19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/1

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan,

—

ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (1),

—

ottaa huomioon rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20. heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93 (2),

—

ottaa huomioon asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 4253/88 muuttamisesta 20. heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2082/93 (3),

—

ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle 24. tammikuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 214/2000 (4),

—

ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2003–2004) 10. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/2002 (5),

—

ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1260/1999 muuttamisesta 26. toukokuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1105/2003 (6),

—

ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1260/1999 muuttamisesta PEACE-ohjelman jatkamisen ja uusien maksumäärärahojen myöntämisen osalta 24. tammikuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 173/2005 (7),

—

ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2005–2006) 24. tammikuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005 (8),

—

ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1968/2006 (9),

—

ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 (10),

—

ottaa huomioon erityisestä tukiohjelmasta rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi Pohjois-Irlannissa annetun komission tiedonannon (KOM(1994)0607),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005 5 artiklan mukainen kertomus Irlannin kansainvälisestä rahastosta” (KOM(2006)0563),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 7/2000 Irlannin kansainvälisestä rahastosta sekä erityisestä tukiohjelmasta rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueiden kreivikunnissa vuosina 1995–1999 sekä komission vastaukset (58 kohta) (11),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan 20. marraskuuta 2007 järjestämän julkisen kuulemisen PEACE-ohjelman arvioinnista ja tulevaisuuden strategioista,

—

ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan Barroson Belfastiin toukokuussa 2007 tekemän vierailun jälkeen perustetun Pohjois-Irlannin työryhmän (Task Force for Northern Ireland, TFNI),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0133/2008),

A.

ottaa huomioon, että EU:n PEACE I- ja PEACE II-ohjelmilla, joita rahoitettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1105/2003 ja asetuksen (EY) N:o 173/2005 nojalla, pyrittiin turvaamaan rauha ja että niissä oli kaksi keskeistä osaa: rauhasta koituvien mahdollisuuksien käyttäminen ja selkkausten ja väkivallan seurausten käsittely,

B.

katsoo, että EU:n osallistuminen PEACE-ohjelmiin vaikutti ja vaikuttaa hyvin myönteisesti ja että EU:n osallistuminen tällaisiin rauhanrakentamishankkeisiin on tarjonnut rahoitusvälineen ja on lisäksi osoittanut EU:n merkityksen puolueettomana auktoriteettina, jolla on ohjelman suunnittelussa tarvittavaa asiantuntemusta ja pitkäaikaista näkemystä,

C.

ottaa huomioon, että sovintoprosessi toimii eri tasoilla ja että sitä on aktiivisesti kannustettava mutta sitä ei voida määrätä pakolliseksi (12),

D.

ottaa huomioon, että rauhanrakentaminen ja sovinto ovat pohjimmiltaan epävarmoja prosesseja, mutta ne ovat keskeisiä alueen poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi, ja että siksi luottamuksen rakentamiseen tähtäävissä hankkeissa olisi annettava tilaa kokeiluille ja innovoinnille niiden käynnistämisen helpottamiseksi,

E.

ottaa huomioon, että Pohjois-Irlannin konfliktin yhteydessä luotiin erilliset yhteisöt, mikä johti syviin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin jakolinjoihin,

F.

katsoo, että yhteyksien ja luottamuksen rakentaminen voi muuttaa kielteisiä näkemyksiä, ja katsoo, että nuorten ihmisten keskinäisen ymmärryksen edistäminen auttaa tulevia johtajia ymmärtämään molempien yhteisöjen historiaa ja kulttuuria,

G.

katsoo, että vaikka kumppanuudet paikallisyhteisöjen kanssa voivat viedä enemmän aikaa, koska niissä on mukana enemmän osallistujia ja menettelytapoja, on kuitenkin selvää, että niistä saatavat lisähyödyt ovat olennaisia, koska hallinnon siirtäminen alemmalle tasolle ja osallistumisen lisääminen parantavat tietoisuutta sekä ohjelmasta että EU:sta,

H.

katsoo, että konfliktista ja väkivallasta suuresti kärsineille syrjäytyneille ryhmille ja ihmisille annettiin PEACE-ohjelmien puitteissa uusia mahdollisuuksia edistää aktiivisesti rauhanrakentamista; katsoo, että PEACE-ohjelmiin kuuluvat hankkeet hyödyttävät yhteiskunnan syrjäytyneimpiä ryhmiä, sillä niissä kehitetään toimintaa yksilöille ja ryhmille, kuten konfliktin uhreille, iäkkäille ja heikommassa asemassa oleville ihmisille, vammaisille, perheväkivallan uhreille, entisille vangeille ja työttömille nuorille (13),

I.

ottaa huomioon, että monet rauhanrakentamis- ja sovintohankkeissa työskennelleet ihmiset ovat olleet vapaaehtoisia,

J.

pitää äärimmäisen tärkeänä, että rauhanrakentamisohjelmille, erityisesti sellaisille, joihin osallistuu kansalais- ja vapaaehtoisryhmiä, myönnetään edelleen taloudellista tukea, kun PEACE-rahoitus päättyy,

K.

ottaa huomioon, että vapaaehtois- ja yhteisösektorin saavutukset ovat tunnetusti hyviä sosiaalisen taantumisen ja köyhyyden torjunnassa ja että ne ovat hyvässä asemassa välttämättömimpien palvelujen kehittämisessä ja tarjoamisessa yhteiskunnan vähäosaisimmille, ja katsoo, että naisilla on hyvin myönteinen rooli rauhanrakentamisessa,

L.

ottaa huomioon, että PEACE-ohjelmilla on tuettu heikommassa asemassa olevien alueiden taloudellisten hankkeiden kehittämistä perustamalla uusia yrityksiä,

M.

ottaa huomioon, että monet PEACE II -ohjelmasta tukea saaneet kansalais- ja vapaaehtoisryhmien aloitteet toimivat jatkuvasti ja tarjoavat tärkeitä yhteiskunnallisia palveluita erityisesti syrjäytyneille ryhmille sekä odottavat rahoituksen vahvistamista voidakseen jatkaa näiden palvelujen tarjoamista,

N.

ottaa huomioon, että PEACE-ohjelmista myönnetyn tuen tuloksena käynnistyneen talouskehityksen yksi näkökohta on se, että se hyödytti sekä kaupunkeja että maaseutua,

O.

katsoo, että Irlannin kansainvälisen rahaston (International Fund for Ireland, IFI), rahoitus on usein täydentävää ja että molempien ohjelmien (IFI ja PEACE) ansiosta hankkeet saatiin sellaiseen vaiheeseen, että ne voivat saada muuta EU:n rahoitusta, esimerkiksi Interreg-ohjelman nojalla,

P.

katsoo, että useat PEACE-ohjelman alaohjelmien, IFI-ohjelmien ja yhteisön Interreg-aloitteen toimista ovat osoittautuneet hyvin samankaltaisiksi ja että joillakin aloilla niissä on ollut jonkin verran päällekkäisyyksiä,

Q.

katsoo, että vastuuvelvollisuus ja avoimuus, osallistuminen, kaikkien ihmisten keskinäisen riippuvuuden tunnustaminen, epätasa-arvon onnistunut poistaminen, monimuotoisuuden edistäminen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien huomioon ottaminen sekä yhtäläiset mahdollisuudet ovat tärkeitä tekijöitä rauhanrakentamisessa ja sovinnossa,

R.

ottaa huomioon väkivallan uhrien tilannetta käsittelevän Pohjois-Irlannin viranomaisen (Interim Commissioner for Victims and Survivors) raportin (14), jossa todetaan, että uhrien ja eloonjääneiden tukiryhmät ovat riippuvaisia PEACE-ohjelman kertaluonteisesta rahoituksesta ja että on epäselvää, kuinka uhreja ja eloonjääneitä koskevat hankkeet etenisivät, kun PEACE-ohjelman rahoitusta ei enää olisi käytettävissä, ja ottaa huomioon, että Pohjois-Irlannin pääministeri ja ensimmäinen varapääministeri nimittivät äskettäin neljä uutta uhrien tilannetta käsittelevää viranomaista,

S.

katsoo, että ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen ovat olennainen osa rauhanrakentamista ja konfliktin jälkeisten yhteiskuntien jälleenrakentamista;

1.

korostaa, että paikallisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen on olennainen osa rauhanrakentamista ja että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen parantaa päätöksentekoa ja yhteiskunnan hallintoa;

2.

huomauttaa, että erilaisten täytäntöönpanomekanismien kehittäminen vapaaehtoissektorin, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa on antanut laaja-alaista kokemusta EU:n rahoituksen käsittelystä; toivoo, että tällaisia alhaalta ylöspäin suuntautuvia rahoitusmenetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden rahoitusohjelmien toteutuksessa;

3.

pitää myönteisenä PEACE- ja IFI-ohjelmien osuutta taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä; huomauttaa, että köyhälle alueelle ennen IFI:n täytäntöönpanoa perustettu yrityskeskus kehittyi IFI:n ja paikallishallinnon tuella 32 yrityskeskuksen verkostoksi, millä edistettiin luottamusta ja annettiin toivoa asianomaisille tahoille;

4.

korostaa, että PEACE- ja IFI-ohjelmista rahoitettuihin ohjelmiin osallistuvien yhteistyön ei pitäisi päättyä, kun ohjelmat loppuvat; kehottaa hallituksen osastoja jatkamaan tehokkaaksi osoittautunutta työtä, jotta varmistetaan yleisen rahoituksen jatkuminen tälle korvaamattomalle työlle, kun kaikki PEACE-ohjelman mukainen rahoitus loppuu;

5.

kehottaa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Irlannin hallituksia perustamaan kansalais- ja vapaaeh-toisryhmille väliaikaiset rahoitusjärjestelyt erityisesti PEACE II -rahoitusohjelmien päättymisen ja PEACE III -rahoitusohjelmien käynnistymisen välisen aukon täyttämiseksi;

6.

kehottaa komissiota ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallituksia pyrkimään yhdessä uhrien tilannetta käsittelevän Pohjois-Irlannin viranomaisen kanssa löytämään keinon, jolla uhrien ja eloonjääneiden tukiryhmät saavat rahoitustukea kaiken PEACE-rahoituksen päätyttyä;

7.

kehottaa komissiota käyttämään uudelleen PEACE I- ja PEACE II-ohjelmien aktiivista kansalaisuutta koskevaa lähestymistapaa TFNI:n puitteissa, kun suunnitellaan tulevia aloitteita; muistuttaa, että tasapainoinen aluekehitys ja huomion kiinnittäminen infrastruktuuriin, joka on alikehittynyt verrattuna muihin EU:n alueisiin, on tärkeää rauhanprosessin vakauttamiseksi, ja kehottaa TFNI:tä toimimaan positiivisemmin, kun se tukee infrastruktuurin parantamista;

8.

kehottaa kehittämään edelleen rajatylittävää työtä ja katsoo, että rajaylittävä työ on ollut keskeistä alueen kaupunki- ja maaseutuyhteisöjen elpymiselle; vaatii kehittämään edelleen paikallisten kauppakamarien ja julkisen sektorin elinten välistä yhteistyötä sekä molemmin puolin rajaa toimivan vapaaehtois- ja yhteisösektorin ja jo nyt kansainvälisesti toimivien vapaaehtoisorganisaatioiden foorumeita;

9.

kehottaa Irlannin hallitusta panemaan välittömästi täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1082/2006;

10.

kehottaa kuulemaan rahoitusohjelmissa laajalti eri tahoja sekä laajamittaisesti että pienimuotoisesti ja paikallisesti ja korostaa, että on turvattava järjestelmät, joiden nojalla voidaan hyväksyä pienet avustukset, joilla voidaan rahoittaa lyhyellä varoitusajalla tarvittavaa työtä ja työtä, jonka tuloksia on vaikea ilmoittaa määrällisesti, sekä järjestelmät, joilla voidaan varmistaa kestävyys pitkällä aikavälillä ja auttaa paikallisyhteisöjä;

11.

kehottaa vähentämään byrokratiaa, jotta voidaan varmistaa, että pienet hankkeet eivät ylikuormitu;

12.

tunnustaa, että rauhanrakentaminen on pitkäaikainen ja kehittyvä prosessi ja että pysyvä kehitys rauhaan ja sovintoon vie aikaa; kehottaa asettamaan yksittäisiä määrärahoja varten pidemmät aikataulut hankkeiden todellisen vaikutuksen varmistamiseksi; myöntää, että taloudellisten aloitteiden lisäksi kulttuuri- ja urheilualoitteilla on merkittävä osuus rauhan ja sovinnon saavuttamisessa, ja siksi niitä olisi edelleen tuettava;

13.

huomauttaa, että yhteisötalouden sektori on vapaaehtoissektorin ja yhteisösektorin alasektori ja että sen kuuleminen on tärkeää paikallisten strategioiden ja alueiden kehittämiseksi; katsoo, että muut paikalliset liikeyritykset ovat myös vaikutusvaltaisia osallistujia;

14.

korostaa, että maaseudun kehitys edellyttää aiempaa parempaa vuorovaikutusta maatalouden, maaseudun ja alueellisen kehityksen rahoituksen välillä sekä luonnonsuojelun, ekologisen matkailun ja uusiutuvan energian tuotannon ja käytön välillä;

15.

korostaa, että PEACE I- ja PEACE II-ohjelmista sekä IFI-ohjelmasta rahoitettuja onnistuneita hankkeita koskevien tietojen pitäisi olla helposti yleisön saatavilla; katsoo, että tällaisista hankkeista saadut kokemukset olisi jaettava muihin kansainvälisiin rauhanrakentamishankkeisiin osallistuvien kanssa; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan tietokannan, jota voidaan käyttää rauhan ja sovinnon hyväksi tehtävän työn koulutusvälineenä kotimaassa ja ulkomailla; kehottaa lisäksi ottamaan mukaan kaikki osallistumistasot alue- ja kaupunkiverkostoja perustettaessa;

16.

suosittaa ottamaan käyttöön kokonaisvaltaiset strategiat, jotta varmistetaan hyviä käytäntöjä koskevien esimerkkien saatavuus sekä se, että niitä käytetään hankkeen elinkaaren kaikissa vaiheissa eli hankkeen suunnittelussa, täytäntöönpanossa, valvonnassa ja arvioinnissa;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/5

—

ottaa huomioon päätöslauselmat, jotka se on antanut 3. syyskuuta 2002 kaupankäynnistä ja kehityksestä köyhyyden poistamisen ja elintarviketurvallisuuden kannalta (1), 30. tammikuuta 2003 maailman nälkä-ongelmasta ja köyhimpien maiden kanssa käytävän kaupan esteiden poistamisesta (2), 10. huhtikuuta 2003 kansainvälisten kahvimarkkinoiden kriisistä (3), 1. kesäkuuta 2006 kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä (4), 15. helmikuuta 2007 energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista (5), 22. toukokuuta 2007 globaalista Euroopasta – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat (6), 23. toukokuuta 2007 EU:n avusta kaupan kehittämiseksi (7) sekä 29. marraskuuta 2007 kaupasta ja ilmastonmuutoksesta (8),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään kehityksen vuosituhattavoitteet kansainvälisen yhteisön yhdessä vahvistamina kriteereinä köyhyyden poistamiseksi, sekä sen tarkistuksen ja päivityksen 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2005 huippukokouksessa,

—

ottaa huomioon Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmen työryhmän raportit nimeltä ”Climate change 2007: The Physical Science Basis”, ”Climate change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability” ja ”Climate change 2007: Mitigation of Climate Change”, jotka on kaikki julkaistu vuonna 2007,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Maatalousalan perushyödykeketjut, riippuvuus ja köyhyys — Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi” (KOM(2004)0089),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa — EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2006)0567) ja tiedonannon ”Globaali Eurooppa – markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla” (KOM(2007)0183),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Metalliteollisuuden kilpailukyvystä – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2008)0108),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2006 julkaiseman raportin nimeltä ”Livestock's Long Shadow”,

—

ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) toiminnan ja Accrassa, Ghanassa 25. huhtikuuta 2008 UNCTADin 12:nessa konferenssissa tehdyn Accran sopimuksen ja julistuksen,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 2005 julkaistun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia” (KOM(2005)0670),

—

ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 allekirjoitetun G8-maiden huippukokouksen julistuksen kasvusta ja vastuullisuudesta maailman taloudessa ja erityisesti sen luvun, joka koskee raaka-aineisiin liittyvää vastuuta, avoimuutta ja kestävää kehitystä ja jossa todetaan, että vapaat ja avoimet markkinat ovat olennaisia kasvulle, vakaudelle ja kestävälle kehitykselle maailmassa,

—

ottaa huomioon kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason työryhmän 11. kesäkuuta 2007 julkaiseman neljännen raportin, jossa tuetaan sellaisen raaka-aineita koskevan politiikan kehittämistä, joka perustuu vapaisiin ja oikeudenmukaisiin maailmanlaajuisiin raaka-ainemarkkinoihin ja jossa nojaudutaan kauppapolitiikkaan, erityisesti kansainvälisiin monen- ja kahdenvälisiin sopimuksiin, sen varmistamiseksi, että EU ja kolmannet maat tukevat avoimia ja vääristymättömiä markkinoita,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0134/2008),

A.

katsoo, että raaka-aineina ja hyödykkeinä on pidettävä maatalouselintarvikkeita, maatalouden alkutuotteita, metalleja, mineraaleja ja energiatuotteita, joita käytetään teollisen prosessin syötteinä, olipa kyse sitten käsitellyistä tai käsittelemättömistä tuotteista tai kierrätettävistä tuotteista, kuten romusta,

B.

ottaa huomioon, että vuodesta 2002 lähtien muiden kuin polttoainehyödykkeiden hintaindeksi on noussut 159 prosenttia, metallien ja mineraalien hinnat 285 prosenttia ja maatalouden raaka-aineiden hinnat 133 prosenttia,

C.

ottaa huomioon, että EU:n talous on erittäin riippuvainen kolmansista maista tuotavista raaka-aineista ja raaka-aineiden saatavuudella on ratkaiseva merkitys EU:n kilpailukyvylle,

D.

toteaa, että viimeaikaiset raaka-aineiden hintojen nousu on johtanut taloudellisen kasvun hidastumiseen Euroopan unionissa ja se on uhka EU:n kilpailukyvylle;

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen raaka-aineiden kysynnän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa; toteaa, että tämä kysynnän kasvu johtuu kehittyvien talouksien talouskasvusta,

F.

katsoo, että aikaisemmin raaka-aineiden ja hyödykkeiden lyhytaikaiset hinnanvaihtelut ovat osoittautuneet äärimmäisen muutosherkiksi, ja ajan mittaan tilanne on vain pahentunut ylituotannon kausia seuranneiden pulakausien vuoksi,

G.

katsoo, että kansainvälisillä markkinoilla hiljattain tapahtuneet hinnankorotukset eivät saa peittää taaksensa sitä seikkaa, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden hinnat ovat teollisuustuotteisiin verrattuna olleet jo pitkän aikaa laskusuunnassa,

H.

katsoo, että nämä hintojen korotukset – erityisesti nousevien talouksien teollisuuden vuoksi tapahtuneet korotukset – ovat aiheuttaneet kilpailukykyä koskevia haasteita EU:n valmistusteollisuudelle ja nostaneet esiin raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyviä pitkän aikavälin kysymyksiä,

I.

ottaa huomioon, että 95 yhteensä 141 kehitysmaasta saa ainakin 50 prosenttia vientituloistaan hyödykkeiden viennistä,

J.

toteaa, että Euroopan unioni on merkittävä kilpailija raaka-aineiden ja hyödykkeiden kansainvälisessä kaupassa varsinkin siksi, että se on raaka-aineiden nettotuoja,

K.

ottaa huomioon, että Euroopan teollisuuspohjan luonteen vuoksi Euroopan unionin kilpailukyky ja talouskehitys ovat erittäin suuressa määrin raaka-aineiden tuonnista riippuvaisia,

L.

ottaa huomioon, että on useita esimerkkejä kolmansien maiden soveltamista politiikoista ja toimista, joilla rajoitetaan EU:n teollisuusyritysten mahdollisuuksia saada raaka-aineita ja hyödykkeitä, ja lisäksi nousevissa talouksissa on havaittavissa suuntaus raaka-aineiden vapaata ja oikeudenmukaista saantia koskevien esteiden luomiseen,

M.

katsoo, että tutkimuksen ja innovaation vahvistamisella on tärkeä merkitys kestävän raaka-aineiden hankinnan edistämisessä,

N.

katsoo, että STABEX-, SYSMIN- ja FLEX-järjestelmissä näkyvät Euroopan unionin aiemmat ja nykyiset toimet kehitysmaiden tukemiseksi hinta- ja tulovaihteluissa,

O.

katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden kansainvälisillä markkinoilla hiljattain tapahtuneet hinnankorotukset johtuvat kysynnän merkittävästä kasvusta Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa sekä muissa kasvutalouksissa, muuttuvista sääoloista, joidenkin vientimaiden rajoittavista käytänteistä sekä noususuhdanteesta biopolttoaineiden ja kotieläintuotannon markkinoilla ja pörssimarkkinoiden spekulaatiosta,

P.

katsoo, että huomattava osuus maailman köyhistä on naisia, joiden elinmahdollisuudet ja toimeentulo ovat usein riippuvaisia raaka-aineiden ja hyödykkeiden hankinnasta, tuotannosta ja jalostamisesta,

Q.

toteaa, että kansainvälinen yhteisö on tuonut esiin tarpeen toteuttaa kansainvälisiä toimia köyhyyden poistamiseksi vuosituhattavoitteiden konkreettisten tavoitteiden, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, avulla; katsoo, että hyödykekysymykset ovat elintärkeitä kehitysmaille ja että tämä on otettava riittävässä määrin huomioon,

R.

katsoo, että kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen voisi vähentää köyhyyttä ja vauhdittaa talouskasvua, jos hyvää hallintoa edistetään; katsoo, että heikko hallinto luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa saattaa myös johtaa köyhyyteen, korruptioon ja selkkauksiin,

S.

toteaa, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja viljelymaan saatavuus ovat keskeisiä tekijöitä maapallon kaikkien talouksien tulevaisuuden kannalta; toteaa, että nämä perustavat seikat on muistettava kaikenlaisen raaka-aineiden hankinnan yhteydessä,

T.

toteaa, että ilmastonmuutos on jo meneillään ja johtuu osittain ihmisen toiminnasta; katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden talteenotto, tuotanto ja jalostaminen aiheuttaa huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä; katsoo, että EU:n teollisuus kärsii entistä enemmän tämän ongelman ratkaisupyrkimysten vuoksi, jolloin sen kilpailukyky heikkenee,

U.

katsoo, että Euroopan unionilla ei nykyään ole johdonmukaista strategiaa, jonka avulla se voisi vastata taloutensa kilpailukykyä koskeviin haasteisiin, joita raaka-aineiden saantia koskeva kilpailu synnyttää;

1.

kehottaa komissiota ja EU:n kauppakumppaneita käsittelemään kaikissa kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa ilmastonmuutoksen edellyttämää luonnonvarojen hankkimisen ja hyödyntämisen vähentämistä ja kehottaa tukemaan energiaa säästävien, uusiutuvien ja luonnonvaroja säästävien menetelmien käyttöä;

2.

toteaa, että raaka-aineiden saanti on EU:n talouden kannalta erittäin tärkeää, koska useita raaka-aineita ei tuoteta EU:ssa;

3.

panee huolestuneena merkille odotettavissa olevan raaka-aineiden kysynnän kasvun maailmanmarkkinoilla; on huolestunut lähitulevaisuutta koskevista hyödyntämiskapasiteetin rajoituksista; panee merkille eurooppalaisten yritysten vähäisen osallistumisen raaka-aineiden hyödyntämiseen kolmansissa maissa;

4.

on huolestunut suuntauksesta rajoittaa raaka-aineiden vapaata saatavuutta kolmansista maista kauppaa vääristävien keinojen avulla; tunnustaa kuitenkin maiden oikeuden rajoittaa raaka-aineidensa saatavuutta ympäristösyistä tai tarpeen mukaan kriittiseen raaka-ainepulaan puuttumiseksi; kyseistä oikeutta on sovellettava yhdessä muiden kansallisten toimenpiteiden kanssa;

5.

on huolestunut sellaisista raaka-aineiden saannin helpottamiseen pyrkivistä investointitoimista, jotka eivät ole oikeudenmukaista ja vapaata kilpailua koskevien normien eivätkä hyvän hallinnon ja kestävyyden periaatteiden mukaisia;

6.

kehottaa komissiota edistämään investointeja raaka-aineiden kierrätystä ja niiden tehokasta ja taloudellista käyttöä koskevaan tutkimukseen ja tekniseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tutkimustoiminnassaan enemmän painoarvoa tälle tavoitteelle;

7.

kehottaa komissiota puuttumaan kysymykseen vapaasta ja oikeudenmukaisesta pääsystä raaka-ainemarkkinoille Maailman kauppajärjestössä (WTO); kehottaa komissiota pyrkimään aktiivisesti tavoitteeseen poistaa monenkeskisesti raaka-aineiden kauppaa vääristävät toimet ottaen samalla täysimääräisesti huomioon kehityssyihin perustuvat rajoitukset vähiten kehittyneiden maiden osalta;

8.

kehottaa komissiota neuvottelemaan vapaasta ja syrjimättömästä pääsystä raaka-ainemarkkinoille vastineena energiaa säästävän, uusiutuvan ja luonnonvaroja säästävän tekniikan käytölle kaikissa vapaakauppasopimuksia koskevissa kahdenkeskisissä neuvotteluissa; asettaa tavoitteeksi poistaa kaikki kauppaa vääristävät ja raaka-aineiden käyttöä ja kultusta lisäävät toimet, mikä on tärkeä tavoite kaikissa mahdollisissa sopimuksissa, ottaen samalla täysimääräisesti kehitystavoitteet huomioon;

9.

kehottaa komissiota sisällyttämään raaka-aineita koskevan kysymyksen markkinoillepääsystrategiaan; pitää myönteisenä raaka-aineiden toimitusta koskevaa kuulemista; kehottaa komissiota laatimaan raaka-aineiden toimitusta koskevan yhtenäisen strategian; muistuttaa, että parlamentin tulee osallistua näiden toimien kaikkiin vaiheisiin;

10.

pahoittelee, että monet kehitysmaat ja etenkin vähiten kehittyneet maat ovat juuttuneet raaka-aineiden ja hyödykkeiden tuotantoon ja vientiin, ja niiden epävakaat hinnat ovat olleet pitkällä aikavälillä laskussa, mikä on haitannut vakavasti köyhyyden lieventämistä sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamista, mutta myöntää kuitenkin, että hyödykkeiden hintojen nousu on myötävaikuttanut merkittävästi joidenkin perushyödykkeistä riippuvaisten kehittyvien maiden maksutaseiden parantumiseen; korostaa tuottajamaiden mahdollisuuksia, jotka perustuvat omien raaka-aine-esiintymien hyödyntämiseen ja hallinnointiin siten, että avoimuutta ja oikeudenmukaista kilpailua koskevia perussääntöjä noudatetaan;

11.

kehottaa komissiota pyrkimään todella poistamaan vääristymien syyt nostamalla nämä asiat esiin kahdenvälisissä neuvotteluissa ja edistämään uusien WTO-sääntöjen kehittämistä monenkeskisellä tasolla;

12.

tukee kehittyvien maiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden nykyisiä toimia, joilla pyritään monipuolistamaan maiden talouksia ja kehittämään elinkeinotoimintoja tuotantoprosessin myöhäisemmissä vaiheissa, jotta mukaan sisällytettäisiin jalostus ja markkinointi sekä parannettaisiin korkeamman lisäarvon omaavien tuotteiden laatua, tuottavuutta ja tuotantoa; kehottaa komissiota tukemaan hyödykkeiden kansallisia kehittämis- ja monipuolistamisstrategioita tarvittaessa Euroopan kehitysrahastosta maksettavalla tuella;

13.

pitää alueellisten taloudellisten kehysten asettamista ja kehittyvien maiden välisen alueellisen yhteistyön lisäämistä äärimmäisen tärkeänä kyseisten maiden kestävälle talouskehitykselle; korostaa etelä-etelä-kaupan merkitystä kyseisten maiden talouskehitykselle;

14.

katsoo, että pitkän aikavälin alueellista taloudellista ja kaupallista yhteistyötä olisi edistettävä ja että se voisi johtaa vapaakauppasopimuksiin; toteaa samalla, että eri alueellisissa yhteyksissä vapaakauppasopimusten tekeminen on vaikeaa; katsoo, että Euro–Välimeri-vapaakauppasopimuksen aikaansaamisen pitäisi olla ensisijainen tavoite ottaen huomioon raaka-aineiden kaupan merkityksen tällä alueella;

15.

kannustaa kehittyviä maita ja etenkin vähiten kehittyneitä maita lisäämään tarvittavia investointeja ja tehostamaan talouden monipuolistamistoimia vahvistamalla infrastruktuuria ja kehittämällä instituutioiden toimintavalmiuksia, edistämällä hyvää hallintoa taloudellisen kehityksen johtamisessa sekä helpottamalla pienten tuottajien tuotteiden pääsyä paikallisille markkinoille ja näiden tuotteiden jakelua, millä vahvistettaisiin myös alueellista yhdentymistä ja suurtuotantoa; kehottaa komissiota hyödyntämään kauppaa tukevaa apua merkittävänä kehitysyhteistyön välineenä sekä vahvistamaan nykyisiä teknologiansiirtomekanismeja erityisesti keinona hillitä ilmastonmuutosta; kehottaa komissiota edistämään raaka-aineista saatavia tuloja koskevaa avoimuutta kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) kaltaisten ohjelmien avulla;

16.

rohkaisee komissiota ja EU:n yrityksiä edistämään ympäristöä säästävän teknologian siirtoa ja investoimaan siihen;

17.

katsoo, että Dohan kehitysohjelman lopputuloksen seurauksena olisi varmistettava oikeudenmukaiset, tasapainoiset, yhtäläiset ja markkinoita avaavat sitoumukset kaikilla raaka-ainemarkkinoilla;

18.

