Euroopan tilintarkastustuomioistuin

12, rue Alcide De Gasperi, 1615 Luxembourg, LUXEMBURG

1.1

Tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (DAS-tarkastuslausuma) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan nojalla. Kyseisen perussopimuksen mukaan tilintarkastustuomioistuin voi täydentää lausumaa jokaista EU:n keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla.

1.2

Euroopan unionin tilien luotettavuuteen liittyvällä tarkastustyöllä pyritään saamaan riittävästi todentavaa aineistoa, jonka perusteella on mahdollista päätellä, kuinka asianmukaisesti tulot, menot, varat ja velat on kirjattu ja antaako tilinpäätös riittävän kuvan unionin taloudellisesta asemasta 31. päivältä joulukuuta 2009 sekä toimien tuloksista ja rahavirroista päättyneeltä varainhoitovuodelta (ks. kohdat 1.6–1.20).

1.3

Vuoden 2009 tilien perustana olevien toimien laillisuuteen ja asianmukaisuuteen (eli sääntöjenmukaisuuteen) liittyvän tarkastustyön tavoitteena on koota riittävästi suoraa tai epäsuoraa todentavaa aineistoa, jonka perusteella tilintarkastustuomioistuin voi antaa lausuman siitä, ovatko tilien perustana olevat toimet säännösten ja sopimusmääräysten mukaiset ja oikein laskettu (yleiset näkökohdat on esitetty kohdissa 1.21–1.25 ja yksityiskohtaisemmat tiedot luvuissa 2–9).

1.4

Tilintarkastustuomioistuin analysoi komission johdon antamien tietojen – komission pääjohtajien lausumien ja komission pääosastojen vuotuisten toimintakertomusten sekä niihin liittyvän yhteenvetokertomuksen – luotettavuuden. Tarkoituksena oli selvittää, annetaanko niissä oikea ja riittävä kuva varainhoidon laadusta, ja etenkin tutkia, ovatko niissä esitetyt varaumat kattavia ja riittäviä (ks. kohdat 1.27 ja 1.28 sekä otsake ”Komission johdon antamien tietojen luotettavuus” luvuissa 2–9).

1.5

Lisäksi tilintarkastustuomioistuin tutki, miten takaisinperintää ja rahoitusoikaisuja toteutetaan ja miten niistä raportoidaan (ks. kohdat 1.32–1.50).

1.6

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti varainhoitovuoden 2009 tilinpäätöksen, jonka komission tilinpitäjä on laatinut ja komissio hyväksynyt 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti (8) ja jonka tilintarkastustuomioistuin vastaanotti 23. heinäkuuta 2010. Tilinpäätös koostuu ”konsolidoidusta tilinpäätöksestä” sekä ”talousarvion toteuttamista koskevasta konsolidoidusta selvityksestä”. ”Konsolidoitu tilinpäätös” sisältää muun muassa taseen, josta käyvät ilmi varainhoitovuoden lopussa olleet varat ja velat, sekä tuloslaskelman. ”Konsolidoitu selvitys talousarvion toteuttamisesta” kattaa puolestaan varainhoitovuoden tulot ja menot.

1.7

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastustyönsä perusteella, että konsolidoidussa tilinpäätöksessä ei esiinny olennaisesti virheellisiä tietoja. Tilintarkastustuomioistuin kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin, joista se raportoi myös vuonna 2008 ja sitä edeltävinä vuosina:

1.7

—

tiettyjen organisaatioiden, joiden tilinpäätös konsolidoidaan komission tilinpäätökseen, tilinpitäjät eivät olleet toimittaneet vahvistuskirjeitä lainkaan tai vahvistuskirjeet olivat epätäydellisiä (ks. kohta 1.8)

—

komission tilinpitäjän yksilöimät paikalliset varainhoitojärjestelmät (ks. kohdat 1.9 ja 1.10)

—

ennakkomaksujen ja muiden lyhytaikaisten velkojen käsittely varainhoitovuoden mittaan sekä jaksotusmenettelyn yhteydessä (ks. kohdat 1.11–1.13)

—

sääntöjenvastaisuuksista johtuvia takaisinperintätoimia koskevien tietojen esittäminen (ks. kohdat 1.14–1.19).

—

1.8

Komission tilinpitäjä korosti konsolidoitua tilinpäätöstä koskevassa vahvistuskirjeessä sitä, että kolmen konsolidoidun yhteisön tilinpitäjät eivät olleet toimittaneet vahvistusta tai he olivat toimittaneet mukautetun vahvistuskirjeen. Etenkin kirjanpitojärjestelmien ja paikallisten järjestelmien hyväksymistä koskevat vaaditut tiedot puuttuivat (9).

1.8

1.9

Väliaikaistilien hallinnointia ja varoihin sovellettavia kirjanpitomenettelyjä koskevien jatkuvien ongelmien vuoksi komission tilinpitäjä ei edelleenkään voinut hyväksyä kahden pääosaston (11) paikallisia järjestelmiä.

1.9

1.10

Useimmat tilinpitäjän aiempina vuosina esittämistä suosituksista on pantu täytäntöön. Jäljellä olevilla seikoilla ei ollut olennaista vaikutusta varainhoitovuoden 2009 tilien luotettavuuteen. Etenkin seuraaviin seikkoihin liittyy kuitenkin näkökohtia, jotka ovat luonteeltaan ja merkitykseltään sellaisia, että komission olisi myös jatkossa kiinnitettävä niihin huomiota: jaksotusmenettelyjen tietyt osa-alueet, ennakkomaksujen selvittäminen ja kirjaaminen, tapahtumien kirjaaminen oikea-aikaisesti sekä tietojen yhdenmukaisuus paikallisten järjestelmien ja ABAC-järjestelmän välillä.

1.11

Tilintarkastustuomioistuin poimi tarkastettavakseen edustavat otokset ennakkomaksuista (48 827 miljoonaa euroa tilikauden päättämisen jälkeen) ja laskuista/menoilmoituksista (noin 15 260 miljoonaa euroa). Se havaitsi kirjanpidossa virheitä, joiden taloudellinen vaikutus ei kaiken kaikkiaan ole olennainen mutta joita esiintyy usein. Näin ollen on tärkeää, että peruskirjanpitotietojen oikeellisuutta edelleen parannetaan tietyissä pääosastoissa. Useimmin esiintyi seuraavanlaisia virheitä:

1.11

—

kirjaus puuttui tai oli tehty kahdesti

—

kirjattu määrä oli virheellinen

—

tapahtuma oli kirjattu väärälle tilille.

1.12

Ennakkomaksujen kirjaamisen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi lisäksi seuraavanlaisia ongelmia:

—

Jäljellä olevia ennakkomaksuja ei aina selvitetä oikein. Useita ennakkomaksuja ei selvitetty lainkaan tai kuitattu määrä oli virheellinen. Tämän vuoksi ennakkomaksujen saldo vuoden lopussa oli esitetty liian suurena, vaikkakin epäolennaisessa määrin.

—

—

Osa tutkimuksen alalla toimivista pääosastoista käyttää jaksotusta laskiessaan likiarvoja (esimerkiksi prorata temporis -menetelmää) sen sijaan, että ne prosessoisivat saatavissa olevat tiedot, jotka koskevat edistymistä ja aiheutuneita kuluja, ja selvittäisivät asianomaiset ennakkomaksut näiden tietojen perusteella.

—

1.13

Eräät pääosastot eivät noudattaneet vaatimusta, jonka mukaan laskut/menoilmoitukset on kirjattava viiden työpäivän kuluessa (12) niiden vastaanottamisesta.

1.13

1.14

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoittaa, että komission eri yksiköt raportoivat rahoitusoikaisuista ja takaisin perityistä määristä hyvin eri tavoin (ks. myös kohdat 1.37–1.50).

1.14

1.15

Eräät yksiköt esittävät tekeillä olevia rahoitusoikaisuja koskevat luvut vasta, kun lopullinen kannanotto on laadittu, kun taas toiset yksiköt perustavat laskelmansa tilastollisiin arvioihin, joissa on ekstrapoloitu aikaisemmat kokemukset ja joihin sisältyvät jopa sellaisia määriä koskevat oikaisut, joiden osalta tarkastamis- ja hyväksymismenettely ei ole vielä alkanut.

1.15

Tämän arvion luotettavuus arvioidaan vertailemalla sitä aiempia vuosia koskevien tekeillä olevien oikaisujen määriin, jos tämä tieto on käytettävissä.

1.16

Jäsenvaltioiden toimittamat rahoitusoikaisuja (peruutukset ja takaisinperintä) koskevat tiedot, jotka koskevat koheesiopolitiikkaa ja jotka esitetään tilinpäätöksen liitetiedoissa nro 6, eivät ole vielä kattavia ja luotettavia (ks. myös kohta 4.31).

1.16

Komissio viittaa myös kohtaan 4.31 antamaansa vastaukseen.

1.17

Tilintarkastustuomioistuin tutki todentamisviranomaisten työtä ja perehtyi vastaavaan komission analyysiin. Tämän perusteella tilintarkastustuomioistuin toistaa epäilevänsä jäsenvaltioista tulevien saatavien luotettavuutta maatalouden alalla (Euroopan maatalouden tukirahaston saatavatilit) (13) (ks. kohta 3.54).

1.17

1.18

Vaikka tilinpäätöksen liitetiedoista käy ilmi, että komission yksiköt tai jäsenvaltiot tekevät todennäköisesti joihinkin maksuihin myöhemmin oikaisuja, liitetiedoissa ei edelleenkään ole eritelty, mihin määriin ja menoaloihin saatetaan kohdistaa lisätarkastuksia ja tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjä (14).

1.18

Maataloudessa tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös tehdään noin kuusi kuukautta kyseisen varainhoitovuoden päättymisen jälkeen: siinä komissio määrittää niiden menojen määrän, jotka on hyväksytty maksettaviksi kyseisen vuoden EU:n talousarviosta. Tämän tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen asemaa ei tee kyseenalaiseksi se, että jäsenvaltiot voivat myöhemmin vaatia siihen rahoitusoikaisuja sääntöjenmukaisuutta koskevilla päätöksillä. Sellaisten menojen määrä, joilta EU-rahoitus tällaisilla myöhemmillä sääntöjenmukaisuutta koskevilla päätöksillä todennäköisesti evätään, ilmoitetaan tilinpäätöksen liitetiedossa.

1.19

Kun otetaan huomioon, että takaisinperintä- ja rahoitusoikaisumekanismit ovat monimutkaisia, että mekanismien avulla käsiteltävät osatekijät ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja että tiedot on esitettävä avoimella ja yhdenmukaisella tavalla (ks. myös kohdat 1.37–1.50), komission olisi parannettava tilinpäätösraportointia koskevia suuntaviivojaan tuottojen kirjaamisen ja ehdollisten varojen osalta, jotta on mahdollista antaa määräykset tietojen kirjaamisesta ja esittämisestä tilinpäätöksessä.

1.19

Kansainvälisissä standardeissa ei ole yleistä ohjeistusta näiden erityisten, muuta kuin tilinpäätöstä koskevien ilmoitusten tekemisestä. Kun otetaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen huomautukset, on kuitenkin todettava, että komissio on parantanut näiden tietojen esittämistä.

1.20

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen asetuksen (15) nojalla kaikki Galileo-ohjelman yhteydessä luotu, kehitetty tai hankittu omaisuus siirrettiin laillisesti unionin omistukseen heinäkuussa 2008. Kaikkia siirtojärjestelyjä ei ole kuitenkaan vielä pantu täytäntöön. Kaikkia toistaiseksi aiheutuneita menoja (noin 2 000 miljoonaa euroa) käsitellään tutkimusmenoina. Sillä ei ole vaikutusta vuoden 2009 taseeseen, mutta komission olisi myös jatkossa pyrittävä varmistamaan, että kaikki tarvittavat tiedot ovat saatavilla silloin, kun siirto tapahtuu, jotta omaisuus voidaan suojata tehokkaasti.

1.20

1.21

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityisarvioita tuloja koskevassa toisessa luvussa sekä toimintoperusteisen budjetoinnin mukaisia toimintalohkoryhmiä koskevissa luvuissa 3–9 (ks. taulukko 1.1 ). Kaikkiin erityisarvioihin sisältyy toimintalohkoryhmän esittely. Lisäksi erityisarvioissa esitetään havainnot ja päätelmät toimien sääntöjenmukaisuudesta, järjestelmien vaikuttavuudesta sekä komission johdon antamien tietojen luotettavuudesta. Erityisarvioissa esitetään myös aiempien huomautusten seurantaan liittyviä huomioita.

1.22

Tulojen (16) (117 285 miljoonaa euroa), kaikkien toimintalohkoryhmien sitoumusten sekä hallintomenojen ja muiden menojen toimintalohkoryhmän maksujen (9 129 miljoonaa euroa) osalta tilintarkastustuomioistuin arvioi, että virheiden taloudellinen vaikutus jää alle kahteen prosenttiin kokonaismääristä (ks. taulukko 1.2 ). Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että näiden alojen valvontajärjestelmät ovat vaikuttavia (ks. myös kohdat 2.33–2.38 ja 9.28–9.29).

1.23

Maatalouden ja luonnonvarojen (56 318 miljoonaa euroa), tutkimuksen, energian ja liikenteen (7 966 miljoonaa euroa), yhteisön ulkopuolelle suunnatun tuen, kehitysyhteistyön ja laajentumisen (6 596 miljoonaa euroa) sekä koulutuksen ja kansalaisuuden (2 153 miljoonaa euroa (17)) toimintalohkoryhmien todennäköisimmäksi virhetasoksi tilintarkastustuomioistuin arvioi 2–5 prosenttia suoritetuista maksuista. Koheesiopolitiikan alojen toimintalohkoryhmän (23 081 miljoonaa euroa todennettuihin menoihin perustuvia korvauksia) todennäköisin virhetaso on kuitenkin yli viisi prosenttia (ks. kohdat 3.70, 4.34, 5.45, 6.51 ja 7.18 sekä taulukko 1.2 ). Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että näiden toimintalohkoryhmien (18) valvontajärjestelmät ovat osittain vaikuttavia (ks. kohdat 3.71 ja 3.72, 4.36, 5.46–5.48, 6.52 ja 7.19).

1.23

Lisäksi sääntöjenmukaisuustarkastusta koskevilla menettelyillä varmistetaan, että EU:n talousarvioon kohdistuva riski on asianmukaisesti katettu. Koulutuksen ja kansalaisuuden toimintalohkoryhmän osalta komissio toteaa, että virhetaso on tilien päättämisen osalta hiukan yli 2 prosenttia.

Välttääkseen ennakkomaksujen kasaantumisen taseeseensa komissio ehdotti toukokuussa 2010, että varainhoitoasetusta tarkistettaisiin sen varmistamiseksi, että ennakot ja välimaksut selvitetään nopeammin.

Tutkimuksen, energian ja liikenteen toimintalohkoryhmän osalta komissio on ilahtunut tilintarkastustuomioistuimen toteamasta myönteisestä kehityksestä virheiden määrän vähenemisessä. Tämä tulos vastaa komission omia havaintoja.

Yhteisön ulkopuolelle suunnatun tuen, kehitysyhteistyön ja laajentumisen toimintalohkoryhmän osalta komissio pitää myönteisenä tapahtumien ”esiintyvyyden” kasvua, jota tilintarkastustuomioistuin pitää täysin ”sääntöjenmukaisena” (83 %) verrattuna vuosien 2008 ja 2007 lukuihin.

