10.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 334/1

I

On tärkeää kehittää Euroopan unionin varainhoitoa sekä EU:n varoja hallinnoivaan komissioon sovellettavaa vastuuvelvollisuutta. Säännöksillä on tässä kehitystyössä oma merkityksensä. Ehdotukseen sisältyykin uudistuksia, joiden ansiosta vastuuhenkilöiden on entistä helpompi tehdä tarkoituksenmukaisia päätöksiä: osa muutoksista yksinkertaistaisi menettelyjä merkittävästi. Säännökset eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tärkeimmät parannukset saadaan aikaan komission, muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden vastuuhenkilöiden toimin.

II

Komissio pitää ehdotustaan tavanomaista kolmivuotistarkistusta laajempana. Ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan käytännössä ole niin kunnianhimoisia kuin komissio antaa ymmärtää. Ehdotuksen perusteluissa (ks. kohta 42) esimerkiksi mainitaan siirtyminen avustusten osalta panosperusteisesta tuotosperusteiseen järjestelmään. Käytännössä ehdotukset eivät tähän tavoitteeseen yllä, vaikka niihin sisältyykin muutamia uutuuksia, kuten säännös palkintojen myöntämisestä.

III

Komission ehdotus, joka koskee ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, on perusteltu hyvin. Sen sijaan vaikuttaa tarpeettomalta säilyttää sisäisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen luokka (ks. kohdat 6–9).

IV

Komissio esittää hyväksyttävän virheriskin tasoa koskevia ehdotuksia. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että hyväksyttävän virheriskin käsitteen määrittelemisestä ja soveltamisesta vallitsee suuri epävarmuus ja että komission ehdotuksen mukaan sitä käytettäisiin ilmeisesti ainoastaan harkittaessa, kuinka suurta sääntöjenvastaisten maksujen tasoa olisi jälkikäteen syytä pitää hyväksyttävänä. Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto harkitsevat, pitäisikö varainhoitoasetuksessa säätää, että komissio tutkii määrärahaehdotukset nykyistä paremmin esitysvaiheessa ja että komissio parantaa virheisiin johtavien syiden analyysiä. Varainhoitoasetuksen ei pidä rajoittaa tilintarkastustuomioistuimen vastuuta päättää siitä, mikä on tarkoituksenmukainen olennaisuuden taso (ks. kohdat 10–23).

V

Komission hallinnointimenettelyjen osalta ehdotus sisältää merkittävän vaatimuksen vahvistuslausuman antamisesta kaikkien niiden varojen osalta, joita komissio hallinnoi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Ehdotus herättää kuitenkin kustannuksiin, käyttökelpoisuuteen ja vastuualueisiin liittyviä kysymyksiä, joita on pohdittava tarkkaan (ks. kohdat 24–36).

VI

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että soveltamissäännöissä otetaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen aiemmat varainhoitotilejä koskevat ehdotukset (ks. kohdat 38–41).

VII

On asianmukaista sisällyttää varainhoitoasetukseen rahoitusvälineiden käyttöön liittyvä erityinen oikeusperusta. Tilintarkastustuomioistuin toteaa kuitenkin, että varainhoitoasetukseen ehdotetussa lisäyksessä ei ole käsitelty omistajuuskysymystä. On epäselvää, aikooko komissio kirjata kaikki rahoitusvälineet Euroopan unionin taseeseen (ks. kohdat 43–47).

VIII

Monet ehdotuksen ulkoista tarkastusta koskevat osat rajoittaisivat tilintarkastustuomioistuimen mahdollisuuksia täyttää perussopimuksen mukaiset velvoitteensa vaikuttavalla tavalla. Tämän vuoksi tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hylkäisivät suurimman osan kyseisistä ehdotuksista (ks. kohdat 48–69).

IX

Komissio ehdottaa eurooppalaisten erityisrahastojen perustamista. Tilintarkastustuomioistuin pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kiinnittämään huomiota ehdotuksen herättämiin hallintoa, vastuuvelvollisuutta ja tarkastusten toimittamista koskeviin kysymyksiin (ks. kohdat 70–78).

X

Ehdotuksen mukaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuteen perustuviin erityisiin elimiin sovellettaisiin kevyeen sääntelyyn perustuvaa varainhoidon malliasetusta. Kyseisessä säännöksessä ei nimenomaisesti edellytetä tilintarkastustuomioistuimen kuulemista. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että on tärkeää, ettei asetuksessa millään tavoin rajoiteta sen mahdollisuuksia tarkastaa EU:n varojen käyttöä (ks. kohdat 79–81).

XI

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että ennakkomaksuihin liittyvää säännöstä vielä lujitetaan samoin kuin vastuuhenkilöiden toimia selvittämättömien erien liiallisen kasautumisen vähentämiseksi (ks. kohdat 86–89).

XII

Ehdotuksessa pyritään jonkin verran yksinkertaistamaan tilinpäätöksen valmistelua ja esittämistä. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että tämän lisäksi toistetaan sitoumus, jonka mukaan komissio valmistelee tilinpäätöksen noudattaen kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja, ja että sitoumusta selvennetään asetuksessa (ks. kohdat 90–93).

XIII

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komission ehdotusta selkeytetään virastoja koskevien tarkastusten osalta. Näin ehdotuksesta olisi mahdollisimman paljon hyötyä menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta saatavan yleisen varmuuden näkökulmasta (ks. kohdat 94–99).

XIV

Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että raportointivaatimuksia tarkistetaan (ks. kohdat 101 ja 102).

XV

Varainhoitoasetuksen uudelleenlaadittuun toisintoon sisältyvät ehdotukset antavat komissiolle yleisesti ottaen mahdollisuuden lisätä avoimuutta ja kehittää varainhoitoa. Silti on edelleen tärkeää yksinkertaistaa alakohtaisia säännöksiä niin, että tuloksellisuutta saadaan parannettua merkittävästi.

1.

Komission ehdotus (KOM(2010) 260 lopullinen) sisältää useita yksityiskohtaisesti esitettyjä muutoksia varainhoitoasetuksen artikloihin. Ehdotuksen perusteluissa on artiklaryhmittäin jaoteltu yhteenveto muutosten tarkoituksesta ja luonteesta. Tilintarkastustuomioistuimen lausunto noudattaa mahdollisuuksien mukaan komission perustelujen rakennetta.

2.

Tässä lausunnossa viitataan tarpeen mukaan komission asiakirjaan (SEC(2010) 639/2), jossa käsitellään varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen mahdollisia muutoksia. Tässä lausunnossa ei käsitellä soveltamissääntöjen koko tekstiä.

