23.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/3

EHDOTUSPYYNTÖ – EAC/01/10

Youth in Action -nuorisotoimintaohjelma 2007–2013

2009/C 315/03

JOHDANTO

Tämä ehdotuspyyntö perustuu nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) perustamisesta ajanjaksoksi 2007–2013 15. marraskuuta 2006 tehtyyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1719/2006/EY (1). Ohjelmasta käytetään jäljempänä nimitystä ’nuorisotoimintaohjelma’. Tämän ehdotuspyynnön tarkat ehdot ovat Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman (2007–2013) ohjelmaoppaassa, joka on julkaistu Euroopan unionin verkkosivustolla (ks. kohta VIII). Ohjelmaopas on erottamaton osa tätä ehdotuspyyntöä.

I Tavoitteet ja painopistealueet

Nuorisotoimintaohjelman perustamisesta tehdyssä päätöksessä vahvistetut yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

—	edistetään yleisesti nuorten aktiivista kansalaisuutta sekä erityisesti heidän Euroopan kansalaisuuttaan,

—	kehitetään nuorten yhteisvastuullisuutta ja edistetään suvaitsevuutta, etenkin Euroopan unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi,

—	edistetään eri maiden nuorten keskinäistä ymmärtämystä,

—	myötävaikutetaan nuorten toimintaa tukevien järjestelmien laadun ja nuorisoalalla toimivien kansalaisjärjestöjen edellytysten kehittämiseen,

—	vahvistetaan eurooppalaista yhteistyötä nuorisoalalla.

Nämä yleiset tavoitteet toteutetaan hanketasolla ottaen huomioon seuraavat pysyvät painopistealueet:

—	Euroopan kansalaisuus

—	nuorten osallistuminen

—	kulttuurin monimuotoisuus

—	muita heikommassa asemassa olevien nuorten saaminen mukaan.

Edellä mainittujen pysyvien painopistealueiden lisäksi vuodeksi 2010 on vahvistettu seuraavat painopistealueet:

—

Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi

Tavoitteena on tukea hankkeita, joiden avulla nuorille korostetaan kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta ja edistetään muita heikommassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta yhteiskunnassa. Kyseeseen tulevat ennen kaikkea sellaiset hankkeet, joissa nuoria kannustetaan pohtimaan köyhyyden ehkäisemistä, poistamista ja köyhyyden seurauksia, sekä hankkeet, joiden aiheina ovat syrjäytyminen ja syrjinnän eri muodot kuten sukupuoleen, vammaisuuteen, etniseen alkuperään, uskontoon, kieleen tai maahanmuuttajataustaan perustuva syrjintä. Tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota varsinkin sellaisiin hankkeisiin, joissa tuetaan seuraavien ryhmien aktiivista osallistumista: a) vammaiset nuoret; tarkoituksena on edistää vammaisten ja muiden nuorten välistä näkemysten vaihtoa ja käsitellä vammaisuutta yhteiskunnassa; b) maahanmuuttajataustaiset nuoret ja etnisiin, uskonnollisin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret. Tässä yhteydessä tuetaan tarvittaessa hankkeita, joihin osallistuu nuoria romaneja.

—	Nuorisotyöttömyys ja työttömien nuorten kannustaminen osallistumaan aktiivisesti yhteiskuntaan; Tarkoituksena on tukea sellaisia hankkeita, joissa etsitään ratkaisuja nuorisotyöttömyyteen ja rohkaistaan työttömiä nuoria osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan.

—

Nuorille suunnattu, maailmanlaajuisia haasteita koskeva tiedotus ja toimintaan aktivointi (esimerkiksi kestävä kehitys, ilmastonmuutos, muuttoliikkeet ja vuosituhannen kehitystavoitteet).

Tarkoituksena on tukea hankkeita, joissa nuorille tiedotetaan heidän roolistaan aktiivisina kansalaisina globalisoituneessa maailmassa, kehitetään nuorissa maailmanlaajuisen yhteisvastuun tunnetta ja saadaan heidät sitoutumaan ajankohtaisiin kysymyksiin.

II Nuorisotoimintaohjelman rakenne

Nuorisotoimintaohjelma sisältää viisi toimea, joiden avulla pyritään saavuttamaan ohjelman tavoitteet.

Tämä ehdotuspyyntö koskee seuraaville toimille ja alatoimille myönnettävää tukea:

Toimi 1: Nuorten Eurooppa

—	Alatoimi 1.1: Nuorisovaihto (enimmäiskesto 15 kuukautta): Nuorisovaihdossa eri maista kotoisin olevien nuorten ryhmät voivat tavata toisiaan ja oppia toistensa kulttuureista. Ryhmät suunnittelevat yhdessä nuorisovaihtonsa, joka liittyy kaikkia kiinnostavaan aiheeseen.

—

Alatoimi 1.2: Nuorisoaloitteet (kesto 3–18 kuukautta): Nuorisoaloitteilla voidaan tukea paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla suunniteltuja ryhmähankkeita sekä eri maissa toteutettavien samankaltaisten hankkeiden verkottamista. Tavoitteena on vahvistaa hankkeiden eurooppalaista luonnetta sekä tehostaa nuorten välistä yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa.

—	Alatoimi 1.3: Nuorison demokratiahankkeet (kesto 3–18 kuukautta): Nuorison demokratiahankkeilla tuetaan nuorten osallistumista paikallisen, alueellisen tai valtakunnallisen yhteisönsä demokraattiseen elämään; niillä tuetaan myös osallistumista kansainvälisen tason toimintaan.

Toimi 2: Eurooppalainen vapaaehtoistyö

Toimella tuetaan nuorten osallistumista erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella. Nuoret osallistuvat yksin tai ryhmässä yleishyödylliseen palkattomaan vapaaehtoistoimintaan ulkomailla (enimmäiskesto 24 kuukautta).

Toimi 3: Nuoret maailmassa

—	Alatoimi 3.1: Yhteistyö Euroopan unionin naapurimaiden kanssa (enimmäiskesto 15 kuukautta): Tällä alatoimella tuetaan kumppaneina toimivien naapurimaiden kanssa järjestettäviä hankkeita: nuorisovaihtoa ja nuorisoalan koulutus- ja verkottumishankkeita.

Toimi 4: Nuorisoalan tukijärjestelmät

—

Alatoimi 4.3: Nuorisotyössä ja nuorisojärjestöissä toimivien henkilöiden koulutus ja verkottuminen (kesto 3–18 kuukautta): Tällä alatoimella tuetaan erityisesti kokemusten, asiantuntemuksen ja hyvien toimintatapojen vaihtoa sekä toimintaa, joka voi edistää kestävien ja laadukkaiden hankkeiden, kumppanuuksien ja verkostojen perustamista.

Toimi 5: Tuki eurooppalaiselle nuorisoalan yhteistyölle

—	Alatoimi 5.1: Nuorten ja nuorisopolitiikasta vastaavien väliset tapaamiset (kesto 3–9 kuukautta): Alatoimella tuetaan nuorten, nuorisotyön tekijöiden ja nuorisopolitiikasta vastaavien yhteistyötä, seminaareja ja jäsenneltyä vuoropuhelua.

III Tukikelpoiset hakijat

Hakemuksia voivat jättää seuraavat tahot:

—	voittoa tavoittelemattomat yhteisöt tai kansalaisjärjestöt

—	paikalliset tai alueelliset julkiset elimet

—	epäviralliset nuorten ryhmät

—	Euroopan tasolla nuorisoalalla toimivat järjestöt

—	kansainväliset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt

—	voittoa tuottavat järjestöt, jotka järjestävät nuoriso-, urheilu- tai kulttuurialan tapahtuman.

Hakijoiden on oltava sijoittautuneita johonkin ohjelman kumppanuusmaahan tai kumppanina toimivaan naapurimaahan Länsi-Balkanilla.

Jotkin ohjelman toimista on kuitenkin tarkoitettu rajoitetulle joukolle hankkeen toteuttajia. Hankkeen toteuttajiksi hakevien tukikelpoisuus määritellään tämän vuoksi ohjelmaoppaassa erikseen kunkin toimen/alatoimen osalta.

IV Tukikelpoiset maat

Ohjelmaan voivat osallistua seuraavat maat:

a)	EU:n jäsenvaltiot,

b)	EFTA-valtiot, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolia, kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti (Islanti, Liechtenstein ja Norja),

c)	ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, näiden maiden kanssa niiden osallistumisesta yhteisön ohjelmiin tehtyjen sopimusten puitteissa vahvistettujen yleisten periaatteiden sekä yleisten edellytysten ja sääntöjen mukaisesti (Turkki),

d)	kolmannet maat, jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa nuorisoalan kannalta merkittävän sopimuksen.

Jotkin ohjelman toimista on kuitenkin tarkoitettu rajoitetulle joukolle maita. Maiden tukikelpoisuus määritellään tämän vuoksi ohjelmaoppaassa erikseen kunkin toimen/alatoimen osalta.

V Myöntämisperusteet

alatoimet 1.1, 1.2, 3.1 ja 4.3 sekä toimi 2:

—	hanke vastaa ohjelman tavoitteisiin ja prioriteetteihin (30 %)

—	hankkeen ja esitettyjen toimintamenetelmien laatu (50 %)

—	osallistujien ja osallistujatahojen lukumäärä ja ominaispiirteet (20 %)

ii)

alatoimi 1.3:

—	hanke vastaa ohjelman tavoitteisiin ja prioriteetteihin (30 %)

—	hankkeen aiheen laatu (20 %)

—	hankkeen ja esitettyjen toimintamenetelmien laatu (30 %)

—	osallistujien ja osallistujatahojen lukumäärä ja ominaispiirteet (20 %)

iii)

alatoimi 5.1:

—	hanke vastaa ohjelman tavoitteisiin ja prioriteetteihin (20 %)

—	hankkeen aiheen laatu (20 %)

—	hankkeen ja esitettyjen toimintamenetelmien laatu (40 %)

—	osallistujien ja osallistujatahojen lukumäärä ja ominaispiirteet (20 %)

VI Budjetti ja kesto

Ohjelman kokonaisbudjetti on 885 miljoonaa euroa vuosiksi 2007–2013. Vuotuinen budjetti riippuu budjettivallan käyttäjän päätöksestä.

