6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/1

A.

ottaa huomioon, että seurattavuus antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua tiiviimmin päätöksentekoon ja takaa, että EU:n toimielimet nauttivat suurempaa legitiimiyttä ja ovat tehokkaampia ja vastuunalaisempia kansalaisille demokraattisessa järjestelmässä,

B.

ottaa huomioon, että seurattavuus vahvistaa osaltaan demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

C.

ottaa huomioon, että EU:n toimielinten parempi seurattavuus lisäisi yleisön tietämystä siitä, miten EU:n varoja käytetään, samalla kun se parantaisi mahdollisuuksia arvioida EU:n varainkäytön tehokkuutta,

1.

palauttaa mieleen, että varainhoitoasetuksen 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna 13. joulukuuta 2006 (1), säädetään seurattavuusperiaatteen otsikon alla seuraavaa:

”Komissio asettaa asianmukaisella tavalla saataville hallussaan olevat tiedot talousarviosta peräisin olevien varojen saajista, kun talousarviota toteutetaan keskitetysti suoraan komission yksiköissä, sekä varojen saajia koskevat tiedot, joita ovat toimittaneet sellaiset yhteisöt, joille talousarvion toteuttamistehtävät on siirretty muiden hallintomenettelyjen nojalla.”

2.

katsoo, että seurattavuus liittyy läheisesti siihen, ovatko varojen saajia koskevat tiedot helposti saatavilla, luotettavia ja soveltuvatko ne myöhempiin tutkimuksiin, vertailuihin ja arvioihin, ja katsoo siten, että varainhoitoasetuksen ilmaisun ”asianmukaisella tavalla” täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä aiheellista huomiota näihin tarpeisiin;

3.

palauttaa mieleen, että komissio hallinnoi suoraan ja keskitetysti 20 prosentin osuutta EU:n rahoituksesta (tuet ja julkiset hankinnat) ja että tämän osuuden seurattavuuden suhteen tietoja on saatavilla seuraavilla kahdella internet-sivustolla, mukaan luettuna edunsaajien nimet:

Tukien saajat: http://ec.europa.eu/grants/beneficiaries_en.htm

Julkisten hankintojen edunsaajat: http://ec.europa.eu/public_contracts/beneficiaries_en.htm

4.

kehottaa komissiota ilmoittamaan nimenomaisesti kaikissa asiakirjoissa, jotka liittyvät EU:n talousarvioon ja/tai komission vastuulla toteutettaviin hankkeisiin ja ohjelmiin, kaksi internet-osoitetta, jotka sisältävät tietoja komission suoraan ja keskitetysti hallinnoimien EU:n varojen edunsaajista;

5.

Panee merkille, että kun komissio toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varainhoitoasetuksen 53 b artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on saman artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti:

”varmistettava asiaa koskevin alakohtaisin asetuksin ja 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että talousarviosta peräisin olevien varojen saajista julkaistaan vuosittain riittävät tiedot”

6.

korostaa, että 53 c ja 53 d artiklan mukaisesti kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen, joille toteuttamistehtäviä on siirretty, on ”varmistettava 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että talousarviosta peräisin olevien varojen saajista julkaistaan vuosittain riittävät tiedot”;

7.

palauttaa mieliin, että komissio liitti tarkistettua varainhoitoasetusta koskevan neuvottelumenettelyn tuloksiin ehdotuksen komission lausumaksi avoimuudesta, jossa se sitoutui:

”varmistamaan alakohtaisissa täytäntöönpanoasetuksissa, että maatalousrahastoista (FEADER (2) ja FEAGA (3)) peräisin olevien varojen saajia koskevien tietojen ilmoittaminen on verrattavissa rakennerahastoja koskevien alakohtaisten täytäntöönpanoasetusten mukaiseen tietojen ilmoittamiseen.”

8.

toteaa, että komission internet-sivusto http://ec.europa.eu/agriculture/funding/index_en.htm sisältää tällä hetkellä linkit 14 jäsenvaltion tietokantoihin, joista on saatavissa tietoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitujen yhteisen maatalouspolitiikan maksujen saajista; pahoittelee kuitenkin, että nämä tiedot ovat niin erilaisia ja hajallaan ja niin eri laatuisia, että tietoja voi olla vaikea löytää; kehottaa komissiota ottamaan oppia hyvin selkeistä internet-sivuista http://www.farmsubsidy.org/, jotka toimivat oikein hyvin ja jotka on perustettu ilman julkista rahoitusta;

9.

panee merkille komission varauman, jonka mukaan se ei voi taata tarjolla olevien tietojen oikeellisuutta tai täydellisyyttä eikä vastata niiden käytöstä, koska sen internet-sivuilla olevat linkit perustuvat jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin, joiden kattavuus ja yksityiskohtaisuus voivat suuresti vaihdella;

10.

vaatii komissiota ottamaan vastuun täydellisten ja luotettavien tietojen varmistamisesta ja siten toteuttamaan kaikki aiheelliset toimenpiteet suhteessa jäsenvaltioiden viranomaisiin, jotta voidaan varmistaa tällaisten tietojen toimittaminen;

11.

uskoo, että yleisenä periaatteena komission verkkosivut, joilla annetaan tietoja EU:n varojen saajista kaikissa luokissa, olivatpa kysymyksessä hankintasopimukset, tuet, maatalouden tai rakennerahastojen piiriin kuuluvat menot (tai muu rahoitus), olisi järjestettävä siten, että niillä tarjotaan mahdollisuus paitsi saada tietoja yksittäisistä edunsaajista niin myös mahdollisuus suorittaa hakuja tiettyjen kriteereiden perusteella, jotta eri otsakkeista voidaan saada yleiskuva, jota voidaan sitten verrata komission esittämiin toteuttamista koskeviin lukuihin;

12.

kehottaa komissiota ottamaan poliittisen vastuun EU:n rahoituksen saajia koskevien tietojen julkaisemisesta kaikissa hallintomalleissa;

13.

korostaa, että käsittelemättömien tietojen julkaiseminen ei riitä, vaan tiedot on järjestettävä, luokiteltava ja esitettävä rationaalisesti, jotta niistä on käytännön hyötyä;

14.

korostaa, että yksittäiset edunsaajat voivat saada EU:n varoja monesta ohjelmasta tai monelta EU:n toiminta-alalta; tunnustaa, että siksi voi olla hyödyllistä pystyä yksilöimään kaikki yksittäiselle edunsaajalle kaikilla eri aloilla maksetut summat; kehottaa komissiota tarkastelemaan, voidaanko luoda yleinen hakumoottori, jolla pystytään saamaan tietoja yksittäisistä edunsaajista kaikilla EU:n toiminta-aloilla, mukaan luettuna hankintasopimukset, tuet, tutkimusohjelmat, maatalous- tai rakennerahastot, keskitetty/jaettu hallinnointi jne.;

15.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon tämän päätöslauselman huomautukset sekä ottamaan ennen vuonna 2009 järjestettäviä seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja käyttöön suurelle yleisölle tarkoitetun täysin toimivan tietojärjestelmän, joka sisältää kaikki EU:n tukien saajat ja keskeneräiset takaisinperinnät;

16.

huomauttaa, että EU:n toimielimet lähestyvät jäsentensä taloudellisten etujen ilmoittamista koskevaa kysymystä tällä hetkellä eri tavoin, jotka ulottuvat julkisesta luettelosta (Euroopan parlamentti) täydelliseen ilmoittamisvapauteen;

17.

katsoo, että kaikkien toimielinten olisi harkittava, ovatko nykyiset periaatteet ja säännöt riittäviä, ja panee merkille mahdollisen tarpeen tarkistaa Euroopan parlamentin työjärjestystä siten, että taloudellisten etujen julkistaminen internetissä tulee pakolliseksi;

18.

panee merkille, että komissio on tilannut Euroopan avoimuusaloitteeseensa liittyvän tutkimuksen, joka koskee julkisen viran haltijoihin sovellettavan ammattietiikan sääntöjä ja standardeja EU:n toimielimissä sekä 27 jäsenvaltion, Kanadan ja Yhdysvaltojen kansallisissa parlamenteissa, hallituksissa, perustuslakituomioistuimissa (ylimmissä tuomioistuimissa), tilintarkastusvirastoissa sekä keskus- tai kansallispankeissa, ja että EU:n toimielinten osalta tutkimuksessa käsitellään ja vertaillaan ammattietiikan sääntöjä ja standardeja Euroopan komissiossa, Euroopan parlamentissa, Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa, yhteisöjen tuomioistuimessa, Euroopan keskuspankissa ja Euroopan investointipankissa;

19.

on tietoinen siitä, että komissio haluaa luoda EU:n toimielimiin ”yhteisen eettisen tilan”;

20.

palauttaa mieliin, että komissio laati riippumattoman asiantuntijakomitean toisessa kertomuksessa 10. syyskuuta 1999 esitettyjen suositusten ja komission 1. maaliskuuta 2000 hallinnonuudistuksesta antaman valkoisen kirjan mukaisesti ehdotuksen ”julkishallinnon ammattietiikan neuvoa-antavaksi ryhmäksi” (4), jonka yhtenä tehtävänä olisi tarjota julkisissa tehtävissä toimiville etukäteen neuvontaa siitä, miten välttää tilanteita, jotka saattavat johtaa eturistiriitoihin;

21.

katsoo, että ei olisi asianmukaista luoda yhtä neuvoa-antavaa elintä kaikille EU:n toimielimissä toimiville henkilöille, kun otetaan huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenillä on erityinen asema kansalaisten suoraan valitsemina jäseninä;

22.

uskoo kuitenkin, että kunkin toimielimen olisi hyväksyttävä jäsenilleen kunkin toimielimen luonnetta vastaavat ammattietiikkaa koskevat säännöt, jotka perustuvat kyseisen toimielimen nykyisille, asian kannalta merkityksellisiä taloudellisia etuja koskeville käytännöille;

23.

suosittelee, että kunkin toimielimen ammattietiikkaa koskevissa säännöissä olisi myös käsiteltävä toimielimen jäsenen yleisiä poliittisia, taloudellisia ja oikeudellisia velvollisuuksia;

24.

palauttaa mieliin, että vastauksena parlamentin viimeisimpiin vastuuvapauspäätöslauselmiin yhteisöjen tuomioistuin on äskettäin hyväksynyt tuomareitaan varten ammattieettiset säännöt (5); panee merkille, että myös tilintarkastustuomioistuin tarkastelee vastaavia kysymyksiä tulevaa rooliaan koskevan ”vertaisarviointinsa” puitteissa;

25.

yhtyy Euroopan oikeusasiamiehen näkemykseen (kantelu 3269/2005/TN), jonka mukaan on olennaisen tärkeää julkistaa komission jäseniä tapaavien yksittäisten edunvalvojien nimet;

26.

panee merkille, että termillä ”periminen” katetaan neljä erityyppistä menettelyä:

27.

pahoittelee jälleen, kuten yhteisön varojen perinnästä 24 lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselmansa 36 kohdassa (6), että yhteisön varojen takaisin perimistä koskevat tiedot on jätetty Euroopan avoimuusaloitteen ulkopuolelle; kehottaa komissiota asettamaan budjettivallan käyttäjien ja viime kädessä suuren yleisön käyttöön EU:n talousarvioon maksettavien tai kirjattavien summien takaisin perimiseen liittyvät nimet ja summat sekä näiden summien lopulliset kohteet;

