26.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 230/1

A.

ottaa huomioon, että talouden elpyminen on edelleen käynnissä; katsoo, että lisääntyvän työttömyyden torjuminen on edelleen ensisijaisen tärkeää ja kiireellistä; ottaa erityisesti huomioon, että Euroopan työttömyysaste nousi heinäkuussa 9,5 prosenttiin, korkeammalle kuin kertaakaan aiemmin kymmeneen vuoteen, ja että sen odotetaan edelleen nousevan,

B.

katsoo, että talouskasvun varmistamiseksi olisi ensisijaisesti elvytettävä yksityinen kysyntä; katsoo, että uudistuksissa on edistyttävä merkittävästi, jotta saadaan aikaan vahva, tasapainoinen ja kestävä talouskasvu,

C.

katsoo, että nykyisiä talousvaikeuksia olisi käytettävä tilaisuutena edistää Lissabonin ja Göteborgin tavoitteita, uudistaa sitoutuminen työttömyyden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energiankulutuksen vähentämiseen sekä luoda EU:n strategia, jolla kiireisestä kriisinhallinnasta siirrytään pitkällä aikavälillä kestävään talouden elpymiseen,

D.

katsoo, että suuret virheet sääntelyssä ja valvonnassa, rahoituslaitosten holtiton ja vastuuton riskinotto sekä löyhästä rahapolitiikasta johtunut ylisuuri likviditeetti tietyissä maissa ovat olleet merkittävä tekijä nykyisen kriisin synnyssä,

E.

katsoo, että kansainvälisen koordinoinnin parantaminen on talouden kannalta välttämätöntä, että protektionististen suuntausten välttämiseksi tarvitaan vahvaa monenvälistä yhteistyötä ja että poliittinen passiivisuus saattaa houkutella rahoituslaitoksia jatkamaan toimintaansa entiseen tapaan,

F.

toteaa, että G20-ryhmän johtajilla on yhteinen vastuu kriisin yhteiskunnallisten vaikutusten lievittämisestä etenkin kehitysmaissa, joihin kriisin sivuvaikutukset ovat kohdistuneet ankarimmin,

G.

toteaa, että offshore-toiminnot ovat heikentäneet rahoitusalan sääntelyä ja että ne ovat esteenä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle,

1.

pitää myönteisinä G20-ryhmän huippukokouksen tuloksia, myös sitoutumista siihen, ettei elvytystä lopeteta liian aikaisin; panee kuitenkin huolestuneena merkille nopeasti kasvavat valtionvelat ja budjettivajeet; toteaa, että on tärkeää palauttaa terve julkinen talous ja varmistaa sen pitkän aikavälin kestävyys, jotta tulevien sukupolvien kannettavaksi ei siirretä liian suurta taakkaa; kehottaa laatimaan välittömästi toimivia irtautumisstrategioita, jotka voidaan toteuttaa nopeasti, kun elpyminen sen sallii;

2.

katsoo, että BKT:n lisäksi tarvitaan uusia kestävän kehityksen indikaattoreita ja laskentajärjestelmiä, joiden avulla voidaan mitata hyvinvointia ja ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia ja jotka voivat siten toimia suuntaviivoina maailmanlaajuisen elvytyksen suunnittelussa ja arvioinnissa;

3.

korostaa, että aivan ensimmäiseksi on turvattava reaalitalouden vahva ja kestävä kasvu, varmistettava pääomamarkkinoiden ja antolainauksen moitteeton toiminta, pidettävä yllä ja tuettava työllisyyttä sekä suojattava ihmisiä kriisin kielteisiltä vaikutuksilta kiinnittäen erityistä huomiota kaikkein köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin;

4.

pitää myönteisenä, että G20-ryhmän huippukokouksessa käsiteltiin rahoituskriisin taustalla olevia kansainvälisiä epätasapainotiloja; toteaa, että tulevien rahoituskriisien estämiseksi on puututtava niiden taustalla oleviin syihin (kuten liialliseen kauppataseen vajeeseen tai ylijäämään), joiden vaikutukset ulottuvat paljon pankki- ja rahoitusalan sääntelyä ja institutionaalista hallintoa laajemmalle; katsoo, että kriisin tehokas monenvälinen hoitaminen edellyttää puuttumista muun muassa valuuttakurssien epätasapainotilojen ja perushyödykkeiden hintojen heilahtelujen syihin monenvälisissä järjestelmissä;