Erittely toimien ja alatoimien budjetista vuodeksi 2010:

Alatoimi 1.1	Nuorisovaihto	28 826 417
Alatoimi 1.2	Nuorisoaloitteet	10 271 681
Alatoimi 1.3	Nuorison demokratiahankkeet	6 423 262
Toimi 2	Eurooppalainen vapaaehtoistyö	43 055 567
Alatoimi 3.1	Yhteistyö Euroopan unionin naapurimaiden kanssa	8 206 160
Alatoimi 4.3	Nuorisotyössä ja nuorisojärjestöissä toimivien henkilöiden koulutus ja verkottuminen	14 029 397
Alatoimi 5.1	Nuorten ja nuorisopolitiikasta vastaavien väliset tapaamiset	4 507 356

VII Hakemusten määräaika

Hakemus on toimitettava hankkeen alkamispäivää vastaavaan hakemusten viimeiseen jättöpäivään mennessä. Kansalliseen toimistoon toimitettavilla hakemuksilla on viisi hakemusten jättöpäivää vuodessa:

Hanke alkaa	Hakemuksen viimeinen jättöpäivä
1. toukokuuta–30. syyskuuta	1. helmikuuta
1. heinäkuuta–30. marraskuuta	1. huhtikuuta
1. syyskuuta–31. tammikuuta	1. kesäkuuta
1. joulukuuta–30. huhtikuuta	1. syyskuuta
1. helmikuuta–31. heinäkuuta	1. marraskuuta

Toimeenpanovirastoon toimitettavilla hakemuksilla on kolme hakemusten jättöpäivää vuodessa:

Hanke alkaa	Hakemuksen viimeinen jättöpäivä
1. elokuuta–31. joulukuuta	1. helmikuuta
1. joulukuuta–30. huhtikuuta	1. kesäkuuta
1. maaliskuuta–31. heinäkuuta	1. syyskuuta

VIII Lisätietoja

Lisätietoja saa Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman ohjelmaoppaasta seuraavilta verkkosivuilta:

http://ec.europa.eu/youth

http://eacea.ec.europa.eu/youth/index_en.htm

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 30.

23.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/12

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

2009/C 315/08

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”SAUCISSE DE MORTEAU” tai ”JÉSUS DE MORTEAU”

EY-N:o: FR-PGI-0005-0556-26.09.2006

SMM ( X ) SAN ( )

1. Nimi:

”Saucisse de Morteau” tai ”Jésus de Morteau”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Ranska

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1 Tuotelaji:

Luokka 1.2

Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Saucisse de Morteau on sianlihasta valmistettu suora makkara, joka on muodoltaan säännöllisen sylinterin muotoinen ja halkaisijaltaan (suolen halkaisija täytettäessä) vähintään 40 mm. Makkaran kuorena on siasta peräisin oleva värjäämätön luonnonsuoli (laskeva paksusuoli tai koko paksusuoli). Suoli suljetaan toisesta päästä pienellä puukapulalla ja toisesta päästä luonnonkuitunarulla.

Jésus de Morteau on Saucisse de Morteau -makkaran erityinen tarjontamuoto: suora sylinterinmuotoinen mutta epäsäännöllisempi makkara, jonka halkaisija (suolen halkaisija täytettäessä) on vähintään 65 mm. Myös Jésus de Morteau -makkara tehdään luonnonsuoleen (sian koko paksusuoli tai umpisuoli). Jos makkaramassa täytetään umpisuoleen, puukapulaa ei aina käytetä, koska umpisuolen toinen pää on umpinainen.

Molempien makkaroiden ulkonäkö voi siis olla vaihteleva, koska niihin käytetään monenlaisia suolia. Kypsien makkaroiden leikkauspinnassa näkyy karkea mutta tasainen massa, joka on yhtenäinen ja tiivis.

Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkarat saavat savustuksessa ruskean ja kultaisen välimaastoon sijoittuvan tyypillisen meripihkankeltaisen värinsä. Tuote ei kuitenkaan ole tasavärinen. Makkarat valmistetaan vähärasvaisesta lihasta ja kiinteästä selkäsilavasta, jotka on rouhittu ja sekoitettu. Sen vuoksi suolen läpi kuultavat tummemmat liharakeet ja vaaleammat silavarakeet. Makkarat ovat kosketettaessa napakoita.

Makkaroille on ominaista savuaromi, joka on peräisin sahajauhoista ja havupuusta sekä hitaasta savustamisesta. Savuaromi on selkeästi havaittava raa’assa tuotteessa. Kypsennetyssä tuotteessa savunmaku on tasapainoinen ja pitkä muttei hapan tai pistävä. Makkaroille on ominaista myös lihan maku, joka ei ole liian kuiva eikä liian rasvainen.

Kypsennetyn tuotteen rakenne on pehmeä ja joustava, ja massa on karkea ja tiivis. Suutuntuma ei saa olla kova eikä kumimainen, vaan sen on oltava kiinteä ja mehukas.

Saucisse de Morteaun ja Jésus de Morteaun fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

Rasvattoman tuotteen kosteuspitoisuus	:	≤ 75 % (raaka tuote)
Rasvapitoisuus	:	≤ 30 % suhteessa rasvattoman tuotteen 75 prosentin kosteuspitoisuuteen (raaka tuote)
Kollageeni-proteiinisuhde	:	enintään 16 % (raaka tuote)
Sokeripitoisuus	:	enintään yksi prosentti suhteessa rasvattoman tuotteen 75 prosentin kosteuspitoisuuteen (raaka tuote).

3.3 Raaka-aineet:

Lihan valinnassa sovellettavat laatukriteerit

Siankasvatus

Kasvatettavaksi otetaan naarassikoja ja kastroituja urossikoja. Karjuja, nuoria siitossikoja, salakarjuja, yksikiveksisiä tai hermafrodiitteja sikoja taikka teurasemakoita ei hyväksytä. Halotaanille herkkien lihasikojen osuuden on oltava alle 3 prosenttia, ja niiden on oltava vapaita alleelista Rn–.

Kasvatusolojen hygienian varmistamiseksi sekä lisäaineiden ja käsittelyjen minimoimiseksi tilat pestään, desinfioidaan ja kuivataan jokaisen lihasikaerän välillä kaikissa tuotantovaiheissa. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö on kielletty 48 tuntia ennen sikalasta poistamista ja myös kuljetuksen aikana. Kun siat lastataan kuljetusvälineeseen, ne ovat olleet syömättä vähintään 12 tunnin ajan.

Teurastus ja leikkaus

Teurastusta edeltävää vähintään kahden tunnin odotusaikaa noudatetaan. Siat sumutetaan vedellä niiden saapuessa teurastamoon ja puoli tuntia ennen tainnutusta.

Sianruhojen lämminpainon on oltava vähintään 80 kg. Ulkonäkövirheitä saa olla enintään 5 prosentissa yhden asiakaserän ruhoista. Ulkonäkövirheitä voivat olla seuraavat:

—	kalttaukseen liittyvä vika

—	kamaraan liittyvä vika

—	pistemäiset verenpurkaumat

—	muut verenpurkaumat

—

murtumat

—	vieraat aineet (rasva- ja ulostetahrat, sisäelinten palaset tai muut ei-toivotut vieraat aineet).

Koska pH-arvo osoittaa ruhojen teknologista laatua, sitä on kontrolloitava ja näytteenottomenetelmistä on oltava teurastamossa dokumentaatiota. Lopullisen pH-arvon (mitattuna vähintään 18 tuntia teurastuksesta) on oltava välillä 5,50 ≤ pH < 6,20. Se mitataan 5 cm ulkoreiden yläpuolelta 2–3 senttimetrin syvyydestä.

Makkaramassaan voidaan käyttää yksinomaan seuraavia ruhonosia:

—

kinkku

—

lapa

—	kylki ja vatsa

—	selkärasva

—

selkä

—	leikkuujätteet (jos käytetään kurkkua, se on käsiteltävä eikä siinä saa olla rauhasia eikä punoitusta).

Ainesten seossuhteet ovat seuraavat:

—	kiinteää selkäsilavaa 15–35 %

—	vähärasvaista sianlihaa 65–85 %.

Seoksessa saa käyttää jäädytettyä raaka-ainetta (silavaa ja/tai vähärasvaista sianlihaa) siten, että sen on osuus on enintään 15 %. Sulanut raaka-aine on jauhettava 24 tunnin kuluessa. Makkarat, joiden valmistuksessa on käytetty jäädytettyä raaka-ainetta, on savustettava 24 tunnin kuluessa jäädytetyn raaka-aineen jauhamisesta.

Makkaroiden valmistukseen tarkoitettu vähärasvainen sianliha saa olla jäädytettynä enintään 12 kuukauden ja silava enintään 9 kuukauden ajan.

Leikattuja ruhonosia ei pidetä vaatimusten mukaisina, jos niissä on yksi tai useampi seuraavista ulkonäkövirheistä:

—	kalttaukseen liittyvä vika

—	kamaraan liittyvä vika

—	pistemäiset verenpurkaumat

—	muut verenpurkaumat

—

murtumat

—	vieraat aineet (rasva- ja ulostetahrat, sisäelinten palaset tai muut ei-toivotut vieraat aineet)

—

paiseet.

