteen I ulkopuolelle jätettävät biosidivalmisteiden sisältämät tehoaineet

5.1.1 Ehdotetun asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa jätetään liitteen I ulkopuolelle tehoaineet, jotka on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi ja joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia.

5.1.2 Ehdotetun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa esitetään seuraavat kolme poikkeustapausta, joiden perusteella edellä mainitut tehoaineet voidaan kuitenkin sisällyttää liitteeseen I:

—	Käyttäjien altistuminen tehoaineelle on merkityksetöntä.

—	Tehoaine on kansanterveydellisesti välttämätön.

—	Tehoaineiden hyötyjen ja riskien suhde on positiivinen.

—	Kyseisen kohdan viimeisessä virkkeessä suljetaan kuitenkin kaikilta osin pois viimeksi mainitun poikkeuksen soveltaminen valmisteryhmiin 4 tai 14–19 kuuluviin tehoaineisiin (8).

5.1.3 Tietyissä biosidivalmisteissa olevat tehoaineet voivat olla luonteeltaan vaarallisia, mikä johtuu niiden käyttötarkoituksesta. Se käy ilmi tehoaineen määritelmästä, jonka mukaan tehoaineella tarkoitetaan ”ainetta tai mikro-organismia, jolla on vaikutus haitallisiin eliöihin”. Niiden käyttöedut sekä ihmisen ja ympäristön altistumisen minimoimiseen tähtäävät toimenpiteet saattavat mahdollistaa niiden käytön biosideinä.

5.1.4 Vaikka satunnainen altistuminen ei anna aihetta erityiseen huoleen, ETSK kehottaa varovaisuuteen, kun kyse on jatkuvasta altistumisesta biosidivalmisteille ilman asianmukaista suojaa.

5.1.5 ETSK katsoo kuitenkin, että edellä mainittuja valmistetyyppejä (valmisteryhmät 4 ja 14–19), jotka eivät voi hyötyä 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainituista edellytyksistä, syrjitään aiheettomasti. Kyseinen toimenpide vaikuttaa kielteisesti innovointiin ja kaventaa sellaisten tehoaineiden valikoimaa, jotka voisivat olla tulevaisuudessa mahdollisesti hyödyllisiä biosidivalmisteita.

5.2 Kemikaaliviraston roolin laajentaminen

5.2.1 ETSK kannattaa kemikaaliviraston toimivallan laajentamista. Kemikaaliviraston tulisi kyetä hallinnoimaan aktiivisesti kaikkia menettelyitä biosidivalmisteiden hyväksymiseksi sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla.

5.2.2 Keskitetyllä arvioinnilla olisi seuraavia etuja:

—	Kemikaalivirastolla olisi käytettävissään kaikki tarvittavat menettelytavat hakemuksen validoimiseksi yhteisön luvan ollessa kyseessä.

—	Se, että asiakirja-aineistot validoi yksi ainut elin, mahdollistaisi johdonmukaisuuden parantamisen sekä biosidejä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisen ja yksinkertaistamisen.

—	Jäsenvaltiot voisivat keskittää resurssinsa käytön nykyiseen arviointiin.

—	Kemikaaliviraston suorittama validointi ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta liittää mukaan uusia tietoja, jotka on havaittu arviointiprosessin yhteydessä. Tämä kuuluisi edelleen jäsenvaltioiden vastuulle.

5.2.3 Sen lisäksi, että kemikaalivirasto toimisi ”lajittelukeskuksen” roolissa ja vastaisi biosidivalmisteita koskevien asiakirja-aineistojen hallinnoinnista, voidaan mainita seuraavat lisäedut:

—	Kemikaaliviraston hallinnoima biosidivalmisteita koskeva yhteisön rekisteri olisi erinomainen väline biosidivalmisteryhmien hallinnointia varten.

—	Samaan tehoaineeseen perustuvien tai samantyyppisissä tuotteissa käytettävien biosidivalmisteiden hyväksymishakemusten määräaika olisi sama.

—	Se, että yksi ainut toimivaltainen viranomainen arvioisi kyseisiä valmisteita koskevien asiakirja-aineistojen keskeiset elementit, lisäisi biosidejä koskevan lainsäädännön johdonmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta.

—	Arviointimenettelyn toimiva hallinnointi kannustaisi toimialaa valmistelemaan entistä enemmän asiakirja-aineistoja ennakolta sekä madaltaisi kynnystä.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Direktiivi 2009/128/EY – EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(2) Direktiivi 98/8/EY.

(3) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

(4) EYVL C 195, 18.7.1994, s. 70.

(5) Asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH) – EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(6) EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1.

(7) EYVL C 94, 18.4.2002, s. 5 ja EUVL C 277, 17.11.2009, s. 51.

(8) Valmisteryhmä 4: Desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja

Valmisteryhmä 14: Jyrsijöiden torjunta-aineet (rodentisidit)

Valmisteryhmä 15: Lintumyrkyt

Valmisteryhmä 16: Molluskisidit

Valmisteryhmä 17: Kalamyrkyt

Valmisteryhmä 18: Hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet

Valmisteryhmä 19: Karkotteet ja houkutteet

Biosidien valmisteryhmät 14–19 muodostavat ryhmän 3: tuholaistorjunta-aineet.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/68

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuljetettavista painelaitteista”

KOM(2009) 482 lopullinen – 2009/0131 COD

(2010/C 347/10)

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Neuvosto päätti 29. syyskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuljetettavista painelaitteista

KOM(2009) 482 lopullinen – 2009/0131 COD.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 190 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea arvostaa komission pyrkimyksiä mukauttaa kuljetettavia painelaitteita koskeva eurooppalainen lainsäädäntö kansainväliseen kehitykseen ja äskettäin annettuihin säännöksiin sisämarkkinoiden vahvistamiseksi ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi.

1.2 Komission ehdotus on erittäin tärkeä, koska sen tavoitteena on laajentaa jo direktiivissä 2008/68/EY huomioon otettujen kansainvälisten ADR-, RID- ja ADN-sopimusten sovellusalaa kansalliseen liikenteeseen.

1.3 Lisäksi ETSK:n mukaan direktiivin hyväksymisen tarkoituksena on muuttaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) ja Valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF) antama suositus jäsenvaltioita koskevaksi säädökseksi, mistä olisi epäilemättä etua sisämarkkinoille.

1.4 ETSK suosittaa painokkaasti, että kaikkien suunniteltujen menettelyjen ensisijaisena tavoitteena tulee olla alan toimijoiden ja kansalaisten turvallisuus laitteiden tuotanto-, kuljetus-, myynti- ja kierrätysvaiheissa.

1.5 Komitea korostaa, että turvallisuus on kummankin säädöksen, eli käsillä olevan ehdotetun säädöksen ja direktiivin 2008/68/EY soveltamisen keskeinen elementti.

1.6 ETSK korostaa koulutuksen tarvetta, jotta riskien hallintaan voidaan saada ammattitaitoista ja muodollisesti pätevää henkilöstöä. Se ehdottaa, että vastuut jaetaan selkeästi eri toimijoiden kesken ja että säädetään seuraamuksista tapauksissa, joissa turvallisuusmääräykset on jätetty huomiotta, sekä mahdollisista vahingonkorvauksista ja turvautumisesta toimijoiden ottamiin vakuutuksiin.

1.7 Komitea korostaa komission tekemien valintojen tarkoituksenmukaisuutta ja lainsäädäntöehdotuksen johdonmukaista rakennetta. Siihen sisältyy

—	teknisten standardien siirtäminen yhteen säädökseen

—	hyväksyttyjen säädösten täytäntöönpano sisämarkkinoiden vahvistamiseksi ja ilmoitettujen laitosten tehtävien määrittelyn tarkentaminen

—	EU:n lainsäädännön laajentaminen sen ulkopuolisiin maihin

—	markkinavalvonnan vahvistaminen.

1.8 ETSK:n mukaan joitakin ehdotuksen kohtia olisi muotoiltava paremmin, jotta voitaisiin helpottaa säädöksen saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja välttää mahdollisia toisistaan poikkeavia tulkintoja.

1.9 Komitea katsoo, että suhteita unionin ulkopuolisiin maihin olisi vahvistettava etenkin rajanaapurien ja unionin alueiden ympäröimien maiden osalta. Siten voitaisiin solmia sopimuksia sellaisten maiden kanssa, joista peräisin olevia painelaitteita kuljetetaan EU:n alueen kautta, ja varmistua, että ne noudattavat direktiiviin sisältyviä säännöksiä.

1.10 ETSK on vakuuttunut siitä, että kuljetettavien painelaitteiden asennus-, käyttö- ja valvontavaiheiden seurantaa koskevien yksityiskohtaisten normien hyväksyminen auttaisi parantamaan vastuunottoa toiminnasta ja selkiyttämään toimijoille, ihmisille ja omaisuudelle aiheutuneista vahingoista juontuvia mahdollisia riitatapauksia. Ilmoitettujen laitosten tulee myös onnettomuustapauksissa olla vastuussa alan toimijoihin ja kolmansiin osapuoliin kohdistuneiden tapahtumien tutkinnasta ja analysoinnista.

1.11 Komitea suosittaa laatimaan uudet suuntaviivat ja ajantasaistamaan kahdella uudella säädöksellä direktiiviin 1999/36/EY sisältyneet säännökset sekä kumoamaan kyseisen direktiivin.

2. Taustaa

2.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on vakuuttunut siitä, että kuljetettavien painelaitteiden turvallisuuden parantaminen vaarallisten aineiden kuljetuksissa EU:ssa sekä niiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen yhteisön alueella on keskeisen tärkeää Euroopan yhtenäismarkkinoiden toteuttamiselle, teollisuudelle, kansainväliselle kaupalle, kuluttajansuojalle ja ympäristönsuojelulle sekä yleensä kansalaisille.

2.2 Komitea on täysin yhtä mieltä siitä, että on tärkeää

—	sertifioida ja arvioida uusien kuljetettavien painelaitteiden vaatimustenmukaisuus

—	toteuttaa säännöllisesti vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkistuksia

—	tarkistaa nykyisin käytössä olevat kuljetettavat painelaitteet säännöllisin väliajoin

—	että ilmoitetut laitokset kiinnittävät laitteisiin vaatimustenmukaisuusmerkinnän osoituksena sertifioinnista

—	vahvistaa markkinavalvontajärjestelmiä, kuten ETSK on korostanut uutta lainsäädäntökehystä käsittelevässä lausunnossaan (1), asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja päätöksen 768/2008/EY mukaisesti.

2.3 YK laatii uusista ISO-standardeista säännöllisesti yksityiskohtaisia suosituksia, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia ja jotka sisällytetään ns. oranssiin kirjaan. Sillä varmistetaan alan vapaaehtoisten ISO-standardien kansainvälinen tunnustaminen, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian kehitys, uudet materiaalit ja liikenteen vaatimukset pyrittäessä suojelemaan ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä.

2.4 YK:n asiantuntijoiden komitea on äskettäin päättänyt sisällyttää erityiseen lukuun viittaukset lukuisiin ISO-standardeihin, mikä tekee YK:n merkinnöistä laillisesti sitovia.

2.5 Tässä yhteydessä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissio on ilmaissut näkemyksensä seuraavista asiakirjoista:

—	eurooppalainen sopimus vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR) (2)

—	vaarallisten aineiden kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva ohjesääntö (RID) (3), joka sisältyy direktiiveihin 94/55/EY ja 96/49/EY

—	eurooppalainen sopimus vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä sisävesikuljetuksista (ADN) (4).

2.6 Mainittuihin sopimuksiin liittyen YK:n Euroopan talouskomissio hyväksyi 16. tarkistetun version vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevista suosituksista 18. elokuuta 2009.

2.7 Tarkistettuun versioon sisältyy

—	kunkin kategorian luokittelu ja määrittely

—	luettelo tärkeimmistä vaarallisista aineista

—	yleiset pakkauksia koskevat vaatimukset

—	testausmenetelmät

—	pakkausten ja kuljetettavien säiliöiden merkinnät, etiketöinti, testaus ja hyväksyminen

—	lähettämismenettelyt.

2.8 Tarkistuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa kuljetuksia, tavarankäsittelyä ja valvontaa, vähentää muodollisuuksia sekä yleisesti poistaa esteitä, jotka haittaavat vaarallisiksi luokiteltujen aineiden kansainvälisiä kuljetuksia. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä jatkuvaa huomiota turvallisuusnormeihin ja -järjestelmiin alan toimijoiden ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi.

2.9 Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 24. syyskuuta 2008 vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskevan direktiivin 2008/68/EY, johon ETSK suhtautui myönteisesti (5). Kyseisellä direktiivillä kumottiin direktiivit 94/55/EY, 96/49/EY, 96/35/EY ja 2000/18/EY (6).

