1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/1

9. JA 10. HELMIKUUTA 2010 PIDETTY 83. TÄYSISTUNTO

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”(Uus)lukutaidottomuuden vähentäminen – Kunnianhimoisen eurooppalaisen strategian kehittäminen syrjäytymisen torjumiseksi ja henkilökohtaisen kehityksen edistämiseksi”

(2010/C 175/01)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1. muistuttaa, että autoteollisuus on Euroopan unionille strateginen ala, sillä se tarjoaa suoraan ja välillisesti noin 12 miljoonaa työpaikkaa. Autonvalmistajien ja moninaisten varaosavalmistajien välityksellä autoteollisuus on edustettuna koko Euroopan unionin alueella.

2. toteaa, että autoteollisuus on tällä hetkellä vakavassa kriisissä, joka uhkaa syvetä tulevien kuukausien aikana ja vaikuttaa Euroopan talouteen kokonaisuudessaan.

3. katsoo, että nykyisten poliittisten ja taloudellisten tapahtumien valossa Euroopan unionin on harkittava uudelleen tukeaan työllisyyden ja kestävän kasvun potentiaalin kannalta keskeisille talouden sektoreille.

4. vaatii Euroopan unionin autoteollisuudelle kokonaisuudessaan elvytyspakettia, ” New Dealia ”.

5. katsoo tällä hetkellä olevan välttämätöntä, että teollisuuden toimeksiantajat ja asianomaiset julkisviranomaiset ryhtyvät yhteistyöhön.

Suurimmat haasteet

6. arvioi, että loppuessaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelman ja kansallisten elvytysohjelmien poikkeukselliset tuet aiheuttavat eurooppalaisessa autoteollisuudessa huomattavaa ylikapasiteettia. Tämä taas johtaa siihen, että autoteollisuus joutuu vähentämään tuotantoa, mikä puolestaan vaarantaa useiden kokoonpanoteollisuuden yritysten ja pk-yritysten olemassaolon.

7. korostaa, että autoteollisuuden työnantajat ja työntekijät ovat tilanteessa, jossa tarvitaan yhä enemmän koulutusta, sisäisiä ja ulkoisia rakenneuudistuksia sekä sosiaalista innovointia.

8. painottaa kysynnän muuttumista: kuluttajat haluavat vähemmän saastuttavia ja entistä luotettavimpia ajoneuvoja kohtuuhintaan.

9. korostaa, että autoteollisuus on uusien teknologisten haasteiden edessä: on tärkeää kehittää uusia kestävän liikkumisen ratkaisuja.

Nykyisten Euroopan unionin käytössä olevien välineiden joustavoittaminen

10. pahoittelee, että nykyisillä Euroopan unionin välineillä ei aina pystytä reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin, joihin talouden toimijat joutuvat.

11. pahoittelee eritoten sitä, että varojen saaminen käyttöön Euroopan globalisaatiorahastosta on pitkän ja mutkikkaan prosessin takana.

12. on pahoillaan siitä, että alueviranomaiset kohtaavat toisinaan vaikeuksia pyrkiessään muuttamaan Euroopan aluekehitysrahaston toimintaohjelmaa sopeuttaakseen ne kriisioloihin, vaikka Euroopan komissio alun perin kannusti niitä tällaisiin mukautuksiin.

13. pyytää Euroopan parlamenttia tutkimaan näitä kysymyksiä.

Strategisen yhteistyöfoorumin perustaminen

14. korostaa, että useiden Euroopan unionin alueiden tulevaisuus riippuu olennaisesti autonvalmistajien päätöksistä.

15. suosittaa Euroopan komission, jäsenvaltioiden, asianomaisten alueyhteisöjen, autonvalmistajien ja ammattiliittojen ennakoivan vuoropuhelun tiivistämistä. (1) Tällaisen vuoropuhelun avulla voitaisiin ennakoida, mitä mittavia ja väistämättömiä uudelleenjärjestelyitä on edessä, ja ryhtyä siirtymisten hallitsemiseksi tarvittaviin toimiin.

16. toivoo, että korkean tason CARS 21 -työryhmä jatkaisi työtään ja että työryhmä voisi heti vuoden 2010 alussa keskittyä etsimään autoteollisuuden haasteisiin yhteisiä ja pitkälle aikavälille ulottuvia ratkaisuja. On välttämätöntä, että alueyhteisöt ovat edustettuina tässä yhteistyön muodossa ja että kaikkien tahojen kannat saadaan kuuluviin.

17. suosittaa, että perustetaan autoteollisuuden kehitystä tarkkaileva eurooppalainen seurantakeskus tukemaan CARS 21 -työryhmän, autoteollisuuden toimijoiden ja asianomaisten julkisviranomaisten työtä.

Autoteollisuuden ”New Deal”

18. kehottaa komissiota laatimaan Euroopan unionin autoteollisuudelle pitkäjänteisen teollisuuspolitiikan, jossa yhdistyvät nykyiset aloitteet ja alueellinen ulottuvuus ja joka osaltaan auttaa saavuttamaan Euroopan unionin kilpailukyvylle, alueelliselle koheesiolle, kestävälle kehitykselle ja ilmastonmuutoksen torjumiselle asetetut tavoitteet.

19. kehottaa komissiota kiinnittämään erityisesti huomiota rakennerahastovaroin perustetun teollisuuskapasiteetin säilyttämiseen.

20. kehottaa komissiota, kun se pohtii tällaista politiikkaa, tukeutumaan korkean tason CARS 21-työryhmässä edustettuina oleviin toimijoihin.

21. suosittaa, että tällainen teollisuuspolitiikka olisi yhdennettyä ja että siihen sisältyisi etenkin seuraavat seikat:

Varaosavalmistajien mahdollisuudet saada rahoitusta

22. suosittaa, että Euroopan komissio laajentaa paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia tukea vaikeuksissa olevia yrityksiä sisämarkkinoiden puitteissa.

23. korostaa, että pienillä ja keskisuurilla varaosavalmistajilla on pitkän aikavälin taloudellisesta kestävyydestä huolimatta suuria luotonsaantivaikeuksia.

24. suosittaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot auttavat luomaan rahoitusjärjestelmän tällaisia yrityksiä varten (2).

Korkealle tähtäävä tutkimus- ja innovointipolitiikka

25. kehottaa Euroopan komissiota valitsemaan yhteistyössä asianomaisten toimijoiden kanssa ja tarkkojen tieteellisten analyysien perusteella ensisijaisesti tuettavaksi rajatun määrän teknisiä ratkaisuja edistääkseen hiilidioksidipäästöttömän auton kehittämistä.

26. suosittaa, että vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskevaan aloitteeseen ja seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman ”liikenne”-osioon myönnetään lisärahoitusta.

27. korostaa, että tarvitaan puhdasta liikkuvuutta edistäviä tehokkaita kuluttajille suunnattuja tiedotus-, valistus- ja kannustustoimia.

28. suosittaa, että luodaan kiireimmiten tarpeelliset infrastruktuurit ja standardit uusien tekniikoiden (esimerkiksi sähkökäyttöinen ajoneuvo) kehittämiseksi ja niiden markkinoille saattamiseksi (3).

29. pyytää Euroopan komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia tukea autoteollisuuden innovaatioita julkisten tarjouskilpailujen avulla ennen niiden kaupallistamista.

Asianmukainen koulutustarjonta

30. korostaa, että ajoneuvojen suunnittelussa, tuotannossa ja huollossa tarvitaan yhä kehittyneempää teknologiaa, minkä vuoksi syntyy uudenlaisia koulutustarpeita.

31. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään välittömästi tällaisia uusia teknologioita koskevan perus- ja jatkokoulutuksen kehittämistä sekä helpottamaan koulutukseen pääsyä.

32. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan uudelle alalle siirtymiseen (external reconversion) liittyviä toimia.

Stimuloiva sääntely

33. korostaa, että Euroopan unionin sääntelyn avulla on mahdollista nopeuttaa teknologista siirtymää puhtaampiin ajoneuvoihin.

34. kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiä vähentää ajoneuvojen ekologista jalanjälkeä, mutta niin, että otetaan huomioon yritysten mukautumiskyky.

35. suosittaa, että jokaisessa uudessa säädöksessä määrättäisiin myös tutkimukseen ja kehitykseen suunnatusta rahoituksesta, jonka turvin yritykset, etenkin pienet ja keskisuuret yritykset, pystyisivät vastaamaan teknologiseen haasteeseen.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

(1) Euroopan komission, asianomaisten jäsenvaltioiden ministerien ja General Motors -yrityksen edustajat kokoontuivat 13.3.2009 epäviralliseen kokoukseen. Tämänkaltaisia tapaamisia olisi järjestettävä muidenkin Euroopan unionin alueella toimivien autonvalmistajien kanssa ja niistä olisi tehtävä säännöllisiä.

(2) Esimerkiksi Yhdysvalloissa käyttöön otetun ostolaskujen myynnin (reverse factoring) mallin mukaisesti, jota myös auton tarvike- ja varaosavalmistajien eurooppalainen yhteyskomitea (CLEPA) suosittaa.

(3) Ranskalais-saksalainen teollisuuspolitiikan työryhmä on erinomainen esimerkki toiminnasta, jolla pyritään nopeuttamaan tarvittavien normien ja standardien kehittämistä. Ryhmän tehtävänä on nimenomaan tutkia, mitä yhteistyömahdollisuuksia Ranskalla ja Saksalla on ja mitä uusia aloitteita ne voisivat käynnistää sähköajoneuvojen alalla.

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/4

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Kuudes taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus”

(2010/C 175/02)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Johdanto

1. suhtautuu myönteisesti kuudenteen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevään kertomukseen. Luovuuteen ja innovointiin keskittyvällä kertomuksella pyritään osaltaan nopeuttamaan ja voimistamaan unionin toipumista talouskriisistä. Siinä osoitetaan, mitkä tekijät voivat edistää luovuutta ja innovointia EU:n kaikilla alueilla. AK on myös tyytyväinen yhteenvetoon viime vuonna tapahtuneen vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen alueellisesta yhteenkuuluvuudesta käydyistä keskusteluista.

2. toteaa, että maailmaa koettelee vaikea rahoitusmarkkina- ja talouskriisi. Viranomaiset ja rahoituslaitokset kamppailevat selviytyäkseen siitä. Sekä suuryhtiöt ja pienyritykset ovat rahoitusvaikeuksissa. Ihmisten kodit ja työpaikat ovat vaarassa kaikkialla Euroopassa, toisten työllisyysnäkymät taas kaikkoavat. Lyhyen ja keskipitkän aikavälin taloudelliset ja sosiaaliset näkymät eivät ole hyviä: työttömyys, yritysten sulkeminen, julkisen talouden tulojen vähentyminen valtio- ja paikallistasolla sekä julkistalouden liikkumavaran kaventuminen.

3. toteaa, että ilmastonmuutos muodostaa todellisen uhan monien ihmisten ja lajien elämälle kaikkialla maailmassa, ja että kaikilla tasoilla on ryhdyttävä välittömästi toimiin, jotta lämpötilan kohoaminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Ilmastonmuutos merkitsee samalla myös varteenotettavaa tilaisuutta tehdä asioita toisin, ympäristön, yhteiskunnan ja talouden hyödyksi.

4. katsoo, että nykytilanne, johon olemme ajautuneet, poikkeaa huomattavasti tilanteesta, jossa ohjelmakauden 2007–2013 muuttujat määriteltiin. Meneillään olevasta ohjelmakaudesta on kuitenkin yli puolet jäljellä, ja uudet ohjelmat käynnistyvät vasta vuonna 2014. Vaikka AK hyväksyy sen, että koheesiopolitiikan tehtävänä on määritellä ja toteuttaa pitkän aikavälin strategisia päämääriä, se katsoo, että nyt saattaisi olla hyödyllistä tehdä pieniä muutoksia, joilla lievennettäisiin nykyisen talous- ja finanssikriisin vaikutuksia jäsenvaltioihin sekä alue- ja paikallisviranomaisiin sekä tuettaisiin elpymistä. AK:n mielestä politiikan nykyiset strategiset tavoitteet antavat tähän mahdollisuuden.

5. on siinä käsityksessä, ettei meneillään olevasta ohjelmakaudesta laadita täydellistä puolivälitarkistusta. Siksi on tärkeää tarttua kuudennessa yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa esitettyyn mahdollisuuteen hyödyntää tähänastisia parhaita käytäntöjä. Näin tarjoutuu tilaisuus tarkastella, miten unionin rakennerahastot toimivat kunnissa ja alueilla ja miten niiden hyödyntämistä voidaan tehostaa. Kun otetaan huomioon lisääntyvä huoli EU:n koheesiopolitiikan koko tulevaisuudesta, on tulokset hyödynnettävä siten, että viidennessä koheesiokertomuksessa välitetään painokas sanoma vuoden 2013 jälkeisestä ohjelmakaudesta käytävää keskustelua varten. Kertomus on määrä julkaista syksyllä 2010. Euroopan unionin toimintaa koskevan uuden sopimuksen 175 artiklan mukaisesti siinä käsitellään vastaisuudessa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

6. toteaa, että uudessa perussopimuksessa yhdeksi EU:n uudeksi tavoitteeksi asetetulla alueellisella yhteenkuuluvuuspolitiikalla on myös oltava yhteys Lissabonin strategiaan. Vuonna 2010 toteutettava strategian tarkistus tarjoaa EU:lle niin ikään tilaisuuden arvioida, miten politiikassa on onnistuttu ja miltä osin sitä on joustavoitettava, jotta jäsenvaltiot ja varsinkin paikallis- ja alueviranomaiset onnistuvat panemaan ohjelmat täytäntöön, millä puolestaan on todellinen välitön vaikutus kansalaisten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin. Se tarjoaa myös tilaisuuden sisällyttää ilmastonmuutoskysymykset nykyistä paremmin EU:n tuleviin suuntaviivoihin erityisesti niin, että tarkistetaan rakennerahastomäärärahojen korvamerkintämekanismi uuden Lissabonin strategian uusien tavoitteiden pohjalta.

7. on pettynyt siihen, että kuudennessa yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa ei valitettavasti tarkastella talouden eikä ympäristön nykytilaa. Nykyistä tilannetta ei ole vaivauduttu peilaamaan suurten lamavuosien jälkeen pahimman talouskriisin taustaa vasten, eikä kertomuksessa ole viitteitä tähdellisistä päätöksistä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. On ratkaisevan tärkeää panna merkille, ettei siinä tarkastella, miten tilanne vaikuttaa unionin alueisiin, pieniin ja suuriin kaupunkeihin ja niiden asukkaisiin.

8. toteaa, että on tarpeen analysoida entistä paremmin EU:n innovaatiopolitiikan alueellisia vaikutuksia, jotta voidaan kartoittaa ja edistää Euroopan tasolla parhaiksi osoittautuneita toimia pyrittäessä tukemaan innovaatioon tehtäviä investointeja paikallis- ja aluetasolla. Julkisviranomaiset voivat turvata alueiden kilpailukyvyn, joka on kestävän kasvun moottori, vain investoimalla järkevästi innovaatioon tuotantoteollisuudessa, mutta myös ja ennen kaikkea palvelualalla.

9. on laatinut käsillä olevan lausunnon pyrkiäkseen valottamaan ongelmia kansainvälisten ratkaisujen sijaan alueiden sekä erikokoisten kaupunkien ja niiden asukkaiden näkökulmasta.

Kuntien ja alueiden talouden nykytila

10. katsoo, että kaupungissa tai alueella luonnostaan kasvavat omat yritykset edistävät osaltaan alueen vahvuuksia ja taloudellista vakautta. Tällaiset yritykset – olivatpa ne pk-yrityksiä, osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä tai paikallisyhteisön aloitteita – voivat laukaista liikkeelle alueen elvyttämisen. Ennen kuin nämä yritykset voivat kasvaa, toimintaympäristön ja taloudellisten sekä sosiaalisten olosuhteiden on kuitenkin oltava sellaiset, että yritykset voivat menestyä. Tarvitaan muun muassa toimenpiteitä osaamisen parantamiseksi, erilaisten tukiohjelmien toteuttamiseksi ja puutteen taustalla olevien syiden vähentämiseksi sekä investointeja julkisiin infrastruktuureihin.

11. toteaa niin ikään, että on tärkeää suunnata yhteisöön ulkopuolisia investointeja. Alueet ja paikallisyhteisöt pyrkivät houkuttelemaan yritysinvestointeja, tuottavat yrityksiin ammattitaitoisia työntekijöitä ja koettavat saada alueella jo asuvat tai siellä opiskelleet jäämään sijoilleen. Alueiden on tutkailtava kohtaamiaan taloudellisia ja sosiaalisia haasteista sekä määritettävä, miten niihin on vastattava, jotta ne kykenevät hyödyntämään omaperäistä tarjontaansa sekä kaikkia työpaikkatarjontaan, asumiseen, koulutukseen ja elämänlaatuun liittyviä suhteellisia kilpailuetujaan.

12. toteaa, että komission kuudennessa kertomuksessa esittämä analyysi eri aluetyyppien (lähentymistavoitteen alueet, siirtymäalueet, kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen alueet) tilanteesta osoittaa, että näiden kolmen aluetyypin sosioekonominen tilanne on erilainen. Tämä koskee erityisesti niiden valmiuksia luovuuden, innovoinnin ja yrittäjyyden alalla. Sekä nykyinen talouskriisi että erilaiset muuttujat, jotka vaikuttavat alueen kehitysmahdollisuuksiin (väestö, kulkuyhteydet, innovointikyky jne.), osoittavat, että on olemassa tärkeitä tietoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa paikallis- ja aluetalouksien tilannetta ja hahmoteltaessa tehokasta koheesiopolitiikkaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että asukaskohtaisen BKT:n määrittelyssä käytetään myös uusia indikaattoreita luokiteltaessa alueita uudella vuoden 2013 jälkeisellä ohjelmakaudella.

Alueellinen yhteenkuuluvuus

13. suhtautuu myönteisesti siihen, että kuudennessa yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa selvitetään alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevään vihreään kirjaan annettuja vastauksia, joihin paikallis- ja alueviranomaiset ovat antaneet merkittävän panoksen. Kuudennen kertomuksen mukaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteena on edistää kaikkien alueiden sopusointuista ja kestävää kehitystä niiden omien ominaisuuksien ja resurssien pohjalta. Tämä edellyttää myös alueiden välisiä liikenne- ja viestintäyhteyksiä, jotka ovat välttämättömiä tavaroiden, palvelujen ja pääomien tehokkaan virran varmistamiseksi. AK korostaa lisäksi viestiä, ettei ole kahta samanlaista aluetta ja että kullakin on tarjottavana ainutlaatuinen ratkaisu siihen, miten ne voivat hyödyntää mahdollisuutensa täysipainoisesti.

14. pitää kuitenkin valitettavana sitä, että kun otetaan huomioon uudelle alueelliselle tavoitteelle osoitettu laaja tuki sekä nykyinen taloudellinen tilanne, konkreettiset ehdotukset alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamiseksi ja täytäntöön panemiseksi jatkossa nykyisellä ja tulevalla ohjelmakaudella puuttuvat.

15. muistuttaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitys korostuu Lissabonin sopimuksen soveltamisen myötä, sillä alueellisesta koheesiosta on tullut yksi EU:n poliittisista päämääristä ja koheesiopolitiikan kolmas ulottuvuus. Niinpä AK toistaa alueellista yhteenkuuluvuutta koskevasta vihreästä kirjasta laatimassaan lausunnossa tekemänsä esityksen, jonka mukaan Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen olisi julkaistava valkoinen kirja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, jotta määriteltäisiin tarkemmin, miten kyseinen päämäärä yhdistetään käyttökelpoisesti kaikkiin EU:n politiikkoihin.

16. toistaa kantansa, jonka mukaan ohjelmien lähtökohdaksi on alueellista yhteistyötä silmällä pitäen otettava yhteisiin haasteisiin vastaaminen ja lisäarvon tuottaminen EU:lle siten, että hyödynnetään ohjelmasta tähän mennessä saatuja kokemuksia ja tuloksia. Lisäarvoa saadaan aikaan työskentelemällä yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, laajentamalla toimintalohkoja sekä jakamalla tiettyyn maa- tai merialueeseen tai tiettyyn aiheeseen liittyvä haaste kahden tai useamman jäsenvaltion kesken. Tällä ohjelmakaudella voitaisiin kehittää ja tukea kokeiluhankkeita, jotka yhdistävät kahden tai useamman jäsenvaltion alueelle ulottuvia toiminnallisia talousalueita, jotta voidaan helpottaa nykyistä strategisemman etenemistavan kehittämistä. AK odottaa voivansa antaa paikallis- ja alueviranomaisten kokemuksiin perustuvan panoksensa vuonna 2010 toteutettavaan eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen tarkistukseen.

Innovaation ja luovuuden yhdistäminen koheesiopolitiikkaan

17. katsoo, että koheesiopolitiikkaa tarkistettaessa on aina pyrittävä ottamaan oppia onnistumisista eikä ikuistamaan epäonnistumisia. Siksi koheesiopolitiikan on itsessään oltava luovaa ja innovatiivista. Siinä on hyödynnettävä paikallisviranomaisten, kaupunkien ja alueiden osaamista ja kokemusta sekä pantava nykyiset ja tulevat opetukset muistiin.

18. katsoo, etteivät johtavat yritykset tai korkeakoulut ole täysin sisäistäneet innovaatiota ja luovuutta. Myös paikallis- ja alueviranomaisten on oltava luovia ja innovatiivisia, ja niiden on mahdollistettava luovuus ja innovointi. Tässä tehtävässä ne voivat hyödyntää rakennerahastoja. Joustavuutta on kuitenkin lisättävä, jotta rakennerahastovarat voidaan kohdentaa ripeästi ja toimissa voidaan keskittyä nopean kasvun tai pidemmälle koulutettujen lisäksi myös kannustamaan yrittäjyyttä moninaisilla aloilla. Näin paikkakuntalaiset, jotka havaitsevat mahdollisuuden perustaa uusi yritys, voivat saada tarvitsemiaan neuvoja ja opastusta siitä, miten heidän on seuraavaksi toimittava.