myöntää, että Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen tulokset jarruttaisivat huomattavasti hintojen nousua; toteaa, että Euroopan unioni on jo luopunut (Everything But Arms -aloitteen avulla) vähiten kehittyneistä maista ja (talouskumppanuussopimusten nojalla) monista AKT-maista peräisin olevia maataloustuotteita koskevista maksuista, ja tukee kehitysmaita näiden määrittäessä ja toteuttaessa sääntöjä, jotka koskevat erityisiä tuotteita ja tehokkaita suojamekanismeja ja joiden tarkoituksena on saattaa niiden markkinat ja tuotanto kestävälle tasolle;

19.

kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita sekä sen eri puolilla maailmaa olevia kumppaneita, myös kasvutalouksia, ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä asian kannalta merkitykselliset Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suuntaviivat, erityisesti raaka-aineiden hyödyntämistä ja jalostamista koskevat suuntaviivat; uskoo, että kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten parlamenttien osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää ympäristön, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta kestävän kehityksen aikaansaamiseksi;

20.

myöntää, että keinottelulla on merkittävä rooli määritettäessä raaka-aineiden ja hyödykkeiden hintoja, ja tämän seurauksena hintojen epävakaisuus lisääntyy;

21.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön raaka-aineiden saatavuutta koskevan kattavan ja tasapainoisen strategian ottaen huomioon EU:n teollisuuden ja kehittyvien maiden edut;

22.

kehottaa komissiota tarkistamaan rahoituskorvausjärjestely FLEXiä varmistaakseen, että se vastaa nopeasti ja tehokkaasti kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tukitarpeisiin; katsoo, että on tarpeen toteuttaa kansallisella tasolla toimenpiteitä UNCTADin tämänhetkisen toiminnan tukemiseksi;

23.

kehottaa komissiota keräämään tietoja ja tuottamaan tilastoja tosiasiallisesti käydystä kansainvälisestä raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta; katsoo, että on tarpeen saada hyödykkeiden ja raaka-aineiden maailmanlaajuisista kauppavirroista selkeä kuva, jota ei väärennetä puhtaasti spekulatiivisilla liiketoimilla, jotta talouspoliittiset toimenpiteet voidaan kohdentaa paremmin;

24.

myöntää, että maatalouselintarvikkeiden ja maatalouden alkutuotteiden kaupan vapautuminen on asettanut kehittyvien maiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden pienille maanviljelijöille monia uusia haasteita. Pienet maanviljelijät ovat suurelta osin naisia, joten tällä voi olla suhteettoman kielteinen vaikutus heihin, jos he eivät kykene vastaamaan ulkopuoliseen kilpailuun;

25.

korostaa, että oikeus saada ruokaa on perusoikeus ja että koko ajan on parannettava kaikkien ihmisten mahdollisuuksia saada riittävästi ruokaa aktiivisen ja terveen elämän turvaamiseksi;

26.

tästä syystä suosittaa painokkaasti, että Euroopan unionissa ja kansainvälillä tasolla ryhdytään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voitaisiin varmistaa kohtuulliset hinnat välittömänä ratkaisuna elintarvikekriisiin; katsoo, että pitkällä aikavälillä tarvitaan asianmukaisten säännösten antamista, jotta voitaisiin paremmin käsitellä keinottelua; suosittaa lisäksi elintarvikehyödykkeiden alalla toimivien kansallisten ja kansainvälisten valvontaelinten toimivaltuuksien tarkistamista, jotta voidaan taata vakaat ja turvalliset markkinat tulevaisuudessa ja että keinottelulla ei loukata oikeutta ruokaan;

27.

panee tyytyväisenä merkille, että YK on perustanut erityistyöryhmän, joka käsittelee tämänhetkistä elintarvikekriisiä ja sen vaikutusta köyhyyteen; kannustaa maailman johtajia osallistumaan Roomassa 3.–5. kesäkuuta 2008 järjestettävään korkean tason konferenssiin, jossa käsitellään maailmanlaajuista elintarviketurvaa;

28.

tukee kehitysmaita näiden pyrkimyksissä turvata paikallisen väestön elintarvikkeiden saanti; uskoo, että toteuttamiskelpoista poliittista liikkumavaraa on lisättävä edelleen, jotta tätä osa-aluetta voitaisiin kehittää kansallisin säännöksin ja toimenpitein sekä tukea naisia, jotka kantavat suurimman vastuun perheidensä ja paikallisyhteisöjen ruokkimisesta;

29.

myöntää, että maatalouselintarvikkeiden ja hyödykkeiden nousseilla hinnoilla voi olla haitallisia vaikutuksia elintarviketurvaan ja käytännössä elintarvikkeiden saantiin kehitysmaissa, mikä saattaa aiheuttaa nälänhätää, aliravitsemusta tai ruokamellakoita kehitysmaiden köyhimpien ihmisten keskuudessa; pyytää välittömästi nostamaan humanitaarisen avun tasoa, jotta lievennettäisiin elintarvikekriisiä, joka uhkaa 100 miljoonan ihmisen henkeä;

30.

kehottaa neuvostoa ja komissiota huolehtimaan siitä, että Euroopan unionin allekirjoittamat monenväliset, alueelliset ja kahdenväliset kauppasopimukset ovat kestävän kehityksen tavoitteen mukaisia; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan osana EU:n kauppapolitiikan kehittämistyötä erityisesti ilmaston, sukupuolen ja kestävän kehityksen näkökulmasta;

31.

on tyytyväinen komission aikomukseen antaa vuonna 2008 tiedonanto, jolla pyritään parantamaan mineraalien ja sekundaariraaka-aineiden pitkäjänteiseen saatavuuteen liittyviä edellytyksiä EU:n tasolla ja kansainvälisesti;

32.

panee merkille, että biopolttoaineiden tuotannon taloudellisiin ja ympäristöetuihin suhtaudutaan yhä kriittisemmin; kehottaa komissiota edistämään kestävää raaka-ainehankintaa koskevaa tutkimusta ja innovaatiota tehokkaan luonnonvarojen käyttöönoton ja kehittämisen, materiaalien käytön ja elinkaarensa päähän tulleiden materiaalien uudelleenkäytön avulla;

33.

katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden käyttöönotossa, keräämisessä ja tuottamisessa olisi noudatettava kestävän kehityksen periaatetta kunnioittamalla ekosysteemien luonnollisia prosesseja niiden muuttamisen sijaan;

34.

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan saadakseen aikaan selkkausalueiden luonnonvaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen, jonka tärkeimpänä tavoitteena olisi kieltää sellaisten luonnonvarojen myynti, jotka myötävaikuttavat aseellisiin selkkauksiin tai joiden alkuperä liittyy aseellisiin selkkauksiin, ja vaatii, että tällä välin laaditaan asetus, jolla kielletään selkkausalueiden luonnonvarojen kauppa ja markkinointi Euroopan unionissa, ja kehottaa kaikkia timanttikauppaan osallistuvia maita sitoutumaan täysin raakatimanttien kansainväliseen kauppaan sovellettavaan Kimberleyn sertifiointijärjestelmään; kehottaa edistämään avoimuutta EITI-aloitteen ja muiden aloitteiden avulla;

35.

kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota edistämään reilua kauppaa ja muita riippumattomasti valvottuja kaupankäyntialoitteita, jotka osaltaan parantavat sosiaali- ja ympäristönormeja tukemalla kehitysmaiden pieniä ja marginalisoituneita tuottajia, ja kannustaa Euroopan unionin julkisia viranomaisia sisällyttämään reilua kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia kriteerejä julkisiin tarjouspyyntöihinsä ja hankintaperiaatteisiinsa;

36.

on huolestunut siitä, että kasvava osa maapallon luonnonvaroista käytetään kotieläinkasvatukseen; muistuttaa edellä mainitusta FAO:n raportista ”Livestock's Long Shadow”, jossa arvioidaan, että lihateollisuuden ja kotieläinkasvatuksen osuus maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on 18 prosenttia, mikä osaltaan nopeuttaa metsäkatoa kehitysmaissa; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tällä osa-alueella sekä perustamaan kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteydessä kannustinmekanismeja metsäkadon välttämiseksi;

37.

katsoo, että EITI-aloite, jonka avulla pyritään vahvistamaan hallintoa edistämällä kaivannaisalan avoimuutta ja vastuullisuutta, olisi pantava täytäntöön maailmanlaajuisesti, jotta kehitysmailla olisi paremmat mahdollisuudet saada yhtäläiset korvaukset luonnonvaroistaan;

38.

korostaa, että korkeat öljyn hinnat tukevat energiatehokkuuden parantamisen ja muiden energialähteiden, uusiutuvat energialähteet mukaan lukien, käytön lisäämisen edellyttämiä kiireellisiä rakennemuutoksia;

39.

ymmärtää, että ilmastonmuutos aiheuttaa suurinta vahinkoa yhteisöille, jotka kärsivät jo nyt merkittävistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista; on tietoinen siitä, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat varsinkin naiset; kannattaa paikallistasolla toteutettavien mukautumistoimien vahvistamista kansainvälisellä taloudellisella ja teknisellä tuella;

40.

on huolestunut siitä, että Kiina ei salli ulkomaalaisille yrityksille enemmistöosuutta esimerkiksi teräs-alalla ja että se on ottanut käyttöön useita mekanismeja, joista seuraa se, että metalliraaka-aineiden vientiä rajoitetaan tai että niiden ostamiseen ulkopuolisista lähteistä saadaan hallituksen tukea; katsoo, että tällaiset käytännöt aiheuttavat vakavia vaikeuksia EU:n teollisuuden eduille, jotka liittyvät ilmastonmuutostavoitteiden noudattamiseen ja energiaa säästävän, uusiutuvan ja luonnonvaroja säästävän tekniikan vientiin, ja että tähän on puututtava kaikin mahdollisin keinoin, myös helpottamalla teknologian siirtoa poliittisesti ja rahallisesti;

41.

toteaa, että joidenkin kehittyvien maiden, erityisesti Kiinan, raaka-aineiden hankkiminen maailmanlaajuisesti ja erityisesti Afrikassa vaikuttaa merkittävästi ja kielteisesti raaka-aineiden saannin maailmanlaajuiseen varmuuteen; korostaa tarvetta jättää tämänhetkinen valtioiden välisiin kahdenkeskisiin suhteisiin perustuva lähestymistapa, jossa ei oteta huomioon ihmisoikeuksia, yritysten yhteiskuntavastuuta eikä ympäristönormeja tai sosiaalisia normeja, ja katsoo, että on siirryttävä raaka-aineiden riittävyyteen ja niiden käytön kestävyyteen perustuvaan monenväliseen menettelyyn;

42.

on tyytyväinen edellä mainitusta metalliteollisuuden kilpailukyvystä annetusta komission tiedonannosta ilmenevään komission aloitteeseen puuttua jatkossakin kaikilla käytettävissä olevilla välineillä kauppakäytäntöihin, jotka ovat kansainvälisten kauppasopimusten vastaisia;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä asianomaisille kansainvälisille organisaatioille, kuten UNCTADille, WTO:lle, Maailmanpankille, perushyödykkeiden yhteisrahastolle (CFC) ja FAO:lle.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/12

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Syrjäisimpiä alueita koskeva strategia: saavutukset ja tulevaisuudennäkymät” (KOM(2007)0507) sekä 12. toukokuuta 2004 annetun tiedonannon (KOM(2004)0343) ja 23. elokuuta 2004 annetun tiedonannon (KOM(2004)0543), joiden otsikkona on ”Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus”,

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan, joka koskee syrjäisimpien alueiden erityispiirteitä ja joka korvataan Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklalla, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan,

—

ottaa huomioon Brysselissä 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 60 kohdan,

—

ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden johtajien kolmannentoista kokouksen loppujulkilausuman, joka allekirjoitettiin Madeirassa 5. lokakuuta 2007,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan toimeenpanoon tähtäävistä toimista: Euroopan unionin syrjäisimmät alueet (1), 7. heinäkuuta 2005 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä (2) ja 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan lausunnon (A6-0158/2008),

A.

katsoo, että Azoreille, Kanariansaarille, Guadeloupelle, Guayanalle, Madeiralle, Martiniquelle ja Réunionille ovat ominaisia pysyvät, voimakkaat ja kasautuvat haitat, joita ovat muun muassa erittäin pitkä välimatka Euroopan mantereeseen, saaristoluonne tai eristyneisyys, vaikea ilmasto ja pinnanmuodostus sekä markkinoiden kapea-alaisuus,

B.

katsoo, että Saint Martin ja Saint Barthélemy, jotka ovat hallinnollisesti ja poliittisesti erillään Guadeloupesta, mainitaan nimeltä uusina syrjäisimpinä alueina Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa (EY:n perustamissopimus sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella),

C.

katsoo, että syrjäisimpien alueiden talouksien rakenteelle on ominaista tiivis yhteys maatalouteen ja kalastukseen, jotka elinkeinoina tarjoavat palvelujen (ja erityisesti matkailun) ohella merkittäviä työllistymismahdollisuuksia kyseisillä alueilla,

D.

katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat sosioekonomisesti riippuvaisia talousvyöhykkeidensä vesiluonnonvaroista ja että niiden kalastusalueet ovat biologisesti hyvin hauraita,

E.

katsoo, että syrjäisimpien alueiden välitön ympäristö tarjoaa vain vähäisiä markkinamahdollisuuksia, mutta syrjäisimpien alueiden markkinat houkuttelevat suunnattomasti kaikkia niiden naapureina olevia kolmansia maita,

F.

katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat ehdottoman riippuvaisia liikennevälineistä ja että henkilö- ja tavaraliikenteen lisäkustannukset, liian pitkät vuorovälit tai riittämättömät liikenneyhteydet, korkeat hinnat sekä vaikeudet perustaa tai ylläpitää alueellisia liikenneyhteyksiä ovat merkittäviä esteitä syrjäisimpien alueiden talouskehitykselle ja kulkuyhteyksille,

G.

katsoo, että syrjäisimpiin alueisiin ovat vaikuttaneet suoraan kolmen viime vuoden aikana toteutetut merkittävät yhteisön uudistukset, jotka ovat koskevat muun muassa rahoitusnäkymiä, aluepolitiikkaa 2007–2013, Euroopan kalatalousrahastoa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, valtiontukia, sokerin ja banaanin yhteistä markkinajärjestelyä sekä syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelman (POSEI) maa- ja kalatalousosiota, ja että näistä muutoksista on usein aiheutunut raskaita seurauksia kyseisille alueille,

H.

katsoo, että unionin poliittiset painopisteet, joiden on oltava yhteneväisiä niiden globalisaation asettamien yhä velvoittavampien kansainvälisten sitoumusten kanssa, joita on unioni on tehnyt muun muassa WTO:ssa, ovat toisinaan ristiriidassa syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettujen erityisten tukitoimien kanssa,

I.

katsoo, että syrjäisimpien alueiden suhteellinen painoarvo on huomattavasti vähentynyt, kun unionin jäsenvaltioiden lukumäärä on kasvanut 12:sta 27:ään,

J.

katsoo, että kuva syrjäisimmistä alueista, jotka mielletään usein alueiksi, joille ohjataan jatkuvasti yhteisön tai jäsenvaltioiden varoja, ja joiden myönteisiä vaikutuksia ei kuitenkaan oteta huomioon, vastaa huonosti näiden alueiden todellista lisäarvoa EU:lle ympäristön, kulttuurin tai geostrategian sekä avaruusalan kannalta, sillä kyse on voimavaroista, joilla ei ole välitöntä näkyvyyttä,

K.

katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat Euroopan tärkeitä asemapaikkoja Karibialla, Mercosur-maiden naapurissa ja Afrikan rannikon edustalla Intian valtamerellä ja Atlantilla ja että näiden alueiden ansiosta unioni voi tavoitella maailman tärkeimmän merialueen asemaa, koska sillä on 25 miljoonaa km2 talousvyöhykettä, jolla esiintyy runsaasti erilaisia luonnonvaroja,

1.

on tyytyväinen siihen, että julkaistuaan kolme vuotta sitten syrjäisimpien alueiden tiiviimpää kumppanuutta koskevien edellä mainittujen tiedonantojen kaltaisia kunnianhimoisia poliittisia asiakirjoja komissio esittää aiheesta uuden tiedonannon;

2.

pyytää, että koska käsiteltävänä on laajoja aihealueita ja monimutkaisia toimintapolitiikkoja, syrjäisimmistä alueista vastaava aluepolitiikan pääosaston yksikkö säilytetään komissiossa ja yksikön henkilöstöä lisätään huomattavasti, jotta se saisi tehtäviensä edellyttämät voimavarat;

3.

panee merkille, että tiedonannossa esitetään erityisen myönteinen arviointi komission toimista, vaikka useat kiitetyistä toimenpiteistä vastaavat vain osittain syrjäisimpien alueiden tarpeisiin (jotka koskevat muun muassa liikennettä, kulkuyhteyksiä, tutkimustoimintaa, kalastusta tai alueellista yhteistyötä), ja että siinä ei mainita syrjäisimpien alueiden kohtaamia vaikeuksia tai niiden toteuttamia toimenpiteitä esimerkiksi valtiontukijärjestelyjen uudistamisen yhteydessä;

4.

toteaa, että rakennerahastojen tukitoimet auttavat edelleen merkittävällä tavalla syrjäisimpiä alueita kehittymään; toivoo kuitenkin, että koheesion tasoa näillä alueilla mitattaisiin muillakin indikaattoreilla kuin BKT:lla yhteisön keskiarvoon nähden ja että koheesiopolitiikka yhdistetään paremmin yhteisön muihin toimintapolitiikkoihin kaikilla aloilla yhteisvaikutusten lisäämiseksi; kehottaa komissiota osoittamaan toimissaan enemmän joustavuutta ja mukauttamaan nykyisiä ja tulevia toimintalinjojaan paremmin syrjäisimpien alueiden realiteetteihin EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

5.

panee merkille POSEI-ohjelmien (maa- ja kalatalousosioiden) sekä sokeriruo'on, rommin ja banaanin osalta saavutetut tyydyttävät tulokset; toivoo, että parhaillaan käytävien kansainvälisten neuvottelujen ja WTO:n puitteissa aloitettujen toimien mahdolliset taloudelliset seuraukset näille maatalouden lohkoille otettaisiin tehokkaasti huomioon; seuraa valppaasti POSEI-ohjelmien välitarkistuksen ja muista poikkeavien verotusjärjestelmien arvioinnin lähestymistä;

6.

katsoo, että on syrjäisimpien alueiden erityispiirteet edellyttävät strategiaa, joka perustuu sellaisiin toimintapolitiikkoihin ja toimiin, joihin ei sovelleta siirtymäajan perusteita, joissa ei oteta huomioon vaurauden kertymistä suhdanteiden mukaan ja jotka vastaavat kaikkien näiden alueiden erilaisia tarpeita, jotta alueet voivat selviytyä pysyvistä rakenteellisista vaikeuksistaan;

7.

kehottaa komissiota sisällyttämään toimintasuunnitelmaansa syrjäisimpien alueiden kalastusaloille suunnattuja tukitoimenpiteitä ottaen huomioon yhtäältä näiden alueiden erityisen luonteen ja alueiden väliset erot sekä toisaalta niiden roolin EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa; katsoo, että komission on varmistettava syrjäisimpien alueiden kalastusalusten ”positiivinen syrjintä” pääsyssä rannikoidensa vesiluonnonvaroihin sekä turvattava erityistä huomiota kiinnittäen pienimuotoisen kalastuksen jatkuvuus;

8.

pitää valitettavana, että ehdotukset, joita komissio on tehnyt kumppanuuden syventämisvaiheesta, koskevat lähinnä jo olemassa olevia tai loppuvaiheessa olevia toimenpiteitä (Euroopan laajuista liikenneverkkoa, Euroopan laajuista energiaverkkoa, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemättä puiteohjelmaa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa ja aluepolitiikkaa); odottaa saavansa lisäselvitystä niistä konkreettisista keinoista ja toimenpiteistä, joita syrjäisimmille alueille on tarjottu niiden mahdollisuuksien kehittämistä varten;

9.

on huolestunut siitä, että komissio antaa yhä enemmän painoarvoa syrjäisimpien alueiden tueksi luotujen yhteisön toimintapolitiikkojen ja työvälineiden arviointikeinoille ja kyseisten alueiden haittojen määrällisten vaikutusten arvioinnille kehittääkseen menetelmän syrjäisen sijainnin aiheuttamien lisäkustannuksen korvaamiseksi;

10.

toivoo, että tätä pyrkimystä ottaa toimenpiteissä huomioon yhä enemmän määrällisiä perusteluja ei käytetä syynä, jonka varjolla kyseenalaistetaan osa syrjäisimpiä alueita koskevasta unionin politiikasta, tai keinona lannistaa syrjäisimpien alueiden institutionaalisia ja taloudellisia toimijoita asettamalla heille liian vaikeasti täytettäviä ehtoja;

11.

pitää valitettavana, että kauppapolitiikan pääosasto näyttää olevan haluton ottamaan huomioon syrjäiseen sijaintiin liittyvät erityispiirteet talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa ja kehottaa komissiota etsimään jatkossakin kompromisseja, jotka kunnioittavat asianomaisten syrjäisimpien alueiden intressejä AKT-maiden kanssa tehtävissä lopullisissa sopimuksissa;

12.

toivoo, että komissio osoittaa todellakin aikovansa edistää syrjäisimpien alueiden alueellista yhdentymistä, jotta sen vuonna 2004 lupaama ”lähialueita koskeva toimintasuunnitelma” saisi jämäkkyyttä;

13.

on huolestunut eräistä komission ehdottamista liikennepoliittisista toimenpiteistä, varsinkin erityistarpeiden arvioinnista, ja ulkoisten ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta; tuo jälleen kerran esiin tarpeen kohdella syrjäisimpiä alueita eri tavoin tältä osin ja etenkin siltä osin kuin on kyse siviili-ilmailun liittämisestä päästökauppajärjestelmään (Emission Trading Scheme, ETS), jotta syrjäisimmillä alueilla toteutettuja toimenpiteitä huonojen kulkuyhteyksien aiheuttamien haittojen kompensoimiseksi ei asetettaisi kyseen-alaisiksi;

14.

katsoo, että yhteisön tukitoimien on kannustettava aloitteellisuuteen, jotta syrjäisimmistä alueista voisi kehittyä muun muassa julkisten/yksityisten kumppanuuksien kautta osaamiskeskuksia, jotka tukeutuvat alueiden vahvuuksia ja taitotietoa hyödyntäviin aloihin, kuten jätehuoltoon, uusiutuviin energioihin, omavaraisuuteen energiansaannissa, biologiseen monimuotoisuuteen, opiskelijoiden liikkuvuuteen, ilmastoa koskevaan tutkimukseen ja kriisinhallintaan;

15.

muistuttaa, että monet syrjäisimpien alueiden hyväksi jatkettavat ja aloitettavat toimet ja ohjelmat voivat vaikuttaa merkittävästi yhteisössä sekä kansainvälisesti laadittuihin prioriteetteihin erityisesti seuraavilla aloilla: ilmaston lämpeneminen, biologisen monimuotoisuuden suojelu, uusiutuvat energianlähteet, kehitysmaiden terveydenhuolto, elintarvikeala ja taloudellisen ja tuottavan toiminnan monipuolistuminen; panee tyytyväisenä merkille erityisesti NET-BIOME-ohjelman (NETworking tropical and subtropical Biodiversity research in OuterMost regions and territories of Europe in support of sustainable development) täytäntöönpanon, sillä se on tärkeä esimerkki syrjäisimpien alueiden potentiaalista tieteellisen tutkimuksen alalla; ihmettelee kuitenkin sitä, että huolimatta toteutettujen hankkeiden määrästä ja syrjäisimpien alueiden potentiaalin laajuudesta näiden alueiden sisällyttäminen eurooppalaiseen tutkimusalueeseen on edelleen vähäistä;

16.

kehottaa jatkamaan syrjäisimpien alueiden hyväksi tähän asti tehtyjä ponnisteluja, jotta lisätään potentiaaliltaan vastaavien paikallisten tutkimusjärjestelmien käyttöönottoa ja toisaalta edistetään ja autetaan sellaisten houkuttelevien, kilpailukykyisten ja riittävin varoin varustettujen yliopistojen kehittämistä, jotka ovat muualla Euroopan unionin alueella sijaitsevien yliopistojen tasolla;

17.

kiittää komissiota sen aloitteesta käynnistää syrjäisimpiä alueita koskevan strategian tulevaisuutta koskeva keskustelu, joka järjestetään julkisena kuulemisena ja jonka tuloksia hyödynnetään ennen vuotta 2009 julkistettavan uuden ehdotuksen laadinnassa;

18.

korostaa kuitenkin, ettei keskustelussa saa rajoittua pelkästään jo esiin tuotuihin haasteisiin (ilmastonmuutokseen, väestökehitykseen ja muuttoliikkeen hallintaan, maatalouteen ja meripolitiikkaan), vaikka kyseiset aiheet ovatkin tärkeitä, ja katsoo, että keskusteluun olisi välttämättä sisällytettävä Lissabonin strategian täytäntöönpano syrjäisimpien alueiden osalta;

19.

kehottaa ottamaan keskustelujen asialistalle EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan (myöhemmin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan ja 355 artiklan) soveltamisalan, joka on syrjäisimpiä alueita koskevan EU:n politiikan perusta ja johon komission yksiköissä suoritettava tarkastelu tukeutuu, jotta keskustelua voitaisiin käydä syrjäisimpien alueiden edellyttämässä oikeudellisessa, institutionaalisessa ja poliittisessa hengessä;

20.

korostaa julkisten palvelujen merkitystä syrjäisimpien alueiden taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhtenäisyyden kannalta erityisesti lento- ja meriliikenteessä, postialalla sekä energia- ja viestintäalalla;

21.

vaatii ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin, joilla pyritään torjumaan pysyvää työttömyyttä, köyhyyttä ja epätasaista tulonjakoa syrjäisimmillä alueilla, joilla näitä koskevat luvut ovat unionin korkeimpia;

22.

kehottaa komissiota antamaan tukensa niille jäsenvaltioille, jotka harkitsevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 6 kohdan ns. yhdyskäytävälausekkeen täytäntöönpanoa;

23.

katsoo, että ilmastomuutoksia pohtiessaan unionilla on syrjäisimpien alueiden ansiosta mahdollisuus pohtia myös ilmastollisia epävarmuustekijöitä, vahinkojen ennaltaehkäisyä, tapoja reagoida luonnononnettomuuksiin ja ekosysteemien suojelemista; vaatii tältä osin neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, jossa otetaan nimenomaisesti huomioon syrjäisimpien alueiden erityisluonne; toivoo myös, että komission ehdotuksissa, joiden tarkoituksena on parantaa unionin valmiuksia vastata luonnononnettomuuksiin, hyödynnettäisiin asiantuntemusta syrjäisimpien alueiden maantieteellisessä sijainnissa;

24.

toivoo, että tulevassa yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa kiinnitetään erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden tilanteeseen, sillä ne sijaitsevat kaikki unionin ulkorajoilla epäsuotuisassa asemassa olevien kolmansien maiden naapurissa ja niihin kohdistuu erittäin voimakas maahanmuuttopaine, joka yhdistettynä usein huomattavasti yhteisön keskiarvoa korkeampaan väestönkasvuun saa aikaan huolestuttavaa taloudellista ja sosiaalista jännitettä näillä alueilla;

25.

vaatii, että syrjäisimpien alueiden maataloudelle annettava yhteisön tuki, jota käsitellään suppeammin kuin muita aihealueita, on otettava laajempaan tarkasteluun, jossa keskitytään todellisten haasteiden määrittämiseen, tarpeeseen siirtyä paikalliseen omavaraisuuteen, maanviljelijöiden tulotasoon, tuottajajärjestöjen tukemiseen tuotteiden markkinoinnissa, ympäristöulottuvuuden merkitykseen sekä talouskumppanuussopimuksien ja useiden Latinalaisen Amerikan alueiden kanssa neuvotteilla olevien vapaakauppasopimusten aikaan saaman kaupan avautumisen vaikutuksen huomioon ottamiseen;

26.

katsoo, että syrjäisimmille alueille on annettava keskeinen sija unionin meripolitiikassa, ja vaatii, että tätä aihetta koskevissa keskusteluissa keskitytään nimenomaan syrjäisimpien alueiden mahdolliseen merkitykseen merien, valtamerien ja rannikkovyöhykkeiden kestävässä hyödyntämisessä sekä kansainvälisessä merihallinnossa;

27.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja muita EU:n asianomaisia toimielimiä varmistamaan tulevaisuudessa tehokkaasti ja sopivalla tavalla yhteisörahoituksen unionin syrjäisimpiä alueita tukevalle strategialle sekä korvaukset syrjäisen sijainnin aiheuttamista haitoista;

28.

suosittaa, että asian tarkastelussa keskitytään myös paikallisten markkinoiden pienuuden voittamiskeinoihin, yhä avoimemmaksi muuttuvaan kilpailuympäristöön, Euroopan mantereen markkinoille tai sen maantieteellisille alueille pääsyn ongelmiin ja Euroopan aluekehitysrahaston/Euroopan kehitysrahaston (FEDER/FED) tai Euroopan aluekehitysrahaston/kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (FEDER/ICD) kautta naapurimaiden kanssa toteutettaviin yhteistyöhankkeisiin annetun rahoituksen parempaan koordinointiin sekä syrjäisimpien alueiden osallistumiseen EU:n innovaatiopolitiikkaan ja digitaalisen kahtiajaon vastaiseen toimintaan, jotta voitaisiin taata näiden alueiden asukkaille täydet mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä ja uusien tekniikoiden tarjoamia viestintäkeinoja ja erityisesti Internetin laajakaistaa;

29.

