14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/1

A.

panee merkille, että YK järjestää Dohassa 29. marraskuuta–2. joulukuuta 2008 kaikkien aikojen toisen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen, johon kokoontuvat valtioiden ja hallitusten päämiehet ja kehitysasioista vastaavien ministerien lisäksi myös valtiovarainministerit ja kansainvälisten rahoitusjärjestöjen, yksityisten pankkien ja yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkastelemaan Monterreyn kokouksen jälkeen tapahtunutta edistystä,

B.

katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavasti nykyistä suurempaa rahoitusta,

C.

katsoo, että kehitysrahoitus olisi määritettävä kustannustehokkaimmaksi tavaksi vastata maailman kehitystarpeisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin,

D.

katsoo, että riittävän ennustettavissa olevan ja kestävän rahoituksen tarve on suurempi kuin koskaan, erityisesti ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten, kuten luonnonmullistusten, muodostaman haasteen sekä kehitysmaiden erityisen haavoittuvuuden,

E.

ottaa huomioon, että EU on maailman suurin avunantaja, merkittävä osakas kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja kehitysmaiden tärkein kauppakumppani,

F.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut selkeään ja velvoittavaan aikatauluun 0,56 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä,

G.

katsoo, että mikäli jäsenvaltioiden julkista kehitysapua koskevien tavoitteiden suuntaus jatkuu samana, jotkut jäsenvaltiot eivät saavuta asetettuja tavoitteita, jotka ovat 0,51 prosenttia EU 15:ssä (eli ennen vuoden 2004 laajentumista unioniin kuuluneissa jäsenvaltioissa) ja 0,17 prosenttia EU 12:ssa (eli unioniin 1. toukokuuta 2004 ja 1. tammikuuta 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa) bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä,

H.

ottaa huomioon, että Afrikkaan ohjelmoitava apu kasvaa huolimatta julkisen kehitysavun yleisestä laskusta vuonna 2007,

I.

ottaa huomioon, että äskettäin on syntynyt merkittäviä uusia kehityshaasteita, joihin kuuluvat ilmastonmuutos, rakenteelliset muutokset perushyödykkeiden markkinoilla ja erityisesti elintarvike- ja öljymarkkinoilla, sekä tärkeät uudet suuntaukset etelä–etelä-yhteistyössä, muun muassa Kiinan tukemat infrastruktuurit Afrikassa ja Brasilian kehityspankin (BNDES) lainaustoiminta Latinalaisessa Amerikassa,

J.

ottaa huomioon, että rahoituspalvelut ovat useissa kehitysmaissa alikehittyneitä useiden eri tekijöiden takia, mukaan luettuna palvelujen tarjontaa koskevat rajoitukset sekä oikeusvarmuuden ja teollis- ja tekijänoikeuksien puute;

1.

vahvistaa sitoutumisensa köyhyyden poistamiseen, kestävään kehitykseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen ainoina keinoina luoda sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja parempaa elämänlaatua niille eri puolilla maapalloa asuville arviolta miljardille ihmiselle, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä eli joiden tulot ovat vähemmän kuin yksi Yhdysvaltain dollari päivässä;

2.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään selkeän jaon kehitysapuun käytettävien varojen ja ulkopoliittisiin päämääriin käytettävien varojen välillä, ja korostaa tässä yhteydessä, että julkista kehitysapua olisi annettava julkista kehitysapua koskevien taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) kriteerien ja julkisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamista koskevien OECD/DAC:n suositusten mukaisesti;

3.

korostaa absoluuttista tarvetta pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen koordinaatioon johdonmukaisuuden varmistamiseksi muiden yhteisön politiikkojen kanssa (ympäristö, siirtolaisuus, ihmisoikeudet, maatalous jne.) ja päällekkäisen työn ja toimien epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi;

4.

palauttaa mieliin, että EU:n toteuttamat välittömät toimet, jotka ovat tarpeen kehitysmaissa tapahtuneen elintarvikkeiden hintojen nousun dramaattisten seurausten torjumiseksi, eivät ole osa eikä niitä pidä toteuttaa osana Monterreyn konsensuksen edellyttämiä rahoitustoimia; odottaa näin ollen komissiolta hätärahastojen käyttöä koskevaa konkreettista ehdotusta;

5.

korostaa, että joissakin kumppanimaissa vallitseva liiallinen ja kohtuuton hallinnollinen rasitus heikentää kehitysavun tehokkuutta; pelkää, että tämä rasitus saattaa vaarantaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen;

6.

toteaa, että EU:n on yhä löydettävä oikea tasapaino kehitysapua koskevan kahden vastakkaisen lähestymistavan välillä: toisessa niistä luotetaan siihen, että kumppanimaat kohdentavat varat asianmukaisesti, ja autetaan niiden hallintoja kehittämään oikeita välineitä varojen täytäntöönpanoa varten; toisessa sen sijaan eritellään rahoitusapu väärinkäytön tai avun tehottoman kohdentamisen ehkäisemiseksi;

7.

korostaa, että EU on maailman johtava kehitysavun antaja, sillä sen osuus maailman julkisesta kehitysavusta on lähes 60 prosenttia, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n osuus on kasvanut vuosien kuluessa; kehottaa tästä huolimatta komissiota antamaan selkeitä ja avoimia tietoja EU:n kehitysavun osuudesta unionin talousarviossa, jotta voidaan arvioida, miten kaikki eurooppalaiset avunantajat noudattavat Monterreyn konsensusta; pitää myös valitettavana, että EU:n kehitysmaille antamalta rahoitusosuudelta puuttuu avoimuus, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohdennettuja viestintä- ja tiedotusvälineitä EU:n kehitysavun avoimuuden lisäämiseksi;

8.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU saavutti sitovan julkisen kehitysavun tavoitteensa, jonka mukaan yhteisön keskiarvon oli oltava 0,39 % bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä, mutta panee merkille EU:n avun huolestuttavan laskun 47,7 miljardista eurosta vuonna 2006 (0,41 % koko EU:n BKTL:stä) 46,1 miljardiin euroon vuonna 2007 (0,38 % koko EU:n BKTL:stä) ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään julkista kehitysapuaan saavuttaakseen lupaamansa 0,56 prosentin osuuden bruttokansantulosta vuonna 2010;

9.

vaatii, että jäsenvaltioiden ilmoitettua julkista kehitysapua ei saa enää vähentää; huomauttaa, että EU:n kaudella 2005–2010 myöntämän avun määrä jää 75 miljardia euroa sen lupaamaa pienemmäksi, jos nykyinen suuntaus jatkuu;

10.

ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että suurin osa jäsenvaltioista (18 jäsenvaltiota 27:stä, erityisesti Latvia, Italia, Portugali, Kreikka ja Tšekki) ei ole voinut lisätä julkisen kehitysavun määrää vuosien 2006 ja 2007 aikana ja että kehitysapua on jopa jyrkästi vähennetty 10 prosentilla muutamissa valtioissa, kuten Belgiassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään asianmukaisesti julkista kehitysapua koskevat sitoumuksensa; panee tyytyväisenä merkille, että eräät jäsenvaltiot (Tanska, Irlanti, Luxemburg, Espanja, Ruotsi ja Alankomaat) saavuttavat varmasti vuodelle 2010 asettamansa julkista kehitysapua koskevat tavoitteet, ja uskoo, että kyseiset jäsenvaltiot säilyttävät korkean julkisen kehitysavun tason;

11.

pitää myönteisenä, että komissio pitää tiukasti kiinni siitä, että toimissa keskitytään jäsenvaltioilta tulevan kehitysavun määrään ja laatuun, ja tukee voimakkaasti komission antamaa varoitusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden rahoitussitoumusten täyttämättä jättämisen seuraukset voivat olla erittäin vakavat; pyytää komissiota käyttämään asiantuntemustaan ja vaikutusvaltaansa saadakseen muut julkiset ja yksityiset avunantajat täyttämään rahoituslupauksensa;

12.

on erittäin huolestunut siitä, että jotkut jäsenvaltiot jaksottavat julkisen kehitysavun lisäämisen talousarviokauden loppupuolelle, mikä johtaa kehitysmaissa yli 17 miljardin euron nettotappioihin;

13.

suhtautuu myönteisesti eräiden jäsenvaltioiden lähestymistapaan, jossa julkisen kehitysavun lisäämiselle laaditaan monivuotisia aikatauluja YK:n asettaman 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä julkistaneet monivuotisia aikataulujaan, tekemään niin mahdollisimman pian; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä aikataulut ennen edellä mainittua Dohassa pidettävää kansainvälisen kehitysrahoituksen seurantakokousta ja täytettävä sitoumuksensa;

14.

panee merkille, että avustusten ilmoitettu pienentyminen vuonna 2007 johtui joissakin tapauksissa vuoden 2006 lukujen keinotekoisesta korottamisesta velkahelpotuksilla; kehottaa jäsenvaltioita nostamaan kestävästi julkisen kehitysavun tasoa kiinnittämällä huomion lukuihin, joista velkahelpotusten vaikutus on poistettu;

15.

katsoo, että suurempaa rahoitustukea koskevien toistuvien lupausten ja todellisuudessa maksettavien huomattavasti pienempien määrien välistä ristiriitaa on mahdoton hyväksyä, ja on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa into kehitysavun antamiseen on hiipumassa;

16.

korostaa sitä, että kumppanimaiden hallitusten, kansallisten parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen kuuleminen on ratkaisevan tärkeää julkisen kehitysavun määrää ja kohdetta koskevassa päätöstenteossa;

17.

korostaa, että apu on toimitettava ajoissa, ja ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että toimitusprosesseissa esiintyy usein perusteettomia viiveitä;

18.

korostaa tarvetta tasapainottaa yhteistyörahastojen toimituksen joustavuutta, jotta voitaisiin vastata muuttuviin olosuhteisiin, kuten ruoan hinnan nousuun ja välttämättömään tarpeeseen luoda ennustettavissa oleva rahoitus, jotta kumppanimaat voivat laatia kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevia suunnitelmia;

19.

kehottaa painokkaasti noudattamaan selvästi luotettavan lainanannon ja rahoituksen periaatteita, jotta lainananto- ja rahoitustoiminnasta tulisi kestävää talouden ja ympäristön kehityksen osalta päiväntasaajan periaatteiden (equator principles) mukaisesti; kehottaa komissiota osallistumaan sellaisten periaatteiden laatimiseen ja kansainvälisen tason painostukseen sitovien toimenpiteiden käyttöönottamiseksi, jotta periaatteiden soveltamisala voidaan ulottaa koskemaan uusia julkisen ja yksityisen sektorin kehitysyhteistyön toimijoita;

20.

tukee varauksettomasti kehitysmaiden ponnisteluja pitkäaikaisen velanhoitokyvyn säilyttämiseksi sekä voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan HIPC-aloitteen täytäntöönpanemiseksi, mikä on ensisijaisen tärkeää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta; pahoittelee kuitenkin, että velkahelpotussuunnitelmia ei sovelleta suureen osaan valtioita, joissa velkaantuminen estää edelleen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen; vaatii välitöntä kansainvälistä keskustelua kansainvälisten toimien vähentämisen ulottamiseksi koskemaan niitä useita velkaantuneita maita, jotka eivät tällä hetkellä kuulu HIPC-aloitteen piiriin;

21.

kehottaa komissiota puuttumaan velkahelpotuksia koskevissa kahden- tai monenvälisissä neuvotteluissa kohtuuttomiin tai epäoikeutettuihin velkoihin, joilla tarkoitetaan vastuuttomasta, omanvoitonpyyntöisestä, huolimattomasta tai epäoikeudenmukaisesta luotonannosta johtuvia velkoja, sekä luotettavan rahoituksen periaatteisiin; suhtautuu myönteisesti komission kehotukseen ryhtyä toimiin, joilla rajoitetaan kaupallisten lainanantajien ja kriisiyrityksiin sijoittavien rahastojen oikeutta luoton takaisinmaksuun, jos asia on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi;

22.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan velanhoitokykyä koskevia puitteita ja edistämään niiden kehittämistä siten, että huomioon otetaan valtion sisäiset velka- ja rahoitusvaatimukset; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan, että luotonantajan vastuu ei tarkoita vain kestävyyttä koskevien puitteiden noudattamista vaan myös sitä, että

23.

kehottaa EU:ta edistämään kansainvälisiä ponnisteluja, joilla pyritään ottamaan käyttöön tietynlaisia kansainvälisiä maksukyvyttömyysmenettelyjä tai oikeudenmukaisia ja avoimia välitysmenettelyjä, jotta kaikkiin tuleviin luottokriiseihin voidaan puuttua tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti;

24.

pahoittelee, että komissio ei korosta voimakkaammin sisäisten resurssien käyttöönottoa kehitysrahoituksessa, sillä ne antaisivat kehitysmaille suuremman riippumattomuuden; kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan täysimääräisesti hankkeeseen kaivannaisteollisuuden avoimuuden lisäämiseksi (Extractive Industries Transparency Initiative, EITI) ja pyytämään hankkeen vahvistamista; kehottaa komissiota pyytämään kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavaa elintä (IASB) sisällyttämään kyseisiin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin vaatimuksen kansainvälisten yritysten toimia kaikilla aloilla koskevasta maakohtaisesta raportoinnista;

25.

pitää valitettavana, että avun tuloksellisuutta koskevassa komission tiedonantopaketissa (KOM(2008)0177) ei mainita pääomapakoa kehitysmaiden talouden riskitekijänä; huomauttaa, että pääomapako aiheuttaa kehitysmaiden kestävien talousjärjestelmien kehitykselle vakavaa vahinkoa, ja huomauttaa, että veronkierto aiheuttaa kehitysmaille vuosittain kustannukset, jotka ovat suuremmat kuin niiden vastaanottaman julkisen kehitysavun määrä; pitää valitettavana, että avun tuloksellisuutta koskevassa komission tiedonantopaketissa ei mainita pääomapakoa kehitysmaiden talouden riskitekijänä; huomauttaa, että pääomapako aiheuttaa kehitysmaiden kestävien talousjärjestelmien kehitykselle vakavaa vahinkoa; kehottaa komissiota sisällyttämään politiikkoihinsa pääomapakoa ehkäiseviä toimenpiteitä Monterreyn konsensuksen edellytysten mukaisesti, jotta voitaisiin sulkea veroparatiisit, joista osa sijaitsee EU:n alueella tai toimii tiiviissä yhteydessä jäsenvaltioiden kanssa;

26.

panee erityisesti merkille, että Maailmanpankin mukaan tämän pääomapaon laittoman osuuden arvo on 1 000–1 600 miljardia dollaria vuodessa ja että puolet näistä varoista saadaan kehitysmaista; tukee kansainvälisiä ponnisteluja anastetun omaisuuden jäädyttämiseksi ja takaisinperimiseksi ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet korruption vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, tekemään niin; pahoittelee, että vastaavanlaisia ponnisteluja ei toteuteta veronkierron torjumiseksi, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään verotietojen automaattista vaihtamista koskevan periaatteen maailmanlaajuista soveltamista, pyytämään Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa (UN ECOSOC) tällä hetkellä laadittavina olevien veronkiertoa koskevien menettelysääntöjen liittämistä Dohan julistukseen ja tukemaan kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean kehittämistä aidoksi hallitustenväliseksi elimeksi, jolla on käytettävissään lisäresursseja veronkierron kansainvälisen torjunnan toteuttamiseksi yhdessä OECD:n kanssa;

27.

suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden tekemiin ehdotuksiin innovatiivisista rahoitusmekanismeista ja kehottaa komissiota tutkimaan niitä käytännön toteutuksen helpottamista, kestävyyttä, täydentävyyttä, siirtokustannuksia ja tuloksellisuutta koskevien perusteiden valossa; kehottaa perustamaan rahoitusmekanismeja ja -välineitä, jotka tarjoavat uutta rahoitusta eivätkä vaaranna tulevaa rahoitusta;

28.

kehottaa luomaan rahoitusmekanismeja ja -välineitä, jotka sisältävät toimenpiteitä yksityisten varojen käyttöön saamiseksi, kuten Monterreyn konsensuksessa todettiin, sekä hyödyntävät luottotakuita;

29.

kehottaa komissiota lisäämään voimakkaasti rahoitusta ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeville toimenpiteille kehitysmaissa ja erityisesti lisäämään rahoitusta maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle; korostaa pakottavaa tarvetta myöntää rahoitusta nykyistä julkista kehitysapua enemmän, sillä julkinen kehitysapu yksinään ei tukisi riittävästi toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen vaikutusten lieventämiseksi kehitysmaissa; painottaa, että tätä tarkoitusta varten olisi kehitettävä pikaisesti innovatiivisia rahoitusmekanismeja, kuten lentoliikenteestä ja öljykaupasta perittävät maksut, sekä EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavien myyntitulojen osoittaminen tähän tarkoitukseen;

30.

on tyytyväinen komission ehdotukseen sellaisen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosta koskevan rahoitusmekanismin perustamisesta, joka perustuu avun myöntämiseen etukäteen kehitysmaissa toteutettavien hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteiden rahoittamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään huomattavia taloudellisia sitoumuksia, jotta ehdotus pantaisiin täytäntöön pikaisesti;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan vähintään 25 prosenttia tulevista päästökauppajärjestelmän kautta myytävistä päästöoikeuksista saatavista tuloista ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevien toimenpiteiden rahoittamiseen kehitysmaissa;

32.

kehottaa komissiota kehittämään pienyrittäjille ja maanviljelijöille rahoitusmahdollisuuksia, jotta elintarvikkeiden tuotantoa voitaisiin lisätä ja elintarvikekriisiin löydettäisiin kestävä ratkaisu;

33.

kehottaa Euroopan investointipankkia tutkimaan takuurahaston välittömän perustamisen mahdollisuuksia sellaisten mikroluottojärjestelmien ja riskeiltä suojautumista koskevien järjestelmien tukemiseksi, joilla vastataan köyhien kehitysmaiden paikallisten elintarviketuottajien tarpeisiin;

34.

suhtautuu myönteisesti YK:ssa esitettyyn ehdotukseen sellaisen sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävän monenvälisen rahaston perustamisesta, josta YK:n naisten kehitysrahasto UNIFEM olisi vastuussa ja jolla pyritään edistämään ja rahoittamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia kehitysmaissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan ja tukemaan tätä kansainvälistä aloitetta;

35.

kehottaa lisäämään ponnisteluja rahoituspalvelujen kehittämisen edistämiseksi ottaen huomioon, että pankkialalla on mahdollisuudet ohjata paikallista rahoitusta kehitystarkoituksiin ja että vakaa rahoituspalveluala on paras keino torjua pääomapakoa;

36.

kehottaa sidosryhmiä asettamaan luonnonvaroista saatavien tulojen valtavat mahdollisuudet täyteen arvoonsa; pitää tässä yhteydessä olennaisena luonnonvaroihin perustuvien alojen läpinäkyvyyttä; katsoo, että vaikka EITI-hanke ja Kimberleyn prosessi ovat edistyneet toivottuun suuntaan, on vielä toteutettava uusia toimia luonnonvaroihin perustuvien alojen ja niiden tulojen läpinäkyvän hallinnoinnin edistämiseksi;

37.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston EU:n talousarvioon vuosien 2008 ja 2009 väliarvioinnin yhteydessä, jotta EU:n kehityspolitiikan tärkeän osan ja sen talousarvion demokraattista legitiimiyttä voidaan parantaa;

38.

panee merkille huhtikuussa 2008 toteutetut ensimmäiset toimet kehitysmaiden edustuksen parantamiseksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa; pahoittelee, että Kansainvälisessä valuuttarahastossa äänimäärät painotetaan edelleen varallisuuden perusteella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan kiinnostuksensa kaksoisenemmistöön perustuvaan päätöksentekoon (osakkaat/valtiot) kansainvälisen talouden vakaudesta vastaavassa elimessä eli Kansainvälisessä valuuttarahastossa;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Dohassa pidettävässä kansainvälisessä kehitysrahoituksen seurantakokouksessa tarjoutuvan tilaisuuden esittää kehitysyhteistyötä koskeva EU:n yhteinen kanta, jonka tarkoituksena on saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet kestävällä lähestymistavalla;

40.

kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan Maailmanpankkia nopeasti ja kunnianhimoisesti, jotta ne tahot, joihin sen ohjelmat vaikuttavat välittömimmin, olisivat paremmin edustettuina;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja YK:n pääsihteerille sekä Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankkiryhmän ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston johtajille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/7

A.

on tyytyväinen sisämarkkinoiden tulostaulun julkaisemiseen, sillä se vähentää osaltaan lainsäädännön täytäntöönpanovajetta,

B.

katsoo, että jäsenvaltiot ovat lain mukaan velvoitettuja saattamaan kaikki sisämarkkinadirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetussa määräajassa,

C.

ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden tulostaulun tavoitteena on ennen kaikkea kannustaa jäsenvaltioita lainsäädännön oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon,

D.

ottaa huomioon, että nykyinen 1,2 prosentin täytäntöönpanovaje on jäsenvaltioiden päämiesten ja hallitusten vuonna 2007 asettamaa 1,0 prosentin tavoitetta suurempi,

E.

ottaa huomioon, että 8:aa prosenttia sisämarkkinalainsäädännöstä ei vieläkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä; tämä tarkoittaa sitä, että 124:ää direktiiviä ei edelleenkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vähintään yhdessä jäsenvaltiosta,

F.

ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on tasoeroja direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä,

G.

katsoo, että direktiivi ei välttämättä ole täysin tehokas, vaikka se olisi saatettu nopeasti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, erityisesti jos sen täytäntöönpanosta aiheutuu oikeudellisen epävarmuuden tilanteita, jotka johtavat oikeusmenettelyihin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja estävät sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan,

H.

ottaa huomioon, että käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen määrä on edelleen huomattava ja että monet näistä rikkomuksista liittyvät lainsäädännön täytäntöönpanon laiminlyöntiin tai lainsäädännön virheelliseen täytäntöönpanoon,

I.

katsoo, että vilpillistä hyötyä voidaan saada kiertämällä tietyt direktiivit ja jättämällä ne saattamatta tai saattamalla ne virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä,

J.

korostaa, että sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpano on Lissabonin strategian tavoitteiden ja Göteborgin kestävän kehityksen toimintaohjelman toteuttamisen kannalta välttämätöntä,

K.

katsoo, että rikkomismenettelyn saattamiseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi kuluu keskimäärin enemmän kuin 20 kuukautta,

L.

katsoo, etteivät kaikki jäsenvaltiot noudata jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta annettuja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita ja että tämä vahingoittaa entisestään sisämarkkinoiden toimintaa,

M.

katsoo, että sekä kansallisesta että yhteisön lainsäädännöstä aiheutuu jäsenvaltioille liian suuri hallinnollinen rasite,

1.

korostaa, että sisämarkkinadirektiivien oikea-aikainen täytäntöönpano, niiden asianmukainen siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön ja niiden asianmukainen soveltaminen on edellytys sisämarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle ja vaikuttaa myös Euroopan unionin kilpailukykyyn sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tasapainoon;

2.

korostaa kansallista, alueellista ja paikallista vastuunottamista sisämarkkinoista; korostaa komission asemaa perustettaessa kumppanuuksia tätä tarkoitusta palvelevassa päätöksentekoprosessissa;

3.

muistuttaa, että vuodesta 2009 alkaen täytäntöönpanovajeen tavoitteeksi on asetettu 1,0 prosenttia; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

4.

kehottaa sellaisia jäsenvaltioita, joiden täytäntöönpanovaje on erityisen korkea, ryhtymään välittömiin toimiin, ja kehottaa komissiota toimimaan läheisessä yhteistyössä näiden valtioiden kanssa niiden tilanteen kohentamiseksi; huomauttaa, että eräät jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että täytäntöönpanovajetta voidaan vähentää huomattavasti ja nopeasti;

5.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden ja komission on kiireellisesti puututtava täytäntöönpanon epäyhtenäisyyteen;

6.

pahoittelee sitä, että jäsenvaltiot lisäävät joskus omia vaatimuksiaan saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että tällaisin toimin (”gold plating”) vaikeutetaan sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa;

7.

on sitä mieltä, että Eurooppa vastaa olennaiselta osin tehokkaasti globalisaation tuomiin haasteisiin vahvoilla, avoimilla ja kilpailukykyisillä sisämarkkinoilla, jotka edistävät eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja tarjoavat ulkomaisia sijoituksia houkuttelevia kannustimia ja turvaavat kuluttajien oikeudet Euroopassa; komission olisi uusia sisämarkkinoita koskevia aloitteita esittäessään otettava huomioon sisämarkkinoiden ulkoinen ulottuvuus;

8.

palauttaa mieliin, että avoimet ja kilpailukykyiset sisämarkkinat tarvitsevat kohdennetumpia ja tiukempia välineitä, joilla väärennökset ja jäljennökset voidaan torjua tehokkaammin;

9.

kehottaa jäsenvaltioita siirtämään sisämarkkinadirektiivit kiireellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamaan niitä asianmukaisesti olemassa olevien suuntaviivojen ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti; kehottaa kehittämään asianmukaisempia välineitä täytäntöönpanovajeen vähentämiseen;

10.

kehottaa komissiota vauhdittamaan varhaisessa vaiheessa toteutettavaa riitojen ratkaisuprosessia ja keskittymään rikkomuksiin, joilla on vakavimmat seuraukset unionin kansalaisille; kehottaa komissiota myös laatimaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista rikkomismenettelyistä kokoelman, josta saataisiin yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä rikkomuksista;

11.

vaatii jäsenvaltioita noudattamaan velvollisuuksiaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti;

12.

on sitä mieltä, että vaikka tulostaulua olisi pääasiallisesti käytettävä oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon edistämiseen, sitä voitaisiin edelleen kehittää poliittisten päättäjien käyttöön tarkoitetuksi, esteiden ja rajoitusten tunnistamiseen soveltuvaksi välineeksi sekä uusia aloitteita kaipaavien alojen tunnistamiseen; kehottaa komissiota laajentamaan ja syventämään tulostauluun sisältyviä tietoja ja indikaattoreita, jotka koskevat muun muassa laatua, työntekijöiden sosiaalioloja sekä ympäristövaikutuksia ja vaikutuksia ilmastonmuutokseen;

13.

kehottaa komissiota liittämään tulevaan tulostauluun helposti ymmärrettävän tiivistelmän, jotta kansalaiset ja muut toimijat voisivat helposti tutustua siihen; kehottaa asiasta vastuussa olevia EU:n ja jäsenvaltioiden elimiä julkaisemaan tulostaulun verkkosivuillaan ja lisäämään tulostaulun kiinnostavuutta viestimissä;

14.

pahoittelee sitä, ettei tulostaulussa anneta tietoja siitä, mitä direktiivejä ei ole pantu täytäntöön; on sitä mieltä, että tietyt direktiivit, esimerkiksi palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (3), ovat sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta merkittävämpiä kuin muut direktiivit; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sellaisia indikaattoreita, jotka heijastavat paremmin direktiivien merkitystä teollisuudelle ja kansalaisille eri aloilla; katsoo, että komission suorittamat vaikutustenarvioinnit voivat olla merkittäviä tämän tavoitteen kannalta;

15.

muistuttaa, että yhteisön säädösten laatu ja niiden täytäntöönpano on erittäin tärkeää sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta; toteaa myös, että säännösten epäselvyydestä ja johdetun oikeuden säännösten epäasianmukaisesta täytäntöönpanosta johtuvien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen saatettujen tapausten määrä osoittaa, että yhteisön säädöksistä on tehtävä täsmällisempiä; kehottaa komissiota tästä syystä sisällyttämään tulostauluun indikaattoreita johdetun oikeuden laatua ja puutteellista täytäntöönpanoa koskevista, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista tapauksista;

16.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo ottaa käyttöön systemaattisemman lähestymistavan tärkeimpien tavara- ja palvelumarkkinoiden toiminnan seuraamisessa markkinahäiriöiden havaitsemiseksi ja tehokkaampien poliittisten välineiden kehittämiseksi; kehottaa lisäämään tulostauluun enemmän alakohtaisia ja jäsenvaltiokohtaisia sekä tarkkoja tietoja; kehottaa lisäämään tulostauluun indikaattoreita, jotka kuvaavat julkisten hankintojen rajatylittäviä näkökohtia;

17.

kehottaa komissiota varmistamaan paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti, että kaikissa komission direktiiviesityksissä on erityinen säännös, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan taulukot kyseisen säädöksen ja niiden toimenpiteiden välisestä vastaavuudesta, joilla kyseinen säädös on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja toimittamaan nämä taulukot komissiolle; pahoittelee tässä yhteydessä sitä, että jäsenvaltiot vesittävät komission ja parlamentin avoimuuspyrkimykset vastustamalla tätä lauseketta tai tekemällä siitä ei-sitovan johdanto-osan viitteen;

18.

pitää Lissabonin strategian ja Göteborgin kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista poliittisena prioriteettina, ja korostaa erityisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavien direktiivien täytäntöönpanon merkitystä; kehottaa neuvostoa asettamaan sisämarkkina-asiat etusijalle vuoden 2010 jälkeisessä korjatussa strategiassa;

19.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo kehittää yhtenäismarkkinapolitiikkaa parantavia välineitä ja työkaluja muuttamalla yhtenäismarkkinapolitiikkaa enemmän näyttöön perustuvaksi ja vaikutuksiin suuntautuvaksi, sekä lisätä tiedottamistaan;

20.

kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon laatua ja yhtenäisyyttä alakohtaisten kyselyjen, yrityskyselyjen, kuluttajakyselyjen tai muiden keinojen avulla lainsäädännön tehokkaan toiminnan takaamiseksi;

21.

korostaa, että lainsäädännön myöhäinen tai virheellinen täytäntöönpano vähentää kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan, vahingoittaa Euroopan taloutta ja syö luottamusta sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota kehittämään indikaattoreita, joilla mitataan myöhäisestä täytäntöönpanosta kansalaisille ja teollisuudelle aiheutuvia kustannuksia, ja kehottaa komissiota myös kehittämään indikaattoreita, jotka osoittaisivat, mikä yhteys on tavalla, jolla direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja jäsenvaltioita vastaan käynnistetyillä rikkomismenettelyillä;

22.

panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimyksen parempien säädösesitysten tekemiseen, erityisesti pyrkimyksen vaikutusten arvioinnin parantamiseen ja hallinnollisten rasitteiden keventämiseen, mikä puolestaan tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa; on sitä mieltä, että nämä eri aiheet liittyvät toisiinsa ja niitä on käsiteltävä johdonmukaisesti;

23.

panee tyytyväisenä merkille tavoitteen keventää hallinnollisia rasitteita EU:ssa 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi; on sitä mieltä, että tulostaululla olisi mitattava jäsenvaltioiden ja yhteisön työtä ja saavutuksia näissä asioissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota miettimään mahdollisuutta lisätä tätä asiaa koskeva kappale tulostauluun;

24.

pahoittelee sitä, että kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla on vielä monia esteitä; panee merkille tässä yhteydessä, että 15 prosenttia sisämarkkinoiden SOLVIT-verkoston tapauksista koski vuonna 2007 henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja EU:n kansalaisuutta; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan paremmin henkilöiden vapaan liikkuvuuden; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan keskitettyjä palvelupisteitä, jotka voivat auttaa kansalaisia sisämarkkinoilla liikkumiseen liittyvissä oikeudellisissa ja käytännön asioissa; kehottaa komissiota myös kehittämään tulostauluun indikaattoreita, joilla mitataan henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteitä;

25.

palauttaa mieleen sisämarkkinalainsäädännön toiminnan tehostamista koskevan tavoitteen; on sitä mieltä, että lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen vaikuttaa myös eri hallintojen välisen käytännön yhteistyön ja kumppanuuden kehittäminen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään parhaiden käytänteiden vaihtojärjestelmiä; korostaa, että hallinnollista yhteistyötä ja hallinnon selkeyttämistä on aktiivisesti parannettava ja tuettava, koska lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat erilaiset lukuisat paikallisviranomaiset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset; huomauttaa, että sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmällä voi olla tässä erityisen tärkeä osa;

26.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia sisämarkkinakeskuksia, jotka edistävät koordinointia ja selkeyttämistä ja lisäävät sisämarkkinoiden toimivuutta edistävien valtion toimien poliittista näkyvyyttä; korostaa, että tällaiset keskukset olisi sijoitettava olemassa oleviin laitoksiin, esimerkiksi kansallisiin yhteyspisteisiin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yhteisön oikeuden käytännön tuntemusta kaikilla kansallisen hallinnon tasoilla, jotta kansalaiset eivät joutuisi kohtamaan sääntöjen ymmärtämisen puutteesta aiheutuvia turhia rasitteita ja esteitä;

27.

on tyytyväinen komission ponnisteluihin, joilla se pyrkii kehittämään jäsenvaltioiden välistä kumppanuutta lainsäädännön täytäntöönpanomenettelyn osalta työryhmien, erityisiin aloihin liittyvien verkostojen, kansallisten asiantuntijoiden tapaamisten ja lainsäädännön soveltamista koskevien suuntaviivojen avulla; uskoo, että komission ponnistelut direktiivin 2006/123/EY täytäntöön panemiseksi osoittautuvat hyödyllisiksi ja että komission olisi jatkettava tämänkaltaisia toimiaan; korostaa, että parlamentille olisi jatkuvasti tiedotettava täytäntöönpanotoimista;

28.

korostaa, että useat täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat havaitaan SOLVIT-verkoston avulla; panee huolestuneena merkille, että SOLVIT-keskuksissa on usein liian vähän henkilöstöä ja että tapausten keskimääräinen käsittelyaika on yli 10 viikkoa; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että SOLVIT-keskuksissa on riittävästi henkilökuntaa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan hallinnollista tehokkuuttaan, jotta käsittelyaikoja saataisiin huomattavasti lyhennettyä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita tehostaman paremmin SOLVIT-verkoston palveluja asianmukaisten tiedotuskanavien kautta, jotta SOLVIT-verkosto tulisi tutummaksi kansalaisille ja yrityksille;

29.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen parantaa yritysten ja kansalaisten kyselyjen ja valitusten välittämistä SOLVIT-verkoston ja muiden yhtenäismarkkinoiden tukipalvelujen kautta sen varmistamiseksi, että ne joutuvat välittömästi oikean hallintoelimen käsiteltäväksi riippumatta siitä, minkä verkon kautta ne on esitetty; korostaa, että SOLVIT-verkostosta saatu kokemus olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja EU:n päätöksenteossa ja sen olisi tarvittaessa johdettava rakenteellisiin tai sääntelyä koskeviin muutoksiin;

30.

kehottaa komissiota järjestämään yhdessä parlamentin ja neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa vuosittaisen sisämarkkinafoorumin, johon jäsenvaltioiden edustajat sekä muut sidosryhmät voivat osallistua ja jonka tarkoituksena on ilmaista aiempaa selvemmin sitoutuminen lainsäädännön oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon ja tarjota vertailukohteita ja mahdollisuuksia parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

31.

kehottaa neuvostoa painottamaan enemmän sisämarkkinoihin liittyviä asioita joko perustamalla uuden neuvostokokoonpanon, joka käsittelee näitä kysymyksiä tai asettamalla ne ensisijaisiksi nykyisen kilpailuasioiden neuvoston toimintaohjelmassa;

32.

muistuttaa yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta antamastaan päätöslauselmasta, jossa se kehotti komissiota ottamaan käyttöön sisämarkkinatestin; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin näiden sisämarkkinatestien käyttöön ottamiseksi;

33.

katsoo, että molemmat, sisämarkkinoiden tulostaulu ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulu edistävät tehostettujen sisämarkkinoiden toteutumista kansalaisten ja kuluttajien eduksi;

34.

on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo lisätä sisämarkkinoita koskevaa tiedottamistaan, ja on sitä mieltä, että edellä mainitut tulostaulut ovat merkittäviä askelia tähän suuntaan;

35.

korostaa, että vaikka nämä kaksi tulostaulua ovat sidoksissa toisiinsa ja niitä tulisi kehittää yhtenäisesti, ne on tarkoitettu eri kohderyhmille ja ne olisi pidettävä erillisinä ja niissä olisi käytettävä erilaisia indikaattoreita;

36.

katsoo, että käytettyjä indikaattoreita sekä kahden tulostaulun välistä suhdetta olisi kuitenkin tarkistettava säännöllisin väliajoin, jotta asiakirjoja voitaisiin mukauttaa sisämarkkinoilla tapahtuvien muutosten mukaisiksi;

37.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/12

A.

katsoo, että korkealaatuisesta koulutuksesta ja ammattikoulutuksesta koituu monenlaista hyötyä työpaikkojen luomisen ja kilpailukyvyn lisääntymisen lisäksi ja ne ovat tärkeitä tekijöitä elinikäisessä oppimisessa,

B.

ottaa huomioon tarpeen kasvattaa yksilöitä, jotka ovat riippumattomia, valistuneita ja yhtenäiseen yhteiskuntaan sitoutuneita, ja katsoo, että opetuksen laatu on kriittinen tekijä Euroopan unionin sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden sekä sen työpaikkojen luomisen, kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin kannalta,

C.

katsoo, että Euroopan sosiaalirahastolla voi olla tärkeä tehtävä opettajankoulutuksen parantamista edistävässä koulutuksen ja opetuksen kehittämisessä,

D.

katsoo, että opettajankoulutuksen laatu heijastuu opetuskäytännössä ja sillä on suora vaikutus paitsi oppilaiden tiedon tasoon myös heidän persoonallisuutensa muodostumiseen varsinkin ensimmäisinä kouluvuosina,

E.

katsoo, että opettajan ammatin haasteet kasvavat sitä mukaa kuin opetusympäristöt tulevat entistä monimutkaisemmiksi ja heterogeenisemmiksi; katsoo, että näitä haasteita ovat informaatio- ja viestintäteknologian kehitys, yhteiskunta- ja perherakenteiden muutokset ja yhä kirjavampi opiskelijoiden joukko monissa oppilaitoksissa maahanmuuton lisääntymisen ja monikulttuuristen yhteiskuntien syntymisen myötä, koulujen autonomian lisääntyminen, mikä merkitsee opettajien velvollisuuksien lisääntymistä ja tarve kiinnittää enemmän huomiota yksittäisten oppilaiden oppimistarpeisiin,

F.

toteaa, että korkealaatuisen opettajankoulutuksen ja oppilaiden korkeiden opintosaavutusten välillä vallitsee selkeä ja positiivinen korrelaatio,

G.

katsoo, että ottaen huomioon kasvavan tiedon tarjonnan sekä meneillään olevan digitalisoinnin on kehitettävä kykyä käyttää viestimiä ja niiden sisältöä tehokkaasti yksilön omien päämäärien ja tarpeiden mukaisesti, ja katsoo, että mediakasvatuksessa on kyse eräänlaisesta pedagogisesta lähestymistavasta tiedotusvälineisiin, jonka pitäisi mahdollistaa kaikkien tiedotusvälineiden kriittinen ja harkitseva käyttö,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan unionissa yli 80 prosenttia peruskoulun opettajista ja 97 prosenttia esikoulun opettajista on naisia, kun taas heidän osuutensa toisen asteen opettajista on ainoastaan 60 prosenttia,

I.

katsoo, että opettajankoulutuksen laatu voi vaikuttaa varhaiseen koulunkäynnin lopettamiseen ja vanhempien opiskelijoiden lukutaitoon,

J.

katsoo, että esi- ja peruskoululla on erityisen suuri vaikutus lasten tulevaan koulumenestykseen,

K.

ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on enemmän kuin 27 erilaista opettajankoulutusjärjestelmää mutta opettajankoulutuksen haasteet ovat kuitenkin olennaisesti samat kaikissa jäsenvaltioissa,

L.

katsoo, että opettajan ammatti on kutsumusammatti, jossa korkea työtyytyväisyys on tärkeää hyvän henkilökunnan ammatissa pysymiseksi,

M.

katsoo, että olisi epäoikeudenmukaista pitää opettajia ainoina vastuunkantajina opetustoiminnastaan; pitää aiheellisena korostaa, että opettajien kyky opettaa asianmukaisesti kaikkia oppilaitaan, luoda ja pitää yllä hyvää yhteishenkeä sekä torjua väkivaltaista käyttäytymistä liittyy läheisesti heidän opetusolosuhteisiinsa, saatavilla olevaan tukeen, siihen, kuinka monta sellaista oppilasta, joilla on oppimisvaikeuksia, on kussakin luokassa, koulujen sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, perheiden yhteistyöhön ja saatuun sosiaaliseen tukeen; katsoo, että opettajien sitoutumisaste riippuu suuresti yhteiskunnan sitoutumisesta koulutukseen ja että molempien tekijöiden vuorovaikutuksella edistetään opetuksen parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista,

N.

katsoo, että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että kaikki opettajat tuntevat kuuluvansa kunnioitettuun ja arvostettuun ammattikuntaan ottaen huomioon, että ammatti-identiteetti riippuu suuresti siitä, mikä näkemys yhteiskunnassa on ammatista,

O.

katsoo, että parhaiten menestyneiden hakijoiden houkutteleminen opettajan ammattiin edellyttää vastaavantasoista sosiaalista arvostusta, statusta ja palkkaa,

P.

katsoo, että opettajilla on perinteisiä ainerajoja laajemmalle ulottuva tärkeä sosiaalinen ja kehittävä tehtävä sekä tärkeä asema esikuvana,

Q.

ottaa huomioon, että tavoite ”yhdenvertaisista mahdollisuuksista kaikille” on sisällytetty EY:n perustamissopimukseen ja erityisesti sen 13 artiklaan, jossa vahvistetaan oikeusperusta sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

R.

katsoo, että koulujen laatu riippuu suurelta osin siitä, kuinka itsenäisesti ne voivat päättää opetussuunnitelmistaan ja hallinnostaan,

S.

katsoo, että asianmukaisen pätevyyden omaavilla liikunnanopettajilla on hyvin tärkeä tehtävä lasten fyysisen ja henkisen terveyden edistämisessä ja heidän kannustamisessaan terveellisen elämäntavan omaksumiseen;

1.

antaa vahvan tukensa sille analyysille, että opettajankoulutuksen parantamisella saavutetaan huomattavasti parempia oppimistuloksia;

2.

katsoo, että kattavan ja laadukkaan opettajankoulutuksen tarjonnan ja politiikan, jolla pyritään rekrytoimaan parhaat hakijat opettajan ammattiin, pitäisi olla ensisijaisia tavoitteita kaikille opetusministeriöille;

3.

katsoo, että koulutusmenojen lisäysten pitäisi kohdentua aloille, joilla parannetaan eniten oppimistuloksia;

4.

painottaa, että jäsenvaltioiden on panostettava tuntuvammin ja suunnattava enemmän varoja opettajankoulutukseen, jos tavoitteena on edistyä Lissabonin strategian Koulutus 2010 -tavoitteiden saavuttamisessa ja eritoten parantaa koulutuksen laatua, ja että elinikäistä oppimista on vahvistettava koko unionin alueella;

5.

tukee voimakkaasti opettajien jatkuvan ja johdonmukaisen ammatillisen kehittämisen edistämistä koko heidän uransa ajan; suosittaa, että kaikilla opettajilla on säännöllisiä niin akateemisia, työhön liittyviä kuin taloudellisia mahdollisuuksia, esimerkiksi hallituksen apurahoja, parantaa ja päivittää taitojaan ja hankkia lisäpätevyyttä sekä parantaa pedagogista osaamistaan; katsoo, että nämä jatkokoulutusmahdollisuudet olisi järjestettävä niin, että niiden tuottama pätevyys tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

6.

korostaa monikansallisen vuoropuhelun ja kokemusten vaihdon lisäämisen tarvetta erityisesti kun on kyse esikoulun, ensimmäisen asteen ja toisen asteen opettajien ammatillisen jatkokoulutuksen tarjonnasta ja hyödyntämisestä;

7.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota uusien opettajien perusvalmennukseen; rohkaisee tukiverkostojen ja mentoriohjelmien kehittämistä, joiden kautta kokeneimmilla ja kyvykkäimmiksi osoittautuneilla opettajilla voi olla avainasema uusien kollegojen kouluttamisessa ja he voivat välittää menestyksellisen uransa aikansa saatua tietoa, edistää ryhmäoppimista ja auttaa estämään vasta opintonsa aloittaneiden opettajaksi opiskelevien keskeyttämisiä; katsoo, että työskentelemällä ja oppimalla yhdessä opettajat voivat parantaa koulun tuloksia ja koko oppimisympäristöä;

8.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että samalla kun keskitytään parhaiden opettajien palkkaamiseen ja ammatissa pitämiseen, ennen kaikkea tekemällä ammatista riittävän houkutteleva, opettajakunnan koostumus kaikilla kouluopetuksen tasoilla edustaa yhteiskunnan sosiaalista ja kulttuurista monimuotoisuutta;

9.

painottaa, että sen varmistamisella, että opettaminen on houkutteleva ja tyydyttävä ammatti, jossa on hyviä etenemismahdollisuuksia, ja motivoituneiden, korkeita tuloksia saavuttavien vasta valmistuneiden ja ammatissa toimivien opettajien menestyksellisen rekrytoinnin välillä on läheinen yhteys; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia opettajan ammatin edistämiseksi huippuosaajien uravaihtoehtona;

10.

korostaa tasa-arvopolitiikan merkitystä ja sitä, että on erittäin tärkeää varmistaa, että esi- ja peruskoulun opettajilla on korkea taso ja että he saavat tehtäviensä edellyttämää asianmukaista sosiaalista ja ammatillista tukea;

11.

pitää tärkeänä opettajien säännöllistä osallistumista opetustyöhönsä liittyviin työ- ja keskusteluryhmiin; katsoo, että työnohjaajien ja opetusviranomaisten pitäisi tukea tätä työtä; katsoo, että osallistumalla opetusprosessin kriittiseen tarkasteluun opettajat kiinnostuvat enemmän ammatistaan ja saavuttavat siten parempia tuloksia;

12.

korostaa koulun suurta merkitystä lasten sosiaalisen elämän ja kasvatuksen sekä demokraattiseen yhteiskuntaan osallistumiseen tarvittavien tietojen ja taitojen oppimisen kannalta; pitää tärkeänä, että pätevät, ammattitaitoiset ja kokeneet opettajat osallistuvat opettajankoulutuksessa käytettävien tehokkaiden opetusmenetelmien kehittämiseen;

13.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että ainoastaan asianmukaisen pätevyyden omaavat liikunnanopettajat saavat antaa liikunnanopetusta julkisessa koulutusjärjestelmässä;

14.

kiinnittää huomiota tuntuviin eroihin opettajien keskipalkoissa ei pelkästään eri jäsenvaltioiden välillä vaan myös verrattuna maan keskimääräiseen tulotasoon ja suhteessa henkeä kohti laskettuun BKT:hen; katsoo, että opettajilla olisi oltava hyvät palkkausjärjestelmät, jotka vastaavat heidän merkitystään yhteiskunnalle, ja kehottaa toteuttamaan toimia, joilla estetään parhaiden opettajien siirtyminen paremmin palkattuihin yksityissektorin tehtäviin erityisesti tieteen ja teknologian alalla;

15.

korostaa, että opettajien täytyy olla paremmin valmistautuneita vastatakseen heihin kohdistuviin uusiin vaatimuksiin; tunnustaa informaatio- ja viestintäteknologian asettamat haasteet mutta myös sen tarjoamat mahdollisuudet opettajille; kehottaa asettamaan informaatio- ja viestintäteknologian opetuksen etusijalle opettajien perus- ja jatkokoulutuksessa sen varmistamiseksi, että opettajilla on ajantasaiset tiedot viimeisimmästä teknisestä kehityksestä ja sen soveltamisesta opetukseen ja että heillä on tarpeelliset taidot sen hyödyntämiseen opetustilanteissa;

16.

katsoo, että koulutuksella olisi muun muassa annettava opettajille innovatiivinen viitekehys, jota tarvitaan ympäristönäkökohtien valtavirtaistamiseen heidän toimintaansa ja uusiin aihealueisiin; kannattaa paikallisia seminaareja, joilla pyritään täyttämään tietyissä yhteyksissä havaittuja tarpeita, ja tiettyjen koulujen opettajakunnalle suunnattuja kursseja konkreettisten hankkeiden täytäntöönpanoa varten, joissa otetaan huomioon heidän tarpeensa ja toimintaympäristönsä;

17.

korostaa, että opettajien liikkuvuus, parempi yhteistyö ja tiimityö voivat lisätä opetusmenetelmien luovuutta ja innovatiivisuutta ja helpottaa parhaisiin toimintatapoihin perustuvaa oppimista;