19. toteaa, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin EIT:n toiminnassa on tapahtunut edistystä, mutta katsoo, että se on pääasiassa johtavien yritysten ja tutkimuslaitosten käyttöön tarkoitettu väline. Kaikkien hallintotasojen ja EU:n kansalaisten kaikkialla EU:ssa on kuitenkin edistettävä innovaatiota ja luovuutta. AK suosittaa Euroopan komissiolle, että se tutkii virtuaalisen luovuusverkoston perustamista, ja on valmis osallistumaan sen sisällön muotoiluun. Se olisi EU:n monien avointen oppimisverkostojen tavoin avoin kaikille, ja se tarjoaisi neuvoja ja tukea sekä mahdollistaisi sekä riskipääoman että teknisten palveluiden saannin. Keskushallinnon elinten lisäksi myös kaikille asianomaisille paikallis- ja alueviranomaisille, yksityissektorille ja kaikille tavallisille ihmisille, joilla on ideoita, kokemusta ja mielikuvitusta, tarjoutuu näin tilaisuus panna ideansa laajempaan verkkolevitykseen.

20. toteaa, että innovoijat ja keksijät tarvitsevat samanhenkisten ihmisten ja ryhmien inspiraatiota ja kannustusta. Virtuaalisesta luovuusverkostosta olisi tässä mielessä apua: se voisi tuottaa ”innovoinnin mestareita” ja tarjota mentorointia ja asiantuntemusta. Virtuaalisuuden etuna on, että mahdollisesti kaukana yliopistoista sijaitsevilla saarialueilla, syrjäisimmillä alueilla, maaseutu- ja vuoristoalueilla sekä harvaanasutuilla alueilla asuvat ihmiset saisivat neuvoja asiantuntijoilta ja koulutus ja osaaminen olisivat heidän ulottuvillaan. Sen avulla voitaisiin myös tukea yrittäjyyttä ja saada opastusta rahoitukseen. Näin ihmiset voisivat muodostaa virtuaalisen, vaikkakaan eivät todellista yhteisöä.

21. katsoo, että myös meneillään oleva ohjelma edellyttää luovuutta ja innovatiivisuutta, jotta sillä voidaan parhaiten vastata kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Energiatehokkuuden edistäminen kunnissa ja alueilla voi vähentää päästöjä, ja lisäksi näin voidaan luoda uusia viherkaulustyöpaikkoja ja -yrityksiä. Lisäksi se tarjoaa turvattuja pitkäaikaistyöpaikkoja ja kehittää osaamista. EU:n koheesiopolitiikan olisi tuettava näitä tavoitteita. Muutamat alueet ovat jo määritelleet ohjelmissaan hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet, ja tällaiset hyväksi havaitut toimintatavat voidaan lisätä jäljellä olevaan ohjelmakauteen.

22. katsoo, että tarvitaan ennen kaikkea julkista tai yksityistä sektoria edustavien toimijoiden tasavertaista yhteistyökumppanuutta. Se on lähestymistapa, jonka puitteissa kannustetaan alueellista ja paikallista innovointia ja kaikkien tahojen osallistumista toimintaan, ketään syrjäyttämättä. Kumppanuuden asemaa, olipa kyseessä julkisen ja yksityisen sektorin tai julkisen sektorin samalla hallintotasolla tai eri hallintotasojen välillä harjoittama kumppanuus, ei tässä yhteydessä voida koskaan korostaa liikaa. Paikallis- ja alueviranomaiset ja niiden kumppanit tarjoavat potentiaalisia ratkaisuja innovaatiokuiluun, jos niitä tuetaan tässä toiminnassa.

23. toteaa, että nyt on aika olla innovatiivisia ja luovia ja antaa paikallis- ja alueviranomaisille tilaisuus tuoda esiin asiantuntemuksensa ja osaamisensa. Kunnissa ja alueilla edistetään esimerkiksi kulttuuria ja matkailua, jotka kumpikin voivat luoda työpaikkoja ja tuottaa investointeja. Monet Euroopan kaupungit ja alueet ovat osoittaneet joko Euroopan kulttuuripääkaupunkeina tai itseoikeutettuina kulttuurikeskuksina, miten tuloksellisesti näillä politiikanaloilla pystytään kehittämään houkutteleva ja muista erottuva imago ja luomaan upouusia työpaikkoja, mikä puolestaan voi poikia uusia investointeja.

Hallinnon yksinkertaistaminen tehokkuuden ja valvonnan parantamiseksi

24. suhtautuu myönteisesti tähän mennessä toteutettuihin yksinkertaistamistoimenpiteisiin ja kannustaa keskustelemaan asiasta edelleen sidosryhmien kanssa sekä pohtimaan, missä tällä ohjelmakaudella voidaan vielä toteuttaa mukauttamistoimenpiteitä. AK katsoo, että liiallinen rahoitushallinto ja valvonta jähmettävät koheesiopolitiikkaa ja saattavat kääntää sen tavoitteiden vastaiseksi hankesponsoreiden kaikotessa politiikasta raskassoutuisten rahoitukseen liittyvien velvoitteiden ja valvontarasitteiden vuoksi. AK myöntää toki, että on tärkeää valvoa julkisten varojen käyttöä tiukasti. Näin ei kuitenkaan pitäisi pakottaa alue- ja paikallisviranomaisia pakoilemaan riskiä välttämällä innovatiivisia ja luovia ohjelmia epäonnistumisen tai takaisinperinnän pelossa. Hallintoa on myös yksinkertaistettava, jotta vältetään uudelleentulkinnat ja jotta voidaan varmistaa selkeiden ja yksityiskohtaisten sääntöjen avulla vakaa ja tarkka oikeudellinen kehys kullekin ohjelmakaudelle.

25. katsoo, että N+2-säännön vuoksi käyttämättä jäänyttä rahoitusta ei tulisi palauttaa ensin komissiolle ja jakaa sitten uudelleen jäsenvaltioille, vaan määrärahat voitaisiin käyttää aluepohjaisiin riski- ja alkupääomarahastoihin tai komission hallinnoimaan Euroopan globalisaatiorahastoon. Lisäksi ehdotetaan ilmastonmuutoksen sopeutumista tukevaa eurooppalaista rahastoa. Sen tavoitteena olisi osallistua sellaisten paikallisten hankkeiden rahoitukseen, joilla pyritään mahdollistamaan eri toimialojen sopeutuminen nykyisiin ja tuleviin ympäristövaatimuksiin. Sopeuttamistoimissa voisi olla kysymys hankkeista tai järjestelyistä, joilla tähdätään asianomaisten työntekijöiden siirtymiseen ympäristöä vähän kuormittaviin ammatteihin, tai hankkeista ympäristön kannalta kestämättömien yritysten uudelleenjärjestelemiseksi. Riskipääomarahaston käyttöön EIP:n kautta myönnetyt määrärahat voisivat tarjota pk-yrityksille, sosiaalisille yrityksille ja paikallisyhteisöjen aloitteille mahdollisuuden saada sekä lyhyen aikavälin rahoitusta että kasvurahoitusta, jota nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on hankala saada. Joka tapauksessa on suositeltavaa joustavoittaa N+2-sääntöä ja ottaa huomioon koheesiopolitiikan tavoitteet sekä talouden syklisten vaihtelujen vaikutukset julkiseen talouteen ja yksityisiin investointeihin.

26. toistaa niin ikään kantansa, jonka mukaan menettelyjä voidaan yksinkertaistaa entisestään siten, että komissio analysoi jäsenvaltion tarkastusmenettelyjä ja harkitsee, voidaanko tehdä luottamussopimuksia tarkastusmenettelyjen päällekkäisyyden välttämiseksi. On tärkeää keskittyä virheiden ennaltaehkäisyyn ja tulosten arviointiin, ei valvonnan lisäämiseen. Rasitteita olisi vähennettävä soveltamalla pienimuotoisia hankkeita koskeviin sääntöihin suhteellisuusperiaatetta.

Tietojen lisääminen ja parantaminen: katse tulevaisuuteen…

27. panee merkille kokeilujärjestelyt, joita komissio aikoo käynnistää vuodesta 2011 alkaen ja joilla on tarkoitus ottaa käyttöön BKT:tä täydentäviä indikaattoreita. AK on useissa lausunnoissaan puoltanut sellaisten uusien indikaattoreiden kehittämistä, joiden avulla alueelliset erot voidaan ottaa entistä paremmin huomioon yleisesti julkisissa politiikoissa ja erityisesti koheesiopolitiikassa.

28. tukee EU:n alueiden välistä kokemustenvaihtoa sekä innovoinnin ja ympäristöinnovoinnin yritysryppäiden kehittämistä, sillä ne voivat antaa olennaisen tärkeän panoksen pyrittäessä lieventämään tämän toiminnan liiallista keskittymistä tietyille alueille ja vähentämään alueiden välisiä eroja.

29. toteaa, ettei asiasta jaeta tarpeeksi tietoa eikä jo hyviksi osoittautuneita toimia hyödynnetä riittävästi. Tämän vuoksi AK on menestyksellisesti käynnistänyt ”Euroopan yrittäjyysalue” -aloitteen. Hankkeella pyritään jakamaan tietoa hyvistä käytänteistä sekä palkitsemaan EU:ssa sijaitsevien yrittäjyysalueiden paras talouskehitysstrategia. AK pitää myös myönteisinä InfoRegio- ja RegioStars- palkintojen kaltaisia aloitteita. Jos hankkeet kuitenkin olisi koottu nykyistä helppokäyttöisempään tietokantaan, jossa olisi kernaasti muitakin kuin aluepoliittisia rahastohankkeita, niistä voitaisiin ottaa oppia. Jonkin kaupallisen sivuston tai verkkoyhteisötyökalujen kaltaisesta interaktiivisesta tietokannasta olisi hyötyä kaikille.

30. toteaa, että tietojen puuttuminen nyt, kun rahoitustilannetta ja sen vaikutuksia paikallis- ja alueviranomaisiin koskevat tiedot ovat vähintään kaksi vuotta vanhoja, vaikuttaa kuitenkin ohjelmien täytäntöönpanoon, kangistaa toimintaa ja sallii tarvittavat muutokset vain sisäisiin sääntöihin.

31. katsoo, että rakennerahastovarojen myöntäminen pelkästään BKT:n perusteella vääristää kuvaa alueiden todellisesta taloudellisesta tilanteesta, eikä siinä huomioida köyhyyssaarekkeiden lisääntymistä jäsenvaltioissa, joiden BKT on korkea.

32. katsoo, että olisi harkittava, miten EAKR, ESR ja maaseudun kehittämisohjelmat voitaisiin yhdistää toisiinsa entistä yksinkertaisemmin. Aluksi voitaisiin kuitenkin harkita keskitetyn lähestymistavan soveltamista niiden toimintaan. Näin alueet voisivat hyödyntää tehokkaammin rahoitusmahdollisuuksia ja ohjelmoida tarpeet palveluperusteisesti, toisin sanoen rahoittaa potentiaalisten työntekijöiden täydennyskoulutusta ja heidän työllistämistoimiaan yhdessä EAKR- ja ESR-varoista.

33. katsoo, että tulevassa koheesiopolitiikassa on omaksuttava nykyistä joustavampi lähestymistapa ja annettava kunnille ja alueille mahdollisuus toteuttaa ohjelmia alueiden ja paikallisyhteisöjen tarpeiden mukaan sen sijaan, että pyritään sovittamaan tarpeet ylhäältä annettuihin kehyksiin. Tämä tarkoittaa, että ohjelmien lähtökohdaksi olisi otettava alueelliset strategiat, joista on kuultu laajalti kaikkia sidosryhmiä.

34. katsoo, että EU:n Itämeri-strategian kaltaisten makrotason strategioiden kehittämisen tulee osaltaan vahvistaa alue- ja paikallistason roolia EU-politiikkojen täytäntöönpanossa laajemminkin. Komitea ehdottaa myös, että jatketaan sellaisten muita maantieteellisiä aluekokonaisuuksia koskevien uusien strategioiden kehittämistä, joilla on riittävä tuki asianomaisissa jäsenvaltioissa ja unionin toimielimissä.

35. ehdottaa, että rakennusten ja liikenteen energiatehokkuuden edistäminen asetettaisiin keskeiseksi osaksi koheesiorahoitusta ja se olisi EU-tukikelpoisen kehittämisen edellyttämä pilari.

Suositukset

36. esittää, että alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä valkoinen kirja olisi hyödyllinen tapa lähestyä asiaa. AK tiedustelee Euroopan komissiolta, mitä se aikoo tehdä alueellisesta yhteenkuuluvuudesta laadittuun vihreään kirjaan tulleilla 400 vastauksella, jotta alueellisen koheesion käsitettä ja sen toteutumista tuetaan EU:n tulevissa toimintalinjoissa.

37. toistaa jälleen kerran, että koheesiopolitiikan käyttöä Euroopan unionin kehitysvälineenä on jatkettava myös vuoden 2013 jälkeen. Se on entistäkin tärkeämpää Eurooppaa koettelevan vakavan talouskriisin vuoksi. Komitea ehdottaa siksi, että viidennessä koheesiokertomuksessa vahvistetaan tuki kunnianhimoiselle koheesiopolitiikalle, jonka yhteydessä sovelletaan tehokasta paikkalähtöistä lähestymistapaa ja joka tulisi uuden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti kohdentaa sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion varmistamiseen ja jota voitaisiin heikosti kehittyneiden alueiden lisäksi soveltaa kaikilla EU:n alueilla pyrittäessä ratkaisemaan nykyisiä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia sekä hyödyntämään alueellisia erityismahdollisuuksia.

38. kehottaa Euroopan komissiota kehittämään helppokäyttöisen tietokannan, johon kootaan eri politiikanlohkojen parhaita käytänteitä (esimerkiksi innovaatioon myönnetty tuki, osallistamisen tukeminen, ilmastotoimenpiteet). Tämä on keskeinen osa kaikkien EU-rahoitteisten ohjelmien teknistä apua, jotta parhaista käytänteistä voidaan todella levittää tietoa ja hyödyntää niitä.

39. huomauttaa, että eräät alueet tukevat yritystoimintaa aktiivisesti edistäviä innovaatio- ja ympäristöaloitteita ja katsoo, että kyseisten ohjelmien on oltava kestäviä sekä sosiaalisesti että ympäristön kannalta. Paikallis- ja alueviranomaisille on lisäksi annettava mahdollisuus ottaa oppia muiden jäsenvaltioiden parhaista käytänteistä (1).

40. myöntää, että tulisi harkita BKT:tä täydentävien indikaattorien käyttämistä mutta toteaa, että niistä ei ole vielä sovittu EU:n laajuisesti eikä niitä ole olemassa NUTS II -tasolla. Tämän vuoksi alueiden komitea kannattaa Euroopan komission tiedonannossaan ”BKT ja muut indikaattorit” tekemää ehdotusta esittää viimeistään vuonna 2012 kertomus eurooppalaisen indikaattorimallin kehittämisestä.

41. vetoaa Euroopan komissioon, jotta se pohtisi edelleen, miten täytäntöönpanoa voidaan yksinkertaistaa ja helpottaa nykyistä tehokkaammin. Se voitaisiin toteuttaa sisäisin työskentelytavoin eikä se aina välttämättä edellytä sääntöjen muuttamista. Yksinkertaiset toimenpiteet, joiden ansiosta kaikki hallintoviranomaiset voivat tehdä selkeitä tulkintoja ja joilla niitä opastetaan yksiselitteisesti, auttaisivat välttämään tarpeettomia viivästyksiä ja hankaluuksia pantaessa ohjelmia täytäntöön. Tässä yhteydessä voisi myös olla hyödyllistä julkaista komission ja jäsenvaltioiden koordinaatiokomiteoissa sovittuja täytäntöönpano-ohjeita. Joka tapauksessa olisi erittäin hyödyllistä, että säännöissä käytettäisiin aina samoja nimityksiä ja että ne olisivat hallintoa koskevien seikkojen osalta, aina sisällöltään samanlaisia sillä on luonnollista ja loogista odottaa niiden olevan muuttumattomia.

42. suosittaa, että kaikki alueilla käyttämättä jääneet N+2- ja N+3-säännön mukaiset varat varattaisiin aluepohjaisille riski- ja alkupääomarahastoille, joiden nimenomaisena tarkoituksena olisi tukea pk-yritysten innovointi- ja kehittämishankkeita, Euroopan globalisaatiorahastolle tai tulevalle ilmastonmuutokseen sopeutumista tukevalle rahastolle.

43. suosittaa, että kaikille ohjelmille annettaisiin mahdollisuus hyödyntää EAKR-, ESR- ja maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa nykyisin hyväksi havaittua tapaa vähentää hiilijalanjälkeä, jotta muut voivat sisällyttää käytänteen ohjelmiinsa ja vastata näin ilmastonmuutoksen asettamaan yhteiseen haasteeseen. Tulevassa ohjelmoinnissa on tarkasteltava, miten rakennerahastotoimilla edistetään kaikkialla Euroopassa nykyisten Lissabonin tavoitteiden lisäksi vähähiilistä taloutta hiilidioksidipäästöttömiin ohjelmiin sisältyvien parhaiden käytänteiden avulla.

44. ehdottaa Euroopan komissiolle, että se tutkii virtuaalisen luovuusverkoston perustamista, ja on valmis osallistumaan sen sisällön muotoiluun.

45. suosittaa, että koheesiopolitiikka muotoillaan uudelleen siten, että toissijaisuusperiaatetta sovelletaan paikallis- ja aluetasolla eikä pelkästään jäsenvaltiotasolla.

46. kehottaa komissiota soveltamaan hallintomenettelyihin byrokratian vähentämiseksi suhteellisuusperiaatetta myös tulevalla ohjelmakaudella, siten että vaadittava dokumentaatio on oikeassa suhteessa jaettaviin rahasummiin.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

(1) AK pitää etenkin seuraavia hankkeita kiinnostavina: www.train2000.org.uk/wiced – yksi maailman johtavista yrittäjyys- ja innovaatiohankkeista: Women's International Centre for Economic Development (W.I.C.E.D). Hankkeella tuetaan ja edistetään naisyrittäjyyttä Liverpoolissa. Hanke on nyt käynnistetty myös Ruotsissa. www.deaca.dk/ – yrityksiä ja ympäristöä koskeva tanskalainen esimerkki. Alueelliset yrityskehityskeskukset investoivat vuonna 2007 noin 42 miljoonaa euroa 28 hankkeen tukemiseen. Hankkeet vaihtelevat ekologisesti kestävien energialähteiden, biopolttoaineiden ja biomassan tuotannon tukemisesta käytännön energiansäästöhankkeiden tukemiseen. Esimerkkeinä energiansäästöhankkeista mainittakoon älykkäät energianhallintajärjestelmät Etelä-Tanskan alueella sijaitsevissa yrityskehityskeskuksissa (growth houses). Niiden avulla kokeilussa mukana olevien keskusten energiankulutusta on onnistuttu leikkaamaan 50 prosenttia. http://dev.nwdacarboncalculator.com – kestävä ympäristökehitys. Hiililaskuri antaa Luoteis-Englannin alueella toimiville ohjelmakoordinaattoreille mahdollisuuden selvittää hankkeidensa ympäristövaikutukset, erityisesti hiilidioksidipäästöjen tason. www.goeast.gov.uk/goeast/european_funding/project_case_studies/ – kestävä ympäristökehitys. Itä-Englannin alue kannustaa yksilöimään ja levittämään hankkeiden innovatiivisia suunnittelu- ja toteuttamismuotoja. www.em-lyon.com/english/emlyon/who/index.aspx – yrittäjyys. EMLYON on yritys- ja kansainvälistä johtamista koskevaan elinikäiseen oppimiseen keskittynyt, Ranskassa toimiva eurooppalainen liiketalouden oppilaitos.

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/10

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Kestävät ja yhteiset ratkaisut eurooppalaisen autoteollisuuden haasteisiin vastaamiseksi ja sen alueellisen sitoutumisen vahvistamiseksi”

(2010/C 175/03)

I. YLEISTÄ

ALUEIDEN KOMITEA

1. suhtautuu erittäin myönteisesti komission 5. toukokuuta 2009 julkaisemaan tiedonantoon ”Reilu kauppa ja valtiosta riippumattomat kestävän kaupan varmistavat järjestelmät kestävän kehityksen edistäjinä”. Euroopan komissio tarkastelee tiedonannossaan reilun kaupan ja muiden valtiosta riippumattomien (eli yksityisten) kestävän kaupan varmistavien järjestelmien nykytilannetta.

2. toteaa, että reilun kaupan tuotteiden markkinat ovat viime vuosina kehittyneet nopeasti. EU:n kuluttajat ostavat nykyisin reilun kaupan merkillä sertifioituja tuotteita vuosittain noin 1,5 miljardilla eurolla, mikä on 70 kertaa enemmän kuin vuonna 1999, jolloin komissio antoi ensimmäisen aihetta koskevan tiedonantonsa.

3. katsoo, että reilu kauppa on välttämättä määriteltävä yksiselitteisesti, jotta vältetään, että hyväntahtoiset kuluttajat joutuvat tekemisiin monenlaisten merkkien ja sertifiointien kanssa, joiden kaikkien väitetään edustavan vain reiluin, eettisesti moitteettomin ja vaihtoehtoisin edellytyksin valmistettuja tuotteita. Komission 5. toukokuuta 2009 antamassa tiedonannossa viitataan reilun kaupan liikkeen määrittelemiin kriteereihin, jotka mainittiin 6. kesäkuuta 2006 annetussa reilua kauppaa ja kehitystä käsitelleessä Euroopan parlamentin mietinnössä. Termiä ”reilu kauppa” käytetään kansainvälisten normeja laativien ja vaatimustenmukaisuutta arvioivien ISEAL:n jäsenjärjestöjen normien mukaisesti ja reilun kaupan järjestöjen soveltamalla tavalla.