28.

panee merkille, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2006 antaman vuosikertomuksen (7) 2006 (2.24 kohta) mukaan vuoden 2006 toimintakertomuksissa esittämät perittyjä määriä ja rahoituskorjauksia koskevat tiedot eivät sisällä riittäviä selvityksiä; pyytää siksi komissiota toimittamaan luotettavat ja täydelliset tiedot virheiden korjaamisesta ja todisteet tehdyistä korjauksista;

29.

katsoo, että komission olisi esitettävä parlamentille säännöllisin välein ja mahdollisesti julkaistava internet-sivuillaan maksamattomia takaisin perittäviä summia koskeva katsaus jaoteltuna pääosastokohtaisen kokonaissumman mukaan sekä sen ajan mukaan, jonka kukin summa on ollut maksamatta;

30.

pitää tervetulleena sitä, että vuonna 2006 maksamattomiksi todettujen määrien perimisestä luopumista koskeva yhteenveto julkaistiin komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2006” (KOM(2007)0274) liitteenä; panee merkille, että perimisestä luopumisten (yli 100 000 euron summat) kokonaismäärä oli 23 038 784 euroa EU:n talousarviosta ja 6 549 996 euroa Euroopan kehitysrahaston talousarviosta;

31.

huomauttaa, että komission yksiköt laativat vuosittain 10 000 perimisvaatimusta ja että talousarvion pääosasto valmistelee neljännesvuosittain maksamattomia summia koskevat yhteenvedot, jotka lähetetään kyseisille pääosastoille takaisin perimistä varten;

32.

pitää tervetulleena, että vuoden 2006 alustavan tilinpäätöksen (osa 1, s. 67–71) toteutumalaskelmaa koskevat huomautukset sisälsivät menojen takaisin perimistä koskevan jakson; panee merkille, että takaisin perittyjen summien kokonaisarvo vuonna 2006 oli 634 000 000 euroa; toivoo, että komissio tekee tulevaisuudessa muita tällaisia parannuksia seurattavuuden lisäämiseksi;

33.

panee merkille, että komissio on laatinut rekisterin (http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/) asiantuntijaryhmistä, jotka määritellään virallisiksi ja epävirallisiksi neuvoa-antaviksi elimiksi ja jotka on perustettu joko komission päätöksillä tai epävirallisesti komission yksiköiden toimesta avustamaan komissiota ja sen yksiköitä lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden valmistelussa;

34.

pitää tervetulleena varapuheenjohtaja Kallasin talousarvion valvontavaliokunnan pyynnöstä antamaa sitoumusta, jonka mukaan vuodesta 2008 alkaen:

35.

panee merkille, että asiantuntijaryhmiä koskeva rekisteri ei kata:

36.

ei hyväksy sitä, että nämä ryhmät jätetään rekisterin ulkopuolelle, ja odottaa komission ryhtyvän toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki asiantuntijaryhmät ovat rekisterissä, mukaan lukien tiedot komitologiakomiteoiden jäsenistä, yksittäisistä asiantuntijoista, yhteisistä elimistä ja työmarkkinakomiteoista, jotta varmistetaan, että samaa seurattavuuslähestymistapaa sovelletaan näiden asiantuntijaryhmien jäsenyyteen, jollei legitiimejä pakottavia syitä esitetä henkilö- ja tapauskohtaisesti;

37.

kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti asiantuntijaryhmiensä kokoonpanon ennen vuoden 2008 loppua ja toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että eri eturyhmät ovat tasapuolisesti edustettuina asiantuntijaryhmien jäsenistössä;

38.

pitää kiinni siitä, että komission on ennen vuoden 2008 loppua kehitettävä avoin, läpinäkyvä ja laajapohjainen prosessi uusien asiantuntijaryhmien jäsenten valitsemiseksi ja että sen on tiedotettava parlamentille uusista valintaperusteista viimeistään helmikuussa 2009;

39.

tunnustaa, että yhtiöiden tai EU:n toimielinten hyvän hallintotavan tärkeä osatekijä on se, että sidosryhmien ja suuren yleisön saatavilla on varainhoitoa koskevia tietoja muodossa, jonka keskivertolukija voi helposti ymmärtää;

40.

toteaa, että kun tarkistettu varainhoitoasetus tuli voimaan vuonna 2003, tilanne on muuttunut vuosittaisten toimintakertomusten laatimisvelvollisuuden myötä, ja että nämä tarjoavat käytännössä yksityiskohtaisen kuvan toimielinten sisäisestä toiminnasta;

41.

onnittelee komissiota siitä, että sen pääosastojen ja muiden yksiköiden vuosittaiset toimintakertomukset (2004, 2005, 2006) ja komission yhteenveto ”Vuoden 2006 politiikan saavutukset” (KOM(2007)0067) on julkaistu sen internet-sivuilla http://ec.europa.eu/atwork/synthesis/aar/index_en.htm;

42.

panee merkille, että komission mukaan sen vastuuvelvollisuusjärjestelmä (KOM(2006)0277) kulminoituu ja perustuu yhteenvetoon ja vuosittaisiin toimintakertomuksiin, ja koska pääjohtajat ja komissio ovat kollegiona poliittisessa vastuussa näissä kertomuksissa käsitellystä hallinnosta, kehottaa painokkaasti komissiota toteuttamaan päättäväisiä toimenpiteitä, jotta se voi antaa täydelliset tiedot siitä, miten 80 prosenttia EU:n varoista käytetään (yhteinen hallinnointi), koska muussa tapauksessa sen omaa vastuuta on pidettävä puutteellisena;

43.

kehottaa tästä syystä komissiota tukemaan jäsenvaltioiden esittämiä kansallisia tarkastuslausumia, jotka antaisivat komissiolle mahdollisuuden ottaa täysi poliittinen vastuu koko EU:n varainhoidosta; kehottaa myös komissiota tukeutumaan enemmän kansallisten tilintarkastusvirastojen työhön ja ulkopuolisiin tarkastuksiin;

44.

pitää tervetulleena, että yhteisöjen tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea ja Euroopan oikeusasiamies esittävät kaikki vuosikertomuksensa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

45.

katsoo, että muiden toimielinten, myös neuvoston ja Euroopan parlamentin, vuosittaiset toimintakertomukset olisi asetettava saataville niiden julkisilla internet-sivuilla seurattavuuden parantamiseksi;

46.

palauttaa mieliin, että yksi kysymyksistä, joita komissio käsitteli avoimuutta koskevan valmistelutyönsä yhteydessä (SEC(2005)1300), oli se, voitaisiinko petoksia torjua paremmin olemalla avoimempia tutkimusten tulosten suhteen, ja olisiko komission laadittava ja julkaistava ”musta lista” todistetuista petostapauksista, jotta syylliset voitaisiin nimetä;

47.

panee merkille, että vaikka petoksiin syyllistyvistä laadittavia mustia listoja koskevaa kysymystä käsitellään laajasti komission sisäisessä työasiakirjassa (SEC(2005)1300), ajatusta ei sisällytetty komission vihreään kirjaan Euroopan avoimuusaloitteesta eikä myöhempään tiedonantoon;

48.

kehottaa komissiota harkitsemaan, miten vahvistettujen petostapausten ja niiden takana olevien tahojen julkinen ”musta lista” voitaisiin asettaa nähtäville syyllisten nimeämiseksi ja yleisölle voitaisiin tiedottaa yhteisön petostenvastaisten pyrkimysten tuloksista;

49.

korostaa, että EU:n taloudellisten etujen suojelemiseksi komissio otti Euroopan parlamentin pyynnöstä vuonna 1997 käyttöön viisitasoisen varhaisvaroitusjärjestelmän, joka auttaa komission yksiköitä tunnistamaan tahot, jotka aiheuttavat taloudellisia ja muita riskejä; panee merkille, että tämä järjestelmä kattaa sekä ”keskitetyn hallinnoinnin” (sopimukset ja tuet, joita komission yksiköt hallinnoivat suoraan) että yhteistyössä kolmansien maiden kanssa toteutetun hallinnoinnin; panee kuitenkin merkille, että varhaisvaroitusjärjestelmä ei vielä kata yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoituja EU:n varoja (pääasiassa yhteinen maatalouspolitiikka ja rakennerahastot) eikä kansainvälisille järjestöille osoitettuja yhteisesti hallinnoituja varoja;

50.

panee merkille, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2006 vuosikertomuksen keskeisten tulosten mukaan määräysten noudattamista koskevat laiminlyönnit (esim. tarjousmenettely puuttui tai ei ollut pätevä) olivat rakennerahastopolitiikan alan sääntöjenvastaisuuksien pääasiallinen syy, ja koska EU:n taloudellisten etujen suojelu on keskeinen tavoite, kehottaa komissiota ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta esittämään vastuuvapauden myöntäjälle kertomuksen tarjousmenettelyissä yleisimmin esiintyneiden sääntöjenvastaisuuksien tai petosten tyypeistä sekä niiden taustalla olevista syistä;

51.

panee merkille, että tietosuojasyistä ja kyseisten tahojen legitiimien etujen suojelemiseksi sekä siksi, että varainhoitoasetus ei sisällä julkaisemisen sallivia säännöksiä, varhaisvaroitusjärjestelmän rekisteröinnit ovat tiukasti luottamuksellisia;

52.

palauttaa mieliin, että varainhoitoasetuksen 95 artiklan mukaisesti on määrä perustaa poissuljettuja ehdokkaita ja tarjoajia koskeva keskustietokanta (henkilötietojen suojelua koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti), jota kaikki toimielimet ja laitokset hallinnoivat yhteisesti ja joka on tarkoitus ottaa käyttöön 1. tammikuuta 2009;

53.

korostaa, että OLAF tarvitsee kiireellisesti eettiset säännöt, jotta voidaan taata syyttömyysolettaman noudattaminen, kun kyseessä ovat edunsaajat, joihin on kohdistettu pitkä ja raskas tutkintamenettely ja jotka lopulta todetaan syyttömiksi tuomioistuimessa ilman että he voivat saada korvausta tahrautuneesta maineestaan ja tappioistaan;

54.

panee merkille, että jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle tiedot poissuljetuista hakijoista ja tarjoajista; panee lisäksi merkille, että oikeus tutustua tietokantaan ei ole yleinen, vaan se on rajoitettu EU:n toimielimiin, toimeenpanovirastoihin ja sääntelyvirastoihin (varainhoitoasetuksen 95 artiklan 2 kohta);

55.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja muille toimielimille.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/8

A.

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 1 ja 2 kohdan sisällön,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (8) 53 b artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

‘2.   Jotta talousarviota yhteistyössä toteutettaessa varat käytettäisiin asiaan sovellettavien säännösten ja periaatteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaa koskeviin alakohtaisiin asetuksiin sisältyvien täydentävien säännösten soveltamista. Tätä varten niiden on erityisesti:

Tätä varten jäsenvaltiot toteuttavat tarkastuksia ja kehittävät (…) vaikuttavan ja tehokkaan sisäisen valvontajärjestelmän.’