18.

kehottaa komissiota lisäämään käytettävissä olevia varoja tukemalla opettajankoulutusta elinikäisen oppimisen ohjelman kautta ja panostamaan erityisesti naapurimaiden ja -alueiden koulujen väliseen opettajavaihtoon; korostaa, että opettajien liikkuvuudella helpotetaan opettamista koskevien uusien ajatusten ja parhaiden toimintatapojen leviämistä ja edistetään vieraiden kielten taitojen kohentamista sekä muiden kulttuurien tuntemusta; painottaa, että opettajilla olisi oltava paremmat mahdollisuudet oppia kieliä koko uransa ajan, minkä avulla voidaan muun muassa hyödyntää mahdollisimman paljon liikkuvuutta koskevien Euroopan unionin ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia;

19.

vaatii antamaan mediaopinnoille ensisijaisen aseman opettajankoulutuksessa ja sisällyttämään olemassa olevat mediaopinnot tärkeänä osana opettajien peruskoulutukseen;

20.

korostaa Comenius-ohjelman ja Comenius-Regio-ohjelman koulukumppanuuksien ratkaisevaa merkitystä opettajien liikkuvuudessa;

21.

tukee voimakkaasti vieraiden kielten oppimista hyvin varhaisessa iässä ja kieliopintojen sisällyttämistä kaikkiin peruskoulun opetussuunnitelmiin; painottaa, että riittävät investoinnit vieraiden kielten opettajien palkkaamiseen ja koulutukseen ovat ehdottoman tärkeitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

22.

korostaa, että jokaisen opettajan pitäisi hallita oma kielensä esimerkillisesti, koska kieli on välttämätön väline hyvälle tiedonvälitykselle ja helpottaa muiden aineiden oppimista samalla kun se kehittää oppilaiden kommunikointikykyä, millä on lukuisilla ammattialoilla yhä suurempi merkitys;

23.

painottaa, että kaikilla opettajilla kaikissa jäsenvaltioissa pitäisi olla todistettavasti vähintään yhden vieraan kielen taito;

24.

vaatii opettajien mediaosaamisen edistämistä heidän koulutuksessaan sekä sen jälkeen ja sen ulkopuolella mediakasvatuksen ja elinikäisen oppimisen puitteissa julkisviranomaisten ja yksityisen sektorin yhteistyön avulla;

25.

korostaa, ettei mikään voi korvata opettajan oppilaiden kanssa luokkahuoneessa viettämää aikaa, ja on huolestunut siitä, että hallinnollisen ja paperityön lisääntyminen voi vähentää opetukseen ja opetustuntien valmistamiseen käytettävää aikaa;

26.

vaatii kansalaistaidon sisällyttämistä pakollisena aineena sekä opettajankoulutukseen että kouluopetukseen, jotta opettajilla ja oppilailla olisi tarvittavat tiedot kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä Euroopan unionista ja jotta he voivat analysoida ja arvioida kriittisesti ajankohtaisia poliittisia ja sosiaalisia olosuhteita ja tapahtumia;

27.

katsoo, että kullakin koululla on ainutlaatuinen suhde paikalliseen yhteisöönsä ja että koulujen johtajilla pitäisi olla suurempi päätöksentekovalta, jonka avulla he voivat vastata omalle toimintaympäristölleen tunnusomaisiin koulutushaasteisiin ja opetusvaatimuksiin yhteistyössä vanhempien ja paikallisen yhteisön sidosryhmien kanssa; korostaa, että hyvin erilaisen taustan omaavan maahanmuuttajaväestön vuoksi opettajakunnan on perehdyttävä erityisesti kulttuurienvälisiin kysymyksiin ja prosesseihin paitsi kouluissa myös yhteyksissä perheisiin ja heidän lähiympäristöönsä, jolle moninaisuus on luonteenomaista;

28.

painottaa Comenius-ohjelman äärimmäisen myönteistä vaikutusta opettajiin ja sen merkitystä pienille paikallisyhteisöille erityisesti sosiaalisesti ja taloudellisesti taantuneilla alueilla, missä se edistää osallisuutta ja tietoisuutta koulutuksen eurooppalaisesta ulottuvuudesta;

29.

on tyytyväinen jäsenvaltioiden sopimukseen työskennellä yhdessä opettajankoulutuspolitiikan koordinoinnin parantamiseksi erityisesti avoimen koordinointimenetelmän avulla; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä mahdollisuutta oppia toinen toisiltaan ja pyytää, että Euroopan parlamenttia kuullaan aikatauluista ja saavutetusta edistyksestä;

30.

painottaa tarvetta saada EU:n laajuiset opettajankoulutusta koskevat tarkemmat tilastotiedot, joiden pohjalta voitaisiin edistää tiedonvaihtoa ja lisätä yhteistyötä ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa; ehdottaa, että jäsenvaltiot ottaisivat yhdessä komission kanssa käyttöön järjestelmiä, joilla varmistetaan esiasteen sekä ensimmäisen ja toisen asteen opettajankoulutusta koskevien vertailukelpoisten tietojen nopea saatavuus;

31.

katsoo, että rehtoreiden ja vanhempien läheinen yhteistyö on erittäin tärkeää kouluväkivallan vähentämiseksi sekä sellaisten keinojen ja menettelyjen luomiseksi, joilla tähän ilmiöön voidaan puuttua tehokkaasti;

32.

painottaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä opetukseen ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista opettajankoulutuksessa;

33.

kehottaa komissiota levittämään tietoa sellaisista jäsenvaltioiden kouluhankkeita koskevista parhaista toimintatavoista, joilla edistetään elämäntaitojen, kuten terveellisen ruokavalion, liikunnan, kotitalouden ja oman rahankäytön suunnittelun oppimista;

34.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opettajankoulutukseen konfliktien ratkaisua koskevia ohjelmia, jotta opettajat oppivat uusia strategioita erilaisten konfliktien ratkaisemiseen koululuokissa ja väkivallan ja aggressiivisuuden käsittelemiseen;

35.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opettajankoulutukseen Euroopan unionia, sen toimielimiä ja niiden toimintatapoja koskevien perustietojen oppimisen ja järjestämään tuleville opettajille tutustumisvierailuja Euroopan unionin toimielimiin;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, OECD:lle, Unescolle ja Euroopan neuvostolle.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/18

A.

ottaa huomioon, että Bolognan prosessin tavoitteena on luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä sekä toteuttaa korkeakoulu-uudistuksia, poistaa jäljellä olevat esteet, jotka vaikeuttavat opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta, ja parantaa Euroopan korkeakoulutuksen laatua, houkuttelevuutta ja kilpailukykyä,

B.

katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden ja opetuksen laadun olisi pysyttävä Bolognan prosessin keskeisinä osa-alueina,

C.

katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuus synnyttää uusia kulttuurisia, sosiaalisia ja akateemisia arvoja ja luo mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja akateemisen vaatimustason ja työllistyvyyden parantamiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla,

D.

ottaa huomioon, että opiskelijoiden liikkuvuus on yhä monien opiskelijoiden, tutkijoiden ja muun henkilöstön ulottumattomissa, erityisesti uudemmissa jäsenvaltioissa, ja erityisesti apurahojen riittämättömyyden vuoksi; ottaa huomioon, että esteet ovat hyvin tunnettuja, ja monet keskusteluun osallistuvat sidosryhmät ovat toistuvasti viitanneet niihin,

E.

katsoo, että opiskelijoiden koulutuksen, elinkustannusten ja liikkuvuuden asianmukaiseen rahoitukseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

F.

ottaa huomioon, että parlamentti on johdonmukaisesti pitänyt opiskelijoiden liikkuvuutta tärkeänä painopisteenä talousarviossaan ja pyrkinyt varmistamaan yhteisön koulutusohjelmien rahoituksen riittävyyden; katsoo, että sen selkeä kanta tähän aiheeseen johti – neuvoston komission ehdotukseen tekemistä leikkauksista huolimatta – elinikäisen oppimisen ohjelman ja Erasmus Mundus -ohjelman määrärahojen kasvuun, josta neuvoteltiin vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa ja viimeaikaisissa talousarviomenettelyissä,

G.

katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuudesta tarvitaan luotettavia tilastotietoja asianmukaisten politiikkojen ja toimenpiteiden tarkkailun, vertailun ja arvioinnin mahdollistamiseksi sekä niiden kehittämiseksi,

H.

katsoo, että epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustaminen muodostaa elinikäisen oppimisen strategian perustan ja että aikuiskoulutuksen merkitystä tässä prosessissa on myös korostettava,

I.

katsoo, että minkään hallinnollisten, taloudellisten tai kielellisten esteiden ei pitäisi vaikeuttaa ulkomaille lähtöä koskevaa valintaa,

J.

ottaa huomioon, että liikkuvuus rohkaisee opiskelemaan vieraita kieliä ja parantamaan yleisiä viestintätaitoja,

K.

katsoo, että yliopistoja on kiireellisesti uudistettava ja modernisoitava laadun, opintojen rakenteen, innovaatioiden ja joustavuuden osalta,

L.

katsoo, että opetuksen laatu on yhtä tärkeää kuin tutkimuksen laatu ja että opetuksen laatua olisi parannettava ja uudistettava kaikkialla Euroopan unionissa ja että mainitut ulottuvuudet liittyvät läheisesti toisiinsa,

M.

katsoo, että erilaiset kansalliset tunnustamisjärjestelmät muodostavat merkittävän esteen opiskelijoiden yhdenvertaiselle kohtelulle sekä heidän etenemiselleen eurooppalaisella korkeakoulutusalueella ja eurooppalaisilla työmarkkinoilla,

N.

ottaa huomioon, että liikkuvuutta voivat estää sekä se, että suoritettuja kursseja ei tunnusteta täysimääräisesti ja asianmukaisesti, että se, että saadut arvosanat eivät ole toisiaan vastaavia,

O.

katsoo, että kaikissa Bolognan prosessin allekirjoittaneissa valtioissa on kiireellisesti otettava käyttöön yhtenäinen lähestymistapa ja koordinoitava ja edistettävä sitä,

P.

katsoo, että Bolognan prosessilla on luotava uusi edistyksellinen opetuksen malli, joka takaa koulutukseen pääsyn kaikille, jonka ensisijaisena tavoitteena on tiedon ja arvojen siirtäminen ja joka luo tulevaisuutta varten itsetietoisen ja sosiaalisesta epätasapainosta vapaan kestävän yhteiskunnan;

1.

katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden lisäämisen ja eri koulutusjärjestelmien laadun parantamisen olisi oltava etusijalla, kun Bolognan prosessin tärkeimmät tavoitteet määritellään uudelleen vuoden 2010 jälkeen;

2.

korostaa, että opiskelijoiden liikkuvuuden toteuttamiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin eri politiikan aloilla; erilaiset liikkuvuuteen liittyvät näkökohdat koskevat korkeakoulutuksen lisäksi myös sosiaaliasioita, taloutta ja maahanmuutto- sekä viisumipolitiikkaa;

3.

pitää myönteisenä jäsenvaltioiden hallitustenvälisen yhteistyön puitteissa koulutuksen laadun ja kilpailukyvyn parantamiseksi unionissa toteuttamia toimia, jotka koskevat erityisesti liikkuvuuden edistämistä, mikä varmistaa pätevyyden tunnustamisen ja laadunvarmistuksen, etenkin, kun otetaan huomioon rahoituskehyksen otsakkeen 1a marginaalien pienentymisestä johtuva rajoitettu liikkumavara;

4.

on vakuuttunut siitä, että kaikkien prosessiin osallistuvien sidosryhmien omaksuman kuulemismenettelyn olisi jatkuttava: sekä koulutuslaitosten että opiskelijoiden edustajien tulisi toimia läheisessä yhteistyössä liikkuvuutta vielä vaikeuttavien esteiden poistamiseksi laatuun ja Bolognan prosessin täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi;

5.

huomauttaa, että Bolognan prosessin täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tiiviiseen ja intensiiviseen yhteistyöhön ja koordinaatioon Eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kanssa;

6.

korostaa kiireellistä tarvetta saada vertailukelpoista ja luotettavaa tilastotietoa opiskelijoiden liikkuvuudesta ja opiskelijoiden sosiaalistaloudellisesta profiilista, kuten tietoja yleisistä indikaattoreista, kriteereistä ja viitearvoista, nykyisen tiedonpuutteen voittamiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihdon edistämiseksi;

7.

kehottaa yliopistoja parantamaan ja yksinkertaistamaan sekä tuleville että lähteville opiskelijoille internetissä ja muulla tavoin antamiensa tietojen laatua; kehottaa yliopistoja ja kansallisia Erasmus-toimistoja tekemään yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa varmistaakseen, että tarpeelliset tiedot ovat saatavilla hyvissä ajoin; kehottaa yliopistoja tukemaan opiskelijoiden oikeuksia, mihin yliopistot ovat sitoutuneet allekirjoittaessaan Erasmus-ohjelman peruskirjan;

8.

korostaa, että Bolognan prosessin tavoitteiden täyttäminen edellyttää opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden vastavuoroisuutta; korostaa nykytilanteen epätasapainoa ja erityisesti vähäistä liikkuvuutta EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneisiin uusiin jäsenvaltioihin;

9.

korostaa ohjauksen merkitystä tulevien opiskelijoiden sosiaalisen, kulttuurisen ja kielellisen sopeutumisen kannalta;

10.

korostaa, että kielitaidon parantuminen on merkittävä etu ja yksi opiskelijoiden liikkuvuuden syistä, ja että on tärkeää tarjota tuleville opiskelijoille intensiivisiä kielikursseja joko ennen Erasmus-vaihtoa ja/tai sen aikana;

11.

kehottaa unionin yliopistoja toteuttamaan innovatiivisen, laajan ja perusteellisen opetussuunnitelmien uudistuksen, sillä kunnianhimoinen ja korkealaatuinen sisältö ja organisaation rakenneuudistus ovat ratkaisevia opiskelijoiden liikkuvuuden ja joustavuuden parantamisen kannalta; kehottaa ottamaan käyttöön ”opiskelujakson, johon liittyy liikkuvuutta” kaikissa opintosuunnissa, jotta opiskelijat voisivat lähteä ulkomaille;

12.

kehottaa korostamaan yhteisten eurooppalaisten tohtoriohjelmien tarvetta tohtorintutkintoon tähtäävien opiskelijoiden liikkuvuuden ja eurooppalaisen tohtorintutkinnon puitteiden luomisen edistämiseksi;

13.

painottaa opetuksen laadun ja erinomaisuuden merkittävää roolia, koska pätevät opettajat kaikilla koulutusaloilla sekä opettajien ammattitaidon kehittäminen ja jatkokoulutus ovat eri koulutusalojen houkuttelevuuden ja tehokkuuden sekä Bolognan prosessin tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeitä tekijöitä;

14.

korostaa jälleen kerran rajatylittävän vuoropuhelun sekä tiedon ja kokemusten vaihdon tarvetta, koska niillä voidaan edistää opettajakoulutuksen lähentymistä, perusasteen opettajien koulutus ja ammattitaidon jatkuva kehittäminen mukaan luettuina;

15.

katsoo, että heikossa asemassa oleviin yhteiskunnan ryhmiin kuuluville opiskelijoille olisi annettava erityistä apua esimerkiksi tarjoamalla edullisia ja kunnollisia majoitusmahdollisuuksia, kun otetaan huomioon, että monessa tapauksessa lisätuki on tarpeen maahan saapumisen jälkeen;

16.

ehdottaa yhtenäisen eurooppalaisen opiskelijakortin käyttöönottoa liikkuvuuden edistämiseksi ja jotta opiskelijat voivat saada alennusta majoituksen ja elinkustannusten yhteydessä;

17.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia takaamaan yhdenvertaisen ja yleisen mahdollisuuden liikkuvuuteen ottamalla käyttöön yksinkertaisia, joustavia ja avoimia menetelmiä apurahojen myöntämiseksi ja antamalla ylimääräistä taloudellista tukea korkean kustannustason kohteisiin ja tuen tarpeessa oleville opiskelijoille; pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että opiskelijat saavan tätä tukea ennen lähtöään, jotta heille ei aiheudu kohtuutonta taloudellista rasitusta;

18.

pitää myönteisenä sitä, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa esitetyn monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä voitaisiin harkita koulutuksen alan ohjelmille tarkoitetun rahoituskehyksen lisäämistä erityisesti Erasmus-apurahojen osalta, jollei ohjelman seurannan ja arvioinnin tuloksista muuta johdu;

19.

huomauttaa, että korottomien ja/tai siirrettävien lainojen kaltaisia uusia keinoja opiskelijoiden liikkuvuuden rahoittamiseksi olisi otettava käyttöön ja edistettävä;

20.

kehottaa Euroopan yliopistoja tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin (esim. taloudellisten tai elinkeinoelämän järjestöjen, kuten kauppakamarien) kanssa uusien tehokkaiden mekanismien löytämiseksi opiskelijoiden liikkuvuuden yhteisrahoitukseen kullakin asteella (kandidaatti/maisteri/tohtori) opiskelujärjestelmien laadun parantamiseksi;

21.

ehdottaa yritysten ja yliopistojen välistä hedelmällistä vuoropuhelua ja vastavuoroista vaihtoa innovatiivisten kumppanuussuhteiden kehittämiseksi ja uusien yhteistyötapojen tutkimiseksi;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan eurooppalaisten viitekehysten käyttöön ottamista (eurooppalaisten tutkintojen Bolognan viitekehys, elinikäisen oppimisen eurooppalainen viitekehys, eurooppalaisen korkeakoulutusalueen laadunvarmistusstandardit ja -ohjeistot sekä korkeakoulututkintojen tunnustamisesta tehty Lissabonin yleissopimus), jotta voidaan luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue;

23.

korostaa sen vuoksi kattavan, yhtenäisen ja tehokkaan opintosuoritusten ECTS-pisteiden siirtojärjestelmän täytäntöönpanon kiireellisyyttä, jotta opiskelijoiden ja tutkijoiden opintosuoritukset olisivat helposti siirrettävissä Euroopan alueella yhteisten viitekehysten ansiosta;

24.

korostaa, että kolmiasteista tutkintojärjestelmää (kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinto) voitaisiin muuttaa joustavammaksi käyttämällä ensimmäisellä ja toisella tasolla ”4 + 1” -järjestelmää ”3 + 2” -järjestelmän sijasta; panee merkille, että joissakin opinnoissa tämä voisi olla asianmukaisempaa valmistuneiden liikkuvuuden ja työllistettävyyden parantamiseksi;

25.

katsoo, että harjoitteluista ja muista epävirallisista ja arkioppimiseen liittyvistä yliopistojen hyväksymistä ulkomaan kokemuksista olisi myönnettävä ECTS-pisteitä ja että ne olisi tunnustettava opetussuunnitelman olennaiseksi osaksi;

26.

kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja Euroopan yliopistoja rohkaisemaan ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tietoisuutta lisääviä aloitteita;

27.

kehottaa jäsenvaltioita viisumijärjestelyjä koskevien EU:n direktiivien mukaisesti helpottamaan viisumimenettelyjä ja pienentämään menettelyyn liittyviä kustannuksia, joita aiheutuu etenkin itäisistä jäsenvaltioista ja ehdokasvaltioista tuleville vaihto-opiskelijoille;

28.

kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/22

A.

ottaa huomioon, että lainsäädännön laadun vuoksi on erittäin tärkeää antaa komissiolle tehtäväksi lainsäädännön muiden kuin olennaisten ja teknisempien näkökohtien kehittäminen sekä lainsäädännön nopea mukauttaminen teknisen kehityksen ja taloudellisten muutosten huomioon ottamiseksi; ottaa huomioon, että tällaista toimivallan siirtämistä on helpotettava antamalla lainsäätäjälle institutionaaliset keinot valvoa mainitun toimivallan käyttöä,

B.

ottaa huomioon, että tähän asti unionin lainsäätäjä on voinut siirtää toimivaltaa mainitulla tavalla vain EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan perusteella; ottaa huomioon, että mainitun määräyksen soveltaminen ei ole ollut tyydyttävää, sillä siinä viitataan komission täytäntöönpanovaltaan ja sitä koskeviin valvontamenettelyihin, jotka neuvosto vahvistaa yksimielisesti saatuaan parlamentin lausunnon; ottaa huomioon, että kyseiset valvontamenettelyt perustuvat pääasiassa jäsenvaltioiden virkamiehistä muodostuvien komiteoiden toimiin ja että parlamentti suljettiin kaikkien mainittujen menettelyjen ulkopuolelle neuvoston 28. kesäkuuta 1999 antaman päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, hyväksymiseen saakka,

C.

ottaa huomioon, että komitologiapäätöksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään toimenpiteistä tilanteessa, jossa yhteispäätösmenettelyä noudattaen annetussa perussäädöksessä säädetään sellaisten laajakantoisten toimenpiteiden hyväksymisestä, joilla muutetaan kyseisen säädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä säädöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia; ottaa huomioon, että unionin lainsäätäjän tehtävänä on määrittää tapauskohtaisesti kunkin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen keskeiset osat, joita voidaan muuttaa vain lainsäädäntömenettelyssä,

D.

ottaa huomioon, että komitologiapäätöksen mukaan niin sanotuissa lainsäädäntötyyppisissä toimenpiteissä sovelletaan valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jonka mukaisesti parlamentilla on täysi toimivalta valvoa näitä toimenpiteitä ja vastustaa komission ehdottamia toimenpide-ehdotuksia, jotka ylittävät perussäädöksen mukaisen täytäntöönpanovallan, tai ehdotusta, joka ei ole yhdenmukainen perussäädöksen tavoitteen tai sisällön kanssa tai jossa ei noudateta toissijaisuus- tai suhteellisuusperiaatteita,

E.

ottaa huomioon, että uusi menettely takaa luonteeltaan lainsäädäntötyyppisten täytäntöönpanotoimenpiteiden demokraattisen valvonnan asettamalla molemmat lainsäätäjät eli parlamentin ja neuvoston tasavertaiseen asemaan ja poistaa siten yhden unionin demokratiavajeen vakavimmista puolista; ottaa huomioon, että komitologiapäätös antaa mahdollisuuden siirtää lainsäädännön ja lainsäädännön muutosten teknisimmät näkökohdat komissiolle, millä varmistetaan, että lainsäätäjä keskittyy keskeisiin näkökohtiin ja yhteisön lainsäädännön laatuun,

F.

ottaa huomioon, että uusi valvonnan käsittävä sääntelymenettely ei ole valinnainen vaan pakollinen menettelytapa, kun täytäntöönpanotoimenpiteet ovat luonteeltaan komitologiapäätöksen 2 artiklan 2 kohdan määritelmien mukaisia,

G.

ottaa huomioon, että yhteisön säännöstön mukauttamista uuteen komitologiapäätökseen ei ole vielä saatettu päätökseen, koska on vielä säädöksiä, joissa säädetään täytäntöönpanotoimenpiteistä, joihin pitäisi soveltaa uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä,

H.

ottaa huomioon, että sääntelymenettelyä tähän asti edellyttäneiden täytäntöönpanotoimenpiteiden lisäksi myös tietyt hallinto- tai kuulemismenettelyä edellyttävät toimenpiteet saattavat kuulua komitologiapäätöksen 2 artiklan 2 kohdan vaatimusten piiriin,

I.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa luodaan säädösten hierarkia ja luodaan säädösvallan siirron nojalla annetun säädöksen käsite, johon liittyy se, että ”lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä [siirretään] komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia”; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa täytäntöönpanosäädöksiä käsitellään uudella tavalla ja että siinä määrätään erityisesti parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelystä, jota sovelletaan hyväksyttäessä asetusta, jossa määrätään täytäntöönpanosäädöksiä koskevasta jäsenvaltioiden valvontajärjestelmästä,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen vastaavien säännösten täytäntöönpano edellyttää intensiivistä ja monimutkaista toimielinten välistä neuvotteluprosessia ja että tämä mukauttamisprosessi on saatettava päätökseen mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa,

K.

ottaa huomioon, että jos Lissabonin sopimus tulee voimaan, yhteisön säännöstö on mukautettava uudelleen (monimutkaisemmalla tavalla) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen säädösvallan siirtämistä koskevan 290 artiklan määräysten mukaisesti; ottaa huomioon, että vaikka Lissabonin sopimuksen mukainen määritelmä termille ”säädösvallan siirron nojalla annettu säädös” on samankaltainen kuin hiljattain tehtyyn komitologiapäätökseen sisältyvä lainsäädäntötyyppisen toimenpiteen käsite, nämä kaksi käsitettä eivät ole täysin samanlaisia ja näissä lainsäädäntöasiakirjoissa määrätyt ja säädetyt menettelyä koskevat järjestelmät ovat täysin erilaisia; näin ollen esillä olevaa mukauttamista ei voida pitää täsmällisenä tuleviin tapauksiin soveltuvana ennakkotapauksena,