4. panee kiinnostuneena merkille, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 70 prosenttia kuluttajista tunnisti reilun kaupan merkin vuonna 2008 (12 prosenttia vuonna 2000) ja Ranskassa 74 prosenttia vuonna 2005 (9 prosenttia vuonna 2000). Saksassa vuonna 2009 toteutetun tutkimuksen mukaan reilun kaupan merkki on kestävän kehityksen merkkinä ensimmäisellä sijalla 407 merkin ja voittoa tavoittelemattoman organisaation joukossa.

5. on tyytyväinen siihen, että vuoden 2007 lopulla sertifioitujen reilun kaupan tuotteiden maailmanlaajuinen myynti ylitti 2,3 miljardia euroa (mutta oli silti huomattavasti luomuelintarvikkeiden myyntiä alhaisempi ja alle prosentti kokonaiskaupasta). Eurooppa on reilun kaupan keskus, sillä siellä tapahtuu 60–70 prosenttia koko maailman myynnistä. Erot ovat kuitenkin suuret nopeimmin kasvavan markkina-alueen, nimittäin Ruotsin, ja uusien jäsenvaltioiden välillä, joissa käsite on vielä suhteellisen tuntematon.

II POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Reilun kaupan ominaispiirteitä

6. painottaa, että yksi reilun kaupan ja muiden kestävän kaupan varmistavien järjestelmien erityispiirteistä on se, että ne ovat ensi sijassa vapaaehtoisia ja dynaamisia järjestelmiä, jotka kehittyvät yhteiskunnan ja kuluttajien tietoisuuden ja kysynnän mukaan.

7. painottaa komission näkökantaa, jonka mukaan yksityisten kestävän kaupan varmistavien järjestelmien luokittelu- ja sääntelykriteerien määrittely ei edistäisi kestävän kehityksen tavoitteita. Se pikemminkin rajoittaisi alan yksityisten aloitteiden dynaamisuutta ja saattaisi haitata reilun kaupan kehittämistä.

8. kehottaa varmistamaan reilun kaupan merkin täyden avoimuuden sekä sen, että tuotantoketjun kaikissa vaiheissa noudatetaan jäljitettävyyden kriteereitä.

9. toteaa, että kestävää kehitystä voidaan tukea järjestelmillä, joissa nivotaan keskenään ympäristöä koskevat, sosiaaliset tai taloudelliset tekijät. Markkinoiden kitkattoman toiminnan varmistamiseksi on tärkeää, että kuluttajat ja tuottajat saavat luotettavaa tietoa järjestelmistä. Tässä ovat avuksi riippumattomat merkit ja sertifioinnit, joihin kuluttaja voi luottaa ja joita riippumattomat tahot valvovat.

Julkiset hankinnat

10. suhtautuu erityisen myönteisesti vuonna 2004 annettuihin julkisia hankintoja koskeviin EU:n direktiiveihin. Ne ovat jäsenvaltioiden lukuisten julkisia hankintoja koskevien lakien perusta ja mahdollistavat sosiaalisten ja ympäristöä koskevien kriteerien soveltamisen julkisissa hankinnoissa.

11. toteaa, että viranomaisten käyttämät varat vastaavat 16:ta prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja edustavat näin ollen keskeisiä strategisia markkinoita. Kun julkisten hankintojen yhteydessä otetaan huomioon kestävä kehitys ja reilu kauppa, paikallis- ja alueviranomaiset voivat antaa ratkaisevan panoksen sekä palvelujensa keskipitkän ja pitkän aikavälin tuottavuuteen ja tehokkuuteen että sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen.

12. korostaa, että reilun kaupan tuotteet tarjoavat kuluttajille ja myös julkisia hankintoja tekeville tahoille asianmukaisia mahdollisuuksia edistää ostovoimallaan kauppapoliittisten ja kehitysyhteistyöpoliittisten tavoitteiden yhdenmukaisuutta.

13. painottaa, että julkisiin hankintoihin käytettävät menot ovat suurelta osin paikallis- ja alueviranomaisten vastuulla. Tämän tärkeän roolin vuoksi niiden on osallistuttava kestävän kehityksen ja reilun kaupan edistämiseen koko Euroopassa. Paikallis- ja alueviranomaisten on otettava huomioon reilun kaupan taloudellisten, teknisten tai oikeudellisten seikkojen ohella myös sen poliittiset näkökohdat.

14. on aiemmin todennut, että voimassa oleva hankintalainsäädäntö on jo melko monimutkainen ja että monilla paikallis- ja alueviranomaisilla on erityisiä vaikeuksia panna se asianmukaisesti täytäntöön. Komitea kehottaakin komissiota laatimaan vastedes sosiaalista hankintapolitiikkaa varten selkeät ja yksityiskohtaiset suuntaviivat, joita paikallis- ja alueviranomaiset voivat soveltaa reilun kaupan tuotteita koskevien julkisten hankintojen yhteydessä.

15. panee kiinnostuneena merkille, että tukeakseen hankintaviranomaisia entistä kestävimpien julkisten hankintojen toteuttamisessa komissio on hiljattain antanut tiedonannon ympäristöä säästävistä julkisista hankinnoista (joka täydentää komission käsikirjaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa) ja laatii parhaillaan samantyyppistä käsikirjaa sosiaalista hankintapolitiikkaa varten. Yhdessä nämä asiakirjat muodostavat kattavan oppaan kestäviä (ekologiset ja sosiaaliset seikat huomioon ottavia) julkisia hankintoja varten.

16. suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen toisesta oppaasta ja kehottaa komissiota alan nopean kehityksen vuoksi varmistamaan, että se julkaistaan pikaisesti.

17. ehdottaa, että se voi yhteysverkkoaan hyödyntämällä edistää asianomaisten ohjeiden levittämistä ja tehdä samalla yhteistyötä Euroopan komission kanssa paikallis- ja alueviranomaisten välisen tiedonvaihdon toteuttamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaiset (etenkin ne, joilla on samankaltaisia velvoitteita) voisivat perustaa omia verkostojaan reilun kaupan tuotteiden käyttöön liittyviä hyviä käytänteitä varten.

18. pohtii, voisiko keskinäistä tiedotusta palveleva uusi hanke olla hyödyllinen. Euroopan komissio ja alueiden komitea ovat parhaillaan perustamassa hajautetun yhteistyön yhteistyöfoorumia helpottaakseen ja koordinoidakseen hajautettuun yhteistyöhön liittyvien, EU:n paikallis- ja alueviranomaisten ja niiden kehitysmaakumppanien välisten toimien kehittämistä. Yhteistyöfoorumi tulee olemaan online-palvelu, jossa voidaan saattaa yhteen tukitarpeet ja tukipyynnöt sekä vastaavat kiinnostuksenilmaisut tai tarjoukset. Alueiden komitean jäseniä kehotetaan hyödyntämään tätä (vuodeksi 2010 kaavailtua) sähköistä välinettä asianomaisten tietojen ilmoittamiseksi. Näin helpotetaan huomattavasti tietojenvaihtoa kehitysyhteistyössä toimivien Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten kesken sekä mahdollistetaan EU:n paikallis- ja alueyhteisöjen ja kehitysmaiden hankkeiden yhteensovittaminen.

19. toteaa, että tässä yhteydessä voitaisiin hyödyntää hajautettuja yhteistyöhankkeita, joilla edistettäisiin reilun kaupan tuotteiden kehittämistä, laadittaisiin vaikutustenarviointeja ja tuettaisiin eteläisten maiden pieniä tuottajia.

20. kiinnittää huomiota siihen, että reilun kaupan tuotteisiin kohdistuvien julkisten hankintojen lisäksi voisi olla hyödyllistä edistää myös reilun kaupan normit huomioivia yksityissektorin hankintoja. Komitea kehottaakin paikallis- ja alueviranomaisia luomaan kannustimia, joiden avulla edistetään reilun kaupan tuotteiden hankintaa yrityksiin. Mallia voitaisiin ottaa esim. kilpailuista, joissa etsitään ”reilun kaupan pääkaupunkia” tai ”reilun kaupan kaupunkia”.

Komission tuki

21. on tyytyväinen siihen, että komissio on valmis tukemaan vastedeskin reilua kauppaa ja muita kestävän kaupan varmistavia järjestelmiä, koska niillä on potentiaalia edistää kestävää kehitystä.

22. pitää välttämättömänä tasapainottaa asianmukaisesti yhtäältä liberalisointiin ja globalisaatioon perustuvaan toimintasuunnitelmaan kuuluvan ja kauppaan, investointeihin ja talouskasvuun tähtäävä toive sekä toisaalta kestävän kehityksen perusperiaatteiden noudattamisen, avointen ja reilujen kauppaehtojen sekä sen tarve, että rikkaat teollisuusmaat tunnustavat selkeästi kauppaneuvotteluissa kehitysmaiden kiireelliset ongelmat. Useat reilun kaupan järjestöt ovat vakuuttuneita siitä, että jos kauppaa harjoitetaan rehdisti ja vastuullisesti, se voi olla tehokas väline kestävän kehityksen edistämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kauppapolitiikan luonteen perusteellista muutosta. Nykyisin vallitsevalla markkinaperusteisella lähestymistavalla ei voida poistaa olemassa olevaa monikansallisten konsernien ja pientuottajien neuvotteluvoiman epätasapainoa. Vain jos marginalisoidut köyhien maiden pientuottajat kutsutaan järjestelmällisesti osallistumaan kauppapolitiikan muotoiluun, voidaan nykyiseen kauppajärjestelmään perustuvat epäoikeudenmukaisuudet poistaa maailmasta.

23. on tyytyväinen siihen, että komissio on – pääasiassa kehitysyhteistyövälineidensä kautta – antanut rahoitustukea reilulle kaupalle ja muille kestävään kauppaan liittyville toimille. Vuosina 2007–2008 erilaisiin toimiin kohdennettiin 19 446 miljoonaa euroa. Kyse oli ensi sijassa tietoisuutta lisäävistä toimista Euroopan unionissa. Tätä varten myönnettiin miljoonan euron lisärahoitus vuosina 2008 ja 2009.

24. kehottaa komissiota selvittämään eräissä jäsenvaltioissa vallitsevan reilun kaupan nopean kehityksen valossa, olisiko myönnettävä lisävaroja jäsenvaltioille, jotka eivät ole alalla erityisen aktiivisia.

25. kannattaa komission aikomusta käynnistää vaikutustenarviointeja ja markkinoiden avoimuutta lisääviä toimia sekä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota järjestelmien toteuttamisessa ja sertifioinnin hankkimisessa ilmenevien vaikeuksien arvioimiseen. Näitä toimia voitaisiin myös tukea samankaltaisilla EU:n jäsenvaltioiden toimilla, esimerkiksi rahoittamalla reilun kaupan vaikutuksia selvittäviä tutkimuksia.

Paikallis- ja alueyhteisöjen osallistuminen kehitysyhteistyöpolitiikkaan

26. suhtautuu erityisen myönteisesti paikallis- ja alueviranomaisten merkittävän roolin tunnustamiseen reilun kaupan tuotteet sisältävässä kauppapolitiikassa. Paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen kehitysyhteistyöpolitiikkaan ei ole uusi asia. Monet Euroopan alueet sekä paikallis- ja alueviranomaiset ovat jo vuosia toteuttaneet reilun kaupan hankkeita kehitysmaakumppaneidensa kanssa. Kumppanuuksien on perustuttava kumppanien keskinäiseen luottamukseen sekä avoimuuteen keskinäisissä yhteyksissä. Reilun kaupan alalla tehdyissä sopimuksissa on otettava huomioon yhtäläisen kohtelun, vastavuoroisen tunnustamisen ja suhteellisuuden periaatteet.

27. toteaa lisäksi, että paikallis- ja alueviranomaiset toimivat hajauttamisen yhteydessä reilun kaupan alalla yhä ammattimaisemmin. Paikallis- ja alueviranomaisilla on arvokasta tietoa aloista, jotka ovat merkittäviä kehitysmaiden sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ne ovat näin ollen tärkeitä reilun kaupan politiikan toimijoita.

28. suhtautuu myönteisesti komission toiveeseen säilyttää reilu kauppa ja muut vastaavat kestävän kaupan järjestelmät valtiosta riippumattomina koko EU:ssa. Viranomaissääntely voi häiritä dynaamisten yksityisten järjestelmien kehittämistä tai toimintaa.

29. on kuitenkin sitä mieltä, että julkisten hankintojen alalla tarvitaan tiettyjä tarjouspyyntöihin sovellettavia ja lainsäädäntöön perustuvia sääntöjä, jotta reilun kaupan tuotteiden tarjoajille annetaan reilut hakumahdollisuudet.

Valveuttaminen

30. on tyytyväinen reilun kaupan kehittymiseen sekä Euroopan kuntien ja alueiden lisääntyvään valmiuteen ottaa käyttöön ekologiset ja sosiaaliset kriteerit julkisten hankintojen yhteydessä. Tällainen valmius on nykyisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi yhä tärkeämpi. Reilun kaupan alkuvaiheessa 1970-luvulla kritiikki keskittyi maailmankaupan epäreiluihin rakenteisiin. Reilu kauppa käynnistettiin alun perin valveuttamisliikkeenä, mutta nykyisin se kerää huomiota ennen kaikkea tiukasti kauppapoliittisesta näkökulmasta kasvavan liikevaihdon vuoksi.

31. muistuttaa, että eurooppalaisen valveuttamistyön hajautetut rakenteet – samoin kuin kuluttajansuojajärjestöt – tulisi reilun kaupan tärkeinä kumppaneina nivoa järjestelmällisesti kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteisiin. Tässä yhteydessä olisi edistettävä epäreilujen maailmankaupan rakenteiden, etenkin eurooppalaisen kauppa- ja maatalouspolitiikan, tarkastelua tutkimalla henkilökohtaisia mahdollisuuksia ostaa reilun kaupan tuotteita. Valveuttaminen on väline, jolla voidaan torjua köyhyyttä, alikehittyneisyyttä, hyväksikäyttöä, nälkää ja ympäristön tuhoamista.

32. komitea panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat kansalaisia lähimpänä oleva taso, ovat viime vuosina vakiintuneet ja kunnostautuneet toimijoina reilun kaupan ja reilujen julkisten hankintojen alalla. ”Reilun kaupan kaupungit” ja ”reilun kaupan yliopistot” ovat selvästi alentaneet useiden tuhansien ihmisten osallistumiskynnystä ja luoneet konkreettisia mahdollisuuksia toimia reilun kaupan alalla. Reilun kaupan kaupunkeja on ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo vuodesta 2001 ja Saksassakin vuodesta 2008. Yhdistyneessä kuningaskunnassa kulutetaan toiseksi eniten maailmassa reilun kaupan tuotteita henkeä kohti. Kahdessatoista EU:n jäsenvaltiossa on yli 700 ”reilun kaupan kaupunkia” ja vielä enemmän ehdokkaita sellaisiksi.

33. kiinnittää huomiota tarpeeseen vahvistaa kuluttajien asemaa tiedotus- ja valveuttamistoimin, joihin paikallinen ja useammalla alueella toimiva lehdistö sekä yhä useammin myös sähköiset viestimet osallistuvat. Yhteistyö kuluttajansuojajärjestöjen kanssa avaa lisämahdollisuuksia.

34. pitää tervetulleena Fair Trade Advocacy Office -järjestön viimeaikaista aloitetta Euroopan parlamentin jäsenten kannustamiseksi mukaan reilun kaupan sitoumukseen etelän heikossa asemassa olevien tuottajien ja köyhän työväestön tukemiseksi. Komitean mielestä tällaisia aloitteita voitaisiin laajentaa muillekin hallintotasoille.

35. korostaa, että Euroopan kunnilla ja alueilla on jo pitkään ollut edessään globalisaation haasteet. Jotta haasteisiin voidaan reagoida itse paikalla ja tulevaisuuteen suuntautuen, tarvitaan kunta-, alue- ja jäsenvaltiotason toimijoiden täydennyskoulutusta, työskentelyn ammattimaisuutta ja verkottumista. Tämä työ on Euroopassa vielä aivan alussa, ja sitä on kehitettävä pikaisesti ja järjestelmällisesti.

Kuntien ja alueiden tukeminen

36. panee kiinnostuneena merkille, että esimerkiksi Saksassa on vuodesta 2001 lähtien toiminut ”maailman kuntien” palvelupiste, joka tekee nyttemmin yhteistyötä 2 600 saksalaisen kunnan ja usein myös niiden kansainvälisten kumppanien (myös kumppanuuskaupunkien) kanssa. Palvelupiste, jonka ylläpitäjiä ovat liittohallitus, useimmat osavaltiot, kuntien keskusjärjestöt ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden kattojärjestö, on vahvistanut huomattavasti Saksan kuntien kehitysyhteistyöpoliittista sitoutumista reilun kaupan edistämiseen sekä ekologiset ja sosiaaliset seikat huomioon ottaviin julkisiin hankintoihin.

37. ehdottaa suosituksia paikallis- ja alueyhteisöille, jotta vahvistetaan ja verkotetaan järjestelmällisellä tuella niiden potentiaalia vastata kasvaviin globaaleihin haasteisiin ja edistää kestävää kehitystä köyhyyden voittamiseksi ja ympäristön tuhoamisen torjumiseksi ja jotta helpotetaan etenkin vanhojen ja uusien EU:n jäsenvaltioiden välistä vaihtoa. Tiedonvaihtoa tulisi kannustaa AK:n hajautetun yhteistyön portaalin avulla, jotta voidaan jakaa kokemuksia ja luoda vertailuarvoja, joiden avulla autetaan Etelä- ja Itä-Euroopan maita kehittämään ratkaisuja reilun kaupan tukemiseksi niiden kestävää kehitystä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien strategioiden yhteydessä.

38. pitää tiedonannossa reilun kaupan vahvistamiseksi mainittua 19 miljoonan euron rahoitustukea sekä miljoonan euron lisärahoitusta merkittävänä alkuna mutta muistuttaa, että ongelmien mittasuhteiden vuoksi sekä olemassa olevan potentiaalin vahvistamiseen tarjoutuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitaan tulevaisuudessa lisävaroja.

39. muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat vaikuttaa suoraan reilun kaupan menestykseen siten, että

—	ne tarjoavat vain reilun kaupan kahvia ja teetä kokouksissaan, toimistoissaan ja ruokaloissaan

—	kaupungin- ja kunnanvaltuustot tukevat asianomaisia kampanjoita

—	kunnat tunnustavat kehitysmaakauppojen työn

—	mahdollisimman monet kaupungit pyrkivät saamaan arvonimen ”reilun kaupan kaupunki”.

Eurooppalaisen reilun kaupan strategian kehittäminen

40. kehottaa laatimaan reilun kaupan sekä ekologiset ja sosiaaliset seikat huomioon ottavien julkisten hankintojen edistämiseksi yhteisen paikallis- ja alueyhteisöille tarkoitetun eurooppalaisen reilun kaupan strategian, johon liittyy toimintaohjelma, jolla taataan ekologisten ja sosiaalisten kriteerien noudattaminen. Tällaista strategiaa voitaisiin kehittää kansallisella ja alueidenvälisellä tasolla tehtyjen valmistelun pohjalta seminaareissa ja konferensseissa, joihin osallistuvat asianomaiset tahot sekä politiikan, julkisen vallan, valtioista riippumattomien organisaatioiden ja yksityissektorin edustajat.

41. katsoo, että strategia olisi hyväksyttävä alueiden komitean tai unionin puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion järjestämässä kokouksessa ja että sitä voitaisiin tarkastella ja esitellä Brysselissä alueiden komitean kehittämässä ja suurta vastakaikua saaneessa Open Days -tapahtumassa.

42. aikoo rahoitus- ja talouskriisin sekä uhkaavan ilmastokatastrofin valossa kääntää huomionsa myös eteläisten maiden avaintoimijoiden puoleen, kutsua ne mukaan ja jatkaa globalisaation seurauksiin liittyvää valveuttamista. Reilun kaupan rakenteiden vahvistaminen sekä ekologiset ja sosiaaliset seikat huomioon ottavien julkisten hankintojen merkitys kunnissa ja alueilla ovat yhtä merkittäviä asioita kuin entistä vahvempi verkottuminen tuottajamaiden kumppanien kanssa.

43. muistuttaa, että reilun kaupan sekä ekologiset ja sosiaaliset seikat huomioon ottavien julkisten hankintojen myönteiset vaikutukset ovat tähän mennessä yleisesti ottaen kohdistuneet ns. kehitysmaiden pienviljelijöiden maataloustuotteisiin. Tulevaisuudessa reilun kaupan tuote- ja palveluvalikoimaa laajentamalla vahvistetaan saatujen kokemusten sekä sovellettavien kriteerien kehittämisen myötä oikeusvarmuutta. On pyrittävä kehittämään ja tukemaan tuottajien ja loppukäyttäjien yhteyttä. Laajennetulla tuotevalikoimalla tarkoitetaan kaikista alkuperämaista peräisin olevia käsityöläis- ja teollisuustuotteita sekä reilun kaupan palvelutuotantoa, mm. reilua matkailua. Rakenteita kehittämällä pyritään ensi sijassa puuttumaan ekologisten ja sosiaalisten kriteerien sekä ILOn vähimmäisstandardien noudattamisen arviointiin sekä kuljetukseen ja myyntiin liittyviin kysymyksiin.

44. kiinnittää huomiota siihen, ettei aiheen tähänastisessa käsittelyssä ole otettu asianmukaisesti huomioon komission vuonna 2008 antamia direktiivejä vammaisten oikeuksien vahvistamisesta. Kansainvälisistä kuntien kumppanuuksista on saatu rohkaisevia kokemuksia, kun ajatellaan vammaisten lisääntynyttä osallistumista reiluun kauppaan sekä ekologiset ja sosiaaliset seikat huomioon ottaviin julkisiin hankintoihin. Komitea kehottaa tarkastelemaan ja syventämään tätä aihetta ehdotetussa strategiassa sekä kansallisessa ja alueidenvälisessä valmistelutyössä.

