18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/3

457. TÄYSISTUNTO 4. JA 5. MARRASKUUTA 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia”

(valmisteleva lausunto)

(2010/C 128/02)

Yleisesittelijä: Wolfgang GREIF

Espanjan ulkoasiain- ja kehitysyhteistyöministeriön EU-asioiden valtiosihteeri Diego López Garrido pyysi 23. heinäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia.

Asian valmistelusta vastasi ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto (Lissabonin strategian seurantaryhmä).

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Wolfgang Greifin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 178 ääntä puolesta ja 6 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1 Käsillä olevassa lausunnossa esitetään poliittisia suosituksia, jotka ETSK:n mielestä tulee asettaa etusijalle muotoiltaessa vuoden 2010 jälkeistä uutta eurooppalaista strategiaa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon nykyisen rahoitusmarkkina- ja talouskriisin syvälliset taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset. On määriteltävä suuntaviivat välttämätöntä poliittista muutosta varten, jotta varmistetaan kriisistä juontuva kestävän kehityksen, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden dynamiikka sekä estetään nykyisen kaltaisten kriisien toistuminen.

1.2 Käsillä olevan lausunnon on laatinut ETSK:ssa perustettu Lissabonin strategian seurantaryhmä, ja jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot ovat osallistuneet aktiivisesti lausunnon valmisteluun. Monitahoiset yhteisissä kokouksissa käydyt – usein myös kiistanalaiset – keskustelut korostavat nyt esitettyjen suositusten poliittista laatua sekä niiden merkitystä kansalaisyhteiskunnalle.

1.3 Lausunnossa esitettyjä yhteiseurooppalaisia näkymiä täydentävät jäsenvaltioita käsittelevät osuudet, jotka maakohtaiset valtuuskunnat (1) ovat laatineet itsenäisesti kysymysluettelon perusteella. Kysymyksissä tarkasteltiin a) nykyisen Lissabon-syklin (2008–2010) analyysiä ja b) Lissabonin strategian tulevaisuutta vuoden 2010 jälkeen. Interaktiivinen verkko, jonka ETSK on luonut jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja muiden vastaavien kumppaniorganisaatioiden kanssa, esittää näin uudelleen (2) integroidun kertomuksen, jolla on määrä osaltaan vaikuttaa unionin toimielinten poliittiseen päätöksentekoon vuoden 2010 kevään huippukokousta silmällä pitäen.

2. Lissabonin strategian arviointi

2.1 Lissabonin strategia vuonna 2000 – laajalti tukea saanut kokonaisvaltainen lähestymistapa

2.1.1 Eurooppa-neuvosto esitti maaliskuussa 2000 kunnianhimoisen eurooppalaisen uudistusohjelman. Kyseisen Lissabonin toimintasuunnitelman tavoitteena oli tehdä Euroopan unionista vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamiseen perustuva talousalue, jolla vallitsee kestävä talouskasvu, luodaan enemmän ja parempia työpaikkoja ja lisätään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

2.1.2 Täydentämällä strategiaa kestävän kehityksen ulottuvuudella (Göteborgin strategia) luotiin laaja-alainen strategia. Monilla politiikanaloilla määriteltiin mitattavia tavoitteita, jotka oli määrä saavuttaa jäsenvaltioissa avointa koordinointimenetelmää soveltaen.

2.1.3 ETSK on aina pitänyt tätä kokonaisvaltaista poliittista lähestymistapaa Lissabonin strategian merkittävänä etuna, varoittanut lähestymistavan kaventamisesta ja kehottanut pyrkimään kolmen pilarin tasapainoiseen suhteeseen.

2.2 Uudelleenkäynnistäminen vuonna 2005 – sisällön kohdentaminen ja keskittyminen kansalliseen toteutukseen

2.2.1 Useat EU-maat kykenivät parantamaan suoritustaan eräillä aloilla. Esimerkiksi työllisyys parani yleisesti. Lisäksi edistystä tapahtui laajakaistan käyttöönotossa, osallistumisessa täydennyskoulutukseen, nuorten koulutustason kohentamisessa sekä muilla aloilla (3). Monet maat olivat kuitenkin vielä ohjelman puolivälissä useilla aloilla selkeästi kaukana asetetuista kunnianhimoisista tavoitteista.

2.2.2 Tätä taustaa vasten esitettiin vuonna 2005 kriittinen arviointi, jossa keskityttiin eurooppalaisten ja kansallisten toimijoiden kumppanuuteen. Huomio kohdennettiin kansalliseen toteutukseen sekä sisällöllisesti ”kasvuun ja työllisyyteen”. Osia pitkästä tavoiteluettelosta, kuten sosiaalinen pilari, siirrettiin taka-alalle, ja siirryttiin korostamaan työllistyvyyden parantamista ja entistä tiukempaa taloudellista lähestymistapaa. Lähestymistapaan, jossa jäsenvaltioille annetaan enemmän vastuuta maakohtaisten suunnitelmien ja tavoitteiden määrittelyssä ja jossa keskitytään kansallisiin uudistuksiin, ei kuitenkaan liittynyt asianmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehyksen edistäminen unionitasolla.

2.2.3 Tuoreimmasta edistyksestä huolimatta (4) monet valtiot eivät edelleenkään pysty vastaamaan asetettuihin vaatimuksiin. Monilla aloilla tavoitteet saavutetaan vuoteen 2010 mennessä parhaassa tapauksessa EU:ssa keskimäärin, mutta ei kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä koskee esimerkiksi tutkimus- ja kehittelytoimintaan kohdennettavien kolmen prosentin tavoitetta, jonka suhteen useimmat jäsenvaltiot – mutta myös EU kokonaisuutena – ovat edistyneet tuskin lainkaan. Sama koskee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Työllisyystavoitteissa on edistytty vain osittain esimerkiksi naisten työllisyyden suhteen, sillä osa-aikaisten työpaikkojen määrä (osa-aikatyö ei aina ole oma valinta) (5), tilapäiset työpaikat ja matalapalkkatyöt, joihin usein liittyvät epätavanomaiset työsopimukset, ovat lisääntyneet merkittävästi.

2.3 Jatketaanko entiseen tapaan vai tarvitseeko Eurooppa uuden toimintasuunnitelman?

2.3.1 Lissabonin tavoitteiden puutteellinen saavuttaminen johtuu yleisen käsityksen mukaan siitä, ettei jäsenvaltioilla ole johdonmukaista politiikkaa tavoitteiden saavuttamiseksi ja ettei avoin koordinointimenetelmä tarjoa riittävästi kannustimia jäsenvaltioiden ja yhteisön toimille. Syynä on myös puuttuva eurooppalainen makrotalouspoliittinen ja sosiaalipoliittinen kehys, jonka avulla EU-maat ylipäätään voivat vasta toteuttaa oikeanlaiset uudistukset koordinoidusti, saavuttaa asetetut tavoitteet sekä estää sen, että kansalliset uudistukset ovat keskenään ristiriidassa. Lisäksi ETSK on useaan otteeseen todennut yhteisen vastuun puuttuvan, mikä johtuu sen mukaan myös työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan puutteellisesta osallistumisesta.

2.3.2 ETSK kannattaa yleisen ja kokonaisvaltaisen strategian jatkamista vuoden 2010 jälkeen. Komitea katsoo kuitenkin, ettei ”paluu vuoden 2000 Lissabonin strategiaan” eikä ”samaa enemmän ja mahdollisesti huomiota ympäristöasioihin” ole kumpikaan soveltuva vastaus nykyisiin haasteisiin. Nyt on omaksuttava kestäväpohjaisia lähestymistapoja, joiden avulla kilpailukyky, tutkimus- ja kehittelytoiminta sekä innovointi nivotaan sosiaalisen ja kestävästi taloutta hoitavan Euroopan innovatiiviseen potentiaaliin sekä hyvän työn (6) käsitteeseen. Nykyinen kriisi on myös monella tavoin siirtymä ja edellyttää uusia vaihtoehtoja, kuten rahoitusmarkkinoiden tehokasta sääntelyä, radikaalia uudelleensuuntautumista luonnonvaroja säästävään ja vähähiiliseen tuotantoon ja kulutukseen sekä investointeja julkisten palvelujen innovointiin, jotta tarjotaan ihmisille varmuutta ja voitetaan jälleen heidän luottamuksensa EU:hun.

2.3.3 Nykyiset haasteet, kuten rahoitusmarkkina- ja talouskriisi sekä siitä johtuvat sosiaaliset ongelmat, talouden globalisoituminen, sisämarkkinoiden toimintatavan parantaminen, energiapolitiikka ja ilmastonmuutos sekä väestökehityksen suuntaukset ja muuttoliike, edellyttävät vuoden 2010 jälkeistä uutta ja kattavaa unionitason strategiaa, jonka avulla voidaan a) kohdata kyseiset haasteet, b) poistaa puutteet toteutuksessa, c) kantaa yhteinen eurooppalainen vastuu ja d) yhdistää kaikki EU:n strategiat toisiinsa johdonmukaisesti (elvytysstrategia, Lissabonin strategia, kestävä kehitys, ilmastonmuutos). ETSK ehdottaa, että tämä strateginen uudelleensuuntautuminen tuodaan esille antamalla uudelle eurooppalaiselle strategialle eri nimi.

3. Poliittiset suositukset: eurooppalainen ajattelu- ja toimintatapa eurooppalaisten hankkeiden perustana

3.1 Luodaan eurooppalainen kehys lupaavien uudistusohjelmien onnistumiseksi: Vaikka jäsenvaltioilla on päävastuu soveltamisesta, tarvitaan asianmukainen eurooppalainen kehys, jonka avulla tavoitellut rakenneuudistukset voidaan toteuttaa koordinoidusti ja johdonmukaisesti. On pikaisesti arvioitava kansallisia uudistuksia unionitasolla sekä uudistusten vaikutuksia talouden kehitykseen, omaisuuden ja tulojen jakautumiseen sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Tässä yhteydessä on myös tärkeää tutkia perusteellisesti tiettyjä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita (Vaxholm, Viking, Rüffert ja Luxembourg) ja kenties ottaa käyttöön soveltuvia konkreettisia toimia työntekijöiden suojelemiseksi, jotta tehdään selväksi, etteivät talouden vapaudet eivätkä kilpailusäännöt aseta kyseenalaisiksi sosiaalisia perusoikeuksia.

Vahvistetaan kasvuun keskittymistä EU:n politiikassa luomalla asianmukainen talouspoliittinen kehys: Tavoitteena ja strategian keskeisenä perusteena oleva kolmen prosentin vuosittainen kasvu on saavutettu vain kahdesti. Rahoituskriisi ja EU:n talouden puutteellinen kyky kestää sokkeja osoittavat, että talouspolitiikka on suunnattava uudelleen. Tasapainoisen makrotaloudellisen yhdistelmän, johon nivotaan sopusuhtaisesti sekä kysynnän että tarjonnan mukaan suuntautunut talouspolitiikka, on ETSK:n mielestä oltava kiinteä osa vuoden 2010 jälkeistä strategiaa. Myös tavoitellun kasvun laatu on tärkeä seikka. Kasvun keskeinen tavoite on hyvinvointi. Bkt ei sinällään ole hyvinvoinnin asianmukainen mittari, ja onkin käytettävä parempaa hyvinvoinnin indikaattoria (tai indikaattorien joukkoa), jotta uutta strategiaa varten voidaan määritellä ja mukauttaa tyydyttävämpi ja yhdenmukaisempi kasvutavoite.

3.2.1 Ratkaistaan rahoitusmarkkinakriisi ja vastataan sosiaalisiin haasteisiin: EU:n on omaksuttava koordinoitu, päättäväinen ja johtava rooli tulevissa pyrkimyksissä kriisin ratkaisemiseksi ja ennen kaikkea rahoitusjärjestelmän uudelleensuuntaamiseksi. Uuden globaalin talousjärjestelmän (ennen kaikkea pankkijärjestelmän, mutta myös hedge-rahastojen ja pääomasijoitusyhtiöiden, tehokas sääntely) on mahdollistettava sellaisten vakaiden rahoitusvälineiden kehittäminen ja käyttöön asettaminen, jotka tukevat reaalitaloutta ja hyödyttävät kansalaisia. Nykyinen kriisi ei kuitenkaan johdu vai rahoitusmarkkinoiden ongelmista. Sen aiheutti myös joukko kasvavia makro- ja mikrotaloudellisia epätasapainoisuuksia, ennen kaikkea tuloerot. Kriisistä päästään eroon siten, että luovutaan osittain ”keinottelukuplaan” perustuvasta kasvusta ja palataan kasvuun, joka perustuu etenkin reaalitalouden innovatiivisiin aloihin kohdennettaviin sijoituksiin, hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakautumiseen, laadukkaiden ja tuottavien työpaikkojen luomiseen sekä ympäristön kestävyyteen.

3.3 Parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa parantamalla taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan ulottuvuuden tasapainoa: Jotta tavoite voidaan saavuttaa, on sovellettava oikein ja mahdollisesti parannettava sosiaaliasioita käsittelevää sisämarkkinalainsäädäntöä ja sääntelykäytäntöä sekä luotava menestyksekäs mikrotaloudellinen toimintaympäristö ja riittävä toimintavara yksityisille investoinneille. On kuitenkin ryhdyttävä myös varotoimiin, jotta kilpailu yhtenäismarkkinoilla suuntautuu innovointiin ja jotta EU-maiden keskinäinen kilpailu ei haittaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta eikä ympäristön kestävyyttä.

Edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta vakaan ja dynaamisen talouden osatekijänä: ETSK:n mielestä kasvuun ja tuottavuuden paranemiseen vaikuttaa huomattavasti hyvin laadittu sosiaalipolitiikka, johon sisältyy laaja-alainen politiikka hyvien työpaikkojen luomiseksi sekä kunnianhimoisia tavoitteita yleisen ja ammatillisen perus- ja täydennyskoulutuksen sekä elinikäisen oppimisen alalla. On tuettava asianomaisin investoinnein ulospääsyä kriisistä.

3.4.1 Torjutaan epätasapainoa ja köyhyyden lisääntymistä Euroopan laajuisesti : Asetetun tavoitteen mukaisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden määrää on tarkoitus vähentää huomattavasti vuoteen 2010 mennessä, mutta yhteiskunnallista todellisuutta koskevassa komission kertomuksessa (2007) todetaan kuitenkin, että monissa Euroopan maissa ja monilla Euroopan alueilla on edelleen vakavia sosiaalisia ongelmia. Tämän vuoksi vuoden 2010 jälkeisessä strategiassa on keskityttävä sosiaaliseen kehitykseen, sosiaaliturvajärjestelmien vahvistamiseen ja kestävyyteen sekä köyhyyden torjuntaan ennen kaikkea estämällä hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi 2010 on ihanteellinen tilaisuus asettaa tehokkaita tavoitteita sekä määräaikoja köyhyyden torjunnassa (esimerkiksi vähimmäistuloa ja korvaavia tuloja koskevissa järjestelmissä (7)). Tällainen sosiaalisen koheesion varmistamiseen tähtäävä aloite olisi merkittävä askel pyrkimyksissä palauttaa kansalaisten luottamus Euroopan integraatioon.

Luodaan osallistavat työmarkkinat : Edistyksestä huolimatta vuodeksi 2010 asetettuja työllisyystavoitteita ei saavuteta EU:ssa keskimäärin. Kun ajatellaan nykyistä kriisiä – joka on tosin saavuttanut lakipisteensä mutta jota ei vielä ole lopullisesti voitettu – ja joka syventää eroja ja uhkaa yhä useampien ihmisten toimeentuloa, tämä antaa aihetta huoleen. Kasvun palauttaminen mahdollisimman nopeasti työmarkkinoiden vakauttamiseksi edellyttää Euroopan talouden elvytyssuunnitelman (8) mukaan sisäisen kysynnän vahvistamista, jota on tuettava rakenteita parantavin toimin. On tärkeää laatia tehokkaita perus- ja täydennyskoulutussuunnitelmia, luoda työpaikkoja ennen kaikkea niille, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella etenkin puutteellisen koulutuksen vuoksi, sekä toteuttaa tehokkaita toimia, joiden avulla poistetaan syrjintä työpaikan saamisen ja sen säilyttämisen yhteydessä. Osuus- ja yhteisötalouden eri muodoilla jäsenvaltioissa saattaa olla kriisin voittamisessa esimerkillinen rooli etenkin kun ajatellaan työllisyyttä muun muassa sosiaalipalvelujen alalla. ETSK katsoo, että työllisyyttä ja työn tuottavuutta on parannettava samanaikaisesti. EU:n on tässä yhteydessä pyrittävä – kansallisten ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten osallistuminen ja itsenäisyys huomioon ottaen – luomaan asianmukaisia säännöksiä epätyypillistä ja heikon sosiaaliturvan tarjoavaa työtä varten (9).

3.4.2.1 Osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä toimii kaikilla aloilla, ja niissä yhdistyvät taloudellisesti kannattava toiminta sekä yleishyödylliset ja sosiaaliset näkökohdat. Ne ovat hyvä esimerkki erityisistä yrittäjyyden muodoista ja yritysten hyvästä hallintotavasta, jotka edistävät tarkistetun Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa Eurooppa-neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan ehdotuksia Euroopan parlamentin esittämien poliittisten suositusten (10) toimeenpanemiseksi, jotta voidaan varmistaa, että osuus- ja yhteisötalouden yritykset voivat kilpailla tasavertaisin edellytyksin muiden yritysten kanssa.

3.4.3 Luodaan joustoturvan avulla tehokasta turvaa muutoksessa : Muuttuvat taloudelliset olosuhteet vaativat runsaasti innovatiivista sopeutumiskykyä myös työmarkkinoilla. Nopeasti muuttuviin rakenteisiin on kyettävä reagoimaan järkevästi. Tässä yhteydessä on joustoturva-käsitteen mukaisesti varmistettava, että työntekijöillä on valmiudet kohdata työelämän uudet haasteet. Joustoturvan on luotava tehokasta turvaa muutosten keskelle, ja työmarkkinaturvalle, vakaille työsuhteille ja työpaikoille, työllistymiskyvyn säilyttämiselle, sosiaaliturvalle ja liikkuvuudelle työmarkkinoilla kohti hyviä ja tuottavia työpaikkoja (make transition pay) on käytännössä annettava yhtä tärkeä asema. Samalla on ennen kaikkea varmistettava yhteisön sosiaalialan säännöstön laaja-alainen täytäntöönpano, soveltaminen ja sen kehittäminen, jotta estetään mahdollisesti epärehti kilpailu työelämän normien alalla.

3.4.4 Koordinoidaan veropolitiikkaa nykyistä paremmin: EU:n perussopimusten mukaisesti jäsenvaltioiden veropolitiikkaa on pyrittävä koordinoimaan nykyistä enemmän EU:n laajuisesti (muun muassa yhdenmukaistamalla laskuperusteet ja verotuksen vähimmäistasot) etenkin aloilla, joilla veropohja on kansainvälisesti liikkuva ja veronkierron ja jäsenvaltioiden välisen verokilpailun riski on suurin. Euroopan tason koordinoinnin tavoitteena on oltava julkistalouden turvaaminen sekä nykyistä oikeudenmukaisempien verojärjestelmien edistäminen (muun muassa laajentamalla veropohjaa, sulkemalla veroparatiisit sekä torjumalla veronkierto).

3.4.5 EKP:n on toteutettava kokonaistaloudellinen tehtävänsä : Vuoden 2010 jälkeisessä strategiassa on onnistuttava tasapainottamaan kasvu- ja vakaustavoitteet asianmukaisesti ja samalla kestävästi tulevia sukupolvia varten. EKP:n on perussopimusten mukaisesti kannettava täysi vastuu ja otettava tässä yhteydessä huomioon ensisijaisen tehtävänsä eli hintavakauden varmistamisen ohella myös korkean työllisyyden, sosiaaliturvan ja kestävän kasvun tavoitteet.

3.4.6 Säilytetään budjettipoliittinen liikkumavara investointeja varten: On parannettava suhdannepoliittista liikkumavaraa kohdentamalla talousarvioiden määrärahat uudelleen ottaen huomioon vakaus- ja kasvusopimukseen kriisitilanteita varten sisältyvät joustomahdollisuudet sekä hyödyntäen niitä. Näin on määrä vahvistaa Lissabonin strategian kannalta keskeisiä julkisia investointeja (muun muassa tehokkaisiin julkisiin palveluihin, tutkimukseen, koulutukseen ja innovointiin) sekä yksityissektorin tuotantoinvestointeja etenkin vähähiiliseen tuotantoon. Tässä yhteydessä tulisi myös kehittää ajatusta eurooppalaisen valtionsijoitusrahaston myöntämästä eurooppalaisesta lainasta (11) .

3.5 Edistetään teollisuuspolitiikkaa ja yrittäjähenkeä sekä luodaan asianmukaiset perusedellytyksen pk-yrityksille: Talouskasvu ja investointeja edistävä ilmapiiri ovat keskeisiä edellytyksiä uusien työpaikkojen luomiselle ja olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiselle. Tässä yhteydessä suuryritykset mutta myös pk-yritykset antavat panoksensa. Juuri pk-yritykset toimivat paikallistaloudessa ja hyötyvät erityisesti vakaasta ja kasvavasta kotimaisesta kysynnästä. ETSK on jo useaan otteeseen muistuttanut siitä, että on kiinnitettävä erityistä huomiota niin Euroopan teollisuuspolitiikan kehittämiseen ennen kaikkea ympäristömyönteisten teknologioiden, nanoteknologian ja tieto- ja viestintätekniikan suuntaan kuin sosiaalisesti vastuullisen yrittäjyyden vahvistamiseen sekä edistettävä yritysten perustamista ja yritystoiminnan jatkamista. Suhteettoman byrokraattisen taakan ja hallinnollisten esteiden vähentäminen sekä yritysten rahoitusedellytysten parantaminen ovat taloudelle ensisijaisia seikkoja sekä ratkaisevia tekijöitä niin Euroopan kilpailukyvyn kuin tuotantoinvestointeja edistävän suotuisan ilmapiirin kannalta. Tässä yhteydessä ei saa vaarantaa työntekijöiden eikä kuluttajien oikeutettuja suojaintressejä. Talouden tulos, innovointi ja työllisyys riippuvat yhä enemmän pk-yrityksistä, joten etusijalle olisi asetettava nuorten yrittäjyyden kehittäminen.

3.6 Vastataan väestökehityksen muutokseen ja tarjotaan ratkaisuja muuttoliikekysymyksiin: Ikääntyvän yhteiskunnan luomien haasteiden ratkaisemisessa keskeisiä lähtökohtia ovat edelleen kasvu ja työllisyys. Tämä koskee sekä nuorta että vanhempaakin sukupolvea. Työttömyyden torjunnan ja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomisen ohella on – etenkin syntyvyyttä ajatellen – toteutettava nykyistä enemmän toimia työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi. Onnistuneet ratkaisut muuttoliikkeen ja integroinnin osalta – jotka edistävät Euroopan kasvupotentiaalia vaarantamatta kuitenkaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta – ovat vuoden 2010 jälkeisen ajan keskeisiä haasteita (12).

Edistetään edelleen osaamiskolmiota (koulutus, tutkimus ja innovointi): Euroopan on vahvistettava edelleen potentiaaliaan, joka koostuu ammattitaitoisista ihmisistä, tieteestä, tutkimuksesta ja teknologiasta, ja näin ollen innovointikykyään keskeisenä kilpailutekijänä. Osaamiskolmion on joka tapauksessa oltava keskeisellä sijalla vuoden 2010 jälkeisessä strategiassa. Innovoinnin käsite on tässä yhteydessä laajennettava tarkoittamaan myös ”sosiaalista innovointia”, jotta voidaan kasvattaa sekä kilpailukyvyn että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta tärkeää sosiaalista pääomaa.

3.7.1 Tulevien innovaatioiden perustan varmistamiseksi on tieteellä ja tutkimuksella sekä niiden soveltamisella talouselämässä oltava keskeinen asema. Bolognan tavoite eurooppalaisen korkeakoulutuksen alueen luomiseksi edellyttää konkreettisia toimia ja nykyistä enemmän poliittista tahtoa koordinoida politiikanaloja. Riittämätön investointi innovointiin ja täydennyskoulutukseen kärjistää talousongelmia ja vaikuttaa työn tuottavuuteen. Korkeakoulujen ja korkea-asteen oppilaitosten on kannettava vastuunsa ja kehitettävä tähänastista paljon enemmän eurooppalaista ulottuvuutta, sillä niillä on avainrooli koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin muodostamassa osaamiskolmiossa. Rajatylittävässä toiminnassa on edistettävä monenvälistä tutkimusyhteistyötä. Euroopasta puuttuu huipputeknologiayrityksiä, jotka investoivat tutkimus- ja kehittelytoimintaan. Yrityksiä varten on oltava kannustimia, jotta ne investoivat entistä enemmän tutkimukseen ja kehittelyyn ja luovat tuottavia työpaikkoja.

3.7.2 Hyvin koulutetut työntekijät etenkin teknis-tieteellisillä aloilla sekä innovointikyky ovat keskeisiä kilpailutekijöitä ja hyvinvoinnin edellytys. Samalla on luotava tuottavia, korkeaa ammattitaitoa edellyttäviä ja hyväpalkkaisia työpaikkoja. Nuorten tutkinnon suorittaneiden on myös kriisiaikoina voitava löytää kykyjään vastaavaa työtä, ja heille on tarjottava hyvät uranäkymät.

Ilmastonmuutoksen hallinnointi vuoden 2010 jälkeisen strategian avaintekijänä edellyttää muutosta monilla aloilla: Energiatehokkuuden ja uudistuvan energian edistäminen on ympäristöalan hyödyntämisen ohella vuoden 2010 jälkeisen strategian avaintekijä. Uudistettuun strategiaan on sisällyttävä vähähiilistä taloutta edistävä toimintasuunnitelma. EU:n olisi nyt laaja-alaisen energia-asioita ja ilmastonmuutosta käsittelevän lainsäädäntökehyksen laatimisen jälkeen keskityttävä käytännön toteutukseen. Tehokkaat poliittiset toimet tulisi nivoa integroituihin suuntaviivoihin, maakohtaisiin suosituksiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

3.8.1 Tehdään EU:sta energiaa ja luonnonvaroja tehokkaimmin hyödyntävä talousalue : Ilmastopolitiikka, jonka avulla vähennetään kestävästi kasvihuonekaasupäästöjä sekä riippuvuutta fossiilisista energialähteistä ja tuontienergiasta, on suunnattava kestävyysperiaatteen mukaisesti, eli sen yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet. Etenkin on käytettävä kaikki mahdollisuudet energiansäästöön ja hyödynnettävä tässä yhteydessä paikallisia, uusiutuvia ja alueellisia rakenteita. Energian ja luonnonvarojen hyödyntämisen tehostaminen on uuden strategian keskeisiä tekijöitä. EU:n strategisena lisätavoitteena olisikin oltava, että”yhteisöstä tehdään energiaa ja luonnonvaroja tehokkaimmin hyödyntävä talousalue”. Tällaisen muutoksen saavuttamiseksi Euroopan on otettava huomattava vastuu hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Yksittäisillä aloilla on asetettava yhteistyössä muiden yksittäisten alojen kanssa konkreettisia tavoitteita ja aikatauluja.

3.8.2 Uusi vihreä sopimus (New Green Deal) : Uuden vihreän sopimuksen myötä on tarkoitus hyödyntää ympäristöalan potentiaalia kasvun, uusien työpaikkojen luomisen ja innovoinnin moottorina, pyrkiä johtoasemaan ympäristöystävällisten teknologioiden alalla sekä säästää kustannuksia luopumatta hyvinvoinnista, elintasosta ja globaalista kilpailukyvystä. Tällaisessa välttämättömässä innovointiprosessissa keskeisessä asemassa ovat tutkimuksen ja teknologian kehittäminen, niiden siirtäminen markkinakelpoisiksi uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi sekä näin ollen työllisyyden luominen.

Parannetaan Lissabonin strategian rahoitusperustaa: Tuleviin haasteisiin vastaaminen edellyttää myös uusia strategisia pohdintoja tulevasta EU:n talousarviosta.

3.9.1 Uudistetaan EU:n talousarviota Lissabonin strategian mukaisesti : Yksittäisten politiikkojen talousarvioita on yleisesti ottaen painotettava uudelleen Lissabonin strategian mukaisesti ja korostettava tutkimusta ja kilpailukykyä, ympäristö- ja ilmastoasioita sekä kestävään energiankäyttöön tehtäviä investointeja, taloudellisesti kannattavia julkisia menoja liiketoiminta-alueella, aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, työ- ja perhe-elämän yhdistämistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, köyhyyden torjuntaa sekä uusien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista. Myös tulevaa rahoituskehystä 2014–2020 (13) tarkasteltaessa tulisi keskustella talousarvion uudistamisesta Lissabonin strategien mukaisesti. Eurooppalaisten tavoitteiden tehokas toteuttaminen edellyttää myös, että keskustelussa rakenne- ja koheesiopolitiikan rahoituksesta vuoden 2013 jälkeen tarkastellaan myös alueellisen ulottuvuuden vahvistamista.

3.9.2 Tutkitaan vaihtoehtoja EU:n rahoitukselle : Useat rajatylittävät haasteet edellyttävät eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamista poliittisessa toiminnassa. Eurooppalaisten hankkeiden osalta on keskusteltava vaihtoehtoisista rahoitusmahdollisuuksista sekä rakenteellisen varojen uudelleenkohdentamisen ja säästömahdollisuuksien ohella myös EU:n laajennetun talousarvion näkymistä. ETSK kehottaa tutkimaan tässä yhteydessä myös EU:n laajuisten rahoitusmekanismien käyttöönoton mahdollisuuksia (mukaan luettuna verotukseen liittyvät mahdollisuudet). Esimerkiksi rahoituspalvelukaupan verotuksen käyttöönotto saattaisi estää keinottelua. Lisäksi tulisi tutkia päästöveron (carbon tax) mahdollisuutta.

3.10 Vahvistetaan ulkoista ulottuvuutta: Euroopan hyvinvointi perustuu muun muassa sen avoimuuteen muuta maailmaa kohtaan. Koska Eurooppa on maailmanlaajuisesti suurin talousmahti, joka on tärkein tavaroiden ja palvelujen viejä ja tuoja ja toiseksi suurin suorien ulkomaisten investointien tekijä tai vastaanottaja sekä maailman anteliain kehitysavun antaja, on erittäin tärkeää vahvistaa sen kansainvälistä asialistaa selkeillä ja pitkäjänteisillä tavoitteilla. Uusien globaalien talousmahtien vahvistumista sekä kansainvälisen talouskriisin vaikutuksia ajatellen on entistäkin tärkeämpää, että EU laatii itselleen uuden ja entistä yhtenäisemmän ja tehokkaamman kehyksen ulkoista toimintaansa varten, jotta varmistetaan asianmukainen, oikeudenmukainen ja kestävä markkinoiden avaaminen, parannetaan normatiivisia standardeja oikeuksien pohjalta, edistetään monenvälisyyttä ja jäsenneltyä vuoropuhelua ensisijaisten kumppanien kanssa sekä luodaan molempien osapuolten kannalta edullinen edistyksen alue, johon kuuluu Välimeren alue ja Afrikka. Jos tähän päästään, Eurooppa ja sen sosiaalisen markkinatalouden malli ovat myös tulevaisuudessa esimerkkinä muulle maailmalle, ja se kykenee säilyttämään jalansijansa kansainvälisellä tasolla ennen kaikkea markkinoille pääsyä ja raaka-aineiden saatavuutta ajatellen, varmistamaan samalla rehdit kansainväliset kilpailusäännöt ja edistämään kestävää kehitystä. Näin kaikki hyötyvät globalisaatiosta.

4. Suosituksia Lissabonin tavoitteiden osalta

4.1 Säilytetään tavoitteet ja nostetaan niitä keskipitkällä aikavälillä: Huolimatta uusista haasteista ja takaiskuista, jotka liittyvät nykyiseen kriisiin, on vuoden 2010 jälkeisessä toimintasuunnitelmassa otettava huomioon tähänastiset tavoitteet. ETSK ehdottaa, että säilytetään nykyisen strategian yhteiset tavoitteet, mutta muotoillaan myös niitä pidemmälle meneviä kunnianhimoisia tavoitteita, jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Esimerkiksi tutkimuksen osuutta tulisi nostaa 3,5 prosenttiin (mahdollisesti täydennettynä innovointiin tehtävien investointien laaja-alaisemmalla tavoitteella). Myös entistä laadukkaampia ja useampia työpaikkoja sekä perus- ja täydennyskoulutusta koskevia tavoitteita tulisi nostaa entisestään.

4.2 Otetaan huomioon yksittäisten EU-maiden lähtötilanne jäsenvaltioiden osuuksien yhteydessä: EU-maiden taloudellinen suorituskyky on hyvin erilainen. ETSK ehdottaa, että kuten määrällisiä Lissabonin tavoitteita alun perin asetettaessa otetaan huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden lähtötilanne ja että vastaavasti kunnianhimoisista jäsenvaltioiden osuuksista strategian tavoitteisiin keskustellaan ja niitä arvioidaan EU:n 27 jäsenvaltion puitteissa.

4.3 Otetaan jälleen käyttöön laadullisia tavoitteita: Tulevassa toimintasuunnitelmassa tulisi myös pyrkiä saavuttamaan sellaiset laadulliset tavoitteet, jotka on viime vuosina pitkälti unohdettu Lissabonin strategian uudelleenkäynnistämisen yhteydessä (esimerkiksi ns. Laekenin indikaattorit laadukkaiden työpaikkojen luomisen mittaamiseksi) (14).

4.4 Asetetaan uusia tavoitteita etenkin siellä, missä havaitaan puutteita: Integroitujen suuntaviivojen yhteydessä tulisi asettaa uusia tai entistä konkreettisempia tavoitteita etenkin aloilla, joilla edistys on ollut vähäistä tai joilla on tullut esiin aiemman uudistuspolitiikan varjopuolia. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa erillisiä suuntaviivoja ja mitattavia tavoitteita seuraavilla aloilla: sukupuolten tasa-arvo, sosiaaliturvaltaan heikkojen työsuhteiden torjunta, siirtyminen vähähiiliseen talouteen, köyhyyden torjunta (työtä tekevät henkilöt mukaan luettuina) sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen (esimerkiksi asianmukainen tuki työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana sekä julkisten palvelujen saatavuus).

5. Suosituksia hallinnon osalta

5.1 Vahvistetaan unionin toimielinten roolia: Uusi strategia tarvitsee lisää puhtia. Unionin toimielinten entistä vahvemmalla roolilla on nykyisessä kriisissä erityinen merkitys. Sen jälkeen kun Lissabonin strategiaa vuonna 2005 tarkistettiin, komissio toimii huomattavasti näkyvämmin etenkin julkaistaessa ja levitettäessä maakohtaisia suuntaviivoja ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä. Neuvostoa on kehotettu käymään avointa keskustelua kokonaisprosessin pitämiseksi käynnissä. Näitä seikkoja tulisi uudistetussa strategiassa syventää ja laajentaa. Komission ja jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä parantamaan toteutusta sekä edistämään hyviksi osoittautuneiden menetelmien rajatylittävää vaihtoa uudella tavalla hyödyntämällä sähköisiä viestimiä. Kyseiset menetelmät edellyttävät kuitenkin, että jäsenvaltioilla on tukenaan asianmukainen eurooppalainen kehys, jotta ne voivat saavuttaa yhteisön tavoitteet. Mahdollisesti on tutkittava uusia ja innovatiivisia välineitä.

5.2 Parannetaan avoimen koordinointimenetelmän tehokkuutta jäsenvaltioissa: Avointa koordinointimenetelmää on Lissabonin strategian ”menetelmällisenä selkärankana” määrä soveltaa EU:n uudistussopimuksen myötä entistä useammilla aloilla. ETSK:n mielestä avoimen koordinointimenetelmän heikkous on sen huonon julkisen näkyvyyden ohella ennen kaikkea tehottomuus jäsenvaltiotasolla. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää, ettei tavoitemääräaikoja enää pidetä – kuten usein ennen – ”toivottavina tavoitteina” vaan konkreettisina poliittisina velvoitteina. Tätä varten tulisi löytää keinoja ja välineitä parantaa sitovuutta ja luoda jäsenvaltioita varten entistä parempia kannustimia, jotta ne pyrkivät entistä tehokkaammin saavuttamaan tavoitteet, joihin ne ovat sitoutuneet. Entistä paremman tasapainon varmistamiseksi talous- ja valtiovarainministerien ohella myös muiden ministerien, etenkin työllisyys- ja sosiaaliministerien, tulisi osallistua uuden strategian toteuttamiseen. ETSK suosittelee myös Euroopan tason työmarkkinaosapuolten roolin ja näkyvyyden parantamista esimerkiksi liittämällä säännöllisesti kolmen osapuolen makrotaloudellisen vuoropuhelun tulokset Eurooppa-neuvoston päätelmiin.

5.3 Seurataan Lissabonin tavoitteita jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen kautta: Jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen tai vastaavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden erityisroolia olisi edelleen vahvistettava kulloisenkin kuulemismenettelyn ja jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolille antamien toimivaltuuksien perusteella (15). Asianomaisissa talous- ja sosiaalineuvostojen laatimissa kertomuksissa olisi arvioitava Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista, ja ne olisi esitettävä hallituksille ja unionin toimielimille asianomaisten päätelmien tekemistä varten. Talous- ja sosiaalineuvostot ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voisivat tässä yhteydessä kutsua komission edustajia keskustelemaan kansallisista olosuhteista. Lisäksi jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot tulisi nivoa komission vuosittain järjestämiin kuulemisiin. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää, että säilytetään ETSK:n ja jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen mielipiteen- ja kokemusten vaihto kansallisista uudistussuunnitelmista ja Lissabonin toimintasuunnitelmasta.

5.4 Lisätään oikeutusta parantamalla kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja vahvistamalla alueellista ulottuvuutta: ETSK on jatkuvasti tuonut esiin, että Lissabonin strategian toteutuksen parantaminen edellyttää, että unionin toimielinten on otettava täysi vastuu. Sen lisäksi on ennen muuta otettava huomioon kaikki yhteiskunnan intressit, ja hallituksen, työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan on tehtävä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltio- ja unionitason ohella myös paikallis- ja aluetasolla jäsenvaltioissa (16).

—	Lissabonin strategian kansallisten koordinaattoreiden tulisi tehdä säännöllistä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa kansallisia uudistusohjelmia laadittaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa.

—

Tarvitaan lisätoimia, jotta edistetään kulloisenkin kuulemismenettelyn ja työmarkkinaosapuolten toimivaltuuksien perusteella jäsenvaltioissa käytävää keskustelua. Jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen – ja mahdollisesti muidenkin kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien (kuten valtiosta riippumattomien organisaatioiden ja osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden) sekä korkeakoulujen ja ajatushautomojen edustajien – tulisi osallistua vuoropuheluun.

—	Lissabonin strategian kunkin kauden jälkeen voitaisiin järjestää tärkeiden sidosryhmien ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien asianomaisten organisaatioiden kanssa konferenssi, jossa pohdittaisiin onnistumisia ja puutteita.

—

On poistettava rakenteelliset esteet, jotka estävät jäsenvaltioiden parlamenttien tehokkaan osallistumisen ja todellisen vuoropuhelun työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Tähän kuuluu esimerkiksi jo tavalliseksi muodostuneen tiukan aikataulun välttäminen laadittaessa kansallisia uudistusohjelmia kesäkuukausina sekä Lissabonin strategiasta vastaavien henkilöiden nimittäminen; he ovat monissa EU-maissa tuskin lainkaan tekemisissä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kanssa.

—	Jäsenvaltioiden hallitusten tulisi tehostaa tiedotusta Lissabonin tavoitteisiin liittyvän kansalaisvuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tuloksista.

—

Kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi alueellisen, sosiaalisen ja taloudellisen koheesion osalta rakennerahastojen kumppanuusperiaatteet on pantava jäsenvaltioissa täysimääräisesti täytäntöön, ja avoimen koordinointimenetelmän välineitä on hyödynnettävä nykyistä enemmän myös kyseisellä alalla.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Institutionaalinen kehys kansalaisyhteiskunnan osallistumiseksi kansalliseen politiikan muotoiluun vaihtelee huomattavasti: monissa EU:n jäsenvaltioissa on talous- ja sosiaalineuvosto, useimmissa uusissa jäsenvaltioissa ns. kolmikantakomitea (työmarkkinaosapuolet ja hallituksen edustajat), eräissä maissa ei ole talous- ja sosiaalineuvostoa ja muutamissa on vaihtoehtoisia kansalaisyhteiskunnan eturyhmien osallistumismuotoja. ETSK pyrkii kokoamaan mahdollisimman monien kyseisten edustuselimien osuudet.

(2) Ks. CESE 1468/2005 rev. ”Lissabonin strategian toteuttaminen – 23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston pyynnöstä laadittu kokoava raportti”; CESE 40/2008 ”Uudistettu Lissabonin strategia 2008–2010: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli – Kokoava raportti Eurooppa-neuvostolle (13. ja 14. maaliskuuta 2008)”.

(3) Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien suhteellisten onnistumisten ja puutteiden osalta ks. julkaisu: M.J. Rodrigues, Europe, Globalisation and the Lisbon Agenda (2009), S. 16.

(4) Ks. alaviite 2 ja ETSK:n lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian tehokas hallinnointi”, EUVL C 175, 28.7.2009, s. 13.

(5) Ks. http://www.eurofound.europa.eu/ewco/reports/TN0403TR01/TN0403TR01_3.htm, Part-time work in Europe, Dublinin säätiö, 2004.

(6) Ks. Laekenissa vuonna 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä joukko työn laadun indikaattoreita: KOM(2001) 313 lopullinen, ”Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun”.

(7) Ks. myös Euroopan parlamentin päätöslauselma PT_TA(2008)0467, 9.10.2008.

(8) Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”, KOM(2008) 800 lopullinen, 16.11.2008.

(9) Katsaus asianomaisiin eurooppalaisiin työmarkkinaosapuolten sopimuksiin: http://europa.eu/scadplus/leg/en/cha/c10132.htm.

(10) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. helmikuuta 2009 osuus- ja yhteisötaloudesta, 2008/2250(INI).

(11) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”, EUVL C 182, 4.8.2009, s. 71, kohta 5.4.

(12) Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen etenkin Euroopan kotouttamisfoorumin perustamiseen. Foorumi kokoaa ETSK:n suojeluksessa EU:n toimielimet, sidosryhmät ja valtiosta riippumattomat organisaatiot.

(13) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”EU:n talousarviouudistus ja tuleva rahoitus”, EUVL C 204, 9.8.2008, s. 113.

(14) Ks. KOM(2001) 313 lopullinen ”Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun”.

(15) ETSK toteaa, että se ei puutu millään tavoin jäsenvaltioissa käytössä oleviin työmarkkinaosapuolten kuulemismenettelyihin, toimivaltuuksiin tai oikeutukseen.

(16) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian tehokas hallinnointi”, EUVL C 175, 28.7.2009, s. 13.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaalinen osallisuus”

(valmisteleva lausunto)

(2010/C 128/03)

Esittelijä: Brenda King

Ruotsin Eurooppa-asioista vastaava ministeri Cecilia Malmström pyysi 18. joulukuuta 2008 päivätyssä kirjeessään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Sosiaalinen osallisuus.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 130 puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan komission 29. syyskuuta 2009 antamassa uudessa koheesiokertomuksessa Euroopan unionia kehotetaan vastaisuudessa kiinnittämään kasvu- ja työllisyysstrategiassaan entistä enemmän huomiota sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteisiin. Sosiaalisen suojelun komitean raportissa todetaan, ettei sosiaalinen suojelu yksistään riitä ehkäisemään köyhyyttä ja syrjäytymistä, ja siinä kehotetaan korostamaan aiempaa enemmän sellaisia tavoitteita kuin köyhyyden torjuminen lasten keskuudessa ja aktiiviseen osallistamiseen tähtäävien toimien edistäminen.

Syrjäytymisen uhreiksi joutuvat yleensä ensimmäisinä juuri köyhät tai vähän koulutetut henkilöt, siirtolaiset, etniset ja kulttuuriset vähemmistöt, vammaiset, eristyneet, huonokuntoisissa asunnoissa elävät henkilöt tai asunnottomat.

Vaikka syrjäytymistä ja köyhyysriskiä ei voida automaattisesti välttää työnteon avulla, työpaikka on edelleen paras keino edistää sosiaalista osallisuutta.

1.2 Puheenjohtajavaltio Ruotsi on ottanut tavoitteeksi torjua sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla negatiivisia vaikutuksia, joita talouskriisillä on kasvuun ja työllisyyteen. Se pyrkii asettamaan etusijalle työmarkkinatoimet, joilla työttömyys minimoidaan, työmarkkinoilta syrjäytyneiden määrää vähennetään ja hiljattain työpaikkansa menettäneet saatetaan takaisin työhön. Samalla puheenjohtajavaltio haluaa valaa pohjaa pitkäaikaisten ja kestävien työpaikkojen luomiselle.

1.3 Äskettäin pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa todettiin, että jäsenvaltiot ja EU ovat tänä vuonna onnistuneet luomaan ja säilyttämään työpaikkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kriisin vaikutukset on minimoitu monen kansalaisen kohdalla. Jäsenvaltiot ovat keskittyneet etenkin työpaikkojen säilyttämiseen ja kotitalouksien tulojen turvaamiseen.

1.4 EU:lle asettaa kuitenkin haasteen se, että usealla työikäisellä ei ollut työllistymismahdollisuuksia edes talouden äskettäisen kasvujakson aikana. Lisäksi on kansalaisia, jotka eivät ansaitse tarpeeksi kyetäkseen nousemaan köyhyydestä. Voidaan todeta, että huolimatta päättäväisistä toimista elpymisen tukemiseksi tämä ryhmä on kasvanut viimeksi kuluneiden puolentoista vuoden aikana ja että taantuman sosiaaliset vaikutukset eivät ole vielä täysin nähtävissä.

1.5 ETSK katsoo, että olisi nykyistä enemmän keskityttävä työmarkkinoilta kaikista kauimmas etääntyneisiin ihmisiin, etenkin pyrkimällä yhä päättäväisemmin panemaan täytäntöön neuvoston joulukuussa 2008 vahvistamat, aktiivista osallisuutta koskevat yhteiset periaatteet. Tällaisia henkilöitä ovat matalan koulutustason työntekijät, joilla on muita huonommat mahdollisuudet päästä osalliseksi elinikäisestä oppimisesta ja koulutuksesta, kansalaiset, joilla on hoitovelvollisuuksia (useimmiten naiset), varhaiseläkkeelle jäävät, vammaiset, vähemmistöt, maahanmuuttajat ja nuoret.

1.6 ETSK suosittaa avoimen koordinointimenetelmän käyttämistä hyvien toimintatapojen löytämiseksi koulutuksesta työhön ja kotona tehtävästä työstä tai muusta palkattomasta työstä työelämään siirtymisessä sekä yleensä työmarkkinoiden rakenteellisten sekä sosiaalisen osallistumisen esteiden poistamisessa.

1.7 ETSK on tietoinen siitä, että sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut ovat erittäin riippuvaisia julkisesta rahoituksesta, jota useat jäsenvaltiot pyrkivät nykyisen kriisin vuoksi leikkaamaan. Komitea vastustaa siksi kaikkia aloitteita, jotka saattaisivat vaarantaa sosiaalisen suojelun perustana olevan solidaarisuuden, joka palvelee Eurooppaa niin hyvin. On valittava toimenpiteitä, jotka tarjoavat sosiaalista suojelua ja samalla edistävät työllistymistä ja työelämässä pysymistä.

1.8 ETSK tunnustaa elinikäisen oppimisen ja koulutuksen merkityksen kansalaisten työllistyvyyden parantamisessa ja panee merkille sen ristiriidan, että vähiten koulutetuilla on muita huonommat mahdollisuudet hyötyä elinikäisestä oppimisesta ja koulutuksesta. Näin ollen ETSK suosittaa painokkaasti sen varmistamista, että kaikilla kansalaisilla on oikeus elinikäiseen oppimiseen ja mahdollisuus päästä siitä osalliseksi.

1.9 ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että koordinointi ja yhteistyö, johon julkisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat, ovat tärkeitä kansallisella ja paikallisella tasolla – eivätkä ainoastaan työllisyyskysymyksissä, vaan myös asumis- ja terveysasioissa sekä alueellista osallisuutta koskevissa kysymyksissä.

2. Tausta ja asiayhteys

2.1 Euroopan taloudet ja yhteiskunnat ovat moninaisten haasteiden edessä. Näitä ovat muun muassa ilmastonmuutos, tekniikan kehitys, globalisaatio ja väestön ikääntyminen. Työmarkkinoille osallistuvien henkilöiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut, mikä sinänsä on myönteistä. Samanaikaisesti kuitenkin köyhien määrä kokonaisuudessaan ja työssäkäyvien keskuudessa on pysynyt muuttumattomana, työmarkkinat ovat segmentoituneet huomattavasti ja työttömien kotitalouksien osuus ei ole juurikaan pienentynyt. Kun otaksutaan, että laadukas työ on kuitenkin paras tae köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi, käsillä olevassa lausunnossa keskitytään erityisesti työn ja osallisuuden väliseen yhdyssiteeseen.

2.2 Tuorein haaste on maailmanlaajuinen finanssikriisi, joka on levinnyt reaalitalouteen: kysynnän vähenemisen ja rahoitusehtojen tiukentumisen vuoksi työmarkkinatilanne on huonontunut merkittävästi. (1) EU:n 27 jäsenvaltion kausitasoitettu työttömyys oli 8,3 prosenttia maaliskuussa 2009, kun se vuoden 2008 maaliskuussa oli 6,7 prosenttia. Tämä tarkoittaa muutosta työttömyyden kehityksessä, sillä työttömyysaste 25 jäsenvaltion EU:ssa on edellisinä vuosina laskenut vuoden 2005 maaliskuun 8,9 prosentista vuoden 2006 maaliskuun 8,4 prosenttiin ja siitä edelleen vuoden 2007 maaliskuussa 7,3 prosenttiin. Vaikka yksittäisten maiden tilanne vaihtelee, kaikki jäsenvaltiot kärsivät syvästä kansainvälisestä talouden taantumasta, joka vaikuttaa suurimpaan osaan talouden eri sektoreista. Taantumasta ovat kärsineet eniten Espanja ja Irlanti, joissa työttömyys on kaksinkertaistunut, sekä Baltian maat, joissa se on liki kolminkertaistunut. Tämän työttömyyden kasvun ennustetaan jatkuvan.

2.3 Nykyisellä rahapolitiikan keventämisellä ja finanssipoliittisilla elvytystoimilla, joihin miltei kaikissa jäsenvaltioissa on kriisin torjumiseksi ryhdytty, pyritään ensin vakauttamaan rahoitusjärjestelmiä ja vaimentamaan haitallisia sosiaalisia vaikutuksia ja sen jälkeen edistämään kasvun elpymistä. Jäsenvaltioiden toimet vaihtelevat huomattavasti, mutta niissä keskitytään usein erityisesti sellaisiin toimiin, joilla pyritään pitämään työntekijät työssä, edistämään paluuta työmarkkinoille, tukemaan ihmisten tulotasoa, suojaamaan kiinnitysluoton haltijoita omaisuuden takaisinotolta, helpottamaan luotonsaantia sekä investoimaan sosiaali- ja terveydenhuoltoinfrastruktuureihin työllisyyden lisäämiseksi ja palvelujen saamisen helpottamiseksi (2). Puheenjohtajavaltio Ruotsi katsoo kuitenkin, että kriisin torjumiseksi tarvittavien toimien ohella on tehtävä myös rakenneuudistuksia EU:n muiden haasteiden (esimerkiksi väestörakenteen muutos, globalisaatio) ratkaisemiseksi. Tämä siksi, että EU:ssa oli jo ennen kriisin puhkeamista liian paljon työmarkkinoihin osallistumaan kykeneviä kansalaisia, jotka eivät työllistyneet siitä huolimatta, että talouden suorituskyky oli suhteellisen hyvä.

2.4 Puheenjohtajavaltio Ruotsi haluaa keskittyä seuraaviin kysymyksiin:

2.4.1 Miten EU:n jäsenvaltioiden tulisi yhdessä puuttua talouskriisin aiheuttaman työttömyyden nopean kasvun vaikutuksiin?

2.4.2 Millaiset uudistukset lisäisivät tehokkaasti liikkuvuutta työmarkkinoilla ja helpottaisivat työelämään palaamista?

Tarkoitus on torjua kriisin lyhyen aikavälin vaikutuksia sekä varmistaa, että jäsenvaltiot saavuttavat EU:n uuden kasvu- ja työllisyysstrategian pitkän aikavälin tavoitteen eli korkean työllisyysasteen.

3. Työllisyys ja sosiaalinen osallisuus

3.1 Turvattujen siirtymisten edistäminen

3.1.1 Erilaiset työelämään liittyvät siirtymiset ja sosiaalinen liikkuvuus ovat aina olleet osa eurooppalaista elämänmuotoa. Globalisaation käynnistämät muutokset ovat osoittaneet, että tarvitaan talous- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmiä, joissa keskitytään aktiivisesti sekä siirtymisiin että sosiaaliseen liikkuvuuteen. Politiikan tavoitteena olisi oltava aktivointia, työhön kuntoutusta ja työmarkkinoille paluuta koskevien strategioiden yhdistäminen sosiaaliseen suojeluun. Asiaa koskevassa kirjallisuudessa puhutaan ainakin viidestä erilaisesta siirtymisestä (3): siirtyminen yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta työelämään, siirtyminen erilaisten työmuotojen (itsenäinen ammatinharjoittaminen mukaan luettuna) välillä, siirtymiset palkkatyön ja kotona tehtävän työn tai muun palkattoman työn välillä, vammasta johtuvat siirtymiset sekä siirtyminen työstä eläkkeelle. Tavoitteena pitää olla, että kansalaiset tiedostavat muutoksen kannattavuuden ja että heitä motivoidaan hakemaan aktiivisesti työtä ja että heille tarjotaan samalla tarvittavaa tukea sekä suojaa aineelliselta puutteelta.

3.1.2 Erityistä huomiota on kiinnitettävä siirtymiseen yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Tämä siksi, että suhteettoman suuri osa nuorista syrjäytyi talouskasvun aikana työmarkkinoilta ja nyt nuoret kärsivät suhteettomasti talous- ja rahoituskriisistä. (4) Vaikka nuorten koulutustaso on aikaisempia sukupolvia korkeampi, he siirtyvät työmarkkinoille myöhemmin ja heidän työsuhteensa ovat epävakaampia. Lisäksi he kärsivät työmarkkinoiden segmentoitumisesta aikaisempia sukupolvia enemmän ja ovat myös alttiimpia työttömyydelle. ETSK panee tyytyväisenä merkille komission keskittymisen ”nuorten tukemiseen nyt” (5) mutta ihmettelee, miten laadukkaiden koulutusohjelmien ja harjoittelupaikkojen säännöllinen arviointi ja tarkistaminen toteutetaan asianmukaisesti ja jatkuvasti. ETSK antoi suosituksia nuorisotyöttömyyden torjunnasta lausunnossaan aiheesta ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen” (6). ETSK muistuttaa, että erityisesti maahanmuuttajat, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, yksinhuoltajat ja henkilöt, joilla on alhainen koulutustaso, ovat vaarassa syrjäytyä sekä työmarkkinoilta että sosiaalisesti.

3.1.3 Siirtymiset kotona tehtävän työn tai muun palkattoman työn ja palkkatyön välillä vaikuttavat merkittävästi naisiin sekä siihen, minkä tyyppisiä työsopimuksia naisilla on mahdollisuus solmia ja kuinka kauan he voivat olla työmarkkinoiden ulkopuolella. Siksi ETSK suosittaa, että toimia sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi tehostetaan.

3.2 Integroitu toiminnan suunnittelu ja toteutus, räätälöidyt toimet ja hallinnon parantaminen

3.2.1 Sitä mukaa kuin työelämän siirtymisiä koskevasta politiikasta kerätään kokemusta, alkaa hahmottua se, millaista on ”hyvä siirtymäpolitiikka”. Ratkaisevan tärkeiksi ovat nousemassa kannusteet ja tuki. Työmarkkinoilla siirtymisiä koskevaa politiikkaa on käsiteltävä yhdessä sosiaalisen osallistamisen strategioiden kanssa etenkin silloin, kun kyse on henkilöistä, jotka ovat etääntyneet kauimmas työmarkkinoilta ja joiden tilanne vaatii systemaattisia lisätoimia. Komitea tukee sitä näkemystä (7), että kriisin takia on entistäkin kiireellisempää ja välttämättömämpää panna täytäntöön kattavia aktiivisen osallisuuden strategioita, joissa yhdistetään ja tasapainotetaan osallistavat työmarkkinoita edistävät toimet, laadukkaiden palvelujen saanti sekä riittävä minimitulo.

3.2.2 Koska merkittävä osa työikäisestä väestöstä on saatava siirtymään työelämään, ETSK on tyytyväinen komission suositukseen (8), jonka mukaan kansallisella tasolla olisi panostettava toimintaan nykyistä tehokkaammin ja koordinointia olisi parannettava. ETSK suosittaa kuitenkin yksilöllistettyjä toimia. Tämä on tärkeää, sillä kansalaisia lähellä olevat tai paikalliset neuvontapalvelut, jotka tarjoavat räätälöityjä ratkaisuja yksilöille tai ryhmille, ovat uudistuksen kannalta välttämättömiä. Osuus- ja yhteisötalouden hankkeet ja organisaatiot ovat usein eturintamassa silloin, kun toteutetaan tuettua työllistymistä edistäviä toimia ja luodaan uusia työpaikkoja niitä varten, jotka ovat kaikkein kauimpana työmarkkinoista.

3.2.3 ETSK suosittaa myös, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua täydennettäisiin tässä yhteydessä kansalaisvuoropuhelulla. Eräissä jäsenvaltioissa tämäntyyppistä vuoropuhelua jo käydäänkin. Tällä tavalla kansalaisyhteiskunnan organisaatiot saavat mahdollisuuden osallistua tärkeänä voimavarana niiden politiikkojen muotoiluun, jotka tähtäävät sosiaalisen osallisuuden parantamiseen Euroopassa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on kokemusta ja tietämystä, ja ne ovat usein tiiviissä yhteydessä muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten köyhyydessä eläviin, lapsiin, nuoriin, epävarmassa elämäntilanteessa oleviin perheisiin, maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin sekä vammaisiin ja iäkkäisiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen laatu ja pätevyys, mukaan luettuna palveluja tarjoavien ammattilaisten ja heidän instituutioidensa osaaminen ja kyky olla kanssakäymisessä muita heikommassa asemassa olevien ryhmien kanssa, on tärkeä osa hyvää toimintatapaa.

3.2.4 ETSK yhtyy komission tiedonannon suositukseen (9) siitä, että julkisviranomaisten, julkisten ja yksityisten työvoimapalveluiden, sosiaalipalveluiden, aikuiskoulutuspalveluiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä olisi parannettava, jotta voitaisiin lisätä muita heikommassa olevien onnistumismahdollisuuksia työmarkkinoilla. ETSK suosittaa lisäksi, että toimia erityyppisissä palveluissa, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja asumisessa olisi koordinoitava, sillä sen on osoitettu olevan oleellinen osa hyvää toimintatapaa.

3.3 Lissabonin strategia

3.3.1 EU:n Lissabonin strategiassa korostetaan entistä enemmän sosiaalista osallisuutta EU:ssa. Strategian yleisenä tavoitteena on pyrkimys kohti kokonaisvaltaisempaa taloutta, jossa tehokkuus ja uusien ja parempien työpaikkojen luominen on kyetty yhdistämään korkeatasoiseen sosiaaliturvaan ja nykyistä parempaan sosiaaliseen ja taloudelliseen koheesioon. Tämä on eurooppalaisten talous- ja sosiaalimallien perusta. Vuoden 2010 jälkeisessä EU:n strategiassa on oltava selvä näkemys siitä, mitä keskeisiä haasteita yhteiskunnalla on edessään. Siinä on tarjottava myös tarkistettuja välineitä työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyviin kysymyksiin vastaamiseksi. ETSK laatii parhaillaan lausuntoa Lissabonin strategian seuraajasta.

3.3.2 Lissabonin strategiassa korostetaan sitä, että työpaikkojen luominen perustuu suurelta osin aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, vakaisiin makrotaloudellisiin puitteisiin, tutkimukseen ja infrastruktuuriin, osaamiseen panostamiseen, sääntelyn parantamiseen sekä yrittäjyyden ja innovoinnin edistämiseen. Koska tilanne työmarkkinoilla heikkenee edelleen laskusuhdanteen seurauksena, tarvitaan lisätoimia – taantuma näet vaikuttaa eniten kansalaisiin. Kriisi mullistaa Euroopan työmarkkinat. Työntekijöille ja yrityksille on annettava tarvittavat välineet, jotka mahdollistavat onnistuneen sopeutumisen muuttuviin olosuhteisiin: työpaikat on pyrittävä säilyttämään, osaamista on vahvistettava kaikilla tasoilla, mutta erityisesti alhaisen koulutustason työntekijöiden taitoja on kohennettava, ihmiset on pyrittävä työllistämään uudelleen ja lisäksi on luotava edellytykset uusien työpaikkojen syntymiselle.

3.4 Kriisiaikojen joustoturva (10)

Joustoturva on yhdennetty strategia, joka lisää sekä työmarkkinoiden joustavuutta että niiden turvallisuutta ja tukee työmarkkinoiden ulkopuolella tilapäisesti olevia henkilöitä. ETSK:n kanta on seuraava:

3.4.1 Joustoturva on entistäkin tärkeämpi ja tarkoituksenmukaisempi toimintamalli nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa, jota leimaavat kasvava työttömyys, köyhyys, segmentoituminen ja kiireelliset haasteet, jotka liittyvät kasvun lisäämiseen, uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen.

3.4.2 Joustoturvan täytäntöönpano edellyttää paitsi tukiluonteisia sosiaaliturvan elementtejä, myös muita keinoja tukevia, selkeitä työnteon kannustimia yhdessä avoimien ja pätevöitymistä edistävien työmarkkinoiden kanssa, yhdistettynä osallistumisen tiellä olevien rakenteellisten esteiden poistamiseen tähtäävään politiikkaan ja laadukkaiden työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen. Näin voidaan vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyysriskiä avaamalla työmarkkinat kaikille kansalaisille ja erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ryhmille.

3.4.3 Yhteiset joustoturvaperiaatteet, joiden avulla toteutetaan Euroopan työllisyysstrategiaa, yhdessä kattavien, kaikista kauimpana työmarkkinoista oleville laadittujen, aktiivisen osallisuuden strategioiden kanssa tarjoavat kattavan toimintastrategian, jolla koordinoidaan kriisin työllisyys- ja sosiaalisten vaikutusten hallintaa ja valmistaudutaan talouden elpymiseen.

3.4.4 ETSK panee tyytyväisenä merkille EU:n työmarkkinaosapuolten sopimuksen valvoa EU:n yleisten joustoturvaperiaatteiden täytäntöönpanoa ja koota siitä saadut kokemukset yhteen. ETSK osallistuu tähän hankkeeseen joustoturvaa koskevalla lausunnolla, jota se parhaillaan laatii (11). ETSK kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään pontevammin toteuttamaan aktiivista osallisuutta koskevia yleisiä periaatteita. Lisäksi se kehottaa komissiota seuraamaan prosessia säännöllisesti.

4. Sosiaaliturva ja sosiaalista osallisuutta tukeva politiikka

4.1 Sosiaaliturvajärjestelmät ovat merkittävä valtti sosiaalisen osallisuuden edistämisessä, sillä niillä tunnustetaan yksilön status työmarkkinoiden ulkopuolella, niihin kuuluu konkreettisia valtion toimia ja niiden avulla pyritään torjumaan kollektiivisen yhteisvastuun turvin sellaisia oloja, joissa yksilön tai muita heikommassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään ovat kaventuneet. Eurooppalaisen hyvinvointivaltion menestys etenkin eriarvoisuuden torjunnassa kuvastaa perusoikeuskirjassa tunnustettua yhteisvastuun keskeistä eurooppalaista arvoa, ja tästä menestyksestä on runsaasti näyttöä. Komitea katsoo, että sosiaaliturvan kaikkein suurin haaste on nyt varmistaa, että ihmisten perustarpeet – vaikka niiden tyydyttämisen taso vaihteleekin jäsenvaltiosta toiseen – ovat kaikille taatut ja kaikkien saavutettavissa, sekä edesauttaa onnistuneita siirtymisiä, kuten aikaisemmin mainittiin. Toimia tarvitaan, jotta siirtyminen olisi kannattavaa ja jotta työmarkkinoiden erityisten ongelmaryhmien työllistymistä voitaisiin parantaa, lisäämättä kuitenkaan jäsenvaltioiden budjettimenoja. Tällaisia toimia ovat työnantajien välillisten työvoimakustannusten alentaminen karsimalla hallinnollisia rasitteita, sen tarkastelu, miten uusia työpaikkoja voitaisiin luoda erityisesti alhaisen koulutustason työntekijöille, työn esteiden vähentäminen, työnteon kannattavuuden lisääminen parantamalla vero- ja etuusrakennetta ja keventämällä talouden toisen tulonsaajan verotusta sekä kannustimien tarjoaminen työttömille oman yrityksen perustamista varten (esimerkiksi yrittäjyyskoulutuksen ja mikroluottojen avulla) varmistamalla, että nämä voivat hyötyä siihen tarvittavista palveluista. Niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi työskennellä, on taattava riittävä toimeentulotuki.

4.2 Komitea korostaa, että globalisaation aiheuttama kiristynyt kilpailu ja talouskriisin vaikutukset tekevät entistäkin oleellisemmaksi riittävän sosiaaliturvan, joka tarjoaa turvaa erilaisia sosiaalisia riskejä, kuten työttömyyttä, vastaan. Sosiaaliturvan tehtävää sosiaalisena investointina taloudelliseen kilpailukykyyn ja sosiaaliseen osallisuuteen olisi lisäksi vahvistettava. Uudistukset eivät saa vaarantaa sosiaaliturvan taustalla olevaa solidaarisuuden periaatetta, joka on palvellut yhteisön tarpeita hyvin. Muutosta kyllä tarvitaan, eivätkä sosiaaliturvajärjestelmät saisi olla muutosvastaisia, vaan niitä on uudistettava sellaisen johdonmukaisen, pitkän aikavälin koordinoidun sosiaaliuudistuspolitiikan keinoin, joka kykenee tarjoamaan suojaa sekä tukemaan siirtymisiä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Siksi on tärkeää tarkastella sitä, miten sosiaaliturvan erilaiset osaset voisivat tehokkaammin edistää sosiaalista ja taloudellista osallisuutta. Seuraavassa esitetään seikkoja, joita ETSK tuo esiin.

4.3.1 Väestörakenteen epätasapainon ja perheen kokoonpanon muuttumisen huomiointi

4.3.1.1 Näköpiirissä oleva väestön ikääntyminen suurimmassa osassa Euroopan maista nostaa esiin erilaisia sosiaaliseen osallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Monet maat ovat jo ryhtyneet toimiin. Kaikkein selvemmin on havahduttu siihen, että eläkkeeseen oikeutettu väestönosa kasvaa ja että tarvitaan terveyden- ja sosiaalihuoltopalveluita. Tästä huolimatta asiaan ei aina ole kuitenkaan puututtu tehokkaasti. ETSK on tyytyväinen komission suositukseen (9), jonka mukaan ikääntyneiden työntekijöiden työllisyyttä olisi edistettävä sekä piristettävä hoitoalan työn kysyntää ja tuettava tällaisia työpaikkoja tarjoamalla verohelpotuksia ja muita kannustimia. ETSK katsoo, että komission ehdotus varhaiseläkejärjestelyjen käytön hillitsemiseksi edellyttää syvällekäyvää keskustelua esimerkiksi perusedellytyksistä, laajuudesta ja poliittisista tukitoimista, jottei juuri ikääntyneille luoda sosiaalisia ongelmia. ETSK on jo esittänyt asiasta tärkeitä kannanottoja.

4.3.1.2 Väestörakenteen ongelman helpottamiseen liittyy toinenkin aspekti: monissa politiikoissa, perhepolitiikassa ennen kaikkea, ei tehdä tarpeeksi, jotta kansalaiset voisivat toteuttaa toiveensa lapsista. (12) ETSK kiinnittää poliittisten päättäjien huomion etenkin komitean lausuntoon ”Perhe ja väestökehitys”. (13) Kaikissa maissa tarvitaan perhepolitiikkaa, jossa kunnioitetaan yksilöiden (myös lasten) tahtoa, arvostetaan perhe-elämää, puututaan etenkin lapsiin kohdistuviin vaikutuksiin, jotka johtuvat mahdollisesta perheen hajoamisesta, perheväkivallasta, köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä, ja joka on lähellä kansalaisten elämää ja heidän toiveitaan. Jokaisen EU:n jäsenvaltion ensisijaisena tavoitteena olisi siksi oltava sellaisen kattavan perhepolitiikan luominen, jossa yhdistetään tulot, lastenhoitopaikat, vanhempien mahdollisuus täysipäiväisiin ja laadukkaisiin työpaikkoihin, sukupuolten tasa-arvo, koulutus, sosiaali- ja kulttuuripalvelut, työllisyys sekä ja infrastruktuurien tarjoaminen ja niiden suunnittelu.

4.3.2 Työttömyysturvan optimointi ja työmarkkinoille integroitumisen edistäminen

4.3.2.1 Työttömyysturva on merkittävä sosiaalinen etu, joka tuo turvaa työpaikkansa menettäneille tai työttömille, etenkin tilanteessa, jossa talouskriisi ja kilpailu edellyttävät jatkuvia rakenneuudistuksia. Mikäli työttömyysturva on huomattavaa, se voi jopa edesauttaa taloudellista toimivuutta ja helpottaa työvoiman liikkuvuutta. Joissain maissa työttömyysturva kuitenkin tarkoittaa vain etujen jakamista passiivisesti, ilman asianmukaista järjestelmää, jonka tarkoituksena on työmarkkinoille palauttaminen, eli työnhakijan siirtyminen työttömyydestä työelämään, tai koulutuksen tarjoaminen pitkäaikaisen työpaikan löytämiseksi. Yleisesti ottaen työttömyysturvan maksamisen edellytyksiä olisi muutettava aktiivisempaan suuntaan. Työttömyysturva voitaisiin perustaa – kuten useissa maissa on jo tehty – henkilökohtaisiin sitoumuksiin työhön paluusta. Tällaiset sopimukset olisivat edellytys korvausten saamiseen. Viranomaisten tehtävänä olisi tällöin tarjota asiamukaista tukea ja koulutus- ja integrointijärjestelmiä sekä mahdollisuutta hyötyä muista tukipalveluista. Myös ennaltaehkäisy on tärkeää. Näin ollen tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia, joissa korostetaan tarvetta puuttua lasten köyhyyteen, sekä sellaisen tehokkaan elinikäisen oppimisen politiikan toteuttamista, johon voi kuulua uudelleenkouluttautumista elämän aikana.

4.3.2.2 Siirtymisiin ja työmarkkinoille integroitumiseen liittyvät kysymykset ovat tärkeitä myös muille ryhmille, kuten onnettomuuksien uhreille tai sairauden vuoksi vammautuneille (siirtyminen työelämästä työelämän ulkopuolelle vamman vuoksi). Tällöin vaihtoehtoina on joko ansiotulon korvaaminen tai paluu tai integroituminen työmarkkinoille. Tulot ovat itsenäisen elämän ehdoton edellytys, mutta ne eivät välttämättä yksin riitä. Edelleenkin kiinnitetään usein liian vähän huomiota työntekijöiden integroimiseen työmarkkinoille, vaikka siitä olisikin säännöksiä. Työn etsimisessä ja työelämään integroitumisessa opastamiseen ja tukemiseen tarkoitetut käytännön järjestelyt ovat usein monimutkaisia eivätkä kovin tarkoituksenmukaisia. Tuen saamisen edellytykset tai korvauksen määrä eivät saa vaikuttaa niin, että kiinnostus toiminnalliseen tai ammatilliseen kuntoutukseen tai työhön palaamiseen vähenee. Niiden pitäisi päinvastoin kannustaa siihen. Tehtäessä uudistuksia, joilla painopiste pyritään siirtämään passiivisista toimista aktiivisiin, olisi kuitenkin pidettävä mielessä Euroopan sosiaaliturvakoodissa ja sen pöytäkirjoissa asetetut tavoitteet. Työnhakijoille olisi tarjottava sopivaa työtä, eli sellaisia töitä, joissa heidän osaamisensa ja koulutuksensa hyödynnetään mahdollisimman tuottavasti ja tehokkaasti koko yhteiskunnan hyödyksi. Kuitenkin niille, jotka eivät syystä tai toisesta kykene työskentelemään, olisi turvattava toimeentulotuki, joka on riittävä ihmisarvoiseen elämään.

5. Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen edistäminen

5.1 Työikäiselle väestölle suunnatut jäsenvaltioiden ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen järjestelmät ja niiden tasot ovat hyvin erilaiset. Jatko- ja täydennyskoulutus jakautuu varsin epätasaisesti EU:n kansalaisten kesken: korkeammin koulutetut saavat työmarkkina-uransa aikana huomattavasti enemmän täydennys- ja jatkokoulutusta kuin vähemmän koulutetut. Tämä on keskeinen poliittinen haaste globalisaation aikakaudella ja nykyisen talouden laskusuhdanteen aikana. Koska työpaikan siirtyminen ja työttömyys uhkaa eniten juuri heikommin koulutettuja, yksi tärkeimmistä poliittisia toimia edellyttävistä haasteista on taata, että heikommin koulutetut ryhmät saavat nykyistä helpommin yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja että ne osallistuvat siihen nykyistä enemmän. Näin ollen ETSK kehottaa varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus koulutukseen, erityisesti syrjäytyneimmillä ryhmillä, jotka haluavat laajentaa mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

5.2 Koska osaamista on sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten ja tekniikan muutosten seurauksena sitä mukaa mukautettava, yleisen koulutuksen sisältöä on pohdittava yksityiskohtaisesti, jos halutaan, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus vastaavat paremmin työmarkkinoiden tarpeita. Siksi on oleellista 1) antaa kaikille nuorille vankka peruskoulutus ja 2) kartoittaa nykyiset ja uudet osaamis- ja ammattitaitotarpeet. Koska ne vaihtelevat jäsenvaltioiden sisällä ja välillä, niitä olisi analysoitava paikallisella ja/tai kansallisella tasolla. ETSK panee merkille komission aloitteen ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” (14) ja ottaa myöhemmin siihen yksityiskohtaisesti kantaa.

5.3 ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että työura ei saa alkaa työttömyyden kokemuksella. Siksi on oleellisen tärkeää, että kaikille siihen halukkaille ja kykeneville koulunsa päättäville tarjotaan jatkokoulutuspaikka tai koulutuspaikka ammatillisen koulutuksen järjestelmissä ja että heitä rohkaistaan päättäväisesti ottamaan se vastaan. ETSK:n näkökohtia tähän voi lukea yksityiskohtaisemmin ensisijaisten ryhmien työllistämistä käsittelevästä ETSK:n lausunnosta. (15)

6. Asuminen sosiaalisen osallisuuden osatekijänä

6.1 Asunnottomuus on yksi syrjäytymisen rankimmista muodoista. Monet EU:n jäsenmaat ovat ratifioineet kansainvälisiä sopimuksia ja yleissopimuksia, joissa tunnustetaan oikeus asuntoon ja halutaan suojella tätä oikeutta: ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (25 artikla); taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (11 artikla); yleissopimus lapsen oikeuksista (27 artikla); kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (14 ja 15 artikla); yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (8 artikla); Euroopan sosiaalinen peruskirja (15, 16, 19, 23, 30 ja 31 artikla) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja (34 artiklan 3 kohta).

6.2 Asuntokriisi koskettaa Euroopassa 70:tä miljoonaa kehnoissa asuinoloissa elävää ihmistä. Heistä noin 18 miljoonaa elää häätöuhan alla ja 3 miljoonaa on asunnottomia. Tämä luku kasvaa edelleen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena, sillä noin 2 miljoonaa perhettä Euroopassa menettää kotinsa sen vuoksi, etteivät he pysty suoriutumaan asuntolainojensa lyhennyksistä (16). Jäsenvaltioiden on käsiteltävä tätä kysymystä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten joukossa, jotta pystyttäisiin minimoimaan sen vaikutukset kansalaisiin ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisryhmiin.

6.3 Kotien menettäminen johtaa sosiaalisen osallisuuden vastaiseen kehitykseen sekä ennustettavissa olevaan kohtuuhintaisten, asianmukaisten asuntojen kysynnän kasvuun, vuokrasopimusturvan heikentymiseen, ulosmittauksen riskin kasvuun lainasopimuksissa sekä häätöuhkien lisääntymiseen. Suurimmassa vaarassa ovat nuoret, vanhukset, työttömät, köyhät ja maahanmuuttajat sekä keskituloiset perheet. ETSK suosittaa painokkaasti, että tasavertainen kohtelu asuntoasioissa on turvattava ja luotava mekanismeja, joilla estetään ihmisten häätäminen, erityisesti muita heikommassa asemassa olevien eri ihmisryhmien osalta.

ETSK kannattaa avoimen koordinointimenetelmän käyttöä parhaiden toimintatapojen vaihdon välineenä ja pitää tervetulleena asunnottomuuden ja asuntomarkkinoilta syrjäytymisen valintaa sosiaalialan avoimen koordinointimenetelmän teemaksi vuonna 2009. Komitea suosittaa, että tätä tehostetaan edelleen vahvistamalla nykyisiä EU:n rahoitusvälineitä seuraavien seikkojen osalta:

6.4.1 kohtuuhintaisten ja asianmukaisten asuntojen tarjoamiseen tähtäävät ohjelmat

6.4.2 ohjelmat, joilla tuetaan vaihtoehtoisten asumisratkaisujen kehittämistä sekä kokeiluhankkeet sellaisen uudentyyppisen sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämiseksi, jossa huomioidaan sukupolvien välinen solidaarisuus, monikulttuurisuus ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät kysymykset yhteistyössä paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten investoijien kanssa.

6.5 ETSK on neuvoston ja komission (17) kanssa yhtä mieltä siitä, että taloudellinen osallisuus on kestävän asuntomarkkinoille pääsyn edellytys, sekä siitä, että niille, joita uhkaa häätö tai asunnon haltuunotto, on annettava asianmukaista tukea ja neuvontaa.

7. Aluepolitiikka sosiaalisen osallisuuden osatekijänä

7.1 Asuntotarjontaan keskittyviä politiikkoja on täydennettävä politiikoilla, joissa kiinnitetään huomiota alueellisiin ja maantieteellisiin seikkoihin. Kaikessa sosiaalista osallisuutta koskevassa työssä huomio on kiinnittynyt siihen, että on olemassa alueita ja paikkakuntia, jotka ovat muita epäedullisemmassa asemassa. Monissa tapauksissa epäedulliseen asemaan johtaneet syyt liittyvät infrastruktuureihin – mukaan lukien julkisten ja muiden palveluiden heikko saatavuus sekä työpaikkojen puute – ja seurauksena voi olla ympäristön ja sosiaalisen tilanteen huonontuminen. Hiljattaisessa tutkimustiedossa painotetaan paikallistasoa ja osoitetaan, kuinka ongelmat ja puutteet voivat kasaantua päällekkäin ja synnyttää paikallisyhteisöitä, jotka eivät ainoastaan koostu heikossa asemassa olevista ihmisistä, vaan tämän ja muiden seikkojen vuoksi ovat itse herkästi haavoittuvia. Paikallisten, kansallisten ja ulkomaisten pääomainvestointien puute heikentää alueiden asemaa entisestään.

7.2 Politiikan tavoitteena tulisi siksi olla alueiden välisten erojen tasoittaminen ja sen varmistaminen, että erityisen heikossa asemassa olevista alueista huolehditaan asianmukaisesti. Tässä yhteydessä paikallisilla aloitteilla on tärkeä rooli, samoin kuin aloitteilla, joilla pyritään rappeutuneiden ja köyhtyneiden paikkakuntien tai asuinalueiden sosiaaliseen elvyttämiseen. Kyse ei ole ainoastaan investoinneista fyysiseen infrastruktuuriin, vaan on painotettava myös näiden alueiden sosiaalisen ja yhteisöllisen infrastruktuurin ja sosiaalisen pääoman jälleenrakentamista.

7.3 Työllisyys on erityisen tärkeää pyrittäessä voittamaan alueellisia heikkouksia. Paikalliset työpaikat vähentävät köyhyyttä, edistävät sosiaalista osallisuutta ja kasvattavat yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä kärsivien omanarvontuntoa, itseluottamusta ja resursseja. Se kasvattaa myös paikkakunnalla käytettävissä olevia taloudellisia ja muita resursseja. Toisaalta palvelujen saatavuus on edellytys työpaikkojen luomiselle paikallistasolla. Paikallisyhteisöjen osallistuminen näihin ja muuntyyppisiin aloitteisiin – kuten paikkakunnalla toimivien mikroyritysten kehittämiseen – on hyvin tärkeää.

7.4 ETSK on vakuuttunut siitä, että sosiaalista osallisuutta koskevien klassisten politiikanalojen lisäksi on ryhdyttävä muotoilemaan uudenlaista politiikanalaa tai kysymyksenasettelua. Keskeisenä tavoitteena on aktiivisen ja integroituneen yhteiskunnan luominen. Politiikan rakenteet ovat toisinaan toistensa kanssa merkittävässä määrin päällekkäiset (esim. politiikat, joilla pyritään ratkaisemaan asumiseen sekä alhaiseen koulutustasoon liittyviä ongelmia), mutta ongelmaan on puututtava myös erityisesti kuhunkin tarkoitukseen tähtäävällä politiikalla.

7.5 ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta (18) mobilisoida ja nopeuttaa rahoitusta hyödyntämällä työllisyyttä tukevaa uutta EU:n mikrorahoitusjärjestelyä, jolla kehitetään mikroyrityksiä ja osuus- ja yhteisötaloutta. ETSK katsoo, että aluepolitiikka tulisi asettaa prioriteetiksi, ja että jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten, asianomaisten paikallisviranomaisten ja paikallisyhteisöjen – osuus- ja yhteisötalous mukaan lukien – tulisi osallistua suunniteltaviin toimiin.

8. Monimuotoisuuden hallinta ja maahanmuuttajien integroituminen

8.1 Kulttuurista monimuotoisuutta pidetään usein yhtenä Euroopan tunnuspiirteenä, mutta hallinto ei Euroopassa aina ole monikulttuurista. ETSK:n mielestä yhtenä sosiaalisen osallisuuden osatekijänä tulee tarkastella sitä, kuinka Euroopan yhteiskunnat kohtelevat vähemmistöjään (esim. romaniväestöä (19)) ja maahanmuuttajiaan. Asian selvittämiseksi ja korjaamiseksi on olemassa eri keinoja.

8.2 Komitea katsoo, että on tutkittava ”pluralismin” ja ”tasa-arvon” yhdistämistä sosiaalisen osallisuuden edellytyksenä. Sekä vastaanottavalle yhteiskunnalle että vähemmistöille ja maahanmuuttajille voi olla haastavaa kunnioittaa toistensa kulttuuria ja toisenlaisia arvoja. ETSK suosittaa joukkoa perustoimia: vastaanottavan maan osalta niihin kuuluvat toimet maahanmuuttajien myönteisen panoksen yksilöimiseksi sekä syrjintää, epäedullista kohtelua ja syrjäytymistä aiheuttavien tekijöiden selvittäminen. Vähemmistöjen ja maahanmuuttajien puolestaan on osoitettava valmiutta sopeutua vastaanottajamaan normeihin ja perinteisiin, luopumatta omasta identiteetistään ja kulttuurisista juuristaan. Kysymystä selvitetään yksityiskohtaisemmin ensisijaisten ryhmien työllistämistä käsittelevässä ETSK:n lausunnossa (15).

8.3 Myös kulttuurien välisen vuoropuhelun roolia on painotettava, joko osana kansalaisvuoropuhelua tai omana kysymyksenään. Tämänkaltaisten toimien mahdollisia tavoitteita ovat esimerkiksi seuraavat:

—

toimet, joilla rakennetaan luottamusta yhteiseen tulevaisuuteen ja sellaisiin kansalaisarvoihin kuin oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, vapauden ja demokratian kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo, solidaarisuus sekä sosiaalinen vastuu, ja joilla edistetään yhteenkuuluvuuden ja molemminpuolisen kunnioituksen tunnetta

—	sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen maahanmuuttajien taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen integroitumisen avulla

—	kaikkien toimintalinjojen arviointi siltä kannalta, kuinka ”reiluja ne ovat kulttuurisen ulottuvuuden kannalta”, mukaan lukien leimaaminen ja syrjintä.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. ETSK:n 11. kesäkuuta 2009 antama lausunto ”Työllisyyshuippukokouksen tulokset”, esittelijä: Wolfgang Greif, kohta 2.1 (EUVL C 306, 16.12.2009).

(2) http://ec.europa.eu/social/keyDocuments.jsp?type=3&policyArea=750&subCategory=758&country=0&year=0&advSearchKey=&mode=advancedSubmit&langId=fi. Seuraava täydellinen päivitys marraskuussa 2009.

(3) Schmid, G. (2002) ”Wege in eine neue Vollbeschäftigung, Übergangsarbeitsmärkte und aktivierende Arbeitsmarktpolitik”, Frankfurt, Campus Verlag.

(4) http://ec.europa.eu/youth/news/news1389_en.htm

(5) Asiakirjassa ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen”, KOM(2009) 257 lopullinen, s. 8.

(6) Ks. ETSK:n 12. heinäkuuta 2007 antama lausunto ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen” (Lissabonin strategia), kohta 5, esittelijä Wolfgang Greif (EUVL C 256, 27.10.2007).

(7) Ks http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:307:0011:0014:FI:PDF

(8) Ks. ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen”, KOM(2009) 257 lopullinen, s. 13.

(9) Ks. ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen”, KOM(2009) 257 lopullinen, s. 9.

(10) Ehdotus neuvoston päätelmiksi ”Joustoturva kriisiaikoina”, SOC 374 ECOFIN 407, 10388/09.

(11) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa”1.10.2009, esittelijä Valerio Salvatore, apulaisesittelijä Enrique Calvet Chambon (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 1).

(12) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Työ ja köyhyys: kohti välttämätöntä kokonaisvaltaista lähestymistapaa”30.9.2009, esittelijä: Nicole Prud'homme (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 52).

(13) Ks. ETSK:n 14. maaliskuuta 2007 antama lausunto aiheesta ”Perhe ja väestökehitys”, esittelijä: Stéphane Buffetaut (EUVL C 161, 13.7.2007, s. 66).

(14) ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen”, KOM(2008) 868 lopullinen.

(15) Ks. alaviite 6.

(16) Viite: http://www.habitants.org/noticias/inhabitants_of_europe/european_platform_on_the_right_to_housing_2009

(17) Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva komission ja neuvoston yhteinen raportti 2009, 7309/09, luvun 2 kahdeksas kohta.

(18) Ks. ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen”, KOM(2009) 257 lopullinen, s. 11.

(19) ETSK:n lausunto aiheesta ”Vähemmistöjen integroituminen – romanit”, esittelijä Anne-Marie Sigmund ja apulaisesittelijä Madi Sharma (EUVL C 27, 3.2.2009, s. 88).

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen strategian tulevaisuudennäkymät”

(valmisteleva lausunto)

(2010/C 128/04)

Esittelijä: Ernst EHNMARK

Euroopan komissio päätti 18. maaliskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Kestävän kehityksen strategian tulevaisuudennäkymät

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 178 ääntä puolesta ja 21 vastaan 18:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission kaksivuotisraporttiin Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiasta (1). Komission raportti luo perustan keskustelun jatkamiselle siitä, kuinka EU:n tulee toteuttaa kestävän kehityksen strategiaa.

1.2 ETSK kannattaa komission ehdotusta siitä, että strategian seuraavassa vaiheessa olisi asetettava etusijalle toimenpiteet neljällä pääalalla, jotka ovat vähähiilinen talous, biologisen monimuotoisuuden, vesien ja muiden luonnonvarojen suojelu, sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja kestävän kehityksen kansainvälisen ulottuvuuden vahvistaminen. Komitea on kuitenkin pahoillaan siitä, että komissio ei ole analysoinut asiaa laajemmin eikä tehnyt erityisehdotuksia kyseisillä aloilla toteutettavista toimenpiteistä eikä niiden tavoitteista tai aikatauluista.

1.3 Muutamasta myönteisestä suuntauksesta huolimatta on selvää, ettei EU:n kestävän kehityksen strategia nykymuodossaan saavuta tavoitteitaan.

1.4 Jotta EU:n kestävän kehityksen strategia voi olla tehokas, se tarvitsee aivan uuden hallintorakenteen, jolla on riittävä henkilöstö, asianmukainen rahoitus sekä järjestelyt, joilla voidaan valvoa strategian toteuttamista.

1.5 ETSK toivoisi lisäksi, että komissio lisäisi sisäistä koordinointiaan, esimerkiksi nimeämällä yhden komission jäsenistä koordinointikomissaariksi. ETSK suosittelee lisäksi korkean tason riippumattoman komitean perustamista seuraamaan säännöllisesti kestävän kehityksen etenemistä sekä antamaan toimielimille julkisia suosituksia.

1.6 Komitea kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan EU:n kestävän kehityksen strategiasta yleisstrategian, joka otetaan huomioon kaikissa EU:n politiikoissa. Kaikkien muiden lyhyemmän aikavälin EU-strategioiden on osaltaan edesautettava EU:n tulevan kestävän kehityksen strategian tavoitteiden saavuttamista. Monet nyt päätettävistä politiikoista vaikuttavat tulevina vuosikymmeninä. Lyhytaikaisesti vaikuttavat toimet eivät saa heikentää tulevien sukupolvien kehitysmahdollisuuksia.

1.7 ETSK korostaa lausunnossaan, että Lissabonin strategian roolia ja kestävän kehityksen strategiaa on koordinoitava paremmin. Laadittaessa uutta Lissabonin strategiaa tai vuoteen 2020 tähtäävää strategiaa komissiota olisi kehotettava osoittamaan selkeästi, miten strategiassa ehdotettavat toimenpiteet edistävät pitkällä aikavälillä siirtymistä entistä kestävämpiin kehitysmalleihin. Samalla tavalla olisi vaadittava, että tulevan rahoituskehyksen, rakennerahastojen, yhteisen maatalouspolitiikan, tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmien sekä kaikkien muiden merkittävien strategioiden ja ohjelmien yhteydessä osoitetaan, miten ne edistävät kestävän kehityksen strategian tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista.

1.8 Bkt ei nykymuodossaan saa enää olla ratkaiseva kriteeri politiikan muotoilussa. Edistystä ja ihmisten hyvinvointia olisi mitattava toisin kuin tähän asti. ETSK kannattaa painokkaasti muiden edistystä osoittavien indikaattorien kuin bkt:n kehittämistä ja soveltamista. Tässä yhteydessä on myös käytävä keskustelua arvoista, joita EU haluaa edistää.

1.9 Kestävä kehitys edellyttää sitoutumista ja työskentelyä ruohonjuuritasolla. Sitoutumisen aikaansaaminen edellyttää sekä työmarkkinaosapuolten että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden aktiivista toimintaa.

1.10 Selkeä poliittinen vastuunotto EU:n tasolla sekä kansallisesti ja paikallisesti on olennaisen tärkeää kestävän kehityksen strategian toteuttamisen kannalta. Myös Euroopan parlamentilla on tässä selkeä rooli. Komitea suosittelee järjestelmän perustamista sitä varten, että komissio voi sovittujen indikaattoreiden perusteella kartoittaa jäsenvaltioiden etenemistä asiassa sekä antaa sen jälkeen maakohtaisia erityisohjeita kysymyksissä, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Mallina voitaisiin käyttää Lissabonin strategian etenemisen seuraamiseksi luotua onnistunutta järjestelmää.

1.11 ETSK pahoittelee sitä, ettei komissio pyytänyt ETSK:lta eikä muilta elimiltä panosta raporttiin ennen ehdotustensa muotoilemista, vaikka neuvoston päätelmissä vuodelta 2006 niin kehotettiinkin. Vähintään yhtä tärkeää olisi ollut saada mukaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden näkemyksiä. Komitea on parantanut omia mahdollisuuksiaan ottaa kestävän kehityksen kysymykset huomioon toiminnassaan perustamalla kolme vuotta sitten kestävän kehityksen seurantaryhmän. Kyseinen elin puolestaan kuulee säännöllisesti jäsenvaltioiden kestävän kehityksen neuvostoja. Komitea suosittaa tämän järjestelmän hyödyntämistä entistä systemaattisemmin, jotta voidaan varmistaa kansalaisyhteiskunnan luova osallistuminen kestävän kehityksen ajantasaistamiseen ja seurantaan Euroopassa.

1.12 On erityisen tärkeää, että EU:lla on hyvin toimiva kestävän kehityksen strategia hyvissä ajoin ennen Riossa vuonna 2012 järjestettävää seuraavaa kestävän kehityksen huippukokousta.

2. Komission tiedonanto

Euroopan komission tiedonanto (KOM(2009) 400 lopullinen, 24. heinäkuuta 2009) kestävän kehityksen strategian jatkokehittämisestä on valitettavasti vain vaatimaton edistysaskel. Vaikka siinä korostetaan puutteita EU:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, siinä ei ehdoteta tehokkaita toimia kyseisten puutteiden poistamiseksi tulevaisuudessa.

2.1.1 ETSK muistuttaa tässä yhteydessä, että nimenomaan kysymys selkeistä poliittisista signaaleista on ollut jonkinlainen johtoajatus komission, neuvoston ja parlamentin keskusteluissa.

2.1.2 Poliittisia signaaleja koskevat päätökset edellyttävät hyvää valmistelutyötä. ETSK on pahoillaan siitä, että komissio on osoittanut vain marginaalisia resursseja perustan luomiseksi tänä vuonna tehtävälle, kestävän kehityksen toimintalinjojen valmistelutyölle.

2.2 Komission asiakirjassa esitetään joukko katsauksia seitsemällä ensisijaisella alalla ja monialaisissa kysymyksissä tapahtuneeseen kehitykseen. Esittely on hyödyllinen ja siitä käy ilmi, mitä tulisi painottaa enemmän ja mitä tulisi analysoida syvällisemmin.

2.3 Asiakirja osoittaa, että raportoitu kehitys on lähes yksinomaan negatiivista. Ilmasto- ja energiakysymyksiin on viime vuosina panostettu paljon, mutta tulokset ovat edelleen suurimmaksi osaksi kielteisiä. Liikenne on toinen ala, jonka toimintalinjojen avulla ei ole onnistuttu kääntämään päästöjen lisääntymissuuntaa laskuun. Myönteisiä esimerkkejä voidaan kaiken kaikkiaan löytää vain nimeämällä yksittäisiä toimia, kuten jokin lupaava lakiesitys tai innovatiivinen aloite. Negatiivisen kehityksen kääntävää yleissuuntausta ei ole näkyvissä.

2.4 ETSK ei aio kommentoida komission kunkin politiikanalan kaaviomaista arviointia, vaan tyytyy toteamaan, että komission katsaus ei ole rohkaisevaa luettavaa. Tulokset osoittavat selvästi, että kestävään kehitykseen on suhtauduttava poliittisella tasolla nykyistä vakavammin.

2.5 Kestävää kulutusta ja tuotantoa on painotettu jo joitakin vuosia. Toinen esimerkki on raaka-aineiden käyttö tuotannossa. Tilastot osoittavat, että EU ja Yhdysvallat käyttävät tuotantoyksikköä kohti kaksi kertaa enemmän raaka-aineita kuin esimerkiksi Japani. Tässä voitaisiin rationalisoimalla saavuttaa merkittävää hyötyä.

2.6 Komissio on antanut erityisen etusijan toimille, joilla sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaalikysymykset pyritään sisällyttämään sekä kestävän kehityksen strategiaan että muihin EU:n kehittämistä koskeviin ajankohtaisiin strategioihin (esim. Lissabonin strategia). Tämän työn merkitystä kuvastaa se seikka, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyydessä (mm. EU:n tilastotoimiston käyttämän määritelmän mukaan). Yhteys maahanmuuttoasioiden ja köyhyydessä elävien määrän välillä on keskeinen kysymys.

3. Strategia kriisissä?

3.1 Kestävän kehityksen käsite esitettiin ensimmäisen kerran Rion konferenssissa lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Konferenssin viesti oli selkeä ja vakuuttava: on elettävä niin, ettei heikennetä tulevien sukupolvien elinehtoja. Johannesburgissa kymmenen vuotta myöhemmin pidetyn huippukokouksen (YK:n järjestämä kestävän kehityksen huippukokous Johannesburgissa, 2002) päätelmät saivat vahvaa vastakaikua: nyt oli vihdoin tehty kattava paketti ja ehdotuksia kaikkien kannalta oikeudenmukaiseksi yhteiskuntakehitykseksi.

3.2 EU hyväksyi Johannesburgin huippukokouksen valmistelujen yhteydessä ensimmäisen eurooppalaisen kestävän kehityksen strategian (KOM(2001) 264 lopullinen – Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia).

3.3 EU:n kestävän kehityksen strategia hyväksyttiin keväällä 2001 euforisissa tunnelmissa. Muutamaa vuotta myöhemmin tilanne alkoi muuttua monimutkaisemmaksi.

3.4 Strategiassa itsessään oli tuskin mitään vikaa. Innokkaista tukijoista ei myöskään ollut puutetta kansalaisyhteiskunnassa eikä poliitikkojen ja mielipidevaikuttajien joukossa.

3.5 Ongelma oli lähinnä siinä, ettei löytynyt todellista tahtoa (tai kykyä) ryhtyä muuttamaan visioita konkreettisiksi toimintaohjelmiksi.

3.6 Kestävän kehityksen strategiaa tarkistettiin vuonna 2006 tehdyllä päätösasiakirjalla ”EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu – Uudistettu strategia”. Tarkistus ei kuitenkaan tuonut lisävaloa painopisteitä ja toteutustapoja koskeviin kysymyksiin. EU oli samaan aikaan jo kehittämässä uutta ohjelmaa, joka keskittyi muun muassa talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

3.7 Jännite kestävää kehitystä koskevan vision sekä kasvua ja kilpailukykyä edistävän ohjelman välillä on viime vuosina kasvanut. Erot liittyvät esimerkiksi aikaperspektiiviin: Lissabonin strategia toimii keskipitkällä aikavälillä, kun taas kestävän kehityksen strategiaa sovelletaan pitkällä aikavälillä. Tämä voi johtaa siihen, että Lissabonin strategiassa asetetaan etusijalle lyhyellä aikavälillä vaikuttavat toimet, jotka ovat ristiriidassa kestävän kehityksen pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa.

3.8 Yhä useammat toivovat, että strategioiden välistä työnjakoa tarkistettaisiin. Strategioiden yhdistämisellä voitaisiin tehostaa niille osoitettujen resurssien hyödyntämistä.

3.9 Tämän lausunnon tarkoituksena on kuitenkin tehdä selväksi, että kestävän kehityksen strategialle on annettava uutta vauhtia, jotta siitä voi tulla työskentelyn suunnannäyttäjä sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti.

4. Mitä olemme oppineet?

4.1 ETSK on viime vuosina antanut runsaat kymmenkunta lausuntoa, joissa strategiaa on käsitelty eri näkökulmista. Lisäksi on esitetty yleisnäkemyksiä siitä, miten strategiaa voitaisiin jatkaa. Yhteisenä teemana on ollut se, että kestävää kehitystä ja Lissabonin strategiaa on käsiteltävä yhdessä – vaikka niillä onkin eri otsikko (2).

