22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/1

---

Luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen

P6_TA(2008)0539

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 kuluttajansuojasta: luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen (2007/2288(INI))

(2010/C 16 E/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission 18. joulukuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Talousvalistus” (KOM(2007)0808),

—	ottaa huomioon komission vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226),

—	ottaa huomioon toisessa käsittelyssä 16. tammikuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (1),

—	ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelu-politiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0393/2008),

A.

ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinat ovat nopeasti kehittyviä, erittäin dynaamisia ja alati mutkikkaampia, kun taas toisaalta yhteiskunnallisten ja elämäntapojen muutosten johdosta omaa taloutta on hoidettava huolellisesti ja tarkistettava säännöllisesti taloudenhoidon mukauttamiseksi työ- ja perhe-elämän muutoksiin,

B.

ottaa huomioon, että kuluttajien talouslukutaidon parantamisen olisi oltava sekä jäsenvaltioiden että Euroopan päättäjien ensisijainen tavoite, sillä se on yksittäisten kansalaisten lisäksi hyödyksi myös yhteiskunnalle ja taloudelle muun muassa velkaongelmien vähentymisen, säästöjen lisääntymisen, kilpailun lisääntymisen, vakuutustuotteiden asianmukaisen käytön ja riittävän eläketurvan järjestämisen muodossa,

C.	ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan kuluttajat yliarvioivat usein tietämyksensä rahoituspalveluista, ja heille on tiedotettava siitä, että heidän talouslukutaitonsa ei ole niin hyvä kuin he luulevat, sekä tämän seurauksista,

D.	ottaa huomioon, että kohdennetut ja tarvittaessa mahdollisimman yksilölliset korkealaatuiset talousvalistusohjelmat voivat parantaa osaltaan talouslukutaitoa sekä auttaa kuluttajia tekemään perusteltuja valintoja, ja tehostaa siten rahoitusmarkkinoiden toimivuutta,

E.	ottaa huomioon, että rajat ylittävien rahoituspalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti ja että komission olisi ryhdyttävä toimiin EU:n tasolla talousvalistusta koskevan rajat ylittävän ja tarvittaessa vertailukelpoisen tiedon edistämiseksi,

F.	ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien kuluttajien ja myös sellaisten nuorten kuluttajien, jotka ovat elämänmittaisiin talousnäkymiinsä vaikuttavien päätösten edessä, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

G.	ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan niiden henkilöiden talouslukutaito on muita parempi, jotka ovat oppineet oman talouden hoitoa koskevat perustiedot varhaisessa iässä; ottaa huomioon, että talousvalistus liittyy tiiviisti perustaitojen opetukseen (laskeminen ja lukeminen);

1.   suhtautuu myönteisesti komission kuluttajien talousvalistuksen alalla tekemiin aloitteisiin ja etenkin hiljattain perustettuun talousvalistuksen asiantuntijaryhmään sekä komission aikomukseen julkaista verkkotietokanta talousvalistusohjelmista ja -tutkimuksesta EU:ssa; katsoo, että tällä asiantuntijaryhmällä olisi oltava selkeät vastuualueet ja valtuudet; ehdottaa, että asiantuntijaryhmää pyydetään pureutumaan erityisesti EU:n talousvalistuksen ja rajat ylittävien rahoituspalvelujen lisäarvoon ja parhaisiin käytäntöihin;

2.   korostaa, että kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantamisen tavoitteena on lisätä kuluttajien tietämystä taloudellisista ja rahoituksellisista realiteeteista, jotta nämä ymmärtävät taloudellisia sitoumuksia ja välttävät tarpeettomia riskejä, ylivelkaantumista ja taloudellista syrjäytymistä; katsoo, että koulutus- ja tiedotustoimien avulla kuluttajien olisi voitava arvioida itsenäisesti oman harkintansa pohjalta rahoitustuotteita, joita heille tarjotaan tai joiden käyttämistä he suunnittelevat;

3.   toteaa, että subprime-lainojen (korkean riskin asuntoluotot) aiheuttama kriisi on osoitus lainanottajien puutteellisen tiedottamisen vaaroista, mutta myös tämän tiedon ja ymmärryksen puutteen johtamisesta siihen, että kuluttajat eivät ole riittävästi huolissaan maksukyvyttömyys- ja ylivelkaantumisriskeistään;

4.   tähdentää, että kuluttajat, joille on annettu enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja opetusta, auttavat kilpailun, laadun ja innovaation edistämistä pankki- ja rahoituspalvelujen alalla, ja muistuttaa, että koulutetut ja varmat sijoittajat voivat tarjota lisälikviditeettiä pääomamarkkinoille sijoituksiin ja kasvuun;

5.   korostaa, että on tärkeää määritellä yhdessä talouslukutaidon taso jäsenvaltioissa sekä lisäarvo, jonka EU voi tarjota, sekä erityisten yhteiskunnallisten kohderyhmien koulutustarpeet eri perusteiden, kuten iän tai tulo- ja koulutustason mukaan;

6.   tunnustaa yksityisten hankkeiden, rahoituspalvelualan ja kuluttajajärjestöjen roolin sekä yhteisössä että jäsenvaltioissa kohderyhmien talousvalistukseen liittyvien erityistarpeiden määrittelyssä, nykyisten koulutusohjelmien heikkouksien ja puutteiden yksilöimisessä sekä taloudellisen tiedon antamisessa kuluttajille mukaan lukien Internet-pohjaisten taloussuunnittelun välineiden, tiedotusvälineiden ja valistuskampanjoiden jne. kautta;

7.   katsoo, että talousvalistusohjelmat ovat tehokkaimpia, jos ne räätälöidään vastaamaan eri kohderyhmien tarpeita ja jos ne ovat tarvittaessa yksilöllisiä; katsoo lisäksi, että kaikkien talousvalistusohjelmien olisi osaltaan parannettava kunkin yksilön taloudellisten mahdollisuuksien tietoista ja realistista hallintaa; olisi pohdittava sellaisten ohjelmien kehittämistä, jotka parantavat aikuisten taloudenhoitovalmiuksia;

8.   kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n tasolla oman talouden hallinnan peruskoulutusohjelmia, jotka perustuvat yhteisiin sääntöihin ja periaatteisiin, jotka voidaan mukauttaa kaikkien jäsenvaltioiden tarpeisiin niissä sovellettaviksi ja joilla määritellään viitearvoja ja edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtamista;

9.   korostaa, että talousvalistus voi täydentää mutta se ei voi korvata yhtenäisiä kuluttajansuojasäännöksiä rahoituspalvelulainsäädännössä eikä rahoituslaitosten sääntelyä ja tiukkaa valvontaa;

10.   tunnustaa yksityisen sektorin ja etenkin rahoituslaitosten tärkeän roolin rahoituspalveluja koskevan tiedon antamisessa kuluttajille; korostaa kuitenkin, että talousvalistusta on tarjottava kuluttajan etujen mukaisesti oikeudenmukaisella, puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja se on erotettava selvästi kaupallisesta neuvonnasta tai mainonnasta; tämän tavoitteen saavuttamiseksi kannustaa rahoituslaitoksia kehittämään ohjesääntöjä henkilöstöään varten;

11.   tunnustaa, että on löydettävä tarkka tasapaino, jotta kuluttajille voitaisiin antaa tarvittavat tiedot asiantuntevien taloudellisten päätöksen tekemiseksi hukuttamatta heitä tietotulvaan; kannattaa laatua määrän sijasta, kuten esimerkiksi korkealaatuista, helposti saatavaa, konkreettista ja helposti ymmärrettävää tietoa, jolla pyritään lisäämään kuluttajien valmiuksia tehdä perusteltuja ja vastuullisia valintoja;

12.   katsoo, että erityisesti rahoitustuotteiden mainonnan sisältämän tiedotuksen on oltava tehokasta, selkeää ja ymmärrettävää ja että rahoituslaitosten on annettava riittävät tiedot ennen sopimusten tekemistä sekä etenkin noudatettava tiukasti rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/39/EY (3) sekä kulutusluottosopimuksista 23. huhtikuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/48/EY (4) säädettyjä sääntöjä; kehottaa komissiota esittämään johdonmukaisella tavalla erityisiä lainsäädäntöehdotuksia kuluttajien tiedotusta ja suojelua kiinnitysluottojen alalla koskevaksi yhdenmukaistetuksi järjestelmäksi (kuten yhdenmukaistettu, yksinkertainen ja vertailukelpoinen Euroopassa standardoitu tiedote, joka sisältää yhteiset ilmoitukset todellisesta vuosikorosta jne.);

13.   suosittaa keskittymään talousvalistusohjelmissa tärkeisiin elämänsuunnitteluun liittyviin näkökohtiin kuten säästöjä, velkaa, vakuutuksia ja eläkkeitä koskeviin perustietoihin;

14.   kehottaa komissiota jatkamaan ponnisteluja sidosryhmien välisen vuoropuhelun edistämiseksi;

15.   ehdottaa, että lisätään budjettikohdan 17 02 02 määrärahoja sellaisten toimien rahoittamiseksi EU:n tasolla, joilla pyritään parantamaan kuluttajien talousvalistusta ja talouslukutaitoa; kehottaa komissiota osallistumaan tietoisuuden lisäämiseen EU:n tasolla tukemalla kansallisten ja alueellisten konferenssien, seminaarien, media- ja tiedotuskampanjoiden sekä rajatylittävien valistusohjelmien, erityisesti vähittäisrahoituspalvelujen ja kotitalouksien luottojen/velkojen hallinnan aloilla, järjestämistä;

16.   kehottaa komissiota kehittämään edelleen ja parantamaan Dolceta-verkkotyökalua ja tarjoamaan tämän palvelun kaikilla virallisilla kielillä; ehdottaa, että komissio liittää Dolceta-sivustolle linkin verkkotietokantaan, jonka se aikoo perustaa olemassa olevista alueellisista ja kansallisista talousvalistusohjelmista; ehdottaa, että Dolceta-sivustoon sisällytetään kansallisen jaottelun mukaisesti linkit julkisiin ja yksityisiin sivustoihin, jotka liittyvät aktiivisesti talousvalistukseen;

17.   kehottaa komissiota sisällyttämään kuluttajamarkkinoiden tulostauluun talousvalistuksen saatavuutta ja laatua koskevia indikaattoreita;

18.   kehottaa komissiota järjestämään tiedotuskampanjoita kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi oikeuksistaan EU:n lainsäädännön puitteissa rahoituspalvelujen tarjonnan alalla;

19.   korostaa, että jäsenvaltioiden on komission tuella toteutettava säännöllisesti tutkimuksia kansalaisten talouslukutaidosta yhteistyössä jäsenvaltioiden eri sosiaalisten ryhmien ja väestöryhmien kanssa, jotta voidaan yksilöidä ensisijaiset toiminta-alueet ja siten varmistaa talousvalistusohjelmien asianmukainen, ripeä ja tehokas täytäntöönpano kansalaisten auttamiseksi;

20.   kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhdistetyn yhteiskunta- ja talousvalistuksen perus- ja keskiasteen koulujen yleiseen opetusohjelmaan, jolla pyritään arkielämässä tarpeellisten taitojen ja tarpeellisen ymmärryksen kehittämiseen, sekä järjestämään systemaattisesti tämän alan koulutusta opettajille;

21.   korostaa tarvetta molempien osapuolten eli talousalan neuvonantajien ja kuluttajien jatkuvaan kahdensuuntaiseen koulutusprosessiin, jotta varmistetaan rahoituspalvelualan viimeisimmän kehityksen mukaisten täsmällisten tietojen hankinta;

22.   katsoo, että eri koulutusorganisaatioiden välisiä synergiavaikutuksia ei hyödynnetä tarpeeksi; pyytää siksi jäsenvaltioita luomaan talousvalistuksen alan verkoston, johon osallistuvat sekä julkinen että yksityinen sektori, ja kannustamaan kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua;

23.   kannustaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota eläkeläisten ja työuransa loppuvaiheessa olevien henkilöiden, joita saattaa uhata taloudellinen syrjäytyminen, koulutustarpeisiin sekä ammatillisen uransa alussa oleviin nuoriin, joilla on edessään uusien tulojensa asianmukaista käyttöä koskeva haaste;

24.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan talouden ja rahoituspalvelujen alan koulutusohjelmia sosiaalityöntekijöitä varten, sillä he ovat yhteydessä henkilöihin, joita uhkaa köyhyys tai ylivelkaantuminen;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

---

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011.

(2)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(3)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(4)  EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/5

---

Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu

P6_TA(2008)0540

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta (2008/2057(INI))

(2010/C 16 E/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission 29. tammikuuta 2008 antaman tiedonannon yhteismarkkinoiden seurannasta kuluttajan kannalta: kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (KOM(2008)0031),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2008 päivätyn sisämarkkinoiden tulostaulun nro 16 a (SEC(2008)0076),

—	ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (1),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013 (2),

—	ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (3),

—	ottaa huomioon komission 20. marraskuuta 2007 antaman tiedonannon ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (KOM(2007)0724),

—	ottaa huomioon komission 20. marraskuuta 2007 antaman tiedonannon yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevasta uudesta eurooppalaisesta sitoumuksesta (KOM(2007)0725) – oheisasiakirja tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista,

—	ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Markkina- ja alakohtaisen seurannan uusien menetelmien täytäntöönpano: ensimmäisen alakohtaisen tarkastelun tulokset” (SEC(2007)1517) – oheis-asiakirja tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0392/2008),

A.	pitää myönteisenä, että julkaistaan kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, jolla pyritään muuttamaan sisämarkkinoita reagoimaan paremmin kansalaisten odotuksiin ja huolenaiheisiin,

B.	huomauttaa, että kilpailukykyiset ja tehokkaasti toimivat kuluttajamarkkinat ovat elintärkeät kansalaisten luottamukselle sisämarkkinoihin,

C.	ottaa huomioon, että tulostaulun lisäksi tarvitaan muita valvontakeinoja,

D.	huomauttaa, että tulostaulun indikaattorien tehtävänä on auttaa yksilöimään tarkempaa tarkastelua vaativia alueita,

E.	ottaa huomioon, että tulostaulun pitäisi herättää keskustelua kuluttajapolitiikasta,

F.	ottaa huomioon, että kansallisten kuluttaja- ja kilpailuviranomaisten tutkimukset ja analyysit voivat olla tärkeitä tulostaulun tulevalle kehitykselle,

Johdanto

1.   korostaa, miten tärkeätä on mahdollistaa se, että kansalaiset hyötyvät täysimääräisesti sisämarkkinoiden eduista, ja näkee tulostaulun tärkeänä välineenä tätä varten;

2.   panee tyytyväisenä merkille tulostaulun viisi tärkeintä indikaattoria, jotka liittyvät valituksiin, hintatasoon, tyytyväisyyteen, palveluntarjoajan tai tavarantoimittajan vaihtamiseen ja turvallisuuteen;

3.   korostaa, että tulostaulun kehitys on alkuvaiheissa, ja sitä täytyy kehittää kattavampien tietojen, tarkempien tilastojen ja eri indikaattorien analyysien avulla;

4.   korostaa, että kun tulostaulun viiden perusindikaattorin tyydyttävä kehitystaso saavutetaan, olisi laadittava uusia indikaattoreita, jotta sisämarkkinat saadaan entistä paremmin vastaamaan kansalaisten huoliin ja odotuksiin;

5.   kehottaa komissiota varmistamaan riittävän rahoituksen ja henkilöstön 3 ja 4 kohdassa mainittuja tarkoituksia varten;

6.   rohkaisee komissiota varmistamaan yksiköissään yhtenäisen ja koordinoidun lähestymistavan, jotta vältetään päällekkäinen työ ja se, että tietojen analysoinnista saadaan ristiriitaisia tuloksia;

7.   pyytää komissiota lisäämään tuleviin tulostauluihin helppotajuisen yhteenvedon sekä selkeät päätelmät ja suositukset ja kääntämään ne kaikille Euroopan unionin virallisille kielille;

Indikaattoreiden kehittäminen

8.   katsoo, että indikaattoreiden kokonaismäärää pitäisi rajoittaa, jotta saadaan aikaan kohdennettu tulostaulu;

9.   katsoo, että valituksiin liittyvä indikaattori on oleellinen kuluttajien tyytyväisyyden ymmärtämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenmaita yhtenäistämään jäsenmaissa ja yhteisön tasolla toimivaltaisten viranomaisten ja keskeisten kuluttajanapupalvelujen käyttämät valitusluokittelusysteemit ja perustamaan EU:n laajuisen tietokannan kuluttajien valituksille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kuluttajien tietoisuutta valitusjärjestelmistä ja parantamaan valitusten käsittelyä, jotta taloudelliset toimijat voivat tarjota lisää ja parempia palveluita;

10.   kehottaa komissiota kehittämään indikaattoreita rajatylittäviin oikeudenkäyntimenettelyihin ja kuluttajien kokemien vahinkojen korvaamiseen oikeudellisin ja muin keinoin sekä olemassa olevien kansallisten oikeussuojamenettelyjen kautta;

11.   katsoo, että kuluttajataitoihin, muihin taitoihin ja ikään (esimerkiksi koulutustaso, tietokoneen käyttötaito ja vieraiden kielten taidot) liittyvä indikaattori voitaisiin sisällyttää tulostauluun; korostaa kuitenkin kuluttajakyselyistä saatavien ”pehmeiden” tietojen (soft data) ja muista lähteistä saatavien ”kovien” tietojen (hard data) tasapainon tärkeyttä;

12.   panee merkille, että tarkkojen ja asianmukaisten hintaindikaattorien kehittäminen on monimutkainen asia, sillä hintojen eroavuuksilla voi olla eri syitä, eivätkä ne sinällään ole merkki markkinoiden puutteellisesta toiminnasta; on kuitenkin sitä mieltä, että tulostaulun pitäisi sisältää hintaindikaattoreita, sillä hinnat ovat kuluttajien tärkein huolenaihe ja hintaindikaattorit ovat tärkeitä keskustelun herättämisessä ja tiedotusvälineiden tietoisuuden lisäämisessä markkinoiden toiminnan puutteista; kehottaa komissiota ottamaan huomioon makrotaloudelliset puitteet sekä kuluttajien ostovoiman ja verottomat hinnat jäsenvaltioissa;

13.   pitää tervetulleina yrityksiä kehittää hienostuneempia hintaindikaattoreita, mutta kehottaa käyttämään myös muita markkinoiden tehokkuutta mittaavia indikaattoreita ennen erityisten suositusten tekemistä;

14.   muistuttaa, että kuluttajat ottavat entistä enemmän huomioon eettiset ja ympäristönäkökohdat; kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko mahdollista mitata kyseisten tietojen saatavuutta eri markkina-alueilla;

Tietopohjan parantaminen

15.   korostaa jäsenmaiden tilastolaitosten, Eurostatin ja komission muiden yksiköiden läheisen yhteistyön tärkeyttä tilastojen laadun ja täydellisyyden varmistamisessa; kehottaa jäsenmaita toimimaan kyseisen yhteistyön helpottamiseksi;

16.   muistuttaa, että kansalliset kuluttaja- ja kilpailuviranomaiset tekevät usein tapaustutkimuksia tai niillä on muita tietoja eri markkinoiden toiminnasta, ja kehottaa näin ollen komissiota hyödyntämään saatavilla olevia kansallisia tietoja ja ottamaan aktiivisesti yhteyttä kansallisiin asiantuntijoihin tulostaulun kehittämisessä;

17.   rohkaisee jäsenvaltioita selvittämään hyötyjä, joita koituisi erityisen kuluttaja-asiamiehen toimen perustamisesta; huomauttaa, että monilla jäsenvaltioilla on useilla aloilla kuluttaja-asiamiehiä, jotka auttavat kuluttajia asioimaan taloudellisten toimijoiden kanssa;

18.   kehottaa komissiota varmistamaan yhteistyössä jäsenmaiden kanssa, että Euroguichet-neuvontapisteille annetaan lisää varoja ja tarpeeksi henkilökuntaa, jotta ne voivat tehokkaasti ratkaista lisääntyvät rajat ylittävät kuluttajavalitukset ja lyhentää tällaisten valitusten käsittelyaikoja;

Tietoisuuden lisääminen

19.   pyytää komissiota ja jäsenmaita lisäämään tietoisuutta tulostaulusta, muun muassa varmistamalla, että se on helposti saatavilla ja näkyvillä asiaankuuluvilla Internet-sivuilla, ja lisäämällä sen tarjontaa tiedotusvälineille, julkisille viranomaisille ja kuluttajajärjestöille;

Suhde sisämarkkinoiden tulostauluun

20.   katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulu ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulu auttavat molemmat edistämään parannettuja sisämarkkinoita kansalaisten ja kuluttajien hyväksi;

21.   pitää tervetulleena komission aikomusta lisätä tiedottamista sisämarkkinoilla ja on sitä mieltä, että molemmat tulostaulut ovat tärkeitä askelia sen saavuttamisessa;

22.   korostaa, että vaikka molemmat tulostaulut ovat yhteydessä toisiinsa ja on tärkeää ylläpitää niiden yhtenäistä kehitystä, niiden kohdeyleisöt ovat erilaisia, ja siksi ne pitäisi pitää erillään ja niiden indikaattorit erilaisina;

23.   on sitä mieltä, että käytettyjen indikaattorien ja tulostaulujen välisen suhteen uudelleenarviointi pitäisi tehdä säännöllisesti, jotta ne voidaan mukauttaa sisämarkkinoiden kehityksen mukaan;

*

* *

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 231.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0211.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0421.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/8

---

EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen

P6_TA(2008)0543

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (2008/2156(INI))

(2010/C 16 E/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2008 antaman tiedonannon aiheesta EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238),

—	ottaa huomioon komission 24. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon aiheesta Julkinen talous EMU:ssa – 2008 — Julkisen talouden laadun rooli EU:n ohjausjärjestelmässä (KOM(2008)0387),

—	ottaa huomioon komission 29. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2008)0706),

—	ottaa huomioon komission 3. marraskuuta 2008 syksyksi 2008 antaman taloudellisen ennusteen,

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 pitämän kokouksen,

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksesta 15. ja 16. lokakuuta 200822. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman (1),

—	ottaa huomioon euroryhmän 12. lokakuuta 2008 pitämän hätäkokouksen pankkien välisten lainojen valtiontakauksista,

—	ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmät,

—	ottaa huomioon 7. marraskuuta 2008 pidetyn valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisen kokouksen tulokset,

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2006 (2),

—	ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2007 (3),

—	ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä (4),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan eduista: menestyminen globalisaation aikakaudella (5),

—	ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin taloudellisesta tilanteesta: alustava kertomus talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista vuodeksi 2007 (6),

—	ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa – 2004 (7),

—	ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006 (8),

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman EKP:n vuosikertomuksesta 2007 (9),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroalueen laajentumisesta (10),

—	ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman parlamentin kuulemisprosessin parantamisesta euroalueen laajentumisen yhteydessä (11),

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009 (12),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta (13),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevan tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta (14),

—	ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (15),

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa sekä EY:n perustamissopimuksen 109 ja 109 b artiklasta (16),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2008 järjestetyn Ecofin-neuvoston istunnon panoksen kevään Eurooppa-neuvoston päätelmiin,

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2008 pidetyn neuvoston istunnon päätelmät koordinoidusta lähestymistavasta rahoituskriisin ratkaisemiseksi,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden välisen, 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajatylittävästä rahoitusalan vakaudesta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0420/2008),

A.	ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 1999 yksitoista jäsenvaltiota – Belgia, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi – ottivat käyttöön Euroopan unionin yhtenäis valuutan,

B.	ottaa huomioon, että neljä muuta jäsenvaltiota on liittynyt euroalueeseen sen perustamisen jälkeen: Kreikka vuonna 2001, Slovenia vuonna 2007 sekä Kypros ja Malta vuonna 2008,

C.	ottaa huomioon, että euroalue laajenee sitä mukaa kun useimmat euroalueeseen vielä kuulumattomista jäsenvaltioista valmistautuvat liittymään siihen tulevaisuudessa ja että Slovakia liittyy euroalueeseen 1. tammikuuta 2009,

D.	ottaa huomioon, että talous- ja rahaliitto (EMU) on osoittautunut menestykseksi, sillä yhtenäisvaluutalla on jäsenvaltioiden taloudellista vakautta lisäävä vaikutus erityisesti ottaen huomioon tämänhetkisen talouskriisin,

E.

ottaa huomioon, että euroalueeseen kuuluminen merkitsee siinä mukana olevien jäsenvaltioiden välistä suurta taloudellista riippuvuutta ja edellyttää näin ollen talouspolitiikan tarkempaa koordinointia ja aktiivista osallistumista maailmanlaajuisen talous- ja finanssipolitiikan ohjaukseen, jotta yhtenäisvaluutasta saataisiin suurin mahdollinen hyöty ja jotta pystyttäisiin kohtaamaan tulevaisuuden haasteet, kuten lisääntynyt kilpailu luonnonvaroista, maailmantalouden epätasapaino, nousevan talouden maiden kasvava taloudellinen merkitys, ilmastonmuutos ja Euroopan väestön ikääntyminen,

F.

ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen inflaatio oli kymmenen ensimmäisen vuoden aikana enimmäkseen lähellä Euroopan keskuspankin (EKP) asettamaa vakaan hintatason tavoitetta: lähellä kahta prosenttia mutta kuitenkin sen alapuolella; ottaa huomioon, että inflaatio on viime aikoina noussut selvästi kyseisen tason yläpuolelle globaalien rakennemuutosten, erityisesti energian ja ruoan hintojen nousun ja Yhdysvaltojen rahapolitiikan höllentämisen takia sekä monien EU:n ulkopuolisten keskuspankkien tarkkaavaisuuden puutteen takia,

G.

ottaa huomioon, että niukan energian ja muiden hyödykkeiden nopeasti kasvava kysyntä kasvavissa kansantalouksissa on vähitellen johtanut siihen, että tuotanto on kapasiteetin ylärajoilla, ja ottaa huomioon, että hintojen korotuspaineet ovat kärjistyneet, koska hyödykkeitä pidetään yhä enemmän taloudellisina rahoitusvaroina siinä määrin, että niitä voidaan käyttää arvon säilyttäjinä,

H.

katsoo, että euroalueen avoimuus on tervetullut ja että euron nykyisellä vahvistumisella voi olla kielteisiä vaikutuksia, sillä se on rasittanut vientiä ja kannustanut sisämarkkinatuontiin, mutta myös myönteisiä vaikutuksia, sillä se on auttanut EU:n taloutta kohtaamaan öljyn hinnan jyrkän nousun ja tämänhetkisen talouskriisin,

I.

ottaa huomioon, että euron kymmenen ensimmäisen vuoden aikana globaalilla taloudellisella ympäristöllä on ollut suotuisa vaikutus työllisyyteen siten, että lähes 16 miljoonaa työpaikkaa on syntynyt – ottamatta huomioon uusien työpaikkojen laatua – ja työttömyysprosentti on laskenut siten, että se oli 9 prosenttia vuonna 1999 ja arviolta 7,3 prosenttia vuonna 2008,

J.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin talous on laskusuhdanteessa ja kasvun, joka oli 3,1 prosenttia vuonna 2006, arvioidaan tarkistetun ennusteen mukaan alenevan 2–1,4 prosenttiin vuonna 2008 ja 0,2 prosenttiin vuonna 2009, samalla kun työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen pahenevat entisestään,

K.	ottaa huomioon, että talouskasvu ja tuottavuuden kasvu ovat olleet pettymyksiä, sillä tuottavuuden kasvu työntekijää kohden on puolittunut 1,5 prosentista (vuosina 1989–1998) 0,75 prosenttiin (vuosina 1999–2008),

L.

ottaa huomioon, että eurosta on nopeasti tullut toiseksi tärkein kansainvälinen valuutta Yhdysvaltain dollarin rinnalla ja että eurolla on maailmanlaajuisesti tärkeä asema viitevaluuttana; toteaa kuitenkin, että euron mahdollisuuksia ei hyödynnetä tarpeeksi maailmanlaajuisesti, koska euroalueella ei ole asianmukaisesti määriteltyä kansainvälistä strategiaa eikä varsinaista kansainvälistä edustusta,

Euron kymmenen ensimmäistä vuotta

1.   yhtyy näkemykseen, jonka mukaan yhteisvaluutasta on tullut Euroopan symboli ja yhteisvaluutta on osoitus siitä, että Eurooppa pystyy tekemään kauaskantoisia päätöksiä yhteisestä menestyksellisestä tulevaisuudesta;

2.   pitää myönteisenä yhteisvaluutan mukanaan tuomaa vakautta ja sitä, että se on edistänyt euroalueen taloudellista yhdentymistä; pitää myönteisenä euron vakauttavaa vaikutusta maailman valuuttamarkkinoihin erityisesti kriisiaikoina; toteaa, että euroalueen sisäiset taloudelliset erot eivät ole vielä vähentyneet odotusten mukaisesti eikä tuottavuuden kehitys ole ollut tyydyttävää kaikissa euroalueen osissa;

3.   toteaa tyytyväisenä, että muualla maailmassa harkitaan uusien rahaliittojen perustamista;

4.   muistuttaa, kuten sen osoittavat myös useat tutkimukset, raha- ja kauppapolitiikan välisestä tärkeästä yhteydestä maailmassa ja korostaa tässä yhteydessä vaihtokurssien vakauden merkitystä kansainvälisen kaupan kestävälle kasvulle;

5.   muistuttaa, että euron yleistynyt käyttö kansainvälisen kaupan valuuttana hyödyttää erityisesti euroalueeseen kuuluvia maita, sillä niiden yrityksille tämä merkitsee vaihtokurssiriskien ja siten myös kansainvälisen kaupan kustannusten vähenemistä;

6.   muistuttaa, että talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden aikana parlamentti on ollut aktiivinen sekä talous- että raha-asioissa ja tehnyt kaiken mahdollisen taatakseen suuremman avoimuuden ja demokraattisen vastuunalaisuuden;

7.   korostaa, että ponnisteluja on jatkettava, jotta talous- ja rahaliitosta saataisiin suurin mahdollinen hyöty, kuten se, että keskimääräistä pienemmän bkt:n maat ja alueet kurovat eroja umpeen, ja jotta vahvistettaisiin kansalaisten ymmärrystä yhteisvaluutasta ja sitoutumista siihen;

8.   ehdottaa seuraavia asioita ja konkreettisia toimia talous- ja rahaliiton ohjeistukseksi:

Taloudelliset erot, rakenteelliset uudistukset ja julkinen talous

9.   uskoo, että virtaviivaistetut ja yhtenäisemmät, ajoissa koordinoidut monia maita hyödyttävät taloudelliset uudistukset, jotka toteutetaan kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen ja Lissabonin sopimuksen toimintalinjojen yhdistelmien pohjalta, voisivat vähentää taloudellisia eroja ja auttaa suuresti talouden elpymistä tämänhetkisen talouskriisin syövereistä; painottaa tarvetta parantaa ja yksinkertaistaa toiminta- ja menettelytapoja, joita käytetään kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanon arvioinnissa joka vuoden lopussa;

10.   tunnustaa, että nykyaikaistamispyrkimyksillä ja talouden suorituskyvyllä mitattuna parhaiten menestyvät ne jäsenvaltiot, joissa tulevaisuuteen suuntautuviin ja hyvin tasapainotettuihin rakenneuudistuksiin liittyy keskimääräistä suurempi investointi tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin, koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, lastenhoitopalveluihin ja luotettavien yhteiskunnallisten verkostojen uudistamiseen; toteaa, että useimmiten samoissa jäsenvaltioissa on erittäin tehokas ja avoin hallinto, ylijäämäinen budjetti ja keskimääräistä alhaisempi velkaantumisaste ja että lisäksi niiden julkisten varojen käyttö on tehokasta ja kohdennettua ja teknisen kehityksen osuus kansallisesta kasvusta on EU:n keskiarvoon nähden lähes kaksinkertainen; toteaa lisäksi, että nämä ”mallijäsenvaltiot” ovat parhaiten valmistautuneita ikääntyvään yhteiskuntaan ja korkean kilpailukyvyn säilyttämiseen, sillä niissä on korkea työllisyysaste, naiset ja iäkkäät työntekijät mukaan luettuna, sekä erityisen korkea syntyvyys;

11.   painottaa tarvetta vakauteen ja kasvuun tähtäävän makrotalouspolitiikan yhteiselle lujittamiselle ottamalla tasapainoinen politiikka ja investoinnit yhteiseksi asiaksi; painottaa tarvetta seurata tarkasti julkista taloutta hallinnoimalla tehokkaasti veropolitiikkaa ja menoja sekä niiden vaikutusta kysyntään sekä sopia suotuisan ympäristön luomisesta yritysten rajatylittäville toiminnoille;

12.   toteaa, että tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus on osoittautunut tärkeäksi ja että on pidettävä kiinni voimakkaasta talousarvioiden vakauttamisesta, koska demografiset muutokset ja mahdollinen taloudellisen kasvun väheneminen voivat johtaa julkisen talouden ongelmiin euroalueen jäsenvaltioissa, millä puolestaan voi olla kielteisiä vaikutuksia koko euroalueen vakauteen; arvostelee tässä yhteydessä kurin puutetta budjettivajeen torjunnassa talouden kasvuvaiheessa ja painottaa sitä, että jäsenvaltioiden pitää pyrkiä tehokkaammin vastasykliseen eli suhdanteita tasaavaan finanssipolitiikkaan, erityisesti ollakseen paremmin varautuneita ulkoisiin iskuihin; korostaa sen vuoksi, että tarvitaan lyhyen aikavälin strategiaa valtionvelkojen vähentämiseksi ja kestävää ja vakaata kasvustrategiaa, joka antaa mahdollisuuden pienentää valtionvelkojen osuutta korkeintaan 60 prosenttiin pitkällä aikavälillä;

13.   toteaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen pääkohtia pitää jatkossakin noudattaa, koska sekä kolmen prosentin budjettialijäämän raja että valtionvelkaa koskevan 60 prosentin enimmäisosuus bkt:sta määrättiin 1990-luvun taloudellisten olosuhteiden perusteella; on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden pitää tiukasti noudattaa vakaus- ja kasvusopimusta ja että komission on valvottava sitä; katsoo, että molempia velkaa koskevia tavoitteita olisi pidettävä enimmäisrajoina, joita on vältettävä; toteaa, että talous- ja rahoituspolitiikan tehokas koordinointi on talous- ja rahaliiton taloudellisen onnistumisen edellytys, joskin siinä olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa komissiota tutkimaan kaikki mahdolliset keinot lujittaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osa-aluetta; painottaa, että komission pitää käyttää nykyisiä valvontavälineitä paremmin ja että euroryhmän keskipitkällä aikavälillä tekemää valtion budjettien tarkastelua pitää tehostaa;