3.

On tärkeää kehittää Euroopan unionin varainhoitoa sekä EU:n varoja hallinnoivaan komissioon sovellettavaa vastuuvelvollisuutta. Varainhoitoasetukseen tehtävillä muutoksilla on tältä osin oma merkityksensä – ehdotukseen sisältyykin monia toivottavia muutoksia, jotka vievät tätä kehitystä eteenpäin. Kuten tilintarkastustuomioistuin on muussa yhteydessä todennut (3), EU:n varainkäytön laadullinen parantaminen vaatii kuitenkin alakohtaisten säännösten yksinkertaistamista ja kehittämistä sekä muita toimia, joilla komission, muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden vastuuhenkilöitä tuetaan ja kannustetaan ja joilla heiltä edellytetään kurinalaisia toimintatapoja. Monimutkaiset säännökset eivät ole omiaan johtamaan siihen tuloksellisuuden parantumiseen, jota kaikki EU:n sidosryhmät toivovat.

4.

Seuraavissa kohdissa on tietyiltä osin esitetty yksityiskohtaisia muutoksia komission ehdotuksiin. Muutokset on koottu tämän asiakirjan liitteeseen.

5.

Komissio ehdottaa useita muutoksia varainhoitoasetuksen II osastoon, jossa säädetään budjettiperiaatteista. Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että muutosten (joilla pyritään muun muassa yksinkertaistamaan korkojen takaisinperinnästä annettuja säännöksiä) tarkoituksena on yleisesti ottaen yksinkertaistaa ja helpottaa talousarvion toteuttamista budjettiperiaatteiden mukaisesti. Tältä osin tilintarkastustuomioistuin esittää vain kaksi yksityiskohtaista kommenttia (jotka koskevat käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen käsittelyä ja hyväksyttävää virheriskiä).

6.

Nykyisessä varainhoitoasetuksessa (18 artikla) luetellaan monentyyppisiä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, jotka on tarkoitettu tiettyjen menojen rahoittamiseen. Nykyisen varainhoitoasetuksen 10 artiklassa säädetään, että kyseiset käyttämättömät tulot siirretään ilman eri toimenpiteitä. Komissio ehdottaa seuraavaa:

7.

Komission ehdotus on ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen osalta järkevä. Eri valtiot ja muut tahot, jotka ovat antaneet varoja esimerkiksi tutkimus- tai avustusohjelmiin, haluavat mahdollisuuden varmistua siitä, että varat on käytetty aiottuihin tarkoituksiin.

8.

Sen sijaan vaikuttaa tarpeettomalta säilyttää sisäisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen luokka. Sisäisesti syntyneet tulot voidaan käsitellä tavanomaisen talousarviomenettelyn yhteydessä.

9.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksen ainoastaan ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen menojen osalta.

10.

Komission ehdottaman 28 b artiklan mukaan lainsäätäjän täytyisi (sen sijaan, että sillä olisi vain mahdollisuus) päättää ”asianmukaisella talousarvion aggregointitasolla” sovellettavasta hyväksyttävän virheriskin tasosta. Päätös ”otetaan huomioon” vuotuisessa vastuuvapausmenettelyssä. Hyväksyttävän virheriskin taso perustuu valvonnan kustannus-hyötyanalyysiin. EU:n varoja hallinnoivien jäsenvaltioiden, yhteisöjen ja henkilöiden edellytetään ilmoittavan pyydettäessä komissiolle hallinnoimiinsa menoihin liittyvät valvontakustannukset.

11.

Lisäksi asiaa täsmennetään johdanto-osan 27 kappaleessa:

12.

Tilintarkastustuomioistuin esittää seuraavassa huomautuksia, jotka koskevat hyväksyttävän riskitason käyttötarkoitusta, määrittelemistä, arviointia ja soveltamista sekä toimielinten vastuualueita.

13.

Tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmin tuonut esiin (lausunto nro 1/2010), että analysoimalla meno-ohjelmien kustannukset ja hyödyt sekä todennäköinen virheriski saataisiin tietoa meno-ohjelmien sääntelyjärjestelmän ja hallintorakenteiden tarkistamista varten. Toisin sanoen komission pitäisi tutkia nykyisten järjestelmien puutteet ja analysoida mahdollisista muutoksista aiheutuvat kustannukset ja hyödyt. Jos korkea sääntöjen noudattamisen taso on vaikea saavuttaa järjestelmän sääntöjen kautta, voitaisiin todennäköisesti soveltaa useita erilaisia vaihtoehtoja: järjestelmän sääntöjä voitaisiin esimerkiksi yksinkertaistaa, suunnitella ohjelma uudestaan, tiukentaa valvontamenettelyjä, pitää hyväksyttävänä korkeampaa sääntöjen noudattamatta jättämisen tasoa tai tarvittaessa lopettaa kyseinen toiminta.

14.

Komission ehdottamassa 28 b artiklassa käytetään hyväksyttävän virheriskin käsitettä ilmeisesti ainoastaan harkittaessa, kuinka suurta sääntöjenvastaisen varojen käytön tasoa olisi jälkikäteen syytä pitää hyväksyttävänä. Artiklassa ei esimerkiksi edellytetä, että komissio arvioisi hallinto- ja valvontajärjestelmistä aiheutuvat kustannukset ja todennäköisen sääntöjen noudattamatta jättämisen tason sekä esittäisi erilaisia tapoja yksinkertaistaa tulevia meno-ohjelmia (esimerkiksi suunniteltaessa vuodesta 2014 alkaen toteutettavia unionin meno-ohjelmia).

15.

Nykyisestä varainhoitoasetuksesta ei ilmene, mikä on komission vastuu, kun se valmistelee menoja koskevia uusia ehdotuksia (tosin 49 artiklassa todetaan perusasetuksen tarve). Voidaan kysyä, olisiko varainhoitoasetuksessa aiheellista säätää, että komissio arvioi todennäköisen sääntöjen noudattamatta jättämisen tason, vaikutukset sekä todennäköiset yleis- ja valvontakustannukset ennen kuin se esittää menoja koskevia uusia ehdotuksia.

16.