Koheesiopolitiikan alalla on todettu huomattava virhetason lasku aiempiin vuosiin verrattuna. Virheiden esiintyvyys on myös kolmen viime vuoden aikana vähentynyt tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2007 koskevan vuosikertomuksen 54 prosentista tämän vuoden 36 prosenttiin, kuten tuomioistuimen vuosikertomuksen liitteessä 4.1 todetaan. (Ks. myös vastaukset kohtiin 1.26 ja 4.34.)

1.24

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, että talous- ja rahoitusasioiden toimintalohkoryhmän (732 miljoonaa euroa) todennäköisin virhetaso on alle kaksi prosenttia maksujen kokonaismäärästä (ks. kohta 8.30 ja taulukko 1.2 ). Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että toimintalohkoryhmän valvontajärjestelmät ovat osittain vaikuttavia (ks. kohta 8.31).

1.25

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, että kokonaisuutena katsottuna virhetaso on olennainen maksuissa (tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan todennäköisin virhetaso on 2–5 prosenttia). Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että yleisesti ottaen valvontajärjestelmät ovat osittain vaikuttavia maksujen osalta.

1.25

1.26

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastustulokset osoittavat, että vuoteen 2008 verrattuna maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän maksujen arvioitu todennäköisin virhetaso on noussut (19) ja että koheesiopolitiikan toimintalohkoryhmän maksujen arvioitu todennäköisin virhetaso on alentunut merkittävästi (20). Tulokset yhdessä vahvistavat sen, että kokonaisuutena katsottuna tilintarkastustuomioistuimen arvioima maksujen todennäköisin virhetaso on viime vuosina jatkuvasti alentunut.

1.26

Maatalouden ja luonnonvarojen osalta komission näkemys on, että virhetaso vaihtelee edelleen 2 prosentin tuntumassa. Koheesiopolitiikan osalta alemman virherajan aleneminen 11 prosentista 3 prosenttiin näyttää vahvistavan vuosien 2007–2013 sääntelyjärjestelmään sisältyvien tehostettujen tarkastusmääräysten tehokkuuden sekä ensivaikutelman, jonka mukaan komission vuoden 2008 toimintasuunnitelma vahvistaa sen valvontaroolia keskeytys- ja oikaisumenettelyt mukaan luettuina. Keskeytykset saattavat merkitä tinkimistä talousarvion täysimääräisestä täytäntöönpanosta.

Komissio jatkaa pyrkimyksiään sen varmistamiseksi, että virhetaso alenee edelleen.

1.27

Kaikki pääjohtajat ilmoittivat vuotuisissa toimintakertomuksissaan saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että heille myönnetyt resurssit oli käytetty aiottuihin tarkoituksiin ja että heidän käyttöön ottamansa sisäisen tarkastuksen menettelyt takasivat toimien sääntöjenmukaisuuden. Niistä keskeisistä pääosastoista ja yksiköistä, jotka antoivat lausuman varainhoitovuodelta 2009, kolmetoista oli kuitenkin esittänyt yhden tai useamman varauman. Näistä suurin osa koski tilien perustana olevien toimien sääntöjenmukaisuuteen liittyviä puutteita (21).

1.28

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että pääjohtajien lausumissa ja vuotuisissa toimintakertomuksissa annettiin oikea ja riittävä arvio varainhoidosta tulojen sekä toimintalohkoryhmiin ”koheesiopolitiikka”, ”tutkimus, energia ja liikenne”, ”koulutus ja kansalaisuus”, ”talous- ja rahoitusasiat” sekä ”hallintomenot ja muut menot” kuuluvien toimien sääntöjenmukaisuuden osalta (ks. kohdat 2.32, 4.33, 5.44, 7.17, 8.29 ja 9.11). Humanitaarisen avun, laajentumisasioiden ja ulkosuhteiden pääosastot antoivat yhteisön ulkopuolelle suunnatun tuen, kehitysyhteistyön ja laajentumisen toimintalohkoryhmän osalta oikean ja riittävän arvion (ks. kohta 6.49), kun taas yhteistyötoimisto EuropeAid antoi varainhoidosta vain osittain oikean ja riittävän arvion toimien sääntöjenmukaisuuden osalta (ks. kohta 6.50). Toimintalohkoryhmän ”maatalous ja luonnonvarat” kohdalla tilintarkastustuomioistuin toteaa, että pääjohtajien lausumissa ja vuotuisissa toimintakertomuksissa esitetään vain osittain oikea ja riittävä arvio varainhoidosta toimien sääntöjenmukaisuuden osalta (ks. kohdat 3.66–3.69).

1.28

Tilintarkastustuomioistuin esittää vuotuisen tarkastuslausuman tilinpäätöksestä ja tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Pääjohtajien lausuma keskittyy puolestaan siihen, onko varat käytetty suunniteltuihin tarkoituksiin, kun valvonnan monivuotisuus ja niiden tehokkuus virheiden havaitsemisessa ja oikaisemisessa otetaan huomioon. Pääjohtajat antavat hallinnon lausuman, joka perustuu komission omaan tarkastustyöhön, tilintarkastustuomioistuimen kertomuksiin ja havaintoihin ja tarpeen mukaan jäsenvaltioiden suorittaman valvonnan tuloksiin.

Katso myös komission vastaukset alakohtaisissa luvuissa.

1.29

Hyväksymällä yhteenvetokertomuksen komissio ottaa poliittisen vastuun (22) ylemmän johtonsa suorittamasta EU:n talousarvion toteuttamisesta (23). Kyseinen yhteenvetokertomus on ensimmäinen, joka hyväksytään nykyisen komission toimikauden aikana. Komissio toteaa saavuttaneensa myönteisiä tuloksia jatkaessaan vuonna 2009 valvontamekanismien vahvistamista toimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi, tarkoituksenaan saada huomautuksia sisältämätön tarkastuslausuma.

1.30

Komissio myöntää, että sen on edelleen parannettava joitakin osa-alueita, ja se ehdottaa siksi muun muassa seuraavanlaisia toimia:

1.31

Eräitä tilintarkastustuomioistuimen aiemmin yksilöimiä ongelmia ei ole ratkaistu:

—

monilla aloilla varaumien olisi oltava sisällöltään ja kattavuudeltaan laajempia (ks. kohdat 3.67–3.68, 6.50 sekä liitteet 3.3 ja 6.3 ) (24)

—

Komissio on ilmaissut tyytyväisyytensä siihen, että valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien laatimat toimintasuunnitelmat ovat asianmukaisia heikkouksien ratkaisemiseksi ja tunnistettujen riskien lieventämiseksi.

Maatalouden osalta komissio katsoo, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuoden 2009 vuotuiseen toimintakertomukseen, joka koskee toimintalinjaan 2 kuuluvia maaseudun kehittämistoimia sekä Bulgarian ja Romanian yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää, sisältyvät varaumat ovat tyhjentäviä ja että niiden mahdolliset vaikutukset on otettu asianmukaisesti huomioon kyseisen kertomuksen 3.2.1 ja 3.2.2 kohdassa. Kreikan osalta aiempien vuosien varauma voitiin perustella sillä suurella riskillä, jonka yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän riittämätön täytäntöönpano Kreikassa komissiolle aiheutti, ei siis EU:n talousarvioon kohdistuvalla, puutteista aiheutuvalla taloudellisella riskillä, joka on aina katettu Kreikkaa koskevilla rahoitusoikaisuilla sääntöjenmukaisuustarkastusta koskevissa menettelyissä. Kreikka oli toteuttanut toimintasuunnitelmansa puutteiden korjaamiseksi vuoden 2008 loppuun mennessä, ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokasta toimintaa arvioidaan jatkuvasti, joten varauman poistaminen oli täysin perusteltua.

Yhteisön ulkopuolelle suunnatun tuen, kehitysyhteistyön ja laajentumisen osalta komissio pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan kaikki toimintalohkoryhmän pääosastot ovat parantaneet vuotuisissa toimintakertomuksissaan antamiensa tietojen laatua (katso kohta 6.51).

Komissio katsoo, että pääjohtajien vuotta 2009 koskevissa vuotuisissa toimintakertomuksissaan tekemät varaumat tai varaumien puuttuminen olivat linjassa komission sisäisen ohjeistuksen kanssa ja puuttuivat ohjelmiin liittyviin riskeihin asianmukaisella tavalla.

—

takaisinperintää ja peruutuksia koskevia tietoja ei ole saatu jäsenvaltioilta tai ne ovat epätäydelliset (ks. kohdat 1.16, 3.54 ja 4.31) (25)

—

Koheesiopolitiikan osalta katso vastaukset kohtaan 1.16.

—

rahoitusoikaisumekanismit eivät vielä ole täysin vaikuttavia (ks. kohdat 1.37–1.50) (26).

—

1.32

Komission on EU:n talousarviota toteuttaessaan huolehdittava vaikuttavasta ja tehokkaasta sisäisestä valvonnasta, joka koskee raportoinnin luotettavuutta, varojen ja tietojen turvaamista, petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisyä ja havaitsemista sekä toimien sääntöjenmukaisuuteen kohdistuvien riskien hallintaa ottaen huomioon ohjelmien monivuotisuus ja suoritettavien maksujen luonne (27).

1.32

1.33

Komissiolla on lopullinen vastuu siitä, että valvontajärjestelmillä voidaan saada kohtuullinen varmuus siitä, että tilien perustana oleviin toimiin sisältyvät virheet ehkäistään tai havaitaan ja korjataan. Komissio huolehtii myös siitä, että sen oman hallinnoinnin tarpeita sekä eri sidosryhmiä ja ulkoisia tarkastajia varten on tarjolla luotettavia tietoja.

1.34

Aiheettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin (28). Käytännössä:

—

Komissio voi periä varoja takaisin ainoastaan niiltä edunsaajilta, joihin liittyviä menoja se hallinnoi suoraan (esimerkiksi suurin osa tutkimuksen, energian ja liikenteen toimintalohkoryhmän menoista).

—

Niiden menojen kohdalla, joihin sovelletaan yhteistä hallinnointia (esimerkiksi suurin osa maatalouden ja luonnonvarojen sekä koheesiopolitiikan alojen toimintalohkoryhmien menoista), hajautettua hallinnointia (esimerkiksi laajentumiseen liittyvät menot) tai välillistä keskitettyä hallinnointia (esimerkiksi koulutuksen ja kansalaisuuden toimintalohkoryhmässä), vastuu aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä on siirretty jäsenvaltioille tai unionin ulkopuolisille maille. Kun menoja hallinnoidaan yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (kuten humanitaarisen avun alalla), käytettävät oikaisumekanismit on määritelty näiden kanssa tehdyissä sopimuksissa. Myös komissio voi kuitenkin tehdä rahoitusoikaisuja tapauksissa, joissa EU:n meno-ohjelmien sääntöjä on sovellettu väärin (ks. kohta 1.40).

—

Kauden 2007–2013 osalta takaisinperintäilmoitusten toimittamiselle on olemassa standardoitu menettely, ja komissio odottaa tämän raportointimenettelyn edelleen parantavan sen käytettävissä olevien tietojen laatua. Jäsenvaltioilta edellytetään myös niiden omien oikaisujen erottamista niistä, jotka johtuvat EU:n tilintarkastuksista.

1.35

Tilintarkastustuomioistuin on monena vuonna keskittynyt tarkastuksessaan siihen, miten komissio toteuttaa valvontatehtäväänsä ja kuinka se soveltaa oikaisumekanismeja. Tilintarkastustuomioistuin on myös tutkinut, kuinka paikkansapitäviä kansallisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen komissiolle rahoitusoikaisuista ja takaisin perityistä määristä toimittamat tiedot ovat.

1.36

Tilintarkastustuomioistuin on toistuvasti pannut merkille, että jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien oikaisukapasiteetista on saatavissa aiempaa paremmin tietoja, mutta tiedot eivät edelleenkään ole kattavia ja luotettavia etenkään koheesiopolitiikan osalta (29). Komissio sen sijaan esittää luotettavia lukuja toimistaan. Varainhoitovuoden 2005 vastuuvapausmenettelystä lähtien Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat kannustaneet komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat parannukset, jotta saatavissa olevien tietojen kattavuus ja oikeellisuus voidaan varmistaa. Siten tilintarkastustuomioistuin saisi käyttöönsä luotettavaa todentavaa aineistoa, jonka pohjalta se voisi arvioida EU:n varainkäyttöä koskevien monivuotisten oikaisumekanismien vaikuttavuutta.

1.36

Koheesiopolitiikan alueella sekä jäsenvaltioiden omien tarkistustensa ja tarkastustyönsä seurauksena suorittamien rahoitusoikaisujen osalta komissio on riippuvainen jäsenvaltioiden lähettämien tietojen laadusta.

Komissio on viime vuosina tehnyt huomattavasti työtä parantaakseen jäsenvaltioiden toimittamien, koheesio-ohjelmia koskevien peruutuksista ja takaisinperintätoimista käytettävissä olevien tietojen laatua. Se on pyytänyt jäsenvaltioita toimittamaan kumulatiiviset ja vuosikohtaiset tiedot peruutuksista ja takaisinperintätoimista huolimatta siitä, että tämä ylittää lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset. Se on myös suorittanut paikan päällä jäsenvaltioiden oikaisujen tallennus- ja ilmoitusjärjestelmiä koskevia tarkastuksia melko hyvin tuloksin. Kun parannustarpeita on todettu, komissio on laatinut asianmukaisia suosituksia, joiden seurannasta se huolehtii.

1.37

Komissio on ottanut edellä mainitut kommentit huomioon varainhoitovuoden 2009 tilinpäätöksen liitetiedoissa antamalla aiempaa enemmän yksityiskohtaisia tietoja takaisinperinnästä ja rahoitusoikaisuista (30). Komissio on muun muassa eritellyt tiedot sen mukaan, missä vaiheessa takaisinperintä- tai rahoitusoikaisumenettely on (tekeillä oleva, vahvistettu tai pantu täytäntöön – ks. kohta 1.42). Lisäksi tiedot on jaoteltu menoaloittain, tarvittaessa ohjelmakausittain ja toisinaan jäsenvaltioittain.

1.38

Tilintarkastustuomioistuin suhtautuu näiden tietojen esittämiseen myönteisesti. Se haluaa kuitenkin tuoda esiin, että tietojen esittämiseen sekä jäsenvaltioiden koheesiopolitiikan osalta antamien tietojen ja määrien yhdenmukaisuuteen liittyvät puutteet on korjattava ja että tietoja on tulkittava huolellisesti (ks. myös kohdat 1.14–1.19 ja sen jälkeiset kohdat).

1.38

1.39

Aiheettomasti maksettujen määrien periminen takaisin EU:n meno-ohjelmien edunsaajilta eroaa tavoitteiltaan ja vaikutuksiltaan huomattavasti muunlaisista rahoitusoikaisuista. Takaisinperinnällä pyritään korjaamaan tilanteet, joissa on korvattu sääntöjenvastaisia menoja. Aiheettomasti maksetut määrät peritään periaatteessa takaisin nimenomaan maksujen saajilta, joten takaisinperintää voidaan pitää virheiden oikaisumekanismina (31).

