3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/1

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Maltan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

Maailmanlaajuinen kriisi on vaikuttanut Maltaan pääasiassa kaupan välityksellä, sillä rahoitusalaan kohdistuneet vaikutukset ovat olleet suhteellisen vähäisiä. Taloudellinen toiminta laantui vuonna 2009 viennin ja myös investointien supistuttua voimakkaasti. Yksityisen kulutuksen arvioidaan kuitenkaan pysyneen suhteellisen vakaana työmarkkinoiden jouston ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisten elvytystoimenpiteiden vaikutuksesta. Samaan aikaan tapahtuneen tuonnin jyrkän supistumisen arvioidaan johtaneen ulkoisen vajeen tuntuvaan supistumiseen vuonna 2009.

Julkisen talouden alijäämä kasvoi vuosina 2008–2009 merkittävästi vuoteen 2007 verrattuna laskusuhdanteen ja eräiden vuonna 2008 toteutettujen kertaluonteisten menoja lisäävien toimien vaikutuksesta. Nämä olosuhteet ja korkea velkasuhde saivat aikaan sen, että neuvosto päätti 7 päivänä heinäkuuta 2009, että Maltassa on liiallinen alijäämä, ja antoi 16 päivänä helmikuuta 2010 suosituksen, jonka mukaan tilanne olisi korjattava viimeistään vuonna 2011. Sen lisäksi, että Maltan on palautettava julkisen talouden rahoitusaseman vakaus ja parannettava julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä, väestön ikääntymiseen liittyvien menojen odotettavissa oleva kasvu aiheuttaa sen, että Maltan on panostettava myös kilpailukykynsä vahvistamiseen parantaakseen taloutensa kykyä vastata tuleviin ulkoisiin häiriöihin. Tämä edellyttää yhtäältä inhimillisen pääoman lisäämistä, liiketoimintapotentiaalin vapauttamista ja jatkuvia pyrkimyksiä siirtyä enemmän lisäarvoa tarjoavaan toimintaan sekä toisaalta tehokasta työehtosopimusjärjestelmää, joka mahdollistaa palkkojen ja tuottavuuden kehityksen sitomisen tiiviimmin toisiinsa.

(3)

Vaikka kriisitilanteessa havaittu toteutuneen BKT:n supistuminen on paljolti syklistä, myös potentiaalisen tuotannon tasoon on kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät ja rakennetyöttömyys saattaa lisääntyä. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on ensiarvoisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Maltan on erityisesti toteutettava lisäuudistuksia koulutuksen ja kilpailun aloilla.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu kääntyy vuonna 2010 jälleen positiiviseksi eli 1,1 prosenttiin supistuttuaan arviolta 2 prosenttia vuonna 2009 ja elpyy keskimäärin 2,6 prosentin kasvu-uralle ohjelmakauden myöhempinä vuosina.

Tämänhetkisten tietojen perusteella (2) kyseinen skenaario näyttää perustuvan realistisiin kokonaistuotannon kasvuoletuksiin vuonna 2010 ja optimistisiin oletuksiin sen jälkeen. Kasvurakenteen osalta voidaan lisäksi todeta, että kotimaankysynnän ennustettu kasvu näyttää jatkuvan melko voimakkaana koko ohjelmakauden ajan. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat alhaisilta.

(5)

Ohjelmassa arvioidaan, että julkisen talouden alijäämä vuonna 2009 on 3,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tätä parannusta verrattuna vuoteen 2008, jolloin alijäämä oli huipussaan 4,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, on arvioitava sitä taustaa vasten, että kyseisenä vuonna ilmeni joitakin kertaluonteisia menoja lisääviä tekijöitä. Julkisen talouden kokonaisalijäämä, jossa ei ole otettu huomioon kyseisiä tekijöitä, kasvoi vuonna 2009, mikä johtui kriisin vaikutuksista erityisesti välillisistä veroista kertyviin tuloihin. Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti toteutettuja elvytystoimenpiteitä, joiden vaikutus oli noin 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, tasattiin kompensoivilla toimenpiteillä, joiden vaikutus oli viranomaisten mukaan vielä suurempi. Ohjelman mukaan finanssipolitiikka on neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti tarkoitus pitää pääosin neutraalina vuonna 2010 ennen sen muuttamista rajoittavaksi vuonna 2011 liiallisen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2011. Vuonna 2012, jolloin kasvun otaksutaan kiihtyvän, alijäämäsuhde on tarkoitus pitää suurin piirtein ennallaan, mikä viittaa kasvuhakuiseen finanssipolitiikkaan.

(6)

Vuonna 2010 tavoitteena on alijäämäsuhteen pitäminen 3,9 prosentissa suhteessa BKT:hen eli lähes ennallaan verrattuna vuoteen 2009. Perusalijäämätavoite on 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen eli sen odotetaan kehittyvän vastaavalla tavalla. Vuoden 2010 nimellismääräinen alijäämätavoite noudattaa suositusta, jonka neuvosto antoi 126 artiklan 7 kohdan nojalla 16 päivänä helmikuuta 2010. Vuoden 2010 talousarvion mukaisten toimenpiteiden vaikutus julkisen talouden rahoitusasemaan on kaiken kaikkiaan neutraali. Kyse on yhtäältä uusista taloutta tukevista elvytystoimenpiteistä ja toisaalta vakauttamistoimenpiteistä.

Tulojen ennustetaan talousarvion mukaan kasvavan 2,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2010 seuraavien tärkeysjärjestyksessä lueteltujen syiden vuoksi: i) harkinnanvaraiset verotuloja lisäävät toimenpiteet ja tehostettu veronkanto, ii) verotulojen otaksuttu myönteinen kehitys ja iii) muiden tulojen kasvu EU:n rakennerahastovarojen kasvun myötä. Menojen ennustetaan kasvavan 2,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen pääasiassa investointien ja muiden menojen kasvun vuoksi. Uusien elvytystoimenpiteiden kustannukset kompensoituvat osittain sillä, että julkisen sektorin palkkamenojen osuus BKT:sta supistuu ennen kaikkea suotuisan perusvaikutuksen vuoksi (vuonna 2009 ilmeni joitakin kertaluonteisia menoja) mutta myös rekrytointien rajoittamiseen tähtäävän politiikan vaikutuksesta. Rakenteellisen rahoitusaseman (ts. yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun suhdannetasoitetun rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) ennustetaan ohjelman mukaan heikkenevän 0,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2010, mikä viittaa pääosin neutraaliin finanssipolitiikan viritykseen.

(7)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian päätavoitteena on alijäämän saaminen alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2011 neuvoston liiallisen alijäämän korjaamiselle asettaman määräajan mukaisesti ja alijäämäsuhteen pitäminen lähes ennallaan vuonna 2012. Julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan paranevan 0,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2011 mutta heikkenevän jälleen 0,5 prosenttiyksikköä vuonna 2012 eli jäävän yhä kauemmaksi Maltan julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteesta. Maltan keskipitkän aikavälin tavoitteena on tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkatasot, tämä täyttää vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteet. Ohjelmassa ei kaavailla keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista ohjelmakaudella. Kokonaisalijäämän supistuminen vuonna 2011 on tarkoitus saavuttaa leikkaamalla menosuhdetta siten, että sillä vähintäänkin kompensoitaisiin ennustettu tulosuhteen aleneminen. Kokonaisalijäämän pysyminen lähes ennallaan vuonna 2012 perustuu puolestaan siihen, että sekä tulo- että menosuhde alenevat edelleen. Tätä kehitystä ei tueta riittävässä määrin konkreettisilla toimenpiteillä, vaikka menojen hillitsemistä auttanevatkin tilapäisten elvytystoimenpiteiden lopettaminen vuoden 2010 jälkeen sekä julkisen sektorin rekrytointirajoitusten jatkaminen. Menojen vuotuinen kasvu hidastunee 1,8 prosenttiin vuonna 2011 ja 2,7 prosenttiin vuonna 2012 oltuaan 9,3 prosenttia vuonna 2010.

Vuosien 2010 ja 2012 välisenä aikana toteutettavat yleiset menoleikkaukset kohdistuvat palkansaajakorvauksiin, välituotekäyttöön, julkisiin investointiin ja muihin menoihin suhteessa BKT:hen, kun taas sosiaaliset tulonsiirrot pysyvät entisellä tasollaan. Tämä johtuu erityisesti eläkkeiden suhteellisen voimakkaasta taustalla vaikuttavasta dynamiikasta. Tulopuolen osalta voidaan todeta, että ohjelmassa vuodelle 2010 ennustetun verotulojen myönteisen kehityksen jälkeen on odotettavissa, että välillisistä veroista kertyvät tulot alenevat suhteessa BKT:hen sekä vuonna 2011 että vuonna 2012, kun taas välittömistä veroista kertyvät tulot kasvavat edelleen vuonna 2011 ja pysyvät ennallaan vuonna 2012.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat osoittautua ohjelmassa ennakoitua heikommiksi koko ohjelmakauden ajan. Erityisesti julkista taloutta koskevien ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario vaikuttaa optimistiselta etenkin vuoden 2010 jälkeen. Odotukset siitä, missä määrin verotulojen myönteinen kehitys ja verosääntöjen tarkempi noudattaminen vaikuttavat budjetoituun verotulojen suhteellisen osuuden nousuun vuonna 2010, vaikuttavat optimistisilta ja aiheuttavat riskin verokertymään liittyville ennusteille koko ohjelmakauden ajan. Myöskään menoylitysten mahdollisuutta ei voida sulkea pois ottaen huomioon viimeaikaiset lipsumiset, suunniteltujen menoleikkausten suuruusluokka ja se, ettei konkreettisista toimenpiteistä, jotka muodostavat ohjelmakaudelle asetetun menosuhteen supistamistavoitteen perustan, ole annettu tietoa. Mainittakoon, että ohjelmassa todetaan vuoden 2010 osalta, että ”tulo- ja menoerien tulevaa kehitystä seurataan tarkasti ja tarvittaessa toteutetaan lisätoimenpiteitä”.

(9)

Velkasuhteen ennustetaan pysyvän perussopimuksen mukaisen viitearvon yläpuolella koko ohjelmakauden ajan. Julkisen bruttovelan määräksi arvioidaan ohjelmassa 66,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se oli alle 64 prosentin tasolla vuonna 2008. Kokonaistuotannon supistuminen ja pieni perusalijäämä edistivät velkasuhteen kasvua. Velkasuhteen ennustetaan kasvavan edelleen vuonna 2010 lähes 2 prosenttiyksikköä ja supistuvan sen jälkeen niin että se on vuonna 2012 noin 67 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu otaksutusta suotuisasta talouskasvusta ja suunnitelmien mukaisesta paluusta pieneen perusylijäämään ohjelmakauden viimeisten vuosien aikana. Julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvien negatiivisten riskien vuoksi velkasuhde kehittyy todennäköisesti heikommin kuin ohjelmassa ennustetaan.

(10)

Vuoteen 2020 ulottuvat keskipitkän aikavälin velkaennusteet, joissa oletetaan, että BKT:n kasvu palautuu vähitellen ennen kriisiä laadittujen ennusteiden mukaiselle tasolle, verosuhteet palaavat kriisiä edeltäneelle tasolle, ja joihin on sisällytetty väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu, osoittavat, että ohjelman mukainen vuoteen 2012 ulottuva julkisen talouden strategia ei nimellismääräisesti ja ilman uusia toimintapoliittisia muutoksia riitä vakauttamaan velkasuhdetta vuoteen 2020 mennessä.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiselle taloudelle aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Maltassa huomattavasti suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin. Ohjelmassa esitetyn arvion mukainen rahoitusasema vuonna 2009 kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Suurempien perusylijäämien varmistaminen keskipitkällä aikavälillä ja ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitua kasvua hillitsevien uudistustoimenpiteiden toteuttaminen auttaisivat omalta osaltaan pienentämään julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä, jotka arvioitiin komission vuonna 2009 antamassa talouden kestävyyttä koskevassa kertomuksessa (3) suuriksi.

(12)

Vuodesta 2008 erityisesti palkansaajakorvausten ja terveydenhuollon aloilla kirjatut menoylitykset liittyvät heikkouksiin Maltan finanssipoliittisessa kehyksessä. Näitä ovat muun muassa sitovien menokattojen puuttuminen, puutteet talousarvion toteuttamista koskevassa kurinalaisuudessa, riippumattoman instituution puuttuminen talousarviomenettelystä ja se, että keskipitkän aikavälin strategia on sisällytetty vain rajoitetusti talousarvion laadintaan. Ohjelmassa todetaan, että vahva julkisen talouden ohjausjärjestelmä on tärkeä tekijä terveen ja kestävän julkisen talouden varmistamisessa, ja ilmoitetaan, että hallitus etsii aktiivisesti tapoja parantaa julkisen talouden institutionaalista kehystä. Tähänastiset parannukset ovat olleet suhteellisen suppeita. Ne ovat koskeneet julkisten palveluiden tarjoamisen hallinnointia ja julkishallinnon hallintomenetelmiä. Lisäksi suunnitellaan uuden kirjanpitojärjestelmän käyttöönottoa valtiontaloudessa.

(13)

Näyttää siltä, että julkisia menoja on varaa tehostaa Maltassa erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon, julkisen infrastruktuurin ja yleispalveluiden aloilla. Menojen tehostaminen on erityisen tärkeää silloin, kun pyritään hillitsemään menojen kasvua alentamatta palvelutarjonnan tasoa. Hyvät tulokset menojen kasvun hillitsemisessä ja tehostamisessa mahdollistaisivat resurssien kohdentamisen uudelleen kasvua lisääviin menoluokkiin ja tehostaisivat finanssipolitiikan välinettä siten, että sen avulla voidaan vastata muuttuviin makrotalouden olosuhteisiin. Ohjelmassa kaavailluilla menoleikkauksilla, jotka kohdistuvat erityisesti palkansaajakorvauksiin ja välituotekäyttöön, pyritään yleisesti ottaen järkiperäistämään menoja ilman, että sillä olisi vaikutusta palvelutarjonnan tasoon ja laatuun. Tämän tavoitteen saavuttamiseen liittyy monia haasteita. Koska äskettäin on saatu kokemusta siitä, että maksuvalmiusongelmia kohdanneet yritykset ovat voineet lykätä verojen maksua, verosääntöjen noudattamista ja niiden soveltamisen valvontaa olisi parannettava. Hallitus vahvistaa ohjelmassa sitoutumisensa tehostamaan veronkierron ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin liittyvien väärinkäytösten torjuntaa.

(14)

Ohjelman mukainen julkisen talouden strategia on vuonna 2010 pääosin 126 artiklan 7 kohdan nojalla annettujen neuvoston suositusten mukainen. Vuonna 2011 julkisen talouden strategia ei kuitenkaan välttämättä ole neuvoston suositusten mukainen alijäämätavoitteisiin liittyvien riskien vuoksi. Vaikka kaavailtujen rakenteellisten parannustoimien vaikutus on suositusten mukaisesti 0,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, vuoden 2011 vakautussuunnitelmia olisi täydennettävä konkreettisilla toimenpiteillä ja viranomaisilla olisi oltava valmiudet toteuttaa uusia vakauttamistoimenpiteitä siltä varalta, että riskit, jotka liittyvät BKT:n kasvun ja tulojen kehityksen jäämiseen odotettua vaisummiksi ja menopuolella mahdollisesti tapahtuviin lipsumisiin, toteutuvat. Edellyttäen, että riskit otetaan riittävässä määrin huomioon ja vakautussuunnitelmat pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön, julkisen talouden strategia näyttää mahdollistavan julkisen talouden velkasuhteen kääntämisen takaisin lasku-uralle vuosina 2011–2012 suurin piirtein neuvoston suositusten mukaisesti.

Ohjelman mukaan vuonna 2012 etäännytään jälleen keskipitkän aikavälin tavoitteesta sen asteittaisen saavuttamisen sijaan. Tämä on ristiriidassa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten kanssa. Ohjelmassa ennustettua kunnianhimoisempi vakauttamisaikataulu olisi perusteltu myös julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvien suurten riskien vuoksi. Julkisen talouden ja keskipitkän aikavälin talousarviokehyksen ympärivuotisen seurannan lujittamiseen tähtäävistä toimenpiteistä voisi puolestaan olla hyötyä pyrittäessä hillitsemään edellä mainittuja alijäämätavoitteisiin liittyviä riskejä.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (4). Tarkistetuissa suosituksissa, jotka neuvosto antoi 16 päivänä helmikuuta 2010 126 artiklan 7 kohdan nojalla liiallisen alijäämän tilanteen lopettamiseksi, neuvosto myös kehotti Maltaa raportoimaan vakausohjelman tarkistusten erillisessä kohdassa edistymisestä neuvoston suositusten täytäntöönpanossa. Malta on noudattanut osittain tätä suositusta. Varsinkaan laajoja toimenpiteitä, jotka toteutetaan julkisen talouden vakauttamiseksi 1 prosenttiyksikön suhteessa BKT:hen, mikä on tarpeen liiallisen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2011, ei ilmoiteta kaikilta osin.

i)

saavuttamaan vuodelle 2010 asetettu alijäämätavoite, joka on 3,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, toteuttamalla tarvittaessa uusia vakauttamistoimenpiteitä; tukemaan konkreettisilla toimenpiteillä strategiaa, jonka avulla alijäämä pyritään saamaan alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011, ja säilyttämään valmiudet uusien vakauttamistoimenpiteiden toteuttamiseen siinä tapauksessa, että riskit, jotka johtuvat siitä, että ohjelmassa esitetty makrotalouden skenaario on 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen perustana olevaa skenaariota suotuisampi, toteutuvat; ja vahvistamaan tuntuvasti vuodeksi 2012 kaavailtua strategiaa julkisen talouden sopeuttamiseksi keskipitkän aikavälin tavoitteeseen vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukaisesti. Maltan olisi myös hyödynnettävä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn suosituksen mukaisesti verotuksellisten toimenpiteiden lisäksi kaikki tilaisuudet, myös talouden parantuneiden olosuhteiden myötä ilmenevät tilaisuudet, nopeuttaa bruttovelkasuhteen alenemista kohti viitearvoa, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen;

ii)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä sosiaaliturvajärjestelmän lisäuudistuksilla väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun huomattavan kasvun vuoksi;

iii)

vahvistamaan keskipitkän aikavälin talousarviokehyksen sitovaa luonnetta, parantamaan talousarvion toteutuksen ympärivuotista seurantaa ja tehostamaan julkisia menoja erityisesti terveydenhuollon alalla.

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/6

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Portugalin tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2013 (2).

(2)

Kun maailmanlaajuinen kriisi alkoi, Portugalin talous oli kasvanut hitaasti jo lähes vuosikymmenen. Tämä heijasti rakenteellisia heikkouksia, erityisesti alhaista tuottavuutta ja BKT:n hidasta potentiaalista kasvua. Vuoden 2008 nollakasvun jälkeen kokonaistuotanto supistui 2,7 prosenttia vuonna 2009. Syynä tähän oli vähenevä kotimaankysyntä, erityisesti investoinnit, ja vähäisemmässä määrin kotitalouksien kulutus. Nettokaupan vaikutus kasvuun oli lähes neutraali. Työttömyysaste kasvoi 10 prosenttiin vuoden 2009 lopulla. Julkisen talouden alijäämä kasvoi 9,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 vuoden 2008 2,8 prosentista suhteessa BKT:hen. Tämä johtui taloudellisen toiminnan jyrkästä hidastumisesta ja eräistä elvytystoimista. Alijäämän kasvu johtuu lisäksi aiemmista heikkouksista, jotka näkyivät kriisiä edeltäneiden vuosien korkeana, tosin supistuvana, rakenteellisena alijäämänä. Koska julkisen talouden alijäämän kaavailtiin ylittävän 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja velka kasvoi yli 60 prosenttiin suhteessa BKT:hen, neuvosto antoi joulukuussa 2009 päätöksen, jonka mukaan Portugalissa oli liiallinen alijäämä, ja asetti vuoden 2013 määräajaksi sen korjaamiselle. Ulkoinen epätasapaino on samaan aikaa säilynyt suurena, vaikka BKT on supistunut: ulkoisen luotonoton nettoarvo oli 9,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja negatiivinen ulkomainen nettovarallisuusasema yli 110 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoden 2009 lopussa. Ulkoinen epätasapaino liittyy heikentyneeseen kilpailukykyyn, jossa näkyy tuottavuuden heikon kasvun lisäksi työvoimakustannusten riittämätön sopeutuminen, kun ensinnäkin ajatellaan kilpailun lisääntymistä maailmanmarkkinoilla, eritoten työvoimavaltaisilla aloilla, joilla Portugalilla oli aiemmin suhteellinen etu, ja toiseksi useiden vuosien ajan vallinneita melko suotuisia rahoitusedellytyksiä. Rahoitusmarkkinoiden häiriöt ovat kuitenkin pysyneet kriisin aikana kurissa. Taloudellisen suorituskyvyn pysyvä parantaminen edellyttää huomattavaa sopeutusta. Julkisen talouden vakauttaminen on olennaisen tärkeää, sillä muutoin julkinen velka kasvaa koko ajan ja heikentää julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Samaan aikaan yleisenä tavoitteena on nostaa BKT:n potentiaalista kasvua erityisesti parantamalla tuottavuutta ja luomalla pysyviä työpaikkoja. Tämänsuuntaisten pyrkimysten jatkamisesta olisi myös apua huomattavan ulkoisen epätasapainon kaventamisessa. Ulkoinen epätasapaino jarruttaa lähivuosina kansantuloa korkean ulkomaanvelan hoitamisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi. Ulkoisen epätasapainon kaventaminen edellyttää BKT:n kasvulähteiden uudelleentasapainottamista kohti ulkoista sektoria: kilpailukykyä on palautettava rakenneuudistuksin ja työvoimakustannuksia alennettava kauppakumppaneihin nähden.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, potentiaaliseen tuotantoon on lisäksi kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi myös vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, jos investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkiseen talouteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun lisäämiseksi. Portugalin on erityisen tärkeää toteuttaa lisäuudistuksia koulutuksen sekä palvelu- ja verkkotoimialoilla harjoitettavan kilpailun aloilla sekä pyrittävä ratkaisemaan yleiset työmarkkinakysymykset, mukaan lukien segmentoituminen, pitäen lisäksi mielessä mukautumiskyky EMU-yhteydessä.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu elpyy vähitellen vuoden 2010 0,7 prosentista 1,7 prosenttiin viimeistään vuonna 2013. Taloudellisen toiminnan vilkastuminen perustunee pääasiassa kotimaankysynnän elpymiseen, ja sitä edesauttaa lisäksi myös ulkoinen sektori. Tämänhetkisten tietojen perusteella arvioituna (3) skenaario näyttää perustuvan hieman optimistisiin oletuksiin, eritoten ohjelmakauden loppuvuosina. Kasvun ennakoidaan kuitenkin olevan hidasta, ja tuotantokuilu pysyttelee negatiivisena koko ohjelmakauden ajan. Tulonäkymiä ja siten kotimaankysynnän näkymiä voi keskipitkällä aikavälillä erityisesti rajoittaa ohjelmassa ennakoitua enemmän se, että sekä kotitalouksien että yritysten on eritoten kasvavan velkarasituksen vuoksi vakavaraistettava talouttaan. Se, päästäänkö viennissä kaavailtuihin tuloksiin, riippuu olennaisesti siitä, elpyykö kysyntä tärkeimmissä kauppakumppaneissa (lähinnä euroalueen talouksissa) kestävällä tavalla ja koheneeko viennin kilpailuasema Portugalissa. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta vuonna 2010 mutta voivat osoittautua korkeiksi muina vuosina. Ulkomaisen nettoluotonoton tarpeiden ennakoidaan alenevan vain hieman ja olevan suurin piirtein 8,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelmakauden loppuvuosina. Tämä viittaa siihen, että negatiivinen ulkomainen nettovarallisuusasema heikkenisi edelleen ja olisi lähellä 130 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelmakauden lopussa. Tähän vaikuttaisi myös nimellisen BKT:n heikosta kasvusta johtuva lumipallovaikutus.

(5)

Ohjelman mukaan julkisen talouden alijäämä on 9,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (4). Alijäämän merkittävä kasvu vuoden 2008 2,8 prosentista suhteessa BKT:hen johtuu suurelta osin kriisin vaikutuksesta julkiseen talouteen automaattisten vakauttajien toimittua vapaasti. Lisäksi se johtuu elvytystoimista, joiden vaikutus on 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti, ja muista harkinnanvaraisista toimenpiteistä (5). Budjettivajeen syveneminen johtui ennen kaikkea julkisten menojen kasvusta. Koska tulot samaan aikaan laskivat tuntuvasti, julkisen talouden toteutuma oli paljon (lähes 1,5 % suhteessa BKT:hen) heikompi kuin ennakoitiin ajankohtana, jona neuvosto antoi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksensa joulukuussa 2009. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on tarkoitus muuttua rajoittavaksi vuonna 2010 neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti liiallisen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2013 ja julkisen talouden kestävään rahoitusasemaan palaamiseksi.

(6)

Ohjelmassa julkisen talouden tavoitteena vuonna 2010 on 8,3 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen. Luku on täysin sama kuin 12 päivänä maaliskuuta 2010 hyväksytyssä vuoden 2010 talousarvionlaissa (ks. alaviite 2). Alijäämää on tarkoitus supistaa 1 prosenttiyksikkö suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Tästä tulojen (muiden kuin verojen) kasvun osuus on 0,75 prosenttiyksikköä ja menojen (pääomamenojen) alenemisen osuus 0,25 prosenttiyksikköä. Talousarviolaissa ei esitetä uusia tuntuvia vakauttamistoimenpiteitä sen ohella, että vuonna 2009 hyväksytyistä väliaikaisista elvytystoimista luovutaan ja julkisen sektorin palkat jäädytetään nimellisesti. Finanssipolitiikan viritys mitattuna rakenteellisen rahoitusaseman (suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) muutoksella on vuonna 2010 kaavailujen mukaan rajoittava: parannusta on hieman yli 0,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen eli alle neuvoston 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti suosittamien (1,25 prosenttia suhteessa BKT:hen) keskimääräisten julkisen talouden toimien, vaikka vuoden 2009 alijäämätoteutuma oli ennakoitua huomattavasti heikompi.

(7)

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on tuoda alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2013 noudattaen 2 päivänä joulukuuta 2009 annettua SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta. Tarkistetussa ohjelmassa julkisen talouden alijäämätavoitteena on 6,6 prosenttia vuonna 2011, 4,6 prosenttia vuonna 2012 ja 2,8 prosenttia vuonna 2013. Vastaavasti perusjäämän on tarkoitus kohentua BKT:hen suhteutettuna asteittain vuoden 2009 arvioidusta 6,4 prosentin alijäämästä 0,6 prosentin alijäämään vuonna 2012 ja 1,3 prosentin ylijäämään vuonna 2013. Rakenteellisen rahoitusaseman on tarkoitus kohentua vuosittain keskimäärin lähes 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2013. Alijäämän kaavailtu supistuminen perustuu vakauttamistoimenpiteisiin, joiden vaikutus on 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2013 mennessä. Toimenpiteet koskevat eri aloja. Huomattavimmat talousarviosäästöt koskevat sosiaalisia tulonsiirtoja (noin 1 % suhteessa BKT:hen), pääomamenoja (0,75 % suhteessa BKT:hen), julkisen sektorin palkkamenoja (0,5 % suhteessa BKT:hen) ja henkilökohtaisia tuloveroja (0,5 % suhteessa BKT:hen). Menojen hillinnässä näyttävät lisäksi auttavan toimenpiteet, joita on käynnistetty viime vuosina ja jotka liittyvät erityisesti valtionhallinnon palkkamenoihin ja vanhuuseläkeuudistuksiin. Korkomenojen odotetaan sitä vastoin kasvavan vuoden 2009 2,9 prosentista 4,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuosina 2012 ja 2013. Tähän vaikuttaa velan ennakoitu kasvu suhteessa BKT:hen noin 25 prosenttiyksikköä vuoden 2008 lopusta vuoden 2012 loppuun. Kun lisäksi otetaan huomioon BKT:n kasvuvauhdin vähittäinen nopeutuminen ja BKT:hen suhteutettujen verotulojen vähittäinen palautuminen kriisiä edeltäneelle tasolle, kolmen viidesosan alijäämän supistumisesta vuosina 2011–2013 oletetaan johtuvan menojen laskusta suhteessa BKT:hen. Tulojen kasvun osuus suhteessa BKT:hen on puolestaan loput kaksi viidesosaa. Turvautuminen lähinnä menopuoleen on tervetullutta. Nimellistulot kasvaisivat vuosittain noin 4,5 prosenttia ja nimellismenot 1 prosenttia ohjelmakaudella (perusmenot pysyttelivät keskimäärin entisellä tasollaan vuosina 2011–2013). Viranomaisten ilmoituksen mukaan Portugalin julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa hyvin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä, joita ei kuitenkaan saavutettane ohjelmakaudella.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat olla ohjelmassa ennakoitua heikompia. Joidenkin ohjelmassa esiteltyjen meno- ja tulopuolen vakauttamistoimenpiteiden, erityisesti muiden kuin verotulojen, pääomamenojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen, vaikutus ei ehkä johda odotettuihin tuloksiin. Tämä koskee myös vuotta 2010. Ohjelmakauden loppupuoleen ajoittuvaan vakauttamisstrategiaan liittyy lisäksi riskejä vuodesta 2011 lähtien. Syynä on epävarmuus, jota aiheutuu siitä, että ohjelmassa hahmotellut vakauttamistoimenpiteet ovat vielä hyväksymättä ja toteuttamatta. Lisäriskejä aiheutuu siitä, että jotkin ilmoitetuista toimenpiteistä, erityisesti pääomamenojen leikkaus, kaipaavat vielä täsmennystä. Samoin lisäriskejä aiheutuu jokseenkin optimistisesta makrotalouden skenaariosta, eritoten ohjelmakauden loppuvuosina. Tulojen ennakoidaan elpyvän nopeasti, vaikka vuonna 2009 aiheutui huomattava ja äkillinen tulovaje, ja verotuloihin ennakoidaan suotuisaa joustoa suhteessa kotimaankysyntään. Näin ollen on mahdollista, että tulot kasvavatkin ennakoitua hitaammin, mikä vaarantaisi julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisen.

(9)

Vuoteen 2020 saakka ulottuvissa keskipitkän aikavälin velkaennusteissa otetaan huomioon tuoreempi talouskehitys ja potentiaalista kasvua koskevat ennusteet. Nämä velkaennusteet osoittavat, että ohjelmassa ennakoitu nimellismääräinen julkisen talouden kehitys riittää vakauttamaan velan suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2020.

(10)

Julkisen talouden bruttovelka arvioidaan 77,2 prosentiksi suhteessa BKT:hen vuoden 2009 lopussa (6), mikä merkitsee kasvua vuoden 2008 66,3 prosentista. Taustalla on sekä alijäämän tuntuva kasvu että nimellisen BKT:n supistuminen. Velkasuhteen ennakoidaan kasvavan vielä 12,5 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella eli 90,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ennen kuin se alenee hieman eli 89,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Velkaurassa näkyvät julkisen talouden huomattavat, joskin supistuvat, alijäämät sekä nimellisen BKT:n kasvu. Lumipallovaikutuksen odotetaan kuitenkin olevan ohjelmakaudella positiivinen, sillä implisiittinen keskimääräinen korko (vuosittain keskimääräin 4,5 % vuosina 2010–2013) ylittää nimellisen BKT:n kasvun (keskimäärin 3 %). Velkauraa sitä vastoin hillitsevät yksityistämistulot, joiden suuruus on kaiken kaikkiaan noin 3 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelmakaudella. Julkisen talouden tavoitteisiin ja makrotalouden skenaarioon kohdistuvien negatiivisten riskien vuoksi velkasuhde todennäköisesti kehittyy ohjelmassa ennakoitua epäsuotuisammin. Julkisen talouden bruttovelkasuhde ylitti perussopimuksessa määrätyn viitearvon vuonna 2009 ja on ohjelman mukaan kasvusuuntauksessa vuoteen 2012 asti.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi EU:n keskiarvon alapuolella, sillä eläkemenojen kasvu jää vähäisemmäksi jo toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta. Ohjelman mukaan julkisen talouden rahoitusasema heikkeni huomattavasti vuonna 2009, ja se kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Suurempien perusylijäämien turvaaminen keskipitkällä aikavälillä auttaisi pienentämään julkisen talouden kestävyyttä uhkaavia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (7) keskisuuriksi.

(12)

Ohjelman mukaan talousarviokehystä on tarkoitus uudistaa. Keskeinen osatekijä on siirtyminen kohti monivuotista talousarviokehystä, joka sisältää vuotuiset menokatot. Uudistetusta talousarviokehyksestä ei kuitenkaan kerrota kovinkaan monia yksityiskohtia esimerkiksi ajankohdan, instituutioiden tai katettujen menoluokkien osalta, eikä sen suhteen, missä muodossa menosäännöt annetaan, tai millaista täytäntöönpano- ja korjausmekanismia sovelletaan, jos poikkeamia esiintyy. Talousarvion ennakkosuunnitteluun tehtävien muutosten ohella on myös suunnitteilla joitakin muita muutoksia, jotka yhdentäisivät raportointia talousarvion toteutuksesta. Näissä toimenpiteissä on otettu yleisesti ottaen huomioon tarve parantaa Portugalin talousarviokehystä edelleen ratkaisemalla kaksi ongelmaa, joista toinen liittyy finanssipolitiikan suunnitteluun laajemmassa keskipitkän aikavälin kehyksessä ja toinen menokehityksen tarkempaan valvontaan.

(13)

Ohjelmassa todetaan, että julkisen talouden vakauttamisen ohella edessä on tulevina vuosina muitakin tärkeitä poliittisia haasteita, kuten BKT:n potentiaalisen kasvun lisääminen ja ulkoisen epätasapainon kaventaminen. Ohjelmassa esitetään laaja katsaus aiempiin ja tuleviin toimenpiteisiin, joilla pyritään ratkaisemaan näitä ja muita hyvin samankaltaisia kysymyksiä, kuten öljyriippuvuuden vähentäminen, työmarkkinoiden uudistaminen, liiketoimintaympäristön parantaminen, T&K:n edistäminen tai vientipohjan laajentaminen. Kun osa näistä toimenpiteistä toteutetaan samaan aikaan kun julkista taloutta vakautetaan voimakkaasti, korostuu tarve varmistaa julkisten varojen käytön tehokkuus ja vaikuttavuus sekä miettiä, mitkä uudistukset ja julkiset menot ovat ensisijaisia. Ohjelmassa myös käsitellään kahta Portugalin julkisen talouden kannalta merkityksellistä aihetta eli julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja valtionyrityksiä. Ohjelmassa ilmoitetaan uudistetusta yksiköstä, joka valvoo julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Tämä vaikuttaa olennaiselta, sillä näiden kumppanuuksien määrä on kasvanut tällä vuosikymmenellä, mistä on aiheutunut tuntuvia epäsuoria vastuusitoumuksia tuleville vuosille (erityisesti ohjelmakauden jälkeiselle ajanjaksolle). Nämä vastuusitoumukset olisi sisällytettävä julkisen talouden kestävyyttä koskeviin arviointeihin ja pitkän aikavälin suunnitelmiin. Ohjelmassa kaavaillaan muutoksia valtionyritysten hallintotapaan ja kattoa sille, kuinka paljon rahoitusalan ulkopuoliset valtionyritykset voivat ottaa velkaa. Tavoitteena on pienentää tappiollisista yrityksistä julkiselle taloudelle aiheutuvaa taakkaa, mukaan lukien valtionyritysten tuntuvasta ja kasvavasta velkakannasta aiheutuvien epäsuorien riskien hillitseminen. Vaikka valtionyritysten velan nimelliskasvun vuotuiset katot ovat alenemassa, ne kuitenkin ylittävät nimellisen BKT:n ennakoidun kasvun, mikä saattaa johtaa siihen, että valtionyritysten kokonaisvelka suhteessa BKT:hen jatkaa kasvuaan.

(14)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on nimellismääräisesti pääpiirteissään sopusoinnussa 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä mainitut riskit, julkisen talouden strategia ei ehkä ole täysin sopusoinnussa 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa. Sen varmistaminen, että alijäämä supistuu alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2013, saattaa vaatia nykyisin suunniteltua tiukempia vakauttamistoimia. Vaikka ohjelmassa kaavaillut keskimääräiset julkisen talouden toimet ovat linjassa suositeltujen toimien (vuosittain 1,25 % suhteessa BKT:hen) kanssa, julkisen talouden toimet saattavat jäädä tavoitteesta, kun otetaan huomioon sekä riskit että vuoden 2009 huomattavasti odotettua heikompi alijäämätoteutuma. Julkisen talouden strategia ei myöskään välttämättä riitä tuomaan velkasuhdetta takaisin lasku-uralle. Liiallisen alijäämän korjaaminen neuvoston suosittamalla tavalla on myös tarpeen ottaen huomioon julkisen velan ennakoitu nopea kertyminen ja Portugalin sitkeät sopeutuspaineet, erityisesti huomattavan ulkoisen epätasapainon kaventaminen.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (8). Lisäksi neuvosto kehotti Portugalia 126 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä vakausohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa (9).

i)

saavuttamaan vuoden 2010 alijäämätavoite eli 8,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, tarvittaessa vahvistamalla vakauttamista hyväksymällä uusia toimenpiteitä; tukemaan alijäämän saattamiseen alle 3 prosentin viimeistään vuonna 2013 tähtäävää strategiaa toteuttamalla oikeaan aikaan konkreettisia toimenpiteitä; olemaan valmiina hyväksymään uusia vakauttamistoimenpiteitä, jos makrotalouden skenaario osoittautuu optimistisemmaksi kuin 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen perustana oleva skenaario ja/tai mahdollisia lipsumisia tapahtuu; hyödyntämään julkisen talouden vakauttamisen ohella kaikki muutkin tilaisuudet, myös ennakoitua parempi taloudellinen tilanne, nopeuttaakseen bruttovelkasuhteen alentamista kohti 60 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen;

ii)

panemaan täytäntöön tehokas monivuotinen talousarviokehys, jotta varmistettaisiin, että julkisen talouden tavoitteissa pysytään kaikilla valtionhallinnon aloilla, ja hillitsemään menoja tiukasti keskipitkällä aikavälillä;

iii)

parantamaan julkisen talouden laatua ohjelmassa esitetyn mukaisesti erityisesti lisäämällä julkisten varojen käytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta valtionhallinnon eri toiminta-aloilla; puuttumaan tappiollisten valtionyritysten tilanteeseen määrätietoisesti; ja ottamaan menositoumukset sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista aiheutuvat riskit huomioon julkisen talouden kestävässä rahoitusasemassa;

iv)

tukemaan julkisen talouden vakauttamistoimenpiteitä pyrkimällä lisäämään tuottavuutta ja BKT:n potentiaalista kasvua kestävällä tavalla, kasvattamaan kilpailukykyä ja kaventamaan tuntuvaa ulkoista epätasapainoa, mistä olisi myös apua julkisen talouden kestävyyden parantamisessa.

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/12

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Romanian tarkistetun lähentymisohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

BKT:n vuotuinen kasvu oli Romaniassa keskimäärin 6,8 prosenttia vuosina 2004–2008, joten Romania kuului EU:n nopeimmin kasvaviin talouksiin. Kasvun kimmokkeena oli voimakas kotimaankysyntä sekä kulutuksessa että investoinneissa. Kotimaankysynnän veturina oli puolestaan rahoitusmarkkinoiden nopea syveneminen, voimakas pääomatuonti ja vakaasti kasvavat tulo-odotukset. Nämä seikat yhdessä nopean palkkainflaation kanssa saivat vaihtotaseen alijäämän kasvamaan jyrkästi 12,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008. Lisäksi vuosikausia harjoitettu myötäsyklinen finanssipolitiikka johti julkisen talouden perusrahoitusaseman huomattavaan heikkenemiseen, ja rakenteellinen alijäämä (eli suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) kasvoi 8,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008. Kun riskien välttely lisääntyi tuntuvasti finanssikriisin aikana, markkinat huolestuivat yhä enemmän tästä epätasapainosta. Pääomavirrat romahtivat ja valuuttakurssipaineet kasvoivat, minkä seurauksena leu heikkeni yhteensä noin 30 prosenttia suhteessa euroon elokuusta 2007 tammikuuhun 2009. Pääomavirtojen lasku, valuutan arvon alenemisen vaikutukset taseeseen ja vientikysynnän jyrkkä pudotus johtivat syvään taantumaan vuoden 2008 lopulla ja vuoden 2009 alkupuoliskolla. BKT supistuikin 7,1 prosenttia vuonna 2009. Romanian keskuspankki laski ohjauskorkoaan yhteensä 325 peruspistettä eli 7,0 prosenttiin helmikuusta 2009 helmikuuhun 2010. Vaihtotaseen alijäämä supistui noin 4,25 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009.

(3)

Ottaen huomioon tämän kehityksen aiheuttamat jännitteet viranomaiset päättivät hakea ulkoista rahoitusapua (2) samalla kun ne sitoutuivat panemaan täytäntöön kattavan talouspoliittisen ohjelman, jonka tavoitteena on puuttua sekä edellä mainittuun ulkoiseen ja julkisen talouden epätasapainoon että rakenteellisiin pullonkauloihin, jotka heikentävät kilpailukykyä ja edistymistä reaalikonvergensissä. Koska julkisen talouden rahoitusasema oli heikentynyt, neuvosto teki 7 päivänä heinäkuuta 2009 päätöksen liiallisen alijäämän olemassaolosta Romaniassa ja antoi suosituksia sen korjaamiseksi viimeistään vuonna 2011. Neuvosto katsoi 16 päivänä helmikuuta 2010, että Romania oli toteuttanut tuloksellisia toimia liiallisen alijäämän korjaamiseksi ja – ottaen huomioon, että taloudellinen toimeliaisuus oli heikentynyt ennakoitua enemmän vuonna 2009 – pidensi alijäämän korjaamiseksi asetetun määräajan vuoteen 2012.

(4)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, potentiaalisen tuotannon tasossa on myös tapahtunut taantumista. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu, rakennetyöttömyys lisääntyy ja rahoitustoiminnan kasvu hidastuu. Talouskriisin vaikutukset pahentavat lisäksi väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Tästä olisi myös apua julkisen talouden kestävyyden palauttamisessa. Romanian on erityisen tärkeää hyväksyä ja toteuttaa maksutasetukea koskevassa ohjelmassa kaavaillut eläkeuudistus, julkisen talouden ohjausjärjestelmän uudistukset ja rakenneuudistukset. EU:n rakennerahastovarojen käytön nopeuttamiseksi olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä, sillä tällä tavoin voitaisiin investoida enemmän pitkän aikavälin kasvuun vaarantamatta hyväksyttyjen alijäämätavoitteiden saavuttamista.

(5)

Ohjelman taustalla olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu kääntyy positiiviseksi vuonna 2010 (1,3 %) ja kiihtyy vähitellen 3,7 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Tämänhetkisten tietojen perusteella arvioituna skenaario vaikuttaa perustuvan jossain määrin optimistisiin kasvuoletuksiin vuonna 2010, kun erityisesti otetaan huomioon vuoden 2009 viimeisen neljänneksen ennakoitua heikompi toteutuma. Vuosien 2011–2012 makrotalouden skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin. Taantuman vakavuutta Romaniassa lisänneen ulkoisen ja julkisen talouden epätasapainon odotetaan lisäksi edelleen vähenevän. Ohjelman inflaatioennusteet (3,7 % vuonna 2010, 3,2 % vuonna 2011 ja 2,8 % vuonna 2012) vaikuttavat kuitenkin alhaisilta, kun otetaan huomioon palkkojen ja työn tuottavuuden kasvun ennakoitu kehitys, kansainvälisten energianhintojen hiljattainen uusi nousu ja säänneltyjen hintojen mahdolliset lisäkorotukset. Toisaalta inflaatiopaineita saattaa hillitä leun mahdollinen vahvistuminen suhteessa euroon. Työttömyysasteen ennakoidaan alenevan vuoden 2009 8,4 prosentista 7,7 prosenttiin vuonna 2010. Tämä vaikuttaa olevan melko vaikeasti saavutettavissa ottaen huomioon, että talouden elpyminen on vasta alkanut.

(6)

Ohjelmassa arvioidaan, että julkisen talouden vuoden 2009 alijäämä oli 8,0 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä on hieman tavoitetta (7,8 %) enemmän valtion maksurästien kasvun vuoksi. Rahoitusaseman huomattava heikkeneminen vuoden 2008 5,5 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen on pitkälti seurausta kriisin vaikutuksesta julkiseen talouteen. Alijäämän syveneminen johtui lähinnä tulovajauksesta: eniten tippuivat alv-tulot ja sosiaaliturvamaksut. EU:n varojen käyttö ja muut kuin verotulot jäivät myös ennakoitua alhaisemmiksi. Menopuolella hallitus toteutti huomattavia julkisen talouden toimia vuonna 2009, jotta alijäämän kasvua voitaisiin hillitä. Toimenpiteisiin sisältyi valtion virastojen rakenneuudistus sekä tavara- ja palvelumenojen leikkauksia. Näiden toimenpiteiden vaikutus oli kuitenkin vuoden alussa budjetoitua vähäisempi. Sen vuoksi oli toteutettava lisätoimenpiteitä, kuten julkisen sektorin työntekijöiden 10 päivän pakkolomautus. Näiden toimenpiteiden ansiosta rakenteellinen rahoitusasema koheni 1 prosentin suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti hyväksyttyjen elvytystoimien arvioitu vaikutus julkiseen talouteen on näiden tiukkojen talousarviorajoitteiden vuoksi vähäinen eli 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen sekä vuonna 2009 että vuonna 2010. Jotta liiallinen alijäämä saataisiin korjattua viimeistään vuonna 2012, julkisen talouden vakauttamiseen tähtäävää politiikkaa on neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti tarkoitus jatkaa tulevina vuosina.

(7)

Parlamentin tammikuussa 2010 hyväksymässä vuoden 2010 talousarviossa julkisen talouden alijäämätavoitteeksi asetettiin 6,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sopeutus on pääasiassa menoperusteista maksutasetukea koskevan ohjelman poliittisten ehtojen mukaisesti. Menoleikkauksia on tarkoitus tehdä noin 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Niistä tärkeimmät ovat seuraavat: julkisen sektorin palkanjäädytys ja julkisen sektorin työpaikkojen leikkaukset (julkisen sektorin palkkamenot alenevat 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen), tavaroihin ja palveluihin käytettävien julkisten menojen leikkaukset (julkisyhteisöjen välituotekäyttö supistuu 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen), eläkkeiden jäädytys (sosiaalietuusmaksut alenevat 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja tukien leikkaus (0,2 % suhteessa BKT:hen). Näiden toimenpiteiden vaikutusta pienentävät kuitenkin muilla aloilla tehdyt menolisäykset, minkä johdosta perusmenojen nettoalennus suhteessa BKT:hen on 1,3 prosenttiyksikköä. Erityisesti investointimenojen on tarkoitus kasvaa 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tähän vaikuttaa myös EU:n rakennerahastovarojen käytön suunniteltu lisäys. Julkisten tulojen suhteessa BKT:hen on tarkoitus kasvaa noin 0,6 prosenttiyksikköä, johon sisältyy verorästien maksamisesta (Rompetrol-obligaatio) syntyviä (kertaluonteisia) tuloja 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos edellä kuvatut nettomääräiset menoleikkaukset sekä tulojen lisäykset toteutuvat, julkisen talouden rahoitusasema kohenee 1,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010 (ottaen huomioon korkomaksujen 0,3 prosentin korotus suhteessa BKT:hen edellisvuoteen verrattuna). Kun otetaan huomioon tuotantokuilun syveneminen, tämä merkitsee rakenteellisen rahoitusaseman (jonka komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen ohjelman tietojen perusteella yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti) tuntuvaa parannusta 2,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen.

(8)

Lähentymisohjelman keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on tuoda alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2012 noudattaen 16 päivänä helmikuuta 2010 annettua 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta. Ohjelmassa julkisen sektorin alijäämän ennakoidaan supistuvan BKT:hen suhteutettuna vähitellen vuoden 2010 6,3 prosentista 4,4 prosenttiin vuonna 2011 ja 3,0 prosenttiin vuonna 2012. Perusjäämä noudattaa samankaltaista suuntausta. (Uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema osoittaa, että sopeutus painottuu ohjelmakauden alkupuolelle. Ohjelman mukaan keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet ovat vuosina 2010–2012 noin 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti annettua neuvoston suositusta. Suurin osa sopeutuksesta on menoperusteista. Perusmenojen odotetaan alenevan BKT:hen suhteutettuna vähitellen vuoden 2009 37,6 prosentista 33,3 prosenttiin vuonna 2012. Julkisten tulojen odotetaan kasvavan vuoden 2009 31,1 prosentista suhteessa BKT:hen 31,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja vakaantuvan sen jälkeen. Julkisen talouden rakenteelliset vakauttamistoimenpiteet, joita on toteutettu vuoden 2010 talousarviotavoitteen saavuttamiseksi, helpottavat myös vuosien 2011 ja 2012 julkisen talouden tavoitteiden saavuttamista. Viranomaisten ilmoituksen mukaan Romanian keskipitkän aikavälin tavoitteena on 0,7 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Tuoreimmat ennusteet ja velkataso huomioon ottaen keskipitkän aikavälin tavoite vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Ohjelmassa ei kaavailla keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista ohjelmakaudella.

(9)

Vuoden 2010 alijäämätoteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua heikompi, kun otetaan huomioon, että jotkin menojen alentamiseen tähtäävistä toimista, kuten julkisen sektorin työpaikkojen vähentäminen, ovat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vaikeita toteuttaa. Lisäksi saattaa olla vaikeaa saada kerättyä kaikkia Rompetrol-obligaation takaisinlunastuksesta kertyviä kertaluonteisia tuloja (lisätuloja arvioidaan saatavan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen). Romanian hallitus on kuitenkin maksutasetukea koskevassa ohjelmassa sitoutunut toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jos tähän mennessä hyväksytyillä toimenpiteillä ei saavuteta säästöjä, jotka tarvitaan tämän vuoden alijäämätavoitteen saavuttamiseksi. Vuoden 2010 jälkeisten ohjelmatavoitteiden saavuttaminen ei sekään ehkä ole helppoa, kun erityisesti otetaan huomioon vaalisyklin mahdolliset negatiiviset vaikutukset julkiseen talouteen. Toinen potentiaalinen keskipitkän aikavälin riski on julkisten yritysten maksurästien kertyminen. Jos asiaa ei saada ratkaistua, tällä voi olla negatiiviset vaikutukset talousarvioon, jos valtion on jossain vaiheessa pakko puutua asiaan. Ohjelmassa ei myöskään eritellä toimenpiteitä, joilla alijäämä on tarkoitus saada BKT:hen suhteutettuna vuoden 2010 6,3 prosentista 3 prosenttiin vuonna 2012. Nämä tiedot on tarkoitus sisällyttää vuosien 2011–2013 keskipitkän aikavälin talousarviokehykseen, joka on määrä hyväksyä viimeistään toukokuussa 2010.

(10)

Lähentymisohjelmassa julkinen bruttovelka arvioidaan 23 prosentiksi suhteessa BKT:hen vuonna 2009, mikä merkitsee kasvua edellisvuoden 13,6 prosentista. Velan kasvu suhteessa BKT:hen johtui ennen kaikkea alijäämän jyrkästä kasvusta, BKT:n supistumisesta, korkomaksujen noususta ja valuuttakurssin heikkenemisen aiheuttamasta arvostusvaikutuksesta. Vaikka velkasuhde jää reilusti alle perussopimuksen viitearvon, sen odotetaan kasvavan vielä 6,7 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella eli 29,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Pääasiallisena syynä on julkisen talouden huomattava alijäämä. Velkasuhde saattaa kehittyä ohjelmassa ennustettua epäsuotuisammin, jos ohjelmassa esitettyjä julkisen talouden tavoitteita ei saavuteta.

(11)

Vuoteen 2020 saakka ulottuvien keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvusuhde ja verosuhde palautunevat ainoastaan vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä. Tämä merkitsisi, että ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia ei nimellismääräisenä ja politiikan säilyessä muuttumattomana riittäisi vakauttamaan velkasuhdetta vuoteen 2020 mennessä.

(12)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi EU:n keskiarvon yläpuolella, mikä lähinnä johtuu eläkemenojen suureksi ennustetusta kasvusta. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Suuren perusalijäämän supistaminen keskipitkällä aikavälillä ohjelmassa jo kuvatulla tavalla ja kaavaillun eläkeuudistuksen toteuttaminen auttavat pienentämään julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (3) suuriksi.

(13)

Finanssipolitiikka oli voimakkaan kysynnän kaudella vuosina 2004–2008 erittäin myötäsyklistä, mikä pahensi yksityissektorivetoista epätasapainoa ja talouden jo käynnissä olevaa kuumenemista. Pääasiallisena syynä oli yleisesti heikko julkisen talouden ohjauskehys, joka johti tehottomaan julkisen talouden suunnitteluun ja toteutukseen. Ennakoimattomat tulot tavallisesti käytettiin vuoden aikana tehtyjen budjettioikaisujen kautta ja huonojen aikojen varalta kerrytettiin vain vähän varantoja. Heikot hallinnolliset julkisten investointihankkeiden suunnittelu- ja toteutusvalmiudet vaikuttivat myös osaltaan siihen, että kaavailtu pääomamenojen toteutus jäi toistuvasti vajaaksi. Finanssipoliittisen kehyksen tervehdyttämiseksi Romanian viranomaiset ovat EU:n maksutasetukea koskevassa ohjelmassa sitoutuneet parantamaan julkisen talouden ohjausjärjestelmää. Finanssipoliittista vastuuta koskeva lakiluonnos on esitetty parlamentille hyväksyttäväksi. Lakiluonnoksessa vahvistetaan sitova keskipitkän aikavälin talousarviokehys, rajoitetaan vuoden aikana tehtäviä talousarviotarkistuksia, otetaan käyttöön finanssipolitiikan moitteettomuutta koskevat säännöt ja luodaan finanssipoliittinen neuvosto, joka riippumattomana tarkastelee julkiseen talouteen liittyviä kysymyksiä. Finanssipoliittisen neuvoston perustamiselle on asetettu määräaika (huhtikuun loppu), samoin vuosien 2011–2013 keskipitkän aikavälin talousarviokehyksen esittämiselle (toukokuun loppu).

(14)

Hallituksen keskeisenä tavoitteena ja haasteena on parantaa julkishallinnon tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä keskus- että paikallishallinnon tasolla. Ongelma-analyysi, julkisen talouden ohjauskehys, talousarvion suunnittelu ja toteutus sekä politiikan täytäntöönpano ovat paranemassa kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämän monenvälisen avun tarjoamassa kehyksessä. Lisäedistystä tarvitaan kuitenkin, jotta vältettäisiin julkisten palvelujen saatavuuden ja laadun sekä yleisemmin liiketoimintaympäristön heikkeneminen. Jotta pystyttäisiin selviämään yksittäisissä ministeriöissä esiintyvistä erityisistä suoritushaasteista ja koko järjestelmää koskevista ongelmista, jotka edellyttävät hallituksen toimia, tarkoitus on käynnistää julkishallinnon toimintakatselmus. Lisäksi suunnitteilla on erityistoimenpiteitä, joilla tehostetaan verohallintoa ja lujitetaan keskushallinnon mahdollisuuksia valvoa paikallisviranomaisten ja valtionyritysten rahankäyttöä. Viranomaiset ovat hyväksyneet suunnitelman, jolla torjutaan pimeää työtä ja jossa keskitytään työsuojelutarkastuksia tehostaviin toimenpiteisiin. Viranomaiset pyrkivät myös parhaillaan lisäämään julkisen koulutuksen sekä T&K-menojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Hallitus aikoo myös toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä kasvattaakseen EU:n rakennerahastovarojen nykyisin alhaista käyttöastetta.

(15)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 pääpiirteittäin sopusoinnussa 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa. Julkisen talouden alijäämä voi kuitenkin osoittautua ennakoitua suuremmaksi vuonna 2010, sillä osaa kaavailluista uudistuksista voi olla poliittisista ja yhteiskunnallisista syistä vaikea toteuttaa. Jos nämä riskit toteutuvat, viranomaisten parhaillaan suunnittelemat varotoimenpiteet on pantava täytäntöön. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei välttämättä ole täysin sopusoinnussa 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa ottaen huomioon, ettei ohjelmassa ole täsmennetty erityisiä vakauttamistoimenpiteitä. Ohjelmassa ei varsinkaan esitetä yksityiskohtaisia tietoja lisätoimenpiteistä, joilla julkista taloutta on vuosina 2011 ja 2012 tarkoitus vakauttaa julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä tiedot on tarkoitus esittää vuosien 2011–2013 keskipitkän aikavälin talousarviokehyksessä, joka on määrä hyväksyä viimeistään toukokuun 2010 lopussa. Ohjelmassa esitetty julkisen talouden skenaario merkitsee, että julkisen talouden toimet ovat vuosittain keskimäärin 1,75 prosenttia ajanjaksolla 2010–2012, mikä noudattaa 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta. Riskit ovat kuitenkin samat kuin julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvat riskit.

(16)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin vapaaehtoisia tietoja (4). Ohjelman taustalla olevia perusoletuksia ei myöskään esitetä erillisenä taulukkona käytännesäännöissä suositellulla tavalla. SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti 16 päivänä helmikuuta 2010 annetuissa liiallisen alijäämän korjaamista viimeistään vuonna 2012 koskevissa suosituksissaan neuvosto lisäksi kehotti Romaniaa raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä Romanian lähentymisohjelman tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Uusin tarkistettu ohjelma sisältää erillisen kohdan, jossa käsitellään Romaniaan sovellettavaa liiallista alijäämää koskevaa menettelyä.

i)

toteuttamaan maksutasetukea koskevan ohjelman osana hyväksytyt julkisen talouden vuoden 2010 vakauttamistoimenpiteet tinkimättömällä tavalla ja ryhtymään korjaaviin lisätoimiin tarpeen mukaan, jotta julkisen talouden vuoden 2010 tavoitteeseen päästäisiin. Romanian viranomaisia myös pyydetään tarkentamaan keskipitkän aikavälin talousarviokehyksessä, joka on määrä laatia viimeistään toukokuun 2010 lopussa, julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen ohjelmassa esitettyjen vuosien 2011 ja 2012 julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseksi;

ii)

parantamaan finanssipoliittista kehystä hyväksymällä ja panemalla täytäntöön finanssipoliittista vastuuta koskevan lain. Finanssipolitiikan suunnittelussa ja harjoittamisessa olisi erityisesti otettava huomioon finanssipoliittisen neuvoston analyysit;

iii)

hyväksymään ja toteuttamaan kaavailtu eläkelaki, jolla parannettaisiin huomattavasti julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä.

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/17

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Slovakian tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

Slovakia oli kasvuvaiheen aikana yksi parhaiten pärjänneistä EU-maista, ja sen kokonaistuotanto kasvoi keskimäärin yli 7 prosenttia vuosina 2003–2008. Kyseisten vuosien aikainen terve makrotalouspolitiikka auttoi välttämään huomattavan makrotalouden epätasapainon, minkä ansiosta Slovakia saattoi ottaa euron käyttöön tammikuussa 2009. Kriisi koetteli kuitenkin Slovakian taloutta voimakkaasti sen kaupan huomattavan avoimuuden vuoksi. Kokonaistuotannon kasvun arvioidaan hidastuneen 4,7 prosenttia vuonna 2009, ja Slovakian reaalinen efektiivinen valuuttakurssi on voimistunut entisestään naapurimaiden valuuttojen arvon alentumisen vuoksi.

Kriisin vaikutusten hillitsemiseksi viranomaiset antoivat automaattisten vakauttajien toimia täydellä teholla ja toteuttivat Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa vastaavia kriisintorjuntatoimia marraskuussa 2008 ja helmikuussa 2009 (0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2009 ja 2010). Koska julkisen talouden alijäämän odotettiin olevan noin 6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, neuvosto antoi 2 päivänä joulukuuta 2009 päätöksen liiallisen alijäämän olemassaolosta ja antoi suosituksen sen korjaamiseksi viimeistään vuonna 2013. Koska Slovakian ulkoinen kilpailukyky heikkenee kriisin alentaessa naapurimaiden valuuttojen arvoa väliaikaisesti ja lisätessä julkisen talouden epätasapainoa, viranomaisten strategian olisi tulevina vuosina perustuttava julkisen talouden alijäämän supistamiseen uskottavalla ja kestävällä tavalla.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, myös potentiaalisen tuotannon tasoon on kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Slovakian on erityisen tärkeää toteuttaa uudistuksia, joilla kevennetään yrityksiä koskevaa sääntelyä ja hallinnollisia rasitteita, tehostetaan työmarkkinoiden toimintaa ja parannetaan kustannuskilpailukykyä kauppakumppaneihin nähden muun muassa palkkamalttia edistämällä.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotanto kasvaa 1,9 prosenttia vuonna 2010, 4,1 prosenttia vuonna 2011 ja 5,4 prosenttia vuonna 2012. Tämänhetkisten tietojen (2) perusteella skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin vuonna 2010 ja optimistisiin oletuksiin vuosina 2011 ja 2012.

Ohjelman loppuvuosia koskevat ennusteet eivät välttämättä noudata julkisen talouden vakauttamisstrategioiden edellyttämää varovaisuutta erityisesti, kun huomioon otetaan nykyiseen kriisin jälkeiseen tilanteeseen liittyvä poikkeuksellisen suuri epävarmuus. Oletettua elpymistä mukaillen ohjelman inflaatioennuste vuonna 2011 on noin 1 prosenttiyksikön korkeampi kuin komission yksiköiden syksyn 2009 talousennusteessa ja työttömyysasteen ennustetaan laskevan nopeammin.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämäksi arvioidaan 6,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä merkitsee kasvua vuoden 2008 2,3 prosentista suhteessa BKT:hen. Automaattisten vakauttajien toimiminen täydellä teholla vuonna 2009 alensi tuloja tuntuvasti ja kasvatti sosiaalimenoja huomattavasti. Hallituksen Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti toteuttamat elvytystoimet eivät vaikuttaneet alijäämään, koska ne rahoitettiin talousarvion sisällä kohdentamalla menoja uudelleen. Osaa kriisintorjuntatoimista jatketaan vielä vuonna 2010. Jotta liiallinen alijäämä saataisiin korjattua ja julkisen talouden rahoitusasema palautettua kestävämmälle tasolle, hallitus suunnittelee kuitenkin neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti koko ohjelmakauden kestävää etupainotteista julkisen talouden vakauttamista vuodesta 2010 alkaen.

(6)

Vuonna 2010 julkisen talouden tavoitteena on ohjelman mukaan 5,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen. Ennusteiden mukaan menot suhteessa BKT:hen laskevat 1,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen tavara- ja palvelumenoissa saatavien säästöjen, julkisen sektorin palkkojen maltillisen nousun ja julkisten investointien leikkausten ansiosta. Tulot suhteessa BKT:hen puolestaan laskevat ennusteiden mukaan 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen verovapautusten ja työssäoloaikaisten etuuksien tilapäisen korottamisen ja julkisten yritysten osinkojen pienentymisen vuoksi. Suunniteltujen toimenpiteiden odotetaan supistavan julkisen talouden alijäämää noin 1 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen. Vuoden 2010 julkisen talouden tavoite edellyttää, että rakenteellinen rahoitusasema (suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) kohentuu huomattavasti eli noin 1,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti annettua neuvoston suositusta.

(7)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tärkeimpänä tavoitteena on tuoda julkisen talouden alijäämä 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 eli vuotta aiemmin kuin liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti annetussa neuvoston suosituksessa edellytetään. Kokonaisalijäämän arvioidaan supistuvan vuoden 2010 5,5 prosentista suhteessa BKT:hen 4,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011 ja 3,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Kaksi kolmasosaa alijäämän supistumisesta vuosina 2010–2012 johtuu ohjelmakauden alkuun painottuvasta rakenteellisesta parannuksesta (mitattuna yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti ohjelmassa esitettyjen tietojen pohjalta) ja yksi kolmasosa suotuisasta suhdannekehityksestä. Rakenteellinen parannus johtuu ennen kaikkea julkisen talouden kulutus- ja pääomamenojen tuntuvista suunnitelluista leikkauksista. Ohjelman mukaan keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden vakauttamistoimet (laskettuna uudelleen yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti) ovat vuosina 2010–2012 noin 1 prosentti suhteessa BKT:hen, mikä vastaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti annettua neuvoston suositusta. Vakautuksen on tarkoitus jatkua vuoden 2012 jälkeen, jotta edistyttäisiin kohti keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitetta, joka on rakenteellisesti tasapainoinen rahoitusasema. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa hyvin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Ohjelmassa ei kuitenkaan kaavailla sen saavuttamista ohjelmakaudella.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat vuonna 2010 osoittautua jonkin verran ohjelmassa ennakoitua heikommiksi. Epävarmuutta on erityisesti menopuolella, sillä osa toimenpiteistä ei välttämättä johda odotettuihin säästöihin (esim. tavara- ja palvelumenojen supistaminen). Lisäksi paikallishallintojen rahoitusasemaa koskeva ennuste vaikuttaa optimistiselta, kun huomioon otetaan näiden yksiköiden tuloihin vuonna 2010 kohdistuvat kriisin odotetut vaikutukset. Julkisen talouden tavoitteisiin liittyy ohjelmakauden loppuvuosina suurempia epävarmuustekijöitä. Ohjelma perustuu optimistisiin makrotalouden ennusteisiin varsinkin vuosina 2011 ja 2012, minkä vuoksi negatiiviset tulopuolen yllätykset ovat mahdollisia. Lisäksi menopuolella suunnitellut toimenpiteet – varsinkin ne, jotka liittyvät julkisen kulutuksen vähentämiseen – on esitettävä yksityiskohtaisemmin vakauttamissuunnitelman uskottavuuden vahvistamiseksi.

(9)

Vakausohjelman mukaan julkisen talouden bruttovelka kasvoi vuoden 2008 27,7 prosentista suhteessa BKT:hen 37,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Kasvu johtuu suuresta alijäämästä ja kokonaistuotannon tuntuvasta supistumisesta vuonna 2009. Vaikka velkasuhde on edelleen reilusti alle perussopimuksessa määrätyn viitearvon, sen ennustetaan kasvavan lisää vuosina 2010 ja 2011, jolloin se yltää 42,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen, ja tämän jälkeen supistuvan hieman eli 42,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Velkasuhteen kehitys on tuskin niin suotuisaa kuin ohjelmassa odotetaan varsinkaan vuoden 2010 jälkeen, kun otetaan huomioon julkisen talouden vakauttamiseen liittyvät riskit. Riskejä kasvattaa myös se mahdollisuus, että BKT:n määrä ei kasvakaan siinä määrin kuin ohjelmassa oletetaan.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvu palautunee vasta vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä. Samoin verosuhteen oletetaan palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle ja sisältävän väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun kasvun. Ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia ei siten sellaisenaan ilman uusia toimintapoliittisia muutoksia riitä vakauttamaan velka-BKT-suhdetta vuoteen 2020 mennessä.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat hieman EU:n keskiarvoa merkittävämmät johtuen eläkemenojen suhteellisen suureksi ennustetusta kasvusta tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Suurempien perusylijäämien saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä yhdessä rakenneuudistusten kanssa ohjelmassa kaavaillulla tavalla ja eläkejärjestelmän uudistaminen vähentäisivät osaltaan julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (3) suuriksi.

(12)

Slovakian finanssipolitiikka perustuu hyvin määriteltyyn ja yksityiskohtaiseen kolmivuotiseen finanssipoliittiseen kehykseen. Tästä huolimatta keskipitkän aikavälin menotavoitteet ovat pitkälti ohjeellisia ja edellyttävät yleensä suuria tarkistuksia, mikä heikentää niiden uskottavuutta ajan mittaan. Vakausohjelman vuoden 2010 tarkistuksessa ehdotetaan kehyksen lujittamista ottamalla käyttöön monivuotiset menokatot, jotka kattaisivat suuren osan julkisesta taloudesta. Kielteisten talouden häiriöiden varalta käyttöön otettaisiin purkuehtoja. Ohjelmassa ehdotetaan myös julkista velkaa koskevan ylärajan vahvistamista perustuslaissa ja parannuksia talousarvion toteutuksen vuotuiseen seurantaan. Nämä julkisen talouden institutionaalista kehystä parantavat toimet ovat tervetulleita, ja niitä olisi kannustettava. Koska ehdotukset ovat vasta alkuvaiheessa, niiden olisi kuitenkin katsottava olevan pikemminkin täydentäviä toimia kuin julkisen talouden vakauttamisstrategian moottoreita.

(13)

Slovakian julkisen talouden menorakenteessa on parantamisen varaa. Julkisten investointien osuus julkisista kokonaismenoista on pieni naapurimaihin verrattuna (2 % suhteessa BKT:hen). T&K-, koulutus- ja ympäristönsuojelumenot ovat niin ikään alhaisia EU:n mittakaavassa ja verrattuna alueen muihin maihin. Tätä taustaa vasten pääoman muodostukseen liittyvien menojen ennakoitu supistaminen ohjelmakauden aikana aiheuttaa huolta. Se ei ole välttämättä kestävää ja toivottavaa Slovakian kaltaisessa kiinnikurojataloudessa. Ohjelmaan sisältyy useita toimenpiteitä hallinnon tehokkuuden parantamiseksi, mukaan luettuna keskushallinnon rakenneuudistus ministeriöitä yhdistämällä, julkisten hankintojen keskittäminen ja valtion omaisuuden hallinta, ja tietotekniikan käytön lisääminen julkisissa palveluissa. Vaikka toimenpiteiden toteuttaminen on vasta alkuvaiheessa, ne ovat askel oikeaan suuntaan.

(14)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 yleisesti ottaen sopusoinnussa 126 artiklan 7 kohdan mukaisten neuvoston suositusten kanssa. Vuodesta 2011 alkaen riskinä on, ettei ohjelmassa kuvattua kunnianhimoista vakauttamisuraa saavuteta, eikä julkisen talouden strategia välttämättä ole täysin sopusoinnussa 126 artiklan 7 kohdan mukaisten neuvoston suositusten kanssa.

Ohjelmassa esitetään kunnianhimoinen suunnitelma julkisen talouden alijäämän saamiseksi BKT:hen suhteutettuna vuoden 2009 6,3 prosentista 3 prosenttiin vuonna 2012 eli vuotta ennen neuvoston asettamaa määräaikaa (vuosi 2013). Vuoden 2010 julkisen talouden tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi rakenteellisen rahoitusaseman kohentumista noin 1,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Suunnitelmien mukainen keskimääräinen vuotuinen rakenteellinen sopeutus, jonka suuruus olisi noin 1 prosentti suhteessa BKT:hen vuosina 2010-2012, vastaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti annettua neuvoston suositusta. Tulo- ja menotavoitteisiin kohdistuu kuitenkin riskejä erityisesti vuosina 2011 ja 2012, jolloin makrotalouden oletukset vaikuttavat korkeilta. Lisäksi ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet on esitettävä yksityiskohtaisemmin vakautussuunnitelman uskottavuuden vahvistamiseksi.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (4). Neuvosto kehotti Slovakiaa 126 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan myös raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä vakausohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Ohjelma noudattaa tätä suositusta.

i)

toteuttamaan alijäämää supistavat toimenpiteet vuonna 2010 talousarviossa suunnitellulla tavalla ja tukemaan vakauttamisuraa sitä seuraavina vuosina toteuttamalla erityisiä toimenpiteitä liiallisen alijäämän korjaamisen varmistamiseksi mahdollisuuksien mukaan vuonna 2012 ja viimeistään vuonna 2013;

ii)

jatkamaan eläkejärjestelmän uudistuksia julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi;

iii)

toteuttamaan suunnitellut toimenpiteet finanssipoliittisen kehyksen lujittamiseksi entisestään erityisesti ottamalla käyttöön täytäntöönpanokelpoiset monivuotiset menokatot.

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/22

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Slovenian tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2013.

(2)

Kriisiä edeltäneinä vuosina Slovenian talous kasvoi vakaasti vilkkaan viennin ja investointien ansiosta. Nopea kasvu päättyi vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä, kun maailmanlaajuinen kriisi alkoi koetella Slovenian taloutta ankarasti ja melko äkillisesti pääasiassa kaupan kautta Slovenian pitkälle viedyn avoimuuden johdosta. Ylikuumenemiseen ja kilpailukyvyn heikkenemiseen liittyvien uusien riskien vaiheen päätyttyä talouskasvun hidastuminen sopeuttaa taloutta jonkin verran: vuoden 2008 lopun jälkeen inflaatioero euroalueeseen on vähitellen pienentynyt, samoin ulkoinen vaje, joka läheni tasapainoa vuonna 2009.

Slovenian julkisen talouden rahoitusasema heikkeni nopeasti laskusuhdanteen vuoksi. Samaan aikaan toteutettiin Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisia elvytystoimia ja menot kehittyivät luontaisesti voimakkaasti. Julkisen talouden alijäämän kasvettua jyrkästi vuoden 2008 1,8 prosentista suhteessa BKT:hen arviolta 5,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 neuvosto päätti 2 päivänä joulukuuta 2009, että Sloveniassa on liiallinen alijäämä, ja kehotti korjaamaan tilanteen viimeistään vuonna 2013. Slovenian talouden tärkeimpinä haasteina on paitsi palauttaa terve julkinen talous muun muassa toteuttamalla uusia eläkejärjestelmän uudistuksia, myös tehostaa talouden joustokykyä ja parantaa kilpailukykyä, jotta talous pystyisi hyötymään täysimääräisesti maailmanlaajuisesta talouden elpymisestä. Tämä edellyttää palkkakehityksen parempaa suhteuttamista tuottavuuden kehitykseen ja rakenneuudistusten toteuttamista.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, kriisillä on ollut negatiivinen vaikutus myös potentiaalisen tuotannon tasoon. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Talouskriisin vaikutuksiin yhdistyvät lisäksi väestön ikääntymisen kielteiset vaikutukset potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Slovenian on erityisen tärkeää parantaa tuottavuutta ja hillitä yksikkötyökustannusten nousua muun muassa toteuttamalla uudistuksia innovaatioiden ja tutkimuksen aloilla sekä työmarkkinoilla.

(4)

Ohjelman taustalla olevan makrotalouden skenaarion mukaan BKT:n määrän kasvu kääntyy positiiviseksi eli 0,9 prosenttiin vuonna 2010, kun se oli – 7,3 prosenttia vuonna 2009 (7,8 prosenttia tilastokeskuksen 1 päivänä maaliskuuta 2010 julkistaman arvion mukaan), ja kasvaa keskimäärin 3,2 prosenttiin jäljellä olevalla ohjelmakaudella.

Tämänhetkisten tietojen (2) perusteella skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin vuoteen 2011 asti ja optimistisiin oletuksiin sen jälkeen. Työllisyys voi vähetä ja työttömyysaste vastaavasti kasvaa ennakoitua enemmän, kun i) väliaikaiset työmarkkinoiden tukijärjestelmät lakkautetaan vähitellen, jollei tässä yhteydessä oteta tarvittaessa käyttöön aktivointi- ja koulutustoimia, jotka edistäisivät työpaikkojen uudelleen jakamista ja työntekijöiden uudelleenkoulutusta, ja ii) vähimmäispalkkaa korotetaan asteittain suunnitellulla tavalla vuosina 2010–2012. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

(5)

Ohjelman mukaan julkisen talouden alijäämän arvioidaan kasvaneen vuoden 2008 1,8 prosentista suhteessa BKT:hen 5,7 prosenttiin vuonna 2009. Vaikka korkomenojen ennustetaan pysytelleen melko vakaina BKT:hen suhteutettuna, perusjäämä heikkeni tuntuvasti. Kuten edellä mainitaan, tämä johtuu automaattisten vakauttajien toiminnasta, sosiaalisten tulonsiirtojen voimakkaasta luontaisesta kehityksestä ja julkisen sektorin palkkamenoista. Lisäksi kehityksen taustalla on erilaisia harkinnanvaraisia toimia, joihin kuuluvat kriisin vuoksi toteutetut toimenpiteet (vaikutus noin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen), jotka hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on tarkoitus muuttua neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti hieman rajoittavaksi vuonna 2010 ja sen jälkeen vieläkin enemmän rajoittavaksi liiallisen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2013.

(6)

Vuonna 2010 julkisen talouden alijäämän ennakoidaan ohjelman mukaan vakiintuvan 5,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon korkorasituksen jyrkkä kasvu, perusalijäämän on tarkoitus supistua 0,7 prosenttiyksikköä eli hieman alle 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Nimellismääräinen julkisen talouden strategia on vuonna 2010 pääpiirteittäin sopusoinnussa 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa, jonka mukaan vakauttamistoimet on pantava vuonna 2010 täytäntöön suunnitellulla tavalla.

Harkinnanvaraiset toimenpiteet tulopuolella koostuvat toisaalta yhtiötuloverokannan laskemisesta entisestään ja sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ylimääräisestä verovähennyksestä ja toisaalta valmisteverojen lisäkorotuksesta ja hiilidioksidipäästöveron tarkistuksesta (jota ei ole vielä täsmennetty ja hyväksytty). Näiden toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on pääpiirteissään neutraali. Tästä huolimatta tulojen ennustetaan kasvavan 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoden 2009 arvioituun toteutumaan verrattuna. Tämä johtuu välillisistä veroista kertyvien tulojen otaksutusta myönteisestä kehityksestä (3) ja ”muiden” tulojen lievästä kasvusta. Menopuolella vuodeksi 2010 suunniteltuihin toimenpiteisiin sisältyvät julkisen sektorin palkankorotusten lykkääminen vieläkin tuonnemmaksi, sosiaalietuuksia (myös eläkkeitä) koskevien indeksointisääntöjen tiukentaminen ja pääomasiirtojen pienentäminen. Toimenpiteiden pitäisi tuoda säästöä noin 1,25 prosenttia suhteessa BKT:hen verrattuna tilanteeseen, jossa politiikka säilyisi muuttumattomana. Menojen voimakkaan luontaisen kehityksen vuoksi perusmenosuhteen ennakoidaan kuitenkin kasvavan vielä hieman vuonna 2010. Tätä taustaa vasten rakenteellisen rahoitusaseman eli yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun suhdannetasoitetun rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä odotetaan kohenevan vain hieman eli 0,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, kun se oli heikentynyt 0,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2009.

(7)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on tuoda alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2013 noudattaen 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta. Vuoden 2011 alijäämätavoite on 4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuoden 2012 tavoite 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja vuoden 2013 tavoite 1,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Keskipitkän aikavälin vakauttamisstrategia perustuu perusmenojen laajaan hillintään. Ohjelmassa kaavaillaan tätä strategiaa tukevia laajoja toimenpiteitä, jotka on kuitenkin vielä täsmennettävä ja hyväksyttävä. Nämä toimenpiteet perustuvat julkisen sektorin tehokkuuden parantamiseen sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rationalisointiin. Lisäksi ohjelman julkisen talouden ennusteisiin sisältyy väliaikaisten elvytystoimien lopettaminen. Niistä aletaan luopua vähitellen vuonna 2010.

Vuosina 2010–2013 rakenteellinen vuotuinen parannus on ennusteiden mukaan keskimäärin hieman alle 0,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa pääpiirteittäin 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta. Sopeutus jakautuu vuosille epätasaisesti, ja finanssipolitiikan viritys on rajoittava erityisesti vuosina 2011 ja 2013. Ohjelmassa Slovenian julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi asetetaan vuoden 2005 alkuperäinen tavoite eli 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, vaikuttaa siltä, että keskipitkän aikavälin tavoitteessa ei ole otettu riittävästi huomioon ikääntymiseen liittyviä epäsuoria vastuita huolimatta siitä, että velka alittaa perussopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Ohjelman alijäämätavoitteita vastaavat rakenteelliset rahoitusasemat ennakoivat, ettei keskipitkän aikavälin tavoitetta saavuteta ohjelmakaudella.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat olla ohjelmassa ennakoitua heikompia. Tämä riski kasvaa ohjelmakauden edetessä. Vuonna 2010 ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet tukevat vain osittain välillisten verojen osalta ennakoitua huomattavaa kasvua, ja kasvuennuste vaikuttaa korkealta, kun huomioon otetaan yksityisen kulutuksen heikot näkymät. Menojen kasvu on viime vuosina osoittautunut suunniteltua suuremmaksi ja tilanne voi toistua. Vuodesta 2011 alkaen menoylitysten riski on suurempi, sillä taustalla olevia toimenpiteitä ei ole vielä täsmennetty eikä hyväksytty ja niiden toteuttaminen voi riippua osittain työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksesta. Lisäksi suunnitellun supistuksen suuruutta olisi tarkasteltava suhteessa viime vuosina ilmenneeseen menojen voimakkaaseen luontaiseen kehitykseen, joka koskee erityisesti palkkamenoja ja sosiaalisia tulonsiirtoja (eläkkeet mukaan luettuina), sillä molempien odotetaan edistävän huomattavasti alijäämän supistumista. Pääomamenojen ennakoidun tuntuvan vähenemisen koko ohjelmakauden ajan todetaan heijastavan EU:n rakennerahastovarojen käytön lisääntymistä. Tämä voi osoittautua haasteelliseksi, kun otetaan huomioon varojen hyödyntämisessä ilmenneet puutteet. Tulopuolen riskit liittyvät vuoden 2011 jälkeiseen suotuisaan makrotalouden skenaarioon.

(9)

Ohjelman mukaan julkisen bruttovelan arvioidaan kasvaneen huomattavasti vuoden 2008 22,5 prosentista suhteessa BKT:hen 34,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (tilastokeskuksen 1 päivänä maaliskuuta 2010 julkaiseman arvion mukaisen pienemmän nimellisen BKT:n perusteella vuoden 2009 bruttovelka voisi olla noin 1 prosenttiyksikköä suurempi suhteessa BKT:hen). Tähän kasvuun vaikuttivat eniten perusalijäämän kasvu ja tuntuva virta–varanto-korjauserä, jossa näkyy rahoitusalaa tukevien pääomakorotusten ja likviditeettioperaatioiden vaikutus. Velkasuhteen ennakoidaan pysyvän perussopimuksen viitearvoa pienempänä koko ohjelmakauden ajan, mutta se kasvaa silti vuoteen 2012 mennessä yli 8 prosenttiyksikköä eli lähes 43 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu pääasiassa perusalijäämistä ja nimellisen BKT:n paremmista näkymistä. Vuonna 2013 velkasuhde supistuu hieman perusjäämän kääntyessä jälleen ylijäämäiseksi. Kun otetaan huomioon, että julkisen talouden tavoitteisiin liittyy negatiivisia riskejä, joita pahentaa vielä rahoitusalan tukitoimista johtuvaan virta–varanto-korjauserään liittyvä epävarmuus, velkasuhde voi kehittyä ohjelmassa ennustettua epäsuotuisammin.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteet, joiden mukaan BKT:n kasvu palautuu ainoastaan vähitellen ennen kriisiä ennakoidulle tasolle ja verotulojen suhteellinen osuus palautuu kriisiä edeltäneelle tasolle, ja joihin sisältyy ikääntymisestä aiheutuvien menojen ennakoitu kasvu, osoittavat, että jos ohjelmassa suunniteltua budjettistrategiaa noudatettaisiin sellaisenaan ilman uusia politiikan muutoksia, se vakiinnuttaisi velkasuhteen joidenkin vuosien ajaksi, mutta ei estäisi hienoisen kasvusuuntauksen jatkumista vuoteen 2020 ulottuvalla ajanjaksolla.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat huomattavasti EU:n keskiarvoa merkittävämmät johtuen lähinnä eläkemenojen suhteellisen suuresta kasvusta suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun.

Perusylijäämien varmistaminen keskipitkällä aikavälillä ja ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua hillitsevien rakenneuudistusten toteuttaminen vähentäisivät osaltaan julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (4) suuriksi. Uudistusten perustana olisi hyödyllistä käyttää suunniteltua kaksivaiheista eläkeuudistusta, jota hallitus esitti helmikuussa 2010 hyväksytyssä vuosien 2010–2013 irtautumisstrategiassaan.

(12)

Slovenian finanssipoliittisen kehyksen vakiintuneita positiivisia piirteitä ovat kaksivuotisten keskushallinnon talousarvioiden ja paikallishallinnon kokonaisvelkaan sovellettavan enimmäismäärän vahvistaminen. Julkisen talouden ohjausjärjestelmässä on kuitenkin vielä parantamisen varaa. Kaksivuotisten talousarvioiden heikkoutena on se, että toiseksi vuodeksi asetettuja tavoitteita voidaan tarkistaa seuraavan vuoden talousarviossa. Lisäksi talousarvion toteutus vuosina 2006–2008 ja jossain määrin myös vuonna 2009 osoittaa, että menoylitysten riski on olemassa. Finanssipoliittista kehystä lujittavat toimenpiteet – suoritusperusteinen budjetointi ja riippumaton finanssipoliittinen neuvosto – otettiin Sloveniassa käyttöön vuonna 2009. Suunnitteilla on muitakin toimenpiteitä, kuten talousarvion kirjanpitoon tehtävät parannukset ja finanssipoliittisen säännön käyttöönotto. Jos nämä toimenpiteet toteutetaan johdonmukaisesti, ne voivat auttaa tukemaan suunniteltua julkisen talouden vakauttamista.

(13)

Tarkistetussa ohjelmassa esitetty menoperusteinen sopeutus perustuu julkisen sektorin tehokkuuden parantamiseen sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rationalisointiin. Menojen tehokkuuden parantaminen on erityisen tärkeää pyrittäessä hillitsemään menojen kasvua vaarantamatta tarjottujen palveluiden tasoa.

Tästä syystä on tehty monia aloitteita, kuten yhtenäistetty tietojärjestelmä ja keskitetty asiointipiste sosiaalisia tulonsiirtoja varten, ja julkisia palveluja koskevat vaatimukset on määritetty uudelleen ottaen huomioon laatunäkökohdat ja palvelujen käyttäjien rahoitusosuuden mahdollinen korotus. Ohjelman mukaan nämä innovaatiot pienentävät sosiaalisten menojen suhdetta BKT:hen vuodesta 2011 alkaen talouden elpyessä vähitellen. Tulopuolella vuoden 2006 verouudistuksen oli tarkoitus parantaa työvoiman tarjontaa lisääviä kannustimia ja vauhdittaa pääoman muodostusta. Uudistuksen ansiosta henkilö- ja yhtiötuloverokannat alenivat asteittain, ansioverosta luovuttiin vähitellen ja investointeja koskevat verohelpotukset otettiin käyttöön. Vuoden 2010 talousarviossa käyttöön otettiin pienituloisten palkansaajien ylimääräinen verovähennys. Nämä muutokset rahoitetaan osittain korottamalla valmisteveroja, ja ohjelmassa ilmoitetaankin niitä koskevista lisäkorotuksista. Muutosten ansiosta verorasitus siirtyy vähitellen tuloista ja varsinkin pienistä tuloista välillisiin veroihin. Verotuksen alalla tehtyihin muihin aloitteisiin sisältyvät veronkantoa parantavat uudet säännökset veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi.

(14)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 pääpiirteissään sopusoinnussa 2 päivänä joulukuuta 2009 annettujen 126 artiklan 7 kohdan mukaisten neuvoston suositusten kanssa. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei, edellä mainitut riskit huomioon ottaen, välttämättä ole täysin sopusoinnussa neuvoston suositusten kanssa. Varsinkin vuosien 2011–2013 laajat vakauttamistoimet on täsmennettävä, hyväksyttävä ja toteutettava, ja koko kauden vakauttamissuunnitelmia on vahvistettava BKT:n vaatimattomammaksi jäävään kasvuun sekä meno- tai tulopuolen lipsumisiin liittyvien riskien varalta. Suunnitelmien vahvistaminen vaikuttaisi perustellulta myös edellä mainittujen pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvien riskien vuoksi. Riskit huomioon ottaen keskimääräiset julkisen talouden toimet vuosina 2010–2013 eivät välttämättä yllä neuvoston suosittamaan 0,75 prosenttiyksikköön suhteessa BKT:hen.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (5). Neuvosto kehotti Sloveniaa 126 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan myös raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä vakausohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Slovenia on noudattanut pääpiirteissään tätä suositusta.

i)

toteuttamaan tinkimättä vuodeksi 2010 kaavaillut vakauttamistoimet ja tuomaan alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen suunnitellulla tavalla viimeistään vuonna 2013 täsmentämällä, hyväksymällä ja toteuttamalla ilmoitetut menoja hillitsevät toimenpiteet neuvoston 126 artiklan 7 kohdassa suositteleman keskimääräisen vuotuisen verorasitteen mukaisesti sekä varautumaan siihen, että tarvitaan uusia vakauttamistoimia, jos riskit, jotka liittyvät siihen, että ohjelmaan sisältyvä makrotalouden skenaario on 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen taustalla olevaa skenaariota suotuisampi, toteutuvat;

ii)

jatkamaan toimia menojen valvonnan ja monivuotisten talousarviosuunnitelmien täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamiseksi sekä julkisten menojen tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi;

iii)

väestön ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa ennakoitua kasvua silmällä pitäen toteuttamaan uusi eläkejärjestelmä uudistus ja asettamaan kunnianhimoisempi keskipitkän aikavälin tavoite, jossa otetaan riittävästi huomioon ikääntymiseen liittyvät epäsuorat vastuut.

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/27

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/30

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/31

Huomautus 1:

Yleisesti päivä, jolloin käyttö päättyy, on sama kuin ristiriitaisten standardien kumoamispäivä (”dow”), jonka eurooppalainen standardisointijärjestö on asettanut, mutta näiden standardien käyttäjille huomautetaan, että tietyissä erityistapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 2.1:

Standardilla, joka on uusi (tai johon on tehty muutos), on sama soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 3:

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY, sen mahdolliset aikaisemmat muutokset ja tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 3) käsitetään EN CCCCC:YYYY, sen mahdolliset aikaisemmat muutokset ilman tätä uutta muutosta. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

—

Eurooppalaiset standardointielimet vahvistavat yhdenmukaistettuja standardeja englanninkielisinä (CEN ja CENELEC julkaisevat myös ranskaksi ja saksaksi). Kansalliset standardointielimet kääntävät yhdenmukaistettujen standardien nimet myöhemmin kaikille muille vaadituille Euroopan unionin virallisille kielille. Euroopan komissio ei vastaa viralliseen lehteen julkaistaviksi esitettyjen nimien oikeellisuudesta.

—

CEN: Avenue Marnix 17, 1000 Bruxelles/Brussel, BELGIQUE/BELGIË, Tel. +32 25500811; fax +32 25500819 (http://www.cen.eu),

—

CENELEC: Avenue Marnix 17, 1000 Bruxelles/Brussel, BELGIQUE/BELGIË, Tel. +32 25196871; fax +32 25196919 (http://www.cenelec.eu),

—

ETSI: 650 route des Lucioles, 06921 Sophia Antipolis, FRANCE, Tel. +33 492944200; fax +33 493654716 (http://www.etsi.eu).

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/32

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/33

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/34

3.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 144/35

—

nuorten osallistuminen

—

kulttuurien monimuotoisuus

—

EU-kansalaisuus

—

muita heikommassa asemassa olevien nuorten osallistaminen.

—

medialukutaito

—

nuoriin vaikuttavat maailmanlaajuiset asiat, kuten ilmastonmuutos, kestävä kehitys, muuttoliikkeet ja vuosituhannen kehitystavoitteet (1).

—

kansalaisjärjestöjä

—

alueellisia tai paikallisia julkisyhteisöjä

—

kansallisia nuorisoneuvostoja.

—

Euroopan unionin jäsenvaltiot (2): Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta,

—

Euroopan vapaakauppajärjestöön (EFTA) kuuluvat valtiot, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA) osapuolia: Islanti, Liechtenstein ja Norja,

—

ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia niiden yleisten periaatteiden sekä yleisten edellytysten ja sääntöjen mukaisesti, joista määrätään näiden maiden kanssa tehdyissä, niiden osallistumista yhteisön ohjelmiin koskevissa puitesopimuksissa: Turkki.

a)

hanke on Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman yleisten tavoitteiden mukainen,

b)

hanke on tämän ehdotuspyynnön tavoitteiden ja painopistealueiden mukainen.

a)

hankkeen laajuus, toisin sanoen hankkeen kerrannaisvaikutukset ja erityisesti sen pysyvät vaikutukset sekä elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä,

b)

työohjelman sisällön ja metodologian laadukkuus sekä työohjelman selkeys ja johdonmukaisuus,

c)

kehitettävien toimien ja tuotteiden rajat ylittävä ja monikielinen luonne,

d)

nuorten aktiivinen osallistuminen hankkeeseen,

e)

hankkeen näkyvyys sekä hankkeen tulosten levittämis- ja hyödyntämistoimien laatu,

f)

kumppanuuden laatu ja erityisesti tehtävien selkeys, kumppaneiden varsinaisten yhteistyöroolien määrittely sekä kumppaneiden kokemus ja motivoituneisuus hankkeen toteuttamisessa,

g)

talousarvion yhteensopivuus työohjelmassa suunnitellun toiminnan kanssa.

a)

hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden määrä ja kumppanuuteen kuuluvien maiden määrä;

b)

hankkeeseen suoraan osallistuvien nuorten ja nuorisotyöntekijöiden määrä.

Education, Audiovisual and Culture Executive Agency

‘Youth in action’ programme — EACEA/12/10

BOUR 4/029

Avenue du Bourget 1

1140 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

—

postitse, jolloin päivämääräksi katsotaan postileiman päivä

—

lähettipalvelun välityksellä, jolloin päivämääräksi katsotaan lähettipalvelun vastaanottokuitin päivä (hakulomakkeeseen on liitettävä jäljennös alkuperäisestä vastaanottokuitista).