4.2 ETSK on eritellyt seuraavat kolme tekijää, joiden voidaan yhdessä katsoa selittävän, miksi strategiat ovat kehittyneet eri suuntiin:

—

Strategioilla on : Lissabonin strategia vastaa poliittisesti ajankohtaisista kysymyksistä, kun taas kestävä kehitys liittyy pitkän aikavälin painopisteiden asettamiseen. Ero voidaan ilmaista myös henkilötasolla: Lissabonin strategiasta vastaavat valtion- ja hallitusten päämiehet, kun taas kestävää kehitystä käsittelevät usein ympäristöministerit. Tällainen erilainen painotus heijastuu myös resurssien jakamiseen: sekä komissiossa että jäsenvaltioissa kestävän kehityksen parissa työskentelee huomattavasti vähemmän henkilöstöä kuin Lissabonin strategian parissa.

—	Strategioiden on hyvin erilainen: Lissabonin strategia on – jos nyt ei tunnettu – niin ainakin suhteellisen tunnettu melko laajoissa piireissä. Kestävää kehitystä pidetään teoreettisena ja vaikeana suhteuttaa käytännön poliittiseen toimintaan.

—

: Lissabonin strategialla on tarkka suunnittelu- ja seurantajärjestelmä, joka perustuu yhteisiin normeihin ja aikatauluihin. Kestävän kehityksen strategialla on epätarkempi järjestelmä, joka koskee yhteisten painopisteiden asettamista ja yhteistä arviointia. Näin ollen Lissabonin strategialla voidaan painostaa jäsenvaltioita tehokkaasti, kun taas kestävä kehitys vastaa enimmäkseen yleisiä aikeita.

4.3 Viimeisin laaja arviointi tehtiin ennen strategian tarkistamista vuonna 2006. Ministerineuvosto painotti strategian tarkistetuissa suuntaviivoissa, että on äärimmäisen tärkeää vahvistaa yhteistyötä sekä kestävää kehitystä koskevien toimien koordinointia kansallisen ja EU-tason välillä. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että työskentelylle kestävän kehityksen parissa laaditaan selkeät painopisteet. Eräässä komission vuonna 2008 antamaa kaksivuotisraporttia edeltävässä arvioinnissa todettiin, että edistystä on saavutettu paitsi tuotteiden elinkaariajattelussa ja jätteiden minimoimisessa myös monien ympäristönsuojeluun liittyvien aloitteiden avulla (Progress on EU Sustainable Development Strategy, Final Report, ECORYS).

4.4 On tärkeää huomata, että rakennerahastojen ja kestävän kehityksen strategian yhteistyö on kehittynyt vain heikosti. Juuri aloilla, joita EU rahoittaa huomattavasti, on investointien kestävyyden oltava ehdottomalla etusijalla.

5. Kestävän kehityksen strategian elvyttämisen lähtökohtia

5.1 EU:lla on ollut keskeinen rooli kestävän kehityksen maailmanlaajuisten edistämishankkeiden kehittämisessä. Monet valtiot ja valtioryhmät pitävät EU:ta kestävää kehitystä koskevien toimien suunnannäyttäjänä. Paljon on jo voitettu, jos EU voi johtaa myös kestävän kehityksen strategian elvyttämistä.

5.2 Yksi strategian nykyisen muotoilun monista ongelmista on se, että painopisteitä on niin paljon: seitsemän pääaluetta ja neljä monialaista teemaa. Strategian tehokkuus todennäköisesti paranisi, jos sen painopisteet asetettaisiin selkeämmin. Strategian tehostamiseksi on myös ratkaisevaa, että EU:n kestävän kehityksen strategialla on selkeät ja mitattavat tavoitteet.

5.3 Lisäksi on viimein tuotava esiin, että vaikka kestävä kehitys perustuu kolmeen pilariin, kaikilla toimilla ei aina voida samanaikaisesti edistää sekä ympäristö- että sosiaali- ja talousasioita. Kaikki kolme pilaria eivät voi aina samanaikaisesti hyötyä kaikissa tilanteissa. Pikemminkin on asetettava toisinaan vaikeitakin painopisteitä. Aiemmin on liian usein asetettu painopisteitä, jotka ovat palvelleet lyhytaikaisia taloudellisia intressejä. Valitettavasti tämä näyttää nyt toistuvan nykyisessä talouskriisissä rakenneuudistusohjelmien yhteydessä.

5.4 Julkisen sektorin on otettava tärkeä johtoasema edistettäessä kestävää kehitystä. Päättäjät voivat antaa merkittäviä kannustimia kestävän kehityksen edistämiseen lainsäädännöllä, verokannustimilla ja tuilla (ja poistamalla haitalliset tuet) sekä julkisilla hankinnoilla.

5.5 Uudet rahoitusnäkymät on vuodesta 2014 lähtien suunnattava tulevan kestävän kehityksen strategian tavoitteiden mukaisesti.

5.6 EU:n kestävän kehityksen strategiassa on tarkasteltava haitallisten tukien ongelmaa. ETSK kehottaa komissiota lopultakin esittämään suunnitelman haitallisten tukien uudistamiseksi. Kyseinen suunnitelma oli määrä laatia jo vuonna 2008.

5.7 Kestävän kehityksen strategian elvyttäminen ei saa johtaa keskitetyn valvonnan lisääntymiseen. Kestävä kehitys tulee nivoa yhteen niiden uusien pyrkimysten kanssa, joiden tavoitteena on päätösvallan hajauttaminen ja siirtäminen alemmille hallinnontasoille.

5.8 Kestävä kehitys perustuu ruohonjuuritason sitoutuneeseen toimintaan. Kansalaisjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet pyrkivät koko yhdeksänkymmentäluvun ajan aktiivisesti vaikuttamaan EU:hun, että se kehittäisi toimiaan dynaamisesti kestävän kehityksen alalla. Kansalaisjärjestöille tulee antaa elvytetyssä kestävän kehityksen strategiassa erittäin tärkeä rooli.

5.9 Toinen tärkeä toimija tulevassa työssä ovat alueelliset ja etenkin kunnalliset elimet.

5.10 Puhutaan paljon siitä, että elinkeinoelämän on sitouduttava asiaan paremmin. Yrityksillä on elvytetyssä kestävän kehityksen strategiassa itsestään selvä ja selkeä rooli. On ilmeistä, että kiinnostus ilmastoa ja kestävää kehitystä koskeviin kysymyksiin lisääntyy elinkeinoelämän piirissä.

6. Perusteluja kestävän kehityksen strategian vauhdittamiselle

6.1 Kysymys siitä, onko kestävän kehityksen strategian elvyttäminen tärkeää, saattaa vaikuttaa omituiselta. Päivittäin saadaan niin paljon tietoa muun muassa ympäristö- ja energiakysymyksistä, maataloudesta ja biologisesta monimuotoisuudesta, että kestävää kehitystä koskevia konkreettisia toimia voidaan perustella vaikka miten monella asialla.

6.2 Ilmaston lämpeneminen on konkreettinen kysymys, joka on saanut paljon julkisuutta ja josta on tehty lukuisia hätäraportteja, esim. Sternin raportti. TEEB-hankkeessa (The Economics of Ecosystems and Biodiversity, ”Ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudelliset näkökohdat”) on myös tuotu esiin mahdolliset vaarat, jos biologisen monimuotoisuuden vähentyminen ja ekosysteemien ylikuormitus jatkuu.

6.3 Maataloudella on laajasti ymmärrettynä vastassaan uusia lämpötilan noususta johtuvia ongelmia. Tulevien maatalouspoliittisten toimien keskeinen kysymys on, kuinka maatalous pystyy muuntautumaan uusien ehtojen mukaiseen tuotantoon.

6.4 Luetteloa olisi helppo jatkaa. Useimmat kysymykset ovat olleet esillä julkisessa keskustelussa. Vähemmän huomiota on saanut se, että seuraukset alkavat todennäköisesti näkyä jokapäiväisessä elämässämme jo ennakoitua aikaisemmin.

6.5 Komitea kehottaa komissiota luomaan EU:n kestävän kehityksen strategiasta yleisstrategian, joka otetaan huomioon kaikissa muissa EU:n politiikoissa. Kaikkien muiden EU:n strategioiden on osaltaan tuettava tulevan EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteiden saavuttamista ja vahvistettava kestävää kehitystä.

6.6 ETSK kannattaa painokkaasti muiden edistystä osoittavien indikaattorien kuin bkt:n kehittämistä ja soveltamista. Stigliz-toimikunnan tuoreimmassa julkaistussa raportissa osoitetaan jälleen kerran selvästi, ettei bkt:n perusteella voida antaa suuntaviivoja laaja-alaisia päätöksiä varten, joita nyt on tehtävä. Päinvastoin: se on harhaanjohtava, sillä se ei osoita todellisia ongelmia vaan siirtää niitä näin tulevaisuuteen. ETSK antoi hiljattain lausunnon siitä, millaisia seurauksia bkt:n uudella lähestymistavalla on (3). Keskustelua on kuitenkin käytävä laajemmin kuin vain mittaamiseen tarkoitetuista indikaattoreista. Keskeisenä seikkana on tarkasteltava sitä, miten yhteiskunnassa saavutetaan kestävä hyvinvointi ja miten yhteiskunta muutetaan taloudeksi, jossa saadaan vähäisin panoksin huomattavia tuloksia.

6.7 EU:n on parannettava kansalaisten kanssa käytävää keskustelua myös kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä.

7. Poliittinen vastuu ja johtajuuden tarve

7.1 ETSK on useissa kestävää kehitystä käsitelleissä lausunnoissaan korostanut, että kestävä kehitys edellyttää poliittista johtajuutta sekä tahtoa toimia kehitystyön moottorina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita keskusjohtoisuuden vaatimista. Kyse on pikemminkin tahdosta olla aloitekykyinen, luoda verkostoja ja ottaa vastuuta.

7.2 ETSK toistaa useissa aikaisemmissa lausunnoissaan esittämänsä toteamuksen, että kestävä kehitys edellyttää aktiivista poliittista vastuunottoa ja aktiivista toimintaa myös alue- ja paikallistasolla. ETSK korostaa lisäksi, että työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle laajasti ymmärrettynä on annettava mahdollisuus osallistua aktiivisesti strategian suunnitteluun ja toteuttamiseen.

7.3 Näin ollen on tärkeää painottaa sitä, että tarvitaan keskeisten kehitysstrategioiden eli Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen strategian välistä yhteistyötä. Se, milloin strategiat mahdollisesti yhdistetään, ei ole niin tärkeää kuin se, että yhteistyötä tehdään tiiviisti. On kuitenkin oltava selvää, että Lissabonin strategian yhteydessä toteutettujen toimien on vaikutettava sitä laaja-alaisemman EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

7.4 EU:n kestävän kehityksen strategian onnistunut toteuttaminen edellyttää nykyistä vahvempaa hallintorakennetta. ETSK kehottaa neuvostoa luomaan EU:n kestävän kehityksen strategiaa varten samanlaisen hallintosyklin kuin Lissabonin strategiaa varten. Siihen tulisi sisältyä vuosittainen raportointi, esikuva-analyysi ja avoin koordinointimenetelmä, jotta jäsenvaltioita voitaisiin vertailla nykyistä paremmin ja jotta luodaan kilpailua kestävän kehityksen edistämiseksi. Lisäksi sekä jäsenvaltioiden että komission on asetettava käyttöön nykyistä enemmän resursseja EU:n kestävän kehityksen strategian toteuttamiseksi.

8. Tiedot ja asenteet

8.1 Komissio antaa paljon tilaa koulutuskysymyksille ja esittää tiivistelmän EU:n eri ohjelmista. Komissio ei sen sijaan aseta koulutusta ja tietoa koskevia kysymyksiä laajempaan demokraattiseen kontekstiin. Kestävä kehitys ja ilmastopolitiikka edellyttävät päätöksiä, jotka eivät aina saa myönteistä vastaanottoa. Kestävän kehityksen ja ilmasto- ja energiapolitiikan perusta on laskettava ruohonjuuritasolla.

8.2 Kuinka sitoutumista ja tukea voidaan kehittää? Yksi avaintekijä on koulutus – mutta lähinnä sellainen koulutus, jota annetaan esimerkiksi pohjoismaisissa kansanopistoissa, joissa demokraattinen ulottuvuus on koulutustyössä tärkeässä asemassa. Koulutus edistää sosiaalisessa mielessä voimakkaasti myös demokratiarakenteiden kehittämistä. Kansanopistoilla on ollut Pohjoismaissa olennainen rooli rekrytoitaessa työntekijöitä kaikenlaisiin kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin.

8.3 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koulujen tai nuorisoasteen koulutuksen rooli olisi vähemmän tärkeä. Nyt on tarpeen vahvistaa sekä nuoriso- että aikuiskoulutusta ja löytää uusia pedagogisia metodeita.

8.4 ETSK suosittelee, että kestävän kehityksen strategia ymmärrettäisiin koulutuskysymysten yhteydessä laajasti.

9. Tutkimus ja pitkän aikavälin kehitys

9.1 Tutkimuksen merkitystä on painotettu alkuaikojen kestävää kehitystä koskevista päätöksistä lähtien. Tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen pitkän aikavälin laajentamisesta on tehty useita erityisiä poliittisia päätöksiä. Yksi tärkeimmistä on Barcelonassa tehty päätös, jossa asetettiin tavoitteeksi, että EU:n jäsenvaltioiden tutkimukseen osoittamaa rahoitusta olisi lisättävä kolmen prosentin tasolle selkeässä määräajassa eli vuoteen 2010 mennessä.

9.2 ETSK korostaa olevan tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot huolehtivat Barcelonassa asetetun tavoitteen saavuttamisesta ja lisäävät näin ollen tutkimustukeaan merkittävästi.

9.3 Tutkimuspolitiikka ja Lissabonin strategia on lisäksi nivottava selkeämmin yhteen, jotta saavutetaan kestävän kehityksen ja Lissabonin strategian tuottamia synergiaetuja.

9.4 Tutkimuslaitosten yhteistyö ilmastonmuutosta koskevissa kysymyksissä on erittäin kehittynyttä. Hyvin kauaskantoisella tutkimuksella voi kuitenkin olla vaikeuksia puolustaa paikkaansa resursseista käytävässä kilpailussa. ETSK ehdottaa tästä syystä, että komissio laatisi EU:n tutkimusohjelman puitteissa ajankohtaisen selvityksen siitä, millaista tutkimusta tarvitaan ilmasto-, energia- ja kestävän kehityksen kysymyksistä.

10. Valmisteluorganisaation vahvistaminen

10.1 ETSK on eri yhteyksissä korostanut, että kestävään kehitykseen tai ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyvien toimien valmistelussa tarvitaan poliittista johtajuutta. Se on useasti siteerannut Ranskan entistä pääministeriä Michel Rocardia, joka totesi suuressa ETSK:n konferenssissa, että kestävän kehityksen yhteydessä tullaan varmasti tekemään päätöksiä, jotka eivät aina ole helppoja tai suosittuja. Luxemburgin pääministeri oli samoilla linjoilla todetessaan muutama vuosi sitten: ”Tiedämme ministerineuvostossa täsmälleen, mitä toimia vaaditaan. Ongelma on siinä, ettemme tiedä, kuinka tulisimme toimien toteuttamisen jälkeen valituiksi uudelleen omaan parlamenttiimme.”

10.2 Ratkaisu on siinä, että neuvottelut ja vuoropuhelut aloitetaan järjestelmällisesti jo aikaisessa vaiheessa. Ennen kaikkea on tärkeää edetä alhaalta ylöspäin. Osallisuus on keskeinen käsite, mutta sitä on kuitenkin täydennettävä solidaarisuuden käsitteellä.

10.3 ETSK on monesti korostanut, että komissiossa tarvitaan vahvempaa yhteistyökulttuuria. Tämän päivän tilanteessa se voisi tarkoittaa sitä, että yksi komission varapuheenjohtajista asetettaisiin vastaamaan suurten ajankohtaisten strategioiden (kestävä kehitys, ilmasto- ja energiakysymykset, Lissabonin strategia) yhteistyöstä ja koordinoinnista.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2009) 400 lopullinen.

(2) Ks. esim. EUVL C 195, 18.8.2006, s. 29 ja EUVL C 256, 27.10.2007, s. 76.

(3) EUVL C 100, 30.4.2009, s. 53.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ekotehokkaan talouden edistäminen – Talouskriisin tarjoamat mahdollisuudet siirtyä uuteen energiapoliittiseen aikakauteen”

(valmisteleva lausunto)

(2010/C 128/05)

Esittelijä: Frederic Adrian OSBORN

Euroopan unionin neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Ruotsi pyysi 3. kesäkuuta 2009 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Ekotehokkaan talouden edistäminen – Talouskriisin tarjoamat mahdollisuudet siirtyä uuteen energiapoliittiseen aikakauteen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Maailman tärkeimpien kehittyneiden talouksien on ollut hyväksyttävä, että niiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään ainakin 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä osana maailmanlaajuisia toimenpiteitä, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien pitämiseksi hallittavissa olevissa mittasuhteissa. Kehittyneiden talouksien energiaperustaa on siksi muutettava huomattavasti, ja muutoksen on alettava heti.

1.2 EU on käynnistänyt kyseisen prosessin laatimalla merkittävän ilmasto- ja energiaohjelman päästöjen vähentämiseksi 20–30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät ohjelman kuluvana vuonna. Ohjelma on kuitenkin vielä pantava täytäntöön, ja lähiaikoina tarvitaan lisätoimenpiteitä vuotta 2050 koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

1.3 Nykyinen talouskriisi on sekä uhka että mahdollisuus. Uhkana on, että jatkuvien talousongelmien selvittäminen kerää kaiken poliittisen huomion ja kaikki käytettävissä olevat resurssit ja että toimenpiteissä keskitytään siihen, että voidaan palata tavanomaisiin, päästöjä lisääviin toimintamalleihin. Toisaalta kriisi tarjoaa merkittävän mahdollisuuden murtaa vanhat rakenteet omaksumalla kaikkia hyödyttävä ekotehokkuusstrategia, joka auttaa elvyttämään taloutta, parantamaan sen kilpailukykyä ja luomaan uusia työpaikkoja samaan aikaan kun se muuttaa energiaperustaa ja vähentää merkittävästi päästöjä.

1.4 ETSK kannattaa ja kannustaa varauksetta kaikkia Euroopassa jo toteutettuja tai suunnitteilla olevia toimenpiteitä ekotehokkuuden parantamiseksi, myös uusia toimenpiteitä, joilla pyritään

—	vahvistamaan energiatehokkuustoimia uuden energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä

—	vahvistamaan uuteen, uusiutuvia energiamuotoja koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyviä toimenpiteitä

—	sisällyttämään kaikkiin julkisiin rahoitusohjelmiin ekotehokkuustavoitteet

—	edistämään ja kannustamaan ympäristöystävällistä verouudistusta

—	kannustamaan kaikkia julkisia elimiä harjoittamaan ympäristöä säästävää hankintapolitiikkaa.

1.5 Jotta laajamittainen toiminta ja tuki saataisiin käyntiin ja Euroopan unioni säilyttäisi johtavan kilpailuasemansa maailmassa, ETSK ehdottaa, että komissio ja EU:n muut toimielimet keskittyvät myös uusiin toimenpiteisiin, joilla voidaan vastata rajattuun määrään erityisiä muutoshaasteita. Komitea yksilöi kolme erityistä muutosalaa, jotka kiinnostavat suurta yleisöä ja joihin liittyviä merkittäviä Euroopan unionin aloitteita ja ohjelmia yleisö voi tukea:

—	siirtyminen käyttämään aurinkosähköä ja muita uusiutuvia energialähteitä

—	siirtyminen käyttämään autoja, joiden kulkuvoimana on pelkästään sähkö

—	hiilidioksidipäästöttömien rakennusten kehittäminen.

Sähköautojen yleistymisen myötä on luonnollisesti siirryttävä tuottamaan nykyistä suurempi osa sähköenergiasta lähteistä, joiden käyttö ei itsessään aiheuta merkittäviä nettohiilidioksidipäästöjä, jotta vältettäisiin hiilidioksidipäästöjen pelkkä siirtäminen ajoneuvoista voimalaitoksiin.

1.6 ETSK ehdottaa tehokkaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomista näiden muutosten muotoilemiseksi ja ohjaamiseksi sekä mahdollisimman suuren tuen saamiseksi yrityksiltä, muilta asianomaisilta instituutioilta ja yleisöltä. Se ehdottaa myös uudenmuotoisten ”vihreiden” euro-obligaatioiden liikkeelle laskemista lisärahoituksen saamiseksi eräiden tällaisten muutosten rahoittamiseksi.

1.7 ETSK kehottaa kiinnittämään uudessa Lissabonin strategiassa keskeistä huomiota tämän lausunnon linjausten mukaisiin uusiin ekotehokkuusaloitteisiin, joilla kehitystä voidaan ohjata kohti ekologisesti nykyistä kestävämpää tulevaisuutta.

2. Taustaa

2.1 Yleiset syyt pyrkimyksille nopeuttaa siirtymistä nykyistä ekotehokkaampaan talouteen tunnetaan hyvin. Kasvihuonekaasupäästöjen aikaansaama ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt vakavia ongelmia useissa osissa maailmaa, ja nämä ongelmat lähes varmasti pahenevat tulevina vuosina.

2.2 Samaan aikaan kun ilmastomuutoksesta on tulossa yhä vaikeampi ongelma, lisääntyy myös riski, että maailman öljy- ja kaasuvarojen nähtävissä oleva ehtyminen vähentää tulevaisuudessa energiatoimituksia, nostaa hintoja ja lisää hintojen vaihtelua. Euroopan kaltaisten alueiden, jotka ovat energiatoimituksissaan suurelta osin riippuvaisia tuonnista, on vähennettävä suojattomuuttaan ja parannettava energiaturvallisuuttaan vähentämällä energian kokonaiskysyntää ja hankkimalla aikaisempaa suurempi osa energiastaan omassa käytössään olevista uusiutuvista energialähteistä.

2.3 Yhdessä nämä kaksi pitkän aikavälin strategista haastetta merkitsevät sitä, että on onnistuttava maailmanlaajuisesti vähentämään erittäin merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja parantamaan energiatehokkuutta. G8-ryhmän johtajat ovat periaatteessa hyväksyneet näkemyksen, jonka mukaan kehittyneiden talouksien on kyettävä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Eräitä muutoksia talouden energiaperustaan on jo pantu alulle, mutta muutosvauhtia on nopeutettava huomattavasti, jos kyseinen tavoite aiotaan saavuttaa.

2.4 Se, mitä toimenpiteitä tarvitaan, ymmärretään jo suurelta osin, ja niiden toteuttamiseksi on olemassa hyviksi havaittuja teknologisia ratkaisuja. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n World Energy Outlook 2008 (WEO 2008) -energiakatsauksessa arvioidaan, että yli 50 prosenttia vähentämistoimenpiteistä, joilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pyritään pitämään alle 450 miljoonasosassa vuonna 2030, voitaisiin toteuttaa ottamalla käyttöön jo olemassa olevia energiatehokkuusteknologioita. Jo nyt on olemassa kustannustehokkaita toimenpiteitä, jotka voitaisiin ottaa heti käyttöön sekä kysyntäpuolella (rakennukset, teollisuus, liikenne) että tarjontapuolella (mm. sähkön ja prosessi- tai kaukolämmön yhteistuotanto). Tarvitaan kuitenkin lisätoimenpiteitä, joilla autetaan markkinatoimijoita nopeuttamaan niiden käyttöönottoa.

2.5 Nykyisten teknologioiden lisäksi on tulevina vuosikymmeninä oltava laajaa markkinakäyttöä varten valmiina uusia energiatehokkaita ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia energiateknologioita, jotta tarvittavat lisävähennykset voitaisiin toteuttaa. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Energy Technology Perspective 2008 (ETP 2008) -energiateknologiakatsaukseen sisältyvissä analyyseissä korostetaan ajoissa toteutettavia toimenpiteitä yksityisen tutkimus- ja kehitystyön mobilisoimiseksi ja oppimisen edistämiseksi koko ketjussa teknologian toimittajista sitä hyödyntäviin operaattoreihin ja käyttäjiin uusien teknologioiden sisällyttämiseksi koko oppimisprosessiin sekä niiden muuttamiseksi lupaavista mutta liian kalliista esittelyhankkeista luotettaviksi ja kustannustehokkaiksi valtavirran tuotantoteknologioiksi. Uutta teknologiaa tarvitaan, jotta voidaan jatkuvasti parantaa energiatehokkuutta (esim. hiilidioksidipäästöttömät rakennukset, valaistusjärjestelmät ja teollisuusprosessit) sekä vähentää energiatuotannon hiilidioksidipäästöjä (esim. aurinkosähkön tuotanto, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ja muut kuin fossiiliset liikenteen polttoaineet).

2.6 Kaikki nämä muutokset ovat toteutettavissa, mutta muutosvauhtia on nopeutettava huomattavasti. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on yhdessä muiden suurten talouksien kanssa tehostettava entisestään tähänastisia pyrkimyksiään kehittää innovaatiostrategioita sekä toteuttaa merkittäviä muutosohjelmia asianomaisilla avainaloilla.

2.7 Hyödyntämisohjelmat ovat erittäin tärkeitä. Niillä voidaan kannustaa hyödyntämään käytettävissä olevien energiatehokkuustoimenpiteiden tarjoamat mahdollisuudet tai lisäämään ratkaisujen saattamista markkinoille, mikä on välttämätöntä yksityisen tutkimus- ja kehitystoiminnan stimuloimiseksi ja uuden teknologian sisällyttämiseksi oppimisprosessiin. Niiden avulla on parhaat mahdollisuudet saada kaksinkertainen hyöty, eli yhtäältä luoda uusia työpaikkoja ja helpottaa siirtymistä ekotehokkaisiin energiajärjestelmiin jo nyt ja toisaalta samaan aikaan edistää koulutusinvestointeja entistä tehokkaamman ja edullisemman teknologian saamiseksi käyttöön tulevaisuudessa. Tehtävänä on suunnitella hyödyntämisohjelmia, jotka lisäävät kilpailua ja stimuloivat investointeja yksityissektorin tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä edistävät oppimista tuottajista kuluttajiin ulottuvassa ketjussa.

2.8 On jo olemassa useita esimerkkejä onnistuneista Euroopan tason hankkeista tehokkuuden parantamiseksi ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien teknologioiden tuomiseksi markkinoille. EU:n energiamerkintäjärjestelmä on vaikuttanut kylmäkonemarkkinoihin siten, että kylmäkoneiden energiatehokkuus on parantunut merkittävästi. Jäsenvaltioiden ohjelmat nykyisen rakennuskannan kunnostamiseksi ovat parantaneet lämpötaloutta. Jäsenvaltioiden ohjelmat tuulienergian hyödyntämiseksi ovat erittäin merkittävästi lisänneet kyseisen uuden teknologian käyttöä ja pienentäneet sen kustannuksia. Niillä on lisäksi luotu miljardien eurojen arvoista teollisuustoimintaa ohjelmia toteuttaviin maihin.

2.9 Tulevat tehokkuusvaatimukset ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia uusia teknologioita koskevat vaatimukset ovat kuitenkin edelleen erittäin suuret. Kyseisistä pyrkimyksistä saadut kokemukset on koottava yhteen ja niitä on hyödynnettävä uuden mukautetun yhteishankkeen käynnistämiseksi, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti käyttöön vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia uuden sukupolven teknologioita hyödynnettäväksi Euroopan laajuisesti.

2.10 Eräät tarvittavat muutokset saattavat vaatia sovellettavan lähestymistavan merkittävää asteittaista muuttamista. Niihin onkin kiinnitettävä erityishuomiota. Seuraavat kolme esimerkkiä, joihin unionin kansalaiset voisivat suhtautua myönteisesti ja joiden avulla voitaisiin asteittain parantaa ekotehokkuutta, näyttävät tarjoavan erityisen hyviä mahdollisuuksia:

—

Siirtymistä käyttämään uusiutuvia energialähteitä energiantuotannossa on edelleen nopeutettava. Aurinkoenergia on edelleen kallista ja merkitykseltään melko vähäistä, mutta sen kustannukset pienenevät tasaisesti. Nyt onkin annettava uusi sysäys kyseisen energiamuodon käytön laajentamiselle sekä pienen mittakaavan paikallisissa sovelluksissa että suuremmissa tuotantolaitoksissa. Tuulivoimaa hyödynnetään vihdoin melko laajasti, mutta sen kustannukset on saatava vielä nykyistä alhaisemmiksi. Maalämpöpumpuilla päästään jo erittäin hyviin tuloksiin. Niiden kehittämistä olisikin jatkettava nopeasti, jotta niiden käytöstä voidaan lopulta tehdä vakiovaatimus kaikissa uusissa asunnoissa ja muissa rakennuksissa. Sähköverkot, niitä tukevat perusrakenteet ja energian varastointijärjestelmät on suunniteltava ja muotoiltava uudestaan älykästä suunnittelua ja hallintaa koskevien periaatteiden mukaisesti, jotta ne tukisivat uusiutuvien energialähteiden huomattavasti nykyistä laajempaa hyödyntämistä.

—

Hiilidioksidipäästöttömät ajoneuvot: Fysiikan perusperiaatteet asettavat rajat sille, missä määrin polttomoottoreiden energiatehokkuutta voidaan parantaa. Tietyssä vaiheessa siirrytään käyttämään täysin sähkökäyttöisiä tai polttokennoilla varustettua autoja siten että ladattava sähkö tai käytettävä polttoaine tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla, joiden tuotanto aiheuttaa vain vähän tai ei ollenkaan nettokasvihuonekaasupäästöjä. Komitean mielestä nyt on oikea aika asettaa selvät tavoitteet ja aikataulut kyseiselle siirtymälle sekä luoda tarvittavat perusrakenteet ja tukijärjestelmät.

—

Rakennusalalla nettohiilidioksidipäästöttömien rakennusten tekeminen alkaa olla mahdollista. Nyt onkin ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin tämän konseptin muuttamiseksi muutamasta kiinnostavasta prototyypistä uusissa ja nykyisissä asunnoissa ja muissa kiinteistöissä laajasti hyödynnettäväksi käytännöksi. Sen vuoksi EU:n kaikille alueille olisi pystytettävä energiaa säästäviä mallitaloja, joiden suunnittelussa otetaan huomioon alueen ilmasto- ja maantieteelliset olosuhteet. Tällaiset rakennukset toimisivat esikuvina.

2.11 Samanlaisia toimenpiteitä saatetaan tarvita myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämisen ja hyödyntämisen edistämiseksi sekä tietotekniikkavalmiuksien ja älykkäiden järjestelmien kapasiteetin lisäämiseksi, jotta ekotehokkuutta voidaan parantaa.

3. Jäsenvaltioiden ja EU:n rooli

3.1 EU:lla on eräiden tarvittavien toimenpiteiden mittakaavan ja laajuuden vuoksi erityisen tärkeä rooli. Muutos voidaan toteuttaa tarvittavassa mittakaavassa ja aikataulussa vain yhteisellä toiminnalla, johon osallistuu julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneita kaikkialta Euroopasta ja joissakin tapauksissa jopa kaikkialta maailmasta. EU on jo käynnistänyt useita ohjelmia ja koonnut paketteja energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden käytön ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen edistämiseksi. Näitä pyrkimyksiä on kuitenkin edelleen vahvistettava ja nopeutettava. Seuraavissa kohdissa tarkastellaan eräitä keskeisiä aloja, joilla tarvitaan uusia Euroopan tason toimenpiteitä.

3.2 Tutkimus- ja kehitystyö. Tutkimus- ja kehitysinvestointien bkt-osuus on Euroopan unionissa useiden vuosien ajan pysynyt noin 1,84 prosentissa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin yhteisesti sovittu kolmen prosentin tavoite. Onkin ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin kyseisen osuuden lisäämiseksi, jotta päästäisiin lähemmäksi kolmen prosentin tavoitetta. Ohjelmissa olisi lisäksi tuettava nykyistä enemmän siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Eräät uusimmat vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat teknologiat tarvitsevat nykyistä enemmän julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta. Niistä mainittakoon hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, ohutkalvoaurinkopaneelit, ulkomerellä sijaitsevat tuulivoimalat ja toisen sukupolven biopolttoaineet.

3.3 Olisi suunniteltava hyödyntämisohjelmia uuden teknologian markkinarakojen hyödyntämiseksi sekä markkinatoimijoiden kannustamiseksi tekemään koulutusinvestointeja. Olisi myös käytettävä hyväksi verotuksen ja elinkeinopolitiikkojen yhteisvaikutuksia. EU:n olisi keskityttävä erityisesti suurimpiin tarvittaviin muutoksiin, kuten siirtymiseen käyttämään sähköautoja tai rakentamaan hiilidioksidipäästöttömiä taloja, koska ne vaativat laajamittaista teknologista kehittämistä, erittäin suuria investointeja, kattavaa infrastruktuuritukea sekä julkisen alan ja kuluttajien kiinnostuksen laajaa mobilisoimista ja mittavia tukitoimia ja kannusteita. Energiateknologiafoorumien yhteydessä saatuja kokemuksia on laajennettava ja niiden pohjalta on kehitettävä ennakoivia hyödyntämisohjelmia keskeisten tarvittavien muutosten tukemiseksi.

3.4 Vaatimusten asettaminen. Sääntömääräisten vähimmäisvaatimusten asettaminen tuotteiden ja palveluiden energiatehokkuudelle on erittäin tärkeää edistyksen aikaansaamiseksi. EU on jo asettanut tällaiset vaatimukset eräille keskeisille tuotteille sekä päättänyt aikatauluista lisäparannusten aikaansaamiseksi tulevaisuudessa. Ohjelmien kattavuutta on kuitenkin edelleen lisättävä, ja on asetettava nykyistä kunnianhimoisemmat lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet.

3.5 Etenemisvauhtia rajoittavat käytännön tekijät on tietysti otettava huomioon. On kuitenkin oleellista kohdistaa jatkuvaa painetta eurooppalaiseen teollisuuteen, jotta se olisi vastaisuudessakin yksi maailman johtavista toimijoista energiavaatimusten alalla kyetäkseen säilyttämään vahvan kilpailuaseman maailmanmarkkinoiden pyrkiessä kokonaisuudessaan parantamaan energiatehokkuuttaan.

3.6 Julkiset hankinnat. Julkiset hankintaohjelmat voivat olla erittäin tehokas väline pyrittäessä parantamaan keskeisillä teollisuudenaloilla sovellettavia standardeja, jos tarjouspyyntö- ja hankintasopimusasiakirjoihin sisällytetään asianmukaiset vaatimukset. Komitean mielestä EU:n tulisi vastaisuudessakin toimia asiassa tiennäyttäjänä velvoittamalla asettamaan paljon nykyistä tiukemmat energiatehokkuusstandardit perusvaatimuksiksi kaikissa julkisen sektorin tavara-, palvelu- ja rakennushankinnoissa. Kaikkiin hankkeiden arviointimenetelmiin olisi sisällytettävä ekotehokkuuskriteerit.

3.7 Eräät eurooppalaiset alue- ja paikallisviranomaiset ovat tiennäyttäjiä pyrkiessään parantamaan ekotehokkuutta kaikessa toiminnassaan. Useat niistä eivät kuitenkaan toimi näin. Voisikin olla aiheellista tehdä kaksitahoinen Euroopan tason aloite, jolla yhtäältä korostetaan parhaita käytänteitä ja kannustetaan muita ottamaan niistä mallia ja toisaalta edistetään kyseisten elinten asettamien vaatimusten systematisointia ja harmonisointia ekotehokkuusstandardien aikaansaamiseksi.

3.8 Yksityisen sektorin kannustaminen. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää määrittää oikea hinta hiilidioksidipäästöille. Komitea odottaa, että komissio jatkaa päästökauppajärjestelmän kehittämistä asianmukaisilla aloilla ja kannustaa laajentamaan entisestään hiilidioksidipäästöihin liittyvien verojen käyttöä muilla aloilla. Komission olisi lisäksi edistettävä toimenpiteitä sellaisten erityiskannustimien luomiseksi kuin syöttötariffit, joilla kannustetaan investointeja uusiutuviin energialähteisiin. Eräissä tapauksissa myös julkisen sektorin on ehkä tehtävä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa ratkaisevia uusia teknologioita tukevien asianmukaisten perusrakenteiden kehittämiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon hajautetun sähköntuotannon ja älykkään sähköverkon tukeminen.

3.9 Kuluttajien käyttäytyminen. Kuluttajat eivät vieläkään ole riittävän tietoisia tehokkuusnäkökohdista tai eivät halua ottaa niitä huomioon ostoskäyttäytymisessään tai elämäntyyliä koskevissa valinnoissaan. Toisaalta sääntelijät ovat edelleen liian vähän perillä kuluttajakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siitä, miten voidaan parhaiten edistää ekotehokkaiden tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Koulutusta, valistusta ja yhteistoimintaa on tuettava nykyistä enemmän. Tavaroiden ja tuotteiden merkitsemistä energiatehokkuudesta kertovilla merkinnöillä on laajennettava ja parannettava.

3.10 Ammatillinen kehitys ja ammattikoulutus. Ammattikoulutuksen ja teknisen alan koulutuksen yhteydessä on paljon nykyistä tehokkaammin pyrittävä lisäämään tietoisuutta energiatehokkaan tuotannon ja kestävän kehityksen tarpeellisuudesta ja ulottuvuuksista.

4. Nykyiseen talouskriisiin liittyvät mahdollisuudet ja uhat

4.1 Vaarana on, että nykyiset maailmanlaajuiset talousongelmat vaikeuttavat nopeaa etenemistä ekotehokkuuden parantamisessa. Uusiin investointeihin käytettävissä olevat julkisen tai yksityisen sektorin varat ovat vähissä, ja ne osoitetaan pikemminkin lyhyen aikavälin painopisteiden rahoittamiseen.

4.2 Globaalin talouselpymisen käynnistyessä saattaa kuitenkin aueta uusia mahdollisuuksia ohjata Euroopan taloutta (ja muita suuria talouksia) ekologisesti entistä kestävämpään suuntaan. Euroopalle on ratkaisevan tärkeää ottaa vastaan nämä haasteet ja vastata niihin myönteisesti, jos se aikoo menestyä väistämättä edessä olevassa maailmanlaajuisessa kilpailussa ekotehokkuuden ja kestävän kehityksen parantamiseksi.

Nykyisessä taloustilanteessa kannattaa tutkia erityisen tarkoin tiettyjä pääasiassa finanssi-, talous- ja teollisuuspolitiikasta vastaavien hallinnonalojen toimivaltaan kuuluvia erityisaloja:

4.3.1 . Talouskriisin myötä on jälleen kiinnitetty huomiota bkt:n puutteisiin yleisen kehityksen mittarina sekä siihen, että tarvittaisiin mieluummin laajempi hyvinvointikäsite, jonka yhteydessä voidaan ottaa huomioon sosiaaliset ja ympäristötekijät sekä rahatalouden suorituskyky. Ranskan hallituksen äskettäin teettämän Stiglitzin raportin julkaiseminen jälkeen on varmistettava komission tällä alalla tekemän työn jatkotoimet.

4.3.2 . Useat jäsenvaltiot ja komissio ovat koonneet merkittäviä julkisista varoista rahoitettavia paketteja elvyttääkseen talouksiaan ja estääkseen tilanteen pahenemisen lamaksi. Komission ajama Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on hyvä esimerkki siitä, miten voidaan samaan aikaan kannustaa talouskehitystä ja tukea siirtymistä entistä ympäristöystävällisempään talouteen. Suunnitelman tehoa on kuitenkin rajoittanut se, että sen käyttöön on osoitettu suhteellisen vähän rahoitusta. Lisäelvytyspakettien aika saattaa olla jo pääasiassa ohi, mutta kaikkia julkisia meno-ohjelmia on edelleen tarkasteltava ekotehokkuuden näkökulmasta kaksinkertaisten hyötyjen varmistamiseksi. EU:n ja sen jäsenvaltioiden talousarviomenettelyissä olisi säännönmukaisesti ruvettava arvioimaan kestävyysperiaatteen noudattamista julkisten meno-ohjelmien yhteydessä.

4.3.3 . Kaikki julkiset rahoitusohjelmat tutkitaan lähivuosina erittäin tarkasti, kun viranomaiset pyrkivät löytämään säästökohteita rahoitustilanteensa korjaamiseksi. Tarkasteltaessa mahdollisia leikkauskohteita erityishuomiota olisi kiinnitettävä etenkin meno-ohjelmiin, joiden toteuttaminen kuluttaa paljon energiaa tai on ekotehokkuustavoitteiden vastaista. Tässä yhteydessä olisi tutkittava erityisen tarkoin epätarkoituksenmukaiset tuet, joilla tuetaan fossiilisten polttoaineiden tuotantoa tai kulutusta (esim. hiilentuotannon tukeminen tai polttoaineiden myyminen tuettuun hintaan erityisryhmille) ja jotka aiheuttavat siten kaksinkertaisen haitan (ne syrjäyttävät muita, usein hyödyllisempiä julkisia investointeja ja vääristävät toimintaympäristöä uusiutuvia energialähteitä edistävien teknologioiden vahingoksi, vaikka juuri kyseisiä teknologioita olisi pyrittävä tukemaan). Komission pitkään odotettu tiedonanto tukipolitiikan uudistamisesta voisi auttaa käynnistämään Euroopan tason toimenpiteitä tässä asiassa.

4.3.4 . Useiden Euroopan maiden julkistalouden epätasapaino vaatii todennäköisesti verotuksen tason ja painopisteiden tarkistamista. Tällaisia muutoksia tehtäessä olisi otettava huomioon ympäristöulottuvuus. Nykyisessä ilmapiirissä olisi erityisesti suosittava korkeampia energiaveroja (fossiilisten polttoaineiden verottamista) työn verottamisen sijasta. Tällöin on kuitenkin ryhdyttävä asianmukaisiin turvatoimiin köyhimpien ja vaikeimmassa asemassa olevien väestöryhmien suojelemiseksi. Komissio voisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käynnistää uuden tutkimuksen, jolla edistettäisiin yhteisiä toimia verostrategioiden muuttamiseksi tähän suuntaan.

4.3.5 . Nykyinen talouskriisi on jo saanut aikaan sen, että valtiot ovat ryhtyneet merkittäviin toimenpiteisiin keskeisten teollisuudenalojen tukemiseksi tai niiden rakenteiden muuttamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä toteutettaessa resurssien käytön tehostamista olisi aina pidettävä yhtenä keskeisenä tavoitteena. Etenkin eräisiin tässä lausunnossa esille otettuihin erityisiin muutoshaasteisiin (sähköautot, päästöttömät talot ja aurinkovoima) vastaaminen saattaa vaatia toimenpiteitä ja tukea, jotta niistä voi tulla osa uuden talouden ydintä, jonka ympärille syntyy uusia investointeja, yrityksiä ja työpaikkoja.

4.3.6 . Komitean mielestä EU voisi uuden innovaatiostrategiansa puitteissa omaksua uuden roolin edistääkseen maailmanluokan ”Euroopan mestarien” syntymistä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan teknologian keskeisillä aloilla. ETSK ehdottaa erityisesti, että voitaisiin perustaa työryhmiä, joihin osallistuu julkisen ja yksityisen alan toimijoita, suunnittelemaan EU-tason edistysaskeleita sähköautojen, päästöttömien talojen ja aurinkovoiman yleistämiseksi. Toimenpiteiden olisi kaikissa tapauksissa perustuttava nykyisten energiateknologian tutkimus- ja kehitysfoorumien työhön, ja niillä olisi pyrittävä edistämään kyseisten ratkaisujen laajamittaista markkinoille tuontia ja hyödyntämistä.

4.3.7 Työryhmien olisi kussakin tapauksessa pyrittävä yksilöimään muutospolut sekä eri roolit, jotka julkisella ja yksityisellä sektorilla on oltava tutkimus- ja kehittämisinvestoinneissa. Niiden olisi myös tutkittava mahdollisen infrastruktuurituen tarve (esim. latauspisteiden verkoston luominen sähköautojen laajamittaisen käyttöönoton tukemiseksi tai kotitalouksille tarkoitetut kunnalliset tukiohjelmat asuntojen energiatehokkuuden parantamiseksi). Ne voisivat myös tutkia, miten tällaisia muutoksia voitaisiin toteuttaa myös kehitysmaissa (esim. aurinkosähkön tuotanto Afrikassa) niiden auttamiseksi osallistumaan omalla panoksellaan siirtymiseen vähähiiliseen talouteen.

4.3.8 ? Nykyisessä talousympäristössä julkisiin menoihin (ja mahdollisesti myös yksityisiin investointeihin) kohdistuu todennäköisesti lähivuosina kaikkialla EU:ssa tiukkoja rajoituksia. Komitea katsoo, että uusien ekotehokkaiden teknologioiden tuomiseksi markkinoille tarvitaan innovatiivisia rahoitusmuotoja. Sen vuoksi komitean mielestä olisi harkittava ”vihreiden” euro-obligaatiolainojen käyttöönottoa. Niitä voitaisiin markkinoida tuotteina, jotka tarjoavat vaatimattoman mutta turvallisen tuoton ja joilla rahoitetaan eräiden keskeisten uusien teknologioiden, kuten hiilidioksidipäästöttömien autojen ja asuntojen, kehittämistä ja hyödyntämistä. Niillä vastattaisiin siten laajojen yhteiskuntapiirien toivomukseen tuotteesta, jossa yhdistyvät turvallinen säästäminen ja panostaminen parempaan tulevaisuuteen.

5. Uusi sysäys Euroopan tasolla

5.1 EU on itse asettamisensa tavoitteiden ja toteuttamiensa toimenpiteiden ansiosta päässyt jo hyvälle alulle siirtymisessä entistä ekotehokkaampaan talouteen. Tätä voidaan kuitenkin pitää selvästikin vasta ensiaskeleena. Maailmatalouden jatkuvat ongelmat korostavat aktiivisten ohjaustoimien jatkuvaa tarvetta, jotta vältettäisiin paluu aikaisempiin tehottomiin ja vahingollisiin kasvu- ja kehitysmalleihin. Uuden Euroopan parlamentin jäsenistön valinta ja uuden komission nimittäminen tarjoavat EU:lle hyvän mahdollisuuden nopeuttaa tahtia ja antaa uusi sysäys ekotehokkuuden ja kestävän kehityksen edistämiselle Euroopassa.

5.2 Lyhyellä aikavälillä ETSK kehottaa komissiota, puheenjohtajavaltio Ruotsia ja tulevia puheenjohtajavaltioita tarttumaan hyvissä ajoin tarjolla oleviin tilaisuuksiin ryhtymällä seuraaviin toimenpiteisiin:

—	Tarkistetaan ja uudistetaan Lissabonin strategia ja kestävän kehityksen strategia.

—	Hahmotellaan uudet rahoitusnäkymät.

—	Laaditaan uudelleen rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2002/91/EY.

—	Varmistetaan uusiutuviin energialähteisiin liittyvien esteiden poistamisesta annetun komission tiedonannon jatkotoimet.

—	Edistetään kestävää energiaa koskevan rahoitusaloitteen perustamista komission ja Euroopan investointipankin yhteishankkeena.

—	Hyväksytään vuonna 2010 uusi eurooppalainen energiapolitiikka, joka sisältää vuoteen 2030 ulottuvan toimintasuunnitelman ja vuoteen 2050 luotaavan vision.

5.3 ETSK panee merkille energiatehokkuutta sekä uusiutuvia energialähteitä koskevien jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien tarjoamat mahdollisuudet. Sen jälkeen kun ensimmäisen vaiheen suunnitelmat on analysoitu, tuloksista on levitettävä nopeasti tietoa jäsenvaltioille ja niille on annettava palautetta, ja komission ja muiden toimielinten on ryhdyttävä tehokkaisiin jatkotoimiin.

5.4 ETSK:n näkemyksen mukaan tulevaisuudessa on jatkuvasti edistettävä voimakkaasti ekotehokkuutta sekä lisättävä ja laajennettava sen huomioimista kaikilla seuraavilla, tässä lausunnossa käsitellyillä Euroopan unionin nykyisillä tai mahdollisilla tulevilla toimintalohkoilla:

—	tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen

—	ammatillisten kehitysohjelmien tukeminen suunnittelu-, rakennus- ja muilla keskeisillä aloilla ekotehokkuussuunnittelua koskevien näkökohtien pakolliseksi sisällyttämiseksi niihin

—	ekotehokkuusvaatimusten sisällyttäminen kaikkiin asianomaisiin kirjanpitostandardeihin, sääntelykäytäntöihin ja taloushallinnon arviointisääntöihin

—	ekotehokkuusvaatimusten priorisoiminen kaikissa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden meno-ohjelmissa ja julkisissa hankinnoissa

—	ympäristönäkökohtien entistä parempi huomioiminen kaikissa EU- ja jäsenvaltiotason julkisissa meno-ohjelmissa käyttämällä tärkeimpänä välineenä kestävyysperiaatteen noudattamisen jatkuvaa arviointia

—	uusien rahoitusmuotojen käyttöönotto tärkeimpien muutosohjelmien rahoittamiseksi

—	ekotehokkuutta parantavan verouudistuksen edistäminen

—	haitallisten tukien poistaminen

—	uuden innovaatiostrategian edistäminen asettamalla työryhmiä tarkastelemaan tärkeimpiä yksittäisiä muutosprosesseja

—	hyvien käytäntöjen edistäminen kuluttajavalistuksessa ja yhteisöllisessä toiminnassa.

5.5 Komitea uskoo, että taloudet, jotka onnistuvat nopeimmin parantamaan ekotehokkuuttaan, saavat huomattavaa kilpailuetua, kun taas jälkeen jääneet taloudet joutuvat kilpailussa erittäin epäedulliseen asemaan. Komitean mielestä tavoitteen, jonka mukaan Euroopan unionista on tultava yksi maailman ekotehokkaimmista talouksista, olisi siksi oltava Euroopan talouden tulevaisuutta koskevan uudistetun Lissabonin strategian ytimessä. Komitea kehottaakin sisällyttämään tämän tavoitteen kaikkiin Euroopan unionin politiikkoihin ja ohjelmiin tässä lausunnossa suositellulla tavalla.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/29

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Perusoikeuksien kunnioittaminen maahanmuuttoa koskevissa Euroopan unionin toimintalinjoissa ja lainsäädännössä”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/06)

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Perusoikeuksien kunnioittaminen maahanmuuttoa koskevissa Euroopan unionin toimintalinjoissa ja lainsäädännössä.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1. Esittely ja tausta

1.1 ETSK on päättänyt laatia oma-aloitteisen lausunnon ehdottaakseen, että maahanmuuttoa ja rajoja koskevissa Euroopan unionin toimintalinjoissa ja säädöksissä kunnioitettaisiin asianmukaisesti ihmisoikeuksia ja asetettaisiin kaikkien ihmisten vapaus ja turvallisuus huomion keskipisteeseen.

1.2 EU on nyt kehittämässä maahanmuuttoasioita koskevaa yhteistä lainsäädäntökehystä, joka tarjoaa ylikansalliset oikeudet ja takeet ja jossa mennään jäsenvaltioiden muuttuvia (ja toisinaan rajoittavia) lainsäädäntöjä pidemmälle. Tämä kehitystyö on kohdannut monia poliittisia vaikeuksia neuvostossa. ETSK suhtautuu myönteisesti saavutettuun edistymiseen, sillä yhteisen lainsäädännön laatiminen 27 jäsenvaltion välillä ei ole helppo tehtävä, kun kyse on maahanmuuton kaltaisesta arkaluonteisesta aiheesta.

1.3 Se, että monien säädösten kohdalla yhdenmukaistaminen tapahtuu vähimmäistasolla, on kuitenkin esteenä kattaville ja asianmukaisille takeille ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Lisäksi eräissä jäsenvaltioissa Euroopan unionin direktiivejä ei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä perusoikeuksien suojelun osalta.

1.4 Viime vuosina ETSK on laatinut useita lausuntoja, joissa se esittää, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan tulisi perustua kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jossa EU:n jäsenvaltioiden tarpeiden ja lähtömaiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi otettaisiin huomioon myös maahanmuuttajien ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

1.5 Eurooppa-neuvosto hyväksyi 16. lokakuuta 2008 Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, joka on osoitus EU:n vahvasta poliittisesta sitoutumisesta yhteisen maahanmuuttopolitiikan edistämiseksi. Ruotsin puheenjohtajakaudella EU:n on määrä hyväksyä Tukholman ohjelma (1).

1.6 Myös Lissabonin sopimuksen on tarkoitus tulla voimaan, mikä saattaa merkitä uutta sysäystä sellaisten maahanmuuttopolitiikkojen kehittämiselle, jotka hyväksytään tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja mikä antaa perusoikeuskirjalle juridisesti sitovan luonteen.

1.7 Viime vuosina ETSK on tiivistänyt yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa ja luonut vakaan osallistumisrakenteen Euroopan kotouttamisfoorumin (2) avulla. Komitea on tehnyt hyvin merkittävän sitoumuksen taatakseen, että kansalaisyhteiskunta pääsee osallistumaan kotouttamispolitiikkojen kehittämiseen.

1.8 Komitea panee huolestuneena merkille Euroopassa kasvavan suvaitsemattomuuden, rasismin ja muukalaisvihan maahanmuuttajia, ”erilaisia” kohtaan ja pelkää näiden ilmiöiden vain lisääntyvän finanssikriisin vaikutuksesta. Poliittisten vastuunkantajien ja yhteiskunnan muiden päätöksentekijöiden sekä tiedotusvälineiden on toimittava erittäin vastuullisesti sekä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti esimerkillisellä tavalla kyseisenlaisen käyttäytymisen estämiseksi. Inhimillisistä arvoista, perusoikeuksista sekä tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä annettavaa koulutusta on lisättävä perus- ja keskiasteen oppilaitosten opetussuunnitelmissa.

2. Perusihmisoikeudet ja maahanmuuttoa koskevat toimintalinjat

2.1 Kansainvälisistä välineistä voidaan mainita ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa todetaan, että periaatteiden ja arvojen yhteinen järjestelmä on luonteeltaan yleismaailmallinen.

2.2 Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet, sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat perusta ja tae sille, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan kaikkialla EU:n alueella.

2.3 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat osa yhteisön oikeusjärjestelmää ja siihen kuuluvia yleisiä periaatteita.

2.4 Tämä vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, jolla lujitettiin perusoikeuksia koskevia takeita EU:n oikeusjärjestelmässä sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa varmistaa niiden kunnioittaminen EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toiminnassa yhteisön lainsäädännön puitteissa.

2.5 Vaikka jäsenvaltioilla on täysivaltainen oikeus valvoa maahantuloa ja myöntää oleskelulupia kolmansien maiden kansalaisille, ETSK muistuttaa, että niiden on noudatettava velvollisuuksia, jotka aiheutuvat perusihmisoikeuksia koskevista kansainvälisistä ja eurooppalaisista oikeudellisista asiakirjoista ja yleissopimuksista sekä toimivaltaisten tuomioistuinten niitä koskevista tulkinnoista (ja niiden soveltamisesta).

2.6 EU:n perusoikeuskirja (3) kattaa uusia oikeuksia, jotka eivät sisälly Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Huomattava osa kyseisistä oikeuksista ei ole lisäksi riippuvainen henkilöiden kansallisuudesta. Perusoikeuskirja saa sitovan luonteen, kun Lissabonin sopimus ratifioidaan, ja se lisää henkilöiden perusoikeuksien suojelemiseen liittyvää oikeusvarmuutta. Perusoikeuskirjaa sovelletaan unionin toimielimiin ja jäsenvaltioihin erityisesti, kun ne soveltavat yhteisön lainsäädäntöä. Lisäksi perusoikeuskirjalla vahvistetaan perusoikeuksien kunnioittamista maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä.

2.7 Kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, unionilla on mahdollisuus liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä vahvistaa EU:n sitoutumista ihmisoikeuksiin.

2.8 Komitea on myös kannattanut (4) EU:n perusoikeusviraston perustamista. Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2008 virastoa koskevan monivuotisen toimintakehyksen. Se käsittää yhdeksän aihealuetta, joista mainittakoon seuraavat: rasismi ja muukalaisviha, syrjintä, turvapaikka-asiat, maahanmuutto ja kotouttaminen, viisumikysymykset ja rajavalvonta. ETSK haluaisi osallistua viraston toimintaan vahvistaakseen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia sen toiminnassa.

2.9 Edellä mainituista välineistä ja yhteisön rakenteista huolimatta monien järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kommenteissa ja riippumattomien tutkijoiden selvityksissä on tuotu esille, että eräissä jäsenvaltioiden ja unionin toimintalinjoissa ja säädöksissä ei kunnioiteta perusoikeuksia asianmukaisesti.

2.10 Yhteisön politiikkoja toteutettaessa raportoidaan usein myös maahanmuuttajien ihmisoikeuksien loukkauksista useissa jäsenvaltioissa, ja toisissa yhteyksissä unionin toimintalinjoilla legitimoidaan tiettyjä kansallisia käytäntöjä, jotka eivät ole sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kanssa.

2.11 Komitea on esittänyt äskettäin antamassaan lausunnossa (5), että maahanmuuttopolitiikassa ja -lainsäädännössä on kunnioitettava täysimääräisesti kaikkien henkilöiden ihmisoikeuksia, yhdenvertaista kohtelua sekä syrjimättömyyttä. Tämän tavoitteen vahvistamiseksi ETSK ehdottaa, että unionin tulevaan Tukholman ohjelmassa määriteltävään maahanmuuttopolitiikkaan lisätään kaksi uutta yhteistä periaatetta: perusoikeudet sekä oikeuteen ja perusvapauksiin perustuva valtio.

2.12 Perusoikeudet tulisi myöntää kaikille henkilöille eikä yksinomaan unionin kansalaisille. Turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia suojelevat Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja. Maahanmuuttoa ja rajoja koskeva EU:n lainsäädäntö sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö tarjoavat lisäksi joukon takeita ja oikeuksia, jotka menevät jäsenvaltioiden harkintavaltaa pidemmälle.

2.13 ETSK on myös ehdottanut (6), että EU:n olisi ryhdyttävä ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolaislainsäädäntöä, joka perustuisi ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Kyseiseen kansainväliseen lainsäädäntökehykseen tulee sisältyä ILO:n tärkeimmät yleissopimukset ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheidensä oikeuksista. Viimeksi mainittua sopimusta EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet siitä huolimatta, että ETSK on antanut oma-aloitteisen lausunnon (7), jossa se ehdottaa sopimuksen ratifiointia.

2.14 Eurooppa-ohjelmassaan (8) komitea esittää lisäksi, että perus- ja ihmisoikeuksia tulisi kunnioittaa EU:n politiikoissa sekä erityisesti maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikoissa.

2.15 ETSK katsoo, että EU:n arvoja ja periaatteita, ihmisoikeuksien ja vapauksien suojelua on vahvistettava unionin tasolla näkyvän ja vahvan poliittisen auktoriteetin avulla. Näin ollen komitea kannattaa komission puheenjohtajan Durão Barroson ehdotusta nimittää oikeusasioista, perusoikeuksista ja kansalaisvapauksista vastaava Euroopan komission jäsen. Komitea toivoo, että kyseiselle osastolle osoitetaan tarvittavat poliittiset välineet sekä organisatoriset ja rahoitukselliset resurssit, jotta se kykenee huolehtimaan tästä tärkeästä vastuualueesta.

2.16 Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat eivät sisälly kyseiseen tehtäväalueeseen ja että ne kuuluisivat sisäistä turvallisuutta koskevien kysymysten rinnalla toisen komission jäsenen vastuulle. Liittämällä maahanmuutto turvallisuuteen ja erottamalla se perusoikeuksien suojelusta annetaan vääränlainen poliittinen viesti.

3. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus

3.1 Euroopan unionilla on nyt edessään merkittävä haaste: turvata ihmisoikeudet kaikille henkilöille EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä, jotka perustuvat perinteiseen kansalaisuus-käsitykseen – jonka mukaan osa näistä oikeuksista evätään ”ei-kansalaisilta” – sekä oikeudelliseen eroon kansalaisen ja ulkomaalaisen sekä laillisen maahanmuuttajan ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleen henkilön välillä.

3.2 Eurooppalaisissa maahanmuuttolainsäädännöissä ei taata asianmukaisesti sitä, että maahanmuuttaja on oikeussubjekti ja suojelun kohde. Työ- ja oleskeluluvan välinen tiukka juridinen kytkös osoittaa, että maahanmuuttajaa ei pidetä henkilönä, vaan työvoimana, toisin sanoen työmarkkinoiden käytettävissä olevana välineenä, joka tarpeettomaksi tultuaan menettää mahdollisuuden lailliseen oleskeluun ja jää näin ollen ilman monia oikeuksia hallinnollisen asemansa muuttumisen johdosta: hänestä tulee vaadittavia asiakirjoja vailla oleva henkilö.

3.3 Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja peruuttamattomia ja suojelevat kaikkia ihmisiä heidän tilanteestaan ja oikeudellisesta asemastaan riippumatta.

4. Ihmisoikeudet ja maahanmuuttoa koskevat toimintalinjat: kymmenen ensisijaista toiminnallista tavoitetta, jotta Euroopan unioni olisi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue

4.1 Oikeuksien Eurooppa

4.1.1 Viime vuosina ihmisoikeuksien puolustaminen ja edistäminen on jäänyt EU:n asialistalla taka-alalle. Ensisijaisena poliittisena tavoitteena on ollut jäsenvaltioiden turvallisuus, aivan kuin se olisi ristiriidassa vapauden kehittämisen ja perusoikeuksien suojelun kanssa.

4.1.2 Tulevissa turvallisuuspolitiikoissa on suojeltava vapauden ja oikeuden arvoja. ETSK katsoo, että kyseisten politiikkojen lähtökohdaksi on otettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan takaamien perusoikeuksien suojelu.

4.1.3 Turvallisuuden vahvistamisessa ei pidä kajota perustavanlaatuisiin arvoihin (ihmisoikeudet ja perusvapaudet) tai demokraattisiin periaatteisiin (oikeusvaltioperiaate), jotka ovat yhteisiä koko unionissa. Yksilön vapautta ei saa rajoittaa kollektiivista ja valtion turvallisuutta koskevan tavoitteen varjolla. Eräissä poliittisissa aloitteissa toistetaan menneisyyden virheet: vapaus uhrataan turvallisuuden parantamisen nimissä.

4.1.4 Tässä mielessä ETSK suhtautuu myönteisesti komission kesäkuussa 2009 antamaan tiedonantoon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten”, jossa ensisijaisena tavoitteena on unionin kansalaisten perusoikeuksien suojelu.

4.1.5 ETSK kannattaa komission aloitetta edistää perusoikeuksia korostavaa ajattelutapaa lainsäädäntämenettelyn ensimmäisistä vaiheista lähtien, maahanmuuttopolitiikka mukaan luettuna. Perusoikeuksien kunnioittamisen on oltava unionin kaikkien toimielinten yhteinen tavoite. (9) Sitä tulisi täydentää yhteisellä eurooppalaisella järjestelmällä, jonka puitteissa arvioidaan säännöllisesti (jälkikäteen) kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla hyväksyttyjen unionin toimintalinjojen täytäntöönpanoa siltä kannalta, miten ne sopivat yhteen perusoikeuksien kanssa ja miten tehokkaita ne ovat. (10) ETSK:lla ja järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla tulisi olla keskeinen rooli tässä arvioinnissa.

4.2 Maahanpääsyä koskeva lainsäädäntö

4.2.1 ETSK on jo aiemmin esittänyt, että EU:lle on luotava yhteinen maahanmuuttopolitiikka sekä yhdenmukainen lainsäädäntö. Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla tulee olla käytettävissään avoin lainsäädäntö, joka mahdollistaa sekä erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden että vähäistä koulutusta edellyttävillä aloilla työskentelevien henkilöiden työvoimaperusteisen maahanmuuton laillisia ja avoimia kanavia pitkin. Tällä tavoin maahanmuuttajien oikeuksia suojellaan asianmukaisesti.

4.2.2 Komitea on ehdottanut laaja-alaista säädöskehystä, mutta jäsenvaltiot, komissio ja neuvosto ovat päättäneet laatia erityisdirektiivejä tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä varten, mikä saattaa johtaa syrjintätilanteisiin.

4.2.3 ETSK pyrkii komission lainsäädäntöaloitteista laatimissa lausunnoissaan varmistamaan yleisen johdonmukaisuuden ja perusoikeuksien suojelun sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden riippumatta siitä, mikä on siirtotyöläisen ammattikategoria.

4.3 Siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeudet

4.3.1 Lähtökohtana on oltava syrjimättömyyden periaate (perusoikeuskirjan 21 artikla). Siirtotyöläisellä tulee olla muihin työntekijöihin nähden samat taloudelliset, työelämää koskevat sekä sosiaaliset oikeudet riippumatta oleskelu- ja työluvan pituudesta. Tämä on myös sopusoinnussa perusoikeuskirjan 15 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan ”kolmansien maiden kansalaisilla, joilla on lupa tehdä työtä jäsenvaltioiden alueella, on oikeus samanlaisiin työehtoihin kuin unionin kansalaisilla”.

4.3.2 Yhdenvertainen kohtelu työelämässä koskee työehtoja, palkkausta, irtisanomista, työterveyttä ja -turvallisuutta sekä järjestäytymis- ja lakko-oikeutta.

4.3.3 ETSK katsoo, että yhdenvertaista kohtelua on edistettävä myös muiden sosiaalisten ja perustavanlaatuisten oikeuksien osalta, kuten komitea toteaa aiemmassa lausunnossaan: ”Erityisesti ETSK esittää, että laillisesti maassa työskenteleville ja oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille tulee myöntää seuraavat oikeudet” (11):

—	oikeus sosiaaliturvaan, terveydenhuolto mukaan luettuna

—	mahdollisuus tavaroiden ja palvelujen hankintaan, asunto mukaan luettuna (perusoikeuskirjan 34 ja 35 artikla)

—	pääsy yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen (perusoikeuskirjan 14 artikla)

—	tutkintotodistusten, todistusten ja ammattinimikkeiden tunnustaminen yhteisön lainsäädännön puitteissa

—	EU:hun lähetettyjen siirtotyöläisten, työelämän ja sosiaalisten oikeuksien tunnustaminen (12)

—	alaikäisten oikeus koulutukseen, opintoavustukset ja apurahat mukaan luettuina

—	oikeus ilmaiseen oikeusapuun tarvittaessa (perusoikeuskirjan 47 artikla)

—	oikeus maksuttomiin työnvälityspalveluihin (julkiset palvelut)

—	oikeus saada vastaanottavan yhteiskunnan kielen opetusta

—	kulttuurisen, uskonnollisen ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen (perusoikeuskirjan 22 artikla)

—	oikeus vapaaseen liikkumiseen ja oleskeluun jäsenvaltion alueella.

4.3.4 Perusoikeuksien toteutuminen edellyttää julkisia palveluita, joissa ihmisoikeuksien kunnioittaminen huomioidaan (välineissä, henkilökunnan koulutuksessa) ja joiden edustajilla on lakisääteinen velvollisuus käyttäytyä ihmisiä kohtaan puolueettomasti ja neutraalisti. Lisäksi ETSK suhtautuu epäilevästi unionin jäsenvaltioiden kriisinaikaisiin budjettivaroihin sekä siihen, missä määrin valtiot ja unioni ovat valmiit osoittamaan varoja ihmisoikeuksien ja varsinkin maahanmuuttajien oikeuksien turvaamiseen käytännössä.

4.3.5 Komitea ei kannata ehdotusta puitedirektiiviksi, jossa jäsenvaltioille annetaan valtuudet rajata tiettyihin työehtoihin (palkkaus, irtisanominen, työterveys, ja -turvallisuus, sosiaaliturva) sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen ja lakko-oikeuteen (13) liittyvä yhdenvertaisen kohtelun oikeus koskemaan ainoastaan varsinaisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Rajoitukset voivat myös loukata syrjimättömyyden periaatetta sekä perusoikeuskirjan 12 artiklaa.

4.3.6 ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta esittää eurooppalainen maahanmuuttosäännöstö, johon tulisi sisältyä kaikkien siirtolaisten perusoikeudet ja takeet EU:ssa.

4.4 Perheiden yhdistäminen

4.4.1 Oikeus perhe-elämään on yksi ihmisoikeuksista, jota EU:n ja jäsenvaltioiden on suojeltava ja joka niiden on taattava maahanmuuttoa koskevissa toimintalinjoissaan ja lainsäädännöissään. (14)

4.4.2 Oikeutta perheenyhdistämiseen koskevassa direktiivissä 2003/86/EY säädetään yksinomaan vähimmäisvaatimuksia ja mahdollistetaan näin ollen se, että eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä kolmansien maiden kansalaisille ei taata kaikilta osin oikeutta perheenyhdistämiseen. Tämä vahvistetaan direktiivin soveltamisesta annetussa komission kertomuksessa (15), jossa esitetään epäilyjä siitä, onko kotouttamistoimenpiteiden asettaminen maahan tulon edellytykseksi sopusoinnussa perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden (perusoikeuskirjan 7 artikla) ja suhteellisuusperiaatteen kanssa.

4.4.3 Komitea katsoo, että ”sinistä korttia” koskevassa direktiivissä lähestymistapa perheenyhdistämiseen ei ole yhtä rajallinen kuin direktiivissä 2003/86/EY. Kyseinen lähestymistapa on ulotettava koskemaan kaikkia maahanmuuttajaryhmiä riippumatta siitä, ovatko maahanmuuttajat ammattitaitoisia tai heikommin koulutettuja.

4.4.4 Näin ollen komitea esittää, että komissio laatisi vuoden 2010 kuluessa ehdotuksen direktiivin 2003/86/EY muuttamiseksi.

4.5 Rajat ja sääntöjen vastainen maahanmuutto

4.5.1 ETSK toivoo, että rajavalvontaa tehostettaessa kunnioitetaan perustavanlaatuista oikeutta turvapaikkaan (perusoikeuskirjan 18 artikla) sekä palauttamatta jättämisen periaatetta, joka estää henkilöiden palauttamisen maahan, jossa hänen henkensä tai vapautensa on vaarassa (perusoikeuskirjan 19 artikla). Monet henkilöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, saapuvat EU:n ulkorajoille laittomia kanavia käyttäen. Viranomaisten on taattava, että kyseiset henkilöt voivat esittää suojelua koskevan hakemuksensa ja että se käsitellään poikkeuksetta kansainvälisten ja eurooppalaisten yleissopimusten sekä yhteisön ja kansallisten säädösten mukaisesti.

4.5.2 ETSK ehdottaa, että ennen kuin vahvistetaan EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) toiminnallisia valmiuksia, toteutetaan riippumaton arviointi ihmisoikeuksien kunnioittamisesta yhteisissä rajavalvontaoperaatioissa sekä lisätään jäsenvaltioiden ja unionin parlamentaarista valvontaa. Lisäksi on arvioitava yhteensopivuutta erityisesti Schengenin rajasäännöstön 6 ja 13 artiklaan sisältyvien takeiden kanssa.

4.5.3 Sääntöjen vastaista maahanmuuttoa koskevia EU:n valvonta- ja tarkkailutoimenpiteitä ollaan laajentamassa myös maantieteellisesti EU:n ulkorajojen toiselle puolelle Afrikassa toteutettavin yhteisin operaatioin. UNHCR ja useat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat varoittaneet, että toteutettaessa rajavalvontaa EU:n alueen ulkopuolella ei ole takeita ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

4.5.4 Eurooppalainen rajavalvontastrategia perustuu turvallisuusteknologian intensiiviseen hyödyntämiseen. On kuitenkin luotu tietokantoja, jotka sisältävät suuren määrän henkilötietoja (Schengenin tietojärjestelmä [SIS II], viisumitietojärjestelmä [VIS] jne.) ja joita käytetään etnisten ja kulttuuris-uskonnollisten profiilien laatimiseen, mikä asettaa haasteita perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisen syrjimättömyyttä koskevan oikeuden varmistamiselle.

4.5.5 Samalla tavoin komission vuonna 2008 ehdottama rajaturvallisuuspaketti (16) herättää epäilyksiä suhteellisuudesta ja kohtuullisuudesta, jotka ovat olennaisen tärkeitä mitä tahansa EU:n uutta lainsäädäntöä ajatellen. Niin ikään syvää huolestuneisuutta aiheuttaa se, kuinka henkilötietojen suoja (perusoikeuskirjan 8 artikla) sekä EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa mainittu syrjimättömyyden periaate varmistetaan kaikilta osin hyödynnettäessä tiettyjä teknologia-aloitteita (esim. rajavalvonnan automatisoitujen menettelyjen järjestelmä).

4.5.6 ETSK katsoo, että perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi on lisättävä EU:n tukea jäsenvaltioille, joiden on maantieteellisen sijaintinsa johdosta otettava vastaan lukuisia henkilöitä, jotka saapuvat maahan sääntöjen vastaisesti ja ovat ihmisten salakuljetusta harjoittavien rikollisverkostojen uhreja. ETSK ehdottaa, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toiminta käynnistetään.

4.5.7 EU:n on myös edistettävä yhteistyötä lähtömaiden kanssa ihmisoikeuksien kunnioittamisen parantamiseksi, sääntöjen vastaisen maahanmuuton estämiseksi, laillisen maahanmuuton edistämiseksi sekä ihmiskauppaa harjoittavien rikollisverkostojen torjumiseksi.

4.6 Palauttaminen ja takaisinotto

4.6.1 Palauttamisdirektiivissä (17) tarjotaan suojelun oikeudellisten ja menettelyllisten takeiden eurooppalaiset puitteet (18), joita ETSK pitää tervetulleina. Esimerkkinä voidaan mainita oikeus hakea muutosta palauttamispäätökseen tuomioistuimelta, hallintoviranomaiselta tai muulta riippumattomalta toimivaltaiselta elimeltä sekä oikeusapu ja maksuton oikeudellinen edustaja, tietyt palauttamista edeltävät takeet, säilöönoton edellytykset jne.

4.6.2 ETSK yhtyy kuitenkin lukuisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston riippumattomien asiantuntijoiden (19) näkemykseen siitä, että direktiivillä luodun yhteisen järjestelmän ja maahanmuuttajien perusoikeuksien välillä on tiettyjä jännitteitä. Kun direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kun sitä ryhdytään soveltamaan kansallisella tasolla, on seurattava tiiviisti maastapoistamistoimenpiteiden toteuttamista sekä säilöönottoa, oikeussuojakeinoja ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kohtelua.

4.6.3 Komitea ehdottaa, että unionin palauttamispolitiikassa tuettaisiin vapaaehtoisuutta ja otettaisiin humanitaariset arvot mahdollisimman hyvin huomioon. Siitä riippuu unionin maahanmuuttopolitiikan legitiimiys ja uskottavuus EU:n ulkopuolella. Direktiiviin sisältyvät poikkeukset, esimerkiksi 7 artiklan 4 kohta (”pakenemisen vaaran” käsite), voivat johtaa siihen, ettei palauttaminen olekaan luonteeltaan vapaaehtoista jäsenvaltioille täytäntöönpanon ja tulkinnan osalta myönnetyn harkintavallan johdosta. Lisäksi direktiivissä ei taata asianmukaista suojelua oikeudellisessa tyhjiössä oleville henkilöille, jotka odottavat maastapoistamista, eikä siltä osin, kun kyse on edellytyksistä, jotka oikeuttavat säilöönottoon (20), joka voi kestää korkeintaan kuusi kuukautta (aikaa on mahdollista jatkaa vielä 12 kuukaudella) (21).

4.6.4 Perusoikeuskirjan 19 artiklassa kielletään nimenomaisesti joukkokarkotukset ja taataan, ettei ketään palauteta, karkoteta tai luovuteta sellaiseen maahan, jossa häntä uhkaa vakavasti kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu. Kyseessä on palauttamatta jättämisen periaate (perusoikeuskirjan 4 ja 19 artikla). Direktiivillä vahvistetaan perusoikeuksien kunnioittamista. UNHCR ja useat kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin tuoneet julki joukkokarkotuksia sekä sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden karkotuksia maihin, joissa loukataan ihmisoikeuksia.

4.6.5 ETSK muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3, 5, 6, 8 ja 13 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 3, 4, 19, 24 ja 47 artiklassa annetaan määräyksiä, jotka ovat sovellettavissa sääntöjen vastaista maahanmuuttoa koskevaan EU:n politiikkaan erityisesti suojelun osalta palauttamisen, karkottamisen ja luovuttamisen ollessa kyseessä. Monien sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden humanitaarinen tilanne on vaikea, minkä vuoksi sääntöjä ja käytänteitä laadittaessa ja sovellettaessa on noudatettava humanitaarisen oikeuden tiukkoja perusteita ja yhteisvastuun moraalisia periaatteita.

4.6.6 Oikeusvaltio suojelee kaikkien henkilöiden perustavanlaatuista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kuten perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa todetaan. Lisäksi Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan 2 kohdan mukaan rajavartijoiden ei tule syrjiä henkilöitä sukupuolen, etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Vastaavasti 13 artiklan mukaan kolmansien maiden kansalaisilla, joilta maahanpääsy evätään, on oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen, ja heille annetaan päätös, jossa ilmoitetaan epäämisen syyt. (22)

4.6.7 Fyysisesti tai henkisesti vaikeasti sairaita henkilöitä ei voida Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaisesti (23) ottaa säilöön eikä poistaa maasta, sillä he tarvitsevat terveydenhoitoa. Myös alaikäisten asema edellyttää erityishuomiota ja -suojelua. ETSK kannattaa vailla huoltajaa olevien alaikäisten asemaa koskevaa komission aloitetta.

4.6.8 ETSK katsoo, että takaisinottosopimusten allekirjoittaminen kolmansien maiden kanssa edellyttää ehdottomasti, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Komitea vastustaa sitä, että EU tai jäsenvaltiot solmivat palauttamis- tai rajavalvontasopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet ihmisoikeuksien suojelua koskevia keskeisiä kansainvälisiä oikeusasiakirjoja tai jotka ovat todistetusti rikkoneet niitä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että suojellaan turvapaikanhakijoiden perustavanlaatuista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. (24)

4.7 Säilöönottokeskukset

4.7.1 ETSK toteaa jälleen kerran vastustavansa turvapaikanhakijoiden ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden pitämistä säilöönotto-olosuhteissa, sillä säilöönottokeskuksiin sulkemisen on oltava kaikissa tapauksissa poikkeuksellinen toimenpide. (25)

4.7.2 Eräiden jäsenvaltioiden nykyisiä jatketun säilöönoton tilanteita ja olosuhteita ei voida hyväksyä, ja niitä tulisi analysoida seikkaperäisesti perusoikeuksien sekä perusoikeuskirjan 41 artiklassa mainitun hyvän hallinnon näkökulmasta.

4.7.3 Komitea esittää, että EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevien säilöönottokeskusten avoimuutta lisätään, UNHCR:ä informoidaan säilöön otettujen henkilöiden tilanteesta ja että valtiovallasta riippumattomat organisaatiot voivat avustaa kyseisiä henkilöitä asianmukaisesti.

4.7.4 ETSK katsoo, että raskaana olevia naisia ja alaikäisiä on suojeltava erityisesti, eikä heitä pidä sulkea säilöönottokeskuksiin.

4.8 Asianmukaisia asiakirjoja vailla olevat henkilöt

4.8.1 ETSK katsoo, ettei asianmukaisia asiakirjoja vailla oleva henkilö ole vailla oikeuksia, minkä johdosta EU:n ja jäsenvaltioiden on suojeltava hänen perusoikeuksiaan.

4.8.2 Ilmausta ”laiton maahanmuutto” on tarkennettava, kun sillä tarkoitetaan maahan muuttavia henkilöitä. Vaikka maahantulo ei ole laillista ilman säädettyjä asiakirjoja ja lupia, kyseiset henkilöt eivät ole rikollisia. Kytkös, joka lukuisissa tiedotusvälineissä ja joissakin poliittisissa puheissa luodaan sääntöjen vastaisen maahanmuuton ja rikollisuuden välille, ei vastaa todellisuutta, ja se lietsoo vastaanottavan valtion väestössä pelkoa ja muukalaisvihaa.

4.8.3 Komitea katsoo, että eräiden jäsenvaltioiden on parannettava asiakirjoja vailla olevien maahanmuuttajien perusoikeuksien suojelua ja että EU:n tulisi pitää heitä yhtenä haavoittuvimmista ryhmistä, estää heidän hyväksikäyttönsä työmarkkinoilla ja varmistaa heidän mahdollisuutensa käyttää terveys- ja muita sosiaalipalveluja sekä alaikäisten koulunkäyntimahdollisuus.

4.8.4 On tehostettava toimia seksuaaliseen ja työvoiman hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan (alaikäiset, naiset ja miehet) torjumiseksi perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on suojeltava uhreja tehokkaasti helpottamalla yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa sekä heidän asemansa laillistamista.

4.9 Aseman laillistaminen

4.9.1 Komitea katsoo, että hallitusten toiminta on tekopyhää. Palauttamispolitiikka ei ole ainoa tapa puuttua sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden asemaan. Monet jäsenvaltiot ovat luoneet menettelytapoja sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden laillistamiseksi ja katsoneet, että perusoikeuksien takaamiseksi ja taloudelliset ja sosiaaliset tarpeet huomioon ottaen aseman laillistaminen on tarkoituksenmukaista tietyin edellytyksin.

4.9.2 ETSK on samaa mieltä siitä, että on parannettava aseman laillistamista koskevaa tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja laadittava laillistamisen täytäntöönpanoa koskevia eurooppalaisia suuntaviivoja ottamalla lähtökohdaksi neuvoston sitoumus Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa (26), jossa sovittiin, että henkilöiden aseman laillistaminen toteutetaan tapauskohtaisesti kansallisen lainsäädännön puitteissa humanitaarisista tai taloudellista syistä.

4.9.3 Palauttamista karkottamismääräyksellä silloin, kun laillinen oleskelupa ei enää ole voimassa, on pidettävä äärimmäisenä toimenpiteenä. Sitä ennen on harkittava, ovatko kyseiset henkilöt ilmoittaneet aikovansa uudistaa oleskelulupansa.

4.9.4 ETSK katsoo, että demokraattisessa yhteiskunnassa on arvioitava karkottamisen tarvetta (suhteellisuusperiaate), kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään tulkinnut. (27) Komitea ehdottaa, että jäsenvaltiot hyödyntäisivät mahdollisuutta laillistaa kyseisten henkilöiden asema, kuten todetaan palauttamisdirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa.

4.9.5 On myös otettava huomioon karkottamisen vaikutukset (ja toteutettavuus) yksityis- ja perhe-elämää koskevaan perustavanlaatuiseen oikeuteen, joka mainitaan perusoikeuskirjan 7 artiklassa.

4.10 Kotouttamispolitiikat

4.10.1 ETSK on laatinut useita oma-aloitteisia lausuntoja ajaakseen EU:ssa ennakoivia kotouttamispolitiikkoja, joissa sovellettaisiin sekä vastaanottavalle yhteiskunnalle että maahanmuuttajille suunnattua kaksitahoista lähestymistapaa. Kotouttaminen on sosiaalinen prosessi, joka tapahtuu yhteiskunnassa maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan sekä vastaanottavan yhteiskunnan ja maahanmuuttajien välillä.

4.10.2 ETSK kannattaa kotouttamisen eurooppalaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon, että kullakin jäsenvaltiolla on oma oikeusjärjestelmänsä, omat yhteiskunnalliset instituutionsa sekä erilaiset kulttuuriset järjestelmänsä ja mallinsa.

4.10.3 Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa merkitsee huomattavaa lisäarvoa kotouttamispolitiikoille ja -prosesseille, joilla on laaja-alainen yhteys EU:n muihin politiikkoihin, muun muassa Lissabonin strategiaan, työllisyyspolitiikkaan, sosiaalipoliittiseen ohjelmaan ja koheesiopolitiikkaan. Lisäksi se vahvistaa kotouttamisen sekä perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa mainittujen EU:n arvojen ja periaatteiden välisiä yhteyksiä.

4.10.4 Vuonna 2008 komitea osallistui Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tapahtumiin. Tavoitteena oli edistää vuoropuhelulla kotoutumista sekä entistä osallistavampaa unionin kansalaisuutta monimuotoisuuteen perustuvissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa. ETSK on tehnyt myös käsikirjojen laatimista koskevan ehdotuksen (28).

4.10.5 ETSK ehdottaa myönteistä lähestymistapaa kotouttamiseen. Eräät päättäjät ymmärtävät kotouttamisen kuitenkin kielteisestä näkökulmasta uudeksi syrjinnän välineeksi ja lisäesteeksi yhdenvertaisuudelle ja perusoikeuksien toteutumiselle. ETSK katsoo, että kyseinen lähestymistapa on ristiriidassa perusoikeuskirjan 21 (oikeus syrjimättömyyteen) ja 22 artiklan (oikeus kulttuuriseen, uskonnolliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen) määräysten kanssa.

4.10.6 Esimerkkejä hyvistä käytänteistä ovat sellaisten erilaisten neuvoa-antavien foorumeiden luominen, joihin kansalaisyhteiskunta osallistuu valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Komitea kannustaakin kaikkia jäsenvaltioita luomaan tällaisia foorumeita. Komission ja ETSK:n yhteistyössä äskettäin perustama Euroopan kotouttamisfoorumi on erittäin merkittävä väline kotouttamisen tehostamiseksi eurooppalaisen lähestymistavan pohjalta.

5. Entistä osallistavampi unionin kansalaisuus

5.1 Osa päättäjistä määrittelee kansallisen ja eurooppalaisen identiteetin ehdottoman nationalismin näkökulmasta jättämällä huomiotta eurooppalaisten yhteiskuntien nykyisen monimuotoisuuden sekä monien ihmisten etnisestä, kansallisesta, uskonnollisesta tai kulttuurisesta alkuperästä johtuvan erilaisuuden.

5.2 Demokraattiset yhteiskuntamme ovat moniarvoisia ja erittäin monimuotoisia. Jokainen unionin kansalaisista on erilaisten identiteettien sulauma. Eurooppalaiset demokratiat ovat vapaita ja avoimia yhteiskuntia, joiden on perustuttava kaikkien kansalaisten osallisuuteen riippumatta heidän identiteettitaustastaan.

5.3 Demokratian laatu saattaa rapautua, mikäli kansalaisoikeuksia rajoitetaan identiteettiä koskevan ahtaan ja poissulkevan näkemyksen perusteella. Kotouttamispolitiikkoja ja maahanmuuttolainsäädäntöä ei pidä koskaan käyttää poliittisina verukkeena kansalaisoikeuksien epäämiseksi maahanmuuttajilta ja vähemmistöiltä.

5.4 ETSK katsoo, että demokratioidemme perustuksia on laajennettava sisällyttämällä niihin uusia kansalaisia, jotka ovat oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan yhdenvertaisia. Jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisten oikeuksissa on otettava huomioon moninaisuuden kaikki muodot ilman syrjintää. (29)

5.5 ETSK laati kariutuneen perustuslakisopimuksen valmistelleelle Eurooppa-valmistelukunnalle oma-aloitteisen lausunnon (30), jossa kehotetaan myöntämään unionin kansalaisuus niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionissa pitkään oleskelleiden henkilöiden asema. Komitea ehdottaa, että komissio ja Euroopan parlamentti sisällyttävät kyseisen ehdotuksen uuden toimikauden tavoitteisiin.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2009) 262 lopullinen, 10. kesäkuuta 2009.

(2) Euroopan kotouttamisfoorumi ja kotouttamista koskevat EU:n verkkosivut.

(3) EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.

(4) ETSK:n lausunto, EUVL C 88, 11.4.2006, s. 37.

(5) ETSK:n lausunto, EUVL C 218, 11.9.2009, s. 78.

(6) ETSK:n lausunto, EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91.

(7) ETSK:n lausunto, EUVL C 302, 7.12.2004, s. 49.

(8) Eurooppa-ohjelma: http://www.eesc.europa.eu/documents/publications/pdf/booklets/EESC-2009-10-FI.pdf.

(9) Perusoikeuskirjan noudattamista käsittelevä Euroopan komission kertomus, KOM(2009) 205 lopullinen, 29. huhtikuuta 2009.

(10) Tämä olisi sopusoinnussa Lissabonin sopimuksen 60 artiklan kanssa.

(11) ETSK:n lausunto, EUVL C 286, 17.11.2005, s. 20.

(12) Liittyy komission lähikuukausina tekemään direktiiviehdotukseen.

(13) KOM(2007) 638 lopullinen, 12 artiklan 2 kohdan e ja d alakohta – Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat myös asettaa rajoituksia yleissivistävää ja ammatillista koulutusta varten myönnettäville apurahoille sekä rajoittaa sellaisten henkilöiden pääsyä julkisin varoin rahoitettuihin asuntoihin, joilla on oleskelulupa vähintään kolmeksi vuodeksi.

(14) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän asiassa Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto C-540/03.

(15) KOM(2008) 610 lopullinen, 8. lokakuuta 2008.

(16) KOM(2008) 69 lopullinen, 13. helmikuuta 2008.

(17) Direktiivi 2008/115/EY.

(18) Edellä mainitusta direktiivistä esim. 12 artiklan 1 ja 2 kohta, 13 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta sekä 14 artiklan 1 ja 2 kohta.

(19) YK:n lehdistötiedote: United Nations Experts Express Concern about Proposed European Union Return Directive (YK:n asiantuntijat ovat huolissaan EU:n ehdottamasta palauttamisdirektiivistä), 18. heinäkuuta 2008.

(20) 15 artiklan 1 kohta.

(21) 15 artiklan 5 ja 6 kohta.

(22) Asetus (EY) N:o 562/2006 (Schengenin rajasäännöstö), EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1.

(23) Perusoikeuskirjan 19 artiklaan sisältyy Strasbourgin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä erityisesti 17. joulukuuta 1996 annettu tuomio asiassa Ahmed vs. Itävalta, Kok. 1996–VI, s. 2006, sekä 7. heinäkuuta 1989 annettu tuomio asiassa Soering.

(24) Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toteaa asiassa Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto C-133/06.

(25) Ks. ETSK:n 16. heinäkuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset”, esittelijä: An Le Nouail Marlière. Lausunto hyväksyttiin 15.–16. heinäkuuta 2009 pidetyssä täysistunnossa (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 110).

(26) Euroopan unionin neuvosto, 13440/08, 24. syyskuuta 2008.

(27) Esim. asia Boultif v. Sveitsi (54273/00), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2. marraskuuta 2001, Recueil des arrêts et décisions 2001-IX, 39, 41 ja 46 kohta. Asia Üner v. Alankomaat [GC] (46410/99), 18. lokakuuta 2006, 58 kohta.

(28) ETSK:n lausunto, EUVL C 185, 8.8.2006, s. 42.

(29) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13 artikla.

(30) Oma-aloitteinen lausunto, EUVL C 208, 3.9.2003, s. 76.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/36

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energia- ja ilmastokysymykset uudistetun Lissabonin strategian olennaisena osana”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/07)

Yleisesittelijä: Ulla SIRKEINEN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. kesäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Energia- ja ilmastokysymykset uudistetun Lissabonin strategian olennaisena osana.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti antaa asian valmistelun ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaoston (Lissabonin strategian seurantaryhmän) tehtäväksi.

Asian luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Ulla Sirkeisen ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 6 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Ilmastonmuutos ja energian toimitusvarmuus ovat kuluvan vuosisadan suurimpia haasteita. Kulutus- ja tuotantorakenteita on muutettava siten, että kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus vähenevät. Jotkut tuotannonalat häviävät, ja toiset taas kehittyvät ja kasvavat. Nykyisiä työpaikkoja menetetään ja uusia luodaan, joten tukitoimet ovat tarpeen. Taito- ja tietotarpeet muuttuvat, joten tarvitaan tutkimusta sekä erittäin suuria investointeja.

1.2 Poliittisista julistuksista on vihdoinkin siirryttävä käytännön toimiin. Tämä on välttämätöntä ja kiireellistä, mutta se ei tule olemaan helppoa. Poliittisten johtajiemme on tehtävä edellä mainitut haasteet ja niiden vaikutukset selväksi kansalaisille ja suunniteltava tarvittavat toimenpiteet huolellisesti. Muutos ei onnistu ilman kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tukea. Monet EU:n poliittisten päätösten seurauksia koskevat kysymykset ovat edelleen auki, ja niiden ratkaiseminen edellyttää komissiolta lisäselvityksiä ja -tietoja.

1.3 Vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtääviä konkreettisia toimia ei saa lykätä vallitsevan taantuman vuoksi, olipa se kuinka vakava tahansa. Kriisiä voisi ja tulisi pitää myös mahdollisuutena aloittaa puhtaalta pöydältä ja lähestyä kasvua toisenlaisella tavalla. ETSK korostaa erityisesti Kööpenhaminassa neuvoteltavan kansainvälisen sopimuksen merkitystä.

1.4 Uudistettuun Lissabonin strategiaan on sisällytettävä vähähiiliseen talouteen tähtäävä toimintasuunnitelma. Tavoitteeseen on päästävä siten, että otetaan huomioon kestävän kehityksen kolme pilaria (talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat), unohtamatta kuitenkaan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden kokonaistavoitetta. Kilpailukykyiset taloudelliset puitteet ovat ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen edellytys, ja lähestymistavaltaan oikeanlaisella ilmasto- ja energiapolitiikalla voidaan tukea kasvua ja uusien työpaikkojen luomista.

1.5 Keskeisiä toimintakenttiä ovat teknologian kehittäminen ja investoinnit, valistus ja käyttäytyminen, yhteiskunnalliset ja koulutukselliset näkökohdat sekä kansainvälinen ulottuvuus. Todellisten ja kestävien tulosten saavuttaminen vaatii sekä aikaa että resursseja.

1.6 ETSK suosittelee seuraavaa:

—	Luotuaan kattavat puitteet energia- ja ilmastonmuutoskysymysten sääntelemiseksi EU:n olisi nyt keskityttävä käytännön täytäntöönpanoon.

—

Toimet energiatehokkuuden ja -säästöjen lisäämiseksi, investoinnit riittävän energiantuotannon ja energiansiirron varmistamiseksi (älyverkot mukaan luettuina), avoimet energian sisämarkkinat sekä EU:n vahva asema kansainvälisissä yhteyksissä ovat välttämättömiä energiansaannin turvaamiseksi, ja samalla ne tukevat myös ilmastotavoitteiden saavuttamista.

—	Tulevan Lissabonin strategian yhdennettyihin suuntaviivoihin, maakohtaisiin suosituksiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin olisi sisällytettävä tehokkaita poliittisia toimia.

—

EU:n ja sen jäsenvaltioiden on keskityttävä teknologian kehittämiseen ja kovan kansainvälisen kilpailun vuoksi investoitava nykyistä enemmän puhtaiden teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen sekä niitä koskevaan innovointiin. Tässä yhteydessä on myös harkittava yhteisön talousarviomäärärahojen mahdollista uudelleenkohdentamista.

—	Uusien teknologioiden käytölle ja niihin suunnattaville investoinneille on taattava suotuisat edellytykset.

—	Komission ja muiden asiaan kuuluvien toimijoiden on tarjottava oikeaa tietoa, laadittava luettelo parhaista toimintatavoista, annettava konkreettisia neuvoja ja toteutettava asianmukaisia tukitoimia, jotta kuluttajat muuttavat käyttäytymistään.

—	Jokaisella on oltava mahdollisuus koulutukseen, erityisesti elinikäiseen oppimiseen, voidakseen sopeutua tuotanto- ja kulutusmallien muutoksiin.

—	Energian hinnoittelupolitiikan vaikutuksiin on kiinnitettävä tarkkaa huomiota, jotta voidaan välttää energiaköyhyyden ja kilpailukyvyn heikkenemisen vaara sekä uusiutuvien energialähteiden tueksi tarkoitettujen järjestelmien haitalliset vaikutukset.

—	EU:n on kaikin mahdollisin keinoin pyrittävä saamaan aikaan sellainen kansainvälinen ilmastonmuutossopimus, joka luo tasapuoliset toimintaedellytykset eri puolille maailmaa. Tähän kuuluu myös kansainvälisen kauppajärjestelmän tai yhteensopivien järjestelmien aikaansaaminen.

—	Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten on osallistuttava aktiivisesti talouden rakenneuudistuksen edellyttämiin valtaviin ponnisteluihin. ETSK on valmis ja halukas tekemään oman osuutensa.

Perustelut

2. Johdanto: tilannekatsaus

Energiapolitiikka

2.1 EU:n energiapolitiikalla on kolme rinnakkaista tavoitetta: toimitusvarmuus, kilpailukyky sekä ympäristönsuojelu, johon kuuluu myös ilmastonmuutoksen hillitseminen. Jos priorisointi on tarpeen, toimitusvarmuus on asetettava etusijalle. Energian puute, muun muassa riittämätön sähköntuotanto, on yhä enenevässä määrin todellinen uhka, erityisesti talouden alkaessa elpyä.

2.2 Energian tuotannon ja laajamittaisen käytön ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin on puututtu EU:n säädöksin. Unioni on hyväksynyt uudet päästörajat energiantuotannon, energiaintensiivisen teollisuuden ja lentoliikenteen kattavaa päästökauppajärjestelmää varten. Vaikka aggregaattitasolla on tehty vaikutustenarviointeja, ehdotusten käytännön vaikutuksista ei ole vielä tietoa.

2.3 Tehokkuus ja säästäminen kaikilla energiankäytön aloilla ja energiantuotannossa on ratkaisevan tärkeä elementti, joka tarjoaa erittäin suuret mahdollisuudet energiavarmuuden turvaamiseen ja päästöjen vähentämiseen. EU on jo ottanut käyttöön useita asiaa koskevia toimintalinjoja, ja uusia poliittisia toimia valmistellaan parhaillaan. Jäsenvaltioissa käytännön toimet ovat kuitenkin vielä harvinaisia.

2.4 Euroopan energianhankinnan lähteitä ja reittejä on monipuolistettava, ja energiayhdistelmässä on siirryttävä kohti vähähiilisiä ja vähäpäätöisiä vaihtoehtoja, kuten uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa. Energiayhdistelmän optimointi ja sitä koskeva päätöksenteko on jäsenvaltioiden käsissä, mutta uusiutuvia energialähteitä koskevat EU:n politiikat sekä ympäristö- ja ilmastosäädökset ohjaavat valintoja.

2.5 Euroopalla on oltava nykyistä vahvempi rooli kansainvälisissä energiasuhteissa ja kansainvälisillä energiamarkkinoilla. Vuonna 2009 toistuneiden kaasuntoimitusongelmien vuoksi kauan kaivattua vakaata yhteistyötahtoa saattaa vihdoinkin löytyä.

Ilmastonmuutospolitiikka

2.6 Vuonna 2008 hyväksytty energia- ja ilmastopaketti sisältää kaikilla aloilla toteutettavia toimia tunnettujen 20–20–20-tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva päätavoite nostetaan riittävän kunnianhimoisen ja kattavan kansainvälisen sopimuksen yhteydessä 30 prosenttiin.

2.7 Päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat suurelta osin Jäsenvaltiot. Monista erityisesti päästökauppajärjestelmää ja ns. hiilivuotoa (carbon leakage) koskevista lainsäädännöllisistä yksityiskohdista on kuitenkin vielä päätettävä EU:n tasolla.

2.8 Vielä ei tiedetä, miten järjestelmä kokonaisuudessaan toimii käytännössä. Erittäin tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi hiilidioksidin hinta, uusiutuvia energialähteitä suosivasta politiikasta johtuva energiahintojen nousu sekä päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla toteutettavien toimien kotitalouksille aiheuttamat kustannukset. Komissiolta kaivataan asiasta lisäselvityksiä ja -tietoja.

2.9 Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta käytävät neuvottelut huipentuvat Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. ETSK on ottanut asiaan kantaa erillisessä lausunnossaan. Eurooppa-neuvosto on sopinut Kööpenhaminan kokouksen valmistelun päälinjoista, jotka koskevat muun muassa jäsenvaltioiden keskinäistä taakanjakoa köyhimpien maiden tukemiseksi.

3. Energia- ja ilmastopoliittiset näkökohdat, joihin on kiinnitettävä huomiota uudistetussa Lissabonin strategiassa

3.1 Vähähiilinen talous merkitsee suuria teollisuuden muutoksia. Päästöjä on vähennettävä, ja energialähteiden ja muiden luonnonvarojen käytön yhteys talouskasvuun on katkaistava. Kulutus- ja tuotantorakenteita on syytä muuttaa. Jotkut tuotannonalat häviävät, ja toiset taas kehittyvät ja kasvavat. Työpaikkoja menetetään ja uusia luodaan. Taito- ja tietotarpeet muuttuvat, joten tarvitaan erittäin suuria investointeja sekä sosiaalisia tukitoimenpiteitä.