5.

pitää kuitenkin valitettavana, että G20-ryhmän johtajat eivät arvioineet rahoituskriisin taustalla olevia sääntelyn ja valvonnan vakavia puutteita niin, että voitaisiin välttää samojen sääntelyyn ja valvontaan liittyvien virheiden toistuminen ja siten uuden samankaltaisen kriisin syntyminen; pitää valitettavana, ettei G20-ryhmän johtajat saavuttaneet edistystä ilmastonmuutoksen kansainvälisen torjunnan rahoituksessa;

6.

pitää myönteisenä uudelleen annettua sitoumusta saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja pitää kiinni luvatusta julkisesta kehitysavusta, mukaan luettuina kauppaa tukeva apu, velkahelpotukset ja Gleneaglesissa tehdyt sitoumukset;

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että G20-ryhmän johtajat sopivat valuuttasiirroista perittävää veroa koskevan kansainvälisen kehyksen kehittämisestä, ja kehottaa etenemään asiassa nopeasti, jotta varmistetaan, että rahoitusala osallistuu oikeudenmukaisesti talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, sillä veronmaksajat ja muut kansalaiset sekä julkishallinto ovat tähän asti maksaneet kriisin kustannukset;

8.

suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän johtajien päätökseen pitää kunnolliset työpaikat elvytyksen ja uudistusten ensisijaisena tavoitteena ja suhtautuu erityisen myönteisesti ILO:lle sovittuun tehtävään;

9.

suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän johtajien sitoutumiseen työllisyyskriisin käsittelemiseen kansainvälisellä tasolla ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville annettavan tuen lisäämiseen, sillä kriisi on vaikuttanut heihin voimakkaimmin ja he tarvitsevat yhteisiä toimia kipeimmin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Global Impact Vulnerability Alert System -järjestelmän perustamista;

10.

vaatii, että kansainvälisen yhteisön sitoutuminen ilmenee konkreettisina toimina ja että se pannaan täytäntöön, erityisesti tukemalla voimakasta ”ympäristöystävällistä työllisyysohjelmaa”;

11.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan on tärkeää muodostaa työllisyyteen perustuva kehys tulevan talouskasvun turvaamiseksi ja asettaa kunnollisten työpaikkojen edistäminen keskeiseen asemaan elvytyssuunnitelmissa;

12.

suhtautuu myönteisesti ILO:n kansainväliseen työllisyyssopimukseen ja kehottaa panemaan sen kiireellisesti täytäntöön; kehottaa erityisesti luomaan kansainvälisellä tasolla toimivan suhdanteita tasoittavan työllisyysrahaston sekä kunnianhimoisia verokannustinpaketteja, joilla tuetaan työpaikkojen luomista ja säilyttämistä tehokkaiden työnvälityspalvelujen ja asianmukaisten, haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä tukevien sosiaalipolitiikkojen avulla sekä taataan vähimmäispalkan ostovoiman säilyminen;

13.

toteaa, että ILO:n yleissopimusten ratifiointi ja täytäntöönpano ovat olennaisen tärkeitä tässä mielessä, ja vaatii, että ne sisällytetään WTO:n kauppasopimuksiin; kehottaa myös tiivistämään entisestään tärkeimpien kansainvälisten elinten yhteistyötä;

14.

tukee mikroluottojen kaltaisia uudenlaisia rahoituspalveluja koskevia aloitteita, joilla pyritään parantamaan rahoituspalvelujen saatavuutta kaikkein köyhimpien keskuudessa;

15.

tähdentää, että on tärkeää tukea kaikilla tasoilla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jotta voidaan ehkäistä palkkadeflaatiota ja varmistaa, että palkat kasvavat tuottavuuden kasvun mukaisesti;

16.

pitää myönteisenä G20-ryhmän valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kehotusta sopia kansainvälisistä puitteista rahoitusalan seuraavien kriittisten osa-alueiden uudistamiseksi:

17.

hyväksyy pyrkimyksen muuttaa kansainvälistä rahoitusalan sääntelyjärjestelmää ja on yhtä mieltä siitä, että asiassa on edistytty merkittävästi, mutta katsoo, että monia sovittuja muutoksia ei vielä ole pantu täysimääräisesti täytäntöön ja että paljon on vielä tekemättä;

18.