1.39

1.40

Rahoitusoikaisut (mukaan lukien maatalousmenojen tarkastaminen ja hyväksyminen) sen sijaan korjaavat enimmäkseen hallinnointijärjestelmien puutteita. Rahoitusoikaisuissa on kyse siitä, että jäsenvaltioille tai unionin ulkopuolisille valtioille tarkoitettuja varoja peruutetaan, koska kyseiset valtiot eivät kykene takaamaan, että EU:n sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti. Oikaisujen taloudelliset vaikutukset kohdistuvat yleensä kyseisten maiden veromaksajiin eikä sen meno-ohjelman edunsaajiin, jota on toteutettu virheellisesti. Rahoitusoikaisut auttavat kyllä suojaamaan EU:n taloudellista etua, mutta niitä ei periaatteessa eikä käytännössä voida pitää välineenä, jolla korjattaisiin yksittäisiä aiheettomasti maksettuja määriä.

1.40

Jäsenvaltioiden tulisi periä virheelliset maksut takaisin edunsaajilta. Takaisinperintä tapahtuu joko siten, että edunsaaja maksaa kyseiset summat takaisin, tai siten, että takaisinmaksettavat summat kuitataan samalle edunsaajalle myöhemmin suoritettavista maksuista.

Mikäli EU-tarkastusten tuloksena havaitaan aiheettomasti suoritettuja maksuja edunsaajille, jäsenvaltiot ovat velvollisia seuraamaan niitä kohdistamalla näihin edunsaajiin takaisinperintätoimia. Silloinkin, kun varoja ei ole mahdollista periä takaisin edunsaajilta siksi, että rahoitusoikaisu koskee ainoastaan jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmän puutteita eikä aiheettomia maksuja, oikaisut ovat kuitenkin tärkeä keino parantaa jäsenvaltioiden järjestelmiä ja siten ehkäistä tai havaita ja periä takaisin sääntöjenvastaisia maksuja edunsaajille.

Maatalouden sääntöjenmukaisuustarkastusjärjestelmä on suunniteltu sulkemaan EU-rahoituksen ulkopuolelle menot, jotka eivät ole syntyneet EU:n sääntöjen mukaisesti. Sen sijaan se ei ole mekanismi, jolla edunsaajille aiheettomasti suoritettuja maksuja peritään takaisin: yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaan, sellaisena kuin se on varainhoitoasetuksen 53 b artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa määriteltynä, tämä on yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla.

Komissio katsoo näin ollen, että tiettyjä rahoitusoikaisuja voidaan pitää virheiden oikaisumekanismeina sikäli kuin kyseessä olevat summat peritään takaisin lopulliselta edunsaajalta.

1.41

Komissio tuo tilinpäätöksen liitetiedoissa esiin takaisinperinnän ja rahoitusoikaisujen välisen eron, mutta muissa asiakirjoissa, kuten yhteenvetokertomuksessaan, se ei vielä esitä näiden kahden mekanismin eroavaisuuksia riittävän selvästi. Komission varainhoitovuoden 2009 osalta esittämistä vahvistetuista määristä lähes 90 prosentin (noin 2 900 miljoonaa euroa kaikkiaan 3 319 miljoonan euron summasta) ja täytäntöönpannuista määristä lähes 80 prosentin (noin 1 400 miljoonaa euroa kaikkiaan 1 843 miljoonan euron summasta) kohdalla on kyse rahoitusoikaisuista, jotka eri maiden veronmaksajat joutuvat yleensä rahoittamaan. Näitä oikaisuja koskevat kommentit on kuitenkin toisinaan muotoiltu ikään kuin kyse olisi pelkästään tai enimmäkseen takaisinperinnästä.

1.41

EU:n tilinpäätös esittää rehellisellä tavalla komission valvontaroolista johtuvien rahoitusoikaisujen määrän.

Rahoitusoikaisuina esitetyt määrät ilmaisevat, että komissio on ryhtynyt toimiin suojellakseen EU:n talousarviota aiheettomasti maksetuilta määriltä. Tätä koskevilla kommenteilla on pyritty selventämään menettelyä, jota komissio asiassa noudattaa. Nämä rahat peritään lopulta takaisin edunsaajilta jäsenvaltioiden käynnistämien takaisinperintämenettelyjen avulla, koska on niiden edun mukaista periä mahdollisuuksien mukaan varat takaisin.

Komissio viittaa myös kohtiin 1.36 ja 1.40 antamiinsa vastauksiin.

1.42

Komissio esittää tietoja kolmesta prosessin päävaiheesta:

1.43

Komissio tekee selväksi, että koheesiopolitiikan alojen toimintalohkoryhmän osalta oikaisumekanismien eri vaiheista esitetyt tiedot koskevat ainoastaan sellaisia takaisinperittäviä määriä ja rahoitusoikaisuja, joista komissio on määrännyt.

1.44

Tältä osin on syytä huomioida, että koheesiopolitiikan alojen toimintalohkoryhmän kohdalla vain 20 prosenttia (476 miljoonaa euroa) varainhoitovuoden 2009 vahvistetuista oikaisuista (2 411 miljoonaa euroa) pantiin täytäntöön vuonna 2009. Aiempien vuosien jäljellä olevat määrät mukaan lukien oikaisuja oli vuoden 2009 lopussa panematta täytäntöön kaikkiaan 2 332 miljoonan euron arvosta. Jolleivät jäsenvaltiot esitä lisää menoilmoituksia tulevina vuosina, jäljellä olevat oikaisut pannaan täytäntöön vasta ohjelmien päättämisen yhteydessä (32).

1.44

Kuten tilintarkastustuomioistuin perustellusti huomauttaa, viime vuosia koskevien rahoitusoikaisujen täytäntöönpano tapahtuu pääasiassa ohjelmaa päätettäessä, kun säädöksiin perustuva välimaksujen yläraja on saavutettu. Ohjelmien voimassaoloaikana vahvistetut rahoitusoikaisut voidaan myös panna täytäntöön myöhemmissä maksuhakemuksissa. Siksi on vaikeaa nähdä välitöntä yhteyttä tiettynä varainhoitovuonna vahvistettujen rahoitusoikaisujen määrän ja samana vuonna täytäntöön pantujen määrien välillä.

Yleissääntönä on, että ohjelmien voimassaoloaikana vahvistetut rahoitusoikaisut pannaan täytäntöön myöhemmissä maksuhakemuksissa. Koska maksujen yläraja on useimpien kauden 2000–2006 ohjelmien osalta saatettu saavuttaa, on väistämätöntä, että tukeen oikeuttamattomien menojen vähennykset näkyvät vasta ohjelmien päätösasiakirjoissa, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava vuoden 2010 aikana.

Heti kun komissiolla on näyttöä siitä, että oikaisu on pantu täytäntöön vähentämällä tukeen oikeuttamattomat menot loppumaksuhakemuksesta, se ilmoittaa rahoitusoikaisun täytäntöön pannuksi. Tarkempaa tietoa rahoitusoikaisujen täytäntöönpanosta on konsolidoidun tilinpäätöksen liitetiedossa 6.

Vaikka komission kirjanpitojärjestelmässä ei voida jäljittää kaikkia yksittäisiä rahoitusoikaisuja, vaan ainoastaan ne, joilla on rahoitusvaikutuksia EU:n rahoitukseen, merkitään rahoitusoikaisut, joiden täytäntöönpanosta on näyttöä vuonna 2010, komission tilinpäätöksessä täytäntöönpannuiksi varainhoitovuonna 2010.

Luvut vaihtelevat ohjelmien ja rahastojen välillä merkittävästi kyseessä olevien oikaisujen luonteesta ja/tai suuruudesta johtuen.

1.45

Jos oikaisumekanismien vaikutuksista olisi saatavissa luotettavia tietoja aiemmilta vuosilta, voisi periaatteessa olla mahdollista arvioida, millaisia vaikutuksia mekanismeilla todennäköisesti on tulevaisuudessa. Joskus on myös virheellisesti esitetty, että takaisin perittyjä ja oikaistuja määriä voitaisiin verrata tilintarkastustuomioistuimen arvioihin virheistä tai jopa vähentää kyseiset määrät tilintarkastustuomioistuimen laatimasta arviosta.

1.45

Komissio on toistuvasti vahvistanut, että monivuotisiin ohjelmiin sovelletaan monivuotisia valvontajärjestelmiä ja että komission järjestelmät olisivat normaalisti havainneet ja oikaisseet monet tilintarkastustuomioistuimen tiettynä varainhoitovuonna havaitsemat virheet seuraavina vuosina. Tämä voidaan osoittaa laskemalla jäljelle jäävät virhetasot ohjelman päättämisajankohtana: näiden on aiemmin osoitettu olleen alhaisempia kuin täytäntöönpanokaudella.

Komissio on samaa mieltä siitä, että ei ole yksinkertaista verrata tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuman virhetasoja, jotka koskevat tapahtumien tarkastelua vuositasolla, komission itse laskemaan virhetasoon.

1.46

Oikaisumekanismien vaikutuksista ei kuitenkaan ole saatavissa luotettavaa tietoa vuositasolla. Tilinpäätöksen liitetiedoista ei käy systemaattisesti ilmi, kuinka takaisin perityt määrät kytkeytyvät yksittäisiin varainhoitovuosiin, ja toisinaan aiempien vuosien kasaantuneet oikaisut on yksilöity ja kirjattu kuluvalle varainhoitovuodelle.

1.46

Lisäksi voidaan vaatia kiinteämääräisiä oikaisuja tilanteissa, joissa jäsenvaltion tasolla on todettu heikkouksia valvontajärjestelmissä, mutta jäsenvaltio ei ole korjannut niitä: tämä ei liity mihinkään tiettyyn aiheettomaan menoon tai tiettyyn vuoteen.

Siksi ei ole mahdollista vetää suoraa yhteyttä rahoitusoikaisun ja sen kohteena olevien menojen syntymisvuoden välille.

Rakennerahastojen täytäntöönpano tapahtuu monivuotisessa puitekehyksessä. Ellei rahoitusoikaisua ole raportoitu vuonna N, se raportoidaan vuonna N+1 tämän heikentämättä sen menettelyn luotettavuutta, jonka tärkein tavoite on varmistaa, että kaikki aiheettomat maksut oikaistaan. Tämä ohjelmakauden eri vuosien välillä tehtävä tasaus on välttämätön, jotta rahoitusoikaisuista voidaan antaa tarkkaa, avointa ja kattavaa kumulatiivista tietoa.

Tästä huolimatta tilinpäätösten liitetiedoissa esitetään tietoja tiettynä vuonna vahvistetuista ja täytäntöönpannuista rahoitusoikaisuista sekä kumulatiivisia tietoja.

Sitä vastoin maataloudessa (Euroopan maatalouden tukirahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) rahoitusoikaisut liittyvät tietyn varainhoitovuoden menoihin ja tämä yhteys ilmoitetaan jokaisessa komission hyväksymässä sääntöjenmukaisuutta koskevassa päätöksessä.

1.47

Lisäksi monien oikaisumekanismien soveltamissykli voi kestää useita vuosia ja monien valvontajärjestelmien oikaisukapasiteettiin kohdistuvat eri osatekijät määrittävät sitä, kuinka hyvin todennäköinen vaikutus tulevaisuudessa on mahdollista arvioida (muun muassa lainsäädäntö ja organisatorinen kehys, takaisinperintämenettelyjen soveltamissäännöt sekä hankkeiden tyyppi, koko ja kesto).

1.48

Lopuksi olisi muistettava, että komission käyttämiin oikaisumekanismeihin kuuluu pääasiassa muunlaisia rahoitusoikaisuja kuin takaisinperintämenettelyjä (ks. kohdat 1.39 ja 1.40).

1.48

1.49

Komissio on vuonna 2009 pyrkinyt antamaan enemmän ja parempia tietoja EU:n talousarvioon sovellettavista oikaisumekanismeista. Tämä kehityssuunta on myönteinen. Komission antamat tiedot eivät kuitenkaan vielä ole täysin luotettavia siksi, että sen jäsenvaltioilta saamat tiedot eivät aina ole luotettavia. Lisäksi pitäisi tutkia, olisiko tarpeen tarkentaa tilinpäätösraportoinnin suuntaviivoja siltä osin, mitä tietoja tilinpäätökseen on syytä sisällyttää ja millä tavoin niitä pitäisi käsitellä. Joillakin menoaloilla komissio ei anna seuraavia tietoja: minä vuonna maksu suoritettiin, minä vuonna siihen liittyvä virhe havaittiin ja minä vuonna asianomainen rahoitusoikaisu sisällytettiin tilinpäätöksen liitetietoihin.

1.49

Maksujen, virheiden ja rahoitusoikaisujen täsmäyttäminen keskenään tilintarkastustuomioistuimen esittämällä tavalla ei ole mahdollista silloin, kun menojen ilmoitusjärjestelmä on kumulatiivinen monen vuoden jaksolla tai joissakin tapauksissa, kun kyse on järjestelmää koskevista oikaisuista (ks. myös vastaus kohtaan 1.50).

1.50

Arvomääräisesti tarkasteltuna suurin osa oikaisuista on jäsenvaltioihin tai unionin ulkopuolisiin valtioihin kohdistuvia rahoitusoikaisuja, eikä niissä niinkään ole kyse varojen perimisestä takaisin EU:n tukia aiheettomasti saaneilta yksittäisiltä edunsaajilta. Tilintarkastustuomioistuimen testaamisen avulla havaitsemat virheet sitä vastoin useimmiten liittyvät edunsaajien aiheettomasti hakemiin tai heille aiheettomasti maksettuihin määriin. Tämän vuoksi tilintarkastustuomioistuin toteaa, että sen arvioita virhetasoista ei ole tarkoituksenmukaista verrata komission rahoitusoikaisuista ja takaisinperinnästä antamiin tietoihin.

1.50

Selvästi suurin osa (noin 80 prosenttia) EU:n talousarviosta pannaan täytäntöön yhteisellä hallinnolla, jossa jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa komissiolle ilmoitettujen menojen sääntöjenmukaisuuden varmistamisesta ja siten myös sääntöjenvastaisuuden havaitsemisesta ja korjaamisesta. Tässä hallintotavassa komissio myös vastaa sen varmistamisesta, että kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat järjestelmät ovat tehokkaita, ja elleivät ne ole, komissio voi vaatia rahoitusoikaisuja. Sovellettavassa lainsäädännössä säädetty rahoitusoikaisujen järjestelmä on siis sellainen, että komissio kohdistaa takaisinperintätoimet/oikaisut jäsenvaltioihin, jotka vuorostaan perivät aiheettoman maksun takaisin edunsaajalta. Kun rahoitusoikaisut liittyvät järjestelmän heikkouksiin, ne kuitenkin yleensä perustuvat kiinteämääräisiin tai ekstrapoloituihin summiin eivätkä siis edunsaajien tasolla yksilöityihin virheisiin.