45. on tietoinen siitä, että reilun kaupan osuus kaupan kokonaisliikevaihdosta on Euroopassa vain alle prosentti. Reilun kaupan johtavat maat, joissa reilun kaupan osuus on yli kymmenen prosenttia, kuten Sveitsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Skandinavian maat, Alankomaat, Itävalta ja Luxemburg, ovat kannustavia esimerkkejä reilun kaupan vahvistamiseksi etenkin Etelä- ja Itä-Euroopassa. Valtiosta riippumattomien organisaatioiden, kuntien ja paikallistalouden usein erinomaisen yhteistyön avulla on kehitetty yhdessä eteläisten kumppanien kanssa vaikuttavia ja vastuuntuntoisia malleja, joita voitaisiin soveltaa koko Euroopassa. Ne ovat kannustavia esimerkkejä kaikille Euroopan kunnille ja alueille, jotka voivat samalla antaa merkittävän panoksen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/15

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Reilu kauppa ja valtiosta riippumattomat kestävän kaupan varmistavat järjestelmät kestävän kehityksen edistäjinä”

(2010/C 175/04)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleisiä näkökohtia

1. on tyytyväinen ja suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan komission antamaan tiedonantoon, sillä komissio ilmaisee siinä kiinnostuksensa laadukkaisiin maatalous- ja elintarviketuotteisiin sekä erityisesti sellaisten asianmukaisten puitteiden luomiseen, jotka tukevat ja edistävät laadukasta maataloustuotantoa EU:ssa ja parantavat sen hyväksyttävyyttä kuluttajien keskuudessa.

2. katsoo, että laadukkaiden maatalous- ja elintarviketuotteiden tuotannolla on erityinen merkitys maaseudun kestävälle kehitykselle ja että se auttaa osaltaan säilyttämään pitkällä aikavälillä alueille ominaiset maisemat ja alueiden identiteetin, joita maanviljelijöiden ja karjankasvattajien toiminta muovaavat, mikä edistää alueiden kehitystä tulevaisuudessa.

3. muistuttaa kyseisen tuotannon huomattavasta merkityksestä, minkä vuoksi on perusteltua luoda sellainen tukikehys, jolla varmistetaan tuotannon pitkän aikavälin vakaus ja investointien kannattavuus markkinasuuntautuneiden toimenpiteiden avulla. Tällaisista toimenpiteistä mainittakoon muun muassa lainsäädäntö, joka mahdollistaa alkuperämaamerkintöjen käyttöön ottamisen ja jolla edistetään EU:n tuotantovaatimuksia eritoten elintarviketurvallisuuden, ympäristönsuojelun sekä perinteisten tuotantomenetelmien alalla.

4. on tyytyväinen, että komissio myöntää maataloustuotteiden laadun olevan erottamattomasti yhteydessä alueiden perinteisiin, kehitykseen sekä kestävyysajatteluun, mutta katsoo, että näitä on vahvistettava ja suojattava maantieteellisten merkintöjen kaltaisilla järjestelmillä ja että niihin liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksia on noudatettava kansainvälisesti.

5. muistuttaa komissiota siitä, että sen tulee olla ensimmäinen taho, joka konkreettisiin toimenpiteisiin panostamalla tiedottaa varsinkin eurooppalaisille kuluttajille maantieteellisten merkintöjen erityispiirteistä, ominaisuuksista ja niiden erityisestä yhteydestä maaseudun kestävään kehitykseen.

6. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että asianmukaista laatupolitiikkaa kehitettäessä on huolehdittava ennen kaikkea tiedotuksesta ja johdonmukaisuudesta sekä vältettävä monimutkaisuutta.

7. katsoo, että on laadittava suuntaviivat, joiden avulla taataan varmennusjärjestelmämallin moitteeton toiminta ja varmistetaan tietty yhdenmukaisuus valvontaa koskevien vähimmäisvaatimusten kaltaisten keskeisten näkökohtien osalta, jotta vältetään mahdollinen epätasapaino samantapaisten järjestelmien välillä.

8. myöntää, että merkintätoimenpiteiden osalta on vahvistettava kaupan pitämistä koskevat EU:n vaatimukset, mutta samalla niitä on pyrittävä yksinkertaistamaan.

9. on vakuuttunut siitä, että maatalous- ja elintarvikealan kunnianhimoinen laatupolitiikka on keskeisessä asemassa, jotta onnistuttaisiin aikaansaamaan merkittävää kehitystä EU:n kestävässä maataloudessa, jossa kyetään ottamaan asianmukaisesti huomioon eurooppalaisen yhteiskunnan tarpeet ja voittamaan markkinaosuuksia unionin ulkopuolisilla markkinoilla.

10. katsoo lisäksi, että eurooppalaisten maanviljelijöiden ja karjankasvattajien ponnistuksille heidän pyrkiessään sopeutumaan ympäristö-, elintarviketurvallisuus- ja eläinten hyvinvointia koskeviin tiukkoihin vaatimuksiin on annettava asianmukainen tunnustus koko eurooppalaisen yhteiskunnan taholta.

Maataloutta koskevat EU-vaatimukset

11. katsoo, että voitaisiin tarkastella mahdollisuutta luoda vapaaehtoinen merkintä, jossa ilmoitetaan tuotantopaikka (maataloustuotteiden korjuupaikka, kotieläinten synty- ja kasvatuspaikka, lehmien lypsypaikka jne.). Niin ikään voitaisiin tutkia mahdollisuutta vaatia alkuperäpaikka ilmoitettavaksi (jalostetun tuotteen ollessa kyseessä tällä tarkoitetaan viimeistä merkityksellistä jalostuspaikkaa) ja arvioida etukäteen kyseisen toimenpiteen – joka eräiden tuotteiden osalta on jo pakollinen – etuja ja haittoja. Tällä tavoin eurooppalaisille tuottajille annettaisiin mahdollisuudet erottautua tällaisten mainintojen pohjalta ja tarjottaisiin kuluttajille seikkaperäisiä ja konkreettisia tietoja.

12. tukee ehdotuksia, joilla kehitettäisiin sekä eläinten hyvinvointia että hiilijalanjälkeä koskevia merkintöjä. Komitea ehdottaa lisäksi, että unionitasolla kehitettäisiin integroitua tuotantoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

Kaupan pitämisen vaatimukset

13. tunnustaa kaupan pitämisen vaatimusten merkityksen. Niiden on oltava jatkossakin pakollisia, mutta on kuitenkin harkittava vaatimusten perusteellista tarkistamista niiden yksinkertaistamiseksi siten, että poistetaan kaikki tarpeeton ja säilytetään ainoastaan kunkin tuotteen kaupan pitämisen kannalta todella merkittävät näkökohdat. Tarkistus tulisi toteuttaa läheisessä yhteistyössä toimijoiden kanssa luomalla sellainen tarkistusmekanismi, jonka avulla muutoksia voidaan tehdä riittävän nopeasti ja joustavasti. Joka tapauksessa on säilytettävä kaupan pitämisen vaatimusten alakohtaiset erityispiirteet, jotta vaatimuksia on helppo ymmärtää ja soveltaa.

14. katsoo, että on mielenkiintoista tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja perinteisiä ja vuoristoalueiden tuotteita varten, ja toteaa, että nimenomaan aluehallinnoilla voi olla erittäin merkittävä rooli niitä määriteltäessä.

Maantieteelliset merkinnät

15. vastustaa kolmen nykyisen järjestelmän yhdistämistä, jotta säilytettäisiin järjestelmän johdonmukaisuus ja kunkin tuotteen erityispiirteet. Komitea kehottaa säilyttämään sekä suojatun alkuperänimityksen (SAN) että suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM). Molemmat ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi, ja tuottajat ovat ottaneet ne vastaan hyvin myönteisesti. Komitea katsoo kuitenkin, että on lisättävä toimia, joilla välineistä tiedotetaan ja niitä tehdään tunnetuksi.

16. katsoo, että on välttämätöntä yksinkertaistaa hallinnollisten menettelyjen lisäksi kaikkia rekisteröintiin, ylläpitoon ja hallinnointiin liittyviä seikkoja, joita eri järjestelmiin liittyneiden toimijoiden on noudatettava.

17. kannattaa kyseisten mainintojen mahdollista käyttöä jalostetuissa tuotteissa sillä edellytyksellä, että käytettyjen ainesosien alkuperä voidaan varmistaa riittävällä tavalla ja että tuottajat, joiden tuotteet kuuluvat kyseisen nimityksen piiriin, ovat antaneet hyväksyntänsä sen käytölle.

18. katsoo, että tuoretuotteiden tapauksessa olisi mielenkiintoista tarkastella mahdollisuutta ulottaa varmennusvaatimukset koskemaan toimitusketjun eri toimijoita samaan tapaan kuin luomutuotteiden yhteydessä kyseisen järjestelyn mahdollisten myönteisten näkökohtien arvioimiseksi.

19. korostaa, että monet SAN- ja SMM-järjestelmiin liittyneet toimijat ovat korostaneet tarvittavan välineitä, joiden avulla on mahdollista säännellä tuotantoa. Komitea tähdentää, että ellei SAN- ja SMM-järjestelmiin sisällytetä kyseisiä välineitä, on olemassa ilmeinen vaara, että ne katoavat tai menettävät aitoutensa ja niille ominaisen laatunsa. Tämä vaarantaisi samalla maaseudun sosiaalis-tuotannollisen rakenteen monilla EU:n alueilla.

20. kehottaa Euroopan komissiota etsimään ja ottamaan käyttöön tarvittavia välineitä, joilla SAN- ja SMM-järjestelmien piiriin kuuluvaa tuotantoa hallinnoidaan. Alueiden oman kapasiteetin kehittäminen on usein yhteydessä maaseudun kestävään kehitykseen, joka ei ole mahdollista, jos SAN- ja SMM-järjestelmiin ei sisälly välineitä, joiden avulla voidaan säännellä tuotantopotentiaalia ja saavuttaa näin kohtuullinen tasapaino tarjonnan ja kysynnän välillä niin, että tuotannon lisäys on verrannollinen myynnin kasvuun.

21. SAN ja SMM ovat teollis- ja tekijänoikeuksia. Näin ollen on oltava mahdollista, että niitä voidaan säännellä vapaaehtoispohjalta, kuten mitä tahansa kaupallista merkkiä, sekä laadullisten että määrällisten näkökohtien osalta, sillä tällä sääntelyllä ei ole minkäänlaista spekulatiivista itsetarkoitusta, vaan sillä pyritään kestävyyteen.

22. suosittaa tarkastelemaan suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän suojeluun liittyviä näkökohtia. Toimijoiden ja alueiden mukaan tulisi olla vain yksi ainut kansainvälisen suojelun taso. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin varmistaakseen maksimaalisen suojelun riippumatta siitä, millainen ensivaikutus eri suojatuilla alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä on alueiden tai jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella.

23. toivoo, että Euroopan komissio tehostaisi toimiaan vahvistaakseen säännöt WTO:n puitteissa, saavuttaakseen edistymistä strategisesti tärkeiden maiden kanssa solmittavissa kahdenkeskisissä sopimuksissa ja painottaakseen suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen suojelua väärennysten ja laittoman valmistuksen torjuntaan tähtäävien sopimusten (Anti-Counterfeiting Trade Agreements, ACTA) yhteydessä.

Luonnonmukainen maatalous

24. on tyytyväinen alalla viime aikoina tehtyihin lainsäädännöllisiin muutoksiin sekä päätökseen käyttää uutta EU:n luomumerkkiä vuodesta 2010. Komitea on vakuuttunut siitä, että kyseinen toimenpide Euroopan luonnonmukaisen maatalousalan toimijoiden merkittävien ponnisteluiden ohella takaa tämän äärimmäisen ympäristömyötäisen tuotantojärjestelmän huomattavan kehittymisen.

Perinteiset tuotteet

25. yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan järjestelmä ei ole saavuttanut täyttä potentiaaliaan, ja kannattaa sitä, että tarkastellaan mahdollisuutta ottaa käyttöön perinteisen tuotteen kaltaisia ilmaisuja edellyttäen, että ne ovat kaikilta osin määriteltyjen ja sertifioitavissa olevien kriteerien mukaisia.

26. kehottaa komissiota tarkastelemaan tarvittavia erityistukijärjestelmiä perinteisille ja vuoristoalueiden tuotteille ja panemaan ne myöhemmin täytäntöön siinä tapauksessa, että ne molemmat lopulta korvaavat nykyiset aidot perinteiset tuotteet (ATP).

Uusien EU-järjestelmien johdonmukaisuus

27. suosittaa, että komissio varmistaa tulevien laatujärjestelmien ja -aloitteiden johdonmukaisuuden arvioimalla ennakoivasti ja käytännönläheisesti niiden lisäarvoa ja tarkoituksenmukaisuutta. Komitea katsoo, että tältä osin on arvioitava myös kuluttajien tarpeita sekä uusien järjestelmien käyttöönottamisesta heille syntyviä todellisia etuja.

Elintarvikkeiden yksityisiä ja kansallisia varmennusjärjestelmiä koskevat suuntaviivat

28. antaa tukensa komission aloitteelle laatia suuntaviivoja maatalous- ja elintarviketuotteiden laatuun liittyvien järjestelmien toimintaa koskevista hyvistä käytänteistä ja yhtyy näkemykseen, ettei tule laatia säädöksiä, joilla säänneltäisiin kansallisia ja yksityisiä varmennusjärjestelmiä.

Loppusuositukset

29. kannustaa komissiota ryhtymään merkittäviin toimiin niin, että se tiedottaisi eurooppalaisille kuluttajille suunnatusta Euroopan maatalous- ja elintarvikealan laatujärjestelmästä järjestelmän vahvistamiseksi, sen eri käsitteiden selkiyttämiseksi ja kyseisten tuotteiden kulutuksen edistämiseksi, jotta eurooppalainen yhteiskunta kokonaisuudessaan osallistuisi unionin maaseutualueiden tuotantorakenteen säilyttämiseen.

30. esittää, että komissio tunnustaisi nykyistä selkeämmin strategisen roolin, joka unionin alueilla on laadukkaassa maatalous- ja elintarviketuotannossa, ja että se kiinnittäisi mahdollisimman paljon huomiota alueiden esittämiin pyyntöihin, jotka liittyvät tähän alueiden sosio-ekonomisen kehityksen kohentamisen kannalta niin merkittävään näkökohtaan.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/19

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Edistetään nuorten oppimiseen liittyvää liikkuvuutta”

(2010/C 175/05)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Huomioita maatalouden ja maaseudun kehittämisestä

1. toteaa, että Euroopan komission tiedonannossa keskitytään selvästi epäsuotuisiin välimuotoalueisiin, ja kannattaa voimakkaasti Euroopan komission ehdotusta selkiyttää epäsuotuisten välimuotoalueiden määrittelyä. Komitea korostaa, ettei tiedonanto koske suoranaisesti vuoristoalueita eikä tarkoituksena ole keskittyä erilaisten luonnonhaitta-alueiden yhtymäkohtiin.

2. suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan työmenetelmään, joka vastaa monitasoisesta hallinnosta annetussa komitean valkoisessa kirjassa (1) esitettyjä suosituksia.

3. huomauttaa, että maatalous on EU:ssa erittäin tärkeä elinkeino, joka työllistää lähes 30 miljoonaa ihmistä. Viljelijäväestö on olennaisessa asemassa, kun halutaan säilyttää maaseudun sosiaalinen rakenne sekä vaalia ympäristöä ja maisemaa. Kaikkialla EU:ssa on niin ikään tärkeää pitää yllä maataloustuotantoa, jotta Eurooppa pystyy edelleen tuottamaan laadukkaita elintarvikkeita. Tämän tehtävän merkitys lisääntyy entisestään, kun ilmastonmuutos supistaa muun maailman tuotantokapasiteettia. Epäsuotuisten alueiden tukijärjestelmä on elintärkeä, jotta luonnonhaitoista tietyille alueille johtuvat kielteiset seuraukset voidaan korvata ja auttaa näin säilyttämään viljely kyseisillä alueilla.

4. painottaa, että nyt annettu tiedonanto koskee suoraan paikallis- ja alueviranomaisia, sillä vuonna 2005 luonnonhaitta-alueiden osuus Euroopassa käytössä olevasta maatalousmaasta oli 31,2 prosenttia ja maatalous on näillä alueilla tärkeä elinkeino.

5. toteaa, että epäsuotuisille alueille suunnattujen toimenpiteiden tarve on vuoden 1975 lähtötilanteeseen verrattuna muuttunut huomattavasti. Tarkoituksenmukaisesta maankäytöstä on tullut keskeinen painopiste, jotta luonnonhaitoista johtuvista haitoista selvitään. Epäsuotuisilla alueilla harjoitettava maatalous auttaa niin ikään säilyttämään alueen houkuttelevuuden, luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman.

6. korostaa, että luonnonhaitoista tai epäsuotuisista tuotanto-olosuhteista johtuvista haitoista olisi edelleen maksettava korvausta. Korvauksia ei ole tarkoitettu maatalouden ympäristötoimenpiteiksi.

7. tähdentää, että vaaditut simulaatiot on toteutettava koemielessä eikä niitä saa pitää oikeudellisesti sitovana perustana. AK tarkastelee komission tulevia ehdotuksia joka tapauksessa uudelleen niiden odotettuja vaikutuksia koskevan tarkan ja perinpohjaisen analyysin perusteella.

8. ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitetyt huomautukset, joiden mukaan komissio ei ole riittävästi perustellut epäsuotuisten alueiden nykyisen luokituskäytännön jatkamista, mikä haittaa tukijärjestelmän tehokasta ja tuloksellista täytäntöönpanoa (kohta 76).

Epäsuotuisten alueiden määrittelyyn liittyviä konkreettisia näkökohtia (perusteet, hienosäätö jne.)

9. katsoo, että päätös määritellä biofyysiset perusteet, joilla on tarkoitus parantaa luonnonhaitta-alueiden kartoitusta, on asianmukainen tapa luoda nykyistä objektiivisempi, yhdenmukaisempi ja vertailukelpoisempi järjestelmä, jolla varmistetaan, että kyseisille alueille myönnettävä tuki jakautuu aiempaa tasapuolisemmin ja tehokkaammin.

10. kehottaa ottamaan käyttöön yksinkertaiset ja hallittavissa olevat perusteet sekä selkeät tukikelpoisuusehdot, jotta taataan tukien avoimuus ja vertailukelpoisuus. Näin varmistettaisiin, että luonnonhaitta-alueiden maataloustoimintaa ja tuotantokapasiteettia tuetaan tehokkaalla korvausjärjestelmällä. On ehdottoman oleellista varmistaa, että järjestelmät ovat viljelijöiden kannalta helppotajuisia ja perusteltavissa oikeudellisesti ja että niiden hallinnointi on jouheaa.

11. ehdottaa, että yksittäisestä luonnonhaitasta kärsivien alueiden määrittelyn lähtökohtana olisivat myös maantieteelliset ja maankäytön suunnitteluun liittyvät kriteerit pikemminkin kuin pelkät biofyysiset perusteet. Näin pystyttäisiin ottamaan huomioon sellaiset tekijät kuin eristyneisyys, infrastruktuurien käyttömahdollisuus ja tietyt helposti häiriytyvät ekosysteemit.

12. panee merkille, että tiedonannossa ehdotetaan alueen luokittelua epäsuotuisaksi alueeksi, jos vähintään 66 prosenttia sen käytössä olevasta maatalousmaasta täyttää vähintään yhden kaikkiaan kahdeksasta luokitusperusteesta. Koska koko alueluokituksen tarkoituksena on tukea alueita, joilla maatalouden ylläpitäminen on ehdottoman tärkeää, ehdotettu enimmäismäärä ei saisi olla liian korkea eikä se saisi johtaa siihen, että huomattavista luonnonhaitoista kärsivät alueet jäävät mahdollisesti tuen ulkopuolelle. Niinpä lopullista prosenttiosuutta, jonka perusteella alue määritellään epäsuotuisaksi alueeksi, olisi tarkasteltava huolellisesti, ja siitä voidaan keskustella vasta, kun simulaatiot ja kartat ovat käytettävissä.

13. esittää, että samanaikaisesti monista haitoista kärsiviin epäyhtenäisiin alueisiin harkittaisiin sovellettavaksi kumulatiivisia perusteita tai indeksijärjestelmiä. Yhdistelmäindikaattorin käyttö antaisi mahdollisuuden yhdistellä useita perusteita, ja tällä tavoin alue voitaisiin määritellä epäsuotuisaksi alueeksi, vaikka se yksittäisten kriteerien perusteella ei täyttäisikään luokitusehtoja.

14. ehdottaa myös, että harkitaan sellaisten lisäperusteiden käyttöä kuin peltokapasiteettipäivät, joilla mitataan maan ”työstettävyyttä” sekä maaperän kosteuden ja ilmasto-olojen vuorovaikutusta. Lisäksi kriteeristöön olisi sisällytettävä pysyvän laidunmaan osuus, sillä pääosin laidunkäytössä olevat alueet tarjoavat huomattavasti vähemmän erilaisia käyttömahdollisuuksia kuin viljelyalueet.

15. kehottaa pohtimaan, voitaisiinko ns. välimuotoalueet määritellä uudestaan myös LAU 2 -tason paikallisia hallintoyksiköitä pienempien alueyksiköiden (esimerkiksi kuntien yhteismaiden tai yksittäisten maa-alojen) pohjalta, sikäli kun tarvittavat tiedot ovat käytettävissä. Tämä mahdollistaisi nykyistä asianmukaisemmat, viljelijöille helppotajuisemmat ja perustellummat korvaukset.

16. panee merkille Euroopan komission ehdottavan, että jäsenvaltiot hienosäätäisivät biofyysisten perusteiden nojalla määritettyjä alueita soveltamalla asianmukaisia tuotantoperusteisia indikaattoreita. Toisin sanoen jäsenvaltioiden olisi järjestelmällisesti poistettava luokituksesta alueet, jotka ovat selviytyneet ongelmistaan keinotekoisin toimenpitein ja joilla relevantit tuotantoon liittyvät indikaattorit ovat verrattavissa jäsenvaltion keskiarvoon.