panee merkille G20-ryhmän johtajien lupauksen valvoa täysimääräisesti kaikkia järjestelmän kannalta tärkeitä rahoituslaitoksia ja rahoitusvälineitä; katsoo, että uusien kriisien välttämiseksi tarvitaan entistä keskitetympi rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskeva lähestymistapa, ja on sitä mieltä, että Euroopan unionin on pyrittävä lujittamaan rahoitusalan valvontajärjestelmää siten, että tavoitteena on yksi ainoa rahoitusalan valvontaviranomainen;

19.

katsoo, että kansainvälisen koordinoinnin on johdettava vähitellen toiminnan vakautta koskevien sääntöjen kehittämiseen maailmanlaajuisesti, jotta voidaan välttää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö; korostaa, että G20-ryhmässä yleisesti saavutettu edistyminen merkitsee vähimmäistason yhdenmukaistamista, joka ei saa estää Euroopan unionia soveltamasta tiukempia vaatimuksia; pitää tältä osin myönteisenä, että Euroopan unioni on asettanut tätä kunnianhimoisempia tavoitteita sääntelyn ja valvonnan laajuudelle ja vaatimuksille, kuten äskettäin annettu tai käsiteltävänä oleva lainsäädäntö osoittaa;

20.

pitää tervetulleena uudelleen annettua sitoumusta pyrkiä siihen, että rahoituslaitosten riskinottoa koskevia sääntöjä tiukennetaan, että niiden johtojärjestelmissä korvaukset vastaavat pitkän aikavälin tuloksia ja että ne toimisivat yleisesti avoimemmin; on tyytyväinen sitoumukseen ottaa käyttöön Basel II -sääntely vuoteen 2011 mennessä ja ottaa pankeissa käyttöön kansainvälisesti yhdenmukainen velkaantuneisuusaste; katsoo, että kaikkien markkinatoimijoiden olisi noudatettava näitä yleisiä periaatteita ja tavoitteita aina, kun on kyse sijoittajien, veronmaksajien ja kuluttajien suojelusta;

21.

kehottaa komissiota pikaisesti saattamaan G20-ryhmän huippukokouksessa annetut sitoumukset bonuksista osaksi sitovaa yhteisön lainsäädäntöä; kehottaa G20-ryhmän johtajia tiukentamaan pääoman lisäämistä ja korvauskäytäntöjen uudistamista koskevia ehdotuksiaan ja varmistamaan, että valvojat noudattavat maailmanlaajuisesti yhdenmukaista toimintatapaa seuraamusten soveltamisessa;

22.

katsoo, että rajat ylittävää kriisinhallintayhteistyötä koskevat periaatteet on pantava pikaisesti täytäntöön; kehottaa rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavaa elintä kuulemaan parlamenttia ennen kuin hyväksytään ehdotukset, jotka on määrä hyväksyä vuoden 2010 lokakuun loppuun mennessä järjestelmän kannalta tärkeiden rahoituslaitosten osalta;

23.

myöntää, että yhteistyöstä kieltäytyvien oikeudenkäyttöalueiden (verokeitaiden) torjunnassa on edistytty merkittävästi mutta ei vielä riittävästi; kannustaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevää OECD:n maailmanlaajuista foorumia parantamaan verotuksen avoimuutta ja tietojenvaihtoa, jotta maat voivat täysimääräisesti valvoa verolainsäädäntönsä soveltamista suojellakseen veropohjaansa; kannattaa G20-ryhmän ehdotusta vastatoimien soveltamisesta verokeitaisiin vuoden 2010 maaliskuusta alkaen, elleivät ne suostu yhteistyöhön;

24.

pitää pankkisalaisuutta koskevaa edistymistä myönteisenä ja suhtautuu myönteisesti erityisesti avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän OECD:n maailmanlaajuisen foorumin laajentamiseen; panee kuitenkin merkille, etteivät useat vaatimusten täytäntöönpanoon sitoutuneet oikeudenkäyttöalueet vielä ole lunastaneet lupaustaan; kehottaa luomaan tehokkaan järjestelmän veronkierron ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi ja veronkiertäjien saattamiseksi oikeuden eteen; korostaa standardoidun raportointijärjestelmän luomisen merkitystä;

25.

