(2010/C 161/01)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 148, 5.6.2010

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 134, 22.5.2010

EUVL C 113, 1.5.2010

EUVL C 100, 17.4.2010

EUVL C 80, 27.3.2010

EUVL C 63, 13.3.2010

EUVL C 51, 27.2.2010

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 29.4.2010 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-92/07) (1)

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Standstill-säännöt ja syrjintäkieltoa koskevat säännöt - Velvollisuus maksaa maksuja oleskeluluvan saamiseksi ja sen voimassaoloajan pidentämiseksi - Maksettavien maksujen oikeasuhteisuus - Vertaaminen unionin kansalaisten maksamiin maksuihin - Assosiaatiosopimuksen 9 artikla - Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 10 artiklan 1 kohta ja 13 artikla)

(2010/C 161/02)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. J. Kuijper ja S. Boelaert)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: H. G. Sevenster, C. Wissels ja M. de Grave)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja J. Möller)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen, joka allekirjoitettiin Ankarassa 12.9.1963 ja joka tehtiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685), 9 artiklan, lisäpöytäkirjan, joka hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1), 41 artiklan sekä assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn päätöksen N:o 1/80 10 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan rikkominen — Oleskelulupia koskevat syrjivät leimaverot

Tuomiolauselma

1)

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut — yhtäältä Turkin tasavallan ja toisaalta ETY:n jäsenvaltioiden ja yhteisön Ankarassa 12.9.1963 allekirjoittaman Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY, 9 artiklan, — Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72, 41 artiklan eikä — assosiaationeuvoston, joka perustettiin assosiaatiosopimuksella ja joka muodostuu yhtäältä jäsenvaltioiden hallitusten jäsenistä sekä Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission jäsenistä ja toisaalta Turkin hallituksen jäsenistä, 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 10 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön ja pitänyt voimassa säännökset sellaisista oleskelulupien myöntämisestä perittävistä maksuista, jotka ovat suhteettomia jäsenvaltioiden kansalaisilta samankaltaisten asiakirjojen antamisesta vaadittaviin maksuihin nähden, ja soveltanut kyseisiä säännöksiä Turkin kansalaisiin, joilla on oikeus oleskella Alankomaissa kyseisen assosiaatiosopimuksen, kyseisen lisäpöytäkirjan tai kyseisen päätöksen N:o 1/80 perusteella.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 95, 28.4.2007.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.4.2010 — Euroopan komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-246/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 10 artiklan ja EY 300 artiklan 1 kohdan rikkominen - Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus - Jäsenvaltion yksipuolisesti tekemä ehdotus jonkin aineen sisällyttämiseksi kyseisen yleissopimuksen A liitteeseen)

(2010/C 161/03)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Valero Jordana ja C. Tufvesson)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Kruse ja A. Falk)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: C. Pilgaard Zinglersen ja R. Holdgaard), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. M. Wissels ja D. J. M. de Grave), Suomen tasavalta (asiamies: J. Heliskoski), Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: V. Jackson ja D. Anderson, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 10 artiklan ja 300 artiklan 1 kohdan rikkominen — Yksipuolinen ehdotus perfluorioktaanisulfonaatti-nimisen aineen sisällyttämisestä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen A liitteeseen

Tuomiolauselma

1)	Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut EY 10 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ehdottanut yksipuolisesti erään aineen eli perfluorioktaanisulfonaatin lisäämistä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen A liitteeseen.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Tanskan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta, Suomen tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 183, 4.8.2007.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.4.2010 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-423/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 93/37/ETY - Direktiivin 3 ja 11 artikla - Julkiset urakkakonsessiot - Julkistamisvelvoitteet - Velvoitteiden laajuus - Hankintailmoitus - Konsession kohteen ja urakoiden sijainnin kuvaus - Täydentävät rakennusurakat, joita ei nimenomaisesti mainita hankintailmoituksessa ja tarjouspyyntöasiakirjassa - Yhdenvertaisen kohtelun periaate)

(2010/C 161/04)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: asianajajat D. Kukovec, M. Konstantinidis, S. Pardo Quintillán ja M. Canal Fontcuberta)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: F. Díez Moreno)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) 3 artiklan ja 11 artiklan 3, 6, 7 ja 12 kohdan rikkominen — Yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen — Rakennusurakat, jotka eivät ole olleet konsession kohteena — Konsessiosopimuksen tekemisen jälkeen suoritettu hankinta

Tuomiolauselma

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY 3 artiklan 1 kohdan sekä 11 artiklan 3 ja 6 kohdan, luettuina yhdessä sen liitteen V kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska Ibérica de Autopistas SA:lle myönnettiin 5.11.1999 — kolmannen ajokaistan rakentaminen molempiin suuntiin Villalban ja Valle de los Caídosin liittymän välisellä moottoritien A-6 maksullisella osuudella — kolmannen, molempiin suuntiin käytettävissä olevan kaistan rakentaminen Valle de los Caídosin liittymän ja San Rafaelin kaupungin välisellä moottoritien A-6 maksullisella osuudella, uuden tunnelin rakentaminen mukaan lukien, ja — neljännen kaistan rakentaminen molempiin suuntiin Madridin ja Villalban välisellä moottoritien A-6 maksuttomalla osuudella ilman, että näitä urakoita mainittiin julkista urakkakonsessiota koskevan sopimuksen kohteessa, sellaisena kuin se on kuvailtu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa ja tarjouspyyntöasiakirjassa.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 297, 8.12.2007.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-160/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Julkiset palveluhankinnat - EY 43 ja EY 49 artikla - Direktiivit 92/50/ETY ja 2004/18/EY - Julkiset pelastuspalvelut - Kiireelliset sairaankuljetuspalvelut ja kiireettömät sairaankuljetuspalvelut - Avoimuusvelvoite - EY 45 artikla - Toiminnot, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön - EY 86 artiklan 2 kohta - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut)

(2010/C 161/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer ja D. Kukovec)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja J. Möller)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. M. Wissels ja Y. de Vries)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 49 artiklan sekä julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) rikkominen — Paikallisviranomaisten käytäntö tehdä peruspalveluja koskevia sopimuksia ja käyttöoikeussopimuksia suoraan ilman avointa julkisia hankintoja koskevaa sopimusten tekomenettelyä, mikä loukkaa avoimuuden ja syrjintäkiellon periaatteita

Tuomiolauselma

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY 10 artiklan, luettuna yhdessä tämän direktiivin 16 artiklan kanssa, eikä 1.2.2006 lähtien julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 22 artiklan, luettuna yhdessä tämän direktiivin 35 artiklan 4 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan Saksi-Anhaltin, Nordrhein-Westfalenin, Ala-Saksin ja Saksin osavaltioissa hankintamallin mukaan suorittamiensa kiireellisiä sairaankuljetuspalveluja ja kiireettömiä sairaankuljetuspalveluja koskevien julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjen rajoissa, koska se ei ole julkaissut näiden menettelyjen tuloksia koskevaa ilmoitusta.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 209, 15.8.2008.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 (Østre Landsretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Dansk Transport og Logistik v. Skatteministeriet

(Asia C-230/08) (1)

(Yhteisön tullikoodeksi - 202 artikla, 215 artiklan 1 ja 3 kohta, 217 artiklan 1 kohta ja 233 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta - ”Takavarikoitujen ja samanaikaisesti tai myöhemmin valtiolle menetetyiksi julistettujen” tavaroiden käsite - Tullikoodeksin soveltamisasetus - 867 a artikla - Direktiivi 92/12/ETY - 5 artiklan 1 ja 2 kohta, 6 artikla, 7 artiklan 1 kohta sekä 8 ja 9 artikla - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 7 artikla, 10 artiklan 3 kohta ja 16 artiklan 1 kohta - Tavaroiden säännösten vastainen tuonti - TIR-carnet’n nojalla suoritetut tavaroiden kuljetukset - Takavarikointi ja hävittäminen - Sen jäsenvaltion määrittäminen, jossa tullivelka sekä valmistevero- ja arvonlisäverosaatavat syntyvät - Tulli- ja verovelkojen lakkaaminen)

(2010/C 161/06)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dansk Transport og Logistik

Vastaaja: Skatteministeriet

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Østre Landsret — Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 215 ja 233 artiklan, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 454 artiklan, valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (EYVL L 76, s. 1) 5 ja 6 artiklan sekä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 7 ja 10 artiklan tulkinta — Tulli- ja verovelan lakkaaminen, kun jäsenvaltion viranomaiset julistavat yhteisön tullialueelle säännöstenvastaisesti tuodut tavarat valtiolle menetetyiksi ja hävittävät ne

Tuomiolauselma

1)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 955/1999, 233 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdan käsite tavarat, jotka ”takavarikoidaan ja julistetaan samanaikaisesti tai myöhemmin valtiolle menetetyiksi”, kattaa myös tilanteet, joissa paikalliset tulli- ja veroviranomaiset ottavat haltuun tavaroita niitä yhteisön tullialueelle tuotaessa alueella, jossa ensimmäinen yhteisön ulkorajalla oleva tullitoimipaikka sijaitsee, ja samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät ne ja joissa tavarat ovat koko ajan näiden viranomaisten hallussa, joten tullivelka lakkaa tämän säännöksen perusteella.

2)

Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 30.12.1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/99/EY, 5 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että tavaroita, jotka paikalliset tulli- ja veroviranomaiset takavarikoivat niitä yhteisön alueelle tuotaessa ja jotka nämä viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, ei ole katsottava tuoduiksi yhteisöön, joten valmisteverotettava tapahtuma ei niiden osalta toteudu. Tavaroita, jotka takavarikoidaan sen jälkeen, kun ne on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön alueelle eli kun ne ovat ohittaneet alueen, jolla ensimmäinen yhteisön alueen tullitoimipaikka sijaitsee, ja jotka mainitut viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, ei ole pidettävä ”väliaikaisesti valmisteverottomina” mainitun direktiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan, asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 955/1999, 84 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 98 artiklan sekä tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna komission 28.7.1999 antamalla asetuksella (EY) N:o 1662/1999, 867 a artiklan yhdessä luetuissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla, joten näiden tavaroiden osalta valmisteverotettava tapahtuma toteutuu ja valmisteverosaatava syntyy.

3)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/85/EY, 2 artiklan 2 kohtaa, 7 artiklaa ja 10 artiklan 3 kohtaa on sovellettava siten, että tavaroita, jotka paikalliset tulli- ja veroviranomaiset takavarikoivat niitä yhteisön alueelle säännösten vastaisesti tuotaessa ja jotka nämä viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, ei ole katsottava tuoduiksi yhteisöön, joten arvonlisäverotettava tapahtuma ei ole niiden osalta toteutunut eikä tätä veroa koskevaa saatavaa ole siten syntynyt. Mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 16 artiklan 1 kohdan B jakson c alakohdan sekä asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1662/1999, 867 a artiklan säännöksiä yhdessä luettuina on kuitenkin tulkittava siten, että tavaroiden, jotka nämä viranomaiset takavarikoivat sen jälkeen, kun ne on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön alueelle eli kun ne ovat ohittaneet alueen, jolla ensimmäinen yhteisön alueen tullitoimipaikka sijaitsee, ja jotka mainitut viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, osalta arvonlisäverotettava tapahtuma toteutuu ja tätä veroa koskeva saatava syntyy, vaikka nämä tavarat asetetaan myöhemmin tullimenettelyyn.

4)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 955/1999, 202 artiklaa, 215 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 217 artiklaa sekä kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 1999/85, 7 artiklan 2 kohtaa ja 10 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että yhteisön ulkorajalla sijaitsevan jäsenvaltion, jonka kautta tavarat on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle, viranomaiset ovat toimivaltaisia kantamaan tullivelan ja arvonlisäveron, ja näin on siitä huolimatta, että nämä tavarat on myöhemmin kuljetettu toiseen jäsenvaltioon, jossa ne on havaittu ja siten takavarikoitu. Direktiivin 92/12, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/99, 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia, jos näitä tavaroita on pidetty hallussa kaupallisiin tarkoituksiin. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on ratkaistava, täyttyykö tämä edellytys sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

---

(1)  EUVL C 197, 2.8.2008.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.4.2010 (Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardian (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Federutility, Assogas, Libarna Gas spa, Collino Commercio spa, Sadori gas spa, Egea Commerciale, E.On Vendita srl ja Sorgenia spa v. Autorità per l’energia elettrica e il gas

(Asia C-265/08) (1)

(Direktiivi 2003/55/EY - Maakaasun sisämarkkinat - Maakaasutoimitusten hintoihin liittyvä valtion interventio 1.7.2007 jälkeen - Kaasualalla toimivien yritysten julkisen palvelun velvoitteet)

(2010/C 161/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Federutility, Assogas, Libarna Gas spa, Collino Commercio spa, Sadori gas spa, Egea Commerciale, E.On Vendita srl ja Sorgenia spa

Vastaaja: Autorità per l’energia elettrica e il gas

Oikeudenkäynnin kohde

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (EUVL L 176, s. 57) 3 artiklan 2 kohdan ja 23 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan hinnat kotitalousasiakkaiden maakaasuntoimituksille

Tuomiolauselma

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY 3 artiklan 2 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan kanssa ei ole ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan maakaasun toimitushintojen taso on mahdollista määrätä 1.7.2007 jälkeen määrittämällä pääasioissa kyseessä olevan kaltaiset ”viitehinnat”, edellyttäen,

—

että tämä interventio on sen yleisen taloudellisen edun mukainen, jonka mukaan maakaasun toimitushintojen on pysyttävä loppukäyttäjän kannalta kohtuullisella tasolla, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuus maakaasualan tilanne huomioon ottaen sovittaa yhteen direktiivin 2003/55 tavoitteena olevat vapauttaminen ja tarve suojella loppukäyttäjää

—	että tällä interventiolla vaarannetaan maakaasun hintojen vapaa määräytyminen 1.7.2007 lähtien vain siinä määrin kuin se on tarpeen tämän yleisen taloudellisen edun tavoitteen toteuttamiseksi, ja näin ollen välttämättä rajoitetun ajan, ja

—	että tämä interventio on selkeästi määritelty, avoin, syrjimätön ja todennettava ja että sillä turvataan se, että unionin kaasualan yritykset voivat tarjota kuluttajille palvelujaan tasapuolisesti.

---

(1)  EUVL C 236, 13.9.2008.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 29.4.2010 (House of Lordsin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — The Queen, M ym. v. Her Majesty’s Treasury

(Asia C-340/08) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen - Asetus (EY) N:o 881/2002 - 2 artiklan 2 kohta - Kielto luovuttaa varoja tämän asetuksen liitteessä I luetelluille henkilöille - Ulottuvuus - Kyseisessä liitteessä I luetellun henkilön puolisolle myönnetyt sosiaaliturva- ja toimeentuloturvaetuudet)

(2010/C 161/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

House of Lords

Pääasian asianosaiset

Kantaja: The Queen, M ym.

Vastaaja: Her Majesty’s Treasury

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — House of Lords — Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (EYVL L 139, s. 9) 2 artiklan 2 kohdan tulkinta — Taloudellisia resurssien luovuttamista liitteessä I luetelluille henkilöille koskevan kiellon laajuus — Valtion tällaisen henkilön puolisolle myöntämät sosiaaliturva- tai toimeentuloturvaetuudet

Tuomiolauselma

Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna 27.3.2003 annetulla neuvoston asetuksella N:o 561/2003, 2 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta sosiaaliturva- tai toimeentuloturvaetuuksiin, joita valtio maksaa sellaisen henkilön, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1267 (1999) 6 kohdan nojalla perustettu komitea on nimennyt ja joka on mainittu asetuksen N:o 881/2002 liitteessä I, puolisolle pelkästään sillä perusteella, että kyseinen puoliso asuu nimetyn henkilön kanssa ja käyttää tai saattaa käyttää osan näistä etuuksista sellaisten tavaroiden ja palvelujen ostamiseen, joita myös viimeksi mainittu käyttää tai joista myös hän hyötyy.

---

(1)  EUVL C 260, 11.10.2008.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.4.2010 — Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-346/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/80/EY - Saasteet ja haitat - Polttolaitokset - Tiettyjen ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittaminen - Kyseisen direktiivin soveltamatta jättäminen Lynemouthin voimalaitokseen (Yhdistynyt kuningaskunta))

(2010/C 161/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Oliver ja A. Alcover San Pedro)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: L. Seeboruth, QC ja D. Wyatt, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23.10.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY (EYVL L 309, s. 1) noudattamatta jättäminen Lynemouthissa Northumberlandissa sijaitsevan voimalaitoksen osalta — Kyseisen laitoksen päästöjä ei ole vähennetty huomattavasti direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädetyssä määräajassa

Tuomiolauselma

1)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23.10.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, että tätä direktiiviä sovelletaan Rio Tinto Alcan Smelting and Power (UK) Ltd:n Lynemouthissa koillis-Englannissa käyttämään voimalaitokseen.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 260, 11.10.2008.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 (Conseil d’État (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Solgar Vitamin’s France, Valorimer SARL, Christian Fenioux, L’Arbre de Vie SARL, Source Claire, Nord Plantes EURL, RCS Distribution, Ponroy Santé ja Syndicat de la Diététique et des Compléments Alimentaires v. Ministre de l’Economie, des Finances et de l’Emploi, Ministre de la Santé, de la Jeunesse et des Sports ja Ministre de l’Agriculture et de la Pêche

(Asia C-446/08) (1)

(Direktiivi 2002/46/EY - Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Ravintolisien valmistuksessa sallitut vitamiinit ja kivennäisaineet - Enimmäismäärät - Yhdenmukaistaminen unionin tasolla - Yhdenmukaistamista ei ole suoritettu - Jäsenvaltioiden toimivalta - Näiden määrien vahvistamisessa noudatettavat menettelytavat ja huomioon otettavat kriteerit - Kansallinen säännöstö, jossa määrät vahvistetaan - Määrän vahvistaminen nollaksi)

(2010/C 161/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Solgar Vitamin’s France, Valorimer SARL, Christian Fenioux, L’Arbre de Vie SARL, Source Claire, Nord Plantes EURL, RCS Distribution, Ponroy Santé ja Syndicat de la Diététique et des Compléments Alimentaires

Vastaajat: Ministre de l’Economie, des Finances et de l’Emploi, Ministre de la Santé, de la Jeunesse et des Sports ja Ministre de l’Agriculture et de la Pêche

Muu osapuoli: Syndicat de la Diététique et des Compléments Alimentaires

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Conseil d’État (Ranska) — Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/46/EY (EYVL L 183, s. 51) ja erityisesti sen 5 artiklan 4 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan tulkinta — Jäsenvaltioiden toimivalta vahvistaa ravintolisissä sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismäärät silloin, kun niitä koskevia yhteisön säännöksiä ei ole — Enimmäismäärien vahvistamisessa huomioon otettavat kriteerit — Fluorin täydellinen käyttökielto, jonka jäsenvaltio on asettanut noudattamatta direktiivin 2002/46/EY 12 artiklassa vahvistettuja sääntöjä — EY 28 ja EY 30 artiklan vastainen kaupan määrällinen rajoitus

Tuomiolauselma

1)

Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/46/EY on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on toimivalta antaa ravintolisien valmistuksessa sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä koskevia säännöksiä niin kauan kun komissio ei ole vahvistanut näitä määriä tämän direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen soveltamista.

2)

Sen lisäksi, että jäsenvaltioilla on velvollisuus ravintolisien valmistuksessa sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä vahvistaessaan noudattaa EY 28 ja EY 30 artiklaa, niillä on velvollisuus käyttää sääntelynsä perustana direktiivin 2002/46 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa olevia vaatimuksia, mukaan lukien vaatimus yleisesti hyväksyttyihin tutkimustietoihin perustuvan tieteellisen riskinarvioinnin suorittamisesta, siihen saakka kun komissio vahvistaa nämä määrät direktiivin 5 artiklan 4 kohdan nojalla.

3)

Direktiiviä 2002/46 on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa ravintolisien valmistuksessa sallitun tietyn kivennäisaineen enimmäismäärää vahvistettaessa on mahdotonta mitata tarkkaan tämän kivennäisaineen saantia muista ravintolähteistä, jäsenvaltio voi, jos on havaittu vaara siitä, että kyseisen kivennäisaineen saanti ylittää sille vahvistetun suurimman turvallisen raja-arvon, ja edellyttäen, että EY 28 ja EY 30 artiklaa noudatetaan, vahvistaa kyseisen enimmäismäärän nollaksi turvautumatta direktiivin 12 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn niin kauan kun komissio ei ole vahvistanut ravintolisien valmistuksessa sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä tämän direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4)

Direktiivin 2002/46 5 artiklaa on tulkittava siten, että sitä, että soveltuvilla myyntimerkinnöillä voidaan saada se kuluttajaryhmä, johon ne on kohdistettu, olemaan käyttämättä ravintoainetta, joka on sille vähäisinä määrinä hyödyllinen, ei ole pidettävä merkityksellisenä seikkana ravintolisien valmistuksessa sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä vahvistettaessa. Eri kuluttajaryhmien herkkyysasteiden huomioon ottaminen antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa koko väestöön tällaista erityiselle kuluttajaryhmälle, kuten lapsille, sopivaa enimmäismäärää ainoastaan siinä tapauksessa, että tällainen toimenpide on rajoitettu siihen, mikä on tarpeen tähän ryhmään kuuluvien ihmisten terveyden suojelun turvaamiseksi, ja että toimenpide on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään, jota ei voida saavuttaa Euroopan unionin sisäistä kauppaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

5)

Direktiiviä 2002/46 on tulkittava siten, että se on esteenä ravintolisien valmistuksessa sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismäärien vahvistamiselle silloin, kun näille vitamiineille ja kivennäisaineille ei ole vahvistettu suurimpia turvallisia raja-arvoja siksi, ettei vaaraa ihmisten terveydelle ole havaittu, ellei niiden vahvistamista ole pidettävä perusteltuna ennalta varautumisen periaatteen nojalla, jos tieteellinen riskinarviointi on osoittanut, että terveyteen kohdistuvien todellisten riskien olemassaolosta tai laajuudesta vallitsee tieteellinen epävarmuus. Sen jälkeen kun suurimmat turvalliset raja-arvot on vahvistettu, mahdollisuutta vahvistaa ravintolisien valmistuksessa sallittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismäärät tasolle, joka jää huomattavasti näiden raja-arvojen alapuolelle, ei voida sulkea pois, jos enimmäismäärien vahvistaminen on perusteltua direktiivin 2002/46 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa olevien vaatimusten huomioon ottamisen vuoksi ja vahvistaminen tapahtuu suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tämän arvioinnin suorittaminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, ja arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti.