2.10 Direktiivin 2008/68/EY myötä valittiin lainsäädäntökehyksen yksinkertaistaminen laatimalla yksi säädös, joka kattaa kaikki kolme sisämaankuljetusmuotoa, ja säilyttämällä mahdollisuus viitata vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin vain direktiivin liitteissä (5).

2.11 Nykyisin aihetta käsitellään Euroopan tasolla ADR-, RID- ja ADN-määräykset (7) sisältävän direktiivin 2008/68/EY lisäksi kuljetettavia painelaitteita koskevassa direktiivissä 1999/36/EY, josta komitea on antanut lausunnon (8), sekä uudessa asetuksessa, jossa käytetään uutta lähestymistapaa ja jota on muutettu useaan otteeseen (9) liitteiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen.

2.12 Kuljetettavia painelaitteita koskevat standardointivaatimukset ovat erittäin tärkeitä, ja näin ollen laatu- ja turvallisuuspolitiikan varmistamiseksi sääntelyä tukeva ja täydentävä standardointi on välttämätöntä. ADR-, RID- ja ADN-sopimusten tavoin on samalla otettava huomioon lisälaitteet.

2.13 Komissio julkaisi 9. syyskuuta 2005 direktiivin 99/36/EY soveltamista jäsenvaltioissa koskevan kertomuksen (10), jonka mukaan suurin osa jäsenvaltioista ei anna hyväksytyille laitoksille lupaa arvioida uusien kuljetettavien painelaitteiden vaatimustenmukaisuutta kansallisille markkinoille saattamista varten (eli ne eivät hyödynnä 4 artiklaan sisältyvää vaihtoehtoa). Korostettakoon, että hyväksyttyjen laitosten käyttäminen on vapaaehtoista, kun taas ilmoitettujen laitosten hyödyntäminen on pakollista.

2.14 Toisaalta komissio oli itse siirtänyt kaasuastioita, pullopaketteja ja säiliöitä koskevan direktiivin 1999/36/EY hyväksymistä 1. heinäkuuta 2005 saakka, koska ”yksityiskohtaisia teknisiä vaatimuksia ei ole laadittu” ja koska direktiivien 94/55/EY (vaarallisten aineiden tiekuljetukset) ja 96/49/EY (vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen) liitteisiin ei ole lisätty viittauksia ”riittävään määrään eurooppalaisia standardeja”, kuten komitea vaarallisten aineiden kuljetusta käsittelevässä lausunnossaan toivoo (11).

2.15 Direktiivin 1999/36/EY täytäntöönpano on herättänyt paljon hämmennystä yrityksissä, tuotteiden vaatimustenmukaisuutta valvovissa organisaatioissa, käyttäjien keskuudessa, ammatillisissa järjestöissä ja standardointikomiteoissa, joiden tehtävänä on laatia keskeiset vaatimukset.

2.16 Komitea toistaa jo aiemmin esittämänsä näkökannan, jonka mukaan on vaikeaa ”luoda vaarallisten aineiden kuljetuksille mahdollisimman turvalliset edellytykset, ellei anneta yhtenäistä yhteisön lainsäädäntöä, joka kattaa kaikki sisämaankuljetusmuodot (maantie- rautatie- ja sisävesikuljetukset)” (12) ja joka noudattaa kansainvälisiä säännöksiä.

3. Komission ehdotus

3.1 Direktiiviehdotus on laajennettava koskemaan myös Euroopan talousalueen maita ja sen tulisi täyttää seuraavat neljä päätavoitetta:

—	Kumotaan painelaitteita koskeva direktiivi 1999/36/EY ja direktiivit 76/767/ETY, 84/525/ETY, 84/526/ETY ja 84/527/ETY.

—	Yksinkertaistetaan standardeja mahdollisimman paljon selkiyttämällä niitä ja yhdenmukaistamalla ne nykyisin voimassa oleviin kansainvälisiin sääntöihin.

—	Ajantasaistetaan tuotteiden kaupan pitämistä koskevia säännöksiä painelaitteiden vapaan liikkuvuuden ja käytön varmistamiseksi sisämarkkinoilla asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja päätöksen 768/2008/EY mukaisesti.

—	Poistetaan kuljetettavia painelaitteita koskevien säännösten (direktiivi 1999/36/EY) ja vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien kansainvälisten ohjeiden ristiriitaisuudet yksinkertaistamalla olemassa olevia määräyksiä etenkin vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen osalta.

3.2 Kuljetusten turvallisuuden ja kuljetettavien painelaitteiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi komission ehdotuksessa määritellään yksityiskohtaisesti talouden eri toimijoiden ja päivittäisestä kunnossapidosta vastaavien toimijoiden, kuten kuljetettavien painelaitteiden omistajien ja käyttäjien, velvollisuudet.

3.3 Ehdotuksessa vahvistetaan ilmoitettujen laitosten sekä tarkastuslaitosten arvioinnista, ilmoittamisesta ja valvonnasta vastaavia viranomaisia koskevat vaatimukset ja näiden vastuut samoin kuin ilmoitettujen laitosten vastavuoroinen tunnustaminen.

3.4 Komissio varaa itselleen oikeuden mukauttaa liitteitä tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen komiteajärjestelmään kuuluvan, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti (13).

4. Yleistä

Komitea kannattaa ehdotuksen tavoitteita turvallisuuden, toimijoiden ja viranomaisten velvollisuuksien ja vastuiden, selkeiden menettelyjen ja tarkistusten, kuljetettavien painelaitteiden markkinoille saattamista, käyttöön saattamista ja käyttöä koskevien vaatimusten, päätöksen 768/2008/EY mukaisten tuotteiden kaupan pitämistä koskevien yhteisten puitteiden sekä asetuksessa (EY) N:o 765/2008 määritellyn markkinavalvontajärjestelmän osalta.

4.1.1 Komitea katsoo, että toimijoiden rooli on keskeinen kaikissa kuljetettavia painelaitteita koskevissa menettelyissä (pyyntö vaatimustenmukaisuuden uudelleenarvioinnista, tuotanto, kuljetus, tekninen huolto, kierrätys), ja toivoo näin ollen, että direktiivin täytäntöönpanotoimissa otetaan huomioon kaikki mainitut tärkeät toiminnot. Henkilöstölle on tarjottava säännöllistä ja asianmukaista koulutusta, jolla voidaan varmistaa tarkoituksenmukainen riskinhallinta. Myös asianomaisille toimijoille tarkoitetut vakuutukset voivat osoittautua hyödyllisiksi.

4.2 Komitea on jo aiemmin korostanut, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhtenäismarkkinoiden kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen moottori. Turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten vahvistaminen ja ajanmukaistaminen ovat eurooppalaisten kuluttajien, yritysten ja kansalaisten kannalta avaintekijöitä (14).

4.3 Komitea pitää asianmukaisena, että uudet säännökset yhdistetään kansainvälisiin sääntöihin ja että niihin voidaan sisällyttää viittauksia asiaankuuluviin kansainvälisiin sopimuksiin myös standardien ja teknisten määräysten yksinkertaistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi (15).

4.4 Komitea panee merkille komission suorittamat laajat kuulemismenettelyt jäsenvaltioiden ja muiden asianomaisten tahojen kanssa, mutta se olisi pitänyt parempana, että uudesta direktiiviehdotuksesta olisi tehty vaikutustenarviointi myös määräysten ja teknisten eritelmien monimutkaisuuden vuoksi.

4.5 Hämmennystä aiheuttaa mahdollisuus, että ehdotetun direktiivin säännöksiä ei sovellettaisi pelkästään välineistöön, jota käytetään ETA-maiden ja unionin ulkopuolisten maiden välisissä vaarallisten aineiden kuljetuksissa. Lisäksi komitea katsoo, että suhteita unionin ulkopuolisiin maihin olisi vahvistettava etenkin rajanaapurien ja unionin alueiden ympäröimien maiden osalta.

4.6 ETSK katsoo, että on välttämätöntä laatia yksityiskohtaiset säännökset kuljetettavien painelaitteiden jäljitettävyydestä, koska ne helpottaisivat vastuiden määrittämistä. Äskettäin Viareggion asemalla tapahtunut traaginen säiliön räjähdys osoitti selvästi, että mahdollisuudet vastuiden määrittelyyn ovat rajalliset.

4.7 Lisäksi ETSK tiedustelee, minkä vuoksi ehdotukseen ei sisälly säännöksiä seuraamuksista silloin, kun direktiivissä mainittuja ja etenkin turvallisuutta koskevia velvoitteita ei ole täytetty. Tämä on otettava huomioon etenkin alan toimijoiden ja kansalaisten turvallisuuden suojelemiseksi.

4.8 Komiteajärjestelmään kuuluvan, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta ETSK on todennut olevan tärkeää, että ”komiteamenettelyt ovat mahdollisimmat avoimia ja ymmärrettäviä niin EU:ssa asuvien kuin etenkin niiden henkilöiden kannalta, joita säädökset koskevat suoraan” ja muistuttanut, että ”on noudatettava tiukasti Lissabonin sopimuksen 8 a artiklaa, jonka mukaan päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia, sekä varmistettava, että tieto on kaikkien kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan ulottuvilla”. (16)

5. Erityistä

5.1 2 artiklan 14 kohta: ETSK suosittaa, että ehdotuksessa selvennettäisiin kohdan ”joko maksua vastaan tai maksutta” koskevan erityistapauksia, jotka eivät kuulu ilmoitettujen laitosten toimialaan.

5.2 6 artiklan 6 kohta: ETSK:n mukaan olisi täsmennettävä, kenelle dokumentaatio on toimitettava suunnitelluista 20:stä vuodesta jäljellä olevien vuosien ajan, mikäli maahantuoja lopettaa toimintansa. Koska tällainen mahdollisuus mainitaan direktiivin 2008/68/EY liitteissä (kohta 1.8.7.1.6), ehdotukseen on syytä sisällyttää täsmällinen viittaus.

5.3 18 artiklan 5 kohta: ETSK katsoo, että vaikka arkaluonteisia tietoja koskeva luottamuksellisuus on tärkeää, toimenpiteet on julkistettava virheiden ja puutteellisuuksien välttämiseksi.

5.4 Komitean mukaan 29 artiklassa tulisi määritellä tarkemmin ilmoitettujen laitosten velvoitteet, tehtävät ja vastuut, jotta voidaan varmistaa tämän kuljetettaviin painelaitteisiin liittyvän, vaativan alan menettelyjen yhdenmukaisuus ja täsmällisyys.

5.5 ETSK:n mukaan direktiivissä tulisi osoittaa selkeästi kenen vastuulla laitteiden ja koneiden toimivuuden arviointi jäsenvaltioissa on ja kenellä on vastuu niiden käytöstä poistamisesta. Se on tärkeää etenkin mahdollisten henkilövahinkojen välttämiseksi. Kyseinen tieto sisältyy jo direktiiviin 2008/68/EY, mutta se olisi hyödyllistä mainita myös nykyisessä ehdotetussa direktiivissä.

5.6 ETSK korostaa, että painelaitteiden lisäksi on olemassa laitteita, joihin syntyy painetta tiettyjen toimintojen seurauksena. Myös tällaiset laitteet tulisi ottaa huomioon. Lisäksi olisi määriteltävä turvallisuusnormit puolipitkän ja pitkän aikavälin varastointia varten (ks. direktiivi 2008/68/EY).

5.7 Komitean mukaan voitaisiin myös pohtia, kuinka ratkaistaan omistajien, maahantuojien, edustajien ja toimijoiden väliset mahdolliset riidat (esimerkiksi tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyllä).

5.8 Lopuksi ETSK suosittaa, että kumottavalle direktiiville 1999/36/EY laadittujen suuntaviivojen tavoin laaditaan selkiyttävät suuntaviivat sekä uudelle ehdotetulle direktiiville että direktiiville 2008/68/EY.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 1.

(2) Sopimus solmittiin 30. syyskuuta 1957 Genevessä. Seuraavat 45 valtiota ovat ratifioineet ADR-sopimuksen 31. maaliskuuta 2009 mennessä: Alankomaat, Albania, Andorra, Azerbaidžan, Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Iso-Britannia, Itävalta, Kazakhstan, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Makedonia, Malta, Marokko, Moldavia, Montenegro, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Serbia, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekin tasavalta, Tunisia, Ukraina, Unkari, Valko-Venäjä, Venäjän federaatio ja Viro.

(3) RID-ohjesääntö sisältyy Vilnassa 3. kesäkuuta 1999 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) liitteeseen C.

(4) Genevessä 26. toukokuuta 2000 solmittu eurooppalainen sopimus myöhempine muutoksineen.

(5) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 44.