1.

pitää myönteisenä, että yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevat vuosikertomukset ja erityisesti kertomus varainhoitovuodelta 2006 ovat entistä analyyttisempiä; panee kuitenkin merkille, että tilastot perustuvat hyvin heterogeenisiin kansallisiin rakenteisiin, joiden hallinto-, oikeus-, valvonta- ja tarkastusjärjestelmät ovat erilaisia;

2.

vaatii, että yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevat vuosikertomukset sekä parlamentin niiden perusteella laatimat mietinnöt otetaan neuvoston esityslistalle ja että neuvosto toimittaa sen jälkeen huomautuksensa parlamentille ja komissiolle;

3.

toteaa, että jäsenvaltiot ilmoittivat vuonna 2006 omien varojen, maatalousmenojen ja rakennepoliittisten toimien alalla tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien arvoksi yhteensä noin 1 143 miljoonaa euroa (vuonna 2005: 1 024 miljoonaa euroa; vuonna 2004: 982,3 miljoonaa euroa; vuonna 2003: 922 miljoonaa euroa; vuonna 2002: 1 150 miljoonaa euroa); katsoo, että jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamien tietojen mukaan summa voidaan jakaa seuraavasti:

toteaa lisäksi, että jäsenvaltiot ilmoittivat vuonna 2006 liittymistä valmistelevan tuen alalla tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien arvoksi yhteensä 12,32 miljoonaa euroa (vuonna 2005: 17,6 miljoonaa euroa);

4.

korostaa, että monet tekijät voivat vaikuttaa sääntöjenvastaisuuksien rahallisen arvon vuosittaisiin heilahteluihin;

5.

korostaa, että komissiolle ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien suuri määrä ei välttämättä tarkoita, että petosten määrä olisi korkea, vaan että se voi myös olla osoitus siitä, että käytettävät valvontamenetelmät ovat tehokkaita ja että jäsenvaltiot ja komissio ovat tehneet tiivistä yhteistyötä; pitää myönteisenä, että komissio on vuosikertomuksessaan 2006 korostanut tällaisen yhteistyön merkitystä;

6.

toteaa, että sääntöjenvastaisuuksien arvo kasvoi (+ 7 prosenttia) omien varojen alalla 328 miljoonasta eurosta (2005) 353 miljoonaan euroon (2006); toteaa, että suurin osa sääntöjenvastaisuuksista liittyi televisioihin (2005: 69 miljoonaa euroa, 2006: 62,3 miljoonaa euroa) ja tupakkatuotteisiin (2005: 30,9 miljoonaa euroa, 2006: 27,6 miljoonaa euroa); panee merkille, että tapausten määrä on selvästi noussut Italiassa (+ 122 prosenttia) ja Alankomaissa (+ 81 prosenttia) ja että 113,4 miljoonaa euroa (32 prosenttia) on peritty takaisin vuonna 2006;

7.

panee merkille, että sääntöjenvastaisuuksien arvo väheni maatalousmenojen alalla 105 miljoonasta eurosta (2005) 87 miljoonaan euroon (2006); toteaa, että Espanjan, Ranskan ja Italian osuus sääntöjenvastaisuuksista oli 57,2 prosenttia eli 64,9 miljoonaa euroa ja että suurin osa sääntöjenvastaisuuksista liittyi maaseudun kehittämiseen, nautaeläintuotantoon sekä hedelmä- ja vihannesalaan;

8.

pitää myönteisenä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) rahoituksesta 21. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (9) täytäntöönpanoa, jonka tavoitteena on tarjota jäsenvaltioille yksinkertaistettu ja entistä tehokkaampi oikeudellinen kehys sääntöjenvastaisten maksujen takaisinperintää varten; kehottaa komissiota arvioimaan säädöksen soveltamista ja antamaan asiasta kertomuksen parlamentille;

9.

panee tyytyväisenä merkille, että yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jonka avulla käsitellään 68 prosenttia operaatioista, on toimiva ja on mahdollistanut sen, että huomattava määrä sääntöjenvastaisuuksista pystytään havaitsemaan;

10.

panee huolestuneena merkille, että aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä on edelleen vähäistä ja vaihtelee eri jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota tehostamaan aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintää, sillä mahdollisuudet takaisinperintään pienenevät ajan myötä;

11.

katsoo, että jos määrien periminen jää tietyissä jäsenvaltioissa jatkuvasti alhaiselle tasolle, komission olisi sovellettava korjaavia toimenpiteitä;

12.

antaa täyden tukensa komissiolle maksujen keskeyttämistä koskevan lainsäädännön tiukassa soveltamisessa ja vaatii soveltamaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen samaa menettelyä kuin jo toteutetut toimet (10) sen varmistamiseksi, että varoja ei myönnetä, jos komissiolla ei ole täydellisiä takeita edunsaajavaltion hallinnointi- ja valvontajärjestelmien luotettavuudesta;

13.

kehottaa komissiota yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annettavassa vuosikertomuksessaan arvioimaan viljelijöille maksettavien summien seurantajärjestelmien tehokkuutta ja avoimuutta;

14.

on tyytyväinen perinnästä vastaavaan erityisryhmään (Task Force on Recovery) (11), joka on pystynyt selvittämään suuren osan aiempien vuosien sääntöjenvastaisuuksista (1971–2006: 3 061 miljoonaa euroa); toteaa, että jäsenvaltiot ovat vastaavasti perineet takaisin 898 miljoonaa euroa, ja 1 200 miljoonaa euroa on saatu selvitettyä tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn avulla; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden olisi oltava paljon valppaampia välttääkseen sääntöjenvastaisuudet ja pystyäkseen perimään varoja takaisin;

15.

panee merkille, että komissio antoi toisen kertomuksen ”mustan listan” järjestelmän toteuttamisessa esiintyneistä puutteista (neuvoston asetus (EY) N:o 1469/95 (12)), ja kehottaa EU:n toimielimiä keskustelemaan entistä laajemmin tulevista toimista sekä pitää ilmeisenä, että rangaistuksia olisi kovennettava tuntuvasti niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät noudata velvoitteitaan etenkin aiheettomasti maksettujen määrien palauttamista koskevissa tapauksissa;

16.

panee merkille, että sääntöjenvastaisuuksien arvo rakennepoliittisten toimien alalla kasvoi 17 prosenttia: 601 miljoonasta eurosta (2005) 703 miljoonaan euroon (2006) (rakennerahastot 517 miljoonaa euroa, koheesiorahasto 186 miljoonaa euroa); toteaa, että sääntöjenvastaisuudet koskivat pääasiassa (75 prosenttia) Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastoa (ESR); panee merkille, että Saksa, Espanja, Italia, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta aiheuttivat noin 85 prosenttia rakennerahastoja koskeneista sääntöjenvastaisuuksista (438,1 miljoonaa euroa) vuonna 2006; toteaa, että edunsaajat ovat useissa tapauksissa laskuttaneet ei-tukikelpoisia menoja ja että asia on havaittu asiakirjojen tarkastuksen jälkeen;

17.

pitää valitettavana, että nykyisellä ohjelmakaudella tarkastetuista, rakennerahastovaroista rahoitetuista 95 hankkeesta 60:een liittyi olennaisia virheitä ilmoitetuissa hankemenoissa, mikä tarkoittaa, että säännönvastaisuuksien määrä on kasvanut edellisestä vuodesta; katsoo, että olisi tarkastettava suurempi määrä hankkeita, jotta tehtyjen päätelmien perusteella voitaisiin muotoilla selkeitä suosituksia varainhoidon parantamiseksi;

18.

toteaa, että 703 miljoonasta eurosta on vielä vuoden 2006 osalta perimättä 266,5 miljoonaa euroa, kun taas edeltäviltä vuosilta on vielä perittävä takaisin 762 miljoonaa euroa; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille kahdesti vuodessa tiedot siitä, miten asiassa on edistytty, sekä toteutetuista toimenpiteistä maksamatta olevien määrien perinnän nopeuttamiseksi;

19.

panee merkille, että liittymistä valmistelevan tuen alalla rahallinen arvo laski 26,5 miljoonasta eurosta (2005) 12,3 miljoonaan euroon (2006); toteaa, että yleisimpiä virheitä olivat ei-tukikelpoisten menojen laskuttaminen ja sopimusmääräysten tai säännösten noudattamatta jättäminen; toteaa, että siitä alkaen kun tukea on maksettu, on peritty takaisin yhteensä 11 miljoonaa euroa; panee kuitenkin merkille, että edelleen on perimättä takaisin 14 miljoonaa euroa;

20.

on edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että jos ylipäänsä halutaan saada aikaan myönteinen tarkastuslausuma, jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten, myös tilintarkastustuomioistuimen, on päästävä poliittiseen yhteisymmärrykseen siitä, mikä on hyväksyttävä virheiden määrä;

21.

kehottaa komissiota sisällyttämään vuoden 2008 vuosikertomukseen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta erittelyn jäsenvaltioiden rakenteista, jotka osallistuvat sääntöjenvastaisuuksien torjuntaan; katsoo, että kyseisen analyysin olisi vastattava muun muassa seuraaviin kysymyksiin, jotta parlamentti saisi selvemmän kuvan petosten torjuntaa koskevan sääntelykehyksen soveltamisesta:

22.

kehottaa komissiota ilmoittamaan omien varojen osalta, mitä se aikoo jatkossa tehdä saadakseen televisioiden, savukkeiden ja yleisesti ottaen väärennösten vilpillisen tuonnin loppumaan; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että OLAF on voinut perustaa sivutoimipisteen Kiinaan; kannustaa komissiota vahvistamaan toimintaa väärennösten torjumiseksi; kehottaa komissiota antamaan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevassa vuosikertomuksessa 2007, joka julkaistaan heinäkuussa 2008, selvityksen aloitteista ja toimista, joita on tehty ja toteutettu parlamentin 11. lokakuuta 2007 Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Philip Morrisin välisen, savukkeiden salakuljetuksen torjumiseen tähtäävän sopimuksen seurauksista ja yhteisön passitusjärjestelmän tutkintavaliokunnan suositusten täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä antaman päätöslauselman (13) perusteella;

23.

pitää täysin mahdottomana hyväksyä sitä, että Saksa ja Espanja eivät moneen vuoteen ole välittäneet komissiolle sähköisessä muodossa sääntöjenvastaisuuksiin liittyviä tietoja maatalousmenojen alalla; toteaa lisäksi, että kyseisten kahden maan vastuulle lankeaa 38 prosenttia (33,2 miljoonaa euroa) sääntöjenvastaisuuksista ja että Saksa ei enää anna tietoja asianomaisista henkilöistä ja yrityksistä, vaikka se olisi velvollinen tekemään niin; kehottaa näin ollen komissiota aloittamaan rikkomismenettelyt näitä kahta jäsenvaltiota vastaan ja pidättämään 10 prosenttia maatalousmaksuista menettelyn ajaksi; pyytää talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajaa lähettämään asianomaisille pysyville edustustoille selvityspyyntökirjeen;

24.

pitää mahdottomana hyväksyä, että sääntöjenvastaisuuden tapahtumisajankohdasta siihen, kun kyseisestä sääntöjenvastaisuudesta ilmoitetaan komissiolle, kuluu 39 kuukautta, koska takaisinperintä hankaloituu entisestään näin pitkän viiveen vuoksi; tiedustelee komissiolta, mihin toimiin se on ryhtynyt saadakseen jäsenvaltiot kuriin; toteaa, että jäsenvaltioiden toiminta osoittaa valppauden puutetta;

25.

tiedustelee, mitä komissio on tehnyt vähentääkseen sääntöjenvastaisuuksien määrää maaseudun kehittämisen, nautaeläintuotannon ja hedelmä- ja vihannestuotannon alalla;