17. suosittaa kuitenkin, että komission ehdottama hienosäätö korvataan alueellisesti mukautetuilla perusteilla asianmukaisine leikkauksineen. Jäsenvaltiot ja alueet voivat muita paremmin selvittää sopivat perusteet ja asianmukaiset kynnysarvot, joilla kunkin alueen epäsuotuisten alueiden osuus määritetään. Sekä hienosäädön että alueellisesti mukautetun ratkaisun on joka tapauksessa oltava vaihtoehtoinen väline, eikä siitä saa tulla velvoitetta.

Vaiheittaisen käytöstä poistamisen mahdollisuus

18. arvostaa tiedonannon tavoitetta ottaa käyttöön nykyistä avoimempi, asianmukaisempi ja vertailukelpoisempi menetelmä, jolla kartoitetaan luonnonhaitoista kärsivät ja siis korvaukseen oikeutetut maatalousalueet ja otetaan kantaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa asiasta esittämiin huomioihin.

19. on kuitenkin huolissaan siitä, että monet alueet menettävät mahdollisesti tuen, jos alueiden määrittelyssä nykyisin käytetty sosioekonominen peruste poistetaan tai toimiviksi osoittautuneita indeksijärjestelmiä ei enää voida käyttää. Olisi kuitenkin hyödyllistä tarkastella, millä tavoin maantieteelliset ja maankäytön suunnitteluun liittyvät kriteerit voidaan sisällyttää järjestelmään, jotta luonnonhaitta-alueet voidaan luokitella uudelleen.

20. katsoo niin ikään, että alueille ja/tai kunnille, jotka eivät enää ole oikeutettuja kyseiseen luokitukseen, on varattava mahdollisuus irtautua järjestelmästä vaiheittain. Olisi säädettävä asianmukaisesta siirtymäajasta, jotta viljelijät voivat sopeutua uuteen epäsuotuisten alueiden tukijärjestelmään. Tätä prosessia olisi harkittava myös tulevan YMP:n linjauksesta päätettäessä.

Toissijaisuusperiaate

21. on samaa mieltä siitä, että tietyt biofyysiset perusteet parantanevat luokitusmenetelmän avoimuutta ja vertailukelpoisuutta ja yksinkertaistavat menetelmää, mikä puolestaan tehostanee varojen hallinnointia. Koska järjestelmän soveltamisessa on nykyisin eroja, yhteisön taso vaikuttaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sopivimmalta toimintatasolta.

Sääntelyn parantaminen

22. suhtautuu erittäin myönteisesti tiedonannon laadintaprosessiin. Vaikutustenarvioinnissa on otettu huomioon eri vaihtoehdot ja niitä analysoidaan yksityiskohtaisesti. On tärkeää pitää mielessä lisäkustannukset, joita uudesta mallista aiheutuu etenkin alkuvaiheessa.

23. korostaa kuitenkin, että nykyisen järjestelmän tarkistuksella ja siirtymisellä biofyysisiin kriteereihin perustuvaan järjestelmään on sosioekonomisia seurauksia, jotka on otettava huomioon pantaessa uutta menetelmää täytäntöön.

24. toivoo hartaasti, että epäsuotuisten alueiden yhteiset määrittelyperusteet myös yksinkertaistavat luonnonhaitoista maksettavien korvausten tukijärjestelmän täytäntöönpanoa kaikkialla Euroopassa ja takaavat näin entistä paremman avoimuuden ja tehokkuuden.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

(1) CdR 89/2009 fin.

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/22

Alueiden komitean lausunto aiheista ”Esineiden internet” ja ”Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö”

(2010/C 175/06)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1. katsoo, että Euroopan nuoret ovat yhteiskunnan tulevaisuus. Kaikilla nuorilla pitäisi olla mahdollisuus kehittää täysimittaisesti kykyjään ja hyödyntää potentiaaliaan. Kykyjä ei kehitetä yksinomaan kouluissa (koulutus) vaan myös perheissä, yhdistyksissä (urheilu-, musiikki- ja muut kulttuuripalvelut), nuorisojärjestöissä, nuorten epävirallisissa ryhmissä ja paikallisyhteisöissä (joissa kirjastot, musiikkikoulut, urheilutilat ja muut palvelut sijaitsevat). Alue- ja paikallisviranomaiset ovat lähimpänä nuorten elämää ja sen vuoksi keskeisessä asemassa tarjottaessa puitteita tälle kehitykselle.

2. toteaa nuoriin investoimisen ja heidän vaikuttamismahdollisuuksiensa parantamisen kannattavan. Kunnat ja alueet, jotka tarjoavat nuorille laadukkaita virallisia ja virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolisia koulutuspalveluja sekä hyviä tiloja urheilu- ja kulttuuritoimintaan ja vapaa-ajanviettoon, ovat tulevaisuudessa taloudellisesti vauraampia sekä turvallisempia paikkoja. Niitä leimaa voimakas sosiaalinen ulottuvuus, jolle on tunnusomaista suvaitsevaisuus ja keskinäinen kunnioitus.

3. uskoo vakaasti, että nuorisostrategioissa tulisi soveltaa nuorisokeskeistä lähestymistapaa, jossa lähtökohtana ovat yksilö, hänen kykynsä sekä hänen tarpeensa hyödyntää potentiaaliaan täysimittaisesti.

4. toteaa, että nuoret ovat aivan liian monesti yksi yhteiskunnan heikoimpia ryhmiä etenkin vallitsevan talous- ja rahoituskriisin aikana ja että ikääntyvässä yhteiskunnassamme nuoret tulisi nähdä yhteiskunnan arvokkaana ja ratkaisevana voimavarana, joka voidaan ja joka tulee mobilisoida sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (1)

5. tukee käsitystä, että sen sijaan, että keskityttäisiin vain nuoriin, jotka tarvitsevat ongelmiensa vuoksi erityishuomiota, on toteutettava aktiivista, myönteistä ja poikkialaista, koko nuorison potentiaaliin kohdistuvaa nuorisopolitiikkaa tarjoamalla kaikille nuorille edellytykset kehittää kykyjään ja taitojaan, jotta he voivat hyödyntää niitä elämässään, työnteossa sekä aktiivisessa osallistumisessa yhteiskunnan toimintaan.

6. korostaa erityisesti ennakoivien ja ehkäisevien toimien merkitystä (2) ja pitää tärkeänä tarjota nuorille entistä paremmat elinolosuhteet (1) sekä luoda lapsiin ja nuoriin myönteisesti suhtautuva yhteiskunta (3).

7. pitää tervetulleena tarkasteltavana olevaa Euroopan komission tiedonantoa uudistetusta avoimesta koordinointimenetelmästä, jolla käsitellään nuorison haasteita ja mahdollisuuksia, sekä tiedonannossa ehdotettua lähestymistapaa, joka tähtää nuoriin investoimiseen ja heidän vaikuttamismahdollisuuksiensa parantamiseen.

8. toteaa, että nuorisokysymysten kenttä on luonnostaan hyvin laaja-alainen, ja kannattaa sen vuoksi monialaista EU:n lähestymistapaa, jossa nuorisoasiat pyritään sisällyttämään lukuisten eri politiikan alojen valtavirtaan (hallinnonalojen rajat ylittävää toimintatapaa soveltaen) samalla, kun kehitetään edelleen nuorisotyötä koskevia erityisiä politiikkoja.

9. kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon alue- ja paikallistasolla käytettävissä olevan kokemuksen ja tietämyksen sekä kehittämään tulevat toimet nykyisten aloitteiden ja toimintapuitteiden pohjalta. Esimerkkeinä mainittakoon Euroopan nuorisopääkaupunkialoite sekä toimintapuitteena Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus lasten oikeuksista.

10. muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa nuorisopolitiikan kehittämisestä, täytäntöönpanosta ja toteuttamisesta vastaavat alue- ja paikallisviranomaiset. Tämän osoitti kuuleminen (4), jonka toissijaisuusperiaatteen toteutumista seuraava AK:n verkosto järjesti osana tämän lausunnon laadintaa. Komitea suosittaa komissiolle, että kun ajatellaan paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia nuorisopolitiikan kehittämisessä ja soveltamisessa, otetaan huomioon alueen erityispiirteet, kuten maantieteelliset seikat.

11. kehottaa ottamaan tarkoin huomioon paikallis- ja alueviranomaisten mielipiteen ja panoksen nuorille suunnattuja toimintalinjoja kehitettäessä, koska ne ovat useimmissa valtioissa tällä alalla toimivaltaisia.

12. kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten keskeiseen rooliin ehdotetun EU-strategian toteuttamisessa. Komitea olisi toivonut, että tiedonannossa olisi kauttaaltaan viitattu nykyistä selvemmin kyseisten viranomaisten tehtäviin ja toimivaltaan. Komitea kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia antamaan panoksensa ehdotettuun EU:n strategiaan tiiviissä yhteistyössä kaikkien ja kaikilla tasoilla vaikuttavien sidosryhmien kanssa sekä erityisesti ottamalla huomioon nuoret ja heidän etujärjestönsä.

Valtavirtaistaminen ja yhteistyö

13. kannattaa EU:n lähestymistapaa, jossa nuorisokysymykset sisällytetään lukuisten eri toimintalinjojen valtavirtaan, jotta nuorten huolenaiheet ja mielenkiinnon kohteet tulevat otetuiksi johdonmukaisesti huomioon eri politiikanaloilla.

14. kannattaa joustavaa nuorisopolitiikkaa, joka suunnataan kolmeen laaja-alaiseen ja toisiinsa kytkeytyvään tavoitteeseen, jotka puolestaan liittyvät säännöllisesti uudelleen tarkasteltaviin toiminta-aloihin. Komitea pitää tarpeellisena, että tavoitteita ja niihin liittyviä toimenpiteitä seurataan jokaisella vastuutasolla tehokkaasti ja kestävästi, ja suosittelee alueyhteisöille vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi, että ne käsittelevät valittuja painopistealoja pitkäjänteisesti.

15. kannattaa tiedonannossa mainittuja toiminta-aloja sekä toimia, joita jäsenvaltioiden ja Euroopan komission ehdotetaan toteuttavan toimivaltansa mukaisesti.

16. pitää keskeisen tärkeänä, että nuorten tarpeet ja toiveet otetaan huomioon kaikissa EU:n uudistuksissa, ja suosittelee, että nuoriso sisällytetään kohderyhmänä laajempiin EU-strategioihin, kampanjoihin ja toimiin, kuten Lissabonin strategiaa seuraavaan strategiaan, EU:n sosiaaliseen toimintaohjelmaan sekä niihin temaattisiin strategioihin ja toimiin, joita unioni (toimielimet ja neuvoston tulevat puheenjohtajavaltiot) tulevaisuudessa suunnittelee ja toteuttaa toivottavasti tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten sekä alueiden komitean kanssa.

17. muistuttaa tässä yhteydessä, että nuorilla on keskeinen osuus uudistetun Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa, ja katsoo, että nuorille tulee tarjota nykyistä paremmat mahdollisuudet yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja liikkuvuuteen. Samoin heidän mahdollisuuksiaan integroitua työelämään ja yhteiskuntaan ja saada nuorille perheille tarkoitettuja palveluja tulee parantaa.

18. vaatii keskipitkän aikavälin eurooppalaista nuorisostrategiaa, jonka olisi oltava laadullisesti pitkäjännitteisempi ja joka olisi rajattava vain muutamiin keskeisiin aihealueisiin. Käytettävät voimavarat ja resurssit on yhdistettävä niiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi.

19. on tyytyväinen vuoden 2011 nimeämiseen Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi. Komitea kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään lapset ja nuoret nimenomaisesti toimintaohjelmansa kohderyhmiin ja kannustaa vahvasti alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan toimintaan aktiivisesti.

Täytäntöönpano ja kokemustenvaihto

20. kannattaa näkemystä, jonka mukaan tehokas nuorisopolitiikka edellyttää monialaisia toimintamalleja EU:n tasolla, kansallisesti sekä alue- ja paikallistasolla, jotta saadaan aikaan tuloksia esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikan, koulutus-, sukupuolten tasa-arvo-, työllisyys- ja asuntopolitiikan sekä terveydenhuollon alalla.

21. on hyvillään siitä, että tiedonannossa tunnustetaan alue- ja paikallisviranomaisten ratkaiseva rooli monialaisten nuorisostrategioiden toteuttamisessa, mutta muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa alue- ja paikallisviranomaisilla on pääasiallinen toimivalta nuorisopolitiikassa ja päävastuu sen kehittämisestä, täytäntöönpanosta ja toteuttamisesta.

22. katsoo toissijaisuusperiaatteeseen viitaten, että Euroopan komission tulisi keskittyä kannustamaan, panemaan alulle ja tukemaan uusia ja jo olemassa olevia nuorisopoliittisia aloitteita tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

23. yhtyy näkemykseen, että on tärkeää käydä nuorten kanssa järjestelmällistä vuoropuhelua, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät ja jota käydään hallinnon eri tasoilla.

24. kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan aktiivisesti politiikanmuotoilun kehittämiseen tähtäävään vertaisoppimiseen sekä nuoria koskevan ja nuorten kanssa toteutettavan politiikan parhaiden käytänteiden luomiseen, toimeenpanoon ja yleistämiseen. CLIP (European Network of Cities for Local Integration Policies for Migrants) ja ERY (European Regions for Youth) -verkostot ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta lähestymistavasta. (5)

25. katsoo, että avoin koordinointimenetelmä voi olla asianmukainen strategian täytäntöönpanoväline. On kuitenkin huolehdittava siitä, ettei EU ylitä toimivaltaansa eikä jäsenvaltioiden hallintoa kuormiteta ylimääräisillä byrokraattisilla mekanismeilla.

26. korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat lapsia, nuoria, heidän huoltajiaan, nuorten koulutus- sekä terveydenhuolto- ja hoitoinfrastruktuuria ja kansalaisyhteiskuntaa lähinnä oleva hallinnon taso, ja korostaa näin ollen vaatimusta siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset tulee kutsua osallistumaan suoraan avaintoimijan roolissa EU-strategian toteuttamiseksi ehdotetun avoimen koordinointimenetelmän kaikkiin vaiheisiin.

27. toteaa, että tehostamalla kanavia, joiden kautta nuoriso voi osallistua edellä mainittujen instituutioiden toimintaan, saadaan aikaan entistä joustavampi ja dynaamisempi vuorovaikutussuhde ja lisätään nuorison mahdollisuuksia vaikuttaa julkisiin päätöksiin. Näin taataan nuorten tuloksellinen osallistumineen alueiden talous- ja yhteiskuntaelämään sekä politiikkaan.

28. korostaa, että avoimen koordinointimenetelmän soveltamisesta ei saa aiheutua toimivallan siirtämistä alemmilta hallintotasoilta jäsenvaltiotasolle. Komitea korostaa myös, ettei avoin koordinointimenetelmä saa johtaa yhdenmukaistamiseen eikä sen yhteydessä saa puuttua jäsenvaltioiden toimivaltaan kehittämällä indikaattoreita tai asettamalla uusia raportointivelvoitteita. Komitea kiinnittää huomiota aiemmin julkaistuun monitasoista hallintoa käsittelevään AK:n valkoiseen kirjaan. (6)

29. muistuttaa AK:n Euroopan komissiolle esittämästä kehotuksesta ottaa avoimen koordinointimenetelmän soveltamisessa asianmukaisesti huomioon alue- ja paikallisviranomaisten rooli ja kunnioittaa siten niiden toimivaltaa sekä hyödyntää niiden jo käynnistämiä aloitteita. (7)

30. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan avointa koordinointimenetelmää alueellisilla tai paikallisilla toimintasuunnitelmilla ja vastaavasti osaltaan edistämään alueellisten ja paikallisten suunnitelmien ottamista huomioon kansallisissa suunnitelmissa sekä tekemään asiaa koskevia kirjallisia, useampien tasojen välisiä sopimuksia.

31. yhtyy käsitykseen, että poliittisen päätöksenteon on perustuttava todennettuihin havaintoihin, ja kannattaa ehdotusta nykyisten välineiden entistä tehokkaammasta hyödyntämisestä tiedon keräämiseksi.

32. kannattaa ehdotusta perustaa työryhmä pohtimaan mahdollisia kuvaajia (viitteellisiä indikaattoreita), joilla mitattaisiin poliittisten toimien vaikutusta painopistealoilla. Komitea toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on ratkaiseva rooli ruohonjuuritason toimeenpanotyössä, ja kannustaa niitä vahvasti osallistumaan aktiivisesti kyseiseen kuvaajia kaavailevaan työryhmään.

33. korostaa, että raportointia tulisi yksinkertaistaa ja että siinä tulisi keskittyä painopistealoja koskeviin keskeisiin kuvaajiin. Komitea tähdentää, että raportointi ei saisi aiheuttaa hallinnollisia lisärasitteita.

34. pyytää Euroopan komissiota varmistamaan, että paikallis- ja aluetason sidosryhmillä on mahdollisuus hakea kaikkia asiaankuuluvia EU-varoja, sekä edistämään asianomaisten ohjelmien, kuten nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action), tunnettuutta ja kiinnostavuutta vähentämällä EU-varoihin liittyviä hallinnollisia rasitteita.

35. pyytää jäsenvaltioita myöntämään alue- ja paikallisviranomaisille sekä sidosryhmille riittävät määrärahat nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevien yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi ja kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään EU-rahastoja ja -ohjelmia (kuten Euroopan sosiaalirahastoa ja nuorisotoimintaohjelmaa) kansainvälisten vapaaehtoistyöhankkeiden laadun parantamiseksi tarjoamalla valtakunnallisille, alueellisille ja paikallisille vapaaehtoistyön organisaatioille tukea ja ohjausta. (8) Tukivarojen haku- ja myöntämismenettelyjen avoimuutta olisi lisättävä, ja hakemuksen tekoon, raportointiin ja dokumentointiin liittyviä rasitteita olisi vähennettävä.

36. yhtyy käsitykseen, että on tehtävä yhteistyötä EU:n muiden toimielinten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta toiminnassa voidaan hyödyntää toisten toimintojen vahvuuksia ja jotta saavutetaan yhteisesti etua.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

(1) CdR 334/2006.

(2) CdR 337/2008.

(3) CdR 255/2007.

(4) Raportti toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkoston ja EDUC-valiokunnan jäsenten järjestämästä kuulemisesta aiheena tiedonanto EU:n nuorisostrategiasta, CdR 325/2009.

(5) http://www.eurofound.europa.eu/areas/populationandsociety/clipabout.htm

(6) CdR 89/2009.

(7) CdR 253/2005.

(8) CdR 252/2008.

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/26

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Luonnonhaitta-alueiden viljelijöiden tuet”

(2010/C 175/07)

I POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

A Periaatteet ja yleishuomiot

Uuslukutaidottomuuden määritelmää koskevien epäselvyyksien hälventäminen

1. muistuttaa, että uuslukutaidottomuutta sekä luku- ja kirjoitustaidottomuutta esiintyy kaikissa maailman maissa; tästä vitsauksesta kärsii 960 miljoonaa ihmistä. Unescon vuonna 1958 julkistaman määritelmän mukaan kaikki sellaiset henkilöt ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, jotka eivät ole koskaan oppineet lukemaan eivätkä kirjoittamaan. Käsitettä uuslukutaidottomuus käytetään puolestaan sellaisten henkilöiden tilanteesta, jotka tietyn kestoisesta koulunkäynnistä huolimatta eivät koulua käydessään ole saavuttaneet kyseisessä koulujärjestelmässä perusluonteiseksi katsottua luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa ja joilla on vaikeuksia kirjoitetun kielen kanssa. Käytännön luku- ja kirjoitustaidottomuus merkitsee sitä, että henkilö ei ole koskaan saavuttanut asianmukaisesti arkielämässä välttämätöntä lukemisen, kirjoittamisen ja laskutaidon tasoa yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatteiden mukaisesti.

2. toteaa OECD:n toteuttamien PISA-tutkimusten pohjalta, että lukutaidoltaan heikkojen nuorten määrä kasvaa Euroopan unionissa. Heidän osuutensa on noussut 21,3 prosentista vuonna 2000 24,1 prosenttiin vuonna 2006. Tämä huolestuttava havainto edellyttää, että EU:n toimielimet ryhtyvät lisätoimenpiteisiin.

3. muistuttaa, että Koulutus 2010 -suunnitelman tavoitteet eivät ole vielä läheskään toteutuneet; suunnitelman mukaan tarkoituksena on ollut supistaa luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsivien nuorten osuutta 20 prosentilla. Komitea huomauttaa, että myös uusissa eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa (”ET 2020”) on asetettu vastaavanlainen eurooppalainen suoritustason viitekeskiarvo (”EU:n vertailuarvot”): vuoteen 2020 mennessä lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä heikosti menestyvien 15-vuotiaiden osuuden olisi oltava alle 15 prosenttia. Komitea kehottaa laatimaan uuslukutaidottomuudesta eurooppalaisen määritelmän.

4. muistuttaa, että paikallistasolla on parhaimmat valmiudet arvioida uuslukutaidottomuuden ongelmaa ja etsiä siihen ratkaisua, sillä se on lukutaidottomille ihmisille usein ensimmäinen taho, johon he ovat yhteydessä.

5. muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto, joka valtaosassa unionin jäsenvaltioita tukee uuslukutaidottomuuden torjuntaohjelmia, on soveltuva rahoitusväline mutta että sitä hyödynnetään huonosti tai liian vähän alan strategisten suuntaviivojen puutteen vuoksi.

6. painottaa, että talous- ja työllisyyskriisin vallitessa avaintaitojen hallinta on entistäkin välttämättömämpää työmarkkinoille pääsemiseksi. Luku- ja kirjoitustaito ovat perustavia taitoja tulevaisuuden varalle. Tämä ilmenee Cedefopin teettämästä tutkimuksesta, jonka mukaan vuonna 2015 75 prosenttia työpaikoista edellyttää korkeaa tai keskitason ammattitaitoa.