(6) Direktiivi 2000/18/EY (EYVL L 118, 19.5.2000, s. 41-43).

(7) Ks. alaviitteet 2, 3 ja 4.

(8) ETSK:n lausunto 10. heinäkuuta 1997, EYVL C 29, 29.9.1997, s. 6.

(9) Komission direktiivi 2001/2/EY, 4. tammikuuta 2001, EYVL L 5, 10.1.2001, s. 4 ja komission direktiivi 2002/50/EY, 6. kesäkuuta 2002, EYVL L 149, 7.6.2002, s. 28.

(10) KOM(2005) 415 lopullinen, 9. syyskuuta 2005.

(11) Päätös 2003/525/EY, (EUVL L 183, 22.7.2003, s. 45).

(12) Ks. alaviite 7.

(13) Päätös 1999/468/EY (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23).

(14) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 1.

(15) On huomattava, että Yhdysvallat eivät hyväksy YK:n merkitsemiä kaasupulloja, vaan ainoastaan oman DOT-järjestönsä tyyppihyväksymät pullot.

(16) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 35.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/73

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä ja petostentorjunnasta arvonlisäverotuksen alalla” (uudelleenlaadittu toisinto)

KOM(2009) 427 lopullinen – 2009/0118 CNS

(2010/C 347/11)

Esittelijä: Umberto BURANI

Neuvosto päätti 23. syyskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä ja petostentorjunnasta arvonlisäverotuksen alalla (uudelleenlaadittu toisinto)

KOM(2009) 427 lopullinen – 2009/0118 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 203 puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla on ollut voimassa 1. päivästä tammikuuta 2004. Komission on annettava kolmen vuoden välein kertomus asetuksen toimivuudesta. Sen lisäksi, että komissio antoi tämän velvoitteen mukaisesti kertomuksen elokuussa 2009, se on julkaissut myös ehdotuksen uudeksi asetukseksi (uudelleenlaadittu toisinto). Komissio esittää ehdotuksessaan useita muutoksia voimassa olevan asetuksen oikeudelliseen kehykseen ensimmäisinä soveltamisvuosina saatujen kokemusten perusteella. Ehdotuksen julkilausuttuna päätavoitteena on tarjota jäsenvaltioille entistä tehokkaampi petostentorjunnan väline parantamalla hallinnollista yhteistyötä.

1.2 Ehdotuksen tulkitsemiseksi saadaan erinomaista taustatietoa komission kertomuksesta, jonka mukaan asetuksen soveltaminen on ollut puutteellista monenlaisista syistä. Tiivistetysti sanoen ”jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö arvonlisäverotuksen alalla ei ole edelleenkään riittävän intensiivistä, jotta sen avulla voitaisiin ehkäistä ja torjua yhteisön sisäistä – – verokiertoa ja -petoksia”. Tilintarkastustuomioistuin toteaa näin erityiskertomuksessaan, jota komissio lainaa omassa kertomuksessaan sanatarkasti.

1.3 ETSK huomauttaa, että muutosvastaisuus vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden ja EU:n talouteen. Käytännön syitäkin on, mutta perussyynä lienee salainen pyrkimys suojata yksityisiä intressejä, jotka asetetaan yhteisen hyvän edelle.

1.4 Siitä, millä tavoin rajatylittävien liiketoimien asianmukainen toteutus tulisi varmistaa, vallitsee käytännössä objektiivisesti katsoen erilaisia näkemyksiä: toisaalta haluttaisiin suosia varsinaista hallinnollista yhteistyötä, ja toisaalta pyritään korostamaan petostentorjuntanäkökohtaa. Komissiolla on kaksi neuvoa-antavaa elintä – ATFS-ryhmä (1) ja SCAC-komitea (2) (ks. jäljempänä kohta 2.3), jotka käsittelevät näitä kahta alaa. Niiden yhdistäminen tai yhteisen ja koordinoidun rakenteen luominen voisi ehkä osaltaan liennyttää näiden kahden toiminta-alan välistä piilevää ristiriitaa.

1.5 Pääongelmana on kuitenkin edelleen poliittisen tason vastarinta. Se sai konkreettisen muodon, kun tilintarkastustuomioistuimen toimivalta tarkastaa asetuksen soveltamisen asianmukaisuutta kyseenalaistettiin ja eräs jäsenvaltio pyysi unionin tuomioistuinta ratkaisemaan tämän kysymyksen.

1.6 Uuteen ehdotukseen sisältyy niin paljon uudistuksia, ettei kaikkia voida käsitellä tiiviissä lausunnossa. Niistä mainitaan tässä yhteydessä vain tärkeimmät. Yksi niistä on, että jäsenvaltiot velvoitetaan soveltamaan asetusta sen kaikilta osin ja säädetyissä määräajoissa. Mikäli asetus hyväksytään, komissiolla on sen nojalla valtuudet määrätä seuraamuksia, mikä on enemmän kuin tarpeen.

1.7 Yhden keskusyhteystoimiston nimeämisen kussakin jäsenvaltiossa odotetaan sujuvoittavan ja järkeistävän yhteistyöjärjestelmää. Lisäksi vahvistetaan velvollisuus antaa tietoja oman maan alueelle sijoittautuneesta verovelvollisesta, ja mahdollisuus kieltäytyä suorittamasta tutkimuksia toisen hallintoviranomaisen käyttöön rajoitetaan vain tiettyihin tapauksiin. Nämä säännöt ovat erityisen tärkeitä etämyyntiä koskevien tutkimusten kannalta. ETSK katsoo kuitenkin, että toimien teho riippuu siitä, ovatko tietojärjestelmät laajasti käytössä. Olisikin viisasta tehdä niiden käytöstä pakollista vuodesta 2015, jolloin siirtymäaika päättyy.

1.8 Useissa artikloissa säädetään automaattisesti toteutettavista toimista. Tällaisia ovat automaattinen ja oma-aloitteinen tietojen toimittaminen muille hallintoviranomaisille, velvoite antaa palautetta tietojen vastaanottamisen jälkeen ja automaattinen pääsy tietokantoihin. Kaikki tämä edellyttää kuitenkin yhteisiä menettelyjä, jotka komission on luotava pikimmiten.

1.9 Sääntö, jonka mukaan muiden asianomaisten jäsenvaltioiden virkamiehet voivat osallistua tutkimuksiin myös muualla kuin isäntämaan virastoissa, on hieman hämmentävä. ETSK:n mielestä tätä sääntöä ei ole syytä toteuttaa siitä ilmeisestä syystä, että luottamukselliset ja arkaluonteiset tiedot on suojattava.

1.10 Uudistuksista ehkä merkittävin on arvonlisäveropetosten torjuntaan keskittyvän yhteisen rakenteen (Eurofisc) perustaminen. Sen on määrä järjestää nopea ja monenvälinen tietojenvaihto. ETSK tukee tätä aloitetta varauksettomasti mutta kiinnittää kuitenkin huomiota seikkaan, jonka puolesta se on ponnistellut jo kauan: tulee varmistaa yhteydenpito ja yhteistyö muiden järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjuntaan osallistuvien elinten kanssa.

2. Taustaa

2.1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla tuli voimaan 1. tammikuuta 2004. Valtaosa jäsenvaltioista kannatti komission pyrkimystä parantaa hallinnollisen yhteistyön oikeudellista kehystä ja luoda väline petostentorjuntaan, ja ne suhtautuivat asetukseen myönteisesti. (3) Asetuksen 45 artiklan mukaan komission tulee antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka kolmas vuosi kertomus asetuksen soveltamisesta. Komissio antoi tämän velvoitteen mukaisesti kertomuksen viimeksi 18. elokuuta 2009 (4).

2.2 Sittemmin on kuitenkin jo alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota veropetosongelmiin. Komission 31. toukokuuta 2006 julkaisemassa tiedonannossa koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi (5) todettiinkin arvonlisäverotuksen osalta, että etenkin karusellipetosten (6) torjumiseksi tarvitaan koordinoitua suunnitelmaa (7). Myöhemmin annettiin lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman sisältävä tiedonanto (8).

2.3 Komissio on nyt tehnyt ehdotuksen asetukseksi, jossa edellä mainitut aloitteet yhdistetään ja muotoillaan uudelleen (9). Se pohjautuu komission osin itsenäisesti ja osin ulkoisten lähteiden perusteella tekemään pohdintaan. Ulkoisia lähteitä ovat jäsenvaltioiden raportit vuonna 2004 annetun asetuksen toimivuudesta, niiden vastaukset erityisesti tätä aihetta koskeviin kyselyihin, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2007 ja Euroopan parlamentin 2. syyskuuta 2008 antama päätöslauselma (2008/2033(INI)). Lisäksi mainittakoon veropetosten torjuntastrategiaa käsittelevän asiantuntijaryhmän (ATFS-ryhmä) ja hallinnollisen yhteistyön pysyvän komitean (SCAC) kannanotot.

3. Yleistä

3.1 Edellä mainitusta kertomuksesta (KOM(2009) 428 lopullinen) saadaan erinomaista taustatietoa ehdotetun uuden asetuksen tulkitsemiseksi. Komissio ilmaisee kertomuksessa tyytymättömyytensä voimassa olevan asetuksen täytäntöönpanoon. Tämä tyytymättömyys ilmenee tiivistetysti komission siteeraamassa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa, jonka mukaan ”uusista järjestelyistä huolimatta jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö arvonlisäverotuksen alalla ei ole edelleenkään riittävän intensiivistä, jotta sen avulla voitaisiin ehkäistä ja torjua yhteisön sisäistä – – verokiertoa ja -petoksia”. Komission on tehnyt parhaansa kehittääkseen sääntelyä ja helpottaakseen sen soveltamista, ja takaiskujen perimmäisenä syynä onkin eräiden – ehkä useidenkin – jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten muutosvastaisuus. On turha peitellä, että täysipainoista yhteistyötä haittaa objektiivisten järjestely- tai teknisten vaikeuksien ohella yhä vieläkin aitojen tai oletettujen yksityisten intressien suojelu. Euroopan yhdentyminen etenee kaikista vaivalloisimmin juuri verotusalalla.

3.2 Hyvä hallinnollinen yhteistyö on rajatylittävien liiketoimien asianmukaisen toteuttamisen perusedellytys ja varmasti jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja kansalaisten etujen mukaista. Tällaisten liiketoimien asianmukaiseen toteutukseen kuuluu kuitenkin myös verosäännösten noudattaminen. Tässä sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi kaksi aivan erottamattomasti toisiinsa liittyvää asiaa: hallinnollinen yhteistyö ja veropetosten torjunta. Komissio esittääkin yhteisen rakenteen (Eurofisc) luomista.

3.3 Komissiolla on kaksi neuvoa-antavaa elintä – ATFS-ryhmä ja SCAC-komitea (ks. kohta 2.3), joilta se saa korkean tason asiantuntija-apua. Niiden yhdistäminen yhdeksi elimeksi (tai kahden koordinoidun ryhmän muodostaminen yhteisen päätöksentekorakenteen alle) voisi ehkä auttaa liennyttämään hallinto- ja verotusalojen välistä piilevää”eturistiriitaa”. Verotusalan petostentorjuntasäännöt eivät aina nivoudu saumattomasti hallintomenettelyjen virtaviivaistamiseen ja päinvastoin. Muutosvastaisuus johtuu ainakin osittain siitä, että samaan ongelmaan liittyy erilaisia pyyteitä.

3.4 Suurimmat ongelmat näyttävät kuitenkin olevan poliittisella tasolla. Kohdassa 2.1 mainitussa kertomuksessa mainitaan, että komissio tarjosi jäsenvaltioille kyselyvastausten (ks. kohta 2.3) jälkeen mahdollisuuden ”esittää oma näkemyksensä siitä, miten hallinnollinen yhteistyö on toiminut”. On hämmästyttävää, että ”[a]inoastaan kaksi jäsenvaltioita osoitti kiinnostusta käydä asiasta avointa keskustelua komission kanssa”. Asiaan liittyy myös sellainen merkittävä seikka, että yksi jäsenvaltio on kaiken kukkuraksi kyseenalaistanut tilintarkastustuomioistuimen toimivallan suorittaa tarkastuksia, jotka koskevat hallinnollisesta yhteistyöstä annetun asetuksen täytäntöönpanoa. Asia on nyt unionin tuomioistuimen käsiteltävänä. Näiden seikkojen johdosta on itsestään selvää, ettei tulevaisuus näytä kovin valoisalta.