26.

vaatii, että komissio toimii tinkimättömästi, jollei Kreikka noudata yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän käyttöönottoa koskevaa toimintasuunnitelmaa (14); haluaisi saada tiedot yhteisön talousarviosta Kreikalle yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän perustamista varten maksettujen avustusten tai tukien kokonaismäärästä ja siitä, voidaanko määrä periä takaisin, jos järjestelmä ei ole täysimääräisesti toiminnassa syyskuuhun 2008 mennessä;

27.

toteaa, että rakennepoliittisten toimien alalla 84 prosenttia kaikista sääntöjenvastaisuuksista rekisteröitiin Italiassa (2006: 228,2 miljoonaa euroa), Espanjassa (2006: 85,7 miljoonaa euroa), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (2006: 59,8 miljoonaa euroa), Portugalissa (2006: 37,2 miljoonaa euroa) ja Saksassa (2006: 27,2 miljoonaa euroa); toteaa lisäksi, että Saksa ja Espanja eivät kumpikaan käytä petostentorjunta-alan varmennetun tietoverkon sähköistä muotoa ja että Saksa ei myöskään lähetä tietoja asianomaisista henkilöistä ja yrityksistä; pyytää talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajaa lähettämään asianomaisille pysyville edustustoille selvityspyyntökirjeen;

28.

toteaa tässä yhteydessä ohjelmakauden 2000–2006 osoittaneen, että liian monimutkaiset säännöt ja tehottomat valvontajärjestelmät vaikuttavat sääntöjenvastaisuuksien syntymiseen; toteaa, että maksut ovat lisäksi saapuneet edunsaajille hyvin myöhäisessä vaiheessa; on näin ollen tyytyväinen parannuksiin, joita on saatu Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1083/2006 (15); toivoo, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan yleisesti enemmän mukaan ohjelmasuunnitteluun ja rahoituksen toteutukseen;

29.

muistuttaa, että parlamentti totesi yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta (vuosikertomus 2004) 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman (16) 11 kohdassa seuraavaa: ”katsoo …, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kertomuskaudella 2005 todettuihin rakennepoliittisia toimenpiteitä koskeviin sääntöjenvastaisuuksiin”; joutuu kuitenkin toteamaan, että tilanne näyttää edelleen heikentyneen;

30.

katsoo, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota yhteisön varojen väärinkäyttöön erikoistuneisiin rikollisverkostoihin;

31.

kehottaa komissiota toimittamaan talousarvion valvontavaliokunnalle yksityiskohtaisen selvityksen järjestelmästä tai järjestelmistä, joita järjestäytyneet rikollisjärjestöt käyttävät mafian tapaan tai muulla tavoin vahingoittaakseen yhteisön taloudellisia etuja;

32.

on erittäin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen presidentin lausunnosta, jonka mukaan jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät olivat yleensä tehottomia tai kohtalaisen tehottomia, ja komission harjoittama niiden toimivuuden valvonta vain kohtalaisen tehokasta (17);

33.

kehottaa näin ollen jäsenvaltioita takaamaan valvontajärjestelmiensä laadun antamalla asianmukaisella poliittisella tasolla kansallisen julistuksen yhteistyössä hallinnoitavista yhteisön varoista; kehottaa komissiota puolustamaan aktiivisesti tätä ajatusta ja tekemään saavutetusta edistyksestä selkoa yhteisön taloudellisten etujen suojaamista koskevassa vuosikertomuksessa;

34.

kehottaa komissiota toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä, mahdollisesti myös rikkomismenettelyjä, niiden jäsenvaltioiden suhteen, jotka eivät anna apuaan komission yksiköille niiden suorittaessa neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 tarkoitettuja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia;

35.

kehottaa tässä yhteydessä komissiota myös pohtimaan, olisiko tulevassa yhteisön lainsäädännössä otettava osana yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia käyttöön sitovia ja suojaavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että sääntöjenvastaiset maksut saadaan takaisin perintämenettelyn päätteeksi, kuten esimerkiksi jäsenvaltioiden yhteisöille antama vakuus edunsaajien käyttämistä yhteisön varoista;

36.

huomauttaa, että rakennepoliittisten toimien alalla vuodelta 2006 ja sitä edeltäviltä vuosilta on yli 1 000 miljoonaa euroa perimättä takaisin;

37.

korostaa jäsenvaltioiden välitöntä velvollisuutta periä takaisin varat, joiden maksuun liittyy sääntöjenvastaisuuksia; kannustaa jälleen komissiota keskeyttämään välimaksujen maksamisen jäsenvaltioille vakavissa sääntöjenvastaisuustapauksissa; tunnustaa, että on välttämätöntä reagoida asianmukaisesti silloin, kun jonkin jäsenvaltion varainhoito- ja valvontajärjestelmät ovat puutteelliset, ja muistuttaa, että petokset ja sääntöjenvastaisuudet vahingoittavat Euroopan unionin toimintaa ja erityisesti rakennetoimia koskevia hankkeita;

38.

ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että avoimuutta koskevan eurooppalaisen aloitteen myötä tiedot rakennerahastotukea saavista julkistetaan, ja vaatii määräämään jäsenvaltioissa sitovan velvoitteen julkaista kaikista komission ja jäsenvaltioiden yhteistyössä hallinnoimista yhteisön rahastoista osoitettavien varojen edunsaajien ja niistä rahoitettujen hankkeiden tiedot;

39.

kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan vuosittain komissiolle lopullisesti menetetyistä määristä aiheutuvan taloudellisen tappion, joka komission olisi sisällytettävä vuosikertomukseensa;

40.

kehottaa myös jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan komissiolle ja OLAFille kerran vuodessa tuomioistuinten antamat tuomiot rakennerahastojen vilpillisestä käytöstä;

41.

kehottaa komissiota ottamaan kantaa tilintarkastustuomioistuimen sen työstä antamaan kielteiseen arvioon ja kertomaan samalla, mitä se on tehnyt jäsenvaltioissa parantaakseen tilannetta, joka haittaa yhteisön taloudellisten etujen suojaamista;

42.

kehottaa samalla komissiota antamaan useammin palautetta jäsenvaltioille ja kertomaan, miten se on käyttänyt toimitettuja tietoja ja mitä jatkotoimia se on toteuttanut ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien perusteella;

43.

toteaa, että liittymistä valmistelevan tuen alalla Bulgarian (2006: 1,7 miljoonaa euroa), Puolan (2006: 2,4 miljoonaa euroa), Romanian (2006: 5,5 miljoonaa euroa) ja Slovakian (2006: 1,9 miljoonaa euroa) vastuulle lankeaa 94 prosenttia sääntöjenvastaisuuksista; panee merkille, että tässä yhteydessä komissio on korostanut tarvetta saada aikaan yhteinen tulkinta ja käyttää ohjeita ja työasiakirjoja yhdenmukaisesti; pyytää näin ollen komissiota ilmoittamaan parlamentille, mitä toimia se on asiassa toteuttanut;

44.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että jäsenvaltiot pystyvät yksilöimään vielä selvemmin ja heti alusta alkaen sääntöjenvastaisuudet, joihin epäillään liittyvän varojen vilpillistä käyttöä, sillä jäsenvaltioiden on edelleen vaikea tietää tarkasti, mikä katsotaan sääntöjenvastaisuudeksi tai petokseksi ja mistä on ilmoitettava komissiolle tai OLAFille, vaikka ne noudattaisivatkin velvollisuuttaan lähettää ilmoituksia neljännesvuosittain;

45.

kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita OLAFin petostentorjunnan tietojärjestelmän (savukkeiden takavarikointia koskeva tiedonvaihtoväline CIGinfo) käytössä; katsoo, että tämä yhdennetty hallinnollinen kotisivu voisi parantaa tiedonvaihtoa (etenkin sääntöjenvastaisuuksista) OLAFin ja jäsenvaltioiden välillä sitten, kun jäsenvaltioiden ja yhteisön järjestelmät ovat yhteensopivia;

46.

pitää myönteisenä, että talousarvion valvontavaliokunnalla on ollut jo kaksi tapaamista jäsenvaltioiden parlamenteissa toimivien vastaavien valiokuntien kanssa; katsoo, että vuosittaiset tapaamiset Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien talousarvion valvontavaliokuntien välillä voisivat olla erittäin hyödyllisiä pyrittäessä parantamaan jäsenvaltioiden sisäisiä valvonta- ja seurantajärjestelmiä ja saamaan aikaan hallinnointia koskeva kansallinen julistus;

47.

toivoo, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin tekee myös mahdollisimman tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja alueellisten tilintarkastusvirastojen kanssa, jotta se pystyisi käyttämään yhä enemmän niiden kertomuksia tarkistaessaan yhteisön varojen käyttöä jäsenvaltioissa;

48.

toteaa, että OLAFin rakennetta uudistettiin vuonna 2006 ottaen huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 1/2005; katsoo, että parlamentin olisi tehtävä arvio OLAFin toiminnasta osana OLAF-asetuksen tarkistamismenettelyä;

49.

kehottaa komissiota varmistamaan, että varainhoitoasetuksen 95 artiklassa tarkoitettu tietokanta on täysimääräisesti toiminnassa 1. tammikuuta 2009 alkaen;

50.

toteaa, että OLAF sai vuonna 2005 802 ja vuonna 2006 826 uutta ilmoitusta; pitää myönteisenä, että arviointijärjestelmän ansiosta aloitettujen tutkimusten määrää saatiin vähennettyä 254 tapaukseen ja että tilastojen mukaan useimpien päätettyjen tutkimusten osalta on toteutettu hallinnollista, kurinpidollista, taloudellista, oikeudellista tai lainsäädännöllistä seurantaa; panee merkille, että vuoden 2005 lopussa vireillä olleiden ja päätettyjen tapausten rahallinen arvo oli 6 600 miljoonaa euroa ja vuoden 2006 lopussa 7 400 miljoonaa euroa ja että suurin osa sääntöjenvastaisuuksista liittyi rakennerahastoihin (2006: 1 606,7 miljoonaa euroa), savukkeisiin (2006: 1 320,1 miljoonaa euroa), tulleihin (2006: 989,8 miljoonaa euroa) ja arvonlisäveroon (2006: 727,8 miljoonaa euroa);

51.

kehottaa komissiota valmistelemaan asianmukaisen oikeusperustan yhteisön taloudellisia etuja vahingoittaneiden yritysten ja henkilöiden nimien julkaisemiselle;

52.

on tyytyväinen siihen, miten OLAF on tiedottanut parlamentille päätettyjen tutkimusten seurannasta; huomauttaa kuitenkin, että asianomaiset syyttäjävirastot ovat 20 tapauksessa (niistä 134 tapauksesta, joissa oikeudellista seurantaa oli pyydetty) kieltäytyneet seurannasta asian vanhentumisen tai todisteiden puutteen vuoksi;

53.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei OLAF ole käynnistänyt uudelleen keskustelua parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan säännöllisesti saamista kirjallisista tiedoista, kuten pyydettiin edellä mainitussa 15. kesäkuuta 2006 annetussa päätöslauselmassa;

54.

toteaa, että edellisten vuosien tapaan tapauksista useimmat on havaittu Belgiassa, Saksassa ja Italiassa;

55.