Lihat, joiden väri vastaa selän osalta tasoa 1 tai 2 (japanilaisen väriasteikon tai vastaavan mukaisesti arvioituna) ja etuselän osalta tasoa 6, hylätään. Pehmeää ja öljymäistä rasvaa sisältävät lihat hylätään.

3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

Saucisse de Morteau- tai Jésus de Morteau -makkaran tuotantoon tarkoitetuille lihasioille annettava rehu sisältää heraa (tuoretta tai kuivattua ja pääasiassa rasvatonta). Heran osuus lihotusrehuannoksessa on 15–35 prosenttia kuiva-aineesta. Heran lisäksi annettavassa rehussa on vähintään 50 prosenttia viljaa tai viljatuotteita.

Lihotusrehuannoksessa saa olla enintään 1,7 prosenttia linolihappoa.

3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkaroiden tuotannon makkaramassan valmistuksesta savustukseen on tapahduttava maantieteellisellä alueella.

3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

Pakastetut, kypsennetyt tai viipaloidut tuotteet on hygieniasyistä ehdottomasti pakattava luovutettaessa ne kuluttajalle.

3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Tuotteen pakkausmerkinnässä on oltava

—	myyntinimike ”Saucisse de Morteau” tai ”Jésus de Morteau”.

Yhdessä tuotteessa voidaan käyttää vain joko myyntinimikettä ”Saucisse de Morteau” tai myyntinimikettä ”Jésus de Morteau”.

Perusmyyntinimike on ”Saucisse de Morteau”, mutta jésus-makkaran tarjontamuotoa koskevat kriteerit täyttävissä tuotteissa se voidaan korvata nimikkeellä ”Jésus de Morteau”.

Jos Saucisse de Morteau- tai Jésus de Morteau -makkaraa ei savusteta thué-savustuspiipussa, tuotteeseen liittyvässä visuaalisessa tai kirjallisessa viestissä ei saa olla viittausta sentyyppiseen savustuspiippuun.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkaran maantieteellinen alue koostuu Franche-Comtén alueen muodostavista neljästä departementista: Doubs, Jura, Haute-Saône ja Belfortin alue.

Maantieteellinen alue vastaa sitä aluetta, jolla Saucisse de Morteau -makkaraa on perinteisesti osattu valmistaa ja savustaa. Juuri Franche-Comtén alueella sijaitsevat thué-savustuspiiput ja perinteiset savustamot.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen:

5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys:

Franche-Comtén alueella harjoitetaan maatalousmuotona pääasiassa nautojen kasvatusta ja erityisesti lypsylehmien pitoa. Alueella on paljon juustoloita, ja huomattavalla määrällä juustoista on suojattu alkuperänimitys.

Juustoloissa valmistuu myös eläinten rehussa käytettävää vähärasvaista heraa. Hera sisältää vähän tyydyttymättömiä rasvahappoja mutta paljon lysiiniä ja treoriinia, jotka ovat erityisesti sioille tärkeitä aminohappoja. Franche-Comtéssa on siis paljon pieniä juustoloita, joiden tuottamaa heraa ei kuljeteta muualle eikä jäähdytetä vaan käytetään paikallisesti. Näin alueelle on kehittynyt tapa kasvattaa sikoja ja ruokkia niitä herapohjaisella rehulla.

Juuston ja sianlihan tuotantojen välillä on näin ollen suora ja perinteinen yhteys, ja Franche-Comtéssa, toisin kuin muualla, tätä perinnettä jatketaan edelleen.

Sianlihan tuotanto on edistänyt pienimuotoista ja teollista sianlihan jalostusta alueella, sillä jalostajilla on käytettävissä raaka-ainetta, joka ei poistu kansallisille tai kansainvälisille markkinoille. Tästä syystä lihan hankinta-alueella on säilynyt melko tiivis keskisuurten ja pienten teurastamojen ja lihanleikkaamojen verkosto. Jalostajien suuri lukumäärä (edelleen yli 30) on hyvä osoitus dynaamisesta paikallistoiminnasta.

Lisäksi Franche-Comtéssa on paljon havupuuvoittoista metsää, erityisesti vuoristossa. Savustuskäytäntö on pystynyt kehittymään juuri havupuun saatavuuden ansiosta.

Yleisesti ottaen savustetut tuotteet kuuluvat Itä-Ranskan ja Itä-Euroopan ruokaperinteeseen. Savustus oli muinoin keino kuivata ja säilyttää tuotteita varsinkin kylmemmillä vuoristoseuduilla, joilla savustus voitiin yhdistää asuintilojen lämmittämiseen. Näin Franche-Comtéssa kehittyi thué-savustuspiippu maatilan lämpökeskukseksi ja savustushuoneeksi. Sitä käytettiin sianlihatuotteiden varastona, jossa ne myös kuivattiin ja savustettiin säilyvyyden parantamiseksi. Tällainen savustustapa ja -taito sai alkunsa Haut-Doubs’ssa. Sieltä se levisi koko Franche-Comtén alueelle, jossa alkoi ilmaantua thué-savustuspiipun periaatteisiin nojaavia savustuslaitteita.

5.2 Tuotteen erityisyys:

Raaka-aineen valintaan ja erityiseen jalostusprosessiin liittyvät erityisominaisuudet

Tuotteen jalostusprosessiin liittyvät erityisominaisuudet ovat seuraavat:

—	Saucisse de Morteau -makkarassa on aina sulkimena pieni puukapula, mutta ei Jésus de Morteau -makkarassa silloin kun suolena käytetään umpisuolta,

—	Saucisse de Morteau -makkara pakataan koko paksusuoleen tai laskevaan paksusuoleen ja Jésus de Morteau -makkara umpisuoleen tai paksusuoleen,

—	Saucisse de Morteau -makkaran halkaisija on suolta täytettäessä vähintään 40 mm ja Jésus de Morteau -makkaran vähintään 65 mm,

—	karkea massa, jossa silava- ja liharakeiden koko on vähintään 8 millimetriä,

—	hidas savustus havupuulla,

—	savustuksesta peräisin oleva tyypillinen meripihkankeltainen väri.

Tuotteen aromaattinen laatu, rakenne (silavan ja vähärasvaisen lihan erottuvat rakeet, pehmeys) ja ulkonäkö (valkoinen silava ja tasavärinen liha) perustuvat raaka-aineen ominaisuuksiin.

Raaka-aine saadaan geneettisesti valituista sioista, joita ruokitaan erityisellä rehulla.

Kun rehussa on heraa ja rajoitetusti linolihappoa (1,7 % annosta kohden), siansilavan tyydyttymättömyysaste on vähäinen ja siitä saadaan kauniin valkoisia silavarakeita, jotka erottuvat selvästi makkaramassassa. Silava pysyy savustuksen tai kypsennyksen aikana kiinteänä eikä sula lämmön vaikutuksesta.

Heraruokinnasta johtuva tyydyttymättömien rasvahappojen vähäisyys estää myös härskiintyneen hajun muodostumisen.

Kun tyydyttymättömien, tahmeampien rasvojen määrää rajoitetaan, savu kiinnittyy paremmin tuotteeseen. Jos tuotteessa on rakenteeltaan hajonneita rasvoja, savuaromit kiinnittyvät suolen pintaan ja muodostavat siihen tiiviin kerroksen, joka estää savun pääsemisen tuotteen sisälle.

Kun geneettisesti valituille sioille syötetään heraa, niistä saadaan tasaisen vaaleanpunaista lihaa. Kun sitä sekoitetaan kiinteään valkoiseen silavaan, saadaan aikaan Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkaroille tyypillinen rakeisuus.

Mainetta jo 1700-luvulla

Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkarat tunnettiin pitkään vain paikallisesti ja alueellisesti. Maine alkoi levitä 1700-luvulla kauppiaiden ja ohikulkijoiden välityksellä. Saucisse de Morteau kuului maaseutuväestön perinteiseen ruokavalioon erityisesti sunnuntaisin ja Jésus de Morteau jouluna. Sitten makkaran maine alkoi levitä synnyinseuduiltaan. Maine perustuu tuotteen selkeisiin tunnusomaisiin piirteisiin sekä ulkonäön (suuri koko, väri, puukapula) että maun (karkea rakenne, savunmaku) osalta.

Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkarat ovat tunnettuja suuren yleisön, ravintoloitsijoiden ja kuluttajien keskuudessa. Vuonna 2008 tehty kuluttajatutkimus osoitti, että 71 prosenttia kuluttajista tunnistaa Saucisse de Morteau -makkaran. Se tunnistetaan välittömästi eri juustojen ja viinien ohella yhdeksi Franche-Comtén alueen keittiön tunnusomaisista tuotteista. Franche-Comtén alueen ja Saucisse de Morteau -makkaran välinen tiivis yhteys on säilynyt näihin päiviin asti, ja sillä onkin vankka asemansa alueen kulinaarisessa perinnössä.

Vaikka tuotteista tunnetaan pääasiassa ”Saucisse de Morteau”, myös nimitys ”Jésus de Morteau” on tuttu erityisesti alueella, jossa sitä pidetään usein tarjolla kaupantiskeillä Saucisse de Morteau -makkaran vierellä.

