22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.3.2010 (Cour de cassationin (Ranska) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Google France ja Google, Inc. v. Louis Vuitton Malletier (C-236/08) ja Google France v. Viaticum SA ja Luteciel SARL (C-237/08) ja Google France v. Centre national de recherche en relations humaines (CNRRH) SARL, Pierre-Alexis Thonet, Bruno Raboin ja Tiger SARL (C-238/08)

(Yhdistetyt asiat C-236/08–C-238/08) (1)

(Tavaramerkit - Internet - Hakukone - Avainsanoihin perustuva mainonta (keyword advertising) - Tavaramerkkejä vastaaviin avainsanoihin perustuva sellaisten linkkien esittäminen, jotka johtavat kyseisten tavaramerkkien haltijoiden kilpailijoiden sivustoille tai tavaroiden jäljitelmiä tarjoaville sivustoille - Direktiivi 89/104/ETY - 5 artikla - Asetus (EY) N:o 40/94 - 9 artikla - Hakukoneoperaattorin vastuu - Direktiivi 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä))

2010/C 134/02

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Google France ja Google, Inc.

Vastaajat: Louis Vuitton Malletier (C-236/08), Viaticum SA, Luteciel SARL (C-237/08), Centre national de recherche en relations humaines (CNRRH) SARL, Pierre-Alexis Thonet, Bruno Raboin ja Tiger SARL (C-238/08)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation (Ranska) — Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ja 2 kohdan, yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 9 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan ja tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (EYVL L 178, s. 1) 14 artiklan tulkinta — Tavaramerkin ”käytön” käsite ja sen haltijan oikeudet — Internetin maksullisten indeksointipalvelujen tarjoaja, joka ei millään tavoin mainosta varsinaisia tavaroita tai palveluja, mutta joka luovuttaa mainostajien käyttöön avainsanoja, joissa toistetaan tai jäljitellään rekisteröityjä tavaramerkkejä, ja sopii indeksointisopimuksella luovansa ja esittävänsä suotuisalla tavalla näiden avainsanojen perusteella mainoslinkkejä sivustoille, joilla tarjotaan tavaramerkkiä loukkaavia tavaroita — Edellytykset, joiden täyttyessä näiden palvelujen vastaanottajien toimittamia tietoja tallentava palvelujen tarjoaja voi vapautua vastuusta

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää mainostajaa mainostamasta kyseisen tavaramerkin kanssa samanlaisen avainsanan, jonka mainostaja on valinnut internetin indeksointipalvelussa ilman tavaramerkin haltijan suostumusta, perusteella sellaisia tavaroita tai palveluja, jotka ovat samanlaisia kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, kun internetin keskivertokäyttäjä ei voi mainoksen perusteella saada selville tai voi sen perusteella vain hankalasti saada selville, ovatko mainoksessa tarkoitetut tavarat tai palvelut peräisin tavaramerkin haltijalta tai tähän taloudellisesti sidoksissa olevasta yrityksestä vai kolmannelta.

Internetin indeksointipalvelun tarjoaja, joka tallentaa tavaramerkin kanssa samanlaisen merkin avainsanana ja järjestää mainosten esittämisen tämän perusteella, ei käytä tätä merkkiä direktiivin 89/104 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) 14 artiklaa on tulkittava siten, että siinä vahvistettua sääntöä sovelletaan internetin indeksointipalvelun tarjoajaan, kun tällä palvelun tarjoajalla ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi tämä tuntee tallennetut tiedot tai valvoo niitä. Jos kyseisellä palvelun tarjoajalla ei ole tällaista roolia, se voi olla vastuussa mainostajan pyynnöstä tallentamistaan tiedoista vain, jos tämä palvelun tarjoaja ei ole viipymättä poistanut näitä tietoja tai estänyt pääsyä niihin saatuaan tiedon niiden tai kyseisen mainostajan toiminnan laittomasta luonteesta.

(1) EUVL C 209, 15.8.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.3.2010 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Die BergSpechte Outdoor Reisen und Alpinschule Edi Koblmüller GmbH v. Günter Guni ja trekking.at Reisen GmbH

(Asia C-278/08) (1)

(Tavaramerkit - Internet - Avainsanoihin perustuva mainonta (keyword advertising) - Tavaramerkkejä vastaaviin avainsanoihin perustuva sellaisten linkkien esittäminen, jotka johtavat kyseisten tavaramerkkien haltijoiden kilpailijoiden sivustoille - Direktiivi 89/104/ETY - 5 artiklan 1 kohta)

2010/C 134/03

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Die BergSpechte Outdoor Reisen und Alpinschule Edi Koblmüller GmbH

Vastaajat: Günter Guni ja trekking.at Reisen GmbH

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberster Gerichtshof — Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) 5 artiklan 1 kohdan tulkinta — Merkin, joka on sama kuin tavaramerkki tai joka on tavaramerkin kanssa samankaltainen, rekisteröinti sellaiselle palveluntarjoajalle, joka käyttää internetin hakukonetta siihen, että kun syötetään kyseinen merkki hakutermiksi, tietokoneen ruudulle ilmaantuu automaattinen mainosilmoitus samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluita varten kuin ne, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity (keyword advertising) — Tavaramerkin tällaisen käyttämisen määrittely käyttämiseksi, joka tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1998 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää mainostajaa mainostamasta kyseisen tavaramerkin kanssa samanlaisen tai samankaltaisen avainsanan, jonka mainostaja on valinnut internetin indeksointipalvelussa ilman tavaramerkin haltijan suostumusta, perusteella sellaisia tavaroita tai palveluja, jotka ovat samanlaisia kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, kun internetin keskivertokäyttäjä ei voi mainoksen perusteella saada selville tai voi sen perusteella vain hankalasti saada selville, ovatko mainoksessa tarkoitetut tavarat tai palvelut peräisin tavaramerkin haltijalta tai tähän taloudellisesti sidoksissa olevasta yrityksestä vai kolmannelta.

(1) EUVL C 223, 30.8.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.3.2010 (Giudice di Pace di Ischian (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rosalba Alassini (C-317/08) ja Filomena Califano v. Wind SpA (C-318/08) ja Lucia Anna Giorgia Iacono v. Telecom Italia SpA (C-319/08) ja Multiservice Srl v. Telecom Italia SpA (C-320/08)

(Yhdistetyt asiat C-317/08–320/08) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tehokkaan oikeussuojan periaate - Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut - Direktiivi 2002/22/EY - Yleispalvelu - Kuluttajien ja operaattoreiden väliset riidat - Velvollisuus etsiä sovintoratkaisua muuten kuin tuomioistuinteitse)

2010/C 134/04

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di Pace di Ischia

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Rosalba Alassini (C-317/08), Filomena Califano (C-318/08), Lucia Anna Giorgia Iacono (C-319/08) ja Multiservice Srl (C-320/08)

Vastaajat: Telecom Italia SpA (C-317/08), Wind SpA (C-318/08) Telecom Italia SpA (C-319/08) ja Telecom Italia SpA (C-320/08)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Giudice di Pace di Ischia — Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (EYVL L 108, s. 51), kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (EYVL L 171, s. 12) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tulkinta — Sähköistä viestintää koskevat loppukäyttäjien ja operaattoreiden väliset riidat, joissa vaaditaan korvausta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet sellaisen sopimuksen väitetystä täytäntöönpanon laiminlyönnistä, jonka kohteena on operaattorin suorittama puhelinpalvelu — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kanteen nostamista edeltävästä pakollisesta sovitteluyrityksestä — Mahdollisuus nostaa kanne turvautumatta sovitteluyritykseen

Tuomiolauselma

—

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 34 artiklaa on tulkittava niin, että sen kanssa ei ole ristiriidassa jäsenvaltion sellainen säännöstö, jossa on säädetty sähköisten viestintäpalvelujen alalla loppukäyttäjien ja kyseisten palvelujen tarjoajien välillä syntyneiden ja tällä direktiivillä myönnettyjä oikeuksia koskevien riitojen osalta velvollisuudesta etsiä sovintoratkaisua muuten kuin tuomioistuinteitse, mikä on edellytyksenä sille, että tällaisia riitoja koskevat kanteet otetaan tutkittaviksi tuomioistuimessa.

—

Myöskään vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen sekä tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa ei ole ristiriidassa sellainen kansallinen säännöstö, jossa velvoitetaan tällaisten riitojen osalta ensin turvautumaan tuomioistuimen ulkopuoliseen sovittelumenettelyyn, jos tämä menettely ei johda osapuolia sitovaan päätökseen, se ei viivästytä merkittävästi kanteen nostamista tuomioistuimessa, se keskeyttää kyseisten oikeuksien vanhentumisen menettelyn aikana eikä aiheuta kustannuksia osapuolille tai se aiheuttaa vain vähäisiä kustannuksia näille, edellyttäen, että sähköinen viestintätapa ei kuitenkaan ole ainoa keino päästä kyseisen sovittelumenettelyn piiriin ja että välitoimet ovat mahdollisia niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ne ovat välttämättömiä tilanteen kiireellisyyden vuoksi.

(1) EUVL C 236, 13.9.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.3.2010 (Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Olympique Lyonnais v. Olivier Bernard, Newcastle UFC

(Asia C-325/08) (1)

(EY 39 artikla - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Rajoitus - Ammattilaisjalkapalloilijat - Velvollisuus allekirjoittaa ensimmäinen ammattilaispelaajasopimus koulutuksesta vastanneen seuran kanssa - Pelaajan tuomitseminen vahingonkorvaukseen tämän velvoitteen noudattamatta jättämisen vuoksi - Oikeuttaminen - Nuorten pelaajien työhön ottamisen ja kouluttamisen edistämisen tavoite)

2010/C 134/05

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Olympique Lyonnais

Vastaaja: Olivier Bernard, Newcastle UFC

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation (Ranska) — EY 39 artiklan tulkinta — Kansallinen säännös, jonka mukaan jalkapalloilija, joka tekee koulutusjaksonsa päätyttyä ammattilaispelaajasopimuksen toisen jäsenvaltion seuran kanssa, joutuu maksamaan vahingonkorvausta kasvattajaseuralleen — Työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuva rajoitus — Tällaisen rajoituksen mahdollinen oikeuttaminen tarpeella edistää nuorten ammattipelaajien työhön ottamista ja koulutusta

Tuomiolauselma

SEUT 45 artikla ei ole esteenä järjestelmälle, jossa nuorten pelaajien työhön ottamisen ja koulutuksen edistämisen tavoitteen toteuttamiseksi taataan kasvattajaseuralle korvaus tilanteessa, jossa nuori pelaaja allekirjoittaa koulutuksensa päättyessä ammattilaispelaajasopimuksen jossakin toisessa jäsenvaltiossa toimivan seuran kanssa, edellyttäen, että tämä järjestelmä soveltuu kyseisen tavoitteen toteuttamiseen ja että se ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Tämän tavoitteen toteuttamisen kannalta ei ole tarpeen pääasiassa kysymyksessä olevan kaltainen järjestelmä, jonka mukaan pelaajalupaus, joka koulutuksensa päättyessä allekirjoittaa ammattilaispelaajasopimuksen jossakin muussa jäsenvaltiossa toimivan seuran kanssa, voidaan velvoittaa maksamaan vahingonkorvausta, jonka määrä ei liity todellisiin koulutuskustannuksiin.

(1) EUVL C 247, 27.9.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.3.2010 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-392/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 96/82/EY - Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunta - 11 artiklan 1 kohdan c alakohta - Velvollisuus laatia ulkoiset pelastussuunnitelmat - Määräaika)

2010/C 134/06

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja A. Sipos)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: B. Plaza Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9.12.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (EYVL 1997, L 10, s. 13), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/105/EY, 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen — Tiettyjen niitä toimia, joihin ryhdytään tuotantolaitoksen ulkopuolella, koskevien ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimatta jättäminen

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9.12.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole laatinut ulkoisia pelastussuunnitelmia kaikille kyseisen direktiivin 9 artiklan soveltamisalaan kuuluville tuotantolaitoksille.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.3.2010 — Sviluppo Italia Basilicata SpA v. Euroopan komissio

(Asia C-414/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) - Taloudellisen tuen vähentäminen - Yleiskattava tuki pienten ja keskisuurten yritysten tukitoimenpiteiden toteuttamiseksi - Sijoitusten toteuttamista koskeva eräpäivä - Komission harkintavalta)

2010/C 134/07

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Sviluppo Italia Basilicata (edustajat: avvocato F. Sciaudone, avvocato R. Sciaudone ja avvocato A. Neri)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamies: L. Flynn, avustajanaan avvocato A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-176/06, Sviluppo Italia Basilicata v. komissio, 8.7.2008 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin Italiassa Basilicatan alueella toimivien pienten ja keskisuurten yritysten aloitteiden toteuttamiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta myönnettyyn yleiskattavaan tukeen yhteisön Italiassa olevien tavoite 1 -alueita koskevan rakennetuen piirissä myönnetyn rahoitustuen alentamisesta 20.4.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 1706 kumoamisvaatimus ja tästä päätöksestä aiheutuneeksi väitettyä vahinkoa koskeva korvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Sviluppo Italia Basilicata SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 301, 22.11.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.3.2010 — Trubowest Handel GmbH ja Viktor Makarov v. Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

(Asia C-419/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Polkumyynti - Polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen saumattomien putkien tuonnissa annettu asetus (EY) N:o 2320/97 - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Vahinko - Syy-yhteys)

2010/C 134/08

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Trubowest Handel GmbH (edustajat: dikigoros K. Adamantopoulos ja dikigoros E. Petritsi) ja Viktor Makarov (edustajat: dikigoros K. Adamantopoulos ja dikigoros E. Petritsi)

Valittajan vastapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajinaan Rechtsanwalt G. Berrisch ja Rechtsanwalt G. Wolf) ja Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan ja H. van Vliet)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-429/04, Trubowest Handel GmbH ja Viktor Makarov vastaan Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio 9.7.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi vahingonkorvauskanteen, joka koski vahinkoa, jonka valittajat olivat väittäneet kärsineensä lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen Unkarista, Puolasta, Venäjältä, Tšekin tasavallasta, Romaniasta ja Slovakian tasavallasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa, asetuksen (ETY) N:o 1189/93 kumoamisesta ja kyseistä Kroatian tasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevan menettelyn päättämisestä 17.11.1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2320/97 (EYVL L 322, s. 1) johdosta

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Trubowest Handel GmbH ja Viktor Makarov velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 285, 8.11.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.3.2010 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — F. Gielen v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-440/08) (1)

(Välitön verotus - EY 43 artikla - Ulkomailla asuva verovelvollinen - Yrittäjä - Itsenäisten ammatinharjoittajien verovähennysoikeus - Tuntiehto - Syrjintä maassa asuvien ja ulkomailla asuvien verovelvollisten välillä - Rinnastusoptio)

2010/C 134/09

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: F. Gielen

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden Den Haag — EY 43 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa myönnetään itsenäisille ammatinharjoittajille oikeus vähentää verotuksessa voitostaan kiinteämääräinen summa, mikäli nämä ovat käyttäneet kalenterivuonna alle 1 225 työtuntia yrityksen toimintaan — Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen toimintaan käytettyjen työtuntien huomiotta jättäminen vain tapauksessa, joka koskee ulkomailla asuvaa verovelvollista

Tuomiolauselma

SEUT 49 artikla on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jolla syrjitään pääasiassa kyseessä olevan itsenäisen ammatinharjoittajan vähennysoikeuden kaltaisen verotuksellisen edun myöntämisen osalta ulkomailla asuvia verovelvollisia, vaikka nämä verovelvolliset voivat kyseisen edun osalta valita maassa asuviin verovelvollisiin sovellettavan järjestelmän.

(1) EUVL C 327, 20.12.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.3.2010 (Oberlandesgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Helmut Müller GmbH v. Bundesanstalt für Immobilienaufgaben

(Asia C-451/08) (1)

(Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyt - Julkisia rakennusurakoita koskevat sopimukset - Käsite - Julkisen elimen myymä maa-alue, jolla ostaja aikoo toteuttaa myöhemmin rakennustöitä - Rakennustyöt, jotka ovat alueellisen julkisyhteisön määrittelemien kaupunkisuunnittelun tavoitteiden mukaisia)

2010/C 134/10

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Helmut Müller GmbH

Vastaaja: Bundesanstalt für Immobilienaufgaben

Muut osapuolet: Gut Spascher Sand Immobilien GmbH ja Stadt Wildeshausen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) — Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 kohdan tulkinta — Käsitteet ”julkisia rakennusurakoita koskeva sopimus” ja ”julkinen käyttöoikeusurakka” — Velvollisuus alistaa hankintamenettelyyn kolmannen osapuolen suorittama maa-alueen myynti silloin, kun ostajan on tarkoitus toteuttaa kyseisellä maa-alueella myöhemmin rakennustöitä alueellisen julkisyhteisön määrittelemien kaupunkisuunnitteluun liittyvien tavoitteiden mukaisesti ja alueellinen julkisyhteisö on hyväksynyt rakennustöitä koskevan suunnitelman ennen kauppasopimisen tekemistä

Tuomiolauselma

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen” käsite ei edellytä, että sopimuksen kohteena olevat rakennustyöt toteutetaan aineellisesti tai esineellisesti hankintaviranomaiselle, jos kyseisten rakennustöiden toteuttaminen on hankintaviranomaisen välittömässä taloudellisessa intressissä. Se, että hankintaviranomainen käyttää kaupunkisuunnittelua koskevaa sääntelytoimivaltaansa, ei riitä täyttämään tätä viimeksi mainittua edellytystä.

Direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen” käsite edellyttää, että sopimuspuoleksi valittu tarjoaja vastaa suoraan tai välillisesti sopimuksen kohteena olevien rakennustöiden toteuttamista koskevasta velvollisuudesta ja että kyseisen velvollisuuden täyttämistä voidaan vaatia tuomioistuimissa kansallisessa oikeudessa määritettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.

Direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisessa kolmannessa vaihtoehdossa tarkoitetut ”hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset” eivät voi perustua pelkästään siihen, että viranomainen tutkii tiettyjä sille esitettyjä rakennussuunnitelmia tai tekee päätöksen kaupunkisuunnittelua koskevan toimivaltansa nojalla.

4)	Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kyse ei ole direktiivin 2004/18 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta julkisesta urakkakonsessiosta.

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa direktiivin 2004/18 säännöksiä ei sovelleta tilanteeseen, jossa viranomainen myy maa-alueen yritykselle ja toinen viranomainen aikoo tehdä kyseisen maa-alueen osalta julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen, vaikkei se olekaan vielä virallisesti päättänyt ryhtyä sopimuksentekomenettelyyn.

(1) EUVL C 6, 10.1.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.3.2010 (Hof van Beroep te Gentin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Erotic Center BVBA v. Belgian valtio

(Asia C-3/09) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 12 artiklan 3 kohdan a alakohta - Liite H - Alennettu arvonlisäverokanta - ”Elokuviin pääsyn” käsite - Tilausvideofilmien katselemiseen tarkoitettu erillinen koppi)

2010/C 134/11

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Beroep te Gent

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Erotic Center BVBA

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van Beroep te Gent — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) liitteessä H olevan 7 ryhmän (tällä välin yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) liitteessä III oleva 7 kohta) tulkinta — Tiettyjen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin sovellettava alennettu verokanta — Elokuvat — Käsite — Tilausvideofilmien katselemiseen tarkoitettu erillinen koppi

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 19.1.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/4/EY, liitteessä H olevaan 7 ryhmään sisältyvää käsitettä pääsy elokuviin on tulkittava siten, että se ei koske kuluttajan siitä maksamaa maksua, että hän voi katsoa itsekseen yhden tai useamman elokuvan tai elokuvien otteita pääasiassa kysymyksessä olevien koppien kaltaisessa yksityistilassa.