L.

ottaa huomioon, että samasta syystä kunkin yksittäisen säädöksen käynnissä olevan mukauttamisen tuloksia ei voida pitää tuleviin tapauksiin soveltuvana ennakkotapauksena,

M.

pitää hyödyllisenä sitä, että toimielimet sopivat keskenään säädösvallan siirron nojalla annettua säädöstä koskevasta yleisestä hyväksymistavasta, jonka komissio sisällyttäisi säännöllisesti säädösluonnokseen, jota lainsäätäjillä on tosin oikeus muuttaa; pitää välttämättömänä sitä, että jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimenpiteiden valvontajärjestelmän perustava asetus hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti;

1.

pyytää komissiota toimittamaan parlamentille EY:n perustamissopimuksen asianmukaisten artiklojen mukaisesti komitologiamukauttamista täydentäviä lainsäädäntöehdotuksia; vaatii, että ehdotukset on laadittava toimielinten välisten neuvottelujen perusteella ja että ne koskevat etenkin liitteessä lueteltuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä;

2.

kehottaa komissiota esittämään vastaavia lainsäädäntöehdotuksia jäljellä olevien säädösten mukauttamiseksi komitologiapäätökseen, mikä koskee erityisesti tämän asiakirjan liitteessä lueteltuja säädöksiä;

3.

pyytää komissiota siinä tapauksessa, että esillä olevia mukauttamismenetelmiä ei ole saatu päätökseen ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, antamaan asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia vielä mukauttamattomien säädösten mukauttamiseksi siinä vaiheessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaiseen uuteen järjestelmään;

4.

pyytää komissiota antamaan joka tapauksessa Lissabonin sopimuksen tultua voimaan asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia, joita tarvitaan koko yhteisön säännöstön mukauttamiseksi uuteen järjestelmään;

5.

pyytää komissiota antamaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen asetuksesta, jossa säädetään etukäteen yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

6.

pyytää, että Euroopan parlamentille myönnetään lisäresursseja kaikkiin komitologiamenettelyihin nykyisen siirtymäkauden lisäksi myös valmistauduttaessa Lissabonin sopimuksen mahdolliseen voimaantuloon, jotta kaikki komitologiamenettelyt toteutuisivat moitteettomasti kolmen toimielimen kesken;

7.

vahvistaa, että pyynnöissä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

8.

kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liitetyn luettelon komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/26

A.

katsoo, tällä hetkellä rahamarkkinoilla on olemassa kansallista ja unionin tason sääntelyä, joka koskee suoraan tai välillisesti, muttei kuitenkaan yksinomaan, riskirahastoja ja yksityisiä sijoituspääomia,

B.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava asetuksen johdonmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen; katsoo, että voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävistä uusista muutoksista olisi tehtävä asianmukainen kustannus/hyöty-analyysi ja että muutosten olisi oltava syrjimättömiä,

C.

ottaa huomioon, ettei komissio ole vastannut myönteisesti parlamentin aiempiin pyyntöihin, mukaan lukien edellä mainituissa 15. tammikuuta 2004, 27. huhtikuuta 2006, 11. heinäkuuta 2007 ja 13. joulukuuta 2007 tehdyissä päätöslauselmissa esitetyt pyynnöt,

D.

ottaa huomioon, että riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ovat hyvin erilaisia eikä niistä ole olemassa yksiselitteistä määritelmää ja että kummatkin ovat sijoitusvälineitä, joita piensijoittajien sijasta käyttävät vain erikoistuneet sijoittajat; ottaa huomioon, että niitä ei voi tarkoituksenmukaisesti kohdella yhtenä ryhmänä tuotekohtaisessa sääntelyssä,

E.

katsoo, että riskirahastot ja yksityiset sijoituspääomarahastot ovat yhä tärkeämpiä vaihtoehtoisia sijoitusvälineitä, joilla on merkittävä ja kasvava osuus hallinnassa olevista kokonaisvaroista ja lisäksi ne tehostavat rahoitusmarkkinoita luomalla uusia sijoitusmahdollisuuksia,

F.

ottaa huomioon, että useat kansainväliset ja kansalliset instituutiot sekä EU:n toimielimet ovat jo kauan ennen nykyistä rahoituskriisiä analysoineet riskirahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin liittyviin riskinhallinnan normeihin, liialliseen velkaantumiseen (velkarahoitukseen) ja epälikvidien ja monimutkaisten rahoitusvälineiden arvostamisiin,

G.

ottaa huomioon, että rahoitusjärjestelmän vakautta käsittelevän foorumin (Financial Stability Forum) vuonna 2007 toteuttamassa analyysissä tultiin siihen johtopäätökseen, että rahoitusalan vakauteen liittyviin huolenaiheisiin vastataan parhaiten kaikkien toimijoiden tehostetun valvonnan avulla,

H.

ottaa huomioon, että kansainvälisen valuuttarahaston huhtikuussa 2008 julkistamassa maailmanlaajuisessa vakausraportissa tultiin siihen johtopäätökseen, että kaikki osapuolet ovat kykenemättömiä ymmärtämään hyvin erilaisten toimijoiden – pankkien, erikoistuneiden vakuutusyhtiöiden, valtion tukemien toimijoiden ja riskirahastojen – velkarahoituksen laajuutta ja siihen liittyvää hallitsemattoman epätasapainon purkautumisen riskiä,

I.

ottaa huomioon, että Lissabonin toimintaohjelmassa edellytetään pitkäaikaisia investointeja kasvuun ja työllisyyteen,

J.

ottaa huomioon, että tällaiset pitkäaikaiset investoinnit edellyttävät reaalitaloutta edistäviä, hyvin toimivia ja vakaita rahoitusmarkkinoita EU:ssa ja koko maailmassa, ja että tämä voidaan saavuttaa ainoastaan takaamalla, että rahoitustoiminta EU:ssa on kilpailukykyistä ja innovatiivista,

K.

ottaa huomioon, että hyvin usein riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot lisäävät likviditeettiä, edistävät markkinoiden monipuolisuutta ja markkinoiden tehokkuutta luomalla kysyntää innovatiivisille tuotteille ja edistävät hintatietojen saantia,

L.

ottaa huomioon, että rahoitusalan vakaus edellyttää myös parempaa yhteistyötä valvonnassa myös maailmanlaajuisesti, mikä taas edellyttää EU:n nykyisen valvontajärjestelyjen jatkuvaa parantamista, säännöllinen tiedonvaihto ja yhteisösijoittajien avoimuuden lisääminen mukaan lukien,

M.

katsoo, että komission olisi tutkittava mahdollisuuksia säännellä yhteisön ulkopuolisia markkinatoimijoita maailmanlaajuisesti,

N.

katsoo, että asianmukainen avoimuus suhteessa sijoittajiin sekä valvontaviranomaisiin ovat ratkaisevassa asemassa varmistettaessa hyvin toimivat ja vakaat rahoitusmarkkinat ja lisättäessä kilpailua markkinatoimijoiden ja tuotteiden välillä,

O.

katsoo, että komission olisi tarkkailtava ja analysoitava riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen toiminnan vaikutuksia ja harkittava direktiiviä avoimuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista, joilla säännellään investointien rahoittamista tulevaisuudessa, riskinhallintaa, arviointimenetelmiä, johtajien pätevyyttä ja mahdollisia eturistiriitoja sekä omistusrakenteiden ilmoittamista ja riskirahastojen rekisteröintiä,

P.

katsoo, että tiedot riskirahastovastuista ja -luotonannosta olisi annettava toimivaltaisten valvontaviranomaisten käyttöön ilman tarpeetonta rasitusta markkinatoimien valvontatarkoituksessa seurannan toteuttamiseksi,

Q.

odottaa rahastoalan kehittävän avoimuuden lisäämiseksi omistajaohjausta koskevia sitovia toimenpiteitä, joista on tiedotettava myös yleisölle; vaatii valvontamekanismien tehostamista,

R.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava parhaiden käytänteiden avulla, että työntekijöille kertyneet eläkkeet turvataan vararikkojen varalta,

S.

kehottaa komissiota harkitsemaan, että aina kun ”varovaisuusperiaate” sisällytetään voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön, periaatteen määritelmään sisällytettäisiin sijoittajille osoitettu vaatimus tarkistaa, että niiden investointien kohteena olevat vaihtoehtoiset investointirahastot noudattavat asiaankuuluvaa lainsäädäntöä ja rahoitusalan parhaita käytänteitä koskevia normeja,

T.

ottaa huomioon, että suunnattujen antien määritelmien nykyinen moninaisuus jäsenvaltioissa toimii sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan esteenä ja edistää korkean riskin tuotteiden vuotamista vähittäismarkkinoille,

U.

katsoo, että olisi perustettava verkkosivusto, jossa tarjotaan koottuna kaikki menettelysääntöihin liittyvät palvelut, mukaan lukien rekisteri niistä, jotka noudattavat sääntöjä, heidän tietonsa ja tapauksia, joissa sääntöjä on rikottu; ottaa huomioon, että rikkomisen perusteet saattavat toimia myös oppimisen välineenä; katsoo, että ehdotus olisi toteutettava EU:n tasolla ja sitä olisi edistettävä kansainvälisesti,

V.

ottaa huomioon, että kansainvälinen valuuttarahasto varoitti huhtikuussa 2008 antamassaan maailmanlaajuisessa vakausraportissa yritysten velkamarkkinoiden näyttävän haavoittuvilta, koska maksujen laiminlyönnit ovat selvästi yleistymässä sekä kansantaloudellisten että rakenteellisten tekijöiden vuoksi,

W.

ottaa huomioon, että yksityisen pääomasijoittamisen kasvu on lisännyt merkittävästi niiden työntekijöiden määrää, joiden työpaikat ovat viime kädessä riippuvaisia pääomasijoitusrahastoista, minkä vuoksi olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota voimassa olevaan sekä kansalliseen että yhteisön työlainsäädäntöön (erityisesti direktiivi 2001/23/EY), joka on annettu ennen edellä mainitun tilanteen muodostumista; katsoo, että kansallista ja yhteisön työlainsäädäntöä olisi sovellettava syrjimättömästi ja että kaikilla talouden toimijoilla olisi oltava samanlaiset velvollisuudet työntekijöitään kohtaan,

X.

huomauttaa, että monissa oikeusjärjestelmissä riskirahastoja ja pääomasijoitusrahastoja, jotka omistavat ja valvovat yrityksiä, ei katsota työnantajiksi, jolloin niitä eivät myöskään sido työnantajille kuuluvat oikeudelliset velvollisuudet;

Y.

ottaa huomioon, että yritysten valtaviin velkataakkoihin liittyy erityisen suuri riski,

Z.

ottaa huomioon, että samoin muiden toimijoiden tapauksissa, eturistiriitoja voivat aiheuttaa joko pääomasijoittamisen ja riskirahastojen liiketoimintamallit tai näiden välineiden ja rahoitusmarkkinoiden muiden toimijoiden väliset suhteet; katsoo, että voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä ei tulisi rajoittaa koskemaan riskirahastoja ja pääomasijoittamista ja että yhteisön lainsäädännön olisi oltava sopusoinnussa kansainvälisen arvopaperivalvojien järjestön (IOSCO) periaatteiden kanssa, jotka koskevat eturistiriitojen hallintaa sijoitusrahastojen ja markkinoiden välittäjien avulla,

AA.

ottaa huomioon, että riskirahastojen ja pääomasijoitusrahastojen toimitusjohtajien palkkausjärjestelmät saattavat aiheuttaa epäasianmukaisia kannustimia, jotka johtavat vastuuttomaan riskinottoon,

AB.

ottaa mukaan, että riskirahastot ovat olleet mukana sijoittamassa monimutkaisiin strukturoituihin tuotteisiin, jotka olivat luottokriisin kohteena, ja sen vuoksi ovat kokeneet tappioita muiden sijoittajien tavoin,

AC.

ottaa huomioon, että rahoituskriisien riskin minimoimiseksi sekä markkinoiden ja markkinatoimijoiden voimakkaan interaktiivisuuden ja tasapuolisten, rajatylittävien kilpailuedellytysten varmistamisen tavoitteen, myös säänneltyjen ja sääntelemättömien markkinatoimijoiden kesken, huomioon ottamiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti on käynnissä useita aloitteita, mukaan lukien pääomavaatimuksia ja pääoman riittävyyttä sekä luottolaitosten omia varoja koskevien direktiivien tarkistaminen; näin pyritään takaamaan yhtenäisempi ja yhdenmukaisempi, kaiken kattava säännöstö,

AD.

ottaa huomioon, että periaatelähtöinen sääntely on asianmukainen tapa säännellä rahoitusmarkkinoita, sillä sen avulla pysytään markkinakehityksen mukana,

AE.

ottaa huomioon, että EU:n tasolla tarvitaan toimia, jotka perustuvat seitsemään seuraavaan rahoituslaitoksia ja markkinoita koskevaan periaatteeseen:

AF.

katsoo, että kyseisillä toimilla varmistettaisiin yleinen ja kattava oikeusperusta, joka koskisi kaikkia tietyn koon ylittäviä rahoituslaitoksia ja jonka yhteydessä otettaisiin vastavuoroisesti huomioon kansainväliset valvonta- ja sääntelykäytänteet;

1.

pyytää komissiota esittämään vuoden 2008 loppuun mennessä parlamentille EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla lainsäädäntöehdotuksen tai -ehdotuksia, jotka kattavat kaikki asianmukaiset toimijat, mukaan lukien riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ja jotka noudattavat johdanto-osan AE kohdassa määriteltyjä periaatteita jäljempänä esitettyjen suositusten mukaisesti;

2.

toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.

katsoo, että pyydetyn ehdotuksen tai pyydettyjen ehdotusten rahoitusvaikutukset olisi sisällyttävä EU:n budjettimäärärahoihin;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/34

A.

katsoo, että vaihtoehtoisten sijoitusvälineiden, kuten riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen tunnustetaan voivan tarjota uusia monipuolistamisetuja omaisuudenhoitajille, lisätä markkinoiden likviditeettiä ja sijoittajien tuotto-odotuksia, edistää hinnanmuodostusprosessia, riskien hajauttamista ja rahoitusalan integroitumista sekä kohentaa markkinoiden tehokkuutta,

B.

myöntää, että riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ovat erillisiä investointivälineitä, joiden investoinnit ja investointistrategiat poikkeavat toisistaan,

C.

katsoo, että EU-perusteiset riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot tarvitsevat niiden innovoivat strategiat huomioon ottavaa sääntely-ympäristöä, jotta ne kykenevät pysymään kansainvälisesti kilpailukykyisinä, samalla kun markkinadynamiikkaan mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia lievennetään; katsoo, että vaarana on, että tuotekohtainen lainsäädäntö voi olla joustamatonta ja tukahduttaa innovaatioita,

D.

katsoo, että niissä riskirahastoissa ja yksityisissä pääomasijoitusrahastoissa, joiden rahastoyhtiö on sijoittautunut EU:hun, on noudatettava yhteisön nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä; katsoo, että myös EU:hun sijoittautumattomien yksiköiden on noudatettava tätä lainsäädäntöä tietyn toiminnan yhteydessä,

E.

katsoo, että EU:n sisäiset riskirahastot ja niiden hoitajat ja yksityinen pääomasijoittaminen kuuluvat nykyisen lainsäädännön soveltamisalaan, erityisesti markkinoiden väärinkäytön osalta, ja että niihin sovelletaan sääntelyä välillisesti vastapuolten kautta ja silloin, kun säänneltyihin tuotteisiin liittyviä investointeja myydään,

F.

ottaa huomioon, että riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa kansallista sääntelyjärjestelmää ja että EU:n voimassaolevia direktiivejä pannaan täytäntöön eri tavoin; katsoo, että toisistaan poikkeavat kansalliset määräykset lisäävät sääntelysegmentoitumisen riskiä sisämarkkinoilla, mikä saattaa viivästyttää tämän liiketoiminnan kehittämistä rajojen yli Euroopassa,

G.

katsoo, että direktiivit vaikuttavat asianmukaisilta oikeudellisilta välineiltä sellaisten kysymysten käsittelemiseen, jotka liittyvät riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen; katsoo, että jäsenvaltioissa ja EU: ssa jo voimassaolevan lainsäädännön vaikutuksia riskirahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin on analysoitava ja arvioitava ennen niiden avoimuutta koskevan direktiivin laadintaa; katsoo, että tällainen lainsäädäntö olisi otettava yhdenmukaistamisen lähtökohdaksi; katsoo, että nykyisiä asetuksia voidaan joutua mukauttamaan, mutta olisi vältettävä muutoksia, jotka tuovat mukanaan perustelemattomia eroavuuksia,

H.

katsoo, että yhdeksi pääkysymykseksi mielletään avoimuuden tarve ja sen analysointi sekä tavat, joilla sitä voidaan parantaa; katsoo, että avoimuudessa on monta näkökohtaa, kuten riskirahastojen ja mahdollisesti yksityisten pääomasijoitusrahastojen avoimuus niitä yhtiöitä kohtaan, joiden osakkeita ne hankkivat tai omistavat, sekä avoimuus rahaston vastapuolia (prime broker), kansainvälisiä sijoittajia, kuten eläkerahastoja tai pankkeja, yksityisiä sijoittajia, liikekumppaneita, sääntelyvallan käyttäjiä ja viranomaisia kohtaan; katsoo, että avoimuuden puute vaivaa enimmäkseen toisaalta riskirahastojen ja – mahdollisesti – yksityisten pääomasijoitusrahastojen välistä suhdetta ja toisaalta niiden yhtiöiden välistä suhdetta, joiden osakkeita rahasto hankkii tai omistaa,

I.

katsoo, että Yhdysvaltain kokemukset siitä, että kilpailijat ovat käyttäneet hyväkseen tiedotuslainsäädännön tarjoamia vapauksia saadakseen rahastosijoituksia koskevia sijoittajille tarkoitettuja yksityiskohtaisia tietoja, ovat koituneet sekä sijoittajien että rahaston tappioksi,

J.

katsoo, että avoimuutta koskevan direktiivin epäjohdonmukainen täytäntöönpano on johtanut vaihtelevaan avoimuuteen EU:ssa ja aiheuttanut huomattavia kustannuksia sijoittajille,

K.

katsoo, että avoimuus on ehdoton ennakkoedellytys sijoittajien luottamukselle ja monimutkaisten rahoitustuotteiden hahmottamiselle ja että se edistää siten rahoitusmarkkinoiden optimaalista toimivuutta ja vakautta; toteaa, että avoimuus voi olla ainoastaan asianmukaisen huolellisuuden apuväline, ei sen korvike,

L.

katsoo, että nykyisen subprime-luottokriisin ei voida katsoa johtuvan vain yhdestä alasta, kun otetaan huomioon, että vie aikaa sisäistää perinpohjaisesti tämän kriisin syy- ja seuraussuhteet, ja katsoo, että sen monitahoisiin syihin sisältyvät muun muassa seuraavat seikat:

M.

ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännössä on komiteamenettelyn ja Lamfalussyn menettelyn kaltaisia mekanismeja, joilla mahdollistetaan täytäntöönpanotoimien avulla joustavuus reagoitaessa liiketoimintaympäristön muutoksiin; katsoo, että tämä järjestelmä kohenee, kun Lissabonin sopimuksen mukaisia säädösvallan siirron nojalla annettuja säädöksiä voidaan käyttää,

N.

ottaa huomioon, että monissa erilaisissa riskirahastoja ja yksityistä pääomasijoittamista koskevissa aloitteissa ja elimissä, kuten arvopaperipörssiä valvovien viranomaisten kansainvälisessä järjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä ja teollisuuden elimissä, mukaan lukien ne, jotka ovat tekemisissä riskirahastojen ja pääomasijoitusten kanssa, on otettu käyttöön periaatteita ja parhaita käytännesääntöjä, jotka täydentävät ja joita voidaan hyödyntää malleina EU-lainsäädännölle; katsoo, että unionin lainsäädännön noudattamisen ohella yhtiöitä ja taloudellisia yhdistyksiä olisi kannustettava allekirjoittamaan nämä säännöt ”noudata tai selitä”-pohjalta ja että noudattamista ja selityksiä koskevat yksityiskohdat olisi saatettava julkisesti saataville ja arvioitava asianmukaisesti,

O.

katsoo, että eräisiin ilman pörssin välitystä myytäviin tuotteisiin (OTC-tuotteet) voitaisiin soveltaa avoimempaa tai näkyvämpää kauppaamistapaa, jotta markkina-arvoon arvostamista voidaan lisätä mahdollisuuksien mukaan ja jotta mahdollisista omistajanvaihdoksista voidaan ilmoittaa; katsoo, että yleisluonteisempi OTC-selvitysjärjestelmä olisi houkuttelevampi valvonnan ja riskienarvioinnin kannalta, mutta mahdollinen uusi järjestelmä on otettava käyttöön kansainvälisesti, jotta yhdenvertaiset lähtökohdat voidaan varmistaa maailmanlaajuisessa yhteydessä,

P.

katsoo, että koko alan kattavalla valvonnalla ja raportoinnilla on tärkeä rooli kansalaisten huolenaiheiden huomioon ottamisessa ja jotta voidaan ymmärtää yksityisen pääomasijoittamisen taloudellisia vaikutuksia, ja että yksityisiltä ja julkisilta yrityksiltä vaaditaan jo nykyisin sitä, että ne kuulevat työntekijöitään asioissa, joilla on vaikutuksia työntekijöiden etuihin; katsoo, että on vältettävä luomasta epätasapainoa yksityisiltä pääomasijoitusyhtiöiltä vaadittujen kaupallisten tiedonantojen ja muilta yksityisyrityksiltä vaadittujen tiedonantojen välille,

Q.

katsoo, että tuotteita koskeva lainsäädäntö ei vaikuta soveltuvalta sääntelytyypiltä tämän innovoivan alan käsittelyyn,

R.

katsoo, että yksi keskitetty käytännesääntöjen verkkosivusto olisi hyödyllinen ja että sellainen olisi perustettava unioniin ja sitä olisi markkinoitava kansainvälisesti; katsoo, että verkkosivustoon olisi sisällytettävä rekisteri markkinatoimijoista, jotka noudattavat käytännesääntöjä, näiden tiedoksiannoista sekä noudattamatta jättämisen perusteista; katsoo, että noudattamatta jättämisen perusteista voidaan ottaa myös opiksi,

S.

toteaa, että on poistettava vaihtoehtoisten sijoitusten rajojen yli jakamisen esteet perustamalla yhteisösijoittajia varten suunnattuja anteja koskeva eurooppalainen yksityinen järjestely,

T.

katsoo, että yksityisen pääomasijoittamisen yhteydessä mahdollisista lisäraportointivaatimuksista – etenkin jos lisäraportointi on tiuhaa – aiheutuvat kustannukset olisi perusteltava ja että niiden olisi oltava oikeassa suhteessa niistä saataviin etuihin; katsoo, että entistä paremmat yhteydet palkkausjärjestelmien ja pitkäaikaisen suorituskyvyn välillä ovat tarpeen kaikissa yhteyksissä,

U.

toteaa, että ehdotusta ei ole valmisteltavana asiaan liittyen;

1.

pyytää komissiota esittämään käsiteltävästä aiheesta riippuen parlamentille joko EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen riskirahastoista ja yksityisestä pääomasijoittamisesta; edellyttää, että ehdotus tai ehdotukset laaditaan toimielinten välisten keskustelujen perusteella ja jäljempänä annettuja yksityiskohtaisia suosituksia noudattaen;

2.

toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.

katsoo, että pyydetyillä ehdotuksilla ei ole rahoitusvaikutuksia;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/41

A.

toteaa, että vetoomusmenettely on ainutlaatuisen tärkeä keino, jota hyväksi käyttäen yksittäiset henkilöt voivat kiinnittää Euroopan parlamentin huomion heitä suoranaisesti koskeviin unionin toimintaan liittyviin erityistapauksiin,

B.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan olisi aina pyrittävä parantamaan tehokkuutta palvellakseen EU:n kansalaisia paremmin ja täyttääkseen heidän odotuksensa,