7. toteaa, että Lissabonin strategiassa, jonka tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailman kehittynein osaamiseen perustuva talous, suuntauksena on ollut keskittyä koulutetuimpiin henkilöihin. Osaamis- ja innovointitalous ei voi kuitenkaan perustua vain erittäin korkeasti koulutettujen etujoukkoon, vaan on välttämätöntä, että kaikki työmarkkinoilla olevat ihmiset hallitsevat avaintaidot, jotka varmistavat heidän elinikäisen oppimisensa. Kyseisen strategian taloudellisia tavoitteita ei myöskään kyetä saavuttamaan, jos EU:ssa on jatkossakin lähes alikehittyneitä saarekkeita. Uuslukutaidottomuuden torjuminen on näin ollen Euroopan unionille myös taloudellisesti välttämätöntä.

Ennakkoluulojen karsiminen

8. Alueiden komitea ja paikallis- ja aluetason toimijat, jotka ottavat huomioon, että on aiheellista sekä luoda henkilökuva niistä, jotka saattavat olla uuslukutaidottomia, että välttää tähän tilanteeseen liitettäviä mahdollisia stereotypioita, toteavat seuraavaa:

—	Uuslukutaidottomuus ei ole yksinomaan nuorten ongelma, sillä se koskee kaikkia ikäluokkia ja erityisesti yli 45-vuotiaita henkilöitä.

—

Uuslukutaidottomuus jakautuu alueellisesti monimutkaisella tavalla, minkä vuoksi yleistysten teko on vaikeaa. Tilastot osoittavat kuitenkin uuslukutaidottomuutta esiintyvän paljon kaupunkialueilla, joilla syrjäytyminen on yleistä, sekä sellaisilla maaseutualueilla, joilla palvelujen saatavuus on vähäistä.

—	Uuslukutaidottomuudesta eivät kärsi ainoastaan työelämästä syrjäytyneet, sillä on osoitettu, että puolella uuslukutaidottomista on työpaikka.

—

Uuslukutaidottomuutta ja maahanmuuttoa ei pidä sekoittaa toisiinsa, sillä kolme neljäsosaa uuslukutaidottomista puhuu viiden vuoden kuluttua maahan saapumisestaan yksinomaan maan virallista kieltä. Uuslukutaidottomuuden torjuntaa ei näin ollen pidä sekoittaa maahanmuuttajia tukevaan kielipolitiikkaan. Uuslukutaidottomuuden torjunta on elinikäisen oppimisen olennainen osatekijä.

—	Uuslukutaidottomuus vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin eri ikäryhmissä. Tietyissä tapauksissa on tarpeen ottaa sukupuolinäkökohdat huomioon, jotta voidaan löytää tehokas tapa puuttua ongelmaan.

9. muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä tuli oikeudellisesti sitova, 14 artiklassa taataan oikeus koulutukseen sekä oikeus saada ammatillista koulutusta sekä jatko- ja täydennyskoulutusta. Koska luku- ja kirjoitustaito on kaikenlaisen koulutuksen välttämätön edellytys, Euroopan unionin on täydennettävä ja koordinoitava jäsenvaltioiden toimia lukutaidottomuuden torjumisen tehostamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että oikeutta koulutukseen kunnioitetaan.

10. muistuttaa, että koulutustarpeiden arviointi on asetettava etusijalle elinikäisen oppimisen ohjelmissa erityisesti hallintoelimissä ja yrityksissä, jotta käytännön luku- ja kirjoitustaidottomuudesta kärsivät tunnistettaisiin ja jotta heille kyettäisiin antamaan mahdollisuus avaintaitojen hallintaan. Itse asiassa lukuisat työssäkäyvät uuslukutaidottomat turvautuvat välttelystrategioihin salatakseen lukutaidottomuutensa.

11. toteaa, että uuslukutaidottomuus aiheuttaa syrjäytymistä ja köyhyyttä, joka vaikeuttaa kansalaisten työntekoa, ja se rajoittaa heidän demokraattista ja yhteiskunnallista osallistumistaan sekä vaikuttaa vakavasti henkilökohtaiseen kehitykseen ja oikeuksien puolustamiseen.

B Suunnitellut toimenpiteet

Ennaltaehkäisevä toiminta, nuorten integroiminen ja urakehitys

Alueiden komitea suosittaa

12. tukemaan hyvien käytäntöjen vaihtoa EU:n tasolla erityisesti edistämällä keskinäistä vaihtoa niiden paikallisviranomaisten välillä, jotka ovat merkittävällä tavalla osallistuneet uuslukutaidottomuuden torjuntaan tähtäävien strategioiden kehittämiseen. Tätä tarkoitusta varten voitaisiin luoda hyvien käytänteiden luettelo perustamalla pysyvä foorumi hyviä käytänteitä varten. Nuorille suunnattavia kehitysstrategioita luotaessa olisi tarpeen ottaa huomioon erityyppiset lukemisvaikeudet, jotta todellisiin tarpeisiin voidaan vastata asianmukaisella tavalla.

13. sisällyttämään uuslukutaidottomuuden torjunnan yhdeksi vuoden 2010 jälkeisen Lissabonin strategian tarkistetun version laaja-alaisista tavoitteista.

14. tukemaan Euroopan sosiaalirahastosta sellaisia yrityksiä ja hallintoelimiä, jotka toteuttavat ohjelmia uuslukutaidottomuudesta kärsivien työntekijöidensä kouluttamiseksi. Niihin tulee sisällyttää vastaavat tunnistamismenettelyt, joissa annetaan mahdollisimman hyvät takuut työntekijän yksityisyyden kunnioittamiselle ja identiteetin suojelulle.

15. tukemaan aikuiskoulutusaloitteita, joilla vastataan sellaisten uuslukutaidottomuudesta kärsivien kansalaisten tarpeisiin, jotka eivät käy ansiotyössä.

16. sisällyttämään uuslukutaidottomuuden torjunnan Euroopan sosiaalirahastoa koskeviin EU:n strategisiin suuntaviivoihin.

17. laatimaan uuslukutaidottomuuden eurooppalaisen määritelmän, johon sisältyy käytännön luku- ja kirjoitustaidottomuus.

18. ottamaan paikallis- ja aluetaso huomioon soveltuvimpana tasona strategisiin tavoitteisiin ja toimintaohjelmiin liittyvien keinojen yhteensovittamiseksi. Tällöin tulee luoda alueiden väliset ja alueiden rajat ylittävät koordinointimekanismit, joilla varmistetaan keinojen samansuuntaisuus. Jäsenvaltio- ja unionitason on tuettava aluetasoa, jotta luodaan ohjelmia, joiden avulla kaikilla ihmisillä on mahdollisuus hankkia luku- ja kirjoitustaito sekä perustaidot. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että asianomaiset kansalliset viranomaiset toimivat koordinoidusti päättäessään strategisista tavoitteistaan ja ohjelmistaan. Yleisesti ottaen valtioiden, alue- ja paikallisyhteisöjen sekä talouselämän ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden panos on tuotava näkyvästi esille.

19. ehdottamaan, että alue- ja paikallisyhteisöjen hallintoelimet näyttäisivät esimerkkiä toteuttamalla hankkeita uuslukutaidottoman henkilöstönsä kouluttamiseksi ja sisällyttäisivät niihin tunnistamismenettelyt sekä järjestäisivät koulutusta työntekijöille, joilla on vaikeuksia työssään. Euroopan unioni voisi myöntää rahoitustukea kyseisiin ohjelmiin.

20. toimimaan uuslukutaidottomuuden ennaltaehkäisyn ja torjunnan edistämiseksi työelämässä

—	yritystasolla: valistamalla yrittäjiä työehtosopimuspolitiikasta sekä sellaisia korvausrahastoja koskevista toimialakohtaisista ja ammattialojen välisistä sopimuksista, jotka mahdollistavat koulutusohjelmien toteuttamisen, urakehityksen varmistamisen ja hankitun ammattipätevyyden tunnustamisen.

—	työntekijätasolla: tiedottamalla työntekijöille heidän henkilökohtaisesta oikeudestaan koulutukseen sekä mahdollistamalla heidän pääsynsä koulutusneuvontaan, jossa he saavat ohjausta.

21. sisällyttämään uuslukutaidottomuuden torjunnan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen teemavuoden ohjelmaan; uuslukutaidottomuus on sosiaalista syrjäytymistä pahentava tekijä.

22. edistämään painettujen tai sähköisten sanoma- ja aikakauslehtien lukemista sekä mediakasvatusta erityisesti nuorten keskuudessa. Näin he voivat kehittää kriittistä ajatteluaan ja tutustua kirjalliseen kulttuuriin sopeutuakseen nykymaailmaan entistä paremmin.

23. käynnistämään tätä vitsausta käsittelevän Euroopan unionin tiedotuskampanjan: tällainen aloite voisi edesauttaa uuslukutaidottomuuteen liittyvien tabujen poistamista ja rohkaista uuslukutaidottomia hakemaan apua ongelmaansa.

24. parantamaan niiden uuslukutaidottomuudesta kärsivien kansalaisten koulutusta, joita ei yleensä tunnisteta uuslukutaidottomiksi, koska he eivät käy työssä, ja jotka ovat vaarassa jäädä koulutusohjelmien ulkopuolelle. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, kotityötä tekevät jne.

25. parantamaan itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmän, kuten pienviljelijöiden ja pienyrittäjien, elinikäistä oppimista heidän avaintaitojensa kohentamiseksi ja uuslukutaidottomuuden poistamiseksi, sillä se jarruttaa tiettyjen tuotantosektorien talouskehitystä.

26. kiinnittämään erityishuomiota naispuoliseen väestöön ja varsinkin ikääntyneisiin naistyöntekijöihin, koska heidän keskuudessaan saattaa esiintyä muita ryhmiä enemmän uuslukutaidottomuutta syrjäytymisen jonkin ilmenemismuodon vuoksi.

27. edistämään lukutaidottomuuden eurooppalaista arviointijärjestelmää, johon sisältyy Euroopan unionin jäsenmaille yhteisiä osoittimia ja arviointimenettelyjä.

28. edistämään elinikäisen oppimisen, virallisen oppimisen ja aikuiskoulutustoimien yhdentämistä ja koordinointia, jotta voidaan luoda yhteinen strategia uuslukutaidottomuuden vähentämiseksi.

C Alue- ja paikallistason toimijoiden kanssa käydystä keskustelusta tehdyt päätelmät

29. Uuslukutaidottomuuden torjunta on elinikäistä oppimista tukevan koulutuspolitiikan olennainen osatekijä (perus- sekä jatko- ja täydennyskoulutus). Sitä ei pidä sekoittaa maahanmuuttajia tukevaan kielipolitiikkaan. Tarkoitus on edistää sitä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus oppia kirjoittamaan ja laskemaan ja hankkia perustaidot.

30. Näin parannetaan yritysten taloudellista suorituskykyä ja edistetään työntekijöiden ammatillista ja henkilökohtaista kehitystä. Entistä parempi työelämään sopeutuminen parantaa myös elämänlaatua.

31. Peruskoulutuksessa on mahdollista ennakoida muutokset ja torjua ennakolta työuran katkokset. Koulutuksen avulla tuetaan heikoimmassa asemassa olevia ja ehkäistään syrjäytymisen vaarat ennakolta.

32. Uuslukutaidottomuuden ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan tähtäävien politiikkojen tulisi yhä useammin olla osa yleiseen oikeuteen perustuvia politiikkoja, jotta yksittäisillä julkisilla politiikoilla voitaisiin siihen vaikuttaa suoraan tai epäsuoraan sekä jatkuvasti.

33. Lähes kymmenen vuotta Lissabonin strategian käynnistämisen jälkeen alue- ja paikallisyhteisöiden tehtävänä on tarjota koulutusta elinikäistä oppimista varten, mutta jäsenvaltioiden yhteiskunta- ja talouselämän toimijoina niillä on myös työnantajan ja palveluiden tarjoajan rooli. Uuslukutaidottomuuden vitsaus koskee niitä suoraan niiden tarjotessa kansalaisille palveluita. On tärkeää, että alue- ja paikallisyhteisöiden huomio kiinnitetään liitteessä esitettyihin hyvien käytänteiden esimerkkeihin ja että niitä kannustetaan näkemysten vaihtoon ja kehotetaan vuoropuheluun asianomaisten toimijoiden kanssa. Näin paikallis- ja aluetasot voisivat osallistua aloitteiden suunnitteluun ja toteutukseen EU:n tasolla.

II LIITTEET

Kaavio 2: PISAn lukutaitotestissä heikosti menestyneet 15-vuotiaat EU:ssa ja eräissä kolmansissa maissa vuosina 2000 ja 2006 (OECD:n tiedot)

Esimerkkejä hyvistä käytänteistä:

—	puhelinpalvelu, jossa annetaan neuvoja ja tehdään aloitteita luku- ja kirjoitustaidon oppimiseksi

—	valituille erityisryhmille suunnatut aikuiskoulutusohjelmat

—	yhteistyössä korkeakoulujen kanssa myönnettävät todistukset peruskoulutuksen jälkeisestä koulutuksesta

—	perheille suunnattu koulutus-, kulttuuri- ja yhteiskunnallinen toiminta lasten koulunkäynnin seuraamisen helpottamiseksi ja opintojen keskeyttämisen torjumiseksi

—	perheohjelmien puitteissa toteuttava kulttuuritoiminta, joka on suunnattu erityisesti kiertolaisperheille

—	lukuharrastus keinona ehkäistä uuslukutaidottomuutta ennalta maaseutualueilla

—	pienille ja varttuneemmille lapsille suunnattava koulutus- ja ennaltaehkäisevä toiminta kirjastoissa

—	vanhemmille heidän lastensa koulunkäynnin seuraamisesta annettava koulutus

—	vangeille annettava mahdollisuus perustaitojen hankkimiseen

—	niiden kouluikäisten nuorten työelämään siirtymisen tukeminen, joilla on suuria vaikeuksia perustaitojen oppimisessa

—	perustaitojen oppimiseen ja integroitumiseen tähtäävät kurssit, joissa hyödynnetään digitaalisia laitteistoja

—	työntekijöille räätälöity perustaitojen oppimiseen tähtäävä koulutus

—	paikallis- ja alueyhteisöjen toimijoille järjestettävä peruskoulutus

—	perustaitojen oppimista koskevan mahdollisuuden tarjoaminen maataloustyöntekijöille, joilla on perusasteen koulutus

—	työntekijöiden työtehtäviin perustuvien peruskoulutustarpeiden yksilöiminen

—	perustaitoja koskevat koulutusohjelmat yrityksissä

—	päätöksentekijöiden tietoisuuden lisääminen

—	alueellisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien kehittäminen yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa

—	koulutusta koskevan oikeuden edistäminen yrityksissä

—	oppisopimuskoulutettavien perustaitojen vahvistaminen ammattiin valmistumisen ohessa sekä hankitun kokemuksen tunnustaminen

—	perustaitoja koskeva koulutus yrityksissä urakehityksen varmistamiseksi

—	vuorottelukoulutuksen tarjoaminen koulusta työelämään siirtymisen helpottamiseksi

—	uusiin tieto- ja viestintätekniikkoihin ja internetiin perehdyttävät kurssit

—	opasteet ja tietopisteet julkisten liikennevälineiden käytön helpottamiseksi

—	lukutaidottomuuden tunnistamiseen tähtäävät ohjelmat paikallis- ja alueyhteisöissä

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/31

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Maataloustuotteiden laatu”

(2010/C 175/08)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1. kannattaa komission aloitetta käynnistää vihreän kirjan ”Edistetään nuorten oppimiseen liittyvää liikkuvuutta” myötä Euroopan laajuinen keskustelu, jotta tarkastellaan entistä parempia liikkuvuuden edistämismahdollisuuksia, kartoitetaan nuorten rajatylittävän liikkuvuuden olemassa olevia esteitä sekä tuodaan esiin liikkuvuudesta saatujen kokemusten hyöty.

2. vahvistaa useaan otteeseen aiemmin esittämänsä toteamuksen, että se kannattaa liikkuvuutta Euroopassa ja sen ulkopuolella, ja on neuvoston ja komission kanssa samaa mieltä siitä, että nuorten ulkomailla suorittamien oppimisjaksojen olisi vähitellen muodostuttava säännöksi Euroopassa eikä jäätävä poikkeukseksi.

3. muistuttaa, että opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden edistäminen on Euroopan koulutuspoliittisen yhteistyön keskeinen tekijä ja perussopimuksessa nimenomaan mainittu Euroopan unionin toiminnan tavoite koulutusalalla.

4. katsoo tätä taustaa vasten, että aiheen käsittely unionitasolla luo huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa ja tarjoaa merkittäviä kannustimia sellaisten eurooppalaisten sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten ohjelmien, välineiden ja aloitteiden muotoiluun, joilla tähdätään nuorten oppimiseen liittyvän rajatylittävän liikkuvuuden edistämiseen.

5. katsoo, että jäsenvaltioiden tiedon- ja kokemustenvaihdon tiivistäminen on erittäin hyödyllistä, ja pitää hyvin tärkeänä erityisesti sitä, että Euroopan komissio levittää tietoa jäsenvaltioiden parhaista käytänteistä.

6. kannattaa vihreän kirjan laaja-alaista lähestymistapaa, jonka keskiössä on kaikkien nuorten tilanne erilaisissa oppimisympäristöissä ja johon sisältyvät kaikki virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen muodot.

7. kiinnittää huomiota siihen, että alue- ja paikallisviranomaiset edistävät oppimiseen liittyvää liikkuvuutta merkittävällä tavalla erityisesti tiedotuksen, neuvonnan ja valistuksen sekä useimmissa tapauksissa laadunvarmistukseen ja rahoitukseen liittyvien tukitoimenpiteiden muodossa.

Oppimiseen liittyvän liikkuvuuden kasvava merkitys

8. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että oppimiseen liittyvä liikkuvuus – jossa mennään toiseen maahan tarkoituksena hankkia uusia taitoja ja kykyjä – on keskeinen mahdollisuus, jonka avulla nuoret voivat kehittää itseään, parantaa kielitaitoaan, hankkia uusia tietoja ja kulttuurienvälisiä taitoja sekä vahvistaa mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

9. on vakuuttunut siitä, että yhä nopeammin etenevän globalisaation sekä kaikkien elämän- ja työalojen rajatylittävän verkottumisen taustaa vasten kulttuurienväliset taidot, kielitaito ja kansainvälinen osaaminen tulevat yhä merkittävimmiksi.

10. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että nuorten liikkuvuus edistää syvällisempää ymmärtämystä eurooppalaisesta identiteetistä ja Euroopan kansalaisuudesta. Sen avulla voidaan myös torjua muukalaisvihamielisyyttä sekä edistää osaamisen levittämistä, mikä on Euroopan osaamiselle rakentuvan tulevaisuuden avain.

11. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että oppimiseen liittyvän liikkuvuuden tulisi olla kiinteä osa eurooppalaista identiteettiä sekä tarjota kaikille Euroopan nuorille mahdollisuus antaa näin panos Euroopan unionin kilpailukyvyn säilyttämiseen, osaamisintensiivisen yhteiskunnan rakentamiseen sekä kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

12. on samaa mieltä komission arviosta, että nuoria lähtee edelleen kaiken kaikkiaan liian vähän ulkomaille oppimistarkoituksessa, mutta kiinnittää huomiota siihen, etteivät jäsenvaltioiden tarjoamat, EU-ohjelmiin kuulumattomat lukuisat rahoitus- ja organisatoriset toimet liikkuvuuden edistämiseksi sisälly vihreään kirjaan.

13. toteaa, että jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset, koulut, korkeakoulut ja muut oppilaitokset ja nuorisojärjestöt, yritykset, yhdistykset ja järjestöt edistävät monenlaisia liikkuvuustoimia, jotka palvelevat virallista, epävirallista ja arkioppimista.

14. muistuttaa, että usein juuri pienillä, paikallis-, alue- tai jäsenvaltiotasolla toteutetuilla liikkuvuushankkeilla on ratkaiseva merkitys ja että ne vaikuttavat ratkaisevasti eurooppalaisen ajattelutavan, aktiivisen unionin kansalaisuuden ja demokratian vahvistumiseen.

Nuorten liikkuvuuden lisäämisen edellytykset

15. katsoo, että liikkuvuusjakson syntymisen ja onnistumisen keskeisiä kriteereitä ovat kattavan ja kohdennetun tiedon saatavuus sekä asiantunteva ja henkilökohtaisten tarpeiden mukainen neuvonta itse paikalla.

16. katsoo, että tarvitaan lisätietoa etenkin EU-ohjelmiin kuulumattomista liikkuvuuden edistämistoimista, ja pitää tätä taustaa vasten hyödyllisinä esimerkiksi käsikirjojen muodossa laadittuja – myös sähköisessä muodossa olevia – koosteita tällaisista jäsenvaltioissa jo olemassa olevista ohjelmista.

17. katsoo, että ulkomaisen koulutustarjonnan ja tutkintojen laadun, avoimuuden, yhteensopivuuden ja hyväksynnän ohella liikkuvuusvalmiuteen vaikuttavat etenkin institutionaaliset ja sosiaaliset perusedellytykset sekä taloudelliset seikat.

18. pitää välttämättömänä, että nuorille esitetään liikkuvuusjakson moninaisia etuja ja olemassa olevia tukimahdollisuuksia ja että heidät vakuutetaan liikkuvuusjakson hyödyllisyydestä.

19. kiinnittää huomiota siihen, että moniin liikkuvuuden esteisiin voidaan vaikuttaa ulkopuolelta vain rajallisesti, ja painottaa olevansa vakuuttunut siitä, että liikkuvuuden lisääminen edellyttää kaikilta osapuolilta runsaasti halukkuutta, aikaa, ponnistelua ja avoimuutta.

20. pahoittelee näin ollen, ettei vihreässä kirjassa mainita nuorten henkilökohtaista vastuuta osoittaa jatkuvista liikkuvuuden esteistä huolimatta osallistumishalua ja aloitteellisuutta sekä pyrkimystä esimerkiksi osallistumalla organisoituun vaihtotoimintaan voittaa nykyiset esteet. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota nuoria oma-aloitteisuuteen kannustavien ja aloitekykyä tukevien toimien merkitykseen.