(1) EUVL C 82, 4.4.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.3.2010 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-79/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 13 ja 132 artikla - Julkisoikeudelliset yhteisöt - Viranomaisen ominaisuus - Toiminta - Jättäminen verovelvollisuuden ulkopuolelle - Vapautukset - Sosiaali- ja kulttuuriala, terveydenhoitoala ja opetusala - ”Euroregion-alueet” - Työvoiman liikkuvuuden edistäminen - Henkilöstön asettaminen käytettäväksi - Todistustaakka)

2010/C 134/12

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou ja W. Roels)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C.M. Wissels, D.J.M. de Grave ja Y. de Vries)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan, 13 artiklan, 24 artiklan 1 kohdan ja 132 artiklan rikkominen — Henkilöstön asettaminen käytettäväksi terveydenhuolto-, opetus- ja sosiaali- ja kulttuurialalla — Työvoiman liikkuvuuden edistäminen — Euroregion-alue

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 129, 6.6.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.3.2010 (Hof van beroep te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — SGS Belgium NV, Firme Derwa NV ja Centraal Beheer Achmea NV v. Belgisch Interventie- en Restitutiebureau, Firme Derwa NV, Centraal Beheer Achmea NV, SGS Belgium NV ja Belgisch Interventie- en Restitutiebureau

(Asia C-218/09) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (ETY) N:o 3665/87 - Vientituki - 5 artiklan 3 kohta - Myöntämisedellytykset - Poikkeus - Ylivoimaisen esteen käsite - Kuljetuksen aikana tuhoutuneet tavarat)

2010/C 134/13

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van beroep te Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantajat: SGS Belgium NV, Firme Derwa NV ja Centraal Beheer Achmea NV

Vastaaja: Belgisch Interventie- en Restitutiebureau, Firme Derwa NV, Centraal Beheer Achmea NV, SGS Belgium NV ja Belgisch Interventie- en Restitutiebureau

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van beroep te Brussel — Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1) 5 artiklan 3 kohdan tulkinta — Vientituen myöntämisen edellytykset — Poikkeus — Tuote, joka on kuljetuksen aikana pilaantunut ylivoimaisen esteen takia

Tuomiolauselma

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että naudanlihalastin pilaantuminen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kuvaamissa olosuhteissa ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu ylivoimainen este.

(1) EUVL C 220, 12.9.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/9

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 25.2.2010 (Tribunal Judicial da Comarca do Porton (Portugali) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Santa Casa da Misericórdia de Lisboa v. Liga Portuguesa de Futebol Profissional, Bwin International Ltd, aiemmin Baw International Ltd, ja Betandwin.Com Interactive Entertainment

(Asia C-55/08) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tutkimatta jättäminen)

2010/C 134/14

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Judicial da Comarca do Porto

Asianosaiset

Kantaja: Santa Casa da Misericórdia de Lisboa

Vastaajat: Liga Portuguesa de Futebol Profissional, Bwin International Ltd, aiemmin Baw International Ltd, ja Betandwin.Com Interactive Entertainment

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Judicial da Comarca do Porto — EY 43, 49 ja 56 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa tietylle elimelle varataan yksinoikeus pitää pelattavana onnen- ja rahapelejä ja jossa pidetään rikoksena toimintaa, jossa järjestetään, mainostetaan ja kerätään, mukaan lukien internetin välityksellä, urheilutapahtumiin liittyviä vetoja — Yritykselle, jonka toimintana on pitää pelattavana online-vedonlyöntejä ja -rahapelejä ja jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, asetettu kielto mainostaa, järjestää ja pitää pelattavana tällaisia vedonlyöntejä ja rahapelejä internetin välityksellä ja kielto saattaa voittojen arvo voittajien käyttöön

Määräysosa

Ennakkoratkaisupyynnön, jonka Tribunal Judicial da Comarca do Porto (Portugali) on esittänyt 19.12.2007 tekemällään päätöksellä, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

(1) EUVL C 92, 12.4.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/9

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys 9.12.2009 — Luigi Marcuccio v. Euroopan komissio

(Asia C-432/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Virkamiehet - Sosiaaliturva - Sairauskulujen korvaaminen - Valittajalle aiheutuneiden sairauskulujen korvaamista kokonaisuudessaan koskevan hakemuksen implisiittinen hylkääminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 134/15

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja C. Berardis-Kayser, sekä asianajaja A. dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-296/05 ja T-408/05, Marcuccio v. komissio, 9.7.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta Euroopan yhteisöjen yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän maksutoimiston kahden implisiittisen päätöksen, joissa kieltäydytään ottamasta vastuulle 100-prosenttisesti tiettyjä kantajalle aiheutuneita sairauskuluja, kumoamista koskevan vaatimuksen sekä vaatimuksen komission velvoittamisesta korvaamaan kantajalle tietyt sairauskulut

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Marcuccio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 313, 6.12.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/10

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 9.3.2010 (Tribunale Amministrativo Regionale della Sicilian (Italia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Buzzi Unicem SpA ym.

(Yhdistetyt asiat C-478/08 ja C-479/08) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Saastuttaja maksaa -periaate - Direktiivi 2004/35/EY - Ympäristövastuu - Ajallinen soveltaminen - Pilaantuminen, joka on tapahtunut ennen direktiivin täytäntöönpanolle asetettua ajankohtaa ja jatkuu tämän jälkeen - Kansallinen säännöstö, jossa tähän pilaantumisen liittyvien vahinkojen korjauskustannukset kohdistetaan useille yrityksille - Tuottamus- tai laiminlyöntiedellytys - Syy-yhteyden edellytys - Korjaavat toimenpiteet - Velvollisuus kuulla asianomaisia yrityksiä - Direktiivin liite II)

2010/C 134/16

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale della Sicilia

Asianosaiset

Kantajat: Buzzi Unicem SpA, ISAB Energy srl, Raffinerie Mediterranee SpA (ERG) (C-478/08) ja Dow Italia Divisione Commerciale Srl (C-479/08)

Vastaajat: Ministero dello Sviluppo Economico, Ministero della Salute, Ministero Ambiente e Tutela del Territorio e del Mare, Ministero delle Infrastrutture, Ministero dei Trasporti, Presidenza del Consiglio dei Ministri, Ministero dell’Interno, Regione Siciliana, Assessorato Regionale Territorio ed Ambiente (Sisilia), Assessorato Regionale Industria (Sisilia), Prefettura di Siracusa, Istituto Superiore di Sanità, Commissario Delegato per Emergenza Rifiuti e Tutela Acque (Sisilia), Vice Commissario Delegato per Emergenza Rifiuti e Tutela Acque (Sisilia), Agenzia Protezione Ambiente e Servizi Tecnici (APAT), Agenzia Regionale Protezione Ambiente (ARPA Sicilia), Istituto Centrale Ricerca Scientifica e Tecnologica Applicata al Mare, Subcommissario per la Bonifica dei Siti Contaminati, Provincia Regionale di Siracusa, Consorzio ASI Sicilia Orientale Zona Sud, Comune di Siracusa, Comune d'Augusta, Comune di Melilli, Comune di Priolo Gargallo, Azienda Unità Sanitaria Locale N8, Sviluppo Italia Aree Produttive SPA, Sviluppo Italia SpA, Ministero Ambiente e Tutela del Territorio e del Mare, Ministero dello Sviluppo economico, Ministero della Salute, Regione siciliana ja Commissario Delegato per Emergenza Rifiuti e Tutela Acque (Sisilia)

Muut osapuolet: ENI Divisione Exploration and Production SpA, ENI SpA ja Edison SpA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale della Sicilia — EY 174 artiklan, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (EUVL L 143 s. 56) sekä ns. saastuttaja maksaa -periaatteen tulkinta — Kansallinen säännöstö, jonka mukaan viranomainen voi velvoittaa yksityiset toimijat toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä ilman, että olisi suoritettu varsinainen tutkinta sen selvittämiseksi, kuka on vastuussa kysymyksessä olevassa saastumisesta

Määräysosa

Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisessa ympäristön pilaantumisen tilanteessa

—

Sen vuoksi, että ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ajallista ja/tai aineellista soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty, tämä tilanne kuuluu kansallisen lainsäädännön alaan kuitenkin siten, että perustamissopimuksen säännöksiä noudatetaan ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden johdetun oikeuden säännösten noudattamista.

—

Direktiivi 2004/35 ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen voi tämän direktiivin puitteissa toimiessaan lähteä olettamasta, että on olemassa syy-yhteys — myös hajakuormituksesta aiheutuneen saastumisen yhteydessä — toiminnanharjoittajien ja todetun pilaantumisen välillä, ja että näin on sen vuoksi, että niiden laitokset sijaitsevat saastuneen alueen läheisyydessä. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti on kuitenkin niin, että jotta voidaan tällä tavoin olettaa, että tällainen syy-yhteys on olemassa, tällä viranomaisella on oltava käytettävissään uskottavia todisteita tämän olettaman perustaksi, kuten se, että toiminnanharjoittajan laitos sijaitsee todetun pilaantumisen läheisyydessä ja että tunnistetut ympäristöä pilaavat aineet ja kyseisen toiminnanharjoittajan toiminnassaan käyttämät ainekset vastaavat toisiaan.

—

Direktiivin 2004/35 3 artiklan 1 kohtaa, 4 artiklan 5 kohtaa ja 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun toimivaltainen viranomainen päättää kohdistaa ympäristövahinkoja korjaavia toimenpiteitä toiminnanharjoittajaan, jonka toiminta kuuluu direktiiviin liitteen III soveltamisalaan, sen ei tarvitse osoittaa, että toiminnanharjoittaja, jonka toiminnasta ympäristölle aiheutuvan vahingon katsotaan aiheutuneen, olisi syyllistynyt tuottamukseen, laiminlyöntiin tai tahallisuuteen. Tämän viranomaisen on sen sijaan yhtäältä tutkittava etukäteen, mikä on todetun pilaantumisen alkuperä, ja sillä on tältä osin harkintavaltaa menettelytapojen, käytettävien keinojen ja tutkinnan keston suhteen. Toisaalta tämän viranomaisen on kansallisia todistelua koskevien sääntöjen mukaisesti osoitettava, että toiminnanharjoittajan, jota korjaavat toimenpiteet koskevat, ja kyseisen pilaantumisen välillä vallitsee syy-yhteys.

—

Koska toiminnanharjoittajilla on korjausvelvollisuus vain siltä osin kuin ne ovat myötävaikuttaneet pilaantumiseen tai pilaantumisriskiin, toimivaltaisen viranomaisen on lähtökohtaisesti määritettävä taso, jolla kukin toiminnanharjoittaja on myötävaikuttanut pilaantumiseen, jonka se pyrkii korjaamaan, ja otettava huomioon kunkin myötävaikutus laskettaessa korjaavien toimenpiteiden kustannuksia, jotka se perii näiltä toiminnanharjoittajilta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/35 9 artiklassa säädettyä.

Direktiivin 2004/35 7 artiklaa ja 11 artiklan 4 kohtaa, kun ne luetaan yhdessä direktiivin liitteen II kanssa, on tulkittava siten, että

—

toimivaltainen viranomainen saa muuttaa aineellisesti niitä ympäristövahinkoja korjaavia toimenpiteitä, joista on päätetty asianomaisten toiminnanharjoittajien kanssa yhteistyössä käydyn kontradiktorisen menettelyn päätteeksi ja jotka on jo toteutettu tai joiden toteuttaminen on aloitettu. Jotta tällainen päätös voidaan tehdä, on kuitenkin niin, että

—	toimivaltaisen viranomaisen on kuultava toiminnanharjoittajia, joita korjaavat toimenpiteet koskevat, jollei ympäristön tilanteen kiireellisyys edellytä toimivaltaisen viranomaisen välitöntä toimintaa;

—	kyseisen viranomaisen on myös kehotettava erityisesti henkilöitä, joiden alueella näitä toimenpiteitä on sovellettava, esittämään huomautuksensa, jotka se ottaa huomioon;

—

kyseisen viranomaisen on otettava huomion direktiivin 2004/35 liitteessä II olevassa 1.3.1 kohdassa tarkoitetut perusteet ja ilmoitettava päätöksessään syyt, joihin sen valinta perustuu, sekä tarvittaessa syyt, joiden perusteella on oikeutettua, että näiden perusteiden valossa ei ollut tarpeen suorittaa yksityiskohtaista tutkintaa tai että sellaista ei ollut voitu tehdä esimerkiksi ympäristön tilanteen kiireellisyyden vuoksi.

Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa olosuhteissa direktiivi 2004/35 ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen voi asettaa toiminnanharjoittajien, joita ympäristöä korjaavat toimenpiteet koskevat, maiden käyttöä koskevan oikeuden käytön edellytykseksi sen, että ne toteuttavat viranomaisen vaatimat työt, ja näin on myös, vaikka nämä toimenpiteet eivät koskisi kyseisiä maita sen vuoksi, että ne on jo aikaisemmin kunnostettu tai että ne eivät ole milloinkaan pilaantuneet. Tällaisen toimenpiteen on kuitenkin oltava oikeutettu tavoitteella, joka on ympäristön tilanteen heikkenemisen ehkäiseminen alueella, jossa kyseiset toimenpiteet toteutetaan tai ennalta varautumisen periaatetta sovellettaessa tavoitteella, joka on muiden ympäristövahinkojen ilmenemisen tai uudelleen ilmenemisen estäminen toiminnanharjoittajien kyseisillä mailla, jotka ovat yhteydessä koko merenrantaan, joka on näiden korjaavien toimenpiteiden kohteena.

(1) EUVL C 19, 24.1.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/11

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 22.1.2010 — ecoblue AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA

(Asia C-23/09 P) (1)

(Valitus - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Aikaisempi tavaramerkki BLUE - Sanamerkki ”Ecoblue” - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus)

2010/C 134/17

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ecoblue AG (edustaja: Rechtsanwalt C. Osterrieth)

Valittajan vastapuolet: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Botis) ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-281/07, ecoblue AG v. SMHV, 12.11.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi luokkiin 35, 36 ja 38 kuuluvia palveluja varten rekisteröitäväksi haetun sanamerkin ”Ecoblue” hakijan kanteen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 25.4.2007 tekemästä päätöksestä R 844/2006-1, jolla hylättiin valitus väiteosaston päätöksestä, jolla evättiin mainitun tavaramerkin rekisteröinti sanamerkin ”BLUE”, joka on rekisteröity yhteisön tavaramerkiksi luokkiin 9, 36 ja 38 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten sekä muiden sanan ”BLUE” sisältävien yhteisön tavaramerkiksi rekisteröityjen sanamerkkien, haltijan tekemän väitteen johdosta.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	ecoblue AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 90, 18.4.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/12

Unionin tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 11.3.2010 (Högsta domstolenin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Djurgården-Lilla Värtans Miljöskyddsförening v. AB Fortum Värme samägt med Stockholms stad

(Asia C-24/09) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Direktiivi 85/337/EY - Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Direktiivi 96/61 - Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen - Yleisön osallistuminen ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin - Oikeus hakea muutosta sellaisia hankkeita koskeviin lupapäätöksiin, joilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia)

2010/C 134/18

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Högsta domstolen

Asianosaiset

Kantaja: Djurgården-Lilla Värtans Miljöskyddsförening

Vastaaja: AB Fortum Värme samägt med Stockholms stad

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Högsta domstolen — Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, 1 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 4 kohdan ja 10 a artiklan tulkinta — Komission julistus (EUVL L 156, s. 17) — Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (EYVL L 257, s. 26), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35/EY, 2 artiklan 14 kohdan ja 15 a artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan paikallistason aatteelliset yhdistykset voivat osallistua ympäristölle vaarallista toimintaa koskevaan luvan saamista edeltävään lupamenettelyyn, mutta jonka mukaan tällaisten yhdistysten oikeus valittaa lupapäätöksistä edellyttää sitä, että niiden sääntömääräisenä tavoitteena on ympäristönsuojelu, että toimintaa on harjoitettu vähintään kolmen vuoden ajan ja että yhdistyksellä on vähintään 2 000 jäsentä

Määräysosa

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, 1 artiklan 2 kohdassa ja 10 a artiklassa sekä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 2 artiklan 14 kohdassa ja 15 a artiklassa, jotka on toistettu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY 2 artiklan 15 kohdassa ja 16 artiklassa, tarkoitetuilla siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on oltava oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla jäsenvaltion oikeuslaitokseen kuuluva elin on ratkaissut hanketta koskevan lupahakemuksen, siitä riippumatta, millainen osa niillä on ollut hakemuksen käsittelyssä, kun ne ovat osallistuneet tässä elimessä toimitettuun menettelyyn ja esittäneet tässä yhteydessä kantansa.

Direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 10 a artikla ja direktiivin 96/61, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 15 a artikla, joka on toistettu direktiivin 2008/1 16 artiklassa, ovat esteenä sellaiselle kansallisen lain säännökselle, jolla varataan oikeus hakea muutosta direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, ja direktiivin 96/61, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, soveltamisaloihin kuuluvaa hanketta koskevaan päätökseen ainoastaan sellaisille luonnonsuojeluyhdistyksille, joilla on vähintään 2 000 jäsentä.

