13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/1

---

2010/C 63/01

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 51, 27.2.2010

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 37, 13.2.2010

EUVL C 24, 30.1.2010

EUVL C 11, 16.1.2010

EUVL C 312, 19.12.2009

EUVL C 297, 5.12.2009

EUVL C 282, 21.11.2009

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/2

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.1.2010 (Sąd Rejonowy Gdańsk-Północ (Puolan tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — MG Probud Gdynia sp. zoo.:ta vastaan aloitettu maksukyvyttömyysmenettely

(Asia C-444/07) (1)

(Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asetus (EY) N:o 1346/2000 - Maksukyvyttömyysmenettelyt - Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta toisen jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen tekemää päätöstä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta sekä tämän maksukyvyttömyysmenettelyn kulkuun ja päättämiseen liittyviä päätöksiä)

2010/C 63/02

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy Gdańsk-Północ

Pääasian asianosainen

MG Probud Gdynia sp. zoo

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Sąd Rejonowy Gdańsk — Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL L 160, s. 1) 3, 4, 16, 17 ja 25 artiklan tulkinta — Jäsenvaltion viranomaisten suorittama yrityksen pankkitilillä olevien varojen ulosmittaus sen jälkeen, kun toisessa jäsenvaltiossa on aloitettu tuon yrityksen omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely vastoin menettelyn aloitusvaltion kansallisen oikeuden säännöksiä — Sellaisen jäsenvaltion, jossa ei ole aloitettu sekundäärimenettelyä, kieltäytyminen tunnustamasta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aloittamaa maksukyvyttömyysmenettelyä

Tuomiolauselma

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1346/2000, erityisesti sen 3, 4, 16, 17 ja 25 artiklaa, on tulkittava siten, että sellaisen jäsenvaltion, jossa ei ole aloitettu maksukyvyttömyyttä koskevaa sekundäärimenettelyä, toimivaltaisilla viranomaisilla on pääasian kaltaisessa tilanteessa, sen jälkeen kun maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely on aloitettu jossakin jäsenvaltiossa, velvollisuus tunnustaa ja panna täytäntöön kaikki tähän päämenettelyyn liittyvät päätökset, ellei asetuksen 25 artiklan 3 kohdassa ja 26 artiklassa olevista tunnustamisesta kieltäytymistä koskevista perusteista muuta johdu, eikä niillä ole siten oikeutta määrätä tämän toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella velallisen, jota koskeva maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, mainitun toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaa omaisuutta koskevista täytäntöönpanotoimista, jos sitä ei sallita aloittamisvaltion lainsäädännössä ja jos mainitun asetuksen 5–10 artiklan soveltamisen edellytykset eivät täyty.

---

(1)  EUVL C 283, 24.11.2007.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/2

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.1.2010 (Conseil d’État’n (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Association générale de l’industrie du médicament (AGIM) ASBL (C-471/07 ja C-472/07), Bayer SA (C-471/07 ja C-472/07), Pfizer SA (C-471/07 ja C-472/07), Servier Benelux SA (C-471/07 ja C-472/07), Janssen Cilag SA (C-471/07), Sanofi-Aventis Belgium SA, aikaisemmin Sanofi-Synthelabo SA (C-472/07) v. Belgian valtio

(Yhdistetyt asiat C-471/07 ja C-472/07) (1)

(Direktiivi 89/105/ETY - Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuus - 4 artiklan 1 kohta - Välitön oikeusvaikutus - Hintasulku)

2010/C 63/03

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Association générale de l’industrie du médicament (AGIM) ASBL (C-471/07 ja C-472/07), Bayer SA (C-471/07 ja C-472/07), Pfizer SA (C-471/07 ja C-472/07), Servier Benelux SA (C-471/07 ja C-472/07), Janssen Cilag SA (C-471/07) ja Sanofi-Aventis Belgium SA, aiemmin Sanofi-Synthelabo SA (C-472/07)

Vastaaja: Belgian valtio

Muu osapuoli: Sanofi-Aventis Belgium SA (C-471/07)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Conseil d’État (Belgia) — Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltamisesta kansallisissa sairausvakuutusjärjestelmissä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/105/ETY (EYVL L 40, s. 8) 4 artiklan 1 kohdan tulkinta — Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määräämä lääkkeiden hintasulku — Viranomaisten velvollisuuden todentaa vähintään kerran vuodessa, onko sulun jatkaminen makroekonomisten olosuhteiden vuoksi perusteltua, laajuus — Todentaminen, joka rajoittuu julkisen terveydenhuollon kustannusten valvontaan, vai tarve ottaa huomioon hintasulun makroekonomiset vaikutukset lääketeollisuusalaan

Tuomiolauselma

1)

Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltamisesta kansallisissa sairausvakuutusjärjestelmissä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/105/ETY 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että jäsenvaltioiden on määritettävä tämän direktiivin mukaista avoimuustavoitetta sekä mainitussa säännöksessä säädettyjä vaatimuksia noudattaen kriteerit, joiden perusteella tässä säännöksessä tarkoitetut makroekonomiset olosuhteet todennetaan, edellyttäen, että nämä kriteerit perustuvat puolueettomiin ja todennettavissa oleviin seikkoihin.

2)	Direktiivin 89/105 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että se ei ole sisältönsä puolesta riittävän täsmällinen, jotta yksityinen oikeussubjekti voisi vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa jäsenvaltiota vastaan.

3)

Direktiivin 89/105 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että jäsenvaltio voi 18 kuukautta sen jälkeen, kun kahdeksan vuotta kestänyt korvattavien lääkkeiden yleinen hintasulku on päättynyt, toteuttaa uuden lääkkeiden hintasulkutoimenpiteen todentamatta tässä säännöksessä säädetyllä tavalla makroekonomisia olosuhteita.

---

(1)  EUVL C 22, 26.1.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/3

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.1.2010 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-546/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Palvelujen tarjoamisen vapaus - EY 49 artikla - Liittymisasiakirjan liite XII - Liittymisasiakirjan 24 artiklaan sisältyvä luettelo: Puola - 2 jakson 13 kohta - Saksan liittotasavallan mahdollisuus poiketa EY 49 artiklan ensimmäisestä kohdasta - Standstill-lauseke - Puolalaisten työntekijöiden lähettämisestä työhön urakkasopimusten täyttämiseksi 31.1.1990 tehty Saksan liittotasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välinen sopimus - Muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet yritykset eivät voi tehdä puolalaisten yritysten kanssa urakkasopimuksia Saksassa suoritettavista töistä - Liittymissopimuksen allekirjoituspäivänä voimassa olevien sellaisten rajoitusten voimassaolon jatkaminen, jotka koskevat puolalaisten työntekijöiden pääsyä Saksan työmarkkinoille)

2010/C 63/04

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Traversa ja P. Dejmek)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller, M. Lumma ja C. Blaschke)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Puolan tasavalta (asiamies: M. Dowgielewicz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 49 artiklan ja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EYVL 2003, L 236, s. 875) liitteessä XII (Luettelo, jota tarkoitetaan liittymisasiakirjan 24 artiklassa: Puola) olevan 2 jakson ”Henkilöiden vapaa liikkuvuus” 13 kohdan rikkominen — Puolalaisten työntekijöiden lähettämisestä rakennusurakoihin Saksaan 31.1.1990 tehdyn Saksan liittotasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välisen sopimuksen tulkinta ja soveltaminen — Se, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat yritykset eivät voi tehdä puolalaisten yritysten kanssa urakkasopimuksia, joiden kohteena ovat Saksassa toteutettavat rakennusurakat — Liittymissopimuksen allekirjoituspäivänä voimassa olevien sellaisten rajoitusten voimassaolon jatkaminen, jotka koskevat määräaikaisen työsopimuksen tehneiden (Werkvertragsarbeitnehmer) puolalaisten työntekijöiden pääsyä kansallisille työmarkkinoille

Tuomiolauselma

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hallintokäytännössään tulkinnut puolalaisten yritysten työntekijöiden lähettämisestä työhön urakkasopimusten täyttämiseksi 31.1.1990 tehdyn Saksan liittotasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välisen sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 1.3. ja 30.4.1993, 1 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”toisen osapuolen yritys” siten, että sillä tarkoitetaan ”saksalaista yritystä”.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan komissio ja Saksan liittotasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	Puolan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 64, 8.3.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/4

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.1.2010 (Landesarbeitsgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Seda Kücükdeveci v. Swedex GmbH & Co. KG

(Asia C-555/07) (1)

(Ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaate - Direktiivi 2000/78/EY - Irtisanomista koskeva kansallinen lainsäädäntö, jossa ei oteta huomioon työntekijälle ennen 25 vuoden ikää täyttynyttä työskentelykautta irtisanomisaikaa laskettaessa - Toimenpiteen perusteleminen - Direktiivin vastainen kansallinen lainsäädäntö - Kansallisen tuomioistuimen tehtävä)

2010/C 63/05

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesarbeitsgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Seda Kücükdeveci

Vastaaja: Swedex GmbH & Co. KG

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Landesarbeitsgericht Düsseldorf (Saksa) — Ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16) tulkinta — Kansallinen irtisanomista koskeva lainsäädäntö, jonka mukaan irtisanomisajat pidentyvät palvelusajan perusteella kuitenkin niin, että työntekijälle ennen 25 vuoden ikää täyttynyttä työskentelykautta ei oteta huomioon

Tuomiolauselma

1)

Unionin oikeutta ja erityisesti ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta, sellaisena kuin se on konkretisoituna yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetulla neuvoston direktiivillä 2000/78/EY, on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan irtisanomisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon työntekijälle ennen 25 vuoden ikää täyttyneitä työskentelykausia.

2)

Kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä on yksityisten oikeussubjektien välinen oikeusriita, on varmistettava ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen, sellaisena kuin se on konkretisoituna direktiivillä 2000/78, noudattaminen ja jätettävä tarvittaessa soveltamatta kaikki sen kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lainsäädännön säännökset riippumatta siitä, käyttääkö se sillä SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa olevaa mahdollisuutta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö kyseisen periaatteen tulkinnasta.

---

(1)  EUVL C 79, 29.3.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/4

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.1.2010 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Transportes Urbanos y Servicios Generales, SAL v. Administración del Estado

(Asia C-118/08) (1)

(Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus - Vastaavuusperiaate - Vahingonkorvauksen vaatiminen valtiolta - Unionin oikeuden rikkominen - Jäsenvaltion perustuslain rikkominen)

2010/C 63/06

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Transportes Urbanos y Servicios Generales, SAL

Vastaaja: Administración del Estado

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Supremo (Espanja) — Jäsenvaltio on loukannut yhteisön oikeuden yksityisille antamia oikeuksia — Vahingonkorvausvelvollisuus — Jäsenvaltion perustuslain vastainen säädös ja yhteisön oikeuden vastainen säädös — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet

Tuomiolauselma

Unionin oikeus on esteenä sellaisen jäsenvaltion oikeussäännön soveltamiselle, jonka mukaan vahingonkorvausvaatimus valtiota kohtaan sillä perusteella, että kansallisella lailla rikotaan unionin tuomioistuimen EY 226 artiklan perusteella antamassa tuomiossa todetulla tavalla unionin oikeutta, voi menestyä vain, jos hakija on ennen vaatimuksen esittämistä turvautunut kaikkiin kansallisiin muutoksenhakukeinoihin tämän lain nojalla tehdyn vahinkoa aiheuttaneen hallintotoimen riitauttamiseksi, vaikka tätä oikeussääntöä ei sovelleta sillä perusteella, että toimivaltainen tuomioistuin on todennut, että tällä samalla lailla rikotaan perustuslakia, esitettyyn valtion vahingonkorvausta koskevaan vaatimukseen.

---

(1)  EUVL C 128, 24.5.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/5

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.1.2010 (Verwaltungsgericht Oldenburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stadt Papenburg v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-226/08) (1)

(Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu - Asianomaisen jäsenvaltion päätös hyväksyä komission laatima luonnos yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi - Huomioon otettavat intressit ja näkökannat)

2010/C 63/07

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Oldenburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stadt Papenburg

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Oldenburg — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7) 2 artiklan 3 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 6 artiklan 3 ja 4 alakohdan tulkinta — Kunnan jokisataman käyttöön liittyvät taloudelliset intressit, joita suojellaan perustuslailla ja joihin voidaan vaikuttaa pysyvästi kyseisen alueen osoittamisella yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi — Intressit ja näkökannat, jotka kyseessä olevan jäsenvaltion on otettava huomioon, kun se päättää antaa hyväksyntänsä komission laatimalle luonnokselle yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi

Tuomiolauselma

1)

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/105/EY, 4 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita sitä, että jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä Euroopan komission luonnosta yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi yhden tai useamman alueen osalta muilla kuin luonnonsuojelullisilla perusteilla.

2)

Direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että joen suiston liikenneväylien jatkuvasti suoritettavien kunnostamistoimenpiteiden, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia ja jotka hyväksyttiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti lopullisesti jo ennen kuin direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi, osalta on suoritettava — siltä osin kuin ne muodostavat hankkeen ja ovat omiaan vaikuttamaan kyseiseen alueeseen merkittävästi — arviointi niiden vaikutuksista kyseiselle alueelle edellä mainittujen säännösten mukaisesti, jos kyseisiä kunnostamistoimenpiteitä jatketaan sen jälkeen, kun alue on otettu yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Jos on niin, että kun otetaan huomioon muun muassa kyseessä olevien ylläpitotöiden toistuvuus, luonne ja toteuttamisedellytykset, niiden voidaan katsoa muodostavan yhden toimenpiteen erityisesti, kun niiden tarkoituksena on joen liikenneväylän tietyn syvyyden ylläpitäminen säännöllisten ja tätä tarkoitusta varten tarpeellisten ruoppausten avulla, näiden ylläpitotöiden voidaan katsoa muodostavan yhden direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun hankkeen.

---

(1)  EUVL C 209, 15.8.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/6

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.1.2010 (Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Colin Wolf v. Stadt Frankfurt am Main

(Asia C-229/08) (1)

(Direktiivi 2000/78/EY - 4 artiklan 1 kohta - Ikään perustuvan syrjinnän kielto - Kansallinen säännös, jolla määrätään 30 vuoden enimmäisiästä otettaessa virkaan palomiehiä - Tavoiteltu päämäärä - ”Todellisen ja ratkaisevan työhön liittyvän vaatimuksen” käsite)

2010/C 63/08

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Colin Wolf

Vastaaja: Stadt Frankfurt am Main

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Frankfurt am Main (Saksa) — Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16) 6 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan tulkinta — Ikään perustuvan syrjinnän kielto — Käsitteet ”objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu” ikään perustuva erilainen kohtelu sekä ”jotta työ voisi kestää kohtuullisen ajan ennen eläkkeelle siirtymistä” — Kansallinen säännös, jossa palomiesten uralle palvelukseen otettavien virkamiesten enimmäisiäksi on vahvistettu 30 vuotta

Tuomiolauselma

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa vahvistetaan 30 vuoden enimmäisikä otettaessa hakijoita keskitason paloteknisen yksikön palvelukseen.

---

(1)  EUVL C 223, 30.8.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/6

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.1.2010 (Nejvyšší správní soudin (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Milan Kyrian v. Celní úřad Tábor

(Asia C-233/08) (1)

(Keskinäinen avunanto saatavien perinnässä - Direktiivi 76/308/ETY - Sen viranomaisen, jolle pyyntö osoitetaan, kotipaikkajäsenvaltion tuomioistuinten valvontavalta - Asiakirjan, joka mahdollistaa saatavan perinnän, täytäntöönpanokelpoisuus - Asiakirjan velalliselle tiedoksiantamisen sääntöjenmukaisuus - Tiedoksianto sellaisella kielellä, jota vastaanottaja ei ymmärrä)

2010/C 63/09

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nejvyšší správní soud

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Milan Kyrian

Vastaaja: Celní úřad Tábor

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) — Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen ja oikeusvaltion periaatteen sekä keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15.3.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY (EYVL L 73, s. 18), sellaisena kuin se on muutettuna keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista aiheutuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä annetun direktiivin 76/308/ETY muuttamisesta 6.12.1979 annetulla neuvoston direktiivillä 79/1071/ETY (EYVL L 331, s. 10) ja keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista johtuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä sekä arvonlisäverosta ja tietyistä valmisteveroista annetun direktiivin 76/308/ETY muuttamisesta 15.6.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/44/EY (EYVL L 175, s. 17), 12 artiklan 3 kohdan tulkinta — Sen viranomaisen, jolle pyyntö osoitetaan, kotipaikkajäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta tarkastaa kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti, onko saatavan perinnän mahdollistava asiakirja täytäntöönpanokelpoinen ja onko se annettu asianmukaisesti tiedoksi — Asiakirja, joka ei sisällä tietoa velallisen syntymäajasta ja joka on laadittu kielellä, jota velallinen ei ymmärrä ja joka ei ole sen jäsenvaltion, jolle pyyntö on osoitettu, virallinen kieli

Tuomiolauselma

1)

Keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15.3.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY, sellaisena kuin tämä direktiivi on muutettuna 15.6.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/44/EY, 12 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että sen viranomaisen, jolle pyyntö osoitetaan, kotipaikkajäsenvaltion tuomioistuimilla ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa tarkastaa, onko asiakirja, joka mahdollistaa saatavan perinnän, täytäntöönpanokelpoinen. Sitä vastoin siinä tapauksessa, että kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan kanne, joka koskee perintätoimenpiteiden kuten täytäntöönpanoasiakirjan tiedoksiannon pätevyyttä tai sääntöjenmukaisuutta, kyseisellä tuomioistuimella on toimivalta tarkastaa, onko perintätoimenpiteet suoritettu mainitun jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

2)

Direktiivillä 76/308, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/44, käyttöön otetun keskinäisen avunannon yhteydessä perinnän mahdollistavan täytäntöönpanoasiakirjan vastaanottajan on saatava kyseinen asiakirja tiedoksi jollakin sen viranomaisen, jolle pyyntö on osoitettu, kotipaikkajäsenvaltion virallisella kielellä, jotta hän voi vedota oikeuksiinsa. Jotta kyseisen oikeuden kunnioittaminen voidaan taata, kansallisen tuomioistuimen on sovellettava kansallista lainsäädäntöään samalla varmistaen yhteisön oikeuden täysi tehokkuus.

---

(1)  EUVL C 209, 15.8.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/7

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 28.1.2010 (Hof van Cassatie van Belgiën (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Belgian valtio v. Direct Parcel Distribution Belgium NV

(Asia C-264/08) (1)

(Yhteisön tullikoodeksi - Tullivelka - Tullien määrä - 217 ja 221 artikla - Yhteisöjen omat varat - Asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000 - 6 artikla - Edellytys, jonka mukaan tullien määrät on kirjattava tileihin ennen kuin ne annetaan tiedoksi velalliselle - ”Lain mukaisen” tullien määrän käsite)

2010/C 63/10

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie van België

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Belgian valtio

Vastaaja: Direct Parcel Distribution Belgium NV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van Cassatie van België — Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (vuonna 1992 voimassa ollut versio) (EYVL L 302, s. 1) 217 artiklan 1 kohdan ja 221 artiklan 1 kohdan tulkinta sekä yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (EYVL L 130, s. 1) 6 artiklan tulkinta — Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin — Velvollisuus kirjata tullien määrä tileihin ennen kuin se annetaan tiedoksi velalliselle — ”Tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle” kirjaamisen käsite — Perusteettoman edun palautus

Tuomiolauselma

1)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 221 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu kannettavien tullien määrän ”tileihin kirjaaminen” muodostaa kyseisen määrän ”tileihin kirjaamisen” kyseisen asetuksen 217 artiklan 1 kohdassa määritellyllä tavalla.

2)

Asetuksen N:o 2913/92 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”tileihin kirjaaminen” on erotettava yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 6 artiklassa tarkoitetusta todettujen maksujen kirjaamisesta omia varoja koskevaan kirjanpitoon. Koska asetuksen N:o 2913/92 217 artiklassa ei säädetä yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaan ”tileihin kirjaaminen” on käytännössä toteutettava tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, eikä myöskään teknisiä tai muodollisia vähimmäisvaatimuksia, tämä tileihin kirjaaminen on toteutettava siten, että taataan, että toimivaltaiset tulliviranomaiset kirjaavat tullivelasta johtuvien tuonti- tai vientitullien määrän tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle muun muassa sen mahdollistamiseksi, että kyseessä olevien summien tileihin kirjaaminen tapahtuu varmasti myös velallisen kannalta.

3)

Asetuksen N:o 2913/92 221 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että tulliviranomaiset antavat maksettavan tuonti- tai vientitullien määrän pätevästi tiedoksi tullivelalliselle asianmukaisten menettelysääntöjen mukaisesti vain, jos mainitut tulliviranomaiset ovat ensin kirjanneet tileihin näiden tullien määrän. Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia antamaan erityisiä menettelysäännöksiä tavasta, jolla näiden tullien määrä on annettava velalliselle tiedoksi, kunhan kyseiseen tiedoksiantoon voidaan soveltaa sellaisia yleisesti sovellettavia kansallisia menettelysäännöksiä, joilla velalliselle voidaan taata asianmukaiset tiedot ja joiden avulla velallinen voi puolustaa oikeuksiaan tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.

4)

Yhteisön oikeus ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin tukeutuu olettamaan, joka koskee sitä tulliviranomaisten väitettä, että tuonti- tai vientitullien määrä on ”kirjattu tileihin” asetuksen N:o 2913/92 217 artiklassa tarkoitetulla tavalla ennen tämän määrän antamista tiedoksi velalliselle, edellyttäen kuitenkin, että tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteita noudatetaan.

5)

Asetuksen N:o 2913/92 221 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ennen kuin kannettavien tullien määrä annetaan tiedoksi, asianomaisen jäsenvaltion tulliviranomaisten on pitänyt kirjata tämä määrä tileihin, ja jos kyseistä määrää ei ole kirjattu tileihin asetuksen N:o 2913/92 217 artiklan 1 kohdan mukaisella tavalla, nämä viranomaiset eivät voi kantaa tätä määrää, mutta niillä kuitenkin säilyy oikeus antaa tämä sama määrä uudestaan tiedoksi, jolloin niiden on noudatettava asetuksen N:o 2913/92 221 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ja vanhentumista koskevia oikeussääntöjä, jotka olivat voimassa sinä hetkenä, kun tullivelka syntyi.

6)

Tuonti- tai vientitullien määrä on edelleen asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoituksessa ”lain mukainen”, vaikka tämä määrä on annettu velalliselle tiedoksi ilman, että se on ensin kirjattu tileihin tämän saman asetuksen 221 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mutta on kuitenkin siten, että jos tällainen tiedoksi antaminen ei ole enää mahdollinen sen vuoksi, että kyseisen asetuksen 221 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika on päättynyt, tullivelan kantaneen jäsenvaltion on pääsääntöisesti palautettava tullien määrä velalliselle.

---

(1)  EUVL C 247, 27.9.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/8

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.1.2010 (Tribunal de première instance de Monsin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Société de Gestion Industrielle (SGI) v. Belgian valtio

(Asia C-311/08) (1)

(Sijoittautumisvapaus - Pääomien vapaa liikkuvuus - Välitön verotus - Tuloverolainsäädäntö - Yhtiöiden veronalaisen tulon määrittäminen - Keskinäisessä riippuvuussuhteessa olevat yhtiöt - Maassa asuvan yhtiön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle yhtiölle myöntämä poikkeuksellinen tai vastikkeeton etuus - Kyseessä olevan etuuden määrän lisääminen sen myöntäneen maassa asuvan yhtiön omiin voittoihin - Verotusvallan tasapainoinen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken - Veronkierron ehkäiseminen - Väärinkäytösten estäminen - Oikeasuhteisuus)

2010/C 63/11

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Mons

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Société de Gestion Industrielle (SGI)

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal de première instance de Mons (Belgia) — EY 12, 43, 48 ja 56 artiklan tulkinta — Sellaisen kansallisen lainsäädännön hyväksyttävyys, jossa säädetään poikkeuksellisen tai vastikkeettoman etuuden verottamisesta maassa asuvalta yhtiöltä, joka on myöntänyt kyseisen etuuden toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle yhtiölle, johon kyseisellä yhtiöllä on keskinäinen riippuvuussuhde, mutta jossa ei säädetä tällaisesta verottamisesta silloin, kun sama etuus on myönnetty maassa asuvalle yhtiölle

Tuomiolauselma

EY 43 artiklaa, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se ei lähtökohtaisesti ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan maassa asuvaa yhtiötä verotetaan poikkeuksellisesta tai vastikkeettomasta etuudesta, kun tällainen etuus on myönnetty toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle yhtiölle, jonka kanssa ensin mainittu yhtiö on suoraan tai epäsuorasti keskinäisessä riippuvuussuhteessa, vaikka maassa asuvaa yhtiötä ei voitaisi verottaa tällaisesta etuudesta, jos se olisi myönnetty toiselle maassa asuvalle yhtiölle, jonka kanssa ensin mainittu yhtiö on tällaisessa riippuvuussuhteessa. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin varmistuttava siitä, ettei pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, kun niitä arvioidaan yhdessä.

---

(1)  EUVL C 260, 11.10.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/8

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 28.1.2010 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-333/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - EY 28 ja EY 30 artikla - Tuonnin määrällinen rajoitus - Vaikutukseltaan vastaava toimenpide - Ennakkolupajärjestelmä - Muista jäsenvaltioista, missä ne on laillisesti valmistettu ja/tai saatettu markkinoille, peräisin olevat valmistuksen apuaineet ja elintarvikkeet, joiden valmistuksessa on käytetty valmistuksen apuaineita - Menettely, jolla talouden toimijat voivat saada tällaiset aineet merkityiksi sallittujen aineiden luetteloon - Vastavuoroista tunnustamista koskeva säännös - Kansallinen lainsäädäntö, joka luo talouden toimijoille oikeudellisen epävarmuuden)

2010/C 63/12

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: B. Stromsky)

Vastaaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja R. Loosli-Surrans)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 28 artiklan rikkominen — Ennakkolupajärjestelmä valmistuksen apuaineille ja elintarvikkeille, joiden valmistuksessa on käytetty valmistuksen apuaineita, jotka ovat peräisin muista jäsenvaltioista, joissa ne on laillisesti valmistettu ja/tai saatettu markkinoille — Perusteettomuus ja/tai suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättäminen

Tuomiolauselma

1)

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on suhteellisuusperiaatteen vastaisesti säätänyt ennakkolupajärjestelmästä muista jäsenvaltioista, missä ne on laillisesti valmistettu ja/tai saatettu markkinoille, peräisin oleville valmistuksen apuaineille ja elintarvikkeille, joiden valmistuksessa on käytetty valmistuksen apuaineita.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 285, 8.11.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/9

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.1.2010 — Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-343/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/41/EY - Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminta ja valvonta - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon osittainen laiminlyönti - Kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia ei ole - Jäsenvaltioiden toimivalta järjestää eläkejärjestelmänsä)

2010/C 63/13

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Šimerdová ja N. Yerrell)

Vastaaja: Tšekin tasavalta (asiamies: M. Smolek)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY (EUVL L 235, s. 10) noudattamisen edellyttämiä kaikkia toimenpiteitä ei ole toteutettu määräajassa

Tuomiolauselma

1)

Tšekin tasavalta ei ole noudattanut ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY 22 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa tämän direktiivin 8, 9, 13, 15–18 artiklan ja 20 artiklan 2–4 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Tšekin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 272, 25.10.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/9

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.1.2010 — Internationaler Hilfsfonds eV v. Euroopan komissio

(Asia C-362/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Kumoamiskanne - Kannekelpoisen toimen käsite EY 230 artiklassa)

2010/C 63/14

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Internationaler Hilfsfonds eV (edustajat: Rechtsanwalt H. Kaltenecker ja Rechtsanwalt R. Karpenstein)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Costa de Oliveira, S. Fries ja T. Scharf)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-141/05, Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio, 5.6.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jolla vaadittiin sen päätöksen kumoamista, jonka väitettiin sisältyvän komission 14.2.2005 päivättyyn kirjeeseen, jolla kantajalta evättiin oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskivat sopimusta LIEN 97-2011 eräiden Kazakstanissa järjestettyjen lääketieteellisten avustusohjelmien yhteisrahoituksesta — Sellaisen kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen, joka koskee tointa, jolla vain vahvistetaan aiempi päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa — Riidanalaisen toimen virheellinen luokittelu — Sellaisen kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen, joka koskee tointa, joka on asetuksen N:o 1049/2001 7 artikla 1 kohdassa tarkoitettu alkuperäinen vastaus — Asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan virheellinen tulkinta

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen asiassa T-141/05, Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio, 5.6.2008 antama tuomio kumotaan.

2)	Euroopan yhteisöjen komission Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

3)	Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen Internationaler Hilfsfonds eV:n vaatimuksen, jonka mukaan Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 tekemä päätös kieltäytyä antamasta sen tutustuttavaksi eräitä komission hallussa olevia asiakirjoja on kumottava, ratkaisemiseksi.

4)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa sekä oikeudenkäyntiväitteestä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa.

5)	Muista oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.

---

(1)  EUVL C 272, 25.10.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/10

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.1.2010 — Audi AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-398/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 63 artikla - Sanamerkki Vorsprung durch Technik - Mainoslauseista muodostuvat tavaramerkit - Erottamiskyky - Tavaramerkkiä koskeva hakemus useille tavaroille ja palveluille - Kohdeyleisöt - Arviointi ja perusteleminen kokonaisuutena - Uudet asiakirjat)

2010/C 63/15

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Audi AG (edustajat: Rechtsanwalt S. O. Gillert ja Rechtsanwalt F. Schiwek)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-70/06, Audi v. SMHV 9.7.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kumoamiskanteen SMHV:n toisen valituslautakunnan 16.12.2005 tekemästä päätöksestä, jolla hylätään osittain valitus tutkijan päätöksestä, jolla evätään sanamerkin ”VORSPRUNG DURCH TECHNIK” rekisteröinti luokkiin 9, 12, 14, 25, 28, 37–40 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — Mainoslauseista muodostuvat tavaramerkit — Erottamiskyky — Erityisten arviointiperusteiden soveltaminen — Perustelujen puutteellisuus kohdeyleisön määrittämisen osalta — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ensimmäistä kertaa esitettyjen perusteiden huomioon ottaminen

Tuomiolauselma

1)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-70/06, Audi vastaan SMHV (Vorsprung durch Technik) 9.7.2008 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toinen valituslautakunta ei ollut rikkonut yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.1994 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3288/94, 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa 16.12.2005 tekemällään päätöksellä (asia R 237/2005-2).

2)

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 16.12.2005 tekemä päätös (asia R 237/2005-2) kumotaan siltä osin kuin siinä evätään osittain asetuksen N:o 40/94, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 3288/94, 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla tavaramerkin Vorsprung durch Technik rekisteröintiä koskeva hakemus.

3)	Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) velvoitetaan korvaamaan kummassakin oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 301, 22.11.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/11

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 28.1.2010 (High Court of Justicen (Queen’s Bench Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Uniplex (UK) Ltd v. NHS Business Services Authority

(Asia C-406/08) (1)

(Direktiivi 89/665/ETY - Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - Muutoksenhaun määräaika - Päivä, josta muutoksenhaun määräaika alkaa kulua)

2010/C 63/16

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Queen’s Bench Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Uniplex (UK) Ltd

Vastaaja: NHS Business Services Authority

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Justice (Queen’s Bench Division) — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) 1 ja 2 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kolmen kuukauden määräajasta kanteen nostamiselle — Ajankohta, josta määräaika alkaa kulua — Ajankohta, jona julkisia hankintoja koskevia yhteisön säännöksiä on rikottu, vai ajankohta, jona valittaja on saanut tiedon tästä rikkomisesta

Tuomiolauselma

1)

Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.6.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY, 1 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että määräaika sellaiseen muutoksenhakuun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen tai määräämään vahingonkorvausta näiden sääntöjen rikkomisesta, alkaa kulua siitä päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto tästä rikkomisesta.

2)

Direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, 1 artiklan 1 kohta on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka nojalla kansallinen tuomioistuin voi hylätä määräajan menettämisen vuoksi muutoksenhaun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen ja määräämään vahingonkorvausta näiden sääntöjen rikkomisesta, sellaisen kriteerin perusteella, jonka arviointi on vapaan harkintavallan varassa ja jonka mukaan muutosta on näissä asioissa haettava viipymättä.

3)

Direktiivi 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, velvoittaa kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaansa käyttämällä jatkamaan muutoksenhaun määräaikaa taatakseen muutoksenhakijalle määräajan, joka vastaa sitä, joka sillä olisi ollut käytössään, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty määräaika olisi alkanut kulua päivästä, jolloin se sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkomisesta. Ellei muutoksenhaun määräaikoja koskevia kansallisia säännöksiä voida tulkita direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen pitäisi olla soveltamatta niitä voidakseen soveltaa yhteisön oikeutta täysimääräisesti ja suojata yhteisön oikeudessa yksityisille vahvistettuja oikeuksia.

---

(1)  EUVL C 301, 22.11.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/11

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 14.1.2010 (VAT and Duties Tribunal, Edinburghin (Yhdistynyt kuningaskunta) ja VAT and Duties Tribunal, Northern Irelandin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Terex Equipment Ltd (C-430/08), FG Wilson (Engineering) Ltd (C 431/08) ja Caterpillar EPG Ltd (C-431/08) v. The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs

(Yhdistetyt asiat C-430/08 ja C-431/08) (1)

(Asetus (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista - 78 ja 203 artikla - Asetus (ETY) N:o 2454/93 - 865 artikla - Sisäinen jalostusmenettely - Virheellinen tullimenettelykoodi - Tullivelan syntyminen - Tulli-ilmoituksen oikaisu)

2010/C 63/17

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

VAT and Duties Tribunal, Edinburgh ja VAT and Duties Tribunal, Northern Ireland — Yhdistynyt kuningaskunta

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Terex Equipment Ltd (C-430/08), FG Wilson (Engineering) Ltd (C-431/08) ja Caterpillar EPG Ltd (C-431/08)

Vastaaja: The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt — Edinburgh Tribunal Centre, VAT and Duties Tribunal, Northern Ireland — Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 78, 203 ja 239 artiklan tulkinta — Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 865 artiklan tulkinta — Tavarat, jotka on saatettu Euroopan yhteisöön sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti — Virheellisen tullimenettelykoodin käyttäminen erehdyksessä ilmoituksissa, jotka tehtiin, kun tavarat jälleenvietiin yhteisöstä, ja joissa kyseiset tavarat yksilöitiin ”pysyväksi vienniksi” eikä ”jälleenvienniksi” — Mahdollisuus oikaista ilmoitus tullimenettelykoodin ja tilanteen korjaamiseksi

Tuomiolauselma

1)

Kun pääasiassa kyseessä olevissa vienti-ilmoituksissa ilmoitetaan yhteisötavaroiden vientiä koskeva tullimenettelykoodi 10 00 koodin 31 51 sijaan, joka koskee sisäisen jalostusmenettelyn alaisia tavaroita, joihin sovelletaan suspensiojärjestelmää, syntyy yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 203 artiklan 1 kohdan sekä tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna 29.7.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1677/98, 865 artiklan ensimmäisen kohdan mukainen tullivelka.

2)

Asetuksen N:o 2913/92 78 artiklan nojalla on mahdollista oikaista tavaroiden vienti-ilmoitus tavaranhaltijan tulliviranomaisille ilmoittaman tullimenettelykoodin korjaamiseksi, ja tulliviranomaisten on yhtäältä tutkittava se, onko kyseistä tullimenettelyä koskevia säännöksiä sovellettu virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella ja onko sisäisen jalostusmenettelyn tavoitteet silti saavutettu erityisesti siitä syystä, että kyseisen tullimenettelyn alaiset tavarat on tosiasiallisesti jälleenviety, ja tulliviranomaisten on toisaalta toteutettava tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi käytettävissään olevat uudet tiedot huomioon ottaen.

---

(1)  EUVL C 327, 20.12.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/12

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 28.1.2010 — Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-456/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 93/37/ETY - Julkiset rakennusurakat - Hankintasopimuksen tekemistä koskevista päätöksistä ilmoittaminen ehdokkaille ja tarjoajille - Direktiivi 89/665/ETY - Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - Muutoksenhaun määräaika - Päivä, josta muutoksenhaun määräaika alkaa kulua)

2010/C 63/18

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Zavvos, M. Konstantinidis ja E. White)

Vastaaja: Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajanaan A. Collins, SC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) 1 artiklan 1 kohdan rikkominen — Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) 8 artiklan 2 kohdan rikkominen — Hankintapäätöksen tiedoksianto — Velvollisuus ilmoittaa selvästi määräaika, jossa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekemistä koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta

Tuomiolauselma

1)

Irlanti ei ensimmäisen kanneperusteen osalta ole noudattanut julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.6.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY, 1 artiklan 1 kohdan eikä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/52/EY, 8 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan ja toisen kanneperusteen osalta direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, 1 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, — koska National Roads Authority ei ole ilmoittanut hylätylle tarjoajalle Dundalkin kaupungin läntisen ohitustien suunnittelua, rakentamista, rahoitusta ja käyttöä koskevan hankintasopimuksen tekemistä koskevasta päätöksestään ja — koska Irlanti on pitänyt voimassa ylimpien tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) 84A §:n 4 momentin määräykset siltä osin kuin ne merkitsevät epävarmuutta sen suhteen, mikä on se päätös, johon on haettava muutosta, ja tällaisen muutoksenhaun määräaikojen määrittämisen suhteen.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 313, 6.12.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/13

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.1.2010 (Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Ümit Bekleyen v. Land Berlin

(Asia C-462/08) (1)

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan toinen kohta - Turkkilaisen työntekijän lapsen oikeus vastaanottaa mikä tahansa työtarjous siinä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jossa hän on saanut ammattikoulutusta - Ammattikoulutuksen alkaminen vanhempien poistuttua lopullisesti tästä jäsenvaltiosta)

2010/C 63/19

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ümit Bekleyen

Vastaaja: Land Berlin

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberwaltungsgericht Berlin-Brandenburg — ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan toisen kohdan tulkinta — Turkin kansalainen, joka on syntynyt vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja joka palattuaan vanhempiensa kanssa alkuperävaltioonsa palaa yksin yli 10 vuotta myöhemmin suorittamaan ammattikoulutusta vastaanottavaan jäsenvaltioon, jossa hänen vanhempansa ovat aiemmin kuuluneet laillisille työmarkkinoille yli kolmen vuoden ajan — Oikeus päästä työmarkkinoille ja kyseisen Turkin kansalaisen vastaava oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammattikoulutuksen loppuun saattamisen jälkeen

Tuomiolauselma

Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn, Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa yli kolme vuotta laillisesti työskennelleen turkkilaisen työntekijän lapsi voi vedota tässä jäsenvaltiossa siellä päätökseen saattamansa ammattikoulutuksen jälkeen työmarkkinoille pääsyä koskevaan oikeuteen ja sitä vastaavaan oleskeluoikeuteen myös silloin, kun hän oli palattuaan vanhempiensa kanssa takaisin alkuperävaltioon palannut yksin tähän jäsenvaltioon aloittaakseen siellä tämän koulutuksen.

---

(1)  EUVL C 19, 24.1.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/13

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 21.1.2010 (Gerechtshof te Arnhemin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — K. van Dijk v. Gemeente Kampen

(Asia C-470/08) (1)

(Yhteinen maatalouspolitiikka - Tiettyjä tukijärjestelmiä koskeva yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä - Asetus (EY) N:o 1782/2003 - Tilatukijärjestelmä - Tukioikeuksien siirtäminen - Vuokrasopimuksen päättyminen - Vuokralaisen ja vuokranantajan velvoitteet)

2010/C 63/20

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof te Arnhem

Pääasian asianosaiset

Kantaja: K. van Dijk

Vastaaja: Gemeente Kampen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Gerechtshof te Arnhem — Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1) ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 795/2004 (EUVL L 141, s. 1) tulkinta — Tiettyjä tukijärjestelmiä koskeva yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä — Tilatukijärjestelmä — Tukioikeuksien siirtäminen — Vuokralaisen ja vuokranantajan velvollisuudet

Tuomiolauselma

Yhteisön oikeus ei velvoita vuokralaista luovuttamaan vuokrattuja maa-alueita ja niihin syntyneitä tai liittyviä tukioikeuksia vuokrasopimuksen päättyessä vuokranantajalle eikä suorittamaan tälle korvausta.

---

(1)  EUVL C 6, 10.1.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/14

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.1.2010 (Augstākās tiesas Senāts (Latvian tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Alstom Power Hydro v. Valsts ieņēmumu dienests

(Asia C-472/08) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 18 artiklan 4 kohta - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta arvonlisäveron ylimenevien osien palauttamiselle)

2010/C 63/21

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākās tiesas Senāts

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Alstom Power Hydro

Vastaaja: Valsts ieņēmumu dienests

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Augstākās tiesas Senāts — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 18 artiklan 4 kohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kolmen vuoden määräajasta liikaa kannetun veron palauttamista koskevien hakemusten esittämiselle

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 18 artiklan 4 kohtaa on tulkittava niin, että sen kanssa ei ole ristiriidassa sellainen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta tämän jäsenvaltion verohallinnon perusteettomasti kantamien arvonlisäveron ylimenevien osien palauttamista koskevalle hakemukselle.

---

(1)  EUVL C 327, 20.12.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/14

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 28.1.2010 (Sächsisches Finanzgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Ingenieurbüro Eulitz GbR Thomas und Marion Eulitz v. Finanzamt Dresden I

(Asia C-473/08) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohta - Vapautus arvonlisäverosta - Opettajan koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi antamat yksityisoppitunnit - Opettajan itsenäisenä ammatinharjoittajana ulkopuolisen laitoksen järjestämien täydentävien ammattikoulutustilaisuuksien yhteydessä tarjoamat palvelut)

2010/C 63/22

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sächsisches Finanzgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ingenieurbüro Eulitz GbR Thomas und Marion Eulitz

Vastaaja: Finanzamt Dresden I

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Sächsisches Finanzgericht — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohdan tulkinta — — ”Opettajan koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi antamien yksityisoppituntien” vapauttaminen verosta — Opetus, jota diplomi-insinööri antaa yksityisoppilaitoksen tarjoaman sellaisen täydennyskoulutuksen muodossa, jonka on tarkoitus johtaa insinööreille ja arkkitehdeille tarkoitettuun, paloturvallisuuteen liittyvään jatkotutkintoon — Jatkuva opetustehtävien suorittaminen ja tiettyihin opintokokonaisuuksiin liittyvien johtotehtävien rinnakkainen suorittaminen — Maksun saaminen koulutustilaisuuksista myös silloin, kun kurssi peruutetaan osallistujien puuttuessa

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohtaa on tulkittava niin, että opetuspalvelut, joita diplomi-insinööri suorittaa yksityisoikeudellisen yhdistyksen muodossa toimivassa koulutuslaitoksessa jatko-opiskelijoille, joilla on jo vähintään arkkitehdin tai insinöörin yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto tai samanarvoinen koulutus, ja joihin liittyvät opintokurssit päättyvät loppukokeeseen, voidaan katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuiksi ”— — koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi annettaviksi — oppitunneiksi”. Tällaisiin oppitunteihin voidaan lukea myös muu kuin varsinainen opetustoiminta, mikäli tällainen toiminta pääasiallisesti suoritetaan koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi opettajan ja oppilaiden tai opiskelijoiden välillä tapahtuvan tietojen ja taitojen välityksen yhteydessä. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarvittaessa tutkittava, voidaanko kaikki pääasiassa kyseessä oleva toiminta katsoa kyseisessä säännöksessä tarkoitetuiksi ”koulu- tai yliopisto-opetuksen” tueksi annettaviksi ”oppitunneiksi”.

2)

Tämän direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohtaa on tulkittava niin, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa Eulitzin kaltaisen henkilön, joka on pääasian kantajan yhtiömies ja joka suorittaa opetuspalveluja ulkopuolisen laitoksen järjestämien koulutustilaisuuksien yhteydessä, ei voida katsoa antaneen tässä säännöksessä tarkoitettuja ”yksityisoppitunteja”.

---

(1)  EUVL C 44, 21.2.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/15

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 29.10.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-22/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Energiapolitiikka - Energiatalous - Direktiivi 2002/91/EY - Rakennusten energiatehokkuus - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2010/C 63/23

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Schima ja L. de Schietere de Lophem)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Rakennusten energiatehokkuudesta 16.12.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY (EYVL 2003, L 1, s. 65) noudattamisen edellytyksenä olevien toimenpiteiden säädetyssä määräajassa tapahtuvan toteuttamisen tai niistä ilmoittamisen laiminlyönti

Tuomiolauselma

1)

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut rakennusten energiatehokkuudesta 16.12.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY 15 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 82, 4.4.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/16

---

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.12.2009 (Višje sodišče v Mariborun (Slovenian tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Jasna Detiček v. Maurizio Sgueglia

(Asia C-403/09 PPU) (1)

(Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevat asiat - Asetus (EY) N:o 2201/2003 - Oikeutta lapsen huoltoon koskevat väliaikaiset toimenpiteet - Jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen tuomio - Lapsen luvaton poisvieminen - Toinen jäsenvaltio - Toinen tuomioistuin - Lapsen huollon uskominen toiselle vanhemmalle - Toimivalta - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely)

2010/C 63/24

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Višje sodišče v Mariboru

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Jasna Detiček

Vastaaja: Maurizio Sgueglia

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL L 338, s. 1) 20 artiklan tulkinta — Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet — Jäsenvaltiossa A olevan tuomioistuimen toimivalta ratkaista väliaikaisesti lapsen huoltajuuden palauttamista koskeva vaatimus, kun pääasian tutkiva tuomioistuin — joka käsittelee avioerohakemuksen — on jäsenvaltiossa B

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 20 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kysymyksessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siinä ei sallita jäsenvaltion tuomioistuimen toteuttaa vanhempainvastuuta koskevaa väliaikaista toimenpidettä, jolla tämän jäsenvaltion alueella olevan lapsen huolto uskotaan yhdelle lapsen vanhemmista, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin, joka on kyseisen asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan lapsen huoltoa koskevan pääasian, on jo antanut tuomion, jossa lapsen huolto uskotaan väliaikaisesti toiselle vanhemmalle, ja kun tämä tuomio on jo julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.

---

(1)  EUVL C 312, 19.12.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/16

---

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 23.11.2009 (Monomeles Protodikeio Rethymnisin (Kreikka) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Geórgios K. Lagoudakis v. Kentro Anoiktis Prostasias Hlikiomenon Dimou Rethymnis (C-162/08), Dimitrios G. Ladakis, Andréas M. Birtas, Konstantinos G. Kyriakopoulos, Emmanouil V. Klamponis ja Sofoklis E. Mastorakis v. Dimos Geropotamou (C-163/08) ja Michail Zacharioudakis v. Dimos Lampis (C-164/08)

(Yhdistetyt asiat C-162/08–C-164/08) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 1999/70/EY - Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 ja 8 lauseke - Määräaikaiset työsopimukset julkisella sektorilla - Ensimmäinen tai ainoa sopimus - Perättäiset sopimukset - Vastaava oikeudellinen toimenpide - Työntekijöiden suojan yleisen tason heikentäminen - Väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet - Seuraamukset - Ehdoton kielto muuttaa määräaikaisia työsopimuksia toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi julkisella sektorilla - Direktiivin virheellisestä täytäntöönpanosta aiheutuvat seuraukset - Direktiivin mukainen tulkinta)

2010/C 63/25

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Monomeles Protodikeio Rethymnis

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Geórgios K. Lagoudakis (C-162/08), Dimitrios G. Ladakis, Andréas M. Birtas, Konstantinos G. Kyriakopoulos, Emmanouil V. Klamponis ja Sofoklis E. Mastorakis (C-163/08) ja Michail Zacharioudakis (C-164/08)

Vastaajat: Kentro Anoiktis Prostasias Hlikiomenon Dimou Rethymnis (C-162/08), Dimos Geropotamou (C-163/08) ja Dimos Lampis (C-164/08)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt — Monomeles Protodikeio Rethymnis — Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43) liitteenä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen ja 8 lausekkeen 1 ja 3 kohdan tulkinta — Kielto antaa täytäntöönpanotoimena kansallista lainsäädäntöä, kun jo on olemassa kansallista lainsäädäntöä, joka on direktiivin liitteenä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastaavaa ja kun uudella lainsäädännöllä heikennetään määräaikaisten työsopimusten nojalla työskentelevien työntekijöiden suojan tasoa

Määräysosa

1)

EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan, 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa määräaikaisessa työsuhteessa julkisella sektorilla työskenteleviä työntekijöitä koskevista säännöksistä annetun presidentin asetuksen 164/2004 kaltaisen kansallisen säännöstön, jolla on nimenomaisesti tarkoitus panna täytäntöön direktiivi 1999/70 sen säännösten soveltamiseksi julkiseen sektoriin ja jossa säädetään kyseisen lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi, kun — mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä — kansalliseen oikeuteen sisältyy jo yksityisen sektorin työntekijöiden määräaikaisten työsopimusten pakollisesta irtisanomisesta annetun lain 2112/1920 8 §:n 3 momentin kaltainen mainitussa lausekkeessa tarkoitettu ”vastaava oikeudellinen toimenpide”, kunhan mainitulla säännöstöllä ei kuitenkaan yhtäältä vaikuteta määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten ehkäisemisen tehokkuuteen, sellaisena kuin se aiheutuu kyseisestä vastaavasta oikeudellisesta toimenpiteestä, ja kunhan se toisaalta on yhteisön oikeuden ja erityisesti puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdan mukainen.

2)

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset soveltavat pääasioissa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstöä niin, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamista julkisella sektorilla pidetään hyväksyttävänä mainitussa lausekkeessa tarkoitetuista ”perustelluista syistä” jo pelkästään siitä syystä, että nämä sopimukset perustuvat lain säännöksiin, joissa sallitaan kyseisten sopimusten uudistaminen tiettyjen väliaikaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, vaikka tosiasiassa nämä tarpeet ovat ”pysyviä ja jatkuvia”. Sitä vastoin tätä lauseketta ei sovelleta ensimmäisestä tai ainoasta määräaikaisesta työsopimuksesta tai -suhteesta päättämiseen.

3)

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että mainitussa lausekkeessa tarkoitettua ”heikentämistä” on arvioitava suhteessa sellaiseen suojan yleiseen tasoon, jota kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettiin sekä perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehneisiin työntekijöihin että ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneisiin työntekijöihin.

4)

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä presidentin asetuksen 164/2004 kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa — toisin kuin aikaisemmassa kansallisen oikeuden säännössä, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentissa — ei yhtäältä enää säädetä julkisen sektorin osalta määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttötilanteissa näiden sopimusten uudelleenluokittelusta toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi tai asetetaan tälle tiettyjä kumulatiivisia ja rajoittavia edellytyksiä ja toisaalta jätetään siinä säädettyjen suojatoimenpiteiden ulkopuolelle ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneet työntekijät, jos — mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä — tällaiset muutokset koskevat määräaikaisen työsopimuksen tehneiden työntekijöiden rajoitettua ryhmää tai jos ne kompensoidaan toteuttamalla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla ehkäistään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöksiä.

5)

Tämän puitesopimuksen täytäntöönpano presidentin asetuksen 164/2004 kaltaisella kansallisella säännöstöllä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kansallisessa oikeudessa määräaikaisiin työntekijöihin aiemmin sovellettua suojelua alennetaan mainitussa puitesopimuksessa määrättyjä vähimmäissuojamääräyksiä alhaisemmalle tasolle. Erityisesti samaisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan noudattaminen edellyttää, että tällaisessa säännöstössä säädetään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tehokkaista ja pakottavista toimenpiteistä sekä seuraamuksista, jotka ovat luonteeltaan riittävän tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä näiden väärinkäytösten ehkäisemiseen tarkoitettujen toimenpiteiden täyden tehokkuuden takaamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen varmistua siitä, että nämä edellytykset täyttyvät.

6)

Pääasioissa kyseessä olevien tilanteiden kaltaisissa olosuhteissa määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta on tulkittava siten, että kun kyseisen jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen sisältyy kyseistä sektoria koskevia muita tehokkaita toimenpiteitä tämän sopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä, puitesopimus ei ole esteenä sellaisen kansallisen oikeuden säännön soveltamiselle, jossa julkisen sektorin osalta kielletään ehdottomasti muuttamasta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi sellaisia perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia, joita on pidettävä väärinkäytöksenä, koska ne on tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin arvioida sitä, missä määrin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamisedellytykset ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano tekevät niistä riittävän toimenpiteen sen estämiseksi, että julkishallinto väärinkäyttää perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita, ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä.

7)

Koska sitä vastoin kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa ei sovelleta työntekijöihin, jotka ovat tehneet ensimmäisen tai yhden ainoan määräaikaisen työsopimuksen, tällä määräyksellä ei velvoiteta jäsenvaltioita säätämään seuraamuksista sitä tilannetta varten, että tällainen sopimus on tosiasiassa tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten.

8)

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kansallisen oikeuden merkityksellisiä säännöksiä mahdollisimman pitkälle määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan ja 8 lausekkeen 3 kohdan mukaisesti ja tässä yhteydessä määrittää, onko 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua ”vastaavaa oikeudellista toimenpidettä”, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentissa säädettyä toimenpidettä, sovellettava pääasioiden oikeudenkäynneissä tiettyjen muiden kansallisen oikeuden säännösten sijasta.

---

(1)  EUVL C 171, 5.7.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/18

---

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys 26.11.2009 — Região autónoma dos Açores v. Euroopan unionin neuvosto, Euroopan yhteisöjen komissio, Espanjan kuningaskunta, Seas at Risk VZW, aiemmin Stichting Seas at Risk Federation, WWF — World Wide Fund for Nature ja Stichting Greenpeace Council

(Asia C-444/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Työjärjestyksen 119 artikla - Asetus (EY) N:o 1954/2003 - Kumoamiskanne - Tutkimatta jättäminen - Alueellinen tai paikallinen yksikkö - Tätä yksikköä suoraan ja erikseen koskevat toimet - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 63/26

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Região autónoma dos Açores (edustajat: solicitor M. Renouf ja solicitor C. Bryant)

Valittajan vastapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J. Monteiro ja F. Florindo Gijón), Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: K. Banks), Espanjan kuningaskunta (asiamies: N. Díaz Abad), Seas at Risk VZW, aiemmin Stichting Seas at Risk Federation, WWF — World Wide Fund for Nature ja Stichting Greenpeace Council

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-37/04, Região autónoma dos Açores v. Euroopan unionin neuvosto, 1.7.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta kanteen, jolla vaadittiin tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 685/95 ja (EY) N:o 2027/95 kumoamisesta 4.11.2003 annetun neuvoston asetuksen N:o 1954/2003 (EUVL L 289, s. 1) osittaista kumoamista — Vaatimus siitä, että riidanalaisen säädöksen on koskettava kantajaa erikseen

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Região autónoma dos Açores velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Espanjan kuningaskunta ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 327, 20.12.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/18

---

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 4.12.2009 — Matthias Rath v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Dr. Grandel GmbH

(Yhdistetyt asiat C-488/08 P ja C-489/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sanamerkit Epican ja Epican Forte - Yhteisön sanamerkin EPIGRAN haltijan tekemä väite - Sekaannusvaara - Rekisteröinnin osittainen epääminen - Valitukset, joiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat)

2010/C 63/27

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Matthias Rath (edustajat: Rechtsanwalt S. Ziegler, Rechtsanwalt C. Kleiner ja Rechtsanwalt F. Dehn)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider) ja Dr. Grandel GmbH

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-373/06, Rath vastaan SMHV ja Grandel, 8.9.2008 antamasta määräyksestä, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi selvästi täysin perusteettomana kumoamiskanteen SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.10.2006 tekemästä päätöksestä, jolla hylätään osittain valitus väiteosaston päätöksestä, jolla tämä hyväksyi aikaisemman yhteisön sanamerkin ”EPIGRAN” haltijan tekemän väitteen ja kieltäytyi rekisteröimästä sanamerkkiä ”EPICAN FORTE” luokkaan 5 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — Sekaannusvaara kahden tavaramerkin välillä

Määräysosa

1)	Valitukset hylätään.

2)	Rath velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 82, 4.4.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/19

---

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 9.12.2009 — Prana Haus GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-494/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Työjärjestyksen 119 artikla - Yhteisön tavaramerkki - Sanamerkki PRANAHAUS - Asetus (EY) N:o 40/94 - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 63/28

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Prana Haus GmbH (edustaja: Rechtsanwalt N. Hebeis)

Valittajan vastapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. Weberndörfer)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-226/07, Prana Haus GmbH v. SMHV, 17.9.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kumoamiskanteen SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 18.4.2007 tekemästä päätöksestä, jolla hylättiin valitus tutkijan päätöksestä, jolla evättiin sanamerkin ”PRANAHAUS” rekisteröinti luokkiin 9, 16 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — Tavaramerkin kuvailevuus

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Prana Haus GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 32, 7.2.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/19

---

Unionin tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 12.1.2010 (Amtsgericht Charlottenburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Amiraike Berlin GmbH

(Asia C-497/08) (1)

(Hakemuslainkäyttö - Yhtiön selvitysmiehen määrääminen - Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen)

2010/C 63/29

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Charlottenburg

Asianosaiset

Amiraike Berlin GmbH

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Amtsgericht Charlottenburg — EY 10, 43 ja 48 artiklan tulkinta — Jäsenvaltion toimesta tapahtuva toisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen nojalla määrätyn sellaisen pakkolunastustoimenpiteen tunnustaminen, joka koskee ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella sijaitsevaa omaisuutta — Britannian oikeuden mukaan perustetun rajavastuuyhtiön poistaminen Companies Housen ylläpitämästä yhtiörekisteristä julkisuusvelvoitteiden noudattamatta jättämisen takia sillä seurauksella, että yhtiön omaisuus, Saksassa sijaitseva kiinteä omaisuus mukaan lukien joutui Britannian kruunulle.

Määräysosa

Unionin tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Amtsgericht Charlottenburgin 7.11.2008 tekemällä päätöksellä esittämään kysymykseen.

---

(1)  EUVL C 113, 16.5.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/19

---

Valitus, jonka Sociedad General de Autores y Editores (SGAE) on tehnyt 24.3.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-456/08, Sociedad General de Autores y Editores de España v. Euroopan yhteisöjen komissio, 13.1.2009 antamasta määräyksestä

(Asia C-112/09 P)

2010/C 63/30

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Sociedad General de Autores y Editores (SGAE) (edustajat: asianajajat R. Allendesalazar Corcho ja R. Vallina Hoset)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on 14.1.2010 antamallaan määräyksellä hylännyt valituksen.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/20

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Castilla La Mancha (Espanja) on esittänyt 25.11.2009 — CLECE, S.A. v. María Socorro Martín Valor ja Ayuntamiento de Cobisa

(Asia C-463/09)

2010/C 63/31

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Castilla La Mancha

Pääasian asianosaiset

Valittaja: CLECE, S.A.

Muut osapuolet: María Socorro Martín Valor ja Ayuntamiento de Cobisa

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sellaisen tilanteen, jossa Ayuntamiento siirtää itselleen tai ottaa vastuulleen alaistensa eri yksiköiden siivoustoiminnan, jota aiemmin hoiti toinen yritys hankintasopimuksen perusteella, palkatakseen uutta henkilökuntaa, katsottava sisältyvän direktiivin 2001/23/ETY (1) 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan?

---

(1)  Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 82, s. 16).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/20

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 30.11.2009 — INMOGOLF SA v. Administración General del Estado

(Asia C-487/09)

2010/C 63/32

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: INMOGOLF SA

Vastapuoli: Administración General del Estado

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon, että pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (1) (nykyisen 12.2.2008 annetun direktiivin 2008/7/EY (2)) 11 artiklan a alakohdassa kielletään verojen kantaminen osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden vaihdannasta ja sen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa jäsenvaltioille kuitenkin annetaan oikeus kantaa kiinteää tai vaihtuvamääräistä veroa arvopaperien siirroista ja että 28.7.1988 annetun Espanjan arvopaperimarkkinalain 24/1988 108 §:ssä (sellaisena kuin se on muutettuna 6.6.1991 annetulla lailla 18/1991 lisätyllä säännöksellä), jolla vahvistetaan arvopapereiden siirtojen sekä arvonlisäverosta että varainsiirtoverosta vapauttamista koskeva yleinen sääntö, katsotaan nämä liiketoimet varainsiirtoveron alaisiksi vastikkeellisiksi varainsiirroiksi, jos kyseiset siirrot koskevat osuuksia sellaisen yksikön yhtiöpääomasta, jonka varallisuudesta vähintään 50 prosenttia muodostuu kiinteästä omaisuudesta, ja jos ostaja siirron seurauksena saa yhtiössä määräysvallan käytön mahdollistavan aseman, tekemättä mitään eroa verotuksessa ohitettavien yhtiöiden ja sellaisten yhtiöiden välillä, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa:

1)

Estääkö 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi 69/335/ETY soveltamasta automaattisesti arvopaperimarkkinalain 24/1988 108 §:n 2 momentin kaltaista kansallista säännöstä, jonka nojalla veroa kannetaan tietyistä kiinteän omaisuuden luovutuksia sisältävistä arvopapereiden siirroista silloinkin, kun siirron tarkoituksena ei ole verojen välttäminen?

Siinä tapauksessa, että säännöksen soveltaminen ei edellytä verojen välttämistä:

2)

Onko 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY vastaista antaa Espanjan lain 24/1988 kaltaisia säädöksiä, joiden nojalla veroa kannetaan enemmistöosuuden hankinnasta yhtiöissä, joiden varallisuudesta suurin osa muodostuu kiinteästä omaisuudesta, vaikka yhtiöt harjoittaisivat normaalisti liiketoimintaa ja vaikka kyseinen kiinteä omaisuus olisi erottamaton osa tätä niiden liiketoimintaa?

---

(1)  EYVL L 249, s. 25.

(2)  EUVL L 46, s. 11.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/21

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja)on esittänyt 30.11.2009 — Asociación de Transporte por Carretera v. Administración General del Estado

(Asia C-488/09)

2010/C 63/33

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Asociación de Transporte por Carretera

Vastaaja: Administración General del Estado

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Mikäli sääntöjenvastaisuuden tosiasiallinen tapahtumapaikka määritetään sen jälkeen kun jäsenvaltio on todennut sääntöjenvastaisuuden TIR-kuljetuksen tullimenettelyssä ja esittänyt alueensa takaajayhdistykselle perittyä maksua vastaavan maksuvaatimuksen, onko 2.7.1993 annetun komission asetuksen N:o 2454/93 (1) 454 artiklan 3 kohdan ja 455 artiklan mukaista, että jäsenvaltio, jossa rikkomus on tapahtunut, aloittaa uuden menettelyn vaatiakseen vastaavia tulleja päävelallisilta ja rikkomuksen tosiasiallisen tapahtumapaikan takaajayhdistykseltä sen vastuun enimmäismäärään saakka, jos tapahtumapaikka määritettiin yhteisön säännöksissä vahvistetun määräajan päätyttyä?

Mikäli tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)

Voiko sen jäsenvaltion takaajayhdistys, jossa sääntöjenvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut, vedota asetuksen N:o 2454/93 454 artiklan 3 kohdan ja 455 artiklan ja yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdan nojalla siihen, että oikeus vaatia takauksen kohteena olevan vastuun määrää oli vanhentunut, koska vahvistettu määräaika oli päättynyt eikä sillä ollut tietoa tosiseikoista ennen tämän määräajan päättymistä?

3)	Keskeyttääkö sääntöjenvastaisuuden todenneen valtion tulliviranomaisten tämän valtion takaajayhdistykselle TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla osoittama maksuvaatimus määräaikojen kulumisen sen menettelyn osalta, joka on aloitettu rikkomuksen tapahtumapaikan takaajayhdistystä kohtaan?

4)

Voidaanko TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdan viimeistä virkettä tulkita siten, että siinä vahvistettua määräaikaa sovelletaan rikkomuksen tapahtumapaikan valtioon silloinkin, jos sääntöjenvastaisuuden todennut valtio ei peruuttanut takaajayhdistykselle osoitettua maksuvaatimusta, vaikka samoja todettuja tosiseikkoja koskeva rikosoikeudenkäynti oli vireillä?

---

(1)  Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/21

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 3.12.2009 — Finanzamt Burgdorf v. Manfred Bog

(Asia C-497/09)

2010/C 63/34

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Vastaaja ja Revision-valittaja: Finanzamt Burgdorf

Kantaja ja Revision-vastapuoli: Manfred Bog

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko silloin kyseessä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 5 artiklassa tarkoitettu tavaran luovutus, kun ruoka-annoksia tai aterioita myydään välittömästi nautittavaksi?

2)	Vaikuttaako kysymykseen 1 annettavaan vastaukseen se, suoritetaanko tässä yhteydessä täydentäviä palveluja (ruokailuinfrastruktuurin antaminen käyttöön)?

3)

Jos kysymykseen 1 annettava vastaus on myöntävä: onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY liitteessä H olevan 1 ryhmän käsitettä ”elintarvike” tulkittava siten, että se kattaa ”mukaan otettavaksi tarkoitetut” elintarvikkeet vain sellaisina kuin ne myydään tavanomaisesti elintarvikeliikkeessä, vai kattaako se myös ruoka-annokset tai ateriat, jotka on — keittämällä, paistamalla, leipomalla tai muulla tavalla — valmistettu välittömästi nautittavaksi?

---

(1)  EUVL L 145, s. 1

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/22

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 3.12.2009 — Hans-Joachim Flebbe Filmtheater GmbH & Co. KG v. Finanzamt Hamburg-Barmbek-Uhlenhorst

(Asia C-499/09)

2010/C 63/35

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja Revision-valittaja: Hans-Joachim Flebbe Filmtheater GmbH & Co. KG

Vastaaja ja Revision-vastapuoli: Finanzamt Hamburg-Barmbek-Uhlenhorst

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko silloin kyseessä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 5 artiklassa tarkoitettu tavaran luovutus, kun ruoka-annoksia tai aterioita myydään välittömästi nautittavaksi?

2)	Vaikuttaako kysymykseen 1 annettavaan vastaukseen se, suoritetaanko tässä yhteydessä täydentäviä palveluja (pöytien, tuolien tai muun ruokailuinfrastruktuurin antaminen käyttöön, elokuvan esittäminen)?

3)

Jos kysymykseen 1 annettava vastaus on myöntävä: onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY liitteessä H olevan 1 ryhmän käsitettä ”elintarvike” tulkittava siten, että se kattaa ”mukaan otettavaksi tarkoitetut” elintarvikkeet vain sellaisina kuin ne myydään tavanomaisesti elintarvikeliikkeessä, vai kattaako se myös ruoka-annokset tai ateriat, jotka on — keittämällä, paistamalla, leipomalla tai muulla tavalla — valmistettu välittömästi nautittavaksi?

---

(1)  EUVL L 145, s. 1

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/22

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 3.12.2009 — Lothar Lohmeyer v. Finanzamt Minden

(Asia C-501/09)

2010/C 63/36

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja Revision-valittaja: Lothar Lohmeyer

Vastaaja ja Revision-vastapuoli: Finanzamt Minden

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) liitteessä H olevan 1 ryhmän käsitettä ”elintarvike” tulkittava siten, että se kattaa ”mukaan otettavaksi tarkoitetut” elintarvikkeet vain sellaisina kuin ne tyypillisesti myydään elintarvikeliikkeessä, vai kattaako se myös ruoka-annokset tai ateriat, jotka on — keittämällä, paistamalla, leipomalla tai muulla tavalla — valmistettu välittömästi nautittavaksi?

2)

Jos välittömästi nautittavaksi valmistetut ruoka-annokset ja ateriat ovat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY liitteessä H olevassa 1 ryhmässä tarkoitettuja ”elintarvikkeita”: Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 6 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat sellaisten vasta valmistettujen ruoka-annosten ja aterioiden myynti, jotka kuluttajat nauttivat ruokailuinfrastruktuuria, kuten esimerkiksi ruokailutasoja, korkeita pöytiä tai vastaavia, käyttäen paikan päällä ja joita kuluttajat eivät ota mukaan?

---

(1)  EUVL L 145, s. 1

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/23

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 3.12.2009 — Fleischerei Nier GmbH & Co. KG v. Finanzamt Detmold

(Asia C-502/09)

2010/C 63/37

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja Revision-valittaja: Fleischerei Nier GmbH & Co. KG

Vastaaja ja Revision-vastapuoli: Finanzamt Detmold

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) liitteessä H olevan 1 ryhmän käsitettä ”elintarvike” tulkittava siten, että se kattaa ”mukaan otettavaksi tarkoitetut” elintarvikkeet vain sellaisina kuin ne tyypillisesti myydään elintarvikeliikkeessä, vai kattaako se myös ruoka-annokset tai ateriat, jotka on — keittämällä, paistamalla, leipomalla tai muulla tavalla — valmistettu välittömästi nautittavaksi?

2)

Jos välittömästi nautittavaksi valmistetut ruoka-annokset ja ateriat ovat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY liitteessä H olevassa 1 ryhmässä tarkoitettuja ”elintarvikkeita”: Onko ruoka-annosten tai aterioiden valmistaminen otettava huomioon palvelujen suoritusten osuutena, kun ratkaistaan sitä, onko juhlapalveluyrityksen yhtä kokonaisuutta oleva suoritus (valmiiden ruoka-annosten tai aterioiden toimittaminen sekä niiden kuljettaminen ja mahdollisesti ruokailuvälineiden ja astioiden ja/tai korkeiden pöytien käyttöön antaminen sekä käyttöön annettujen tavaroiden noutaminen) luokiteltava lievemmin verotettavaksi elintarvikkeiden luovutukseksi (tämän direktiivin liitteessä H oleva 1 ryhmä) vai palvelujen suorittamiseksi, jota ei veroteta lievemmin (tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohta)?

3)

Jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi: Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 2 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaista pelkästään verrata sellaisten osuuksien (kaksi tai useampia) määrää, joilla on palvelujen suorittamisen luonne, niiden osuuksien määrään, joilla on tavaran luovutuksen luonne, kun juhlapalveluyrityksen yhtä kokonaisuutta oleva suoritus luokitellaan joko tavaroiden luovutukseksi tai palvelujen suoritukseksi, vai ovatko ne osuudet, joilla on palvelujen suorittamisen luonne, ratkaisevia niiden määrästä riippumatta — ja jos näin on, minkä ominaisuuksien perusteella?

---

(1)  EUVL L 145, s. 1

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/23

---

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 4.12.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-263/07, Euroopan yhteisöjen komissio v. Viron tasavalta, 23.9.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-505/09 P)

2010/C 63/38

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Kružíková, E. White ja E. Randvere)

Muut osapuolet: Viron tasavalta, Liettuan tasavalta, Slovakian tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—	valituksenalainen tuomio on kumottava

—	Viron tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (jäljempänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:

1)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklaa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, kun se totesi, että kanne oli otettava tutkittavaksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansallisesta jakosuunnitelmasta, jonka Viron tasavalta oli tehnyt Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) mukaisesti, 4.5.2007 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan 3 ja 4 kohdan, 2 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä 3 artiklan 2 ja 3 kohdan osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että kanne oli otettava tutkittavaksi siten, että se olisi nostettu koko päätöksestä, vaikka kantaja esitti kumoamisperusteet ainoastaan 1 artiklan 1 ja 2 kohdan, 2 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan osalta.

2)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen direktiivin 9 artiklan 1 ja 3 kohdan osalta, koska se tulkitsi virheellisesti yhdenvertaisen kohtelun yleisperiaatetta ja myös direktiivin tavoitetta määrittäessään komission valvontavallan ulottuvuutta ja sen toimivaltaa direktiivin 9 artiklan 3 kohdan soveltamisessa. Jakosuunnitelmat eivät ole perinteisiä direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita arvioidaan jälkikäteen. Sen hyväksyminen, että kukin jäsenvaltio käyttää omia tietojaan, joita ei valvota, aiheuttaa vaaran jäsenvaltioiden epäyhdenvertaisesta kohtelusta. Direktiivin tavoite voidaan saavuttaa vain, jos päästöoikeuksien kysyntä ylittää tarjonnan. On erotettava toisistaan myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärän yläraja ja myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärä.

3)	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti hyvän hallinnon periaatteen ulottuvuutta. Jakosuunnitelman laatiminen oli jäsenvaltion tehtävä, eikä komissiolla ollut toimivaltaa täyttää sen aukkoja vaan arvioida sitä, oliko jakosuunnitelma direktiivin mukainen.

4)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen komission päätöksen säännösten oikeudellisessa luokittelussa, kun se katsoi, että 1 artiklan 1 ja 2 kohta, 2 artiklan 1 ja 2 kohta ja 3 artiklan 1 kohta eivät ole erotettavissa komission päätöksen muista säännöksistä, ja kumosi päätöksen kokonaisuudessaan. Tällaista erottamattomuutta ei tosiasiallisesti ole olemassa, koska komission päätöksen rakenteesta ja perusteluista ilmenee selvästi, että 2 artiklan kullakin kohdalla on erottamaton kytkös vastaavaan 1 artiklan kohtaan nähden, mutta ei muihin 2 artiklan kohtiin nähden. Sama pätee 1 artiklan kohtien osalta.

---

(1)  Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32; EUVL:n erityispainos 15/07, s. 631).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/24

---

Valitus, jonka Portugalin tasavalta on tehnyt 7.12.2009 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-385/05, Transnáutica — Transportes e Navegação SA v. komissio, 23.9.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-506/09 P)

2010/C 63/39

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Fernandes, C. Guerra Santos, J. Gomes, P. Rocha)

Muut osapuolet: Transnáutica — Transportes e Navegação, SA ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuimen on

—

hyväksyttävä Portugalin viranomaisten valitus siten, että tämän valituksen ratkaisemista lykätään siihen saakka, kunnes yleinen tuomioistuin on ratkaissut Portugalin tasavallan esittämän vaatimuksen, koska silloin kun kysymys on kolmannen osapuolen kantelusta, oikeudellisten seikkojen ohella on arvioitava tapauksen tosiseikat

—

kumottava Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-385/05, Transnáutica — Transportes e Navegação SA v. komissio, 23.9.2009 antama tuomio, jolla kumottiin komission 6.7.2005 tekemä päätös REM 05/2004 hylätä Transnáutican vaatimus tuontitullien palauttamisesta ja peruuttamisesta

—	velvoitettava Transnáutica — Transportes e Navegação SA korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että Portugalin tulliviranomaiset olivat tehneet virheen sen yleisvakuuden asettamisessa ja valvonnassa, jota käytettiin kysymyksessä olevissa passitustoimissa.

Valittaja väittää myös, että on mahdotonta osoittaa kausaaliyhteyttä Portugalin viranomaisten väitetysti tekemien virheiden ja tavaroiden myöhemmän tullivalvonnasta poissiirtämisen välillä ja katsoo, että toisin arvioidessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi Euroopan unionin oikeutta.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/25

---

Kanne 11.12.2009 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-515/09)

2010/C 63/40

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Marghelis ja K. Saaremäel-Stoilov)

Vastaaja: Viron tasavalta

Vaatimukset

—

Viron tasavalta ei ole noudattanut kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä oikeusnormeja tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—	Viron tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeutta päättyi 1.5.2008.

---

(1)  EUVL L 102, s. 15.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/25

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Obersten Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 11.12.2009 — Tanja Borger v. Tiroler Gebietskrankenkasse

(Asia C-516/09)

2010/C 63/41

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Tanja Borger

Vastaaja: Tiroler Gebietskrankenkasse

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen (ETY) 1408/71 (1) 1 artiklan a kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan — puolen vuoden ajan — myös henkilöön, joka hänelle työsuhteestaan myönnettävän kahden vuoden mittaisen lakisääteisen vapaan päättymisen jälkeen sopii työnantajansa kanssa uudesta puolen vuoden pituisesta vapaasta lapsen syntymän jälkeen saadakseen hyväkseen lasten kotihoidontuen tai vastaavan korvauksen lakisääteisen enimmäismäärän, ja päättää sitten työsuhteen?

2)

Jos kysymykseen 1 vastataan kieltävästi: Onko asetuksen (ETY) 1408/71 1 artiklan a kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan — puolen vuoden ajan — myös henkilöön, joka hänelle työsuhteestaan myönnettävän kahden vuoden mittaisen lakisääteisen vapaan päättymisen jälkeen sopii työnantajansa kanssa uudesta puolen vuoden pituisesta vapaasta, jos hän saa tänä aikana lasten kotihoidontukea tai vastaavaa korvausta?

---

(1)  EYVL L 149, s. 2

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/25

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tartu Ringkonnakohus (Viron tasavalta) on esittänyt 15.12.2009 — AS Rakvere Piim ja AS Maag Piimatööstus v. Veterinaar- ja Toiduamet

(Asia C-523/09)

2010/C 63/42

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tartu Ringkonnakohus

Pääasian asianosaiset

Valittajat: AS Rakvere Piim ja AS Maag Piimatööstus

Vastapuoli: Veterinaar- ja Toiduamet

Ennakkoratkaisukysymykset

—

Onko rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, ettei siinä kielletä perimästä yrittäjältä kyseisen asetuksen liitteessä IV olevassa A jaksossa luetelluista toimista kyseisen asetuksen liitteessä IV olevassa B jaksossa säädettyjen vähimmäismäärien mukaisia maksuja silloinkaan, kun asiasta vastuussa oleville toimivaltaisille viranomaisille kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta aiheutuvat kustannukset ovat alhaisemmat kuin edellä mainitut vähimmäismäärät?

—

Onko jäsenvaltiolla edellä mainitussa kysymyksessä mainituissa olosuhteissa oikeus vahvistaa kyseisen asetuksen liitteessä IV olevassa A jaksossa luetelluista toimista kyseisen asetuksen liitteessä IV olevassa B jaksossa säädettyjä vähimmäismääriä alhaisempia maksuja, kun asiasta vastuussa oleville toimivaltaisille viranomaisille kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta aiheutuvat kustannukset ovat alhaisemmat kuin edellä mainitut vähimmäismäärät ja kun kyseisen asetuksen 27 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet?

---

(1)  EUVL L 165, s. 1.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/26

---

Kanne 17.12.2009 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-527/09)

2010/C 63/43

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Braun ja E. Randvere)

Vastaaja: Viron tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Viron tasavalta ole noudattanut tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä oikeusnormeja ja ilmoittanut niitä komissiolle

—	Viron tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeutta päättyi 29.6.2008.

---

(1)  EUVL L 157, s. 87.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/26

---

Kanne 17.12.2009 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-528/09)

2010/C 63/44

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Marghelis ja K. Saaremäel-Stoilov)

Vastaaja: Viron tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Viron tasavalta ole noudattanut sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/96/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei pannut kansallisessa oikeudessa asianmukaisesti täytäntöön 3 artiklan i alakohdan iii alakohtaa, 8 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja 8 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa

—	Viron tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentin ja neuvoston 27.1.2003 antama direktiivi 2002/96/EY koskee sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyä. Komissio on tarkastellut niitä toimenpiteitä, joilla mainittu direktiivi on pantu täytäntöön Viron oikeudessa, ja katsoo, ettei Viron tasavalta ole pannut asianmukaisesti täytäntöön 3 artiklan i) alakohdan iii) alakohtaa, 8 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja 8 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

Direktiivin 3 artiklan i) alakohdan iii) alakohdassa määritellään sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottaja. Viron säädökset, jotka koskevat sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, sisältävät kaksi erilaista tuottajan määritelmää, mikä vaikeuttaa näin ollen kyseisen romun käsittelyä koskevien sääntöjen ymmärtämistä ja niiden soveltamista.

Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan kolmannessa kohdassa säädetään, että keräyksestä, käsittelystä ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavasta loppukäsittelystä aiheutuvia kustannuksia ei saa erikseen ilmoittaa ostajalle uusia tuotteita myytäessä. Komissio katsoo, ettei Viron tasavalta ole pannut tätä vaatimusta täytäntöön kansallisessa oikeudessaan.

Direktiivin 8 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 vuoden siirtymäkauden ajan tämän direktiivin voimaantulosta tuottajat saavat ilmoittaa ostajille uusia tuotteita myytäessä keräyksestä, käsittelystä ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavasta loppukäsittelystä aiheutuvat kustannukset ja että ilmoitetut kustannukset eivät saa ylittää todellisia kustannuksia. Komission mukaan Viro ei ole pannut tätä vaatimusta täytäntöön omassa oikeudessaan.

Viron tasavalta on myöntänyt edellä luetellut väitteet oikeiksi ja se on komission perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa luvannut lopettaa 3 artiklan i) alakohdan iii) alakohdan, 8 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen muuttamalla jätelakia. Komission tietojen mukaan Viron tasavalta ei ole tähän mennessä antanut luvattua jätelain muuttamista koskevaa lakia tai ei ainakaan ole ilmoittanut siitä komissiolle, joten komissio katsoo, ettei Viron tasavalta ole tähän mennessä pannut kansallisessa oikeudessa asianmukaisesti täytäntöön 3 artiklan i) alakohdan iii) alakohtaa, 8 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja 8 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ja että se on näin ollen jättänyt noudattamatta direktiivin mukaisia velvoitteitaan.

---

(1)  EUVL L 37, s. 24; EUVL:n erityispainos 15/07, s. 359.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/27

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Wojewódzki Sąd Administracyjny w Poznaniu (Puolan tasavalta) on esittänyt 18.12.2009 — Inter-Mark Group Sp. z o.o., Sp. komandytowa v. Minister Finansów

(Asia C-530/09)

2010/C 63/45

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Wojewódzki Sąd Administracyjny w Poznaniu

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Inter-Mark Group Sp. z o.o., Sp. komandytowa

Vastapuoli: Minister Finansów

Ennakkoratkaisukysymykset

a)

Onko direktiivin 2006/112/EY (1) 52 artiklan a kohdan säännöstä tulkittava siten, että palvelut, joissa on kyse messu- ja näyttelyosastojen antamisesta määräajaksi tarjontaansa esittelevien asiakkaiden käyttöön, kuuluvat tässä säännöksessä mainittuihin messu- ja näyttelytoiminnan eli kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus- ja viihdetoimintaa vastaavan toiminnan liitännäispalveluihin, joista kannetaan vero palvelun tosiasiallisessa suorituspaikassa,

b)

vai onko tulkittava siten, että ne ovat mainospalveluja, joista kannetaan vero siinä paikassa, jossa palvelun hankkijalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jolle palvelu on suoritettu, taikka näiden puuttuessa hankkijan kotipaikassa tai vakituisessa asuinpaikassa direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, — jos oletetaan, että kyseiset palvelut koskevat messu- ja näyttelyosastojen antamista määräajaksi omaa tarjontaansa messuilla tai näyttelyissä esittelevien asiakkaiden käyttöön, ja tätä toimintaa yleensä edeltää messuosaston ja sen ulkoasun suunnittelu sekä mahdollinen messuosaston rakenteiden kuljetus ja pystytys messujen tai näyttelyn järjestämispaikalle, ja että palveluntarjoajan asiakkaat, jotka esittelevät tuotteitaan tai palvelujaan, maksavat kyseisen tapahtuman järjestäjälle erillisen maksun, joka oikeuttaa osallistumaan messuille tai näyttelyyn ja joka kattaa sähkö- ja vesimaksut, muut messuinfrastruktuuriin liittyvät kustannukset, mediapalvelujen kustannukset jne. Jokainen näytteilleasettaja vastaa itsenäisesti oman messuosastonsa ulkoasusta ja pystytyksestä, ja niihin hän käyttää ennakkoratkaisukysymyksen aiheena olevia palveluja. Messujen ja näyttelyjen järjestäjät perivät vierailijoilta erillisen pääsymaksun, jonka saa tapahtumanjärjestäjä eikä palveluntarjoaja.

---

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/28

---

Valitus, jonka Viron tasavalta on tehnyt 18.12.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-324/05, Viron tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 2.10.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-535/09 P)

2010/C 63/46

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Valittaja: Viron tasavalta (asiamies: L. Uibo)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Latvian tasavalta

Vaatimukset

—	valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Viron tasavalta katsoo, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (jäljempänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) tuomio on kumottava seuraavilla perusteluilla:

1)	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vääristi todisteita ja sovelsi virheellisesti perustamissopimuksen 219 artiklassa määrättyä kollegiaalisuuden periaatetta

2)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti liittymisasiakirjaa ja asetusta N:o 60/2004. (1) a) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsee virheellisesti asetuksen N:o 60/2004 6 artiklaa, koska se katsoo, että kyseiseen artiklaan sisältyvään varastojen käsitteeseen kuuluvat myös kotitalouksien varastot — ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti asetuksen N:o 60/2004 ja liittymisasiakirjan liitteessä IV olevan 4 kohdan 2 alakohdan tavoitteen liian suppeasti ja rajasi sen ”minkä tahansa” häiriintymisen välttämiseksi — ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 60/2004 7 artiklan 1 ja 6 kohtaa, kun se asetti jäsenvaltiolle sokerin ylijäämämääriä koskevan sellaisen poistamisvelvoitteen, jolta puuttuu oikeudellinen perusta b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 60/2004 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, koska se supisti lainvastaisesti sen soveltamisalaa ja jätti näin ollen ottamatta huomioon Viron sokerivarastojen muodostumista koskevat olosuhteet — ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki todisteiden arviointia koskevan virheen ja vääristi todisteita tarkastellessaan Viron väitettä siitä, että virolaisten kulutuksessa ja kulttuurissa kotitalouksien varastojen muodostumisella on olennainen osa — ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei arvioinut asianmukaisesti Viron luottamuksensuojaa, joka oli syntynyt sellaisten lupausten perusteella, jotka komissio oli antanut liittymisneuvotteluissa.

3)	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei komissio loukannut perusteluvelvollisuutta.

4)	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei komissio loukannut vilpittömän mielen periaatetta.

---

(1)  Sokerialalla sovellettavista siirtymätoimenpiteistä Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian unioniin liittymisen vuoksi 14.1.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 60/2004 (EUVL L 9, s. 8; EUVL:n erityispainos 3/42, s. 125).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/28

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upravno sodišče Republike Slovenije on esittänyt 21.12.2009 — Marija Omejc v. Slovenian tasavalta

(Asia C-536/09)

2010/C 63/47

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upravno sodišče Republike Slovenije

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Marija Omejc

Vastaaja: Slovenian tasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko ilmausta ”estää paikalla tehtävän tarkastuksen tekeminen” tulkittava kansallisen oikeuden, jossa estämisen käsite sisältää ajatuksen tietyn henkilön toiminnan tahallisuudesta tai laiminlyönnistä, mukaisesti?

2)

Jos vastaus 1 kohdassa esitettyyn kysymykseen on kielteinen, onko ilmausta ”estää paikalla tehtävän tarkastuksen tekeminen” tulkittava niin, että ilmaus käsittää paitsi tahallisen toiminnan tai tahallisesti aiheutetut seikat, jotka tekevät mahdottomaksi paikan päällä tehtävän tarkastuksen, myös muun sellaisen toiminnan ja muut sellaiset laiminlyönnit, joiden voidaan katsoa johtuvan viljelijän tai tämän edustajan huolimattomuudesta ja joiden vuoksi paikalla tehtävää tarkastusta ei ole voitu viedä päätökseen?

3)	Jos vastaus 2 kohdassa esitettyyn kysymykseen on myönteinen, riippuuko asetuksen (EY) N:o 796/2004 (1) 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun seuraamuksen määrääminen siitä, onko viljelijälle ilmoitettu asianmukaisesti tarkastuksen siitä osasta, joka vaatii hänen läsnäoloaan?

4)	Jos tilanomistaja ei asu tilalla, onko asetuksen (EY) N:o 796/2004 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, viljelijää edustavan henkilön määrittelyä koskevaa kysymystä arvioitava kansallisen oikeuden vai yhteisön oikeuden perusteella?

5)

Jos edellisessä kohdassa mainittua kysymystä on arvioitava yhteisön oikeuden perusteella, onko asetuksen N:o 796/2004/EY 23 artiklan 2 kohtaa tulkittava niin, että henkilönä, joka edustaa viljelijää paikalla tehtävien tarkastusten aikana, on pidettävä ketä tahansa täysi-ikäistä ja toimintakykyistä henkilöä, joka asuu tilalla ja jolle on uskottu ainakin osa tilan hoidosta?

6)

Jos 4 kohdassa mainittu kysymys on ratkaistava yhteisön oikeuden perusteella ja jos vastaus viidenteen kysymykseen on kielteinen, onko (asetuksen (EY) N:o 796/2004 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun) viljelijän, joka ei asu tilalla, osoitettava henkilö, jonka hän on valtuuttanut edustamaan itseään ja joka on lähtökohtaisesti tavoitettavissa tilalta milloin tahansa?

---

(1)  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 796/2004 — EUVL L 141, s. 18.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/29

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upper Tribunal (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 21.12.2009 — Ralph James Bartlett, Natalio Gonzalez Ramos ja Jason Michael Taylor v. Secretary of State for Work and Pensions

(Asia C-537/09)

2010/C 63/48

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upper Tribunal

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Ralph James Bartlett, Natalio Gonzalez Ramos ja Jason Michael Taylor

Vastapuoli: Secretary of State for Work and Pensions

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a) Voidaanko niiden ajanjaksojen osalta, joihin sovelletaan 14.6.1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 (1), sellaisena kuin se oli voimassa välittömästi ennen 5.5.2005, vuoden 1992 sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista annetun lain 71–76 §:ssä tarkoitettu vammaisen elämisavustuksen liikkumiskykyyn perustuva osa luokitella eri tavalla vammaisen elämisavustus kokonaisuutena joko asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sosiaaliturvaetuudeksi tai 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuksi maksuihin perustumattomaksi erityisetuudeksi tai jollakin muulla tavalla? b) Jos kysymykseen a vastataan myöntävästi, mikä on asianmukainen luokka? c) Jos kysymykseen a vastataan kieltävästi, mikä on asianmukainen luokka vammaisen elämisavustukselle? d) Jos b tai c kohtaan annettavan vastauksen mukaan vammaisen elämisavustuksen liikkumiskykyyn perustuva osa on luokiteltava sosiaaliturvaetuudeksi, onko kyseessä oleva etuus 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu sairausetuus vai 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu työkyvyttömyysetuus? e) Vaikuttaako asiassa C-299/05, Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, 18.10.2007 annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion (Kok., s. I-8695) tuomiolauselman 2 kohtaan sisältyvä ajallinen rajoitus mihinkään edellä esitetyistä kysymyksistä?

2)

a) Voidaanko niiden ajanjaksojen osalta, joihin sovelletaan 14.6.1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se oli voimassa 5.5.2005 alkaen 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005 (2) muutettuna, vuoden 1992 sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista annetun lain 71–76 §:ssä tarkoitettu vammaisen elämisavustuksen liikkumiskykyyn perustuva osa luokitella eri tavalla kuin vammaisen elämisavustus kokonaisuutena joko asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sosiaaliturvaetuudeksi tai 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuksi maksuihin perustumattomaksi erityisetuudeksi tai jollakin muulla tavalla? b) Jos kysymykseen a vastataan myöntävästi, mikä on asianmukainen luokka? c) Jos kysymykseen a vastataan kieltävästi, mikä on asianmukainen luokka vammaisen elämisavustukselle? d) Jos b tai c kohtaan annettavan vastauksen mukaan vammaisen elämisavustuksen liikkumiskykyyn perustuva osa on luokiteltava sosiaaliturvaetuudeksi, onko kyseessä oleva etuus 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu sairausetuus vai 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu työkyvyttömyysetuus?

3)

Jos edellisiin kysymyksiin annettavien vastausten lopputulos on se, että on asianmukaista luokitella liikkumiskykyyn perustuva osa maksuihin perustumattomaksi erityisetuudeksi, onko jokin muu yhteisön oikeuden sääntö tai periaate merkityksellinen sen kysymyksen kannalta, onko Yhdistyneellä kuningaskunnalla oikeus vedota mihin tahansa vuoden 1991 sosiaaliturvasta (vammaisen elämisavustus) annetun lain 2 §:n 1 momentin a kohdassa säädettyyn asuinpaikkaa ja paikalla oloa koskevaan edellytykseen nyt esillä olevan asian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13.4.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 647/2005 (EUVL L 117, s. 1).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/30

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di pace di Varese (Italia) on esittänyt 17.12.2009 — Siddiquee Mohammed Mohiuddin v. Azienda Sanitaria Locale Provincia di Varese

(Asia C-541/09)

2010/C 63/49

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di pace di Varese

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Siddiquee Mohammed Mohiuddin

Vastaaja: Azienda Sanitaria Locale Provincia di Varese

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Luodaanko yhteisön asetuksen N:o 882/04 (1) 4 ja 6 artiklan yhdistetyillä säännöksillä yksityisille oikeussubjekteille subjektiivinen oikeus siihen, että elintarvikkeiden ja juomien valvontaa voi heidän osaltaan suorittaa yksinomaan henkilöstö, joka täyttää kyseisessä asetuksessa vahvistetut vaatimukset, ja voidaanko kyseiseen oikeuteen turvautua tuomioistuimessa ja voidaanko siihen vedota jäsenvaltioiden esittämiä seuraamusvaatimuksia vastaan?

2)	Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivillä 2000/13/EY (2) elintarvikkeiden ja juomien merkintöjä koskevan yhteisön säännöstön yhteydessä terveydenhuoltoon liittyvää merkitystä?

3)	Onko direktiivi 76/768 (3), sellaisena kuin se on muutettuna, tai muut merkitykselliset yhteisön oikeuden säännökset esteenä sille, että jäsenvaltio tekee eron alan eri toimijoiden vastuun välillä sulkemalla vastuun ulkopuolelle kauppiaan hänen harjoittamansa toiminnan perusteella.

4)	Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 6 artikla ymmärrettävä siten, että sillä luodaan kosmetiikantuottajan ja sellaisen yksittäisen kauppiaan yhteisvastuu, joka ei osallistu kosmeettisen valmisteen tuotanto-, pakkaus- ja merkintävaiheisiin.

---

(1)  EUVL L 165, s. 1.

(2)  EYVL L 109, s. 29.

(3)  EYVL L 262, s. 169.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/31

---

Kanne 18.12.2009 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-542/09)

2010/C 63/50

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet): G. Rozet ja M. van Beck)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

todetaan, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 45 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (1) 7 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska siirtotyöläisten ja heidän sellaisten perheenjäseniensä, joiden elatuksesta siirtotyöläiset vastaavat edelleen, on täytettävä asuinpaikkavaatimus, niin sanottu ”kolme kuudesta -sääntö”, jotta WSF (2):n puitteissa voidaan saada opintotukea ulkomailla tapahtuvaa opiskelua varten

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Koska Alankomaat ei ole vielä tähän päivään mennessä toteuttanut kaikkia toimenpiteitä lopettaakseen asuinpaikkavaatimuksen, niin sanotun ”kolme kuudesta -säännön” soveltamisen, jonka siirtotyöläisten ja heidän sellaisten perheenjäseniensä, joiden elatuksesta siirtotyöläiset vastaavat edelleen, on täytettävä, jotta WSF:n puitteissa voidaan saada opintotukea ulkomailla tapahtuvaa opiskelua varten, komissio katsoo, että Alankomaat ei ole noudattanut SEUT 45 artiklan ja asetuksen N:o 1612/68 mukaisia velvoitteitaan.

---

(1)  Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annettu neuvoston asetus (EYVL L 257, s. 2).

(2)  Wet Studiefinanciering 2000 (opintotuesta vuonna 2002 annettu laki)

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/31

---

Kanne 22.12.2009 — Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-545/09)

2010/C 63/51

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, B. Eggers)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

—

toteamaan, että Eurooppa-koulujen perussääntöä koskevan yleissopimuksen (1) 12 artiklan 4 kohdan a alakohtaa on tulkittava ja sovellettava siten, että jäsenvaltion lähettämillä opettajilla on siirtonsa aikana samat mahdollisuudet edetä asemassaan ja palkkauksessaan kuin kyseisessä jäsenvaltiossa työskentelevillä opettajilla ja että se, että eräillä Yhdistyneen kuningaskunnan lähettämillä opettajilla ei ole siirtonsa aikana mahdollisuutta päästä osallisiksi parannetuista palkkataulukoista (joita on eri nimisiä, kuten ”threshold pay” (kynnyspalkka), ”excellent teacher system” (erinomaisen opettajan järjestelmä) ja ”advanced skills teachers” (erityisvalmiuksia omaavat opettajat) ja muista lisistä (kuten ”teaching and learning responsibility payments” (opetus- ja oppimisvastuulisä)) sekä Englannissa ja Walesissa valtion ylläpitämissä kouluissa työskentelevillä opettajilla olevasta mahdollisuudesta edetä olemassa olevissa palkkataulukoissa on vastoin yleissopimuksen 12 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja 25 artiklan 1 kohtaa

—	velvoittamaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne on Eurooppa-koulujen perussääntöä koskevan yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) 26 artiklaan perustuva pyyntö yleissopimuksen 12 artiklan 4 kohdan a alakohdan ja 25 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja soveltamista koskevan ratkaisun saamiseksi.

Yleissopimuksen mukaan Eurooppa-koulujen opettajat ovat sen maan lähettämiä, josta he ovat peräisin. Yleissopimuksen 12 artiklan 4 kohdan a alakohdassa määrätään, että lähetetyt opettajat ”säilyttävät oikeutensa uralla etenemiseen ja eläkkeisiin kansallisten määräystensä mukaisesti”. Tästä huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan lähettämien opettajien palkat on jäädytetty siirron ajaksi. Näin ollen Eurooppa-kouluihin lähetetyt opettajat eivät pääse osallisiksi parannetuista palkkataulukoista (joita on erinimisiä, kuten ”threshold pay”, ”excellent teacher system” ja ”advanced skills teachers”) ja muista lisistä (kuten ”teaching and learning responsibility payments”) sekä Englannissa ja Walesissa valtion ylläpitämissä kouluissa työskentelevillä opettajilla olevasta mahdollisuudesta edetä olemassa olevissa palkkataulukoissa.

Tämä menettelytapa on yleissopimuksen 12 artiklan 4 kohdan a alakohdan sanamuodon ja tarkoituksen vastainen. Se vähentää asianomaisten opettajien eläkeoikeuksia ja heikentää heidän uramahdollisuuksiaan Yhdistyneeseen kuningaskunnan paluun yhteydessä. Se vaikuttaa lisäksi haitallisesti Euroopan unionin budjettiin, joka joutuu vastaamaan lähetettyjen opettajien alemman kansallisen palkan ja yhteisön maksaman lisän välisestä erotuksesta.

Yleissopimuksen 12 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja näin ollen yleissopimuksen 25 artiklan 1 kohtaa tulisi tämän vuoksi tulkita ja soveltaa siten, että lähetetyille opettajille taataan täydet mahdollisuudet parannettuihin palkkaluokkiin, etenemiseen nykyisessä palkkaluokassa ja muihin palkkioihin.

---

(1)  EYVL L 212, 17.8.1994, s. 3

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/32

---

Kanne 23.12.2009 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-551/09)

2010/C 63/52

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Gross ja M. Adam)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Kantajan vaatimukset

1)

On todettava, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 288 artiklan eikä valtiontuesta C 56/06 (ex NN 77/06), jonka Itävalta on myöntänyt Bank Burgenlandin yksityistämiseen, 30.4.2008 tehdyn komission päätöksen (2008/719/EY) 1–3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin tuen takaisinperimiseksi.

2)

On todettava, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 288 artiklan eikä valtiontuesta C 56/06 (ex NN 77/06), jonka Itävalta on myöntänyt Bank Burgenlandin yksityistämiseen, 30.4.2008 tehdyn komission päätöksen (2008/719/EY) 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole toimittanut komissiolle määräajassa tuen määrän laskemiseen vaadittavia tietoja.

3)	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission mukaan valtiontuesta C 56/06 (ex NN 77/06), jonka Itävalta on myöntänyt Bank Burgenlandin yksityistämiseen, 30.4.2008 tehdyssä komission päätöksessä (2008/719/EY) Itävallan tasavallalle asetettu määräaika tuen määrän laskemiseksi tarvittavien tietojen ilmoittamiselle on päättynyt.

Itävallan tasavalta on kiistänyt komission ja Itävallan tasavallan yllä mainitun määräajan päättymisen jälkeen saavuttaman yksimielisyyden takaisin perittävästä määrästä viitaten siihen, että yhtiö, jota takaisinperiminen koskee, aikoo maksuvelvollisuuden vuoksi purkaa Bank Burgenlandin oston. Tällä olisi Itävallan tasavallan mukaan painavia seurauksia Burgenlandin osavaltion taloudelle. Komission mukaan tämä ei kuitenkaan oikeuta luopumaan vaaditusta takaisinmaksamisesta.

Yllä mainitun päätöksen oikeudellinen riitauttaminen ei myöskään vaikuta velvollisuuteen panna se täytäntöön.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/32

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia provincial de Tarragona (Espanja) on esittänyt 4.1.2010 — Rikosoikeudenkäynti Valentín Salmerón Sánchezia vastaan

(Asia C-1/10)

2010/C 63/53

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia provincial de Tarragona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Valentín Salmerón Sánchez

Vastaaja: Ministerio Fiscal ja Dorotea López León

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko puitepäätöksen (1) johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa tarkoitettua uhrin oikeutta tulla ymmärretyksi tulkittava siten, että kyseessä on rikollisen menettelyn syytetoimista ja siitä johtuvien seuraamusten määräämisestä vastaaville valtion viranomaisille asetettu positiivinen velvollisuus sallia se, että uhri tuo ilmi näkemyksensä, ajatuksensa ja mielipiteensä niistä välittömistä vaikutuksista, joita hänen elämälleen voi aiheutua rikoksen tekijälle, jonka kanssa uhri jatkaa perhesuhdetta tai johon uhrilla on vahvat tunnesiteet, määrätyistä seuraamuksista?

2)

Onko puitepäätöksen 2001/220/YOS 2 artiklaa tulkittava siten, että valtioille asetettu velvollisuus tunnustaa uhrin oikeudet ja lailliset intressit velvoittaa ottamaan huomioon uhrin mielipiteen silloin, kun oikeudenkäynnissä määrättävät seuraamukset voivat vaarantaa olennaisesti ja välittömästi hänen oikeutensa kehittää vapaasti itseään ja viettää yksityis- ja perhe-elämää?

3)

Onko puitepäätöksen 2001/220/YOS 2 artiklaa tulkittava siten, että valtion viranomaiset eivät voi jättää ottamatta huomioon uhrin vapaata tahdonilmaisua, jolla vastustetaan lähestymiskiellon määräämistä tai pysyttämistä, silloin kun tekijä on uhrin perheenjäsen eikä asiassa ole havaittu objektiivista vaaraa rikoksen uusimisesta, kun uhrin henkilökohtaiset, sosiaaliset, kulttuuriset kyvyt ja tunne-elämä ovat tasolla, joka sulkee pois mahdollisuuden alisteisesta suhteesta teon tekijään, vai onko tällaiseen toimenpiteeseen päinvastoin turvauduttava kaikissa tilanteissa kyseessä olevien rikosten erityispiirteiden vuoksi?

4)

Onko puitepäätöksen 2001/220/YOS 8 artiklaa, jossa määrätään, että jäsenvaltioiden on varmistettava riittävä suojelun taso uhrille, tulkittava siten, että se sallii sen, että lähestymiskielto tai yhteydenottokielto on aina määrättävä liitännäisenä seuraamuksena kaikissa tapauksissa, joissa uhri on perheessä tehtyjen rikosten uhri, näiden rikosten erityispiirteiden vuoksi, vai edellyttääkö 8 artikla päinvastoin sitä, että suoritetaan tapauskohtainen punninta, jolla voidaan kussakin tapauksessa selvittää, mitä on keskenään kilpailevien intressien kannalta arvioiden pidettävä riittäväntasoisena suojana?

5)

Onko puitepäätöksen 2001/220/YOS 10 artiklaa tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että perheessä tehtyjä rikoksia koskevissa rikosoikeudenkäynneissä kielletään yleisesti sovittelu näiden rikosten erityispiirteiden vuoksi, vai onko sovittelu sen perusteella päinvastoin sallittava myös tämän tyyppisissä oikeudenkäynneissä punnitsemalla kussakin tapauksessa erikseen kilpailevia intressejä?

---

(1)  Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15.3.2001 tehty neuvoston puitepäätös 2001/220/YOS, EYVL L 82, s. 1.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/33

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglia (Italia) on esittänyt 4.1.2010 — Azienda Agro-Zootecnica Franchini s.a.r.l. ja Eolica di Altamura s.r.l. v. Regione Puglia

(Asia C-2/10)

2010/C 63/54

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglia

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Azienda Agro-Zootecnica Franchini s.a.r.l. ja Eolica di Altamura s.r.l.

Vastaaja: Regione Puglia

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 27.12.2006 annetun lain nro 296 1 §:n 1226 momentti, luettuna yhdessä 7.10.2007 annetun ympäristö-, luonnonsuojelu- ja meriministeriön asetuksen 5 §:n 1 momentin ja 21.10.2008 annetun Puglian alueen lain nro 31 2 §:n 6 momentin kanssa, yhteisön oikeuden ja erityisesti (uusiutuvia energiamuotoja koskevista) direktiiveistä 2001/77/EY (1) ja 2009/28/EY (2) sekä (luontotyyppien ja lintujen suojelua koskevista) direktiiveistä 1979/409/EY (3) ja 1992/43/EY (4) ilmenevien periaatteiden mukainen siltä osin kuin säännöksillä kielletään ehdottomasti ja poikkeuksetta tuulivoimaloiden, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, sijoittaminen ”Natura 2000” -nimellä tunnetun ekologisen verkoston muodostaville yhteisön tärkeänä pitämille alueille tai erityissuojelualueille sen sijaan, että edellytettäisiin sellaisen tarkoituksenmukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin suorittamista, jossa arvioidaan kyseisen hankkeen vaikutus alueeseen, jota se koskee?

---

(1)  EYVL L 283, s. 33.

(2)  EUVL L 140, s. 16.

(3)  EYVL L 103, s. 1.

(4)  EYVL L 206, s. 7.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/34

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Rossano (Italia) on esittänyt 5.1.2010 — Franco Affatato v. Azienda Sanitaria Provinciale di Cosenza, Azienda Sanitaria n. 3 di Rossano

(Asia C-3/10)

2010/C 63/55

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Rossano

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Franco Affatato

Vastaaja: Azienda Sanitaria Provinciale di Cosenza, Azienda Sanitaria n.3 di Rossano

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen (decreto legislativo) nro 468/97 8 §:n 1 momentilla ja asetuksen (decreto legislativo) nro 81/00 4 §:n 1 momentilla tukityöllistettyjen työntekijöiden (lavoratori socialmente utili, LSU/lavoratori di pubblica utilità, LPU) osalta annetun kaltainen kansallinen oikeussääntö ristiriidassa direktiivillä 1999/70/EY (1) täytäntöön pannun puitesopimuksen 2.1 lausekkeen kanssa, kun työsuhteen perustaminen ei ole tämän kansallisen oikeussäännön mukaan mahdollista siinä tarkoitettujen työntekijöiden osalta, mikä merkitsee sitä, että direktiivin 1999/70/EY täytäntöön panemiseksi annettua määräaikaista työsuhdetta koskevaa lainsäädäntöä ei voida soveltaa?

2)	Sallitaanko direktiivillä 1999/70/EY täytäntöön pannun puitesopimuksen 2.2 lausekkeessa se, että asetuksessa nro 468/97 ja asetuksessa nro 81/00 tarkoitettujen tukityöllistettyjen työntekijöiden (LSU/LPU) kaltaiset työntekijät jätetään direktiivin 1999/70/EY soveltamisalan ulkopuolelle?

3)	Kuuluvatko kysymyksessä 2 tarkoitetut työntekijät direktiivillä 1999/70/EY täytäntöön pannun puitesopimuksen 3.1 lausekkeen määritelmän soveltamisalaan?

4)

Onko opetusalan työntekijöitä koskeva lainsäädäntö (ks. erityisesti lain nro 124/99 4 §:n 1 momentti ja asetuksen nro 430/00 1 §:n 1 momentin a kohta) direktiivillä 1999/70/EY täytäntöön pannun puitesopimuksen 5 lausekkeen sekä yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen vastainen, kun siinä sallitaan se, että ensimmäisen määräaikaisen sopimuksen syytä ei ilmoiteta, vaikka ilmoitusvelvollisuudesta määrätään kansallisessa lainsäädännössä yleisesti kaikkien muiden määräaikaisten työsuhteiden osalta, sekä sopimusten uusiminen riippumatta siitä, että henkilöstötarpeet ovat pysyviä ja jatkuvia, eikä siinä säädetä määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden yhteenlasketusta enimmäiskestosta, näiden sopimusten ja suhteiden uusimisten lukumäärästä eikä normaalisti minkäänlaisesta vähimmäisajanjaksosta sopimusten uusimisten välillä tai kouluvuoden pituisten sijaisuuksien osalta kesälomaa vastaavasta ajasta silloin, kun jolloin koulun toiminta on keskeytetty tai se on erittäin vähäistä?

5)	Voidaanko edellä kuvattua opetusalan säännöstöä pitää vastaavina oikeudellisina toimenpiteinä väärinkäytösten estämiseksi?

6)	Voidaanko asetusta nro 368/01 ja asetuksen nro 165/01 36 §:ää pitää direktiivin 1999/70/EY 2 artiklan perusteella säännöksinä, jotka ovat direktiivin 1999/70/EY täytäntöönpanosäännösten luonteisia opetusalan määräaikaisten työsuhteiden osalta?

7)

Voidaanko oikeussubjektia, jolla on Poste Italiane S.p.a:n ominaisuudet eli — joka on valtion omistama; — joka on valtion määräysvallassa; — jonka osalta viestintäministeriö valitsee yleispalvelun toimittajan ja yleisesti suorittaa kaikki selvitystoimet ja kyseisen oikeussubjektin aineellisen valvonnan ja kirjanpidon valvonnan sekä asettaa yleispalveluun liittyvät tavoitteet; — joka hoitaa erittäin tärkeään yleiseen etuun liittyvää julkista palvelua; — jonka tase on osa valtion tasetta; — jonka suorittamien palvelujen kustannukset määrittää valtio, joka suorittaa kyseiselle oikeussubjektille määrärahat palvelun tärkeimpien kulujen kattamiseksi, pidettävä valtion elimenä, jolloin yhteisön oikeus on välittömästi sovellettavissa?

8)	Mikäli kysymykseen 7 vastataan myöntävästi, voiko kyseinen yhtiö muodostaa 5 lausekkeessa tarkoitetun erityisen alan tai voidaanko sen palvelukseen ottamaa henkilöstöä pitää kokonaisuudessaan erityisenä työntekijäryhmänä estäviä toimenpiteitä yksilöitäessä?

9)

Mikäli kysymykseen 7 vastataan myöntävästi, onko direktiivillä 1999/70/EY täytäntöön pannun puitesopimuksen 5 lauseke sellaisenaan tai yhdessä 2 ja 4 lausekkeen sekä yhdenvertaisuusperiaatteen [ja] syrjintäkiellon periaatteen kanssa esteenä asetuksen nro 368/01 2 §:n 1 bis momentin kaltaiselle säännökselle, jossa sallitaan työsopimuksen tekeminen määräaikaiseksi tietyn oikeussubjektin osalta ilman syytä tai vapautetaan kyseinen oikeussubjekti kansallisessa lainsäädännössä normaalisti säädetystä estävästä toimenpiteestä (asetuksen nro 368/01 1 §) poiketen velvollisuudesta ilmoittaa kirjallisesti ja näyttää riitauttamistapauksessa toteen tekniset syyt tai tuotantoon, organisointiin tai työntekijöiden sijaisuuksiin liittyvät syyt, joiden vuoksi työsuhteesta on tehty määräaikainen, kun otetaan huomioon, että alun perin tehtyä sopimusta on mahdollista pidentää objektiivisista ja siihen työtehtävään liittyvistä syistä, jota koskevasta sopimuksesta on tehty määräaikainen?

10)

Muodostavatko asetus nro 368/01 ja asetuksen nro 165/01 36 §:n 5 momentti direktiivin 1999/70/EY täytäntöönpanosta annetun yleisten lainsäädännön valtion henkilöstön osalta, kun otetaan huomioon näistä yleisistä säännöksistä tehdyt poikkeukset sellaisina kuin ne määritellään kysymyksiin 1–9 annettavan vastauksen perusteella?

11)

Koska edellä kuvattuja tukityöllistettyjä työntekijöitä (LSU/LPU) ja oppilaitoksen työntekijöitä koskevat seuraamussäännökset puuttuvat, onko direktiivin 1999/70/EY ja erityisesti puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan b alakohdan vastaista soveltaa analogisesti pelkkää vahingonkorvauslainsäädäntöä, kuten säädetään asetuksen nro 165/01 36 §:n 5 momentissa, vai vahvistetaanko 5 lausekkeen 2 kohdan b alakohdassa etusijaperiaate, koska työsopimuksia tai -suhteita pidetään toistaiseksi voimassa olevina?

12)	Onko yhteisön yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen sekä 4 lausekkeen ja 5.1 lausekkeen vastaista eriyttää seuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä ”valtion elinten henkilöstön” osalta työsuhteen syntyhistorian tai työnantajana olevan oikeussubjektin perusteella taikka opetusalalla?

13)

Kun direktiivin 1999/70/EY täytäntöönpanon kansallinen soveltamisala on määritelty valtioon ja siihen rinnastettaviin elimiin nähden edellisiin kysymyksiin annettavan vastauksen perusteella, onko asetuksen nro 165/01 36 §:n 5 momentin kaltainen säännös ristiriidassa 5 lausekkeen kanssa, kun tässä säännöksessä kielletään ehdottomasti valtiota muuttamasta työsuhteita toistaiseksi voimassa oleviksi vai mitä muita selvityksiä on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, jotta voitaisiin jättää soveltamatta kieltoa perustaa toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita samojen julkishallinnon elinten kanssa?

14)

Täytyykö direktiiviä 1999/70/EY soveltaa kokonaisuudessaan Italian osalta vai onko työsuhteiden muuttaminen toistaiseksi voimassa oleviksi julkishallinnossa ristiriidassa kansallisen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden kanssa, jolloin 5 lauseketta ei voida tältä osin soveltaa, koska sillä on ratkaiseva Lissabonin sopimuksen I-5 artiklan vastainen vaikutus, sillä siinä ei kunnioiteta olennaista osaa Italian poliittisia ja valtiosäännön rakenteita eikä Italian valtion keskeisiä tehtäviä?

15)

Kun direktiivillä 1999/70/EY täytäntöön pannun puitesopimuksen 5 lausekkeessa määrätään, että silloin kun työsuhteen muuttaminen toistaiseksi voimassa olevaksi on kiellettyä, on otettava käyttöön toimenpide, jolla taataan työntekijöiden suoja tehokkaasti ja samalla tavoin kuin vastaavissa sisäisen oikeuden mukaisissa tilanteissa, jotta määrätään asianmukaiset seuraamukset 5 lausekkeen rikkomisesta johtuvista väärinkäytöksistä ja poistetaan yhteisön oikeuden rikkomisen seuraukset, onko sen perusteella otettava huomioon vastaavana sisäisen oikeuden mukaisena tilanteena toistaiseksi voimassa oleva työsuhde valtioon, johon työntekijällä olisi ollut oikeus ilman 36 §:ää, vai toistaiseksi voimassa oleva työsuhde yksityiseen oikeussubjektiin, jonka kanssa solmitulle työsuhteelle olisi ollut ominaista vastaava vakaus kuin työsuhteelle valtioon?

16)

Kun direktiivillä 1999/70/EY täytäntöön pannun puitesopimuksen 5 lausekkeessa määrätään, että silloin kun työsuhteen muuttaminen toistaiseksi voimassa olevaksi on kiellettyä, on otettava käyttöön toimenpide, jolla taataan työntekijöiden suoja tehokkaasti ja samalla tavoin kuin vastaavissa sisäisen oikeuden mukaisissa tilanteissa, jotta määrätään asianmukaiset seuraamukset 5 lausekkeen rikkomisesta johtuvista väärinkäytöksistä ja poistetaan yhteisön oikeuden rikkomisen seuraukset, onko seuraamusta määrättäessä otettava huomioon a) aika, jota tarvitaan uuden työpaikan löytämiseen, tai mahdottomuus saada työtä, joka vastaa edellä kysymyksessä 15 mainittuja ominaisuuksia, vai sitä vastoin b) sen palkan määrä, jonka asianomainen olisi saanut, jos työsuhde olisi muutettu määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi?

---

(1)  EYVL L 175, s. 43.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/36

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 5.1.2010 — Bureau National Interprofessionnel du Cognac

(Asia C-4/10)

2010/C 63/56

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bureau National Interprofessionnel du Cognac

Muut osapuolet: Oy Gust. Ranin, Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Soveltuuko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008 (1), annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) Nro 1576/89 kumoamisesta (jäljempänä asetus (EY) Nro 110/2008) 19.12.2001 haettuun ja 31.1.2003 rekisteröidyn, mainitulla asetuksella suojatun maantieteellisen alkuperämerkinnän sisältävän tavaramerkin rekisteröintiedellytysten arviointiin?

2)

Jos vastaus kysymykseen 1. on myöntävä, onko tavaramerkki, joka muun ohella sisältää asetuksella (EY) Nro 110/2008 suojatun maantieteellisen alkuperämerkinnän tai tällaisen merkinnän yleisnimenä ja käännöksenä ja joka on rekisteröity sellaisille tislatuille alkoholijuomille, jotka muun ohella valmistusmenetelmän ja alkoholipitoisuuden osalta eivät täytä kysymyksessä olevan maantieteellisen alkuperämerkinnän käytölle asetettuja vaatimuksia, evättävä asetuksen (EY) Nro 110/2008 16 ja 23 artiklojen vastaisena?

3)

Onko, riippumatta siitä onko vastaus kysymykseen 1. myöntävä vai kieltävä, kysymyksessä 2. kuvatunlaisen tavaramerkin katsottava olevan omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen siten kuin ensimmäisen neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (2) jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, nykyisin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (3), annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (kodifioitu toisinto) (jäljempänä direktiivi 89/104/ETY), 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetaan?

4)

Onko, riippumatta vastauksesta kysymykseen 1, mikäli jäsenvaltio on direktiivin 89/104/ETY 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella säätänyt, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, mikäli tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun lainsäädännön kuin tavaramerkkejä koskevan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai yhteisön oikeuden nojalla, katsottava, että mikäli tavaramerkkirekisteröinti sisältää asetusta (EY) N:o 110/2008 loukkaavia elementtejä, joiden perusteella tavaramerkin käyttö voidaan kieltää, tällaista tavaramerkkiä ei saisi rekisteröidä?

---

(1)  EUVL L 39, s. 16

(2)  EYVL L 40, s. 1; EYVL, Erityispainos 1994, 13/Nide 17 s. 178

(3)  EUVL L 299, s. 25

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/36

---

Valitus, jonka Giampietro Torresan on tehnyt 6.1.2010 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-234/06, Torresan v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Klosterbrauerei Weissenohe GmbH & Co. KG, 19.11.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-5/10 P)

2010/C 63/57

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Giampietro Torresan (edustajat: asianajajat G. Rechner ja R. Munarini)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Klosterbrauerei Weissenohe GmbH & Co. KG

Vaatimukset

—	asiassa T-234/06 annettu tuomio, joka on rekisteröity numerolla 414 968 ja annettu tiedoksi 19.11.2009 päivätyllä faksilla, on kumottava

—	valittajan jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset asiassa T-234/06 on kokonaisuudessaan hyväksyttävä

—	SMHV on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut mukaan lukien kahdessa aikaisemmassa SMHV:n muutoksenhakuasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)	maatalous- ja elintarvikealaa koskevan yhteisön lainsäädännön rikkominen ja/tai virheellinen soveltaminen

2)	kuluttajansuojaa koskevan yhteisön lainsäädännön rikkominen ja/tai virheellinen soveltaminen keskivertokuluttajan käsitteen osalta

3)	oikeudenkäyntikieltä koskevien säännösten rikkominen

4)

tosiseikkojen tai todisteiden vääristely siltä osin kuin tosiseikkojen tai todisteiden tarkoituksena on yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomisen tai virheellisen soveltamisen osoittamiseksi esittää ainoana ja lopullisena päätelmänä, että tavaramerkki Cannabis on täysin erottamiskykyinen eikä se ole kuvaileva, sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämien perustelujen ristiriitaisuus, kun se katsoi tavaramerkin Cannabis kuvailevaksi. Tämän vuoksi kantaja vaatii asiassa T-234/06 annetun riidanalaisen tuomion kumoamista kokonaisuudessaan.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/37

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 8.1.2010 — Staatssecretaris van Justitie, muu osapuoli: T. Kahveci

(Asia C-7/10)

2010/C 63/58

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Staatssecretaris van Justitie

Muu osapuoli: T. Kahveci

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko [Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston 19.9.1980 assosiaation kehittämisestä tekemän] päätöksen N:o 1/80 7 artiklaa tulkittava siten, että tietyn jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet eivät voi vedota tähän määräykseen sen jälkeen kun kyseinen työntekijä on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla Turkin kansalaisuuden?

2)	Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa merkittävää, millä hetkellä kyseinen turkkilainen työntekijä saa vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden?

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/37

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 8.1.2010 — Staatssecretaris van Justitie, muu osapuoli: O. Inan

(Asia C-9/10)

2010/C 63/59

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Staatssecretaris van Justitie ja O. Inan

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko [Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston 19.9.1980 assosiaation kehittämisestä tekemän] päätöksen N:o 1/80 7 artiklaa tulkittava siten, että tietyn jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet eivät voi vedota tähän määräykseen sen jälkeen kun kyseinen työntekijä on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla Turkin kansalaisuuden?

2)	Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa merkittävää, millä hetkellä kyseinen turkkilainen työntekijä saa vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden?

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/38

---

Kanne 8.1.2010 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-10/10)

2010/C 63/60

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Mölls)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

—	On todettava, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut EY 56 artiklan sekä ETA-sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut tutkimus- ja oppilaitoksille tehtävien lahjoitusten verovähennyskelpoisuuden ainoastaan Itävaltaan sijoittautuneiden laitosten osalta

—	Itävallan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission mukaan tutkimus- ja oppilaitoksille, jotka eivät pyri taloudellisiin tavoitteisiin, tehtävät lahjoitukset kuuluvat EY 56 artiklan mukaisen pääomien vapaan liikkuvuuden piiriin. Itävallan säännöstön mukaan verotuksessa on mahdollista vähentää ainoastaan lahjoitukset, jotka on tehty tällaisille Itävaltaan sijoittuneille laitoksille, mutta ei lahjoituksia muihin jäsenvaltioihin tai Euroopan talousalueen muihin valtioihin sijoittautuneille vastaaville laitoksille. Tämä on komission mukaan ristiriidassa EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksen 40 artiklan kanssa.

Itävallan tasavalta perustelee kyseistä säännöstöä sillä, että kyse on sallitusta rajoituksesta, joka koskee sellaisten lahjoitusten suosimista tietyillä aloilla, jotka vapauttavat valtion sille muuten kuuluvasta rahoitusvelvollisuudesta. Tämä ilmenee sen mukaan muun muassa asiassa C-386/04, Centro di Musicologia Walter Stauffer, annetusta tuomiosta. (1)

Komissio kiistää tämän oikeuttamisperusteen. Riidanalaisilla säännöksillä tehdään ero puhtaasti maantieteellisten perusteiden mukaan ja tuettujen laitosten tavoitteista riippumatta. Tämän lisäksi Itävallan tasavallan väittämää vuorovaikutussuhdetta suoran valtion rahoituksen ja verotuksellisesti tuettujen yksityishenkilöiden lahjoitusten välillä ei ole osoitettu. Vaikka Itävallan tasavallan väittämä vuorovaikutussuhde olisi olemassa, tämä ei kuitenkaan komission mukaan oikeuta mitään pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta, koska kyse ei tältä osin ole asiassa C-204/90, Bachmann, annetussa tuomiossa (2) tarkoitetusta hyväksyttävästä verojärjestelmään liittyvästä intressistä.

---

(1)  Asia C-386/04, Centro di Musicologia Walter Stauffer, tuomio 14.9.2006 (Kok., s. I-8203).

(2)  Asia C-204/90, Bachmann, tuomio 28.1.1992 (Kok., s. I-249).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/38

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) on esittänyt 11.1.2010 — Nickel Institute v. Secretary of State for Work and Pensions

(Asia C-14/10)

2010/C 63/61

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Nickel Institute

Vastaaja: Secretary of State for Work and Pensions

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko komission direktiivi 2008/58/EY (1) (30. mukautusdirektiivi) ja/tai komission asetus (EY) N:o 790/2009 (2) (1. mukautusasetus) pätemättömiä siltä osin kuin niissä näytetään luokiteltavan tai uudelleenluokiteltavan nikkelikarbonaatit ainetta koskevien määritysten osalta, koska a) luokitukset tehtiin arvioimatta riittävästi nikkelikarbonaattien luontaisia ominaisuuksia direktiivin 67/548/ETY (3) (vaarallisista aineista annettu direktiivi) liitteessä VI vahvistettujen perusteiden ja tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti; b) luokitusten yhteydessä ei otettu riittävästi huomioon sitä, voivatko nikkelikarbonaattien luontaiset ominaisuudet aiheuttaa vaaran tavanomaisessa käsittelyssä tai käytössä, kuten vaarallisista aineista annetun direktiivin liitteessä VI olevassa 1.1 ja 1.4 kohdassa edellytetään; c) edellytykset vaarallisista aineista annetun direktiivin 28 artiklassa säädetyn menettelyn käyttämiseen eivät täyttyneet; d) luokitukset perustuivat lainvastaisesti poikkeusta koskevaan pyyntöön, joka oli laadittu asetuksen (ETY) N:o 793/93 (4) mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa riskinarviointia varten; ja/tai e) luokitusten hyväksymistä ei perusteltu, kuten EY 253 artiklassa edellytetään?

2)

Ovatko komission direktiivi 2009/2/EY (5) (31. mukautusdirektiivi) ja/tai 1. mukautusasetus pätemättömiä siltä osin kuin niissä näytetään luokiteltavan tai uudelleenluokiteltavan nikkelihydroksidit ja nikkeliä sisältävien aineiden ryhmä (yhdessä jäljempänä riidanalaiset nikkeliä sisältävät aineet) ainetta koskevien määritysten osalta, koska a) luokitukset tehtiin arvioimatta riittävästi riidanalaisten nikkeliä sisältävien aineiden luontaisia ominaisuuksia vaarallisista aineista annetun direktiivin liitteessä VI vahvistettujen perusteiden ja tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti, vaan luokitukset tehtiin pikemminkin tiettyjen aineiden samankaltaisuuden vertailua koskevien menetelmien perusteella; b) luokitusten yhteydessä ei otettu riittävästi huomioon sitä, voivatko riidanalaisten nikkeliä sisältävien aineiden luontaiset ominaisuudet aiheuttaa vaaran tavanomaisessa käsittelyssä tai käytössä, kuten vaarallisista aineista annetun direktiivin liitteessä VI olevassa 1.1 ja 1.4 kohdassa edellytetään; ja/tai c) edellytykset vaarallisista aineista annetun direktiivin 28 artiklassa säädetyn menettelyn käyttämiseen eivät täyttyneet?

3)

Onko 1. mukautusasetus pätemätön siltä osin kuin se koskee nikkelikarbonaatteja ja riidanalaisia nikkeliä sisältäviä aineita, koska a) edellytykset asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (6) (CLP-asetus) 53 artiklassa säädetyn menettelyn käyttämiseen eivät täyttyneet ja/tai b) CLP-asetuksen liitteessä VI olevaan taulukkoon 3.1 sisältyvät luokitukset tehtiin arvioimatta riittävästi nikkelikarbonaattien ja riidanalaisten nikkeliä sisältävien aineiden ominaisuuksia CLP-asetuksen liitteessä I vahvistettujen perusteiden ja tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti, vaan luokitukset tehtiin pikemminkin CLP-asetuksen liitettä VII soveltamalla?

---

(1)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen kerran 21.8.2008 annettu komission direktiivi 2008/58/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 246, s. 1).

(2)  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen 10.8.2009 annettu komission asetus (EY) N:o 790/2009 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 235, s. 1).

(3)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27.6.1967 annettu neuvoston direktiivi 67/548/ETY (EYVL 196, s. 1).

(4)  Olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23.3.1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 793/93 (EYVL L 84, s. 1).

(5)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen ensimmäisen kerran 15.1.2009 annettu komission direktiivi 2009/2/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 11, 16.1.2009, s. 6).

(6)  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 353, s. 1).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/39

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) on esittänyt 11.1.2010 — Etimine SA v. Secretary of State for Work and Pensions

(Asia C-15/10)

2010/C 63/62

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Etimine SA

Vastaaja: Secretary of State for Work and Pensions

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko komission direktiiviin 2008/58 (1) (30. mukautusdirektiivi) ja/tai komission asetukseen N:o 790/2009 (2) (1. mukautusasetus) sisältyvät riidanalaiset boraattien luokitukset pätemättömiä yhdestä tai useammasta seuraavasta syystä? i) Luokitukset sisällytettiin 30. mukautusdirektiiviin olennaisten menettelymääräysten vastaisesti. ii) Luokitukset sisällytettiin 30. mukautusdirektiiviin direktiivin 67/548 (3) (DSD-direktiivi) vastaisesti ja/tai ilmeisten arviointivirheiden tuloksena, koska a) komissio ei noudattanut tai ei noudattanut asianmukaisesti DSD-direktiivin liitteeseen VI sisältyvää ”tavanomaista käsittelyä ja käyttöä” koskevaa periaatetta, b) riskinarviointiperusteita sovellettiin lainvastaisesti, c) komissio ei soveltanut tai sovelsi väärin asianmukaisuutta koskevaa arviointiperustetta DSD-direktiivin liitteessä VI olevan 4.2.3.3. kohdan vastaisesti, d) komissio ei ottanut asianmukaisesti huomioon epidemiologisia/ihmisillä saatuja tietoja, ja/tai e) komissio ekstrapoloi yhtä boraattia sisältäviä ainetta koskevia tietoja lainvastaisesti muiden boraattia sisältävien aineiden luokitusta varten ja/tai ei EY 253 artiklan vastaisesti esittänyt riittäviä perusteluja tälle ekstrapoloinnille. iii) Luokitukset sisällytettiin 30. mukautusdirektiiviin yhteisön oikeuden perusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.

2)

Ovatko 1. mukautusasetukseen sisältyvät riidanalaiset boraattien luokitukset pätemättömiä, koska i) 1. mukautusasetus annettiin virheellisesti noudattaen oikeudellisena perustana käytetyssä 53 artiklassa säädettyä menettelyä ii) asetuksen (EY) N:o 1278/2008 (4) (CLP-asetus) liitteessä I vahvistettuja uutta yhdenmukaista luokitusta koskevia kriteerejä ei sovellettu, vaan niiden sijasta sovellettiin virheellisesti CLP-asetuksen liitettä VII?

---

(1)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen kerran 21.8.2008 annettu komission direktiivi 2008/58/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 246, s. 1).

(2)  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen 10.8.2009 annettu komission asetus (EY) N:o 790/2009 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 235, s. 1).

(3)  Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27.6.1967 annettu neuvoston direktiivi 67/548/ETY (EYVL 196, s. 1).

(4)  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 353, s. 1).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/40

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) on esittänyt 11.1.2010 — Office of Communications ja British Telecommunications PLC v. The Number Ltd ja Conduit Enterprises Ltd

(Asia C-16/10)

2010/C 63/63

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Office of Communications ja British Telecommunications PLC

Vastapuolet: The Number Ltd ja Conduit Enterprises Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko jäsenvaltioille direktiivin 2002/22/EY (1) (yleispalveludirektiivi) 8 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2002/21/EY (2) (puitedirektiivi) 8 artiklan, direktiivin 2002/20/EY (3) (valtuutusdirektiivi) 3 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 2 kohdan ja yleispalveludirektiivin 3 artiklan 2 kohdan ja muiden unionin oikeuden aineellisten säännösten kanssa, nojalla myönnettyä toimivaltaa nimetä yksi tai useampi yritys takaamaan yleispalvelun tai yleispalvelun eri osatekijöiden tarjonta siten kuin yleispalveludirektiivin 4, 5, 6 ja 7 artiklassa ja 9 artiklan 2 kohdassa on määritelty, tulkittava siten, että a) siinä sallitaan jäsenvaltion, kun se päättää nimetä yrityksen tämän säännöksen nojalla, ainoastaan asettavan kyseiselle yritykselle tiettyjä velvollisuuksia, joiden mukaan yrityksen on itse tarjottava loppukäyttäjille yleispalvelua tai sen osatekijää, jonka osalta se on nimetty, tai että b) siinä sallitaan jäsenvaltion, kun se päättää nimetä yrityksen tämän säännöksen nojalla, asettavan nimetylle yritykselle sellaisia tiettyjä velvollisuuksia, joita jäsenvaltio pitää tehokkaimpina, sopivimpina ja oikeasuhtaisimpina yleispalvelun tai sen osatekijän tarjonnan takaamiseksi loppukäyttäjille, edellytetäänpä näissä velvollisuuksissa tai ei, että nimetty yritys itse tarjoaa yleispalvelua tai sen osatekijää loppukäyttäjille?

2)

Sallitaanko yllä mainituissa säännöksissä, luettuna myös yleispalveludirektiivin 3 artiklan 2 kohdan valossa, jäsenvaltioiden asettavan tiettyjä velvollisuuksia kyseiselle nimetylle yritykselle olosuhteissa, joissa yritys on nimetty yleispalveludirektiivin 8 artiklan 1 kohdan nojalla kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (kattava numerotiedotuspalvelu) säädettyä silmällä pitäen siten, että yritystä ei ole velvoitettu tarjoamaan tällaista palvelua suoraan loppukäyttäjille, a) kattavan tilaajatietoja sisältävän tietokannan ylläpitämiseksi ja päivittämiseksi b) kattavan tilaajatietoja sisältävän tietokannan sisällön, jota päivitetään säännöllisesti, asettamiseksi koneellisesti luettavassa muodossa minkä tahansa tahon, jonka tarkoituksena on tarjota yleisesti saatavilla olevia numerotiedotuspalveluita tai luetteloita (tarkoittaapa tämä taho tarjota kattavia numerotiedotuspalveluita loppukäyttäjille tai ei), saataville ja c) tietokannan sisältämien tietojen tarjoamiseksi tällaiselle taholle ehdoin, jotka ovat oikeudenmukaisia, puolueettomia, kustannuslähtöisiä ja syrjimättömiä?

---

(1)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51).

(2)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33).

(3)  Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 21).

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/41

---

Kanne 14.1.2010 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-24/10)

2010/C 63/64

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Karanasou-Apostolopoulou ja G. Braun)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY, konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY muuttamisesta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/46 (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi 2006/46 oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeudessa, on päättynyt 5.9.2008.

---

(1)  EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/41

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 18.1.2010 — Bureau National Interprofessionnel du Cognac

(Asia C-27/10)

2010/C 63/65

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bureau National Interprofessionnel du Cognac

Muut osapuolet: Oy Gust. Ranin, Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Soveltuuko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008 (1), annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) Nro 1576/89 kumoamisesta (jäljempänä asetus (EY) Nro 110/2008) 19.12.2001 haettuun ja 31.1.2003 rekisteröidyn, mainitulla asetuksella suojatun maantieteellisen alkuperämerkinnän sisältävän tavaramerkin rekisteröintiedellytysten arviointiin?

2)

Jos vastaus kysymykseen 1. on myöntävä, onko tavaramerkki, joka muun ohella sisältää asetuksella (EY) Nro 110/2008 suojatun maantieteellisen alkuperämerkinnän tai tällaisen merkinnän yleisnimenä ja käännöksenä ja joka on rekisteröity sellaisille tislatuille alkoholijuomille, jotka muun ohella valmistusmenetelmän ja alkoholipitoisuuden osalta eivät täytä kysymyksessä olevan maantieteellisen alkuperämerkinnän käytölle asetettuja vaatimuksia, evättävä asetuksen (EY) Nro 110/2008 16 ja 23 artiklojen vastaisena?

3)

Onko, riippumatta siitä onko vastaus kysymykseen 1. myöntävä vai kieltävä, kysymyksessä 2. kuvatunlaisen tavaramerkin katsottava olevan omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen siten kuin ensimmäisen neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (2) jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, nykyisin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (3), annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (kodifioitu toisinto) (jäljempänä direktiivi 89/104/ETY), 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetaan?

4)

Onko, riippumatta vastauksesta kysymykseen 1, mikäli jäsenvaltio on direktiivin 89/104/ETY 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella säätänyt, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, mikäli tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun lainsäädännön kuin tavaramerkkejä koskevan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai yhteisön oikeuden nojalla, katsottava, että mikäli tavaramerkkirekisteröinti sisältää asetusta (EY) N:o 110/2008 loukkaavia elementtejä, joiden perusteella tavaramerkin käyttö voidaan kieltää, tällaista tavaramerkkiä ei saisi rekisteröidä?

---

(1)  EUVL L 39, s. 16

(2)  EYVL L 40, s. 1; EYVL, Erityispainos 1994, 13/Nide 17 s. 178

(3)  EUVL L 299, s. 25

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/42

---

Kanne 22.1.2010 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-39/10)

2010/C 63/66

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja K. Saaremäel-Stoilov)

Vastaaja: Viron tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Viron tasavalta ei noudata Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan eikä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädöksissä säätänyt yksityishenkilön tuloverovapautuksen antamisesta sellaisille henkilöille, jotka eivät asu Virossa ja joiden kokonaistulot ovat niin pienet, että niihin sovellettaisiin tuloverovapautusta, jos he olisivat maassa asuvia veronmaksajia.

—	Viron tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio sai Suomen tasavallassa asuvalta Viron tasavallan kansalaiselta kantelun tämän Virosta peräisin olevasta eläkkeestä kannettavasta tuloverosta. Kyseinen kansalainen esitti, että Viron tasavalta ei soveltanut hänen eläkkeeseensä maassa asuvien osalta säädettyä, tavanomaisen tuloverovapauden raja-arvoa eikä maassa asuvien eläkkeensaajien osalta säädettyä täydentävää tuloverovapautuksen raja-arvoa.

Kantelija saa puolet omista tuloistaan eläkkeenä Viron tasavallasta ja toisen puolen eläkkeenä Suomen tasavallasta. Kantelijan tulot ovat hyvin pienet, ja jos hän olisi saanut kaikki tulonsa yhdestä ja samasta jäsenvaltiosta, niitä verotettaisiin alhaisemmalla kannalla tai niitä ei verotettaisi lainkaan.

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava Euroopan unionin oikeutta ja vältettävä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

Se, että työntekijöiden liikkumisvapautta käyttäneelle, muualla asuvalle veronmaksajalle ei anneta verovapautta, joka annettaisiin maassa asuvalle veronmaksajalle, merkitsee sellaisenaan muualla asuvien ja maassa asuvien erilaista kohtelua ja samanaikaisesti valtioiden rajat ylittävää liikkumista koskevan vapauden rajoitusta.

Voidaanko ja missä määrin tällaista erilaista kohtelua pitää soveliaana ja oikeutettuna erilaisten asuinpaikkojen perusteella?

Siinä tapauksessa, että veronmaksajan maailmanlaajuiset kokonaistulot ovat niin alhaiset, että tulon lähdejäsenvaltio ei verota niitä ollenkaan tai verottaa niitä pienemmällä verokannalla, kun kyse on maassa asuvasta, komissio katsoo, että jäsenvaltioiden on muualla asuvia yksityishenkilöitä verottaessaan otettava huomioon näiden henkilöiden henkilökohtaiset olosuhteet ja perheolosuhteet siinä määrin, että taataan se, että heitä kohdellaan yhdenvertaisesti maassa asuvien verovelvollisten kanssa.

Kun jäsenvaltion säädöksissä on säädetty raja-arvo, jonka alapuolelle joutuessa katsotaan, että veronmaksajalla ei ole keinoja rahoittaa julkisia kuluja, ei ole perustetta kohdella sellaisia veronmaksajia, joiden tulo jää voimassa olevan rajan alapuolelle, eri tavalla näiden asuinpaikan perusteella.

Komissio katsoo, että Viron tasavallan tuloverolain säännökset, joissa ei mahdollisteta yksityishenkilön tuloverovapautuksen antamista sellaisille muualla asuville, jotka saavat puolet tuloistaan Virosta ja toisen puolen jostain toisesta jäsenvaltiosta ja joiden kokonaistulot ovat niin pienet, että niihin sovellettaisiin tuloverovapautusta, jos kyseiset henkilöt olisivat maassa asuvia veronmaksajia, ovat ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 28 artiklan kanssa.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/43

---

Unionin tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan määräys 10.12.2009 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-110/08) (1)

2010/C 63/67

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Neljännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 158, 21.6.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/43

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 21.10.2009 (Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Autónoma del País Vascon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Emilia Flores Fanega v. Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS), Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS) ja Bolumburu S.A.

(Asia C-452/08) (1)

2010/C 63/68

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 6, 10.1.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/43

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 17.12.2009 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-516/08) (1)

2010/C 63/69

Oikeudenkäyntikieli: puola

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 32, 7.2.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/43

---

Unionin tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajan määräys 12.11.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Unkarin tasavalta

(Asia C-530/08) (1)

2010/C 63/70

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Kuudennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 19, 24.1.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtajan määräys 12.11.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-44/09) (1)

2010/C 63/71

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Kahdeksannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 69, 21.3.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtajan määräys 4.12.2009 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-46/09) (1)

2010/C 63/72

Oikeudenkäyntikieli: viro

Seitsemännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 90, 18.4.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 24.11.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-121/09) (1)

2010/C 63/73

Oikeudenkäyntikieli: italia

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 12.11.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-126/09) (1)

2010/C 63/74

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 11.1.2010 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-139/09) (1)

2010/C 63/75

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 15.12.2009 — Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-141/09) (1)

2010/C 63/76

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/44

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 17.12.2009 — Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-149/09) (1)

2010/C 63/77

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 141, 20.6.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/45

---

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 15.12.2009 — Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-280/09) (1)

2010/C 63/78

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 256, 24.10.2009.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/45

---

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 5.11.2009 (Gerechtshof te Amsterdamin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynti X:ää vastaan

(Asia C-297/09) (1)

2010/C 63/79

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 11, 16.1.2010.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/46

---

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 21.1.2010 — Goncharov v. SMHV — DSB (DSBW)

(Asia T-34/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin DSBW rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön sanamerkki DSB - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 63/80

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Karen Goncharov (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat G. Hasselblatt ja A. Späth)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aluksi A. Poch, sittemmin B. Schmidt)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: DSB (Kööpenhamina, Tanska) (edustajat: asianajajat F. González Diáz ja T. Graf)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 4.12.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 1330/2005-2), joka liittyy DSB:n ja K. Goncharovin väliseen väitemenettelyyn

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Karen Goncharov velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 82, 14.4.2007.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/46

---

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 21.1.2010 — G-Star Raw Denim v. SMHV — ESGW (G Stor)

(Asia T-309/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin G Stor rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliseksi tavaramerkiksi ja yhteisön tavaramerkeiksi rekisteröidyt sanamerkit ja kuviomerkki G-STAR ja G-STAR RAW DENIM - Suhteellinen hylkäysperuste - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta))

2010/C 63/81

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: G-Star Raw Denim kft (Budapest, Unkari) (edustaja: asianajaja G. Vos)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: D. Botis ja J. Novais Gonçalves)

Vastapuoli valituslautakunnassa: ESGW Holdings Ltd (Road Town, Brittiläiset Neitsytsaaret, Yhdistynyt kuningaskunta)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.4.2008 tekemästä päätöksestä (R 1232/2007-1), joka koskee G-Star Raw Denim kft:n ja ESGW Holdings Ltd:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	G-Star Raw Denim kft velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 260, 11.10.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/47

---

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.1.2010 — REWE-Zentral v. SMHV — Grupo Corporativo Teype (Solfrutta)

(Asia T-331/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Solfrutta rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki FRUTISOL - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaara - Rekisteröinnin osittainen epääminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 63/82

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: REWE-Zentral AG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Kinkeldey ja A. Bognár)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Grupo Corporativo Teype, SL (Madrid, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 21.5.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1679/2007-2), joka koskee Grupo Corporativo Teype, SL:n ja REWE-Zentral AG:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	SMHV:n toisen valituslautakunnan 21.5.2008 tekemä päätös (asia R 1679/2007-2) kumotaan.

2)	SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 260, 11.10.2008.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/47

---

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 20.1.2010 — Agriconsulting Europe v. komissio

(Asia T-443/09 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Julkiset hankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Tarjouksen hylkääminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä ja välitoimia koskeva hakemus - Tilaisuuden menettäminen - Vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa koskeva edellytys ei täyty - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2010/C 63/83

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Agriconsulting Europe SA (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone ja A. Neri)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bordes ja L. Prete)

Oikeudenkäynnin kohde

Välitoimia koskeva hakemus, joka liittyy tarjouspyyntömenettelyyn EuropeAid/127054/C/SER/Multi, jonka kohteena on palvelujen lyhytaikainen suorittaminen yksinomaan komission ulkoista tukea saaville kolmansille maille

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/47

---

Kanne 30.11.2009 — Fercal — Consultadoria e Serviços v. SMHV — Jacson of Scandinavia (JACKSON SHOES)

(Asia T-474/09)

2010/C 63/84

Kannekirjelmän kieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Fercal — Consultadoria e Serviços, Ltda (Lissabon, Portugali) (edustaja: asianajaja A. Rodrigues)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Jacson of Scandinavia AB (Vollsjö, Ruotsi)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 1253/2008-2 18.8.2009 tekemä päätös on kumottava ja tämän seurauksena yhteisön tavaramerkin nro 1 077 858, JACKSON SHOES, rekisteröinti on pidettävä voimassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: JACKSON SHOES

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: vastapuoli valituslautakunnassa

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: ruotsalainen sanamerkki JACKSON OF SCANDINAVIA AB

Mitättömyysosaston ratkaisu: mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hyväksytään

Valituslautakunnan ratkaisu: valitus hylätään

Valitusperusteet: yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen, koska tavaramerkin JACKSON SHOES ja tavaramerkin JACSON OF SCANDINAVIA AB välillä ei ole sekaannusvaaraa.

Vaikka nimet JACKSON ja JACSON ovat graafisesti ja foneettisesti samankaltaiset, vertailu on toteutettava ottaen huomioon merkit kokonaisuudessaan: JACKSON SHOES/JACSON OF SCANDINAVIA AB.

Nimelle, jota tuhannet henkilöt ja muut yritykset käyttävät yleisesti lukuisissa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja joka näin ollen muodostaa merkin, jonka erottamiskyky on heikko, ei voida (pelkän ruotsalaisen liikenimen perusteella) myöntää yksinomaista käyttöoikeutta kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi ei voida estää sitä, että kolmannet käyttävät samaa — tai toista samankaltaista — merkkiä uudelleen yhdistelmänä muiden osatekijöiden kanssa.

Lisäksi keskivertokuluttaja havaitsee helposti, että kyse on erityyppisistä erottamiskykyisistä merkeistä: yksi on sanamerkki ja toinen on liikenimi — esillä olevassa asiassa tämä havaitaan kirjainlyhenteestä AB.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/48

---

Kanne 4.1.2010 — PPG ja SNF v. ECHA

(Asia T-1/10)

2010/C 63/85

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Polyelectrolyte Producers Group GEIE (PPG) (Bryssel, Belgia), SNF SAS (Andrézieux, Ranska) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem, P. Sellar ja R. Cana)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

Vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi ja todettava perustelluksi

—	riidanalainen päätös on kumottava

—	Euroopan kemikaalivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	tuomioistuimen on määrättävä muista tarpeellisista toimenpiteistä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat tuomioistuinta kumoamaan Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 7.12.2009 tekemän päätöksen, joka koski akryyliamidin (EY nro 201 — 173 — 7) tunnistamista aineeksi, joka täyttää asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (1) (jäljempänä REACH) 57 artiklassa asetetut edellytykset 59 artiklan mukaisesti.

Kantajan tietoon ECHA:n 7.12.2009 julkaiseman lehdistötiedotteen välityksellä tulleen riidanalaisen päätöksen perusteella akryyliamidi sisällytettiin niiden 15 uuden kemiallisen aineen luetteloon, jotka mahdollisesti sisällytetään erityistä huolta aiheuttavien aineiden luetteloon. Kantajat väittävät, että tästä seuraa, että kantajien edellytetään toimittavan tiettyjä tietoja siitä, miten paljon akryyliamidia niiden asiakkailleen myymät tuotteet sisältävät, jotta asiakkaat noudattavat niille REACHissa asetettuja ilmoitus- ja tiedottamisvelvoitteita. Niiden voidaan lisäksi edellyttää päivittävän käyttöturvallisuustiedotteet ja/tai toimittamaan asiakkailleen tiedot siitä, että akryyliamidi tunnistettiin erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi.

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se perustuu akryyliamidin tieteellisesti ja oikeudellisesti virheelliseen arviointiin. Kantajien mukaan vastaaja teki ilmeisiä arviointivirheitä riidanalaisen päätöksen tehdessään. Kantajat katsovat erityisesti, että riidanalainen päätös on vastoin REACHin mukaisesti sovellettavia erityistä huolta aiheuttavien aineiden tunnistamista koskevia sääntöjä.

Kantajat toteavat tiivistetysti, että riidanalaisessa päätöksessä tosiasiallisesti tunnistetaan akryyliamidi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi sillä perusteella, että akryyliamidi on kemiallinen aine. Kantajat toteavat kuitenkin, että akryyliamidia käytetään yksinomaan välituotteena, minkä vuoksi se ei REACHin 2 artiklan 8 kohdan ja 59 artiklan mukaan kuulu asetuksen VII luvun lupamenettelyn alaan.

Kantajat toteavat lisäksi, että riidanalainen päätös tehtiin riittämättömien todisteiden perusteella ja että vastaaja teki näin ollen ilmeisen arviointivirheen.

Kantajat väittävät lopuksi, että riidanalainen päätös on REACHissa säädettyjen edellytysten vastainen, minkä lisäksi sillä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

---

(1)  Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1)

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/49

---

Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 15.1.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-94/08, Marcuccio v. komissio, 29.10.2009 antamasta tuomiosta

(Asia T-12/10 P)

2010/C 63/86

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: avvocato G. Cipressa)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Valituksenalainen määräys on kumottava kaikilta osin.

—	Virkamiestuomioistuimessa nostetun kanteen on todettava täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset kaikilta osin.

—	Ensisijaisesti valittaja vaatii, että virkamiestuomioistuimessa nostetussa kanteessa esitetyt vaatimukset hyväksytään kaikilta osin.

—	Vastapuoli on velvoitettava vastaamaan kaikista valittajalle asian käsittelystä eri tuomioistuinasteissa aiheutuneista ja valituksen käsittelystä aiheutuvista kuluista.

—	Toissijaisesti valittaja vaatii, että asia palautetaan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta se ratkaisisi asian uudelleen eri kokoonpanossa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee virkamiestuomioistuimen asiassa F-94/08, 29.10.2009 antamaa määräystä. Määräyksessä todettiin, että kanteelta, jolla vaadittiin 28.3.2008 laaditun komission ilmoituksen kumoamista, puuttuvat selvästi tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Ilmoituksessa komissio teki selkoa aikomuksestaan pidättää valittajan työkyvyttömyyskorvauksesta asian käsittelystä alemmassa asteessa aiheutuneet kulut.

Valituksensa tueksi valittaja väittää, että valituksenalaisessa määräyksessä on annettu väärä merkitys asian tosiseikoille, että määräys on jätetty perustelematta ja että tempus regis actum -periaatetta ja ennakkoratkaisuna pidettävän päätöksen käsitettä on tulkittu ja sovellettu väärin.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/49

---

Kanne 22.1.2010 — Alisei v. komissio

(Asia T-16/10)

2010/C 63/87

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Alisei (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone, A. Neri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Hylkäävä päätös on kumottava

—	hankintapäätös on kumottava

—	komissio on velvoitettava maksamaan vahingonkorvausta

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevalla kanteella Alisei vaatii, että

—

on kumottava 29.10.2009 tehty komission päätös olla yhtäältä hyväksymättä kantajan rajoitetussa ehdotuspyynnössä ”rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa” (”Facility for rapid response to soaring food prices in developing countries”) (EuropeAid/128608/C/ACT/Multi) esittämä tukihakemus ja toisaalta asettaa se varallaololuetteloon

—	on kumottava 29.10.2009 tehty komission päätös hyväksyä toisen järjestön esittämä tukihakemus

—	aiheutuneesta vahingosta velvoitetaan maksamaan korvaus.

Tältä osin todetaan, että ehdotuspyyntöön sisältyneiden viittausten mukaisesti kantaja ehdotti toimenpidettä, jonka tarkoituksena oli parantaa Sao Tomé e Principen maataloustuotantokapasiteettia, ja se ehdotti tähän tarkoitukseen paikalliseksi sopimuskumppaniksi maatalousalan asiantuntijajärjestöä.

Kantajan ehdotus hyväksyttiin esivalinnassa ja sitä kehotettiin esittämään täydellinen hakemuksensa 15.9.2009 mennessä.

Koska kantaja, toisin kuin muut ehdotuspyyntöön vastanneet järjestöt, ei ollut saanut mitään tietoa sen tarjouksen tarkastelusta, se pyysi komissiolta tietoja tästä 17.11.2009 lähettämällään sähköpostilla. Komissio vastasi samana päivänä todeten, että vastaus oli jo lähetetty kaikille osallistuneille, ja se lähetti kopion tästä vastauksesta. Riidanalaisella päätöksellä Euroopan komissio ilmoittaa kantajalle, että arviointikomitea ei ollut hyväksynyt sen ehdotusta tuen myöntämisestä ja että se oli päättänyt sijoittaa sen varallaololuetteloon, joka on voimassa 31.12.2009 asti. Komissio ilmoitti lisäksi, että jos Aliseihin ei otettaisi yhteyttä ennen tätä päivää, sitä ei enää otettaisi huomioon tuen myöntämiseksi kyseessä olevan ehdotuspyynnön puitteissa.

Kantajan tukihakemuksesta tehtyä hylkäävää päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksensa tueksi se väittää, että

—

että perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu, koska komissio ei ole maininnut (edes yhteenvedonomaisesti) niitä syitä, joiden vuoksi kantajan hakemus on suljettu pois ja asetettu varallaololuetteloon, ja se on tarkoituksellisesti ja nimenomaisesti kieltäytynyt vastaamasta tätä koskeviin tietopyyntöihin

—	hallintotoimien avoimuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska komissio on ilmoittanut muille poissuljetuille kilpailijoille syyt siihen, kun taas se on tehnyt tietojen antamisen kantajalle riippuvaiseksi varallaololuettelon voimassaoloajasta.

Tuen myöntämistä tuen saaneelle järjestölle koskevan päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi kantaja väittää, että

—

päätös perustuu virheelliseen ja perusteettomaan arviointiin, koska komissio on valinnut tuen saajaksi sellaisen järjestön esittämän hakemuksen, jonka ammatillinen kokemus on rajoitettu ja tekninen kapasiteetti riittämätön ja joka ei ole itsenäinen suhteessa muiden järjestöjen esittämiin hakemuksiin ja erityisesti kantajan esittämään hakemukseen.

Lopuksi kantaja vaatii korvausta sille aiheutuneesta vahingosta.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/50

---

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.1.2010 — van Hest v. neuvosto ja komissio

(Asia T-11/98) (1)

2010/C 63/88

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Kahdeksannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EYVL C 72, 7.3.1998.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/51

---

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.1.2010 — Koninklijke FrieslandCampina v. komissio

(Asia T-348/03 RENV) (1)

2010/C 63/89

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Seitsemännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/51

---

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 11.1.2010 — Reno Schuhcentrum v. SMHV — Payless ShoeSource Worldwide (Payless ShoeSource)

(Asia T-173/07) (1)

2010/C 63/90

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Toisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 170, 21.7.2007.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/52

---

Kanne 15.12.2009 — Christos Michail v. komissio

(Asia F-100/09)

2010/C 63/91

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Christos Michail (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja C. Meidani)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vastaajan sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla tehty avustamispyyntö, joka perustui työpaikkakiusaamiselle, jonka uhriksi kantaja väittää joutuneensa

Vaatimukset

—	Päätös, joka päivättiin 9.3.2009 ja jolla hylättiin henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla tehty avustamispyyntö, on hylättävä

—	Komissio on velvoitettava maksamaan henkisestä kärsimyksestä korvaus, jonka määrä on 30 000 euroa

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/52

---

Kanne 15.12.2009 — AA v. komissio

(Asia F-101/09)

2010/C 63/92

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: AA (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja C. Mereu)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Ensisijaisesti sen päätöksen osittainen kumoaminen, jolla kantajan palkkaluokaksi määritettiin AD6, palkkataso 2, ja vastaajan velvoittaminen korvaamaan aiheutunut henkinen kärsimys ja aineellinen vahinko. Toissijaisesti vastaajan velvoittaminen korvaamaan henkinen kärsimys ja aineellinen vahinko, jotka ovat aiheutuneet kantajan palvelukseen ottamisessa tapahtuneesta viivästymisestä

Vaatimukset

—

Ensisijaisesti 19.2.2009 tehdyn päätöksen se osa on kumottava, joka koskee kantajan palkkaluokan määrittämistä lopullisesti, ja vastaaja on velvoitettava maksamaan aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta 320 854 euron suuruinen korvaus ja 6,75 prosentin suuruinen hyvitysluonteinen korko ja viivästyskorko

—	Toissijaisesti vastaaja on velvoitettava maksamaan 2 331 246 euron suuruinen korvaus ja 6,75 prosentin suuruinen hyvitysluonteinen korko ja viivästyskorko henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta, joka on aiheutunut kantajan palvelukseen ottamisessa tapahtuneesta viivästymisestä

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/52

---

Kanne 4.1.2010 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-1/10)

2010/C 63/93

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Lecce) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sellaisten päätösten kumoaminen, joilla kantajan vaatimukset tiettyjen sairauskulujen korvaamisesta 100-prosenttisesti hylättiin

Vaatimukset

—	on kumottava päätökset, joilla kaksi 25.12.2008 päivättyä korvaushakemusta hylättiin, niiden muodosta riippumatta

—	on kumottava päätös, jolla 27.12.2008 päivätty hakemus hylättiin, niiden muodosta riippumatta

—	on kumottava tarpeellisin osin päätös, jolla hylättiin kantajan 11.7.2009 päivätty valitus, joka koski kahden 25.12.2008 päivätyn korvaushakemuksen kahta hylkäyspäätöstä sekä 27.12.2008 päivätyn korvaushakemuksen hylkäyspäätöstä, sen muodosta riippumatta

—	on kumottava tarpeellisin osin 21.9.2009 päivätty kirje, jonka kantaja vastaanotti 26.10.2009 muulla kuin italian kielellä laadittuna ja jonka italiankielisen käännöksen kantaja vastaanotti 24.12.2009

—

vastapuoli on velvoitettava viipymättä korvaamaan 100-prosenttisesti kantajalle aiheutuneet sairauskulut, joita tämä on vaatinut korvattavaksi yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä, eli 2 519,08 euroa tai jokin pienempi summa, jonka virkamiestuomioistuin katsoo tältä osin oikeaksi ja kohtuulliseksi; lisäksi vastapuolen on korvattava tälle summalle kertyvät korot sitä päivää seuraavan viidennen kuukauden ensimmäisestä päivästä lukien, jona 27.12.2008 päivätty hakemus ja 25.12.2008 päivätyt kaksi hakemusta saapuivat vastaanottajalleen, 10 prosentin vuosittaisen korkokannan mukaan vuosittain pääomitettuina, tai virkamiestuomioistuimen oikeana pitämät muun korkokannan mukaiset, toisesta päivämäärästä alkaen kertyvät vuosittain pääomitetut korot

—

komissio on velvoitettava viipymättä korvaamaan kantajan 1.12.2000 ja 30.11.2008 välisenä aikana maksamien sairauskulujen, joiden korvaamista yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä kantaja on useilla hakemuksillaan 1.12.2000 ja 30.11.2008 välisenä aikana hakenut, ja kantajalle maksettujen korvausten välinen erotus kantajalle tai siltä osin kuin virkamiestuomioistuin katsoo tässä yhteydessä oikeaksi ja kohtuulliseksi; lisäksi vastapuolen on korvattava tälle erotukselle — tai summalle, jonka virkamiestuomioistuin katsoo oikeaksi ja kohtuulliseksi — kertyvät korot sitä päivää seuraavan viidennen kuukauden ensimmäisestä päivästä lukien, jona 27.12.2008 päivätty hakemus saapui vastaanottajalleen, 10 prosentin vuosittaisen korkokannan mukaan vuosittain pääomitettuina, tai virkamiestuomioistuimen oikeana pitämät muun korkokannan mukaiset, toisesta päivämäärästä alkaen kertyvät vuosittain pääomitetut korot

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/53

---

Kanne 7.1.2010 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-2/10)

2010/C 63/94

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Lecce) (edustaja: avvocato G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kantaja vaatii sen päätöksen kumoamista, jolla hänen vaatimuksensa saada 100 prosentin suuruinen korvaus tietyistä hoitokuluista hylättiin

Vaatimukset

—	17.3.2009 tehdyn vaatimuksen hylkäävä päätös on kumottava

—	9.6.2009 laadittu ilmoitus on kumottava tarpeellisilta osin

—	hylkäävä päätös 15.9.2009 päivättyyn valitukseen, jonka kantaja oli tehnyt 17.3.2009 päätöksestä, jolla hänen vaatimuksensa oli hylätty, on kumottava tarpeellisilta osin

—	22.9.2009 laadittu ilmoitus on kumottava tarpeellisilta osin

—

komissio on velvoitettava suorittamaan kantajalle niiden hoitokulujen, jotka kantaja on maksanut 1.12.2000–17.3.2009 ja joiden perusteella se oli esittänyt suuren määrän korvausvaatimuksia kyseisellä ajanjaksolla, ja korvausten, jotka hän oli lopulta saanut yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä, välinen erotus, tai määrä, jonka tuomioistuin katsoo tältä osin asianmukaiseksi, lisättyinä edellä tarkoitetulle erotukselle tai tuomioistuimen asianmukaiseksi katsomalle määrälle kertyvine 10 prosentin suuruisine vuotuisine ja pääomitettavine korkoineen, tai tuomioistuimen asianmukaisiksi katsomine ja pääomitettavine korkoineen viidennestä kuukaudesta alkaen siitä, kun henkilö, jolle 17.3.2009 tehty päätös oli osoitettu, oli kyennyt saamaan siitä tiedon

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/54

---

Kanne 18.1.2010 — Nastvogel v. neuvosto

(Asia F-4/10)

2010/C 63/95

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Christiana Nastvogel (Bryssel, Belgia) (edustajat: avocat S. Orlandi, avocat A. Coolen, avocat H.-N. Louis, avocat E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sen päätöksen kumoaminen, jolla vahvistettiin kantajaa koskeva arviointikertomus ajanjaksolta 1.7.2006–31.12.2007.

Vaatimukset

—	Se päätös on kumottava, jolla vahvistettiin kantajaa koskeva arviointikertomus ajanjaksolta 1.7.2006–31.12.2007

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---