3.5 Toinen poliittisluonteinen kysymys koskee veroviranomaisten sekä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismiin liittyvän rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten hallinnollista yhteistyötä. ETSK on puhunut sellaisen puolesta jo pitkään, mutta yhteisymmärrystä ei ole toistaiseksi löytynyt. (10)

4. Erityistä

Tärkeimpiä uudessa asetuksessa ehdotettuja muutoksia ovat jäsenvaltioiden yhteistyövelvollisuuksien lisääminen, annettavien ja saatavien tietojen tarkempi määrittely ja tiedonsaantioikeuksien rajoittaminen. Lisäksi hahmotellaan tietojen laatua koskevia oikeudellisia periaatteita ja täsmennetään jäsenvaltioiden velvollisuuksia antaa oikeat ja ajantasaiset tiedot. Lisäksi luodaan oikeusperusta ensisijaisesti petostentorjuntaan keskittyvälle hallintoyhteistyörakenteelle (Eurofisc).

4.1.1 ETSK ilmaisee komissiolle arvostuksensa ja tukensa: uusi asetus on selvä edistysaskel alan sääntelyssä. Jos jäsenvaltiot niin haluavat, säännösten toteuttamisen tuloksena julkistalouden rakenne paranee sekä menettelyjen yksinkertaistamisen että petostentorjunnan myötä.

4.2 Seuraavassa ETSK esittää kommentteja tärkeimmistä uuteen asetukseen sisältyvistä uudistusehdotuksista. Kommenttien taustalla on toisaalta yhteistyöhalu, mutta toisaalta ne pohjautuvat myös hyvän hallinnollisen yhteistyön toteutumista sitkeästi haittaavien ongelmien objektiiviseen arviointiin.

Ehdotetun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa todetaan yksiselitteisesti, että uudelleenlaaditun asetuksen yhtenä päätavoitteena on arvonlisäveropetosten torjunta. Kyseisen artiklan 2 kohdassa määritetään edellytykset, jotka jäsenvaltioiden on velvollisuuksiensa hoitamiseksi täytettävä ”varmistaakseen arvonlisäverotulojen suojaamisen kaikissa jäsenvaltioissa”. Voimassa olevan asetuksen teksti ei ole näin vahvaa ja täsmällistä; siinä itse asiassa vain määritellään”säännöt ja menettelyt tiettyjen – – tietojen vaihtamiselle”.

4.3.1 Uudistus on huomattava: yhteistyövelvoite merkitsee, että jäsenvaltioiden on sovellettava asetusta sen kaikilta osin ja säädetyissä määräajoissa. ETSK kannattaa tätä ilman muuta. Sitä kuitenkin askarruttaa, pystyvätkö tai haluavatko jäsenvaltiot mukautua uusiin sääntöihin, kun nykyisenkin asetuksen soveltaminen on kärsinyt viivästyksistä ja poikkeuksista. Sääntöjen velvoittavuus merkitsee myös, että komissio saa valtuudet määrätä seuraamuksia ja tilintarkastustuomioistuimella on oikeus suorittaa sääntöjen noudattamista koskevia tarkastuksia. Tätä väittämää kaikki eivät hyväksy. Kohdassa 2.1 mainitussa kertomuksessa komissio kertoo Saksan toimista; se on nostanut rikkomisasiaa koskevan kanteen ja kyseenalaistanut tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaisuuden suorittaa tarkastuksia. Unionin tuomioistuimen ratkaisu sen käsiteltävänä olevassa asiassa vaikuttaa ratkaisevasti arvonlisäverotuksen alalla tehtävän hallinnollisen yhteistyön tulevaisuudennäkymiin.

4.3.2 Artiklan uusi muotoilu paljastaa siis, että EU-politiikassa on erilaisia suuntauksia myös verotusalalla. Perussopimusten erilaisten tulkintojen takia komissio joutuu usein puolustamaan toimivaltuuksiaan ja valtaansa ja jäsenvaltiot pitävät kiinni omista kansallisista oikeuksistaan. ETSK ei katso asiakseen ottaa kantaa tähän, mutta se toivoo, että uuden perussopimuksen hyväksymisen myötä syntyy uudenlainen Euroopan unioni, jolle on ominaista jäsenvaltioiden tiivis sitoutuminen unionin perusperiaatteisiin.

4.4 Ehdotetun asetuksen 4 artikla velvoittaa kunkin jäsenvaltion nimeämään yhden keskusyhteystoimiston, joka vastaa yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin. ETSK pitää tätä päätöstä ilahduttavana mutta muistuttaa, että keskustoimiston toiminnan sujuvuus riippuu kunkin maan paikallisrakenteiden tehokkuudesta. Tämä ei näytä nykyisin toteutuvan kaikkialla.

Ehdotetun asetuksen 7 artiklassa (ent. 5 artikla) vahvistetaan, että jäsenvaltion tulee toimittaa tietoja alueelleen sijoittautuneesta verovelvollisesta toisen jäsenvaltion niitä pyytäessä. Pyynnön vastaanottava viranomainen voi kieltäytyä suorittamasta tutkimuksia tietyissä tapauksissa (11), mutta vain jos se on toimittanut tietoja pyynnön esittävälle viranomaiselle alle kaksi vuotta aiemmin. Sen on kuitenkin toimitettava perustiedot liiketoimista, jotka tutkimuksen kohteena oleva verovelvollinen on toteuttanut kahden edeltävän vuoden aikana.

4.5.1 Uusilla säännöksillä on erityisen suuri merkitys etämyynnille, ja niiden tavoitteena on asianmukainen hallinnollisen yhteistyön politiikka. Valitettavasti nykysäännötkin on omaksuttu vain osittain. Pääsyynä on, että tietojärjestelmät ovat edelleen puutteellisia. ETSK katsookin, että muita säännöksiä koskevan siirtymäajan tulisi koskea myös näitä säännöksiä. Tällöin ne tulisivat sitoviksi vasta vuonna 2015, jolloin tulee voimaan neuvoston asetus (EY) N:o 143/2008 (12).

4.6 Ehdotetun asetuksen 15 artiklassa selvennetään voimassa olevan asetuksen 17 artiklassa jo käsiteltävän ”automaattisen tietojenvaihdon” sisältöä: jäsenvaltioiden on ilmoitettava automaattisesti ja oma-aloitteisesti tiedot, jotka voivat olla toiselle jäsenvaltiolle hyödyksi sen verotulojen turvaamiseksi. Selvennyksellä on huomattava merkitys: jos ja kun muita hallintoviranomaisia kiinnostavien tietojen oma-aloitteinen toimittaminen on systemaattista, on myös hallinnollisen yhteistyön periaate omaksuttu täysin.

4.7 Ihannetapauksessa 15 artiklaan liittyy 17 artikla, jossa säädetään, että tiedot vastaanottavien viranomaisten on annettava palautetta tiedot toimittaneille viranomaisille. Yhteistyö ei siis rajoitu vain tietojen antamiseen, vaan siihen kuuluu myös tiedot toimittaneiden viranomaisten pitäminen ajan tasalla tietojen perusteella toteutettujen toimien tuloksista.

4.8 Ehdotetun asetuksen 18 artiklassa (ent. 22 artikla) määritellään, mitä tietoja kunkin jäsenvaltion tulee tallentaa tietokantoihinsa. ETSK katsoo, että kyseisistä säännöksistä saadaan kahdenlaista hyötyä. Toisaalta ne edistävät tietojenvaihdon toimivuutta VIES-järjestelmässä (13) ja toisaalta kiinnittävät jäsenvaltioiden huomiota direktiivin 2006/112/EY soveltamiseen alv-tunnisteen myöntämisen, muutosten ja perumisen osalta. Asianomaisten säännösten moitteettoman soveltamisen merkitystä kuvastaa se, että suuri osa petoksista perustuu juuri alv-tunnisteisiin. Etenkin 23 ja 24 artiklaan sisältyvistä uudistuksista, jotka koskevat tietokantojen sisällön vähimmäisvaatimuksia, on huomattavaa etua myös käyttäjille.

4.9 Ehdotetun asetuksen 22 artikla, jonka mukaan kunkin jäsenvaltion on myönnettävä kaikkien muiden jäsenvaltioiden viranomaisille automaattinen pääsy tietokantoihinsa, on hieman hämmentävä. ETSK huomauttaa, että edellytetystä pyynnön vastaanottavan viranomaisen ennakkohyväksynnästä (14) huolimatta suora pääsy aiheuttaa kielen ymmärtämiseen sekä kielen ja tietojen oikeaan tulkintaan liittyviä ongelmia. Komissiokin tiedostaa ongelman: johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, että ”olisi otettava käyttöön yhteiset menettelyt, joilla varmistetaan tietojen vertailukelpoisuus – –”, ja samaan asiaan kiinnitetään huomiota toisessa yhteydessä johdanto-osan 27 kappaleessa. ETSK katsoo, että automaattista pääsyä koskevaa säännöstä tulisi lykätä tuonnemmaksi, kunnes kaikki jäsenvaltiot soveltavat yhteisiä hallinnollisia ja sähköisiä menettelyjä.

Ehdotetun asetuksen 29 artikla koskee asianomaisten jäsenvaltioiden virkamiesten osallistumista hallinnollisiin tutkimuksiin. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että kyseiset virkamiehet voivat olla läsnä virastojen lisäksi myös”muissa paikoissa” (käytännössä tutkimuksen kohteena olevien verovelvollisten toimitiloissa). Toisaalta artiklan 2 kohdasta on poistettu tekstiosuus, jonka mukaan pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi vahvistaa, millaisten järjestelyjen mukaisesti pyynnön esittäneen jäsenvaltion virkamiehet voivat osallistua tutkimuksiin. Kyseisessä kohdassa myös vahvistetaan, että vaikka pyynnön esittäneen jäsenvaltion virkamiehet ”eivät saa käyttää pyynnön vastaanottaneen viranomaisen virkamiehille myönnettyjä tarkastusvaltuuksia[,] – – [h]eillä on – – oikeus päästä samoihin toimitiloihin ja saada käyttöönsä samoja asiakirjoja kuin pyynnön vastaanottaneen viranomaisen virkamiehet – –”.

4.10.1 Tällaiset toimivaltuudet ja oikeudet eivät liene järkeviä eivätkä perusteltuja. ETSK kehottaa tarkistamaan kyseistä säännöstä ja pohtimaan sitä perusteellisemmin. Käymällä verovelvollisen toimitiloissa toisen jäsenvaltion virkamies voi saada tietoonsa”liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden taikka [tietoja], joiden ilmaiseminen olisi yleisen järjestyksen vastaista”. Edellä oleva on suora lainaus 56 artiklan 4 kohdasta, jossa määritellään, millaisissa tapauksissa tietojen toimittamisesta voidaan kieltäytyä. Sitä suuremmalla syyllä ei ole hyväksyttävää, että tällainen tieto tulisi toisen jäsenvaltion virkamiehen tietoon hänen käydessään verovelvollisen toimitiloissa.

Ehdotetun asetuksen 34–39 artiklaan sisältyy uudistuksena arvonlisäveropetosten ja arvonlisäveron kiertämisen torjuntaan keskittyvän yhteisen rakenteen perustaminen. Kyseisestä rakenteesta käytetään kertomuksessa (15) nimeä Eurofisc. Sen perustehtävänä olisi järjestää nopea ja monenvälinen tietojenvaihto sekä koota ja jakaa tietoa, josta on hyötyä hallinnollisessa yhteistyössä. Kyseisissä artikloissa käsitellään erilaisia uuden elimen toimintaan liittyviä näkökohtia. Vielä ei ole kuitenkaan selvää, onko tuleeko rakenteesta keskitetty vai hajautettu.

4.11.1 ETSK kannattaa tietoja kokoavan ja jakavan elimen perustamista. Kun tällainen elin aloittaa toimintansa, asetusta tulee kuitenkin tarkistaa siltä osin kuin on mahdollisesti tarpeen sen yhteensovittamiseksi tai mukauttamiseksi nykyiseen kahdenvälisen yhteistyön malliin.

4.11.2 Eurofiscin perustamiseen liittyy kuitenkin eräs toinen näkökohta, jota ei käsitellä asetuksen tai perustelujen missään kohdassa: yhteistyö ja yhteydenpito muiden järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjuntaan osallistuvien elinten kanssa. Monissa – ainakin vakavimmissa – tapauksissa arvonlisäveron kierto ei ole ainoa rikos, vaan se liittyy väärennettyjen tavaroiden salakuljetukseen, huumekauppaan, sotatarvikkeiden kauppaan sekä kaikenlaiseen järjestäytyneen rikollisuuden ja terroristien käsissä ja hallinnassa olevaan toimintaan. Elimillä, jotka käsittelevät saman ilmiön eri puolia tai samoista organisaatioista juurensa juontavia eri ilmiöitä, ei ole sääntöjen tasolla eikä käytännössä suunnitelmallista yhteistyötä. Tästä syystä toiminta on päällekkäistä, tehotonta ja usein myös toimivaltaristiriitojen värittämää.