Tämän seurauksena on erotettava toisistaan seuraavat asiat:

Komissio on samaa mieltä siitä, että ei ole merkityksellistä verrata tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuman virhetasoja, jotka perustamissopimuksen nojalla koskevat tapahtumaotoksen tarkastelua vuositasolla, rahoitusoikaisuja koskeviin lukuihin. Kuten yllä on esitetty, rahoitusoikaisuja on eri tyyppisiä, joten koheesiopolitiikan aloilla ei ole mahdollista vetää suoraa yhteyttä rahoitusoikaisun ja sen kohteena olevien menojen syntymisvuoden välille. Rahoitusoikaisujen vaikutus voidaan kuitenkin selvästi yksilöidä laskettaessa jäännösvirheiden määrää ohjelman päättymisen jälkeen. Esimerkiksi PO REGIO on tammikuussa 2010 saanut valmiiksi ei-tilastollisen lopputarkastuksen eräistä kauden 1994–1999 EAKR-ohjelmista. Tulokset viittaavat siihen, että kun ohjelmat on päätetty ja kaikki rahoitusoikaisut tehty, kokonaisvirheriski oli pienentynyt selvästi.

Komissio varmistaa unionin taloudellisten etujen turvaamisen soveltamalla varainhoitoa ja eri toimialoja koskevia hallinto- ja valvontajärjestelmiä ja -menettelyjä, jotka lainsäätäjä on säätänyt ehkäistäkseen, havaitakseen ja oikaistakseen virheitä, jotka vahingoittaisivat EU:n talousarviota.

2.1

Tässä luvussa esitetään tuloja koskeva tilintarkastustuomioistuimen erityisarvio. Euroopan unionin talousarvion tulot koostuvat omista varoista ja muista tuloista. Tuloja koskevat keskeiset tiedot esitetään taulukossa 2.1 . Omat varat ovat selkeästi talousarviomenojen tärkein rahoituslähde (94,1 prosenttia).

2.2

Omat varat jakautuvat kolmeen ryhmään (1): perinteiset omat varat (tuonnista kannetut tullit sekä sokerin tuotantomaksu), jäsenvaltioiden keräämään arvonlisäveroon (alv) perustuvat omat varat sekä jäsenvaltioiden bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat omat varat.

2.3

Jäsenvaltiot toteavat ja kantavat perinteiset omat varat. Kolme neljäsosaa tästä määrästä maksetaan unionille, ja jäljelle jäävällä neljänneksellä katetaan kantokulut. Kukin jäsenvaltio lähettää komissiolle kuukausittain selvityksen todetuista maksuista (selvitys A-kirjanpidosta), ja kolmen kuukauden välein selvityksen todetuista maksuista, jotka eivät sisälly kuukausittaiseen selvitykseen (selvitys B-kirjanpidosta) (2).

2.4

Alv:oon ja BKTL:oon perustuvat omat varat ovat unionin sääntöjen mukaisesti laskettuja maksuosuuksia, jotka perustuvat siihen, että jäsenvaltioiden teoreettisesti yhdenmukaistettuihin alv-määräytymisperusteisiin ja jäsenvaltioiden BKTL:oon sovelletaan yhdenmukaisia verokantoja.

2.5

Päätöksen 2007/436/EY, Euratom mukaisesti osaan jäsenvaltioista sovelletaan alennettua alv-kantaa (3) ja tietyt jäsenvaltiot saavat vuotuisesta BKTL-osuudestaan bruttovähennyksen (4) kaudella 2007–2013. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehdään talousarvion epätasapainon korjaus (”Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus”), jolla vähennetään Yhdistyneen kuningaskunnan maksamaa BKTL-varojen määrää.

2.6

BKTL:oon perustuvia omia varoja käytetään talousarvion tasapainottamiseen. Jos jokin jäsenvaltio ilmoittaa todellista pienemmän BKTL-luvun, BKTL:oon perustuvien omien varojen kokonaismäärä ei pienene, mutta muiden jäsenvaltioiden maksuosuudet ovat vastaavasti suuremmat, kunnes ongelma havaitaan ja korjataan.

2.7

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten lähestymistavasta ja tarkastusmenetelmistä esitetään yleiskuva liitteessä 1.1 olevassa osassa 2 . Tilintarkastustuomioistuin poimi komission rekisteristä, joka sisälsi kaikki kerätyt tulot, 62 perintämääräystä käsittävän edustavan tilastollisen otoksen ja testasi ne komission tasolla (ks. Liite 2.1 ).

2.8

Tilintarkastustuomioistuin ei pysty tilien perustana olevien toimien tarkastuksellaan kattamaan tuontia, josta ei ole tehty ilmoitusta tai joka on välttänyt tullivalvonnan.

2.9

Tilintarkastustuomioistuin arvioi valvontajärjestelmät kolmessa jäsenvaltiossa (5) ja tarkasti niiden perinteisiä omia varoja koskevat kirjanpitojärjestelmät. Se analysoi maksuvirrat maksujen toteamisesta siihen vaiheeseen, kun komissiolle tehtiin ilmoitus, saadakseen kohtuullisen varmuuden siitä, että määrät oli kirjattu oikein. Tarkastajat tarkastivat 30 satunnaisotannalla poimittua tuonti-ilmoitusta kaikissa kolmessa jäsenvaltiossa.

2.10

Kohdassa 2.7 mainittuun otokseen sisältyvien viiden perinteisiä omia varoja koskevan perinnän kohdalla tilintarkastustuomioistuin täsmäytti valitut kuukausittaiset ilmoitukset jäsenvaltioiden (6) pitämään kirjanpitoaineistoon.

2.11

Tilintarkastustuomioistuin arvioi valvontajärjestelmät komissiossa sekä komission jäsenvaltioissa toimittamat tarkastukset. Lisäksi arvioitiin omia varoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean (7) valvontaroolia.

2.12

Tilintarkastustuomioistuin otti huomioon vuosina 2008 ja 2009 toimittamastaan tarkastuksesta saadut tulokset. Tarkastus koski tuontiin sovellettavia yksinkertaistettuja tullimenettelyjä yhdeksässä jäsenvaltiossa (8).

2.13

Alv:oon ja BKTL:oon perustuvat omat varat perustuvat makrotalouden tilastoihin, joiden pohjana olevia tietoja ei voida tarkastaa suoraan. Näin ollen alv:a ja BKTL:a koskeva tarkastus aloitettiin siitä vaiheesta, kun komissio sai jäsenvaltioiden laatimat makrotalouden aggregaatit. Sen jälkeen arvioitiin komission järjestelmät, joiden avulla tietoja käsitellään siten, että lopullisiin tileihin sisällytettävät määrät saadaan määritettyä. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti näin ollen, miten talousarvio oli laadittu ja olivatko jäsenvaltioiden maksuosuudet oikeellisia.

2.14

Arvioitavina olivat myös ne komission valvontajärjestelmät, joiden avulla on tarkoitus saada varmuus siitä, että kyseiset varat lasketaan ja kannetaan oikein; tarkastuksessa arvioitiin niin ikään omia varoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja BKTL-komitean (9) roolia.

2.15

Yhteenveto tapahtumatarkastusten tuloksista on esitetty liitteessä 2.1 .

2.16

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että yleisesti ottaen jäsenvaltioiden komissiolle lähettämissä selvityksissä virhetaso ei ollut olennainen.

2.17

Tilintarkastustuomioistuimen toimittamassa tarkastuksessa todettiin, että virhetaso ei ollut olennainen jäsenvaltioiden maksuosuuksien laskennassa ja suorittamisessa. Joulukuussa 2009 komissio kuitenkin havaitsi virheen laskelmissaan, jotka koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän vuosien 2008 ja 2009 korjauksen alustavia arvioita: vuoden 2008 osalta määrä oli arvioitu 138 miljoonaa euroa liian suureksi ja vuoden 2009 osalta 458 miljoonaa euroa liian suureksi. Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva vuoden 2008 korjaus oli viety vuoden 2009 talousarvioon, ja näin ollen talousarviota rahoittavat jäsenvaltiot maksoivat suuremman osuuden kuin vuonna 2009 oli tarpeen. Asia saadaan korjattua vasta, kun tarkistetut arviot sisällytetään tulevien vuosien talousarvioon.

2.17

2.18

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että muiden tulojen ryhmässä testatuissa tapahtumissa virhetaso ei yleisesti ottaen ollut olennainen.

2.19

Yhteenveto järjestelmätarkastusten tuloksista on esitetty liitteessä 2.2 .

2.20

Aiempien vuosien tapaan (10) tilintarkastustuomioistuin havaitsi menettelyissä ja järjestelmissä ongelmia, jotka vaikuttavat B-kirjanpitoon vietäviin määriin ja olisi siksi korjattava. Ongelmana oli muun muassa maksujen perinnän viivästyminen ja perittyjen määrien myöhäinen käyttöön asettaminen (11) sekä tullivelkojen perusteeton poistaminen (12).

2.20

2.21

Kahdessa tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa (13) kansalliset viranomaiset eivät pystyneet täysin perustelemaan B-kirjanpitoon kirjattuja määriä, sillä ne eivät täsmänneet perustana olevan asiakirja-aineiston kanssa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi lisäksi samanlaisia eroja täsmäyttäessään A-kirjanpitoa (14).

2.21

2.22

Komissio katsoo, että silloin kun laittomasti yhteisön tullialueelle tuodut tavarat on takavarikoitu, asianomaista tullivelkaa ei tarvitse viedä B-kirjanpitoon. Huhtikuussa 2009 antamassaan tuomiossa (15) EU:n tuomioistuin katsoi, että tavaroiden takavarikoinnin tulee tapahtua ennen kuin tavarat menevät ensimmäiseen asianomaisella alueella sijaitsevaan tullitoimipaikkaan, jotta tullivelka voitaisiin mitätöidä. Näin ollen tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kyseisen vaiheen jälkeen takavarikoitujen tavaroiden tullivelat on vietävä kirjanpitoon.

2.22

2.23

Tilintarkastustuomioistuimen paikan päällä toimittamissa tarkastuksissa havaittiin puutteita kansallisessa tullivalvonnassa, etenkin riskianalyysissä, jolla valitaan toimijat ja tuontitavarat tullitarkastukseen (16). Näin ollen kasvaa riski, että sääntöjenvastaisuuksia ei havaita ja perinteisiä omia varoja jää siksi saamatta.

2.23

2.24

Lisäksi hiljattain laaditussa erityiskertomuksessa (17), jonka aiheena olivat tuontiin sovellettavat yksinkertaistetut tullimenettelyt (18), tilintarkastustuomioistuin toi esiin merkittäviä valvonnan puutteita kaikissa tarkastuskohteena olleissa jäsenvaltioissa ja pani lisäksi merkille, että useimmissa näistä jäsenvaltioista virheiden esiintyvyys oli suuri. Kyseisten jäsenvaltioiden osuus on yli puolet kannettujen perinteisten omien varojen kokonaismäärästä, ja lisäksi noin kaksi kolmasosaa kaikista EU:n tulli-ilmoituksista tehdään yksinkertaistetuin menettelyin. Se merkitsee, että kyseiset valvontapuutteet vaikuttavat jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien toimintaan perinteisten omien varojen alalla, mikä puolestaan lisää riskiä, että perinteisiä omia varoja kerätään virheellisiä määriä.

2.24

Komissio on avustanut jäsenvaltioita muuttuvien menettelyjen noudattamisessa. Se on laatinut yksityiskohtaisia ohjeita ja antanut koulutusta niiden soveltamisessa. Toiminnan tuloksia tarkastellaan vuosina 2010 ja 2011 tehtävien tarkastuskäyntien yhteydessä. Lisäksi komissio on tehnyt vuosina 2009 ja 2010 kaikkien jäsenvaltioiden tullivalvontastrategioita koskevia erityistarkastuksia. Näiden tarkastusten ja tilintarkastustuomioistuimen huomautusten perusteella komissio on jo kehottanut jäsenvaltioita toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Se aikoo laatia vuonna 2010 jäsenvaltioiden tullivalvontastrategioita koskevan erityiskertomuksen, johon sisällytetään komission havaintojen ohella myös tilintarkastustuomioistuimen huomautukset. Aiheesta keskustellaan jäsenvaltioiden kanssa omia varoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean (ACOR) kokouksessa toiminnan kehittämiseksi tällä alalla.

2.25

Alv:oon perustuvat omat varat lasketaan jäsenvaltioissa tosiasiallisesti kannetun alv:n pohjalta (19). Komission syyskuussa 2009 julkaisemassa selvityksessä, jossa analysoitiin ja laskettiin alv-vaje EU 25 -jäsenvaltioissa (Kyprosta lukuun ottamatta) (20), arvioitiin kerättyjen alv-tulojen ja arvonlisäverojen teoreettisen nettomäärän eroksi keskimäärin 13 prosenttia kaudella 2004–2006. Niissä jäsenvaltioissa, joiden alv-määräytymisperusteelle ei ole asetettu enimmäismäärää (21), EU:n talousarvioon maksettava alv:oon perustuva osuus kasvaisi, jos alv-vaje poistettaisiin. Tämä vähentäisi BKTL:oon perustuvia maksuosuuksia, vaikkakin sen vaikutus yksittäisiin jäsenvaltioihin nähden vaihtelisi.

2.25

2.26

Varaumien ansiosta komissio voi oikaista jäsenvaltioiden alv-ilmoituksiin sisältyviä epäselviä osatekijöitä lakisääteisen neljän vuoden aikarajan jälkeen. Vuonna 2009 esitettiin 67 varaumaa ja poistettiin 63 varaumaa. Vuoden lopussa varaumien yhteismäärä oli 167 (ks. taulukko 2.2 ). Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että pitkäkestoisia alv-varaumia oli poistettu jonkin verran, mutta silti vuoden 2009 lopussa oli edelleen voimassa 20 varaumaa, jotka koskivat vuotta 2000 aikaisempia vuosia (vuoden 2008 lopussa vastaava määrä oli 34).

2.26

2.27

Kreikan julkisen talouden alijäämää ja velkaa koskevista tilastoista laaditussa raportissa (22), jonka komissio esitti Ecofin-neuvostolle, kyseenalaistettiin Kreikan makrotalouden ja kansantalouden tilinpidon tilastojen laatu. Komissio ja neuvosto epäilivät Kreikan tilastokeskuksen valvontajärjestelmien tehokkuutta; Kreikan tilastokeskus tuottaa myös BKTL-tiedot omien varojen laskemista varten.

2.27

Kreikka on ryhtynyt toteuttamaan toimenpiteitä komission 8. tammikuuta 2010 esittämässä raportissa mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi hyväksymällä Kreikan tilastojärjestelmää koskevan uuden lain, jolla muun muassa perustetaan uusi tilastoviranomainen (ELSTAT), jotta voidaan varmistaa tilastotietojen riippumattomuus ja eheys.

2.28

Aiemmissa vuosikertomuksissa (23) tilintarkastustuomioistuimen kanta oli, että kansallisten tilastokeskusten valvontajärjestelmien eroavaisuudet saattoivat heikentää kansantalouden tilinpitojen vertailtavuutta, luotettavuutta ja kattavuutta. Eurostat ei ole saanut vielä päätökseen kansallisten tilastokeskusten valvontajärjestelmiä koskevaa arviointiaan eikä se ole vielä antanut ohjeita kyseisten järjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioissa.

2.28

2.29

Vuosien 2002–2006 BKTL-tietoja koskevia yleisiä varaumia (24) oli EU 15 -jäsenvaltioiden kohdalla voimassa vuoden 2009 lopussa, koska päivitettyjen tai uusien BKT-luetteloiden analysointi oli kesken; EU 10 -jäsenvaltioiden kohdalla yleiset varaumat koskevat BKTL-tietoja vuosilta 2004–2006.

2.30

Vuoden 2009 alussa voimassa oli kymmenen erityistä (25) BKTL-varaumaa, jotka koskivat kautta 1995–2001. Vuonna 2009 komissio luopui kuudesta Kreikkaa koskevasta varaumasta, eli varaumia oli vuoden päättyessä jäljellä neljä (26).

2.30

2.31

Vuonna 2009 komissio (Eurostat) teki tarkastuskäynnit 16 jäsenvaltioon tarkastaakseen BKTL-luettelot (27) suoraan. Tarkastukset kuitenkin kattoivat vain hyvin pienen osan BKTL:n osa-alueista kyseisissä jäsenvaltioissa. Kuten Eurostatin ohjeista käy ilmi, yleensä ei oleteta, että tällaisen suoraan tarkastukseen perustuvan lähestymistavan pohjalta tehdään päätelmiä BKTL-arvioiden kaikista osista.

2.31

2.32

Yhteenveto komission johdon antamia tietoja koskevan arvioinnin tuloksista on esitetty liitteessä 2.3 . Tilintarkastustuomioistuin kehottaa kiinnittämään huomiota hiljattain annettuun erityiskertomukseen, jonka aiheena olivat tuontiin sovellettavat yksinkertaistetut tullimenettelyt (kertomuksesta tarkemmat tiedot kohdassa 2.24). Komission on vuoden 2010 toimintakertomuksessaan tarpeen ottaa huomioon kyseisessä kertomuksessa esitetyt päätelmät, komission omien yksinkertaistettuja menettelyjä koskevien tarkastushavaintojen seuranta sekä jäsenvaltioiden valvontastrategia.

2.32

2.33

Tilintarkastustuomioistuin esittää tarkastustensa perusteella seuraavat päätelmät:

31. joulukuuta 2009 päättyneeltä varainhoitovuodelta virhetaso ei ole olennainen.

2.34

Tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastustyönsä perusteella, että valvontajärjestelmillä kyettiin vaikuttavasti varmistamaan tulojen sääntöjenmukaisuus. Se kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota puutteisiin, jotka vaativat jäljempänä esitettyjä toimenpiteitä, vaikka puutteet eivät olekaan olennaisia järjestelmien vaikuttavuuden kannalta kokonaisuutena katsottuna.

2.35

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksissa ilmeni edelleen ongelmia B-kirjanpidon käytössä. Näin ollen tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio pyrkii jatkossakin varmistamaan, että kirjanpitoa käytetään oikein, ja seuraamaan etenkin, että tullimaksut todetaan ja asetetaan käyttöön oikea-aikaisesti (kohta 2.20).

2.35

2.36

Vuonna 2009 tehdyn tarkastustyön sekä yksinkertaistettujen menettelyjen valvonnan vaikuttavuutta koskevan tarkastuksen yhteydessä havaitsemiensa puutteiden perusteella tilintarkastustuomioistuin katsoo, että jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät ovat vain osittain vaikuttavia perinteisten omien varojen alalla ja että järjestelmien avulla kyetään varmistamaan vain osittain vaikuttavasti tullimaksujen kirjaaminen täysimääräisesti ja oikein (kohdat 2.23 ja 2.24).

2.36

2.37

Pitkäaikaisia varaumia on edelleen voimassa. Komission olisi edelleen painostettava jäsenvaltioita toimittamaan nopeasti tiedot, joiden avulla se voi poistaa kyseiset varaumat mahdollisimman pian ja tehdä tarvittavat oikaisut jäsenvaltioiden alv-määräytymisperusteisiin (kohta 2.26).

2.37

2.38

Komissio ei ole vielä laatinut jäsenvaltioiden BKTL:a koskevia arviointiraportteja eikä esittänyt erityisiä varaumia vuodesta 2002 eteenpäin. Niin tehdäkseen sen olisi saatava valmiiksi BKTL-luetteloita koskeva tarkistuksensa jäsenvaltioissa, ottaen huomioon kansallisten tilastokeskusten valvontajärjestelmiä koskeva arviointinsa kansantalouden tilinpitojen kokoamisen osalta (kohdat 2.28 ja 2.31). Komission olisi lisäksi ilmaistava selvästi, miten laajalta alueelta se esittää kantansa jäsenvaltioiden BKTL-tietoja koskevassa arvioinnissaan (kohta 2.31).

2.38

2.39

Aiempien huomautusten seuranta on esitetty liitteessä 2.4 .

3.1

Tässä luvussa esitetään maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmää koskeva tilintarkastustuomioistuimen erityisarvio. Ryhmä koostuu seuraavista toimintalohkoista: 05 – maatalous ja maaseudun kehittäminen, 07 – ympäristöasiat, 11 – meri- ja kalastusasiat ja 17 – terveys- ja kuluttaja-asiat. Keskeiset tiedot toiminnasta ja vuoden 2009 menoista esitetään taulukossa taulukossa 3.1 .

3.2

Perussopimuksen mukaan komissiolla on kokonaisvastuu EU:n talousarvion toteuttamisesta. Lähes kaikkia maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevia menoja hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että täytäntöönpanotehtävät on siirretty jäsenvaltioille. Muiden alojen talousarviomäärärahojen käyttöä hallinnoidaan suoraan ja välillisesti komissiossa; tästä muodostaa poikkeuksen Euroopan kalatalousrahasto, jota hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa monivuotisina ohjelmina.

3.3

Perussopimuksen mukaan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena (1) on lisätä maatalouden tuottavuutta ja näin ollen taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat.

3.4

Yhteisen maatalouspolitiikan menoja rahoitetaan EU:n talousarviosta lähinnä kahden rahaston kautta (2). Suorat tuet ja markkinatoimenpiteet (3) rahoitetaan kokonaisuudessaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (jäljempänä ’maataloustukirahasto’), kuten seuraavassa kohdassa selitetään. Maaseudun kehittämistä koskevat ohjelmat rahoitetaan osittain Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (jäljempänä ’maaseuturahasto’); rahoituksen taso vaihtelee.

3.5

Maataloustukirahastosta rahoitetaan ennen kaikkea seuraavat toimenpiteet:

—

Maatalousmarkkinoiden interventiot: keskeisiä toimenpiteitä ovat interventio, varastointi ja vientituet sekä muut toimenpiteet, kuten erityistuki viiniä, hedelmiä ja vihanneksia sekä elintarvikkeita koskeville ohjelmille (yhteensä 3 988 miljoonaa euroa) ja sokerialan rakenneuudistusrahasto (3 018 miljoonaa euroa).

—

Sokerialan rakenneuudistusrahastosta suoritetut maksut rahoitettiin kiintiöjärjestelmään kuuluvien tuottajien maksuilla, jotka ovat maataloustukirahastoon sidottuja tuloja.

3.6

Maaseudun kehittämisen menot osarahoitetaan maaseuturahastosta. Menot kattavat useita eri toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi maatalouden ympäristötukijärjestelmät, epäsuotuisten alueiden viljelijöille maksettavat luonnonhaittakorvaukset, maatilojen investoinnit sekä maaseudun infrastruktuurit (8 992 miljoonaa euroa) (7). Vuonna 2009 ns. yhteisen maatalouspolitiikan tilanteen tarkastelun (8) ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman (9) yhteydessä lisärahoitusta kanavoitiin maaseudun kehittämisen kautta. Näin rahoitettiin painopistealueita, kuten internetlaajakaistainfrastruktuuria, ilmastonmuutosta, uusiutuvia energioita, vesienhoitoa, luonnon monimuotoisuutta ja maitoalan rakenneuudistukseen liittyviä toimenpiteitä. Edellä mainituista toimenpiteistä ei kuitenkaan vuonna 2009 aiheutunut menoja.

3.6

Kyseiset 8 992 miljoonaa euroa liittyvät maksumäärärahoihin talousarvioluvuissa 0504 ja 0505, joihin sisältyvät

3.7

Kaikissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (10) kattamien maataloustukirahaston suoran tuen järjestelmissä ja tietyissä maaseuturahaston tukijärjestelmissä EU-tuen edunsaajien on täytettävä ”täydentäviä ehtoja” koskevat vaatimukset. Kyseiset vaatimukset liittyvät ympäristönsuojeluun, kansanterveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen, eläinten hyvinvointiin (lakisääteiset hoitovaatimukset) ja maan säilyttämiseen maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa (hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus) (11). EU:n lainsäädännössä säädetään, että jos huomataan, että kyseisiä vaatimuksia ei ole noudatettu, tuen vähentämistä tai sen ulkopuolelle jättämistä (12) sovelletaan suorien tukien kokonaismäärään sinä kalenterivuonna tehtyjen hakemusten perusteella, jona havainto tehtiin. Tilintarkastustuomioistuimen testaamiin viljelijöille suoritettuihin maksuihin liittyi vain vähäinen määrä täydentäviä ehtoja koskevia vaatimuksia (ks. kohta 3.17, kolmas luetelmakohta). Havaitut rikkomukset luokitellaan virheiksi, jotka eivät ole ilmaistavissa kvantitatiivisesti, ja niin ollen niitä ei oteta huomioon virhetasoa koskevassa laskelmassa.

3.8

EU:n pinta-alatukeen ovat oikeutettuja ainoastaan viljelijät. Määritelmän mukaan viljelijä on maataloustoimintaa harjoittava henkilö. ’Maataloustoiminnalla’ tarkoitetaan maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä, sadonkorjuuta, lypsämistä ja tuotantoeläinten kasvatusta ja pitoa tai maan säilyttämistä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa (13). Asianomaisissa EU-säännöissä määrätään,että jos hakija ei harjoita mitään muuta maataloustoimintaa, hänen on ainakin säilytettävä maa maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa ollakseen oikeutettu tukeen.

3.9

Molempien rahastojen kattamat menot kanavoidaan noin 80 kansallisen tai alueellisen maksajaviraston kautta. Maksajavirastojen on oltava komission vahvistamien kriteerien perusteella hyväksyttyjä, jotta ne voisivat pyytää, että menot maksetaan EU:n talousarviosta. Maksajavirastot suorittavat maksut edunsaajille. Sitä ennen niiden on hankittava joko suoraan tai valtuutettujen elinten kautta vahvistus siitä, että tukihakemukset oikeuttavat tukeen. Riippumattomat tarkastuselimet (todentamisviranomaiset) tarkastavat maksajavirastojen tilit ja maksut ja raportoivat niistä komissiolle kyseistä varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuussa.

3.9

3.10

Unionin ympäristöpolitiikalla olisi myötävaikutettava ympäristön laadun suojeluun ja parantamiseen, ihmisten terveyden suojeluun ja luonnonvarojen järkevään käyttöön, myös kansainvälisellä tasolla. Tärkein rahoitusväline on ympäristöalan rahoitusväline (LIFE) (14), joka kattaa EU:n osuuden jäsenvaltioissa toteutettavissa hankkeissa, jotka koskevat luontoa ja monimuotoisuutta sekä ympäristöpolitiikkaa, hallintotapaa, tiedonvälitystä ja viestintää.

3.11

Euroopan kalatalousrahasto (15) on meri- ja kalastusasioiden toimintalohkon pääasiallinen väline. Yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään saavuttamaan samat tavoitteet kuin yhteisellä maatalouspolitiikalla (ks. kohta 3.3).

3.12

Terveys- ja kuluttaja-asioiden alalla EU edesauttaa yhtäältä ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden suojaamista ja toisaalta kuluttajien hyvinvointia.

3.13

Maataloustukirahaston kohdalla menoissa on pääasiassa kyse jäsenvaltioiden viljelijöille ja muille edunsaajille maksamien tukien korvaamisesta.

3.14

Maaseuturahaston ja Euroopan kalatalousrahaston kohdalla maksettiin komission hyväksyttyä ohjelmat ennakkomaksu, jonka osuus kullekin ohjelmalle kuuluvasta EU:n rahoitusosuudesta oli seitsemän prosenttia (16). Vuonna 2009 maaseuturahaston suorittamat maksut olivat yksinomaan välimaksuja; Euroopan kalatalousrahaston kohdalla joukossa oli myös ennakkomaksuja.

3.15

Terveys- ja kuluttaja-asioita koskevien maksujen joukossa ei ollut ennakkomaksuja, sillä korvaukset suoritetaan jäsenvaltioille niiden ilmoittamien kulujen perusteella. Ympäristöasioiden alalla tarkoituksena on avustussopimuksen mukaisesti maksaa LIFE-hankkeelle ennakkomaksu, joka vastaa 40:tä prosenttia EU:n rahoitusosuudesta.

3.16

Maaseuturahaston kohdalla talousarviomäärärahoja peruuntui vuoden 2009 (17) lopussa 1 650 miljoonaa euroa pääasiassa siitä syystä, että jäsenvaltioiden menokehitys hidastui. Tämä johtui vaikeuksista saada kansallista osarahoitusta. Romaniassa ja Bulgariassa syynä oli se, että niillä ei ollut kokemusta maaseudun kehittämistä koskevien ohjelmien täytäntöönpanosta (18).

3.16

3.17

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten lähestymistavasta ja tarkastusmenetelmistä esitetään yleiskuva liitteen 1.1 osassa 2 . Maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmää koskevan tarkastustyön yhteydessä on aiheellista ottaa huomioon seuraavat seikat:

3.18

Yhteenveto tapahtumatarkastusten tuloksista on esitetty liitteessä 3.1 . Tilintarkastustuomioistuin arvioi tulosten perusteella, että maatalouden ja luonnonvarojen kohdalla todennäköisin virhetaso on 2–5 prosenttia.

3.18

EU:n talousarvioon kohdistuva riski katetaan sääntöjenmukaisuutta koskevilla tarkastuksilla asianmukaisesti.

3.19

Vuodelta 2009 tarkastetuista 241 tapahtumasta virheitä esiintyi 66 tapahtumassa (27 prosentissa) (20). Näistä tapahtumista 42 tapahtumassa (64 prosentissa) (21) esiintyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä. Kyseiset virheet koskivat etenkin tukikelpoisuutta ja oikeellisuutta. Havaituista virhetyypeistä esitetään jäljempänä esimerkkitapauksia.

3.20

Otokseen poimittiin 148 maataloustukirahaston tapahtumaa, joista virheitä esiintyi 35 tapahtumassa (24 prosentissa) (22). Näistä tapahtumista 24 tapahtumassa (69 prosentissa) esiintyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä. Maaseudun kehittämisen menojen tapauksessa otokseen poimituissa 80 tapahtumassa virheitä esiintyi 25 tapahtumassa (31 prosentissa). Näistä tapahtumista 16 tapahtumassa (64 prosentissa) esiintyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä.

3.20

3.21

Esimerkkejä tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista tukikelpoisuutta koskevista virheistä:

—

vuokrasopimus, joka koski 57:ää hehtaaria edellä mainitusta laidunmaasta,

—

vastasopimus, jonka mukaan laiduntamisoikeudet luovutetaan takaisin vuokranantajalle.

3.22

Suurin osa kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä liittyi oikellisuuteen (87 prosenttia maataloustukirahaston osalta ja 81 prosenttia maaseudun kehittämisen osalta). Lisäksi suurimmassa osassa oikeellisuuteen liittyvistä virheistä kyse oli siitä, että tukikelpoinen maa oli ilmoitettu liian suurena. Seuraavassa laatikossa esitetään lisää esimerkkejä tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista oikeellisuuteen liittyvistä virheistä:

3.23

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi niiden virheiden osalta, joita ei voida ilmaista kvantitatiivisesti, että esimerkiksi maataloustukirahaston osalta lohkoja ei ollut yksilöity hakemuksessa selkeästi, maksut tehtiin lakisääteisen määräajan jälkeen eikä niissä täsmennetty päivämäärää, jolloin hakijoilla on oltava yksinoikeus ilmoitetun lohkon käyttöön. Maaseuturahaston osalta tilintarkastustuomioistuin pani merkille tapauksen, jossa tiettyjä luonnonmukaiseen viljelyyn tarkoitettua tukea koskevia ehtoja ei ollut noudatettu täysimääräisesti.

3.23

3.24

Otos sisälsi 13 ympäristöasioiden, meri- ja kalastusasioiden sekä terveyden ja kuluttaja-asioiden alan tapahtumaa, joissa virheitä esiintyi kuudessa tapahtumassa (46 prosentissa). Näistä tapahtumista kahdessa tapahtumassa (33 prosentissa) esiintyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä.

3.24

Yhden meri- ja kalastusasioiden alan tapahtuman osalta komissio määritti välimaksun soveltamalla asianmukaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 76 artiklassa esitettyjä välimaksujen laskemista koskevia sääntöjä, jotka estävät komissiota soveltamasta mitään muuta laskentamenetelmää.

3.25

Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi tapauksia, joissa hankkeet oli saatettu päätökseen tukikelpoisuuskauden ulkopuolella.

3.25

3.26

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös virheitä, joita ei voida ilmaista kvantitatiivisesti.

3.27

Toimien sääntöjenmukaisuuden varmistamiseen pääasiallisesti käytetty valvontajärjestelmä on yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) (25).

3.28

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä muodostuu kussakin jäsenvaltiossa tietokannoista, jotka koskevat tiloja, hakemuksia ja viljelylohkoja. Järjestelmässä maksut liittyvät yhä eläinmääriin, eläintietokantaan sekä tukioikeusrekistereihin jäsenvaltioissa, joissa sovelletaan tilatukijärjestelmää. Järjestelmään sisältyy useita tukikelpoisuuteen liittyviä tarkastuksia: kaikkien tukihakemusten hallinnollinen tarkastus, tietokantoihin nähden tehtäviä ristiintarkastuksia, joilla estetään saman viljelyalan tai eläimen ilmoittaminen kahdesti, sekä tiloilla suoritettavia tarkastuksia, joita maksajavirastojen on tehtävä vähintään 5 prosentille tiloista.

3.29

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä kattaa tilatukijärjestelmän, yhtenäisen pinta-alatuen ja kaikki tuotantoon sidotut pinta-alatukijärjestelmät sekä eläinpalkkiojärjestelmät. Tietyt maaseuturahaston ja etenkin maatalouden ympäristötoimenpiteiden ja epäsuotuisten alueiden perustekijät, kuten pinta-ala ja eläinten lukumäärä, tarkastetaan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän avulla ja muut tekijät varta vasten kyseiseen tarkoitukseen suunnitelluilla tarkastuksilla (26).

3.30

Tilintarkastustuomioistuin arvioi kahdeksan maataloustukirahaston alaista yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää ja kahdeksan maaseuturahaston valvontajärjestelmää (ks. kohta 3.17).

3.31

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti, oliko asianomaisten asetusten säännöksiä noudatettu, ja arvioi, varmistetaanko järjestelmillä vaikuttavasti toimien sääntöjenmukaisuus. Tarkastus koski seuraavia osa-alueita:

I)

maksujen oikeellisuuden sekä tietokantojen laadun varmistavat hallinnolliset menettelyt ja tarkastukset;

II)

paikalla tehtäviin tarkastuksiin perustuvat valvontajärjestelmät;

III)

täydentävien ehtojen täytäntöönpanon ja valvonnan varmistavat järjestelmät.

III)

3.32

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä on periaatteessa hyvin suunniteltu, mutta yhdennettyjä hallinto- ja valvontajärjestelmiä koskevissa tilintarkastustuomioistuimen viime vuosina toimittamissa vuotuisissa tarkastuksissa on käynyt ilmi, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän vaikuttavuutta heikentää se, että tietokantoihin sisältyvät tiedot eivät ole oikeellisia, ristiintarkastukset eivät ole kattavia tai poikkeamien seuranta ei ole asianmukaista tai kattavaa. Varainhoitovuosien 2006–2008 osalta tilintarkastustuomioistuin tarkasti tilatukijärjestelmään tai yhtenäiseen pinta-alatukeen liittyvien yhdennettyjen hallinto- ja valvontajärjestelmien toimivuuden 20 maksajavirastossa 17 jäsenvaltiossa ja raportoi tuloksista vuosikertomuksissaan. Yhdessä maksajavirastossa yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä arvioitiin vaikuttavaksi, kahdessatoista osittain vaikuttavaksi ja seitsemässä virastossa havaittiin huomattavia puutteita, joiden perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, että järjestelmä ei ollut vaikuttava.

3.33

Vuotta 2009 koskevassa kahdeksan maksajaviraston tarkastuksessa tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että järjestelmän avulla varmistettiin maksujen sääntöjenmukaisuus vaikuttavasti ainoastaan yhdessä maksajavirastossa ja osittain vaikuttavasti neljässä virastossa. Järjestelmä ei ollut vaikuttava kolmessa maksajavirastossa (Kreikka, Kypros ja Malta).

3.32–3.33

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä toimii tehokkaasti, ja sitä parannetaan jatkuvasti. Sen vahvistavat sääntöjenmukaisuuden tarkastukset, joita komissio on viime vuosina toimittanut kaikissa muissa jäsenvaltioissa paitsi Luxemburgissa, sekä jäsenvaltioilta saatujen ja todentamisviranomaisten tarkastamien ja todentamien valvontatilastojen alhainen virhetaso. Vuoden 2008 vuosikertomuksessa tilintarkastustuomioistuin toteaa itsekin, että virhetaso on alhainen.

Komissio havaitsi, että Bulgarian ja Romanian yhdennetyissä hallinto- ja valvontajärjestelmissä oli merkittäviä puutteita maksatusvuotena 2008. Sen seurauksena nämä kaksi jäsenvaltiota laativat vuonna 2009 toimintasuunnitelmat, joiden toteuttamista komissio on seurannut tiiviisti.

Muiden jäsenvaltioiden yhdennetyissä hallinto- ja valvontajärjestelmissä oli joitakin puutteita, mutta ne ovat vähäisempiä eivätkä tee järjestelmistä tehottomia vaan pikemminkin kehityskelpoisia. Niiden korjaamiseksi on jo aloitettu tai ollaan aloittamassa toimia.

Kaikkia näitä puutteita seurataan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyissä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että EU:n talousarvioon kohdistuva riski on katettu asianmukaisesti.

3.34

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti kahdeksan maaseudun kehittämiseen liittyvää valvontajärjestelmää ja havaitsi, että käytössä olevista valvontajärjestelmistä kolme oli vaikuttavia ja viidellä niistä varmistettiin maksujen sääntöjenmukaisuus ainoastaan osittain vaikuttavalla tavalla.

3.34

Muiden komission vuonna 2009 tarkastamien jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät todettiin tehokkaiksi. Seuraavilla osa-alueilla on kuitenkin vielä parannettavaa:

3.35

Tilintarkastustuomioistuimen keskeiset tarkastushavainnot esitetään jäljempänä olevissa kohdissa. Yhteenveto järjestelmätarkastusten tuloksista on esitetty liitteessä 3.2 .

3.36

Hallinnollisten tarkastusten on koskettava kaikkia tukihakemuksia ja maksupyyntöjä ja niissä on tarkastettava kaikki ne tekijät, joita on mahdollista ja asianmukaista valvoa hallinnollisesti (27). Hallinnollisten tarkastusten yhteydessä on suoritettava ristiintarkastuksia, mikäli se on mahdollista ja asianmukaista, mm. vertaamalla tietoja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokannoista peräisin oleviin tietoihin. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti, olivatko tietokannat kattavia ja luotettavia, havaittiinko tarkastuksilla riittävän hyvin poikkeamat ja ryhdyttiinkö niiden perusteella korjaaviin toimiin. Seuraavaksi käsitellään merkittävimpiä järjestelmässä havaittuja puutteita.

3.37

Viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä (LPIS) on tietokanta, johon kirjataan kaikki jäsenvaltion viljelyalat (viitelohkot). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kolmen jäsenvaltion LPIS-järjestelmissä huomattavia puutteita, jotka vähentävät hallinnollisten ristiintarkastusten vaikuttavuutta jäljempänä kuvatulla tavalla:

Esimerkkejä:

LPIS-GIS-teknologia tuli pakolliseksi vuonna 2005. Kreikassa LPIS-GIS-järjestelmässä ei ollut tukivuoden 2008 loppuun saakka minkäänlaisia graafisia tietoja (ortokuvia), joista olisi käynyt ilmi kirjattujen viitelohkojen tosiasiallinen tukikelpoinen ala. LPIS-GIS-järjestelmä ei ollut vielä siinä määrin toimintakuntoinen, että tarvittavat ristiintarkastukset olisi voitu toimittaa joulukuusta 2009 alkaen.

Liettuassa tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että viranomaiset eivät olleet poistaneet LPIS-järjestelmään sataprosenttisesti tukikelpoisiksi kirjatuista lohkoista tukeen oikeuttamatonta osaa, jonka kokonaisala oli 13 700 hehtaaria.

Kyproksella otettiin ja analysoitiin vuonna 2008 uusia ortokuvia. Analyysi osoitti, että yli 39 000 viitelohkolla maankäyttö oli muuttunut, minkä johdosta yhtenäiseen pinta-alatukeen oikeutettu ala väheni yli 7 000 hehtaarilla (mikä vastaa 5:tä prosenttia viljelymaasta). Päivitettyjä tietoja oli saatavilla, mutta Kyproksen viranomaiset päättivät, että tukivuoden 2008 maksut suoritetaan vanhentuneiden vuoden 2003 ortokuvien perusteella.

3.37

Komissio myöntää, että Kreikan yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä oli ongelmia maksatusvuonna 2008. Aikaisemmilta vuosilta kertyvä taloudellinen riski kuitenkin katetaan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyllä, jossa EU:n rahoituksen ulkopuolelle on tähän mennessä jätetty tai ollaan jättämässä noin 866 miljoonaa euroa.

LPIS-GIS-järjestelmä perustettiin toimintasuunnitelman mukaisesti 31.12.2008 ja otettiin käyttöön ennen vuoden 2009 maksatuskauden alkua. Vuonna 2009 esiintyneet ongelmat johtuivat siitä, etteivät viljelijät toimittaneet ajoissa viljelylohkojensa tunnistetietoja digitaalisessa muodossa. Tilanteen korjaamiseksi on sittemmin ryhdytty toimenpiteisiin asettamalla määräaika digitaalisten tunnistetietojen toimittamiselle.

Komissio seuraa Liettuan LPIS-GIS-järjestelmässä vuodesta 2005 lähtien esiintyneitä puutteita toimittamalla sääntöjenmukaisuuden tarkastuksia. Liettuan viranomaiset ovat kuitenkin sittemmin ilmoittaneet komissiolle, että LPIS-GIS-järjestelmässä toteutettiin korjaavia toimia joulukuussa 2009.

Komissio on seurannut Kyproksen LPIS-GIS-järjestelmässä ilmenneitä puutteita vuodesta 2005 lähtien. Tarkastuskäyntien seurauksena Kypros ryhtyi korjaaviin toimiin sen varmistamiseksi, että järjestelmän katsottaisiin toimivan tehokkaasti vuodesta 2009 lähtien. Tilannetta seurataan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyssä.

3.38

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös kahdessa jäsenvaltiossa (Italia, Espanja), että tuoreimpia saatavilla olevia ortokuvia ei käytetty maksujen laskennassa tukikelpoisten alueiden rajaamisessa.

Esimerkkejä:

Italiassa (Emilia Romagna) ja Espanjassa (Baskimaa) huonon laidunmaan tukikelpoisuustaso ei perustunut tuoreimpiin saatavilla oleviin tietoihin (ortokuviin tai paikalla tehtyyn tarkastukseen) vaan siihen, mitä viljelijä oli ilmoittanut ennen tilatukijärjestelmän käyttöönottoa. Tarkastetuissa tapauksissa sekä italialaisten että espanjalaisten viljelijöiden sallittiin pyytää korkeampia, aiemmin sovellettuja tukikelpoisuustasoja huonolle laidunmaalle, jonka osalta tukikelpoisuustaso oli viimeaikaisten ortokuvien perusteella aiempaa huomattavasti alhaisempi. Eroavaisuuksien vuoksi tukea myönnettiin tosiasialliseen tukikelpoiseen alaan verrattuna huomattavasti enemmän.

3.38

Jäsenvaltioilla on velvollisuus periä edellisinä vuosina maksetut tuet takaisin, jos päivitettyjen ortokuvien perusteella todetaan jälkikäteen, että ilmoitetut määrät ovat olleet liian suuria. Jos komissio katsoo, ettei jäsenvaltio pyri riittävän aktiivisesti suojaamaan EU:n talousarviota, se seuraa tilannetta sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyssä.

Italia viimeistelee parhaillaan LPIS-järjestelmänsä perusteellista uudistusta. Uudistetussa järjestelmässä uudet ortokuvat kattavat koko maan, kuvat uusitaan joka kolmas vuosi ja viitelohkot arvioidaan järjestelmällisesti tekemällä tarvittaessa tarkastuksia kentällä. Uudistuksen jälkeen todetut aiheettomasti maksetut määrät peritään takaisin. Komissio pitää tätä lähestymistapaa merkittävänä edistysaskeleena.

Espanjan tapauksessa tilintarkastustuomioistuin on tarkastellut kuvia, joita ei ollut vielä käsitelty. Nämä kuvat asetettiin viljelijöiden saataville vuoden 2008 maksatushakemusten toimittamista varten.

Komissio seuraa aktiivisesti toimenpiteitä aikaisempien liian suurina ilmoitettujen määrien oikaisemiseksi.

3.39

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että useissa jäsenvaltioissa (Kypros, Kreikka, Italia, Slovakia ja Liettua) hakemukset sisältävästä tietokannasta ei saanut selville muutosten ja oikaisujen luonnetta ja ajankohtaa. Luotettavan kirjausketjun puuttumisen vuoksi tilintarkastustuomioistuin ei voi arvioida, onko EU-seuraamuksia sovellettu asianmukaisesti.

Esimerkkejä:

Kreikassa suurin osa hakemuksiin sisältyvien tietojen hallinnollisista ristiintarkastuksista ja tarvittavista oikaisuista toteutetaan soveltaen menettelyä, josta ei jää kirjausketjua ja joka ei johda seuraamusten soveltamiseen. Kyproksella tiedot hakemuksiin tehtyjen muutosten päiväyksistä ja sisällöstä olivat keskenään ristiriitaisia hakemusten paperiversioissa ja tietokannassa.

3.39

Jäsenvaltioita muistutettiin maatalousrahastokomiteassa, että niiden on varmistettava tietoteknisissä sovelluksissaan täydellinen kirjausketju.