kiinnittää huomion edellä mainittuun 11. lokakuuta 2007 antamaansa päätöslauselmaan;

56.

toteaa, että vuonna 2006 OLAFin tutkimusten yhteydessä takaisinperittäviä varoja todettiin olevan yli 450 miljoonaa euroa ja että määrä koostui vuonna 2006 päätetyistä tapauksista (noin 114 miljoonaa euroa) ja vireillä olevista seurantatoimista (noin 336 miljoonaa euroa, joista suurin osa koskee maatalousalaa – 134,6 miljoonaa euroa – ja rakennerahastoja – 146,3 miljoonaa euroa);

57.

on tyytyväinen siihen, että OLAF, Europol, Eurojust ja tietyt kansainväliset järjestöt tekevät yhteistyötä muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; korostaa samalla, että tämän yhteistyön olisi oltava avointa ja luonteeltaan sellaista, että OLAFin riippumattomuus säilyy;

58.

ymmärtää, että komissio haluaa säästösyistä rajoittaa laatimiensa kertomusten kieliversioiden määrää; pitää kuitenkin välttämättömänä, että yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevien vuosikertomusten liite 2 ja toimintakertomukset olisivat saatavilla ainakin englanniksi, ranskaksi ja saksaksi;

59.

muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti on puoltanut edellä mainitun 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman 30 kohdassa OLAFin kaikkien tutkintavaltuuksien kokoamista yhteen asetukseen; korostaa samalla, että petostentorjuntaa käsittelevä neuvoston työryhmä näyttää myös kannattavan nykyisten oikeusperustojen rationalisointia (18); kehottaa sen vuoksi OLAFia esittämään viipymättä vuoden 2007 toimintakertomuksensa yhteydessä analyysin sille tutkintavaltuudet antavien eri oikeusperustojen yhteensopivuudesta, jotta analyysin havainnot voidaan mahdollisesti sisällyttää OLAF-asetuksen tulevaan tarkistukseen; toteaa tässä yhteydessä, että Lissabonin sopimuksella (19) muutetaan myös petostentorjuntaa koskevaa perustamissopimuksen 280 artiklaa;

60.

muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi asiassa Tillack vastaan Belgian valtio (N:o 20477/05) 27. marraskuuta 2007 antamassaan tuomiossa, että Belgian valtio oli loukannut Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 10 artiklaa (sananvapaus), kun se oli antanut luvan toimittaa kotietsinnän toimittajan tiloissa; toteaa kuitenkin, että tuomio ei koskenut OLAFin eikä komission aiemmin suorittamaa hallinnollista tutkintaa; katsoo tässä yhteydessä, että on toteutettava kaikki tarvittavat toimet tutkinnan kohteena olevien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi;

61.

on äärimmäisen huolestunut taloudellisista menetyksistä, jotka aiheutuvat niin kutsutuista karuselli- eli ketjukaupoista; toteaa esimerkiksi, että Saksan taloudellinen tutkimuslaitos on arvioinut kansallisten alv-tulojen tappion olleen ajanjaksolla 2003–2005 17 000–18 000 miljoonaa euroa vuodessa; toteaa yleisesti, että jäsenvaltiot arvioivat menettävänsä vuosittain noin 10 prosenttia alv-tuloistaan ja että kolmannes näistä tappioista johtuu rajatylittävistä karusellikaupoista;

62.

huomauttaa lisäksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuone on arvioinut kansallisten alv-tulojen tappion olleen vuosina 2005 ja 2006 3 500–4 750 miljoonaa Englannin puntaa vuodessa eli vähintään 9,6 miljoonaa puntaa päivässä; siteeraa raporttia, jossa todetaan, että ”yhteisön sisäisiä alv-toimia koskeva nykyinen mekanismi on kestämätön” (20);

63.

muistuttaa, että ainoastaan todelliset tulot voidaan ottaa mukaan arvonlisäverosta kertyviin omiin varoihin;

64.

on erittäin huolestunut siitä, että monet jäsenvaltiot ovat edelleen haluttomia vahvistamaan yhtäältä toimivaltaisten kansallisten yksiköiden välistä yhteistyötä ja toisaalta komission, OLAF mukaan luettuna, ja kansallisten yksiköiden välistä yhteistyötä;

65.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa neuvostolle eräistä keskeisistä tekijöistä alv-petosten torjuntastrategian käyttöönotossa EU:ssa (KOM(2007)0758); pyytää näin ollen asiasta vastaavaa parlamentin valiokuntaa seuraamaan aktiivisesti sen täytäntöönpanoa;

66.

pitää valitettavana, ettei neuvosto ole vielä vahvistanut kantaansa ehdotukseen, joka koskee asetusta keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta (21) ja joka oli parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2005 (22); pyytää puhemiestä ottamaan yhteyttä neuvoston puheenjohtajavaltioon, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin;

67.

katsoo, että on välttämätöntä lisätä asianomaisten yksiköiden välistä ja komission (OLAF) kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta pystytään torjumaan rajatylittäviä karuselli- eli ketjupetoksia; katsoo, että tässä yhteydessä olisi tehostettava arvonlisäveroa koskevaa tiedonvaihtojärjestelmää ja tietojen arviointia koskevaa yhteistyötä komission (OLAF) avustuksella;

68.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/16

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on keskeinen toimija maailmankaupassa, ja katsoo, että sen olisi osoitettava edelleen johtajuutta globaalissa talousjärjestelmässä, jotta järjestelmästä tulisi oikeudenmukaisempi ja jotta siinä kunnioitettaisiin paremmin ympäristöllisiä ja sosiaalisia oikeuksia,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on maailman suurin viejä ja palvelujen tarjoaja, ja katsoo EU:n olevan siksi hyvin kiinnostunut varmistamaan, että uudet markkinat tavaroille, palveluille ja investoinneille avataan,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin on pantava täytäntöön tavoitteellisempia ja kaukonäköisempiä strategioita, jotta se voi vastata globalisaation haasteisiin ja kohdata keskeisten nousevien kansantalouksien kasvavan kilpailun siten, että samalla säilytetään Euroopan taloudellinen, alueellinen ja sosiaalinen malli ja edistetään ihmisoikeuksia ja sosiaalisia ja yhteiskunnallisia normeja,

D.

katsoo, että taloudellinen avoimuus kotimaassa ja ulkomailla on ensisijaisen tärkeää työpaikkojen ja kasvun syntymisen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta; katsoo, että Euroopan unionin olisi siksi markkinoillepääsystrategian puitteissa edelleen pyrittävä avaamaan EU:n markkinoita ja kannustettava kauppakumppaneita poistamaan omat esteensä ja edelleen avaamaan omia markkinoitaan,

E.

katsoo, että jos Euroopan unionin omilla tuottajilla on asianmukainen pääsy kolmansien maiden markkinoille, niiden on mahdollista säilyttää johtoasema korkean lisäarvon omaavien tavaroiden ja palvelujen alalla, tehdä tuotteistaan innovatiivisempia, edistää luovuutta, suojella teollis- ja tekijänoikeuksia ja saavuttaa merkittäviä mittakaavaetuja,

F.

katsoo, että kansainvälisen kaupan kehityksen myötä pääsy kolmansien maiden markkinoille tulee yhtä tärkeäksi kuin Euroopan unionin markkinoiden puolustaminen epäterveiltä kaupan käytännöiltä,

G.

katsoo, että kaupan vapauttaminen ja kaupan kasvavat volyymit edistävät kansainvälistä kilpailua mutta lisäävät myös vaaraa siitä, että vientiin kohdistetaan kaupan rajoituksia, jotka vaikuttavat haitallisesti Euroopan unionin yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn,

H.

ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen vastainen protektionistinen käyttäytyminen sekä yhteisössä että sen ulkopuolella vaikuttaa väistämättä Euroopan unionin kilpailukykyyn,

I.

katsoo, että kaupan esteiden poistamisella edistetään varmasti eurooppalaisten tavaroiden ja palvelujen vientiä sekä varmistetaan Euroopan unionin talouden vakaa kasvu,

J.

ottaa huomioon, että EU:n kauppakumppanit kaikkialla maailmassa suojelevat puutteellisesti teollis- ja tekijänoikeuksia, mukaan luettuna maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset,

K.

katsoo, että on erittäin tärkeää erottaa toisistaan selkeästi perusteettomat kaupan esteet, jotka aiheutuvat siitä, että vakiintuneita kahden- ja monenvälisiä kauppasääntöjä pannaan täytäntöön epäjohdonmukaisesti, sekä sellaiset kaupan esteet, jotka aiheutuvat julkisten viranomaisten legitiimistä lainsäädännöllisestä ja hallinnollisesta toiminnasta jollain muulla kuin kaupan alalla mutta jolla on tahattomia vaikutuksia kauppaan,

L.

ottaa huomioon, että tuontia, vientiä ja kauttakuljetuksia koskevat raskaat tullimenettelyt, WTO:n voimassa oleviin sääntöihin perustumattomat hygienia- ja kasvinsuojelurajoitukset, kaupan suojakeinojen epäoikeudenmukainen käyttö sekä teollis- ja tekijänoikeuksien puutteellinen suojelu ovat selkeästi perusteettomia kaupan esteitä, joihin on puututtava, jotta voidaan helpottaa Euroopan unionin yritysten markkinoille pääsyä,

M.

katsoo, että vaikka on äärettömän vaikeaa arvioida tarkasti, kuinka suuri osa Euroopan unionin kaupasta kärsii ulkomaisten markkinoiden rajoituksista, näyttää ilmeiseltä, että kaupan esteillä on yleisesti ottaen huomattava vaikutus Euroopan unionin vientiin,

N.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin taloudellinen läsnäolo on yleensä voimakkaampaa teollistuneissa maissa, joissa kysyntä on vakaata, mutta huomattavasti heikompaa nopeasti kasvavilla alueilla ja nousevilla markkinoilla, kuten Kiinassa ja Intiassa,

O.

ottaa huomioon, että Euroopan unionia pidetään yleisesti hyvin avoimina ja seurattavina markkinoina, joilla kilpailua häiritsevään käyttäytymiseen puututaan vakavasti ja joilla kaikille tuojille taataan oikeudenmukaiset ehdot heidän alkuperästään riippumatta,

P.

ottaa huomioon, että korkeat tullit muodostavat edelleen vakavan kaupan esteen erityisesti keskeisten nousevien maiden tapauksessa,

Q.

katsoo, että WTO on ainoa tehokas foorumi markkinoillepääsyn varmistamiselle sekä oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen maailmankaupan aikaansaamiselle; ottaa huomioon, että eurooppalaisen hallintomallin soveltamisen pitäisi osaltaan edistää sopivien ja oikeudenmukaisten sääntöjen kehittämistä ja varmistaa vakaamman ja kattavamman maailmankaupan sääntelyjärjestelmän,

R.

ottaa huomioon, että on komission yleisen edun mukaista varmistaa, että sen kumppanien omaksumat kauppaa koskevat lait ja käytännöt noudattavat mahdollisuuksien mukaan WTO:n sääntöjä ja muita kansainvälisiä sääntöjä,

S.

ottaa huomioon, että kaupan esteet ja sisäiset esteet eivät haittaa ainoastaan tavaroiden kauppaa vaan vaikuttavat merkittävästi myös palvelujen ja julkisten hankintojen kauppaan,

T.