(1) EUVL C 69, 21.3.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/13

Unionin tuomioistuimen määräys 22.1.2010 — Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia C-43/09 P) (1)

(Valitus - Komission päätös, jolla vähennettiin koheesiorahaston Ateenan uutta kansainvälistä lentokenttää Spatassa koskevalle hankkeelle alun perin myöntämää tukea - Kumoamiskanne - Taannehtivuuskieltoa koskeva periaate, oikeusvarmuusperiaate ja suhteellisuusperiaate - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 134/19

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: C. Meïdanis ja M. Tassopoulou)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou ja B. Conte)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-404/05, Kreikka v. komissio, 19.11.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin kumottavaksi koheesiorahastosta Ateenan uutta kansainvälistä lentokenttää Spatassa koskevalle hankkeelle nro 95/09/65/040 alun perin myönnetyn tuen vähentämisestä 1.9.2005 tehty komission päätös E(2005) 3243.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 69, 21.3.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/13

Unionin tuomioistuimen määräys 29.1.2010 — Georgios Karatzoglou v. Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR) ja Euroopan yhteisöjen komissio, jolle EAR:n oikeudet ovat siirtyneet

(Asia C-68/09 P) (1)

(Valitus - Työjärjestyksen 119 artikla - Henkilöstö - Väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassaoleva työsopimus - Irtisanominen)

2010/C 134/20

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Georgios Karatzoglou (edustaja: dikigoros S. A. Pappas)

Valittajan vastapuolet: Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR) ja Euroopan yhteisöjen komissio, jolle EAR:n oikeudet ovat siirtyneet (asiamiehet: D. Martin ja J. Currall)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-471/04, Karatzoglou v. Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR), 2.12.2008 antamasta tuomiosta — Asian palauttaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen kumoamisen jälkeen — Sellaisen kanteen hylkääminen, jossa vaaditaan kumoamaan EAR:n päätös irtisanoa kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimus — Perusteluvelvollisuus — Harkintavallan väärinkäyttö — Hyvän hallinnon periaate

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Georgios Karatzoglou velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 82, 4.4.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/14

Unionin tuomioistuimen määräys 21.1.2010 — Iride SpA ja Iride Energia SpA v. Euroopan komissio

(Asia C-150/09 P) (1)

(Valitus - Valtiontuet - Tuki, joka todettiin yhteismarkkinoille soveltuvaksi sillä edellytyksellä, että tuensaaja palauttaa aikaisemman sääntöjenvastaiseksi todetun tuen - Yhteensoveltuvuus EY 87 artiklan 1 kohdan kanssa - Oikeudelliset virheet - Valittajien väitteiden vääristäminen - Puutteelliset perustelut - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 134/21

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Iride SpA ja Iride Energia SpA (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo, M. Merola ja T. Ubaldi)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Righini ja G. Conte)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-25/07, Iride SpA ja Iride Energia SpA, 11.2.2009 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valtiontuesta C 11/06 (ex N 127/05), jonka Italia aikoo myöntää AEM Torinolle energia-alan hukkakustannusten korvaamiseksi suoritettavien tukien muodossa, 8.11.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/941/EY (EUVL L 366, s. 62) kumoamista koskevan vaatimuksen, siltä osin kuin yhtäältä se katsoi, että kyseessä on valtiontuki ja toisaalta asetti edellytykseksi sille, että tuen voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille sen, että AEM Torino palauttaa nk. aziende municipalizzate -yhtiöiden hyväksi perustetun järjestelmän yhteydessä suoritetut aikaisemmat sääntöjenvastaiset tuet

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Iride SpA ja Iride Energia SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 153, 4.7.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 9.12.2009 — eDate Advertising GmbH v. X

(Asia C-509/09)

2010/C 134/23

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: eDate Advertising GmbH

Vastaaja: X

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) (jäljempänä Bryssel I -asetus) 5 artiklan 3 kohtaan sisältyvää käsitettä ’paikkakunta, missä vahinko saattaa sattua’ tulkittava tilanteessa, jossa internet-verkkosivujen sisältö saattaa merkitä henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamista, siten,

että loukattu voi nostaa verkkosivun ylläpitäjää vastaan kieltokanteen myös jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, missä kyseistä verkkosivua voidaan katsella, riippumatta siitä, mihin jäsenvaltioon verkkosivun ylläpitäjä on sijoittautunut,

vai

edellyttääkö tuomioistuimen toimivaltaisuus jäsenvaltiossa, johon verkkosivun ylläpitäjä ei ole sijoittautunut, että riidanalaisella sisällöllä tai verkkosivulla on tuomioistuinvaltioon erityinen kansallinen liittymä, joka on merkittävämpi kuin pelkkä tekninen mahdollisuus verkkosivun katseluun?

Jos sellaista erityistä kansallista liittymää edellytetään:

Minkä perusteiden mukaan tämä liittymä määräytyy?

Vaikuttaako asiaan se, onko riidanalainen verkkosivu ylläpitäjän tarkoituksen mukaisesti suunnattu kohdennetusti internetin käyttäjille (myös) tuomioistuinvaltiossa, vai onko riittävää, että verkkosivulla katseltavissa olevalla tietosisällöllä on objektiivisesti arvioiden liittymä tuomioistuinvaltioon siten, että vastakkaiset intressit — kantajan intressi siihen, että hänen henkilöllisyyteen liittyviä oikeuksiaan kunnioitetaan, ja ylläpitäjän intressi verkkosivunsa sisällöstä määräämiseen ja tiedon välittämiseen — ovat asianomaiseen yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteiden ja erityisesti riitautetun verkkosivun sisällön vuoksi tosiasiallisesti saattaneet joutua tai ne saattavat tosiasiallisesti joutua ristiriitaan tuomioistuinvaltiossa?

Riippuuko kansallisen liittymän olemassaolon toteaminen riidanalaisen verkkosivun katselukertojen lukumäärästä tuomioistuinvaltiossa?

Jos toimivaltaisuuteen ei tarvita erityistä kansallista liittymää tai jos sellaisen olemassaoloa koskevaan olettamaan riittää, että riidanalaisella tietosisällöllä on objektiivisesti arvioiden liittymä tuomioistuinvaltioon siten, että vastakkaiset intressit ovat asianomaiseen yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteiden ja erityisesti riitautetun verkkosivun sisällön vuoksi tosiasiallisesti saattaneet joutua tai ne saattavat tosiasiallisesti joutua ristiriitaan tuomioistuinvaltiossa, eikä erityisen kansallisen liittymän olemassaoloa koskeva olettama edellytä riidanalaisen verkkosivun katselukertojen vähimmäismäärää tuomioistuinvaltiossa:

Onko tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (2) 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten,

että näiden säännösten on katsottava olevan luonteeltaan lainvalintasääntöjä siten, että niissä myös siviilioikeuden alalla syrjäytetään kansalliset lainvalintasäännöt ja säädetään sovellettavaksi ainoastaan alkuperämaan oikeutta,

vai

onko näissä säännöksissä kysymys aineellisoikeudellisesta korjauskeinosta, jonka avulla muutetaan kansallisten lainvalintasääntöjen nojalla sovellettavaksi todetun lain soveltamisen sisällöllistä lopputulosta lieventämällä se alkuperämaan vaatimusten tasolle?

Siinä tapauksessa, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohta ovat luonteeltaan lainvalintasääntöjä:

Edellytetäänkö kyseisissä säännöksissä pelkästään alkuperämaassa voimassa olevan aineellisen oikeuden vai myös siellä voimassa olevien lainvalintasääntöjen soveltamista sellaisin seurauksin, että alkuperämaan oikeudessa on edelleen mahdollista tehdä takaisinviittaus määrämaan oikeuteen?

(1) EYVL L 12, s. 1.

(2) EYVL L 178, s. 1.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Trani (Italia) on esittänyt 13.1.2010 — Vino Cosimo Damiano v. Poste Italiane SpA

(Asia C-20/10)

2010/C 134/24

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Trani

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vino Cosimo Damiano

Vastaaja: Poste Italiane SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivillä 1999/70/EY (1) hyväksytyn puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohta esteenä sellaiselle (asetuksen nro 368/2001 2 §:n 1 bis momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jolla EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/70/EY täytäntöönpantaessa on otettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä käyttöön ”epäkausaalinen” tunnusmerkistö, jota sovelletaan SpA Poste Italianen ottaessa työntekijöitä määräaikaiseen työsuhteeseen?

Riittääkö edellä mainitun määräaikaista työsopimusta koskevan lainsäädännön reformatio in pejuksen perusteluiksi ja direktiivillä 1999/70/EY hyväksytyn puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdassa tarkoitetun kiellon soveltamatta jättämiseksi, että kansallinen lainsäätäjä pyrkii mihin tahansa tavoitteeseen, vaikka tämä tavoite eroaisi siitä tavoitteesta, johon kyseisen direktiivin täytäntöönpanolla pyritään, vai vaaditaanko, että tuo tavoite ansaitsee tulla suojelluksi ainakin yhtä hyvin kuin laiminlyöty tavoite, minkä lisäksi se on myös nimenomaisesti ”lausuttava julki”?

Onko direktiivillä 1999/70/EY hyväksytyn puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä sellaiselle (asetuksen nro 368/2001 2 §:n 1 bis momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jolla EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/70/EY täytäntöönpantaessa on otettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä käyttöön ”epäkausaalinen” tunnusmerkistö, jota sovelletaan SpA Poste Italianen ottaessa työntekijöitä määräaikaiseen työsuhteeseen?

Onko syrjintäkieltoa ja yhdenvertaisuutta yhteisössä koskeva yleinen periaate esteenä sellaiselle (asetuksen nro 368/2001 2 §:n 1 bis momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jolla EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/70/EY täytäntöönpantaessa on otettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä käyttöön ”epäkausaalinen” tunnusmerkistö, jolla SpA Poste Italianen työntekijät sekä tähän yhtiöön verrattuna myös muut saman tai toisen alan yritykset saatetaan epäedulliseen asemaan?

Ovatko [EY] 82 artiklan 1 kohta ja [EY] 86 artiklan 1 ja 2 kohta esteenä sellaiselle (asetuksen nro 368/2001 2 §:n 1 bis momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jolla EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/70/EY täytäntöönpantaessa on otettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä käyttöön ”epäkausaalinen” tunnusmerkistö pelkästään SpA Poste Italianen (jonka pääoma on kokonaisuudessaan julkisessa omistuksessa) hyväksi ja jolla on näin toteutettu mahdollisuus määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön?

6)	Jos edellä esitettyihin kysymyksiin vastataan myöntävästi, onko kansallisella tuomioistuimella velvollisuus sivuuttaa yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa oleva kansallinen laki (tai olla soveltamatta sitä)?

(1) EYVL L 175, s. 43

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský súd v Prešove (Slovakia) on esittänyt 9.2.2010 — POHOTOVOSŤ s.r.o. v. Iveta Korčkovská

(Asia C-76/10)

2010/C 134/25

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský súd v Prešove

Pääasian asianosaiset

Kantaja: POHOTOVOSŤ s.r.o.

Vastaaja: Iveta Korčkovská

Ennakkoratkaisukysymykset

1) Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

a)	Onko prosenttiyksikköinä ilmaistu tieto kuluttajan kokonaiskustannuksista (todellinen vuosikorko) niin tärkeä, että jos sitä ei ole mainittu sopimuksessa, kulutusluoton kustannuksia ei voida pitää avoimina eikä riittävän selkeinä ja ymmärrettävinä?

Voiko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/13/ETY (1) vahvistettu kuluttajansuoja merkitä sitä, että myös kulutusluoton kustannuksia voidaan pitää kulutusluottosopimuksen kohtuuttomana ehtona, jos ne eivät ole riittävän avoimia ja ymmärrettäviä, koska sopimuksessa ei mainita prosenttiyksikköinä ilmaistua tietoa kulutusluoton kokonaiskustannuksista tai koska (luoton) kustannukset on ilmaistu ainoastaan rahasummana, joka muodostuu useista eri kustannuksista, joista osa mainitaan sopimuksessa ja osa sopimuksen yleisehdoissa?

2) Toinen ennakkoratkaisukysymys

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu sellaisen välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, joka on lainvoimainen ja joka on annettu ilman kuluttajan osallistumista asian käsittelyyn, olisi jopa viran puolesta tutkittava, onko luotonantajan ja kuluttajan välillä tehdyssä luottosopimuksessa määrätty seuraamus oikeasuhteinen, jos tuomioistuimella on käytössään oikeudellista ja tosiasiallista tilannetta koskevat tarvittavat tiedot ja jos kansalliset menettelysäännökset mahdollistavat arvioinnin teon kansalliseen oikeuteen perustuvien vastaavien menettelyjen yhteydessä?

Jos on kyse sopimusmääräyksestä, jolla määrätään kuluttajalle seuraamuksesta, joka ei ole oikeasuhteinen, sen vuoksi, ettei hän ole noudattanut velvollisuuksiaan, onko edellä mainitun kansallisen tuomioistuimen velvollisuutena tehdä kaikki tästä seikasta kansallisen oikeuden nojalla johtuvat päätelmät, jotta tähän sopimusmääräykseen ei voida vedota kuluttajaa vastaan?

c)	Voidaanko katsoa, että sopimusmääräys, jossa määrätään seuraamuksesta, jonka suuruus on 0,25 prosenttia luoton määrästä viivästyspäivältä eli 91,25 prosenttia vuodessa, on kohtuuton, koska se ei ole oikeasuhteinen?

3) Kolmas ennakkoratkaisukysymys

Voiko kuluttajansuoja merkitä unionin lainsäädännön (5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY) soveltamisen yhteydessä sitä, että jos kulutusluottosopimuksen nojalla kierretään säännöksiä, jotka on annettu kulutusluottoja ottavien kuluttajien suojelemiseksi, ja jos on jo esitetty välitystuomion perusteella tehdyn päätöksen pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, tuomioistuimen on keskeytettävä pakkotäytäntöönpano tai määrättävä täytäntöönpano siten, että velallinen vastaa kuluista, vain myönnetyn luoton palauttamattomasta määrästä siltä osin kuin kansalliset säännökset mahdollistavat välitystuomion arvioinnin ja tuomioistuimella on käytössään oikeudellista ja tosiasiallista tilannetta koskevat tarvittavat tiedot?

(1) EYVL L 112, s. 29.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 12.2.2010 — Telefónica Móviles España S.A. v. Administración del Estado (Secretaría de Estado de Telecomunicaciones)

(Asia C-85/10)

2010/C 134/26

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Telefónica Móviles España S.A

Vastaaja: Administración del Estado (Secretaría de Estado de Telecomunicaciones)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista 10.4.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/13/EY (1) 11 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti velvoitteita taata niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö ja edistää uusia palveluja tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jolla tällaisista voimavaroista kannettava maksu (yleisen taajuusalueen käyttöoikeutta koskeva maksu) irrotetaan erityisestä tarkoituksesta, joka sille aikaisemmin oli nimenomaisesti määritetty (televiestinnän alan tutkimuksen ja koulutuksen rahoittaminen sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen), määrittämättä sille muuta erityistä tarkoitusta?

Onko mainitun 11 artiklan 2 kohta ja erityisesti velvoitteet taata niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö ja edistää uusia palveluja esteenä kansalliselle säännöstölle, jolla nostetaan ilman mitään ilmeistä perustetta huomattavasti digitaalista järjestelmää DCS-1800 koskevaa maksua, kun taas ensimmäisen sukupolven analogisten järjestelmien kuten TACS:n osalta se säilytetään ennallaan?

(1) EYVL L 117, s. 15.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 17.2.2010 — Finanzamt Essen-NordOst v. GFKL Financial Services AG

(Asia C-93/10)

2010/C 134/27

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Finanzamt Essen-NordOst

Vastaaja: GFKL Financial Services AG

Ennakkoratkaisukysymykset

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 2 artiklan 1 alakohdan ja 4 artiklan tulkinnasta esitetään seuraava kysymys: Kun myydään (ostetaan) maksamatta jääneitä saamisia, onko kyseessä saamisten perinnän ja luottoriskin luovutuksen perusteella saamisten ostajan vastikkeellinen palvelujen suoritus ja taloudellinen toiminta myös silloin, jos ostohintaa

—	ei määritetä saamisten nimellisarvon mukaan siten, että sovittaisiin kiinteämääräisestä vähennyksestä saamisten perinnän ja luottoriskin siirtämisen perusteella, vaan

—	ostohinta perustuu kunkin saamisen osalta arvioituun luottoriskiin, ja saamisen perimisellä on verrattuna luottoriskiin kohdistuvan vähennykseen vain toissijainen merkitys?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 2 ja 3 alakohdan tulkinnasta esitetään seuraava kysymys:

a)	Onko se, että saamisten ostaja ottaa vastatakseen luottoriskistä ostaessaan maksamatta jääneitä saamisia kauppahintaan, joka on huomattavasti saamisten nimellisarvoa alempi, vakuuden myöntämistä ja siten verotonta?

b)	Mikäli kyseessä on veroton riskin vastattavaksi ottaminen: Onko saamisten periminen osana yhtenä kokonaisuutena pidettävästä palvelusta tai liitännäisenä suorituksena verotonta vai onko se erillisenä palveluna verollista?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi eikä kyseessä ole veroton palvelu, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan A kohdan a alakohdan tulkinnasta esitetään seuraava kysymys: määräytyykö verollisesta palvelusta suoritettava vastike osapuolten arvioimien vai todellisten perintäkulujen mukaan?

(1) EYVL L 145, s. 1

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberste Berufungs- und Disziplinarkommission (Itävalta) on esittänyt 23.2.2010 — Gentcho Pavlov ja Gregor Famira v. Ausschuss der Rechtsanwaltskammer Wien

(Asia C-101/10)

2010/C 134/28

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberste Berufungs- und Disziplinarkommission

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Gentcho Pavlov ja Gregor Famira

Vastaaja: Ausschuss der Rechtsanwaltskammer Wien

Ennakkoratkaisukysymykset

Oliko Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bulgarian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen (1) 38 artiklan 1 kohtaa sovellettava 2.1.2004 ja 31.12.2006 välisenä aikana välittömästi menettelyssä, joka koski Bulgarian kansalaisen merkitsemistä käytännön harjoittelua suorittavien asianajajien luetteloon?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Oliko Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bulgarian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen 38 artiklan 1 kohta esteenä sille, että asianajajia koskevan Itävallan lain (Rechtsanwaltsordnung) 30 §:n 1 ja 5 momenttia, joiden nojalla käytännön harjoittelua suorittavien asianajajien luetteloon merkitseminen edellyttää muun muassa Itävallan kansalaisuuden tai sen kanssa samanvertaisena pidettävän kansalaisuuden todistamista, sovellettiin 2.1.2004 tehtyyn itävaltalaisen asianajajan palveluksessa työskentelevän Bulgarian kansalaisen hakemukseen, joka koski merkitsemistä käytännön harjoittelua suorittavien itävaltalaisten asianajajien luetteloon ja lupatodistuksen myöntämistä asianajajia koskevan Itävallan lain 15 §:n 3 momentin mukaisesti, sekä sille, että hakemus hylättiin pelkästään kansalaisuuden perusteella, vaikka muut edellytykset täyttyivät ja Itävaltaan oli myönnetty sijoittautumis- ja työlupa?

(1) EYVL L 358, 31.12.1994, s. 3

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Ireland (Irlanti) on esittänyt 24.2.2010 — Patrick Kelly v. National University of Ireland

(Asia C-104/10)

2010/C 134/29

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Ireland

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Patrick Kelly

Vastaaja: National University of Ireland

Ennakkoratkaisukysymykset

Annetaanko direktiivin 97/80/EY (1) 4 artiklan 1 kohdalla sellaiselle ammatilliseen koulutukseen hakevalle henkilölle, joka on sitä mieltä, että häneltä on evätty pääsy ammatilliseen koulutukseen sen vuoksi, ettei häneen ole sovellettu tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, oikeus saada tietoja, jotka koskevat muiden kysymyksessä olevalle kurssille hakeneiden henkilöiden ja erityisesti niiden hakijoiden pätevyyttä, joilta ei ole evätty pääsyä ammatilliseen koulutukseen, jotta kyseinen hakija voi ”näyttää toteen tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on välitön tai välillinen syrjintä”?

Annetaanko direktiivin 76/207/ETY (2) 4 artiklalla sellaiselle ammatilliseen koulutukseen hakevalle henkilölle, joka on sitä mieltä, että häneltä on evätty pääsy ammatilliseen koulutukseen ”samoi[n] edellytyksi[n]” ja että häntä on syrjitty ”sukupuole[n] perust[eella]” ammatilliseen koulutukseen pääsyssä, oikeus saada tietoja, jotka kurssin järjestäjällä on muiden kysymyksessä olevalle kurssille hakeneiden henkilöiden ja erityisesti niiden hakijoiden pätevyydestä, joilta ei ole evätty pääsyä ammatilliseen koulutukseen?

Annetaanko direktiivin 2002/73/EY (3) 3 artiklalla, jossa kielletään ”välitö[n] tai välilli[nen] sukupuoleen perustuvaa syrjint[ä]” siltä osin kuin on kyse ”mahdollisuudesta” ammatilliseen koulutukseen, sellaiselle ammatilliseen koulutukseen hakevalle henkilölle, joka väittää, että häntä on syrjitty ”sukupuoleen perustu[en]” ammatilliseen koulutukseen pääsyssä, oikeus saada tietoja, jotka kurssin järjestäjällä on muiden kysymyksessä olevalle kurssille hakeneiden henkilöiden ja erityisesti niiden hakijoiden pätevyydestä, joilta ei ole evätty pääsyä ammatilliseen koulutukseen?