3.40

Oikein suoritettujen tilatukijärjestelmän maksujen edellytyksenä on luotettava tukioikeudet sisältävä tietokanta. Jäsenvaltioiden on lisäksi noudatettava yleisiä kansallisia enimmäismääriään sekä tilatukijärjestelmän että yhtenäisen pinta-alatuen osalta. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi yhden enimmäismäärän ylityksen (Kypros), vaikka se ei vaikuttanutkaan EU:n talousarvioon. Lisäksi havaittiin, että tukioikeuksia ei ollut myönnetty oikein (Malta).

3.41

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti maksujen oikeellisuuden ja havaitsi eräässä jäsenvaltiossa huomattavia puutteita, joiden vuoksi metsää ilmoitettiin monivuotisina laitumina (Kreikka). Lisäksi Kreikassa sallitaan yhä, että ilmoitettu ala on suurempi kuin LPIS-järjestelmään kirjatun viitelohkon tukikelpoinen ala soveltamalla viiden prosentin hyväksyttävyysrajaa, josta ei ole olemassa säännöksiä. Tilintarkastustuomioistuin raportoi kyseisestä havainnostaan jo vuonna 2005. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi tapauksia, joissa edunsaajille oli suoritettu maksuja korjaamatta tunnettuja poikkeamia (Italia) ja suorittamatta ilmoitetun alan ja LPIS-järjestelmään kirjatun tukikelpoisen alan ristiintarkastusta (Espanja). Lisäksi se havaitsi tapauksia, joissa tuki oli laskettu järjestelmällisesti väärin ja joissa seuraamuksia ei ollut sovellettu asianmukaisella tavalla silloin, kun pinta-ala oli ilmoitettu epätarkasti ja hakemus oli jätetty myöhässä.

3.41

Espanjan viranomaiset vahvistavat, että maksatusvuonna 2008 LPIS-GIS-järjestelmää käytettiin ainoastaan osassa ristiintarkistuksia, mutta tilanne korjattiin maksatusvuodesta 2009 eteenpäin.

3.42

Hallinnolliset tarkastukset koskevat hakijoiden tekemien ilmoitusten oikeellisuutta ja tuen myöntämiseen liittyvien tukikelpoisuusvaatimusten täyttymistä (28). Kyseiset tarkastukset käsittävät myös niiden tietojen ristiintarkastuksia, jotka hallinnolla jo on saatavilla esimerkiksi yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokannoissa.

3.43

Tarkastuksessa havaittiin virheitä siinä, miten oli määritetty valuuttakurssi, jonka mukaan kansallisessa valuutassa maksetut tukimäärät muutettiin euroiksi (Yhdistynyt kuningaskunta, Tšekin tasavalta); lisäksi havaittiin puutteita siinä, miten tuen vähentämiset oli laskettu paikalla tehdyn tarkastuksen jälkeen (Saksa (Baijeri)). Puutteita havaittiin myös nitraatin aiheuttaman saastumisen vähentämistä koskevissa teknisissä tarkastuksissa (Kreikka) ja erityisen tukikelpoisuusehdon noudattamisessa. Tällainen ehto on esimerkiksi maatalouskoneiden asianmukaisuus suhteessa viljeltyyn maahan (Bulgaria).

3.43

Tilintarkastustuomioistuimen Saksasta (Baijeri) esittämä huomautus ei vaikuta EU:n talousarvioon, koska EU:n talousarviosta maksetun tuen vähennys oli laskettu oikein.

Tilintarkastustuomioistuimen Bulgariassa havaitsemia puutteita seurataan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyssä.

3.44

Suurimmassa osassa tukijärjestelmistä jäsenvaltioiden on tarkastettava vuosittain paikalla vähintään 5 prosenttia kaikista edunsaajista (29). Tilintarkastustuomioistuin tarkasti tarkastettavien edunsaajien valinnassa sovellettavien riskianalyysimenettelyjen asianmukaisuuden, tarkastusten laadun ja oikaisujen asianmukaisuuden. Tilintarkastustuomiostuimen tarkastuksessa havaittiin, että paikalla tehdyissä tarkastuksissa oli puutteita.

3.45

Maataloustukirahaston osalta tilintarkastustuomioistuin yksilöi tapauksia, joissa mittauksessa sallittuja poikkeamia ei sovellettu asianmukaisesti (Malta, Italia) eikä paikalla tehtävien tarkastusten laatu ja kattavuus ollut riittävä (Kreikka).

3.45

3.46

Maaseuturahaston osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita valvontakertomusten tarkkuudessa ja kattavuudessa (Saksa (Baijeri), Romania), valvontamenettelyjen tulosten yleisarvioinnissa (Bulgaria) ja suoritettuja valvontamenettelyjä koskevan komissiolle tehtävän raportoinnin määräaikojen noudattamisessa (Saksa (Baijeri), Ranska).

3.46

Raportoinnin määräajoista on todettava, että tiedot toimitettiin komissiolle riittävän ajoissa, jotta ne voitiin huomioida maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotta 2009 koskevassa toimintakertomuksessa.

3.47

Täydentäviä ehtoja koskevat vaatimukset käsittävät lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta koskevat standardit (ks. kohta 3.7). Lakisääteiset hoitovaatimukset eritellään useissa EU-direktiiveissä ja -asetuksissa, kun taas hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta koskevat standardit on määriteltävä kansallisella tasolla.

3.48

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita siinä, miten vaatimus maan pitämisestä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa määriteltiin ja miten kyseisiä ehtoja valvottiin.

3.48

3.49

Paikalla tehtävien tarkastusten aikana tilintarkastustuomioistuin havaitsi rajoitetun tarkastuksensa perusteella (ks. kohta 3.17, kolmas luetelmakohta) täydentäviä ehtoja koskevia rikkomisia noin viidessä prosentissa maksuista, jotka olivat täydentäviä ehtoja koskevien sitoumuksien alaisia. Nämä rikkomiset liittyivät sekä lakisääteisiin hoitovaatimuksiin (pohjaveden saastuminen, eläinten rekisteröinti, eläinten hyvinvointi ja kasvinsuojeluaineiden epäasianmukainen käyttö) että hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukseen (haitallisen kasvillisuuden leviäminen).

3.49

3.50

Niistä aiheettomasti suoritetuista maksuista, joita jäsenvaltiot eivät ole perineet takaisin edunsaajilta neljän vuoden kuluessa tai oikeustoimitapauksessa kahdeksan vuoden kuluessa, 50 prosenttia maksetaan automaattisesti jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista (30) (ns. 50/50-sääntö) (31). Jäsenvaltioilla on velvollisuus jatkaa perintämenettelyjään. Vuonna 2009 50/50-sääntöä sovellettiin (32) ja näin ollen vuosilta 2000 tai 2004 perimättä olevat määrät (eli kahdeksan ja neljä vuotta vanhat velat) saatiin katettua: jäsenvaltioilta veloitettiin 31,4 miljoonaa euroa ja 20,1 miljoonaa euroa maksettiin EU:n talousarviosta.

3.50

3.51

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto raportoi vuotta 2009 koskevassa toimintakertomuksessaan (33), että varainhoitovuoden 2009 lopussa sen yleinen takaisinperintäaste oli 42 prosenttia varainhoitovuoden 2006 lopussa jäljellä olevasta 1 266 miljoonan euron määrästä. Komission mukaan kaudella 2007–2009 jäsenvaltiot perivät 121 miljoonaa euroa suoraan edunsaajilta ja lisäksi komissio peri jäsenvaltioilta 411 miljoonaa euroa 50/50-sääntöä soveltamalla. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että edunsaajilta peritty 121 miljoonan euron määrä vastaa alle 10:tä prosenttia peritystä kokonaismäärästä.

3.51

3.52

Maatalousmenojen hallinnointi toteutetaan useimmiten yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kesken ja tuen maksamisen hoitavat jäsenvaltiot, joille komissio tämän jälkeen suorittaa korvauksen (34). Menot hyväksytään lopullisesti kaksivaiheisessa tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä. Menettely käsittää vuotuisen tilien tarkastamis- ja hyväksymispäätöksen ja monivuotiset sääntöjenmukaisuutta koskevat päätökset. Kyseiset päätökset tekee komissio.

3.53

Komissio teki 30. huhtikuuta 2010 kolme tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa päätöstä maataloustukirahaston, maaseuturahaston ja maaseudun väliaikaisen kehittämisvälineen kautta rahoitettujen menojen osalta. Se hyväksyi liitteessä 3.5 mainittuja tilejä lukuun ottamatta kaikki maksajavirastojen tilit. Kyseiset päätökset tehdään pääasiassa riippumattomien tarkastajien (todentamisviranomaisten) antamien todistusten perusteella. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa päätöksissä ei havaittu menoja, joita ei olisi tarkastettu ja hyväksytty oikein.

3.54

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi saatavatilien luotettavuudessa puutteita viimeisen kolmen vuoden ajalta. Komissio ryhtyi varainhoitovuoden 2009 osalta rahoitusoikaisuihin 13 maksajaviraston kohdalla 10 jäsenvaltiossa. Rahoitusoikaisut koskivat 14,8:aa miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 1,43:a prosenttia siitä 1 037 miljoonan euron määrästä, joka oli määrä periä varainhoitovuoden 2009 lopussa.

3.54

3.55

Sääntöjenmukaisuutta koskevat päätökset tehdään sen jälkeen, kun komissio on toimittanut lisätarkastuksia jäsenvaltioiden ilmoittamien menojen osalta. Päätökset kattavat useita vuosia ja niiden tarkoituksena on jättää EU:n rahoituksen ulkopuolelle menot, joiden osalta komissio on havainnut, että ”niitä ei ole toteutettu unionin sääntöjen mukaisesti” (35).

3.56

Edellisissä vuosikertomuksissaan tilintarkastustuomioistuin on kritisoinut sitä, että rahoitusoikaisut veloitetaan jäsenvaltioiden hallinnolta eikä lopullisilta edunsaajilta. Lisäksi komissio soveltaa sääntöjenmukaisuuteen liittyvien mukautusten laskentaan menetelmää, joka sääntöjen mukaisesti perustuu suurelta osin kiinteämääräisiin oikaisuihin. Se tarkoittaa, että tällä tavoin takaisin perityt määrät eivät suonaraisesti liity sääntöjenvastaisten maksujen todelliseen määrään. Sääntöjenmukaisuuden tarkastamisen järjestelmää ei vuonna 2009 muutettu.

3.56

Sääntöjenmukaisuuden tarkastuksen tarkoituksena on, että menot, joita ei ole toteutettu yhteisön sääntöjen mukaisesti, jätetään ilman EU:n rahoitusta. Se ei sitä vastoin ole keino sääntöjenvastaisten maksujen takaisinperimiseksi. Takaisinperintä on yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden vastuulla.

Jos sääntöjenmukaisuuden tarkastuksessa havaitaan, että tuensaajille on suoritettu maksuja aiheettomasti, jäsenvaltioiden on aloitettava asianomaisiin tuensaajiin kohdistuvat perintätoimet. Kuitenkin myös silloin, kun varoja ei ole tarpeen periä takaisin tuensaajalta, koska rahoitusoikaisu ei koske aiheettomia maksuja vaan ainoastaan jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmän puutteita, oikaisut ovat tärkeä keino, jonka avulla voidaan parantaa jäsenvaltioiden järjestelmiä ja näin estää sääntöjenvastaiset maksut tuensaajille tai havaita ja periä takaisin tällaiset maksut.

Rahoitusoikaisut määräytyvät rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä EU:lle aiheutuneen taloudellisen vahingon perusteella. Niiden määrä lasketaan todellisten tappioiden tai ekstrapoloinnin perusteella. Jos tämä ei ole mahdollista, käytetään kiinteitä määriä, joissa otetaan huomioon kansallisissa valvontajärjestelmissä havaittujen puutteiden vakavuus, jotta kyseiset määrät vastaisivat EU:hun kohdistuvaa taloudellista riskiä. Komissio katsoo sen vuoksi, että tämäntyyppiset rahoitusoikaisut ja lopullisille tuensaajille sääntöjenvastaisesti suoritettujen maksujen määrä ovat tarkoituksenmukaisella tavalla yhteydessä toisiinsa.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että kiinteiden määrien käyttö on sääntöjenmukaisuutta koskevien oikeussääntöjen mukaista. Myös parlamentti hyväksyi kiinteät määrät vuodelta 2007 annettua vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassaan (83 kohta) tietyin edellytyksin.

Vaikka sääntöjenmukaisuuden tarkastusjärjestelmää koskevat oikeussäännöt ovatkin säilyneet muuttumattomina, komissio on ryhtynyt toimiin järjestelmän toiminnan parantamiseksi antamalla rahoituskorjauksista uudet suuntaviivat sekä laatimalla ehdotuksen tilintarkastustuomioistuimen 3.62 kohdassa mainitseman varmuuden parantamiseksi.

3.57

Maksajavirastot raportoivat tarkastusten tuloksista komissiolle. Tarkastuksissa arvioidaan viljelijöiden toimittamien hakemusten sääntöjenmukaisuutta. Vuodesta 2007 lähtien on vaadittu, että todentamisviranomaiset tarkastavat tulokset. Yhtäältä todentamisviranomaisilta pyydetään lausuntoa paikalla tehtyjen tarkastusten laadusta. Viranomaisten tarkastamaan otokseen sisältyy ainakin 10 tarkastusta kaikista seuraavista neljästä perusjoukosta: maataloustukirahasto – yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä; maataloustukirahasto – ei yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää; maaseuturahasto – yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä sekä maaseuturahasto – ei yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää. Toisaalta todentamisviranomaisia pyydetään tarkastamaan ja hyväksymään jäsenvaltioiden valvontatilastot. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja totesi vuotta 2009 koskevassa toimintakertomuksessaan, että paikalla tehtyjen tarkastusten laatua koskeva todentamisviranomaisen tarkastus oli suurelta osin (noin 90-prosenttisesti) myönteinen eri perusjoukkojen kohdalla. Lisäksi todentamisviranomaiset hänen mukaansa antoivat valvontatilastojen oikeellisuudesta myönteisen lausunnon 70 prosentista maataloustukirahaston perusjoukosta mutta ainoastaan 54 prosentista maaseuturahaston perusjoukosta.

3.58

Komission suuntaviivojen mukaan todentamisviranomaiset voivat valintansa mukaan joko osallistua 10:een paikalla tehtävään tarkastukseen tai toimittaa kyseiset tarkastukset uudelleen. Tilintarkastustuomioistuimen analysoimista todentamisviranomaisten kertomuksista käy ilmi, että ainoastaan kuusi toimitti tarkastukset uudelleen, 23 osallistui tarkastuksiin ja muiden osalta lähestymistapaa ei täsmennetty. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että aiemmin toimitetun tarkastuksen toimittaminen uudelleen antaisi paremman perustan tarkastusmenettelyjen laadun arvioinnille, sillä todentamisviranomaisen läsnäolo saattaa vaikuttaa arvioitavien tarkastajien käytökseen.

3.58

Todentamisviranomaisten varainhoitovuodelta 2009 laatimien kertomusten tarkastelu osoittaa, että ne arvioivat noin 3 700 tarkastusta. Todentamisviranomaisten toimittamissa vaadittavissa arvioinneissa:

3.59

Todentamisviranomaiset eivät myöskään aina anna tarkkoja tietoja uudelleen toimitettujen tarkastusten tuloksista. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että komissiolla olisi kyseisistä tiedoista hyötyä, sillä niiden perusteella se voisi arvioida todentamisviranomaisten työn laatua luotettavalla tavalla.