4.11.3 ETSK käsittelee veroviranomaisten sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien poliisiviranomaisten yhteistyöhön liittyviä näkökohtia laajemmin toisessa, verotusalan hyvää hallintotapaa käsittelevässä lausunnossaan (16). Äärimmäisen tiivistetysti todettuna ongelman ytimessä on tarve parantaa vero- ja rahanpesudirektiivien koordinointia. On mahdotonta hyväksyä, että eri elimet – kuten välittömästä ja välillisestä verotuksesta vastaavat viranomaiset, tulli, poliisi, tiedustelupalvelut – toimivat samojen tai lähellä toisiaan olevien tavoitteiden saavuttamiseksi ilman keskinäisiä yhteyksiä tai yhteistyösopimuksia.

4.11.4 ETSK on tietoinen tällaiseen ratkaisuun liittyvistä hallinnollisista ja käytännön ongelmista sekä siitä, että käytännön toteutus vie paljon aikaa. Komitea muistuttaa kuitenkin, että suurin este liittyy varmasti jäsenvaltioiden poliittiseen tahtoon, jota ei toistaiseksi ole. Komission tulisikin viedä asiaa eteenpäin ja sisällyttää tutkintaelinten hallinnollinen yhteistyö keskipitkän aikavälin ohjelmiinsa.

4.12 Ehdotetussa asetuksessa ei mainita sen voimaantulopäivää vaan todetaan vain, että asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Toisaalta 45 artiklassa todetaan, että tiettyjä sähköisesti toteutettavia yhteistyömenettelyjä sovelletaan 1. päivästä tammikuuta 2015. Määräaika vaikuttaa realistiselta sikäli kuin kaikki jäsenvaltiot haluavat sitoutua ja pystyvät sitoutumaan sen noudattamiseen.

4.13 Ehdotetun asetuksen 51 artiklassa säädetään, että kunkin jäsenvaltion tulee suorittaa yhteistyöjärjestelyjen toimivuutta koskeva (sisäinen) tarkastus. Toimenpide on varmasti tarpeellinen ja pohjautuu ehkä kokemuksiin ulkoisesta tarkastuksesta (ks. kohdat 3.4 ja 4.3.1), jota koskevaa unionin tuomioistuimen päätöstä odotellaan. ETSK:ta mietityttää kuitenkin, miten tehokasta tosiasiassa on jättää jäsenvaltioiden tarkastukset niiden itsensä tehtäväksi.

4.14 Ehdotetussa asetuksessa 56 artikla (ent. 40 artikla) on ennallaan siltä osin kuin artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus jättää tiedot toimittamatta ja tutkimukset tekemättä, jos niiden oma lainsäädäntö ei sitä salli tai jos asiaan liittyy elinkeino- tai ammattisalaisuuden suojaamia näkökohtia. Artiklaan on kuitenkin lisätty kohta, jossa todetaan, ettei kyseinen mahdollisuus päde pankkisalaisuuden piiriin kuuluvissa tapauksissa. Tätä kysymystä tulisi käsitellä pankkisalaisuuden poistamisen ja rahanpesun vastaisten säännösten muodostamaa laajempaa taustaa vasten. Edelleen on kuitenkin epäselvää, kuuluvatko ”asiamiehenä tai uskottuna miehenä toimivan” henkilön hallussa olevat tiedot pankkisalaisuuden vai ammattisalaisuuden piiriin. ETSK:n mielestä tähän asiaan tarvitaan selvennystä.

Bryssel 17. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Anti Tax Fraud Strategy Expert Group.

(2) Standing Committee on Administrative Cooperation.

(3) ETSK antoi asetuksesta lausunnon (EUVL C 267, 27.10.2005, s. 45).

(4) KOM(2009) 428 lopullinen. Käsillä olevassa ETSK:n asiakirjassa ei suoranaisesti kommentoida kertomusta. Komission siinä esittämät tiedot ja näkemykset auttavat kuitenkin suuresti ymmärtämään ehdotettuun uuteen asetukseen sisältyvien toimien sisältöä.

(5) KOM(2006) 254 lopullinen.

(6) Tietyissä tapauksissa tällaiset petokset ovat johtaneet yhteisön sisäisiin missing trader -petoksiin, KOM(2009) 511 lopullinen, s. 3.

(7) ETSK on antanut lausunnon tästäkin aiheesta; ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi” (EUVL C 161, 13.7.2007, s. 8).

(8) KOM(2008) 807 lopullinen.

(9) KOM(2009) 427 lopullinen.

(10) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla”".

(11) Tapaukset, joissa kieltäytyminen on mahdollista, luetellaan ehdotetun asetuksen (uudessa) liitteessä. Kyse on erilaisista palveluista, kuten etämyynnistä, kiinteään omaisuuteen ja irtaimeen aineelliseen omaisuuteen liittyvistä palveluista, kuljetuksen liitännäispalveluista sekä televiestintäpalveluista ja radio- ja televisiolähetyspalveluista.

(12) Neuvoston asetus (EY) N:o 143/2008, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 1798/2003 muuttamisesta palvelujen suorituspaikkaan, erityisjärjestelmiin ja arvonlisäveron palautusmenettelyyn liittyviä sääntöjä koskevan hallinnollisen yhteistyön käyttöönoton ja tiedonvaihdon osalta (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 1).

(13) VIES: VAT Information Exchange System.

(14) Ehdotetun asetuksen 7 artiklan mukaan ”[p]yynnön saava viranomainen toimittaa pyynnön esittäneelle viranomaiselle [tiedot] tämän pyynnöstä – –”.

(15) Kohdassa 2.1 mainittu KOM(2009) 428 lopullinen.

(16) Komission tiedonanto – Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla, KOM(2009) 201 lopullinen.

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/79

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta”

KOM(2009) 491 lopullinen – 2009/0132 COD

(2010/C 347/12)

Yleisesittelijä: Angelo GRASSO

Neuvosto päätti 14. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta

KOM(2009) 491 lopullinen – 2009/0132 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 3. marraskuuta 2009 antaa asian valmistelun ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 156 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Ehdotetulla direktiivillä pyritään täydentämään nykyistä yhteisön lainsäädäntöä kahdella yleisesti ottaen kannatettavalla periaatteella: a) tiedon laatu on ratkaiseva seikka tuettaessa tehokkaasti toimijoiden, etenkin yksityissijoittajien, investointipäätöksiä; b) tiedonhallinnan taloudellisuutta voidaan parantaa karsimalla päällekkäisiä tietoja ja näin tietojen tuottamisesta aiheutuvat kaksinkertaiset kulut.

1.2 Kyseisten kahden periaatteen käytännön soveltamiseen liittyy objektiivisia vaikeuksia, sillä laadun mittaaminen on sinällään vaikeaa ja vaikeutuu entisestään silloin kun mitattavana on tiedon laatu. Lisäksi on otettava huomioon, että tiedon levittämisen erityisjärjestelyt rahoitusmarkkinoilla (joita voidaan kuvata ”osmoottisiksi”) sekä niiden aiheuttamat poikittaisvaikutukset investoinnista kiinnostuneiden talouden toimijoiden välillä (niin sanottu signaalivaikutus) johtavat huomattaviinkin tiedon tuottamisesta aiheutuvien kustannusten ja niistä mahdollisesti saatavien (myös taloudellisten) etujen eroihin.

1.3 Näin ollen tiedon laatuun ja taloudellisuuteen liittyviin ongelmiin tulisi pyrkiä löytämään yhteinen ratkaisu. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon, että arvopaperien liikkeeseenlaskijoita voidaan parhaiten kannustaa laadukkaan tiedon tuottamiseen siten, että tämä voi luottaa saavansa vähintään tiedon tuottamisen kustannuksia vastaavan taloudellisen hyödyn. Tiedon taloudellisessa arvioinnissa tulisi ottaa huomioon, että jos tieto on avointa, pääoman hankkimiskustannukset alenevat. Jos taas tieto ei ole avointa, pääoman hankkimiskustannukset kasvavat (niin sanottu tietoon liittyvä riskipreemio). ETSK toivookin, että tietojen epäsymmetrisyydestä päästään eroon, jotta vähennetään pääoman hankkimiskustannuksia alentamalla tietoon liittyvää riskipreemiota ja parantamalla siten eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä pääoman hankkimisessa.

1.4 Huomattava osa (noin kolme neljännestä) tietoon liittyvien kustannusten ja hyötyjen erosta johtuu rakenteellisista järjestelyistä, joiden avulla tietoa jaetaan markkinatoimijoiden kesken. Vain pieni osa (noin neljännes) johtuu siitä, ettei liikkeeseenlaskija anna tietoa. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotetussa direktiivissä esitetään ratkaisuja, joiden avulla pyritään vähentämään tietoon liittyvän riskin ensimmäistä näkökohtaa. ETSK painottaa kuitenkin sitä, etteivät näin aikaansaadut huomattavat kustannussäästöt saa heikentää tiedon laatua, sillä tällöin toimenpide olisi haitallinen.

1.5 Ehdotuksen sisältö tuo esiin myös ongelman yhden näkökohdan, joka jää ratkaisutta. Tarve asettaa käyttöön tiedot sijoittajille, jotka eivät ole ammattilaisia, on ristiriidassa sen tarpeen kanssa, että heidän käyttöönsä on asetettava kaikki investointipäätöksen edellyttämät yksityiskohdat, mikä edellyttää väistämättä teknisten käsitteiden käyttämistä. Yksi ETSK:n toivoma ratkaisu perustuu siihen, että luodaan ”tiedonvälittäjien” markkinat, jotka toimivat erillään perinteisistä rahoitusvälittäjistä (joita ovat esimerkiksi pankit, rahastoyhtiöt ja johdannaisiin erikoistuneet välittäjät). ETSK ehdottaa muissa maissa ja tilanteissa saatujen kokemusten perusteella, että luodaan (myös arvopapereiden liikkeeseenlaskuvaiheessa ja tässä lausunnossa tarkasteltavan asiakirjan ehdotusten lisäksi) erityisiä oikeudellisia edustavia instituutioita (valtakirjaäänestyksen tapaan) ja tunnustetaan erityissääntelyn avulla rahoitukseen liittyvän tiedon ammattilaiset (family office -palvelujen mukaisesti).

2. Lainsäädännön kehitys ja aiheen merkitys

2.1 Euroopan komissio pitää erittäin tärkeänä tiedon avoimuutta rahoitusmarkkinoilla, mistä ovat osoituksena jatkuvasti laadittavat uudet säännökset. Ehdotuksella KOM(2000) 126 käynnistyi kymmenvuotinen pyrkimys varmistaa selkeä ja avoin unionin lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on kodifioida arvopaperien ottaminen viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvä tiedonantovelvollisuus. Käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavalla direktiiviehdotuksella tässä prosessissa siirrytään nyt uuteen vaiheeseen tarkoituksena parantaa tiedon avoimuutta koskevien sääntöjen soveltamista vähentämällä ja yksinkertaistamalla tiettyjä esitteiden julkaisemiseen liittyviä näkökohtia.

Kymmenvuotiskautena 2000–2010 lainsäädännön painopiste on asteittain muuttunut.

2.2.1 Direktiivissä 2001/34 päähuomio oli sen tiedon määrällä, joka arvopaperien liikkeeseenlaskija on velvoitettu ilmoittamaan investoijille edellyttäen, että se on välittömässä suhteessa jaon tehokkuuteen rahoitusmarkkinoilla. ETSK kannatti tätä esitystä 29. marraskuuta 2000 antamassaan lausunnossa (esittelijä: Jochen Lehnhof, 112 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan eikä yhtään äänestämästä pidättynyttä) mutta korosti, että tiedot on esitettävä investoijille yksinkertaisesti ja selkeästi.

2.2.2 Vuonna 2003 mielenkiinto kohdistui tiedon käyttöön toimijoiden keskuudessa, ja direktiivin 2001/34 alkuperäistä sanamuotoa täydennettiin lainsäädäntötoimin. Direktiivissä 2003/6 säädettiin niin sanotuista sisäpiirikaupoista ja etenkin toimista, jotka saattavat vaikuttaa rahoitusmarkkinoiden tasapainoon ja näin ollen heikentää kuluttajien luottamusta. On kuitenkin korostettava, että säädös koskee liikkeeseenlaskijoita ja valvontaviranomaisia eikä siinä niinkään tarkastella tiedon käytön vaikutuksia investoijien toimintaan. Tämän lähestymistavan mukaisesti myös direktiivissä 2003/71 määriteltiin niiden esitteiden laatimiskriteerit, jotka on julkaistava arvopaperien julkisen annin tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä.