14.   kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus muodostaa tärkeät politiikan puitteet erittäin vaikeissa taloudellisissa olosuhteisissa, ja korostaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon pitäisi varmistaa, että julkisen talouden mahdolliseen huononemiseen puututaan tilanteen hallitsemiseen riittävillä toimilla huolehtien samalla kestävän rahoitusaseman palautumisesta; katsoo lisäksi, että finanssipolitiikassa pitäisi ottaa kaikin puolin mallia tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen sallimasta joustavuudesta, ja kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeitä neuvoja siitä, miten kyseistä joustavuutta voidaan noudattaa;

15.   katsoo, että kestävä ja vakaa makrotaloudellinen ympäristö edellyttää julkisen talouden laadun parantamista, julkisen talouden edelleen vakauttaminen mukaan luettuna, julkisten menojen huomattavaa tehokkuutta ja enemmän investointeja koulutukseen, inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja kehitykseen ja perusrakenteisiin, jotka tukevat kasvua, voivat lisätä työllisyyttä ja joilla puututaan yhteiskunnan suuriin huolenaiheisiin, kuten ilmastonmuutokseen, ilmastonmuutos- ja energiapaketin sekä talouden elpymiseen tämänhetkisestä finanssikriisistä liittyvien tavoitteiden mukaisesti;

16.   on sitä mieltä, että rakenneuudistuksissa pitäisi keskittyä tuottavuuden lisäämiseen yhdistämällä paremmin talous- ja sosiaalipolitiikkaa, samalla kun varmistetaan työmarkkinaosapuolten hyvä vuoropuhelu, kuten Lissabonin strategiassa on määritelty;

17.   toteaa, että kilpailupolitiikan olisi täydennettävä rakennepolitiikkoja, ja kannattaa talouden rakenteellista uudistamista;

18.   varoittaa pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamiseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että globalisaatiosta johtuva kilpailun lisääntyminen on jo johtanut paineisiin alentaa palkkoja ja samalla öljyn ja muiden hyödykkeiden hintojen nousun aiheuttama tuonti-inflaatio on jo aiheuttanut kuluttajien ostovoiman heikkenemistä; toistaa vielä kerran vakaan käsityksensä, että tähän kysymykseen olisi puututtava erityisesti vaurauden oikeudenmukaisemman jakamisen avulla;

19.   katsoo, että palkka- ja veropolitiikat ovat tehokkaita välineitä sekä talouden vakauttamiseen että talouskasvun lisäämiseen; on sitä mieltä, että reaalipalkkojen nousu olisi turvattava tuottavuuden kasvun mukaan ja veropolitiikkaa olisi koordinoitava valikoivasti siten, että taloudelliset tavoitteet toteutuvat; katsoo, että veropetosten torjunta sekä välittömien että välillisten verojen osalta on erittäin tärkeää ja että sitä tulisi tehostaa; korostaa tarvetta vahvistaa kiireellisesti kannustamisen ja osallistumisen kulttuuria osana yritysjohdon valvontaa ja yritysten yhteiskuntavastuuta;

20.   korostaa, että sisämarkkinoille tarvitaan oikeudenmukaiset säännöt; katsoo sen vuoksi, että kilpailu alimmasta yhtiöverokannasta on haitallista;

21.   pyytää euroalueen jäsenvaltioita tehostamaan talous- ja rahoituspolitiikan koordinointia erityisesti kehittämällä johdonmukainen yhteinen strategia euroryhmän puitteissa; tukee komission ehdotusta vaatia jäsenvaltioilta talous- ja rahoituspolitiikkaa koskevia keskipitkän aikavälin puiteohjelmia sekä valvoa niiden täytäntöönpanoa; painottaa, että jokaisen jäsenvaltion on otettava vastuu rakenneuudistusten määrätietoisesta toteuttamisesta ja kilpailukykynsä parantamisesta yhteistyöhön perustuvalla tavalla siten, että euro hyväksytään ja siihen luotetaan jatkossakin;

22.   toteaa, että erilaiset rakennemuutosmallit ja avoimuuden tasot ovat osasyitä eroihin euroalueen jäsenvaltioiden suoritustasossa; kannattaa komission aiheesta EMU@10 antaman tiedonannon johtopäätöksiä, jotka koskevat monien euroalueen kansantalouksien riittämätöntä kiinnikuromista ja kasvavia eroja euroalueen jäsenvaltioiden välillä; kehottaa säännölliseen näkemysten vaihtoon ja yhteistyöhön euroryhmän piirissä lähentymisprosessin nopeuttamista koskevan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi;

23.   pyytää komissiota käsittelemään taloudellisten ja julkistaloutta koskevien tietojen arvioinnissa käytettäviä yleisiä kriteereitä yhdenmukaisella tavalla; viittaa komission ja jäsenvaltioiden vastuuseen tilastotietojen luotettavuudesta ja vaatii, että tulevaisuudessa päätöksiä tehdään vain, jos saatavilla olevan tiedon oikeellisuudesta ja tarkkuudesta ei ole epäilystä; pyytää lisäksi, että voidaan käynnistää tutkimuksia, jos tietyn jäsenvaltion lähentymis- ja vakautusohjelmia koskeva esitetty aineisto poikkeaa useamman vuoden ajan siitä, mitä voidaan realistisesti odottaa;

Rahapolitiikka

24.   palauttaa mieleen voimakkaan sitoutumisensa EKP:n riippumattomuuteen;

25.   toteaa, että EKP:n parlamentille ja eritoten sen talous- ja raha-asioiden valiokunnalle antamilla määräaikaiskertomuksilla on positiivinen vaikutus rahapolitiikan avoimuuteen, ja pitää myönteisenä Euroopan parlamentin jäsenten mahdollisuutta tehdä rahapolitiikkaa koskevia kirjallisia kysymyksiä EKP:lle, mikä parantaa EKP:n vastuunalaisuutta unionin kansalaisten silmissä; kannattaa vaatimusta lisätä julkista keskustelua tulevasta yhteisestä raha- ja valuuttapolitiikasta euroalueella;

26.   katsoo, että parlamentin ja EKP:n välinen rahapoliittinen vuoropuhelu on ollut menestyksekästä ja että sitä on edelleen vahvistettava; odottaa parannuksia rahapoliittiseen vuoropuheluun useilta osin, kuten EKP:n puheenjohtajan säännöllisten kuulemisten päivämäärien koordinointiin EKP:n rahapoliittista päätöksentekoa koskevan aikataulun kanssa, jolloin voitaisiin parantaa päätösten analysointia säilyttäen kuitenkin mahdollisuus kutsua EKP:n puheenjohtaja tarvittaessa keskustelemaan ajankohtaisista aiheista;

27.   toteaa, että EKP:n rahapolitiikan päätavoite on pitää hinnat vakaina ja että EKP pyrkii keskipitkällä aikavälillä pitämään inflaatiotason kahden prosentin alapuolella mutta kuitenkin lähellä sitä; huomauttaa, että hintavakauden tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti ainoastaan siten, että inflaation perimmäisiin syihin paneudutaan yksityiskohtaisesti; muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan mukaan EKP:n tehtävänä on myös tukea yleistä talouspolitiikkaa yhteisössä;

28.   on sitä mieltä, että EKP:n pitäisi siirtyä inflaatiotavoitteeseen perustuvan suoran strategian käyttöön, jolloin täsmällistä inflaatiotavoitetta täydennetään sen ympärille rakentuvilla sallituilla vaihteluväleillä; pyytää EKP:tä julkaisemaan inflaatioennusteensa; katsoo, että inflaatiotavoitteeseen perustuvan suoran strategian käyttöön siirtymisen ei tulisi sulkea pois keskittymistä raha-aggregaattien dynamiikkaan, jotta vältetään uudet rahoituskuplat;

29.   toteaa, että inflaatio on maailmanlaajuinen tosiasia ja että avoimessa taloudessa on mahdotonta taistella sitä vastaan pelkästään EU:n rahapolitiikan avulla;

30.   painottaa olevansa halukas tutkimaan mahdollisia EKP:n johtokunnan jäsenten nimitysmenettelyyn ennen vuotta 2010 tehtäviä parannuksia; pitää yhtä tärkeänä, että johtokunta koostuisi akateemista ja/tai työkokemusta omaavista ja talousalan, rahapolitiikan ja rahoitusalan erilaisia taustoja omaavista henkilöistä; muistuttaa kehotuksistaan, joiden mukaan EKP:n johtokunnassa, joka olisi yksin vastuussa korkokantojen vahvistamisesta, olisi oltava yhdeksän jäsentä, jolloin nykyinen järjestelmä korvattaisiin eikä tarvitsisi turvautua tulevaisuuden varalta tehtyyn, vielä monimutkaisempaan ratkaisuun; kehottaa tekemään vastaavan muutoksen perustamissopimukseen;

Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja valvonta

31.   katsoo, että sisämarkkinoiden vakauden ja likviditeetin kasvun lisäksi rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen lisää taloudellista kasvua ja vahvistaa kilpailukykyä;

32.   toteaa, että Euroopan unionin tärkeimmät rahoitusmarkkinat sijaitsevat euroalueen ulkopuolella; muistuttaa kuitenkin siitä, että kaikki jäsenvaltiot ja sisämarkkinoiden markkinatoimijat kuuluvat yhteisön lainsäädännön piiriin; katsoo, että Euroopan unionin on pikaisesti vahvistettava valvontarakenteitaan ja otettava siinä huomioon EKP:n erityisasema;

33.   on sitä mieltä, että rajatylittävän arvopaperikaupan selvitystoiminnan alalla, jolla tosiasiallista yhdentymistä ei ole tähän päivään mennessä ollut, on paljon parannettavaa;

34.   painottaa, että vähittäispalvelujen yhdentymistä olisi tehostettava siten, että kuluttajansuoja ei vaarannu; katsoo, että asiakkaiden liikkuvuutta, talouslukutaitoa, peruspalvelujen saatavuutta ja tuotteiden vertailtavuutta pitää parantaa;

35.   katsoo rahoitusalan valvontajärjestelmän eurooppalaistamisen, rahoitusmarkkinoiden avoimuuden, tehokkaiden kilpailusääntöjen sekä asianmukaisen sääntelyn olevan tarpeellisia keskipitkällä aikavälillä, jotta kriisinhallintaa sekä yhteistyötä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ), valvontaviranomaisten, hallitusten ja markkinatoimijoiden välillä voitaisiin parantaa; on sitä mieltä, että eri valtioiden lainkäyttövallan piiriin samanaikaisesti kuuluvissa toimissa säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää yhtenäistetyllä, (kaikki rahoitusalan sektorit) kattavalla ja johdonmukaisella valvontajärjestelmällä, joka perustuu yhdenmukaistettuun lainsäädäntöön alkaen tasapainoisesta lähestymistavasta rahoitusriskien rajojen yli leviämisen sääntelyssä; toteaa, että liiallista sääntelyä, joka menee EY:n lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia pidemmälle, ja sääntelyeroilla keinottelua olisi vältettävä; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia nykyisen valvontarakenteen tarkistamiseksi kyseisten periaatteiden mukaisesti; on sitä mieltä, että EKP:n mahdollisia valvontatehtäviä pitäisi EKPJ:n kautta laajentaa euroalueen ulkopuolelle;

36.   pitää myönteisenä keväällä 2008 tehtyä, rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja Euroopan unionin valtiovarainministeriöiden välistä yhteistyötä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa rajatylittävästä rahoitusalojen vakaudesta; painottaa, että yhteisymmärryspöytäkirja ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova ja se perustuu jäsenvaltioiden halukkuuteen tehdä yhteistyötä; on sitä mieltä, että vaikka rasitusten jakamista koskevia sääntöjä on erittäin vaikea määritellä etukäteen, kriisinhallintatyötä pitää jatkaa;

37.   korostaa, että maailman suurimmat rahoitusmarkkinat omaavana maailman suurimpana talousalueena Euroopan unionin pitäisi ottaa johtava kansainvälinen rooli rahoituspalvelujen sääntelyjärjestelmän uudistamisessa kaikkien mukana olevien maiden hyväksi ja yleisen vakauden edistämiseksi; katsoo, että politiikan valmistelun perustavoitteeksi olisi asetettava rahoitusalan vakaus, sillä rahoitusmarkkinoiden integroituminen ja rahoitusalan innovointi lisääntyvät, mikä saattaa joskus lisätä epävakautta reaalitaloudessa ja tuoda mukaan järjestelmään liittyviä riskejä; on vakuuttunut siitä, että EU:n tasolla tehdyt kunnianhimoiset päätökset kannustavat muita maita toimimaan samoin, ja korostaa tässä yhteydessä vastuuta maailmanlaajuisten tai EU:n ulkopuolella esiintyvien ongelmien käsittelystä; on sitä mieltä, että kansainvälisten sääntelyelinten poliittiseen vastuuseen pitää kiinnittää samalla tavalla huomiota kyseisessä sääntelytyössä;

38.   pyytää komissiota tutkimaan eurooppalaisten obligaatioiden kehittämistä ja luomaan pitkän aikavälin strategian, joka mahdollistaisi kyseisten obligaatioiden liikkeellelaskun euroalueella jäsenvaltioiden kansallisten obligaatioiden lisäksi; viittaa tarpeeseen arvioida sen seuraukset sekä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla että EMU:ssa;

Euroalueen laajentuminen

39.   kehottaa kaikkia euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita noudattamaan Maastrichtin kriteerejä sekä uudistettua ja yleisesti joustavaa vakaus- ja kasvusopimusta; katsoo, että komission pitää varmistaa, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan tarkasti ja että poissulkemisperusteita sovelletaan ennen euroalueeseen liittymistä; huomauttaa, että komission pitää varmistaa euroalueeseen kuuluvien sekä siihen liittymään halukkaiden jäsenvaltioiden tasa-arvoinen kohtelu; huomauttaa tässä yhteydessä, että euroalueen vakaus pitkällä aikavälillä pitää ottaa yhteisen edun mukaiseksi tavoitteeksi ja että laajentumisen ja vakauden pitää kulkea käsi kädessä; pitää olennaisena sitä, että euroalueen jäsenvaltiot ja muut erityisen aseman omaavat jäsenvaltiot täyttävät tarkasti velvollisuutensa siten, että hintojen vakautta, EKP:n riippumattomuutta ja budjettikuria koskevat yhteiset tavoitteet tai niiden toiminta kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämistä eivät jää epäselviksi;

40.   katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka eivät kuulu euroalueeseen mutta täyttävät Maastrichtin kriteerit ja joille ei ole myönnetty poikkeusta perustamissopimuksessa, olisi siirryttävä käyttämään yhteistä valuuttaa mahdollisimman pian;

41.   painottaa, että euroalueeseen liittyminen edellyttää kaikkien Maastrichtin kriteereiden täyttymistä perustamissopimuksen ja sen 121 artiklaa koskevan pöytäkirjan edellyttämällä tavalla: mitattu vakaa hintataso ja sen kestävyys, julkinen talous ilman liiallista alijäämää, valuuttakurssimekanismin (ERM II) jäsenyys vähintään kahden vuoden ajan, tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen, pitkän aikavälin korkotasojen säätely, lainsäädännön yhteensopivuus EMU:a koskevien Maastrichtin sopimuksen määräysten kanssa ja keskuspankin riippumattomuus;

42.   katsoo, että yksi euroalueeseen liittymisen suurimmista haasteista on varmistaa Maastrichtin kriteereiden kestävyys; korostaa samalla kuitenkin, että Maastrichtin kriteerit ovat myös ensimmäinen vaihe kohti uudistusprosessien, mukaan lukien lisäsitoumukset ja rakenneuudistuksia, investointeja ja talouden koordinointia koskevat toimet, pitämistä oikealla tiellä;

43.   pitää myönteisenä ERM II:een kuuluvien, euroalueeseen liittymään halukkaiden jäsenvaltioiden tehokkaampaa valvontaa sekä niiden taloudellista kehitystä; toteaa, että menestyksekkään osallistumisen ERM II:een on jatkossakin oltava todellinen edellytys eikä ainoastaan toissijainen vaatimus euroalueeseen liittymiselle; katsoo, että kaikkiin euroalueeseen pyrkiviin jäsenvaltioihin olisi sovellettava samoja liittymisvaatimuksia;

44.   katsoo euroalueen kestävän ja menestyksekkään laajentumisen olevan suuri haaste tulevina vuosina, ja katsoo, että sekä EKP:n institutionaaliset standardit että sen päätöksentekoprosessi pitää mukauttaa kyseiseen muutokseen ja että rotaatiomallissa on otettava huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden taloudellinen painoarvo;

45.   korostaa, että euroalueen laajentumisen yhteydessä pitkälle menevä lähentyminen reaalitaloudessa on suotavaa, jotta voidaan rajoittaa asiaan liittyviä sekä euroalueelle että siihen liittymään halukkaille jäsenvaltioille aiheutuvia hankaluuksia; katsoo tässä yhteydessä, että olisi luotava järjestelyjä niiden jäsenvaltioiden hyväksi, jotka osallistuvat euroalueeseen ja joissa yhteisellä rahapolitiikalla saattaa olla erityisen kielteisiä vaikutuksia;

46.   korostaa olevan tulevien laajentumisien kannalta tärkeää laatia kohdennettuja toimenpiteitä sellaisten euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotka ovat erityisesti kärsineet tämänhetkisestä talouskriisistä;

Tiedottaminen

47.   painottaa, että vaikka euroalueella hinnat ovat tähän päivään mennessä pysyneet vakaina, koettu inflaatio on eronnut merkittävästi jäsenvaltioiden alhaisemmista todellisista inflaatioasteista kymmenen viime vuoden aikana; pyytää sen vuoksi, että kansalaisille annetaan parempaa ja tarkempaa tietoa EMU:n tarpeellisuudesta ja sen toiminnasta ja erityisesti asioista, jotka koskevat hintojen vakautta, kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita ja euroalueen vakauden tuomia etuja kansainvälisten rahoituskriisien yhteydessä;

48.   katsoo, että yhteisvaluutta on edelleen Euroopan unionin tiedottamisen painopisteala; katsoo, että talous- ja rahaliiton ja euron edut – vakaa hintataso, alhaiset asuntolainan korot, helpompi matkustaminen, valuuttakurssien vaihteluilta ja ulkoisilta häiriöiltä suojautuminen – on jatkossakin esitettävä kansalaisille ja niitä on selitettävä heille perusteellisesti; katsoo, että tiedotuksessa ja ajan tasalla pitämisessä olisi keskityttävä erityisesti niihin unionin kansalaisiin, kuluttajiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka eivät pysty sopeutumaan viipymättä euron uuteen kehitykseen ja sen uusiin haasteisiin;

49.   kehottaa EKP:tä analysoimaan vuosittain joko vuosikertomuksessaan tai erityiskertomuksessa määrällisesti etuja, joita eurosta on ollut tavallisille kansalaisille, ja antamaan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten euro on vaikuttanut myönteisesti kansalaisten arjessa;

50.   katsoo, että tiedottaminen on äärimmäisen tärkeää valmisteltaessa euron käyttöönottoa euroalueeseen liittymistä suunnittelevissa jäsenvaltioissa; toteaa, että euroalueen laajentumista koskeva tiedottaminen on tärkeää myös euroalueeseen kuuluvissa jäsenmaissa;

51.   katsoo, että komission on keskityttävä toimissaan auttamaan uusia jäsenvaltioita näiden valmistellessa kansalaisiaan euron käyttöön ottamiseen toteuttamalla intensiivinen tiedotuskampanja, valvomalla sen toteuttamista siellä, missä se on jo käynnistetty, ja tekemällä säännöllisesti selkoa parhaista käytänteistä, jotka koskevat euron käyttöön ottamisesta laadittujen kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa; katsoo myös, että parhaat käytänteet ja aiemmista uuteen valuuttaan siirtymisistä saatu tietämys on hyödyksi uusien jäsenvaltioiden uuteen valuuttaan siirtymiselle, tulevalle laajentumiselle ja uusien hakijamaiden valmistautumiselle;

Euron kansainvälinen asema ja ulkoinen edustus

52.   pitää myönteisenä 25 prosenttia maailmanlaajuisesta valuuttavarannosta edustavan euron nopeaa nousua toiseksi tärkeimmäksi varanto- ja maksuliikennevaluutaksi Yhdysvaltain dollarin jälkeen; toteaa, että eurolla on tärkeä asema rahoitusvaluuttana erityisesti euroalueen naapurimaissa ja että niiden vaihtokurssit noudattavat euron kurssia; hyväksyy EKP:n lausunnon siitä, että euro on Euroopan unionin sisäisen lähentymisprosessin viimeinen vaihe, minkä vuoksi euron käyttöönotto on mahdollista vain EY:n perustamissopimuksen puitteissa;

53.   katsoo, että seuraavan vuosikymmenen aikana talous- ja rahaliiton poliittiseen ohjelmaan vaikuttavat muun muassa Aasian kehittyvistä talouksista aiheutuvat haasteet sekä tämänhetkinen maailmanlaajuinen talouskriisi; pitää valitettavana, että vaikka euron maailmanlaajuinen asema on vahvistunut, pyrkimykset euroalueen ulkoisen edustuksen kohentamiseksi rahoitus- ja raha-asioissa eivät ole juurikaan edenneet; korostaa, että euroalueen on luotava valuuttansa kansainvälisen aseman tasalla oleva kansainvälinen strategia;

54.   muistuttaa, että tehokkain keino, jolla euroalue voi nostaa vaikutusvaltansa taloudellisen painoarvonsa tasalle, on yhteisten kantojen määrittäminen ja edustuksen vahvistaminen siten, että lopulta euroalueella on yksi ainoa yhteinen paikka tärkeissä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja -foorumeissa; kehottaa euroalueen jäsenvaltioita muun muassa esiintymään yhdenmukaisesti valuuttakurssipolitiikassa;

55.   korostaa, että euroa käytetään kansallisena valuuttana euroalueen ulkopuolella; katsoo, että tällaisen käytön vaikutuksia on analysoitava;

56.   huomauttaa, että euron tärkeä asema kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla tuo mukanaan velvoitteita ja että näin ollen sekä euroalueen rahapolitiikalla että sen kasvupolitiikalla on maailmanlaajuinen vaikutus; korostaa euron kasvanutta merkitystä kansainvälisen kaupan ja palvelujen alalla globaalin ympäristön vakauttajana ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen vauhdittajana sekä perustana suorien investointien kasvulle ja rajatylittäville yritysfuusioille, jotka voivat vähentää merkittävästi liiketoimista aiheutuvia kustannuksia; kehottaa tekemään tutkimuksen maailmantalouden epätasapainosta ja euron asemasta ja laatimaan mahdollisia malleja, joiden avulla Euroopan unioni voisi paremmin varautua ulkoisiin iskuihin;

57.   ehdottaa tehokkaampaa tulevaisuuteen suuntautunutta yhteistyötä sekä tehostettua kansainvälistä vuoropuhelua tärkeimpien valuutta-alueiden toimivaltaisten viranomaisten välillä kansainvälisen kriisinhallinnan kohentamiseksi ja reaalitalouden valuuttaliikkeiden seurausten hallitsemiseksi; muistuttaa menestyksekkäästä yhteisestä kriisihallinnasta Yhdysvaltojen subprime-kriisin alussa sekä syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumia välittömästi seuranneen kriisin yhteydessä, millä osaltaan onnistuttiin estämään Yhdysvaltain dollarin romahtaminen;

58.   tukee komission aikomusta vahvistaa EMU:n vaikutusvaltaa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa valitsemalla tietyt edustajat kuten euroryhmän, komission ja EKP:n puheenjohtajat edustamaan EU:n yhteistä kantaa; toteaa, että euroryhmän, komission ja EKP:n puheenjohtajat voivat käytännössä jo nyt toimia tarkkailijoina tärkeimmissä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa; edellyttää kuitenkin Euroopan näkemysten parempaa koordinointia, jotta Euroopan yhteistä rahapolitiikkaa edustaisivat jatkossa sen legitiimit edustajat; odottaa, että euroalueen kanta sen tärkeimpien yhteistyökumppaneiden valuuttakurssipolitiikkaan ilmaistaan; kehottaa euroryhmän puheenjohtajaa toimimaan euroalueen edustajana vakausfoorumissa (FSF); ehdottaa Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen tarkistamista, jotta talousalueiden ja -järjestöjen edustus olisi mahdollista;

59.   tähdentää, että Euroopan unioni tarvitsee yhteistä näkemystä kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamisesta ja että tällöin olisi otettava huomioon uusien talousmahtien noususta aiheutuvat globaalin talouden haasteet;

60.   pitää valitettavana, että komissio ei ole analysoinut EMU@10:tä koskevassa tiedonannossaan euron kansainvälistä asemaa yksityiskohtaisemmin ja täsmällisemmin; pyytää komissiota laatimaan yksityiskohtaisen selonteon, jossa käsitellään yhteisen rahapolitiikan ulkoisia vaikutuksia ja sen jälkiseurauksia euroalueen talouden ja kaupan suorituskykyyn;

61.   korostaa, että jotkut EU:n kumppaneista harjoittavat rahapolitiikkaa, jonka tavoitteena on niiden oman valuutan aliarvostus, ja että tällä menettelyllä on epäreiluja vaikutuksia kauppaan ja sitä voidaan pitää tullien ulkopuolisena kansainvälisen kaupan esteenä;

EMU:n taloudelliset välineet ja hallinnointi

62.   katsoo, että kaikkien asianomaisten osapuolten – parlamentin, neuvoston, komission, euroryhmän ja sekä EU:n että kansallisen tason työmarkkinaosapuolten – pitäisi työskennellä yhdessä tehostaakseen EMU:n tulevaa toimintaa talouspolitiikan ohjausjärjestelmässä seuraavien ehdotusten pohjalta:

a)

Lissabonin sopimuksen olennaisena osana ja keskeisenä taloudellisena välineenä toimivilla yhdennetyillä poliittisilla suuntaviivoilla pitäisi pyrkiä työllisyyden, ympäristöasioiden ja sosiaaliturvan alalla kaikkia osapuolia innoittaviin uudistuksiin, joiden tavoitteena olisi tasapainoinen politiikkayhdistelmä;

b)

yhdennettyihin poliittisiin suuntaviivoihin pitäisi sisällyttää laajat puitteet tarkemmalle talouspolitiikan yhteensovittamiselle, minkä tarkoituksena olisi yhtenäistää kansallisia uudistusohjelmia ottaen kuitenkin huomioon taloudelliset erot ja erilaiset kansalliset perinteet; vakaus- ja lähentymisohjelmista sekä kansallisista uudistusohjelmista pitäisi kuulla kansallisia parlamentteja;

c)

yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen, erityisesti talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, sekä vakaus- ja lähentymisohjelmien välistä yhteyttä pitäisi vahvistaa, kansallisessa parlamentissa käydyn keskustelun jälkeen vakaus- ja lähentymisohjelmat sekä kansalliset uudistusohjelmat voitaisiin esitellä samaan aikaan (vuosittain alkusyksystä); talouspolitiikan laajat suuntaviivat voisivat sisältää yhteisiä talousarviotavoitteita, jotka ovat vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osa-alueen mukaisia;

d)

jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi kansallisesta talousarviosta päättäessään ottaa huomioon yhdennetyt poliittiset suuntaviivat, maakohtaiset suositukset sekä euroalueen julkisen talouden kokonaistilanne; erilaiset kansalliset talousarvioaikataulut ja niiden perustana olevat ennusteet pitäisi saattaa yhteensopiviksi, jotta vältyttäisiin erilaisten makrotaloudellisten ennusteiden (maailmanlaajuinen kasvu, EU:n kasvu, öljyn hinta, korkotaso) ja muiden muuttujien käytön aiheuttamilta eroavuuksilta; kehottaa komissiota, Eurostatia ja jäsenvaltioita työskentelemään sellaisten välineiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan parantaa kansallisten talousarvioiden vertailukelpoisuutta, mitä tulee eri kategorioihin kuuluviin menoihin;

e)

euroalueen jäsenvaltioille pitäisi mahdollisuuksien mukaan antaa muodollisempia suosituksia muun muassa seuraavista asioista: keskipitkän aikavälin menoja koskevien tavoitteiden asettaminen, erityiset rakenteelliset uudistukset, sijoitukset, julkisen talouden laatu; lisäksi kansallisten uudistusohjelmien yhteydessä pitäisi pyrkiä yhtenäisempään raportointirakenteeseen siten, että kansallisille uudistusprioriteeteille ei aiheudu haittaa; kaikki sitoumukset, tavoitteet ja saavutukset pitäisi kokonaisuudessaan sisällyttää yhdennettyihin poliittisiin suuntaviivoihin ja kansallisiin uudistusohjelmiin, jotta taloushallinnon johdonmukaisuus ja tehokkuus paranisi;

f)	taloushallinnon viitekehykseen pitäisi sisällyttää hyvinä aikoina pitkän aikavälin strategia kansallisten velkojen osuuden pienentämisestä korkeintaan 60 prosenttiin bkt:sta, koska tämä alentaisi velanhoidon kustannuksia ja yksityisten sijoitusten pääomakustannuksia;

g)	pitäisi luoda sitova kehys, jonka puitteissa euroalueen jäsenvaltioiden olisi keskusteltava toistensa ja komission kanssa ennen suurten talouspoliittisten päätösten tekemistä esimerkiksi ruoan ja energian hintojen nousun vuoksi;

h)

talouden yhteensovittaminen pitäisi tehdä yhdennetyn eurooppalaisen talous- ja työllisyysstrategian muodossa ja perustuen nykyisiin talouspolitiikan välineisiin, erityisesti Lissabonin strategiaan, yhdennettyihin poliittisiin suuntaviivoihin, kestävän kehityksen strategiaan ja vakaus- ja lähentymisohjelmiin; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia euroryhmän puheenjohtajan johdolla yhtenäiseen ja samanaikaiseen taloudellisen toiminnan tukemiseen ja ohjaamaan sitä samaan suuntaan;

i)	edellä h alakohdassa tarkoitetussa eurooppalaisessa talous- ja työllisyysstrategiassa pitäisi huomioida uuden vihreän teknologian mahdollisuudet toimia taloudellisen kasvun ja makrotalouspoliittisten toimien kulmakivenä;

j)	innovatiivisten, erityisesti pienten ja keskisuurten, yritysten, rahoitusta olisi helpotettava, muun muassa perustamalla Euroopan investointipankin koordinoima ”eurooppalainen järkevän kasvun rahasto”;

k)	euroaluetta koskevassa vuosikertomuksessa olisi annettava käytännöllisempiä välineitä ja arviointeja, jotka mahdollistavat yksityiskohtaisemman vuoropuhelun talouspolitiikkaa ohjaavien EU:n eri elinten kesken;

l)

sellaisten komissiota, neuvostoa ja parlamenttia koskevien menettelysääntöjen laatiminen, jotka takaavat kyseisten toimielinten asianmukaisen yhteistyön ja täyden osallistumisen yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen asianmukaiseen myöhempään käsittelyyn olennaisia taloudellisia välineitä perustettaessa;

m)

talouspolitiikan yhteensovittamisessa tarvittavia rakenteita pitäisi vahvistaa seuraavasti: — euroryhmälle pitäisi vahvistaa kokoonpanot myös teollisuuden kilpailukykyä, ympäristöasioita, työllisyyttä ja koulutusta koskevilla aloilla; — euroryhmälle pitäisi antaa tehokkaammat institutionaaliset puitteet ja lisää henkilökuntaa; — euroryhmän puheenjohtajan toimikauden pitäisi vastata yhdennetyissä suuntaviivoissa mainittuja suhdannekiertoja; — talouspoliittinen komitea olisi sulautettava talous- ja rahoituskomiteaan niin että saadaan aikaan yhtenäinen ja johdonmukaisesti toimiva valmisteleva elin talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle ja euroryhmälle; — parlamentin edustajalle pitäisi antaa tarkkailijan asema euroryhmässä ja neuvoston epävirallisissa kokouksissa; — olisi järjestettävä troikan, parlamentin ja komission välisiä kokouksia neljä kertaa vuodessa ja tarvittaessa euroryhmän kanssa;

n)

parlamentin, komission ja euroryhmän välille pitäisi luoda säännöllisempi ja jäsennellympi makrotaloutta koskeva vuoropuhelu, joka olisi samantyyppinen kuin parlamentin ja EKP:n välinen rahapoliittinen vuoropuhelu, joka käytäisiin vähintään neljännesvuosittain ja jonka tarkoituksena olisi vahvistaa nykyisiä puitteita ja käydä keskustelua euroalueen talouden edessä olevista haasteista;

o)	parlamentin, euroryhmän, EKP:n ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean välille pitää rakentaa aktiivinen vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on keskustella asianmukaisesta politiikan alojen yhdistelmästä;

63.   katsoo, että seuraavan vuosikymmenen aikana EMU:n poliittiseen ohjelmaan vaikuttavat erityisesti rahoitusmarkkinoiden viimeaikainen kuohunta ja sen seuraamukset reaalitaloudelle; panee myönteisenä seikkana tässä yhteydessä merkille, että euroalueen jäsenvaltiot ovat yhteisen rahapolitiikan ja viime vuosina tehtyjen uudistusten ansiosta paremmin varustautuneita kohtaamaan suuria iskuja kuin menneisyydessä; vaatii taloudellisen taantuman ja korkean inflaation torjumiseksi kuitenkin:

a)	EU:n tasolla koordinoitua vastausta, joka perustuu ongelmien yhteiseen ymmärtämiseen ja yhteisiin seurantatoimiin, samalla kun hyväksytään joitakin kansallisia erityispiirteitä kansallisten uudistusohjelmien koordinointi mukaan lukien;

b)

kunnianhimoisia ja mukautettuja kansallisia uudistusohjelmia ja sitoutumista niiden täytäntöönpanoon, mukaan lukien kansallisten talousarvioiden tarkistus viimeisimpiin talousennusteisiin reagoimiseksi, talouden taantuman torjumiseksi ja kasvun edistämiseksi ottaen samalla käyttöön tehokkaan vuoropuhelun työmarkkinaosapuolten kanssa;

c)	pk-yrityksiä tukevia toimenpiteitä erityisesti Euroopan investointipankin viimeaikaisten toimien täydentämiseksi, ja jotta pk-yrityksille voidaan taata pankkijärjestelmän kautta kestävät luottojärjestelmät;

d)	kohdennettujen toimenpiteiden määrittelyä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojelemiseksi tämänhetkisen talouskriisin seurauksilta;

e)	rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman täysimääräistä ja ripeää täytäntöönpanoa, mukaan luettuna seurantatoimet ja valvonnan tehokkuuden lisääminen meneillään olevan rahoituskriisin osalta;

f)

tehostamaan kriisien ratkaisemista koskevia järjestelyjä parantamalla EU:n sääntöjä oikeushenkilön lakkaamisesta sekä luomalla selkeästi määritellyt ja yksimielisesti hyväksyttävissä olevat järjestelyt taakan jakamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden kesken, jos rajatylittävissä rahoitusalan ryhmittymissä ilmenee maksukyvyttömyystapauksia;

g)

saattamaan päätökseen rahapolitiikan suunnittelussa käytettävät välineet analysoimalla perusteellisesti tekijät, jotka vaikuttavat rahoitusjärjestelmän vakauteen ja toimintaan, kuten rahapolitiikan siirrot, luotto- ja rahavarojen kehitys, uusien tuotteiden erityispiirteet sekä riskien ja likviditeetin keskittyminen;

h)	ennakoivaa eurooppalaista reaktiota kansainvälisillä foorumeilla, eritoten vakausfoorumissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa, ja yhteisten prosessien lisäämistä poliittisten päätösten teossa;

i)	Euroopan unionin kannan esiintuomista G8:n puitteissa ja pohdintaa Euroopan unionin roolista tehokkaampana maailmanlaajuisten taloudellisten päätösten tekijänä, samalla kun mukautetaan tämä rooli globalisaation seurauksiin ja yhä hallitsevampiin maailmanlaajuisiin rahoitusmarkkinoihin;

j)	parempaa ja tehokkaampaa Maailman kauppajärjestön ja Bretton Woods -instituutioiden (Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki) yhteistyötä keinottelun torjunnassa ja vakavan kriisin haasteisiin vastaamisessa;

k)

nykyisen vakavan rahakriisin vallitessa, että Kansainvälisen valuuttarahaston suojeluksessa voitaisiin järjestää maailmanlaajuinen rahakonferenssi, jossa voitaisiin neuvotella maailmanlaajuisesti rahakysymyksistä, sekä tutkimaan, olisiko mahdollista perustaa rahariitoja ratkaiseva elin Kansainvälisen valuuttarahaston puitteissa;

*

* *

64.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, euroryhmän puheenjohtajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0506.