ottaa huomioon, että ongelmien ratkaiseminen ja tehokkaampi toiminta teollisuuden legitiimien etujen ja odotusten puolesta olisi näkyvyyden ja uskottavuuden kannalta myös Euroopan unionin edun mukaista,

U.

ottaa huomioon, että tarkistetussa Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää Euroopan unionin teollisuusyrityksiltä vakaan kilpailukyvyn kehittämistä ja ylläpitämistä maailmanlaajuisilla markkinoilla,

V.

ottaa huomioon, että kilpailukyky perustuu etenkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) osalta yhä lisääntyvässä määrin tutkimukseen, kehitykseen, innovaatioihin ja teollis- ja tekijänoikeuksiin,

W.

ottaa huomioon, että kilpailukyvyn kehittämisen kaksi edellytystä ovat varma energiansaanti ja Euroopan unionin yritysten esteettömät mahdollisuudet käyttää uusinta tieto- ja viestintätekniikkaa,

1.

korostaa, että tarkistetun ja kunnianhimoisemman markkinoillepääsystrategian, jonka avulla pyritään avaamaan uudet maailmanmarkkinat eurooppalaisille tuotteille ja palveluille, onnistuneella täytäntöönpanolla todennäköisesti paitsi laajennetaan Euroopan unionin globaalia roolia niin myös säilytetään olemassa olevat työpaikat ja luodaan uusia työpaikkoja EU:hun sekä parannetaan Euroopan unionin kilpailukykyä ja myötävaikutetaan olennaisesti Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

2.

palauttaa mieleen, että Euroopan unionin strategialla eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi on tarkoitus vaikuttaa erityisesti kehittyneisiin ja nousevan talouden maihin;

3.

painottaa, että Euroopan unionin vienti niin kehittyneisiin kuin nousevan talouden maihin kärsii usein markkinoillepääsyn ehtoja koskevasta vastavuoroisuuden puutteesta, kansainvälisten kaupan sääntöjen puutteellisesta noudattamisesta ja epäterveiden kaupan käytäntöjen leviämisestä;

4.

vaatii komissiota varmistamaan, että Euroopan unionin legitiimejä kaupallisia etuja puolustetaan kolmansien maiden petollisia tai epäterveitä kaupan käytäntöjä vastaan, ja katsoo, että Euroopan unionin olisi reagoitava nopeasti ja päättäväisesti, jos kolmannet maat rajoittavat perusteettomasti Euroopan unionin yritysten pääsyä markkinoilleen;

5.

panee merkille sääntelykysymysten kasvavan merkityksen kansainvälisessä kaupassa; kehottaa pyrkimään suurempaan johdonmukaisuuteen Euroopan unionin ja sen tärkeimpien kauppakumppanien välisissä säännöissä ja käytänteissä ja korostaa, että sääntöjen ja säännösten yhdenmukaistaminen ei saa johtaa terveyttä, turvallisuutta tai ympäristöä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevan EU:n lainsäädännön heikentämiseen vaan siihen, että Euroopan unionin tärkeimmät kauppakumppanit laativat parempia sääntöjä;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan pitkäjänteistä lähestymistapaa niiden rakenteellisten vääristymien suhteen, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pysyvät ennallaan tai toistuvat myös sen jälkeen, kun komissio on toteuttanut toimia; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota myös sellaisiin tapauksiin, joissa esteiden varhainen poistaminen on epätodennäköistä, vaikka niiden poistaminen on tarpeellista yhtäläisten ehtojen palauttamiseksi tärkeillä ulkomaisilla markkinoilla;

7.

kehottaa komissiota pitämään vakavia ja järjestelmällisiä WTO-sopimusten velvoitteiden ja muiden kansainvälistä kauppaa koskevien säännösten rikkomisia asioina, jotka on hoidettava viipymättä, ja varmistamaan, että tällaisten sääntöjen noudattaminen ei riipu muista kuin kulloinkin asianomaiseen tapaukseen liittyvistä poliittisista ja taloudellisista näkökohdista;

8.

kehottaa kolmansia maita peruuttamaan eurooppalaisia yrityksiä koskevat omistusrajoitukset sekä poistamaan syrjivät säännöt;

9.

on tyytyväinen komission ehdottamaan markkinoillepääsyn ensisijaisten tavoitteiden yksilöintiä koskevaan lähestymistapaan mutta vaatii myös muiden kriteerien huomioon ottamista, jotta varmistetaan, että tästä aloitteesta hyötyvät mahdollisimman monet Euroopan unionin taloudelliset toimijat ja erityisesti pk-yritykset, joiden menestyminen riippuu väistämättä teollis- ja tekijänoikeuksien selkeästä määrittelystä ja monopolihinnoittelun tiukasta rajoittamisesta;

10.

korostaa, että kaupan esteiden vastaisen taistelun onnistuminen stimuloi kasvua, tuotantoa ja kauppaa Euroopan unionissa ja kaikkialla maailmassa muun muassa tekemällä markkinoille pääsyn edellytyksistä avoimempia, ennustettavampia ja kilpailukykyisempiä sekä luomalla yhteyden Euroopan unionin ja kansainvälisten markkinoiden välille tai vahvistamalla sitä;

11.

uskoo, että Euroopan unionin kohdemaiden kanssa tehtävät vapaakauppasopimukset ovat merkityksettömiä, jollei niillä turvata merkittävää markkinoille pääsyä ja todellista edistystä muiden kuin tulliesteiden vähentämisen ja viime kädessä niiden poistamisen alalla, koska on syytä muistaa, että ne häiritsevät kauppaa usein pahemmin kuin tulliesteet;

12.

on tyytyväinen komission aloitteeseen saattaa markkinat avoimiksi eurooppalaisille viejille vahvemman kumppanuuden avulla ja saavuttaa ennen kaikkea käytännön tuloksia eurooppalaisten yritysten kannalta helpottamalla markkinoille pääsyä nousevilla markkinoilla, joilla eurooppalaiset yritykset joutuvat kohtaamaan uusia ja monimutkaisia kaupan ja investointien esteitä; panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen koordinoida Euroopan unionin kauppapolitiikan ja markkinoille pääsyä koskevan strategian tavoitteita ja välineitä tavalla, joka hyödyntää tehokkaasti Euroopan unionin potentiaalia kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn saroilla;

13.

on erityisen tyytyväinen komission ehdotuksiin komission, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin yritysten välisen kumppanuuden vahvistamiseksi, minkä tarkoituksena on auttaa suoraan taloudellisia toimijoita ratkaisemaan kolmansien maiden markkinoille pääsyä koskevat konkreettiset ongelmat niiden toimintaedellytyksiin soveltuvalla tavalla ja soveltuvassa aikataulussa;

14.

katsoo, että komissiolla voi olla merkittävä tehtävä uuden markkinoillepääsyä koskevan strategian täytäntöönpanossa siten, että se varmistaa kansallisten ja yhteisön toimien asianmukaisen koordinoinnin, yhdistää muutoin hajanaiset resurssit ja huolehtii eurooppalaisten viejien oikeuksien ja etujen tehokkaammasta suojaamisesta;

15.

katsoo, että Euroopan unionilla on korvaamaton rooli, kun pyritään takaamaan kansainvälisen kaupan tasapuoliset kilpailuedellytykset läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja ottaen huomioon toissijaisuusperiaate ja nykyisen toimivaltajaon tasapaino;

16.

pitää tärkeänä, että markkinoillepääsystrategian tulosten laatua ja määrää arvioidaan säännöllisesti, jotta voidaan tarkastella sen tehokkuutta; kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisen markkinoille pääsyä koskevan toimintasuunnitelman ja esittämään Euroopan parlamentille samanlaisen vuotuisen markkinoillepääsykertomuksen kuin kaupan suojakeinojen osalta on jo esitetty;

17.

kehottaa eurooppalaisia yrityksiä, jotka kilpailevat toistensa kanssa laillisesti Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, lähestymään markkinoille pääsyä koskevaa uutta strategiaa yhteistyön kannalta, kun otetaan huomioon, että ulkomaisten markkinoiden avaaminen sekä vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan varmistaminen palvelee niiden yhteisiä etuja ja edellyttää siten yhteisiä ja koordinoituja ponnisteluja;

18.

pahoittelee sitä, että edellä mainitussa tiedonannossa ”Globaali Eurooppa: Vahvempi kumppanuus markkinoille pääsyn varmistamiseksi unionin vientiyrityksille” on jätetty huomiotta useita liike-elämän, ammattiliittojen, kuluttajajärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan perusteltuja ja kokemusperäisiä suosituksia, ja kehottaa komissiota ottamaan ne huomioon kyseisen tiedonannon täytäntöönpanon yhteydessä;

19.

painottaa tarvetta komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamiseen tiedon ja hyvien käytänteiden jakamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita luomaan kansallisia verkostoja ja tarvittaessa alueellisia neuvontapisteitä tietojen ja valitusten keskittämiseksi siten, että pk-yritysten edut ja tarpeet otetaan erityisesti huomioon;

20.

katsoo, että tällaisten verkostojen tehokkuus parantuisi huomattavasti, jos kansalliset ja paikalliset eri teollisuusalojen yhdistykset, kauppakamarit, pk-yritysten yhdistykset ja kaupanedistämiselimet osallistuisivat niiden perustamiseen;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan markkinoille pääsyä käsittelevän neuvoa-antavan komitean sekä varmistamaan pysyvän yhteyden perustamissopimuksen 133 artiklassa tarkoitettuun komiteaan, kaupan esteitä käsittelevään sääntelykomiteaan ja muihin tähän liittyviin komiteoihin;

22.

kehottaa komissiota luomaan pysyvän vuoropuhelujärjestelmän, joka antaa jäsenvaltioille ja tarvittaessa alueille ja muille eurooppalaisille sidosryhmille mahdollisuuden jakaa tietoa sekä määritellä strategioita ja painopisteitä;

23.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon seuraavat seikat markkinoillepääsystrategian täytäntöönpanossa:

24.

kehottaa parantamaan kolmansia maita koskevaa komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinaatiota, koska se mahdollistaisi markkinoillepääsyä koskevia kysymyksiä käsittelevien diplomaattisten ja hallitusten resurssien tehokkaamman käytön;

25.

korostaa, että komission lähetystöille ja hiljattain perustetuille markkinoillepääsyä käsitteleville tiimeille olisi annettava selkeä ja kunnianhimoinen tehtävä; toistaa, että markkinoillepääsystrategia voi onnistua vain, jos jäsenvaltiot ovat valmiita antamaan käyttöön omia resurssejaan (sekä henkilöstöä että varoja) mahdollisuuksiaan, etujaan ja tavoitteitaan vastaavasti;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä eurooppalaisten kauppakamarien, kauppayhdistysten ja kolmansissa maissa toimivien jäsenvaltioiden kaupanedistämiselinten kanssa ja varmistamaan asianmukainen tietojenvaihto EU:n edustustojen, jäsenvaltioiden lähetystöjen sekä muiden ulkomaankaupasta vastaavien valtiollisten elinten ja asianomaisten eurooppalaisten liike-elämän yhdistysten välillä;

27.

kehottaa komissiota kohdentamaan uudelleen komission lähetystöjen käytettävissä olevat henkilöresurssit sekä mahdollisesti lisäämään niitä, jotta markkinoillepääsyä käsittelevien tiimien käynnistämiseen ja menestyksekkään toiminnan varmistamiseen on käytettävissä enemmän henkilöstöä erityisesti keskeisissä edustustoissa, kuten Peking, New Delhi, Moskova ja Brasilia;