2.2.3 Direktiivissä 2004/109 direktiivin 2001/34 muuttamiseksi keskityttiin niiden liikkeeseenlaskijoiden investoijille antaman tiedon teknisiin yksityiskohtiin, joiden arvopaperit on otettu kaupan kohteiksi säännellyillä markkinoilla. Tavoitteena oli yhdenmukaistaa ja integroida Euroopan rahoitusmarkkinat ja niillä tarjottavat rahoituspalvelut. Kyseisestä direktiiviehdotuksesta annetussa ETSK:n lausunnossa, joka hyväksyttiin 10. joulukuuta 2003 (esittelijä: Pierre Simon, 110 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä), suhtauduttiin myönteisesti tekstin teknisiin ehdotuksiin. Samalla kuitenkin painotettiin, että liian tiukat säännöt saattavat lisätä suhteettomasti pakollisten tietojen laatimisen kustannuksia eivätkä näin tarjoa etenkään pienten liikkeeseenlaskijoiden keskuudessa taloudellisia kannustimia pyrkiä täyteen tietojen avoimuuteen.

2.2.4 Vuonna 2005 lainsäädännön täydentämisessä keskityttiin niin sanottuihin markkinoilla olevan tiedon sääntelyviranomaisiin. Tässä yhteydessä säädettiin rahoituspalvelualan komiteoiden organisaatiota koskevista toimista. Tavoitteena oli antaa eurooppalaisille lainsäätäjille ja sääntelyviranomaisille mahdollisuus reagoida entistä tehokkaammin ja nopeammin (etenkin teknologian muutoksista johtuvaan) rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. ETSK suhtautui myönteisesti tähän komission ehdotukseen ja hyväksyi lausuntonsa 31. maaliskuuta 2004 (esittelijä Lucia Fusco, 95 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä).

2.3 Käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavan direktiiviehdotuksen päätavoitteena on parantaa direktiivien 2003/71 ja 2004/109 soveltamista. Tätä varten on määrä yksinkertaistaa menettelyjä, jotta rahoitustieto vastaa nykyistä paremmin niin sanottujen yksityissijoittajien tarpeita ja jotta parannetaan unionissa kotipaikkaansa pitävien liikkeeseenlaskijoiden tehokkuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Toisin kuin tähän mennessä annetuissa säädöksissä, nyt tarkasteltavassa direktiiviehdotuksessa keskitytään rahoitustiedon laatuun.

2.4 ETSK katsoo, ettei ”huomattavan” tietomäärän tuottaminen välttämättä tarkoita ”laadukkaan” tiedon tuottamista. Tämä johtaa taloudellisiin ongelmiin tiedotuksen alalla, sillä yleisesti ottaen lähdetään siitä, että rahoitustiedon kustannukset yhdistetään pikemminkin laadittavien esitteiden määrään kuin niiden sisällön laatuun. Tarkasteltavan direktiiviehdotuksen ansiosta voitaisiin säästää vuosittain yli 300 miljoonaa euroa karsimalla päällekkäisyydet tiedotuksen eri vaiheista.

2.5 Sellaisten markkinoiden tarve, jotka kykenevät asettamaan käyttöön oikean määrän laadukasta tietoa kohtuuhintaan investoijille, on laaja-alaista kiinnostusta herättävä aihe. Venetsialaisessa Ca’ Foscari -yliopistossa tehtyjen tuoreiden empiiristen tutkimusten mukaan puutteellisen tiedon riski (niin sanottu tietoon liittyvä riski) on aiheuttanut keskimäärin 37 prosenttia Euroopan osakemarkkinoiden volatiliteetista kuluneiden 15 vuoden aikana käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla. Kyseisistä tutkimuksista ilmenee myös, että yllättäen yli kolme neljännestä tietoon liittyvästä riskistä johtuu käytettävissä olevan tiedon levitysjärjestelyistä markkinatoimijoiden kesken, kun taas vain neljännes riskistä aiheutuu vääristymistä liikkeeseenlaskijoiden tiedotuksessa. Tämä johtuu rahoitustiedon taloudellisista ominaispiirteistä: niille ovat ominaisia korkeat tuotantokustannukset ja tiedon luovuttamisesta kolmansille osapuolille syntyvä pieni tuotto – välitön seuraus siitä, ettei tietoa hyödynnettäessä ole mahdollisuutta keskinäiseen poissulkemiseen. Kyseessä on ilmiö, joka edistää itsessään tiedon ja sen levittämismenetelmien laadun heikkenemistä ja jota päällekkäisen tiedon määrän kasvu usein kompensoi.

2.6 ETSK:n mielestä on paikallaan säädellä tiedon tuottamiseen ja levittämiseen liittyviä taloudellisia prosesseja, sikäli kuin näin voidaan tosiasiassa parantaa rahoitusmarkkinoilla käytettävissä olevan tiedon laatua. Samalla helpotetaan investoijien sijoituspäätöksiä ja vähennetään näin kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoiden tarvitseman rahoituksen hankintakustannuksia.

3. Ehdotetun direktiivin keskeiset säännökset

3.1 Ehdotetussa direktiivissä on viisi artiklaa, joista kahdessa ensimmäisessä muutetaan direktiiviä 2003/71/EY (ehdotuksen laaja-alainen 1 artikla) ja direktiiviä 2004/109/EY (ehdotuksen suppeampi 2 artikla). Muut kolme artiklaa ovat tukiluonteisia, ja niissä säädetään saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (3 artikla), voimaantulosta (4 artikla) ja osoituksesta (5 artikla).

3.2 Direktiiviä 2003/71/EY koskevan ehdotuksen 1 artiklan sisällön analysointi ja sitä käsittelevät huomiot

3.2.1 Ehdotus 1 artiklan 2 kohdan h ja j alakohdan sekä 3 artiklan 2 kohdan e alakohdan muuttamiseksi ja 4 kohdan lisäämiseksi 1 artiklaan

3.2.1.1 Uudessa tekstissä todetaan ennen kaikkea, että säännöksen soveltamisen raja-arvot koskevat kaikkia Euroopan unionin alueella toteutettuja anteja. Tarkennus on asianmukainen, jotta vältetään kaikenlainen säännösten kiertäminen jakamalla taloudellisesti yhtenäinen toimenpide useisiin oikeudellisesti riippumattomiin ja erilaisiin oikeusperustoihin pohjautuviin toimiin. ETSK korostaa, että tällaista tarkennusta tarvitaan myös siksi, että voidaan välttää tiedon jakamisen mahdolliset vääristymät eri maantieteellisillä alueilla ja tästä johtuvat kustannusten lisäykset, mikä olisi erityisen haitallista pienimuotoisissa toimissa.

3.2.1.2 Lisäksi määritellään direktiivin soveltamisen uusia raja-arvoja, joiden yhteydessä otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden nykytilanne. Jotta vältetään ehdotettujen raja-arvojen vanhentuminen, komissiolle on tarkoitus antaa mahdollisuus muuttaa niitä suoraan. Näin ne voidaan mukauttaa tiedon jakamiseen rahoitusmarkkinoilla ajan mittaan sovellettavien tarvittavien edellytysten mukaisesti. ETSK on samaa mieltä siitä, että raja-arvot on voitava mukauttaa nykyistä helpommin markkinoiden edellytyksiin, mutta esittää, että komission tekemät muutokset perustuisivat markkinoita ja rahoitusvälittäjiä valvovien viranomaisten ehdotuksiin, sillä kyseiset viranomaiset voivat toimintansa vuoksi seurata jatkuvasti ja muita paremmin markkinoiden todellisia tarpeita.

3.2.2 Ehdotus 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja m alakohdan ii alakohdan muuttamiseksi

3.2.2.1 Ehdotuksella halutaan muuttaa kokeneiden sijoittajien määritelmä niin sanottuun MiFID-direktiiviin jo sisältyvän määritelmän mukaiseksi. ETSK kannattaa ehdotusta, sillä se edistää Euroopan unionin lainsäädännön yhdenmukaistamista.

3.2.2.2 Ehdotuksessa asetetaan kriteerit, joiden avulla määritellään maantieteellinen soveltamisalue säännöksille, jotka koskevat nimellisarvoltaan alle 1 000 euron suuruisia (muita kuin oman pääoman ehtoisia) arvopapereita. Alue rajataan jäsenvaltioihin, joissa liikkeeseenlaskijalla on kotipaikkansa, velkapaperit aiotaan ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla tai niitä tarjotaan yleisölle. ETSK kannattaa tavoitetta yksinkertaistaa menettelyjä ja välttää näin moninkertaisia kustannuksia, jotka johtuvat useiden esitteiden laatimisesta samanaikaisesti. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että arvopaperien markkina-arvo eroaa huomattavasti niiden nimellisarvosta, joka usein vain osoittaa juridisesti osuuksien määrän. Näin ollen kaikilla arvopapereilla ei ole nimellisarvoa, ja eräissä oikeusjärjestelmissä voidaan laskea liikkeeseen arvopapereita ilman nimellisarvoa etenkin silloin kun kyseessä ovat muut kuin oman pääoman ehtoiset arvopaperit. ETSK suosittelee, että ehdotusta täydennetään siten, että siinä korvataan viittaukset ”nimellisarvoon” viittauksella ”markkina-arvoon” (tai liikkeellelaskuarvoon) oman pääoman ehtoisten arvopaperien osalta ja viittauksella ”perustana olevaan arvoon” muiden kuin oman pääoman ehtoisten arvopaperien osalta.

3.2.3 Ehdotus 3 artiklan 2 kohdan muuttamiseksi

3.2.3.1 Ehdotuksella luodaan mahdollisuus, jonka mukaan liikkeeseenlaskusta huolehtivat välittäjät voivat käyttää liikkeeseenlaskijan alkuperäistä esitettä silloin kun se on unionin lainsäädännön mukainen, jotta vältetään lisäasiakirjojen laatimiskustannukset. ETSK kannattaa yleisesti ottaen ehdotusta ja sen perusteluja mutta suosittelee, että annetaan tarkempia ohjeita uuden säännöksen soveltamiseksi myös tapauksissa, joissa välittäjän kotipaikka on unionin ulkopuolisessa maassa ja tämä laskee arvopaperit liikkeeseen muussa kuin liikkeeseenlaskijan kotimaassa.

3.2.3.2 ETSK pohtii, ovatko edellä kohdassa 3.2.3.1 tarkasteltavat niin sanotun myyntiketjun mahdollisuudet ristiriidassa rahoitustiedon nopean vanhenemisen kanssa. Komitea ehdottaakin, että liikkeeseenlaskijan (tai välittäjän) nimeämät valvontaviranomaiset asettavat määräajan esitteen julkaisulle. Määräajan päätyttyä esite on päivitettävä, jos toimenpide, johon esitteen julkaisu perustuu, on vielä käynnissä.

3.2.4 Ehdotus 4 artiklan 1 kohdan e alakohdan muuttamiseksi

3.2.4.1 Ehdotuksella pyritään ulottamaan nykyisin voimassa olevassa tekstissä säädetty vapautus koskemaan myös sellaisten yhtiöiden työntekijöiden osakeomistusjärjestelmiä, joita ei ole listattu säännellyillä markkinoilla (mukaan luettuina yhtiöt, jotka on listattu EU:n ulkopuolisilla markkinoilla). Ehdotus perustuu pyrkimykseen poistaa erot erilaisten yhtiötyyppien kohtelussa (EU:ssa listatut ja listaamattomat yhtiöt sekä EU:n ulkopuolella listatut yhtiöt) sekä rajoittaa osakeanneista niille toimijoille koituvia kustannuksia, jotka ovat työntekijöinä jo tietoisia sijoitusriskistä.

3.2.4.2 ETSK kannattaa kustannusten vähentämistavoitetta mutta korostaa, että etenkin monikansallisten konsernien työntekijöilleen suuntaamat osakeannit saattavat sinällään olla niin sanotuilla jälkimarkkinoilla toimiville sijoittajille merkittävä tieto. ETSK toivookin, että vapautuksen laajentamisen yhteydessä tarkistetaan markkinoiden avoimuutta koskevaa lainsäädäntöä. ETSK voisi ehdottaa erillisessä oma-aloitteisessa lausunnossa markkinoiden avoimuudesta annetun direktiivin muuttamista.

3.2.5 Ehdotus 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan muuttamiseksi

3.2.5.1 Ehdotetussa direktiivissä kehotetaan antamaan tiivistelmälle nykyistä keskeisempi merkitys, sillä etenkin yksityissijoittajat kiinnittävät siihen suurta huomiota. Tiivistelmän virheet saattavat johtaa siihen, että laatija joutuu oikeudelliseen vastuuseen. Ehdotuksessa tarkennetaan kuitenkin, ettei asiakirjan sanamäärä ole sen tietosisällön tehokas indikaattori ja että tietosisältöä on pikemminkin etsittävä ”keskeisestä tiedosta”.