vaatii, ettei keskustelujen onnistumisen kannalta välttämätön kumppanuus rajoitu yksinomaan eurooppalaisiin, kansallisiin ja paikallisiin julkisiin elimiin vaan että se antaisi mahdollisuuden, kuten aiemminkin, ottaa keskusteluihin mukaan syrjäisimpien alueiden koko taloudellinen kenttä, jota edustavat hyvin järjestäytyneet organisaatiot, jotka kokevat jokapäiväisessä käytännön toiminnassaan yhteisön politiikan vaikutukset; kehottaa komissiota julkaisemaan Brysselissä 14. ja 15. toukokuuta 2008 järjestämänsä kumppanuuskokouksen, jonka aiheena oli syrjäisimpiä alueita koskevan Euroopan strategian tulevaisuus, jälkeen pikaisesti uuden tiedonannon, jossa otetaan huomioon keskustelussa saavutettu edistys;

30.

katsoo, että paras strategia syrjäisimpien alueiden sisäsyntyisen ja kestävän kehityksen takaamiseksi on hyödyntää syrjäisimpien alueiden erityisiä vahvuuksia, kuten alueiden toimimista unionin etuvartioasemina Euroopan mantereen ulkopuolella, erityisesti sellaisen matkailupolitiikan avulla, johon sisällytetään syrjäisimpien alueiden historian sekä kulttuuri-, taide- ja arkkitehtonisen perinnön koko kirjo, jota unionin on varjeltava;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, syrjäisimpien alueiden keskus-, alue- ja paikallisviranomaisille sekä syrjäisimpien alueiden johtajien kokouksen puheenjohtajalle.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/17

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 — Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen” (KOM(2007)0099),

—

ottaa huomioon neuvoston kokouksessaan 30.–31. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013,

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteista (1),

—

ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta” (2),

—

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla (3),

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön (4),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista (KOM(2007)0724),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetun, yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevaa uutta eurooppalaista sitoumusta koskevan komission tiedonannon, joka on tiedonannon ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” saateasiakirja (KOM(2007)0725),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio” (KOM(2007)0726),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan aloitteista vähittäisrahoituspalveluiden alalla (SEC(2007)1520), joka on saatteena komission tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0155/2008),

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta ja antaa arvoa myös sille, että komissio pyrkii sisällyttämään siihen aiempaa tiedostavampaa kuluttajakulttuuria, mikä luo perustan sille, että voimassaoleva lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön aiempaa tehokkaammin;

2.

katsoo, että horisontaalinen lähestymistapa kuluttajapolitiikkaan on tarpeen ja että kuluttajan edun huomioon ottaminen kaikilla merkityksellisillä politiikanaloilla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan taata korkea suojelun taso kaikille EU:n kuluttajille; on näin ollen tyytyväinen siihen, että komissio korostaa tarvetta varmistaa, että sisämarkkinoilla otetaan paremmin huomioon kansalaisten odotukset ja huolenaiheet; korostaa, että kuluttajansuojelu ja sisämarkkinoiden loppuun saattaminen eivät ole keskenään ristiriidassa vaan kulkevat käsi kädessä; muistuttaa komissiota tältä osin siitä, että kuluttajapolitiikka olisi otettava huomioon kaikilla politiikanaloilla jo niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vaikutusten arvioinnissa;

3.

katsoo, että kuluttajansuojan vaatimukset voidaan täyttää vain sellaisen lainsäädännön avulla, joka on parempaa ja yksinkertaisempaa ja jonka valmisteluun ovat osallistuneet kaikki toimivaltaiset komission pääosastot, mukaan lukien terveyden ja kuluttaja-asioiden, oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden, sisämarkkinoiden ja palveluiden sekä kilpailuasioiden pääosastot;

4.

painottaa, että kuluttajalainsäädännön tarkistamisen pitäisi johtaa kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön suurempaan yhtenäisyyteen; toistaa pitävänsä parempana yhdistelmälähestymistapaa eli laaja-alaista välinettä, jonka avulla pyritään ensisijaisesti tekemään voimassa olevasta lainsäädännöstä johdonmukaista ja jonka avulla voidaan tukkia porsaanreiät kokoamalla pysyvästi yhteen kaikille direktiiveille yhteiset alakohtaiset kysymykset; katsoo, että erityiskysymyksiä olisi edelleen käsiteltävä erikseen alakohtaisissa direktiiveissä; katsoo, että kuluttajansuojan vakiintuneita periaatteita on sovellettava myös digitaalisessa maailmassa; kehottaa komissiota toteuttamaan yhteisön säännöstön tarkistamisen yhteydessä erityisesti digitaalisen maailman kuluttajansuojaa – mukaan lukien yksityisyys ja turvallisuus – koskevia lisätoimenpiteitä kuitenkin siten, että yksityiseen sektoriin ei kohdisteta perusteetonta lisäkuormitusta;

5.

pitää valitettavana sopimusoikeuden heikkoa asemaa kuluttajansuojassa ja kehottaa komissiota hyödyntämään sopimusoikeushankkeista saatuja kokemuksia tarvittaessa sen uudelleenkohdentamisen avulla;

6.

huomauttaa, että kuluttajasopimuksiin liittyvät epäselvyydet muodostavat yhden vähittäiskaupan sisämarkkinoiden kehittymisen suurimmista esteistä, ja tukee tämän vuoksi komissiota tämän pyrkimyksissä ottaa käyttöön vakiosopimuksia ja online-sopimusten laatimisen yhteydessä noudatettavia ehtoja, joilla olisi sama vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa;

7.

korostaa, että kuluttajajärjestöillä on tärkeä asema kuluttajakulttuurin kehittämisessä; pitää vahvoja ja riippumattomia kuluttajajärjestöjä tehokkaan kuluttajapolitiikan perustana; kehottaa täten komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään tällaisille järjestöille riittävän rahoituksen; kehottaa komissiota kuluttajansuojelua koskevien lainsäädäntöehdotusten laatimisen yhteydessä lisäämään yhteyksiä hallituksista riippumattomiin kuluttajajärjestöihin, jotka pystyvät hyvin yksilöimään kuluttajien todelliset tarpeet;

8.

pitää myönteisenä ehdotusta siitä, että komissio nimittää kuluttaja-asioiden yhteyshenkilöitä; kehottaa kaikkia asianomaisia pääosastoja julkaisemaan vuosittain kertomuksia siitä, kuinka kuluttajapolitiikka on sisällytetty niiden vastuualueisiin;

9.

katsoo, että vahva kuluttajansuojajärjestelmä, joka toimii tehokkaasti kaikkialla Euroopassa, on hyödyksi kuluttajille samoin kuin kilpaileville tuottajille ja myyjille; korostaa, että tämä luo yrityksille kannustimia tuottaa ja myydä kestävämpiä tuotteita, mikä johtaa kestävämpään kasvuun; painottaa, että paremmin toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi tarvitaan tehokasta ja parempaa kuluttajansuojaa;

10.

vaatii toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että EU:n sisällä toimivat 27 kansalliset ”minimarkkinat” todellakin muutetaan maailman laajimmiksi vähittäismarkkinoiksi; katsoo tämän edellyttävän, että kansalaiset kokevat yhtä turvalliseksi tehdä ostoksia internetin välityksellä kuin kulmakaupassaan ja että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat luottaa samoihin yksinkertaisiin sääntöihin kaikkialla sisämarkkinoilla; kehottaa komissiota selvittämään tapoja parantaa pk-yritysten suojelua, erityisesti pienyrityksiä koskevan säädöksen avulla;

11.

korostaa, että sisämarkkinoiden toteuttamisen on oltava ensisijainen tavoite; panee merkille euron vaikuttaneen myönteisesti, sillä se on laskenut liiketoimintakustannuksia, helpottanut kuluttajien kannalta hintojen vertailua eri maissa ja kasvattanut sisämarkkinoiden vähittäismyyntipotentiaalia; kannustaa uusia jäsenvaltioita jatkamaan uudistuksia, jotta ne voisivat ottaa euron käyttöön heti, kun ne täyttävät Maastrichtin kriteerit, ja jotta ne voisivat siten hyötyä täysimääräisesti yhtenäisvaluutan myönteisestä vaikutuksesta sisämarkkinoilla; kehottaa poistamaan kaikki jäljellä olevat esteet sen varmistamiseksi, että kuluttajat suhtautuvat luottavaisesti rajat ylittävien hankintojen ja sopimusten tekemiseen erityisesti palvelujen alalla, mutta myös pitämään mielessä, että kieltä, kulttuuria ja kuluttajien mieltymyksiä koskevia eroja varten tarvitaan erityinen lähestymistapa;

12.

painottaa, että kuluttajapolitiikkaa koskevien EU:n sääntöjen ja itsesääntelyä koskevien aloitteiden olisi toimittava maailmanlaajuisten standardien ja parhaiden käytänteiden lähtökohtana, ja on iloinen siitä, että Eurooppa on edelläkävijä, joka käyttää ”pehmeää” valtaansa kuluttajien oikeuksien parantamiseksi;

13.

kannustaa komissiota jatkamaan kuluttajien oikeuksien vahvaa tukemista tuoteturvallisuuden osalta varmistamalla CE-merkinnän johdonmukaisuuden ja parantamalla markkinoiden valvontaa kaikilla asianmukaisilla kansallisilla tasoilla, käyttämällä RAPEX-varoitusjärjestelmää (Rapid Alert System for non-food consumer products) ja jakamalla parhaita markkinavalvonnan käytänteitä jäsenvaltioiden kesken; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat asianmukaisesti ja täydessä laajuudessa täytäntöön nykyistä lainsäädäntöä muun muassa arvioimalla mahdollisuutta tarkistaa yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/95/EY (5) (”yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi”); muistuttaa, että CE-merkintä voidaan liian helposti tulkita väärin osoitukseksi ulkopuolisen elimen turvallisuus- tai laatutestistä tai alkuperämerkinnäksi, ja että komissiota on pyydetty (6) esittämään kuluttajan turvamerkintöjä koskeva perusteellinen analyysi ja tarvittaessa tekemään lainsäädäntöehdotuksia;

14.

pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä vahvistaa tuoteturvallisuusalan yhteistyötä kansainvälisellä tasolla ja erityisesti Kiinan, Yhdysvaltain ja Japanin viranomaisten kanssa; panee merkille, että tuoteturvallisuutta koskeva jatkuva vuoropuhelu ja tietojen jakaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista ja keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen syntymisen kannalta; kehottaa komissiota esittämään asiasta parlamentille selvityksiä säännöllisin määräajoin;

15.

toteaa, että kuluttajien voidaan pääsääntöisesti olettaa toimivan järkiperäisesti ennen ostopäätöstä, mutta he eivät ole täysin tietoisia heillä ongelmatilanteessa olevista oikeuksista; kehottaa tämän vuoksi painopisteen siirtämistä aitoon kuluttajakäyttäytymiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kuten lasten, vanhusten ja vammaisten erityistarpeiden huomioon ottamista; muistuttaa äskettäin hyväksytystä, parlamentin ehdottamasta budjettikohdasta pilottihankkeen luomiseksi muun muassa kuluttajatietokannan kehittämistä varten sekä tutkimusten ja kyselyjen suorittamiseksi ja vertailujen tekemiseksi eri jäsenvaltioiden saavutusten välillä; on tyytyväinen komission laatimaan kuluttajapolitiikan tulostauluun, joka johtaa parempaan ymmärrykseen muun muassa hintarakenteiden sekä kuluttajakäyttäytymisen ja -tyytyväisyyden osalta;

16.

korostaa, että kaikki yhdenmukaistamistoimet on kohdistettava huolellisesti siten, että niillä puututaan kuluttajien sisämarkkinoilla kohtaamiin todellisiin ongelmiin; katsoo, että tapauksissa, joissa yhdenmukaistamisen tarve on aito ja todellinen, yhdenmukaistamisen olisi oltava täysimääräistä, jotta vältetään EU:n jäsenvaltioiden väliset kuluttajansuojan eroavaisuudet, joita yritysten on vaikea ottaa huomioon rajatylittävässä markkinoinnissaan; huomauttaa, että nykyinen tilanne estää pk-yrityksiä pyrkimästä muiden EU:n jäsenvaltioiden markkinoille ja on kuluttajien kannalta sekaannusta aiheuttavaa;

17.

katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kuluttajille annetaan tarvittavat taidot ja välineet, jotta heidän luottamuksensa digitaalista ympäristöä kohtaan voi parantua; huomauttaa, että henkilötiedoista on tullut kauppatavaraa ja osa kaupallisia menetelmiä, kuten kuluttajakäyttäytymisen perusteella tehtävää kohdentamista; katsoo näin ollen, että tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevat säännöt olisi aina sisällytettävä kuluttajastrategiaan; korostaa, että tiedot ovat käytettävissä milloin tahansa, missä osassa maailmaa tahansa; korostaa, että lainsäätäjien olisi yhdessä teollisuus- ja kuluttajajärjestöjen kanssa laadittava pikaisesti globaalit standardit tietosuojaa varten;

18.

korostaa, että yhä enemmän käytetyt uudet myyntikanavat, kuten sähköinen kaupankäynti, ovat tärkeitä, sillä ne lisäävät kilpailua sisämarkkinoilla ja näin ollen myös kulutusmahdollisuuksia; katsoo, että mahdollisuudet sähköiseen kaupankäyntiin ovat erityisen hyvät rahoitus-, pankki- ja vakuutusmarkkinoilla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan paremmat edellytykset rajatylittävien sähköisten ostojen kehittämiselle; pyytää komissiota laatimaan tutkimuksen erilaisista mekanismeista, joita jäsenvaltioissa käytetään kuluttajien ja yritysten välisten riitojen ratkaisemiseksi, jotta voidaan tunnistaa tehokkaimmat mekanismit ja edistää niiden käyttöä; kannustaa luomaan kuluttajansuojalle vakaan perustan, jota tarvitaan erityisesti rahoituspalveluissa;

19.

on ilahtunut tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännen puiteohjelman käytöstä välineenä lisätä analyyttista ja empiiristä ymmärtämystä kuluttajien käyttäytymisestä;

20.

on sitä mieltä, että kuluttajansuojan olisi oltava eri yritysten tuotteiden ja palvelujen suunnittelu- ja kehitysprosessien keskeinen osa ja että markkinoiden muutosten tarkasteleminen on elintärkeää;

21.

vaatii toimia vuoropuhelun parantamiseksi kuluttajajärjestöjen ja teollisuuden välillä EU:n tasolla siten, että se sisältäisi kaikki arvoketjun toimijat; katsoo, että asianmukainen vuoropuhelu, parhaat käytänteet mukaan lukien, voisi vähentää ongelmia sisämarkkinoilla; tukee aloitteita, jotka on tarkoitettu kannustamaan kuluttajapolitiikan eturyhmien osallistumista kuulemisiin ja politiikan kehittämiseen; pitää tervetulleina pyrkimyksiä parantaa kuluttajansuojaa ja kuluttajatietoisuutta uusissa jäsenvaltioissa; korostaa, että on tärkeä tarjota jatkuvaa tukea EU:n kuluttajajärjestöille erityisesti uusissa jäsenvaltioissa;

22.

painottaa, että kuluttajakulttuurin kehittämistä voidaan edistää järjestelmällisellä kuluttajavalistuksella, joka käsittelee kuluttajien oikeuksia ja niiden käyttöä; katsoo, että tästä syystä EU:n ja jäsenvaltioiden pitäisi investoida enemmän kuluttajille suunnattuihin tiedotus- ja valistuskampanjoihin, joissa kohdistetaan oikea viesti oikealle kuluttajaryhmälle; korostaa, että kuluttajavalistuksen on muodostettava elinikäisen oppimisen osa, ja suosittelee uusien teknologioiden (ja erityisesti internetin) käyttöä kuluttajille tiedottamiseen;

23.

on sitä mieltä, että kuluttajapolitiikkaa suunniteltaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, erityistarpeisiin ja että väestönkasvua koskeva kehitys olisi otettava huomioon;

24.

korostaa, että sukupuoli sekä ikä ja etninen näkökulma olisi otettava huomioon kehitettäessä indikaattoreita ja tilastoja, joilla määritellään erilaisten kuluttajaryhmien tiettyjä ongelma-alueita;

25.

palauttaa mieliin päätöslauselmansa rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvollisuuksista; odottaa kiinnostuneena asiaa koskevaa komission työohjelmaa; pyytää komissiota selvittämään mahdollisia aikeitaan tehdä myös muita aloitteita tällä alalla;

26.

korostaa rajatylittävien liiketoimien edistämisen tärkeyttä valinnanvapauden lisäämiseksi ja kilpailupolitiikan ja vastuullista kuluttamista koskevan valistuksen merkitystä varmistettaessa, että kuluttajat voivat valita erityisesti perustuotteet, esimerkiksi ruoan ja asunnon, sekä peruspalvelut, kuten koulutuksen, terveydenhuollon sekä energia-, liikenne- ja televiestintäpalvelut, hinnaltaan, laadultaan ja valikoimaltaan parhaista vaihtoehdoista; korostaa, että erityisesti palvelumarkkinoiden vapauttamista on nopeutettava kilpailun edistämiseksi ja siten alhaisempien hintojen tarjoamiseksi kuluttajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rahoituspalvelualan innovaatioita, jotta kuluttajille voidaan tarjota parempia vaihtoehtoja;

27.

korostaa riittävien ja tehokkaiden kuluttajansuojatoimenpiteiden lisäksi tarvetta varmistaa asiaa koskeva hyvä kommunikaatio, jotta kuluttajille voidaan tehdä selväksi, miten he voivat käyttää oikeuksiaan etujensa ajamiseen sisämarkkinalainsäädännön ja muun lainsäädännön mukaisesti;

28.

katsoo, että rahoituspalvelujen sisämarkkinoita toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kuluttajansuojan ja kuluttajien valintamahdollisuuksien varmistamiseen; korostaa, että rahoitus-, pankki- ja vakuutustuotteet ovat erittäin monimutkaisia ja että jos kansalaisia halutaan rohkaista käyttämään näitä tuotteita ja etenkin jos kyse on heidän tulevista eläkkeistään, kuluttajavalistusta ja -neuvontaa edistävällä sitovalla politiikalla on varmistettava, jotta kuluttajat ovat tietoisia kaikista käytettävissään olevista vaihtoehdoista; korostaa kuitenkin, ettei kuluttajansuojaa pidä käyttää tekosyynä protektionismille; korostaa, että markkinavoimien on ohjattava rahoitusalan vähittäispalvelujen täysimääräisesti yhdennettyjä markkinoita;

29.

katsoo, että rahoitusmarkkinoiden osalta keskeistä on kaiken hyväksytyn ja käsiteltävänä olevan EU:n lainsäädännön voimaansaattaminen ja täytäntöönpano sekä yhdenmukaistaminen kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa tehostamaan olemassa olevan lainsäädännön yhtenäistä täytäntöönpanoa, ennen kuin esitetään uusia säädösehdotuksia; kehottaa komissiota uuden lainsäädännön antamisen yhteydessä noudattamaan sääntelyn parantamista koskevia periaatteita, jotta vältetään lisäämästä perusteettomasti kuluttajien ja teollisuuden taakkaa;

30.

on tyytyväinen, että strategiassa keskitytään täytäntöönpanon ja oikeussuojan parantamiseen, jotka ovat tärkeitä tekijöitä kuluttajien luottamuksen kannalta; katsoo, että kuluttajien luottamuksen saavuttaminen on tärkein tekijä kulutustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattamisen kannalta; kannattaa asiaan paneutumista syvemmin;

31.

katsoo, että kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden kiistat olisi pääasiallisesti ratkaistava tuomioistuinten ulkopuolella, koska tuomioistuinten ulkopuoliset muutoksenhakutavat voivat olla nopeampia ja tulla halvemmaksi; katsoo, että tämä edellyttää Euroopan kuluttajakeskuksien ja SOLVITin vahvistamista ja mittavampia taloudellisia voimavaroja niiden verkostoja varten; muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti vaatia, että kanteen nostamista suunnittelevan osapuolen on järjestettävä ennakkokuuleminen, jotta vastaajalle annetaan mahdollisuus lopettaa väitetty sääntöjenvastaisuus;

32.

olisi muistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (ARD-menettelyt) toimivat luonnostaan perinteisten kirjallisten oikeudenhakumenettelyjen vaihtoehtoina; ADR-menettelyn käyttämisen kannustavuus riippuu näin ollen olemassa olevista sitovan oikeuden vaihtoehdoista sekä kuluttajalla vaivattomasti käytettävissä olevista ja syrjimättömistä oikeussuojakeinoista;

33.

palauttaa mieliin, että sähköisen kaupankäynnin yleistyminen vaatii ARD-menettelyjen yhtenäistämistä EU:ssa siten, että ne täyttävät tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30. maaliskuuta 1998 annetun komission suosituksen 98/257/EY (7) ja kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4. huhtikuuta 2001 annetun komission suosituksen 2001/310/EY (8) vaatimukset; riidanratkaisua online-menettelyn avulla on kehitettävä edelleen, mitä parlamentti onkin vaatinut ainakin vuodesta 1999 alkaen;

34.

palauttaa mieliin, että yhteisön lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien tosiasiallisen täytäntöönpanon turvaaminen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden velvollisuus; ne kantavat vastuun kansallisen prosessioikeuden mukauttamisesta siten, että kyseisiä oikeuksia voidaan viipymättä soveltaa kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden eduksi; muistuttaa, että yhteisöllä ei ole toimivaltaa antaa tietyn jäsenvaltion prosessioikeutta koskevia määräyksiä, ja lisäksi EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätään, että yhteisön toiminnassa ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kyseisen artiklan mukaan on siten mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kansallisten oikeusjärjestysten erityispiirteet ja annettava jäsenvaltioille mahdollisuus valita erilaisten vaikutuksiltaan yhtäläisten vaihtoehtojen välillä;

35.

kehottaa komissiota selvittämään hyödyt, joita koituisi erityisen Euroopan kuluttaja-asiamiehen viran perustamisesta rajatylittäviä tapauksia varten; panee merkille, että joillakin jäsenvaltioilla on useilla aloilla kuluttaja-asiamiehiä, jotka auttavat kuluttajia toimimaan taloudellisten toimijoiden kanssa; uskoo, että komissio voisi tutkia tätä lähestymistapaa maakohtaisesti;

36.

panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa, mutta ei kaikissa, käytetään jo nyt erityisiä kuluttajien oikeussuojakeinoja, joita ovat ryhmäkanteet, joukkokanteet, edustajakanteet, ennakkotapaukset ja epäoikeudenmukaisista kaupallisista käytännöistä saavutetun hyödyn korvaaminen; korostaa, että tämän tuloksena kuluttajiin saatetaan rajat ylittävissä tapauksissa soveltaa tältä osin erilaisia säädöksiä;

37.

palauttaa mieliin, että kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 19. toukokuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/27/EY (9) pyritään jo suojelemaan kuluttajien kollektiivisia etuja; korostaa, että tällä direktiivillä annetaan muun muassa kuluttajajärjestöille mahdollisuus nostaa kieltokanne; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa esitetään arvio siitä, missä määrin ja miksi tämä direktiivi sai tai ei saanut aikaan odotettuja parannuksia suhteessa kuluttajien kollektiivisten etujen suojeluun;

38.

katsoo, että ennen minkäänlaisen yhteisön tasolla annettavan lainsäädännön harkitsemista olisi perusteellisesti arvioitava mahdolliset nykyiset ongelmat sekä kuluttajille kaavaillut edut;

39.

katsoo, että joidenkin jäsenvaltioiden valtiosäännöissä on rajoituksia, jotka on otettava huomioon, kun suunnitellaan kuluttajien oikeussuojakeinojen eurooppalaista mallia; muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa on kunnioitettava täysimääräisesti; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten tältä osin saavutetaan tarvittava tasapaino kuluttajien, kuluttajajärjestöjen ja taloudellisten toimijoiden oikeuksien välillä;

40.

kehottaa komissiota tutkimaan kuluttajien valitukset jäsenvaltioissa huolellisesti ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon, että kaikkien sen tällä alalla tekemien ehdotusten olisi perustuttava jo olemassa olevien ongelmien perusteelliseen tutkimiseen sekä ehdotuksen kuluttajille tuomiin etuihin ja että rajatylittävien menettelyjen ja mahdollisten joukkokanteiden osalta on toteutettava perusteellisia tutkimuksia eri puolilla maailmaa saatuja kokemuksia hyödyntäen sekä siten, että erityistä huomiota kiinnitetään Yhdysvaltojen joukkokannejärjestelmän ylilyönteihin ja otetaan selkeästi käsiteltäväksi tällaisen järjestelmän asiamukaista oikeusperustaa koskeva kysymys EU:n tasolla; kehottaa komissiota tämän jälkeen tarvittaessa esittämään johdonmukaisen Euroopan tason ratkaisun, jonka avulla kaikki kuluttajat voivat turvautua joukkokannejärjestelmiin rajatylittävien valitusten ratkaisemiseksi;

41.

pyytää komissiota kuulemaan parlamenttia ja jäsenvaltioita näiden tutkimusten arvioinnissa;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/23

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille — Puitestrategia” (KOM(2005)0224),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan,

—

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (1),

—

ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta (KOM(2006)0643),

—

ottaa huomioon heinäkuussa 2007 annetun komission kertomuksen syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä 25 jäsenvaltion Euroopassa,

—

ottaa huomioon syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat kansalliset kertomukset ja syrjimättömyyttä käsittelevän oikeudellisten asiantuntijoiden eurooppalaisen verkoston aihekohtaiset kertomukset komission sille antaman toimeksiannon tueksi riippumattoman tiedon ja neuvojen saamiseksi asiaa koskevasta kehityksestä jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten oikeuksista,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan nro 12,

—

ottaa huomioon komission tammikuussa 2007 julkaiseman erityisen Eurobarometri-tutkimuksen syrjinnästä Euroopan unionissa,

—

ottaa huomioon, että vuosi 2007 nimettiin Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi ja että vuosi 2008 on nimetty Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0159/2008),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin ja että on tärkeää, että syrjinnän vastaisten poliittisten julistusten perusteella kehitetään asteittain ja pannaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön lainsäädäntöä ja poliittisia toimenpiteitä ja erityisesti syrjinnän vastaisia direktiivejä ja tasa-arvoa edistäviä hankkeita,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan unionin on myös kunnioitettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen takaamia perusoikeuksia ja että tasa-arvon ja syrjinnän torjumisen edistämisen tulisi olla Euroopan unionin säädösten ja politiikkojen painopisteala EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti,

C.

katsoo, että työllisyys on yksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusedellytyksistä mutta työttömyysaste on aivan liian korkea monissa ryhmissä, erityisesti naisten, maahanmuuttajien, vammaisten, etnisten vähemmistöjen, ikääntyneiden ja nuorten sekä sellaisten henkilöiden keskuudessa, joilla on yksittäisiä taitoja tai joiden taitoja ei tunnusteta; ottaa huomioon, että monista eri syistä syrjinnän kohteeksi joutuvien henkilöiden työttömyysaste on vieläkin korkeampi,

D.

katsoo, että yhteisön lainsäädäntö ei tällä hetkellä kata syrjintää suurimmassa osassa yhteisön toimivaltaan kuuluvista aloista ja että direktiiveissä 2000/43/EY ja 2000/78/EY tarjotaan eritasoista suojaa, mistä on seurauksena puutteellinen suoja työllistymiseen vaikuttavalta syrjinnältä,

E.

toteaa komission kartoitustutkimuksen syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä vahvistavan, että eri jäsenvaltioiden lainsäädännöt poikkeavat toisistaan ja suojaavat syrjinnältä eri tavoin ja että usein puuttuu yhteisiä täytäntöönpanomenettelyjä, mikä on johtanut siihen, että direktiivejä ei saateta yhdenmukaisella tavalla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja ihmiset eivät tunne riittävän hyvin oikeuksiaan,

F.

katsoo, että syrjinnän vastaisten politiikkojen epäjohdonmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa edistää sitä, että syrjinnän vastaisia yhteisön direktiivejä ei panna täysimääräisesti täytäntöön; tämä käy ilmi muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää työelämässä käsitelleen eurooppalaisen asiantuntijaryhmän raportista (Combating sexual orientation discrimination in employment: legislation in fifteen EU Member States),

G.

ottaa huomioon, että neuvosto pyysi Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 seurantaa koskevassa 5. joulukuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa (3) jäsenvaltioita ja komissiota ylläpitämään ja vahvistamaan omien toimivaltuuksiensa mukaisesti vammaisuuteen liittyvien kysymysten valtavirtaistamista kaikissa asiaankuuluvissa politiikoissa,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan komissio on näin ollen käynnistänyt oikeutetusti menettelyjä useita jäsenvaltioita vastaan, ja katsoo, että sen on toimittava näin myös jatkossa aina tarvittaessa;

1.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan lainsäädäntökäytännössään asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa mainitut syrjinnän perusteet;

2.

muistuttaa, että direktiiveissä 2000/43/EY ja 2000/78/EY vahvistetaan vähimmäisvaatimukset ja että niitä pitäisi käyttää perustana kattavammalle syrjinnän vastaiselle yhteisön politiikalle;

3.

ilmaisee huolensa joissakin jäsenvaltioissa ilmenneistä puutteista direktiivin 2000/43/EY ja direktiivin 2000/78/EY saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa sekä siitä, että EU:n kansalaisille ei tiedoteta riittävästi syrjintätapauksissa käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista;

4.

pahoittelee, että direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY soveltamisalaan ei kuulu fyysisiin ominaisuuksiin kuten pituuteen tai ihonväriin perustuva syrjivä kohtelu, erityisesti kun on kyse työpaikoista, joissa kyseisen työn suorittaminen ei edellytä näitä fyysisiä ominaisuuksia;

5.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kun direktiivien 2000/78/EY ja 2000/43/EY säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, direktiivit saatetaan täysimääräisesti, moitteettomasti ja tehokkaasti voimaan ja pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että kaikki niiden määräysten mukaiset poikkeukset ovat objektiivisesti perusteltuja;

6.

kehottaa toimivaltaisia viranomaisia EU:n tasolla ja kansallisella ja paikallisella tasolla parantamaan täytäntöönpanoa koskevan toimintansa koordinointia; kehottaa torjumaan syrjintää yhtenäisellä tavalla, joka kattaa yhdellä kertaa kaikki syrjinnän perusteet ja jossa ne otetaan huomioon;