(2)  EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 125.

(3)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 569.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057.

(5)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 422.

(6)  EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 535.

(7)  EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 132.

(8)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 780.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0357.

(10)  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 249.

(11)  EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 251.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0287.

(13)  EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 118.

(14)  EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 73.

(15)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0425.

(16)  EYVL C 35, 2.2.1998, s. 1.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/21

---

Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta

P6_TA(2008)0544

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (2008/2012(INI))

(2010/C 16 E/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja 141 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta” (KOM(2007)0424),

—	ottaa huomioon raportin ”Legal Aspects of the Gender Pay Gap”, jonka komission riippumattomien oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto työllisyyden, sosiaaliasioiden sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon alalla on laatinut helmikuussa 2007,

—	ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) osa-aikatyötä koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen määräykset, joissa maita velvoitetaan sisällyttämään julkisiin tarjouskilpailuihin työtä koskeva lauseke, johon kuuluu myös vaatimus samapalkkaisuudesta,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

—	ottaa huomioon EU:n työmarkkinaosapuolten 1. maaliskuuta 2005 laatimat sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet ja niitä koskevat seurantaraportit,

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta (2006–2010) (1) ja 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008 (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

—	ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0389/2008),

A.

ottaa huomioon, että naiset ansaitsivat Euroopan unionissa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet ja yksityissektorilla jopa 25 prosenttia vähemmän; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on jäsenvaltioissa 4:n ja yli 25 prosentin välillä, eikä tämä ero osoita olennaisia kaventumisen merkkejä,

B.	ottaa huomioon, että naisen on työskenneltävä 22. helmikuuta asti (eli 418 kalenteripäivää) ansaitakseen saman määrän kuin mies vuodessa,

C.	katsoo, että sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä -periaatteen täytäntöönpano on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi,

D.

ottaa huomioon, että miesten ja naisten palkkojen ero, jota koskevat tiedot kertovat melko hitaasta edistyksestä (17 prosenttia vuonna 1995 ja 15 prosenttia vuonna 2005), ei ole hävinnyt, vaikka lainsäädäntöä on ollut merkittävässä määrin voimassa yli 30 vuotta ja eron kaventamiseksi on toteutettu toimia ja kulutettu voimavaroja; katsoo, että on analysoitava eron syitä ja esitettävä toimintasuunnitelmia, joilla pyritään pääsemään eroon palkkaerosta ja siihen liittyvästä naisten työmarkkinoiden eriytymisestä,

E.	ottaa huomioon, että vaikka naisten koulumenestyksen taso on miehiin verrattuna korkeampi kaikissa jäsenvaltioissa ja naiset muodostavat enemmistön korkeakoulututkinnon suorittaneista, palkkaero ei pienene vastaavasti,

F.

katsoo, että palkkaero johtuu välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sekä yhteiskunnallisista ja taloudellisista tekijöistä, työmarkkinoiden eriytymisestä ja yleisestä palkkarakenteesta sekä liittyy useisiin oikeudellisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin, jotka ovat laaja-alaisempia kuin pelkästään kysymys saman työn samanlaisesta palkkauksesta,

G.

katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin,

H.	ottaa huomioon, että palkkaeron kaventaminen oli yksi Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteista, mutta katsoo, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole kiinnittäneet siihen riittävästi huomiota,

I.	katsoo, että EU:n lainsäädäntöä kehittämällä on voitava auttaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tunnistamaan paremmin pitkään jatkuneiden sukupuolten palkkaerojen perimmäiset syyt,

J.	katsoo, että naisvaltaisia ammatteja ja tehtäviä arvostetaan yleensä vähemmän kuin miesvaltaisia, vaikkei tälle välttämättä olisi mitään objektiivisia perusteita,

K.	katsoo, että sukupuoleen liittyvistä syistä on olemassa digitaalinen kuilu, jolla on kiistämättömiä vaikutuksia palkkoihin,

L.

katsoo, että palkkajärjestelmä, johon sisältyy palvelusvuosien huomioon ottaminen palkan määrässä, on epäedullinen naisille, joiden on keskeytettävä uransa (useita kertoja) ulkoisten tekijöiden vuoksi, kuten lasten saamisen aiheuttama työssäkäynnin keskeytyminen, ammatinvalinnan erot tai naisten lyhyemmät työajat, ja asettaa kyseiset naiset pitkäksi ajaksi ja rakenteellisesti heikompaan asemaan,

M.

ottaa huomioon tiedot, joiden mukaan koulutuksesta ja kokemuksesta maksetaan naisille vähemmän kuin miehille; katsoo, että ”samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan” periaatteen – joka ei saa olla sukupuolistereotypioihin perustuvan lähestymistavan vinouttama – noudattamisen lisäksi on päästävä eroon perinteisestä yhteiskunnallisesta roolijaosta, joka on tähän asti vaikuttanut merkittävästi koulutuksen ja ammatin valintaan; katsoo, että äitiys- ja vanhempainloma eivät saa johtaa naisten syrjintään työmarkkinoilla,

N.

katsoo, että palkkaerosta aiheutuu merkittäviä seurauksia naisten asemalle talouselämässä ja yhteiskunnallisessa elämässä työelämän aikana ja sen jälkeen, ja katsoo, että koska monet naiset ovat antaneet panoksensa yhteiskunnan hyväksi muulla tavalla kuin osallistumalla työelämään, kuten hoitamalla lapsia tai ikääntyneitä sukulaisia, heidän köyhyysriskinsä on suurempi ja he ovat taloudellisesti riippuvaisempia muista,

O.	katsoo, että palkkaerot ovat vielä suurempia, kun kyseessä ovat maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset ja ammattitaitoa vailla olevat naiset,

P.	katsoo, että on olennaisen tärkeää, että käytettävissä on sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sekä ajantasaistettu oikeudellinen kehys, jossa käsitellään sukupuolinäkökulmaa ja joka mahdollistaa palkkasyrjinnän syihin vaikuttamisen,

Q.	katsoo, että koulutuksen avulla on mahdollista ja välttämätöntä myötävaikuttaa yhteiskunnan sukupuolistereotypioiden poistamiseen,

R.	ottaa huomioon, että se on toistuvasti kehottanut komissiota tekemään aloitteita, nykyisen lainsäädännön tarkistaminen mukaan lukien, jotta edistettäisiin palkkaerojen poistamista, poistettaisiin eläkeläisten köyhyysriski ja varmistettaisiin heille asianmukainen elintaso,

S.

ottaa huomioon, että miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) (3) mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate on keskeinen ja välttämätön osa yhteisön säännöstöä ja sukupuolta ja syrjintää koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja että on välttämätöntä antaa kyseisen periaatteen täytäntöönpanoa koskevia uusia säännöksiä,

T.

katsoo, että jos jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttaisivat toimia, jotka on eritelty edellä mainitussa 1. maaliskuuta 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, se johtaisi todelliseen palkkaerojen eliminoimiseen sosiaalista vuoropuhelua tehostamalla,

U.

katsoo, että jos halutaan luoda strategia palkkaerosta, horisontaalisesta ja vertikaalisesta eriyttämisestä sekä tyypillisesti naisten työtehtäviä ja aloja koskevista stereotyypeistä eroon pääsemiseksi, on laadittava sellainen toimintakehys eri tasoilla – sekä lainsäädännöllisillä että muilla – jossa tehdään ero palkkasyrjinnän ja sellaisten palkkaerojen välillä, jotka perustuvat välittömän ja välillisen syrjinnän eri tekijöihin, koska ensin mainitut kuuluvat suoraan lainsäädännön alaan ja jälkimmäiset on hoidettava kohdennetuilla ja erityisillä toimilla,

V.

ottaa huomioon, että komissio on edellä mainitussa 18. heinäkuuta 2007 päivätyssä tiedonannossa antamansa ilmoituksen mukaisesti tekemässä vuoden 2008 aikana samapalkkaisuutta koskevasta EU:n lainsäädännöstä tutkimusta, johon kaikkien asianomaisten sidosryhmien on osallistuttava; katsoo, että tutkimustulosten pitäisi saada riittävästi julkisuutta,

W.	ottaa huomioon, että tavoitteeksi on asetettu naisten ja miesten eläkkeiden yhtäläisyys, myös eläkeiän osalta,

X.	katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla voi olla asiassa olennaisen tärkeä rooli sukupuolten palkkaeron kehittymisen seurannassa ja tämän eron syiden analysoinnissa samoin kuin lainsäädännön vaikutuksen arvioinnissa,

1.   kehottaa komissiota esittämään parlamentille 31. joulukuuta 2009 mennessä EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan lainsäädäntöehdotuksen miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan nykyisen lainsäädännön (4) tarkistamisesta liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.   vahvistaa, että suosituksissa otetaan huomioon toissijaisuusperiaate ja kansalaisten perusoikeudet;

3.   katsoo, ettei pyydetyllä ehdotuksella ole taloudellisia vaikutuksia;

4.   on vakuuttunut tarpeesta varmistaa direktiivin 2006/54/EY säännösten parempi ja aikaisempi täytäntöönpano, jotta voidaan puuttua palkkaeroihin siten, että jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttavat toimenpiteitä, joita on esitetty edellä mainituissa 1. maaliskuussa 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, huolehtimalla tietojen ja suuntaviivojen levittämisestä käytännön välineistä (etenkin pk-yritysten osalta), joiden avulla voidaan puuttua palkkaeroihin, kansalliset ja alakohtaiset työmarkkinasopimukset mukaan luettuina;

5.   korostaa neuvottelujen ja yhteisten työehtosopimusneuvottelujen tärkeyttä poistettaessa naisten syrjintää, erityisesti työllisyyden, palkkojen, työolojen, uran ja ammatillisen koulutuksen osalta;

6.   kehottaa yhteisön toimielimiä järjestämään Euroopan palkkatasa-arvon päivän – päivä, jolloin Euroopan naiset ovat ansainneet (keskimäärin) saman palkan, jonka Euroopan miehet ansaitsevat (keskimäärin) vuodessa – jonka avulla lisätään tietoisuutta nykyisestä palkkakuilusta ja kannustetaan kaikkia asianosaisia toimijoita käynnistämään uusia aloitteita palkkakuilun poistamiseksi;

7.   kehottaa ammatti- ja työnantajajärjestöjä laatimaan yhdessä työn puolueettomaan arvioimiseen soveltuvia välineitä naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0399.

(3)  EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(4)  Miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/117/ETY (EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19) on otettu mukaan direktiiviin 2006/54/EY. Direktiivin 2006/54/EY säännösten mukaan direktiivi 75/117/ETY kumotaan 15. elokuuta 2009 alkaen, mikä on myös kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetettu takaraja.

---

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/28

---

Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen

P6_TA(2008)0545

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta kestävästä sähköntuotannosta: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen (2008/2140(INI))

(2010/C 16 E/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 esittämän tiedonannon ”Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen” (KOM(2008)0013) ja siihen liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission työasiakirjan (SEC(2008)0047),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (KOM(2008)0016) sekä siihen liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission työasiakirjan (SEC(2008)0052),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0018) sekä siihen liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission työasiakirjan (SEC(2008)0054),

—

ottaa huomioon komission 22. marraskuuta 2007 esittämän tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) — ”Kohti vähähiilistä tulevaisuutta” (KOM(2007)0723) – sekä siihen liittyvät komission työasiakirjat teknologiakartoituksesta (SEC(2007)1510) ja kapasiteettikartoituksesta (SEC(2007)1511) Euroopan strategista energiateknologiasuunnitelmaa varten,

—	ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 esittämän tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

—	ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” (KOM(2007)0001),

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0418/2008),

A.	katsoo, että EU:ssa on viimeisten tieteellis-teknisten tietojen perusteella ilman massiivisia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja muuhun tekniikkaan käytettävä fossiilisia polttoaineita vielä vuosikymmenten ajan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi,

B.	toteaa, että hiili on EU:ssa ainoa käytettävissä oleva fossiilinen energialähde, jonka avulla voidaan rajoittaa lisääntyvää riippuvuutta epävakaiden kolmansien maiden öljy- ja kaasutoimituksista ja jolla on tämän vuoksi strateginen merkitys,

C.	toteaa, että kun hiilellä on monissa jäsenvaltioissa keskeinen asema eri energiamuotojen yhdistelmässä, hiilikäyttöiset voimalat vaativat merkittävää modernisointia ja investointeja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi,

D.	ottaa huomioon, että useilla jäsenvaltioilla on runsaita hiilivarantoja, joiden arvioidaan riittävän pitkään tulevalle vuosisadalle saakka,

E.

toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan laaja käyttö voimalaitoksissa ja myös pitkällä aikavälillä paljon hiilidioksidipäästöjä aiheuttavilla teollisuudenaloilla voisi auttaa saavuttamaan EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet vuoden 2020 jälkeen ja että tällaisen tekniikan käyttäminen täydentää energiatehokkuuteen liittyviä toimia tarjonta- ja kysyntäpuolella sekä uusiutuvien energialähteiden alalla,

F.	ottaa huomioon, että useissa maailman kasvavissa talouksissa energiantuotanto on riippuvainen hiilen käytöstä ja että ympäristöpoliittiset saavutukset liittyvät näillä alueilla läheisesti mahdollisuuteen käyttää vähän päästöjä aiheuttavaa hiiltä,

G.

toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttäminen voimalaitoksissa vuoden 2020 jälkeen on mahdollista vain, jos demonstrointihankkeet tuottavat uutta ja tarpeellista tekniikan kehitystä parantaen tehokkuutta ja taloudellista toteutettavuutta niin, että samalla taataan ympäristön ottaminen huomioon,

H.	katsoo, että viipeet demonstraatiolaitosten rakentamisessa asettavat kyseenalaiseksi hiilidioksidin talteen-otto- ja varastointitekniikan käyttämisen voimalaitoksissa ja siten myös ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen,

I.	toteaa, ettei hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttämisellä ole vielä sopivaa ja tarvittavaa oikeudellista kehystä,

J.	toteaa, että asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö on siirrettävä mahdollisimman nopeasti kansalliseen tai alueelliseen lainsäädäntöön ja sitä on täydennettävä uusilla lainsäädäntöehdotuksilla, jotka koskevat erityisesti kuljetusinfrastruktuurien toteuttamista,

K.	katsoo, että lainsäädännön puuttuminen vaikeuttaa yritysten investointipäätösten tekemistä ja mahdollisten sijoittajien toimintaa rahoitusmarkkinoilla,

L.	katsoo, että vähintään 12 demonstraatiolaitoksen perustamista on tuettava ja että EU:n demonstraatiohankkeet on valittava sen mukaan, voidaanko niiden avulla saada tarvittavia tietoja yksittäisistä tekniikoista sekä erilaisista kuljetus- ja varastointivaihtoehdoista;

1.   tähdentää, että EU:n ilmastopolitiikan tavoitteena pitäisi olla kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuinen vähentäminen;

2.   muistuttaa hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia käsitelleen hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin vuoden 2005 erityiskertomuksesta, jossa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi määritettiin lupaavaksi tekniikaksi, jonka avulla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää koko maailmassa ja jonka avulla voidaan saada aikaan jopa 55 prosentin vähennys vuoteen 2100 mennessä;

3.   toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka voi auttaa EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa vuoden 2020 jälkeen; toteaa kuitenkin, että tuki hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikalle täydentää ponnistuksia, joilla pyritään parantamaan energiatehokkuutta ja lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä;

4.   muistuttaa 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston sitoumuksesta, jonka mukaan vuoteen 2015 mennessä edistetään 12 sellaisen demonstrointilaitoksen rakentamista ja käyttöä, joissa käytetään kestävää fossiilisiin polttoaineisiin liittyvää tekniikkaa kaupallisessa sähköntuotannossa;

5.   korostaa tarvetta taata kansallisten keskustelujen järjestäminen niin, että niihin osallistuvat kaikki alan asiantuntijat, millä osoitetaan fossiilisista polttoaineista kestävällä tavalla saatavan sähkön aikaisen demonstroinnin tärkeyttä;

6.   kannattaa näkemystä, jonka mukaan vähintään 12 demonstraatiolaitoksen perustaminen EU:ssa on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa toivottu hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden osuus voimalaitoksissa sekä hiilidioksidin turvallinen varastointi vuodesta 2020 alkaen; katsoo tässä yhteydessä, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa on tarpeen mukaan tuettava myös muissa teollisuuslaitoksissa ennen vuotta 2020; toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiprosessien demonstroinnin avulla talteenotto-, siirto- ja varastointivaiheessa on määritettävä, voidaanko tätä tekniikkaa käyttää turvallisesti ja onko se kustannustehokas ratkaisu ilmastonmuutoksen ongelmaan;

7.   katsoo, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden kehittyminen ja käyttö ovat keino edistää samanaikaisesti toimitusvarmuutta, ilmastonsuojelua ja kilpailukykyä;

8.   katsoo, että kun otetaan huomioon fossiilisten polttoaineiden merkitys käytettävien energialähteiden joukossa monissa maissa kautta maailman, hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka EU:ssa voisi energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen tähtäävien toimien ohella auttaa saavuttamaan toimitusvarmuuden ja ilmastonsuojelun tavoitteet;

9.   korostaa, että varastointipaikkojen pitkän aikavälin turvallisuudelle ja pysyvyydelle on asetettava sitovat ja tiukat vaatimukset;

10.   katsoo, että meren pohjan alla tapahtuva varastointi voi onnettomuustapauksissa vaarantaa merten ekosysteemejä;

11.   katsoo, etteivät komission esittämät toimet ole riittäviä sen varmistamiseksi, että toivotut kannustimet vähintään 12 demonstraatiolaitoksen perustamiseksi vuoteen 2015 mennessä ovat olemassa;

12.   kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen arvion kunkin 12 demonstraatiohankkeen kustannuksista sekä yksityisen ja julkisen rahoituksen osuuksista niissä;

13.   arvioi, että suora rahoitustuki on välttämätön 12 demonstraatiohankkeen perustamisen varmistamiseksi;

14.   huomauttaa, että demonstraatiohankkeita koskevia investointipäätöksiä ja pääoman saantia rahoitusmarkkinoilla vaikeuttaa oikeudellisen kehyksen puuttuminen erityisesti kansallisella ja alueiden tasolla sekä epävarmuus päästöoikeuksien tulevasta hintakehityksestä;

15.   katsoo, että päästökauppaan liittyvän mahdollisen vuodesta 2013 alkavan tuen ja demonstraatiohankkeiden välttämättömän suunnittelu- ja perustamisvaiheen välisestä viipeestä voidaan selvitä järjestämällä rahoitusta;

16.   ehdottaa tässä yhteydessä, että riskinjakorahoitusvälineen (RSFF) varat, jotka pidätetään tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman hyväksymisen puolivälin tarkasteluun saakka, sidottaisiin hiilidioksidin talteen-ottoa ja varastointia koskeviin demonstrointihankkeisiin, jotta näihin hankkeisiin saadaan nopeasti varoja ja niitä voidaan mahdollisuuksien mukaan täydentää muilla varoilla yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa, kuten komissio on esittänyt;

17.   toteaa lisäksi, että EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä tulisi lisätä kannustimia hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille osoittamalla päästökauppajärjestelmän yhteydessä päästöoikeuksia odotetulle hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin teknologiatuotannolle vähintään 25 % vuodesta 2013, mutta katsoo lisäksi, että tällaisia oikeuksia tulisi osoittaa vähintään kaksi vuotta ennen rakentamista, jotta niillä voitaisiin käydä kauppaa; katsoo vaihtoehtoisesti, että voitaisiin harkita suuruudeltaan 500 miljoonan päästöoikeuksien jakamista EU:ssa toteutettavien hankkeiden tueksi; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään EU:n päästökauppajärjestelmän avulla saatuja tuloja hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan tukemiseen ja tarvittavaan infrastruktuuriin;

18.   pitää välttämättömänä, että vähintään 12 tukea saavaksi määritettyä demonstrointilaitosta kattavat yhdessä kaikki mahdolliset hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kolmen eri tekniikan yhdistelmät eri energialähteitä ja varastointivaihtoehtoja käytettäessä ja että nämä laitokset sijaitsevat niin, että saavutetaan mahdollisimman suuri maantieteellinen jakautuminen EU:ssa;

19.   suosittelee voimakkaasti, että valintoihin sisällytetään voimalaitoshankkeita, joiden ehdotettu vähimmäisteho on 180 MW;

20.   katsoo, että kansallisella ja alueellisella tasolla on luotava viipymättä välttämättömät ehdot kuljetusta ja varastointia koskevia lupamenettelyjä varten;

21.   pitää tarpeellisena EU:n lisäsitoumusta tarvittavan kuljetusinfrastruktuurin kehittämisen tukeen ja panee tässä yhteydessä merkille muita kuljetusinfrastruktuureja koskevat yksittäisten jäsenvaltioiden lupamenettelyt, jotka voivat kestää vuosia, ja pitää samalla tärkeänä tällaisten menettelyjen lyhentämistä, jotta voidaan taata rakentaminen vuoteen 2020 mennessä;

22.   pitää rakennerahastoista peräisin olevia hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin demonstraatiolaitoksille suunnattavia varoja mahdollisina vain silloin, kun yksittäiset alueet eivät ole vielä suunnanneet varoja muihin pitkäaikaisiin hankkeisiin tai tehneet niitä koskevia ehdotuksia, ja korostaa, että ilmastonsuojelutoimien hyväksyntä heikkenee, jos taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseen tarkoitetut varat joutuvat kilpailemaan ilmastonsuojelutoimien kanssa;

23.   kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/33

---

Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus kantelua 1487/2005/GG koskevan Euroopan unionin neuvostolle annetun suositusluonnoksen johdosta

P6_TA(2008)0555

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 1487/2005/GG koskevan Euroopan unionin neuvostolle annetun suositusluonnoksen johdosta (2008/2072(INI))

(2010/C 16 E/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

—	ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon Eurobarometrin erityisnumeroissa 237 ja 243 julkaistut Euroopan komission tutkimukset kielten levinneisyydestä Euroopan unionissa,

—	ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan, jonka mukaan oikeusasiamies pyrkii kyseisen toimielimen tai elimen kanssa mahdollisuuksien mukaan poistamaan epäkohdan ja antamaan tyydyttävän vastauksen kanteluun,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0395/2008),

A.	ottaa huomioon, että avoimuuden lisääminen, monikielisyyden edistäminen ja suurelle yleisölle tiedottaminen totuudenmukaisesti ovat EU:n ja sen toimielimien ensisijaisia tavoitteita,

B.	ottaa huomioon, että se, että mahdollisimman usealle EU:n kansalaiselle tiedonsaanti on helppoa, on tärkeä edellytys ja oleellinen osa demokraattisen legitiimiyden ja avoimuuden yleisiä periaatteita,

C.	toivoo voivansa tarjota mahdollisimman monille kansalaisille mahdollisuuden saada suoraan tietoa EU:n toimielinten toiminnasta,

D.	tietää, että tämän toiveen toteuttamisessa on otettava huomioon EU:n virallisten kielten suuresta määrästä johtuvat logistiset haasteet,

E.	toteaa, että Internet on yhä tärkeämpi tiedonhankinnan väline ja että myös Euroopan unionin on käytettävä sitä pyrkiessään lisäämään avoimuutta ja tiedotusta;

1.   yhtyy oikeusasiamiehen päätelmiin, joiden mukaisesti:

a)	neuvosto vastaa muiden EU:n toimielinten tavoin ensisijaisesti itse puheenjohtajan Internet-sivuista ja niillä käytetyistä kielistä,

b)	näillä sivuilla sovelletut käytännöt eivät voi täysin poiketa toimielinten ja niiden yksiköiden yhteisistä käytännöistä,

c)	näillä sivuilla olevan tiedon olisi ihanteellisessa tapauksessa oltava oikea-aikaisesti saatavilla kaikilla yhteisön virallisilla kielillä,

d)	jos kielten lukumäärää rajoitetaan, käytettävien kielten valinnassa on noudatettava objektiivisuutta, kohtuullisuutta, avoimuutta ja hallittavuutta,

e)	neuvoston kieltäytyminen käsittelemästä kanteluntekijän pyynnön sisältöä ei ole hyvän hallintotavan mukaista;

2.   panee tässä yhteydessä hämmästyneenä merkille, että neuvosto ei katso olevansa toimivaltainen käsittelemään tätä kysymystä, vaikka asia koskee kaikkia jäsenvaltioita ja vaikka neuvosto voisi antaa suosituksia kaikille tuleville puheenjohtajamaille;

3.   pahoittelee, että neuvosto on tähän asti ylipäänsä vältellyt pohtimasta kysymystä puheenjohtajamaiden Internet-sivujen kielivalikoimasta, toisin kuin muut toimielimet, esimerkiksi komissio ja parlamentti, jotka ovat parantaneet monikielisyyttä merkittävästi viestinnässään kansalaisten kanssa;

4.   kehottaa neuvostoa tarkastelemaan perusteellisesti kysymystä puheenjohtajavaltioidensa verkkosivujen kielivalikoiman laajentamisesta, riippumatta näitä verkkosivuja koskevista vastuu- tai päätösvaltakysymyksistä, jotta mahdollisimman suurella osalla Euroopan unionin väestöä olisi helppo ja suora tapa saada tietoa unionin toiminnasta; kehottaa neuvostoa tiedottamaan parlamentille tarkastelunsa tuloksista;

5.   korostaa, että mahdollisesti välttämättömäksi osoittautuva kielivalikoiman rajoittaminen on tehtävä objektiivisia ja riittävästi perusteltuja kriteerejä noudattaen ja siitä on ilmoitettava julkisesti ja että vain kulloisenkin puheenjohtajamaan kielellä voi olla erikoisasema puheenjohtajuuden ajan;

6.   kannattaa oikeusasiamiehen neuvostolle antamaa suositusta siitä, että kantelun esittäjän pyyntö neuvoston puheenjohtajan Internet-sivujen tarjoamisesta myös saksaksi otetaan käsiteltäväksi;

7.   on ilahtunut siitä, että toisin kuin tähänastiset puheenjohtajamaat, joiden Internet-sivut olivat käytettävissä englanniksi, ranskaksi ja kyseisen maan kielellä, puheenjohtajamaa Ranska on laatinut Internet-sivunsa Euroopan unionissa eniten puhutuilla kielillä (englanti, saksa, ranska, italia, espanja);

8.   pyytää tulevia puheenjohtajia tarjoamaan Internet-sivunsa mahdollisimman monilla kielillä ja kielten määrää rajoittaessaan antamaan etusijan eniten puhutuille virallisille kielille;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/35

---

Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuus: niiden rahoitus ja pyrkimys yksilöllistämiseen

P6_TA(2008)0556

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuudesta: niiden rahoitus ja suuntaus kohti yksilöllistämistä (2007/2290(INI))

(2010/C 16 E/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon 12. lokakuuta 2006 julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä EU:ssa (KOM(2006)0574),

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 ja 141 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamat tuomiot ja erityisesti sen 17. toukokuuta 1990 asiassa Douglas Harvey Barber vastaan Guardian Royal Exchange Assurance Group antaman tuomion (1),

—	ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn oikeudellisesti sitovan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan sekä 11 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

—	ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 julkaistun komission tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (KOM(2006)0092),

—	ottaa huomioon Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon 17. lokakuuta 2007 julkaistun komission tiedonannon sosiaalisen suojelun nykyaikaistamisesta yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen koheesion lisäämiseksi: työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden edistäminen (KOM(2007)0620),

—	ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1952 yleissopimuksen sosiaaliturvan vähimmäistasosta,

—

ottaa huomioon komission 11. huhtikuuta 2008 päivätyn työasiakirjan työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. päivänä lokakuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY 8 artiklan ja siihen liittyvien säännösten täytäntöönpanosta, siltä osin kuin on kyse kansallisen lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella olevista yhtiön tai useamman yhtiön yhteisistä lisäeläkejärjestelmistä (SEC(2008)0475),

—	ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten antamat suositukset 18. lokakuuta 2007 julkaistussa raportissa ”Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet: Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi”,

—	ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” (KOM(2006)0708) ja parlamentin 11. heinäkuuta 2007 tästä aiheesta antaman päätöslauselman (2),

—	ottaa huomioon komission 26. helmikuuta 2007 antaman tiedonannon ”Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen — Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle” (KOM(2007)0063) ja 15. marraskuuta 2007 annetun parlamentin päätöslauselman sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta (3),

—	ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2007 antaman tiedonannon sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämisestä (KOM(2007)0244) ja 21. helmikuuta 2008 annetun parlamentin päätöslauselman Euroopan väestönkehityksestä (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0409/2008),

A.

ottaa huomioon, että — sosiaaliturvan perustaa ja sitä sääntelee, hallinnoi ja rahoittaa (yleensä osittain) valtio ja että sosiaaliturvaa rahoitetaan myös kollektiivisesti vakuutetulta perittävin veroin tai maksuin siten, että valtiolla on julkinen velvollisuus huolehtia kansalaistensa sosiaaliturvaa koskevista tarpeista, — sosiaaliturvalle on luonteenomaista vastuullisuus ja se, että kaikille taataan riittävä perusturva, — sosiaaliturva perustuu solidaarisuuden periaatteeseen, — sosiaaliturva kattaa edellä mainitun ILO:n yleissopimuksen yhdeksän aluetta, — sosiaaliturvalla pyritään varmistamaan perusturvallisuus työllisyyden (työttömyysvakuutus), tulojen (maksettavat eläkkeet) ja ansiokyvyn (sairausvakuutus) alalla,

B.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin kokonaisväestön odotetaan kasvavan hitaasti vuoteen 2025 saakka ja vähenevän hitaasti vuodesta 2025 alkaen ja olevan vuoteen 2050 mennessä hieman vähäisempi ja merkittävästi iäkkäämpi,

C.

katsoo, että jos maahanmuutto pysyy nykyisellä tasolla, työvoima vähenee 227 miljoonasta hengestä vuonna 2005 183 miljoonaan henkeen vuonna 2050, työllisyysaste nousee 70 prosenttiin vuonna 2020, mikä johtuu pääasiallisesti naisten työllisyysasteen noususta, työssäkävijöiden kokonaismäärä nousee 20 miljoonalla vuoteen 2017 mennessä, minkä jälkeen se laskee 30 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä, ja yli 65-vuotiaiden ennustettu määrä suhteessa työikäiseen väestöön verrattuna nousee neljänneksestä puoleen vuonna 2050,

D.	katsoo, että elinajanodotteen yleiseen nousuun perustuvassa eläkeiän yleisessä nostamisessa ei oteta riittävästi huomioon sitä, että on edelleen olemassa lukuisia teollisuuden aloja, joilla työntekijöiden elinajanodote on huomattavasti alempi,

E.

ottaa huomioon, että työmarkkinaosapuolilla ylipäänsä ja erityisesti niillä teollisuudenaloilla, joilla työntekijöiden elinajanodote on keskimääräistä alempi, on suuri vastuu työntekijöiden alalle saapumisesta ja siltä poistumisesta, ja niillä voi olla tärkeä avustava rooli pyrittäessä varmistamaan tehokas ja ikätietoinen henkilöstöpolitiikka,

F.	katsoo, että työttömien määrän väheneminen merkitsee työttömyysetuuksien kustannusten laskemista noin 0,6 prosenttiyksiköllä BKT:sta vuoteen 2050 mennessä, mikä on hyvin pieni lasku eikä korvaa muiden alojen korkeita kustannuksia,

G.	ottaa huomioon, että Euroopan unioni kuluttaa 27,2 prosenttia BKT:sta sosiaaliturvaan (2008), mistä suurin osa kuluu vanhuusetuuksiin ja -eläkkeisiin (46 prosenttia),

H.

katsoo, että kysymystä sosiaaliturvasta ei voida tarkastella puhtaasti tulo-/menolaskelmana vaan pikemminkin yhteiskuntasopimuksena, jolla sekä kansalaisille että valtiolle asetetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, joita on myös tarkasteltava ja käsiteltävä sellaisina; katsoo lisäksi, että sosiaalivakuutuksen budjettiteknisiä näkökohtia ei voida missään olosuhteissa jättää huomiotta,