5.3 Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):

Maantieteelliseen alueeseen liittyvät ominaisuudet

Saucisse de Morteau ja Jésus de Morteau savustetaan hitaasti. Sahajauhoja ja puuta poltetaan hitaasti ilman liekkiä eri kriteerien mukaisesti; tällainen savustustapa edellyttää, että savun tuotantoa kontrolloidaan koko ajan. Savustustaito siirtyy alueen yrityksissä osaajilta toisille. Käytäntö ja taidot ovat kehittyneet ympäristön vaatimuksista. Franche-Comtén metsät ovat havupuuvaltaisia erityisesti vuoristoalueilla, ja tietenkin paikalliset lihanjalostajat ovat käyttäneet saatavilla olevaa puuta. Havupuun käyttö hitaassa savustuksessa sai alkunsa vuoristosta, mutta on levinnyt koko Franche-Comtén alueelle. Havupuiden yleisyys on syynä siihen, että Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkarat savustetaan yksinomaan havupuulla, toisin kuin valtaosa muista ranskalaisista tai eurooppalaisista savumakkaroista, joiden savustuksessa käytetään lehtipuuta. Juuri hidas savustaminen havupuulla antaa Saucisse de Morteau- ja Jésus de Morteau -makkaroille niiden omaleimaisuuden sekä meripihkan värin ja savunmaun, joka liittyy läheisesti makkaroiden valmistusalueeseen.

Savustustavan lisäksi Saucisse de Morteau -makkaran karkea rakenne, sulkimena oleva puukapula ja sian paksusuolen käyttö ovat Franche-Comtén alueen perinteisiä erityiskäytäntöjä. Tämä osaaminen rajoittuu Franche-Comtén alueelle.

Tuotteen maineen ja valmistusalueen läheinen yhteys

Tuotteen maine on osoitus tuotteen yhteydestä maantieteelliseen alueeseen. Siitä kertovat myös muun muassa elokuussa järjestettävä Saucisse de Morteau -juhla ja lokakuussa pidettävä vuosittainen kilpailu.

Eritelmän julkaisutiedot:

http://www.inao.gouv.fr/repository/editeur/pdf/CDCIGP/CDCSaucisseDeMorteauOuJesusDeMorteau.pdf

23.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/18

2009/C 315/09

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”QUESO DE FLOR DE GUÍA”/”QUESO DE MEDIA FLOR DE GUÍA”/”QUESO DE GUÍA”

EY N:o: ES-PDO-005-0605-21.05.2007

SMM ( ) SAN ( X )

1. Nimi:

”Queso de Flor de Guía”/”Queso de Media Flor de Guía”/”Queso de Guía”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Espanja

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1 Tuotelaji (liitteen II mukaisesti):

Luokka 1.3

Juustot

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Yleiskuvaus

Tämäntyyppiset juustot ovat hyvin kausiluonteisia ja tiiviisti sidoksissa perinteiseen tuotantojärjestelmään (lypsykausi tammikuusta heinäkuuhun, kun suojatulla alueella on käyttökelpoisia laitumia ja maito jalostetaan juustoloissa, ja ummessaolokausi elokuusta joulukuuhun, kun eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti kohti saaren huippua käyttökelpoisille laitumille). Tämä on ratkaiseva ominaisuus, ja se määrittelee tuotantokauden, kuten perinteisesti on aina tapahtunut.

Suojattu alkuperänimitys ”Queso de Flor de Guía”/”Queso de Media Flor de Guía”/”Queso de Guía kattaa seuraavat juustotyypit”:

Queso de Flor de Guía: rasvainen tai puolirasvainen. Juusto valmistetaan periaatteessa kanarianlampaan maidosta, mutta lampaanmaitoa voidaan myös sekoittaa muiden lajien maitoon seuraavissa suhteissa:

—	Kanarianrotuisen lampaan maidon osuuden on oltava vähintään 60 prosenttia.

—	Kanarianrotuisen lehmän ja sen risteytysten maidon osuus saa olla enintään 40 prosenttia.

—	Mihin tahansa kanarianrotuihin kuuluvien vuohien maidon osuus saa olla enintään 10 prosenttia.

Juuston tärkein ominaispiirre on, että maidon juoksettamiseen käytetään pelkästään kasviperäistä juoksetetta, jota saadaan kardonilajien Cynara cardunculus var. ferocissima ja Cynara scolymus kuivista kukinnoista.

Queso de Media Flor de Guía: rasvainen tai puolirasvainen. Juusto valmistetaan ensisijaisesti kanarianlampaan maidosta, mutta lampaanmaitoa voidaan myös sekoittaa muiden lajien maitoon seuraavissa suhteissa:

—	Kanarianrotuisen lampaan maidon osuuden on oltava vähintään 60 prosenttia.

—	Kanarianrotuisen lehmän ja sen risteytysten maidon osuus saa olla enintään 40 prosenttia.

—	Mihin tahansa kanarianrotuihin kuuluvien vuohien maidon osuus saa olla enintään 10 prosenttia.

Tällaiselle juustolle tunnusomaista on, että maidon juoksettamiseen käytettävästä juoksetteesta vähintään 50 prosenttia on kasviperäistä, kardonilajien Cynara cardunculus var. ferocissima ja Cynara scolymus kuivista kukinnoista saatavaa juoksetetta.

Queso de Guía: rasvainen tai puolirasvainen. Juusto valmistetaan ensisijaisesti kanarianlampaan maidosta, mutta lampaanmaitoa voidaan myös sekoittaa muiden lajien maitoon seuraavissa suhteissa:

—	Kanarianrotuisen lampaan maidon osuuden on oltava vähintään 60 prosenttia.

—	Kanarianrotuisen lehmän ja sen risteytysten maidon osuus saa olla enintään 40 prosenttia.

—	Mihin tahansa kanarianrotuihin kuuluvien vuohien maidon osuus saa olla enintään 10 prosenttia.

Tällaisessa juustossa maito juoksetetaan eläinperäisellä ja/tai kasviperäisellä (Cynara cardunculus var. ferocissima, Cynara scolymus) juoksetteella ja/tai muilla sallituilla juoksetteilla.

Suojatut juustot luokitellaan kypsyysasteen mukaan seuraavasti:

—	”emicurado” (puolikova), jos kypsymisaika on 15–60 päivää.

—	”Curado” (kova), jos kypsymisaika on enemmän kuin 60 päivää.

Fyysiset ja aistinvaraiset ominaisuudet

Näiden juustojen fyysiset ja aistinvaraiset ominaisuudet ovat seuraavat:

Queso de Flor de Guía:

Muoto	:	lieriö.
Korkeus	:	4–6 cm.
Halkaisija	:	15–30 cm.
Paino	:	0,5–5 kg.
Kuori	:	lyhyen aikaa kypsyneiden juustojen ulkokuori on melko ohut, joustava ja pehmeä, niiden väri on himmeän norsunluunvalkea ja muoto piirakkamainen. Kauemmin kypsyneiden juustojen kuori on kovempi, selvärajaisempi ja väriltään tummanruskea. Molemmissa tapauksissa kuoren alapinnassa näkyvät juustomuotin painaumat ja selvät kankaan jäljet, ja reunat ovat sileät.
Juustomassa	:	puolikovien juustojen massa on kermanvärinen, koostumus hyvin pehmeä, leikkauspinta tiivis, rakenne erittäin kermainen ja maku hapan, karvas ja erittäin aromaattinen. Kovat juustot ovat väriltään kellanruskeita, koostumukseltaan kovia, leikattaessa miellyttäväntuoksuisia ja maultaan karvaita ja pistäviä.
Tuoksu	:	Tuoksu keskivahva, maitomainen, kasvimainen (kardoni ja kuivatut hedelmät).
Aromi	:	keskivahva, samat ominaisuudet kuin tuoksulla.
Perusmaut	:	karvainen, suolainen ja hapan.
Kolmoishermon aistimukset	:	hieman polttava ja kiristävä.
Jälkimaku	:	keskipitkä.
Aromin säilyminen	:	keskimääräinen.
Koostumus	:	tiiviitä ja tahmeita juustoja.

Queso de Flor de Guía:

Muoto	:	lieriö.
Korkeus	:	4–8 cm.
Halkaisija	:	15–30 cm.
Paino	:	0,5–5 kg.
Kuori	:	väri ja paksuus vaihtelevat kypsymisajan mukaan. Lyhyen aikaa kypsytettyjen juustojen kuori on ohut ja norsunluunvalkea, kun taas vanhempien juustojen kuori on paksumpi ja väriltään ruskea. Kuori on sileäreunainen, ja sen alapinnalla näkyvät juustomuotin painaumat.
Juustomassa	:	juustomassan väri vaihtelee kypsyyden mukaan norsunluunvalkeasta keltaiseen, leikkauspinta on tiivis, rakenne kermainen ja koostumus erittäin kova kypsyydestä riippuen. Maku on hapan ja aistimus hieman pistävä.
Tuoksu	:	keskivahva, maitomainen, kasvimainen (kardoni ja kuivatut hedelmät), eläimellinen (juoksete) ja toisinaan kukkainen tai paahteinen.
Aromi	:	keskivahva, samat ominaisuudet kuin tuoksulla, mukana juoksetteiden aromeja.
Perusmaut	:	karvainen ja suolainen, lievästi hapan.
Kolmoishermon aistimukset	:	hieman polttava, pistävä ja kiristävä.
Jälkimaku	:	keskipitkä.
Aromin säilyminen	:	melko lyhyt.
Koostumus	:	tiiviitä ja toisinaan kumimaisia tai kermaisia juustoja.