21. pahoittelee myös sitä, ettei vihreässä kirjassa painoteta kodin tärkeää roolia, sillä valmius lähteä ulkomaille oppimistarkoituksessa on luotava jo varhain perheen parissa. Tämä edellyttää sitä, että vanhemmat ovat tietoisia ulkomailla oleskelusta saatavasta huomattavasta hyödystä, motivoivat lapsiaan ja tukevat heitä mahdollisuuksien mukaan ulkomaanoleskelun valmistelussa ja toteuttamisessa. Tätä taustaa vasten heikosti koulutettujen, taloudellisesti muita heikommassa asemassa olevien tavoittaminen on suuri haaste.

22. kannattaa voimakkaasti taloudellisesti tai sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, henkilöiden, joilla on erityistarpeita, sekä maahanmuuttajanuorten osallistumista nykyistä enemmän liikkuvuusohjelmiin ja mahdollisuutta tukea näitä ryhmiä tarvittaessa korotetun tuen muodossa, sillä juuri ne kohtaavat usein erityisesteitä.

23. varoittaa oppimiseen liittyvän rajatylittävän liikkuvuuden laajentamista koskevasta oikeutetusta vaatimuksesta huolimatta laiminlyömästä koulujen, korkeakoulujen, työharjoittelumahdollisuuksia tarjoavien yritysten ja muiden oppilaitosten tehtäviä ja tarpeita – esimerkiksi kouluvuoden suunnittelua tai oppimisprosessien pitkäjänteistä organisointia – koulutuksen laadun kustannuksella.

24. kannattaa liikkuvuutta edistävien EU:n koulutusohjelmien jatkamista vuoden 2013 jälkeen ja kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia varaamaan ajoissa riittävät varat valmisteltaessa rahoitusnäkymiä 2014–2020.

25. on tyytyväinen siihen, että vihreässä kirjassa tuodaan useaan otteeseen esiin alue- ja paikallistason merkittävä panos liikkuvuuden edistämiseen. Komitea kehottaakin komissiota ottamaan entistä vahvemmin huomioon tämän alue- ja paikallisviranomaisten perusluonteisen roolin liikkuvuusohjelmia laadittaessa ja toteutettaessa ja ottamaan ne kestävästi mukaan ohjelmien laatimiseen.

26. kannattaa sitä, että vaatimus edistää nuorten liikkuvuutta myös ammattirajojen yli heijastuisi elinikäistä oppimista käsittelevien yhteisöohjelmien muotoiluun. Näin voitaisiin esimerkiksi luoda kaikkien oppilaitosten oppilaille mahdollisuus saada tukea myös harjoittelujaksoihin yrityksissä tai muissa oppilaitosten ulkopuolisissa laitoksissa ulkomailla.

27. suosittelee, että EU:n liikkuvuustoimiin liittyvää hallintotaakkaa vähennetään huomattavasti ja laajoja hakulomakkeita yksinkertaistetaan.

28. kiinnittää jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimivaltaisten viranomaisten huomion siihen, että ne voivat osoittaa EU:n jäsenvaltioiden syntyvyysasteen laskun vuoksi vapautuvat koulutusvarat jatkossakin koulutustarkoituksiin ja käyttää ne oppimiseen liittyvän liikkuvuuden määrälliseen ja laadulliseen edistämiseen.

29. kannustaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia laatimaan omilla vastuu- ja toimivalta-aloillaan säännöksiä, joilla tuetaan liikkuvuutta ja edistetään liikkuvuusesteiden poistamista.

30. katsoo, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa yhä tärkeämmässä asemassa olevilla makroalueilla on merkittävä osuus myös oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistämisessä.

31. suosittaa alue- ja paikallisviranomaisille, että ne edistävät ystävyysalue- tai ystävyyskaupunkitoiminnan yhteydessä epävirallista oppimista liikkuvuustoimin.

32. pitää yhä globaalimmaksi muodostuvassa osaamisyhteiskunnassa välttämättömänä, että myös opettajat, kouluttajat, työnantajat sekä yleisesti ottaen suuri yleisö muistavat yhä vahvemmin kansainvälisen osaamisen merkityksen.

Uusi liikkuvuusyhteistyö

33. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että nuorten liikkuvuusmahdollisuuksien huomattava lisääminen edellyttää kaikki alat kattavaa yhteistyötä. Se edellyttää uutta kumppanuutta, jossa julkiset tahot tekevät yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja monien muiden koulutus- ja nuorisoalan toimijoiden kanssa.

34. kannattaa kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla tehtäviä ponnisteluja olemassa olevan liikkuvuuspotentiaalin hyödyntämiseksi sekä liikkuvuutta edistävien uusien keinojen löytämiseksi.

35. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että välittäjillä – kuten opettajilla, kouluttajilla ja nuorisotyöntekijöillä ja liikkuvuustoimiin osallistuneilla – on avainrooli edistettäessä nuorten liikkuvuutta, ja kehottaakin korostamaan nykyistä enemmän välittäjien tärkeää tehtävää tulevissa tarjouskilpailuissa ja uusissa ohjelmasukupolvissa.

36. suhtautuu myönteisesti uuteen Comenius Regio -ohjelmaan, joka mahdollistaa oppilaitosten ulkopuolisten laitosten osallistumisen ja jonka tavoitteena on edistää koulutusalan eurooppalaista yhteistyötä alueilla ja kunnissa. Kumppanit voivat tässä yhteydessä tehdä yhteistyötä yhteisesti kiinnostavissa aiheissa, vaihtaa kokemuksia ja luoda kestäviä yhteistyörakenteita.

37. suhtautuu koulutusalan toimivaltajaon sekä alan toimijoiden moninaisuuden vuoksi pidättyvästi komission vaatimukseen siitä, että unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaisten on tehtävä yhteistyötä oppilaitosten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallisviranomaisten kanssa yksittäisten rahoitusmahdollisuuksien yhdistämiseksi.

38. muistuttaa, ettei rahoitusperusta kasva varoja yhdistämällä, ja kannattaa näin ollen ensisijaisesti olemassa olevien ohjelmien laadullista tehostamista ja nykyistä tarjontaa koskevan tiedotuksen parantamista.

39. kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia paitsi toteuttamaan hankkeita oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistämiseksi elinikäiseen oppimisen ohjelman yhteydessä, myös tutkimaan tarkasti, missä määrin liikkuvuustoimia voidaan ammattikoulutuksen alalla rahoittaa myös unionin rakennerahastoista esimerkiksi alueiden kahden- tai monenvälisten kumppanuuksien yhteydessä.

40. kannustaa korkeakouluja tutkimaan liikkuvuuden edistämiseksi julkisten laitosten ja yksityissektorin uusia yhteistyömuotoja.

41. vetoaa yrityksiin, että ne antaisivat panoksensa liikkuvuuden edistämiseen ammattikoulutuksen, täydennyskoulutuksen ja tutkimuksen aloilla, tukisivat oppisopimuskoulutettavien liikkuvuustoimia ammattikoulutusjärjestelmien osin huomattavista rakenteellisista eroista huolimatta ja investoisivat taloudellisesti vaikeinakin aikoina osaamisen, taitojen ja kykyjen parantamiseen.

42. palauttaa mieliin tukevansa ”alue- ja paikallisvaltuutettujen Erasmus” -kokeilualoitetta (1), jonka avulla valtuutetut voivat lisätä tietämystään, saada uusia kokemuksia ja vaihtaa hyviä käytänteitä.

43. katsoo, että virtuaalinen liikkuvuus voi vain tukea fyysistä liikkuvuutta eikä korvata sitä, mutta on vakuuttunut siitä, että virtuaalinen liikkuvuus voi antaa arvokkaan panoksen fyysiseen liikkuvuuteen, sillä sen avulla voidaan huomattavasti helpottaa nuorten valmistautumista fyysiseen liikkuvuusjaksoon ja parantaa kestävästi fyysisen liikkuvuuden laatua.

Liikkuvuustavoitteiden määrittely unioni-, alue- ja paikallistasolla

44. viittaa neuvoston 12. toukokuuta 2009 antamiin päätelmiin eurooppalaisen yhteistyön strategisesta kehyksestä perus- ja ammattikoulutuksen alalla. Neuvosto pyytää päätelmissä komissiota esittämään vuoden 2010 loppuun mennessä ehdotuksen keskimääräisestä eurooppalaisesta vertailuarvosta (eurooppalainen viitearvo), jossa otetaan huomioon määrälliset ja laadulliset näkökohdat, ja odottaa erittäin kiinnostuneena työn tuloksia.

45. muistuttaa, ettei keskimääräisissä eurooppalaisissa vertailuarvoissa määritellä kansallisia tavoitteita eivätkä ne vaikuta kansallisten hallitusten päätöksiin, vaikka kansallisiin prioriteetteihin perustuvat kansalliset toimet osaltaan edistävät vertailuarvojen saavuttamista.

46. toteaa, että koska komissio ehdottaa, että määritellään keskimääräisten eurooppalaisten vertailuarvojen ohella alueiden, korkeakoulujen, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen vertailuarvoja, komitean on muistutettava varmuuden vuoksi, että kansallisten tai alueellisten vertailuarvojen asettaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

47. painottaa edelleen, että uusien indikaattorien ja vertailuarvojen luominen saattaa aiheuttaa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla huomattavia hallinnollisia lisärasitteita. Koska komissio pyrkii vähentämään byrokratiaa, uusien indikaattoreiden ja vertailuarvojen luomista tulisi vauhdittaa vain, jos se on perinpohjaisen kustannus-hyöty-analyysin perusteella suotavaa.

48. kehottaa komissiota laatimaan kuulemistulosten arvioinnin jälkeen luettelon hyviksi osoittautuneista menetelmistä sekä konkreettisista ja toteutuskelpoisista, liikkumisen edistämiseen liittyvien nykyisten ongelmien ratkaisumalleista sekä asettamaan luettelon toimivaltaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten vastuutahojen käyttöön.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

(1) Alueiden komitean valkoinen kirja monitasoisesta hallinnosta, CdR 89/2009.

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/35

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Uudistettu eurooppalainen strategia – Satsataan nuoriin”

(2010/C 175/09)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen tarkistaa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin (PSI-direktiivi) soveltamista ja panna vauhtia esineiden internetiä (IoT) koskevaan toimintasuunnitelmaan, sillä niistä saattaa tulla arvokkaita välineitä kansalaisille, yrityksille ja hallinnolle ja ne voivat auttaa luomaan työpaikkoja sekä parantamaan julkisten palveluiden laatua.

2. korostaa, että julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö sekä kaupallisiin että ei-kaupallisiin tarkoituksiin on tärkeää, samoin kuin investoiminen tutkimukseen, jolla tuetaan erityistoimia ja uusien sovellusten kehittämistä esineiden internetin arvon lisäämiseksi.

3. korostaa eurooppalaista tietoyhteiskuntaa koskevan i2010-strategian mukaisesti paikallis- ja aluehallintojen merkitystä, sillä ne toimivat talouskasvun liikkeelle panevina voimina paikallistasolla ja tuottavat, käyttävät ja omistavat useita digitaalisia tietotuotteita ja -palveluita. Tästä syystä paikallis- ja alueviranomaisille olisi tarjottava tilaisuus osallistua täysipainoisesti ja tehokkaasti esineiden internetin hallintaan ja kehittämiseen.

4. toteaa, että esineiden internet saattaa parantaa kunnissa ja alueilla kansalaisten elämänlaatua ja sosiaalis-taloudellista toimintaa, piristää aluekehitystä ja paikallista liike-elämää sekä tarjota kansalaisille entistä tehokkaampia, räätälöityjä julkisia palveluita. Alueet ja kunnat voivat omalta osaltaan monin tavoin varmistaa, että tämä potentiaali saavuttaa täyden mittansa. Esineiden internetin hallintaperiaatteista hyötyvät ensi sijassa paikallis- ja alueviranomaiset, ja ne ovat periaatteiden kehittämisen ja täytäntöönpanon pääasiallisia edistäjiä.

5. kehottaa kartoittamaan sopivia ratkaisuja julkisen sektorin haltuun tarkoitettujen tietojen kokoamiseksi ja hallinnoimiseksi sekä ottamaan huomioon jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallishallinnon elinten monin tavoin toisistaan poikkeavat kulttuurit ja hallintorakenteet.

6. korostaa julkishallinnon kehittämissä ja hyödyntämissä sovelluksissa käytettävien suurten tietomäärien käsittelyyn tarvittavan logistiikan merkitystä.

7. pitää myönteisenä, että julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetussa direktiivissä pyritään minimoimaan kyseisen tiedon saatavuudesta julkishallinnon elimille koituva hallinnollinen lisärasitus.

8. korostaa sen seikan tärkeyttä, että on olemassa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä koskevat yhteiset säännöt ja käytänteet. Niillä taataan, että kaikilla Euroopan tietomarkkinoiden toimijoilla on samat perusehdot, että tiedon uudelleenkäyttöä koskevat ehdot ovat nykyistä selkeämpiä ja että sisämarkkinoiden vääristymät saadaan poistettua.

9. korostaa, että on edistettävä tietoyhteiskuntaan osallistumista eli sellaista osallistavaa sekä alueellisesti ja sosiaalisesti tasapuolista tietoyhteiskuntaa, jossa tieto- ja viestintäteknologioita (ICT) käytetään laajalti esineiden internetissä parantamaan kilpailukykyä ja julkisia palveluita.

10. kehottaa kannustamaan korkeakoulujen ja yksityisten yritysten yhdessä rahoittamien laboratorioiden perustamista Eurooppaan tietotekniikkaan liittyvän tutkimustoiminnan vaikutuksen vahvistamiseksi Euroopassa.

11. painottaa, että julkisen sektorin hallussa olevien tietojen saatavuus ja uudelleenkäyttö saattavat parantaa esineiden internetin sovelluksia. Julkisen sektorin tärkeimpinä tietovarantoina ja sisällön haltijoina kunnilla ja alueilla on keskeinen tehtävä edistettäessä esineiden internetin luomista.

Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annettu direktiivi

12. toteaa, että julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytön markkinoiden kehittäminen edellyttää, että julkinen sektori ja yksityisyritykset luopuvat yksinoikeusjärjestelyistä ja siirtyvät käyttämään lupa- ja maksujärjestelmiä, jotka helpottavat julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä mahdollisimman tarkoin (etenkin soveltamalla marginaalikustannuksia). On myös tärkeää pohtia ja selkiyttää, millaisia mekanismeja julkista tietoa tuotettaessa ja hallinnoitaessa käytetään.

13. puhuttaessa periaatteesta, jonka mukaan julkisen sektorin tietojen markkinoiden on oltava kilpailukykyiset, painottaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että yksityisillä palvelun tarjoajilla on samat ehdot kuin julkisilla instituutioilla, jotta julkiset tiedot ovat yksityisten käyttäjien saatavilla. On niin ikään olennaista ilmoittaa selvästi, millaisin ehdoin kyseisiä tietoja voidaan käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.

14. toteaa, että on erittäin tärkeää määritellä, miten tiedon taloudellinen arvo mitataan objektiivisesti, koska tiedot ovat luonteeltaan julkisia ja niillä on yhteys valtiovallan alaisiin instituutioihin.

15. ehdottaa, että julkisen tiedon saatavuus ja uudelleenkäyttö erotetaan toisistaan, mikä vastaa täysin tietosuojasääntöjä. Näin parannetaan tietojen kokoajan saamaa hyötyä, sillä tälle aiheutuvat kustannukset eivät välttämättä peity kaikilta osin kyseisiä tietoja tuotettaessa. Samoin minimoidaan tapaukset, joissa julkisen tiedon saantia rajoitetaan.

Paikallis- ja alueviranomaiset – julkisen sektorin hallussa olevien tietojen pääasialliset toimittajat ja hyödyntäjät

16. kehottaa kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota tiedonpuutteen vähentämiseen, sillä alue- ja paikallistasolla ei osata eikä siellä ole mekanismeja löytää uudelleenkäytettävissä olevia tietoja, ja auttamaan julkisia elimiä olemaan avoimempia ja edistämään julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä.

17. korostaa, että julkisen sektorin hallussa olevia tietoja voidaan parhaiten hyödyntää uusiokäyttöön, jos paikallis- ja alueviranomaiset kutsutaan tiiviimmin mukaan prosessiin, sillä ne voivat omalla panoksellaan edistää merkittävästi julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä, mikä puolestaan lisää kilpailua ja luo työpaikkoja.

18. toteaa olevan ratkaisevan tärkeää, että alue- ja paikallistason julkisilla instituutioilla on digitoinnin edellyttämät sisäiset valmiudet ja asianmukaiset määrärahat. Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus sekä sähköisen oppimisen markkinoiden kehittäminen tarjoavat vaihtoehtoja sisällön digitoinnin rahoitukseen. Julkisen sektorin hallussa olevista tiedoista voi kehittyä toimivia tulovirtoja, jotka helpottavat tietojen keräämistä ja digitointia. Lisäksi verkostot ja interaktiiviset yhteisöt ovat myös tärkeitä, koska niiden avulla kustannukset pienenevät esimerkiksi avoimia ohjelmistoja kehitettäessä.

Esineiden internet

19. korostaa, että tietotekniikan kehitys on erittäin tärkeä haaste yhteiskunnillemme ja Euroopan yhtenäismarkkinoille, kunhan EU tarjoaa innovoinnin, perustutkimuksen ja muun tutkimus- ja kehitystoiminnan edellyttämät välineet sekä varmistaa tulevaisuuden internetin hallinnan poliittisella tasolla.

20. panee merkille, että nykyään on yhä hyödyllisempää kehittää Web 2.0:n tapaisia interaktiivisia foorumeita, koska niiden pitkälle kehitetyt toiminnot mahdollistavat tiedonvaihdon ja kehittyneen yhteentoimivuuden monien verkkojen kanssa, ja niiden avulla voidaan tuottaa tai toimittaa sisältöä joko yksilötasolla tai kollektiivisten yhteisöhankkeiden muodossa. Massamuistiteknologioiden nopea kehittyminen luo perustan julkishallinnon tietokannoille, joihin tallennetaan kuvaukset internetosoitteensa avulla tunnistettavien tuotteiden ominaisuuksista.

21. ehdottaa, että kiinnitetään erityistä huomiota tulevaisuuden internetiin, joka kehittynee eräänlaiseksi esineiden internetin ja korkealaatuisen sisällön ja palveluiden yhdistelmäksi, käyttöympäristönään Web 2.0 -teknologia. Siitä tulee uusi toimintamalli, joka muuttaa kokonaan kaikkialle ulottuvien verkkojen aseman ja roolin kansalaisten elämässä ja talouskasvussa tavalla, joka saattaa saada aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia.

Esineiden internetin hallinta, yksityisyys ja tietoturva

22. painottaa, ettei esineiden internetin kehittämistä voida jättää yksinomaan yksityissektorille, sillä se saa aikaan syviä yhteiskunnallisia muutoksia. Vain Euroopan poliittiset päättäjät ja viranomaiset, paikallis- ja alueviranomaiset mukaan luettuina, voivat panoksellaan varmistaa, että tieto- ja viestintäteknologioiden (ICT) käytöllä edistetään muun muassa talouskasvua, vastataan väestön ikääntymisen haasteisiin ja vauhditetaan tehokasta energiankäyttöä.

23. korostaa, että esineiden internetin hallinta on suunniteltava ja toteutettava siten, että se sopii yhteen kaikkien julkispoliittisten toimien kanssa, kuten AK toteaa monitasoisesta hallinnosta laatimassaan valkoisessa kirjassa (1). Monitasoisen hallinnon tarkoituksena on tehostaa yhteisön toimintaa siten, että Euroopan unioni, jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset toteuttavat koordinoitua toimintaa, joka perustuu kumppanuuteen ja jolla pyritään muotoilemaan ja panemaan täytäntöön EU:n politiikkaa.

24. toteaa, että esineiden internetin kaltaisesta merkittävästä haasteesta selviytyminen edellyttää, että siihen puututaan monitasoisen hallinnon periaatteiden ja mekanismien avulla sekä vertikaalisesti paikallis- ja alueviranomaisten, valtionhallinnon ja Euroopan unionin välillä että horisontaalisesti paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä tai kokeilemalla tiettyjä innovaatioita paikallis- ja aluetasolla.

25. korostaa, että esineiden internetin infrastruktuuria ja siihen liittyviä palveluja toteutettaessa on kiinnitettävä runsaasti huomiota kaikkien tasojen turvallisuusvaatimusten täyttämiseen, jotta varmistetaan mahdollisimman hyvä yksityisyyden ja henkilötietojen suoja ja estetään kaikentyyppisten henkilökohtaisten tietojen luvaton jäljittäminen ja profilointi, ostomieltymykset, terveydentila, potilastietorekisterit jne. mukaan luettuina.

26. panee merkille, että yksityisyyden suojan turvaaminen riippuu tietyistä tekijöistä, joita ovat julkisen sektorin elinten rakenneratkaisut (niistä suurin osa sijoittuu paikallistasolle), lainsäädännön yhdenmukaisuus unionitasolla, innovatiivisen toimintatavan edistäminen julkishallinnon työntekijöiden keskuudessa sekä yhteisen eettisen ohjeiston käyttö ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien toimintojen hallinnointi.

27. katsoo siksi, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisten suuntaviivojen ja suositusten laatimiseen, joiden avulla pyritään määrittelemään ICT:tä koskevat strategiat, säännöt, standardit ja yhteiset formaatit tietoturvan parantamiseksi ja yksityisyyden suojan turvaamiseksi.

28. kehottaa järjestämään koko henkilökunnalle laaja-alaista koulutusta, joka suunnattaisiin etenkin teknisille asiantuntijoille (esimerkiksi verkot, järjestelmät, turvallisuus, yksityisyyden suoja), erilaisia menetelmiä sisältävien turvaprosessien kanssa suoraan työskenteleville sekä innovointiin ja ajanmukaistamiseen yleisesti tai epäsuorasti osallistuvalle henkilökunnalle (esimerkiksi digitaalisen lukutaidon opettajille).