4)	Onko SEUT 267 artiklan kolmanteen kohtaan perustuvan velvollisuuden luonne erilainen jäsenvaltiossa, joissa on voimassa oikeusjärjestelmä, jossa noudatetaan akkusatorista (eikä inkvisitorista) menetelmää, ja jos näin on, niin missä suhteessa?

5)	Voidaanko edellä mainittuihin direktiiveihin perustuvaa tiedonsaantioikeutta rajoittaa luottamuksellisuutta koskevien kansallisten tai yhteisön lakien voimalla?

(1) Todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15.12.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/80/EY (EYVL L 14, s. 6).

(2) Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annettu neuvoston direktiivi 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40).

(3) Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23.9.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/73/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL L 269, s. 15).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria) on esittänyt 25.2.2010 — Enel Maritsa Iztok 3 v. Direktor ”Obzhalvane; upravlenie na izpalnenieto” (NAP)

(Asia C-107/10)

2010/C 134/30

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Enel Maritsa Iztok 3

Vastaaja: Direktor na Direktsiya ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” — Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsiya za prihodite

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 18 artiklan 4 kohtaa ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (2) 183 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että ne mahdollistavat nyt esillä olevan asian olosuhteissa sen, että

sellaisen lainmuutoksen perusteella, jonka tavoitteena on veropetosten estäminen, arvonlisäveron palauttamista koskevaa määräaikaa jatketaan verotarkastuspäätöksen tekemispäivään asti, koska kyseessä olevan verovelvollisen verotarkastus on aloitettu 45 päivän kuluessa veroilmoituksen jättämisestä, ja ettei kyseiseltä ajanjaksolta tarvitse maksaa korkoja palautettavasta määrästä, ja kyseessä ovat seuraavat olosuhteet:

a)	veron palauttamista koskeva lakisääteinen 45 päivän määräaika oli päättynyt ennen mainittua lainmuutosta, ja palautettavasta määrästä oli alkanut kertyä korkoja verotarkastuksen aloittamisesta riippumatta,

b)	veroilmoituksen mukainen palautettavan veron määrä todettiin oikeaksi verotarkastuksessa,

c)	ainoa oikeudellinen keino, jolla verovelvollinen voi lyhentää tätä määräaikaa, on tietyn ajan voimassa olevan, palautettavan määrän suuruisen vakuuden toimittaminen rahan, valtion arvopaperien tai ehdottoman ja peruuttamattoman pankkitakauksen muodossa;

säädetään arvonlisäveron palauttamista koskevasta 45 päivän määräajasta, joka alkaa tätä veroa koskevan ilmoituksen jättämispäivästä, sekä oikeudellisesta mahdollisuudesta keskeyttää sen kuluminen ja myöhemmin myös jatkaa sitä tämän määräajan kuluessa annettavalla verotarkastusmääräyksellä, kun kyseisen veron vähentämistä koskeva verokausi on yksi kuukausi;

arvonlisävero palautetaan verotarkastuspäätöksellä siten, että palautettava määrä kuitataan samassa päätöksessä vahvistetuilla arvonlisäveroveloilla ja muilla veroveloilla sekä valtion saatavilla, jotka ovat peräisin eri verokausilta, ja että verotarkastuspäätöksen tekemispäivään mennessä näistä määristä kertyneet korot kuitataan, kun veroilmoituksen mukainen palautettavan veron määrä on todettu oikeaksi verotarkastuksessa ja kyseessä ovat seuraavat olosuhteet:

a)	verotarkastusmenettelyssä ei ole toteutettu valtion tulevien saatavien hyväksi, jotka voitaisiin todeta verotarkastuspäätöksen tekomenettelyn aikana,

b)	valtion saatavien kuittaamisesta ei ole säädetty kansallisessa lainsäädännössä pakkotäytäntöönpanokeinona ja takaustoimenpiteenä,

c)	muutoksenhakua sekä kuitattujen pääasiallisten määrien ja korkojen vapaaehtoista maksamista koskevat määräajat eivät ole päättyneet, koska niitä on jatkettu samalla verotarkastuspäätöksellä ja koska osa niistä on riitautettu myös tuomioistuimessa;

valtio — kun veroilmoituksen mukainen palautettavan veron määrä on todettu oikeaksi — kuittaa palautettavan veron verotarkastuspäätöksessä vahvistetuilla veroveloilla, jotka ovat peräisin veroilmoituksen jättämispäivää edeltäneiltä ajanjaksoilta, sekä näistä veloista kertyneillä koroilla veroilmoituksen jättämispäivän sijaan verotarkastuspäätöksen tekopäivänä siten, ettei valtion tarvitse maksaa lakisääteisen määräajan kuluessa korkoja palautettavasta määrästä ja että se perii kuitatuista veroista korkoja veroilmoituksen jättämispäivästä lähtien verotarkastuksen päätöksen tekemiseen saakka?

(1) EYVL L 145, s. 1.

(2) EUVL L 347, s. 1.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Ordinario di Venezia (Italia) on esittänyt 26.2.2010 — Ivana Scattolon v. Ministero dell’Università e della Ricerca

(Asia C-108/10)

2010/C 134/31

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Ordinario di Venezia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ivana Scattolon

Vastaaja: Ministero dell’Università e della Ricerca

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko neuvoston direktiiviä 77/187/ETY (1) ja/tai 12.3.2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY (2) tai muita yhteisön säännöksiä, joita asiassa on sovellettava, tulkittava siten, että viimeksi mainittuja voidaan soveltaa tilanteessa, jossa valtion koulurakennuksissa liitännäisistä siivous- ja kunnossapitopalveluista vastannut paikallishallinnon (kunnat ja provinssit) henkilöstö siirretään valtion palvelukseen silloin, kun luovutuksen yhteydessä ovat siirtyneet sekä koko tämän henkilöstön (kouluisännät) työtehtävät ja työsuhteet että yksityisten yritysten kanssa näiden palvelujen suorittamisesta tehdyt hankintasopimukset?

Onko direktiivin 77/187 (jonka säännökset on yhdessä direktiivin 98/50/EY säännösten kanssa otettu direktiiviin 2001/23/EY) 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua työsuhteen jatkumista tulkittava siten, että luovutuksensaajan palveluksessa palvelusajan perusteella maksettavien taloudellisten suoritusten määrää laskettaessa on otettava huomioon kaikki luovutuksen kohteena olleen henkilöstön suorittamat työvuodet, ne työvuodet mukaan lukien, jotka on suoritettu luovuttajan palveluksessa?

Onko direktiivin 77/187 3 artiklaa ja/tai 29.6.1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/50/EY ja 12.3.2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY (3) tulkittava siten, että luovutuksensaajalle siirtyviin työntekijän oikeuksiin kuuluvat myös palvelusajan kaltaiset luovuttajan palveluksessa ansaitut edut, jos näihin liittyy luovutuksensaajaa sitovan työehtosopimuksen perusteella luonteeltaan taloudellisia oikeuksia?

Onko yhteisön oikeudessa voimassa olevia yleisiä periaatteita, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, tehokkaan oikeussuojan periaatetta, oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomassa tuomioistuimessa, ja yleisemminkin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jotka taataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksen 1.8 artiklalla ja johon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 46 artiklassa viitataan) — yhdessä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklan määräysten ja Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 46 ja 47 artiklan ja 52 artiklan 3 kohdan kanssa, sellaisina kuin ne on otettu Lissabonin sopimukseen, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että Italian valtio säätää kohtuullisen pitkän ajan kuluttua (5 vuotta) autenttista tulkintaa ilmaisevan säännöksen, joka eroaa tulkittavan säännöksen sisällöstä ja joka on ristiriidassa lain yhdenmukaista noudattamista ja tulkintaa valvovan elimen omaksuman vakiintuneen ja vahvistetun konsolidoidun kanssa, kun kyseessä on sellaisten riita-asioiden ratkaisun kannalta erityisen merkityksellinen säännös, joissa Italian valtio on itse asianosaisena?

(1) EYVL L 61, s. 26

(2) EYVL L 82, s. 16

(3) EYVL L 201, s. 88

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Brussel (Belgia) on esittänyt 3.3.2010 — Belpolis Benelux SA v. Belgian valtio

(Asia C-114/10)

2010/C 134/33

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Belpolis Benelux SA

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön oikeus, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva periaate, sellaisena kuin se on SEUT 56 artiklassa, esteenä 20.7.1970 tehdyn kuninkaan päätöksen nro 20 1 ja 1 a §:n kaltaiselle sääntelylle siltä osin kuin sen mukaan alennettua arvonlisäverokantaa (6 prosenttia) saadaan soveltaa kiinteistökohteiden töihin ainoastaan, jos palvelujen tarjoaja on rekisteröitynyt Belgiassa urakoitsijaksi vuoden 1992 tuloverolain 400 ja 401 §:n mukaisesti?

Loukataanko 20.7.1970 tehdyn kuninkaan päätöksen nro 20 1 ja 1 a artiklan kaltaisella sääntelyllä, siltä osin kuin sen mukaan alennettua arvonlisäverokantaa (6 prosenttia) saadaan soveltaa kiinteistökohteiden töihin ainoastaan, jos palvelujen tarjoaja on rekisteröitynyt Belgiassa urakoitsijaksi vuoden 1992 tuloverolain 400 ja 401 §:n mukaisesti, verotuksen neutraalisuuden periaatetta ja/tai yhteisön oikeuden yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta?

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Bíróság (Unkari) on esittänyt 3.3.2010 — Bábolna Mezőgazdasági Termelő, Fejlesztő és Kereskedelmi Zrt. ”f.a.” v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

(Asia C-115/10)

2010/C 134/34

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bábolna Mezőgazdasági Termelő, Fejlesztő és Kereskedelmi Zrt. ”f.a.”

Vastaaja: Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko yhteisen maatalouspolitiikan alaan kuuluvia yhteisön tukia (EMOTR) koskevat ehdot erottaa kansallisia täydentäviä tukia koskevista ehdoista, vai sovelletaanko kansallisia täydentäviä tukia koskeviin ehtoihin muita sääntöjä, jotka ovat ankarampia kuin EMOTR:n rahoittamiin tukiin sovellettavat säännöt?

Onko neuvoston asetuksen N:o 3508/92 (1) 1 artiklan 4 kohdassa ja neuvoston asetuksen N:o 1259/1999 (2) 10 artiklan a kohdassa määriteltyjä tuen subjektiivisia saantiedellytyksiä tulkittava siten, että tuen saamisen subjektiiviselle puolelle on asetettu vain seuraavat kaksi edellytystä: a) tukeen on oikeutettu sellainen maataloustuottajien ryhmä (henkilö), jonka b) tila sijaitsee yhteisön alueella?

3)	Onko edellä mainittuja asetuksia tulkittava siten, että maataloustuottajalla, jonka tila sijaitsee yhteisön alueella, mutta joka tulevaisuudessa (tuen käyttämisen jälkeen) aikoo lopettaa toimintansa, ei ole oikeutta tukeen?

4)	Miten edellä mainitussa kahdessa asetuksessa olevaa käsitettä ”oikeudellinen asema kansallisessa lainsäädännössä” on tulkittava?

Kuuluuko käsitteeseen oikeudellinen asema kansallisessa lainsäädännössä myös se oikeudellinen asema, jota sovelletaan maataloustuottajaan (ryhmään) tämän mahdollisesti lopettaessa toimintansa? Unkarin oikeuden mukaan erilaisilla mahdollisilla lopettamistavoilla (maksukyvyttömyys-, konkurssi- ja selvitystilamenettelyt) on erilainen oikeudellinen asema.

Voidaanko yhtäältä (yhteisön) yhtenäisen pinta-alatuen saantiedellytyksistä ja toisaalta kansallisen täydentävän tuen saantiedellytyksistä säätää erikseen ja toisistaan täysin riippumatta? Millainen yhteys on (voi olla) näitä kahdentyyppisiä tukia koskevien periaatteiden, järjestelmien ja tavoitteiden välillä?

7)	Voidaanko kansallinen täydentävä tuki jättää myöntämättä ryhmälle (tai henkilölle), joka täyttää yhteisön yhtenäisen pinta-alatuen saantiedellytykset?

8)	Kuuluuko myös kansallinen täydentävä tuki neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 1 artiklan perusteella tämän asetuksen soveltamisalaan, kun otetaan huomioon, että EMOTR:n vain osittain rahoittama tuki rahoitetaan ymmärrettävästi muilta osin kansallisella täydentävällä tuella?

9)	Onko maataloustuottajalla, jonka laillisesti ja tosiasiallisesti hoitama tila sijaitsee yhteisön alueella, oikeus kansalliseen täydentävään tukeen?

10)	Onko kansallisella lainsäädännöllä, jossa säädetään yritysten erilaisista lopettamistavoista, merkitystä yhteisön tuen (ja siihen liittyvän kansallisen tuen) kannalta katsoen?

11)	Voidaanko yhteisen maatalouspolitiikan toimintaa säänteleviä yhteisön ja kansallisia sääntöjä tulkita siten, että niillä on luotava monitahoinen, yhtenäisesti tulkittava ja samoin periaattein ja edellytyksin toimiva oikeudellinen järjestelmä?

12)

Onko neuvoston asetuksen N:o 3508/92 1 artiklan 4 kohdan ja neuvoston asetuksen N:o 1259/1999 10 artiklan a kohdan soveltamisalaa tulkittava siten, ettei tuen myöntämisen kannalta merkitystä ole sillä, että maataloustuottaja aikoo tulevaisuudessa kokonaan lopettaa toimintansa, tai tätä lopettamista koskevalla oikeudellisella asemalla?

(1) Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27.11.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92 (EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1).

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17.5.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1259/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 113).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 4.3.2010 — Frisdranken Industrie Winters BV v. Red Bull GmbH

(Asia C-119/10)

2010/C 134/35

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Frisdranken Industrie Winters BV

Vastapuoli: Red Bull GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko merkillä [muun muassa Bullfighter, Pittbull, Red Horn, josta tuli myöhemmin Long Horn, ja Live Wire -merkeillä] varustettujen päällysten pelkkää ”täyttöä” pidettävä kyseisen merkin käyttönä elinkeinotoiminnassa tavaramerkkidirektiivin (1) 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla silloinkin, kun tässä täytössä on kyseessä palvelun tarjoaminen toiselle tämän toisen toimeksiannosta tämän toimeksiantajan tavaroiden erottamiseksi?

b)	Onko kysymykseen 1 a annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, onko kyse 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vai b alakohdassa tarkoitetusta loukkauksesta?

Mikäli kysymykseen 1 a vastataan myöntävästi, voidaanko merkin käyttö silloin myös kieltää Benelux-maissa tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan nojalla, jos merkillä varustetut tavarat on tarkoitettu yksinomaan vientiin maihin, jotka ovat a) Benelux-alueen tai b) Euroopan unionin ulkopuolella, eivätkä ne ole Benelux-alueella tai Euroopan unionissa yleisön havaittavissa, paitsi yrityksessä, jossa täyttö on suoritettu?

Mikäli kysymykseen 2 (a tai b) vastataan myöntävästi, mitä kriteeriä on käytettävä vastattaessa siihen kysymykseen, onko kyse tavaramerkkiloukkauksesta: onko kriteerinä silloin Benelux-maiden ja Euroopan unionin (tavanomaisesti valistuneella ja kohtuullisen tarkkaavaisella ja huolellisella keskiverto) kuluttajalla oleva mielikuva — joka voidaan tällöin tietyissä olosuhteissa määrittää vain fiktiivisesti tai abstraktisti — vai onko käytettävä toista kriteeriä, esimerkiksi sen maan, johon tavarat viedään, kuluttajilla olevaa mielikuvaa?

(1) Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/24

Kanne 5.3.2010 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-121/10)

2010/C 134/36

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Di Bucci, L- Flynn, A. Stobiecka-Kuik ja K. Walkerová)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	Unkarin tasavallan viranomaisten suunnitelmasta myöntää valtiontukea maatalousmaan hankkimiseksi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana 22.12.2009 tehty neuvoston päätös 2009/1017/EU (1) on kumottava

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kun neuvosto teki riidanalaisen päätöksen, se kumosi komission päätöksen, joka perustui vuoden 2007 maatalouden suuntaviivojen 196 kohdassa tarkoitettuun ehdotukseen aiheellisista toimenpiteistä ja Unkarin tämän ehdotuksen varauksettomaan hyväksyntään ja jonka mukaan Unkarin oli lakkautettava kaksi olemassa olevaa tukijärjestelmää maatalousmaan hankkimiseksi 31.12.2009 mennessä. Poikkeuksellisten olosuhteiden varjolla neuvosto itse asiassa salli Unkarin pysyttää kyseiset järjestelmät vuoden 2007 maatalouden suuntaviivojen voimassaolon päättymiseen 31.12.2013 saakka. Komission mukaan neuvoston mainitsemat olosuhteet päätöksensä perustelemiseksi eivät selvästikään ole sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, että niillä oikeutettaisiin tehty päätös, eikä niissä oteta lainkaan huomioon komission päätöstä kyseisistä järjestelmistä.

Kumoamiskanteensa tueksi komissio esittää seuraavat neljä perustetta:

Se katsoo ensinnäkin, että neuvostolla ei ollut toimivaltaa toimia SEUT 108 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla, koska sen hyväksymä tuki oli olemassa oleva tuki, jonka Unkari oli sitoutunut poistamaan vuoden 2009 loppuun mennessä, kun se hyväksyi komission sille ehdottamat aiheelliset toimenpiteet.

Neuvosto syyllistyi toiseksi komission mukaan harkintavaltansa väärinkäyttöön ja pyrki kumoamaan komission päätöksen, joka koski tukitoimenpiteitä, jotka Unkarilla oli oikeus pysyttää vuoden 2009 loppuun saakka mutta ei sen jälkeen, sallimalla sen, että kyseiset toimenpiteet voitiin pitää voimassa vuoteen 2013 saakka.

Komissio väittää kolmanneksi, että riidanalainen päätös tehtiin lojaalin yhteistyön periaatteen, jota sovelletaan jäsenvaltioihin ja niin ikään toimielinten välillä, vastaisesti. Päätöksellään neuvosto vapautti Unkarin tämän yhteistyövelvollisuudesta komission kanssa niiden aiheellisten toimenpiteiden osalta, jotka tämä jäsenvaltio oli hyväksynyt ja jotka koskivat olemassa olevaa tukea maatalousmaan hankkimiseksi, SEUT 108 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhteistyön puitteissa.

d)	Viimeisellä kanneperusteellaan komissio väittää, että neuvosto syyllistyi ilmeiseen arviointivirheeseen, koska se katsoi, että olemassa olleet poikkeukselliset olosuhteet oikeuttivat hyväksytyn toimenpiteen toteuttamisen.