I.	ottaa huomioon, että väestön ikääntymisen odotetaan johtavan julkisten menojen kasvuun, suurimmaksi osaksi eläkkeissä, terveydenhuollossa ja pitkäaikaishoidossa useimmissa jäsenvaltioissa vuoteen 2050 mennessä, jos nykyistä politiikkaa jatketaan, ja että voimakkain kasvu tapahtuu vuosina 2020–2040,

J.	katsoo, että Lissabonin strategian tavoitteet naisten, nuorten ja iäkkäiden henkilöiden työllistämisessä sekä Barcelonan tavoitteet lastenhoitopalveluissa ovat olennainen osa eläkejärjestelmien toimivuutta,

K.	katsoo, että vuoden 2000 YK:n vuosituhattavoitteissa, etenkin tavoitteessa 3, ennakkoehtona on sukupuolten tasa-arvo,

L.

katsoo, että naisilla on yleensä epäyhtenäinen työura, jolle on ominaista hitaampi palkkakehitys, kun taas miehillä on jatkuvampi työurakehitys ja vakaampi palkkakehitys, mikä aiheuttaa eroja eläkemaksuissa ja lisää naisten köyhyysriskiä, mikä sitä paitsi on pitkän aikavälin riski, kun otetaan huomioon heidän pidempi elinajanodotteensa,

Yleishuomioita

1.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon Lissabonin strategian ja tarpeen kattaa sosiaaliset riskit ja turvata sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmät sekä säilyttää eurooppalaisten sosiaalimallien ydin, saavuttaa parempaa edistymistä sosiaalimenojen ja sosiaaliaktivoinnin tasapainottamisessa, ja kehottaa houkuttelemaan ihmisiä laadukkaaseen, turvalliseen ja pakollisen sosiaaliturvan tarjoavaan työhön sekä pysymään tällaisessa työssä siten, että edistetään kasvua ja työpaikkojen syntymistä ja löytämistä markkinoiden avoimuutta lisäämällä, uudenaikaistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä (esimerkiksi eriyttämällä paremmin etuusjärjestelmät ja rahoitusmekanismit) ja lisäämään investointeja inhimilliseen pääomaan edistämällä tutkimusta ja kehitystä ja innovointia sekä paremman opetuksen ja ammatillisen koulutuksen kautta elinikäisen oppimisen yhteydessä;

2.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien uudistuksia jäsenvaltioissa, vertaamaan niiden tähänastisia vaikutuksia naisten työllisyystilanteeseen ja kiinnittämään huomiota esiin tulleisiin parhaisiin käytänteisiin, erityisesti sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän vähentämiseksi ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi;

3.   korostaa, että talouskasvun lähteet muuttuvat demografisten muutosten vuoksi ja että työvoiman parempi tuottavuus ja teknologiset innovaatiot vauhdittavat talouskasvua; myöntää, että tuottavuuden korkean tason säilyttämiseksi tutkimukseen ja kehitykseen sekä parempiin johtamismenetelmiin on investoitava enemmän, jolloin teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden välinen synergia on asetettava etusijalle;

4.   korostaa, että nykyisissä väestökehityksellisissä, taloudellisissa ja sosiaalisissa suuntauksissa on sukupolvien välisten ja sosiaaliryhmien välisten konfliktien ehkäisemiseksi löydettävä uusia menetelmiä kustannusten ja etuuksien jakamiseksi tehokkaasti ja tasapuolisesti suppeamman taloudellisesti aktiivisen väestön ja suuremman taloudellisesti passiivisen väestön kesken; katsoo, että yhteisön ja kansallisella tasolla tavoitteena tulisi olla tasapainon ylläpitäminen toisaalta sosiaaliturvajärjestelmien ja eläkkeiden taloudellisen kestävyyden ja toisaalta sosiaalisten riskien kattamisen välillä;

5.   toistaa käsityksensä, jonka mukaan taloudellisesti kestävän sosiaaliturvajärjestelmän edistämiseksi yhteisön työlainsäädännössä olisi vahvistettava toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia tavanomaisena työllistymismuotona, jonka yhteydessä säädetään riittävästä sosiaalisesta ja terveyden suojelusta ja varmistetaan perusoikeuksien kunnioittaminen; myöntää kuitenkin, että myös niiden oikeuksia on suojeltava, jotka työskentelevät muun muotoisissa työsuhteissa, mukaan lukien eläkeoikeudet, jotka mahdollistavat arvokkaan eläkkeelläolon;

6.   palauttaa mieliin, että Euroopan sosiaalisten mallien ytimenä on sukupolvien ja sosiaaliryhmien välisen solidaarisuuden periaate ja että ne rahoitetaan ensisijaisesti työperusteisin tuloin, joita ovat muun muassa työntekijöiden ja työnantajien maksut ja työn verotus; huomauttaa kuitenkin, että väestön ikääntyminen asettaa suuria paineita aktiiviselle työväestölle ja että demografisten muutosten tuomien ongelmien ratkaiseminen tulisi asettaa poliittiseksi prioriteetiksi; korostaa, että muutoin demografiset muutokset voivat vaarantaa solidaarisuuden periaatteen ja sen myötä Euroopan sosiaaliset mallit; korostaa myös, miten tärkeää on siksi lujittaa solidaarisuuden periaatetta sekä oikeudenmukaisia taloudellisia korvauksia;

7.   palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan nojalla voidaan toteuttaa myönteisiä toimenpiteitä samapalkkaisuuden saavuttamiseksi ja että yhteisön oikeuskäytännön mukaan sosiaalimaksut ovat osa palkkaa;

8.   panee merkille, että demografisten muutosten myötä työelämässä mukana olevien ja sen ulkopuolelle jäävien henkilöiden suhdeluku on vuonna 2030 arviolta 2:1; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään politiikkoja sen varmistamiseksi, että hoitotyötä tekevät henkilöt, joista monet joutuvat vetäytymään työmarkkinoilta hoitovelvollisuuksien vuoksi, eivät joudu epäedulliseen asemaan eläketurvattomuuden vuoksi;

9.   muistuttaa, että yksilöllistämissuuntaus edistää toisen ja kolmannen pilarin uudenaikaistamista sosiaaliturvajärjestelmiä kyseenalaistamatta; katsoo, että tämän avulla erityisesti naisilla ja muilla haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä, on enemmän valinnanvapautta ja he ovat itsenäisempiä ja voivat rakentaa omat ylimääräiset eläkeoikeutensa;

10.   kehottaa komissiota tehostamaan tutkimuksia ja töitä sosiaalisten oikeuksien yksilöllistämisen vaikutuksista naisten ja miesten yhdenvertaiseen kohteluun;

11.   katsoo, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon on kuuluttava sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien uudistamisen tavoitteisiin, mutta korostaa, että epätasa-arvo tässä kysymyksessä on lähinnä epäsuoraa, koska työmarkkinoilla on pysyviä eriarvoisuuksia palkoissa ja uranäkymissä ja koska perheen ja kodin vastuu jakautuu epätasaisesti ja voidaan näin ollen korjata vain kokonaisvaltaisemmin toimenpitein;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan (nuorten) aikuisten tietoisuutta varhaisesta vaiheesta alkaen kerättyjen eläkeoikeuksien merkityksestä;

Työvoima

13.   uskoo, että nykytilanteen jatkuessa työvoiman supistuminen johtaa tehtyjen työtuntien kokonaismäärän vähenemiseen; katsoo, että tämän suuntauksen kääntämiseksi olisi ryhdyttävä toimiin työttömyysasteen alentamiseksi ja työhönoton lisäämiseksi (koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen yhdistettynä), myös ryhmillä, joilla on hyvät mahdollisuudet kuulua työvoimaan, kuten vammaisilla, naisilla ja ikääntyneillä; korostaa, että on mahdollistettava vapaaehtoisuuteen perustuva joustava eläkkeelle jääminen, muutettava työkäytäntöjen organisointia ja hyödynnettävä uutta teknologiaa järkevästi; korostaa, että on myös kehitettävä tukipalveluita ja lasten ja huollettavien perheenjäsenten hoitoon liittyviä palveluita, jotta osa-aikatyötä tekevien henkilöiden määrää vähenee vapaaehtoisesti;

14.   palauttaa mieliin, että korkeampi työllisyysaste riippuu suuresti tarpeesta säilyttää kaikki ryhmät – erityisesti ryhmät, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella – aktiivisina; painottaa näin ollen, että työmarkkinoilla on torjuttava syrjintää ja on tarjottava työpaikkoja työelämän ulkopuolelle jääville henkilöille; korostaa lisäksi, että on tarjottava kohtuullisia mukautuksia vammaisten ja huomattavista terveysongelmista kärsivien henkilöiden työllistämisen helpottamiseksi sekä vammaisten ja psyykkisesti sairastuneiden työllistymismahdollisuuksien varmistamiseksi;

15.   korostaa tässä yhteydessä aktiivisen politiikan tarvetta naisten, nuorten ja iäkkäiden henkilöiden työllistämisessä, jotta hyödynnettäisiin asianmukaisesti työvoimaa ja yrittäjyyshenkeä ja jotta varmistettaisiin eläkemaksuihin perustuva eläkeläisten oikeus kunnolliseen eläkkeeseen;

16.   korostaa, että kansallisella tasolla on pohdittava virallisen eläkeiän nostamista; pitää jäsenvaltioiden erilaisista laillisista eläkeikäjärjestelyistä riippumatta välttämättömänä, että työntekijöitä kannustetaan jatkamaan työskentelyä vapaaehtoisesti ja reunaehtojen tämän salliessa eläkeiän saavuttamiseen asti tai pidempään;

17.   kehottaa työmarkkinaosapuolia esimerkiksi eri aloilla saavutettujen kokemusten pohjalta neuvottelemaan räätälöidyistä alakohtaisista toimenpiteistä, jotka liittyvät ikääntyviin työntekijöihin yleisesti ja ikätietoiseen henkilöstöpolitiikkaan erityisesti;

18.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään taloudellisia ja sosiaalisia kannustimia, joilla lisätään työntekijöiden halukkuutta jatkaa työskentelyä vapaaehtoisesti myös virallisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen;

19.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivista politiikkaa vaarattomien työolojen edellytysten parantamiseksi, jotta voidaan vähentää tiettyjen ammattien riskiä ja välttää se, että suuri osa työntekijöistä jää varhaiseläkkeelle;

20.   palauttaa mieliin, että aktiivisuutta lisäävää maahanmuuttopolitiikkaa, jossa otetaan huomioon erityisesti työiässä olevat mahdolliset maahanmuuttajat ja tarjotaan nopeaa maahanmuuttoa korkeasti koulutetuille hakijoille, olisi täydennettävä maahanmuuttajien paremmalla integroinnilla työmarkkinoille ja koko yhteiskuntaan; korostaa, että maahanmuuton lisäämiseen pyrkivät tehostetut toimet voivat johtaa aivovuotoon alkuperämaista, mikä voi vaikuttaa kielteisesti näiden maiden talouden ja yhteiskunnan kehittymiseen ja laukaista hallitsemattomien muuttoliikkeiden uusia aaltoja;

21.   toteaa, että taitotiedon hukkakäyttö (”brain waste”) voi myös olla tärkeä kysymys sekä koko kansantalouden että yksittäisten henkilöiden osalta, jos päteviä maahanmuuttajia otetaan tekemään täyttämään vähemmän koulutusta vaativia töitä; korostaa, että maahanmuuttajien on voitava hyötyä eläkejärjestelmiin antamastaan panoksesta;

22.   kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toisessa jäsenvaltiossa asuvat ja työskentelevät EU:n kansalaiset eivät menetä sosiaalisia oikeuksiaan osittain tai kokonaan;

23.   katsoo, että maahanmuuton pitkäaikaiset vaikutukset väestön ikääntymiseen ovat epävarmoja, koska ne riippuvat muuttovirtojen käyttäytymisestä, perheiden yhdistämisestä ja maahanmuuttajien syntyvyydestä; katsoo, että maahanmuutto voi johtaa sosiaaliturvajärjestelmien tasapainon parantumiseen, jos maahanmuuttajat ovat laillisessa työsuhteessa ja siten osallistuvat niiden rahoittamiseen;

Eläkkeet

24.   kiinnittää huomiota kaikkien työllistymisen ja työehtojen suhteen heikossa asemassa olevien ryhmien syrjintään työmarkkinoilla, erityisesti kun on kyse työpaikoista, joissa sosiaaliturvamaksut eivät ole pakollisia, koska tämä alentaa näiden ryhmien työllisyysastetta ja palkkoja ja vähentää siten niiden mahdollisuuksia hankkia kunnolliset eläkkeet; painottaa tarvetta tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille, millä varmistetaan korkeampi työllisyysaste, yhtäläinen palkkaus ja riittävät eläkeoikeudet;

25.   myöntää, että julkiset eläkejärjestelmät tukevat yhteiskunnallista solidaarisuutta ja ovat jäsenvaltioiden vastuulla ja että näiden järjestelmien turvaaminen tulisi asettaa poliittiseksi prioriteetiksi; katsoo, että valtion rahoittamille eläkkeille tarjolla olevien vaihtoehtojen, kuten lisäeläkejärjestelmien, tehokkaampi hyödyntäminen voi olla toteuttamiskelpoinen vaihtoehto; huomauttaa, että yksityisiin eläkkeisiin voitaisiin sisällyttää työnantajien tai muiden kollektiivisten järjestöjen ja yhdistysten tarjoamia ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä ja henkilökohtaisiin säästöihin tukeutuvia malleja; korostaa, että yksityisten eläkkeiden tarjonta lisäisi yksityisiä eläkerahastoja koskevan aiheellisen sääntelyn tarvetta, tällaisten eläkkeiden siirrettävyyttä ja näiden vaihtoehtojen edistämistä ja jatkuvaa uudenaikaistamista (joustavuus mukaan luettuna); katsoo tässä yhteydessä, että olisi otettava huomioon vaara siitä, että nykyisessä julkisessa eläkejärjestelmässä naiset voivat menettää vakuutusturvaa, jos tämä järjestelmä korvataan yksityisillä säännöksillä, mutta katsoo, että tätä vaaraa voidaan vähentää myöntämällä eläkeoikeuksia, äitiyslomaa, vanhempainlomaa ja vapaata työstä henkilökohtaisista syistä;

26.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan vakavasti huomioon tarpeen muotoilla uudelleen perinteiset eläkejärjestelmät, jotka perustuvat järjestelmälliseen riskinarviointiin ja tyypillisen peruselinkaaren olettamukseen, ja mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmää eläkejärjestelmän uudistusten mukaisesti, sillä tyypillinen peruselinkaari muuttuu nopeasti ja pirstoutuneista työhistorioista tulee yhä yleisempiä; uskoo, että tämä voi johtaa uuteen yhteiskunnalliseen riskiin aiempaa suuremmasta ennakoimattomuudesta monien henkilöiden ja erityisesti heikossa asemassa olevien ryhmien, muun muassa maahanmuuttajien, heikon ammattitaidon omaavien työntekijöiden, yksinhuoltajien ja muita hoitovelvollisuuksia omaavien henkilöiden osalta; korostaa, että tämä voi johtaa varhaiseen työmarkkinoilta pois jäämiseen tai rajoitettuun työmarkkinoihin osallistumiseen; toteaa, että joustavien työmarkkinoiden saavuttaminen edellyttää myös eläkejärjestelmän uudistamista;

27.   tähdentää, että kestävän eläkejärjestelmän on tarpeellista mukautua väestön ja talouden asettamiin haasteisiin ja korostaa, että kolmen pilarin järjestelmä on tasapuolinen vaihtoehto edellyttäen, että se on laajalti käytettävissä; ehdottaa, että lakisääteisiä eläkejärjestelyjä (ensimmäinen pilari) tuetaan kollektiivisesti rahoitetuilla työeläkejärjestelmillä (toinen pilari) ja yksilöllisillä kolmannen pilarin mukaisilla täydentävillä tuotteilla; korostaa sellaisten eläkejärjestelmien arvoa, jotka yhdistävät yhteisvastuun ja usein korkeat tuotot, jotka johtuvat mittavista, pitkäaikaisista ja kohtuullisista mutta kannattavista sijoitusstrategioista; pyytää komissiota laatimaan yleiseurooppalaisia eläketuotteita koskevan asianmukaisen ja toteutettavissa olevan sääntö- ja valvontakehyksen; painottaa, että työeläkkeille ja kolmannen pilarin eläkkeille luotavat sisämarkkinat antaisivat kansalaisille mahdollisuuden siirrettäviin työeläkejärjestelyihin, edistäisivät kilpailua ja vähentäisivät eläkesäästämisen kustannuksia;

28.   panee merkille, että lähinnä naiset huolehtivat lapsista sekä iäkkäistä, sairaista tai vammaisista perheenjäsenistä vapaaehtoisesti tai pakosta kulttuuriasenteiden ja sosiaalinormien painostuksesta tai lastenhoitopalvelujen ja muiden hoitorakenteiden (pitkäaikaishoidon rakenteiden) huonon laadun tai olemattomuuden vuoksi ja että heidän työurassaan on siten enemmän keskeytyksiä; korostaa tarvetta korvata tämä tilanne naisille ja heidän uralleen ja tarvetta antaa heille todellinen valinnan vapaus lastensaannissa sekä hoitovelvollisuuksien suhteen ilman taloudellisen tilanteen tai urakehityksen heikkenemisen pelkoa; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden toimet tämän tilanteen estämiseksi ja korjaamiseksi esimerkiksi ottamalla lakisääteisissä eläkevakuutuksissa huomioon lasten ja perheenjäsenten hoitoon käytetyn ajan;

29.   kehottaa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja naisjärjestöjen edustajia kiinnittämään jatkuvasti huomiota eläkejärjestelmien uudistamisesta mahdollisesti tai tosiasiallisesti naisten ja miesten tasa-arvoon aiheutuviin vaikutuksiin ja valvomaan, että asia korjataan tasa-arvon varmistamiseksi;

30.   pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot ryhtyvät kiireellisiin toimiin työeläkejärjestelmään liittyvän suoran syrjinnän kieltämiseksi, mukaan lukien sukupuoleen liittyvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttö etuuksien ja maksujen perustana;

31.   palauttaa mieliin 21. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman itsenäisten ammatinharjoittajien avustavien aviopuolisoiden tilanteesta (5), jossa vaadittiin muun muassa varmistamaan, että avustavien puolisoiden on pakollista saada henkilökohtaista vakuutusturvaa ja kuulua jonkin eläkejärjestelmän piiriin;

32.   palauttaa mieliin naisten asemasta EU:n maaseutualueilla 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman (6), jossa jälleen kerran kehotettiin komissiota antamaan vuoden 2008 loppuun mennessä ehdotus miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella 11. joulukuuta 1986 annetun direktiivin 86/613/ETY (7) muuttamiseksi siten, että maatalousyrityksissä avustaville naisille tarjotaan riippumattomat sosiaali- ja eläkeoikeudet;

33.   palauttaa mieliin rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman (8), ja tähdentää, että on tärkeää kehittää avoimet ja joustavat eurooppalaiset sosiaaliturva- ja eläkemarkkinat poistamalla verotuksellisia sekä eläkeoikeuksien jäsenvaltiosta toiseen siirrettävyyteen liittyviä esteitä; on sitä mieltä, että eläkkeiden sisämarkkinoiden luominen edellyttää eurooppalaista sääntelykehystä eläketuotteille;

34.   kehottaa komissiota tarkistamaan Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tietojen perusteella pikaisesti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3. kesäkuuta 2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/41/EY (9), jotta ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille ominainen kestävä vakavaraisuusjärjestely voidaan toteuttaa, ja toteuttamaan perinpohjaisen vaikutusten arvioinnin tutkimalla tasapuolisuuskysymyksiä, jotka liittyvät laskennallisiin eroihin ja taustaoletuksiin, joiden perusteella vastuita mitataan; korostaa, että tällainen järjestely voisi perustua siihen, että jotkin niistä näkökohdista, jotka on esitetty 26. helmikuuta 2008 päivätyssä komission muutetussa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (KOM(2008)0119), ulotettaisiin koskemaan eläkerahastoja, missä yhteydessä otettaisiin huomioon kyseisten laitosten erityispiirteet, joita ovat esimerkiksi niiden tarjoa-mat tyypillisesti pitkäkestoiset eläkejärjestelyt, ja eläkerahastojen tarjoaman vakuusturva- tai vakuusmuoto; katsoo, että tällainen erityinen vakavaraisuusjärjestely tukisi taloudellista vakautta ja estäisi lainsäädännöllisen keinottelun;

35.   palauttaa mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on asettunut vastustamaan rajat ylittävien eläkemaksujen verovapauden esteitä; korostaa, että verohelpotus on paras tapa kannustaa pitkäaikaista säästämistä ja että yhdenmukaistamista saatetaan tarvita lisää eläkejärjestelmiin maksettavien rajat ylittävien eläkemaksujen kaikkien esteiden poistamiseksi;

36.   panee merkille nykyisen suuntauksen, jonka mukaisesti siirrytään etuuksien mukaan määritellystä eläkejärjestelmästä kohti maksuosuuksien mukaan määriteltyä eläkejärjestelmää ja on huolestunut työnantajan maksuosuuksien havaitusta laskusta tämän trendin myötä; tähdentää, että on tarpeen vahvistaa työntekijöiden osallistumista ja maksutasoa nykyisissä eläkejärjestelmissä, jotta varmistetaan yksityishenkilöiden riittävät eläketulot, ja korostaa, että työnantajien on edelleen tarpeen maksaa riittäviä maksuja erityisesti maksuosuuksien mukaan määritellyissä eläkejärjestelmissä; on huolestunut siitä, että suunniteltu työntekijöiden etuuksia koskevan kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IAS) 19:n tarkistaminen ja esimerkiksi niin sanotun putkilähestymistavan soveltamisen lopettaminen voisi tuoda mukanaan eläkejärjestelmää koskevia huomattavia muutoksia, joita on tarpeen arvioida huolellisesti erityisesti maksuosuuksien mukaan määriteltyjen eläkejärjestelmien houkuttelevuutta koskevien mahdollisten kielteisten vaikutusten kannalta;

37.   toteaa, että vammaisten kohtuullisten elinolojen turvaamiseksi ja ”tukiloukun” välttämiseksi vammaisuudesta aiheutuvat ylimääräiset elinkustannukset on tarpeen korvata ja tähän on kohdistetusti käytettävä eläkejärjestelmää ja sosiaalisen integraation poliittisia toimenpiteitä;

Kestävä talous

38.   korostaa jäsenvaltioiden tarvetta säilyttää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien rahoituksen asianmukaiset tasot sekä tarvetta löytää vaihtoehtoiset ja vankat veropohjat globalisaation aiheuttamassa kasvavassa kilpailussa; korostaa työn verotuksesta riippuvuuden vähentämisen merkitystä jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyvyn lisäämiseksi ja työhoukutusten tarjoamiseksi; myöntää ongelmat, joita pääomaverotuksen osuuden lisääminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon pienempi pääomaveron peruste ja pääoman suurempi liikkuvuus; ehdottaa, että harkittaisiin siirtymistä uusiin verotustapoihin ja/tai muihin vaihtoehtoihin sosiaalimenojen taloudellisen kestävyyden parantamiseksi, mikä vähentäisi pienipalkkaisten ihmisten verotaakkaa; katsoo edelleen, että sosiaaliturvan työnantajamaksut ovat investointi, koska ne lisäävät tuottavuutta, mikä on yksi syy siihen, että maat, joissa sosiaalimenot ovat suurimmat, ovat myös kaikkein kilpailukykyisimpiä;

39.   korostaa, että jäsenvaltioiden on keskityttävä vakaus- ja kasvusopimuksen keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin ja varmistettava kestävä julkinen rahoitus ikääntyvän väestön aiheuttamien lisääntyvien paineiden kohtaamiseksi; panee merkille, että Brdossa 5. huhtikuuta 2008 pidetyssä epävirallisessa talous- ja finanssiasioiden neuvostossa sovittiin, että sosiaalimenoihin kohdistuvaa huomiota olisi siirrettävä menojen suuruusluokasta saavutuksiin ja tuloksiin; suosittelee, että neuvosto pohtii vakaus- ja kasvusopimusta koskevia lisäparannuksia sallimalla esimerkiksi sen, että pitkälle aikavälille kohdistuvat investoinnit kirjataan entistä pidemmälle ajanjaksolle;

40.   korostaa, että jäsenvaltioiden olisi suunniteltava rahoituspolitiikkansa kestävästi jakamalla verotaakka kattavasti ja oikeudenmukaisesti työntekijöiden, kuluttajien, yritysten, pääomatulojen ja sukupolvien kesken;

41.   katsoo, että ammatillisten eläkejärjestelmien maksukykyisyys ja suoja erityisesti yrityskauppojen tai muiden omistuksessa tai johdossa tapahtuvien merkittävien muutosten yhteydessä olisi pyrittävä turvaamaan sääntelyllä;

42.   kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään vuotuisiin talousarvioihinsa rahaston, josta maksetaan tulevat eläkkeet;

43.   pitää välttämättömänä harkita asteittaista siirtymistä jakojärjestelmistä rahastoiviin järjestelmiin;

Terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito

44.   on vakuuttunut, että terveydentilan parantamiseen tähtäävät toimet merkitsevät investointitarvetta, jonka avulla voidaan vähentää väestön ikääntymisestä aiheutuvia kustannuksia ja tervehdyttää julkista taloutta; painottaa Euroopan unionin kaikkien terveydenhoitojärjestelmien arvojen ja periaatteiden säilyttämisen merkitystä; katsoo, että näihin kuuluvat yleiskattavuus, solidaarinen rahoitus, tasapuolinen saatavuus ja korkeatasoisen terveydenhoidon tarjonta, pitäen kuitenkin mielessä, että vähäiset varat on käytettävä järkevästi; korostaa, että terveyspalvelujen laatua ja taloudellista tehokkuutta voidaan nostaa parantamalla niiden organisointia ja palvelujen tarjoamista toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

45.   ottaen huomioon terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon näkyvissä olevat kasvavat kustannukset katsoo, että jäsenvaltioiden olisi mietittävä hoitojen rahoitusta ja otettava huomioon vähemmän ammattitaitoisen hoidon mahdollinen käyttäminen, kun perheiden koko pienenee ja naisten osallistuminen työmarkkinoille kasvaa ja pitkäaikaishoidon lisääntyminen voi olla arvioitua suurempaa;

46.   pitää välttämättömänä, että etusijalle olisi asetettava henkilöt, jotka tarvitsevat kallista tai pitkäaikaista terveydenhoitoa, sekä henkilöt ja ryhmät, joilla on erityisiä integroitumisongelmia, kuten etniset vähemmistöt ja matalapalkkaiset työntekijät; lisäksi etusijalle olisi asetettava kroonisista sairauksista kärsivien ihmisten hoito sekä fyysisesti tai psyykkisesti vammaisten tai vanhusten kuntouttamisen, sosiaalisen integroinnin ja tukemisen avointen rakenteiden kehittäminen, jotta voidaan välttää ihmisten laitostuminen ja luoda rakenteita itsenäistä elämää varten;

47.   panee merkille, että terveydenhuollon julkinen rahoitus suojaa osaltaan rahoitusriskeiltä henkilökohtaisesta sairausriskistä riippumatta ja parantaa siten tasa-arvoa ja sosiaaliturvaa siinä missä yksityiseen järjestelmään sitä vastoin kuuluu rajoitettu tai olematon riskien jakaminen ja ne yleensä liittävät maksut sairausriskiin ja maksukykyyn, samalla kun taataan sen kestävä rahoitus demografisista muutoksista riippumatta;

48.   tunnustaa julkisen rahoituksen merkityksen solidaarisuustavoitteeseen pyrittäessä sekä terveyden-hoidon rahoituksen julkisen ja yksityisen osuuden suuren vaihtelun jäsenvaltioissa; suosittelee, että komissio suorittaa tutkimuksen, jossa tarkastellaan solidaarisuustavoitetta vastaavan julkisen rahoituksen tasoa ja/tai laajuutta sekä koko järjestelmän että yksittäisten palvelualojen osalta;

49.   myöntää, että terveydenhoidon rahoituksen alalla yhä enemmän suosiota saavuttavat markkinapohjaiset ratkaisut ja yksityistäminen muodostavat patenttilääkkeen, jolla torjutaan kustannusten räjähdysmäistä kasvua, tehottomuutta ja hoidon laatuun liittyviä ongelmia erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; myöntää, että on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että sosiaalisten sairasvakuutusjärjestelmien käytännön yksityistäminen, voiton tavoittelu ja rahoittavien tahojen keskinäinen kilpailu tavallisesti tekevät terveyden-hoitojärjestelmien hallinnoinnista kalliimpaa ja niiden edut kustannusten hallinnan, tehokkuuden ja hoidon laadun kannalta ovat kyseenalaisia; suosittelee siksi, että yhden maksajan mallia noudattavat jäsenvaltiot pitäytyvät tässä mallissa;

50.   panee merkille, että pääasiallisesti työllisyyteen perustuvilla sosiaaliturvamaksuilla rahoitetut terveydenhuoltojärjestelmät voivat hyötyä tuloperustan laajentamisesta ansioista riippumattomiin tuloihin;

51.   toteaa, että koska palveluja on voitava tarjota vapaasti ja koska sairasvakuutuksen nauttijalla on oikeus valita haluamansa lääkäri tai hoitolaitos, jäsenvaltiot eivät voi kieltäytyä korvaamasta kansalaisilleen ulkomailla saatua hoitoa, mutta jäsenvaltiot voivat asettaa (kiinteitä) erityisiä enimmäismääriä aiheutuville kuluille eivätkä jäsenvaltiot ole velvollisia korvaamaan hoitoa, jota niiden kansalaisille ei olisi annettu kotimaassa;

52.   kehottaa jäsenvaltioita välttämään puhtaasti taloudellista lähestymistapaa, kun ne hyväksyvät uudistuspolitiikkoja, joilla pyritään muokkaamaan niiden kansallisen terveydenhoitojärjestelmän perustan muodostavaa oikeudellista kehystä;

53.   on täysin vakuuttunut siitä, että kaikkien uudistusten lähtökohtana olisi oltava nykyisen terveyden-hoidon (rahoituksen) järjestelmän huolellinen analyysi, jossa yksilöidään heikkoudet ja ongelma-alueet ja pyritään ymmärtämään taustatekijöitä, jotka voivat edistää tai haitata onnistunutta uudistusta; odottaa, että jäsenvaltiot ovat täysin tietoisia terveydenhoidon alan uudistusten huomattavasta vaikutuksesta niiden terveydenhoitojärjestelmien toimintaan, kapasiteettiin ja tehokkuuteen, sekä vaaroista, joita riittämättömästi tai puutteellisesti valmistellut uudistamistoimenpiteet voivat aiheuttaa terveydenhoitopalvelujen laadulle ja saatavuudelle, kansalaisten terveydentilalle ja siten näiden työllistymismahdollisuuksille;

54.   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kaikkia terveydenhoidon rahoittamisen toimintoja ja politiikkoja eikä keskittymään pelkästään maksumekanismeihin; on vakuuttunut siitä, että terveydenhoitopalvelujen kustannuksista perittävien työperusteisten maksujen tason nostaminen tai potilaiden yksityisen maksuosuuden nostaminen ovat väärää politiikkaa ja voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin, koska ne rajoittavat pienituloisten kansalaisten mahdollisuuksia kaikkien terveydenhoitopalvelujen käyttöön tavalla, jota on mahdotonta hyväksyä;

55.   on vakuuttunut siitä, että pienituloisten kansalaisten mahdollisuutta käyttää korkeatasoisia terveyden-hoitopalveluja olisi pidettävä selkeänä painopisteenä, että se on hyvin tiiviissä yhteydessä solidaarisuuden ja yhtäläisten oikeuksien eurooppalaisiin arvoihin ja että se muodostaa edellytyksen Lissabonin täystyöllisyyden tavoitteen menestyksekkäälle saavuttamiselle;

56.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon näkökohdat, jotka liittyvät siihen, että kaikilla unionin kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin terveydenhoitopalveluihin, sekä sisällyttämään kansalaisten taloudellisen syrjimättömyyden edellyttämät takeet syrjinnän vastaisen yhteisön lainsäädännön uudistamiseen tai mahdollisiin uusiin säädöksiin, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää terveydenhoitopalveluja;

57.   suosittelee, että jäsenvaltiot lisäävät terveydenhoitojärjestelmiensä tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta vähentämällä asiasta vastaavien elinten määrää tai jopa luomalla yhtenäisen kansallisen keskuselimen, joka mahdollistaa strategisen ohjauksen ja koordinoinnin koko terveydenhoitojärjestelmässä;

*

* *

58.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, työllisyysvaliokunnalle, sosiaalisen suojelun komitealle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  Asia C-262/88, Kok. 1990, s. I-1889.

(2)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 401.

(3)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 463.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0066.

(5)  EYVL C 85, 17.3.1997, s. 186.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0094.

(7)  EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.