3.2.5.2 ETSK kannattaa ajatusta siitä, ettei sanamäärä voi olla riittävä tiivistelmän tietosisällön indikaattori. Se katsoo kuitenkin, että ehdotetussa direktiivissä tulisi esittää nykyistä tarkemmin kriteerit siitä, mitkä ovat tärkeimmät tiedot. Sijoittajien on arvioitava investointia odotettavissa olevan riskin ja tuoton välisen suhteen perusteella, joten keskeisissä tiedoissa tulisi tarkastella etenkin investoinnin riskiprofiilia, jota on sinänsä vaikea arvioida. Komitea ehdottaakin, että keskeiset tiedot määritellään niiden mahdollisen vaikutuksen perusteella, sillä sitä voidaan mitata muuhun yhteisön lainsäädäntöön jo sisältyvien yhdenmukaisten indikaattorien, kuten value-at-risk -indikaattorin, avulla. ETSK kannattaa myös vaihtoehtoista ja yksinkertaistamista edistävää teknistä ratkaisua, jonka mukaan value-at-risk -indikaattorin esittäminen olisi pakollista esitteen tiivistelmässä.

3.2.6 Ehdotus 7 artiklan 2 kohdan muuttamiseksi

Muutosehdotuksella pyritään kohtuullistamaan esitteen laatimiskustannuksia liikkeeseenlaskun mittasuhteisiin nähden sekä silloin kun kyseessä ovat uusmerkinnät. Esitteen laatimiskustannukset eivät aina ole oikeasuhtaisia rahoitushankkeen mittasuhteisiin nähden, ja näin ollen pienimuotoisten hankkeiden kustannukset ovat kohtuuttomia. Kun kyseessä ovat uusmerkinnät, velvoitteiden vähentämistä voidaan perustella sillä, että ”osakkeenomistajat tuntevat jo yhtiön, johon ovat alun perin sijoittaneet”.

ETSK on samaa mieltä siitä, että esitteen laatimisen kiinteitä kuluja on vähennettävä rahoitushankkeen koosta riippuen, sillä kyseessä on objektiivisesti havaittava ilmiö. Komitea pitää kuitenkin riittämättömänä perustelua, joka esitetään merkintäoikeuksia koskevien velvoitteiden vähentämiseksi, sillä merkintäoikeuksista käydään usein liikkeeseenlaskun jälkeen kauppaa toimijoiden kanssa, jotka eivät liikkeeseenlaskun tapahtuessa olleet yhtiön osakkaita ja jotka saattaisivat näin kärsiä puutteellisesta tiedosta. Kuten edellä esitetään, molemmissa tapauksissa value-at-risk -indikaattorin ilmoitusvelvoite esitteen tiivistelmässä mahdollistaisi kohtuulliset esitteen laatimiskustannukset vaikuttamatta oleellisesti asiakirjan tiivistelmän tietosisältöön.

3.2.7 Ehdotus 8 artiklan muuttamiseksi

Ehdotetulla 8 artiklan muuttamisella on määrä poistaa velvoite ilmoittaa liikkeeseenlaskun takaajaa koskevat tiedot silloin kun tämä on valtio, jotta voidaan alentaa liikkeeseenlaskun kokonaiskustannuksia. ETSK suhtautuu ehdotukseen periaatteessa myönteisesti, mutta suosittelee, että esitteessä ilmoitetaan ainakin takaajan tuorein luokitus, sillä tieto vaihtelee maittain vaikka vakuuden valuutta pysyy samana ja vakuus saattaa olla peräisin taloudellisesti itsenäisistä valtion elimistä ja mahdollisesti erityistä tarkoitusta varten perustetuista julkisoikeudellisista erillisyhtiöistä.

3.2.8 Ehdotus 9 artiklan 14 artiklan 4 kohdan muuttamiseksi

Ehdotuksen mukaan esitteen voimassaoloaikaa on määrä pidentää 24 kuukauteen (nykyisten 12 kuukauden sijaan). ETSK vahvistaa jo esittämänsä kannan, että rahoitustiedon luonteen vuoksi tiedon voimassaoloaikaa ei voida määritellä tiukasti. Komitea ehdottaakin, että säilytetään nykyinen 12 kuukauden voimassaoloaika ja annetaan rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisille mahdollisuus pidentää sitä edelleen 12 kuukaudella liikkeeseenlaskijan perustellun pyynnön perusteella.

3.2.9 Ehdotus 10 artiklan, 11 artiklan 1 kohdan, 12 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan 4 kohdan muuttamiseksi

3.2.9.1 ETSK kannattaa ehdotusta poistaa direktiivin 10 artikla, sillä nykyinen velvoite julkaista kaikki edeltävinä 12 kuukautena jo käyttöön asetetut tiedot nostaa tarpeettomasti liikkeeseenlaskijan kustannuksia eikä hyödytä lainkaan sijoittajia. Ajanmukaista tietotekniikkaa hyödyntäen aiemmat esitteet ovat helposti saatavilla etenkin 14 artiklaan ehdotetun muutoksen johdosta, sillä sen mukaan velvoite tiedon saatavilla pitämiseen verkkosivustolla pidennetään tavanomaiseen määräaikaan.

3.2.9.2 Ehdotetut muutokset 11 ja 12 artiklaan johtuvat 10 artiklan poistamisesta, eikä komitealla ole niihin huomautettavaa edellyttäen, että edellisessä kohdassa esitetty otetaan huomioon.

3.2.10 Ehdotus 16 artiklan muuttamiseksi

3.2.10.1 Ehdotuksella pyritään ennen kaikkea tarkentamaan ajankohtaa, jolloin julkistamisvelvoite päättyy, sillä tarjouksen voimassaoloajan päättymisen ja kaupankäynnin aloittamisen ajankohdat saattavat poiketa toisistaan. Ehdotuksessa kehotetaan valitsemaan näistä se, joka tapahtuu aikaisemmin. ETSK:n mielestä on asianmukaista, että ehdotukseen sisällytetään velvoite julkaista liikkeeseenlaskusta vastaavien välittäjien kustannuksella tarjouksen voimassaoloajan päättymisen ja kaupankäynnin aloittamisen välisenä aikana kaupankäynnin kohteena olevien arvopaperien määrä. Valvontaviranomaisten on vahvistettava kyseisenä (harmaiksi markkinoiksi kutsuttuna) ajanjaksona kaupankäynnin kohteena olevien arvopaperien määrää koskevat tiedot, joihin on sisällyttävä myös antiin osallistuvien välittäjien keskinäistä kauppaa koskevat tiedot.

3.2.10.2 Ehdotetussa direktiivissä säädetään sen määräajan yhdenmukaistamisesta, jonka kuluessa sijoittajilla on oikeus peruuttaa aiemmat päätöksensä. Määräaika, jonka kuluessa tätä oikeutta voidaan käyttää, on kaksi päivää täydennyksen julkistamisesta. ETSK kannattaa ehdotusta yhdenmukaistaa peruuttamisoikeuden määräaika mutta ehdottaa, että otetaan käyttöön velvoite ilmoittaa täydennyksestä niille investoijille – tätä tarkoitusta varten annettuun sähköpostiosoitteeseen – jotka ovat jo ilmoittaneet päätöksestään.

3.2.11 Ehdotus 18 artiklan muuttamiseksi

Ehdotettu muutos nykyisen voimassa olevan direktiivin 18 artiklaan on erittäin tekninen, ja sen tarkoituksena on nopeuttaa päätöstä laadittujen esitteiden vaatimustenmukaisuudesta. Näin voitaisiin alentaa kustannuksia ja riskejä, jotka liittyvät esitteiden julkaisun yhteydessä ilmenneisiin teknisiin virheisiin etenkin valtioissa, joissa esitettä ei vielä saa käyttää täysimääräisesti. ETSK kannattaa ehdotusta.

3.3 Direktiiviä 2004/109/EY koskevan ehdotuksen 2 artiklan sisällön analysointi ja sitä käsittelevät huomiot

Kyseiseen 2 artiklaan ehdotetuilla muutoksilla pyritään koordinoimaan aiempien kohtien sisältö ja kyseisen direktiivin teksti. ETSK kannattaa muutoksia edellyttäen, että aiemmissa kohdissa esitetty otetaan huomioon.

Bryssel 18. helmikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

18.12.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/84

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vuoden 2008 ympäristöpoliittinen katsaus”

KOM(2009) 304 lopullinen

(2010/C 347/13)

Esittelijä: Daniel RETUREAU

Euroopan komissio päätti 24. kesäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vuoden 2008 ympäristöpoliittinen katsaus

KOM(2009) 304 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 118 puolesta ja 4 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea panee merkille, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot suhtautuvat erittäin vakavasti ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen ongelmakysymyksiin. Yhteisten kantojen aikaansaamiseksi sekä lukumääräisten ja asteittaisten kansainvälisten sitoumusten valmistelemisessa on vielä kuitenkin paljon työsarkaa. Tässä yhteydessä tulee tarkistaa AKT-maiden ja ylipäätään kehitysmaiden avustuspolitiikkoja. Tärkeimpien kauppakumppanien, ensisijaisesti Yhdysvaltojen, laita lienee samoin.

1.2 Tuotteiden ekologiselle kokonaisjalanjäljelle tulisi asettaa vähimmäisnormit. EU-politiikassa tulisi edelleen käyttää samanaikaisesti sekä lainsäädäntöä että vapaaehtoisia välineitä ja aloitteita käyttäytymismallien muuttamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi uusista ongelmista, joita ihmiskunnalla on edessään. Kansalaisyhteiskunnan tiedotus- ja koulutusulottuvuuksia tulee kehittää.

1.3 Yhdennetyn ilmasto- ja energiapolitiikan tehokkuus alkaa tuntua. Sitä on syytä jatkaa ja laajentaa koskemaan myös muita kasvihuonekaasuja ja toimialoja (kaikentyyppinen liikenne ensisijaisena), ja kansainvälistä yhteistyötä tulee edistää.

1.4 Reach-lainsäädännön kaltaisella sääntelyllä tai ympäristövastuulla on vastaisuudessakin keskeinen asema, ja niiden ohella tulee toteuttaa elinkeinoelämän, kansalaisten ja kuluttajien aloitteita.

1.5 Monet viime vuosina annetuista direktiiveistä edellyttävät tiivistä seurantaa sen varmistamiseksi, että ne saatetaan asianmukaisesti voimaan ja että laadittu kansallinen lainsäädäntö ja erityisesti täytäntöönpanon valvonta on tehokasta.

1.6 Raportti on hyvin kattava ja hyödyllinen, mutta miten laajasti se tunnetaan kansalaisten keskuudessa?

2. Komission raportin pääkohdat

2.1 Vuosi 2008 oli vuosi, jona eurooppalaiset tiedostivat ennennäkemättömän voimakkaasti ilmastonmuutoksesta johtuvan maailmanlaajuisen kriisin ja siitä tuli heille yksi keskeisistä politiikan painopisteistä.

2.2 Tämä korostaa tarvetta siirtyä kohti resursseja tehokkaasti hyödyntävää vähähiilistä taloutta. Kyseisiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan lisäponnisteluja.

2.3 Talous on joutunut ennennäkemättömään kriisiin. Finanssikriisi on tukahduttanut reaalitalouden investoinnit ja johtanut mittavaan työttömyyteen ja julkistalouksien alijäämän huimaan kasvuun julkisten lainojen sekä pankki- ja luottolaitoksista ostettujen osakkuuksien takia.

2.4 Komission raportti on tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. ETSK:ta ei virallisesti kuulla määräajoin annettavista väliraporteista, mutta komitea pyytää yleisesti, että se saisi kyseiset raportit. Niiden avulla voidaan seurata yhteisön lainsäädännön ja suuntaviivojen tosiasiallista täytäntöönpanoa.

2.5 Vuoden 2008 ympäristöpoliittisessa katsauksessa kartoitetaan yhteisön aloitteiden tilanne ja vaikuttavuus mm. Kiotossa tehtyihin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksiin ja joulukuussa Kööpenhaminan konferenssista odotettuihin uusiin sitoumuksiin. Komitea on antanut lausunnon (1) tästä aiheesta.

2.6 Komission ja ennusteiden mukaan EU:lla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevasta Kioton pöytäkirjasta johtuvat päästövähennystavoitteensa. EU ja sen jäsenvaltiot – ainakin suurin osa niistä – näyttäisivät pystyvän pitämään kiinni päästövähennyssitoumuksistaan. Tavoite saatetaan jopa ylittää, sillä eräät jäsenvaltiot tutkivat oma-aloitteisesti mahdollisuuksia lisätoimiin.