7.

korostaa, että viranomaiset ovat keskeisessä osassa tasa-arvon edistämisessä ja syrjinnän torjumisessa politiikkansa, palvelujensa tarjoamisen ja työllisyyskäytäntöjensä myötä;

8.

pyytää komissiota sitoutumaan tarkistamaan perusteellisesti direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY täytäntöönpanon sekä antamaan tulkitsevia suuntaviivoja täytäntöönpanolle varmistaakseen direktiivien täysimääräisen ja moitteettoman täytäntöönpanon jäsenvaltioissa; pyytää komissiota erityisesti arvioimaan tapaa, jolla jäsenvaltiot ovat tulkinneet 6 ja 8 artiklaan sisältyviä poikkeuksia saattaessaan direktiiviä 2000/78/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä; muistuttaa, että molempien direktiivien täytäntöönpano edellyttää monia mekanismeja ja strategioita, mukaan lukien määräysten noudattaminen, ennalta ehkäisevät toimet ja täytäntöönpano sekä tehokas parhaiden käytäntöjen vaihto;

9.

toteaa, että direktiivin 2000/43/EY ja direktiivin 2000/78/EY kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia;

10.

vaatii komissiota seuraamaan tarkasti direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä tuloksena olevan lainsäädännön noudattamista ja edelleen painostamaan rikkomismenettelyjen ja noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen avulla jäsenvaltioita, jotta ne noudattaisivat oikeudellisia velvoitteitaan ja saattaisivat kyseiset direktiivit täysmääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään mahdollisimman pian; katsoo, että parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan tulisi osallistua meneillään olevaan kyseisissä direktiiveissä asetettujen jäsenvelvoitteiden seurantaan;

11.

muistuttaa komissiota siitä, että direktiivin 2000/78/EY 4 artikla sallii poikkeukset vain siinä tapauksessa, että ne ovat todella objektiivisesti tarpeen ammatillisen toiminnan asianmukaisen harjoittamisen kannalta; kehottaa komissiota tulkitsemaan artiklaa tiukasti ja nostamaan kanteita jäsenvaltioita vastaan yhteisöjen tuomioistuimessa, jos ne sallivat liian laajan määritelmän kansallisessa lainsäädännössään;

12.

pyytää tekemään vuosittaisen arvion jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimista osana avointa koordinointimenettelyä ja laajennetun arvion tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta viiden vuoden välein osana sosiaalipoliittista toimintaohjelmaa; katsoo, että syrjinnän vastaisia kysymyksiä käsittelevien riippumattomien elinten, mukaan lukien oikeudellisista asiantuntijoista koostuva komission verkosto, ja syrjinnän mahdollisia uhreja edustavien kansalaisjärjestöjen tulisi osallistua vuosittaisen arvion tekoon; katsoo, että olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä, joilla kehitetään kansalaisjärjestöjen valmiuksia antaa tietoa ja tukea uhreille ja osallistua rakentavasti vuosittaisen arvion tekoon;

13.

katsoo, että direktiivistä 2000/78/EY puuttuu säännös, jonka mukaan vammaisuus olisi määriteltävä laajasti, ja jotkin vammaisryhmät ovat tämän vuoksi jääneet direktiivin tarjoaman oikeussuojan ulkopuolelle; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan pikaisesti tällaisista vammaisuutta koskevista laajoista määritelmistä syrjinnän vastaisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen helpottamiseksi; toteaa, että määritelmät voisivat perustua vammaisten oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen;

14.

katsoo, että koska aikaa syrjinnän vastaisten kanteiden esittämiseen ei ole määritelty, joissakin jäsenvaltioissa ajat ovat erittäin lyhyitä, mikä saattaa estää uhreja esittämästä kanteita;

15.

katsoo, että siviilisäätyyn liittyvät poikkeukset direktiivissä 2000/78/EY ovat rajoittaneet direktiivin tarjoamaa suojaa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalta syrjinnältä;

16.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään tehokkaammin EU:n kansalaisten oikeuksien soveltamista direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY mukaisesti ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, ammattiliittoja, työnantajia sekä valtiollisia ja valtiosta riippumattomia sidosryhmiä tekemään kaikkensa lisätäkseen tietoisuutta kyseisten direktiivien mukaisista oikeuksista ja varmistaakseen, että syrjinnän uhrit saavat erilaisia neuvontapalveluja, jotta he voivat käyttää näiden direktiivien mukaisia oikeuksiaan tehokkaasti; panee merkille, että uhrin on usein näytettävä toteen, että toinen osapuoli on syyllistynyt syrjintään, ilman minkään viranomaisen tarjoamaa tukea tai mahdollisuutta saada oikeusapua; kehottaa jäsenvaltioita antamaan asianmukaisille riippumattomille elimille toimivaltuudet antaa tehokasta apua syrjinnän uhreille;

17.

on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden kansalaiset tietävät heikosti syrjimättömyyttä koskevasta lainsäädännöstä, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, ammattiyhdistyksiä ja työnantajia tehostamaan valistustoimintaansa; korostaa, että direktiivit velvoittavat jäsenvaltiot jakamaan yleisölle kaikin asianmukaisin keinoin tietoa asiaa koskevista direktiivien säännöksistä;

18.

suosittelee jäsenvaltioita tekemään riippumattomia arviointeja syrjintää ennalta ehkäisevien ja hyvittävien toimenpiteiden tehokkuudesta ja varmistamaan, että lakisääteisillä ja muilla syrjinnän torjumiseen osallistuvilla ja syrjinnän uhreja auttavilla elimillä on riittävästi voimavaroja; suosittelee myös, että komissio sisällyttäisi vertaisarviointeja käynnissä oleviin seurantatoimiinsa;

19.

suosittelee jäsenvaltioita antamaan tasa-arvoa edistäville riippumattomille elimille riittävästi voimavaroja ja valtuuksia, jotta nämä voivat hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti ja riippumattomasti, mukaan lukien syrjinnän kaikkia muotoja koskevan vankan ammattitaidon ja asianmukaisen avun tarjoaminen syrjinnän uhreille; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseisten elinten vastuuala kattaa syrjinnän kaikki muodot, ja kehottaa komissiota luomaan normit kyseisten elinten tehokkuuden ja riippumattomuuden valvomiseksi ja varmistamiseksi;

20.

suosittelee jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan voimavaroja ja antamaan valtuuksia niille kansalaisjärjestöille, jotka edustavat syrjittyjä ryhmiä ja jotka tiedottavat aktiivisesti kansalaisille ja tarjoavat oikeusapua syrjintäasioissa;

21.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä asianmukaisten työmarkkinaosapuolten kanssa yhteisön lainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon valvomiseksi;

22.

painottaa, että jäsenvaltioiden tulisi joka tapauksessa varmistaa, että syrjinnän uhreja avustetaan automaattisesti oikeusmenettelyissä, tarvittaessa rahoittamalla julkisesti oikeusapujärjestelmiä;

23.

kehottaa komissiota tukemaan Progress-ohjelman ja Euroopan sosiaalirahaston avulla käytännössä ja tehokkaasti sitä, että jäsenvaltiot hyväksyvät toimenpiteitä, jotta tuettaisiin yhdenvertaisia mahdollisuuksia edistäviä ja syrjintää torjuvia ohjelmia;

24.

suosittelee, että suojelun korkeamman tason tarjoamiseksi jäsenvaltioiden olisi annettava yhdistysten, järjestöjen ja muiden oikeushenkilöiden osallistua oikeustoimiin, myös uhrien puolesta tai heidän tukijoinaan;

25.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan yhtäläisen kohtelun ja yhdenvertaiset mahdollisuudet työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan mukaisesti ja erityisesti puuttumaan syrjinnän aiheuttamiin vakaviin esteisiin työhönottomenettelyissä;

26.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yhdistykset, järjestöt ja muut oikeushenkilöt voivat osallistua yhden tai useamman kantelijan puolesta mihin tahansa oikeudelliseen menettelyyn direktiivien täytäntöönpanon valvontaa varten;

27.

kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä Euroopan unionin perusoikeusviraston ja komission kanssa säännöllisin väliajoin keräämään, kokoamaan ja julkaisemaan kattavia, tarkkoja, vertailukelpoisia, luotettavia ja eriytettyjä tilastoja syrjinnästä ja julkaisemaan ne sellaisessa muodossa, että ne on helppo ymmärtää ja että ne mahdollistavat parhaiden käytäntöjen tehokkaamman muuttamisen; korostaa, että tarvitaan riittävästi varoja tämän tavoitteen toteuttamiseen ja että on tärkeää kehittää tapoja, joilla syrjintää koskevia tietoja voidaan kerätä tietosuojalainsäädäntöä noudattaen;

28.

kehottaa laatimaan kansallisia integroituja toimintasuunnitelmia kaikkinaisen syrjinnän torjumiseksi;

29.

on tyytyväinen siihen, että komissio haluaa kerätä tietoja tasa-arvosta ja muun muassa julkaista tällaisia tietoja sisältävän eurooppalaisen käsikirjan; pyytää komissiota tutkimaan huolellisesti eri lainsäädännöllisiä kysymyksiä ja muuttujia tietojen keruun osalta ja esittämään ehdotuksia syrjintätapausten kirjaamisen parantamiseksi sekä tarkastelemaan tiedonkeruuta koskevia yhteisiä normeja; suosittelee, että komissio tarjoaa edelleen oikeudellista koulutusta tuomareille, asianajajille, ammattiyhdistyksille ja kansalaisjärjestöille direktiivien pitkän aikavälin vaikutusten tehostamiseksi ja se laatii entistä enemmän selvityksiä ja analyysejä lainsäädännön, jolla direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikutuksista;

30.

on tyytyväinen komission kiinnostukseen moninkertaista syrjintää kohtaan, mukaan lukien tutkimuksen käynnistäminen tästä aiheesta; pyytää komissiota hyväksymään tasapainoisen ja laajan moninkertaista syrjintää koskevan määritelmän ja tutkimaan ja tarjoamaan tietoja moninkertaisesta syrjinnästä ja viharikoksista; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkeen EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettavaan lainsäädäntöön nimenomaisia moninkertaisen syrjinnän torjumista koskevia säännöksiä, joita voidaan soveltaa joko yhden perusteen nojalla tai useamman perusteen yhdistelmän nojalla;

31.

korostaa, että syrjinnän torjumista aktiivisesti edistävien ryhmien on verkostoiduttava Euroopan tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

32.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen kansallista lainsäädäntöään ja kumoamaan säädökset, jotka eivät ole EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisia;

33.

pitää direktiiviä 2000/43/EY perustana kokonaisvaltaiselle syrjinnän vastaiselle työlle, jolla pyritään ehkäisemään rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää; korostaa kuitenkin, että huomioon on otettava jo tunnistetut ongelmalliset näkökohdat ja jäsenvaltioiden kohtaamat ongelmat kyseisen direktiivin säännösten tehokkaassa voimaansaattamisessa ja täytäntöönpanossa;

34.

korostaa, että komission on laadittava yhteinen, EU:n laajuinen määritelmä tai ainakin pyrittävä lisäämään yhteisymmärrystä myönteisten toimien merkityksestä ja siten hälventämään niihin ja niiden soveltamiseen liittyviä harhaluuloja EU:n tietyissä jäsenvaltioissa, erityisesti kun otetaan huomioon niiden tehokkuus syrjinnän onnistuneessa torjunnassa ja tasa-arvon luomisessa tietyissä jäsenvaltioissa;

35.

panee merkille, että komissio saattaa aikoa esittää nyt ainoastaan lainsäädäntöä, jolla torjutaan syrjintää tavaroiden ja palveluiden käytön suhteen joillakin, mutta ei kaikilla perusteilla; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta ehdottaa vammaisuutta, ikää, uskontoa tai vakaumusta ja seksuaalista suuntautumista koskevaa kattavaa direktiiviä, jolla täydennetään EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaista syrjinnän kieltämistä koskevaa lainsäädäntöpakettia, kuten vuoden 2008 komission työohjelmassa todettiin; korostaa, että on poliittisesti, sosiaalisesti ja oikeudellisesti järkevää lopettaa eritasoisen suojelun tarjoaminen syrjinnän perusteista riippuen; on täysin vakuuttunut siitä, ettei ole järkevää kieltää syrjintää yhdellä alalla ja sallia sen jatkuvan toisella;

36.

odottaa kiinnostuneena sitä, että vammaisuudesta kehitetään yhteisön määritelmä, jonka perusteella vammaiset henkilöt voivat kaikkialla Euroopan unionissa nauttia samoista oikeuksista riippumatta siitä, mikä on heidän olinpaikkansa Euroopan unionissa;

37.

katsoo, että syrjinnän torjumista EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla koskevassa uudessa direktiiviehdotuksessa on kiellettävä kaikkinainen suora ja välillinen syrjintä kaikilla direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä syrjintä yhdistyksissä, syrjintä, joka johtuu suojellun ryhmän jäseneksi mieltämisestä, ja ahdistelu; katsoo, että kehotusta syrjintään on pidettävä syrjintänä ja että asianmukaisten mukauttamistoimien perusteetonta toteuttamatta jättämistä on pidettävä syrjinnän yhtenä muotona; katsoo, että direktiivissä olisi tehtävä selväksi, että syrjinnän muotojen välillä ei tehdä eroa, ja että syrjinnän kaikkiin muotoihin olisi puututtava yhtä voimakkain toimenpitein; pyytää, että kaikki uudet ehdotetut säädökset kuvastavat asianmukaisesti syrjinnän kaikkien perusteiden eri yksityiskohtia;

38.

on vakuuttunut, että syrjinnän torjumista EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla koskevan direktiiviehdotuksen aineellisen soveltamisalan on oltava laaja ja käsitettävä kaikki yhteisön toimivaltaan kuuluvat alat, mukaan lukien koulutus, elinikäinen oppiminen, sosiaaliturvan käsittävä sosiaalinen suojelu, asuminen ja terveydenhuolto, syrjityistä ryhmistä annettu mielikuva tiedotusvälineissä ja mainoksissa, vammaisten henkilöiden tiedonsaantimahdollisuudet, televiestintä, sähköinen viestintä, liikennemuodot ja julkiset tilat, sosiaalietuudet sekä julkisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen saatavuus ja tarjonta; katsoo edelleen, että uudella direktiivillä olisi kehitettävä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (4) soveltamisalaa, jotta se on yhdenmukainen muihin ryhmiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseen nähden;

39.

uskoo vakaasti, että syrjinnän torjumiseksi on kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa valistustoimia varten ja että ensimmäisenä toimena voisivat olla kouluissa toteutettavat ohjelmat;

40.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten tulevaisuudessa 13 artiklan nojalla annettavaan lainsäädäntöön voitaisiin sisällyttää uusia säännöksiä, joilla edistetään syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteiden täytäntöönpanoa mutta jotka eivät ole riippuvaisia yksittäisten uhrien esittämistä kanteluista; katsoo, että tutkimuksessa olisi tarkasteltava, miten tulevalla lainsäädännöllä voitaisiin luoda velvollisuuksia ottaa käyttöön myönteisiä toimia ja/tai myönteisiä velvollisuuksia tasa-arvon edistämiseksi ja miten syrjimättömyyteen ja tasa-arvoon liittyvät velvollisuudet voitaisiin yhdistää julkisia hankintoja koskevaan kansalliseen politiikkaan;

41.

katsoo, että kansallisuuteen tai kieleen perustuva erilainen kohtelu, joka ei ole oikeutetun tavoitteensa vuoksi objektiivisesti tai järkevästi perusteltua tai joka ei ole seurausta asianmukaisesta ja välttämättömästä toiminnasta, voi myös olla epäsuoraa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa direktiivin 2000/43/EY vastaista syrjintää;

42.

katsoo, että syrjintää on myös pidettävä neljää perusvapautta – erityisesti henkilöiden vapaata liikkuvuutta – rajoittavana tekijänä ja että se näin ollen estää sisämarkkinoiden toimintaa; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tarkistamaan työmarkkinoille pääsyä koskevia siirtymäsäännöksiään EU:n kansalaisten välisten erojen poistamiseksi tällä alalla;

43.

katsoo, että vähemmistöryhmät, etenkin romanit, tarvitsevat erityistä sosiaalista suojelua, sillä unionin viimeaikaisen laajenemisen myötä heihin kohdistuvista hyväksikäytöstä, syrjinnästä ja syrjäytymisestä on koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen, työllisyyden ja naisten oikeuksien alalla tullut entistä ajankohtaisempi ongelma;

44.

suosittelee, että kiinnitetään erityistä huomiota kaikkiin koulutuksen alalla ilmeneviin syrjinnän muotoihin, kun kyse on heikommassa asemassa olevien lasten ja romanilasten mahdollisuuksista saada korkeatasoista opetusta ja heidän perusteettomasta luokittelemisestaan vammaisiksi;

45.

korostaa, että lainsäädäntö on tehokasta ainoastaan silloin, kun kansalaiset tietävät oikeutensa ja voivat esteettä viedä asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi; katsoo, että uudessa, syrjinnän torjumista EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla koskevassa direktiiviehdotuksessa on puututtava myös oikeussuojakeinoihin ja täytäntöönpanoon, ja suosittelee, että jäsenvaltiot perustavat yhden tai useamman yhdenvertaista kohtelua edistävän ja syrjinnän eri muotoja torjuvan riippumattoman ja tehokkaan elimen, jonka toimivalta käsittää kaikki 13 artiklan mukaiset syrjinnän perusteet ja koko direktiivin 76/207/ETY soveltamisalan; katsoo, että kyseisten elinten toimivaltaan olisi kuuluttava myös riippumattoman avun tarjoaminen syrjinnän uhreille, jotta nämä saavat syrjintää koskevan kantelunsa käsitellyksi, riippumattomien tutkimusten tekeminen syrjintää torjuvien säädösten soveltamisesta ja suositusten esittäminen kaikista tällaiseen syrjintään liittyvistä kysymyksistä;

46.

kehottaa sisällyttämään kaikkeen EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettavaan lainsäädäntöön kuulemisvelvoitteen ja velvollisuuden ottaa kansalaisjärjestöt, erityiset riippumattomat tasa-arvoelimet ja kansalliset edustusjärjestöt mukaan lainsäädännön valmisteluun ja voimaansaattamiseen sekä sen täytäntöönpanon seurantaan;

47.

katsoo, että uusiin direktiiveihin olisi sisällytettävä vaatimus siitä, että jäsenvaltioiden ottavat tasa-arvokysymykset huomioon kaikissa suunnittelua, päätöksentekoa ja ohjelmasuunnittelua koskevissa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa toimissa, että palveluntarjoajien toimivat suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti tasa-arvon osalta ja että palveluntarjoajat toteuttavat mukauttamistoimia ja tarjoavat erityiskohtelua sen varmistamiseksi, että epätasa-arvosta kärsivien vähemmistöryhmien jäsenet voivat saada tarjottuja palveluja ja hyötyä niistä;

48.

panee huolestuneena merkille, että vaikka 19 jäsenvaltiota on allekirjoittanut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan n:o 12, vain viisi jäsenvaltiota on ratifioinut tämän pöytäkirjan;

49.

kehottaa jatkamaan vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, allekirjoittamiseen, tekemiseen ja ratifiointiin liittyvää prosessia ja muistuttaa, että kun yhteisö on ratifioinut yleissopimuksen, kaikessa ehdotetussa syrjinnän vastaisessa yhteisön lainsäädännössä on noudatettava täysimääräisesti yleissopimuksessa esitettyjä vaatimuksia; muistuttaa neuvostoa tämän vammaisuutta käsitelleessä epävirallisessa ministerikokouksessa kesäkuussa 2007 komissiolle esittämästä pyynnöstä käynnistää eurooppalainen strategia yleissopimuksen tehokkaaksi ratifioimiseksi; kehottaa komissiota tässä yhteydessä arvioimaan tarvetta muuttaa yhteisön johdettua oikeutta tai mukauttaa asiaa koskevia politiikkoja;

50.

korostaa Lissabonin sopimuksen syrjinnänvastaisen lausekkeen laaja-alaisen täytäntöönpanon ja valtavirtaistamisen merkitystä sen jälkeen, kun sopimus on tullut voimaan, sillä Euroopan unioni sitoutuu lausekkeella siihen, että se pyrkii torjumaan sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää määritellessään ja pannessaan täytäntöön politiikkaansa ja toimenpiteitään;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjinnän torjumisen kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa, sosiaalisen osallisuuden ja kansallisten uudistusohjelmien avointa koordinointimenetelmää koskevissa suuntaviivoissa sekä rakennerahastoja koskevissa asetuksissa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan kasvua ja työpaikkoja koskevia yhdennettyjä suuntaviivoja ja erityisesti työllisyyttä koskevia suuntaviivoja sosiaalisen ulottuvuuden huomioon ottamisen ja näkyvyyden takaamiseksi ja parantamiseksi Lissabonin strategian seuraavalla kaudella; korostaa, että jotta tasa-arvoa edistävä ja syrjinnän vastainen politiikka olisi tehokasta, sen on liityttävä tiiviisti sosiaalipolitiikkaan, joka vaikuttaa merkittävästi työmarkkinaosapuoliin;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan kaiken syrjinnän työsopimusten perusteella takaamalla kaikkien työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen sekä säätämällä työ- ja lepoajasta, järjestäytymis- ja edustusoikeudesta, irtisanomissuojasta, työehtosopimusneuvotteluista ja työtaistelutoimista; korostaa merkitystä, joka on koulutuksen saatavuudella sekä saavutettujen oikeuksien jatkuvalla suojelemisella myös koulutuksen aikana, paremmilla hoitomahdollisuuksilla sekä keskeisten sosiaalisten oikeuksien säilyttämisellä, mukaan lukien eläkeoikeudet, oikeus koulutukseen ja oikeus työttömyysturvaan ammatillisen tilanteen muuttuessa, siirryttäessä yhdestä työsuhteesta toiseen tai siirryttäessä sopimussuhteisesta työstä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi.

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/30

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka” (KOM(2007)0575, SEC(2007)1283),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Päätelmät eurooppalaista meripolitiikkaa koskevasta kuulemisesta” (KOM(2007)0574),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen yhteiseksi kolmikantajulistukseksi Euroopan meripäivän perustamisesta (SEC(2007)1631),

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys” (KOM(2006)0275) ja parlamentin 12. heinäkuuta 2007 antaman päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyn kokouksen puheenjohtajan päätelmät asiakirjan ”Eurooppa-neuvoston toimintasuunnitelma (2007–2009) – energiapolitiikka Euroopalle” hyväksymisestä Eurooppa-neuvostossa,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 — Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) 23. helmikuuta 2006 tekemän merenkulkualan työvoimaa koskevan yleissopimuksen määräykset; tähän yhteen sopimukseen sisältyvät kaikki ILOn vuoden 1919 jälkeen tekemät merenkulkualan työvoimaa koskevat sopimukset ja niiden muutokset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A6-0163/2008),

A.

katsoo, että valtameret ja meret ovat taloudelliselta ja ekologiselta kannalta keskeisiä tekijöitä EU:lle; ottaa huomioon, että EU:lla on rannikkoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla 320 000 kilometriä rannikkoa, jolla asuu kolmasosa unionin väestöstä,

B.

ottaa huomioon, että meriteollisuus ja -palvelut ja rannikkoalueet tuottavat yhteensä 40 prosenttia EU:n BKT:sta,

C.

katsoo, että ilmastonmuutos on kaikkien politiikan alojen suurin haaste 2000-luvulla; ottaa huomioon, että rannikkoalueita uhkaa ilmastosta johtuva merenpinnan kohoaminen, joka saattaa olla hyvin suuri ja jonka seuraukset asukkaille saattavat olla tuhoisat,

D.

ottaa huomioon, että EU:n merialueet ja erityisesti syrjäisimmät alueet ovat hyvin keskeisessä asemassa turvallisuuden suhteen torjuttaessa rikollista toimintaa, kuten laitonta maahanmuuttoa, terrorismia ja salakuljetusta, ja että alueet ovat sen lisäksi alttiina erityisille ympäristötuhoille,

E.

ottaa huomioon, että yhteisön kalastus-, kauppa- ja matkustaja-aluksiin Afrikan rannikon läheisyydessä sijaitsevilla kansainvälisillä vesillä kohdistuneiden rikollisten hyökkäysten määrä ja esiintymistiheys ovat viime vuosina kasvaneet, mikä muodostaa suuren vaaran miehistöjen hengelle ja vaikuttaa merkittävällä tavalla kielteisesti kansainväliseen kauppaan;

1.

pitää myönteisenä sitä, että komissio on hyväksynyt edellä mainitut tiedonannot sekä toimintasuunnitelman, joka on esitetty edellä mainitussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa;

2.

toistaa 12. heinäkuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman ja pitää myönteisenä, että komissio on ainakin jossain määrin ryhtynyt käsittelemään suurta osaa parlamentin pyynnöistä;

3.

huomauttaa, että EU:lla on rannikoidensa ja syrjäisimpien alueidensa ansiosta erityisen merkittävä merellinen ulottuvuus, joka tarjoaa ainutkertaisia mahdollisuuksia innovaatioiden, tutkimuksen, ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden aloilla, ja että nämä on otettava huomioon EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa, ja tähdentää, että syrjäisimmät alueet tarjoavat erinomaisen pohjan tiedonkululle liikenteeseen ja turvallisuuteen liittyvissä tarkoituksissa EU:ssa ja maailmanlaajuisesti;

4.

tukee vahvasti komission aikomusta hyödyntää entistä paremmin jäsenvaltioiden välistä lähimerenkulkua ja sisävesiliikennettä ja sen liittämistä sisämarkkinoihin mahdollisimman pian sekä kannattaa komission aikomusta jouduttaa yhteistä meriliikennealuetta koskevia ehdotuksiaan yhdessä kattavan meriliikennestrategian kanssa vuosille 2008–2018;

5.

kannustaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja yhteistyötä naapurimaiden kanssa, jotta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja ja muita EU:n rahoitusmekanismeja (kuten Marco Polo) voitaisiin hyödyntää asianmukaisesti ”merten moottoriteitä” ja lähimerenkulun verkostoja koskevien hankkeiden toteuttamiseksi;

6.

pitää myönteisenä komission aikomusta parantaa merivalvonnasta vastaavien EU:n virastojen koordinointia ja korostaa erityisesti laittoman toiminnan (ihmisten ja huumeiden salakuljetus, laiton maahanmuutto ja terrorismin uhka) ennalta ehkäisyä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota kansainvälisiin vesiin;

7.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa eurooppalainen merivalvontaverkosto ja parantaa jäsenvaltioiden rannikkovartiolaitosten välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota käsittelemään EU:n rannikkovartioston perustamista koskevan toteuttamiskelpoisuustutkimuksen tulokset, sillä tutkimus oli tarkoitus julkaista ja esitellä parlamentille ja neuvostolle vuoden 2006 loppuun mennessä;

8.

katsoo, että meriklusterit sopivat erityisen hyvin edistämään yhdennetyn meripolitiikan saavuttamista; kehottaa komissiota käynnistämään pikaisesti eurooppalaisen meriklusteriverkostohankkeen;

9.

tukee ehdotusta vuosittaisen Euroopan meripäivän järjestämisestä 20. toukokuuta; katsoo, että tällaista teemapäivää tulisi hyödyntää meripolitiikan merkityksen korostamiseksi alan asiantuntijapiirien ulkopuolella ottamalla siihen mukaan tavalliset kansalaiset, koulut, yliopistot ja kansalaisjärjestöt; muistuttaa komissiota tämän ehdotuksesta myöntää palkkio esimerkillisille merialueille parhaiden käytäntöjen edistämiseksi;

10.

on kuitenkin asiaa kokonaisuutena tarkastellen sitä mieltä, että toimintasuunnitelma ei sisällä riittävästi konkreettisia toimia, ja kehottaa komissiota käyttämään jatkossa kunnianhimoisemmin välineitä, joita sillä on käytettävissään perussopimusten nojalla;

11.

pitää valitettavana, että toimintasuunnitelmassa käsitellään ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita sitoumuksetta; toistaa kantansa siitä, että EU:n meripolitiikan yhtenä tehtävänä on oltava varautuminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen seurauksiin sekä kiireellisten säännösten antaminen vaadittavista sopeuttamistoimenpiteistä, etenkin jäätiköiden sulamisen vuoksi, joka johtaa merenpinnan kohoamiseen sekä lisääntyneeseen tulvariskiin satamissa ja rannikkoalueilla, ja edellyttää tässä yhteydessä, että kaikki asiaan kuuluvat politiikan alat, erityisesti tutkimuspolitiikka, antavat tukensa;

12.

muistuttaa, että jäätiköiden sulaminen aiheuttaa paitsi merenpinnan kohoamista myös korjaamatonta vahinkoa ihmisten, eläinten ja kasvien elinympäristöille, ja suhtautuu siksi myönteisesti komission aikomukseen esittää Pohjoista jäämerta koskeva aloite; kehottaa lisäksi tiedeyhteisöä ja päätöksentekijöitä kartoittamaan uusia mahdollisuuksia napajäätiköiden suojelemiseksi;

13.

katsoo, että merten kestävä hoito edellyttää rannikkoalueiden kestävää hoitoa ja että EU:n rannikoiden rakennushankkeissa on siksi aina otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ilmastonmuutoksesta johtuva merenpinnan nousu, hiekkaeroosio sekä myrskyjen esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvu;

14.

tukee maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamaa tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä puolella vuoteen 2050 mennessä ja toistaa vaatimuksensa siitä, että meripolitiikalla vähennetään huomattavasti kyseisiä päästöjä muun muassa sisällyttämällä merenkulku päästökauppajärjestelmään sekä lisäämällä tutkimusta sekä merten käytöstä uusiutuvana energialähteenä että entistä puhtaampien alusten uusien propulsiotekniikoiden kehittämistä silmällä pitäen; katsoo, että Euroopan asema edelläkävijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa voisi edistää ja laajentaa Euroopan johtavaa asemaa ympäristöteknologiassa ja tutkimuksessa;

15.