(8)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(9)  EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/44

---

EU ja matkustajarekisteritiedot

P6_TA(2008)0561

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin käytöstä lainvalvontatarkoituksiin

(2010/C 16 E/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ilmoituksen, jonka se antoi 21. lokakuuta 2008 käydyssä keskustelussa suullisen kysymyksen (B6-0476/2008), joka koski ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin (PNR) käytöstä lainvalvontatarkoituksiin (KOM(2007)0654), pohjalta,

—	ottaa huomioon käynnissä olevat mainittua ehdotusta koskevat keskustelut neuvostossa ministeritasolla ja työryhmien tasolla,

—	ottaa huomioon Euroopan perusoikeusviraston, Euroopan tietosuojavaltuutetun, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän esittämät lausunnot,

—	ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa (1) EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisterisopimuksesta (2), EU:n ja Kanadan matkustajarekisterisopimuksesta (3) ja EU:n ja Australian matkustajarekisterisopimuksesta (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sitovat tietosuojaperiaatteet määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 52 artiklassa, EY:n perustamissopimuksen 286 artiklassa, yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 108 (yleissopimus 108) 5 artiklassa sekä toissijaisella tasolla yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (5) ja ehdotuksessa rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamista koskevaksi neuvoston puitepäätökseksi,

B.	ottaa huomioon, että kaiken uuden EU:n lainsäädännön olisi noudatettava suhteellisuus-ja toissijaisuusperiaatteita sellaisina kuin ne on määritelty EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa ja pöytäkirjassa 30,

Menettelyä koskevat näkökohdat

1.   tunnustaa, että Euroopan tasolla ja kansainvälisesti tarvitaan vahvempaa yhteistyötä terrorismin ja vakavien rikosten torjunnassa; tunnustaa, että tiedon kerääminen ja käsittely voi olla arvokas väline lainvalvontatarkoituksiin;

2.   katsoo, että lainvalvontaviranomaisten pitäisi saada käyttöönsä kaikki välineet, joita ne tarvitsevat tehtäviensä asianmukaiseen suorittamiseen tietojen käyttäminen mukaan lukien; korostaa kuitenkin, että koska tällaisilla toimenpiteillä on huomattavia vaikutuksia Euroopan kansalaisten yksityiselämään, niiden oikeutus on perusteltava uskottavasti, mitä tulee niiden tarpeellisuuteen, suhteellisuuteen ja käyttökelpoisuuteen niille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja korostaa, että on otettava käyttöön yksityisyyden suojan ja oikeussuojan tehokas valvonta; katsoo tämän olevan edellytys tarvittavan poliittisen legitimiteetin aikaansaamiseksi toimenpiteelle, jota kansalaiset saattavat pitää asiattomana puuttumisena heidän yksityiselämäänsä;

3.   pahoittelee, että komission ehdotuksen sanamuoto ja perustelut jättivät niin paljon oikeudellista epävarmuutta yhteensopivuudesta Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa ja että sen oikeusperusta herätti kysymyksiä parlamentin sopivasta roolista lainsäädäntöprosessissa; toteaa, että samat ehdotuksen oikeusvarmuuden puutetta koskevat huolenaiheet

—	esitetään Euroopan perusoikeusviraston, Euroopan tietosuojavaltuutetun, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän lausunnoissa

—	edellyttävät sitä, että neuvosto tarkastelee uudestaan kyseistä alaa koskevan, tulevan EU:n aloitteen mahdollista laajuutta ja vaikutusalaa ja sisällyttää huomattavan määrän lisätietoja edellä mainitut lausunnot mukaan lukien;

4.   katsoo, että mainituissa olosuhteissa parlamentin on pidätyttävä antamasta virallista näkemystään, jota siltä pyydetään virallisesti kuulemismenettelyn puitteissa, siihen asti, kunnes tässä päätöslauselmassa esille otettuja huolenaiheita on käsitelty asianmukaisesti ja sille on annettu tarvittavat vähimmäistiedot;

5.   pitää kiinni voimakkaista varauksistaan sen suhteen, miten tarpeellinen ja lisäarvoa tuova ehdotus EU:n matkustajarekisterijärjestelmän perustamiseksi on, sekä siihen sisältyvien turvatakeiden suhteen, komission ja neuvoston tähän mennessä suullisesti ja kirjallisesti antamista selityksistä ja selvityksistä huolimatta; toteaa lisäksi, että moniin parlamentin, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän, poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän, Euroopan tietosuojavaltuutetun ja Euroopan perusoikeusviraston esittämiin kysymyksiin ei ole vastattu tyydyttävästi;

6.   yhtyy perusoikeusviraston kantaan, jonka mukaan yksinomaan kaupallisten tietokantojen saatavuus ei automaattisesti oikeuta niiden käyttöön lainvalvontatarkoituksissa; lisäksi samat tai jopa paremmat tulokset voidaan saavuttaa lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön parantamisen avulla;

7.   kehottaa neuvostoa, mikäli neuvosto aikoo jatkaa komission tekstin tutkimista, ottamaan huomioon tähän päätöslauselmaan sisältyvät suositukset ja perustelemaan asianmukaisesti pakottavat sosiaaliset tarpeet, joiden vuoksi nämä uudet EU:n toimet ovat ”välttämättömiä” Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 8 artiklan perusteella; pitää edellä mainittuja seikkoja vähimmäisedellytyksinä sille, että EU:n matkustajarekisterijärjestelmän perustamista voidaan tukea; on valmis osallistumaan kyseiseen työhön kaikilla tasoilla;

8.   toistaa vaatimuksensa, jotka koskevat matkustajatietorekisterin aseman selventämistä suhteessa muihin toimiin, joista voidaan mainita liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/82/EY (6), ehdotettu maahantulo-maastapoistumisjärjestelmä, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, biometriset passit ja viisumit, Schengenin tietojärjestelmä, viisumitietojärjestelmä, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2320/2002 (7) ja kansalliset rajavalvontajärjestelmät; panee pahoitellen merkille, että joidenkin edellä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpano on merkittävästi viivästynyt, ja katsoo, että nykyisten EU:n ja Schengenin järjestelmän turvallisuusyhteistyömekanismien ja välineiden, joiden tarkoituksena on lentoturvallisuuden, ulkorajojen suojelun ja terrorismin torjunnan varmistaminen, kattava ja järjestelmällinen arviointi voisi auttaa arvioimaan ehdotetun EU:n matkustajarekisterin lisäarvoa;

9.   muistuttaa, että keskustelu ehdotuksen sopivasta oikeusperustasta on yhä kesken, ja toistaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklan mukaan poliisi- ja oikeusviranomaisten yhteistyön puitteissa lainsäädäntötoimenpiteisiin pitäisi liittyä tarvittavia yhteisön tukitoimenpiteitä, jotka on hyväksyttävä parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelyssä kaikissa ensimmäiseen pilariin kuuluvissa asioissa ja varsinkin määriteltäessä niiden velvoitteiden soveltamisala, jotka taloudellisten toimijoiden on täytettävä (8);

10.   muistuttaa, että Luxemburgissa toimiva Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jo kyseenalaistanut EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisterisopimuksen sen väärän oikeusperustan vuoksi; vaatii näin ollen komissiota selvittämään tarkasti, mikä oikeusperusta on sopiva;

11.   katsoo, että kansallisten parlamenttien on osallistuttava täysimääräisesti lainsäädäntöprosessiin määriteltäessä uutta lainsäädäntöehdotusta, koska ehdotuksella on vaikutuksia sekä kansalaisiin että jäsenvaltioiden kansalliseen oikeusjärjestykseen;

12.   korostaa, että mahdollisen tulevan lainsäädännön, jolla perustetaan EU:n matkustajarekisteri uusiksi puitteiksi EU:ssa tehtävälle poliisiyhteistyölle, pitäisi sisältää säännöksiä, jotka koskevat täytäntöönpanon, soveltamisen, hyödyllisyyden ja turvatakeiden rikkomisen määräaikaisarviointia; katsoo, että kansallisia parlamentteja, Euroopan tietosuojavaltuutettua, 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää ja Euroopan perusoikeusvirastoa pitäisi kehottaa osallistumaan sekä tarkistamiseen että arviointiin; katsoo näin ollen, että tähän uuteen lainsäädäntöön olisi sisällytettävä tarkistuslauseke;

13.   korostaa tässä yhteydessä, että kullakin jäsenvaltiolla on alustava vastuu näiden matkustajarekisteritietojen keräämisestä ja niihin liittyvistä tietosuojasäännöistä; korostaa, että suojatoimet ovat pakollisia, kun näitä matkustajarekisteritietoja toimitetaan, vaihdetaan ja siirretään muille jäsenvaltioille tai niiden kesken; katsoo tästä syystä, että jäsenvaltioiden välillä vaihdettujen matkustajarekisteritietojen saanti pitäisi rajoittaa tiukasti niihin viranomaisiin, jotka toimivat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla; katsoo, että muille lainvalvontaviranomaisille voidaan antaa lupa saada tietoja tuomioistuimen hyväksynnällä;

Toissijaisuusperiaate

14.   toteaa huolestuneena, että yhteisön toimien tarvetta ei vielä ole riittävästi osoitettu; asettaa tässä yhteydessä kyseenalaiseksi komission väitteen, jonka mukaan ehdotuksen tarkoituksena on kansallisten järjestelmien yhdenmukaistaminen, koska vain harvoilla jäsenvaltioilla on käytössään matkustajarekisterin käyttöä koskeva järjestelmä lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa varten tai muihin tarkoituksiin, tai mainittuja järjestelmiä koskevia suunnitelmia; katsoo näin ollen, että komission ehdotus ei yhdenmukaista kansallisia järjestelmiä (koska niitä ei ole olemassa) ja että sen sijaan se vain asettaa jäsenvaltioille velvoitteen ottaa käyttöön mainittu järjestelmä;

15.   panee merkille, että komissio ehdottaa ”hajautettua” järjestelmää, mikä tarkoittaa sitä, että eurooppalainen lisäarvo on entistäkin kyseenalaisempi;

Suhteellisuusperiaate

16.   palauttaa mieliin, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklassa edellytetään, että henkilötietojen suojaoikeuden laaja rikkominen on oikeutettua ja perusteltu pakottavalla yhteiskunnallisella tarpeella, sallittu laissa ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään sekä välttämätöntä ja oikeutettuja demokraattisessa yhteiskunnassa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että suunnitellun poliisiyhteistyön tarkoitusta ei rajata esimerkiksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan;

17.   pitää huolestuttavana sitä, että ehdotus todellisuudessa antaa lainvalvontaviranomaisille pääsyn kaikkiin tietoihin ilman tuomioistuimen antamaa lupaa; katsoo, että komissio ei osoita uusien lainvalvontavaltuuksien tarvetta eikä sitä, että mainittua tavoitetta ei voida saavuttaa vähemmän kauaskantoisilla toimilla; moittii sitä, että komissio ei anna mitään tietoja siitä, millä perusteella nykyiset lainsäädännön täytäntöönpanon valvontavaltuudet ovat puutteellisia, tai koska ja missä tapauksissa viranomaiset ovat olleet vailla tarvitsemiaan valtuuksia; pyytää jäljempänä mainittujen voimassa olevien toimien tarkistamista ennen EU:n matkustajarekisterijärjestelmän edelleen kehittämistä;

18.   panee merkille komission väitteen, jonka mukaan ”EU on voinut arvioida PNR-tietojen arvoa ja hyödyntää niiden mahdollisuuksia lainvalvonnassa”, mutta korostaa, että tähän saakka ei ole esitetty mitään todisteita mainitun väitteen perusteiksi, sillä

—

kaikki Yhdysvaltojen viranomaisten ilmoittamat tiedot ovat sattumanvaraisia eivätkä Yhdysvaltojen viranomaiset ole koskaan pystyneet todistamaan kiistattomasti, että matkustajarekisteritietojen massiivinen ja järjestelmällinen käyttäminen on välttämätöntä terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjunnassa

—	Yhdysvaltojen ja EU:n välistä matkustajarekisterisopimusta on tarkistettu vain yhden kerran, ja silloinkin arvioitiin sopimuksen täytäntöönpanoa, ei sen tuloksia

—

Ison-Britannian matkustajarekisteritietojärjestelmän alustavassa arvioinnissa viitataan sellaisiin muihin lainvalvontatarkoituksiin kuin terrorismin vastaisiin toimiin, jotka eivät kuulu komission ehdotuksen soveltamisalaan, ja matkustajarekisteritietojen käyttöön tapauskohtaisesti tuomioistuimen luvan perusteella käynnistetyissä aiheellisissa tutkimuksissa; arvioinnin mukaan toistaiseksi ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että matkustajarekisteritietojen massiivisesta keräämisestä olisi mitään hyötyä terrorismin vastaisissa toimissa;

Käyttötarkoituksen rajaaminen

19.   korostaa, että käyttötarkoitusten rajoittamisen periaate on yksi tietosuojan perusperiaatteita; ottaa erityisesti huomioon, että yleissopimuksen 108 mukaan henkilötietojen on oltava ”määriteltyihin ja laillisiin tarkoituksiin talletettuja eikä niitä saa käyttää tavalla, joka on ristiriidassa mainittujen tarkoitusten kanssa” (5 artiklan b alakohta); ottaa lisäksi huomioon, että poikkeukset tästä periaatteesta sallitaan vain, jos niistä on säädetty laissa ja jos ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa ”rikosten ehkäisemiseksi” (9 artikla); ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa, että kyseisten poikkeusten on oltava oikeasuhteisia, täsmällisiä ja ennakoitavia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

20.   pitää valitettavana käyttötarkoituksen täsmällisen rajaamisen puuttumista, mikä varmistaa rajoittavien toimien toteuttamisen, ja katsoo, että mainittu suojatoimenpide on erityisen tärkeää salaisten seurantatoimien yhteydessä siitä syystä, että mielivaltaisuuden riski on suuri mainituissa olosuhteissa; katsoo, että koska ilmoitetut tarkoitukset ja määritelmät ovat epätarkkoja ja rajaamattomia, ne pitäisi yksilöidä täsmällisesti, jotta vältetään, että EU:n matkustajarekisteritietojärjestelmä voisi joutua oikeustoimien kohteeksi;

21.   toistaa, että matkustajarekisteritiedot voivat olla lisätodisteita tunnettuja terroristiepäiltyjä ja heidän kumppaneitaan koskevissa erityisissä tutkimuksissa; ottaa kuitenkin huomioon, ettei vielä ole todistettu, että matkustajarekisteritiedot ovat hyödyllisiä laajamittaisissa automaattisissa hauissa, jotka perustuvat riskikriteereihin tai käyttäytymismalleihin (ts. profilointiin tai tiedon louhintaan) potentiaalisten terroristien etsinnässä (9);

22.   korostaa lisäksi, että EU:n tietosuojasäännöt rajoittavat henkilötietoihin perustuvan profiloinnin soveltamista (EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimus); on näin ollen Euroopan perusoikeusviraston kanssa samaa mieltä siitä, että matkustajarekisteritietoihin perustuvan profiloinnin pitäisi olla ainoastaan tiedustelutietoihin pohjautuvaa sekä yksittäistapauksiin ja tosiasiallisiin parametreihin perustuvaa;

23.   palauttaa mieliin huolensa toimista, joissa käsitellään matkustajarekisteritietojen mielivaltaista käyttöä profilointiin ja riskienarviointiparametrien määrittelyyn; muistuttaa, että kaikenlainen rotuun, kansallisuuteen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen, ikään tai terveydentilaan perustuva profilointi pitäisi nimenomaisesti kieltää, koska se on perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa määritellyn syrjinnän kieltämisen vastaista;

24.   muistuttaa, että jos ehdotuksen soveltamisalaa laajennetaan, komission ja neuvoston on selvennettävä yksityiskohtaisesti jokainen matkustajarekisteritietojen ilmoitettu käyttötarkoitus ja ilmoitettava, miksi nykyiset lainvalvontavaltuudet eivät ole riittävät; katsoo, että jokaisen erityisen käyttötarkoituksen yhteydessä on osoitettava asianmukainen oikeusperusta;

Henkilötietojen suojaaminen

25.   korostaa, että mahdollisen PNR-järjestelmän ehdottomana ennakkoehtona on EU:n kolmanteen pilariin sisältyvä riittävä ja asianmukainen tietosuojakehys sekä erityiset PNR-tietojen siirtoa ja käyttöä koskevat erityiset säännöt, jotka eivät sisälly ensimmäiseen ja toiseen pilariin perustuvaan EU:n tietosuojakehykseen; korostaa tarvetta määritellä selkeästi, mitä tietosuojasääntöjä sovelletaan matkustajatietoyksiköihin, ja varmistaa matkustajarekisteritietojen saannin, siirron ja käytön jäljitettävyys;

26.   korostaa, että arkaluonteisia tietoja voidaan käyttää ainoastaan tapauskohtaisesti rikostutkimuksen ja syytteen nostamisen yhteydessä tuomioistuimen luvan perusteella; panee merkille lentoyhtiöiden huolen siitä, että arkaluonteisia tietoja ei voida suodattaa erilleen yleisistä huomautuksista; kehottaa tästä syystä määrittelemään tiukat ehdot näiden tietojen käsittelylle matkustajatietoyksiköissä perusoikeusviraston lausunnossa määritellyllä tavalla;

Täytäntöönpanon yksityiskohdat

27.   korostaa, että säilytysaikojen osalta komissio ei pysty perustelemaan ehdotettua säilytysaikaa; katsoo kuitenkin, että riski-indikaattorien kehittämiseksi sekä matkustusreittien ja käyttäytymismallien toteamiseksi nimettömien tietojen pitäisi riittää; katsoo lisäksi, että jos matkustajatietorekisterijärjestelmän soveltamisalaa laajennetaan, säilytysaika on perusteltava tapauskohtaisesti;

28.   toistaa, että tietoja olisi siirrettävä ainoastaan tarjontamenetelmän avulla ja että kolmansilla mailla ei saa olla suoraa pääsyä EU:n varausjärjestelmien sisältämiin matkustajarekisteritietoihin;

29.   pitää myönteisenä sitä, että matkustajarekisteritietojen saatavuuden osalta ehdotuksessa todetaan, että kaikki yksiköt, jotka voivat käyttää matkustajarekisteritietoja, olisi lueteltava tyhjentävästi;

30.   korostaa tietojen kolmansiin maihin siirtämisen osalta, että kolmansiin maihin voidaan siirtää tietoja vain tietosuojan riittävän tason edellytyksellä (sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä 95/46/EY ja Europolin ja Eurojustin perustamista koskevissa säädöksissä) tai jos asianomaiset kolmannet osapuolet takaavat riittävän suojan (yleissopimuksen 108 mukaisesti) ja että siirtoja pitäisi tehdä vain tapauskohtaisesti;

31.   toistaa, että matkustajille on ilmoitettava täydellisesti ja helposti saatavissa olevassa muodossa järjestelmän yksityiskohdat ja heidän oikeutensa ja että jäsenvaltioiden viranomaiset ovat vastuussa mainittujen tietojen ilmoittamisesta; ehdottaa, että olisi käytettävä esimerkkiä, joka koskee ”lennolle pääsyn epäämistä” lentoasemilla; pitää välttämättömänä määritellä matkustajille oikeus tietojen saantiin, oikaisuun ja muutoksenhakuun;

32.   kehottaa määrittämään matkustajarekisteritietojen turvallisuutta koskevat yhdenmukaistetut säännöt sekä tietotekniikkaratkaisujen osalta että lupamenettelyn ja pääsyehtojen osalta;

Vaikutus lentoyhtiöihin

33.   toteaa, että lentoyhtiöt keräävät matkustajarekisteritietoja kaupallisiin tarkoituksiin ja että tietoja ei järjestelmällisesti kerätä kaikkien matkustajatietokenttien täyttämiseksi; korostaa, että lentoyhtiöitä ei pitäisi vaatia keräämään muita tietoja kuin niitä, joita ne keräävät kaupallisiin tarkoituksiinsa; katsoo, että lentoyhtiöitä ei pitäisi velvoittaa tarkistamaan tietojen täydellisyyttä ja täsmällisyyttä ja että epätäydellisistä tai virheellisistä tiedoista ei saa langettaa seuraamuksia; vaatii arvioimaan selkeästi EU:n matkustajarekisteristä aiheutuvat kustannukset; katsoo, että pyytävien tahojen on vastattava mahdollisista lisäkustannuksista;

Välittäjät/Matkustajatietoyksiköt

34.   pyytää matkustajatietoyksiköiden roolin ja valtuuksien selvää määrittelyä erityisesti avoimuuden ja läpinäkyvyyden sekä demokraattiseen vastuun osalta sekä asianmukaisten tietosuojasääntöjen laatimiseksi; kehottaa rajoittamaan matkustajatietoyksiköiden roolin tietojen siirtoon toimivaltaisille viranomaisille, jotta varmistetaan, että ainoastaan toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa riskienarviointeja ja ainoastaan tutkinnan yhteydessä; kehottaa selventämään, mitä lainsäädäntöä sovelletaan matkustajatietoyksiköiden suorittamaan riskinarviointiin, ja mikä on tietosuojaviranomaisten vastuu tapauksissa, joissa jäsenvaltiot perustavat yhteistyössä yhteisen matkustajatietoyksikön;

*

* *

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan tietosuojavaltuutetulle, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle sekä 29 artiklan mukaiselle tietosuojatyöryhmälle ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevälle työryhmälle.

---

(1)  EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 381; EUVL C 81 E, 31.3.2004, s. 105; EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 665; EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 464; EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 250; EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 349; EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 564; Hyväksytyt tekstit, 22.10.2008, P6_TA(2008)0512.

(2)  EUVL L 204, 4.8.2007, s. 18.

(3)  EUVL L 82, 21.3.2006, s. 15.

(4)  EUVL L 213, 8.8.2008, s. 49.

(5)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(6)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 24.

(7)  EYVL L 355, 30.12.2002, s. 1.

(8)  Ks. erityisesti neuvoston oikeudellisen yksikön lausunto tästä asiasta sekä julkisasiamiehen 14. lokakuuta 2008 antama ratkaisuehdotus asiassa C-301/06, Irlanti. parlamentti ja neuvosto, jossa on kyse tietojen säilyttämistä koskevasta direktiivistä 2006/24/EY.

(9)  Jeffrey Seifertin Yhhdysvaltain kongressille laatima CRS-raportti ”Data Mining and Homeland Security: An Overview”; CATO-instituutin raportti ”Effective Counter-terrorism and the Limited Role of Predicative Data Mining”; ”Protecting Individual Privacy in the Struggle Against Terrorists: A Framework for Program Assessment”; ”No dream ticket to security”, Frank Kuipers, Clingendael Institute, elokuu 2008.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/49

---

Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

P6_TA(2008)0562

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

(2010/C 16 E/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2008)0717),

—	ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen neuvoston päätökseksi keskinäisen avun antamisesta Unkarille ja ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Unkarille (KOM(2008)0716),

—

ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (1) ja 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille (2),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 100 ja 119 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että komissio suosittelee 6,5 miljardin euron suuruisen keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämistä Unkarille perustamissopimuksen 119 artiklan perusteella yhdessä IMF:n järjestelyn kanssa,

B.	katsoo, että keskipitkän ajan rahoitustukeen on suositeltavaa soveltaa kaikkia jäsenvaltioita koskevaa kattavaa lähestymistapaa,

C.	katsoo, että tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin vaikutukset olisi otettava huomioon,

D.	ottaa huomioon, että Euroopan unioniin äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden taloudet eivät nauti oman varantovaluutan tarjoamista eduista,

E.	ottaa huomioon, että kyseisten jäsenvaltioiden valuutat ovat viime aikoina joutuneet voimakkaiden keinotteluyritysten kohteeksi ja että ulkoisen epätasapainon nykyinen suuruusluokka johtuu pääasiassa muun kuin valtionlainoituksen voimakkaasta lisääntymisestä,

F.	ottaa huomioon, että tarvitaan politiikkaa, jolla pyritään ratkaisemaan kyseisten jäsenvaltioiden talouksien erityisongelmia maailmanlaajuisen finanssikriisin ja Euroopassa leviävän taantuman sävyttämässä tilanteessa,

G.	katsoo, että budjettipoliittinen liikkumavara huomattavan ulkoisen epätasapainon korjaamiseksi ja taloudellisen epävakauden torjumiseksi voi olla melko rajoitettu Euroopan unionissa leviävän taloudellisen taantuman sävyttämässä tilanteessa;

1.   katsoo, että euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita olisi kannustettava etsimään mahdollista keskipitkän ajan rahoitusapua maksutaseensa vajeeseen yhteisön piiristä ennen sen hakemista kansainväliseltä tasolta;

2.   pitää nykyistä tilannetta uutena osoituksena euron merkityksestä euroalueen jäsenvaltioita suojelevana tekijänä ja kehottaa euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita liittymään siihen heti, kun ne täyttävät Maastrichtin kriteerit;

3.   kehottaa komissiota analysoimaan tarkasti, miten muiden jäsenvaltioiden hyväksymien pelastussuunnitelmien jälkeen Unkarista varojaan siirtäneiden yksittäisten pankkien toiminta on vaikuttanut Unkarin maksutaseeseen;

4.   kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti keinotteluyrityksiä (ylimyyntiä) unioniin vasta äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden valuuttoja vastaan ja miettimään, mitä olisi tehtävissä sen ehkäisemiseksi, ettei luottamus niiden valuuttoihin ja paikallisiin pankkijärjestelmiin murenisi voimakkaasti;

5.   kehottaa komissiota ilmoittamaan näiden analyysien tulokset de Larosière -ryhmälle ja parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle;

6.   tunnustaa, että asetuksessa (EY) N:o 332/2002 säädettyä jäsenvaltioille myönnettävien lainojen pääoman enimmäismäärää olisi nostettava huomattavasti, koska euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden määrä on lisääntynyt huomattavasti sen hyväksymisen jälkeen; korostaa, että enimmäismäärän nostaminen lisäisi myös yhteisön mahdollisuuksia vastata joustavasti uusiin keskipitkän ajan rahoitusapua koskeviin pyyntöihin esimerkiksi tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssikriisin yhteydessä;

7.   toteaa, että lainojen pääoman enimmäismäärän nostaminen ei vaikuttaisi talousarvioon, koska komissio ottaisi lainat rahoitusmarkkinoilta ja tukea saavien jäsenvaltioiden olisi maksettava ne takaisin; korostaa, että talousarviovaikutuksia aiheutuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio laiminlöisi lainansa takaisinmaksun;

8.   palauttaa mieliin, että vuonna 2002 annettua asetusta (EY) N:o 332/2002 ei ollut sovellettu kertaakaan ennen Unkarin nykyisiä taloudellisia vaikeuksia ja että sen edeltäjää, asetusta (ETY) N:o 1969/88 (3), jolla pantiin täytäntöön perustamissopimuksen 119 artiklassa määrätty järjestely, sovellettiin kahdesti, kerran Kreikkaan vuonna 1991 ja kerran Italiaan vuonna 1993, ja että Kreikka ja Italia ovat noudattaneet täysimääräisesti komissiolle antamiaan sitoumuksia;

9.   muistuttaa, että parlamentti pyysi neuvostoa tarkastelemaan joka toinen vuosi komission kertomuksen perusteella ja parlamenttia kuultuaan sekä talous- ja rahoituskomitean annettua asiasta lausunnon, täyttääkö perustettu järjestely edelleen ne tarpeet, jotka johtivat sen luomiseen; kysyy, onko tällaisia kertomuksia laadittu asetuksen (EY) N:o 332/2002 antamisen jälkeen;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän jäsenille sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

---

(1)  EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.

(2)  EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 312.

(3)  EYVL L 178, 8.7.1988, s. 1.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/51

---

EU:n reagointi Kongon demokraattisen tasavallan itäosan pahenevaan tilanteeseen

P6_TA(2008)0563

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 EU:n reagoinnista Kongon demokraattisen tasavallan itäosan pahenevaan tilanteeseen

(2010/C 16 E/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 11. marraskuuta 2008 esittämät päätelmät Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta ja selkkauksista sen itäisillä raja-alueilla (1),

—	ottaa huomioon Pohjois-Kivusta 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman (2),

—	ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja raiskauksesta sotarikoksena (3) sekä aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeuksien loukkauksista Kongon demokraattisessa tasavallassa,

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toimista kehitysmaiden epävakaissa tilanteissa (4),

—	ottaa huomion AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 22. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman tilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja erityisesti maan itäosassa sekä tilanteen vaikutuksesta alueeseen,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa” (KOM(2007)0643) sekä siihen liitetyn komission työasiakirjan (SEC(2007)1417),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 24. lokakuuta 2005 antaman vuoden 2005 maailman huippukokouksen tulosta koskevan päätöslauselman 60/1 ja erityisesti sen kohdat 138–140, joissa käsitellään väestön suojelemiseen liittyvää vastuuta,

—	ottaa huomioon eteläisen Afrikan kehitysyhteisön huippukokouksen päätelmät, joissa todettiin, että yhteisö on valmis lähettämään Pohjois-Kivuun rauhanturvajoukkoja ”tarvittaessa”,

—	ottaa huomioon neuvoston 10. lokakuuta 2008 antaman julkilausuman Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilanteesta,

—	ottaa huomioon kertomuksen parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan Pohjois-Kivuun suuntautuneesta matkasta 2008,

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2007 allekirjoitetun humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että taistelut Kongon demokraattisen tasavallan armeijan, Mai Mai -taistelijoiden, syrjäytetyn kenraalin Laurent Nkundan kapinallisjoukkojen CNDP (National Congress for the defence of the People) ja Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan (FDLR) taistelijoiden sekä Ugandan LRA-vastarinta-armeijan (Lord's Resistance Army) joukkojen välillä ovat kiihtyneet ja aiheuttavat valtavia kärsimyksiä Pohjois-Kivun siviiliväestölle,

B.

toteaa, että YK:n lähettiläs, Nigerian entinen presidentti Olusegun Obasanjo tapasi sunnuntaina 16. marraskuuta 2008 kapinallisjohtaja Laurent Nkundan ja pääsi hänen kanssaan sopimukseen kolmikantakomitean perustamisesta tarkkailemaan tulitaukoa armeijan ja kapinallisten välillä; huomauttaa, että kyseisten valtioiden kumppaneilta tarvitaan kiireesti tukea ratkaisuun pääsemiseksi,

C.

toteaa, että parhaillaan toteutetaan intensiivisiä diplomaattisia toimia, joihin osallistuu alueellisia ja eurooppalaisia sovittelijoita; niillä pyritään estämään Pohjois-Kivussa käytävien taistelujen laajeneminen ja vuosina 1998–2003 Kongossa käydyn laajemman sodan, johon osallistui kuusi naapurimaata, toistuminen; panee merkille, että Kongon demokraattisen tasavallan itäosien kriisiä käsitellyt alueellinen huippukokous järjestettiin 7. marraskuuta 2008 Nairobissa,

D.

toteaa, että väkivaltaisuuksien alkamisen jälkeen miljoonia ihmisiä on tapettu tai pakotettu siirtymään kotiseuduiltaan ja että arviolta 250 000 henkeä on joutunut siirtymään kotiseuduiltaan sen jälkeen, kun kenraali Laurent Nkunda aloitti elokuussa 2008 jälleen taistelut Kongon demokraattisessa tasavallassa, mikä on aiheuttanut humanitaarisen katastrofin maan itäosassa,

E.

toteaa, että huolimatta mandaatistaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvun mukaisesti, joka sallii kaikkien tarvittavien keinojen käyttämisen pyrittäessä estämään kaikenlaiset yritykset voimankäyttöön ja pyrittäessä suojelemaan siviiliväestöä, — Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatiolla Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUC) ei ole ollut tarvittavia keinoja siviilien suojelemiseksi taistelujen taas alettua äskettäin Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa eikä Kongon demokraattisen tasavallan alueella olevien ruandalaisten hutusotilaiden riisumiseksi aseista ja kotiuttamiseksi, — MONUCin on ollut pakko odottaa Intian ja Pakistanin lupaa intialaisten ja pakistanilaisten sotilaiden lähettämiseen taisteluun vastoin mandaattia määräyksiä, joiden perusteella MONUC on lähetetty Kongon demokraattisen tasavallan alueelle, — MONUC ei yrittänyt estää yli 200 ihmisen murhaa, joka tapahtui 5. marraskuuta 2008 Kiwandjassa, vaikka yksi sen tukikohdista sijaitsee siellä,

F.	ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilannetta jälleen kerran 11. marraskuuta 2008 pääsemättä sopimukseen MONUC-operaation vahvistamisesta 3 000 sotilaalla MONUC-operaation johdon pyynnöstä huolimatta,

G.	toteaa, että MONUCin Kongon demokraattisen tasavallan alueella olevasta yhteensä 17 000 sotilaasta vain 6 000 on sijoitettuina Pohjois-Kivuun,

H.

toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot – joihin kuuluvat Belgia, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta – ovat aina evänneet MONUCilta lisätuen, jota se tarvitsee tehtävänsä suorittamiseen, ja ottaa huomioon, että Euroopan unionin neuvosto kehottaa tehostamaan yhteistyötä EU:n, sen jäsenvaltioiden ja MONUCin välillä,

I.

panee merkille, että Nairobissa on komissaari Louis Michelin aloitteesta pidetty alueellinen huippukokous, jossa Kongon presidentti Joseph Kabila ja Ruandan presidentti Paul Kagame sopivat panevansa välittömästi täytäntöön kaikki aiemmin tehdyt sopimukset rauhan ja kestävän poliittisen vakauden takaamiseksi,

J.	toteaa, että tämän kokouksen jälkeen ei kuitenkaan saatu aikaan välitöntä tulitaukoa Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa ja että väkivaltaiset taistelut selkkauksen osapuolten välillä jatkuivat tavalla, jolla oli vakavia seurauksia siviiliväestön kannalta,

K.

toteaa MONUCin selvittäneen kiistattomasti, että Laurent Nkundan joukot saavat tukea Ruandasta, ja toteaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-Moonin vedonneen afrikkalaisiin johtajiin, jotta nämä kantaisivat historiallisen vastuunsa kyseisen alueen, Afrikan ja maailman kannalta kriittisenä hetkenä,

L.

ottaa huomioon, että humanitaariset järjestöt huolehtivat parhaillaan 200 000 pakolaisesta Goman kaupungin ympärillä sijaitsevilla leireillä ja arvioivat, että jopa miljoona siviiliä saattaa piileskellä metsissä säästyäkseen väkivallalta; ottaa huomioon, että pakolaisleirien tilanne pahenee päivä päivältä ja että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu on ilmaissut pelkonsa pakolaisleirien mahdollisesta militarisoinnista;

M.	toteaa, että lapsisotilaiden värvääminen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on lisääntynyt merkittävästi selkkauksen pahentuessa,

N.	toteaa, että näyttää siltä, että Kongon demokraattisen tasavallan joukot ja Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan sotilaat ovat molemmat osallistuneet mineraalien hyödyntämiseen ja myymiseen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa,

O.	toteaa, että Kongon demokraattisen tasavallan parlamentin jäsenet laativat suunnitelman maan itäosan kriisin lopettamiseksi ja että siinä kehotettiin yleiseen mobilisointiin, jotta saataisiin aikaan selkkauksen osapuolten sotilaallinen, poliittinen ja diplomaattinen vuoropuhelu,

P.

toteaa, että Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri David Milliband ovat suositelleet MONUCin vahvistamista sen sijaan, että Pohjois-Kivuun lähetettäisiin unionin joukkoja, vahvistaen kuitenkin samalla, että unionin joukkojen lähettäminen ei ole poissuljettu mahdollisuus, jos se osoittautuu tarpeelliseksi,

Q.	ottaa huomioon Pohjois-Kivussa pahenevat epidemiat, kun kolera, hinkuyskä ja tuhkarokko leviävät, koska valtavat määrät kotiseudultaan siirtyneitä henkilöitä majoitetaan tilapäissuojiin;

1.   on hyvin huolissaan taistelujen kiihtymisestä Pohjois-Kivussa ja sen seurauksista Kongon demokraattisen tasavallan itäosan ja koko alueen väestön kannalta ja erityisesti humanitaarisista vaikutuksista, joita CNDP:n äskettäinen hyökkäys on aiheuttanut, koska sen aikana monet ihmiset ovat joutuneet siirtymään asuinseuduiltaan ja monia on surmattu Pohjois-Kivussa;

2.   on äärimmäisen tyrmistynyt joukkomurhista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja naisiin ja tyttöihin kohdistetusta seksuaalisesta väkivallasta Kongon demokraattisen tasavallan itäisissä maakunnissa, ja kehottaa kaikkia asianomaisia kansallisia ja kansainvälisiä viranomaisia saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ryhtymään kiireellisesti kaikkiin toimiin, joiden avulla voidaan todella lopettaa kaikki Kongon demokraattisen tasavallan itäisten maakuntien siviiliväestöön kohdistuvat hyökkäykset;

3.   pitää myönteisinä komission ja jäsenvaltioiden päätöksiä, joilla lisätään humanitaarista apua tämän kriisin kohteeksi joutuneelle siviiliväestölle; kiinnittää huomiota humanitaaristen järjestöjen kohtaamiin vaikeuksiin humanitaarisen avun toimittamisessa Pohjois-Kivun turvallisuustilanteen vuoksi; kehottaa kaikkia osapuolia turvaamaan pääsyn heikossa asemassa olevien yhteisöjen luo ja varmistamaan avustustyöntekijöiden turvallisuuden, jotta humanitaaristen järjestöjen läsnäolo voi jatkua; palauttaa mieliin, että sotilaallisia keinoja ja valmiuksia olisi käytettävä humanitaaristen avustusoperaatioiden turvaamiseen vain erittäin poikkeuksellisissa oloissa ja viimeisenä keinona;

4.   toistaa uskovansa vakaasti, että Amanin ja Nairobin prosessit ovat edelleen oikea kehys Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilanteen vakauttamiseksi pitkällä aikavälillä;

5.   kehottaa Laurent Nkundaa noudattamaan omaa ilmoitustaan, jossa hän ilmoitti tukevansa Kongon demokraattisen tasavallan itäosan rauhanprosessia Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan ja Nigerian tasavallan entisen presidentin Olusegun Obasanjon kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen; kehottaa tässä yhteydessä CNDP:tä liittymään viipymättä jälleen Amanin rauhanprosessiin; toistaa tukensa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisille pyrittäessä etsimään kriisiin poliittista ratkaisua; pitää myönteisenä Kongon demokraattisen tasavallan parlamentin jäsenten esittämää suunnitelmaa, jossa kehotetaan yleiseen mobilisointiin sotilaallisen, poliittisen ja diplomaattisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi;

6.   katsoo, että olisi kutsuttava koolle Afrikan suurten järvien aluetta käsittelevä kansainvälinen konferenssi, jotta konfliktille voidaan löytää kestävä poliittinen ratkaisu ja edistää tervettä alueellista taloudellista integraatiota, joka hyödyttää kaikkia alueen maita;

7.   korostaa tarvetta toteuttaa lisätoimia, jotta ulkomaisten aseistettujen ryhmien ja erityisesti FDLR:n toiminta saadaan loppumaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja alueen muiden maiden hallituksia toteuttamaan tämän edellyttämät toimet; pitää myönteisenä Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan ulkoministerien ilmoittamaa mainittujen valtioiden välistä sopimusta, jonka perusteella Ruandan tiedustelupalvelu voi toimia Kongon demokraattisen tasavallan alueella ja pyrkiä yhteistyössä Kongon demokraattisen tasavallan armeijan kanssa estämään FDLR:n toiminnan alueella;

8.   kehottaa Afrikan unionia, YK:n turvallisuusneuvostoa ja tärkeimpiä kansainvälisiä toimijoita, EU, Yhdysvallat ja Kiina mukaan luettuina, tehostamaan kaikkien osapuolten painostamista rauhanprosessin jatkamiseksi, ratkaisun löytämiseksi mineraalivarojen hallintaa koskevaan ongelmaan ja pyrkimään tulitauon sijasta laajaan rauhansopimukseen, ja kehottaa mainittuja toimijoita painostamaan myös Ruandaa ja Ugandaa sitoutumaan Nkundan joukkojen vapaan liikkumisen ja toiminnan kieltämiseen niiden alueella;

9.   kehottaa kaikkia toimijoita palauttamaan voimaan oikeusvaltion periaatteet ja puuttumaan erityisesti naisten ja tyttöjen joukkoraiskausten ja lapsisotilaiden värväyksen rankaisemattomuuteen;

10.   kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta kehittämään yhdessä Ruandan ja MONUCin kanssa suunnitelman, jonka avulla FDLR:ään kuuluvat kansanmurhan johtajat eristetään ja vangitaan, ja niille, jotka eivät ole osallistuneet kansanmurhaan ja suostuvat demobilisointiin, tarjotaan uudelleenasuttamista Kongon demokraattiseen tasavaltaan tai jälleensopeuttamista Ruandaan;

11.   kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia lopettamaan välittömästi hallituksen sotilaiden harjoittaman ryöstelyn ja väkivallan, minkä YK:n humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (OCHA) edustajat ovat todistaneet silminnäkijöinä;

12.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Kongon demokraattisen tasavallan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä käsitelleen YK:n asiantuntijaryhmän suositukset, mukaan luettuna seuraamukset henkilöille ja yrityksille, joiden osallistuminen luonnonvarojen ryöväämiseen on näytetty toteen, jotta maan tilanne voidaan vakauttaa;

13.   toteaa, että luonnonvarojen laiton hyödyntäminen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on kapinallisten rahoituslähde, minkä vuoksi se heikentää alueen vakautta; toistaa pitävänsä hyvin tärkeänä tällaisen laittoman hyödyntämisen, jota harjoittavat alueen kapinallisryhmät ja hallitukset, vastustamista; kehottaa tässä yhteydessä Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia yhdessä MONUCin kanssa poistamaan kapinallisryhmien taloudellisen perustan niin, että niitä estetään käyttämästä mineraaliesiintymiä (etenkin timantteja, kolumbiitti-tantaliittia ja kultaa) ja kaupankäyntiverkkoja;

14.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vaatimaan Kongon demokraattisen tasavallan ja sen naapurimaiden hallitusten kanssa käytävissä neuvotteluissa sellaisten tehokkaiden järjestelmien käyttöön ottamista, jotka mahdollistavat luonnonvarojen ja erityisesti kullan, kassiteriitin (tinamalmin), kolumbiitti-tantaliitin, koboltin, timanttien, pyrokloorin ja puutavaran jäljitettävyyden ja alkuperän toteamisen, mihin olisi sisällyttävä hyväksyntä sille, että ne päästävät alueelleen YK:n valtuuttamia tarkkailijoita valvomaan Kongon demokraattisesta tasavallasta tapahtuvaa luonnonvarojen tuontia sekä varmistavat näiden YK:n valtuuttamien tarkkailijoiden turvallisuuden;

15.   toistaa kehotuksensa ottaa käyttöön tehokkaat valvontamekanismit, joista esimerkkinä on Kimberleyn prosessi, jotta voidaan sertifioida EU:n markkinoille Kongon demokraattisesta tasavallasta tuotavien luonnonvarojen alkuperä;

16.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että eurooppalaiset yhtiöt eivät osta, myy, käsittele eivätkä tuo maahan sellaisista mineraaleista johdettuja tuotteita, joiden saantitapa hyödyttää Kongon demokraattisen tasavallan aseellisia ryhmiä, ja kehottaa asettamaan tällaisia toimia edelleen harjoittavat vastuuseen;

17.   kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään kaikin keinoin poliittiseen ratkaisuun, joka on ainoa tapa lopettaa Kongon demokraattisen tasavallan konfliktit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komissaari Michelin aloitetta järjestää Kongon demokraattisen tasavallan presidentin ja Ruandan presidentin välinen tapaaminen Nairobissa; kehottaa komissiota olemaan yhteydessä Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisiin, jotta voitaisiin panna täytäntöön FDLR:n taistelijoiden paluuta Ruandaan koskeva sopimus; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan tasavallan viranomaisia tehostamaan yhteistyötään Nairobissa annettujen sitoumusten täytäntöön panemiseksi ja asettamaan etusijalle vuoropuhelun ja kuulemisen kestävän rauhan saamiseksi Kongon demokraattisen tasavallan itäosaan ja alueen vakauden edistämiseksi;

18.   kehottaa nollatoleranssiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan suhteen, jota käytetään aseena sodassa, ja vaatii ankaria rangaistuksia näihin rikoksiin syyllistyneille; kiinnittää huomiota terveyspalvelujen saatavuuden merkitykseen konfliktitilanteissa ja pakolaisleireissä erityisesti koleran, hinku-yskän ja tuhkarokon viimeaikaisen esiintymisen vuoksi;

19.   vahvistaa tukensa MONUCille tämänhetkisessä dramaattisessa tilanteessa, jossa sen läsnäolo on puutteista huolimatta välttämätön, ja kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta se voisi suorittaa tehtävänsä täydellisesti ja käyttää asevoimaa uhattujen suojelemiseksi; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja erityisesti Belgiaa, Ranskaa, Italiaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa omaksumaan johtavan roolin sen takaamiseksi, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto ja rauhanturvaosasto tukevat MONUCia lujittamalla sen toimintakapasiteettia tarvittavan välineistön ja henkilöstön avulla;

20.   pyytää neuvostolta, että se kehottaisi YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan MONUCille mandaatin ja keinot puuttua aseistettujen ryhmien harjoittamaan mineraalien hyödyntämiseen esimerkiksi niin, että valvotaan tärkeimpiä rajanylityspaikkoja, lentokenttiä, tiettyjä kaivosalueita ja toimitusreittejä;

21.   katsoo vakaasti, että jos lisäjoukkoja lähetetään, niiden mandaatissa olisi keskityttävä siviilien suojeluun sekä mahdollisten uusien rauhansopimusten noudattamisen tukemiseen ja helpottamiseen;

22.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan yhdessä Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen, YK:n ja tärkeimpien avunantajien kanssa uuden suunnitelman, joka koskee laajan mittakaavan aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista (DDR-toiminta) Kongon demokraattisessa tasavallassa niin, että sen pohjana sovelletaan EU:n DDR-toiminnan tukimallia, sekä EU:n turvallisuusalan uudistuksen poliittiseen toimintakehykseen perustuvaa kyseistä valtiota koskevaa kunnianhimoista turvallisuusalan uudistusstrategiaa, joista molemmat saavat riittävän rahoituksen yhteisöltä ja YUTP-varoista;

23.   kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta tekemään kaiken voitavansa, jotta alueella tehtyihin sotarikoksiin syyllistyneet saataisiin selvitettyä ja heidät saatettaisiin oikeuden tuomittaviksi;

24.   kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan välittömästi täytäntöön humanitaarisen ja lääketieteellisen avun ja uudelleenintegroimisen laajan mittakaavan ohjelmat Kongon demokraattisen tasavallan itäosien väestölle siten, että keskitytään seksuaalisten väkivaltarikosten kohteiksi joutuneiden naisten ja lasten auttamiseen, jotta voidaan täyttää välittömät tarpeet ja ennakoida tarvittavaa jälleenrakennusta; panee merkille naisten keskeisen roolin hajotettujen yhteisöjen jälleenrakentamisessa;

25.   panee kiinnostuneena merkille nimitetyn sovittelijaryhmän, johon kuuluvat Nigerian tasavallan entinen presidentti Olusegun Obasanjo ja Tansanian yhdistyneen tasavallan entinen presidentti Benjamin Mkapa; kehottaa neuvostoa tekemään yhteistyötä Afrikan suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin ja Afrikan unionin kanssa tilanteen vakauttamiseksi Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa;

26.   kehottaa neuvostoa työskentelemään kansainvälisten ja alueellisten välittäjien kanssa, jotta voidaan nimenomaisesti käsitellä sotaakäyvien osapuolten talouskysymyksiä käynnissä olevien sovittelupyrkimysten yhteydessä;

27.   kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti Kongon demokraattisen tasavallan itäosan humanitaarista ja turvallisuustilannetta sellaisten toimintalinjojen määrittelemiseksi yksityiskohtaisemmin, joita voidaan harkita näissä olosuhteissa;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin komission puheenjohtajalle, panafrikkalaisen parlamentin puheenjohtajalle sekä Kongon demokraattisen tasavallan ja Afrikan kehitysyhteisön hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0526.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0072.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0022.

(4)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 460.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/57

---

Eurooppalainen avaruuspolitiikka: kuinka tehdä avaruudesta maanläheinen asia

P6_TA(2008)0564

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta: kuinka tehdä avaruudesta maanläheinen asia

(2010/C 16 E/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 26. syyskuuta 2008 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan avaruuspolitiikan edistämisestä (1),

—	ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet (päätöslauselma 2222 (XXI) – ulkoavaruussopimus),

—

ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman avaruudesta ja turvallisuudesta (2) ja 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta Euroopan avaruuspolitiikan toteuttamiseksi (3) sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 16. heinäkuuta 2007 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden tulokset,

—	ottaa huomioon 21. toukokuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan avaruuspolitiikasta (4),

—	ottaa huomioon 11. syyskuuta 2008 päivätyn komission asiakirjan ”Euroopan avaruuspolitiikkaa koskeva seurantaraportti” (KOM(2008)0561),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen Euroopan yhteisöjen ja Euroopan avaruusjärjestön ESAn välisen puitesopimuksen allekirjoittamisesta,

—	ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, sekä eurooppalaista avaruuspolitiikkaa koskevat määräykset (SEUT-sopimuksen 189 artikla),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.	katsoo, että avaruus on erittäin merkittävä strateginen voimavara Euroopan riippumattomuudelle, turvallisuudelle ja vauraudelle ja että neuvoston yhdessä parlamentin kanssa on johdettava poliittista kehitystä tällä alalla,

B.

ottaa huomioon, että unioni ja useat sen jäsenvaltiot ovat olleet rahoittamassa ja kehittämässä avaruusteknologiaa ja -tutkimusta yli 30 vuoden ajan, minkä tuloksena on kehittynyt visio eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta, ja että ne ovat tunnustaneet hedelmällisen yhteistyön Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa,

C.	ottaa huomioon kasvavan tarpeen siihen, että unioni ottaa vahvan ja johtavan roolin eurooppalaisessa avaruuspolitiikassa edistääkseen ympäristö-, liikenne-, tutkimus-, puolustus- ja turvallisuusalan ratkaisuja,

D.

katsoo, että vahvalla eurooppalaisella avaruuspolitiikalla, etenkin sen sovelluksilla, palveluilla sekä niihin liittyvillä infrastruktuureilla, on osuutensa Euroopan unionin yhteiskunnallisen, kulttuurisen, taloudellisen sekä tieteellisen vaikutusvallan lisäämisessä ja että vahva eurooppalainen avaruuspolitiikka auttaa kehittämään unionin teollista ja tieteellistä perustaa, vaikuttaa osaltaan alueen talouskasvuun ja työllisyyteen sekä varmistaa unionin poliittisen ja teknologisen autonomian johdonmukaisella ja realistisella tavalla,

E.

katsoo, että kaikella eurooppalaisella avaruuteen liittyvällä toiminnalla kunnioitetaan täysin periaatetta, jonka mukaan ulkoavaruuden tutkiminen ja käyttäminen hyödyttää kaikkia valtioita sekä on niiden etujen mukaista, ja tunnustetaan ulkoavaruus koko ihmiskunnan yhteiseksi alueeksi ja ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäväksi,

F.	ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut edistämään kansainvälistä yhteistyötä ulkoavaruuden tutkimuksessa ja käytössä, ja yhtyy neuvoston näkemykseen, jonka mukaan Euroopan tulisi toteuttaa avaruustutkimuksensa osana maailmanlaajuista tutkimusohjelmaa,

G.	katsoo, että eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehitykselle on tärkeää vahvistaa suuren yleisön tietämystä ja tukea avaruusteknologian kehittämiseen, huolehtia siitä, että eri toimet täydentävät toisiaan, sekä maksimoida synergiavaikutukset muun kuin avaruusteknologiaan liittyvän kehitystyön kanssa,

H.	katsoo, että Euroopalla on strateginen tarve taata jatkuvasti riippumaton, luotettava, kestävä ja kustannustehokas pääsy avaruuteen ja että tämän toteuttamiseksi Euroopalla on oltava käytössään asianmukaisia kilpailukykyisiä maailmanluokan laukaisualustoja sekä toimiva eurooppalainen avaruuskeskus,

I.

katsoo, että on tarpeen löytää asianmukaisia unionin välineitä ja rahoitussuunnitelmia eurooppalaista avaruuspolitiikkaa varten täydentämällä määrärahoja seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013), jotta eri taloudelliset toimijat voisivat suunnitella toimintaansa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä,

J.

katsoo, että eurooppalaisen avaruuspolitiikan onnistumiseksi ja unionin, Euroopan avaruusjärjestön sekä niiden jäsenvaltioiden kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi on erittäin tärkeää, että avaruuspolitiikalla ja -toiminnalla on asianmukainen hallintorakenne ja että on olemassa asianmukainen sääntelykehys, joka helpottaa innovatiivisten ja kilpailukykyisten loppukäyttäjille tarjottavien palvelujen nopeaa syntymistä ottaen erityisesti huomioon, että tavoitteena on taata kaikille avaruutta hyödyntäville sovelluksille jatkuva taajuuksien saatavuus,

K.

katsoo, että on tarpeen määritellä tarkka aikataulu Galileon, EGNOSin sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES), joka tunnetaan sittemmin myös nimellä Kopernikus, tavoitteiden saavuttamiselle ja että on tarpeen laatia etenemissuunnitelma eri elimille, jotka osallistuvat näiden ohjelmien toteuttamiseen,

L.

katsoo, että avaruus on nyky-yhteiskunnassa ainutlaatuinen väline, jonka avulla voidaan silmänräpäyksessä kerätä suuria määriä tietoa ja lähettää tiedot ympäri maailman ja joka on myös ratkaisevan tärkeä väline ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja seuraamiseksi, joka on ala, jolla Eurooppa on eturintamassa; kannustaa muita kansainvälisiä toimijoita suurempaan vastuuntuntoon tulevia sukupolvia kohtaan,

M.	katsoo, että avaruusturvallisuudessa voidaan saavuttaa merkittäviä läpimurtoja pääasiassa televiestinnän, valvonnan ja kaukokartoituksen aloilla,

N.	ottaa huomioon, että 22. toukokuuta 2007 kokoontuneen neljännen avaruusneuvoston (Euroopan unionin neuvoston ja ESA:n neuvoston yhteiskokous) päätöslauselmassa kehotetaan tehostamaan avaruusalan päätöksentekoprosessia Euroopan unionin neuvostossa ja muissa EU-toimielimissä,

O.	katsoo, että seuraavassa rahoituskehyksessä olisi otettava huomioon tarkoituksenmukaiset unionin välineet ja rahoitussuunnitelmat, jotta mahdollistetaan pitkäaikaiset yhteisön investoinnit avaruustutkimukseen ja kestävien avaruussovellusten käyttöön Euroopan ja sen kansalaisten hyväksi,

P.	katsoo, että unionin on vahvistettava yhteistyötään kehitysmaiden kanssa;

1.   panee tyytyväisenä merkille 26. syyskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät hyödyllisenä poliittisena sitoumuksena eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämiseen, millä on voimakas myötävaikutus eurooppalaiseen identiteettiin, ja toistaa aikovansa olla rakentava toimija ja osallistua täysin avaruuspolitiikan toteuttamiseen ikään kuin Lissabonin sopimusluonnos olisi voimassa;

2.   on yhtä mieltä neuvoston kanssa siitä, että tämänhetkiset prioriteetit ovat Galileo- ja EGNOS-ohjelmien sekä GMES/Kopernikus-ohjelman toteuttaminen ajallaan;

3.   panee erityisen tyytyväisenä merkille toimielinten välisen Galileo-paneelin luomisen, joka voi toimia mallina eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämiselle;

4.   kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan tarkan aikataulun tehokkaan hallintorakenteen luomiselle GMES/Kopernikus-ohjelmaa varten ja laatimaan sille selkeän etenemissuunnitelman sen tehokkuuden parantamiseksi ja talousarviomäärärahojen määrittelemiseksi;

5.   korostaa GMES/Kopernikus-ohjelman ratkaisevaa asemaa käyttäjälähtöisenä aloitteena, jonka toteuttamisessa on ollut merkittävä osuus paikalle sijoitetuilla maapallon tilan ja avaruuden seurantainfrastruktuureilla; painottaa, että tiedonsaannin ja palveluiden jatkuvuus on välttämätöntä; on erityisesti sitä mieltä, että komission on ensin sitouduttava teettämään vaikutustenarviointi GMES/Kopernikus-ohjelman mahdollisista eduista, siitä aiheutuvista kuluista ja aloitteen pitkän aikavälin kehityksestä ja sen jälkeen annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimintasuunnitelma, joka käsittää muun muassa seuraavat seikat:

—	GMES/Kopernikus-ohjelman lainsäädäntökehys,

—	GMES/Kopernikus-ohjelman hallinto, mukaan lukien EU-elinten ja muiden kuin EU-elinten rooli,

—	GMES/Kopernikus-ohjelman rahoitus,

—	täytäntöönpanosuunnitelma,

—	samankaltaisten, mutta täydentävien, sekä hallitustenvälisten että monenvälisten aloitteiden rooli,

—	GMES/Kopernikus-ohjelman kansainväliset näkökohdat ja siten välttämätön yhteistyö;

6.   pahoittelee, että käyttäjäyhteisön selkeistä suosituksista huolimatta matalan kaltevuuden korkeudenmittaustietojen jatkuvuutta ei ole varmistettu jo maan kiertoradalla olevan Jason 2 -satelliitin toiminnan päätyttyä, ja pyytää komissiota ratkaisemaan Jason 3 -satelliitin rahoitusongelmat, jotka uhkaavat vaarantaa Kopernikus-palveluiden lyhyen aikavälin jatkuvuuden, ja raportoimaan Euroopan parlamentille tekemistään asiaa koskevista päätöksistä;

7.   kannustaa kehittämään rakenteellista vuoropuhelua Euroopan unionin instituutioiden ja hallitustenvälisten toimijoiden välillä, jotta kaikilla jäsenvaltioilla olisi avoin ja yhdenvertainen mahdollisuus nauttia eurooppalaisen avaruuspolitiikan hyödyistä;

8.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään yhteisvaikutusta avaruusalan siviili- ja turvallisuuskehitystyön välillä; toteaa, että eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusvoimavarat riippuvat muun muassa satelliittiperustaisten järjestelmien saatavuudesta ja että niiden käytettävyys on ratkaisevan tärkeää unionille;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota etenemään kansainvälisissä suhteissa, eli kilpailussa niin kansainvälisillä kaupallisilla kuin hallituksiin liittyvillä markkinoilla, tavoitteenaan varmistaa, että Euroopan unioni puhuu yhteisellä äänellä ja noudattaa yhdessä sovittua strategiaa;

10.   on yhtä mieltä neuvoston kanssa siitä, että kansainvälisen avaruusyhteistyön on palveltava Euroopan etua ja tämän tavoitteen mukaisesti yhteistyön pitää edistää myös globaaleita aloitteita; korostaa Euroopan poliittisen, teknologisen ja operationaalisen riippumattomuuden turvaamisen tärkeyttä;

11.   muistuttaa neuvostoa ja komissiota niiden ilmaisemista aikeista antaa Euroopan parlamentille Eurooppalaisen avaruuspolitiikan käyttöönottosuunnitelman yhteydessä erityisiä suosituksia tai ehdotuksia seuraavista aiheista neljä ensisijaista aihealuetta huomioiden:

—	avaruus ja ilmastonmuutos,

—	eurooppalaisen avaruuspolitiikan osuus Lissabonin strategiassa,

—	avaruus ja turvallisuus perustuen Euroopan parlamentin 10. heinäkuuta 2008 antamaan päätöslauselmaan,

—	avaruustutkimus, johon kuuluu myös ihmisen läsnäolo ja miehitetty avaruuslento;

12.   pitää erittäin tärkeänä avaruuteen liittyvän teollisuuspolitiikan kehittämistä; toteaa, että tällaisessa politiikassa on keskeisellä sijalla avaruutta koskeva sääntelyjärjestelmä sekä standardointiohjelma, joka edistää uusien eurooppalaisten loppukäyttäjää lähellä olevien markkinoiden syntymistä, ja muistuttaa, että Galileo-asetuksessa vahvistetaan perusteet pienten ja keskisuurten yritysten osallistumiselle eurooppalaiseen avaruuteen liittyvään teollisuuspolitiikkaan;

13.   tunnustaa avaruusohjelmien ainutlaatuisen osallisuuden ilmastonmuutoksen tutkimiseen käytettävän tärkeän tiedon keräämisessä maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti sekä ympäristöpolitiikkaa koskevien merkittävien päätösten tekemistä varten tarvittavan tietopohjan luomisessa;

14.   tunnustaa, että avaruus voi osaltaan edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista siten, että unionin taloudelliset, koulutukselliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet sekä kansalaisten odotukset täyttyvät;

15.   myöntää EU:n tarpeen ryhtyä käytännön toimiin, jotta Euroopan riippuvuus valikoiduista ja ratkaisevan tärkeistä avaruusteknologioista, -komponenteista ja -operaatioista vähenee;

16.   katsoo, että Euroopan tulisi kehittää yhteinen visio ja pitkän aikavälin strateginen suunnitelma avaruustutkimusta varten, jotta se voisi osallistua kansainvälisiin ohjelmiin (kuten Global Exploration Strategy), jotka käsittävät niin ihmisten kuin robottienkin tekemää tutkimusta, mukaan lukien mahdollinen miehitetty avaruuslento Marsiin;

17.   vaatii mahdollisen uuden budjettikohdan harkitsemista eurooppalaiselle avaruuspolitiikalle unionin talousarviossa, mikä heijastaisi Euroopan unionin vahvaa sitoutumista eurooppalaiseen avaruuspolitiikkaan ja lisäisi avaruustutkimustoiminnan selkeyttä ja läpinäkyvyyttä siinä tapauksessa, että Lissabonin sopimuksen avaruuspolitiikkaa koskevat määräykset tulevat voimaan;

18.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja avaruuteen liittyvään tutkimukseen ja teknologiaan;

19.   kehottaa komissiota tekemään tarvittavat aloitteet avaruuden käytön kehittämisestä tiedon keräämis- ja jakelutarkoituksiin ja korostaa tarvetta kannustaa teknologian kehittämiseen avaruuden tarkkailun ja havainnoinnin aloilla;

20.   kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta ulkoavaruuden saastuttamiselta vältyttäisiin;

21.   kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen avaruusturismin vaikutuksesta ja alalla tarvittavasta suojelu-, turvallisuus- ja sääntelykehyksestä;

22.   kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan laajamittaisen pohdinnan avaruustutkimuksesta määritellen samalla vision siitä, millainen Euroopan aseman pitäisi olla tulevaisuuden maailmanlaajuisissa avaruustutkimushankkeissa ja mitä voimavaroja sen pitäisi käyttää tässä työssä; toivoo tässä yhteydessä voivansa olla läheisessä yhteydessä komission ehdottamaan tulevaan korkean tason avaruustutkimuskonferenssiin;

23.   korostaa avaruustutkimuksen merkitystä nuorten eurooppalaisten innostamisessa valitsemaan luonnontieteellisen tai teknologisen uran ja vahvistamaan näin eurooppalaista tutkimusosaamista;

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan avaruusjärjestölle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

---

(1)  EUVL C 268, 23.10.2008, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0365.

(3)  EUVL C 96 E, 21.4.2004, s. 136.

(4)  EUVL C 136, 20.6.2007, s. 1.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/61

---

Rypäleaseet

P6_TA(2008)0565

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 rypäleammuksia koskevasta yleissopimuksesta

(2010/C 16 E/12)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon rypäleammuksista tehdyn yleissopimuksen, jonka 107 maata hyväksyi Dublinissa 19.–30. toukokuuta 2008 pidetyssä diplomaattitason konferenssissa,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin 30. toukokuuta 2008 esittämän viestin, jossa hän kehotti valtioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan tämän tärkeän sopimuksen viipymättä todeten odottavansa sen pikaista voimaantuloa,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman kaikkien rypäleammusten maailmanlaajuisesta kieltämisestä (1)

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 3. joulukuuta 2008 Oslossa ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa ja että se tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sen on ratifioinut 30 valtiota,

B.	B toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus kieltää rypäleammusten käytön, valmistuksen, varastoinnin ja siirron koko aseluokan osalta,

C.	toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus edellyttää, että siihen liittyneet valtiot tuhoavat tällaisten ammusten varastot,

D.	toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus asettaa uudet humanitaariset normit uhrien auttamiselle ja velvoittaa valtioita selkkausten jälkeen raivaamaan jäljelle jääneet räjähtämättömät rypäleammusten jäännökset;

1.   pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti rypäleammusten vastaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän työtä pyrittäessä estämään rypäleammusten aiheuttamat inhimilliset kärsimykset,

2.   kehottaa kaikkia valtioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen ensi tilassa;

3.   kehottaa kaikkia valtioita ryhtymään kansallisen tason toimiin yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön jo ennen sopimuksen allekirjoittamista ja ratifiointia;

4.   kehottaa kaikkia valtioita pidättäytymään rypäleammusten käyttämisestä, niihin investoimisesta, niiden varastoinnista, valmistuksesta, siirtämisestä sekä niiden viennistä ennen rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen voimaantuloa;

5.   kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltiota, joilla on rypäleammuksia, antamaan apua niistä kärsiville ihmisille, ja kehottaa komissiota kaikin käytettävissä olevin välinein lisäämään rahallista tukea yhteisöille ja ihmisille, joihin räjähtämättömät rypäleammukset vaikuttavat;

6.   kehottaa rypäleammuksia käyttäneitä EU:n jäsenvaltioita antamaan teknistä ja rahallista apua rypäleammusten jäänteiden raivaamiseen ja tuhoamiseen, ja kehottaa komissiota kaikin käytettävissä olevin välinein lisäämään rahallista tukea samaan tarkoitukseen;

7.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita pidättäytymään kaikista toimista, joilla saatetaan kiertää tai vaarantaa yleissopimusta ja sen määräyksiä; kehottaa erityisesti kaikkia EU:n jäsenvaltioita pidättymään sellaisen tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen mahdollisesti sisältyvän pöytäkirjan hyväksymisestä tai ratifioimisesta, jolla sallittaisiin rypäleammusten käyttö rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen 1 ja 2 artiklan mukaisen kyseisiä ammuksia koskevan kiellon vastaisesti;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille sekä rypäleammusten vastaiselle liitolle.

---

(1)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 648.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/62

---

HIV/aids: seulonta ja varhainen hoito

P6_TA(2008)0566

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 hi-viruksesta/aidsista: varhainen toteaminen ja varhainen hoito

(2010/C 16 E/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman HIV:n/aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2006–2009 (1),

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 hyväksytyn Bremenin julistuksen vastuullisuudesta ja kumppanuudesta sekä yhteisestä toiminnasta hi-viruksen ja aidsin torjunnassa,

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman ”HI-viruksesta/aidsista: aika toimia (2)”,

—	ottaa huomioon 30. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aidsista (3),

—	ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2005 hyväksytyt neuvoston päätelmät hi-viruksen/aidsin torjunnasta,

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon ”Hivin/aidsin torjunta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa vuosina 2006–2009” (KOM(2005)0654),

—

ottaa huomioon kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen, joka hyväksyttiin Irlannin puheenjohtajakaudella 23. ja 24. helmikuuta 2004 järjestetyssä asiaa käsitelleessä ministerikokouksessa (Breaking the Barriers — Partnership to fight HIV/AIDS in Europe and Central Asia),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien hiv/aids-ohjelman (UNAIDS) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimiston vuonna 2008 antaman raportin, joka koskee kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen täytäntöönpanon etenemistä,

—

ottaa huomioon hiv/aids-torjunnan tehostamisesta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa annetun Vilnan julistuksen, jonka Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja niiden naapurimaiden ministerit ja hallitusten edustajat hyväksyivät Vilnassa Liettuassa 16. ja 17. syyskuuta 2004 pidetyssä kokouksessa (Europe and HIV/AIDS — New Challenges, New Opportunities),

—	ottaa huomioon WHO:n vuonna 2006 julkistaman hiv/aids-ohjelman terveyspalveluiden yleisestä saatavuudesta vuoteen 2010 mennessä (Towards Universal Access by 2010),

—	ottaa huomioon helmikuussa 2006 julkaistun aidsin ehkäisemistä koskevan eurobarometriselvityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että EuroHIVin vuoden 2006 lopun tilannetta kuvaavan raportin mukaan vuosina 1999–2006 Euroopan unionissa ilmeni 269 152 uutta hiv-tartuntaa ja Maailman terveysjärjestöön kuuluvissa Euroopan maissa uusia tapauksia ilmeni vastaavana aikana 806 258,

B.	ottaa huomioon, että saman EuroHIVin vuoden 2006 lopun tilannetta kuvaavan raportin mukaan 11 prosenttia kaikista Euroopan unionissa ilmenneistä uusista hiv-tartunnoista koski alle 25-vuotiaita,

C.	ottaa huomioon EuroHIVin ja UNAIDSin raporteissa vahvistetut tiedot, että uusien hiv-tartuntojen määrä kasvaa edelleen huolestuttavasti Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa ja että joissakin maissa tartunnan saaneiden arvioitu määrä on lähes kolme kertaa virallisia lukuja suurempi,

D.	ottaa huomioon, että EuroHIVin vuoden 2006 lopun tilannetta koskevan raportin mukaan hiv-infektioiden lukumäärän lisääntymisestä huolimatta diagnosoitujen aids-tapausten tasainen lasku jatkui vuonna 2006 siten, että vuonna 2006 diagnosoitiin 40 prosenttia vähemmän tapauksia kuin vuonna 1999,

E.	ottaa huomioon, että suuri osa hiv-tartunnoista jää toteamatta; ottaa huomioon, että monet eivät tiedä, ovatko he saaneet tartunnan vai eivät, ja että se selviää heille todennäköisesti vasta heidän sairastuttuaan hi-virukseen/aidsiin liittyvään sairauteen,

F.	ottaa huomioon, että hiv tarttuu huomattavasti helpommin muiden sukupuolitautien (kuten tippurin, klamydian, herpeksen ja kupan) yhteydessä,

G.	ottaa huomioon, että suonensisäisten huumeiden käyttö on yksi syy hiv-tartuntojen nopeaan leviämiseen monissa Itä-Euroopan maissa,

H.	ottaa huomioon, että hiv/aids on tarttuva sairaus, minkä vuoksi on olemassa riski, että tartunnan saa henkilöiltä, joiden infektiota ei ole havaittu,

I.

UNAIDSin ja WHO:n Euroopan aluetoimiston raportin, joka koskee kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen täytäntöönpanon etenemistä koskevan UNAIDSIN ja WHO:n Euroopan aluetoimiston raportin mukaan vain muutama Euroopan alueen 53 maasta on omaksunut sellaisen leimautumisen, syrjinnän ja ihmisoikeuksien loukkaamisen torjumista koskevan lähestymistavan, joka täyttää kyseisten maiden Dublinin julistukseen perustuvat sitoumukset,

J.	katsoo, että ihmisoikeuksien täysimääräinen suojelu on olennaisen tärkeää kaikkien hi-viruksen torjunnan näkökohtien yhteydessä,

K.	katsoo, että epidemian torjunta edellyttää ehdottomasti rajat ylittävää yhteistyötä,

L.	katsoo, että on toteutettava tehokkaita kansanterveystoimia hi-viruksen toteamiseksi jo varhaisessa vaiheessa;

1.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan hi-virusta koskevan strategian, jotta voidaan

—	edistää varhaista toteamista ja vähentää testaamisen esteitä,

—	varmistaa varhainen hoito ja varhaisen hoidon eduista tiedottaminen;

2.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC) huolehtii asianmukaisesta seurannasta ja valvonnasta ja laatii myös tarkempia arvioita diagnosoimattomasta väestöstä (määrä, ominaispiirteet jne.) kunnioittamalla luottamuksellisuutta ja henkilötietojen suojaa;

3.   kehottaa komissiota myöntämään merkittäviä poliittisia, taloudellisia ja henkilöstövoimavaroja strategian täytäntöönpanon tukemiseksi;

4.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan pääsyn testeihin, joiden on pysyttävä vapaehtoisina ja anonyymeinä;

5.   kehottaa komissiota perustamaan hiv-viruksen/aidsin riskin vähentämistä koskevan strategian, jossa keskitytään haavoittuviin ryhmiin, joiden riskin tiedetään olevan suuri;

6.   kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle ohjeet siitä, miten valmistellaan neuvoston suosituksia todisteisiin perustuvan testaamisen ja hoitoa koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi kussakin jäsenvaltiossa;

7.   kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle ohjeet siitä, miten varmistetaan, että edistymisen tulevaan valvontaan torjuttaessa hi-virusta/aidsia Euroopassa ja naapurimaissa sisällytetään indikaattorit, joiden mukaisesti suoraan käsitellään ja arvioidaan ihmisoikeuskysymyksiä hi-virukseen/aidsiin liittyvissä kysymyksissä;

8.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan säädöksiä, joilla kielletään hiv/aids-tartunnan saaneiden henkilöiden syrjintä valtioiden lainkäyttöalueella, mukaan lukien heidän liikkumisvapaudelle asetetut rajoitukset;

9.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tiedotus- ja koulutuskampanjoita hi-viruksen/aidsin ehkäisemisestä, testaamisesta ja hoidosta;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien hiv/aids-ohjelmalle ja Maailman terveysjärjestölle.

---

(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 348.

(2)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 871.

(3)  EUVL C 316 E, 20.12.2006, s. 366.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/65

---

Mehiläishoidon tilanne

P6_TA(2008)0567

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 mehiläishoitoalan tilanteesta

(2010/C 16 E/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että mehiläishoito on maailmalla ja erityisesti Euroopassa erittäin suurissa vaikeuksissa,

B.	ottaa huomioon mehiläishoidon hyödylliset vaikutukset koko ekosysteemiin ja sen että, se on elintärkeä etenkin maatalousekosysteemille,

C.	ottaa huomioon välttämättömän tarpeen säilyttää biologinen monimuotoisuus, johon mehiläishoito myötävaikuttaa huomattavasti ristipölytystoiminnan ansiosta,

D.	ottaa huomioon, että mehiläishoitoa on harjoitettu Euroopassa tuhansia vuosia, ja se on oleellinen osa kulttuuri- ja maatalousperinnettä,

E.	ottaa huomioon, että mehiläishoidosta saatavista tuotteista saadaan ravinnollista ja lääkinnällistä hyötyä,

F.	ottaa huomioon eurooppalaisesta mehiläishoidosta saatavan hunajan ja muiden mehiläispesistä saatavien tuotteiden, kuten emoaineen, kittivahan, mehiläismyrkyn ja vahalevyn, laajan kirjon ja korkean laadun, joka on tietotaidon sekä erilaisten ilmasto-olojen ansiota,

G.	ottaa huomioon, että ala kärsii kolmansissa maissa tuotettujen, yhteisön markkinoille tuotavien tuotteiden aiheuttamasta vilpillisestä kilpailusta,

H.	ottaa huomioon, että hunajaa voidaan tuoda eri puolilta maailmaa, mutta pölytyksen takaa vain riittävä määrä paikallisia mehiläisiä,

I.	ottaa huomioon, että on olemassa vakava uhka mehiläisyhdyskuntien vähenemisestä siitepöly- ja mesiresurssien voimakkaan vähenemisen seurauksena,

J.	ottaa huomioon, että mehiläisyhdyskuntien määrä maailmassa on vähentynyt rajusti,

K.	ottaa huomioon, että Varroa spp. -loisten jatkuva esiintyminen mehiläispesissä, mehiläisyhdyskuntien tuhoutumishäiriö (CCD) ja Nosema ceranae'n leviäminen ovat osaltaan mehiläisten terveyskriisin takana,

L.	ottaa huomioon, että 76 prosenttia ihmisten käyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotannosta riippuu mehiläishoitoalasta,

M.	ottaa huomioon, että 84 prosenttia Euroopassa viljellyistä kasveista on riippuvaisia pölytyksestä,

N.	ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käytön yhteydessä annettavat ohjeet ja hyvät käytännöt jätetään liian usein huomiotta,

O.	ottaa huomioon, että vielä ei ole olemassa menetelmiä, joilla voidaan poistaa tietyt mehiläissairaudet, joiden seurauksena mehiläisten vastustuskyky heikkenee ja pesiä menetetään;

1.   pitää keskeisen tärkeänä, että mehiläishoitoa vaivaavaan terveyskriisiin reagoidaan viipymättä asianmukaisesti ja tehokkaiden välineiden avulla;

2.   katsoo, että kolmansista maista tuotavien mehiläistuotteiden aiheuttama vilpillinen kilpailu olisi torjuttava ja että se johtuu osittain alemmista tuotantokustannuksista ja erityisesti alemmista sokeri- ja työvoimakuluista;

3.   kehottaa komissiota lisäämään välittömästi mehiläisiä vaivaavia loisia ja tauteja sekä muita mahdollisia syitä, kuten geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja muuntogeeninen viljely, koskevaa tutkimusta antamalla sitä varten lisää talousarviomäärärahoja;

4.   katsoo, että on välttämätöntä asettaa velvoite, jonka perusteella mehiläishunajan tuoteselosteissa on mainittava tuotteen alkuperämaa;

5.   kehottaa komissiota toteuttamaan YMP:n ns. terveystarkastuksen yhteydessä toimia, joilla rohkaistaan ekologisten kompensaatiovyöhykkeiden luomista (kuten mehiläishoitoa varten toteutettava kesanto), erityisesti laajoilla peltokasvien viljelyalueilla; kehottaa sijoittamaan nämä vyöhykkeet viljelyoloiltaan vaikeisiin paikkoihin, joissa voitaisiin viljellä esimerkiksi aitohunajakukkaa, purasruohoa, rikkasinappia tai valkoapilaa, jotta luotaisiin mehiläisiä varten alueita, joilla on paljon mettä;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota mehiläisten terveyteen sekä mehiläistuotteiden markkinointimahdollisuuksiin ja taloudellisiin vaikutuksiin mehiläishoitoalalla kaikissa niissä keskusteluissaan ja tulevissa lainsäädäntövaiheissaan, jotka koskevat muuntogeenistä viljelyä Euroopan unionissa;

7.   kehottaa komissiota edistämään sellaisia tarvittavia toimia rajoittaakseen riittämättömän pölytyksen riskejä, joista olisi hyötyä sekä mehiläishoitajille että maanviljelijöille, joiden tuotanto saattaisi nousta huomattavasti;

8.   kehottaa komissiota varmistamaan pintavesien laadun valvonnan ja tarkkailun, koska mehiläiset reagoivat erittäin herkästi kaikkeen ympäristön tilan heikkenemiseen;

9.   kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksia, joissa tarkastellaan, onko olemassa yhteyttä mehiläiskuolemien ja kasvinsuojeluaineiden, kuten tiametoksaami, imidaklopridi, klotianidiini ja fiproniili, käytön välillä, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimia näiden tuotteiden lupien osalta;

10.   kehottaa komissiota koordinoimaan kaikki tilanteeseen liittyvät, kussakin jäsenvaltiossa tällä hetkellä käytettävissä olevat tiedot; katsoo, että komission pitäisi toimia yhteistyössä hyväksyttyjen laitosten kanssa kasvinsuojeluaineiden vaikutusta mehiläisiin koskevan tieteellisen tiedon vaihtamiseksi;

11.   katsoo, että on välttämätöntä asettaa velvoite, joka koskee tuontihunajan tutkimista mahdollisten esikotelomätäbakteerien havaitsemiseksi;

12.   kehottaa komissiota esittämään taloudellista avustusmekanismia mehiläiskuolemien vuoksi vaikeuksissa oleville tiloille;

13.   kehottaa komissiota sisällyttämään mehiläistautien tutkimuksen ja torjunnan eläinlääkintäpolitiikkaan;

14.   kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita osoittamaan mehiläishoitoalalle välitöntä tukea;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/67

---

Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavia vähimmäis-vaatimuksia koskevan suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelu

P6_TA(2008)0568

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta

(2010/C 16 E/15)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2001/331/EY (1),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta KOM(2007)0707,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2001 suosituksen 2001/331/EY, joka sisältää ympäristötarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia koskevia perusteita, jotka eivät ole sitovia, koska oli käynyt ilmi, että jäsenvaltioiden tarkastusjärjestelmien välillä oli suuria eroja,

B.	ottaa huomioon, että suosituksen tavoitteena oli parantaa yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamista ja edistää sen johdonmukaisempaa täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa kaikissa jäsenvaltioissa,

C.	ottaa huomioon, että edellä mainitussa tiedonannossa esitetään komission näkemykset suosituksen kehittämisestä edelleen, jotka perustuvat muun muassa jäsenvaltioiden toimittamiin kertomuksiin suosituksen täytäntöönpanosta,

D.	ottaa huomioon, että tiedonannossa todetaan, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot suosituksen täytäntöönpanosta ovat ”puutteelliset tai niitä on vaikea verrata keskenään”,

E.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden toimittavat tiedot osoittivat, että ”vain muutamat jäsenvaltiot ovat panneet suosituksen täytäntöön täysimääräisesti” ja että ”ympäristötarkastuksia tehdään yhteisössä edelleenkin hyvin eri lailla”,

F.	ottaa huomioon, että komission mukaan vaillinainen täytäntöönpano johtuu osittain siitä, että jäsenvaltiot tulkitsevat suositukseen sisältyviä määritelmiä, perusteita ja raportointiohjeita eri lailla,

G.

ottaa huomioon, että komissio tunnustaa, että suosituksen soveltamisala on riittämätön eikä siihen sisälly monia tärkeitä toimintoja, kuten Natura 2000, laittomien jätteensiirtojen valvonta, kemikaalien rekisteröinti, arviointi, lupamenettely ja rajoitukset (REACH), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittaminen laitteissa (vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annettu direktiivi), uhanalaisten lajien kauppa ja muuntogeenisiin organismeihin liittyvä toiminta sekä tuottajan vastuuseen perustuvat järjestelmät;

1.   ilmaisee huolensa komission päätelmästä, ettei yhteisössä voida varmistaa ympäristölainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa, koska tämä aiheuttaa sekä jatkuvaa vahinkoa ympäristölle että kilpailun vääristymistä;

2.   korostaa, että yhteisön ympäristölainsäädännön hyvä ja tasapuolinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää ja ettei vähempi täytä yleisön odotuksia ja heikentää yhteisön mainetta tehokkaana ympäristön suojelijana;

3.   vastustaa komission aikomusta käsitellä ongelmaa ainoastaan suosituksella, joka ei ole sitova, ja sisällyttämällä erityisiä oikeudellisesti sitovia vaatimuksia alakohtaisiin säädöksiin;

4.   kehottaa komissiota tämän sijasta esittämään ennen vuoden 2009 loppua ehdotusta ympäristötarkastuksia koskevaksi direktiiviksi, jossa selvennetään suosituksessa 2001/331/EY esitettyjä määritelmiä ja perusteita ja laajennetaan sen soveltamisalaa;

5.   pitää välttämättömänä lujittaa Euroopan unionin verkkoa ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (IMPEL) ja kehottaa komissiota selvittämään ennen vuoden 2009 loppua, miten sitä voidaan lujittaa, mukaan lukien mahdollisuus perustaa yhteisön ympäristötarkastusviranomainen;

6.   ehdottaa, että keskitytään enemmän tukemaan ympäristönsuojelua koskevaa tiedotusta ja ympäristökasvatusta, jonka täsmällinen sisältö olisi määritettävä paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla kullakin alueella havaittujen tarpeiden ja ongelmien perusteella;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EYVL L 118, 27.4.2001, s. 41.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/68

---

Somalia

P6_TA(2008)0569

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 Somaliasta

(2010/C 16 E/16)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon muun muassa Somalian tilanteesta antamansa päätöslauselmat sekä erityisesti 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Somaliasta (1) ja 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman siviilien murhien arkipäiväistymisestä (2),

—	ottaa huomioon Amnesty Internationalin 1. marraskuuta 2008 julkistaman raportin maailman ihmisoikeustilanteesta (”The State of the World's Human Rights”),

—	ottaa huomioon aseellisiin konflikteihin osallistuvien lasten asioita käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan Radhika Coomaraswamyn 8. marraskuuta 2008 antaman lausunnon, jossa hän tuomitsi 13-vuotiaan Aisha Ibrahim Duhulowin kivittämisen,

—	ottaa huomioon useat erilaiset alueelliset ihmisoikeuksia koskevat asiakirjat sekä erityisesti vuonna 1981 hyväksytyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja vuonna 2003 hyväksytyn valinnaisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että 27. lokakuuta 2008 kivitettiin Somaliassa kuoliaaksi Aisha Ibrahim Duhulow -niminen 13-vuotias tyttö,

B.	ottaa huomioon, että kuoliaaksi kivittämisen toteutti 50 miehen muodostama joukko maan eteläosassa sijaitsevan Kismayon satamakaupungin stadionilla noin tuhannen katsojan todistaessa tapahtumaa,

C.	ottaa huomioon, että tyttöä syytettiin ja hänet tuomittiin aviorikoksesta islamilaisen lain mukaisesti, mutta tosiasiassa kolme miestä raiskasi hänet,

D.	ottaa huomioon, että Kismayota hallussaan pitävät al-Shabab-miliisit pidättivät Aisha Ibrahim Duhulowin ja tuomitsivat hänet kivityskuolemaan eivätkä pidättäneet tai ottaneet kiinni miehiä, joita syytettiin hänen raiskaamisestaan,

E.	ottaa huomioon, että miliisin jäsenet avasivat tulen, kun eräät kivitystä henkilöt stadionilla yrittivät pelastaa Aisha Ibrahim Duholowin hengen, ja surmasivat tapahtumaa sivusta seuranneen pojan,

F.	ottaa huomioon, että uskottavien kertomusten mukaan Kismayon ihmisoikeusaktivistit ovat saaneet tappouhkauksia al-Shabab-miliisiltä, joka syyttää heitä väärien tietojen levittämisestä tapauksesta,

G.

ottaa huomioon, että Somalian vaikean tilanteen ja eräiden Somalian jälleenvapautusta kannattavaan liittoon kuuluvien ja Somalian laillisen hallituksen kaatamiseen pyrkivien ryhmien (niin kutsutut islamilaiset tuomioistuimet) laajamittaisesti harjoittaman väkivallan vuoksi Somaliassa rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia päivittäin,

H.	ottaa huomioon, että näiden ihmisoikeusloukkausten joukkoon kuuluvat myös kahden italialaisen roomalaiskatolisen nunnan sieppaaminen Keniasta ja heidän viemisensä Somaliaan sekä lisääntyneet itsemurhaiskut, joissa on kuollut viime viikkoina vähintään 30 ihmistä maan pohjoisosassa,

I.

ottaa huomioon, että eräiden maassa toimivien kansainvälisten järjestöjen työntekijät ovat viime aikoina olleet väkivallantekojen ja murhien kohteina ja että aseellisten oppositioryhmien, kuten al-Shabab-miliisin ja ”islamilaisten tuomioistuinten” jäseniä pidetään syyllisinä useimpiin kyseisistä teoista,

J.	ottaa huomioon, että islamilaiset kapinalliset ovat järjestäneet julkisia ruoskimisia pääkaupungissa Mogadishussa ja ovat siten yrittäneet osoittaa valtansa kasvaneen,

K.	katsoo, että nämä brutaalit tosiasiat osoittavat, mitä menetelmiä kyseiset miliisit käyttävät ja laajemmin, mitä riskejä ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen liittyy siihen mahdollisuuteen, että ne saavat haltuunsa yhä suuremman osan maasta,

L.

ottaa huomioon, että Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallitus (TFG) ja Somalian jälleenvapautusta kannattava liitto (ARS) allekirjoittivat 26. lokakuuta 2008 Djiboutissa asiakirjat vihollisuuksien lopettamisesta ja että Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestö (IGAD) esitti Somalian rauhansuunnitelman Nairobissa pidetyssä erityisessä huippukokouksessa 28. ja 29. lokakuuta 2008,

M.	katsoo olevan olennaisen tärkeää tukea Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallitusta ja maan presidenttiä Abdullahi Yusufia;

1.   tuomitsee voimakkaasti Aisha Ibrahim Duhulowin kivittämisen ja teloittamisen ja on kauhistunut 13-vuotiaaseen raiskausuhriin kohdistuneen barbaarisen teon johdosta;

2.   vaatii Somalian hallitusta tuomitsemaan teloituksen ja ryhtymään toimiin kyseisenlaisten raakalaismaisten teloitusten ehkäisemiseksi vastaisuudessa;

3.   kehottaa Somalian hallitusta laatimaan asiakirjoja ja antamaan lausuntoja Aisha Ibrahim Duhulowin kunnian palauttamiseksi postuumisti;

4.   tukee Somalian laillisen hallituksen pyrkimyksiä saada Kismayon satamakaupunki valvontaansa ja vaatii Aisha Ibrahim Duhulowin raiskauksesta syytettyjen miesten tuomista oikeuden eteen asianmukaista oikeudenkäyntiä varten;

5.   kehottaa EU:ta antamaan kaiken tarpeellisen tuen pysyvän demokraattisen hallinnon aikaansaamiseksi Somaliaan sekä tukemaan edelleen Somalian hallitusta sen pyrkiessä ottamaan koko maa haltuunsa ja vakiinnuttamaan oikeusvaltion kansainvälisten ihmisoikeusvelvollisuuksiensa mukaisesti, mikä ehkäisi kyseisenlaiset teloitukset tulevaisuudessa;

6.   kehottaa painokkaasti Afrikan unionin Somalian operaatiota (AMISOM) soveltamaan täysimääräisesti toimivaltuuksiaan siviilien ja etenkin naisten ja lasten suojelemiseksi, ja pyytää valtuuttamaan operaatio seuraamaan ja tutkimaan ihmisoikeusrikkomuksia ja raportoimaan niistä;

7.   kehottaa sekä Somalian että Kenian viranomaisia tekemään kaikkensa ja käynnistämään kaikki mahdolliset poliittiset ja diplomaattiset aloitteet kahden italialaisen roomalaiskatolisen nunnan vapauttamiseksi;

8.   tukee voimakkaasti TFG:n ja ARS:n välistä Djiboutin-sopimusta, jolla pyritään lopettamaan vuosia kestäneet vihollisuudet Somaliassa ja rakentamaan kestävä ratkaisu rauhan palauttamiseksi ja tässä päätöslauselmassa tarkoitettujen väärinkäytösten lopettamiseksi;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille ja Yhdistyneiden Kansakuntien sekä Afrikan unionin pääsihteereille, IGAD-maiden hallituksille, AMISOMille sekä Somalian hallitukselle.

---

(1)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 479.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0313.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/71

---

Kuolemanrangaistus Nigeriassa

P6_TA(2008)0570

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 kuolemanrangaistuksesta Nigeriassa

(2010/C 16 E/17)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Nigerian ihmisoikeusloukkauksista aiemmin antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisen, jonka Nigerian liittohallitus on määrännyt,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 29. lokakuuta 1993,

—	ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. kesäkuuta 1983,

—	ottaa huomioon vuonna 1990 tehdyn lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin afrikkalaisen peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 23. heinäkuuta 2001,

—	ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 28. heinäkuuta 2001,

—	ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 13. kesäkuuta 1985, ja sen vuonna 1999 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. marraskuuta 2004,

—	ottaa huomioon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 19. huhtikuuta 1991,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että Nigerian vankiloissa on 720 miestä ja 11 naista, jotka on tuomittu kuolemaan,

B.	ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta tutkiva Nigerian kansallinen tutkimusryhmä ja presidentin asettama oikeudenkäytön uudistamista käsittelevä komitea ovat todenneet, että melkein kaikki kuolemaan tuomitut vangit ovat köyhiä eikä heillä ole asianajajaa,

C.	ottaa huomioon, että vaikka kansainvälinen oikeus kieltää lapsirikollisten tuomitsemisen kuolemaan, ainakin 40 kuolemaan tuomittua vankia on ollut väitetyn rikoksensa tekoaikana 13–17-vuotiaita,

D.	ottaa huomioon, että islamilaiset sharia-tuomioistuimet ovat toimivaltaisia rikosasioissa 12:ssa Nigerian yhteensä 36 osavaltiosta; ottaa huomioon, että kyseiset tuomioistuimet langettavat edelleen kuolemanrangaistuksia sekä ruoskimis- ja amputointituomioita,

E.

ottaa huomioon, että 47 prosenttia kuolemaan tuomituista vangeista odottaa ratkaisua muutoksenhakuunsa, neljäsosan muutoksenhakumenettely on kestänyt viisi vuotta, kuusi prosenttia vangeista, joiden muutoksenhakumenettely on kesken, on odottanut yli 20 vuotta, ja yksi vanki on viettänyt 24 vuotta kuolemaan tuomittujen osastolla,

F.	ottaa huomioon, että Nigerian rikosoikeusjärjestelmää jäytää korruptio, välinpitämättömyys ja merkittävä resurssien puute,

G.	ottaa huomioon, että kidutusta tapahtuu päivittäin, vaikka se on kielletty Nigeriassa, ja että lähes 80 prosenttia Nigerian vankiloiden vangeista kertoo, että heitä on hakattu, uhattu aseella tai kidutettu poliisin pidätysselleissä,

H.	ottaa huomioon, että poliisit kiristävät monia oikeudenkäyntiä odottavia, kuolemaan tuomittuja vankeja ja vaativat näiltä rahaa vankilasta vapauttamista vastaan,

I.	I ottaa huomioon, että yli puolelle maan 40 000 vangista ei ole järjestetty oikeudenkäyntiä eikä heitä ole tuomittu,

J.	ottaa huomioon, että vankiloissa esiintyy myös kroonisia mutta ennalta ehkäistävissä olevia viruksia ja sairauksia, kuten HI-virus, malaria, tuberkuloosi, influenssa ja keuhkokuume,

K.

ottaa huomioon, että Nigerian viranomaiset ovat yrittäneet käsitellä maan oikeusjärjestelmän puutteita; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta tutkiva Nigerian kansallinen tutkimusryhmä (2004) ja presidentin asettama oikeudenkäytön uudistamista käsittelevä komitea (2007) ovat ilmaisseet epäilevänsä, auttaako kuolemanrangaistus vähentämään Nigerian rikollisuuden määrää ja laajuutta; ottaa huomioon, että liittohallitus ja osavaltioiden hallitukset eivät kuitenkaan ole ryhtyneet toimenpiteisiin puuttuakseen näiden kahden tutkimusryhmän esille tuomiin kiireellisiin ongelmiin,

L.	ottaa huomioon, että Nigeria ei ole vuodesta 2002 lähtien ilmoittanut virallisesti yhdestäkään teloituksesta,

M.	ottaa huomioon, että Afrikan unionin 53 jäsenvaltiosta ainoastaan 7 valtion tiedetään panneen kuolemanrangaistuksia täytäntöön vuonna 2007, kun taas 13 Afrikan maata on lainsäädännössään lakkauttanut kuolemanrangaistuksen ja 22 muuta maata on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen käytännössä,

N.	ottaa huomioon, että vuonna 1977 ainoastaan 16 maata oli lakkauttanut kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta; ottaa huomioon, että tällä hetkellä 137 valtiota YK:n 192 jäsenvaltiosta on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännössään tai käytännössä,

1.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

2.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia kuolemanrangaistuksen lakkauttamista odotettaessa määräämään kaikkien kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeytettäväksi välittömästi YK:n yleiskokouksen 26. helmikuuta 2008 antaman päätöslauselman 62/149 mukaisesti ja muuttamaan kaikki kuolemanrangaistukset viipymättä vankeudeksi;

3.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan rikollisuuteen ja selittämään, miten rikollisuustilanteeseen puututaan;

4.   vaatii Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia poistamaan niin liittovaltion kuin osavaltioidenkin lainsäädännöstä kaikki sellaiset säännökset, joissa säädetään kuolemanrangaistus henkilöille, jotka ovat väitetyn rikoksen tekoaikana olleet alle 18-vuotiaita;

5.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia varmistamaan, että käsiteltäessä rikoksia, joista saattaa seurata kuolemanrangaistus, noudatetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tiukkoja, kansainvälisesti tunnustettuja ja perustuslaillisia normeja erityisesti kysymyksissä, jotka liittyvät köyhien vankien puutteelliseen oikeusapuun, väkivallalla, pakottamalla tai kiduttamalla saatuihin tunnustuksiin tai todistajankertomuksiin, oikeudenkäynnin ja muutoksenhakumenettelyn epätavallisen pitkään kestoon taikka alaikäisten tuomitsemiseen;

6.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1989 tehdyn toisen valinnaisen pöytäkirjan ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuonna 2002 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan;

7.   vaatii Nigerian osavaltioiden hallituksia poistamaan kaikki pakollista kuolemanrangaistusta koskevat säännökset;

8.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia toteuttamaan kuolemanrangaistusta tutkivan Nigerian kansallisen tutkimusryhmän (2004) ja presidentin asettaman oikeudenkäytön uudistamista käsittelevän komitean (2007) antamat suositukset ja erityisesti keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja muuttamaan kaikki kuolemanrangaistukset vankeudeksi;

9.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan Nigerian viranomaisille teknistä apua sellaisen lainsäädännön tarkistamiseksi, jossa säädetään kuolemanrangaistuksesta, kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi sekä Nigerian poliisiin kohdistuvien tutkintamenettelyjen parantamiseksi;

10.   pyytää tukemaan Afrikan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia käsittelevän komitean kuolemanrangaistusta käsittelevän työryhmän toimintaa laatimalla luonnoksen Afrikan peruskirjan pöytäkirjaksi, jolla kielletään kuolemanrangaistus ja tehdään sen palauttaminen mahdottomaksi;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle (ECOWAS), Nigerian liittohallitukselle ja parlamentille, Afrikan unionille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/73

---

al-Kurdin perheen tapaus

P6_TA(2008)0571

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 al-Kurdin perheen tapauksesta

(2010/C 16 E/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

—	ottaa huomioon Israeliin ja palestiinalaisalueille (30. toukokuuta-2. kesäkuuta 2008) lähetetyn tilapäisen valtuuskunnan raportin ja sen johtopäätökset,

—	ottaa huomioon neljännen Geneven sopimuksen,

—	ottaa huomioon asiaa koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

—	ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 10. marraskuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman talojen tuhoamisesta Itä-Jerusalemissa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että sunnuntaiyönä 9. marraskuuta 2008 Israelin poliisin ja armeijan joukkojen jäsenet häätivät al-Kurdin perheen kodistaan Sheikh Jarrahin korttelissa Itä-Jerusalemissa, jossa he olivat asuneet yli 50 vuotta; ottaa huomioon, että välittömästi tämän jälkeen he sallivat uudisasukkaiden asettua perheen taloon ja eristivät alueen;

B.	ottaa huomioon, että tämä häätö toteutettiin Israelin korkeimman oikeuden 16. heinäkuuta 2008 antaman määräyksen perusteella, joka oli seurausta pitkistä ja ristiriitaisista kiistanalaista omistusoikeutta koskevista oikeuskäsittelyistä Israelin tuomioistuimissa ja viranomaisissa;

C.	ottaa huomioon, että YK:n Palestiinan pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA) julisti, että se jatkaa edelleen perheen tukemista;

D.

korostaa, että häätö tapahtui kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta; ottaa huomioon, että Yhdysvallat on ottanut asian esiin Israelin viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että päätös voi tasoittaa tien 26 muun talon valtaukselle Sheikh Jarrahin korttelissa Itä-Jerusalemissa, jolloin häädön kohteeksi joutuu 26 muuta perhettä; ottaa huomioon asian poliittiset sivuvaikutukset Itä-Jerusalemin tulevaa asemaa ajatellen;

E.	kiinnittää huomion asiaa koskeviin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin ja siihen, että kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut Israelin suvereniteettia Itä-Jerusalemissa;

F.	ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin valtuuskunta vieraili Sheikh Jarrahin korttelissa, ja sillä oli tilaisuus tavata al-Kurdin perhe 3. marraskuuta 2008;

1.   ilmaisee syvän huolestuneisuutensa al-Kurdin perheen häädöstä, Israelin viranomaisten useilla Itä-Jerusalemin alueilla äskettäin tuhoamista palestiinalaisperheiden taloista sekä tällaisten toimien mahdollisista vakavista seurauksista;

2.   huomauttaa, että nämä toimet, jotka vaikuttavat vakavasti kyseisten kortteleiden asukkaiden elämään, ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja kehottaa Israelin viranomaisia lopettamaan ne mahdollisimman pian;

3.   toteaa, että vaikka onkin kunnioitettava Israelin oikeuslaitoksen riippumattomuutta Israelin valtion kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella, kansainvälisen oikeuden mukaan Itä-Jerusalem ei kuulu Israelin tuomioistuinten tuomivaltaan;

4.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja kansainvälistä yhteisöä, Lähi-idän kvartetti mukaan luettuna, ryhtymään kaikkiin mahdollisiin ponnisteluihin Palestiinan asukkaiden suojelemiseksi Sheikh Jarrahissa ja muilla Itä-Jerusalemin alueilla, ja kehottaa kvartettia toimimaan aktiivisemmin tämänsuuntaisesti;

5.   toistaa Israelin viranomaisille antamansa kehotuksen, jonka mukaan niiden on välittömästi lopetettava siirtokuntien laajentaminen sekä suojamuurin rakentaminen vuoden 1967 rajojen ulkopuolelle, sillä ne ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia ja heikentävät rauhanpyrkimyksiä;

6.   toteaa, että tällaiset toimet voivat vain haitata mahdollisuuksia saavuttaa rauhansopimus palestiinalaisten ja israelilaisten välillä; kehottaa Israelia pidättymään kaikista yksipuolisista toimista, joilla pyritään vaikuttamaan pysyvää asemaa koskevien neuvottelujen tuloksiin, erityisesti Jerusalemin osalta;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/76

---

Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

P6_TA(2008)0537

Euroopan parlamentin päätös 18. marraskuuta 2008 Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2008/2092(IMM))

(2010/C 16 E/19)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Belgian kuningaskunnan oikeusministeriön Dendermonden yleisen syyttäjän pyynnöstä välittämän pyynnön Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 10. huhtikuuta 2008,

—	kuultuaan Frank Vanheckea työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon Belgian perustuslain 58 ja 59 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0421/2008),

1.   päättää pidättää Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Belgian kuningaskunnan asiasta vastaaville viranomaisille.

---

(1)  Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/77

---

Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

P6_TA(2008)0538

Euroopan parlamentin päätös 18. marraskuuta 2008 Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2008/2298(IMM))

(2010/C 16 E/20)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Milanon syyttäjänviraston välittämän 30. toukokuuta 2008 päivätyn pyynnön Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 16. kesäkuuta 2008,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 6 ja 7 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0422/2008),

1.   päättää olla sallimatta kyseessä olevien salakuunneltujen puhelinkeskustelujen käyttöä ja säilyttää Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.

---

(1)  Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/78

---

EY:n ja Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekeminen Bulgarian ja Romanian EU:hun liittymisen huomioon ottamiseksi *

P6_TA(2008)0528

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (KOM(2007)0105 — C6-0328/2008 — 2007/0039(CNS))

(2010/C 16 E/21)

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston ja komission päätökseksi (KOM(2007)0105),

—	ottaa huomioon Kazakstanin tasavallan kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen, 55 artiklan, 57 artiklan 2 kohdan, 71 artiklan, 80 artiklan 2 kohdan, 93 artiklan, 94 artiklan, 133 artiklan, 181 a artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 101 artiklan,

—	ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0328/2008),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0416/2008);

1.   hyväksyy pöytäkirjan tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kazakstanin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/79

---

Yhteisyrityksen perustaminen uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi *

P6_TA(2008)0529

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007 muuttamisesta (KOM(2008)0483 — C6-0305/2008 — 2008/0159(CNS))

(2010/C 16 E/22)

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0483),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 171 ja 172 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0305/2008),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0439/2008);

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/79

---

Kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen lakisääteiset merkinnät (kodifioitu toisinto) *** I

P6_TA(2008)0530

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen lakisääteisistä merkinnöistä (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0318 — C6-0205/2008 — 2008/0099(COD))

(2010/C 16 E/23)

(Yhteispäätösmenettely — kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0318),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0205/2008),

—	ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0382/2008),

A.	toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/80

---

Yhdenmiehen rajavastuuyhtiöt (kodifioitu toisinto) *** I

P6_TA(2008)0531

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0344 — C6-0217/2008 — 2008/0109(COD))

(2010/C 16 E/24)

(Kuulemismenettely — kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0344),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0217/2008),

—	ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0383/2008),

A.	toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/81

---

Pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden kuljettajan istuin (kodifioitu toisinto) *** I

P6_TA(2008)0532

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden kuljettajan istuimesta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0351 — C6-0243/2008 — 2008/0115(COD))

(2010/C 16 E/25)

(Kuulemismenettely — kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0351),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0243/2008),

—	ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0384/2008),

A.	toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/82

---

Takuurahaston perustaminen ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (kodifioitu toisinto) *

P6_TA(2008)0533

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0365 — C6-0273/2008 — 2008/0117(CNS))

(2010/C 16 E/26)

(Kuulemismenettely — kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0365),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0273/2008),

—	ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0387/2008),

A.	toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/82

---

Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskeva yleissopimus ***

P6_TA(2008)0534

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen tekemisestä (9196/2008 — C6-0215/2008 — 2008/0048(AVC))

(2010/C 16 E/27)

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (9196/2008),

—	ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 61 artiklan c alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0215/2008),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A6-0428/2008);

1.   antaa puoltavan lausunnon yleissopimuksen tekemisestä;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/83

---

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä yhteisössä *** I

P6_TA(2008)0535

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/96 muuttamisesta komissiolle siirretyn toimivallan osalta (KOM(2007)0776 — C6-0452/2007 — 2007/0272(COD))

(2010/C 16 E/28)

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0776),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0452/2007),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0376/2008);

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/84

---

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto

P6_TA(2008)0536

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2008)0609 — C6-0345/2008 — 2008/2286(ACI))

(2010/C 16 E/29)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0609 — C6-0345/2008),

—	ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2),

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0430/2008),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.	katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista, ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyissä neuvotteluissa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti,

C.	ottaa huomioon, että Italia on pyytänyt tukea neljässä asiassa, jotka koskevat irtisanomisia tekstiiliteollisuudessa (Sardinia, Piemonte, Lombardia ja Toscana) (3);

1.   kehottaa asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin rahaston varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi edellä mainitun yhteisen lausuman mukaisesti, jonka hyväksymisellä Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio vahvistavat olevan tärkeää varmistaa, että menettely päätöksen tekemiseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta tapahtuu nopeasti 17. toukokuuta 2006 tehty toimielinten välinen sopimus asiamukaisesti huomioon ottaen;

2.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

---

(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

(3)  EGR/2007/005 IT/Sardinia, EGR/2007/006 IT/Piemonte, EGR/2007/007 IT/Lombardia ja EGR/2008/001 IT/Toscana.

---

---

22.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/86

---

Valmisteveroa koskeva yleinen järjestelmä *

P6_TA(2008)0541

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi valmisteveroa koskevasta yleisestä järjestelmästä (KOM(2008)0078 — C6-0099/2008 — 2008/0051(CNS))

(2010/C 16 E/30)

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0078),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0099/2008),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0417/2008);

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

KOMISSION TEKSTI	TARKISTUS
Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
	(2 a) Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi olisi toteutettava lisäponnisteluja, jotta saavutetaan valmisteveron asteittainen yhdenmukaistaminen Euroopan unionissa samalla, kun otetaan huomioon tietyt seikat kuten kansanterveys, ympäristönsuojelu ja talousarvionäkökohdat.
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale
(4) Valmisteveron alaisista tavaroista voidaan erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja. Tällaisessa tapauksessa ja jottei vaaranneta välillisiä veroja koskevien yhteisön sääntöjen hyödyllistä vaikutusta, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava kyseisten sääntöjen tiettyjä keskeisiä vaatimuksia.	(4) Valmisteveron alaisista tavaroista voidaan erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja. Tällaisessa tapauksessa ja jottei vaaranneta välillisiä veroja koskevien yhteisön sääntöjen hyödyllistä vaikutusta, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava kyseisten sääntöjen tiettyjä keskeisiä vaatimuksia, nimittäin niitä, jotka koskevat veron perustetta, sen laskentaa sekä verovaateen täytäntöönpanokelpoisuutta ja valvontaa .
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
	(4 a) Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan otettava huomioon tarve varmistaa ihmisten terveyden suojelun korkea taso.
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale
(9) Koska valmistevero on tiettyjen tavaroiden kulutuksesta kannettava vero, sitä ei saisi kantaa sellaisista valmisteveron alaisista tavaroista, jotka ovat tuhoutuneet tai lopullisesti menetetty riippumatta siitä, missä olosuhteissa tuhoutuminen tai menettäminen on tapahtunut.	(9) Koska valmistevero on tiettyjen tavaroiden kulutuksesta kannettava vero, sitä ei saisi kantaa sellaisista valmisteveron alaisista tavaroista, jotka ovat kiistattomasti tuhoutuneet tai lopullisesti menetetty riippumatta siitä, missä olosuhteissa tuhoutuminen tai menettäminen on tapahtunut.
Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale
(14) Olisi määriteltävä selkeästi tilanteet, joissa sallitaan veroton myynti yhteisön alueelta poistuville matkustajille.	(14) Verottoman myynnin yhteisön alueelta maateitse poistuville matkustajille olisi pysyttävä sallittuna, jos yhteisön rajoilla sijaitsevat verovapaat myymälät voivat taata jäsenvaltioille, että ne noudattavat kaikkia niitä vaatimuksia, joilla estetään kaikenlaiset veropetokset, veron kiertäminen tai muut väärinkäytökset .
Tarkistus 58 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
	(14 a) Kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan lentäen tai meritse matkustava matkustaja, jolla on hallussaan kuljetusasiakirja, jossa mainitaan lopullisena määräpaikkana kolmannella alueella tai kolmannessa maassa sijaitseva lentoasema tai satama, olisi vapautettava valmisteveron maksamisesta, kun kyseessä ovat verovapaiden myymälöiden luovuttamat valmisteveron alaiset tavarat.
Tarkistus 59 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
	(19 a) Valmisteveron alaisten tavaroiden siirtoa väliaikaisesti valmisteverottomina koskevilla säännöillä olisi mahdollistettava tietyin edellytyksin, että kokonaisvakuus annetaan summalle, josta valmistevero on vähennetty, tai että vakuutta ei anneta.
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
	(21 a) Tietokoneistetun järjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava kansallisissa sovelluksissaan käyttöön yhdenmukainen tietoaineisto ja -rakenne, jotta talouden toimijoille tarjotaan luotettava liittymä.
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 24 kappale
(24) On tarpeen määritellä menettelyt, joita noudatetaan tilanteissa, joissa tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytettävissä.	(24) On tarpeen määritellä menettelyt, joita noudatetaan tilanteissa, joissa tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytettävissä syistä, jotka eivät johdu valmisteveron alaisten tavaroiden siirrossa osallisina olevista toimijoista tai ovat heistä riippumattomia .
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
	(28 a) Yksityishenkilöiden henkilökohtaiseen käyttöönsä hankkimien ja itse kuljettamiensa valmisteveron alaisten tuotteiden määrä on vahvistettava erikseen.
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 36 kappale
(36) Jotta jäsenvaltioilla olisi aikaa mukautua tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottomien siirtojen sähköisen valvontajärjestelmän käyttöönottoon, niillä pitäisi olla mahdollisuus hyödyntää siirtymäkautta, jonka aikana tällaiset siirrot voivat jatkua direktiivissä 92/12/ETY säädettyjä muodollisuuksia noudattaen.	(36) Jotta jäsenvaltioilla olisi aikaa mukautua tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottomien siirtojen sähköisen valvontajärjestelmän käyttöönottoon, niillä pitäisi olla mahdollisuus hyödyntää siirtymäkautta, jonka aikana tällaiset siirrot voivat jatkua direktiivissä 92/12/ETY säädettyjä muodollisuuksia noudattaen. Tämän siirtymäkauden kesto olisi määritettävä ottaen huomioon todelliset mahdollisuudet tietokoneistetun järjestelmän käyttöönottoon kussakin jäsenvaltiossa .
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla — 4 a kohta (uusi)
	4 a) ”valmisteveron alaisten tavaroiden tuonnilla” valmisteveron alaisten tuotteiden saapumista yhteisön alueelle, paitsi jos tavaroihin sovelletaan niiden yhteisön alueelle saapumisen yhteydessä tullisuspensiomenettelyä tai -järjestelmää, tai niiden luovuttamista tullisuspensiomenettelystä tai -järjestelmästä;
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla — 4 b kohta (uusi)
	4 b) ”rekisteröidyllä vastaanottajalla” sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta lähetettyjä väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita;
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla — 4 c kohta (uusi)
	4 c) ”rekisteröidyllä lähettäjällä” sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan lähettää väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 (1) mukaisesti;
Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla — 4 d kohta (uusi)
	4 d) ”valtuutetulla varastonpitäjällä” sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet luvan tuottaa, valmistaa, vastaanottaa tai lähettää tavanomaisessa toiminnassaan väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita;
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla — 4 e kohta (uusi)
	4 e) ”verottomalla varastolla” paikkaa, jossa valtuutettu varastonpitäjä tuottaa, säilyttää, vastaanottaa tai lähettää väliaikaisesti valmisteverottomia valmisteveron alaisia tavaroita tavanomaisessa toiminnassaan tietyin edellytyksin, jotka verottoman varaston sijaintijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat;
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla — 4 f kohta (uusi)
	4 f) ”tuontipaikalla” paikkaa, jossa tavarat ovat silloin, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen asetuksen (EY) N:o 450/2008 mukaisesti.
Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla — 2 kohta — 1 alakohta — c alakohta
c) valmisteveron alaisten tavaroiden tuontia.	c) valmisteveron alaisten tavaroiden tuontia, sääntöjenvastainen tuonti mukaan lukien, paitsi jos valmisteveron alaiset tavarat asetetaan välittömästi väliaikaisen verottomuuden järjestelmään .
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla — 4 kohta
4. Valmisteveron alaisten tavaroiden täydellistä tuhoutumista tai lopullista menettämistä, mukaan lukien kyseisten tavaroiden luonteesta johtuvat menetykset, ei pidetä kulutukseen luovutuksena.	4. Kyseisten tavaroiden täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen on näytettävä toteen toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla jäsenvaltiossa, jossa tavarat tuhoutuivat täydellisesti tai ne menetettiin lopullisesti.
Kyseisten tavaroiden tuhoutuminen tai menettäminen on näytettävä toteen toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.	Jos väliaikaisesti verottomissa siirroissa ei voida määritellä, missä täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen havaitsemisjäsenvaltiossa.
Ensimmäisessä alakohdassa tavaroiden lopullisella menettämisellä tarkoitetaan sitä, ettei kukaan voi enää käyttää niitä.	Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset antavat ennakolta luvan väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä olevien tavaroiden tarkoitukselliseen tuhoamiseen.
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla — 1 kohta
1. Jos väliaikaisesti valmisteverottoman siirron aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen, ja jos ei ole mahdollista määrittää, missä luovutus kulutukseen tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen lähtöjäsenvaltiossa.	1. Jos väliaikaisesti valmisteverottoman siirron aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti , ja jos ei ole mahdollista määrittää, missä luovutus kulutukseen tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen lähtöjäsenvaltiossa ja sääntöjenvastaisuuden havaitsemishetkellä .
	Jos väliaikaisesti valmisteverottomasti siirretyt valmisteveron alaiset tavarat eivät saavu määränpäähänsä, eikä sääntöjenvastaisuutta, joka johtaa 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määriteltyyn kulutukseen luovutukseen, ole havaittu, kulutukseen luovutuksen katsotaan tapahtuneen valmisteveron alaisten tavaroiden havaitsemisen ajankohtana siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on havaittu.
Jos kolmen vuoden kuluessa 19 artiklan 1 kohdan mukaisesta siirron alkamispäivästä saadaan selville, missä jäsenvaltiossa kulutukseen luovutus tosiasiassa tapahtui, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.	Jos kolmen vuoden kuluessa 19 artiklan 1 kohdan mukaisesta siirron alkamispäivästä saadaan selville, missä jäsenvaltiossa kulutukseen luovutus tosiasiassa tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen siinä jäsenvaltiossa , jonka on ilmoitettava asiasta havaitsemis- tai lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Jos lähtöjäsenvaltio on kantanut valmisteveron, se on palautettava tai peruutettava heti, kun on esitetty näyttö siitä, että toinen jäsenvaltio on kantanut veron .	Jos havaitsemis- tai lähtöjäsenvaltio on kantanut valmisteveron, se on palautettava tai peruutettava heti, kun on esitetty näyttö siitä, että toinen jäsenvaltio on luovuttanut tavarat kulutukseen .
Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla — 1 a kohta (uusi)
	1 a. Jos on mahdollista asianmukaisten todisteiden avulla osoittaa riittävän varmasti, missä väliaikaisesti valmisteverottoman siirron aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen, valmistevero on kannettava jäsenvaltiossa, jossa sääntöjenvastaisuus tapahtui.
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla — 2 a kohta (uusi)
	2 a. Jos voidaan todistaa, että sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten sellaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen, joissa on määräjäsenvaltion valmisteveromerkit, on tapahtunut toisessa jäsenvaltiossa, valmistevero kannetaan jäsenvaltiossa, jossa sääntöjenvastaisuus tapahtui, vasta sen jälkeen, kun määräjäsenvaltio on palauttanut valmisteveron talouden toimijalle.
Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla — 2 b kohta (uusi)
	2 b. Sellaisissa sääntöjenvastaisuustapauksissa, joissa määräjäsenvaltio ei kanna valmisteveroa valmisteveromerkkejä käyttämällä, jäsenvaltion, jossa sääntöjenmukaisuus tapahtui, on kannettava valmistevero välittömästi.
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla — 3 kohta
3. Edellä 1 kohdassa sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa siirto ei ole päättynyt 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.	3. Edellä 1 kohdassa sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa siirto tai osa siirrosta ei ole päättynyt 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti mutta joka ei ole kuitenkaan sama kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tilanne .
Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla — 1 kohta — e a alakohta (uusi)
	e a) luovutettaviksi hyväksytylle tutkimus- ja kehityslaitokselle, laboratoriolle, valtionhallinnon yksikölle tai muulle hyväksytylle osapuolelle laaduntestausta, markkinoille saattamista edeltävää tutkimusta ja mahdollisten väärennösten toteamista varten, edellyttäen että kyseisiä tuotteita ei katsota olevan kaupallisia määriä, ja tällöin:
	(i) jäsenvaltiot voivat määrittää ”kaupallisten määrien” tasot ja
	(ii) jäsenvaltiot voivat vahvistaa yksinkertaistettuja menetelmiä tässä kohdassa tarkoitettujen tavaroiden liikkumisen helpottamiseksi.
Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla — 2 kohta
2. Vapautuksiin on sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion vahvistamia edellytyksiä ja rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen valmisteveron palautuksena.	2. Vapautuksiin on sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion vahvistamia edellytyksiä ja rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen valmisteveron palautuksena. Jäsenvaltioiden vahvistamat veronpalautuksen ehdot eivät saa tehdä vapautuksen hyödyntämisestä liian vaivalloista .
Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla — 2 a kohta (uusi)
	2 a. Valmistevero, maaöljyn valmistevero mukaan lukien, voidaan palauttaa tai peruuttaa kunkin jäsenvaltion vahvistamaa menettelyä noudattaen. Jäsenvaltioiden on sovellettava samaa menettelyä kansallisiin ja muista jäsenvaltioista lähtöisin oleviin tavaroihin.
Tarkistus 63/rev. Ehdotus direktiiviksi 13 artikla — 1 kohta
1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa valmisteverosta sellaiset verovapaiden myymälöiden luovuttamat valmisteveron alaiset tavarat, jotka lentäen tai meritse kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustava matkustaja kuljettaa henkilökohtaisissa matkatavaroissaan.	1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa valmisteverosta sellaiset verovapaiden myymälöiden luovuttamat valmisteveron alaiset tavarat, jotka lentäen, meritse tai maitse kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustava matkustaja kuljettaa henkilökohtaisissa matkatavaroissaan.
Tarkistus 65/rev. Ehdotus direktiiviksi 13 artikla — 4 kohta
4. Tässä artiklassa tarkoitetaan:	4. Tässä artiklassa tarkoitetaan:
(a) ”kolmannella alueella” 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja alueita;	(a) ”kolmannella alueella” 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja alueita;
(b) ”verovapaalla myymälällä” lentoasemalla tai satamassa sijaitsevaa liikettä, joka täyttää toimivaltaisten viranomaisten erityisesti 3 kohdan mukaisesti vahvistamat edellytykset;	(b) ”verovapaalla myymälällä” lentoasemalla tai satamassa taikka kolmannen maan tai kolmannen alueen vastaisella ulkorajalla sijaitsevaa liikettä, joka täyttää toimivaltaisten viranomaisten erityisesti 3 kohdan mukaisesti vahvistamat edellytykset;
(c) ”kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustavalla matkustajalla” matkustajaa, jolla on hallussaan ilma- tai merikuljetusasiakirja, jossa mainitaan välittömänä määräpaikkana kolmannella alueella tai kolmannessa maassa sijaitseva lentoasema tai satama.	(c) ”kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustavalla matkustajalla” matkustajaa, jolla on hallussaan ilma- tai merikuljetusasiakirja, jossa mainitaan lopullisena määräpaikkana kolmannella alueella tai kolmannessa maassa sijaitseva lentoasema tai satama, sekä yhteisön alueelta maateitse poistuvaa matkustajaa .
Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla — 2 kohta
2. Valmisteveron alaisten tavaroiden tuotannon, jalostuksen ja hallussapidon katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta vain, jos kyseinen toiminta tapahtuu tiloissa, joille on myönnetty 3 kohdan mukainen lupa .	2. Valmisteveron alaiset tuotteet, joista valmisteveroa ei ole maksettu, on tuotettava, valmistettava ja pidettävä hallussa verottomassa varastossa .
Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla — 3 kohta
3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava lupa toimia ”verottomina varastoina” tiloille, joita käytetään valmisteveron alaisten tavaroiden tuotantoon, jalostukseen ja hallussapitoon sekä niiden vastaanottamiseen ja lähettämiseen väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä.	Poistetaan.
Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla — 1 kohta — 2 ja 3 alakohta
Lupaa ei voida evätä pelkästään sillä perusteella, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon ja aikoo pitää verotonta varastoa lupajäsenvaltioon sijoittautuneen edustajan tai sivuliikkeen välityksellä.	Lupa edellyttää viranomaisten veronkierron tai väärinkäytön estämiseksi mahdollisesti vahvistamien edellytysten täyttämistä . Lupaa ei voida kuitenkaan evätä pelkästään sillä perusteella, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon.
Lupaan on sisällyttävä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toiminnat.
Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla — 1 kohta — johdanto-osa
1. Valmisteveron alaisia tavaroita voidaan siirtää väliaikaisesti valmisteverottomina yhteisön alueella :	1. Valmisteveron alaisia tavaroita voidaan siirtää väliaikaisesti valmisteverottomina kahden yhteisössä sijaitsevan paikan välillä myös kolmannen maan kautta tai kolmannessa maassa sijaitsevan alueen kautta .
Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla — 1 kohta — a alakohta — ii alakohta
(ii) sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta lähetettyjä väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita, jäljempänä ”rekisteröity vastaanottaja”;	(ii) rekisteröidyn vastaanottajan tiloihin;
Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla — 1 kohta — b alakohta
b) tuontipaikasta johonkin a alakohdassa tarkoitettuun määräpaikkaan, jos kyseisten tavaroiden lähettäjänä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle tuontijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan kyseiseen toimintaan, jäljempänä ”rekisteröity lähettäjä”.	b) tuontipaikasta johonkin a alakohdassa tarkoitettuun määräpaikkaan tai vastaanottajille , jos kyseisten tavaroiden lähettäjänä on rekisteröity lähettäjä.
Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla — 1 kohta — johdanto-osa
1. Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on itse vahvistaminsa edellytyksin vaadittava, että väliaikaisesti valmisteverottomaan siirtoon liittyvät riskit on katettava vakuudella, jonka voi antaa yksi tai useampi seuraavista henkilöistä:	1. Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on itse vahvistaminsa edellytyksin vaadittava, että väliaikaisesti valmisteverottomaan siirtoon liittyvät riskit on katettava vakuudella, jonka voi antaa yksi tai useampi seuraavista henkilöistä tai joka voidaan antaa seuraavien henkilöiden puolesta :
Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla — 2 kohta — 1 alakohta
2. Vakuus on voimassa kaikkialla yhteisössä.	2. Vakuus on voimassa kaikkialla yhteisössä ja sen voi antaa
	a) luottolaitos, jolle on annettu lupa harjoittaa liiketoimintaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (2) mukaisesti, tai
	b) yritys, jolle on annettu lupa harjoittaa vakuutusliikettä muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (3) mukaisesti.
Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi 17 a artikla (uusi)
	17 a artikla 1.     Edellä 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön pyynnöstä lähtöjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat itse vahvistaminsa edellytyksin sallia, että kokonaisvakuus annetaan määrästä, josta valmistevero on vähennetty, tai että vakuutta ei anneta, jos henkilö, jolla on kuljetusvastuu, vastaa myös kuljetuksen verovastuusta. 2.     Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa myönnetään ainoastaan henkilöille: a) jotka ovat sijoittautuneet yhteisön tullialueelle; b) joilla on asianmukainen osoitus vakuuksista, jotka koskevat valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverotonta siirtoa; ja c) jotka antavat säännöllisesti vakuuksia valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesta valmisteverottomasta siirrosta tai joiden tulliviranomaiset katsovat kykenevän täyttämään näihin menettelyihin liittyvät velvoitteensa. 3.     Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lupien myöntämismenettelyä koskevat toimenpiteet hyväksytään 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi 18 artikla — 2 kohta — 2 alakohta — johdanto-osa
Ensimmäisen alakohdan mukaisen luvan saaneen rekisteröidyn vastaanottajan on täytettävä seuraavat vaatimukset:	Ensimmäisen alakohdan mukaisen luvan saaneen tilapäisesti rekisteröidyn vastaanottajan on täytettävä seuraavat vaatimukset:
Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla — 1 kohta
1. Valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron katsotaan alkavan, kun tavarat poistuvat lähettävästä verottomasta varastosta tai tuontipaikasta.	1. Valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron katsotaan alkavan, kun tavarat poistuvat lähettävästä verottomasta varastosta tai tuontipaikasta. Tavaroiden katsotaan poistuvan verottomasta varastosta tai tuontipaikasta hetkellä, jolloin valtuutettu varastonpitäjä tai valtuutettu lähettäjä lähettää viipymättä asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle lisätiedon .
Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla — 2 kohta
2. Valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron katsotaan päättyvän, kun vastaanottaja on vastaanottanut tavarat tai, kun kyse on 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetusta tapauksesta, kun tavarat ovat poistuneet yhteisön alueelta .	2. Valmisteveron alaisten tavaroiden siirto väliaikaisesti valmisteverottomina päättyy :
	— kun vastaanottaja on vastaanottanut tavarat. Tavaroiden vastaanottoajankohdaksi määritellään hetki, jolloin vastaanottaja lähettää välittömästi tavaroiden saavuttua määräpaikkaansa toimivaltaiselle viranomaiselle asiasta lisäviestin;
	— kun kyse on 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetusta tapauksesta, kun tavarat ovat poistuneet yhteisön alueelta tai ne on asetettu tullisuspensiomenettelyyn tai -järjestelmään.
Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi 19 a artikla (uusi)
	19 a artikla
	Valmisteveron alaisten tavaroiden siirtoa väliaikaisesti valmisteverottomina koskevat säännöt mahdollistavat lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vahvistamin edellytyksin, että kokonaisvakuus annetaan määrästä, josta valmistevero on vähennetty, tai että vakuutta ei anneta, jos henkilö, jolla on kuljetusvastuu, vastaa myös kuljetuksen verovastuusta.
Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi 20 artikla — 1 kohta
1. Valmisteveron alaisten tavaroiden siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta vain, jos se tapahtuu 2 ja 3 kohdan mukaisesti laadittua sähköistä hallinnollista asiakirjaa käyttäen.	1. Valmisteveron alaisten tavaroiden siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta vain, jos se tapahtuu 2 ja 3 kohdan mukaisesti laadittua sähköistä hallinnollista asiakirjaa käyttäen. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava asianmukaiset toimet mahdollistaakseen kansallisella tasolla julkisen avaimen infrastruktuurin käyttöönoton ja taatakseen avainten yhteentoimivuuden .
Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi 20 artikla — 6 kohta
6. Lähettäjän on ilmoitettava hallinnollinen viitekoodi tavaroiden mukana seuraavalle henkilölle.	6. Lähetykseen liitetään saateasiakirja, jonka avulla lähetys voidaan siirron aikana tunnistaa.
Koodin on oltava käytettävissä koko väliaikaisesti valmisteverottoman siirron ajan.
Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi 22 artikla
Lähtöjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisen jäsenvaltion vahvistamin edellytyksin, että tietokoneistettua järjestelmää käyttävä lähettäjä jakaa energiatuotteiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron kahdeksi tai useammaksi siirroksi, kunhan valmisteveron alaisten tavaroiden kokonaismäärä ei muutu.	Lähtöjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisen jäsenvaltion vahvistamin edellytyksin, että lähettäjä jakaa energiatuotteiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron kahdeksi tai useammaksi siirroksi, kunhan:
	a) valmisteveron alaisten tavaroiden kokonaismäärä ei muutu sekä
	b) jakaminen suoritetaan tällaisen menettelyn sallivan jäsenvaltion alueella.
Jäsenvaltiot voivat myös säätää, ettei tällaista jakamista saa suorittaa niiden alueella.	Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, sallivatko ne siirron jakamisen niiden alueella ja millaisin edellytyksin. Komissio toimittaa kyseiset tiedot edelleen muille jäsenvaltioille.
Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi 23 artikla — 1 kohta — 1 alakohta
1. Vastaanotetuttaan valmisteveronalaiset tavarat jossakin 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iv alakohdassa tai 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräpaikassa vastaanottajan on viipymättä annettava tietokoneistettua järjestelmää käyttäen määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti tavaroiden vastaanottamisesta, jäljempänä ”vastaanottoraportti”.	1. Vastaanotetuttaan valmisteveronalaiset tavarat jossakin 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iv alakohdassa tai 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräpaikassa vastaanottajan on viimeistään niiden vastaanottamista seuraavana työpäivänä annettava tietokoneistettua järjestelmää käyttäen määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti tavaroiden vastaanottamisesta, jäljempänä ”vastaanottoraportti”.
Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla — 3 kohta
3. Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vientiraportti lähettäjälle.	3. Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vientiraportti lähettäjälle viimeistään sen todistuksen vastaanottamista seuraavana työpäivänä, jossa todistetaan, että valmisteveron alaiset tavarat ovat poistuneet yhteisön alueelta .
Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla — 1 kohta — 2 ja 3 alakohta
Kun järjestelmä on taas käytettävissä, lähettäjän on toimitettava sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnos viipymättä. Kyseinen asiakirja korvaa ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun paperille laaditun asiakirjan heti, kun se on käsitelty 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja siinä yhteydessä noudatetaan sähköistä hallinnollista asiakirjaa koskevaa menettelyä .	Siirtojen – niiden päättäminen mukaan luettuna – yhteydessä jatketaan varajärjestelyn käyttöä, vaikka sähköinen järjestelmä saataisiin siirron aikana taas käyttöön .
Siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta paperille laadittua asiakirjaa käyttäen, kunnes sähköinen hallinnollinen asiakirja on käsitelty 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla — 2 kohta — 1 alakohta
2. Jos tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytössä, valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity lähettäjä voivat toimittaa 20 artiklan 8 kohdassa tai 22 artiklassa tarkoitetut tiedot muita käytettävissä olevia viestintäkeinoja käyttäen. Henkilön on tällöin ilmoitettava lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, että määräpaikan muutos tai siirron jakaminen on pantu vireille.	2. Jos tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytössä, valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity lähettäjä voivat toimittaa 20 artiklan 8 kohdassa tai 22 artiklassa tarkoitetut tiedot muita jäsenvaltioiden määrittämiä käytettävissä olevia viestintäkeinoja käyttäen. Henkilön on tällöin ilmoitettava lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, että määräpaikan muutos tai siirron jakaminen on pantu vireille.
Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 28 artikla
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sellaisia väliaikaisesti valmisteverottomia siirtoja koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä, jotka tapahtuvat kokonaisuudessaan niiden alueella.	Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sellaisia väliaikaisesti valmisteverottomia siirtoja koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä, jotka tapahtuvat kokonaisuudessaan niiden alueella, mukaan lukien mahdollisuus olla säätämättä tällaisten siirtojen sähköistä valvontaa pakolliseksi .
Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 29 artikla — 3 a kohta (uusi)
	3 a) edellä 11 artiklan 1 kohdan e a alakohdan mukaiset tavaroiden siirrot.
Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 30 artikla — 1 kohta — 2 alakohta
Yksityishenkilöiden hankkimiin muihin valmisteveron alaisiin tavaroihin kuin tupakkaan sovelletaan ensimmäistä alakohtaa myös tapauksissa, joissa tavarat on kuljetettu heidän puolestaan.	Poistetaan.
Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 30 artikla — 2 a kohta (uusi)
	2 a. Jäsenvaltiot voivat 2 kohdan e alakohdan soveltamiseksi vahvistaa yksinomaan näyttöä varten ohjetasot. Näiden ohjetasojen on oltava vähintään seuraavat:
	a) Tupakkatuotteiden osalta
	— savukkeet: 400 kpl
	— pikkusikarit (sikarit, joiden enimmäispaino on 3 grammaa kappaleelta): 200 kpl
	— sikarit: 100 kpl
	— piippu- ja savuketupakka: 0,5 kg.
	b) Alkoholijuomien osalta
	— väkevät alkoholijuomat: 5 l
	— keskivahvat alkoholijuomat: 10 l
	— viinit: 45 l (joista enintään 30 l kuohuviinejä)
	— oluet: 55 l.
Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 30 artikla — 2 b kohta (uusi)
	2 b. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että hankittaessa kivennäisöljyjä, jotka on jo luovutettu kulutukseen toisessa jäsenvaltiossa, valmisteverosaatava syntyy jäsenvaltiossa, jossa kulutus tapahtuu, jos yksityishenkilöt tai muut näiden puolesta kuljettavat nämä tuotteet poikkeuksellisilla kuljetustavoilla. Poikkeuksellisiin kuljetustapoihin voi kuulua moottoripolttoaineiden kuljetus muutoin kuin ajoneuvojen polttoainesäiliöissä tai asianmukaisissa varapolttoainesäiliöissä sekä nestemäisten lämmityspolttoaineiden kuljetus muutoin kuin kaupallisten elinkeinonharjoittajien puolesta käytettävissä säiliöautoissa.
Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 34 artikla — 4 kohta — a alakohta
(a) rekisteröidyttävä sen jäsenvaltion veroviranomaisten rekisteriin, josta valmisteveron alaiset tavarat lähetetään;	a) rekisteröidyttävä sen jäsenvaltion veroviranomaisten rekisteriin, josta valmisteveron alaiset tavarat lähetetään, ja hankittava kyseisiltä veroviranomaisilta rekisteröintiasiakirja ;
Tarkistukset 51 ja 52 Ehdotus direktiiviksi 37 artikla
1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että valmisteveron alaisiin tavaroihin on kiinnitetty veromerkki tai verotustarkoituksessa käytettävä kansallinen tunnistemerkki, kun tavarat luovutetaan kulutukseen niiden alueella, tai 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 34 artiklan 1 kohdassa säädetyissä tapauksissa, kun tavarat saapuvat niiden alueelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan soveltamista.	1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että valmisteveron alaisiin tavaroihin on kiinnitetty veromerkki, verotustarkoituksessa käytettävä kansallinen tunnistemerkki tai muu sarja- tai todennusmerkki , kun tavarat luovutetaan kulutukseen niiden alueella, tai 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 34 artiklan 1 kohdassa säädetyissä tapauksissa, kun tavarat saapuvat niiden alueelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan soveltamista.
2. Jäsenvaltion, joka vaatii, että 1 kohdassa tarkoitettuja veromerkkejä tai kansallisia tunnistemerkkejä on käytettävä, on saatettava ne muiden jäsenvaltioiden valtuutettujen varastonpitäjien käyttöön.	2. Jäsenvaltion, joka vaatii, että 1 kohdassa tarkoitettuja veromerkkejä, kansallisia tunnistemerkkejä tai muita sarja- tai todennusmerkkejä on käytettävä, on saatettava ne muiden jäsenvaltioiden valtuutettujen varastonpitäjien käyttöön.
3. Rajoittamatta sellaisten säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat säätää tämän artiklan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä merkit eivät haittaa valmisteveron alaisten tavaroiden vapaata liikkuvuutta.	3. Rajoittamatta sellaisten säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat säätää tämän artiklan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä merkit eivät haittaa valmisteveron alaisten tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
Kun tällaiset merkit kiinnitetään valmisteveron alaisiin tavaroihin, merkit myöntäneen jäsenvaltion on palautettava, peruttava tai vapautettava niiden hankkimiseksi maksetut summat tai annetut vakuudet, jos valmisteverosaatava on syntynyt ja kannettu toisessa jäsenvaltiossa.	Kun tällaiset merkit kiinnitetään valmisteveron alaisiin tavaroihin, merkit myöntäneen jäsenvaltion on palautettava, peruttava tai vapautettava niiden hankkimiseksi maksetut summat tai annetut vakuudet, jos valmisteverosaatava on syntynyt ja kannettu toisessa jäsenvaltiossa.
	Merkit myöntänyt jäsenvaltio voi kuitenkin asettaa niiden hankkimiseksi maksettujen summien tai annettujen vakuuksien palauttamisen, peruuttamisen tai vapauttamisen ehdoksi näytön siitä, että kyseiset merkit on poistettu tai tuhottu.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen veromerkkien tai tunnistemerkkien on oltava voimassa ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, joka on ne antanut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vastavuoroisesti tunnustaa näitä merkkejä.	4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen veromerkkien, kansallisten tunnistemerkkien tai muiden sarja- tai todennusmerkkien on oltava voimassa ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, joka on ne antanut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vastavuoroisesti tunnustaa näitä merkkejä.
Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 39 artikla
Jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa vesi- ja ilma-alusten varastoja koskevat kansalliset säännöksensä, kunnes neuvosto on antanut yhteisön säännökset asiasta.	Jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa vesi- ja ilma-alusten varastoja koskevat kansalliset säännöksensä, kunnes neuvosto on antanut yhteisön säännökset asiasta. Nämä kansalliset säännökset on tiedotettava muille jäsenvaltioille, jotta niiden taloudelliset toimijat voivat hyötyä niistä .

---

(1)   EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1.

(2)   EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(3)   EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1.

---