(1) EUVL L 348, s. 55

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 10.3.2010 — FOGGIA-Sociedade Gestora de Participações Sociais SA v. Secretário de Estado dos Assuntos Fiscais

(Asia C-126/10)

2010/C 134/37

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: FOGGIA-Sociedade Gestora de Participações Sociais SA

Vastaaja: Secretário de Estado dos Assuntos Fiscais

Väliintulija: Ministério Público

Ennakkoratkaisukysymykset

Mikä on 23.7.1990 annetun direktiivin 90/434/ETY (1) 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan merkitys ja soveltamisala, ja erityisesti mikä on käsitteen ”pätevät taloudelliset syyt” ja käsitteen direktiivin 90/434/ETY kattamiin hankkeisiin osallistuvien yhtiöiden ”toiminnan uudelleenjärjestely tai järkeistäminen” sisältö?

Onko verohallinnon näkemys, jonka mukaan ei ollut olemassa painavia taloudellisia syitä, jotka olisivat oikeuttaneet vastaanottavan yhtiön esittämän verotuksessa huomioitavien tappioiden siirtämiskelpoisuutta koskevan hakemuksen, minkä vuoksi se katsoi, ettei sulautumisen taloudellinen intressi ollut vastaanottavan yhtiön näkökulmasta ilmeinen, kun otetaan huomioon se, ettei sulautuva yhtiö harjoittanut lainkaan toimintaa osakkuuksien hallinnointiyhtiönä eikä sillä ollut rahoitusosuuksia, joten se siirtäisi ainoastaan suuret tappiot, vaikka verohallinto katsoi, että sulautuma oli omiaan vaikuttamaan positiivisesti konsernin kustannusrakenteeseen, tämän yhteisön oikeussäännön mukainen?

(1) Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi 90/434/ETY (EYVL L 225, s. 1).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 11.3.2010 — Navtiliaki Etaireia Thasou A.E. v. Ypourgos Emporikis Navtilias

(Asia C-128/10)

2010/C 134/38

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Navtiliaki Etaireia Thasou A.E.

Vastaaja: Ypourgos Emporikis Navtilias

Ennakkoratkaisukysymys

Sallitaanko palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364) 1, 2 ja 4 artiklassa, kun niitä tulkitaan yhdenmukaisesti palvelujen vapaan tarjoamisen periaatteen kanssa, se, että annetaan kansallisia säännöksiä, joiden mukaan laivanvarustajat voivat tarjota merikabotaasipalveluja vain sen jälkeen, kun ne ovat saaneet hallinnollisen ennakkoluvan, kun a) kyseisellä lupajärjestelmällä pyritään valvomaan sitä, että kun otetaan huomioon tietyssä satamassa vallitsevat olosuhteet, laivanvarustajan ilmoittamat reitit voidaan liikennöidä aluksen kannalta turvallisesti ja siten, että järjestys säilyy satamassa, sekä sitä, että liikennöivä alus pystyy saapumaan esteettä tiettyyn satamaan sinä aikana, jonka laivanvarustaja on ilmoittanut tietyn reitin halutuksi suoritusajaksi, ilman, että aiemmin olisi oikeussäännöllä säädetty perusteista, joiden perusteella hallintoviranomainen arvioi näitä kysymyksiä, erityisesti siinä tapauksessa, jossa yhtä useampi laivanvarustaja on kiinnostunut lähestymään tänä samana ajankohtana tätä samaa satamaa, b) kyseisen lupajärjestelmä muodostaa samanaikaisesti keinon asettaa julkisen palvelun velvoitteita ja sillä on tätä varten seuraavat ominaisuudet: i) järjestelmä koskee erottelematta kaikkia liikennöintireittejä, jotka palvelevat saaria, ii) järjestelmässä annetaan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle erittäin laaja harkintavalta julkisen palvelujen velvoitteiden asettamisen suhteen ilman, että aiemmin olisi oikeussäännöllä säädetty tämän harkintavallan käyttöä koskevista perusteista, ja ilman, että aiemmin olisi määritetty niiden julkisen palvelun velvoitteiden, jotka voidaan asettaa, sisältöä?

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 11.3.2010 — Amaltheia I Navtiki Etaireia v. Ypourgos Emporikis Navtilias

(Asia C-129/10)

2010/C 134/39

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Amaltheia I Navtiki Etaireia

Vastaaja: Ypourgos Emporikis Navtilias

Ennakkoratkaisukysymys

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/26

Kanne 11.3.2010 — Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-130/10)

2010/C 134/40

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Perillo, K. Bradley, A. ja Auersprenger Matić)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	Tuomioistuin kumoaa tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 881/2002 (1) muuttamisesta 22.12.2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) 1286/2009 (2)

—	Tuomioistuin määrää, että neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2009 vaikutukset pidetään voimassa asetuksen korvaamiseen asti

—	Tuomioistuin velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentti katsoo, että tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 22.12.2009 annettu neuvoston asetus (EU) 1286/2009 on pätemätön seuraavista syistä:

—	asetuksen oikea oikeudellinen perusta on sen tarkoituksen ja sisällön takia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 75 artikla

—	toissijaisesti, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan soveltamista koskevat edellytykset eivät ole täyttyneet, koska ehdotusta ei ollut esitetty pätevästi, eikä neuvosto ollut aiemmin tehnyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti päätöstä.

Jos tuomioistuin kumoaa asetuksen, parlamentti ehdottaa kuitenkin, että tuomioistuin säilyttää sillä olevan vallan nojalla riidanalaisen asetuksen vaikutukset voimassa SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla asetuksen korvaamiseen asti.

(1) EUVL 139, s. 9.

(2) EUVL 346, s. 42.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Leuven (Belgia) on esittänyt 15.3.2010 — 1. Olivier Paul Louis Halley, 2. Julie Jacqueline Marthe Marie Halley ja 3. Marie Joëlle Armel Halley v. Belgian valtio

(Asia C-132/10)

2010/C 134/41

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Leuven

Pääasian asianosaiset

Kantajat

Olivier Paul Louis Halley

Julie Jacqueline Marthe Marie Halley

Marie Joëlle Armel Halley

Vastaaja

Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko perintöverolain 137 §:n 1 momentin 2 kohta, jossa luettuna yhdessä perintöverolain 111 §:n kanssa säädetään siitä, että nimennäisosakkeisiin perustuvan perintöverosaatavan vanhentumisaika on kaksi vuotta silloin, kun yhtiön johdon tosiasiallinen sijaintipaikka on Belgiassa, mutta 10 vuotta silloin, kun yhtiön johdon tosiasiallinen sijaintipaikka ei ole Belgiassa, yhteensopiva Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26, 49, 63 ja 65 artiklan kanssa?

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte di Appello di Torino (Italia) on esittänyt 15.3.2010 — SCF Consorzio Fonografici v. Marco Del Corso

(Asia C-135/10)

2010/C 134/42

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte di Appello di Torino

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SCF Consorzio Fonografici

Vastaaja: Marco Del Corso

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	ovatko lähioikeuksista 26.10.1961 tehty Rooman yleissopimus, TRIPS-sopimus (Agreement on Trade Related Aspects of Intellectual Property Rights) ja WIPOn (World Intellectual Property Organization) esitys- ja äänitesopimus (WPPT) välittömästi sovellettavissa yhteisön oikeusjärjestyksessä;

2)	ovatko edellä mainitut yhdenmukaisen kansainvälisen oikeuden lähteet välittömästi velvoittavia myös yksityisten välisissä suhteissa;

3)	vastaavatko mainittuihin sopimusteksteihin sisältyvät ”yleisölle välittämisen” käsitteet direktiivien 92/100/ETY (1) ja 2001/29/EY (2) mukaisia yhteisön käsitteitä, ja jos eivät, mikä lähteistä on ensisijainen;

onko äänitteiden maksuton esittäminen yksityisillä, itsenäisten ammatinharjoittajien pitämillä hammaslääkärin vastaanotoilla asiakkaille siten, että nämä nauttivat siitä omasta tahdonilmaisustaan riippumatta, direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisen kannalta ”yleisölle välittämistä” tai ”yleisön saataville saattamista”;

5)	antaako tällainen esittäminen äänitetuottajille oikeuden korvaukseen?

(1) EYVL L 346, s. 61

(2) EYVL L 167, s. 10

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt 17.3.2010 — Prism Investments BV v. J. A. van der Meer, Arilco Holland BV:n konkurssipesän pesänhoitaja

(Asia C-139/10)

2010/C 134/43

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Prism Investments BV

Vastaaja: J.A. van der Meer, Arilco Holland BV:n konkurssipesän pesänhoitaja

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Bryssel I -asetuksen (1) 45 artikla esteenä sille, että tuomioistuin, jolta muutosta haetaan saman asetuksen 43 tai 44 artiklan mukaisesti, evää tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumoaa täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen muulla kuin saman asetuksen 34 ja 35 artiklassa mainitulla perusteella, johon täytäntöönpanokelpoiseksi julistetun tuomion täytäntöönpanoa vastustettaessa on vedottu ja joka on ilmennyt kyseisen tuomion antamisen jälkeen, kuten peruste, jonka mukaan kyseisen tuomion mukainen velvoite on täytetty?

(1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010 — Evropaïki Dynamiki v. komissio

(Asia T-50/05) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - Yhteisön tarjouspyyntömenettely - Valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen valvonnassa käytettäviä telemaattisia järjestelmiä koskevien tietoteknisten palvelujen tarjoaminen - Tarjoajan tarjouksen hylkääminen - Kumoamiskanne - Tarjoajien konsortio - Tutkittavaksi ottaminen - Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun ja menettelyn avoimuuden periaatteet - Ratkaisuperusteet - Hyvän hallinnon ja huolellisuusvelvollisuuden periaatteet - Perusteluvelvollisuus - Ilmeinen arviointivirhe)

2010/C 134/47

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja N. Korogiannakis)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi L. Parpala ja K. Kańska, sittemmin Parpala ja E. Manhaeve, ja lopuksi Parpala, Manhaeve ja M. Wilderspin)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan yhteisöjen komission 18.11.2004 tekemän sen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus, jossa kantajan ja toisen yhtiön muodostaman konsortion tarjouspyyntömenettelyssä, joka koski tietoteknisten palvelujen tarjoamista Euroopan yhteisössä väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmään kuuluvien valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen valvonnassa käytettävien telemaattisten järjestelmien erittelyjen sekä kehitys-, ylläpito- ja tukipalvelujen osalta, jättämää tarjousta ei valittu ja kyseisten hankintojen osalta valittiin toinen tarjoaja.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 30.4.2005.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010 — Gollnisch v. parlamentti

(Asia T-42/06) (1)

(Erioikeudet ja vapaudet - Euroopan parlamentin jäsen - Päätös olla puolustamatta koskemattomuutta ja erioikeuksia - Kumoamiskanne - Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen - Vahingonkorvauskanne - Menettely, josta parlamenttia arvostellaan - Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia - Syy-yhteys)

2010/C 134/48

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bruno Gollnisch (Limonest, Ranska) (edustajat: asianajajat W. de Saint Just ja G. Dubois)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: aluksi H. Krück, C. Karamarcos ja A. Padowska, sitten H. Krück, D. Moore ja A. Padowska)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä vaatimus sen Euroopan parlamentin 13.12.2005 tekemän päätöksen kumoamisesta, jossa päätettiin olla puolustamatta Bruno Gollnischin koskemattomuutta ja erioikeuksia, ja toisaalta vaatimus Gollnischille tästä päätöksestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta

Tuomiolauselma

1)	Lausunnon antaminen kumoamista koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

2)	Vahingonkorvausvaatimus hylätään.

3)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Bruno Gollnischin oikeudenkäyntikuluista, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

4)	Gollnisch vastaa yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

(1) EUVL C 86, 8.4.2006.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010 — Bianchi v. Euroopan koulutussäätiö

(Asia T-338/07 P) (1)

(Valitus - Henkilöstö - Väliaikaiset toimihenkilöt - Määräaikainen työsopimus - Päätös olla uusimatta työsopimusta - Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b kohta)

2010/C 134/49

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Irène Bianchi (Torino, Italia) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Valittajan vastapuoli: Euroopan koulutussäätiö (ETF) (Torino, Italia) (asiamiehenään: M. Dunbar, avustajanaan aluksi asianajaja G. Vandersanden, sittemmin asianajaja L. Levi)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-38/06, Bianchi v. Euroopan koulutussäätiö (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), 28.6.2007 antamaa tuomiota koskeva valitus, jolla vaaditaan tämän tuomion kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Irène Bianchi velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Euroopan koulutussäätiölle (ETF) tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 269, 10.11.2007.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010 — Mirto Corporación Empresarial v. SMHV — Maglificio Barbara (Mirtillino)

(Asia T-427/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Mirtillino rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki MIRTO - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 134/50

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Mirto Corporación Empresarial, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja E. Armijo Chávarri)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: Ó. Mondéjar Ortuño)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Maglificio Barbara Srl (Busto Arsizio, Italia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 29.8.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 875/2006-2), joka koskee Creaciones Mirto SA:n ja Maglificio Barbara Srl:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Mirto Corporación Empresarial, SL, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 22, 26.1.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.3.2010 — Nestlé v. SMHV — Master Beverage Industries (Golden Eagle ja Golden Eagle Deluxe)

(Yhdistetyt asiat T-5/08–T-7/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkkien Golden Eagle ja Golden Eagle Deluxe rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi - Mukia ja kahvipapuja esittävät aikaisemmat kansainväliset ja kansalliset kuviomerkit - Suhteellinen hylkäysperuste - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 134/51

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Société des Produits Nestlé SA (Vevey, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. von Mühlendahl)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: R. Pethke)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Master Beverage Industries Pte Ltd (Singapore, Singapore) (edustajat: asianajajat N. Clarembeaux, D. Vervaet ja P. Maeyaert)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanteet kolmesta SMHV:n toisen valituslautakunnan 1.10.2007 tekemästä päätöksestä (asiat R 563/2006-2, R 568/2006-2 ja R 1312/2006-2), jotka koskevat Société des Produits Nestlé SA:n ja Master Beverage Industries Pte Ltd:n välisiä väitemenettelyjä.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 1.10.2007 tekemät päätökset (asiat R 563/2006-2, R 568/2006-2 ja R 1312/2006-2) kumotaan.

2)	Kanteet hylätään muilta osin.

3)	SMHV ja Master Beverage Industries Pte Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan lisäksi korvaamaan Société des Produits Nestlé SA:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.3.2010 — 2nine v. SMHV — Pacific Sunwear of California (nollie)

(Asia T-363/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin nollie rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansallinen sanamerkki NOLI ja kansainvälinen sanamerkki NOLI - Suhteellinen hylkäysperuste - Tuotteiden samankaltaisuuden puuttuminen - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Asetuksen (EY) N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta))

2010/C 134/52

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: 2nine Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor S. Palmer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Pacific Sunwear of California, Inc. (Anaheim, Kalifornia, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 16.6.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1590/2007-2), joka koskee 2nine Ltd:n ja Pacific Sunwear of California, Inc.:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	2nine Ltd velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/32

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.3.2010 — 2nine v. SMHV — Pacific Sunwear of California (nollie)

(Asia T-364/08) (1)

2010/C 134/53

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: 2nine Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor S. Palmer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Pacific Sunwear of California, Inc. (Anaheim, Kalifornia, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 16.6.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1591/2007-2), joka koskee 2nine Ltd:n ja Pacific Sunwear of California, Inc.:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	2nine Ltd velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/32

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.3.2010 — Inter-Nett 2000 v. SMHV — Unión de Agricultores (HUNAGRO)

(Asia T-423/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin HUNAGRO rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön kuviomerkki UNIAGRO - Rekisteröinnin osittainen epääminen - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 12 artiklan a ja b alakohdat (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 12 artiklan a ja b alakohta))

2010/C 134/54

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Inter-Nett 2000 Kereskedelmi és Szolgáltató kft (Inter-Nett 2000 kft) (Mόr, Unkari) (edustaja: asianajaja E. Petruska)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi P. Sipos, sittemmin P. Sipos ja O. Montalto)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Unión de Agricultores, SA (El Ejido, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n toisen valituslautakunnan 22.7.2008 (asia R 71/2008-2) tekemästä päätöksestä, joka liittyy Unión de Agricultores, SA:n ja Inter-Nett 2000 Kereskedelmi és Szolgáltató kft:n väliseen väitemenettelyyn, nostettu kanne.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Inter-Nett 2000 Kereskedelmi és Szolgáltató kft (Inter-Nett 2000 kft) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 313, 6.12.2008.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2010 — Proges v. komissio

(Asia T-577/08) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - Yhteisön tarjouspyyntömenettely - Ohjelma maankäytön mallien laatimiseksi - Tarjoajan tarjouksen hylkääminen - Kumoamiskanne - Oikeussuojan tarve - Tutkittavaksi ottaminen - Myöntämisperusteet)

2010/C 134/55

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Proges — Progetti di sviluppo Srl (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja M. Falcetta)

Vastaaja: Euroopan komissio (edustajat: N. Bambara ja E. Manhaeve, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen 29.10.2008 tehdyn komission päätöksen kumoamisvaatimus, jolla päätettiin olla hyväksymättä kantajan tarjous maankäytön mallien laatimiseksi perustetussa ohjelmassa toimitetussa tarjouspyyntömenettelyssä, ja kantajalle aiheutuneen vahingon korvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään

2)	Proges — Progetti di sviluppo Srl velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 44, 21.2.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.3.2010 — Eliza v. SMHV — Went Computing Consultancy Group (eliza)

(Asia T-130/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Hakemus sanan eliza sisältävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ELISE - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaara - Rekisteröinnin epääminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 134/56

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Eliza Corporation (Beverly, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja R. Köbbing)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Went Computing Consultancy Group BV (Utrecht, Alankomaat) (edustaja: asianajaja A. Meijboom)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 28.7.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1244/2008-4), joka koskee Went Computing Consultancy Group BV:n ja et Eliza Corp:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Eliza Corporation vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ja Went Computing Consultancy Group BV:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 153, 4.7.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/34

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 3.3.2010 — MarketTools v. SMHV — Optimus-Telecomunicações (ZOOMERANG)

(Asia T-105/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2010/C 134/57

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: MarketTools, Inc. (San Francisco, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat W. von der Osten-Sacken, A. González Hähnlein, O. Günzel ja A. Wenninger)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi S. Laitinen, sittemmin G. Schneider ja D. Botis)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Optimus-Telecomunicações, SA (Maia, Portugali) (edustajat: asianajajat T. Colaço Dias ja J. Conceição Pimenta)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 25.1.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 253/2006-2), joka koskee Optimus-Telecomunicações, SA:n ja MarketTools, Inc.:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 129, 9.6.2007.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/34

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.3.2010 — Eriksen v. komissio

(Asia T-516/08) (1)

(Vahingonkorvauskanne - Thulessa (Grönlanti) tapahtuneen ydinonnettomuuden kansanterveydelliset seuraukset - Direktiivi 96/29/Euratom - Komissio ei toteuta toimenpiteitä jäsenvaltiota vastaan - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2010/C 134/58

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Heinz Helmuth Eriksen (Ebeltoft, Tanska) (edustaja: asianajaja I. Anderson)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. White ja M. Patakia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jolla pyritään saamaan korvausta vahingosta, jonka kantaja väittää kärsineensä sen vuoksi, että komissio ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin Tanskan kuningaskunnan velvoittamiseksi noudattamaan perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13.5.1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/29/Euratom (EYVL L 159, s. 1) ja soveltamaan tätä direktiiviä työntekijöihin, jotka olivat mukana Thulen (Grönlanti) ydinonnettomuudessa.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Heinz Helmuth Eriksen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 44, 21.2.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/35

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.3.2010 — Lind v. komissio

(Asia T-5/09) (1)

(Vahingonkorvauskanne - Thulessa (Grönlanti) tapahtuneen ydinvoimaonnettomuuden vaikutukset kansanterveyteen - Direktiivi 96/29/Euratom - Komissio ei ole ryhtynyt toimiin jäsenvaltiota vastaan - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2010/C 134/59

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Brigit Lind (Greve, Tanska) (edustaja: asianajaja I. Anderson)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. White ja M. Patakia)

Oikeudenkäynnin kohde

Vahingonkorvauskanne, jolla vaaditaan korvausta vahingosta, jonka kantajan väitetään kärsineen siitä syystä, ettei komissio ole ryhtynyt välttämättömiin toimenpiteisiin Tanskan kuningaskunnan velvoittamiseksi noudattamaan perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom (EYVL L 159, s. 1) mukaisia velvollisuuksiaan ja soveltamaan näitä säännöksiä Thulessa (Grönlanti) tapahtuneessa ydinvoimaonnettomuudessa mukana olleisiin työntekijöihin.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Brigit Lind velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 69, 21.3.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/35

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.3.2010 — Hansen v. komissio

(Asia T-6/09) (1)

2010/C 134/60

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bent Hansen (Aarslev, Tanska) (edustaja: asianajaja I. Anderson)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. White ja M. Patakia)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Bent Hansen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 69, 21.3.2009.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/36

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 26.3.2010 — SNF v. ECHA

(Asia T-1/10 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - REACH - Akryyliamidin tunnistaminen erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi - Täytäntöönpanon lykkäämistä ja välitoimia koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2010/C 134/62

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SNF SAS (Andrézieux-Bouthéon, Ranska) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja R. Cana sekä solicitor P. Sellar)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) (asiamiehet: M. Heikkilä ja W. Broere)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 7.12.2009 tekemän päätöksen kumoaminen, jossa tunnistettiin akryyliamidi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi ja joka tehtiin kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1) 59 artiklan mukaisesti

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/37

Kanne 3.3.2010 — Saksa v. komissio

(Asia T-104/10)

2010/C 134/65

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja asianajaja C. von Donat)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) RESIDER-II-ohjelmalle Saarlandissa (1994–1999) Saksan liittotasavallassa 27.11.1995 tehdyllä komission päätöksellä K(95) 2529 ja viimeksi 15.11.1999 tehdyllä komission päätöksellä K(1999) 3557 myönnetyn tuen pienentämisestä 18.12.2009 tehty komission päätös K(2009) 10561 on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on pienentänyt riidanalaisella päätöksellä EAKR:sta yhteisön aloitteelle RESIDER II SAARLAND (1994–1999) Saksan liittotasavallassa myönnettyä kokonaismäärää.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisenä kanneperusteena kantaja väittää, että tukijaksoa 1994–1999 koskevien rahoituksellisten oikaisujen summittaiselle arvioinnille ja ekstrapolaatiolle ei ole mitään oikeusperustaa.