kehottaa painokkaasti komissiota torjumaan entistä kunnianhimoisemmin rikin ja typen oksidien päästöjä sekä alusten kiinteitä jätteitä; toistaa tässä yhteydessä, että on tarpeen tiivistää yhteistyötä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa, sekä kehottaa erityisesti:

16.

pitää tervetulleena toteutettuja toimenpiteitä, jotka koskevat joidenkin alusten merellä harjoittamien valvomattomien päästöjen satelliittivalvontaa; kehottaa kuitenkin laatimaan sääntöjä, joilla alukset velvoitetaan käyttämään ulkoisista tekijöistä riippumattomia (ja patentoituja) laitteita, jotka mustien laatikoiden tapaan mahdollistavat säiliöihin ja tankkeihin otettavien ja niistä poistuvien nesteiden määrän ja luonteen säännöllisen tallentamisen muistiin; katsoo, että näiden tallenteiden tarkastelu antaisi mahdollisuuden selvittää, onko öljyjätteiden valvomattomia ja laittomia päästöjä tapahtunut;

17.

toistaa jäsenvaltioille ja komissiolle antamansa kehotuksen tarjota nykyistä huomattavasti parempia kannustimia maissa tuotetun sähkön toimittamiseksi satamissa oleville aluksille, kun otetaan huomioon monia satamakaupunkeja ja -alueita vaivaavat ilmansaasteet; kehottaa näin ollen tekemään ehdotuksen energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (2) muuttamiseksi siten, että jäsenvaltioita, jotka hyödyntävät kyseisen direktiivin 14 mukaista verovapautusta säiliö-öljyn osalta, olisi vaadittava vapauttamaan verosta vastaavasti myös maista otettava sähkö; huomauttaa, että sähkön ja säiliö-öljyn yhdenvertainen verokohtelu kannustaisi merkittävästi satamia ja laivanomistajia osallistumaan satamakaupunkien ilmansaasteiden vähentämiseen panostamalla sähkön toimittamiseen aluksille satamissa;

18.

toteaa jälleen, että merten saastuminen maalta käsin muodostaa merkittävän osuuden merten kaikista saasteista ja että komissio ei ole tähän mennessä käsitellyt tätä asiaa; pyytää siksi jälleen komissiota antamaan toimintasuunnitelman kyseisen saastumisen vähentämisestä ja korostaa jäsenvaltioille suuntaamaansa vaatimusta panna viipymättä täytäntöön asiaa koskevat säädökset kuten vesipuitedirektiivi (3); painottaa, että vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon kuuluu myös toimintasuunnitelma viime sotien ammusjätteiden määrittämisestä ja poistamisesta Pohjanmerestä ja Itämerestä;

19.

kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita käynnistämään hylkyjen ja vedenalaisten arkeologisten paikkojen kartoittamisohjelman – kun otetaan huomioon, että ne ovat tärkeä osa yhteisön historiallista kulttuuriperintöä – jolla edistettäisiin näiden paikkojen tuntemusta ja tutkimusta, estettäisiin niiden pilaantuminen ja mahdollistettaisiin siten niiden tarkoituksenmukainen suojelu;

20.

kehottaa asiasta vastaavia toimielimiä hyväksymään mahdollisimman pian kolmannen Erika-meriturvallisuuspaketin ja kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan viipymättä meriturvallisuuspaketin toimeenpanon tarjoamalla sellaisia oikeudellisia välineitä, joita tarvitaan merialueiden kehityksen kannalta tuhoisien onnettomuuksien tai tapahtumien, kuten Erika — ja Prestige-alusten onnettomuuksien, estämiseksi tai niiden seurausten korjaamiseksi;

21.

katsoo, että meristrategiapuitedirektiivin (4) olisi oltava EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa ympäristönäkökohtien kulmakivenä; toteaa, että mainitussa direktiivissä lausutaan, että alueilla, joilla meren tila on kriittinen, olisi suunniteltava ja toteutettava nopeutettuja toimenpiteitä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi; korostaa, että tällaisilla alueilla on erityisen tärkeää, että komissio koordinoi eri aloja, ohjelmia ja strategioita sekä myöntää riittävästi taloudellista tukea; korostaa, että yhdennetyn meripolitiikan saavuttamiseksi siihen on liitettävä myös maissa tapahtuva toiminta, kuten maatalous, jätevesihuolto, liikenne ja energian tuotanto; katsoo, että kyseiset alueet voivat toimia todellisen ja täysin yhdennetyn meripolitiikan pilottialueina;

22.

pitää myönteisenä komission tekemää kartoitusta merenkulkijoiden jäämisestä sosiaaliturvaa ja työntekijöiden suojelua koskevan yhteisön eri alojen lainsäädännön ulkopuolelle (esimerkiksi direktiivi 98/59/EY työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (5), direktiivi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä (6), direktiivi 2002/14/EY työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä (7) ja direktiivi 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (8)); ehdottaa, että näitä direktiivejä tarkistetaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa;

23.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, ratifioimaan mahdollisimman pian vuonna 2006 hyväksytyn merenkulkualan työvoimaa koskevan yleissopimuksen, jolla pyritään parantamaan merenkulkijoiden elin- ja työolosuhteita ja estämään epäoikeudenmukainen kilpailu merenkulun alalla päivittämällä ja kodifioimalla voimassa olevia kansainvälisiä työnormeja kokonaisuudessaan;

24.

kehottaa komissiota ajantasaistamaan merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla annetun direktiivin 1999/95/EY (9) sekä niitä kysymyksiä koskevan lainsäädännön, jotka kuuluvat komission toimivaltaan mutta joita ei säännellä tai säännellään vain osittain yhteisön tasolla, kuten työvoiman vuokrausyrityksiä koskevat säännöt tai työntekijän oikeus saada kirjallinen työsopimus;

25.

katsoo, että alueellisten ja paikallisten kumppaneiden osallistuminen on erittäin tärkeää meripolitiikan menestymisen kannalta; katsoo, että näin ollen Euroopan rannikkoalueiden välistä yhteistyötä ja yhteyttä on tiivistettävä edistämällä koordinoituja strategioita kehityksen ja kilpailukyvyn vauhdittamiseksi sekä sovittamalla hallinnon eri tasot tehokkaammin yhteen;

26.

toistaa vaatimuksensa EU:n meripolitiikan yhdennetyn lähestymistavan noudattamisesta tulevaisuudessa ja kehottaa komissiota vahvistamaan sen poliittista kehystä sekä alueellista, sosiaalista ja taloudellista koheesiota luomalla yhteyden Manner-Euroopan olennaisiin politiikan aloihin; kehottaa julkaisemaan EU:n meripolitiikkaa koskevan kertomuksen joka toinen vuosi ja käymään säännöllistä ja julkista keskustelua kaikkien osapuolten kanssa; kehottaa tulevia neuvoston puheenjohtajavaltioita sisällyttämään meripolitiikan työohjelmiinsa; kehottaa lisäksi komissiota selvästi osoittamaan vuosittain kaikki EU:n varoin rahoitetut meriä koskevat hankkeet;

27.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen edistää neuvotteluja, joissa pyritään parantamaan merialueita koskevan yhteisen vastuun hallintaa kolmansien maiden kanssa, ja kannattaa vahvasti yhteistyön lisäämistä naapurimaiden kanssa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevien merialueiden suojelemiseksi;

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n ja IMO:n puitteissa aktiivisesti useiden jäsenvaltioiden ajamaa aloitetta, jonka mukaan oikeus meri- ja ilmateitse tapahtuvaan takaa-ajoon olisi ulotettava rannikkovaltioiden aluevesille sillä edellytyksellä, että kyseiset maat siihen suostuvat, sekä kehittämään keskinäisen avunannon mekanismin merirosvoustilanteiden varalle;

29.

kehottaa komissiota luomaan uuden integroidun meripolitiikan puitteissa mahdollisimman pian koordinointia ja keskinäistä avunantoa koskevan yhteisön järjestelmän, joka antaa jäsenvaltion lipun alla purjehtiville ja kansainvälisillä vesillä toimiville sota-aluksille mahdollisuuden suojella toisten jäsenvaltioiden kalastus- ja kauppa-aluksia;

30.

katsoo, että kattava EU:n meri- ja merentutkimusstrategia on elintärkeä ja että sille on annettava asianmukainen rahoitus nykyisestä tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta sekä tulevista ohjelmista;

31.

kannattaa sitä, että meripolitiikka otetaan huomioon asianmukaisesti EU:n talousarviossa ja välineissä vuoden 2013 jälkeen, ja kehottaa ottamaan tämän huomioon EU:n meripolitiikasta säännöllisesti annettavien kertomusten yhteenvedoissa;

32.

panee myös tyytyväisenä merkille 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antaman suosituksen, jonka mukaan meripolitiikassa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset ominaispiirteet ja merialueet, mukaan lukien rannikkoalueet, saaret ja syrjäisimmät alueet;

33.

tunnustaa päätösvallan kuuluvan tällä alalla jäsenvaltioille, mutta odottaa kuitenkin mielenkiinnolla komission julkaisemaa suunnitelmaa merten aluesuunnittelun helpottamiseksi jäsenvaltioissa; huomauttaa, että on säilyttävä asianmukainen tasapaino talouteen, yhteiskuntaan, alueisiin ja ympäristöön liittyvien näkökohtien välillä;

34.

korostaa, että rannikkoalueiden, saarten ja syrjäisimpien alueiden Euroopan unioniin tuoma poikkeuksellinen merellinen ulottuvuus tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia muun muassa innovaation, tutkimuksen, ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden alalla, ja että tulevan yhdennetyn eurooppalaisen meripolitiikan on hyödynnettävä näitä mahdollisuuksia; tunnustaa huippuosaamiskeskusten perustamisen olevan toivottavaa ja suosittaa, että rannikkoalueilla sijaitsevia nykyisiä yliopistojen tutkimuskeskuksia kannustettaisiin ja tuettaisiin;

35.

katsoo, että aaltoenergia on merkittävä vaihtoehtoinen puhdas energianlähde, ja kehottaa komissiota ottamaan tämän energiamuodon huomioon tulevissa toimintasuunnitelmissaan;

36.

katsoo, että Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan tavoitteena olisi kalastusalalla oltava alan nykyaikaistamisen ja kestävän, tasapainoisen ja oikeudenmukaisen kehityksen edistäminen koko unionissa varmistamalla sen sosioekonominen elinkelpoisuus ja kalavarojen kestävyys ja turvaamalla elintarvikeomavaraisuus, elintarviketurvallisuus, kalatuotteiden saatavuus, työpaikkojen säilyminen ja kalastajien elinolosuhteiden parantaminen;

37.

katsoo, että tähän asti meren luonnonvarojen kestävyydestä tai kalastuslaivastojen ja unionin rannikkoyhteisöjen elinkelpoisuudesta ei ole huolehdittu asianmukaisesti yhteisessä kalastuspolitiikassa ja että siksi unionin yhdennettyä meripolitiikkaa pitäisi kehittää niin, että yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) vältettäisiin epäkohdat, esimerkiksi liiallinen keskittyminen ja puutteet vesialueiden alueellisen erilaisuuden huomioon ottamisessa;

38.

katsoo, että mereen liittyvien uusien ja parempien työpaikkojen luominen etenkin kalastusalalla riippuu myös siitä, että varmistetaan oikeudenmukaiset ja riittävät tulot, asianmukaiset työolot (terveys ja turvallisuus mukaan luettuina) ja koulutusmahdollisuudet alalla työskenteleville henkilöille;

39.

vaatii jäsenvaltioita tunnustamaan vastavuoroisesti kalastusalusten perämiehen ja mekaanikon tehtäviin vaadittavat ammattitutkinnot;

40.

toistaa, että tarvitaan tuki- tai korvausmekanismeja, joiden avulla maksetaan korvauksia kalakantojen elvytys- tai ekosysteemien suojelutoimenpiteiden sosioekonomisista vaikutuksista kärsimään joutuneille kalastajille etenkin epäsuotuisimmilla alueilla ja köyhimmissä yhteisöissä;

41.

toistaa, että on tarpeen lisätä eri jäsenvaltioissa suoritettavan tieteellisen tutkimuksen tukea kalastusalalla erityisesti tutkimusta, teknologian kehittämistä ja demonstrointia koskevan seitsemännen puiteohjelman toimilla;

42.

kehottaa antamaan yhteisön tukea tarvittavien tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta varmistetaan asianmukaiset varat miehistöjen evakuointi-, avustus- ja pelastustoimille;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/36

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla (KOM(2007)0394),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen (KOM(2007)0502),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Pienet ja keskisuuret yritykset avainasemassa kasvun ja työllisyyden edistämisessä – nykyaikaisen pk-yrityspolitiikan puolivälitarkastelu (KOM(2007)0592,

—

ottaa huomioon 22.–23. marraskuuta 2007 kokoontuneen 2832. kilpailukykyneuvoston päätelmät yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla,

—

ottaa huomioon kansainvälisistä kirjanpitostandardeista (IFRS) ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) hallinnosta 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman (1), jossa Euroopan parlamentti arvosteli IASB:n ehdotusta pk-yritysten kirjanpitostandardiksi ja pyysi komissiota kehittämään EU:n oman pk-yrityksille tarkoitetun nykyaikaisen kirjanpitokehyksen, mahdollisesti nykyaikaistamalla voimassa olevan kirjanpitolainsäädännön,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0101/2008),

1.

pitää myönteisenä, että komissio pyrkii yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamista yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla koskevassa tiedonannossaan (jäljempänä tiedonanto) vähentämään Euroopan yritysten hallintotaakkaa ja antamaan niille mahdollisuuden kilpailla tehokkaammin sekä menestyä paremmin maailmanlaajuisessa ympäristössä, jossa vallitsee kova kilpailu; toteaa, että komission olisi tukeuduttava lainsäädäntöehdotuksissaan vaikutusten arviointiin, jossa otetaan erityisesti huomioon pienet ja keskisuuret yritykset sekä mikroyritykset, samalla kun taataan oikeusvarmuus ja yhteisön säännöstön noudattaminen koko sisämarkkinoilla ja varmistetaan yhdenmukaisuus raportointivelvoitteita ja tilintarkastusta koskevan meneillään olevan yhdenmukaistamisprosessin kanssa; toteaa lisäksi, että kaikkien toimijoiden, omistajat, sijoittajat, velkojat ja työntekijät mukaan lukien, edut sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate on otettava asianmukaisesti huomioon;

2.

torjuu yleisellä tasolla tiedonannossa esitetyn vaihtoehdon 1, että harkittaisiin, olisiko yhteisön yhtiöoikeus muutettava sellaiseksi, että siihen sisältyy ainoastaan säädöksiä, joissa käsitellään valtioiden rajat ylittäviä tapauksia; ei kuitenkaan täysin vastusta sellaisten yksittäisten säännösten kumoamista, jotka eivät osakkeenomistajien kannalta katsoen enää ole tarpeellisia niiden kannalta, joita asia koskee, tai joista ei ole etua yrityksille, edellyttäen, että kumoaminen ei ole vastoin yleistä etua;

3.

muistuttaa vaihtoehto 1:n yhteydessä, että kyseessä olevat yhtiöoikeusdirektiivit, eli toinen (2), kolmas (3), kuudes (4) ja kahdestoista (5) direktiivi, ovat mahdollistaneet rajojen yli toimiville sijoittajille ja velkojille tärkeän yritysten vertailtavuuden, ja siksi niitä ei pitäisi kumota;

4.

muistuttaa vaihtoehto 1:n yhteydessä, että kattavassa vaikutusten arvioinnissa olisi punnittava keskenään direktiivien kumoamisesta odotettavissa olevia säästöjä ja kustannuksia, jotka aiheutuvat kun sisämarkkinoilla sovelletaan 27:ää erilaista yhtiöoikeutta;

5.

panee merkille, että tärkeimmät byrokraattiset rajoitteet, kuten moninkertaiset tietopyynnöt tai raportointivelvoitteet, erityisesti verotusta ja sosiaaliasioita koskevat, tulevat yleensä jäsenvaltioiden hallinnoista eivätkä kuulu yhteisön toimivaltaan;

6.

toteaa, että jäsenvaltiot eivät useinkaan turvaudu vaihtoehtoisiin byrokratiaa vähentäviin toimenpiteisiin, jolloin yhteisön lainsäädännössä suodut yksinkertaistamismahdollisuudet eivät välity yrityksille, ja että jäsenvaltiot pikemminkin soveltavat EU-säännösten ohella tiukempia kansallisia säännöksiä; kehottaa komissiota tarkastamaan, onko esimerkiksi avoimuutta koskevan direktiivin (6) kaltaisten direktiivien täytäntöönpano johtanut jäsenvaltioissa Porvoon mitalla toteuttamiseen (Gold-plating); korostaa, että komission olisi edistettävä jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytänteiden vaihtamista tekemällä selväksi, mitä myönteisiä vaikutuksia yksinkertaistamisen saralla tehdyistä eri aloitteista koituu;

7.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden verohallintoja aletaan koordinoida niin, että yrityksille esitettäviä tietopyyntöjä voidaan yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa;

8.

kannattaa lähtökohtaisesti tiedonannossa esitettyä toista vaihtoehtoa eli sitä, että lainsäätäjä keskittyy yksinkertaistamisessa yksittäisiin konkreettisiin toimiin; toteaa, että kaikkiin yksinkertaistamistoimenpiteisiin voi kuulua se, että harkitaan joidenkin yksittäisten vaatimusten kumoamista direktiiveissä;

9.

korostaa, että tarvitaan aikaa direktiiveihin tehtyjen muutosten vaikutusten arvioimiseen, ja muistuttaa, että kolmatta ja kuudetta yhtiöoikeusdirektiiviä muutettiin äskettäin direktiivillä 2007/63/EY (7) ja että määräaika sen täytäntöönpanolle päättyy 31. joulukuuta 2008; toteaa, että näihin direktiiveihin tehtävät uudet muutokset saattaisivat vesittää yhdenmukaistettujen muuntosäännösten sisällön, mutta katsoo, että lisäpäivityksiä tarvitaan;

10.

muistuttaa, että toista yhtiöoikeusdirektiiviä muutettiin viimeksi direktiivillä 2006/68/EY (8) ja että määräaika sen täytäntöönpanolle päättyi 15. huhtikuuta 2008; muistuttaa tässä yhteydessä KPMG:n tekemän, vaihtoehtoisia pääoman hankkimisjärjestelmiä koskevan toteutettavuustutkimuksen tuloksista;

11.

kehottaa komissiota selventämään yhtiöoikeusdirektiivien, erityisesti toisen, kolmannen ja kuudennen direktiivin, ja IFRS-standardien välistä suhdetta;

12.

korostaa, että julkisten yhtiöiden tilintarkastus- ja julkistamisvelvoitteet ovat tärkeitä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta ja että uusien sähköisten jakelukanavien ja -tekniikoiden, kuten XBRL:n kaltaisten sähköisten raportointiformaattien, olisi mahdollistettava julkaisuvelvoitteiden hoitaminen edullisesti, tehokkaasti ja ripeästi; pitää myönteisenä, että ensimmäistä (9) ja yhdettätoista (10) yhtiöoikeusdirektiiviä yksinkertaistettaessa pyritään vähentämään julkistamisvaatimuksia; korostaa kuitenkin, että samoin kuin muiden yksinkertaistamistoimien kohdalla, julkistamisvaatimuksia olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti käyttäen konkreettisia, yksittäisiä yksinkertaistamistoimia, jotka perustuvat perusteellisiin vaikutusten arviointeihin; ehdottaa, että pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä koskevissa poikkeuksissa olisi keskityttävä vähentämään hallinnollista taakkaa ja kustannuksia vaarantamatta kuitenkaan oikeutettuja tarpeita saada tietoa ja rahoitusmahdollisuuksia; kannustaa vaihtamaan yhteisön sääntöjen yksinkertaistamista ja täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytäntöjä;

13.

yhtyy näkemykseen, että yrityksille olisi tehtävä helpommaksi rekisteröidä ja valmistella, toimittaa ja julkaista lakisääteistä tietoa; suosittaa lakisääteisen tiedon valmistelun, toimittamisen ja julkaisemisen toteuttamista yhteentoimivan EU:n laajuisen yritysrekisterin välityksellä; kannustaa painokkasti käyttämään uutta teknologiaa, kuten XBRL; korostaa, että tietojen olisi oltava helposti sijoittajien, velkojien, työntekijöiden ja julkisten viranomaisten saatavilla koko unionissa; kehottaa komissiota esittämään suunnitelman XBRL-muotoisen raportoinnin käyttöönottamiseksi EU:ssa;

14.

painottaa, että EU:n tilinpäätössääntöihin vuonna 2006 tehdyt muutokset edellyttävät arvopaperipörssissä noteeratuilta yhtiöiltä muun muassa selvitystä yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä ja enemmän tietoja taseen ulkopuolisista järjestelyistä; palauttaa mieliin, että kyseisten sääntöjen täytäntöönpanon määräaika päättyy 5. syyskuuta 2008; kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan sääntöjä hyvissä ajoin; kehottaa komissiota pitämään yhteyttä kansainväliseen tilinpäätösstandardilautakuntaan (IASB), jotta voidaan edelleen parantaa taseen ulkopuolisia välineitä koskevia tilinpäätöstietoja;

15.

pitää tarpeellisena, että eurooppayhtiön sääntöjä tarkistetaan niiden yhtenäistämiseksi yhteisön oikeuden kanssa;

16.

toteaa, että hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamisen päämääränä on oltava kannustaa pk-yrityksiä käyttämään hyväksi sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja toimimaan rajojen yli;

17.

pitää myönteisenä, että mikroyritykset aiotaan vapauttaa tilinpäätöksiä, lakisääteistä tilintarkastusta ja julkaisemista koskevista Eurooppa-oikeuden velvoitteista; kehottaa säilyttämään tiedonannossa mikroyrityksiä varten asetetut raja-arvot pääosin ennallaan, mutta on huolissaan siitä, että kaikkien niiden noudattaminen saattaa aiheuttaa ongelmia erityisesti yrityksissä, joiden tuotantopanokset ovat suuret; ehdottaa, että siirtymäaikoja, jotka koskevat raja-arvot ylittävien yhtiöiden raportointivelvoitteita, pidennetään asianmukaisesti; ehdottaa harkittavaksi, otetaanko vastaavat siirtymäajat käyttöön sellaisten yhtiöiden osalta, joiden oikeudellinen asema muuttuu;

18.

muistuttaa neljännessä (11) ja seitsemännessä (12) direktiivissä vahvistetuista raja-arvoista, joiden nojalla pk-yrityksille myönnetään poikkeuksia tietyistä tilinpäätös- ja tilintarkastusvaatimuksista, että vakaat ja ennakoitavissa olevat säännökset auttavat osaltaan parantamaan oikeusvarmuutta ja rajoittamaan yritysten hallintokustannuksia; korostaa tässä yhteydessä toisaalta, että neljännen direktiivin mukaisia raja-arvoja on äskettäin tarkistettu direktiivillä 2006/46/EY (13) ja että jäsenvaltioilla on 5. syyskuuta 2008 asti aikaa panna kyseinen direktiivi täytäntöön, ja toisaalta, että EU:n laajentuminen on lisännyt Euroopan talouksien monimuotoisuutta ja että tilintarkastus auttaa edistämään tehokkaan, terveen ja vastuullisen markkinatalouden kehitystä;

19.

vaatii komissiota seuraamaan 22.–23. marraskuuta 2007 kokoontuneen neuvoston päätelmissä esitettyä kehotusta edistää sellaisten parhaiden käytäntöjen avointa vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, joiden tarkoituksena on virtaviivaistaa raportointivelvoitteita ja lisätä elektronisten välineiden käyttöä yritysten ja julkisen hallinnon välisissä sekä yritysten keskinäisissä suhteissa;

20.

kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita rahoitustietoja koskevien raportointivelvoitteiden luokituksen yhdenmukaistamiseen, jota tehdään muun muassa Alankomaissa, ja lisäämään uusien teknologioiden käyttöä niin, että voidaan vähentää ilmoitusvelvoitteiden kustannuksia säilyttäen samalla edut, joita nämä velvoitteet tarjoavat markkinaosapuolille, poliittisille päättäjille ja julkiselle hallinnolle;

21.

edellyttää, että tiedonannossa mainittujen direktiivien ohella tarkasteltaisiin byrokratiakuormituksen kannalta myös sellaisia direktiivejä ja säännöksiä, jotka on kehitetty Yhdysvaltojen Sarbanes-Oxley-lainsäädännön yhteydessä, kuten avoimuutta koskevan direktiivin, yhteisön esitteitä koskevan lainsäädännön (14) tai neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin säännöksiä;

22.

korostaa, että yksinkertaisemman yritystoimintaympäristön luomiseen kuuluu myös uusien oikeudellisten reunaehtojen laatiminen yrityksiä varten; mainitsee tässä yhteydessä rekisteripaikan siirtämistä rajojen yli koskevan neljännentoista yhtiöoikeusdirektiivin, oikeuden valita joko yksi- tai kaksitasoinen yritysmuoto sekä komission kaavaileman, vuoden 2008 puoliväliin mennessä esitettävän lainsäädäntöaloitteen, joka koskee yksityistä eurooppayhtiötä;

23.

uskoo, että tietyillä aloilla, kuten yhteisösijoittajia koskevan avoimuuden yhteydessä tarvitaan sääntelyjärjestelmiä, jotta yritysympäristöstä tulisi kukoistava;

24.

katsoo, että yhteinen konsolidoitu yhtiöveropohja tekisi eurooppayhtiön säännöistä käyttökelpoisempia ja tehokkaampia;

25.

katsoo, että lykättyjen verojen merkitsemisestä taseeseen aiheutuu kohtuuton rasitus pk-yrityksille, eikä se edes anna merkittävää tietoa tilinpäätöstietoja lukeville; ehdottaa sen vuoksi tästä luopumista;

26.

suosittelee ”vain kerran -periaatteen” soveltamista, jotta yritysten ei tarvitse toimittaa samoja tietoja kuin yhden kerran tai vain yhdelle vastaanottajalle;

27.

suosittelee, että järjestetään kuulemisia siitä, onko tarpeellista ja mahdollista perustaa tilinpäätös- ja tilintarkastuspalvelujen valvojan toimi;

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/40

—

ottaa huomioon neuvoston 20. toukokuuta 1999 antaman päätöslauselman naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen (1),

—

ottaa huomioon neuvoston 26. kesäkuuta 2001 antaman päätöslauselman tieteen ja yhteiskunnan välisistä suhteista sekä naisista tieteen alalla (2),

—

ottaa huomioon neuvoston 27. marraskuuta 2003 antaman päätöslauselman naisten ja miesten yhtäläisestä pääsystä ja osallistumisesta osaamisyhteiskuntaan kasvun ja innovaatioiden edistämiseksi (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 18. huhtikuuta 2005 tekemät päätelmät eurooppalaisen tutkimusalueen tieteen ja teknologian tutkijavoimavarojen vahvistamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY (4) (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma),

—

ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY (5),

—

ottaa huomioon komission 4. joulukuuta 2001 esittämän tiedonannon ”Toimintasuunnitelma — Tiede ja yhteiskunta” (KOM(2001)0714),

—

ottaa huomioon komission työasiakirjan aiheesta naisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen: huippuosaaminen ja innovointi – sukupuolten tasa-arvo tieteessä (SEC(2005)0370),

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (KOM(2007)0161) ja siihen liittyvän komission työasiakirjan (SEC(2007)0412),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Naiset ja tiede: Naiset mukaan rikastuttamaan Euroopan tutkimustoimintaa” (6),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (7),

—

ottaa huomioon komission 1. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (KOM(2006)0092) ja 13. maaliskuuta 2007 aiheesta antamansa päätöslauselman (8),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa (9),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa (10),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0165/2008),

A.

ottaa huomioon, että tutkimustoiminta on keskeisessä asemassa Euroopan unionin taloudellisen kehityksen kannalta ja että Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisesti Euroopan unionin olisi otettava palvelukseen 700 000 uutta tutkijaa,

B.

ottaa huomioon, että naistutkijoita on Euroopan unionissa hyvin vähän ja että julkisen ja korkeakoulusektorin tutkijoista keskimäärin vain 35 prosenttia ja yksityisen sektorin tutkijoista keskimäärin vain noin 18 prosenttia on naisia,

C.

ottaa huomioon, että yleisesti hyväksytään, että monimuotoisuus lisää luovuutta liike-elämässä ja että saman voisi kuvitella pätevän tutkimuksessakin,

D.

ottaa huomioon, että naisten osuus yliopistojen korkeimmissa viroissa on harvoin yli 20 prosenttia ja että miehet saavat professuurin tai muun vastaavantasoisen viran kolme kertaa naisia todennäköisemmin,

E.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on edelleen tarjolla vain vähän sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja tutkijoiden tutkinnosta, tieteenalasta ja iästä,

F.

ottaa huomioon, että miestutkijoihin verrattuna naistutkijoilla on useammin vaikeuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa,

G.

ottaa huomioon, että tieteellisissä johtoasemissa naisia on edelleenkin merkittävän vähän,

H.

katsoo, etteivät naiset ole tasapainoisen sukupuolipolitiikan toteuttamisen kannalta riittävän hyvin edustettuina yliopistojen päätöksentekoelimissä,

I.

ottaa huomioon, ettei useimmissa maissa ole saatu aikaan naisten tasa-arvoista edustusta tieteellisissä neuvottelukunnissa,

J.

ottaa huomioon, että edellä mainittuun tasa-arvon etenemissuunnitelmaan 2006–2010 liittyvässä toiminnassa painopistealueena on naisten ja miesten yhtäläinen osallistuminen päätöksentekoon ja tavoitteena se, että vuoteen 2010 mennessä julkisen sektorin tutkijoista 25 prosenttia on naisia,

K.

ottaa huomioon, että sukupuolten välistä tasapainoa ei ole saavutettu Euroopan tutkimusneuvostossa (ERC), jonka tieteellisessä neuvostossa on 5 naista ja 22 miestä,

L.

ottaa huomioon, että vaikka EU:n opiskelijoista yli puolet on naisia ja he suorittavat 43 prosenttia EU:n tohtorintutkinnoista, vain 15 prosenttia ylimmistä korkeakoulu- ja yliopistoviroista on naisten hallussa, ja siten heillä on tutkimustoimintaa koskevissa päätöksentekoelimissä merkittävästi vähemmän vaikutusvaltaa,

M.

katsoo, että komission kertomus vuodelta 2008 ”Mapping the Maze: Getting More Women to the Top in Research” osoittaa, että vaikka avoimet ja oikeudenmukaiset arviointi- ja ylennysmenettelyt ovatkin tarpeellisia välineitä, ne eivät sinällään riitä: kulttuurin muutos on tarpeen paremman sukupuolijakauman saavuttamiseksi tutkimusta koskevassa päätöksenteossa,

N.

ottaa huomioon, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa ei edellytetä pakollista sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevaa toimintasuunnitelmaa hanke-ehdotuksia varten,

O.

ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että nykyiset arviointi- ja työhönottojärjestelmät eivät ole sukupuolineutraaleja;

1.

kiinnittää jäsenvaltioiden huomion siihen, että Euroopan unionin koulutusjärjestelmät ylläpitävät edelleen sukupuolistereotypioita etenkin tutkimustoiminnan aloilla muun muassa luonnontieteissä;

2.

pitää äärimmäisen tärkeänä edistää tiedettä mielenkiintoisena alana kummallekin sukupuolelle jo varhaisesta iästä lähtien; kehottaa ottamaan tämän huomioon suunniteltaessa opetusmateriaalia ja opettajankoulutusta; kannustaa yliopistoja ja tiedekuntia analysoimaan valintajärjestelmiään mahdollisen implisiittisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi ja korjaamaan valintajärjestelmiään vastaavasti;

3.

panee merkille, että erittäin suuri osa naistutkijoista luopuu vuosien kuluessa tiedeurastaan; katsoo, että tätä ilmiötä, jota kuvataan usein ”vuotava putki”-mallina (leaking pipeline), olisi analysoitava erilaisten mallien perusteella, veto–työntö-malli (push and pull factors model) mukaan luettuna; kehottaa asianomaisia viranomaisia ottamaan huomioon muun muassa työympäristön, roolimallit, kilpailun, liikkuvuusedellytykset ja perhevelvoitteet, kun ne pohtivat mahdollisia ratkaisuja;

4.

ottaa huomioon, että tavanomaiset lähestymistavat arvioida ”huippuosaamista” ja ”suorituskykyä” muun muassa julkaisujen määrän perusteella eivät välttämättä ole sukupuolineutraaleja vaan rajallisia, eikä niissä oteta huomioon käytettävissä olevia voimavaroja, kuten määrärahoja, tiloja, laitteita ja henkilökuntaa, tai jokaiselle tutkijalle tärkeitä ominaisuuksia, kuten kykyä koota tutkimusryhmä ja pitää sitä koossa ja kyky kouluttaa ryhmän uusia jäseniä;

5.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käsitteen ”hyvä tutkija” määritelmässä asianmukaisesti huomioon erot mies- ja naistutkijoiden tyypillisissä urakehityksissä; korostaa, että naistutkijat tuovat tutkimustoimintaan erilaisia näkökulmia ja tutkimusaihevalintoja;

6.

pitää valitettavana, että naisten tutkijanurassaan perhesyiden vuoksi pitämät tauot vaikuttavat kielteisesti heidän uramahdollisuuksiinsa, sillä useimmat miespuoliset tutkijat eivät pidä taukoja ja voivat siten saavuttaa jo nuorempana paremman aseman ja saada etumatkaa tuleviin uranäkymiin nähden; vaatii siten, että tarkasteltaessa ikää huippuosaamisen kriteerinä huomioon otetaan tutkijan perhetilanne ja huollettavien perheenjäsenten määrä; toivoo lisäksi, että kaikissa EU:n tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa otettaisiin käyttöön tohtorinkoulutukseen tarkoitettuja apurahoja, joihin sovellettaisiin äitiyslomaa koskevia kansallisia säännöksiä;

7.

korostaa, että apurahoja myönnettäessä sovellettavat ikärajat vaikuttavat haitallisesti nuoriin, joilla on huollettavanaan perheenjäseniä, ja että useimmat tällaisista nuorista ovat naisia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisissa tilanteissa tämä epäkohta voidaan korjata lainsäädäntötoimin, esimerkiksi niin, että apurahan hakemiselle asetettua takarajaa pidennetään vuodella kutakin sellaista vuotta kohden, jonka hakija on hoitanut huollettavanaan olevaa perheenjäsentä;

8.

toteaa, että liikkuvuus on yksi keskeinen tapa kehittyä ja edetä tutkijanuralla mutta liikkuvuutta ja perhe-elämää voi olla vaikea sovittaa yhteen, minkä vuoksi tilannetta pitäisi helpottaa toteuttamalla asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä;

9.

painottaa infrastruktuurin merkitystä kestävän työ- ja perhe-elämän tasapainottamisen helpottamisessa sekä tutkijanuran varmuuden parantamisen merkitystä;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tilannetta integroimalla perhe-elämään liittyvät näkökohdat mahdollistamalla joustavat työajat, paremmat lastenhoitopalvelut ja sosiaaliturvan ulottumisen yli alueellisten rajojen; pyytää vanhempainlomaehtoja, jotka tarjoaisivat miehille ja naisille todellisen valinnanvapauden; korostaa, että perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on sekä miesten että naisten velvollisuus;

11.

katsoo, että edellä mainitussa vuonna 2008 annetussa komission kertomuksessa ”Mapping the Maze: Getting More Women to the Top in Research” todetaan, että huipputason sitoutuminen on elintärkeää sukupuolten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi tutkimuksen alalla ja että tällaista sitoutumista on osoitettava kansallisella ja institutionaalisella tasolla;

12.

kehottaa jäsenvaltiota tutkimaan sitä, mitkä seikat pienentävät naisten määrää yliopistojen sekä opetuksesta ja koulutuksesta vastaavien viranomaisten korkeimmissa viroissa heikentäen vakavasti heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa tutkimuksen alan päätöksentekoon Euroopan unionissa, sekä ehdottamaan sopivia ratkaisuja;

13.

rohkaisee yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yksityisyrityksiä hyväksymään ja toteuttamaan tasa-arvostrategioita työyhteisöissään sekä tekemään sukupuolivaikutusten arviointeja päätöksentekomenettelyissään;

14.

pyytää komissiolta tiedeyhteisön tietoisuutta lisääviä toimia ja poliittisilta päättäjiltä toimia yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta tieteessä ja tutkimuksessa;

15.

pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta avoimempia työhönottomenettelyjä ja vetoaa komission ja jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa sukupuolten välinen tasapaino arviointilautakunnissa ja valintakomiteoissa ja kaikissa muissa komiteoissa sekä nimitetyissä lautakunnissa ja komiteoissa siten, että ei-sitovana tavoitteena pidetään sitä, että niiden kokoonpanosta vähintään 40 prosenttia on naisia ja vähintään 40 prosenttia miehiä;

16.

katsoo, että EU:n tavoite saada julkisen sektorin johtaviin tutkijantehtäviin naisia 25 prosenttia on kunnianhimoton ja riittämätön; muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa sitä, että naisia on vähintään 40 prosenttia;

17.

pyytää komissiota varmistamaan, että naisten osallistumiseen tieteellisiin tutkimusohjelmiin kiinnitetään huomiota tarjoamalla kohdistettua sukupuolitietoisuuskoulutusta päätöksentekoelimiin, arviointi-lautakuntiin ja valintakomiteoihin osallistuville sekä tarjouspyyntöjä ja tarjouksia laativille ja sopimusneuvotteluja käyville tahoille;

18.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä tehtyjä tarjouksia arvioitaessa miesten ja naisten tasapainoisella edustuksella on myönteinen merkitys; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan samat järjestelyt kansallisissa ja alueellisissa ohjelmissaan;

19.

katsoo, että tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ehdotus- ja arviointivaiheeseen kuuluvat sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat toimintasuunnitelmat ovat keskeinen osa Euroopan unionin yleistä sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisstrategiaa ja sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa; katsoo siten, että niiden olisi jäätävä erottamattomaksi osaksi EU:n tutkimusrahoitusta;

20.

uskoo vakaasti, että on otettava käyttöön erityisiä rekrytointia, koulutusta ja suhdetoimintaa koskevia toimenpiteitä, jotta edistettäisiin ja rohkaistaisiin naisia osallistumaan esimerkiksi teknologian, fysiikan, tekniikan ja tietojenkäsittelyn aloille;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan naistutkijoita kannustavia myönteisiä toimia ja kehittämään edelleen tuki- ja mentorijärjestelmiä sekä ylennyspolitiikkoja, joiden tavoitteet ovat selkeät; uskoo, että uraohjauksen tukirakenteiden kehittäminen ja etenkin naistutkijoille osoitettu neuvonta tuottaisi erityisen myönteisiä tuloksia;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita politiikkoja, joilla poistetaan sukupuolien välinen palkkakuilu; toteaa, että tieteen alalla samapalkkaisuuden periaatetta olisi sovellettava myös apurahoihin ja stipendeihin;

23.

pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta naistutkijoille suunnattuja tutkimusrahastoja naistutkijoiden rahoitusvajeeseen vastaamiseksi;

24.

korostaa, että on tärkeää kannustaa nuoria naisia valitsemaan tutkijanura, ja ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot tekevät tämän tekemällä naistutkijoita tunnetuksi roolimalleina ja hyväksymällä ja ottamalla käyttöön muita tätä tavoitetta tukevia toimia;

25.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tiedotuskampanjoita, joilla tytöille tarjotaan tietoa tieteellisistä ja teknisistä opinnoista ja heitä kannustetaan suorittamaan tieteellisiä ja teknisiä tutkintoja; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tiedon jakamista koskevia menettelyjään, sillä eri jäsenvaltioissa on tarjolla hyvin erilaisia kouluttautumisvaihtoehtoja;

26.

kiinnittää huomiota siihen, että yliopistoissa tarvitaan erityisiä ohjelmia, joilla lisätään nuorten tyttöjen ja naisten kiinnostusta tieteellistä uraa kohtaan;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ohjelmia, joilla nuoria naistutkijoita valmennetaan ja kannustetaan osallistumaan tutkimusohjelmiin ja hakemaan apurahoja, jotta heitä autetaan pysymään yliopistomaailmassa ja tutkimuksen parissa;

28.

pitää myönteisenä eurooppalaisten ja kansallisten kansalaisjärjestöjen ja virastojen toimintaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen ja lisätä naistutkijoiden määrää päätöksentekoelimissä;

29.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen naistutkijoiden verkottumista kansallisella, alueellisella ja EU:n tasolla, sillä verkottumisen on todettu olevan keskeinen keino lisätä naisten vaikutusvaltaa, jotta houkutellaan uusia naistutkijoita tieteelliselle uralle ja kannustetaan nykyisiä naistutkijoita osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja siten edistämään urakehitystään;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/44

—

ottaa huomioon komission 22. toukokuuta 2007 hyväksymän vihreän kirjan laivanromutustoiminnan parantamisesta (KOM(2007)0269),

—

ottaa huomioon perustamissopimuksen 2 ja 6 artiklan, joiden mukaisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan eri aloihin taloudellisen toiminnan ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistämiseksi,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) maaliskuussa 2004 hyväksymät Aasian maita ja Turkkia koskevat ohjeet, jotka käsittelevät turvallisuutta ja terveyttä laivojen romutuksen yhteydessä,

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan,

—

ottaa huomioon jätteiden siirrosta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (1) (jätesiirtoasetus),

—

ottaa huomioon vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen, jonka Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi 22. maaliskuuta 1989 vaarallisten jätteiden kansainvälisiä kuljetuksia koskevan sääntelyn kehykseksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A6-0156/2008),

A.

ottaa huomioon, että useilla Etelä-Aasian ja muiden alueiden rannoilla puretaan valtavia merialuksia ympäristöä kuluttavissa ja ihmisarvoa alentavissa työolosuhteissa; ottaa huomioon, että osa kyseisistä aluksista on peräisin Euroopan unionista,

B.

ottaa huomioon, että muun muassa Bangladeshin, Intian ja Pakistanin kaltaisissa maissa tarjotaan laivojen purkutoiminnassa sovellettujen erittäin alhaisten työvoimakustannusten, täysin riittämättömien turvallisuusmääräysten ja ympäristömääräysten täydellisen puuttumisen johdosta suhteellisen korkeita romutushintoja, mikä saa monet laivanomistajat päätymään valinnassaan kyseisiin maihin,

C.

ottaa huomioon, että komissio tarkasteli vuonna 2000 tekemässään selvityksessä (2) laivojen purkutoimintaan liittyviä taloudellisia kysymyksiä, mutta ei toteuttanut mitään toimia, sillä tutkimuksessa katsottiin, että on erittäin vaikeaa tehdä laivojen kierrättämisestä taloudellisesti kannattavaa noudattaen samalla tiukkoja ympäristönormeja; toteaa, ettei ole hyväksyttävää pitää lyhyen aikavälin voittoja tärkeämpinä kuin ihmisten elämää ja ympäristön saastumista,

D.

pahoittelee, että mahdollisista toimenpiteistä keskustellaan ainoastaan suurta julkisuutta saaneiden tapausten jälkeen; esimerkiksi Ranskan hallituksen yritys hävittää Clémenceau-lentotukialuksensa EU:n ulkopuolella sai laajaa huomiota,

E.

ottaa huomioon, että sekä teollisuus- että kehitysmaiden poliittinen huoli siitä, että teollisuusmaat vievät yhä enemmän vaarallisia jätteitä kehitysmaihin, joissa ne käsitellään ilman valvontaa ja vaarallisin menetelmin, johti vuonna 1995 Baselin yleissopimuksen tarkistamiseen siten, että vaarallisten jätteiden siirtäminen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvista maista OECD:n ulkopuolisiin maihin kiellettiin täysin (Baselin kieltolauseke); ottaa huomioon, että vaikka tämä tarkistus on sisällytetty täysimääräisesti jätesiirtoasetukseen, se ei valitettavasti ole vielä tullut voimaan kansainvälisellä tasolla,

F.

viittaa mahdollisuuteen, että alus on Baselin yleissopimuksen 2 artiklan nojalla määritelmällisesti jätettä mutta samanaikaisesti määritelty alukseksi muiden kansainvälisten sääntöjen perusteella; ottaa huomioon, että tätä porsaanreikää käytetään järjestelmällisesti hyväksi, minkä takia EU:n useimmat alukset puretaan Aasiassa, jolloin kierretään täysin Baselin kieltolauseke ja vastaavat jätesiirtoasetuksen säännökset,

G.

ottaa huomioon, että parlamentti pyysi komissiota vuonna 2003 laatimaan suuntaviivat tämän porsaanreiän poistamiseksi jätesiirtoasetuksen tarkistamisen yhteydessä, mutta neuvosto on kieltäytynyt tästä ja sen sijaan delegoinut lisätoimet yhteisiksi kolmelle kansainväliselle elimelle (Baselin yleissopimus, ILO ja IMO) pakollisten vaatimusten luomiseksi maailmanlaajuisesti,

H.

ottaa huomioon, että kaikki alukset, jotka sisältävät huomattavia määriä jätteitä tai joista kyseisiä jätteitä ei ole poistettu asianmukaisesti OECD:n jäteluokka GC 030:n määrittelyn ja Baselin yleissopimuksen luokittelun mukaisesti, ovat vaarallisia jätteitä ja tällaisten alusten siirtäminen romuttamista varten EU:sta OECD:n ulkopuoliseen maahan on kielletty jätesiirtoasetuksessa, jolla Baselin yleissopimus on saatettu osaksi yhteisön lainsäädäntöä,

I.

katsoo, että vaaralliseksi jätteeksi katsotut alukset on purettava ympäristöä säästävällä tavalla jossakin OECD:n jäsenvaltiossa, tai ne voidaan siirtää OECD:n ulkopuoliseen valtioon sen jälkeen, kun ne on puhdistettu (minkä jälkeen ne eivät enää ole vaarallista jätettä); ottaa huomioon, että tätä sääntöä rikotaan kuitenkin järjestelmällisesti,

J.

ottaa huomioon, että sekä merioikeudessa että IMO-sopimuksissa määrätään, että rannikkovaltioilla on oikeus ja velvollisuus noudattaa kaikkia soveltuvia kansainvälisen oikeuden säännöksiä ympäristön suojelemiseksi; ottaa kuitenkin huomioon, että kun on kyse purettavista aluksista, Baselin yleissopimusta noudatetaan hyvin harvoin muun muassa siksi, että ei ole riittävää poliittista tahtoa poistaa porsaanreikiä ja puuttua rakenteelliseen vastuunpakoiluun laivanvarustusalalla, mikä käy erityisesti ilmi lippuvaltioiden tapauksessa,

K.

ottaa huomioon, että EU:n tasolla jätesiirtoasetus muodostaa sääntelyn kehyksen Baselin yleissopimuksen täytäntöönpanolle, mukaan lukien laivojen vienti niiden käyttöajan päättyessä; katsoo, että kyseisen asetuksen täytäntöönpano on riittämätöntä käytöstä poistettavien alusten osalta, sillä eurooppalaisten tahojen omistamat taikka Euroopan vesillä tai EU:n lipun alla purjehtivat alukset lähtevät viimeiselle ”tavalliselle” matkalleen ja julistetaan jätteeksi vasta sen jälkeen, kun ne ovat poistuneet yhteisön aluevesiltä, jolloin käytössä ei enää ole valvontamekanismeja tai täytäntöönpanoa koskevia ohjaustoimia tällaisten kansainvälisen oikeuden ja yhteisön lainsäädännön rikkomisten torjumiseksi,

L.

ottaa huomioon, että jätesiirtoasetuksen johdanto-osassa todetaan, että ”ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on tarpeen varmistaa, että laivojen romuttaminen hoidetaan turvallisesti ja ympäristön kannalta järkevästi”,

M.

ottaa huomioon, että Baselin yleissopimuksen mukaisen järjestelmän porsaanreikien poistamiseksi IMO laatii parhaillaan yleissopimusta, jonka tarkoituksena on poistaa tämä ongelma maailmanlaajuisesti,

N.

ottaa huomioon, että Baselin yleissopimuksen osapuolten seitsemännessä konferenssissa, johon myös Euroopan unionin jäsenvaltiot sopimuksen osapuolina osallistuivat, pyrittiin torjumaan entistä ponnekkaammin myrkkylaivojen vientiä ja pyydettiin IMO:a tarkastelemaan jatkossakin mahdollisuutta sisällyttää asetuksiinsa pakollisia vaatimuksia sekä muun muassa purettavaksi lähetettyjä aluksia koskevan ilmoitusjärjestelmän, jotta voitaisiin varmistaa Baselin yleissopimuksessa edellytetyn tasoinen valvonta, ja myös jatkamaan toimia pakollisten vaatimusten käyttöön ottamiseksi siten, että voidaan varmistaa laivojen romutus ympäristön kannalta kestävällä tavalla; tämä saattaa tarkoittaa myös esipuhdistusta,

O.

katsoo, että laivojen kierrätystä koskevan IMO:n yleissopimuksen luonnoksessa ei vahvisteta valvontatasoa, joka vastaisi Baselin yleissopimuksen ja jätesiirtoasetuksen edellyttämää valvontatasoa; siinä ei myöskään pyritä torjumaan myrkyllisten jätteiden vientiä kehitysmaihin eikä luoda ”saastuttaja maksaa”-periaatteeseen perustuvia mekanismeja tai ympäristön kannalta kestävään alusten suunnitteluun sovellettavaa korvaamisperiaatetta; luonnoksessa ei myöskään ole valvontaa edellyttäviä normeja alusten kierrätyslaitoksia varten, eivätkä aluksia nykyisin kierrättävät valtiot ja merkittävät lippuvaltiot voisi missään olosuhteissa ratifioida sopimusta,

P.

ottaa huomioon, että joka tapauksessa tällaisen IMO:n yleissopimuksen hyväksyminen voi kestää useita vuosia, minkä jälkeen voi jälleen kulua vuosia, ennen kuin yleissopimus tulee voimaan, koska ratifiointiprosessi on hidas,

Q.

ottaa huomioon, että EU:ssa ei ole tarpeeksi kapasiteettia (EU:n lipun alla purjehtivien tai EU:hun sijoittautuneiden tahojen omistamien) alusten puhdasta romuttamista varten ja että tämä koskee erityisesti kauppalaivastoa; ottaa huomioon, että kapasiteetin riittämättömyys korostuu merkittävästi vuonna 2010 yksirunkoisten säiliöalusten nopeutetun käytöstä poistamisen myötä,

R.

katsoo siksi, että EU:ssa on otettava pikaisesti käyttöön konkreettisia sääntelytoimia, mikäli kyseisten yksirunkoisten säiliöalusten ei haluta pilaavan Etelä-Aasian merten ja jokien rantoja entisestään; katsoo, ettei ole mitään perusteita laiminlyödä toimia, varsinkin kun kyseiset yksirunkoiset säiliöalukset voidaan tunnistaa helposti,

S.

ottaa huomioon, että alusten ensisijaiset purkumarkkinat toimivat nykyisin useimmissa tapauksissa erityisen huonojen olosuhteiden vallitessa, mikä on jyrkässä ristiriidassa EU:ssa hyväksyttyjen sosiaalisten sekä ympäristöä ja terveyttä koskevien periaatteiden kanssa;

1.

toteaa, että on eettisesti vastuutonta antaa alusten romuttamiseen liittyvien ihmisarvoa alentavien ja ympäristöä tuhoavien olosuhteiden jatkua edelleen ja siten hyväksyä tuhansien työntekijöiden terveyden vaarantaminen Kaukoidässä;

2.

toteaa, että EU on osittain vastuussa nykyisistä sosiaalisista ja ympäristöä koskevista ongelmista laivanromutuksen alalla; kehottaa tämän vuoksi EU:ta toteuttamaan välittömiä, konkreettisia toimia yhteistyössä IMO:n kanssa taloudellisista kannustimista johtuvan sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän polkumyyntikäytännön lopettamiseksi sekä maailmanlaajuisesti kestävän ratkaisun löytämiseksi;

3.

katsoo, että on eettisesti mahdotonta hyväksyä sitä, että jotkin romutustoiminnan harjoittajat teettävät lapsilla raskaita ja vaarallisia töitä ja että tällaisille lapsille pitäisi sen sijaan antaa riittävästi koulutus- ja vapaa-ajanmahdollisuuksia;

4.

pitää myönteisenä, että edellä mainitussa vihreässä kirjassa on selvitetty perusteellisesti suurimmat sosiaaliset ja ympäristöä koskevat ongelmat, jotka johtuvat alusten romuttamiseen liittyvästä toiminnasta Etelä-Aasian maissa; korostaa kuitenkin, että tämä aloite esitetään vähintään kymmenen vuotta liian myöhään;

5.

katsoo, että Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla on toteutettava pikaisesti konkreettisia toimia, joilla pyritään ennen muuta suojelemaan ympäristöä ja kansanterveyttä ilman, että ongelmia vain siirretään muihin maihin; korostaa, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa kokonaisvaltaisesti hyväksymällä ja panemalla täytäntöön kansainvälinen yleissopimus, jossa määrätään kaikkiin laivanromutusprosessiin osallistuviin osapuoliin sovellettavista velvoitteista; katsoo, että tähän liittyy kuitenkin monia esteitä ja viivytyksiä eikä se saisi syrjäyttää kiireellisiä EU:n toimenpiteitä;

6.

katsoo, että alusten romuttamisella on jatkossakin pitkän aikavälin sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia etenkin siksi, että rakenteilla olevien alusten määrä on ollut nousussa vuosia; korostaa tästä syystä eurooppalaisen innovoinnin ja kehitystyön jatkuvaa merkitystä laivanrakennusalalla, jotta aluksista voidaan tehdä parempia ja ympäristöystävällisempiä; kehottaa komissiota ryhtymään tarmokkaisiin toimiin LeaderSHIP 2015 -ohjelman yhteydessä;

7.

korostaa, että aikaa ei ole yhtään hukattavaksi, koska on odotettavissa, että vuonna 2010 on purettava lähes 800 yksirunkoista säiliöalusta (3); toteaa, että IMO:n tuleva yleissopimus pyrkii kattamaan asian, mutta ei luultavasti tule voimaan ennen vuotta 2012; kehottaa ryhtymään tehokkaisiin EU:n tason toimenpiteisiin ennen vuotta 2010 eli ennen IMO:n yleissopimuksen hyväksymistä ja yksirunkoisten säiliöalusten nopeutetun asteittaisen käytöstä poistamisen huippuvuotta;

8.

kehottaa komissiota laatimaan tarvittavat suuntaviivat ja mekanismit siten, että jokainen romutettava alus, joka ei täytä kaikkia kansainvälisten yleissopimusten vaatimuksia ja jolla ei näin ollen ole Euroopan unionin tunnustamien rekisterien antamaa voimassa olevaa sertifikaattia, katsotaan jätteeksi jätteistä 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (4) mukaisesti, jotta ehkäistään jätesiirtoasetuksen määräysten kiertäminen, ja samalla tarkastelemaan, milloin jäsenvaltiota voidaan pitää jätesiirtoasetuksen mukaisena ”viejävaltiona”, mukaan lukien satamavaltiot, lippuvaltiot sekä valtiot, joiden lainkäyttövaltaan laivojen omistajat kuuluvat, sekä varmistamaan sellaisten alusten sujuvan ja turvallisen poistamisen markkinoilta, jotka ovat saavuttaneet toiminnallisen elinkaarensa päätepisteen;

9.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan jätesiirtoasetuksen täytäntöönpanoa tiukentamalla jäsenvaltioiden viranomaisten valvonta- ja tarkastustoimia, jotta satamavaltioille, lippuvaltioille ja valtioille, joiden lainkäyttövallan piiriin omistajat (jätteen tuottajat) kuuluvat, annettaisiin toimivalta todeta alus ”käytöstä poistetuksi” ja näin ollen jätteeksi riippumatta siitä, onko alus vielä käyttökunnossa;

10.

tukee kansainvälisen tason aloitteita alusten kierrättämistä koskevien sitovien vähimmäisnormien vahvistamiseksi ja puhtaiden kierrätyslaitosten perustamiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon työolot ja niihin liittyvät terveyttä ja turvallisuutta koskevat kysymykset, erityisesti Etelä-Aasian romuttamoilla, jotta työntekijöitä ja ympäristöä suojeltaisiin vaarallisten jätteiden haitallisilta vaikutuksilta ja vaarallisilta työkäytännöiltä;

11.

kehottaa komissiota laatimaan ja pitämään ajan tasalla luettelon niistä aluksista, joiden oletetaan päätyvän purettaviksi lähivuosina, ja luomaan mekanismeja, joiden nojalla tällaiset alukset katsotaan ”romutusta edeltävässä vaiheessa oleviksi aluksiksi”, joita varten on laadittava purkusuunnitelma ennen kuin ne myydään purettavaksi; kehottaa jäsenvaltioita ja satamaviranomaisia, joilla on oltava toimivalta tunnistaa käytöstä poistettavia aluksia, käyttämään kyseistä luetteloa kyseisten mahdollisesti purettavien alusten valvonnan parantamiseen; katsoo tässä yhteydessä, että satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin (5) ehdotetun tarkistamisen pikainen hyväksyminen olisi toivottavaa;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelemaan IMO-sopimuksen, joka sisältää kattavia vaatimuksia ja määräyksiä, joilla

ja on sitä mieltä, että tulevassa sopimuksessa on esitettävä vaatimus, jonka mukaan käytöstä poistetuista aluksista on poistettava kaikki vaaralliset materiaalit ennen kuin ne viedään purettaviksi OECD:n ulkopuolisiin maihin, tai ne on lähetettävä OECD-maissa tai EU:n jäsenvaltioissa toimiviin kyseistä tarkoitusta varten valtuutettuihin kierrätyslaitoksiin, jotka täyttävät selkeät turvallisuus- ja ympäristönormit;

13.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisia toimia laivanromutuksesta johtuvien potentiaalisten kustannusten vähentämiseksi asettamalla tiukempia tuotantostandardeja, kuten tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoituksia;

14.

suosittelee painokkaasti, että EU:n toiminnalla pyritään turvaamaan vähimmäisnormit, joilla taataan ympäristön, terveyden ja turvallisuuden paras mahdollinen suojeleminen ja jotka sisältävät erityisesti sääntöjä alusten suunnittelusta ja rakentamisesta, niiden toiminnasta, alusten valmistelemisesta kierrätykseen, alusten kierrätyslaitosten toiminnasta sekä asianmukaisen täytäntöönpanomekanismin perustamisesta laivojen kierrättämistä varten ja jotka sisältävät myös sertifiointi- ja ilmoitusvaatimukset;

15.

kehottaa komissiota panemaan pikaisesti täytäntöön luotettavan järjestelmän jonka avulla valvotaan Baselin yleissopimuksen soveltamista romutettaviksi vietäviin aluksiin;

16.

toteaa, että tulevan IMO-sopimuksen täytäntöönpanoa on valvottava yhtä tiukasti kuin Baselin yleissopimuksen täytäntöönpanoa: kaikki asiaankuuluvat ILO:n normit ja velvoitteet on sisällytettävä sopimukseen, poikkeuksien myöntäminen ei ole sallittua, nykyisen sääntelykehyksen tulkinnassa ja täytäntöönpanossa olevat vakavat ongelmat on poistettava ja on ehkäistävä se, että käytöstä poistetut alukset vaarallisine jätteineen tai alukset, jotka itse ovat vaarallista jätettä, ottavat kurssin kohti OECD:n ulkopuolisia maita, OECD-maita, joissa alan infrastruktuuri on riittämätöntä, tai maita, ja jotka eivät ole sopimuksen sopimuspuolia;

17.