pitää valitettavana, ettei G20-ryhmän johtajat käsitellet moraalisen riskin kysymystä ja että järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten toiminnan vakautta koskevien sääntöjen sekä näiden laitosten kaatumisen kustannusten välinen yhteys on lykätty vuoden 2010 lokakuuhun; kehottaa tekemään ehdotuksia uudelleenjärjestelyjä koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi ja arvioimaan rahoitusalan liiketoimintamalleja, jotta voidaan käsitellä kysymystä siitä, milloin rahoituslaitokset ovat liian suuria kaatuakseen;

26.

pitää myönteisenä G20-ryhmän johtajien suunnitelmaa Kansainvälisten valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin uudistamisesta ja kehottaa käynnistämään uudistukset mahdollisimman pian; edellyttää kansainvälisen talouden hallinnon ja rahoitusmarkkinoiden hallinnan kauaskantoista uudistusta; tukee IMF:n ja Maailmanpankin toiminnan parantamista keskeisenä osana pyrkimyksiä lisätä näiden rahoituslaitosten uskottavuutta, legitiimiyttä ja tehokkuutta; kehottaa lisäämään kehitysmaiden edustusta kansainvälisissä rahoituslaitoksissa; pitää myönteisenä sitoutumista kiintiöosuuksien muuttamiseen niin, että kehittyvien talouksien maiden ja kehitysmaiden painoarvo päätöksenteossa kasvaa; palauttaa mieliin, että on tärkeää välttää suhdanteita vahvistavaa politiikkaa, jotta talous lähtisi taas elpymään;

27.

kehottaa ottamaan käyttöön mekanismin, jonka avulla voidaan siirtää osa IMF:n jäsenvaltioille myönnetyistä uusista IMF:n erityisnosto-oikeuksista alhaisen tulotason maille, mikä voisi kaksinkertaistaa IMF:n keskipitkän aikavälin pehmeäehtoisia luottoja koskevan lainanantokyvyn;

28.

pitää myönteisenä G20-ryhmän johtajien sitoutumista avoimeen maailmantalouteen; katsoo, että maailmankaupan elpyminen on keskeinen tekijä kansainvälisen kasvun jatkumiseksi; toistaa tässä yhteydessä vastustavansa kaikenlaista protektionismia ja vaatii edistämään markkinoille pääsyä kehitysmaita syrjimättä siten, että poistetaan mielivaltaiset tulliesteet ja tullien ulkopuoliset kaupan esteet sekä noudatetaan vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan sääntöjä; haluaa edelleen päättäväisesti saattaa Dohan kehityskierroksen sillä olevan toimeksiannon mukaiseen kattavaan, kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen päätökseen sekä kehottaa johtajia pitämään mielessään kyseisen kierroksen perimmäisen kehitystavoitteen;

29.

pitää myönteisenä, että G20-ryhmän johtajat tunnustivat entistä kestävämmän maailmantalouden merkityksen; korostaa, että tulevassa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kööpenhaminan konferenssissa, jäljempänä ”Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimusneuvottelut”, on erittäin tärkeää saada aikaan sitova ilmastonmuutossopimus; korostaa kuitenkin, että G20-ryhmän johtajien olisi tunnustettava maailmanlaajuisten kestävyyteen liittyvien haasteiden laaja kirjo; kehottaa G20-ryhmän valtiovarainministereitä osoittamaan varoja lähitulevaisuuden ilmastotoimien tukemiseksi kehitysmaissa, sillä ne ovat keskeinen osa yhteisiä toimia maailmanlaajuisen talouskriisin ratkaisemiseksi;

30.

korostaa, että kaikkia G20-ryhmän johtajien antamia sitoumuksia on noudatettava täysimääräisesti ja että ne on pantava nopeasti täytäntöön sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan palauttaa luottamus ja maksimoida talouden elpyminen;

31.

katsoo, että EU:n edustuksesta G20-ryhmän kokouksissa olisi käytävä syvällinen keskustelu EU:n kolmen tärkeimmän toimielimen ja sen jäsenvaltioiden kesken; on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin on sovittava yhteisestä kannasta kansainvälisissä yhteyksissä, etenkin G20-ryhmän kokouksissa, ja korostaa, että Euroopan unionilla on oltava entistä yhtenäisempi edustus kansainvälisissä neuvotteluissa;

32.