C.

on tietoinen, että vaikka unionin rakenteet ja politiikat ovat tänä aikana kehittyneet huomattavasti, kansalaiset havaitsevat usein unionin politiikkojen ja ohjelmien soveltamisessa monia puutteita, koska ne vaikuttavat heihin suoranaisesti,

D.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen mukaan EU:n kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille, mutta he voivat ohjata valituksensa myös muille EU:n toimielimille ja elimille, erityisesti komissiolle,

E.

katsoo, että on edelleen välttämätöntä edistää kansalaisten oikeutta vedota parlamenttiin ja tiedottaa siitä kansallisen tason toimin, jotta voidaan synnyttää yleisön kiinnostus ja erityisesti välttää sekaannus eri valitusjärjestelmien välillä,

F.

toteaa, että yhteisön asetusten ja direktiivien soveltaminen on jäsenvaltioiden velvollisuus, jonka ne voivat siirtää alueellisille tai paikallisille poliittisille päättäjille riippuen omien perustuslakiensa säännöksistä,

G.

katsoo, että parlamentilla on laillinen oikeus harjoittaa unionin politiikkojen demokraattista valvontaa ja seurantaa, tärkeä toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, varmistaakseen, että unionin lait pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja ymmärretään ja että ne täyttävät sen tarkoituksen, jota varten ne on valmisteltu, käsitelty ja hyväksytty unionin toimivaltaisissa toimielimissä,

H.

katsoo, että EU:n kansalaiset ja asukkaat voivat osallistua aktiivisesti tähän toimintaan käyttämällä oikeuttaan tehdä vetoomuksia Euroopan parlamentille tietäen, että heitä huolestuttavat asiat käsitellään ja tutkitaan asiasta vastaavassa valiokunnassa ja että he saavat asianmukaisen vastauksen,

I.

katsoo, että jo nykyisiin perussopimuksiin sisältyy sitoumus kunnioittaa eurooppalaisen yhteiskunnan perusperiaatteina ihmisarvoa, vapautta, demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia, ja katsoo, että tätä lujitetaan edelleen uusissa sopimuksissa Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta – mikäli kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat ne – joihin on sisällytetty Euroopan unionin perusoikeuskirja, jotka mahdollistavat unionin liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja joissa luodaan oikeusperusta kansalaisten lainsäädäntöaloitteille sekä oma hallinto-oikeusjärjestelmä Euroopan unionin toimielimille,

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa säädetään menettelyistä, joita unioni voi käyttää ryhtyessään toimenpiteisiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka loukkaa vakavasti ja jatkuvasti unionin perustana olevia periaatteita, jotka on määritelty saman sopimuksen 6 artiklassa,

K.

muistuttaa näin ollen, että EU:n kansalaiset vetoavat usein parlamenttiin, kun heistä tuntuu, että heille perussopimusten mukaan kuuluvia oikeuksia on rikottu, ja kun oikeussuojakeinot heidän mielestään ovat soveltumattomia, epäkäytännöllisiä, liian hitaita tai – kuten usein on asianlaita – kalliita,

L.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan velvollisuus on asiasta vastaavana valiokuntana vastata yksittäisiin vetoomuksiin mutta myös pyrkiä kohtuullisessa ajassa löytämään toteuttamiskelpoisia ratkaisuja vetoomuksen esittäjien huolenaiheisiin, ja katsoo, että se on valiokunnan työn pääasiallinen tarkoitus,

M.

katsoo, että vetoomusten esittäjien ongelmat pystytään yleensä ratkaisemaan vetoomusvaliokunnan, komission ja jäsenvaltioilta ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten lojaalin yhteistyön ansiosta, koska ne yhdessä tarjoavat tuomioistuimen ulkopuolisia oikeuskeinoja,

N.

katsoo kuitenkin, ettei jäsenvaltioiden ja alue- tai paikallisviranomaisilla aina ole selvää tahtoa löytää käytännön ratkaisuja vetoomusten esittäjien esille tuomiin ongelmiin,

O.

katsoo lisäksi, että vaikka vetoomusten esittäjien väitteet eivät aina ole perusteltuja, heillä on kuitenkin oikeus odottaa selitystä ja vastausta asiasta vastaavalta valiokunnalta,

P.

ottaa huomioon, että tehostetun toimielinten välisen koordinoinnin pitäisi tehostaa käsittelemättä jätettävien vetoomusten siirtämistä kansallisille viranomaisille,

Q.

toteaa, että vetoomus voidaan jättää käsittelemättä, jos asia ei kuulu Euroopan unionin toimialaan, ja katsoo, että vetoomusmenettelyä ei ole tarkoitettu keinoksi, jota kansalaiset voisivat käyttää hakeakseen muutosta toimivaltaisten kansallisten oikeusviranomaisten tai poliittisten päättäjien ratkaisuihin, joihin he eivät ole tyytyväisiä,

R.

katsoo, että Euroopan parlamentin on tärkeää varmistaa todellisen päätösvallan, sääntöjen, menettelytapojen ja resurssien avulla itselleen keinot vastata saamiinsa vetoomuksiin tehokkaasti ja ajoissa,

S.

katsoo, että vetoomusmenettely voi osaltaan parantaa lainsäädäntöä erityisesti siksi, että sen ansiosta voidaan tunnistaa vetoomusten esittäjien osoittamia aloja, joilla nykyinen EU:n oikeus on heikko tai tehoton verrattuna kyseessä olevan säädöksen tavoitteisiin, ja katsoo, että tällaiset tilanteet voidaan korjata tarkistamalla kyseisiä säädöksiä yhteistyössä asianomaisen alan lainsäädännöstä vastaavan valiokunnan kanssa ja sen johdolla,

T.

katsoo, että vetoomusmenettely auttaa myös merkittävästi tunnistamaan tapauksia, joissa jäsenvaltiot eivät sovella oikein yhteisön lainsäädäntöä, mikä useassa tapauksessa johtaa siihen, että komissio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisia rikkomismenettelyjä,

U.

toteaa, että rikkomismenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kyseinen jäsenvaltio saadaan noudattamaan voimassa olevaa yhteisön oikeutta ja että menettelystä päätetään ainoastaan komission harkinnan mukaan ilman, että parlamentille olisi varattu mahdollisuutta osallistua suoranaisesti menettelyyn; huomauttaa kuitenkin, että noin kolmasosa rikkomisista liittyy vetoomusten tekijöiden Euroopan parlamentille esittämiin tapauksiin,

V.

katsoo, että rikkomismenettelyllä ei välttämättä saada suoranaista korjausta yksittäisten vetoomusten esittäjien erityisongelmiin, vaikka sen tulos olisi myönteinen, ja että tämä heikentää kansalaisten luottamusta EU:n toimielinten kykyyn täyttää heidän odotuksensa,

W.

ottaa huomioon, että vuonna 2007, kun vetoomusvaliokunnan jäsenmäärä nostettiin 25:stä 40:een, Euroopan parlamentissa kirjattiin 1 506 vetoomusta (50 prosentin lisäys vuoteen 2006 verrattuna), joista 1 089 vetoomusta ei otettu käsiteltäväksi,

X.

toteaa, että vuonna 2007 vetoomusvaliokunnan kokouksiin osallistui kaikkiaan 159 vetoomuksen esittäjää, minkä lisäksi paljon muita henkilöitä oli seuraamassa käsittelyjä,

Y.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 tehtiin kuusi tiedonkeruumatkaa, jotka suuntautuivat Saksaan, Espanjaan, Irlantiin, Puolaan, Ranskaan ja Kyprokselle, ja että näiden matkojen tuloksena laadittiin raportteja ja annettiin suosituksia, jotka sitten lähetettiin kaikille asianosaisille ja erityisesti vetoomusten esittäjille,

Z.

ottaa huomioon, että koko valiokunnan kokouksia järjestettiin yhdeksän ja niissä käsiteltiin yli 500 vetoomusta, että arvokasta apua saatiin komission edustajilta ja että kaikille vetoomuksen esittäjille ilmoitettiin käsittelyn tuloksesta,

AA.

katsoo, että vetoomusmenettelyssä on tullut esille EU:n kansalaisia eniten huolestuttavina aiheina ympäristö ja sen suojelu ja tähän liittyen ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevan direktiivin, vesipuitedirektiivin, juomavesidirektiivin, jätedirektiivien, luontodirektiivin, lintudirektiivin, rahanpesudirektiivin ym. direktiivien heikkous, saastumista ja ilmastonmuutosta koskevat yleiset huolet, henkilökohtaiset ja yksityiset omistusoikeudet, rahoituspalvelut, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja oikeudet sekä eläkeoikeudet ja muu sosiaaliturva, tavaroiden vapaa liikkuvuus ja verotus, ammatillisten tutkintojen tunnustaminen, sijoittautumisvapaus sekä väitetty syrjintä kansallisuuden, sukupuolen tai vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella,

AB.

toteaa, että vetoomusten aiheina ja niiden tutkimisen yhteydessä tuli vuonna 2007 esiin tärkeitä nykyajan kysymyksiä kuten ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, veden niukkuus, rahoituspalvelujen sääntely ja Euroopan unionin energiahuolto,

AC.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehellä, joka tutkii kansalaisten kanteluja EU:n toimielinten hallinnon väitetyistä epäkohdista, on pysyvät ja rakentavat suhteet vetoomusvaliokuntaan, joka laatii säännöllisesti Euroopan parlamentille mietinnön oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta tai erityiskertomuksista, jotka ovat oikeusasiamiehen viimeinen keino toimia, ellei hänen suosituksiaan noudateta, ja joita laadittiin yksi vuonna 2007,

AD.

ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous päätti 15. marraskuuta 2007 olla antamatta asiasta vastaavalle valiokunnalle sen kesäkuussa 2005 pyytämää lupaa saada laatia mietintö Euroopan parlamentille annetusta oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka koskee Euroopan petostentorjuntaviraston huonoa hallintoa,

AE.

ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EU:n kansalaisten osallistuminen Euroopan unionin työhön ja toimintaan lisääntyy entisestään erityisesti siksi, että käyttöön otetaan Lissabonin sopimuksen – jos kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat sen – mukainen ”kansalaisaloite”, jonka ansiosta vähintään miljoona kansalaista useasta eri jäsenvaltiosta voi tehdä ehdotuksen uudeksi säädökseksi ja joka edellyttää erityismenettelyjen käyttöönottoa komission osalta, jolle tällaiset aloitteet on alun perin osoitettava, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston osalta,

AF.

ottaa huomioon, että jos vetoomusvaliokunta toimii tehokkaasti ja vaikuttavasti, se lähettää kansalaisille selvän viestin, että heidän oikeutettuja huoneaiheitaan käsitellään, ja luo aidon yhteyden kansalaisten ja EU:n välille; katsoo kuitenkin, että jos esiintyy viivästymistä, jota ei voida hyväksyä, ja jos jäsenvaltiot eivät halua panna vaadittuja suosituksia täytäntöön yhteisön oikeuden mukaisesti, silloin EU:n ja kansalaisten etäisyys vain kasvaa ja useassa tapauksessa vahvistaa kansalaisten käsitystä demokratiavajeen olemassaolosta,

AG.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan jäsenet hyötyivät vuoden 2007 aikana siitä, että sihteeristön yhteistyössä tietotekniikasta vastaavan osaston kanssa kehittämää vetoomusten sähköistä tietokantaa ja hallintavälinettä (ePetition) parannettiin merkittävästi, koska nyt kaikki valiokunnan ja poliittisten ryhmien jäsenet pääsevät suoraan käsiksi kaikkiin vetoomuksiin ja niiden liitteenä oleviin asiakirjoihin ja voivat näin ollen palvella tehokkaammin vetoomusten esittäjiä,

AH.

panee kuitenkin merkille, että Euroopan parlamentti ei onnistunut lisäämään viimevuotisessa vetoomusvaliokunnan työtä koskevassa päätöslauselmassa vaadittuja voimavaroja, joita tarvitaan, jotta voidaan parantaa vetoomusmenettelyä koskevia Internet-palveluja ja noudattaa Euroopan parlamentin työjärjestyksen 192 artiklan 2 kohtaa, jossa määrätään perustettavaksi ”sähköinen rekisteri, jossa kansalaiset voivat tukea vetoomuksen esittäjää lisäämällä sähköisen allekirjoituksensa käsiteltäväksi otettuun ja luetteloon merkittyyn vetoomukseen”,

AI.

katsoo, että on tärkeää antaa EU:n kansalaisille riittävästi tietoja vetoomusvaliokunnan työstä, koska he valmistautuvat valitsemaan uuden parlamentin kesäkuussa 2009 pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa;

1.

pitää myönteisenä, että vetoomusvaliokunta, komission yksiöt ja oikeusasiamies toimivat tiiviissä yhteistyössä ja että näiden toimielinten, jotka pyrkivät vastaamaan EU:n kansalaisten huolenaiheisiin, välillä on hyvä työskentelyilmapiiri; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että ensisijaisesti olisi taattava vetoomusvaliokunnalle mahdollisuus vahvistaa omia riippumattomia tutkintakeinojaan erityisesti lisäämällä sen hallinnollisia sihteeripalveluja ja lainopillista asiantuntemusta; ottaa tehtäväkseen edelleen yksinkertaistaa vetoomusvaliokunnan sisäisiä menettelyjä vetoomusmenettelyn helpottamiseksi entisestään, erityisesti seuraavien seikkojen osalta: aika, jonka kuluessa vetoomus määritellään, sen käsiteltäväksi ottamisesta päättäminen, sen tutkiminen ja sen seuranta, valiokunnan kokousten järjestäminen, yhteistyö muiden valiokuntien kanssa, joiden toimialaa tai toimivaltaa tietyt vetoomukset saattavat koskea, ja valiokunnan aloitteet esimerkiksi tietojenkeruumatkojen järjestämisestä;

2.

painottaa, että perusoikeuskirjan normatiivinen merkitys tunnustetaan, jos Lissabonin sopimus täysin ratifioidaan, ja että tämä muodollisesti vahvistaa perusoikeuskirjan itsenäisen velvoittavuuden, ja huomauttaa, että olisi valmisteltava konkreettisia toimenpiteitä, jotta voidaan määritellä perusoikeuskirjan vaikutukset kansalaisten oikeuksiin ja siten vetoomusvaliokunnan työhön ja toimivaltaan;

3.

toistaa pyyntönsä, että pääsihteeri tarkistuttaisi kiireellisesti Euroopan parlamentin www-sivuston ”kansalaisten portaalin”, jotta sen näkyvyyttä voitaisiin parantaa vetoomusoikeuden osalta, ja varmistaisi kansalaisille välineet, joiden avulla he voivat tukea vetoomuksen esittäjää lisäämällä sähköisen allekirjoituksensa työjärjestyksen 192 artiklan 2 kohdan mukaisesti; vaatii, että kansalaisten portaalissa on oltava yhteentoimivia www-sivujen selailuohjelmia, jotta kansalaisille tarjotaan yhtäläiset käyttömahdollisuutta koskevat oikeudet tässä suhteessa;

4.

katsoo, että vetoomusten nykyinen rekisteröintimenettely viivyttää kohtuuttomasti niiden tutkimista, ja pelkää, että tätä voidaan pitää osoituksena tietynlaisesta välinpitämättömyydestä vetoomusten esittäjiä kohtaan; kiirehtii tämän vuoksi pääsihteeriään ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vetoomusten rekisteröinnin siirtämiseksi johdon pääosastosta asiasta vastaavan valiokunnan sihteeristölle;

5.

pyytää käynnistämään parlamentin ja komission väliset neuvottelut, jotta niiden työtä valitusten käsittelyssä voidaan koordinoida paremmin tavalla, joka auttaa, yksinkertaistaa ja helpottaa valitusprosesseja ja tekee niistä avoimempia ja joutuisampia; pyytää pääsihteeriä raportoimaan asiasta vetoomusvaliokunnalle kuuden kuukauden kuluessa;

6.

puoltaa sen menettelyn virallistamista, jolla sisämarkkinoiden alaan liittyvät vetoomukset siirretään SOLVIT-verkkoon, tavoitteena lyhentää merkittävästi vetoomusmenettelyjä sisämarkkina-alan kysymyksissä, jotka koskevat muun muassa autoveroja, ammatillisten tutkintojen tunnustamista, oleskelulupia, rajatarkastuksia ja mahdollisuutta saada koulutusta, kuitenkin niin, että Euroopan parlamentilla säilyy oikeus tutkia asia, ellei SOLVIT-palvelun kautta löydy tyydyttävää ratkaisua;

7.

toistaa, että neuvoston ja jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen olisi osallistuttava enemmän vetoomusvaliokunnan työhön, ja kehottaa niitä kansalaisten edun vuoksi lisäämään läsnäoloaan ja osallistumistaan;

8.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan sihteeristön ja ePetition-järjestelmän kehittämisen yhteydessä käyttöön otettava atk-järjestelmä, jolla vetoomuksen esittäjät voivat seurata vetoomuksen käsittelyvaiheita, auttaisi luomaan avoimemman ja tehokkaamman prosessin muun muassa säännöllisten tilannepäivitysten ja lisätietopyyntöjen avulla; panee merkille, että tällainen toimenpide täyttäisi paremmin EU:n kansalaisten odotukset ja tehostaisi samalla parlamentille ja sen vetoomusvaliokunnalle kuuluvien institutionaalisten tehtävien toteuttamista;

9.

pyytää komissiota ottamaan vetoomusvaliokunnan suositukset täysimääräisesti huomioon tehdessään päätöksiä rikkomismenettelyjen aloittamisesta jäsenvaltioita vastaan ja pyytää toistamiseen, että komissio ilmoittaisi suoraan ja virallisesti vetoomusvaliokunnalle, kun käynnistetään rikkomismenettely, joka liittyy valiokunnassa käsiteltävänä olevaan vetoomukseen;

10.

painottaa tässä yhteydessä vetoomusvaliokunnan edustuksellista luonnetta sekä institutionaalista roolia ja tehtäviä, joita se hoitaa suhteessa EU:n kansalaisiin ja asukkaisiin;

11.

on huolestunut siitä, että rikkomistapausten ratkaiseminen kestää liian kauan komission yksiköissä ja yhteisöjen tuomioistuimessa, silloin kun asia on viety tuomioistuimeen, ja – tietoisena siitä, että tämä johtuu usein jäsenvaltion hallinnossa tapahtuvasta monesti tahallisesta viivyttelystä – vaatii aikataulujen tiukentamista; epäilee niin sanottujen ”horisontaalisten rikkomismenettelyjen” tehokkuutta, koska niiden päättäminen vie enemmän aikaa; vaatii, että rikkomismenettelyä tarkistetaan, jotta voidaan taata yksilön säädösten parempi noudattaminen;

12.

pyytää asianomaisia toimielimiä käyttämään tätä menettelyä enemmän hyödyksi varmistaakseen yhteisön oikeuden täysimääräisen noudattamisen ja pitää erittäin valitettavana, että käytettyjen menettelyjen hitaus ja usein tapahtuva asioiden monimutkaistaminen johtavat liian usein siihen, ettei jäsenvaltioille tosiasiallisesti aiheudu seuraamuksia yhteisön oikeuden rikkomisesta, joka suoraan loukkaa vetoomuksen parlamentille esittäneiden paikallisyhteisöjen etuja;

13.

pitää ongelmallisena, että yhteisön oikeuden nykyinen valvontajärjestelmä sallii jäsenvaltioiden viivyttelevän velvoitteidensa noudattamista, kunnes taloudellinen seuraamus on uhkaamassa todella välittömästi, ja välttävät tällöinkin kaiken vastuun aiemmista tahallisista rikkomisista, ja että kansalaisilta usein näkyy puuttuvan riittävät mahdollisuudet saada oikeutta ja oikaisuja kansallisella tasolla silloinkin, kun yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltio ei ole kunnioittanut yhteisön oikeuden mukaisia kansalaisten oikeuksia;

14.

suosittelee ensisijaisen merkityksen antamista vetoomusvaliokunnan tehokkuuden ja toimivuuden varmistamiselle sen kaikessa toiminnassa alusta loppuun, koska se merkitsisi todellista ja kouriintuntuvaa sitoutumista kansalaisiin ja osoittaisi, että EU on halukas ja kykenevä vastaamaan kansalaisten oikeutettuihin huolenaiheisiin;

15.

on huolestunut ja tyrmistynyt vetoomusten esittäjien kertomuksista, joiden mukaan heillä on vetoomusvaliokunnan antamasta tuesta huolimatta aivan liian usein suuria vaikeuksia saada korvauksia asiaan liittyviltä viranomaisilta ja kansallisilta tuomioistuimilta; katsoo, että tällaisia järjestelmän heikkouksia on tutkittava paremmin erityisesti rahoituspalvelualan osalta, kuten tapahtui tutkintavaliokunnan Equitable Life -yhtiön kriisiä koskevissa tutkimuksissa, jotka perustuivat parlamentille lähetettyihin vetoomuksiin ja joista laadittiin mietintö vuonna 2007;

16.

pitää myönteisenä, että komissio ja yhteisöjen tuomioistuin toimivat vuonna 2007 ripeästi ja estivät, muun muassa kieltomääräystä hyväksi käyttäen, Rospudan laaksossa sijaitsevaa EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltua aluetta uhanneen tuhoutumisen Via Baltica -tieväylän vuoksi, josta vetoomusvaliokunta oli teettänyt oman riippumattoman tutkimuksensa, tehnyt tiedonkeruumatkan ja antanut erityissuosituksia; pitää valitettavana, ettei tällaisia esimerkkejä ole enempää;

17.

vaatii komissiota toimimaan pontevammin käsitellessään vetoomuksia ja valituksia, jotka liittyvät yhteen vetoomuksen esittäjien suurimmista huolenaiheista EU:ssa eli ympäristöpolitiikkaan, olemalla valmiimpi ryhtymään toimiin estääkseen yhteisön oikeuden rikkomisen; panee merkille, että koska ”ennalta varautumisen periaatteella” ei ole riittävää käytännön oikeusvaikutusta, jäsenvaltioiden asiasta vastaavat viranomaiset jättävät sen liian usein huomiotta, vaikka niillä on velvollisuus soveltaa EY:n perustamissopimusta;

18.

pitää valitettavana, ettei komissio ole tukenut vetoomusvaliokuntaa tapauksissa, joissa valiokunta on saanut erityisesti tiedonkeruumatkojen tuloksena vakuuttavia todisteita siitä, että kansalaisten perustamissopimuksessa turvattuja oikeuksia ei ole kunnioitettu tai lainsäädäntöä ei ole noudatettu, ja vaatii, että otetaan käyttöön uusia menettelyjä, joiden perusteella Euroopan parlamentti voi viedä tällaiset asiat suoraan yhteisöjen tuomioistuimeen;

19.

ottaa huomioon, että kuten perustamissopimuksessa todetaan, vetoomusmenettelyn tarkoituksena on kuitenkin ensisijaisesti tuomioistuimen ulkopuolisten oikaisukeinojen ja ratkaisujen löytäminen EU:n kansalaisten esille tuomiin ongelmiin poliittisen menettelyn avulla, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että monissa tapauksissa on saatu tyydyttäviä tuloksia;

20.

toteaa myös, että useissa tapauksissa ei ole mahdollista päästä vetoomuksen esittäjän kannalta tyydyttävään ratkaisuun, koska asiaan sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä on puutteita;

21.

pyytää asianomaisten alojen lainsäädännöstä vastaavia valiokuntia uusia tai tarkistettuja säädöksiä valmistellessaan ja niistä neuvotellessaan kiinnittämään huomiota ongelmiin, jotka ovat tulleet esiin vetoomusmenettelyn kautta;

22.

pyytää komissiota kiinnittämään enemmän huomiota koheesiorahastojen käyttöön sellaisilla EU:n alueilla, joilla suuret infrastruktuurihankkeet saattavat vaikuttaa merkittävästi ympäristöön, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n varoja kohdennetaan kestävän kehityksen huomioon ottavalla ja paikallisyhteisöjen edun mukaisella tavalla, koska paikallisyhteisöt esittävät parlamentille kasvavassa määrin vetoomuksia, joissa valitetaan, etteivät alue- ja paikallisviranomaiset aina noudata näitä ensisijaisia tavoitteita; suhtautuu myönteisesti työhön, jota talousarvion valvontavaliokunta ja tilintarkastustuomioistuin ovat tässä suhteessa tehneet;

23.