korostaa tarvetta vahvistaa komission ja jäsenvaltioiden EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla toteuttamia toimia, joilla pyritään säilyttämään vähimmäisvaatimukset, jotka varmistavat mahdollisimman korkeatasoisen ympäristön, terveyden ja turvallisuuden suojelun, sekä siihen, että noudatetaan jätesiirtoasetuksen 34 ja 36 artiklassa vahvistettua periaatetta, joka kieltää vaarallisten jätteiden viennin kehitysmaihin; kehottaa tätä varten komissiota ehdottamaan asetusta, joka koskee alusten suunnittelua ja rakentamista, niiden toimintaa koko elinkaarensa ajan ja niiden valmistelemista kierrätykseen, alusten kierrätyslaitosten toimintaa sekä sertifiointi- ja ilmoitusvaatimukset sisältävien asianmukaisten täytäntöönpanomenettelyjen perustamista alusten kierrätystä silmällä pitäen;

18.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon ILO:n, IMO:n ja Baselin yleissopimuksen yhteisen laivanromutusta käsittelevän työryhmän tulevan kolmannen kokouksen päätökset teknisistä yhteistyötoimista ja kehottaa soveltamaan koordinoitua lähestymistapaa väliaikaisiin toimenpiteisiin, kunnes alusten kierrättämistä koskeva IMO:n yleissopimus tulee voimaan;

19.

kehottaa ryhtymään viipymättä toimiin alusten kilpailukykyisen ja puhtaan purkutoiminnan ja kunnostustoiminnan (esipuhdistustoiminnan) kehittämisen tukemiseksi EU:ssa; pyytää jäsenvaltioita tässä yhteydessä edellyttämään esipuhdistusta ja puhdasta kierrätystä kaikkien valtion omistamien alusten, myös sota-alusten, osalta ja romuttamaan ne turvallisella ja ympäristöystävällisellä tavalla EU:n laitoksissa sellaisten julkisten tarjouskilpailujen kautta, joihin sovelletaan ankaria julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, ja samalla jätesiirtoasetuksen säännöksiä täysimääräisesti noudattaen; katsoo lisäksi, että eurooppalaisten telakoiden kierrätystoiminnan kehittämistä on tuettava EU:n teollisuus-, rakenne- ja koheesiopolitiikan puitteissa;

20.

pitää perusteltuna, että kaikilta jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta aluksilta ja kaikilta EU:n satamissa käyviltä aluksilta edellytetään luetteloa aluksen rakentamisessa ja varustelussa käytetyistä materiaaleista ja tuotteista;

21.

kehottaa komissiota laatimaan luettelon suositelluista laivojen kierrätyslaitoksista, jotka noudattavat tunnustettuja kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja terveyttä ja turvallisuutta koskevia normeja; pitää tervetulleena komission ehdotusta ottaa käyttöön sertifiointi- ja merkintäjärjestelmiä turvallisten ja puhtaiden kierrätyslaitosten osoittamiseksi ja katsoo, että yhteisö saisi myöntää tukea merenkulkualalla vain sillä ehdolla, että se noudattaa jätesiirtoasetuksia ja muita EU:n asettamia vaatimuksia, kuten sertifioitujen ja säännöllisesti tarkastettavien laitosten käyttö; korostaa, että tarkoituksena ei voi olla tuhota Etelä-Aasian laivanromutusmarkkinat, vaan nimenomaan varmistaa niiden tulevaisuus edistämällä ympäristöä säästävää romuttamista;

22.

katsoo, että EU:n on näytettävä tietä ja edistettävä maailmanlaajuisia toimenpiteitä siten, että sen selkeänä tavoitteena on nykyisten laivanromutuskäytäntöjen vähittäinen lopettaminen Etelä-Aasiassa; EU:n on myös tässä yhteydessä edistettävä kaikkiin osapuoliin sovellettavat ympäristölliset ja sosiaaliset standardit sisältävän kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymistä ja täytäntöönpanoa;

23.

vaatii sellaisen yleisen strategian laatimista, jonka avulla varmistetaan, että alusten kierrätystoiminta toteutetaan siten, että kaikki prosessiin osallistuvat (mukaan lukien laivanomistajat, kierrätys- ja romutuslaitokset, aluksen lippuvaltio ja valtio, jossa kierrätys tapahtuu) toimivat koordinoidusti ja vastuuntuntoisesti;

24.

kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia tietotaidon ja teknologian siirtämisen edistämiseksi, jotta Etelä-Aasian romutustelakoita voidaan auttaa noudattamaan kansainvälisiä turvallisuus- ja ympäristönormeja; on sitä mieltä, että tämä tavoite olisi otettava huomioon myös laajemmin toteutettaessa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa kyseisissä maissa; katsoo, että tässä yhteydessä on turvauduttava myös ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen mahdolliseen asiantuntemukseen;

25.

pitää myönteisinä tuloksia, joita on jo aikaansaatu tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitetun Shipdismantl-hankkeen kautta; hankkeen yhteydessä kehitetään tukijärjestelmiä, jotka saatetaan ilmaiseksi laivanromutusalan käyttöön kaikkialla maailmassa; on vakuuttunut siitä, että uusien, erityisesti alusten romutusstrategioihin keskittyvien ehdotuspyyntöjen seurauksena lisäparannukset ovat mahdollisia;

26.

kehottaa komissiota tutkimaan edelleen ja arvioimaan huolellisesti valikoitujen eteläaasialaisten romuttamojen kanssa tehtävän tehostetun rahoitusyhteistyön ja niihin suunnattavien suorien investointien etuja ja näin avustamaan sellaisen sertifioitujen, EU:n hyväksymien romuttamojen verkoston luomisessa, joka voi tuoda investoinneille suuremman tuoton taloudellisesti, ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti;

27.

katsoo, että ”saastuttaja maksaa”-periaatetta, valmistajan laajempaa vastuuta koskevaa periaatetta sekä valmistajan vastuuta koskevaa periaatetta on sovellettava laajasti näiden ongelmien ratkaisemiseksi kestävällä tavalla;

28.

katsoo, että aluksen käyttäjä/omistaja on aina vastuussa romuttamisen haitallisista vaikutuksista työntekijöihin, kansanterveyteen tai ympäristöön riippumatta siitä, missä romuttaminen tapahtuu (EU:n alueella tai sen ulkopuolella);

29.

pitää myönteisenä ajatusta perustaa alusten romutusrahasto ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään päättäväisesti siihen, että niin IMO:n kuin EU:nkin tasolla perustetaan kyseisenlainen rahasto; kehottaa komissiota tässä yhteydessä myös selvittämään käytettävissä olevia rahoitusmekanismeja, joihin sekä telakat että laivanvarustajat osallistuvat ja johon liittyy pakollista vakuutusta koskeva vaatimus sekä satamamaksujen, uusista aluksista perittävien verojen ja vuosittaisten IMO-rekisteröintiin liittyvien verojen käyttö, jotta varmistetaan ympäristön kannalta kestävä kierrätys siitä hetkestä lähtien, kun alus otetaan käyttöön, sillä aluksella voi käyttöaikanaan olla useampi kuin yksi omistaja;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Turkin, Bangladeshin, Kiinan, Pakistanin ja Intian hallitukselle sekä IMO:lle.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/51

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 tekemänsä, työjärjestyksen 175 artiklan mukaisen päätöksen ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta (1),

—

ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 annetun G8-maiden huippukokouksen julkilausuman ja erityisesti sen ilmastonmuutosta, energiatehokkuutta ja energiahuollon varmuutta maailmantalouden kasvun haasteena ja mahdollisuutena käsittelevän osion,

—

ottaa huomioon Valenciassa Espanjassa 17. marraskuuta 2007 julkaistun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointikertomuksen (AR4) päätelmät sekä kansallisten hallitusten tilaamat tai muiden YK:n elinten toimeenpanemat lisätutkimukset,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Edistyminen Kioton tavoitteiden saavuttamisessa” (KOM(2007)0757),

—

ottaa huomioon 1. ja 2. lokakuuta 2007 pidetyn Euroopan parlamentin ja jäsen- ja ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien välisen ilmastonmuutosta koskevan yhteisparlamentaarisen kokouksen,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 13. kokouksen (COP 13) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten kolmannen konferenssin (COP/MOP 3), jotka pidettiin Balilla Indonesiassa 3.–15. joulukuuta 2007,

—

ottaa huomioon julkiset kuulemistilaisuudet ja keskustelut korkea-arvoisten henkilöiden kanssa ja ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskuntien vierailujen tulokset sekä erityisesti ilmaston lämpenemisen eri tasojen ilmastovaikutusta käsittelevän 10. syyskuuta 2007 pidetyn teemakohtaisen istunnon asiantuntijoiden esityksistä ja niitä seuranneista keskusteluista saadut tiedot,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A6-0136/2008),

A.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tehtävänä on laatia Euroopan unionin yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevia suosituksia; katsoo, että kyseisten suositusten olisi perustuttava huipputason tutkimustietoon ja uusimpaan tieteelliseen näyttöön,

B.

ottaa huomioon, että väliaikaisen valiokunnan väliaikaisessa mietinnössä käsitellään pelkästään tieteelliseen näyttöön perustuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksia; ottaa huomioon, että lopullisessa mietinnössä tehdään EU:n yhteiseen tulevaan ilmastonmuutospolitiikkaan liittyviä ehdotuksia valiokunnalle myönnettyjen toimivaltuuksien mukaisesti ja kaikkiin valiokunnan työssään keräämiin tietoihin perustuen; ottaa huomioon, että lopulliseen mietintöön sisällytetään myös parlamentin kanta vuoden 2012 jälkeiseen ilmastopolitiikkaa koskevaan kansainväliseen toimintakehykseen liittyvissä neuvotteluissa ottaen huomioon COP 14 -konferenssin, joka pidetään Poznanissa Puolassa joulukuussa 2008,

C.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen alkuperästä ja syistä vallitsee maailmanlaajuisesti, niin IPCC:ssä kuin sen ulkopuolellakin, vakiintunut ja tunnustettu tieteellinen yksimielisyys; katsoo, että tieteellinen tieto ja ymmärrys siitä, että ihminen on nykyisen maapallon lämpenemissuuntauksen takana, on lisääntynyt valtavasti vuonna 1990 julkaistun IPCC:n ensimmäisen arviointikertomuksen jälkeen, ja sitä pidetään nykyään tieteellisenä tosiasiana; katsoo, että tieteellinen yksimielisyys ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksista maapallon ilmastoon on syvälle juurtunut; katsoo, että suoritetun riskinarvioinnin valossa epävarmuus edellyttää toimimista ilman vitkastelua,

D.

katsoo, että tutkimusten ja tietojenkeruun avulla tähän mennessä saatu tieto ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisen syistä riittää käynnistämään poliittisen toiminnan ja päätöksenteon, joita tarvitaan pikaisesti, jotta päästöjä voidaan vähentää merkittävästi ja voidaan valmistautua sopeutumaan väistämättömään ilmastonmuutokseen,

E.

toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan maapallon hiilidioksidipäästöt kasvoivat noin 80 prosenttia vuosien 1970 ja 2004 välisenä aikana ja että tämä kasvu johtui pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä,

F.

katsoo, että havaintoihin ja mallintamiseen perustuva tutkimus osoittaa, että planeetallemme uhkaa koitua vakavia seurauksia, ellei ryhdytä viipymättä toimenpiteisiin hiilidioksidin ja muiden IPCC:n luetteloon sisältyvien kasvihuonekaasujen päästöjen lisääntymisen hidastamiseksi tai jopa niiden pysäyttämiseksi,

G.

katsoo, että tarkastelujakson ja sitä seuranneen IPCC:n AR4-arviointikertomuksen julkaisemisen jälkeen monissa uusissa tieteellisissä tutkimuksissa on mitattu ja esitetty maapallon lämpenemisen vahvistavia tietoja ja arvioitu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiskuntaan yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti, sekä tarvetta sopeutua siihen ja hillitä sitä,

H.

ottaa huomioon, että Sternin raportissa korostetaan, että ellei ryhdytä toimenpiteisiin, ilmastonmuutoksen arvioidut kustannukset ovat vuosittain 5–20 prosenttia BKT:sta vuonna 2050; ottaa huomioon samassa raportissa esitetyn päätelmän, että ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa, jos tästä lähtien käytetään vuosittain yksi prosentti BKT:sta alan toimenpiteisiin,

I.

ottaa huomioon, että nykyisin käytävässä tieteellisessä keskustelussa ei enää kyseenalaisteta maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen syitä; katsoo, että kaikki tieteellinen keskustelu ilmentää ainoastaan tieteellistä edistystä, jonka tarkoituksena on selventää jäljellä olevaa epätietoisuutta ja epäilyjä, sekä pyrkimystä ymmärtää paremmin, mikä on ihmisen vaikutus luonnollisiin prosesseihin,

J.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat tuoneet lisää todisteita siitä, että ihmisen toiminta aiheuttaa muutoksia maapallon ilmakehään, että ilmastonmuutosta tutkiva fyysinen tiede arvioi aikojen kuluessa tapahtuneiden päästöjen aiheuttaman nykyisen maapallon lämpenemistason konkreettisia vaikutuksia ja että kyseisten tutkimusten tuloksissa korostetaan, että on kiireellisesti toteutettava sopeutumistoimia, jotta voidaan rajoittaa ihmisille, kasvi- ja eläinkunnan biologiselle monimuotoisuudelle, luontotyypeille ja infrastruktuurille aiheutuvia vakavia vahinkoja, jotka koskevat ensi sijassa kehitysmaita mutta myös Eurooppaa ja muita maailman vauraita osia,

K.

ottaa huomioon, että tiede on tunnistanut maapallon ilmastojärjestelmässä joitakin käännekohtia (”tipping-points”); katsoo, että kyseiset käännekohdat ovat kohtia, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat käytännöllisesti katsoen peruuttamattomia, joita ihminen ei voi enää hallita; katsoo, ettei näitä käännekohtia eikä näin käynnistyneitä vääjäämättömiä bio- ja geofysikaalisia prosesseja voi täysin ottaa huomioon nykyisissä tulevaisuuden ilmastoa koskevissa skenaarioissa; katsoo, että näitä käännekohtia ovat ikijään sulaminen ja siitä seuraava suurten metaanimäärien pääsy ilmakehään, jäätiköiden sulaminen ja siitä seuraava auringonvalon absorptiokertoimen nousu sekä hiilidioksidin vähäisempi liukeneminen meriveteen lämpötilan kohoamisen seurauksena; katsoo, että kun lämpötila kohoaa, nämä tekijät ovat heijastusvaikutusten takia omiaan kiihdyttämään maapallon lämpenemistä,

L.

toteaa, että 20–30 prosenttia kaikista lajeista on vaarassa hävitä, jos lämpötila nousee 1,5–2,5 celsiusasteella; toteaa, että jos lämpötila nousee 3,5 celsiusasteella, prosenttiosuus on 40–70, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen hillitseminen on äärimmäisen tärkeää maapallon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi,

M.

toteaa, että yli 70 % maapallon pinta-alasta on valtamerten peitossa; toteaa, että yli 97 % maapallon kaikesta vedestä on valtamerissä ja valtamerissä on 99 % maapallon elollisesta tilasta; toteaa, että suurin osa ihmiskunnan käyttämästä proteiinista on peräisin kalasta ja kala on 3,5 miljardin ihmisen ensisijainen ravinnonlähde; toteaa, että kolme neljännestä maailman suurimmista kaupungeista sijaitsee meren rannalla,

N.

katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa ilmaistun tieteellisen yksimielisyyden perusteella on selvää, että vakavien riskien välttämiseksi maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 50–85 prosentilla vuoden 2000 tasosta; katsoo, että tätä päämäärää on yhä vaikeampi saavuttaa, jos maapallon kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät jatkuvasti vuoteen 2020 asti ja sen jälkeen; katsoo, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot edistyvät hienosti pyrkiessään vastuun jakamista koskeviin yksilöllisiin tavoitteisiinsa EU:ssa, mikä lisää todennäköisyyttä, että EU saavuttaa Kioton tavoitteensa vuoteen 2012 mennessä; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään kunnianhimoisemmin vuoden 2012 jälkeen, jos ne aikovat saavuttaa edellä mainitussa 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa teollisuusmaille hyväksytyt yhteiset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 60–80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

O.

katsoo IPCC:n AR4-arviointikertomuksen osoittavan, että ilmaston lämpenemisen ja maalla ja valtamerissä olevien hiilinielujen määrän vähenemisen väliset heijastusvaikutukset voivat edellyttää vielä merkittävää lisävähennystä päästöihin, jotta kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet saadaan vakiinnutettua,

P.

katsoo, että EU:ssa on poliittinen yksimielisyys siitä, että on elintärkeää saavuttaa strateginen tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; toteaa, että maapallon lämpötila on jo kuluneella vuosisadalla noussut 0,74 celsiusasteella ja nousee aiempien päästöjen vuoksi edelleen vielä 0,5–0,7 asteella,

Q.

katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan ihmisen toiminnasta aiheutuneet maapallon kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet esiteollisesta ajasta ja lisääntyvät parhaillaan ennennäkemättömän nopeasti siten, että vuosina 1970–2004 kasvu oli 70 prosenttia ja että kasvu vuodesta 1990 lähtien on ollut merkittävää eli 24 prosenttia; katsoo, että alueellinen ilmastonmuutos on jo vaikuttanut kaikkien maanosien ja useimpien valtamerien luonnonjärjestelmään, koska se on nostanut lämpötiloja, muuttanut sade- ja tuulimalleja ja pahentanut vesipulaa,

R.

katsoo, että ilmastojärjestelmässä on merkityksellistä ilmakehään pääsevien kasvihuonekaasujen kokonaismäärä, eivät suhteelliset päästöt tai suhteelliset vähennykset, ja että siksi vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämisessä ratkaiseva tekijä on tulevien vuosien ja vuosikymmenten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä,

S.

toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa on ensimmäistä kertaa koottu yhteen Euroopan ilmastossa tapahtuneet dokumentoidut laaja-alaiset vaikutukset, kuten jäätiköiden vetäytyminen, kasvukausien piteneminen, lajien esiintymisalueiden muuttuminen ja epätavallisten voimakkaiden lämpöaaltojen aiheuttamat terveysvaikutukset; katsoo, että havaitut muutokset ovat yhdenmukaisia tulevan ilmastonmuutoksen yhteydessä ennustettujen muutosten kanssa; toteaa, että koko Euroopassa lähes kaikki alueet tulevat kärsimään ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka muodostuvat haasteeksi monille sosioekonomisille aloille; toteaa, että ilmastonmuutoksen odotetaan moninkertaistavan alueellisia eroja Euroopan luonnonvarojen, kuten veden saatavuuden osalta,

T.

toteaa, että ilmastonmuutoksen ja väestönkasvusta johtuvan voimakkaan kaupungistumisen arvellaan nostavan kaupunkialueiden lämpötiloja, millä on välittömiä kielteisiä vaikutuksia kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin,

U.

katsoo, että nykyiset ilmastonmuutoksen lieventämistoimet ja niihin liittyvät kestävän kehityksen käytännöt, joita on joka tapauksessa tehostettava, eivät kuitenkaan riitä vähentämään maapallon kasvihuonekaasupäästöjä seuraavien vuosikymmenten aikana; katsoo, että tieteellisten suositusten mukaisesti otollinen aika vakauttaa maapallon kasvihuonekaasupäästöjen määrä tasolle, jolla on 50 prosentin todennäköisyys pitää ilmastonmuutos kahden celsiusasteen suuruisena, jatkuu vuoteen 2015 asti, jolloin maapallon päästöt olisivat suurimmillaan,

V.

panee merkille IPCC:n AR4-arviontikertomuksen laadintaan osallistuneen työryhmä III:n näkemyksen, että IPCC:n tähän mennessä määrittämien alhaisimpien tasojen saavuttamiseksi ja sitä myötä vahinkojen rajoittamiseksi YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen UNFCCC:n liite I -sopimuspuolten olisi ryhmänä vähennettävä päästöjä 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

W.

ottaa huomioon, että IPCC:n seuraava arviointikertomus julkaistaan todennäköisesti vasta vuonna 2012 tai 2013, katsoo, että hallitusten tilaamista tai muiden kansainvälisten elinten tai YK:n toimielinten, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n kehitysohjelman (UNDP), Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tai Maailman terveysjärjestön (WHO) toimeenpanemista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja tieteellisistä raporteista peräisin oleva tieto on merkittävänä lisänä pyrittäessä ymmärtämään perinpohjaisemmin ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön nyt ja tulevaisuudessa sekä sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hillitsemään sitä,

X.

katsoo, että useimmissa näistä lisätutkimuksista saaduissa tuloksissa korostetaan, että maapallon lämpenemiseen on reagoitava kiireellisesti; katsoo erityisesti, että WMO:n joulukuussa 2007 julkaisemien viimeisimpien tietojen mukaan vuosikymmen 1998–2007 on lämpimin muistiin merkitty vuosikymmen ja että vuosi 2007 on yksi kaikkien aikojen kymmenestä lämpimimmästä vuodesta, jonka lämpötila oli 0,41 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi; toteaa, että vuodelle 2007 tunnusomaista olivat yli 4 celsiusasteen lämpötilapoikkeamat osissa Eurooppaa tammi- ja huhtikuussa pitkän aikavälin kuukausittaisiin keskimääriin verrattuna;

Y.

katsoo, että maapallon lämpenemistä ja ilmastonmuutoksen eri ulottuvuuksia on tarkasteltava muiden maailmanlaajuisten ongelmien kuten köyhyyden ja maailman terveysongelmien näkökulmasta, koska nämä ongelmat pahenevat kohonneen lämpötilan, kuivuuden, tulvien, merenpinnan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen vuoksi; toteaa, että ilmastonmuutos voi hankaloittaa maiden mahdollisuuksia kulkea kestävän kehityksen tietä ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet; katsoo, että ilmastonmuutos voi uhata vakavasti myönteistä kehitystä ja että tämän vuoksi sen pitäisi olla kaikkia koskettava asia kansainvälisessä yhteistyössä;

1.

pitää myönteisenä sitä, että YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolet pitivät Balin kokouksessaan IPCC:n AR4-arviointikertomusta kattavimpana ja arvovaltaisimpana ilmastonmuutoksesta tähän mennessä tehdyistä arvioinneista, jossa esitetään yhteinen tieteellinen, tekninen ja sosioekonominen näkökulma olennaisista asioista ja kannustetaan käyttämään tarjottua tietoa ilmastonmuutokseen liittyvän kansallisen politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

2.

on vakuuttunut siitä, että tiede edistyy asettamalla vastakkain hyväksytyt tiedot ja oletukset ja kilpailevat ajatukset ja soveltamalla vertaisarvioituja menettelyjä; pitää myönteisenä IPCC:n toimintaa ja kykyä luoda puitteet tuhansien tutkijoiden työlle; katsoo, että IPCC:n olisi suhtauduttava uusiin argumentteihin vakavasti, jotta varmistetaan jatkossakin sen tekemän tutkimustyön uskottavuus ja laatu;

3.

pitää ilmastonmuutostiedettä riittävän vakiintuneena ja toistaa sitoutuvansa EU:n strategiseen tavoitteeseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu korkeintaan kahteen celsiusasteeseen yli esiteollisen tason, mikä voidaan useiden tieteellisten kertomusten perusteella saavuttaa lähes 50 prosentin todennäköisyydellä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden ollessa 400–450 ppm hiilidioksidiekvivalenttia ja mikä IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan edellyttää, että teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä; on sitä mieltä, että tästä huolimatta päästöjen hillintään tähtäävissä toimenpiteissä olisi itse asiassa pyrittävä siihen, että pysytään huomattavasti alle kahden celsiusasteen tavoitteessa, koska jo tämäkin lämpenemisen taso vaikuttaa huomattavasti yhteiskuntaamme ja ihmisten elämäntapoihin ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin ja vesivaroihin;

4.

korostaa, että ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kasvu aiheuttaa merten ekosysteemeihin, resursseihin ja kalastuksen harjoittajiin kohdistuvia dramaattisia vaikutuksia ja vakavia uhkia ja että merkittävät muutokset veden lämpötilassa voivat johtaa merieliöiden kantojen siirtymisiin (muuttoihin) ja vieraiden lajien esiinnousuun samoin kuin kotoperäisten lajien häviämiseen;

5.

vahvistaa, että vuotta 2050 koskevien ennusteiden perusteella on selvää, että nyt on aika toimia; korostaa, että otollinen tilanne aloittaa lieventämistoimet kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi päättyy ensi vuosikymmenen puolivälissä;

6.

korostaa, että kaikista maanosista ja useimmilta valtameriltä saadut tieteelliset todisteet osoittavat, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamien hiilipäästöjen johdosta syntyneet alueelliset ilmastonmuutokset ovat jo vaikuttaneet moniin luonnonjärjestelmiin; painottaa, että on tieteellisesti todistettu, että maapallon lämpenemisen syynä ovat ensisijaisesti ihmisen toimet ja että kerättyjen tietojen perusteella voidaan osoittaa ihmistoiminnasta johtuva maan ilmakehän muuttuminen;

7.

korostaa, että kohonneista hiilidioksiditasoista johtuvalla valtamerten ennustetulla happamoitumisella voi olla vakavia vaikutuksia merten ekosysteemeihin, ja kehottaa tehostamaan alan tutkimusta, jotta ymmärretään ongelman vakavuus ja tunnistetaan toimien vaikutukset;

8.

arvelee, että lämpötiloja, happipitoisuutta, suolapitoisuutta, happamuutta, lehtivihreää ja tuulioloja koskevat muutokset näkyvät vasta vuosien päästä; korostaa, että tarvitaan tietokokonaisuuksia ja laaja-alaista valtamerten ja merenpohjan seurantaa, jotta voitaisiin selittää kalastukseen vaikuttavia paikallisia muutoksia samalla, kun kykymme selvittää ekosysteemiin liittyviä syitä ja seurauksia muuttuu;

9.

korostaa tieteellisten tulosten osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja ja osoittaen, että maapallon lämpeneminen on sekä kehitysongelma että maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joka haavoittaa eniten köyhiä ihmisiä ja kehitysmaita; katsoo, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamista päästöistä johtuvan maapallon lämpenemisen väistämättömien seurausten hallinnan vaatima sopeutuminen on yhtä tärkeää kuin tehokkaat lieventämistoimet, joita suunnitellaan maapallon hallitsemattoman lämpenemisen jatkumisen estämiseksi;

10.

korostaa, että käännekohtia, joihin kuuluvat muun muassa Amazonin sademetsien häviäminen, Grönlannin ja läntisen Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen, Intian monsuunisateiden loppuminen ja Siperian tundralta tulevat massiiviset metaanipäästöt, on vaikea ennustaa, mutta ne kaikki voivat hyvinkin saavuttaa kriittisen pisteensä tämän vuosisadan kuluessa nykyisissä ilmastonmuutosoloissa; korostaa, että näiden käännekohtien välttäminen edellyttää osallistumista ilmastonmuutoksen hillintään, joka on IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyä tehokkaampaa;

11.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä COP 13- ja COP/MOP 3 -konferenssien tuloksia ja niiden pohjalta laadittuja tieteellisiä lausuntoja ja erityisesti Balin kokouksessa sovittua etenemissuunnitelmaa, jota olisi arvioitava vuoden 2008 COP 14 -konferenssissa ja jonka avulla on tarkoitus päästä sopimukseen kattavasta järjestelmästä vuoteen 2009 mennessä; pitää lisäksi myönteisenä, että teknologian siirtoa käsittelevälle asiantuntijaryhmälle annettiin tehtäväksi arvioida, mitä puutteita ja esteitä on sellaisten rahoituslähteiden käytössä ja käyttöönotossa, joita tarjotaan kehitysmaille niiden sitoutuessa toteuttamaan kansallisesti soveltuvia lieventämistoimia siten, että toimia voidaan mitata, niistä voidaan raportoida ja ne voidaan todentaa; pitää niin ikään myönteisenä sopeutumisrahaston perustamista ja metsien sisällyttämistä uuteen ilmastonsuojelusopimukseen tarkoituksena estää metsäkatoa sekä hiilipäästöjä, joiden aiheuttajia ovat metsä- ja turvesuopalot, jotka aiheuttavat myös paikallisille yhteisöille valtavaa vahinkoa, muun muassa jopa niiden omien maiden pakkolunastuksia laittomien tai puoliksi laillisten menettelyjen perusteella;

12.

ei hyväksy tieteellisesti toteennäyttämättömiin väitteisiin perustuvia pyrkimyksiä saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta; ymmärtää kuitenkin, että tieteelliselle edistykselle ovat aina olleet tunnusomaisia tietyt epäilyt, niiden asteittainen kumoaminen ja selitysten tai mallien etsiminen tieteen sen hetkisen valtavirran ulkopuolelta;

13.

katsoo, että vastuullinen päätöksenteko edellyttää lisätutkimuksia, joiden perusteella pyritään ymmärtämään paremmin maapallon lämpenemisen syyt ja seuraukset; katsoo kuitenkin tähän mennessä karttuneen tiedon olevan riittävää, jotta voidaan suunnitella kiireellisesti toimia kasvihuonekaasupäästöjen saamiseksi sellaiselle tasolle, että ilmastomuutos ei ole kahta celsiusastetta suurempi, ja jotta voidaan sopeutua tämän hetkiseen ilmastonmuutokseen;

14.

korostaa, että on analysoitava ja tutkittava edelleen ilmastonmuutoksen seurauksia, kuten esimerkiksi vaikutuksia talouden kilpailukykyyn, energiakustannuksiin ja yhteiskunnalliseen kehitykseen Euroopassa, maankäytön rooliin, metsäalueisiin ja metsien häviämiseen, meriympäristön rooliin ja teollisuuden ulkoisten ilmastokustannusten arviointiin, varsinkin kuljetusalalla, lentokoneiden päästöjen vaikutusten määrittäminen mukaan lukien; katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta huolehditaan siitä, että mukauttaminen ja riskien vähentäminen sisällytetään kaikkiin poliittisiin toimenpiteisiin kehityspolitiikassa ja köyhyyden torjunnassa;

15.

kehottaa tutkimaan tarkemmin, miten biopolttoainetuotannon edistäminen kaikkine lieveilmiöineen vaikuttaa metsien lisääntyneeseen hävittämiseen, viljelymaa-alan lisäämiseen ja maailman elintarvikevaroihin;

16.

korostaa tarvetta tutkia merikalojen fysiologiaa ja ekologiaa erityisesti trooppisessa ympäristössä, missä tutkimusta on tehty suhteellisen vähän; korostaa, että tietojen karttuessa tutkijat voivat tehdä entistä tarkempia ennusteita ja kehittää niiden mukaisia ratkaisuja; katsoo, että kaiken sivusaaliin purkaminen tieteellistä analyysiä varten edistäisi huomattavasti tietämystämme; tunnustaa samoin tarpeen tutkia jatkuvasti ilmastonmuutoksen vaikutusta merilintukantoihin ravinnon niukkuuden kautta sekä sen vaikutusta pesinnän onnistumiseen ja henkiinjäämiseen;

17.

katsoo, että ihmisen vaikutuksesta maapallon ilmastoon saatujen tieteellisten todisteiden välittäminen on tärkein osa laajempaa pyrkimystä lisätä suuren yleisön tietoisuutta ja saada tällä tavoin suuren yleisön pysyvä tuki hiilipäästöjen hillitsemiseen tähtääville poliittisille toimille, kuten yhteistyö eri työmarkkinaosapuolten kanssa ei ainoastaan teollisuusmaissa vaan myös nopeasti kehittyvän talouden maissa; pyytää IPCC:tä julkaisemaan suurelle yleisölle tarkoitetun tiivistelmän arviointikertomuksistaan; on lisäksi sitä mieltä, että ihmisten on muutettava elintapamallejaan ja että asia olisi sisällytettävä koulutusohjelmiin, joissa kerrotaan maapallon lämpenemisen syistä ja vaikutuksista;

18.

kehottaa tiedeyhteisöä ja poliittisia vastuunkantajia yhdistämään voimansa tietoisuuden lisäämisessä ja ”tärkeiden pienten tekojen” mainostamisessa ottaen huomioon, että myös yhteisöt, joilla on hyvät mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ovat alttiita ääri-ilmiöille ja yllättäville tapahtumille;

19.

korostaa, että yksityiskohtainen tieto, jota tarvitaan opastettaessa ihmisiä noudattamaan elämäntapaa, josta aiheutuu vähän hiilidioksidipäästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjen jalanjäljestä tiedottaminen kulutustavaroissa ja kasvihuonekaasupäästömerkinnät, on nykyään melko vähäistä, minkä vuoksi sitä olisi kehitettävä nopeasti; korostaa, että asiaa koskevat aloitteet olisi hyvä perustaa yhteisiin standardeihin ja että niissä olisi otettava huomioon myös tuonnista johtuvat kasvihuonekaasupäästöt;

20.

pyytää ilmastonmuutosta käsittelevää väliaikaista valiokuntaa jatkamaan työtään ja esittämään toimikautensa päätteeksi parlamentille mietinnön, johon sisältyy tarvittaessa suosituksia EU:n yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeviksi toimiksi tai aloitteiksi ja lieventämis- ja torjuntatoimia, joilla pyritään EU:n tavoitteeseen rajoittaa maapallon lämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen ja jotka ovat IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyjen havaintojen mukaisia;

21.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia kannattamaan korkeimman tason neuvotteluja ja vuoropuhelua niin EU:ssa kuin kolmansissa maissa hyviksi osoittautuneiden, tieteellistä tutkimusta koskevien strategioiden, periaatteiden ja standardien sekä tiedeyhteisön suosittamien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien levittämiseksi kaikkiin maailman kumppanimaihin;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/57

—

ottaa huomioon komission antaman Turkin edistymiskertomuksen 2007 (SEK(2007) 1436),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä (1) ja 24. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Turkin välisistä suhteista (2),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 (3) ja 13. helmikuuta 2007 (4) antamansa päätöslauselmat naisten asemasta Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä,

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 annetun Turkin neuvottelukehyksen,

—

ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista (5) (liittymiskumppanuus) sekä neuvoston aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tekemät liittymiskumppanuutta koskevat päätökset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0168/2008),

A.

ottaa huomioon, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti pitkäaikaisen prosessin, jonka tuloksia ei voi taata etukäteen,

B.

ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen EU:n lainsäädäntöön mukautumiseen ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena jatkaa nykyaikaistamista,

C.

ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen täyttäminen ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen Euroopan unioniin liittymisen perusta ja että EU on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö,

D.

ottaa huomioon, että komissio totesi vuoden 2007 edistymiskertomuksessaan Turkin poliittisten uudistusten edenneen rajallisesti vuonna 2007,

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 Turkin demokratiaa vahvistettiin, vaaleissa valittiin maan poliittista monimuotoisuutta edustava uusi parlamentti ja muodostettiin hallitus, jolla on vahvat toimivaltuudet,

F.

ottaa huomioon, että Turkki ei ole vieläkään pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä,

G.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 avattiin viisi neuvottelulukua,

1.

pitää myönteisenä pääministeri Erdoganin antamaa sitoumusta, jonka mukaan vuosi 2008 on uudistusten vuosi; kehottaa Turkin hallitusta täyttämään lupauksensa hyödyntämällä vahvaa parlamentaarista enemmistöä ja toteuttamaan määrätietoisesti ratkaisevan tärkeitä uudistuksia, jotta Turkista tulee sekulaariseen valtioon ja moniarvoiseen yhteiskuntaan perustuva nykyaikainen ja hyvinvoiva demokratia;

2.

korostaa, että mainituista uudistuksista hyötyy ennen kaikkea Turkki itse; tunnustaa myös vakaan, demokraattisen ja hyvinvoivan Turkin strategisen merkityksen EU:n kannalta; toistaa, että liittymiskumppanuuden mukaisten sitoumusten täyttäminen on Turkin ja sen tulevien EU-suhteiden kannalta ratkaisevan tärkeää;

3.

korostaa, että vain ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiseen sekä demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja sosiaaliseen markkinatalouteen perustuva yhteiskunta voi kehittyä rauhanomaiseksi, vakaaksi ja hyvinvoivaksi yhteiskunnaksi;

4.

korostaa, että Turkin on tärkeää torjua kaikenlaista syrjintää ja noudattaa EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaa, jossa edellytetään kaikkien tasapuolista kohtelua sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta;

5.

panee merkille liittymiskumppanuussopimukseen äskettäin tehdyt tarkistukset; on tietoinen, että kolmannessa tarkistuksessa sitten vuoden 2001 annetaan lisäaikaa useiden osa-alueiden täyttymättömille tavoitteille; kehottaa Turkin hallitusta sisällyttämään kumppanuuden tavoitteet ja määräajat uudistussuunnitelmiinsa välittömästi, koska viivästyminen entisestään vaikuttaisi kielteisesti neuvottelujen edistymiseen;

6.

pitää myönteisenä sitä, että vuonna 2007 demokratia pystyi torjumaan armeijan pyrkimyksen puuttua poliittiseen prosessiin; kehottaa Turkin hallitusta jatkamaan pyrkimystään varmistaa järjestelmällisesti, että demokraattisesti valittu poliittinen johto kantaa täyden vastuun sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoilusta, Kyproksen kysymys mukaan luettuna, ja että armeija kunnioittaa tätä vastuuta tunnustamalla asevoimien siviilivalvonnan täydellisesti ja yksiselitteisesti; korostaa erityisesti armeijan, puolustuspolitiikan ja puolustusmenojen parlamentaarisen valvonnan tarvetta;

7.

on huolestunut AK-puolueen kieltämisestä; edellyttää, että Turkin perustuslakituomioistuin kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita, eurooppalaisia normeja ja 10. ja 11. joulukuuta 1999 kokoontuneen Euroopan neuvostonVenetsian komission suuntaviivoja, jotka koskevat poliittisten puolueiden kieltämistä ja lakkauttamista sekä muita vastaavia toimia; pyytää Turkin parlamenttia saattamaan perustuslain mainittujen normien mukaiseksi poliittisten puolueiden kieltämisen osalta;

8.

kehottaa Turkin hallitusta kunnioittamaan uudistuksia toteuttaessaan moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta sekulaarisessa ja demokraattisessa Turkissa, ja kehottaa hallitusta ja kaikkia puolueita pyrkimään rakentavaan yksimielisyyteen Turkin nykyaikaistamista koskevissa tärkeissä kysymyksissä;

9.

katsoo, että rikoslain 301 artiklaan tehdyt muutokset, jotka Turkin parlamentti hyväksyi 30. huhtikuuta 2008, ovat ensimmäinen askel kohti sekä mainitun artiklan että rikoslain muiden artikloiden perusteellista uudistamista, ja odottaa tässä suhteessa uusia toimia; korostaa, että edistystä on saavutettava ilmaisuvapauden osalta sekä teoriassa että käytännössä; pitää valitettavana sitä, että väkivallattoman mielipiteenilmaisun mielivaltaisen rajoittamisen sallivan lainsäädännön perusteella nostettujen syytteiden määrä kasvoi entisestään vuonna 2007 (6); katsoo, että 301 artiklan ja muiden kansainvälisen oikeuden takaamaa ilmaisuvapautta laittomasti rajoittavien oikeussäädösten kumoaminen olisi paras keino varmistaa, että Turkki takaa ilmaisuvapauden ja lehdistönvapauden täysimääräisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) määräysten mukaisesti;

10.

pitää myönteisenä sitä, että Turkin parlamentti hyväksyi äskettäin säätiöitä koskevan lain; pitää myönteisenä sitä, että komissio aikoo tutkia uutta tekstiä ja korostaa, että komission olisi arvioitava sitä, puututaanko laissa asianmukaisesti ei-islamilaisten syrjintään, joka liittyy yhteisöjen omaisuuden hallintaan ja hankintaan, kolmannelle osapuolelle myyty takavarikoitu omaisuus mukaan luettuna; kehottaa Turkin viranomaisia varmistamaan, että mainittu laki pannaan täytäntöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

11.

kehottaa, nyt kun säätiöitä koskeva laki on hyväksytty, Turkin hallitusta täyttämään uskonnonvapautta koskevat sitoumuksensa siten, että se ottaa käyttöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisen oikeuskehyksen, jotta kaikki uskonnolliset yhteisöt voivat toimia ilman aiheettomia rajoituksia, jotka tähän saakka ovat koskeneet erityisesti yhteisöjen oikeusasemaa, papiston koulutusta, kirkon hallintoa, uskonnonopetusta ja pyhäkköjen rakentamista koskevia rajoituksia; kehottaa suojelemaan uskonnollista ja kulttuuriperintöä; toistaa vaatimuksensa, että ortodoksinen Halkin seminaari on avattava välittömästi uudelleen ja ekumeenisen patriarkan kirkollista arvonimeä on voitava käyttää julkisesti; yhtyy neuvoston 24. heinäkuuta 2007 ilmaisemaan huoleen Turkin korkeimman oikeuden ekumeenista patriarkaattia koskevasta päätöksestä ja edellyttää, että kyseinen päätös ei jatka käytäntöä, jonka perusteella patriarkaatti ja muut ei-islamilaiset uskonnolliset yhteisöt eivät voi nauttia Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamista oikeuksista;

12.

kehottaa Turkin hallitusta käynnistämään mahdollisimman pian poliittisen aloitteen kurdikysymyksen kestävän ratkaisemisen edistämiseksi, mikä voi perustua vain kurdiväestön kulttuurista, taloudellista ja yhteiskunnallista osallistumista koskeviin konkreettisiin parannuksiin sekä todelliseen mahdollisuuteen oppia kurdin kieltä ja käyttää sitä yleisradiotoiminnassa, jokapäiväisessä elämässä sekä julkisten palvelujen yhteydessä; katsoo, että demokraattisen yhteisöpuolueen (DTP) mahdollinen kieltäminen on poliittisen ratkaisun kannalta haitallista;

13.

kehottaa DTP-puoluetta, sen kansanedustajia ja sitä edustavia kaupunginjohtajia sanoutumaan irti Kurdistanin työväenpuolueesta (PKK) ja edistämään rakentavasti demokraattisen Turkin valtion kurdikysymyksen poliittista ratkaisua; pyytää myös muita Turkin puolueita edistämään rakentavasti mainitun tavoitteen saavuttamista;

14.

pitää valitettavina vaaleilla valittuja kaupunginjohtajia ja muita poliitikkoja vastaan nostettuja syytteitä, joiden perustana ovat olleet kurdinkielen käyttäminen ja mielipiteen ilmaiseminen kurdikysymyksestä; tästä on esimerkkinä oikeusprosessi, joka jokin aika sitten johti Leyla Zanan ja 53:n DTP-puoluetta edustavan kaupunginjohtajan vankeustuomioihin;

15.

toistaa aiemmin esittämänsä vaatimuksen, jonka mukaan Turkin hallituksen on laadittava kokonaisvaltainen yleissuunnitelma sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen vahvistamiseksi Kaakkois-Turkissa, jonka väestöstä yli puolet on edelleen köyhyysrajan alapuolella; katsoo, että yleissuunnitelmassa olisi kiinnitettävä huomiota myös Kaakkois-Anatolian kehittämishankkeen aiheuttamiin sosiaalisiin, ekologisiin, kulttuurisiin ja geopoliittisiin ongelmiin; pyytää komissiota asettamaan liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) (7) alueellisen osan toteuttamisen ehdoksi yleissuunnitelman laadinnan nopeuttamisen;

16.

kehottaa Turkin hallitusta laatimaan kokonaisvaltaisen kansallisen strategian, jolla hallitus puuttuu maan sisäisten pakolaisten ongelmaan tarkoituksena poistaa olemassa olevat oikeudelliset ja käytännön ongelmat ja antaa asianmukaista taloudellista ja muuta tukea asianomaisten henkilöiden paluun ja korvauksien järjestämiseksi;

17.

panee merkille käynnissä olevan uuden siviilivaltaan pohjautuvan perustuslain valmisteluprosessin; katsoo tässä ratkaisevan mahdollisuuden asettaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu avainasemaan perustuslaissa; toistaa, että on perustettava valtiomahtien keskinäinen valvontajärjestelmä, joka takaa demokratian, oikeusvaltion, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä uskonnon ja valtion erottamisen toisistaan; korostaa myös, että uudessa perustuslaissa olisi turvattava sukupuolten tasa-arvo, vältettävä moraalin kaltaisten epämääräisten termien käyttämistä, pidätyttävä asettamasta naiset ensisijaisesti perheen tai yhteisön jäseniksi ja vahvistettava naisten ihmisoikeudet, myös heidän seksuaali- ja lisääntymisoikeutensa, naisten henkilökohtaisina oikeuksina;

18.

korostaa, että kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava laajasti tähän rakentavaan prosessiin, jotta Turkin perustuslain tulevaisuudesta päästäisiin yksimielisyyteen, joka kattaa puolueet, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt sekä työmarkkinaosapuolet; panee merkille sen, että osa väestöstä on pettynyt ja huolestunut siitä, että yliopistoja koskevan huivikiellon poistaminen ei liittynyt laajempaan uudistuskokonaisuuteen, joka perustuisi kansainyhteiskunnan laaja-alaiseen kuulemiseen; toistaa tässä yhteydessä edellä mainittuun 27. syyskuuta 2006 annettuun päätöslauselmaan sisältyvän äänikynnyksen alentamista koskevan aiemman suosituksensa;

19.

panee merkille edistymisen oikeuslaitoksen toiminnan tehostamisessa; pitää myönteisenä Turkin hallituksen uudistusstrategian täytäntöönpanosuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta ja lisätä yleisön luottamusta oikeuslaitokseen; katsoo, että strategialla pitäisi ensisijaisesti varmistaa, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaa lainsäädäntöä tulkitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen normien mukaisesti; panee merkille, että mainittua strategiaa ei voida toteuttaa ilman oikeuslaitoksen määrätietoista uudelleenkoulutusohjelmaa; on huolestunut Turkin oikeuslaitoksen tiettyjen osien kielteisestä asenteesta perusoikeuksia ja perusvapauksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja Turkkia koskeviin tuomioihin, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on määrännyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisen perusteella;

20.

kehottaa Turkin perustuslakituomioistuinta jouduttamaan lopullista päätöstään oikeusasiamiestä koskevasta lainsäädännöstä, jotta hallitus voi perustaa oikeusasiamiehen viraston viipymättä; suosittelee, että Turkki toimii tässä asiassa yhteistyössä Euroopan oikeusasiamiehen ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten oikeusasiamiesten kanssa;

21.

on huolestunut tiettyjen yhteiskuntapiirien vahvasta vihamielisyydestä vähemmistöjä kohtaan sekä poliittisesta ja uskonnollisesta väkivallasta; kehottaa Turkin hallitusta puuttumaan mainittua vihamielisyyttä lietsovien järjestöjen ja ryhmien toimintaan ja suojelemaan kaikkia uhanalaisia ja henkensä puolesta pelkääviä henkilöitä, sekä pyrkimään määrätietoisesti luomaan perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista edistävät olosuhteet;

22.

vaatii jyrkästi, että Turkin viranomaisten on tutkittava perusteellisesti Hrant Dinkin ja kolmen kristityn murhat Malatyassa sekä muut poliittiset, uskonnolliset ja rasistiset väkivaltatapaukset; pitää valitettavana mainittuja tapauksia koskevien oikeudenkäyntien hitautta, epäilyjä puolueellisuudesta ja siitä johtuvaa rankaisemattomuuden tunnetta, ja pyytää viranomaisia tekemään perusteellisen selvityksen väitteistä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten laiminlyöntejä, ja tuomaan vastuussa olevat oikeuden eteen;

23.

kehottaa Turkin viranomaisia tutkimaan rikollisjärjestö Ergenekonin toimia määrätietoisesti ja oikeusvaltion periaatteita tiukasti noudattaen, paljastamaan sen kaikki yhteydet valtion rakenteisiin ja tuomaan syylliset oikeuden eteen;

24.

panee merkille komission arvion, jonka mukaan kidutus- ja pahoinpitelytapausten määrä vähenee jatkuvasti asianmukaisten lainsäädännöllisten takeiden myönteisen vaikutuksen ansiosta; pyytää komissiota kuitenkin arvioimaan sitä, heikentävätkö terrorismin vastainen laki ja poliisin toimivaltuuksia koskeva laki tätä myönteistä kehitystä; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan pidätyskeskusten ulkopuolella ja sisäpuolella tapahtuvan kidutuksen sekä lainvalvontaviranomaisten rankaisemattomuuden torjumista sekä ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan ja siten huolehtimaan kidutuksen järjestelmällisestä torjunnasta ja vankiloiden riippumattomasta valvonnasta;

25.

panee merkille, että viime talvena Saksaan tekemällään virallisella vierailulla pääministeri Erdogan varoitti Saksassa asuvia turkkilaisia sulautumisesta valtaväestöön; katsoo sen perusteella, että Turkin hallituksen pitäisi antaa kaikille kansalaisille mahdollisuus kehittää kulttuuri-identiteettiään demokraattisessa Turkin valtiossa; korostaa tässä yhteydessä neuvottelukehykseen sisältyviä sitoumuksia, jotka koskevat vähemmistöjen kunnioittamista ja suojelua sekä oikeutta saada opetusta, harjoittaa yleisradiotoimintaa ja käyttää julkisia palveluja muulla kuin turkin kielellä;

26.

pitää myönteisenä naisten väkivallalta suojelemisessa saavutettua edistystä ja antaa tältä osin arvoa julkisten instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen työlle; kehottaa Turkin viranomaisia torjumaan myös kotiväkivaltaa, kunniamurhia ja pakkoavioliittoja erityisesti panemalla täysimääräisesti täytäntöön asiaa koskevan lainsäädännön, ylläpitämään jatkuvaa julkista kampanjaa, tarjoamaan uhreille enemmän turvakoteja, lisäämään lainvalvontaviranomaisten koulutusta ja seuraamaan tarkasti toteutettujen aloitteiden täytäntöönpanoa; panee huolestuneena merkille, että luotettavien tietojen saaminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja kunniamurhista on edelleen vaikeaa, ja kehottaa Turkin hallitusta korjaamaan mainitun puutteen;

27.

toteaa, että Turkin taloudellisen, poliittisen ja akateemisen alan merkittävissä viroissa on huomattava määrä naisia, ja toistaa, että naisten yhtäläinen kohtelu, koulutukseen pääsy ja poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vahvistaminen ovat Turkin tulevan taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeitä tekijöitä; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että Turkin naisten työllistymisprosentti on vain 23,8 (8) ja että ja että naisten osallistuminen politiikkaan ei ole juurikaan lisääntynyt; kehottaa näin ollen Turkin hallitusta toteuttamaan tuntuvampia toimia, joilla edistetään naisten osallistumista työelämään ja politiikkaan erityisesti maaseutualueilla, vahvistetaan naisten sisällyttämistä terveydenhoito- ja sosiaaliturvajärjestelmiin, ja otetaan käyttöön välineitä tai väliaikaisia toimia, joilla lisätään naisten aktiivista osallistumista politiikkaan;

28.

kiittää Turkin hallitusta sen antamasta tuesta EU:n ja turkkilaisten toimijoiden välisille menestyksekkäille yhteistyöhankkeille, esimerkiksi kumppanuushankkeelle, jossa valmistellaan sukupuolten tasa-arvoa edistävän riippumattoman elimen perustamista ja koulutetaan 750 virkamiestä naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla; edellyttää, että kyseinen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä elin perustetaan viipymättä;

29.

panee merkille, että ehdotetun Turkin parlamentin yhtäläisten mahdollisuuksien valiokunnan toimivaltuudet ovat epäselvät; kehottaa Turkin parlamenttia perustamaan lainsäädäntövaltaa käyttävän erityisvaliokunnan ratkaisevan tärkeäksi Turkin naisten oikeuksien parantamisen ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen välineeksi;

30.

kunnioittaa ja kannustaa voimakkaasti Turkin naisjärjestöjen tekemää työtä, joka auttaa lujittamaan naisten asemaa yhteiskunnassa, suojelemaan naisia väkivallalta ja edistämään naisten yrittäjyyttä sekä antaa myönteisen esimerkin naisten vaikutusvallan vahvistamisesta ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa;

31.

antaa Turkille tunnustusta sen talouden myönteisestä kehityksestä; toistaa näkemyksensä, että vain sosiaalisesti yhtenäinen, vahvan keskiluokan tukema yhteiskunta voi olla hyvinvoiva; pitää näin ollen valitettavana sitä, että vahvalla talouskasvulla ei ole ollut suurempaa vaikutusta edelleen heikkoon työmarkkinatilanteeseen; korostaa tarvetta puuttua harmaan talouden ongelmaan ja saattaa sosiaaliturvajärjestelmä kestävälle pohjalle; katsoo, että pienten ja keskisuurten yritysten roolin tehostaminen voisi nopeuttaa talouskasvua;

32.

korostaa, että työmarkkinaosapuolten tehokkaalla vuoropuhelulla voidaan luoda sosiaalisesti suuntautuneen markkinatalouden edellyttämiä kumppanuuksia; pitää valitettavana vähäistä edistymistä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelumekanismin vahvistamisessa; kehottaa Turkin hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja korostaa nykyisten yhdistymisvapautta, lakko-oikeutta ja työehtosopimusneuvotteluoikeutta koskevien rajoitusten poistamisen välttämättömyyttä;

33.

on huolestunut siitä, että Turkin poliisi käytti suhteetonta väkivaltaa vuoden 2008 vappumarssin aikana Istanbulissa; vahvistaa, että liittymisvapaus ja ammattiliittojen rauhanomainen toiminta ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia perusoikeuksia;

34.

korostaa koulutusmahdollisuuksien merkitystä sosiaalisesti yhtenäisen yhteiskunnan keskeisenä osatekijänä; antaa Turkin hallitukselle ja kansalaisyhteiskunnalle tunnustusta kampanjasta, jolla lisätään tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia; korostaa kuitenkin, että kaikki syntyvät lapset on merkittävä väestörekisteriin ja että oppivelvollisuuden noudattamisen valvontaa ja täytäntöönpanoa on tehostettava, jotta koulua käymättömien lasten määrää voidaan edelleen vähentää; antaa Turkin hallitukselle tunnustusta hyvistä tuloksista lapsityövoiman määrän vähentämisessä ja kannustaa sitä jatkamaan näitä ponnisteluja;

35.

on huolissaan korruption laajuudesta; kehottaa Turkin viranomaisia kehittämään yleisen korruption vastaisen strategian, jota voidaan soveltaa tehokkaasti korruption torjunnassa;

36.

on huolissaan Turkin suurista alueellisista kehityseroista sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisistä kehityseroista; kehottaa Turkin hallitusta laatimaan kokonaisvaltaisen kehityseroja tasoittavan strategian; pyytää, että komissio antaa Euroopan parlamentille vuoden 2008 loppuun mennessä tiedot liittymistä valmistelevasta EU:n tukivälineestä mainitun strategian suunnitteluun myönnetystä rahoituksesta vuosina 2007 ja 2008;

37.

kehottaa Turkin hallitusta soveltamaan eurooppalaisia normeja kauaskantoisia vaikutuksia aiheuttaviin hankkeisiin, kuten Munzurin laakson patojen ja Allianoin padon rakentamiseen, Ilisun padon rakentamiseen sekä kullankaivuuseen Bergamassa ja muilla alueilla, mitkä uhkaavat sekä historiallista kulttuuriperintöä että ainutlaatuisia ja arvokkaita maisemia; kehottaa Turkin hallitusta pitämään EU:n lainsäädäntöä ohjenuoranaan alueellisten kehittämishankkeiden suunnittelun yhteydessä;

38.

tuomitsee jyrkästi PKK:n ja muiden terroristiryhmien Turkin maaperällä harjoittaman väkivallan; tuomitsee tammikuussa 2008 Diyarbakirissa tehdyn pommi-iskun, jossa sai surmansa kuusi ihmistä ja yli 60 loukkaantui, ja esittää surunvalittelunsa rikoksen uhrien omaisille; toistaa Turkille osoittamansa solidaarisuuden terrorismin torjunnassa ja kehottaa jälleen kerran PKK-järjestöä julistamaan välittömän ja ehdottoman tulitauon ja noudattamaan sitä;

39.

toistaa Turkin hallitukselle osoittamansa vetoomuksen, jonka mukaan sen ei tule ryhtyä Irakin aluetta loukkaaviin suhteettomiin sotilaallisiin operaatioihin; kehottaa Turkkia kunnioittamaan Irakin alueellista koskemattomuutta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita ja varmistamaan siviiliuhrien välttämisen; vaatii, että Irakin hallitus ja Irakin alueellinen kurdihallinto eivät salli Irakin alueen käyttämistä Turkkiin kohdistettujen terrorihyökkäysten tukialueena; pitää myönteisenä Turkin ja Irakin hallitusten vuoropuhelua ja vaatii toisaalta yhteistyön tehostamista myös Irakin alueellisen kurdihallinnon kanssa, jotta Irak voi kantaa vastuun terroritekojen tehokkaasta torjunnasta;

40.

muistuttaa, että Turkki on sitoutunut hyviin naapuruussuhteisiin, ja korostaa toivovansa, että Turkki pidättäytyy uhkaamasta naapurimaitaan millään tavalla ja ratkaisee kaikki avoimet kiistakysymykset rauhanomaisesti YK:n peruskirjan ja muiden asianmukaisten kansainvälisten sopimusten sekä kahdenvälisten sopimusten ja velvoitteiden mukaisesti; pyytää Turkin viranomaisia parantamaan hyvien naapuruussuhteiden hengessä erityisesti vuoropuhelua Kreikan kanssa (esimerkkinä Egeanmeren mannerjalusta) ja Bulgarian kanssa (esimerkkinä Traakian maakunnasta karkotettujen muslimien kiinteistöjen omistusoikeudet) kaikkien avoimien kiistakysymysten ratkaisemiseksi;

41.

korostaa Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisen ratkaisemisen tarvetta; pitää myönteisenä Kyproksen kahden yhteisön johtajien 21. maaliskuuta 2008 tekemää sopimusta ja kehottaa kumpaakin osapuolta hyödyntämään ainutlaatuisen tilaisuuden saada YK:n puitteissa aikaan EU:n perusperiaatteiden mukainen kokonaisvaltainen ratkaisu; muistuttaa tässä yhteydessä aikaisemmista päätöslauselmistaan, joiden mukaan Turkin armeijan vetäytyminen edistäisi neuvotteluratkaisua;

42.

pitää myönteisenä käyttöön otettua rahoitustuen välinettä, jonka tarkoituksena on edistää Kyproksen turkkilaisyhteisön taloudellista kehitystä; kehottaa jälleen komissiota raportoimaan erityisesti mainitun välineen täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta;

43.

pitää myönteisenä Kreikan ja Turkin suhteiden parantumista kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana sekä myönteisen poliittisen ilmapiirin jatkumista, mikä ilmeni Kreikan pääministeri Kostas Karamanlisin äskettäin Turkkiin tekemän vierailun aikana, mikä antaa toivoa Kreikan ja Turkin kahdenvälisten suhteiden edelleen parantamiselle sekä etenkin Euroopan parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa korostettujen kysymysten rauhanomaiselle ratkaisemiselle kansainväliseen oikeuden ja neuvottelukehykseen sisältyvien sitoumusten mukaisesti;

44.

kehottaa Turkin hallitusta avaamaan Armenian-vastaisen rajansa uudelleen ja palauttamaan täysimääräisesti taloudelliset ja poliittiset suhteet kyseiseen maahan; kehottaa jälleen kerran Turkin ja Armenian hallituksia käynnistämään sovintoprosessin mennyttä ja tulevaa kunnioittaen ja keskustelemaan suoraan ja avoimesti menneistä tapahtumista; kehottaa komissiota edistämään tätä sovintoprosessia;

45.

tunnustaa Turkin roolin EU:lle tärkeänä kumppanina EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden täyttämisessä Mustanmeren alueella, Keski-Aasiassa ja laajemmassa Lähi-idässä; kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään nykyistä paremmin EU:n ja Turkin läheisten suhteiden tarjoamat mahdollisuudet mainituilla alueilla;