Vaikka lainsäätäjän tehtävä on määrittää hyväksyttävän riskitason numeerinen arvo, muuttujia ei ole määritelty selkeästi. Kuten edellä todettiin, on hämmentävää, että katettavat menoalat on määritelty tarkemmin luonnoksen johdanto-osan kappaleessa kuin itse artiklassa. Yhtä merkittävä seikka on, että luonnoksesta ei ilmene selvästi, sovelletaanko virheriskin käsitettä niiden menojen määrään, joiden lopulliset edunsaajat ovat ilmoittaneet toteutuneen asianmukaisesti (perusteltavissa oleva toimintatapa), vai komission maksamaan määrään (sisältäisi myös ennakkomaksut, jotka eivät ole kovinkaan oleellisia, kun tarkoituksena on selvittää, ovatko menot olleet laillisia ja sääntöjenmukaisia esimerkiksi aloilla, joilla komissio hallinnoi varoja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, tai tutkimuksen alalla).

17.

Ehdotetusta 28 b artiklasta ei käy selvästi ilmi, käsittävätkö valvontakustannukset myös edunsaajien suorittamat kustannukset. Tällaista vaihtoehtoa voitaisiin pitää perusteltuna, jos hyväksyttävä riskitaso asetetaan vertaamalla toisiinsa lisävalvonnan rajakustannuksia ja -hyötyjä, kuten komissio on tiedonantojensa mukaan suunnitellut. Luonnoksessa ei myöskään todeta selvästi, että komissiolle aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon.

18.

Jos lainsäätäjä hyväksyy osia komission ehdotuksesta, on harkittava tarkkaan, kuinka voidaan mitata, onko virheriski todella rajattu hyväksyttävälle tasolle.

19.

Kuten tilintarkastustuomioistuin totesi esittäessään näkemyksensä komission tiedonannosta ”Tavoitteena yhteisymmärrys hyväksyttävän virheriskin käsitteestä” (KOM(2008) 866) vuodelta 2008, hyväksyttävän virhetason eli hyväksyttävän virheriskin käsite herättää kysymyksiä, joista Euroopan parlamentin ja neuvoston on keskusteltava ja päätettävä niin lainsäätäjän roolissaan kuin vastuuvapausmenettelyn yhteydessä. Näin ollen komission ehdotus kuvastaa asianmukaisella tavalla vastuualueiden jakautumista toimielinten kesken.

20.

Olennaisuustason määrittäminen sen sijaan kuuluu ulkoisen tarkastajan tehtäviin. Tilintarkastustuomioistuimen on määritettävä olennaisuusraja kansainvälisten tarkastusstandardien mukaisesti.

21.

Standardeissa edellytetään, että tarkastaja:

22.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voisivat halutessaan määrittää hyväksyttävää virheriskiä koskevia raja-arvoja varsinaisten säännösten sijasta määräyksin, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia (esimerkiksi suuntaviivojen avulla).

23.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ottavat huomioon edellä esitetyt näkökohdat harkitessaan komission ehdotusta. Vastuuvapauden myöntävän viranomaisen tehtävä on päättää, millä edellytyksin se myöntää vastuuvapauden. Tilintarkastustuomioistuin haluaa kuitenkin huomauttaa, että hyväksyttävän riskitason määritelmään ja soveltamiseen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto harkitsevat, pitäisikö varainhoitoasetuksissa säätää, että komissio tutkii määrärahaehdotukset nykyistä paremmin esitysvaiheessa ja että komissio parantaa virheisiin johtavien syiden analyysiä. Varainhoitoasetuksen ei pidä rajoittaa tilintarkastustuomioistuimen vastuuta päättää siitä, mikä on tarkoituksenmukainen olennaisuuden taso.

24.

Komissio ehdottaa, että varainhoitoasetuksessa määriteltyjen hallinnointitapojen määrää vähennetään kahteen: suoraan ja välilliseen. Kaikkiin menoihin, joita komissio hallinnoi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, sovellettaisiin hallintojärjestelyjä, jotka muistuttavat maatalouden alalla nykyisin noudatettavaa toimintatapaa.

25.

Jäsenvaltiot antaisivat menojen hallinnoinnin tiettyjen elinten tehtäväksi. Elinten olisi huolehdittava siitä, että riippumaton ulkoinen tarkastaja tarkastaa menojen hallinnoinnin, ja annettava vahvistuslausuma tilien täydellisyydestä ja oikeellisuudesta, valvontajärjestelmien toiminnasta sekä hallinnoitujen menojen asianmukaisuudesta. Lausuma sekä riippumattoman tarkastajan antama lausunto toimitettaisiin komissiolle 1 päivään helmikuuta mennessä (jos menoista vastaa useampi kuin yksi elin, niitä koskeva yhteenvetokertomus olisi toimitettava komissiolle 15 päivään helmikuuta mennessä).

26.

Vastuuhenkilöitä koskeva vakiovaatimus, jonka mukaan heidän on esitettävä lausumansa oikea-aikaisesti, parantaisi taloudellisen ja hallinnointia koskevan raportoinnin ajantasaisuutta ja yhdenmukaisuutta.

27.

Komission ehdotus ei kuitenkaan yksinkertaistaisi hallintojärjestelyjä, vaan herättää muun muassa seuraavat kysymykset:

Ei myöskään ole eritelty, mitkä olisivat ehdotuksen ansiosta kokonaistasolla saavutettavat hyödyt (ks. kohdat 35 ja 36).

28.

Varainhoitoasetusta ehdotetaan muutettavaksi muun muassa siten, että siitä poistettaisiin aiempi jäsenvaltioiden roolia koskeva määritelmä, joka sisälsi ”toteuttamistehtäviä”. On oleellista, että komission vastuualue määritellään yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin osalta selkeästi (4). Määrittelemisen yhteydessä 53 a artiklan b alakohdassa tarkoitetuille toimille olisi asetettava määräajat, ja komissiolle olisi asetettava vaatimus, jonka mukaan sen on tehtävä varainhoitovuosittainen päätös, jossa se toteaa talousarviosta suoritettavien menojen lopullisen määrän.

29.

EU:n talousarviosta suoritettavien maatalousmenojen virhetaso on viime vuosina yleensä ollut alhaisempi kuin eräiden muiden toimintamenoalojen. Maatalousmenot ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin muiden alojen menot. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan perustuvien menojen edunsaajat tavallisesti toteuttavat vaadittua toimintaa, ja kansalliset viranomaiset toimittavat tarkastuksia ennen kuin maksu suoritetaan. Noin 70 prosenttia menoista lasketaan objektiivisin perustein (esimerkiksi tilatukeen oikeutettu maa-ala) eikä siten, että pyritään korvaamaan aiheutuneet kustannukset.

30.

Rakennerahastojen, koulutuksen ja kulttuurin sekä oikeus- ja sisäasioiden kaltaisilla aloilla tuensaajia on hyvin monenlaisia ja heille myönnetään EU:n tukea käynnissä olevaan toimintaan, joka saa osan rahoituksestaan muista lähteistä. Maksuja saatetaan suorittaa ennen kuin vastaava kustannus on aiheutunut ja tukihakemukset hyväksytään ilmoitettujen aiheutuneiden kustannusten perusteella.