panee merkille, että varsinkin uusien jäsenvaltioiden kansalaisilta tulee yhä useammin vetoomuksia, jotka koskevat omaisuuden palauttamista, vaikka asia kuuluukin olennaisesti kansallisen toimivallan piiriin; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden valtiojärjestelmän muutoksen jälkeinen omistusoikeuslainsäädäntö on täysin perustamissopimuksen vaatimusten ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten mukainen, kuten myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, edellytetään; korostaa, että tätä aihetta koskevat vetoomukset eivät ole koskeneet omistusoikeusjärjestelmää vaan oikeutta laillisesti hankittuun omaisuuteen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota olemaan erityisen valppaana sekä nykyisten jäsenvaltioiden kohdalla että neuvotellessaan EU:n jäsenyyttä hakevien maiden kanssa;

24.

vakuuttaa sitoutuvansa tunnustamaan EU:n kansalaisten oikeudet heidän laillisesti hankkimaansa yksityisomaisuuteen ja tuomitsee kaikki yritykset riistää perheiltä niiden omaisuus ilman asianmukaista menettelyä, kunnollista korvausta tai henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamista; panee merkille tätä kysymystä koskevien vetoomusten määrän lisääntymisen etenkin Espanjan osalta vuonna 2007 ja panee merkille myös tiedonkeruumatkan, jonka vetoomusvaliokunta teki tutkiakseen ongelmaa kolmannen kerran, ja sitä koskevan kertomuksen ja annetut suositukset; panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien direktiivien osalta rikkomismenettelyt ovat vielä kesken;

25.

panee merkille myös vetoomusvaliokunnan esittämän arvostelun Ranskassa sijaitsevaan Loiret’hen vuonna 2007 tekemänsä tiedonkeruumatkan jälkeen ja erityisesti pyytää Ranskan viranomaisia toimimaan päättäväisesti varmistaakseen, ettei EU:n direktiivejä rikota, kuten uhkaa tapahtua, jos eräiden suunniteltujen hankkeiden, jotka koskevat siltojen rakentamista Loire-joen yli, annetaan toteutua, ja pyytää ottamaan huomioon, että Loire-joen laakso on suojeltu luontodirektiivillä ja lintudirektiivillä ja että sen lisäksi se on Unescon maailmanperintöön kuuluva alue ja kuuluu Euroopan viimeisiin luonnontilaisena säilyneisiin jokialueisiin;

26.

on edelleen huolestunut juomavesidirektiivin säännösten puutteellisesta täytäntöönpanosta Irlannissa, siitä, että ennen vuonna 2007 tehtyä päätöstä Lismullinissa M3-moottoritiehankkeen tiellä Taran lähellä Meathin kreivikunnassa sijainneen kansallisen muistomerkin siirtämisestä ei ole tehty mitään arviota, mikä sai komission päättämään kanteen nostamisesta Irlantia vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa sillä perustella, että Irlannin laajempi lähestymistapa kansallisten muistomerkkien siirtämiseen Lismullinin kaltaisissa olosuhteissa ei ole täysin direktiivin 85/337/ETY (2) vaatimusten mukaista, Limerickin paikallisyhteisöjen ongelmista ja muista ongelmista, jotka ilmenevät vetoomusvaliokunnan Irlantiin vuonna 2007 tekemää tiedonkeruumatkaa koskevasta kertomuksesta; panee merkille, että eräät näistä kysymyksistä ovat käsiteltävinä meneillään olevissa rikkomismenettelyissä;

27.

panee merkille Puolaan tehtyä tiedonkeruumatkaa koskevan kertomuksen, jossa annettiin Rospudan laakson ja Euroopan viimeisen aarniometsän suojelua koskevia suosituksia; kehottaa komissiota jatkamaan Puolan viranomaisten kanssa työtä vaihtoehtoisten reittien osoittamiseksi Via Baltica -tieverkkoa ja rautatieverkkoa varten, kuten valiokunnan kertomuksessa on suositeltu; kannustaa myös komissiota varmistamaan rahoituksen saatavuus, jotta Augustowin tiestöön kohdistuvia paineita voidaan lieventää tavalla, joka suojelee paikallista väestöä ja alueen ympäristöä;

28.

panee merkille vetoomusvaliokunnan puheenjohtajan ja jäsenten tiedonkeruumatkan Kyprokselle marraskuussa 2007; kehottaa asianomaisia osapuolia jatkamaan ponnistelujaan saadakseen neuvotteluratkaisun vetoomusten esittäjien ratkaisematta jääneisiin huolenaiheisiin, erityisesti niihin, jotka liittyvät Famagustan eristettyyn osaan, joka olisi palautettava sen laillisille omistajille, ja pitää ilahduttavana, että Kyproksen kaksi osapuolta keskustelevat uusien pyrkimysten puitteissa Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi; painottaa lisäksi, että on tärkeää panna välittömästi täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 550 (1984), jossa asetetaan velvoite palauttaa Famagustan kaupunki sen laillisille asukkaille;

29.

panee merkille, että vetoomusvaliokuntaan tulee lisääntyvässä määrin vetoomuksia ja kirjeitä, jotka koskevat erittäin arkaluonteista asiaa eli lasten huoltajuutta, esimerkiksi Saksan lastensuojeluvirastoa Jugendamtia koskevia vetoomuksia, joihin on äärimmäisen vaikea ottaa kantaa, koska monissa tapauksissa asia on viety tuomioistuimiin ja koska niissä on vaikeaa vedota EU:n suoranaiseen toimivaltaan muulloin kuin niissä tapauksissa, joissa vanhemmat ovat lähtöisin EU:n eri jäsenvaltioista;

30.

toteaa, että monet brittiläiset vetoomusten esittäjät, joiden omaisuutta Yhdistyneen kuningaskunnan tulli- ja valmisteveroviranomaiset ovat takavarikoineet, eivät vieläkään olleet saaneet korvausta vuonna 2007, vaikka komissio on lopettanut Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan aloitetut rikkomismenettelyt, jotka johtuivat tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan perustamissopimuksen velvoitteen noudattamatta jättämisestä; kehottaa Britannian viranomaisia pyrkimään oikeudenmukaiseen ratkaisuun sekä maksamaan vapaaehtoisesti korvauksen niille vetoomusten esittäjille, jotka kärsivät huomattavia taloudellisia vahinkoja, ennen kuin viranomaiset tarkistivat käytäntöjään ja komission mukaan alkoivat toimia asiaan liittyvien direktiivien mukaisesti;

31.

toteaa myös, että Kreikan tulliviranomaiset yhä takavarikoivat, tosin vain poikkeuksellisena toimenpiteenä, autoja Kreikan kansalaisilta, jotka oleskelevat tilapäisesti ulkomailla ja palaavat Kreikkaan ulkomailla rekisteröidyillä ajoneuvoilla ja joista useat ovat joutuneet syytteeseen salakuljetuksesta saamatta asiaansa käsitellyksi asianmukaisesti, kuten vetoomusvaliokunta aiemmin raportoi Euroopan parlamentille; kehottaa Kreikan viranomaisia maksamaan korvauksia tästä käytännöstä kärsimään joutuneille vetoomuksen esittäjille; panee merkille yhteisöjen tuomioistuimen 7. kesäkuuta 2007 asiassa C-156/04 antaman tuomion, jossa suurin osa Kreikan viranomaisten tässä asiassa antamista selityksistä on katsottu tyydyttäväksi; on tyytyväinen siihen, että Kreikan viranomaisten antama uusi lainsäädäntö edellä mainitussa tuomiossa esille tuotujen puutteiden korjaamiseksi on pantu täytäntöön;

32.

pitää valitettavana, että vanhimpien vielä käsiteltävänä olevien vetoomusten joukossa oleva Italiassa toimivia vieraiden kielten opettajia koskeva tapaus ”Lettori” on yhä ratkaisematta huolimatta kahdesta yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisusta ja siitä, että komissio ja vetoomusvaliokunta ovat tukeneet heitä ja heidän valituksiaan; kehottaa Italian viranomaisia ja asiaan liittyviä yksittäisiä yliopistoja, joihin kuuluvat muun muassa Genovan, Padovan ja Napolin yliopistot, toimimaan niin, että oikeus toteutuu näiden laillisten vaatimusten osalta;

33.

toteaa, että vetoomusvaliokunnan vuonna 2007 käsittelemien vetoomusten joukossa oli 1,25 miljoonan EU:n kansalaisen tukema vetoomus Euroopan parlamentin toiminnan siirtämisestä kokonaan Brysseliin (”One Seat” -vetoomus), joka kylläkin esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2006; panee merkille, että puhemies palautti vetoomuksen lokakuussa 2007 takaisin valiokuntaan, joka sen jälkeen vaati Euroopan parlamenttia lausumaan mielipiteensä asiasta ottaen huomioon, että toimielimen sijaintipaikasta määrätään perustamissopimuksessa ja että asiasta päättäminen on jäsenvaltioiden tehtävä;

34.

on päättänyt tarkistaa vetoomusvaliokunnan nimen kaikille virallisille kielille käännettynä seuraavaa vaalikautta varten varmistaakseen, että nimi ilmaisee valiokunnan luonteen ymmärrettävästi, koska näin ei näytä olevan asianlaita joissakin kielissä tätä nykyä, ja korostaakseen osallistuvaa demokratiaa vetoomusoikeuden yhteydessä; ehdottaa nimeksi ”kansalaisten vetoomusvaliokuntaa” (Citizens’ Petitions Committee), joka saattaisi olla helpommin ymmärrettävissä;

35.

on huolestunut niiden vetoomusten suuresta määrästä, joissa kiinnitetään huomiota ulkomailla asuvien tai jäsenvaltiossaan vähemmistöön kuuluvien EU:n kansalaisten kokemiin vaikeuksiin heidän yrittäessään kirjautua vaaliluetteloon; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pitämään erityistä huolta siitä, että kaikilla EU:n kansalaisilla ja EU:ssa asuvilla vaalikelpoisilla henkilöillä on täysi mahdollisuus osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden vetoomusvaliokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/49

A.

toteaa, että vuoristoalueet muodostavat 40 prosenttia Euroopan maa-alueesta ja niillä asuu 19 prosenttia Euroopan väestöstä,

B.

toteaa, että vuoristoalueet kattavat yli 50 prosenttia joidenkin jäsenvaltioiden, esimerkiksi Kreikan, Espanjan, Italian, Itävallan ja Portugalin, maa-alasta ja että maataloutta harjoittava väestö on näillä alueilla edelleen merkittävässä osassa,

C.

toteaa, että vuoristoalueet (erityisesti korkeat vuoristoalueet ja ylängöt) ovat kulttuurimaisemia, jotka heijastavat ihmisen ja biosysteemin harmonista vuorovaikutusta ja kuuluvat luonnonperintöön,

D.

toteaa, että vuoristoalueet kärsivät huomattavasti ilmastonmuutoksen sekä kuivuuden ja metsäpalojen kaltaisten äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksista,

E.

toteaa, että vuoristoalueet eivät ole samanlaisia, vaan ne muodostuvat hyvin erilaisista vuorimuodostelmista eri korkeuksilla (korkea vuoristo, ylängöt, jäätiköt ja tuottamattomat alueet),

F.

toteaa, että erityiset tekijät (jyrkät rinteet, korkeuserot, vaikea pääsy, kasvu, lyhyemmät kasvukaudet, maaperän heikko viljavuus sekä erityiset sää- ja ilmasto-olot) erottavat vuoristoalueet Euroopan unionin muista pinnanmuodoista, ja ottaa huomioon, että ne ovat monessa mielessä huonommassa asemassa pysyvien luonnonhaittojen vuoksi ja että tietyillä vuoristoalueilla tämä aiheuttaa vähitellen autioitumista ja maataloustuotannon vähenemistä,

G.

toteaa, että vuoristoalueilla, erityisesti korkeilla vuoristoalueilla ja ylängöillä, on potentiaalia toimia mallina laatutuotteille, korkealuokkaisille palveluille ja virkistysalueille ja että näitä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää kestävällä tavalla ainoastaan voimavarojen ja perinteiden integroidun ja pitkälle aikavälille suunnatun käytön kautta,

H.

toteaa, että vuoristoalueilla tuotetaan erityisen laadukkaita eläintuotteita ja että niiden tuotannossa käytetään kattavasti ja kestävästi luonnonvaroja, laitumia ja erityisesti olosuhteisiin sopeutuneita laidunkasveja sekä perinteisiä tekniikoita,

I.

toteaa, että vuoret (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat ”monitoimisia” elinympäristöjä, joilla (maa)talous on kiinteässä yhteydessä sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ekologisiin seikkoihin, ja tämän vuoksi on välttämätöntä tukea kyseisiä alueita asianmukaisella rahoituksella,

J.

toteaa, että vuoristoalueiden talous on pysyvien rakenteellisten puutteiden vuoksi erityisen altis talouden kiertokulun heilahteluille ja pitkällä aikavälillä riippuvainen tuotantoprosessien monipuolistamisesta ja erikoistumisesta,

K.

toteaa, että 7. marraskuuta 1991 tehdyn Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen ja 22. toukokuuta 2003 tehdyn Karpaattien suojelua ja kestävää kehitystä koskevan puiteyleissopimuksen ansiosta Euroopassa on jo oikeudellisia välineitä tiettyjen vuoristoalueiden suojeluun ja näin ollen tärkeitä välineitä vuoristoalueita koskevalle yhtenäiselle politiikalle, vaikka niitä ei olekaan ratifioitu ja pantu täytäntöön kokonaisvaltaisesti,

L.

toteaa, että maa-, metsä- ja laiduntalouden harjoittaminen vuoristoalueilla, johon sisältyy usein useita toiminnan muotoja, on esimerkki ekologisesta tasapainosta, jota ei saisi jättää huomiotta,

M.

toteaa, että enemmistö maatalousyrityksistä vuoristoalueilla on perheyrityksiä, joiden taloudelliset riskit ovat suuria;

1.

huomauttaa, että vuoristoalueisiin (erityisesti korkeaan vuoristoon ja ylänköihin) liittyvät jäsenvaltioiden toimet poikkeavat toisistaan huomattavasti eikä niillä pyritä kokonaiskehitykseen, vaan puhtaasti alakohtaiseen kehitykseen, ja että olemassa ei ole mitään integroitua EU:n kehystä (kuten merialueiden osalta KOM(2007)0574);

2.

korostaa, että Lissabonin sopimuksella muutetussa EY:n perustamissopimuksen koheesiopolitiikkaa koskevassa 158 artiklassa mainitaan vuoristoalueet alueina, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä haitoista, tunnustetaan niiden moninaisuus ja kehotetaan kiinnittämään niihin erityistä huomiota; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta vielä saanut aikaan kattavaa strategiaa, jolla tuettaisiin tehokkaasti vuoristoalueita sekä muita pysyvistä luonnonhaitoista kärsiviä alueita;

3.

korostaa tarvetta varmistaa yhteisön politiikan eri osa-alueiden välinen hyvä koordinointi alueiden ja erityisesti pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien vuoristoalueiden yhdenmukaisen kehittämisen varmistamiseksi; kyseenalaistaa tältä osin hyödyn, jota voisi tuoda yhteisön koheesiopolitiikan erottaminen maaseudun kehittämisestä nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 (erottaminen johtuu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston liittämisestä osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa); katsoo, että tämä uusi lähestymistapa edellyttää tarkkaa seurantaa, jotta voidaan arvioida sen vaikutuksia aluekehitykseen;

4.

huomauttaa, että vuoristoalueisiin kohdistuvat haitat vaikeuttavat maatalouden sopeutumista kilpailuoloihin sekä synnyttävät lisäkustannuksia, minkä vuoksi kilpailukykyisten ja edullisten maataloustuotteiden tuotanto ei ole mahdollista;

5.

ehdottaa, että syksyllä 2008 ilmestyvää alueellista koheesiota koskevaa vihreää kirjaa varten sekä alueellisen agendan tavoitteiden ja Euroopan aluekehityssuunnitelman mukaisesti komissio esittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa alueellista lähestymistapaa erityyppisten vuoristoalueiden ongelmien ratkaisemiseen, sekä antaa säännöksiä näistä toimista seuraavassa rakennerahastoja koskevassa lainsäädäntöpaketissa;

6.

toivoo, että komissio laatii todellisen integroidun EU:n strategian vuoristoalueita varten ja harkitsee vuoristoalueita koskevan vihreän kirjan julkaisemista ensimmäisenä tärkeänä tämänsuuntaisena toimena; kehottaa komissiota käynnistämään laajapohjaisen julkisen kuulemisprosessin, johon voivat ottaa osaa alueelliset ja paikalliset viranomaiset, yhteiskunta- ja talouselämän sekä ympäristöalan toimijat sekä vuoristoalueiden alueellisia viranomaisia edustavat kansalliset ja eurooppalaiset yhdistykset, tavoitteena tehostaa näiden alueiden aseman määrittelyä;

7.

pitää alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa vihreää kirjaa myönteisenä menetelmänä käsiteltäessä Euroopan unionin erilaisia alueita ja vaatii tässä yhteydessä yhteistä maatalouspolitiikkaa ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisesti, jotta taloudellinen toimintakehys Euroopan unionissa voidaan muokata kansainvälisten haasteiden puitteissa tehokkaasti niin, että vuoristomaataloudesta tehdään monitoimista ja toimintakykyistä, jolloin myös tuotantokäyttöön liitetyt välineet, maidonkuljetus mukaan lukien, ovat välttämättömiä;

8.

vaatii samalla komissiota sen toimivallan puitteissa laatimaan kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöslauselman hyväksymisestä integroidun EU:n strategian, joka koskee vuoristoalueiden resurssien kestävää kehittämistä ja käyttöä (EU:n strategia vuoristoalueiden kehittämiseksi); vaatii lisäksi, että sen pohjalta laaditaan paikallisia olosuhteita ja tarpeita (esim. eri vuoristoaluetyypit) tuntevien alueellisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kansallisia toimintaohjelmia, joihin sisältyy konkreettisia täytäntöönpanotoimia, joiden yhteydessä olisi vastaavasti otettava huomioon nykyiset alueelliset aloitteet;

9.

korostaa vuoristoalueiden rajojen määrittämisen merkitystä edellytyksenä kohdistetuille toimille ja erityisesti vuoristoalueiden maanviljelylle sekä sitä, että on välttämätöntä eritellä asianmukaisesti kyseiset alueet luonnonolosuhteista niille johtuvien haittojen perusteella, joita jäsenvaltioiden olisi valvottava tarkemmin nykyisten tukialueita koskevien rajojen perusteella;

10.

vaatii komissiota esittämään tietojen siirtämistä ja innovoinnin tukemista varten yhteenvedon rahoitetuista ohjelmista ja hankkeista, jotka liittyvät vuoristoalueiden kannalta merkityksellisiin teemoihin;

11.

kehottaa komissiota kiinnittämään Euroopan aluekehittämisen seurantaverkon ohjelman puitteissa erityistä huomiota pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden, kuten vuoristoalueiden, asemaan; katsoo, että vuoristoalueiden aseman perusteellinen tuntemus on välttämätöntä suunniteltaessa eriytettyjä toimia, joilla voidaan tehostaa näiden alueiden ongelmien ratkaisemista;

12.

korostaa vuoristoalueiden maatalouden merkitystä tuotannossa, maiseman säilyttämisessä ja käytössä eri tarkoituksiin sekä monitoimisena pohjana muille taloudenaloille ja perinteistä kulttuurimaisemaa ja sosiaalisia siteitä leimaavana elementtinä;

13.

huomauttaa, että monien vuoristoalueiden on vastattava kaupungistumisen paineisiin, koska ne ovat matkailijoiden kannalta houkuttelevia, ja samalla niiden on suojeltava perinteistä maisemaa, joka on menettämässä maaseudulle ominaiset piirteensä, kauneutensa ja ekosysteemille keskeisen merkityksensä;

14.

toteaa, että vuoristoalueiden maatalouteen (erityisesti ylängöillä ja korkeilla vuoristoalueilla) liittyy luonnonolosuhteiden ja vaarojen vuoksi enemmän rasitteita (kuten työtä ja käsin tehtyä työtä) ja korkeampia kustannuksia (esim. erikoislaitteet ja korkeat kuljetuskustannukset);

15.

vaatii, että vuoristoalueiden maatalouden monitoimisuus otetaan erityisesti ja paremmin huomioon tulevissa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa mukauttamalla maaseudun kehittämistä ja kansallisia ohjelmia koskevat puitedirektiivit vuoristomaanviljelijöiden asemaan niin, että heidät määritellään niissä tuottajien lisäksi taloudellisiksi tienavaajiksi muille aloille ja että luodaan mahdollisuuksia yhteisvaikutukselliselle yhteistyölle (esim. ekoturismiohjelmien rahoitus ja laatutuotteiden markkinointi); huomauttaa erityisesti, että on välttämätöntä korvata taloudellisesti vuoristomaataloudessa harjoitettu ympäristöä koskeva toiminta;

16.

antaa tunnustuksen vuoristoalueiden viljelijöiden työlle; toteaa, ettei vuoristoalueiden maatalouden edellytyksiä (etenkään sivuansioiden hankkimista, perheen ja työn yhdistämistä sekä perheen perustamista) saa vaikeuttaa byrokratialla, vaan niitä on parannettava alakohtaisten politiikkojen synergialla; kehottaa komissiota ja toimivaltaisia (komitologia)komiteoita tarkistamaan nykyisiä ja tulevia määräyksiä (etenkin rekisteröintivelvollisuuden osalta) sääntelyn parantamista koskevan aloitteen mukaisesti ja/tai tekemään niistä selkeämpiä hallintomenettelyn kattavan yksinkertaistamisen helpottamiseksi;

17.

korostaa, että vuoristoalueille (erityisesti ylängöille ja korkeille vuoristoalueille) tarkoitettuja tasausmaksuja on jatkettava ja että ne on myös tulevaisuudessa suunnattava yksinomaan pysyvien luonnonhaittojen ja maataloustoiminnan harjoittamisen vaikeudesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen, että tällaiset maksut ovat tuotantovaihtoehtojen puutteen vuoksi oikeutettuja myös pitkällä aikavälillä ja että tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta johtaisi järjestelmällisesti kaikkiin aloihin vaikuttavaan toiminnan alasajoon; korostaa, että vuoristoalueiden tarpeita ei voida taata yksinomaan maaseudun kehittämistä koskevalla rahoituksella;

18.

vaatii lisäämään nuorten viljelijöiden tukea ja toteuttamaan naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet (erityisesti perheiden tuen, koko- ja osa-aikaisuutta koskevien järjestelyjen, palkkayhdistelmämallien, sivuansiomallien, perheen ja työelämän yhdistettävyyden ja perheen perustamisen avulla) elintärkeinä tekijöinä; vaatii komissiota laatimaan asianomaisten toimijoiden kanssa lähestymistapoja joustoturvaa koskevien keskustelujen ja hankkeiden puitteissa;

19.

vaatii väestörakenteen tasapainon säilyttämistä alueilla, jotka joutuvat usein kohtaamaan maaltamuutosta johtuvia ongelmia;

20.

on vakuuttunut siitä, että riittävän väestöntiheyden säilyttäminen vuoristoalueilla on ensisijaista ja että autioitumisen vastaiset toimet ja toimet uusien asukkaiden houkuttelemiseksi ovat välttämättömiä;

21.

korostaa, että on tarpeen taata yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen korkea taso, parantaa vuoristoalueiden saavutettavuutta ja keskinäisiä yhteyksiä sekä järjestää tarvittava infrastruktuuri erityisesti matkustaja- ja rahtiliikennettä, koulutusta, osaamistaloutta ja viestintäverkkoja (mukaan lukien laajakaistayhteydet) varten, jotta helpotetaan ylänköalueiden markkinoiden ja kaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia edistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä näitä tarkoituksia varten;

22.

korostaa, että tuottajayhteisöt, viljelijöiden osuuskunnat, maanviljelijöiden kollektiiviset markkinointialoitteet ja alojen väliset kumppanuudet, jotka tuovat lisäarvoa alueille yhtenäistä kehitystä koskevan lähestymistavan avulla (esim. Leader-ryhmät) ja kestävää maataloutta koskevien strategioiden mukaisesti, edistävät tulotilanteen vakautta ja maataloustuotannon varmuutta markkinoilla ja tässä mielessä niitä on tuettava nykyistä enemmän;

23.