Queso de Guía

Muoto	:	lieriö.
Korkeus	:	4–8 cm.
Halkaisija	:	15–30 cm.
Paino	:	0,5–5 kg.
Kuori	:	sekä paksuus että väri vaihtelevat kypsymisajasta riippuen. Puolikovien juustojen ulkokuori on melko ohut ja norsunluunvalkea, kypsimpien juustojen kuori on paksu ja tummanruskea, ja näiden välillä esiintyy kaikkia keltaisen vivahteita. Alapinnalla näkyvät juustomuotin painaumat ja mahdollisesti symmetrinen kukkakuvio.
Juustomassa	:	juustomassan väri vaihtelee norsunluunvalkeasta keltaiseen ja koostumus hyvin pehmeästä kovaan, mutta useimmiten leikkauspinta on tiivis. Maussa erottuu ennen kaikkea suolainen ja hapan, ja toisinaan esiintyy kitkeriä vivahteita ja pistävyyttä.
Tuoksu	:	keskivahva, ensisijaisesti maitomainen, sen jälkeen eläimellinen.
Aromit	:	keskivahvoja, samat ominaisuudet kuin tuoksulla, erityisesti painottuu maitomainen.
Perusmaut	:	ennen kaikkea suolainen ja hapan, toisinaan erottuu lievää kitkeryyttä.
Kolmoishermon aistimukset	:	ennen kaikkea kiristävä ja sen jälkeen polttava, mutta molemmat voimakkuudeltaan keskivahvoja tai lieviä.
Jälkimaku	:	keskipitkä.
Aromin säilyminen	:	keskipitkästä lyhyeen.
Koostumus	:	Tiiviitä ja toisinaan kermaisia juustoja.

Kemialliset ominaisuudet

Kemialliset ominaisuudet vaihtelevat kypsymisasteen mukaan. Vähimmäisarvot ovat seuraavat:

Queso de Flor de Guía:

Proteiineja	:	22,50 % (kuiva-aineesta).
Rasvaa	:	29,50 % (kuiva-aineesta).
Kuiva-ainetta	:	56,50 %.

Queso de Media Flor de Guía:

Proteiineja	:	23,50 % (kuiva-aineesta).
Rasvaa	:	27,50 % (kuiva-aineesta).
Kuiva-ainetta	:	55,50 %.

Queso de Guía:

Proteiineja	:	24,10 % (kuiva-aineesta).
Rasvaa	:	27,50 % (kuiva-aineesta).
Kuiva-ainetta	:	57,00 %.

3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

Kunkin juuston tuottamisessa käytetään seuraavia raaka-aineita:

Kanarianlampaan maidon osuuden on oltava vähintään 60 prosenttia.

Kanarianlehmän ja sen risteytysten maidon osuus saa olla enintään 40 prosenttia.

Mihin tahansa kanarianrotuihin kuuluvien vuohien maidon osuus saa olla enintään 10 prosenttia.

Maidon juoksettamiseen käytetään kardonilajien Cynara cardunculus var. ferocissima ja Cynara scolymus kuivista kukinnoista saatavaa kasviperäistä juoksetetta, jonka vähimmäismäärät on määritelty edellä.

Maidon koostumuksen vähimmäisvaatimukset ovat seuraavat:

Lampaanmaito:

Proteiineja	:	vähintään 3,90 % (painoprosenttia).
Rasvaa	:	vähintään 6,50 % (painoprosenttia).
Kuiva-aineen kokonaispitoisuus	:	vähintään 15,15 %.

Lehmänmaito:

Proteiineja	:	vähintään 3,20 % (painoprosenttia).
Rasvaa	:	vähintään 3,20 % (painoprosenttia).
Kuiva-aineen kokonaispitoisuus	:	vähintään 13,00 %.

Vuohenmaito:

Proteiineja	:	vähintään 3,20 % (painoprosenttia).
Rasvaa	:	vähintään 4,30 % (painoprosenttia).
Kuiva-aineen kokonaispitoisuus	:	vähintään 14,00 %.

3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

Lampaiden osalta ruokinta perustuu laiduntamiseen. Alueen kasvillisuus on hyvin monipuolinen, ja kotoperäisiä lajeja on runsaasti, mikä antaa juustolle sen omaleimaiset aistinvaraiset ominaisuudet. Tämä sekä lampaiden siirtyminen vuodenaikojen mukaan laitumelta toiselle on tämän suojatun alkuperänimityksen keskeisiä ominaisuuksia.

Lampaat laiduntavat laitumilla, jotka ovat hyvin vaihtelevia ja joilla kasvaa runsaasti paikallisia kasveja. Laitumista voidaan erityisesti mainita niin kutsutut laidunniityt, jotka yhdistetään tehokkaaseen ja tuottavaan historialliseen laidunkäyttöön. Niillä kasvaa luokan Poetea bulbosae mättäitä, ja vallitsevina kasveina ovat sipulinurmikkana tunnettu heinäkasvi sekä erilaiset maa-apilan lajikkeet, jotka yhdessä Poa pitardianan kanssa peittävät alueella laajoja aloja.

Lampaat käyttävät ravintonaan myös pensaikkoja, mutta vähemmässä määrin. Pensaikot koostuvat rehuarvoltaan arvokkaista palkokasveista, joita ovat ennen kaikkea jänönvihma ja kultavihma, jotka kummatkin kuuluvat Kanariansaarten paikallisiin kasvilajikkeisiin.

Laiduntamista voidaan täydentää väkirehulla, kun ilmasto-olot ovat olleet huonot. Lampaille annetaan lisärehua vain lypsykaudella ja ummessaolokauden lopulla, kun ne tulevat lypsettäviksi kerran päivässä. Kyse on ainoastaan väkirehusta, sillä kuitupitoista ravintoa ne saavat laiduntamisen aikana. Lisärehu on yleensä pelkästään maissia, mutta toisinaan siihen lisätään myös viljan leseitä, kauraa ja juurikasta.

Kun lampaiden maidontuotanto ehtyy (ummessaolokausi, yleensä elokuusta joulukuuhun), ne siirretään vuodenaikojen mukaisen laitumelta toiselle siirtymisen avulla laajemmalle alueelle laiduntamaan. Tämä tapahtuu suojatulla alkuperänimityksellä suojatun alueen ulkopuolella sellaisina aikoina, jolloin suojan piiriin kuuluvaa juustoa ei tuoteta. Näin ollen suojan saaminen edellyttää, että juustot tuotetaan tammikuun ja heinäkuun välisenä aikana, jolloin lampaat laiduntavat suojatulla alueella.

Nautakarjan osalta ruokinta on intensiivistä, mutta siihen käytetään aina karjankasvattajan korjaamia kasveja seuraavaan tapaan:

a)	Toukokuusta lokakuuhun käytetään kasvattajan kylvämiä kasveja (maissia, durraa, rehuviljaa ja -kasveja). Lisäksi käytetään pelloilla tähän aikaan kasvavia kasveja, joita kasvattaja niittää. Näitä voivat olla muun muassa ruo'ot, kastanjanoksat, jänönvihma, rehuksi kelpaavat pensaikot jne.

b)	Lokakuusta huhtikuuhun karja voi käyttää ravinnokseen sateiden myötä kasvavia uusia kasveja (esimerkiksi ”miscrelas”, kardoni, sinappi, jänönvihma ja kultavihma) sekä kaikenlaisia yrttejä, joita kasvaa pelloilla tähän aikaan.

Kaikkea tätä rehua täydennetään ympäri vuoden väkirehulla, jonka määrää ja laatua lisätään kaudella, jolloin tuotanto on voimakkaampaa ja laitumet niukempia. Lisärehu koostuu pääasiassa pellavasta, soijasta, maissista, rehujauhosta ja juurikkaasta.

Vuohien ruokinta perustuu intensiiviseen tai semi-ekstensiiviseen tuotantoon.

Vuohet saavat kuitupitoista ravintoa suojatulta alueelta seuraavista lähteistä:

—	Rehu, jota karjankasvattajat viljelevät maatalousmaallaan ja joka annetaan eläimille sisällä. Viljellyt lajikkeet ovat tärkeysjärjestyksessä virna, kaura, maissi, rehukaali, Lathyrus, ruis, durra jne.

—	Pensaikot ja heinät, joita karjankasvattajat niittävät pellolta vuodenajan mukaan. Samoja kuin lampaiden kohdalla mainitut.

—	Aidattujen maiden luonnonniityt, joilla karja laiduntaa satunnaisesti. Samoja kuin lampaiden kohdalla mainitut.

Väkirehua käytetään lisärehuna vain lypsykaudella ja lypsämisen aikana. Väkirehu sisältää pääasiassa maissia, viljan leseitä, kauraa ja juurikasta. Sitä annetaan tänä aikana kerran päivässä.

3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Kaikki ”Queso de Flor de Guía”/”Queso de Media Flor de Guía”/”Queso de Guía” -juustojen tuotantovaiheet tapahtuvat suojatussa alkuperänimityksessä yksilöidyllä maantieteellisellä alueella, alueen perinteistä käytäntöä jatkaen.

3.6 Muun muassa viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt:

—

3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Jos suojattu juusto on valmistettu tuottajan omasta karjasta saadusta raakamaidosta, voidaan merkintään lisätä maininta ”artesano” (käsityövaltainen tuotanto).

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Tämän suojatun alkuperänimityksen piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen soveltuvan maidon tuotantoalue on sama kuin kyseisten juustojen valmistus- ja kypsytysalue. Siihen kuuluvat seuraavat Gran Canarian luoteisosan kolme kuntaa:

Gáldar: Pinta-ala 67,6 km2. Alue muistuttaa muodoltaan epäsäännöllistä kolmiota, jonka terävä kärki osoittaa saaren keskustaan ja on yli 1 500 metrin korkeudella merenpinnasta.

Moya: Sijaitsee pohjoisen Gran Canarian keskiosassa ja on pinta-alaltaan 36,3 km2.

Santa María de Guía: Pinta-ala 37,72 km2, korkeus merenpinnasta 1 500 m, viettää asteittain jyrkästi kohti rannikkoa, kaltevuus yli 11,5 prosenttia.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen:

5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys:

”Queso de Flor de Guía”/”Queso de Media Flor de Guía”/”Queso de Guía” -juustoja tuotetaan ainoastaan suojatun alueen kolmessa kunnassa. Kanarianrotuista karjaa on ollut näiden kuntien alueella jo ennen vuotta 1526. Näiden kuntien juustonvalmistusperinnettä selvittäneet historioitsijat ovat vahvistaneet tämän perinteen olemassaolon ja sen, että kyläläiset ovat eläneet yhdessä mainitun karjan kanssa, joka on antanut heille elannon ja ollut kaupan väline.