3.2 Poliittisten johtajiemme on tehtävä nämä seikat ja niiden vaikutukset arkeemme selväksi. Hallitusten on ilmoitettava selvästi, mitä toimia tarvitaan, esimerkiksi miten paljon fossiiliperäistä energiaa on korvattava ja millä tai miten paljon itse kunkin on säästettävä energiaa. Muutos ei onnistu ilman kansalaisten tukea ja toimia, ja kansalaisyhteiskunnan rooli on keskeinen.

3.3 Toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Euroopan energiansaannin turvaamiseksi ei saa lykätä vallitsevan taantuman vuoksi. Talouskriisin lievittämiseen tähtäävillä toimilla olisi tuettava vähähiilisen talouden tavoitteita ja päinvastoin. Kriisiä voisi ja tulisi pitää myös mahdollisuutena aloittaa puhtaalta pöydältä ja lähestyä kasvua toisenlaisella tavalla.

3.4 Politiikat ja säädökset energia- ja ilmastokysymyksiin puuttumiseksi lähivuosina ovat pääosin jo olemassa, erittäin tärkeää kansainvälistä sopimusta lukuun ottamatta. Nyt on ryhdyttävä tositoimiin jäsenvaltiotasolla, eikä vielä tiedetä, miten tämä kaikki tulee toimimaan. Tavoitteiden ja lainsäädännön muutoksia on nyt vältettävä, jotta kaikki toimijat voivat valmistella ja toteuttaa toimiaan mahdollisimman varmalta pohjalta ja kaukonäköisesti. Toimissa on keskityttävä käytännön täytäntöönpanoon.

3.5 Uudistettuun Lissabonin strategiaan on sisällytettävä vähähiiliseen talouteen tähtäävä toimintasuunnitelma. Tavoite on toteutettava siten, että otetaan huomioon kestävän kehityksen kolme pilaria (talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat), unohtamatta kuitenkaan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden kokonaistavoitetta.

3.6 Tarkoin suunniteltujen ja mahdollisimman kustannustehokkaiksi ja tuloksekkaiksi arvioitujen asianmukaisten toimien olisi oltava osa rakennepolitiikkaa, johon tulee soveltaa yhdennettyjä suuntaviivoja, maakohtaisia suosituksia ja kansallisia uudistussuunnitelmia. Komission olisi seurattava täytäntöönpanoa nykyistä tiiviimmin. Seurattaessa kehitystä kestävään suuntaan olisi käytettävä bkt:n lisäksi muitakin indikaattoreita.

3.7 Muutoksen kantavana voimana on yhtäältä teknologian kehitys ja toisaalta asenteiden ja käyttäytymisen muutos. Molemmat vaativat aikaa tuottaakseen todellisia ja kestäviä tuloksia. Muita tärkeitä kysymyksiä ovat investoinnit, sosiaaliset ja koulutukselliset näkökohdat sekä kansainvälinen ulottuvuus.

Teknologia

3.8 Maailmanlaajuinen kilpailu teknologian alalla on kovaa. Yhdysvallat on osoittanut huomattavasti varoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarkoitetun teknologian tutkimiseen ja kehittämiseen. Sama suuntaus on nähtävissä myös muissa kehittyneen talouden maissa ja yhä enenevässä määrin suurissa, nopeasti kehittyvän talouden maissa.

3.9 Euroopan on voitava hyödyntää edelläkävijän mahdollisuudet uusiutuviin energialähteisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvien puhtaiden teknologioiden saralla. Tehtävä on erittäin kiireellinen ja vaativa, sillä esimerkiksi Japani on pidemmällä hybridi- ja sähköautojen kehittämisessä ja Kiina saattaa pian ohittaa EU:n tuuliteknologian ja Yhdysvallat aurinkosähkön alalla. Pelkän hiilidioksidin hinnoittelun ei voida odottaa kannustavan riittävästi teknologiseen muutokseen.

3.10 Komissio on esittänyt useita aloitteita puhtaiden / uusiutuviin energialähteisiin ja ilmastoon liittyvien teknologioiden edistämiseksi. Tähän tarkoitukseen olisi osoitettava nykyistä enemmän varoja EU:n talousarviosta.

3.11 Kaikkein tehokkaimpien teknologioiden kehittyminen edellyttää erilaisten lähestymistapojen, innovaatioiden ja menettelytapojen monimuotoisuutta ja tervettä kilpailua. Tämä tarkoittaa, ettei mitään hyödyllistä teknologiaa, esimerkiksi neljännen sukupolven fissioenergiaa ja fuusiota, tulisi hylätä liian aikaisin vaan kehitystyötä olisi jatkettava sinnikkäästi.

3.12 Tieto- ja viestintäteknologian laajat kehitys- ja käyttömahdollisuudet olisi hyödynnettävä.

3.13 Uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita, jotka ovat vielä erittäin epätaloudellisia, ei pitäisi tuoda markkinoille ennenaikaisesti suurten tukien (tai keinotekoisesti määrättyjen ostohintojen) turvin. Tukivarat olisi sen sijaan käytettävä kestävien ja hiilidioksidipäästöjä vähentävien teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen, kunnes teknologia alkaa olla markkinakelpoista.

3.14 EU:n osuus tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin rahoituksesta on pieni jäsenvaltioiden resursseihin verrattuna. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden ponnisteluissa on suuria eroja. On ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot lisäävät erityisesti puhtaiden teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja varoja muun muassa päästöhuutokauppajärjestelmästä saatavin tuloin. Lisäksi kriittisen massan kokoamiseen ja maailman huipputasoa olevaan osaamiseen on pyrittävä tehokkaassa yhteistyössä. Tällaiset toimet on sisällytettävä konkreettisesti uudistetun Lissabonin strategian suuntaviivoihin ja kansallisiin toimintasuunnitelmiin.

Investoinnit

3.15 Uusien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönotto edellyttää kotitalouksien, yritysten ja julkissektorin investointeja. Investoinnit ovat välttämättömiä talouskehityksen ja työllisyyden sekä ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen kannalta.

3.16 Energiantuotannossa ja -siirrossa tarvitaan pikaisesti erittäin suuria perusrakenneinvestointeja. Esimerkiksi vanhenevan sähköntuotantokapasiteetin korvaamiseksi tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 1 000 miljardia euroa, vaikka kysyntä ei kasvaisi. Lisäksi siirtoverkot, erityisesti rajatylittävät verkot sekä yhteydet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön syöttämiseksi sähköverkkoon, kaipaavat tuntuvaa parannusta. Investointien tyrehtyminen taantuman aikana ja sen mahdolliset vaikutukset pidemmällä aikavälillä antavat aihetta vakavaan huoleen.

3.17 Investoinnit vaativat tietynlaisia edellytyksiä. Näihin kuuluvat terveet taloudelliset puitteet, markkinakysyntä ja pääsy markkinoille. Lisäksi sääntelypuitteiden on oltava vakaat ja ennakoitavat eikä niistä saa aiheutua yrityksille suuria hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Vain kannattavat yritykset voivat investoida teknologian kehittämiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon.

3.18 Näin ollen kilpailukykyiset taloudelliset puitteet ovat ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen edellytys. Lisäksi lähestymistavaltaan oikeanlaisen ilmasto- ja energiapolitiikan avulla voidaan luoda kasvua ja uusia työpaikkoja.

3.19 Taloudelliset resurssit ovat tiukoilla, kun rahoitusta tarvitaan kilpaileviin tarkoituksiin: yhtäältä EU:n sisäiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan ja investointeihin ja toisaalta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sen edellyttämiin sopeutumistoimiin kehitysmaissa. Jäsenvaltiot saavat päästökauppajärjestelmän mukaisista päästöoikeuksien huutokaupoista tuloja, mutta ne eivät riitä kattamaan kaikkia asiaan liittyviä tarpeita. Päättäjien on harkittava tarkkaan yrityksiin kohdistuvien rasitteiden lisäämistä, jottei niiden investointeja uusiin teknologioihin vaaranneta.

Tietoisuus ja käyttäytyminen

3.20 Voidakseen toimia ja muuttaa käyttäytymistään ihmisten on tiedettävä, mistä on kysymys ja mitä on syytä muuttaa. Kansalaisten tietoisuutta siitä, mitä he voivat itse tehdä, on lisättävä, ja heille on annettava asianmukaista valistusta. Tämä on sekä jäsenvaltioiden että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehtävä. Yksi hyödyllinen väline olisi komission laatima hyvien toimintatapojen luettelo.

3.21 Vaikka on erittäin myönteistä, että markkinoinnissa ja kuluttajaneuvonnassa korostetaan nykyään energiankulukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä näkökohtia, on valitettavasti todettava, että kansalaisille annetaan myös harhaanjohtavaa tietoa. Asianmukaisten toimijoiden on puututtava tähän.

3.22 EU tukeutuu ilmastopolitiikassaan pitkälti markkinalähtöisiin välineisiin, mikä on aivan oikein. Hintasignaalien pitäisi muuttaa sekä kansalaisten että yritysten käyttäytymistä, mutta ne eivät yksistään riitä saamaan aikaan niin suuria muutoksia kuin mahdollista. Muutamissa tapauksissa, esimerkiksi rakennusalalla, tarvitaan sääntelyä, toisissa taas kannustavaa tukea.

3.23 Energiatehokkuuden parantaminen tuo yleensä taloudellista säästöä. Kannustimia tarvitaan erityisesti silloin, kun investointien kuoletusajat ovat melko pitkiä tai kun hyöty ei koidu sille, joka vastaa kustannuksista. Komitea on aiemmin kehottanut komissiota selvittämään alakohtaisten energiatehokkuustavoitteiden käyttökelpoisuutta, erityisesti sisämarkkinoihin vaikuttavilla aloilla.

3.24 Jotta voidaan välttää kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla, EU:ssa sovelletaan julkista tukea koskevia velvoittavia yhteisiä sääntöjä.

Sosiaaliset ja koulutukselliset näkökohdat

3.25 Kulutusmallit muuttuvat aikojen kuluessa, ja näin ollen myös tuotanto muuttuu. EAY:n ja SDA:n tutkimuksen (1) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimien nettotyöllisyysvaikutus on lievästi positiivinen, kun on kyse toimista, joilla pyritään noin 40 prosentin vähennykseen vuoteen 2030 mennessä. Toiset pitävät tutkimuksen tulosta ja lähestymistapaa kuitenkin liian optimistisena. (2) Tutkimuksen mukaan työrakenteet ja taitovaatimukset muuttuvat joka tapauksessa huomattavasti. Muutokset ovat suurempia alojen sisällä kuin niiden välillä. Esimerkiksi työpaikkojen odotetaan siirtyvän sähköntuotannosta energiatehokkuuteen liittyvään toimintaan tai maantieliikenteestä rautatie- ja vesiliikenteeseen.

3.26 Koulutusta tarvitaan paljon, jotta yritykset, julkiset palvelut ja työvoima kykenevät selviytymään muutoksista. Koulutus ja elinikäinen oppiminen ovatkin ETSK:n aiemman ilmastonmuutosta ja Lissabonin strategiaa käsittelevän lausunnon keskeinen aihe.

3.27 Komissio on äskettäin tehnyt ehdotuksia taitotarpeiden ennakoinnin parantamiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta koulutuksen alalla voidaan reagoida ajoissa. Ennakoinnin parantaminen, taitojen tarjonnan ja kysynnän parempi yhteensovittaminen sekä elinikäisen oppimisen mahdollistavien toimien lisääminen ovat uudistetun Lissabonin strategian luonnollisia osa-alueita.

3.28 Koska muutokset vaikuttavat lähes jokaiseen työmarkkinoilla, kaikilla on oltava mahdollisuus kouluttautua voidakseen sopeutua muuttuneisiin vaatimuksiin. Jotkut saattavat kuitenkin kohdata ongelmia, ja siksi jäsenvaltioiden on pidettävä yllä kattavaa sosiaaliturvaverkkoa.

3.29 Myös energia- ja ilmastopolitiikasta johtuvat kustannusrakenteen muutokset vaikuttavat kansalaisiin. Muuttuvien energiahintojen vaikutuksia on syytä seurata erityisen tiiviisti. Energiahinnat vaihtelevat voimakkaasti eri syistä, ja vaihtelun mahdollisimman tehokas hillitseminen on yksi EU:n energiapolitiikan tavoitteista.

3.30 Ympäristö- ja erityisesti ilmastopoliittiset toimet nostavat energiahintoja, jotta energiankulutus vähenisi. Tällaisen politiikan kääntöpuoli on se, että Euroopan teollisuuden kilpailukyky heikkenee ja kansalaisia voi uhata energiaköyhyys. Jotta hintojen nousuun voidaan reagoida energiankulutusta vähentämällä, on yleensä investoitava uusiin laitteisiin, mikä saattaa viedä aikaa. Energiahintoja varten tarvitaan erittäin tasapainoista lähestymistapaa, jossa nämä aikatarpeet otetaan huomioon, jotta saadaan aikaan hyviä ja kestäviä tuloksia sen sijaan, että aiheutettaisiin taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.

Kansainvälinen ulottuvuus

3.31 Pelkästään Euroopassa toteuttavilla toimenpiteillä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei ole juurikaan vaikutusta, koska Euroopan osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on 14 prosenttia ja se on pienenemässä. Ilman kaikkien suurten kansantalouksien toimia päästöjä ei pystytä vähentämään niin, että maapallon keskilämpötilan nousu saadaan rajoitettua kahteen celsiusasteeseen. Lisäksi Euroopan kilpailukyky heikkenee, jolloin kansalaisten hyvinvointi vaarantuu. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että Kööpenhaminassa päästään asiasta sopimukseen, ja EU:n on vastaisuudessakin näytettävä muille esimerkkiä.

3.32 Kööpenhaminassa tavoitteena on oltava riittävän kunnianhimoinen ja kattava kansainvälinen sopimus, jossa muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin ja kehitysmaat asianmukaisten toimien toteuttamiseen, kuten komissio itsekin toteaa. Kansainvälisen kauppajärjestelmän luominen, tai ainakin järjestelmien yhteensopivuuden varmistaminen, on tärkeä osatekijä sekä päästöjen tehokkaan vähentämisen että tasapuolisten kilpailuedellytysten takaamiseksi.

3.33 On selvää, että köyhät kehitysmaat tarvitsevat taloudellista tukea sekä voidakseen hillitä ilmastonmuutosta että sopeutuakseen siihen. Tässä yhteydessä tärkeitä elementtejä ovat teknologian siirron kehittäminen, siirtoon sovellettavat selkeät säännöt, jotka koskevat muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa, sekä puhtaan kehityksen mekanismi (CDM).

3.34 Kansainvälinen sopimus on välttämätön myös, jotta Euroopasta tulee todellinen edelläkävijä ilmasto- ja energiateknologian parantamisessa. Muuten tällaisen teknologian kysyntä on paljon vähäisempää.

3.35 EU:n on vahvistettava asemaansa ja lisättävä toimintaansa kansainvälisellä tasolla Euroopan energiansaannin turvaamiseksi. Unionin tavoittelemasta nykyistä laajemmasta ulkopoliittisesta kontekstista olisi erittäin paljon hyötyä. Kuten ETSK on aiemmissa lausunnoissaan todennut, EU:n on myös näytettävä suuntaa energiakysymyksiä koskevan vastuullisen ja kestävän globaalin lähestymistavan omaksumisessa.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston teettämä tutkimus ilmastonmuutoksesta ja työllisyydestä. Tutkimuksen on tehnyt Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) ja sosiaalisen kehityksen viraston (SDA) johtama konsortio, jossa ovat mukana Syndex, Wuppertal Institut ja ISTAS. Tutkimus on luettavissa osoitteessa http://www.etuc.org/a/3676.

(2) Sinn, Hans-Werner. Das Grüne Paradoxon (Vihreä paradoksi), Econ-Verlag, ISBN 978-3-430-20062-2.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/41

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/08)

Yleisesittelijä: Luca JAHIER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Uudistetun Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus.

Asian valmistelusta vastasi ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto (Lissabonin strategian seurantaryhmä).

Lausuntotyön luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa yleisesittelijäksi Luca Jahierin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 177 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Kasvua ja työllisyyttä edistävää Lissabonin strategiaa tarkistetaan merkittävästi tulevaa vuosikymmentä ajatellen, ja tässä yhteydessä pohditaan myös sen ulkoista ulottuvuutta.

1.2 Euroopan hyvinvointi perustuu ennen kaikkea sen avoimuuteen muuhun maailmaan nähden. Kyse on taloudellisista eduista mutta myös kulttuuri- ja tiedonvaihdosta sekä eurooppalaisten arvojen maailmanlaajuisesta tunnustamisesta. Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti tärkein tavaroiden ja palvelujen viejä ja tuoja, toisella sijalla suorien ulkomaisten sijoitusten lähteenä ja kohteena, maailman merkittävin avunantaja, ja sillä on maailman toiseksi tärkein valuutta. On siis EU:n geostrategisten etujen mukaista kehittää ulkoista strategiaa, joka palvelee unionin 500 miljoonan asukkaan intressien edistämistä ja suojelua mutta jossa otetaan myös huomioon unionin vastuu globaalien ongelmien ratkaisemisessa ja globalisaation hallinnointiin liittyvien korkeiden standardien määrittelyssä.

1.3 Edellisen vuosikymmenen tärkeitä prioriteetteja olivat pyrkimys kunnianhimoiseen, tasapainoiseen ja oikeudenmukaiseen monenväliseen sopimukseen kaupan liberalisoimiseksi sekä markkinoiden asteittainen avaaminen säännellyissä puitteissa. Etenkin vuonna 2007 käynnistetty Globaali Eurooppa -aloite (Global Europe) nivottiin nimenomaan uudistettuun Lissabonin strategiaan.

1.4 Uusien globaalien voimatekijöiden esiinnousun sekä rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamat haasteet osoittavat entistä selkeämmin globalisaation uuden geopoliittisen luonteen sekä näin ollen tarpeen laatia EU:lle uusi laaja-alainen, aiempaa yhtenäisempi ja selkeämpi ulkosuhdestrategia. EU tarvitsee uutta näkemystä globaalista roolistaan, joka perustuu yhtäältä sen historiallis-maantieteellisestä asemasta, raaka-aineiden ja energian välttämättömästä huoltovarmuudesta sekä vielä köyhien markkinoiden kehittymisestä johtuvaan geostrategiseen tilanteeseen, ja toisaalta kykyyn vaikuttaa globaalien ongelmien – kuten turvallisuus, ilmastonmuutos, köyhyys ja kansainvälinen muuttoliike – ratkaisemiseen kehittämällä onnistumiseen johtavia sosiaalisen markkinatalouden arvoja, joihin suhtaudutaan kiinnostuksella koko maailmassa.

1.5 EU:n asianomaisella toimintasuunnitelmalla on pyrittävä luomaan ja kehittämään Euroopan aluetta ja roolia globalisaation uudessa skenaariossa siten, että

—	kehitetään EU:n ulkopolitiikkaa ja muiden unionin politiikkojen ulkoisia näkökohtia rakenteellisesti vahvistamalla niiden yhtenäisyyttä ja parantamalla jäsenvaltioiden toimien yhdenmukaisuutta

—	varmistetaan markkinoiden tasapainoinen avautuminen päättämällä Dohan kierros ja käymällä järjestelmällistä vuoropuhelua ensisijaisten kumppanien kanssa

—	edistetään unionin roolia kansainvälisenä sääntelijänä ja noudatetaan oikeuksien edistämiseen perustuvaa kansainvälistä politiikkaa

—	vahvistetaan euron kansainvälistä ulottuvuutta

—	asetetaan tavoitteeksi luoda laaja ensisijainen kehitys- ja kasvualue, jota voitaisiin kutsua nimellä ”Eur-Afrikka, vastavuoroisen edistyksen liitto” ja joka kattaisi unionin laajentumisen pikaisen täydentämisen, naapuruuspolitiikan, Välimeren unionin ja vahvistetun kumppanuuden Afrikan kanssa.

1.6 Kyseisen EU:n toimintasuunnitelman profiili ja yhtenäisyys vahvistuisivat, jos sitä kehitettäisiin unionin kaavailujen mukaisesti asteittain yhä laajemmaksi ulkopoliittiseksi kehykseksi.

1.7 Näin vaativien ja vakuuttavien EU:n ulkosuhdestrategian näkymien mahdollisimman myönteisen kehityksen sekä laajan poliittisen konsensuksen varmistamiseksi unionin on päättäväisesti vahvistettava työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia niin eurooppalaisessa yhteiskunnassa kuin unionin ulkopuolisissa maissa.

1.8 Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla (ETSK) on kaikki välineet yhä merkittävämpään rooliin vakiinnutettaessa ja kehitettäessä osallistumista edistäviä seurantajärjestelmiä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista lähes kaikilla maailman alueilla. Kyseessä on eurooppalaiselle sosiaalimallille ominainen piirre, jota arvostetaan kaikkialla maailmassa.

2. Johdanto

2.1 Eurooppa on nykyisin 500 miljoonan asukkaan yhtenäismarkkinoineen vahvin kansainvälinen talousvalta ja vertaansa vailla oleva kauppamahti, jolla on euron myötä kansainvälisesti toiseksi tärkein valuutta. Luotaessa kansainvälisten suhteiden järjestelmässä kaikkia osapuolia hyödyttäviä näkymiä (win-win) kyse ei ole EU:n kannalta vain unionin painoarvosta johtuvien velvollisuuksien täyttämisestä vaan myös sellaisten ulkoasioita koskevien – taloudellisten ja geostrategisten – intressien kehittämisen varmistamisesta, jotka ovat välttämättömiä unionin mallin onnistumiselle. Kyseinen malli on maailman avoimin, ja sen sosiaali- ja ympäristöstandardit ovat maailman korkeimmat.

2.2 Lissabonin strategian tavoitteina olevien kestävän kasvun, laadukkaiden työpaikkojen ja kestävän kehityksen varmistamiseksi EU:n on yhä tärkeämpää vahvistaa ulkoista strategiaansa.

2.3 Lissabonin strategia hyväksyttiin vuonna 2000 ja tarkistettiin vuonna 2005, mutta vasta vuonna 2007 alettiin pohtia ulkoista ulottuvuutta. Kevään 2008 Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmissä todetaan, että ”EU:n olisi sen vuoksi pyrittävä edelleen muokkaamaan globalisaatiota lujittamalla Lissabonin uudistetun strategian ulkoista ulottuvuutta” (1).

2.4 Kyseisissä päätelmissä korostetaan, että EU:n tulisi ensisijaisesti pyrkiä

—	edistämään vapaakauppaa ja avoimuutta ja jatkamaan johtoasemassa tällä alalla

—	parantamaan monenvälistä kauppajärjestelmää jatkamalla pyrkimyksiä saada aikaan tavoitteellinen, tasapainoinen ja kokonaisvaltainen sopimus Dohan kehityskierroksella

—	tekemään tavoitteellisia kahdenvälisiä sopimuksia tärkeiden kauppakumppaneiden kanssa ja tehostamaan edelleen yhdentymispyrkimyksiä naapuri- ja ehdokasmaiden kanssa kehittämällä yhteinen talousalue

—	turvaamaan energian ja strategisten raaka-aineiden luotettava saatavuus

—	lujittamaan nykyisiä taloussuhteita ja kehittämään molempia osapuolia hyödyttäviä strategisia kumppanuuksia nopeasti kehittyvien talousmahtien kanssa terveen kilpailun hengessä

—	edistämään sääntely-yhteistyötä, normien lähentämistä ja sääntöjen vastaavuutta ja tehostamaan teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanojärjestelmää väärentämisen estämiseksi.

2.5 Äskettäisessä keskustelussa EU:n ulkoisten toimien välineistä on tarkasteltu seuraavia seikkoja (2):

—	EU:n ulkoisten toimien nykyistä laaja-alaisempi lähestymistapa, jossa nivotaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP), kauppa ja kehitysyhteistyöpolitiikka EU:n sisäpolitiikkojen ulkoiseen ulottuvuuteen (3)

—	sellaisten eurooppalaisten kehitysyhteistyöohjelmien uusi sukupolvi, jotka perustuvat ”eurooppalaiseen konsensukseen” (4) ja marraskuussa 2007 määriteltyyn EU:n ja Afrikan kumppanuuteen (5)

—	kauppapolitiikan uusi lähestymistapa, joka perustuu kahdenvälisten ja alueellisten neuvottelujen merkitykseen.

3. Olemassa oleva ulkoinen ulottuvuus …

3.1 Edellisen vuosikymmenen prioriteetteja olivat pyrkimys kunnianhimoiseen, tasapainoiseen ja oikeudenmukaiseen monenväliseen sopimukseen kaupan liberalisoimiseksi sekä markkinoiden asteittainen avaaminen tavoitteena laajentaa eurooppalaisten yritysten kilpailualoja ja luoda näin uusia kasvu- ja kehitysmahdollisuuksia.

3.2 Maailman kauppajärjestö WTO on tunnustettu keskeiseksi toimijaksi laajennettaessa kauppaa säännellyissä ja monenvälisissä puitteissa. Dohan kehitysohjelma on komission merkittävä painopiste.

3.3 Dohan neuvottelukierroksen vaikeuksien ja etenkin niiden heinäkuussa 2006 tapahtuneen lukkiutumisen johdosta EU on toteuttanut perusteellisen tarkistuksen, jonka myötä neuvosto hyväksyi huhtikuussa 2007 komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (6).

3.4 Ehdotetussa strategiassa, joka nivoutuu vuoden 2005 uudistettuun Lissabonin strategiaan, tuodaan esiin ja vahvistetaan yhä globaalimman ja integroidumman ulkoisen kauppapolitiikan yleistavoite houkutella uusia sijoituksia ja edistää kumppanuuksia sekä varmistaa yhä avoimemmat markkinat koko maailmassa. Kyseiseen politiikkaan sisältyy monenvälisten neuvottelujen klassisen ja ensisijaisen välineen ohella kahdenvälisten ja alueellisten sopimusten uusi sukupolvi (7). Lisäksi pyritään poistamaan tullien ulkopuoliset ja oikeudelliset kaupan esteet sekä yhdenmukaistamaan sääntelyä huomattavasti asteittain.

3.5 Joulukuussa 2008 annetussa tiedonannossa Lissabonin strategian ulkoisesta ulottuvuudesta (8) komissio viimein asetti tavoitteen monenvälisten kauppaneuvottelujen päättämisestä, sääntely-yhteistyön tekemisestä ja kumppanuuden edistämisestä markkinoille pääsyn helpottamiseksi.

3.6 ETSK on antanut aiheesta kaksi lausuntoa (9) ja korostanut, että

—	Dohan kierroksen päättäminen on edelleen strateginen painopiste; sen yhteydessä kahdenväliset sopimukset voivat luoda lisäarvoa

—	on kiinnittävä nykyistä enemmän huomiota niihin markkinoiden avautumisen vaikutuksiin, jotka kohdistuvat tiettyihin alueisiin ja väestöryhmiin, sekä painotettava näin ollen sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoisen työn edistämistä

—	myös kahdenvälisiin neuvotteluihin on sisällytettävä kansainvälisesti yhä merkittävämpiä muita näkökohtia, kuten ympäristönsuojelu, energia, kulttuuri, maahanmuuttajat ja globaali hallinto.

4. … on nykyisin pitkälti riittämätön

4.1 Uudet haasteet

4.1.1 EU:lla on edessään uusia haasteita:

—	kehittyvien maiden kasvava kilpailu ja Aasian globaalien valtojen kasvu

—	ilmastonmuutos ja energia

—	EU:hun ja sen naapurimaihin kohdistuvat vaikutukset EU:n laajennuttua 27 jäsenvaltion unioniksi

—	elintarvikekriisin uusiutuminen

—	tietoisuus globalisaation lisääntyvästä geopoliittisesta luonteesta, sillä globalisaatiolla ei selkeästi ole enää vain taloudellista ulottuvuutta

—	kansainvälisen rahoitus- ja talouskriisin puhkeaminen.

4.1.2 Kyseiset haasteet tuovat esiin, että on kehitettävä nykyistä yhtenäisempi ja selkeämpi ulkosuhdestrategia. Strategia on tarpeen, jotta voidaan kuroa umpeen kasvava kuilu, joka on syntynyt, koska EU:lla on taloudellista painoarvoa mutta vielä liian heikko vaikutus globalisaation monitahoiseen ja laaja-alaiseen dynamiikkaan. Samalla sen on täytynyt puolustaa intressejään ja aluetta, jolla se on vakiinnuttanut omat arvonsa.

4.1.3 Maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset ulottuvat epäilemättä pitkälti vuotta 2010 pidemmälle. Kansainvälisen kysymyksen merkitys ja muodollisuudet sen ohjaamiseen osallistumiseksi ovat keskeisellä sijalla missä tahansa tulevassa kasvu- ja työllisyysstrategiassa kaikilla maailman alueilla. Yhtä lailla tärkeää kunkin alueen ja kokonaisuuden tulevaisuuden kannalta on tapa, jolla kukin alue asemoituu kyseisessä prosessissa. Tämä koskee ennen kaikkea Eurooppaa, sillä se on maailman avoimin eli muita enemmän viennistä ja tuonnista riippuvainen talousalue.

4.1.4 Kyseinen kriisi tekee myös lopullisesti tarpeettomaksi olettamuksen kansainvälisestä työnjaosta, jonka mukaan tärkeimmät nousevat taloudet harjoittavat perustuotantoa tai tuotantoteollisuutta ja kustannuksiin perustuvaa kilpailua, kun taas ainoastaan Euroopan maat ja muut keskeiset kehittyneet maat harjoittavat voimakasta lisäarvoa luovaa toimintaa, joka perustuu ennen kaikkea tutkimukseen, innovointiin, palveluihin ja ammattitaitoiseen työvoimaan.

4.1.5 BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) äskettäinen talouden dynamiikka, kuten patenttien määrän nousu, Euroopasta tulevien suorien ulkomaisten sijoitusten merkitys ja nousevista talouksista EU:hun tehtyjen suorien ulkomaisten sijoitusten lisääntyminen sekä OECD-maiden ulkopuolisten valtion sijoitusyhtiöiden vakiintuminen, on merkki globaalin talousrakenteen nopeista muutoksista, joihin Euroopan on vastattava asianmukaisesti.

4.1.6 Äskettäinen kehitys muiden maailmanosien foorumeilla, joilla keskitytään innovointi- ja osaamisstrategiaan, osoittaa, että talouskriisistä ulos johtavat tiet saattavat avata tulevaisuudennäkymiä, jotka jäsentyvät ja perustuvat nykyistä paljon voimakkaammin alueellisiin ryhmittymiin. Ne ovat vahvasti integroituneita ja kilpailevat enemmän keskenään. Kyseisten ryhmittymien sisällä saattaa syntyä uusia työnjaon muotoja sekä taloudellista ja sosiaalista epävakautta.

4.2 Innovatiivinen ja kunnianhimoinen haaste

4.2.1 EU on useaan otteeseen osoittanut, että se kykenee rauhanomaisin välinein ja neuvotellun konsensuksen avulla vaikuttamaan kansainväliseen toimintaympäristöön, jossa esiintyy yhä erilaisempia toimijoita. Näin unioni on voinut antaa merkittävän panoksen hyvinvointiin tärkeillä maailman alueilla (mainittakoon kolmikymmenvuotinen yhteistyö AKT-maiden kanssa ja EU:n laajentumispolitiikka).

4.2.2 EU on myös vaikuttanut osaltaan alueellisten, alakohtaisten ja yleisten yhteistyösopimusten erittäin jäsentyneeseen kehykseen. Aiemmin toimittiin WTO:n neuvottelupuitteissa ja nykyisin uudessa käynnissä olevassa G8/14- ja G20-maiden prosessissa tavoitteena määritellä entistä sitovampi kansainvälisen rahoitusalan sääntö- ja välinekehys, mukaan luettuna Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin rooli.

4.2.3 Keskustelupuitteet ulkoisen ulottuvuuden käsittelyyn, jossa alun perin tarkasteltiin vain kauppapolitiikkaa ja sittemmin energia- ja ilmastokysymyksiin liittyviä haasteita, ulottuvat nykyisin yhä laajemmille aloille, kuten maahanmuuttopolitiikka ja globalisaation sosiaalinen ulottuvuus (globalisaatiorahasto ja työelämän perusnormit), ympäristöasiat (Kioton pöytäkirja mutta myös kestävä talous), teollisuus (teollis- ja tekijänoikeudet mutta myös valtion sijoitusyhtiöt) poliittiset seikat (EU:n laajeneminen ja naapuruuspolitiikka) sekä diplomatia. Muistettakoon euron rooli, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vaikutus EU:n kansainvälisen roolin kasvuun sekä Euroopalle strategisia tavaroita ja intressejä koskevan kysymyksen mahdollinen sisällyttäminen Euroopan turvallisuusstrategiaan muiden maailman talousmahtien mallin mukaan.

4.2.4 Edellä mainitusta ilmenee, että on yhä vähemmän mahdollista sisällyttää kaikki kyseiset ulottuvuudet Lissabonin strategiaan, sillä se menettää muutoin tarkoituksensa.

4.2.5 Kyseiset ulottuvuudet ovat kuitenkin yhä tärkeämpiä, jotta varmistetaan Lissabonin strategian alkuperäisen tavoitteen täysi saavuttaminen eli laaditaan eurooppalainen vastaus globalisaation dynamiikkaan.

4.2.6 Toisaalta suuri osa EU:n ulkoisesta toiminnasta perustuu pääasiassa vakiintuneisiin käytänteisiin ja korkeaan integraatioasteeseen – olkoonpa kyse yhteisön politiikoista tai politiikoista, joissa sekä EU:lla että jäsenvaltioilla on toimivaltaa. Niitä ei ehkä vielä koordinoida riittävästi keskenään tai niitä koskevia kattavia yleisnäkymiä ei ole, mutta ne ovat kuitenkin kehityskelpoisia ja kykeneviä luomaan huomattavaa vaikutusta, joka on kuitenkin voimakkaampaa kuin yksittäisten jäsenvaltioiden ja monien muiden unionin politiikkojen vaikutus.

4.3 Kohti Euroopan unionin uudistettua ulkoista strategiaa

4.3.1 Oikeastaan voitaisiin puhua ”vuoden 2010 jälkeisen eurooppalaisen globalisaatiostrategian ulkoisesta tekijästä”, joka on koordinoitu ja integroitu tiiviisti sisäisen tekijän eli kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän nykyisen Lissabonin strategian kehittämisen kanssa mutta jonka itsenäisyyttä vahvistetaan ja joka suunnataan strategisesti uudella ja entistä vakuuttavammalla tavalla (10).

4.3.2 Eurooppa tarvitsee uusia näkymiä globaalista roolistaan sekä asianmukaisen toimintasuunnitelman, joiden avulla voidaan vastata 21. vuosisadan haasteisiin. Ne perustuvat EU:n arvoihin ja voidaan välittää ja tehdä ymmärrettäviksi Euroopan kansalaisille ja sidosryhmille, niistä voidaan keskustella tärkeimpien kansainvälisten kumppanien kanssa ja ne voidaan esitellä kansainvälisillä foorumeilla.

4.3.3 Tällaisissa edistykseen ja hyvään työllisyyteen tähtäävissä näkymissä – jotka perustuvat kestävään kehitykseen sekä kykyyn edistää osallistavaa yhteiskuntaa, avoimia talouksia ja rauhanomaisia suhteita – on myös oltava kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti johdonmukaisia. EU:n on otettava nykyistä enemmän huomioon geostrateginen tilanne, joka perustuu sen historiallis-maantieteelliseen asemaan, raaka-aineiden ja energian välttämättömään huoltovarmuuteen (11) sekä vielä köyhien markkinoiden väistämättömään kehittymiseen.

4.3.4 Merkittävä panos tällaisten näkymien kehittämiseen ilmenee myös lyhyestä mutta vakuuttavasta komission asiakirjasta, joka laadittiin aiheesta ”Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella” (12) lokakuussa 2005 Hampton Courtissa pidettyä huippukokousta varten. Myös ETSK esitti vuonna 2007 samansuuntaisen kantansa (13).

4.3.5 Vuoden 2010 jälkeiseen uudistettuun Lissabonin strategiaan on nivottava uusi ja entistä strategisempi EU:n ulkoisten toimien malli, jonka avulla pyritään luomaan ja kehittämään Euroopan aluetta ja roolia globalisaation uudessa skenaariossa.

4.3.6 Tätä varten on jo maaliskuussa 2008 Eurooppa-neuvoston päätelmissä esitettyjä suuntaviivoja vahvistaen ja laajentaen kehitettävä tarkka toimintasuunnitelma, joka jakautuu neljään synergiseen ja keskenään nivottuun tasoon. Näin

—	varmistetaan markkinoiden tasapainoinen avaaminen ja tavaroiden ja palvelujen kansainvälisen kaupan kehittäminen ja turvataan samalla kaikkien Euroopalle strategisesti välttämättömien resurssien turvallinen ja kestävä saatavuus

—	vahvistetaan taloudellista vuoropuhelua kaikkien tärkeimpien kumppanien kanssa monenvälisessä kehyksessä ja vahvistetaan euron kansainvälistä roolia

—

esitellään EU ”kansainvälisenä sääntelijänä”, joka edistää teollisten, ympäristöä koskevien, sosiaalisten, ihmisarvoisia työoloja koskevien sekä julkisia hankintoja ja teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevien standardien parantamista ja joka osallistuu rahoitusmarkkinoiden ja kansainvälisen talouden hallinnoinnin uusien sääntöjen määrittelyyn niin monenvälisellä kuin alueellisella tasolla

—

elvytetään EU:n ulkoisen toiminnan kehittämisen kolme tärkeintä politiikanalaa eli laajentumisen täydentäminen, naapuruuspolitiikka ja Välimeren unioni sekä uusi kumppanuus Afrikan kanssa AKT-toiminnan yhteydessä. Näin sitoudutaan luomaan laaja ja vastavuoroista talouskasvua edistävä ensisijainen kehitysalue, jota on jo kutsuttu Eur-Afrikaksi (14) ja jossa EU:n tavoitteena tulisi olla johtava geostrateginen rooli.

4.3.7 Ulkoiselle ulottuvuudelle annettava painoarvo osoittaa, että EU aikoo siirtyä yhtenäistymisprosessissaan uuteen poliittiseen vaiheeseen, jossa keskitytään kehittämään unionin suhteita muihin maihin. Näin se hankkii uutta energiaa ja resursseja, jotta varmistetaan eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden mallin paras mahdollinen toteuttaminen ja sen myötä Euroopan kansalaisten edistymiseen tähtäävä tulevaisuus rauhanomaisissa oloissa. Kyse on eräänlaisesta niiden Euroopan unionin perustamisen perusedellytysten täyttymisestä, joissa – Schumanin julistuksesta Rooman sopimusten johdantoon – Euroopan yhdentymisen kaksi näkökohtaa – sisäinen ja ulkoinen – nivoutuivat tiiviisti yhteen ja vaikuttivat toisiinsa.

5. Erityisehdotuksia

5.1 Enemmän yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta yleisiin politiikanaloihin

—	EU:n toimet monenvälisen järjestelmän uudistamiseksi ja globalisaation perusnormien parantamiseksi edellyttää kaksitahoista prosessia eli EU:n ulkoisten ja sisäisten politiikkojen yhtenäisyyttä sekä EU:n ja jäsenvaltioiden nykyistä paljon vahvempaa koordinointia.

—	Yhteiskunnallisen sääntelyn edistämisen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä yleisten sosiaaliturvajärjestelmien on oltava kehitysyhteistyöpolitiikkojen ja Euroopan unionin neuvottelumandaattien ytimenä.

—	Kaikkien Euroopan unionin ulkoisten toimien painopisteeksi tulisi asettaa perus- ja ammattikoulutuksen kehittäminen, työelämän perusnormit, sosiaaliturvan kehittäminen, sukupuolten tasa-arvo sekä muita heikommassa asemassa olevien ryhmien (kuten vammaisten ja etnisten vähemmistöjen) integroiminen.

—

EU:n tulisi kunnostautua noudattamalla asettamiaan sitoumuksia. Tämä koskee etenkin tavoitetta kohdentaa kehitysyhteistyöhön 0,7 prosenttia bkt:stä sekä unionin toistuvasti esiin tuomaa pyrkimystä asettaa edistyksensä tulokset ja välineet muiden valtioiden ja alueiden käyttöön. Tässä yhteydessä erityistoimet Afrikan ja Euroopan unionin kumppanuuden elvyttämiseksi ovat tärkeitä.

—

Kehitysmaihin suunnattavien resurssien ja investointien huomattava lisääminen Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 tehtävän tulevan sopimuksen yhteydessä saattaa tarjota merkittävän tilaisuuden vastavuoroiseen kehittämiseen ja edistymiseen. Uusi Lissabonin strategia voi näin tarjota kehyksen tutkimus-, innovointi-, investointi- ja osaamismahdollisuuksille, joilla voidaan tukea uutta ympäristömyönteistä kasvua maailmanlaajuisesti.

—	Kauppaneuvotteluissa tarvitaan nykyistä enemmän seurantaa ja avoimuutta. Lisäksi on vahvistettava kansalaisyhteiskunnan osallistumista kyseiseen kansainvälisten suhteiden ja neuvottelujen järjestelmään.

—

EU:n on edistettävä alueellista integraatiota ja oltava edelleen malliesimerkkinä muille toimijoille. Makroalueita on yhä enemmän ja ne kehittyvät, ja unionilla voi ja sillä on oltava merkittävä rooli kehitettäessä alueiden sisäistä yhteistyötä, johon on kaupan liberalisoinnin ohella sisällyttävä kehitysyhteistyö, poliittinen vuoropuhelu ja kulttuuriyhteistyö.

—

Kun otetaan huomioon elintarviketurvallisuuden haaste terveellisen, turvallisen, asianmukaisen ja kestävän ravinnon edustaman ihmisoikeuden täysimääräisen toteuttamisen yhteydessä (15), on asianmukaista tarkistaa nykyisiä neuvottelumandaatteja. Tässä yhteydessä on tunnustettava maataloustuotteiden erityisluonne ja laadittava asianmukaisia turvatoimia tuotanto-olojen ja vastaavien markkinoiden asymmetrioiden suojelemiseksi, jotta voidaan edistää voimakkaasti muita aloja koskevien keskeisten kauppasopimusten tekemistä alkaen talouskumppanuussopimuksista.

—

Kun otetaan huomioon ”kauppamahdollisuuksien”kriteeri, jolla yhdistetään kunkin alueen kasvuaste kulloistenkin markkinoiden laajuuteen, on paikallaan jatkaa tai elvyttää AKT-maiden alueellisten sopimusten ohella kahdenvälisiä ja alueellisia sopimuksia Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestön (ASEAN) maiden, Korean, Intian, Venäjän, Mercosurin sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston maiden kanssa.

—	Kiinaa varten on määriteltävä erityinen etusija-asema, sillä on otettava huomioon yhtäältä EU:n merkittävät offensiiviset ja defensiiviset intressit, jotka tarjoavat huomattavaa neuvotteluvaraa, ja toisaalta keskinäisen vuorovaikutuksen jatkuva kasvu sekä yleinen geopoliittinen logiikka.

—

On myös annettava nykyistä enemmän merkitystä kahdenvälisille suhteille Yhdysvaltojen, Japanin ja Kanadan kanssa, sillä kyseiset maat ovat maailman talousmahtien joukossa vastaavasti ensimmäisellä, kolmannella ja kahdeksannella sijalla. On elvytettävä transatlanttiset suhteet, jotta vähennetään jännitteitä ja maksimoidaan synergiavaikutuksia lähentämällä yhä enemmän instituutioita ja politiikkoja (16).

—	Kun otetaan huomioon EMU-alueen mahdollinen laajeneminen tulevina vuosina, eurolla voisi olla nykyistä suurempi rooli vahvana valuuttana ja globaalina viitekehyksenä. Tämä edellyttäisi väistämättä entistä vahvempaa yhtenäistä edustusta kansainvälisissä talous- ja rahoituselimissä.

5.2 Enemmän hallintovälineitä alakohtaisille politiikoille

—	Nykyistä laajempaan EU:n ulkoista toimintaa koskevaan lähestymistapaan on myös integroitava esimerkiksi tutkimus-, ympäristö-, koulutus- ja työllisyyspolitiikkojen ulkoinen ulottuvuus.

—

Nykytilanteessa tulisi määritellä entistä selkeämmin EU:n komission jäsenistä koostuva suppea ryhmä, jonka tehtävänä on ohjata kaikkia EU:n ulkoisia politiikkoja (kauppa-, kehitysyhteistyö- ja maahanmuuttopolitiikka, kilpailu- ja sisämarkkinapolitiikan ulkoiset näkökohdat, diplomatia, energia jne.) ja joka voi esiintyä EU:n ulkopuolella ja keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla nykyistä selkeämmin yhtenäisenä kokonaisuutena. Lissabonin sopimuksen nopea voimaantulo ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja voivat varmistaa myönteisen tulevan kehityksen.

—

Ennen kuin EU:n yhteinen edustus tärkeimmissä kansainvälisissä instituutioissa (Bretton Woods, G8/14 ja G20) toteutuu, EU:n jäsenvaltioiden tulisi muodostaa nykyistä yhtenäisempiä ryhmiä korkean tason instituutioissa ja huippukokouksissa, jotta voidaan koordinoida järjestelmällisesti kulloisetkin kannanotot ja esiintyä mahdollisimman yhtenäisenä.

—	EU:n on pikaisesti toteutettava unionin ulkopuolelle suuntautuvia yhteisiä kaupanedistämismatkoja, joiden avulla voidaan vahvistaa eurooppalaista strategista läsnäoloa etenkin suhteissa EU:n tärkeimpiin kauppakumppaneihin.

—	EU:n on lisättävä tukeaan eurooppalaisten yritysten kansainvälistymiselle etenkin kun ajatellaan niiden kykyä sijoittautua erilaisille markkinoille ja mukautua niiden olosuhteisiin ja dynamiikkaan.

—

EU:n on pyrittävä edistämään sitä, että WTO sisällyttää tavoitteisiinsa työntekijöiden oikeudet, teollisuuden kehittämisen, ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen ja ympäristöulottuvuuden. Myös kansainvälisten rahoituslaitosten on samalla tavoin asetettava etusijalle ihmisarvoisen työn edistäminen ja kestävä kehitys.

—

Eurooppalaisia monikansallisia yrityksiä on kannustettava edistämään eurooppalaisen sosiaalisesti vastuullisen yrityksen käsitteen mukaisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua yrityksissä ja alakohtaisesti niissä maissa, joissa ne toimivat. On hyödynnettävä monien eurooppalaisten yritysten jo käyttöön ottamia OECD:n ”johtaviin periaatteisiin” pohjautuvia hyviä käytänteitä, jotka perustuvat ILOn sosiaalistandardeille, sekä kaikkia muita aloitteita, joita valtiosta riippumattomien toimijoiden ja osuus- ja yhteisötaloutta edustavien tahojen suuri ryhmä on toteuttanut koulutuksen, terveydenhuollon sekä entistä parempien elin- ja työolojen edistämisen aloilla.

—

EU:n on laadittava ennakoivia ja globaaleja maahanmuuttopolitiikkoja, joilla helpotetaan maahanmuuttajien alkuperä- ja vastaanottomaiden yhteistä kehitystä etenkin kun ajatellaan ihmiskaupan torjuntaa, aivovuotoa ja maahanmuuttajien rahalähetyksiä, joilla on nykyisin tärkeä merkitys rahoitusvirroissa (17).

—

Valtion sijoitusyhtiöiden kasvava rooli maailmantaloudessa sekä kyseisiä rahastoja perustaneiden kehittyvien talouksien painoarvo tarjoavat epäilemättä hyvin suuria mahdollisuuksia tärkeimmille kehittyneille talouksille ja myös kansainvälisen talouden elvyttämiselle. Niissä piilee kuitenkin myös geopoliittinen riski suvereeniuden menettämisestä EU:n strategisilla aloilla ja strategisissa teknologioissa. EU:n on määriteltävä asiassa koordinoitu kanta voimassa olevien perussopimusten velvoitteiden ja määräysten perusteella mutta myös nykyistä tarkempi ja kaikkien hyväksymä näkemys kansallisten intressien puolustamisesta, mikä on yhä enemmän ymmärrettävä eurooppalaisten intressien puolustamiseksi.

—

Kumppanuuksien yhteydessä on hyödynnettävä Euroopan teknologiainstituutin erityisosaamista etenkin kun ajatellaan yhteistyön mahdollista ulottamista unionin ulkopuolisiin maihin ”osaamis- ja innovointiyhteisöjen” piirissä (korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja muiden asianomaisten toimijoiden huippuosaamisverkosto).

5.3 Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan nykyistä laajempi osallistuminen

—

On edistettävä kaikin tavoin eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan yhteisten strategioiden tutkimusta ja muotoilua, jotta voidaan vastata globalisaation haasteisiin ja mahdollisuuksiin vuoropuhelussa EU:n tärkeimpien taloudellis-yhteiskunnallisten kumppanien kanssa. On hyödynnettävä nykyistä enemmän kansallisia sosiaali- ja talousneuvostoja ja vastaavia elimiä sekä työmarkkinaosapuolten, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan sekä osuus- ja yhteisötalouden tärkeimpiä eurooppalaisia verkkoja ja organisaatioita, jotta voidaan edistää nykyistä kattavampaa sitoutumista ja hyvien käytänteiden hyödyntämistä.

—

EU:n on edistettävä unionin ulkopuolisten maiden työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan nykyistä laajempaa osallistamista ja vuoropuhelua, jotta parannetaan EU:n kauppa-, kehitysyhteistyö- ja yleensä ulkosuhteiden näkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta. Etenkin on vakiinnutettava alueellista ja globaalia integraatiota edistävien organisaatioiden kanssa käytävä rakenteellinen ja jatkuva vuoropuhelu sekä edistettävä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan neuvottelevien edustuselinten tunnustamista kauppa- ja assosiaatiosopimusten yhteydessä.

—	Kauppapolitiikan pääosaston joitakin vuosia sitten perustama järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhteysryhmä on esimerkki onnistuneesta ja hyvästä käytänteestä, jota on kannustettava.

—

ETSK on asteittain luonut jäsennellyn suhdejärjestelmän (18) , joka on toimielinten välisessä vuoropuhelussa merkittävä perusta kansalaisyhteiskunnan aktiivisen osallistumisen jatkuvalle kehittämiselle lähes kaikkialla maailmassa. Seurannan osalta ETSK katsoo voivansa harjoittaa aktiivista roolia, kuten se on jo tehnyt eräissä tapauksissa, joista mainittakoon AKT-maiden kanssa tehdyssä Cotonoun sopimuksessa määrätyt institutionaaliset tehtävät, ehdokasmaiden kanssa perustetut neuvoa-antavat sekakomiteat sekä Euromedin ja Mercosurin yhteydessä tehty työ. ETSK:n vuosittain järjestämiin lukuisiin tapaamisiin perustuvat asiakirjat, lausunnot ja loppujulistukset ovat tässä yhteydessä merkittävä analyysien ja osallistavan demokratian ehdotusten lähde unionin ulkosuhteiden kentässä.

—

ETSK voisi myös järjestää erityisiä seminaareja ja muita säännöllisiä tapaamisia, jotta voitaisiin kuulla asianomaisten maiden ja alueiden taloudellisia ja yhteiskunnallisia eturyhmiä. Tämä voitaisiin toteuttaa jo järjestettävien pyöreän pöydän keskustelujen ja erilaisten tapaamisten yhteydessä. Näin voitaisiin verrata maailman eri alueilla sovellettavia strategioita ja vaihtaa hyviä käytänteitä sekä antaa panos sekä Euroopan unionin ulkoisten toimien entistä parempaan määrittelyyn että vuoden 2010 jälkeisen Lissabonin strategian tulevaan kehittämiseen, kuten myös asianomaisten kumppanien strategioiden kehittämiseen.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Puheenjohtajan päätelmien kohta 12 (13.–14. maaliskuuta 2008).

(2) Maria João Rodrigues, Europe, Globalisation and the Lisbon Agenda. Institute for Strategic and International Studies, 2009.

(3) KOM(2006) 278 lopullinen ja KOM(2007) 581 lopullinen.

(4) KOM(2005) 311 lopullinen.

(5) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 148.

(6) KOM(2006) 567 lopullinen.

(7) Alueelliset sopimukset sisältyvät jo AKT-maiden kanssa tehtyyn Cotonoun sopimukseen tavoitteena toteuttaa aluetasolla kuusi talouskumppanuussopimusta.

(8) KOM(2008) 874 lopullinen.

(9) EUVL C 175, 27.7.2007, s. 57 ja EUVL C 211, 19.8.2008, s. 82.

(10) Ks. Laurent Cohen Tanugin ryhmän päätelmät; ryhmä laati valmistelevan raportin Ranskan puheenjohtajakaudeksi vuoden 2008 jälkipuoliskolla (www.euromonde2015.eu).

(11) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 82, C 277, 17.11.2009, s. 92 ja ETSK:n lausunto aiheesta Energia- ja ilmastokysymykset uudistetun Lissabonin strategian olennaisena osana (ks. tämän virallisen lehden sivu 36).

(12) KOM(2007) 581 lopullinen.

(13) OUVL C 175, 27.7.2007, s. 57.

(14) Viimeksi A. Riccardi Kaarle Suuri -palkinnon myöntämistilaisuudessa Aachenissa 21. toukokuuta 2009.

(15) Ks. YK:n erityisraportoijan Olivier De Schutterin raportti oikeudesta ravintoon, ”Dohan kierros ei estä uutta elintarvikekriisiä”, 9. maaliskuuta 2009.

(16) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 32.

(17) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 82 ja EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91.

(18) Ks. ETSK:n ”ulkosuhteet”-erityisjaoston työohjelma, http://eesc.europa.eu/sections/rex/indexfr.asp.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/48

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan yliopistot”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/09)

Yleisesittelijä: Joost VAN IERSEL

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 5. maaliskuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Euroopan yliopistot.

Asian luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Joost van Ierselin ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 158 puolesta ja 8 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK katsoo, että yliopistot ja korkeakoulut ovat olennaisia tekijöitä koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin muodostamassa ”osaamiskolmiossa”. Niitä tulisi pitää keskeisinä tekijöinä ajatellen Euroopan kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Nykyinen epäasianmukainen korkeakoulujärjestelmä ei mahdollista korkeakoulujen valtavan potentiaalin riittävää kehittämistä. Tämänsuuntaisella parannuksella tulisi olla sijansa vuoden 2010 jälkeisessä Lissabonin strategiassa.

1.2 Vuonna 1999 Bolognassa järjestetyn konferenssin ja myöhemmin laaditun Lissabonin strategian myötä yliopistot ja korkeakoulut ovat entistä selvemmin unionitason prioriteetti. Vaikka jäsenvaltiot ja yliopistot ovat asettaneet uusia tavoitteita, akateemisissa piireissä ja yhteiskunnassa laajemminkin ollaan entistä huolestuneempia eurooppalaisen korkeakouluopetuksen pirstoutumisesta ja tarvittavien uudistusten hitaudesta.

1.3 ETSK korostaa tarvetta uudistaa eurooppalaisia korkeakouluja, sillä maailmanlaajuinen kehitys taloudessa, teknologiassa ja opetuksessa sekä vallitseva kriisi edellyttävät, että sijoitetuille varoille saatavaa vastinetta sekä opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden toimintaympäristöä ja mahdollisuuksia parannetaan.

1.4 Tarpeellisia muutoksia ovat mm. korkeakoulujen autonomian ja niille uskotun julkisen tehtävän suorittamiseen liittyvän tilivelvollisuuden lisääminen, (riittävien) rahoitustapojen monipuolistaminen, kaikenlaisen avoimuuden lisääminen, kumppanuudet yritysmaailman kanssa, kansainvälisesti huipputasoisen opetuksen ja tutkimuksen edistäminen ja asianmukaiset henkilöstöjohtamisen käytännöt.

1.5 ETSK korostaa, että suorituskyvyn mittaamiseksi ja vertailukelpoisen tiedon keräämiseksi tarvitaan eurooppalainen menetelmä. Eurooppalaisen arvioinnin tulisi perustua riippumattomien asiantuntijoiden laatimaan perusteelliseen tutkimukseen. Sen tulee olla myös huomattavasti viittauksia ja lainauksia mittaavaa järjestelmää ja yksiulotteista ”Shanghain luetteloa” laajempi ja kattaa laajasti monipuolisia indikaattoreita (1).

1.6 Ajantasaisten ja vertailukelpoisten koulutus- ja tutkimusstandardien tulisi olla monialaisia ja uusia yhdistelmiä edistävän laajapohjaisuuden lisäksi kannustaa myös korkeakoulujen monipuolisuutta ja erikoistumista yhdenmukaisuuden ja samankaltaisuuden sijasta.

1.7 ETSK kannattaa korkeakoulujen johdonmukaista integrointia uudistettuun Lissabonin strategiaan osana Euroopan korkeakoulutusaluetta ja Euroopan tutkimusaluetta (2).

1.8 Opiskelijoille ja tutkijoille tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia luoda monialaista uraa Euroopassa. Tämä edellyttää mm. tutkijoiden avointa rekrytointia sekä tutkijoiden peruskirjaa, joka liittyy nk. ”viidennen vapauden”, eli osaamisen vapaan liikkuvuuden toteuttamiseen. Samalla on huolehdittava siitä, etteivät lähestymistavat yksipuolistu ja että kilpailu parhaista tuloksista jatkuu.

1.9 Lisäksi tulisi käsitellä yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa unionin ulkopuolisiin korkeakouluopettajiin, tutkijoihin, opiskelijoihin sekä tieteen huippua edustaviin korkeakouluihin nähden.

1.10 ETSK kannattaa myös mm. kansalaisyhteiskunnan edustajista koostuvien neuvoa-antavien koulutusfoorumeiden perustamista unioni- ja jäsenvaltiotasolle. Sekä maailmanluokan että alueellisten huippuosaamisen keskusten tulisi sitoutua niitä ympäröivään yhteiskuntaan ja alueeseen. Näin voidaan edistää yrittäjähenkeä korkeakouluissa sekä tukea taloudellisia ja osaamisklustereita.

1.11 Korkeakoulujen ja yliopistojen itsenäinen rooli ja riippumaton asema, jollainen niillä oli kauan sitten, rohkaisee ja vahvistaa niitä toimimaan Euroopan henkisinä moottoreina. Eurooppalaista lähestymistapaa koulutukseen ja luento-opetukseen, tieteisiin ja huippututkimukseen ei pidä rajoittaa eurooppalaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan, innovoinnin ja opetuksen laajentamiseen ja syventämiseen. Niitä tulisi laajentaa kattamaan myös muita kompetensseja ja tieteen aloja, kuten lääketieteellinen tutkimus ja kliininen työ, yhteiskunnallis-taloudelliset tieteet sekä humanistiset tieteet.

1.12 Komission tulisi jatkaa tukeaan ja osallistua prosessiin näkyvästi ja aktiivisesti.

1.13 ETSK ei pidä korkeakoulujen ja EU:n yhteyden tiivistämistä teknisenä asiana. Siinä ei tule myöskään rajoittua pelkästään talouteen, olipa se miten ratkaisevassa asemassa tahansa. Kyseessä on kauempana siintävä horisontti, korkeakoulujen kokonaismerkitys elinikäiselle oppimiselle ja henkiselle elämälle, yhteiskunnalle ja sivilisaatiolle.

1.14 EU:n perustajilla ja heidän seuraajillaan oli aikoinaan syynsä jättää koulutus Rooman sopimuksen ulkopuolelle, mutta meidän aikamme on toinen. Jäsenvaltioiden suvereniteetin ja monimuotoisuuden rinnalla on tunnustettava, että EU:n on itsessään oltava maailmanlaajuisesti yhdenvertainen kumppani ja kilpailija. Tähän tavoitteeseen pääsemisessä korkeakoulut ovat elintärkeitä kumppaneita.

1.15 Toisin sanoen, korkeakouluja tulisi instituutioina rohkaista siirtymään Euroopan yhdentymistä ajatellen ulkopuolelta integraation sisäpiiriin. Neuvoston tulisi tuoda tässä asiassa julki selkeä ja tulevaisuuteen suuntaava kanta.

2. Johdanto

2.1 Yliopistoilla on ollut kautta historian keskeinen rooli eurooppalaisen yhteiskunnan kehityksessä. Ne olivat henkisen elämän ytimessä ja ovat monessa mielessä toimineet edistyksen moottoreina.

2.2 Vapaasti mantereen itsenäisten yliopistojen välillä liikkuvat tutkijat ja akateemiset piirit vaikuttivat huomattavasti yhteiskunnan ilmiöihin ja tieteeseen liittyviin näkemyksiin. Ne muokkasivat Euroopan yhteiskunnan poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen kannalta merkittäviä ryhmiä ja henkilöitä sukupolvien ajan.

2.3 Kansallisvaltioiden 1700-luvulta alkaneen kehittymisen myötä yliopistoista tuli pitkälti kansallista opetusta tarjoavia ja kansallisia tieteeseen ja tutkimukseen liittyvä etuja ajavia instituutioita. Tämä kehitys juurtui syvälle. Huolimatta myös tieteiden etenevästä kansainvälistymisestä pohjautuu korkeakouluissa annettava opetus edelleen jopa luonnontieteiden ja tekniikan alalla osittain kansallisiin lähtökohtiin.

2.4 Poliittisesta vaikuttamisesta tuli vähitellen käytäntö. Nykyään koulutusjärjestelmät perustuvat kaikilla opetustasoilla kansallisiin poliittisiin päätöksiin, joiden mukaan järjestelmät on myös organisoitu. Korkeakoulutuksesta tuli kaikkialla leimallisesti kansallista. Tilanteelle on tyypillistä kansallisten instituutioiden laaja ja monimutkainen kirjo ja toisaalta koulutuksellinen samankaltaisuus.

2.5 Tärkeitä tekijöitä tässä moninaisessa eurooppalaisessa tilanteessa ovat institutionaaliset puitteet, rahoitusjärjestelyt, hallintotapa, itsemääräämisaste sekä korkeakouluopettajien ja tutkijoiden nimitysmenettelyt ja urakehitys.

2.6 Koska tiede ei tunne rajoja, akateemiset piirit ja tutkijat ovat entistä enemmän mukana eurooppalaisissa ja maailmanlaajuisissa verkostoissa. Myös tutkimusohjelmat kehittyvät kansainväliseen suuntaan, vaikkakin rajoitetusti. Poikkeuksen muodostaa yksityinen korkeakouluopetus, ja etenkin liikealan opetusta tarjoavat laitokset ovat selkeästi muita kansainvälisempiä sekä ulottuvuudeltaan että lähestymistavoiltaan.

2.7 Rooman sopimuksessa eikä sen seuraajissa ole lukua ”Koulutus”. Tuolloin ei taloudellisen yhdentymisen katsottu olevan yhteydessä koulutukseen. Koulutus jäi kansalliseksi asiaksi ja kokonaisuudessaan toissijaisuusperiaatteen piiriin. Kaikki koulutusta koskevat unionitason päätökset tehdään hallitustenvälisesti.

2.8 Osaa koulutusalasta ei kuitenkaan enää voida pitää yhdentymisprosessista riippumattomana seikkana. Työmarkkinaosapuolet tukivat tätä näkemystä voimakkaasti, ja kehitys ilmeni ensimmäiseksi niillä koulutusaloilla, jotka liittyivät suorimmin talouteen ja työmarkkinoihin, eli osaamisen parantamiseen ja ammattikoulutukseen.

2.9 Opiskelijavaihto-ohjelma Erasmus on vuodesta 1986 edistänyt oppisisältöjen kansainvälistymistä. Vuonna 2009 Erasmus-ohjelmaa laajennettiin Erasmus Mundus-ohjelmalla. Erityisohjelmista mainittakoon korkeakoulujen ja teknologiayritysten vaihto-ohjelma Comett, tutkijavaihto-ohjelma Marie Curie sekä elinikäiseen oppimiseen keskittyvä Socrates-ohjelma.

2.10 Korkeakoulut ottivat harppauksen eteenpäin vuonna 1999, kun 29 maan opetusministerit hyväksyivät Bolognan julistuksen.

2.11 Bolognan prosessissa on nykyään mukana 46 tahoa eri puolilta Eurooppaa. Yleistavoitteena on luoda Euroopan korkeakoulutusalue. Kuluneena vuosikymmenenä keskusteluun on tullut mukaan huomattavasti uusia aiheita (3). Bolognan prosessin ensisijaiset tavoitteet ovat: kolmisyklisen tutkintojärjestelmän (alempi, ylempi ja tohtorin tutkinto) käyttöönotto, jonka myötä tohtoritason opinnot ja tutkimus korostuvat, laadunvarmistus, pätevyyden ja tutkintojen tunnustaminen, opintojen kesto, opintojärjestelmien mittausjärjestelmien vertailuväline (ETCS, European Credit Transfer System), elinikäinen oppiminen, korkeakoulutuksen sosiaalinen ulottuvuus, opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuus sekä Euroopan korkeakoulutusalueen ulkoisen ulottuvuuden luotaaminen.

2.12 Lissabonin strategiassa korostetaan voimakkaasti osaamisen ja kilpailukyvyn yhteyttä. Se toimi katalyyttinä. Se auttoi korkeakouluja siirtymään yhteisön reunoilta sen ytimeen. Yhä useammat komission alulle panemat tutkimus- ja innovaatiohankkeet laajensivat Euroopassa tehtävää kansainvälistä yhteistyötä.

2.13 Samasta syystä useissa komission tiedonannoissa käsitellään korkeakoulujen uudistamista ja modernisointia. (4)

2.14 Korkeakoulu-uudistukset etenevät Euroopassa vaihtelevasti.

2.15 Uudistetun Lissabonin strategian myötä vuonna 2005 syntyi myös aloitteita korkeakoulujen mobilisoimiseksi. Näistä tärkeimpiä olivat neuvoston päätös perustaa Euroopan tutkimusneuvosto (ERC, 2007) ja Euroopan teknologiainstituutti (EIT, 2008), jonka toimialaan kuuluu myös innovaatio. Myös aiheesta ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (5) julkaistu vihreä kirja liittyy tähän.

2.16 Tässä yhteydessä on paikallaan mainita vuodelta 2005 peräisin oleva tutkijoiden liikkuvuutta ja vapaita markkinoita koskeva eurooppalainen peruskirja ja menettelysääntö (6). Kahdeksansataa korkeakoulua allekirjoitti peruskirjan ja menettelysäännön. Täytäntöönpanon yhteydessä on kuitenkin käynyt ilmi, että monet korkeakoulut eivät sovella sopimusta käytännössä. Toisinaan käytännössä onnistuneeksi koetuista tietyistä perinteistä pidetään kiinni.

2.17 Komissio valmistelee eurooppalaista merkkiä, jonka tavoitteena on rohkaista peruskirjan ja menettelysäännön soveltamista, mutta joka sallisi lähestymistapoja ajatellen tietyn jouston.

2.18 Eurooppalaisten korkeakoulujen todellinen sitoutuminen Euroopan yhdentymiseen on aikaa vievä prosessi. Akateemiset piirit, tutkijat ja opiskelijat ovat yhä laajemmin osa kansainvälistä dynamiikkaa, mutta laitoksina korkeakouluja rajoittavat usein perinteet ja kansalliset järjestelyt. Kehitystä hidastaa myös se, ettei ”Koulutus” vieläkään ole oma aihepiirinsä perustamissopimuksessa.

2.19 Akateemisten piirien ja tutkijoiden maailmanlaajuinen verkostoituminen laajenee korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja monikansallisten yritysten vuorovaikutuksen ansiosta. Tämä suuntaus heijastuu myös yhteisön ohjelmissa.

2.20 Käsillä olevassa lausunnossa keskitytään uusiin suuntauksiin ja perusehtoihin, joilla korkeakoulut saadaan nykyistä tehokkaammin ja näkyvämmin mukaan Euroopan yhdentymiseen. Korkeakoulujen tulisi pitkän historiallisen kutsumuksensa mukaisesti itse ryhtyä prosessin merkittäviksi katalyyteiksi, eikä pelkästään edetä Lissabonin toimintasuunnitelman työntäminä.

3. Yleiset huomiot

3.1 Kuluneina vuosikymmeninä aloitteita ja ohjelmia eurooppalaisen korkeakouluopetuksen kansainvälistämisen edistämiseksi on tehostettu.

3.2 ETSK katsoo, että korkeakoulujen tulisi uusia virikkeitä ajatellen olla näkyvästi mukana Lissabonin strategian seuraavalla kierroksella.

3.3 Kansainväliset analyysit osoittavat yksimielisesti, etteivät Euroopan akateemiset piirit ole kaiken kaikkiaan valmiita huolehtimaan roolistaan, kun ajatellaan teknologian ja innovaatioiden kehittymistä ja kilpailun kiristymistä. Suhteellisesti tarkasteltuna niiden voidaan jopa katsoa menettävän asemiaan (7).

3.4 Tavoitteena tulee olla opiskelijoiden kykyjen ja lahjojen optimaalinen kehittäminen, yhdenvertaiset mahdollisuudet saada korkeakouluopetusta ja siirtyä myös (korkeakoulutuksen) tasolta toiselle sekä elinikäinen oppiminen koko Euroopassa ilman minkäänlaista karsintaa. Opintojen keskeyttävien määrä on oma erityisongelmansa. Olisi kehitettävä tehokkaita menetelmiä ohjata opiskelussa. Euroopassa on säilytettävä julkista etua palvelevat yliopistotehtävät, eivätkä ne haittaa laadun ja huippuosaamisen takaamista (8).

Eurooppalaisille korkeakouluille yhteisiä piirteitä tulisi tarkastella kriittisesti riippumatta ilmenevistä variaatioista, jotka voivat myös viitata huomattaviin eroihin akateemisissa tuloksissa. Tässä lausunnossa on paikallaan korostaa seuraavia seikkoja.

3.5.1 Riippumattomuuden aste. Tilanne on erittäin monimutkainen. Vaikka suuntauksena onkin lisätä korkeakoulujen autonomiaa, julkisviranomaisten puuttuminen niiden toimintaan on edelleen vallalla (9). Riittämätön autonomia ja vastuullisuus yleensä vahvistavat perinteisiä näkökantoja ja liiallista sääntelyä. Julkisten viranomaisten osallistumiseen nojaavan julkisen rakenteen ei pitäisi viivyttää autonomiaa (10). Tavoitteena tulisi olla opiskelijoiden valmentaminen nykyistä paremmin työmarkkinoille ja tehokkaampi suhtautuminen tutkimukseen ja innovointiin.

3.5.2 Rahoitus. Myös rahoitusta ajatellen tilanne on erittäin vaihteleva, mutta yleisesti julkisella rahoituksella on ratkaiseva asema (11). Tästä syystä korkeakoulutus ja tutkimus ovat yleensä monien muiden alojen tavoin erittäin riippuvaisia mm. poliittisista prioriteeteista, minkä vuoksi rahoitus on usein riittämätöntä. Lisäksi rahoituslähteiden monipuolistamiseen ei kannusteta riittävästi. Esimerkkeinä voidaan mainita säätiöiltä ja yrityksiltä saatava rahoitus, lukukausimaksujen käyttöönotto ja niihin liittyvät apurahat ja lainat (12).

3.5.3 Avoimuuden puute. Koska korkeakouluista ei ole saatavana luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa, eivät opiskelijat ja tutkijat pysty löytämään heille sopivaa osaamista tai kurssitarjontaa Euroopasta. Eurooppalainen luokittelumenetelmä on avoimuuden edistämistä ajatellen ratkaiseva tekijä. Se edistäisi tiedon jakamista ja yhteistoimintaa eripuolilla Eurooppaa tarjolla olevissa koulutus- ja tutkimusohjelmissa sekä asianmukaista tiedotusta ja laatua. Tämä voisi lisätä sekä opiskelijoiden että tutkijoiden liikkuvuutta.

3.6 Se, että yleissivistävä ja korkeakoulutus kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, ei välttämättä rohkaise korkeakouluja suuntaamaan kiinnostustaan oman horisontin ja kotimaan rajojen ulkopuolelle. Tuloksena on sirpaleinen korkeakoulukenttä, joka monesti on melko suljettu ulkopuolisen maailman dynamiikalta.

3.7 Lisäksi sirpaleisuutta pitävät yllä erilaiset laatuvaatimukset, myös sovellettaessa alemman/ylemmän korkeakoulututkinnon mallia, vähemmän houkuttelevat työolot ja monesti puutteelliset rahoitusjärjestelyt. Ne haittaavat avoimuutta, yhteisten akateemisten arvojen muodostumista ja rajatylittävää liikkuvuutta muiden paitsi huippujen kohdalla.

3.8 Kapea autonomia johtaa yleensä korkeakoulujen samankaltaisuuteen ja homogeenisyyteen. Monissa maissa se edistää pikemminkin korkeakouluissa tarjottavaa ”yleistä” opetusta ja yleistutkimusta sen sijaan, että edistettäisiin heterogeenisyyttä ja laadukasta erikoistumista.

3.9 Tutkimus- ja innovaatio-ohjelmat, jotka kansalliset innovaatiofoorumit usein määrittelevät, perustuvat yleensä kansallisiin näkökohtiin eivätkä yleensä jäsenny tätä laajempiin näköaloihin. Sirpaleisuutta vahvistavat päällekkäisyydet, vaihtelevat aikataulut ja asialistat, ja ne myös siten estävät erikoistumisen.

3.10 Tilanne ei houkuttele ulkomaisia tutkijoita ja huippuopettajia sen enempää jäsenvaltioista kuin muualtakaan maailmasta. Lisäksi Yhdysvaltoihin suuntautuva aivovuoto on pysyvä huolenaihe. Myös kiinalaiset mainostavat omia hyvinkin erikoistuneita huippuyliopistojaan. Intia tekee perässä samoin.

3.11 Useat eurooppalaisten korkeakoulujen ryhmittymät koordinoivat entistä enemmän näkemyksiään, mitä tulee tutkimus- ja kehitystoiminnan edellytysten parantamiseen ja potentiaaliseen osaamis- ja innovointikapasiteettiin (13). Yhteiset tutkimusohjelmat ovat lupaava yhteistyöväline, jolla voidaan torjua myös sirpaleisuutta (14).

3.12 Vuonna 1999 annettua Bolognan julistusta, jonka tavoitteena oli parantaa alan kilpailukykyä uudistuksin ja luoda vuoteen 2010 mennessä Euroopan korkeakoulutusalue, seurasi vuonna 2006 komission uusi havahduttava tiedonanto (15). Komissio päättelee aiheellisesti, että ”tämä talouden ja yhteiskunnan avainala tarvitsee kuitenkin perinpohjaista rakennemuutosta ja uudistusta, jos Eurooppa aikoo pysyä mukana maailmanlaajuisen kilpailun vauhdissa koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden alalla” (16).

3.13 Sopeutuksia tehdään, mutta liian hitaasti. Lisäksi korkeakoulujen alalla sääntelypolitiikat vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain.

3.14 Akateemisissa piireissä käytävät keskustelut osoittavat valitettavasti myös, että kehitys kohti Euroopan korkeakoulualuetta on liian empivää.

3.15 Alan jättäminen eurooppalaisen yhteistyön ulkopuolelle voi kuitenkin tulla hyvin kalliiksi. Edellä esitettyjen huomioiden lopuksi ETSK katsoo, että Lissabonin strategian vuonna 2010 käynnistyvän uuden kierroksen tavoitteisiin tulisi lukea myös korkeakoulujen modernisointi ja yhteistyö, eurooppalaisen koordinoinnin parantaminen ja luokitteluin saavutettava aito avoimuus.

4. Tarvitaan uusia näköaloja

4.1 Lissabonin strategian tavoitteena on tasapainottaa EU-tason lähentyminen ja koordinointi ja jäsenvaltioiden toimivallan säilyttäminen määrittelemällä yhteiset tavoitteet ja edistämällä koko Euroopassa vertailukelpoisia ohjelmia ja toimintalinjoja. ETSK katsoo, että korkeakoulut ovat avaintoimijoita, kun on kyse koulutuksesta, tutkimuksesta ja innovaatioista, minkä vuoksi niillä tulisi olla selkeästi määritelty asema Lissabonin toimintasuunnitelmassa.

4.2 Nykyisessä kriisissä on tarpeen korostaa entistä enemmän uusia väyliä ja mahdollisuuksia avaavaa koulutusta ja innovaatiota mahdollisimman laajasti ymmärrettynä. Käynnistettyjen tutkimus-, kehitys- ja soveltavan teknologian ohjelmien jatko sekä opiskelijoiden ja opettajien nykyistä parempi liikkuvuus (17) tulisi taata kaikkialla Euroopassa.

4.3 Tätä taustaa vasten ETSK korostaa, että tässä yhteydessä on avoimuuden lisäämiseksi kiireesti tarpeen kehittää vertailukelpoista tietoa (18) sekä luotettava eurooppalainen metodi korkeakoulujen toiminnan arvioimiseksi ja vertailemiseksi eri kriteereiden perusteella, mainittakoon esim. opetus, tutkimus ja innovaatio. Kun ajatellaan tavoitteiksi asetettuja heterogeenisyyttä, erikoistumista ja monipuolisuutta, on ymmärrettävä, ettei tällaista tietoa voida kerätä yksinkertaisella tavalla. Metodologiaa ja kriteerien kehittämistä voidaan parantaa soveltamalla vaihtelevaa keinovalikoimaa. Yhteistyö OECD:n kanssa olisi toivottavaa.

4.4 Tekstijaksossa 2 mainitut ohjelmat tukevat merkittävällä tavalla rajatylittävää vaihtoa. Euroopan tutkimusneuvoston perustaminen on iso askel eteenpäin. Euroopan tutkimusneuvoston tulee tutkimushankkeiden moottorina tukea korkeakoulujen kansainvälistymistä. Tutkimusrahoituksen ja itse tutkimustyön on pysyttävä tiukasti erillisinä toimintoina.

4.5 Läheisesti tutkijoiden peruskirjaan ja tutkijoiden työhönottoa koskevaan säännöstöön liittyvän ns. ”viidennen vapauden” myötä Euroopan tutkimusneuvosto laajentanee osaltaan myös tutkijoiden rajatylittävää liikkuvuutta (19). Toivottujen tulosten saavuttaminen edellyttää kipeästi korkeakoulujen toimintaedellytysten sopeuttamista sekä nykyistä asiamukaisempia hallinto- ja rahoitusoloja.

4.6 Euroopan teknologiainstituutin perustaminen on toinen tärkeä virstanpylväs. Teknologiainstituutin tulisi tukea yhteyksiä ja yhteenliittymiä. Samalla korkeakouluohjelmien eurooppalaista koordinaatiota tulisi parantaa. Komission tuore ehdotus perustaa yritysten ja korkeakoulujen foorumi on seuraava tärkeä askel.

4.7 Korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia ei toistaiseksi käsitellä erikseen neuvoston mainitsemissa viidessä kumppanuusaloitteessa Euroopan tutkimusalueen kehittämiseksi. Euroopan tutkimusalueen kehittämiseksi vihreässä kirjassa (20) ehdotettujen kuuden toimintalinjan yhteydessä mainitaan kaikkien muiden paitsi korkeakoulujen (ja yleisemmin tutkimuslaitosten) yhteistyön tiivistäminen. Tämä ei vastaa ETSK:n näkemystä korkeakoulujen asemasta Lissabonin strategiassa (21).

4.8 Saman suuntaisesti tulisi parantaa korkeakoulujen ryhmittymiä yhdistävien suurten tutkimuslaitosten (CERN) ja muiden yhteisten tutkimuskeskusten toimintaedellytyksiä. Laajat perusrakenteet edellyttävät kriittistä massaa ja lukuisia sitoutuneita tutkijoita, mikä voi houkutella lisää rahoitusta.

4.9 ETSK katsoo, että nykyinen kriisi voi olla johdonmukaisuuteen ja kestävyyden periaatteisiin nojaava uusi alku pyrittäessä säilyttämään Euroopan asema arvostettuna kilpailijana ja kumppanina tieteiden ja teknologian alalla.

5. Vastaus dynaamisessa toimintaympäristössä

5.1 Jäsenvaltioiden ja korkeakoulujen sitoutuminen

5.1.1 Mainitut kolme pilaria koulutus, tiede ja innovaatio edellyttävät jäsenvaltioilta selkeää sitoutumista. Lisäksi ne edellyttävät korkeakouluilta kokonaisvaltaista osallistumista. Myös yksityissektorin osallistumista tarvitaan. Parhaisiin tuloksiin päästään joustavalla sekä ylhäältä alas että päinvastoin suuntautuvalla prosessilla, jossa on mukana monia sidosryhmiä.

5.1.2 On otettava huomioon, että globaali verkottuminen, teknologian ja tutkimuksen dynamiikka, kohdennettu erikoistuminen ja sidoksista vapaat lahjakkuudet luovat (kansallisille) korkeakouluille uuden toimintakentän, minkä ansiosta ne voivat etsiä uusia horisontteja (22).

5.1.3 Tavoitteena ei ole kulttuurisen monimuotoisuuden heikentäminen, päinvastoin. Kansallinen ja alueellinen monimuotoisuus on Euroopalle arvokas voimavara. On kuitenkin selvää, että kattava strategia, joka nojaa yhteisiin analyyseihin ja yhdessä sovittuihin tavoitteisiin purkaa jäljellä olevia esteitä, edistää laatua ja erikoistumista, palvelee paremmin tavoitteen saavuttamista, kun otetaan huomioon toimintakentän ja sen johdannaisten monimuotoisuus.

5.1.4 Korkeakoulujen parissa tarvitaan ennen kaikkea yhteistä suuntaa ja ajattelutapaa, jotka kattavat yhteiset akateemiset arvot, kulttuurisen ja akateemisen avoimuuden, hallintobyrokratian karsimisen, rajatylittävät väylät, ammattipätevyyksien ja tulosten avoimuuden, rajatylittävät teknologiahankkeet ja rajatylittävän liikkuvuuden. Tämä kaikki on mahdollista saavuttaa tinkimättä kulttuurisesta moninaisuudesta.

5.1.5 Autonomian ja itsehallinnon lisääminen, joustavammat ja luotettavammat rahoitusjärjestelyt ja avoimuus tehostavat korkeakoulujen omia ajanmukaistamisaloitteita. Ne saavat aikaan alhaalta ylös suuntautuvan prosessin, jolla pyritään korkeampiin standardeihin, parempaan laatuun ja erikoistumiseen.

5.1.6 Huomattavan kannusteen korkeakoulujärjestelmän muutoksiin sekä eurooppalaisia opiskelijoita että muualta tulevia lahjakkaita ihmisiä ajatellen tarjonnee Euroopan väestökehitys. Ellei tarvittavia muutoksia tehdä, kärsitään tulevaisuudessa kouraantuntuvista puutteista. Tuottavuuden edistämiseksi tutkimuksen, tiedonlevittämisen ja innovaatiokapasiteetin avulla Eurooppa tarvitsee enemmän erittäin päteviä osaajia.

5.1.7 On muistettava, että jopa Yhdysvallat pystyy säilyttämään johtoasemansa monilla aloilla ainoastaan siksi, että amerikkalaiset korkeakoulut houkuttelevat ulkomaalaisia.

5.2 Avoin toimintakenttä ja laadunarviointi

5.2.1 Lissabonin strategiassa hahmoteltu osaamisyhteiskunta edellyttää nykyistä enemmän monialaista ja eri sektorit leikkaavaa koulutusta ja tutkimusta yksialaisuutta korvaamaan.

5.2.2 Korkeakoulujen avoimesta toimintaympäristöstä huolehtiminen vastaa yhdenmukaistamisen sijasta erilaistumis- ja erikoistumistarpeeseen. Viimeksi mainittu houkutellee myös yksityissektorin osarahoitusta, silloin kun se on asianmukaista (23).

5.2.3 Tätä taustaa vasten ETSK pitää erittäin tervetulleena komission tuoretta aloitetta luoda eurooppalainen menetelmä korkeakoulujen suorituskyvyn arvioimiseksi.

5.2.4 Eurooppalaisen paremmuusjärjestyksen tulisi perustua tarkkaan valittujen asiantuntijoiden tekemään syvälliseen arviointiin. Siinä tulisi tekstimainintojen ja lainausten määrän lisäksi tarkastella koulutuksen ja opetuksen laatua, tutkimusta, innovointia, yhteyksiä sekä kartoittaa erikoisaloja, monialaista osaamista, korkeakoulujen ja riippumattomien tutkimuslaitosten institutionaalisia yhteyksiä (24) ja opiskelijoille tarjottaviin palveluihin liittyvää logistiikka. Korkeakoulujen tuloksellisuuden arvioimiseksi tarvitaan moniulotteisia eurooppalaisia arviointimetodeja.

5.2.5 ”Kartoitus” edistänee opiskelijoiden, lehtorien, professorien ja tutkijoiden kohdennettua rajatylittävää liikkuvuutta. Se vastaa opiskelijoiden parissa ilmenevään suuntaukseen etsiä oman alansa parhaita kursseja ja siten rohkaisee mahdollisia lahjakkuuksia.

5.2.6 Se myös auttaa parantamaan keskinkertaisen tutkimuksen laatua luomalla uusia verkostoja ja herättämällä yhteistyötä ja kilpailuhenkisyyttä heijastavaa asennetta Euroopassa. Tällaiset huippuosaamisen keskusten verkostot ja uuden liittoumat luovat puolestaan korkeatasoisia yhteyksiä, kuten rajatylittävää monialaista tutkimusta, ja raivaavat tietä uusille ratkaisuille.

5.3 Ulkopuoliset vaikutukset ja keskinäiset yhteydet

5.3.1 Nykyoloissa kaikkialla kohdistuu paineita julkisiin menoihin. ETSK pitää kiinni tarpeesta säilyttää koulutus- ja korkeakoulutusmäärärahat osaamisen edellyttämän infrastruktuurin ylläpitämiseksi ja uudistusohjelmien toteuttamiseksi.

5.3.2 Tutkimuksen ja teknologian nykyinen dynamiikka korostaa tarvetta uudistaa ja etsiä uusia ratkaisuja. Korkeakoulujen omien tarpeellisten muutosten lisäksi tulee rohkaista julkisten osapuolten keskinäisiä sekä julkisten ja yksityisten osapuolien kumppanuuksia. Yksityinen rahoitus voi jouduttaa suuntausta ongelmalähtöiseen tutkimukseen, joka on Yhdysvalloissa osoittautunut yhä menestyksekkäämmäksi menetelmäksi.

5.3.3 Jäsenvaltioiden innovaatio-ohjelmien, joihin korkeakoulut osallistuvat, koordinointi unionitasolla voi olla hyödyksi ja kannattavaa. Toistaiseksi nämä ohjelmat, jotka ovat usein kansallisten innovaatiofoorumeiden määrittelemiä, pohjautuvat pääasiassa kansallisiin erikoisuuksiin ja niissä keskitytään kansallisiin prioriteetteihin. Tästä syystä niissä jätetään laajemmat eurooppalaiset toimintaohjelmat tai -aikataulut yleensä liian vähälle huomiolle eikä oteta eurooppalaista kokonaisuutta ajatellen huomioon päällekkäisyyksiä tai toivottavia heijastusvaikutuksia.

Lisäksi rajatylittävä ja Euroopan laajuinen lähestymistapa ja hankkeet olisivat tietyissä tapauksissa erittäin toivottavia.

5.3.4 Yhteiset teknologia -aloitteet, Euroopan tasolla määritellyt ja yhteisrahoitetut julkisen ja yksityisen tahon hankkeet voivat myös olla tässä mielessä eduksi.

5.3.5 Tässä yhteydessä on paikallaan mainita saksalainen vuodelta 2005 peräisin oleva huippuosaamisaloite (25) onnistuneena kansallisena ohjelmana, joka voi tarjota hyödyllisen esimerkin eurooppalaisten sovellusten ja tieteellisten saavutusten parantamiseksi kautta Euroopan.

5.3.6 Nykyisten eurooppalaisten ohjelmien ja korkeakoulujen omien aloitteiden lisäksi korkeakoulujen Lissabonin toimintasuunnitelma parantaa korkeakouluopetuksen kilpailukykyä laajalla rintamalla ja edistää huippuosaamista.

5.3.7 ETSK katsoo, että neuvoa-antavien koulutusfoorumeiden perustaminen Euroopan tasolle (26) voi – teknologiafoorumeiden tavoin – edesauttaa keskustelua koulutuksen ohjelmoinnista, eurooppalaisesta koulutusohjelmasta, Euroopan työmarkkinoiden tarpeista, tavoiteltavasta osaamisesta, akkreditoinnista, elinikäisestä oppimisesta, pätevyyksistä, ammattiprofiileista, moderneista opetusmenetelmistä jne.

5.3.8 Nämä neuvoa-antavat foorumit tulisi ulottaa akateemisia piirejä laajemmalle valtiosta riippumattomiin toimijoihin, työmarkkinaosapuoliin ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin.

5.4 Liikkuvuuden helpottaminen

5.4.1 Eurooppa kokonaisuutena on nuorille sukupolville todellisuutta. Euroopan tasolla tarjolla oleva luotettava ja avoin tieto parhaista kursseista kullakin alalla sekä korkeakoulujen ja tiedekuntien erikoisaloista vastaisi monen nuoren toiveita ja edistäisi rajatylittävää vaihtoa. Opiskelijoille ja tutkijoille tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia luoda monialaista uraa Euroopassa. Hyötyä olisi myös tutkijoiden liikkuvuuden tehostamisesta julkisten instituutioiden ja yksityissektorin välillä.

5.4.2 Erikoistuminen luo hedelmällistä maaperää nuorten, lahjakkaiden tutkijoiden vaihdolle. Sitä haittaavia esteitä tulisi tarkastella kriittisesti Euroopan tasolla. Lisäämällä tietoisuutta ja luomalla Eurooppaan huippututkimuksen ja -koulutuksen keskuksia, eurooppalaisia korkeakouluja rohkaistaan rakentavaan vuorovaikutukseen.

5.4.3 Erittäin toivottava olisi myös tulevaisuuteen suuntautuvan yhteiseurooppalaisen lähestymistavan omaksuminen unionin ulkopuolisiin tutkijoihin ja opiskelijoihin nähden. Joissain maissa tähän on jo ryhdytty (27).

5.4.4 Erilaiset työsopimukset eivät sinänsä aiheuta erityisiä ongelmia. Vaihtelevat toissijaiset työehdot, kuten sosiaaliturvajärjestelyjä koskevat erityiset kansalliset säädökset, voivat kuitenkin muodostua esteeksi. On erittäin tervetullutta, että mahdollisuus luoda yhteiseurooppalainen eläkerahasto tutkijoille selvitetään. Tutkijoiden eurooppalaista kumppanuutta käsittelevässä komission tiedonannossa korostettuja periaatteita tulisi rohkaista (28).

5.4.5 Erityisen hyvän esimerkin tarjoaa ohjelmien ja hankkeiden budjetointi. Koska viite-ehdot ja hallinnolliset menettelyt vaihtelevat maittain, niitä olisi tarkasteltava kriittisesti kansainvälistymisen edistämiseksi.

5.4.6 Liikkuvuuden helpottaminen puolestaan parantaa nykyisten ja uusien eurooppalaisten osaamiskeskusten ja -klustereiden houkuttelevuutta. Ne edistävät monialaista toimintaa ja vahvistavat erittäin tarpeellisia tiedemaailman ja yksityissektorin välisiä yhteyksiä komission korostamalla tavalla.

5.5 Alueellinen ulottuvuus

5.5.1 Talousklusterit – korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yksityissektorin yhteenliittymät – edustavat yleensä vahvaa ja alueellisesti juurtunutta kärkijoukkoa. Klusterit voivat olla myös erittäin hyödyllisiä aluekehityksen edistäjinä. Alueita ja korkeakouluja tulisi rohkaista tehostamaan yhteistyötään.

5.5.2 Käytännön kokemus osoittaa, että huippuosaamisen keskusten kapasiteetin laajentaminen huippututkimuksella ja -opetuksella syventää alueilla ja suurkaupunkialueilla yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä (29). Korkeakoulujen ja niiden erikoisalojen juurruttaminen entistä näkyvämmin niiden luonnolliseen ympäristöön on laajoilla urbaaneilla alueilla hyödyllistä kasvun ja työpaikkojen kannalta.

5.5.3 Erikoistuminen ja moninaisuus luovat erilaisia väyliä kohti huippuosaamista. Osa korkeakouluista kilpailee ja tekee yhteistyötä maailmanlaajuisesti, osa niistä on puolestaan alueellisia huippuosaamisen keskuksia.

5.5.4 Kaikkia korkeakouluja tulee rohkaista sitoutumaan niitä ympäröivään yhteiskuntaan. Niiden ydintehtävien, eli koulutuksen ja opetuksen lisäksi on tarpeen kehittää kolmatta osa-aluetta, kuten osaamisen ja innovoinnin välittämistä yhteiskuntaan, sitoutumista ympäröivään yhteisöön, elinikäistä oppimista ja panosta alueelliseen ja paikalliseen kehitykseen.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Kattava luettelo asianmukaisista indikaattoreista on kohdassa 5.2.4.

(2) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Eteneminen kohti eurooppalaista tietoyhteiskuntaa”, EUVL C 65, 17.3.2006, s. 94. Lausunnossa peräänkuulutetaan eurooppalaista ”osaamisaluetta, joka perustuu tehostettuun yhteistyöhön koulutus-, innovaatio- ja tutkimuspolitiikan alalla”.

(3) Erilaiset korkeakoulurakenteet ja akateemiset perinteet ovat antaneet aihetta laajaan keskusteluun Bolognan prosessista ja sen toteutuksesta. Esim. Saksan tilanteesta saa kuvan Saksan korkeakoululiiton julkaisuista (Deutscher Hochschulenverband).

(4) ”Euroopan aivokapasiteetti liikkeelle: miten yliopistot saadaan hyödyntämään koko potentiaaliaan Lissabonin strategian edistämiseksi” KOM (2005) 152 lopullinen, ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot”, KOM(2006) 208 lopullinen, ”Uusi kumppanuus korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi: korkeakoulujen ja yritysten välisen vuoropuhelun EU-foorumi”, KOM(2009) 158 lopullinen.

(5) Huhtikuussa 2007 julkaistussa vihreässä kirjassa keskitytään eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämiseen kuudella alalla: tutkijat, kansainvälinen yhteistyö, yhteiset tutkimusohjelmat, tutkimusperusrakenteet, osaamisen siirto ja teollis- ja tekijänoikeudet. Ks. myös ETSK:n lausunto EUVL C 44, 16.2.2008, s. 1.

(6) Komission 11. maaliskuuta 2005 antama, neuvoston hyväksymä suositus.

(7) Ks. mm. ”The future of European Universities, Renaissance or Decay” (Richard Lambert ja Nick Butler, Centre for European Reform, kesäkuu 2006 ja ”High Aspirations, Agenda for reforming Universities”, Breugel, elokuu 2008. Sivulla VII todetaan, että kirjoittajat käsittelevät korkeakouluopetusta ja esittävät kunnianhimoisen toimintaohjelman, koska ovat vakuuttuneita, että korkeakoulujen parantaminen on yksi Euroopan kasvun keskeisistä voimanlähteistä. Tätä taustaa vasten ETSK pitää tervetulleena Euroopan yliopistoliiton vuonna 2009 Prahassa antamaa julistusta, jossa poliittisille päättäjille suunnatun selkeän viestin lisäksi yksilöidään kymmenen tärkeää tekijää, jotka vaikuttavat eurooppalaisten korkeakoulujen menestykseen tulevalla vuosikymmenellä.

(8) Tässä yhteydessä on hyvä panna merkille, että Yhdysvalloissa kolmanneksi parhaaksi yliopistoksi arvioitu Berkeley on julkinen laitos.

(9) Joskus autonomia jopa kaventuu. Tästä on kuvaava esimerkki Tanskassa vuonna 2003 annettu korkeakoululaki, joka poliittisen vaikutusvallan lisäämisen myötä kavensi tutkijoiden ja korkeakoulujen autonomiaa huomattavasti.

(10) ”Autonomian” lisäksi on kiinnitettävä huomiota korkeakoulujen ”itsehallintoon”.

(11) Harmillisena seikkana mainittakoon, että kokonaiskulut on vain harvassa korkeakoulussa laskettu tarkasti.

(12) ETSK viittaa tässä yhteydessä komissioon: lukukausimaksut voidaan ottaa käyttöön, mikäli samassa yhteydessä yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamiseksi tarjotaan apurahoja tai lainarahoitusta.

(13) Euroopan tutkimusyliopistojen liitto LERU (League of European Research Universities), Coimbra-ryhmä, IDEA League, RISE.

(14) Tällainen rajatylittävä yhteistyö kantaa hedelmää myös (laajojen) EU-hankkeiden puitteissa tehtävää perustutkimusta ajatellen.

(15) ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot”, KOM(2006)208 lopullinen, toukokuu 2006. Ks. myös ”Euroopan aivokapasiteetti liikkeelle: miten yliopistot saadaan hyödyntämään koko potentiaaliaan Lissabonin strategian edistämiseksi” KOM (2005) 152 lopullinen, huhtikuu 2005.

(16) KOM(2006) 208 lopullinen, s. 11.

(17) Opiskelijoiden liikkuvuuden merkitys, ks. neuvoston huhtikuussa 2009 Bolognan prosessista antama tiedonanto: vuoteen 2020 mennessä opiskelijoista vähintään 20 prosentin tulisi olla opiskellut tai harjoitellut määräajan ulkomailla.

(18) Erilaisten rahoitus-/sponsorointisuunnitelmien sekä tutkimus- ja kehitystoimistojen samoin kuin korkeakoulujen ulkopuolisten tutkimuslaitosten ja teollisuusyritysten yhteistyön ja sitoutumisen on myös kuuluttava näiden tietojen piiriin.

(19) Ks. alaviite 4.

(20) Ks. alaviite 2.

(21) Jäsenvaltioiden näkökantoja ja ETSK:n lähestymistapaa esitellään huhtikuussa 2008 järjestetyn vihreää kirjaa koskevan julkisen kuulemisen tuloksia esittelevässä asiakirjassa sivulta 20 eteenpäin.

(22) Ks. esim. professori H. Wissema: ”The Third Generation Universities”, jossa kuvataan korkeakoulujen nykypäivän haasteita ja mahdollisuuksia. Tilannetta kuvaavat mm. Cambridgen ja Leuvenin yliopistojen tarjoamat esimerkit.

(23) Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, että avoimuuden, erilaistumisen ja erikoistumisen ansiosta jokainen tutkija ja tieteentekijä maailmassa tietää, mikä yhdysvaltalainen korkeakoulu tarjoaa parhaat edellytykset milläkin erikoisalalla. Näiden perusehtojen täyttyminen houkuttelee myös yhteisrahoitusta yksityissektorilta ja säätiöiltä.

(24) Tietyissä Euroopan maissa, kuten Ranskassa ja Saksassa, suurin osa tutkimuksesta tehdään tutkimuslaitoksissa, joilla on tiiviit yhteydet korkeakouluihin. Tällaisia yhteyksiä tulisi rohkaista.

(25) Vuodelta 2005 peräisin oleva huippuosaamisaloitteen tavoitteena on edistää Saksan houkuttelevuutta tutkimusalueena ja parantaa sen kilpailukykyä kiinnittämällä huomiota Saksan korkeakoulujen ja tiedeyhteisön erinomaisiin saavutuksiin. Ohjelmasta tuetaan huippututkimusta. Ohjelman talousarvio vuosiksi 2006–2011 on 1,9 miljardia euroa.

(26) ”Koulutusfoorumien” perustamista esitti 6. helmikuuta 2009 järjestetyssä University Business Forumissa Twenten yliopiston hallituksen entinen puheenjohtaja F.A. van Vught. On mielenkiintoista huomata, että Suomessa korkeakoululainsäädäntö on varsin suppea, mutta kolmikantaisella seurannalla on huomattava vaikutus.