korostaa, että on tärkeää päästä Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimusneuvotteluissa sopimukseen varoista, joilla köyhiä maita autetaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen, sekä ottaa käyttöön tehokkaita ja ennustettavissa olevia rahoitusmekanismeja julkisen kehitysavun lisäksi; pitää valitettavana, että tätä kysymystä lykättiin Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimusneuvotteluihin, ja toistaa, että Euroopan unionin pitäisi osallistua oikeudenmukaisesti lievittämis- ja sopeutumistoimien rahoitukseen osuudella, joka vastaa ilmastonmuutoksen ankaruutta ja siihen liittyviä kustannuksia koskevien tieteellisten tutkimusten tuloksia;

33.

kiinnittää huomiota edelleen jatkuvaan elintarvikekriisiin ja pitää myönteisenä päätöstä, jossa tuetaan Maailmanpankin elintarvikealoitetta; kehottaa avunantajamaita varmistamaan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden elintarvikeavun jakamisessa;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G20-ryhmän valtioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kansainväliselle valuuttarahastolle.

26.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 230/7

1.

korostaa, että kehitysmaat eivät aiheuttaneet maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä mutta joutuvat suhteettomalla tavalla kärsimään siitä, kun niitä koettelevat jyrkästi aleneva kasvu ja työllisyys, kielteiset vaikutukset kauppa- ja maksutaseeseen, yksityisen pääoman nettovirtojen ja ulkomaisten suorien sijoitusten voimakas lasku, luottojen ja kaupan rahoituksen saatavuuden heikentyminen, rahalähetysten väheneminen, suuret ja äkilliset valuuttakurssien muutokset, varantojen romahtaminen, alkutuotannon hyödykkeiden hintojen lisääntyvä volatiliteetti ja aleneminen sekä matkailusta saatavien tulojen väheneminen;

2.

tukee Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-Moonin arviota, jonka mukaan maailmanlaajuinen rahoituskriisi on aiheuttanut kehitysyhteistyön alalle hätätilan, koska se vaarantaa ja joissakin tapauksissa mitätöi kovalla työllä saavutetut köyhyyteen, nälkään ja äiti- ja lapsikuolleisuuteen sekä peruskoulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon, puhtaaseen juomaveteen ja asianmukaiseen hygieniaan liittyvät edistysaskeleet, mikä vaarantaa etenkin terveyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden saavuttamisen;

3.

panee syvästi huolestuneena merkille, että tämä heti elintarvikekriisin ja polttoaineiden hintakriisin jälkeen puhjennut kriisi on jo aiheuttanut merkittäviä inhimillisiä kustannuksia ja vaikuttaa tuhoisasti köyhimpien maiden haavoittuvaan väestöön, kun työttömien määrän odotetaan lisääntyvän 23 miljoonalla, kun äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrän odotetaan kasvavan jopa 90 miljoonalla pelkästään vuonna 2009, kun jopa 1,7 miljoonalle HIV-tartunnan saaneelle elintärkeä lääkehoito on uhattuna ja kun lapsikuolleisuuden odotetaan nousevan vuosittain 200 000–400 000 lapsella vuodesta 2009 vuoteen 2015, joka on kehitysmaiden vuosituhattavoitteiden tavoitevuosi;

4.

korostaa, että monet kehitysmaat joutuvat toteamaan, että kriisi on vaikuttanut kaikkiin niiden kehitysrahoituksen lähteisiin ja että ne eivät pysty turvaamaan suurella vaivalla saavutettuja taloudellisia edistysaskeleita ilman laajaa ulkoista tukea;

5.

kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin verokeitaiden väärinkäytön, veronkierron sekä kehitysmaista tapahtuvan laittoman pääomapaon lopettamiseksi; kehottaa siksi laatimaan uuden, sitovan maailmanlaajuisen rahoitussopimuksen, joka pakottaa ylikansalliset yhtiöt ilmoittamaan automaattisesti saadut voitot ja maksetut verot maittain, jotta vallitsisi avoimuus siitä, mitä ne maksavat jokaisessa kehitysmaassa, jossa ne toimivat;

6.

panee merkille, että G20 tunnusti kollektiivisen vastuunsa kriisin sosiaalisen vaikutusten lieventämisestä, jotta voidaan minimoida pitkäkestoiset haitat maailmanlaajuiselle potentiaalille, ja että G20 vahvisti nykyiset avustussitoumuksensa ja lupasi uusia resursseja, muun muassa 50 000 000 000 dollaria sosiaalisen suojelun tukemiseen, kaupan vauhdittamiseen ja kehityksen turvaamiseen alhaisen tulotason maissa osana kehitysmaissa annettavan kriisituen merkittävää lisäystä, sekä lisää resursseja köyhimpien maiden sosiaaliseen suojeluun;