Esineiden internetin sosioekonomiset vaikutukset

29. katsoo aiempien lausuntojensa (2) tavoin, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua laaja-alaiseen yhteistyöhön julkishallintojen yhteentoimivuuden parantamiseksi ja julkisten palvelujen tuottamisen tehostamiseksi.

30. korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla – ja onkin – johtava rooli parannettaessa Euroopan kilpailukykyä, lisättäessä liiketoimintamahdollisuuksia ja parannettaessa kansanterveyspalveluita. Lisäksi niillä on keskeinen asema kasvatettaessa energiatehokkuutta ICT:n avulla jakamalla parhaita teknologisia käytänteitä, kartoitettaessa hankekumppaneita ja osoitettaessa rahoitusta.

31. painottaa, että tieto- ja viestintätekniikkaa tukevat politiikat eivät kuitenkaan yksin riitä vahvistamaan taloudellista suorituskykyä, eikä niitä voida toteuttaa ilman alue- ja paikallisviranomaisten aktiivista tukea ja osallistumista. Kansalaisyhteiskunnan, paikallis- ja alueviranomaisten ja valtiovallan on tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että saadaan liikkeelle itseään ruokkiva henkilöstöresurssien kehittämisen, organisaatiomuutoksen, tieto- ja viestintätekniikan ja tuottavuuden kehä ja että ICT:tä kehitetään ja käytetään tehokkaasti.

32. korostaa, että tieto- ja viestintäteknologian perustaitojen vahvistamiseen, korkeatasoisten ICT-taitojen kehittämiseen, elinikäisen ICT-oppimisen edistämiseen ja ICT:n tehokkaan käytön edellyttämien johtamis- ja verkostoitumistaitojen kehittämiseen tähtäävät politiikat ovat erityisen tärkeitä ja kuuluvat alue- ja paikallisviranomaisten ydinosaamiseen.

Tutkimus, kehitys ja innovaatiot

33. arvostaa komission sitoumusta jatkaa esineiden internetiin liittyvän tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen tukemista seitsemännessä puiteohjelmassa nyt, kun asiasta on saatu erinomaisia tuloksia, ja antaa tukensa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman hyödyntämiselle, sillä se on erinomainen tapa edistää tulevaisuudessa toteutuvan esineiden internetin sovellutusten käyttöönottoa. Tässä mielessä paikallis- ja aluemittakaava osoittautunee varsin hyödylliseksi kokeiluhankkeita suunniteltaessa, sillä näin hankkeet on helppo panna täytäntöön ja niiden kustannus–hyöty-suhde on edullinen.

34. ilmaisee tukensa valtakunnallisille ja alueellisille sidosryhmille, sillä niillä on yhä tärkeämpi merkitys sellaisten uusien eurooppalaisten aloitteiden kehittämisessä kuin ERA-Net tai yhteinen teknologia-aloite. (3) Tutkimus- ja innovaatiopotentiaalin rakentamisprosessi, jonka tarkoituksena on tuottaa EU:hun kestävällä pohjalla olevaa kilpailuetua ja saavuttaa näin nopeammin esineiden internetin päämäärät, voi onnistua ainoastaan siinä tapauksessa, että siinä ovat mukana sellaiset kunnat ja alueviranomaiset, jotka priorisoivat julkisessa rahoituksessa ehdottomasti tutkimusta ja innovointia.

35. kehottaa huolehtimaan siitä, että nykyiset toimet ja yhteistyövälineet täydentävät aiempaa paremmin toisiaan, ja hyödyntämään seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, rakennerahastoja sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa koordinoidusti, sillä ne tarjoavat eri tutkimushankkeiden erityispiirteitä vastaavia investointimahdollisuuksia.

36. painottaa, että Euroopan ulkopuolelta on saatava huippupäteviä tieteenharjoittajia, ja korostaa alueiden merkitystä koulutuspalveluiden pääasiallisina tuottajina sekä kasvavaa tarvetta lisätä henkilöresursseihin tehtäviä alueinvestointeja. Kuntien innovaatiotoimiin, teknologiakeskuksiin, yrityshautomoihin, tiedepuistoihin ja riskipääomaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kansainvälinen vuoropuhelu

37. toteaa, että turvautumalla kansainväliseen yhteistyöhön alueet edistävät tutkimuspolitiikallaan oleellisesti suunnittelulle, rakenteille ja lainsäädännölle suotuisia perusedellytyksiä.

38. korostaa, että jopa pienet alue- ja paikallistasolla toimivat laitokset pystyvät tuottamaan maailmanlaajuista mielenkiintoa herättävää tietoa rajatuilla erikoisaloilla, eritoten silloin, kun ne ovat mukana globaaleissa verkostoissa ja tekevät yhteistyötä tietopohjaisten liikeyritysten kanssa.

39. painottaa, että alueiden yhteydet ja yhteistyö sekä yhden maan sisällä että yli rajojen kasvattavat merkitystään jatkuvasti erityisesti tuettaessa klustereita, verkostoitumista ja innovaatioekosysteemejä, ja myös niiden tukeminen kehittyy. Tavoitteena on luoda maantieteellisesti sidottujen klustereiden sijasta globaaliin innovaatioketjuun liitettäviä maailmanluokan ”solmukohtia”.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

(1) CdR 89/2009 fin.

(2) CdR 10/2009 fin.

(3) CdR 83/2007 fin.

1.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/40

9. JA 10. HELMIKUUTA 2010 PIDETTY 83. TÄYSISTUNTO

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi (2011)”

(2010/C 175/10)

I. POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen nimetä vuosi 2011 Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että vapaaehtoistoiminta antaa monipuolisen panoksen eurooppalaiseen yhteiskuntaan, ala on haastava, ja sillä tarvitaan toimia.

2. pitää myönteisenä sitä, että Euroopan komissio myöntää vapaaehtoistyön olevan keskeinen osa kunnissa, alueilla, valtakunnallisesti ja EU:n laajuisesti ilmenevää aktiivista kansalaisuutta. Vapaaehtoistyö on monille sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen pääoman henkilökohtainen ilmentymä, ja aidoimmillaan se on ”aktiivista” kansalaisuutta.

3. korostaa, että paikallisviranomaisilla ja alueilla on tärkeä tehtävä vapaaehtoistoiminnan edistämisessä, kehittämisessä ja tukemisessa, mikä näkyy paikallis- ja aluetasolla suoraan toteutetun vapaaehtoistyön määrässä. Komitea on tyytyväinen siihen, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli on huomioitu ehdotuksessa.

4. suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio ymmärtää vapaaehtoistyön merkityksen työllistettävyyden ja elinikäisen oppimisen kannalta tarkasteltuna. Tämä on nykyoloissa talouskriisin vuoksi erittäin tärkeää, mutta sillä on ratkaiseva merkitys myös taloudellisen hyvinvoinnin vallitessa, sillä se on yksi keino parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

5. korostaa vapaaehtoistoiminnan merkittävää panosta paikallis- ja aluetalouteen sekä jäsenvaltioiden ja EU:n talouteen, sillä se edistää investointeja ja uusien työpaikkojen syntymistä. Komitea katsoo, että Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi 2011 tarjoaa tilaisuuden paneutua tarkemmin tähän panokseen tarkistettaessa Euroopan työllisyys- ja kasvustrategiaa (Lissabonin strategiaa) sekä kansallisia uudistusohjelmia.

6. korostaa kuitenkin, ettei vapaaehtoistoimintaa tule missään tilanteessa käyttää palkattua työtä korvaavana vaihtoehtona. Julkisten viranomaisten olisi toimivaltuuksiensa puitteissa varmistettava, etteivät ne itse eivätkä niiden sopimuskumppanit harjoita tällaista toimintaa.

Oikeusperusta ja eurooppalaisen teemavuoden nimi

7. hyväksyy teemavuoden 2011 nimen muuttamisen aktiivista kansalaisuutta edistäväksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi, mihin ehdotuksen oikeusperusta antaa mahdollisuuden, mutta katsoo, että alkuperäistä nimitystä olisi käytettävä edelleen yleisöviestinnässä etsittäessä eurooppalaiselle teemavuodelle tukea, tunnustusta ja ymmärtämystä, ja varottaessa vesittämästä sen keskeistä ajatusta, vapaaehtoistoimintaa.

8. pyytää niin ikään välttämään pitkällistä keskustelua oikeusperustasta ja tekemään päätöksen ehdotukseksi mahdollisimman ripeästi, jotta valmistelutyölle jää vuonna 2010 riittävästi aikaa.

9. toteaa, että vapaaehtoistoiminta on aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian perustekijä. Komitea korostaa kuitenkin, että tämä on vain yksi vapaaehtoistyön puolista, ja Euroopan teemavuodella on myös tuettava vapaaehtoistyön eurooppalaiselle yhteiskunnalle antamaa mittavaa panosta.

Eurooppalaisten teemavuosien yhteisvaikutuksen tehostaminen

10. katsoo, että kun vuosi 2011 on nimetty Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi, olisi pidettävä mielessä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eurooppalaisena teemavuonna 2010 järjestettävä toiminta, sillä vapaaehtoistyöllä on tällä saralla oma tehtävänsä. Komitea toteaa myös, että eurooppalaisen teemavuoden yhteydessä tulee tukea Yhdistyneiden Kansakuntien aloitteeseen ”Kymmenen vuotta kansainvälisestä vapaaehtoistoiminnan vuodesta” liittyvää toimintaa.

11. kehottaa niin ikään hyödyntämään vuonna 2011 vietettävän Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden tuloksia suunniteltaessa ja toteutettaessa vastaisten merkittävien eurooppalaisten teemavuosien toimintaa, esimerkiksi aktiivisen ikääntymisen teemavuodeksi (2012) ja kansalaisuuden teemavuodeksi (jota on esitetty vietettäväksi vuonna 2013).

12. suosittaa, että Euroopan komissio kehittäisi ylipäätään teemavuosien yhteisvaikutusta sen sijaan, että ne miellettäisiin kertakäyttötapahtumiksi. Näin saataisiin aikaan nykyistä enemmän lisäarvoa ja tehostettaisiin eurooppalaisten teemavuosien aikana järjestettävän toiminnan ja sen tulosten hyödyntämistä.

13. kehottaa Euroopan komission eri yksiköitä osallistumaan toimintaan nykyistä laajemmin ja lisäämään toimenpiteiden horisontaalista koordinointia. Lisäksi komitea peräänkuuluttaa jäsenvaltioiden sitoutumista sekä nykyistä tehokkaampia toimia valtiotasoa alempien hallintotasojen osallistumisen varmistamiseksi. Näin varmistetaan, että vuonna 2011 toteutettava toiminta saa jatkoa ja että saavutetut tulokset huomioidaan.

Vuonna 2011 vietettävän eurooppalaisen teemavuoden tavoitteet

14. suhtautuu myönteisesti kaikkiin neljään tavoitteeseen, jotka Euroopan komissio on asettanut vapaaehtoistyön eurooppalaiselle teemavuodelle, sillä niissä sekä yksittäisten vapaaehtoistyöntekijöiden että vapaaehtoisjärjestöjen vapaaehtoistoimintaansa soveltamat menettelyt luokitellaan käytännöllisesti ja selkeästi.

15. kiinnittää huomiota jäsenvaltioiden moninaisiin vapaaehtoistoiminnan muotoihin, aloihin ja perinteisiin, ja painottaa, että vuosina 2010 ja 2011 aiheeseen on paneuduttava ja sitä on käsiteltävä joustavasti. Komitea katsoo, että vapaaehtoistyön eurooppalainen teemavuosi tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kartoittaa EU:n jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien kokemuksia ja parhaita käytänteitä ja vaihtaa niiden kesken niistä näkemyksiä tarkoitusta varten perustettavilla sopivilla foorumeilla.

16. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan yhteisen lähestymistavan omaksumista siten, että vapaaehtoistyö luokitellaan tavoitteen 3 ”Vapaaehtoistoiminnan palkitseminen ja tunnustaminen” piiriin kuuluvaksi keskeiseksi teemaksi.

17. korostaa, että vapaaehtoistyön eurooppalaista teemavuotta on hyödynnettävä siten, että toiminnalla parannetaan Euroopan unionissa tehtävän vapaaehtoistyön edellytyksiä, etenkin runsasrahoitteisten, tehokkaiden ja erottuvien perusrakenteiden luomista siten, että kansalaiset voivat helposti tarttua vapaaehtoistoiminnan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

18. kehottaa nimeämään loppuvuodesta 2011 jonkin päivän Euroopan unionin laajuiseksi vapaaehtoistyön teemapäiväksi, sillä jäsenvaltioilla on monenlaisia vapaaehtoistyöhön liittyviä perinteitä. Teemapäivää voitaisiin hyödyntää vuosittain virittämällä solidaarisuuden tunnetta niiden EU:n kansalaisten keskuudessa, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ja levittävät siitä johdonmukaisesti ja innovoivasti tietoa suurelle yleisölle.

19. ehdottaa lisäksi, että vuonna 2011 tulisi perustaa EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla kahden vuoden välein jaettava palkinto, joka on tarkoitettu vapaaehtoistoimintaan kaikkein myönteisimmin suhtautuvalle kunnalle tai muulle paikallisyhteisölle tai alueyhteisölle, koska julkisen vallan harjoittamalla politiikalla pystytään tekemään vapaaehtoistyötä tunnetuksi ja edistämään sitä paikallis- ja aluetasolla. Komitea kannattaa myös ”Vuoden vapaaehtoinen” -palkintojen myöntämistä tunnustukseksi yksityishenkilöiden antaumuksellisesta vapaaehtoistyöstä.

20. kiinnittää huomiota siihen, että vapaaehtoistyöhön jo osallistuvat kansalaiset (etenkin sosiaalisesti syrjäytyneiden väestöryhmien edustajat) on saatava mukaan innostamaan viesteillään kaikkia EU:n kansalaisia sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan.

21. painottaa, että viestinnässä olisi keskityttävä muun muassa paikallistason toimintaan, EU:ssa tehtävään rajatylittävään vapaaehtoistyöhön sekä kehitysmaissa toteutettavaan vapaaehtoistyöhön.

Vuonna 2011 vietettävän eurooppalaisen teemavuoden tulokset

22. korostaa, että eurooppalaiselle teemavuodelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kriittinen massa aloitteita kaikkialla Euroopan unionissa tehtävän vapaaehtoistyön lujittamiseksi. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuonna on erityisesti pyrittävä saamaan aikaan poliittinen sitoumus kolmella osa-alueella:

a)	On puututtava siihen, ettei vapaaehtoistyöntekijöillä ole EU:n laajuisesti pätevää oikeudellista asemaa.

b)	Vapaaehtoistyöntekijöistä ja heidän tarjoamistaan palveluista on kerättävä nykyistä järjestelmällisempää tietoa, jotta alan taloudellinen arvo voidaan mitata tarkasti.

On puututtava niihin eri esteisiin, jotka pidättelevät vapaaehtoistoimintaan halukkaita ryhtymästä siihen (esim. lasten ja vaikeassa asemassa olevien aikuisten parissa tehtävään työhön havittelevia varten tarkoitetun järjestelmällisen EU:n laajuisen rikostaustaotteen saantia koskevan menettelyn puuttuminen tai uhka työttömyysetuuksien poistamisesta vapaaehtoistoimintaan mieliviltä jne.).

23. esittää, että vapaaehtoistyön eurooppalaisen teemavuoden vietolla valetaan perusta vapaaehtoistyön toimintasuunnitelman laatimiselle. Suunnitelman avulla olisi parannettava vapaaehtoistyön huomioimista ja tukemista EU:n eri politiikanlohkoissa ja ohjelmissa. Komitea katsoo, että vuodeksi 2011 suunniteltuja temaattisia konferensseja on hyödynnettävä kartoitettaessa kyseisen toimintasuunnitelman pääkohtia ja painopistealoja.

24. katsoo, että eurooppalainen teemavuosi vauhdittaisi myös keskustelua siitä, millä tavoin vapaaehtoistoimintaa voidaan asianmukaisesti edistää ja tukea jäsenvaltioissa. Samalla vuoden 2011 aloitteita ja saavutuksia voitaisiin käyttää tulevien toimien perustana.

25. esittää niin ikään, että on harkittava tarkemmin vapaaehtoistyön rahallisen vastineen huomioimista laajemmin siten, että se täyttää EU-rahoitteisten ohjelmien osarahoitukselle vuoden 2013 jälkeen asetettavat ehdot. Komitea katsoo tämän edellyttävän selväsanaisempaa viittausta asiaan varainhoitoa koskevissa säädöksissä ja vaativan kaikilta asianomaisilta pääosastoilta laaja-alaista yksikköjen välistä neuvonpitoa.

Taloudelliset resurssit

26. pahoittelee Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden suhteellisen niukkoja määrärahoja (eritoten kun niitä vertaa teemavuotta 2010 varten varattuihin 17 miljoonaan euroon). On olemassa vaara, ettei teemavuoden tavoitteita pystytä kaikilta osin saavuttamaan myönnettyjen määrärahojen turvin eikä tieto suunnitelluista toimista läpäise eri rakenteita tavoittaakseen suuren yleisön.

27. esittääkin, että ehdotuksessa mainitut kuusi miljoonaa euroa katsottaisiin vähimmäissummaksi ja että eurooppalaiselle teemavuodelle 2011 osoitetaan lisämäärärahoja sikäli kuin niitä vapautuu. Komitea toivoisi Euroopan komission ilmoittavan nykyistä selkeämmin asianomaisten yhteisön ohjelmien tarjoamat muut rahoitusmahdollisuudet, joita voitaisiin hyödyntää, jotta teemavuoden tavoitteet saavutetaan.

Alueiden komitean rooli

28. kehottaa levittämään aktiivisesti tietoa Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden tavoitteista ja toivoo saavansa tilaisuuden osallistua teemavuoden aikana järjestettävään toimintaan. Komitea tarjoutuu tekemään yhteistyötä Euroopan komission ja jäsenvaltioiden kanssa tuodakseen Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoteen käytännönläheisen silaukseen.

II SUOSITUKSET MUUTOSEHDOTUKSIKSI

Muutosehdotus 1

Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta:

4 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden on nimettävä elin, jäljempänä ”kansallinen koordinointielin”, joka vastaa niiden osallistumisesta teemavuoteen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nimetty elin komissiolle kuukauden kuluessa tämän päätöksen tekemisestä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät osallistuvat asianmukaisesti edellä mainitun elimen toimintaan.

Kansallinen koordinointielin vastaa teemavuoden kansallisten ohjelmien/toimien ja painopisteiden laatimisesta 2 artiklassa lueteltujen tavoitteiden ja liitteen vaatimusten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät osallistuvat asianmukaisesti edellä mainitun elimen toimintaan.

Kansallinen koordinointielin vastaa teemavuoden kansallisten ohjelmien/toimien ja painopisteiden laatimisesta 2 artiklassa lueteltujen tavoitteiden ja liitteen vaatimusten mukaisesti.

Perustelu

Kansallisia ohjelmia laadittaessa ja painopisteitä asetettaessa on tarpeen kuulla sidosryhmiä.

Muutosehdotus 2

Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta:

7 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Tämän päätöksen täytäntöönpanobudjetti 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 väliseksi ajaksi on 6 000 000 euroa.	Tämän päätöksen täytäntöönpanobudjetti 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 väliseksi ajaksi on 6 000 000 euroa .

Perustelu

Konkreettisten tulosten saavuttamiseksi eurooppalaiselle teemavuodelle varattavia määrärahoja on korotettava ja nykyisen ehdotuksen on katsottava olevan vähimmäissumma.

Muutosehdotus 3

Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta:

9 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Komission ja jäsenvaltioiden on yhdessä varmistettava, että tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia muiden sellaisten yhteisön, kansallisten ja alueellisten toimien ja aloitteiden kanssa, jotka myötävaikuttavat teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen.	Komission ja jäsenvaltioiden on yhdessä varmistettava, että tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia muiden sellaisten yhteisön, kansallisten , alueellisten toimien ja aloitteiden kanssa, jotka myötävaikuttavat teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen.

Perustelu

Myös johdonmukaisuus paikallistason aloitteiden kanssa on lisättävä tekstiin.

Bryssel 10. helmikuuta 2010

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2010.175.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 175

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	53. vuosikerta 1. heinäkuu 2010

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Alueiden komitea
	9. ja 10. helmikuuta 2010 pidetty 83. täysistunto
2010/C 175/01	Alueiden komitean lausunto aiheesta (Uus)lukutaidottomuuden vähentäminen – Kunnianhimoisen eurooppalaisen strategian kehittäminen syrjäytymisen torjumiseksi ja henkilökohtaisen kehityksen edistämiseksi	1

2010/C 175/02	Alueiden komitean lausunto aiheesta Kuudes taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus	4

2010/C 175/03	Alueiden komitean lausunto aiheesta Kestävät ja yhteiset ratkaisut eurooppalaisen autoteollisuuden haasteisiin vastaamiseksi ja sen alueellisen sitoutumisen vahvistamiseksi	10

2010/C 175/04	Alueiden komitean lausunto aiheesta Reilu kauppa ja valtiosta riippumattomat kestävän kaupan varmistavat järjestelmät kestävän kehityksen edistäjinä	15

2010/C 175/05	Alueiden komitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Edistetään nuorten oppimiseen liittyvää liikkuvuutta	19

2010/C 175/06	Alueiden komitean lausunto aiheista Esineiden internet ja Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö	22

2010/C 175/07	Alueiden komitean lausunto aiheesta Luonnonhaitta-alueiden viljelijöiden tuet	26

2010/C 175/08	Alueiden komitean lausunto aiheesta Maataloustuotteiden laatu	31

2010/C 175/09	Alueiden komitean lausunto aiheesta Uudistettu eurooppalainen strategia – Satsataan nuoriin	35

	III Valmistavat säädökset
	Alueiden komitea
	9. ja 10. helmikuuta 2010 pidetty 83. täysistunto
2010/C 175/10	Alueiden komitean lausunto aiheesta Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi (2011)	40