3.59

3.60

Tilintarkastustuomioistuin pani merkille useiden maksajavirastojen kohdalla, että todentamisviranomaiset eivät voineet vahvistaa valvontatilastojen luotettavuutta joko siitä syystä, että kertomukset eivät olleet kattavia, tai siksi, että niitä ei ollut saatavilla.

3.60

3.61

Vuonna 2009 komissio tarjosi jäsenvaltioille mahdollisuutta pyytää todentamisviranomaisia toimittamaan uudelleen edustavan otoksen tarkastuksia ja tarkistamaan, oliko näiden paikalla tehtyjen tarkastusten seuranta asianmukaista. Jos todentamisviranomainen pystyy tämän perusteella vahvistamaan, että jäsenvaltioiden valvontatilastot ovat oikeellisia, komissio hyväksyy, että tuloksena oleva virhetaso vastaa suurinta mahdollista riskiä, eli toisin sanoen kyseistä vuotta koskevat rahoitusoikaisut eivät voi koskaan ylittää kyseistä tasoa. Näiden säännösten on määrä tulla voimaan vuonna 2010 ja niitä sovelletaan varainhoitovuodesta 2011 alkaen.

3.61

Lisäksi komissio huomauttaa, ettei uudelleentarkastuksessa rajoituta pelkästään paikalla tehtyyn tarkastukseen, vaan tapauksen käsittely käydään läpi tukihakemuksen vastaanottamisesta aina lopullisen maksun laskemiseen ja suorittamiseen asti, mahdollisten seuraamusten määrääminen mukaan luettuna (tapahtumatarkastus).

3.62

Ympäristöasioita, meri- ja kalastusasioita sekä terveys- ja kuluttaja-asioita hallinnoidaan komissiossa erityisten valvontajärjestelmien avulla. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti sisäisen valvonnan järjestelmän, joka liittyi terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston hallinnoimiin, eläintautien hävittämistä ja seurantaa koskeviin ohjelmiin (36).

3.63

Tässä yhteydessä testattiin 30 satunnaisotannalla poimittua maksua, jotka liittyivät eläintautien hävittämistä ja seurantaa koskeviin ohjelmiin. Tarkastuksessa kävi ilmi, että tehtäviä ei ole järjestelmällisesti eriytetty eikä maksutapahtuman käynnistävien ja tarkastavien henkilöiden asemaa ja velvollisuuksia ole määritelty eikä pidetty erillään selkeällä tavalla. Sama pätee myös eläinlääkintäviranomaisiin ja rahoitustoimihenkilöihin. Keskeisiä valvontatoimia ei myöskään toteuteta määräajoin tarkistettavan virallisen riskianalyysin perusteella.

3.63

3.64

Tiettyjen merkittävien valvontamenettelyjen toteuttaminen on jätetty yksittäisten toimihenkilöiden harkinnan varaan. Sisäisen valvonnan menettelyjä ei ole vakioitu, minkä vuoksi on olemassa riski, että keskeiset valvontatoimet eivät toimi. Eläinlääkintäviranomaiset eivät laadi vakiomuotoista kertomusta toimintaohjelmien täytäntöönpanosta eikä valvontatoimiin sovelleta vakioituja tarkistuslistoja. Lopuksi voidaan todeta, että jälkitarkastuksia toimitetaan niin vähän, että ne eivät riittävällä tavalla edesauta saamaan varmuutta siitä, onko maksujen virhetaso olennainen.

3.64

Koska vuonna 2009 oli pulaa henkilöstöstä ja koska etusija oli annettava hätärahaston ennakkotarkastuksille, voitiin tehdä vain pieni määrä jälkitarkastuksia. Koska jälkitarkastuksia tehdään kahden vuoden välein, yli 35 prosentille maksetusta määrästä saatiin kuitenkin tehtyä jälkitarkastus. Komissio korostaa, että kaikki nämä osatekijät (johdon arvio koko sisäisen valvonnan järjestelmästä, tarkastustulokset, edellisen vuoden varaumien seuranta ja edellisten vuosien tarkastuksiin perustuvat toimintasuunnitelmat sekä edelleenvaltuutetuilta tulojen ja menojen hyväksyjiltä saadut varmuutta koskevat lausumat) antavat yhdessä kohtuullisen varmuuden menojen laillisuudesta.

3.65

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti komission johdon antamat tiedot, erityisesti pääjohtajien vuotuiset toimintakertomukset ja lausumat seuraavien komission pääosastojen osalta: maatalous ja maaseudun kehittäminen, ympäristöasiat, meri- ja kalastusasiat sekä terveys- ja kuluttaja-asiat. Yhteenveto tarkastusten tuloksista on esitetty liitteessä 3.3 .

3.66

Maatalouden pääosaston pääjohtaja totesi vuotuisessa toimintakertomuksessaan, että ei ole näyttöä suurista ongelmista, jotka heikentäisivät hänen saamaansa varmuutta. Hän viittasi pääosastonsa toimittamista tarkastuksista saatuihin tuloksiin ja jäsenvaltioiden paikalla tekemistä tarkastuksista saatuihin tuloksiin ja teki sen johtopäätöksen, että suorien tukien, markkinaintervention ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta jäännösvirhetaso oli alle kaksi prosenttia.

3.66

Maaseudun kehittämistoimien toimintalinjaa 2 koskeva varauma perustuu komission suuntaviivoihin, joiden mukaan olennaisuus on arvioitava EU:n tasolla jokaisen toimintoperusteisen budjetoinnin toiminnon osalta erikseen. Siltä osin kuin on kyse Kreikkaa koskevan varauman poistamisesta, ks. komission vastaus 3.69 kohtaan.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotta 2009 koskevassa toimintakertomuksessa mainitaan, että jäännösvirhetaso jäi maatalousmenoissa alle 2 prosentin, kun taas maaseuturahastossa tämä raja hieman ylittyi.

3.67

Tilintarkastustuomioistuin ei kannata maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston lähestymistapaa, joka rajaa jäännösvirheen käsitteen paikalla tehtyjen tarkastusten aikana todettuihin poikkeamiin. Lähestymistavassa ei oteta huomioon seuraavista syistä johtuvia jäännösvirheitä: ristiintarkastukset on tehty virheellisten tietokantojen perusteella tai poikkeamien seuranta ei ole ollut asianmukaista. Tilintarkastustuomioistuin soveltaa integroitua lähestymistapaa, joka kattaa kaikkien tapahtumien osalta jäännösvirheen molemmat osa-alueet. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti usean tapahtuman osalta, että hallinnollisilla tarkastuksilla virheitä ei havaittu. Hallinnollisissa tarkastuksissa esiintyville puutteille saadaan vahvistus myös yhdennettyjä hallinto- ja valvontajärjestelmiä koskevan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tuloksista. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen tarkastus paljasti, että jäsenvaltioiden paikalla tekemien tarkastusten laadusta saadaan vain rajallinen varmuus.

3.67

Komissio on tietoinen siitä, että jos hallinnolliset tarkastukset tai paikalla toimitettavat tarkastukset ovat puutteellisia, virhetaso saatetaan jäsenvaltioiden toimittamissa valvontatilastoissa arvioida liian alhaiseksi. Tämän riskin poistamiseksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto on lisännyt virhetasoihin 25 prosentin turvamarginaalin.

3.68

Maatalouden pääosaston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetään varauma, joka koskee yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään liittyviä menoja Bulgariassa ja Romaniassa. Kyseiset varaumat ovat yhdenmukaisia tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2008 toimittamasta järjestelmätarkastuksesta saatujen tulosten kanssa, joten tilintarkastustuomioistuin toistaa aiemmin esittämänsä huomautuksen, jonka mukaan oli ennenaikaista poistaa Kreikan yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskeva pitkään voimassa ollut varauma.

3.68

3.69

Ympäristöasioiden ja meri- ja kalastusasioiden pääosastojen pääjohtajien vuotuisissa toimintakertomuksissa esitetään varaumia, jotka ovat yhdenmukaisia tilintarkastustuomioistuimen aiemmin tekemien havaintojen kanssa. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtajan vuotuiseen toimintakertomukseen ei sisälly varaumia, mutta varauma olisi pitänyt tehdä seuraavista syistä: elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskevaan toimintaan liittyy virheitä eivätkä tarkastukset ole riittävän kattavia.

3.69

3.70

Tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastustyönsä perusteella, että virhetaso oli olennainen maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän maksuissa 31. joulukuuta 2009 päättyneeltä varainhoitovuodelta.

3.70

EU:n talousarvioon kohdistuva riski katetaan sääntöjenmukaisuutta koskevilla tarkastuksilla asianmukaisesti.

3.71

Tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastustyönsä perusteella, että yleisesti ottaen maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan maksujen sääntöjenmukaisuus enintään osittain vaikuttavasti.

3.72

Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta tilintarkastustuomioistuin toteaa, että erityisesti kolmessa kahdeksasta tarkastetusta maksajavirastosta on tehtävä huomattavia parannuksia (ks. kohta 3.33).

3.71–3.72

Komissio havaitsi, että Bulgarian ja Romanian yhdennetyissä hallinto- ja valvontajärjestelmissä oli merkittäviä puutteita maksatusvuotena 2008. Sen seurauksena nämä kaksi jäsenvaltiota laativat vuonna 2009 toimintasuunnitelmat, joiden toteuttamista komissio on seurannut tiiviisti. Koska toimintasuunnitelmat on määrä saada päätökseen vasta vuonna 2011 ja koska tiettyjen toimien täytäntöönpano on jo viivästynyt, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotta 2009 koskevassa toimintakertomuksessa esitetään näiden maiden yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskeva varauma, joka perustuu komissioon kohdistuvaan maineriskiin.

Muiden jäsenvaltioiden yhdennetyissä hallinto- ja valvontajärjestelmissä oli joitakin puutteita, mutta ne ovat vähäisempiä eivätkä tee järjestelmistä tehottomia vaan pikemminkin kehityskelpoisia. Niiden korjaamiseksi on jo aloitettu tai ollaan aloittamassa toimia.

Kaikkia näitä puutteita seurataan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyissä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että EU:n talousarvioon kohdistuva riski on katettu asianmukaisesti.

LPIS-järjestelmään kirjattuja tietoja on jatkuvasti tarpeen päivittää, koska sekä tekniset mahdollisuudet että tilanne kentällä muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi jäsenvaltioilla on nykyisin lakisääteinen velvollisuus tehdä vuosittain laatuarvio LPIS-järjestelmistään. Arvion tulokset kertovat, onko järjestelmää tarpeen uudistaa.

3.73

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että havaitut järjestelmäpuutteet korjataan. Tilatukijärjestelmän ja yhtenäisen pinta-alatuen osalta pikaisia korjaavia toimia vaativat ennen kaikkea seuraavat puutteet:

a)

Olisi korjattava järjestelmäpuutteet, jotka johtavat virhetapauksiin, joissa ilmoitetaan tukeen oikeuttamatonta maata, ala ilmoitetaan liian suurena tai joissa tukioikeuksia ei ole määritetty oikein. Tähän päästäisiin parantamalla LPIS-järjestelmään kirjattujen tietojen luotettavuutta ja kattavuutta (järjestelmässä olisi esim. oltava uusimmat ortokuvat).

a)

b)

Olisi varmistettava, että kaikissa yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokannoissa esitetään luotettava ja täydellinen kirjausketju kaikista tehdyistä muutoksista.

b)

c)

Sääntöjä olisi edelleen selkiytettävä ja tiukennettava siten, että EU:n suoraa tukea ei makseta hakijoille, jotka eivät ole käyttäneet maata viljelyyn eivätkä säilyttäneet maata maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

c)

Tätä kysymystä voidaan pohtia lisää vuoden 2013 jälkeisessä maatalouspolitiikan uudistuksessa. Tarpeettoman monimutkaisia sääntöjä on kuitenkin syytä välttää. Niiden seurauksena valvontajärjestelmästä tulisi erittäin monimutkainen ja kallis toteuttaa. Tällainen järjestelmä ei myöskään vastaisi komission yksinkertaistamispyrkimyksiä.

d)

Nurmilaitumille olisi asetettava EU:n tasolla vuotuiset ylläpitoa koskevat vähimmäisvaatimukset, joiden täytyttyä laitumille voidaan saada EU:n suoraa tukea.

d)

3.74

Tilintarkastustuomioistuin toistaa niin ikään, että sääntöjä ja ehtoja on pyrittävä edelleen yksinkertaistamaan maaseudun kehittämisen osalta.

3.74

3.75

Lisäksi tilintarkastustuomioistuin katsoo, että todentamisviranomaisilta edellytettyä työtä koskevia komission suuntaviivoja on tarkistettava niiden luonteen, kattavuuden ja raportointivelvoitteiden sekä erityisesti jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustilastojen hyväksymisen osalta.

3.75

Valvonta- ja tarkastustilastoihin liittyvän työn osalta komissio on hiljattain ehdottanut järjestelmää, jonka avulla jäsenvaltiot voivat vahvistaa yleistä toimintakehystä, jonka tarkoituksena on antaa kohtuullinen varmuus tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta lopullisten edunsaajien tasolla. Tätä varten todentamisviranomaisten olisi mentävä työssään nykyisiä vaatimuksia pidemmälle valitsemalla kustakin menojen perusjoukosta edustava otos kyseisen maksajaviraston paikan päällä tarkastamia tapahtumia ja tarkastamalla ne kokonaan uudestaan. Kunkin tapauksen käsittely käytäisiin läpi tukihakemuksen vastaanottamisesta aina lopullisen maksun laskemiseen ja suorittamiseen asti.

3.76

Lopuksi asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa on ryhdyttävä vaikuttaviin toimenpiteisiin, joilla vältetään maksamasta tukeen oikeuttamattomia kalastushankemenoja. Kun kyseessä ovat sisäiset valvontatoimet, jotka koskevat eläintautien hävittämis- ja seurantaa koskevien ohjelmien yhteydessä jäsenvaltioille suoritettavia maksuja, komission yksiköiden tehtävät on eriytettävä selkeästi toisistaan ja on kehitettävä asianmukaiset viralliset valvontamenettelyt.

3.76

Euroopan kalatalousrahastossa valvontaympäristöä on vahvistettu järjestelmien tehokasta toimintaa koskevilla uusilla säännöksillä, jotta voitaisiin ehkäistä ja oikaista tukeen oikeuttamattomia menoja. Komissio valvoo toimintaa tarkastamalla, onko jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten työ luotettavaa. Koska menoja hallinnoidaan yhdessä, vastuu kentällä toimitettavista tarkastuksista kuuluu jäsenvaltioille. Edellä kuvaillulla valvontaympäristöllä taataan, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön luotettavat ja tehokkaat hallinto- ja valvontajärjestelmät tukeen oikeuttamattomien menojen ehkäisemiseksi ja oikaisemiseksi.

Lisäksi meriasioiden ja kalastuksen pääosasto julkaisee yhteistyössä muiden rakennerahastoista vastaavien pääosastojen kanssa säännöllisesti ohjeita yhteiseen etuun liittyvistä aiheista nykyisin käytössä olevien hallinto- ja valvontajärjestelmien vaikuttavuuden parantamiseksi.

3.77

Yhteenveto aiempien huomautusten seurannasta on esitetty liitteessä 3.4 .

3.77