vaatii erityistä rahallista tukea maitotaloudelle (maitoyritykset ja maidonjalostusyritykset), jolla on vaihtoehtoisten tuotantomahdollisuuksien puuttuessa keskeinen rooli vuoristoalueilla (erityisesti ylängöillä ja korkeilla vuoristoalueilla); vaatii omaksumaan vuoristoalueita varten maitokiintiöiden uudistuksen yhteydessä sellaisen ”pehmeää laskua” koskevan strategian sekä siihen liittyviä toimia (erityismaksuja) kielteisten vaikutusten lieventämiseksi, jossa jätetään tilaa sopeuttamisprosesseille, joilla säilytetään perusta maanviljelylle; vaatii asettamaan käyttöön lisävaroja ensimmäisestä pilarista erityisesti maitolehmistä maksettavan palkkion muodossa;

24.

vaatii jäsenvaltioita perustamaan kestävän ja mukautetun vuoristoalueiden maanviljelyn tukemista korostavia hehtaarikohtaisia lisämaksuja luomuviljelylle ja laajaperäiselle laidunmaan hoidolle sekä tukemaan eri eläinlajeille soveltuvia karjarakennuksia koskevia investointeja;

25.

muistuttaa, että vuoristoalueiden yritykset tuottavat perinteisen tiedon ja valmistusmenetelmien uudistetun käytön avulla laatutuotteita ja ovat keskeisiä tekijöitä työpaikkojen kannalta, minkä vuoksi ne on otettava huomioon EU:n tukijärjestelmissä;

26.

pyytää erityisiä tukitoimia lisääntyneiden kustannusten ja rasitteiden vuoksi erityisesti maidon ja maitotuotteiden kuljetukseen laaksoissa; toistaa pyyntönsä maitolehmistä maksettavan palkkion käyttöönotosta vuoristoalueita varten;

27.

korostaa tyypillisten alueellisten ja perinteisten (laatu)tuotteiden kaikki alat kattavaa merkitystä; vaatii, että EU:n strategiaan vuoristoalueiden kehittämiseksi sisällytetään toimia tällaisten tuotteiden tai niiden valmistusmenetelmien ja sertifioinnin suojelemiseksi ja edistämiseksi (esimerkiksi sellaisina kuin niistä on säädetty maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20. maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 509/2006 (5) ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 510/2006 (6)) ja jotta varmistettaisiin, ettei niistä tehdä jäljitelmiä; vaatii, että EU:n tukiohjelmiin sisällytetään erityinen korkealaatuisten elintarvikkeiden määritelmä (esim. vuoristolaitumilla laiduntaneiden nautojen maidosta valmistetut juustot, viljelystilojen juustot sekä laadukas liha);

28.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan viljelijäryhmiä ja paikallisia yhteisöjä, jotta ne voivat laatia alueellisia laatumerkintöjä 27 kohdan mukaisesti; ehdottaa, että tukea annetaan paremman tiedotuksen ja tarkoituksenmukaisen viljelijöille ja paikallisille elintarvikkeiden jalostuslaitoksille suunnatun koulutuksen muodossa sekä avustamalla taloudellisesti paikallisten elintarvikkeiden jalostuslaitosten perustamista ja ensimmäisiä myynninedistämiskampanjoita;

29.

vaatii huonomassa asemassa oleville aluille, vuoristoalueet mukaan lukien, omaa rahastoa (esimerkiksi toisen pilarin varojen avulla, jotka ovat jääneet käyttämättä kansallisen osarahoituksen puutteen vuoksi);

30.

vaatii, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (7) 69 artiklan mukaisesti taataan kohdistettu ja erityinen rahallinen tuki vuoristoalueille ja sen konkreettinen ja ei-byrokraattinen saanti, ja vaatii 69 artiklan mukaisten varojen ylärajan nostamista 20 prosenttiin;

31.

huomauttaa, että vuoristoalueilla on mahdollista tuottaa korkea-laatuisia maataloustuotteita ja laajentaa maataloustuotteiden monipuolisuutta Euroopan markkinoilla, suojella tiettyjä kasvi- ja eläinlajeja, vaalia perinteitä ja edistää teollista toimintaa ja matkailutoimintaa sekä torjua ilmastonmuutosta suojelemalla biologista monimuotoisuutta ja sitomalla hiilidioksidia pysyvien niittyjen ja metsän avulla ja että kestävä metsätalous mahdollistaa energiantuotannon hakkuujätteestä;

32.

vaatii, että vuoristoalueilla karjaa jalostavien ja eläimiä pitävien tilanne otetaan huomioon (erityisesti kotoperäisten karjarotujen osalta) niitä koskettavien nykyisten vaarojen ja paineiden vuoksi eläinten terveyttä, eläinsuojelua ja jalostuksen edistämistä koskevien säännösten yhteydessä (jalostusohjelmat, kantakirjan pitäminen, sääntöjen noudattamista koskevat tarkastukset jne.);

33.

korostaa, että komission toimet kilpailupolitiikan ja kansainvälisen kaupan alalla vaikuttavat vuoristoalueiden kehittämiseen; vaatii tässä yhteydessä komissiota puuttumaan tulevien sopeutusten yhteydessä kyseisten alueiden tarpeisiin tehokkaammalla ja kohdistetummalla tavalla erityisesti Maailman kauppajärjestön neuvottelujen puitteissa ja valtiontukea koskevien määräysten joustavuuden ja yleishyödyllisten julkisten palvelujen kilpailulaissa huomioon ottamisen osalta;

34.

vaatii kiinnittämään erityistä huomiota karjankasvattajiin metsäpaloista kärsineillä vuoristoalueilla, koska kyseisten alueiden laidunmaita voidaan käyttää paloa seuraavien viiden vuoden ajan vain rajoitetusti ja erityisellä varovaisuudella;

35.

vaatii, että strategiassa käsitellään vuoristoalueiden eri maisemamuotoja (laitumet, suojametsät, korkea vuoristo, ylängöt, niityt ja alueet, joilla on erityistä maisemallista arvoa) ja kehitetään ideoita ja kannustimia laidunten, niittyjen ja metsien sekä muiden huonommassa asemassa olevien herkkien alueiden suojelemiseen ja kestävään käyttöön niiden arvon nostamiseksi ja jotta ne voisivat uusiutua, niiden suojelemiseksi eroosiolta, vesivarojen järkevän hallinnan edistämiseksi ja ei-toivottujen ilmiöiden, kuten laiduntamisen lopettaminen, josta seuraa maa-alueen villiintyminen, tai liiallinen laiduntaminen, välttämiseksi;

36.

korostaa lajien moninaisuuden säilyttämisen yhteydessä tarvetta perustaa eläin- ja kasvilajien alkuperäistä geenimateriaalia varten säilytyspaikkoja, erityisesti alkuperäisten tuotantoeläinten ja vuoristokasvillisuuden osalta; pyytää komissiota selvittämään, onko mahdollista käynnistää kansainvälinen toimintasuunnitelma, ja jos on, millä tavoin;

37.

painottaa, että joillain vuoristoalueilla Euroopan unionissa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa väestökatoa ja paikallisen väestön sosiaalisen toiminnan vähenemistä koskeva vaara kasvaa jatkuvasti ja että kyseisiä alueita uhkaa myös maanviljelyn vähentyminen tai jopa loppuminen, mikä johtaa todennäköisesti kyseisten alueiden maisemakuvan ja ekosysteemin muuttumiseen;

38.

painottaa, että laidunmaista maksettavat palkkiot ovat välttämättömiä maanviljelyn jatkumiselle vuoristoalueilla ja näin ollen kyseiset palkkiot on säilytettävä;

39.

pitää erittäin tärkeänä pitkän aikavälin metsästrategiaa, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset, luonnon kiertokulku ja metsäekosysteemin luonnollinen koostumus ja luodaan mekanismeja kriisien (esim. myrskyt ja metsäpalot) välttämiseksi, niiden käsittelemiseksi ja niiden seurausten lieventämiseksi sekä integroidun metsätalouden kannustimia; kiinnittää huomion mahdollisuuksiin käsitellä ja hyödyntää vuoristoalueilta saatua puutavaraa ja puutuotteita paikallisella tasolla kestävällä tavalla (korkealaatuisina tuotteina, joiden kuljetuskustannukset ovat vähäiset ja näin ollen niiden osalta saadaan hiilidioksidipäästöjä koskevia säästöjä, sekä rakennusmateriaaleina ja toisen sukupolven biopolttoaineina);

40.

korostaa vesihuollon merkitystä vuoristoalueilla ja pyytää komissiota kehottamaan paikallisia ja alueellisia viranomaisia kehittämään keskinäistä solidaarisuutta alajuoksulla ja yläjuoksulla sekä myöntämään tarvittava rahoitus vesivarojen kestävän hyödyntämisen tukemiseen näillä alueilla;

41.

painottaa, että vuoristoalueet ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja kehoittaa komissiota, jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia alueellisia ja paikallisia viranomaisia jouduttamaan sellaisten toimien välitöntä toimeenpanoa, joilla on tarkoitus suojella vuoristoalueita luonnononnettomuuksilta ja erityisesti metsäpaloilta;

42.

huomauttaa, että vuoristoalueet kaipaavat uusia keinoja, joilla niitä voidaan suojella tulvilta (pääpaino on tällöin tulvien ennaltaehkäisyssä), kun taas viljelijät ja metsänhoitajat voivat tukea tulvien ennaltaehkäisyä yhteisen maatalouspolitiikan nojalla heille osoitettujen suorien pinta-alaperusteisten tukien turvin;

43.

huomauttaa, että perusteellinen ja kattava maaperän ja rakennusten suojelu eroosiolta sekä pohjavesiesiintymien suojelu on taattava maanviljelyn ja metsänhoidon oleellisena osana, jotta minimoidaan tulvien ja maaperän eroosion riskit, estetään kuivuutta ja metsäpaloja sekä parannetaan pohja- ja pintaveden saantia maaseudulla;

44.

korostaa, että lehti- ja havumetsät tarvitsevat erityistä suojaa taloudenalana, virkistysalueina ja elintilana ja että metsien ei-kestävästä käytöstä aiheutuu ekologisia ja turvallisuutta koskevia riskejä (kivi- ja maavyöryt), jotka edellyttävät toimenpiteitä;

45.

muistuttaa 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman 15 kohdassa tekemästään ehdotuksesta, jonka mukaan vuoristoalueilla on pyrittävä metsien ja laidunten erottamisen edistämiseen ja tienkäyttövelvollisuuden käyttöönottoon jo turvallisuussyistä;

46.

muistuttaa, että vuoret toimivat luonnollisina esteinä ja muodostavat usein myös kansallisia esteitä, minkä vuoksi rajat ylittävä, ylikansallinen ja alueiden välinen yhteistyö ja sen tukeminen ovat keskeisellä sijalla yhteisten ongelmien yhteydessä (esim. ilmastonmuutos, eläintaudit ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen);

47.

pitää myönteisinä toimia, joilla pyritään kestävään matkailuun ja luonnon käyttämiseen tehokkaasti ”taloudellisena etuna” vapaa-ajan ja urheilun kestävien ja samalla perinteisten mallien avulla, joissa otetaan paikalliset erityispiirteet huomioon; korostaa luonnon käyttäjien roolia, kun käyttäjät luontoa kunnioittaen edistävät omaa terveyttään;

48.

vaatii aluekehityksen ja rakenteellisen tuen koordinoinnin tehostamista sekä yhteisten ohjelmien kehittämistä;

49.

ehdottaa, että maaseudun kehittämistä koskevat toimet ja rakenteellinen tuki yhdistetään ja että kehitetään integroituja ohjelmia;

50.

korostaa, että on tärkeää omaksua integroitu lähestymistapa päätöksenteossa ja hallinnollisissa menettelyissä, kuten aluesuunnittelussa, rakennushankkeiden myöntämisessä ja asuntojen kunnostuksessa ympäristöön ja kulttuuriperintöön liittyvin sekä kaupunkisuunnittelun keinoin vuoristoalueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi; suosittaa vuoristoalueiden potentiaalin valjastamista matkailun kokonaisvaltaisen kehittämisen edistämiseksi sekä innovaatioiden hyödyntämiseksi aluekehityksessä, ja kannustaa tässä tarkoituksessa laatimaan paikallisia ja hajautettuja aloitteita sekä harjoittamaan vuoristoalueiden keskinäistä yhteistyötä;

51.

korostaa, että viljelyyn ja tuotantoon soveltumattomia alueita on hyödynnettävä ja tuettava muun muassa metsänhoidon, kestävän metsästyksen, kalastuksen jne. avulla villiintymisen välttämiseksi ja metsäpalovaarojen, eroosion ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi;

52.

viittaa siihen, kuinka tärkeitä vuoristoalueet (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat luonnonsuojelulle, biologiselle monimuotoisuudelle sekä elinympäristön hoitamiselle, mutta painottaa erityisesti maanviljelyn ja metsätalouden säilyttämisen tarvetta Natura 2000 -alueilla ja luonnonpuistoissa, ja kehottaa luomaan enemmän yhteyksiä kyseisten alueiden välille niin, että viljelyalueilla aletaan käyttää minimistandardia ekologisista syistä korvattaville maa-aloille (mahdollisesti viisi prosenttia);

53.

vaatii komissiota tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla vuoristoalueiden sisällyttämistä suojeltavaan maailman luonnonperintöön ja vaatii sitä hyödyntämään vuoristoalueiden suojeluun liittyvät kansainväliset mahdollisuutensa;

54.

viittaa vuoristoalueiden ainutlaatuisiin vesiesiintymiin, joita voidaan käyttää kestävällä tavalla luonnollisina kastelujärjestelminä sekä juomaveden ja energian lähteinä ja kylpylämatkailua varten; korostaa, että yläjuoksulla ja alajuoksulla asuvien asukkaiden välinen solidaarisuus on tärkeää kyseisten esiintymien hallitsemisessa; korostaa tässä yhteydessä, ja jotta vältettäisiin mahdollisia ristiriitoja, tarvetta ratkaisujen löytämiseen yhteistyössä vesiesiintymien käyttämiseksi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kyseisillä alueilla;

55.

kehottaa komissiota edistämään Alppeja koskevaan yleissopimukseen kuuluvan vuoristoalueiden maataloutta käsittelevän pöytäkirjan täytäntöönpanoa tiiviissä yhteistyössä Alppeja koskevan yleissopimuksen parissa työskentelevien elinten kanssa, tukemaan vuoristomaanviljelyn verkottamista muiden toimintalohkojen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla ja tässä yhteydessä toteuttamaan välttämättömiä toimia sen takaamiseksi, että niiden Alppeja koskevan yleissopimuksen pöytäkirjojen ratifiointi, jotka eivät vielä kuulu yhteisön säännöstöön, saatetaan loppuun ja että Euroopan unioni liittyy Karpaatteja koskevaan yleissopimukseen sopimuskumppanina;

56.

korostaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä (etenkin vuorialueiden pelastuspalvelussa, väestönsuojelussa ja hyväntekeväisyysjärjestöissä) sekä palveluiden että vuoristoalueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön kannalta;

57.

on tyytyväinen vuoristoja koskevalle asialle omistautuvien järjestöjen ja tutkimuslaitosten työhön ja painottaa, että niiden asiantuntemusta ja motivaatiota on hyödynnettävä vuoristoalueita koskevan EU:n strategian ja vastaavien toimien kehittämisessä;

58.

viittaa ammattiin ja sivutoimiin liittyvän perus- ja jatkokoulutuksen merkitykseen sekä ammatillisten kykyjen ja mahdollisuuksien monipuolistamista ajatellen elinikäistä oppimista koskevien aloitteiden ja hankkeiden merkitykseen;

59.

katsoo, että on tarpeen investoida vuoristoalueilla sijaitseviin maatalousalan talouteen keskittyviin paikallisiin jatkokoulutuskeskuksiin, joissa alan ammattilaisia koulutetaan toimimaan vuoristoympäristössä, suojelemaan vuoristoalueita ja kehittämään maataloutta;

60.

vaatii, että maisemien säilyttämiseen ja vaikeapääsyisten vuoristoalueiden infrastruktuurin vahvistamiseen ja uudenaikaistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota ja että digitaalinen kuilu poistetaan ja tutkimuksen puiteohjelmien tulokset (esim. ”sähköisen hallinnon” tulokset) asetetaan saataville;

61.

huomauttaa tehokkaiden paikallispalvelujen tarpeesta väestön ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi; kehottaa antamaan kohdistettua tukea alueyhteisöille, jotka tuottavat yleishyödyllisiä palveluja;

62.

pitää tärkeänä, että panostetaan kestäviin liikkuvuutta koskeviin ratkaisuihin ja rajat ylittävien (kauttakulkuliikenne ja pitkän matkan liikenneväylät) ja paikallisten (pääsy eri korkeuksilla sijaitseville alueille ja liikkuvuus kaupungeissa) vaatimusten integroituun käsittelyyn;

63.

vaatii, että vuoristoalueita tuetaan liikenteen hallinnassa, meluntorjunnassa ja maiseman säilyttämisessä tieliikenteestä pois siirtymiseen liittyvillä toimilla (esimerkiksi ns. vinjettidirektiivin (8) mukaisten ”herkkien alueiden” vahvistamisella) ja luodaan siten perusta paremmalle elämänlaadulle ja kestävälle matkailulle;

64.

korostaa tasankoalueiden ja vuoristoalueiden välisen ”siirtymävyöhykkeen” merkitystä korkealaatuisten yksityisten ja julkisten infrastruktuurien ja palvelujen tarjoajana (esim. yliopistot, lentokentät ja sairaalat); vaatii tukitoimia kyseisille alueille pääsyn helpottamiseksi erityisesti julkisen liikenteen avulla;

65.

korostaa, että vuoristoalueet ovat eri energiamuotojen älykkään käytön johdosta malleja eri energiamuotojen yhdistämiselle, energiatehokkaille rakentamisratkaisuille ja toisen sukupolven biopolttoaineille ja että näitä aloja koskevaa tutkimusta on tuettava; painottaa kuitenkin, että toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen ei saa johtaa kilpailuun raaka-ainetuotannon (kesantomaa, vesakot jne.) ja laidunmaiden välillä;

66.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vuoristoalueiden kehittämiseen tarkoitetun taloudellisen tuen tarjoamisen puitteita ja menettelyjä sekä samalla yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja helpottamaan sellaisten tukien saantia, joilla pyritään tukemaan vuoristoalueiden kulttuuriperinnön, luonnonvarojen ja inhimillisten voimavarojen suojelua ja kestävää käyttöä;

67.

katsoo, että kestävä, uudistettu ja monitoiminen maatalous on välttämätöntä vuoristoalueilla muiden toimintojen, kuten biomassan hyödyntämisen ja maatalousmatkailun kehittämisen, ylläpitämiseksi ja siten paikallisväestön tulojen kartuttamiseksi, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa huomioon vuoristoalueiden tarpeet: uudet viljelijät, alueelle pääsyyn liittyvistä ongelmista aiheutuvien lisäkustannusten hyvittämisen esimerkiksi maidon keruuseen liittyen, maaseudun palvelujen ylläpidon ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisen;

68.

viittaa vuorten ja jäätiköiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä johtuu pinnanmuodostuksesta ja rakenteellisista heikkouksista, mutta samalla myös niiden potentiaaliin ”testilaboratorioina” kehitettäessä luontoa jäljitteleviä ja innovatiivisia menetelmiä ilmaston suojelemiseksi; vaatii komissiota laatimaan vuoristoalueita koskevan eriytetyn ilmastopolitiikan ja käyttämään prosessissa olemassa olevaa tietoa (esim. Alppeja koskeva yleissopimus ja Karpaatteja koskeva yleissopimus); vaatii toteuttamaan tutkimustoimia ja hyväksymään siirtymäkauden toimia tällä alalla;

69.

vaatii, että vuoristoalueita ja huonommassa asemassa olevia alueita koskevat koordinointijärjestelyt yhdistetään toiminnallisesti yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja toiseen pilariin (maaseudun kehitys);

70.

korostaa, että kestävä maanviljely ja vuoristoalueiden kehitys on tärkeää kyseisten alueiden väestön lisäksi lähialueiden (esimerkiksi tasankojen) asukkaille ja näin ollen vuoristoalueiden kehittämistä koskevalla EU:n strategialla vaikutetaan myös näiden alueiden kestävyyteen vesihuollon, ympäristön tasapainon, biologisen monimuotoisuuden, vakaan väestönjakautumisen ja kulttuurin monimuotoisuuden kannalta; vaatii komissiota tarkastelemaan vuoristoalueiden kehittämistä koskevan EU:n strategian yhteydessä, miten vuoristoalueiden ja lähialueiden yhtenäistämistä koskevat nykyiset aloitteet voidaan sisällyttää strategiaan mielekkäällä tavalla;

71.

kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa valvomaan tätä päätöslauselmaa koskevaa edistystä neuvostossa ja komissiossa;

72.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/57

A.

ottaa huomioon, että Neuvostoliiton ja Saksan 23. elokuuta 1939 tekemän Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisissa lisäpöytäkirjoissa Eurooppa jaettiin kahteen etupiiriin,

B.

katsoo, että stalinismin ja natsismin aikaisten hyökkäysten yhteydessä toimeenpantuja joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia on pidettävä sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan,

C.

ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden mukaan sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan eivät vanhennu,

D.

katsoo, että neuvostoajan ja Neuvostoliiton miehityksen vaikutus ja merkitys entisten kommunistivaltioiden kansalaisille tunnetaan Euroopassa huonosti,

E.

ottaa huomioon, että aktiivisen Euroopan kansalaisuuden edistämiseksi vuosina 2007‐2013 toteutettavasta Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta 12. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1904/2006/EY (1) 3 artikla edellyttää tuen antamista toimelle nimeltä ”Euroopan aktiivinen muistiperintö”, jonka tarkoituksena on estää natsismin ja stalinismin aikaisten rikosten toistuminen;

1.

ehdottaa, että 23. elokuuta julistetaan stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi joukkokarkotusten ja -tuhojen uhrien muiston vaalimiseksi sekä demokratian syventämiseksi ja rauhan ja vakauden lujittamiseksi maanosassamme;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet jäsenvaltioiden parlamenteille.

14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/60

A.

ottaa huomioon, että digitaaliteknologian ylivoimaisen lähetystehokkuuden ansiosta siirtyminen analogisista digitaalisiin maanpäällisiin TV-lähetyksiin vuoden 2012 loppuun mennessä vapauttaa Euroopan unionissa huomattavan määrän lähetystaajuuksia ja tarjoaa täten mahdollisuuden jakaa lähetystaajuuksia uudelleen ja tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia kasvattaa markkinoita ja lisätä kuluttajille tarjottavia laadukkaita palveluja ja valikoimaa,

B.

ottaa huomioon, että radiotaajuuksien käyttämisestä saatavia hyötyjä maksimoidaan koordinoiduilla toimilla EU:n tasolla mahdollisimman tehokkaan käytön takaamiseksi,

C.

katsoo, että radiotaajuudet ovat merkittävässä asemassa palvelujen laajan valikoiman tarjoamisen kannalta ja kehitettäessä teknologiapainotteisia markkinoita, joiden arvo on noin 2,2 prosenttia EU:n BKT:stä, ja siksi ne ovat Lissabonin strategian mukaisesti merkittävä alan kasvuun, tuottavuuteen ja kehitykseen vaikuttava tekijä EU:ssa,

D.

ottaa huomioon, että radiotaajuusresursseja on niukasti ja että ne ovat julkisia hyödykkeitä ja että niiden tehokas käyttö on ensiarvoisen tärkeää varmistettaessa palveluntarjonnasta kiinnostuneille asianosaisille radiotaajuuksien käyttöoikeus,

E.

toteaa, että suuri osa taajuuksista on nykyään sotilaskäytössä analogisena ja että siksi julkiseen sähköiseen viestintään käytettävien taajuuksien kokonaismäärän suuri lisäys käsittää myös tämän osan digitalisoinnin jälkeen,

F.

ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltiolla ei ole yhteistä aikataulua digitaalilähetyksiin siirtymiselle; ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevat suunnitelmat ovat pitkälle kehittyneet, ja muutamissa on jo siirrytty digitaalilähetyksiin,

G.

ottaa huomioon, että komission tiedonanto yhteisestä lähestymistavasta lähetystaajuuksien käyttöön on keskeinen osa sähköistä viestintää käsittelevää pakettia, jonka komissio hyväksyi marraskuussa 2007 sähköistä viestintää koskevan lainsäädännöllisen kehyksen uudistamisesta,

H.

ottaa huomioon, että lähetystaajuuksien (uudelleen)jako digitaalilähetysten harjoittajille on parhaillaan käynnissä useissa jäsenvaltioissa sillä seurauksella, että kyseiset taajuudet jaetaan ja niitä ei voida enää hyödyntää useisiin vuosiin,

I.

ottaa huomioon, että teknologinen sitoutumattomuus on erittäin tärkeää yhteistoimivuuden edistämiselle ja että se on olennainen osa joustavampaa ja avoimempaa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevaa politiikkaa, jossa otetaan huomioon yleinen etu,

J.

ottaa huomioon, että neuvosto on pyytänyt jäsenvaltioita saattamaan digitaalilähetyksiin siirtymisen päätökseen mahdollisimman suurelta osin ennen vuotta 2012,

K.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat julkaisseet ehdotuksensa, jotka koskevat digitaalisiin lähetyksiin siirtymistä;

1.

ottaa huomioon, että i2010-aloite on tärkeä osa uudistettua Lissabonin strategiaa, ja korostaa lähetystaajuuksien saatavuuden ja käytön tehokkuuden merkitystä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä laajakaistapalvelujen saatavuuden tarvetta niin kutsutun digitaalisen kahtiajaon umpeen kuromiseksi;

2.

korostaa tarvetta digitalisointiin, joka yhdessä uuden tieto- ja viestintäteknologian kehittämisen ja taajuusylijäämän kanssa auttaa kuromaan umpeen digitaalista kahtiajakoa ja edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista;

3.

panee merkille kansallisten järjestelmien eroavaisuudet lähetystaajuuksien jakamisen ja käytön osalta; panee merkille, että kyseiset eroavaisuudet saattavat haitata sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan saavuttamista;

4.

painottaa, että taajuusylijäämä on erisuuruinen eri jäsenvaltioissa, mikä johtuu kansallisista olosuhteista ja heijastaa kansallista viestintä- ja audiovisuaalialan politiikkaa;

5.

ottaa huomioon, että digitaalisen maanpäällisen television lisääntyneen taajuustehokkuuden ansiosta pitäisi olla mahdollista jakaa uudelleen noin 100 MHz:n suuruinen taajuusylijäämä mobiililaajakaistapalveluille ja muille palveluille (esimerkiksi julkiset turvallisuuspalvelut, radiotaajuinen identifiointi ja tieturvallisuussovellukset) ja samalla varmistaa, että lähetyspalvelut voivat jatkaa toimintaansa menestyksekkäästi;

6.

toteaa, että suurin osa jäsenvaltioista on tällä hetkellä jäljessä muista teollisuusmaista uuden sukupolven viestintäinfrastruktuureihin tehtävien investointien osalta, ja korostaa, että johtavan aseman saavuttaminen laajakaistan ja Internetin kehittämisessä on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionin kilpailukyvylle ja koheesiolle kansainvälisellä areenalla, erityisesti silmällä pitäen interaktiivisten digitaalisten jakelukanavien kehittämistä ja uusien palvelujen, kuten sähköisen kaupan, sähköisen terveydenhuollon, sähköisen oppimisen ja sähköisen hallinnon, tarjoamista; korostaa, että kansallisella ja yhteisön tasolla olisi tehtävä suurempia investointeja innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden käytön rohkaisemiseksi; korostaa, että laajakaistapalvelujen saatavuuden takaamiseksi toteutettavien ponnistelujen ei pitäisi koskea ainoastaan taajuusylijäämää;

7.

on vakuuttunut siitä, että teknologisen lähentymisen seurauksena pian voidaan tarjota uusia multi-play-paketteja, jotka sisältävät innovatiivisia teknologioita ja palveluita, ja samaan aikaan toteaa, että näiden mahdollisuuksien syntyminen riippuu ratkaisevasti arvokkaiden lähetystaajuuksien saatavuudesta sekä saumattoman yhteentoimivuuden, yhteydet ja kattavuuden mahdollistavista uusista interaktiivisista teknologioista, kuten mobiilimultimediasta ja langattomasta laajakaistasta;

8.

toteaa, että teknologioiden lähentyminen on nyt todellisuutta ja että se tarjoaa perinteisille palveluille uusia välineitä ja mahdollisuuksia; korostaa, että mahdollisuus käyttää lähetystaajuuksia, jotka oli aikaisemmin varattu yleisradiotoimintaan, voi edistää uusien palvelujen syntymistä edellyttäen, että lähetystaajuuksia hallinnoidaan mahdollisimman tehokkaasti ja aktiivisesti ilman, että puututaan korkealuokkaisten digitaalisten ohjelmien lähettämiseen;

9.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta saavutettaisiin tehokkaat, avoimet ja kilpailukykyiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat, jotka mahdollistavat uusien verkkoteknologioiden käyttämisen;

10.

korostaa, että Euroopan unionille on strategisen tärkeää luoda ympäristö, jossa on tilaa innovaatiolle, uusille teknologioille, uusille palveluille ja uusille toimijoille, jotta tehostetaan Euroopan kilpailukykyä ja koheesiota; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää antaa loppukäyttäjille valinnanvapautta tuotteiden ja palvelujen suhteen, jotta markkinat ja teknologiat kehittyvät dynaamisesti Euroopan unionissa;

11.

korostaa, että taajuusylijäämä tarjoaa Euroopan unionille ainutlaatuisia mahdollisuuksia kehittää uusia palveluja, kuten mobiili-tv:tä ja langatonta Internet-yhteyttä, ja säilyä johtavassa asemassa matkaviestinnän multimediasovelluksia koskevien teknologioiden alalla sekä samalla kaventaa digitaalista kuilua tarjoamalla uusia mahdollisuuksia kansalaisille, palveluille, medialle ja kulttuuriselle monimuotoisuudelle koko Euroopan unionissa;

12.

kehottaa jäsenvaltioita täysin oman harkintavaltansa mukaisesti analysoimaan sotilaskäytössä olleiden taajuuksien digitalisoinnin vaikutuksia ja jakamaan tarvittaessa osan tästä erityisestä taajuusylijäämästä uusille siviilialan sovelluksille;

13.

tunnustaa, että koordinointi EU:n tasolla kannustaisi kehittämistä, edistäisi digitaalista taloutta ja tarjoaisi kansalaisille edulliset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet hyötyä tietoyhteiskunnasta;

14.

kehottaa jäsenvaltioita vapauttamaan taajuusylijäämänsä mahdollisimman nopeasti, mikä antaisi unionin kansalaisille mahdollisuuden saada käyttöönsä uusia, innovatiivisia ja kilpailukykyisiä palveluja; korostaa, että tätä tarkoitusta varten tarvitaan jäsenvaltioiden välistä aktiivista yhteistyötä, jotta voitetaan esteet, joita on kansallisella tasolla taajuusylijäämän tehokkaan (uudelleen)jakamisen tiellä;

15.

korostaa, että lähetystoiminnan harjoittajilla on olennainen tehtävä moniarvoisuuden ja demokratian periaatteiden suojelemisessa, ja uskoo vakaasti, että taajuusylijäämän myötä julkisten ja yksityisten lähetystoiminnan harjoittajat voivat tarjota huomattavasti enemmän ohjelmia, jotka täyttävät yleisen edun mukaiset tavoitteet – jotka sisältyvät kansallisiin lainsäädäntöihin – kuten kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden edistäminen;

16.

katsoo, että taajuusylijäämän olisi tarjottava lähetystoiminnan harjoittajille mahdollisuus kehittää ja laajentaa palveluja merkittävästi ja samanaikaisesti ottaa huomioon muita merkittäviä sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia sovelluksia, kuten digitaalisen kahtiajaon umpeen kuromiseen tarkoitetut uudet ja avoimet laajakaistateknologiat ja yhteyspalvelut ilman, että tällä sallittaisiin yhteentoimivuuden esteet;

17.

korostaa lähetystaajuuksien käytön koordinoidusta lähestymistavasta Euroopan unionissa mittakaavaetuina mahdollisesti saatavaa hyötyä, yhteentoimivien langattomien palveluiden kehittämistä sekä pirstoutuneisuuden, joka johtaa siihen, että niukkoja resursseja ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla, välttämistä; katsoo, että vaikka tiiviimpi koordinointi ja parempi joustavuus ovat välttämättömiä lähetystaajuuksien tehokkaan käytön kannalta, komission ja jäsenvaltioiden on saavutettava asianmukainen tasapaino joustavuuden ja yhtenäistämisen määrän välillä parhaan mahdollisen hyödyn saamiseksi taajuusylijäämästä;

18.

toteaa, että taajuusylijäämä voidaan jakaa tehokkaasti ilman, että puututaan UHF-taajuuksien nykyisten luvanhaltijoiden toimintaan, ja että on mahdollista tehokkaasti jatkaa ja laajentaa nykyisiä lähetyspalveluja ja samalla varmistaa, että uusille mobiilimultimediaa ja langatonta laajakaistaa koskeville teknologioille myönnetään runsaasti UHF-taajuuksia uusien interaktiivisten palvelujen saamiseksi unionin kansalaisten ulottuville;

19.

katsoo, että mikäli taajuuksia jaetaan huutokauppaamalla, jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä yhteinen lähestymistapa huutokauppojen edellytyksiin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin ja resurssien jakamiseen; kehottaa komissiota esittämään tällaiset suuntaviivat;

20.

korostaa, että taajuusylijäämää jaettaessa olisi pääperiaatteena pidettävä yleisen edun palvelemista varmistamalla paras sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo siten, että se näkyy tehostettuna ja maantieteellisesti laajempana palvelujen ja digitaalisen sisällön tarjontana kansalaisille, eikä yksinomaan julkisten tulojen maksimointia, ja samalla olisi suojattava nykyisten audiovisuaalisten mediapalvelujen käyttäjien oikeuksia ja vastattava kulttuuriseen ja kielelliseen moninaisuuteen;

21.

korostaa, että taajuusylijäämä tarjoaa Euroopan unionille ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää johtavaa asemaansa maailmassa mobiilimultimediateknologioiden alalla ja samaan aikaan kaventaa digitaalista kuilua lisäämällä tiedonkulkua sekä tiedon ja palvelujen saatavuutta yhdistämällä unionin kansalaiset toisiinsa ja tarjoamalla uusia mahdollisuuksia medialle, kulttuurille ja monimuotoisuudelle kaikilla aloilla koko Euroopan unionin alueella;

22.

korostaa, että taajuusylijäämä voi auttaa saavuttamaan Lissabonin tavoitteita laajentamalla kansalaisten ja taloudellisten toimijoiden mahdollisuuksia käyttää laajakaistapalveluita kautta koko Euroopan unionin, puuttumalla digitaaliseen kahtiajakoon tarjoamalla etuja heikommassa asemassa oleville, syrjäisille tai maaseutualueille ja varmistamalla yleiskattavuuden aikaansaaminen jäsenvaltioissa;

23.

pahoittelee sitä, että digitaaliset palvelut eivät ole tasapuolisesti unionin kansalaisten saatavilla erityisesti lähetyspalvelujen osalta; huomauttaa, että maaseutualueet ja syrjäiset alueet ovat erityisesti heikommassa asemassa (luotettavuuden, valinnanvaran ja laadun kannalta) digitaalisten palvelujen markkinoille tuomisen osalta; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia tekemään kaiken voitavansa taatakseen, että digitaalisiin lähetyksiin siirrytään tavalla, joka on kaikille kansalaisille nopea ja oikeudenmukainen;

24.

painottaa, että digitaalinen kahtiajako ei ole ainoastaan maaseutua koskeva kysymys; tähdentää, että joihinkin iäkkäämpiin monikerroksisiin rakennuksiin on vaikeaa asentaa uusille verkoille tarkoitettua infrastruktuuria; korostaa lähetystaajuuksista mahdollisesti saatavaa hyötyä digitaalisen kahtiajaon umpeenkuromisessa sekä kaupunkialueilla että maaseudulla;

25.

korostaa, että taajuusylijäämä voi osaltaan edistää parempien yhteentoimivien sosiaalisten palvelujen, kuten sähköisten viranomaispalvelujen, sähköisen terveydenhuollon ja verkko-opiskelun, tarjoamista etenkin heikommassa asemassa olevilla syrjäisillä alueilla, kuten maaseutu- ja saaristoalueilla ja vähemmän kehittyneillä alueilla, asuville kansalaisille;

26.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia, jotta vammaiset ja ikääntyneet käyttäjät ja käyttäjät, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, saavat parhaan mahdollisen hyödyn taajuusylijäämän tarjoamista eduista;

27.

vahvistaa yleisten turvallisuuspalvelujen yhteiskunnallisen arvon ja tarpeen sisällyttää kyseisten palvelujen toimintaedellytyksille annettava tuki lähetystaajuusjärjestelyihin, jotka ovat seurausta analogisten lähetysten lopettamisesta johtuvasta UHF-taajuusalueen uudelleenjärjestelystä;

28.

korostaa, että taajuusylijäämästä saatavia täysiä hyötyjä koskevassa eurooppalaisessa politiikassa ensisijaisena tavoitteena on taata, että kuluttajilla on mahdollisuus nauttia suuresta määrästä korkealaatuisia palveluja ja heidän oikeuksiaan kunnioitetaan täysimääräisesti, ja samalla otetaan huomioon tarve käyttää tehokkaasti lähetystaajuuksia, jotka vapautuvat digitaalisiin lähetyksiin siirtymisen yhteydessä;

29.

korostaa, että taajuusylijäämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia audiovisuaali- ja viestintäpoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi; on näin ollen vakuuttunut siitä, että taajuusylijäämän hallinnointia koskevien päätösten olisi edistettävä audiovisuaali- ja mediapolitiikkaan liittyviä yleisen edun mukaisia tavoitteita, kuten ilmaisunvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä alaikäisten oikeuksia;

30.

kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että ilman lisenssiä toimiville käyttäjille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille ja voittoa tavoittelemattomalle sektorille, sallittava pääsy vapautuviin taajuuksiin tarjoaisi sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista arvoa, ja parantamaan näin ollen taajuuksien käytön tehokkuutta keskittämällä tällainen ilman lisenssiä tapahtuva toiminta tällä hetkellä käyttämättömille taajuuksille (niin kutsuttu valkoinen tila);

31.

kehottaa asteittaisen lähestymisen soveltamista kyseisellä toimialalla; katsoo, että vaikutukset, jotka kohdistuvat pienempiin verkkoihin – etenkin paikallisiin langattomiin verkkoihin – joihin ei sovelleta tällä hetkellä minkäänlaisia lupavaatimuksia, on otettava huomioon ja että laajakaistan yleistä saatavuutta on edistettävä etenkin maaseudulla;

32.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tehostettuja yhteistyötoimia lähetystaajuuksien hallinnasta vastaavien viranomaisten välillä, jotta voitaisiin harkita, millä alueilla lisensoimattoman valkoisen tilan lähetystaajuuksien jako mahdollistaisi uusien teknologioiden ja palvelujen luomisen innovoinnin edistämiseksi;

33.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan valkoisen tilan jaon yhteydessä tarvetta lisensoimattomaan ja avoimeen taajuuksille pääsyyn sellaisten muiden kuin kaupallisten palvelujen ja koulutuspalvelujen tuottajien ja paikallisten yhteisöjen osalta, joilla on julkisen palvelun tehtävä;

34.

korostaa, että yksi keskeisistä tekijöistä pyrittäessä tarjoamaan ilman lisenssiä toimiville käyttäjille mahdollisuus taajuusylijäämän hyödyntämiseen on tarve ottaa huomioon syrjäytymisuhan alla olevien sosiaalisten ryhmien, erityisesti vammaisten, ikääntyneiden käyttäjien ja erityisiä sosiaalisia tarpeita omaavien käyttäjien tarpeet;

35.

tunnustaa hyödyt, jotka on saatu uusista teknologioista, kuten WiFi- ja Bluetooth-teknologioista, jotka on kehitetty lisensoimattomalla 2,4 GHz taajuusalueella; tunnustaa, että tietyt taajuudet soveltuvat parhaiten tietyille palveluille; uskoo, että lisensoimattoman pienen lähetystaajuusmäärän jakaminen muilla alhaisemmilla taajuuksilla voisi entisestään edistää innovointia uusien palvelujen osalta;

36.

painottaa näin ollen, että lähetystaajuudet olisi jaettava avoimella tavalla siten, että otetaan huomioon uusien lähetystaajuuksien kaikki mahdolliset käyttötarkoitukset ja niiden hyöty yhteiskunnalle;

37.

kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan yksityiskohtaisesti kaikkien seuraavina vuosina analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin siirtymisen seurauksena vapautuvien taajuuksien sosiaalisen ja taloudellisen arvon;

38.

tunnustaa ITU:n Genevessä vuonna 2006 tekemän sopimuksen (RRC-06) ja kansallisten taajuuksien jakoa koskevien suunnitelmien sekä maailman radioviestintäkonferenssin 2007 (WRC-07) päätösten merkityksen UHF-taajuuksien uudelleenorganisoinnissa;

39.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistä metodologiaa noudattaen kansalliset taajuusylijäämästrategiat vuoden 2009 loppuun mennessä; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita kansallisten taajuusylijäämästrategioiden kehittämisessä ja edistämään parhaita käytäntöjä EU:n tasolla;

40.

korostaa, että koska joissakin jäsenvaltioissa siirrytään digitaalilähetyksiin aivan lähitulevaisuudessa ja koska digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevat kansalliset suunnitelmat eroavat toisistaan, tarvitaan yhteisön tason toimia, jotka eivät voi odottaa uudistusdirektiivien voimaantuloa;

41.

tunnustaa jäsenvaltioiden oikeuden päättää taajuusylijäämän käytöstä, mutta toteaa myös, että vain noudattamalla yhteisön tasolla koordinoitua lähestymistapaa lisätään huomattavasti taajuusylijäämän arvoa ja että se on tehokkain tapa välttää haitalliset häiriöt jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä;

42.

muistuttaa, että unionin kansalaisten edun mukaisesti taajuusylijäämää olisi hallinnoitava mahdollisimman tehokkaasti ja määrätietoisesti, jotta vältetään häiriöt korkealaatuisten digitaalisten televisio-ohjelmien lähettämisessä yhä useammille kansalaisille ja niin, että otetaan huomioon kuluttajien oikeudet ja edut sekä heidän investointinsa asianomaisiin laitteistoihin;

43.

korostaa, että jäsenvaltiot voivat harkita digitalisoinnin seurauksena vapautuvan taajuusylijäämän jakamista yksittäisiin teknologioihin sitoutumattomien julkisten huutokauppojen välityksellä ja taajuuksien sisällyttämistä kaupankäynnin piiriin; katsoo kuitenkin, että tässä menettelyssä olisi noudatettava tinkimättä ITU:n radiosäännöksiä, kansallista taajuussuunnitelmaa ja kansallisia poliittisia tavoitteita, jotta vältyttäisiin tarjottavien palvelujen välisiltä haitallisilta häiriöiltä; varoittaa lähetystaajuusmarkkinoiden hajanaisuudesta, mikä johtaa siihen, että niukkoja resursseja ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla; kehottaa komissiota varmistamaan, että tuleva koordinoitu lähetystaajuussuunnitelma ei synnytä uusia esteitä tulevalle innovoinnille;

44.

kannattaa sellaista yhteistä ja tasapainoista lähestymistapaa taajuusylijäämän käyttöön, joka antaa mahdollisuuden sekä lähetystoiminnan harjoittajille jatkaa palvelujen tarjoamista ja laajentamista että sähköisen viestinnän operaattoreille käyttää näitä resursseja sellaisten uusien palvelujen käyttöönottamiseksi, jotka kohdistuvat muihin merkittäviin sosiaalisiin ja taloudellisiin käyttötapoihin, mutta korostaa, että joka tapauksessa taajuusylijäämä olisi jaettava teknologioihin sitoutumattomalta pohjalta;

45.

korostaa, että taajuuksia koskevan politiikan on oltava dynaamista ja että sen on mahdollistettava lähetystoiminnan harjoittajille ja viestintäoperaattoreille uusien teknologioiden käyttö ja uusien palvelujen kehittäminen niin, että ne ovat edelleen avainasemassa pyrittäessä saavuttamaan kulttuuria ja viestimiä koskevan politiikan tavoitteita ja että ne tarjoavat samalla erittäin laadukkaita viestintäpalveluita;

46.

korostaa niitä mittakaavaetuja, innovaatioita, yhteentoimivuutta ja mahdollisten yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoamiseen liittyviä etuja, joita saadaan, jos lähetystaajuuksia suunnitellaan johdonmukaisemmin ja integroidummin yhteisön tasolla; kannustaa jäsenvaltioita tekemään keskenään ja komission kanssa yhteistyötä, jotta nimetään taajuusylijäämän yhteisiä taajuuksien osakaistoja eri sovellusnipuille, joita voidaan yhtenäistää teknologioihin sitoutumattomalta pohjalta;

47.

uskoo, että UHF-taajuuksilla tapahtuvan niputuksen pitäisi perustua alhaalta ylös -lähestymistapaan kansallisten markkinoiden erityispiirteiden mukaisesti ja että samalla pitäisi taata, että toimintaa yhtenäistetään yhteisön tasolla silloin, kun kyseisellä toimenpiteellä luodaan selvää lisäarvoa;

48.

lähetystaajuuksien tehokkaamman käytön saavuttamiseksi ja innovatiivisten ja onnistuneiden kansallisten, rajat ylittävien ja yleiseurooppalaisten palvelujen syntymisen helpottamiseksi kannattaa yhteisön tason koordinoitua lähestymistapaa, joka perustuu eri yksisuuntaisille ja kaksisuuntaisille palveluille tarkoitettuihin UHF-taajuusnippuihin, ottaen huomioon samalla taajuusalueella yhtä aikaa käytettävistä eri verkkotyypeistä mahdollisesti syntyvät haitalliset häiriöt, ITU:n Genevessä pidetyn RRC-06:n ja WRC-07:n lopputulokset ja voimassa olevat luvat;

49.

katsoo, että hätäpalveluille suunnatuilla yhteisön tasolla yhtenäistetyillä lähetystaajuuksilla pitäisi varmistaa mahdollisuus käyttää tulevia laajakaistateknologioita ihmishenkien suojelussa tarvittavaa tiedonhakua ja -välitystä varten hätäpalvelujen tehokkaamman toiminnan ansiosta;

50.

kehottaa komissiota toteuttamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asianmukaiset tekniset, sosioekonomiset ja kustannuksia ja hyötyä koskevat selvitykset, joiden pohjalta voidaan tehdä päätökset niiden osakaistojen koosta ja ominaisuuksista, jotka voitaisiin koordinoida tai yhtenäistää yhteisön tasolla; muistuttaa, että kyseisissä selvityksissä pitäisi ottaa huomioon, että taajuusylijäämä ei ole muuttumatonta, koska teknologian kehitys on jatkuvaa, ja että uusien teknologioiden käyttöönotolla pitäisi mahdollistaa UHF-kaistan käyttö uudentyyppisiä innovatiivisia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia palveluja varten lähetys- ja mobiililaajakaistapalvelujen ohella; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot osallistuvat tällaisiin tutkimuksiin, jotta yksilöidään yhteisiä kaistoja, joita voidaan yhdenmukaistaa yhteisön tasolla selkeästi määritettyjä ja yhteentoimivia yleiseurooppalaisia palveluja varten sekä näiden kaistojen osoittamista varten;

51.

kehottaa komissiota pyrkimään yhteistyöhön jäsenvaltioiden naapurimaiden kanssa, jotta ne hyväksyisivät samanlaisia taajuuskarttoja tai koordinoisivat taajuuksiensa jaon Euroopan unionin kanssa televiestintäsovellusten toimintahäiriöiden välttämiseksi;

52.

kehottaa komissiota tekemään selvityksen avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttäjien ja varmenneviranomaisten välisestä kiistasta, joka koskee ohjelmistoradioiden käyttöä;

53.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia oikeudellisen vastuun vähentämisestä langattoman solmuverkon tarjonnan yhteydessä;

54.

kehottaa komissiota tekemään heti, kun edellä mainitut selvitykset on saatu päätökseen, ja kuultuaan sekä radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevää ryhmää että Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssia ja otettuaan asianmukaisesti huomioon kansalliset erityispiirteet ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tehokkaammiksi koordinointitoimenpiteiksi yhteisön tasolla taajuusylijäämän käyttöä varten kansainvälisesti sovittujen taajuussuunnitelmien mukaisesti;