31.

Maksuja hallinnoivien elinten kirjanpitojärjestelmään ei siis ole suoraan kirjattu tukioikeuksia, vaan järjestelmä sisältää epäsuorasti muiden elinten ilmoittamia tietoja. Lisäksi (esimerkiksi) infrastruktuuriohjelmiin, riskipääomajärjestelyihin ja koulutusohjelmiin kohdistettavien tarkastusten luonne ja ajoitus voivat olla hyvinkin erilaisia.

32.

Näin ollen maatalousmaksujen yhteydessä sovellettujen hallintojärjestelyjen kopioiminen muille aloille ei välttämättä ole helppoa. Ei myöskään voida olettaa, että ehdotettu muutos saa automaattisesti talousarvion muissa osissa aikaan samat vahvuudet, jotka maatalousmenoihin nykyisin sovellettavalla järjestelmällä selvästi on.

33.

Ehdotetussa 53 a artiklassa kuvattujen rakenteiden luomisesta aiheutuvia todennäköisiä kustannuksia ei ole mainittu. Kustannuksista olisi ollut helpompi saada käsitys, jos mukaan olisi liitetty arvio ehdotuksen vaikutuksista.

34.

Kyseisessä artiklassa tehdyt ehdotukset tuntuvat merkitsevän huomattavaa panostusta siihen, että edunsaajille aiheutuneista korvattavista kustannuksista saataisiin aiempaa tarkempia tietoja. Tämä onkin toivottavaa, jos maksujärjestelmät säilyvät entisellään. Varainhoitoasetuksen alun perusteluosassa kannatetaan siirtymistä ”tulosperusteiseen järjestelmään, jossa sovelletaan ennalta sovittuja indikaattoreita ja tavoitteita”. Jos tulosperusteiseen järjestelmään siirrytään, hallintokehystä olisi ehkä syytä muuttaa.

35.

Komission ehdotus muistuttaa monilta osin ajatuksia, jotka tilintarkastustuomioistuin toi esiin asiakirjassaan ”Lausunto nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (sekä yhteisön sisäisen valvonnan menettelyjä koskeva ehdotus)”. Molemmissa asiakirjoissa talousarvion menoihin kauttaaltaan sovellettaisiin pyramidin muotoista koordinoitujen tarkastusten järjestelmää, joka lisäisi komission kokonaistasolla saamaa varmuutta. Varainhoitoasetuksen luonnoksessa esitetyt ehdotukset saattavat hyvinkin osaltaan edistää tätä ”varmuuden pyramidijärjestelmää”, mutta komission ehdotuksesta ei käy ilmi, miten komissio aikoo hyödyntää keräämiään tietoja tehdessään päätelmiä siitä, ovatko tilit oikeelliset ja onko jossakin menoluokassa olennaisia virheitä.

36.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät edellä esitetyt huomiot mielessään perehtyessään komission ehdotukseen. Tilintarkastustuomioistuin panee erityisesti merkille, että ehdotuksessa kytketään toisiinsa organisaatiorakenteeseen ja varmuuteen liittyviä näkökohtia, jotka koskevat kirjanpitotietojen luotettavuutta, menojen laillisuutta ja asianmukaisuutta sekä menoluokkien riskiprofiilia. Olisi esimerkiksi mahdollista saada viranomaisilta kutakin menoluokkaa koskeva lausuma ilman, että organisatoriset järjestelyt ovat aina samanlaiset.

37.

Tilintarkastustuomioistuimella ei ole huomautettavaa tästä varainhoitoasetuksen luonnoksessa esitetystä ehdotuksesta.

38.

Komissio ehdottaa, että komission nimiin ja sen puolesta voidaan avata varainhoitotilejä (ohjelman tai toimen toteuttamisesta vastuussa olevan tulojen ja menojen hyväksyjän valvonnassa komission tilinpitäjän suostumuksella). Tilien hallinnointi voidaan antaa tehtäväksi ehdotetun 53 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c ja d alakohdassa tarkoitetulle elimelle, kuten rahoitusvälineitä täytäntöönpaneville rahoituslaitoksille, Euroopan investointipankille (EIP) ja Euroopan investointirahastolle (EIR).

39.

Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin kohdistanut tarkastuksia komission toteuttamaan varainhoitotilien hallinnointiin (esimerkiksi erityiskertomus nro 5/2009). Tilintarkastustuomioistuin on muun muassa todennut, että varainhoitotilien avaamista varten ei ole annettu selkeitä sääntöjä.

40.

Komissio on käyttänyt varainhoitotilejä jo monen vuoden ajan riskipääomaoperaatioiden ja pk-yrityksille tarkoitettujen takuiden kaltaisten ohjelmien ja toimien toteuttamisen yhteydessä. Ehdotettu säännös muodostaisi oikeusperustan uusien varainhoitotilien avaamiselle. Säännöksessä ei edellytetä, että ohjelman tai toimen toteuttamisesta vastuussa oleva tulojen ja menojen hyväksyjä pyytäisi komission tilinpitäjän suostumusta jo olemassa oleville varainhoitotileille, eikä siinä vahvisteta sääntöjä näiden tilien käytölle eikä valvonnalle.

41.

Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että komissio ottaa soveltamissääntöjä viimeistellessään huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2009 kohdissa 30–32 esitetyt huomautukset.

42.

Komissio tekee useita ehdotuksia mukauttaakseen kustannusten korvausjärjestelmää (esimerkiksi siten, että lisätään kertakorvausten ja vakioyksikkökustannusten käyttöä). Varainhoitoasetuksen muuttamista koskevassa ehdotuksessa ei kuitenkaan selitetä, miten tulosperusteiseen järjestelmään aiotaan siirtyä. Ehdotuksen perusteluissa tavoitellut päämäärät eivät niin ollen vastaa ehdotettujen muutosten todellisia vaikutuksia (”siirrytään avustusten osalta todellisiin kustannuksiin perustuvasta hallinnoinnista (panokset) tulosperusteiseen järjestelmään (tuotokset), jotta toimet vastaisivat entistä paremmin poliittisia tavoitteita ja jotta voidaan yksinkertaistaa huomattavasti menettelyihin ja asiakirjoihin liittyviä vaatimuksia edunsaajien hyödyksi sekä edistää kertakorvausten käyttöä”). Palkintojen osalta ehdotuksen saatetaan katsoa vievän järjestelmää poispäin kustannusten korvaamiseen perustuvasta toimintatavasta. Jos komissio haluaa viedä korvausjärjestelmää merkittävällä tavalla tulosperusteiseen suuntaan, sen on käsiteltävä asiaa soveltamissäännöissä ja/tai alakohtaisen lainsäädännön yhteydessä.

43.

Tässä uudessa osastossa säädetään rahoitusvälineiden käyttöä koskevasta lainsäädäntökehyksestä. Komissio voi lainsäädäntökehyksen mukaisesti hallinnoida rahoitusvälineitä suoraan tai välillisesti siirtämällä tehtäviä EIP:lle, EIR:lle tai muille rahoituslaitoksille. Aiemmin rahoitusvälineitä pidettiin poikkeuksina tavanomaisiin avustusjärjestelyihin.

44.

Komission esittämistä syistä on asianmukaista sisällyttää varainhoitoasetukseen rahoitusvälineiden käyttöön liittyvä erityinen oikeudellinen perusta. Tilintarkastustuomioistuin kuitenkin toteaa, että varainhoitoasetukseen ehdotetussa lisäyksessä annetut uudet ohjeet eivät käsittele omistajuuskysymystä. Näin ollen jää epäselväksi, aikooko komissio kirjata kaikki rahoitusvälineet Euroopan unionin taseeseen, kuten kansainvälisesti hyväksytyt tilinpäätösstandardit edellyttävät (5). (Ks. myös kohdat 46 ja 92.)

45.

Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin tarkastanut, miten komissio, EIP ja EIR sekä muut rahoituksen välittäjät hallinnoivat eri rahoitusvälineitä (esimerkiksi erityiskertomus nro 1/2009 ja vuosikertomus varainhoitovuodelta 2008). Tilintarkastustuomioistuin on katsonut muun muassa, että joissakin tapauksissa komission tai niiden rahoituksen välittäjien, joille rahoitusvälineiden hallinnointi oli siirretty, toteuttaman rahoitusvälineiden käytön seuranta ei ollut riittävää.

46.

Komissio aikoo käyttää rahoitusvälineitä entistä laajemmin. Tästä syystä komission on seurattava niiden käyttöä ja panostettava henkilöstönsä kouluttamiseen, jotta tämä pystyy hallitsemaan riskejä sen jälkeen, kun käyttöä on laajennettu (6). Komission on lisäksi varmistettava, että henkilöstö on tietoinen avoimuuden tarpeesta (myös siitä, että tiedot on syytä ilmoittaa kansainvälisesti hyväksyttyjen tilinpäätösstandardien mukaisesti).

47.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät komissiolta lisäselvitystä rahoitusvälineiden omistajuudesta sekä siitä, miten rahoitusvälineet huomioidaan EU:n tilinpäätöksessä ja kirjataan siihen. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa lisäksi, että komissio sisällyttää soveltamissääntöihin asianmukaiset menettelytavat rahoitusvälineiden – myös välillisesti hallinnoitujen rahoitusvälineiden – käytön seurantaa varten. Komission olisi myös parannettava henkilöstönsä valmiuksia käyttää suhteellisen monimutkaisia rahoitusvälineitä.

48.

Komissio tekee useita tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen (129 artikla, 143 artikla ja 144 a artikla) ja erityiskertomuksiin (144 artikla) liittyviä ehdotuksia. Komissio (tilintarkastustuomioistuimen pääasiallinen tarkastuskohde) ei kuullut tilintarkastustuomioistuinta (komission ulkoinen tarkastaja) ennen kuin se ehdotti kyseisiä muutoksia tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksia koskeviin järjestelyihin.

49.

Komissio ehdottaa (143 artiklan muokkaamisen lisäksi):

50.

Tilintarkastustuomioistuimella ei ole huomautettavaa 143 artiklan 4 kohdan eikä 6 kohdan muutoksista.

51.

Ehdotus, jonka mukaan 143 artiklan 1 kohtaan ja 143 artiklan 2 kohtaan lisättäisiin viittaus kuulemismenettelyyn, on tarpeeton.

52.

Tilintarkastustuomioistuin ei pidä 143 artiklan 1 kohtaan ehdotettuja aikataulumuutoksia tarkoituksenmukaisina. Muutokset lyhentäisivät virallisesti merkittävästi aikaa, joka tilintarkastustuomioistuimella on käytettävissään huomautustensa laatimiseen. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin toteaa, että komissio ei ole ehdottanut alustavan (128 artikla) ja lopullisen (129 artikla) tilinpäätöksen esittämispäivän aikaistamista.

53.

Ehdotettu aikataulu on hämmentävä erityisesti komission pääjohtajien vuotuisten toimintakertomusten ja nämä kertomukset yhdistävän yhteenvetokertomuksen kannalta. Tilintarkastustuomioistuin esittää vuosikertomuksissaan huomautuksia näistä asiakirjoista. Varainhoitoasetuksen 60 artiklan 8 kohdassa säädetään, että ne on oltava käytettävissä 15 päivään kesäkuuta mennessä. Näin ollen tilintarkastustuomioistuimen olisi toimitettava kertomusluonnoksensa samana päivänä, jona komission on toimitettava sisäisen valvonnan järjestelmän toimintaa käsittelevä yhteenvetokertomuksensa.

54.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että on suotavaa toimittaa asiakirjat hyvissä ajoin komission ja muiden käyttöön ja että käytännössä tilintarkastustuomioistuin pyrkii mahdollisuuksien mukaan toimittamaan ne niille ennen varainhoitoasetuksessa virallisesta toimittamisesta säädettyjen määräaikojen päättymistä. Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että nykyiset viralliset määräajat jätetään ennalleen ja luotetaan vastaisuudessakin yhteistyöhön.

55.

Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto silti katsovat, että tiettyjä määräaikoja on aikaistettava, tilintarkastustuomioistuin katsoo, että samoin olisi tehtävä komissiota koskeville määräajoille.

56.

Siinä tapauksessa olisi erityisen suositeltavaa, että harkittaisiin uudelleen määräaikaa, johon mennessä komission ja muiden toimielinten on toimitettava vastauksensa tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomusluonnokseen (huomautuksiin). Ehdotetussa 143 artiklan 1 kohdassa määräajaksi on vahvistettu 15 päivä lokakuuta. Jos toimielimet toimittaisivat lopulliset käännetyt vastauksensa vasta tähän ajankohtaan mennessä, vuosikertomusta olisi mahdotonta julkaista ajoissa. Tilintarkastustuomioistuimen on saatava vastaukset ja niiden käännökset kokonaisuudessaan 30 päivään syyskuuta mennessä, jotta se voi noudattaa nykyistä aikataulua, jonka mukaan vuosikertomus esitetään budjettivallan käyttäjälle marraskuun alussa.

57.

Myös ehdotettua uutta 144 a artiklaa on tarkasteltava tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen laatimiseen liittyvien rajoitusten kannalta.

58.

Tilintarkastustuomioistuimen on raportoitava kaikista varainhoitovuoden menoista. Se ei voi saada päätökseen tarkastuskäyntiohjelmaansa ennen kuin komissio on kirjannut kaikki menot (7). Näin ollen on väistämätöntä, että tarkastustuloksista tiedottaminen aiheuttaa paineita kaikille osapuolille. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä, tiedottamista ja keskustelua.

59.

Tarkastuskohteella on yleensä kolme tilaisuutta vastata tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin:

60.

Tarkastushavaintoja koskeva kirje on pikemminkin osa tilintarkastustuomioistuimen sisäisiä menettelyitä kuin tilintarkastustuomioistuimen tai sen jaoston hyväksymä asiakirja (8). Tästä syystä tilintarkastustuomioistuin katsoo, että on periaatteessa epäasianmukaista sisällyttää varainhoitoasetukseen 144 a artiklan kaltaista säännöstä.

61.

Lisäksi komission ehdotus sisältää seikkoja, joihin on käytännön syistä välttämättä esitettävä vastalause.

62.

Jos alustavia tarkastushavaintoja koskevien kirjeiden käytöstä on annettava säännöksiä, olisi asetettava etusijalle komission velvoite vastata kuuden viikon määräajan kuluessa.

63.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto:

64.

Komissio ehdottaa, että:

65.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo samoin kuin vuosikertomuksen kohdalla, että viittaus kuulemismenettelyyn on tarpeeton.

66.

Toinen muutos, jolla ilmeisesti pyritään selkeyttämään tekstiä, on epäselvä. Tarkoituksena oli todennäköisesti se, että tilintarkastustuomioistuin hyväksyisi erityiskertomuksen lopullisen version kuukauden kuluessa vastauksien saapumisesta. Tilintarkastustuomioistuimen käytäntönä on joka tapauksessa hyväksyä erityiskertomukset välittömästi sen jälkeen, kun se on saanut lopulliset vastaukset toimielimeltä. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että varainhoitoasetuksen tarkistus tarjoaa oivallisen tilaisuuden poistaa 144 artiklasta kyseinen epäselvä alakohta.

67.

Ehdotettu 144 artiklan 1 kohdan uusi viimeinen alakohta rajoittaisi tarpeettomasti tilintarkastustuomioistuimen mahdollisuuksia laatia erityiskertomuksia sellaisella tavalla, että lukijoille on niistä mahdollisimman paljon hyötyä. Tilintarkastustuomioistuin tarkistaa jatkuvasti kertomustensa esittämistapaa ja antaa jo nykyisin enemmän painoarvoa tarkastuskohteidensa vastauksille kuin useimmat ylimmät tarkastuselimet. Tilintarkastustuomioistuimen käsityksen mukaan useimmat kansalliset tarkastuselimet pyytävät tarkastuskohteitaan esittämään kommentteja tarkastuselimen kertomusluonnoksen perusteella, minkä jälkeen tarkastuselin sisällyttää tarkastuskohteen kommentit yhteenvedonomaisesti kertomuksensa tekstiin. Jos esittämistapaa aiotaan muuttaa, tilintarkastustuomioistuin pitää tätä parempana vaihtoehtona.

68.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät hyväksy edellä esitettyjä muutoksia 144 artiklaan ja että ne harkitsevat 144 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan poistamista.

69.

Voimassa olevan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 2 kohdan kolmas virke poikkeaa perussopimuksen tekstistä kolmelta osin: [englanninkielisessä toisinnossa] perussopimuksen sanat ”in liaison” on korvattu sanoilla ”in conjunction”; varainhoitoasetuksessa käytetään ilmaisua ”audit institution” ilmaisun ”audit bodies” sijaan ja ”kansallisia viranomaisia” eli ”national department” on kuvattu ilmaisulla ”responsible” ilmaisun ”competent” sijaan. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että tämän jakson terminologia yhdenmukaistetaan perussopimuksen terminologian kanssa.

70.

Varainhoitoasetuksen luonnos sisältää uuden 164 artiklan, jossa säädetään perustasta mahdollisten eurooppalaisten erityisrahastojen luomiseksi. Mallina olisivat Maailmanpankin ja Yhdistyneiden Kansakuntien erityisrahastotoimet. Erityisrahastojen avulla komissio voisi hallinnoida yhteiseen rahastoon kerättyjä muiden rahoittajien (sekä EU:n talousarviosta myönnettyjä) varoja. Komissio ehdottaa, että varoja pidettäisiin tätä tarkoitusta varten avatulla pankkitilillä ja että komissio voisi käyttää seitsemän prosenttia varoista kattaakseen hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset.

71.

Päätös siitä, olisiko komission ryhdyttävä hallinnoimaan erityisrahastoja, on poliittinen, eikä tilintarkastustuomioistuin aio ottaa siihen kantaa. Tilintarkastustuomioistuin haluaa kuitenkin kiinnittää Euroopan parlamentin ja neuvoston huomion hallinto-, kustannus-, vastuuvelvollisuus- ja tarkastuskysymyksiin, jotka tästä ehdotuksesta aiheutuvat.

72.

Avustusten vastaanottamista ja säilyttämistä varten saattaa olla aiheellista avata pankkitili, mutta avustusten käyttöönottoon tarvitaan muita järjestelyitä. Esimerkiksi Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi tarkoitettu rahasto aiheuttaisi siellä kustannuksia paikallisessa valuutassa, tarvikkeiden ja palveluiden ostoa erilaisissa valuutoissa koko Karibian alueella sekä tavaroiden ja logististen palveluiden hankkimista EU:n alueelta ja sen ulkopuolelta. Tämä edellyttäisi, että monet eri valtuuskunnat ja henkilöstön jäsenet hoitaisivat erityisrahastojen tilitapahtumia erilaisilta pankkitileiltä.

73.

Erityisrahastojen kirjanpito olisi näin ollen monimutkainen toimi, joka olisi läheisesti kytköksissä muihin kirjanpitotoimiin. Tiettyä tarkoitusta varten avattuihin pankkitileihin liittyvien järjestelyjen monimutkaisuutta ei ole otettu komission luonnoksessa huomioon.

74.

Varainhoitoasetuksen luonnoksessa komission sallittaisiin veloittaa erityisrahastojen maksuosuuksien hallinnoinnista aiheutuvista kustannuksista seitsemän prosentin palkkio. Tilintarkastustuomioistuimen käsityksen mukaan kyseinen prosenttiosuus (jota sovelletaan myös EY:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisessä taloudellisessa ja hallinnollisessa puitesopimuksessa) vastaa muilla talousarvion aloilla sallittujen hallinnon yleiskulujen enimmäismäärää eikä niinkään erityisrahaston hallinnoinnista aiheutuvia todennäköisiä lisäkustannuksia koskevaa arviota.

75.

Komission ehdotus sisältää ajatuksen, jonka mukaan komissio, joka saattaa itsekin olla rahoittaja, voisi veloittaa palkkion oman rahoitusosuutensa hallinnoinnista. Ehdotusta koskevan selvityksen mukaan erityisrahastoa varten perustetut pankkitilit jäävät talousarvion ulkopuolelle, mistä saa käsityksen, että komissio aikoo pitää erityisrahastoihin tehtäviä määrärahasiirtoja talousarviomenoina. Jää epäselväksi, onko komissiolla oikeus veloittaa palkkio omien varojensa hallinnoinnista ja onko seitsemän prosentin palkkio perusteltu arvio hallinnoinnista aiheutuvista todennäköisistä kustannuksista.

76.

Soveltamissäännöistä laaditussa luonnoksessa (231 a artikla) todetaan, että erityisrahastot on konsolidoitava komission tilinpäätökseen ja että tilinpäätös on esitettävä budjettivallan käyttäjälle vastuuvapausmenettelyn yhteydessä. Jokaiselle yksittäiselle erityisrahastolle on tehtävä ainakin kolme tarkastusta: sisäisen tarkastuksen osaston, tilintarkastustuomioistuimen ja riippumattoman ulkoisen tarkastajan toimittama tarkastus.

77.

Näitä järjestelyitä voidaan verrata erityisrahastojen tavanomaiseen hallinnointiin, johon yleensä kuuluu erityisrahastojen konsolidoidun taseen laatiminen; taseeseen kohdistetaan yhtenäinen tarkastus. Konsolidointi pienentää merkittävästi tarkastuksen kustannuksia. Kun Maailmanpankkiin kuuluvat rahoittajat haluavat saada lisävarmuuden yksittäisten erityisrahastojen osalta, ne pyytävät hallintoviranomaisen ulkoista tarkastajaa toimittamaan tarkastuksen. Rahoittajien on kuitenkin maksettava tarkastuksesta aiheutuvat lisäkustannukset tarkastajalle.

78.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ottavat edellä esitetyt huomautukset asianmukaisesti huomioon, kun ne tutkivat komission ehdotusta ja miettivät, miten voidaan toteuttaa perusteelliset ja toisaalta kustannusvaikuttavat järjestelyt, jos ehdotus eurooppalaisten erityisrahastojen perustamisesta hyväksytään.

79.

Varainhoitoasetuksen luonnos sisältää uuden 185 a artiklan, joka on perusta yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien käsitteen nimenomaiselle mainitsemiselle, ja sille, että kumppanuuksien täytäntöönpano annetaan erityisten elinten tehtäväksi. Komission ehdotuksessa säädetään, että komissio antaa kevyeen sääntelyyn perustuvan varainhoidon malliasetuksen, jossa vahvistettaisiin varojen moitteettoman hoidon varmistamiseen tarvittavat periaatteet. Kyseiset etenkin varainhoitoasetuksen luonnoksen uuteen 53 b artiklaan pohjautuvat periaatteet sisällytettäisiin uusiin varainhoitoa koskeviin sääntöihin. Perussäädöksellä perustetut elimet, joilla on oikeushenkilöllisyys ja joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano 53 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan e alakohdan mukaisesti, antaisivat nämä säännöt.

80.

Pohjimmiltaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet muodostavat erittäin hyödyllisen ja usein monimutkaisen pitkän aikavälin lainsäädännöllisen järjestelyn. Komission laatimassa teknisessä selvityksessä todetaan, että kumppanit eivät pidä nykyisen varainhoitoasetuksen säännöksiä tarkoituksenmukaisina. Komissio katsoi tämän perusteella (ja asiaa tarkemmin tutkittuaan), että kumppanuuden täytäntöönpanoa varten olisi annettava vielä uusi vaihtoehto, jossa täytäntöönpano annettaisiin erityisen yksityisen ja julkisen sektorin elimen tehtäväksi.

81.

Päätös siitä, annetaanko yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano erityisen yksityisen ja julkisen sektorin elinten tehtäväksi, on poliittinen, eikä tilintarkastustuomioistuin aio ottaa siihen kantaa. Asianomaisten erityisten elinten kevyeen sääntelyyn perustuvaa varainhoidon malliasetusta koskevissa säännöksissä ei säädetä tilintarkastustuomioistuimen kuulemisesta. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että on tärkeää, ettei kyseinen asiakirja tavalla rajoita tilintarkastustuomioistuimen mahdollisuuksia tarkastaa EU:n varojen käyttöä.

82.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että 185 a artiklan toiseen virkkeeseen lisätään sanat ”ja tilintarkastustuomioistuinta kuultuaan”.

83.

Tilintarkastustuomioistuimella ei ole huomautettavaa tästä ehdotuksesta.

84.

Tilintarkastustuomioistuimella ei ole huomautettavaa menettelyyn liittyvästä komission ehdotuksesta.

85.

Tilintarkastustuomioistuin haluaa kiinnittää Euroopan parlamentin ja neuvoston huomion neljään seikkaan, joita komissio ei ole tuonut niiden tietoon perusteluissaan: ennakkomaksujen selvittäminen (81 artikla), tilinpitäjän vastuualueet (123 artikla), virastojen tarkastus (185 artiklan 4 kohta) sekä raportointivelvoitteista säätäminen useissa varainhoitoasetuksen säännöksissä.

86.

Eräissä talousarvion osissa on viime vuosina havaittu suuria määriä selvittämättömiä ennakkomaksuja. Komissio pyrkii ehdotuksessaan ratkaisemaan ongelman.

87.

Komissio ehdottaa muun muassa, että 81 artiklaan lisätään uusi 4 kohta, jonka mukaan toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä selvittää ennakkomaksut ”säännöllisesti”, mutta uudessa kohdassa ei mainita, kuinka usein ennakkomaksut olisi selvitettävä. Jää epäselväksi, pysytäänkö ehdotetulla muutoksella saavuttamaan asetettu tavoite.

88.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto harkitsevat kyseisen säännöksen lujittamista esimerkiksi siten, että ne korostaisivat sitä, että on aiheellista välttää selvittämättömien erien liiallista kasautumista, ja/tai siten, että ne sallisivat ainoastaan yhden ennakkomaksun suorittamisen.

89.

Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että komission olisi voitava ratkaista selvittämättömien ennakkomaksujen suureen määrään liittyvä ongelma ennen kuin varainhoitoasetusta muutetaan. Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että komissio asettaa tavoitteekseen selvittämättömien ennakkomaksujen vähentämisen ja seuraa tilanteen kehittymistä vuotuisten toimintakertomusten avulla.

90.

Komission ehdotus yksinkertaistaa ja lyhentää tilinpäätöstä käsittelevää tekstiä. Eri tilinpäätöstietojen esittämispäiviin on tehty muutoksia.

91.

Tilintarkastustuomioistuin pitää myönteisenä sitä, että tämän osaston nykyistä tekstiä yksinkertaistetaan. Tilintarkastustuomioistuin katsoo kuitenkin, että tässä yhteydessä olisi hyödyllistä todeta yksiselitteisesti, että komission tilinpitäjän vastuulla on varmistaa, että komission tilipäätös on laadittu asianmukaisesti. Tarkoituksena ei ole muuttaa asiasisältöä, sillä käytännössä tilinpäätökset laaditaan olennaisilta osiltaan kansainvälisten julkisen sektorin tilinpäätösstandardien mukaisesti, mutta tekstiä voidaan vielä selkeyttää.

92.

Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa 123 artiklan muuttamista siten, että tilinpäätös laadittaisiin kansainvälisesti hyväksyttyjen julkisen sektorin tilinpäätösstandardien mukaisesti (ilmaistuna 133 artiklan tapaan), kuitenkin niin, että oikean ja riittävän kuvan saamiseksi tilinpitäjällä on mahdollisuus poiketa standardeista. Toisin sanoen tilinpitäjä voi poiketa standardien mukaisesta menettelystä ainoastaan, jos se on oikean ja riittävän kuvan antamisen kannalta tarpeellista. Tällöin hänen olisi selitettävä menettelytapansa ja osoitettava (tilinpäätöksen liitetiedoissa), millainen tilinpäätös olisi ollut, jos standardeita olisi noudatettu.

93.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto harkitsevat edellä esitetyn selvennyksen lisäämistä varainhoitoasetukseen, kun ne tutkivat komission ehdotuksen kyseistä osaa.

94.

Komissio ehdottaa uutta 185 artiklan 4 kohtaa, joka käsittelee EU:n virastojen tarkastusta. Siinä säädetään, että virastoja koskevat tilintarkastustuomioistuimen erityisvuosikertomukset perustuisivat virastojen nimeämien yksityisen sektorin tarkastajien tekemään työhön. Ehdotuksen tarkka tavoite on epäselvä: ensimmäinen virke viittaa tulojen ja menojen laillisuuteen ja asianmukaisuuteen, toinen tilinpäätökseen.

95.

Komission ehdotus voisi muodostaa perustan virastojen parannetulle tarkastuskehykselle. Yksityisen sektorin tarkastajat ovat tottuneita laatimaan lausumia tilien luotettavuudesta. Tilintarkastustuomioistuin on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tilintarkastustuomioistuimen olisi virastojen tilien luotettavuudesta antamansa lausuman osalta voitava luottaa riippumattoman, asianmukaisesti nimetyn yksityisen sektorin tarkastajan työhön.

96.

Laillisuuden ja asianmukaisuuden kannalta tilanne on monimutkaisempi, sillä EU:n lainsäädännössä asetetut vaatimukset poikkeavat merkittävästi yksityisen sektorin tarkastajien perinteisen tarkastustyön vaatimuksista. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan tarkoituksenmukaisin toimintatapa olisi pyytää nimettyä yksityisen sektorin tarkastajaa kohdistamaan hankinta- ja palvelukseenottokysymyksiin ”sovittuja menettelyitä”, joissa tämä poimisi otoksen ”sovitulla tavalla” ja testaisi sen ”sovitulla tavalla”. Tämän jälkeen tilintarkastustuomioistuin muodostaisi testauksen tulosten perusteella oman käsityksensä viraston tilinpäätöksen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

97.

Näin ollen tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että se osallistuisi yksityisen sektorin tarkastajien valintaan, omistaisi tarkastuksen työpaperit ja voisi viime kädessä kieltäytyä yksityisen sektorin tarkastajan palveluista, jos katsoisi sen tarpeelliseksi. Koska tarkastuslausuma on ja sen tulisi vastaisuudessakin olla tilintarkastustuomioistuimen antama lausuma, tilintarkastustuomioistuimen on pystyttävä täysimääräisesti valvomaan ulkoistettua tarkastuksen kenttätyötä.

98.

Tällä tavoin muutettu ehdotus antaisi tilintarkastustuomioistuimelle mahdollisuuden huolehtia tehtävästään kustannusvaikuttavasti jatkossakin, kun virastojen ja elinten määrä kasvaa.

99.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komission ehdotus hyväksytään seuraavin muutoksin:

100.

Näiden seikkojen lisäksi tilintarkastustuomioistuin ehdottaa pientä lisäystä 185 artiklan 1 kohtaan. Tarkoituksena on varmistaa, että tilintarkastustuomioistuinta kuullaan jatkossakin ennen virastojen ja muiden elinten varainhoidon malliasetuksen hyväksymistä.

101.

Varainhoitoasetus velvoittaa komissiota laatimaan tietyt kertomukset. Kansainvälisissä standardeissa vaaditaan vuotuisten tilinpäätösten ja talousarvioiden toteuttamista koskevien selvitysten laatimista (121 artikla). Varainhoitoasetuksessa säädetään muista raportointivaatimuksista, jotka koskevat muun muassa tulojen ja menojen hyväksyjän vuosittain laatimaa toimintakertomusta (60 artiklan 7 kohta) sekä selvitystä varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta (122 artikla). Perussopimuksessa edellytetään nykyisin myös vuosittaisen unionin varoja koskevan arviointikertomuksen esittämistä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artikla).

102.

Asettamatta kyseenalaiseksi näiden kertomusten arvoa tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voisivat pyytää komissiota harkitsemaan, olisiko kertomuksia mahdollista selkeyttää ja yhdistää käyttäjien tarpeet huomioon ottaen.

10.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 334/18