Tällä hetkellä karjankasvatus- ja juustonvalmistusperinnettä jatkaa näissä kolmessa kunnassa noin sata karjatilaa, jotka valmistavat juustoa käsityönä omissa tiloissaan perinteisillä valmistusmenetelmillä.

”Queso de flor” -juuston valmistustapa on peräisin muinaisilta kastilialaisilta, jotka asettuivat nykyään nimellä ”Altos de Guía” tunnetulle alueelle, jolla sijaitsee tärkeä Gáldarin ylämaan kylien alue. Karjankasvatus- ja juustonvalmistusperinteen säilymisen salaisuus on asukkaiden eläminen eristyksissä vuosisatojen ajan. Tämä johtui siitä, että liikennevälineitä oli niukasti ja asukkaat joutuivat tyytymään ratsupolkuihin lähes tämän vuosisadan alkuun asti. Niinpä yhteyksien lähes täydellinen puuttumisen vuoksi kyläyhteisöt olivat sisäänpäin kääntyneitä. Tähän on vielä lisättävä ”queso de flor, de media flor y de cuajo” -juustojen valmistajien sanaton sopimus säilyttää juustonvalmistus tarkkaan varjeltuna salaisuutena, jonka he paljastivat vain omille lapsilleen.

Jyrkkä maasto ja se, että käsityöläisten keskuksista ei johtanut teitä muihin kyliin kuin Guíaan, vaikutti siihen, että Guíassa alettiin 1800-luvun lopulla pitää pieniä maatalousmarkkinoita, jonne saapui maanviljelijöitä ja juustonvalmistajia lähiseudulta, pääasiassa Altos de Guían, Moyan ja Gáldarin alueelta.

5.2 Tuotteen erityisyys:

Ensimmäinen ominaisuus, joka tekee tuotteesta erityisen, on erilaisten alkuperäisrotuisten lajien maidon osuus:

—	vähintään 60 prosenttia kanarianrotuisen lampaan maitoa,

—	enintään 40 prosenttia mieluiten kanarianrotuisen lehmän maitoa, vaikka risteytykset ovat sallittuja,

—	enintään 10 prosenttia alkuperäisrotuisen vuohen maitoa.

Toiseksi tuotteesta tekee erityisen se, että lampaat – joiden maitoa käytetään juuston valmistuksessa eniten – laiduntavat. Laiduntamisesta seuraa luonnollisesti, että lampaat käyttävät ravinnokseen Kanariansaarten paikallisia kasvilajeja, mikä antaa juuston valmistuksessa käytettävälle maidolle tiettyjä helposti tunnistettavia ja ainutlaatuisia aistinvaraisia ominaisuuksia.

Vaikka vuohet ja lehmät eivät yleensä laidunna, karjankasvattaja kerää kuitenkin tuotantoalueelta heinää ja rehua, jota käytetään niiden perusrehuna. Niinpä myös niiden tuottama maito on tämän ravinnon ansiosta aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan erityislaatuista.

Kolmas tuotteesta erityisen tekevä ominaisuus on tuotantoalueella luonnonvaraisena kasvavista Cynara cardunculus var. Ferocisima ja Cynara scolymus -lajeista saatavan kasviperäisen juoksetteen käyttö ”queso de flor” ja ”queso de media flor” -juustojen tuotannossa.

Nämä tekijät antavat kyseisille juustoille tiettyjä erityisiä ja ainutlaatuisia aistinvaraisia ominaisuuksia, kuten sen koostumuksen, maun ja aromin.

5.3 Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen määrätty laatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):

Kardonin kukka ja juoksete antavat alueen juustolle sen erityispiirteet, sillä niitä käytetään ainoastaan saaren tässä osassa, ja niiden tuloksena saadaan Queso de Flor de Guía -juustoa. Tällaista juoksetetta saadaan niin kutsutusta kardonin kukasta, joka on tietyn kyseisellä alueella kasvavan kardonilajikkeen kuiva kukinto, ja tämä on maantieteellisen alueen ja tuotteen ominaisuudet yhdistävä syy-seuraussuhde.

Vaikka maantieteellinen tuotantoalue on suhteellisen pieni, sillä on sen pinnanmuodostuksesta johtuen useita erilaisia mikroilmastoja. Alue muistuttaa muodoltaan epäsäännöllistä kolmiota, jonka terävä kärki osoittaa saaren keskustaan ja on yli 1 500 metrin korkeudella, mikä on toinen tärkeä ilmastotekijä.

Santa María de Guían kunnan ilmasto-olosuhteet johtuvat sen pohjoisesta sijainnista ja kolmesta eri korkeusvyöhykkeestä. Moyaan vaikuttaa sen sijainti tuulen puolella, ja alue on kosteampi ja sateisempi ylängöillä ja huipulla. Gáldar puolestaan sijaitsee alle 400 metrin korkeudella ja on kuivempi. Kaikki nämä mikroilmastot antavat juustoille omat erityispiirteensä.

Näiden kolmen kunnan alueella kasvaa luonnonvaraisena tuhatkunta kasvilajia, joista noin sata kotoperäistä, mikä johtuu mikroilmastoista ja korkeuseroista. Luonnonvaraisista lajeista monet ovat paikallisia rehukasveja, kuten kultavihma, miscrelas, kardoni, sinappi, jänönvihma jne., joita karja käyttää pääasiallisena ravintonaan tammikuusta heinäkuuhun, jolloin karja on kyseisellä maantieteellisellä alueella, ja elokuusta joulukuuhun, jolloin ne siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle. Tämä tuottaa suojattuun juustoon ne aistinvaraiset sekä tuoksuun ja makuun liittyvät ominaisuudet, jotka erottavat sen muista ja liittävät sen tuotantoympäristöönsä.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että suojatut juustot muista juustoista erottavat ominaisuudet liittyvät tiiviisti maantieteelliseen tuotantoalueeseen, jolla yhdistyvät monet ainutlaatuiset tekijät, kuten:

Alkuperäisrodut: Kanariansaarten nautarotu, Kanariansaarten lammasrotu ja mikä tahansa Kanariansaarten vuohiroduista (majorera, palmera tai tinerfeña), jotka ovat lainsäädännössä tunnustettuja puhtaita ja paikallisia Kanariansaarten rotuja ja joista saadaan juustojen valmistuksessa käytettävä maito.

b)	Rikas ja vaihteleva kasvillisuus, kotoperäiset lajit ja erittäin laadukkaat laitumet.

c)	1400-luvulla alkanut laiduntamiseen perustuva merkittävä karjankasvatusperinne, jota jälkipolvet ovat jatkaneet ja jonka ne ovat säilyttäneet yhtenä tärkeimmistä elinkeinoistaan, niin että juustonvalmistuksesta on tullut aina näihin päiviin saakka säilynyt perinne.

d)	Täsmällinen maantieteellinen sijainti mainitulla alueella ja pinnanmuodostus, jonka ansiosta alueella on lukuisia erilaisia mikroilmastoja ja karja voi laiduntaa ympäri vuoden.

e)	Tunnusomainen maisema, jolle ovat leimallisia laajat laitumet ja tähän taloudelliseen toimintaan liittyvä maaseudun asutus.

f)	Tuotantojärjestelmä, joka osoittaa, että tuotteen valmistus on tiiviisti sidoksissa alueeseen, ilmastoon ja siihen, että tuottajat ovat integroituneet ympäristöönsä. Silloinkin, kun karja pidetään sisällä, sitä ruokitaan karjankasvattajan suojatulta alueelta keräämällä heinällä ja rehulla.

Eritelmän julkaisutiedot:

http://www.gobiernodecanarias.org/boc/2007/065/008.html

23.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/27

Maataloustuotteiden ja elintarvikkèiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen

2009/C 315/11

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava Euroopan komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

MUUTOSHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

Asetuksen 9 artiklan mukainen muutoshakemus

”MELA VAL DI NON”

(EY) N:o: IT-PDO-0105-0197-10.12.2007

SMM ( ) SAN ( X )

1. Eritelmän kohta (kohdat), jo(i)ta muutos koskee:

—		Tuotteen nimi
—		Tuotteen kuvaus
—		Maantieteellinen alue
—		Alkuperätodisteet
—		Tuotantomenetelmä
—		Yhteys maantieteelliseen alkuperään
—		Merkinnät
—		Kansalliset vaatimukset
—		Muu (täsmennettävä)

2. Muutoksen (muutosten) tyyppi:

—		Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos
—		Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu
—		Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)
—		Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3. Muutos (muutokset):

Voimassa olevan eritelmän 2 kohdassa (tuotteen kuvaus) on katsottu aiheelliseksi viitata kuoren pohjaväriin, joka muuttuu vähitellen keltaisesta vihreään, jotta varmistetaan, että Red delicious -lajikkeen omenoiden korjuu tapahtuu juuri sopivassa kypsyysvaiheessa.

Ottaen lisäksi huomioon, että voimassa olevassa eritelmässä esitetään hedelmien kemialliset, fysikaaliset ja aistinvaraiset ominaisuudet tarkentamatta ajankohtaa, jona nämä ominaisuudet tulee varmistaa, näiden ominaisuuksien arvioinnille on vahvistettu tietty ajanjakso. Kyseisen ajanjakson kuluessa määritettävien laadullisten ominaisuuksien katsotaan säilyvän tuotteen koko markkinointikauden ajan, koska uudenaikaisten säilytysmenetelmien ansiosta hedelmän koostumuksessa, sokeripitoisuudessa ja happopitoisuudessa ei tapahdu merkittävää laadun huononemista.