7.

pitää myönteisenä G8-maiden johtajien heinäkuussa 2009 Italian L'Aquilassa pidetyssä huippukokouksessa tekemää päätöstä lahjoittaa 20 000 000 000 dollaria maaseudun kehittämiseen ja elintarviketurvallisuuteen;

8.

pelkää, että luvatut varat eivät riitä, niitä ei suunnata köyhimmille maille ja väestöryhmille eikä niillä saada riittävän joustavasti ja nopeasti aikaan kehitysmaissa tarvittavia parannuksia;

9.

tukee G8-maiden johtajien pyyntöä toteuttaa vuonna 2010 vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien toimien kansainvälinen tarkastelu;

10.

panee merkille IMF:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten käyttöön asetettujen resurssien kasvun; pitää myönteisinä IMF:n viimeaikaisia uudistuksia, kuten nousevan talouden maiden aseman vahvistamista;

11.

on syvästi huolissaan siitä, että heinäkuuhun 2009 mennessä 82 prosenttia IMF:n uusista lainoista oli mennyt Euroopan maille ja ainoastaan 1,6 prosenttia Afrikan maille, mikä viittaa siihen, että suurin osa käytettävissä olevista resursseista saatetaan osoittaa korkean tulotason kehittyville markkinoille ja keskituloisiin maihin, jotka todennäköisesti pystyvät maksamaan saamansa lainat takaisin; korostaa, että kehitysprosessin keskeytymisen vaikutukset vähiten kehittyneisiin maihin ovat keskipitkällä aikavälillä tuhoisammat ja pysyvämmät kuin kehittyneimmissä maissa, joissa vaikutukset tuntuvat vain kriisin ajan;

12.

kehottaa ottamaan nopeasti käyttöön IMF:n kultavarantojen myynnistä saatavat täydentävät 6 000 000 000 dollaria korkotukiluottoina ja joustavana rahoituksena köyhimmille maille; panee syvästi huolestuneena merkille IMF:n arviot, joiden mukaan se voi antaa käyttöön vain noin 2 prosenttia alhaisen tulotason maiden ulkoisen rahoituksen (brutto)tarpeista, minkä vuoksi on selvää, että muiden instituutioiden ja tukijoiden on annettava täydentäviä korkotukiluottoja ja avustuksia;

13.

pahoittelee, että maailmanpankki on joutunut toimimaan pääasiassa omien varojensa ja välineidensä kautta, vaikka tehokas kriisiin reagoiminen olisi edellyttänyt uusia resursseja ja laajamittaista resurssien käyttöä ja vaikka G20 sitoutui asettamaan käyttöön tarvittavat resurssit köyhimpien maiden sosiaalista suojelua varten, mukaan luettuina investoinnit pitkän aikavälin elintarviketurvaan ja vapaaehtoinen kahdenvälinen panostus maailmanpankin haavoittuvien kohteiden rahoituskehykseen, johon sisältyvät infrastruktuurin kriisiväline ja nopean sosiaalisen toiminnan rahasto;

14.

katsoo, että etusijalle olisi yksinkertaisesti asetettava sellaisten toimien tukeminen, joilla vähennetään köyhyyttä ja samalla saadaan eniten vastinetta veronmaksajien rahoille, pitäen ohjenuorana jokaisen kehitysmaissa asuvan ihmisen absoluuttisen ihmisarvon tunnustamista;

15.

pitää oikeudenmukaista ja molempia osapuolia hyödyttävää kauppaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauden kulmakivenä; toteaa, että EU:n on tehtävä oma osuutensa vähentämällä kauppaa vääristäviä tukia ja kaupan esteitä, jotka aiheuttavat paljon haittaa kehitysmaiden talouksille;

16.

toteaa, että ”aivovuoto” aiheuttaa haittaa minkä tahansa kansantalouden pääomarakenteelle; toteaa lisäksi, että aivovuoto on monilla maailman alueella vakava ja jatkuva huolenaihe, kun kaikkein lahjakkaimmat ja parhaiten koulutetut ihmiset, joita kehitysmailla ei millään olisi varaa menettää, muuttavat ulkomaille; kehottaakin ryhtymään toimiin, joilla kannustetaan kiertomuuttoon;