---

(1)  EUVL C 327, 20.12.2008.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.4.2010 (Landesgericht Innsbruckin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols v. Land Tirol

(Asia C-486/08) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Osa-aikatyötä ja määräaikaista työtä koskevat puitesopimukset - Kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät, osa-aikaisia, satunnaisia tai määräaikaisia työntekijöitä koskevat epäedulliset säännökset - Yhdenvertaisen kohtelun periaate)

(2010/C 161/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Innsbruck

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols

Vastaaja: Land Tirol

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Landesgericht Innsbruck — Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY (EYVL 1998 L 14, s. 9) liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 ja 2 kohdan, Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43) liitteessä olevan 4 lausekkeen sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (EYVL L 204, s. 23) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta — Kansallinen säännös, joka koskee työsopimussuhteisia työntekijöitä ja jonka soveltamisalan ulkopuolelle on suljettu tietyt osa-aikaisesti, tiettyä hanketta varten tai määräaikaisesti palkatut työntekijät — Sellaisia työntekijöitä, jotka siirtyvät kokoaikaisesta työstä osa-aikaiseen työhön ja sellaisia työntekijöitä, jotka pitävät kaksi vuotta vanhempainlomaa, koskevat epäedulliset säännökset vuosilomaoikeuden osalta — Yhdenvertaisen kohtelun periaate miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden, osa-aikaisten ja kokoaikaisten työntekijöiden sekä määräaikaisessa ja pysyvässä työsuhteessa olevien työntekijöiden välillä

Tuomiolauselma

1)

Asian kannalta merkityksellistä unionin oikeutta ja erityisesti Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 7.4.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/23/EY, liitteessä olevan 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä sopimussuhteisista työntekijöistä 8.11.2000 annetun Tirolin osavaltion lain (Tiroler Landes-Vertragsbedienstetengesetz), sellaisena kuin se oli voimassa 1.2.2009 saakka, 55 §:n 5 momentin kaltaista kansallista säännöstä, jonka mukaan tilanteessa, jossa työntekijän työaika muuttuu, pitämättömien lomien määrää suhteutetaan siten, että sellainen työntekijä, jonka työaikaa lyhennetään kokoaikaisesta osa-aikaiseksi, menettää osan palkallista vuosilomaa koskevasta oikeudesta, jonka hän on ansainnut mutta jota hänellä ei ole ollut mahdollisuutta käyttää työskennellessään kokoaikaisesti, tai hän voi pitää kyseisen loman ainoastaan pienemmällä lomakorvauksella.

2)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta on tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä sopimussuhteisista työntekijöistä 8.11.2000 annetun Tirolin osavaltion lain, sellaisena kuin se oli voimassa 1.2.2009 saakka, 1 §:n 2 momentin m kohdan kaltaista kansallista säännöstä, jossa kyseisen lain soveltamisalan ulkopuolelle jätetään työntekijät, joilla on enintään kuuden kuukauden pituinen määräaikainen työsopimus tai jotka työskentelevät satunnaisesti.

3)

UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/75/EY, liitteessä olevan 14.12.1995 tehdyn vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 6 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä sopimussuhteisista työntekijöistä 8.11.2000 annetun Tirolin osavaltion lain, sellaisena kuin se oli voimassa 1.2.2009 saakka, 60 §:n viimeisen virkkeen kaltaista kansallista säännöstä, jonka mukaan oikeuttaan kahden vuoden vanhempainlomaan käyttävät työntekijät, menettävät kyseisen loman päättyessä lapsen syntymää edeltävänä vuonna ansaitsemiaan oikeuksia palkalliseen vuosilomaan.

---

(1)  EUVL C 44, 21.2.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 22.4.2010 (Finanzgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vera Mattner v. Finanzamt Velbert

(Asia C-510/08) (1)

(Pääomien vapaa liikkuvuus - EY 56 ja EY 58 artikla - Lahjavero - Rakennettu tontti - Oikeus vähennykseen veron laskentaperusteesta - Maassa asuvien ja ulkomailla asuvien erilainen kohtelu)

(2010/C 161/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vera Mattner

Vastaaja: Finanzamt Velbert

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Düsseldorf — EY 39 ja EY 43 artiklan sekä EY 56 artiklan, luettuna yhdessä EY 58 artiklan kanssa, tulkinta — Sellainen kansallinen lainsäädäntö kiinteistön lahjoitusta koskevan veron kantamisesta, jonka mukaan kiinteistön arvosta 1 100 euroa on verovapaata, jos lahjoittajan ja lahjan saajan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, mutta jonka mukaan tämä verovapaa osuus on 205 000 euroa, jos joko lahjoittajan tai lahjan saajan kotipaikka on kotimaassa

Tuomiolauselma

EY 56 ja EY 58 artiklaa, kun niitä tarkastellaan yhdessä, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään lahjaveron laskemisesta, että kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan kiinteistön lahjoituksen yhteydessä veron perusteesta tehtävä vähennys on lahjanantajan ja -saajan asuessa lahjoitushetkellä toisessa jäsenvaltiossa pienempi kuin vähennys, jota olisi sovellettu, jos ainakin toinen heistä olisi tuolloin asunut ensimmäisessä jäsenvaltiossa.

---

(1)  EUVL C 44, 21.2.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.4.2010 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Staatssecretaris van Financiën v. X (C-536/08) ja fiscale eenheid Facet BV/Facet Trading BV (C-539/08)

(Yhdistetyt asiat C-536/08 ja C-539/08) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 17 artiklan 2 ja 3 kohta - 28 b artiklan A kohdan 2 alakohta - Vähennysoikeus - Jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksen siirtymäjärjestelmä - Tavaroiden yhteisöhankinnan paikka)

(2010/C 161/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastapuolet: X (C-536/08) ja fiscale eenheid Facet BV/Facet Trading BV (C-539/08)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden (Den Haag) — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 17 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 28 b artiklan 2 alakohdan tulkinta — Jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksen siirtymäjärjestelmä — Tavaroiden yhteisöhankinnan paikka

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/111/ETY, 17 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 28 b artiklan A kohdan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että verovelvollisella, joka kuuluu viimeksi mainitun säännöksen 2 alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan, ei ole oikeutta vähentää välittömästi yhteisöhankintaan sisältyvää arvonlisäveroa.

---

(1)  EUVL C 44, 21.2.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.4.2010 (High Court of Justicen (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö — The Queen, Association of the British Pharmaceutical Industry v. Medicines and Healthcare Products Regulatory Agencyn hakemuksesta

(Asia C-62/09) (1)

(Direktiivi 2001/83/EY - 94 artikla - Taloudelliset kannustimet sellaisten lääkäreiden vastaanotoille, jotka määräävät tiettyjä lääkkeitä potilailleen - Terveysviranomaiset - Lääkärit - Vapaus määrätä lääkkeitä)

(2010/C 161/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: The Queen, Association of the British Pharmaceutical Industry

Vastaaja: Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency

Muu osapuoli: The NHS Confederation (Employers) Company Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Justice (England & Wales), Queen's Bench Division (Administrative Court) — Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67) 94 artiklan 1 kohdan tulkinta — Julkisen elimen, joka on osa kansallista terveydenhoitojärjestelmää, käyttämä järjestelmä, jossa tarjotaan taloudellisia kannustimia sellaisten lääkäreiden vastaanotoille, jotka määräävät tiettyä lääkettä potilaille

Tuomiolauselma

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/27/EY, 94 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei estä pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisia taloudellisten kannustinten järjestelmiä, jotka kansalliset kansanterveydestä vastaavat viranomaiset ovat ottaneet käyttöön vähentääkseen kyseessä olevia menojaan ja joilla pyritään tiettyjen sairauksien hoitamisessa edistämään sitä, että lääkärit määräävät erikseen nimettyjä lääkkeitä, joiden sisältämä vaikuttava aine on eri kuin lääkkeessä, joka oli määrätty aiemmin tai joka olisi voitu määrätä, jos kannustinjärjestelmää ei olisi.

---

(1)  EUVL C 90, 18.4.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.4.2010 (Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Dimos Agiou Nikolaou — Kriti v. Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon

(Asia C-82/09) (1)

(Asetus (EY) N:o 2152/2003 - Metsien ja ympäristövuorovaikutusten seuranta unionissa - Määritelmät - Käsitteet metsä ja muu puustoinen maa - Soveltamisala)

(2010/C 161/15)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dimos Agiou Nikolaou — Kriti

Vastaaja: Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Symvoulio tis Epikrateias — Metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä (Forest Focus) 17.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2152/2003 (EUVL L 324, s. 1) 3 artiklan a ja b alakohdan tulkinta — Käsitteet metsä ja muu puustoinen maa — Asetuksessa olevat erilaiset määritelmät

Tuomiolauselma

Metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä (Forest Focus) 17.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2152/2003 3 artiklan a ja b alakohdan säännöksiä, joissa määritetään kyseistä asetusta varten käsitteet metsä ja puustoinen maa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansallisille säännöksille, joihin sisältyy erilaisia määritelmiä näistä käsitteistä, sikäli kuin kyse on toimista, joita tällä asetuksella ei säännellä

---

(1)  EUVL C 102, 1.5.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 (Tribunale di Firenzen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Camar Srl v. Presidente del Consiglio dei Ministri

(Asia C-102/09) (1)

(Kansainväliset sopimukset - Jaundén yleissopimus - Neljäs Lomén AKT-ETY-yleissopimus - Standstill-lauseke - Sisäinen verotus - Banaanit)

(2010/C 161/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Firenze

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Camar Srl

Vastaaja: Presidente del Consiglio dei Ministri

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale di Firenze — Yhteinen markkinajärjestely — Banaanit — Ensimmäisen Jaundén yleissopimuksen 14 artiklassa ja Lomén AKT–ETY-yleissopimuksessa tarkoitetun tuontijärjestelmän yhteensopivuus sellaisen kansallisen lain kanssa, jossa säädetään kulutusverosta Somaliasta peräisin oleville banaaneille

Tuomiolauselma

1)	Euroopan talousyhteisön ja tähän yhteisöön assosioituneiden Afrikan ja Madagaskarin valtioiden välillä Jaundéssa 20.7.1963 allekirjoitetun assosiaatiosopimuksen 14 artikla ei estänyt 9.10.1964 annetussa laissa nro 986/1964 säädetyn kaltaista Somaliasta peräisin olevien banaanien verotusta.

2)

Kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen tutkimaan pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä käyttöön otetun kaltaisen veron korotusten konkreettisia vaikutuksia Somaliasta peräisin olevien banaanien tuonnille ennen 1.4.1976 vallinneeseen tilanteeseen verrattuna arvioidakseen näiden korotusten yhteensoveltuvuutta Loméssa 15.12.1989 allekirjoitettuun neljänteen AKT-ETY-yleissopimukseen liitetyssä banaaneista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 5 olevaan 1 artiklaan sisältyvän standstill-lausekkeen kanssa. Tällaisen veron korotukset, joilla rajoitutaan mukauttamaan se inflaatiokehitykseen, eivät kuitenkaan ole ristiriidassa tämän lausekkeen kanssa.

---

(1)  EUVL C 129, 6.6.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.4.2010 (Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Enosi Efopliston Aktoploïas ym. v. Ypourgos Emporikis Naftilías ja Ypourgos Aigaíou

(Asia C-122/09) (1)

(Meriliikenne - Meriliikenteen kabotaasi - Asetus (ETY) N:o 3577/92 - Väliaikainen vapautus tämän asetuksen soveltamisesta - Jäsenvaltioiden velvollisuus pitäytyä antamasta ennen vapautusta koskevan jakson päättymistä säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisen asetuksen soveltamisen)

(2010/C 161/17)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Enosi Efopliston Aktoploïas, ANEK, Minoikes grammes, N.E. Lésvou ja Blue Star Ferries

Vastaajat: Ypourgos Emporikis Naftilías ja Ypourgos Aigaíou

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Symvoulio tis Epikrateias — Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364, s. 7) 1, 2 ja 4 artiklan sekä 6 artiklan 3 kohdan tulkinta — Väliaikainen vapautus asetuksen soveltamisesta — Jäsenvaltioiden velvollisuus olla antamatta ennen vapautusajanjakson päättymistä säännöksiä, jotka ovat omiaan vaarantamaan kyseisen asetuksen täysimääräisen ja tehokkaan vaikutuksen — Yksityisten oikeus vedota asetuksen säännöksiin riitauttaakseen tällaisen vaikutuksen omaavien kansallisten säännösten pätevyyden

Tuomiolauselma

Jos katsotaan, että Kreikan lainsäätäjän oli sinä aikana, kun vapautus palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 soveltamisesta Kreikassa oli voimassa, pitäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisen asetuksen täysimääräisen ja tehokkaan soveltamisen 1.1.2004 alkaen, jolloin vapautusta koskeva jakso päättyi, tämä täysimääräinen ja tehokas soveltaminen ei vaarannu vakavasti vain sen johdosta, että Kreikan lainsäätäjä on vuonna 2001 antanut kyseisen asetuksen kanssa ristiriidassa olevia säännöksiä, jotka ovat tyhjentäviä ja pysyviä ja joissa ei säädetä siitä, että niiden voimassaolo päättyy 1.1.2004.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 (Finanzgericht Münchenin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Roeckl Sporthandschuhe GmbH & Co. KG v. Hauptzollamt München

(Asia C-123/09) (1)

(Yhteinen tullitariffi - Tariffinimikkeet - Ratsastuskäsineiden luokittelu yhdistettyyn nimikkeistöön - Nimike 3926 - Nimike 6116)

(2010/C 161/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Roeckl Sporthandschuhe GmbH & Co. KG

Vastaaja: Hauptzollamt München

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht München — Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 11.9.2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1789/2003 (EUVL L 281, s. 1), liitteen I tulkinta — Tekstiilitavara, jota on karhennettu yhdeltä puolelta ainoastaan muovikerroksen kiinnittymisen parantamistarkoituksessa — Luokittelu yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 3926 20 00

Tuomiolauselma

Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna 11.9.2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1789/2003, liitteenä I olevaa yhdistettyä nimikkeistöä on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset ratsastuskäsineet, jotka koostuvat tekstiiliaineesta, joka on yhdeltä puolelta nukitettu ja peitetty muovikerroksella, ja joissa tekstiilineuloksesta oleva vahvikekerros on nukitettu yhdeltä puolelta ja nukitettu puoli on peitetty myöhemmin kokonaan polyuretaania olevalla vaahtokerroksella, jolla on olennainen tehtävä käsineiden käyttämisessä ratsastuskäsineinä, on luokiteltava sen alanimikkeeseen 3926 20 00.

---

(1)  EUVL C 129, 6.6.2009.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Smit Reizen BV v. Minister van Verkeer en Waterstaat

(Asia C-124/09) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Asetukset (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 - Tieliikenne - Rekisteröintivelvollisuus - Lepoaika ja muut työskentelyajat - Valvontalaitteella varustetun ajoneuvon haltuunottopaikalle siirtämiseen kuluva aika - ”Toimipaikan” käsite)

(2010/C 161/19)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Smit Reizen BV

Vastaaja: Minister van Verkeer en Waterstaat

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Raad van State — Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20.12.1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 (EYVL L 370, s. 1) 1 artiklan ja tieliikenteen valvontalaitteista 20.12.1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (EYVL L 370, s. 8) 15 artiklan tulkinta — Tauot, vuorokautiset lepoajat ja työaika — Rekisteröintivelvollisuuden käsite — Ajoneuvon haltuunottopaikalle, joka on muu kuin yrityksen toimipaikka, siirtämiseen kuluva aika — Toimipaikan käsite — Se, että kolmas osapuoli kuljettaa kuljettajan ajoneuvon haltuunottopaikalle

Tuomiolauselma

1)

Asiassa C-297/99, Skills Motor Coaches ym., 18.1.2001 annetun tuomion 21 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa mainittu käsite ”toimipaikka” on määriteltävä paikaksi, josta käsin kuljettaja konkreettisesti työskentelee, eli kuljetusyrityksen tiloiksi, joista hän säännöllisesti lähtee suorittamaan työtehtäviään ja joihin hän palaa työtehtäviensä suorittamisen jälkeen tavanomaisten työtehtäviensä suorittamisen puitteissa, jollei työnantaja ole antanut erityisiä ohjeita.

2)

Sillä, siirtyykö kyseinen kuljettaja itse paikkaan, jossa hän ottaa haltuunsa valvontalaitteella varustetun ajoneuvon, vai kuljettaako joku toinen henkilö hänet tähän paikkaan ei ole merkitystä sen kannalta, onko siirtymiseen kuluva aika tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20.12.1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua ”lepoaikaa”.

---

(1)  EUVL C 129, 6.6.2009.

Valitus, jonka Constantin Hârsulescu on tehnyt 23.9.2009 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-234/09, Hârsulescu v. Romania, 22.7.2009 antamasta määräyksestä

(Asia C-374/09 P)

(2010/C 161/20)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Valittaja: Constantin Hârsulescu (edustaja: C. Stanciu)

Muu osapuoli: Romania

Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on hylännyt valituksen 4.3.2010 antamallaan määräyksellä.

Valitus, jonka Solvay SA on tehnyt 1.3.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-57/01, Solvay v. komissio, 17.12.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-109/10 P)

(2010/C 161/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Solvay SA (edustajat: asianajajat P.-A. Foriers, R. Jafferali, F. Louis ja A. Vallery)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen 17.12.2009 antama tuomio on kumottava

—	kanne on tutkittava näin ollen uudelleen kumotuilta osin ja 13.12.2000 tehty komission päätös on kumottava kokonaan tai osittain kyseessä olevien oikeudellisten perusteiden laajuuden mukaan

—	sakko, jonka suuruus on 19 miljoonaa euroa, on kumottava, tai jos tämä ei ole mahdollista, sen määrää on alennettava hyvin olennaisesti korvauksena siitä vakavasta vahingosta, jota valittajalle on aiheutunut menettelyn poikkeuksellisesta kestosta

—	komissio on velvoitettava korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi yhdeksään valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessa, jossa on viisi osaa, valittaja vetoaa ratkaisun saamista kohtuullisessa ajassa koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska 13.12.2000 tehty komission päätös 2003/6/EY (1) tehtiin yli kymmenen vuotta ensimmäisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen tai ainakin sen jälkeen, kun menettely aloitettiin lähettämällä kantajalle komission väitetiedoksianto. Solvay moittii unionin yleistä tuomioistuinta erityisesti siitä, ettei se ole arvioinut kokonaisvaltaisesti kulunutta aikaa sisällyttääkseen siihen sekä menettelyn hallinnollisen vaiheen että tuomioistuinvaiheen (ensimmäinen osa), ettei se ole ottanut huomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäyntimenettelyn kestoa (toinen osa), että se on katsonut, että kohtuullisen ajan ylittämisestä määrättävä seuraamus riippuu valittajan puolustautumisoikeuksien konkreettisen loukkaamisen osoittamisesta vaikka nämä kaksi periaatetta ovat itsenäisiä ja erillisiä (kolmas osa), että se on todennut, ettei tällaisesta loukkaamisesta ollut kyse esillä olevassa asiassa (neljäs osa) ja että se on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon asian tosiseikat siltä osin kuin se on katsonut, että valittaja oli luopunut vaatimasta toissijaisesti sakon määrän alentamista kohtuullisen ajan ylittämisen vuoksi (viides osa) vaikka tämä on nimenomaisesti vaatinut sakon kumoamista tai ainakin sen määrän alentamista tällä perusteella.

Solvay vetoaa toisessa valitusperusteessaan, joka jakautuu kolmeen osaan, neuvoston asetuksen N:o 17/62 (2) 14 ja 20 artiklan virheelliseen soveltamiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt sen, että komissio käytti SEUT 102 artiklan perusteella aloitetussa menettelyssä tarkastuksissa takavarikoituja asiakirjoja, jotka koskevat mahdollista osallistumista SEUT 101 artiklassa tarkoitettuihin yhteistoimintajärjestelyihin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (ensimmäinen osa). Kantaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että tämä on hyväksynyt sen, että komissio käytti sitä vastaan sattumanvaraisesti saamiaan asiakirjoja, vaikka komissio ei olisi kyseisenä ajankohtana voinut epäilysten puuttuessa suorittaa tarkastusta, jolla pyritään hankkimaan kyseiset asiakirjat (toinen osa). Valittaja moittii lopuksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on ottanut asian tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla myöntäessään, että tosiseikat, jotka tarkastuspäätöksellä oli tarkoitus selvittää, ja tosiseikat, joiden perusteella komissio totesi rikkomisen, ovat aineellisesti samankaltaisia (kolmas osa).

Valittaja vetoaa kolmannessa valitusperusteessaan, joka jakautuu kuuteen osaan, siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut puolustautumisoikeuksia, koska sen mukaan valittajan olisi pitänyt osoittaa, että komission kadottamista asiakirjavihkoon kuuluvista asiakirjoista olisi voinut olla hyötyä sen puolustautumiselle (ensimmäinen osa). Viran puolesta ei näet voida pitää mahdottomana asiakirjavihkoa lainkaan väliaikaisesti tutkimatta, että kysymyksissä olevilla asiakirjoilla on voinut olla vaikutusta komission tekemään päätökseen (toinen ja kolmas osa). Valittaja riitauttaa lopuksi unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan se ei ole osoittanut, että kadonneista asiakirjoista olisi voinut olla hyötyä sen puolustautumiselle määräävän markkina-aseman olemassaolon (neljäs osa), Saint-Gobain-konsernille myönnetyn alennuksen (viides osa) ja merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritelmän (kuudes osa) osalta.

Solvay vetoaa neljännessä valitusperusteessaan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä todistustaakkaa ja syyttömyysolettamaa koskevien sääntöjen rikkomiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että asiakirjavihkosta kadonneista asiakirjoista ei olisi ollut hyötyä sen puolustautumiselle, vaikka on riittävää, että se olisi näiden asiakirjojen perusteella voinut tukea aikaisemmin esitettyjä kanneperusteita pikemminkin kuin esittää uusia kanneperusteita (ensimmäinen osa) ja että sillä olisi niiden perusteella ollut mahdollisuus, vaikkakin vain vähäinen, vaikuttaa riidanalaisen päätöksen sisältöön (toinen osa).

Valittaja väittää viidennessä valitusperusteessaan, että sen oikeutta tulla kuulluksi sen jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi ensimmäisen päätöksen, jolla sille määrättiin sakkoa, ja ennen kuin komissio teki riidanalaisen päätöksen, on loukattu. Valituksenalainen tuomio ei näet vastaa sen kumoamiskannetta, ja siinä kieltäydytään tunnustamasta komission velvollisuutta kuulla kyseistä yritystä silloin, kun valmisteleviin toimiin vaikuttanut oikeudenkäyntivirhe on todettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen aikaisemmalla tuomiolla.

Valittajayhtiö moittii kuudennessa valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on soveltanut virheellisesti SEUT 102 artiklaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa hyväksymällä merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden vaihtoehtoisen määritelmän riippumatta siitä, onko kyse yhteisön laajuisista vai kunkin maan laajuisista markkinoista.

Solvay arvostelee seitsemännellä valitusperusteellaan perusteluvelvollisuuden ja SEUT 102 artiklan kannalta siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa arvioinut määräävää markkina-asemaa riippumatta siitä, ovatko merkitykselliset markkinat yhteisön laajuiset (ensimmäinen osa) vai kunkin maan laajuiset (toinen osa). Solvay moittii unionin yleistä tuomioistuinta lisäksi siitä, ettei se ole ottanut huomioon poikkeuksellisia olosuhteita, jotka osoittavat, ettei se ollut määräävässä markkina-asemassa (kolmas osa).

Valittaja vetoaa kahdeksannessa valitusperusteessaan SEUT 102 artiklan virheelliseen soveltamiseen ja perustelujen puuttumiseen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että Saint-Gobain-konsernille myönnetty 1,5 prosentin alennus merkitsi uskollisuusalennusta, joka vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin.

Valittaja vetoaa yhdeksännessä valitusperusteessaan perustelujen puuttumiseen sekä SEUT 102 virheelliseen soveltamiseen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa kauppakumppaneihin sovelletun alennusjärjestelmän merkitsevän syrjivää menettelytapaa jopa ilman valvontaa, jolla tarkistettaisiin, onko mainittu menettelytapa merkinnyt kilpailullista haittaa määräävässä asemassa olevan toimittajan asiakkaiden keskuudessa (ensimmäinen osa). Solvay moittii lopuksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut huomioon sitä, että kalsinoidun soodan osuus sen asiakkaiden hankintakustannuksista oli vähäinen (toinen osa).

---

(1)  [EY 82] artiklan mukaisesta menettelystä (COMP/33.133 — C: kalsinoitu sooda — Solvay) 13.12.2000 tehty komission päätös 2003/6/EY (EUVL 2003, L 10, s. 10)

(2)  Neuvoston asetus N:o 17 ([EY 81] ja [EY 82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus), joka on annettu 6.2.1962 (EYVL 13, s. 204).

Valitus, jonka Solvay SA on tehnyt 1.3.2010 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-58/01, Solvay v. komissio, 17.12.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-110/10 P)

(2010/C 161/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Solvay SA (edustajat: asianajajat P.-A. Foriers, R. Jafferali, F. Louis ja A. Vallery)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Esillä oleva valitus on yhdistettävä valittajan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-57/01 17.12.2009 antamasta tuomiosta tekemään valitukseen

—	17.12.2009 annettu tuomio on kumottava

—	kanne on tutkittava näin ollen uudelleen kumotuilta osin ja 13.12.2000 tehty komission päätös on kumottava kokonaisuudessaan

—	sakko, jonka suuruus on 2,25 miljoonaa euroa, on kumottava tai muussa tapauksessa sen määrää on alennettava hyvin olennaisesti korvauksena siitä vakavasta vahingosta, joka valittajalle on aiheutunut menettelyn poikkeuksellisesta kestosta

—	komissio on velvoitettava korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan, jossa on viisi osaa, valittaja vetoaa ratkaisun saamista kohtuullisessa ajassa koskevan oikeuden loukkaamiseen. Solvay moittii unionin yleistä tuomioistuinta erityisesti siitä, ettei se ole arvioinut kokonaisvaltaisesti kulunutta aikaa sisällyttääkseen siihen sekä menettelyn hallinnollisen vaiheen että tuomioistuinvaiheen (ensimmäinen osa), ettei se ole ottanut huomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäyntimenettelyn kestoa (toinen osa), että se on katsonut, että kohtuullisen ajan ylittämisestä määrättävä seuraamus riippuu valittajan puolustautumisoikeuksien konkreettisen loukkaamisen osoittamisesta vaikka nämä kaksi periaatetta ovat itsenäisiä ja erillisiä (kolmas osa), että se on todennut, ettei tällaisesta loukkaamisesta ollut kyse esillä olevassa asiassa (neljäs osa) ja että se on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon asian tosiseikat siltä osin kuin se on katsonut, että valittaja oli luopunut vaatimasta toissijaisesti sakon määrän alentamista kohtuullisen ajan ylittämisen vuoksi (viides osa), vaikka tämä on nimenomaisesti vaatinut sakon kumoamista tai ainakin sen määrän alentamista tällä perusteella.

Valittaja vetoaa toisessa valitusperusteessaan, joka jakautuu viiteen osaan, siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut puolustautumisoikeuksia, koska sen mukaan valittajan olisi pitänyt osoittaa, että komission kadottamista asiakirjavihkoon kuuluvista asiakirjoista olisi voinut olla hyötyä sen puolustautumiselle (ensimmäinen osa). Viran puolesta ei näet voida pitää mahdottomana asiakirjavihkoa lainkaan väliaikaisesti tutkimatta, että kysymyksissä olevilla asiakirjoilla on voinut olla vaikutusta komission tekemään päätökseen (toinen ja kolmas osa). Se moittii unionin yleistä tuomioistuinta vielä siitä, että se on valituksenalaisessa tuomiossa katsonut, ettei valittaja ollut osoittanut, että kadonneista asiakirjoista olisi voinut olla hyötyä sen puolustautumiselle, sillä perusteella, ettei valittaja ollut esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa mitään väitettä kiistääkseen sen, että sopimus oli olemassa, minkä valittaja olisi voinut tehdä siitä huolimatta, ettei se olisikaan päässyt tutustumaan asiakirjavihkoon, vaikka valittaja oli esittänyt kyseisen väitteen komissiossa eikä kukaan voi enää määrittää kadonneiden asiakirjojen sisältöä (neljäs osa). Se moittii lopuksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on kieltänyt kadotettujen asiakirjojen merkityksen sillä perusteella, että se oli jo hylännyt valittajan esittämän aineellisoikeudellisen kanneperusteen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen puuttumisesta, vaikka se ei ollut tietoinen kadotettujen asiakirjojen sisällöstä eikä näin ollen voida pitää mahdottomana, että valittaja olisi kyseisten asiakirjojen perusteella voinut esittää lisäväitteitä tai jopa täysin uusia kanneperusteita sekä asiakysymyksen osalta että sakon suuruuden tai menettelyn sääntöjenmukaisuuden osalta (viides osa).

Valittaja vetoaa kolmannessa ja viimeisessä valitusperusteessaan siihen, että sen oikeutta tulla kuulluksi sen jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi ensimmäisen päätöksen, jolla sille määrättiin sakko, ja ennen kuin komissio teki riidanalaisen päätöksen, on loukattu. Valituksenalainen tuomio ei näet vastaa sen kumoamiskannetta ja siinä kieltäydytään tunnustamasta komission velvollisuutta kuulla kyseistä yritystä silloin, kun valmisteleviin toimiin vaikuttanut oikeudenkäyntivirhe on todettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen aikaisemmalla tuomiolla.

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 8.3.2010 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-156/04, Électricité de France (EDF) v. komissio, 15.12.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-124/10 P)

(2010/C 161/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Gippini Fournier, B. Stromsky ja D. Grespan)

Muut osapuolet: Électricité de France (EDF), Ranskan tasavalta, Iberdrola SA

Vaatimukset

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-156/04, EDF v. komissio, 15.12.2009 antama tuomio, joka on annettu tiedoksi komissiolle 16.12.2009, on kumottava sikäli kuin siinä — kumottiin EDF:n sekä sähkö- ja kaasuteollisuusalan hyväksi toteutetuista tukitoimenpiteistä (C 68/2002, N 504/2003 ja C 25/2003) 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen (K 2003/4637) 3 ja 4 artikla — velvoitettiin komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Électricité de France (EDF):n oikeudenkäyntikulut.

—	asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen tutkittavaksi uudelleen

—	oikeudenkäyntikuluista on määrättävä myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissio vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti asian taustalla olevat tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla. Toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, Ranskan tasavalta ei ole muuntanut verovelkaa pääomaksi, vaan pelkästään myönsi EDF:lle tuen yhteisöveron vapautuksen muodossa. Kumotussa päätöksessä itse pääoman sijoittamista EDF:hen ei pidetty valtiontukena; komissio katsoi ainoastaan tämän verotukseen kohdistuvan vaikutuksen olevan valtiontukea.

Toisessa valitusperusteessaan, joka käsittää neljä osaa, kantaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se piti Ranskan hallituksen toimia markkinataloudessa toimivan asiantuntevan yksityisen sijoittajan käyttäytymisenä.

Ensinnäkin kantaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan osakkeenomistajana toimivan valtion ja julkista valtaa käyttävän valtion erottaminen toisistaan riippuisi pääasiassa valtion tavoittelemasta päämäärästä — käsiteltävänä olevassa asiassa pääoman sijoittamisesta EDF:hen — eikä objektiivisista ja tarkistettavissa olevista seikoista. Yhtäältä kantaja väittää, että yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, että EY 87 artiklan 1 kohdassa erottelua ei tehdä valtion toimenpiteiden syiden ja tavoitteiden perusteella. Toisaalta arviointiperuste, joka perustuu valtion tarkoitukseen, on komission mukaan erityisen soveltumaton valtiontuen olemassaolon arviointiin, koska tällainen arviointiperuste on jo luonteeltaan subjektiivinen ja tulkinnanvarainen.

Toiseksi komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei perustanut analyysiään vertailevaan tutkimukseen, joka koskisi yhtäältä asiantuntevan yksityisen sijoittajan, jolla ei ole etuoikeuksia, käyttäytymistä vastaavissa olosuhteissa ja toisaalta Ranskan valtion, joka voi käyttää julkista valtaa, käyttäytymistä käsiteltävänä olevassa asiassa.

Kolmanneksi kantaja väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa loukattiin julkisten yritysten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jolloin valtion verokohtelu oli edullisempi myös yhtiöissä, joissa valtio ei ole ainoa osakkeenomistaja.

Viimeiseksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi todistustaakan jakamista koskevia sääntöjä markkinataloudessa toimivan asiantuntevan yksityisen sijoittajan kriteerin sovellettavuuden osalta sekä otti huomioon kumotun päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneita seikkoja.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundespatentgericht (Saksa) on esittänyt 9.3.2010 — Merck & Co Inc v. Deutsches Patent- und Markenamt

(Asia C-125/10)

(2010/C 161/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundespatentgericht

Pääasian asianosaiset

Hakija ja valittaja: Merck & Co Inc

Vastapuoli: Deutsches Patent- und Markenamt

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko lääkkeelle (1) myöntää lisäsuojatodistus silloin, kun peruspatenttihakemuksen hakemispäivän ja ensimmäisen yhteisössä myönnetyn myyntiluvan myöntämispäivän välinen aika on viittä vuotta lyhyempi?

---

(1)  Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 469/2009 (kodifioitu toisinto); EUVL L 152, s. 1

Kanne 15.3.2010 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-134/10)

(2010/C 161/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Nijenhuis ja C. Vrignon)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (1) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut kyseisen direktiivin 31 artiklaa asianmukaisesti täytäntöön

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissio esittää kanteensa tueksi kolme väitettä, jotka koskevat riidanalaisen kansallisen lainsäädännön suhteellisuusperiaatteen vastaisuutta erityisesti radio- ja televisiokanavoiden, joilla on siirtovelvollisuuteen oikeutettu asema, nimeämismenettelyn ja nimeämisedellytysten osalta.

Ensimmäiseksi kantaja arvostelee vastaajaa siitä, ettei se ole määritellyt selkeästi ja ennakoitavissa olevalla tavalla yleisen edun mukaisia tavoitteita, jotka mahdollistavat tällaisen aseman myöntämisen. Lähetystoiminnan harjoittajat eivät ole siten pystyneet ennakolta tietämään niiden edellytysten laatua ja laajuutta, jotka on täytettävä, ja julkisen palvelun velvoitteita, joihin niiden on sitouduttava.

Toiseksi komissio arvostelee yhtäaikaisesti avoimuuden puutetta, joka liittyy nimeämismenettelyyn, joka on viranomaisten harkintavallassa siltä osin kuin kansallisessa lainsäädännössä asetetaan velvollisuuksia kyseisille toiminnanharjoittajille kaikkien niiden lähettämien kanavien osalta eikä pelkästään yleisen edun mukaisten tavoitteiden mukaisten kanavien osalta, ja näiden toiminnanharjoittajien kyseisen valtion alueelle sijoittautumista koskevan vaatimuksen syrjivyyttä.

Kantaja esittää kolmannessa ja viimeisessä väitteessään, että yleispalveludirektiivin 31 artiklan soveltamisalaa ei ole noudatettu siltä osin kuin siirtovelvollisuus on riippuvainen merkittävästä määrästä viestintäverkkojen loppukäyttäjiä.

---

(1)  EYVL L 108, s. 51.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Târgu — Mureș (Romania) on esittänyt 15.3.2010 — Daniel Ionel Obreja v. Direcția Generală a Finanțelor Publice a județului Mureș — Administrația Fondului pentru Mediu

(Asia C-136/10)

(2010/C 161/26)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Târgu — Mureș

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Daniel Ionel Obreja

Vastapuoli: Direcția Generală a Finanțelor Publice a județului Mureș — Administrația Fondului pentru Mediu

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko katsoa, että kun Romanian kansalliseen oikeuteen kuuluvassa lainsäädännössä (kiireellisenä annettu asetus nro 50/2008) otettiin käyttöön päästövero ajanjaksoksi 1.7.2008–15.12.2008, tämä oli ensisijaisesti niiden tulliliittoon ja kaksinkertaista verotusta koskevaan kieltoon sovellettavien periaatteiden mukaista, jotka on vahvistettu EY 23, EY 25 ja EY 90 artiklassa, eli sallitaanko näissä perustamissopimuksen määräyksissä päästöveron käyttöönotto Romanian lainsäätäjän kiireellisenä antaman asetuksen nro 50/2008 johdanto-osassa määritettyyn tarkoitukseen eli tarkoitukseen, josta määrätään myös EY 174 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa ja jona on ympäristönsuojelun takaaminen toteuttamalla ohjelmia ja hankkeita, joilla parannetaan ilmanlaatua ja joilla pyritään noudattamaan yhteisön tämän alan lainsäädännössä säädettyjä raja-arvoja? Toisin sanoen ja erityisesti: voidaanko tilanteessa, jossa Euroopan unionin jäsenvaltiossa otetaan käyttöön päästövero jostain toisesta jäsenvaltiosta ensin mainittuun jäsenvaltioon tuotujen uusien tai käytettyjen ajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä, katsoa, että EY 174 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen määräykset ovat hyväksyttävä peruste EY 23, 25 ja 90 artiklan noudattamatta jättämiselle?

2)

Kun tällaisesta ajoneuvosta on kannettu vastaava vero eli päästövero (jolla on sama käsitteellinen sisältö ja sama tarkoitus eli ympäristön suojelu EY 174 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti) jossain jäsenvaltiossa, voidaanko siinä yhteydessä, kun se rekisteröidään ensi kertaa jossain toisessa jäsenvaltiossa, kantaa tällainen päästövero, jolla on samat EY 174 ja sitä seuraavien artiklojen mukaiset tavoitteet, vaikka siitä on jo aiemmin kannettu päästövero jossain toisessa jäsenvaltiossa?

3)

Jos sen sijaan tällaisesta ajoneuvosta ei ole kannettu päästöveroa jossain toisessa jäsenvaltiossa (koska tällaista veroa ei ole olemassa tai jostain muusta syystä), mutta myöhemmän rekisteröinnin yhteydessä jossain toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi Romaniassa, jossa tällainen vero kannetaan, kannetaan päästövero tällaisen ajoneuvon ensirekisteröinnin yhteydessä, voidaanko tällaisessa tilanteessa katsoa, että EY 23, EY 25 ja EY 90 artiklassa määrättyjä tulliliittoa ja välillistä kotimaisten tuotteiden suojaa koskevia periaatteita on loukattu?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie van België (Belgia) on esittänyt 17.3.2010 — Greenstar-Kanzi Europe NV v. Jean Hustin ja Jo Goossens

(Asia C-140/10)

(2010/C 161/27)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie van België

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Greenstar-Kanzi Europe NV

Vastapuolet: Jean Hustin ja Jo Goossens

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.4.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 873/2004 (2), 94 artiklaa luettuna yhdessä edellä mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan, 13 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 16, 27 ja 104 artiklan kanssa, tulkittava siten, että oikeuksien omistaja tai käyttöluvan haltija voi nostaa oikeuksien loukkauksesta kanteen kaikkia niitä vastaan, jotka toteuttavat käyttöluvan haltijan heille myymään tai luovuttamaan aineistoon liittyviä toimia, kun kyseisen aineiston myynnin yhteydessä on rikottu käyttöluvan haltijan ja yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan väliseen sopimukseen sisältyviä rajoituksia?

2)	Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, onko oikeuksien loukkauksen arvioinnin kannalta merkityksellistä se, että kyseisten toimien toteuttaja oli tietoinen tai hänen olisi pitänyt olla tietoinen käyttölupasopimuksessa määrätyistä rajoituksista?

---

(1)  EYVL L 227, s. 1.

(2)  EUVL L 162, s. 38.

Kanne 16.3.2010 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-141/10)

(2010/C 161/28)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Kreuschitz ja M. van Beek)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan sekä SEUT 45–SEUT 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä sellaisen lainsäädännön kumoamiseksi, jonka mukaan tiettyjä sosiaalietuuksia ei makseta Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden sellaisille kansalaisille, jotka työskentelevät öljynporauslautoilla Alankomaissa

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Euroopan parlamentti on viime aikoina toistuvasti pyytänyt komissiolta tietoja Portugalin kansalaisista, jotka työskentelevät Alankomaiden mannerjalustalla sijaitsevilla öljynporauslautoilla ja asuvat Portugalissa mutta jotka eivät nauti samoja työ- ja sosiaaliturvaetuuksia kuin Alankomaissa asuvat työntekijät.

2)

Komissio lähetti näin ollen EY 226 artiklan (nykyään SEUT 258 artiklan) mukaisesti Alankomaiden kuningaskunnalle virallisen huomautuksen ja perustellun lausunnon, joissa se totesi, että sen mukaan Alankomaiden sosiaaliturvalainsäädäntöä olisi sovellettava myös Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden sellaisiin kansalaisiin, jotka työskentelevät öljynporauslautoilla Alankomaissa, ja että se, että Alankomaiden viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä sosiaaliturvaetuuksia tällaisille henkilöille, on asetuksen (ETY) II osaston ja erityisesti kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan sekä EY 39–EY 42 artiklan (nykyään SEUT 45 artikla–SEUT 48 artikla) vastaista.

3)	Alankomaiden kuningaskunta ei tähän mennessä ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä sellaisen lainsäädännön kumoamiseksi, jonka mukaan tiettyjä sosiaalietuuksia ei makseta Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka työskentelevät öljynporauslautoilla Alankomaissa.

4)

Komissio katsoo näillä perusteilla, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut asetuksen (ETY) N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan sekä SEUT 45–SEUT 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kieltäytynyt maksamasta tiettyjä sosiaalietuuksia Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden sellaisille kansalaisille, jotka työskentelevät öljynporauslautoilla Alankomaissa.

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Beroep te Brussel (Belgia) on esittänyt 29.3.2010 — Express Line NV v. Belgisch Instituut voor Postdiensten en Telecommunicatie

(Asia C-148/10)

(2010/C 161/29)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Beroep te Brussel

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Express Line NV

Vastapuoli: Belgisch Instituut voor Postdiensten en Telecommunicatie

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 14.12.1997 annetun direktiivin 97/67/EY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/39/EY (2), säännökset, ja erityisesti, tähän kuitenkaan rajoittumatta, sen 19 artikla, etenkin direktiivillä 2008/6/EY (3) toteutettujen muutosten, jotka on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi 31.12.2010 mennessä, valossa, ymmärrettävä ja tulkittava siten, että jäsenvaltioilla ei ole oikeutta säätää ulkoista valitusmenettelyä pakolliseksi yleispalveluun kuulumattomien postipalvelujen tarjoajille, koska: i) direktiivissä yhdenmukaistetaan postipalvelujen käyttäjien suojaamiseksi tarkoitetut valitusmenettelyt täydellisesti; tai ii) tämä velvoite asetettiin direktiivissä 2002/39/EY ainoastaan yleispalvelun tarjoajalle ja direktiivistä 2008/6/EY lähtien kaikille yleispalvelujen tarjoajille, ja direktiivin 2008/6/EY 19 artiklan 1 kohdan [kolmannen] alakohdan sanamuodon nojalla jäsenvaltiot saavat ainoastaan rohkaista riippumattomien ratkaisumenetelmien kehittämistä yleispalveluun kuulumattomien postipalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien välisissä riidoissa mutta eivät säätää näitä menetelmiä pakollisiksi?

2)

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että postidirektiivi ei sinänsä estä jäsenvaltioita säätämästä ulkoista valitusmenettelyä, josta on postin yleispalvelujen tarjoajien osalta säädetty 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, yleispalveluun kuulumattomien postipalvelujen tarjoajille pakolliseksi, onko palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteita (EY:n perustamissopimuksen 49 artikla ja sitä seuraavat artiklat; uusi SEUT 56 artikla ja sitä seuraavat artiklat) tulkittava siten, että palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoitukset, joita jäsenvaltio ottaa käyttöön kuluttajansuojaa koskevaan yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä ja joissa säädetään yleispalveluun kuulumattomien postipalvelujen tarjoajille pakolliseksi ulkoinen valitusmenettely sellaisena kuin siitä on säädetty postin yleispalvelun tarjoajien osalta 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia silloinkin, jos kyseisen valitusmenettelyn soveltamisessa ei erotella, ovatko valitukset kuluttajien vai muiden loppukäyttäjien tekemiä, ja jos valtaosa näiden palvelujen (käsillä olevassa tapauksessa pikalähetys- ja kuriiripalvelujen) käyttäjistä on elinkeinotoiminnan harjoittajia?

---

(1)  Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 15, s. 14).

(2)  Direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 176, s. 21).

(3)  Direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen osalta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi/EYVL L 52, s. 3).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 29.3.2010 — Bureau d’intervention et de restitution belge (BIRB) v. Beneo Orafti SA

(Asia C-150/10)

(2010/C 161/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB)

Vastaaja: Beneo Orafti SA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko komission asetuksen N:o 493/2006 (1) 9 artiklan perusteella sokerintuotantoyritykselle myönnetyt väliaikaiset kiintiöt suljettu neuvoston asetuksella N:o 320/2006 (2) ja sääntöjen soveltamisohjeita koskevalla komission asetuksella N:o 968/2006 (3) käyttöön otetun väliaikaisen rakenneuudistusjärjestelmän ulkopuolelle, kun otetaan huomioon, että a) näihin kiintiöihin ei sovelleta väliaikaista rakenneuudistusmaksua, b) niihin ei voi saada rakenneuudistustukea ja c) ne eivät ole neuvoston asetuksessa N:o 320/2006 tarkoitettuja kiintiöitä sellaisina kuin ne on määritelty kyseisen asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa?

2)

Vaikka edeltävään kysymykseen vastattaisiin kieltävästi, ovatko väliaikaiset kiintiöt itsenäisiä ja tavanomaisista peruskiintiöistä erillisiä kiintiöitä, kun otetaan huomioon, että a) väliaikaiset kiintiöt myönnetään komission asetuksen N:o 493/2006 9 artiklan perusteella eikä neuvoston asetuksen N:o 318/2006 (4) 7 artiklan perusteella, b) väliaikaisten kiintiöiden myöntämisperusteet eroavat tavanomaisten peruskiintiöiden myöntämisperusteista ja c) väliaikaiset kiintiöt ovat väliaikaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa siirtymistä entisestä sokerialan markkinajärjestelystä yhteisön uuteen sokerialan markkinajärjestelyyn ja joita näin ollen sovelletaan lähtökohtaisesti ainoastaan markkinointivuonna 2006/2007?

3)

Jos jompaankumpaan edeltävään kysymykseen (tai niihin molempiin) vastataan myöntävästi, voidaanko sokerintuotantoyritykselle, joka on hakenut markkinointivuodelle 2006/2007 rakenneuudistustukea neuvoston asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan mukaisesti, myöntää markkinointivuodelle 2006/2007 väliaikainen kiintiö asetuksen 493/2006 9 artiklan mukaisesti?

4)

Jos edeltävään kysymykseen vastataan kieltävästi, voiko sovellettava seuraamusmaksu koostua myönnetyn rakenneuudistustukiosuuden takaisin perimisestä ja väliaikaisen kiintiön takaisin perimisestä? Kuinka tämä komission asetuksen N:o 968/2006 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu takaisin perittävä summa ja 27 artiklassa tarkoitettu seuraamusmaksu on laskettava tilanteessa, jossa sokerintuotantoyritys on saanut rakenneuudistustukea (markkinointivuodelle 2006/2007) ja on käyttänyt väliaikaisen kiintiönsä (johon ei ole myönnetty mitään rakenneuudistustukea)? Onko tämän seuraamusmaksun laskennassa otettava huomioon kaikki seuraavat seikat tai osa niistä: a) kustannukset, jotka kyseessä olevalle sokerintuotantoyritykselle ovat aiheutuneet tuotantovälineiden purkamisesta, b) tappiot, joita kyseessä oleva sokerintuotantoyritys on kärsinyt luovuttuaan tavanomaisesta peruskiintiöstään, c) se seikka, että väliaikainen kiintiö on yksittäinen ja väliaikainen toimenpide, joka antaa mahdollisuuden tuotantoon ainoastaan markkinointivuonna 2006/2007 ja jota ei sovelleta muihin markkinointivuosiin (paitsi sokerin väliaikaisen kiintiön tapauksessa), d) onko takaisinperittävän summan määrittäminen siten, että huomioon ei oteta edellä a–c alakohdassa mainittuja seikkoja, vastoin suhteellisuusperiaatetta?

5)

Edellä esitetyistä kysymyksistä huolimatta, milloin rakenneuudistussuunnitelman perusteella tehdyt sitoumukset tulevat voimaan eli milloin niistä tulee hakijaa velvoittavia? a) Tapahtuuko se markkinointivuoden alussa, jonka osalta hakija on tehnyt rakenneuudistustukea koskevan hakemuksen, b) silloin kun hakemus jätetään toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, c) silloin kun toimivaltainen kansallinen viranomainen ilmoittaa, että hakemus on asianmukainen, d) silloin kun toimivaltainen kansallinen viranomainen ilmoittaa, että hakemuksen perusteella voidaan myöntää rakenneuudistustukea, e) vai silloin kun toimivaltainen kansallinen viranomainen ilmoittaa päätöksestään myöntää rakenneuudistustukea?

6)

Jos toiseen kysymyksistä [1 ja 2] (tai niihin molempiin) vastataan myöntävästi, voiko sokerintuotantoyritys, jolle on myönnetty väliaikainen kiintiö markkinointivuodelle 2006/2007, käyttää tätä kiintiötä markkinointivuonna, vaikka kyseiselle yritykselle on myönnetty sen tavanomaista peruskiintiötä koskeva rakenneuudistustuki markkinointivuodesta 2006/2007 alkaen?

7)

Jos kysymyksiin [1, 2 ja 6] vastataan kieltävästi, voiko jäsenvaltion kansallinen toimivaltainen viranomainen lisätä takaisinperittävään rakenneuudistustukiosuuteen ja komission asetuksen 968/2006 26 ja 27 artiklassa tarkoitettuun seuraamusmaksuun komission asetuksen 967/2006 (5) 4 artiklassa tarkoitetun ylijäämämaksun, jos rakenneuudistussuunnitelmaan liittyviä sitoumuksia ei ole noudatettu, vai onko tällainen seuraamusmaksujen yhteenlaskeminen ristiriidassa ne bis in idem -periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen kanssa?

---

(1)  Sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistukseen liittyvistä siirtymätoimenpiteistä ja asetusten (EY) N:o 1265/2001 ja (EY) N:o 314/2002 muuttamisesta 27.3.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 493/2006 (EUVL L 89, s. 11).

(2)  Yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta 20.2.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 320/2006 (EUVL L 58, s. 42).

(3)  Yhteisön sokerialan väliaikaista rakenneuudistusjärjestelmää koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 320/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 27.6.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 968/2006 (EUVL L 176, s. 32).

(4)  Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20.2.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 318/2006 (EUVL L 58, s. 1).

(5)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kiintiön ulkopuolisen tuotannon osalta sokerialalla 29.6.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 967/2006 (EUVL L 176, s. 22).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Arbeidshof te Antwerpen — Afdeling Hasselt (Belgia) on esittänyt 31.3.2010 — Dai Cugini NV v. Rijksdienst voor Sociale Zekerheid

(Asia C-151/10)

(2010/C 161/31)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeidshof te Antwerpen — Afdeling Hasselt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dai Cugini NV

Vastaaja: Rijksdienst voor Sociale Zekerheid

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko kansallisen oikeuden säännökset, nimittäin työntekijöiden sosiaaliturvasta 28.12.1944 annetun lain muuttamisesta 27.6.1969 annetun lain 22 ter §:ään sisältyvä olettama ja 22.12.1989 annetun ohjelmalain 171 §, sellaisina kuin ne ovat olleet kulloinkin voimassa, yhteensopivia yhteisön oikeuden säännösten, 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY (1) ja erityisesti 5 lausekkeen 1 kohdan a ja b alakohdan kanssa, joiden mukaan osa-aikatyötä tekevien ja kokoaikatyötä tekevien työntekijöiden välisen syrjinnän poistamista koskevan periaatteen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi, sen jälkeen kun ne ovat kuulleet työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti, tunnistettava oikeudelliset tai hallinnolliset esteet, jotka saattavat rajoittaa mahdollisuuksia osa-aikatyöhön, arvioitava niitä ja tarvittaessa poistettava ne?

2)

Ovatko kansallisen oikeuden säännökset, joissa työnantajat velvoitetaan laatimaan ja säilyttämään useita työsuhteeseen liittyviä asiakirjoja 22.12.1989 annetun ohjelmalain 157–169 §:n mukaisesti ja joiden mukaan edellä mainittujen velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä seuraa rikosoikeudellinen rangaistus tai niistä voidaan määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja tai siviilioikeudellisia seuraamuksia, yhteensopivia yhteisön oikeuden säännösten, 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY ja erityisesti 5 lausekkeen 1 kohdan a ja b alakohdan kanssa, joiden mukaan osa-aikatyötä tekevien ja kokoaikatyötä tekevien työntekijöiden välisen syrjinnän poistamista koskevan periaatteen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi, sen jälkeen kun ne ovat kuulleet työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti, tunnistettava oikeudelliset tai hallinnolliset esteet, jotka saattavat rajoittaa mahdollisuuksia osa-aikatyöhön, arvioitava niitä ja tarvittaessa poistettava ne?

---

(1)  Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta annettu direktiivi 97/81/EY (EYVL 1998, L 14, s. 9).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court of the United Kingdom (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 2.4.2010 — Williams ym. v. British Airways plc

(Asia C-155/10)

(2010/C 161/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court of the United Kingdom

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Williams ynnä muut

Vastaaja: British Airways plc

Ennakkoratkaisukysymykset

i)

(a) Neuvoston direktiivien 93/104/EY (1) ja 2003/88/EY (2) 7 artiklojen ja (b) neuvoston direktiivin 2000/79/EY (3) liitteenä olevan eurooppalaisen sopimuksen 3 lausekkeen nojalla: (1) määritelläänkö tai vahvistetaanko unionin oikeudessa mahdollisesti vaatimukset, jotka koskevat palkallisen vuosiloman jaksoilta suoritettavan lomapalkan luonnetta ja/tai tasoa; ja (2) voivatko jäsenvaltiot mahdollisesti päättää, miten tällainen lomapalkka on laskettava?

ii)

Onko erityisesti riittävää, että kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön ja/tai työehtosopimusten ja/tai työnantajien ja työntekijöiden välillä neuvoteltujen sopimusjärjestelyjen nojalla maksettava lomapalkka mahdollistaa sen, että työntekijä ottaa vuosiloman ja pitää sen kokonaan, ja kannustaa häntä siihen, eikä siihen liity merkittävää riskiä siitä, että työntekijä ei menettelisi näin?

iii)	Vai edellytetäänkö, että lomapalkan pitäisi joko a) olla täysin samansuuruinen kuin työntekijän ”normaali” palkka tai b) vastata sitä suurin piirtein?

Lisäksi, mikäli kysymyksen (iii)(a) tai (b) kohtaan vastataan myöntävästi:

iv)	Onko asianmukainen mittapuu tai vertailukohta a) palkka, jonka työntekijä olisi ansainnut tietyn lomajakson aikana, jos hän olisi työskennellyt eikä ollut lomalla, vai (b) palkka, jonka hän ansaitsi jonakin toisena jaksona, jona hän työskenteli, ja mikä tämä toinen jakso olisi?

v)

Miten pitäisi arvioida ”normaalia” tai ”vertailukelpoista” palkkaa (a) sellaisissa olosuhteissa, joissa työntekijän palkkaa korotetaan työskentelyn aikana, jos ja siltä osin kuin hän hoitaa tiettyä tehtävää, ja sellaisissa olosuhteissa joissa (b) on olemassa vuosittainen tai muu rajoitus, joka koskee sitä, missä määrin tai minä aikana työntekijä voi hoitaa kyseistä tehtävää, ja tämä rajoitus on jo ylitetty tai melkein ylitetty silloin kun vuosiloma otetaan, jolloin työntekijä ei olisi itse asiassa saanut hoitaa kyseistä tehtävää, mikäli hän olisi työskennellyt eikä ollut lomalla?

---

(1)  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23.11.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/104/EY, EYVL L 307, s. 18.

(2)  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, EUVL L 299, s. 9.

(3)  Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/79/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti), EYVL L 302, s. 57.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 6.4.2010 — Johan van Leendert Holding BV v. Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

(Asia C-158/10)

(2010/C 161/33)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Johan van Leendert Holding BV

Vastapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklaa ja 57 artiklaa tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa ulkomaalaisten työntekoa koskevan lain (Wet arbeid vreemdelingen) 2 §:ssä, luettuna yhdessä tämän lain täytäntöönpanopäätöksen 1e §:n 1 momentin johdantolauseen ja b kohdan kanssa, säädetyn kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella direktiivin 96/71/EY (1) 1 artiklan 3 kohdan johdantolauseessa ja c alakohdassa tarkoitetuilta lähetetyiltä työntekijöiltä edellytetään työlupaa?

---

(1)  Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 18, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 2.4.2010 — Gerhard Fuchs v. Land Hessen

(Asia C-159/10)

(2010/C 161/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gerhard Fuchs

Vastaaja: Land Hessen

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Perustuvatko Hessenin virkamieslain (Beamtengesetz) säännökset, joissa säädetään virkamiehiä koskevasta lähtökohtaisesti pakottavasta ikärajasta, jonka saavuttamisesta seuraa virkamiehen siirtyminen eläkkeelle, unionin oikeuden perusteiden mukaan johonkin yleisen edun (Allgemeinwohl) mukaiseen tavoitteeseen? Tältä osin esitetään erityisesti seuraavat yksittäiset kysymykset:   Mikä yksityiskohtaisia vaatimuksia on asetettava tällaiselle yleisen edun mukaiselle tavoitteelle unionin oikeuden näkökulmasta? Mitä täydentäviä kysymyksiä kansallisen tuomioistuimen pitäisi lisäksi esittää tosiseikkojen selvittämiseksi?   Onko intressi budjettivarojen ja henkilöstömenojen säästämiseen, tässä tapauksessa siten, että vältetään uusia palvelukseenottoja ja vähennetään siten henkilöstömenoja, direktiivin 2000/78/EY (1) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeutettu tavoite?   Voidaanko julkisen työnantajan tavoite kyetä suunnittelemaan tietyllä varmuudella virkamiesten lopullinen poistuminen palveluksesta tunnustaa yleisen edun mukaiseksi tavoitteeksi silloinkin, jos jokainen julkinen työnantaja voi kehittää Hessenin virkamieslain tai virkamiesten asemaa koskevan lain soveltamisalalla omia henkilöstösuunnitelmia koskevia näkemyksiään ja panna ne täytäntöön?   Voidaanko intressi ”edulliseen ikäjakaumaan” tai ”edulliseen ikärakenteeseen” tunnustaa yleisen edun mukaiseksi tavoitteeksi, vaikka tältä osin puuttuvat yleiset standardit tai säännökset, jotka koskisivat ikäjakauman tai ikärakenteen oikeellisuutta?   Voidaanko intressiä hankkia ylenemismahdollisuuksia virassa oleville, jo palvelukseen otetuille virkamiehille pitää direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleisen edun mukaisena oikeutettuna tavoitteena?   Onko ikärajaa koskevalla sääntelyllä, jolla pyritään välttämään yksittäiset riidat iäkkäämpien työntekijöiden kanssa heidän työkykynsä säilymisestä, olla yleisen edun mukainen oikeutettu tavoite?   Edellyttääkö direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleinen etu yksittäiset julkiset ja/tai yksityiset työnantajat (Dienstherren und/oder Arbeitgeber) kattavaa työmarkkinapoliittista lähestymistapaa palkkatyön alalla, milloin se sitä edellyttää ja miten yhtenäinen ja sitova tämän lähestymistavan tulee olla?   Voivatko yksittäiset julkiset tai yksityiset työnantajat, joiden palveluksessa on työntekijäryhmiä, tässä tapauksessa vain Hessenin virkamieslain soveltamisalaan kuuluvia virkamiehiä, ylipäänsä noudattaa yleisen edun mukaisia tavoitteita, kun ikärajoja koskevat säännökset ovat voimassa näin rajoitetusti?   Millä edellytyksillä yksittäisten julkisten työnantajien noudatettavissa olevia tavoitteita, joista ei ole kuitenkaan säädetty sitovasti, on pidettävä direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yleisen edun mukaisina, koska eläkeiän ylittymisen vuoksi on vapautunut virkoja, jotka voidaan täyttää uusilla palvelukseenotoilla, mahdollisesti sen jälkeen kun on ensin ylennetty jo virassa olevia virkamiehiä? Edellyttääkö yleinen etu sellaisten yleisluontoisten väitteiden lisäksi, joiden mukaan säännös palvelee tätä tavoitetta, myös tilastotietoja tai muita tietoja, joista voidaan päätellä, että tällainen tavoite on riittävän vakava ja että se todellisuudessa voi toteutua?

2)

Mitä vaatimuksia on konkreettisesti asetettava sille, että ikärajoja koskeva sääntely, sellaisena kuin se sisältyy Hessenin virkamieslain säännöksiin, on sopiva ja asianmukainen? Tarvitaanko tarkempia selvityksiä, jotta voitaisiin määritellä niiden virkamiesten — todennäköinen — lukumäärä, jotka pysyvät vapaaehtoisesti virassaan ikärajan ylityttyä, verrattuna niiden virkamiesten lukumäärään, jotka saavat joka tapauksessa ikärajan saavuttamisen jälkeen eläkkeen lyhentämättömänä ja haluavat siksi joka tapauksessa erota palveluksesta? Eikö olisi asianmukaista asettaa siltä osin vapaaehtoisuus etusijalle pakolliseen palveluksesta eroamiseen nähden niin kauan kuin eläkkeen alentamista koskevilla säännöksillä, joita sovelletaan silloin, kun eläkkeelle siirrytään ennen sääntöjenmukaista ikärajaa, huolehditaan siitä, että vältetään epäasianmukaiset eläkebudjettiin kohdistuvat kulut ja siihen liittyvät henkilöstökulut (vapaaehtoisuus ennen pakkoa asianmukaisempana ja kaiken kaikkiaan vähintään yhtä sopivana sääntelynä)? Voidaanko pitää asianmukaisena ja tarpeellisena, että kun virkamiehet saavuttavat tietyn korkean iän, kuten tässä tapauksessa 65 vuoden iän, oletetaan yleisesti, että he ovat työkyvyttömiä, ilman että tätä olettamusta voitaisiin osoittaa vääräksi, ja virkasuhde lakkaa siten automaattisesti? Onko asianmukaista asettaa edellytykseksi sille, että työskentelyä virkasuhteessa jatketaan siihen saakka, kun asianomainen täyttää 68 vuotta, mikä on sinänsä mahdollista, joka tapauksessa yksinomaan työnantajan erityinen intressi, ilman että tällaiset intressit kuitenkaan pakottaisivat virkasuhteen päättämiseen ilman mitään oikeudellista mahdollisuutta vedota virkasuhteeseen uudelleen? Johtaako ikärajaa koskeva sääntely, josta välttämättä seuraa virasta eroaminen sen sijaan, että tyydyttäisiin vahvistamaan direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 2 kohdassa sallitulla tavalla edellytykset oikeudelle lyhentämättömään eläkkeeseen, siihen, että aliarvioidaan sopimattomalla tavalla vanhempien ihmisten vaatimukset verrattuna nuorten ihmisten vaatimuksiin, joita ei lähtökohtaisesti voida pitää tärkeämpinä? Siltä osin kuin uusien palvelukseenottojen ja/tai ylennysten helpottamisen tavoite tunnustetaan sallituksi, on pohdittava sitä, mitä täsmällisimpiä vaatimuksia on asetettava tosiseikkojen osalta sen osoittamiseksi, missä määrin kukin ikärajaa koskevaan sääntelyyn vetoava yksittäinen julkinen työnantaja tai kaikki sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat julkiset työnantajat käyttävät tosiasiallisesti näitä mahdollisuuksia, mukaan lukien tai poissulkien yleiset työmarkkinat? Kun otetaan huomioon nykyään jo havaittavissa oleva väestörakenteesta johtuva puute työmarkkinoilla, samaan aikaan ilmennyt kaikenlaisen ammattityövoiman tarve eli myös liittovaltion ja osavaltioiden julkishallinnon tarpeet, onko asianmukaista ja tarpeellista, että työkykyiset virkamiehet, jotka haluavat edelleen jatkaa virassaan, pakotetaan kuitenkin eroamaan virkasuhteestaan, vaikka samaan aikaan vallitsee huomattava ja työmarkkinoiden välityksellä vaikeasti täytettävissä oleva henkilöstötarve? Tarvitaanko siltä osin alakohtaisia työmarkkinatietoja, jotka olisi mahdollisesti myöhemmin vielä kerättävä?

3)

Mitä vaatimuksia on asetettava ikärajoja koskevien Hessenin ja mahdollisesti myös liittovaltion säännösten johdonmukaisuuden osalta? Voidaanko Hessenin virkamieslain 50 §:n 1 momentin ja Hessenin virkamieslain 50 §:n 3 momentin välistä suhdetta pitää ristiriidattomana, jos lähtökohtaisesti mahdollinen työskentelyn jatkaminen ikärajan saavuttamisen jälkeen riippuu yksinomaan työnantajan intresseistä? Onko Hessenin virkamieslain 50 §:n 3 momenttia tulkittava direktiivin perusteella mahdollisesti siten, että sopimattoman ikään perustuvan syrjinnän estämiseksi virkasuhteen on jatkuttava aina silloin, jos virkatehtäviin liittyvät perusteet eivät ole sen esteenä? Mitä vaatimuksia tällaisten perusteiden olemassaololle on mahdollisesti asetettava? Onko tältä osin oletettava, että virkatehtäviin liittyvät intressit edellyttävät virkasuhteen jatkumista jo sillä perusteella, että kyseessä olisi muutoin ikään perustuva syrjintä, joka ei ole oikeutettavissa? Miten voitaisiin soveltaa tältä osin edellytettyä Hessenin virkamieslain 50 §:n 3 momentin tulkintaa, jotta kantajan virkasuhdetta jatkettaisiin tai se aloitettaisiin uudelleen, vaikka virkasuhde on sittemmin päättynyt? Pitäisikö tässä tapauksessa jättää soveltamatta Hessenin virkamieslain 50 §:n 1 momenttia ainakin siihen saakka, kun asianomainen täyttää 68 vuotta? Onko asianmukaista ja välttämätöntä yhtäältä vaikeuttaa vapaaehtoista eläkkeelle jäämistä 60 tai 63 vuoden iästä lähtien siten, että eläkkeen määrää leikataan pysyvästi, mutta toisaalta tehdä vapaaehtoinen työskenteleminen yli 65-vuotiaana mahdottomaksi, jos työnantajalla ei ole poikkeuksellisesti erityistä intressiä työskentelyn jatkamiseen? Lakkaako Hessenin virkamieslain 50 §:n 1 momentin mukainen ikärajaa koskeva sääntely olemasta asianmukainen ja välttämätön sen vuoksi, että yhtäältä osa-aikaeläkkeellä olevia ja toisaalta määräaikaisia virkamiehiä koskevat edullisemmat säännökset? Mikä merkitys on johdonmukaisuuden kannalta toisistaan poikkeavilla virka-, työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännön säännöksillä, joilla yhtäältä pyritään nostamaan pysyvästi ikää, josta lähtien eläkesuorituksia voidaan saada leikkaamattomina, toisaalta kielletään irtisanominen lakisääteisen vanhuuseläkkeen osalta säädetyn iän saavuttamisen vuoksi, mutta toisaalta työsuhde päättyy pakottavasti täsmälleen tämän iän saavuttamisen myötä? Onko sillä johdonmukaisuuden kannalta merkitystä, että ikärajojen asteittainen korottaminen palvelee sosiaalivakuutuksessa sekä liittovaltion ja joidenkin osavaltioiden virkamiesoikeudessa ensisijaisesti virkamiesten intressiä siihen, että heihin sovelletaan leikkaamattoman vanhuuseläkkeen tai leikkaamattoman eläkkeen tiukennettuja edellytyksiä mahdollisimman myöhään? Ovatko nämä kysymykset merkityksettömiä sen vuoksi, että ikärajoja ei ole vielä korotettu Hessenin virkamieslain soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten osalta, vaikka korotus tulee lähitulevaisuudessa voimaan työsuhteessa olevien työntekijöiden osalta?

---

(1)  Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 2.4.2010 — Peter Köhler v. Land Hessen

(Asia C-160/10)

(2010/C 161/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Peter Köhler

Vastaaja: Land Hessen

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Perustuvatko Hessenin virkamieslain (Beamtengesetz) säännökset, joissa säädetään virkamiehiä koskevasta lähtökohtaisesti pakottavasta ikärajasta, jonka saavuttamisesta seuraa virkamiehen siirtyminen eläkkeelle, unionin oikeuden perusteiden mukaan johonkin yleisen edun (Allgemeinwohl) mukaiseen tavoitteeseen? Tältä osin esitetään erityisesti seuraavat yksittäiset kysymykset:   Mikä yksityiskohtaisia vaatimuksia on asetettava tällaiselle yleisen edun mukaiselle tavoitteelle unionin oikeuden näkökulmasta? Mitä täydentäviä kysymyksiä kansallisen tuomioistuimen pitäisi lisäksi esittää tosiseikkojen selvittämiseksi?   Onko intressi budjettivarojen ja henkilöstömenojen säästämiseen, tässä tapauksessa siten, että vältetään uusia palvelukseenottoja ja vähennetään siten henkilöstömenoja, direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeutettu tavoite?   Voidaanko julkisen työnantajan tavoite kyetä suunnittelemaan tietyllä varmuudella virkamiesten lopullinen poistuminen palveluksesta tunnustaa yleisen edun mukaiseksi tavoitteeksi silloinkin, jos jokainen julkinen työnantaja voi kehittää Hessenin virkamieslain tai virkamiesten asemaa koskevan lain soveltamisalalla omia henkilöstösuunnitelmia koskevia näkemyksiään ja panna ne täytäntöön?   Voidaanko intressi ”edulliseen ikäjakaumaan” tai ”edulliseen ikärakenteeseen” tunnustaa yleisen edun mukaiseksi tavoitteeksi, vaikka tältä osin puuttuvat yleiset standardit tai säännökset, jotka koskisivat ikäjakauman tai ikärakenteen oikeellisuutta?   Voidaanko intressiä hankkia ylenemismahdollisuuksia virassa oleville, jo palvelukseen otetuille virkamiehille pitää direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleisen edun mukaisena oikeutettuna tavoitteena?   Onko ikärajaa koskevalla sääntelyllä, jolla pyritään välttämään yksittäiset riidat iäkkäämpien työntekijöiden kanssa heidän työkykynsä säilymisestä, olla yleisen edun mukainen oikeutettu tavoite?   Edellyttääkö direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleinen etu yksittäiset julkiset ja/tai yksityiset työnantajat (Dienstherren und/oder Arbeitgeber) kattavaa työmarkkinapoliittista lähestymistapaa palkkatyön alalla, milloin se sitä edellyttää ja miten yhtenäinen ja sitova tämän lähestymistavan tulee olla?   Voivatko yksittäiset julkiset tai yksityiset työnantajat, joiden palveluksessa on työntekijäryhmiä, tässä tapauksessa vain Hessenin virkamieslain soveltamisalaan kuuluvia virkamiehiä, ylipäänsä noudattaa yleisen edun mukaisia tavoitteita, kun ikärajoja koskevat säännökset ovat voimassa näin rajoitetusti?   Millä edellytyksillä yksittäisten julkisten työnantajien noudatettavissa olevia tavoitteita, joista ei ole kuitenkaan säädetty sitovasti, on pidettävä direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yleisen edun mukaisina, koska eläkeiän ylittymisen vuoksi on vapautunut virkoja, jotka voidaan täyttää uusilla palvelukseenotoilla, mahdollisesti sen jälkeen kun on ensin ylennetty jo virassa olevia virkamiehiä? Edellyttääkö yleinen etu sellaisten yleisluontoisten väitteiden lisäksi, joiden mukaan säännös palvelee tätä tavoitetta, myös tilastotietoja tai muita tietoja, joista voidaan päätellä, että tällainen tavoite on riittävän vakava ja että se todellisuudessa voi toteutua?

2)

Mitä vaatimuksia on konkreettisesti asetettava sille, että ikärajoja koskeva sääntely, sellaisena kuin se sisältyy Hessenin virkamieslain säännöksiin, on sopiva ja asianmukainen? Tarvitaanko tarkempia selvityksiä, jotta voitaisiin määritellä niiden virkamiesten — todennäköinen — lukumäärä, jotka pysyvät vapaaehtoisesti virassaan ikärajan ylityttyä, verrattuna niiden virkamiesten lukumäärään, jotka saavat joka tapauksessa ikärajan saavuttamisen jälkeen eläkkeen lyhentämättömänä ja haluavat siksi joka tapauksessa erota palveluksesta? Eikö olisi asianmukaista asettaa siltä osin vapaaehtoisuus etusijalle pakolliseen palveluksesta eroamiseen nähden niin kauan kuin eläkkeen alentamista koskevilla säännöksillä, joita sovelletaan silloin, kun eläkkeelle siirrytään ennen sääntöjenmukaista ikärajaa, huolehditaan siitä, että vältetään epäasianmukaiset eläkebudjettiin kohdistuvat kulut ja siihen liittyvät henkilöstökulut (vapaaehtoisuus ennen pakkoa asianmukaisempana ja kaiken kaikkiaan vähintään yhtä sopivana sääntelynä)? Voidaanko pitää asianmukaisena ja tarpeellisena, että kun virkamiehet saavuttavat tietyn korkean iän, kuten tässä tapauksessa 65 vuoden iän, oletetaan yleisesti, että he ovat työkyvyttömiä, ilman että tätä olettamusta voitaisiin osoittaa vääräksi, ja virkasuhde lakkaa siten automaattisesti? Onko asianmukaista asettaa edellytykseksi sille, että työskentelyä virkasuhteessa jatketaan siihen saakka, kun asianomainen täyttää 68 vuotta, mikä on sinänsä mahdollista, joka tapauksessa yksinomaan työnantajan erityinen intressi, ilman että tällaiset intressit kuitenkaan pakottaisivat virkasuhteen päättämiseen ilman mitään oikeudellista mahdollisuutta vedota virkasuhteeseen uudelleen? Johtaako ikärajaa koskeva sääntely, josta välttämättä seuraa virasta eroaminen sen sijaan, että tyydyttäisiin vahvistamaan direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 2 kohdassa sallitulla tavalla edellytykset oikeudelle lyhentämättömään eläkkeeseen, siihen, että aliarvioidaan sopimattomalla tavalla vanhempien ihmisten vaatimukset verrattuna nuorten ihmisten vaatimuksiin, joita ei lähtökohtaisesti voida pitää tärkeämpinä? Siltä osin kuin uusien palvelukseenottojen ja/tai ylennysten helpottamisen tavoite tunnustetaan sallituksi, on pohdittava sitä, mitä täsmällisimpiä vaatimuksia on asetettava tosiseikkojen osalta sen osoittamiseksi, missä määrin kukin ikärajaa koskevaan sääntelyyn vetoava yksittäinen julkinen työnantaja tai kaikki sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat julkiset työnantajat käyttävät tosiasiallisesti näitä mahdollisuuksia, mukaan lukien tai poissulkien yleiset työmarkkinat? Kun otetaan huomioon nykyään jo havaittavissa oleva väestörakenteesta johtuva puute työmarkkinoilla, samaan aikaan ilmennyt kaikenlaisen ammattityövoiman tarve eli myös liittovaltion ja osavaltioiden julkishallinnon tarpeet, onko asianmukaista ja tarpeellista, että työkykyiset virkamiehet, jotka haluavat edelleen jatkaa virassaan, pakotetaan kuitenkin eroamaan virkasuhteestaan, vaikka samaan aikaan vallitsee huomattava ja työmarkkinoiden välityksellä vaikeasti täytettävissä oleva henkilöstötarve? Tarvitaanko siltä osin alakohtaisia työmarkkinatietoja, jotka olisi mahdollisesti myöhemmin vielä kerättävä?

3)

Mitä vaatimuksia on asetettava ikärajoja koskevien Hessenin ja mahdollisesti myös liittovaltion säännösten johdonmukaisuuden osalta? Voidaanko Hessenin virkamieslain 50 §:n 1 momentin ja Hessenin virkamieslain 50 §:n 3 momentin välistä suhdetta pitää ristiriidattomana, jos lähtökohtaisesti mahdollinen työskentelyn jatkaminen ikärajan saavuttamisen jälkeen riippuu yksinomaan työnantajan intresseistä? Onko Hessenin virkamieslain 50 §:n 3 momenttia tulkittava direktiivin perusteella mahdollisesti siten, että sopimattoman ikään perustuvan syrjinnän estämiseksi virkasuhteen on jatkuttava aina silloin, jos virkatehtäviin liittyvät perusteet eivät ole sen esteenä? Mitä vaatimuksia tällaisten perusteiden olemassaololle on mahdollisesti asetettava? Onko tältä osin oletettava, että virkatehtäviin liittyvät intressit edellyttävät virkasuhteen jatkumista jo sillä perusteella, että kyseessä olisi muutoin ikään perustuva syrjintä, joka ei ole oikeutettavissa? Miten voitaisiin soveltaa tältä osin edellytettyä Hessenin virkamieslain 50 §:n 3 momentin tulkintaa, jotta kantajan virkasuhdetta jatkettaisiin tai se aloitettaisiin uudelleen, vaikka virkasuhde on sittemmin päättynyt? Pitäisikö tässä tapauksessa jättää soveltamatta Hessenin virkamieslain 50 §:n 1 momenttia ainakin siihen saakka, kun asianomainen täyttää 68 vuotta? Onko asianmukaista ja välttämätöntä yhtäältä vaikeuttaa vapaaehtoista eläkkeelle jäämistä 60 tai 63 vuoden iästä lähtien siten, että eläkkeen määrää leikataan pysyvästi, mutta toisaalta tehdä vapaaehtoinen työskenteleminen yli 65-vuotiaana mahdottomaksi, jos työnantajalla ei ole poikkeuksellisesti erityistä intressiä työskentelyn jatkamiseen? Lakkaako Hessenin virkamieslain 50 §:n 1 momentin mukainen ikärajaa koskeva sääntely olemasta asianmukainen ja välttämätön sen vuoksi, että yhtäältä osa-aikaeläkkeellä olevia ja toisaalta määräaikaisia virkamiehiä koskevat edullisemmat säännökset? Mikä merkitys on johdonmukaisuuden kannalta toisistaan poikkeavilla virka-, työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännön säännöksillä, joilla yhtäältä pyritään nostamaan pysyvästi ikää, josta lähtien eläkesuorituksia voidaan saada leikkaamattomina, toisaalta kielletään irtisanominen lakisääteisen vanhuuseläkkeen osalta säädetyn iän saavuttamisen vuoksi, mutta toisaalta työsuhde päättyy pakottavasti täsmälleen tämän iän saavuttamisen myötä? Onko sillä johdonmukaisuuden kannalta merkitystä, että ikärajojen asteittainen korottaminen palvelee sosiaalivakuutuksessa sekä liittovaltion ja joidenkin osavaltioiden virkamiesoikeudessa ensisijaisesti virkamiesten intressiä siihen, että heihin sovelletaan leikkaamattoman vanhuuseläkkeen tai leikkaamattoman eläkkeen tiukennettuja edellytyksiä mahdollisimman myöhään? Ovatko nämä kysymykset merkityksettömiä sen vuoksi, että ikärajoja ei ole vielä korotettu Hessenin virkamieslain soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten osalta, vaikka korotus tulee lähitulevaisuudessa voimaan työsuhteessa olevien työntekijöiden osalta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Ireland (Irlanti) on esittänyt 7.4.2010 — Phonographic Performance (Ireland) Ltd v. Irlanti ja Attorney General

(Asia C-162/10)

(2010/C 161/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Ireland

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Phonographic Performance (Ireland) Ltd

Vastaajat: Irlanti ja Attorney General

Ennakkoratkaisukysymykset

i)

Onko hotellitoiminnan harjoittajan, joka asentaa hotellihuoneisiin televisio- ja/tai radiovastaanottimia, joihin se jakelee lähetyssignaalia, katsottava olevan ”käyttäjä”, joka ”välittää yleisölle” äänitteen, joka televisio- tai radiolähetyksessä voidaan esittää, 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston kodifioidun direktiivin 2006/115/EY (1) 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla?

ii)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, asetetaanko direktiivin 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille velvollisuus säätää oikeudesta saada kohtuullinen korvaus hotellitoiminnan harjoittajalta sen kohtuullisen korvauksen lisäksi, joka lähetystoiminnan harjoittajan on maksettava äänitteen esittämisestä?

iii)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko direktiivin 2006/115/EY 10 artiklassa jäsenvaltioille hotellitoiminnan harjoittajien vapauttaminen ”kohtuullisen kertakorvauksen” maksamisesta 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ”yksityisen käytön” perusteella?

iv)

Onko hotellitoiminnan harjoittajan, joka sijoittaa huoneisiin laitteita (jotka eivät ole televisio- tai radiovastaanottimia) ja fyysisessä tai digitaalisessa muodossa olevia äänitteitä, joita voidaan soittaa tai kuunnella näiden laitteiden avulla, katsottava olevan ”käyttäjä”, joka ”välittää yleisölle” äänitteitä direktiivin 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla?

v)

Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko direktiivin 2006/115/EY 10 artiklassa jäsenvaltioille hotellitoiminnan harjoittajien vapauttaminen velvollisuudesta maksaa ”kohtuullinen kertakorvaus” direktiivin 2006/115/EY 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ”yksityisen käytön” perusteella?

---

(1)  Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY (kodifioitu toisinto)

EUVL L 376, s. 28

Tribunale di Isernian (Italia) 2.4.2010 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö — rikosoikeudenkäynti Aldo Patricielloa vastaan

(Asia C-163/10)

(2010/C 161/37)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Isernia

Rikosoikeudenkäynnin vastaaja

Aldo Patriciello

Ennakkoratkaisukysymys

Onko rangaistavaa tekoa, johon Euroopan parlamentin jäsen Aldo Patriciellon abstraktilla tasolla väitetään syyllistyneen (ja joka on kuvattu syytekirjelmässä ja joka on jo Euroopan parlamentin 5.5.2009 tekemän parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskevan päätöksen perustana) ja joka on luokiteltu rikoslain 368 §:ssä tarkoitetuksi virkamieheen kohdistetuksi herjaukseksi, pidettävä Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8.4.1965 tehdyn pöytäkirjan 9 artiklassa tarkoitettuna parlamentaaristen tehtävien hoidossa ilmaistuna mielipiteenä?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Emanuele Ferazzoli v. Ministero dell’Interno

(Asia C-164/10)

(2010/C 161/38)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Emanuele Ferazzoli

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Cosima Barberio v. Ministero dell’Interno

(Asia C-165/10)

(2010/C 161/39)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Cosima Barberio

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Patrizia Banchetti v. Ministero dell’Interno

(Asia C-166/10)

(2010/C 161/40)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Patrizia Banchetti

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Andrea Palomba v. Ministero dell’Interno

(Asia C-167/10)

(2010/C 161/41)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Andrea Palomba

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Michele Fanelli v. Ministero dell’Interno

(Asia C-168/10)

(2010/C 161/42)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Michele Fanelli

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Sandra Castronovo v. Ministero dell’Interno

(Asia C-169/10)

(2010/C 161/43)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sandra Castronovo

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Mirko De Filippo v. Ministero dell’Interno

(Asia C-170/10)

(2010/C 161/44)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Mirko De Filippo

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Andrea Sacripanti v. Ministero dell’Interno

(Asia C-171/10)

(2010/C 161/45)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Andrea Sacripanti

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Emiliano Orru’ v. Ministero dell’Interno

(Asia C-172/10)

(2010/C 161/46)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Emiliano Orru’

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Fabrizio Cariulo v. Ministero dell’Interno

(Asia C-173/10)

(2010/C 161/47)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Fabrizio Cariulo

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Paola Tonachella v. Ministero dell’Interno

(Asia C-174/10)

(2010/C 161/48)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Paola Tonachella

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Pietro Calogero v. Ministero dell’Interno

(Asia C-175/10)

(2010/C 161/49)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pietro Calogero

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 2.4.2010 — Danilo Spina v. Ministero dell’Interno

(Asia C-176/10)

(2010/C 161/50)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Danilo Spina

Vastaaja: Ministero dell’Interno

Ennakkoratkaisukysymys

Kysymys koskee kansallisen lainsäädännön (joka on otettu käyttöön 4.7.2006 annetulla Bersanin asetuksella (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi 4.8.2006 annetulla lailla nro 248) EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisuutta, eli sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta näiden määräysten kanssa, jossa

a)	vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa kilpailumenettelyssä myönnettyjen toimilupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle

b)	on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan saavutettu kaupallinen asema (kuten uusiin toimiluvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä)

c)	on määräykset toimiluvan peruuttamistapauksista niissä tapauksissa, joissa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Târgu — Mureș (Romania) on esittänyt 17.3.2010 — Ministerul Economiei și Finanțelor, Direcția Generală a Finanțelor Publice Mureș ja Administrația Finanțelor Publice Târgu-Mureș v. SC Darmi SRL

(Asia C-178/10)

(2010/C 161/51)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Târgu-Mureș

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valituksen vastapuoli: Ministerul Economiei și Finanțelor, Direcția Generală a Finanțelor Publice Mureș ja Administrația Finanțelor Publice Târgu-Mureș

Vastaaja ja valittaja: SC Darmi SRL

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko katsoa, että kun Romanian kansalliseen oikeuteen kuuluvassa lainsäädännössä (kiireellisenä annettu asetus nro 50/2008) otettiin käyttöön päästövero ajanjaksoksi 1.7.2008–15.12.2008, tämä oli ensisijaisesti niiden tulliliittoon ja kaksinkertaista verotusta koskevaan kieltoon sovellettavien periaatteiden mukaista, jotka on vahvistettu EY 23, EY 25 ja EY 90 artiklassa, eli sallitaanko näissä perustamissopimuksen määräyksissä päästöveron käyttöönotto Romanian lainsäätäjän kiireellisenä antaman asetuksen nro 50/2008 johdanto-osassa määritettyyn tarkoitukseen eli tarkoitukseen, josta määrätään myös EY 174 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa ja jona on ympäristönsuojelun takaaminen toteuttamalla ohjelmia ja hankkeita, joilla parannetaan ilmanlaatua ja joilla pyritään noudattamaan yhteisön tämän alan lainsäädännössä säädettyjä raja-arvoja? Toisin sanoen ja erityisesti: voidaanko tilanteessa, jossa Euroopan unionin jäsenvaltiossa otetaan käyttöön päästövero jostain toisesta jäsenvaltiosta ensin mainittuun jäsenvaltioon tuotujen uusien tai käytettyjen ajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä, katsoa, että EY 174 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen määräykset ovat hyväksyttävä peruste EY 23, EY 25 ja EY 90 artiklan noudattamatta jättämiselle?

2)

Kun tällaisesta ajoneuvosta on kannettu vastaava vero eli päästövero (jolla on sama käsitteellinen sisältö ja sama tarkoitus eli ympäristön suojelu EY 174 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti) jossain jäsenvaltiossa, voidaanko siinä yhteydessä, kun se rekisteröidään ensi kertaa jossain toisessa jäsenvaltiossa, kantaa tällainen päästövero, jolla on samat EY 174 ja sitä seuraavien artiklojen mukaiset tavoitteet, vaikka siitä on jo aiemmin kannettu päästövero jossain toisessa jäsenvaltiossa?

3)

Jos sen sijaan tällaisesta ajoneuvosta ei ole kannettu päästöveroa jossain toisessa jäsenvaltiossa (koska tällaista veroa ei ole olemassa tai jostain muusta syystä), mutta myöhemmän rekisteröinnin yhteydessä jossain toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi Romaniassa, jossa tällainen vero kannetaan, kannetaan päästövero tällaisen ajoneuvon ensirekisteröinnin yhteydessä, voidaanko tällaisessa tilanteessa katsoa, että EY 23, EY 25 ja EY 90 artiklassa määrättyjä tulliliittoa ja välillistä kotimaisten tuotteiden suojaa koskevia periaatteita on loukattu?

Kanne 9.4.2010 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-179/10)

(2010/C 161/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Gippini Fournier ja K. Walkerová)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 288 artiklan neljännen kohdan ja kalastus- ja vesiviljelyalalle Korsikassa vuosina 1986–1999 myönnetyistä tuista 14.7.2004 tehdyn komission päätöksen (1) 4 ja 5 artiklan ja mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut täytäntöön mainittua päätöstä perimällä takaisin tuensaajilta päätöksen 1 artiklassa sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettuja tukia ja koska se ei ole ilmoittanut komissiolle päätöksen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission päätöksen 2005/238/EY 4 artiklan mukaan Ranskan tasavallan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden määräajassa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä. Siitä, kun Ranskan viranomaiset vastaanottivat päätöksen, on kuitenkin kulunut yli viisi vuotta eikä myönnettyä tukea ole edelleenkään peritty edunsaajayrityksiltä takaisin eikä konkreettisiin toimenpiteisiin tässä tarkoituksessa ole ryhdytty seitsemästä muistutuksesta huolimatta. Vastaaja ei myöskään voinut vedota tämän päätöksen täytäntöönpanon täydelliseen mahdottomuuteen.

---

(1)  Kalastus- ja vesiviljelyalalle Korsikassa vuosina 1986–1999 myönnetyistä tuista 14.7.2004 tehty komission päätös 2005/238/EY (EUVL 2005, L 74, s. 41).

Cour de cassationin (Ranska) 16.4.2010 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö — rikosoikeudenkäynti Aziz Melkiä vastaan

(Asia C-188/10)

(2010/C 161/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Aziz Melki

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Lissabonissa 13.12.2007 allekirjoitetun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan vastaisena pidettävä sellaista lainsäädäntöä, joka seuraa 7.11.1958 annetun asetuksen nro 58-1067 23-2 §:n 2 momentista ja 23-5 §:n 2 momentista, jotka on säädetty 10.12.2009 annetulla lailla (loi organique) nro 2009-1523, ja jossa asetetaan tuomioistuimille velvoite lausua ensisijaisesti siitä, onko niiden käsiteltäväksi saatettu perustuslainmukaisuutta koskeva kysymys saatettava Conseil constitutionnelin käsiteltäväksi siltä osin kuin kysymyksen mukaan kansallinen säännös on perustuslain vastainen sillä perusteella, että se on ristiriidassa unionin oikeuden määräysten kanssa?

2)

Onko Lissabonissa 13.12.2007 allekirjoitetun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan vastaisena pidettävä sellaista lainsäädäntöä, joka seuraa rikosoikeudenkäyntimenettelystä annetun lain 78-2 §:n neljännestä momentista, jossa säädetään, että ”henkilön henkilöllisyys voidaan ensimmäisessä momentissa säädettyä menettelyä noudattaen myös tarkastaa laissa säädettyjen todistusten ja asiakirjojen hallussapitoa, mukana kuljettamista ja esittämistä koskevien velvollisuuksien noudattamisen tarkistamiseksi vyöhykkeellä, joka sijaitsee Ranskan ja sellaisten valtioiden, jotka ovat sopimuspuolina Schengenissä 19.6.1990 allekirjoitetussa yleissopimuksessa, vastaisen maarajan ja siitä Ranskaan päin mitattuna 20 kilometrin etäisyydellä olevan linjan välissä, sekä päätöksellä lueteltavien kansainväliselle liikenteelle avointen satamien, lentokenttien ja rautatie- tai linja-auto-asemien sellaisilla alueilla, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Kansainvälisen liikenteen junassa kyseinen tarkastus voidaan suorittaa rataosuudella, joka sijaitsee rajan ja siitä 20 kilometrin etäisyydelle ulottuvan vyöhykkeen sisään jäävän ensimmäisen pysähdyspaikan välillä. Kansainvälisen liikenteen junissa sellaisilla linjoilla, joihin liittyy erityisiä ominaispiirteitä siltä osin, millä pysähdyspaikoilla ne pysähtyvät, tarkastus voidaan kuitenkin suorittaa myös kyseisen pysähdyspaikan ja sellaisen pysähdyspaikan välisellä osuudella, joka sijaitsee ensiksi mainitusta pysähdyspaikasta enintään 50 kilometrin etäisyydellä. Kyseiset rautatielinjat ja pysähdyspaikat luetellaan ministeriön päätöksellä. Kun kyse on moottoritieosuudesta, joka alkaa tämän momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulta vyöhykkeeltä, ja kun ensimmäinen tietullien keräysasema sijoittuu kyseisen rajasta 20 kilometrin etäisyydellä olevan linjan ulkopuolelle, tarkastus voidaan lisäksi suorittaa ensimmäistä tietullien keräysasemaa edeltävillä pysäköintialueilla, ensimmäisellä tietullien keräysasemalla ja sen yhteydessä olevilla pysäköintialueilla. Tässä säännöksessä tarkoitetut tietullien keräysasemat luetellaan päätöksellä”?

Cour de cassationin (Ranska) 16.4.2010 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö — rikosoikeudenkäynti Sélim Abdelia vastaan

(Asia C-189/10)

(2010/C 161/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Sélim Abdeli

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Lissabonissa 13.12.2007 allekirjoitetun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan vastaisena pidettävä sellaista lainsäädäntöä, joka seuraa 7.11.1958 annetun asetuksen nro 58-1067 23-2 §:n 2 momentista ja 23-5 §:n 2 momentista, jotka on säädetty 10.12.2009 annetulla lailla (loi organique) nro 2009-1523, ja jossa asetetaan tuomioistuimille velvoite lausua ensisijaisesti siitä, onko niiden käsiteltäväksi saatettu perustuslainmukaisuutta koskeva kysymys saatettava Conseil constitutionnelin käsiteltäväksi siltä osin kuin kysymyksen mukaan kansallinen säännös on perustuslain vastainen sillä perusteella, että se on ristiriidassa unionin oikeuden määräysten kanssa?

2)

Onko Lissabonissa 13.12.2007 allekirjoitetun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan vastaisena pidettävä sellaista lainsäädäntöä, joka seuraa rikosoikeudenkäyntimenettelystä annetun lain 78-2 §:n neljännestä momentista, jossa säädetään, että ”henkilön henkilöllisyys voidaan ensimmäisessä momentissa säädettyä menettelyä noudattaen myös tarkastaa laissa säädettyjen todistusten ja asiakirjojen hallussapitoa, mukana kuljettamista ja esittämistä koskevien velvollisuuksien noudattamisen tarkistamiseksi vyöhykkeellä, joka sijaitsee Ranskan ja sellaisten valtioiden, jotka ovat sopimuspuolina Schengenissä 19.6.1990 allekirjoitetussa yleissopimuksessa, vastaisen maarajan ja siitä Ranskaan päin mitattuna 20 kilometrin etäisyydellä olevan linjan välissä, sekä päätöksellä lueteltavien kansainväliselle liikenteelle avointen satamien, lentokenttien ja rautatie- tai linja-auto-asemien sellaisilla alueilla, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Kansainvälisen liikenteen junassa kyseinen tarkastus voidaan suorittaa rataosuudella, joka sijaitsee rajan ja siitä 20 kilometrin etäisyydelle ulottuvan vyöhykkeen sisään jäävän ensimmäisen pysähdyspaikan välillä. Kansainvälisen liikenteen junissa sellaisilla linjoilla, joihin liittyy erityisiä ominaispiirteitä siltä osin, millä pysähdyspaikoilla ne pysähtyvät, tarkastus voidaan kuitenkin suorittaa myös kyseisen pysähdyspaikan ja sellaisen pysähdyspaikan välisellä osuudella, joka sijaitsee ensiksi mainitusta pysähdyspaikasta enintään 50 kilometrin etäisyydellä. Kyseiset rautatielinjat ja pysähdyspaikat luetellaan ministeriön päätöksellä. Kun kyse on moottoritieosuudesta, joka alkaa tämän momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulta vyöhykkeeltä, ja kun ensimmäinen tietullien keräysasema sijoittuu kyseisen rajasta 20 kilometrin etäisyydellä olevan linjan ulkopuolelle, tarkastus voidaan lisäksi suorittaa ensimmäistä tietullien keräysasemaa edeltävillä pysäköintialueilla, ensimmäisellä tietullien keräysasemalla ja sen yhteydessä olevilla pysäköintialueilla. Tässä säännöksessä tarkoitetut tietullien keräysasemat luetellaan päätöksellä.”?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 19.4.2010 — Société Rastelli Davide et C. v. Jean-Charles Hidoux, Médiasucre internationalin pesänhoitajana

(Asia C-191/10)

(2010/C 161/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Société Rastelli Davide et C.

Vastaaja: Jean-Charles Hidoux, Médiasucre internationalin pesänhoitajana

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko katsottava, että kun jäsenvaltion tuomioistuin aloittaa velallista vastaan päämenettelyn maksukyvyttömyysasiassa sillä perusteella, että velallisen pääintressien keskus sijaitsee tuossa jäsenvaltiossa, on maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) vastaista, että tämä tuomioistuin soveltaa kansallista lainsäännöstä, jonka nojalla tuomioistuin on toimivaltainen menettelyn laajentamiseen yhtiöön, jonka sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, sillä ainoalla perusteella, että velallisen ja viimeksi mainitun yhtiön varojen todetaan sekoittuneen?

2)

Jos laajentamista koskeva hakemus katsotaan uuden maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseksi, mikä taas, jotta asiaa alun perin käsitelleen jäsenvaltion tuomioistuin olisi toimivaltainen, edellyttää, että osoitetaan, että yhtiöllä, jota laajentaminen koskee, on jäsenvaltiossa pääintressien keskus, voidaanko tämä osoittaa pelkästään sillä, että yhtiöiden varojen todetaan sekoittuneen?

---

(1)  EYVL L 160, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 22.4.2010 — Paderborner Brauerei Haus Cramer KG v. Hauptzollamt Bielefeld

(Asia C-196/10)

(2010/C 161/56)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Paderborner Brauerei Haus Cramer KG

Vastaaja: Hauptzollamt Bielefeld

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhdistettyä nimikkeistöä, sellaisena kuin se on muutettuna 6.8.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2031/2001 (1) (EYVL L 279, s. 1) ja 1.8.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1832/2002 (2) (EYVL L 290, s. 1), tulkittava siten, että tuote, jonka nimike on ”malt beer base”, jonka alkoholipitoisuus on noin 14 prosenttia ja joka tuotetaan panemalla valmistetusta oluesta, joka kirkastetaan ja tämän jälkeen ultrasuodatetaan, jolloin ainesosien, kuten karvasaineiden ja proteiinien, pitoisuus pienenee, on luokiteltava nimikkeeseen 2208?

---

(1)  Tariffi-ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 6.8.2001 annettu komission asetus (EY) N:o 2031/2001 (EYVL L 279, s. 1).

(2)  Tariffi-ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 11.8.2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1832/2002 (EYVL L 290, s. 1).

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.4.2010 — UniCredito Italiano v. SMHV — Union Investment Privatfonds (UNIWEB)

(Asiat T-303/06 ja T-337/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemukset sanamerkkien UNIWEB ja UniCredit Wealth Management rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit UNIFONDS ja UNIRAK ja aikaisempi kansallinen kuviomerkki UNIZINS - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2010/C 161/57)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: UniCredito Italiano SpA (Genova, Italia) (edustajat: asianajajat G. Floridia, R. Floridia ja F. Polettini)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Union Investment Privatfonds GmbH (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Zindel)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 5.9.2006 (yhdistetyt asiat R 196/2005-2 ja R 211/2005-2) ja 25.9.2006 (yhdistetyt asiat R 456/2005-2 ja R 502/2005-2) tekemistä päätöksistä, jotka koskevat Union Investment Privatfonds GmbH:n ja UniCredito Italiano SpA:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Asiat T-303/06 ja T-337/06 yhdistetään tuomion antamista varten.

2)

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 5.9.2006 tekemä päätös (yhdistetyt asiat R 196/2005-2 ja R 211/2005-2) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään UniCredito Italiano SpA:n asiassa R 211/2005-2 tekemä valitus hyväksymällä rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä UNIWEB vastustavat väitteet siltä osin kun ne koskevat luokkaan 36 kuuluvia palveluja ”pankkiliiketoimet, rahatalousasiat, raha-asiat, vakuutustoiminta, rahatalous- ja vakuutusasioihin liittyvä tiedotus ja konsultointi, luottokortti-/pankkikorttipalvelut, pankki- ja rahoituspalvelut Internetin välityksellä”.

3)

SMHV:n toisen valituslautakunnan 25.9.2006 tekemä päätös (yhdistetyt asiat R 456/2005-2 ja R 502/2005-2) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään UniCredito Italiano SpA:n asiassa R 456/2005-2 tekemä valitus hyväksymällä rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä UniCredit Wealth Management vastustavat väitteet siltä osin kun ne koskevat luokkaan 36 kuuluvia palveluja ”pankkiliiketoimet, rahatalousasiat, raha-asiat, vakuutustoiminta ja rahatalousasioihin liittyvä tiedotus”.

4)	Union Investment Privatfonds GmbH:n esittämät vaatimukset hylätään.

5)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 326, 30.12.2006.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.4.2010 — Union Investment Privatfonds v. SMHV — Unicre-Cartão International De Crédito (unibanco)

(Asia T-392/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin unibanco rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset kuviomerkit UniFLEXIO, UniVARIO ja UniZERO - Asiakirjojen esittäminen liian myöhään - Asetuksen (EY) N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaan (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohta) perustuva harkintavalta)

(2010/C 161/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Union Investment Privatfonds GmbH (Frankfurt am Main, Saksa) (edustajat: asianajaja H. Keller, sittemmin asianajaja J. Zindel)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: G. Schneider)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Unicre-Cartão International De Crédito, SA (Lissabon, Portugali)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 10.10.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 442/2004-2), joka koskee Union Investment Privatfonds GmbH:n ja Unicre-Cartão International De Crédito, SA.:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Union Investment Privatfonds GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 42, 24.2.2007.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.5.2010 — Comune di Napoli vastaan komissio

(Asia T-388/07) (1)

(EAKR - Taloudellisen tuen vähentäminen - Kaupunkia koskeva pilottihanke telemaattisen tietoverkon käyttöönottamiseksi Napolin kaupungissa - Sääntöjenvastaisuuden käsite - Tukikelpoiset menot)

(2010/C 161/59)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Comune di Napoli (Italia) (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, G. Tarallo, G. Pizza ja R. Sciaudone)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä sen komission 8.8.2007 tekemän päätöksen K(2007)3893 kumoaminen, jolla vähennettiin tukea, joka oli myönnetty Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) asetuksen (ETY) N:o 4254/88, jota on muutettu asetuksella (ETY) N:o 2083/93, 10 artiklan nojalla Napolin kaupungille (Italia) komission päätöksellä PH/1997/2761, jolla hyväksyttiin EAKR-tuki kaupunkia koskevaa pilottihanketta nro 97.05.29.002 varten, ja toisaalta vahingonkorvauskanne, jolla kantaja vaatii korvausta vahingosta, jonka se väittää sille aiheutuneen riidanalaisen päätöksen tekemisestä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Comune di Napoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 283, 24.11.2007.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.4.2010 — Freixenet v. SMHV (Hiotun valkoisen pullon muoto)

(Asia T-109/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus hiottua valkoista pulloa esittävän tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Käyttöön perustuvan erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta) - Perusteluvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Asetuksen (EY) N:o 40/94 73 artikla (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artikla))

(2010/C 161/60)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Freixenet, SA (Sant Sadurní d’Anoia, Espanja) (edustajat: asianajajat F. de Visscher, E. Cornu ja D. Moreau)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 30.11.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 97/2001-1), joka koskee hakemusta hiottua valkoista pulloa esittävän tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Freixenet, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 116, 9.5.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.4.2010 — Freixenet v. SMHV (Hiotun mattamustan pullon muoto)

(Asia T-110/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus hiottua mattamustaa pulloa esittävän tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Käyttöön perustuvan erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta) - Perusteluvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Asetuksen (EY) N:o 40/94 73 artikla (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artikla))

(2010/C 161/61)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Freixenet, SA (Sant Sadurní d’Anoia, Espanja) (edustajat: asianajajat F. de Visscher, E. Cornu ja D. Moreau)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.11.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 104/2001-1), joka koskee hakemusta hiottua mattamustaa pulloa esittävän tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Freixenet, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 116, 9.5.2008.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2010 — Kerma v. SMHV (BIOPIETRA)

(Asia T-586/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin BIOPIETRA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2010/C 161/62)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Kerma SpA (Raffa di Puegnago sul Garda, Italia) (edustaja: asianajaja A. Manzoni)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: O. Montalto)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n toisen valituslautakunnan 16.10.2008 (asia R 889/2008 1) tekemästä siitä päätöksestä nostettu kanne, joka koskee hakemusta sanamerkin BIOPIETRA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kerma SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 55, 7.3.2009.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.4.2010 — Katjes Fassin v. SMHV (pandan kasvojen muoto)

(Asia T-22/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Tutkija epää rekisteröinnin - Rekisteröintihakemuksen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2010/C 161/63)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Katjes Fassin GmbH & Co. KG (Emmerich am Rhein, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Schmitz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi C. Jenewein, sittemmin C. Jenewein ja G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 13.11.2008 tekemästä sellaisesta päätöksestä (asia R 1299/2006-4), joka koskee musta-, valko-, punaista pandan päätä esittävän kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi tehtyä hakemusta.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 69, 21.3.2009.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 30.4.2010 — Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-18/10 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Asetus (EY) N:o 1007/2009 - Hyljetuotteiden kauppa - Tuonti- ja myyntikielto - Inuiittiyhteisöjen edun mukaisesti myönnetty poikkeus - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Tutkittavaksi ottaminen - Fumus boni juris - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2010/C 161/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Inuit Tapiriit Kanatami (Ottawa, Kanada); Nattivak Hunters and Trappers Association (Qikiqtarjuaq, Kanada); Pangnirtung Hunters’ and Trappers’ Association (Pangnirtung, Kanada); Jaypootie Moesesie (Qikiqtarjuaq); Allen Kooneeliusie (Qikiqtarjuaq); Toomasie Newkingnak (Qikiqtarjuaq); David Kuptana (Ulukhaktok, Kanada); Karliin Aariak (Iqaluit, Kanada); Efstathios Andreas Agathos (Ateena, Kreikka); Canadian Seal Marketing Group (Québec, Kanada); Ta Ma Su Seal Products (Cap-aux-Meules, Kanada); Fur Institute of Canada (Ottawa); NuTan Furs, Inc (Catalina, Kanada); GC Rieber Skinn AS (Bergen, Norja); Inuit Circumpolar Conference Greenland (ICC) (Nuuk, Gröönlanti, Tanska); Johannes Egede (Nuuk); ja Kalaallit Nunaanni Aalisartut Piniartullu Kattuffiat (KNAPK) (Nuuk) (edustajat: asianajajat J. Bouckaert, M. van der Woude ja H. Viaene)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: I. Anagnostopoulou ja L. Visaggio) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Moore ja K. Michoel)

Oikeudenkäynnin kohde

Hyljetuotteiden kaupasta 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 (EUVL L 286, s. 36) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus

Määräysosa

1)

Euroopan unionin neuvoston oikeudellisen yksikön 18.2.2009 päivätty lausunto, joka koskee Euroopan yhteisöjen komission esittelemää ehdotusta hyljetuotteiden kaupasta annettavasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta KOM(2008) 469 lopullinen, 23.7.2008) ja joka on välitoimihakemuksen liitteessä A 4, ja tämän saman hakemuksen 16 kohdassa oleva ote kyseisestä lausunnosta, poistetaan asian T-18/10 R asiakirja-aineistosta.

2)	Välitoimihakemus hylätään.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.4.2010 — parlamentti v. U

(Asia T-103/10 P(R)) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Irtisanomispäätös - Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen presidentin määräys välitoimimenettelyssä - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2010/C 161/65)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: S. Seyr ja K. Zejdová)

Valittajan vastapuoli: U (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. Moyse ja A. Salerno)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen presidentin asiassa F-92/09 R, U v. parlamentti, 18.12.2009 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tehty valitus, jolla vaaditaan tämän määräyksen kumoamista.

Määräysosa

1)	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen presidentin asiassa F-92/09 R, U v. parlamentti, 18.12.2009 antama määräys kumotaan.

2)	U:n tekemä välitoimihakemus hylätään.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

---

(1)  EUVL C 113, 1.5.2010.

Kanne 21.10.2009 — Campailla v. komissio

(Asia T-429/09)

(2010/C 161/66)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Massimo Campailla (Boulogne-sur-Mer, Ranska) (edustaja: asianajaja P. Goergen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komissio on velvoitettava korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut kantajalle siitä syystä, että komissio kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin kantajan tekemän sellaisen kantelun perusteella, joka koski sitä, että Kamerunin viranomaiset olivat loukanneet kantajan perusoikeuksia

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantaja vaatii korvausta vahingosta, joka väitetään aiheutuneen 30.7.2004 ja 9.9.2004 päivättyihin kirjeisiin D3 *3/2004/D/4809 ja D3 *3/2004/D/5438 sisältyvistä komission päätöksistä, jotka oli osoitettu kantajalle ja joissa komissio kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin kantajan sellaisen kantelun perusteella, jossa Kamerunin viranomaisten väitettiin loukanneen kantajan perusoikeuksia.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kanneperusteisiin, jotka liittyvät päätöksen lainvastaisuuteen, joka perustuu tosiseikkojen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja harkintavallan väärinkäyttöön, EY:n perustamissopimuksen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräysten rikkomiseen ja periaatteiden laiminlyöntiin sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa turvattujen perusoikeuksien loukkaamiseen (muun muassa: oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan, hyvän hallinnon, syrjimättömyysvelvollisuuden, hyvän hallintotavan, olennaisten menettelysäännösten noudattamisen sekä epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kiellon periaatteet).

Valitus, jonka V on tehnyt 12.4.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-33/08, V v. komissio, 21.10.2009 antamasta tuomiosta

(Asia T-510/09 P)

(2010/C 161/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: V (Bryssel, Belgia) (edustaja: avocat E. Boigelot)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Valitus on otettava tutkittavaksi ja katsottava perustelluksi, minkä johdosta

—

asiassa F-33/08, 21.10.2009 annettu Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomio, joka on annettu tiedoksi valittajalle 26.10.2009 ja jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana valittajan kanteen, jolla oli vaadittu 15.5.2007 tehdyn päätöksen kumoamista, jolla komissio oli ilmoittanut valittajalle, ettei hän täyttänyt terveydellisiä edellytyksiä tehtäviensä hoitamiseen, on kumottava ja komissio on velvoitettava korvaamaan valittajalle vahingot, jotka hän on katsonut kärsineensä

—	vaatimukset, jotka valittaja on esittänyt Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa, on hyväksyttävä

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii valituksessaan asiassa F-33/08, V v. komissio, 21.10.2009 annetun virkamiestuomioistuimen tuomion kumoamista. Kyseisellä tuomiolla hylättiin kanne, jossa oli vaadittu kumoamaan komission päätös olla ottamatta valittajaa palvelukseen siitä syystä, ettei hän täyttänyt terveydellisiä edellytyksiä tehtäviensä hoitamiseen, ja vahingonkorvausvaatimus.

Valituksessaan valittaja on esittänyt kolme valitusperustetta, jotka koskevat väärää lainsoveltamista, väärän merkityksen antamista asiakirja-aineistossa oleville todisteille ja perustelujen virheellisyyttä ja riittämättömyyttä.

Valittaja moittii asiassa annettua tuomiota ensisijaisesti siitä, että virkamiestuomioistuin on katsonut, ettei asiassa ollut näytetty sitä, että lääkärin (K) suorittamassa tarkastuksessa tapahtunut virhe oli vaikuttanut niihin lausuntoihin, joiden perusteella riidanalainen päätös oli tehty.

Toiseksi kantaja esittää, että virkamiestuomioistuin on laiminlyönyt velvollisuutensa kunnioittaa lääkärinsalaisuutta sekä potilaan — vaikka tämä onkin oikeusalamainen — oikeutta tämän salaisuuden suojaan katsomalla, ettei se voinut tutkia terveydellisten edellytysten puuttumisesta annetun lääketieteellisen komitean lausunnon lainmukaisuutta juuri tämän periaatteen vuoksi.

Kolmanneksi valittaja esittää, että virkamiestuomioistuimen päättelyä rasittaa perustelujen puuttuminen siltä osin kuin kyse oli sen väitteen tutkimisesta, joka koski sitä, ettei lääketieteellisen lautakunnan puheenjohtajana toiminutta henkilöä ollut merkitty Belgian lääkäriluetteloon.

Kanne 25.1.2010 — Noko Ngele v. Euroopan komissio

(Asia T-15/10)

(2010/C 161/68)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Mariyus Noko Ngele (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja F. Sabakunzi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen on

—	todettava, että CDE ei ole korvannut CDI:tä eikä se ole oikeudellisesti olemassa eikä sillä ole oikeushenkilöyttä Belgiassa;

—	velvoitettava Euroopan komissio, yksi sen jäsenistä ja tietyt sen virkamiehistä yhteisvastuullisesti maksamaan vahingonkorvauksena 200 000 euron määrä 10 prosentin vuotuisine laillisine korkoineen vuodesta 1995 lähtien ja tuomioistuimen määräämine korkoineen;

—	velvoitettava Euroopan komissio, yksi sen jäsenistä ja tietyt sen virkamiehistä yhteisvastuullisesti maksamaan korvauksena henkisestä kärsimyksestä 5 000 000 euron määrän tuomioistuimen määräämine korkoineen;

—	todettava, että tuomio voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta;

—	velvoitettava vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikuluina arviolta 30 000 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella kantaja vaatii sen vahingon korvaamista, joka väitteen mukaan on aiheutunut siitä, ettei hän voinut periä saatavaa, joka hänellä oli Centre pour le développement industriel (CDI) -nimiseltä elimeltä, sen jälkeen, kun tämä elin oli korvattu AKT-valtioiden (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) ryhmän ja Euroopan unionin yhteisellä toimielimellä, jonka nimenä on Centre pour le développement de l'entreprise (CDE)

Kanne 2.4.2010 — Ranska v. komissio

(Asia T-154/10)

(2010/C 161/69)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues, B. Beaupère-Manokha ja J. Gstalter)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantaja vaatii kumottavaksi komission 26.1.2010 tekemän päätöksen K(2010) 133 lopullinen, jolla todettiin sisämarkkinoille soveltumattomaksi La Postelle implisiittisesti myönnetty rajoittamaton valtiontakaus, joka perustuu oikeudellisiin seurauksiin, joita sen teollis- ja kaupallisluonteiseen julkiseen laitokseen rinnastuvasta julkisoikeudellisen oikeushenkilön asemasta Ranskan oikeuden säännösten nojalla johtuu (valtiontuki nro C 56/2007 (ex E 15/2005)).

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, jotka koskevat:

—	oikeudellista virhettä siltä osin kuin komissio ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla valtiontuen olemassaoloa. Komissio ei nimittäin ole noudattanut näyttöä koskevia sääntöjä, jotka liittyvät todistustaakkaan ja näyttökynnykseen valtiontukiasioissa.

—	tosiseikkoja koskevaa ja oikeudellista virhettä siltä osin kuin komissio katsoi, että on olemassa implisiittinen ja rajoittamaton valtiontakaus La Posten hyväksi.

—

SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”etu” virheellistä soveltamista. Komissio on nimittäin yhtäältä katsonut virheellisesti, että valtiontakauksen olemassaolo merkitsee La Postelle etua ja toisaalta, että La Posten myönteinen luottoluokitus johtui väitetyn valtiontakauksen olemassaolosta.

Kanne 9.4.2010 — Dow Chemical v. neuvosto

(Asia T-158/10)

(2010/C 161/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: The Dow Chemical Company (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis, R. Luff ja V. Hahn)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	on kumottava neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 54/2010 (1) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, jonka osalta se väittää, että riidanalaisella asetuksella rikotaan perusasetuksen (2) 11 artiklan 2 kohtaa seuraavilla perusteilla:

—

Päätelmä, jonka mukaan etanoliamiinin polkumyynti Yhdysvalloista jatkuu, perustui virheellisesti polkumyynnin toteamiseen tutkimusajanjakson aikana sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden osuus Yhdysvalloista peräisin olevasta tuonnista on ainoastaan hyvin vähäinen. Toimielimet eivät ottaneet huomioon sitä, että tuottaja, joka vastasi suurimmasta osasta Yhdysvalloista peräisin olevasta tuonnista, ei ollut osallistunut polkumyyntiin ja että tästä syystä etanoliamiinin tuonti Yhdysvalloista ei kokonaisuutena tarkastellen perustunut polkumyyntiin.

—	Päätelmä, jonka mukaan etanoliamiinin väitetty polkumyynti Yhdysvalloista lisääntyi tutkimusajanjakson jälkeen, perustuu hintojen, jotka eivät ilmennä hintakehitystä tutkimusajanjakson jälkeen, sattumanvaraiseen valintaan.

—	Päätelmä, jonka mukaan käyttämätön tuotantokapasiteetti Yhdysvalloissa johtaa etanoliamiinin EU:hun suunnatun tuonnin lisääntymiseen, perustuu ilmeiseen virheeseen, koska Yhdysvalloissa ei ollut käyttämätöntä kapasiteettia.

—

Päätelmä, jonka mukaan Kiinan vuodesta 2004 alkaen toteuttamat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Yhdysvalloista peräisin olevan etanoliamiinin osalta johtaa siihen, että yhdysvaltalaiset etanoliamiinin viejät myyvät lisääntyviä määriä EU:hun, on ristiriidassa kauppavirtojen kehityksen kanssa vuodesta 2005 alkaen.

—	Päätelmä, jonka mukaan mahdollinen kysynnän kehitys Yhdysvalloissa ja muilla markkinoilla johtaa siihen, että yhdysvaltalaiset tuottajat suuntaavat tuontia EU:hun, perustuu kokonaan arvailuihin.

—

Päätelmä, jonka mukaan monoetyleeniglykolin — joka on etanoliamiinin tavoin etyleenioksidin jatkojalostustuote — erittäin heikot hinnat ja kapasiteetin laajentaminen merkitsevät kannustinta tuottajille siirtyä monoetyleeniglykolista etanoliamiinin tuotantoon, on ristiriidassa tunnettujen tosiasioiden kanssa, ja tätä päätelmää rasittaa arviointivirhe.

—

Vastaajan perustelut ovat ristiriitaiset Yhdysvaltain ja EU:n hintojen suhteen osalta, koska vaikuttaa siltä, että vastaaja väittää yhtä aikaa, että EU:n korkeammat hinnat tarjoavat yhdysvaltalaisille viejille kannustimen siirtää myyntiään EU:hun ja että EU:n alemmat hinnat pakottavat yhdysvaltalaisia tuottajia myymään polkumyyntihinnoin EU:ssa.

---

(1)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan etanoliamiinin tuonnissa 19.1.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 54/2010 (EUVL L 17, s. 1).

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1).

Kanne 9.4.2010 — Air France v. SMHV (suunnikasta esittävä merkki)

(Asia T-159/10)

(2010/C 161/71)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Air France (Roissy Charles de Gaulle, Ranska) (edustaja: asianajaja A. Grolée)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	on kumottava toisen valituslautakunnan 27.1.2010 tekemä päätös asiassa 1018/2009-2 siltä osin kuin päätöksellä hylättiin tavaramerkin rekisteröintiä koskeva hakemus nro 007576218 tässä kanteessa tarkoitettujen tavaroiden ja palveluiden osalta

—	on hyväksyttävä hakemus nro 007576218 kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi kaikkien tällä merkillä varustettujen tavaroiden ja palveluiden osalta

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan kantajalle SMHV:ssä käydystä menettelystä aiheutuneet kulut sekä tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut työjärjestyksen 87 artiklan mukaisesti

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: suunnikasta esittävä kuviomerkki luokkiin 9, 14, 16, 18, 21, 24, 25, 28, 35, 36, 37, 38, 39, 41, 42, 43, 44 ja 45 (rekisteröintihakemus nro 7576218)

Tutkijan päätös: Rekisteröintihakemus hylättiin.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska hakemuksen kohteena olevalla merkillä on rekisteröintiin vaadittava vähimmäiserottamiskyky.

Kanne 13.4.2010 — Niki Luftfahrt v. komissio

(Asia T-162/10)

(2010/C 161/72)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Niki Luftfahrt GmbH (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja H. Asenbauer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	28.8.2009 tehty Euroopan komission riidanalainen päätös asiassa COMP/M.5440 — Lufthansa/Austrian Airlines on kumottava SEUT 264 artiklan 1 kohdan (EY 231 artiklan 1 kohta) nojalla

—	Euroopan komissio on velvoitettava Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan nojalla korvaamaan kantajalle menettelyyn liittyvät välttämättömät oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 28.8.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 6690 lopullinen, jolla keskittymä julistettiin yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia COMP/M.5440 — Lufthansa/Austrian Airlines). Komissio katsoi tässä päätöksessä, että se, että Deutsche Lufthansa AG hankkii yksinomaisen määräysvallan Austrian Airlines- nimisessä yrityksessä — edellyttäen, että Deutsche Lufthansa AG panee esittämänsä sitoumukset täytäntöön — soveltuu yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan.

Kantaja, joka harjoittaa yksityisesti rahoitettua ilmailuliikenneyritystoimintaa, esittää kumoamiskanteensa perusteeksi ensinnäkin, että komissio on rikkonut EY-sopimusta (tai SEUT:a) ja niiden täytäntöön panemisen yhteydessä sovellettavia normeja. Se katsoo tältä osin, että komissio on perustanut päätöksensä sellaiseen markkinoiden määritelmään, joka estää tutkimasta kaikkia keskittymän epäedullisia kilpailuvaikutuksia. Kantaja esittää lisäksi, että komissio on arvioinut väärin keskittymän vaikutuksia erityisesti Itä-Eurooppaan suuntautuvilla lentoreiteillä siten, että ainakin tämän osalta on kysymyksessä vakava ja ilmeinen virhearviointi. Komissio ei ole noudattanut myöskään suuntaviivoja, jotka koskevat horisontaalisten sulautumien arviointia yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla (1). Erityisesti komissio ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon sitä, että nyt kysymyksessä olevalla keskittymällä on epäedullisia vaikutuksia kilpailuun yhteismarkkinoilla, koska markkinoille jäävän kilpailijan kykyä kilpailla kyseisillä markkinoilla rajoitetaan, vaihtoehtoiset tarjoajat puuttuvat kyseisiltä markkinoilta, eikä kyseisille markkinoille pääsy ole mahdollista riittävän helposti. Lisäksi kantaja katsoo, että komission hyväksymät Deutsche Lufthansa AG:n sitoumukset eivät ole omiaan estämään tehokkaalle kilpailulle aiheutuvaa merkittävää haittaa.

Kantaja esittää toiseksi, että asiassa on rikottu EY 253 artiklaa (SEUT 296 artikla), koska komissio ei ole perustellut riidanalaista päätöstä asianmukaisesti siltä osin kuin se ei ole esittänyt niitä konkreettisia argumentteja, joiden perusteella pitäisi olla poissuljettua, että kilpailulle aiheutuu haittaa Itä-Eurooppaan suuntautuvien lentoreittien osalta. Lisäksi asian tosiseikkojen toteamisessa on puutteita.

Kantaja katsoo kolmanneksi, että komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa.

---

(1)  EUVL 2004, C 31, s. 5.

Kanne 7.4.2010 — Entegris v. SMHV — Optimize Technologies (OPTIMIZE TECHNOLOGIES)

(Asia T-163/10)

(2010/C 161/73)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Entegris, Inc. (Billerica, Yhdysvallat) (edustajat: barrister T. Ludbrook ja solicitor M. Rosser)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Optimize Technologies, Inc. (Oregon City, Yhdysvallat)

Vaatimukset

—	Kanne on hyväksyttävä

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 18.1.2010 asiassa R 802/2009-2 tekemä päätös on kumottava

—	kyseessä oleva tavaramerkkihakemus on hylättävä

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”OPTIMIZE TECHNOLOGIES” luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokkiin 1, 9 ja 11 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity yhteisön sanamerkki ”OPTIMIZER”

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Riidanalainen päätös kumottiin ja väite hyväksyttiin kokonaisuudessaan

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei soveltanut mainittua säännöstä asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön mukaisella tavalla ja katsoi virheellisesti, että kyseisten tavaramerkkien välillä ei ollut sekaannusvaaraa.

Kanne 13.4.2010 — Pioneer Hi-Bred International, Inc. v. komissio

(Asia T-164/10)

(2010/C 161/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pioneer Hi-Bred International, Inc. (Johnston, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor J. Temple Lang ja asianajaja T. Müller-Ibold)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen on todettava, että komissio ei ole toiminut geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annetun direktiivin 2001/18 18 artiklan mukaisesti, koska komissio ei ole tehnyt neuvoston päätöksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvostolle ehdotusta toteutettavista toimenpiteistä ja koska se ei ole ryhtynyt muihin toimenpiteisiin, jotka saattavat olla tarpeellisia direktiivin 18 artiklassa mainitun päätöksen tekemisen varmistamiseksi, asiaan liittyvän päätöksentekomenettelyn kulusta riippuen

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja jätti 2.5.2007 ensimmäisen kannekirjelmänsä EY 232 (1) artiklan nojalla väittäen, että komissio oli rikkonut direktiivin 2001/18/EY (2) 18 artiklaa, koska se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin varmistaakseen, että kantajan ilmoituksesta, joka koski hyönteisille vastustuskykyisen geneettisesti muunnetun maissin 1507 markkinoille saattamista, tehdään päätös. Komissio teki 21.1.2009 päätösehdotuksen sääntelykomitealle päätöksen 1999/468 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä osapuolet totesivat, että kanne oli päätösehdotuksen tekemisen myötä menettänyt merkityksensä ja tuomioistuin katsoi määräyksessään 4.9.2009, että lausunnon antaminen asiasta T-139/07 raukeaa.

Kysymyksessä olevassa kanteessa kantaja väittää SEUT 265 artiklan nojalla, että komissio ei ole kantajan pyynnöstä huolimatta vieläkään tehnyt ehdotusta neuvostolle hyönteisille vastustuskykyisen geneettisesti muunnetun maissin 1507 markkinoille saattamisesta. Kantaja väittää, että komissio ei ole tehnyt päätösehdotusta kantajan ilmoituksesta yhdellekään niistä kuudesta ympäristöministerien ministerineuvostoista, jotka ovat kokoontuneet sen jälkeen, kun sääntelykomitea jätti 25.2.2009 antamatta lausunnon ehdotuksesta.

Kantaja väittää, että direktiivissä säädetyn menettelyn mukaan komissiolla on velvollisuus varmistaa, että ilmoituksesta tehdään päätös ja että se julkaistaan direktiivissä säädetyssä määräajassa. Kantaja väittää lisäksi, että koska komissio ei tehnyt sääntelykomitealle ehdotusta toteutettavista toimenpiteistä, se ei varmistanut, että mainitunkaltainen päätös tehdään, vaikka kaikki direktiivissä kantajalle ja muille osapuolille asetetut edellytykset täyttyivät direktiivin mukaisesti.

Kantaja väittää lisäksi, että komissiota on SEUT 265 artiklan mukaisesti kehotettu tekemään ratkaisu, mitä komissio ei ole tehnyt. Kantajan mukaan komission perustelut sille, miksi se ei ole tehnyt päätösehdotusta neuvostolle, ovat epäolennaisia ja perusteettomia. Komission laiminlyönnillä on kantajan mukaan ollut kielteisiä vaikutuksia sen oikeudelliseen asemaan, ja laiminlyönti on aiheuttanut sille kiistattomia tappioita, jotka voidaan konkreettisesti osoittaa ja yksilöidä.

---

(1)  Asia T-139/07, Pioneer Hi-Bred International v. komissio (EUVL C 155, s. 28).

(2)  Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY — Komission julistus (EUVL L 106, s. 1).

Kanne 7.4.2010 — Evropaïki Dynamiki v. komissio

(Asia T-167/10)

(2010/C 161/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajajat N. Korogiannakis ja M. Dermitzakis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen on kumottava pääsihteeristön 27.1.2010 tekemä päätös — SG.E.3/FM/psi — Ares (2010)43764 —, jolla hylättiin kantajan tekemä oikaisuvaatimus, jossa tämä pyysi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti tietotekniikan pääosaston (PO) 18.9.2009 päivätyssä kirjeessään omaksuman kannan uudelleen tarkastelua, kantajan alkuperäisen pyynnön, joka oli päivätty 14.8.2009 ja joka koski oikeutta saada tutustua hintatarjoukseen, joka koski ESP-DESIKSEN erää 3A, jälkeen

—

unionin yleisen tuomioistuimen on kumottava pääsihteeristön 11.3.2010 tekemä päätös SG.E.3/FM/MIB/rc/psi — Ares(2010)131966 —, jolla hylättiin kantajan tekemä oikaisuvaatimus, jossa tämä pyysi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti tietotekniikan PO:n, Euroopan unionin julkaisutoimiston ja budjettipääosaston 11.12.2009 päivätyissä kirjeissään omaksuman kannan uudelleen tarkastelua, kantajan alkuperäisten pyyntöjen, jotka oli päivätty 9.10.2009 ja jotka koskivat oikeutta saada tutustua kaikkiin hintatarjouksiin, jotka koskivat kaikkia eriä sopimuksista ESP, ESP-DIMA ja ESP-DESIS (jotka tietotekniikan PO käsitteli), julkaisutoimiston puitesopimuksia nro 6011, 6102, 6103, 6020, 10042, 6121, 6031, 10030 ja budjettipääosaston puitesopimusta nro BUDG/O101, jälkeen

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut kanteeseen liittyvät kulut myös siinä tapauksessa, että kanne hylätään.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaatimustensa tueksi kantaja väittää, että komissio rikkoi asetusta N:o 1049/2001, koska se ei tutkinut konkreettisesti ja yksilöllisesti asiakirjoja, joihin tutustumispyynnössä viitattiin, sen arvioimiseksi, voitaisiinko poikkeuksia, joihin vedottiin, soveltaa, tai voitaisiinko tutustumisoikeus myöntää osittain. Kantaja väittää myös, että komission esittämät perustelut, jotka koskevat EU:n talouspolitiikan suojaa, taloudellisten etujen suojaa sekä yleistä turvallisuutta, on hylättävä täysin perusteettomina, koska perustelut, joihin komissio tukeutuu, ovat kantajan mukaan luonteeltaan yleisiä ja abstrakteja eivätkä ne osoita, että komissio tutki nimenomaisesti ja yksilöllisesti pyydettyjen asiakirjojen sisällön.

Kanne 15.4.2010 — Euroopan komissio v. Société d'économie mixte d'équipement de l'Aveyron (SEMEA)

(Asia T-168/10)

(2010/C 161/76)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: S. Petrova ja asianajaja E. Bouttier)

Vastaaja: Société déconomie mixte déquipement de l'Aveyron (SEMEA) (Millau, Ranska)

Vaatimukset

—	Société déconomie mixte déquipement de l'Aveyron, joksi katsotaan sen ad hoc -valtuutuksensaaja, on velvoitettava maksamaan kantajalle 41 012 euron määrä ensisijaisesti 10.3.1992 jälkeen erääntyneine korkoineen ja toissijaisesti 27.4.1993 lukien

—	on määrättävä korkojen pääomittamisesta

—	SEMEA on velvoitettava maksamaan 5 000 euron määrän sen väärinkäyttöä merkitsevän vastustuksen vuoksi

—	SEMEA on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisö, jota komissio edustaa, teki 6.7.1990 Société déconomie mixte déquipement de l'Aveyron (SEMEA) -nimisen yhtiön kanssa tukisopimuksen, joka koskee paikallista kehittämishanketta, joka käsittää Millaun paikallisyritysten Eurooppakeskuksen valmistelu- ja käynnistämistöiden toteuttamisen.

Komisio väittää, että tämän sopimuksen nojalla SEMEA sitoutui toteuttamaan erilaisia palvelusuorituksia ja antamaan tästä selvityksen komissiolle esittämällä säännöllisiä kertomuksia, ja komissio puolestaan sitoutui avustamaan näiden töiden toteuttamista taloudellisesti määrällä, joka on korkeintaan 135 000 ecua ja enintään 50 prosenttia töiden perustelluista kustannuksista.

SEMEA pyysi komissiolta toukokuussa 1991, että toinen organisaatio, Association CEI12, voisi panna täytäntöön tämän sopimuksen, mihin komissio suostui täsmentäen, että tämä suostumus ei vapauta SEMEA:a velvoitteistaan, ja SEMEA vahvisti takaavansa sopimuksessa mainittujen suoritusten asianmukaisen täytäntöönpanon.

Työn etenemistä koskevassa tarkastuksessa havaittiin, että tukikelpoisten kulujen kokonaismäärä oli 187 977 ecua ja että näin ollen komission osuudeksi oli vahvistettava 50 prosenttia tästä määrästä eli 93 988 ecua.

Koska SEMEA oli jo saanut sopimuksen nojalla 135 000 ecun määrän, tässä kanteessa vaaditaan SEMEA:a palauttamaan liikaa saatu määrä.

Kanne 19.4.2010 — CTG Luxembourg PSF v. tuomioistuin

(Asia T-170/10)

(2010/C 161/77)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Computer Task Group Luxembourg PSF SA (Bertrange, Luxemburg) (edustaja: asianajaja M. Thewes)

Vastaaja: Euroopan unionin tuomioistuin

Vaatimukset

—

kumottava EU:n julkisessa hankintamenettelyssä ”AO 008/2009: Tietotekniikan järjestelmien ja puhelinjärjestelmien, puhelinkeskuksen ja loppukäyttäjien laitteistonhallinnan tuki ensimmäisen ja toisen tason käyttäjille” tehdyt Euroopan unionin tuomioistuimen seuraavat päätökset: — tarjousten avaamista varten nimetyn lautakunnan 9.2.2010 tekemä päätös, jolla CTG Consortiumin tarjous hylättiin ”myöhään jätettynä” — Euroopan unionin tuomioistuimen (päiväämätön ja toistaiseksi kantajalle tuntematon) päätös hankintasopimuksen tekemisestä muun tarjoajan kanssa — Euroopan unionin tuomioistuimen 5.3.2010 tekemä päätös, jolla vahvistetaan CTG Consortiumin tarjouksen hylkääminen

—	todettava Euroopan unionin korvausvastuu sopimussuhteen ulkopuolisen vahingon perusteella ja velvoitettava tuomioistuin korvaamaan kaikki riidanalaisista päätöksistä kantajalle aiheutuneet vahingot sekä nimettävä asiantuntija arvioimaan nämä vahingot

—	tuomioistuin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessaan kantaja vaatii ensinnäkin kumoamaan tarjousten avaamista varten nimetyn lautakunnan 9.2.2010 tekemän päätöksen, jolla kantajan tekemä tarjous tietotekniikan järjestelmien ja puhelinjärjestelmien, puhelinkeskuksen ja loppukäyttäjien laitteistonhallinnan tukea ensimmäisen ja toisen tason käyttäjille koskeneessa tarjouspyyntömenettelyssä (EUVL 2009/S 217-312292) hylättiin myöhään jätettynä, ja päätöksen hankintasopimuksen tekemisestä muun tarjoajan kanssa, sekä toisaalta vahingonkorvausta.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta:

—	syrjintäkiellon periaatteen, tarjoajien yhdenvertaisuuden periaatteen ja vapaan kilpailun periaatteen loukkaaminen määräämällä tarjousten lähettämisen määräpäivän lisäksi kellonaika, johon mennessä ne tuli jättää postiin

—	laiminlyönti vastata hankintaviranomaiselle ajoissa esitettyyn tietojensaantipyyntöön

—	laiminlyönti ilmoittaa hylätyille tarjouksen tekijöille seikat, joiden perusteella niiden hakemus on hylätty, valitun tarjouksen tekijän nimi ja oikeussuojakeinot

—	sopimussuhteen ulkopuolinen Euroopan unionin vastuu.

Kanne 8.4.2010 — Colas v. SMHV — García-Teresa Gárate (BASE-SEAL)

(Asia T-172/10)

(2010/C 161/78)

Kannekirjelmän kieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Colas (Boulogne-Billancourt, Ranska) (edustaja: asianajaja E. Logeais)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Rosario García-Teresa Gárate (Barcelona, Espanja)

Vaatimukset

—

Ensisijaisesti kantaja vaatii, että valituslautakunnan ratkaisu on kumottava — siltä osin kuin valituslautakunta on todennut, ettei merkkien välillä ole mitään samankaltaisuutta, ja perustanut arviointinsa tästä virheelliseen kuvaukseen riidanalaisesta tavaramerkkihakemuksesta sekä jättänyt määrittämättä täsmällisesti merkityksellisen yleisön ja perustelematta sanojen BASE-SEAL erottamiskykyisyyden ja hallitsevan luonteen; — siltä osin kuin valituslautakunta on katsonut, etteivät merkit ole missään määrin samankaltaisia, ja hylännyt täten yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaisesti BASE-SEAL tavaramerkin rekisteröintihakemuksesta tehdyn väitteen.

—

Toissijaisesti kantaja vaatii, että valituslautakunnan ratkaisu on kumottava ainoastaan niiltä osin kuin se koskee muita tavaroita kuin ”kemikaaleja tieteellisiin, valokuvaus- sekä maatalous-, puutarhanhoito- ja metsätaloustarkoituksiin; … lannoitteita; kemiallisia aineita elintarvikkeiden säilöntään …”.

—	Joka tapauksessa SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Rosario García-Teresa Gárate

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”BASE-SEAL” luokkiin 1, 17 ja 19 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 3951464)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Useat kansalliset (espanjalainen, unkarilainen, ranskalainen, puolalainen, ruotsalainen, saksalainen ja tšekkiläinen) kuviomerkit sekä kansainvälinen kuviomerkki, joka esittää osittain keltaista vinoneliötä, johon sisältyy sana ”Colas”, luokkiin 1, 19 ja 37 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylätään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.

Kanne 15.4.2010 — Milux v. SMHV (FERTILITYINVIVO)

(Asia T-175/10)

(2010/C 161/79)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Milux Holding SA (Luxemburg, Luxemburg)) (edustaja: asianajaja J. Bojs)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 2.2.2010 asiassa R 1116/2009-4 tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”FERTILITYINVIVO” luokkiin 9, 10 ja 44 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Tutkijan päätös: Yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, ettei haettua tavaramerkkiä voida rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi sillä perusteella, ettei se sellaisenaan ole riittävän erottamiskykyinen.

Kanne 15.4.2010 — Seven v. SMHV — Seven for all mankind (SEVEN FOR ALL MANKIND)

(Asia T-176/10)

(2010/C 161/80)

Kannekirjelmän kieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Seven SpA (Leini, Italia) (edustaja: asianajaja L. Trevisan)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Seven for all mankind LLC

Vaatimukset

—	toisen valituslautakunnan 28.1.2010 tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan ne kulut, joita SEVEN SPA:lle on aiheutunut tästä oikeudenkäynnistä ja valituslautakunnassa käydystä menettelystä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: SEVEN FOR ALL MANKIND LLC

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”SEVEN FOR ALL MANKIND” (rekisteröintihakemus nro 4 443 222) luokkiin 14 ja 18 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kaksi yhteisön kuviomerkkiä (nro 591 206 ja nro 3 489 234 luokkiin 16, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten) ja kansainvälinen tavaramerkki (nro 731 954 luokkiin 3, 9, 12, 14, 15, 16, 18, 20, 22, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten), jotka sisältävät sanaosan ”SEVEN”.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.

Kanne 19.4.2010 — Alcoa Trasformazioni v. komissio

(Asia T-177/10)

(2010/C 161/81)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Alcoa Trasformazioni Srl (Portoscuso, Italia) (edustajat: asianajajat M. Siragusa ja T. Müller-Ibold)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava valtiontuesta C 36/B/2006 (ex NN 38/06), jota Italia on myöntänyt yritykselle Alcoa Trasformazioni S.r.l, 19.11.2009 tehty komission päätös (K(2009) 5497)

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kumoamiskanteen kohteena on Euroopan komission 19.11.2009 tekemä Alcoa Trasformazioni S.r.l:ää (1) koskeva päätös.

Päätös koski Alcoan Sardiniassa ja Venetossa oleviin laitoksiin sovellettavan tariffin voimassaolon jatkamista 14.3.2005 annetun asetuksen nro 35 (2) 11 §:n 1 momentin nojalla 1.1.2006 lukien, ja siinä katsottiin, että kysymyksessä on uusi valtiontuki, joka on yhteismarkkinoille soveltumaton, ja määrättiin se osittain perittäväksi takaisin. Tältä osin on todettava, että kantajaan on vuodesta 1996 lukien sovellettu sähköenergian alennettua tariffia sen Sardiniassa ja Venetossa sijaitsevien kahden primaarialumiinin sulattamon osalta. Kyseisestä tariffista ilmoitettiin komissiolle Alumixin yksityistämismenettelyn yhteydessä. Alumix oli Italian valtion määräysvallassa oleva alumiinia tuottava yritys, joka myytiin kantajalle. Komissio katsoi vuonna 1996, että kysymyksessä oleva tariffi ei ole valtiontukea.

Nyt riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoo, että tiettyjen muutosten johdosta riidanalainen tariffi on täysin eri toimenpide kuin se, jota tarkasteltiin vuonna 1996.

Kantaja katsoo, että päätös on lainvastainen seuraavista syistä:

—	SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ei ole noudatettu, koska on katsottu, että Alcoan Sardiniassa ja Venetossa sijaitseviin kahteen primaarialumiinin sulattamoon sovellettava sähköenergiatariffi on valtiontukea, vaikka tariffi ei anna etua tuensaajalle.

—	SEUT 107 artiklan 3 kohtaa ei ole noudatettu, koska tuen määrää ei ole laskettu oikein.

—	SEUT 107 artiklan 3 kohtaa ei ole noudatettu, koska kysymyksessä oleva tariffi on virheellisesti luokiteltu toimintatueksi, joka on alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen vastainen.

—

hyvän hallinnon periaatetta on loukattu ja SEUT 107 artiklan 3 kohtaa ei ole noudatettu, koska komissio on menettelyn kuluessa muuttanut radikaalisti omaa arviotaan itse Sardinialle esittämänsä markkinamekanismin käyttöönoton vaikutuksista antamatta mitään selityksiä tai ennakkoilmoitusta, ja on kaiken lisäksi tehnyt näin puutteellisen tutkinnan perusteella.

—	luottamuksensuojan periaatetta on loukattu ja SEUT 108 artiklaa ei ole noudatettu, koska kyseinen tariffi on katsottu uudeksi eikä olemassa olevaksi tueksi.

Kantaja toteaa lopuksi, että vastaaja on riidanalaisen päätöksen tehdessään rikkonut useita olennaisia menettelymääräyksiä.

---

(1)  Valtiontuesta C 38/A/2004 (ex NN 58/2004) ja C 36/B/2006 (ex NN 38/06), jota Italia on myöntänyt yritykselle Alcoa Trasformazioni srl, 19.11.2009 tehty komission päätös

(2)  Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen toimintasuunnitelman yhteydessä toteutettavista kiireellisistä toimenpiteistä annettu asetus, joka on siihen tehtyjen muutosten jälkeen muunnettu 14.5.2005 annetuksi laiksi nro 80.

Kanne 21.4.2010 — Espanja v. komissio

(Asia T-178/10)

(2010/C 161/82)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies): N. Díaz Abad)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Se 22.2.2010 tehty Euroopan komission päätös, jolla keskeytettiin Espanjan 17.11.–30.12.2009 tekemien välimaksupyyntöjen perusteella suoritettavat maksut, on kumottava, minkä lisäksi kantaja vaatii toissijaisesti, että päätös on kumottava seuraavien välimaksupyyntöjen osalta — 2007ES161PO008 Andalucía (Andalucía) 94 370 752,75 — 2007ES161PO008 Andalucía 479 712 483,22 — 2007ES162PO001 Cantabria 4 697 332,79 — 2007ES162PO Cataluña (Katalonia) 15 392 569,98 — 2007ES162PO Aragón 12 451 358,48

—	koronmaksuvaatimus, joka perustuu välimaksupyyntöjen perusteella suoritettavien maksujen viivästymiseen maksamisen aiheettoman keskeyttämisen vuoksi, on todettava perustelluksi

—	vastaajana oleva toimielin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa kanteellaan sen vastapuolen päätöksen, jolla päätettiin keskeyttää tiettyjen sellaisten maksupyyntöjen perusteella suoritettavia maksuja koskeva määräaika, jotka Espanja oli tehnyt 17.11.–30.12.2009. Keskeytys koskee 20 välimaksupyyntöä, joiden kokonaissumma on 1 890 708 859,51 euroa.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin seikkoihin:

—

Asetuksen 1083/2006 (1) 91 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu, koska komissio on, ilman että kansallisen tai yhteisön tarkastuselimen kertomuksella olisi esitetty näyttöä, joka olisi viitannut huomattaviin puutteisiin hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnassa, ja ilman, että tällaisia puutteita olisi todettu, riidanalaisella päätöksellään keskeyttänyt tiettyjen Espanjan tekemien välimaksupyyntöjen perusteella suoritettavien maksujen määräajan kulumisen.

—

Komission hyväksymiä valvontastrategioita ei ole noudatettu, koska komissio on päättänyt keskeyttää edellä mainittujen välimaksujen suorittamista koskevan määräajan kulumisen sillä perusteella, että järjestelmiin kohdistuvan tarkastuksen toimittamatta jättämisestä on komission mukaan aiheutunut merkittävää viivästymistä strategioiden toimeenpanossa, vaikka näiden strategioiden mukaan Espanjan kuningaskunnalla on mahdollisuus toimittaa järjestelmien tarkastus 30.6.2010 asti.

—

Oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu siksi, että riidanalaisessa päätöksessä esitetään vaatimus siitä, että Espanjan kuningaskunnan olisi pitänyt suorittaa järjestelmien tarkastus ennen komission itse vahvistamassaan aikataulussa ilmoitettua ajankohtaa, minkä vuoksi tämä vaatimus ei ole voinut olla Espanjan viranomaisten tiedossa.

—

Luottamuksensuojan periaatetta on loukattu siksi, että kansalliset viranomaiset ovat toimineet komission strategioidensa puitteissa hyväksymien tarkastusaikataulujen mukaisesti, ja aikatauluja oli noudatettu ilman, että komissio olisi missään vaiheessa tuonut ilmi havainneensa tarkastus- ja valvontajärjestelmässä jonkinlaisia puutteita.

—	Suhteellisuusperiaatetta on loukattu joka tapauksessa siksi, että komission toteuttama toimenpide on kohtuuton ja ristiriidassa tehokkaan varainhoidon periaatteen kanssa ja siksi, että saman tavoitteen saavuttamiseksi olisi voitu käyttää muita edullisempia oikeudellisia välineitä.

Kantaja vaatii toissijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista asetuksen 1083/2006 87 artiklan 2 kohdan rikkomisen perusteella, koska maksupyyntöihin perustuvia maksuja ei ole suoritettu pyynnön esittämistä seuranneiden kahden kuukauden määräajassa.

Lopuksi Espanjan kuningaskunta vaatii viivästyskorkojen suorittamista asetuksen 1083/2006 87 artiklan 2 kohdan, asetuksen 1605/2002 (2) 83 artiklan ja komission asetuksen 2342/2002 (3) 106 artiklan 5 kohdan perusteella.

---

(1)  Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25).

(2)  Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EUVL L 25, s. 43).

(3)  Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EUVL L 357, s. 1).

Kanne 21.4.2010 — Zitro IP v. SMHV — Show Ball Informática (BINGO SHOWALL)

(Asia T-179/10)

(2010/C 161/83)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Zitro IP Sàrl (Luxemburg) (edustaja: asianajaja A. Canela Giménez)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Show Ball Informática Ltda

Vaatimukset

—	SMHV:n päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”BINGO SHOWALL” (hakemusnumero 6 059 919) luokkiin 9, 28 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Show Ball Informática Ltda

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokkiin 9 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten rekisteröity yhteisön kuviomerkki (hakemusnumero 5 092 275), joka sisältää sanaosan ”SHOW BALL”

Väiteosaston ratkaisu: Rekisteröintihakemus hylättiin osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittu ja sovellettu virheellisesti.

Kanne 16.4.2010 — Nickel Institute v. komissio

(Asia T-180/10)

(2010/C 161/84)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Nickel Institute (Toronto, Kanada) (edustajat: asianajaja K. Nordlander ja solicitor H. Pearson)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi

—	komission 8.2.2010 tekemä päätös SG.E3/HP/psi–Ares(2010)65824, jolla evättiin kantajan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) nojalla tekemä pyyntö tutustua täysimääräisesti tiettyihin asiakirjoihin, on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii tässä kanteessa komission 8.2.2010 tekemän päätöksen SG.E3/HP/psi–Ares(2010)65824, jolla evättiin kantajan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla tekemä pyyntö tutustua täysimääräisesti tiettyihin asiakirjoihin, kumoamista SEUT 263 artiklan mukaisesti. Päätöksessä vahvistettiin muun muassa:

—	komission oikeudellisen yksikön vt. pääjohtajan päätös, jolla evättiin oikeus tutustua täysimääräisesti seitsemään asiakirjaan, joissa tämä yksikkö antaa lausuntonsa luonnoksesta komission direktiiviksi 2008/58/EY (2),

—	ympäristöasioiden pääosaston osaston D johtajan päätös, jolla evättiin oikeus tutustua täysimääräisesti kahteen asiakirjaan, joissa muut komission pääosastot antavat lausuntonsa luonnoksesta komission direktiiviksi 2008/58/EY ja

—	se, että komission hallussa ei ole mitään asiakirjaa, rekisterimerkintää tai kirjeenvaihtoa (mukaan lukien seuranta-asiakirjat ja kommentit niiden johdosta), joissa oikeudellinen yksikkö ottaa kantaa luonnokseen komission direktiiviksi 2009/2/EY (3).

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi useita kanneperusteita.

Ensinnäkin komission pääsihteeri on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevan poikkeuksen tulkinnassa useiden pyydettyjen asiakirjojen osalta.

Lisäksi komission pääsihteeri on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa tuomioistuinkäsittelyn suojaa koskevan poikkeuksen tulkinnassa yhden pyydetyn asiakirjan osalta.

Lopuksi komission pääsihteeri on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohtaa, kun se ei ole yksilöinyt niitä asiakirjoja eikä ole antanut niitä asiakirjoja tutustuttavaksi, joissa oikeudellinen yksikkö ottaa kantaa luonnokseen komission direktiiviksi 2009/2/EY.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

(2)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen kerran 21.8.2008 annettu komission direktiivi 2008/58/EY (EUVL L 246, s. 1).

(3)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen ensimmäisen kerran 15.1.2009 annettu komission direktiivi 2009/2/EY (EUVL L 11, s. 6).

Kanne 19.4.2010 — AISCAT v. komissio

(Asia T-182/10)

(2010/C 161/85)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Associazione Italiana delle Società Concessionarie per la costruzione e l’esercizio di Autostrade e Trafori stradali (AISCAT) (Rooma, Italia) (edustaja: avvocato M. Maresca)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	10.2.2010 tehty komission päätös on kumottava.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa kanteessa vaaditaan kumoamaan päätös, joka sisältyi helmikuussa 2010 päivättyyn Euroopan komission kirjeeseen, jolla katsottiin, että Italian tasavalta ei ollut rikkonut EY:n perustamissopimuksen 87 artiklaa (josta on tullut SEUT 107 artikla), kun se antoi moottoritieosuuden (nk. Passante di Mestre) rakentamisen ja hallinnoinnin tarjouskilpailua järjestämättä puoliksi julkisessa omistuksessa olevalle yhtiölle, CAV S.p.A:lle (ANAS S.p.A:n ja Regione Veneton yhdessä puoliksi omistama osakeyhtiö), ja kun se rahoittanut tämän rakentamisen korottamalla tiemaksuja samansuuntaisen ja kilpailevan moottoritieosuuden maksuasemilla.

Sen tueksi, että Italian tasavalta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 87 artiklaa (josta on tullut SEUT 107 artikla), esitetään kaksi perustetta.

Ensinnäkin se, että Italian tasavalta on antanut suoraan CAV:lle Passante di Mestren rakentamisen ja hallinnoinnin 24.12.2007 annetun lain nro 244 2 §:n 290 momentin nojalla, tarkoittaa, että kyseessä on valtiontuki, koska nk. in house -hankintoja koskevat edellytykset puuttuvat ja hankintasopimus on tehty puoliksi julkisessa omistuksessa olevan yhteisyrityksen kanssa, joka saa sääntömääräisten ja hallintoa koskevien ominaispiirteidensä vuoksi perusteetonta kilpailuetua. ANAS, joka omistaa 50 % CAV:n osakepääomasta, toimii julkisoikeudellisena sääntelyviranomaisena, mutta harjoittaa myös yritystoimintaa (moottoriteiden rakentaminen ja hallinnointi) markkinoilla, joita se itse sääntelee ja joilla se on itse konsession myöntäjä.

Toiseksi se, että Italian tasavalta on hyväksynyt ANAS:n (joka on konsession myöntäjä) ja CAV:n välisen sopimuksen, joka koskee Passante di Mestren rahoittamista siten, että korotetaan tiemaksuja samansuuntaisen ja kilpailevan moottoritieosuuden maksuasemilla, tarkoittaa, että kyseessä on CAV:lle myönnetty valtiontuki.

Tiemaksujen korottamisen avulla näet autoliikenne käännytettiin uudelle tieosuudelle (Passante di Mestre), ja samanaikaisesi korotuksen seurauksena liikenne väheni kilpailevalla tieosuudella (Tangenziale di Mestre), jolla maksuja korotettiin. Näin ollen tukea ei ole maksujen korotuksesta saatava määrä sellaisenaan vaan CAV:lle maksujen korotuksesta koituva kilpailuetu ja Tangenziale di Mestren tieosuutta koskevan konsession haltijana olevalle yhtiölle aiheutuva tappio.

Kanne 26.4.2010 — DTL v. SMHV — Gestión de Recursos y Soluciones Empresariales (Solaria)

(Asia T-188/10)

(2010/C 161/86)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: DTL Corporación, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja C. Rueda Pascual)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Gestión de Recursos y Soluciones Empresariales, SL (Pamplona, Espanja)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan 17.2.2010 tekemä päätös asiassa R 767/2009-2 on kumottava

—

päätöstä on muutettava siten, että GESTIÓN DE RECURSOS Y SOLUCIONES EMPRESARIALES, S.L:n tekemä väite, joka kohdistuu yhteisön tavaramerkkiin numero 5153325 SOLARIA, on hylättävä siten, että kyseinen yhteisön tavaramerkki voidaan rekisteröidä paitsi luokkaan 41 myös luokkiin 37 ja 42 kuuluvia kaikkia vaadittuja palveluja varten, ja vastaaja on velvoitettava korvaamaan kulut, jotka liittyvät väitteeseen ja valitukseen SMHV:ssä

—	SMHV ja muut osapuolet, jotka vastustavat tätä kannetta, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanaosan SOLARIA sisältävä kuviomerkki (rekisteröintihakemus nro 5153325) luokkiin 37, 41 ja 42 kuuluvia palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Gestión de Recursos y Soluciones Empresariales, S.L.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanaosan SOLARTIA sisältävä espanjalainen kuviomerkki (nro 2689747) luokkiin 37 ja 42 kuuluvia palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen tulkinta ja soveltaminen

Kanne 22.4.2010 — Egan ja Hackett v. parlamentti

(Asia T-190/10)

(2010/C 161/87)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Kathleen Egan (Athboy, Irlanti) ja Margaret Hackett (Borris-in-Ossory, Irlanti) (edustajat: barrister C. MacEochaidh, SC, barrister J. Goode ja solicitor K. Neary)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi

—	Euroopan parlamentin 12.2.2010 tekemä päätös (A(2010)579), jolla kantajien ei annettu tutustua niiden 16.12.2009 tekemällä alkuperäisellä hakemuksella ja myöhemmin 28.1.2010 tekemällä uudistetulla hakemuksella pyytämiin tietoihin, on kumottava SEUT 263 artiklan nojalla

—	parlamentti on velvoitettava korvaamaan kantajille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat tällä kanteella, että SEUT 263 artiklan nojalla kumotaan Euroopan parlamentin 12.2.2010 tekemä päätös (A(2010)579), jolla kantajien ei annettu tutustua asiakirjoihin, jotka koostuvat Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettuja tai muita avustajia koskevista julkisista rekistereistä, joista ilmenevät näiden avustajien nimet ja/tai heidän taloudelliset intressinsä.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi siihen, että parlamentti vetosi epäasianmukaisesti asetuksiin (EY) N:o 1049/2001 (1) ja (EY) N:o 45/2001 (2) evätessään oikeuden tutustua jo julkisiin asiakirjoihin. Kantajat vetoavat siten useisiin oikeudellisiin perusteisiin:

Parlamentti ei ensinnäkään riittävästi perustellut riidanalaista päätöstä rikkoen siten asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklaa.

Riidanalainen päätös sisältää toiseksi arviointivirheitä, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaan poikkeukseen, koska riidanalaisen päätöksen mukaan kysymyksessä olevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen loukkaisi asianomaisten henkilöiden yksityiselämän suojaa ja/tai koska päätöksessä ei oteta huomioon 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan todellista luonnetta ja/tai koska päätöksessä katsotaan, että yleisen edun edellyttämä suoja Euroopan parlamentin jäsenten avustajia koskeviin yleisiin rekistereihin tutustumiseen vähenee, kun henkilö ei enää ole avustajan asemassa.

Riidanalainen päätös on lisäksi olennaisten menettelymääräysten vastainen, koska siinä jätetään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan vastaisesti ilmoittamatta kantajille heidän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista silloin kun uudistettu hakemus hylätään.

Riidanalainen päätös on lopuksi demokratian ja avoimuuden periaatteiden, suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden ja syrjintäkiellon periaatteen vastainen, koska siinä kantajien ei annettu tutustua julkisiin asiakirjoihin, vaikka nämä saivat aikaisemmin tutustua niihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

(2)  Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL L 8, s. 1).

Kanne 29.4.2010 — Avery Dennison v. SMHV — Dennison Hesperia (AVERY DENNISON)

(Asia T-200/10)

(2010/C 161/88)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Avery Dennison Corp. (edustajat: asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castán Pérez-Gómez)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dennison Hesperia, SA (Torréjon de Ardoz, Espanja

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan 9.2.2010 asiassa R 798/2009-2 tekemä päätös on kumottava tai toissijaisesti sitä on muutettava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Avery Dennison Corp.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki AVERY DENNISON (hakemus nro 3825114) luokkiin 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 12, 16, 17, 19, 20, 22, 24, 28, 35, 37, 38, 39, 40, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Dennison Hesperia, S.A.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Espanjalainen tavaramerkki DENNISON (nro 1996088) luokkaan 16 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/09 42 artiklan 2 ja 3 kohdan ja toissijaisesti 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen tulkinta.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.4.2010 — DB Schenker Rail Deutschland v. komissio

(Asia T-109/04) (1)

(2010/C 161/89)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Kahdeksannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 146, 29.5.2004.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 13.4.2010 — Unity OSG FZE v. neuvosto

(Asia T-511/08) (1)

(2010/C 161/90)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Toisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 32, 7.2.2009.

Kanne 29.3.2010 — Marsili v. komissio

(Asia F-19/10)

(2010/C 161/91)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Letizia Marsili (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem, C. Mereu ja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jossa kantaja jätetään ottamatta kilpailun EPSO/AST/51/08 varallaololuetteloon, sekä kantajalle aiheutuneen vahingon korvaaminen

Vaatimukset

—

on kumottava 17.12.2009 tehty valintalautakunnan päätös, jossa kantaja jätetään ottamatta kilpailun EPSO/AST/51/08 varallaololuetteloon, ja vastaaja on velvoitettava maksamaan korvaus, jonka määräksi arvioidaan väliaikaisesti yksi euro ja joka määritetään tarkemmin oikeudenkäynnin kuluessa, sekä 6,75 prosentin suuruinen hyvitysluonteinen korko ja viivästyskorko henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne 31.3.2010 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-21/10)

(2010/C 161/92)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Lecce, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla on hylätty kantajan vaatimus saada korvausta vahingosta, jonka hän väittää aiheutuneen siitä, että vastaaja on lähettänyt laskun sellaisen asianajajan palkkiosta, joka avusti sitä asiassa T-241/03, kantajaa kyseisessä asiassa avustaneelle asianajajalle eikä kantajalle itselleen.

Vaatimukset

—	vaatimuksen hylkäämisestä 23.2.2009 tehty implisiittinen päätös on hylättävä

—	toimi, jolla on hylätty 23.2.2009 tehdystä hylkäävästä päätöksestä 14.9.2009 tehty valitus, on hylättävä tarpeellisilta osin kyseisen toimen muodosta riippumatta

—	ranskankielellä laadittu kirje, joka on päivätty 1.12.2009 ja jonka kantaja on vastaanottanut siihen liitettyine italiankielisine käännöksineen 19.1.2010, on kumottava tarpeellisilta osin

—

komissio on velvoitettava korvaamaan se aineellinen ja aineeton vahinko, jonka kantaja väittää perusteettomasti kärsineensä sen takia, että 4.12.2009 päivätty lasku on laadittu ja lähetetty asianajajalle, joka edusti häntä asiassa T-241/03, ja maksamaan kantajalle 10 000 euroa tai sellaisen tätä suuremman tai pienemmän määrän, jota virkamiestuomioistuin pitää oikeudenmukaisena ja kohtuullisena

—	komissio on velvoitettava suorittamaan kantajalle 10 000 euron määrälle 10 prosentin vuosikorkoa alkaen sitä päivää seuraavasta päivästä, jolloin 23.2.2009 päivätty vaatimus saapui komissioon, vuosittain pääomitettuna

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.