Eritelmän 5 kohdasta (tuotantomenetelmä) on poistettu rajoitus, jonka mukaan taimien lukumäärä hehtaaria kohti ei saa olla yli 4 800/ha, koska istutustiheydellä on merkitystä vain biologisten, agronomisten ja maaperään ja ilmastoon liittyvien tekijöiden kannalta, joihin ei muutoin viitata lainkaan.

Samassa kohdassa on myös katsottu aiheelliseksi poistaa viittaus 68 tonnin/ha keskimääräiseen tuotokseen, koska tällainen rajoitus saattaisi asettaa pienet tilat suuriin tiloihin nähden epäsuotuisampaan asemaan.

Kyseiseen 5 kohtaan on lisäksi lisätty hedelmien varastointia koskeva kohta, koska erityisen tuottoisina vuosina tuottajilla ei ole riittäviä tiloja koko sadon varastointia varten. Siksi on lisätty mahdollisuus säilyttää hedelmiä muissa soveltuvissa tiloissa hyväksytyn valvontalaitoksen valvonnassa.

Lopuksi 7 kohdassa viittaukset yhteisön säädöksiin on ajantasaistettu: viittaukset asetukseen (EY) N:o 2081/92 on korvattu viittauksilla asetukseen (EY) N:o 510/2006.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”MELA VAL DI NON”

(EY) N:o: IT-PDO-0105-0197-10.12.2007

SMM ( ) SAN ( X )

1. Nimi:

”Mela val di Non”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Italia

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1 Tuotelaji (liitteen II mukaisesti):

Luokka 1.6

Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Suojattua Mela Val di Non -alkuperänimitystä voidaan käyttää ainoastaan lajikkeiden Golden Delicious, Renetta Canada ja Red Delicious seuraavassa esitetyt vaatimukset täyttävistä omenoista.

Kulutukseen saatettaessa hedelmien on oltava

kokonaisia, tuoreen ja terveen näköisiä, puhtaita ja vailla vieraita aineita tai hajuja.

Hedelmien on oltava muodoltaan:

—	kartiomaisia ja pitkulaisia, kun kyseessä ovat Golden Delicious ja Red Delicious -lajikkeet,

—	kartiomaisia tai päistään litistyneitä, kun kyseessä on Renetta Canada -lajike.

Tyypillinen väri on:

vihreästä keltaiseen, toisinaan kyljestään vaaleanpunainen, kun kyseessä on Golden Delicious -lajike;

vihertävän keltainen, karheapintainen, kun kyseessä on Renetta Canada -lajike;

punainen vihreällä pohjalla, kun kyseessä on Red Delicious -lajike.

Kemialliset ominaisuudet

Hedelmien sokeripitoisuuden on vastattava seuraavia lajikekohtaisia vähimmäisarvoja kahden kuukauden kuluessa sadonkorjuusta:

12 °Brix (Golden Delicious);

9 °Brix (Renetta Canada);

9 °Brix (Red Delicious).

Happopitoisuuden vähimmäisarvojen on kahden kuukauden kuluessa sadonkorjuusta oltava seuraavat:

5 meq NaOH/100 g (Golden Delicious),

8 meq NaOH/100 g (Renetta Canada),

3,5 meq NaOH/100 g (Red Delicious).

Lisäksi Golden Delicious lajikkeen hedelmien Thiault-luvun (kokonaissokeripitoisuus (g/l) + happopitoisuus (omenahappoa g/l) x 10) on kahden kuukauden kuluttua sadonkorjuusta oltava vähintään 170.

Fysikaaliset ominaisuudet

Kilogrammoina neliösenttimetriä kohti ilmaistun kovuusarvon on kahden kuukauden kuluessa korjuusta oltava vähintään

5 (Golden Delicious),

5 (Renetta Canada),

5,5 (Red Delicious).

Mela Val di Non -alkuperänimitys on varattu ekstraluokkaan ja I luokkaan kuuluville omenoille. Vähimmäismitaksi on ilmoitettu 65 mm. Eri lajikkeita ja luokkia koskevat vähimmäislaatuvaatimukset vastaavat yhteisön lainsäädännössä asetuksen (ETY) N:o 920/89 ja sen myöhempien muutosten mukaisesti vahvistettuja vaatimuksia.

Mela Val di Non -alkuperänimityksellä varustettujen omenien arvostetut aistinvaraiset ominaisuudet johtuvat edellä kuvattujen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien oikeasta tasapainosta.

Erityisesti voidaan todeta seuraavaa:

—	Golden Delicious erottuu muista kiinteän ja mehukkaan maltonsa ja makean hapokkaan makunsa ansiosta,

—	Renetta Canadan mallon rakenne ja maku vaihtelevat ajankohdan mukaan; malto voi olla kiinteää ja selvästi hapokasta tai jauhoista ja makeaa, mutta tyypilliset aistinvaraiset ominaisuudet ovat silti aina tunnistettavissa;

—	Red Delicious on lajike, jolle on ominaista jauhoisempi malto ja makeahko maku.

3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

—

3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

—

3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Mela Val di Non -omenan viljelyn ja sadonkorjuun on tapahduttava 4 kohdassa mainitulla tuotantoalueella.

3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

—

3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Myyntipakkauksissa tai yksittäisissä hedelmissä on oltava maininta ”D.O.P.” ”mela Val di Non”. Muiden kuin tässä eritelmässä nimenomaisesti mainittujen alkuperään liittyvien tietojen tai kuluttajaa mahdollisesti harhaanjohtavien merkintöjen lisääminen on kiellettyä.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Mela Val di Non -tuotteen tuotantoalue käsittää Val di Sole- ja Val di Non - laaksoihin (jotka tunnetaan myös Valli del Nocen tai Anaunian laaksoina) laskevan Noce-joen valuma-alueen, ja se sijaitsee Trenton autonomisessa provinssissa.

Laaksoalue käsittää kokonaisuudessaan seuraavat kunnat:

Andalo, Amblar, Bresimo, Brez, Cagnò, Caldes, Campodenno, Castelfondo, Cavareno, Cavedago, Cavizzana, Cis, Cles, Cloz, Commezzadura, Coredo, Croviana, Cunevo, Dambel, Denno, Dimaro, Don, Flavon, Fondo, Livo, Malè, Malosco, Mezzana, Monclassico, Nanno, Ossana, Peio, Pellizzano, Rabbi, Revò, Romallo, Romeno, Ronzone, Ruffrè, Rumo, Sanzeno, Sarnonico, Sfruz, Smarano, Spormaggiore, Sporminore, Taio, Tassullo, Terres, Terzolas, Ton, Tres, Tuenno, Vermiglio ja Vervò.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen:

5.1 Maantieteellisen alueen erityispiirteet:

Luonnonympäristö

Maaperä: Mela Val di Non -omenaa viljellään maaperässä, joka soveltuu erityisen hyvin aistinvaraisilta ja laatuominaisuuksiltaan korkealuokkaisten omenien tuotantoon. Maaperää luonnehtivat kallioperäiset, tyypiltään dolomiittiset esiintymät, jotka jo sinänsä ovat ainutlaatuisia. Tällaiselle maaperälle on ominaista magnesiumin poikkeuksellisen runsas esiintyminen, joka käy ilmi usein yli kaksinkertaisista pitoisuusarvoista verrattuina muilla hedelmänviljelyalueilla normaaleina pidettyihin pitoisuuksiin.

Orgaanisen aineksen (4–6 %) ja typen pitoisuusarvot ovat ihanteelliset ja muiden makro- ja mikrokivennäisaineiden hyvät.

Ilmasto: Hedelmätarhojen sijainti etelä-kaakko -suunnassa on erityisen suotuisa, etenkin kun siihen liittyy alueen ilmasto. Siinä yhdistyvät lauhkea Atlantin ilmasto ja Alppien mannerilmasto, jota lieventää huomattavasti teutoniselta kaudelta peräisin oleva laaja jäätikköallas.

Koska alueella sataa vain vähän (keskimäärin 5–7 sadepäivää kuukaudessa), vuodessa voi olla jopa 300 aurinkoista päivää. Usvaa tai sumua ei esiinny minään vuodenaikana, ja ilman kosteus on alhainen, minkä vuoksi ilmanala on erittäin kuulas. Näin omenapuut voivat käyttää maksimaalisesti hyväkseen voimakkaan auringonvalon, mikä on tärkeää sokerien biosynteesin ja aromiyhdistelmän kannalta. Juuri nämä tekijät ovat ominaisia tällä alueella tuotetuille omenoille.

Ilman puhtautta päivän kuumimpina tunteina lisää se, että aamupäivän lopulla yleensä nousee etelätuuli (Ora del Garda), joka syntyy Gardajärven, Italian suurimman järven, laajalta altaalta peräisin olevien ilmamassojen liikkeestä.

Trenton ympäristönsuojeluvirasto APPA valvoo jatkuvasti ilman laatua kaikkialla tuotantoalueella ja todistaa, että Mela Val di Non -omenien tuotantoalueella ei esiinny taajamista peräisin olevia ilmansaasteita.

Myös alppimaiseman luonnonympäristö sille ominaisine kasvi- ja eläinlajeineen, joita kasvi- ja luonnontieteilijät ovat teoksissaan kuvanneet, on todisteena maanviljelyksen ja luonnon välisestä syvästä yhteydestä.

Ihmisen kädenjälki

Luonnonympäristön rinnalla myös inhimilliset tekijät ja vuosisataiset perinteet ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Mela Val di Non -omenan ja sen rajoitetun tuotantoalueen välillä vallitsevaan erityisen läheiseen yhteyteen. Tämä käy ilmi alkuperätodisteisiin liittyvistä historiallisista lähteistä ja mittavasta historiallis-kulttuurisesta ja tieteellisestä kirjallisuusluettelosta.