28.

tukee markkinoillepääsystrategian mukaisten erityisaloitteiden perustamista, joiden avulla pyritään poistamaan erityisesti palveluihin, julkisiin hankintoihin, investointeihin sekä teollis- ja tekijänoikeuksiin, tullimenettelyihin, valtionapuun ja muihin tukiin liittyvät esteet, sekä luomaan kilpailua koskevat säännöt ja huolehtimaan niiden asianmukaisesta täytäntöönpanosta kolmansissa maissa;

29.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että pk-yritykset voivat johdonmukaisesti hyötyä markkinoillepääsyä koskevista uusista aloitteista; kehottaa komissiota määrittelemään tilapäiset toimet, joilla pyritään vahvistamaan pk-yritysten tuotteiden läsnäoloa kolmansien maiden markkinoilla ja puolustamaan niiden legitiimejä oikeuksia kolmansissa maissa noudatettuja yksipuolisia käytäntöjä vastaan;

30.

kehottaa komissiota käsittelemään erityisesti kaikkia eurooppalaisten yritysten tarjoamien Internetin ja tietoyhteiskunnan palvelujen rajoituksia kolmansissa maissa osana sen ulkoista kauppapolitiikkaa ja pitämään kaikkia näiden palvelujen tarjonnan tarpeettomia rajoituksia kaupan esteinä;

31.

pitää tärkeänä luoda synergiaa Euroopan unionin tärkeimpien kauppakumppanien (kuten Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin) kanssa yhteisen markkinoillepääsystrategian määrittelemiseksi ja erittäin tarpeellisen markkinoillepääsyä koskevan monenkeskisen sopimuksen aikaansaamisen valmistelemiseksi;

32.

toistaa pitävänsä tarpeellisena kansainvälisen sääntely-yhteistyön jatkuvaa syventämistä ja lähentämistä, jotta voidaan poistaa turhat päällekkäisyydet ja alentaa kuluttajille, teollisuudelle ja hallituksille aiheutuvia kustannuksia; kehottaa komissiota edistämään Euroopan unionin ja sen kauppakumppaneiden monenvälisten ja kahdenvälisten standardien ja sääntöjen asteittaista lähentämistä;

33.

kehottaa komissiota edistämään erityisten WTO-mekanismien käyttöönottoa, jotta uusien ja esiin nousevien muiden kuin tulliesteiden käsittely nopeutuisi; katsoo, että komission olisi tältä osin kannustettava muita kauppakumppaneita hyödyntämään suuremmassa määrin kaupan teknisiä esteitä koskevien sopimusten mukaisia ilmoitusmenettelyjä;

34.

vaatii keskittymään sääntöjen noudattamiseen ja kolmansien maiden WTO-velvoitteiden noudattamisen varmistamiseen käyttämällä WTO:n riitojenratkaisumenettelyä tämän oikeuden puolustamiseksi;

35.

katsoo, että jolleivät kehitysyhteistyöhön liittyvät syyt anna aihetta toimia toisin, Euroopan unionin olisi parhaansa mukaan pyrittävä saamaan kauppakumppaneiltaan myönnytyksiä, jotka ovat suhteessa niiden kehitystasoon;

36.

kehottaa komissiota sisällyttämään uuden sukupolven vapaakauppasopimuksiin ja muihin kauppaan vaikuttaviin sopimuksiin niiden täytäntöönpanoa ja riitojen ratkaisua koskevia selkeitä määräyksiä, erityisesti sisäisten esteiden poistamiseen tarkoitettuja määräyksiä;

37.

kehottaa Euroopan unionin kauppakumppaneita asteittain vähentämään tavaroiden ja palvelujen markkinoille pääsyä rajoittavia esteitä tai purkamaan ne ja sen sijaan optimoimaan keskinäiset kaupankäyntimahdollisuudet vastavuoroisuuden pohjalta, mukaan luettuna kahdenvälisiin, alueellisiin ja monenvälisiin neuvotteluihin perustuvien markkinoiden avaamistoimenpiteiden tyydyttävä täytäntöönpano;

38.

kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen markkinoillepääsystrategian tuloksista ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota asetettuihin painopisteisiin;

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/23

A.

ottaa huomioon, että vähittäiskauppa on yhä tiukemmin muutaman harvan supermarkettiketjun hallinnassa kaikkialla Euroopan unionissa,

B.

ottaa huomioon, että kyseisistä vähittäiskauppiaista on nopeasti tulossa eräänlaisia portinvartijoita, jotka valvovat maanviljelijöiden ja muiden tavarantoimittajien ainutta todellista pääsyä Euroopan unionin kuluttajamarkkinoille,

C.

ottaa huomioon, että kaikkialta EU:sta saadut todisteet viittaavat siihen, että suuret supermarketit käyttävät väärin ostovoimaansa ja pakottavat (sekä EU:hun että EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille) tavarantoimittajille maksettavat hinnat kestämättömän alas ja määräävät niille epäoikeudenmukaisia ehtoja,

D.

katsoo, että tällaisesta tavarantoimittajien ahtaalla pitämisestä seuraa kielteisiä kerrannaisvaikutuksia sekä työn laatuun että ympäristön suojeluun,

E.

katsoo, että kuluttajille menetykset saattavat näkyä tuotevalikoiman, kulttuuriperinnön ja vähittäiskauppojen vaihtelevuuden vähentymisenä,

F.

ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön kansallisia säädöksiä, joilla pyritään rajoittamaan kyseistä väärinkäyttöä, mutta suurten supermarkettien toiminta ulottuu kansallisten rajojen yli, minkä vuoksi tarvittaisiin EU:n lainsäädäntöä;

1.

kehottaa kilpailusta vastaavaa pääosastoa tutkimaan, miten EU:n supermarkettialan keskittyminen vaikuttaa pieniin yrityksiin, tavarantoimittajiin, työntekijöihin ja kuluttajiin, sekä erityisesti arvioimaan, millaiseen ostovoiman väärinkäyttöön tällainen keskittyminen saattaa johtaa;

2.

kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia toimia, myös lainsäädäntöä, kuluttajien, työntekijöiden ja tuottajien suojelemiseksi mahdolliselta hallitsevan aseman väärinkäytöltä tai tutkinnassa havaituilta muilta kielteisiltä vaikutuksilta;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