(27) Esimerkin tarjoaa Alankomaat. Tohtorintutkintoon tähtääviä jatko-opiskelijoita on noin 10 000 ja heistä 30 prosenttia on ulkomaalaisia.

(28) Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten, KOM(2008) 317 lopullinen.

(29) Monista esimerkeistä voidaan mainita Cambridge, Eindhoven, Stuttgart ja Juutinrauman alue. Ks. lisäksi OECD:n käynnissä olevat hankkeet ja korkeakouluopetuksen roolia alueiden ja kaupunkien kehityksessä käsittelevä julkaisu (http://www.oecd.org.document/16/0.3343.en_2649_35961291_34406608_1_1_1_1.00.html).

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/56

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pääomasijoitusrahastojen, hedgerahastojen ja valtion omistamien sijoitusyhtiöiden vaikutukset Euroopan teollisuuden muutoksiin”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/10)

Esittelijä: Peter MORGAN

Apulaisesittelijä: Ion POP

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Pääomasijoitusrahastojen, hedgerahastojen ja valtion omistamien sijoitusyhtiöiden vaikutukset Euroopan teollisuuden muutoksiin.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 10. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 167 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on arvioida valtion omistamien sijoitusyhtiöiden (sovereign wealth funds) ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen (alternative investment funds) vaikutuksia teollisuuden muutoksiin. Pääomasijoitusrahastot (private equity) ja hedgerahastot (hedge funds) ovat vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean toimeksiannosta on Wilke Maack und Partner -konsulttiyritys laatinut asiasta 87-sivuisen selvityksen. Lausunnon lukijoita kehotetaankin tutustumaan mainitun raportin sisältämään seikkaperäiseen analyysiin puheena olevista kysymyksistä. Mckinsey Global -instituutin verkkosivuilla otsikolla ”The New Power Brokers” [Uudet mahtitekijät] julkaistussa kirjoituksessa puolestaan tuodaan esiin varsin poikkeava näkökulma vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin ja valtion omistamiin sijoitusyhtiöihin.

1.2 Tässä lausunnossa käsiteltävät rahastot vaikuttavat teollisuuden muutoksiin eri tavoin. Valtion omistamat sijoitusyhtiöt ovat tavanomaisia sijoittajia, jotka ostavat ja myyvät markkinoilla. Hedgerahastot ostavat ja myyvät osakkeita enimmäkseen pörssisijoittajan ominaisuudessa, vaikka eräät niistä ovat ns. aktivistisijoittajia. Pääomarahastojen strategia on pyrkiä vaikuttamaan yritystoimintaan. Näistä kolmesta sijoitusmuodosta ei voi tehdä yleistyksiä. Niistä kullakin on selkeät ominaispiirteensä. Wilke Maack und Partner -konsulttiyrityksen laatima vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia mittaava analyysi (strengths/weaknesses/opportunities/threats, SWOT) kustakin sijoitusrahastomuodosta esitetään tekstijaksojen 3, 4 ja 5 lopuksi.

1.3 Kokemus ja tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet sen seikan, että kaikissa sosiaalisissa vaikutuksissa, myös teollisuuden muutoksissa, tiedon laadun, tiedottamisen ja etenkin avoimuuden parantamisesta on suuresti apua. ETSK tukee voimakkaasti näiden kolmen tekijän kehittämistä kaikissa tapauksissa.

1.4 Pääomasijoitusrahastoihin liittyy kolme tärkeää näkökohtaa. Niillä on myönteinen vaikutus riskipääoman lähteinä, yritystoiminnan voimakkaiden suunnankorjausten ja uudelleenorganisoinnin rahoittajina sekä perheyritysten kasvutekijöinä. Toisaalta sen kaltaiset aggressiiviset uudet rahoitusjärjestelyt (financial engineering), joita viime aikoina on liittynyt mittavampiin velkarahoitteisiin yritysostoihin (leveraged buy-out, LBO), saattavat viedä monet yritykset vararikkoon tai sen partaalle, mistä voi koitua ikäviä seurauksia kaikille osapuolille, myös työntekijöille. Asialla on myös merkittävä sosiaalinen ulottuvuus, toisin sanoen työllisyysasteen, palkkatason ja sosiaalisten oikeuksien kohentuminen ja heikkeneminen. Tietoaineistoon liittyvien vaikeuksien vuoksi Wilke Maack und Partner -konsulttiyritys neuvoo äärimmäiseen varovaisuuteen sellaisen johtopäätöksen suhteen, että pääomasijoitusrahastojen omistamia yhtiöitä olisi kohdeltu huonommin tai että niiltä olisi vaadittu muita enemmän kahden viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneen teollisuuden muutoksen yleisen kiihtymisen ja rakennemuutoksen yhteydessä. Eri puolilla Eurooppaa on nähtävissä useita esimerkkejä huononevista työehdoista ja työmarkkinasuhteista, joihin mainituilla rahastoilla ei ole mitään vaikutusta.

1.5 Voidaan todeta, etteivät hedgerahastojen toiminnot yleensä vaikuta teollisuuden muutokseen. Tästä on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Hedgerahastot ovat ongelmavelkojen (distressed debt) suurostajia. Siten ne ovat viime kädessä kyseeseen tulevia ostajatahoja (buyers of last resort) ja voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa maksuvaikeuksiin joutuneiden yritysten pelastamiseen ja uudelleenorganisoimiseen. Niistä tulee myös fuusio- ja yrityskauppatilanteiden (mergers and acquisitions, M&A) kaikentyyppisiä osapuolia. Siten syntyy lisäarvoa, mutta vaikutus ei kaikissa tapauksissa ole positiivinen teollisuuden muutosta ajatellen. Taipumusta lyhyen tähtäimen ajatteluun pidetään potentiaalisena negatiivisena tekijänä. Huolestusta herättävät myös muun muassa avoimuuden puute ja järjestelmäriskin mahdollisuus, jota nettovelkaantumisaste (leverage) kärjistää.

1.6 Valtion omistamien sijoitusyhtiöiden toimintaan liittyy kaksi merkittävää näkökohtaa. Myönteisiin seikkoihin kuuluvat pidempikestoinen osakkeenomistaminen toimintamallina ja näiden yhtiöiden valmius ryhtyä viimekätiseksi ostajatahoksi. Kielteistä on muun muassa avoimuuden puute ja mahdollisuus käyttää niiden osakeomistuksia strategisten poliittisten päämäärien ajamiseen.

1.7 Pääomamarkkinat ovat kansainvälistyneet hyvin merkittävässä määrin. Sijoittavat laitokset ovat koonneet kaikkialta maailmasta omistuksia osakesalkkuunsa ja edistäneet kansainvälisiä fuusioita ja yrityskauppoja. Yhtiöitä ja sääntelyviranomaisia on painostettu siirtämään äänivaltaa yritysjohdolta osakkeenomistajille. Fuusioiden ja yrityskauppojen varjo sekä osakkeenomistaja-aktivismin uhka ovat saaneet yritysten johtotahot EU:ssa käynnistämään laajamittaisen teollisuuden muutoksen. Tämä on tietyssä määrin jäytänyt yritysjohdon ja osakkeenomistajien suhdetta ja typistänyt ylimmän yritysjohdon käsittelemiä aikahorisontteja. Tällainen on ympäristö, jossa vaihtoehtoiset sijoitusrahastot ja valtion omistamat sijoitusyhtiöt operoivat.

1.8 Tavanomaisten institutionaalisten rahastojen hallinnoijat, jotka ovat vastuussa eläke-, vakuutus- ja sijoitusrahastoista, ovat joka yhteydessä mukana vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitamisessa. Nämä tahot tekevät nimittäin suuria sijoituksia vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin, ne myyvät sijoituksiaan pääomasijoitusrahastoille velkarahoitteisia yritysostoja varten, ne ostavat sijoituskohteena olevia yhtiöitä (portfolio company) pääomasijoitusrahaston luopuessa omistuksestaan, niiden sijoitukset ja yhtiöt ovat kuvassa mukana, kun aktivistiset hedgerahastot puuttuvat fuusioihin ja yrityskauppoihin, ja ne ovat juuri niitä osakkeenomistajia, jotka lainaavat osakkeitaan hedgerahastolle, jotta se kykenee osakkeiden ylimyyntiin (short selling). Mainitut tahot ovat perimmiltään vastuussa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen toteuttamista ympäristökysymyksiin liittyvistä, sosiaalisista ja hallinnollisista toimintalinjoista. Tavanomaisten institutionaalisten rahastojen hallinnoijat ovat käänteisesti vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia.

1.9 ETSK:n suositukset perustuvat Wilke Maack und Partner -konsulttiyrityksen selvityksen punnitsemiseen sekä käsillä olevassa lausunnossa esille tuotuihin muihin näkökohtiin. Suositukset jakautuvat kolmeen luokkaan: sääntely ja avoimuus, tarkistukset voimassa olevaan työ- ja sosiaalilainsäädäntöön sekä tavanomaisten institutionaalisten rahastojen hallinnoijien vastuukysymykset.

1.10 Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva sääntely on aiheena ehdotetussa EU:n direktiivissä, josta ETSK laatii erillisen lausunnon. Sen mielestä on tärkeää panna merkille, että vaihtoehtoiset sijoitusrahastot eivät aiheuttaneet kriisiä vaan kriisi on vaikuttanut niihin suuresti. Näiden rahastojen roolista asiassa esiintyy vielä paljon epävarmuutta. On selkeästi perusteltua vaatia enemmän avoimuutta asianmukaisen sääntelyn avulla.

1.11 ETSK kannattaa kuutta hedgerahastojen sääntelyä koskevaa korkean tason periaatetta, jotka IOSCO (International Organisation of Securities Commissions, Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien järjestö) esitti kesäkuussa 2009. Periaatteita kuvaillaan tiivistetysti lausunnon tekstijaksossa 4. ETSK suosittaa komissiolle, että se ottaa nämä periaatteet pohjaksi ja vahvistaa niitä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevaa sääntelyä varten asiaa koskevassa direktiiviehdotuksessa. IOSCO on laatinut analyysin riskeistä, joita pääomasijoitusrahastot aiheuttavat finanssijärjestelmälle. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tehty asiaa koskevia sääntelyesityksiä. ETSK suosittaa, että komissio mukauttaa IOSCO:n hedgerahastoperiaatteita siten, että niitä voidaan soveltaa pääomasijoitusrahastoihin.

1.12 Kuten jäljempänä, tekstijaksossa 5, todetaan, Santiagon periaatteet, joihin valtion omistamat sijoitusyhtiöt suostuvat sitoutumaan, muodostavat pohjan, jonka turvin niiden avoimuutta ja hallintotapaa voidaan parantaa. Urakkaa on kuitenkin vielä runsaasti jäljellä. ETSK kehottaa komissiota kannustamaan valtion omistamia sijoitusyhtiöitä käsittelevää kansainvälistä työryhmää (IWG) viemään tarvittavaa kehittämistyötä eteenpäin.

1.13 Eräissä oikeusjärjestelmissä ei hedgerahastojen eikä pääomasijoitusrahastojen, jotka omistavat ja pitävät määräysvallassaan yhtiöitä, katsota olevan työnantajina, joten ne on vapautettu työnantajia koskevista oikeudellisista velvoitteista. EY-direktiivi työntekijöiden oikeuksista, joka suojelee työntekijöiden sopimusehtoja yritysostotilanteissa, ei yleensä ole sovellettavissa tapauksiin, joissa ostajana on vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, koska se ottaa haltuunsa pelkästään osakkeita, jolloin työnantajan identiteetti ei muutu. ETSK suosittaa, että työntekijöiden oikeuksia koskevaa direktiiviä 2001/23/EY (1) muokataan vankemmaksi niiden tapausten osalta, joissa yritysoston tekijänä on hedgerahasto tai pääomasijoitusrahasto. Siten voidaan

—	turvata asianomaisten työntekijöiden oikeudet, myös oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi.

—	taata, ettei yrityksen luovutusta osakkeita myymällä suljeta direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

—	varmistaa, että toimet noudattavat kansallista ja eurooppalaista lainsäädäntöä.

1.14 Jotta hedgerahastojen ja pääomasijoitusrahastojen aiheuttama tilanne otetaan huomioon, ETSK ehdottaa, että muutetaan neuvoston direktiiviä 94/45/EY (2) eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta ja direktiiviä 2002/14/EY (3) työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista, jotta varmistetaan kuulemisoikeuksien parempi toteutuminen ja kaikkien osapuolien kannan huomioon ottaminen ennen kuin pääomasijoitusrahaston kanssa tehdään lopullinen sopimus, kaikenlaisten rakenneuudistusten yhteydessä ja ennen omistuksesta irtautumista.

1.15 Yhä useammilla eläkerahastoilla ja vakuutusyhtiöillä on osakeosuuksia hedgerahastoissa ja pääomasijoitusrahastoissa, joiden romahdus voisi vaikuttaa negatiivisesti eläkejärjestelmien jäsenten etuuksiin. ETSK pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen direktiiviä 2003/41/EY (4) ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (”eläkerahastodirektiivi”), jotta varmistetaan, että

—	työntekijöitä ja ammattiyhdistysten edustajia kuullaan eläkesijoituksista ja niihin liittyvistä riskeistä ja että heidän mielipiteensä otetaan huomioon.

—	EU:n jäsenvaltiot noudattavat parhaita käytänteitä varmistaakseen, että työntekijöille kertyneet eläkkeet on suojattu konkurssitapausten varalta.

1.16 ETSK kehottaa komissiota säätämään seuraavassa direktiivissä selvistä, yksiselitteisistä säännöistä, joilla taataan rahastojen avoin käyttö etenkin varmistamalla työntekijöiden ja yritysten edustajien suora osallistuminen.

1.17 ETSK kehottaa tavanomaisten institutionaalisten rahastojen hallinnoijia noudattamaan vastuullisen sijoittamisen periaatteita (Principles for Responsible Investment, PRI) aina ollessaan tekemisissä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitamisen kanssa. Vastuullisen sijoittamisen periaatteet kattavat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä kysymyksiä. Ne laadittiin yhteistyössä institutionaalisten sijoittajien aloitteellisen ryhmän, Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) ja Yhdistyneiden Kansakuntien globaalin kehityskumppanuuden kesken. ETSK suosittaa, että valtion omistamat sijoitusyhtiöt seuraavat Norjan valtion eläkerahaston esimerkkiä ja sitoutuvat noudattamaan vastuullisen sijoittamisen periaatteita.

1.18 ETSK kannattaa lisäksi PRI-organisaation johtokunnan julkaisemia ”yksityisen oman pääoman ehtoisen vastuullisen sijoittamisen periaatteita” (”Responsible investment in Private Equity”). Ne on laadittu tarkoituksena auttaa pääomasijoitusrahastoihin sijoittavia tavanomaisten institutionaalisten rahastojen hallinnoijia täyttämään ympäristö-, sosiaali- ja hallintokysymyksiin liittyvät velvoitteensa niitä yhtiöitä kohtaan, joihin ne suuntaavat sijoituksensa. ETSK näkisi mielellään, että samankaltainen periaatekokonaisuus laadittaisiin hedgerahastoja varten.

2. Omistajat, johtohenkilöstö ja sijoittajat

2.1 Useimmat yritykset EU:n jäsenvaltioissa ovat yksityisessä, perheiden omistuksessa. Kun perhe lopulta luopuu määräysvallasta, yritys voi päätyä toisen yrityksen omistukseen oston kautta (myynti teolliselle ostajalle, trade sale), se voidaan myydä pääomarahastoyritykselle (osakeosuuksien osto, buy-out) tai se voidaan muuntaa julkisesti noteeratuksi osakeyhtiöksi toteuttamalla listautumisanti (initial public offering, IPO) osakemarkkinoilla. Perheyritystä kantaa yleensä pitkäjänteinen ajattelutapa, mihin liittyy omistajalle kuuluva velvollisuudentunne yrityksen muita osapuolia, eritoten henkilöstöä, kohtaan.

2.2 Tietyt yrittäjät pyrkivät hankkimaan yksityistä oman pääoman ehtoista rahoitusta (private equity) yrityksen varhaisimpien kehitysvaiheiden tueksi. Siemenvaiheen rahoitus (seed capital) on rahoitusta, jonka avulla tutkitaan, arvioidaan ja kehitetään tuotteen tai palvelun alustava konsepti. Käynnistysvaiheen rahoitusta (start-up capital) käytetään tuotekehittelyyn ja alkuvaiheen markkinointiin. Se on spekulatiivista pääomaa, joka on usein peräisin perheeltä ja ystäviltä, mutta myös yksityiset pääomasijoittajat (”bisnesenkelit”) ja riskipääomayritykset saattavat päättää sijoittaa yritykseen. Kasvuvaiheen rahoituksella (expansion capital) tuetaan yrityksen kasvua. Tähän vaiheeseen liittyy usein riskipääoma.

2.3 Pääomasijoitusrahastot investoivat yksityisyritykseen ostamalla sen nykyisiltä osakkeenomistajilta (buy-out). Tämä voi tarjota yrityksen aikoinaan perustaneelle perheelle keinon irtautua siitä, tai se voi tarkoittaa yrityksen vetämistä pois osakemarkkinoilta ja sen siirtämistä yhden omistajan omistukseen. Toimivan johdon yritysostossa (management buy-out) senhetkiset johtajat ostavat yrityksen ulkoisen rahoituksen turvin. Se on peräisin pääomasijoitusrahastoilta. Pääomasijoitusrahastot rahoittavat niin ikään työntekijöiden yritysostoja. Pääoman uudelleenrahoituksessa (replacement capital) on kyse olemassa olevan yrityksen osakkeiden ostamisesta toiselta sijoitusrahastolta. Tällaisessa liiketoimessa ensimmäinen rahasto voi hyötyä taloudellisesti toimiessaan oikea-aikaisesti, sillä suurin osa pääomasijoitusrahastoista on käyttöiältään rajoitettuja.

2.4 Fuusiot ja yrityskaupat (M&A) ovat tärkeä yrityselämän tekijä. Kasvavat yritykset tekevät yrityskauppoja, jotka ne yleensä rahoittavat lainalla tai osakkeilla. Yrityksiä ostetaan monessa tapauksessa siksi, että niillä on arvokkaita valtteja, joita nykyinen johto ei käytä optimaalisesti hyväksi.

2.5 Yritykset voidaan pelastaa, kun ne alkavat osoittaa romahduksen ja ahdingon merkkejä. Se saattaa kuitenkin vaatia äärimmäisiä toimia, joilla vauhditetaan myöhästynyttä teollisuuden muutosta ja jotka vaikuttavat osakkeenomistajien, henkilöstön ja muiden sidosryhmien sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Lopputulokseen saattaa liittyä uuden johdon tekemä voimakas suunnankorjaus, yrityksen pelastaminen yrityskaupalla, pääomasijoitusrahaston mukaantulo osakkeenomistajaksi tai jopa yrityksen maksukyvyttömyystilaa seuraava uudelleenorganisointi.

2.6 Suurin osa pääomasijoituksista on julkisiin yhtiöihin eli pörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeisiin (public equity) sijoitettavaa pääomaa. Pääomamarkkinat ovat kansainvälistyneet hyvin merkittävässä määrin. Julkisiin yhtiöihin sijoittavat vaikuttavat teollisuuden muutoksiin osakemarkkinoilla ostamalla odotukset täyttäviä osakkeita ja myymällä epätyydyttävästi menestyviä osakkeita. Tavanomaisten yhteisösijoitusrahastojen osakkaat eivät aktiivisesti osallistu yritysten liiketoimintaan. Ne ilmaisevat näkemyksensä yritysjohdolle ja voivat pyytää hallitusta vaihtamaan johtoa, mutta ne vaikuttavat teollisuuden muutoksiin ennen kaikkea irtaantumalla omistuksista tai hankkimalla niitä sekä tukemalla tai vastustamalla sulautumia ja yrityskauppoja ja vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin liittyviä operaatioita.

2.7 Yrityksen osakepääomaan sijoittaminen on melko riskipitoinen valinta, kun verrataan eri sijoitusvaihtoehtoja. Sijoittajat ostavat osakkeita odottaen, että niiden arvo nousee. On totta, että osakesalkkujen keskimääräinen arvo yleensä nousee ajan kuluessa, mutta sekä markkinoiden arvo että yksittäisten osakkeiden arvo vaihtelevat. Tavanomaisten sijoitusrahastojen hallinnoijat tekevät kauppaa sekä markkinasyklien myötäisesti että niistä irrallaan. He pyrkivät siten optimoimaan osakeosuuksiensa arvon, mutta heidän edustamansa rahastot ovat alati alttiina osakemarkkinoiden oikuille.

2.8 Tavanomaisten sijoitusrahastojen hallinnoijat hoitavat eläke-, vakuutus- ja sijoitusrahastoja. Niiden lisäksi varakkailla yksityishenkilöillä (high net worth individuals, HNWI) on merkittävästi varallisuutta, mistä noin kolmannes on siirretty jäljempänä lueteltaviin rahastoihin. Kaikki tavanomaiset sijoittajat pyrkivät lieventämään kielteisiä piirteitä, joita osakemarkkinoiden vaikutuksen alaisuuteen liittyy. He kääntyvät siinä tarkoituksessa muun muassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen puoleen. Varakkaiden yksityishenkilöiden tuki on rahoittanut hedgerahastojen häkellyttävän ekspansion.

2.9 Lontoossa toimivan International Financial Services -laitoksen keräämät tiedot auttavat asettamaan puheena olevien rahastojen koon oikeaan mittakaavaan. Vuonna 2007 maailmanlaajuisten hoidettavien varojen määrä (biljoonina Yhdysvaltain dollareina ilmaistuna) arvioitiin seuraavasti:

Eläkerahastot	28,2	Valtion omistamat sijoitusyhtiöt	3,3
Vakuutusrahastot	19,9
Sijoitusrahastot	26,2	Hedgerahastot	2,3
Varakkaat yksityishenkilöt (HNWI)	40,0	Pääomasijoitusrahastot	2,0

Sekä keskittyminen että velan määrä kasvattavat hedgerahastojen ja pääomasijoitusrahastojen suhteellista osuutta. Valtion omistamien sijoitusyhtiöiden tavoitteet ovat suunnilleen samat kuin tavanomaisten sijoitusrahastojen hallinnoijien, joten nekin sijoittavat pääomasijoitusrahastoihin ja hedgerahastoihin. Nykyään absoluuttisesti suurin osa kaikista hedgerahastojen maailmanlaajuisesti hoitamista varoista on tavanomaisten sijoitusrahastojen hallinnoijien sijoittamia, ja kolmasosa niistä on eläkerahastoista peräisin.

2.10 Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien sijoituksille hankkima tuotto on ollut johdonmukaisesti perinteisten osakemarkkinasijoitusten tuottoa parempi, sillä he onnistuvat yleensä toteuttamaan strategioita, joille on tyypillistä merkittävä riski ja toisaalta huomattava tuotto. Hedgerahastojen hoitajat harrastavat esimerkiksi ylimyyntiä (short selling). Hedgerahasto lainaa osakkeita kohdeyrityksestä. Osakkeet saadaan maksua vastaan osakkeenomistajan meklarilta. Hedgerahasto myy osakkeet sillä odotuksella, että niiden hinta laskee. Sen täytyy aikanaan ostaa osakkeet takaisin ja palauttaa ne alkuperäiselle omistajalleen. Rahasto hyötyy tästä, jos osakkeen arvo on laskenut. Tämä on kuitenkin rajoitettu 100 prosenttiin kyseessä olevista rahamääristä. Mahdolliselle tappiolle ei puolestaan ole ylärajaa, jos arvo nousee. Ylimyynti on erittäin riskipitoista toimintaa.

2.11 Hedgerahastot puuttuvat myös fuusio- ja yrityskauppatoimiin, tavallisesti ostamalla kohdeyrityksen osakkeita ja myymällä ostajan osakkeita. Koska on olemassa mahdollisuus, että kyseinen liiketoimi torjutaan, hedgerahasto saattaa ryhtyä aktivistiseksi sijoittajaksi tuota riskiä lieventääkseen. Fuusioihin ja yrityskauppoihin sekaantumisen ohella hedgerahastot saattavat lisäksi hankkia osuuksia yhtiöistä tarkoituksena aikaansaada tietty liiketoimi. Operaatioon liittyvä riski on suuri.

2.12 Kun yritys joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, tavanomaisten rahastojen hallinnoijat myyvät osakeosuutensa. Vaihtoehtoiset sijoitusrahastot ovat erityisen kiinnostuneita ongelmaveloista (distressed debt), jotka ovat yleensä hinnaltaan todella edullisia. Vaihtoehtoinen sijoitusrahasto voi siten käyttää vaikutusvaltaansa tulevissa neuvotteluissa. Rahasto voi usein saada selvitystilaan joutuneesta yrityksestä rahansa takaisin jopa korkojen kanssa. Uudelleenjärjestelytilanteessa rahasto saattaa antaa yritykselle velan anteeksi, jos yritys korvaa sen osakkeilla. Tämä saattaa olla tuottavaa, jos osakkeen arvo lähtee jälleen nousuun. Uudelleenjärjestely on hyväksi yrityksen sidosryhmille, sillä sen ansiosta liiketoiminta voi jatkua Sijoittaminen ongelmavelkoihin on selkeästi riskipitoista. Rahastot voivat korjata hyötyä, koska ne ovat valmiit ryhtymään toimiin, kun kaikki muut ovat jo irtautumassa yrityksestä.

2.13 Velkarahoitteinen yritysosto (leveraged buy-out) on erittäin riskipitoinen pääomasijoitusrahaston liiketoimi. Siinä sijoitusrahasto ostaa yrityksen sijoittamatta itse paljoakaan kauppaan tarvittavasta pääomasta. Liiketoimi rahoitetaan tavallisesti pankkilainalla ja vakuudettomilla vaihtovelkakirjoilla (junk bond) vakuutena ovat kohdeyrityksen varat. Kaikki perustuu oletukseen, että kohdeyrityksen kassavirrat kattavat korkomaksut ja lainan takaisinmaksun. Nykyisissä kriisioloissa lukuisat kuvatun kaltaiset liiketoimet ovat osoittautumassa virheratkaisuksi.

2.14 Tässä tekstijaksossa on liitetty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen toimintaperiaatteet laajempaan asiayhteyteen. Vaikka vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien ja valtion omistamien sijoitusyhtiöiden tyypillisiä toimia kuvaillaankin jäljempänä olevissa tekstijaksoissa, eivät rahastot itse välttämättä pitäydy kyseisissä luokissa. Pääomasijoitusrahastot saattavat operoida hedgerahastojen alueella ja päinvastoin. Valtion omistamat sijoitusyhtiöt sijoittavat molempiin.

3. Pääomasijoitukset

3.1 Pääomasijoitusrahastot ovat yksityisesti hallinnoituja pääomayhteenliittymiä, jotka on muodostettu tarkoituksena tehdä sijoituksia yksityisyrityksiin. Ne ovat tyypillisesti kommandiittiyhtiöitä muodoltaan. Pääomasijoitusrahastot keskittyvät sijoitustoiminnassaan riskipääomaan, pääoman uudelleen rahoitukseen, o ngelmallisiin arvopaperikohteisiin (distressed securities) ja yritysostoihin. Pääomasijoitusrahaston elinkaari on noin 7–10 vuotta. Sen tavoitteena on olla voitollinen, kun rahasto suljetaan. Tyypillisen sijoituksen kesto on 3–5 vuotta, mutta se saattaa yltää kymmenenkin vuoden ikään. Uudelleenrahoituksen ansiosta rahasto voi sulkeutua ennen kuin kaikki sen sijoitukset ovat erääntyneet.

3.2 Pääomasijoitusrahastot ovat varsin taipuvaisia harrastamaan siemenvaiheen rahoitusta ja tarjoamaan riskipääomaa sekä hankkimaan ongelmallisia arvopaperikohteita ja rahoittamaan yritysostoja. Niinpä pääomasijoitusrahastot kuuluvat teollisuuden muutoksen merkittäviin tekijöihin. Äskettäisessä lausunnossaan ETSK asettuu tukemaan riskipääoman roolia (5). Pääomasijoitusten varainkeruun jyrkkä kasvu vuosina 2004–2007 vaikutti sekin merkittävällä tavalla teollisuuden muutokseen Euroopassa. Näin tapahtui eritoten siksi, että siten saatiin pääomaa velkarahoitteisiin yritysostoihin, fuusioiden ja yrityskauppojen rahoittamiseen sekä ongelmallisten arvopaperikohteiden hankintaan.

3.3 Yritysostot ovat pääomasijoitusrahastojen ydintoimintaa. Arvioon siitä, miten pääomasijoitusrahastojen tekemät yritysostot vaikuttavat teollisuuden muutokseen, liittyy monia metodologisia ongelmia. Kuten Wilke Maack und Partner -konsulttiyritys on todennut, tulee kontrafaktuaalinen kysymyksenasettelu ottaa huomioon. Mitä kulloisellekin yritykselle olisi tapahtunut ilman pääomasijoitusrahaston väliintuloa? Millä kriteereillä yrityksen toiminnasta mahdollisesti saatuja tietoja tulisi mitata? Miten otetaan lukuun se tosiasia, että pääomasijoitusrahaston omistukseensa hankkimat yritykset eivät suinkaan ole satunnaisotoksia?

3.4 On tapana verrata pääomasijoitusrahaston ostamaa yritystä sellaisiin yrityksiin, joita ei ole ostettu. Oikeanlainen vertauskohta olisi kuitenkin verrokkiryhmä, johon kuuluvat yritykset ovat myös joutuneet yritysoston kohteiksi. Olisi yllättävää, jos yrityksen hankkimisesta seuraisi paljon pienempi teollisuuden muutos kuin pääomasijoitusrahastojen suorittamasta yritysostosta, koska yrityksen hankkimisen tarkoitus on aina kasvattaa ostajan tuloja. Suurta teollisuuden muutosta voi odottaa myös uuden johdon palvelukseen ottamista yleensä seuraavasta voimakkaasta suunnankorjauksesta.

3.5 Vuodet 2005–2007 olivat valtavien velkarahoitteisten yritysostojen kulta-aikaa. Tuolloin pankit lainasivat rahaa äärettömän kevein vakuuksin. Velkarahoitteisen yritysoston velkaosuus on perinteisesti vaihdellut 60 prosentin ja 90 prosentin välillä. Nettovelkaantuminen kohdistui kuitenkin pääomasijoitusrahastojen sijoituskohteina olleiden yritysten taseisiin eikä rahastoihin itseensä. Nettovelkaantuminen jakaantui siis laajalle eikä se sinänsä merkinnyt järjestelmäriskiä. Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien järjestö IOSCO on kuitenkin ilmoittanut pitävänsä todennäköisenä, että useat raskaasti velkautetut pääomasijoitusrahastojen sijoituskohteina olevat yritykset tulevat joutumaan vararikkoon, mikä vaikuttaa lainanantajiin, velanostajiin sekä pääomasijoitusrahastojen kumppaneihin, kuten eläkerahastoihin. Teollisuuden muutosta ajatellen suurin uhka kohdistuu asianomaisten yritysten sidosryhmiin. Näiden yritysten uudelleenjärjestelyn ja saneerauksen tulisi tapahtua mahdollisimman pitkälti sidosryhmien suostumuksella.

3.6 Wilke Maack und Partner -konsulttiyritys on tarkastellut havaintoja, jotka liittyvät viiteen näkökohtaan pääomasijoitusrahastojen vaikutuksesta teollisuuden muutokseen yritystasolla. Konsulttiyritys ei ole pystynyt tekemään asiassa täsmällisiä päätelmiä metodologisten ongelmien sekä muiden, analyysiä hankaloittavien tekijöiden vuoksi.

3.7 Liikeyritysten menestymistä, tuottoa ja lisäarvon luomista ajatellen tulos on selkeästi myönteinen. Selvityksen tulosten pohjalta tehty tärkeä päätelmä pääomasijoitusrahastojen vaikutuksista kohdeyritysten keskimääräiseen lisäarvonkertymään on kuitenkin se, ettei tulosten pohjalta pysty päättelemään, missä määrin havainnoitu arvon luominen on ”aidon” arvoprosessin tulosta, vai ilmentääkö se pikemminkin ”arvon haltuunottoa” (value appropriation).

3.8 Kun tarkastellaan työllisyyttä, yritysoston vaikutukset kohdeyritysten henkilöstömääriin muodostavat kaikkein kiistanalaisimman kysymyksen pääomasijoitusrahastoista nykyisin käytävässä keskustelussa. Aiheesta on olemassa joukoittain keskenään ristiriitaisia niin pääomasijoitusrahastosektorin kuin ammattiliittojen teettämiä tutkimuksia. Wilke Maack und Partner -konsulttiyrityksen siteeraamassa, Maailman talousfoorumin (World Economic Forum) Harvardin yliopistolla teettämässä tutkimuksessa todetaan, että pääomasijoitusrahastojen sijoituskohteissa työpaikkoja vähennettiin enemmän kuin vertailuryhmässä. Pääomasijoitusrahastot ostavat kuitenkin usein heikommassa kunnossa olevia yrityksiä, joiden edeltävä henkilöstötilanne ei todennäköisesti ole ollut kestävällä pohjalla, joten uudelleenjärjestelyt ja irtisanomiset olisivat joka tapauksessa saattaneet olla välttämättömiä.

3.9 Harvardin yliopiston tekemässä tutkimuksessa todettiin myös, että pääomasijoitusrahastojen omistamat yritykset ovat taipuvaisempia turvautumaan ”luovaan tuhoamiseen”, jolloin yritysostojen, -myyntien, uusien tuotantolaitosten ja sulkemisten määrä oli kaksinkertainen muihin yrityksiin nähden. Pääomasijoitusrahaston tekemää yritysostoa seuraavien kahden vuoden aikana osto vaikuttaa 24 prosenttiin työntekijöistä. Havainto ei ole yllättävä, kun asiaan liittyvät rationalisointi ja uudelleenorganisoiminen.

3.10 Pääomasijoitusrahaston vaikutukset ovat erittäin kiistanalaisia myös kun on kyse palkkojen ja työn ehtojen kehityksestä. Sekä myönteisille että kielteisille päätelmille löytyy perusteita, mutta Wilke Maack und Partner -konsulttiyritys ei ole pystynyt täsmälliseen johtopäätökseen, koska tiedonkeruuta ei ole tehty järjestelmällisesti.

3.11 Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä yrityksessä tapahtuvasta tiedottamisesta tai neuvotteluista ei ole juurikaan tehty varteenotettavia tutkimuksia. Empiiristen havaintojen perusteella voi todeta, että olemassa olevia järjestelyjä ja suhteita ammattiliittoihin kunnioitetaan joissain tapauksissa ja toisissa puolestaan niin ei menetellä. Suuri ongelma on se, että työ- ja sosiaalikysymyksistä annetut EU-direktiivit eivät kaikissa tapauksissa ole sovellettavissa pääomasijoitusrahaston tekemiin yritysostoihin.

3.12 Harvardin yliopiston tutkijat esittävät johtopäätöksensä myös johtamiskäytänteistä, yrityskulttuurista ja -hallinnosta. Niiden pohjalta Wilke Maack und Partner -konsulttiyritys toteaa, että merkittävin pääomasijoitusrahastojen aikaansaama vaikutus on suoritustason tarkkailun tehostaminen sekä luopuminen työntekijöistä ja tuotantolaitoksista, jotka eivät yllä suoritustavoitteisiin. Konsulttiyritys lainaa myös Euroopan ammattiyhdistysinstituuttia (European Trade Union Institute), joka on todennut, että koska pääomasijoitusrahastot tähtäävät kapeasti operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseen, ne eivät suhtaudu sen paremmin ideologisesti kuin tunteenomaisestikaan sellaisiin kysymyksiin kuin työehtosopimusneuvottelut ja työntekijöiden osallistuminen yrityksen päätöksentekoon.

3.13 Seuraavaan on koottu pääomasijoitusrahastoja koskeva SWOT-analyysi, jonka esittelijä on varustanut huomautuksin:

Mikroulottuvuus

Vahvuudet

—	siemenvaiheen rahoitus, yleensä riskipääomaa

—	asiantuntemus/verkosto-osaaminen

—	hallinnointirakenne

—	taloudelliset resurssit fuusioita ja yrityskauppoja sekä kasvustrategioita ajatellen

Heikkoudet

—	- monesti ylimitoitetut tuotto-odotukset, jotka kuitenkin ovat riskiin nähden verrannolliset

—	rahoituskustannukset/ulkoiskustannukset velkarahoitteisten yritysostojen osalta

—	ainoastaan keskipitkän tähtäimen ajattelu

—	voimakas suuntautuminen rahoituskysymyksiin / osakkeenomistajien huomioimiseen

—	valittu strategia useissa tapauksissa hyvin riskipitoinen Kyseessä on liiketoiminta, jossa riskinotto palkitaan.

Laajempi ulottuvuus

Mahdollisuudet

—	arvon luominen

—	kilpailukyvyn parantaminen

—	kasvu ja työpaikkojen luominen

—	sopeutuvuuden lisääminen

Uhat

—	velkarahoitteisuus strategiana – megaluokan velkarahoitteisten yritysostojen osalta

—	uudet rahoitusjärjestelyt – kuten edellä

—	vakaa kehitys vaarantuu – kuten edellä

—	työllisyys ja työehdot Ei pidä unohtaa kontrafaktuaalista kysymyksenasettelua.

—	kaukonäköisyyden puute

—	konkurssi – megaluokan velkarahoitteisten yritysostojen osalta

4. Hedgerahastot

4.1 Hedgerahastot ovat kommandiittiyhtiöitä. Niiden arvopaperisalkkua hallinnoi sijoitusjohtaja, ja muut toiminnot on delegoitu päämeklarille ja hallintovastaavalle. Monien hedgerahastojen toimipaikkana on offshore-rahoituskeskus, kuten Caymansaaret, jolloin rahaston varojen arvon kasvua ei veroteta. Sijoittajien saamaa tuottoa verotetaan näiden kotimaassa. Sijoitusjohtajat, joiden toimipaikka on useimmiten USA tai Lontoo, hankkivat huomattavia palkkioita, joista he maksavat veroa maassa, jonne heidät on sijoitettu.

4.2 Ruotsin keskuspankin Economic Review of the Sveriges Riksbank -julkaisun artikkelissa (Volume 1, 2009) tarkastellaan hedgerahastomarkkinoiden kasvua. Vuonna 1996 niitä oli maailmassa 2 000 ja ne hoitivat noin 135 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta varoja. Vuoden 2007 lopussa niitä oli 10 000, ja niiden hoitamien varojen arvo oli 2 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

4.3 Rahaston vastapuoliin perustuva kaupankäynti (prime brokerage) on yleisnimi sijoituspankkien ja talletuslaitosten hedgerahastoille tarjoamille palvelupaketeille, joita ilman hedgerahastot eivät voisi toimia. Vastapuolen tarjoamat paketit sisältävät rahaston globaalin omaisuudenhoidon, arvopaperien lainaamisen ylimyyntiin, velkarahoituksen sekä teknologiapalvelut rahaston hallintaan. Vastapuolen tärkeä rooli hedgerahastomarkkinoilla on vakuuttanut monet tarkkailijat siitä, että järjestelmäriskin valvontaan tarvittavat tiedot saataisiin paremmin suppealta joukolta vastapuolia kuin jokaiselta hedgerahastolta erikseen.

4.4 Noin 20 vastapuolta kattaa 90 prosenttia maailmaan hedgerahastoista. Kaikista vastapuolista 30–40 prosenttia toimii Lontoosta käsin. Hedgerahastoista 60 prosenttia sijaitsee Yhdysvalloissa, 20 prosenttia Lontoossa ja 20 prosenttia muualla maailmassa. Euroopan unionin hedgerahastoista 80–90 prosenttia toimii Lontoossa. Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalvelujen sääntelyviranomainen UK Financial Services Authority (FSA) sääntelee Lontoossa toimivia vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitopalveluja.

4.5 Hedgerahastot tarjoavat sijoitetulle pääomalle absoluuttista tuottoa suhteellisen alhaisella volatiliteetillä. Yksittäisten sijoitusmarkkinoiden nousu- tai laskusuhdanteella ei juurikaan ole vaikutusta tuottoon. Rahastot saavat tämän aikaan suojautumisen avulla. Ne toteuttavat strategioitaan käyttämällä johdannaissopimuksia. Yleensä ne rahoittavat tuottonsa lainaamalla lisää varoja sijoitustoimintaan.

4.6 Ne omaksuvat useita erilaisia menetelmiä ja strategioita tavallisimmista aina kaikkein riskipitoisimpiin. Hedgerahastot käyttävät erilaisia strategioita saadakseen laaja-alaisen position mm. markkinoihin, valuuttoihin, hyödykkeisiin ja korkotasoihin nähden. Ne kasvattavat arvopaperimarkkinoiden volyymia suuresti, mutta eivät kuitenkaan suoraan vaikuta teollisuuden muutokseen. Tietyt hedgerahastot käyttävät ensiluokkaista tutkimusta ja osakkeiden valintataitoa parhaiden kohteiden ostamiseksi. Sitten hedgerahastot ylimyyvät kohteet, joiden ne uskovat tuottavan heikommin. Eräät niistä käyttävät tietokonejärjestelmiä laskeakseen yhden omaisuuserän ”kohtuullisen” arvon toiseen verrattuna. Sitten omaisuuserä myydään yli ja ostetaan toinen.

4.7 Ylimyynti on siis hedgerahastojen toiminnan keskeinen osa. Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalvelujen sääntelyviranomainen FSA totesi syyskuussa 2008, että ylimyynti on ”lainmukaista sijoitustoimintaa normaaleissa markkinaolosuhteissa”. Ylimyyjät ovat talouden toimijoita. Ne tuovat usein ilmi epämiellyttävän totuuden niiden yritysten taloudellisesta tilasta, joiden osakkeita ne myyvät. Osakkeet eivät olekaan niin arvokkaita kuin on luultu. Tässä suhteessa ne ovat talouselämän vastine pojalle, joka osoitti, että keisarilla ei ole vaatteita. Eräissä tapauksissa ylimyynti saattaa kärjistää terveiden yritysten vaikeuksia, jotka normaalioloissa olisivat ohimeneviä, ja voi siten ajaa yrityksen tekemään teollisuuden uudelleenjärjestelyjä. Se voi myös osaltaan pahentaa pörssikriisiä, joilla on systeemisiä seurauksia markkina-arvosäännön (mark-to-market rule) vaikutuksesta. Viranomaiset kielsivät pankkiosakkeiden ylimyynnin rahoituskriisin paljastuttua. Kiellon määrääminen säilyy sääntelypolitiikan keinovalikoimassa, kun sääntelijät pitävät markkinaolosuhteita epänormaaleina.

4.8 Tapahtumapainotteisen sijoittamisen strategioita noudattaessaan hedgerahastot voivat vaikuttaa merkittävästi teollisuuden muutokseen – ja sen ne myös tekevät. Ne etsivät yrityksissä tapahtuviin muutoksiin liittyviä sijoitusmahdollisuuksia. Tyypillinen osakeomistuksen kesto tällaisissa tilanteissa on 1–3 vuotta. Yksi mahdollisuus on keinotella sulautuvien yritysten osakkeilla. Joskus hedgerahastot toimivat ennakoiden ja sijoittavat spekulatiivisesti pienen määrän saadakseen tapahtuman liikkeelle, kuten kävi ABN AMRO -pankin tapauksessa. Kun sijoitus on mittava ja rahasto on aktivistinen, toiminta kiihdyttää väistämättä teollisuuden muutosta. On olemassa huomattavasti näyttöä siitä, että hedgerahaston tekemä investointi kasvattaa kohdeyrityksen arvoa. Asiaan liittyviä työllisyys- ja sosiaalivaikutuksia puolestaan on tutkittu vähän tai ei lainkaan. Hedgerahastot ovat ongelmallisten arvopapereiden suurimpia ostajia, mikä on lisäesimerkki tapahtumapainotteisesta sijoitustilaisuuden hyödyntämisestä.

4.9 Long-Term Capital Management (LTCM) -hedgerahaston pelastaminen vuonna 1998 siksi, että se oli ”liian suuri joutuakseen vararikkoon”, on johtanut siihen, että hedgerahastoja pidetään mahdollisena järjestelmäriskinä, vaikka Federal Reserve Bankin tekemiä pelastustoimia on jälkikäteen pidetty huonosti perusteltuina. Vastapuolet ovat siitä pitäen olleet tarkkana hedgerahastoihin liittyvien riskien suhteen, ja nimenomaan säännellyn Lehman Brothers -pankin vararikko aiheutti romahduksen. Hedgerahastot eivät olleet läheskään yhtä velkaantuneita kuin säännellyt pankit.

4.10 Hedgerahastojen roolia rahoituskriisissä pohditaan Ruotsin keskuspankin Economic Review of the Sveriges Riksbank -julkaisun artikkelissa, johon viitataan edellä. Artikkelissa tarkastellaan eritoten ajatusta, jonka mukaan rahastot olisivat esiintyneet yksissä tuumin paineen kasvattamiseksi. Tämänkaltaisesta toiminnasta ei saatu näyttöä Euroopan valuuttakriisin (1992), Aasian kriisin (1997) eikä IT-kuplan puhkeamisen (2002) yhteydessä. Nykyisen kriisin osalta on todettava, että se on vaikuttanut enemmän rahastoihin kuin rahastot siihen.

4.11 Analyysissa tarkasteltiin myös sitä, muodostavatko hedgerahastot suuremman uhan talousjärjestelmän vakaudelle kun muut sijoittajat. Osoittautui, että yksittäisten rahastojen vaikutukset koko markkinoihin ovat rajoitetut. Tämä johtuu varsinkin siitä, että hedgerahastojen varat jakautuvat 10 000 rahaston kesken. On kuitenkin todennäköistä, että ne vaikuttivat kriisin kehittymiseen kaikkien muiden yhteisösijoittajien tavoin.

4.12 Vaikka hedgerahastot eivät vaikuta teollisuuden muutokseen yhtä tuntuvasti kuin pääomasijoitusrahastot, niiden potentiaalinen vaikutus aiheuttaa silti huolta, varsinkin koska niiden noudattamat strategiat, niiden tekemät sijoitukset ja niiden kotipaikat eivät ole täysin avoimesti tiedossa. Niinpä ETSK asettuu kannattamaan kuutta korkean tason periaatetta, jotka löytyvät Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön IOSCO:n kesäkuussa 2009 julkaisemasta raportista, joka käsittelee hedgerahastojen valvontaa. Raportti laadittiin G20-ryhmän aloitteen tueksi. Periaatteet ovat seuraavat:

—	hedgerahastojen johtajien/neuvonantajien pakollinen rekisteröinti

—	organisaatiostandardeja, eturistiriitoja, tilinpäätöksen julkistamista ja vakavaraisuussäännöksiä koskevat sääntelyvaatimukset

—	vastapuolten pakollinen rekisteröinti, sääntely ja valvonta

—	hedgerahastojen ja vastapuolten edellyttäminen antamaan oleellisia tietoja järjestelmäriskiä koskeviin tarkoituksiin

—	sääntelijöiden tarjoama neuvonta hyvistä käytänteistä

—	sääntelijöiden kansainvälinen yhteistyö.

Kansainvälisen sopimuksen etuna on se, että se vähentää mahdollisuuksia käyttää hyväksi sääntelyn katvealueita.

4.13 Seuraavassa on pääomasijoitusrahastoja koskeva Wilke Maack und Partner -konsulttiyrityksen laatima, hedegerahastoja koskeva SWOT-analyysi, jonka esittelijä on varustanut huomautuksin:

Mikroulottuvuus

Vahvuudet

—	pörssissä noteerattujen yhtiöiden arvon kasvu

—	suuntautuminen kohti toimivia markkinoita

—	viimekätinen ostaja

—	riskipitoisten omaisuuserien / ongelmallisten arvopaperien ostaminen

Heikkoudet

—	lyhyen tähtäimen ajattelu Niiden tehtävä ei ole pitkäkestoinen.

—	”laumamentaliteetti”/”laumakäyttäytyminen” Tästä ei ole pitävää näyttöä.

—	riskien havaittavuus

—	ulkoiskustannukset

Laajempi ulottuvuus

Mahdollisuudet

—	likviditeetti rahoitusmarkkinoilla

—	markkinahäiriöiden voittaminen (aktivististen sijoittajien vaikuttaessa)

—	rahoitusalan innovaatiot

Uhat

—	nettovelkaantuneisuus/järjestelmäriskit

—	ei näyttöä

—	markkinoiden manipulointi

—	ei missään tapauksessa

—	varojen ehtyminen koskee ennemminkin pääomasijoitusrahastoja

—	keskittyminen rahoitusjärjestelyihin

—	erittäin riskipitoinen strategia – Palkitsee runsain mitoin.

5. Valtion omistamat sijoitusyhtiöt

5.1 Valtion omistama sijoitusyhtiö ei ole vaihtoehtoinen sijoitusrahasto. Ne ovat valtion omistamia rahavarantoja, jotka sijoitetaan rahoitusvaroja sisältävään salkkuun. Valtion omistaman sijoitusyhtiön pääasiallinen tehtävä on tasapainottaa valtion taloutta diversifioinnin avulla ja luoda vaurautta tuleville sukupolville. Tällä hetkellä on olemassa 20 suurta rahastoa, joiden arvioidut yhteenlasketut varat ovat yli kolme biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Valtion omistamia sijoitusyhtiöitä rahoitetaan yleensä hyödykkeiden myynnin tuotoilla, kuten öljyllä ja kaasulla Lähi-idässä, tai vaihtotaseen ylijäämillä, kuten Kiinassa. Maailmantalouden kokonaispuitteissa tarkastellen valtion omistamilla sijoitusyhtiöillä on selkeästi kaksi tärkeää roolia. Ne palauttavat varoja OECD-alueen talouksiin ja korjaavat siten maailmanlaajuista epätasapainoa. Toisaalta ne vähentävät kotimaisen inflaation vaaraa pitämällä ylijäämät kotimaan talouden ulkopuolella.

5.2 Suurimmat valtion omistamat sijoitusyhtiöt ovat Wilke Maack und Partner -konsulttiyrityksen mukaan seuraavat:

Maa	Rahasto	Varat miljardia Yhdysvaltain dollaria
Abu Dhabi	Abu Dhabi Investment Authority	627
Saudi-Arabia	SAMA Foreign Holdings	431
Kiinan kansantasavalta	SAFE Investment Company	347
Norja	Government Pension Fund Global	326
Singapore	Government Investment Corporation	248
Venäjä	National Welfare Fund	220
Kuwait	Kuwait Investment Authority	203

5.3 Niiden sijoitusnäkymät ovat pitkäaikaiset ja useimmissa tapauksissa velattomat. Niillä on usein parempi riskinsietokyky ja ne odottavat korkeampia tuottoja kuin rahaviranomaisten hallinnoimat perinteiset viralliset valuuttavarannot. Ne ovat usein passiivisia sijoittajia, mutta niillä voi olla vaikutusvaltaa. Esimerkiksi Norjan valtion eläkerahaston sijoituksia valvotaan eettisestä näkökulmasta, vastuullisen sijoittamisen periaatteita noudattaen.

5.4 Valtion omistamien sijoitusyhtiöiden nousu on merkki suuremmasta muutoksesta maailmantalouden rakenteessa. Kansainvälisen valuuttarahaston ennusteet viittaavat siihen, että valtion omistamien sijoitusyhtiöiden kokonaisvarat nousevat 6–10 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin viiden vuoden kuluessa. Valtion omistamat sijoitusyhtiöt ovat tehneet joukon mittavia investointeja vaikeuksiin joutuneisiin rahoituslaitoksiin kriisin aikana. Näiden rahastojen perustaminen on keskeinen tekijä kansainvälisessä sijoitustoiminnassa. Kun sääntelykysymykset on saatu ratkaistua, ne muokkaavat maailmantaloutta merkittävällä tavalla.

5.5 Monet OECD-alueen maiden hallitukset ovat korostaneet valtion omistamien sijoitusyhtiöiden valvonnan ja mahdollisen sääntelyn tärkeyttä. Huolenaiheena on, että valtion omistamien sijoitusyhtiöiden tekemät investoinnit vaarantavat kansallisen turvallisuuden. Niiden avoimuuden puute on paisuttanut kiistaa. Mainitut asiat puolestaan aikaansaavat protektionismia ja taloudellista nationalismia vastaanottajamaissa. Huolta aiheuttaa lisäksi tilivelvollisuuden puuttuminen, minkä vuoksi valtion omistamat sijoitusyhtiöt voivat vääristää rahoitusmarkkinoita tai aiheuttaa niillä epävakautta. Niiden hallinnointia koskeva tiedottaminen olisi omiaan hälventämään tätä huolta. Tiedotusmenetelmä, joka on avoin, uskottava ja luotettava lieventäisi useimpia näistä huolista.

5.6 Ei ole esitetty asiallisia todisteita siitä, että valtion omistamat sijoitusyhtiöt tekevät sijoituksia poliittisista tai strategisista syistä.

Eräissä kehitysmaissa valtion omistamat yritykset ovat ryhtyneet strategisiin toimiin, eivät valtion omistamat sijoitusyhtiöt. Gazpromin yritysostot ovat esimerkkitapaus, samoin Chinalcon epäonnistunut tarjous Rio Tintolle osakeosuuden ostamisesta. Kiinan kansantasavalta yrittää ponnekkaasti sitoa energiavarannot ympäri maailmaa tarjoamalla luottoa valtioille kahden toimintalinjojaan toteuttavan pankkinsa, China Development Bankin ja Export-Import Bank of Chinan, avulla.

5.7 Vuodesta 2008 lähtien on ollut käynnissä kansainvälinen, kaksitahoinen aloite rahastojen ja OECD-maiden välisten suhteiden vakiinnuttamiseksi. OECD on kehittänyt suuntaviivoja vastaanottaville maille. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on puolestaan työskennellyt valtion omistamia sijoitusyhtiöitä käsittelevän kansainvälisen työryhmän (IWG) kanssa kehittääkseen Santiagon periaatteet, jotka liittyvät

—	oikeudellisiin puitteisiin ja rahastojen tavoitteisiin

—	institutionaalisiin puitteisiin ja hallintorakenteeseen

—	sijoittamisen ja riskinhallinnan puitteisiin.

5.8 Valtion omistamien sijoitusyhtiöiden täytyy tehostaa avoimuutta ja tiedottamista, etenkin hallintotavan, strategian ja sijoitustavoitteiden suhteen, jos ne haluavat saada tärkeämmän roolin OECD:hen kuuluvissa talouksissa. Niiden täytyy myös vahvistaa sitoutumisensa markkinatalouteen, joka tarjoaa niille vapauden harjoittaa sijoitustoimintaa. Niiden kotimaiden hallitusten tulee olla valmiit hyväksymään vastavuoroisia sijoituksia OECD-talouksista.

5.9 Huhtikuussa 2009 Kuwaitissa pidetyssä valtion omistamia sijoitusyhtiöitä käsittelevän kansainvälisen työryhmän (IWG) kokouksessa perustettiin pysyvä edustava foorumi jatkamaan ryhmän työtä. Vaikka mainitut periaatteet ovatkin tärkeä askel eteenpäin, tarvitaan lisää ponnistuksia seuraavilla aloilla:

—	suhteet vastaanottajamaiden kanssa

—	tiedotusvaatimukset ja -standardit

—	määräysten noudattamista koskevat standardit, mittapuut ja seuraamukset.

Mikäli avoimuutta ei paranneta edellä mainituin keinoin, valtion omistamista sijoitusyhtiöistä saattaa muodostua epävakautta luova tekijä makrotaloudessa.

5.10 Yritystasolla valtion omistamat sijoitusyhtiöt eivät ole teollisuuden muutoksen toimijoita, vaikka ne epäsuorasti ovatkin tärkeitä vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin sijoittajia. Niiden taloudellinen voima on kuitenkin kasvussa, ja niistä on tulossa johtavien liikeyritysten merkittäviä osakkeenomistajia. Niinpä ETSK toivoo valtion omistamien sijoitusyhtiöiden seuraavan norjalaista esimerkkiä ja sitoutuvan noudattamaan vastuullisen sijoittamisen periaatteita.

5.11 Seuraavassa on Wilke Maack und Partner -konsulttiyrityksen laatima, valtion omistamia sijoitusyhtiöitä koskeva SWOT-analyysi, jonka esittelijä on varustanut huomautuksin:

Mikroulottuvuus

Vahvuudet

—	kaukonäköinen ajattelutapa

—	viimekätinen ostaja

—	varojen kartuttaminen

—	lujittuva kytkös teollisiin markkinoihin

Heikkoudet

—	maakohtaisten sidosryhmien autonomian puute

—	avoimuuden puuttuminen

—	Molempiin ongelmiin on määrä tarttua Santiagon periaatteiden avulla.

Laajempi ulottuvuus

Mahdollisuudet

—	sidosryhmien huomioiminen

—	vankka rahoitussuunnittelu

—	rantautuminen uusille markkinoille

—	potentiaalinen vaikuttajataho vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin nähden

Uhat

—	keskittyminen poliittisiin tavoitteisiin – epäselvyyttä pitkän aikavälin aikomuksista

—	varallisuutta kasautuu demokraattisen valvonnan ulottumattomiin

—	Tähän puututaan osittain Santiagon periaattein.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16.

(2) EYVL L 10, 16.1.1998, s. 22.

(3) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29.

(4) EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.

(5) EUVL C 100, 30.4.2009, s. 15; ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ’Esteet pois pääomasijoitusrahastojen rajatylittäviltä sijoituksilta’” (KOM(2007) 853 lopullinen).

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/65

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut: millainen toimivallan jako EU:n ja jäsenvaltioiden välillä?”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/11)

Esittelijä: Raymond HENCKS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut: millainen toimivallan jako EU:n ja jäsenvaltioiden välillä?

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 155 puolesta ja 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Oma-aloitteisen lausunnon tarkoitus

1.1 Toimintaohjelmassaan ”Eurooppa-ohjelma: kansalaisyhteiskunnan ehdotukset” (CESE 593/2009) ETSK korostaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisten ja Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa määriteltyjen, yleistä etua koskevien palvelujen merkitystä.

1.2 Pöytäkirja yleistä etua koskevista palveluista on tärkeä Lissabonin sopimukseen liittyvä uudistus, sillä se kattaa kaikki kyseisenlaiset palvelut ja on ensimmäinen perussopimusteksti, jossa käytetään ilmaisua ”yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut” vastakohtana ilmaisulle ”yleistä taloudellista etua koskevat palvelut”.

1.3 Pöytäkirja ei ole pelkkä perussopimuksia ja unionin yhteisiä arvoja yleishyödyllisten palvelujen osalta tulkitseva julkilausuma vaan unionille ja jäsenvaltioille suunnattu ”käyttöohje”. Siinä asetetaan selvästi keskeiselle sijalle käyttäjä, hänen tarpeisiinsa vastaaminen, hänen mieltymyksensä ja hänen oikeutensa sekä muistutetaan laadun ja turvallisuuden korkean tason, kohtuuhintaisuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja yleisen saatavuuden edistämisen yleisperiaatteista.

1.4 Eurooppa-ohjelmassa ETSK kehottaa laatimaan yhteisön aloitteen, jolla käynnistetään varsinainen keskustelu yleishyödyllisiä palveluja koskevien suuntaviivojen määrittelystä, koska ne ovat tärkeitä Euroopan unionin sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle, kun otetaan huomioon maailmanlaajuistuminen ja Lissabonin sopimukseen sisältyvä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämisen tavoite.

1.5 Lissabonin sopimuksella (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla) luodaankin ensimmäistä kertaa oikeusperusta yhteisön lainsäätäjän yleisesti sovellettavaksi yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvissä asioissa. Tämä oikeusperusta on erillinen sisämarkkinoihin liittyvästä oikeusperustasta, jolla luotiin pohja alakohtaisille direktiiveille yleishyödyllisten verkkotoimialapalvelujen vapauttamisesta (sähköinen viestintä, sähkö, kaasu, julkinen liikenne, posti).

1.6 Edellä mainitussa 14 artiklassa kiinnitetään päähuomio yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen erityistehtävän täyttämisen taloudellisiin ja rahoituksellisiin edellytyksiin ja kehotetaan neuvostoa ja Euroopan parlamenttia sääntelemään alaa asetuksin.

1.7 ETSK pohtii käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa Eurooppa-ohjelmansa valossa Lissabonin sopimuksen 14 artiklan täytäntöönpanoa ja tarkastelee EU:n toimielinten lainsäädäntöaloitteiden mahdollista lisäarvoa ja sisältöä seuraavien seikkojen selkiyttämiseksi:

—	Kuka määrittelee yleistä etua koskevat palvelut sekä niiden tavoitteet, niihin liittyvät tehtävät ja velvollisuudet?

—	Missä muodoissa kyseinen määritelmä voidaan antaa?

—	Millä aloilla yleistä etua koskevat yhteisön palvelut voisivat olla välttämättömiä EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi?

2. Yleistä etua koskevien palvelujen määrittely sekä niiden tavoitteet, niihin liittyvät tehtävät ja velvollisuudet

2.1 Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa käytetään ensi kertaa ilmaisua ”yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut”. Tähän mennessä perussopimuksissa on mainittu vain ”yleistä taloudellista etua koskevat palvelut”.

2.2 Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa yleistä etua koskevista palveluista vahvistetaan yhtäältä jäsenvaltioiden yksinomainen toimivalta yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevissa palveluissa (kuitenkin sillä ehdolla, että yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudatetaan) ja toisaalta ”kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten keskeinen asema ja laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita”. Pöytäkirjassa ei kuitenkaan määritellä, miten taloudellista etua koskevat palvelut eroavat muuta kuin taloudellista etua koskevista palveluista.

2.3 EY:n perustamissopimuksessa (16 artikla) on Amsterdamin sopimuksesta (1997) lähtien vahvistettu selvästi unionin ja jäsenvaltioiden jaettu toimivalta ja vastuu yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvissä kysymyksissä. Sopimuksessa nimittäin todetaan, että ”– – yhteisö ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja tämän sopimuksen soveltamisalalla siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä”.

2.4 Kyseinen toimivallan jako on kuitenkin nykyisin kaikkea muuta kuin selkeä. Se aiheuttaa epävarmuutta kaikille asianomaisille toimijoille (viranomaiset, palveluntuottajat, sääntelyvirastot, käyttäjät, kansalaisyhteiskunta), ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tulee runsaasti ennakkoratkaisupyyntöjä ja riita-asioita. Koska tuomioistuin tekee ratkaisunsa tapauskohtaisesti voimassa olevan – yleistä etua ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen osalta heikosti kehittyneen – lainsäädännön ja aiemman oikeuskäytäntönsä perusteella, viranomaiset ja paikallisyhteisöt näyttävät olevan yhä riippuvaisempia yhteisön kilpailuoikeudesta, varsinkin jos julkisiin palveluihin liittyvät toimet toteutetaan yhdessä muiden kumppanien kanssa.

2.5 Viittausta niin yksityisten kuin ammattimaistenkin käyttäjien tarpeisiin tulee kuitenkin pitää keskeisenä elementtinä, jota tulee kunnioittaa, sillä yleistä taloudellista etua koskeva palvelu on perusteltu vain silloin, kun sen avulla voidaan täyttää yleishyödylliset tehtävät palvelujen tärkeimpien käyttäjien etujen mukaisesti.

2.6 Jäsenvaltiot määrittelevät periaatteessa vastaisuudessakin sen, millainen ja kuinka laaja yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tehtävä on tietyllä joko yhteisön toimivaltaan kuulumattomalla toiminta-alalla tai vain rajalliseen tai jaettuun toimivaltaan perustuvalla toiminta-alalla.

2.7 Pöytäkirjan mukaan unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan komission tulisi ottaa huomioon yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen väliset erot ja ”erot käyttäjien tarpeissa ja mieltymyksissä, jotka voivat johtua erilaisista maantieteellisistä, yhteiskunnallisista tai kulttuurisista tilanteista”.

2.8 Komission tulisi siis ottaa entistä paremmin huomioon kunkin jäsenvaltion julkishallinnon toimintalogiikka ja demokraattiset valinnat, kun se valvoo perustamissopimuksen sääntöjen noudattamista siltä osin, mikä koskee yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määrittelyä jäsenvaltioissa. Komission tulee sen perusteella mukauttaa ”ilmeisen virheen” arvioinnin alaa, sisältöä ja toteuttamistapaa, jotta erimielisyyksiltä ja riidoilta vältyttäisiin mahdollisimman tarkoin.

2.9 Tätä nykyä kaikkiin yleistä etua ja yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyy niiden tehtävien täyttymistä häiritsevää epävarmuutta seuraavissa kahdessa asiassa:

—	EU:n sekä jäsenvaltioiden ja paikallisyhteisöjen toimivalta ja vastuu

—	se, onko palvelu taloudellista etua koskeva vai muuta kuin taloudellista etua koskeva, minkä mukaan määräytyy palveluun sovellettava oikeudellinen normisto.

2.10 On siis tärkeää selventää säännöksiä ja antaa tarvittavat takeet Lissabonin sopimuksen 14 artiklan mukaisesti tekemällä lainsäädäntöaloite tai -aloitteita, joissa otetaan kuitenkin huomioon erilaisten yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen (sosiaalipalvelut, työllistämispalvelut, vähäosaisten tai vammaisten henkilöiden tukipalvelut, sosiaalisen asuntotuotannon palvelut jne.) luonne ja erityispiirteet. Tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja koko EU:n kattavasti vaan sovittaa yhteen erot ja yhtenäisyys: mahdollistetaan sekä alakohtaiset että kansalliset erot ja luodaan keskeisille aloille muutamia yhteisiä sääntöjä.

3. Määrittelyn muodot

3.1 Jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta määritellä, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina, mutta vedotessaan tällaisen palvelutehtävän olemassaoloon ja sen suojelun välttämättömyyteen jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava, että tehtävä täyttää kaikkiin perustamissopimuksessa tarkoitettuihin, yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tehtäviin sovellettavat, oikeuskäytännössä määritellyt yhteiset vähimmäisedellytykset, ja osoitettava, että kriteerejä noudatetaan kyseisessä tapauksessa.

3.2 Yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tuottaminen tulee osoittaa palveluntuottajille ja palvelun laajuus ja luonne tulee vahvistaa virallisella kansallisella asiakirjalla. Toimivaltaisen viranomaisen laatiman virallisen asiakirjan tulee olla jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä juridisesti sitova: laki, asetus, sopimus tms.

3.3 Jäsenvaltion on ilmoitettava yhteisön sääntöjen perusteella, mitkä nimenomaiset yleistä etua koskevan palvelun tehtävät tulee sen mielestä tehtävien erityisluonteen takia määritellä yleistä taloudellista etua koskeviksi palveluiksi ja erottaa muusta vapailla markkinoilla tapahtuvasta taloudellisesta toiminnasta.

3.4 Sitä vastoin jos jäsenvaltio ei näytä toteen, että kyseiset edellytykset täyttyvät, tai jos niitä ei noudateta, voidaan arvioida, että on tapahtunut ilmeinen virhe, ja komissiolla on velvollisuus määrätä siitä seuraamus.

3.5 Jäsenvaltio voi päättää antaa yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tuottamisen usean samalla alalla toimivan palveluntuottajan tehtäväksi ilman, että kyseinen tehtävä olisi annettava asiakirjalla tai valtuutuksella erikseen jokaiselle palveluntuottajalle.

3.6 Kaikki edellä mainitut määräykset juontuvat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, mutta niitä ei ole selvästi esitetty eikä vahvistettu johdetussa oikeudessa. Tästä aiheutuu asianomaisille toimijoille oikeudellista epävarmuutta, tai monet toimijat ainakin pitävät sitä oikeudellisena epävarmuutena.

3.7 Sisämarkkinoiden palveluja koskevassa direktiivissä tehdään sosiaalipalveluissa ero yhtäältä valtion valtuuttamien palveluntuottajien ja valtion tällaisiksi tunnustamien hyväntekeväisyysjärjestöjen ja toisaalta sellaisten palveluntuottajien välillä, joilla ei ole virallista valtuutusta tai tunnustusta.

3.8 Komission valmisteluasiakirjassa SEC(2007) 1516 (saatavilla vain englanninkielisenä) todetaan, että valtuutus on virallinen asiakirja, jolla yritykselle annetaan tehtäväksi yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tuottaminen ja jossa määritellään kyseisen yrityksen yleishyödyllinen tehtävä sekä kyseisen palvelun laajuus ja yleiset toimintaehdot.

3.9 Komission tulkinnan mukaan valtuutus merkitsee olennaisen tärkeää velvollisuutta tuottaa tai toimittaa palvelu sen erityispiirteistä riippumatta ja huolimatta. Komission mukaan tämä tuottamisvelvoite ei koske jäsenvaltion hyväntekeväisyysjärjestöksi tunnustamia järjestöjä, mutta tällaisen tunnustamisen edellytyksiä ja muotoa ei kuitenkaan määritellä.

3.10 Lisäksi komissio toteaa, että viranomaisen palveluntuottajalle myöntämä ”sopimus”, jolla tämä valtuutetaan tuottamaan tietyt palvelut, ei ole toimeksianto eikä velvoita tuottajaa tuottamaan kyseisiä palveluja. Sopimuksen käsitettäkään ei sitä paitsi esiinny primaarioikeudessa eikä johdetussa oikeudessa.

3.11 Tässäkään yhteydessä ei voida tukeutua tapauskohtaisesti riitojen ja sovittelujen yhteydessä tehtäviin selvennyksiin. Selvyyttä ja oikeusvarmuutta voidaan lisätä yhteisymmärryksessä asianomaisten toimijoiden kanssa tehtävällä lainsäädäntöaloitteella.

3.12 Asianomaisten toimijoiden pyytämässä selvennyksessä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden vallitsevat tilanteet, jotka pohjautuvat maiden historiaan, perinteisiin ja yhteiskunnallisiin organisointitapoihin, ja taattava jatkuvuus, mikäli tilanteet ovat yleishyödyllisten tavoitteiden ja palvelun laadun kannalta perusteltuja.

4. Yleistä etua koskevat yhteisön palvelut

4.1 ETSK toteaa kahdessa tuoreessa lausunnossaan (Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot aiheista ”Liikenne-/energiaratkaisujen sosiaaliset seuraukset’, CESE 1293/2008, ja’ Vihreä kirja – Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa”, CESE 1029/2009; molempien lausuntojen esittelijä: Laure Batut), että olisi tutkittava mahdollisuutta energia-alan eurooppalaisiin yleishyödyllisiin palveluihin, jotka voitaisiin asettaa yhteisen energiapolitiikan käyttöön.

4.2 Vihreä kirjassaan ”Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa” komissio vetoaa sen puolesta, että kaasualalle perustettaisiin eurooppalainen siirtojärjestelmänhallinnoija luomalla vaiheittain itsenäinen yritys, joka hallitsee koko EU:n alueella toimivaa yhdistettyä kaasunsiirtoverkkoa.

4.3 On kuitenkin todettava, että kansallisten erojen ja Euroopan yhtenäismarkkinoiden yleisten rakentamistarpeiden ristipaineessa EU:n elinten ja jäsenvaltioiden tai niiden hallitusten on vaivalloista omaksua ajatus yleistä (taloudellista tai muuta) etua koskevista yhteisön palveluista. Tästä syystä ajatus eurooppalaisten energiapalvelujen luomisesta ei ole vielä herättänyt vastakaikua poliittisten päättäjien keskuudessa.

4.4 Yleistä etua koskevat yhteisön palvelut ovat kuitenkin tarpeen yhteisen Eurooppa-hankkeen jatkamiseksi. Tällaisilla palveluilla ilmaistaisiin eurooppalaista yhteisvastuuta, kun pyritään vastaamaan unionin edessä oleviin haasteisiin sellaisissa oleellisissa ja monia maita koskevissa tai valtiolliset rajat ylittävissä asioissa kuin energian toimitusvarmuus, vesivarojen turvaaminen, biologisen monimuotoisuuden suojelu, ilmanlaadun ylläpito, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus jne. Tällaisia palveluja eivät kykene hoitamaan yhdessä maassa tai paikallisesti toimivat organisaatiot. Tämä ei luonnollisestikaan koske lähipalveluja, kuten sosiaalipalveluja, tai pelkästään paikallisesti, alueellisesti tai kansallisesti toteutettavia yleishyödyllisiä palveluja.

4.5 ETSK kannattaa näissä kysymyksissä julkisen (unionin ja jäsenvaltioiden) ja yksityisen sektorin kumppanuuksien solmimista energian toimitusvarmuuden parantamiseksi, yhteenliitettyjen energiaverkkojen (kaasu, sähkö, öljy) yhdennetyn kokeilun toteuttamiseksi sekä merituuliverkkojen kehittämiseksi ja tuulipuistojen kytkemiseksi mantereen verkkoon. Näin voitaisiin pienentää huomattavasti käyttö- ja investointikustannuksia ja kannustaa yhä voimakkaammin investoimaan uusiin verkkohankkeisiin.

4.6 Kun tarkastellaan esimerkiksi energialähteiden yhdistelmää koskevia jäsenvaltioiden toimivaltuuksia, eivät luonnonvarojen hallinnointiin ja käyttöön, ydinvoimaan, ilmastonmuutokseen ja kestävään hallinnointiin sekä turvallisuuteen liittyvät sosiaaliset ja yhteiskunnalliset kysymykset ole riippuvaisia perinteisistä valtakunnanrajoista. Tyydyttävien vastausten löytäminen näihin kysymyksiin edellyttää eurooppalaista näkemystä yleisestä edusta ja tarkoituksenmukaisista palveluista.

4.7 Se, että jäsenvaltioilla on periaatteelliset toimivaltuudet määritellä yleistä taloudellista etua koskevat palvelut, ei millään muotoa kavenna EU:n toimivaltuuksia määritellä yleistä (taloudellista) etua koskevat palvelut unionitasolla sikäli kuin se on tarpeen unionin tavoitteiden toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin. Niin primaarioikeus kuin johdettu oikeus ja oikeuskäytäntökin mahdollistavat sen, että unioni tarjoaa, tilaa, järjestää ja rahoittaa viranomaistahona kyseisiä palveluja nimenomaiseen toimivaltaansa tai myös rajallisen tai jaetun toimivallan piiriin kuuluvilla aloilla samoin edellytyksin ja säännöin kuin jäsenvaltiotkin.

4.8 EY:n perustamissopimuksen 16 artiklassa vahvistetaan selvästi unionin ja jäsenvaltioiden jaettu toimivalta ja vastuu. Sopimuksessa todetaan, että yhteisö ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti siitä, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

4.9 Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut ovat osa Euroopan unionin tiettyjä tavoitteita (mm. perusoikeuksien kunnioittaminen, kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus), jotka ovat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä. Tästä johtuen Euroopan unionilla, jonka velvollisuutena on parantaa elintasoa ja elämänlaatua unionin alueella, on myös tiettyjä velvollisuuksia perusoikeuksien ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toteuttamiseksi tarvittavien välineiden takaamiseksi.

4.10 Perussopimuksissa määritellään selvästi EU:n toimivaltuudet. Osaan niistä voi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti liittyä palvelujen, elinten, virastojen tms. perustaminen unionitasolle (mm. liikennepolitiikka, Euroopan laajuiset verkot, ympäristönsuojelu, kuluttajansuoja, unionin taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja energian toimitusvarmuus).

4.11 Vaikka esimerkiksi meriturvallisuus-, elintarviketurvallisuus- ja rautatieasioita hoitavien yhteisön virastojen, operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston taikka ”yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta” tai Galileo-hankkeesta vastaavien yksiköiden yhteydessä ei oikeudellisesti viitata yleistä etua ja yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin, nämä palvelut ovat luonteeltaan yleisen eurooppalaisen edun mukaisia.

4.12 Puolustuskannalla olon sijasta EU:n toimielinten olisikin tunnustettava – palveluntuottajien asemaan puuttumatta – yleistä etua koskevien yhteisön palvelujen olemassaolo ja tarve sellaisilla aloilla, joilla EU-tason toiminnalla voidaan vastata unionin tavoitteisiin tehokkaammin kuin kunkin jäsenvaltion erikseen toteuttamilla toimilla.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/69

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Verkkoyhteisösivustojen vaikutus kansalaisiin/kuluttajiin”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/12)

Esittelijä: Jorge Pegado Liz

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Verkkoyhteisösivustojen vaikutus kansalaisiin/kuluttajiin (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4. ja 5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 108 puolesta, 2 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK myöntää internetin verkkoyhteisösivustojen kulttuurisen, poliittisen ja sosiaalisen merkityksen ihmisten välisen viestinnän ja vuorovaikutuksen välineenä, kun kyse on perusoikeuksiin kuuluvan ilmaisunvapauden käyttämisestä.

1.2 ETSK panee samalla merkille verkkoyhteisösivustojen kehittämiseen liittyvän taloudellisen intressin, erityisesti niiden potentiaalin monenlaisia kaupallisia viestintä- ja markkinointitoimia ajatellen.

1.3 ETSK korostaa verkkoyhteisösivustojen kehittämiseen liittyviä myönteisiä näkökohtia, erityisesti sitä, että ne auttavat osaltaan takaamaan ilmaisunvapauden helpottamalla sen harjoittamista tietyissä poliittisissa tilanteissa, muodostamaan ja kokoamaan yhteen verkkoyhteisöjä, mahdollistamaan ystävien ja perheenjäsenten yhteydenpidon, ennaltaehkäisemään alaikäisille vaarallisia tilanteita ja antamaan heille mahdollisuuden pyytää apua verkkoyhteisösivustojen kautta sekä jakamaan terveysalan tietoa.

1.4 Samalla ETSK yhtyy niihin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin ja yhdistyksiin, perheisiin ja yksittäisiin kansalaisiin, jotka ovat perustellusti huolestuneita vaaroista, joita verkkoyhteisösivustojen tietyistä perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista piittaamaton laiton käyttö ja väärinkäyttö aiheuttavat.

1.5 ETSK varoittaa erityisesti vaaroista, jotka liittyvät siihen, että verkkoyhteisösivustoja käyttävät alaikäiset ja muut haavoittuvat väestöryhmät, etenkin henkilöt, joilla on heikko digitaalinen lukutaito ja jotka joutuvat usein sellaisten hyväksikäyttäjien uhriksi, jotka harjoittavat laittomia, ihmisarvoa loukkaavia sekä fyysistä ja henkistä terveyttä ja jopa henkeä vaarantavia toimia.

1.6 ETSK on tyytyväinen komission äskettäisiin aloitteisiin sekä erityisesti tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosaston sekä oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston toteuttamiin aloitteisiin verkkoyhteisösivusto-operaattoreiden toiminnan yhtenäistämiseksi käytännesääntöjen ja hyvien käytänteiden avulla.

1.7 ETSK katsoo kuitenkin, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimia on tehostettava, jotta kansalaisilla on entistä paremmat tiedot yleisesti ottaen verkkoyhteisösivustojen käyttöön liittyvistä vaaroista sekä hyvistä käytänteistä, joita tulisi soveltaa.

1.8 ETSK katsoo myös, että on ryhdyttävä lisätoimiin entistä perusteellisemman koulutuksen tarjoamiseksi nuorille ensimmäisistä kouluvuosista lähtien, perheille annettavan tuen lisäämiseksi, kun otetaan huomioon vanhempien toteuttaman seurannan ja valvonnan merkitys nuorten internetin käytössä, internetiin pääsyn estävien tai suodattavien teknisten välineiden kehittämiseksi, vaarojen ennaltaehkäisyn parantamiseksi sekä alalla harjoitettavien laittomien tai vahingollisten käytäntöjen estämiseksi entistä tehokkaammin.

1.9 ETSK katsoo tältä osin, että nuorten on osallistuttava suoraan toimintamallien määrittelyyn sekä verkkoyhteisösivustoihin liittyvistä kysymyksistä sopimiseen ja päättämiseen, sillä heillä on todennäköisesti tehokkaimmin ja nopeimmin parhaimmat edellytykset ymmärtää kulloinkin syntyviä ongelmatilanteita ja ehdottaa asianmukaisia ratkaisuja.

1.10 ETSK kehottaa komissiota jatkamaan verkkoyhteisösivustoja koskevan ilmiön seikkaperäistä analysointia, jotta se saisi perinpohjaisen käsityksen tilanteesta ja erityisesti verkkoyhteisösivustojen kulttuurisista, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista sekä niiden mahdollisesta hyödyntämisestä edistettäessä laajaa keskustelua ilmastonmuutoksen tai Eurooppa-asioista tiedottamista koskevan aloitteen kaltaisista merkittävistä aiheista.

1.11 ETSK suosittaa, että komissio tarkastelee hyvien itsesääntelykäytäntöjen lisäksi mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteissääntelymekanismeja, jotka mahdollistavat hyvistä käytänteistä solmittujen sopimusten asianmukaisen valvonnan, jotta varmistetaan väärinkäytösten ennaltaehkäiseminen, rikkomusten torjuminen sekä sääntöjen rikkojien asianmukainen rankaiseminen. Suhtautumisessaan tietotekniikan avulla kaikissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti tehtäviin rangaistaviin tekoihin unioni voisi harkita vähittäistä siirtymistä käyttämään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten koordinoidusti hallinnoimaa syyte- ja seuraamusjärjestelmää.

1.12 ETSK ehdottaakin komissiolle, että se heinäkuussa 2008 toteuttamansa julkisen kuulemisen jatkotoimena laatisi verkkoyhteisösivustoja käsittelevän vihreän kirjan, jossa määritellään keskeiset vaihtoehdot tuleviksi toimiksi ja analysoidaan niiden vaikutuksia ja jota valmisteltaessa kuullaan asianomaisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

1.13 ETSK suosittaa tarkastelemaan mahdollisuutta laajentaa yhteisön nykyisten elinten toimivaltuuksia ja yhdistää ne, jotta voidaan nimittää yhteisön tason asiamies, joka vastaa kaikista ihmisarvon suojeluun, yksityisyyteen ja tietosuojaan liittyvistä kysymyksistä audiovisuaalialan sähköisessä viestinnässä ja jolla on verkkoyhteisösivustoja koskevat erityisvaltuudet.

1.14 ETSK kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan politiikkojensa koordinointia kansallisella tasolla luomalla johdonmukaiset lainsäädäntöpuitteet kyseisenlaisten tilanteiden käsittelemiseksi sekä myöntämään valtuuksia, joita jäsenvaltioiden nykyisten sääntelyelinten tulisi käyttää koordinoidusti, tai luomaan tarkoituksenmukaisia sääntelymekanismeja.

1.15 ETSK kehottaa erityisesti Euroopan parlamentin jäseniä asettamaan nämä uudet kysymykset etusijalle poliittisissa ohjelmissaan ja vastaamaan kansalaisyhteiskunnan kasvavaan huolestuneisuuteen.

2. Johdanto

2.1 Käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tarkastella verkkoyhteisösivustojen vaikutusta kansalaisiin/kuluttajiin. Verkkoyhteisösivustot ovat lähtökohtaisesti sähköisiä palveluja, joiden avulla on tarkoitus luoda ja koota yhteen sellaisten ihmisten yhteisöjä, jotka harjoittavat samanlaista toimintaa, joilla on yhteiset kiinnostuksen kohteet tai joita yksinkertaisesti kiinnostaa saada tietää muiden ihmisten mieltymyksistä ja tekemisistä, ja jotka tarjoavat joukon käyttäjien välisen vuorovaikutuksen mahdollistavia toimintoja (http://www.saferinternet.org/ww/en/pub/insafe/safety_issues/faqs/social_networking.htm).

2.2 Verkkoyhteisösivustot ovat kasvaneet nopeasti (ilmeisesti 211 miljoonaa ihmistä eli noin kolme neljäsosaa internetin käyttäjistä, joita arvioidaan olevan 282,7 miljoonaa, käyttää säännöllisesti kyseisiä verkkopalveluja), ja sivustoja käyttävät etupäässä 16-vuotiaat tai sitä vanhemmat nuoret. Tosin eräiden palveluiden kohdalla säännöllisten käyttäjien osuus on suhteellisen alhainen. Komissio (1) arvioi, että EU:ssa verkkoyhteisösivustot houkuttelevat noin 40:ää miljoonaa säännöllistä käyttäjää. On kuitenkin syytä panna merkille, että viime vuonna verkkoyhteisösivustojen käyttö kasvoi lähes 35 prosenttia, ja vuoteen 2012 mennessä käyttäjien lukumäärän ennustetaan yli kaksinkertaistuvan 107,4 miljoonaan.

2.3 Samanaikaisesti monikansalliset yritykset ovat tulleet mukaan uuteen ilmiöön mainostamalla – toisinaan sopimattomalla tavalla – tuotteitaan ja palvelujaan. Barack Obaman kampanjan myötä myös puoluekoneistot ovat päättäneet hyödyntää kyseisiä uusia palveluja, kuten voitiin todeta äskettäisissä Euroopan parlamentin vaaleissa. Jopa Vatikaani on kirjautunut Facebookiin (Pope2you.net).

2.4 Tiivistäen voidaan todeta, että verkkoyhteisösivustojen pääasiallisia ominaispiirteitä ovat yleinen palveluiden ilmaisuus, käyttäjien lukumäärän nopea ja eksponentiaalinen kasvu, valtava taloudellinen arvo, helppokäyttöisyys sekä tarjolla olevat toiminnot, jotka mahdollistavat palveluiden käyttäjien välisen vuorovaikutuksen.

2.5 Käsillä olevassa lausunnossa luodaan katsaus tuoreimpiin yhteisön tason aloitteisiin, arvioidaan nykyisiä lainsäädäntöpuitteita, tarkastellaan verkkoyhteisösivustojen käyttöön liittyviä mahdollisuuksia ja vaaroja sekä esitetään suosituksia ja toimintaehdotuksia, joilla pyritään lisäämään kyseisten välineiden käyttäjien turvallisuutta ja luottamusta.

3. Verkkoyhteisösivustojen vaikutus ja niihin liittyvät vaarat

3.1 Internetin verkkoyhteisösivustojen palvelut ovat suhteellisen uusi sosiaalinen ilmiö, joka kehittyy tekniikaltaan jatkuvasti ja jonka yleisesti katsotaan muuttavan tavan, jolla ihmiset ovat yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään internetin kautta.

3.2 comScore-yrityksen tekemän tutkimuksen mukaan – käsityksen saamiseksi ilmiön laajuudesta – pelkästään Facebookin verkkoyhteisöpalveluun, jonka sivustoilla kävijöitä on kuudenneksi eniten maailmassa, tehdään noin 275 miljoonaa vierailua kuukaudessa. Euroopassa Facebook-sivustoilla vieraili helmikuussa 2009 noin 100 miljoonaa ihmistä. Tämä vastaa noin neljää minuuttia kustakin internetissä vietetystä sadasta minuutista ja yli 30:tä prosenttia verkkoyhteisösivustoilla vietetystä kokonaisajasta, kun vastaavasti edellisvuonna kyseinen osuus oli ainoastaan 12 prosenttia.

3.3 Verkkoyhteisösivustojen kehittymiseen liittyvät myönteiset näkökohdat ovat kiistämättömiä, erityisesti niiden panos seuraavien seikkojen osalta:

i)	ilmaisunvapauden takaaminen ja käyttäminen tietyissä yhteiskunnallisissa ja poliittisissa tilanteissa

ii)	verkkoyhteisöjen luominen ja yhteenliittäminen

iii)	ystävien ja perheenjäsenten kohtaaminen sekä mahdollisuus keskinäiseen viestintään

iv)	alaikäisille vaarallisten tilanteiden ennaltaehkäiseminen sekä heidän mahdollisuutensa pyytää apua verkkoyhteisösivustojen kautta

v)	tavaroiden ja palveluiden myynnin edistäminen sekä sähköisen kaupan kasvu.

3.4 Edellä mainituista myönteisistä näkökohdista huolimatta on kuitenkin aiheellista pitää mielessä vaarat, jotka liittyvät verkkoyhteisösivustojen laittomaan tai vahingolliseen käyttöön sekä varsinkin alaikäisten terveeseen kehitykseen (2), jolloin on erityisesti mainittava muun muassa seuraavat seikat:

i)	todennetut psykologiset traumat, jotka johtuvat kyseisten palvelujen kautta lähetetyistä solvauksista

ii)	lapsiin ja nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä

iii)	omien tai muiden valokuvien ja videoiden esittäminen alastomista tai puolialastomista teini-ikäisistä

iv)	selkeästi prostituutioon ja seuralaispalveluihin liittyvät ilmoitukset

v)	yksityisyyden sekä henkilön kunnian ja ihmisarvon toistuvat loukkaukset

vi)	sivustojen käyttäjien fyysiseen ja henkiseen terveyteen kohdistuvat loukkaukset

vii)	kehotukset väkivaltaan, rasismiin ja muukalaisvihaan

viii)

luonteeltaan fasististen tai natsismia ylistävien totalitaaristen ideologioiden levittäminen

ix)	nuorten itsemurhat, joiden oletetaan johtuvan tiettyjen yksityiselämään kuuluvien asioiden levittämisestä kyseisten verkkojen kautta.

3.5 Niin ikään on otettava huomioon verkkoyhteisösivustoihin liittyvät uuden sukupolven teknologiat, erityisesti sovellukset, jotka mahdollistavat käyttäjien maantieteellisen paikantamisen, sovellukset, joissa käytetään verkkoyhteisösivustojen käyttäjätileihin liitettävissä olevia kasvojen tunnistusteknologioita, sekä uusimman sukupolven matkapuhelimien tarjoamat uudenlaiset mahdollisuudet vuorovaikutukseen.

3.6 Lisäksi tämäntyyppisiä verkkoja on helppo käyttää virusten levittämiseen, mistä esimerkkinä on Twitteriin viikonloppuna 11.–12. huhtikuuta 2009 iskenyt virus, joka lähetti automaattisesti yli 100 000 viestiä ja vahingoitti lukemattomia käyttäjätilejä.

3.7 Internetin käyttöturvallisuutta käsitelleessä vuoden 2008 foorumissa (Safer Internet Forum) (3) komissio esitteli verkkoyhteisösivustoja käsittelevän kyselylomakkeen julkista kuulemista (4) varten. Saaduissa vastauksissa (5)verkkokiusaaminen (cyberbullying), yksityisyyden loukkaaminen ja lasten houkuttelu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa (grooming) mainittiin keskeisimmiksi ja yleisimmiksi vaaroiksi, joita alaikäiset kohtaavat verkkoyhteisösivustoja käyttäessään.

3.8 Verkkokiusaamisesta (6) voidaan todeta, että 54 prosenttia eurooppalaisista vanhemmista on huolestunut mahdollisuudesta, että heidän lapsensa voivat joutua sen uhriksi. Ranskassa, Kreikassa ja Portugalissa yli 80 prosenttia vanhemmista on huolestunut mahdollisuudesta, että heidän lapsensa joutuvat verkkokiusaamisen kohteeksi internetiä tai matkapuhelinta käyttäessään. Sitä vastoin maissa, joissa lasten oikeuksien puolustamisen ja lasten koulutuksen perinteet ovat vahvat, kuten Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa, vanhemmat näyttävät luottavan enemmän lastensa turvallisuuteen internetin käytön yhteydessä, sillä 69 prosenttia ei ole erityisen huolestunut mahdollisuudesta, että heidän lapsensa joutuisivat verkkokiusaamisen uhriksi.

3.9 Kahdelletuhannelle 11–18-vuotiaalle nuorelle äskettäin tehdyn kyselyn päätelmien mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa joka kolmas nuori on kärsinyt verkkoyhteisösivustojen ja tekstiviestien kautta tapahtuvasta kiusaamisesta, ja tytöt joutuvat neljä kertaa poikia todennäköisemmin tällaisen väärinkäytöksen uhreiksi.

3.10 Yksityisyyden suoja on toinen verkkoyhteisösivustojen käyttöön liittyvistä keskeisistä ongelmista. Tieto- ja yksityisyyden suojasta vastaavien viranomaisten 30. kansainvälisessä konferenssissa, joka pidettiin Strasbourgissa 15.–17. lokakuuta 2008, hyväksyttiin yksityisyyden suojaa verkkoyhteisöpalveluissa koskeva päätöslauselma (7), jonka suosituksiin on aiheellista kiinnittää erityistä huomiota.

3.11 Myös Euroopan suurimpien verkkoyhteisösivusto-operaattoreiden välisessä itsesääntelyä koskevassa sopimuksessa (Safer Social Networking Principles for the EU [periaatteet verkkoyhteisöjen turvallisuuden parantamiseksi EU:ssa]), joka allekirjoitettiin 10. helmikuuta 2009 (8) ja joka käsittää nykyään 20 allekirjoittajaosapuolta, yksilöidään selkeästi mahdolliset vaarat, joille kyseisiä sivustoja käyttävät alle 18-vuotiaat henkilöt altistuvat: häirintä (lasten häirintä internetsivuilla tai tekstiviestein), psykologinen manipulointi (aikuinen ystävystyy lapsen kanssa tarkoituksenaan käyttää häntä seksuaalisesti hyväksi) sekä vaarallinen käyttäytyminen, kuten perusteeton henkilötietojen paljastaminen laittomiin tarkoituksiin.

4. ETSK:n järjestämä kuuleminen

4.1 Tarkasteltavana olevan sosiaalisen ilmiön luonne ja nopea kehittyminen olivat perusteina sille, että käsillä olevaa lausuntoa valmisteltaessa toteutettiin kuuleminen, joka järjestettiin ETSK:n tiloissa. Kuulemiseen osallistui eräitä merkittävimpiä verkkoyhteisösivustojen toiminnan ja käytön sidosryhmiä, valtiovallasta riippumattomia organisaatioita ja kuluttajia sekä neuvoston, komission, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA), Euroopan tietosuojavaltuutetun ja asianomaisten kansallisten viranomaisten edustajia.

4.2 Aiemmin lähetettyyn kyselyyn annetut kirjalliset vastaukset (tiivistelmä kuulemisesta on saatavilla ETSK:n verkkosivuilla osoitteessa http://www.eesc.europa.eu/sections/ten/index_en.asp?id=7000tenen), esiin tuodut eri näkökannat sekä ajatusten ja ehdotusten vilkas vaihto edistivät ratkaisevasti ja hyvin myönteisellä tavalla käsillä olevan lausunnon laatimista ja olivat mitä ilmeisin osoitus siitä, että tällaiset tapahtumat, joissa kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä kuullaan suoraan, ovat tärkeitä muotoiltaessa ehdotuksia ja suosituksia poliittisille päätöksentekijöille sekä verkkoyhteisösivustojen konkreettisessa tapauksessa niiden varsinaisille operaattoreille ja käyttäjille.

4.3 On syytä korostaa, että komission ja Euroopan tietosuojavaltuutetun edustajien näkemykset olivat sopusoinnussa tässä lausunnossa esitettyjen ehdotusten valtaosan kanssa ja että komissio on jo edistynyt huomattavasti joidenkin tavoitteiden määrittelyn tarkentamisessa ja toisten tavoitteiden saavuttamisessa käynnissä ja suunnitteilla olevissa aloitteissa. Tämä antaa aihetta enteillä, että toimielinten yhteistyö on tulevaisuudessa erittäin tuloksellista.

5. Tarvittavat toimenpiteet ja odotettavissa olevat tulokset

5.1 ETSK antaa tunnustuksen työlle, jota komissio on jo tehnyt internetiä käyttävien lasten suojelemiseksi, ja on siihen tyytyväinen. Komitea toistaa, mitä se toteaa lausunnossaan, jossa käsitellään tuolloin arvioitavana ollutta ehdotusta yhteisön monivuotisesta ohjelmasta internetiä ja muita viestintäteknologioita käyttävien lasten suojelemiseksi. (9)

5.2 Komitea toteaa lisäksi, että edellä mainittu itsesääntelyä koskeva aloite on ajankohtainen ja hyödyllinen, ja viittaa siltä osin erityisesti joukkoon suunniteltuja toimenpiteitä suurimpien vaarojen minimoimiseksi.

5.3 ”Turvallisempi internet” -ohjelman (2009–2013) toteuttamisen osalta ETSK painottaa, että on tärkeää tiivistää vuoropuhelua verkkoyhteisösivustojen keskeisten toimijoiden, erityisesti nuorten kanssa edistämällä heidän osallistumistaan keskusteluun sekä ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen, jotta internetin käyttö olisi entistä turvallisempaa.

5.4 ETSK katsoo, että nuorten on osallistuttava suoraan toimintamallien määrittelyyn sekä verkkoyhteisösivustoihin liittyvistä kysymyksistä sopimiseen ja päättämiseen, sillä heillä on todennäköisesti parhaimmat edellytykset tehokkaimmin ja nopeimmin ymmärtää kulloinkin syntyviä ongelmatilanteita.

5.5 ETSK ehdottaa myös, että tarkasteltaisiin mahdollisuutta perustaa kansainvälinen tai eurooppalainen opinto-ohjelma internetin uhrien tukemiseen erikoistuneiden neuvonantajien ja terapeuttien kouluttamiseksi erityisesti tilanteisiin, joissa kyse on verkkokiusaamisesta ja lasten houkuttelusta seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa. ETSK ehdottaa, että ”Turvallisempi internet” -ohjelman puitteissa suunnitellaan yleistä ja erityisesti internetin kautta tapahtuvaa neuvontaa koskevia aloitteita ja laaditaan lapsille ja teini-ikäisille suunnattavia ennaltaehkäiseviä ohjelmia.

5.6 ”Turvallisempi internet” -ohjelman (2009–2013) toteuttamiseen liittyen ETSK korostaa lisäksi, että on tärkeää käynnistää digitaalisen lukutaidon edistämiseen ja erityisesti verkkoyhteisösivustojen turvalliseen käyttöön tähtääviä aloitteita, joita ei ole suunnattu yksinomaan lapsille ja teini-ikäisille, vaan kansalaisille yleisesti, erityisesti kasvatuksesta vastuussa oleville vanhemmille ja iäkkäämmille henkilöille.

5.7 ETSK katsoo myös, että verkkoyhteisösivusto-operaattoreiden on sovellettava erityisesti alaikäisten suojeluun liittyviä itsesääntelykäytänteitä. Tällöin on kuitenkin varmistettava niiden asianmukaisen noudattamisen riippumaton valvonta sekä se, että suojelua koskevia vähimmäisvaatimuksia on mahdollista säätää lainsäädäntöteitse.

5.8 ETSK kannattaa lisäksi itsesääntelyjärjestelmien kehittämistä yhteissääntelyn pohjalta sekä yhteisö- että kansallisella tasolla ottamalla sääntelyelimet toimintaan mukaan. Näin varmistetaan, että solmittuja sopimuksia noudatetaan asianmukaisesti, väärinkäytökset estetään, rikkomukset johtavat seuraamuksiin ja että muut toimijat rankaisevat sääntöjen rikkojia.

5.9 ETSK kannattaa suurimpaa osaa suosituksista, jotka esitetään tieto- ja yksityisyyden suojasta vastaavien viranomaisten 30. kansainvälisessä konferenssissa 17. lokakuuta 2008 hyväksytyssä päätöslauselmassa sosiaalisten verkkoyhteisöpalvelujen yksityisyyden suojasta (10) sekä direktiivin 95/46/EY 29 artiklan nojalla perustetun tietosuojatyöryhmän äskettäisessä lausunnossa (11) internetin sosiaalisista verkkoyhteisöistä. Komitea kehottaa komissiota ottamaan ne huomioon ja varmistamaan, että operaattorit ryhtyvät soveltamaan niitä.

5.10 ETSK katsoo myös, että tarvitaan lisätoimia tiedon lisäämiseksi ja koulutuksen syventämiseksi ensimmäisistä kouluvuosista lähtien, jotta vaaroja ennaltaehkäistäisiin entistä tehokkaammin ja sosiaalisia verkkoyhteisöjä hyödynnettäisiin entistä paremmin. Tämä edellyttää, että yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa käynnistetään valituskampanjoita. ”Turvallisempi internet” -ohjelman puitteissa toteutettavien aloitteiden täydennykseksi olisikin erittäin hyödyllistä luoda nimenomaan verkkoyhteisösivustopalveluiden käyttäjille suunnattu eYouGuide, eräänlainen verkkoyhteisösivustopalveluiden käyttäjien oikeuksien portaali, joka tarjoaisi mahdollisuuden ilmoittaa väärinkäytöksistä ja sovitella riitoja yleiseurooppalaisella tasolla. Kyseessä olisi toisin sanoen yksi ainut sivusto, jossa olisi mahdollista ”hallinnoida” käyttäjien oikeuksia, arvioida koordinointia yhteisön tasolla, keskustella toimintatavoista ja politiikoista sekä arvioida kansallisten viranomaisten yhteistyötä.

5.11 ETSK katsoo myös, että jäsenvaltioiden ja yhteisön tutkimus- ja kehittämisohjelmissa sekä operaattoreiden keskuudessa on investoitava aiempaa enemmän sellaisten teknisten välineiden kehittämiseen ja parantamiseen, jotka suodattavat ja estävät internetiin pääsyn ja jotka mahdollistavat sen, että perheissä voidaan noudattaa järkevästi ja johdonmukaisesti ennalta varautumisen periaatetta.

5.12 Koska tarkastelun kohteena oleva ilmiö on luonteeltaan muuttuva ja dynaaminen, ETSK pitäisi tervetulleena komission vihreää kirjaa, jossa tarkasteltaisiin heinäkuussa 2008 järjestetyn julkisen kuulemisen tuloksia, määriteltäisiin tulevan kehittämistoiminnan keskeiset vaihtoehdot ja analysoitaisiin vaikutuksia järjestämällä laaja kuuleminen, jonka kohderyhmänä olisivat yritykset, ammattilaiset, tutkijat sekä asianomaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot.

5.13 Voitaisiinkin pohtia, olisiko aiheellista luoda EU:n laajuiset yhtenäiset lainsäädäntöpuitteet, jotka perustuisivat aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön ja kansallisten politiikkojen koordinointiin. Eräs erityishuomiota ansaitseva näkökohta koskee kyseisiin verkkoihin liittymisen sopimusehtoja, jotka ovat pääsääntöisesti kohtuuttomia erityisesti sovellettavan lain ja toimivaltaisen tuomioistuimen osalta.

Koska kyse on ennen kaikkea kansainvälisestä ilmiöstä ja koska tärkeimmät verkkoyhteisösivustopalvelut kuuluvat EU:n alueen ulkopuolisten lainkäyttöalueiden piiriin, ETSK katsoo, että on ratkaisevan tärkeää edistää asianmukaisesti seuraavia toimenpiteitä:

5.14.1 Määritellään erityisesti alaikäisille suunnattuja verkkoyhteisösivustopalveluita koskevat periaatteet ja käytännesäännöt kansainvälisellä tasolla.

5.14.2 Vakiinnutetaan valvontamekanismeja, joilla varmistetaan kyseisten sääntöjen noudattaminen, minkä on palvelujen luonteen johdosta välttämättä tapahduttava rajatylittävältä pohjalta.

5.14.3 Vahvistetaan ja helpotetaan Euroopan unionin yhteistyötä poliittisella ja toiminnallisella tasolla eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten kolmansien maiden kanssa verkkoyhteisösivustojen käyttöön liittyvien vaarojen ja ongelmien yksilöimiseksi, parhaimpien ratkaisujen löytämiseksi, jotta kyseisenlaiset tilanteet estetään, sekä – aina kun kansainväliset lainsäädännölliset puitteet tämän sallivat – kansalaisten/kuluttajien oikeuksien kannalta vahingollisten tilanteiden eliminoimiseksi asianmukaisesti.

5.15 ETSK painottaa lisäksi, että osapuolten välillä tarvitaan tehokasta kansainvälistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta maksimoidaan tarvittavien toimenpiteiden vaikutus internetin entistä turvallisemman käytön edistämiseksi. (12) Tarvitaan aiempaa toimivampi kansainvälinen lähestymistapa, jotta varmistetaan tietämyksen levittäminen ja vaihto, toiminnan koordinointi ja säädösten täytäntöönpano sekä tarvittavan rahoituksen saanti välttämättömien toimenpiteiden toteuttamiseksi Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella.

5.16 ETSK toteaa myös, että jäsenvaltioiden on ratifioitava Euroopan neuvoston yleissopimukset tietoverkkorikollisuudesta sekä lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä (13), mikä olisi merkittävä askel, jotta Euroopan unioni voisi toimia kansainvälisellä areenalla yhtenäisenä ryhmittymänä.

5.17 Lopuksi ETSK pohtii edellä kuvailtujen aloitteiden ohella, olisiko harkittava mahdollisuutta laajentaa toimivaltuuksia, jotka nykyisin ovat hajallaan useissa eri elimissä, ja yhdistää ne, jotta voidaan nimittää yhteisön tason asiamies kaikkia audiovisuaalialaan liittyviä kysymyksiä – yksityisyys, tietosuoja, ihmisarvo, vastineoikeus, ilmaisunvapaus – varten, verkkoyhteisösivustot mukaan luettuina, vertailevan oikeuden kannalta samaan tapaan kuin kanadalaisessa tietosuojaviranomaismallissa (Privacy Commissioner). Äskettäin uutisoitiin Kanadan tietosuojaviranomaisen puuttumisesta laajennettujen valtuuksiensa puitteissa Facebookin väitettyyn asiattomaan henkilötietojen säilyttämiseen. (14)

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) IP/09/232, Bryssel 10. helmikuuta 2009.

(2) Ks. etenkin Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (European Network and Information Security Agency, ENISA) raportti Security Issues and Recomendations for Online Social Networks osoitteessa www.enisa.europa.eu/doc/pdf/deliverables/enisa_pp_social_networks.pdf.

(3) http://ec.europa.eu/information_society/activities/sip/events/forum/forum_sepet_2008/index_en.htm.

(4) http://ec.europa.eu/information_society/activities/sip/policy/consultations/ageverif_sns/index_en.htm.

(5) http://ec.europa.eu/information_society/activities/sip/docs/pub_consult_age_rating_sns/summaryreport.pdf.

(6) Flash Eurobarometri -kysely 2008: Towards a safer use of the Internet for children in the EU – A parents' perspective, http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_248_en.pdf.

(7) Resolution on Privacy Protection in Social Network Services, http://www.privacyconference2008.org./adopted_resolutions/STRASBOURG2008/resolution_social_networks_en.pdf.

(8) Safer Social Networking Principles for the EU, saatavilla internetosoitteesta http://ec.europa.eu/information_society/activities/social_networking/eu_action/selfreg/index_en.htm#self_decl.

(9) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 61.

(10) Suosituksia sisältävä asiakirja on saatavilla osoitteessa http://www.privacyconference2008.org/adopted_resolutions/STRASBOURG2008/resolution_social_networks_en.pdf.

(11) Lausunto (2009) internetin sosiaalisista verkkoyhteisöistä, annettu 12. kesäkuuta 2009.

(12) Näkemys, jota ETSK:n TEN-erityisjaoston puheenjohtaja János Tóth kannatti lausunnon ”Internetiä käyttävien lasten suojelu” julkista esittelyä koskevan komitean aloitteen yhteydessä 5. toukokuuta 2009 (tiedot ovat saatavilla osoitteessa: http://www.eesc.europa.eu/sections/ten/index_en.asp?id=4300003tenen).

(13) http://conventions.coe.int/Treaty/Commun/QueVoulezVous.asp?NT=201&CL=ENG.

(14) Kanadan tietosuojaviranomainen (Office of the Privacy Commissioner of Canada, OPC), ks. http://www.priv.gc.ca/aboutUs/mm_e.cfm#contenttop. Tietosuojaviranomaisen tuore artikkeli Facebookista, ks. http://www.priv.gc.ca/media/nr/-c/2009/nr-c_090716_e.cfm.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/74

457. TÄYSISTUNTO 4. JA 5. MARRASKUUTA 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen”

KOM(2008) 868 lopullinen

(2010/C 128/13)

Esittelijä: Vladimíra DRBALOVÁ

Komissio päätti 16. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen

KOM(2008) 868 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 141 puolesta ja 2 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK pitää tiedonantoa ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” tarkoituksenmukaisena aloitteena. Se on samaa mieltä siitä, että jäsenvaltio- ja EU-tasolla tulee varmistaa kyky ja keinot ennakoida työmarkkinoiden osaamistarpeita. Lyhyen aikavälin talouselvytyksen perusedellytyksenä on pätevyyden lisääminen kaikilla tasoilla. Pitkällä aikavälillä se on myös kehityksen, paremman tuottavuuden, kilpailukyvyn, työllisyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien takaamisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusedellytys. Työmarkkinoiden tulevia tarpeita voidaan ennakoida vain jonkin verran, joten ennakoinnin tapoja ja keinoja on kehitettävä jatkuvasti.

1.2 ETSK suhtautuu myönteisesti Cedefopin ehdottamiin lisäparannuksiin taitojen ennakoimiseksi säännöllisesti EU-tasolla. Niitä ovat mm. menetelmien ja tietokantojen parantaminen ja samalla tehtävä tarjonta- ja kysyntäennusteiden ajantasaistaminen, jotta eroja voidaan analysoida. Koska jäsenvaltioiden käytännöt vaihtelevat, komitea suosittaa myös osaamisen käsitteen yhä perusteellisempaa määrittelemistä.

1.3 On kuitenkin todettava, että tulevien tarpeiden varmaa määrittelyä varten ei ole olemassa välineitä ja että globaalissa maailmassa työn maailmanlaajuinen jakautuminen ei ole vakaata keskipitkällä aikavälillä, kun taas koulutuksen kesto on luultavasti juuri ”keskipitkä”.

1.4 ETSK pitää järkevänä kohentaa taitoja ja saada ne vastaamaan työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita. Se kehottaa kuitenkin hyödyntämään kaikki työmarkkinoiden nykyiset mahdollisuudet, parantamaan työntekijöiden sopeutumiskykyä, parantamaan nykyisten työpaikkojen laatua, luomaan uusia tuottavia työpaikkoja ja vapauttamaan uusien ”vihreiden” markkinoiden potentiaalia.

1.5 Komitea kannattaa varauksetta kaikkien osapuolten kumppanuutta ja yhteistyötä. Se antaa tunnustusta erityisesti työmarkkinaosapuolten – työmarkkinoiden päätoimijoiden – sekä kansalaisyhteiskunnan panokselle. Komitea kannattaa myös yhteistyön tiivistämistä ja toimien kansainvälistä koordinointia mm. ILO:n ja OECD:n puitteissa.

1.6 Komitea korostaa erityisesti oppilaitosten ja yritysten tiivistä ja tehokasta yhteistyötä, jonka avulla voidaan muuttaa rakentavasti opetusjärjestelmiä, vähentää opintojen keskeyttämistä, lisätä teknisten alojen vetovoimaa, parantaa oppisopimuskoulutuksen laatua, ennakoida jäsenvaltioiden työmarkkinoilla edellytettävien vaatimusten kehitystä ja siten taitoja yleisen työllisyysasteen nostamiseksi unionissa sekä mukauttaa osaaminen entistä paremmin elinkeinoelämän käytäntöihin. Komitea korostaa myös peruskoulutuksen ja opettajankoulutuksen laatua ja uraneuvontajärjestelmien parantamista. Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) erityistarpeet tulee kartoittaa.

1.7 ETSK kiinnittää tältä pohjalta huomiota Prahassa toukokuussa 2009 pidetyssä EU:n ylimääräisessä työllisyyshuippukokouksessa hyväksyttyihin suosituksiin. Niiden tavoitteena on parantaa taitotasoa, panostaa koulutukseen, kannustaa EU:n sisäiseen liikkuvuuteen, ennakoida ammattitaitotarpeita ja sovittaa taidot yhä paremmin yhteen työmarkkinoiden vaatimusten kanssa. Lisäksi pyritään lisäämään mahdollisuuksia saavuttaa korkea laatutaso oppisopimuskoulutuksessa ja työharjoittelussa.

1.8 Komitea suhtautuu myönteisesti myös jäsenvaltioiden koulutusneuvoston kokouksessa toukokuussa 2009 tekemään sitoumukseen. Se koskee vahvistetun eurooppalaisen kehyksen luomista yhteistyön tiivistämiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla sekä neljän strategisen tavoitteen määrittelyä kaikkien yleissivistävää tai ammatillista koulutusta saavien työllistettävyyden ja yrittäjävalmiuksien kehittämiseksi. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi (1) on tässä yhteydessä erityisen tärkeä.

1.9 ETSK on tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio Ruotsi on sisällyttänyt tapahtumakalenteriinsa konferenssin aiheesta ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”. Lokakuun 22. ja 23. päivänä 2009 pidettävässä konferenssissa korostetaan työmarkkinoiden tulevia tarpeita ja julkisten työvoimapalvelujen roolia.

2. Johdanto

2.1 EU:n talous on ajautunut maailmanlaajuisen finanssikriisin johdosta taantumaan, millä on merkittäviä vaikutuksia Euroopan työmarkkinoihin ja työllisyyteen. Nykyarvioiden mukaan työttömyys nousee 9,4 prosenttiin vuonna 2009 ja 10,9 prosenttiin vuonna 2010.

2.2 Euroopan komissio reagoi EU:n tilanteeseen laatimalla Euroopan talouden elvytyssuunnitelman (2), jossa korostetaan toimien yhteensovittamista, määritellään strategiset tavoitteet ja esitetään joukko Lissabonin strategian neljään painopistealaan liittyviä toimenpiteitä.

2.3 EU:n elvytystoimia on suunnattu mm. työpaikkojen ja henkilöresurssien turvaamiseen ja yrittäjyyden edistämiseen. Komissio on kehottanut käynnistämään laajan eurooppalaisen aloitteen työllisyyden edistämiseksi ja suosittanut mm. seuraamaan avoimien työpaikkojen nykyistä ja odotettua tarjontaa sekä reagoimaan entistä valppaammin työpaikkatarjontaan kehittämällä osaamista ja parantamalla tarjonnan tasoa.

2.4 Kasvun ja hyvinvoinnin kehittämisen tärkein tekijä on maan kyky luoda laadukkaita työllistymismahdollisuuksia. Työllistymismahdollisuuksien luomiseen ja kasvuun tähtäävä politiikka tukeutuu useisiin perustekijöihin. Nykyaikaisiin, osallistaviin, joustaviin ja kilpailuperusteisiin työmarkkinoihin liittyy laaja kirjo toimintoja ja tehtäviä. Lisäksi työntekijöiden vapaa liikkuvuus on EU:n perusperiaatteita. Se, että kansalaisten on helpompi työskennellä toisessa jäsenvaltiossa, ja työpaikkatarjonnan parantaminen eivät ole ainoita tavoitteita, vaan lisäksi pyritään siihen, että työvoiman tarjonta yrityksille on laajempaa ja joustavampaa ja että työmarkkinoiden tarpeisiin vastataan entistä paremmin.

2.5 Vuoden 2009 EU:n keväthuippukokouksen päätelmissä korostetaan selvästi tarvetta suunnata toimet niin, että vahvistetaan EU:n kykyä parantaa osaamista kaikilla tasoilla, ennakoida työmarkkinoiden tarpeita ja sovittaa pätevyydet yhteen näiden tarpeiden kanssa. Huippukokouksen osanottajat vetosivat lisäksi voimakkaasti jäsenvaltioihin, jotta ne soveltaisivat yhdennettyä suuntaviivaa nro 24 ja ottaisivat uudet taitovaatimukset huomioon perus- ja ammattikoulutusjärjestelmissään.

2.6 Prahassa 7. toukokuuta 2009 pidetyssä ylimääräisessä huippukokouksessa sovittiin kymmenestä konkreettisesta toimenpiteestä. Ne liittyvät sekä pitkän että lyhyen aikavälin haasteisiin, ja ne on tarkoitus toteuttaa jäsenvaltio- ja unionitasolla yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Neljä toimenpidettä koskee yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, elinikäistä oppimista, oppisopimuskoulutusta, liikkuvuuden tukemista, taitojen ennakoinnin parantamista sekä taitojen ja työmarkkinoiden tarpeiden yhteensovittamista.

3. Yleistä

3.1 Komissio julkaisi vuonna 2008 tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (3), jossa se korostaa vallitsevan kriisin valossa, että inhimillistä pääomaa ja työllistyvyyttä tulee vahvistaa parantamalla osaamista. Komission ehdotuksen tavoitteena on parantaa EU:n valmiuksia arvioida ja ennakoida taitoja sekä parantaa taitojen mukauttamista syntyvien uusien työpaikkojen luonteeseen.

3.2 Komissio esittää vuoteen 2020 ulottuvan ensiarvion ammattitaidoista ja työmarkkinoiden tarpeista ja ehdottaa myös työmarkkinoiden tulevien tarpeiden oikea-aikaista ja järjestelmällistä seurantaa, arviointia ja kartoitusta. Lisäksi komissio aikoo kehittää taitojen mittaustapoja PROGRESS-ohjelman ja elinikäisen oppimisen ohjelmien avulla.

3.3 Komissio hyödyntää tämän prosessin tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi nykyisiä välineitä ja laatii parhaillaan uusia välineitä, joiden on määrä vahvistaa tai yksinkertaistaa prosessia. Se korostaa joustoturvapolitiikkaa ja taitojen kohentamiseen tähtäävien toimenpiteiden käynnistämistä. Äskettäin ehdotettuja välineitä ovat Euroopan työmarkkinoiden seurantaelin, monikielinen ammatteja ja taitoja koskeva standardiluettelo sekä Match and Map -palvelu, jonka on tarkoitus helpottaa Eures-järjestelmän käyttöä. Myös Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) keskeinen merkitys mainitaan. Työmarkkinoiden tulevia tarpeita voidaan ennakoida vain jonkin verran, joten ennakoinnin tapoja ja keinoja on kehitettävä ja parannettava jatkuvasti. Lisäksi tulee tarkkailla eri jäsenvaltioiden kykyä hyödyntää tukea.

3.4 Komissio korostaa perustellusti myös monialaisten taitojen ja muiden kuin teknisten taitojen (soft skills) kasvavaa merkitystä. Tällaisia ovat ryhmätyötaidot, kielitaito ja viestintävalmiudet. Aivan erityistä huomiota tulee kiinnittää luku-, kirjoitus- ja laskutaidon (numeracy) standardien ja tason parantamiseen jo pienestä pitäen.

3.5 Pätevyyksiä käsittelevien alakohtaisten komiteoiden perustaminen työnantajien, oppilaitosten ja muiden asianomaisten toimijoiden alakohtaisten sopimusten nojalla vaikuttaa hyvältä käytännöltä. Näiden neuvostojen toiminta voidaan nivoa alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun rakenteisiin, sillä työmarkkinaosapuolilla on tässä yhteydessä huomattavan tärkeä rooli. (4)

3.6 Jäsenvaltiot sitoutuivat 12. toukokuuta 2009 pidetyssä opetusministerineuvoston kokouksessa tiivistämään yhteistyötään yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla. Asetetuissa painopisteissä korostetaan, että yleissivistävällä ja ammatillisella koulutuksella tulee olla merkittävä asema laajennetussa talous- ja sosiaalipoliittisessa keskustelussa. Yhteiset haasteet ovat seuraavat: 1) työvoimalla tulee olla asianmukaiset taidot tulevaisuuden työpaikkoja ajatellen, 2) mukautuminen ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin ja 3) yhä kovempi kansainvälinen kilpailu.

3.7 Lisäksi neuvosto on antanut päätelmät oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten kumppanuuden vahvistamisesta. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen rooli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä perustuu merkittävältä osin siihen, että sen avulla yksilöille pystytään antamaan osaamista, taitoja ja pätevyyttä, joita he tarvitsevat voidakseen paremmin siirtyä työmarkkinoille ja pysyä niillä. Työmarkkinaosapuolilla on merkittävä rooli juuri tämän takia, sillä ne ovat työmarkkinoiden päätoimijoita.

4. Faktoja ja tunnuslukuja

4.1 Kesäkuussa 2008 kokoontunut EU:n neuvosto vahvisti päätelmissään ”Työmarkkinoiden tarpeiden ennakointi ja yhteensovittaminen, erityisesti nuoret huomioon ottaen – Työllisyys- ja osaamisaloite” pyyntönsä laatia vuoteen 2020 ulottuva kattava arvio Euroopan tulevista osaamistarpeista. (5)

4.2 Näin ollen Cedefop laati vuosien 2006–2020 taitotarpeista analyysin (6), joka koskee 25:tä EU:n jäsenvaltiota sekä Norjaa ja Sveitsiä. Analyysissa oletetaan, että vuoteen 2020 mennessä luodaan 20,3 miljoonaa lisätyöpaikkaa. Työpaikkojen uudelleentäytön myötä (kun eläkkeelle jääneiden tai työmarkkinoilta poistuneiden työpaikat ovat vapautuneet) syntyy 85 miljoonaa lisätyöpaikkaa, mitä ei tosin voida pitää työpaikkojen nettolisäyksenä. Vuonna 2020 palvelualan työpaikkoja odotetaan olevan kolme neljännestä kaikista työpaikoista.

4.3 Nykyisin lähes 40 prosenttia ammatissa toimivista henkilöistä on korkeaa taitotasoa edellyttävissä tehtävissä, esim. johtavassa asemassa, itsenäisenä ammatinharjoittajana tai teknisissä tehtävissä. Korkeaa tai keskikorkeaa taitotasoa edellyttävien työtehtävien odotetaan edelleen yleistyvän ensi vuosikymmenellä. Myös joidenkin sellaisten työtehtävien, jotka eivät edellytä mitään koulutusta tai edellyttävät vain matalaa koulutustasoa, arvellaan lisääntyvän.

4.4 Jos tämä suuntaus jatkuu, kyseiset muutokset johtavat työpaikkojen lisääntymisen kahtiajakoon. Seurauksena on, että yksinkertaisia rutiinitehtäviä sisältävien, keskitason koulutusta edellyttävien työpaikkojen kysyntä vähenee, mutta kaikissa työtehtävissä uusilta työntekijöiltä vaaditaan asianmukaista ammatillista peruskoulutusta, koska paljon väkeä jää eläkkeelle.

4.5 Vaadittu koulutustaso nousee nykyisin kaikissa – myös matalimman koulutustason – ammattiryhmissä. Taitojen tarjonta vaikuttaa tähän pätevyysvaatimusten noususuuntaukseen. Väestön koulutustaso on yleisesti ottaen noussut kymmenen viime vuoden aikana etenkin siksi, että monissa jäsenvaltioissa ihmiset ovat hyödyntäneet mahdollisuuden korkeakoulutukseen ja että vanhemmat työntekijät, joiden koulutustaso on keskimäärin matalampi, ovat poistuneet työmarkkinoilta eläkkeelle.

4.6 Cedefopin esittämissä päätelmissä korostetaan kuitenkin selvästi, että vaadittava pätevyystaso nousee pitkällä aikavälillä useissa tai useimmissa työtehtävissä. Cedefopin ennusteen mukaan lähes 91 prosentissa kaikista vuosina 2006–2020 avoimina olevista työpaikoista edellytetään korkeaa tai keskikorkeaa koulutustasoa. Työvoiman koulutusrakennetta tulee muuttaa seuraavan vuosikymmenen aikana, sillä yhä useammissa avoimissa työpaikoissa – jopa 55 miljoonassa – edellytetään keskitason koulutusta (ammatillinen koulutus kuuluu tähän). Niille työnhakijoille, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta tai matala koulutustaso, tarjoutuu alle 10 miljoonaa työpaikkaa.

4.7 Eurostatin tietojen perusteella EU:ssa on vuodesta 2000 lähtien kyetty luomaan laadukkaita työpaikkoja. Havaittavissa on esimerkiksi, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus työvoimasta ja työpaikkojen lisääntyminen korreloivat positiivisesti. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyys on kasvanut nopeammin kuin keskimääräinen työllisyysaste. Esimerkiksi Maltassa korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyys on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2000, kun kokonaistyöllisyysaste on noussut vain 12 prosenttia. Lisäksi tulee huomata käänteinen suuntaus: epävarmojen työpaikkojen syntyminen.

4.8 Cedefopin selvityksessä mainitaankin koko joukko tällaisen kehityksen seurauksia:

—	Yleiset taitovaatimukset lisääntyvät vastaisuudessakin.

—	Harjoitettavilla politiikoilla tulee varmistaa työvoiman kyky mukautua näihin vaatimuksiin. Tulisi selvittää, onko työpaikkojen puute työmarkkinoilla vain väliaikaista tai ohimenevää vai onko ilmiö pitkäaikainen ja edellyttääkö se kohdennettuja toimia.

—	Täydennyskoulutuksella ja elinikäisellä oppimisella tulee pyrkiä siihen, että yksilöiden taidot ovat jatkuvasti työmarkkinoiden rakenteellisten muutosten tasalla.

—	Seuraavalla vuosikymmenellä työmarkkinoille tulevien nuorten määrä ei riitä vastaamaan kaikkiin työmarkkinoiden tarpeisiin. Tällä on seurauksia perus- ja ammattikoulutusjärjestelmille. Elinikäinen oppiminen on perustavan tärkeää.

—	Olipa yleissivistävällä ja ammatillisella koulutuksella mikä tahansa merkitys työmarkkinoiden tarpeiden yhä paremmalle täyttämiselle, niillä ei voida ratkaista yli- tai alikoulutusongelmaa.

—	On arvioitava tarkasti taidot, ehkäistävä niiden hukkaan joutuminen ja hyödynnettävä olemassa olevaa taitopääomaa.

5. Erityistä

5.1 Komission tavoitteena on saada tarjolla oleva pätevyys ja työmarkkinoiden tarpeet kohtaamaan. Nykyisten esteiden, myös hallinnollisten esteiden, poistaminen työntekijöiden vapaalta liikkuvuudelta EU:ssa ja yhä selkeämpi tiedottaminen työmarkkinasuuntauksista auttaisivat osaltaan edistämään ammatillista, alojenvälistä ja maantieteellistä liikkuvuutta (7) sekä mahdollistaisivat työntekijöiden taitojen ja työmahdollisuuksien aiempaa paremman yhteensovittamisen. On myös oleellisen tärkeää parantaa nk. siirtymäliikkuvuutta ja helpottaa näin uuden, laadukkaan työpaikan löytymistä menetetyn tilalle kuitenkin niin, että turva on taattu (joustoturva).

5.2 Tiedonantoon liittyvässä komission valmisteluasiakirjassa (8) määritellään mm. tutkinnon, tietojen, taitojen ja pätevyyden käsitteet. Käytännössä nämä termit ovat kuitenkin sidoksissa lähestymistapoihin, jotka vaihtelevat hyvin paljon jäsenvaltioittain. Komission tulisi määritellä selvemmin, miten laajasti osaamisen käsite tulee ymmärtää nyt tarkasteltavassa tiedonannossa.

5.3 Taito-ongelma oli Euroopassa olemassa jo ennen nykyistä kriisiä. Unionin toimielimet ja yritysjohto ovat jo yli kymmenen vuotta kiinnittäneet huomiota siihen, että Eurooppa ei tuota, houkuttele eikä onnistu säilyttämään elinkeinoelämänsä tarvitsemaa määrää tutkijoita, insinöörejä ja tietotekniikan asiantuntijoita. Tilanne kärjistyy, ja tilastotiedoista ilmenee, etteivät nuoret sukupolvet edelleenkään ole riittävän kiinnostuneita luonnontieteellisistä koulutusaloista. Työmarkkinoiden tarpeita vastaavien taitojen puute on yhä pahempi ongelma Euroopassa ja uhkaa Euroopan kilpailukykyä aikapommin lailla. Tarpeita vastaava taitotaso, tiedonsaannin parantaminen ja rakenteiden kehittäminen vaikuttaisivat myönteisesti etenkin pk-yrityksiin.

5.4 Unionin ulkopuolisista maista lähtöisin olevat maahanmuuttajat voivat niin ikään edistää kehitystä unionissa, erityisesti kun otetaan huomioon, että työvoiman tarjonta on vähentynyt useissa maissa. EU:n uusi suhtautumistapa taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon unionin ulkopuolisista maista sekä kyvykkäiden ihmisten tulo muualta maailmasta voivat olla vain väliaikaisratkaisuja. Nähtäväksi jää, auttaako ”sinisen kortin” käyttöönotto EU:ta voittamaan lahjakkuuksista käytävän kilpailun. Tätä nykyä vain 2 prosenttia Euroopan korkeasti koulutetuista työntekijöistä on lähtöisin unionin ulkopuolisista maista.

5.5 Nyt, kun ajat ovat Euroopassa epävakaat, tulee tarvittavien taitojen puutteesta johtuvaan ongelmaan kiinnittää entistä enemmän huomiota, ja se tulee ottaa näkyvämmin esille. Lisäksi tulee huomata, että työpaikkojen nettolisäysnäkymien perusteella kehitys on kaksijakoista niin, että korkeaa taitotasoa vaativat työpaikat lisääntyvät huomattavasti, vaikka Euroopalla onkin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vielä suurempi potentiaali luoda työllistymismahdollisuuksia – sekä uusia että vapautuvia työpaikkoja.

5.6 Työntekijämäärän vähentäminen heikon kysynnän aikoina on hyvin lyhytnäköinen ratkaisu. Taitopääoman kartuttaminen on kallis ja pitkäkestoinen prosessi, olipa kyse virallisesta koulutuksesta (perus-, keski- tai korkea-aste) tai yrityksessä oppimisesta (yrityskulttuuri, yrityksen oma organisaatio, asiakassuhteet). Talous ei voi elpyä, ellei yrityksillä ole riittävästi pätevää työvoimaa.

5.7 Kaukonäköiseen ja tulevaisuuteen suuntautuneeseen toimintamalliin tulee sisältyä seuraavia valtioiden ja yksityisen sektorin yhteisiä toimia:

—	Ohjataan kauden 2007–2013 ESR-rahoitus ammatilliseen koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen.

—	Käynnistetään yhteisiä toimia sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus.

—	Harjoitetaan yhteistä politiikkaa opintojen keskeyttämisen vähentämiseksi ja nuorten saamiseksi kiinnostumaan matemaattisista aineista ja luonnontieteistä sekä teknisistä, tieto- ja viestintäteknisistä ja ympäristönsuojeluun liittyvistä ammateista.

—	Vahvistetaan ja kehitetään oppilaitosten ja korkeakoulujen korkeatasoista kumppanuutta toteuttamalla suunnitelmallisia harjoittelujaksoja, joiden myötä etenkin opintojensa viimeisiä kuukausia suorittavat opiskelijat voivat saada suoran yhteyden koulutustaan vastaavaan työelämään.

—	Edistetään ammattitaitojen liikkuvuutta Euroopassa.

—	Vahvistetaan innovatiivista lähestymistapaa koulutukseen, kuten verkko- ja etäoppimista.

—	Hyödynnetään niiden (köyhyyden, työttömyyden, vamman tai syrjinnän takia) syrjäytyneiden ryhmien potentiaalia, joita voidaan kouluttaa ja joiden työllistämisen helpottamiseksi on jo suunnattu merkittäviä varoja.

—	Huolehditaan maahanmuuttajien koulutuksesta.

5.8 Euroopan tulee parantaa osaamispyramidiaan (9): luku- ja kirjoitustaitoa sekä perustaitoja, ammattitaitoja ja nk. globaaliin osaamistalouteen (GKE, Global Knowledge Economy) liittyviä taitoja. Monissa Euroopan maissa on vielä paljon urakkaa jäljellä, jotta osaamispyramidi vastaisi EU:n kunnianhimoisia tavoitteita.

5.9 Voidakseen luoda, varmistaa ja ylläpitää tarvitsemiaan taitoja EU:n tulee toteuttaa erinäisiä toimenpiteitä, jotka kohdistuvat paitsi taitojen tarjontaan myös niiden kysyntään Euroopassa. Varmaa on, että kysyntään vaikuttavat kasvualojen tarpeet ja pitkän aikavälin painopisteet, jotka kehittyvät nopeasti niin maailmanlaajuisella kuin paikallisellakin tasolla. Lisäksi tulevat vielä globaalien voimavarojen tai väestörakenteen kehityksen suuntaukset. Työvoiman tarjontaan puolestaan vaikuttavat etupäässä väestörakenteen kehityssuuntaukset, liikkuvuuden vähäisyys ja se, miten EU kykenee tuottamaan tarvittavaa osaamista.

5.10 Komitea korostaa opettajankoulutuksen merkitystä. (10) Opettajien perus- ja ammattikoulutus tulee nivoa keskeisiin innovaatio-, tutkimus- ja yrittäjyyspolitiikkoihin. Opettajilla tulee olla heti opettajankoulutuksesta lähtien välineet, joiden avulla sopeutumista työmarkkinoiden ja tarpeita vastaavien taitojen kehitykseen voidaan parantaa kaikilla koulutustasoilla.

5.11 Työmarkkinaosapuolilla on tässä keskeinen rooli. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyön tulee vaikuttaa hyvin konkreettisesti etenkin opetussuunnitelmien laadintaan ja sellaisten kansallisten ammatti- ja pätevyysjärjestelmien luomiseen, jotka heijastavat työnantajien vaatimuksia konkreettisten tehtävien suorittamisesta yrityksessä. On tärkeää valmentaa opiskelijoita, tarjota nuorille työharjoittelujaksoja ja lisätä tarpeita vastaavien alojen vetovoimaa. Euroopan komission tulisi kiinnittää huomiota yrityksissä vaadittaviin tehtäviin ennen taitojen tarkastelua. Pienten ja suurten yritysten tarpeet tulee erottaa toisistaan hyvin selvästi.

5.12 Euroopan tulee myös ottaa huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumisen työllisyysvaikutukset. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tuotannontekijöihin ja tuotantoprosesseihin. Euroopan komissio valmistelee jo lukuisia analyyseja uudesta vähähiilisestä taloudesta ja siihen liittyvästä ”vihreiden”" työpaikkojen ja ekoteollisuusalojen luomisesta. Alustavissa tuloksissa mainitaan tietolähteiden vähäisyys, epätarkkuus ja suuret erot ilmastonmuutoksen arvioiduissa työmarkkinavaikutuksissa. Siirtyminen vähähiiliseen talouteen tulee mieltää pitkäkestoiseksi prosessiksi, jonka aikana työmarkkinat sopeutuvat muutokseen asteittain.

5.13 Komission tiedonannon ensisijaisina aiheina ovat uusien työpaikkojen luominen ja näissä uusissa työpaikoissa tarvittavien taitojen parantaminen. EU:n tulee myös hyödyntää tehokkaasti työmarkkinoiden nykyistä potentiaalia ja parantaa työttömyysuhan alaisten tai työttömäksi jääneiden työntekijöiden pätevyystasoa ja sopeutumiskykyä. Huomiota tulee kiinnittää myös uudelleenkoulutukseen, ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Toisaalta EU:n on kyettävä takaamaan sellaiset olosuhteet, jotka edistävät tuottavien, korkealaatuisten ja asianmukaisesti palkattujen työpaikkojen luomista.

5.14 Taitotason nostamiseen tähtäävissä aloitteissa tulee myös ottaa huomioon yksilöiden omat tavoitteet ja tarpeet. Koulutuksella on oleellinen merkitys kansalaisten valinnanvapaudelle ja henkilökohtaisen kehittymisen mahdollisuuksille. Työmarkkinoiden kannalta koulutus palvelee myös tietojen ja taitojen välittämistä yksilöille, sillä ne ovat välttämättömiä jatkuvasti muuttuviin vaatimuksiin vastaamiseksi ja korkean työllisyysasteen takaamiseksi.

5.15 Työvoiman taitojen ja sopeutumiskyvyn parantamiseen tähtäävien politiikkojen tulee pohjautua kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin. Tämä edellyttää kaikkien yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien nykyisten esteiden purkamista sekä muotokysymysten osalta että yrityksissä. Tällaiset esteet hankaloittavat etenkin erityisen heikossa asemassa olevien, kuten ikääntyneiden työntekijöiden ja vammaisten, elämää.

5.16 Toukokuun 12. päivänä 2009 kokoontuneen koulutusneuvoston päätelmissä korostetaan niin ikään työmarkkinaosapuolten merkittävää roolia. Työmarkkinaosapuolet kiinnittävät eurooppalaisessa työmarkkinavuoropuhelussa huomiota yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeiden yhteensovittamisen ongelmiin. Ne laativat vuonna 2002 ammattitaidon ja pätevyyden elinikäistä kehittämistä koskevat yhteiset toimintapuitteet ja vuonna 2006 analyysin työmarkkinoiden avaintekijöistä. Työmarkkinaosapuolten kolmanteen, vuosia 2009–2010 koskevaan työohjelmaan (Riippumaton sopimus osallistavista työmarkkinoista ja työllisyysraportti) sisältyvät yhteiset toimet pohjautuvat näihin asiakirjoihin.

5.17 Neuvosto vetoaa päätelmissään myös kansalaisyhteiskunnan kanssa solmitun kumppanuuden sekä kaikkien sidosryhmien – yritysten, oppilaitosten, julkisten työvoimapalvelujen jne. – yhteistyön vahvistamisen puolesta. Asianomaisten kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö ja sosiaaliset aloitteet voivat täydentää mielekkäällä tavalla perinteistä työmarkkinavuoropuhelua.

5.18 Avoimen koordinointimenetelmän merkittävimpiä aikaansaannoksia yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla EU-tasolla on eurooppalainen tutkintojen viitekehys (European qualifications framework, EQF). Sen on määrä selventää tutkintoja ja tehdä niistä ymmärrettävämpiä sekä lisätä liikkuvuutta Euroopassa.

5.19 Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on osoittautunut käyttökelpoiseksi välineeksi Euroopan ammattikoulutustarpeita koskevissa kysymyksissä. Sitä voitaisiin tulevaisuudessa parantaa karsimalla hallinnollisia menettelyjä ja päällekkäisyyttä rakennerahastoaloitteiden kanssa sekä lisäämällä työmarkkinaosapuolten osallistumista.

5.20 Saavutettavaa edistystä seurataan keskimääräisen eurooppalaisen suoritustason viitearvojen (EU:n vertailuarvojen) avulla. Jäsenvaltiot ovat sopineet, että vuoteen 2020 mennessä

—	aikuisista vähintään 15 prosentin tulisi osallistua elinikäisen oppimisen ohjelmiin

—	lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä heikosti menestyvien 15-vuotiaiden osuuden olisi oltava alle 15 prosenttia

—	vähintään 40 prosentilla 30–34-vuotiaista olisi oltava korkeakoulututkinto

—	yleissivistävät tai ammatilliset opinnot keskeyttäneiden nuorten osuuden olisi oltava alle 10 prosenttia

—	nelivuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista vähintään 95 prosentin tulisi osallistua esiopetukseen.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (2008/C 111/01).

(2) Euroopan talouden elvytyssuunnitelma, KOM(2008) 800 lopullinen, 26. marraskuuta 2008.

(3) Komission tiedonanto ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen”, KOM(2008) 868 lopullinen, 16. joulukuuta 2008.

(4) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 15.

(5) CEDEFOP, PANORAMA Series 160, Skill needs in Europe (”Euroopan taitotarpeet”) (2008).

(6) On syytä ottaa huomioon, että analyysi tehtiin ennen talous- ja finanssikriisin puhkeamista. Siinä ei siis ole otettu huomioon kriisin vaikutuksia.

(7) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 14.

(8) SEC(2008) 3058, komission tiedonantoon KOM(2008) 868 lopullinen liittyvä Euroopan komission yksiköiden valmisteluasiakirja.

(9) Maaliskuussa 2009 pidetyn European Business Summit -huippukokouksen tausta-asiakirja, jonka julkaisi liiketalouteen erikoistunut INSEAD-korkeakoulu (The business school for the world) yhteistyössä Microsoftin ja Belgian yrittäjäliiton (FEB) kanssa.

(10) EUVL C 151, 17.6.2008, s. 41.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/80

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten”

KOM(2009) 262 lopullinen

(2010/C 128/14)

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Apulaisesittelijä: Cristian PÎRVULESCU

Euroopan komissio päätti 10. kesäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten

KOM(2009) 262 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5.marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1 Viime vuosina ihmisoikeuksien puolustaminen ja edistäminen on jäänyt taka-alalle EU:n asialistalla. Poliittisena prioriteettina on ollut jäsenvaltioiden turvallisuus aivan kuin se olisi ristiriidassa vapauden kehittämisen ja perusoikeuksien suojelun kanssa.

1.2 Turvallisuuden ja oikeuden alaan liittyvissä politiikoissa on suojeltava vapauden arvoja. ETSK katsoo, että näiden politiikkojen lähtökohdaksi on otettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan takaamien perusoikeuksien suojelu.

1.3 Turvallisuuspolitiikoissa ei pidä kajota perustavanlaatuisiin arvoihin (ihmisoikeudet ja perusvapaudet) tai demokraattisiin periaatteisiin (oikeusvaltioperiaate), jotka ovat yhteisiä koko unionissa. Yksilön vapautta ei saa rajoittaa kollektiiviseen turvallisuuden tai valtion turvallisuuden varjolla. Eräissä poliittisissa aloitteissa toistetaan menneisyyden virheet: vapaus uhrataan turvallisuuden parantamisen nimissä.

1.4 Perusoikeuksien ja vapauksien suojelua on vahvistettava Euroopan tasolla näkyvän ja vahvan poliittisen auktoriteetin avulla. ETSK kannattaakin puheenjohtaja Durão Barroson ehdotusta oikeusasioista, perusoikeuksista ja kansalaisvapauksista vastaavan Euroopan komission jäsenen nimittämiseksi. Komitea toivoo, että kyseiselle osastolle osoitetaan tarvittavat poliittiset välineet sekä organisatoriset ja rahoitukselliset resurssit, jotta se kykenee huolehtimaan tästä tärkeästä vastuualueesta.

1.5 Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat kuuluisivat sisäistä turvallisuutta koskevien kysymysten kanssa toisen komission jäsenen vastuulle. Kytkemällä maahanmuutto turvallisuuteen ja erottamalla se perusoikeuksien suojelusta annetaan vääränlainen poliittinen viesti. ETSK ehdottaa, että uudessa Euroopan komissiossa maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat sidotaan tiukasti perusoikeuksien suojeluun siten, että niissä sovelletaan samaa poliittista lähestymistapaa.

1.6 Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyvät politiikat saavat entistä laajemman oikeusperustan. ETSK katsookin, että Euroopan unionin on mahdollista saavuttaa kunnianhimoisempia tavoitteita kuin ne, joita komissio ehdottaa.

1.7 Komitea suosittaa arvioimaan matkustusvapauteen liittyvää lainsäädäntöä uudelleen niin, että asetusta (EY) N:o 2252/2004 muutetaan.

2. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue

2.1 EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa ollaan pääsemässä ratkaisevaan vaiheeseen. Neuvosto on hyväksynyt vuodesta 1999 kaksi viisivuotisohjelmaa: Tampereen ohjelman (1999–2004) ja Haagin ohjelman (2004–2009).

2.2 Tampereen kokouksesta on nyt kulunut kymmenen vuotta, mutta asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu. EU ei ole vielä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva yhtenäinen alue. Edistysaskeleet ovat jääneet kuluneina vuosina alle tarpeellisen tason (1), ja ne ovat olleet epätasaisia. Tukholmassa pidettävä Eurooppa-neuvoston kokous voi tarjota uuden mahdollisuuden Tampereen hengen herättämiseksi.

2.3 Yhteinen maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajapolitiikka on edistynyt merkittävällä tavalla. Poikkeuksena ovat laillinen maahanmuutto ja työperäinen maahaanmuutto, joissa vaaditaan edelleenkin neuvoston yksimielisyyttä.

2.4 Rikosoikeudellisia asioita koskevaan poliisi- ja oikeusalan yhteistyöhön liittyvissä politiikoissa on noudatettu hallitustenvälistä logiikkaa ja yksimielisyyssääntöä, ja niille on ollut ominaista suuren epäluottamuksen ilmapiiri. Tämä on vaikeuttanut suuresti yhteisen eurooppalaisen lainsäädännön hyväksymistä.

2.5 Tukholman ohjelmaa ryhdytään luultavasti toteuttamaan Lissabonin voimaantulon myötä. Useat näistä politiikoista hyväksytään tällöin neuvostossa tavanomaisella menettelyllä sekä yhteispäätösmenettelyllä parlamentin kanssa. Näin EU voi määritellä entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet. Tosin myös nykyinen perustamissopimus mahdollistaa Euroopalle välttämättömän vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen.

2.6 Tukholman ohjelman hyväksymiseen johtavaan prosessiin panoksensa ovat antaneet muun muassa Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus (2), Euroopan sisä- ja oikeusasiain tulevaisuutta käsitelleen ryhmän raportit (3) sekä kommentit, jotka komissio sai syys- ja marraskuussa 2008 aiheesta ”Vapaus, turvallisuus ja oikeus – Millaiset ovat tulevaisuudennäkymät?” järjestämänsä avoimen julkisen kuulemisen (4) yhteydessä.

2.7 Komissio julkaisi kesäkuussa 2009 tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Enemmän vapautta turvallisemmassa ympäristössä” (5), johon käsillä oleva lausunto perustuu. Tarkoituksena on esittää ETSK:n kannanotot ja suositukset Tukholman prosessin yhteydessä.

2.8 Komitea laatii parhaillaan myös oma-aloitteista lausuntoa (6), jossa se ehdottaa, että maahanmuuttoa ja rajoja koskevissa Euroopan unionin politiikoissa ja säädöksissä kunnioitettaisiin asianmukaisesti ihmisoikeuksia ja kiinnitettäisiin keskeisellä tavalla huomiota kaikkien henkilöiden vapauteen ja turvallisuuteen. Kyseinen lausunto on myös osa ETSK:n panosta Tukholman ohjelman valmisteluun.

3. Yleistä

3.1 Komitea kannattaa ja tukee sitä, että Tukholman ohjelman ensisijainen poliittinen tavoite perustuu kansalaisia palvelevan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden eurooppalaisen alueen kehittämiseen. Erityisesti Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen yksi seuraavien viiden vuoden tärkeimmistä haasteista on kansalaisten Euroopan rakentaminen, joten unionin poliittiset prioriteetit on mukautettava tähän tavoitteeseen. Komitea antoi kolme vuotta sitten oma-aloitteisen lausunnon (7) Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen näkyvyyden ja tehon parantamiseksi. Euroopan unionin kansalaisuutta on parannettava laadullisesti, jotta se olisi entistä avoimempi, tasapuolisempi ja osallistavampi ja jotta voitaisiin välttää kaikenlainen syrjintä.

3.2 ETSK on myös tyytyväinen siihen, että tiedonannossa asetetaan etusijalle oikeuksien Euroopan kehittäminen, sillä perusoikeuskirjaan kirjattujen perusoikeuksien ja vapauksien suojelu on perusluonteinen oleva arvo EU:ssa. (8)

3.3 Vaikka perusoikeuksien eurooppalainen suojelujärjestelmä on jo varsin kehittynyt, näiden oikeuksien todellinen noudattaminen ei ole taattu EU:ssa. Tämä koskee erityisesti yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa ja soveltamista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Tukholman ohjelmaan tulisi sisältyä selkeä, kunnianhimoinen ja kattava strategia perusoikeuksien suojelemiseksi ja turvaamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Samalla tulisi varmistaa, että kaikilla hallintotasoilla taataan vakaa ja yleispätevä oikeuksien Eurooppa.

3.4 Viime vuosina EU on asettanut turvallisuuden ihmisoikeuksien, oikeuden ja vapauden edelle. Komitea katsoo, että todellisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luominen edellyttää, että nämä kolme ulottuvuutta ovat asianmukaisesti tasapainossa. Tulevissa turvallisuuspolitiikoissa on suojeltava vapauden arvoja ja oikeusvaltioperiaatetta. Näiden politiikkojen lähtökohdaksi on otettava Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien suojelu.

3.5 Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja luovuttamattomia. Niitä onkin suojeltava ja ne on taattava kaikille, ei vain unionin kansalaisille. Oikeuksiin ja oikeudenkäyttöön perustuva Eurooppa ei voi rajoittua vain niihin, joilla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, vaan sen on ulotuttava kaikkiin henkilöihin, jotka oleskelevat unionin alueella. Muutoin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen henkilökohtainen ulottuvuus olisi ristiriidassa Euroopan unionin perustana olevien arvojen ja periaatteiden, syrjimättömyyden, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun ja yhteisvastuun kanssa. Tukholman ohjelmassa tulisi ottaa huomioon, että monet niistä oikeuksista ja vapauksista, joista määrätään kansainvälisissä ja eurooppalaisissa yleis- ja muissa sopimuksissa, koskevat kaikkia riippumatta kansallisuudesta, kansalaisuudesta tai maahanmuuttajan hallinnollisesta asemasta.

3.6 Tukholman ohjelman tulee perustua vuoden 1999 Tampereen ohjelmaan, jossa neuvosto vahvisti yhdeksi perusperiaatteeksi oikeudenmukaisen kohtelun sekä syrjimättömyyden unionin ja kolmansien maiden kansalaisten välillä. Näitä periaatteita voidaan vahvistaa uuden perustamissopimuksen myötä, sillä sen mukaan EU:n perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti sitova. Se avaa myös unionille mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

3.7 ETSK katsoo, että EU:n perusoikeusviraston roolia on vahvistettava vuoden 2011 jälkeen kasvattamalla sen talousarviota ja antamalla sille uusia arviointitoimivaltuuksia. Lisäksi on parannettava sen yhteistyötä unionin muiden virastojen, muun muassa Euroopan tietosuojavaltuutetun ja Euroopan oikeusasiamiehen kanssa. On myös lisättävä viraston riippumattomuutta jäsenvaltioista ja varmistettava ETSK:n osallistuminen sen työskentelyyn kansalaisyhteiskunnan edustajana.

3.8 Komissio ehdottaa Tukholman ohjelman onnistumisen varmistamiseksi menetelmää, joka perustuu ETSK:n kannattamaan viiteen keskeiseen tekijään: 1) oikeus- ja sisäasioiden alalla laadittujen politiikkojen asianmukainen sovittaminen yhteen EU:n muiden politiikkojen kanssa 2) EU:n tasolla säädettyjen normien ja niiden jäsenvaltiotasolla tapahtuvan täytäntöönpanon välisten erojen kaventaminen sekä käytännön toimien toteuttaminen 3) EU:n lainsäädännön laadun ja vaikutusten parantaminen 4) hyväksyttyjen välineiden ja uusien virastojen arvioinnin parantaminen 5) sen varmistaminen, että painopisteiden toteuttamiseen myönnetään riittävästi varoja.

3.9 ETSK aikoo jatkossakin osallistua aktiivisesti EU:n politiikkojen laadun ja lisäarvon arviointiin sekä sen arvioimiseen, miten ne vaikuttavat perusoikeuksiin ja suhteellisuusperiaatteeseen ja mitä vaikutuksia niillä on eettisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin.

3.10 Komitea voisi näin ollen jatkaa mukana oloaan eurooppalaisessa strategiassa, jonka tarkoituksena on parantaa lainsäädäntöä ja arvioida unionin oikeusjärjestelmän laatua ja hyvää hallintotapaa sekä hyväksyttyjen säädösten soveltamista ja vaikutuksia.

3.11 Tukholman ohjelman myötä Euroopan unionin sitoumusten tulee olla entistä vakaampia ja selkeämpiä tähtäimessä olevien tavoitteiden suhteen. Komitea suosittaa, että määritellään joukko keskeisiä indikaattoreita ja alustava luettelo tavoitteista, jotka olisi saavutettava ja jotka mahdollistaisivat saavutetun edistyksen objektiivisen arvioinnin sekä ohjelmaa sovellettaessa että sen päätteeksi.

3.12 ETSK kannattaa hyväksyttyjä toimintalinjoja, mutta suosittaa, että ohjelman painopisteitä selkiytettäisiin ja että niitä täydennettäisiin rahoitustukea koskevilla sitoumuksilla.

3.13 ETSK toteaa, että Euroopan neuvosto on antanut arvokkaan panoksen oikeuden käytön tehokkuutta ja sen asianmukaista täytäntöönpanoa käsittelevissä lukuisissa päätöslauselmissaan ja suosituksissaan, ja kehottaa komissiota sisällyttämään niiden sisällön yksityis- ja rikosoikeuden tuleviin parannuksiin Euroopan unionissa. (9)

4. Erityistä

4.1 EU edistää kansalaisten oikeuksia: oikeuksien Eurooppa ja oikeusvaltioperiaate

4.1.1 Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1948, todetaan, että periaatteiden ja arvojen yhteinen järjestelmä on luonteeltaan yleismaailmallinen. Roomassa vuonna 1950 tehty Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet, sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat perusta ja tae sille, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan kaikkialla EU:n alueella.

4.1.2 EU:n perusoikeuskirjassa on uusia oikeuksia, jotka eivät sisälly Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Perusoikeuskirja lisää henkilöiden perusoikeuksien suojelemisen liittyvää oikeusvarmuutta. Sitä sovelletaan unionin toimielimiin ja jäsenvaltioihin erityisesti silloin, kun ne panevat täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä.

4.1.3 Ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan kansalaisuuteen kuuluvista perusoikeuksista. Sisärajatarkastusten poistaminen sekä vapaa liikkuminen ja oleskelu Schengen-alueella ovat tärkeimpiä saavutuksia Euroopan yhdentymisessä viimeisten kymmenen vuoden aikana.

4.1.4 ETSK on kuitenkin huolissaan siitä, että tämän oikeuden harjoittamisessa on vielä monia esteitä suurimmassa osassa unionia. Komitea katsoo, ettei direktiiviä 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella ole saatettu asianmukaisella tavalla osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Komissiossa (10), Euroopan parlamentissa ja monissa asiantuntijaraporteissa ollaan sitä mieltä, että siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on ollut puutteellista, eikä sen loppuun saattamisessa ole myöskään noudatettu asetettua aikataulua (11).

4.1.5 ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon suuntaviivoista kyseisen direktiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamiseksi. Kaikki poikkeukset, joita jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa ihmisten vapaata liikkumista koskevaan perusoikeuteen, on rajattava tarkkaan ja täysin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (12). Rajatyöntekijöiden sosiaalisten oikeuksien ja työntekijäoikeuksien suojelua tulee parantaa, kuten komitea on esittänyt useissa lausunnoissaan (13).

4.1.6 ETSK on hyväksynyt monia lausuntoja lasten oikeuksien suojelun parantamisesta (14) ja esittänyt, että EU:ssa tulisi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja että laadittaisiin strategia, jotta jäsenvaltiot ryhtyisivät pikaisesti noudattamaan unionissa ja kansainvälisellä tasolla voimassa olevia, lasten oikeuksia koskevia sitoumuksia. Tämä koskee erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta lapsen oikeuksista.

4.1.7 ETSK korostaa moninaisuuden kunnioittamisen ja heikommassa asemassa olevien suojelun merkitystä. Moninaisuuteen liittyvät haasteet koskevat erilaisia vähemmistöjä (esimerkiksi romanit) ja monia maahanmuuttajataustaisia henkilöitä.

4.1.8 Komitea on hyväksynyt hiljattain useita lausuntoja (15) syrjinnän vastaisen lainsäädännön tehostamisesta ja ehdottanut syrjinnän, rasismin, väkivallan, homofobian ja muukalaisvihan torjuntaan suunnattujen välineiden parantamista. Kansalaisyhteiskunnalla voi olla ratkaiseva rooli varmistettaessa, että yhteisön säädöksiä sovelletaan käytännössä asianmukaisella tavalla.

4.1.9 Kun perusoikeuskirja tulee voimaan, Euroopan unionilla on uusi oikeusperusta työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien suojelemiseksi. Komitea aikoo tehdä tulevaisuudessa uusia aloitteita, jotta unionissa laadittaisiin toimintalinjoja, joilla vahvistetaan kyseisten oikeuksien suojelua. Komitea ehdottaakin Euroopan komissiolle, että se ottaisi työntekijöiden yleiset ja sosiaaliset oikeudet mukaan painopisteisiinsä.

4.1.10 EU kehittää parhaillaan turvallisuus- ja rajavalvontapolitiikkoja, jotka perustuvat uuden teknologian ja tietojärjestelmien käyttöön. On kiinnitettävä huomiota eettisiin ja oikeudellisiin vaikutuksiin, joita kyseisillä politiikoilla on henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan.

4.1.11 ETSK katsoo, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voisi – tiiviissä yhteistyössä unionin ja jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisten ja oikeusasiamiesten kanssa – osallistua arviointiin sen varmistamiseksi, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan käsittelyn tarkoituksen, oikeasuhteisuuden, laillisuuden, tietoturvan ja tietojen luottamuksellisuuden periaatteita.

4.1.12 Useissa Euroopan kansalaisyhteiskunnan kuulemisissa on korostettu sitä, että liikkumisvapauteen kohdistetaan ylimitoitettuja turvatoimia. Esimerkkinä voidaan mainita biometristen tietojen ja radiotaajuustunnistusteknologian (RFID) käyttöönotto matkustusasiakirjoissa. Lausunnossaan (16) komitea toteaa, että ”radiotaajuustunnistus ei ole vielä valmis tekniikanala” ja että se voi olla uhkana ihmisten perusvapauksille.

4.1.13 Teknologian nopean kehityksen vuoksi Tukholman ohjelmaan tulee sisällyttää mahdollisuus hyväksyä uusia poliittisia ja lainsäädännöllisiä aloitteita perusoikeuksien suojelemiseksi erityisesti henkilötietojen suojan alalla. Komission on käynnistettävä tiedotus- ja valistuskampanjoita oikeuksista ja tietotekniikan käyttöön liittyvistä vaaroista.

4.1.14 Vaisu osallistuminen Euroopan parlamentin äskettäisiin vaaleihin toi esille sen, että monet eurooppalaiset eivät ole tyytyväisiä unionin kansalaisuuteen eivätkä EU:n tiettyihin politiikkoihin. Komitea kannattaa komission tavoitetta parantaa demokraattista toimintaa ja lisätä Euroopan kansalaisten aktiivista osallistumista. Vastaukseksi siihen, että jäsenvaltioiden kansalaiset ovat yhä vähemmän kiinnostuneita yhteisön politiikasta, ETSK suosittaa, että ryhdytään erilaisiin toimenpiteisiin Euroopan aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi. Komitea kannattaa sitä, että Euroopan parlamentin vaalit järjestetään toukokuun 9. päivän viikolla ja että ehdokasasetteluissa, kampanjoissa ja vaaliohjelmissa keskitytään kansallisten seikkojen sijaan entistä enemmän eurooppalaisiin kysymyksiin.

4.1.15 ETSK katsoo, että demokratian perusteita on laajennettava siten, että niihin sisällytetään uudet kansalaiset, ja heillä tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet. Kansalaisuuden oikeuksiin tulee sisällyttää sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla koko monimuotoisuuden kirjo riippumatta kansallisesta, etnisestä, uskonnollisesta tai kulttuurisesta alkuperästä. Se perustuu osittain maahanmuuttoon.

4.1.16 Komitea antoi valmistelukunnalle oma-aloitteisen lausunnon (17), jossa ehdotetaan, että unionin kansalaisuus myönnettäisiin sellaisille unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille, joilla on unionissa pitkään oleskelleen henkilön asema. Komitea esittää, että EU:n toimielimet ottaisivat tämän ehdotuksen huomioon Tukholman ohjelman yhteydessä.

4.2 EU helpottaa kansalaisten elämää: oikeutta ja oikeudenkäyttöä edistävä Eurooppa Oikeuden ja oikeudenkäytön takaaminen maailmalle avoimessa Euroopassa

4.2.1 Tuomioistuimien tekemien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen

4.2.1.1 ETSK on tyytyväinen pyrkimyksiin toteuttaa vastavuoroista tunnustamista, sillä se muodostaa Euroopan oikeudenkäyttöalueen perustan. Sen rinnalla tulee säilyttää kunkin jäsenvaltion oikeudelliset perinteet, ja sen avulla tulee vahvistaa vapauden ja vastuullisuuden aluetta. Unionilla tulee olla yhteinen normatiivinen perusta. Kaikille velvoittaville järjestelmille – sekä yhteisten normien että jäsenvaltioiden tasolla – tulee toisaalta asettaa juridiset rajoitukset, joiden tavoitteena on välttää kaikki väärinkäytösmahdollisuudet. Normit eivät saa missään tapauksessa rajoittaa vapauksia ja ihmisoikeuksia, ja niillä tulee varmistaa kansalaisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien suojelu.

4.2.1.2 Vastavuoroinen tunnustaminen voitaisiin ulottaa aloille, joita se ei vielä kata, esimerkiksi perintöasioihin, testamentteihin, aviovarallisuussuhteisiin ja avioeron varallisuusoikeudellisiin seurauksiin, sekä kaikkiin unionin kansalaisten arkipäivää koskettaviin kysymyksiin. Vastavuoroista tunnustamista on sovellettava kaikkiin jäsenvaltioissa oikeudellisesti tunnustettuihin parisuhdemuotoihin.

4.2.1.3 Siviilioikeuden alalla olisi aiheellista poistaa eksekvatuurimenettely, jota jäsenvaltiot soveltavat toisissa jäsenvaltiossa tehtyihin siviili- ja kauppaoikeuden päätöksiin, ja vastavuoroista tunnustamista olisi laajennettava uusille aloille. Rikosoikeuden alalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta on sovellettava jatkuvasti menettelyn kaikissa vaiheissa. Vastavuoroinen tunnustaminen olisi laajennettava myös uhrien ja todistajien suojelutoimiin sekä oikeudenmenetyksiin.

4.2.2 Keskinäisen luottamuksen lujittaminen

4.2.2.1 Keskinäisen luottamuksen lujittamiseksi oikeusjärjestelmien välillä on vahvistettava ja tuettava oikeusalan ammattilaisten koulutusta laatimalla yhteisiä välineitä. Oikeusviranomaisten vaihtoa on edistettävä ja tuettava sekä oikeusfoorumin ja ammattilaisverkostojen toiminnan että Erasmus-ohjelman kaltaisen järjestelmän avulla. Tiedonkulun ja hyvien käytänteiden vaihdon parantamiseksi olisi vahvistettava oikeusalan eurooppalaista foorumia.

4.2.2.2 Keskinäisen luottamuksen lujittamista on jatkettava siten, että oikeusalan ammattikoulutusohjelmia sekä ammattilaisverkostojen luomista tuetaan entistä ponnekkaammin ja etenkin taloudellisesti. Näiden toimenpiteiden ohella on vaihdettava hyviä käytänteitä ja laadittava innovatiivisia hankkeita oikeusalan uudistamiseksi.

4.2.3 Oikeussuojan saatavuuden parantaminen: ensisijainen tavoite

4.2.3.1 Euroopan tasolla käynnistetyssä toiminnassa rikosoikeuden alan tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen parantamiseksi ei pidä keskittyä yksinomaan terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuviin väärinkäytöksiin, vaan on käsiteltävä myös ihmisoikeusrikkomuksia ja perusoikeuksien loukkauksia. Jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumisen lisääntyminen unionin sisällä altistaa heidät syrjinnälle ja väärinkäytöksille sekä yksityiselämässä että työpaikoilla.

4.2.3.2 Unionin on vahvistettava nykyisiä oikeusapua koskevia säännöksiä, otettava käyttöön sähköisiä välineitä (sähköinen oikeudenkäyttö) (18) silloin, kun ne ovat välttämättömiä, ja pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin edistämään erityisesti kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää käännös- ja tulkkauspalveluja oikeudellisten menettelyjen yhteydessä. Samalla on myös pyrittävä yksinkertaistamaan asiakirjojen oikeaksi todistamista koskevia muodollisuuksia. Lisäksi on vahvistettava rikosten uhreille annettavaa tukea erityisesti rajatylittävissä tapauksissa.

4.2.4 Oikeudellisten tahojen rooli talouden toiminnan tukemisessa

4.2.4.1 Oikeuden päätösten täytäntöönpanoa on parannettava erityisesti ottamalla käyttöön eurooppalainen pankkitalletusten takavarikointijärjestelmä. Toimia, joilla pyritään luomaan sopimusoikeutta koskevat yhteiset puitteet, voitaisiin hyödyntää tulevissa säädösehdotuksissa. Voitaisiin myös laatia mallisopimuksia sekä ottaa käyttöön eurooppalaisia vapaaehtoisia järjestelmiä sisämarkkinoiden tarkkaan määritellyillä aloilla (28. järjestelmä). Vakuutussopimuksiin ja yhtiöoikeuteen sovellettavan lainsäädännön yhdenmukaistamista on aiheellista jatkaa edelleen.

4.2.4.2 Euroopan oikeudenkäyttöalueen on tuettava talouden toimintaa sisämarkkinoilla erityisesti kriisiaikoina, mutta talouden toimijat on myös asetettava vastuuseen suhteessa yhteiskuntaan ja omiin työntekijöihinsä. Rahoitus- ja talouskriisin yhteydessä on tärkeää vahvistaa valtioiden, talouden toimijoiden ja kansalaisten välistä solidaarisuutta sekä kunnioittaa kansalaisten ihmisarvoa ja oikeuksia.

4.2.5 EU:n kansainvälisen roolin vahvistaminen oikeusasioissa

Etusijalle on asetettava oikeusvaltioperiaatteen edistäminen kaikkialla maailmassa ja erityisesti naapurimaissa sekä niissä maissa, joiden kanssa unionilla on talouteen, yhteiskunnallisiin asioihin ja yhteiseen turvallisuuteen keskittyviä ohjelmia. On myös vahvistettava huomattavasti yhteistyö- ja tukivälineitä, joita unionin käyttää oikeudellisella alalla suhteissaan kolmansiin maihin.

4.3 EU suojaa kansalaisia Sääntelykehys ja kansalaisia suojaavan avoimen unionin periaatteet

ETSK suhtautuu myönteisesti unionin sisäisen turvallisuuden strategian laatimiseen ja katsoo, että laatimisprosessiin tulee osallistua laajan kirjon sidosryhmiä julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. (19) Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen mahdollistaa sen, että etusijalle voidaan asettaa suvaitsevuuteen, vuoropuheluun ja yhteistyöhön perustuva lähestymistapa syrjäyttämisen, pelon ja muiden jäsenvaltioiden tai unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin kohdistuvan epäluulon sijaan. Sen avulla myös varmistetaan niiden vapauksien ja perusoikeuksien suojelu. Nämä vapaudet ja oikeudet joutuvat vaaraan, kun demokraattisen kansalaisyhteiskunnan puuttuessa käyttöön otetaan valvontatoimia ja pakkokeinoja, joita voidaan käyttää syrjivästi ja väärin. Sisäisen turvallisuuden strategiaa on täydennettävä eurooppalaisella strategialla, jonka tavoitteena on Euroopan oikeusjärjestelmien toiminnan arviointi.

4.3.1 Tehokkaammat keinot käyttöön

4.3.1.1 Poliisiyhteistyöhön on sisällytettävä merkittävä osuus, joka koskee poliisihenkilöstön koulutusta ja ohjeistamista. EU:n perusoikeusvirasto on todennut, että poliisien kova ja aggressiivinen käyttäytyminen liittyy usein syrjintään. Tällaisen käyttäytymisen karsimiseksi on toteutettava torjumistoimia sekä pyrittävä saamaan takaisin yleisön luottamus poliisivoimien korrektiin toimintaan. (20)

4.3.1.2 Sisäisen turvallisuuden kannalta välttämättömien teknisten resurssien käytön yhteydessä on varmistettava avoimuus ja vastuu suhteessa kansalaisiin ja kansalaisyhteiskuntaan.

4.3.2 Tehokkaat toimintamallit

4.3.2.1 Rajatylittävän rikollisuuden yhteydessä prioriteetteihin tulee kuulua myös puolustautumisoikeuksien vahvistaminen siten, että yhteisiä vähimmäistakeita laajennetaan koskemaan myös syyttömyysolettamaa ja tutkintavankeutta (tutkintavankeuden kesto ja perustelut). Rikollisuuden torjuntatoimissa on noudatettava oikeasuhteisuuden periaatetta. Aloitteiden laadinnalle ja tukemiselle tulee antaa asianmukaiset resurssit esimerkiksi toimintaohjelman puitteissa. Niitä on myös seurattava erityisesti tilanteissa, jotka ovat tähän asti osoittautuneet ongelmallisiksi (terrorismista epäiltyjen henkilöiden kohtelu).

4.3.2.1.1 Rajavalvonnassa ja -tarkastuksissa, erityisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien suojelussa jäsenvaltioille kuuluvat meripelastuksen perusvelvoitteet on asetettava merellä tapahtuvan valvonnan ja tarkastusten velvoitteiden edelle.

4.3.2.1.2 Yhteinen unionitason Schengen-viisumi, jonka myöntäisi mahdollisuuksien mukaan yksi yhteinen konsuliviranomainen, voisi taata kaikkien hakijoiden tasavertaisen kohtelun. On kuitenkin pyrittävä siirtymään vähitellen hakijan kansalaisuuteen liittyvien riskioletusten arvioinnista hakijan yksilöllisten riskien arviointiin – eli positiiviseen arviointiin – jotta voitaisiin ehkäistä hakijoihin kohdistuvat väärinkäytökset ja syrjintä.

4.3.3 Yhteiset tavoitteet

4.3.3.1 Sisäisen turvallisuuden strategiassa tulee keskittyä uhkiin, joihin ei ole toistaiseksi kiinnitetty riittävästi huomiota. Selkeälle etusijalle on asettava aktiiviset toimet vihan, rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin torjumiseksi. Käyttöön otettavia välineitä ei tule suunnitella yksinomaan turvallisuuden alalle, vaan myös taloutta, yhteiskuntaa, kulttuuria ja koulutusta varten, ja välineitä tulee käyttää ennaltaehkäisevästi.

Sisäisen turvallisuuden strategiassa ensisijaiseen asemaan on asetettava avoimuus ja korruption torjunta. Korruptio syö kansalaisten luottamusta julkisiin elimiin ja demokraattiseen prosessiin sekä jäsenvaltioissa että unionissa.

4.3.3.2 Terroriuhan hillitsemiseksi unionin tulee tiivistää toimia sellaisten kulttuurien- ja uskontojenvälisen vuoropuhelun eurooppalaisten mallien edistämiseksi, joiden avulla voidaan torjua yhteisöjen, ryhmien ja organisaatioiden eristäytymistä ja radikalisoitumista sekä unionin rajojen sisällä että niiden ulkopuolella. Vaikka sisäisen turvallisuuden toimet olisivat kuinka tehokkaita, ne kohdistuvat vain terrorismin vaikutuksiin, ei sen syihin. Onkin välttämätöntä käynnistää yleiseurooppalainen vuoropuhelu, jonka pohjalta näitä malleja voidaan kehittää siten, että unioni voi edistää niitä aktiivisesti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

4.4 Dynaaminen maahanmuuttopolitiikka

4.4.1 Yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan luominen on lähivuosien keskeinen painopiste. Perustana ovat Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa asetetut tavoitteet. Komission erittelemiin painopisteisiin kuuluu maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen.

4.4.2 EU:n tulee syventää vuoropuhelua ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa. ETSK on ehdottanut (21), että EU ryhtyisi ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolaislainsäädäntöä, joka perustuisi ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Kyseiseen kansainväliseen lainsäädäntökehykseen tulee sisältyä ILO:n tärkeimmät yleissopimukset ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen yleissopimus kaikkien työntekijöiden ja heidän perheidensä oikeuksista, jota EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet siitä huolimatta, että ETSK on antanut oma-aloitteisen lausunnon (22), jossa se ehdottaa sopimuksen ratifiointia.

4.4.3 Jotta eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka voisi edistää lähtömaiden kehitystä, EU:n ja lähtömaiden väliset sopimukset on tehtävä yhteisten intressien pohjalta ja maahanmuuttajien oikeuksia kunnioittaen. Komitea katsoo, että liikkuvuutta koskevissa sopimuksissa tulee pyrkiä välttämään aivovuotoa ja kompensoida sitä. Jotta siirtomuuton suhde kehitykseen olisi positiivinen, maahanpääsyä ja pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevan lainsäädännön joustavuutta on lisättävä. Tällöin voidaan edistää vapaaehtoista paluuta siten, etteivät maahanmuuttajat menetä oleskeluoikeuttaan.

4.4.4 Kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön ei pidä perustua yksinomaan laittomaan maahanmuuttoon, palauttamiseen ja rajavalvontaan – vaikka ne ovatkin tärkeitä seikkoja – vaan sopimuksissa on otettava huomioon kaikkien osapuolien edut: maahanmuuttajien edut, jotta heidän perusoikeuksia kunnioitettaisiin ja jotta heitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti, lähtömaiden edut, jotta maastamuutolla voisi olla myönteisiä vaikutuksia maiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, sekä vastaanottavien eurooppalaisten yhteiskuntien edut.

4.4.5 ETSK katsoo, että yhtenä kokonaisvaltaisen lähestymistavan puutteena on nimenomaan se, että Euroopan unionin on vaikea päästä yleisluonteisista poliittisista puheista konkreettisten lainsäädäntöaloitteiden hyväksymiseen yhteisön menettelyä noudattaen ja perussopimuksissa määrättyjä toimivaltuuksia kunnioittaen.

4.4.6 Komitea ei ole samaa mieltä siitä, että eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan tulee perustua kiertomuuttoon. Osa maahanmuutosta on ilman muuta väliaikaista ja eräissä tapauksissa luonteeltaan kiertävää, mutta kokemus osoittaa, että suuri osa muutosta on pysyvää tai pitkäkestoista. Unionin politiikoissa ja lainsäädännössä on näin ollen edistettävä aina ihmisoikeuksien kunnioittamista, maahanmuuttajien oikeudellisen aseman turvaa, kotouttamista ja perheenyhdistämistä.

4.4.7 ETSK esitti hiljattain antamassaan lausunnossa (23), että ”maahanmuuttopolitiikassa ja -lainsäädännössä on kunnioitettava täysimääräisesti kaikkien henkilöiden ihmisoikeuksia, yhdenvertaista kohtelua sekä syrjimättömyyttä”.

4.4.8 ETSK ei kannata termin ”laiton maahanmuutto” käyttöä ja on samaa mieltä muiden eurooppalaisten toimijoiden, muun muassa Euroopan neuvoston yleiskokouksen ja Euroopan parlamentin kanssa siitä, että olisi parempi käyttää termejä ”sääntöjen vastainen maahanmuutto” ja ”ilman asianmukaisia asiakirjoja olevat maahanmuuttajat”, jotta voitaisiin välttää maahanmuuton virheellistä yhdistämistä rikollisuuteen.

4.4.9 Vaikka maahantulo ei ole laillista ilman säädettyjä asiakirjoja ja lupia, kyseiset henkilöt eivät ole rikollisia. Useissa viestimissä ja poliittisissa puheissa sääntöjen vastainen maahanmuutto ja rikollisuus samaistetaan, vaikka todellisuudessa ei ole kyse samasta asiasta. Tällainen viestintä lietsoo pelkoa ja muukalaisvihaa vastaanottavan maan väestön keskuudessa.

4.4.10 ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio pyrkii seuraamaan joulukuussa 2010 voimaantulevassa palauttamisdirektiivissä 2008/115/EY säädettyjen takuiden ja oikeuksien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

4.4.11 Komitea kannattaa komission ehdotusta yhteisten normien vahvistamisesta sellaisia laittomia maahanmuuttajia varten, joita ei voida poistaa maasta. Kannatettava on myös laillistamista koskeva ehdotus, jonka mukaan ”oleskelun laillistamista koskevien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken on parannettava. Voitaisiin myös laatia laillistamiskäytäntöjä koskevat suuntaviivat.” Asianomaisten henkilöiden asemaa laillistettaessa on otettava huomioon se, millä tavoin he ovat kotoutuneet yhteiskuntaan ja sijoittuneet työelämään, kuten Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa määrätään.

4.4.12 Laittomasti maahan tulevia vailla huoltajaa olevia alaikäisiä on suojeltava erityisen eurooppalaisen politiikan keinoin.

4.4.13 Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että unionin on luotava yhteiset puitteet eli joustava maahanmuuttojärjestelmä, jota voidaan mukauttaa kansallisten työmarkkinoiden tarpeita vastaavasti. Komitea katsoo kuitenkin, että unionin lainsäädännössä on pyrittävä välttämään toimintalinjoja, jotka perustuvat yksinomaan työmarkkinoiden tarpeisiin tietyssä suhdannetilanteessa tai tiettynä aikana ja joissa maahanmuuttajaa pidetään vain taloudellisena yksikkönä eikä ihmisenä, jolla on oikeuksia ja joka tarvitsee suojelua ja turvaa.

4.4.14 Komitea kannattaa komission ehdotusta eurooppalaisen vuoropuhelufoorumin perustamisesta työperäisen maahanmuuton hallinnan parantamiseksi. Foorumiin osallistuisivat työnantajat, ammattiliitot, jäsenvaltioiden työvoimatoimistot, henkilöstöpalveluyritykset ja muut sidosryhmät. ETSK voisi vastata foorumin toiminnasta Euroopan kotouttamisfoorumin tapaan.

4.4.15 ETSK on todennut useassa yhteydessä, että maahanpääsyä koskevassa Euroopan tason yhteisessä lainsäädännössä tarvitaan kokonaisvaltaista ja horisontaalista lainsäädäntökehystä alakohtaisten säädösten sijaan. (24)

4.4.16 Komissio laatii kuitenkin parhaillaan useita alakohtaisia direktiiviehdotuksia. Eurooppa-neuvosto hyväksyi hiljattain direktiivin sinisestä kortista (25). Se mahdollistaa nopeutetun ja joustavan maahanpääsymenettelyn siirtotyöläisille, joilla katsotaan olevan korkea ammattipätevyys, sekä heidän perheilleen. Tämä saattaa johtaa syrjivään kohteluun korkeasti ammattitaitoisina pidettävien ja muiden työntekijöiden (joita käsitellään muissa direktiiveissä) välillä. Direktiivi antaa lisäksi liian paljon harkintavaltaa jäsenvaltioille siniseen korttiin sisältyvien ehtojen ja oikeuksien määrittelyssä ja tarkentamisessa.

4.4.17 ETSK katsoo, että unionin maahanmuuttolainsäädännön alakohtaisen lähestymistavan rinnalle tarvitaan oikeuksien yhteistä horisontaalista kehystä (yhteinen asema), jolla voitaisiin varmistaa maahanmuuttajien oikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen ja suojelu Euroopassa riippumatta heidän ammatillisesta ja oikeudellisesta asemastaan tai hallinnollisesta tilanteestaan.

4.4.18 Komissio on laatinut ehdotuksen puitedirektiiviksi maahanmuuttajien oikeuksista. Neuvosto ei ole vielä hyväksynyt sitä. Komitea on antanut lausunnon (26) kyseisestä direktiiviehdotuksesta ja toivoo, että neuvosto ottaa sen huomioon.

4.4.19 ETSK aikoo analysoida komission ehdotusta maahanmuuttosäännöstön hyväksymisestä. Säännöstön tavoitteena on taata yhdenmukaiset ja vertailukelpoiset oikeudet maahanmuuttajille Euroopassa. Komitea ei kuitenkaan hyväksy sitä, että ehdotus tarkoittaisi puitedirektiiviä koskevan ehdotuksen poisvetämistä. Komitea ehdottaakin neuvoston tuleville puheenjohtajavaltioille, että ne jatkavat työtä kyseisen direktiivin hyväksymiseksi.

Komitea kannattaa komission ehdotusta, että perheenyhdistämisestä annettua direktiiviä tarkistettaisiin laajan kuulemisen pohjalta.

4.4.20 ETSK toivoo, että komissio laatisi lyhyen vihreän kirjan muutoksista, joita kyseiseen direktiiviin olisi tehtävä, sillä direktiivin 2003/86/EY minimalistinen luonne mahdollistaa sen, että joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei taata kaikilta osin kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämisoikeutta, kuten komission kertomuksessa (27) direktiivin soveltamisessa kansallisella tasolla todetaan.

4.4.21 Komitea pitää kotouttamista hyvin tärkeänä ja on laatinut useita oma-aloitteisia lausuntoja, joissa kehotetaan toteuttamaan EU:ssa proaktiivista kotouttamispolitiikkaa. Siinä sovelletaan sekä vastaanottavalle yhteiskunnalle että maahanmuuttajille suunnattua kaksitahoista lähestymistapaa. Kyseessä on positiivinen lähestymistapa kotouttamiseen, kun taas osa päättäjistä pitää kotouttamista negatiivisena, uutena esteenä yhdenvertaisuudelle ja uutena syrjintävälineenä.

4.4.22 Kuten komissio toteaa, EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten toteuttamia toimia on tehostettava, mutta lisäksi on otettava vastaanottava yhteiskunta ja maahanmuuttajat laajemmin mukaan toimintaan. Euroopan komissio ja ETSK ovat perustaneet hiljattain yhteistyössä Euroopan kotouttamisfoorumin. Kyseessä on foorumi, jonka puitteissa kansalaisyhteiskunta ja maahanmuuttajajärjestöt voivat osallistua kotouttamista edistäviin unionin toimintalinjoihin.

4.4.23 ETSK on antanut tukensa ehdotukselle luoda kotouttamista varten avoin koordinointimenetelmä, ja se sitoutuu osallistumaan menetelmän käynnistämiseen uusien lausuntojen välityksellä. Komissio esittää, että ”voitaisiin kehittää koordinointimekanismi, jolla jäsenvaltioiden toimia voidaan tukea yhteiseltä pohjalta”. Tämä voitaisiin toteuttaa määrittelemällä hyviä käytänteitä, laatimalla indikaattoreita, luomalla yhteyksiä muihin politiikan aloihin ja kannustamalla kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan toimintaan kotouttamista koskevan verkkosivuston ja Euroopan kotouttamisfoorumin välityksellä.

4.4.24 Myös foorumi voisi osallistua käytänteiden arviointiin, indikaattoreiden laatimiseen ja yhteyksien luomiseen unionin muihin politiikan aloihin.

4.5 Turvapaikka-asiat: solidaarisuuteen perustuva yhteisen suojelun alue

4.5.1 Euroopan tulee ottaa turvapaikanhakijat vastaan ihmisarvoa kunnioittaen. Tätä varten tarvitaan suojaavaa lainsäädäntöä ja entistä solidaarisempaa politiikkaa. Monet henkilöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, saapuvat ulkorajoille laittomia kanavia käyttäen. Viranomaisten on taattava, että kyseiset henkilöt voivat esittää suojelua koskevan hakemuksensa ja että se käsitellään kansainvälisten yleissopimusten sekä yhteisön ja kansallisten säädösten mukaisesti.

4.5.2 Komitea on laatinut viime vuosina useita lausuntoja yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisestä. (28) Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen yhteydessä on varmistettava korkea laatutaso tinkimättä suojelun kansainvälisistä normeista. Yhdenmukaistamista ei pidä missään tapauksessa käyttää jäsenvaltioiden nykyisen suojelun tason laskemiseen, vaan sen avulla on parannettava lainsäädäntöä jäsenvaltioissa, joissa suojelun taso on riittämätön.

4.5.3 Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen edellyttää, että lainsäädännön yhdenmukaistamista täydennetään jäsenvaltioiden laajalla yhteistyöllä. Yhteistyö ja solidaarisuus paranee, kun perustetaan komission ehdottama ja ETSK:n kannattama Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto.

4.5.4 Uudessa lainsäädännössä tulee mahdollistaa turvapaikanhakijoiden pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen sekä tunnustaa turvapaikka-asioihin erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden rooli ja myöntää niille täysivaltainen pääsy niiden toimintaan liittyviin menettelyihin ja paikkoihin.

4.5.5 Dublinin asetuksen menettelyjä tulee muuttaa, jotta turvapaikanhakijat voivat valita, mihin maahan he haluavat jättää hakemuksen, ja ottaa näin huomioon humanitaariset syyt, perhesuhteet sekä kulttuuriset ja sosiaaliset yhteydet.

4.5.6 Turvapaikkahakemuksia koskeviin päätöksiin tulee voida hakea muutosta, ja muutoksenhaulla tulee olla lykkäävä vaikutus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

4.5.7 Turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien pitäminen säilöönottokeskuksissa on edelleenkin yleinen käytäntö useissa EU:n jäsenvaltioissa. ETSK vastustaa tätä menettelyä ja katsoo, että säilöönottokeskuksessa pitämisen tulee olla poikkeuksellinen toimenpide.

4.5.8 ETSK katsoo, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on ehdoton edellytys, kun kolmansien maiden kanssa tehdään takaisinottosopimuksia. Komitea vastustaa sitä, että EU tai jäsenvaltiot solmivat palauttamis- tai rajavalvontasopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet ihmisoikeuksien suojelua koskevia keskeisiä kansainvälisiä oikeusasiakirjoja.

4.5.9 Komitea katsoo, että EU:n sisällä tapahtuvaa rahoitusvastuun jakamista turvapaikka-asioissa on vahvistettava. Euroopan pakolaisrahastoa onkin laajennettava ja mukautettava.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Edellisen varapuheenjohtajan Franco Frattinin mukaan tavoitteista on saavutettu vain 53 prosenttia.

(2) Maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus, Euroopan unionin neuvosto, Bryssel, 13440/08, 24. syyskuuta 2008.

(3) Euroopan sisäasiainpolitiikan tulevaisuutta käsitelleen ryhmän (”tulevaisuusryhmä”) raportti ”Vapaus, turvallisuus, yksityisyys – Euroopan sisäasiat avoimessa maailmassa”, kesäkuu 2008.

(4) http://ec.europa.eu/justice_home/news/consulting_public/news_consulting_0001_en.htm

(5) KOM(2009) 262 lopullinen.

(6) ETSK:n 4. syyskuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Perusoikeuksien kunnioittaminen Euroopan unionin maahanmuuttoa koskevissa toimintalinjoissa ja lainsäädännössä”, esittelijä Luis Miguel Pariza Castaños (ks. EUVL C 128, s. 29).

(7) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 163.

(8) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 69.

(9) Ks. Relevant Council of Europe Resolutions and Recommendations in the field of efficiency and fairness of justice (Euroopan neuvoston keskeiset oikeudenkäytön tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevat päätöslauselmat ja suositukset), CEPEJ(2003) 7 rev, 13. marraskuuta 2003.

(10) KOM(2008) 840 lopullinen.

(11) 30. huhtikuuta 2006.

(12) KOM(2009) 313 lopullinen.

(13) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 14 ja EUVL C 325, 30.12.2006, s. 43.

(14) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 65.

(15) EUVL C 182, 4.8.2009, s. 19 ja EUVL C 77, 31.3.2009, s. 102.

(16) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 66.

(17) EUVL C 208, 3.9.2003, s. 76.

(18) ETSK:n 30. syyskuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia Euroopalle”, esittelijä Jorge Pegado Liz (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 69).

(19) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 147 ja EUVL C 211, 19.8.2008, s. 61.

(20) Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2009. The Stockholm Programme: A chance to put fundamental rights protection right in the centre of the European Agenda (Tukholman ohjelma: mahdollisuus asettaa perusoikeuksien suojelu keskeiseen asemaan EU:n asialistalla), s. 6–7.

(21) EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91.

(22) EUVL C 302, 7.12.2004, s. 49.

(23) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 69.

(24) EUVL C 286, 17.11.2005, s. 20.

(25) Direktiivi 2009/50/EY.

(26) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114.

(27) KOM(2008) 610 lopullinen.

(28) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 77; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 78; ETSK:n 16. heinäkuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaadittu toisinto)”, esittelijä An Le Nouail Marlière (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 110) ja 16. heinäkuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu toisinto)”, esittelijä An Le Nouail Marlière (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 115).

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/89

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston suositukseksi savuttomista ympäristöistä”

KOM(2009) 328 lopullinen – 2009/0088 (CNS)

(2010/C 128/15)

Esittelijä: Eugen LUCAN

Euroopan komissio päätti 8. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää omaehtoisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: neuvoston suositus savuttomista ympäristöistä

KOM(2009) 328 lopullinen – 2009/0088 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 81 puolesta ja 68 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Erityissuositukset

Jäsenvaltioille annettavat suositukset, 1 artikla:

1.1.1 Tehokkaisiin toimenpiteisiin ihmisten suojelemiseksi tupakansavulle altistumiselta olisi ryhdyttävä erityisesti työpaikoissa, jotka sijaitsevat sisätiloissa ja joissa ei ole erityistä aluetta tupakoijille.

1.1.2 Komitea suosittaa, että kaikkien julkisten tilojen, joissa käy lapsia tai alle 18-vuotiaita nuoria, katsotaan olevan tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ”muita julkisia paikkoja”.

1.1.3 Komitea kehottaa neuvostoa harkitsemaan komission ehdottaman kolmen vuoden soveltamisaikataulun lyhentämistä, jottei menetettäisi lukioikäisten (14–18-vuotiaiden) nuorten nykyistä sukupolvea, joka on vaarassa siirtyä passiivisesta tupakoinnista aktiiviseen tupakointiin.

Jäsenvaltioille annettavat suositukset, 2 artikla:

1.2.1 ”Euroopan tason koulutus- ja neuvontastrategioilla on oleellinen rooli kaikissa oppilaitoksissa.” Komitea suosittelee kyseisen kohdan täydentämistä korostamalla täysin selvästi Euroopan tason tiedotus- ja neuvontastrategioiden tärkeyttä perus- ja keskiasteen oppilaitoksille, jotta kaikille lapsille ja nuorille voitaisiin tiedottaa asianmukaisesti, kattavasti ja säännöllisesti tupakointia koskevista tosiasioista, sen haittavaikutuksista sekä ympäristön tupakansavulle altistumisen karsinogeenisista vaikutuksista.

Jäsenvaltioille annettavat suositukset, 3 artikla:

1.3.1 Savuttomuuspolitiikkaa on täydennettävä muun muassa seuraavilla tukitoimenpiteillä:

(c)	Laajennetaan suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY soveltamisalaa siten, että se kattaa myös altistumisen ympäristön tupakansavulle.

(d)	Vahvistetaan direktiiviin 89/654/ETY sisältyviä vaatimuksia työntekijöiden suojelemisesta tupakansavulta velvoittamalla kaikki työnantajat takaamaan, että tupakointi työpaikalla on kiellettyä.

(e)

Muutetaan vaarallisista aineista annettua direktiiviä 67/548/ETY (1991) ympäristön tupakansavun luokittelemiseksi syöpävaaraa aiheuttavaksi tekijäksi. Näin tehtäessä ympäristön tupakansavu siirtyisi automaattisesti karsinogeenisille tai mutageenisille aineille altistumisesta työssä annetun direktiivin ja siihen sisältyvien työpaikkojen turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten soveltamisalaan.

(f)	Pyydetään jäsenvaltioita ja komissiota muuttamaan virallisesti ilmaus ”ympäristön tupakansavu” ilmaukseksi ”ympäristön syöpää aiheuttava tupakansavu”.

(g)

Annetaan komission koulutuksen ja kulttuurin sekä terveys- ja kuluttajansuoja-asioiden pääosastoille tehtäväksi laatia koulutusstrategiat, joiden tarkoituksena on antaa lapsille ja nuorille EU:n kaikissa oppijärjestelmissä asianmukaista, kattavaa ja säännöllistä tietoa tupakoinnin ja ympäristön tupakansavun vaikutuksista.

Jäsenvaltioille annettavat suositukset, 4 artikla:

1.4.1 Kyseisen kohdan lopussa on syytä mainita myös ”tupakansavulta suojeleminen julkisissa tiloissa, joissa käy lapsia ja nuoria” (ulkona sijaitsevat lasten leikkipaikat, vapaa-ajanviettopaikat, ulkona ja sisätiloissa sijaitsevat diskot, klubit sekä kahvilat, joissa käy lapsia tai alle 18-vuotiaita nuoria, ja muut heille tarkoitetut tilat).

Jäsenvaltioille annettavat suositukset, 6 artikla:

1.5.1 Tupakoinnin torjuntaa koskevien kansallisten tietokeskusten määritelmään on syytä lisätä lause ”sekä jotta voidaan valvoa tai torjua väestön altistumista ympäristön tupakansavulle”.

2. Päätelmät

2.1 Komitea kannattaa aloitetta, jolla pyritään varmistamaan Maailman terveysjärjestön WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 8 artiklan tehokas täytäntöönpano täysin savuttoman ympäristön luomiseksi, jotta täytetään puitesopimuksen 8 artiklan velvoitteet annettujen suuntaviivojen periaatteen 1 (kohta 6) mukaisesti. Suuntaviivat ovat ehdotuksen KOM(2009) 328 liitteenä (1). Komitea katsoo, että Euroopan unionin suositus on hyödyllinen väline tämän tavoitteen edistämiseksi, joskin se tarjoaa vain vähän takeita menestymisestä asiassa. Jos suosituksen täytäntöönpano ja tehokkuus osoittautuvat kuitenkin puutteellisiksi, komission on mahdollisimman nopeasti ehdotettava sitovaa välinettä.

2.2 Komitean mielestä olisi tehtävä Euroopan tason tutkimuksia tupakoinnin haittavaikutusten torjumisesta lasten ja nuorten keskuudessa sekä siitä, missä määrin he altistuvat ympäristön tupakansavulle. Tehokkaiden strategioiden ja ohjelmien laatimiseksi tulevaisuutta varten tutkijoiden olisi myös tarkasteltava tupakoivaa väestöä sen arvioimiseksi, missä iässä ja mistä syistä lapset tai nuoret päättävät aloittaa tupakoinnin.

2.3 Koska Euroopan parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita sitoutumaan vähentämään nuorten tupakointia vähintään 50 prosenttia vuoteen 2025 mennessä, komitean mielestä on välttämätöntä arvioida nuoriin tupakoijiin kohdistuvien haittavaikutusten määrä, jotta unionin jäsenvaltioita varten voidaan sen jälkeen muotoilla nuorten tupakoinnin vähentämiseen tähtääviä Euroopan tason tavoitteita. Komitea täsmentää tässä yhteydessä, ettei asiaa tule ymmärtää siten, että tupakanvastaisten toimenpiteiden täytäntöönpano olisi porrastettava vuoteen 2025 asti, vaan korostaa päinvastoin, että toimenpiteisiin on ryhdyttävä kiireesti, kun otetaan huomioon tupakoinnin vakavat terveysvaikutukset ja siitä aiheutuvat erittäin suuret kustannukset.

2.4 Komitean mielestä on täysin välttämätöntä kieltää tupakointi ja estää siten altistaminen ympäristön tupakansavulle paikoissa, joissa käy (0–18-vuotiaita) lapsia ja nuoria, kuten vapaa-ajan keskuksissa, klubeissa, sisätiloissa sijaitsevissa diskoissa, kahviloissa, urheilukentillä sekä lasten vapaa-ajanviettopaikoissa. Tällainen toimenpide voisi säästää osan nykyisestä 15–18-vuotiaiden lasten ja nuorten ikäluokasta, joka on kaikkein alttein tupakoinnin ja ympäristön tupakansavun vaaroille. Juuri 15–18-vuotiaina jotkut heistä aloittavat tupakanpolton, ja passiiviset tupakoijat siirtyvät tupakoimaan aktiivisesti.

2.5 Komitea pitää erittäin tärkeinä ohjelmia, joilla perus- ja keskiasteen oppilaitoksissa pyritään korostamaan ja edistämään tervettä ja tasapainoista elämäntapaa. Lasten ja nuorten tietoisuuden lisäämiseksi tupakoinnin ja ympäristön tupakansavulle altistumisen vaaroista heitä varten olisi oltava Euroopan tason säännöllistä, oikeaa ja kattavaa tietoa asiasta, jotta he pystyisivät tekemään tietoon perustuvan, vastuullisen valinnan. Tällaista tietoa voitaisiin antaa yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Joka tapauksessa on tärkeää, että tieto on helposti saatavissa, että sitä annetaan säännöllisesti, että se on sovitettu yhteen nuorten odotusten kanssa ja että se on vuorovaikutteista ja innovatiivista, jotta nuoret voivat ottaa vastuun omista valinnoistaan täysin vapaasti ja tosiasiat tuntien.

2.6 Komitean mielestä on käynnistettävä kaikille ikäluokille ja sosiaaliryhmille suunnattuja tiedotus- ja valistuskampanjoita terveistä elintavoista, jotta kansalaiset voivat ottaa vastuun omista valinnoistaan täysin tietoisina niiden vaikutuksista itseensä sekä lapsiinsa.

2.7 Komitea kannustaa kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa toteuttamaan ja edistämään toimenpiteitä, joilla pyritään suojelemaan kansalaisia altistumiselta tupakoinnille ja ympäristön tupakansavulle, sekä osallistumaan tällaisiin toimenpiteisiin varsinkin silloin kun kohteena ovat muita vaikeammassa asemassa olevat väestöryhmät, joihin kuuluvat henkilöt ovat terveydentilan heikkenemisen ja tiettyjen elintärkeiden toimintojen asteittaisen menettämisen seurauksena vaarassa menettää sekä yhteiskunnallisen että henkilökohtaisen riippumattomuutensa. Ympäristön tupakansavulta on suojeltava erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevia lapsia, jotka elävät ympäristössä, jossa heillä on erityinen vaara altistua passiiviselle tupakoinnille, sekä katulapsia ja -nuoria ja muita asunnottomia.

3. Taustaa ja yleisiä huomioita

3.1 Tupakointia ja ympäristön tupakansavulle altistumista koskevia lääketieteellisiä ja sosiaalisia näkökohtia

3.1.1 Kuten eräässä tutkimuksessa on osoitettu, jokainen poltettu savuke voi lyhentää tupakoijan elinikää kahdeksalla minuutilla. (2) Tupakka on kuolemantapausten, sairauksien ja työkyvyttömyyden suurin yksittäinen syy Euroopan unionissa, jossa se aiheuttaa noin 650 000 kuolemantapausta vuosittain. (3)

3.1.2 Tupakansavu on noin 4 000 ainesosasta muodostuva myrkyllinen seos. Siihen sisältyy sellaisia myrkkyjä kuin vetysyanidi, ammoniakki ja hiilimonoksidi sekä yli 50 (tarkkaan sanoen 69 (4)) muuta myrkyllistä ainetta, joiden karsinogeenisuus on osoitettu. Tupakointi on siten erittäin yleinen sairauksien aiheuttaja ja kuolinsyy EU:ssa. Onkin tieteellisesti perusteltua muuttaa ilmaus ”ympäristön tupakansavu” muotoon ”ympäristön syöpää aiheuttava tupakansavu”.

3.1.3 On todettu, että pitkäaikainen passiivinen tupakointi aiheuttaa lopulta samoja sairauksia kuin aktiivinen tupakointi. Niistä mainittakoon keuhkosyöpä, sydän- ja verisuonisairaudet sekä lastentaudit.

3.1.4 Altistuminen ympäristön tupakansavulle voi aiheuttaa aikuisväestön keskuudessa sairastumista sepelvaltimotautiin ja keuhkosyöpään. Se voi aiheuttaa aikuisilla lisäksi aivohalvauksia, astmaa ja kroonista keuhkoahtaumatautia (5) ja pahentaa olemassa olevia sairauksia, kuten astmaa ja kroonista keuhkoahtaumatautia (6).

3.1.5 Ympäristön tupakansavulle altistumista koskeva tutkimus ja määritelmät ovat kehittyneet ajan myötä. Termejä ”passiivinen tupakointi” ja ”tahaton altistuminen tupakansavulle” olisi vältettävä, sillä Ranskassa ja muissa maissa saadut kokemukset osoittavat, että niitä saatetaan käyttää tietyissä tilanteissa tukemaan näkemystä, että tällainen altistuminen olisi ”vapaaehtoista” ja siten hyväksyttävää. Uuden tieteellisen tiedon valossa ei enää olisi käytettävä ilmausta ”ympäristön tupakansavu” vaan ”ympäristön syöpää aiheuttava tupakansavu”.

3.1.6 Ympäristön tupakansavulle altistuminen on erityisen haitallista lapsille, joille se aiheuttaa astmaa, keuhkokuumetta ja keuhkoputkentulehduksia, hengityselinoireita, keskikorvantulehduksia ja kätkytkuolemia. (5)

3.1.7 Varovaisten arvioiden mukaan EU-25-maissa menehtyi vuonna 2002 työpaikalla tapahtuneen ympäristön tupakansavulle altistumisen seurauksena 7 300 aikuista, joista 2 800 tupakoimattomia. Lisäksi 72 000 ihmisen kuolema, joista 16 400 tupakoimattomien kuolemia, oli yhteydessä ympäristön tupakansavulle altistumiseen kotona. (7)

3.1.8 On osoitettu, että yleinen ja työpaikalla tapahtuva altistuminen tupakansavulle lisää huomattavasti keuhkosyöpään sairastumisen riskiä ja että esimerkiksi sellaisissa hotelli- ja ravintola-alan työpaikoissa työskentelevillä työntekijöillä, joissa tupakoidaan, on 50 prosenttia suurempi riski sairastua keuhkosyöpään kuin työntekijöillä, jotka eivät altistu samalla tavalla (8).

3.1.9 Raskaudenaikainen altistuminen tupakansavulle voi lisätä epämuodostumien, keskenmenojen, sikiökuolemien ja enneaikaisten synnytysten riskiä.

3.2 Eurobarometri-tutkimuksiin perustuva sosiologinen näkökulma tupakoinnin ja ympäristön tupakansavulle altistumisen torjumiseen tähtääviin politiikkoihin

3.2.1 Eurooppalaisten suhtautumisesta tupakkaan äskettäin tehdyissä Eurobarometri-tutkimuksissa korostuu kansalaisten erittäin myönteinen suhtautuminen tupakoinnin vastaisiin poliittisiin toimiin. Niinpä tupakoinnin kieltämistä toimistoissa ja muissa sisätyöpaikoissa kannattaa 84 prosenttia, ravintoloissa 77 prosenttia ja kahviloissa ja muissa kokoontumispaikoissa 61 prosenttia eurooppalaisista.

3.2.2 Noin 70 prosenttia unionin kansalaisista ei tupakoi (9), ja tutkimusten perusteella suurin osa tupakoijista haluaisi lopettaa tupakanpolton (10).

3.2.3 Eurobarometri-kyselyn mukaan kolme neljäsosaa eurooppalaisista tietää tupakansavun vaarantavan tupakoimattomien terveyden ja 95 prosenttia heistä on samaa mieltä siitä, että raskaana olevan naisen lähellä tupakoiminen voi vaarantaa vakavasti lapsen terveyden.

3.2.4 Vuoden 2006 lopussa arviolta 28 prosenttia toimistotyöntekijöistä altistui päivittäin ympäristön tupakansavuille työpaikoillaan, ja noin 39 prosenttia kahvila- ja ravintolatyöntekijöistä oli samassa tilanteessa vuoden 2008 lopussa. Eräässä toisessa äskettäin (2006) tehdyssä tutkimuksessa korostetaan, että Euroopassa noin 7,5 miljoonaa työntekijää altistuu päivittäin ympäristön tupakansavulle työpaikoillaan. (11)

3.2.5 Tupakoinnista aiheutuu Euroopan terveydenhuoltojärjestelmille satojen miljardien eurojen kustannukset vuosittain. Näitä kustannuksia eivät maksa ainoastaan ne aiheuttaneet henkilöt vaan koko väestö. Pelkästään työpaikalla tapahtuvasta ympäristön tupakansavulle altistumisesta johtuvien kustannusten määräksi 27:n jäsenvaltion EU:ssa on arvioitu 2,46 miljardia euroa vuosittain. (12) Siihen sisältyy 1,3 miljardia euroa tupakkaan liittyvien sairauksien hoitokustannuksia (joista tupakoimattomien työntekijöiden osuus on 560 miljoonaa euroa) ja yli 1,1 miljardia euroa muita kuin hoitokustannuksia, jotka liittyvät tuottavuuden menetykseen (ja joista tupakoimattomien työntekijöiden osuus on 480 miljoonaa euroa).

3.3 Perusoikeuksien ja -vapauksien takaaminen (oikeus elämään ja terveyteen) velvoittaa suojelemaan väestöä altistumiselta ympäristön tupakansavulle.

3.3.1 Tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen 8 artiklaan sisältyvä velvollisuus suojella ihmisiä ympäristön tupakansavulta perustuu ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin. Koska ympäristön tupakansavun hengittäminen aiheuttaa vaaroja, velvollisuus suojella altistumiselta tupakansavulle sisältyy implisiittisesti muun muassa oikeuteen elämään ja oikeuteen mahdollisimman hyvään terveyteen, siten kuin ne tunnustetaan monissa kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa (mm. Maailman terveysjärjestön perussääntö, yleissopimus lapsen oikeuksista, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus) sekä vahvistetaan muodollisesti WHO:n puitesopimuksen johdannossa ja monien valtioiden perustuslaissa.

3.3.2 Velvollisuus suojella ihmisiä altistumiselta tupakansavulle merkitsee hallituksille velvollisuutta antaa lainsäädäntöä, jolla suojellaan ihmisiä heidän perusoikeuksiinsa ja -vapauksiinsa kohdistuvilta uhkilta. Tämä velvoite ulottuu kaikkiin ihmisiin eikä pelkästään joihinkin väestönosiin.

3.4 Kansainvälinen ja eurooppalainen asetelma

3.4.1 Ympäristön tupakansavu on luokiteltu ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Näin teki Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto vuonna 1993, Yhdysvaltojen terveys- ja sosiaalipalveluministeriö vuonna 2000 ja Maailman terveysjärjestön WHO:n Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) vuonna 2002.

3.4.2 Kansainvälisellä tasolla tupakoinnin torjuntaa koskevassa WHO:n puitesopimuksessa – jonka 168 sopimuspuolta on allekirjoittanut ja 141 ratifioinut (niiden joukossa myös Euroopan yhteisö) – todetaan tieteellisten tulosten osoittavan kiistattomasti tupakoinnin ja altistumisen tupakansavulle aiheuttavan kuolemantapauksia, sairauksia ja työkyvyttömyyttä. Puitesopimuksessa yhteisö ja sen jäsenvaltiot velvoitetaan ryhtymään toimenpiteisiin, jotta voidaan estää tupakansavulle altistuminen sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla, julkisissa liikennevälineissä ja julkisissa sisätiloissa. Saman sopimuksen 8 artiklassa sopimuspuolet velvoitetaan suojelemaan ihmisiä altistumiselta tupakansavulle.

3.4.3 WHO:n vuonna 2004 laatiman tupakoinninlopettamispolitiikkaa koskevan eurooppalaisen strategian mukaan tehokkain toimenpide pitkäaikaisen tupakoimattomuuden edistämiseksi on lääkärin antama noin kymmenen minuutin pituinen tehoneuvonta.

3.5 Vaikutustenarviointi parhaan vaihtoehdon valitsemiseksi Euroopan unionin viidestä toimintavaihtoehdosta

3.5.1 Komissio julkaisi 30. tammikuuta 2007 vihreän kirjansa aiheesta ”Tavoitteena savuton Eurooppa: EU:n toimintavaihtoehdot” (KOM(2007) 27 lopullinen). Vihreän kirjan julkistamisen myötä käynnistyi myös julkinen keskustelu aiheesta. Euroopan unionin viisi toimintavaihtoehtoa ovat: 1) ei muutosta nykytilaan, 2) vapaaehtoiset toimet, 3) avoin koordinointimenetelmä, 4) komission tai neuvoston suositus, 5) sitova lainsäädäntö.

3.5.2 Vaikutustenarvioinnissaan komissio toteaa, että valitsemalla vaihtoehto 5 (sitova lainsäädäntö) voidaan sen sitovuuden vuoksi mahdollisimman tehokkaasti rajoittaa ympäristön tupakansavusta aiheutuvia vahinkoja, kun otetaan huomioon, että altistuminen ympäristön tupakansavulle estettäisiin kokonaan sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla. Tämän vaihtoehdon toteuttaminen kestäisi kuitenkin kauemmin kuin vaihtoehdon 4 (neuvoston suositus). Vaihtoehdon 1 (ei muutosta nykytilaan) valitseminen johtaisi kaikkein vähäisimpään etenemiseen ympäristön tupakansavun ja siihen liittyvien terveyshaittojen vähentämisessä. Tässä tapauksessa oletettaisiin nykyisen tupakoinnintorjuntatyön jatkuvan, mutta aikaisempaa hitaampana. Toimintavaihtoehdoilla 2 ja 3 olisi samanlaisia vaikutuksia kuin vaihtoehdolla 1 (ei muutosta nykytilaan), eli niiden avulla ympäristön tupakansavua voitaisiin vähentää vain vaatimattomasti. Vaihtoehto 3, eli avoimen koordinointimenetelmän soveltaminen, saattaa osoittautua hitaaksi ja huonosti soveltuvaksi tavaksi käsitellä ympäristön tupakansavun kaltaista ongelmaa. Vaihtoehdon 4 (komission suositus) vaikutukset olisivat rajalliset, koska sillä ei saataisi aikaan sitoutumisen tunnetta jäsenvaltioissa. Arvioiden mukaan vaihtoehdon 4 myönteiset terveysvaikutukset olisivat kaikkein merkittävimmät sen aikaansaaman ”omavastuuvaikutuksen” ansiosta ja siksi, että sen vaikutukset konkretisoituisivat suhteellisen nopeasti.

4. Kaikkein suojattomimmassa asemassa olevat, ympäristön tupakansavulle altistuvat kohderyhmät ja strategiat ongelman ratkaisemiseksi

4.1 Ympäristön tupakansavulle altistuvista ryhmistä kaikkein suojattomimmassa asemassa ovat lapset, nuoret, työttömät, vähäosaiset ja hotelli- ja ravintola-alan työntekijät.

4.2 Ympäristön tupakansavulle altistumista olisi sen syiden valossa tarkasteltava samassa yhteydessä kunkin kohderyhmän tupakankäytön ja erityispiirteiden kanssa. Jopa 80 prosenttia Euroopan tupakoijista ilmoittaa tupakoivansa myös kotona. Tupakoinnin ja ympäristön tupakansavulle altistumisen vähentämiseen tähtäävissä strategioissa on keskityttävä erityisesti lapsiin, nuoriin ja heidän vanhempiinsa.

4.3 Yli 15-vuotiaista EU:n kansalaisista 31 prosenttia ilmoittaa tupakoivansa (26 prosenttia päivittäin ja 5 prosenttia toisinaan (13)). Tupakoivien lasten määrä lisääntyy erittäin nopeasti 11 ikävuodesta lähtien. Tupakoinnin erittäin suuri yleisyys alle 18-vuotiaiden keskuudessa vahvistaa käsitystä siitä, että nuoret aloittavat tupakankäytön jo alaikäisinä (14). Eurobarometri-kyselyt eivät anna tietoa tupakoinnin aloitusiästä, mutta eräissä maissa käytettävissä olevien valtakunnallisten tilastotietojen perusteella suurin osa tupakoijista (53 prosenttia) on aloittanut tupakoinnin jo lapsena: 5,5 prosenttia alle 15-vuotiaana ja 47,5 prosenttia 15–19-vuotiaana (15). Yli puolet (51,4 prosenttia) tupakoivista miehistä on aloittanut tupakoinnin 15–19-vuotiaina. Vaikeimmassa asemassa olevista sosiaaliryhmistä katulapset aloittavat tupakoinnin alle viisivuotiaina. (16) Kaduilla elävät huono-osaiset lapset, nuoret ja aikuiset tupakoivat runsaasti ja altistuvat usein ympäristön tupakansavulle.

4.4 Vapaa-ajanviettopaikat (mm. klubit, kahvilat ja ulkona tai sisätiloissa sijaitsevat diskot) ovat ympäristöjä, joissa asiakkaat (nuoret ja muut asiakasryhmät) sekä työntekijät (viihdeteollisuuden sekä hotelli- ja ravintola-alan työntekijät) altistuvat vaarallisesti suurille määrille tupakansavua. Neljän tunnin altistuminen ympäristön tupakansavulle diskossa vastaa kuukauden elämistä yhdessä tupakoitsijan kanssa. (17)

4.5 Tiedotus- ja valistusstrategioiden lisäksi tarvitaan niitäkin enemmän myös ennaltaehkäiseviä koulutustoimenpiteitä. Kansalaisjärjestöt ovat käynnistäneet lapsille ja nuorille tarkoitettuja innovatiivisia tiedotus- ja koulutuspalveluita, joiden aiheena ovat tupakoinnin ja ympäristön tupakansavulle altistumisen riskit. Yhtenä Euroopan tason ratkaisuna voisi olla näiden hyvien käytänteiden yleistäminen sisällyttämällä opetusohjelmiin asiaa koskevia opintojaksoja sekä tarjoamalla neuvontapalveluita kansalaisille tarkoitettujen neuvontapisteiden eurooppalaisen verkoston tai koululaisille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettujen neuvontakeskusten avulla. Lasten ja vanhempien yhteisölliset klubit sekä ”vanhempainkoulujen” tai ”vanhempainkorkeakoulujen” tapaiset koulutusohjelmat tarjoavat malleja hyville käytänteille, joiden avulla voidaan ehkäistä tupakointia ja vähentää altistumista ympäristön tupakansavulle kouluissa mutta myös – ja etenkin – kotona (jälkimmäisessä tapauksessa EU:n lainsäädäntö kunnioittaa yksityiselämää).

5. Tarkkaan tietoon perustuvat myönteiset viestintäkampanjat terveyden edistämiseksi vähentävät luonnollisesti tupakointia ja altistumista ympäristön tupakansavulle.

5.1 Tiedotusvälineissä on Euroopan tasolla järjestetty kaksi tupakanvastaista viestintäkampanjaa: ”Uskalla sanoa ei” (2001–2004) ja ”HELP – Elämä ilman tupakkaa” (2005–2008). Niillä pyrittiin tuomaan esiin passiivisen tupakoinnin haittavaikutuksia ja edistämään savutonta elämäntapaa erityisesti nuorten keskuudessa.

5.2 Komission 5. syyskuuta 2003 tekemän päätöksen 2003/641/EY tarkistamisen osalta komitea katsoo, että kaikkien varoitusten tulisi sisältää selvää ja yksityiskohtaista tietoa savukkeiden koostumuksesta ja niiden sisältämien myrkyllisten ja karsinogeenisten aineiden, etenkin säilöntäaineiden sekä aineiden, joita käytetään niiden valmistuksessa, luonteesta. Lisäksi olisi annettava sellaisia lisätietietoja kuin ilmainen puhelinnumero tai internet-osoite, josta tupakoijat saavat apua halutessaan lopettaa tupakoinnin.

5.3 Vaikka 80 prosenttia EU:n tupakoijista tai tupakoinnin lopettaneista muistaa jonkin tupakoinnin vastaisen kampanjan, 68 prosenttia heistä ilmoittaa, etteivät tällaiset kampanjat ole saaneet heitä lopettamaan tupakointia. (18) Komitean mielestä on käynnistettävä seuraaviin periaatteisiin pohjautuvia tiedotus- ja valistuskampanjoita:

—	Korostetaan hengityksen merkitystä ihmisen elintärkeänä toimintona sekä hengitetyn ilman laadun ja elämänlaadun kiinteää yhteyttä (olemme sitä mitä hengitämme).

—	Edistetään asianmukaista ja kattavaa tiedottamista.

—	Hyödynnetään myönteisen suggestion periaatteita keskittymällä terveisiin elintapoihin, jotka auttavat unohtamaan tupakoinnin ja tupakansavuiset ympäristöt.

—	Mukautetaan viesti eri kohderyhmien tarpeisiin ja eri ikäryhmien omiin motivaatioihin (esim. nuorille ovat tärkeitä suorituskyky ja omakuva).

—

Kannustetaan ja edistetään urheilu-, koulu- ja kulttuurielämässä mekanismeja, jotka lähtökohtaisesti sulkevat pois tupakoinnin: suorituskeskeiset urheilulajit (uinti, jalkapallo, pyöräily, käsipallo), valmennusmenetelmät, itsepuolustustaidot tai itsetuntemus (karate, taiji, jooga (19), Qi Gong jne.) sekä tupakoinnin pois sulkevat filosofiset järjestelmät. Altistuminen ympäristön tupakansavulle julkisissa tiloissa, joissa kyseisiä ohjelmia harjoitetaan, on saatava loppumaan.

—	Nostetaan esikuviksi urheilun, kulttuurin tai politiikan merkkihenkilöitä, jotka elävät tasapainoisesti eivätkä tupakoi.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ”WHO:n puitesopimuksen 8 artiklassa tarkoitetut tehokkaat toimenpiteet ympäristön tupakansavulle altistumiselta suojelemiseksi edellyttävät, että tupakointi ja tupakansavu poistetaan kokonaan tietystä tilasta tai ympäristöstä, jotta saadaan aikaan täysin savuton ympäristö. Ympäristön tupakansavulle altistumiselle ei ole turvallista tasoa, ja käsitteet kuten ympäristön tupakansavun myrkyllisyyden kynnysarvo olisi hylättävä, sillä ne ovat tieteellisen näytön vastaisia.” (KOM(2009) 328 lopullinen, liite, periaate 1, s. 11.

(2) Smoking, Soros Foundation, 888 Seventh Avenue, NY 10106, 1992.

(3) Tobacco or health in the European Union: Past, present and future (Tupakka tai terveys Euroopan unionissa: historia, nykytilanne ja tulevaisuus), ASPECT Consortium, lokakuu 2004.

(4) RAND-vaikutustenarviointi, Rand Corporation.

(5) Surgeon General (2006), op. cit.

(6) Foreman, M. G., D. L. DeMeo, et al, Clinical determinants of exacerbations in severe, early-onset COPD (Vaikean ennenaikaisen keuhkoahtaumataudin pahenemiseen vaikuttavat kliiniset tekijät), European Respiratory Journal 30(6), s. 1124-1130.

(7) The Smoke free Partnership (2006). Lifting the smokescreen: 10 reasons for a smoke free Europe (Savuverhon poistaminen: 10 syytä savuttomaan Eurooppaan), European Respiratory Society, Bryssel, Belgia.

(8) Siegel M, Involuntary smoking in the restaurant workplace. A review of employee exposure and health effects (Passiivinen tupakointi ravintola-alan työpaikoilla. Katsaus työntekijöiden altistumiseen ja sen terveysvaikutuksiin), Journal of the American Medical Association, heinäkuu 1993, 28; 270(4), s. 490–493.

(9) Euroopan yhteisön terveysindikaattori nro 23, ”säännöllisesti tupakoivat”: http://ec.europa.eu/health/ph_information/dissemination/echi/echi_en.htm.

(10) Fong G. T, Hammond D, Laux F. L, Zanna M. P, Cummings K. M, Borland R, Ross H, The near-universal experience of regret among smokers in four countries: findings from the International Tobacco Control Policy Evaluation Survey (Neljän maan tupakoijien lähes yksimielinen katumus: tupakoinnin torjuntaan tähtäävää politiikkaa käsittelevän kansainvälisen arvioinnin tuloksia), Nicotine and Tobacco Research, joulukuu 2004, 6 suppl. 3, s. S341–S351.

(11) Jaakkola M, Jaakkola J. (2006), ”Impact of smoke-free workplace legislation on exposure and health: possibilities of prevention (Savutonta työympäristöä edistävän lainsäädännön vaikutukset altistumiseen ja terveyteen: ehkäisymahdollisuudet”, European Respiratory Journal 28, s. 397–408.

(12) SEC(2009) 895, s. 3, kohta 2.1.2.

(13) Tupakka-aiheinen Eurobarometri-kysely nro 253, maaliskuu 2009, tekijä: The Gallup Organisation, Unkari, s. 7, kohta 1.

(14) Tobacco Free Policy Review Group (2000), Towards a tobacco free society: report of the Tobacco Free Policy Review Group (Siirtyminen tupakattomaan yhteiskuntaan: tupakantorjuntapolitiikkaa seuraavan ryhmän raportti), Government Publication, Stationery Office, Dublin, (http://www.drugsandalcohol.ie/5337/), s. 29, kohta 1.

(15) Romanian tilastokeskus.

(16) Terapii Asociate pentru Integrarea Copiilor Străzii (Katulasten integroimiseksi käytettävät yhdistelmäterapiat), Eugen Lucanin maisteritutkielma, 1996.

(17) M. Nebot et al, Environmental tobacco smoke exposure in public places of European cities (Altistuminen ympäristön tupakansavulle Euroopan kaupungeissa), Tobacco Control, helmikuu 2005, 14(1), s. 60–63.

(18) Eurobarometri-tutkimus nro 239/2005, tammikuu 2006, s. 58–59.

(19) Internetissä julkaistussa tutkimuksessa korostetaan, että erääseen kyselyyn vastanneista henkilöistä 37 prosenttia ilmoitti tupakoineensa ennen kuin he alkoivat harjoittaa joogaa. Kaikki heistä kertoivat lopettaneensa sen jälkeen tupakoinnin. Kukaan heistä ei myöskään ilmoittanut käyttävänsä huumeita (ks. http://yogaesoteric.net/content.aspx?lang=RO&item=3869).

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/97

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista”

KOM(2008) 794 lopullinen

(2010/C 128/18)

Esittelijä: Edwin CALLEJA

Komissio päätti 27. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista

KOM(2008) 794 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta ja 4 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä suosituksista

1.1 On periaatekysymys, että pääsy tehokkaan oikeussuojan piiriin on kollektiivisten oikeussuojakeinojen yhteydessä kuluttajien perusoikeus. On kuitenkin otettava huomioon perustamissopimuksen ja kansallisten prosessi- ja valtiosääntöoikeudellisten erojen aiheuttamat rajoitukset.

1.2 Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevat EU:n lainsäädäntötoimet parantaisivat kuluttajansuojaa erityisesti rajanylittävissä liiketoimissa.

1.3 Järjestelmään on sisällytettävä riittävät takeet, joilla estetään perusteettomat kanteet ja väärinkäyttö, jotka johtuvat pääasiassa muiden osapuolten kuin kuluttajien taloudellisista kiihokkeista ja voitontavoittelusta.

1.4 Yleisenä periaatteena tulisi olla, että kaikkien hyväksyttyjen EU:n tason toimien on annettava asianmukainen suoja sellaisten menettelytapojen käyttöönottoa vastaan, jotka ovat muissa oikeusjärjestelmissä osoittautuneet alttiiksi väärinkäytöksille. Käyttöön otettavan kollektiivisen oikeussuojajärjestelmän on sisällettävä kollektiivisen oikeussuojatapauksen alustavia vastauksia käsittelevän tuomarin toimivaltuudet estää väärinkäytökset ja varmistaa, ettei kanne ole perusteeton.

1.5 Kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttämistä tuomioistuimessa koskevan menettelyn hyväksyminen ei vahingoittaisi millään tapaa tuomioistuinten ulkopuolista kuluttajariitojen ratkaisua.

1.6 ETSK suosittaa komissiolle lisätoimia, joilla yrityksiä voitaisiin kannustaa kehittämään sisäisiä valitustenkäsittelymenettelyitä, olemassa olevia vaihtoehtoisia riitojenratkaisujärjestelmiä sekä julkista valvontaa. Kuluttajat voisivat turvautua näihin vaihtoehtoihin, ennen kuin he kääntyisivät oikeusjärjestelmän puoleen.

1.7 ETSK muistuttaa Euroopan komissiota siitä, että kollektiivisten oikeussuojakeinojen kysymystä on käsitelty vuodesta 1985 lähtien ja että nyt on aika tehdä viivyttelemättä asianmukaiset päätökset ja toteuttaa tarvittavat järjestelmät kuluttajien tarpeiden tyydyttämiseksi.

2. Johdanto

2.1 Komission kuluttajapoliittisen strategian (1) tavoitteena on edistää vähittäismarkkinoiden sisämarkkinoita siten, että kuluttajat ja vähittäismyyjät tekisivät vuonna 2013 yhtä luottavaisesti sekä rajatylittäviä että kotimaisia ostoksia. Antamassaan strategiassa komissio korostaa tehokkaiden oikeussuojamekanismien merkitystä kuluttajille ja ilmaisee aikovansa harkita kuluttajien kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevia toimia.

2.2 Euroopan parlamentti (EP), neuvosto ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ovat olleet tyytyväisiä siihen, että komissio aikoo parantaa kuluttajien oikeussuojakeinoja ja erityisesti harkita kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevia toimia (2). Kuluttajariitojen ratkaisusta ja vahinkojen korvaamisesta on jopa OECD:n suositus (3), jossa se kannustaa jäsenmaitaan tarjoamaan kuluttajille mahdollisuuden käyttää erilaisia oikeussuojakeinoja kollektiiviset oikeussuojamekanismit mukaan lukien.

2.3 Vuoden 2008 marraskuussa annetussa komission vihreässä kirjassa (4) kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista on nyt etsitty keinoja parantaa oikeussuojaa tilanteissa, joissa suuri määrä kuluttajia on kärsinyt vahinkoa yhden elinkeinonharjoittajan noudattaman kuluttajalainsäädännönvastaisen käytännön vuoksi. Vihreässä kirjassa esitetään neljä vaihtoehtoa.

2.4 Euroopan komissio järjesti 29. toukokuuta 2009 lisäksi julkisen kuulemistilaisuuden, jossa keskusteltiin vihreästä kirjasta ja jonka tuloksena laadittiin yleisesti kommentoitavaksi asetettu asiakirja. Asiakirja sisälsi viidennen kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan toimintavaihtoehdon vihreässä kirjassa esitetyn neljän vaihtoehdon lisäksi. ETSK ei pysty käsittelemään kyseistä tuoretta komission ehdotusta lausunnon näin myöhäisessä laatimisvaiheessa, erityisesti kun vaikutustenarviointeja on vielä tekemättä. ETSK ennakoi jo nyt, että kyseisen viidennen vaihtoehdon toimeenpanossa tulee ilmenemään merkittäviä vaikeuksia.

2.5 Ei voida kiistää, että kuluttajien mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittajat ovat loukanneet kuluttajan oikeuksia, edistää kuluttajien luottamusta markkinoihin ja parantaa niiden toimintaa. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos kuluttajat tietävät, että ongelmatilanteissa heidän oikeutensa toteutetaan ja heillä on käytössään riittävät oikeussuojakeinot.

2.6 Jotta voidaan varmistaa kaikkien sidosryhmien yhdenvertainen kohtelu, on löydettävä oikeudenmukainen kaikkien etujen tasapaino.

3. Tiivistelmä vihreästä kirjasta

3.1 Käsiteltävän vihreän kirjan tarkoitukseksi on määritelty ”arvioida oikeussuojamekanismien nykytilaa, erityisesti tapauksissa, joissa sama oikeudellinen rikkomus vaikuttaa todennäköisesti moniin kuluttajiin, sekä tarjota vaihtoehtoja, joilla kyseisissä tapauksissa yksilöidyt tehokkaaseen oikeussuojakeinojen käyttöön liittyvät puutteet voitaisiin korjata (5)”. Komissio katsoi tarpeelliseksi olla tekemättä eroa joukkovaateita koskevien rajatylittävien mekanismien ja puhtaasti kansallisten mekanismien välille. Toiseksi vihreässä kirjassa pyritään selvittämään, voitaisiinko tiettyjä välineitä soveltaa ainoastaan rajatylittäviin vai myös maansisäisiin tapauksiin.

3.2 Vihreässä kirjassa keskitytään joukkovaateiden ratkaisemiseen ja pyritään tarjoamaan koko EU:ssa tehokkaita kollektiivisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, jotka ovat kärsineet vahinkoa yhden elinkeinonharjoittajan käytänteiden vuoksi, riippumatta siitä, missä liiketoimi tapahtuu. Siinä yksilöidään myös suurimmat nykyiset esteet, joiden vuoksi kuluttajat eivät voi hyödyntää tehokkaita oikeussuojamekanismeja, sekä tekijät, jotka edistävät osaltaan kollektiivisten oikeussuojamekanismien toimivuutta ja tehokkuutta.

3.3 Komissio toteaa, että Euroopassa käytössä olevat nykyiset välineet (6) eivät ole riittäviä. Se kuvaa neljä vaihtoehtoa, joilla pyritään puuttumaan olemassa oleviin ongelmiin ja tarjoamaan kuluttajille asianmukaisia ja tehokkaita ja erityisesti kollektiivisia oikeussuojakeinoja. Vaihtoehdot ovat seuraavat:

—	Vaihtoehto 1 – Luotetaan nykyisiin kansallisiin ja EY:n toimenpiteisiin, joilla pyritään luomaan riittävät kuluttajien oikeussuojakeinot.

—	Vaihtoehto 2 – Kehitetään jäsenvaltioiden yhteistyötä, jotta varmistetaan, että kuluttajat kaikkialla EU:ssa voivat käyttää eri jäsenvaltioissa saatavilla olevia kollektiivisia oikeussuojamekanismeja.

—	Vaihtoehto 3 – Luodaan sitovien ja muiden kuin sitovien poliittisten välineiden yhdistelmä, jolla voidaan vahvistaa kuluttajien oikeussuojakeinoja poistamalla suurimpia esteitä.

—	Vaihtoehto 4 – Luodaan muista kuin sitovista ja sitovista EU-toimista koostuva menettely kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttämiseksi tuomioistuimessa.

4. Yleistä

4.1 ETSK on jo pitkään tehnyt tiettäväksi tarpeen määritellä yhteisön tasolla kollektiivinen oikeussuojakeino, jonka tavoitteena on tehostaa vahingonkorvausten saamista kollektiivisten oikeuksien rikkomistapauksissa.

4.2 Jo vuonna 1992 ETSK antoi kaksi oma-aloitteista lausuntoa, joissa se kiinnitti komission huomion tarpeeseen yksilöidä toimintamahdollisuudet rajatylittävien riita-asioiden ratkaisemisen alalla ja tunnustaa kuluttajajärjestöjen edustuskelpoisuus sekä maansisäisissä että rajatylittävissä riita-asioissa (7). Vastaavasti komitea kehotti 1. kesäkuuta 1994 pidetyssä täysistunnossaan yksimielisesti hyväksytyssä lausunnossa komissiota nimenomaisesti laatimaan ryhmäkanteita ja etujen yhteistä puolustamista koskevan yhtenäisen menettelyn sekä sääntöjenvastaisten käytäntöjen lopettamiseksi nostettavia kieltokanteita varten että vahingonkorvauskanteita koskevien toimien helpottamiseksi (8). ETSK on käsitellyt aihetta myöhemmin useissa lausunnoissaan (9). ETSK yhtyy 26. lokakuuta 2006 antamassaan lausunnossa (10) selkeästi huoleen, jonka komissio ilmaisee vihreässä kirjassaan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista. Maaliskuun 25. päivänä 2009 antamassaan lausunnossa komitea pitää edelleen tärkeänä, että kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineillä on käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot (11).

4.3 EU on yhdenmukaistanut kuluttajien aineellisia oikeuksia, minkä vuoksi ETSK katsoo, että sen tulisi myös varmistaa, että kuluttajilla on käytettävissään tarkoituksenmukaisia menettelyjä näiden oikeuksien puolustamiseksi. Kuluttajien käytössä tulisi siis olla menettely kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttämiseksi tuomioistuimessa, mikäli oikeuden halutaan toteutuvan kuten muissa kaupallisia toimia koskevissa tapauksissa. Kuten ETSK on jo todennut aikaisemmissa lausunnoissaan, kuluttajan oikeussuoja on perusoikeus, jonka tulisi suojata yhteisiä ja yksilöllisiä yhdenmukaisia etuja. EU-tason toimia tarvitaan, koska ei ole olemassa oikeudellista välinettä yhteisten ja yksilöllisten yhdenmukaisten oikeuksien tehokkuuden ja täytäntöönpanon takaamiseksi. Kollektiivisia oikeussuojamekanismeja tarvitaan, jotta kuluttajilla olisi realistinen ja tehokas mahdollisuus saada korvauksia tapauksissa, joissa vahingot ovat selväpiirteisiä, runsaslukuisia ja samankaltaisia.

4.4 Lisäksi kilpailukyvyn edistäminen on yksi Euroopan unionin ensisijaisista politiikoista. Euroopan unioni on luonut kuluttajansuoja-alalla aineellisen lainsäädännön kokonaisuuden. EU:n on nyt varmistettava, että kyseisiä säännöksiä sovelletaan tavalla, joka mahdollistaa talouden vauhdittamisen lisäämällä rajanylittävää kauppaa tavalla, joka perustuu tietoon siitä, että kiistat voidaan ratkaista nopeasti, kohtuuhintaisesti ja koko yhtenäismarkkinoilla samoja sääntöjä ja menettelyitä soveltaen. Kuluttajiin saattaa kohdistua entistä enemmän sopimattomia kaupallisia menettelyjä, ja näin ollen tarvitaan menettelytapoja tällaisten väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Täytäntöönpano, ennaltaehkäisy, oikaisu ja korvaus ovat kaikki tärkeitä osatekijöitä. Korvausmäärät ovat yksilökohtaisesti usein pieniä, mutta voivat kokonaisuudessaan muodostaa merkittäviä summia.

4.5 ETSK katsoo, että oikeussuojan on oltava kaikkien saatavilla ja että sen toimivuutta on tehostettava. Tuomioistuinten ulkopuolisia ratkaisukeinoja on kuitenkin käytettävä ainoastaan täydentämään tuomioistuinmenettelyjä. Tällaiset ratkaisukeinot voivat tarjota tuomioistuinmenettelyjä epämuodollisemman ja edullisemman prosessin. Tämä edellyttää kuitenkin, että molemmat osapuolet todella ovat halukkaita yhteistyöhön. Tuomioistuinten ulkopuoliset keinot voivat mahdollistaa oikeudenmukaisen ratkaisun löytymisen ja samalla estää osaltaan oikeusjuttujen suman kasvua.

4.6 ETSK pitää kuitenkin erittäin tärkeänä asianmukaisten mekanismien luomista sekä eurooppalaisten valtioiden kulttuuri- ja oikeusperinteen ottamista huomioon.

4.7 ETSK katsoo myös, että tällaista EU:n oikeusvälinettä tulisi soveltaa ensisijaisesti kollektiivisten oikeuksien ajamiseen kuluttajanoikeuksien ja kilpailusääntöjen rikkomistapauksissa.

5. Erityshuomioita vihreästä kirjasta

5.1 Kollektiiviset oikeussuojakeinot

5.1.1 ETSK myöntää, että tulisi luoda vihreässä kirjassa ehdotetun vaihtoehdon 4 mukainen eurooppalainen mekanismi kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttämiseksi tuomioistuimessa, jos halutaan suojella sekä kuluttajien että yritysten oikeuksia. Tällaisen mekanismin luominen mahdollistaisi oikeussuojan saatavuuden kaikille kuluttajille heidän kansallisuudestaan, taloudellisesta tilanteestaan ja heidän kärsimänsä vahingon rahallisesta arvosta riippumatta. Lisäksi tällainen mekanismi olisi vastaus ongelmaan, jonka OECD:n ministerineuvosto toi esiin suosituksessaan (12) kuluttajariitojen ratkaisusta ja vahinkojen korvaamisesta. Siinä myönnetään, että suurin osa eri jäsenvaltioissa käytössä olevista riitojenratkaisu- ja vahinkojen korvaamisjärjestelmistä on luotu asioiden käsittelyyn kansallisella tasolla, eivätkä ne kaikissa tapauksissa sovellu korvausten maksamiseen toisesta jäsenvaltioista peräisin oleville kuluttajille.

5.1.2 ETSK toteaa kuitenkin myös, että yhdennettyjen kollektiivisten tuomioistuinmenettelyiden määrittämiseen voi hyvinkin liittyä omat vaikeutensa ja haittapuolensa, jotka johtuvat niihin liittyvistä mutkikkaista kysymyksistä, kustannuksista, viivästyksistä, kestosta ja muista haasteista. Tällaisia haasteita ovat oikeusriidan väärinkäytön merkittävän vaaran minimoiminen sekä tällaisten toimien rahoittamistapa. On myös päätettävä, valitaanko suostumukseen perustuva (opt-in) vai kuluttajan automaattiseen osallistumiseen perustuva (opt-out) järjestelmä. Molemmilla vaihtoehdoilla on omat haittapuolensa, kuten ETSK on jo todennut (13).

5.2 Eurooppalaisen ryhmäkanteen pääseikat

5.2.1 Kuten komissio toteaa vihreässä kirjassaan, tällä hetkellä vain 13 jäsenvaltiolla on käytössä kollektiivisia oikeussuojamekanismeja. Lisäksi kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan erottaa ”kollektiivisten” oikeussuojakeinojen kolme eri tyyppiä.

5.2.2 ”Kollektiivinen oikeussuoja” on todellakin laaja käsite, jossa keskitytään ennemminkin tulokseen kuin johonkin mekanismiin. Se kattaa kaikki mekanismit, joilla voidaan lopettaa tai estää sopimattomia menettelyjä tai tarjota oikeussuojaa sen laajimmassa merkityksessä, tarkoitti se sitten oikaisua tai korvausta. Uusia menettelymalleja on otettu käyttöön tai on suunnitteilla monessa jäsenvaltiossa, ja useimmat menettelyt ovat innovatiivisia ja kokeellisia. Näitä malleja on hyvin vaikea asettaa paremmuusjärjestykseen.

5.2.3 Oikeusjärjestelmien erot ja aiheesta jo aiemmin antamissaan lausunnoissa (14) esittämänsä keinot ja ehdotukset huomioon ottaen ETSK kannattaa seuraavia toimia:

—	On laadittava EU:n direktiivi, jolla varmistetaan yhdenmukaisuuden perustaso ja samalla jätetään riittävä joustovara niille jäsenvaltioille, joilla ei vielä ole käytössä kollektiivisia oikeussuojajärjestelmiä. Kyseinen direktiivi olisi myös jatkoa kieltokanteista annetulle direktiiville.

—

On varmistettava, että kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät ole amerikkalaistyyppisiä joukkokanteita (class action). EU:n hyväksyttyjen oikeudellisten toimien olisi oltava eurooppalaisen kulttuuri- ja oikeusperinteen mukaisia, tähdättävä yksinomaan vahinkojen korvaamiseen ja luotava oikeudenmukainen tasapaino osapuolten välille, jotta saataisiin aikaan koko yhteiskunnan edut turvaava järjestelmä. Komitea kannattaa varauksettomasti komission ehdotusta, jonka mukaan jokaisessa jäsenvaltiossa hyväksyttävästä, kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttämistä tuomioistuimessa koskevasta menettelymallista riippumatta, siinä olisi vältettävä tekijöitä, joiden katsotaan kannustavan oikeudenkäynteihin, kuten sellaisia, joita sanotaan olevan joissain Euroopan ulkopuolisissa maissa. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi rankaisevat vahingonkorvaukset (punitive damages) ja ehdolliset palkkiot (contingency fees).

—

Joukkovaateiden sekajärjestelmä, jossa yhdistetään suostumukseen ja osallistumiseen perustuvien kahden järjestelmän edut kulloinkin kyseessä olevien intressien luonteen, ryhmän jäsenten päättäväisyyden tai päättämättömyyden sekä yksilöiden kärsimien vahinkojen suuruuden mukaan; suostumukseen perustuvassa menettelyssä asianosaisten on yhdistettävä yksittäiset vahinkoa koskevat kanteensa yhdeksi kanteeksi; osallistumiseen perustuvassa järjestelmässä edustuksellisten ja oikeutettujen tahojen on nostettava kanne.

—

Yksilöille tulee taata oikeus antaa suostumuksensa (opt-in) kollektiiviseen kanteeseen osallistumiseen eikä voida vain olettaa heidän olevan osapuoli, mikäli he eivät jättäydy pois. ETSK toteaa, että kyseisissä ryhmäkanteissa on omat etunsa ja haittansa, kuten komitean 13. helmikuuta 2008 antamassa lausunnossa (15) tuodaan esiin. Tämä vaihtoehto tulisi asettaa etusijalle, jotta voidaan lieventää tällaisen kollektiivisen kanteen vaikutuksia erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa ei toistaiseksi ole käytössä tällaisia menettelyjä.

—

Komissio toteaa, että EU-mekanismin tulisi estää perusteettomat kanteet ja että tuomari voi olla merkittävässä asemassa päättäessään, onko kollektiivinen kanne perusteeton vai voidaanko se ottaa käsiteltäväksi. ETSK palauttaakin mieleen aiemmissa lausunnoissaan antamansa suositukset tuomarin tärkeästä roolista. Tuomarille on annettava toimivaltuuksia jättää ottamatta tutkittavaksi tai hylätä jo oikeudenkäynnin alkuvaiheessa selvästi perusteettomat kanteet. Tuomioistuimet tekevät selvityksen kantajan vaateen sisällöstä ja sen soveltuvuudesta kollektiiviseen riitojenratkaisuun. Tuomarin on erityisesti varmistettava ryhmän identiteetti, että kyse on tietystä määrästä identtisiä tapauksia ja että vaadituilla vahingonkorvauksilla on sama peruste, eli saman elinkeinoharjoittajan sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättäminen tai rikkominen.

—

Vahinkoa kärsineiden on saatava aiheutuneen vahingon todellista arvoa vastaava täysimääräinen korvaus, joka ei kata ainoastaan tosiasiallista vahinkoa tai materiaalisia ja henkisiä vahinkoja, vaan myös tulonmenetyksen, ja joka sisältää oikeuden korkoon. Julkisen täytäntöönpanon keskeisiä tavoitteita ovatkin sääntöjen noudattaminen ja estävyys, kun taas vahingonkorvauskanteiden tarkoituksena on oltava, että vahinkoa kärsineet saavat vahingoista täyden korvauksen. Täyden korvauksen on näin ollen katettava tosiasiallinen vahinko, ansionmenetykset ja korot.

—	Tällaisen kollektiivisen oikeussuojamekanismin jatkuvuus on taattava riittävän rahoituksen avulla.

—	Järjestelmän tulisi sisällyttää myös muutoksenhakujärjestelmä.

5.2.4 Tämän oikeusmekanismin kaikki muut näkökohdat tulisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi. Yhteisön tason ryhmäkanteen yhteydessä tulee joka tapauksessa noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita menemättä koskaan pidemmälle kuin on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden varmistamiseksi. Sitä tulee soveltaa silloin, kun jäsenvaltiot eivät pysty täyttämään kyseisiä tavoitteita riittävän hyvin eli silloin, kun ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Kansalliset, oikeudelliset ja perustuslailliset eri vaatimukset, mm. EY:n perustamissopimuksen 5 artikla, voivat heikentää lainsäädännön harmonisoinnin vaikutuksia tai synnyttää sen vastustusta.

5.3 Kuluttajien oikeussuojan takaaminen muilla olemassa olevilla keinoilla

5.3.1 ETSK on jo todennut, että kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttämistä tuomioistuimessa koskevan menettelyn hyväksymisen EU:n tasolla ei tulisi vahingoittaa millään tapaa kuluttajariitojen ratkaisua tuomioistuinten ulkopuolella. Kyseiset riitojenratkaisumallit ovat saaneet ETSK:n varauksettoman tuen. Niiden tarjoamia mahdollisuuksia on vielä syvennettävä ja kehitettävä komission vihreässä kirjassa esitetyn vaihtoehdon 3 mukaisesti (15). Komission esittämän vaihtoehdon 3 mukaiset toimenpiteet ovatkin täydentäviä, eivätkä korvaa edellä määritellyn EU:n oikeusvälineen hyväksymistä.

5.3.2 Erityinen merkitys on annettu tuomioistuinten ulkopuolisille riitojenratkaisumenettelyille. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto on teettämässä tutkimusta kuluttajariitojen vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä. Lisäksi vastikään on annettu direktiivejä vähäisiin vaatimuksiin sovellettavista menettelyistä (16), sovittelusta (17) ja Euroopan oikeudellisen verkoston laajentamisesta (18). Kuluttajansuojan täytäntöönpanoa koskevassa EU:n lainsäädännössä onkin pitänyt ottaa huomioon sekä julkiset että yksityiset järjestelmät. Vuonna 2004 tapahtui politiikan muutos, jolla saattaa olla merkittäviä vaikutuksia, sillä vaatimukseksi asetettiin, että kaikilla jäsenvaltioilla on oltava rajanylittävästä täytäntöönpanosta vastaava keskeinen viranomainen (19).

5.3.3 Sisäiset valitustenkäsittelymenettelyt

Komitea katsoo, että valitusten tehokas käsittely elinkeinonharjoittajien toimesta voi olla ratkaiseva askel kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoilla. ETSK:n mielestä on äärimmäisen tärkeää, että komissio edistää tarpeellisia aloitteita; niissä kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti edustavien yritysorganisaatioiden osallistuminen on ehdoton edellytys. Näin voidaan varmistaa, että on olemassa johdonmukainen säännöstö, joka sääntelee tällaisten sisäisten, kuluttajavalitusten tehokasta käsittelyä painottavien valitustenkäsittelymenettelyjen kehittämistä.

5.3.4 Julkinen valvonta

ETSK kannattaa komission ehdotusta laajentaa ja vahvistaa toimivaltaisten viranomaisten, myös jäsenvaltioiden oikeusasiamiesten, täytäntöönpanovaltuuksia, jotka perustuvat kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettuun asetukseen. Se suosittaa painokkaasti, että tällaisen mekanismin yksityiskohtia käsiteltäisiin kuitenkin direktiivissä, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuuden vähimmäistaso EU:n kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikissa tällaisissa ehdotuksissa käytettävissä olevat oikeussuojakeinot tulisi rajoittaa vahingonkorvauksiin, ja niihin tulisi sisällyttää täytäntöönpanon kohteena olevien voimakas menettelyllinen suoja. ETSK:n mielestä julkista valvontaa painottavaa lähestymistapaa voitaisiin kehittää yhteentoimivaksi, kaikki jäsenvaltiot kattavaksi verkostoksi, ja se saattaisi osoittautua erittäin tehokkaaksi keinoksi kartoittaa kuluttajanoikeuksia rikkovat elinkeinonharjoittajat koko EU:ssa. Asianmukaiset kuluttajavalistuskampanjat tietoisuuden lisäämiseksi ja tiedon levittämiseksi voisivat kannustaa kuluttajia ilmoittamaan oikeuksiensa loukkauksista.

5.3.5 Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt

Komissio toteaa, että olemassa olevat kuluttajien vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain ja että jopa niissä oikeusjärjestelmissä, joissa tällaisia menettelyjä on käytössä, on merkittäviä aukkoja alakohtaisessa ja maantieteellisessä kattavuudessa. Lisäksi suurin osa EU:n alueella esiintyvistä vaihtoehtoisista riitojenratkaisujärjestelmistä käsittelee pääasiassa yksittäisiä vaateita. Euroopan komission toimeksiannosta tehdyn raportin ”Analyysi ja arvio vaihtoehtoisista, tavanomaisten tuomioistuinmenettelyn ulkopuolisista kuluttajan oikeussuojakeinoista” mukaan olemassa olevissa EU:n välineissä edellytettyjä (20) välitys/sovittelumenettelyissä toimivien kolmansien osapuolten riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteita ei noudateta edes Euroopan kuluttajakeskusten verkon tietokannassa. Näin ollen ETSK katsoo, että vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyitä koskevat olemassa olevat suositukset tulisi muuttaa sitoviksi oikeusvälineiksi. Laajentamalla kuluttajien mahdollisuuksia hyödyntää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ja vähäisiin vaatimuksiin sovellettavia menettelyjä voidaan löytää nopea, oikeudenmukainen, tehokas ja kustannuksiltaan melko edullinen ratkaisu kuluttajansuojakysymyksiin.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2007) 99 lopullinen.

(2) Arvioituaan huolellisesti kuluttajan oikeussuojaa jäsenvaltioissa EP pyysi kuluttajapoliittista strategiaa koskevissa päätöslauselmissaan komissiota ”esittämään johdonmukaisen Euroopan tason ratkaisun, jonka avulla kaikki kuluttajat voivat turvautua joukkokannejärjestelmiin rajatylittävien valitusten ratkaisemiseksi” (A6-0155/2008). Neuvosto kehotti komissiota ”harkitsemaan huolellisesti kollektiivisia oikeussuojakeinoja ja esittämään käynnissä olevien tutkimusten tulokset mahdollista ehdotusta tai toimintaa silmällä pitäen”, EUVL C 166, 20.7.2007, s. 1–3.

EP toisti pyyntönsä vähittäisrahoituspalveluja yhtenäismarkkinoilla koskevasta vihreästä kirjasta antamassaan päätöslauselmassa (A6-0187/2008). Equitable Life -yhtiön kriisiä käsittelevä tutkintavaliokunta on myös pyytänyt komissiota ”tutkimaan edelleen mahdollisuutta luoda oikeudellinen kehys, joka sisältää yhtenäiset siviiliprosessia koskevat vaatimukset eurooppalaiselle rajat ylittävälle ryhmäkanteelle” (A6-0203/2007). Talous- ja sosiaalikomitea tekee 25.6.2008 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossaan (EUVL C 162, 25.6.2008, s. 1) ehdotuksia oikeussuojamekanismien oikeudellisista järjestelyistä.

(3) http://www.oecd.org/dataoecd/43/50/38960101.pdf.

(4) KOM(2008) 794 lopullinen.

(5) KOM(2008) 794 lopullinen, s. 3.

(6) Komission suositus 98/257/EY tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista (EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31) ja komission suositus 2001/310/EY kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista (EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/27/EY, annettu 19. toukokuuta 1998, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27. lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1).

(7) EYVL C 339, 31.12.1991, s. 16 (ks. kohta 5.4.2) ja EYVL C 19, 25.1.1993, s. 22 (ks. kohta 4.12 sekä lausuntoon liitetyn, Eric Balaten, Pierre Dejemeppen ja Monique Goyensin yhdessä laatiman ja TSK:n julkaiseman mielenkiintoisen tutkimuksen 4. luku alk. s.103).

(8) EYVL C 295, 22.10.1994, s. 1.

(9) Niistä merkittävimpinä voidaan mainita seuraavat: oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Yhtenäismarkkinat ja kuluttajansuoja: mahdollisuudet ja esteet” (EYVL C 39, 12.2.1996, s. 55), jossa todetaan, etteivät vihreästä kirjasta aiemmin annetussa TSK:n lausunnossa tehdyt ehdotukset olleet aiheuttaneet mitään jatkotoimia; lausunto aiheesta ”Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Yhtenäismarkkinat vuonna 1994” (KOM(1995) 238 lopull.), jossa arvosteltiin sisämarkkinoiden täydellisen toteutumisen viivästymistä etenkin rajatylittäviä suhteita koskevan kuluttajalainsäädännön alalla (EYVL C 39, 12.2.1996, s. 70); lausunto komission tiedonannosta ”Kuluttajapolitiikan ensisijaiset toimet (1996–1998)”, jossa komitea ilmaisi tyytyväisyytensä ehdotukseen direktiiviksi kuluttajien etujen suojaamiseen liittyvistä kieltokanteista sekä komission ehdottamaan toimintasuunnitelmaan kuluttajien oikeussuojakeinoista, mutta ilmoitti seuraavansa kiinnostuneena tällä alalla tapahtuvaa kehitystä ja totesi, että yhtenäismarkkinat eivät tällä alalla ole vielä läheskään täydelliset ja että ”kuluttajien oikeuksien tietoinen noudattaminen on kuluttajien luottamuksen saavuttamisen perusedellytys” (EYVL C 295, 7.10.1996, s. 64). Samantyyppisiä huolenaiheita esitettiin myös TSK:n lausunnossa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Yhtenäismarkkinoiden vaikutus ja tehokkuus” (KOM(1996) 520 lopullinen, 23. huhtikuuta 1997) (EYVL C 206, 7.7.1997). Tässä yhteydessä on syytä viitata seuraaviin ETSK:n lausuntoihin: oma-aloitteinen lausunto kuluttajapolitiikasta EU:n laajentumisen jälkeen (kohta 11.6) (EUVL C 221, 8.9.2005); lausunto yhteisön toimintaohjelmasta terveyden ja kuluttajansuojan alalla (2007–2013) (kohta 3.2.2.2.1) (EUVL C 88, 11.4.2006); lausunto aiheesta ”Kuluttajapolitiikan oikeudellinen kehys” (EUVL C 185, 8.8.2006).

(10) EUVL C 324, 30.12.2006: ETSK ilmaisee kannattavansa komission aloitetta ja vahvistaa kollektiivisten toimien tarpeen sikäli kuin ”[niillä] saavutetaan kaikilta osin tietyt keskeiset tavoitteet: 1) vahingot korvataan yhteisesti, koska järjestöt voivat joustavasti esittää vahingonkorvausvaatimuksen vahinkoa kärsineiden kuluttajien nimissä, mikä helpottaa oikeussuojan todellista saatavuutta, ja 2) näin ehkäistään kilpailunvastaista käyttäytymistä, koska kyseisillä kanteilla on muita kauaskantoisempia sosiaalisia vaikutuksia.”

(11) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 40.

(12) Rec (2007) 74, 12. heinäkuuta 2007.

(13) EUVL C 162, 25.6.2008.

(14) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 31 ja EUVL C 228, 22.9.2009, s. 40.

(15) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 1.

(16) Asetus 861/2007 (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1).

(17) Direktiivi 2008/52/EY (EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3).

(18) KOM(2008) 380 lopullinen – ETSK:n lausunto: EUVL C 175, 28.7.2009, s. 84

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004 (EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1).

(20) Suositus 1998/257 ja suositus 2001/310.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/103

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen tiiviimmän hallinnollisen yhteistyön avulla”

KOM(2008) 703 lopullinen

(2010/C 128/19)

Esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan komissio päätti 6. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen tiiviimmän hallinnollisen yhteistyön avulla

KOM(2008) 703 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 128 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 ETSK kannattaa yhtenäismarkkinoiden toiminnassa IMI-järjestelmän (sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä) myötä käyttöön otettavaa nykyistä hajautetumpaa lähestymistapaa rajatylittävine yhteistyöverkostoineen. ETSK katsoo, että järjestelmä auttaa takaamaan yhtenäismarkkinasääntöjen todellisen noudattamisen ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin kansalaisten ja yritysten kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi.

1.2 Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat osallistua IMI-järjestelmän toimintaan aktiivisesti ja näkyvästi omissa jäsenvaltioissaan. Ne voivat myös auttaa levittämään tietoa järjestelmästä ja sen toiminnasta.

1.3 Koska IMI-järjestelmään kerätään tietoja jäsenvaltioissa nykyisin vallitsevista, palvelu- ja ammattipätevyysdirektiivien oikeanlaisen soveltamisen tiellä olevista esteistä ja sen käyttöalaa mahdollisesti laajennetaan kattamaan muita osa-alueita, olisi asianmukaista, että komissio sopisi mahdollisesta erityisestä ennakkovaroitus- ja/tai sanktiojärjestelmästä, jotta edellä mainitut esteet voidaan poistaa.

1.4 Koska IMI-järjestelmässä tarkoitettua tietojenvaihtoa säätelee yhteisön oikeudessa säädetty henkilötietojen suojelu, ETSK suosittaa, että asianosaisille asetettaisiin ilmoitusvelvollisuus, jotta tietosuojajärjestelmän mukainen tietojen saantioikeus voisi toteutua tuomioistuimen oikeuskäytännön tarkoittamalla tavalla.

2. Johdanto

2.1 EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa määrätään yleisesti jäsenvaltioiden ja yhteisön keskinäisestä ”lojaliteettiperiaatteesta”, jota Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on viljellyt laajasti oikeuskäytännössään (1) ja jonka mukaan jäsenvaltiot

—	toteuttavat kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten panemiseksi täytäntöön

—	tekevät yhteistyötä keskenään ja yhteisön kanssa perussopimuksen ja johdetun oikeuden päämäärien saavuttamiseksi.

2.2 Toistaiseksi jäsenvaltiot ja yhteisö ovat toteuttaneet hallinnollista yhteistyötä erityisillä osa-alueilla, kuten verotuksessa (2) (jäsenvaltioiden nimeämät keskusvirastot ja jäsenvaltioiden keskinäinen avunantovelvollisuus), tulliasiat, kilpailu (kansallisten viranomaisten verkosto) tai turvapaikka-, maahanmuutto- ja ulkopolitiikoissa (vuonna 2002 hyväksytty Argo-ohjelma).

2.3 ETSK on käsitellyt kansallisten ja yhteisön viranomaisten hallinnollista yhteistyötä oma-aloitteisessa lausunnossa (3), jonka päätelmissä todetaan, että toisaalta selkeästi määritellyt ja samalla tehokkaat jäsenvaltioiden poliittiset menettelyt sekä toisaalta lainsäädännön, sen toimeenpanon ja noudattamisen tehostaminen ovat osa yhteisön hyvää hallintotapaa.

2.4 Huhtikuun 21. päivänä 2004 tehdyllä päätöksellä 2004/387/EY (4) perustettiin ohjelma yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden toimittamiseksi yhteentoimivalla tavalla eurooppalaisille julkishallinnoille, yhteisön toimielimille ja muille toimijoille, eurooppalaisille yrityksille ja kansalaisille (HVTYK-ohjelma). Päätöksen mukaan yhteisö aikoo toteuttaa niin kutsuttuja yhteistä etua palvelevia hankkeita ja laaja-alaisia toimenpiteitä sekä vastata niiden toteutuskustannuksista suhteessa sille niistä koituvaan etuun (10 artikla).

2.5 Sisämarkkinoiden neuvoa-antavassa komiteassa istuvat jäsenvaltioiden edustajat hyväksyivät 17. maaliskuuta 2006 sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (jäljempänä IMI) koskevan yleisen täytäntöönpanosuunnitelman ja sopivat järjestelmän kehittämisestä tavoitteena yhteydenpidon parantaminen jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten välillä. Komission päätöksessä 2008/49/EY (5) sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän täytäntöönpanosta henkilötietojen suojelun osalta kyseinen järjestelmä luokitellaan HVTYK:n mukaiseksi yhteistä etua palvelevaksi hankkeeksi.

2.6 IMI-järjestelmä on perustettu helpottamaan sellaisten sisämarkkinasäädösten täytäntöönpanoa, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten välistä tietojenvaihtoa.

3. Komission tiedonanto

Koska muissa jäsenvaltioissa sovellettavaan oikeudelliseen kehykseen ja niissä toteutettavaan valvontaan ei ole luotettu, rajatylittävää toimintaa koskevia sääntöjä ja päällekkäisiä tarkastuksia on runsaasti. Tämä onkin toistaiseksi ollut suurimpia sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tiellä olleista esteistä. Siksi jäsenvaltioiden viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja edistettävä luottamusta toistensa järjestelmiin.

3.1.1 IMI-järjestelmän avulla jäsenvaltiot voivat täyttää oikeudelliset velvoitteensa tietojenvaihtoon. Järjestelmän ansiosta voidaan myös luoda uusia hallinnollisen yhteistyön muotoja, jotka eivät olisi mahdollisia ilman sähköisen tietojärjestelmän tukea.

IMI:n avulla jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat helposti löytää sopivan viranomaisen toisesta jäsenvaltiosta ja lähettää sille tietopyynnön valitsemalla kysymyksiä valmiista kysymyssarjoista, jotka on laadittu EU:n eri lainsäädäntöalojen pohjalta.

3.2.1 IMI:n avulla on tarkoitus alentaa jäsenvaltioiden välisen yhteydenpidon yksikkökustannuksia tehokkaasti ja tuloksellisesti. Yhteydenpitoa jäsenvaltioiden välillä tarvitaan, jotta sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpano sujuisi moitteettomasti. Alkuvaiheessa on kuitenkin katsottu aiheelliseksi soveltaa järjestelmää kahdella rajatulla osa-alueella: ammattipätevyyden tunnustaminen, johon järjestelmää jo sovelletaan, ja palveludirektiivi. Näiltä kahdelta osa-alueelta saatavan kokemuksen pohjalta järjestelmää laajennetaan myöhemmin muille sisämarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisille aloille.

3.2.2 IMI-järjestelmä auttaa luomaan tarvittavan luottamuksellisen ilmapiirin, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden toiminnan sujuvuus ja hyödyntää sisämarkkinaedut.

3.3 IMI-järjestelmä on monikielinen työkalu, joka on kehitetty 27 EU-maan ja 23 virallisen kielen tarpeisiin, vaikkakin sitä sovelletaan kaikissa 30 ETA-valtiossa. Monikielisyys onkin rikastuttavaa. IMI:ssä hyödynnetään uusia teknologioita, joiden tukena ovat sekä ammattikääntäjät että automaattinen käännösohjelma. Se on hyvä esimerkki konkreettisista EU-toimista, joilla pyritään poistamaan erilaisia esteitä ja vähentämään viestintäongelmia EU-maiden hallintoviranomaisten väliltä.

3.4 Yhtenäismarkkinoiden hallinnointia nykyaikaistettaessa IMI-järjestelmä tukee tehokkaampaa, hajautetumpaa ja verkottuneempaa rajatylittävää yhteistyötä.

3.5 IMI-järjestelmän avulla jäsenvaltiot voivat tehostaa yhteistyötään sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanossa, sillä järjestelmä auttaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia selviytymään merkittävistä käytännön viestintäesteistä, joita ovat esimerkiksi kielierot sekä puute selvästi määritellyistä yhteistyökumppaneista toisissa jäsenvaltioissa. Tarkoituksena on lisätä jäsenvaltioiden välisen päivittäisen yhteistyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta.

3.6 Käytännön toteutus perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen:

—	Järjestelmässä jäsenvaltioille ei aseteta hallinnolliseen yhteistyöhön liittyviä lisävelvoitteita sisämarkkinalainsäädännössä jo vahvistettujen velvoitteiden lisäksi.

—	Järjestelmän mukaisten toimintojen joustavuus antaa mahdollisuuden ottaa huomioon Euroopassa vallitsevat erilaiset hallintorakenteet ja -kulttuurit.

—	Kyseessä on yksi järjestelmä, jonka rakennuselementtejä voidaan käyttää uudelleen. Järjestelmä on suunniteltu siten, että se kattaa useita sisämarkkinasäädöksiä. Näin voidaan välttää tietojärjestelmien lisääntyminen.

Komission tiedonannossa korostetaan osuvasti sitä, että IMI-järjestelmä liittyy läheisesti henkilötietojen suojeluun ja että järjestelmää sitovat kaikilta osin vastaavat tietosuojasäädökset, etenkin direktiivi 95/46/EY ja asetus (EY) N:o 45/2001.

3.7.1 IMI-järjestelmän puitteissa käsiteltävät tiedot ovat itse asiassa vain jäsenvaltion sellaisten viranomaisten ja viranomaistahojen saatavilla, jotka on nimetty ”toimivaltaisiksi viranomaisiksi” direktiiveissä, joihin järjestelmää kulloinkin sovelletaan.

3.8 Komissio katsoo, että koulutukseen ja tiedottamiseen käytettäviä voimavaroja on lisättävä nykyisestä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Se tarkastelee eri vaihtoehtoja ja tarvittaessa suorittaa arvion koulutus- ja vaihto-ohjelmasta.

3.9 Komissio antoi 29. kesäkuuta 2009 suosituksen (6) sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista. Komissio katsoo, että sen ja jäsenvaltioiden on sovitettava toimensa yhteen ja tehtävä yhteistyötä ja pyrittävä näin yhdessä tehostamaan sisämarkkinasääntöjen saattamista jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, niiden noudattamista ja soveltamista. Jäsenvaltioiden on kannettava yhdessä vastuu ja toimittava proaktiivisemmin sisämarkkinoiden hallinnoinnissa.

4. Yleistä

IMI-järjestelmän käyttöönoton edellyttämä nykyistä hajautetumpi lähestymistapa rajatylittävine yhteistyöverkostoineen lisää kansalaisten, toimielinten ja yritysten mahdollisuuksia nauttia oikeudesta moitteettomaan hallintoon. On pitäydyttävä edelleen perusperiaatteissa, joita ovat joustavuus, uudelleenkäyttö ja sitoumus olla asettamatta jäsenvaltioille lisävelvoitteita.

4.1.1 Oikeus moitteettomaan hallintoon konkretisoituu tässä yhteydessä siten, että kansalaiset saavat joustavasti käyttöönsä täsmällistä ja konkreettista tietoa sellaisten valtioiden asettamista vaatimuksista, joihin heidän on määrä asettautua, joissa heidän on määrä tarjota palveluita tai työskennellä, sekä toimivaltaisista viranomaisista, joille heidän on toimitettava hakemuksensa. Järjestelmä antaa lisäksi välillisesti tietoa perusteettomista kansallisista esteistä, jotka haittaavat edellä mainittuihin seikkoihin liittyvien yhteisön vapauksien toteutumista sellaisina kuin ne on taattu yhteisön oikeudessa. Tämä puolestaan antaa komissiolle mahdollisuuden ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

4.2 Jotta sisämarkkinat toimisivat moitteettomasti, jäsenvaltioiden viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään ja herätettävä keskinäistä luottamusta IMI-järjestelmään. Näin lisätään omalta osaltaan avoimuutta ja tehostetaan hyvää hallintotapaa. Jotta jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tekemään sisämarkkina-asioissa tiivistä yhteistyötä yli rajojen, jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen rajatylittävien verkostojen tai komission käyttöön ottamien, IMI:n tapaisten sähköisten tietojärjestelmien toimivuuden.

4.3 Päätöksessä 2004/387/EY (HVTYK) säädetään kaaviosta, jossa määritellään yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden ja infrastruktuuripalveluiden toiminta- ja ylläpitokustannusten tasapuolinen jako yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä (7 artiklan 3 kohta). Jäsenvaltioiden viranomaisten on tehtävä IMI:n tarkoituksenmukaisen toiminnan edellyttämät investoinnit. ETSK katsoo, että koska kyseessä on jaettu toimivalta ja siis jaettu vastuu, jäsenvaltioilta edellytetään niin ikään lisäponnisteluja.

Järjestelmän todellinen käyttöönotto merkitsee, että jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission virkamiesten on tiivistettävä hallinnollista yhteistyötään. IMI:n soveltamisalaa on vastaisuudessa laajennettava, kun se nyt rajoittuu sisämarkkinoista säädettyihin ammattipätevyys- ja palveludirektiiveihin.

4.4.1 Tällaista hallinnollista yhteistyötä varten päätöksessä 2008/49/EY säädetään tietojenvaihto- ja käsittelyjärjestelmän perustamisesta. Tehtävä on arkaluonteisuutensa vuoksi lohkottu osiin siten, että kunkin toimintaan osallistuvan hallintoyksikön hoidettavaksi annetaan tietty konkreettinen järjestelmän osa. Komission lisäksi IMI-järjestelmän välttämättömiä toimijoita ovat kansallinen koordinaattori ja järjestelmän käyttäjät. Viimeksi mainitut toimivat joko jäsenvaltion viranomaisten tai koordinaattorin valvonnassa, ja ne on tyypitelty sen mukaan, millaisia toimia pyynnön käsittelijä, allokoija, siirron käsittelijä ja paikallinen tietovastaava ovat niille osoittaneet.

4.4.2 Järjestelmä on välttämättä sovitettava yhteen niiden direktiivien mukaisen hallinnollisen yhteistyön mekanismien kanssa, joihin järjestelmää aiotaan soveltaa, toisin sanoen palveludirektiivissä ja ammattipätevyysdirektiivissä säädettyjen tietojenvaihtomekanismien ja niitä varten nimettyjen kansallisten viranomaisten kanssa. Tässä yhteydessä onkin otettava huomioon IMI:n käyttäjien ja kyseisissä direktiiveissä säädettyjen kansallisten viranomaisten väliset mahdolliset välittömät tai välilliset yhteydet, erityisesti sellaiset yhteydet, jotka vaikuttavat sisämarkkinoihin suoraan tai epäsuorasti.

4.4.3 Palveludirektiivin osalta on IMI-järjestelmän koordinoinnin kannalta hyvä huolehtia seuraavista seikoista:

a)	toimivaltaisen viranomaisen määritteleminen laajasti (4 artikla)

b)	keskitettyjen asioimispisteiden (6 artikla) ja yhteystahojen (28 artikla) perustaminen

c)	pitkälle yhtenäistettyjen lupamenettelyjen ja yhteydenpitoa hakijoihin koskevien menettelyjen käyttöönotto (13 artikla)

d)	ennakkovaroitusmekanismien käyttöönotto (artikla 32), mikä saattaa antaa aihetta jäsenvaltioiden viranomaisista muodostettavan eurooppalaisen verkoston perustamiseen.

4.4.4 Ammattipätevyysdirektiivin osalta on puolestaan hyvä huolehtia seuraavista yhteistyömekanismeista:

a)	toimivaltaisen viranomaisen määritteleminen laajasti ja toimialaorganisaatioiden antamien pätevyystodistusten yhdenmukaistaminen (3 artikla)

b)	jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö, jotta palveluja voidaan tarjota vapaasti (8 artikla)

c)	ammattipätevyyden tunnustamismenettelyn yhdenmukaistaminen sijoittautumistarkoituksessa (51 artikla)

hallinnollisen yhteistyön erityisjärjestelmä, jossa määritellään konkreettisesti toisaalta se, miten vaihdetaan tietoja kurinpitotoimista ja rikosoikeudellisista rangaistuksista sekä mitkä ovat toimivaltaisia viranomaisia ja kuka kyseisiä tietoja koordinoi (56 artikla), ja toisaalta kansallisten yhteystahojen perustaminen huolehtimaan direktiivin soveltamiseen liittyvästä konkreettisesta tiedottamisesta (57 artikla).

4.4.5 Komitea katsoo, että IMI-järjestelmän välitön käyttöönotto lähitulevaisuudessa edellyttää, että järjestelmän alkuvaiheessa kattamilla aloilla huomioidaan sosiaaliset näkökohdat (vakuutusmaksukaudet, eläkeoikeudet jne.). Tämä lähestymistapa vastaa komitean tavanomaista poliittista kantaa. Se on myös tarpeen, koska ammatin harjoittamisen ja työnteon taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat liittyvät aina välittömästi toisiinsa.

4.4.6 Komitea on usein korostanut edellä mainittua yhteyttä: esimerkiksi 14. tammikuuta 2009 antamassaan lausunnossa aiheesta ”Sisämarkkinoiden sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus” (7) komitea totesi, että unionin toimielinten on otettava huomioon sekä markkinoiden oikeutetut etunäkökohdat että tarve säännellä taloudelliseen toimintaan liittyviä vapauksia siten, että toimintaa harjoitettaessa kunnioitetaan EU:n lainsäädännössä tunnustettuja sosiaalisia perusoikeuksia, kansainvälisiä työelämän normeja sekä yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöä mukaan lukien oikeus neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia.

4.4.7 Komitea on erityisesti antanut tukensa tämänsuuntaisille yhtenäistämistoimenpiteille, kun tarkoituksena on ollut sovittaa yhteen sosiaaliturvajärjestelmiä tai kun on tehty aloitteita eläkeoikeuksien siirrosta. (8)

4.5 ETSK kannattaa sitä, että EU-lainsäädäntö toimii kaikilta osin tehokkaasti ja että hyödynnetään sisämarkkinoiden koko potentiaalia. Komitean mielestä on myös ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin toimivaltaisten viranomaisten valistamiseksi ja kouluttamiseksi.

4.6 Hallinnollisen yhteistyön tehostamiseksi IMI-järjestelmän ja siinä mukana olevien organisaatioiden toiminta on vakiinnutettava. ETSK:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on niin ikään toimittava asiassa näkyvästi. Niiden on ennen kaikkea järjestettävä tiedotuskampanjoita ja levitettävä tietoa järjestelmän olemassaolosta sekä tähdennettävä sen merkitystä sisämarkkinoiden toiminnalle.

4.7 ETSK katsoo, että IMI-järjestelmän toiminnasta saadun kokemuksen perusteella ja yhteisöoikeudessa tapahtuneen kehityksen pohjalta voidaan asettaa yleisperiaatteet, joilla hallinnollista yhteistyötä voidaan vastaisuudessa säännellä yhteisön laajuisesti entistä kattavammin ja seikkaperäisemmin säätämällä toiminnan yleisimmistä näkökohdista.

4.8 IMI on siis prosessin ensimmäinen vaihe, sellaisena kuin siitä nyt säädetään. Näin rationalisoidaan jäsenvaltioiden keskinäinen sekä jäsenvaltioiden ja komission välinen hallinnollinen yhteistyö sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olennaisilla, molemminpuoliseen tunnustamiseen ja syrjimättömyysperiaatteeseen perustuvilla osa-alueilla. Samalla varmistetaan Euroopan unionin kansalaisten kannalta keskeinen seikka eli henkilötietojen suojelu, koska komissio määrittelee IMI-järjestelmän hallinnointiin osallistuvien tahojen tehtävät yksityiskohtaisesti.

4.9 Mainittakoon, että julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer viittasi äskettäin julkaistuissa päätelmissään (9) IMI-järjestelmän vaikutukseen henkilötietojen suojelujärjestelmään tulkitsemalla tiettyjä järjestelmästä annettuihin säännöksiin sisältyviä seikkoja tavalla, jota voidaan tässä yhteydessä soveltaa kaikilta osin. Kyseinen tulkinta on vahvistettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 7. toukokuuta 2009 antamassa tuomiossa, joka koskee velvollisuutta turvata oikeus tutustua niitä vastaanottajia tai vastaanottajakategorioita koskeviin tietoihin, joille tietoja on annettu, sekä annettujen tietojen sisältöön ei yksinomaan nykytilanteen vaan myös aiemman tilanteen osalta. Lisäksi tuomiossa määrätään kyseisten tietojen säilyttämistä koskevasta määräajasta niin, että säilytetään asianmukainen tasapaino asianomaisen henkilön yksityisyyden suojelemista koskevan intressin ja kyseisten tietojen säilyttämistä koskevasta velvollisuudesta käsittelystä vastaavalle taholle mahdollisesti aiheutuvan taakan välillä.

4.10 Tulkinta liittyy erityisesti kahteen direktiivissä 95/46 tunnustettuun oikeuteen. Niitä säännellään siten, että yhden oikeuden toteutuminen (oikeus tietojen poistamiseen vuoden kuluttua) näyttää vaikeuttavan toisen toteutumista (asianomaisen oikeus tutustua tietojen käsittelyyn): Kun tiedot direktiivin 95/46 nojalla poistetaan, poistuu mahdollisuus tutustua tietoihin, sillä olematonta tietoa ei enää voi pyytää nähtäväkseen. Lienee harkittua pitäytyä julkisasiamiehen ja tuomioistuimen tulkinnassa, jotta kumpikin yhteisön oikeudessa tunnustettu oikeus voi toteutua samanaikaisesti. Tulkinnan mukaan asianomaiselle on ilmoitettava tietojen poistamisesta sekä siitä, kenelle tiedot on annettu, ja vuoden määräajasta käyttää oikeutta tutustua tietoihin, minkä jälkeen tiedot poistetaan eikä niihin siis enää voi tutustua.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Asiassa C-392/02 15.11.2005 annettu tuomio sekä julkisasiamies Adrian Geelhoedin päätelmät.

(2) EUVL L 264, 15.10.2003.

(3) EUVL C 325, 30.12.2006.

(4) EUVL L 181, 18.5.2004.

(5) EUVL L 13, 16.1.2008.

(6) EUVL L 176, 7.7.2009, s. 17.

(7) EUVL C 182, 4.8.2009, s. 1.

(8) EUVL C 228, 22.9.2009.

(9) Asiassa C-553/07 22.12.2008 annetut päätelmät.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/107

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Johdonmukainen strategia Euroopan maataloustutkimusohjelmalle”

KOM(2008) 862 lopullinen

(2010/C 128/20)

Esittelijä: Franco CHIRIACO

Euroopan komissio päätti 15. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Johdonmukainen strategia Euroopan maataloustutkimusohjelmalle

KOM(2008) 862 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. lokakuuta 2009.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen, jolla käynnistetään tulevan maataloustutkimusohjelman laadintaprosessi. Tavoitteena on luoda maataloutta koskeva eurooppalainen tutkimusalue. Jotta maataloustuotteiden tarjonta ja kysynnän maailmanlaajuiset suuntaukset pysyisivät tasapainossa, tulee alan tutkimusta ja innovointia tehostaa. (1)

1.2 ETSK kannattaa komission ehdottamaa yhteisen ohjelmasuunnittelun kokeilemiseen perustuvaa lähestymistapaa. Tällaisen suunnittelun avulla pyritään varmistamaan aloitteiden koordinointi yhteisötasolla sekä resurssien tehokas ja konkreettinen jakaminen ottaen huomioon kansallisten ohjelmien vaatimukset ja erityispiirteet. (2) ETSK kehottaa komissiota erityisesti vahvistamaan yhteistyötä kansallisten maataloustutkimusohjelmien ja myös eri pääosastojen (esim. ympäristöasioiden, maatalouden ja yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastojen) toteuttamien erilaisten aloitteiden välillä. ETSK kehottaa tässä yhteydessä komissiota antamaan enemmän tietoa tulevassa tiedonannossa esittäviin aloitteisiin liittyvistä välineistä ja toimintamuodoista, taloudelliset resurssit mukaan luettuina, sekä kutsumaan kaikki asianomaiset toimijat mukaan kuulemisprosessiin ja ottamaan huomioon yhteisen ohjelmasuunnittelun kokeilun tulokset.

1.3 Maataloustutkimuksen yhteisen ohjelmasuunnittelun tavoitteena on tutkia yhteiskunnan mahdollisuuksia vastata biopohjaisten hyödykkeiden kehityksen haasteisiin EU-tasolla. Nämä haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, ihmisten terveyden suojeluun ja elintarviketurvallisuuskysymyksiin. Näitä seikkoja on käsitelty ja analysoitu perusteellisesti – myös Euroopan komission järjestämän maatalouden yhteistä ohjelmasuunnittelua pohtineen työpajan tulosten valossa – maataloustutkimuksen pysyvässä komiteassa (SCAR) (3). Tiivistelmä pysyvän komitean keskusteluista on kesäkuussa 2009 julkaistussa kannanotossa yhteisestä ohjelmasuunnittelusta. Yhteinen ohjelmasuunnittelu edellyttää siihen osallistuvien maiden laajaa osallistumista ja tiiviitä ponnisteluja, joista saadaan vaikuttavuuteen liittyvää lisäarvoa ja etua kansalaisille ja EU:n kilpailukyvylle. Tätä taustaa vasten ETSK ehdottaa, että ryhdyttäisiin välittömästi laatimaan asianmukaisia mekanismeja sen varmistamiseksi, että kaikki asianomaiset toimijat yksityinen sektori mukaan luettuna – tutkimustavoitteiden määrittelemiseksi erityisesti yritykset – voivat osallistua suunnitteluun ja että resurssit arvioidaan, järjestelmän toiminnan edellyttämät rahoitusvälineet yksilöidään tarkasti ja rahoituksensaantimahdollisuudet varmistetaan. ETSK suosittaa erityisesti, että komissio ja neuvosto laatisivat vuonna 2004 käynnistetyn poliittisen prosessin mukaisesti ehdotuksen asetukseksi, joka olisi maataloustutkimuksen uuden pysyvän komitean organisoinnin ja toiminnan oikeusperusta ja korvaisi asetuksen (ETY) N:o 1728/74.

1.4 Komission ehdottamassa uudessa hallinnointimallissa maataloustutkimuksen pysyvä komitea koordinoi yhteisten aloitteiden toteuttamista EU-tasolla ja toteutettaviin tutkimusaloitteisiin liittyvien toimivaltuuksien kartoitusta. ETSK:n mielestä maataloustutkimuksen pysyvän komitean perusperiaatteena tulee olla joustavuus yhteisen maatalouspolitiikan jatkuvasti kehittyvään sääntelykehykseen tehtyjen (4) ja tulevaisuudessa tehtävien uudistusten tukemiseksi.

1.5 Yhteisessä ohjelmasuunnittelussa ennakointiin ja tutkimustyöhön liittyy tiiviisti kartoitus, jonka avulla tuotetaan tunnuslukuja ja keskeisiä tilastotietoja jäsenvaltioissa tehtävän maataloustutkimuksen puutteista, suuntauksista ja tarpeista ja joka auttaa hahmottelemaan kokonaiskuvaa EU:n maataloustutkimuksen kehityskuluista. Tähän mennessä tietoja on saatu tutkimuksen kuudenteen EU:n puiteohjelmaan liittyvän EU-AGRI-MAPPING-hankkeen avulla. Kun otetaan niin ikään huomioon hankkeen aikana ilmenneet ongelmat, ETSK katsoo, ettei kartoitusta voida perustaa improvisoitujen aloitteiden varaan, vaan sen on oltava pysyväluonteista, ja prosessia tulee ajantasaistaa jatkuvasti.

2. Tiedonannon pääsisältö

2.1 Euroopan maataloustutkimuksen uusi toimintaympäristö

2.1.1 EU:n maataloudella on edessään uusia haasteita, kuten maatalousväestön rakenteen ja tilarakenteen muuttuminen, nykyaikaisten maatalouskäytäntöjen työllisyysvaikutukset, yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kehitys ja alaan vaikuttavat globaalit tekijät.

2.1.2 Yleisesti ollaan sitä mieltä, että mainituista haasteista selviäminen edellyttää Euroopassa voimakasta maatalousalan tutkimusta. Maataloustutkimuksen avulla olisi saatava tarvittavat tiedot maaseudun kehittämisen sekä kestävän kehityksen kannustimien ja esteiden perusteelliseksi ymmärtämiseksi. Lisäksi olisi saatava aikaan maatalousalan kehittämiseksi tarvittavia uusia tekniikoita ja innovaatioita ja olisi tarjottava myös tietoa, jonka avulla markkinadynamiikkaa voidaan ymmärtää yhä paremmin. Tutkimustoiminta on kuitenkin usein pirstaleista ja puutteellisesti koordinoitua, tutkimukseen ei ole investoitu riittävästi, ja siltä puuttuu kriittinen massa. Euroopassa sovelletaan erityisesti EU:n puiteohjelman yhteydessä erilaisia mekanismeja, jotka osaltaan edistävät yleiseurooppalaista tutkijayhteistyötä. ERA-NET-järjestelmä tarjoaa rahoitusta kansallisten ohjelmien, ministeriöiden tai rahoitusorganisaatioiden verkottamiseen kaikilla tieteenaloilla. EU:n neuvosto sopi (marraskuussa 2004), että alan yhteistyö hyötyisi jäsennellymmästä lähestymistavasta. Tuore yhteisen ohjelmasuunnittelun käsite menee tässä mielessä ERA-NET-järjestelmää pidemmälle. Se perustuu jäsenvaltioiden julkisten ohjelmien kanssa tehtävään suoraan yhteistyöhön, jonka tavoitteena on yhteisten visioiden ja strategisten tutkimuslinjausten määritteleminen sekä voimavarojen yhdistäminen erityiskysymysten käsittelemiseksi yhdessä. SCAR-komitea on mainittu hyvänä esimerkkinä uusien yhteisten ohjelmasuunnitteluprosessien mahdollisesta verkostorakenteesta.

2.2 Maataloustutkimuksen pysyvän komitean johtava rooli

2.2.1 SCAR-komitean usean vuoden hiljaiselon jälkeen EU:n neuvosto uudisti vuonna 2005 sen toimeksiannon, jonka mukaan sillä on tärkeä tehtävä Euroopan maataloustutkimuksen yhteensovittajana. ”Uudessa” SCAR-komiteassa ovat mukana 27 jäsenvaltiota, ja siihen kuuluu tarkkailijajäseniä ehdokasmaista ja assosioituneista maista. SCAR-komitea edistää maataloutta koskevan eurooppalaisen tutkimusalueen muodostumista yhteisen ohjelmasuunnittelun lisäksi mm. ennakointitoimilla, joiden puitteissa laaditaan Euroopan maatalouden mahdollisia pitkän aikavälin skenaarioita, sekä kartoitustoimilla, joiden tavoitteena on määritellä EU:n maataloustutkimuksen tarpeet ja suuntaukset.

2.2.2 SCAR-komitea on omaksunut tulevaa tiivistettyä yhteistyötä varten tutkimusaiheiden priorisointiin sovellettavan jäsennellyn lähestymistavan, joka perustuu erinäisten yhteistyöryhmien perustamiseen jäsenvaltioiden tai assosioituneiden maiden kanssa. Työryhmät toimivat ERA-NET-verkostojen tavoin sikäli, että ne noudattavat samaa vaiheittaista lähestymistapaa. Ne keskittyvät varhaisvaiheiden tiedonvaihtoon, kartoittavat tutkimusalojen ja painopistealojen yhteistyön puutteita sekä käynnistävät tarvittaessa yhteisiä toimia ja/tai yhteisiä tutkimusta koskevia ehdotuspyyntöjä.

2.3 Tärkeimmät toimet johdonmukaisen eurooppalaisen maataloustutkimusohjelman kehittämiseksi

2.3.1 Ilmastonmuutosprosessien perimmäisistä syistä on saatava kiireellisesti tarkempi käsitys, jotta pystytään vähentämään näiden prosessien haittavaikutuksia ja turvaamaan veteen, maaperään ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät luonnonvarat sekä kehittämään Euroopan ja maailman maataloutta yhä paremmin kestävyysperiaatteita vastaavaksi. Tältä osin ensisijaisia tutkimusaloja ovat ilmastonmuutos ja energiavarat.

2.3.2 Tutkimustoiminnan rooli tällä saralla voisi vahvistua, jos eri toimijat kutsuttaisiin laajemmin mukaan tutkimusohjelman määrittelyyn ja jos ne voisivat osallistua tutkimusprosessiin innovointiverkostojen kaltaisten toimien ansiosta. Komissio aikookin vahvistaa maataloustietämyksen tuottamista ja jakamista SCAR-komitean ja eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston (5) avulla. Tutkimustyön yhteisen ohjelmasuunnittelun lujittamiseksi ja Euroopan maatalous- ja elintarvikejärjestelmän hallinnon parantamiseksi SCAR-komitean strategista roolia voitaisiinkin entisestään vahvistaa, jolloin sen tehtäväksi tulisi valvoa kaikkien eurooppalaisten julkisten tutkimuslaitosten toteuttamia maatalouteen liittyviä toimia.

2.3.3 Yhteisiin suuntaviivoihin ja tavoitteisiin perustuvien pitkän aikavälin tutkimusohjelmien kehittämiseksi tulee luoda seurantamekanismi, johon sisältyy valikoima ennakkoanalysointiin ja tutkimusvalmiuksien kartoittamiseen soveltuvia välineitä.

2.3.4 Euroopan vastuuseen globalisoituvassa taloudessa on kiinnitettävä huomiota: sillä, onko maatalous kestävyysperiaatteiden mukaista, tulee olemaan niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa sekä suoria vaikutuksia (elintarvikkeiden hinnat) että epäsuoria vaikutuksia (esim. muuttovirrat). Näin ollen on parannettava yleisesti Euroopan ja muun maailman maataloustutkimuspolitiikkojen ja erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen tutkimuspolitiikkojen yhteisvaikutuksia. Myös ulkoisia politiikkoja – kuten kehitysapu- ja naapuruuspolitiikkoja – tulee kehittää.

3. Yleistä

3.1 Euroopan maataloustutkimuksen uusi toimintaympäristö

3.1.1 Euroopan maatalouden rooli ja tehtävät ovat muuttuneet viidenkymmenen viime vuoden aikana jyrkästi. Muutos on myötäillyt Euroopan yhteiskuntien ja talouden kehityskulkuja ja koskenut myös kansalaisia ja kuluttajia, kun on siirrytty ”maalaismaataloudesta” jälkiteollisen aikakauden maatalouteen. Vakiintuneena käsityksenä on siis, että maatalousalaa ei eurooppalaisen maatalousmallin mukaan pidä tarkastella enää pelkästään tuotannollisesta näkökulmasta, vaan lähtökohtana tulee olla monimuotoisuus tai maatalouden alueellinen merkitys. Sama periaate tulee omaksua myös määriteltäessä maataloustutkimuksen käsitettä. Tässä yhteydessä on joka tapauksessa vahvistettava maataloustuotteiden tuotannon ensisijaisuus, jota myös maailmanlaajuinen ruokakriisi on korostanut. Kysymys elintarviketuotannon kilpailukyvystä ja ruokaturvasta on lähitulevaisuuden haaste.

3.1.2 Tätä taustaa vasten ETSK pitää myönteisenä, että maataloustutkimuksen käsite on tarkoitus määritellä laajemmin niin, että huomioon otetaan myös Euroopan maatalouden haasteet, joista päällimmäisinä mainittakoon ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillitseminen, uusiutuvien maatalouspohjaisten energialähteiden kehitys, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, vesivarojen kestävä hallinnointi sekä tieto- ja viestintätekniikan edistäminen ja tuotteiden laadun parantaminen.

3.2 Yhteisten tutkimusohjelmien määrittely

3.2.1 Komission tiedonannossa otetaan maataloustutkimuksen uudeksi lähestymistavaksi tuore yhteisen ohjelmasuunnittelun periaate (2), jonka tavoitteena on rajallisten määrärahojen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen yhteistyötä lisäämällä. Yhteistä ohjelmasuunnittelua kokeillaan parhaillaan Alzheimerin taudin tutkimusta koskevassa pilottihankkeessa. Neuvoston odotetaan lisäksi hyväksyvän vuonna 2010 lisää merkittäviä tutkimusalan aloitteita. Mikäli niistä saadaan positiivisia tuloksia, yhteisellä ohjelmasuunnittelulla voisi olla ratkaiseva vaikutus tuleviin tutkimuksen koordinointimekanismeihin EU-tasolla.

3.2.2 Jäsenvaltiot osallistuvat yhteisessä ohjelmasuunnittelussa vapaaehtoispohjalta ja erilaisina kokoonpanoina strategisten tutkimuslinjausten määrittelyyn, kehittämiseen ja soveltamiseen. Linjaukset perustuvat yhteiseen visioon siitä, miten keskeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin tulee vastata. Tällaisen ohjelmasuunnittelun puitteissa voidaan tehdä jo käynnistettyjen kansallisten ohjelmien välistä strategiayhteistyötä tai suunnitella ja luoda yhdessä täysin uusia ohjelmia. Molemmissa tapauksissa tarkoituksena on yhdistää resurssit, valita tai kehittää sopivimmat välineet, ottaa ne käyttöön sekä varmistaa ja tutkia yhdessä, millaista edistystä niiden avulla on saavutettu.

3.2.3 Kun otetaan huomioon, että maataloustutkimukseen liittyvät toimet ovat usein pirstaleisia ja puutteellisesti koordinoituja, että tutkimukseen ei ole investoitu riittävästi, että tulosten kohdennetussa levittämisessä on parantamisen varaa ja että kriittinen massa puuttuu, ETSK suhtautuu yhteisen ohjelmasuunnittelun soveltamiseen myönteisesti. Komitean mielestä tämä on kunnianhimoinen tavoite, jonka avulla – kun toimitaan pragmaattisesti ja joustavasti – voidaan käynnistää strateginen ja jäsennelty maataloustutkimuksen prosessi.

3.3 Maataloustutkimuksen pysyvän komitean johtava rooli

3.3.1 Komission tiedonannossa ja siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa kuvaillaan yksityiskohtaisesti SCAR-komitean analysointi-, seuranta-, arviointi- ja neuvonantotehtäviä sekä sen työskentelyn järjestämis- ja toteuttamistapoja maatalous- ja kalastusneuvoston 19. heinäkuuta 2004 antaman ohjeistuksen mukaisesti. SCAR-komitean tehtävänä on erityisesti seurata elintarvikealan kansallisia tutkimusaloitteita, koordinoida niitä yhteisötasolla ja laatia perusteltuja ennusteita alan tutkimuspainotusten pitkän aikavälin kehityksestä.

3.3.2 ETSK katsoo, että yhteisötason koordinointi on oleellisen tärkeää, jotta voidaan vastata yhteisiin haasteisiin ja EU voi esiintyä yhtenäisesti kansainvälisissä yhteyksissä. Koordinoinnin avulla voidaan karsia päällekkäisyydet, syventää ohjelmia, lisätä rahoituksesta käytävää kilpailua ja näin ollen parantaa tutkimusehdotusten laatua. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että tutkimuksen tilanne on eri jäsenvaltioissa hyvin erilainen ja että kansallisessa ohjelmasuunnittelussa on otettava lukuun erityisvaatimukset ja -painotukset, joille EU-tason yhteistyö ei välttämättä toisi mittaluokaltaan ja laajuudeltaan merkittäviä etuja. SCAR-komitealla tuleekin olla käytettävissään välineet jatkuvan ja ajantasaistettavan seurantaprosessin hallitsemiseksi.

4. Erityistä

4.1 Komission tiedonannossa määritellään johdonmukaisen eurooppalaisen maataloustutkimusohjelman edistämisen kannalta tärkeimpiin toimiin liittyviksi painopisteiksi ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten vähentäminen sekä veteen ja maaperään liittyvien luonnonvarojen turvaaminen ja biologisen monimuotoisuuden suojelu. ETSK katsoo, että lisäksi on otettava huomioon sosiaaliset vaikutukset, kuten myös FAO:n vuonna 2008 julkaisemassa selvityksessä Gender and Equity Issues in Liquid Biofuels Production (”Sukupuoli- ja tasapuolisuuskysymykset nestemäisten biopolttoaineiden tuotannossa”) korostetaan. Siinä kiinnitetään huomiota kaikkiin yritysten, työn ja toiminta-alueiden välisiin yhteyksiin.

4.2 Kun tulevalle Euroopan maataloustutkimusohjelmalle valitaan uusia painopistealoja, on syytä ottaa ilmastonmuutoksen ja maatalouteen liittyvien energiakysymysten lisäksi huomioon myös pyrkimykset suojella biologista monimuotoisuutta, vesivarojen kestävä käyttö, muuntogeenisten organismien viljelyn ja markkinoille saattamisen ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointi, elintarviketeollisuuteen ja erityisesti tuotejalostukseen ja bioteknologiaan liittyvät kysymykset sekä kaikki näiden kysymysten ratkaisemiseksi tehtävät innovaatiot. Edellä mainitut seikat ovat uudistetun YMP:n taannoisen terveystarkastuksen yhteydessä (marraskuu 2008) esille tulleita uusia haasteita.

4.3 Tutkimustoiminnan rooli voisi myös vahvistua, jos eri toimijat kutsuttaisiin laajemmin mukaan tutkimusohjelman laatimiseen ja ne voisivat osallistua tutkimusprosessiin. Erityisen tärkeää on, että yritykset, varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset, voivat osallistua yritysten tosiasiallisten tarpeiden mukaisesti tehtävään tutkimustavoitteiden määrittelyyn sekä soveltavan tutkimuksen ja teknologiansiirron edistämiseen niin, että rahoituksensaantimahdollisuudet varmistetaan. ETSK pitääkin tervetulleena komission ehdotusta tietämyksen ja innovoinnin välisten yhteyksien lujittamisesta, jotta yritysten ja kansalaisten edut saataisiin yhdennettyä. Komitea kehottaa komissiota laatimaan tätä tarkoitusta varten asianmukaisia koulutusohjelmia.

4.4 Erityisesti eurooppalaista maaseudun kehittämisverkostoa (5) varten tulisi luoda hyvien käytäntöjen vaihtamiseen kannustavia mekanismeja mieluummin kuin käynnistää erityistoimenpiteitä, jotka saattaisivat hankaloittaa verkoston lakisääteisten tehtävien koordinointia. Eurooppalainen maaseudun kehittämisverkosto ja eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat yhdessä muiden tiedon jakamista helpottavien välineiden kanssa strategisen tärkeitä, jotta EU-tasolla voidaan jakaa ja tuottaa toteuttamiskelpoisia ideoita, luotettavaa tietoa ja käytännön kokemusta sekä jäsentää ja vahvistaa tiedon tuottamista ja jakamista.

4.5 Eurooppalaisen tutkimuksen verkottamiseksi kansainvälisen, etenkin kehitysmaissa tehtävän tutkimuksen kanssa tulee luoda tarkoituksenmukaiset mekanismit, joiden avulla pystytään varmistamaan jatkossakin toimenpiteiden tehokkuus ja vaikuttavuus etenkin vahvistamalla paikallisia hallintovalmiuksia ja kehittämällä henkilöresursseja laadullisesti.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Elintarvikkeiden hinnat Euroopassa” (ks. tämän virallisen lehden sivu 00).

(2) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56.

(3) Asetus (ETY) N:o 1728/74, 7 artikla.

(4) Asetus (EY) N:o 72/2009, asetus (EY) N:o 73/2009, asetus (EY) N:o 74/2009 ja 19. tammikuuta 2009 tehty neuvoston päätös 2009/61/EY.

(5) Asetus (EY) N:o 1698/2005, 67 artikla.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/111

KOM(2008) 821 lopullinen

(2010/C 128/21)

Esittelijä: József KAPUVÁRI

Komissio päätti 9. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Elintarvikkeiden hinnat Euroopassa

KOM(2008) 821 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 75 ääntä puolesta ja 5 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Elintarvikeketjun ja sen tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän toiminnan tavoitteena ei tule olla elintarvikkeiden alhaiset hinnat. Mikäli näin on, elintarvikeketju on jatkossakin hakoteillä. On varmistettava, että hinta-laatusuhde pysyy realistisella tasolla. Alhaisten hintojen ennakoiminen tuotantoketjussa rajoittaa viime kädessä maatalous- ja elintarviketuottajien investointi- ja innovaatiokapasiteettia sekä kuluttajien valinnanvaraa. Komission tuleekin ottaa huomioon nämä tekijät sivuvaikutuksineen huomioon keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja luopua lähestymistavasta, jossa keskitytään yksinomaan alhaisten hintojen tarjoamiin välittömiin etuihin. Olisi väärin väittää, että elintarvikkeiden alhaiset hinnat palvelisivat kuluttajien etua. Kuluttajat hyötyvät pikemminkin realistisista hinnoista, joilla varmistetaan laatu, määrä ja kuluttajien odotuksia vastaava palvelu. Lähestymistapa, jolla pyritään rajoittamaan hintojen heilahteluja, on asianmukainen, sillä sen ansiosta elintarvikeketju on entistä luotettavampi ja sen käyttäytyminen on paremmin ennustettavissa.

1.2 Pitkällä aikavälillä on Euroopan unionin edun mukaista varmistaa, että kuluttajat voivat nauttia turvallisista elintarvikkeista. Tämä edellyttää korkeaa omavaraisuusastetta. Kestävä maatalous edellyttää puolestaan tutkimus- ja kehitystoimintaa, innovaatioita ja teknistä kehitystä, ja ne puolestaan vaativat YMP-varoja. Varojen myöntäminen on järjestettävä siten, että rohkaistaan tuottajan sopeutumista markkinaoloihin ja samalla velvoitetaan tiedottamaan sekä tekemään yhteistyötä. Tässä yhteydessä on otettava tarkasti huomioon maaseudun kehittämiseen liittyvät kysymykset.

1.3 Toiminta-alaa voidaan laajentaa vain, mikäli yhteiskunnallisten toimijoiden kuuleminen on mahdollisimman laajapohjaista. Jokaisella toiminta-alalla on analysoitava taustat, laadittava täsmällinen toimintasuunnitelma ja määriteltävä vastuualueet selkeästi. Kaikki tämä on olennaista, kun otetaan huomioon, että mikä tahansa elintarvikkeiden hintoihin kohdistuva toimi vaikuttaa tekijöihin, jotka ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa. Elintarvikkeet ovat tärkein yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Ne ovat strategisesti tärkeitä, ja kuluttajat luottavat niihin huomattavan vakaasti. Tämän vuoksi tuotanto-olot on järjestettävä siten, etteivät ne uhkaa pitkäjänteistä kestävyyttä.

1.4 Pörssissä tavallisesti tapahtuvaa perushyödykkeisiin investoimista ei ole mahdollista rajoittaa. On kuitenkin löydettävä keinot lievittää niiden tekijöiden vaikutusta, jotka eivät heijasta todellista kysyntää, sillä ne häiritsevät maataloustuotteiden toimitusketjujen toimintaa. Vaikka EU tiedostaakin kehitysmaiden elintarvikehuoltoon liittyvän vastuunsa, se ei saa unohtaa, että sen päätehtävä on varmistaa kansalaistensa tarjolle täydellinen valikoima turvallisia elintarvikkeita. Tähän päästään vähentämällä riippuvuutta maailmanmarkkinoista ja ylläpitämällä omavaraisuutta.

1.5 ETSK pitää tervetulleena aloitetta perustaa komission 28. huhtikuuta 2008 tekemällä päätöksellä (2008/359/EY) elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason työryhmä. Komitea odottaa kiinnostuneena korkean tason ryhmän työn tuloksia. Yhtenä ryhmän työskentelyn tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla mahdollisimman vakaat maatalous- ja elintarvikealan markkinat.

2. Komission tiedonanto

2.1 Elintarvikkeiden vähittäishinnat nousivat huomattavasti, koska vuoden 2007 jälkipuoliskolla maataloustuotteet kallistuivat nopeasti. Komissio vastasi ongelmaan aiheesta ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille” antamassaan tiedonannossa (KOM(2008) 321 lopullinen).

2.2 Komissio katsoo, että sääntelyyn ja kilpailuun liittyvien elintarvikeketjun toimintaongelmien ratkaiseminen on avain mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikkiaan viidestä luvusta koostuvassa tiedonannossa esitetään tilanneanalyysi ja suosituksia ongelmien ratkaisemiseksi.

2.3 Komission mukaan maataloushyödykkeiden hinnannousu johtui useista rakenteellisista ja väliaikaisista tekijöistä. Maailmanlaajuista kysyntää lisäsivät rakenteelliset tekijät, kuten globaali väestönkasvu, kasvava tulotaso kehittyvän talouden maissa ja uudet myyntikanavat.

2.4 Komissio toteaa, että ”elokuusta 2007 heinäkuuhun 2008 elintarvikehintainflaation (ilman alkoholia ja tupakkaa) osuus kokonaisinflaatiosta oli noin 1,0 prosenttiyksikköä”. Hintakehitykselle tyypillisiä piirteitä olivat mm. jalostettujen ja jalostamattomien elintarvikkeiden hintakehityksessä havaitut erot, jotka johtuivat koostumusvaikutuksista.

2.5 Komissio ennustaa, että elintarvikehintainflaation ja elintarvikkeiden hintojen osuus kuluttajahintainflaatiosta pienenee tulevan kahden vuoden aikana.

2.6 Komissio katsoo, että eräiden maiden maataloustuotteiden viennille viime vuonna asettamista rajoituksista oli enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ne torjuivat markkinasignaaleja.

2.7 Näille markkinoille suuntautuvat sijoitukset ovat vuoden 2006 alusta lähtien lisääntyneet huomattavasti, mikä näkyy markkinatoimijoiden hallussa olevien futuurisopimusten kokonaiskannassa.

2.8 Komissio esittää tiedonannossaan taulukon, jossa esitetään tiivistetysti kilpailuongelmia aiheuttavat käytännöt:

—

kartellit

—	ostosopimukset

—	jälleenmyyntihinnan määräämistä koskevat sopimukset

—	tuotemerkin määrääminen

—	omat tuotemerkit

—

sitominen

—	yksinomaisen toimitusvelvoitteen sisältävät sopimukset

—	varmennusjärjestelmät.

2.9 Analyysinsä pohjalta komissio ehdottaa neljästä pääkohdasta koostuvaa etenemissuunnitelmaa, jonka tavoitteena on parantaa elintarvikeketjun toimintaa.

2.10 Komissio toivoo, että keväällä 2008 asetetun elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän suositukset auttavat elintarvikeketjua parantamaan kilpailukykyään.

2.11 Jotta voitaisiin puuttua luvussa 4 ongelmallisiksi mainittuihin kaikentyyppisiin, mahdollisesti kilpailunvastaisiin käytäntöihin, komissio pitää Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston puitteissa yllä vuoropuhelua kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa. Tavoitteena on varmistaa kilpailusääntöjen johdonmukainen ja koordinoitu soveltaminen kaikkialla unionissa eurooppalaisten kuluttajien eduksi.

2.12 Jäsenvaltio- ja/tai unionitason sääntelyn tarkastamisesta puhuttaessa tiedonannossa mainitaan elintarvikeketjun toiminnan kannalta mahdollisesti ongelmallisena

—	sääntely, jolla rajoitetaan uusien yritysten pääsyä markkinoille

—	sääntely, jolla rajoitetaan yritysten mahdollisuuksia harjoittaa hintakilpailua; sitä olisi tarkasteltava myöhemmin uudelleen

—	käytännöt, jotka vääristävät toimittajien ja vähittäiskauppiaiden välistä suhdetta; niitä olisi torjuttava.

2.13 Komissio tutkii yhdessä hyödykemarkkinoiden sääntelyviranomaisten kanssa ja läheisessä yhteistyössä EU:n ulkopuolisten sääntelyviranomaisten (erityisesti Yhdysvaltojen, jossa useimmat tärkeimmät pörssit sijaitsevat) kanssa, millaisiin toimiin voitaisiin ryhtyä hintaheilahtelujen vähentämiseksi maataloushyödykkeiden markkinoilla.

2.14 Tämän työohjelman ja asianomaisten toimenpiteiden perusteella komissio tarkastelee mahdollisuutta ryhtyä lisätoimiin ja ehdottaa, että Eurooppa-neuvosto pohtisi asiaa uudelleen joulukuussa 2009.

3. Yleiset huomiot

3.1 Maataloustuotteiden kallistumisen taustalla olevat rakenteelliset tekijät vaikuttavat jatkossakin keskipitkällä aikavälillä. Kuluneen kahden vuoden aikana ilmenneen vaihtelun perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että maataloustuotteiden markkinoilla on totuttava entistä herkemmin vaihteleviin hintoihin. Nykyinen talouskriisi on vain suitsinut kysyntää maailmanmarkkinoilla, mikä vuoksi on mahdollista, että vuoden 2007 puolivälin kehityskulku toistuu milloin tahansa ja tekee maatalousmarkkinoista entistä vaikeammin ennustettavat. Lisäksi tarjontaa on mahdotonta sopeuttaa kysyntään, joka perustuu hintojen spekulatiiviseen manipulointiin eikä heijasta kysynnän todellista tasoa. Se edellyttäisi joustavuutta, joka ei sovi yhteen maataloustuotannon luonteen ja mahdollisuuksien kanssa.

3.2 Euroopan unioni tiedostaa, etteivät maataloushintojen vaihtelut vaikuta pelkästään koko maatalousalaan, vaan elintarvikkeiden hintojen välityksellä myös kaikkiin kuluttajiin. Äkilliset ja huomattavat vaihtelut merkitsevät sitä, että unionin maatalousalan asemaa on tarkasteltava uudelleen. Elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason työryhmä on asianmukainen taho pohtimaan kysymystä. Tässä yhteydessä on tarpeen selkiyttää 1) unionin maatalouden tulevaisuutta 2) maatalouden tulevaa asemaa unionin politiikoissa 3) selviytymistä markkinoiden avautumisen seurauksista ja 4) elintarvikeketjun sisäisten suhteiden tasapainotusta.

3.3 Vaikkei alueellinen erikoistuminen olekaan edistynyt EU:ssa sitten YMP:n käynnistämisen, kansainvälisillä markkinoilla ilmiöstä on selkeitä merkkejä. EU:n maataloustuottajat joutuvat kilpailemaan epätasapuolisissa oloissa, koska unionin markkinat avautuvat vähitellen tuonnille unionin ulkopuolelta. Tämän seurauksena eurooppalaiset tuottajat menettävät markkina-asemiaan. Keskipitkällä aikavälillä tämä kehitys voi uhata vakavasti maaseudun taloutta Euroopassa. Tämän vuoksi EU voi jatkaa avointa kauppapolitiikkaa ainoastaan, mikäli maataloustuottajille suunnatut eri tukimuodot säilytetään, ja ne ovat riittävän kannustavia tuotantotason ylläpitämiseksi.

4. Erityishuomioita

4.1 Maataloushyödykkeiden ja elintarvikkeiden hintakehitys

4.1.1 Kriisin jälkeen maataloustuotteiden kysyntä todennäköisesti ylittää jälleen niiden tarjonnan. Niinpä maataloustuotteet houkuttelevat todennäköisesti jälleen kerran aiempaa enemmän riskipääomaa. Mikäli maataloustuotteiden hintakehitys tarjoaa rahoitusmarkkinoilla olevia kohteita suurempia tuottoja, se saattaa puolestaan aiheuttaa kuluneen kahden vuoden aikana koettujen kaltaisia hintavaihteluja. Talouskriisin jälkeisiä taloudellisia oloja ajatellen tällainen kehitys ei ole yhtä todennäköinen kuin vuonna 2007. Keskipitkällä aikavälillä on kuitenkin varauduttava hintojen jatkuvaan vaihteluun.

4.1.2 Kuten Euroopan parlamentti korostaa 26. maaliskuuta 2009 hyväksymässään päätöslauselmassa, (2008/2175(INI)) maataloustuottajien ja elintarvikkeiden jalostajien elintarvikkeiden vähittäishinnasta saama osuus pienenee entisestään. Tätä silmällä pitäen on selvää, että elintarvikeketjun alkupäässä ilmenevät hintavaihtelut vaikuttavat vähittäishintoihin vain vähän ja viipeellä.

Elintarvikkeiden vähittäishintojen nousu vaikuttaa erityisesti niihin, jotka käyttävät tuloistaan suuren osan ruokaan. Tämä ilmiö korreloi läheisesti maan talouden kehitystasoon, minkä vuoksi elintarvikkeiden kallistuminen vaikutti inflaatioon eniten unionin uusissa jäsenvaltioissa. Näissä maissa, joissa tulotaso on alhainen, elintarvikkeiden osuus kotitalouden kokonaismenoista voi olla jopa 40–50 prosenttia.

4.1.3 Muutaman seuraavan vuoden aikana elintarvikkeiden hinnat pysyttelevät todennäköisesti vuosien 2002–2006 keskiarvon yläpuolella, mutta jäänevät vuoden 2007 loppuvuoden tason alapuolelle. Samana ajanjaksona hinnat pysyvät erittäin epävakaina. Eräs kuluneena kahtena vuotena koetun kehityksen mukanaan tuoma epämiellyttävä muutos on se, että hinnat reagoivat entistä herkemmin markkinainformaatioon. Koska on todennäköistä, että sekä tarjonta- että kysyntäpuolella tiedon määrä kasvaa, hinnat heilahtelevat jatkossakin. Median rooli on tällöinkin tärkeä, sillä tehokkaasti toimiva tiedonvälitys antaa markkinoille viipymättä tietoa maailman tapahtumista.

4.1.4 EU-maataloustuottajien on varauduttava vastaamaan jatkuvasti kasvavaan elintarvikkeiden kysyntään. EU:n maataloustuotannon määrää on lisättävä ja laatua parannettava. YMP on kuitenkin huomattavalta osin vastuussa sen varmistamisesta, ettei unionin markkinoiden vähittäinen avautuminen heikennä eurooppalaisen maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä. EU tarvitsee pitkäjänteisen maatalousstrategian, jossa määritellään tavoiteltava omavaraisuusaste tuotteittain. Keskipitkällä aikavälillä on kuitenkin hyväksyttävä se, että unioniin on tuotava lukuisia tuotteita.

4.2 Keinottelun merkitys elintarvikehinnoissa

4.2.1 Eri eläke- ja sijoitusrahastoista sekä valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä peräisin olevan pääoman määrä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla kasvaa jatkuvasti vaihtosopimusten, pankkien ja monikansallisten ryhmittymien ansioista. Viimeksi mainitut vaikuttavat kokonsa vuoksi merkittävällä tavalla toiminta-alueensa markkinoihin. Koska perinteiset sijoituskohteet eivät tuota tyydyttävästi, ne ovat kääntäneet katseensa raaka-ainemarkkinoihin.

4.2.2 Koska investoinnit, joihin liittyy suuri riski, ovat luonteeltaan spekulatiivisia, ne vaikuttavat hintoihin lyhyellä aikavälillä mutteivät pidempään. Maataloudessa tulee ottaa huomioon tämä kehityskulku sekä rahoitusmarkkinoiden kehitys yleensä. Rahoitusmarkkinoiden tuotteet, jotka aiheuttavat huomattavia maataloustuotteiden hintavaihteluja eivätkä heijasta todellisia tuotevirtoja, vaikuttavat kielteisesti tuotemarkkinoiden hintakehitykseen.

4.3 Elintarvikeketjun toiminta

4.3.1 Kuten komissio työasiakirjassaan SEC(2008) 2972 toteaa, kuluneen kahden vuoden tapahtumat maatalouden markkinoilla korreloivat läheisesti elintarvikeketjun toimintahäiriöihin. Maataloustuotteiden hintojen jakautuminen elintarvikeketjussa kuvastaa hyvin ketjun kunkin osan kykyä puolustaa omaa etuaan.

4.3.2 Kilpailuviranomaiset, jotka aikovat arvioida elintarvikeketjun vahvistamisen kilpailunvastaisia vaikutuksia, joutuvat huomaamaan, ettei tehtävä ole helppo. Komission esille ottamia kilpailunvastaisia menettelyjä ja kilpailuongelmia maatalous- ja elintarviketuotteiden toimittajien ja tuotantoketjun kaupankäyntivaiheen toimijoiden välillä on tärkeää käsitellä, jotta olosuhteet saadaan mukautettua talouden ja markkinoiden todelliseen tilanteeseen. Kuten komissio korostaa, kilpailusääntöjä tulee soveltaa koko EU:ssa johdonmukaisesti ja koordinoidusti. Elintarvikeketju on rakenteeltaan riittävän hajanainen sen varmistamiseksi, etteivät yksittäiset kaupalliset tapahtumat vaikuta yhtenäismarkkinoilla kilpailunvastaisesti. Asiakirjassa käsitellyt käytännöt osoittavat, että yksittäisen maan ja tuotteen kohdalla tietty keskittymisaste voi haitata vapaata kilpailua vakavastikin. Sellaisen uuden jalostuskapasiteetin ilmaantuminen markkinoille, joka voi mittakaavaedun vuoksi saavuttaa määräävän aseman tietyn tuotteen markkinoilla, saattaa kaventaa kuluttajien valinnanvaraa ja syrjäyttää pienet ja keskisuuret yritykset markkinoilta. Omien tuotemerkkien merkityksen kasvettua huomattavaksi tällainen kehitys on yleistynyt. Kun samalla yritysten kaupallisissa toimintamalleissa hintakilpailu on nykyään määräävässä asemassa, tarjolla olevien elintarvikkeiden ravintoarvot voivat laskea. Vaikka elintarviketurvallisuuden taso paranee, luonnollisten ainesosien korvaaminen keinotekoisilla ja ravintoarvoltaan alemmilla ainesosilla merkitsee sitä, että elintarvikkeet eivät enää entiseen tapaan vastaa kuluttajien laadukkaalle ravinnolle asettamia vaatimuksia.

4.3.3 Taulukossa 1 mainittuihin, kilpailuongelmia mahdollisesti aiheuttavin tekijöihin voitaisiin lisätä erilaiset vähittäiskaupan alan merkittävimpien toimijoiden soveltamat hyvityskäytännöt. Kyseisten käytäntöjen ansioista voidaan erottaa toisistaan yhtäältä tavarantoimittajan perimä hinta ja todelliset kustannukset sekä toisaalta vähittäiskauppiaan ja kuluttajien maksama hinta. Tämän vuoksi viitehinnat asetetaan epätodellisen alas tasolle, joka on paljon alempi kuin se, johon päästäisiin tehokkuutta parantamalla. Kartellit ja yksinomaisen toimitusvelvollisuuden sisältämät sopimukset ovat selvästi kilpailunvastaisia eikä niitä voida hyväksyä. Sama pätee määräävän markkina-aseman käyttöön yksipuolisten ehtojen asettamiseksi toimittajille. Samalla tämä kaksinkertaiseen voittomarginaaliin perustuva tekniikka – vähittäiskauppiaat nauttivat hyvitysjärjestelmien vuoksi huomattavista voittomarginaaleista eivätkä pelkästään asiakkaiden vaan myös tavarantoimittajien kustannuksella – hämärtää kaupalliset voittomarginaalit ja vääristää osaltaan elintarvikeketjusta peräisin olevan tulon jakautumista. Kyseessä on kilpailua haittaava käytäntö, sillä se edellyttää tavarantoimittajien sopeutuvan hintaan, joka ei juurikaan vastaa tuotantokustannuksia.

4.3.4 ETSK jakaa täysin komission huolen kilpailua haittaavista käytännöistä, jotka voivat muuttaa elintarvikeketjun toimintaa. Tässä yhteydessä vaikuttaa selvältä, että tuottajien, jalostajien ja vähittäiskauppiaiden voimasuhteiden epätasapainoon on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Vallan painottuminen ketjun loppupäähän antaa vähittäiskauppiaille määräävän aseman suhteessa tuottajiin ja jalostajiin ja mahdollistaa ei-toivotut, kilpailua vääristävät käytännöt. Niinpä kuluttajien hyvinvointiin tähtäävässä lähestymistavassa ei tulisi keskittyä pelkästään lyhyellä vaan myös pitkällä aikavälillä mahdollisimman edullisiin hintoihin. Samalla tulisi ottaa huomioon sekä suorat että epäsuorat vaikutukset, jotta vältetään tuottajille koituvat rahoitusvaikeudet, innovaatiopula, valinnanvaran kaventuminen ja jopa – pitkällä aikavälillä – korkeammat hinnat.

5. Etenemissuunnitelma elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi

Asianmukaisen tulonjaon varmistaminen elintarvikeketjun kullekin toimijalle on monimutkainen tehtävä, ja useat näkökohdat edellyttävätkin kattavaa puuttumista markkinaprosesseihin. Tällaisia toimia kuitenkin tarvitaan, jotta eurooppalaisten elintarvikkeiden kilpailukykyä voidaan aidosti parantaa.

5.1.1 ETSK pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä parantaa markkinoiden avoimuutta. Markkinoiden toiminnan ja ketjun eri osien roolin ymmärtäminen entistä paremmin on aina hyödyllistä. Elintarvikeketjun yksityiskohtainen analysointi on erittäin tärkeää, jotta viranomaiset voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin, mikäli ketjussa havaitaan puutteita tai katkoksia. ETSK antaakin komission tiedonannossaan ehdottomalle etenemistavalle täyden tukensa ja lupaa osallistua omalta osaltaan täysipainoisesti sen toimeenpanoon.

Komission tulisi kuitenkin pitää mielessä, että olosuhteet vaihtelevat aloittain ja jopa maittain, minkä vuoksi hinnoitteluperusteet ovat erilaisia ja pikemminkin vaihtelevia kuin staattisia.

Komission kaikkien toimien, joilla pyritään suunnittelemaan ja perustamaan pysyvä väline elintarvikkeiden hintojen ja ketjun sisäisen tulonjaon seuraamiseksi, tulisi perustua näihin tosiseikkoihin. Saatuja tuloksia tulisi lisäksi pitää viitearvoina eikä perimmäisenä totuutena.

5.1.2 Elintarvikeketjun kilpailukykyä voidaan parantaa vain jos ketjun eri toimijat tiivistävät yhteistyötään huomattavasti. Jo nimitys ”ketju” viittaa siihen, että ketjun kukin lenkki tekee suoraa yhteistyötä viereisten lenkkien kanssa. Todellinen tehokkuus edellyttää kuitenkin, että kaikki toimivat yhteisen edun hyväksi. Mikäli todella katsotaan, että kuluttajan tarpeiden tulisi tuotteiden välityksellä määrätä elintarvikeketjun toimintaolosuhteet, on ketjun toimijoiden pohdittava asiaa vakavasti.

5.1.3 Euroopan unionin on hyväksyttävä se tosiseikka, ettei useisiin komission tiedonannossa käsiteltyihin tekijöihin voida puuttua kilpailupolitiikan keinoin. Kilpailulainsäädännön harmonisointi ja kilpailuviranomaisten yhteistyö ovat tehokkaita keinoja puuttua ainoastaan (kartellien ja harhaanjohtavan mainonnan kaltaisiin) perinteisiin kilpailuongelmia aiheuttaviin käytäntöihin. Kokemus on osoittanut, ettei kilpailulainsäädäntö ole sopiva keino puuttua taulukossa 1 mainittuihin tilanteisiin, koska tilanteiden osapuolet ovat monimutkaisesti toisistaan riippuvaisia. Tiettyjen vähittäiskaupan ketjujen vaikutus markkinoihin ei oikeuta kilpailuviranomaisten puuttumista asiaan yhteisön tasolla. Tavarantoimittajan näkökulmasta katsottuna on kuitenkin merkittävää, että riippuvuus yksittäisistä vähittäiskauppiaista ja hankintakeskuksista on nykyään markkinoilla selviämistä ajatellen ratkaiseva tekijä. Sen seurauksena vähittäiskauppiaiden ja tavarantoimittajien yhteistyöstä on tullut yksipuolista.

Samalla kilpailulainsäädännön perusteella langetettavat, nykyistä vakavammat seuraamukset voisivat hillitä käytäntöjä, joihin liittyy kuluttajien harhauttaminen.

Kuluttajansuojan tarkistustyö jatkuu lähivuosina. Tämä on yhteydessä sekä siihen, että markkinoiden avautumisen myötä yhtenäismarkkinoille tulee unionin ulkopuolisista maista laadukkaita elintarvikkeita, että näiden elintarvikkeiden tuotanto-oloihin. Tuonnin kasvu heijastaa mm. keskittymistä hintaan ja entistä edullisempaan ruokaan. Asiaan liittyy kuitenkin tiiviisti elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajasuojaan liittyvien riskien kasvu, koska tuontituotteista monet ovat peräisin alueilta, joilla elintarvikkeiden tuotantokulttuuri on paljon eurooppalaista alemmalla tasolla.

5.1.4 Vähittäiskauppiaiden kaupallisiin toimintamalleihin ei juurikaan voida puuttua. Olisi kuitenkin tunnistettava jokainen mahdollisuus siirtää vähittäiskaupan suurten toimijoiden kaupallisten toimintamallien painopiste pois hintojen leikkaamisesta (tai eräissä tapauksissa halvimman hinnan maksamisesta). Tämän painopisteen vuoksi elintarvikeketjun sisäinen tulonjako ei ole tasapainoinen. Lisäksi se vaikuttaa kuluttajien asenteisiin.

5.1.5 Jotta Euroopan unioni voi toimia tehokkaasti elintarvikeketjun toimintahäiriöiden korjaamiseksi ja sen toiminnan tehostamiseksi, sillä on oltava käytössään tarvittavat tiedot. Lisäksi on tärkeää, että EU lisää eurooppalaisten kuluttajien tietoisuutta, jotta he voivat tehdä nykyistä valistuneempia päätöksiä. Kuluttajat ovat avainasemassa, kun on kyse eurooppalaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden säilymisestä ja kestävästä kehityksestä. Kuluttajien tietoisuus voi auttaa toteuttamaan käytännössä yhtä yhteisön perusperiaatteista, eli yhteisössä tuotettujen tuotteiden suosimista. Tämä periaate on väistämättä joutunut GATT- ja WTO- neuvottelujen kuluessa sivuraiteille.

Seurantavälinettä kehitettäessä on otettava mukaan kannusteita, joilla markkinatoimijoita kannustetaan syöttämään järjestelmään luotettavaa tietoa. Tässä yhteydessä kyseeseen voisivat tulla esim. verotarkastukset, verohelpotukset ja tuet. Avoimuuden varmistaminen vapaaehtoispohjalta ei ole aito vaihtoehto.

5.1.6 Spekulaation kielteisten vaikutusten lieventämiseksi olisi harkittava sääntelyä, jolla varmistetaan, että pörssissä sallitaan vain kaupat, joiden takuuksi voidaan asettaa tuotteita. Nykykäytäntöhän mahdollistaa sen, että markkinahintoihin voidaan vaikuttaa huomattavasti hyvinkin pienillä todellisilla tuotemäärillä, mikä puolestaan heijastuu hintavaihteluna varsinaisilla markkinoilla.

5.1.7 Elintarvikeketjun lyhentäminen

Elintarvikeketjun toimintaa voitaisiin mahdollisesti tehostaa vähentämällä välikäsiä maataloustuottajan ja kuluttajan väliltä. Tuottajien ja kuluttajien suoria yhteyksiä tulisi kannustaa koululaisille suunnatun maidon- ja hedelmienjakelun esimerkin mukaisesti. Yksi luonnollisimmista tavoista olisi edistää perinteisiä maalaistoreja. Tämä auttaisi osaltaan säilyttämään maaseudun elämäntavan ja pienet ja keskisuuret maatilat sekä tarjoaisi lukemattomia muita etuja.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/116

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa”

KOM(2009) 39 lopullinen

(2010/C 128/22)

Esittelijä: Thomas McDONOGH

Komissio päätti 28. tammikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa

KOM(2009) 39 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 168 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK on erittäin pettynyt siihen, etteivät EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet vieläkään ole päässeet yksimielisyyteen ilmastonmuutoksen hillintää koskevista ratkaisevista rahoituspäätöksistä.

1.2 ETSK suosittelee tieteellisten tulosten mukaisesti, että asetetaan pitkän aikavälin tavoite vähentää (vuoteen 2050 mennessä) kasvihuonekaasupäästöjä noin kaksi CO2e-tonnia vuosittain henkeä kohti, jotta maapallon lämpeneminen rajoitetaan alle kahteen celsiusasteeseen.

1.3 ETSK katsoo, että EU:n olisi asetettava kunnianhimoiseksi välitavoitteeksi kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähentäminen ainakin 30 prosentilla vuosina 1990–2020 edellyttäen, että muut kehittyneet maat ja taloudellisesti muita edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin.

1.4 Kehittyneiden maiden olisi sitouduttava vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

1.5 ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kehitysmaiden olisi ryhmänä (lukuun ottamatta Afrikan vähiten kehittyneitä maita) rajoitettava päästöjensä kasvu siten, että päästöt olisivat vuoteen 2020 mennessä 15–30 prosenttia pienemmät kuin mitä ne olisivat ilman hillitsemistoimia eli jos toiminta jatkuisi entisellään.

1.6 Lento- ja meriliikenteen päästöt tulisi sisällyttää Kööpenhaminassa käytäviin neuvotteluihin.

1.7 ETSK toteaa jälleen kerran, että trooppisen metsän bruttokatoa olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna nykytasoon. Samalla on varmistettava metsien, laidunmaiden, kosteikkojen ja turvesoiden kestävä hallinnointi muissa kehittyneissä maissa sekä tulevaisuudessa myös kehitysmaissa.

1.8 ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio kannattaa kansainvälistä järjestelyä fluorattujen kaasujen lisäämiseksi Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan.

1.9 On tärkeää varmistaa ilmastonmuutosta koskevan globaalin (ja alueellisen) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin asianmukainen rahoitus.

1.10 ETSK kannattaa aktiivista koulutus- ja tiedotuspolitiikkaa, jotta kansalaiset Euroopassa ja muualla ymmärtäisivät ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset nykyistä paremmin.

1.11 Nykyistä globaalia taloustaantumaa ei tulisi pitää esteenä ilmastonmuutosta koskevien ratkaisevien ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttamiselle.

2. Johdanto

2.1 ETSK on hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n neljännen arviointiraportin jälkeisten tuoreiden tutkimustulosten perusteella vakuuttunut siitä, että nyt jos koskaan on ryhdyttävä ja välittömiin toimenpiteisiin.

2.2 EU:n jäsenvaltiot asettivat vuonna 1996 tavoitteeksi, että lämpötilan voidaan antaa nousta enintään kaksi celsiusastetta teollista aikakautta edeltävästä tasosta. Eurooppa-neuvosto, ympäristöneuvosto ja äskettäin EU:n ilmastonmuutosta käsittelevä asiantuntijaryhmä ovat sittemmin vahvistaneet tämän kannan. Lämpötilan tätä suurempi nousu aiheuttaisi todennäköisesti terveysvaikutusten, vesipulan, elintarviketurvan vaarantumisen ja pakkoon perustuvan maastamuuton vuoksi vakavia sosiaalisia häiriöitä. Lämpötilan kohoaminen kahdella celsiusasteella ei kuitenkaan ole millään muotoa turvallista, sillä esimerkiksi Jäämeren jääpeite vetäytyy jo nyt erittäin nopeasti, vaikka maapallon keskilämpötila on noussut vain 0,8 celsiusastetta teollista aikakautta edeltävästä tasosta.

2.3 Äskettäiset tieteelliset havainnot ovat IPCC:n neljännen arviointiraportin päätelmiä huolestuttavampia. Kansainvälinen hiilitasetta seuraava instituutti Global Carbon Project on vahvistanut hiilidioksidipäästöjen lisääntymisvauhdin ylittävän IPCC:n SRES-skenaarioiden (Special Report on Emission Scenarios) pahimmatkin arviot (päästöt lisääntyivät 3,5 prosenttia vuodessa vuosina 2000–2007 eli lähes neljä kertaa nopeammin kuin vuosina 1990–1999, jolloin päästöt lisääntyivät vuosittain 0,9 prosenttia).

3. Päästötavoitteet

3.1 Taustaa

Teollisuusmaat, joissa vuonna 2008 asui noin miljardi maailman 6,7 miljardista ihmisestä, ovat aiheuttaneet noin 70 prosenttia kaikista vuoden 1950 jälkeisistä päästöistä. Vastedes nyt kehitysmaina pidetyt maat aiheuttavat suurimman osan päästöistä.

Maailmanlaajuiset päästöt olivat vuosina 1990 ja 2000 noin 40 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuosittain, ja noin 50 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuonna 2008. Vuosina 1990 ja 2000 maailmanlaajuiset päästöt henkeä kohti vuosittain olivat 7–7,5 tonnia ja vuonna 2008 lähes 8 tonnia. Potsdamissa Saksassa toimivan ilmastovaikutusten tutkimusryhmän johtamissa äskettäisissä tutkimuksissa todettiin, että kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä on vuoteen 2050 mennessä leikattava yli 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta, jos riski maapallon lämpenemisestä yli kaksi celsiusastetta halutaan rajoittaa 25 prosenttiin (mikä on edelleen merkittävä riski).

3.2 ETSK suosittelee tieteellisten tulosten ja yleisen tieteellisen konsensuksen mukaisesti, että asetetaan pitkän aikavälin tavoite vähentää (vuoteen 2050 mennessä) kasvihuonekaasupäästöjä noin kaksi CO2e-tonnia vuosittain henkeä kohti, mikä vastaa tavoitetta vakiinnuttaa kasvihuonekaasupäästöt noin 500 ppm:ään hiilidioksidiekvivalenttia. Vuosittaista kahden tonnin tavoitetta henkeä kohti tulisi edistää kansallisella tasolla.

3.3 ETSK kannattaa komission asettamia päästötavoitteita, joiden mukaan globaalipäästöt on vähennettävä alle 50 prosenttiin vuoden 1990 tasoista vuoteen 2050 mennessä.

3.4 Komitea kannattaa myös IPCC:n neljännessä arviointiraportissa ja tuoreimmissa tutkimuksissa esitettyä näkemystä, jonka mukaan kehittyneiden maiden olisi sitouduttava vähentämään päästöjään ainakin 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

EU on jo toiminut esimerkillisesti sitoutumalla sopimuksesta erillään vähentämään päästöjään 20 prosentilla vuoden 1990 tasoista vuoteen 2020 mennessä.

3.5 ETSK tukee komission ehdotusta, että EU:n tulisi asettaa tavoitteeksi suurempi 30 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä edellyttäen, että kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin ja taloudellisesti muita edistyneemmät kehitysmaat asianmukaisiin vähennyksiin. Kaikkien Kioton sopimuksen liitteessä I lueteltujen maiden lisäksi myös kaikkien OECD:n jäsenmaiden, EU:n jäsenvaltioiden sekä EU:n ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisi sitouduttava tähän tavoitteeseen. Kehittyneiden maiden sitoutuminen on elintärkeää tai jopa välttämätöntä, jotta myös kehitysmaat seuraisivat perässä ja omaksuisivat tavoitteita. Tavoitteita tulisi tarkistaa ajan mittaan vuosikymmenille 2030 ja 2040 asetettujen tavoitteiden etenemissuunnitelman yhteydessä tuoreimpien tieteellisten tutkimustulosten valossa.

3.6 ETSK on erittäin huolestunut siitä, että muiden keskeisten kehittyneiden maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Japanin, ehdotukset eivät ole kovin kunnianhimoisia. Ne jäävät huomattavasti jälkeen edellä mainituista vuodeksi 2020 asetetuista tavoitteista. Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen energia- ja kauppa-asioiden komitea hyväksyi 21. toukokuuta 2009 energiakysymyksiä ja ilmaston lämpenemistä käsittelevän lain, joka velvoittaa vähentämään päästöjä vuoden 2005 tasosta (ei huomattavasti alhaisemmasta vuoden 1990 tasosta!) 17 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 83 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvaltain hallituksen on kuitenkin vielä hyväksyttävä kyseinen 930-sivuinen toimenpidekokonaisuus, mikä ei todennäköisesti tapahdu riittävän ajoissa ennen joulukuussa pidettävää Kööpenhaminan kokousta. ETSK on huolissaan tämän seikan vaikutuksesta Kööpenhaminan neuvotteluiden onnistumiseen.

3.7 Komitea suhtautuu myös kriittisesti siihen, että G8-maat, kahdeksan muuta maata ja EU, jotka osallistuivat suurimpien kansantalouksien energia- ja ilmastofoorumiin L'Aquilassa Italiassa 9. heinäkuuta 2009, eivät ole tehneet konkreettisia taloudellisia sitoumuksia. Foorumissa sovittiin maailmanlaajuisesta pitkän aikavälin tavoitteesta, jonka mukaan päästöjä vähennetään globaalisti ainakin 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, ja, osana tätä tavoitetta, kehittyneiden maiden vähintään 80 prosentin vähennystavoitteesta vuoteen 2050 mennessä. Päästövähennyksille ei kuitenkaan asetettu viitevuotta, eikä välitavoitteista (2020) sovittu.

3.8 ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kehitysmaiden olisi samaan aikaan ryhmänä (lukuun ottamatta Afrikan vähiten kehittyneitä maita) rajoitettava päästöjensä kasvu siten, että päästöt jäävät vuoteen 2020 mennessä 15–30 prosenttia pienemmiksi kuin mitä ne olisivat ilman hillitsemistoimia eli jos toiminta jatkuisi entisellään.

ETSK:n mielestä näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii ajoissa toteutettavia yhteisiä toimia.

3.9 ETSK katsoo, että päästöjen massa henkeä kohti on oikeudenmukainen ilmaisin kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden vähennystavoitteille, sillä jokaisella maailman kansalaisella tulisi olla samanlaiset päästöoikeudet.

3.10 Hiili-intensiteetin (hiilidioksidipäästöt bkt-yksikköä kohti) kaltaisia suhdelukuja voitaisiin käyttää vähennystavoiteindeksinä. ETSK kehottaa kuitenkin varovaisuuteen sen käytössä, koska kyseinen parametri voi pienentyä siksi, että maan bkt kasvaa sen sijaan että sen kokonaispäästöt pienenisivät.

4. Lento- ja meriliikenteen päästöt

4.1 Päästöt

4.1.1 Kansainvälisen (ja valtioiden sisäisen) lento- ja meriliikenteen päästöt muodostavat yhä suuremman osan maailman kokonaispäästöistä – kansainvälisen lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 4,5 prosenttia ja kansainvälisen meriliikenteen päästöt 2,75 prosenttia vuodessa ajanjaksona 1990–2004. Siitä huolimatta kyseiset päästöt eivät kuulu ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liittyvän Kioton pöytäkirjan piiriin. Lentoliikenteen osuus maailman kokonaispäästöistä on sen vuonna 2007 aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen perusteella noin kaksi prosenttia, ja kyseinen osuus kasvaa todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Kansainvälinen ilmakuljetusliitto (IATA) hyväksyi kesäkuussa 2009 joukon tavoitteita lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. IATA ehdottaa myös, että päästöt mitattaisiin (ja niistä maksettaisiin) maailman tasolla alue- tai paikallistason sijaan. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) äskeisten raporttien mukaan kansainvälinen meriliikenne aiheuttaa vuosittain noin 843 megatonnin hiilidioksidipäästöt (noin 3,5 prosenttia maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä). Tämä vastaa Saksan kaltaisen suuren teollisuusmaan päästömäärää.

4.2 Tavoitteet

4.2.1 ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöt on sisällytettävä Kööpenhaminan sopimukseen. Tavoitteena tulisi olla kyseisten päästöjen vähentäminen ”alle vuoden 2005 tasojen vuoteen 2020 mennessä ja merkittävästi alle vuoden 1990 tasojen vuoteen 2050 mennessä”. ETSK on lisäksi komission kanssa samaa mieltä siitä, että jos Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ja Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä ei ole vuoden 2010 loppuun mennessä päästy sopimukseen päästötavoitteista, kansainvälisen lentoliikenteen ja meriliikenteen päästöt lasketaan Kööpenhaminan sopimuksen yhteydessä kansallisiin kokonaispäästöihin. ETSK toistaa, että päästökauppajärjestelmien soveltaminen on huomattavasti monimutkaisempaa meriliikenteessä kuin lentoliikenteessä ja että vaihtoehtoinen maailmanlaajuinen järjestelmä saattaa osoittautua paljon EU:n järjestelmää tai muuta alueellista järjestelmää tehokkaammaksi (ks. Myös ETSK:n lausunto”"Ympäristöystävällisempi meri- ja sisävesiliikenne”).

5. Maankäytön ja maankäytön muutosten aiheuttamat päästöt

5.1 Maankäytön muutokset – etenkin metsäkato, turpeenpoltto ja muut vastaavat ilmiöt – aiheuttavat noin 17,4 prosenttia maailman nykyisistä kokonaispäästöistä.

5.2 Kun otetaan huomioon maankäytön muutoksien aiheuttamien päästöjen suuri osuus, ETSK toteaa jälleen kerran, että trooppisen metsän bruttokatoa olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla nykytasosta vuoteen 2020 mennessä (ks. ETSK:n lausunto ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi”).

5.3 Samalla on varmistettava metsien, laidunmaiden, kosteikkojen ja turvesoiden kestävä hallinnointi aluksi kehittyneissä maissa (ja myöhemmin kehitysmaissa), jotta myös kyseisissä maissa ylläpidetään metsiin sitoutuneen hiilidioksidin määrä. Kaikkien valtioiden tulisi ryhtyä toimiin metsäkadon hillitsemiseksi.

5.4 Euroopan tulisi näyttää esimerkkiä metsien säilyttämisessä esimerkiksi vaatimalla kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin olevien puutuotteiden sertifiointia.

5.5 Koska maatalouden yhteyttä ilmastonmuutokseen on käsitelty ETSK:n erillisessä lausunnossa (1), aihetta ei enää tarkastella käsillä olevassa lausunnossa.

6. Alakohtaiset lähestymistavat ilmastonmuutosneuvottelujen yhteydessä

6.1 ETSK ehdottaa, että harkitaan alakohtaista lähestymistapaa ilmastonmuutosneuvottelujen täydennykseksi. Kansallisten päästötavoitteiden lisäksi voitaisiin sopia esimerkiksi Kioton pöytäkirjaa tarkastelleen työryhmän raportin mukaisesti eri alojen (kuten sähkö-, rauta- ja teräs- sekä sementtialojen) vapaaehtoisista tai pakollisista sekä määrällisistä tai laadullisista tavoitteista. Alakohtaista lähestymistapaa kuvataan tarkemmin raportissa globaalin ilmastonmuutossopimuksen hillitsemisvaihtoehdoista.

7. Fluoratut kaasut

7.1 ETSK kannattaa ehdotusta sisällyttää tulevaan ilmastosopimukseen useita uusia teollisuuskemikaaleja. Yksi tällainen yhdiste on henkilökohtaisten tietokoneiden ja televisioiden litteiden nestekidenäyttöjen valmistuksessa yleisesti käytettävä typpitrifluoridi (NF3). Kyseessä on 17 000 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Esimerkiksi HCFC-yhdisteiden korvaamiseen käytettävät hydrofluorihiiliyhdisteet (HFC-yhdisteet) eivät kuulu Montrealin yleissopimuksen piiriin. Muita uusia harkinnassa olevia kemikaaleja ovat uudentyyppiset perfluorihiilivedyt (PFC), trifluorimetyyli-rikkipentafluoridi (SF5CF3), fluoratut eetterit, perfluoropolyeetterit (PFPE) sekä hiilivedyt (HC). Kemianteollisuutta kannustetaan kehittämään tuotteita korvaamaan uusia teollisuuskaasuja, joiden ilmaston lämpenemistä aiheuttava lämmityspotentiaali on suuri.

7.2 Tavoitteet

7.2.1 ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio kannattaa kansainvälistä järjestelyä seuraavien fluorattujen kaasujen lisäämiseksi Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan: uudentyyppiset HFC- ja PFC-yhdisteet, trifluorimetyyli-rikkipentafluoridi, fluoratut eetterit, PFPE-yhdisteet ja hiilivedyt. Sopimuksessa kyseisille kaasuille olisi asetettava päästökatot ja sovittava, että ne poistetaan käytöstä asteittain.

7.2.2 ETSK suosittaa, että fluoratuille kaasuille asetettavien uusien pitoisuustasojen seurannan ja todentamisen olisi oltava tärkeä osa kansainvälisiä sopimuksia.

8. Päästöjä vähentävät toimet

8.1 ETSK on vakaasti sitä mieltä, että valtioiden hallitusten tulisi vahvasti edistää sääntelyllä ja standardeilla energiankäytön vähentämistä edullisella tavalla, kuten rakennuksiin sovellettavin energiatehokkuustoimin. Lainsäädännöllä voidaan edistää jätteiden vähentämistä ja kierrätystä. Voidaan myös myöntää tukea, jotta kannustetaan asentamaan koteihin aurinkopaneeleja, parantamaan eristystä jne.

8.2 Uusiutuvia energiamuotoja tulisi tukea. Tukea tulisi myöntää esimerkiksi tuuliturbiinien asentamiseen sähköntuotantoa varten, mukaan luettuna mahdollisuus syöttää energiaa sähköverkkoon, sekä biokaasulaitoksille, joissa tuotetaan esimerkiksi ruohon, kasvien ja rukiin seosta mädättämällä verkkoon syötettävää metaania. Näin on tehty Saksassa uusiutuvista energialähteistä annetun lainsäädännön myötä, minkä johdosta yli 14 prosenttia maan sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla.

8.3 On edistettävä vähähiilisiä ja ympäristöystävällisiä tekniikoita. Kehittyneitä ja kehitysmaita kannustetaan innovointiin sekä ottamaan mahdollisuuksien mukaan käyttöön uusia energiatehokkaita teknologioita.

8.4 On parannettava nykyisiä ja uusia sähkövoimalaitoksia usein eri toimin esimerkiksi siirtymällä vähähiilisiin polttoaineisiin, lisäämällä uudistuvien energiamuotojen tai ydinvoiman osuutta sekä soveltamalla entistä tehokkaampia voimalaitostekniikoita.

8.5 ETSK kannattaa sitä, että vähemmän kehittyneissä maissa tehtävät alkuinvestoinnit tulisi kohdentaa parhaiden käytettävissä olevien, paikallisten tai paikallisoloihin mukautettujen teknologioiden hankkimiseen.

9. Sopeutumistoimet

9.1 Balin toimintasuunnitelmassa todetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on selvästi sisällytettävä vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaan kansainväliseen ilmastosopimukseen. Ilmastonmuutosta käsitelleessä kansainvälisessä tieteellisessä konferenssissa korostettiin äskettäin ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä yhteiskuntien tarvetta parantaa valmiuksiaan selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Euroopan komissio julkaisi 1. huhtikuuta 2009 valkoisen kirjan (KOM[2009] 147 lopullinen) sopeutumistoimista, joiden avulla EU:n ja sen jäsenvaltioiden voivat paremmin valmistautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

9.2 ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan Kööpenhaminan sopimuksessa olisi luotava ilmastonmuutokseen sopeutumiselle toimintapuitteet, joissa otetaan huomioon seuraavat periaatteet:

—	Sopeutumiseen olisi sovellettava strategista lähestymistapaa.

—	Sopeutumistoimet on sisällytettävä EU:n keskeisiin politiikkoihin.

—	Sopeutumistoimet on toteutettava paikallis- ja aluetasolla.

—	On tuettava vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarikehitysmaiden sopeutumista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman sekä UNFCCC:n puitteissa ilmastonmuutokseen sopeutumiselle luotavien toimintapuitteiden avulla.

9.3 Mukautumistoimien onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että taakka jaetaan oikeudenmukaisesti ja että otetaan huomioon vaikutukset työpaikkoihin ja matalapalkkaisten ryhmien elämänlaatuun. Sopeutumistoimien yhteydessä on myös otettava huomioon sosiaalinen ulottuvuus, ja kaikki työmarkkinaosapuolet on kutsuttava mukaan toimiin.

10. Globaali tutkimus, teknologian kehittäminen ja demonstrointi

ETSK:n mielestä on erittäin tärkeää varmistaa pikaisesti ilmastonmuutosta koskevan globaalin (ja alueellisen) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin rahoitus. Tulisi laatia tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin malleja, jotta nopeutetaan uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, teknistä parantamista ja markkinoille tuontia sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantoa voimalaitoksissa.

10.1.1 ETSK kannattaa komission näkemystä (SEC (2008) 3104 final), jonka mukaan nykyisen seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä on käynnistettävä integroitu ilmastonmuutostutkimus. ETSK suosittaa, että Euroopan komissio ja IPCC tekevät tiivistä yhteistyötä tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä siihen liittyvien ja tulevien tutkimusohjelmien yhteydessä.

10.1.2 ETSK kannattaa kansainvälisen energiajärjestön määrittämien, vähähiilisten ja energiatehokkuutta parantavien teknologioiden tutkimuksen, kehittämisen ja demonstroinnin huomattavaa lisäämistä sekä Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-Plan) määritettyjen teknologioiden vastaavaa edistämistä, jotta voidaan nopeuttaa strategisesti merkittävän, vähähiilisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa.

10.1.3 Teollis- ja tekijänoikeuksien suojan ja kehitysmaat kattava ala on muuttunut huomattavasti vuodesta 1995, jolloin teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) tuli voimaan. TRIPS-sopimuksessa kehitysmaat sitoutuvat kunnioittamaan ulkomaisia patentteja. TRIPS-sopimuksen voimaantulon jälkeen yritykset pitävät patenttien hakemista kehitysmaissa aiempaa hyödyllisempänä.

10.2 ETSK kannattaa seuraavia komission asettamia tavoitteita:

—	Tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen sopeutumista ja muita ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia valtiollisella ja kansainvälisellä tasolla.

—	Edistetään kaikkea ilmastotutkimukseen, myös vähähiiliseen teknologiaan, liittyvää kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä kaikilla aloilla.

—	Vähintään kaksinkertaistetaan energia-aiheinen tutkimus, kehittäminen ja demonstrointi vuoteen 2012 mennessä ja nelinkertaistetaan se vuoteen 2020 mennessä. Tutkimuksessa on entistä enemmän painotettava vähähiilistä teknologiaa ja erityisesti uusiutuvia energialähteitä.

11. Rahoitusresurssit

11.1 Kattavaa Kööpenhaminan sopimusta on tuettava riittävillä taloudellisilla resursseilla. Kehittyneiden maiden on tehtävä rahoitusehdotuksia mahdollisimman pian, jotta voidaan motivoida ja kannustaa myös kehitysmaita ryhtymään toimenpiteisiin. Rahoitus vaikuttaa kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden sopimien tavoitteiden lisäksi keskeisellä tavalla Kööpenhaminan kokouksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen.

11.2 EU:n sitoutuminen Kööpenhaminan ilmastokokoukseen vaikuttaa parhaimmillaankin laimealta. Osoituksena tästä on se, että EU:n valtionpäämiehet lykkäsivät 18.–19. kesäkuuta 2009 pitämässään kokouksessa erittäin tärkeitä päätöksiä ilmastonmuutoksen torjuntatoimien rahoittamisesta toteamalla vain, että ilmastonmuutokseen liittyvien toimien rahoitusperusteina on oltava maksukyky ja vastuu päästöistä.

11.3 Koska Eurooppa-neuvosto ei vielä ole päättänyt rahoituksesta, ETSK on erittäin huolestunut siitä, ettei asiassa edetä riittävän nopeasti. On erittäin huolestuttavaa, etteivät kehittyneet maat, EU mukaan luettuna, ole toistaiseksi antaneet riittävästi rahoituslupauksia tai -sitoumuksia.

11.4 Investoimalla muun muassa energiatehokkuutta parantaviin teknologioihin sekä laajaan valikoimaan vähähiilisiä teknologioita edistetään talouskasvua ja tehostetaan energiansäästöjä.

11.5 Varoja kehitysmaissa toteutettavien hillitsemistoimien rahoittamiseksi olisi saatava kotimaisista ja ulkomaisista lähteistä, maailmanlaajuisilta hiilimarkkinoilta sekä kehittyneiltä mailta.

—

: Useimmat vuoteen 2020 ulottuvat investoinnit sekä energiankulutuksen vähentämistoimet – kuten kotien, kiinteistöjen ja yksityisen sektorin (teollisuuden) energiatehokkuustoimet – pitäisi saada aikaan suhteellisin pienin kustannuksin. Valtiot voivat ympäristö- ja energiapoliittisilla toimillaan lisätä näiden taloudellisten investointien vaikutuksia. Muita mahdollisia rahoituslähteitä voisivat olla kansallisten, kansainvälisten ja kahdenvälisten ohjelmien puitteissa myönnettävät avustukset ja lainat.

—

: Hillitsemistoimia, jotka menevät alhaisten kustannusten/lyhyen aikavälin nettohyötyvaihtoehtoja pidemmälle ja jotka edellyttävät myös muuta rahoitusta kuin kyseessä olevan kehitysmaan omia varoja, on tuettava monista eri lähteistä ja innovatiivisista rahoitusmekanismeista, kuten julkisista rahastoista ja kansainvälisistä päästöhyvitysmekanismeista. ETSK kannattaa komission ponnisteluja saada OECD:n laajuinen päästökauppa käyntiin vuoteen 2015 mennessä yhdistämällä EU:n päästökauppajärjestelmä muihin siihen verrattavissa oleviin ”päästökatto ja -kauppa” -järjestelmiin sekä luoda jopa laajemmat markkinat vuoteen 2020 mennessä.

11.6 Eurooppa-neuvosto on korostanut tarvetta tutkia kansainvälisiä rahoitusmekanismeja yksityiskohtaisemmin. Aihe on uudestaan lokakuussa pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen asialistalla. ETSK on vahvasti sitä mieltä, että näin menettelemällä asiat jätetään viime tinkaan, kun otetaan huomioon, että Kööpenhaminan kokous pidetään jo joulukuussa.

ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan kehittyneiden maiden tulisi antaa panoksensa julkisen rahoituksen kautta ja hyödyntämällä päästöhyvitysjärjestelmiä. Julkisten rahoitusosuuksien tulisi olla tasapuolisia ja niiden tulisi perustua aiheuttamisperiaatteeseen (”saastuttaja maksaa”) ja kunkin maan taloudellisiin valmiuksiin. Rahoitusosuuksien määrästä olisi neuvoteltava ja niiden olisi oltava oleellinen osa sopimusta:

i)	Määritetään kehittyneiden maiden vuosittainen rahoitussitoumus sovitun kaavan perusteella (kaava voisi perustua aiheuttamisperiaatteen ja maan maksukyvyn yhdistelmään).

ii)	Varataan tietty prosenttiosuus kunkin kehittyneen maan sallituista päästöistä. Nämä päästöt huutokaupattaisiin hallituksille sovitulla kansainvälisellä tasolla.

11.7.1 ETSK suhtautuu erityisen myönteisesti Meksikon ehdotukseen, että jokainen maailman maa antaa panoksensa yhteiseen rahastoon. Rahoitusosuudet lasketaan kaavalla, jossa otetaan huomioon kunkin maan väestömäärä, bkt ja kasvihuonekaasupäästöjen taso. Tästä keskitetystä rahastosta jaettaisiin sitten varoja kaikille maille sen mukaan, missä määrin niiden täytyy leikata päästöjä, kehittää ympäristöystävällisiä teknologioita ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

11.8 ETSK

—	hyväksyy komission kannan, jonka mukaan jatketaan päästökatto- ja päästökauppajärjestelmien kehittämistä aluksi kehittyneissä maissa ja sen jälkeen ajan myötä tärkeimmissä kehitysmaissa.

—

kannattaa myös puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) uudistamista, sillä mekanismiin liittyy hankekohtaisen luonteen vuoksi korkeita liiketoiminta- ja hallintokuluja. Siirtyminen nykyisestä hankekohtaisesta mekanismista alakohtaiseen mekanismiin on yksi mahdollinen ratkaisu. Toinen keino on teknologian kehittämis- ja siirtomekanismi, joka täyttää Balin toimintasuunnitelman vaatimukset.

11.9 Arvioidut kustannukset pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä eivät ole alhaiset – noin kaksi prosenttia nykyisestä bkt:stä – mutta kustannukset ovat huomattavasti korkeammat, jollei ryhdytä päättäväisiin toimiin.

12. Yleisen tietoisuuden lisääminen ja tiedotus

12.1 On tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta siitä, miten vakava ongelma ilmaston nykyinen lämpiäminen on ja mitkä ovat vaikutukset, jos ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin.

12.2 Kansalaisia on kannustettava ja tuettava antamaan panoksensa siten, että he käyttävät ympäristöystävällisiä energiamuotoja, ostavat entistä energiatehokkaampia tavaroita ja palveluja sekä vähentävät hiilijalanjälkeään.

12.3 ETSK:n mielestä valtioiden olisi tiedotusvälineiden avulla kerrottava kansalaisilleen nopeiden toimenpiteiden ja energiansäästön tarpeesta sekä asetettava käyttöön vaihtoehtoisia (muita kuin fossiilisia) energialähteitä, sillä se helpottaisi vahingollisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Ilmastonmuutoskysymykset olisi myös sisällytettävä perus- ja keskiasteen oppilaitosten opetussuunnitelmiin vaikka pitkän aikavälin strategian puitteissa.

ETSK kannattaa komission ehdottamaa aktiivista koulutus- ja tiedotuspolitiikkaa. Sitä tarvitaan, jotta ilmastonmuutoksen vaikutukset ymmärrettäisiin nykyistä paremmin.

12.4 ETSK on vahvasti sitä mieltä, että Eurooppa-neuvoston tulisi kannustaa jäsenvaltioita tukemaan ja helpottamaan omalla alueellaan paikallis- ja aluehallintojen, liike-elämän, ammattiliittojen ja muiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista ilmastonmuutosstrategioiden ja -aloitteiden edistämiseen.

12.5 ETSK katsoo myös, että paikallis-, alue- ja keskushallinnon viranomaisten tulisi tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta voidaan kansalaiset ja yksityissektori mobilisoimalla luoda vakaa tietoperusta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja seurauksista. Esimerkiksi EU:n aloitteesta tehdyn kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen yhteydessä noin 500 kuntaa on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään vuoteen 2020 mennessä yli 20 prosenttia.

13. Tarkistuslauseke

13.1 ETSK korostaa, että sopimuksessa on määrättävä yleisen edistymisen sekä sitoumusten ja toimien riittävyyden säännöllisestä arvioinnista sekä vuonna 2015 tehtävästä kattavasta tarkistuksesta.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 59–65.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/122

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja – Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä”

KOM(2009) 147 lopullinen

(2010/C 128/23)

Esittelijä: Frederic Adrian OSBORN

Euroopan komissio päätti 1. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Valkoinen kirja – Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä

KOM(2009) 147 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 183 puolesta ja 3 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Ilmastonmuutos on yksi 2000-luvun suurimmista haasteista. Muutoksen rajoittaminen vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä on ensisijaisen tärkeää. On myös tärkeää suunnitella hyvissä ajoin ennakkoon sopeutumista muutoksiin, jotka ovat tulleet väistämättömiksi.

1.2 Komissio julkaisi vuonna 2007 ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan vihreän kirjan. Siihen liittyneen laajan kuulemisen ja lisäanalyysin jälkeen komissio on nyt julkaissut valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” ja pyytänyt siitä komitean lausunnon.

1.3 Aiemmin vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (1) ETSK suosittaa, että on laadittava kattava eurooppalainen sopeutumisstrategia ohjaamaan unionilta, jäsenvaltioilta ja muilta toimijoilta vaadittavien toimenpiteiden suunnittelua. Valkoisessa kirjassa ehdotetaankin juuri tällaisen kehyksen laatimista, ja komitea suhtautuu myönteisesti sen yleiseen lähestymistapaan.

1.4 Komitea katsoo kuitenkin, että muutamat komission ehdottamista toimista eivät ole aikataulultaan riittävän ripeitä eivätkä riittävän yksityiskohtaisia. Komitea kehottaa erityisesti

—	vahvistamaan eurooppalaisen koordinointistrategian roolia kansallisten sopeutumisstrategioiden yhteennivomisessa

—	kiristämään strategian jatkokehittämisen aikataulua ja kiinnittämään erityishuomiota kysymyksiin tai alueisiin, jotka todennäköisesti edellyttävät kiireellisimpiä sopeutumistoimenpiteitä

—	perustamaan riippumattoman korkean tason komitean tai elimen seuraamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen edistymistä Euroopassa ja kiinnittämään julkista huomiota edistymisen puutekohtiin

—	pyrkimään alusta alkaen määrittämään Euroopan todennäköisten sopeutumiskulujen suuruusluokan (kuten komissio on ihailtavasti jo tehnyt kehitysmaiden sopeutumistarpeiden määrittämiseksi)

—	tehostamaan yhteistyötä ainakin OECD:ssä ja parhaassa tapauksessa kansainvälisellä tasolla, koska sopeutumisen on oltava maailmanlaajuista

—	tehostamaan toimia suuren yleisön ja kansalaisyhteiskunnan sitouttamiseksi kehittämissuunnitelmiin ja sopeutumistoimiin.

2. Valkoinen kirja ja sen taustat

2.1 Ilmastonmuutos on yksi 2000-luvun suurimmista haasteista. Muutoksen rajoittamisen kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä on oltava tärkein tavoite maailmanlaajuisesti ja ilmastonmuutosta koskevaa YK:n puitesopimusta käsittelevässä Kööpenhaminan kokouksessa. On myös tärkeää suunnitella hyvissä ajoin ennakkoon sopeutumista muutoksiin, jotka ovat tulleet väistämättömiksi.

2.2 Komissio julkaisi vuonna 2007 ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan vihreän kirjan. Siihen liittyneen laajan kuulemisen (jonka yhteydessä komitea antoi aiheesta lausunnon) ja lisäanalyysin jälkeen komissio on nyt julkaissut valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” ja pyytänyt siitä komitean lausunnon. Monet komitean aiemmassa lausunnossaan esittämät seikat näkyvät huomattavan suurelta osin valkoisessa kirjassa.

2.3 Valkoisessa kirjassa todetaan aluksi, että ilmastonmuutosta tapahtuu maailmassa jo merkittävässä määrin ja että muutos voimistuu huomattavasti ja aiheuttaa monille aloille vakavia vaikutuksia, joihin pitää varautua nyt. Vaikutusten laajuudesta ja maantieteellisestä jakautumisesta on paljon epävarmuutta. Nämä riippuvat osittain siitä, miten maailman ponnistelut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä onnistuvat. Optimistisimmankin hillitsemisskenaarion mukaan joudutaan kuitenkin sopeutumaan suuriin muutoksiin, ja niihin on varauduttava nyt.

2.4 Valkoisen kirjan mukaan vaikutukset lienevät Euroopassa suurimmat seuraavilla aloilla:

—	maa- ja metsätalous

—	kalastus ja kalanviljely, rannikko- ja meriekosysteemit

—	perusrakenteet ja niiden alttius äärimmäisille oloille ja merenpinnan nousulle

—

matkailu

—	ihmisten ja kasvien terveys

—

vesivarat

—	ekosysteemit ja biologinen monimuotoisuus.

2.5 Valkoisessa kirjassa arvellaan, että tehokkainta on hyödyntää luonnon kykyä absorboida vaikutukset tai rajoittaa niitä eikä keskittyä pelkästään fyysiseen infrastruktuuriin. Tässä viitataan vaikutusarvioinnissa esitettyyn lähestymistapaan, joka pohjautuu vihreään infrastruktuuriin.

2.6 Valkoisessa kirjassa väitetään, ettei kyseisten muutosten kanssa tekemisiin joutuvien yksilöiden ja yritysten autonomisella sopeutumisella todennäköisesti päästä optimaalisiin tuloksiin. Siinä pidetään selvästi perusteltuina toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään virheelliset toimet (sopeutumista heikentävät toimet, mal-adaptation) ja varmistamaan mieluummin ajoissa kuin myöhemmin tehtävien toimien taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöhyödyt.

2.7 Valkoisessa kirjassa todetaan, että useimmat sopeutumistoimenpiteet on toteutettava jäsenvaltio-, alue- tai paikallistasolla, mutta EU-tason toimille on selvä tilaus sellaisilla aloilla, joiden ongelmat eivät tunne valtiollisia rajoja ja joilla EU-tasolla on jo pitkälle kehittynyttä osaamista ja toimintaa, jotka voivat vaikuttaa huomattavasti sopeutumiseen.

2.8 Valkoisessa kirjassa esitetään kaksivaiheinen toimintakehys. Ensimmäiselle vaiheelle (2009–2012) esitetään neljää toimintapilaria sekä niihin liittyviä EU:n ja jäsenvaltioiden toimipaketteja:

—	laajan tietopohjan muodostaminen

—	sopeutumistoimien sisällyttäminen EU:n keskeisiin politiikkoihin

—	erilaisten poliittisten keinojen käyttäminen sopeutumistoimien tehokkuuden varmistamiseksi

—	sopeutumista koskevan kansainvälisen yhteistyön tehostaminen.

2.9 Vuonna 2013 käynnistettävässä toisessa vaiheessa on tarkoitus laatia kattavampi sopeutumisstrategia, mutta valkoisessa kirjassa ei vielä kerrota mitään yksityiskohtia sen mahdollisesta laajuudesta.

3. Yleistä

3.1 Aiemmin vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus NAT/368) ETSK suosittaa, että on laadittava kattava eurooppalainen sopeutumisstrategia ohjaamaan unionilta, jäsenvaltioilta ja muilta toimijoilta vaadittavien toimenpiteiden suunnittelua. Valkoisessa kirjassa ehdotetaan juuri tällaisen kehyksen laatimista, ja se sisältää monia komitean aiemmassa lausunnossa suosittamia seikkoja. Komitea suhtautuu tietenkin myönteisesti tähän sekä valkoisessa kirjassa esitettyyn yleiseen lähestymistapaan.

Ehdotetut toimet ovat monissa kohdissa kuitenkin muodoltaan varsin haparoivia. Monia ehdotetuista toimista kehotetaan tutkimaan, harkitsemaan, arvioimaan tai edistämään. Yhtäkään ei edellytetä tai vaadita, eikä alalle näytä lähiaikoina olevan tulossa lainsäädäntöä. Kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat yhä huolestuttavampia ja että Euroopan on tärkeää toimia suunnannäyttäjänä, EU:n tulisi komitean mielestä pyrkiä saamaan nopeammin aikaan ohjausstrategia, johon sisältyy yksityiskohtaisempia tavoitteita. Seuraavaksi tässä lausunnossa esitetään keskeisiä elementtejä, joita voimakkaamman strategian – jollainen EU:n tulisi komitean mielestä pyrkiä saamaan aikaan – tulisi sisältää.

3.2.1 EU:n rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa – Vaikka monet ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämät toimet on toteutettava jäsenvaltio-, alue- tai paikallistasolla, komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että myös merkittäviä EU-tason toimia tarvitaan. Tähän on monia syitä:

—	Odotettavissa olevien muutosten ja vaikutusten analysointi edellyttää mittavia tutkimus- ja seurantatoimia, joita EU-tason koordinointi hyödyttäisi.

—	Osa syntyvistä ongelmista ylittää valtiolliset rajat ja edellyttää yhteistä vastausta.

—	Vaikutukset vaihtelevat huomattavasti Euroopan eri osissa ja saattavat olla vakavimpia eräillä köyhemmillä alueilla. Taakkaa on siis jaettava koheesiopolitiikan tai muiden mekanismien avulla.

—	Useita komission keskeisiä politiikkoja ja ohjelmia, YMP ja rakennerahastot mukaan luettuina, joudutaan mukauttamaan ilmastonmuutoksen takia, jotta ne palvelisivat tarkoitustaan nykyistä paremmin.

—

Kun huomioon otetaan myös Euroopan ulkopuoliset alueet, tarvitaan vahvoja kansainvälisiä toimia heikoimmin kehittyneiden eteläisten maiden auttamiseksi. Ne tulevat todennäköisesti kärsimään ilmastonmuutoksesta muita pahemmin, mutta niillä on heikommat mahdollisuudet asianmukaisiin sopeutumistoimiin. Euroopan maiden toimia kyseisellä alueella pystyttäisiin koordinoimaan parhaiten EU:n avulla.

—	Ennen kaikkea: ilmaston tuleviin muutoksiin sopeutuminen asianmukaisesti ja hyvissä ajoin on vaikea tehtävä ja se edellyttää, että Euroopan poliittiset johtajat yhdistävät voimansa valtiollisten rajojen ylitse.

Kaiken tämän perusteella komitea yhtyy täysin näkemykseen siitä, että tarvitaan vahva eurooppalainen sopeutumisstrategia, ja kehottaa komissiota kehittämään strategiaa entistä päättäväisemmin ja tarkentamaan sen tavoitteita mahdollisimman pian.

Koska ilmastonmuutos on luonteeltaan globaalia, myös sopeutumisohjelmissa on noudatettava globaalia lähestymistapaa. Tämä on erityisen tärkeää siitä syystä, että kyseiset muutokset vaikuttavat kehittymättömimpiin ja siten haavoittuvimpiin maihin kaikkein eniten. OECD:lla on meneillään tähän liittyvä laaja hanke, ja myös EU:n toimintakehykset ja ohjelmat tulisi mahdollisuuksien mukaan sovittaa yhteen kyseisellä tasolla.

EU-tason toimia kehitettäessä on myös ratkaisevan tärkeää edistää jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimien tehostamista. Valkoisen kirjan taustatiedoista ilmenee, että jäsenvaltiotason lähestymistavat vaihtelevat nykyään suuresti ja että osa jäsenvaltioista on edistynyt paljon muita pidemmälle tilanteensa analysoinnissa ja asianmukaisten sopeutumisstrategioiden laadinnassa. Jotta sopeutumisprosessiin saataisiin lisäpontta, komitea ehdottaa, että EU-tason aloitteessa olisi hyvä asettaa kansallisten sopeutumisstrategioiden laatimiselle yhteiset parametrit ja määräajat.

3.2.2 Tavoitteet ja aikataulut – Komissio esittää kaksivaiheista prosessia. Ensimmäisessä vaiheessa eli vuosina 2009–2012 on tarkoitus vahvistaa tietopohjaa, sisällyttää sopeutumistoimet EU:n keskeisiin politiikkoihin, kehittää toimenpiteitä ja tehostaa kansainvälistä yhteistyötä. Vasta toisessa vaiheessa, joka käynnistyy vuonna 2013, laadittaisiin kaikenkattava sopeutumisstrategia.

3.2.3 Komitea ymmärtää kaksivaiheisen lähestymistavan logiikan, mutta sen huolena on, että tällainen tahti saattaa olla ongelman polttavuuteen nähden liian verkkainen. Ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat jo tuntua Euroopassa ja vielä selvemmin muualla maailmassa. Vaikka ympäri maailmaa saataisiin Kööpenhaminan kokouksen jälkeen käynnistettyä hillitsemistoimia, kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä jatkavat kasvuaan vielä useita vuosikymmeniä aiheuttaen yhä vakavampia ilmastovaikutuksia. Sopeutumistoimenpiteet on käynnistettävä heti eikä joskus tulevaisuudessa. Myös virheellisten kehityskulkujen ja investointien (sopeutumista heikentävien toimien) ehkäisy olisi suotavaa aloittaa heti eikä vasta myöhemmin.

3.2.4 Komitea kehottaakin komissiota kiinnittämään seuraavien kolmen vuoden analyyttisessä työssään erityishuomiota sellaisten menetelmien parantamiseen, joilla ennustetaan lähitulevaisuudessa (1–5 vuoden kuluessa) odotettavissa olevia vaikutuksia, jotka saattavat edellyttää sopeutumistoimenpiteitä ja toimia kiireellisimmin kyseisen ajan kuluessa. Mitkä rannikkoalueet ovat haavoittuvimpia ja edellyttävät suojelutoimenpiteitä kiireellisimmin? Millä alueilla on todennäköisimmin odotettavissa pahin vesipula, ja mitä sen helpottamiseksi voidaan tehdä? Millaisten terveysvaikutusten uhka on välitön, ja miten niihin voidaan parhaiten varautua?

3.2.5 Komission tulisi myös yrittää pian kartoittaa, missä virheinvestointien (sopeutumista heikentävien toimien) riski on suurin ja miten tällaisia virheitä voidaan parhaiten välttää. Yksi esimerkki virheinvestoinneista on sellaisten alueiden jatkuva kehittäminen, joilla pahojen tulvien todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa.

3.2.6 Keskeisten laitosten analysointi- ja ennakointikykyä tulee ripeästi parantaa, jotta ne kykenevät antamaan päättäjille tarkoituksenmukaisia neuvoja tällaisissa kriittisissä kysymyksissä. Lisäksi on hiilidioksidipitoisuuksia jatkuvasti valvottava erilaisissa edustavissa paikoissa sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti ja tarkkailtava ilmastonmuutosta sekä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksien vaikutusta ilmastoon.

3.2.7 Institutionaaliset järjestelyt – Valkoisessa kirjassa ehdotetaan kahden uuden yleiseurooppalaisen mekanismin perustamista: vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän, jonka on määrä tehostaa sopeutumiskysymyksiä koskevaa yhteistyötä, ja tietojenvaihtojärjestelmän, joka toimisi tietoteknisenä välineenä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, sille altistumista ja parhaita sopeutumiskäytänteitä koskevana tietokantana. Molemmat ehdotukset vaikuttavat sinänsä hyödyllisiltä, mutta komitean mielestä on epätodennäköistä, että ne yksin tuottaisivat sellaista huomioarvoa ja poliittista nostetta, jota sopeutumistoimenpiteiden käynnistäminen tarvittavassa laajuudessa ja tahdissa edellyttää.

3.2.8 Komitea toistaakin suosituksen, jonka se esitti kannanotossaan vihreään kirjaan: EU:n tulisi perustaa itsenäinen valvontaelin, jolla olisi riippumaton ja arvostettu puheenjohtaja ja jonka tehtävänä olisi tarkastella ilmastonmuutosstrategian (sekä sopeutumis- että hillitsemistoimien) edistymistä kokonaisuutena. Riippumaton valvontaelin raportoisi säännöllisesti ja julkisesti kaikkialla Euroopassa saavutetusta edistyksestä ja antaisi ennakkovaroituksia, jos toteutus näyttää jäävän jälkeen sovitusta, tai sopeutumistoimien avulla ei kyetä asianmukaisesti valmistautumaan uhkaaviin ilmastonmuutosvaikutuksiin.

3.2.9 Sen jälkeen kun komitea esitti tämän suosituksen ensi kertaa, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan perustettu riippumaton ilmastokomitea on esittänyt useita haastavia suosituksia, jotka ovat antaneet kimmokkeen lisätoimiin kyseisessä maassa, ja osoittanut tällaisen toimielimen arvon. Vastaavasta EU-tason elimestä voisi olla hyötyä paineen ylläpitämisessä unionitason toimien edistämiseksi.

3.2.10 Sopeutumistoimien rahoitus – Kööpenhaminassa käytävissä neuvotteluissa EU:n on pyrittävä saamaan pikaisesti selville kehitysmaissa toteutettavien sopeutumistoimien (ja hillitsemistoimien) tukemiseksi tarvittavan rahoituksen määrä sekä se, mikä on unionin osuus tästä rahoituksesta. Komissio arvioi toisessa tiedonannossaan (KOM(2009) 475/3), että ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta johtuvat kehitysmaiden rahoitustarpeet nousevat vuoteen 2020 mennessä noin 100 miljardiin euroon vuodessa, ja esittää ehdotuksia siitä, kuinka suuri osa tästä saatetaan joutua rahoittamaan Euroopan julkisista varoista. Komitea on tyytyväinen näihin ripeästi julkaistuihin ehdotuksiin ja kehottaa toimielimiä pohtimaan niitä viipymättä, jotta ne voisivat edistää myönteisen tuloksen saavuttamista Kööpenhaminan neuvotteluissa.

3.2.11 Kööpenhaminan neuvottelut huomioon ottaen on ymmärrettävää, mutta yhtä kaikki valitettavaa, ettei Euroopan omista potentiaalisista sopeutumiskustannuksista ole läheskään samanlaista selvyyttä. Valkoisessa kirjassa on valitettavan vähän numerotietoja Euroopan sopeutumistoimien todennäköisistä kustannuksista, ja siinä viitataan vain politiikkojen mukauttamistoimenpiteiden kustannusten arvioimiseen sitten kun sen aika on. Komitea katsoo, että Euroopassa todennäköisesti tarvittavien resurssien määrä tulisi arvioida alustavasti ensi tilassa. Sen jälkeen kokonaisarvio tulisi jakaa niin, että tärkeimpiin menoja edellyttäviin toimiin ryhdytään ensimmäisten viiden vuoden aikana ja vähemmän kiireelliset menoerät jätetään myöhempään ajankohtaan. Arvioinnin yhteydessä tulisi pohtia, mitkä menot on järkevää jättää yksityisen sektorin kannettavaksi, minkä osan voidaan kohtuudella olettaa kuuluvan vakuutusturvan piiriin ja millaisia julkisia menoja todennäköisesti tarvitaan. Lisäksi tulisi harkita, kuinka julkiset menot on parasta jakaa jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioiden kesken.

3.2.12 Tällaisia arvioita ei ole tietenkään helppo tehdä. Jos niitä kuitenkin pystytään tekemään kehitysmaista, niitä voidaan varmasti tehdä myös Euroopasta. Komitean mielestä tähän asiaan tulee tarttua kiireemmin ja edessä olevien ongelmien mahdollinen laajuus paremmin tunnistaen kuin miltä valkoisen kirjan perusteella vaikuttaa. Maailma on liukumassa tuntemattomille vesille, eikä varo- ja sopeutumistoimien menosuunnitelmia voida perustaa aiempiin kokemuksiin tai sellaisiin vanhanaikaisiin vertailukohtiin kuin suojelun mitoittamiseen sen mukaan, että se riittää kaikilta muilta paitsi kerran sadassa vuodessa tapahtuvalta luonnonkatastrofilta suojautumiseen. Ennen vain kerran sadassa vuodessa tapahtuneita luonnonilmiötä tapahtuu tulevaisuudessa paljon useammin. Valmiussuunnittelun kriteerejä ja suuntaviivoja sekä niihin liittyviä varotoimimenoja on ajantasaistettava, ja ne on sisällytettävä asianomaisiin budjetteihin.

3.2.13 Kun ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulee tulevina vuosina yhä vakavampia, sopeutumismenot kasvavat vääjäämättä ja vievät yhä suuremman osan julkisen ja yksityisen sektorin budjeteista. Lisäksi niiden osuus vakuutusmaksuista ja -korvauksista kasvaa. Kaikkien tähänastisten selvitysten mukaan sopeutumis- ja hillitsemistoimista on todennäköisesti enemmän hyötyä, jos asianmukaiset toimenpiteet toteutetaan viipymättä eikä vasta liian myöhään, kun vakavaa vahinkoa on jo tapahtunut.

3.2.14 Toisaalta jos toimiin ryhdytään hyvissä ajoin ja ne todella integroidaan muihin poliittisiin toimiin, ainakin joissain tapauksissa lienee mahdollisuus kaikkia hyödyttäviin toimenpiteisiin, jotka parantavat tietyn alan tai toiminnon kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja edistävät samalla muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Tällaisia mahdollisia yhteisvaikutuksia tulee alkaa etsiä mahdollisimman pian, ja sopeutumistoimien kokonaiskustannuksista tulee saada julki numerotietoja keskustelun pohjaksi ja toimien parantamiseksi.

3.2.15 Osallistuminen – Ilmastonmuutos vaikuttaa moniin eri taloudenaloihin sekä moniin erilaisiin yrityksiin ja yksilöihin. Kyseiset vaikutukset tulee tietää laajasti, ja kaikkien on tärkeää tuntea osallistuvansa vaikutuksiin vastaamisen edellyttämiin muutoksiin. Tätä nykyä ilmastonmuutoskysymysten julkisessa käsittelyssä kiinnitetään huomiota etupäässä siihen, mitä yksilöt, ryhmät ja organisaatiot voivat tehdä edistääkseen ilmastonmuutoksen hillitsemistä omassa elämässään ja yrityksessään tekemillään päätöksillä.

3.2.16 Suuren yleisön tulee kuitenkin pian ottaa huomioon myös mm. seuraavanlaisia sopeutumiskysymyksiä, joilla saattaa olla heille merkitystä:

—	Missä on parasta asua, työskennellä ja lomailla, kun huomioon otetaan ilmaston muuttuminen?

—	Millä tavoin pitkäikäisten puiden ja metsien hoito tulisi mukauttaa jatkuvasti muuttuviin sääoloihin?

—	Mitkä kasvit ja puut menestyvät puutarhoissa muuttuvissa oloissa, ja miten perinnemaisemat voidaan säilyttää kaikkialla EU:ssa?

—	Miten terveysriskien jakautuminen voi muuttua, ja miten tähän pitää varautua?

—	Miten joudumme mahdollisesti muuttamaan ruokavaliotamme?

Suuri yleisö ja ne ryhmät, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, tulee pitää täysin ajan tasalla tämäntyyppisten ilmastonmuutosvaikutusten analysoinnin tuoreimmasta tietämyksestä ja muista muutoksista, joita tulevaisuudessa ennakoidaan ehkä tapahtuvan. Suuri yleisö ja varsinkin ne, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, tarvitsevat apua voidakseen harkita, millaisia sopeutumistoimenpiteitä he voivat itse toteuttaa. EU:lla voisi olla keskeinen rooli tällaisen julkisen vuoropuhelun edistämisessä ja tiedon levittämisessä. Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään tähän seikkaan lisähuomiota.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 38.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/127

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten”

KOM(2009) 475 lopullinen

(2010/C 128/24)

Yleisesittelijä: Lavinia ANDREI

Euroopan komissio päätti 10. syyskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten

KOM(2009) 475 lopullinen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 29. syyskuuta 2009 antaa asian valmistelun ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisen luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Lavinia Andrein ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 179 puolesta ja 4 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea on tyytyväinen näihin ripeästi julkaistuihin ehdotuksiin ja kehottaa toimielimiä pohtimaan niitä viipymättä, jotta niillä voidaan todella edistää myönteisen tuloksen saavuttamista Kööpenhaminan neuvotteluissa. Tiedonanto on hyvä alku, sillä toistaiseksi teollisuusmaat eivät ole halunneet tuoda neuvottelupöytään ensimmäistäkään rahoitussummaa.

1.2 Ilmastorahoitusta ei pidä mieltää vapaaehtoiseksi avuksi vaan ilmastonmuutosta koskevassa YK:n puitesopimuksessa (UNFCCC:ssä) vahvistetuksi velvollisuudeksi myöntää kehitysmaille uusia, asianmukaisia ja ennustettavissa olevia lisämäärärahoja. Teollisuusmaiden on ehdottomasti noudatettava puitesopimuksen mukaista yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatetta.

1.3 Kehitysmaat tarvitsevat mittavaa apua ilmastonmuutoksen torjumiseen, mistä EU on sopinut YK:n ilmastosopimuksessa. Päästöjen vähentämisestä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta saattaa lähivuosikymmeninä koitua kehitysmaille vuosittain satojen miljardien eurojen kulut.

1.4 ETSK kannattaa EU:n ehdotusta siitä, että teollisuusmaat myöntäisivät ennen vuotta 2013 vuosittain 5–7 miljardia euroa pikaisesti käytettävissä olevaa julkista rahoitusta. Tämä on hyvä alku nykyisessä ilmapiirissä, kun etelän ja pohjoisen välillä vallitsee luottamuspula.

1.5 Komitea arvostaa niin ikään sitä, että komissio suhtautuu myönteisesti toimiin rahoituksen kattamiseksi kansainväliseltä ilmailu- ja merenkulkualalta kerättävin maksuin.

1.6 Toisaalta etenkin Afrikan kehitysmaat ovat jo viestineet voimakkaasti, että EU:n tekemä tarjous on aivan liian alhainen ja se merkitsisi käytännössä, että kehitysmaat joutuisivat maksamaan muiden monien vuosien mittaan aiheuttamat tuhot. Useat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja YK:n taloustieteilijät ovat todenneet, että varovaisten arvioiden mukaan kehittyneiden maiden on myönnettävä kehitysmaille velvoitekaudella 2013–2017 vuosittain noin 150 miljardia dollaria (eli noin 110 miljardia euroa).

1.7 Hiilimarkkinoilta saatavien tulojen osalta komissio olettaa, että toimijoiden niiltä saamat mittavat voitot kanavoituvat täysimääräisinä kehitysmaille, missä ne sitten käytetään vähähiiliseen toimintaan. Käytännössä on paljon todennäköisempää, että kyseiset voitot päätyvät enimmäkseen kehittyneissä maissa sijaitsevien yksityisyritysten taskuihin.

1.8 ETSK on myös huolissaan EU:n näkemyksestä kehitysmaihin tehtävistä yksityisistä kotimaisista sijoituksista, sillä Euroopan unioni ei ole löytänyt tapaa varmistaa, että jäsenvaltiot käyttävät EU:n päästökauppajärjestelmästä saamiaan tuloja puhtaaseen energiaan tehtäviin investointeihin.

1.9 Komission olisi laadittava toteutuskelpoinen tarkistettu suunnitelma säilyttääkseen johtoasemansa kansainvälisissä ilmastokysymyksissä. EU:n olisi niin ikään painostettava edelleen muun muassa Yhdysvaltoja paljastamaan kantansa ilmastorahoitukseen.

1.10 Annettaessa määrärahojen korotusta koskevia kansainvälisiä tai maakohtaisia lupauksia olisi edellytettävä, että ne ovat mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa.

2. Johdanto

2.1 Euroopan komissio antoi 10. syyskuuta 2009 tiedonannon ”Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten”.

2.2 Asiakirjalla pyritään avaamaan neuvotteluissa nykyisin vallitseva pattitilanne, kun kehittyneet maat odottavat, että pisimmälle edistyneet kehitysmaat maksavat oman osuutensa kokonaisuudesta, ja samaan aikaan kehitysmaat toivovat, että kehittyneet maat ottavat selkeän kannan siihen, millä tavoin päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen rahoitetaan.

2.3 Ehdotus ei kuitenkaan riitä varmistamaan, että Kööpenhaminassa päästään toimivaan sopimukseen. Kaikkien kehittyneiden maiden on leikattava päästöjään todella tuntuvasti, kehitysmaiden on ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi ja lisäksi tarvitaan tehokasta maailmanlaajuista järjestelmää oikeine kannustimineen panemaan investoinnit vähähiiliseen talouteen liikkeelle.

2.4 Kehitysmaat joutunevat maksamaan kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämisestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta vuoteen 2020 mennessä vuosittain noin sata miljardia euroa. Suurin osa tarvittavasta rahoituksesta olisi saatava omista varoista ja laajentuneilta kansainvälisiltä hiilimarkkinoilta, mutta kansainvälistä julkista rahoitusta tarvitaan vuosittain noin 22–50 miljardia euroa.

2.5 Euroopan komissio ehdottaa, että teollisuusmaat ja taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat huolehtivat julkisen rahoituksen osuudesta aiheuttamiensa päästöjen ja maksukykynsä mukaan. Tämä merkitsisi, että EU:n maksettavaksi kertyy vuoteen 2020 mennessä vuosittain noin 2–15 miljardia euroa.

3. Komission asiakirja

3.1 Komission arvion mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja päästöjen vähentämisen edellyttämien kehitysmaiden rahoitusvaatimusten arvioidaan lisääntyvän niin, että ne nousevat noin 100 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Kehitysmaiden oman (julkisen ja yksityisen) rahoituksen, maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden ja täydentävien kansainvälisten julkisten rahoitusvirtojen tulisi kaikkien antaa osansa näiden vaatimusten täyttämiseen. Rahoituksesta olisi saatava noin 20–40 prosenttia kotimaisesta yksityisestä ja julkisesta rahoituksesta, noin 40 prosenttia hiilimarkkinoilta ja loput kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta.

3.2 Kansainvälisiltä hiilimarkkinoilta voitaisiin mahdollisesti saada jopa 38 miljardia euroa vuodessa vuonna 2020. Kööpenhaminan sopimuksessa on määritettävä uusi alakohtainen hiilimarkkinoiden hyvitysjärjestelmä ja kohdistettava samalla puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM) vähiten kehittyneimpiin maihin.

3.3 Kansainvälistä julkista rahoitusta olisi vuonna 2020 oltava käytettävissä noin 22–50 miljardia euroa vuodessa. Vuodesta 2013 julkisen rahoituksen osuuksien määräytymisen perusteena olisi pidettävä maksukykyä ja aiheutettujen päästöjen määrää. Lisäksi taloudellisesti edistyneimpien kehitysmaiden olisi osallistuttava rahoitukseen. Näiden oletusten perusteella EU:n osuus olisi noin 10–30 prosenttia riippuen mainittujen kahden perusteen painotuksesta. Jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan kunnianhimoisia tuloksia, EU:n oikeudenmukainen osuus olisi noin 2–15 miljardia euroa vuodessa vuonna 2020 riippuen sovitun maailmanlaajuisen rahoituksen kokonaismäärästä ja kunkin jakoperusteen painotuksesta.

3.4 Sopeutumisen tukemisessa etusijalle olisi asetettava kaikkein haavoittuvimmat ja köyhimmät kehitysmaat.

3.5 Kansainvälisestä lento- ja meriliikenteestä voidaan saada merkittävä määrä innovatiivista rahoitusta.

3.6 Tulevan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän hallinnointi olisi hajautettava ja siinä olisi noudatettava ”alhaalta ylöspäin suuntautuvaa” lähestymistapaa. Kansainvälistä ilmastorahoitusta käsittelevän uuden korkean tason foorumin olisi seurattava päästövähennys- ja sopeutumistoimien rahoitusta ja säännöllisesti arvioitava siinä ilmeneviä puutteita ja epätasapainoa.

3.7 Kaikkien maiden, vähiten kehittyneitä maita lukuun ottamatta, tulisi vuoteen 2011 mennessä laatia vähähiilistä kasvua koskevat suunnitelmat, joissa esitetään muun muassa uskottavat keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, sekä vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöjen inventaarit.

3.8 Vuosina 2010–2012 kehitysmaissa tarvittaneen nopeasti käytettävissä olevaa rahoitusta sopeutumistoimia, päästöjen vähentämistä, tutkimusta ja valmiuksien parantamista varten 5–7 miljardia euroa vuodessa. Tätä varten EU:n olisi harkittava 0,5–2,1 miljardin vuosittaisen osuuden myöntämistä välittömästi vuodesta 2010 alkaen. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden talousarvioissa olisi varauduttava osallistumaan tähän rahoitukseen.

3.9 Komissio tekisi vuoden 2012 jälkeistä aikaa varten ja osana seuraavaa rahoituskehystä koskevaa ehdotuspakettia ehdotuksen yhdestä, yleisestä EU:n osuudesta. Tähän sisältyisi ehdotus siitä, rahoitetaanko osuus vuodesta 2013 alkaen talousarvion puitteissa vai luodaanko erillinen ilmastorahasto osana vuoden 2013 jälkeistä rahoituskehystä koskevaa ehdotuspakettia vai käytetäänkö näiden vaihtoehtojen yhdistelmää. Yksittäisten jäsenvaltioiden suorat maksut voisivat myös muodostaa merkittävän osan EU:n kokonaispanoksesta.

3.10 Jos ei käytetä EU:n talousarviota, osuuksien jaossa EU:n sisällä olisi noudatettava samoja jakoperusteita kuin kansainvälisellä tasolla ottaen huomioon jäsenvaltioiden erityisolosuhteet.

4. Yleistä

4.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, jossa pyritään avaamaan Kööpenhaminassa tehtävästä uudesta ilmastosopimuksesta käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa vallitseva pattitilanne esittämällä ilmastorahoitusmalli ja korostamalla tämänhetkistä tarvetta asettaa päästövähennyksille erittäin kunnianhimoiset tavoitteet.

4.2 Kehitysmaiden ryhmä G77 on tehnyt selväksi, että riittäväntasoisen ilmastorahoituksen saatavuus on ryhmän jäsenille YK:n ilmastosopimukseen liittyvä keskeinen kysymys. Muuttuvien ilmasto-olojen myönnetään yleisesti koskettavan ensiksi ja kipeimmin kehitysmaita (ja niiden yhteiskuntien köyhimpiä jäseniä).

4.3 Kehitysmaat tarvitsevat myös apuamme torjuakseen ilmastonmuutosta, mistä EU on sopinut YK:n ilmastosopimuksessa. Niille koitunee lähivuosikymmeninä vuosittain satojen miljardien eurojen kulut.

4.4 ETSK arvostaa sitä, että komissio on ottanut ensiaskelen analysoimalla mahdollisia eri rahoituslähteitä, sekä komission pyrkimystä kannustaa hyödyntämään kutakin lähdettä sekä resursseja kartoitettaessa että niiden käyttövaihtoehtoa valittaessa ja varoja kanavoitaessa. Useat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja YK:n taloustieteilijät ovat kuitenkin , että varovaisten arvioiden mukaan kehittyneiden maiden on myönnettävä kehitysmaille vuosittain noin 150 miljardia dollaria (eli noin 110 miljardia euroa).

4.5 Olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota uuden joustomekanismin hyödyntämiseen (alakohtainen hiilimarkkinoiden hyvitysjärjestelmä) sen käytännön toteuttamistapojen varmistamiseksi ja epäonnistumisen riskien minimoimiseksi. Puhtaan kehityksen mekanismissa ja alakohtaisessa hiilimarkkinoiden hyvitysjärjestelmässä on kiinnitettävä huomiota täydentävyysperusteisiin sekaannuksen välttämiseksi.

4.6 Kaiken ilmastorahoituksen olisi oltava uutta ja täydennettävä kehittyneiden maiden virallista kehitysapusitoumusta, joka on 0,7 prosenttia BKT:stä, sillä ilmastonmuutoksesta koituu huomattavia lisäkustannuksia sitoumusten alkuperäisiä tavoitteita asetettaessa huomioitujen kustannusten lisäksi. On otettava huomioon, että vain harvat maat ovat pitäneet lupauksensa nostaa virallisen kehitysavun osuus 0,7 prosenttiin BKT:stä. Kuluneen vuosikymmenen aikana vallinnut suuntaus antaa merkkejä siitä, että näkymät tavoitteen saavuttamisesta ovat laihoja.

4.7 Nyt jos koskaan EU:n olisi pidettävä kiinni toimenpiteistään ja johtoasemastaan kansainvälisissä ilmastokysymyksissä, kun Kööpenhaminassa neuvotellaan kattavasta ilmastonmuutossopimuksesta. Ennenkokematon finanssikriisi on lyhytikäinen, ja se päättyy aikanaan. Mutta ilmastonmuutos on tullut jäädäkseen.

4.8 Talouden elpyminen riippuu siitä, miten ilmastonmuutokseen puututaan. Mikäli päättäjät eivät ryhdy tänä vuonna pikaisesti tarvittaviin toimiin, ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat todennäköisesti maksamaan yli 20 prosenttia maailman BKT:stä. Maailmanpankin entisen pääekonomin Nicholas Sternin mukaan se on enemmän kuin suurten pulavuosien ja kummankin maailmansodan yhteenlasketut kustannukset, minkä lisäksi ihmisiä menehtyy ja lajeja kuolee sukupuuttoon.

4.9 EU:n olisi niin ikään painostettava edelleen muun muassa Yhdysvaltoja paljastamaan kantansa ilmastorahoitukseen. Annettaessa määrärahojen korotusta koskevia kansainvälisiä tai maakohtaisia lupauksia olisi edellytettävä, että ne ovat mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa.

5. Erityistä

5.1 Riittävien rahoitusvirtojen luominen

5.1.1 Maiden oman rahoituksen mobilisointi

5.1.1.1 Monet tarvittavista investoinneista toteutetaan sekä teollisuus- että kehitysmaissa kotimaisen yksityisen rahoituksen turvin. Suurin osa tarvittavista investoinneista on jo kaupallisesti kannattavia ja lisäinvestoinnit maksavat itsensä takaisin alhaisempina energialaskuina.

5.1.1.2 Köyhimmät maat, erityisesti vähiten kehittyneimmät maat (least developed countries, LDC), sekä kehitysmaiden köyhimmät väestönosat eivät voi kuitenkaan investoida sopeutumiseen niin paljon varoja, että ne voisivat selviytyä ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista. Ne ovat pitkälti riippuvaisia sekä kotimaisesta että kansainvälisestä julkisesta avusta.

5.1.2 Hiilimarkkinoiden hyödyntäminen

5.1.2.1 ETSK on samaa mieltä siitä, että kansainväliset hiilimarkkinat ovat keino edistää yksityissektorin investointeja kehitysmaissa. Markkinat eivät kuitenkaan ole vielä kypsät, ja lieventävien vaikutusten laatu herättää lukuisia kysymyksiä. Hiilimarkkinoiden teho paranee, jos Kööpenhaminassa päästään kunnianhimoiseen sopimukseen, jonka avulla aikaansaadaan päästöoikeuksien niukkuutta.

5.1.2.2 Ilmastonmuutosta koskevalle YK:n puitesopimukselle olisi hankittava uutta rahoitusta pääasiassa markkinasidonnaisesti huutokauppaamalla tietty osa kansallisista päästöluvista (sallituista päästömääräyksiköistä, Assigned Amount Units, AAU) kansainvälisen järjestelmän puitteissa (johon EU:n päästökauppajärjestelmä ei kuulu) tai ostamalla niitä kiinteään hintaan. Tätä voitaisiin täydentää esimerkiksi lento- ja meriliikenneverolla tai huutokauppaamalla niille päästölupia alueellisten ja valtakunnallisten järjestelmien puitteissa (esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmässä) sekä hiilimarkkinaoperaatioista kannettavalla verolla.

5.1.2.3 On pidettävä mielessä, että hiilimarkkinat ovat johdannaismarkkinoita, mikä antaa suurinvestoijille mahdollisuuden spekuloida päästövähennysten odotetulla (futuuri)hinnalla. Nämä markkinat näyttävät jo heikkoutensa, ja ne saattavat horjuttaa entisestään kansainvälisten finanssimarkkinoiden vakautta. Kehitysmaat totesivat Bangkokissa, että markkinamekanismeihin luottaminen lisäisi suojattomuutta eteläisen pallonpuoliskon kehitysmaissa, jotka kärsivät jo nyt elintarvike-, finanssi- ja ilmastokriisistä.

5.1.2.4 Puhtaan kehityksen mekanismin ja uuden alakohtaisen hiilimarkkinoiden hyvitysjärjestelmän prosessien nopeuttamiseksi on suunniteltava validointi-/todentamismenettelyjä.

5.1.2.5 Valmiuksien parantamiseen ja asiantuntijakoulutukseen on investoitava nykyistä enemmän varoja hiilimarkkinoiden kaikilla osa-alueilla sekä kehittyneissä että kehitysmaissa.

5.1.2.6 Jotta alakohtainen hiilimarkkinoiden hyvitysjärjestelmä voidaan toteuttaa, ”taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat” on määriteltävä avoimesti. ETSK kannattaa ajatusta alakohtaisesta hiilimarkkinoiden hyvitysjärjestelmästä erittäin kilpailukykyisillä elinkeinoelämän sektoreilla, mutta varoittaa samalla, että epäonnistumisen riski on todella hyvin suuri, ellei järjestelmää suunnitella mahdollisimman vankkarakenteiseksi.

5.1.3 Kansainvälisen julkisen rahoituksen määrittäminen

5.1.3.1 ETSK yhtyy toteamukseen, että mitä vähemmän tulosta saadaan hiilimarkkinoilta, sitä suurempi on julkisen rahoituksen tarve ilmastonmuutoksen hillitsemistä varten.

5.1.3.2 On otettava käyttöön mekanismeja, joilla tarkistetaan säännöllisesti julkisen rahoituksen tarpeet. Komission on kuitenkin tiedostettava, että julkinen rahoitus saattaa vääristää hiilimarkkinoita, jos rahoitusta ei suunnata sellaisille aloille, jotka eivät osallistu hiilimarkkinoille, eivät ole niistä kiinnostuneita tai eivät ole tehneet hiilimarkkina-aloitteita. Rahoitus on siis suunnattava valmiuksien parantamiseen ja koulutukseen.

5.1.4 Vuosia 2010–2012 koskevan kansainvälisen julkisen rahoituksen pikastartti

5.1.4.1 ETSK on yhtä mieltä siitä, että nopeasti käytettävissä oleva kansainvälinen julkinen rahoitus on tähdellinen osa tarpeeksi kattavaa, tasapuolista ja kunnianhimoista kansainvälistä sopimusta. Se tulisi kohdentaa erityisesti valmiuksien parantamiseen sekä vähähiilistä kasvua koskevien suunnitelmien laatimiseen, valmiuteen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, kokeiluhankkeisiin ja välittömiin mukauttamistoimiin. Nopeasti käytettävissä olevalla tuella olisi pyrittävä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä valmistautumaan tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan sekä välttämään kunnianhimoisen toiminnan kaikkinainen viivästyminen.

5.1.5 Innovatiivista rahoitusta kansainväliseltä lento- ja meriliikenteeltä

5.1.5.1 Kansainvälisen ilmailun ja merenkulun päästöt ovat määrältään suuria, ja ne kasvavat varsin nopeasti. Niitä on säänneltävä, mikäli kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet halutaan vakiinnuttaa ilmakehässä tietylle tasolle. Alan sääntelytoimenpiteillä voitaisiin kerätä runsaasti määrärahoja ilmastosopimukseen. Kustannuksista vastaisivat etupäässä kehittyneiden maiden lentomatkustajat ja kuluttajat. Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön on kuitenkin suostuttava asiassa yhteistyöhön; kuluneena vuosikymmenenä ne ovat hankaloittaneet puuttumista päästöihin.

5.1.6 Kansainvälisen julkisen rahoituksen maksuosuuksien määrittely

5.1.6.1 ETSK on yhtä mieltä siitä, että jos päästöjen määrää painotetaan enemmän kuin BKT:tä, kannustetaan leikkaamaan päästöjä ja tunnustetaan päästöjen vähentämiseen tähtäävien varhaisessa vaiheessa toteutettavien toimien merkitys. On kuitenkin kehitettävä oikeanlainen painotusmekanismi, jotta asiasta päästään sopimukseen Kööpenhaminassa.

5.2 EU:n osuus julkisesta ilmastorahoituksesta

5.2.1 ETSK kannattaa komission päätöstä puhua neuvotteluissa yhdellä äänellä ja tehdä yhtenäinen maailmanlaajuinen tarjous.

5.2.2 ETSK suosittaa, että rahoitushaasteeseen vastattaessa hyödynnetään nykyisiä rakenteita, kuitenkin siten, että laaditaan selkeät valvonta- ja raportointimenettelyt. Näin kustannukset saadaan pidettyä mahdollisimman alhaisina ja varmistetaan, että varat käytetään oikein.

5.3 Euroopan malli hajautetulle, ”alhaalta ylöspäin” suuntautuvalle ilmastorahoituksen hallinnolle

5.3.1 EU:n hallintotaparakennetta voidaan käyttää mallina, mistä on EU:lle toiminnan seuraavissa vaiheissa huomattavaa etua.

5.3.2 ETSK katsoo, että vähähiilistä kasvua koskevien suunnitelmien laatimiselle kaikille maille asetettu määräaika (2011) ei ole realistinen, jos EU pyrkii saamaan aikaan vankkoja ja sovellettavissa olevia suunnitelmia. On otettava huomioon, ettei alan asiantuntemusta ole edes kaikissa EU:n jäsenvaltiossa.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/131

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta”

KOM(2009) 11 lopullinen – 2009/0005 (COD)

”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tiedonanto ja toimintasuunnitelma esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi”

KOM(2009) 10 lopullinen

(2010/C 128/25)

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Neuvosto päätti 27. helmikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta

KOM(2009) 11 lopullinen – 2009/0005 COD.

Komissio päätti 21. tammikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla ja alueiden komitealle – Tiedonanto ja toimintasuunnitelma esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi

KOM(2009) 10 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 159 ääntä puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu kaiken kaikkiaan myönteisesti komission tiedonantoon eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi sekä ehdotukseen direktiiviksi yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta.

1.2 Ehdotettu työohjelma on kunnianhimoinen ja hyvin jäsennelty, ja se sisältää ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseen johdonmukaisesti tähtäävän toimintasuunnitelman. Hallintomuodollisuuksien vähentäminen ja rationalisoiminen, jotka määritellään siten, etteivät ne vaikuta tarvittavan valvonnan nykyiseen turvallisuus- ja laatutasoon, ovat välttämättömiä satamiin saapuvan ja satamista lähtevän liikenteen parantamiseksi.

1.3 Satamien toiminnan parantaminen saattaa edistää maantiekuljetuksista merikuljetuksiin siirrettäviksi tarkoitettujen tavarakuljetusten rationalisointia ja vahvistaa meri-, rautatie-, sisävesi- ja maantieliikenteen intermodaalisuutta niiden liikennepolitiikan valkoisen kirjan suuntaviivojen mukaisesti, jotka vahvistetaan väliarvioinnissa.

1.4 Eräitä tiedonannon ehdotuksia on syvennettävä, ja ETSK kehottaa komissiota käymään keskusteluja kaikkien sidosryhmien kanssa seuraavista aiheista: luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjat, vaarallisten aineiden merikuljetusta koskevien sääntöjen yksinkertaistamismuodollisuudet, kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden kuljetus sekä satamatarkastusten koordinointi (one-stop-shop).

1.5 ETSK on jo aiemmin ottanut selkeästi kantaa satamien luotsipalvelujen erityisluonteeseen (1), ja komitean kanta on edelleen ajankohtainen.

1.6 Komissio toteaa tiedonannossaan ”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset” seuraavaa: ”Koska merenkulun ammattilaisista, päällystöstä ja miehistöstä, on kasvava pula, vaarana on, että henkilöresurssit, jotka pitävät yllä Euroopan meriteollisuuden kilpailukykyä, eivät ole enää riittäviä.”

1.7 Luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjoja koskeva ehdotus saattaa edelleen vähentää luotsitoimintaa ja heikentää ammatin houkuttavuutta monien nuorten keskuudessa. On toteutettava luotettavia tutkimuksia ja analyyseja mahdollisten myönteisten vaikutusten selvittämiseksi, kun taas työllisyyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset vaikuttavat selviltä. Vaihtoehtoisesti voitaisiin tutkia kaukoluotsauksen yleistämistä siten, että hyödynnetään teknologista innovointia sekä säästetään aikaa ja rahaa mutta varmistetaan samalla korkeat turvastandardit. Törmäysten tai muiden sellaisten merionnettomuuksien yhteydessä, jotka saattavat aiheuttaa materiaalivahinkoja tai ihmishenkien menetyksiä, vakuutusyhtiöt voivat kieltäytyä sopimusten mukaisista vahingonkorvauksista, jos aluksesta vastuussa olevien – kapteenin ja konepäällikön – pätevyystodistukset eivät ole voimassa. ETSK suosittaa, että komissio käynnistää keskustelut kaikkien sidosryhmien – varustamojen, luotsien, alan ammattijärjestöjen ja satamaviranomaisten – kanssa, jotta tutkitaan käsillä olevan ehdotuksen todellista vaikutusta turvallisuuteen ja työllisyyteen.

1.8 ETSK kannattaa hanketta esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen (2) luomiseksi. Hanke on lähimerenkulkuohjelman (Sea Short Shipping) kiinteä osa. On välttämätöntä määritellä yhteinen oikeusperusta, jotta unionin kahden sataman (esimerkiksi Lissabonin ja Napolin) välillä ns. yhteisötavaraa kuljettaviin aluksiin voidaan soveltaa samaa kohtelua kuin muihin liikennemuotoihin.

1.9 ETSK olisi toivonut, että tämä mahdollisuus olisi sisällytetty uuteen yhteisön tullikoodeksiin. Koska komissio ei aio enää noudattaa tätä ehdotusta, ETSK kehottaa sisällyttämään sen edes tullikoodeksin täytäntöönpanomääräyksiin, jotka on määrä antaa ennen vuoden 2009 loppua, jotta niitä voitaisiin soveltaa mahdollisimman nopeasti.

1.10 ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti aloitteeseen ottaa käyttöön yksi palvelupiste, jonka puoleen voidaan kääntyä kaikissa käytännön kysymyksissä, sekä kaikkiin muihin rationalisointitoimiin, kuten eri satama- ja tulliviranomaisten suorittamien tarkastusten suunnitteluun ja mahdollisuuteen lähettää hallinnolliset asiakirjat sähköisesti. Tämä ei kuitenkaan saa haitata tulliviranomaisten työtä näiden pyrkiessä torjumaan rikollisuutta.

1.11 ETSK kehottaa komissiota tutkimaan tarkkaan mahdollisuutta ulottaa samat oikeudet niihin EU:n kahden sataman välillä liikennöiviin aluksiin, jotka poikkeavat EU:n ulkopuolisessa satamassa. Varustamojärjestöjen mukaan kyse on huomattavasta määrästä aluksia, jotka voisivat hyötyä esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen eduista.

1.12 Englannin käyttäminen meriliikenteen yhteisenä kielenä lentoliikenteen tavoin helpottaisi huomattavasti käytäntöä ja hallintomenettelyjä.

2. Komission tiedonanto ja toimintasuunnitelma

2.1 Henkilöiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus tulisi taata samalla tavoin kaikissa liikennemuodoissa. Sisämarkkinoiden edut on konkretisoitava siten, että kehitetään toimia, joilla helpotetaan kyseisen tavoitteen saavuttamista. Tällä hetkellä meriliikenteessä ei ole samoja etuoikeuksia kuin maaliikenteessä. Lukuisat muodollisuudet, hallinnolliset rasitteet ja tarkastukset eivätkä kannusta käyttämään meriliikennettä tavarakuljetuksiin Euroopan unionissa.

2.2 Komission asiakirjassa tarkastellaan sitä meriliikenteen hallintomenettelyjen ongelmaa, että kuljetettaessa vapaassa liikenteessä olevaa ns. yhteisötavaraa EU:n kahden sataman välillä sovelletaan erityisiä tulli- ja kuljetussääntöjä, kasvinsuojelu- ja eläinlääkintäsäännöksiä sekä erilaisia muodollisuuksia.

2.3 Komitea muistuttaa, että neuvosto kehotti jo vuonna 2006 edistämään lähimerenkulkua ja että se toisti kehotuksensa vuonna 2007. Tiedonannossa viitataan myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuoden 2006 lopulla antamaan lausuntoon, jossa kehotetaan lakkauttamaan meriliikenteen tarkastukset sisärajoilla.

2.4 Komissio ilmoitti liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarvioinnissa aikeestaan luoda esteetön eurooppalainen meriliikennealue. Komissio vahvisti aikomuksensa yhdennettyä meripolitiikkaa käsittelevässä ”sinisessä kirjassa”. Tämä lähestymistapa liittyy lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja parantamiseen.

2.5 Lähimerenkulku (Short Sea Shipping, SSS) saattaa osaltaan parantaa tarjonnan laatua, sillä alukset tuottavat vähemmän saasteita kuljetettua rahtitonnia kohti, aiheuttavat vähemmän ulkoisia kustannuksia ja vähentävät maantieliikenteen ruuhkia.

2.6 Lähimerenkulun hyödyntäminen voisi auttaa yhteisöä saavuttamaan Kioton jälkeiset hiilidioksidipäästötavoitteet.

2.7 Alusliikennepalvelu tai alusliikenteen tieto- ja seurantajärjestelmä (Vessel Traffic Services / Vessel Traffic Information and Management Systems, VTS/VTMIS), joka hyödyntää automaattista tunnistusjärjestelmää (Automatic Identification System, AIS), on alusten tunnistamiseen ja seuraamiseen tarkoitetun pitkän kantaman järjestelmän (Long-Range Identification and Tracking of Ships, LRIT) ohella kiinteä osa tulevaa meriliikenteen sähköistä toimintaympäristöä (e-Maritime), joka otetaan käyttöön tavarankuljetuksia ja merenkulkua varten. Kyseisen teknologian käyttö yhdistettynä integroituun seuranta- ja valvontajärjestelmään parantaa vastedes mahdollisuuksia kontrolloida meriliikennettä.

2.8 Komission toimintasuunnitelmaan sisältyy 11 toimenpidettä: kolme lyhyen aikavälin ja neljä keskipitkän aikavälin toimenpidettä sekä neljä suositusta jäsenvaltioille.

2.9 Vuoden 2009 aikana toteutettaviin lyhyen aikavälin toimiin sisältyvät seuraavat hankkeet:

—	yksinomaan EU:n satamien välillä liikennöivien alusten satamamuodollisuuksien yksinkertaistaminen

—	ohjeet EU:n satamien välillä kuljetettavien eläin- ja kasvituotteiden asiakirjojen tarkastusten nopeuttamiseksi

—	direktiivi eri säädösten nojalla vaadittavien asiakirjojen rationalisoinnista.

2.10 Toimintasuunnitelmaan sisältyy keskipitkän aikavälin toimia, jotka on määrä esittää vuonna 2010:

—	EU:n satamien välillä liikennöivien, mutta kolmannessa maassa tai vapaa-alueella poikkeavien alusten hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistaminen

—	sähköisen tiedonsiirron mahdollisuuden vahvistaminen

—	yhden luukun hallinnollisen järjestelmän luominen

—	vaarallisten aineiden merikuljetusta koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen.

2.11 Suositusten muodossa annettavat neljä pitkän aikavälin toimenpidettä ovat seuraavat:

—	hallinnollisten tarkastusten koordinointi alusten satamassaoloajan lyhentämiseksi

—	hallinnollisen viestinnän helpottaminen

—	luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjojen myöntäminen

—	liikennevirtojen ja tilankäytön järkeistäminen satamissa.

3. ETSK:n huomiot

3.1 ETSK ilmaisee olevansa yleisesti ottaen erittäin tyytyväinen komission ehdottamaan toimintasuunnitelmaan, mutta haluaa kuitenkin esittää käsillä olevassa lausunnossa eräitä kriittisiä huomioita. ETSK on jo suhtautunut myönteisesti esteettömän meriliikennealueen luomishankkeeseen ja vahvistaa kannattavansa aloitetta.

3.2 Suunnitelma kärsii kuitenkin vaikeuksista, joita jäsenvaltiot asettavat pyrittäessä yhtenäiseen ja selkeään lainsäädäntöön sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi. Suurimmat esteet muodostuvat tarpeettomista tullimuodollisuuksista, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tarkastusten ja valvonnan koordinoinnin puutteesta sekä sähköisen viestinnän ja yhteentoimivien järjestelmien puutteesta. ETSK kehottaa komissiota yksinkertaistamaan mahdollisimman pian tullimuodollisuuksia ja vain EU:n satamien välillä liikkuviin aluksiin sovellettavia menettelyjä, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä luotaessa esteetön eurooppalainen meriliikennealue.

3.3 Yksinomaan EU:n satamien välillä liikennöivien alusten tullimuodollisuuksien yksinkertaistaminen on keskeinen seikka luotaessa esteetön eurooppalainen meriliikennealue. Ehdotus yhteisön tullikoodeksin muuttamiseksi olisi ratkaissut ongelmat, mutta koska sitä on äskettäin muutettu, ehdotetaan, että eurooppalaisen meriliikennealueen oikeusperusta sisällytetään uuden tullikoodeksin täytäntöönpanomääräyksiin. Kyseisessä asiakirjassa on tarkennettava, että vain yhteisötavaroiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi eurooppalaiseen meriliikennealueeseen sisältyvät EU:n kahden sataman välillä liikkuvissa aluksissa kuljetettavat yhteisötavarat.

3.4 Suurimmassa osassa ehdotetuista toimista rajoitutaan kehottamaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla parannetaan ja helpotetaan hallintomenettelyjä, vaikka tarvittaisiin paljon tiukempia ja sitovampia aloitteita.

3.5 Komission ehdottamassa asiakirjassa keskitytään liikaa yhteen kolmesta Lissabonin strategian pilarista, eli talouspolitiikkaan, kun taas komitean mielestä olisi aiheellista tasapainottaa nykyistä paremmin talouspoliittisia intressejä ja muita keskeisiä näkökohtia, kuten sosiaali- ja ympäristöasioita.

3.6 ETSK kannattaa aloitteita, joilla pyritään parantamaan yhteismarkkinoihin sovellettavaa lainsäädäntö- ja sääntelykehystä edellyttäen, etteivät kyseiset toimet heikennä kansalaisten, työntekijöiden ja ympäristön turvallisuutta tai vaaranna työllisyyttä. Eräiden ehdotettujen toimien osalta, kuten luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjat, riski vaikuttaa toteutuvan.

3.7 Meriliikenteen ansiosta voidaan kuljettaa huomattavia tavaramääriä siten, että hiilidioksidipäästöjen suhde rahtitonnia tai kilometriä kohti on edullinen. Alalla voidaan tehdä myös huomattavia parannuksia kehittämällä uutta moottoriteknologiaa, käyttämällä puhtaampia polttoaineita ja vähentämällä nopeutta. Vähentämällä tarpeettomista hallintomenettelyistä johtuvia odotusaikoja satamissa voidaan moninkertaistaa laivaliikennettä satamissa, lisätä tehokkuutta ja vähentää kustannuksia sekä edistää osaltaan kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen saavuttamista sekä turvallista ja kestäväpohjaista liikkuvuutta (3). Liikenteestä esteettömällä alueella tehdään houkuttavampaa, kun tuetaan ympäristöystävällistä liikennemuotoa.

3.8 ETSK on jo ilmaissut kannattavansa Marco Polo II -ohjelmaa, jonka avulla pyritään vähentämään liikenneruuhkia, parantamaan liikennejärjestelmän ympäristöystävällisyyttä sekä lisäämään intermodaalikuljetuksia siirtämällä ennakoitu kansainvälisen rahtiliikenteen vuosittainen kokonaiskasvu maanteiltä lähimerenkulkuun, rautateille ja vesiteille. Toimintasuunnitelmaa on täydennettävä entistä laajemmalla strategialla, johon sisältyy myös merten valtateiden toteuttaminen. Eurooppalaisen Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän käyttöönotto yksinkertaistaa edelleen kyseistä strategiaa.

3.9 Ehdotetut hallinnon yksinkertaistamistoimet perustuvat unionin nykyiseen vakiintuneeseen ja myönteiseen käytäntöön tarkistaa vanhentuneiden unionin säännösten tarpeellisuus ja tehokkuus tai analysoida perustamissopimuksen periaatteiden kanssa ristiriidassa olevia kansallisia käytänteitä ja säännöksiä.

4. Erityishuomioita – Lyhyen aikavälin toimet

4.1 Direktiivi

4.1.1 Ehdotettu direktiivi ei varmastikaan ole tärkein toimintasuunnitelmassa esitetyistä toimista. Ehdotettu direktiivi kumoaa nykyisen direktiivin 2002/6/EY ja mahdollistaa menettelyjen yksinkertaistamisen kolmen keskeisen uudistuksen avulla: käytetään liiallisen dokumentoinnin estämiseksi nykyistä eurooppalaista mallia 9. huhtikuuta 1965 tehdyn ja heinäkuussa 2005 tarkistetun Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) FAL-yleissopimuksen sijaan, hyödynnetään sähköistä tiedonvälitystä sekä nimetään yksi viranomainen, jolle esitetään kaikki vaadittavat ilmoitukset ja asiakirjat.

4.1.2 ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuun direktiiviin, jonka ansiosta voidaan yksinkertaisin keinoin helpottaa kapteenien ja varustamojen tehtävää. Komitea kehottaa huolehtimaan siitä, ettei yksinkertaistaminen vaikuta millään tavoin kielteisesti nykyisten terveyden ja ympäristön suojelutoimien tasoon esimerkiksi aluksella syntyvää jätettä ja lastijäämiä koskevan lainsäädännön osalta.

4.2 ETSK:n mielestä on selvennettävä niiden suuntaviivojen määrittelyä, jotka koskevat eurooppalaisten satamien välillä kuljetettujen kasvi- ja eläintuotteiden asiakirjatarkastusten nopeuttamista. Pandemioiden, kun lintu- ja sikainfluenssan, leviäminen saa julkisen mielipiteen kaikkialla maailmassa hälytystilaan ja edellyttää turvatoimien lisäämistä. Tuotteiden alkuperän jäljitettävyys on keskeistä, jotta rajoitetaan mahdolliset tautipesäkkeet. Ehdotetuista toimista onkin käytävä selkeästi ilmi, etteivät ne heikennä nykyisiä säännöksiä.

5. Erityishuomioita – Keskipitkän aikavälin toimet

5.1 Osan meriliikenteestä muodostavat kahden tai useamman EU:n sataman välillä liikennöivät alukset, jotka poikkeavat kerran tai useammin kolmannessa maassa tai vapaa-alueella. ETSK katsoo, että kyseisten alusten hallinnollisia velvoitteita on yksinkertaistettava. Koska ilmailu- ja avaruustekniikka on kehittynyt tunnistamisen ja jäljittämisen aloilla ja yhteisötavaroiden sähköiset tunnistusjärjestelmät ovat parantuneet asteittain, voidaan samalla varmistaa alkuperä ja vähentää huomattavasti varustamojen kyseiseen työhön kuluvaa aikaa ja kustannuksia.

5.2 Sähköistä tullijärjestelmää – josta määrätään päätöksessä N:o 70/2008/EY – hyödyntävään yhteisön uuteen tullikoodeksiin täydellisesti nivoutuvan meriliikenteen sähköisen toimintaympäristön (e-Maritime) vahvistaminen kuuluu ETSK:n toivomiin ratkaisuihin kansalaisten elinolojen parantamiseksi ja tarpeettoman ja haitallisen byrokratian vähentämiseksi.

5.3 Yhden luukun hallinnollisen järjestelmän luominen on myös odotettu toimenpide. On vain kysyttävä, miksei sitä ole vielä toteutettu. ETSK kannattaa painokkaasti tätä ehdotusta ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään pikaisesti tarvittavat toimet.

5.4 Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen. Nykyisissä säännöissä edellytetään vaarallisten aineiden multimodaalikuljetuksilta enemmän hallinnollisia muodollisuuksia kuin vain yhtä kuljetusmuotoa käytettäessä. Merikuljetukset ovat yhä useammin osa multimodaalikuljetuksia, ja se joutuu kärsimään yhtä kuljetusmuotoa, kuten maantiekuljetuksia, hyödyntäviin vaihtoehtoihin näiden. Tämä ei kannusta käyttämään merikuljetuksia. Samalla kun noudatetaan tiukasti erityisiä merikuljetuksiin sovellettavia turvallisuusmääräyksiä, ETSK katsoo, että voidaan toteuttaa eräitä etenkin niitä ro-ro-aluksia (roll-on/roll-off) koskevia toimia, jotka kuljettavat liikennevälineitä, jotka jo noudattavat vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua direktiiviä tai 30. syyskuuta 1957 tehtyä eurooppalaista sopimusta vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR).

6. Erityishuomioita – Suositusten perusteella toteutettavat toimet

6.1 Hallinnollisten tarkastusten koordinointi. Yhden palvelupisteen mallin mukaisesti satama-, tulli- ja poliisiviranomaisten tulisi sovittaa yhteen toisiinsa liittyvät tarkastukset ja suunnitella ne toteutettaviksi mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti tai ajallisesti hyvin lähekkäin. Näin säästettäisiin huomattavasti aikaa lastia purettaessa, kun otetaan huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa lasti voidaan purkaa vasta kun kaikki tarkastukset on suoritettu. ETSK kannattaa vahvasti ehdotusta.

6.2 Hallinnollisen viestinnän helpottaminen. Ehdotuksella puututaan erittäin hankalaan ongelmaan: yhteisen kielen käyttöön meriliikenteessä. Komissio ehdottaa asianmukaisesti, että käytetään naapurimaassa puhuttua samaa kieltä tai englantia. Komissio irrottautuu perinteisestä diplomaattisesta varovaisuudesta ja korostaa tämän valinnan merkitystä käytännön syistä. Ehdotus on järkevä ja asianmukainen. ETSK katsoo kuitenkin, että lentoliikenteen tavoin myös meriliikenteessä tulisi omaksua yhteinen kieli ei vain taloudellisista vaan myös turvallisuussyistä. Mayday on kansainvälinen hätäviesti, ja kansainvälisessä radioliikenteessä tulisi yleisesti ottaen käyttää englantia. Ymmärtämisen helpottamiseksi voitaisiin ottaa käyttöön sähköisiä käännösohjelmia, joiden avulla voitaisiin lastin purkamisen yhteydessä kääntää tarvittava teksti ja täyttää vaadittavat lomakkeet.

6.3 Luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjojen myöntäminen. ETSK kehottaa pohtimaan huolellisesti tätä ehdotusta, sillä se ei pidä sitä tarpeellisena eikä oikeasuhtaisena. Satamaluotseilla on erittäin korkea ammattipätevyys ja ammatti on tiiviisti sidoksissa kulloisenkin sataman päivittäiseen toimintaan. Satamien liikennöitävyys saattaa tunnetusti muuttua äkillisesti virtausten, vuoroveden, sääolojen ja liikenteen vuoksi. Ajansäästö ei ole erityisen merkittävä ja kustannukset siirtyisivät tarvittaviin turvatoimiin. ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen ehdotusta ja tutkimaan luotsijärjestöjen kanssa parhaita tapoja parantaa palvelua turvallisuutta vähentämättä.

6.4 Liikennevirtojen ja tilankäytön järkeistäminen satamissa. ETSK katsoo, että kyseessä on toimenpide, josta meri- ja satamaviranomaiset käyvät ”kilpailua”. Satamaviranomaisten tulisi harkita vakavasti sitä, ettei keskisuuria ja pieniä aluksia pidä syrjiä. Palvelun parantaminen houkuttelee enemmän liikennettä, ja näin ollen on selvää, että jokainen viranomainen suunnittelee investointeja, joita tarvitaan oman sataman toiminnan tehostamiseksi. Ehdotus on kuitenkin hyvä!

6.5 ETSK katsoo, että komission ehdotus on toteutettava nopeammin, ja kehottaa aiheen tärkeyden vuoksi vahvistamaan nykyisin käsittämättömästi vähennettyä henkilökuntaa ja siten palveluja, joilla on huolehdittava lähimerenkulkuohjelman käytännön toteutuksesta.

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EYVL C 48, 21.2.2002, s. 122; EUVL C 294, 25.11.2005, s. 25; EUVL C 168, 20.7.2007, s. 50.

(2) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 45.

(3) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 20–24, esittelijä: Anna Bredima.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/136

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kertomus edistymisestä uusiutuvien energialähteiden käytössä: direktiivin 2001/77/EY 3 artiklan ja direktiivin 2003/30/EY 4 artiklan 2 kohdan mukainen komission kertomus sekä kertomus biomassaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (KOM(2005) 628) täytäntöönpanosta”

KOM(2009) 192 lopullinen

(2010/C 128/26)

Euroopan komissio päätti 24. helmikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kertomus edistymisestä uusiutuvien energialähteiden käytössä: direktiivin 2001/77/EY 3 artiklan ja direktiivin 2003/30/EY 4 artiklan 2 kohdan mukainen komission kertomus sekä kertomus biomassaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (KOM(2005) 628) täytäntöönpanosta

KOM(2009) 192 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. lokakuuta 2009. Esittelijä: Lavinia ANDREI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 97 puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK katsoo, että ilmastonmuutos on yksi vakavimmista maailman ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvista uhista ja että sen vaikutuksia voidaan lieventää ainoastaan kaikkien maiden nopeilla ja vastuullisilla toimilla. EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi kuitenkin jatkaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa edistävinä voimina. Uusiutuvien energialähteiden käyttö voi olla yksi keskeisistä välineistä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi sekä energiaa koskevan omavaraisuuden ja toimitusvarmuuden varmistamiseksi Euroopassa.

1.2 Komitea on huolissaan siitä, että EU tuskin pystyy saavuttamaan tavoitteita, jotka on direktiiveillä 2001/77/EY ja 2003/30/EY asetettu vuodeksi 2010, ja kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään vastuullisiin toimenpiteisiin ja pyrkimään kaikin keinoin saavuttamaan sovitut tavoitteet vuoteen 2010 mennessä.

1.3 ETSK korostaa yhden ainoan pitkän aikavälin EU-energiastrategian tarvetta. Lisäksi sähkömarkkinoita varten tarvitaan vakaa ja ennakoitavissa oleva pitkän aikavälin sääntelykehys.

1.4 Uusiutuvien energiamuotojen sektori tarjoaa useita mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen Euroopassa sekä alueelliseen kehittämiseen.

1.5 Lisäksi tulisi julkaista parempi arvio kotitalouksien budjettiin kohdistuvasta lisäpaineesta.

1.6 Maataloustuottajilla ja pk-yrityksillä voi olla avainrooli uusiutuvien energiamuotojen alalla.

1.7 Komitea toistaa, että liikennealalla ensi sijalla tulisi olla energiatehokkuus ja toisella sijalla mahdollisesti biopolttoaineen käyttö, mikäli kyseinen tuotantomenetelmä on kestäväpohjainen.

1.8 Tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden tulisi monipuolistaa teknologioita ja käyttää liikennealalla uudenlaisia moottoreita, investoida entistä enemmän toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden kaltaisiin polttoaineisiin sekä kannustaa ja tukea lisätutkimusta ja -kehittämistä.

1.9 ETSK esittää, että jokaisen jäsenvaltion tulisi laatia ja julkaista oman alueensa kartta, johon on merkitty energiakasvien viljelyyn sopivat alat. Näin voitaisiin arvioida yhdennetysti biopolttoaineen potentiaalia sekä välttää arvokkaan maatalousmaan ja kallisarvoisten, biologisesti monimuotoisten alueiden käyttöä.

1.10 ETSK suosittaa metsien käyttöön kohdistuvaa painetta koskevat huolet huomioon ottaen, että merkittäviin toimiin ja päätöksiin energiantuotantoon käytettävän biomassan suhteen ryhdytään vasta asianmukaisen seurantajärjestelmän käyttöönottamisen jälkeen.

1.11 Komission tulisi harkita asianmukaisen rahoituksen osoittamista energiakysymyksiä koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi ja EU:n kansalaisten valistamiseksi. Lisärahoitusta tulisi myöntää sen varmistamiseksi, että energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen tuotannon asiantuntijoita on käytettävissä.

Olisi tehtävä toistuvasti ehdotuksia uusiutuvien energiamuotojen tutkimiseen ja kehittämiseen käytettävien määrärahojen säilyttämisestä ja lisäämisestä jäsenvaltioissa sekä unionin tasolla finanssikriisistä huolimatta, sillä muuten vaarana on kaiken itsenäisyyden menettäminen lyhyessä ajassa suhteessa muihin voimakkaisiin toimijoihin.

1.12 Seuraavia väliraportteja ajatellen Euroopan komission tulisi myös pohtia mahdollisuutta seurata elinkaarensa loppuun tulevien uusiutuvan energian välineiden käsittelyä ja kierrätystä ja siihen liittyvää raportointia.

2. Johdanto

2.1 Euroopan komissio hyväksyi 24. huhtikuuta 2009 tiedonannon aiheesta ”Kertomus edistymisestä uusiutuvien energialähteiden käytössä” (KOM(2009)192 lopullinen), johon liittyi yksityiskohtaisempi valmisteluasiakirja SEC(2009) 503 final. Tiedonannossa nostetaan esiin EU:n poliittiset puitteet uusiutuvan energian alalla: uusiutuvan energian merkitys ilmastonmuutosta ja kestäväpohjaisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, energian toimitusvarmuuden parantamisessa ja innovatiivisen eurooppalaisen uusiutuvan energian elinkeinoalan kehittämisessä työpaikkojen ja tulojen luomiseksi Eurooppaan.

2.2 Komissio asetti direktiiveillä 2001/77/EY ja 2003/30/EY vuodeksi 2010 tavoitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuudelle sekä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiselle liikenteessä. Kyseisten direktiivien mukaan EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittaisia raportteja ja analysoitava edistymistä kansallisten ohjeellisten tavoitteiden saavuttamisen suhteen ja komission on tarkasteltava edistymistä kahden vuoden välein. Vuonna 2005 hyväksyttiin lisäksi biomassaa koskeva toimintasuunnitelma (1), jossa huomiota kiinnitetään erityisesti jäsenvaltioiden tarpeeseen kehittää Euroopan biomassaresursseja.

2.3 Jäsenvaltiot saivat valita vapaasti mieleisensä tukimekanismin tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.4 Käsillä olevassa kertomuksessa todetaan, että edistyminen kahden viime vuoden aikana on ollut heikkoa: ainoastaan kaksi jäsenvaltiota on saavuttanut tavoitteensa. Siinä vahvistetaan aikaisempi analyysi, jonka mukaan EU tuskin saavuttaa vuodeksi 2010 asetetut tavoitteet. EU saattaa saavuttaa 19 prosentin uusiutuvien energiamuotojen osuuden sähkönkäytössä tavoitellun 21 prosentin sijasta ja 4 prosentin uusiutuvien energiamuotojen osuuden liikennealalla tavoitellun 5,75 prosentin sijasta.

2.5 Kertomuksessa tutkitaan syitä ja selvitetään, että uudessa, energia- ja ilmastopaketin osana hyväksytyssä, uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä (2009/28/EY) (2) puututaan kaikkiin kertomuksessa esitettyihin huolenaiheisiin ja että kyseinen direktiivi tarjoaa tukevan perustan esteiden poistamiselle ja uusiutuvien energiamuotojen kasvun lisäämiselle 10 seuraavan vuoden aikana.

3. Komission asiakirjat

3.1 Uusiutuva energia sähköalalla

3.1.1 Komission tiedonannossa annetaan tietoa väliraporteista, jotka koskevat sähkön osalta tietoja vuosilta 2004–2006 ja biopolttoaineen osalta vuodelta 2007.

3.1.2 Vuonna 2006 uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön loppukulutuksen osuus EU:ssa oli 15,7 prosenttia, kun se vuonna 2004 oli 14,5 prosenttia. Vuodeksi 2010 asetettua 21 prosentin tavoitetta ei saavuteta ilman merkittäviä lisäponnistuksia. Ainoastaan kaksi jäsenvaltiota – Unkari ja Saksa – ovat saavuttaneet vuodeksi 2010 asettamansa tavoitteet, kuusi jäsenvaltiota on menestynyt pyrkimyksissään EU:n keskiarvoa paremmin, mutta seitsemässä jäsenvaltiossa uusiutuvien energiamuotojen osuudet ovat polkeneet paikoillaan tai jopa laskeneet.

3.1.3 Käytettyjen teknologioiden monipuolisuus ei ole ollut kovin suuri. Kiinteän biomassan ja tuulivoiman käyttö on lisääntynyt eniten.

3.1.4 Edistymisessä on havaittavissa eroja, koska käytössä on ollut 27 erilaista tukijärjestelmää, joihin lukeutuu erilaisia poliittisia välineitä kuten syöttötariffimaksuja, lisämaksujärjestelmiä, vihreitä sertifikaatteja, verovapautuksia, polttoaineen toimittajille asetettuja velvoitteita, julkisia hankintoja koskevaa politiikkaa sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Epäjohdonmukaisuus sekä politiikkojen ja budjettien nopeat muutokset jarruttavat uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden kehittämistä.

3.1.5 Täytäntöönpanon suurimmiksi ongelmiksi on todettu hallinnolliset esteet sekä verkkoonliittymisoikeudet: verkon riittämätön kapasiteetti, epäselvät menettelyt verkkoon liittymiseksi, korkeat liittymiskustannukset ja liittymislupien pitkät toimitusajat. Kyseisten suurten esteiden perustana ovat useammin hallinnollisten ja muiden resurssien puute kuin teknologiset syyt.

3.1.6 Lisäksi joissain jäsenvaltioissa liittymis- ja laajentumiskustannukset ja eräiden siirto- ja jakeluverkko-operaattoreiden maksujärjestelmät suosivat edelleen vakiintuneita tuottajia ja syrjivät uusia, pienempiä, uusiutuvista lähteistä usein hajautetusti sähköä tuottavia yrityksiä. Tämä haittaa työpaikkojen luomista ja kasvua paikallisella ja alueellisella tasolla.

3.1.7 Kaikki jäsenvaltiot eivät ole vieläkään panneet kokonaan täytäntöön alkuperätakuuta koskevaa järjestelmää. Siihen liittyy luotettavuuteen ja kaksinkertaiseen laskentaan liittyviä ongelmia sekä riski saman energian markkinoimisesta kahdelle eri kuluttajaryhmälle. Tämä on heikentänyt yleisesti ottaen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kuluttajamarkkinoita.

3.2 Uusiutuva energia liikennealalla

3.2.1 Direktiivissä 2003/30/EY, joka koskee uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä liikenteessä, vaadittiin jäsenvaltioita asettamaan vuosiksi 2005 ja 2010 tavoitteet sille, mikä osuus liikennekäyttöön tarkoitetusta bensiinistä ja dieselöljystä on korvattava uusiutuvista energialähteistä tuotetulla energialla. Vuoden 2005 vertailukohdaksi otettiin 2 prosentin viitearvo ja vuoden 2010 vertailukohdaksi 5,75 prosentin viitearvo. Tammikuussa 2007 julkaistussa välikertomuksessa (3) todetaan, että biopolttoaineiden osuus EU:ssa nousi vuonna 2005 yhteen prosenttiin. Vain Saksa ja Ruotsi saavuttivat viitearvonsa.

3.2.2 Jäsenvaltioiden raporttien mukaan vuonna 2007 EU:ssa liikenteessä käytetystä polttoaineesta 8,1 Mtoe (2,6 prosenttia) oli biopolttoainetta. Biodieselin osuus liikenteen uusiutuvista polttoaineista oli 75 prosenttia (6,1 Mtoe) vuonna 2007. Siitä 26 prosenttia oli tuontitavaraa. Bioetanolin osuus oli 15 prosenttia (1,24 Mtoe), josta 31 prosenttia tuotiin EU:n ulkopuolelta. Loput 10 prosenttia oli puhdasta kasviöljyä, jota käytettiin Saksassa, Irlannissa ja Alankomaissa, sekä biokaasua, jota käytettiin Ruotsissa.

3.2.3 Saksa, Ranska, Itävalta, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta pysyivät vuosina 2006 ja 2007 viitenä suurimpana biopolttoaineen kuluttajana. Nämä jäsenvaltiot vastasivat 87 prosentista (2006) ja 81 prosentista (2007) EU:n biopolttoaineen kokonaiskulutuksesta. Muunlaisten uusiutuvista energialähteistä saatavien liikennealan polttoaineiden käytöstä ei raportoitu. Erilaisista lähteistä saatavan vedyn osuus on mitättömän pieni, ja tieliikenteessä käytetään uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä vain hyvin vähän.

3.2.4 Bioetanolin nettotuonti lisääntyi 171 Ktoe:stä vuonna 2005 397 Ktoe:hen vuonna 2007, ja EU:n biodieseltuotannon osuus on ollut laskussa. EU:n biodieselin kauppatase oli positiivinen vuonna 2005 (vienti: 355 Ktoe), mutta muuttui negatiiviseksi vuonna 2007 (tuonti: 1,8 Mtoe). Yksi suuri syy tähän muutokseen oli Yhdysvalloista tuotavan soijaöljymetyyliesterin halpa hinta sekä Brasiliassa ja Argentiinassa sokeriruo’osta tuotettu etanoli.

3.2.5 Verohelpotukset ja biopolttoainevelvoitteet ovat olleet kaksi yleisintä jäsenvaltioiden käyttämää biopolttoaineita edistävää välinettä. Kaikissa jäsenvaltioissa Suomea lukuun ottamatta pääasiallisena tukitoimena oli vuosina 2005–2006 valmisteverovapaus. Biopolttoainevelvoitteita asetettiin vain kolmessa maassa. Vuodesta 2007 lähtien yli puolet jäsenvaltioista on asettanut vaatimuksia tietyn biopolttoaineen kanssa tehtävien polttoainesekoitusten tuottamisesta ja useimmissa tapauksissa soveltanut samaan aikaan vain osittaista, mutta yhä korkeampaa verotusta. Jotkut maat käyttävät kiintiöitä ja tarjouskilpailuja.

3.2.6 Lisäksi osa jäsenvaltioista tukee biopolttoaineita erityistoimin. Kyseisiin poliittisiin välineisiin kuuluu maatalouteen liittyviä toimia kuten raaka-aineiden tuotanto ja teollisuuteen liittyviä toimia kuten tarvittavat toimet välituotteiden ja lopullisten tuotteiden valmistamiseksi, biopolttoaineiden jakeluun liittyviä toimia, biopolttoaineilla kulkevien autojen ja ajoneuvojen osto ja huolto.

3.3 Taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset

3.3.1 Taloudellisesta näkökulmasta biopolttoaineiden lisääntynyt käyttö on auttanut parantamaan toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja monipuolistamalla EU:n polttoaineyhdistelmää.

3.3.2 Biomassa- ja biopolttoainesektorit ovat myös tukeneet EU:n taloutta luomalla uusia työpaikkoja. Vuonna 2005 sähköverkkoon liittymätön biomassan käyttö työllisti 600 000 työntekijää, sähköverkkoon liitetty biomassa sekä biopolttoaineet yli 100 000 työntekijää ja biokaasu noin 50 000 työntekijää. Lisäksi maa- ja metsätaloudella on tärkeä rooli biomassateknologian polttoaineen toimittajina.

3.3.3 Vuosina 2006 ja 2007 markkinoille saatettujen biopolttoaineiden kulutuksen ansiosta EU:n kasvihuonekaasujen nettosäästö oli hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna 9,7 Mt vuonna 2006 ja 14,0 Mt vuonna 2007. Tämä tarkoittaa, että EU:n biopolttoainekulutus on merkinnyt hiljattain maatalouskäytöstä poistetun maan uudelleenhyödyntämistä tai viljelysmaasta luopumisen hidastumista EU:ssa.

3.3.4 Biopolttoaineiden käyttöönotto on edelleen kalliimpaa kuin muiden hiilidioksidin vähentämiseen muilla aloilla käytettyjen teknologioiden, mutta nykyajan teknologian avulla se on edelleen käyttökelpoinen ratkaisu liikennesektorin hiilidioksidipäästöjen kasvun hidastamiseksi.

3.4 Rikkomistapaukset

3.4.1 Komissio on vuodesta 2004 lähtien aloittanut 61 oikeudellista menettelyä jäsenvaltioita vastaan sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2001/77/EY noudattamatta jättämisen vuoksi. Näistä tapauksista 16 on vielä ratkaisematta. Komissio on vuodesta 2005 lähtien aloittanut liikenteen uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä annetun direktiivin 2003/30/EY pohjalta 62 oikeudellista menettelyä jäsenvaltioita vastaan direktiivin noudattamatta jättämisen vuoksi. Niistä monet johtuivat raportointivelvoitteiden laiminlyönnistä tai direktiivin viitearvojen mukaisten kansallisten tavoitteiden asettamatta jättämisestä.

3.5 Uusiutuvan energian hyödyntäminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä

3.5.1 Sektorin osuus energian koko loppukulutuksesta on noin 50 prosenttia ja uusiutuvista energialähteistä saatavan energian koko loppukulutuksesta 60 prosenttia. Eniten käytetään biomassaa, mutta myös aurinkolämpöä ja maalämpöä käytetään.

3.5.2 Biomassaa voidaan käyttää lämmön ja sähkön tuotannossa sekä biopolttoaineena (esimerkiksi biomassan käyttö liikenteessä). Tästä syystä EU laati vuonna 2005 biomassaa koskevan 33 toimenpiteen toimintasuunnitelman, jossa korostettiin koordinoidun toiminnan tarvetta ja jonka perusteella tässä kertomuksessa arvioidaan biomassa-alalla tapahtunutta edistystä.

3.5.3 Biomassan käyttöä rajoittavia tekijöitä ovat hallinnolliset esteet ja markkinoihin liittymättömät esteet, kuten tarve määritellä käsitteet selkeämmin ja yhdenmukaisemmin ja pitkällisten ja oikeudellisesti monimutkaisten lupakäsittelymenettelyjen aiheuttamat pullonkaulat.

3.5.4 On olemassa edelleen lukuisia hallinnollisia esteitä, jotka vaikeuttavat bioenergiavoimaloiden kehittämistä EU:n jäsenvaltioissa. Komissio on toteuttanut tutkimuksen bioenergialupien vertaisarvioinnista, analysoinut lupien hankintaan EU:ssa kuluvia aikoja sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat luvan saamiseen tai epäämiseen.

4. Yleistä

4.1 ETSK pitää tervetulleena komission tiedonantoa, jossa tuodaan esiin jatkuva tarve laatia uusia ja entistä vahvempia säädöspuitteita, jotka kattavat myös jatkuvan seurannan ja raportoinnin. Osa havaituista esteistä on jo otettu huomioon uuden uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin ja kansallisten toimintasuunnitelmien suuntaviivojen laatimisessa.

4.2 ETSK toistaa kannattavansa selvästi uusiutuvien energiavarojen käyttöä ja että se on tietoinen siitä, että niiden osuuden on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä oltava huomattavasti vuodeksi 2020 asetettua 20 prosentin tavoitetta suurempi, jotta Eurooppa-neuvoston asettamat kunnianhimoiset tavoitteet (hiilidioksidipäästöjen 60–80 prosentin vähennys ja energiaomavaraisuuden lisääntyminen) voidaan saavuttaa (4).

4.3 ETSK korostaa yhden ainoan pitkän aikavälin EU-energiastrategian tarvetta.

4.4 Yleistä tietoisuutta ja valistusta on lisättävä kansalaisten tuen saamiseksi, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön lisäämiseksi. Tämän vuoksi kansallisilla ohjelmilla voisi olla merkittävä rooli uusiutuvien energialähteiden alan kehityksen tukemisessa.

4.5 Uusiutuvien energiamuotojen sektori tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen Euroopassa. WWF:n laatima tutkimus (5) osoittaa, että vähintään 3,4 miljoonaa eurooppalaista työpaikkaa liittyy suoraan uusiutuviin energiamuotoihin, kestäväpohjaiseen liikenteeseen ja energiatehokkaisiin tuotteisiin ja palveluihin.

4.6 Uusiutuvien energiamuotojen tuotanto on usein riippuvainen paikallisista tai alueellisista pk-yrityksistä ja maataloustuottajista. Uusiutuviin energiamuotoihin tehtävien alueellisten ja paikallisten investointien jäsenvaltioissa ja niiden alueilla synnyttämät mahdollisuudet kasvulle ja työllisyydelle ovat tärkeitä. ETSK suosittaa alueellisten kehitystoimien toteuttamista, kannustaa parhaiden käytänteiden vaihtoon uusiutuvien energiamuotojen tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä ja kannattaa EU:n varojen käyttöä tällä alalla.

4.7 Komissio on viime vuosina osoittanut kuudennessa ja seitsemännessä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa merkittäviä summia toisen sukupolven biopolttoaineteknologioiden kehittämiseen (6). Toisessa ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” -ohjelmassa tunnistettiin myös hyviä käytänteitä bioenergian edistämiseksi EU:n jäsenvaltioissa. Tällä hetkellä EU:n tulisi siirtyä innovoivista esimerkeistä parhaiden käytäntöjen moninkertaistamiseen (7) tehokkaammalla mahdollisella tavalla.

4.8 On tarpeellista rahoittaa uudenlaisia moottoreita sekä toisen sukupolven biopolttoaineita ja muita uusiutuvia polttoaineita koskevaa tutkimusta. On myös suositeltavaa ryhtyä toimiin vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoille pääsyn edistämiseksi (8).

4.9 Seuraavia väliraportteja ajatellen Euroopan komission tulisi myös kuvata mahdollisuuksia käsitellä ja kierrättää elinkaarensa loppuun tulevia uusiutuvan energian välineitä. Hyvä esimerkki tällä alalla on aurinkokennojen kierrätyksestä vastaavan PV Cycle -yhdistyksen toiminta, joka kattaa vapaaehtoisen palautus- ja kierrätysohjelman elinkaaren loppunsa saavuttaneille kennoille ja vastuun kantamisen kennoista koko niiden arvoketjun pituudelta sekä välineiden luomisen alan parhaiden käytänteiden seuraamiseksi, raportoimiseksi ja kehittämiseksi.

5. Erityistä

5.1 Uusiutuva energia sähköalalla

5.1.1 Komitea on huolissaan siitä, että näissä kahdessa direktiivissä vuodeksi 2010 asetetut tavoitteet jäävät EU:lta todennäköisesti saavuttamatta. Komitea kannustaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään vastuullisiin toimiin ja pyrkimään kaikin tarvittavin keinoin saavuttamaan sovitut tavoitteet, vaikka ne eivät olekaan sitovia. Kuten Sternin raportissa korostettiin, toimien toteuttamatta jättäminen tulee pitkällä aikavälillä huomattavasti kalliimmaksi.

5.1.2 Nykyisin käytössä on 27 erilaista kansallista tukijärjestelmää ja on olemassa riski, että jäsenvaltiot käyvät tukikilpailua tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä nostaa tarpeettomasti kustannuksia. Tavoitteidensa täyttämiseksi jäsenvaltioiden tulisi monipuolistaa käytettyä teknologiaa sekä edistää ja tukea entistä enemmän tutkimus- ja kehittämistoimintaa (9) sekä asianmukaista koulutusta (10). Hyvän esimerkin tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämisestä valtion taloudellisella tuella tarjoaa Belgiassa toimiva IMEC-keskus (www.imec.be).

5.1.3 ETSK korostaa jälleen, että jäsenvaltiot tarvitsevat kustannus–hyöty-analyysiin perustuvan yhteisen strategian energiapolitiikan alalla. Monet tahot – myös ETSK – on toistuvasti kehottanut EU:ta puhumaan yhdellä äänellä. Niin kauan kuin jotkut jäsenvaltiot keskittyvät huolehtimaan ensisijaisesti omasta edustaan, unionin energiamarkkinat jäävät tarpeettoman heikoiksi, haavoittuviksi ja tehottomiksi: mitä suurempi jäsenvaltio on, sitä suurempi vaikutus sillä on (11). Euroopan komissio julkaisi tähän liittyen kesäkuussa uusiutuvia energiamuotoja koskeville kansallisille toimintaohjelmille suuntaviivat (12), mikä auttaa yhteisymmärryksen syntymistä uusiutuvien energiamuotojen käytöstä.

5.1.4 Jotta kertomuksessa mainitut pääasialliset verkkoon liittymistä koskevat esteet voitaisiin poistaa, tarvitaan vahvaa tukea uusiutuvien energiamuotojen yhdistämiseksi energiaverkkoihin sekä väliaikaisten energian varastointijärjestelmien (kuten akkujen) käytölle yhdennetyssä uusiutuvien energiamuotojen tuotannossa. Hallinnollisiin esteisiin liittyen jäsenvaltioiden tulisi harkita vakavasti komission suositusta perustaa yksittäinen hallintoelin vastaamaan kaikista tarvittavista luvista entistä avoimemmalla tavalla (13). Lisäksi sähkömarkkinoita varten tarvitaan vakaa ja ennakoitavissa oleva pitkän aikavälin sääntelykehys sekä jäsenvaltioiden kannusteohjelmien parempaa yhdenmukaistamista.

5.1.5 Alkuperätakuuta koskevan järjestelmän asianmukainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa voisi edistää tavoitteen kustannustehokasta toteuttamista Euroopan tasolla.

5.2 Uusiutuva energia liikennealalla

5.2.1 ETSK yhtyy komission käsitykseen, jonka mukaan ”biopolttoaineiden käyttöönotto on edelleen kalliimpaa kuin muiden hiilidioksidin vähentämiseen muilla aloilla käytettyjen teknologioiden” mutta ei katso että ”se on edelleen yksi käytettävissä olevista ratkaisuista liikennesektorin hiilidioksidipäästöjen kasvun hidastamiseksi” niin kauan kuin kestäväpohjaisen liikenteen ohjelmia ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa.

5.2.2 Energiatehokkuuden tarve liikennealalla on välttämätöntä: uusiutuvien energiamuotojen osuutta koskevan sitovan tavoitteen saavuttamisesta kestävällä tavalla tulee todennäköisesti yhä vaikeampaa, mikäli energian kysyntä liikennealalla jatkaa yleistä kasvuaan. Komitea on useaan otteeseen todennut, että kysymykseen tulisi puuttua harjoittamalla liikenteen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa sekä muuttamalla liikennevälinejakaumaa ja tarjoamalla markkinakannusteita siten, että lisätään joukko- ja laivaliikenteen kaltaisten ilmastoystävällisten liikennemuotojen osuutta (4).

5.2.3 Liikenteen uusiutuvien energiamuotojen eurooppalainen tuotanto tarkoittaa melkein yksinomaan biopolttoaineita, jotka kattoivat vuonna 2007 vain 2,6 prosenttia Euroopan liikenteen energiatarpeesta. Lausunnossaan (14) biopolttoaineiden käytössä saavutetusta edistyksestä ETSK tukee vaatimusta tarkistaa toistaiseksi sovellettua politiikkaa ja keskittyä päättäväisesti toisen sukupolven biopolttoaineisiin. Samanaikaisesti on edistettävä ja tuettava sellaisten toisen sukupolven jalostustekniikoiden kehittämistä, joissa voidaan käyttää nopeasti kasvavia pääasiassa ruohonviljelystä tai metsätaloudesta saatavia raaka-aineita tai maatalouden sivutuotteita, jolloin vältetään käyttämästä arvokkaampia kylvösiemeniä (15).

5.2.4 Jotta voitaisiin välttää maatalousmaan ja biologisesti monimuotoisten alueiden käyttöä biopolttoaineen tuottamiseen, ETSK suosittaa, että jokainen jäsenvaltion julkaisee oman alueensa kartan, johon on merkitty energiaviljelyyn valitut alat. Tällä toimenpiteellä parannetaan myös biopolttoainepotentiaalin arviointia Euroopan tasolla.

5.3 Taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset

5.3.1 Talouteen ja ympäristöön kohdistuvaa vaikutusta käsittelevä komission asiakirja on kohtalaisen optimistinen ja siinä keskitytään ensisijaisesti myönteisiin vaikutuksiin. Biopolttoaineiden vaikutukset ruoan hintaan jätetään huomiotta. Tämän vuoksi ETSK suosittaa, että maataloutta käytettäisiin ensisijaisesti korkealaatuisten elintarvikkeiden tuottamiseen ja että energiantuotanto olisi vasta toisella sijalla. Näin voitaisiin vastata elintarvikkeiden kallistumiseen. Euroopan unionin tulisi ryhtyä toimiin biopolttoaineiden kestävyyskriteereiden sekä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden kehittämisen edistämiseksi. Ottamalla käyttöön biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmän EU asettuu johtoasemaan kestävyysajattelun mukaisten viljelytapojen (mukaan lukien maankäytön muutokset ja biologisen monimuotoisuuden suojelu) edistämisessä rajojensa sisä- ja ulkopuolella.

5.3.2 Komission asiakirjassa ei arvioida uusiutuvien energiamuotojen käytön taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia loppukäyttäjien budjettiin.

5.4 Uusiutuvan energian hyödyntäminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä

5.4.1 Koska biomassaa voidaan käyttää lämmön ja sähkön tuotannossa sekä biopolttoaineena, komitea ennakoi, että metsiin tulee kohdistumaan suuria paineita. Euroopan komission rahoittaman yli 70 tutkimuksen (16) tulokset, jotka koskevat 27 jäsenvaltion EU:n vuoden 2020 biopolttoaineiden tuotantopotentiaalia, eroavat merkittävästi toisistaan (76–480 Mtoe). Tämä lisää komitean huolta metsänhoidosta ja paineesta, joka kohdistuu metsien hyödyntämiseen. Energiantuotantoon käytettävää biomassaa koskevia tärkeitä toimenpiteitä toteutetaan ja päätöksiä tehdään vasta asianmukaisen seurantajärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Komitea odottaakin kiinnostuneena komission raporttia biomassan kestäväpohjaisuudesta (17).

Bryssel 4. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2005) 628 lopullinen, ”Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma”.

(2) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(3) KOM(2006) 845 ”Biopolttoaineiden kehitystä koskeva kertomus”.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö”, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 43–48.

(5) ”Low carbon jobs for Europe”, http://assets.panda.org/downloads/low_carbon_jobs_final.pdf.

(6) Kertomuksen mukaan yli 109 miljoonaa euroa.

(7) BAP Driver – European Best Practice Report, http://www.bapdriver.org/.

(8) ETSK:n lausunto aiheesta ”Vaihtoehtoiset tieliikenteen polttoaineet”, EUVL C 195, 18.8.2006, s. 75–79.

(9) ETSK:n lausunto aiheesta ”Öljyn hintaan liittyvien haasteiden kohtaaminen”, CESE 46/2009 (kohta 5.8).

(10) ETSK:n lausunto aiheesta ”Hiilidioksidipäästöjä aiheuttamattomiin energialähteisiin perustuvan yhteiskunnan luomiseen liittyvät koulutustarpeet”, CESE 867/2009.

(11) ETSK:n lausunto aiheesta ”Toinen strateginen energiakatsaus”, CESE 621/2009.

(12) Komission päätös C(2009) 5174 – 1/30.6.2009.

(13) ETSK:n lausunto aiheesta ”Öljyn hintaan liittyvien haasteiden kohtaaminen”, CESE 46/2009 (kohta 4.7).

(14) ETSK:n lausunto aiheesta ”Kertomus biopolttoaineiden käytössä saavutetusta edistymisestä”, EUVL C 44, 16.2.2008, s. 34–43.

(15) ETSK:n lausunto aiheesta ”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä”, CESE 269/2008.

(16) Status of Biomass Resources Assessments Version 1, joulukuu 2008: http://www.eu-bee.com/.

(17) Direktiivin 2009/28/EY 17 artikla.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/142

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmailun turvamaksuista”

KOM(2009) 217 lopullinen – 2009/0063 (COD)

(2010/C 128/27)

Esittelijä: Marius Eugen OPRAN

Neuvosto päätti 20. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ilmailun turvamaksuista

KOM(2009) 217 lopullinen – 2009/0063 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 130 puolesta ja 4 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset ja ehdotukset

1.1 Komitea suosittaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksen direktiiviksi ilmailun turvamaksuista, jotta kaikki jäsenvaltiot voivat ottaa ehdotetut modernit menetelmät ja ratkaisut käyttöön mahdollisimman pian .

Lisäksi ETSK ehdottaa säädöksen selventämiseksi sekä komission esittämien modernien menetelmien ja ratkaisujen soveltamisen helpottamiseksi seuraavia korjauksia ja muutoksia :

1.2.1 Perustelujen kohdan 3 (”Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat”) alakohdassa ”Syrjimättömyys” tulisi komitean mielestä ottaa huomioon ilma-alusten valmistajien panos (tutkimus- ja kehittämiskustannukset mukaan luettuina) ilma-alusten turvallisuuden parantamiseen. Tekstikohdan pitäisi siis kuulua seuraavasti: ” Ilmailun turvamaksukustannusten tulee olla oikeudenmukaisia, eivätkä ne saa olla lentoyhtiöitä, matkustajia ja ilmailuteollisuutta syrjiviä .”

1.2.2 Komitea esittää, että ehdotetun direktiivin 1 artiklan (”Kohde”) 1 kohta muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: ” Tässä direktiivissä vahvistetaan EU-tason yhteiset periaatteet turvamaksujen määrittämiselle ja perimiselle kaikilla yhteisön lentoasemilla .”

1.2.3 Komitean mielestä 4 artiklan (”Neuvottelut”) 2 kohdan tulisi kuulua seuraavasti: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaiselle lentoasemalle perustetaan lentoliikenteen harjoittajien komitea. Kyseisen komitean on osallistuttava pakolliseen menettelyyn, jonka mukaisesti lentoaseman pitäjän kanssa neuvotellaan säännöllisesti turvamaksujärjestelmän toiminnasta ja maksujen tasosta. Tällaiset neuvottelut on järjestettävä aina tarpeen tullen ja vähintään kerran vuodessa. Lentomatkustajien etuja ajavien kansalaisjärjestöjen edustajia on kutsuttava pysyvästi osallistumaan komitean työskentelyyn tapauksen mukaan joko varsinaisina jäseninä tai tarkkailijoina.”

Kun otetaan huomioon uusien viranomaistahojen perustamisen jäsenvaltioilta edellyttämä taloudellinen panos, ETSK katsoo, että komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston tulisi lisäksi päättää, kumpaa seuraavista vaihtoehdoista sovelletaan :

1.2.4.1 Hyväksytään kansallisten ilmailuturvallisuuskomiteoiden (National Aviation Security Committee, NASC) sihteeristöjen ammattimaisten ja hyvin harjaantuneiden rakenteiden toimiminen riippumattomina toimintayksikköinä, jolloin ei tarvita taloudellista tukea.

1.2.4.2 Pitäydytään alkuperäisessä päätöksessä perustaa uusia riippumattomia rakenteita .

1.2.5 Komitea on vakuuttunut siitä, että yleensä kansalliseen turvallisuuteen ja erityisesti terroriuhkien torjuntaan liittyvät toimet kuuluvat jäsenvaltioiden keskeisiin vastuualoihin, ja katsoo, että hallitusten taloudellista panosta ilmailun turvakustannusten kattamiseksi tulee tarkistaa ja että niiden osuutta kustannuksista, jotka nykyisin tulevat lentoasemien, lentoliikenteen harjoittajien ja matkustajien maksettavaksi, tulee korottaa tuntuvasti.

2. Päätelmät ja huomiot

2.1 Komission ehdottama uusi menetelmä siviili-ilmailun turvapalvelujen tuottajien maksujen määrittämiseksi perustuu siihen, että valitaan ja määritellään tietyt perusperiaatteet, joita kaikkien lentoasematoiminnan harjoittajien on noudatettava määrittäessään kaikilta potentiaalisilta käyttäjäryhmiltä taikka yhdeltä tai usealta potentiaaliselta käyttäjäryhmältä (valtiot, lentoasemaviranomaiset, lentoyhtiöt ja matkustajat) perittävien maksujen määrän. Periaatteet ovat seuraavat:

—	toissijaisuusperiaate

—	valtion vastuu

—	maksu-/hinnoitteluperiaate

—	tiedotus ja viestintä

—	yhdenmukaistaminen

—

avoimuus

—	riippumattoman kansallisen valvontaviranomaisen (National Independent Supervisory Authority, NISA) perustaminen kuhunkin jäsenvaltioon.

2.2 Arvioituaan huolellisesti komission esittämiä perusperiaatteita komitea katsoo, että toteuttamalla ne käytännössä voidaan poistaa nykyisten menettelyjen vääristymät ja varmistaa uusien innovatiivisten menetelmien tuloksekas toimeenpano.

Siitä, tuleeko jokaiseen jäsenvaltioon perustaa riippumaton kansallinen valvontaviranomainen, komitea toteaa seuraavaa:

2.3.1 Kuhunkin EU-maahan on jo perustettu ministeriöiden välinen kansallinen ilmailuturvallisuuskomitea (NASC).

2.3.2 Vaikka NASC:tä ei voida pitää varsinaisesti riippumattomana elimenä, sen sihteeristö voi kaikkien käytettävissään olevien ammatillisten, henkilöstö- ja taloudellisten resurssien johdosta toimia valvontatehtävää hoitavana yksikkönä ja varmistaa, että direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti ja tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan ETSK katsoo, ettei jäsenvaltiokohtaista henkilöiden turvallisuutta koskevista asioista pitäisi tehdä täysin riippumattomia, vaan niiden tulisi kuulua viime kädessä demokraattisen parlamentaarisen valvonnan piiriin.

Komitea antaa arvoa komission ammattitaitoiselle työlle ja erityisesti tietokonemallinnusten hyödyntämiselle ilmailun turvamaksujen eri päävaihtoehtojen arvioinnissa voimassa olevien kansainvälisten periaatteiden pohjalta.

2.4.1 EU:lla ei osuutta tässä prosessissa – tällaisen mallin seuraukset

2.4.2 Harjoittamalla ICAOn ja ilmailuteollisuuden hyväksymiä itsesääntelytoimia voitaisiin suojella matkustajien etuja ja edistää ilmailun turvapalveluja entistä tehokkaammin lentoyhtiöiden ja lentoasemien suorien keskinäisten neuvottelujen avulla.

2.4.3 Sama kuin kohdassa 2.4.2 esitetty vaihtoehto, mutta EU-direktiivillä säänneltynä

2.4.4 Jäsenvaltiot vastaavat kaikista lentoasemien turvaamisen aiheuttamista kustannuksista , jolloin kolmansille osapuolille ei aiheudu turvakustannuksia eikä mitään tahoa syrjitä. Näin valittaisiin asianmukaisesti mahdollisimman hyvä ratkaisu, joka hyödyttää niin matkustajia kuin lentoasemaviranomaisia, lentoyhtiöitä ja valtioitakin.

2.5 Komitea kannattaa komission ehdotusta ja yhtyy siihen päätelmään, että kolmas vaihtoehto palvelee parhaiten kuluttajien etuja ja on omiaan tehostamaan lentoasemien turvapalveluja. Komitea toteaa myös, että tämän vaihtoehdon hallinnointi jäsenvaltiotasolla ja sen aiheuttama kustannusten kasvu jäisi häviävän pieneksi, jos komissio hyväksyy lentoasemamaksuista annetun direktiivin (1) säädösten mukaisesti jo perustettujen kansallisten ilmailuturvallisuuskomiteoiden sihteeristöjen käyttämisen kyseisten tehtävien hoidossa.

2.6 Lisäksi komitea katsoo, että asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa komission valitseman vaihtoehdon avulla vain, jos valtiot puolestaan suostuvat kasvattamaan tuntuvasti osuuttaan aiheutuvista kustannuksista.

2.7 Komitean mielestä direktiivin avoimuussäännöksissä tulee ilmaista selvästi, etteivät ne koske vain ilmailun turvaamisen kustannuksia vaan yhtä lailla myös nykyisiä rahoitusmekanismeja. Jotta lentoliikenteen harjoittajat ja matkustajat voivat saada tarkan käsityksen siitä, miten lentoasemaviranomaiset määrittävät turvamaksut, näistä rahoitusmekanismeista on tiedotettava avoimesti. Myös turvahenkilöstökustannukset ja tärkeimmät niihin liittyvät suorituskyvyn mittarit on julkistettava.

Perustelujen kohdan 3 (”Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat”) alakohdista ”Neuvotteleminen ja muutoksenhaku” ja ”Avoimuus” komitea on sitä mieltä, että lentomatkustajien etujärjestöjen edustajien tulee voida osallistua tästä asiasta lentoasemaviranomaisten ja lentoyhtiöiden välillä käytävään vuoropuheluun vaikka vain tarkkailijankin asemassa, sillä matkustajat ovat lentoturvallisuusbudjetin tärkeimpiä kartuttajia. Näin voitaisiin välttää sellaisten turvajärjestelyjen käyttöönotto tai perusteeton jatkaminen, jotka ovat kalliita ja kiusallisia matkustajille eivätkä kuitenkaan merkittävästi vähennä terroriuhkia. Tällaisia toimenpiteitä esittävät vakiomenettelyjen lisäksi yleensä Yhdysvaltain ja/tai Israelin viranomaiset. Niitä sovelletaan tietyissä tilanteissa riskitasosta riippuen, mutta osa EU:n turvallisuusviranomaisista pyrkii liian hanakasti ja joskus riskitason virhearvioinnin pelosta tekemään niistä pysyvän käytännön. Siksi ne yleensä torjuvat järjestäytyneeltä kansalaisyhteiskunnalta saatavat lukuisat ehdotukset yhteisen keskustelun käynnistämiseksi näistä kysymyksistä.

2.8.1 Esimerkiksi Brussel-Nationaal-lentoasemalla matkustajia pyydetään riisumaan kenkänsä ennen metallinpaljastimen läpi kävelemistä, ja heidän jalkineensa skannataan erikseen. Matkustajien käveleminen jalkineitta turvatarkastusalueelta, jossa saattaa olla miljoonia viruksia esimerkiksi sellaisen henkilön aivastuksen jäljiltä, jolla on vielä diagnosoimaton sikainfluenssa, aiheuttaa tartuntariskin. Lentoaseman hallinto on silti hankkinut julkisin varoin huomattavan määrän mahdollisimman uudenaikaisia laitteita matkustajilla jalassa olevien kenkien skannaamiseksi ja tarkastamiseksi. Laitteet on asennettu turvatarkastusalueelle, mutta niitä ei käytetä matkustajien turvatarkastuksessa.

2.8.2 Toinen tuore ja kyseenalainen asia on kielto viedä lentokoneeseen nesteitä muuten kuin naurettavan pieninä määrinä. Asetetun enimmäismäärän tärkeimpänä taustavaikuttimena on kohtuuton ja perusteeton into pitäytyä järjettömässä 100 millilitran määrässä matkustajaa kohden.

2.9 Ehdotettuun direktiiviin sisältyvää kieltoa tehdä ilmailun turvapalveluilla liiketoimintavoittoa ja yksityisyritysten olemassaolon ja toiminnan perusfilosofiaa – pyrkimystä mahdollisimman voitolliseen toimintaan – ei voida sovittaa yhteen. Tästä huolimatta – ja myös ehdotetun direktiivin 7 artiklan uusien virhetulkintojen välttämiseksi – komitea kehottaa painokkaasti komissiota hyväksymään yksityisyritykset lentoasemien ilmailuturvapalvelujen tuottajiksi lukuun ottamatta tarkastus- ja havainnointitoimintoja.

2.10 ETSK:n mielestä komission ehdotuksen asianmukaisesta toteuttamisesta, kun samalla vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan edustajien roolia, voisi olla paljon hyötyä eurooppalaisille ja muulle maailmalle sekä ilmailuteollisuudelle ja EU:n lentoasematoiminnan harjoittajille.

3. Yleistä

3.1 Komission direktiiviehdotus – laajan kuulemisen tulos

3.1.1 Energian ja liikenteen pääosasto kuuli ehdotusta laatiessaan jäsenvaltioita sekä ilmailun ammattialajärjestöjä ja kuluttajajärjestöjä. Lisäksi se hyödynsi yhdeltätoista jäsenvaltiolta, yhdeksältä ilmailuhallinnon ammattijärjestöltä ja lentoyhtiöiltä sekä yhdeltä lentomatkustajien etujärjestöltä saatuja tietoaineistoja.

3.1.2 Yksikään jäsenvaltio ei kannattanut ehdotusta siitä, että jäsenvaltioiden olisi maksettava kaikki turvakustannukset. Perusteeksi esitettiin, että kyseiset kustannukset ovat kiinteä osa ilmailualan liiketoimintakustannuksia, joiden tulee kuulua ilmailuteollisuuden maksettavaksi samaan tapaan kuin autoteollisuus joutuu investoimaan autojen turvallisuuden parantamiseen. Kaikki jäsenvaltiot halusivat kieltää kokonaan liiketoimintavoiton tekemisen kyseisillä toiminnoilla ja painottivat, että näissä kysymyksissä tulee taata korkea avoimuuden taso.

3.2 Ongelman määrittely

3.2.1 Ilmailun turvakustannukset eriteltyinä

3.2.1.1 Kustannukset jakautuvat kolmeen pääosaan: lentoaseman turvakustannukset, lentoyhtiön kustannukset ja jäsenvaltioiden kustannukset. Valtaosa näistä kustannuksista aiheutuu matkustajien ja rahdin (matkatavaroiden) turvatarkastuksista.

3.2.1.2 Turvatarkastusten kustannukset muodostuvat palkoista sekä infrastruktuuri- ja laitteistokustannuksista. Turvapalveluja tuottaa yleensä toimivaltainen kansallinen organisaatio, tai ne on annettu lentoaseman hallinnoijan tai erikoistuneen yksityisen yrityksen hoidettavaksi.

3.2.2 Kuinka suuret kustannukset ovat ja kuka ne lopulta maksaa?

Vuonna 2007 ilmailun turvakustannukset olivat koko EU:ssa yhteensä noin 1,6 miljardia euroa, joka on noin yksi prosentti yhteisön alueen lentoasemilta matkaan lähteneiden 636 miljoonan matkustajan lippujen hinnasta keskimäärin. Suuri osa jäsenvaltioiden ja ilmailuteollisuuden maksamista kustannuksista peritään takaisin lentomatkustajien maksamissa hinnoissa ja lisämaksuissa. Lentoyhtiöt, matkustajat ja lentorahti maksavat yhteensä yli 90 prosenttia ilmailun turvapalvelujen kustannuksista. Jäsenvaltiot maksavat niistä vain 6–7 prosenttia talousarviomäärärahoina.

3.2.3 Syrjivät käytännöt ilmailun turvapalvelujen kustannuksiin liittyvissä kysymyksissä

Lentomatkustajille tehdään kaikkialla EU:ssa samanlaiset turvatarkastukset matkan kohteesta riippumatta, kotimaan lennot mukaan luettuina. Turvakustannusten pitäisi siis olla samat. Kustannuksia karsiakseen lentoyhtiöt valitettavasti maksattavat matkustajilla turvatarkastuksista aiheutuvat kustannukset, joista niiden pitäisi itse asiassa huolehtia itse. Yleisesti ottaen kansalliset yhtiöt hyödyntävät vahvaa asemaansa oman maansa lentoasemilla ja painottavat hintarakennetta kotimaanlentoja suosivaksi ja nostavat ulkomailta lähtevien lentojen lipunhintoja.

Taulukko 1: Ilmailun turvakustannukset matkustajaa kohden EU:n sisäisillä ulkomaanlennoilla ja kotimaanlennoilla

Maa/Lentoasema	EU:n sisäiset lennot	Kotimaanlennot
Romania, Bukarestin lentoasema	7,50 euroa	3,81 euroa
Espanja, kaikki lentoasemat	1,39 euroa	1,18 euroa
Liettua, Vilna	2,32 euroa / ilma-aluksen suurimman sallitun lentoonlähtöpainon tonni	enintään 1,16 euroa / ilma-aluksen suurimman sallitun lentoonlähtöpainon tonni
Kypros, Larnaka	0,39 euroa	0 euroa

Taulukossa 1 esitetään esimerkkejä siitä, että monet kansalliset yhtiöt soveltavat ulkomaan- ja kotimaanlentoihin eri turvapalvelumaksuja. Tällainen käytäntö on täysin ristiriidassa ilmailun turvaamista koskevan puiteasetuksen N:o 300/2008 (2) 5 artiklan kanssa.

3.3 Eri vaihtoehtojen mallintaminen ja simulointi / parhaan ratkaisun valinta

Kun komissio laati direktiiviehdotusta, se hyödynsi matemaattisia simulaatioita kansainvälisiin ilmailun turvamaksuperiaatteisiin pohjautuvien neljän eri vaihtoehdon arvioimiseksi.

3.3.1 Vaihtoehto 1: EU:lla ei osuutta tässä prosessissa – tällaisen mallin seuraukset

Lentoyhtiöt ja matkustajat joutuvat maksujen suhteen huomattavan eriarvoiseen asemaan.

3.3.2 Vaihtoehto 2: Harjoittamalla ICAOn ja ilmailuteollisuuden hyväksymiä itsesääntelytoimia voitaisiin suojella matkustajien etuja ja edistää ilmailun turvapalveluja entistä tehokkaammin lentoyhtiöiden ja lentoasemien suorien keskinäisten neuvottelujen avulla.

Tällainen toimintakehys on ollut olemassa ICAOn sääntöjen muodossa vuodesta 1981, mutta itsesääntely ei ole tuottanut merkittäviä tuloksia.

3.3.3 Vaihtoehto 3: Sama kuin vaihtoehto 2, mutta EU-direktiivillä säänneltynä

Lentoyhtiö voi lisäksi nostaa kanteen lentoasemaa vastaan, jos turvamaksut ovat syrjiviä tai niitä käytetään muuhun tarkoitukseen kuin turvakustannusten kattamiseen. Tätä ratkaisua tukevat useat asiaan liittyvät EU-politiikat, ja se on alan kansallisten säädösten mukainen.

3.3.4 Vaihtoehto 4: Jäsenvaltiot vastaavat lentoasemien kaikista turvakustannuksista, jolloin kolmansille osapuolille ei aiheudu turvakustannuksia eikä mitään tahoa syrjitä.

Tämä ratkaisu ei kannusta parantamaan turvapalvelujen laatua, sillä alan toimijoilla ei olisi minkäänlaisia kannustimia hillitä kustannuksiaan. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot ovat torjuneet tämän ratkaisun jyrkästi.

3.4 Komitean arvio periaatteista, jotka komissio valinnut uuden menettelyn määrittelemisen perustaksi

3.4.1 Toissijaisuusperiaate

3.4.1.1 Tätä sovelletaan, kun ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan eikä sen tavoitteita voida tyydyttävästi saavuttaa yksittäisten jäsenvaltioiden toimilla, koska turva- ja lentoasemamaksujen määrittämisjärjestelmiä ei säännellä yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa.

3.4.1.2 Maksujärjestelmät vaihtelevat edelleen jäsenvaltioittain, mikä estää tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen lentoasemille ja lentoyhtiöille.

3.4.1.3 Yhteisten turvamaksuja koskevien perussääntöjen käyttöönotto kaikkialla EU:ssa tasapuolistaa ilmailualan kumppanien edellytykset määrittää lentoasemien turvakustannusten jakoon vaikuttavat muuttujat.

3.4.1.4 EU:ssa on useita erilaisia maksujärjestelmiä, koska turvamaksujen määrittämiselle ei ole yhteisiä suuntaviivoja. Ehdotetulla direktiivillä vähennetään monitulkintaisuutta määrittelemällä ja esittämällä yksi yhtenäinen laskentamenetelmä kyseisille maksuille ja mahdollistamalla näin yhdenmukainen soveltaminen.

3.4.1.5 Ehdotuksessa määritellään ainoastaan vähimmäissäännöt, joita jäsenvaltioiden ja/tai lentoasematoiminnan harjoittajien on noudatettava määritellessään turvamaksujen tason. Ehdotetussa direktiivissä ei edellytetä tietyn maksujärjestelmän käyttöä, vaan sen valinta jää jäsenvaltioiden vastuulle.

Päätelmä : toissijaisuusperiaatteen valitseminen ja soveltaminen on asianmukaisia ja tarpeen uuden direktiivin täytäntöönpanemiseksi.

3.4.2 Valtion vastuu

3.4.2.1 Kuten toissijaisuusperiaatetta, myös valtion vastuun periaatetta sovelletaan, kun ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Molempiin direktiivin laadinnassa sovellettuihin periaatteisiin liittyy samanlaisia ongelmia.

3.4.2.2 Ehdotuksessa määritellään ainoastaan vähimmäissäännöt, joita jäsenvaltioiden ja/tai lentoasematoiminnan harjoittajien on noudatettava määritellessään turvamaksujen tason. Ehdotetussa direktiivissä ei edellytetä tietyn maksujärjestelmän käyttöä, vaan sen valinta jää jäsenvaltioiden vastuulle.

Päätelmä : Valtion vastuun periaatteen valitseminen ja soveltaminen on asianmukaista ja tarpeen direktiivin täytäntöönpanemiseksi, kun otetaan asianmukaisesti huomioon mahdolliset epäsymmetriset ja ristiriitaiset olosuhteet ja jäsenvaltioiden väliset erot annettavien terrorismihälytysten tasoissa sekä liikenteenharjoittajan kansallisuus. Valtioiden rahallinen panos ilmailun turvaamiseen on arvioitava uudestaan ja sitä on korotettava tuntuvasti, sillä toimeenpanijana on terrorismin torjunnasta suurelta osin vastaava valtion elin.

3.4.3 Maksuperiaate

3.4.3.1 Lennonvarmistus- ja maahuolintamaksujen perimistä käsitellään jo lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä 6. päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006 (3) ja pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla 15. päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/67/EY (4).

3.4.3.2 Turvallisuuden varmistamiseen liittyviä oikeudellisia kustannuksia ei voida määrätä yhteisessä maksujärjestelmässä, koska jäsenvaltioiden panostukset ilmailuturvallisuusjärjestelmien kehittämiseen, toteuttamiseen ja käyttöön ottamiseen omilla lentoasemillaan ovat hyvin erilaisia.

Päätelmä : Maksuperiaatteen valitseminen ja soveltaminen on asianmukaista ja tarpeen direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Koska olosuhteet vaihtelevat huomattavasti EU:n sisällä, ei kuitenkaan voida laatia yhteistä maksujärjestelmää.

3.4.4 Tiedotus ja viestintä

3.4.4.1 Yleisesti ottaen lentoasemien käyttäjät ovat Euroopassa ja muualla järjestäytyneet lentoasematoiminnan harjoittajien komiteoihin ja käyvät pysyvää vuoropuhelua lentoasemien hallinnoijien kanssa.

3.4.4.2 Näissä puitteissa voidaan vaihtaa tietoja menettelystä ja turvamaksujen laskentaperusteesta, erityisesti käyttäjien toimintaa koskevista ennusteista, kehittämissuunnitelmista sekä erityisistä vaatimuksista ja ehdotuksista.

Päätelmä : Turvapalvelujen tuottajien ja lentoasemaviranomaisten välisen tiedotuksen ja suoran viestinnän periaate on asianmukainen valinta ja omiaan edistämään uuden direktiivin täytäntöönpanoa. Sen merkitystä lisäisi entisestään suhdetoiminnan huomioon ottaminen.

3.4.5 Yhdenmukaistaminen

3.4.5.1 Yhteisön lentoasemilla sovellettava turvakustannusten maksukanta voitaisiin yhdenmukaistaa sikäli kuin nämä kustannukset katetaan kokonaan turvamaksuilla.

3.4.5.2 Turvamaksuista saatu tuotto ei saa ylittää turvapalvelujen kokonaiskustannuksia kaikki julkiset varat mukaan luettuina. Lyhyesti sanottuna tämäntyyppisellä toiminnalla ei saa tehdä liiketoimintavoittoa.

3.4.5.3 Siksi turvamaksuja ei yleisesti ottaen voida täysin yhdenmukaistaa.

Päätelmä : maksukannan yhdenmukaistamisen periaatteen valitseminen ja soveltaminen on asianmukaista ja tarpeen direktiivin täytäntöönpanemiseksi, mutta huomiota on syytä kiinnittää siihen, ettei kaikkia maksuja voida yhdenmukaistaa, sekä kieltoon tehdä liiketoimintavoittoa.

3.4.6 Avoimuus

3.4.6.1 Kun kansalliset turvatoimet ovat tiukemmat kuin yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta 11. päivänä maaliskuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 300/2008 vahvistetut yhteisön erityisvaatimukset ja tästä koituu talousvaikutuksia, asiasta on tiedotettava avoimesti.

3.4.6.2 Tulee huomioida, että osaa tällaisista toimista voidaan toteuttaa pysyvästi tai väliaikaisesti vain yhden tai useamman lentoliikenteenharjoittajan nimenomaisesta vaatimuksesta.

Päätelmä : Avoimuusperiaatteen valitseminen ja soveltaminen on asianmukaista ja tarpeen direktiivin täytäntöönpanemiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa kansalliset turvatoimet ovat yhteisiä toimia tiukemmat tai lentoliikenteenharjoittajat sitä erikseen vaativat. Lisäksi tulee antaa yksityiskohtaista tietoa rahoituslähteistä ja saadun rahoituksen keruusta vastaavista elimistä, mikäli kyseessä ei ole lentoasemaviranomainen.

3.4.7 Kuhunkin jäsenvaltioon tulee perustaa riippumaton kansallinen valvontaviranomainen

3.4.8 Jokaiseen jäsenvaltioon on jo perustettu ministeriöiden välinen kansallinen ilmailuturvallisuuskomitea (NASC).

3.4.9 Valtionhallinnon rakenteina näiden komiteoiden sihteeristöt eivät voi täysipainoisesti toimia riippumattomina valvontaviranomaisina, mutta komitean mielestä ne kykenevät ammattimaisuutensa sekä asiantuntijoidensa kansainvälisen maineen ja käytettävissään olevien taloudellisten resurssien ansiosta valvomaan puolueettomasti, että direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti ja tehokkaasti.

Päätelmä : Riippumattoman kansallisen valvontaviranomaisen perustaminen on asianmukaista ja tarpeen uuden direktiivin säännösten menestyksekkään täytäntöönpanon varmistamiseksi. Vaikka NASC:t ovat osa valtionhallinnon rakenteita, komitea katsoo, että niiden sihteeristöt kykenevät hoitamaan tämän tehtävän puolueettomasti ja ammattimaisesti. Näin voidaan minimoida taloudellinen panos, joka jäsenvaltioilta vaaditaan uusien rakenteiden perustamiseksi ja niiden auttamiseksi toimintavalmiuteen.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL L 70, 14.3.2009, s. 11.

(2) EUVL L 97, 9.4.2008, s. 72.

(3) EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3.

(4) EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36.

18.5.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/149

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi (2011)”

KOM(2009) 254 lopullinen – 2009/0072 (CNS)

(lisälausunto)

(2010/C 128/30)

Yleisesittelijä: Soscha EULENBURG

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 29. syyskuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi (2011)

KOM(2009) 254 lopullinen – 2009/0072 CNS.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”" -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Soscha Eulenburgin ja hyväksyi yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Päätelmät

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta (2011). Näin tunnustetaan niiden monien kansalaisten toiminta, jotka tekevät eri aloilla vapaaehtoistyötä yhteiskunnan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puolesta Euroopassa.

1.2 ETSK:n mielestä teemavuoden suunniteltujen tavoitteiden avulla voidaan luoda eurooppalaista lisäarvoa kansalaisten hyväksi.

1.3 ETSK korostaa, ettei vapaaehtoistyötä saa välineellistää.

1.4 Kestävän yhteisvaikutuksen luomiseksi tulisi hyödyntää tiivistä yhteyttä muihin Euroopan teemavuosiin (Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi 2010 ja aktiivisena ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi 2012).

1.5 ETSK ehdottaa poliittisen asialistan laatimista, jotta edistetään vapaaehtoistyötä ja sen perusrakenteita EU:n jäsenvaltioissa.

1.6 ETSK katsoo, että tarvitaan suotuisia perusedellytyksiä, jotta voidaan varmistaa tarvittava tuki ja perusrakenteet paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla tehtävälle vapaaehtoistyölle ja mahdollistaa kansalaisten osallistuminen.

1.7 ETSK kannattaa nykyistä kestävämpien rakenteiden luomista Euroopan tasolla. Vapaaehtoistyön sidosryhmien foorumi voisi edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

1.8 ETSK:n mielestä rahoitusta on välttämättä lisättävä tuntuvasti, jotta voidaan saavuttaa asetetut tavoitteet ja ottaa paikallinen ulottuvuus asianmukaisesti huomioon.

1.9 Toimijoilla on oltava aikaa teemavuoden valmisteluun ja sen tehokkaaseen toteuttamiseen. Neuvoston ja parlamentin tulisikin tehdä mahdollisimman nopeasti tarvittavat päätökset sisällöstä ja rahoituksesta.

1.10 Arviointikertomuksen perusteella on laadittava valkoinen kirja, jotta varmistetaan seuranta ja määritellään seuraavia vaiheita ja lisätoimia Euroopan tasolla.

2. Komission ehdotuksen tavoitteet

2.1 Komissio esitti kesäkuussa 2009 ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta (2011). Euroopan teemavuoden avulla on määrä vahvistaa vapaaehtoistyön merkitystä ja hyötyä eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

2.2 Komissio ehdottaa Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodelle neljää tavoitetta:

—	Suotuisan toimintaympäristön luomisella pyritään tekemään vapaaehtoistyöstä väline, jolla edistetään kansalaisten osallistumista ja ihmisten välistä toimintaa.

—	Vapaaehtoistyön helpottamiseksi ja verkottumisen, liikkuvuuden ja yhteistyön edistämiseksi on määrä vahvistaa vapaaehtoistyötä tekeviä organisaatioita ja parantaa toiminnan laatua.

—	Vapaaehtoistyön palkitsemista ja tunnustamista on tarkoitus tukea yksittäisille henkilöille, yrityksille ja organisaatioille kohdennettavin asianmukaisin kannustimin.

—	Vapaaehtoistyön arvoa ja merkitystä on määrä tehdä tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa.

2.3 Tavoitteet on määrä saavuttaa vaihtamalla kokemuksia, levittämällä tutkimustuloksia, järjestämällä kokouksia ja erilaisia tilaisuuksia sekä toteuttamalla tiedotus- ja edistämiskampanjoita. Tätä varten on vuodeksi 2011 varattu kuuden miljoonan euron sekä vuodeksi 2010 valmistelutoimia varten kahden miljoonan euron rahoitus.

3. Yleistä

3.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta (2011). Komissio vastaa näin ETSK:n ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä Euroopan parlamentin toiveisiin ja ehdotuksiin.

3.2 On erityisesti annettava tunnustusta komission valmiudelle käydä tiivistä kansalaisvuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. On pyrittävä siihen, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat suunniteltuihin koordinointielimiin sekä toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen myös kansallisella tasolla ja että laaditaan asianmukaisia kansallisia ja eurooppalaisia poliittisia asialistoja. Avoin koordinointimenetelmä voisi olla tässä mallina.

3.3 Nimike ”Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi” (European Year of Volunteering) on osuvasti valittu, sillä se kattaa kokonaan kyseisen laaja-alaisen toiminnan. Nimi on tarpeeksi konkreettinen, jotta eurooppalaiset voivat tuntea sen omakseen, ja se antaa tarpeeksi liikkumavaraa valottaa toiminnan kaikkia eri puolia. Näin ollen nimi vastaa vapaaehtoistyön monialaisuutta ja vapaaehtoistyötä tekevien mitä erilaisimpia toiminta-aloja, ja se tulisi säilyttää.

3.4 ETSK on tyytyväinen siihen, että korostetaan vapaaehtoistyön merkitystä kansalaisvaikuttamisen, eurooppalaisten arvojen, yhteisvastuun sekä eurooppalaisten yhteiskuntien kehittymisen ilmaisuna. ETSK on muistuttanut tästä merkityksestä lausunnoissaan.

3.5 Missään tapauksessa ei tulisi puhua vapaaehtoistyön”"välineellistymisestä”. Vapaaehtoistyötä tekevät eivät ole politiikan välineitä vaan aktiivisen kansalaisuuden ilmaus tai osatekijä. He toteuttavat toiminnallaan henkisiä arvoja, kuten sosiaalinen integrointi, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, yhteisvastuu ja elinikäinen oppiminen ympäristön, urheilun, ihmisoikeuksien ja kulttuurin aloilla – vain muutamia mainitaksemme.

3.6 Komission ehdotuksen monissa kohdissa tuodaan esiin vapaaehtoistyön välineellistämisen vaara esimerkiksi työmarkkinoiden ja työllistyvyyden osalta. Ehdotuksen perustelujen 3 kohdassa esimerkiksi painotetaan että vapaaehtoistyö ”on epävirallinen oppimiskokemus, jonka avulla voi paitsi kehittää ammatillisia taitoja ja osaamista myös vaikuttaa aktiivisesti kansalaisena”. Epäviralliset oppimiskokemukset, jotka hyvinkin saattavat parantaa työmarkkinoille integroitumista ja työllistyvyyttä, ovat erittäin myönteisiä sivuvaikutuksia.

3.7 Nykyinen talous- ja rahoituskriisi tuodaan ehdotuksessa usein esiin, ja näin halutaan kehottaa muutokseen eri aloilla. Tässä yhteydessä tulisi erityisesti ottaa huomioon, ettei vapaaehtoistyötä tekeviin pidä turvauduta refleksinomaisesti pyrittäessä torjumaan kriisistä yhteiskuntiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Nykyinen kriisi osoittaa vapaaehtoistyön alalla jälleen kerran kansalaistoiminnan arvon yhteiskunnassamme. Sen ansiosta voidaan kokea yhteisvastuuta ja antaa ihmisille mahdollisuus toimia toisten puolesta mutta myös hyötyä itse toiminnasta – etenkin taitojen paranemisen ja/tai sosiaalisten verkkojen luomisen myötä. Vapaaehtoistyön avulla on siis mahdollista lieventää kriisin vaikutuksia ja torjua yhteiskunnallista eriytymistä. Tämä ei kuitenkaan ole kriisin seuraus vaan kuuluu vapaaehtoistyön todellisiin arvoihin, jotka nyt on ”löydetty uudelleen”.

4. Erityistä

4.1 Perusedellytysten luominen

4.1.1 Tarvitaan oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa tarvittavat perusrakenteet paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla tehtävälle vapaaehtoistyölle ja helpottaa kansalaisten osallistumista. Taloudellisten ja poliittisten perusedellytysten avulla on myös voitava poistaa vapaaehtoistyön esteitä. (1)

4.2 Organisaatioiden vahvistaminen

4.2.1 On erittäin tärkeää tukea vapaaehtoistyötä tekeviä organisaatioita vapaaehtoistyön paikkoina ja katalysaattoreina. Kyseiset organisaatiot ovat yleensä vapaaehtoisten ensimmäisiä ja ainoita yhteyspisteitä, ja erittäin usein vapaaehtoistyötä tekevät ovat itse perustaneet ne. Vapaaehtoistyötä tekevät organisaatiot ovat kansalaisyhteiskunnan ja vapaaehtoistyön selkäranka, joten kyseisten organisaatioiden kokemustenvaihdolla, valmiuksien parantamisella ja työn laadulla on määrä olla teemavuonna 2011 erityisrooli.

4.2.2 Tavoitteena on oltava kestävien rakenteiden luominen eurooppalaisella tasolla. Vapaaehtoistyön sidosryhmien foorumilla voitaisiin varmistaa, että teemavuosi vaikuttaa vuoden 2011 jälkeenkin ja että sen myötä luodaan vapaaehtoistyötä edistävää politiikkaa.

4.2.3 Euroopan vapaaehtoistyön teemavuotta 2011 tulisi hyödyntää parhaiden käytänteiden osoittamiseen ja vaihtamiseen.

4.3 Laadun parantaminen

4.3.1 Laadun parantamisen yhteydessä komission asiakirjassa tarkastellaan muun muassa ammattimaisuutta. Käsite on harhaanjohtava, ja sitä tulisi välttää. Kyse on ensi sijassa vapaaehtoistyön laadun varmistamisesta. Vapaaehtoistyötä tekevillä on oikeus toimia alalla, jolla siitä on heille iloa. Heidän toimintansa palvelee yhteiskuntaa ja yksilöitä mutta myös heitä itseään. On varmistettava taloudelliset ja henkilökohtaiset edellytykset pätevöitymiseen, jatko- ja täydennyskoulutukseen sekä opastukseen toiminnan ajan.

4.4 Tunnustuksen antaminen toiminnalle

4.5 Komitea on tyytyväinen siihen, että tunnustuksen antamisessa on edistytty. Vapaaehtoistyötä tekevien osalta tulisi kuitenkin välttää puhumasta palkitsemisesta. Se on harhaanjohtavaa, sillä kyseessä ei ole toiminnan rahanarvoinen tunnustaminen. Käsite ”palkitseminen” on myös ristiriitainen. Palkkatyön ja palkattoman vapaaehtoistyön välistä eroa ei Euroopan teemavuoden 2011 yhteydessä tule hävittää, vaan pikemminkin on tuotava esiin niiden keskinäinen täydentävyys.

4.6 Vapaaehtoistyön arvon ja merkityksen tunnetuksi tekeminen

4.7 Suuren yleisön valveuttaminen on keskeinen tavoite, ja komitea on siihen tyytyväinen. On kuitenkin otettava huomioon, että tätä varten on käytettävissä riittävästi varoja. Tehokas ja onnistunut EU-tason valveuttamiskampanja, jossa tuodaan esiin toiminnan mahdollisuudet ja arvo, edellyttäisi – jos sanoman on määrä tavoittaa kansalaiset – noin 3,5 miljoonan euron rahoitusta, joka olisi jo yli puolet teemavuoden budjetista. Budjetti vaikuttaa liian alhaiselta. Vertailun vuoksi todettakoon, että Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoden 2004 budjetti oli 12,3 miljoonaa euroa. Komission itsensä tilaamassa arviointikertomuksessa kuitenkin todetaan, että eurooppalaisille oli tiedotettu teemavuodesta ”vähän tai tuskin lainkaan” ja että teemavuoden keskeiset sanomat eivät olleet saavuttaneet heitä.

4.8 Rahoitus

4.8.1 Ehdotuksessa on varattu teemavuodelle 2011 kuuden miljoonan euron sekä vuodelle 2010 valmistelutoimia varten kahden miljoonan euron rahoitus. Jos mainitut tavoitteet on määrä saavuttaa ja jos on tarkoitus ottaa huomioon etenkin eurooppalaisten tekemän vapaaehtoistyön paikallinen ulottuvuus, EU:n on esitettävä realistinen talousarvio. Kuuden miljoonan euron budjetti kaikkia Euroopan ja jäsenvaltiotason toimia varten vaikuttaa liian alhaiselta. Olisi harmillista, jos teemavuosi 2011, jolloin on käytettävissä alle puolet teemavuoden 2004 budjetista, johtaisi vastaaviin tuloksiin ja jos korkeat tavoitteet jäisivät saavuttamatta riittämättömän budjetin vuoksi.

4.8.2 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus asetti vuonna 2005 pelkästään Ison-Britannian vapaaehtoistyön teemavuoden käyttöön 10 miljoonaa puntaa, ja Valencian alue vastaavaa teemavuotta varten 4,2 miljoonaa euroa. Hyvänä esimerkkinä EU-tason realistisesta budjetista voidaan pitää suunniteltua teemavuotta 2010, jonka käyttöön on asetettu 17 miljoonaa euroa, josta yhdeksän miljoonaa euroa jäsenvaltioissa toteutettaviin toimiin. Jäsenvaltiot ovat puolestaan sitoutuneet osallistumaan toimiin yhdeksällä miljoonalla eurolla.

4.9 Valkoinen kirja

4.9.1 Komissio aikoo esittää seurantaa ja arviointia varten kertomuksen aloitteiden toteuttamisesta ja tuloksista sekä näitä toimia koskevan yleisarvion. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä ehdotuksestaan ja kehottaa esittämään valkoisessa kirjassa seuraavia vaiheita ja lisätoimia, jotta Euroopan teemavuoden tulokset vaikuttavat kestävästi.

4.10 Yhteisvaikutuksen hyödyntäminen

4.10.1 Tulisi ehdottomasti tuoda esiin teemavuoden 2010 (Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta) sekä teemavuoden 2012 (aktiivisena ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus) yhteisvaikutus ja hyödyntää sitä. Kyseiset kolme teemavuotta tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden antaa kansalaisten vapaaehtoistyötä koskeville unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden toimille kolmeksi vuodeksi yhteinen johtoajatus ja saada näin aikaan kestäviä vaikutuksia. Unionin ja jäsenvaltioiden elinten organisointiryhmien tulisi tehdä kyseisten kolmen vuoden ajan tiivistä yhteistyötä.

4.11 Toimielinten välinen prosessi

4.11.1 Neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi hyväksyä viipymättä päätös teemavuodesta, jotta kaikille asianomaisille toimijoille annettaisiin aikaa valmistella teemavuotta ja toteuttaa se. Tavoitteena tulisi olla vuoden 2009 loppu, jotta valmisteluvaihe voidaan aloittaa virallisesti ja myöntää asianomaiset varat.

Bryssel 5. marraskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Yhtenä esimerkkinä tällaisista esteistä mainittakoon, että useissa maissa palkkatyötä tekemättömät henkilöt voivat tehdä vapaaehtoistyötä vain erittäin rajallisen tuntimäärän.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2010.128.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 128

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	53. vuosikerta 18. toukokuu 2010

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	457. täysistunto 4. ja 5. marraskuuta 2009
2010/C 128/01	Paluuta entiseen ei ole – Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselma ilmastonmuutoksesta – Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009 pidettävä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssi	1

	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	457. täysistunto 4. ja 5. marraskuuta 2009
2010/C 128/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia(valmisteleva lausunto)	3

2010/C 128/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen osallisuus (valmisteleva lausunto)	10

2010/C 128/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävän kehityksen strategian tulevaisuudennäkymät (valmisteleva lausunto)	18

2010/C 128/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ekotehokkaan talouden edistäminen – Talouskriisin tarjoamat mahdollisuudet siirtyä uuteen energiapoliittiseen aikakauteen (valmisteleva lausunto)	23

2010/C 128/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Perusoikeuksien kunnioittaminen maahanmuuttoa koskevissa Euroopan unionin toimintalinjoissa ja lainsäädännössä (oma-aloitteinen lausunto)	29

2010/C 128/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Energia- ja ilmastokysymykset uudistetun Lissabonin strategian olennaisena osana (oma-aloitteinen lausunto)	36

2010/C 128/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Uudistetun Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus (oma-aloitteinen lausunto)	41

2010/C 128/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan yliopistot (oma-aloitteinen lausunto)	48

2010/C 128/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Pääomasijoitusrahastojen, hedgerahastojen ja valtion omistamien sijoitusyhtiöiden vaikutukset Euroopan teollisuuden muutoksiin (oma-aloitteinen lausunto)	56

2010/C 128/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut: millainen toimivallan jako EU:n ja jäsenvaltioiden välillä? (oma-aloitteinen lausunto)	65

2010/C 128/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Verkkoyhteisösivustojen vaikutus kansalaisiin/kuluttajiin (oma-aloitteinen lausunto)	69

	III Valmistavat säädökset
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	457. täysistunto 4. ja 5. marraskuuta 2009
2010/C 128/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminenKOM(2008) 868 lopullinen	74

2010/C 128/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia vartenKOM(2009) 262 lopullinen	80

2010/C 128/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston suositukseksi savuttomista ympäristöistäKOM(2009) 328 lopullinen – 2009/0088 (CNS)	89

2010/C 128/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta syrjäytyneiden väestöryhmien hyväksi toteutettavien asuntokantaa koskevien toimien tukikelpoisuuden osaltaKOM(2009) 382 – 2009/0105 (COD)	94

2010/C 128/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen vaatimusten yksinkertaistamisesta ja tietyistä varainhoitoa koskevista säännöksistäKOM(2009) 384 – 2009/0107 (AVC)	95

2010/C 128/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoistaKOM(2008) 794 lopullinen	97

2010/C 128/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen tiiviimmän hallinnollisen yhteistyön avullaKOM(2008) 703 lopullinen	103

2010/C 128/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Johdonmukainen strategia Euroopan maataloustutkimusohjelmalleKOM(2008) 862 lopullinen	107

2010/C 128/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Elintarvikkeiden hinnat EuroopassaKOM(2008) 821 lopullinen	111

2010/C 128/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kattavaa ilmastosopimusta KööpenhaminassaKOM(2009) 39 lopullinen	116

2010/C 128/23	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja – Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystäKOM(2009) 147 lopullinen	122

2010/C 128/24	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta vartenKOM(2009) 475 lopullinen	127

2010/C 128/25	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisestaKOM(2009) 11 lopullinen – 2009/0005 (COD) ja Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tiedonanto ja toimintasuunnitelma esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksiKOM(2009) 10 lopullinen	131

2010/C 128/26	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kertomus edistymisestä uusiutuvien energialähteiden käytössä: direktiivin 2001/77/EY 3 artiklan ja direktiivin 2003/30/EY 4 artiklan 2 kohdan mukainen komission kertomus sekä kertomus biomassaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (KOM(2005) 628) täytäntöönpanostaKOM(2009) 192 lopullinen	136

2010/C 128/27	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmailun turvamaksuistaKOM(2009) 217 lopullinen – 2009/0063 (COD)	142

2010/C 128/28	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksiKOM(2009) 391 lopullinen – 2009/0110 (COD)	147

2010/C 128/29	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissaKOM(2009) 446 lopullinen – 2009/0123 (COD)	148

2010/C 128/30	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi (2011)KOM(2009) 254 lopullinen – 2009/0072 (CNS)(lisälausunto)	149