Toiseksi kantaja väittää, että on rikottu asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohtaa, koska pienennysten edellytykset eivät täyttyneet. Se väittää tältä osin erityisesti, että komissio ei ole ymmärtänyt oikein käsitettä ”sääntöjenvastaisuudet”. Komissio ei myöskään ole todennut, että rakennerahastojen hallinnoinnista vastaavat kansalliset viranomaiset olisivat rikkoneet asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Järjestelmällisiä sääntöjenvastaisuuksia koskevien väitteiden esittämiseksi noudatettavia hallinto- ja valvontajärjestelmiä ei ole riittävästi määritetty. Kantajan mielestä olettama järjestelmällisistä virheistä hallinnossa ja valvonnassa perustuu lisäksi vääriin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin. Se väittää myös, että tosiseikkojen tärkeät osa-alueet on todettu ja arvioitu väärin.

Toissijaisesti kantaja esittää kolmantena kanneperusteena, että riidanalaisen päätöksen mukaiset pienennykset ovat suhteettomia. Tässä yhteydessä se väittää, että komissio ei ole käyttänyt sille asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaan kuuluvaa harkintavaltaansa. Lisäksi sovelletut summittaiset oikaisut ylittävät yhteisön talousarvion (potentiaalisen) vahinkoriskin. Kantajan mielestä lisäksi oikaisukantoja on kumuloitu ilman, että lopputulosta on tapauskohtaisesti tarkasteltu suhteellisuusperiaatteen valossa. Kantaja on myös sitä mieltä, että virheiden ekstrapolaatio on suhteeton, koska erityisiä virheitä ei voida siirtää erilaiseen peruskokonaisuuteen.

Neljäntenä kanneperusteena kantaja väittää, että riidanalainen päätös ei ole riittävän perusteltu. Se väittää tältä osin erityisesti, että summittaisesti toteutettujen pienennysten määrän alkuperää ja perustelua ei voida päätellä riidanalaisesta päätöksestä. Myöskään ei voida havaita, että komissio olisi arvioinut riittävästi Saksan viranomaisten esittämiä tietoja. Komissio ei myöskään ole tehnyt johtopäätöksiä ulkoisten tarkastajien suorittamien hanketarkastusten tunnetuista heikkouksista sen toteamusten pitävyyteen nähden.

Lopuksi kantaja esittää viidentenä kanneperusteena, että vastaaja on loukannut kumppanuusperiaatetta, koska se vetoaa ”menojen tukikelpoisuutta koskeviin työskentelyasiakirjoihin”, jotka on laadittu vasta kuluvana tukikautena. Lisäksi komissio perustaa riidanalaisen päätöksen hallinto- ja valvontajärjestelmän järjestelmällisiin puutteisiin, vaikka se vielä tukikautena oli vahvistanut hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintakelpoisuuden.

(1) Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/38

Kanne 3.3.2010 — Procter & Gamble Manufacturing Cologne v. SMHV

(Asia T-107/10)

2010/C 134/66

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Procter & Gamble Manufacturing Cologne GmbH (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja K. Sandberg)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Natura Cosméticos SA (Itapecerica da Serra, Brasilia)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 23.11.2009 tekemä päätös asiassa R 1558/2008-2 on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki NATURAVIVA luokkiin 3, 5 ja 44 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: merkin VIVA saksalaiset tavaramerkkirekisteröinnit luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten, merkin VIVA yhteisön tavaramerkkirekisteröinti luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus hylättiin kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hyväksyttiin.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että kysymyksessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/39

Kanne 5.3.2010 — Luxemburg v. komissio

(Asia T-109/10)

2010/C 134/67

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz, avustajanaan asianajaja P. Kinsch)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin sitä sovelletaan Luxemburgin suurherttuakuntaan

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sellaisen komission 23.12.2009 tekemän päätöksen K(2009) 10712 kumoamista, jolla on vähennetty Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) komission 18.12.1997 tekemän päätöksen K(97) 3742 (EAKR N:o 970010008) nojalla Interreg II C -yhteisöaloiteohjelmalla ”Rein-Meusen tulvat” Belgian kuningaskunnalle, Saksan liittotasavallalle, Ranskan tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle ja Alankomaiden kuningaskunnalle myönnettyä tukea, siltä osin kuin päätöstä sovelletaan Luxemburgin suurherttuakuntaan.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja katsoo, että jos Alankomaiden ja Saksan viranomaisten nostamat kumoamiskanteet hyväksytään, Luxemburgin suurherttuakunnan on hyödyttävä tästä. Mikäli todetaan, että järjestelmällisiksi väitettyjä virheitä ja heikkouksia, joita komission tarkastuksessa luultiin havaitun kyseisen ohjelman toiminnassa Alankomaissa ja Saksassa, ei ole todellisuudessa olemassa, päätöksen perusteluilta ja tämän myötä Luxemburgissa toteutettaviin hankkeisiin sovellettavalta lineaariselta rahoitusoikaisulta putoaa pohja.

Toinen kanneperuste koskee vain muiden jäsenvaltioiden osalta mahdollisesti oikeutetun rahoitusoikaisun Luxemburgin suurherttuakuntaan ulottamisen lainvastaisuutta. Ohjelman toiminnassa Luxemburgin suurherttuakunnassa ei ole todettu mitään sääntöjenvastaisuuksia. Se seikka, että Luxemburg on suostunut osallistumaan yhteiseen hankkeeseen Saksan, Belgian, Ranskan ja Alankomaiden kanssa, ei oikeuta sitä, että se joutuisi kärsimään sen omia hankkeita koskevan rahoitusoikaisun muodossa hollantilaisten ja saksalaisten hankkeiden tarkastuksissa havaittujen ja lähes yksinomaan julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyä koskevien säännösten väitetystä noudattamatta jättämisestä johtuvien virheiden tai heikkouksien kielteisistä vaikutuksista. Vaikka kyseessä on viiden jäsenvaltion yhteinen osallistuminen samaan ohjelmaan, vastuu julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä kuuluu yksinomaan kyseisten jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/40

Kanne 8.3.2010 — Insula v. komissio

(Asia T-110/10)

2010/C 134/68

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Conseil scientifique international pour le développement des îles (Insula) (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajaja J.-D. Simonet ja asianajaja P. Marsal)

Vastaaja: Euroopan unionin komissio

Vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi ja se on todettava perustelluksi

—	on todettava, että komission vaatimus, joka koskee 84 120 euron palauttamista, on perusteeton ja näin ollen komissio on velvoitettava antamaan 84 120 euron suuruinen hyvityslasku

—	on todettava, että kanne on kirjallista ja suullista käsittelyä varten yhdistettävä asiaan T-366/09, koska kysymyksessä olevat kanteet liittyvät toisiinsa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii välityslausekkeeseen perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että 28.1.2010 päivätty veloitusilmoitus, jolla komissio vaatii kantajalle maksettujen ennakkojen palauttamista OLAF:in tarkastuskertomuksen perusteella, ei ole tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä energian, ympäristön ja kestävän kehityksen alalla koskevan erityisohjelman puitteissa tehdyn EL HIERRO (NNE5/2001/950)-sopimuksen lausekkeiden mukainen.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisellä perusteellaan kantaja kiistää sen, että komissio voisi vaatia OLAF:in vuoden 2005 tarkastukseen perustuvaa saatavaa maksettavaksi.

Toisella perusteellaan kantaja vetoaa siihen, että komissio on antaessaan uuden veloitusilmoituksen rikkonut sopimusvelvoitteitaan, joiden mukaan komissio ei voi pyytää täydentäviä tositteita kuuden vuoden kuluttua viimeisestä Insulalle suoritetusta maksusta ja ilman asiaa koskevaa ilmoitusta sopimuksen mukaisessa määräajassa.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/40

Kanne 8.3.2010 — Saksa v. komissio

(Asia T-114/10)

2010/C 134/69

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja C. Blaschke, avustajanaan asianajaja U. Karpenstein)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Komission 23.12.2009 tekemä päätös K(2009) 10712, jolla alennettiin taloudellista tukea, jota Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) myönnettiin 18.12.1997 tehdyn komission päätöksen K(97) 3742 (EAKR nro 970010008) mukaisesti Rein-Maas alueen tulvien ehkäisemiseksi IC Interreg II/C -yhteisöaloitteen puitteissa Belgian kuningaskunnassa, Saksan liittotasavallassa, Luxemburgin suurherttuakunnassa ja Alankomaiden kuningaskunnassa, on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio alensi riitautetulla päätöksellä taloudellista tukea, jota EAKR:sta myönnettiin 1.1.1994–31.12.1999 Rein-Maas alueen tulvien ehkäisemiseksi IC Interreg II/C -yhteisöaloitteen puitteissa Belgian kuningaskunnassa, Saksan liittotasavallassa, Luxemburgin suurherttuakunnassa ja Alankomaiden kuningaskunnassa.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset taloudellisen korjauksen suorittamiseksi eivät täyty. Kantajan mukaan tällä säännöksellä ei oikeuteta komissiota suorittamaan taloudellista korjausta hallinnollisten virheiden vuoksi tai väitetysti puutteellisten hallinto- ja valvontajärjestelmien johdosta. Kantaja väittää myös, että vaikka asiassa katsottaisiin, että hallinnolliset virheet tai väitetysti puutteelliset hallinto- ja valvontajärjestelmät kuuluvat asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan piiriin, taloudellista korjausta ei silti voitaisi suorittaa. Yhtäältä ”sääntöjenvastaisuudet”, joihin komissio viittaa, voivat oikeuttaa taloudellisen korjauksen vain, jos niillä on tai on ollut haitallinen vaikutus unionin talousarvioon. Kantajan mukaan tilanne ei komission moittimien toimenpiteiden osalta ole näin. Toisaalta kantaja väittää, että useissa esille tuoduissa hankkeissa ei itse asiassa ole rikottu yhteisön oikeutta.

Toisessa kanneperusteessa kantaja väittää, että komissiolla ei ole asetuksen N:o 4253/88 nojalla oikeutta suorittaa kiinteämääräisiä tai ekstrapolaroituja taloudellisia korjauksia. Kantaja toteaa tältä osin, että mainitun asetuksen 24 artiklan sanamuoto viittaa selvästi konkreettisiin tilanteisiin ja laskennallisesti määritettäviin määriin.

Kolmannessa kanneperusteessa kantaja väittää, että asiassa on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja suoritettu perusteeton jäsenvaltioiden välinen ekstrapolarointi, jonka johdosta yksi jäsenvaltio joutuu vastuuseen muiden jäsenvaltioiden tekemistä virheistä.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/41

Kanne 8.3.2010 — Saksa v. komissio

(Asia T-116/10)

2010/C 134/70

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamies: J. Möller, edustaja: Rechtsanwalt U. Karpenstein)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komission 23.12.2009 tekemä päätös K(2009) 10675, jolla on vähennetty komission päätöksen K(97) 1120 mukaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) Nordrhein-Westfalenin tavoite 2 -ohjelmalle (1997–1999) myönnetyn tuen määrää, on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on vähentänyt riidanalaisella päätöksellään EAKR:sta Nordrhein-Westfalenin tavoite 2 -ohjelmalle (1997–1999) myönnetyn tuen määrää.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja vetoaa siihen, että komissio on arvioinut tosiseikkoja virheellisesti. Kantajan mukaan komissio on ottanut virhemäärien laskennassa huomioon virheellisiä määriä.

Toisessa kanneperusteessa väitetään, että asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohdassa asetetut rahoitusoikaisun edellytykset eivät täyty. Kantajan mukaan tämä säännös ei oikeuta komissiota tekemään rahoitusoikaisuja hallinnollisten virheiden vuoksi tai epätarkoituksenmukaisiksi väitettyjen hallinnollisten järjestelmien ja valvontajärjestelmien vuoksi. Lisäksi väitetään, että rahoitusoikaisu ei tule komission omaksumassa laajuudessa kyseeseen muistakaan syistä. Yhtäältä sellaiset ”sääntöjenvastaisuudet”, joita komissio tässä arvostelee, oikeuttavat rahoitusoikaisun tekemisen vain silloin, kun ne vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet negatiivisesti unionin talousarvioon. Tästä ei ole kantajan mukaan kysymys komission arvostelemassa toiminnassa. Toisaalta kantaja väittää, että useissa arvostelluissa hankkeissa ei ole asiasisällönkään osalta rikottu unionin oikeutta.

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että komissiolla ei ole ollut oikeutta tehdä asetuksen N:o 4253/88 nojalla kiinteämääräisiä ja ekstrapoloituja rahoitusoikaisuja. Kantaja katsoo tältä osin, että tämän asetuksen 24 artiklan selvä sanamuoto viittaa konkreettisiin tapauksiin ja rahallisesti mitattavissa oleviin summiin.

Viimeisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että vaikka kiinteämääräiset ja ekstrapoloidut rahoitusoikaisut sallittaisiin, ne olisivat käytännössä lainvastaisia. Tähän liittyen kantaja väittää, että komissio ei ole näyttänyt toteen arvostelemansa toiminnan ”järjestelmään kuuluvuutta” eivätkä kiinteämääräiset rahoitusoikaisut ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/42

Kanne 8.3.2010 — ClientEarth ym. v. komissio

(Asia T-120/10)

2010/C 134/71

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: ClientEarth (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), Transport & Environment (Bryssel, Belgia), European Environmental Bureau (Bryssel, Belgia) ja BirdLife International (Bryssel, Belgia) (edustaja: barrister S. Hockman QC)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	vastaajan on todettava rikkoneen asetusta (EY) N:o 1049/2001 (1) ja asetusta (EY) N:o 1367/2006 (2)

—

on todettava, että syyt, jotka koskevat asiakirjan tutustuttavaksi saamisesta kieltäytymistä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan perusteella, on esitettävä kirjallisesti kaksivaiheisen hallinnollisen menettelyn säädetyssä määräajassa tai niistä on luovuttava, koska ne ovat poikkeusta koskevia perusteita, ja että muussa tapauksessa ne eivät kuulu tuomioistuinkäsittelyn piiriin

—	9.2.2010 tehty riidanalainen päätös (SG.E3/MM/psi-Ares (2010)70321), jolla komissio ilmoitti aikomuksestaan evätä kantajilta oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka sisälsivät ympäristötietoja, on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava antamaan viipymättä ja sellaisinaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 10 artiklan mukaisesti tutustumisoikeus kaikkiin pyydettyihin asiakirjoihin, jotka mainittiin sen tutkiessa 15.10.2009 tehtyä hakemusta ja 17.12.2009 tehtyä uudistettua hakemusta sekä kaikkiin näitä tutkittaessa laadittuihin asiakirjoihin, ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut mahdollisen väliintulijan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantajat vaativat SEUT 263 artiklan mukaisesti komission 9.2.2010 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, jolla tämä ilmoitti aikovansa evätä kantajilta oikeuden tutustua ympäristötietoja, jotka koskivat biopolttoaineiden valmistamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, sisältäviin tiettyihin asiakirjoihin, jotka komissio oli laatinut ja/tai joita se käytti direktiivin 2009/28/EY (3) mukaisesti.

Kanteensa tueksi kantajat esittävät seuraavat kanneperusteet:

Ensinnäkin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan rikkominen, koska asiakirjoihin ei annettu tutustua oikea-aikaisesti tai koska syitä siihen, miksi tutustuminen niihin evättiin, ei kerrottu. Hakemus tehtiin 15.10.2009. Vastaaja hylkäsi hakemuksen osittain, antoi tutustuttavaksi neljä asiakirjaa ja pidätti itsellään noin 200 asiakirjaa. Kantajat riitauttivat tämän hylkäämisen perustan. Komissio kieltäytyi 9.2.2010, jolloin asetuksessa säädetty määräaika päättyi, antamasta tutustuttavaksi jäljellä olevia asiakirjoja tai esittämästä päteviä syitä niiden pidättämiseen.

Toiseksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska kunkin asiakirjan pidättämistä ei perusteltu yksityiskohtaisesti. Jotta poikkeusta voidaan soveltaa, kunkin asiakirjan pidättämistä koskevat yksityiskohtaiset perustelut on esitettävä kirjallisesti säädetyssä määräajassa. Komissio kieltäytyi 9.2.2010, jolloin asetuksessa säädetty määräaika päättyi, antamasta tutustuttavaksi jäljellä olleita asiakirjoja, eikä esittänyt yksityiskohtaisia syitä niiden pidättämiseen, mitä asetuksessa ja oikeuskäytännössä edellytetään.

Kantajat väittävät lisäksi, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklaa on rikottu, koska kunkin asiakirjan sisältöä ei ole arvioitu konkreettisesti erikseen. Komission on arvioitava konkreettisesti ja erikseen kunkin asiakirjan sisältö, kun se määrittää, sovelletaanko kyseiseen asiakirjaan tai sen johonkin osaan poikkeusta yleisestä säännöstä, jonka mukaan kaikkiin asiakirjoihin on saatava tutustua. Komissio myönsi 9.2.2010, jolloin asetuksessa säädetty määräaika päättyi, että pyydettyjä asiakirjoja ei ollut analysoitu tällä tavoin ja että sikäli kuin analyysi oli tehty, sitä ei ollut annettu kantajien käyttöön.

Kantajat väittävät edelleen, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen (EY) N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska 4 artiklan 3 kohdassa säädettyä poikkeusta on sovellettu lainvastaisesti. Komissio vaati alun perin 4 artiklan 3 kohdan poikkeuksen soveltamista noin 200 asiakirjaan. Se ei antanut kyseisiä asiakirjoja tutustuttavaksi 9.2.2010, jolloin asetuksessa säädetty määräaika päättyi. Vedotakseen 4 artiklan 3 kohdassa säädettyyn poikkeukseen komission on osoitettava, että asiakirjan tai sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti sen päätöksentekomenettelyä. Kantajat väittävät, että asiakirjat, jotka sisältävät ympäristöön kohdistuvia päästöjä koskevia ympäristötietoja, eivät vahingoita vakavasti komission päätöksentekomenettelyä, ja että sikäli kuin poikkeusta voidaan soveltaa asiakirjaan tai sen sisältämiin tietoihin, ylivoimainen yleinen etu edellyttää ilmaisemista.

Kantajat väittävät samanaikaisesti, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa on rikottu, koska asiakirjoja ei muokattu. Jos komissio kieltäytyy luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja, sen on, mikäli mahdollista, harkittava niiden osien muokkaamista, joihin voidaan muuten soveltaa poikkeusta, ja ilmaistava osat, joihin poikkeusta ei sovelleta. Kantajat väittävät, että komissio ei pohtinut muokkaamista eikä suorittanut sitä, minkä vuoksi se pidätti tietoja tai asiakirjojen osia, jotka olisi muuten voitu antaa tutustuttavaksi.

Kantajat väittävät lopuksi, että vastaaja rikkoi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 7 kohtaa, koska se ei yksilöinyt ajanjaksoa 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi. Jos komissio kieltäytyy luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja tai niiden osia, sen on yksilöitävä ajanjakso, jona poikkeusta sovelletaan. Kantajat väittävät, että komissio ei tarkastellut eikä ilmoittanut ajanjaksoa, jona muutoin pätevää poikkeusvaatimusta sovelletaan.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43)

(2) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13)

(3) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY (EUVL L 140, s. 16).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/43

Kanne 11.3.2010 — Conte ym. v. neuvosto

(Asia T-121/10)

2010/C 134/72

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Giovanni Conte (Pomezia, Italia), Casa del Pescatore Soc. coop. rl (Civitanova Marche, Italia), Guidotti Giovanni & Figli Snc (Termoli, Italia), Organizzazione di produttori della pesca di Civitanova Marche Soc. coop. rl (Civitanova Marche, Italia) ja Consorzio gestione mercato ittico Manfredonia Soc. coop. rl (Cogemim) (Manfredonia, Italia) (edustajat: asianajajat P. Cavasola, G. Micucci ja V. Cannizzaro)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	Riidanalainen asetus on kumottava.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20.11.2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009.

Kaikki kantajat ovat kalastusalan toimijoita ja niitä koskevat riidanalaisen asetuksen säännöksissä asetetut velvoitteet.

Kantajat esittävät vaatimustensa tueksi seuraavat oikeudelliset perusteet.

Riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohta ja 10 artiklan 1 ja 2 kohta ovat pätemättömiä siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä säädetään kokonaispituudeltaan yli 15 metriä pitkien kalastusalusten osalta ehdoton velvollisuus siitä, että ne on varustettava kaksinkertaisella valvontajärjestelmällä: satelliittiseurannalla, josta säädetään 9 artiklassa, ja lisäksi automaattisella tunnistusjärjestelmällä. Kysymys on kahdesta eri valvontajärjestelmästä, joilla on pääasiallisesti sama tehtävä. Tätä velvollisuutta ei ole riittävästi perusteltu. Se näyttää olevan lisäksi suhteellisuusperiaatteen vastainen toimenpiteen tarpeellisuuden ja asianmukaisuuden näkökulmasta. Kahdella valvontajärjestelmällä varustamista koskeva velvollisuus merkitsee myös sellaista taloudellista rasitusta kantajille, joka ei ole oikeutettu minkään kohtuullisen vaatimuksen perusteella.

Riidanalaisen asetuksen 15 ja 17 artikla ovat pätemättömiä siltä osin, kuin niissä säädetään kokonaispituudeltaan vähintään 12 metriä pitkien kalastusalusten osalta velvollisuus lähettää päivittäin tiettyjä tietoja ja joka tapauksessa ennen satamaan tuloa tai jopa neljä tuntia ennen satamaan tuloa. Kantajien mukaan tällainen vaatimus on kohtuuton, suhteeton ja jopa mahdoton täyttää. Etenkin sellaisten kalastusalusten osalta, joita käytetään pienimuotoisessa kalastuksessa sellaisilla kalastusalueilla, jotka sijaitsevat lyhyen merimatkan päässä satamista, tällainen velvollisuus on mahdotonta täyttää, ellei alusta pysäytetä sataman ulkopuolelle ja odoteta määräaikojen täyttymistä.

Tarkkailu- ja tarkastusjärjestelmä on pätemätön siltä osin kuin riidanalaisessa asetuksessa säädetään ehdottomasta velvollisuudesta sallia pääsy aluksen tiloihin, sähköisiin kansioihin ja tiedostoihin sekä sallia sellaisia tarkastuksia ja kuulusteluja, joiden suorittajina toimivat virkamiehet, joilla ei ole oikeusviranomaisten antamaa valtuutusta ja jotka eivät ole rikospoliisin valvonnassa. Tällä tavoin luottamuksensuojan, kotirauhan, yksityiselämän suojan ja puolustautumisoikeuksien eri aspekteja loukataan. Sen lisäksi, että tällainen valvonta loukkaa edellä mainittuja perusoikeuksia, se on niin tunkeilevaa, että se vie kokonaan pohjan kalastusalan toimijoiden oikeudelta käyttää taloudellista vapauttaan, joka tunnustetaan perustamissopimuksissa. Erityinen pätemättömyysperuste koskee 82 artiklaa, jossa annetaan tarkastusviranomaisille valta määrätä toimenpiteistä, jotka koskevat mahdollisten rikkomisten todisteiden säilyttämistä.

Riidanalaisen asetuksen 73 artiklan 8 kohta on pätemätön siltä osin kuin siinä tunnustetaan valtioille vapaus saattaa tarkkailujärjestelmän taloudelliset kustannukset kalastusalan toimijoiden maksettaviksi. Tältä osin on täsmennettävä, että säännös vaikuttaa ilmeisen pätemättömältä, koska se on vastoin periaatetta julkisten intressien toteuttamiseen tarvittavien varojen sosiaalisesta jakamisesta.

Riidanalaisen asetuksen 92 artikla on pätemätön siltä osin kuin siinä säädetään järjestelmästä, jossa vastuu mahdollisista rikkomisista siirtyy siten, että riippumatta siitä, kuka on syyllistynyt rikkomiseen, vastuu on lopulta kalastusalusten omistajalla ja hänen mahdollisilla oikeudenomistajillaan. Tältä osin on todettava, että säännös on vastoin henkilökohtaisen vastuun periaatetta, omaisuudensuojan periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin sillä ei järkevästi pyritä ehkäisemään seuraamusjärjestelmän kiertämistä.

Riidanalaisen asetuksen 103 artikla on pätemätön siltä osin kuin siinä säädetään, että se, että valtio ei noudata asetuksen mukaisia velvoitteitaan, voi johtaa asetusten 1198/2006 (1) ja 861/2006 (2) mukaisten rahoitustukien maksamisen keskeyttämiseen. Kantajien mukaan näiden tukien keskeyttäminen merkitsee vastuun siirtämistä valtiolta yksityiselle, joka joutuu kärsimään valtion menettelystä aiheutuneet haitalliset seuraamukset. Tällainen seuraamuksen siirtämisen muoto on vastoin rangaistusten henkilökohtaisuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

Riidanalaisen asetuksen 14 artiklan 1, 2, 3, 4 ja 5 kohta, 17 artiklan 1 kohta, 58 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohta, 59 artiklan 2 ja 3 kohta, 60 artiklan 4 ja 5 kohta, 62 artiklan 1 kohta, 63 artiklan 1 kohta, 64 ja 65 artikla, 66 artiklan 1 ja 3 kohta, 67 artiklan 1 kohta ja 68 artikla ovat pätemättömiä. Kantajat väittävät tältä osin, että kyseinen asetus perustuu vain EY 37 artiklaan, joka mahdollistaa yhteisen kalastuspolitiikan käyttöön ottamisen, ja että asetuksen sisältyvät toimenpiteet olisivat lainmukaisia vain, jos ne palvelisivat yhteisön toimielinten antamilla toimilla perustettua kalastuspolitiikkaa. Edellä mainitut säännökset eivät kuitenkaan koske yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvia aloja ja lajeja, minkä vuoksi ne eivät kuulu EY 37 artiklan soveltamisalaan.

(1) Euroopan kalatalousrahastosta 27.6.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1198/2006

(2) Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä 22.5.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 861/2006

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/45

Kanne 18.3.2010 — Hartmann v. SMHV (Complete)

(Asia T-123/10)

2010/C 134/73

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Paul Hartmann AG (Heidenheim, Saksa) (edustaja: Rechtsanwältin N. Aicher)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan valitusasiassa R 601/2009-4 20.1.2010 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien SMHV:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Complete” luokkiin 5 ja 10 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 7 432 024)

Tutkijan päätös: Rekisteröintihakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu, koska haettu merkki ei kuvaile suoraan hakemuksessa tarkoitettuja tavaroita; asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska tältä merkiltä ei puutu vaadittavaa erottamiskykyä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/45

Kanne 17.3.2010 — Lidl Stiftung v. SMHV — Vinotasia (VITASIA)

(Asia T-124/10)

2010/C 134/74

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Lidl Stiftung & Co. KG (Neckarsulm, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Schaeffer ja A. Marx)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Vinotasia GmbH (Koblenz, Saksa)

Vaatimukset

—	Neljännen valituslautakunnan 14.1.2010 valitusasiassa R 1054/2008-4 tekemä päätös on kumottava

—	väite nro B 1 027 947, joka esitettiin 30.6.2006, on hylättävä siltä osin kuin se hyväksyttiin väiteosaston 30.5.2008 tekemällä päätöksellä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut Euroopan unionin tuomioistuimessa ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännessä valituslautakunnassa

—	toissijaisesti asian käsittely on keskeytettävä, kunnes 17.3.2010 Saksan patentti- ja tavaramerkkivirastolle jätetty vanhemman saksalaisen tavaramerkin nro 302 15 015 ”VINOTASIA” menettämistä koskeva hakemus on oikeusvoimaisesti ratkaistu.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”VITASIA” luokkiin 29, 30, 31, 32 ja 33 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 4 691 101)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vinotasia GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokkiin 32, 33 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten rekisteröity saksalainen sanamerkki ”VINOTASIA”, rekisteröintinumero 302 15 015

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska edellä mainittujen tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/46

Kanne 17.3.2010 — Lux Management v. SMHV — Zeis Excelsa (KULTE)

(Asia T-130/10)

2010/C 134/75

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lux Management Holding SA (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja S. Mas)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Zeis Excelsa SPA (Montegranaro, Italia)

Vaatimukset

—	on todettava, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 15.1.2010 asiassa R 712/2008-4 tekemältä päätökseltä puuttuu kohde

—	vaihtoehtoisesti on kumottava sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 15.1.2010 tekemä päätös asiassa R 712/2008-4 sillä perusteella, että valituslautakunta ei huomioinut kantajan esittämää selvitystä

—

vaihtoehtoisesti on kumottava sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 15.1.2010 tekemä päätös asiassa R 712/2008-4 sillä perusteella, että päätöksessä ei perustella kantajan esittämän menettämisvaatimuksen kohteena olevan rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin sallimista

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki KULTE luokkiin 14, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja

Yhteisön tavaramerkin menetetyksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: vastapuoli valituslautakunnassa

Menetetyksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: kuviomerkin CULT italialainen tavaramerkkirekisteröinti kaikkia luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten ja kuviomerkin CULT kansainvälinen tavaramerkkirekisteröinti, joka on voimassa Ranskassa ja Benelux-maissa, luokkiin 14, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Mitättömyysosaston ratkaisu: Menettämisvaatimuksen kohteena olevan yhteisön tavaramerkin rekisteröinti julistettiin osittain mitättömäksi.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 43 artiklaa on rikottu, koska valituslautakunta ei huomioinut sitä, että sen päätökseltä puuttui kohde sen jälkeen kun osapuolet olivat sopineet kysymyksessä olevien tavaramerkkien samanaikaisesta voimassaolosta ja että hakemus oli tämän jälkeen peruutettu; lisäksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta kieltäytyi hyväksymästä kantajan esittämää uutta selvitystä, asetuksen (EY) N:o 207/2009 57 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta arvioi virheellisesti esitetyn selvityksen merkityksen ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa vastapuolena valituslautakunnassa olleen yrityksen esittämän menettämisvaatimuksen kohteena olevan rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin sallimiseen liittyvän selvityksen osalta.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/47

Kanne 23.3.2010 — Pieno žvaigždės v. SMHV — Fattoria Scaldasole (Iogurt.)

(Asia T-135/10)

2010/C 134/76

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: AB ”Pieno žvaigždės” (Vilna, Liettua) (edustajat: asianajaja I. Lukauskienė ja asianajaja R. Žabolienė)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Fattoria Scaldasole Srl (Monguzzo, Italia)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 18.1.2010 tekemä päätös asiassa R 1070/2009-2 on kumottava ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”Iogurt.” luokkaan 29 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: kuviomerkin ”jogurtas” liettualainen tavaramerkkirekisteröinti luokkaan 29 kuuluvia tavaroita varten ja kuviomerkin ”jogurt” yhteisön tavaramerkkirekisteröinti luokkaan 29 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: Katsottiin, ettei valitusta oltu tehty.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 60 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 2869/95 (1) 8 artiklan kanssa, on rikottu koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että valitusmaksua ei ollut maksettu säädetyssä kahden kuukauden määräajassa valituksen kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta.

(1) Maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2869/95 (EYVL L 303, s. 33).

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/47

Kanne 24.3.2010 — Espanja v. komissio

(Asia T-138/10)

2010/C 134/77

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: J. Rodríguez Cárcamo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	on kumottava komission 28.1.2010 tekemä päätös K(2010) 337 lopullinen, jolla vähennetään Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) myönnettyä tukea ”Comunidad Valenciana”-toimintaohjelmalle, tavoite 1 (1994–1999) Espanjassa päätöksen K(1994) 3043/6, EAKR, nro 94.11.09.011 mukaisesti

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio myönsi 25.11.1994 tekemällään päätöksellä K(94) 30436 Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tukea Valencian maakunnassa toteutettavan toimintaohjelman hyväksi. Kyseinen tuki oli osa yhteisön tukijärjestelmiä Espanjan maakuntien hyväksi toteutettavien rakenteellisten toimenpiteiden hyväksi tavoitteen 1 osalta ajanjaksona 1994–1999, ja sen EAKR:n maksettavaksi tuleva enimmäismäärä oli 1 207 941 000 ecua. Käsiteltävänä olevassa asiassa kanteen kohteena olevassa päätöksessä todetaan, että sääntöjenvastaisuuksia on ilmennyt 23:ssa kyseisistä 38 hankkeesta, ja alun perin myönnetyn tuen määrää vähennetään 115 612 377,25 eurolla.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

—

19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklaa on rikottu, koska riidanalaisessa päätöksessä on käytetty ekstrapolointia, vaikka mainitussa artiklassa ei säädetä mahdollisuudesta ekstrapoloida konkreettisissa toimissa todettuja sääntöjenvastaisuuksia kaikkiin toimiin, jotka suoritetaan EAKR:n rahoittamissa toimintaohjelmissa. Espanjan mukaan komission riidanalaisella päätöksellä suorittamalle korjaukselle ei ole oikeudellista perustetta, koska 15.10.1997 hyväksytyillä komission sisäisillä suuntaviivoilla, jotka koskevat nettomääräisiä rahoituskorjauksia neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artiklan soveltamisen yhteydessä, ei asiassa C-443/97, Espanjan kuningaskunta vastaan komissio, 6.4.2000 annetun tuomion (2) perusteella voi olla jäsenvaltioihin ulottuvia oikeusvaikutuksia. Toisaalta 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artikla koskee ainoastaan sellaisten avustusten vähentämistä, joiden tutkiminen osoittaa sääntöjenvastaisuuden olemassaolon; tätä periaatetta loukattaisiin, jos korjauksia suoritettaisiin ekstrapoloimalla.

—

Toissijaisesti 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artiklaa, yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan (luottamuksellisen yhteistyön periaate) kanssa, on rikottu, koska komissio on suorittanut korjauksia ekstrapoloimalla siitä huolimatta, ettei muutettujen sopimusten osalta ole ilmennyt toiminnan harjoittamista, valvontaa tai kirjanpitoa koskevia puutteita, varsinkin kun toimintaa harjoittavat elimet sovelsivat Espanjan lainsäädäntöä, jota unionin tuomioistuin ei ole todennut Euroopan unionin oikeuden vastaiseksi. Espanjan kuningaskunta katsoo, että vaikka se, että toimintaa harjoittavat elimet noudattavat Espanjan kansallista lainsäädäntöä, voi antaa komissiolle perusteen todeta menettelyn Euroopan unionin oikeuden vastaisuuden tai konkreettisten rikkomusten olemassaolon, se ei voi olla perustana toiminnan harjoittamisessa havaittujen puutteiden perusteella tehtävälle ekstrapoloinnille, kun unionin tuomioistuin ei ole todennut näiden elinten soveltamaa lakia Euroopan unionin oikeuden vastaiseksi eikä komissio ole nostanut jäsenvaltiota vastaan kannetta SEUT 258 artiklan perusteella.

—

Toissijaisesti 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artiklaa on rikottu, koska otos, jota käytettiin rahoitusosuuden korjaamiseksi ekstrapoloimalla, ei ole edustava. Komissio käytti ekstrapoloinnissa otosta, johon kuului hyvin pieni määrä hankkeita (38 yhteensä 7 862:stä), eivätkä ne kattaneet kaikkia toimintaohjelman lohkoja; se otti huomioon Espanjan viranomaisten aikaisemmin vähentämät kustannukset, otti lähtökohdaksi todetut kustannukset eikä myönnettyä avustusta ja käytti tietokoneohjelmaa, jonka luotettavuus on alle 85 prosenttia. Tästä syystä Espanjan kuningaskunta katsoo, että otos ei täytä niitä edustavuuden vaatimuksia, joita sen käyttäminen ekstrapoloinnin perustana edellyttää.

—

Toimet ovat 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan perusteella vanhentuneita. Espanjan kuningaskunta katsoo lopuksi, että sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisen Espanjan viranomaisille (mikä tapahtui heinäkuussa 2004 ja jossa oli kyse pääosin vuosina 1997, 1998 ja 1999 tapahtuneista sääntöjenvastaisuuksista) täytyy olla ratkaiseva niiden vanhentumisen, johon sovelletaan asetuksen 2988/95 3 artiklassa säädettyä neljän vuoden määräaikaa, kannalta.

(2) Kok., s. I-2415.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/48

Kanne 30.3.2010 — Ben Ri Electrónica v. SMHV — Sacopa (LT LIGHT-THECNO)

(Asia T-143/10)

2010/C 134/78

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Ben Ri Electrónica, SA (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Alejos Cutuli)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Sacopa, SAU (Sant Jaume de Llierca, Girona, Espanja)

Vaatimukset

—	SMHV:n neljännen valituslautakunnan päätös on kumottava ja on kiellettävä yhteisön tavaramerkin nro 4 520 193 rekisteröiminen

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Sacoa, S.A.U.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanaosan ”LT” sisältävä kuviomerkki (rekisteröintihakemus nro 4 520 193) luokkiin 7, 9 ja 11 kuuluville tuotteille

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön kuviomerkki (nro 13 375) ja espanjalaiset kuviomerkit (nro 1 719 729 ja nro 1 719 730), jotka muodostuvat ympyrästä esiin pistävistä, rinnakkain olevista kirjamista ”L” ja ”T”, luokkiin 9 ja 11 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksenalaisen päätöksen kumoaminen ja väitteen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen tulkinta.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/49

Kanne 29.3.2010 — Space Beach Club v. SMHV — Flores Gómez (SpS space of sound)

(Asia T-144/10)

2010/C 134/79

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Space Beach Club, SA (San Jorge (Ibiza), Espanja) (edustaja: asianajaja A. Alejos Cutuli)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Miguel Ángel Flores Gómez (Madrid, Espanja)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan päätös on hylättävä ja yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 5 683 693 rekisteröinti evättävä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Miguel Ángel Flores Gómez

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanaosan ”SPS space of sound” sisältävä kuviomerkki (rekisteröintihakemus nro 5 683 693) luokkiin 9, 35 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanaosan ”SPACE” sisältävät espanjalaiset kuviomerkit luokkiin 9, 35 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (nro 2 021 783, nro 2 610 677, nro 2 644 838, nro 2 644 839, nro 2 654 511, nro 2 694 428, nro 2 583 870, nro 3 175 742, nro 4 529 814)

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittu virheellisesti.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/51

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.2.2010 — Faria v. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (merkit ja mallit) (SMHV)

(Asia F-7/09) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Arviointi - Arviointikertomus - Vuosien 2006–2007 arviointikierros - Arviointikertomuksen kumoamista koskeva vaatimus - Ilmeinen arviointivirhe - Henkisen kärsimyksen korjaaminen)

2010/C 134/84

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Marie-Hélène Faria (Muchamiel, Espanja) (edustaja: asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (merkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: I. de Medrano Caballero, avustajanaan asianajaja D. Waelbroeck)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus, joka koskee ajalta 1.10.2006 — 30.9.2007 laaditun arviointikertomuksen kumoamista sekä vastaajan velvoittamista korvaamaan kantajan kärsimät vahingot

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (merkit ja mallit) (SMHV) laatima Fariaa koskeva arviointikertomus ajanjaksolta 1.10.2006 — 30.9.2007 kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	SMHV vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kolmesta neljäsosasta Farian oikeudenkäyntikuluja.

4)	Faria vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

(1) EUVL C 69, 21.3.2009, s. 55.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/51

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 9.3.2010 — N v. parlamentti

(Asia F-26/09) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Vahingonkorvauskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Työpaikkakiusaaminen - Huolenpitovelvollisuus - Henkinen kärsimys)

2010/C 134/85

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: N (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja É. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: K. Zejdová ja R. Ignătescu)

Oikeudenkäynnin kohde

Parlamentin velvoittaminen maksamaan kantajalle 12 000 euron suuruinen korvaus vahingosta, joka on aiheutunut yhtäältä kantajaan kohdistuneesta työpaikkakiusaamisesta ja toisaalta siitä, että riippumaton elin ei ole tehnyt sisäistä hallinnollista tarkastusta

Tuomiolauselma

1)	Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan N:lle 2 000 euron vahingonkorvaus.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa N:n oikeudenkäyntikuluista.

4)	N vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

(1) EUVL C 153, 4.7.2009, s. 51.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/52

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 9.3.2010 — Tzvetanova v. komissio

(Asia F-33/09) (1)

(Henkilöstö - Väliaikaiset toimihenkilöt - Palkkaus - Ulkomaankorvaus - Henkilöstösääntöjen VII liitteessä olevassa 4 artiklassa säädetyt edellytykset - Tavanomainen asuinpaikka ennen palvelukseentuloa - Oleskelu opiskelijana asemapaikassa viitekautena - Harjoittelukausia asemapaikan ulkopuolella viitekautena - Todellisen asuinpaikan huomioon ottaminen)

2010/C 134/86

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Aglika Tzvetanova (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É.. Marchal)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi D. Martin ja J. Baquero Cruz, sittemmin J. Currall ja J. Baquero Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus komission tekemän sen päätöksen kumoamisesta, jolla evätään kantajalta oikeus henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn ulkomaankorvaukseen.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan komission 10.7.2008 tekemä päätös evätä Aglika Tzvetanovalta oikeus henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan mukaiseen ulkomaankorvaukseen kumotaan.

2)	Euroopan komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 129, 6.6.2009, s. 22.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/52

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 25.3.2010 — Buschak v. Eurofound

(Asia F-47/08) (1)

(Henkilöstö - Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö - Apulaisjohtajan toimen kuvaus - Kumoamiskanne - Vahingonkorvauskanne - Oikeussuojan tarve - Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

2010/C 134/87

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Willy Buschak (Bonn, Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat L. Levi ja C. Ronzi, sittemmin asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) (asiamies: solicitor C. Callanan)

Oikeudenkäynnin kohde

Henkilöstö — Sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla muutettiin kantajan toimen kuvausta, ja vastaajan velvoittaminen korvaamaan kantajalle aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä aiheutunut vahinko

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Buschak velvoitetaan vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 171, 5.7.2008, s. 52.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/52

Kanne 8.12.2009 — Papathanasiou v. SMHV

(Asia F-99/09)

2010/C 134/88

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Elisavet Papathanasiou (Alicante, Espanja) (edustaja: Rechtsanwalt H. Tettenborn)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Yhtäältä kantajan sopimuksen sopimuslausekkeen mitättömäksi julistaminen; tällä sopimuslausekkeella määrätään työsopimuksen automaattisesta lakkaamisesta siinä tapauksessa, että kantaja ei tulisi valituksi SMHV:a varten järjestetyssä avoimessa kilpailussa, ja toisaalta sen toteaminen, että kilpailuilla OHMI/AD/01/07, OHMI/AD/02/07, OHMI/AST/01/07 ja OHMI/AST/02/02 ei ole mitään vaikutusta kantajan sopimukseen. Lisäksi vahingonkorvauksen vaatiminen.

Vaatimukset

—

On kumottava 12.3.2009 päivätty SMHV:n kirje ja siihen sisältyvät SMHV:n päätökset, joiden mukaan kantajan työsuhde päättyy 16.3.2009 alkavan kahdeksan kuukauden irtisanomisajan päätyttyä, ja todettava, että kantajan työsuhde SMHV:n kanssa jatkuu keskeytyksettä ilman irtisanomista. Kantaja vaatii — sikäli kuin virkamiestuomioistuin pitää sitä tarpeellisena — myös muiden, kantajan epäitsenäiseksi luokittelemien 3.8.2009 päivätyn SMHV:n kirjeen (määräajan keskeyttäminen kolmeksi kuukaudeksi) ja 9.10.2009 päivätyn SMHV:n kirjeen (valituksen hylkääminen) kumoamista.

—

Kantajan ja SMHV:n välillä tehdyn työsopimuksen 5 artiklaan sisältyvä lakkauttamislauseke on kumottava tai todettava mitättömäksi ja toissijaisesti

on todettava, että kantajan työsopimuksen päättämistä ei voida myöskään tulevaisuudessa perustaa kantajan työsopimuksen lakkauttamislausekkeeseen

toissijaisesti on todettava, että 12.3.2009 päivätyssä SMHV:n kirjeessä mainitut valintamenettelyt eivät voineet missään tapauksessa saada aikaan sitä, että lakkauttamislausekkeen perusteella syntyisi negatiivisia vaikutuksia.

—	SMHV on velvoitettava suorittamaan kantajalle vahingonkorvausta virkamiestuomioistuimen asianmukaiseksi arvioima määrä hänelle ensimmäisessä vaatimuskohdassa mainituista ilmoituksista aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja aineettomasta vahingosta.

—

Siinä tapauksessa, että kantajan tosiasiallinen työskentely on jo päättynyt virkamiestuomioistuimen päätöksen hetkellä ja/tai SMHV:n kantajalle suoritettavien määrien maksaminen on jo lopetettu SMHV:n lainvastaisen menettelyn vuoksi työsuhteen jatkumisesta huolimatta:

—

On todettava, että SMHV:lla on velvollisuus jatkaa kantajan työsuhdetta entisin ehdoin ja ottaa tämä takaisin palvelukseensa ja SMHV on velvoitettava korvaamaan kattavasti kantajalle tälle aiheutunut aineellinen vahinko, erityisesti maksamalla kaikki mahdollisesti vielä maksamatta olevat määrät ja korvaamalla kaikki muut kustannukset, jotka ovat aiheutuneet kantajalle SMHV:n lainvastaisesta menettelystä (saatu työttömyyskorvaus pois lukien).

—

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että kantajaa ei edellä mainitussa tapauksessa voida oikeudellisista tai tosiasiallisista syistä johtuen ottaa takaisin palvelukseen ja/tai jatkaa hänen työsuhdettaan entisin ehdoin, SMHV on velvoitettava suorittamaan kantajalle tämän työskentelyn lainvastaisesta päättymisestä aiheutuvasta aineellisesta vahingosta vahingonkorvausta, joka on suuruudeltaan hänen tosiasiallisesti odotettavissa olevien elinikäisten ansioidensa ja niiden elinikäisten ansioiden välinen erotus, jotka kantaja olisi saanut, jos työsopimus jatkuisi, eläke-etuudet ja muut oikeudet huomioon ottaen.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/53

Kanne 12.2.2010 — Nicola v. Euroopan investointipankki

(Asia F-13/10)

2010/C 134/89

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Carlo De Nicola (Strassen, Luxemburg) (edustaja: asianajaja L. Isola)

Vastaaja: Euroopan investointipankki

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vuoden 2008 arviointikertomuksen kumoaminen sekä siltä osin kuin se koskee tavoitteita että siltä osin kuin se koskee työsuoritusten arviointia ja 18.3.2009 tehtyjä ylennyspäätöksiä. Lisäksi vaaditaan vastaajan velvoittamista korvaamaan kantajalle aiheutunut aineeton ja aineellinen vahinko.

Vaatimukset

—	Valituslautakunnan 23.9.2009 tekemän päätöksen kumoaminen siltä osin kuin siinä hylätään kantajan valitus vuoden 2008 arviointikertomuksesta.

—	Vuoden 2008 arviointikertomuksen kumoaminen sekä siltä osin kuin se koskee tavoitteita että siltä osin kuin se koskee työsuoritusten arviointia.

—

Kaikkien tähän liittyvien, tätä seuranneiden ja tätä edeltävien toimenpiteiden kumoaminen, mukaan lukien henkilöstöosaston ohjeet siitä, millä tavoin aakkosten ensimmäisillä kirjaimilla suoritettu arviointi ja A tai B+ arvosanan antamiselle asetetut rajoitukset on ymmärrettävä, ja 18.3.2009 tehty päätös, siitä syystä, että kantajan esimiesten suorittaman arvioinnin perusteella Euroopan investointipankin on katsottava jättäneen ottamatta huomioon kohdan ”Promotions from Function E to D”.

—	Euroopan investointipankki on velvoitettava korvaamaan kantajalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko, asian käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut korkoineen ja arvioimaan uudelleen myönnetyn luoton rahallinen arvo.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/54

Kanne 25.2.2010 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-14/10)

2010/C 134/90

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Lecce) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kanne, jossa vaaditaan toteamaan, että osittaisen työkyvyttömyyden tunnustamista koskevan menettelyn kesto oli kohtuuton, ja vastaajan velvoittamista korvaamaan kantajalle aiheutunut vahinko

Vaatimukset

—	komission päätös, jossa hylättiin 30.1.2009 päivätty hakemus, on hylättävä

—	toimenpide, jolla hylättiin 20.7.2009 tehty valitus, joka koski 30.1.2009 päivätyn hakemuksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä, on kumottava

—	siltä osin kuin on tarpeellista, on kumottava 6.11.2009 päivätty muistio ADMIN.B.2/MB/ls D(09) 29562, jonka kantaja vastaanotti 16.12.2009

—	siltä osin kuin on tarpeellista, on vahvistettava, että sen menettelyn kesto oli enemmän kuin viisi vuotta, jossa kantajalle myönnettiin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 73 artiklassa taatut takeet liittyen tapaturmaan, johon hän joutui 12.9.2003

—	siltä osin kuin on tarpeellista, on todettava, että kyseessä olevan menettelyn kesto oli kohtuuton

—

komissio on velvoitettava maksamaan 10 000 euron suuruinen korvaus aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joka kantajalle aiheutui perusteettomasti kyseessä olevan menettelyn kohtuuttoman keston takia; tämä summa voi olla suurempi tai pienempi sen mukaan, mitä virkamiestuomioistuin pitää kohtuullisena ja oikeudenmukaisena korvauksena

—	komissio on velvoitettava maksamaan kantajalle sitä päivästä seuraavasta päivästä alkaen, jolloin komissio vastaanotti 30.1.2009 päivätyn hakemuksen, siihen päivään asti, kun 10 000 euron suuruinen summa maksetaan kokonaisuudessaan, 10 prosenttiyksikön vuosittaiset pääomitettavat viivästyskorot

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/54

Kanne 26.2.2010 — Andres ym. v. EKP

(Asia F-15/10)

2010/C 134/91

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Carlos Andres ym. (Frankfurt-am-Main, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Vandenbussche ja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Yhtäältä kantajien kesäkuun 2009 palkkalaskelmien ja muiden aikaisempien ja tulevien palkkalaskelmien kumoaminen siltä osin kuin näissä palkkalaskelmissa täytäntööpannaan eläkejärjestelmän uudistaminen, josta päätettiin 4.5.2009. Toisaalta kantajille aiheutuneen vahingon korvaaminen.

Vaatimukset

—	kesäkuun 2009 palkkalaskelmat on kumottava siltä osin kuin näissä laskelmissa aloitetaan kantajien osalta sen eläkejärjestelmän uudistuksen täytäntöönpano, josta päätettiin EKP:n neuvostossa 4.5.2009; samoilta osin on kumottava myös aikaisemmat ja tulevat palkkalaskelmat

—	siltä osin kuin on tarpeellista, on kumottava 28.8.2009 ja 17.12.2009 tehdyt päätökset, joilla hylätään uudelleentarkastelua (”administrative review”) koskevat vaatimukset ja sisäiset valitukset (”grievance procedure”)

—

näin ollen vastaaja on velvoitettava maksamaan palkkauksen ja eläkkeen erotus, joka on seurausta edellä mainitusta EKP:n neuvoston 4.5.2009 tekemästä päätöksestä, edellisen eläkejärjestelmän soveltamiseen nähden; tähän palkkauksen ja eläkkeiden erotukseen on lisättävä 15.6.2009 alkaen ja tämän jälkeen joka kuun 15 päivä laskettavat, EKP:n korkokannan mukaiset viivästyskorot lisättynä 3 prosenttiyksiköllä siihen asti, kunnes velka on maksettu kokonaisuudessaan

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan korvaus vahingosta, joka on aiheutunut ostovoiman menetyksestä; tämän vahingon kohtuulliseksi määräksi on alustavasti arvioitu 1 prosentti jokaisen kantajan kuukausipalkasta

—	Euroopan keskuspankki on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/55

Kanne 10.3.2010 — M. Almeida Campos ym. v. neuvosto

(Asia F-16/10)

2010/C 134/92

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: M. Almeida Campos ym. (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Niiden päätösten kumoaminen, joilla kantajat jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD12 vuoden 2009 ylennyskierroksella ja, siltä osin kuin on tarpeellista, niiden päätösten kumoaminen, joilla tähän palkkaluokkaan ylennettiin samalla ylennyskierroksella virkamiehet, joiden nimet mainitaan ylennettyjen virkamiesten luetteloissa, jotka julkaistiin 27.4.2009 päivätyssä henkilöstötiedotteessa nro 97/09 ja 13.5.2009 päivätyssä henkilöstötiedotteessa nro 93/09.

Vaatimukset

—	Päätökset, joilla kantajat jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD12 vuoden 2009 ylennyskierroksella, on kumottava

—

siltä osin kuin on tarpeellista, on kumottava päätökset, joilla ylennettiin palkkaluokkaan AD12 vuoden 2009 ylennyskierroksella virkamiehet, joiden nimet mainitaan ylennettyjen virkamiesten luetteloissa, jotka julkaistiin 27.4.2009 päivätyssä henkilöstötiedotteessa nro 97/09 ja 13.5.2009 päivätyssä henkilöstötiedotteessa nro 93/09

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/56

Kanne 15.3.2010 — Daake v. SMHV

(Asia F-17/10)

2010/C 134/93

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Simone Daake (Alicante, Espanja) (edustaja: Rechtsanwalt H. Tettenborn)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vaatimus SMHV:n 4.12.2009 tekemän sen päätöksen kumoamisesta, jolla hylättiin kantajan esittämät vahingonkorvausvaatimukset

Vaatimukset

—

SMHV on tuomittava korvaamaan kantajalle aineellinen vahinko, jonka suuruus on

yhtäältä kantajalle muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisesti luokiteltuna sopimussuhteisena toimihenkilönä tosiasiallisesti 1.11.2005–31.10.2008 maksetun palkan sekä hänelle päivämäärästä 1.11.2008 alkaen tähän päivään asti maksetun työttömyyskorvauksen ja

toisaalta kantajalle muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 a artiklan mukaisesti 1.11.2005–31.10.2008 määräaikaisena sopimussuhteisena toimihenkilönä kuuluvan palkan sekä hänelle päivämäärästä 1.11.2008 alkaen tähän päivään asti kuuluvan työttömyyskorvauksen, joka lasketaan hänelle lokakuussa 2008 kuuluvan palkan mukaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 a artiklan mukaisesti, välinen erotus

sekä tästä aiheutunut eläkkeen menetys ja muu vahinko sekä menetetyt palkkaedut ja etuudet, kun otetaan huomioon asianmukainen ja hänen suorituksensa huomioon ottava ylennys 1.4.2008

sekä — siltä osin kuin se on tarpeen esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymisen johdosta — SMHV:n 6.5.2009 ja 4.12.2009 tekemät päätökset on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan aineeton vahinko, joka kantajalle on aiheutunut, kun häntä kohdeltiin syrjivästi verrattuna muihin SMHV:n työntekijöihin, siten, että unionin tuomioistuin arvioi kyseisen korvauksen määrän

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2010.134.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 134

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	53. vuosikerta 22. toukokuu 2010

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2010/C 134/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 113, 1.5.2010	1