2.7 Raportissa käydään läpi eri alat, joita yhteisön ympäristöpolitiikka koskee. KOM-asiakirja on kuitenkin vain tiivistelmä: sen liitteenä oleva kokonaisraportti on yli 200-sivuinen.

2.8 EU15-maiden kasvihuonekaasupäästöt olivat kesäkuussa 2008 vuoden 2006 kokonaismäärien perusteella 2,7 prosenttia pienemmät kuin viitevuonna (1990), vaikka talous kasvoi noin 40 prosenttia samalla aikavälillä. Nykyisten politiikkojen ja toimenpiteiden avulla vuonna 2010 – eli puolivälissä kautta 2008–2012, jonka aikana unioni on sitoutunut vähentämään päästöjä 8 prosenttia – päästäneen 3,6 prosentin kokonaisvähennykseen viitevuoteen verrattuna. Hyödyntämällä Kioton mekanismeja niin, että ostetaan unionin ulkopuolisten maiden päästövähennyshankkeisiin perustuvia päästöoikeuksia, odotetaan voitavan saavuttaa 3 prosentin lisävähennykset, joiden johdosta kokonaisvähennys nousisi 6,6 prosenttiin. Loput 1,4 prosenttia odotetaan saavutettavan hiilinielujen avulla.

2.9 Tällä tavoin voitaisiin saavuttaa ja ylittääkin Kioton tavoite, sillä jäsenvaltiot eivät ole vielä ottaneet suunnitelmissaan huomioon EU:n päästökauppakaudeksi 2008–2012 jaetuille päästöoikeuksille vahvistettuja enimmäismääriä. Tästä arvellaan syntyvän 3,3 prosentin lisävähennykset viitevuoden päästötasosta.

3. Huomiot

3.1 Näkymät, jotka komissio esittää raportissaan vuodelta 2008, pohjautuvat varsin vanhoihin täydellisiin tietoihin ja vuodesta 2006 lähtien epätäydellisiin tietoihin. Vuonna 2008 ei kuitenkaan ollut käytettävissä muita tietoja, ja komissio on ottanut huomioon kaikki julkaisuhetkeen mennessä kootut asiaan liittyvät tulokset. Vaikka Kööpenhaminan ilmastokonferenssin tulokset jäivät valitettavan laihoiksi, komitea katsoo, että EU:n on pidettävä kiinni vuodeksi 2012 asettamastaan päästövähennystavoitteesta ja pyrittävä edelleen lisävähennyksiin, jotka se on päättänyt saavuttaa vuoteen 2020 mennessä.

3.2 Monet viime vuosina annetuista direktiiveistä edellyttävät tiivistä seurantaa sen varmistamiseksi, että ne saatetaan asianmukaisesti voimaan ja että laadittu kansallinen lainsäädäntö ja erityisesti täytäntöönpanon valvonta on tehokasta. Osa jäsenvaltioista ei ole yltänyt niille asetettuihin tavoitteisiin. Raportissa tuodaan ansiokkaasti esille sitkeästi pysyvät ongelmat ja esteet sekä saavutetut edistysaskeleet. Se on täydellinen ja seikkaperäinen, ja siinä kerrotaan uusista mittareista, joiden avulla voidaan määrittää tuotteiden ja toimintojen ekologinen kokonaisjalanjälki. Toivottavasti raporttia jaetaan laajalle, tulevia raportteja yleistajuistetaan ja niiden avulla kannustetaan toimintatapojen muuttamiseen tuotannossa, jakelussa ja kuluttajien keskuudessa.

3.3 Komitea ei ole täysin vakuuttunut siitä argumentista, että kriisi itsessään tarjoaisi mahdollisuuden suunnata tuotanto- ja kulutusmalleja aiempaa kestävämmälle pohjalle. Yhä useampien kotitalouksien ostovoima kapenee huomattavasti työttömyyden takia ja yritysten sulkiessa oviaan, kun ne siirtävät tuotantoaan EU:n ulkopuolisiin maihin. Lyhyellä aikavälillä ensisijaisia kysymyksiä, joihin on löydettävä rakentavia ratkaisuja, ovat etenkin nuorten työllisyys ja asuminen.

3.4 Epävarmat, määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet tuntuvat yleistyvän, mikä johtaa epävakauteen, joka ei ole omiaan edistämään kotitalouksien ja yritysten kulutusmallien muutoksia. Yritykset saattavat siirtää saastuttavimman tuotantonsa EU:n ulkopuolelle sen sijaan, että investoisivat muunlaisiin tuotantomalleihin. Investointeja jarruttaa myös etenkin pk-yritysten luotonsaannin vaikeutuminen.

3.5 Raportissa vain sivutaan kysymystä kriisin seurauksista, joita ei ole vielä läheskään ratkaistu ympäristön kannalta suotuisalla tavalla. Sokkivaikutus on voimakas myös 27 jäsenvaltion EU:n ulkopuolella, erityisesti kehitysmaissa. On vaikea kuvitella, miten kehitysmaita kohtaan voitaisiin lähiaikoina harjoittaa tehokasta politiikkaa, kun julkinen kehitysapu ja erilaiset avustukset pienenevät lujaa vauhtia. Toimintamallia on muutettava ripeästi ja merkittävästi, jotta voidaan auttaa näitä maita, joilla ei ole resursseja eikä tekniikkaa ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi.

3.6 Jos jatketaan ponnettomasti tähänastisia toimintamalleja ja pitäydytään entisessä talousjärjestyksessä, ei saada aikaan kehitystä kohti varmempaa ja laadukkaampaa ympäristöä. Rahamarkkinoiden ja teollisuuden signaalit ovat kuitenkin vielä kaukana rohkaisevasta. Tarvitaan välttämättä vankkaa poliittista tahtoa ja eurooppalaisten yhä laajempaa aktivoitumista sekä objektiivista ja turhasta katastrofin lietsonnasta pidättyvää joukkotiedotusta.

Teollistuneiden markkinatalousmaiden vanhat kulutusmallit ovat vieläkin teollistuvien maiden (Kiina, Brasilia, Intia jne.) tähtäimessä, ja näissä maissa sekä hallinnon että kansalaisten on vaikea ymmärtää rajoituksia, joita niiden päästöille ja elämäntapojen ja kulutusmallien muutokselle haluttaisiin asettaa. Ne pitävät ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä velvoitteita ikään kuin itseensä kohdistuvana historiallisena vääryytenä aikana, jolloin ne yrittävät saada väestönsä ylös köyhyydestä ja edistää koulutusta ja kansanterveyttä ylikansallisten yritysten alihankkijuuteen perustuvan teollistumisen avulla.

3.7.1 Nämä maat haluavat apua ja teknologiansiirtoa, mikä on otettava hyvin vakavasti, jos kehityksen halutaan jatkuvan ilmastosopimusten viitoittamaan suuntaan.

3.8 On pohdittava kysymystä, joka liittyy hajautettujen tuotantoketjujen aiheuttamaan tavaroiden kuljettamiseen maapallon ääreltä toiselle ja hyvin kaukana toisistaan sijaitseville kulutuspaikoille, ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Toteutuneiden ympäristö- ja ilmastokustannusten sisällyttäminen kuormittaa tätä nykyä kuluttajia kustannusten ja saastumisen muodossa. Komitea kannattaakin ponnisteluja Marpol-yleissopimuksen tarkistamiseksi ja meriliikenteen saastuttavuuden vähentämiseksi. Lisäksi tulee alkaa säännellä finanssimarkkinoita kattavasti ja parantaa kuljetuslogistiikkaa sekä edistää kestävää tuotantoa.

3.9 Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että valtioiden tulisi hyödyntää talouselvytyssuunnitelmiaan energiatehokkuuden lisäämiseksi, ympäristöinfrastruktuurien kehittämiseksi ja ekoinnovaatioiden edistämiseksi.

3.10 Vahvan ympäristöpolitiikan avulla voidaan edistää ”vihreämpää” elpymistä, pienentää hiilijalanjälkeä ja suunnata uudelleen yritysten ja kotitalouksien kulutusta.

3.11 Maailman biologinen monimuotoisuus hupenee nopeasti (lukuisia eläin- ja kasvilajeja on kuollut sukupuuttoon; maataloustuotannolle oleellisen tärkeät linnut ja mehiläiset ovat taantuneet huomattavasti). Tämän johdosta on ryhdyttävä poliittisiin toimiin lajikadon jarruttamiseksi. Tämä koskee erityisesti

—	metsänhoitoa sekä aarniometsien ja sademetsien avohakkuiden lopettamista

—	viljelymenetelmiä (nykyisten kasvinsuojeluaineiden on osoitettu vaikuttavan haitallisesti mehiläisten terveyteen ja lintujen ravintoon).

3.12 Komitea suhtautuu myönteisesti sellaisten uusien mittarien luomiseen, joissa otetaan huomioon biologinen monimuotoisuus ja ilmasto. Eurostat on alkanut kehitellä yhtä tällaista mittaria kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ensisijaisille aloille.

3.13 Hiilidioksidi ei ole ainoa kasvihuonekaasu. Paljon huomiota tulisi kiinnittää typpioksideihin (NOx) ja kaikkiin sellaisiin tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa otsonikerrokseen ja aiheuttaa ilmakehän lämpenemistä.

3.14 Komitea korostaa, että kansalaisten on tärkeää tiedostaa ongelmat ja osallistua aktiivisesti. Heitä tulee ohjata hyviin käytäntöihin kulutuksessa sekä kotitalousjätteiden vähentämisessä ja lajittelussa. Myös yritysten on tiedostettava ongelmat ja nivottava ilmastonmuutoksen torjunta osaksi yhteiskuntavastuuseen liittyviä sitoumuksiaan.

3.15 ETSK on antanut aikanaan lausunnon useimmista raportissa mainituista ohjelmista ja säädöksistä. (2) ETSK on lisäksi perustanut kestävän kehityksen pysyvän seurantaryhmän voidakseen osallistua yhä tehokkaammin ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin strategioihin, yhteisön politiikkojen ja lainsäädännön seurantaan sekä niiden tehokkuuden valvontaan.

Bryssel 17. tammikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 116.

(2) ETSK:n lausunnot: EUVL C 128, 18.5.2010, s. 122; EUVL C 318, 23.12.2009, s. 97; EUVL C 317, 23.12.2009, s. 75; EUVL C 318, 23.12.2009, s. 92; EUVL C 306, 16.12.2009, s. 42; EUVL C 277, 17.11.2009, s. 67; EUVL C 277, 17.11.2009, s. 62; EUVL C 318, 23.12.2009, s. 88; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 55; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 50; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 46; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 34; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 59; EUVL C 306, 16.12.2009, s. 39; EUVL C 204, 9.8.2008, s. 66.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2010.347.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 347

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	53. vuosikerta 18. joulukuuta 2010

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	460. täysistunto 17.–18. helmikuuta 2010
2010/C 347/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ammattitaidon mukauttaminen muuttuvan teollisuuden ja palvelualan tarpeisiin – työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason alakohtaisten neuvostojen mahdollisen perustamisen merkitys (valmisteleva lausunto)	1

2010/C 347/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Lissabonin toimintaohjelma ja sisämarkkinat (oma-aloitteinen lausunto)	8

2010/C 347/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kotouttaminen ja sosiaalinen toimintaohjelma (oma-aloitteinen lausunto)	19

2010/C 347/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Talouskumppanuussopimusten vaikutus syrjäisimmillä alueilla (Karibian alue) (oma-aloitteinen lausunto)	28

2010/C 347/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan maitoalan tuleva strategia vuosiksi 2010–2015 ja sen jälkeen (oma-aloitteinen lausunto)	34

2010/C 347/06	Euroopan- talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maatalous Euromed-maissa (myös naisten työn merkitys maatalousalalla ja osuuskuntien rooli) (oma-aloitteinen lausunto)	41

2010/C 347/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden sosioekonomisten näkökohtien edistäminen (oma-aloitteinen lausunto)	48

2010/C 347/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin ja Marokon suhteet (oma-aloitteinen lausunto)	55

	III Valmistavat säädökset
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	460. täysistunto 17.–18. helmikuuta 2010
2010/C 347/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi biosidivalmisteiden markkinoille saattamisesta ja käytöstäKOM(2009) 267 lopullinen – 2009/0076 COD	62

2010/C 347/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuljetettavista painelaitteistaKOM(2009) 482 lopullinen – 2009/0131 COD	68

2010/C 347/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä ja petostentorjunnasta arvonlisäverotuksen alalla (uudelleenlaadittu toisinto) KOM(2009) 427 lopullinen – 2009/0118 CNS	73

2010/C 347/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisestaKOM(2009) 491 lopullinen – 2009/0132 COD	79

2010/C 347/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vuoden 2008 ympäristöpoliittinen katsausKOM(2009) 304 lopullinen	84