17.

toteaa syvästi huolestuneena tämän johtaneen siihen, että Maailmanpankki ei pysty toimimaan useissa maissa, jotka kriisi on tehnyt erityisen haavoittuviksi mutta jotka eivät täytä Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin (IBRD) tai Kansainvälisen kehitysrahaston (IDA) kelpoisuusehtoja tai vastaa kohdentamismalleja, jotka edellyttävät lainansaajan luottokelpoisuutta ja ”hyvää maksuhistoriaa”; katsoo, että tämä rahoituksen yhteensopimattomuus tuo esiin keskeisen ongelman Maailmanpankin hallinnossa, joka minimoi Maailmanpankille ja sen muille kuin lainanottajajäsenille aiheutuvat riskit tavalla, joka aiheuttaa haittaa sen hädänalaisille kehitysmaajäsenille;

18.

korostaa, että Bretton Woods -instituutioiden kyvyttömyys reagoida alhaisen tulotason maiden tarpeisiin kriisin ratkaisemiseksi aiheutuu pääasiassa siitä, että kyseiset instituutiot eivät ole tehneet jo pahasti myöhässä olevia hallintotapaan liittyviä uudistuksia, joilla parannetaan instituutioiden relevanssia, legitiimiyttä ja tehokuutta sekä niiden kykyä kuulla kehitysmaita ja reagointivalmiutta niihin nähden; kehottaa toteuttamaan nämä uudistukset pikimmiten;

19.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa merkittävinä kansainvälisinä toimijoina, jotta voidaan pyrkiä kohti Bretton Woods -instituutioiden tarpeellisen uudistuksen nopeaa täytäntöönpanoa, ja siihen asti täyttämään vakavat puutteet G20:n, IMF:n ja Maailmanpankin tavassa reagoida kriisiin antamalla pikaisesti tukea kehitysmaille ja varmistamalla varojen nopean antamisen maille, joiden investoinnit vuosituhattavoitteiden täyttämiseen ovat nyt vaarassa ulkoisen shokin (eli täysin odottamattoman ja niistä riippumattoman rahoituskriisin) vuoksi; toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi näin tehdessään aina noudatettava korkeimpia mahdollisia vastuuvelvollisuutta ja avun tuloksellisuutta koskevia vaatimuksia, kun avunsaajat käyttävät julkisia varoja;

20.

on erittäin huolissaan siitä, että joidenkin EU:n jäsenvaltioiden antaman avun reaaliarvo laski vuonna 2008; kehottaa EU:n jäsenvaltioita täyttämään julkisen kehitysavun sitoumuksensa vuoteen 2010 mennessä ottaen huomioon, että suurin osa kehitysmaista on joutunut kärsimään vakavasti maailmanlaajuisen rahoituskriisin seurauksista;

21.

pitää myönteisinä EU:n suunnitelmia aikaistaa 8 800 000 000 euron kehitysapuvarojen, talousarviotuen ja maatalouden rahoituksen käyttöä välittömiin toimiin sekä ehdotettua 500 miljoonan euron käyttöä kehitysmaiden sosiaalisen kulutuksen tukemiseen haavoittuville Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT-maat) tarkoitetun tilapäisen FLEX-järjestelyn kautta; suosittelee talousarviotuen keskittämistä terveyden, ihmisarvoisen työn, koulutuksen, sosiaalipalvelujen ja vihreän kasvun aloille alakohtaisen talousarviotuen muodossa; vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita täyttämään vuosituhattavoitteita koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa esitetyt rahoitussitoumukset; pitää tärkeänä omavastuullisuuden periaatetta, jolla korostetaan kehitysmaiden roolia päätettäessä niiden omista politiikoista, strategioista ja kehitysohjelmista, sekä EU:n ja sen kumppanien keskinäistä vastuuvelvollisuutta kehitysyhteistyön tulosten varmistamisesta;

22.

kiinnittää huomiota parlamentin toistuviin kehotuksiin sisällyttää Euroopan kehitysrahasto (EKR) yhteisön talousarvioon, jotta rahaston käyttö voidaan alistaa demokraattiseen valvontaan;

23.

pitää kuitenkin valitettavana, että EU:n ja Afrikan infrastruktuurirahastoa varten tarkoitettuja 100:aa miljoonaa euroa lukuun ottamatta kaikki muut varat tulevat olemassa olevista sitoumuksista, ja vaatii kasvattamaan lisärahoituksen määrää; on huolissaan siitä, miten komissio aikoo tulevina vuosina rahoittaa aukon, joka syntyy nyt tapahtuvasta talousarviotuen aikaistamisesta;

24.

korostaa, että julkisen kehitysavun määrä ei ole riittävä vastaamaan kiireellisesti ja kriisin laajuuden edellyttämissä mittasuhteissa sen kehitysmaissa synnyttämiin, valtavasti kasvaneisiin tarpeisiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan ja panostamaan jatkossakin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa komissiota esittämään pikaisesti uusia ehdotuksia innovatiivisiksi rahoitusmekanismeiksi;

25.

korostaa tarvetta lisätä EU:n kauppa-, talousarvio-, ilmastonmuutos- ja kehitysyhteistyöpolitiikan keskinäistä johdonmukaisuutta;

26.

suosittelee siksi, että talouskumppanuussopimuksia käytettäisiin keinona täyttää kehitystarpeet siten, että AKT-maille annetaan kaupallisia etuja ja kannustetaan vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen mutta samalla AKT-maille annetaan mahdollisuus jättää arat tuotteet ja alat, kuten sijoitukset ja palvelut, neuvottelujen ulkopuolelle;

27.

huomauttaa tätä silmällä pitäen, että talouskumppanuussopimusten on edistettävä alueellista yhdentymistä ja annettava vauhtia AKT-maiden kansantalouksille ja että rahoituslupaukset on pidettävä;

28.

korostaa, että Euroopan investointipankin (EIP) on osallistuttava edelläkävijänä paljon aktiivisemmin ja avoimemmin uusien rahoitusmekanismien kehittämiseen;

29.

kehottaa komissiota painokkaasti ottamaan johdon käsiinsä ja parantamaan pikaisesti näitä mekanismeja, esimerkiksi mikro- ja mesoluottoja, etenkin jotta voidaan tarjota rahoitusta haavoittuville ryhmille, kuten naisille ja viljelijöille;

30.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että käyttöön otetaan asianmukaiset maailmanlaajuiset sääntelyjärjestelyt, joilla estetään uusien rahoituskriisien syntyminen;

31.

kehottaa jäsenvaltioita pitämään mielessä ja täyttämään julkista kehitysapua koskevat sitoumuksensa;

32.

korostaa, että muun muassa talous-, kauppa- ja ympäristöpolitiikassa on tärkeää ottaa kehitysnäkökohdat johdonmukaisesti huomioon, jotta estetään maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä aiheuttamasta vieläkin vakavampia vaikutuksia kehitysmaissa;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, YK:n järjestöille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Maailmanpankille, EU:n jäsenvaltioiden edustajille Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin hallintoneuvostossa sekä G20-maille.

26.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 230/11

1.

päättää asettaa rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan, jonka toimivaltaan kuuluu

2.

päättää, että koska näitä aloja koskevan yhteisön lainsäädännön hyväksymisestä, seurannasta ja täytäntöönpanosta vastaavien Euroopan parlamentin pysyvien valiokuntien toimivaltuudet eivät muutu, erityisvaliokunta voi antaa suosituksia toteutettaviksi toimenpiteiksi tai aloitteiksi läheisessä yhteistyössä pysyvien valiokuntien kanssa;

3.

päättää, että erityisvaliokuntaan nimetään 45 jäsentä;

4.

päättää, että erityisvaliokunnan toimikausi on 8. lokakuuta 2009 alkaen kaksitoista kuukautta ja että toimikautta voidaan pidentää; päättää, että valiokunta antaa parlamentille välimietinnön ja loppumietinnön, johon sisällytetään mahdolliset suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi tai aloitteiksi.

26.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 230/13

1.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

26.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 230/15

1.

hyväksyy Tšekin tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Tšekin tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteeseen;

5.

kehottaa neuvostoa olemaan hyväksymättä aloitetta muodollisesti ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, jotta lopullinen säädös on mahdollista saattaa valmiiksi siten, että taataan Euroopan unionin tuomioistuimen, komission sekä parlamentin täysipainoinen osallistuminen ja niiden harjoittama valvonta (siirtymämääräyksiä koskeva Lissabonin sopimuksen pöytäkirja); aikoo näin meneteltäessä käsitellä mahdollista tulevaa ehdotusta kiireellisesti;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Tšekin tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksille.