2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/1

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Belgian tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

Maailmankaupan romahdus sekä luottamuksen heikkeneminen, varallisuusvaikutukset ja luottoehtojen tiukkeneminen johtivat Belgian talouden voimakkaaseen supistumiseen vuoden 2008 lopussa. Talouden laskusuhdanne oli hyvin jyrkkä, mutta sitä seurasi suhteellisen vahva elpyminen vuoden 2009 toisella vuosipuoliskolla. Tämä oli osittain seurausta väliaikaisista tekijöistä, kuten (kotimaisista ja ulkomaisista) elvytyspaketeista sekä varastojen muutosten positiivisesta vaikutuksesta.

Rahoituslaitosten uudelleenjärjestelyt ja työttömyyden yhä jatkuva kasvu yhdessä kapasiteetin heikon käyttöasteen kanssa ylläpitävät vastatuulta, jonka oletetaan hidastavan kasvua jälleen vuoden 2010 ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Belgian talous on hyvin avoin, joten maailmankaupan kasvu voisi edistää sen elpymistä huomattavasti, mutta tätä vaikutusta voi heikentää se, että Belgia on viime vuosina menettänyt hintakilpailukykyänsä. Laskusuhdanteella on ollut merkittäviä haittavaikutuksia julkiseen talouteen. Julkisen talouden alijäämä oli 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, ja se kasvoi 5,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Tämän lisäksi julkisen talouden velkasuhde, joka yleisesti varovaisen finanssipolitiikan myötä pieneni vuosien 2000 ja 2007 välillä, alkoi rahoitussektorin tukitoimien vuoksi taas kasvaa vuonna 2008 (97,9 prosenttiin vuonna 2009). Neuvosto päätti 2 päivänä joulukuuta 2009, että Belgiassa on liiallinen alijäämä, ja antoi suosituksen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2012 julkisen talouden toimilla, jotka ovat vuosittain keskimäärin 0,75 prosentin verran suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden selkeä heikkeneminen yhdessä väestön ikääntymisestä aiheutuvan keskimääräistä suuremman talousarviovaikutuksen ja rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi toteutetuista toimista aiheutuvien merkittävien vastuusitoumusten kanssa tarkoittaa sitä, että julkisen talouden vakauttamista ja rakenneuudistuksia on jatkettava julkisen taloudenpidon kestävyyden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, myös potentiaalisen tuotannon tasoon on kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Talouskriisin vaikutukset pahentavat lisäksi väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Belgian on erityisen tärkeää toteuttaa uudistuksia, joilla parannetaan kilpailukykyä erityisesti verkkotoimialoilla ja lisätään työvoiman tarjontaa. Tällaisiin uudistuksiin kuuluvat työmarkkinoiden (mm. palkanmuodostusjärjestelmä ja työnteon kannustimet) ja eläkejärjestelmän uudistukset.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan BKT:n määrä supistui 3,1 prosenttia vuonna 2009, mutta vuonna 2010 sen odotetaan kasvavan 1,1 prosenttia ja vauhdin lisääntyvän 1,7 prosenttiin vuonna 2011 ja 2,2 prosenttiin vuonna 2012. Komission yksiköiden syksyn 2009 talousennusteen mukaan vuotuisen BKT:n kasvun ennakoidaan kääntyvän niukasti positiiviseksi vuonna 2010 (kasvu 0,6 prosenttia) ja kasvavan 1,5 prosenttiin vuonna 2011. Ennusteet vaikuttavat kuitenkin alhaisilta viimeisten tietojen mukaan, sillä esimerkiksi vuoden 2009 toisen vuosipuoliskon toteutuma on odotettua parempi. Ennakoitu kasvun rakenne, joka muuten vaikuttaa realistiselta, näyttäisi korostavan hieman liikaa kotimaisen kysynnän osuutta kasvusta vuonna 2010. Käytettävissä olevien tietojen perusteella (2) ohjelman kasvuoletuksia pidetään kutakuinkin uskottavina, mutta kasvun rakennetta suotuisana vuonna 2010. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta. Palkankasvuodotukset puolestaan vaikuttavat korkeilta, koska euroalueen muiden maiden työvoimakustannukset ovat kasvaneet hitaammin, minkä pitäisi korkean työttömyyden aikana hieman painaa palkkoja alaspäin Belgiassa. Työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten nousu ylittää lisäksi selvästi tuottavuuden ennakoidun kasvun.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämäksi arvioidaan 5,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tilanteen merkittävä huononeminen 1,2 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2008 johtuu suurelta osin kriisin vaikutuksesta julkiseen talouteen mutta myös elvytystoimista, joiden vaikutus on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti. Heikentynyt tilanne johtuu pääasiassa siitä, että menot ovat kasvaneet suhteessa BKT:hen. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on määrä olla rajoittavaa vuosina 2010 ja 2011 ja vielä merkittävämmin vuonna 2012, jotta liiallinen alijäämä saadaan korjattua viimeistään vuonna 2012 ja julkisen talouden rahoitusasema saadaan taas kestäväksi. Tämä on pitkälti neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaista, kun lisäksi otetaan huomioon julkisen velan korkea suhde BKT:hen ja ikääntymisestä aiheutuvat keskimääräistä suuremmat talousarviovaikutukset.

(6)

Ohjelmassa julkisen talouden alijäämätavoitteena on 4,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010, mikä on neuvoston 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti 2 päivänä joulukuuta 2009 antaman suosituksen mukaista. Liittohallituksen vuoden 2010 talousarviossa alijäämäksi ennakoidaan 5,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoden 2010 julkisen talouden tavoitteita on tarkistettu alaspäin, sillä makrotalouden näkymät ovat tarkistetussa ohjelmassa suotuisampia (mikä supistaa alijäämää noin 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen), eikä liittovaltion talousarviossa oteta huomioon suunniteltuja vakauttamistoimenpiteitä, joiden vaikutus on hallituksen muilla tasoilla 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tarkistetun vakausohjelman mukaan BKT:hen suhteutetut tulot kasvavat 47,7 prosentista vuonna 2009 49,1 prosenttiin vuonna 2010, kun taas BKT:hen suhteutetut menot kasvavat 53,7 prosentista 53,9 prosenttiin. Rakenteellinen alijäämä (eli suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä komission yksiköiden yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti uudelleenlaskemien tietojen perusteella) on ohjelmassa 3,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja paranee 3,4 prosentiksi suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Kun otetaan huomioon, että jotkut vuoden 2009 väliaikaisista elvytystoimenpiteistä (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen) luokitellaan ohjelmassa kertaluonteisiksi toimenpiteiksi, sopeutuksen kokonaismäärä on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Rakenteellisen rahoitusaseman paraneminen vuonna 2010 perustuu noin 1 prosenttia suhteessa BKT:hen oleviin vakauttamistoimenpiteisiin. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat henkilötuloverojen korotus Flanderissa, valmisteverojen korotus, yhtiöverojen korotus, muut kuin verotulot pankkisektorilta ja ydinvoiman tuottajilta sekä säästöt välituotekäytössä ja palkkakuluissa. Tätä parannusta heikentää osittain elvyttävien menojen kasvusuuntaus, joka johtuu aiemmin toteutetuista toimenpiteistä ja väestön ikääntymisen aiheuttamasta talousarviovaikutuksesta (noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen). Kertaluonteisten toimenpiteiden merkitys on hyvin vähäinen (alle 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen).

(7)

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategiassa päätavoitteena on korjata liiallinen alijäämä 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti viimeistään vuonna 2012 ja saavuttaa sekä nimellisesti että rakenteellisesti tasapainoinen rahoitusasema viimeistään vuonna 2015. Tätä varten ohjelmassa pyritään parantamaan kokonaisalijäämää, joka oli 5,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, 4,8 prosenttiin vuonna 2010, 4,1 prosenttiin vuonna 2011 ja 3 prosenttiin vuonna 2012. Perusjäämä näyttää parantuvan hieman rivakammin, sillä korkomenojen on ohjelmakaudella suunniteltu kasvavan 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuonna 2009 3,8 prosenttia suhteessa BKT:hen ollut rakenteellinen alijäämä (ohjelman tietojen mukaan uudelleenlaskettuna) paranee 3,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010, 2,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011 ja 2,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Sopeutuksen on ohjelmassa suunniteltu olevan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010, ja sen määrän suunnitellaan olevan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011 ja 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012, joten sopeutus on ohjelmakaudella vuosittain keskimäärin yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä on hieman vähemmän kuin 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti suositeltu keskimäärin 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen olevat julkisen talouden toimet, koska sopeutusura perustuu parempiin makrotaloudellisiin oletuksiin. Sopeutus painottuu jonkin verran ohjelmakauden loppupuolelle ja perustuu enemmän tulojen lisäämiseen kuin menojen hillintään. Supistukset kohdistuvat voimakkaasti liittohallituksen alijäämään ja vähemmän sosiaaliturvajärjestelmän sekä alueiden ja yhteisöjen alijäämiin. Hallituksen suunnitelmissa ei ole kertaluonteisia toimenpiteitä. Kaikkia tavoitteeseen pääsyä edistäviä toimenpiteitä ei vuodeksi 2011 vielä ole täsmennetty, eikä vuodeksi 2012 ole annettu tietoja yhdestäkään toimenpiteestä. Ohjelmassa vahvistetaan sitoutuminen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, joka on rakenteellisesti 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen oleva julkisen talouden ylijäämä. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Ohjelmassa ei kuitenkaan kaavailla sen saavuttamista ohjelmakaudella.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat osoittautua ohjelmassa hieman ennakoitua heikommiksi. Vuonna 2010 tähän voivat olla syynä mahdollisesti liian suuriksi arvioidut yhtiöverot. Lisäksi julkisen talouden kehityksen perustana olevat toimenpiteet on täsmennetty vuodeksi 2011 vain osittain, eikä vuoden 2012 toimenpiteitä ole täsmennetty lainkaan. Jonkin verran suotuisa makrotalouden skenaario, jossa palkankasvuennusteet ovat suhteellisen korkeat, voi myös johtaa odotettua heikompiin julkisen talouden toteutumiin. Hallitus antoi lisäksi pankkialalle mittavia takauksia, jotka saattavat maksettaviksi langetessaan kasvattaa alijäämiä tulevaisuudessa, vaikka osa rahoitusalalle annetun julkisen tuen kustannuksista kenties saadaan myöhemmin perittyä takaisin. Tavoitteiden saavuttaminen ja liiallisen alijäämän korjaaminen viimeistään vuonna 2012 ei ole täysin taattua, koska ura painottuu jonkin verran ohjelmakauden loppupuolelle eikä 3 prosentin tavoite suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2012 jätä liikkumavaraa ottaen huomioon, että onnistuminen julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisessa on vaihdellut.

(9)

Julkinen bruttovelka arvioidaan 97,9 prosentiksi suhteessa BKT:hen vuonna 2009, mikä merkitsee kasvua edellisvuoden 89,8 prosentista. Kasvua selittää alijäämän voimakas kasvu ja BKT:n negatiivinen kasvu. Julkisen talouden bruttovelkasuhde ylitti siis selvästi perussopimuksessa määrätyn viitearvon vuonna 2009 ja on ohjelman mukaan kasvusuuntauksessa vuoteen 2011 asti (huipussaan 101,4 prosenttia suhteessa BKT:hen). Sen on määrä supistua hieman 100,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Velkasuhteen kasvu johtuu pääasiassa siitä, että julkiset alijäämät ovat edelleen korkeita. Kun otetaan huomioon julkisen talouden tavoitteisiin liittyvät negatiiviset riskit, velkasuhde voi kehittyä ohjelmassa ennustettua epäsuotuisammin etenkin vuodesta 2011 alkaen. Nykytilanteessa ei näytä olevan suurta riskiä siitä, että rahoitussektori tarvitsisi lisätukea.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvu palautunee vasta vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä. Samoin verosuhteen oletetaan palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle ja sisältävän väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun kasvun. Ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia ei siten sellaisenaan ilman uusia toimintapoliittisia muutoksia riitä vakauttamaan velka-BKT-suhdetta vuoteen 2020 mennessä, vaan vakautustoimia on jatkettava ohjelmakauden jälkeenkin.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi EU:n keskiarvoa merkittävämmät ja johtuvat lähinnä eläkemenojen suhteellisen suuresta kasvusta suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Suurten perusylijäämien varmistaminen keskipitkällä aikavälillä, työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmien uudistusten toteuttaminen ja etenkin eläkemenojen huomattavaa kasvua hillitsevän eläkeuudistuksen toteuttaminen pienentäisivät omalta osaltaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (3) keskisuuriksi.

(12)

Finanssipolitiikan kehykselle on Belgiassa eduksi se, että julkisen talouden instituutiot ovat itsenäisiä. Julkista taloutta koskevat laskusäännöt ja keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehykset vaikuttavat kuitenkin heikoilta, mikä on osaltaan usein johtanut tavoitteista lipsumiseen. Ohjelmaan sisältyy useita parannuksia, muun muassa hallituksen eri tasojen väliset monivuotiset sopimukset talousarviosta, sekä toimenpiteitä monivuotiseen budjetointiin siirtymiseksi liittohallituksen tasolla, usein toistuvia ja tiukkoja varainhoidon valvontatoimia ja paikallishallinnon raportointijärjestelmän parantamissuunnitelma. Finanssipoliittista kehystä voitaisiin kuitenkin kehittää vielä enemmän. Etenkin monivuotiset täytäntöönpanokelpoiset menokatot puuttuvat edelleen.

(13)

Belgiassa on haasteena korkea kokonaisverorasitus yhdessä huomattavien julkisten menojen kanssa. Hallitus on pyrkinyt useilla toimenpiteillä uudistamaan verojärjestelmää. Esimerkiksi työvoiman verotusta on helpotettu merkittävästi ja yritysverotusta jonkin verran vähemmän. Näistä toimenpiteistä huolimatta työmarkkinoilla esiintyy merkittäviä toimettomuus-, työttömyys- ja matalapalkkaloukkuja, osittain myös työmarkkinoiden ja työttömyysetuusjärjestelmän vuorovaikutuksen johdosta. Tiukka julkisen talouden vakauttaminen jatkuu, ja palkkatulojen veroleikkaukset on saatava täysin kompensoitua. Menopuolella perusmenot kasvoivat nopeammin kuin nimellinen BKT vuosina 2000–2009. Eläkejärjestelmän suunniteltu uudistus on tervetullut askel, jolla saattaa olla merkittäviä myönteisiä vaikutuksia talousarvioon ja kasvupotentiaaliin.

(14)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 johdonmukainen 126 artiklan 7 kohdan mukaisten neuvoston suositusten kanssa. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei, riskit huomioon ottaen, välttämättä ole täysin johdonmukainen 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa. Erityisesti siksi, että vuoden 2011 tavoitetta tukevat toimenpiteet on määritelty vain osittain, eikä vuodelle 2012 ole esitetty toimenpiteitä. Jonkin verran optimistinen makrotalouden skenaario yhdessä jonkin verran suositeltua pienempien vuotuisten julkisen talouden toimien kanssa lisää riskiä tulevina vuosina. Riskit huomioon ottaen strategia ei ehkä ole riittävä saattamaan julkisen talouden bruttovelkasuhdetta takaisin lasku-uralle, joka lähestyy viitearvoa tyydyttävää vauhtia. Siksi strategian tueksi on esitettävä tarkkaan määritellyt toimenpiteet vuodesta 2011 eteenpäin, ja lisätoimenpiteitä on etsittävä tavoitteiden saavuttamisen turvaamiseksi, jos riskit toteutuvat. Tästä olisi myös apua, kun otetaan huomioon Belgian BKT:hen suhteutettu korkea velkasuhde, ikääntymisestä aiheutuvat keskimääräistä suuremmat talousarviomenot ja hallituksen rahoitusalalle antamista takauksista johtuvat huomattavat vastuusitoumukset.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu muutamia pakollisia ja joitakin vapaaehtoisia tietoja (4). Lisäksi neuvosto kehotti Belgiaa 126 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä vakausohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Belgia noudatti tätä suositusta toimittamalla ohjelmatäydennyksen.

i)

varmistamaan, että ohjelman mukainen vuoden 2010 alijäämätavoite saavutetaan; tarkentamaan julkisen talouden tavoitteita tukevia toimenpiteitä vuodesta 2011 alkaen siten, että keskimääräinen vuotuinen julkisen talouden 0,75 prosentin vähentämistavoite suhteessa BKT:hen saavutetaan suosituksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti; ja olemaan valmiina lujittamaan vakauttamistoimia siinä tapauksessa, että riskit, jotka aiheutuvat siitä, että ohjelman makrotalouden skenaario on optimistisempi kuin 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen perustana ollut skenaario, käyvät toteen; hyödyntämään kaikki muutkin tilaisuudet julkisen talouden tehostamistoimien lisäksi, mukaan lukien paremmasta talouskehityksestä johtuvat tilaisuudet, jotka mahdollistavat bruttovelkasuhteen nopeamman alenemisen kohti 60 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen;

ii)

varmistamaan korkeat perusylijäämät keskipitkällä aikavälillä ja toteuttamaan rakenneuudistukset julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi;

iii)

parantamaan julkista taloudenpitoa ottamalla käyttöön tiukempi talousarviokehys, jossa on erityisesti täytäntöönpanokelpoiset monivuotiset menokatot.

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/6

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Liettuan tarkistetun lähentymisohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

Liettua on nousemassa yhdestä EU:n jyrkimmistä taantumista. Usean vuoden jatkunut nopea ja yhä kestämättömämpi kasvu, joka perustui pääasiassa kotimaiseen kysyntään ja kiinteistöjen hinnannousuun, päättyi vuonna 2008, kun kotimaankysynnän kupla puhkesi ja sen lisäksi ulkomainen kysyntä hiljeni ja luotonsaanti kiristyi huomattavasti maailmanlaajuisen finanssikriisin vaikutuksesta. Kotimaankysynnän jyrkkä lasku ja varakapasiteetin käyttöönotto auttoivat epätasapainon korjaamisessa, inflaation lieventämisessä ja ulkoisen vajeen paikkaamisessa etenkin tuonnin romahduksen kautta.

Vaihtotaseessa, joka oli selvästi negatiivinen talouden huippuvuosina ja jota rahoitettiin pankkialaan liittyneellä pääomatuonnilla, joka kasvatti ulkoisten sitoumusten nettomäärää jyrkästi, oli vuonna 2009 arviolta 3,1 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen. Valtion tulojen jyrkkä väheneminen talouden supistumisen myötä ja vuoden 2008 parlamenttivaaleja edeltänyt ekspansiivinen finanssipolitiikka johtivat kuitenkin siihen, että Liettualla on edessään mittavat julkisen talouden haasteet. Hallitus jatkoi päättäväisiä finanssipoliittisia vakauttamistoimia julkisen talouden heikkenemisen ja velan kertymisen hillitsemiseksi. Näin muun muassa parannetaan valuuttakatejärjestelmän uskottavuutta. Tämä oli järkevä ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukainen ratkaisu, kun otetaan huomioon huippuvuosina syntynyt laaja ulkoinen ja sisäinen epätasapaino sekä vaikeudet uuden kansainvälisen rahoituksen saamisessa maailmanlaajuisen finanssikriisin alettua. Liiallista alijäämää koskeva menettely kuitenkin käynnistettiin Liettuan kohdalla, kun neuvosto päätti 7 päivänä heinäkuuta 2009, että Liettuassa oli liiallinen alijäämä. Tarkistetuissa neuvoston suosituksissa (julkaistu 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti 16 päivänä helmikuuta 2010) kehotettiin korjaamaan liiallinen alijäämä viimeistään vuonna 2012. Tähän tarvitaan kunnianhimoisia vakauttamistoimia (vuosittain keskimäärin 2,25 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja niiden perustaksi rakenneuudistuksia. Vaikeuksissa olevan taloutensa pönkittämiseksi Liettua on lisännyt ja aikaistanut EU:n rakennerahastovarojen käyttöä. Koko kriisin ajan talous on osoittautunut hyvin joustavaksi, sillä mukautus on hintojen ja palkkojen alentumisen myötä ollut merkittävä. Pitkän aikavälin lähentymiselle aiheutuu kuitenkin suuria riskejä selvästi lisääntyneestä työttömyydestä, joka saattaa muuttua rakenteelliseksi. Talouden päähaasteet, kun pyritään pääsemään taas positiiviseen ja kestävään kasvuun ja välttämään kestämättömän ulkoisen ja sisäisen epätasapainon syntyminen uudelleen, liittyvät sen varmistamiseen, että palkkakehitys vastaa tuottavuutta, kilpailukyvyn parantamiseen ja avoimiin sektoreihin siirtymisen edistämiseen sekä keski- ja huipputason teknologiatuotteiden tuottamisen kannustamiseen. Julkista taloutta on jo alettu sopeuttaa tuntuvasti tulevina vuosina odotettavissa olevaan pienempään kasvuun, mutta edistystä on vielä saatava aikaan keskipitkällä aikavälillä.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, potentiaalisen tuotannon tasoon on myös kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Liettuan on erityisen tärkeä kehittää hallinnollisia valmiuksia ja nopeuttaa rakenneuudistuksia terveydenhuollon ja sosiaaliturvajärjestelmän aloilla sekä parantaa korkea-asteen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen laatua osaamistason ja tuottavuuden nostamiseksi.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan 15,0 prosenttia vuonna 2009 romahtanut BKT:n määrä kasvaa 1,6 prosenttia vuonna 2010. Vuonna 2011 kasvuvauhdin on määrä kiihtyä 3,2 prosenttiin mutta hidastua taas 1,2 prosenttiin vuonna 2012. Tässä skenaariossa kotimainen kysyntä supistuu edelleen vuonna 2010, koska tilanne työmarkkinoilla jatkuu vaisuna, luottoehdot pysyvät tiukkoina ja julkisen talouden vakauttamista on jatkettava. Vuonna 2010 kasvu siis edellyttää ulkoisen kysynnän tuntuvaa elpymistä markkinaosuuksien kasvattamisen avustamana sekä kiinteiden investointien lisääntymistä, jota tuetaan pääasiassa nopeuttamalla EU:n rakennerahastovarojen käyttöönottoa. Hallituksen jatkama julkisen talouden vakauttamispolitiikka näkyy makrotalouden skenaariossa. Kotimaisen kysynnän oletetaan vaikuttavan myönteisesti kasvuun vuodesta 2011 alkaen. Tämänhetkisten tietojen perusteella (2) skenaario näyttää perustuvan optimistisiin kasvuoletuksiin vuonna 2010. Ohjelman kahdelle viimeiselle vuodelle kaavailtu keskimäärin 2,2 prosentin kasvuvauhti vaikuttaa sinänsä uskottavalta, mutta kasvuprofiili ja kasvun osatekijät näinä kahtena vuonna eivät niinkään. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta. Kotimaan hintojen ja palkkojen tämänhetkisen nimellislaskun uskotaan jatkuvan vuonna 2010 sekä ohjelman että komission yksiköiden syksyn 2009 talousennusteen mukaan.

Tuonti on taantuman seurauksena romahtanut, joten aiemmin suuri ulkoinen vaje on vaihtunut ylijäämäksi, jonka uskotaan säilyvän myös vuonna 2011, ennen kuin rahoitusasema muuttuu hieman negatiiviseksi kotimaisen kysynnän elpyessä. Oletukset vaikuttavat pääpiirteissään realistisilta, vaikkakin vuodeksi 2010 ennustettu ulkoinen ylijäämä on paljon suurempi kuin komission yksiköiden ennusteissa. Työttömyyden ennustetaan vielä kasvavan vuonna 2010, mutta vähentyvän vuodesta 2011 alkaen. Rahapolitiikkaa ja valuuttakurssia koskevat oletukset ovat muilta osin linjassa makrotalouden skenaarion kanssa.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämäksi arvioidaan 9,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuonna 2008 alijäämä oli 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, joten alijäämä on kasvanut huomattavasti. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että verotuloja jäi saamatta paljon, kun talouden tulos jäi huomattavan heikoksi (nimellisen BKT:n arvioidaan supistuneen 16,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun sen edellisessä ohjelmatarkistuksessa odotettiin kasvavan 0,9 prosenttia) vuoden aikana toteutetuista mittavista julkisen talouden vakauttamistoimenpiteistä (noin 8 prosenttia suhteessa BKT:hen) huolimatta. Odotettua hiljaisempaa taloudellista toimintaa myötäillen tulot laskivat huomattavasti, jopa enemmän kuin mitä tavanomaisen jouston perusteella olisi voitu olettaa. Julkisen kulutuksen eli muun muassa julkisen sektorin palkkojen tuntuvien leikkausten avulla menot saatiin pidettyä alhaisina vuoden 2008 tasoon verrattuna. Rajoittava menoviritys ei siis riittänyt kattamaan talouskriisin vaikutuksia tulopuolella. Rakenteellisen rahoitusaseman arvioituun heikkenemiseen vuonna 2009 olisi suhtauduttava varauksellisesti, sillä poikkeuksellisen epävakaa taloustilanne saattaa johtaa siihen, ettei tavanomainen jousto ehkä tuo riitä kattamaan äärimmäisen jyrkän laskusuhdanteen vaikutuksia. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on tarkoitus säilyä rajoittavana vuonna 2010 ja sen jälkeen. Kun otetaan huomion Liettuan suhteellisen epäsuotuisa julkisen talouden tilanne ja taloustilanne, finanssipoliittisen säästöohjelman jatkaminen vuonna 2010 on asianmukaista ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaista. Jotta liiallinen alijäämä saataisiin korjattua viimeistään vuonna 2012, ohjelmalla olisi neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti pyrittävä parantamaan julkisen talouden rahoitusaseman kestävyyttä.

(6)

Ohjelmassa ennakoidaan, että vuoden 2010 alijäämä on 8,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Joulukuussa 2009 hyväksytyssä talousarviossa tavoitteeksi asetettiin 9,5 prosenttia suhteessa BKT:hen oleva alijäämä, joten perusteena olleet makrotalouden näkymät ovat sittemmin parantuneet. Parannus vuoden 2009 arvioituun toteutumaan nähden perustuu pääasiassa siihen, että menoja on leikattu edelleen noin 4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Leikkaukset koskevat erityisesti julkisen talouden juoksevia menoja, julkisen sektorin palkkamenot ja sosiaalietuudet mukaan luettuina. Menojen suhteen BKT:hen ennustetaan ohjelmassa kuitenkin kasvavan noin 1 prosenttiyksikön, pääosin suunnitellusta investointien lisäyksestä ja korkeammista korkomaksuista johtuen, kun muiden menoluokkien on yhä määrä supistua. Tulopuolella tehtyjä muutoksia ovat ainoastaan yhtiötuloverokannan laskeminen ja joidenkin muiden kuin verotulojen korotus. Vuoden 2010 talousarviossa näkyy myös tulo- ja menopuolella vuoden 2009 jälkipuoliskolla toteutettujen vakauttamistoimenpiteiden vaikutus koko vuoteen. Muiden kuin verotulojen osuuden ennustetaan ohjelmassa kasvavan huomattavasti, mikä liittyy ensisijaisesti EU:n rakennerahastovarojen lisääntyneeseen käyttöön. Tuotanto- ja tuontiverojen suhteen BKT:hen uskotaan säilyvän vuotta 2009 vastaavalla tasolla, mutta tulo- ja varallisuusverojen suhteen edelleen pienenevän, koska nimellispalkkojen aleneminen ja voittojen pieneneminen jatkuu. Kertaluonteisiin ja väliaikaisiin toimenpiteisiin kuuluu vuonna 2010 toisen pilarin eläkerahastoihin tehtävien siirtojen osittainen keskeytys. Finanssipolitiikan yleinen viritys vuonna 2010 rakenteellisen rahoitusaseman muutoksella mitattuna arvioidaan rajoittavaksi, ja parannusta odotetaan 0,5 prosenttiyksikköä. Näyttää tosin siltä, ettei tässä oteta lainkaan riittävästi huomioon hallituksen vakauttamistoimia, joiden määrä on yhteensä 4,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Rakenteellisen rahoitusaseman perusteella tehtyyn vakautusta koskevaan arvioon olisi suhtauduttava erittäin varauksellisesti, sillä se on riippuvainen tuotantokuiluarvioista, jotka eivät nykytilanteessa suinkaan ole varmoja.

(7)

Neuvoston 16 päivänä helmikuuta 2010 antaman suosituksen mukaisesti ohjelman julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategiana on saada alijäämä alle 3 prosentin viitearvon viimeistään vuonna 2012. Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti laskettu rakenteellinen rahoitusasema kohenee ohjelman mukaan vuosittain 2,25 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2012, mutta sopeutus näyttää painottuvan ohjelman loppupuolelle. Parannus on määrä saada etupäässä aikaan siten, että menojen suhde BKT:hen pienenee edelleen huomattavasti (noin 4,75 prosenttiyksikköä), kun useimpien perusmenoluokkien, erityisesti palkansaajakorvausten ja sosiaalietuuksien, odotetaan pienenevän nimellisesti. Tulojen suhteen BKT:hen taasen on määrä kasvaa (noin 1,5 prosenttiyksikköä). Ohjelmassa nimenomaisesti myönnetään, että siinä esitettyjen julkisen talouden tavoitteiden saavuttaminen ja liiallisen alijäämän korjaaminen viimeistään vuonna 2012 edellyttää lisätoimenpiteitä, joiden suuruus on noin 4,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ohjelmassa esitetään jonkin verran laajoja toimenpiteitä, joilla pyritään tukemaan julkisen talouden tavoitteiden saavuttamista vuoden 2010 jälkeen. Sopeutus tapahtuu samalla, kun suhdanneolot hiljalleen paranevat, vaikkei (uudelleenlaskettua) negatiivista tuotantokuilua saadakaan kurottua umpeen ohjelmakauden loppuun mennessä. Keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on nyt julkisen talouden rakenteellinen 0,5 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen, on selvästi vahvistettu edelliseen tarkistettuun ohjelmaan verrattuna valuuttakatejärjestelmän uskottavuuden lisäämiseksi, julkisen velan kasvun rajaamiseksi ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi. Ohjelmassa ei kuitenkaan mainita, minä vuonna keskipitkän aikavälin tavoite olisi saavutettava. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa hyvin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat osoittautua ohjelmassa ennakoitua heikommiksi koko ohjelmakauden ajan. Vuonna 2010 tämä johtuu pääasiassa siitä, että taloudellisen toiminnan uskotaan elpyvän nopeammin kuin mitä todennäköisesti tapahtuu. Vuoden 2010 jälkeisiin julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuu riskejä, koska ohjelmassa annetaan vain vähän tietoja näiden tavoitteiden saavuttamista tukevista toimenpiteistä ja koska niiden saavuttamiseen tarvitaan lisätoimenpiteitä. Ohjelma perustuu lisäksi loppuvuosina julkisen talouden menojen merkittäviin lisäleikkauksiin eikä niinkään tuloja lisääviin toimenpiteisiin, mistä näyttäisi aiheutuvan täytäntöönpanoriskejä. Julkisen sektorin palkansaajakorvausten suunnitellaan laskevan vielä 3 prosenttiyksikköä vuosina 2011 ja 2012, vaikka palkkoja leikattiin jo tuntuvasti vuosina 2009 ja 2010, ja tämä voi olla vaikea toteuttaa. Positiivisena asiana voidaan mainita, että Liettuan viranomaiset ovat onnistuneet suhteellisen hyvin tavoitteidensa saavuttamisessa lukuun ottamatta vuotta 2008, jolloin epäonnistumisen pääsyynä oli vaalisykli, minkä lisäksi vuonna 2009 ennen näkemättömästä talouden supistumasta huolimatta määrätietoisesti toteutetut vakauttamistoimet vähentävät riskejä. Hallituksella on myös vuodeksi 2010 ja sen jälkeisiksi vuosiksi kunnianhimoinen uudistussuunnitelma, jonka pitäisi osaltaan auttaa vaadittujen vaativien julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisessa. Makrotalouden ennuste vuodeksi 2012 vaikuttaa heikolta, joten tulot voivat tuona vuonna mahdollisesti kasvaa jonkin verran enemmän, jos ohjelmaa tuetaan konkreettisilla toimenpiteillä koko ohjelmakauden ajan.

(9)

Julkisen bruttovelan määräksi arvioidaan 29,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, mikä merkitsee huimaa kasvua edellisvuoden 15,6 prosentista. Alijäämän kasvun ja BKT:n nimelliskasvun supistumisen ohella tuntuva virta–varanto-korjauserä, joka liittyy vuoden 2008 alijäämän osittaiseen maksuun vuonna 2009, kasvattaa velkasuhdetta. Velkasuhteen odotetaan ohjelmakaudella kasvavan vielä 11,5 prosenttiyksikköä eli 41 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Pääasiallisena syynä on julkisen talouden edelleen suurena pysyttelevä alijäämä. Kun otetaan huomioon, että julkisen talouden tavoitteisiin liittyy negatiivisia riskejä, joita pahentaa vielä virta–varanto-korjauserään liittyvä epävarmuus, velkasuhde voi kehittyä ohjelmassa ennustettua epäsuotuisamminkin. Velka-asteen ennustetaan kuitenkin pysyvän perussopimuksessa määrätyn viitearvon alapuolella koko ohjelmakauden ajan.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvu palautunee vasta vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä. Samoin verosuhteen oletetaan palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle ja sisältävän väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun kasvun. Ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia ei siten sellaisenaan ilman uusia toimintapoliittisia muutoksia riitä vakauttamaan velka-BKT-suhdetta viimeistään vuonna 2020.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat hieman EU:n keskiarvon yläpuolella, mikä johtuu etenkin lähivuosikymmenten eläkemenojen suureksi ennustetusta kasvusta. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Tähtääminen perusjäämän kasvattamiseen keskipitkällä aikavälillä ohjelmassa kuvatulla tavalla ja ikääntymiseen liittyvien menojen kasvua hillitsevä sosiaaliturvajärjestelmän uudistus, eläkeuudistus mukaan luettuna, auttaisivat pienentämään julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa suuriksi (3).

(12)

Liettuan keskipitkän aikavälin talousarviokehyksellä ei onnistuttu ehkäisemään menoylityksiä nykyistä laskusuhdannetta edeltäneinä korkean kasvun vuosina. Tulojen ripeän kasvun ansiosta menotavoitteita oli helppo korottaa toistuvasti. Kehyksen lujittamiseksi hyväksyttiin marraskuussa 2007 keskushallinnon budjettikuria koskeva laki. Laissa kuitenkin keskitytään vuotuisen talousarvion laatimiseen ja toteuttamiseen, eikä siinä sinällään oteta käyttöön tulevaisuuteen suuntautuvia keskipitkän aikavälin osatekijöitä. Täytäntöönpanojärjestelmä on heikko, ja seuraamukset puuttuvat. Talousarviomenettelyn avoimuuden puutteesta aiheutuu yleisesti monia merkittäviä heikkouksia. Nämä koskevat esimerkiksi tulojen ja menojen toteutumista käsittelevän raportoinnin riittävyyttä ja talousarvioindikaattoreiden verrattavuutta kassa- ja suoriteperusteisesti.

Vuoden 2010 lähentymisohjelmassa ehdotetaan useita avoimuutta lisääviä toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa raportointia ja talousarvion toteutuksen parannusten seurantaa. Toteutuessaan nämä ehdotukset voivat parantaa julkisen talouden institutionaalisia piirteitä huomattavasti.

(13)

Liettuan julkisten menojen rakenne tukee kasvua, sillä tuottavia menoja kuten julkisia investointeja sekä koulutus- ja terveydenhuoltomenoja on suhteellisen paljon. Koulutuksen ja terveydenhuollon alojen kohtalaiset tai heikot tulokset ja suorituskykyä kuvaavat osoittimet antavat kuitenkin aiheen ajatella, että tehostamistoimilla voidaan saada merkittävää hyötyä. Tätä varten on käynnistetty suuret koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmien rakenneuudistukset. Vuonna 2009 täytäntöönpantujen verovapautusten ja edullisempien verokantojen poistaminen ja veronkierron torjumispyrkimykset sekä verohallinnon yksinkertaistamisen ja tehostamisen jatkaminen parantavat julkisen talouden laatua ja lieventävät julkisen talouden näkymiin kohdistuvia riskejä.

(14)

Strategia, jolla varmistetaan ongelmaton osallistuminen ERM II -mekanismiin, perustuu valuuttakurssin vakauden varmistamiseen. Sitä varten ylläpidetään riittäviä rahapoliittisia puskureita, turvataan rahoitusalan ja julkisen talouden vakaus ja varmistetaan työ- ja tuotemarkkinoiden joustavuus. Vuoden 2008 lopusta lähtien Liettuassa on ponnisteltu määrätietoisesti makrotaloudellisen vakauden säilyttämiseksi, mutta tilanne on yhä haastava. Vuoden 2008 lopun ja vuoden 2009 lopun välillä hallitus on toteuttanut päättäväisiä vakauttamistoimenpiteitä hyväksymällä useita mittavia vakauttamispaketteja, joiden kokonaismäärä on lähes 12 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suuri palkka- ja hintajoustavuus edistää myös osittain talouden heikentyneen kilpailukyvyn palauttamista. Pankkiala on edelleen hyvin pääomitettu omaisuuserien arvonalennuksista aiheutuneista tappioista huolimatta. Hallitus on myös käynnistänyt suuria rakenneuudistuksia koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvajärjestelmän aloilla. Liettua on tarkistanut työmarkkinalainsäädäntöänsä työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi, mikä on helpottanut talouden sopeuttamista. Tulevaisuuden haasteena on välttää joutuminen merkittävään sisäiseen ja ulkoiseen epätasapainoon siinä vaiheessa, kun elpyminen vakiintuu.

(15)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia vuonna 2010 noudattaa pääpiirteissään 16 päivänä helmikuuta 2010 annettuja 126 artiklan 7 kohdan mukaisia neuvoston suosituksia. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei, riskit huomioon ottaen, välttämättä noudata täysin neuvoston suositusta. Riskejä liittyy erityisesti vuoden 2010 mahdollisesti optimistisiin makrotalouden näkymiin ja siihen, ettei suunniteltuun vakautukseen kahtena viimeisenä vuonna tarvittavia toimenpiteitä ole eritelty. Riskejä lisää vielä epävarmuus suunniteltujen menonalennusten toteutumisesta. Suunnitellut julkisen talouden toimet, jotka ovat keskimäärin 1⅔ prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2010–2012, eivät myöskään ole 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti annetun neuvoston suosituksen mukaan riittäviä, vaan niitä on vahvistettava lisätoimenpiteillä, jos vuosiksi 2010 ja 2011 kaavailtu suhteellisen vahva kasvu ei toteudu, jotta liiallinen alijäämä saadaan varmasti korjattua viimeistään vuonna 2012 neuvoston suosituksen mukaisesti.

(16)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin vapaaehtoisia tietoja. Neuvosto myös kehotti Liettuaa 126 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 16 päivänä helmikuuta 2010 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä lähentymisohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Liettua on pääosin noudattanut tätä suositusta, sillä puutteita on vain vapaaehtoisesti annettavissa tiedoissa.

i)

panemaan tinkimättömästi toimeen talousarviossa suunnitellut korjaavat toimenpiteet ja etsimään lisätoimenpiteitä vuonna 2010, jos niitä tarvitaan suunniteltuun vakauttamiseen;

ii)

täsmentämään toimenpiteet, joita tarvitaan tukemaan edellytettyä, neuvoston 126 artiklan 7 kohdan perusteella suosittelemaa sopeutusta koko ohjelmakaudella, sekä varautumaan siihen, että tarvitaan uusia vakauttamistoimia, jos riskit, jotka liittyvät siihen, että ohjelmaan sisältyvä makrotalouden skenaario on 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen taustalla olevaa skenaariota suotuisampi, toteutuvat;

iii)

toteuttamaan suunnitellut sosiaaliturvajärjestelmän uudistukset, eläkeuudistus mukaan luettuna, alentaakseen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvia suuria riskejä, jotka johtuvat eläkemenojen merkittäväksi ennustetusta kasvusta tulevina vuosikymmeninä;

iv)

tehostamaan julkisen talouden ohjausjärjestelmää ja lisäämään avoimuutta kehittämällä keskipitkän aikavälin talousarviokehystä, parantamalla julkistalouden tilaa koskevaa raportointia sekä varmistamalla talousarvioindikaattoreiden vertailtavuus kassa- ja suoriteperusteisesti.

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/12

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Luxemburgin tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2014.

(2)

Kriisi on koetellut Luxemburgin taloutta ankarasti. Kokonaistuotannon reaalikasvu supistui vuoden 2008 nollakasvun jälkeen viimeisimpien arvioiden mukaan 3,9 prosenttia vuonna 2009, kun kaikki kysyntätekijät julkisia menoja lukuun ottamatta romahtivat. Nettoviennin osuus säilyi positiivisena tuonnin vähentyessä vielä vientiä enemmän todennäköisesti laiteinvestointien hiipumisen vuoksi. Kriisi näyttää vaikuttaneen rahoitusalaan odotettua vähemmän, vaikka Luxemburgin viranomaisten oli toteutettava vuoden 2008 lopussa toimenpiteitä, joilla tuettiin kahta kansainvälisiin konserneihin kuuluvaa maan suurinta pankkia. Työllisyys kasvoi vielä keskimäärin 1,2 prosenttia vuonna 2009, mutta tämä johtui yksinomaan vuoden 2008 erittäin voimakkaan kasvun (+ 4,7 %) kerrannaisvaikutuksista. Rahoitusalalla työllisyys laski vain hieman, kun taas teollisuuden parissa laskua oli paljon enemmän. Työttömyys kasvoi vuoden 2008 4,9 prosentista keskimäärin 5,7 prosenttiin vuonna 2009 huolimatta lyhennetyn työajan laajamittaisesta soveltamisesta, jota viranomaiset kannustivat. Luxemburgin suurimpana haasteena nykyisessä suhdannetilanteessa on pitää yllä ja kehittää suotuisia edellytyksiä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi viimeisten 25 vuoden aikaisen huomattavan kasvun. Kasvu perustana on ollut maan jatkuvan erikoistuminen palveluihin ja varsinkin rahoituspalveluihin. Huomiota on myös kiinnitettävä finanssipolitiikan pitkän aikavälin kehitykseen. Menot ovat kasvaneet melko voimakkaasti viime vuosina, ja jatkuvat ylijäämät ovat olleet mahdollisia pääasiassa suurten tulojen ansiosta. Tulojen säilyminen suurina on kuitenkin epävarmaa. Ikääntymiseen liittyvien menojen kasvun ennustetaan olevan koko EU:n suurimpia paljolti maan eläkejärjestelmän avokätisyyden vuoksi.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, potentiaalisen tuotannon tasossa on myös tapahtunut taantumista. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu, rakennetyöttömyys lisääntyy ja rahoitustoiminnan kasvu hidastuu pysyvästi kaikkialla maailmassa. Talouskriisin lisäksi myös väestön ikääntymisellä on kielteiset vaikutukset potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Luxemburgin on erityisen tärkeää korottaa vakinaisen väestön työllisyysastetta, parantaa liiketoimintaympäristön houkuttavuutta, edistää palkkakehitystä, jossa otetaan huomioon työvoimakustannusten huomattava nousu viime vuosien aikana, ja toteuttaa edelleen toimia T&K-toiminnan lisäämiseksi.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu on vuoden 2009 3,9 prosentin supistumisen jälkeen 2,5 prosenttia vuonna 2010. Tämän jälkeen kasvua on keskimäärin 2,9 prosenttia vuodessa jäljellä olevalla ohjelmakaudella. Tämänhetkisten tietojen (2) perusteella skenaario näyttää perustuvan jossain määrin optimistisiin kasvuoletuksiin vuonna 2010 siitäkin huolimatta, että vuoden 2009 kolmannen neljänneksen odotettua paremmat luvut otettaisiin huomioon. Vuosina 2011–2014 ohjelman kasvuennusteet ovat jokseenkin realistisia potentiaalista kasvua koskevien komission yksiköiden arvioiden ja tuotantokuilun asteittaista sulkeutumista koskevan oletuksen perusteella. Myös ohjelman työllisyys-, työttömyys- ja inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämäksi arvioidaan 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tuntuva heikkeneminen vuoden 2008 2,5 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen johtui lähinnä julkisten menojen lähes 5 prosenttiyksikön kasvusta suhteessa BKT:hen. Kasvu kompensoitui vain osittain tulosuhteen nousulla (joka puolestaan johtui pelkästään nimellisen BKT:n vielä tulojakin suuremmasta laskusta). Menosuhteen nousu johtuu suurelta osin kriisin vaikutuksesta automaattisten vakauttajien kautta julkiseen talouteen, mutta myös elvytystoimista, joiden vaikutus on 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti. Näihin toimiin kuului pääasiassa julkisten investointiohjelmien tuntuva nopeuttaminen ja merkittäviä pysyviä veroleikkauksia erityisesti henkilökohtaisessa tuloverotuksessa. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on tarkoitus säilyä kannustavana vuonna 2010, mikä on Luxemburgin suhteellisen suotuisan julkisen ja muun talouden tilanteen perusteella Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaista. Vuoden 2011 jälkeistä aikaa koskevat ohjelman ennusteet, jotka perustuvat oletukseen politiikan säilymisestä muuttumattomana, eivät kuitenkaan heijasta neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaista rajoittavaa viritystä, vaikka ohjelmassa todetaankin, että viranomaiset aikovat toteuttaa korjaavia toimia.

(6)

Julkisen talouden alijäämän ennustetaan kasvavan 3,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Heikkenemisen taustalla on menojen kasvu 0,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen ja tulojen väheneminen 2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Menojen kasvu johtuu pääasiassa suuremmista menoista seuraavilla aloilla: koulutus (0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen), perhepolitiikka (0,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen) ja julkiset infrastruktuurit (0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen). Tulojen väheneminen on seurausta välittömistä veroista saatavien tulojen laskusta (1,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen), joka on liitettävissä ennen kaikkea kriisin yhtiöveroon kohdistuviin seurauksiin. Lisäksi yhtiövero alennettiin 22 prosentista 21 prosenttiin. Tästä koituva ennakkovaikutus on likimain 0,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Tulojen väheneminen johtuu myös vähäisemmässä määrin välillisten verojen laskusta (0,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen) ja sosiaaliturvamaksujen vähenemisestä (0,2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen). Koska vuoden 2009 alijäämää on tarkistettu alaspäin 1,2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen talousarviossa esitettyyn arvioon verrattuna mutta vuoden 2010 alijäämätavoitetta 0,5 prosenttiyksikköä, ohjelmassa ennustetaan julkisen talouden rahoitusaseman heikkenevän 2,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2010 (verrattuna talousarviossa esitettyyn 2,1 prosenttiyksikköön). Rakenteellinen rahoitusasema (eli yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti ohjelmassa annettujen tietojen perusteella laskettu suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) heikkenee vuoden 2009 noin 1 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen noin 3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen.

(7)

Vuoden 2010 jälkeiselle kaudelle ohjelmassa esitetään täysin kattava julkisen talouden skenaario, joka perustuu oletukseen politiikan säilymisestä muuttumattomana. Skenaarion mukaan julkisen talouden alijäämä kasvaa aluksi 5,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011, jonka jälkeen se supistuu hitaasti 4,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ja edelleen 4,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Vuonna 2014 alijäämä on 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen kriisin vaikutusten hiipuessa vähitellen. Skenaarion mukaan julkisen talouden alijäämä pysyttelisi näin ollen yli 3 prosentissa suhteessa BKT:hen ohjelmakauden loppuun asti. Alijäämä supistuu automaattisesti sen seurauksena, että tulot elpyvät vähitellen ja menosuhde supistuu hieman. Tulosuhteen ennakoidaan nousevan hieman vuoden 2011 pohjalukemasta eli 38,1 prosentista suhteessa BKT:hen 39,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu pääasiassa välittömistä veroista, joiden odotetaan kasvavan jälleen vuodesta 2011, jolloin tuloihin kohdistuvien kriisin viivästyneiden vaikutusten oletetaan saavuttavan huippunsa. Samaan aikaan menosuhteen ennakoidaan supistuvan hieman vuoden 2010 huippulukemasta eli 43,6 prosentista suhteessa BKT:hen 42,7 prosenttiin vuonna 2014 kasvun kiihtyessä asteittain. Rakenteellinen alijäämä (jonka komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen) syvenee aluksi 2,25 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2010 noin 3,5 prosenttiin vuonna 2011, jolloin kokonaisalijäämä on huipussaan eli 5,0 prosentissa suhteessa BKT:hen. Tämän jälkeen rakenteellinen alijäämä supistuu vuonna 2014 hieman eli 2,25 prosenttiin suhteessa BKT:hen kokonaisalijäämän supistumisen seurauksena. Ohjelmassa todetaan, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on saada julkinen talous takaisin tasapainoon viimeistään vuonna 2014 supistamalla kokonaisalijäämää vuosittain noin 1 prosenttiyksikön suhteessa BKT:hen. Tähän sopeutusuraan liittyviä tulo- ja menotasoja sekä tukitoimenpiteitä koskevat tiedot ilmoitetaan kuitenkin vasta myöhemmin sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolten kuuleminen on saatu päätökseen tämän vuoden huhtikuun loppupuolella.

Ohjelmassa todetaan, että väestön ikääntymiseen liittyvien epäsuorien vastuiden merkittävyyden vuoksi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite on muutettu 0,8 prosentin rakenteellisesta alijäämästä suhteessa BKT:hen 0,5 prosentin rakenteelliseksi ylijäämäksi suhteessa BKT:hen. Tuoreimmat ennusteet ja velkataso huomioon ottaen vaikuttaa siltä, että keskipitkän aikavälin tavoitteessa ei ole otettu riittävästi huomioon ikääntymiseen liittyviä epäsuoria vastuita huolimatta siitä, että velka alittaa perussopimuksessa määrätyn viitearvon. Ohjelmassa ei ennakoida keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista ohjelmakaudella.

(8)

Julkisen talouden toteutuma voi olla vuonna 2010 hiukan ohjelmassa ennakoitua parempi. Julkista taloutta on siitä huolimatta syytä vakauttaa suunnitelmien mukaisesti vuosina 2011–2014. Mahdollisesti parempi toteutuma vuonna 2010 liittyy perusvaikutukseen, joka on seurausta alijäämän tarkistamisesta alaspäin 1,2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (vuoden 2010 talousarviossa esitetystä alkuperäisestä alijäämäennusteesta), mikä ei ole johtanut kokonaisuudessaan parempaan tulokseen vuonna 2010. Sen vuoksi julkisen talouden rahoitusaseman ennustetaan nyt heikkenevän 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010, kun talousarviossa esitetty ennuste oli 2,1 prosenttia. Ennen kriisiä Luxemburgin julkisen talouden toteutumat olivat usein ennakoitua parempia. Skenaario, joka perustuu politiikan säilymiseen muuttumattomana, edustaa realistista kuvaa julkisen talouden kehityksestä vuosina 2011–2014. Sen mukaan makrotalouden näkymiin liittyvät negatiiviset riskit jokseenkin tasapainottavat mahdollista positiivista perusvaikutusta. Vaihtoehtoista sopeutusuraa, jonka tavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämä alle 3 prosenttiin viimeistään vuonna 2014, ei ole mahdollista arvioida. Tämä johtuu siitä, että ennakoituihin alijäämiin liittyviä tulo- ja menotasoja ja suunnitellun vakautuksen saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä koskevat tiedot puuttuvat.

(9)

Velkasuhde kaksinkertaistui vuoden 2007 6,6 prosentista suhteessa BKT:hen 13,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008 pääasiassa rahoitusalalle myönnetyn rahoitustuen seurauksena. Ohjelmassa ennakoidaan velkasuhteen kasvavan edelleen vuoden 2009 14,9 prosentista suhteessa BKT:hen 37,4 prosenttiin vuonna 2014. Kasvu ylittää ennakoitujen alijäämien yhteenlasketun määrän keskushallinnon sosiaaliturvaan tekemien huomattavien tulonsiirtojen vuoksi. Velkasuhde kasvaa mutta pysyy selvästi alle perussopimuksessa määrätyn viitearvon koko ohjelmakauden ajan. Sosiaaliturvajärjestelmällä ja vähemmässä määrin myös keskushallinnolla on laaja varallisuus, joka on peräisin aiemmin kertyneistä peräkkäisistä ylijäämistä. Varallisuus ei kuitenkaan riitä kattamaan tulevia sosiaaliturvaan liittyviä velvoitteita.

(10)

Vuoteen 2020 ulottuvat keskipitkän aikavälin velkaennusteet, joissa BKT:n kasvun arvioidaan palautuvan vähitellen ennen kriisiä ennakoidulle tasolle ja verosuhteen kriisiä edeltäneelle tasolle ja jotka sisältävät ennakoidun lisäyksen ikääntymisestä aiheutuvissa kustannuksissa, osoittavat, että ohjelmassa ennakoitu nimellismääräinen julkisen talouden strategia, johon ei tehdä enempää poliittisia muutoksia, ei riittäisi vakauttamaan velkaa suhteessa BKT:hen vuoteen 2020 mennessä.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat huomattavasti EU:n keskiarvoa merkittävämmät erityisesti eläkemenojen ennustetun huomattavan kasvun vuoksi. Sosiaaliturvajärjestelmään kertyneet suuret varat auttavat rahoittamaan osan eläkemenojen tulevasta kasvusta, mutta vuoteen 2014 ulottuvat julkisen talouden suunnitelmat osoittavat, ettei rakenteellinen perusylijäämä riitä enää korvaamaan ikääntymiseen liittyviä kasvavia kustannuksia. Suurten perusylijäämien saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä ja, kuten viranomaiset ovat todenneet, eläkemenojen huomattavaa kasvua hillitsevien toimenpiteiden toteuttaminen pienentäisivät omalta osaltaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (3) keskisuuriksi.

(12)

Julkista taloutta koskevat laskusäännöt ja keskipitkän aikavälin talousarviokehykset (valtion monivuotista pääomameno-ohjelmaa lukuun ottamatta) eivät vaikuta olevan kovinkaan tärkeässä asemassa Luxemburgissa. Tämä ei kuitenkaan näytä aiemmin johtaneen huomattaviin julkisen talouden tavoitteista lipsumisiin, vaikka se onkin saattanut vaikuttaa siihen, että julkista taloutta koskevia tietoja on tarkistettu viime vuosina toistuvasti huomattavassa määrin (yleensä positiivisemman toteutuman suuntaan). Ohjelmassa ei ole mitään tietoja tällaisista suunnitelmista.

(13)

Julkisen talouden rakenne näyttää Luxemburgissa verrattain suotuisalta: julkiset menot ja verotaakka ovat suhteellisen alhaisia muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Erityisesti työtulojen verotus ja julkinen kulutus ovat melko alhaisia. Lisäksi julkiset investoinnit ovat koko EU:n suurimpia. Julkisten menojen vaikuttavuutta myös koulutuksen alalla on kuitenkin mahdollista parantaa. Anteliaat sosiaalietuudet ja työtulojen suhteellisen alhainen verotus eivät myöskään näytä kannustavan riittävästi keski- ja pienituloisia palkansaajia työntekoon. Väestön ikääntymiseen liittyvästä taakasta selviämiseksi on suhteellisen anteliaan eläkejärjestelmän uudistusta jatkettava.

(14)

Kun kaiken kaikkiaan otetaan huomioon Luxemburgin julkisen talouden suotuisa lähtöasetelma kriisin alussa ja vähäinen julkinen velka, suunniteltu kannustava finanssipolitiikan viritys vuonna 2010 vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta ja vastaa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa. Ohjelmassa kaavailtu politiikan säilyttäminen muuttumattomana vuodesta 2011 alkaen ei vastaa sopimuksen vaatimuksia, sillä siihen ei liity vakauttamistoimia, joita tarvittaisiin, jotta alijäämä supistuisi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja olisi mahdollista lähestyä riittävää vauhtia keskipitkän aikavälin tavoitteeksi asetettua ylijäämää, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Se ei myöskään vastaa neuvoston 20 päivänä lokakuuta 2009 irtautumisstrategiasta tekemiä päätelmiä. Toisaalta hallituksen aikomusta aloittaa vakauttaminen vuonna 2011 ja supistaa rakenteellista alijäämää noin 0,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosittain vuodesta 2011 alkaen ei voida arvioida, sillä vakauttamisstrategiaa tukevista toimenpiteistä ei ole toimitettu mitään tietoja.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (4).

i)

aloittamaan julkisen talouden vakauttaminen vuonna 2011, jotta alijäämä saataisiin alle 3 prosentin viitearvoon suhteessa BKT:hen ja jotta tämän jälkeen edistyttäisiin kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta, ja täsmentämään tälle vakautusuralle pääsemiseksi tarvittavat toimenpiteet; ja

ii)

väestön ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa ennakoitua kasvua silmällä pitäen parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä uudistamalla eläkejärjestelmää ja asettamaan sellainen keskipitkän aikavälin tavoite, jossa otetaan riittävästi huomioon ikääntymiseen liittyvät epäsuorat vastuut.

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/17

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Puolan tarkistetun lähentymisohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

BKT:n määrän arvioidaan kasvaneen 1,7 prosenttia, joten Puola oli ainoa EU:n jäsenvaltio, jossa kasvu oli positiivista vuonna 2009. Tulos kertoo useista yhtäaikaisista suotuisista tekijöistä: kunnossa olevista perustekijöistä kriisin alkaessa, hyvin pääomitetusta ja terveestä finanssisektorista, talouden suhteellisen vähäisestä avoimuudesta, Puolan valuutan mittavasta arvonalennuksesta kriisin alkuvaiheessa sekä oikea-aikaisesta sopeuttavasta raha- ja finanssipolitiikasta.

Vaikka osa kasvua tukeneista tekijöistä oli tilapäisiä – kannustavan finanssipolitiikan edellyttämä liikkumavara on suurelta osin kadonnut ja valuuttakurssi on vahvistumassa – Puolan talouden näkymät ovat parantuneet merkittävästi viime kuukausina. Tulevien vuosien tärkeimpänä haasteena on palauttaa julkisen talouden kestävyys ja varmistaa keskeytymätön kiinnikuromisprosessi vaarantamatta finanssipoliittista ja makrotaloudellista vakautta. Puola ei hyödyntänyt hyviä taloudellisia aikoja (vuodet 2006–2008) julkisen talouden vakauttamiseen, ja rakenteellisen alijäämän (eli yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti tarkistetussa ohjelmassa annettujen tietojen perusteella lasketun suhdannetasoitetun rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) arvioidaankin olleen 7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Kun Puolan viranomaiset olivat ilmoittaneet huhtikuussa 2009 liiallista alijäämää koskevan menettelyn puitteissa julkisen talouden vuoden 2008 alijäämäksi 3,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, neuvosto päätti 7 päivänä heinäkuuta 2009, että Puolassa on liiallinen alijäämä, ja kehotti korjaamaan sen viimeistään vuonna 2012.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, myös potentiaalisen tuotannon tasoon on kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy, tosin vaikutukset saattavat jäädä lievemmiksi Puolassa, jossa pääomaa ei ole tuhottu samassa määrin ja jossa työmarkkinat ovat joustavat. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Kun otetaan huomioon erityisesti Puolan alhainen työllisyysaste ja tarve toteuttaa uudistuksia meneillään olevan kiinnikuromisprosessin auttamiseksi, olisi tärkeää toteuttaa uusia toimenpiteitä, joilla tuetaan työmarkkinoille osallistumista, parannetaan liiketoimintaolosuhteita ja kannustetaan yksityissektoria sijoittamaan T&K-toimintaan.

(4)

Ohjelmassa esitettyjen julkisen talouden ennusteiden taustalla olevan makrotalouden perusskenaarion mukaan BKT:n määrän kasvu kiihtyy 3 prosenttiin vuonna 2010, 4,5 prosenttiin vuonna 2011 ja 4,2 prosenttiin vuonna 2012 oltuaan 1,7 prosenttia vuonna 2009. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen (2) perusteella oletus BKT:n määrän kasvusta vuonna 2010 vaikuttaa hieman optimistiselta ja vuosina 2011 ja 2012 optimistiselta. Ohjelmassa esitetään myös vaihtoehtoinen ”riskiskenaario”, jossa BKT:n määrän kasvu on alhaisempi eli 2,7 prosenttia vuonna 2010, 3,7 prosenttia vuonna 2011 ja 3,5 prosenttia vuonna 2012. Se vaikuttaa uskottavammalta. Kun otetaan huomioon tuoreimmat tiedot, ohjelman ennuste työllisyyden vähittäisestä elpymisestä vuosina 2010–2012 on uskottava, erityisesti koska reaalipalkkojen nopea mukautuminen näyttää lieventävän laskusuhdanteen vaikutuksia työllisyyteen. Ohjelman inflaatioennusteet, joiden mukaan inflaatio hidastuu noin 2 prosenttiin vuonna 2010 vahvistuvan valuutan ja kurissa pysyneiden palkankorotuspaineiden ansiosta mutta kiihtyy sen jälkeen maltillisesti taloudellisen tilanteen parantuessa, ovat realistisia.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämäksi arvioidaan 7,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tilanteen merkittävä huononeminen 3,6 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2008 johtuu suurelta osin kriisin vaikutuksesta julkiseen talouteen mutta myös elvytystoimista, jotka hallitus toteutti vuonna 2009 Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti ja joiden vaikutus on noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tärkeimpiä elvytystoimenpiteitä olivat henkilötuloveron leikkaus (josta päätettiin vuonna 2007), julkisten investointien lisääminen ja sosiaalisten tulonsiirtojen indeksointi. Toisaalta vuoden 2009 alijäämätulos olisi voinut olla vieläkin heikompi, ellei olisi toteutettu alijäämää supistavia toimenpiteitä, joiden vaikutukseksi arvioidaan noin 1,5 prosenttiyksikköä (hallinnollisten menojen supistaminen ja valtionyritysten osinkojen kasvattaminen). Toimenpiteistä huolimatta rakenteellinen rahoitusasema heikkeni yli 2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2009, mikä kertoo myös menoylityksistä joillakin julkishallinnon alasektoreilla (3) sekä kasvun epäsuotuisasta koostumuksesta.

Vaikka rakenteellinen alijäämä on suuri ja taloudellisen toiminnan ennustetaan piristyvän selvästi, ohjelmassa kaavaillaan vähittäistä irtautumisstrategiaa ja maltillista finanssipoliittista vakauttamista vuosina 2010–2011.

(6)

Ohjelmassa ennustetaan, että julkisen talouden alijäämä supistuu hieman eli 6,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Tämän mahdollistaa tulosuhteen selvä kasvu (2,2 prosenttiyksikköä), joka ylittää ennen kaikkea pääomamenojen lisäyksestä (joka rahoitetaan osin EU-varoilla) johtuvan menosuhteen tuntuvan kasvun (1,9 prosenttiyksikköä). Tärkeimmät vakauttamistoimenpiteet ovat eräiden valmisteverojen ja valmisteveron kaltaisten verojen korotus (noin 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja palkkojen kasvun supistaminen keskushallinnon talousarviossa (0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen). Näiden toimenpiteiden vaikutus on yhteensä 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Rakenteellisen rahoitusaseman arvioidaan kohenevan 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Tämä on seurausta myös kasvun suotuisasta koostumuksesta, jonka ansiosta verojousto on tavanomaista suurempaa. Tämänhetkisiin suunnitelmiin sisältyvät julkisen talouden toimet jäävät neuvoston heinäkuussa 2009 suosittamista vuosien 2010–2012 keskimääräisistä vuotuisista toimista (vähintään 1,25 prosenttia suhteessa BKT:hen).

(7)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on supistaa alijäämä viitearvon mukaiseksi eli alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2012 noudattaen EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta. Kaavailtu sopeuttaminen painottuu kuitenkin vahvasti ohjelman loppupuolelle: julkisen talouden alijäämän ennakoidaan kohenevan 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2010, 1 prosenttiyksikön suhteessa BKT:hen vuonna 2011 ja 3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Rakenteellinen rahoitusasema paranisi 0,8–0,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen sekä vuonna 2010 että 2011 ja 3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Koska lähtötilanne eli julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2009 heikompi kuin neuvoston suosituksen antamisen aikaan oletettiin, vuotuisten rakenteellisten toimien olisi oltava vuosina 2010–2012 keskimäärin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli hieman suuremmat kuin neuvosto suositteli liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä. Vakauttaminen on vuosina 2011–2012 pääasiassa menopainotteista, mutta sitä ei tueta riittävän konkreettisin toimenpitein. Ilmoitettujen eli 29 päivänä tammikuuta 2010 julkaistuun, lähentymisohjelmassa useasti mainittuun julkisen talouden kehittämis- ja vakauttamissuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden kokonaisnettovaikutus on enimmillään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2012. (4) Ohjelmassa vahvistetaan sitoutuminen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen eli julkisen talouden rakenteelliseen rahoitusasemaan, joka on – 1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa hyvin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Ohjelmassa ei kuitenkaan kaavailla sen saavuttamista ohjelmakaudella.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat osoittautua ohjelmassa ennakoitua heikommiksi koko ohjelmakauden ajan. Ensinnäkin BKT:n määrä saattaa kasvaa ennakoitua vähemmän, jolloin myös verotulot jäävät odotettua pienemmiksi. Ohjelmassa todetaan, että jos vaihtoehtoinen, varovaisempi ja uskottavampi skenaario toteutuu, vuoden 2012 alijäämä olisi noin 5 prosenttia suhteessa BKT:hen eikä liiallista alijäämää saataisi korjattua neuvoston asettamassa määräajassa. Toiseksi vuosien 2011 ja 2012 finanssipoliittisia tavoitteita ei tueta konkreettisilla toimenpiteillä. Seuraavien kahden vuoden tiivis vaaliaikataulu (presidentin- ja kunnallisvaalit syksyllä 2010, parlamenttivaalit syksyllä 2011) herättää kysymyksen siitä, milloin toimenpiteet on tarkoitus täsmentää ja panna täytäntöön. Kolmanneksi Puolan aiemmat tulokset lähentymisohjelman perättäisissä tarkistuksissa asetettujen julkisen talouden menotavoitteiden saavuttamisessa ovat vaihdelleet, eivätkä uudet finanssipoliittisen kehyksen vahvistamisaloitteet välttämättä riitä tuomaan tähän muutosta ohjelmakauden aikana. Ehdotettu uusi ”tilapäinen” menosääntö, jota sovelletaan siihen saakka kunnes ”tavoitteellinen” menosääntö otetaan käyttöön, kattaa hyvin pienen osan julkisista menoista (alle 15 prosenttia) ja johtaa vain pieneen vuotuiseen sopeutukseen, vaikka se pantaisiin kokonaisuudessaan täytäntöön (alle 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodessa vuosina 2011–2012) (5). Julkisen talouden toteutuma voi kaiken kaikkiaan osoittautua ohjelmassa ennakoitua heikommaksi.

(9)

Julkisen bruttovelan arvioidaan kasvaneen 50,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2008 oli 47,2 prosenttia. Suhteen ennustetaan kasvavan 5 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana ja nousevan noin 56 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ennen kaikkea suurten julkisen talouden alijäämien seurauksena, mutta pysyvän perussopimuksen viitearvon alapuolella. Velkasuhteen kasvua hillinnevät vuodeksi 2010 kaavailluista yksityistämisistä saatavat huomattavat tulot. Koska markkinaolosuhteet ovat kuitenkin edelleen heikot eivätkä aiemmat yksityistämissuunnitelmat ole toteutuneet aiotun suuruisina, tulot saattavat jäädä odotettua pienemmiksi. Komission yksiköiden syksyn 2009 ennusteessa, jossa makrotalouden skenaario oli erilainen mutta politiikka sama, velkasuhde rikkoo 60 prosentin rajan suhteessa BKT:hen vuonna 2011. Vaikka tämä ennuste on tuoreimpien tietojen mukaan korkeanpuoleinen, velkasuhde saattaa silti olla tulevina vuosina korkeampi kuin ohjelmassa ennakoidaan.

(10)

Vuoteen 2020 saakka ulottuvat keskipitkän aikavälin velkaennusteet – joiden mukaan BKT:n kasvu palautuu vähitellen ennen kriisiä ennakoidulle tasolle ja verosuhde palautuu kriisiä edeltäneelle tasolle ja jotka sisältävät väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun kasvun – osoittavat, että ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia sellaisenaan ilman uusia toimintapoliittisia muutoksia riittää hyvin vakauttamaan velkasuhteen viimeistään vuonna 2020. Ohjelmassa mainitaan uudistuksia, joilla tuetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä (yhtenäistettyjen ammattien sisällyttäminen uudistettuun yleiseen eläkejärjestelmään, eläkeikä, viljelijöiden sosiaaliturvarahasto ja työkyvyttömyysetuuksien alentaminen). Nämä ovat hyvin tärkeitä toimenpiteitä julkisen talouden tasapainon ja työmarkkinoiden kehityksen kannalta pitkällä aikavälillä, mutta ne on tarkoitus panna täytäntöön vähitellen, eikä niillä siksi ole merkittäviä vaikutuksia julkisen talouden tasapainoon ohjelmakauden aikana.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi EU:n keskiarvoa pienemmät johtuen julkisten eläkemenojen odotettavissa olevasta supistumisesta. Julkisen talouden vuoden 2009 rahoitusasema synnyttää kuitenkin syvän kestävyyskuilun pitkälle aikavälille. Ohjelmassa kaavaillaankin suurempien perusylijäämien turvaamista keskipitkällä aikavälillä, mikä pienentäisi osaltaan julkisen talouden kestävyyttä uhkaavia riskejä, jotka arvioitiin julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa komission vuoden 2009 kertomuksessa (6) keskisuuriksi.

(12)

Puolan finanssipoliittisessa kehyksessä on parantamisen varaa. Puolassa on yksi finanssipoliittinen sääntö. Se perustuu kolmeen velkarajaan (BKT:hen suhteutettuna 50, 55 ja 60 prosenttia, joista viimeksi mainittu vahvistetaan perustuslaissa), joiden rikkominen johtaa aina yhä laajempiin finanssipoliittisiin vakauttamistoimiin. Menopuolella institutionaalinen kehys ei varmista riittävää menovalvontaa, mistä seuraa toistuvia menoylityksiä. Viranomaiset ryhtyivät parantamaan finanssipoliittista kehystä vuonna 2009. Velkasääntöä kiristettiin lisäämällä siihen säännöksiä siitä, millaisia toimenpiteitä on toteutettava, jos julkinen velka ylittää 55 prosenttia suhteessa BKT:hen (kansallisen määritelmän, ei EKT95-määritelmän mukaan). Finanssipolitiikan suunnittelujakso pidennettiin valtion talousarvion osalta kolmesta vuodesta neljään vuoteen. Julkishallinnossa tehtiin joitakin uudelleenjärjestelyjä, joiden tarkoituksena oli lisätä julkisen varainhoidon avoimuutta. Viranomaiset suunnittelevat myös finanssipoliittisen kehyksen tiukentamista muun muassa ”tilapäisin” ja ”tavoitteellisin” menosäännöin. ”Tilapäinen” sääntö kattaisi kuitenkin vain valtion talousarvion muun kuin pakollisen osan (julkisia investointeja lukuun ottamatta), joka on tällä hetkellä alle 15 prosenttia valtion menoista. Nämä toimet helpottavat vakauttamista tulevaisuudessa, mutta ne eivät korvaa ohjelman mukaisen vakauttamisuran tueksi tarvittavia toimenpiteitä.

(13)

Puolan julkisista menoista suhteellisen suuri osa käytetään sosiaaliturvaan ja vastaavasti suhteellisen pieni osa kasvua tukeviin menoluokkiin (innovointi, T&K) ja terveydenhuoltoon. Myös julkisten menojen tehokkuutta voitaisiin parantaa muun muassa terveydenhuollon ja opetuksen aloilla. Tulopuolella verorasitus on lähellä EU:n keskiarvoa, mutta monimutkaista verotus- ja veronkantojärjestelmää kannattaisi yksinkertaistaa. Puolan viranomaiset ovat siirtyneet asteittain vuodesta 2005 tulosbudjetoinnin suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Tämän odotetaan parantavan julkisten menojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta tulevina vuosina. Tulosbudjetoinnin osuutta on laajennettu vuoden 2010 talousarviossa, sillä se kattaa nyt uusia julkisen sektorin osia ja menoluokkia. Ensimmäinen valtion talousarvio, johon sovelletaan kokonaisuudessaan tulosbudjetointia, toteutetaan näillä näkymin vuonna 2013.

(14)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia noudattaa vuonna 2010 pääpiirteissään 7 päivänä heinäkuuta 2009 annettuja EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisia neuvoston suosituksia. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei kuitenkaan riskit huomioon ottaen vaikuta neuvoston suositusten mukaiselta. Vuosiksi 2010–2012 kaavaillut rakenteelliset toimet ovat vuodessa keskimäärin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli hieman enemmän kuin neuvosto suositteli liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä. Finanssipoliittinen vakauttaminen painottuu kuitenkin voimakkaasti kauden loppuun, alijäämätavoitteet perustuvat optimistisiin kasvuoletuksiin eikä suunniteltujen menoleikkausten tueksi esitetä riittävän konkreettisia toimenpiteitä. Kun otetaan huomioon Puolan hyvät taloudelliset saavutukset kriisin aikana, viranomaisten ennakoima vuonna 2010 alkava elpyminen, suuri julkisen talouden rakenteellinen alijäämä ja viranomaisten tavoite korjata liiallinen alijäämä viimeistään vuonna 2012, finanssipoliittisen vakauttamisstrategian olisi painotuttava enemmän kauden alkuun. Talousarvio olisi vuonna 2010 pantava täytäntöön tinkimättä, juoksevat perusmenot pidettävä suunniteltua pienempinä aina kun mahdollista ja odottamattomat tulot suunnattava alijäämän supistamiseen. Vuosien 2011–2012 julkisen talouden alijäämätavoitteita olisi tuettava merkittävin lisätoimenpitein, joilla olisi myös varmistettava riittävä liikkumavara siltä varalta, että ohjelmaan sisältyvä makrotalouden perusskenaario ei toteudukaan.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (7). Neuvosto myös kehotti Puolaa EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisissa 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetuissa suosituksissaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä lähentymisohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Puola on noudattanut tätä suositusta osittain. Yksityiskohtaisia tietoja toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen alijäämän saamiseksi viitearvon alapuolelle viimeistään vuonna 2012, ja uudistuksista, joilla hillitään juoksevia perusmenoja tulevien vuosien aikana, ei ole esitetty riittävästi.

i)

toteuttamaan vuoden 2010 talousarvio tinkimättä, pitämään juoksevat perusmenot suunnitelmia pienempinä aina kun mahdollista ja suuntaamaan odottamattomat tulot alijäämän supistamiseen;

ii)

vahvistamaan suunniteltua julkisen talouden sopeutusta vuonna 2011 sen varmistamiseksi, että julkisen talouden toimet ovat vuosittain keskimäärin 1,25 prosenttia suhteessa BKT:hen ja noudattavat näin 104 artiklan 7 kohdan mukaista suositusta, sekä olemaan valmiina hyväksymään uusia vakauttamistoimenpiteitä vuosina 2011 ja 2012, jos riskit, jotka aiheutuvat siitä, että ohjelmassa käytetty skenaario on optimistisempi kuin EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisessa suosituksessa käytetty skenaario, käyvät toteen;

iii)

jatkamaan finanssipoliittisen kehyksen tiukentamista muun muassa ottamalla käyttöön menosääntö, joka kattaa suuremman osuuden julkisista perusmenoista kuin lähentymisohjelmassa esitetty ”tilapäinen” sääntö, ja liittämällä siihen tarvittavat seuranta- ja täytäntöönpanomekanismit. Tämä edellyttäisi sitä, että lakisääteisten menojen osuutta kokonaismenoista vähennetään.

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/22

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/25

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32010M5874. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/26

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/27

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/28

A.

Savorni-rakennuksen lounaiskulma 100 metrin korkeudessa (F. 272 III NE);

B.

Rocca d’Adamossa 289 metrin korkeudessa sijaitseva trigonometrinen piste (F.272 III NE);

C.

Torre Manfriassa 75 metrin korkeudessa sijaitseva trigonometrinen piste (F.272 III NE).

D.

Kulmapisteet B ja C yhdistävän viivan jatkeen ja rannikkoviivan leikkauspiste (F.272 III NE);

E.

Kulmapisteet F ja G yhdistävän viivan jatkeen ja rannikkoviivan leikkauspiste (F.272 III NO);

F.

Castello di Falconarassa 18 metrin korkeudessa sijaitseva trigonometrinen piste (F. 272 III NO);

G.

La Tenutellan rakennusten lounaiskulma 59 metrin korkeudessa (F. 272 III NE).

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/30

686 Ahyeon-dong

Mapo-gu

Seoul

SOUTH KOREA

Daewoo Electronics Corporation

686 Ahyeon-dong

Mapo-gu

Seoul

SOUTH KOREA

Daewoo Electronics Corporation

Narakeyum Jeodong Building 1

Jeo-dong1(il)-ga

Jung-gu

Seoul

SOUTH KOREA

Daewoo Electronics Corporation

Narakeyum Jeodong Building 1

Jeo-dong1(il)-ga

Jung-gu

Seoul

SOUTH KOREA

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/32

1.

Komissio vastaanotti 26 päivänä toukokuuta 2010 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla ruotsalainen yritys Telefonaktiebolaget LM Ericsson (Ericsson) ja eteläkorealainen LG Electronics Inc. (LG Electronics) hankkivat hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan eteläkorealaisessa yrityksessä LG-Nortel Co. Ltd. (LG-Nortel) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.5818 – Ericsson/LG Electronics/JV seuraavaan osoitteeseen:

2.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/33

1.

Komissio vastaanotti 26 päivänä toukokuuta 2010 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen [sen käsiteltäväksi asetuksen 4 artiklan 5 kohdan nojalla siirretystä] ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla belgialainen yritys JSA S.A (JSA) hankkii sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan ranskalaisessa yrityksessä IMS International Metal Service (IMS).

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.5808 – JSA/Jacquet Metals/IMS seuraavaan osoitteeseen: