23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/1

---

Matkailun rannikkoalueisiin kohdistuvan vaikutuksen aluekehitykselliset näkökohdat

P6_TA(2008)0597

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2008 matkailun rannikkoalueisiin kohdistuvan vaikutuksen aluekehityksellisistä näkökohdista (2008/2132(INI))

(2010/C 45 E/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 (1),

—	ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta 11. maaliskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 294/2008 (3),

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (4),

—	ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (5),

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY (6),

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2008 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lentoasemamaksuista (7),

—	ottaa huomioon 27. syyskuuta 2000 päivätyn komission tiedonannon ”Rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito: strategia Eurooppaa varten” (KOM(2000)0547),

—	ottaa huomioon 19. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskevasta toimintaohjelmasta (KOM(2007)0621),

—	ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon ”Uudistettu EU:n matkailupolitiikka: Kohti vahvempaa kumppanuutta Euroopan matkailualan hyväksi” (KOM(2006)0134) ja Euroopan parlamentin 29. marraskuuta 2007 tästä aiheesta antaman päätöslauselman (8),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta (KOM(2007)0575) ja Euroopan parlamentin 20. toukokuuta 2008 tästä aiheesta antaman päätöslauselman (9),

—	ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: Ilmastonmuutostoimet — Mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

—	ottaa huomioon komission 7. kesäkuuta 2006 antaman vihreän kirjan aiheesta ”Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys” (KOM(2006)0275),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon parlamentin, neuvoston ja komission 20. toukokuuta 2008 antaman yhteisen kolmikantajulistuksen, joka koskee 20. toukokuuta juhlistettavan Euroopan meripäivän perustamista,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A6-0442/2008),

A.	ottaa huomioon, että EU:n alueella on kuusi rannikoilla sijaitsevaa makroaluetta eli Atlantin, Itämeren, Mustanmeren, Välimeren ja Pohjanmeren alueet sekä syrjäisimmät alueet, joista kullakin on erilaiset alueelliset resurssit ja erilainen käsitys matkailusta,

B.	ottaa huomioon, että merkittävä osa Euroopan väestöstä elää Euroopan mantereen 89 000 kilometrin pituisella rannikolla,

C.	hyväksyy EU:n meripolitiikan yhteydessä käytetyn määritelmän rannikkoalueista, jotka ovat siis rannikkovyöhykkeitä tai -alueita, jotka sijaitsevat 50 kilometrin etäisyydellä rantaviivasta mantereen sisäosiin piirretyn suoran viivan sisäpuolella,

D.	ottaa huomioon, että rannikkoalueet ovat EU:lle tärkeitä, sillä niille on keskittynyt merkittävä prosenttiosuus taloudellisesta toiminnasta,

E.	ottaa huomioon rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon määritelmän sekä matkailun merkityksen tämän tavoitteen saavuttamisessa,

F.	katsoo, että rannikkoalueiden myönteinen kehitys hyödyttää rannikkoalueilla asuvien ihmisten lisäksi myös kaikkia EU:ssa eläviä ihmisiä,

G.

ottaa huomioon, että vaikka matkailu yleensä onkin tärkeää toimintaa näillä alueilla ja vaikuttaa myönteisesti sosioekonomiseen kehitykseen bkt:n ja työllisyysasteen kasvaessa, sillä on toisinaan myös kielteisiä alueellisia vaikutuksia johtuen kausiluontoisuudesta ja vähän ammattitaitoa vaativasta työstä, rannikon ja sisämaan vähäisestä yhteenkuuluvuudesta, talouden monipuolisuuden vähyydestä sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön köyhtymisestä,

H.	ottaa huomioon, että rannikkoalueita ei mainita erityisesti kauden 2007–2013 eritoimintaohjelmissa, mistä seuraa, että rannikkomatkailusta ei ole sosioekonomisia ja rahoitusta koskevia vertailukelpoisia ja luotettavia tietoja,

I.

katsoo, että rannikkomatkailua koskevien vertailukelpoisten ja luotettavien tietojen puuttumisen vuoksi alan taloudellista arvoa saatetaan aliarvioida, mistä johtuen meriympäristön suojelun taloudellista arvoa aliarvostetaan ja tämän tarkoituksen saavuttamiseksi investointeja tehdään vähemmän kuin on optimaalista,

J.	toteaa, että rannikkoalueille tehtyjä EU-investointeja koskevien tietojen puuttuminen vaikeuttaa rakennerahastoista rannikkomatkailuun aiheutuvien todellisten vaikutusten määrällistä arviointia,

K.	ottaa huomioon, että matkailu sijoittuu monien EU:n politiikkojen leikkauspisteeseen ja että ne vaikuttavat merkittävästi siihen, miten matkailu voi omalta osaltaan edistää sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

L.	katsoo, että rakennerahastot voivat vaikuttaa myönteisesti rannikkoalueiden laadulliseen kehitykseen, sillä ne vauhdittavat paikallistaloutta, houkuttelevat yksityisiä sijoituksia ja edistävät kestävää matkailua,

M.	katsoo, että tämä vaikutus on selvimmin nähtävissä syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien pienten saarten tai rannikkoalueiden kaltaisilla alueilla, missä rannikkomatkailu on tärkein talouden ala,

N.	ottaa huomioon, että rannikkoalueisiin vaikuttaa suuresti niiden maantieteellinen asema ja että ne tarvitsevat jäsennetyn strategian, jossa otetaan huomioon niiden erityispiirteet, toissijaisuusperiaatteen sekä alojen välisen yhteenkuuluvuuden päätöksentekoprosessissa,

O.

ottaa huomioon, että usein rannikkoalueet ovat samalla myös etäisiä alueita, kuten pieniä saaria, syrjäisimpiä alueita tai matkailusta erittäin riippuvaisia rannikkoalueita, joille on vaikea päästä matkailusesongin ulkopuolella ja joiden osalta alueellinen yhteenkuuluvuus edellyttää infrastruktuurin kehittämistä ja enemmän säännöllisiä yhteyksiä rannikon ja sisämaan välillä sekä sitä, että taloudellisen toiminnan säilymistä sesongin ulkopuolella tuetaan toteuttamalla investointeja edistäviä paikallisen markkinoinnin ja yhdennetyn talouskehityksen strategioita,

P.	ottaa huomioon, että samanlaisista ongelmista huolimatta rannikkoalueilla ei ole käytössään erityisiä välineitä, jotka mahdollistaisivat jäsennellyn lähestymistavan ja paremman tiedonvälityksen tärkeimpien toimijoiden välillä, jotka usein työskentelevät erillään ja kaukana toisistaan,

Q.	katsoo, että integroitujen ratkaisujen löytäminen todellisiin ongelmiin ja niiden täytäntöönpano paikallis- ja aluetasolla onnistuu ainoastaan, jos julkiset viranomaiset tekevät yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa ottaen huomioon sekä ympäristöä että yhteisöä koskevat etunäkökohdat,

R.

katsoo, että politiikan välineiden käyttöönotto edistää entistä yhtenäisempiä ja kestävämpiä kehitystä koskevia strategioita, jolloin parannetaan taloudellista kilpailukykyä luonnon- ja kulttuurivaroja suojaamisella, yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaamisella sekä vastuullisen matkailun malleja edistämisellä,

S.

ottaa huomioon, että kyseiset välineet voisivat parantaa rannikkoalueiden työpaikkojen laatua sekä omalta osaltaan auttaa vähentämään kausiluonteisuutta, kun erilaisia matkailu- ja muita meri- tai rannikkotoimintojen muotoja yhdistetään toisiinsa, minkä avulla tarjonta sovitetaan nykyaikaisten matkailijoiden korkeisiin odotuksiin ja vaatimuksiin ja mahdollistetaan osaavan työvoiman kehittyminen,

T.

katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1080/2006 6 artiklassa tarkoitettu alueellinen yhteistyö Euroopassa voi edistää tehokkaasti edellä mainittuja prioriteetteja, kun sen yhteydessä rahoitetaan yhteistyöhankkeita ja kehitetään rannikkoalueiden ja toimijoiden välisiä kumppanuusverkostoja, ja huomauttaa erityisesti, että tässä yhteydessä on tärkeää hyödyntää asetuksessa (EY) N:o 1082/2006 tarkoitettua eurooppalaista alueellisen yhteistyön yhtymää välineenä sellaisen rannikkoalueiden kestävää kehitystä koskevan vakaan yhteistyön kehittämiseksi, johon paikalliset kumppanit ja työmarkkinaosapuolet osallistuvat;

1.   korostaa, että matkailu on olennainen tekijä EU:n rannikkoalueiden sosioekonomisen kehityksen kannalta, koska se on kiinteästi sidoksissa Lissabonin strategian tavoitteisiin; tähdentää, että Göteborgin strategian tavoitteet olisi otettava tuntuvammin huomioon rannikkomatkailua koskevissa toiminnoissa;

2.   kannustaa rannikkojäsenvaltioita laatimaan kansallisen tason ja aluetason erityisstrategioita ja integroituja suunnitelmia rannikkoalueiden matkailun kausiluontoisuuden tasoittamiseksi ja paikallisyhteisöjen vakaamman työllisyyden ja paremman elämänlaadun varmistamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on siirtyä perinteisesti kausiluontoisesta liiketoiminnasta ympärivuotiseen toimintaan monipuolistamalla tuotteita ja kehittämällä vaihtoehtoisia matkailumuotoja (esim. liike-, kulttuuri-, lääkinnällinen matkailu, urheilu-, maatalous- ja merimatkailu); toteaa, että tuotteiden ja palvelujen monipuolistaminen edistää kasvun ja työpaikkojen luomista ja lievittää ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia;

3.   tähdentää, että alan työntekijöiden oikeudet on taattava siten, että tuetaan laadukkaita työpaikkoja ja työntekijöiden pätevöitymistä, mikä pitää sisällään muun muassa asianmukaisen ammattikoulutuksen, pitkä-aikaisten sopimusten yleisemmän käytön ja oikeudenmukaisen ja kohtuullisen palkkatason sekä työolojen parantamisen;

4.   palauttaa mieliin rannikkomatkailun sekä EU:n koheesio-, meri-, kalastus-, ympäristö-, liikenne-, energia-, sosiaali- ja terveyspolitiikkojen välisen yhdenmukaisen lähestymistavan luotaessa synergioita ja vältettäessä ristiriitaisia tukitoimia; suosittelee, että komissio ottaa huomioon tämän yhdenmukaisen lähestymistavan rannikkomatkailun kestävää kasvua kauden 2010–2015 työohjelmassa etenkin EU:n meripolitiikan yhteydessä ja kauden 2007–2013 rahoituskehyksen väliarviointia koskevana strategisena tavoitteena;

5.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rannikkoalueiden matkailusta ja alueellisesta kehittämisestä vastaavat alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja talous-, yhteiskunta- ja ympäristöalan kumppanit osallistuvat täysipainoisesti kaikkiin näiden politiikkojen mukaisesti luotuihin pysyviin rakenteisiin ja rajatylittävän yhteistyön ohjelmiin, joissa kyseiset alueet ovat mukana;

6.   korostaa, että hyvin toimiva infrastruktuuri ja matkailualueen menestys ovat olennaisella tavalla kytköksissä toisiinsa, ja kehottaa tästä syystä toimivaltaisia viranomaisia laatimaan suunnitelmia paikallisen infrastruktuurin optimoimiseksi, siten että siitä olisi hyötyä sekä matkailijoille että paikallisille asukkaille; suosittaa tästä syystä voimakkaasti, että uudet hankkeet infrastruktuurin, öljynjalostamot ja muut laitokset mukaan luettuina, parantamiseksi toteutettaisiin aina uusinta käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttäen, jotta voidaan varmistaa energian käytön ja hiilipäästöjen väheneminen ja energiatehokkuuden parantaminen uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä;

7.   kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita edistämään julkisen paikallisliikenteen kestäviä liikennöintiketjuja sekä pyöräteitä ja kävelyreittejä, etenkin rannikoiden rajaseuduilla, sekä tukemaan hyvien käytäntöjen vaihtoa asiassa;

8.   suosittelee, että komissio noudattaa rannikkomatkailun osalta kokonaisvaltaista lähestymistapaa alueellisen yhteenkuuluvuuden ja yhdennettyä meripolitiikkaa koskevan strategiansa yhteydessä erityisesti saarien, saarijäsenvaltioiden, syrjäisimpien alueiden ja muiden rannikkoalueiden osalta, koska juuri nämä alueet ovat suuresti riippuvaisia matkailualasta;

9.   suosittelee painokkaasti, että komissio ja jäsenvaltiot sisällyttäisivät rannikkomatkailun rakennerahaston seuraavan ohjelmakauden strategisten suuntaviivojen ja EU:n rannikkoalueita koskevan politiikan painopisteisiin ja määrittelisivät innovoivan strategian, joka mahdollistaa rannikkomatkailua koskevan tarjonnan integroimisen;

10.   pitää siksi myönteisenä, että rannikkoalueet osallistuvat Interreg IV B- ja C-ohjelmiin ja hankkeisiin, jotka kattavat matkailun alalla harjoitettavan kansainvälisen ja alueiden välisen yhteistyön, ja kehottaa hyödyntämään tehokkaasti rannikkoalueita varten tarkoitettuja aloitteita ja välineitä (kuten Välimeren ja Itämeren alueiden strategioita ja Mustanmeren alueen synergiaa koskevaa aloitetta); suosittelee painokkaasti, että komissio korostaisi rannikkoalueita tuntuvammin tulevan ohjelmakauden uusissa Interreg-ohjelmissa;

11.   ottaa huomioon alueiden komitean kannan Euroopan rannikkorahaston perustamiseen, jotta seuraavan rahoituskehyksen yhteydessä kyettäisiin kartoittamaan tapoja rannikkoalueiden toimintaan tarkoitettujen kaikkien tulevien rahoitusvälineiden toiminnan yhteensovittamisen parantamiseksi;

12.   suosittelee kehittämään rannikkoalueiden yhdennetyn kehityksen puitteissa tietämystä tukevaa pilaria siten, että perustetaan alakohtainen eurooppalainen verkosto asetuksessa (EY) N:o 294/2008 tarkoitetun Euroopan teknologiainstituutin sekä päätöksessä 1982/2006/EY tarkoitetun tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman alaisuuteen;

13.   suosittelee, että rannikkojäsenvaltiot soveltavat tätä yhdennettyä lähestymistapaa ohjelmien tasolla valikoidessaan ja toteuttaessaan hankkeita, jotka liittyvät rannikkoalueisiin, pitäen alojen välisyyttä periaatteenaan ja edistämällä erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotta asianomaisiin paikallisviranomaisiin kohdistuvaa painetta voidaan vähentää;

14.   pitää myönteisinä painopisteitä, jotka komissio on yksilöinyt edellä mainitussa kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskevassa toimintaohjelmassa; suosittaa sisällyttämään äskettäin perustettuun eurooppalaisten matkakohteiden portaaliin yksityiskohtaisia tietoja rannikon matkailukohteista ja verkoista, erityisesti tuntemattomammista matkakohteista, jotta niitä voidaan markkinoida EU:n ulkopuolella sekä alue- ja paikallistasolla;

15.   kehottaa komissiota tunnustamaan rannikko- ja vesistömatkailun vuoden 2010 parhaiden alojen joukkoon Euroopan parhaita matkailukohteita koskevan kokeiluhankkeensa yhteydessä;

16.   pahoittelee, että nykyinen avoimuuden puute EU:n menojen suhteen rannikkoalueilla estää matkailuun tarkoitettujen varojen määrittämisen tai tuettujen aloitteiden vaikutusten analysoinnin kyseisillä alueilla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että edellä mainitussa meripolitiikan vihreässä kirjassa edellytetään sellaisen tietokannan luomista, johon sisällytetään tiedot kaikkien yhteisön varojen (rakennerahastot mukaan luettuina) saajista, ja kehottaa komissiota huolehtimaan tästä tärkeästä tehtävästä viipymättä; korostaa tällaisen aloitteen merkitystä alaa koskevan avoimuuden varmistamisen kannalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön soveltuvia välineitä, joilla nämä tiedot saatetaan saataville analysointia ja tilastointia varten, ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan velvoitteita lopullisia tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisesta, jotta nykyisistä hankkeista saataisiin kattava käsitys;

17.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita laatimaan yhdessä Internetiin tyhjentävän luettelon rannikkoalueilla rahoitetuista hankkeista, jotta alueet voivat näin oppia toisten kokemuksista ja jotta myös akateeminen maailma, rannikkoyhteisöt ja muut asianomaiset osapuolet tunnistavat parhaat käytännöt, levittävät niitä ja maksimoivat sen, että ne palaavat takaisin paikallisyhteisöihin; suosittelee siksi perustamaan foorumin, jossa asianomaiset osapuolet voivat olla yhteydessä toisiinsa ja jakaa hyviä käytänteitä, sekä jäsenvaltioiden edustajista koostuvan työryhmän kehittämään rannikkomatkailua koskevia toimintasuunnitelmia ja edistämään kokemusten vaihtoa institutionaalisella tasolla;

18.   kehottaa komissiota käyttämään tätä luetteloa myös Internetissä osoittaakseen kansalaisille, mitä etuja Euroopasta on rannikkoalueille, jotta voidaan perustella EU:n tuet ja antaa EU:sta myönteinen kuva;

19.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Eurostatin sosioekonomisen tietokannan jatkuvaan kehittämiseen EU:n rannikkoalueilla sisällytetään matkailua koskevat luotettavat, yhdenmukaiset ja ajan tasalla olevat tiedot, jotka ovat olennaisia helpotettaessa julkisen sektorin päätösten tekemistä ja tehtäessä vertailuja joko alueiden tai alojen välillä; suosittelee rannikkojäsenvaltioita pikaisesti soveltamaan matkailun satelliittitilinpitoa alueillaan;

20.   korostaa ympäristön ja rannikkomatkailun välistä kiinteää yhteyttä; korostaa, että matkailun kehittämiseen olisi sisällytettävä käytännön toimia, joissa noudatetaan ympäristönsuojelun ja ympäristöasioiden hallinnan yleistä politiikkaa; pitää siksi myönteisenä, että kestävä kehitys on kirjattu (rakennerahastoja kaudella 2007–2013 koskevan) asetuksen (EY) N:o 1083/2006 17 artiklaan yhtenä tärkeimmistä rakennealan kaikkiin toimiin sovellettavana periaatteena, jonka noudattaminen on todennettava asianmukaisesti seurannan avulla; suosittelee painokkaasti, että asetuksiin sisällytetään vastaava säännös seuraavaa ohjelmakautta varten; tähdentää, että se edesauttaisi merkittävästi ekomatkailun edistämistä;

21.   palauttaa mieliin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ilmastonmuutoksesta johtuva merenpinnan nousu, hiekkaeroosio sekä myrskyjen esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvu koskettavat erityisesti rannikkoalueita; vaatii tämän vuoksi, että rannikkoalueiden on laadittava ilmastonmuutoksen riski- ja ehkäisysuunnitelmia;

22.   painottaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia rannikkoalueiden matkailuun; vetoaa sen tähden komissioon, jotta se sisällyttäisi unionin hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet järjestelmällisesti liikenne- ja matkailupolitiikkaan ja toisaalta tukisi toimia, joilla kestävää rannikkomatkailua suojellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksilta;

23.   korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää arvioida matkailun mahdollisuuksia edistää omalta osaltaan ympäristön suojelua ja säilyttämistä; panee merkille, että matkailu saattaa tarjota helpon tavan lisätä tietoisuutta ympäristöarvoista, jos yhtäältä kansalliset ja alueviranomaiset ja toisaalta matkailutoiminnan harjoittajat ja hotellien ja ravintoloiden johtajat toteuttavat yhtenäisiä toimia; katsoo tästä syystä, että tällaisia toimia olisi kohdistettava rannikkoalueisiin, sillä näillä on huomattavan matkailullinen luonne;

24.   korostaa, että matkailua kehitettäessä on aina varmistettava historiallisten piirteiden ja arkeologisten aarteiden suojelu sekä yleensä perinteiden ja kulttuuriperinnön säilyttäminen edistämällä paikallisyhteisöjen aktiivista osallistumista;

25.   kehottaa luomaan kannustimia kestävän kehityksen edistämiseksi, jotta kulttuuri- ja luonnonperintö sekä yhteiskuntarakenne säilyisivät rannikkoalueilla;

26.   kehottaa komissiota varmistamaan, että aktiivinen ja meriympäristöä koskevasta strategiasta annetun puitedirektiivin mukainen täytäntöönpano on ehtona sille, että EU:n rahoitusta myönnetään rannikolla toteutettaville mereen vaikuttaville hankkeille;

27.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kaikki soveltuvat arviointivälineet, jotta voidaan tarkastaa, miten kyseinen periaate pannaan täytäntöön rannikkoalueilla nykyisen ohjelmakauden aikana ja miten vastuu jakautuu eri päätöksentekotasojen välillä;

28.   korostaa, että rannikkoalueisiin kohdistuu paineita liiallisten fyysistä infrastruktuuria koskevien toimien takia, mikä haittaa rannikkomatkailun kehittämistä ja houkuttelevuutta, ja katsoo, että näitä seikkoja voitaisiin edistää laadukkailla matkailupalveluilla, jotka ovat olennaisia rannikkoalueiden kilpailukyvyn ja laadukkaiden työpaikkojen ja pätevyyksien edistämisen kannalta; kehottaa siksi rannikkoalueita kannustamaan vaihtoehtoisiin sijoituksiin, kuten atk-pohjaisiin palveluihin, perinteisten paikallisten tuotteiden uuteen potentiaaliin ja matkailualan työntekijöiden laadukkaaseen koulutukseen tehtäviin sijoituksiin; kehottaa toteuttamaan myös koulutusohjelmia, joiden avulla luodaan ammattitaitoisten työntekijöiden yhteenliittymiä, hoitamaan yhä monimutkaisemmaksi ja monipuolisemmaksi käyvää matkailualaa;

29.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tarkoituksenmukaista ja rannikkomaiseman kanssa yhteensopivaa kaupunkisuunnittelu- ja aluesuunnittelupolitiikkaa;

30.   korostaa, että korkea laatu on EU:n matkailun tärkein etu vertailussa; kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään ja parantamaan edelleen matkailupalveluidensa korkeaa laatua, erityisesti tarjotun turvallisuuden, kattavan ja nykyaikaisen infrastruktuurin, asianomaisten yritysten yhteiskunnallisen vastuun ja ympäristöystävällisen taloudellisen toiminnan yhteydessä;

31.   kehottaa komissiota sisällyttämään meriklustereita koskevaan politiikkaansa rannikkomatkailun kannalta olennaiset alat ja tuottavat palvelut sallien näin produktiivisen vuorovaikutuksen niiden kesken, jotka käyttävät merta kilpailukykyä, kestävyyttä ja rannikon taloudellisen kehityksen edistämistä lisäävänä resurssina; katsoo myös, että terveydenhoitoon, hyvinvointiin, koulutukseen, tekniikkaan tai urheiluun liittyvät tekijät olisi sisällytettävä rannikon palveluina meriklustereihin näiden alueiden kehityksen kannalta ratkaisevina tekijöinä;

32.   korostaa rannikkoalueille pääsyn merkitystä niiden kehittämiselle; kehottaa tämän vuoksi komissiota sekä kansallisia ja alueellisia rannikkoviranomaisia kehittämään keinoja optimaalisten kulkuyhteyksien varmistamiseksi maitse, ilma- ja vesiteitse; toistaa meren saastekuorman useilla alueilla ja satamakaupungeissa huomioon ottaen edellä mainituille toimijoille esitetyn pyynnön, jotta ne parantaisivat merkittävästi satamissa olevien alusten maalta tapahtuvaa huoltoa koskevia kannustimia; kehottaa jäsenvaltioita kartoittamaan mahdollisuuksia hyväksyä lentoasemamaksujen alentamisen kaltaisia toimia edellä mainitussa 23. lokakuuta 2008 päivätyssä kannassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, jotta rannikkoalueiden houkuttelevuutta voidaan lisätä ja niiden kilpailukykyä voidaan vahvistaa; korostaa tätä varten myös tarvetta tehostaa lentoasemia ja ilmailua koskevien turvallisuusstandardien noudattamista, tarvittaessa lentokenttien läheisyydessä sijaitsevien polttoainevarastojen siirtäminen mukaan luettuna;

33.   kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia edistämään rannikko- ja saaristoalueiden satamien ja lentokenttien kohentamista, jotta ne voivat vastata matkailualan tarpeisiin, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon mahdollisuudet tehdä tämä ympäristöä, estetiikkaa ja luontoa kunnioittavalla tavalla;

34.   korostaa, että alueellinen yhteenkuuluvuus on monialainen käsite, joka kattaa koko EU:n ja jolla voidaan tehostaa rannikon ja syrjäseutujen yhteyksiä hyödyntämällä rannikko- ja sisäalueiden nykyisiä toisiaan täydentäviä piirteitä ja vuorovaikutuksia (esimerkiksi kytkemällä rannikkoseutujen toiminnot maaseutu- ja kaupunkimatkailuun, parantamalla sesongin ulkopuolisia matkailumahdollisuuksia ja kohottamalla paikallisten tuotteiden profiilia kannustaen samalla niiden monipuolistamiseen); toteaa, että edellä mainitussa tulevaa meripolitiikkaa käsittelevässä vihreässä kirjassa viitataan erityisesti saarialueisiin ja todetaan, että niillä on pysyvien luonnonhaittojen seurauksena erityisiä kehittämishaasteita; korostaa, että rannikkoalueilla on yleensä samantapaisia ongelmia, ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että rannikkomatkailu on kytkettävä rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon ja merialueita koskevaan suunnitteluun alueellisesta yhteenkuuluvuudesta jatkossa huolehdittaessa;

35.   kannustaa samoin rannikoiden alueellisia ja paikallisia viranomaisia rohkaisemaan yhdennettyjä alueellisia markkinointisuunnitelmia merta ja maa-alueita koskevien naapuruuskumppanuuksien alalla ja edistämään matkailun kehittämisen ja matkustamisen tasapuolisuutta matkailun kilpailukyvyn lisäämiseksi yleistä kilpailukykyä haittaamatta;

36.   kehottaa rannikkoalueita osallistumaan alueiden välisiin yhteistyöhankkeisiin kuten esimerkiksi aloitteen ”Alueet talouden muutosten edistäjinä” aihealueeseen IV, jonka tarkoituksena on luoda rannikkoalueiden teemakohtaisia verkostoja ja työskennellä jo olemassa olevien parissa, sekä vaihtaa parhaita käytäntöjä koskevia tietoja;

37.   suosittelee, että toimivaltaiset valtion, alueelliset ja paikalliset viranomaiset edistävät rannikkomatkailua koskevia strategisia hankkeita omissa yhteistyöohjelmissaan, antavat teknistä apua hankkeiden valmistelemista varten ja antavat riittävän rahoituksen näille tukitoimille asettaen rakennerahastojen varojen käytössä etusijalle rannikkoalueiden kestävän ja ympäristöystävällisen matkailun kehittämisen sekä lähentymistavoitealueiden ja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen aloilla; katsoo, että tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota toimiin, joilla pyritään kehittämään viestintä- ja tietotekniikka;

38.   kehottaa komissiota suunnittelemaan seuraavaksi vuodeksi ja mieluiten toukokuun 20. päiväksi eli Euroopan meripäiväksi ainakin yhden erityistapahtuman, joka kohdistetaan rannikkomatkailuun ja jolla helpotetaan tiedonvälitystä, sekä luomaan yhteyksiä kumppaneiden välillä ja jakamaan parhaita käytäntöjä esimerkiksi sovellettaessa EU:n laadukasta hallintoa koskevaa yhdennettyä mallia; kannustaa tässä yhteydessä kaikkia toimijoita esittämään rannikkomatkailua koskevat hankkeet, joita yhteisö rahoittaa suoraan tai välillisesti;

39.   katsoo, että merimatkailun ja alaa koskevien taloudellisten toimintojen edistämisellä voidaan auttaa unionin kansalaisia kehittämään kestävämpiä elintapoja ja lisäämään ympäristötietoisuutta; kehottaa siksi jäsenvaltioita kannustamaan tätä varten tehtäviä investointeja rannikkoalueilla;

40.   kehottaa komissiota myös kehittämään EU:n rahoitusmahdollisuuksia koskevan käytännön oppaan rannikkomatkailun alalla, jotta asianosaisia voidaan opastaa rahoituksen hakuvaiheessa;

41.   myöntää, että risteilymatkailu voi edistää huomattavasti rannikkoyhteisöjen kehitystä, jos vain varmistetaan riskien ja voittojen, kiinteiden kustannusten ja maahan tehtävien sijoitusten keskinäinen tasapaino sekä risteilyalusten toiminnanharjoittajien joustavuus ja ympäristönäkökohdat otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon;

42.   kehottaa komissiota tukemaan rannikkoalueiden yhteisöjä parhaisiin käytäntöihin tutustumisessa ja paikallisyhteisöjen erityisesti risteilymatkailusta ja rannikkomatkailusta yleensä saamien voittojen hyödyntämisessä;

43.   kehottaa rannikkoalueita perustamaan ja tukemaan alueellisia tai paikallisia kehittämisvirastoja, saman alueen ammattilaisten, laitosten, asiantuntijoiden ja hallinnon välisiä verkostoja sekä eri maiden välisiä verkostoja, joiden tehtävinä on neuvoa ja informoidaan mahdollisia julkisia ja yksityisiä edunsaajia;

44.   suosittelee, että rannikkojäsenvaltiot myös ottavat jälkirahoituksessa huomioon yhteistyöhankkeiden kestävyyden rahoittamisen lisäksi myös kumppanien välisen yhteistyön jatkumisen sekä olennaisten paikallisten alojen välisen yhteyden suhteen;

45.   suosittelee, että rannikkojäsenvaltiot varmistavat valikoitujen hankkeiden huomattavan näkyvyyden ja yksinkertaistavat rahoituksen saamista koskevia menettelyitä yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi rannikkomatkailuun sekä julkisten viranomaisten ja yksityisten toimijoiden kumppanuuksien, erityisesti pk-yritysten, luomisen helpottamiseksi; suosittelee arvostamaan kestävän meri- ja rannikkomatkailun virkistyksellisiä hyötyjä ja edistämään eläinten ja kasvien terveyttä (ekomatkailun, kalastusmatkailun, valaiden tarkkailun jne. edistäminen); katsoo, että nämä tavoitteet voitaisiin liittää vuosittain 20. toukokuuta vietettävän Euroopan meripäivän yhteyteen;

46.   kehottaa ympäristöjärjestöjä, mereen liittyviä taloudellisia aloja, kulttuuritoimijoita, tiedeyhteisöä, yksityisiä tahoja ja paikallisia asukkaita osallistumaan kaikkiin hankkeiden vaiheisiin, seuranta mukaan luettuna, jotta varmistetaan niiden kestävyys pitkällä aikavälillä;

47.   kehottaa lopuksi komissiota arvioimaan säännöllisesti, missä määrin rannikkoalueilla toteutettu yhteisön rahoitus vaikuttaa tällä hetkellä näiden alueiden alueelliseen kehitykseen, jotta voidaan levittää parhaita käytäntöjä ja tukea eri toimijoiden välisiä kumppanuusverkostoja kestävän rannikkomatkailun seurantakeskuksen kautta;

48.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja alueiden komitealle.

---

(1)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.

(3)  EUVL L 97, 9.4.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(5)  EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

(6)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0517.

(8)  EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 184.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0213.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/9

---

Medialukutaito digitaalisessa maailmassa

P6_TA(2008)0598

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2008 medialukutaidosta digitaalisessa maailmassa (2008/2129(INI))

(2010/C 45 E/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä,

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/65/EY televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (1) muuttamisesta ja erityisesti direktiivin 2007/65/EY johdanto-osan 37 kappaleen sekä direktiivin 89/552/ETY 26 artiklan,

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 854/2005/EY Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta (2),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1718/2006/EY Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (Media 2007) (3),

—	ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/952/EY alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen (4),

—	palauttaa mieleen 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista (5),

—	ottaa huomioon 20. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Medialukutaito digitaalisessa ympäristössä — Eurooppalainen toimintamalli” (KOM(2007)0833),

—	ottaa huomioon komission työasiakirjan tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”i2010 — Kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta” (KOM(2005)0229),

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden keskittymisestä (6),

—	ottaa huomioon 6. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman televisio ilman rajoja -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2001–2002 (7),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin siirtymisestä: mahdollisuus Euroopan audiovisuaalipolitiikalle ja kulttuurien monimuotoisuudelle? (8),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 tehdyt neuvoston päätelmät monikulttuurisista taidoista (9) ja medialukutaitoon digitaalisessa ympäristössä sovellettavasta eurooppalaisesta lähestymistavasta (10),

—	ottaa huomioon Unescon vuonna 1982 antaman mediakasvatusta koskevan Grünwaldin julistuksen,

—	ottaa huomioon Unescon Pariisin toimintaohjelman eli vuonna 2007 annetut mediakasvatusta koskevat 12 suositusta,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen REC(2006)12 lasten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä uudessa tieto- ja viestintäympäristössä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6-0461/2008),

A.	katsoo, että tiedotusvälineet vaikuttavat yhteiskunnan arkeen ja politiikkaan; katsoo, että voimakas mediakeskittyminen saattaa vaarantaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden; pitää siksi medialukutaitoa keskeisenä poliittisen kulttuurin ja unionin kansalaisten aktiivisen osallistumisen kannalta,

B.

katsoo, että kaikenlaisten tiedotusvälineiden, audiovisuaalisten tai painettujen, perinteisten ja digitaalisten tiedotusvälineiden raja hämärtyy ja että eri tiedotusvälinemuodot lähentyvät toisiinsa teknisesti ja sisältönsä suhteen, ja katsoo, että uudet joukkotiedotusvälineet tunkeutuvat innovoivien tekniikoiden avulla yhä tuntuvammin kaikille elämänaloille ja että nämä uudet tiedotusvälineet edellyttävät tiedotusvälineiden käyttäjiltä yhä aktiivisempaa roolia ja että myös sosiaaliset yhteisöt, verkkopäiväkirjat ja videopelit ovat tiedotusvälineitä,

C.

pitää internetiä tiedotusvälineiden nuorten käyttäjien ensimmäisenä ja pääasiallisena tietolähteenä; katsoo, että heidän internet-taitonsa on räätälöity heidän erityisiin tarpeisiinsa ilman systemaattista jäsentelyä; toteaa, että aikuiset taas hankkivat tietonsa pääasiassa radiosta ja televisiosta sekä sanoma- ja aikakauslehdistä; katsoo, että medialukutaidon on siksi nykyisessä mediaympäristössä vastattava sekä uusien tiedotusvälineiden haasteisiin – etenkin siihen kytkeytyviin interaktiivisuuden ja luovan osallistumisen mahdollisuuksiin – että taitoihin, joita kansalaisten ensisijaisina tietolähteinään edelleen käyttämät perinteiset tiedotusvälineet edellyttävät,

D.	katsoo, että uudet viestintätekniikat saattavat hämmentää tottumattomampia käyttäjiä jäsentämättömän tiedon tulvalla, kun tietoja ei ole asetettu relevanttiuden mukaiseen järjestykseen, ja että tämä tietotulva voi muodostua yhtä suureksi ongelmaksi kuin tietojen puuttuminen,

E.	katsoo, että tietotekniikan ja tiedotusvälineiden käyttöä koskeva hyvä koulutus, jossa kunnioitetaan muiden vapauksia ja oikeuksia, parantaa selvästi kansalaisen ammatillista pätevyyttä ja edistää kansantalouden kannalta Lissabonin tavoitteiden saavuttamista,

F.

katsoo, että viestintätekniikoiden kattava saatavuus antaa jokaiselle mahdollisuuden välittää tietoja maailmanlaajuisesti, jolloin jokaisesta internetin käyttäjästä tulee potentiaalinen toimittaja, ja että riittävä medialukutaito on tarpeen sekä näiden tietojen ymmärtämisen että mediasisältöjen tuottamista ja levittämistä koskevan kyvyn kannalta, ja siksi tietokoneasioiden hallitseminen ei sinällään johda medialukutaidon paranemiseen,

G.	katsoo, että televiestintäverkkojen kehittämisessä ja tieto- ja viestintätekniikoiden edistymisessä on suuria eroja jäsenvaltioiden ja alueiden, etenkin syrjäisten alueiden ja maaseudun alueiden, välillä, mikä saattaa entisestään syventää digitaalista kuilua Euroopan unionissa,

H.

katsoo, että koulut ovat keskeisessä asemassa viestimään kykeneviä ja arviointikykyisiä ihmisiä koulutettaessa ja että jäsenvaltioiden ja alueiden mediakasvatuksessa ja tieto- ja viestintätekniikan omaksumisessa ja opetuskäytössä on suuria eroja ja että mediakasvatusta voivat antaa lähinnä opettajat, jotka ovat itse medialukutaitoisia ja joilla on vastaava koulutus alalta,

I.

pitää mediakasvatusta välttämättömänä, jotta saavutettaisiin laadukas medialukutaito, joka on tärkeä osa poliittista valistusta ja joka auttaa kansalaisia vahvistamaan toimintaansa aktiivisina kansalaisina ja valistaa heitä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; katsoo lisäksi, että hyvin informoidut ja arviointi-kykyiset kansalaiset muodostavat moniarvoisen yhteiskunnan perustan ja että omia sisältöjä ja mediatuotteita luomalla saadaan valmiudet ymmärtää syvällisemmin ammattilaisten tuottamien sisältöjen periaatteita ja arvoja,

J.	katsoo, että ikäihmisten mediakasvatus ei ole yhtä vakiintunutta kuin nuorten ihmisten ja että ikäihmiset suhtautuvat usein pelokkaasti ja empien uusiin tiedotusvälineisiin,

K.	katsoo, että henkilötietojen turvallisuutta koskevat vaarat ovat yhä hienovaraisempia ja moninaisimpia, mikä merkitsee suurta riskiä tottumattomille käyttäjille,

L.	katsoo, että medialukutaito on välttämätön avaintaito tieto- ja viestintäyhteiskunnassa,

M.

katsoo, että tiedotusvälineet tarjoavat mahdollisuuden maailmanlaajuiseen viestintään ja maailman avoimuuteen, että ne ovat demokraattisten yhteiskuntien tukipilareita ja että ne välittävät tietämystä ja informaatiota, ja katsoo, että uudet digitaaliset tiedotusvälineet tuottavat myönteisiä osallistumis- ja luomismahdollisuuksia ja parantavat siten kansalaisten osallistumista poliittisiin prosesseihin,

N.	katsoo, että nykyinen tietotilanne ei riitä täsmällisen arvion antamiseen Euroopan unionin medialukutaidon nykytilasta,

O.	ottaa huomioon, että Unesco on korostanut medialukutaidon merkitystä esimerkiksi mediakasvatuksesta annetussa Grünwaldin julistuksessa (1982) ja Pariisin ohjelmassa (2007), jossa annettiin kaksitoista suositusta mediakasvatuksesta,

Peruslähtökohdat

1.   pitää edellä mainittua medialukutaidosta digitaalisessa ympäristössä annettua komission tiedonantoa myönteisenä, mutta katsoo, että medialukutaidon edistämistä koskevaa eurooppalaista lähestymistapaa on parannettava etenkin perinteisten tiedotusvälineiden mukaan ottamisen ja mediakasvatuksen merkityksen tunnustamisen yhteydessä;

2.   pitää neuvoston 22. toukokuuta 2008 monikulttuurisista taidoista tekemiä päätelmiä myönteisinä; odottaa, että jäsenvaltiot paneutuvat medialukutaidon edistämiseen, ja ehdottaa, että direktiivissä 89/552/ETY tarkoitettua yhteyskomiteaa vahvistetaan kasvatusalan asiantuntijoilla;

3.   kehottaa komissiota antamaan medialukutaitoa koskevan suosituksen ja kehittämään aihetta varten toimintasuunnitelman; kehottaa komissiota järjestämään vuonna 2009 audiovisuaalisia mediapalveluja käsittelevän yhteysryhmän kanssa kokouksen, jolla pyritään edistämään säännöllistä tietojenvaihtoa ja tehokasta yhteistyötä;

4.   pyytää audiovisuaalisten ja sähköisten viestintävälineiden sääntelystä vastaavia viranomaisia tekemään eri tasoilla yhteistyötä medialukutaidon kohentamiseksi; tunnustaa erityisen tarpeen kehittää kansallisella tasolla käytännesäännöt ja yhteisiä sääntelyaloitteita; korostaa, että kaikkien sidosryhmien on osallistuttava medialukutaidon eri puolia ja näkökohtia koskevaan järjestelmälliseen selvittämiseen ja säännölliseen analysointiin;

5.   suosittelee, että komissio hyödyntää lisäksi medialukutaitoa käsittelevää asiantuntijaryhmää mediakasvatusasioita koskevassa keskustelussa ja että ryhmä kokoontuisi säännöllisemmin ja kuulisi säännöllisesti kaikkien jäsenvaltioiden edustajia;

6.   on vakuuttunut, että politiikan ja media-alan toimijoiden, radio- ja televisioasemien ja media-alan yritysten ohella myös pienet paikalla toimivat instanssit, kuten kirjastot, kansalaisopistot, kansalais-, kulttuuri- ja tiedotusvälinekeskukset, täydennys- ja jatkokoulutusta tarjoavat laitokset, ja kansalaismediat (esim. yhteisön tiedotusvälineet), voivat edistää aktiivisesti medialukutaitoa;

7.   kehottaa komissiota direktiivin 89/552/ETY 26 artiklan mukaisesti kehittämään medialukutaitoa koskevia ilmaisimia, jotta medialukutaitoa kyetään edistämään pitkällä aikavälillä;

8.   toteaa, että medialukutaitoon kuuluvat valmiudet käyttää eri tiedotusvälineitä itsenäisesti, kyky ymmärtää tiedotusvälineiden eri näkökohtia ja sisältöjä ja arvioida niitä kriittisesti sekä taito viestiä itse mitä moninaisimmissa yhteyksissä ja tuottaa itse tiedotusvälineiden sisältöä ja välittää sitä edelleen; toteaa lisäksi, että kun käytettävissä on lukuisia lähteitä, kyse on ennen kaikkea valmiuksista suodattaa kohdennetusti informaatiota uusien tiedotusvälineiden tieto- ja kuvatulvasta ja jäsentää kyseinen informaatio;

9.   korostaa, että mediakasvatus on kuluttajille tiedottamisen päätekijä, joka mahdollistaa teollis- ja tekijänoikeuksia, kansalaisten aktiivista demokraattista osallistumista ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämistä koskevien kysymysten valistuneen ja perehtyneen käsittelyn;

10.   kannustaa komissiota kehittämään medialukutaidon edistämistä koskevaa politiikkaa yhteistyössä unionin kaikkien elinten sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa sekä tehostamaan yhteistyötä Unescon ja Euroopan neuvoston kanssa;

Kohderyhmät ja tavoitteet

11.   korostaa, että mediakasvatustoimet on kohdistettava kaikkiin kansalaisiin – lapsiin, nuoriin, aikuisiin, ikäihmisiin ja vammaisiin;

12.   korostaa, että medialukutaidon hankkiminen alkaa kotoa, jossa opitaan saatavilla olevien mediapalvelujen valintaa – korostaen tässä yhteydessä vanhempien mediakasvatuksen merkitystä, sillä he ovat ratkaisevassa asemassa lasten mediankäyttötottumusten kehittymisen kannalta – ja jatkuu koulussa ja elinikäisen oppimisen prosessissa, ja jota tukevat omilla toimillaan kansalliset viranomaiset sekä hallinto- ja sääntelyviranomaiset sekä media-alan ammattilaisten ja laitosten toiminta;

13.   toteaa, että mediakasvatuksen tavoitteina ovat tiedotusvälineiden ja niiden sisältöjen asiantunteva ja luova käsittely, mediatuotteiden kriittinen analysointi, tiedotusvälinealan toiminnan ymmärtäminen ja tiedotusvälineiden sisällön itsenäinen tuottaminen;

14.   suosittelee, että mediakasvatuksessa valistettaisiin tiedotusvälineiden käyttöä koskevista tekijänoikeuksista ja teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittamisen merkityksestä etenkin internetin osalta, tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta sekä tietoja koskevista itsemääräämisoikeuksista; korostaa, että uusien tiedotusvälineiden käyttäjiä on valistettava tietoturvaa ja henkilötietojen suojaamista koskevista vaaroista ja väkivallan riskeistä internetiä käytettäessä;

15.   muistuttaa, että mainonta on hyvin yleistä tiedotusvälineiden tarjoamien palvelujen yhteydessä; korostaa, että medialukutaidon yhteydessä olisi tarjottava perusteet mainonnassa käytettyjen välineiden ja käytänteiden arviointiin;

Tieto- ja viestintätekniikan saatavuuden takaaminen

16.   edellyttää, että eurooppalaisessa politiikassa kavennetaan jäsenvaltioiden keskinäistä sekä maaseudun ja kaupunkien välistä digitaalista jakoa kehittämällä tieto- ja viestintäinfrastruktuuria ja erityisesti järjestämällä laajakaistayhteydet harvaan asutuille alueille;

17.   toteaa, että internetin laajakaistayhteyksien järjestäminen kuuluu julkisiin palveluihin ja että laajan ja laadukkaan tarjonnan ja kohtuullisten hintojen on kuuluttava sen tyypillisiin piirteisiin, ja edellyttää, että jokaisen kansalaisen on voitava käyttää edullista laajakaistayhteyttä;

Mediakasvatus kouluissa ja opettajankoulutuksessa

18.   korostaa, että mediakasvatus olisi sisällytettävä kaikille lapsille annettavaan viralliseen opetukseen ja että siitä olisi tehtävä kiinteä osa kaikkien opetustasojen opetussuunnitelmaa;

19.   edellyttää, että medialukutaidosta tehdään elinikäisen oppimisen eurooppalaisessa viitekehyksessä suosituksen 2006/962/EY mukainen yhdeksäs avaintaito;

20.   suosittelee, että mediakasvatuksen olisi oltava mahdollisimman käytännönläheistä ja että se olisi kytkettävä taloutta, politiikkaa, kirjallisuutta, yhteiskuntaa, taiteita ja tietotekniikkaa koskeviin oppiaineisiin, ja ehdottaa mediakasvatus-erityisaiheen luomista sekä oppiaineiden rajat ylittävää lähestymistapaa yhdistettynä koulujen ulkopuolisiin hankkeisiin;

21.   suosittelee, että koulutuslaitokset antavat käytännön koulutusta medialukutaidosta perehdyttämällä mediatuotteisiin (painetut tiedotusvälineet, audiovisuaaliset tiedotusvälineet ja uudet tiedotusvälineet) ja ottavat tällöin mukaan koululaiset ja opettajat;

22.   kehottaa komissiota sen toteuttaessa aikomuksensa laatia medialukutaitoa koskevat ilmaisimet sisällyttämään siihen sekä kouluopetuksen laadun että itse opetushenkilökunnan kouluttamisen;

23.   toteaa, että pedagogisten ja koulutuspoliittisten seikkojen ohella myös tekninen välineistö ja uusien tekniikoiden saatavuus ovat ratkaisevassa asemassa, ja korostaa, että koulujen infrastruktuuria on kohennettava selvästi, jotta kaikilla koululaisilla olisi tietokoneita ja internet käytettävissään ja jotta he voisivat saada niitä koskevaa opetusta;

24.   korostaa, että erityisopetusta tarjoavissa kouluissa annettava mediakasvatus on erityisen tärkeää, sillä tiedotusvälineillä on monien vammojen yhteydessä merkittävä asema viestinnän esteitä poistettaessa;

25.   suosittelee, että kaikkien opiskelujaksojen opettajien koulutukseen sisällytetään mediakasvatusta koskevia opintokokonaisuuksia, jotta koulutus olisi intensiivistä; kehottaa siksi toimivaltaisia kansallisia viranomaisia välittämään kaikkien oppiaineiden ja kaikkien koulutyyppien opettajille tietoja audiovisuaalisten opetusvälineiden käytöstä ja mediakasvatuksen ongelmista;

26.   korostaa, että jäsenvaltioiden on vaihdettava säännöllisesti tietoja, parhaita käytänteitä sekä koulutuksen pedagogisia metodeja;

27.   kehottaa komissiota kohdentamaan Media 2007 -ohjelmaa seuraavissa ohjelmissa itsenäisen osuuden medialukutaidon edistämiseen, sillä nykymuotoinen ohjelma ei juuri edistä medialukutaitoa; kannattaa lisäksi komission ehdotusta uuden Media Mundus -ohjelman kehittämisestä audiovisuaalialan kansainvälistä yhteistyötä varten; edellyttää medialukutaidon ottamista näkyvämmin esille EU:n muissa tukiohjelmissa ja erityisesti elinikäistä oppimista, verkkopohjaista ystävyyskoulutoimintaa (eTwinning) ja internetin turvallisempaa käyttöä koskevissa ohjelmissa ja Euroopan sosiaalirahastossa;

Ikäihmisten mediakasvatus

28.   korostaa, että ikäihmisiä koskeva mediatyö on hoidettava paikoissa, joissa he oleskelevat, kuten erilaisissa seuroissa, vanhain- ja hoitokodeissa, tukiasunnoissa, vapaa-ajan- ja harrasteryhmissä, aloiteryhmissä tai vanhuspiireissä;

29.   toteaa, että digitaalinen verkko tarjoaa erityisesti ikäihmisille mahdollisuudet viestiä arjessa ja elää itsenäisesti mahdollisimman pitkään;

30.   muistuttaa, että iäkkäille kohdistetussa mediakasvatuksessa on otettava huomioon heidän ympäristönsä ja kokemuksensa sekä se, miten he käyttävät tiedotusvälineitä;

*

* *

31.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27.

(2)  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 1.

(3)  EUVL L 327, 24.11.2006, s. 12.

(4)  EUVL L 378, 27.12.2006, s. 72.

(5)  EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.

(6)  EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 205.

(7)  EUVL C 193 E, 17.8.2006, s. 117.

(8)  EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 120.

(9)  EUVL C 141, 7.6.2008, s. 14.

(10)  EUVL C 140, 6.6.2008, s. 8.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/15

---

Pääomavaatimukset (toteutussuunnitelma)

P6_TA(2008)0607

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2008 luonnoksesta komission direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta

(2010/C 45 E/03)

Euroopan parlamentti joka

—	ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(uudelleenlaadittu teksti) (1) ja erityisesti sen 150 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon luonnoksen komission direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta,

—

ottaa huomioon 1. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (KOM(2008)0602) (ehdotus pääomavaatimusdirektiivin tarkistamiseksi),

—	ottaa huomioon 12. marraskuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (KOM(2008)0704) (ehdotus asetukseksi luottoluokituslaitoksista),

—	ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (2) 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 2 kohdan ja 4 kohdan b alakohdan,

A.	ottaa huomioon, että komissio on esittänyt ehdotuksen pääomavaatimusdirektiivin tarkistamiseksi,

B.

ottaa huomioon, että komissio on myös esittänyt luonnoksen direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta, johon sisältyy säännös, joka koskee ulkoisten luottoluokituslaitosten tietojen antamisesta,

C.	ottaa huomioon, että komissio on myös esittänyt ehdotuksensa luottoluokitusasetukseksi,

D.	katsoo, että ulkoisten luottoluokituslaitosten ja luottoluokituslaitosten tietojen antamista ja avoimuutta koskevia velvoitteita olisi käsiteltävä johdonmukaisesti ja yhtenäisesti,

E.	katsoo, että komission ehdottamat ulkoisten luottoluokituslaitosten tietojen antamista koskevat velvoitteet menevät teknistä mukautusta pidemmälle ja edellyttävät siksi parlamentin asianmukaista tarkastelua ja ne olisi käsiteltävä yhteispäätösmenettelyn mukaisesti,

F.

katsoo, että johdonmukaisuus ja yhtenäisyys sekä parlamentin asianmukainen tarkastelu edellyttävät, että ulkoisten luottoluokituslaitosten tietojen antamista koskevia säännöksiä käsitellään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti joko pääomavaatimusdirektiivin tarkistamista koskevan ehdotuksen tai luottoluokituslaitoksista annettavaa asetusta koskevan ehdotuksen yhteydessä,

G.	antaa tukensa muille teknisille muutoksille;

1.   vastustaa sitä, että luonnos komission direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta hyväksytään;

2.   katsoo, että kyseinen luonnos komission direktiiviksi ylittää direktiivin 2006/48/EY mukaisen täytäntöönpanovallan;

3.   kehottaa komissiota peruuttamaan ehdotuksen toimenpiteeksi ja tekemään komitealle uuden ehdotuksen;

4.   ehdottaa, että luonnosta direktiiviksi muutetaan seuraavasti:

KOMISSION TEKSTI	MUUTOS
Muutos 1 Luonnos direktiiviksi — muutossäädös 1 artikla — 3 kohta Direktiivi 2006/48/EY Liite VI — 2 osa — 7 kohta
(3) Korvataan liitteessä VI olevan 2 osan 7 kohta seuraavasti:	Poistetaan.
7. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitoksen luokituksia laatiessaan soveltamien menetelmien periaatteet ovat yleisesti saatavilla, jotta potentiaaliset käyttäjät voivat arvioida periaatteiden asianmukaisuutta. Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitos on sitoutunut määrittäessään arvopaperistettujen omaisuuserien luottoluokituksia tuottamaan jatkuvasti tiivistelmiä transaktion rakenteesta, omaisuuserien ryhmän tuloksesta sekä siitä, kuinka tämä vaikuttaa sen luottoluokitukseen. Nämä tiivistelmät on annettava kaikkien sellaisten luottolaitosten käyttöön, jotka käyttävät luottoluokituksia 96 artiklan tarkoituksiin .

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(2)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/17

---

Yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavat käytännöt

P6_TA(2008)0608

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2008 yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä (mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007) (2008/2126(INI))

(2010/C 45 E/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan aiemmin käsittelemän vetoomuksen 0045/2006 ja muita vetoomuksia,

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (kodifioitu toisinto) (1),

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä (”sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi”) (2),

—	ottaa huomioon 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) (3),

—	ottaa huomioon 19. toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (4),

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän tutkimuksen yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä kuluttajien ja pk-yritysten suojaamista koskevan nykyisen ja tulevan sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä (IP/A/IMCO/FWC/2006 058/LOT4/C1/SC6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A6-0446/2008),

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on vastaanottanut yli 400 vetoomusta pienyrityksiltä (mikä edustaa vain murto-osaa niiden määrästä) ja että vetoomuksissa on kerrottu joutumisesta yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavan mainonnan uhriksi, psyykkisestä stressistä, syyllisyyden- ja häpeäntunteista ja turhautumisesta sekä rahanmenetyksestä,

B.

katsoo, että nämä valitukset ilmentävät laajalle levinnyttä suunnitelmallista sopimattoman liiketoiminnan toimintatapaa, jota eräät yrityshakemistoyhtiöt harjoittavat ja jolla on merkittävä taloudellinen vaikutus tuhansiin yrityksiin, jotka rajat ylittävän organisaationsa vuoksi toimivat ainakin kahdessa jäsenvaltiossa Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, ja katsoo, että kansallisilla lainvalvojilla ei ole käytettävissään mitään hallinnollista mekanismia tai oikeudellista instrumenttia, jonka avulla ne voisivat tehdä yhteistyötä rajojen yli tehokkaasti ja vaikuttavasti,

C.	katsoo, että näiden käytäntöjen harhaanjohtava luonne on erityisen ilmeinen silloin, kun ne on toteutettu sähköisesti ja niitä levitetään internetin välityksellä (ks. vetoomus nro 0079/2003),

D.

ottaa huomioon, että yleensä valituksen aiheena on toiminta, jossa yrityshakemistoyhtiö lähestyy tavallisesti postitse yrityksiä pyytäen niitä antamaan tai päivittämään yrityksen nimi- ja yhteystiedot ja antaen niiden samalla valheellisesti ymmärtää, että tiedot laitetaan ilmaiseksi yrityshakemistoon, vaikka myöhemmin käykin ilmi, että yritykset ovat tahtomattaan allekirjoittaneet sopimuksen, jolla ne sitoutuvat noin 1 000 euron vuosimaksusta olemaan mukana yrityshakemistossa vähintään kolmen vuoden ajan,

E.	ottaa huomioon, että tällaisissa menettelyissä käytetyt lomakkeet ovat yleensä epämääräisiä ja vaikeaselkoisia, mikä lisää ilmoituksen maksuttomuutta koskevan väärinymmärryksen mahdollisuutta, ja tosiasiassa houkuttelee yritykset epätoivottuun sopimukseen ilmoituksesta yrityshakemistossa,

F.	ottaa huomioon, että sen enempää EU:n kuin jäsenvaltioidenkaan lainsäädännössä ei ole säädetty yritys-hakemistoyhtiöiden toiminnasta yritysten välisissä suhteissa, ja että jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan ottaa käyttöön tyhjentävämpää ja kauaskantoisempaa lainsäädäntöä,

G.

ottaa huomioon, että direktiiviä 2006/114/EY sovelletaan myös yritysten välisiin liiketoimiin ja että siinä ”harhaanjohtavalla mainonnalla” tarkoitetaan ”kaikkea mainontaa, joka tavalla tai toisella, esitystapa mukaan lukien, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan niitä henkilöitä, joille se on osoitettu tai jotka se tavoittaa, ja joka harhauttavan ominaisuutensa takia on omiaan vaikuttamaan heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä taikka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kilpailijalle”; katsoo kuitenkin, että eri tulkinnat siitä, mikä on ”harhaanjohtavaa”, näyttävät olevan merkittävä käytännön este yrityshakemistoyhtiöiden mainittujen käytäntöjen torjumiselle yritysten välisissä suhteissa,

H.

ottaa huomioon, että direktiivi 2005/29/EY kieltää ”laskun tai vastaavan maksua koskevan asiakirjan sisällyttämisen markkinointiaineistoon siten, että kuluttajalle annetaan perätön vaikutelma, että hän on jo tilannut markkinoidun tuotteen”; ottaa kuitenkin huomioon, että mainittua direktiiviä ei sovelleta yritysten välisiin sopimattomiin menettelyihin, eikä sitä siksi voida nykymuodossaan käyttää vetoomuksen esittäjien auttamiseen; katsoo kuitenkin, että direktiivi ei poissulje sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa kansallista sääntelyä, jota sovelletaan yhtäläisesti kaikissa olosuhteissa kuluttajiin ja yrityksiin,

I.

ottaa huomioon, että direktiivi 2005/29/EY ei estä jäsenvaltioita laajentamasta sen soveltamista myös yrityksiin kansallisella lainsäädännöllä; katsoo, kuitenkin, että edellä mainittu johtaa niiden yritysten eritasoiseen suojeluun, jotka ovat yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien kaupallisten käytäntöjen kohteina eri jäsenvaltioissa,

J.

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 ”yhteisön sisällä tapahtuvalla rikkomuksella” tarkoitetaan ”kuluttajien etuja suojaavien lakien vastaisia toimia tai laiminlyöntejä, jotka vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa toimi suoritetaan tai laiminlyönti tapahtuu tai johon asiasta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut tai josta löydetään toimeen tai laiminlyöntiin liittyviä todisteita tai varoja”; toteaa kuitenkin, että direktiiviä ei sovelleta yritysten välisiin sopimattomiin menettelyihin, eikä sitä siksi voida nykymuodossaan käyttää vetoomuksen esittäjien auttamiseen,

K.

ottaa huomioon, että useimmat vetoomukset ovat koskeneet European City Guide -yrityshakemistoa (jonka toiminta on ollut oikeudellisten ja hallinnollisten toimien kohteina), mutta myös ”Construct Data Verlag”, ”Deutscher Adressdienst GmbH” ja ”NovaChannel” -yrityshakemistot on mainittu; ottaa kuitenkin huomioon, että on myös yrityshakemistoyhtiöitä, jotka toimivat lainmukaisten menettelyjen mukaisesti,

L.

ottaa huomioon, että näiden harhaanjohtavien menettelyjen kohteena ovat yleensä pienyritykset, mutta myös elinkeinonharjoittajat ja jopa voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten kansalaisjärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt, koulut ja kirjastot sekä musiikkiyhdistykset ja muut paikallisyhdistykset,

M.

ottaa huomioon, että yrityshakemistoyhtiöt toimivat usein muussa kuin uhrinsa kotimaassa, mikä vaikeuttaa uhrien mahdollisuutta hakea suojelua kansallisilta viranomaisilta, koska jäsenvaltioissa on erilaisia tulkintoja siitä, mikä katsotaan harhaanjohtavaksi; ottaa myös huomioon, että uhrien on usein mahdotonta saada hyvitystä kansallisen lainsäädännön tai kuluttajansuojeluviranomaisten kautta, koska heille kerrotaan, että lain tarkoituksena on suojella kuluttajia eikä yrityksiä; ottaa huomioon, että uhrina ovat useimmiten pienyritykset, joilla ei ole resursseja hakea korjausta asiaan tehokkaasti oikeusteitse, ja koska hakemistojen itsesäätelymekanismeilla tuskin on merkitystä, koska harhaanjohtavaan mainontaan syyllistyvät jättävät ne vaille huomiota,

N.

ottaa huomioon, että yrityshakemistoyhtiöt tai jopa niiden palkkaamat perintätoimistot painostavat tehokkaasti näiden menettelyjen uhreja maksamaan laskunsa; ottaa huomioon, että uhrit valittavat näiden yhteydenottojen olevan uhkaavia ja ahdistavia, ja monet maksavatkin vastahakoisesti saadakseen ahdistelun loppumaan,

O.	ottaa huomioon, että laskun maksamatta jättäneitä uhreja ei juuri ole haastettu oikeuteen, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta,

P.

ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erityisesti kohteeksi mahdollisesti joutuvien yritysten valistukseen perustuvia toimia ongelman selvittämiseksi, kuten tietojenvaihto, neuvonta, valtion lainvalvontaviranomaisten tietoon saattaminen ja joissakin tapauksissa valitusrekisterin ylläpitäminen,

Q.

ottaa huomioon, että Itävalta on vuoden 2000 jälkeen muuttanut sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa lakiaan, ja että sen 28 a artiklassa säädetään nyt, että liiketoiminnan puitteissa ja kilpailutarkoituksessa on kiellettyä mainostaa rekisteröitymistä hakemistoihin, esimerkiksi keltaisiin sivuihin, puhelinluetteloon ja vastaaviin luetteloihin, maksulomakkeilla, laskuilla, oikaisutarjouksilla tai vastaavilla tavoilla, tai tarjota kyseisiä rekisteröitymisiä suoraan ilman, että yksiselitteisesti ja selkeästi osoitetaan, että tällainen mainos on itse asiassa sopimustarjous,

R.	ottaa huomioon, että tällaisia menettelyjä on sovellettu useita vuosia, minkä seurauksena uhreja on paljon ja toiminta on vahingoittanut ja vääristänyt sisämarkkinoita merkittävästi;

1.   ilmaisee huolestumisensa vetoomuksen esittäjien esille nostamasta ongelmasta, joka on ilmeisesti laajalle levinnyt, luonteeltaan rajat ylittävä ja taloudellisilta seurauksiltaan merkittävä, etenkin pienyritysten kannalta;

2.   katsoo, että ongelman rajat ylittävä luonne asettaa yhteisön toimielimille selkeän velvollisuuden huolehtia siitä, että uhreilla on käytettävissään asianmukainen oikeuskeino, jonka avulla harhaanjohtavan mainonnan perusteella tehdyt sopimukset voidaan riitauttaa, kumota tai lakkauttaa ja uhrit voivat saada korvausta sopimusten perusteella maksetuista summista;

3.   kehottaa huijausten uhreja ilmoittamaan asiasta kansallisille viranomaisille, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on taitotietoa, jota ne tarvitsevat voidakseen valittaa valtionhallinnon ja muille viranomaisille, varmistamalla tiedotuskanavien avoimuuden ja että uhrit ovat tietoisia saatavilla olevasta neuvonnasta ja voivat näin hakea tarvitsemaansa ohjausta ennen harhaanjohtavasti toimivien yrityshakemistoyhtiöiden vaatimien laskujen maksamista; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan keskitetyn tietokannan luomisesta ja ylläpitämisestä näitä valituksia varten;

4.   pahoittelee, että näiden harhaanjohtavien menettelyjen levinneisyydestä huolimatta EU:n ja kansallisen tason lainsäädäntö ei näytä tarjoavan riittävää suojaa ja tehokkaita oikeuskeinoja, tai niiden täytäntöönpanoa ei valvota riittävästi kansallisella tasolla; pahoittelee, että kansalliset viranomaiset eivät kykene huolehtimaan oikeuskeinojen saatavuudesta;

5.   pitää myönteisenä elinkeinoelämän järjestöjen Euroopan laajuisesti ja kansallisella tasolla toteuttamia pyrkimyksiä lisätä tietoisuutta ongelmasta jäsenistönsä keskuudessa ja kehottaa niitä tehostamaan pyrkimyksiään yhteistyössä ruohonjuuritason toimijoiden kanssa, jotta yhä harvemmat ihmiset joutuisivat yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien käytäntöjen uhreiksi; ilmaisee huolestumisensa siitä, että jotkut mainituista järjestöistä, jotka tiedotustoiminnassaan ovat nimenneet harhaanjohtavien yrityshakemistojen julkaisijoita, ovat joutuneet viimeksi mainittujen oikeustoimien kohteiksi kunnianloukkauksesta tai muusta vastaavasta syytettyinä;

6.   pitää myönteisenä joidenkin jäsenvaltioiden kuten Italian, Espanjan, Alankomaiden, Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja erityisesti Itävallan toimia yritysten harhaanjohtavien menettelyjen estämiseksi; pitää kuitenkin näitä toimia riittämättöminä ja katsoo, että valvontaa on edelleen koordinoitava kansainvälisellä tasolla;

7.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan yhteistoiminnassa elinkeinoelämän kansallisten ja Euroopan tason järjestöjen kanssa ongelman saattamiseksi yleiseen tietoisuuteen, jotta useammat ihmiset tietäisivät asiasta ja voisivat välttää harhaanjohtavan mainonnan, joka voi houkutella heidät epätoivottujen sopimusten tekemiseen;

8.   kehottaa komissiota käsittelemään yrityshuijausten ongelmaa eurooppalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevan aloitteensa yhteydessä, jota se on ehdottanut tiedonannossaan 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista, ja toimimaan yhteistyössä Yrittäjyyden Eurooppa -verkoston, SOLVIT-verkoston ja asiasta vastaavan pääosaston portaalin kanssa lisäkeinona antaa tietoa näistä ongelmista ja apua niissä;

9.   pahoittelee, että direktiivi 2006/114/EY, jota sovelletaan liikeyritysten välisiin liiketoimiin, kuten tässä tapauksessa, ei ilmeisestikään ole riittävän tehokas oikeuskeinojen tarjoamisessa tai jäsenvaltiot eivät valvo riittävästi sen täytäntöönpanoa; pyytää, että komissio raportoi viimeistään joulukuussa 2009, onko direktiiviä 2006/114/EY mahdollista muuttaa siten, että siihen sisällytetään harhaanjohtavina pidettyjen menettelyjen ”musta” tai ”harmaa” lista ja mitä seurauksia tällä mahdollisesti olisi;

10.   palauttaa mieliin, että vaikka komissiolla ei olekaan valtaa käyttää direktiiviä 2006/114/EY suoraan yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan, sillä on kuitenkin perussopimusten valvojana velvollisuus varmistaa, että direktiivi pannaan jäsenvaltioissa tehokkaasti täytäntöön asianmukaisella tavalla; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat direktiivin 2005/29/EY asianmukaisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöään sen antaman suojan takaamiseksi kaikissa jäsenvaltiossa, ja vaikuttamaan käytettävissä olevien oikeudellisten ja menettelyllisten välineiden muotoon, kuten direktiivin 84/450/ETY yhteydessä, kun komissio varmisti mainittujen välineiden toteuttamisen Itävallassa, Espanjassa ja Alankomaissa täyttäen siten velvollisuutensa perussopimusten valvojana yritysten suojelun osalta samalla varmistaen sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen oikeuden loukkaamattomuuden;

11.   kehottaa komissiota tehostamaan direktiivin 2006/114/EY täytäntöönpanon seurantaa erityisesti jäsenvaltioissa, joihin harhaanjohtavasti toimivien yrityshakemistoyhtiöiden tiedetään sijoittautuneen, mutta ennen kaikkea Espanjassa, jossa on vetoomusten esittäjien useimmiten mainitseman yrityshakemistoyhtiön kotipaikka, sekä Tšekin tasavallassa ja Slovakiassa, joissa tuomioistuin on äskettäin antanut uhrien kannalta kielteisen tuomion tavalla, joka asettaa kyseenalaiseksi direktiivin 2006/114/EY täytäntöönpanon näissä maissa; kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille selville saamistaan seikoista;

12.   pahoittelee, että direktiivi 2005/29/EY ei kata yritysten välisiä liiketoimia ja että jäsenvaltiot vaikuttavat vastahakoisilta laajentamaan sen soveltamisalaa; toteaa kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat yksipuolisella päätöksellä laajentaa kansallisen kuluttajalainsäädäntönsä soveltamisalaa yritysten välisiin liiketoimiin; ja kehottaa aktiivisesti niitä tekemään näin ja myös huolehtimaan asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 säädetyllä tavalla jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyöstä, jotta olisi mahdollista jäljittää EU:hun tai kolmanteen maahan sijoittautuneen yrityshakemistoyhtiön tällainen rajat ylittävä toiminta; pyytää, että komissio raportoi viimeistään joulukuussa 2009, onko mahdollista laajentaa direktiivin 2005/29/EY soveltamisalaa koskemaan yritysten välisiä sopimuksia erityisesti sen liitteessä I olevan 21 kohdan osalta ja mitä seurauksia laajentamisella mahdollisesti olisi;

13.   pitää myönteisenä Itävallan tarjoamaa esimerkkiä, jonka mukaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti kielletään harhaanjohtavat yrityshakemistot, ja kehottaa ongelman rajat ylittävän luonteen vuoksi Euroopan komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä direktiivin 2005/29/EY soveltamisalan laajentamiseksi Itävallan mallin pohjalta siten, että yrityshakemistomainonta kielletään, ellei mahdollisille asiakkaille yksiselitteisesti ja selkeästi osoiteta, että kyseessä on vain maksullinen sopimustarjous;

14.   panee merkille, että kansallinen lainsäädäntö tarjoaa usein riittämättömät mahdollisuudet käyttää oikeuskeinoja toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yrityshakemistoyhtiöitä vastaan, ja kehottaa siksi komissiota edistämään kansallisten viranomaisten yhteistyötä rajojen yli, jotta ne voivat tarjota tehokkaampia oikeuskeinoja uhreille;

15.   pahoittelee, että asetusta (EY) N:o 2006/2004 ei voida soveltaa yritysten välisiin liiketoimiin, minkä vuoksi sitä ei voida käyttää hyväksi harhaanjohtavien yrityshakemistojen torjumiseksi; kehottaa komissiota antamaan mainitun direktiivin soveltamisalan laajentamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

16.   pitää myönteisenä Belgian esimerkkiä, jossa kaikki sopimattomasta menettelystä kärsimään joutuneet voivat ryhtyä oikeusteitse toimenpiteisiin asuinmaassaan;

17.   toteaa Itävallan esimerkin osoittavan, että uhrien oikeus ryhtyä kollektiivisiin oikeustoimiin yrityshakemistoyhtiöitä vastaan ammattiosuuskuntien tai niitä vastaavien toimijoiden välityksellä näyttää olevan tehokas oikeuskeino, joka voitaisiin sisällyttää aloitteisiin, joita komission kilpailun pääosasto parhaillaan valmistelee EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuvista vahingonkorvauksista ja joita terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto valmistelee ryhmäkanteista;

18.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että harhaanjohtavan mainonnan uhriksi joutuneita yrityksiä varten on olemassa selkeästi määritelty kansallinen viranomainen, jolle ne voivat valittaa ja hakea muutosta tilanteeseen silloinkin, kun harhaanjohtavan mainonnan uhrit ovat yrityksiä;

19.   kehottaa komissiota kehittämään kansallisten lainvalvontaviranomaisten käyttöön ohjeita parhaista käytännöistä, joita voidaan noudattaa, kun harhaanjohtavaa mainontaa koskevia tapauksia tulee viranomaisten tietoon;

20.   kehottaa komissiota jatkamaan kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta kolmansien maiden harhaanjohtavasti toimivat yrityshakemistoyhtiöt eivät aiheuttaisi haittaa Euroopan unionin yrityksille;

21.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

(2)  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(3)  EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/23

---

Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelma (2007–2010)

P6_TA(2008)0624

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 eurooppalaisesta ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmasta (2007–2010) (2008/2098(INI))

(2010/C 45 E/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 18, 136, 145, 149 ja 150 artiklan,

—	ottaa huomioon 6. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Liikkuvuuden avulla uusia ja parempia työpaikkoja: Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelma (2007–2010)” (KOM(2007)0773),

—	ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (1),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (2),

—	ottaa huomioon yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) 15 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2241/2004/EY (3),

—	ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (4),

—

ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (5),

—	ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla” (KOM(2007)0359),

—	ottaa huomioon 25. tammikuuta 2007 annetun loppuraportin ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (KOM(2007)0024),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2002 päivätyn komission tiedonannon ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevasta komission toimintasuunnitelmasta (KOM(2002)0072),

—	ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) Euroopan unionia vuonna 2007 koskevan talouskatsauksen työntekijöiden maantieteellisen liikkuvuuden esteiden poistamisesta ja erityisesti sen 8 luvun,

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopassa (KOM(2008)0424),

—	ottaa huomioon Eures-suuntaviivat ajanjaksolle 2007–2010, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 2006,

—	ottaa huomioon komission 16. maaliskuuta 2007 esittämän kertomuksen Eures-verkoston toiminnasta vuosina 2004–2005 ”Eures-verkoston merkitys yhtenäisten eurooppalaisten työmarkkinoiden luomisessa” (KOM(2007)0116),

—	ottaa huomioon suullisesti vastattavan kysymyksen B6-0136/2007 johdosta 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman kertomuksesta Eures-verkoston toiminnasta vuosina 2004–2005: yhtenäisten eurooppalaisten työmarkkinoiden luominen (6),

—	ottaa huomioon liikkuvuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 14 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman (7),

—	ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (8),

—	ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (KOM(2008)0412),

—	ottaa huomioon Euroopan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa koskevan vuoden 2006 Eurobarometri-tutkimuksen nro 261, jonka mukaan EU:n kansalaiset pitävät liikkuvuutta yhä tärkeämpänä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A6-0463/2008),

A.	ottaa huomioon, että vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisoikeus ovat EY:n perustamissopimuksen 18 ja 43 artiklassa määrättyjä oikeuksia ja että koulutusta ja ammatillista koulutusta koskevan liikkuvuuden edistämisestä määrätään EY:n perustamissopimuksen 149 ja 150 artiklassa,

B.	ottaa huomioon, että työntekijöiden liikkuvuus, joka on avainasemassa Lissabonin strategian tavoitteiden toteutumisessa, on edelleen vähäistä EU:ssa myös naisten keskuudessa,

C.	ottaa huomioon, että työntekijöiden turvallinen liikkuvuus EU:n tasolla on yksi perustamissopimuksen vahvistamista unionin kansalaisten perusoikeuksista, yksi Euroopan sosiaalisen mallin kulmakivistä sekä yksi pääasiallisista keinoista saavuttaa Lissabonin strategian tavoitteet,

D.	toteaa, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteen sovittamista ja täytäntöönpanoa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä olisi tarvittaessa mukautettava liikkuvuuden uusiin muotoihin ja sen varmistamiseksi, että EU:n siirtotyöläiset eivät menetä sosiaaliturvaa,

E.	ottaa huomioon, että noin 2 prosenttia työikäisistä kansalaisista asuu ja tekee töitä muualla kuin omassa valtiossaan ja että noin 48 prosenttia EU:n kaikista siirtolaisista on naisia,

F.

ottaa huomioon, että komissio on perustanut eurooppalaisten liikkuvuuden lisäämiseksi korkean tason asiantuntijafoorumin, jonka pääasiallinen tavoite on määritellä toimenpiteitä nuorison liikkuvuuden lisäämiseksi, liikkuvuuteen myönnettävän tuen tehostamiseksi ammattikoulutuksen alalla sekä taiteilijoiden, yritysjohtajien ja vapaaehtoisten liikkuvuuden lisäämiseksi,

G.	katsoo, että liikkuvuus on tärkeä osa uudistettua sosiaalista toimintaohjelmaa, jossa määritellään sen mahdollisuudet ja edellytetään saatavuuden ja solidaarisuuden periaatteita,

H.	ottaa huomioon, että dynaamiset työmarkkinat asettavat suuria haasteita työntekijöille ja erityisesti perheellisille naisille, jotka joutuvat tekemään kompromisseja työ- ja perhe-elämän välillä,

I.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien riittämätön mukauttaminen aiheuttaa vaikeuksia naisille esimerkiksi raskauden, lapsen kasvatuksen ja uramahdollisuuksien kannalta,

J.

ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on ollut ja on edelleen yksi perussopimuksen neljästä perusvapaudesta; ottaa huomioon, että työntekijöiden liikkumisvapauden varmistamisen osalta yhteisön lainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi sosiaaliturvan suhteen, mikä on helpottanut työntekijöiden liikkuvuutta unionin alueella; katsoo, että kaikki jäljellä olevat rajatylittävän liikkuvuuden hallinnolliset ja oikeudelliset esteet on poistettava; katsoo, että on tehtävä enemmän sen varmistamiseksi, että työntekijät tuntevat oikeutensa ja voivat vaatia niitä,

K.

ottaa huomioon, että koska liikkuvuuden varmistamiseen sisältyy työntekijöiden ja heidän perheidensä kaikkinaisiin tarpeisiin ja toimintaan liittyviä helpottavia tekijöitä, parlamentti on monissa päätöslauselmissaan kiinnittänyt huomion kotimaansa ulkopuolelle muuttaneiden unionin kansalaisten liikkuvuudelle ja oleskeluoikeudelle asetettuihin esteisiin ja että se on ehdottanut ratkaisuja niiden poistamiseksi,

L.

ottaa huomioon, että kokemus on osoittanut, että esteiden havaitseminen ja ehdotusten laadinta eivät ole riittäneet poistamaan täydellisesti näitä liikkumisvapaudelle ja liikkuvuudelle asetettuja esteitä; ottaa huomioon, että monissa yhteisön toimielinten asiakirjoissa on aiemmin käsitelty näitä ongelmia ja että niissä on ehdotettu monia korjaavia toimia, joita ei kuitenkaan ole aina pantu täytäntöön,

M.	ottaa huomioon, että parlamentti on pannut kyseisissä tapauksissa merkille, että tarvittavien toimien täytäntöönpanovalmius ei aina ulotu toimenpiteisiin, jotka ovat tärkeitä kansalaisille liikkuvuuden hallinnollisten ja juridisten esteiden poistamisen kannalta,

N.

ottaa huomioon, että parlamentti on ilmaissut hyvin monta kertaa kantansa tästä asiasta, joka vaikuttaa suoraan unionin kansalaisten elämään; katsoo, että sen on kansalaisten demokraattisesti ja suoraan vaaleilla valitsemana toimielimenä pyrittävä edelleen aktiivisesti etsimään ratkaisuja kaikkiin ongelmiin, joita kansalaiset kohtaavat käyttäessään oikeuttaan liikkuvuuteen EU:n alueella,

O.

katsoo, että jäsenvaltioiden kansalaisten tietoisuus unionin kansalaisuudesta ammentaa voimansa osittain työllistymismahdollisuuksista muualla sisämarkkinoilla, ja katsoo siksi, että taloudellisten etujen ei pitäisi olla liikkuvuuden ainoa moottori, vaan tavoitteeksi on asetettava myös, että tunne unionin kansalaisuudesta vahvistuu;

1.   pitää tervetulleena komission aloitetta ja vakuuttaa edelleen liikkuvuuden keskeistä merkitystä sekä työmarkkinoilla että jäsenvaltioiden ja alueiden välillä eurooppalaisten työmarkkinoiden vakiinnuttamisessa ja Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa; tukee toimintasuunnitelman käynnistämistä ja toivoo, että sille tiedotetaan säännöllisesti suunnitelmaan kuuluvien toimien täytäntöönpanon seurannasta;

2.   pitää myönteisenä komission aikomusta edistää oikeudenmukaisiin ehtoihin perustuvaa liikkuvuutta, mihin sisältyy pimeän työvoiman käytön ja sosiaalisen polkumyynnin torjuminen;

3.   pitää myönteisenä komission ehdotusta neuvoston suositukseksi nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopassa, mutta pitää valitettavana, että komissio ei ole antanut parlamentille riittävästi aikaa lausunnon laatimiseen ehdotuksesta ennen kuin suositus hyväksytään;

4.   toteaa, että Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi olisi tehokas väline nuorten vapaaehtoistyöntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa koskevan neuvoston suosituksen sisältämien toimien täytäntöönpanemiseksi;

5.   katsoo, että Euroopan unionin on tuettava työntekijöiden liikkuvuuden käsitteen sisällyttämistä kaikkiin yhteisön toimintalinjoihin, erityisesti niihin, jotka koskevat sisämarkkinoiden toteuttamista ja työntekijöiden suojelua sekä muualle lähetettyjä työntekijöitä ja epävarmoja työsuhteita koskevia säännöksiä, mikä voi vaikuttaa liikkuvuuteen EU:ssa ja syrjinnän torjumiseen; kehottaa komissiota luomaan liikkuvuutta koskevasta politiikasta ensisijaisen monialaisen politiikan, johon liittyvät kaikki olennaiset EU:n toimintalinjat ja johon osallistuvat jäsenvaltioiden viranomaiset kaikilla tasoilla;

6.   korostaa, että työntekijöiden liikkuvuus perustuu henkilöiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla koskevaan perusperiaatteeseen, josta on määrätty EY:n perustamissopimuksessa;

7.   kehottaa työntekijöiden liikkuvuuden edelleen edistämiseksi komissiota laatimaan pitkän aikavälin liikkuvuusstrategian, jossa otetaan huomioon työmarkkinoiden vaatimukset, taloudelliset suhdanteet ja EU:n laajentumisnäkymät, sillä pitkän aikavälin strategia on ainoa tapa taata työntekijöiden vapaa liikkuvuus selkkauksitta ja ottaa asianmukaisesti huomioon aivovuoto;

8.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon sellaisten eri-ikäisten naistyöntekijöiden erityistarpeet, jotka haluavat hyödyntää liikkumisen vapautta, ja sisällyttämään eurooppalaisen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelman neljään osa-alueeseen konkreettisia toimia, joiden avulla nämä tarpeet otetaan huomioon;

9.   kehottaa komissiota laittamaan etusijalle hallinnollisten käytänteiden sujuvoittamisen ja hallinnollisen yhteistyön synergiaetujen luomiseksi kansallisten toimielinten ja viranomaisten välille, sillä niiden keskinäinen toiminta on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä ratkaisemaan tehokkaasti jäsenvaltioiden välisiä ongelmia; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden pitäisi torjua tehokkaasti unionin tasolla, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kaikkia maantieteellisen liikkuvuuden lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä ja epäkohtia, kuten sitä, ettei liikkuvuuteen liittyviä kokemuksia tunnusteta urakehityksen tai sosiaaliturvan ja eläkkeiden yhteydessä, etenkään pienissä ja keskisuurissa yrityksissä;

10.   katsoo, että komission toimintasuunnitelmalla katetaan liikkuvuutta koskevat pääasialliset näkökohdat mutta että tarvitaan lisää toimia erityisesti koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välisten yhteyksien tiivistämiseksi, liikkuvuutta koskevan asiallisen tiedon jakamiseksi, työntekijöiden ja heidän perheidensä hankkimien kielellisten taitojen ylläpitämiseen, liikkuvuuteen valmistautumiseen vieraiden kielten opetuksella, samoin kuin ammatilliseen koulutukseen ja oppimisjärjestelmiin liittyviä toimia;

11.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti vieraiden kielten opetusta (erityisesti aikuisopetusta), koska kielelliset esteet ovat yksi tärkeimmistä jäljellä olevista työntekijöiden ja heidän perheidensä liikkuvuutta estävistä tekijöistä;

12.   katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava kansalaisten muuttaessa toiseen jäsenvaltioon, että työntekijöiden oikeuksia ja työehtosopimuksia noudatetaan täysimääräisesti syyllistymättä oman maan ja muiden maiden kansalaisten väliseen erotteluun; katsoo, että komission olisi siksi pyrittävä varmistamaan toimillaan, että maahan muuttaneita kansalaisia kohdellaan tasaveroisesti eikä heitä muuteta halpatyövoimaksi;

13.   kehottaa koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä vahvistaakseen komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan kysymyksen alakohtaisten yhteistoimintakomiteoiden käsiteltäväksi; katsoo, että yritykset ja ammattialat voisivat antaa säännöllisesti tietoja liikkuvuuden kannalta avoimimmista aloista;

14.   katsoo, että pitkän aikavälin ammatillinen liikkuvuus kaikilla aloilla voi olla ensiarvoisen tärkeää Lissabonin strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden edistämisen kannalta, jos sen yhteydessä varmistetaan työntekijöiden sosiaaliturva ja ammatillinen järjestäytymisoikeus jäsenvaltioiden perinteiden ja tapojen mukaisesti; uskoo, että Euroopan laajuinen suurempi ammatillinen liikkuvuus, yhdistettynä sopiviin työoloihin, koulutusohjelmiin ja sosiaaliturvajärjestelmiin, voi olla vastaus tämänhetkisiin globaaliin talouteen, väestön ikääntymiseen ja nopeaan työmarkkinoiden muutokseen liittyviin kehityssuuntiin, ja voi merkittävästi lisätä pyrkimyksiä vastata niiden tuomiin haasteisiin; korostaa, että on otettava huomioon liikkuvuuden yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat;

15.   on vakuuttunut, että ammatillinen liikkuvuus, jota olisi toteutettava parhaalla mahdollisella tavalla, on tarkoituksenmukainen keino lujittaa Lissabonin strategian taloudellista ja yhteiskunnallista ulottuvuutta, saavuttaa Euroopan uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman tavoitteet sekä vastata haasteisiin, kuten globalisaatioon, teollisuuden rakenneuudistuksiin, tekniikan kehittymiseen, väestönkehitykseen ja siirtotyöläisten kotouttamiseen; on lisäksi vakuuttunut, että ammattien ja alojen välinen liikkuvuus (ammatillinen liikkuvuus) antaa työntekijöille mahdollisuuden uudistaa ja mukauttaa tietämystään ja osaamistaan ja hyödyntää siten uusia uramahdollisuuksia;

16.   korostaa edelleen, että ammatillinen liikkuvuus, toteutettuna Lissabonin strategian tavoitteiden ja 27. kesäkuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa ehdotettujen kahdeksan joustoturvaperiaatteen mukaisesti, on avainasemassa sisämarkkinoiden tehokkaassa toiminnassa; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan tarkoituksenmukaisia toimia, joissa korostuvat joustoturvaperiaate ja työntekijöiden työllisyysturva, pitäen mielessä mahdollisuuksien, saatavuuden ja solidaarisuuden perusperiaatteet, joihin viitataan uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa;

17.   kehottaa jäsenvaltioita ja sidosryhmiä ottamaan huomioon ja poistamaan naispuolisten työntekijöiden liikkuvuutta estävät tekijät takaamalla muun muassa tasavertaiset mahdollisuudet ammattitaitoa vaativiin töihin ja korkeisiin virka-asemiin, tasavertaisen palkkauksen, joustavat työehdot, riittävät terveydenhuolto- ja lastenhoitopalvelut, korkeatasoiset koulutusmahdollisuudet lapsille ja eläkeoikeuksien siirrettävyyden sekä varmistamalla, että sukupuolistereotypioista luovutaan;

18.   suosittaa, että jäsenvaltiot ja alueelliset sekä paikalliset viranomaiset edistäisivät aktiivisesti erityisiä työllisyyttä, ammatillista koulutusta, yleissivistävää koulutusta, etäopetusta ja kieliä koskevia ohjelmia sellaisten työmarkkinoiden luomiseksi, joihin naisten on helpompi sopeutua, sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi;

19.   kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sekä työvoiman että maantieteellisen liikkuvuuden ensisijaisiksi painopisteiksi kansallisiin työllisyysohjelmiinsa ja elinikäisen oppimisen ohjelmiinsa;

20.   panee huolestuneena merkille, että jotkut jäsenvaltiot rajoittavat uusista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden työnsaantia, vaikka talousanalyysit ja tilastotiedot ovat osoittaneet rajoitukset perusteettomiksi ja kansalaisten ja hallitusten pelot aiheettomiksi; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että unionin toimielimet ja erityisesti Euroopan parlamentti osallistuisivat tiiviimmin menettelyyn, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat soveltaa ja perustella siirtymäkausia uusien jäsenvaltioiden kansalaisten pääsyyn niiden työmarkkinoille jo ensimmäisestä jäsenyysvuodesta alkaen, ja seuraisivat sitä tiiviimmin;

21.   korostaa, että työnantajat eivät saa käyttää työntekijöiden liikkuvuutta tilaisuutena alentaa palkkoja, leikata sosiaaliturvaa tai huonontaa yleisesti työoloja; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin kaikenlaisen syrjinnän poistamiseksi sekä varmistaakseen parhaat mahdolliset toimintaolosuhteet siirtotyöläisille ja heidän perheilleen;

22.   panee huolestuneena merkille jäsenvaltioiden toteuttamat tietyt toimet, joilla pyritään muuttamaan niiden omaa maahanmuuttoa koskevaa lainsäädäntöä ja tulkitsemaan ja soveltamaan työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta voimassa olevien yhteisön säännösten hengen ja kirjaimen vastaisesti; vaatii, että tällaisista toimista luovutaan välittömästi ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön – tarvittaessa yhteistyössä alkuperämaiden kanssa – kattavia integrointiohjelmia niiden unionin kansalaisten osalta, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen kyseisten jäsenvaltioiden alueella;

23.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota työskentelemään yhdessä valmistellakseen ja soveltaakseen toisessa jäsenvaltiossa työskennelleiden kotivaltioonsa palaavien kansalaisten ja heidän perheidensä yhteiskuntaan sopeuttamisohjelmia, sekä valvoakseen ja arvioidakseen niitä;

24.   myöntää, että vaikka liikkuvuus voi tarjota ratkaisun vastaanottavien maiden työvoimapulaan, se voi aiheuttaa työvoimapulaa maissa, joista nämä työntekijät tulevat; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että työmarkkinoiden ulkopuolella oleva väestönosa muodostaa kussakin maassa merkittävän osan työvoimapotentiaalista ja että sen aktivoiminen edellyttää resursseja yhtä lailla niin EU:lta kuin jäsenvaltioiltakin;

25.   kiinnittää komission huomion siihen, että Euroopan unionissa on edelleen monia hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä työntekijöiden liikkuvuudelle sekä eriasteisten tutkintojen ja ammatillisen kokemuksen vastavuoroiselle tunnustamiselle; vahvistaa sitoumuksensa löytää ratkaisuja näihin ongelmiin ja kehottaa komissiota valvomaan tarkasti yhteisön lainsäädännön vastaisia rajoituksia ja toteuttamaan toimia niiden torjumiseksi;

26.   kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan, ennen uusien kansallisten hoitoalaa ja kansanterveyttä sekä sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmiä koskevien lakien täytäntöönpanoa, rajatylittäviä vaikutuksia koskevan tutkimuksen, jotta tuodaan ennakolta esiin työvoiman liikkuvuuteen vaikuttavat ongelmat;

27.   katsoo, että rajatyöntekijöillä on erityisasema eurooppalaisen työvoiman liikkuvuudessa;

28.   kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen täytäntöönpanoa; katsoo, että vaikka tämän järjestelmän yhdenmukaistamista suunnitellaan vasta vuodelle 2010, sen nopeutettu toteuttaminen kaikissa jäsenvaltioissa voisi vähentää työntekijöiden kokemia esteitä;

29.   pitää myönteisenä komission aloitetta Euroopan unionin potilasturvallisuusverkostosta, joka on ensimmäinen askel kannustettaessa jäsenvaltioita ja EU:n sidosryhmiä tehostamaan yhteistyötä potilasturvallisuuden alalla; toteaa kuitenkin, että terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeva sääntely on edelleen monimuotoista eri puolilla EU:ta, ja kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita ja niiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden suhteen toimivaltaisia sääntelyviranomaisia jakamaan tietoja ja ottamaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä varten käyttöön standardoituja akkreditointijärjestelmiä, jotta potilasturvallisuus kyettäisiin varmistamaan koko EU:ssa;

30.   toteaa, että ammattitutkintojen vertailua, siirtämistä ja tunnustamista EU:n tasolla koskevan yhteisen järjestelmän puuttuminen muodostaa vakavan esteen rajat ylittävälle liikkuvuudelle; pitää myönteisenä komission aloitetta ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaisesta siirtojärjestelmästä;

31.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan työnantajien ja ammattialojen edustajat mahdollisimman pian mukaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen toteuttamiseen, jotta tutkintojen tunnustamisjärjestelmä saataisiin käyttöön työmarkkinoilla;

32.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia käynnistämään keskustelut palkka-asteikkojen yhdenmukaistamisesta eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen eri pätevyystasojen kanssa, jotta työntekijöiden liikkuvuus kyettäisiin takaamaan työntekijöiden taitoja vastaavalla palkkatasolla;

33.   kannustaa koulutusviranomaisia tekemään aktiivisemmin yhteistyötä jäsenvaltioiden päättämiä vaatimuksia vastaavien – virallisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimisen avulla hankittujen – pätevyyksien ja ammattien vastavuoroiseksi tunnustamiseksi; pitää tärkeänä sitä, että jäsenvaltiot ottavat tehokkaasti käyttöön eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja seuraavat asianmukaisesti ammatillisen koulutuksen eurooppalaista opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmää (ECVET) koskevia tulevia aloitteita, jotta kansallisen koulutusjärjestelmän ja elinikäisen oppimisen ohjelman tasoluokittelu mahdollistaa liikkuville työntekijöille koulutuksen jatkamisen; tukee komission sitoumusta kehittää Europass-todistus, joka helpottaisi tutkintojen ymmärrettävyyttä työnantajille; korostaa EURAXESS-palvelun eli tutkijoiden liikkuvuutta koskevan palvelusivuston tärkeyttä;

34.   pitää valitettavana, että eräissä jäsenvaltioissa ei arvosteta riittävästi elinikäistä oppimista koskevien strategioiden kehittämistä ja toteuttamista eikä niihin kohdenneta riittävästi varoja; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään aktiivisemmin EU:n rakennerahastoista ja erityisesti EU:n sosiaalirahastosta saatavaa rahoitusta tällaisten järjestelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen;

35.   kehottaa komissiota vähentämään lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä ja korostaa tarvetta parantaa sosiaaliturvaoikeuksien tunnustamista ja karttumista sekä eläkkeiden siirrettävyyttä koskevaa järjestelmää;

36.   katsoo, että sosiaaliturvamääräysten siirrettävyyttä voidaan koordinoida paremmin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1408/71 ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (9) sekä kahdenvälisten sopimusten pohjalta;

37.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 (jota aletaan soveltaa vuonna 2009) sekä niihin liittyvän sosiaaliturvaa ja korvauksia koskevan lainsäädännön; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota puuttumaan pikaisesti sosiaaliturvasta, eläkkeistä ja terveydenhoidosta esitettyihin vetoomuksiin ja valituksiin; tukee komission suunnitelmaa eurooppalaisen sairausvakuutuskortin elektronisen version käyttöön ottamisesta; ehdottaa, että myös E106-lomakkeesta pitäisi ottaa käyttöön elektroninen versio;

38.   kehottaa komissiota tarkistamaan viisumipolitiikkaansa tunnustettuihin EU:n vapaaehtoisohjelmiin osallistuvien kolmansien maiden kansalaisten osalta vapaamman viisumijärjestelmän käyttöön ottamiseksi, erityisesti EU:n naapurimaista tulevien vapaaehtoisten kohdalla;

39.   katsoo, että liikkuvuuden uusien muotojen vuoksi on tarpeen analysoida voimassa olevaa lainsäädäntöä sen säännösten ajantasaistamiseksi sekä sen mukauttamiseksi asianmukaisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden uusiin joustaviin ehtoihin ja siinä yhteydessä ottaa huomioon sekä työntekijöiden oikeuksien turvaaminen että siirtotyöläisten ja heidän perheidensä kohtaamat muut ongelmat; korostaa myös tarvetta tarkastella kaikissa jäsenvaltioissa työntekijöiden ja heidän perheidensä vapaata liikkuvuutta ja oleskeluoikeutta koskevan yhteisön lainsäädännön todellista täytäntöönpanoastetta; katsoo, että tarvittaessa olisi laadittava suosituksia lainsäädäntö- ja toimintakehyksen parantamisesta;

40.   toivoo keskustelua sosiaaliturvajärjestelmän ongelmista, muun muassa terveydenhuoltopalvelujen saatavuudesta ja siitä, että työntekijöiden liikkuvuus voi joissain tapauksissa johtaa sosiaalisten etuuksien menettämiseen; kehottaa komissiota tutkimaan, onko asetusta (EY) N:o 883/2004, täytäntöönpanoasetusta (ETY) N:o 574/72 ja asiaa koskevia hallinnollisia käytänteitä mukautettava työntekijöiden liikkuvuuden, myös lyhytkestoisen liikkuvuuden, muuttuviin malleihin ja uusiin muotoihin;

41.   katsoo, että komission olisi tutkittava liikkuvuuden esteitä, jotka johtuvat verotusta koskevien sopimusten ja uuden sosiaaliturva-asetuksen (asetus (EY) N:o 883/2004) riittämättömästä yhteensovittamisesta;

42.   tukee komission aietta parantaa direktiiviehdotustaan, joka koskee vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi lisäeläkeoikeuksien kertymistä ja säilyttämistä parantamalla, sillä työeläkejärjestelmien jatkuvasti laajentuessa on kehitettävä työntekijöiden kannalta suotuisia eläkeoikeuksien siirtoa koskevia sääntöjä; kehottaa siksi komissiota antamaan tarkistetun direktiiviehdotuksen työeläkkeiden siirrettävyydestä;

43.   katsoo, että perheellisten mies- ja naispuolisten työntekijöiden (sellaisten, joilla on lapsia ja muita huollettavia sukulaisia) liikkuvuus riippuu suuressa määrin palvelujen saatavuudesta ja hinnasta (muun muassa lasten ja vanhusten hoito, koulut, päiväkeskukset, erityispalvelut); katsoo samanaikaisesti, että ammatillisen liikkuvuuden olisi edistettävä henkilökohtaista kehitystä ja parannettava elämän ja työn laatua;

44.   katsoo kuitenkin, että ehdotus, jolla pyritään parantamaan tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa kansallisten viranomaisten välillä sekä ehdotusta eurooppalaisen sairaanhoitokortin sähköiseksi versioksi, olisi pantava täytäntöön ottaen huomioon asianmukainen tietosuoja; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että henkilötietoja ei käytetä muihin kuin sosiaaliturvaan liittyviin tarkoituksiin, paitsi jos asianomainen osapuoli antaa siihen nimenomaisesti luvan; toivoo saavansa lisätietoja tästä aloitteesta sekä siitä, millä tavoin se voi edistää työvoiman liikkuvuutta; kehottaa komissiota tutkimaan ja edistämään mahdollisuutta ottaa käyttöön piakkoin yhteinen Euroopan laajuinen kortti, johon sisältyvät kaikki tiedot sen haltijan maksamista sosiaaliturvamaksuista sekä hänen sosiaalisista oikeuksistaan kaikissa jäsenvaltioissa, joissa hän on työskennellyt;

45.   tukee TRESS-verkoston toimia ja katsoo, että sen pitäisi tutkia jatkuvasti liikkuvuuden eri muotoja, jotta ne voitaisiin mukauttaa yhteisön lainsäädäntöön; kehottaa komissiota ottamaan työnantajat ja ammattijärjestöt mukaan tähän verkostoon ja muistuttaa, että nimenomaan työnantajat usein tukevat työntekijöitä juridisissa kysymyksissä, jotka liittyvät sosiaaliturvaan tai työntekoa varten tarvittavien asiakirjojen hankkimiseen; korostaa, että Eures-verkoston tietokantojen on oltava mahdollisimman helposti käytettävissä ja että niitä on ajantasaistettava säännöllisesti ja että on varmistettava tietojen mahdollisimman laaja saatavuus; katsoo, että Eures-verkoston olisi toimittava rakenteellisessa ja institutionaalisessa yhteistyössä TRESS-verkoston kanssa;

46.   ilmaisee jatkuvan tukensa Eures-verkoston osallistumiselle työntekijöiden liikkuvuuden edistämiseen Euroopan unionissa; suosittelee, että Eures-verkoston palveluihin lisätään tietoja tiettyjen alojen erityisistä internet-verkoista ja www-sivustoista ja suosittelee lisäksi, että tämä verkosto tekee yhteistyötä muiden tietoa tarjoavien osapuolten ja erityisesti jäsenvaltioiden asiantuntijaelinten kanssa työllisyysmahdollisuuksista Euroopan unionissa ottaen erityisesti huomioon kansalliset työvoimaviranomaiset, jotka voivat tarjota työpaikanhakijoille suoraan yksilöllisesti räätälöityä opastusta;

47.   katsoo, että Eures-verkoston rajatylittävissä hankkeissa olisi asetettava etusijalle rajatylittävien vaikutusten tutkiminen ja niihin liittyvät seminaarit, jotta koordinointia koskeva asetus (EY) N:o 883/2004 voidaan panna täytäntöön tehokkaasti;

48.   tukee ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelman kolmannen tavoitteen päämääriä, jotka koskevat Eures-verkoston institutionaalisten valmiuksien vahvistamista; korostaa työmarkkinoiden monimuotoisuutta ja tarvetta tarjota palveluita, jotka on mukautettu kaikkien työntekijäluokkien, ennen kaikkea komission ohjelmassa yksilöityjen luokkien, toisin sanoen ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden, jotka ovat työmarkkinoilla epäedullisessa asemassa, mutta voivat vielä hyödyttää työmarkkinoita, oikeudelliselta asemaltaan muista työntekijöistä poikkeavien itsenäisten ammatinharjoittajien, tauon jälkeen työelämään palaavien työntekijöiden, jne. tarpeita ajatellen; korostaa, että kaiken Eures-verkoston kautta käytettävissä olevan tiedon tulee olla vammaisten henkilöiden saatavilla;

49.   kehottaa liikkuvuuden lisäämiseksi jäsenvaltioita järjestämään työvoimaviranomaisten välityksellä kaikille työntekijöille, ulkomailla työskentelyä harkitsevat mukaan lukien, yhden palvelupisteen, josta he voivat saada tietoja ulkomailla työskentelemisen mahdollisuuksista, hallinnollisista tekijöistä, sosiaalisista oikeuksista ja oikeudellisista edellytyksistä;

50.   tukee EURES-verkoston muuttamista ammatillisen liikkuvuuden informaatioportaaliksi, joka toimisi keskitettynä neuvontapisteenä ja josta kiinnostuneet voisivat saada tietoja ammatillisen liikkuvuuden kaikista puolista, eivät pelkästään vapaista työpaikoista, sosiaaliturvasta, terveydenhoidosta, eläkkeistä tai pätevyyksien vastaavuuksista vaan myös kielellisistä seikoista, asunnoista, puolison työmahdollisuuksista, lasten koulutuksesta ja yleensä kotoutumisesta kohdevaltioon; huomauttaa, että tarpeen mukaan se olisi ulotettava koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina sellaiset, jotka eivät ole vielä saavuttaneet pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa;

51.   tukee täysin jo olemassa olevia tiedonhankintamenetelmiä, mutta ehdottaa samalla, että kaikki asiaankuuluvat sivustot, portaalit jne., pitäisi tarkistaa niiden tehokkuuden kannalta, ja jos tarpeellista, niitä pitäisi järjestää uudelleen, yhdenmukaistaa tai ryhmitellä niiden käyttäjäystävällisyyden parantamiseksi;

52.   kiinnittää huomion maaseutu-, saaristo- ja vuoristoalueiden sekä syrjäisten alueiden kansalaisten pääsyyn Eures-verkostoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan myös näille väestöryhmille mahdollisuuden käyttää kyseisten www-sivustojen tietoja;

53.   katsoo, että 2 miljoonan euron lisätalousarvio, joka on varattu vuoteen 2013 saakka innovatiivisille liikkuvuutta edistäville hankkeille, on liian vaatimaton, kun se suhteutetaan tarpeeseen tiedottaa mahdollisimman monille unionin kansalaisille ammatillisesta liikkuvuudesta unionissa ja eri ohjelma-asiakirjoissa vahvistettuihin työvoiman liikkuvuuden edistämistavoitteisiin;

54.   korostaa tarvetta laatia vertailukelpoisia ja luotettavia tilastoja työntekijöiden, opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuusvirroista, jotta komissiolla olisi käytössään paremmat tiedot liikkuvuudesta ja jotta se pystyisi paremmin seuraamaan edellä mainitun toimintasuunnitelman toteutumista;

55.   katsoo, että kansalaisilla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi tietoa ulkomailla saadun työkokemuksen tuomasta mahdollisesta ammatillisesta ja uraa koskevasta hyödystä eikä ulkomailla työskentelyyn liittyvistä työllisyys- ja sosiaaliturvaehdoista eikä myöskään siitä, miten tämä osaltaan edistää eurooppalaista kulttuuri-integraatiota; tukee komission toimia, joilla kansalaisille tiedotetaan näistä näkökohdista;

56.   kiinnittää huomion parlamentin vuonna 2007 käynnistämään vammaisille tarkoitettuun harjoitteluohjelmaan ja vammaisille tarkoitettuun komission vuoden 2008 syksyllä käynnistämään harjoitteluohjelmaan; katsoo, että nämä myönteiset toimet edistävät vammaisten liikkuvuutta ja voivat auttaa huomattavasti heidän työelämään pääsyään; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään vastaavia parhaita käytänteitä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

57.   kiinnittää huomionsa siihen, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä koheesiorahaston ja erityisesti EU:n sosiaalirahaston rahoittamia liikkuvuutta edistäviä toimia ja vaihdettava tietoja niihin liittyvistä hyvistä käytänteistä ja vastavuoroisen oppimisen järjestelmistä;

58.   katsoo, että verkkopalvelujen lisäksi pitäisi miettiä muiden tiedontarjoamiskeinojen käyttöön ottamista jäsenvaltioissa ja EU:n alueilla, jotta jäsenmaissa voitaisiin tarjota enemmän tietoa ammatillisesta liikkuvuudesta; katsoo, että pitäisi perustaa EURES-palveluun liittyvä ammatillisen liikkuvuuden puhelinpalvelukeskus, joka tarjoaisi nopeasti tietoa työntekijöiden esittämiin kysymyksiin kansallisella kielellä ja vähintään toisella Euroopan unionin kielellä;

59.   ilmaisee jatkuvan tukensa työpaikkamessuille, Euroopan työpaikkapäiville ja eurooppalaiselle ammatillisen liikkuvuuden kumppanuudelle; katsoo kuitenkin, että näihin toimiin varattu talousarvio ei ole riittävä ottaen huomioon EU:n toimien tunnetuksi tekemiselle asetetut tavoitteet;

60.   korostaa, että olisi erotettava selvästi taiteilijoiden ammatillinen liikkuvuus unionin työntekijöiden liikkuvuudesta yleensä, kun otetaan huomioon esittävän taiteen luonne ja epäsäännöllisyys sekä ennakoimisen vaikeus, joka johtuu erityisistä työjärjestelyistä;

61.   tunnustaa tiettyjen sellaisten ammattialojen, kuten kulttuurin ja urheilun, erityispiirteet, joille maantieteellinen ja ammatillinen liikkuvuus on luonteenomaista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan näillä aloilla työskentelevien olosuhteita huolellisesti sekä toteuttamaan tarpeellisia toimia erityisesti työntekijöiden oikeuksien osalta, jotta hallinnolliset toimet eivät hankaloita heidän liikkuvuuttaan;

62.   pitää myönteisenä, että komission toimintasuunnitelmaan sisältyy myös toimia kolmansien maiden kansalaisten tilanteen kohentamiseksi; suosittaa, että työntekijöiden liikkuvuutta edistävässä integroidussa politiikassa otettaisiin aina huomioon kolmansien maiden kansalaisten siirtolaisuus;

63.   korostaa kansallisten viranomaisten tiiviin yhteistyön tarvetta, jotta voidaan kansallista toimivaltaa rajoittamatta tunnistaa ja poistaa epäoikeudenmukaisuudet oikeus- ja verotusasioiden aloilla;

64.   pitää tärkeänä tietoisuuden lisäämistä mahdollisuuksista lähettää vetoomuksia ja valituksia ammatillisen liikkuvuuden esteistä ja asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomuksista;

65.   tukee ja kannustaa ”oikeudenmukaisen liikkuvuuden” käsitteen käyttöönottoa ja pyytää komissiota valvomaan sen soveltamista esimerkiksi ottamalla mukaan työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöt, jotta estetään pimeää työtä ja työolojen huonontamista;

66.   kehottaa yrityksiä tukemaan työntekijöiden liikkuvuutta esimerkiksi joustavilla työajoilla ja etätyöllä;

67.   kehottaa komissiota kehittämään välineitä, joilla voidaan poistaa työntekijöiden liikkuvuutta jarruttavia monimutkaisia tekijöitä, jotka voivat estää työntekijää valitsemasta ulkomailla työskentelyn, kuten vaikeudet löytää työpaikkaa puolisolle, muutosta aiheutuvat korkeat kustannukset, kielimuuri, sukupuolten väliset palkkaerot ja tiettyjen verotuksellisten etujen taikka kansalliseen eläkevakuutus-, sairasvakuutus- tai työttömyysvakuutusjärjestelmään osallistumisen menettämisen riski; korostaa elinikäisen oppimisen, etenkin kielten oppimisen, merkitystä, sillä se on tarpeen, jotta kyetään vastaamaan työvoimamarkkinoiden muuttuviin haasteisiin;

68.   panee tyytyväisenä merkille komission aikeen ryhtyä jatkotoimiin vuonna 2005 antamansa direktiiviehdotuksen, ja siihen vuonna 2007 antamansa tarkistetun ehdotuksen direktiiviksi työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi parantamalla lisäeläkeoikeuksien kertymistä ja säilyttämistä, osalta;

69.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan heikossa asemassa olevien väestöryhmien liikkuvuutta ja edistämään niiden kohtaamien esteiden poistamista luomalla lisää laadukkaita työpaikkoja, torjumalla syrjintää, torjumalla sosiaalisen syrjäytymisen uusia muotoja, tukemalla sukupuolten välistä tasa-arvoa, tukemalla perheitä ja varmistamalla tehokkaasti työpaikkojen, asumispalvelujen ja liikennepalvelujen saatavuus;

70.   korostaa, että naiset, joilla on lapsia, eivät ole yhtä liikkuvia kuin miehet, ja edellyttää, että tämän epäkohdan kompensoimiseksi toteutetaan tarvittavat toimet;

71.   tukee SOLVIT-järjestelmää välineenä, jonka avulla ratkaistaan nopeasti sisämarkkinoihin ja ammatilliseen liikkuvuuteen liittyviä ongelmia; suosittaa lisävaroja SOLVIT-järjestelmää varten;

72.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään nuorten ammattilaisten liikkuvuutta koskevia tukiohjelmia; katsoo, että näiden ohjelmien pitäisi perustua työntekijän ja työnantajan väliseen suhteeseen ja että niissä pitäisi tunnustaa kotimaan ulkopuolella hankitun kokemuksen, kykyjen ja taitojen, kielitaito mukaan luettuna, tuoma lisäarvo;

73.   katsoo, että koska opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuus ovat tärkeitä ammatillisen liikkuvuuden osatekijöitä, olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota Bolognan prosessin ja Erasmuksen kaltaisiin aloitteisiin, Leonardo da Vinci -ohjelmaan ja muihin ohjelmiin Euroopan ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaa täytäntöön pantaessa;

74.   suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kuulla kaikkia unionin ammatillisen liikkuvuuden edistämisessä toimivia osapuolia; katsoo, että tämä vuoropuhelu edistää avoimuutta, kannustaa verkostoitumiseen ja parhaiden käytänteiden vaihtoon sekä innovatiivisiin lähestymistapoihin liikkuvuuden lisäämiseksi ja nopeuttaa laaja-alaista liikkuvuuden toteuttamista sekä vakiinnuttaa perusperiaatteet ja arvot;

75.   tunnustaa Comenius-, Erasmus- ja Leonardo-ohjelmien hyödyllisyyden nuorten ulkomailla opiskelun edistämisessä ja korostaa niiden merkitystä myöhemmän ammatillisen liikkuvuuden kannalta; kehottaa komissiota tarkastelemaan, voidaanko ohjelmien saatavuutta laajentaa epäedullisessa asemassa oleviin ryhmiin heidän erityistarpeensa huomioon ottaen;

76.   toivoo eurooppalaisilta kouluilta ja yliopistoilta sekä hallituksilta vahvaa sitoutumista ammatillisen liikkuvuuden voimakkaaseen edistämiseen esimerkiksi osallistumalla komission tiedonannossa mainittuun sidosryhmien verkostoon;

77.   katsoo, että yksityisten tai julkisten yhtiöiden yhteistyötä oppilaitosten kanssa olisi vahvistettava;

78.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(2)  EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.

(3)  EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6.

(4)  EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2.

(5)  EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1.

(6)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 159.

(7)  EYVL C 371, 23.12.2000, s. 4.

(8)  EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(9)  EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/33

---

Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta — Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano

P6_TA(2008)0625

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 tiedosta, luovuudesta ja innovoinnista elinikäisen oppimisen ansiosta — Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano (2008/2102(INI))

(2010/C 45 E/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 149 ja 150 artiklan,

—

ottaa huomioon 12. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta — Luonnos Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskevaksi neuvoston ja komission yhteiseksi raportiksi vuonna 2008” (KOM(2007)0703) sekä siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SEC(2007)1484,

—	ottaa huomioon yksityiskohtaisen työohjelman, joka koskee Euroopan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien (1) tavoitteiden seurantaa, ja yhteiset väliaikaraportit sen täytäntöönpanon edistymisestä,

—	ottaa huomioon neuvoston 15. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman koulutuksesta Lissabonin strategian avaintekijänä (2),

—	ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2006/1720/EY (3),

—	ottaa huomioon neuvoston 15. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman uusista taidoista uusia työpaikkoja varten (4),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden 28. elokuuta 2007 päivätyn valmisteluasiakirjan SEC(2007)1098 ”Towards more knowledge-based policy and practice in education and training” (Tavoitteena enemmän tietoon perustuva politiikka ja käytäntö koulutusalalla),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 23. huhtikuuta 2008 antaman suosituksen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (5),

—	ottaa huomioon eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamisessa 15. helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/143/EY (6),

—	ottaa huomioon liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen laatuperuskirjan (7),

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman urheilun asemasta koulutuksessa (8),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista (9),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman aikuiskoulutuksesta: Oppia ikä kaikki (10),

—	ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessista ja opiskelijoiden liikkuvuudesta (11),

—	ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman opettajankoulutuksen laadun parantamisesta (12),

—	ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0455/2008),

A.	ottaa huomioon, että Euroopan unioni pyrkii olemaan vuoteen 2010 mennessä maailman johtaja koulutusjärjestelmien laadussa ja että nämä järjestelmät ovat elintärkeitä Lissabonin prosessin edistyksen jatkumiselle,

B.	toteaa, että yliopistojen autonomian ja vastuuvelvollisuuden lisäämisessä on edistytty, ja niille tämän prosessin yhteydessä annettavaa tukea on vahvistettava,

C.	ottaa huomioon, että koulutusjärjestelmien olisi tarjottava yhtäläiset mahdollisuudet naisille ja miehille,

D.

ottaa huomioon, että tasa-arvonäkökulman sisällyttäminen koulutuspolitiikkaan on välttämätöntä Lissabonin strategian onnistumisen kannalta, sillä yksi sen tavoitteista on puuttua naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon Euroopan työmarkkinoilla ja erityisesti saavuttaa naisten 60 prosentin työllisyysaste vuoteen 2010 mennessä,

E.	katsoo, että jäsenvaltioiden on yhteistyön ja hyvien käytäntöjen vaihdon kautta toteutettava kansallisten koulutusjärjestelmiensä uudistus,

F.	katsoo, että Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimat johdonmukaiset ja kattavat elinikäisen oppimisen strategiat ja välineet olisi toteutettava yhtenäisesti Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi ja osaamiskolmion vahvistamiseksi,

G.	katsoo, että Eurooppa tarvitsee korkeampia osaamistasoja ja että luovuutta ja innovaatiota olisi edistettävä koulutuksen kaikilla tasoilla,

H.	katsoo, että olisi tehtävä järjestelyjä tulevia osaamistarpeita varten ympäristön ja yhteiskunnan aloilla esimerkiksi asettamalla ilmastonmuutos- ja muut ympäristökysymykset poikkialaisiksi aiheeksi kaikissa oppimismuodoissa,

I.	katsoo, että opintosuunnitelman olisi tuettava opiskelijan henkilökohtaista kehitystä niin, että siihen sisältyy ihmisoikeuksien ja eurooppalaisten arvojen opetus,

J.	katsoo, että koulutusjärjestelmien laatua ja tehokkuutta sekä niiden saatavuutta kansalaisille olisi pidettävä tärkeinä poliittisina tavoitteina Euroopan tasolla,

K.	katsoo, että koulutuksessa on aina huomioitava paikalliset ja alueelliset mahdollisuudet, ominaispiirteet ja tarpeet;

1.   pitää tervetulleena edellä mainittua komission 12. marraskuuta 2007 antamaa tiedonantoa ja siinä yksilöityjä parannuksia;

2.   panee merkille, että koulutuksen alan toimia pitäisi tukea johdonmukaisesti sosioekonomisilla täydentävillä toimenpiteillä Euroopan kansalaisten yleisten elinstandardien parantamiseksi;

3.   painottaa, että maahanmuuttajat ja vähemmistöt (etenkin romanit) on integroitava ja että on työskenneltävä erityistarpeita omaavien ryhmien (ensi kädessä naisten, vammaisten ja vanhusten) osallistamiseksi koulutuksen kaikille tasoille ja alueille; katsoo, että maahanmuuttajille olisi tarjottava lisätukea, ja koulutetun henkilökunnan, joka kuuluu samaan vähemmistöön tai ainakin puhuu heidän kotikieltään, olisi avustettava etnisiä vähemmistöjä ja romaneja;

4.   korostaa urheilun merkitystä koulutuksessa ja tarvetta kiinnittää erityishuomiota urheiluun esimerkiksi tehostamalla liikuntaopetuksen ja urheilun tarjontaa kaikessa koulutuksessa esikoulusta yliopistoon, ja vaatii, että opetussuunnitelmassa on viikoittain vähintään kolme opetustuntia liikuntaa ja että kouluja tuetaan, jotta ne voisivat mahdollisuuksien mukaan ylittää tämän säädetyn vähimmäismäärän;

5.   korostaa perheiden ja sosiaalisen ympäristön tärkeää roolia koulutuksen kaikissa näkökohdissa;

6.   toteaa, että koulutus on olennaisen tärkeää sekä naisten että miesten sosiaaliselle ja henkilökohtaiselle kehitykselle; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää vahvistaa koulutusta naisten ja miesten tasa-arvon edistämistä koskevan tavoitteen kannalta olennaisen tärkeänä tukipaaluna;

7.   pahoittelee, että koulutusjärjestelmät eivät enempää rohkaise naisia suuntautumaan sellaisille ammatti- ja koulutusaloille, joilla miehet ovat perinteisesti olleet yliedustettuina, mutta suhtautuu myönteisesti sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin ja kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään ohjelmia, joiden tavoitteena on tarjota naisille mahdollisimman monipuolista ammatillista ohjausta sekä tukea työmarkkinoilla;

8.   korostaa, että laadukkaaseen elinikäiseen oppimiseen liittyvissä asioissa naisten ja miesten mahdollisuuksien välillä tällä hetkellä ilmenevä epätasa-arvoisuus on erityisen kouriintuntuvaa saarilla ja maantieteellisesti ja sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla; kehottaa näin ollen tehostamaan koulutusaloitteiden edistämistä aluepolitiikan puitteissa;

9.   toteaa, että naisten osuus on edelleen vähäinen tietyillä koulutusaloilla kaikilla tasoilla, myös tutkimusalalla; tukee sen vuoksi konkreettisia ja myönteisiä toimia tilanteen korjaamiseksi;

10.   huomauttaa, että opiskelunsa keskeyttäneet opiskelijat, erityisesti nuoret äidit, saattavat kohdata syrjintää, ja kehottaa entistä joustavampaan lähestymistapaan, jotta opintojen tai koulutuksen jatkaminen lapsen syntymän jälkeen sekä opintojen yhteensovittaminen ammatillisen ja perhe-elämän kanssa helpottuisivat;

11.   toteaa, että opintosuunnitelmien ja opetuksen laatua on parannettava yleisesti, opettajien sosiaaliturvaa on parannettava ja erityistä huomiota on kiinnitettävä opettajien jatkokoulutukseen ja liikkuvuuteen;

12.   painottaa, että medialukutaitoa ja tieto- ja viestintätekniikan tietämystä olisi edistettävä voimakkaasti, ja suosittelee, että mediakasvatus olisi kiinteä osa opetussuunnitelmaa kaikilla opetustasoilla ja että opettajille tarjotaan pakollisia mediaopetukseen liittyviä oppijaksoja;

13.   huomauttaa, että siirtymistä eri koulutusjärjestelmien ja virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen välillä on helpotettava;

14.   vaatii neuvostoa seuraamaan kunkin jäsenvaltion koulutusta ja oppimista koskevien eurooppalaisten politiikkojen käytännön täytäntöönpanoa; katsoo, että kansallisten hallitusten olisi asetettava kansalliset tavoitteet tällä alalla avoimella tavalla ja otettava käyttöön asianmukaista lainsäädäntöä ja asianmukaisia toimenpiteitä eurooppalaisten standardien saavuttamisen varmistamiseksi ja erityisesti, jotta voidaan taata EU:n tasolla hyväksyttyjen välineiden soveltaminen, esimerkkeinä suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista, eurooppalainen tutkintojen viitekehys ja Europass (13);

Esiasteen koulutus

15.   korostaa, että on osoitettava entistä enemmän varoja materiaalia ja tiloja koskevien olosuhteiden parantamiseen sekä kasvattajien jatkuvaan koulutukseen, jotta voidaan nostaa esikouluopetuksen tasoa, ja kohdennettava enemmän varoja investointeihin; toteaa, että korkealaatuisen esikouluopetuksen saanti on hyvä tapa taata kaikkien lasten ja erityisesti epäsuotuisissa oloissa elävien ja vähemmistöihin kuuluvien lasten mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen;

16.   pitää tärkeänä, että lasten perustaidot kehittyvät, he oppivat äidinkieltään tai asuinmaansa kieltään ja saavat luku- ja kirjoitustaidon mahdollisimman pian;

17.   uskoo, että toisen kielen oppiminen olisi aloitettava tässä varhaisessa vaiheessa, mutta varhaislapsuudessa kieliä tulisi oppia leikkien ja ilman suorituspakkoa;

18.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita saattamaan esiasteen koulutuksen pakolliseksi;

Perusasteen ja toisen asteen koulutus

19.   korostaa, että on kiinnitettävä erityishuomiota yksilöihin, jotka voisivat muutoin jättäytyä koulutuksesta myöhemmässä vaiheessa; uskoo, että olisi hyväksyttävä erityisiä ohjelmia ja toimenpiteitä koulunsa keskeyttävien määrän vähentämiseksi ja että tapauksissa, jolloin keskeyttämistä ei voida estää ja se jatkuu edelleen, kyseisiä yksilöitä olisi tuettava ja heille olisi annettava mahdollisuuksia integroitua uudelleen yhteiskuntaan ja saada sopivaa koulutusta;

20.   painottaa, että perusasteen ja toisen asteen koulutuksen olisi tarjottava lapsille keinot ajatella itsenäisesti, luovasti ja innovatiivisesti ja että heistä olisi tehtävä kriittisesti tiedotusvälineisiin suhtautuvia ja itse ajattelevia kansalaisia;

21.   pitää tärkeinä kunkin jäsenvaltion koulujen opetussuunnitelmia, joiden tulisi sisältää kursseja lasten luovuuden ja innovatiivisuuden tukemiseksi ja kehittämiseksi;

22.   katsoo, että opintosuunnitelmia ja niiden sisältöä on päivitettävä jatkuvasti, jotta ne olisivat edelleen asianmukaisia, jolloin yrittäjyyteen liittyvien taitojen ja vapaaehtoistyön tärkeä merkitys korostuu henkilökohtaisen kehityksen tukemiseksi, ja korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on painotettava nykyistä enemmän opettajien koulutusta ja annettava sitä varten entistä enemmän varoja, jotta voidaan saavuttaa merkittävää kehitystä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa työohjelman ”Koulutus 2010” yhteydessä ja jotta voidaan tukea elinikäistä oppimista Euroopan unionissa;

23.   on vakuuttunut, että lasten olisi opeteltava toista vierasta kieltä mahdollisimman varhain;

24.   tukee voimakkaasti vieraiden kielten oppimista hyvin varhaisessa iässä ja kieliopintojen sisällyttämistä kaikkiin peruskoulun opetussuunnitelmiin; painottaa, että riittävät investoinnit vieraiden kielten opettajien palkkaamiseen ja koulutukseen ovat ehdottoman tärkeitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

25.   katsoo, että opiskelijoiden henkilökohtaisten lahjojen, erityisvalmiuksien ja heillä luonnostaan olevien kykyjen kehittämisen on oltava tärkein tavoite tässä vaiheessa koulutusta; toteaa, että nämä valmiudet voivat myöhemmin olla työn ja työllisyyden pohjana;

26.   tähdentää, että olisi kiinnitettävä erityishuomiota opiskelijoihin, jotka eivät ole hankkineet tai eivät hanki perustaitoja, samoin kuin erittäin lahjakkaisiin opiskelijoihin, jotta he voivat kehittää keskimääräistä suurempia kykyjään ja lahjojaan edelleen mahdollisimman hyvin;

27.   suosittaa, että jäsenvaltiot parantavat huomattavasti opettajien akateemisia ja ammatillisia tutkintoja sekä heidän ammatillista opetustaan ja eliniän kestävää oppimista;

28.   tukee voimakkaasti opettajien jatkuvan ja johdonmukaisen ammatillisen kehittämisen edistämistä koko heidän uransa ajan; katsoo, että kaikilla opettajilla olisi oltava säännöllisiä mahdollisuuksia parantaa ja päivittää taitojaan ja hankkia lisäpätevyyttä sekä parantaa pedagogista osaamistaan;

29.   suosittelee, että opetussuunnitelmiin lisätään mahdollisimman nopeasti unionia koskevaa kansalaiskasvatusta, jotta parannettaisiin uuden sukupolven tietämystä unionin arvoista liittyen eri teemoihin ja aloihin, kuten ihmisoikeuksiin, kulttuuriseen monimuotoisuuteen, suvaitsevaisuuteen, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen;

Ammatillinen koulutus

30.   panee merkille, että ammatillisen koulutuksen laatua ja houkuttelevuutta on tehostettava;

31.   huomauttaa, että ammatillinen koulutus olisi yhdistettävä paremmin ja integroitava johdonmukaisemmin Euroopan talouteen ja kansallisiin talouksiin, jotta koulutus voidaan sovittaa paremmin työmarkkinoille;

32.   vaatii tehostamaan merkittävästi opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta (ei ainoastaan maantieteellisesti vaan myös ammatillisen ja korkeamman koulutuksen välillä);

Korkea-asteen koulutus

33.   katsoo, että yliopiston opintosuunnitelmia olisi nykyaikaistettava vastaamaan nykyisiä ja tulevia sosioekonomisia tarpeita;

34.   suosittelee, että korkeammissa oppilaitoksissa kehitetään ensisijaisesti monitieteellisiä eli yksittäiset tieteenalat ylittäviä opinto-ohjelmia sellaisten asiantuntijoiden kouluttamiseksi, jotka pystyvät ratkaisemaan nykymaailman monimutkaisia ongelmia;

35.   painottaa, että opiskelijoiden ja koululaisten kiinnostusta tekniikan, luonnontieteiden ja ympäristönsuojelun alan sisältöön ja opinto-ohjelmiin olisi lisättävä;

36.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yliopistojen ja yritysten kumppanuuksia sekä myös yliopistojen ja monien muiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten sidosryhmien kumppanuuksia;

37.   panee merkille, että eurooppalaisten korkeakoululaitosten välistä yhteistyötä on tehostettava huomattavasti ja että lisäksi tutkinnot olisi tehtävä mahdollisimman helpoiksi siirtää;

38.   huomauttaa, että korkea-asteen opettajien ja luennoitsijoiden työpanosta on ajantasaistettava jatkuvasti ohjelmien, sisältöjen ja työmenetelmien suhteen;

39.   ehdottaa, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti kytkettäisiin Bolognan prosessiin ja otettaisiin huomioon Euroopan korkea-asteen koulutuksen uudistuksen yhteydessä;

40.   suosittaa vahvasti, että jäsenvaltiot parantavat opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta, mukaan lukien liikkuvuutta maiden, ohjelmien ja opinalojen välillä; pitää tässä yhteydessä erittäin tärkeänä, että edellä mainittu liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja pannaan täytäntöön, jotta voidaan luoda todellinen elinikäistä oppimista ja jatkokoulutusta koskeva eurooppalainen alue ja jotta voidaan tukea taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteistyötä;

Elinikäinen oppiminen

41.   katsoo, että työnantajia olisi kannustettava jatkuvasti koulutuksen järjestämiseen työntekijöilleen sekä tarjottava aloitteita, jotta heikosti koulutetut voivat osallistua elinikäisen oppimisen ohjelmiin;

42.   panee merkille, että pitkäaikaistyöttömät naiset, ihmiset, joilla on erityisiä tarpeita, kasvatuskodeissa olleet ja entiset vangit olisi erityisesti otettava huomioon;

43.   korostaa, että erityisesti naisia tulee kannustaa osallistumaan koulutukseen ja jatkokoulutukseen ja että tässä yhteydessä on tarjottava ja tuettava myös erityisiä ohjelmia, joilla edistetään naisten elinikäistä oppimista;

44.   painottaa, että heikosti koulutettuja ja vanhempia työntekijöitä olisi erityisesti rohkaistava ja että on luotava kannustimia, joilla edistetään heidän osallistumistaan elinikäiseen oppimiseen liittyviin ohjelmiin;

45.   vaatii, että aikuisopetuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmissa kiinnitetään erityistä huomiota työmarkkinoilla kaikkein epäedullisimmassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, erityisesti nuoriin, naisiin, varsinkin maaseutualueilla, sekä vanhuksiin;

46.   kehottaa ottamaan huomioon, että naisille ja miehille suunnattu vanhemmuuskasvatus on olennaisen tärkeää ihmisten hyvinvoinnin, köyhyyden torjunnan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta; toivoo näin ollen, että monialaisia elinikäisen koulutuksen ohjelmia sekä vanhemmuuskasvatuksen ohjaajien koulutusohjelmia otetaan käyttöön opetus- ja koulutusalalla;

47.   korostaa, että elinikäisen oppimisen kautta hankitutut tiedot ja tutkinnot olisi tunnustettava paljon laajemmin ja helpommin, ja katsoo tältä osin, että on myös tehostettava edellä mainittujen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja Europassin toteuttamista elinikäistä oppimista tukevina välineinä;

48.   katsoo, että sekä Euroopan että kansallisten viranomaisten olisi tarjottava enemmän varoja toimenpiteisiin, joilla edistetään liikkuvuutta elinikäisen oppimisen kaikissa vaiheissa;

49.   vaatii, että edellä mainitun liikkuvuutta koskevan peruskirjan hyödyt tunnustetaan ja niitä hyödynnetään ja että jäsenvaltiot toteuttavat niitä käytännössä, ja kehottaa komissiota arvioimaan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

50.   vaatii, että kaikille perheellisille opiskelijoille ja työntekijöille olisi taattava mahdollisimman paljon sosiaalipalveluja ja tukitoimia (esimerkiksi lastenhoitoa);

51.   uskoo, että vapaaehtoispalvelut olisi integroitava Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanoon ja tunnustettava samassa yhteydessä;

52.   on vakuuttunut, että olisi tehostettava mielipiteiden vaihtoa ja vastavuoroista koulutusta eri ikäryhmien parissa;

53.   tähdentää, että elinikäisen oppimisen ohjelmissa on tuettava yrittäjyyttä, millä mahdollistetaan, että kansalaiset perustavat pk-yrityksiä ja tyydytetään yhteiskunnan ja talouden tarpeet;

54.   kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainittujen tavoitteiden tukemiseksi olisi luotava elinikäistä oppimista koskevat opastuspalvelut ja kaikkien ikäryhmien oppijoille suunnattu tiedotus;

*

* *

55.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EYVL C 142, 14.6.2002, s. 1.

(2)  EUVL C 300, 12.12.2007, s. 1.

(3)  EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.

(4)  EUVL C 290, 4.12.2007, s. 1.

(5)  EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.

(6)  EUVL L 64, 4.3.2006, s. 60.

(7)  EUVL L 394, 30.12.2006, s. 8.

(8)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 131.

(9)  EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.

(10)  Hyväksytyt tekstit P6_TA(2008)0013.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0423.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0422.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2241/2004/EY, tehty 15. joulukuuta 2004, yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6).

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/39

---

Neuvoston lähestymistapa Euroopan petostentorjuntavirastoa OLAFia koskevan asetuksen tarkistamiseen

P6_TA(2008)0632

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 neuvoston lähestymistavasta OLAF-asetuksen tarkistamiseen

(2010/C 45 E/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta (KOM(2006)0244) ja parlamentin siitä 20. marraskuuta 2008 vahvistaman kannan (2),

—	ottaa huomioon neuvostolle esitetyn suullisen kysymyksen neuvoston lähestymistavasta OLAFia koskevan asetuksen tarkistamiseen (O-0116/2008),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.	katsoo, että OLAF, joka perustettiin vuonna 1999 operaationalisena virastona suojelemaan yhteisön taloudellisia etuja, on saanut näiden kymmenen vuoden aikana arvokasta kokemusta petosten ja korruption torjumisesta,

B.	katsoo, että OLAFin sääntelykehystä olisi parannettava viraston saaman operationaalisen kokemuksen perusteella,

C.	katsoo, että EU:n kummankin lainsäädäntövallan käyttäjän olisi tehtävä yhteispäätösmenettelyssä tiivistä yhteistyötä, jotta petosten torjumisen sääntelykehystä voidaan mukauttaa nykyisiin tarpeisiin,

D.	ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (OLAFia koskeva asetus) tarkistamisen laajalla enemmistöllä 20. marraskuuta 2008 pidetyssä ensimmäisessä käsittelyssä;

1.   katsoo, että OLAFia koskevaa sääntelykehystä on pikaisesti selkeytettävä, jotta petostutkinnan tehokkuutta voidaan parantaa entisestään ja jotta voidaan varmistaa viraston riippumattomuus samalla kun otetaan täysi-painoisesti huomioon kokemukset, joita OLAFille on kertynyt siitä lähtien kun se perustettiin vuonna 1999 korvaamaan petostentorjunnan koordinointiyksikkö (UCLAF),

2.   muistuttaa neuvostolle, että edellä mainittu Euroopan parlamentin 20. marraskuuta 2008 vahvistama kanta johtaa OLAFin tutkimusten tehokkuuden ja laadun merkittävään paranemiseen, sillä siinä lujitetaan menettelytakeita ja valvontakomitean asemaa, syyttömyysolettamaa, tutkinnan kohteina olevien puolustautumisoikeuksia ja oikeusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevien oikeuksia, selvien ja avointen tutkintaa koskevien määräysten hyväksymistä sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja EU:n toimielinten yhteistyön kohentamista;

3.   kehottaa puheenjohtajavaltioita Ranskaa ja Tšekkiä toimittamaan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja varten aikataulun, joka perustuu asetukseen (EY) N:o 1073/1999, ja osoittamaan siten, että ne pyrkivät kaikin tavoin yhteisen kannan ripeään hyväksymiseen neuvostossa ilman uusia perusteettomia viivästyksiä;

4.   katsoo, että neuvoston kanta OLAFin tutkimusten kolmen nykyisen oikeusperustan pelkkään konsolidointiin ei ole argumenttina pätevä sille, että asetuksesta (EY) N:o 1073/1999 ei käynnistettäisi neuvotteluja heti, koska pelkkä konsolidointi ei paranna OLAFin petostutkinnan sääntelykehystä ja se merkitsee siten huomattavaa ajanhukkaa petostentorjunnan tehostamisen kannalta; kannattaa siksi EU:n petostentorjuntalainsäädännön, kuten asetusten (EY) N:o 1073/1999, (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EY, Euratom) N:o 2988/95, uudelleen laatimista, jonka olisi perustuttava tarkistettuun asetukseen (EY) N:o 1073/1999;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, jäsenvaltioiden parlamenttien asiasta vastaaville valiokunnille, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille tilintarkastuslaitoksille.

---

(1)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0553.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/41

---

EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arviointi ja jatkokehitys

P6_TA(2008)0633

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä (2008/2157(INI))

(2010/C 45 E/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Kertomus EU:n rajaturvallisuusviraston arvioinnista ja jatkokehityksestä” (KOM(2008)0067),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta (KOM(2008)0068),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta (KOM(2008)0069),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26. lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (1),

—	ottaa huomioon 27 jäsenvaltion 7. heinäkuuta 2008 hyväksymän ja 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistaman Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen,

—

ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät aiheesta ”Maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa: Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevat ensisijaiset toimet” ja tätä aihetta koskevat 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007 (2),

—	ottaa huomioon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (3),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0437/2008),

A.

katsoo, että laittoman maahanmuuton torjunnalla ja eritoten Euroopan unionin kaikkien rajojen yhdentyneellä valvonnalla on oltava paikkansa maahanmuuttoon liittyvien ilmiöiden kokonaisvaltaisen ja harmonisoidun lähestymistavan puitteissa ja että tähän kuuluvat laillisen maahanmuuton järjestäminen, laillisten maahanmuuttajien kotouttaminen ja yhteistyö alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa,

B.	katsoo, että laiton maahanmuutto on Euroopan yhteinen haaste, ja edellyttää sen vuoksi yhteistä politiikkaa,

C.

katsoo, että näitä maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä on olemassa niin kauan kuin maailman eri alueiden välillä on eroja kehityksessä ja että tämän vuoksi olisi järjestettävä maahanmuuttovirtojen valvonta niin, että se toimii synergiassa kolmansien maiden kanssa harjoitettavan kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa,

D.	varoittaa pitämästä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa (rajaturvallisuusvirasto) ihmelääkkeenä kaikkiin laittoman maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin,

E.

katsoo, että unionin ulkorajojen valvonta on dynaaminen osa ensinnäkin laittoman maahanmuuton torjuntaa, minkä lisäksi on otettava käyttöön täydentäviä ehkäiseviä toimia sen alkulähteen tyrehdyttämiseksi, kuten laittoman työskentelyn torjunta, muun muassa hyväksymällä direktiivi seuraamusten säätämisestä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajille (KOM(2007)0249), ja toiseksi järjestäytyneen rikollisuuden ihmiskauppaverkostojen vastustamista,

F.	toteaa, että laittomaan maahanmuuttoon liittyy korkea kuolleisuus ja että tarvitaan lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa järjestettäviä tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton vaaroista ja kohtalokkaista seurauksista,

G.

katsoo, että vaikka kunkin jäsenvaltion on huolehdittava omien rajojensa valvonnasta, maahanmuuttopaineet Euroopan unionin itä- ja etelärajoilla edellyttävät, että kehitetään ja järjestetään pakollinen yhteisvastuun ja solidaarisuuden henki jäsenvaltioiden välillä, niin että helpotetaan sekä aineellisten että henkilöstövoimavarojen antamista yhteiseen käyttöön tämän ilmiön torjumiseksi,

H.	katsoo, että kaikkien näiden välineiden (Frontex, Eurosur, sähköinen matkustuslupajärjestelmä (ESTA), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä, ”Fast track”) pitkän aikavälin tavoitteena on luoda vähitellen kokonaisvaltainen yhteisön rajavalvontajärjestelmä,

I.	ottaa huomioon, että rajaturvallisuusviraston ensimmäiset mitattavissa olevat tulokset sen toiminnan käynnistämisen jälkeen lokakuussa 2005 ovat saatavilla, ja katsoo, että sen kehityksen tässä vaiheessa on välttämätöntä määritellä keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia,

J.	toteaa, että rajaturvallisuusvirasto on yhteisön ensimmäisen pilarin elin, johon sovelletaan täysimääräisen demokraattisen valvonnan ja avoimuuden periaatteita ja joka on siksi velvollinen kunnioittamaan ja edistämään EU:n perusarvoja,

K.	toteaa, että koordinoituihin tiedustelutietoihin perustuvat Frontex-operaatiot nojautuvat riskianalyysiin ja uhkien arviointiin, joita koskee salassapitosääntö,

L.

katsoo, että rajaturvallisuusviraston kehittämistä koskevan strategian yhteydessä olisi nimenomaan käytettävä hyväksi tilaisuus testata jäsenvaltioiden välisen ”pakollisen yhteisvastuun” periaatteen (johon vedottiin jo asetuksessa (EY) N:o 863/2007, jolla koordinoidaan unionin nopean toiminnan valmiuksia hätätilanteissa) käyttökelpoisuutta, jotta voidaan valita sopiva toimintatapa, jolla taataan rajaturvallisuusviraston tehokkaaseen toimintaan tarvittavien sekä aineellisten (joita koskevat tiedot on kerätty teknisten välineiden keskitettyyn rekisteriin (Centralised Record of Available Technical Equipment, CRATE)) että henkilöstövoimavarojen saatavuus ilman ehtoja,

M.	toteaa, että parlamentti on tukenut rajaturvallisuusvirastoa johdonmukaisesti ja kannattanut sen talousarvion vahvistamista huomattavasti, jotta sillä olisi riittävät taloudelliset resurssit selviytyä tehtävistään,

N.

toteaa, että rajaturvallisuusvirasto on toteuttanut eteläisten jäsenvaltioiden rannikoiden edustalla merioperaatioita vaihtelevalla menestyksellä aina sen mukaan, miten maahanmuuttajien lähtömaina olleet kolmannet maat ovat tehneet yhteistyötä sen kanssa; katsoo, että Kanariansaarten edustalla toteutettu Hera-operaatio on onnistunut, sillä tulijoiden määrä on sen ansiosta vähentynyt merkittävästi, mutta että keskisellä Välimerellä toteutettu Nautilus-operaatio ei ole vielä toiminut halutulla tavalla, koska tulijoiden määrä on pikemminkin kasvanut entisestään,

O.	katsoo, että eteläisillä merialueilla olevat muuttoliikkeen solmukohdat edellyttävät jatkuvaa ja pysyvää partiointia merellä,

P.

katsoo, että kaiken rajaturvallisuusviraston kehittämän toiminnan on kaikissa tilanteissa oltava kansainvälisen oikeuden normien mukaista, erityisesti merioikeutta ja ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja pakolaisia, erityisesti turvapaikkaoikeutta ja palauttamiskiellon periaatetta koskevien normien mukaista,

Q.

katsoo, että rajaturvallisuusviraston olisi sisällytettävä kaikkeen toimintaansa tarve ryhtyä tarvittaviin varokeinoihin heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden, naisten ja erityisesti raskaana olevien naisten, lasten, erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vanhusten ja vammaisten tai vakavasti sairaiden henkilöiden huomioon ottamiseksi,

R.	katsoo, että rajaturvallisuusviraston toiminnan inhimillistä ulottuvuutta on vahvistettava mahdollisimman suurella oikeusvarmuudella sekä pelastusoperaatioissa, joita se joutuu suorittamaan, että yhteisissä palautusoperaatioissa, joihin sen on osallistuttava,

S.

katsoo, että rajaturvallisuusviraston toimintaan osallistuvan erikoishenkilöstön koulutusoperaatioita olisi niiden menestyksen perusteella jatkettava mutta ennen kaikkea ne olisi laajennettava koskemaan kolmansien maiden henkilöstöä, joka joutuu tekemään päivittäin yhteistyötä rajaturvallisuusviraston kanssa, jotta tätä henkilöstöä voidaan kouluttaa meripelastusoperaatioihin ja haaksirikoissa menehtyneiden etsintöihin,

T.	katsoo, että rajavalvonnassa ei keskitytä pelkästään laittoman rajanylityksen valvontaan, vaan myös rajat-ylittävän rikollisuuden muihin näkökohtiin, kuten ihmiskauppaan, huumeiden salakuljetukseen ja laittomaan asekauppaan, mikä auttaa parantamaan sisäistä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti,

U.	katsoo, että rajaturvallisuusviraston toiminta voi olla tehokasta vain yhdessä EU:n rajavalvontapolitiikan kanssa, joka kattaa ehdotetut uudet EU:n rajavalvontajärjestelmät, kuten sähköinen matkustuslupajärjestelmä (ESTA), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä ja ”Fast track”;

1.   kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan maahanmuuton haastetta kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta, jolla edistetään samalla unionin rajavalvonnan tehostamista, laittoman maahanmuuton torjuntaa ja laittomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten palauttamista alkuperämaahan, laittoman työskentelyn ja ihmiskaupan torjuntaa sekä lisäksi laillisen maahanmuuton järjestämistä ja laillisten maahanmuuttajien kotouttamista edistäviä toimia, siirtolaisuuden ja kehityksen myönteistä yhteyttä edistävän kattavan kumppanuuden vahvistamista kolmansien maiden kanssa sekä yhtenäisen turvapaikkapolitiikan perustamista yhteisön tasolla;

2.   katsoo, että rajaturvallisuusvirasto on tärkeä väline maahanmuuttoa koskevassa EU:n kokonaisstrategiassa, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia viraston tehtävien tarkistamisesta, jotta voidaan lujittaa viraston roolia ja tehostaa sen toimintaa;

3.   vaatii sen tiedostamista, että rajaturvallisuusviraston on ehdottomasti voitava luottaa sekä kertaluonteisten yhteisten operaatioiden koordinoinnissa että pitkäkestoisissa operaatioissa jäsenvaltioiden erityisesti Crate-luettelon avulla sen käyttöön asettamien resurssien saatavuuteen; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi osoittaneet riittävää valmiutta antaa rajaturvallisuusvirastolle sen tarvitsemia resursseja, ja kehottaa niitä korjaamaan asian;

4.   pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen ja kehottanut vahvistamaan virastoa;

5.   korostaa, että rajaturvallisuusviraston olisi osallistuttava myös ihmiskaupan torjuntaan erityisesti EU:n ulkorajoilla;

6.   kehottaa jäsenvaltiota tätä tarkoitusta varten virallistamaan – kunkin osallistuvan maan valmiuksien ja erityistarpeiden mukaan – mahdollisimman nopeasti ”pakollisen ja peruuttamattoman yhteisvastuun” järjestelmän, joka mahdollistaa sen, että rajaturvallisuusvirasto operaatioitaan valmistellessaan ja suorittaessaan tietää tarkalleen, millaiset välineet sillä on tarpeen tullen käytettävissään;

7.   pyytää, että perustettaisiin yhteisiä pysyviä seurantapartioita, jotka olisivat toimintavalmiudessa ympäri vuoden kaikilla suuren kuolemanriskin alueilla ja etenkin merirajoilla, koska oikeus elämään on ensimmäinen loukkaamattomista perusoikeuksista;

8.   korostaa, että yhteisön oikeus on yhdenmukaistettava alalla sovellettavan kansainvälisen oikeuden kanssa, jotta EU voi myötävaikuttaa tehokkaasti toimiin, joita tarvitaan hädänalaisten pakolaisten auttamiseksi;

9.   kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan mahdollisimman varhain tekemään tästä yhteisvastuuperiaatteesta konkreettisen ja lisäämään eritoten välineistöä, erityisesti pintakalustoa, jonka ne antavat rajaturvallisuusviraston käyttöön ja takaamaan käytännön tasolla, että se saadaan varmasti ja ajoissa käyttöön;

10.   kehottaa rajaturvallisuusvirastoa toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa yksilöidään muun muassa Crate-rekisteriin kirjatun välineistön todellinen käyttö ja saatavuus, ja nostamaan esille tarvittaessa esiin tulleet vaikeudet sekä antamaan täydelliset tiedot siitä, mitkä jäsenvaltiot toimittavat välineistöä ja mitkä eivät;

11.   kehottaa jäsenvaltioita, jos varoja ei jatkossakaan ole riittävästi käytettävissä, säätämään nopeasti rajaturvallisuusviraston talousarvion suuruusluokan muuttamisesta merkittävästi, jotta virasto voi hoitaa tehtäviään, ja tarkastelemaan tarvittaessa juridiselta kannalta mahdollisuutta jatkossa vuokrata ja/tai ostaa välineistöä tähän tarkoitukseen;

12.   muistuttaa, että Euroopan parlamentti budjettivallan käyttäjänä on jo kasvattanut rajaturvallisuusviraston talousarviota sen perustamisen jälkeen ja aikoo valvoa sen asianmukaista täytäntöönpanoa sekä sen mukauttamista rajaturvallisuusviraston tehtävien kehitykseen;

13.   katsoo, että EU:n ja kolmansien maiden yhteistyön on perustuttava kansainvälisiin velvoitteisiin suojella pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ja erityisesti pakolaisten oikeusasemasta 1951 tehdyn Geneven sopimuksen säännöksiin;

14.   pitää myönteisinä huomattavia yhteistyöponnisteluja, joita melkein kaikki kolmannet maat ovat toteuttaneet, joiden kanssa rajaturvallisuusvirasto työskentelee päivittäin, ja jotka ovat johtaneet erittäin myönteisiin tuloksiin, esimerkkinä Kanariansaarilla saavutetut tulokset; pitää kuitenkin valitettavana, että yhteistyö maahanmuuttoasioissa kangertelee esimerkiksi Turkin ja Libyan tapauksessa;

15.   kehottaa unionia huomioimaan kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa tarpeen tehostaa kolmansien maiden kanssa tehtävää maahanmuuttoasioiden yhteistyötä ja kehottaa niitä kolmansia maita, joiden yhteistyö on riittämätöntä – jopa olematonta – tekemään parhaansa helpottaakseen rajaturvallisuusviraston työtä ja muun muassa takaamaan tehokkaamman yhteistyön torjunnan alalla toimivien yksikköjensä kanssa;

16.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan huomattavasti ponnistelujaan kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseksi erityisesti takaisinottosopimusten avulla; katsoo, että maahanmuuttokysymysten olisi kuuluttava kaikkiin sopimusneuvotteluihin, joita käydään lähtömaina tai kauttakulkumaina olevien kolmansien maiden kanssa;

17.   korostaa, että rajaturvallisuusviraston on kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä otettava aiheellisesti huomioon niiden jäsenvaltioiden mielipiteet, joilla on eniten kokemusta kyseisiä maita koskevan laittoman maahanmuuton torjunnasta; korostaa lisäksi, että kolmannen valtion osallistumiselle rajaturvallisuusviraston koordinoimiin jäsenvaltioiden yhteisoperaatioihin on saatava sen jäsenvaltion hyväksyntä, jossa operaatio toteutetaan;

18.   kehottaa sisällyttämään rajaturvallisuusviraston toimenkuvaan nimenomaisen velvollisuuden noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja ja auttaa turvapaikanhakijoita avomerellä toteutettavissa pelastusoperaatioissa sekä virallistamaan toimenkuvauksessa yhteistyön YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja muiden relevanttien kansalaisjärjestöjen kanssa;

19.   on huolissaan siitä, että kolmansien maiden kansalaisilta voi puuttua keinoja valvoa, onko heistä EU:n ”järjestelmien järjestelmässä” kootut henkilötiedot käsitelty EU:ssa sovellettavan tietosuojalain periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota selventämään, missä määrin henkilötietoja annetaan kolmansien maiden viranomaisten saataville;

20.   kehottaa lisäämään rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksia niin, että se voi toteuttaa hankkeita ja toimia kolmansissa maissa, jotta voidaan muun muassa parantaa sopimusten toimivuutta ja tunnistaa tarpeet, jotka liittyvät kolmansien maiden rajavalvontavalmiuksien kehittämiseen;

21.   kehottaa rajaturvallisuusvirastoa lujittamaan keskeistä rooliaan yhteisten palautusoperaatioiden ja kaikkiin niihin liittyvien toimien tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita yhteisvastuun nimissä ottamaan viraston mukaan toimintaan, jossa suunnitellaan ja järjestetään yhteisiä palautuslentoja ja määritetään yhteisten palautusten tarve;

22.   kehottaa jäsenvaltioita sallimaan rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksien tarkistamisen, jotta saadaan poistettua oikeudelliset tyhjiöt, jotka voivat haitata sen toimintaa, ja sisällyttämään niihin muun muassa täsmälliset oikeudelliset edellytykset sen meripelastusoperaatioille ja osallistumiselle palautusoperaatioihin sekä kolmansille maille mahdollisuuden käyttää sen välineistöä esimerkiksi kyseisiä maita hyödyttävien pilottihankkeiden kautta;

23.   kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti rajaturvallisuusviraston toimintaa sen suhteen, miten se vaikuttaa perusvapauksiin ja -oikeuksiin ja suojeluvastuuseen;

24.   kehottaa antamaan henkilöstölle koulutusta sukupuolinäkökohdista, jotka on otettava huomioon viraston toimissa;

25.   katsoo, että rajaturvallisuusviraston täten laajentuneilla toimivaltuuksilla ja sen juurtumisella osaksi jokapäiväistä laittoman maahanmuuton torjuntaa voitaisiin perustella sen logististen ja hallinnollisten valmiuksien rakenteellista kehittämistä suhteellisuusperiaatetta noudattaen;

26.   katsoo, että vaikka toiminnan rytmi ja toteutetut toimet eivät vielä riitä perusteeksi hajautettujen virastojen lisäämiselle, jo nyt voitaisiin harkita kahden erillistoimipisteen perustamista, joista yksi koordinoisi toimintaa maarajoilla ja toinen merellä toteutettavia operaatioita; muistuttaa, että itärajalla olevat maareitit muodostuvat jatkossa yhä suuremmaksi haasteeksi ja ansaitsisivat enemmän huomiota ja voimavaroja;

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, olisiko Euroopan rajavartiolaitos toteuttamiskelpoinen;

28.   vaatii, että rajaturvallisuusviraston operaatioihin osallistuvan henkilöstön koulutustoimia jatketaan – erityisesti merioikeuden, turvapaikkaoikeuden ja perusoikeuksien alalla – ja ne suunnataan myös asianosaisten kolmansien maiden henkilöstölle, sen jälkeen kun viraston toimivaltuuksia on laajennettu; kannustaa rajaturvallisuusvirastoa tekemään tähän liittyen yhteistyötä muiden elinten, kuten Kansainvälisen siirtolaisjärjestön, Euroopan unionin perusoikeusviraston, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston, merioikeudesta vastaavan YK:n elimen, kansalaisjärjestöjen ja muiden alan kokemusta ja tietämystä omaavien järjestöjen kanssa;

29.   kehottaa komissiota järjestämään jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin nojautuen tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton vaaroista;

30.   on tyytyväinen käynnissä olevaan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisen tarkasteluun neuvostossa kaikkien valvontamenetelmien optimaalisen käytön takaamiseksi etupäässä laajentamalla niiden alaa, sillä nykyään ne kattavat vain osan alueista, joilla operaatioita on toteutettava;

31.   vaatii siis, että aloitetaan viipymättä kansallisten valvontajärjestelmien parantaminen ja niiden liittäminen yhteen verkostoksi ja että johdonmukaisuuden vuoksi rajaturvallisuusvirastolle annetaan tehtäväksi käytettävissä olevien välineiden kokoaminen yhteen, muun muassa maahanmuuton hallinnasta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille tarkoitetun internetiin liitetyn suojatun tietoverkoston (ICONET) hallinta (4) ja rajanylitys- ja maahanmuuttoasioiden tiedotus-, tarkastelu- ja tietojenvaihtokeskuksen (CIREFI) toiminnan jatkaminen, kuten 30. marraskuuta 1994 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan;

32.   vaatii kehittämään edelleen yhteistyötä, jota rajaturvallisuusvirasto tekee Europolin ja muiden yhteisön virastojen sekä muiden kansainvälisten elinten ja kolmansien maiden rajavalvontaviranomaisten kanssa riskianalyysiasioissa ja erityisesti kansainvälisten ihmiskaupparenkaiden paljastamisessa ja laittomien maahanmuuttajien kauppaan syyllistyneiden saattamisessa oikeuden eteen; pitää myös tärkeänä mekanismia, jonka välityksellä rajaturvallisuusvirasto voi siirtää tiedustelutietoja niille, joilla on niille parhaiten käyttöä;

33.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rajavalvontaviranomaisten konkreettiset tarpeet otetaan erityisesti huomioon tutkimustoiminnassa;

34.   pitää aidon EU:n yhdennetyn rajavalvonnan tavoitetta oikeutettuna ja pitää tärkeänä, että EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa kehitetään ja vahvistetaan jatkuvasti; korostaa kuitenkin, että nykyisiä ja valmisteilla olevia järjestelmiä on arvioitava ennen kuin niitä ruvetaan kehittämään edelleen, kuten komissio on todennut edellä mainitussa tiedonannossaan ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien toimien valmistelu”; edellyttää lisäksi kattavaa yleissuunnitelmaa, jossa luodaan EU:n rajastrategian yleisrakenteet ja annetaan yksityiskohtaisia tietoja siitä, kuinka kaikkien ohjelmien ja järjestelmien on määrä toimia yhdessä ja kuinka eri ohjelmien väliset suhteet voidaan optimoida;

35.   kehottaa rajaturvallisuusvirastoa tekemään aloitteen yhteisen tietojenvaihtoympäristön luomiseksi asianomaisten kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan optimoida arkaluonteisten tietojen kerääminen, analysointi ja jakelu; pyytää Euroopan turvallisuustutkimus- ja -innovaatiofoorumia (ESRIF) osallistumaan tämän tavoitteen toteuttamiseen ja antamaan työssään etusijan yhteisille sovelluksille, jotka koskevat valvontavälineiden kehittämistä ja niitä koskevaa innovointia;

36.   vaatii Euroopan parlamentin harjoittaman rajaturvallisuusviraston demokraattisen valvonnan tehostamista ja kehottaa virastoa tiedottamaan parlamentille kolmansien maiden kanssa tehdyistä sopimuksista, esittämään taktiset arvioinnit, joissa keskitytään erityisiin raja-alueisiin, ja julkaisemaan arviointikertomukset yhteisistä operaatioista ja muista yhteen sovitetuista tehtävistä, riskianalyysit, toteutettavuustutkimukset ja siirtolaissuuntauksia koskevat tilastot; huomauttaa, että rajaturvallisuusviraston toiminnan demokraattinen valvonta antaa myös itse virastolle suuremman legitimiteetin; katsoo, että julkistettavat raportit eivät kuitenkaan saisi sisältää luottamuksellista tietoa, joka voi vaikuttaa meneillään oleviin operaatioihin;

37.   kehottaa komissiota selventämään, millaista rajavalvonnan logistista tukea on aiottu antaa rajanaapureina oleville kolmansille maille, kuten Eurosurin ensimmäisen vaiheen 3. toimessa on mainittu;

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja Kansainväliselle siirtolaisjärjestölle.

---

(1)  EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1.

(2)  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30.

(3)  EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 223.

(4)  Neuvoston päätös 2005/267/EY, tehty 16. maaliskuuta 2005 (EUVL L 83, 1.4.2005, s. 48).

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/47

---

Väärentämisen vaikutus kansainväliseen kauppaan

P6_TA(2008)0634

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan (2008/2133(INI))

(2010/C 45 E/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistuksen taloudellista vaikutusta käsittelevän Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin vuodelta 2007,

—	ottaa huomioon 10. marraskuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: kasvuun ja työllisyyteen tähtäävä nykyaikainen pk-yrityspolitiikka” (KOM(2005)0551),

—	ottaa huomioon 4. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa: kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2006)0567),

—	ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa: markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla” (KOM(2007)0183),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (1),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Globaali Eurooppa – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat” (2),

—	ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa (3),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä (4),

—	ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi (5),

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Koreaan (6),

—	ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (ASEAN) (7),

—	ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä (8),

—

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”EU ja Kiina: kumppanuus tiivistyy, vastuu kasvaa” (KOM(2006)0631) ja siihen liittyvän komission työasiakirjan ”Kumppanuus tiivistyy, vastuu kasvaa — Toimintamalli EU:n ja Kiinan kauppaa ja investointeja varten: kilpailu ja kumppanuus” (KOM(2006)0632),

—

ottaa huomioon yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 (9) (kaupan esteitä koskeva asetus),

—	ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Teollisoikeuksia koskeva eurooppalainen strategia” (KOM(2008)0465),

—	ottaa huomioon 21. helmikuuta 2001 annetun komission tiedonannon ”Toimintaohjelma: HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä” (KOM(2001)0096),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2003 annetun komission tiedonannon ”Ajantasainen katsaus EY:n toimintaohjelmaan: HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä — Toimintaperiaatteisiin liittyvät ratkaisemattomat kysymykset ja tulevaisuuden haasteet” (KOM(2003)0093),

—	ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon ”HIV/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävää ulkoista toimea koskeva johdonmukainen eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2004)0726),

—	ottaa huomioon kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 816/2006 (10),

—	ottaa huomioon yhteisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 (11) (GSP-asetus),

—	ottaa huomioon komission 19. toukokuuta 2008 julkaiseman kertomuksen yhteisön tullitoimista väärennösten ja tavaroiden laittoman valmistuksen torjumiseksi (Euroopan rajoilla saadut tulokset vuonna 2007),

—	ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 (12),

—	ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2008 julkaistun komission tiedonannon ”Tulliliiton kehittämisstrategia” (KOM(2008)0169),

—	ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2006 päivätyn muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä (KOM(2006)0168),

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman tulliliiton 40-vuotispäivästä (13),

—	ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (14),

—	ottaa huomioon tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 (15),

—	ottaa huomioon työjärjestyksensä 45 artiklan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0447/2008),

A.	katsoo, että väärentämisen tehokas torjuminen on välttämätöntä Lissabonin tarkistetun toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sen sisäisten näkökohtien että niiden ulkoisten näkökohtien osalta, jotka komissio mainitsee edellä mainitussa 18. huhtikuuta 2007 antamassaan tiedonannossa,

B.	katsoo, että Euroopan unioni on maailman toiseksi suurin hyödykkeiden ja palvelujen tuoja ja että sen yhtenäismarkkinoiden suuri avoimuus ja läpinäkyvyys tarjoavat valtavia mahdollisuuksia mutta myös vakavia riskejä väärennettyjen tuotteiden tunkeutumiselle sen markkinoille,

C.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin talous on erikoistunut korkealaatuisten ja korkean lisäarvon omaavien tuotteiden tuotantoon, jotka on usein suojattu tuotemerkillä, patentilla tai maantieteellisellä merkinnällä ja jotka ovat ominaisuuksiensa vuoksi kaikkein alttiimpia väärentämiselle,

D.	katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien vakavat loukkaukset ovat muita kuin tariffeihin liittyviä kaupan esteitä, jotka tekevät kolmansien maiden markkinoille pääsyn vaikeammaksi ja kalliimmaksi erityisesti keinoiltaan ja resursseiltaan rajallisille pienille ja keskisuurille yrityksille,

E.	katsoo, että Euroopan unionin kilpailukyky on perinteisesti yhdistetty työvoiman laatuun ja yhä suuremmassa määrin varsinkin pk-yritysten osalta tutkimukseen ja kehitykseen, innovaatioon sekä niitä koskeviin teollis- ja tekijänoikeuksiin,

F.	katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksia, maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset mukaan luettuina, ei aina valvota tehokkaasti Euroopan unionin kauppakumppanien toimesta,

G.

ottaa huomioon, että väärennöksiä ja laittomasti valmistettuja tuotteita on monen tyyppisiä, että niiden kirjo kasvaa ja että ne eivät enää rajoitu pelkästään ylellisyystuotteisiin ja korkealaatuisiin tuotteisiin, vaan näihin kuuluu myös yleisiä käyttötavaroita, kuten leluja, lääkkeitä, kosmetiikkatuotteita ja elintarvikkeita,

H.

ottaa huomioon, että OECD:n äskettäisessä tutkimuksessa arvioitiin, että teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin liittyvän kansainvälisen kaupan arvo oli vuonna 2005 yhteensä 150 miljardia euroa, joihin on lisättävä kunkin maan sisäinen kauppa sekä Internetissä tapahtuva väärennösten ja laittomasti valmistettujen tuotteiden kauppa,

I.

katsoo, että vuonna 2007 Euroopan unionin tulliviranomaisten takavarikoimien, teollis- ja tekijänoikeuksia rikkovien tavaroiden kokonaismäärä kasvoi 17 prosenttia edellisvuodesta ja että kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden määrä kasvoi 264 prosenttia, lelujen määrä 98 prosenttia ja lääkkeiden määrä 51 prosenttia,

J.

katsoo, että väärentämisellä ja laittomalla valmistuksella on hälyttäviä seurauksia Euroopan unionin taloudelle ja yhteisön koko sosiaalis-taloudelliselle järjestelmälle vähentämällä innovaation kannustimia, jarruttamalla suoria ulkomaisia investointeja, vähentämällä pätevyyttä edellyttäviä työpaikkoja teollisuudesta ja luomalla perustan järjestäytyneen rikollisuuden hallitseman, laittoman talouden järjestelmän kehittymiselle laillisen talouden rinnalle,

K.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa OECD:n vuonna 2007 julkaisemassa raportissa ja OECD:n tulevassa, toisen vaiheen raportissa ”Digitaalisen sisällön tuoteväärennökset” korostetaan digitaalisten tuoteväärennösten maailmanlaajuisia, nopeasti kasvavia ja taloudellisesti vahingollisia vaikutuksia oikeudenhaltijoille,

L.	katsoo, että väärentäminen aiheuttaa vakavia vahinkoja ympäristölle niin väärennettyjen tavaroiden laatuvaatimusten puutteellisuuden kuin niiden korkeiden huolehtimis- ja hävittämiskustannustenkin vuoksi,

M.	M ottaa huomioon, että väärennettyjen tuotteiden torjumismenettelyjen soveltaminen on monimutkaista, kallista ja aikaa vievää erityisesti pk-yrityksille,

N.

katsoo, että yhtenäismarkkinat takaavat eurooppalaisille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti, avoimesti ja varmasti, mitä tuotteita he haluavat ostaa, ja jos väärentämistä ei asianmukaisesti torjuta, se voi heikentää koko järjestelmän perustana olevaa luottamusta ja sen lisäksi aiheuttaa vaaraa kuluttajien turvallisuudelle, terveydelle ja äärimmäisissä tapauksissa myös hengelle, mistä syystä heidän oikeuksiaan on suojeltava entistä paremmin,

O.	ottaa huomioon, että aloitteet, joiden myötä parannetaan kuluttajien tietoisuutta väärennettyjen tuotteiden aiheuttamista terveys- ja turvallisuusriskeistä ja yleisesti ottaen väärennettyjen tuotteiden ostamisen seurauksista, toimivat tällaisten tuotteiden tehokkaana torjuntavälineenä,

P.	ottaa huomioon, että sellaisten tuotteiden väärentäjiin, joilla on suoria vaikutuksia kansanterveyteen, on kohdistettava ankaria toimenpiteitä,

Q.

katsoo, että jäsenvaltioiden teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa lainsäädännöissä edelleen vallitsevat erot ja erityisesti erot lainsäädännön noudattamiseksi toteutetuissa rikosoikeudellisissa toimissa heikentävät Euroopan unionin neuvotteluvalmiutta ja voivat tehdä tyhjiksi tähänastisen toiminnan tämän ilmiön torjumiseksi kansainvälisellä tasolla entistä tehokkaammin,

R.

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1383/2003 11 artiklassa säädetyn yksinkertaistetun menettelyn tietyissä jäsenvaltioissa, kuten Portugalissa, Kreikassa, Unkarissa, Alankomaissa ja Liettuassa, joissa menettely mahdollistaa väärennettyjen tuotteiden hävittämisen suurina määrinä suhteellisen alhaisin kustannuksin ja lisäksi tuottaa erinomaisia tuloksia,

S.

ottaa huomioon, että Pietarissa vuonna 2006 pidetyssä G8-maiden huippukokouksessa tunnustettiin väärentämiseen ja laittomaan valmistukseen liittyvän ongelman globaali luonne ja korostettiin tarvetta parantaa G8-maiden, kolmansien maiden sekä asiaan liittyvien kansainvälisten elinten välistä yhteistyötä,

T.	ottaa huomioon, että seuraavassa, Heiligendammissa pidetyssä G8-maiden huippukokouksessa perustettiin teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvä työryhmä torjumaan väärentämistä ja laitonta valmistamista niin kutsutun Heiligendammin prosessin (16) puitteissa,

U.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 Euroopan unioni, Japani ja Yhdysvallat ilmoittivat aloittavansa neuvottelut uudesta monenvälisestä sopimuksesta, jonka tarkoituksena on vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien toteutumista ja torjua väärentämistä ja laitonta valmistusta (Anti-Counterfeiting Trade Agreement, ACTA),

V.

ottaa huomioon, että ACTA-sopimuksen suotuisa loppuun saattaminen mahdollistaa yhteisten siviilioikeudellisten ja hallinnollisten normien määrittelemisen, toimielinten välisen ja yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön parantamisen sekä teknisen avun sisällyttämisen, jotta teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisesta tulisi helpompaa, varmempaa ja edullisempaa,

W.

katsoo, että on välttämätöntä korostaa geneeristen lääkkeiden, joiden jakelua ja kauppaa on kannustettava sekä Euroopan unionissa että kehitysmaissa, eroa suhteessa lääkeväärennöksiin, jotka ovat paitsi vaarallisia kansanterveydelle, aiheuttavat myös merkittäviä taloudellisia tappioita alan yrityksille ja voivat hidastaa uusien keksintöjen kehitystä eivätkä hyödytä vähiten kehittyneiden maiden väestöä, muistuttaa lisäksi, että lääkeväärennökset muodostavat vain osan laittomista lääkkeistä,

X.	ottaa huomioon, että Internet ja rinnakkaiskauppaan liittyvät jakeluverkostot vaikuttavat suurelta osin kansanterveydelle vaarallisten väärennettyjen tuotteiden leviämiseen sellaisten tuotteiden osalta, joilla on suoria vaikutuksia kansanterveyteen,

Y.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on parhaillaan yhdenmukaistamassa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvontatoimia erityisesti 12. heinäkuuta 2005 päivätyllä ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä (KOM(2005)0276), ja että tätä prosessia ei tulisi kiertää EU:n normaalien päätöksentekoprosessien ulkopuolisilla kauppaneuvotteluilla,

Z.

pitää ratkaisevan tärkeänä myös sen varmistamista, että teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvonnan kehittäminen toteutetaan tavalla, joka ei estä innovointia eikä kilpailua, vaaranna henkilötietoja koskevia teollis- ja tekijänoikeuksien rajoituksia ja poikkeuksia, rajoita vapaata tiedonkulkua eikä aiheuta aiheetonta rasitusta lailliselle kaupankäynnille,

AA.	katsoo, että Euroopan unioni on osoittanut sitoutumisensa teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaaseen ja tasapainoiseen valvontaan antamalla monien vuosien aikana useita alaa koskevia parlamentin ja neuvoston yksityiskohtaisesti valmistelemia direktiivejä,

AB.	katsoo, että oikeudellisia toimenpiteitä harkittaessa on olennaisen tärkeää tunnistaa huomattava ero teollis- ja tekijänoikeuksien ja aineellista omaisuutta koskevien oikeuksien välillä sekä oikeuksien loukkauksen ja varkauden välillä,

AC.	toteaa, että vaikka kaikki teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukset vahingoittavat kauppaa ja liiketoimintaa, kaupallisessa laajuudessa näillä sääntöjenvastaisuuksilla on vielä enemmän ja laaja-alaisia vaikutuksia,

AD.

toteaa, että farmaseuttisia tuotteiden osalta niitä koskeviin patentteihin kohdistuvat sääntöjenvastaisuudet ratkaistaan tapauskohtaisesti siviilioikeudenkäynnissä esitettävien aineellisten väitteiden perusteella, kun taas niihin kohdistuvia tekijänoikeuden ja tavaramerkin loukkauksia pidetään tahallisina tekoina,

Monenvälinen kehys

1.   katsoo, että Maailman kauppajärjestön (WTO) järjestelmä pyrkii mahdollistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien entistä laajemman kansainvälisen tunnustamisen ja takaa sovittua tasoa koskevat vaatimukset teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen (TRIPS-sopimus) avulla, vahvistamalla vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja muiden elinten, kuten Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) ja Maailman tullijärjestön (WCO), kanssa sekä riitojen ennalta ehkäisyä ja ratkaisua koskevan järjestelmän ansiosta;

2.   pyytää komissiota toimimaan TRIPS-neuvostossa, jotta kansallisen lainsäädännön osaksi saatettuihin vähimmäissääntöihin liitetään tehokkaita täytäntöönpanoon ja rikkomusten torjuntaan liittyviä toimia; katsoo, että TRIPS-sopimuksen mahdollistamat ja TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevassa Dohan julistuksessa vahvistetut joustot on säilytettävä, koska niiden tarkoituksena on varmistaa oikeudenmukainen tasapaino oikeudenhaltijoiden oikeuksien ja loppukäyttäjien etujen välillä;

3.   pyytää komissiota esittämään parlamentille ehdotuksia sen varmistamiseksi, että vienti-, transit- ja siirtokuormaustoiminta sisältyvät asianmukaisesti TRIPS-sopimuksen soveltamisalan piiriin sekä tutkimaan sopimukseen tehtävien uusien muutosten mahdollisuutta tarkoituksena luoda omistajien ja teollis- ja tekijänoikeuksien mahdollisten käyttäjien välinen oikeudenmukainen tasapaino; tässä yhteydessä olisi otettava erityisesti huomioon vastapuolen kehitystaso ja erotettava toisistaan väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen hyödykkeiden valmistaja-, läpikulku- ja käyttäjämaat;

4.   pitää myönteisenä Euroopan unionin saavuttamaa edistystä teknisen avun ohjelmissa, jotka ovat auttaneet vahvistamaan teollis- ja tekijänoikeuksia voimakkaasti kehittyvissä maissa ja kehitysmaissa, ja korostaa kyseisten ohjelmien jatkamisen olevan tärkeää, ottaen huomioon hyödyt, joita ohjelmista voi olla kestävän taloudellisen kehityksen alalla, ja ohjelmien tärkeän roolin väärentämisen torjunnassa;

5.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä toimenpiteitä, joita tuetaan asianmukaisella rahoituksella, laajennetun kuluttajavalistuksen hyväksi Euroopassa ja myös kehitysmaissa, jotta vältetään mahdollisesti vaarallisista väärennetyistä tuotteista aiheutuvat riskit;

6.   kannattaa YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin 12. kokouksessa Creative Africa -aloitteen puitteissa ehdotettuja ratkaisuja, joissa luovia teollisuudenaloja pidetään vähiten kehittyneiden ja kehitysmaiden kasvun kannalta keskeisinä tekijöinä, ja vahvistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksilla on tärkeä rooli kyseisten alueiden kestävässä kehityksessä;

7.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan ja kannattamaan väärentämistä koskevan pöytäkirjan laatimista kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntine yleissopimuksen (Palermon yleissopimus) lisäksi;

8.   palauttaa mieleen, että eräissä voimakkaasti kehittyvissä talouksissa väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen hyödykkeiden tuotanto on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet; katsoo, että tähän mennessä toteutetuista onnistuneista yhteistyöaloitteista huolimatta tarvitaan erityisiä toimia tulliviranomaisten sekä oikeus- ja poliisiviranomaisten välisen koordinoinnin vahvistamiseksi kyseessä olevien maiden kanssa ja kyseisten maiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi Euroopan unionin lainsäädännön kanssa;

9.   kehottaa komissiota ehdottamaan direktiivissä 2004/48/EY olevan 3 artiklan 2 kohdan (17) hengen mukaisesti kansainvälisiä takeita siitä, ettei millään ylimääräisillä patentin suojaamistoimilla luoda vääriä esteitä lailliselle kaupankäynnille;

10.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään Euro–Välimeri-kumppanimaiden kanssa Euromed markkinat -ohjelman puitteissa sekä edistämään Euro–Välimeri-alueella yhteistä lähestymistapaa lainsäädäntöön, menettelyihin ja täytäntöönpanoon tulliyhteistyön sekä väärennösten ja laittoman valmistuksen torjunnan puitteissa Euro–Välimeri-kumppanimaiden välisen kaupan helpottamiseksi;

11.   on vakuuttunut siitä, että väärennösten torjunnan tehostamiseksi asiat on saatettava entistä useammin ja kohdennetummin käsiteltäviksi Maailman kauppajärjestön WTO:n riitojenratkaisuelimessä, joka yhdessä yhteisön ja jäsenvaltion tuomioistuinten kanssa pystyy takaamaan Euroopan unionin teollisuuden ja kuluttajien tehokkaamman suojelun vakiinnuttamalla TRIPS-sopimuksen sisällön ja soveltamisalan vahvistavaa oikeuskäytäntöä;

12.   toistaa kantansa, jonka mukaan aineellisen oikeuden yhdenmukaistamisen yhteydessä on kunnioitettava jäsenvaltioiden suvereenisuutta ja alan kansainvälisiä sopimuksia;

ACTA ja muut EU:n kahdenväliset ja alueelliset aloitteet

13.   pyytää komissiota torjumaan väärennöksiä ja laitonta valmistusta monenvälisten neuvottelujen ohella myös kahdenvälisten, alueellisten ja monenvälisten sopimusten avulla, joiden tarkoituksena on lainsäädäntöjen lähentäminen ja tehokas soveltaminen ja joissa perustetaan tehokkaat riitojenratkaisujärjestelmät ja määrätään seuraamukset sovittujen velvoitteiden laiminlyöntien yhteydessä;

14.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelemaan ACTA-sopimuksesta mahdollisimman avoimesti suhteessa EU:n kansalaisiin erityisesti käsitteiden ”väärentäminen” ja ”piratismi” määritelmien sekä suunniteltujen rikosoikeudellisten seuraamuksien osalta, katsoo, että sopimuksen yhteiskunnallista vaikutusta sekä sen vaikutuksia kansalaisvapauksiin on arvioitava; kannattaa toimintaryhmän (task force) perustamista vastaamaan sopimuksen täytäntöönpanon tarkastelusta edistämällä kyseistä asiaa Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisessä vuoropuhelussa ja kyseisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa;

15.   katsoo, ettei ole vielä varmaa, tarjoaako EY:n perustamissopimus oikeusperustan sellaisille yhteisön toimenpiteille, joilla määrätään rikosoikeudellisten seuraamusten tyypistä ja tasosta ja että tämän vuoksi komissiolla ei kenties ole toimivaltaa neuvotella yhteisön puolesta kansainvälisestä sopimuksesta, jossa määritetään tavaramerkkien väärentämiseen ja tekijänoikeuksien loukkaamiseen syyllistyneihin kohdistettavien rikosoikeudellisten toimenpiteiden luonne ja taso;

16.   korostaa, että kaikissa teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaa koskevissa sopimuksissa henkilökohtainen, voittoa tavoittelematon käyttö on erotettava väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vilpillisestä ja tarkoituksellisesta markkinoinnista;

17.   kehottaa komissiota neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa toimintaryhmien perustamisesta torjumaan väärentämistä;

18.   pyytää komissiota varmistamaan, että ACTA-sopimus ei anna julkisille viranomaisille pääsyoikeutta yksityisiin tietokoneisiin ja muihin elektronisiin laitteisiin;

19.   on tyytyväinen lukuisten WTO:n jäsenvaltioiden kiinnostuksen kasvuun ACTA-sopimusta kohtaan ja katsoo, että olisi ryhdyttävä kaikkiin toimiin Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten voimakkaasti kehittyvien talouksien sekä Mercosurin, Caricomin ja Aseanin kaltaisten alueellisten kauppajärjestöjen sisällyttämiseksi sopimusneuvotteluihin ja että niitä olisi kehotettava tästä lähtien sitoutumaan siihen, että teollis- ja tekijän-oikeuksia noudatetaan niiden alueella;

20.   kehottaa Euroopan komissiota välttämään ACTA-sopimuksen, TRIPS-sopimuksen ja muiden teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten ristiriitaisuudet ja päällekkäisyydet;

21.   kehottaa komissiota varmistamaan, että ACTA-sopimus keskittyy vain teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvontaan sen sijaan, että se keskittyisi teollis- ja tekijänoikeuksia koskeviin aineellisiin kysymyksiin, kuten suojaamisen laajuuteen, rajoituksiin, poikkeuksiin, toissijaiseen vastuuseen tai välittäjien vastuuseen;

22.   kehottaa komissiota varmistamaan, että ACTA-sopimusta ei käytetä eurooppalaisen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvontakehyksen muuttamisen välineenä vaan että se noudattaa täysin Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukaisissa direktiiveissä ja erityisesti direktiivin 2004/48/EY johdanto-osan 2 kappaleessa luotua tasapainoa;

23.   kehottaa komissiota ja neuvostoa selventämään 133 artiklan komitean sekä muiden ACTA-sopimukseen liittyviin neuvotteluihin osallistuvien komiteoiden roolia ja toimivaltaa;

24.   katsoo, että komission olisi otettava huomioon, että ACTA-sopimusta on arvosteltu voimakkaasti neuvottelujen aikana siitä, että se saattaisi antaa tavaramerkin ja tekijänoikeuksien haltijoille mahdollisuuden loukata väitettyjen rikkojien yksityisyyttä ilman asianmukaisia oikeudenkäyntimenettelyjä, että se voisi jatkaa tavaramerkin ja tekijänoikeuksien ei-kaupallisen rikkomisen kriminalisointia, että se voisi vahvistaa oikeuksien digitaalisia hallinnointijärjestelmiä (DRM-järjestelmiä) ”kohtuullisen käytön” kustannuksella, että se voisi johtaa WTO:n rakenteiden ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen käyttöönottoon ja lopuksi, että se voisi pakottaa kaikki allekirjoittavat osapuolet vastaamaan tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien rikkomisen valvonnan kustannuksista;

25.   kehottaa tässä yhteydessä komissiota varmistamaan jatkuvan ja avoimen julkisen kuulemisprosessin, korostamaan mainitusta prosessista kaikille neuvotteluihin osallistuville maille koituvia etuja ja varmistamaan, että parlamentti saa säännöllisesti perusteellisia tietoja neuvottelujen edistymisestä;

26.   palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimuksessa määrätään poikkeuksista tapauksissa, joissa teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisia näkökohtia koskevien sopimusten neuvotteleminen ja tekeminen liittyy kulttuuri- ja audiovisuaalialan palvelujen kauppaan; huomauttaa, että näissä tapauksissa sopimusten neuvotteleminen ja tekeminen kuuluu yhteisön ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan; huomauttaa lisäksi, että mainitunkaltaisten sopimusten neuvotteleminen edellyttää paitsi EY:n perustamissopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti tehtyä yhteisön päätöstä, myös jäsenvaltioiden yhteistä sopimusta, ja että yhteisön ja jäsenvaltioiden on tehtävä tällä tavoin neuvotellut sopimukset yhteisesti;

27.   muistuttaa komissiota ACTA-neuvottelujen puitteissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklasta, joka koskee henkilötietojen suojaa, ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 95/46/EY (18);

28.   katsoo, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (19) oleva 4 artikla ei saisi estää yleistä mielenkiintoa ACTA:n alustavien luonnosten julkistamista kohtaan, edistymiskertomukset mukaan luettuina, eikä vaikeuttaa komission neuvotteluvaltuuksia, ja kehottaa neuvostoa soveltamaan EY:n perustamissopimuksen 255 artiklaa tavalla, joka mahdollistaa mahdollisimman laajan pääsyn asiakirjoihin, kunhan tietosuojalainsäädännössä vaaditut turvatoimenpiteet on toteutettu;

29.   pitää valitettavana, että Turkissa teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ei ole vielä Euroopan unionin standardien tasolla ja että sitä pitää näin ollen tarkistaa; painottaa, että Turkista tulee uskottava jäsenehdokasvaltio ainoastaan siinä tapauksessa, että se pystyy omaksumaan yhteisön säännöstön ja takaamaan teollis- ja tekijänoikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen rajojensa sisällä;

EU:n ja Kiinan suhteet

30.   kehottaa Kiinan viranomaisia lisäämään ponnistelujaan ja saattamaan teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin syyllistyneet entistä tehokkaammin oikeuden eteen, ja panee tässä yhteydessä ilahtuneena merkille niiden oikeusistuinten asennemuutoksen, jotka ovat äskettäin tunnustaneet Euroopan unionin kansalaisten teollis- ja tekijänoikeuksien omistajuuden Kiinan alueella ja tuominneet niitä loukanneet paikalliset yritykset;

31.   toistaa, että on tärkeää lisätä yhteistyötä Kiinan tulliviranomaisten kanssa ja varmistaa vastaavilta eurooppalaisilta hallintoelimiltä saatava avustus ja tuki;

32.   korostaa, että 60 prosenttia EU:n tulliviranomaisten takavarikoimista väärennetyistä tuotteista on valmistettu Kiinassa; pyytää komissiota laatimaan yhdessä Kiinan viranomaisten kanssa mahdollisimman nopeasti tuotteiden väärentämisen torjumista koskevan toimintasuunnitelman;

Väärennösten torjunnan ulkoiset tukitoimet

33.   suosittelee ottamaan käyttöön tehokkaan järjestelmän eri sopimuksissa suojattujen teollis- ja tekijänoikeuksien mahdollisten rikkomusten valvomiseksi ja yhdistämään sen kaupallisiin kannustusvälineisiin, joita käytetään sitouduttaessa konkreettisesti väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjuntaan;

34.   huomauttaa, että GSP-asetuksessa säädetään muun muassa mahdollisuudesta peruuttaa vilpillisiä kaupallisia menettelyjä käyttävien kumppanien GSP-etuudet väliaikaisesti; katsoo, että erityisen vakavissa teollis- ja tekijänoikeusloukkauksissa, kuten sellaisissa, jotka aiheuttavat vakavan uhan yleiselle turvallisuudelle ja kansanterveydelle, komission olisi asianmukaisesti pohdittava tämän ennalta ehkäisevän välineen käyttöä;

35.   katsoo, että kaupan esteitä koskeva asetus voi tarjota merkittävää apua eurooppalaisille yrityksille, joilla on vaikeuksia päästä kolmansien maiden markkinoille teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomusten vuoksi, ja pyytää komissiota kannustamaan ja helpottamaan asetuksen soveltamista erityisesti pk-yrityksissä;

36.   katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden vahvistettu yhteistyö kolmansissa maissa voi tehostaa tietojenvaihtoa ja käytettävissä olevien voimavarojen hyödyntämistä sekä lisätä väärentämisen torjumiseen tähtäävien aloitteiden vaikutusta niin poliittis-diplomaattisessa toiminnassa kuin selvästi teknisissä yhteyksissä;

37.   pyytää komissiota asettamaan EU:n valtuuskuntien ”markkinoillepääsytiimin” konkreettiseksi vertailukohdaksi yhteisön yrityksille (erityisesti pk-yrityksille), jotka ilmoittavat kärsineensä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksista;

Lainsäädännölliset ja organisatoriset kysymykset

38.   panee merkille komission sitoutumisen teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistamiseen Euroopan unionissa ja pyytää sitoutumaan entistä laajemmin väärentämisen torjuntaan ja jäsenvaltioissa voimassa olevien lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseen;

39.   panee merkille, että Euroopan unionilta puuttuu käsitteiden ”väärentäminen” ja ”piratismi” yhdenmukainen määritelmä ja että jäsenvaltioiden määritelmät eroavat toisistaan;

40.   ottaa huomioon väärennösten ja piratismi-ilmiön huolestuttavan kehityksen erityisesti maailmanlaajuisessa taloudessa ja ilmiön vakavat seuraukset Euroopan unionin kilpailukyvylle sekä unionin yrityksille, suunnittelijoille ja kuluttajille; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajia valistetaan riittävästi väärennösten ja piratismin vaaroista ja erityisesti väärennettyjen tuotteiden, kuten lääkkeiden, kuluttajille aiheuttamista merkittävistä terveys- ja turvallisuusriskeistä;

41.   pyytää komissiota tutkimaan erityisesti tuoteväärennöksiin liittyviä terveys- ja turvallisuusriskejä mahdollisten lisätoimien tarpeellisuuden arvioimiseksi;

42.   kehottaa komissiota pyrkimään kaikin keinoin sopimukseen tekijänoikeuksien vakavia loukkauksia koskevista yhteisistä vähimmäisseuraamuksista;

43.   katsoo, että voimassa olevan väärennösten torjumista koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen on välttämätöntä tulevan ACTA-sopimuksen tehokkaan ja yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi;

44.   korostaa tarvetta sovittaa väärennösten torjumisesta vastaavien osastojen toiminta entistä paremmin yhteen yhteisössä ja levittää entistä laajemmin tässä yhteydessä toteutettuja yhteisön aloitteita, koska rangaistusjärjestelmien hajanaisuus aiheuttaa haittaa sisämarkkinoille ja heikentää Euroopan unionia sen käymissä kauppaneuvotteluissa; korostaa niin ikään, että yksityisen ja julkisen sektorin on tarpeen laajentaa yhteistyötään, jotta väärentämisen torjunnasta voitaisiin tehdä aktiivisempaa, dynaamisempaa ja tehokkaampaa;

45.   korostaa tarvetta kehittää asianmukaisia ja jatkuvia koulutusohjelmia tullivirkailijoita, tuomareita ja muita asiaan liittyviä ammattiryhmiä varten sekä tarvetta kehottaa jäsenvaltioita perustamaan väärentämisen torjuntaan erikoistuvia ryhmiä;

46.   panee merkille, että komissio tunnustaa heinäkuussa 2007 antamassaan urheilua koskevassa valkoisessa kirjassa, että urheiluoikeuksien hyödyntämisen taloudellinen toteutettavuus riippuu sellaisten tehokkaiden toimien saatavuudesta, jotka suojaavat urheilua teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaajien toimilta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, ja kehottaa ottamaan urheiluoikeuksien omistajien oikeudet huomioon kaikissa väärentämisen ja digitaalisten tuotteiden laittoman valmistuksen vastaisissa toimissa;

47.   suosittelee, että Euroopan unionin tullimenettelyjä kehitetään entisestään ja sovitetaan ne entistä paremmin toisiinsa, jotta väärennettyjen tai laittomasti valmistettujen tuotteiden pääsyä yhtenäismarkkinoille voidaan merkittävästi rajoittaa; kehottaa lisäksi komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen väärennöksiä koskevien tilastollisten tietojen järjestämiseksi Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille unionin tasolla;

48.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon Internetin käyttöön väärennösten levittämisessä liittyvät erityispiirteet ja arvioimaan siitä jäsenvaltioiden taloudelle aiheutuvia vaikutuksia kehittämällä tilastollisia välineitä, joilla voidaan helpottaa tapaa reagoida väärentämiseen koordinoidusti;

49.   pyytää komissiota perustamaan pk-yritysten yhteyspisteen tai edistämään sen perustamista mieluiten siten, että se toimii muiden yhteyspistepalvelujen yhteydessä ja tarjoaa pk-yrityksille teknistä apua väärennettyjen tuotteiden torjuntamenettelyjen soveltamisessa;

50.   pitää olennaisen tärkeänä, ettei Euroopan teollisuus pidättäydy antamasta tukeaan ja apuaan aloitteille, joita Euroopan unionin toimielimet vastedes toteuttavat; pitää erityisen tärkeänä, että pk-yritykset voivat pätevästi puolustaa omia oikeuksiaan erityisesti kolmansissa maissa tapahtuneiden teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomusten yhteydessä;

51.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aloitteita, jotka koskevat kuluttajien tietoisuuden lisäämistä väärennettyjen tuotteiden ostamisen seurauksista; korostaa yrityssektorin merkittävää roolia mainittujen aloitteiden yhteydessä;

52.   katsoo, että jäljitettävyyden vuoksi on tarpeen edistää teollisuuden toimia uudenaikaisen tekniikan käyttämiseksi alkuperäisten tuotteiden erottamiseksi helpommin väärennöksistä, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kaikkien tämänsuuntaisten rakentavien toimenpiteiden edistämiseksi ja niiden pysyvän aseman lujittamiseksi;

53.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä panneet direktiiviä 2004/48/EY täytäntöön, tekemään sen viipymättä;

54.   korostaa tarvetta kunnioittaa sisämarkkinoiden neljää perusvapautta ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa;

55.   kehottaa komissiota keräämään jäsenvaltioilta tietoja terveyshaitoista, joita kuluttajille on aiheutunut väärennetyistä tuotteista, sekä kuluttajien väärennetyistä tuotteista tekemistä valituksista; kehottaa komissiota valvomaan, että nämä tiedot ovat kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisten käytettävissä;

56.   painottaa tässä yhteydessä, että kaikkien asianomaisten toimijoiden on tärkeää ryhtyä toimiin väärentämisen ja piratismin torjumiseen tähtäävien välineiden tehokkuuden lisäämiseksi sisämarkkinoilla;

57.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tullihenkilöstöä alueellaan ja perustamaan palvelun, joka kolmansien osapuolten (muun muassa jäsenvaltiot, kolmannet maat, yhteisön toimielimet, yritykset ja yksityishenkilöt) on helppo tunnistaa ja jonka tehtävänä on torjua väärennöksiä ja tiedottaa tästä ongelmasta;

58.   muistuttaa jäsenvaltioita, että yhteisöpatentti ja yhteisöpatenttia koskeva tuomioistuinjärjestelmä ovat tärkeitä, jotta käyttäjille voidaan tarjota keinot turvata heidän teollis- ja tekijänoikeuksiensa kunnioittaminen koko Euroopan unionissa ja innovatiivisille yrityksille voidaan siten tarjota mahdollisuus suojata keksintönsä niin hyvin kuin mahdollista ja hyötyä niistä enemmän;

59.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan väärentämistä ja piratismia koskevaa valistusta ja tiedotusta matkailualueilla sekä alan näyttelyissä ja messuilla;

60.   muistuttaa, että on tärkeää yhtenäistää teollis- ja tekijänoikeuksia ja nykyistä kansallista ja yhteisön teollisoikeudellista suojaa väärentämisen torjunnassa, ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yrityksiä suojaamaan palvelunsa ja tuotteensa rekisteröimällä tavaramerkkinsä, mallinsa, patenttinsa jne., mikä mahdollistaisi tehokkaamman teollis- ja tekijänoikeuksien valvonnan;

61.   kehottaa komissiota entisestään edistämään väärentämisen torjuntaa kehittämällä tulostaulun, jolla mitataan jäsenvaltioiden tullilaitosten työtä, ja perustamaan verkoston, jonka kautta voidaan vaihtaa nopeasti väärennettyjä tuotteita koskevaa tietoa ja joka käyttää hyväkseen kansallisia yhteyspisteitä ja nykyaikaisia tiedonvaihtovälineitä;

62.   kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan tullilaitostensa välistä yhteistyötä ja soveltamaan yhteisön tullimaksuja koskevia asetuksia yhtenäisesti Euroopan unionissa;

63.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä komission kanssa väärennettyjen tavaroiden hävittämistä koskevan yhteisen menettelyn;

64.   pyytää komissiota edistämään tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan asetuksen (EY) N:o 1383/2003 11 artiklassa säädetyn yksinkertaistetun menettelyn täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa;

65.   huomauttaa myös, että väärentämisen merkittävät ominaispiirteet (tuotejäljitelmät/kaupallisessa laajuudessa tavaramerkkeihin kohdistuvat säännönvastaisuudet) eroavat piratismin ominaispiirteistä (kaupallisessa laajuudessa tekijänoikeuksiin kohdistuvat loukkaukset) ja että olisi harkittava niiden käsittelemistä toisistaan riippumattomina ja erillään, etenkin kun on kiireesti puututtava väärentämisessä yleisiin kansanterveys- ja turvallisuusnäkökohtiin;

66.   tukee kansanterveyden alalla Maailman terveysjärjestön vahvistamaa lääkeväärennöksen määritelmää: ”lääke, jonka tunniste- tai alkuperätiedot on tahallisesti väärennetty päällysmerkintöihin. Väärennös voi kohdistua sekä alkuperäisvalmisteisiin että geneerisiin valmisteisiin, lääkeväärennöksen koostumus voi olla oikea tai väärä, siitä voi puuttua vaikuttava aine tai ainetta voi olla riittämättömästi taikka sen pakkausmateriaali on väärennetty”;

67.   korostaa, että on tärkeää kunnioittaa perusoikeuksia kuten yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa ryhdyttäessä toimenpiteisiin väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistuksen torjumiseksi;

Loppuhuomautukset

68.   pyytää komissiota määrittelemään yhdessä neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa selvän, johdonmukaisen ja kauaskantoisen poliittisen linjan, jonka avulla tulliasioita koskevien sisäisten toimien ohella koordinoidaan ja johdetaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ”ulkoisia” toimia väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjumiseksi;

69.   kehottaa komissiota edistämään lainsäädäntöä täydentäviä toimia ja erityisesti lisäämään eurooppalaisten tietoisuutta väärentämisen vaaroista pyrkien muuttamaan yleisön käsityksiä väärentämisestä ja piratismista;

70.   katsoo, että komission olisi harkittava kansanvälisen väärennösten torjunnan tulostaulua, joka voitaisiin laatia sisämarkkinoiden tulostaulun mukaisesti ja jossa voitaisiin korostaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat keskiarvon alapuolella väärennettyjen tuotteiden torjunnassa;

71.   vaatii neuvostoa ja komissiota antamaan parlamentille keskeisemmän roolin väärennösten torjunnassa; pitää erityisen suositeltavana, että Euroopan unioni lisää poliittista läsnäoloaan erikoistuneissa kansainvälisissä kokouksissa kuten Global Anti-counterfeiting and Piracy Congress ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi toimivissa kansainvälisissä järjestöissä;

72.   pyytää komissiota ja neuvostoa toimittamaan sille kattavat tiedot ja esittelemään kaikki asiaan liittyvät aloitteet; katsoo, että Lissabonin sopimuksen hengen mukaisesti Euroopan parlamentin on ratifioitava ACTA-sopimus hyväksyntämenettelyn mukaisesti;

*

* *

73.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0053.

(2)  EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 128.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0247.

(4)  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 235.

(5)  EUVL C 308 E, 16.12.2006, s. 182.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0629.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0195.

(8)  EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 103.

(9)  EYVL L 349, 31.12.1994, s. 71.

(10)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 1.

(11)  EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1.

(12)  EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1.

(13)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0305.

(14)  EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45.

(15)  EUVL L 196, 2.8.2003, s. 7.

(16)  Huippukokouksen julkilausuma, Kasvu ja vastuullisuus maailmantaloudessa, 7. kesäkuuta 2007, G8-huippukokous, Heiligendamm.

(17)  Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan ”Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.”.

(18)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(19)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/58

---

Pienten ja keskisuurten yritysten kirjanpitovaatimukset

P6_TA(2008)0635

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 pienten ja keskisuurten yritysten, erityisesti mikroyritysten, kirjanpitovaatimuksista

(2010/C 45 E/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan 2 kohdan ja 232 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista 26. toukokuuta 2005 tehdyn puitesopimuksen (1),

—	ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla (2),

—	ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon ”Pienet ensin” — Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (KOM(2008)0394),

—	ottaa huomioon hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän 10. heinäkuuta 2008 antaman lausunnon hallinnollisen rasituksen vähentämisestä yhtiöoikeuden/tilinpäätösten painopistealalla,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY (neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin) muuttamisesta keskisuuria yrityksiä koskevien tiettyjen julkistamisvaatimusten sekä konsolidoitujen tilinpäätösten laatimista koskevan velvoitteen osalta (3),

—	ottaa huomioon komission keskisuurten yritysten kirjanpitovelvollisuudesta 18. joulukuuta 2008 pidetyssä parlamentin täysistunnossa antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (4) (neljäs yhtiöoikeusdirektiivi)ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 13. kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY (5) (seitsemäs yhtiöoikeusdirektiivi) mukaiset voimassa olevat kirjanpitosäännöt ovat usein hyvin raskaita pienille ja keskisuurille yrityksille ja erityisesti mikroyrityksille (erittäin pienet yritykset),

B.	ottaa huomioon, että hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmä kehotti jo edellä mainitussa lausunnossaan komissiota jättämään mikroyritykset tilinpäätösdirektiivien ulkopuolelle;

1.   muistuttaa komissiota siitä, että johdonmukainen ja yhdenmukaistettu tilinpitojärjestelmä Euroopan unionissa helpottaa toki kauppaa sisämarkkinoilla mutta voimassa olevat kirjanpitosäännöt muodostavat kohtuuttoman rasitteen mikroyrityksille, joita ovat esimerkiksi pienet vähittäiskauppiaat tai käsiteollisuusyritykset, ja että jos kyseiset yritykset toimivat pääasiassa yhdessä jäsenvaltiossa paikallis- tai aluetasolla, niillä ei ole rajat ylittävää vaikutusta sisämarkkinoihin tai kilpailuun EU:ssa ja siksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vapauttaa nämä yritykset täysin tai osittain lakisääteisistä kirjanpitovelvoitteista;

2.   kehottaa komissiota antamaan säädösehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat jättää neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeus direktiivin ulkopuolelle yhtiöt, joiden taseen mukaan kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity tilinpäätöspäivänä:

—	taseen loppusumma: 500 000 euroa

—	nettoliikevaihto 1 000 000 euroa

—	työntekijöitä tilikauden aikana keskimäärin: 10

jos yhtiöt harjoittavat liiketoimintaa paikallis- tai aluetasolla yhdessä jäsenvaltiossa;

3.   kehottaa komissiota yhtiöoikeuden ja etenkin sisämarkkinoilla käytettävien kirjanpitosääntöjen yksinkertaistamisen ja yhdenmukaistamisen edistämiseksi jatkamaan neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin uudelleentarkastelua ja esittämään yhtenäisen eurooppalaisen tilinpitokehyksen ennen vuoden 2009 loppua; muistuttaa komissiota siitä, että yhtenäinen standardi vähentää kaikkien pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollista rasitusta ja lisää avoimuutta kaikille sidosryhmille ja että yksinkertaistamisen pitäisi myös saada huomattavasti lisäpontta XBRL:n (Extensible Business Reporting Language) järjestelmällisestä käyttöönotosta Euroopassa;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

---

(1)  EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 125.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0220.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0631.

(4)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

(5)  EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/60

---

Virallinen eurooppalainen asiakirja

P6_TA(2008)0636

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 suosituksista komissiolle virallisesta eurooppalaisesta asiakirjasta (2008/2124(INI))

(2010/C 45 E/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

—	ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2005 antaman tiedonannon ”Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla” (KOM(2005)0184),

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan käyttöön laaditun vertailevan tutkimuksen virallisista asiakirjoista,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0451/2008),

A.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa Haagin ohjelmaa koskevassa tiedonannossaan komissio korosti prioriteettinaan tarvetta taata todellinen eurooppalainen alue siviilioikeuden alalla ja etenkin tuomioistuimien päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta; ottaa huomioon, että keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi Euroopan unionissa kyseisessä ohjelmassa mainittiin lähivuosien keskeiseksi painopisteeksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanon jatkaminen, koska kyseessä on konkreettinen keino suojata kansalaisten oikeuksia ja taata niiden soveltaminen yli rajojen Euroopassa,

B.	ottaa huomioon, että Haagin ohjelmassa määrätään, että vastavuoroisen tunnustamisen ohjelman täytäntöönpanon jatkaminen on keskeinen painopiste ja että sen täytäntöönpanon pitää olla valmis vuoteen 2011 mennessä,

C.	ottaa huomioon, että kansalaisten liikkuvuus Euroopan unionissa lisääntyy jatkuvasti; ottaa huomioon, että kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevat oikeudelliset tilanteet lisääntyvät tämän johdosta,

D.

ottaa huomioon, että komissio on tunnustanut edellä mainitussa Haagin ohjelmaa koskevassa tiedonannossaan, että siviilioikeuden alalla perustavaa laatua oleva ongelmakohta on julkisten asiakirjojen tunnustaminen; katsoo, että tältä osin on tärkeää edistää Unibank-asiassa annetussa tuomiossa (1) määriteltyjen virallisten asiakirjojen (actes authentiques) pikaista tunnustamista ja täytäntöönpanoa,

E.	katsoo, että yhteisön lainsäädännössä noudatettu alakohtainen ja epäyhtenäinen lähestymistapa tällä alalla ei ole tyydyttävä (2),

F.	ottaa huomioon tarpeen suojella Euroopan kansalaisia perhesuhteissa ja omistussuhteissa yli rajojen,

G.	ottaa huomioon, että yrityksillä on yhä enemmän toimipisteitä ulkomailla ja yhteisön sisäistä toimintaa, mikä johtaa yritysten perustamiseen ja toimintaan liittyvien virallisten asiakirjojen yhä suurempaan liikkuvuuteen,

H.	katsoo, että on keskeisen tärkeää luoda Euroopan unioniin selkeä ja täydellinen oikeuskehys, jolla kansalaisille ja talouden toimijoille taataan julkista valtaa käyttävien tahojen toteuttamien oikeustilanteiden ja oikeustoimien varmuus ja ennakoitavuus,

I.

katsoo, että todellisen eurooppalaisen oikeudellisen alueen perustaminen nojaa riita-asioiden osalta tuomioistuimen tai hallinnollisen viranomaisen antamien päätösten rajat ylittävään tunnustamiseen ja muiden kuin riita-asioiden osalta oikeusviranomaisten tai oikeudellisen asiakirjan aitouden varmentamistehtävään nimettyjen viranomaisten vastaanottamien virallisten asiakirjojen rajat ylittävään tunnustamiseen,

J.	toteaa, että tuomioistuimien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevia nykyisiä asetuksia sovelletaan virallisiin asiakirjoihin, kun ne ovat peräisin viranomaisilta,

K.

katsoo, että virallisen asiakirjan keskeinen ominaispiirre on sen suurempi todistusvoima verrattuna virallisesti vahvistamattomaan asiakirjaan (acte sous seing privé) ja että sen todistusvoima, joka tuomioistuimen on hyväksyttävä, myönnetään sille säännönmukaisesti jäsenvaltioiden lainsäädännöissä, koska asiakirjat jotka on laatinut tätä varten valtuutettu viranomainen tai julkinen viranomainen, ovat oikeustoimissa luotettavia (3),

L.

katsoo, että ennakkoedellytys virallisen asiakirjan todistusvoimalle on sen aitouden tunnustaminen, niin se on peräisin hallintoviranomaiselta, jolla on valtuudet laatia virallisia asiakirjoja, tai julkiselta viranomaiselta; katsoo, että keskinäinen luottamus jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmään on perusteena sille, että aitouden varmentamismenettelyjä ei sovelleta tulevaisuudessa muutoin kuin tapauksissa, joissa on vakavia epäilyjä totuudellisuudesta,

M.

katsoo, että sen jäsenvaltion lainsäädännön noudattaminen, jonka alueella asiakirja on esitettävä sen käyttöä varten, edellyttää kuitenkin varmuutta siitä, että todistusvoiman tunnustaminen ei johda siihen, että ulkomaisella virallisella asiakirjalla on siitä syystä, että se on tunnustettu jäsenvaltiossa, jossa se on esitettävä, suurempi todistusvoima kuin kyseisen jäsenvaltion kansallisilla virallisilla asiakirjoilla; katsoo, että pyydetyn asetuksen soveltamisalan pitäisi kattaa siviili- ja kauppaoikeuden keskeinen osa, lukuun ottamatta tiettyjä tarkoin määriteltyjä aiheita,

N.

katsoo, että koska kiinteää omaisuutta koskevien julkisten rekisterien järjestelmät ovat rakenteeltaan ja organisaatioltaan erilaisia ja koska erot koskevat niille annetun julkisen luotettavuuden luonnetta ja tasoa, kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet on jätettävä tulevan yhteisön säädöksen ulkopuolelle ottaen huomioon, että virallisen asiakirjan laatimistavan ja julkiseen rekisteriin kirjaamisen välillä on läheinen yhteys,

O.

katsoo, että tuomioistuimien päätösten tunnustamisen yli rajojen Euroopan unionissa jättäminen säädöksen ulkopuolelle vastaa yksinomaisen toimivallan myöntämistä sen jäsenvaltion tuomioistuimille, missä kiinteistö sijaitsee, asiassa, joka koskee kiinteään omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, sekä sen jäsenvaltion tuomioistuimille, missä rekisteriä pidetään, asiassa, joka koskee julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyyttä (4),

P.

ottaa huomioon, että virallisen asiakirjan käsitettä ei ole olemassa common law -järjestelmissä, etenkään Englannin ja Walesin lainsäädännössä, eikä myöskään Pohjoismaissa; ottaa huomioon, että vaikka Englannissa ja Walesissa on tahoja (solicitors), jotka toimivat julkisina notaareina, ja vaikka siellä on olemassa ammattikunta nimeltä ”scrivener notaries”, nämä lakimiehet eivät voi antaa virallisia asiakirjoja vaan ainoastaan todistaa allekirjoituksia, joten kun hyväksytään lainsäädäntöä eurooppalaisista virallisista asiakirjoista, olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, ettei tältä osin synny mitään sekaannusta; katsoo, että näin ollen olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet, jotta sellaisten maiden kansalaiset, joissa virallisia asiakirjoja ei voida laatia, eivät voisi käyttää sellaisia asiakirjoja kyseisten maiden oikeusjärjestelmissä säädettyjen menettelymuotojen kiertäminen (esim. testamentin vahvistaminen); katsoo lisäksi, että komission pitäisi käynnistää tarkoituksenmukainen tiedotuskampanja oikeusalan ammattilaisten tietoisuuden lisäämiseksi niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaisia virallisia asiakirjoja ei ole olemassa, ja ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tapaoikeusmaiden oikeusalan ammattilaiset ovat tietoisia siviilioikeusjärjestelmän omaksuneiden maiden viranomaisten toiminnasta ja sen mahdollisista hyödyistä asiakkailleen, etenkin oikeusvarmuuden kannalta, jos virallisia asiakirjoja käytetään liiketoimissa, joita nämä haluavat tehdä maissa, joissa kyseistä asiakirjamuotoa käytetään; katsoo, että tässä korostuu oikeudellisten asioiden valiokunnan usein esiin ottama tarve luoda yleiseurooppalaisia oikeusalan toimijoiden verkostoja, tiedotuskampanjoita ja -materiaalia sekä yhteistä koulutusta, jota komission pitäisi edistää,

Q.

katsoo, että pyydettyä asetusta ei voida soveltaa kysymyksiin, jotka koskevat muihin yhteisön asiakirjoihin sovellettavaa lainsäädäntöä, eikä kysymyksiin, jotka koskevat viranomaisten toimivaltaa, organisaatiota ja rakennetta, mukaan lukien virallistamismenettely, koska nämä kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;

1.   katsoo, että keskinäinen luottamus yhteisön oikeusjärjestelmään on peruste sille, että virallisen asiakirjan totuudellisuuden varmentamiseen rajat ylittävässä toiminnassa liittyvät menettelyt poistetaan tulevaisuudessa; katsoo, että tällainen virallisen asiakirjan tunnustaminen sen käyttämiseksi asianomaisessa jäsenvaltiossa voidaan evätä ainoastaan, kun sen aitoudesta on vakavia ja perusteltuja epäilyjä tai jos tunnustaminen olisi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita;

2.   pyytää komissiota esittämään parlamentille EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan a alakohdan ja 67 artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla lainsäädäntöehdotuksen virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta;

3.   korostaa, että tällainen tunnustaminen ei saa johtaa siihen, että ulkomaisella asiakirjalla on enemmän vaikutusta kuin kansallisella asiakirjalla;

4.   toivoo, että pyydettyä asetusta sovelletaan kaikkiin virallisiin asiakirjoihin siviili- ja kauppaoikeuden alalla, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat kiinteää omaisuutta ja jotka on kirjattava tai voidaan kirjata julkiseen rekisteriin tai jotka on mainittava tai voidaan mainita sellaisessa;

5.   täsmentää, että tätä asetusta ei saa soveltaa virallisen asiakirjan kohteeseen sovellettavan lain määrittämistä koskeviin kysymyksiin tai toimivaltakysymyksiin eikä viranomaisten organisaatioon tai rakenteeseen, mukaan lukien virallistamismenettely;

6.   toteaa, että liitteenä olevissa yksityiskohtaisissa suosituksissa noudatetaan tässä yhteydessä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

7.   katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, 17. kesäkuuta 1999, asia C-260/97, Kok. 1999, s. I-3715.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1); neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1); neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004 (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15).

(3)  Julkisasiamies La Pergolan 2. helmikuuta 1999 antama ratkaisuehdotus em. asiassa Unibank, 7 kohta.

(4)  Ks. asetuksen (EY) N:o 44/2001 22 artiklan 1 ja 3 kohta.

---

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/63

---

Sähköinen oikeudenkäyttö

P6_TA(2008)0637

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 suosituksista komissiolle sähköisestä oikeudenkäytöstä (2008/2125(INI))

(2010/C 45 E/12)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

—	ottaa huomioon neuvoston oikeusalan tietojenkäsittelytyöryhmän (sähköinen oikeudenkäyttö) tekemän työn,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon 30. toukokuuta 2008”Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia Euroopalle” (KOM(2008)0329),

—	ottaa huomioon työn, jota oikeudenkäytön tehostamista tarkasteleva Euroopan neuvoston komitea (CEPEJ) tekee tällä alalla parhaillaan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 39 artiklan ja 45 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0467/2008),

A.	ottaa huomioon, että vuonna 2007 neuvosto päätti ryhtyä kehittämään tieto- ja viestintäteknologian (ICT) käyttöä oikeuden alalla Euroopan unionissa erityisesti kehittämällä eurooppalaisen portaalin,

B.

katsoo, että koska rajat ylittävät riita-asiat koskettavat EU:ssa noin kymmentä miljoonaa ihmistä, tietoteknologian (IT) käyttöä on tärkeää lisätä, jotta voidaan parantaa oikeussuojan saatavuutta kansalaisten näkökulmasta, järkeistää ja yksinkertaistaa oikeudellisia menettelyjä sekä lyhentää menettelyjen määräaikoja ja pienentää toimintakustannuksia rajat ylittävissä riita-asioissa,

C.

ottaa huomioon, että sähköisen oikeudenkäytön laaja määritelmä sisältää sähköisen tekniikan soveltamisen oikeudellisiin tarkoituksiin yleisesti ja että tämä määritelmä kattaa useita kysymyksiä, jotka eivät välttämättä sisälly sähköisen oikeudenkäytön käsitteeseen sellaisena kuin komissio on sen tulkinnut edellä mainitussa 30. toukokuuta 2008 päivätyssä tiedonannossaan tai neuvoston sähköisen oikeudenkäytön työryhmän tulkintaan,

D.

katsoo, että jos tietoteknologiaa käytetään oikein, sillä voidaan parantaa huomattavasti EU:n oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmien käytettävyyttä ja lisätä niiden tehokkuutta; katsoo, että yhdentymiskehityksen edetessä sisämarkkinoilla ja liikkuvuuden lisääntyessä Euroopan unionissa on todennäköistä, että rajat ylittävä oikeusjärjestelmä kohtaa yhä useammin sille ominaisia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi kieliin, välimatkoihin ja vieraisiin oikeusjärjestelmiin; katsoo, että näitä ongelmia voidaan kuitenkin ratkoa jossakin määrin asianmukaisella tieto- ja viestintäteknologialla, jolloin paitsi helpotetaan oikeussuojan saamista EU:n kansalaisten näkökulmasta myös tehostetaan yhtenäismarkkinoita,

E.

ottaa huomioon, kuten oikeudenkäytön tehostamista tarkasteleva CEPEJ-komitea painottaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä Euroopan oikeusjärjestelmissä koskevassa raportissaan, että sähköisen tekniikan soveltamisella oikeudellisiin tarkoituksiin ei aina ole myönteistä vaikutusta, ja että hyvien tulosten saamiseksi se on tehtävä järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti,

F.

katsoo, että pitkällä aikavälillä tietoteknologian käyttö riitojenratkaisussa ja sovittelussa edellyttää perustavanlaatuisia muutoksia prosessioikeuteen ja tapaan, jolla lakeja laaditaan, ja että lainkäytön tehostaminen ja oikeussuojan saatavuuden parantaminen edellyttää rekisterien (kauppa- ja yritysrekisterien, maarekisterien, testamenttirekisterien jne.) liittämistä yhteen; ottaa huomioon, että parlamentti on jo osoittanut kiinnostusta oikeussuojan saatavuuden ja tietoteknologian käytön yhteensopivuuden lisäämistä kohtaan käsitellessään vähäisiä vaateita koskevaa lainsäädäntöä, eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä ja sovittelua; katsoo, että tietoteknologian käyttöä pitäisi lisätä kaikilla aloilla, asiakirjojen toimittaminen, jakelu ja tiedoksianto, todistaminen ja oikeusapuhakemusten käsittely mukaan luettuina, ja siten sen pitäisi näkyä kaikissa tulevissa säädösehdotuksissa; katsoo, että toimia voitaisiin tarkastella jo sähköisten asiakirjojen, velallisten omaisuuden avoimuuden sekä todistamisen aloilla,

G.

katsoo, että sähköisen oikeuden portaalin/verkoston luominen on tervetullut ajatus, mutta on huolehdittava siitä, että sekä EU:n kansalaisten että EU:n alueella toimivien oikeusalan ammattilaisten tarpeisiin vastataan, ja että oikeuden saatavuutta parannetaan tarjoamalla helppoja ja avoimia keinoja tiedonhankintaan; katsoo, että EU:n kansalaisten ja kansallisten viranomaisten välistä suhdetta tulisi siten helpottaa, ja rikoksen uhrien, epäiltyjen ja oikeuslaitoksen käyttäjien ylipäänsä tulisi pystyä hyödyntämään EU:n oikeudenkäytön työvälineitä arkielämässään; katsoo, että portaali/verkosto olisi lisättävä pilottihankkeeksi EY:n perustamissopimuksen 154 artiklassa hahmoteltuun Euroopan laajuisten verkkojen viitekehykseen ja sitä tulisi kehittää komission 29. syyskuuta 2008 julkistamassa tiedonannossa (KOM(2008)0583) tarkoitetussa ohjelmassa yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA), jotta se voisi todella olla tehokas,

H.

ottaa huomioon, että koska ainoastaan 50 prosentilla Euroopan kansalaisista on internet-yhteys, sähköisen oikeudenkäytön palvelujen kehittämisessä ja toteuttamisessa olisi ehdottomasti noudatettava avoimuutta, yhdenvertaisuutta lain edessä ja julkista valvontaa koskevia periaatteita, ja niiden olisi ainakin siirtymäkauden aikana oltava luonteeltaan täydentäviä ja valinnaisia suhteessa jäsenvaltioissa tähän asti noudatettuihin käytäntöihin,

I.

katsoo, että nykyiset portaalit ovat alkeellisia, sekavia ja hankalia käyttää ja että tiedonsaannin helpottamiseen ja sähköisten järjestelmien ja rekisterien käytettävyyden parantamiseen tähtäävissä toimissa pitäisi käyttää tietoteknologian alan huippuosaajia; katsoo, että Euroopan unioniin pitäisi kehittää yksi ja ainoa oikeusalan portaali, jota oikeuslaitoksen ja hallinnon virkamiehet ja toisaalta oikeusalan ammattilaiset ja muut ammattiryhmät käyttäisivät keskenään eri tavoin, ja että kansalaisia varten olisi oltava identiteetin hallintajärjestelmä, jonka avulla kansalaisten alue erotetaan ammattilaisten alueesta; katsoo, että vaikka Euroopan oikeudellista verkostoa (EJN) onkin tärkeää kehittää edelleen, pääpainon pitäisi olla aiemmasta poiketen oikeussuojan saatavuuden parantamisessa kansalaisten ja yritysten näkökulmasta,

J.

katsoo, että EU:n oikeusalan koulutukseen pääsevien oikeusviranomaisten vähyys hidastaa jossain määrin Euroopan oikeusalueen luomista koskevan tavoitteen saavuttamista ja että sähköiset työvälineet voisivat edes-auttaa merkittävästi tulevaisuuden Euroopan oikeusalueen perustana olevan eurooppalaisen oikeuskulttuurin leviämistä,

K.	katsoo, että olisi otettava huomioon, että kansallisten tuomareiden yhteisön oikeuden tuntemuksessa on merkittäviä eroja eri jäsenvaltioissa, kuten Euroopan parlamentti korosti 9. heinäkuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa (1) kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa,

L.	katsoo, että sähköisen oikeudenkäytön alan keskeisiin haasteisiin, myös kieliä koskevaan haasteeseen, on tartuttava välittömästi,

M.

ottaa huomioon, että oikeusministerit ovat kannattaneet sitä, että EU:n sähköistä oikeudenkäyttöä kehitettäessä käytettäisiin hajautettua lähestymistapaa ja että keskitettyä koordinointia olisi jonkin verran, jolloin Euroopan unionissa voitaisiin jakaa tietoja, kansalliset järjestelmät voisivat toimia riippumattomasti ja samalla vältettäisiin uuden, keskitetyn eurooppalaisen sähköisen oikeudenkäyttöjärjestelmän kehittämiseen liittyvät vaikeudet, ja ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot tekevät keskenään kahdenvälistä yhteistyötä; ottaa huomioon, että neuvoston työryhmä on todennut, että sähköistä oikeudenkäyttöä koskevien aloitteiden pitäisi olla jäsenvaltioille vapaaehtoisia sen sijaan, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin ottamaan käyttöön uusia kansallisia järjestelmiä tai muuttamaan perusteellisesti nykyisiä järjestelmiään,

N.

katsoo, että tietotekniikka on osoittautunut tehokkaaksi työvälineeksi kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa, kuten Schengenin tietojärjestelmän ja siitä kehiteltyjen sovellusten avulla saavutetut tulokset osoittavat; katsoo, että korkeaa teknologiaa tulisi hyödyntää täysimittaisesti kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa ja ehkäisyssä ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän kaltaisten hankkeiden tulisi saada mahdollisimman laaja tuki, rahoitustuki mukaan lukien,

O.

katsoo, että nykyinen tapa kerätä rikosoikeudenkäyntien todisteita muissa jäsenvaltioissa perustuu edelleen keskinäisen avun tarjoamiin hitaisiin ja tehottomiin työvälineisiin ja että videoneuvottelun kaltaisten teknisten työvälineiden käyttö tarvittaessa ja ainoastaan silloin, kun siitä ei olisi haittaa todistajan oikeudelliselle asemalle, olisi suuri edistysaskel todisteiden vastaanottamisessa etäältä,

P.	katsoo, että Euroopan oikeusalueen luominen merkitsee myös parannusta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja oikeusturvaan, ja että strategia tulisi panna täytäntöön tiukimpia mahdollisia tietosuojavaatimuksia täysimääräisesti noudattaen,

Q.	katsoo, että samalla kun suoritetaan tietoa muiden jäsenmaiden rikosoikeudellisista järjestelmistä lisääviä lainsäädäntötoimia, tulisi sama tieto asettaa saataville myös sähköisesti;

1.   kannattaa komission suunnitelmia, erityisesti ehdotusta edistää yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalvelujen eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita osana IDABC-ohjelmaa ja meneillään olevaa, sähköiseen allekirjoitukseen ja sähköiseen identiteettiin liittyvää työtä;

2.   kehottaa komissiota täydentämään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa eurooppalaista aluetta sähköisen oikeudenkäytön alueella seuraavasti:

a)	ryhtymällä konkreettisiin toimiin Euroopan sähköisen oikeudenkäytön alueen toteuttamiseksi;

b)	nimeämällä selkeästi asiat, jotka EU:n toiminta kattaa, käyttämällä esimerkiksi erilaista määritelmää tai lisäämällä sanamuotoon ”sähköinen oikeudenkäyttö” kirjainlyhenne EU, esimerkiksi ”EU:n sähköinen oikeudenkäyttö”;

c)

ottamalla käyttöön sähköisen oikeuden portaalin/verkoston ja vastaamalla sekä EU:n kansalaisten että EU:n oikeusalan ammattilaisten tarpeisiin sekä varmistamalla helppojen ja avoimien tiedonhakukeinojen saatavuuden siten, että hyödynnetään EY:n perustamissopimuksen 154 artiklassa hahmoteltuja ja ISA:n kehittämiä Euroopan laajuisia verkkoja;

d)	hyödyntämällä laajasti sähköisiä työvälineitä eurooppalaisen oikeuskulttuurin kehittämisessä;

e)	hyödyntämällä täysimääräisesti uuden tekniikan mahdollisuudet kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa ja ehkäisyssä;

f)	parantamalla ja ottamalla käyttöön viipymättä todisteiden hankintaa muista jäsenvaltioista helpottavia työvälineitä kuten videoneuvottelu;

g)	edistämällä perusoikeuksia, kansalaisten oikeusturvaa rikosoikeudenkäynneissä ja tietosuojan noudattamista keskeisenä osana EU:n oikeudenkäytön toimintasuunnitelman laadintaa ja täytäntöönpanoa;

3.   katsoo, että toimielinten pitäisi keskittyä työssään voimakkaammin kansalaisiin;

4.   pitää myönteisenä jäsenvaltioiden intoa käynnistää kahdenvälisiä hankkeita, jotka voitaisiin myöhemmin laajentaa käsittämään kaikki jäsenvaltiot ja jotka siksi toivottavasti johtavat parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen koko EU:n kannalta, mutta varoittaa kyseiseen lähestymistapaan mahdollisesti liittyvästä pirstaloivasta vaikutuksesta ja luottaa siihen, että tätä vastaan suojaudutaan;

5.   kehottaa komissiota kiinnittämään tarvittavaa huomiota siihen, että oikeuslaitosta varten kehitetään verkko-oppimisvälineitä sähköisen oikeudenkäytön yhteydessä;

6.   vahvistaa, että suositukset ovat toissijaisuusperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien mukaisia;

7.   katsoo, ettei pyydetyllä ehdotuksella ole rahoitusvaikutuksia;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä sen liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0352.

---

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/71

---

Aikuisten edunvalvonta: valtioiden väliset vaikutukset

P6_TA(2008)0638

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 suosituksista komissiolle aikuisten edunvalvonnasta: valtioiden väliset vaikutukset (2008/2123(INI))

(2010/C 45 E/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

—	ottaa huomioon Haagissa 13. tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen aikuisten kansainvälisestä suojelusta,

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2008)0530),

—	ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2005 päivätyn tiedonannon ”Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla” (KOM(2005)0184),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0460/2008),

A.	ottaa huomioon, että kyseisessä Haagin ohjelmaa koskevassa tiedonannossaan komissio korosti prioriteettinaan tarvetta taata todellinen eurooppalainen alue siviilioikeuden alalla etenkin tuomioistuimien päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta,

B.	ottaa huomioon tässä yhteydessä perheen omaisuutta, perintöjä tai testamentteja koskevat toimet ja kuulemiset uusien lainsäädäntöehdotusten tekemiseksi,

C.	ottaa huomioon tarpeen edistää myös edunvalvontatoimien kohteena olevia henkilöitä koskevien tuomioiden tai hallinnollisten päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa,

D.	katsoo, että edunvalvontatoimien kohteena olevien henkilöiden haavoittuvaan ja vaikeaan tilanteeseen on kiinnitettävä huomiota sekä yhteistyötä, tiedonsaantia tai tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia pyyntöjä on käsiteltävä kiireellisinä,

E.	ottaa huomioon sellaisten tilanteiden kehittymisen, joissa edunvalvonnan toteuttaminen koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota,

F.	ottaa huomioon, että on ilmennyt edunvalvontaan liittyviä tapauksia, jotka koskevat kahta tai useampaa jäsenvaltiota ja EU:n jäsenvaltioita sekä EU:n ulkopuolisia valtioita, mikä johtuu erityisesti perinteisistä muuttovirroista (entiset siirtomaat, Yhdysvallat ja Kanada),

G.	ottaa huomioon, että liikkuvuuden lisääntymisestä on aiheutunut ongelmia niiden jäsenvaltioiden välillä, joissa esiintyy eläkkeellä olevien henkilöiden, haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset mukaan lukien, nettomaastamuuttoa, ja niiden, joissa esiintyy eläkeläisten nettomaahanmuuttoa,

H.	ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot olivat Euroopan neuvoston ministerikomitean 23. helmikuuta 1999 jäsenvaltioille antamassa suosituksessa n:o R (99) 4 yhtä mieltä haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten edunvalvonnan tarpeesta ja sitä koskevista periaatteista,

I.	katsoo, että haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten edunvalvonnan on oltava henkilöiden vapaan liikkuvuuden tukipilari,

J.	ottaa huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännössä nykyisin olevat erot edunvalvontatoimien alalla,

K.	toteaa, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen määräykset on otettava huomioon,

L.

katsoo, että Haagin yleissopimuksen määräyksillä voidaan osallistua vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen tavoitteen saavuttamiseen helpottamalla edunvalvontatoimia koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, sovellettavan lain määrittelyä sekä keskusviranomaisten välistä yhteistyötä,

M.	katsoo, että olisi toteutettava jäsenvaltioiden välisiä erityisiä ja asianmukaisia yhteistyötoimia, joissa voitaisiin ottaa mallia tämän yleissopimuksen välineistä,

N.	katsoo, että voitaisiin ottaa käyttöön yhteisön yhteisiä lomakkeita tiedonsaannin parantamiseksi edunvalvontapäätöksistä sekä niiden levittämisen, tunnustamisen ja täytäntöönpanon kehittämiseksi,

O.	katsoo, että tapauksissa, joissa on kyse vajaavaltaiseksi julistamisesta, voitaisiin laatia yhtenäinen lomake yhteisön tasolla, jotta varmistetaan sen pätevyys kaikissa jäsenvaltioissa,

P.	katsoo, että koko Euroopan unionissa voitaisiin ottaa käyttöön järjestelmä virallisesti vahvistamattoman valtuutuksen helppoa tunnustamista, rekisteröintiä ja käyttöä varten;

1.   pitää myönteisenä puheenjohtajavaltio Ranskan sitoutumista haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten aseman ja rajat ylittävän edunvalvonnan parantamiseen; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet Haagin yleissopimuksen, ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet mainittua sopimusta, tekemään niin;

2.   pyytää komissiota, heti kun Haagin yleissopimuksen toiminnasta on saatu riittäviä kokemuksia, esittämään perustamissopimuksen 65 artiklan perusteella lainsäädäntöehdotuksen, jonka tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden yhteistyötä sekä parantaa aikuisten edunvalvontaa, vajaavaltaiseksi julistamista ja virallisesti vahvistamatonta valtuutusta koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa;

3.   kehottaa komissiota seuraamaan Haagin yleissopimuksen soveltamisesta ja sen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa saatavia kokemuksia ja esittämään parlamentille ja neuvostolle aikanaan selonteon, jossa esitetään käytännössä sovellettava yhteenveto ongelmista ja parhaista käytännöistä ja jossa voi tarvittaessa olla ehdotuksia yleissopimuksen soveltamista täydentäviksi tai täsmentäviksi yhteisön määräyksiksi;

4.   kehottaa komissiota arvioimaan yhteisön mahdollista liittymistä Haagin yleissopimukseen; ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat tehdä tehostettua yhteistyötä tällä alalla;

5.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet vammaisten oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta, liittymään siihen, koska se parantaisi haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelua EU:ssa;

6.   pyytää komissiota rahoittamaan tutkimuksen, jossa vertaillaan haavoittuvassa asemassa oleviin aikuisiin sovellettavia ja heidän suojelemiseensa tarkoitettuja toimia koskevia jäsenvaltioiden säädöksiä, jotta saadaan selville, minkälaisissa tapauksissa oikeudellisia ongelmia ilmenee ja mitä toimia EU:ssa tai jäsenvaltioissa olisi toteutettava tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi; katsoo, että tutkimuksessa olisi puututtava myös hoitolaitoksissa olevien älyllisesti vammaisten aikuisten holhoukseen ja heidän kykyynsä käyttää laillisia oikeuksiaan; kehottaa komissiota järjestämään konferensseja oikeusalan ammattilaisille, jotka joutuvat tekemisiin tällaisten tapausten kanssa, ja ottamaan tutkimuksen tulokset ja ammattilaisten mielipiteet huomioon tulevissa säädöksissä;

7.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että suojelutoimet ovat oikeasuhteisia kyseisten haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten tilanteeseen nähden, jotta yksittäisiltä EU-kansalaisilta ei evätä heidän laillisia oikeuksiaan, niin kauan kuin he kykenevät käyttämään niitä;

8.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia aikuisia joutumasta henkilötietojen anastamisen tai väärinkäytön tai muun puhelin- tai tietoverkkorikoksen uhriksi, mukaan lukien oikeudelliset toimet haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten henkilötietojen suojelun parantamiseksi ja/tai niiden saatavuuden rajoittamiseksi;

9.   kannattaa turvallisten mekanismien, joissa on selkeät säännöt henkilötietojen suojelusta ja tietojen saatavuuden rajoittamisesta, luomista jäsenvaltioiden väliseen parhaiden käytäntöjen ja muiden nykyisin sovellettavia suojatoimia koskevien tietojen vaihtoon, mukaan lukien mahdollisuus haavoittuvassa asemassa olevalle aikuiselle määrättyä edunvalvontaa koskevien tietojen vaihtoon jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välillä;

10.   muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, etteivät kaikki haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset tarvitse edunvalvontaa korkean ikänsä vuoksi, ja pyytää, haavoittuvassa asemassa olevien iäkkäiden aikuisten oikeudellisen suojelun ja oikeuksien parantamisen lisäksi, toteuttamaan toimia niiden aikuisten oikeuksien parantamiseksi, jotka ovat haavoittuvia vakavien fyysisten ja/tai psyykkisten vammojen takia, sekä ottamaan huomioon myös heidän tarpeensa toteuttaessaan sosiaalisia toimia laillisten oikeuksien takaamiseksi;

11.   toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

12.   katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/74

---

Rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevat kehitysnäkymät

P6_TA(2008)0639

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä (2008/2097(INI))

(2010/C 45 E/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon vuoden 1907 Haagin ohjesäännön, Geneven neljä yleissopimusta vuodelta 1949 ja niiden vuoden 1977 lisäpöytäkirjat I ja II,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja kaksi siihen liitettyä valinnaista pöytäkirjaa,

—	ottaa huomioon YK:n peruskirjan vuodelta 1945 ja erityisesti sen 1 ja 25 artiklan sekä VII luvussa olevat 39 ja 41 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen vuodelta 1950 ja sen viisi pöytäkirjaa,

—	ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 24. lokakuuta 2005 antaman päätöslauselman 60/1 vuoden 2005 maailmankokouksen tuloksista ja erityisesti päätöslauselman 138–140 kohdan velvollisuudesta suojella väestöä joukkotuhonnalta, sotarikoksilta, etniseltä puhdistukselta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan,

—

ottaa huomioon YK:n rauhanturva- ja rauhanpalauttamisoperaatiot Kongossa (1962), Namibiassa (1988), El Salvadorissa (1992), Kambodžassa (1992), Somaliassa (1992), Jugoslaviassa – Serbiassa, Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa (1992–2002), Haitissa (1994), Itä-Slavoniassa (1995–1998), Kosovossa (1999), Sierra Leonessa (1999) ja Itä-Timorissa (1999) sekä Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan johtaman operaation Irakissa (2003) ja Naton/ISAF:n johtamat operaatiot Afganistanissa (2001),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtioiden) ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoittaman kumppanuussopimuksen (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (2) (Cotonoun sopimus),

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta ”Eurooppalainen konsensus”, joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005 (3), ja erityisesti sen II osan 3.3 kohdassa luetellut monialaiset asiat: demokratia, hyvä hallintotapa, ihmisoikeudet, lasten oikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet, ympäristön kestävyys, sukupuolten tasa-arvo ja HI-viruksen/aidsin torjunta,

—	ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman ”Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus” (4),

—	ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (5) (kehitysyhteistyöväline),

—	ottaa huomioon EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden: EU:n ja Afrikan huippukokouksessa joulukuussa 2007 hyväksytty yhteinen EU–Afrikka-strategia,

—	ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 19. marraskuuta 2007 hyväksymät päätelmät Länsi-Balkanista,

—	ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 16. kesäkuuta 2008 hyväksymät päätelmät lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevista EU:n suuntaviivoista,

—	ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 13. marraskuuta 2006 hyväksymät päätelmät sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen edistämisestä kriisinhallinnassa,

—	ottaa huomioon 21. ja 22. marraskuuta 2005 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät Afrikkaa koskevasta EU:n strategiasta,

—	ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) jäsenvaltioiden Banjulin huippukokouksessa 25. kesäkuuta–2. heinäkuuta 2006 hyväksymän Afrikan unionin konfliktinjälkeisen jälleenrakennus- ja kehityspolitiikan,

—

ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) epävakaita valtioita käsittelevän ryhmän laatimat kymmenen periaatetta, jotka koskevat hyviä toimintatapoja epävakaissa valtioissa ja tilanteissa ja jotka hyväksyttiin DAC:n korkean tason kokouksessa Pariisissa 3. ja 4. huhtikuuta 2007,

—	ottaa huomioon turvallisuusalan uudistusta ja hallintoa koskevat OECD:n kehitysapukomitean suuntaviivat,

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian,

—	ottaa huomioon siirtymäkauden oikeusjärjestelyn määritelmän YK:n pääsihteerin vuoden 2004 raportissa oikeusvaltiosta ja siirtymäkauden oikeusjärjestelystä yhteiskunnissa konfliktien aikana ja niiden jälkeen (The rule of law and transitional justice in conflict and post-conflict societies) (6),

—	ottaa huomioon komission Euroopan vakautusvälineen puitteissa vahvistaman 12 miljoonan euron rahoitusmahdollisuuden avun myöntämiseksi erityistuomioistuimille ja siirtymäkauden oikeusjärjestelyaloitteille kaikkialla maailmassa,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa” (KOM(2007)0643),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n toimista kehitysmaiden epävakaissa tilanteissa (7),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon konfliktien ehkäisemisestä (KOM(2001)0211) ja Göteborgissa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän Euroopan unionin ohjelman väkivaltaisten konfliktien estämiseksi,

—	ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltion 6. lokakuuta 2004 YK:lle antaman julkilausuman oikeusvaltiosta ja siirtymäkauden oikeusjärjestelystä yhteiskunnissa konfliktien aikana ja niiden jälkeen,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 11. joulukuuta 2006 hyväksymän EU:n toimintamallin aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen (DDR-toiminta) tukemiseksi,

—	ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2001 annetun komission tiedonannon ”Hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen arviointia” (KOM(2001)0153),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta (8),

—	ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman N:o 3937/07 ja sen poliittisten asioiden valiokunnan heinäkuussa 2007 laatiman mietinnön hyvästä hallintotavasta, avoimuudesta ja vastuusta AKT-maiden luonnonvarojen hyväksikäytössä (9),

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta ja sen päätöslauselman 1820 siviiliväestöön kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta konfliktitilanteissa,

—	ottaa huomioon luonnoksen yhteiseksi EU–Afrikka-strategiaksi siinä muodossa kuin EU–Afrikka-ministeritroikka sen hyväksyi Brysselissä 15. toukokuuta 2007 pitämässään kahdeksannessa kokouksessa,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnot (A6-0445/2008),

A.

ottaa huomioon, että puolet konflikteista selvinneistä maista ajautuu viiden vuoden sisällä uuteen konfliktitilanteeseen ja että 340 miljoonan äärimmäisessä köyhyydessä elävistä arvioidaan elävän epävakaissa valtioissa sekä että vihollisuuksien puuttuminen ei johda automaattisesti syvään juurtuneeseen ja kestävään vakauteen sekä kestävään kehitykseen,

B.

ottaa huomioon, että vuosituhannen kehitystavoitteissa on asetettu johdonmukaisia ja aikataulutettuja tavoitteita köyhyyden kitkemiseksi pitkällä aikavälillä ja että puolet maailman köyhimmistä ihmisistä saattaa vuoteen 2010 mennessä elää valtioissa, joissa vallitsee tai joita uhkaa väkivaltainen selkkaus (10),

C.	katsoo, että vakaiden ja kestävien valtiorakenteiden kehittäminen edellyttää ansioihin perustuvan ja vastuullisen sekä poliittisesta väliintulosta ja lahjonnasta vapaan julkishallinnon perustamista,

D.	katsoo, että avoin, vastuullinen ja asiantunteva turvallisuusala on keskeinen tekijä rauhaa ja kehitystä edistävien olojen luomisessa,

E.	katsoo, että turvallisuusalan uudistuksessa olisi keskityttävä tuottamaan tehokasta ja laillista julkista palvelua, joka on avointa ja vastuussa siviiliviranomaisille ja joka vastaa yleisön tarpeita,

F.	toteaa, että pienaseiden ja kevyiden aseiden leviäminen ruokkii konflikteja ja rikollisuutta; toteaa, että vuonna 2006 kolme neljäsosaa maamiinojen aiheuttamien onnettomuuksien uhreista oli siviiliväestöä (11),

G.

ottaa huomioon, että väkivaltaiset selkkaukset karkottavat ulkomaisia investointeja ja hidastavat merkittävästi kasvua karkottaen investointeja talouteen ja peruspalveluihin sen lisäksi, että niillä on traagisia vaikutuksia kehitykseen ja ihmisoikeuksiin (viimeaikaisen raportin (12) mukaan aseellisen selkkauksen on osoitettu pienentävän afrikkalaisen valtion taloutta 15 prosenttia); katsoo, että terve yksityinen sektori voi aikanaan luoda pohjan laillisen hallituksen kestävälle tulopohjalle,

H.	katsoo, että pitkäkestoinen vakaus voidaan saavuttaa vain sisällyttämällä rauhanrakentamiseen, kansalliseen sovinnontekoon ja valtiorakenteiden kehittämiseen kaikki osapuolet, myös naiset ja vähemmistöt,

I.

katsoo, että totuus- ja sovintokomissiot voivat auttaa yhteiskuntia kohtaamaan menneisyyden joukkovääryydet, helpottaa yhteisöjen ja konfliktin osapuolten välistä vuoropuhelua ja edistää oikeudellisia, korjaavia ja uudistustoimenpiteitä, joilla vähennetään konfliktin todennäköisyyttä tulevaisuudessa,

J.	toteaa, että yhdistymis- ja sananvapaus sekä lain suojaa nauttiva vapaa tiedonvälitys luovat perustan kansalaisyhteiskunnan kehittymisen mahdollistaville institutionaalisille puitteille,

K.	ottaa huomioon, että kestävä ja hyvin toimiva valtio edellyttää myös vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ihmisten suojelemiseksi vallan väärinkäytöltä ja että vapaat tiedotusvälineet hillitsevät itsevaltiaan johdon toimia,

L.	katsoo, että epävakaassa tilanteessa olevia valtioita olisi kannustettava sallimaan valtiosta riippumattomien järjestöjen vapaa toiminta ilman tarpeettomia byrokraattisia rekisteröintilakeja ja -prosesseja, jotka estävät todella toimivan kansalaisyhteiskunnan kehittymisen,

M.	ottaa huomioon, että kehitysmaahan tehdään vuosittain keskimäärin 260 vierailua avunantajamaista ja että vuonna 2006 kaikille kehitysmaille annettiin yhteensä 70 000 avustusta ja keskimääräinen hankekoko oli vain 1,7 miljoonaa dollaria,

N.

panee merkille, että OECD:n kehitysapukomitean vuoden 2007 vertaisarviossa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta todetaan, että EU:n olisi analysoitava konflikteja järjestelmällisemmin osana maakohtaisia ohjelmia ja hankkeita, tehostettava ohjelmien ja hankkeiden vaikutuksia sekä varmistettava, ettei niistä ole haittaa,

O.

toteaa, että komission on vastauksena tiedonantoon EU:n toimista epävakaissa tilanteissa sekä neuvoston siitä esittämiin päätelmiin ja parlamentin siitä antamaan päätöslauselmaan laadittava vuonna 2009 täytäntöönpanosuunnitelma, jossa otetaan huomioon pilottitapausten avulla hankitut kokemukset ja tiedot ja jonka avulla voidaan arvioida EU:n eri välineiden tehokkuutta niiden käytön optimoimiseksi turvallisuus- ja kehitysyhteistyöasioissa,

P.

ottaa huomioon, että kuuden pilottimaan (Burundi, Guinea-Bissau, Haiti, Sierra Leone, Itä-Timor ja Jemen) nimeämisen lisäksi komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin sekä kansalaisyhteiskunnan väliset keskustelut edellä mainitusta EU:n toimia epävakaissa tilanteissa koskevasta komission tiedonannosta eivät ole vielä mahdollistaneet käytännön toimia paikan päällä,

Q.	ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset ovat läsnä ja niillä on intressejä konfliktialueilla;

1.   tukee YK:n vahvistamaa suojeluvelvollisuutta, jonka tarkoituksena on pikemminkin vahvistaa kuin heikentää valtioiden suvereniteettia, ja korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi pidettävä sitä itseään sitovana; korostaa, että suojeluvelvollisuutta olisi pidettävä keinona edistää ihmisten turvallisuutta; korostaa, että päävastuu joukkotuhonnan, sotarikosten, etnisen puhdistuksen ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ehkäisemisestä on valtiolla itsellään, ja korostaa kunkin hallituksen vastuuta omien kansalaistensa suojelemisesta; katsoo kuitenkin, että jos hallitukset eivät pysty tai ole halukkaita antamaan tällaista suojelua, laajempi kansainvälinen yhteisö on kollektiivisesti vastuussa tarvittaviin toimiin ryhtymisestä; katsoo lisäksi, että tällaisiin toimiin olisi sisällyttävä sekä ennaltaehkäisevää toimintaa että vastatoimia ja että sotilaallisen pakkovoiman käytön olisi ehdottomasti oltava viimesijainen keino; pitää tätä uutena tärkeänä tapana soveltaa turvallisuuden periaatetta;

2.   pyytää panemaan täytäntöön YK:n pääsihteerin Kofi Annanin raportissa vuoden 2000 yleiskokoukselle antaman julistuksen, jonka mukaan valtion suvereniteetti tarkoittaa vastuuta ja päävastuu kansan suojelemisesta on valtiolla itsellään, ja kun kansa kärsii sisällissodan, kapinan tai valtion heikkouden vuoksi ja kun kyseisellä valtiolla ei ole halua tai kykyä lopettaa tai torjua sitä, sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaate väistyy kansainvälisen suojeluvelvollisuuden tieltä;

3.   katsoo, että rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä on kaksi vaihetta: vakautusvaihe, jossa pääpaino on turvallisuudella, yleisellä järjestyksellä ja peruspalvelujen tuottamisella, ja valtiorakenteiden kehittämisen toinen vaihe, jossa keskitytään hallintoon ja siihen liittyviin instituutioihin, sillä ehdolla, että

a)	toinen vaihe koittaa vasta sen jälkeen kun maa on vakaa, sillä ennen vakautusta perustetut instituutiot heijastavat konfliktin luonnetta eivätkä sitä, mitä maa tarvitsee vakaaseen ja kestävään rauhaan päästääkseen,

b)	valtiorakenteiden kehittämisvaiheessa on tärkeää tehdä kompromisseja kyseisen maan kansalaisten odotuksiin ja normeihin sopeutumiseksi eikä operaation toteuttajien ihanteiden toteuttamiseksi,

c)	kun valtiorakenteiden kehittäminen etenee, operaation toteuttajien on luovutettava yksittäiset instituutiot kyseisen maan viranomaisten haltuun; tällöin voi myös tulla mahdollisia takaiskuja ja ne on hyväksyttävä, kunhan ne eivät aiheuta perustavaa laatua olevaa haittaa maan kehitykselle;

4.   korostaa, että on tärkeää puuttua konfliktien perimmäisiin syihin EU:n poliittisessa vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa sekä kehitysyhteistyöohjelmissa, jotta voidaan kehittää menetelmiä, joilla voidaan varoittaa ajoissa valtioiden heikkenemisestä tutkimalla mahdollisia ennusmerkkejä tai indikaattoreita sisäisestä väkivallasta, kuten historiallisesta jaosta, etnisistä ja heimojen välisistä ongelmista, uskonnollisista konflikteista, epäoikeudenmukaisuudesta ja köyhyydestä; korostaa tässä yhteydessä erityisesti tarvetta myöntää uutta rahoitusta sopeutumiseen ja ympäristönsuojeluun, jotta ehkäistään ilmastoon ja ympäristöön liittyvien konfliktien synty;

5.   kehottaa komissiota nimeämään konfliktien ennaltaehkäisyn monialaiseksi kehitysyhteistyöteemaksi ja integroimaan konfliktiherkkyyden ja konfliktianalyysin olemassa oleviin ja uusiin toimintalinjoihin, maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin sekä ulkoisen yhteistyön asianmukaisiin rahoitusvälineisiin;

6.   muistuttaa, että pelkkä sodan poissaolo ei merkitse rauhaa, että ei ole rauhaa ilman oikeutta ja lisäksi että vihamielisyyksien päättyminen ei välttämättä johda miehille ja naisille turvalliseen ympäristöön; muistuttaa vielä naisten tärkeästä roolista konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa sekä rauhanrakentamisessa ja korostaa, että on olennaisen tärkeää taata naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja täysi osallisuus kaikissa ponnisteluissa rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi;

7.   uskoo vakaasti, että on tehtävä kaikki mahdollinen peruspalvelujen, erityisesti elintarvikkeiden, puhtaan veden ja hygieenisten olojen, lääkkeiden, terveydenhoidon (myös lisääntymisterveydenhoidon) ja henkilökohtaisen turvallisuuden, vähimmäistason takaamiseksi selkkauksien koettelemille ihmisille; katsoo, että lyhyellä aikavälillä kestävyyttä koskevien huolenaiheiden on oltava toissijaisia perustavaroiden ja -palvelujen tuottamiseen nähden;

8.   katsoo, että konfliktin jälkeisissä tilanteissa olisi koordinoitava keskenään rauhanrakentamistoimet, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä koskevien strategisten puitteiden mukaisesti ja varmistettava johdonmukaisuus turvallisuuden ja kehityksen yhteydessä;

9.   katsoo, että sukupuolinäkökulma on tarpeen ottaa huomioon, kun toimitaan pakolaisten ja maan sisällä siirrettyjen henkilöiden kanssa, mukaan luettuna pakolaisleirien suunnittelu;

10.   korostaa tarvetta tehostaa siviili-sotilaskoordinointia; katsoo, että konfliktin jälkeisissä tilanteissa vastuun turvallisuudesta on siirryttävä mahdollisimman pian sotilailta siviileille ja että kansainvälisiä joukkoja olisi vähitellen täydennettävä ja ne olisi korvattava ammattikoulutuksen saaneilla kansallisilla ja paikallisilla poliisivoimilla siten, että varmistetaan, että tärkeälle sijalle nostetaan oikeusvaltioperiaatteen ja hallintomenettelyjen tasapuolinen soveltaminen kaikkiin konfliktin osapuolina olleisiin ryhmiin;

11.   korostaa, että on tarpeen löytää tasapaino kehitysavun siviili- ja sotilasosien välillä, jotta voidaan taata perusinfrastruktuuripalvelujen ja julkishallinnon palvelujen toiminta jälleenrakentamisen, kuntoutuksen sekä demokratia- ja talouskehityksen elvyttämistä koskevia vaatimuksia sivuuttamatta;

12.   kehottaa edistämään ihmisoikeuksia tukemalla armeijalle ja poliiseille annettavaa ihmisoikeuskoulutusta (ihmis- ja kansalaisoikeuskampanjat kyseisille väestönosille mukaan luettuina), mahdollistamalla kansainvälisiä poliisi- ja sotilaspoliisistandardeja käsittelevä henkilöstökoulutus, luomalla ohjesäännöt turvahenkilöstölle, erottamalla poliisin ja armeijan vastuualueet, luomalla ihmisoikeusasiamiehen virkoja ja ihmisoikeuskomiteoita sekä antamalla ihmisoikeuskoulutusta alueviranomaisille ja virkamiehille;

13.   korostaa, että on välttämätöntä kehittää edelleen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) sotilaallisia voimavaroja, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat entistä paremmin edistää konfliktista toipuvien yhteiskuntien vakauttamista ja kehitystä;

14.   pitää erittäin tärkeänä, että epävakauden syihin ja konfliktista toipuvien yhteiskuntien ongelmiin puututaan toteuttamalla sekä siviili- että sotilasalan toimenpiteitä; huomauttaa, ettei vakaiden olojen olennainen edellytys konfliktin runtelemissa yhteiskunnissa (henkilöiden ja heidän omaisuutensa turvallisuus) voi yleensä täyttyä ilman rauhanturvajoukkojen turvatakeita paikan päällä;

15.   korostaa turvallisuusalan uudistuksen ja aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien prosessien merkitystä avaintekijöinä pitkäkestoisen rauhan ja kestävän kehityksen varmistamisessa; kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan nopeammin täytäntöön turvallisuusalan uudistuksen EU:n toimintapuitteet ja aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen tukemista koskevan EU:n toimintamallin, jotta voidaan lisätä EU:n toimien merkitystä, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta näillä aloilla; kehottaa lisäämään yhteisön rahoitusta turvallisuusalan uudistukselle ja aseistariisunnalle, demobilisaatiolle ja yhteiskuntaan sopeuttamiselle eritoten niissä maissa, joissa EU on jo toteuttanut ETPP-operaatioita; kehottaa harkitsemaan yhteisön rahoittamia turvallisuusalan uudistukseen tai aseistariisuntaan, demobilisaatioon ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen liittyviä toimia, joilla tuetaan ETPP-operaatioita konflikteissa tai konfliktien jälkeisissä tilanteissa, niin pian kuin mahdollista operaatioita suunniteltaessa eli tiedonkeruuvaiheessa tai kriisinhallinnan toimintaperiaatteita tai operaation toiminta-ajatusta kehitettäessä;

16.   korostaa, että turvallisuusalan uudistus voi olla tehokas väline diplomatian ja puolustuksen vahvistamiseksi samalla, kun se vähentää pitkän aikavälin turvallisuusuhkia auttamalla rakentamaan vakaita, vauraita ja rauhantahtoisia yhteiskuntia; katsoo, että uudistukseen on sisällytettävä sellaisten instituutioiden ja ministeriöiden keskeisten virkojen uudelleen määrittely tai uudistaminen, joiden kautta ylläpidetään ja seurataan isäntämaan ja sen kansan turvallisuutta;

17.   pyytää, että EU sisällyttäisi konfliktista toipuvien maiden turvallisuusalan uudistuksia koskeviin tukiinsa sukupuolinäkökulman tarjoamalla sukupuolinäkökulmia koskevaa koulutusta sekä asiantuntemusta perustuslakia, vaaleja, poliisilaitosta ja oikeuslaitosta koskevissa asioissa;

18.   katsoo, että entisten sotilasjohtajien on ehdottomasti luovuttava väkivallasta ennen asettumistaan virallisiin institutionaalisiin rakenteisiin, joilla kannustetaan jakamaan valtaa, ja samalla olisi varmistettava, että yleisö ja kaikki asianomaiset sidosryhmät pidetään aktiivisesti ajan tasalla ja mukana vallanjakojärjestelyjä koskevissa keskusteluissa;

19.   painottaa, että naisten oikeuksien perustuslaillisen turvaamisen tehostamiseksi on tärkeää, että sukupuolinäkökulma otetaan mukaan rauhansopimusten neuvotteluun ja täytäntöönpanoon;

20.   kehottaa neuvostoa ja komissiota pikaisesti noudattamaan yhteisöjen tuomioistuimen 20. toukokuuta 2008 antamaa ratkaisua (13) yhteisön toimivallasta pienaseiden ja aseiden leviämisen torjunnassa nopeuttamalla pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi laaditun EU:n strategian täytäntöönpanoa ja tehostamalla siihen liittyviin ohjelmiin paikan päällä käytettävän EU:n rahoituksen, erityisesti Euroopan kehitysrahaston ja vakautusvälineen, suunnittelua, sillä enemmistö aseellisten selkkausten uhreista surmataan pienaseilla ja kevyillä aseilla; pyytää, että monenväliset ja alueelliset rahoituslaitokset ryhtyvät tarpeen vaatiessa toimiin pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista koskevien ohjelmien laatimiseksi jälleenrakennus- ja elvytystoimien sekä hallinnon lujittamisen yhteydessä konfliktista toipuvilla alueilla, jotta voidaan lujittaa lainsäädäntöä ja parantaa lainvalvontavirastojen toimintakykyä kyseisten ohjelmien yhteydessä; kehottaa neuvostoa ja komissiota edelleen edistämään kansainvälisen, oikeudellisesti sitovan asekauppasopimuksen luomista, jota noudatettaisiin kaikissa kahdenvälisissä ja monenvälisissä yhteyksissä;

21.   katsoo, että pakolaisten ja maiden sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten vapaaehtoinen paluu on ensisijainen asia, jossa on varmistettava näille ihmisille turvallinen ja elinkelpoinen elinympäristö huolehtimalla toimivista terveys- ja koulutuspalveluista (naisille suunnatut luku- ja kirjoitustaitokampanjat mukaan luettuina) ja työllistymisen mahdollisuuksista; katsoo, että asiassa on huolehdittava ryhmien välisestä vuoropuhelusta, rauhankasvatuksesta, kansainvälisestä tuesta, ennakkoluulojen vähentämisestä ja erilaisuuden opettamisesta, entisten sotilaiden yhteisön osallistumisesta prosessiin sekä menettelyistä, joilla käsitellään aluevaatimuksia ja traumojen parantamista; katsoo, että etnisen ja uskonnollisen profiilin salliessa maan sisällä siirtymään joutuneet ihmiset olisi hajautettava ympäri maata ja sijoitettava uudelleen alkuperäkyliinsä tai -kaupunkeihinsa eikä keskitettävä suurina ryhminä, jolloin saattaa syntyä konflikteja ja väkivaltaa;

22.   korostaa, että on välttämätöntä, että naiset täydentävät ja jatkavat opintojaan ja ammattiopintojaan konfliktin päätyttyä; katsoo, että tältä osin on aktiivisesti edistettävä opetuksen uudelleen aloittamista valtiorakenteiden kehittämisen yhteydessä;

23.   painottaa tarvetta kuulla ja tukea paikallisia naisjärjestöjä ja kansainvälisiä naisten rauhanverkostoja; suosittaa poliittisen ja rahallisen tuen, koulutuksen ja teknisen tuen järjestämistä sekä valmiuksien kehittämistä, myös rauhanneuvotteluissa ja väkivallattoman konfliktien ratkaisemisen yhteydessä;

24.   katsoo, että jäsenvaltioilla on moraalinen velvollisuus suojella konfliktialueilta pakenevia pakolaisia; uskoo, että kyseinen velvollisuus voidaan täyttää vain jäsenvaltioiden välisen kustannusten jakamisen perusteella; uskoo edelleen, että jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti avustettava pakolaisia, jotka väkivaltaisen konfliktin päätyttyä haluavat palata alkuperämaahansa;

25.   korostaa, että on erittäin tärkeää harjoittaa oikeudenmukaista maahanmuuttopolitiikkaa kehitysmaita kohtaan; toteaa, että maahanmuutosta voidaan tehdä myönteinen voimavara kehitysprosessissa, erityisesti unionissa asuvien maahanmuuttajien lähettämien rahalähetysten kautta sekä hillitsemällä aivovuotoa, helpottamalla paluumuuttoa ja estämällä ihmiskauppa;

26.   korostaa, että on toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään perheiden yhdistämistä ja aseellisissa selkkauksissa kärsineiden lasten uudelleenkotoutumista ja varmistetaan mahdollisuus osallistua koulutus- ja ammattikoulutusohjelmiin ja saada psykologista tukea ottaen huomioon tyttöjen erityistarpeet;

27.   kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön entisten sotilaiden aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevan komission ehdotuksen, mukaan luettuina sotilaiden sopeuttaminen siviiliyhteiskuntaan tarjoamalla heille ruokaa, telttoja, peitteitä, terveydenhuoltoa ja siviilivaatteita, entisten sotilaiden kuljetus alkuperäyhteisöihinsä tai valintansa mukaisiin kohteisiin, eläketukiohjelmat poliittisille tai sotilaallisille vastuuhenkilöille, entisten sotilaiden uudelleenasuttaminen sekä palkkatukijärjestelmät, kansalaiskasvatusta ja psykologista tukea entisille sotilaille tarjoavat ohjelmat sekä lisävarat erityisesti työllisyysjärjestelyihin ja työpaikkojen luomiseen tarkoitettuihin ohjelmiin;

28.   huomauttaa, että aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien ohjelmien pitäisi sisältää entisiä naistaistelijoita koskevia erityisjärjestelyjä;

29.   korostaa, että lapsisotilaita ja armeijaan värvättyjä ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tyttöjä koskevan ilmiön torjunta liittyy läheisesti niiden naisten jokapäiväisen elämän parantamiseen, jotka asuvat rauhanrakennusvaiheessa ja konfliktinjälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa olevilla alueilla;

30.   katsoo, että aseistariisunnalla, demobilisaatiolla ja yhteiskuntaan sopeuttamisella olisi edistettävä myös sosioekonomista kehitystä ja tuettava taloudellisesti ohjelmia, jotka on tarkoitettu vastaamaan välittömiin tarpeisiin;

31.   katsoo, että paikallinen vastuu rauhanrakentamisprosessista on tärkeä pitkän aikavälin vakauden varmistamisessa;

32.   katsoo, että kansainvälisten avunantajien on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset olot kehitettäessä vakautta ja demokratiaa edistävää jälleenrakentamispolitiikkaa siten, että lähtökohdaksi otetaan talouskehityksen edistämisestä konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa saadut kokemukset;

33.   tähdentää, että asianmukaisessa sovintostrategiassa on otettava huomioon naisten osuus rauhanrakentamisessa; korostaa, että sovinto-ohjelmiin on sisällytettävä aseellisen selkkauksen uhreiksi joutuneiden lasten erityistarpeet;

34.   katsoo, että valtion legitimiteetti voidaan rakentaa ainoastaan hyvän ja tehokkaan hallinnon avulla; korostaa, että instituutioiden, vaalijärjestelmien, äänestäjien rekisteröinnin ja vaaliluetteloiden, äänestäjien tunnistamisen ja korruption torjuntamekanismien on oltava mahdollisimman avoimia ja vastuullisia, koska ne ovat oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien, demokraattisten instituutioiden ja väestön ihmisarvon kunnioittamisen sekä taloudellisen kehityksen, investointien ja kaupan onnistumisen perusedellytyksiä;

35.   katsoo, että sellaiset tekijät kuin oikeusvaltio, toimiva valuutta, vapaat markkinat, tehokas ja osaava virkamieskunta, riippumaton oikeuslaitos sekä lahjomattomat lainsäädäntö- ja täytäntöönpanoelimet muodostavat järjestelmän, jonka kautta yksilöt ja yhteisöt voivat ahkeruutensa ja aloitteellisuutensa avulla todella lisätä kansakuntiensa vaurautta;

36.   kehottaa luomaan keskitettyjä palvelupisteitä investoijille sellaisten ensisijaisten alojen edistämiseksi, joille voidaan houkutella suoria ulkomaisia investointeja ja joiden avulla luodaan työpaikkoja perinteisten maatalousalojen ulkopuolelle siten, että tuetaan vapaiden investointisääntöjen ja verovapaiden teollisuusalueiden kehitystä;

37.   kehottaa komissiota luomaan sääntelynpurkuyksikön, joka voi neuvoa konfliktin jälkeisessä tilassa olevia maita siinä, millä tavoin ne voivat kehittää taloudellista infrastruktuuriaan pois byrokraattisesta valvonnasta, joka estää tai viivästyttää pienten yritysten luomista, pankkitilien avaamista sekä maan ja yritysten rekisteröintiä; katsoo, että on hillittävä riskisijoituspääomaa mahdollisuuksien mukaan sekä otettava käyttöön verokannustimia yritysten luomiseksi erityisten talousarviotukiohjelmien avulla;

38.   katsoo olevan tärkeää, että konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa naiset otetaan mukaan taloudelliseen toimintaan, jotta heidän asemaansa yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa asioissa ja heidän kykyään yrittäjyyteen voidaan parantaa, ja painottaa mikroluoton myönteistä vaikutusta;

39.   uskoo vakaasti, että paikallista vastuuta EU:n kehitysyhteistyöstä voidaan lujittaa ottamalla mukaan kansalliset parlamentit, mukaan luettuna Euroopan parlamentin ja kumppanimaiden parlamenttien keskinäinen vuorovaikutus ja valmiuksien kehittäminen sekä tieto- ja viestintätekniikan tukijärjestelmät, tekniset valmiudet nykyajan tasoa vastaavien äänestäjäluetteloiden luomiseksi ja henkilökorttien tarjoaminen siellä, missä ei ole saatavilla vastasyntyneiden rekisteröintiä tai muita kansalaisuuden osoittavia todistuksia;

40.   korostaa, että paikallisia viranomaisia on autettava tarjoamalla asianmukaista koulutusta ja vaihtamalla kokemuksia; palauttaa tältä osin mieliin Euroopan parlamentin sitoutumisen parlamentaarisen demokratian periaatteisiin ja käytäntöihin;

41.   painottaa, että pidettäessä vaaleja konfliktista toipuvissa maissa naisten osallistumista pitäisi tukea kaikilla tasoilla erityisten ohjelmien ja kiintiöiden kautta;

42.   korostaa, että resurssien käytön avoimuuden ja vastuunalaisuuden riippumaton seuranta on tärkeää, koska sillä voi olla merkittävä tehtävä konfliktin jälkeisissä tilanteissa, jos se näkyy valtiorakenteiden kehittämisessä; korostaa myös, että on tärkeää torjua riittävien korruptiontorjuntamenetelmien avulla kaikenlaista haaskausta, petoksia ja lahjontaa kansalaisyhteiskunnan valppaan tuen avulla;

43.   korostaa, että on tärkeää edetä korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa, jotta estetään konfliktin ruokkiminen laittomien rahoituslähteiden avulla ja vakauden vaarantaminen konfliktin jälkeisissä tilanteissa, sillä korruptio tekee instituutioista tehottomia, lisää sosiaalista syrjäytymistä, vääristää päätöksentekoa ja jarruttaa peruspalvelujen saantia;

44.   korostaa, että paikallisyhteisöille, perheille, kansalaisyhteiskunnan järjestöille, naisjärjestöt mukaan luettuina, mikroluottojärjestöille ja paikallisille verkostoille annettava tuki on menestyksekkään kehityspolitiikan perusedellytys; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita antamaan poliittista ja taloudellista tukea paikallisille toimijoille rauhan ja ihmisoikeuksien aloilla, kriisiajat mukaan luettuina, erityisesti EU:n vakautusvälineen ja sen kriisinhallintavälineen avulla;

45.   korostaa, että konfliktin jälkeisissä tilanteissa maanomistusoikeuksien rekisteröinti ja maanomistuksen sääntely on toteutettava kansainvälisten ihmisoikeuksien mukaisesti, jotta estetään hallituksia, yksityisyrityksiä tai johtavaa eliittiä anastamasta laittomasti maata usein kaikkein köyhimpien ja haavoittuvimpien kustannuksella, paluumuuttajat ja maiden sisällä siirtymään joutuneet ihmiset mukaan luettuina; korostaa edelleen, että on toteutettava toimia tuomioistuinten vahvistamiseksi, jotta ne voivat entistä paremmin valvoa varallisuus- ja kauppaoikeuden täytäntöönpanoa erityisesti niissä maissa, joissa naisilla on muita heikompi oikeudellinen asema tai heiltä on evätty perusluonteiset omistusoikeudet;

46.   toistaa olevansa sitoutunut suojelemaan naisten ja lasten oikeuksia konfliktin jälkeen siten, että perimmäisenä tavoitteena on toteuttaa tarvittavat toimenpiteet naisten vaikutusvallan lisäämiseksi, sillä se on kestävän rauhan ja vakauden saavuttamisessa ehdoton vaatimus;

47.   katsoo, että monissa kehitysmaissa on niiden kehityksen kannalta olennaisia luonnonvaroja, mutta luonnonvarojen, kuten öljyn, veden, puutavaran ja timanttien, huono hallinta ja niihin liittyvät lahjontakäytännöt voivat ajaa maita takaisin konfliktikierteeseen; pahoittelee eri toimijoiden (paikallisten, alueellisten, kansainvälisten ja monikansallisten) osuutta luonnonvarojen väärinkäytössä ja riistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan kaikkien luonnonvarojen hyvää hallintoa sekä ryhtymään toimiin luonnonvarojen riistämistä ja niillä käytävää laitonta kauppaa vastaan erityisesti tapauksissa, joissa se edistää aseellisen konfliktin syntyä, kiihtymistä tai jatkumista;

48.   antaa tunnustusta Kimberleyn prosessin, kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (EITI) sekä metsähallinnon ja puukaupan toimintasuunnitelman (FLEGT) saavutuksille ja kehottaa tehostamaan niitä ja niiden täytäntöönpanoa ja valvontaa;

49.   toistaa EU:n korkean edustajan ja Euroopan komission Eurooppa-neuvostolle 14. maaliskuuta 2008 antamassa asiakirjassa ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta (14) esitetyt johtopäätökset, joissa varoitetaan, että ilmastonmuutos uhkaa ylikuormittaa sellaisia maailman valtioita ja alueita, jotka ovat jo epävakaita ja konfliktialttiita, synnyttää uusia maahanmuuttovirtoja ja lisää EU:n turvallisuusriskejä; kehottaa komissiota ottamaan ilmastonmuutosta koskevat näkökohdat huomioon rauhanrakentamiseen tähtäävässä toiminnassaan;

50.   katsoo, että konfliktien uhrien on saatava oikeutta ja että kansalliset tuomioistuimet voivat, niin kauan kuin on olemassa toimiva, riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos, kansainvälisiä sotarikostuomioistuimia paremmin varmistaa oman vastuun ottamisen kansallisten oikeusprosessien toteutuksesta ja rikoksentekijöiden rankaisemisesta; ehdottaa tässä yhteydessä, että tutkitaan mahdollisuutta kartoittaa konfliktin aikana tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset;

51.   kehottaa lujittamaan oikeusjärjestelmiä kouluttamalla tuomareita ja yleisiä syyttäjiä, järjestämällä oikeuslaitoksen uudistusta käsitteleviä konferensseja, varmistamalla oikeuslaitoksen virkanimitysjärjestelmän riippumattomuuden, maksamalla kunnollista palkkaa oikeuslaitoksen henkilökunnalle, toimittamalla välineistöä tuomioistuimille, parantamalla tuomioistuinten hallintoa, tietojen säilyttämistä, varainhoitoa ja henkilöstöhallintoa sekä hankkimalla nykyaikaista tekniikkaa kuten tietokoneita käsiteltävien asioiden seurantaa varten;

52.   vaatii oikeusapua haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, etnisille vähemmistöille, maattomille viljelijöille ja muille syrjäytyneille ryhmille sekä koulutusta oikeusalan avustaviin ammatteihin, jotta parannetaan oikeuslaitoksen palvelujen saatavuutta kokeneiden kansalaisjärjestöjen avulla;

53.   katsoo olevan erittäin tärkeää lopettaa sukupuoleen liittyvien väkivaltarikosten rankaisematta jättäminen ja, kun mahdollista, jättää kyseiset rikokset armahdussäännösten ulkopuolelle sekä taata, että kaikkia seksuaaliväkivallan uhreja, eritoten naisia ja tyttöjä, suojellaan yhtäläisesti lainsäädännöllä ja että kaikilla on sama oikeus oikeudenkäyntiin; katsoo, että koska naisilla ja lapsilla on useissa yhteiskunnissa heikot mahdollisuudet saada oikeutta, on tarpeen vaatiessa luotava erityisjärjestelyjä;

54.   painottaa seksuaalisesta väkivallasta kärsineiden naisten tarvetta päästä osalliseksi seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluista ja tietoisuudenedistämisohjelmista, joiden avulla he voivat pyrkiä eroon leimautumisestaan;

55.   pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1820 hyväksymistä, erityisesti sen tunnustusta siitä, että seksuaalinen väkivalta on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

56.   korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon lasten ja erityisesti tyttöjen erityistarpeet konfliktin jälkeisissä tilanteissa eritoten koulutuksen osalta;

57.   pitää myönteisenä EU:n ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) vuorovaikutusta; korostaa, että EU:n tuki on tärkeä seikka ICC:n tehtävien toteutuksessa; pitää välttämättömänä, että kaikki valtiot allekirjoittavat ja ratifioivat ICC:n Rooman perussäännön, jotta ICC-järjestelmä saadaan toimivaksi ja johdonmukaiseksi; kehottaa EU:n ja Afrikan unionin (AU) jäsenvaltioita käsittelemään ICC:n antamien pidätysmääräysten täytäntöönpanoa johdonmukaisesti ja välittömästi kaikissa konfliktitilanteissa;

58.   kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan rankaisematta jättämisen poistamiseksi, koska näin voidaan tehokkaimmin estää ihmisoikeusloukkauksia, kun tuetaan kansainvälisten tuomioistuinten toimintaa;

59.   korostaa, että kestävä rauha on monin tavoin riippuvainen yhteisöjen osallistumisesta rauhanprosessiin ja niiden siitä ottamasta vastuusta, koska prosessi voi olla legitiimi ja onnistua vain, jos siihen saavat osallistua myös naiset, jotka ovat tärkeässä yhteiskunnallisessa tehtävässä ja ratkaisevassa roolissa elintarvikkeiden tuotannossa ja perheistä huolehtimisessa eritoten kehitysmaissa; vaatii, että naisia on erityisesti tuettava ja että heille on annettava merkittävä rooli rauhan ja vakauden edistämisessä, kun otetaan huomioon, että naiset ja lapset muodostavat yhdessä 80 prosenttia pakolaisista; korostaa, että kansainvälisen yhteisön tuki kansalaisyhteiskunnan verkostoille, joissa yhdistyvät paikalliset, kansalliset ja kansainväliset aloitteet, on rauhanprosessin kannalta elintärkeä;

60.   kehottaa luomaan pysyviä rauhankomissioita, joissa on mukana kaikkien sotivien osapuolten vaikutusvaltaisia jäseniä, jotta ennaltaehkäistään laajojen väkivaltaisuuksien puhkeaminen;

61.   katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat toimia konfliktien osapuolina olevien ryhmien vuoropuhelun edistäjinä, kun niihin yhdistetään koulutusta väkivallattomassa konfliktinratkaisussa ja rauhankasvatuksessa; tukee vuoropuhelumahdollisuuksien luomista järjestämällä kansallisia kokouksia ja pyöreän pöydän keskusteluja sotivien osapuolten välillä, pieniä ruohonjuuritason tapaamisia sekä sovittelukoulusta paikallisille kansalaisjärjestöille ja yhteisöjen vanhimmille sekä perinteisten instituutiorakenteiden johtajille;

62.   kehottaa jäsenvaltioita kehityshankkeissaan nimeämään ensin keskuudestaan johtavan kumppanin, jotta tehostetaan raportointimenetelmiä (vaikka hankkeen varat tulisivatkin eri jäsenvaltiolta), jolloin avun antamista voidaan koordinoida ja johdonmukaistaa; katsoo, että olisi luotava myös kirjanpitostandardeja, jotta voidaan noudattaa tietojen luovuttamista kansallisille parlamenteille, paikallisviranomaisille ja kansainvälisille järjestöille koskevia vaatimuksia;

63.   katsoo, että on kannustettava naisten suurempaan osallistumiseen ja näkyvyyteen tiedotusvälineissä ja kaikilla julkisilla foorumeilla, joiden kautta he voivat tuoda esille mielipiteensä;

64.   palauttaa mieliin, että vastasyntyneiden rekisteröinti on perustavaa laatua oleva ihmis- ja kansalaisoikeus; korostaa, että syntymän rekisteröinti on erittäin tärkeää varsinkin aseellisten konfliktien aikana ja niiden jälkimainingeissa, koska ne auttavat suojelemaan lapsia heidän oikeuksiensa loukkauksilta, ja että ne on katsottava keskeisiksi kehitysyhteistyökysymyksiksi;

65.   korostaa konfliktinäkökohtien huomioon ottamista kehitysohjelmien koko suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointisyklissä, jotta voidaan maksimoida niiden myönteiset vaikutukset ja minimoida niiden kielteiset vaikutukset konfliktidynamiikkaan; korostaa, että on tärkeää analysoida järjestelmällisesti konflikteja ja ymmärtää niiden tärkeimmät taustatekijät; katsoo, että vertailuanalyysien käyttöönotto on käyttökelpoinen väline kehitysyhteistyötoimien vaikutusten arvioinnissa;

66.   kehottaa ottamaan konfliktialueen naapurivaltiot aktiivisesti mukaan konfliktin jälkeiseen kehitys- ja jälleenrakennussuunnitelmaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa;

67.   pyytää neuvostoa ja komissiota omaksumaan alueellisen lähestymistavan kunkin maan tilanteeseen;

68.   aikoo edelleen osallistua aktiivisesti komission järjestämään työhön osana edellä mainitun EU:n toimista epävakaissa tilanteissa annetun tiedonannon seurantaa; kiinnittää neuvoston ja komission huomion siihen, että on pikaisesti huolehdittava siitä, että tämä liian hidas työ voisi nopeasti johtaa paikan päällä toteutettaviin käytännön toimiin sellaisilla tärkeillä aloilla kuin terveys ja koulutus, ja kehottaa komissiota pitämään Euroopan parlamentin ajan tasalla toteutetuista lisätoimista maakohtaisista tapaustutkimuksista tehtyjen johtopäätösten ja erityisesti sen osalta, miten havaintoja käytetään jatkotoimien tunnistamiseen ja suunnitteluun;

69.   katsoo olevan tarpeellista, että kaikki kolmansissa maissa sijaitsevat komission lähetystöt omaksuvat sukupuolinäkökulman ja että siihen liittyy asianmukainen toimeksianto, osaaminen ja resurssit;

70.   korostaa, että on pikaisesti huolehdittava siitä, että epävakaiden maiden väestö voi todeta tilanteensa ja maansa myönteisen kehityksen, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota olemaan laiminlyömättä paikan päällä toteutettujen toimien näkyvyyttä;

71.   tukee väkivaltaisten konfliktien estämistä koskevaa EU:n ohjelmaa ja vuotta 2009 koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa ehdotettuja turvallisuus- ja kehitystoimenpiteitä sekä kehottaa komissiota asettamaan etusijalle rauhanrakentamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisen;

72.   korostaa, että on tärkeää kehittää komission henkilöstön valmiuksia panna täytäntöön konfliktiriskin huomioon ottavia ohjelmia ja antaa sille erityiskoulutusta laatimalla asianomaiselle henkilöstölle konfliktiherkkyyttä käsittelevä lyhyt räätälöity opas, joka perustuu rauhan ja konfliktin vaikutusten arviointijärjestelmiin ja konfliktiherkkyyttä käsittelevään resurssipakettiin;

73.   katsoo, että konfliktin jälkeisen siirtymän tehokkaan onnistumisen varmistamiseksi toimien on oltava oikea-aikaisia, joustavia ja ennustettavia;

74.   painottaa, että kaikissa EU:n operaatioissa (sovittelu- ja neuvotteluryhmät sekä poliisi- ja rauhanturvajoukot mukaan luettuina) pitäisi olla sukupuolinäkökohtien neuvonantajia ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta antavia henkilöitä sekä vähintään 40 prosenttia naisia kaikilla tasoilla, ylimmät tasot mukaan luettuina;

75.   kehottaa komissiota tekemään tutkimusta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkoisissa operaatioissa;

76.   huomauttaa tarpeesta valtavirtaistaa sukupuolinäkökulma osaksi rauhantutkimusta, konfliktien ehkäisemistä ja selvittämistä, rauhanturvaoperaatioita, konfliktin jälkeistä rauhanrakentamista ja jälleenrakentamista, rahoitusvälineiden toimintaa, maa- ja aluekohtaisia strategia-asiakirjoja sekä kaikkien ulkoisten interventioiden suunnittelua;

77.   tukee EU:n erityisedustajan toimistoa EU:n tärkeimpänä välineenä, jonka avulla sovitellaan poliittisia ratkaisuja ja edistetään kestävää poliittista vakautta konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa;

78.   kannustaa EU:ta kehittämään parhaita käytäntöjä kysymyksissä, jotka edellyttävät poliittisten, sotilaallisten, humanitaaristen ja kehitysyhteistyön toimijoiden laajaa yhteistyötä konfliktien ehkäisemisen, sovittelun, rauhanturvaamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion, humanitaarisen avun sekä pitkän aikavälin jälleenrakentamisen ja kehityksen alalla;

79.   kehottaa laatimaan EU:n toimintasuunnitelman YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanemiseksi ja pyytää komissiota kehottamaan kumppanimaita ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään kansallisia toimintasuunnitelmia; ehdottaa ihmisoikeuksien puolustusta ja ETPP-operaatioita koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistamista niiden yhteensopivuuden varmistamiseksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 kanssa;

80.   korostaa, että komissiolla on velvollisuus tukea kumppanimaiden pyrkimyksiä kehittää omia demokraattisia vastuuvalmiuksia (parlamentaarista valvontaa ja tilintarkastusvalmiuksia), kun yhteisön apua tarjotaan talousarviotuen muodossa; kehottaa komissiota täyttämään tämän velvollisuuden entistä päättäväisemmin ja johdonmukaisemmin; korostaa, että toimivaltaiset parlamentaariset valvontayksiköt ja tarkastuselimet ovat merkittävä tekijä, jotta voidaan saavuttaa EU:n talousarviotuen kestävät vaikutukset; kehottaa kehittämään kansalaisyhteiskunnan valvontamekanismeja, jotta niiden avulla voidaan valvoa EU:n talousarviotuen käyttöä ja vaikutusta;

81.   kehottaa investointipankkeja, Euroopan investointipankki mukaan luettuna, varmistamaan, että niiden lainat ja investoinnit konfliktista toipuvissa maissa, erityisesti resursseiltaan vauraissa maissa, ovat ihmisoikeus- ja ympäristövaatimusten mukaisia eivätkä ruoki jännitteitä;

82.   arvostaa äskettäin perustetun YK:n rauhanrakennuskomission työtä; huomauttaa, että kansainvälisten kumppanien – varsinkin YK:n – kanssa on tehtävä yhteistyötä apuun liittyvissä kysymyksissä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että YK:n järjestelmällä on riittävästi resursseja ja että se on tilintekovelvollinen tuesta, jota se myöntää kansallisiin prosesseihin, joissa on mukana YK:n rauhanrakennuskomissio ja muita YK:n elimiä;

83.   korostaa, että kehitysapu on erittäin tärkeä osa rauhanrakentamista ja konfliktien ehkäisyä epävakaissa valtioissa, mutta kehitysapu ja konfliktinratkaisuun tarkoitettu apu eivät saa sisältää sotilaallisia resursseja tai osia;

84.   suosittaa konfliktista toipuvilla alueilla työskentelevän YK:n henkilökunnan ohjesääntöjen vahvistamista ja vaatii nollatoleranssia rauhanturvaajien tai kansalaisjärjestöjen henkilökunnan harjoittaman seksuaalisen väkivallan osalta;

85.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n rauhanrakennuskomissiolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

---

(1)  EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(2)  EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22.

(3)  EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

(4)  EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1.

(5)  EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(6)  (S/2004/616).

(7)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 460.

(8)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 633.

(9)  EUVL C 254, 26.10.2007, s. 17.

(10)  Department for International Development calculations based on World Bank estimates in Global Economic Prospects 2006: Economic implications of Remittances. and Migration, World Bank, Washington 14.11.2005.

(11)  Landmine Monitor Report 2007: Toward a Mine-Free World.

(12)  Safer World, Oxfam, IANSA-raportti, lokakuu 2007 — Africa's Missing Billions.

(13)  Asia C-91/05, komissio v. neuvosto.

(14)  S113/08.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/86

---

Zimbabwe

P6_TA(2008)0640

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 Zimbabwen tilanteesta

(2010/C 45 E/15)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aikaisemmat Zimbabwesta antamansa päätöslauselmat, viimeisimpänä 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Zimbabwen tilanteesta (1),

—

ottaa huomioon Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 18. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/135/YUTP (2), jolla jatketaan neuvoston 19. helmikuuta 2004 hyväksymässä yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP (3) Zimbabween kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä 20. helmikuuta 2009 saakka, tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 muuttamisesta 8. joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1226/2008 (4) sekä 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymät Zimbabwea koskevat päätelmät, joissa ilmaistaan vakava huolestuminen Zimbabwen humanitaarisen tilanteen huononemisesta,

—	ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa 28. marraskuuta 2008 hyväksytyn päätöslauselman Zimbabwen tilanteesta,

—	ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin 29. maaliskuuta 2008 pidetyistä Zimbabwen yhdenmukaistetuista vaaleista,

—	ottaa huomioon Sharm el Sheikhissä 30. kesäkuuta–1. heinäkuuta 2008 pidetyssä Afrikan unionin 11. huippukokouksessa hyväksytyn päätöslauselman Zimbabwesta,

—	ottaa huomioon Zimbabwen Afrikan kansallisen unionin – isänmaallisen rintaman (ZANU-PF) ja demokraattisen muutoksen liikkeen (MDC) kahden ryhmittymän välillä 15. syyskuuta 2008 tehdyn sopimuksen Zimbabwen haasteiden ratkaisemisesta,

—	ottaa huomioon eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) perustamissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat, myös SADC:n vaalipöytäkirjan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

katsoo, että Zimbabwea on kohdannut valtava humanitaarinen kriisi, jossa 5,1 miljoonaa ihmistä, lähes puolet väestöstä, näkee nälkää; ottaa huomioon, että koleran puhkeaminen, joka johtuu perustavien vesi- ja jätevesihuoltopalvelujen katkeamisesta, on surmannut Zimbabwessa vähintään 783 ihmistä ja tartunnan saaneita on yli 16 400, ja ne yli 300 000 ihmistä, joiden tila on heikentynyt vakavasti ravinnon puutteen vuoksi, ovat pahassa tartuntavaarassa,

B.

ottaa huomioon, että Zimbabwen viranomaiset ovat selvästi ilmoittaneet, etteivät ne pysty lopettamaan humanitaarista kriisiä eivätkä aio lopettaa vastustajiensa väkivaltaista sortoa; ottaa huomioon, että humanitaarisella katastrofilla on selvä yhteys hallinnon kriisiin, joka syntyi, kun Robert Mugabe ei kyennyt järjestämään puolueettomia ja uskottavia vaaleja ja kunnioittamaan 15. syyskuuta 2008 tehtyä poliittista periaatesopimusta, jonka mukaan muodostettaisiin kansallisen yhtenäisyyden hallitus kriisin lopettamiseksi ja joka tehtiin Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin välitysyrityksistä huolimatta,

C.	ottaa huomioon, että inflaation arvioidaan olevan miljardeja prosentteja, maailman korkein, ja ottaa huomioon, että 80 prosenttia väestöstä elää alle yhdellä dollarilla päivässä ilman perushyödykkeitä kuten ruokaa ja vettä,

D.

ottaa huomioon, että lääkäreiden kansainvälisen humanitaarisen järjestön, Lääkärit ilman rajoja, mukaan vähintään 1,4 miljoonaa ihmistä on vaarassa saada koleratartunnan, jos epidemiaa ei saada pysäytettyä puuttumalla sen syihin, ottaa huomioon, että tauti on leviämässä Etelä-Afrikkaan ja Botswanaan,

E.	ottaa huomioon, että taloudellisten, poliittisten ja yhteiskunnallisten kriisien yhdistelmä on vaatinut veronsa erityisesti naisilta ja tytöiltä ja että he ovat erityisessä vaarassa saada koleratartunnan, koska heidän velvollisuutenaan on hoitaa sairaita kotona,

F.	ottaa huomioon, että sekä miesten että naisten elinajanodote oli Zimbabwessa 60 vuotta ja se on pudonnut viimeisten kymmenen vuoden aikana 37 vuoteen miehillä ja 34 vuoteen naisilla, ottaa huomioon, että Zimbabwessa elää tällä hetkellä 1,7 ihmistä, joilla on hiv-tartunta,

G.

ottaa huomioon, että poliittisen kriisin ja terveyteen liittyvän hätätilan takana on Zimbabwen paheneva ihmisoikeuskriisi, jonka uusimpana käänteenä ovat ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuneet ennen näkemättömät sieppausaallot ja että Jestina Mukokon katoaminen noudatti ihmisoikeusaktivistien häirinnän ja pelottelun kaavaa ja sen suorittivat henkilöt, joiden epäillään toimivan Zimbabwen viranomaisten puolesta,

H.

ottaa huomioon, että Unicefin mukaan vain noin 40 prosenttia maan opettajista käy työssä ja vain kolmannes oppilaista tulee kouluun; ottaa huomioon, että opettajat, samoin kuin lääkärit ja sairaanhoitajat, ovat olleet ajoittain lakossa, ja poliisi on kohdistanut heihin väkivaltaa sen vuoksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen mielenosoitukseen,

I.	ottaa huomioon, että arvovaltaisten henkilöiden ryhmältä, johon kuuluvat YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Yhdysvaltojen entinen presidentti Jimmy Carter ja naisten ja lasten etujen puolestapuhuja Graça Machel, estettiin pääsy Zimbabween,

J.	ottaa huomioon, että monet afrikkalaiset johtajat, mukaan lukien arkkipiispa Desmond Tutu, Botswanan presidentti Ian Khama ja Kenian pääministeri Raila Odinga, ovat kehottaneet Mugabea luopumaan vallasta,

K.

toteaa, että 8. joulukuuta 2008, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60-vuotisjuhlapäivänä, Ranskan presidentti Sarkozy kehotti EU:n puolesta Mugabea luopumaan vallasta ja totesi, että tämä on ottanut Zimbabwen kansan panttivangiksi ja että Zimbabwen kansalla on oikeus vapauteen, turvallisuuteen ja kunnioitukseen,

L.	katsoo, että Zimbabwe lähes täyttää kriteerit, joiden perusteella voitaisiin vedota YK:n huippukokouksen syyskuussa 2005 hyväksymään julistukseen, jonka mukaan on olemassa kansainvälinen velvollisuus suojella kansaa, johon kohdistuu rikoksia ihmisyyttä vastaan;

1.   ilmaisee syvän huolensa Zimbabwen katastrofaalisesta humanitaarisesta tilanteesta, koleraepidemiasta, nälästä ja siitä, että Mugaben hallitus kieltäytyy täysin vastaamasta positiivisesti kriisiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan sitoutumisensa Zimbabwen kansaan huomattavan ja pitkäaikaisen humanitaarisen avustusohjelman avulla;

2.   toteaa, että Euroopan unioni on juuri vapauttanut apuun 10 miljoonaa euroa, ja vaatii Zimbabwen viranomaisia poistamaan kaikki humanitaarista apua antaville järjestöille asetetut rajoitukset sekä varmistamaan, että humanitaarinen apu voidaan toimittaa perille inhimillisyyden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteita noudattaen;

3.   tukee painokkaasti edellä mainitun arvovaltaisten henkilöiden ryhmän ponnisteluja Zimbabwen humanitaarisen kriisin lievittämiseksi; pitää täysin mahdottomana hyväksyä sitä, että Mugaben hallitus eväsi maahantuloon tarvittavat viisumit tämän valtuuskunnan jäseniltä, koska he halusivat käyttää vaikutusvaltaansa lisätäkseen välittömän ja pitkän aikavälin avun tuloa maahan Zimbabwen kansan hirvittävien kärsimysten lopettamiseksi;

4.   tuomitsee lujasti Mugaben hallituksen jatkuvan väkivallan, joka kohdistuu MDC-puolueen jäseniin ja kannattajiin; on kauhistunut lukuisista viimeaikaisista ihmisoikeuksien puolustajien sieppauksista ja kehottaa vapauttamaan välittömästi Zimbabwen rauhanhankkeen johtajan Jestina Mukokon, johtavan ihmisoikeusasianajajan Harrison Nkomon veljen Zacharia Nkomon, Zimbabwen rauhanhankkeen aluekoordinaattorin Broderick Takawiran, Zimbabwen rauhanhankkeen autonkuljettajan Pascal Gonzon ja useat muut MDC-puolueen jäsenet ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit ja vaatii, että näihin sieppauksiin syyllistyneet joutuvat vastuuseen;

5.   pitää myönteisenä, että EU:n luetteloa maahantulokiellossa olevista Mugaben hallintoon kuuluvista henkilöistä on laajennettu, ja kehottaa lisäämään siihen muita Mugaben keskeisiä kannattajia, kuten Florence Chitauron, entisen ZANU-PF-puolueen ministerin, joka asuu tällä hetkellä ilmeisesti Lontoossa ja kieltäytyy tuomitsemasta Mugabea ja matkustaa esteettä Zimbabween ja sieltä pois;

6.   kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa harkitsemaan kohdennettujen pakotteiden (matkustuskiellot ja varojen jäädyttäminen) asettamista Mugabea ja väkivaltaan tai ihmisoikeusloukkauksiin aktiivisesti osallistuneita henkilöitä vastaan; kehottaa erityisesti Kiinaa, Venäjää ja Etelä-Afrikkaa tukemaan YK:n turvallisuusneuvostossa voimakkaita toimia Mugaben hallitusta vastaan ja ilmoittamaan Afrikan maiden hallituksille, että ne eivät enää ole halukkaita tukemaan Mugaben hallitusta;

7.   kiittää Kenian, Botswanan ja Sambian hallitusten lahjomattomuutta, kun ne puhuivat Mugabea vastaan, ja ilmaisee syvän pettymyksensä siihen, että niin monet Afrikan maiden hallitukset ovat yhä valmiita sulkemaan silmänsä tämän hallituksen pahuudelta;

8.   korostaa Zimbabwen kansan pikaista tarvetta saada aikaan poliittinen muutos, eikä hyväksy sitä, että Robert Mugabe kieltäytyi panemasta täytäntöön 15. syyskuuta 2008 allekirjoittamaansa sopimusta, jolla annettaisiin keskeiset ministeriöt Morgan Tsvangirain puolueen hoitoon, tai sitoutumasta poliittiseen uudistukseen;

9.   ilmaisee syvän huolestumisensa siitä, että Mugaben sortava, manipuloiva ja omaa etuaan ajava hallitus tekee jatkuvasti tyhjäksi Zimbabwen kansan kiireellisen tarpeen saada aikaan välitön, radikaali ja demokraattinen muutos;

10.   kehottaa Afrikan maita ja alueellisia toimielimiä, SADC mukaan luettuna, lisäämään kiireesti painostusta ja erityisesti Afrikan unionia, 15. syyskuuta 2008 allekirjoitetun sopimuksen takaajana, sekä arvovaltaisia afrikkalaisia henkilöitä löytämään Zimbabwen tilanteeseen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen ratkaisun, joka perustuu maaliskuussa 2008 pidettyihin uskottaviin vaaleihin, sekä seuraamaan tasapainoisesti kaikkia poliittisia sopimuksia;

11.   kehottaa neuvostoa kannustamaan Afrikan unionia luomaan valmiudet aktiivista interventiota varten Zimbabwen siviiliväestön suojelemiseksi;

12.   kehottaa neuvostoa pysymään valppaana alueelle aiheutuvien mahdollisten seurausten osalta, jotka johtuvat ZANU-PF-puolueen tahallisista laiminlyönneistä ja huonosta hallinnosta, joka aiheuttaa Zimbabwessa epävakautta;

13.   ilmaisee syvän huolensa zimbabwelaisten pakolaisten tilanteesta alueella ja pahoittelee zimbabwelaisiin pakolaisiin naapurivaltioissa kohdistuvia väkivallantekoja; kehottaa komissiota tukemaan näitä naapurivaltioita pakolaisille tarkoitetuilla taloudellisilla ja aineellisilla ohjelmilla;

14.   vetoaa voimakkaasti kaikkiin asianosaisiin ja kansainväliseen yhteisöön, jotta ne olisivat valmiita tukemaan Zimbabwen taloudellista ja yhteiskunnallista elpymistä sitten, kun on muodostettu hallitus, joka kuvastaa aidosti Zimbabwen kansan tahtoa kaikilla tasoilla, ja kun on saatu konkreettisia merkkejä siitä, että demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatetta noudatetaan taas;

15.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tehostamaan diplomaattisia toimiaan Afrikassa voidakseen tukea aktiivisesti muutoksia Zimbabwessa;

16.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G8-maiden hallituksille, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, Kansainyhteisön pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Afrikan unionin komission ja toimeenpanevan neuvoston puheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä eteläisen Afrikan kehitysyhteisön pääsihteerille, hallitukselle ja parlamentaariselle foorumille.

---

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0364.

(2)  EUVL L 43, 19.2.2008, s. 39.

(3)  EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66.

(4)  EUVL L 331, 10.12.2008, s. 11.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/89

---

Nicaragua

P6_TA(2008)0641

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvista hyökkäyksistä, kansalaisvapauksista ja demokratiasta Nicaraguassa

(2010/C 45 E/16)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon vuonna 1948 annetun YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2003 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Costa Rican, El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin, Nicaraguan ja Panaman tasavaltojen välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen ja Euroopan talousyhteisön sekä Costa Rican tasavallan, El Salvadorin tasavallan, Guatemalan tasavallan, Hondurasin tasavallan, Nicaraguan tasavallan ja Panaman tasavallan välisestä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen (1),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

—	ottaa huomioon EU:n asiantuntijaryhmän antamat kertomukset Nicaraguassa 9. marraskuuta 2008 pidetyistä kunnallisvaaleista,

—	ottaa huomioon komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin julkilausumat Nicaraguan tapahtumista 9. marraskuuta 2008 pidettyjen kunnallis- ja aluevaalien jälkeen,

—	ottaa huomioon parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiseksi EU:n ja Keski-Amerikan maiden välillä,

—	ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 julkaistun EU:n 27 jäsenvaltion lehdistötiedotteen ihmisoikeuksien puolustajista ja ihmisoikeuksia puolustavista järjestöistä,

—	ottaa huomioon Brysselissä 26. ja 27. tammikuuta 2009 pidettävän EU:n ja Keski-Amerikan maiden välistä assosiaatiosopimusta koskevan kuudennen neuvottelukierroksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon väitteet 9. marraskuuta 2008 pidettyjen kunnallisvaalien tuloksiin liittyvästä vaalivilpistä EU:n asiantuntijaryhmän kertomuksissa, joiden mukaan Nicaraguan viranomaisilta puuttuu tahtoa järjestää aidosti demokraattinen vaaliprosessi; ottaa huomioon kunnallisvaalien yhteydessä erityisesti tiedotusvälineisiin kohdistuneet hyökkäykset sekä vastakkainasettelun ja siitä aiheutuneet yhteenotot,

B.	ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat, Euroopan unioni, Yhdysvallat ja useat Nicaraguassa toimivat kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolestumisensa vaalien avoimuuden tasosta,

C.

ottaa huomioon Nicaraguan keskusvaalilautakunnan 11. kesäkuuta 2008 tekemät päätökset, joissa kumottiin MRS:n (Movimiento Renovador Sandinista) oikeushenkilöllisyys ja todettiin, ettei konservatiivipuolue (Partido Conservador, PC) täyttänyt marraskuun 2008 kunnallisvaaleihin osallistumista koskevia edellytyksiä, ja joilla siten estettiin näitä kahta puoluetta osallistumasta vaaleihin,

D.

ottaa huomioon lukuisat hyökkäykset ja häirinnän, joihin valtiovaltaan sidoksissa olevat henkilöt, poliittiset tahot ja elimet ovat syyllistyneet useiden kuukausien ajan ja joiden kohteena ovat olleet ihmisoikeuksia puolustavat järjestöt ja niiden jäsenet, toimittajat ja tiedotusvälineiden edustajat,

E.

ottaa huomioon Nicaraguan varayhteistyöministerin ehdotuksen, jonka mukaan perustetaan yhteisverotusmekanismi kansalaisjärjestöjen saamia rahoitustukia varten ja tutkitaan väitetty lakisääteisten vaatimusten laiminlyönti useissa kansalaisjärjestöissä sekä 17:ää ihmisoikeusjärjestöä vastaan esitetyt syytökset määrärahojen ohjaamisesta vääriin tarkoituksiin,

F.

ottaa huomioon seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien puolustajia koskevat rikostutkinnat esimerkiksi tapauksessa, jossa raiskattua tyttöä autettiin hankkimaan abortti tämän hengen pelastamiseksi aikana, jolloin raskaudenkeskeytys terveydellisistä syistä ei ollut rikosoikeudellisesti rangaistava teko,

G.	katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vakiinnuttamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on oltava olennainen osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa,

H.	ottaa huomioon, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa, joihin sisältyy ihmisoikeuslauseke, Euroopan unioni ja sen kumppanuusmaat ottavat vastuun siitä, että kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja kunnioitetaan ja että kyseiset lausekkeet ovat luonteeltaan vastavuoroisia,

I.	ottaa huomioon Nicaraguassa kahden viime vuosikymmenen aikana kärjistyneen köyhyyden;

1.   pitää erittäin valitettavana 9. marraskuuta 2008 pidettyjen paikallisvaalien toteutustapaa ja katsoo, ettei vaalien tuloksilla ole minkäänlaista demokraattista legitiimiyttä;

2.   pitää valitettavana, että joissakin kunnissa esiintyneet epäilyt vaalivilpistä johtivat mielenilmauksiin ja poliittisten puolueiden kannattajien välisiin yhteenottoihin, joissa loukkaantui useita ihmisiä ja jotka kärjistivät jo ennestäänkin syvää poliittista kriisiä;

3.   kehottaa Nicaraguan hallitusta toteuttamaan kiireellisiä toimia tilanteen rauhoittamiseksi ja pyytää Nicaraguan viranomaisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia puolustavien järjestöjen työtä;

4.   pitää valitettavina lukuisia hyökkäyksiä ja häirintää, joita ihmisoikeuksia puolustavat järjestöt ja niiden jäsenet, riippumattomat toimittajat ja komission Nicaraguan-lähetystön edustajat ovat viime kuukausina joutuneet kärsimään valtiovaltaan sidoksissa olevien henkilöiden, poliittisten voimien ja elinten taholta;

5.   kehottaa poliittisia puolueita tuomitsemaan kannattajiensa väkivallanteot;

6.   pitää valitettavana, ettei kaksi poliittista puoluetta ole voinut osallistua paikallisvaaleihin; on huolestunut demokratian vakiinnuttamisen ja demokraattisen hallintotavan etenemisestä maassa erityisesti osallisuutta ja aktiivista osallistumista koskevien prosessien osalta;

7.   kehottaa Nicaraguan hallitusta ja valtion viranomaisia kunnioittamaan ilmaisunvapautta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja takaamaan siten maan demokraattisen perustan säilymisen; kehottaa Nicaraguaa mahdollisimman pian ratifioimaan Rooman perussäännön, jolla perustetaan Kansainvälinen rikostuomioistuin;

8.   on tyytyväinen 22. lokakuuta 2008 julkaistuun EU:n 27 jäsenvaltion viralliseen lehdistötiedotteeseen, jossa tuomitaan ihmisoikeuksien puolustajiin ja ihmisoikeuksia puolustaviin järjestöihin kohdistuvat hyökkäykset;

9.   palauttaa mieliin, että Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisissä kumppanuussopimusta koskevissa neuvotteluissa Nicaraguaa on muistutettava oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteiden noudattamisesta sellaisina kuin Euroopan unioni puolustaa ja edistää niitä;

10.   pyytää EU:n jäsenvaltioita sisällyttämään Nicaraguan tilanteen Nicaraguan viranomaisten kanssa järjestettävien tapaamisten esityslistalle niin kahdenvälisellä kuin monenväliselläkin tasolla;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

---

(1)  EYVL L 63, 12.3.1999, s. 39.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/92

---

Ihmisoikeuksien puolustajiin Venäjällä kohdistetut hyökkäykset ja Anna Politkovskajan murhaoikeudenkäynti

P6_TA(2008)0642

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 ihmisoikeuksien puolustajiin Venäjällä kohdistetuista hyökkäyksistä ja Anna Politkovskajan murhaoikeudenkäynnistä

(2010/C 45 E/17)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja etenkin 25. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän suhteista venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murhan jälkeen (1) sekä 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Hanti-Mansijskissa 26. ja 27. kesäkuuta 2008 pidettävästä EU:n ja Venäjän huippukokouksesta (2),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jota on jatkettu odotettaessa sen korvaamista uudella sopimuksella,

—	ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut uudesta sopimuksesta, joka tarjoaa uuden kattavan kehyksen EU:n ja Venäjän välisille suhteille, sekä näiden neuvottelujen käynnistämisen uudestaan Nizzassa 14. marraskuuta 2008 pidetyn EU:n ja Venäjän edellisen huippukokouksen yhteydessä,

—	ottaa huomioon puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Memorial-ihmisoikeusjärjestön toimistossa Pietarissa 4. joulukuuta 2008 suoritetusta etsinnästä,

—	ottaa huomioon Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vuoden 2008 kertomuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.	toteaa, että Venäjä on Euroopan neuvoston sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) jäsenvaltio ja että se on näin ollen sitoutunut kunnioittamaan täysin ihmisoikeuksia sekä kansalaisten oikeuksia,

B.	toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajien tilanne aiheuttaa vakavaa huolta samoin kuin vaikeudet, joita aktiivisesti ihmisoikeuksien edistämiseksi toimitavat kansalaisjärjestöt kohtaavat,

C.

toteaa, että lukuisat Venäjän kansalaiset ovat kääntyneet Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, jonka antamat tuomiot ovat osoittaneet oikeaksi valituksen vakavien ihmisoikeusloukkausten ja Venäjän valtion viranomaisten mielivallan esiintymisestä monissa tapauksissa,

D.	panee merkille, että Venäjän jesuiittaveljeskunnan johtaja Otto Messmer ja ecuadorilainen pappi Victor Betancourt murhattiin raa'asti heidän Moskovassa sijaitsevassa asunnossaan 28. lokakuuta 2008,

E.	panee merkille, että venäläinen johtava ihmisoikeusasianajaja Karinna Moskalenko, joka on menestyksekkäästi toiminut 30 Venäjän kansalaisen asiamiehenä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, yritettiin myrkyttää lokakuun puolivälissä 2008 sijoittamalla hänen autoonsa elohopeaa Strasbourgissa,

F.	panee merkille, että riippumattoman inguušiverkkosivuston omistaja Magomed Jevlojev surmattiin 31. elokuuta 2008, kun hän oli poliisin pidättämänä,

G.

toteaa, että heinäkuussa–lokakuussa 2008 on tehty useita ihmisoikeuksien puolustajien murhayrityksiä, joiden kohteena ovat olleet esimerkiksi Ingušian oppositiojohtaja Ahmed Kotijev, ihmisoikeuksien puolustaja Zurab Tsešojev Ingušiasta, ihmisoikeusaktivisti Dmitrij Kraiuhin Orjolin kaupungista sekä ihmisoikeusaktivisti Stanislav Dmitrijevski Nižnyj Novgorodista,

H.

panee merkille, että Memorial-tutkimus- ja tiedotuskeskuksen, joka on 20 vuoden ajan tutkinut Stalinin vainoja Neuvostoliitossa, Pietarissa sijaitsevaan toimistoon hyökkäsivät 4. joulukuuta 2008 Venäjän yleisen syyttäjänviraston naamioidut joukot; toteaa, että rynnäkön yhteydessä vietiin kiintolevyjä ja CD-levyjä, jotka sisälsivät kokonaisen tuhansia uhreja käsittävän tietokannan; toteaa, ettei takavarikoidusta asiakirja-aineistosta ole olemassa mitään luetteloa; toteaa, että Memorialin lakimiehiltä evättiin pääsy tiloihin,

I.	I toteaa, että toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeinen rikostutkinta ja oikeudenkäynti aiheuttavat vakavaa huolta, joka liittyy avoimuuteen ja oikeusvaltion kunnioittamiseen; toteaa, että tätä raakaa murhaa ei ole vielä täysin tutkittu eikä selvitetty tyydyttävällä tavalla,

J.	toteaa, että Venäjän viranomaiset eivät edelleenkään ole halukkaita yhteistyöhön tutkinnassa, joka koskee Aleksander Litvinenkon murhaa Lontoossa myrkyttämällä hänet radioaktiivisella poloniumilla,

K.	panee merkille, että poliisi esti raa'asti Kremlin vastaisen mielenosoituksen, jonka Garri Kasparovin oppositioryhmä ”Toinen Venäjä” järjesti 14. joulukuuta 2008 Moskovassa, ja että poliisi otti mielenosoittajia kiinni, raahasi heitä kuorma-autoihin ja pidätti arviolta 100 mielenosoittajaa,

L.

toteaa, että 17 venäläistä ihmisoikeusryhmää vetosi Euroopan unioniin Wienissä 3. joulukuuta 2008, jotta EU:n ja Venäjän välinen ihmisoikeuskeskustelu nostettaisiin ensi tilassa yhä keskeisempään asemaan ja jotta kaikkein kiireellisimmät tapaukset tuotaisiin esiin EU:n ja Venäjän välisten huippukokouksien tapaamisissa;

1.   tuomitsee jyrkästi hyökkäykset, joita Venäjällä on kohdistettu ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisten oikeuksia edustaviin lakimiehiin, ja kehottaa Venäjän viranomaisia kaikilla tasoilla puolustamaan näiden henkilöiden fyysistä koskemattomuutta ja takamaan sen;

2.   toteaa, että ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian on edelleenkin oltava keskeisellä sijalla kehitettäessä EU:n ja Venäjän välisiä suhteita edelleen; pitää hyvin tärkeänä Venäjän kanssa käytävää jatkuvaa ihmisoikeuskeskustelua osana EU:n ja Venäjän välisiä ihmisoikeusneuvotteluja, ja kehottaa parantamaan asiaan liittyvien tapaamisten muotoa niin, että mukaan saadaan asianomaiset ministeriöt, oikeuslaitos sekä Venäjän kansalaisyhteiskunnan edustajat;

3.   katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamisen tulee olla keskeisellä sijalla uudessa puitesopimuksessa, josta nyt neuvotellaan;

4.   kehottaa Venäjän viranomaisia noudattamaan kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja ja ratifioimaan viipymättä tämän tuomioistuimen uudistusta koskevan pöytäkirjan; kehottaa Venäjän federaatiota myös ratifioimaan ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan nro 14;

5.   tuomitsee Memorial-järjestön toimistossa Pietarissa 4. joulukuuta 2008 suoritetun etsinnän; pyytää Venäjän viranomaisia ja Pietarin yleisen syyttäjän virastoa palauttamaan Memorial-tutkimus- ja tiedotuskeskukselle viipymättä 11 kiintolevyä ja CD-levyä, jotka vietiin keskuksesta poliisin 4. joulukuuta 2008 suorittaman rynnäkön yhteydessä ja jotka sisältävät korvaamattomia tietoja yli 50 000:sta Stalinin ajan vainojen uhrista;

6.   kiinnittää huomiota jatkuvasti kasvavaan väkivaltaan, joka on Moskovan ihmisoikeustoimiston mukaan johtanut yli 100 ihmisen surmaamiseen vuonna 2008 heidän rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa tai sukupuolisen suuntautuneisuutensa vuoksi, sekä siihen, että Venäjän viranomaiset eivät käytännössä tuomitse tällaisia vihaan perustuvia rikoksia;

7.   panee huolestuneena merkille viime aikojen pyrkimykset palauttaa Stalinin hallinnon maine ja korostaa, että Venäjä voi vakiinnuttaa todellisen demokraattisen kulttuurin vain maan traagisen menneisyyden käsittelemisen kautta;

8.   on erittäin huolissaan lokakuussa 2008 tehdystä ihmisoikeusjuristi Karinna Moskalenkon ja hänen perheensä murhayrityksestä ja vetoaa sekä Ranskan että Venäjän viranomaisiin, jotta tekijät ja heidän motiivinsa selvitettäisiin;

9.   on vakuuttunut siitä, että sellaisten ihmisoikeusjuristien toimet, jotka käsittelevät väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia ja joiden on otettava suuria henkilökohtaisia riskejä jatkaakseen tehtäväänsä, ansaitsevat suurimman kunnioituksen, valtion suojan ja kansainvälisen yhteisön tuen;

10.   on edelleen erittäin huolissaan äärisuuntauksia koskevasta lainsäädännöstä, joka saattaa vaikuttaa vapaaseen tiedonvälitykseen ja johtaa siihen, että Venäjän viranomaiset rajoittavat entisestään ihmisoikeuksien puolustajien ilmaisunvapautta;

11.   toteaa, että on kulunut kaksi vuotta siitä, kun murhattiin venäläinen riippumaton toimittaja Anna Politkovskaja, josta on tullut lehdistönvapauden symboli; muistuttaa edellä mainitusta 25. lokakuuta 2006 antamastaan päätöslauselmasta ja osoittaa kunnioitustaan tämän rehellisyyden ja omantunnon symbolin rohkeudelle ja työlle ja katsoo, että hänen elämäntyönsä edellyttää jatkuvaa tukea ja tunnustusta;

12.   on pettynyt siihen, että oikeudenkäyntiä pääsee seuraamaan vain rajoitettu joukko toimittajia ja että tv-toimittajien pääsy on evätty; kehottaa tuomioistuinta kunnioittamaan täysin valamiehistön päätöstä ja avaamaan oikeudenkäynnin kaikille toimittajille ja tiedotusvälineille; odottaa tuomioistuimen tutkivan Anna Politkovskajan murhan tekijän ja avustajien lisäksi myös sitä, kuka murhan tilasi;

13.   pitää myönteisenä sitä, että vuonna 2006 perustettiin ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevä ODIHR:n koordinointikeskus, joka valvoo puolustajien tilannetta koko Etyj:n piiriin kuuluvalla alueella; kehottaa voimakkaasti EU:n toimielimiä toteuttamaan tukensa ihmisoikeuksien puolustajille käytännössä niin, että perustetaan ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevä koordinointikeskus kaikkiin kolmeen toimielimeen, jotta toimielinten toimia voidaan koordinoida entistä paremmin muiden kansainvälisten ja unionin tason organisaatioiden kanssa;

14.   on huolissaan varusmiesten jatkuvasta ja suuressa mittakaavassa tapahtuvasta epäasianmukaisesta kohtelusta Venäjän armeijassa ja kehottaa Venäjän viranomaisia tutkimaan tapaukset, asettamaan niistä vastuussa olevat syytteeseen sekä kitkemään huonon kohtelun asevoimista ja osoittamaan päättäväisyyttä vallitsevan käytännön nykyaikaistamisessa;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Etyj:lle ja Euroopan neuvostolle.

---

(1)  EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 271.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0309.

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/95

---

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen muuttaminen

P6_TA(2008)0617

Euroopan parlamentin päätös 18. joulukuuta 2008 ehdotuksesta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen muuttamiseksi (2008/2320(ACI))

(2010/C 45 E/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 25 kohdan,

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen muuttamiseksi (KOM(2008)0834),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen muuttamiseksi (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0509/2008),

A.	ottaa huomioon, että budjettivaliokunta suosittelee edellä mainittuun 17. toukokuuta 2006 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ehdotetun muutoksen hyväksymistä,

B.	ottaa huomioon, että ehdotettu muutos ei aiheuta perussopimuksiin ja parlamentin työjärjestykseen liittyviä ongelmia,

1.   hyväksyy tämän päätöksen liitteenä olevan ehdotuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (2007–2013) muuttamiseksi;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja liitteen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0618.

---

---

23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/97

---

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttaminen

P6_TA(2008)0618

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 ehdotuksesta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen muuttamiseksi (2008/2325(INI))

(2010/C 45 E/19)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 25 kohdan,

—	ottaa huomioon 21. marraskuuta 2008 neuvoston kanssa pidetyn neuvottelukokouksen tulokset,

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0834),

—	ottaa huomioon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa 4. joulukuuta 2008 vahvistamansa kannan (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja liitteessä VI olevan IV jakson 1 ja 2 kohdan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0504/2008),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kannattaa täysin komission aloitetta perustaa kehitysmaissa tapahtuvaan elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten uusi väline (jäljempänä ’elintarvikerahoitusväline’), jonka myös Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 19. ja 20. kesäkuuta 2008,

B.	ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat 21. marraskuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa elintarvikerahoitusvälineelle kolmen vuoden aikana annettavasta 1 miljardin euron rahoituksesta,

C.	ottaa huomioon, että komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan elintarvikerahoitusväline olisi rahoitettu monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 2 liikkumavarasta, mutta sekä Euroopan parlamentti että neuvosto hylkäsivät tämän ehdotuksen,

D.	ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin mielestä sopivin ratkaisu olisi ollut monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 enimmäismäärän tarkistaminen, mutta neuvosto ei hyväksynyt tätä vaihtoehtoa,

E.	ottaa huomioon, että budjettivallan käyttäjät sopivat lopulta elintarvikerahoitusvälineen rahoittamisesta joustovälineen ja hätäapuvarauksen määrärahoja sekä otsakkeen 4 sisäisten siirtojen kautta saatavia vakautusvälineen määrärahoja optimaalisesti yhdistäen,

F.

ottaa huomioon, että tämän sopimuksen mukaan hätäapuvarauksesta rahoitetaan elintarvikerahoitusvälinettä yhteensä 340 miljoonalla eurolla, joista 22 miljoonaa euroa saadaan vuoden 2008 talousarviossa vielä käytettävissä olevista määrärahoista, 78 miljoonaa euroa vuodeksi 2009 budjetoiduista määrärahoista ja 240 miljoonaa euroa lisäämällä vuonna 2008 budjetoitavan hätäapuvarauksen määrää kertaluonteisesti,

G.	ottaa huomioon, että tämä lisäys edellyttää toimielinten sopimuksen 25 kohdan muuttamista siten, että hätäapuvarauksessa käytettävissä olevat varat korotetaan vuoden 2008 osalta 479 218 000 euroon (käypinä hintoina),

H.	ottaa huomioon, että muutos edellyttää molempien budjettivallan käyttäjien hyväksyntää, mikä merkitsee, että kaikkien jäsenvaltioiden on hyväksyttävä se yksimielisesti neuvostossa,

1.   pitää myönteisenä, että 18. joulukuuta 2008 toimielinten välisen sopimuksen 25 kohtaa muutettiin (3) siten, että hätäapuvarauksessa käytettävissä olevat varat korotetaan vuoden 2008 osalta 479 218 000 euroon (käypinä hintoina);

2.   toistaa kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että otsakkeeseen 4 kohdistuu jatkuvia paineita, koska käytettävissä oleva liikkumavara on rajallinen, minkä vuoksi kiireellisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa joudutaan turvautumaan poikkeuksellisiin välineisiin; kehottaa tutkimaan tyhjentävästi, pitäisikö otsakkeessa käytettävissä olevia määriä lisätä, jotta tällä alalla voitaisiin kehittää asianmukaisesti pitkän aikavälin toimintaa ja jotta varmistettaisiin unionin täydet valmiudet toimia maailmanlaajuisesti;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0576.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0617.

---