Maaseutuväestö on voimakkaasti sidoksissa tuotantoalueeseen. Perinteisen kokemuksensa, sukupolvelta toiselle siirtyneiden viljelyperinteidensä ja jatkuvasti kehittyvien perinteisten erityismenetelmiensä ansiosta se on luonut puitteet, joissa omenanviljelystä on aikojen kuluessa tullut paitsi talouselämän peruspilari, myös osa koko alueen historiallista kulttuuriperintöä.

Nykyisin alueen 35 000 asukkaasta yli 15 000 saa tavalla tai toisella elantonsa omenantuotannosta.

Tästä syystä alueen väestön elämänrytmi määräytyykin pitkälti omenan eri tuotantovaiheiden (erityisesti kukinta-, kypsymis- ja sadonkorjuuvaiheiden) mukaan. Omenalle ja sen viljelyn merkitykselle vuoristoalueen maataloudessa sekä luonnonympäristön ja kulttuuriperinnön säilyttämisessä on myös omistettu useita kansanjuhlia, kulttuuritapahtumia ja kokoontumisia.

5.2 Tuotteen erityisluonne:

Myös kevään viileät lämpötilat hedelmien kehittymisen alkuvaiheissa vaikuttavat suotuisasti kasvin omien luonnollisten kasvunsäätelijöiden esiintymiseen. Niiden avulla solujen lisääntyminen tehostuu, ja tuloksena saadaan erityisen kiinteämaltoisia, luonnostaan pitkänomaisiksi kehittyviä hedelmiä, kuten tyypilliset kartiomaiset Delicious-lajikkeet.

Järkiperäisen kastelun avulla estetään kasvustressi ja mahdollistetaan mallon ja kuoren tasapainoinen kehittyminen siten, että hedelmät kasvavat tasaisesti koko kesän ajan. Näin Delicious-lajikkeiden omenat saavat erityisen sileän, korkkimaisuudesta johtuvia virheitä vailla olevan pintansa.

Lisäksi alppi-ilmasto (kuumat päivät / kylmät yöt) varmistaa myös erittäin suotuisan suhteen päivän aikana fotosynteesin kautta muodostuneiden runsaiden sokereiden ja yöllä normaalisti tapahtuvan vähäisen sokerin vapautumisen välille. Suhde on erityisen positiivinen, koska yöllä tapahtuva hengittäminen on suoraan yhteydessä pimeinä tunteina mitattuihin lämpötiloihin, ja sen seurauksena vapautuvaa sokerin määrää rajoittaa huomattavasti kesäöisinkin erittäin viileä ilma.

Erittäin tärkeä merkitys on myös tämän alueen lähes aina tähtikirkkailla öillä, joiden aikana kehittymis- ja kypsymisvaiheessa olevien hedelmien pintaan kerääntyy ohut aamukastehuntu. Ennen haihtumistaan ensimmäisten auringonsäteiden vaikutuksesta se viilentää hedelmää aiheuttaen sen pinnassa mielenkiintoisen reaktion, jonka seurauksena Golden Delicious- ja Renetta Canada -lajikkeiden omenien toinen kylki muuttuu ruusunpunaiseksi ja Red Delicious -lajikkeen omenat saavat voimakkaan punaisen kiiltävän värinsä.

Edellä mainittujen poikkeuksellisten tekijöiden yhteisvaikutuksen ansiosta kyseisten laaksojen luonnonympäristö, ilmasto ja väestö muodostavat ainutlaatuisen kiinteän kokonaisuuden.

Niiden tuloksena omenasta on kehittynyt aivan erityinen tuote, jonka aistinvaraiset ja laadulliset ominaisuudet ovat ainutlaatuiset, laajalti tunnetut ja arvostetut. Niinpä Val di Nonin laaksosta peräisin olevaa omenaa arvostetaankin suuresti sekä sosiaalis-taloudellisten että kaupallisten näkökohtien perusteella.

Virallisista tutkimuksistakin ilmenee, että Val di Nonin laaksosta peräisin oleva omena on jo usean vuosikymmenen ajan sijoitettu omaan erityiseen luokkaansa.

On myös syytä panna merkille, että samassa koko- ja väriluokassa (toisin sanoen samassa myyntiluokassa) Mela Val di Non -omenien keskimääräiset hintanoteeraukset ovat jatkuvasti muuta alkuperää oleviin omeniin verrattuna 20–25 %, toisinaan jopa 40–45 % korkeammat.

On myös korostettava, että tuotteen erityisalkuperästä johtuva korkeampi hinta pätee kaikkiin niihin kolmeen lajikkeeseen, joille suojattua alkuperänimitystä Mela Val di Non haetaan, ts. Golden Delicious, Renetta Canada ja Red Delicious.

Niin ikään tuotteen luontainen moni-ilmeisyys, joka ilmenee useista Mela Val di Non -omenien laatua käsittelevistä tutkimustuloksista, on osoitus korkeasta laatuprofiilista, jonka myös kuluttajat tunnustavat ollessaan valmiita maksamaan selvästi korkeamman hinnan kyseiseltä tuotantoalueelta peräisin olevista omenoista.

Kuluttajien osoittaman arvostuksen lisäksi tuotteen maantieteelliseen alueeseen sidoksissa olevat erityiset laatuominaisuudet ovat saaneet laajaa tunnustusta, ja ne on palkittu mitalein ja kunniakirjoin useissa kansallisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tähän on päästy yhdistämällä tuotantoalueen väestön kulttuuriperinteet, työpanos ja taloudellinen osallistuminen. Niiden ansiosta tuotteella on vahva yhteys tuotantoympäristöönsä, ja aikojen kuluessa kyseisten laaksojen väestön ja tämän ainutlaatuisen hedelmän välille onkin kehittynyt erityisen luja tunneside.

Eritelmän julkaisuviite:

Hallitus on aloittanut kansallisen väitemenettelyn julkaisemalla 30. lokakuuta 2007Italian tasavallan virallisen lehden numerossa 253 ehdotuksen suojatun alkuperänimityksen ”mela Val di Non” hyväksymiseksi.

Eritelmän täydellinen teksti on saatavissa internet-osoitteessa joko seuraavan linkin kautta: http://www.politicheagricole.it/DocumentiPubblicazioni/Search_Documenti_Elenco.htm?txtTipoDocumento=Disciplinare%20in%20esame%20UE&txtDocArgomento=Prodotti%20di%20Qualit%E0>Prodotti%20Dop,%20Igp%20e%20Stg

tai

menemällä suoraan ministeriön www-sivuston etusivulle (http://www.politicheagricole.it) ja valitsemalla ensin ”Prodotti di Qualità” (vasemmalla) ja sen jälkeen ”Disciplinari di Produzione all'esame dell’UE [regolamento (CE) n. 510/2006]”.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2009.315.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 315

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	52. vuosikerta 23. joulukuuta 2009

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT
	Komissio
2009/C 315/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.5720 – BAYERNLB/LBLUX) ( 1 )	1

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Komissio
2009/C 315/02	Euron kurssi	2

	V Ilmoitukset
	HALLINNOLLISET MENETTELYT
	Komissio
2009/C 315/03	Ehdotuspyyntö – EAC/01/10 – Youth in Action -nuorisotoimintaohjelma 2007–2013	3

	KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT
	Komissio
2009/C 315/04	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5685 – Louis Dreyfus/Fin Lov/SBM/Mangas Gaming) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	8

	MUUT ILMOITUKSET
	Neuvosto
2009/C 315/05	Ilmoitus henkilöille, yhteisöille ja elimille, jotka neuvosto on kirjannut niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon, joihin sovelletaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 329/2007 6 artiklan 2 kohtaa (Liite V)	9

2009/C 315/06	Ilmoitus henkilöille, yhteisöille ja elimille, jotka neuvosto on kirjannut niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon, joihin sovelletaan neuvoston asetuksen (EU) N:o 1284/2009 6 artiklaa (Liite II)	10

2009/C 315/07	Ilmoitus henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, jotka on kirjattu tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon (ks. 23 päivänä joulukuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2009 liite)	11

	Komissio
2009/C 315/08	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen	12

2009/C 315/09	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen	18

2009/C 315/10	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu peruuttamispyynnön julkaiseminen	26

2009/C 315/11	Maataloustuotteiden ja elintarvikkèiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen	27

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,4279
JPY	Japanin jeniä	130,83
DKK	Tanskan kruunua	7,4420
GBP	Englannin puntaa	0,89305
SEK	Ruotsin kruunua	10,4295
CHF	Sveitsin frangia	1,4987
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	8,3650
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	26,266
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	274,28
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,7080
PLN	Puolan zlotya	4,1770
RON	Romanian leuta	4,2193
TRY	Turkin liiraa	2,1798
AUD	Australian dollaria	1,6259
CAD	Kanadan dollaria	1,5109
HKD	Hongkongin dollaria	11,0744
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	2,0294
SGD	Singaporin dollaria	2,0076
KRW	Etelä-Korean wonia	1 685,05
ZAR	Etelä-Afrikan randia	11,0340
CNY	Kiinan juan renminbiä	9,7498
HRK	Kroatian kunaa	7,2830
IDR	Indonesian rupiaa	13 543,20
MYR	Malesian ringgitiä	4,9100
PHP	Filippiinien pesoa	66,389
RUB	Venäjän ruplaa	43,6041
THB	Thaimaan bahtia	47,492
BRL	Brasilian realia	2,5468
MXN	Meksikon pesoa	18,4699
INR	Intian rupiaa	66,8200