Allekirjoittaneet

Adamos Adamou, Vittorio Agnoletto, Vincenzo Aita, Gabriele Albertini, Jim Allister, Roberta Alma Anastase, Georgs Andrejevs, Alfonso Andria, Laima Liucija Andrikienė, Emmanouil Angelakas, Roberta Angelilli, Alfredo Antoniozzi, Kader Arif, Stavros Arnaoutakis, Richard James Ashworth, Francisco Assis, John Attard-Montalto, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Jean-Pierre Audy, Margrete Auken, Inés Ayala Sender, Liam Aylward, Pilar Ayuso, Peter Baco, Mariela Velichkova Baeva, Enrique Barón Crespo, Etelka Barsi-Pataky, Alessandro Battilocchio, Katerina Batzeli, Edit Bauer, Jean Marie Beaupuy, Zsolt László Becsey, Angelika Beer, Ivo Belet, Irena Belohorská, Jean-Luc Bennahmias, Monika Beňová, Pervenche Berès, Sergio Berlato, Giovanni Berlinguer, Thijs Berman, Šarūnas Birutis, Jana Bobošíková, Sebastian Valentin Bodu, Jens-Peter Bonde, Guy Bono, Mario Borghezio, Josep Borrell Fontelles, Umberto Bossi, Costas Botopoulos, Bernadette Bourzai, Sharon Bowles, Iles Braghetto, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, André Brie, Danutė Budreikaitė, Paul van Buitenen, Kathalijne Maria Buitenweg, Ieke van den Burg, Colm Burke, Niels Busk, Cristian Silviu Bușoi, Philippe Busquin, Joan Calabuig Rull, Mogens Camre, Luis Manuel Capoulas Santos, Marco Cappato, Marie-Arlette Carlotti, Carlos Carnero González, Giorgio Carollo, Paulo Casaca, Françoise Castex, Giuseppe Castiglione, Giusto Catania, Alejandro Cercas, Giulietto Chiesa, Sylwester Chruszcz, Luigi Cocilovo, Carlos Coelho, Richard Corbett, Dorette Corbey, Giovanna Corda, Titus Corlățean, Jean Louis Cottigny, Michael Cramer, Corina Crețu, Gabriela Crețu, Brian Crowley, Magor Imre Csibi, Marek Aleksander Czarnecki, Ryszard Czarnecki, Daniel Dăianu, Joseph Daul, Dragoș Florin David, Chris Davies, Antonio De Blasio, Bairbre de Brún, Arūnas Degutis, Véronique De Keyser, Gérard Deprez, Proinsias De Rossa, Harlem Désir, Nirj Deva, Mia De Vits, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Jolanta Dičkutė, Gintaras Didžiokas, Alexandra Dobolyi, Brigitte Douay, Mojca Drčar Murko, Bárbara Dührkop Dührkop, Árpád Duka-Zólyomi, Constantin Dumitriu, Michl Ebner, Saïd El Khadraoui, Maria da Assunção Esteves, Edite Estrela, Harald Ettl, Jill Evans, Robert Evans, Richard Falbr, Claudio Fava, Szabolcs Fazakas, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Anne Ferreira, Elisa Ferreira, Ilda Figueiredo, Petru Filip, Věra Flasarová, Hélène Flautre, Alessandro Foglietta, Hanna Foltyn-Kubicka, Nicole Fontaine, Glyn Ford, Armando França, Monica Frassoni, Duarte Freitas, Sorin Frunzăverde, Kinga Gál, Vicente Miguel Garcés Ramón, José Manuel García-Margallo y Marfil, Iratxe García Pérez, Giuseppe Gargani, Jas Gawronski, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Claire Gibault, Adam Gierek, Maciej Marian Giertych, Neena Gill, Ioannis Gklavakis, Béla Glattfelder, Gian Paolo Gobbo, Bogdan Golik, Bruno Gollnisch, Ana Maria Gomes, Donata Gottardi, Genowefa Grabowska, Dariusz Maciej Grabowski, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Luis de Grandes Pascual, Louis Grech, Elly de Groen-Kouwenhoven, Lilli Gruber, Ambroise Guellec, Pedro Guerreiro, Umberto Guidoni, Zita Gurmai, Catherine Guy-Quint, András Gyürk, Fiona Hall, David Hammerstein, Benoît Hamon, Małgorzata Handzlik, Gábor Harangozó, Marian Harkin, Rebecca Harms, Satu Hassi, Adeline Hazan, Anna Hedh, Gyula Hegyi, Erna Hennicot-Schoepges, Edit Herczog, Esther Herranz García, Jim Higgins, Mary Honeyball, Milan Horáček, Richard Howitt, Ján Hudacký, Ian Hudghton, Stephen Hughes, Alain Hutchinson, Jana Hybášková, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Monica Maria Iacob-Ridzi, Mikel Irujo Amezaga, Marie Anne Isler Béguin, Carlos José Iturgaiz Angulo, Lily Jacobs, Mieczysław Edmund Janowski, Lívia Járóka, Elisabeth Jeggle, Pierre Jonckheer, Ona Juknevičienė, Jelko Kacin, Gisela Kallenbach, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Metin Kazak, Tunne Kelam, Wolf Klinz, Jaromír Kohlíček, Maria Eleni Koppa, Magda Kósáné Kovács, Miloš Koterec, Sergej Kozlík, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Ģirts Valdis Kristovskis, Urszula Krupa, Wiesław Stefan Kuc, Sepp Kusstatscher, Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, Joost Lagendijk, André Laignel, Jean Lambert, Stavros Lambrinidis, Romano Maria La Russa, Vincenzo Lavarra, Johannes Lebech, Stéphane Le Foll, Roselyne Lefrançois, Bernard Lehideux, Lasse Lehtinen, Jörg Leichtfried, Jo Leinen, Katalin Lévai, Bogusław Liberadzki, Marcin Libicki, Eva Lichtenberger, Kartika Tamara Liotard, Alain Lipietz, Pia Elda Locatelli, Andrea Losco, Caroline Lucas, Elizabeth Lynne, Linda McAvan, Arlene McCarthy, Mary Lou McDonald, Mairead McGuinness, Edward McMillan-Scott, Jamila Madeira, Ramona Nicole Mănescu, Mario Mantovani, Marian-Jean Marinescu, Helmuth Markov, David Martin, Hans-Peter Martin, Jean-Claude Martinez, Miguel Angel Martínez Martínez, Jan Tadeusz Masiel, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Ana Mato Adrover, Mario Mauro, Erik Meijer, Íñigo Méndez de Vigo, Emilio Menéndez del Valle, Willy Meyer Pleite, Rosa Miguélez Ramos, Marianne Mikko, Miroslav Mikolášik, Francisco José Millán Mon, Claude Moraes, Eluned Morgan, Luisa Morgantini, Philippe Morillon, Jan Mulder, Roberto Musacchio, Cristiana Muscardini, Joseph Muscat, Francesco Musotto, Sebastiano (Nello) Musumeci, Riitta Myller, Pasqualina Napoletano, Robert Navarro, Cătălin-Ioan Nechifor, Catherine Neris, Rareș-Lucian Niculescu, Ljudmila Novak, Vural Öger, Cem Özdemir, Péter Olajos, Jan Olbrycht, Seán Ó Neachtain, Gérard Onesta, Dumitru Oprea, Josu Ortuondo Larrea, Csaba Őry, Siiri Oviir, Reino Paasilinna, Justas Vincas Paleckis, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Vladko Todorov Panayotov, Marco Pannella, Pier Antonio Panzeri, Dimitrios Papadimoulis, Atanas Paparizov, Neil Parish, Ioan Mircea Pașcu, Bogdan Pęk, Maria Petre, Tobias Pflüger, Rihards Pīks, João de Deus Pinheiro, Józef Pinior, Mirosław Mariusz Piotrowski, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Zita Pleštinská, Rovana Plumb, Anni Podimata, Zdzisław Zbigniew Podkański, Bernard Poignant, Adriana Poli Bortone, José Javier Pomés Ruiz, Mihaela Popa, Nicolae Vlad Popa, Christa Prets, Pierre Pribetich, Vittorio Prodi, Miloslav Ransdorf, Karin Resetarits, José Ribeiro e Castro, Teresa Riera Madurell, Giovanni Rivera, Marco Rizzo, Michel Rocard, Bogusław Rogalski, Zuzana Roithová, Luca Romagnoli, Raül Romeva i Rueda, Wojciech Roszkowski, Mechtild Rothe, Libor Rouček, Martine Roure, Christian Rovsing, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Eoin Ryan, Guido Sacconi, Aloyzas Sakalas, Katrin Saks, María Isabel Salinas García, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Daciana Octavia Sârbu, Amalia Sartori, Gilles Savary, Luciana Sbarbati, Pierre Schapira, Karin Scheele, Carl Schlyter, Frithjof Schmidt, Pál Schmitt, György Schöpflin, Adrian Severin, Czesław Adam Siekierski, Brian Simpson, Kathy Sinnott, Marek Siwiec, Alyn Smith, Csaba Sógor, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Bart Staes, Grażyna Staniszewska, Petya Stavreva, Struan Stevenson, Catherine Stihler, Theodor Dumitru Stolojan, Dimitar Stoyanov, Daniel Strož, Robert Sturdy, Margie Sudre, László Surján, Gianluca Susta, József Szájer, Konrad Szymański, Csaba Sándor Tabajdi, Antonio Tajani, Andres Tarand, Salvatore Tatarella, Marianne Thyssen, Silvia-Adriana Țicău, Gary Titley, Patrizia Toia, László Tőkés, Ewa Tomaszewska, Witold Tomczak, Antonios Trakatellis, Catherine Trautmann, Kyriacos Triantaphyllides, Helga Trüpel, Claude Turmes, Feleknas Uca, Inese Vaidere, Johan Van Hecke, Anne Van Lancker, Geoffrey Van Orden, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Yannick Vaugrenard, Armando Veneto, Riccardo Ventre, Donato Tommaso Veraldi, Bernadette Vergnaud, Marcello Vernola, Oldřich Vlasák, Johannes Voggenhuber, Sahra Wagenknecht, Diana Wallis, Henri Weber, Renate Weber, Anders Wijkman, Glenis Willmott, Janusz Wojciechowski, Francis Wurtz, Luis Yañez-Barnuevo García, Zbigniew Zaleski, Mauro Zani, Andrzej Tomasz Zapałowski, Stefano Zappalà, Tomáš Zatloukal, Tatjana Ždanoka, Dushana Zdravkova, Vladimír Železný, Roberts Zīle, Gabriele Zimmer, Marian Zlotea, Tadeusz Zwiefka.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/25

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kehittymisellä on ollut viimeisten 50 vuoden aikana merkittävä rooli rauhan ja vakauden alueen luomisessa sodan runtelemassa maanosassa, demokratian, vapauden ja kansalaisten oikeuksien lujittamisessa sekä vaurauden, yhteisvastuullisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä perustamalla maailman suurimmat sisämarkkinat, joilla noudatetaan sosiaalisia normeja, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa sekä rehellistä kilpailua koskevia yhteisiä sääntöjä ja joihin liittyy talous- ja rahaliitto; lisäksi unionin kehitys on mahdollistanut jäsenvaltioiden yhteistyön kansalliset rajat ylittävien kysymysten käsittelyssä sekä Euroopan painoarvon lisäämisen maailmanpolitiikassa,

B.

ottaa huomioon, että yleisesti on tunnustettu tarve uudistaa ja vahvistaa unionin rakenteita tähänastisten saavutusten lujittamiseksi sekä 27:n ja mahdollisesti sitäkin useamman jäsenvaltion muodostaman unionin toimintakyvyn tehostamiseksi, jotta voitaisiin vastata uusiin yhteisiin haasteisiin ja lisätä demokraattista vastuuta unionissa,

C.

ottaa huomioon, että mainittuun tarpeeseen perustuivat ne peräkkäiset uudistukset – kuten Maastrichtin sopimus, joka merkitsi käännekohtaa Euroopan yhdentymisessä talous- ja rahaliiton perustamisen sekä ensisijaisesti taloudellisesta yhteisöstä poliittiseen unioniin siirtymisen myötä – joiden puitteissa on muokattu unionin institutionaalista kehystä ja jotka johtivat aikanaan Laekenin julistukseen, joka puolestaan avasi tien uudenlaiselle, valmistelukunnissa tehtävään työhön eikä enää yksinomaan hallitustenvälisiin konferensseihin nojaavalle uudistamisprosessille,

D.

ottaa huomioon, että sopimuksen Euroopan perustuslaista laati kahdesta kunkin kansallisen parlamentin edustajasta, kuudestatoista Euroopan parlamentin jäsenestä, kahdesta komission edustajasta sekä yhdestä kunkin kansallisen hallituksen edustajasta koostuva valmistelukunta, joka pääsi julkisen käsittelyn kautta yksimielisyyteen sopimusluonnoksesta, josta vuoden 2004 hallitustenvälinen konferenssi ei juurikaan poikennut, kun taas myöhempi Lissabonin sopimus, johon ei sisällytetty eräitä perustuslain osatekijöitä, aikaansaatiin perinteisemmin hallitustenvälisin työmenetelmin kuitenkin siten, että sen laatimiseen osallistui täysipainoisesti kolme Euroopan parlamentin edustajaa,

E.

ottaa huomioon, että valtaosa unionin kansalaisten vaaleilla valitsemista edustajista Euroopan parlamentissa kannatti aiempia pyrkimyksiä uudistaa unionia korvaamalla perussopimukset perustuslailla (4), jonka kaksi kolmannesta jäsenvaltioista ratifioi mutta jonka kaksi (Ranska ja Alankomaat) hylkäsi, ja että tästä lähestymistavasta luovuttiin harkinta-ajan jälkeen, jolloin tuli selväksi, ettei tarvittavaa kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää voitaisi saavuttaa, ja sen sijaan päätettiin vain tarkistaa perussopimuksia,

F.

ottaa huomioon, että vaikka uudessa sopimuksessa onkin huomioitu, tosin erilaisessa muodossa, monet perustuslakisopimuksessa hahmotellut käytännön mukautukset unionin toimielinrakenteeseen, menettelytapojen muutos johti kunnianhimoisten tavoitteiden madaltamiseen, monien perustuslain elementtien hylkäämiseen, eräiden uusien mekanismien käyttöönoton viivästymiseen sekä yksittäisiä jäsenvaltioita koskevien erityismääräysten sisällyttämiseen perussopimuksiin,

G.

ottaa kuitenkin huomioon, että se, että kaikki unionin kansalliset hallitukset ovat suostuneet uuteen sopimukseen, osoittaa, että jäsenvaltioiden vaaleilla valitut hallitukset katsovat tämän kompromissin olevan toivottava perusta tulevaisuudessa tehtävälle yhteistyölle, ja edellyttää mittavaa poliittista sitoumusta jäsenvaltioiden hallituksilta sopimuksen ratifioinnin varmistamiseksi ennen 1. tammikuuta 2009,

H.

ottaa huomioon, että on välttämätöntä saada Lissabonin sopimukselle kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointi vuoden 2008 loppuun mennessä, jotta kansalaiset voisivat äänestää vuoden 2009 vaaleissa täysin tietoisina unionin uudesta institutionaalisesta kehyksestä,

1.

toteaa, että Lissabonin sopimus merkitsee kaiken kaikkiaan huomattavaa parannusta olemassa oleviin sopimuksiin, ja se lisää unionin demokraattista vastuuta ja päätöksentekokykyä (vahvistamalla Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolia) ja kansalaisten oikeuksia suhteessa unioniin sekä tehostaa unionin toimielinten toimintaa;

2.

pitää myönteisenä, että kansalaiset voivat paremmin valvoa unionin toimintaa lisääntyneen demokraattisen vastuun ja päätöksentekokyvyn myötä etenkin seuraavien parannusten ansiosta:

3.

pitää myönteisenä kansalaisten oikeuksien vahvistamista seuraavien parannusten myötä:

4.

pitää myönteisenä, että sopimuksessa vahvistetaan aiempaa selvemmin ja näkyvämmin kaikille jäsenvaltioille yhteiset arvot, joille unioni perustuu, samoin kuin unionin tavoitteet ja sen toimintaa ohjaavat periaatteet sekä suhteet jäsenvaltioihin:

5.

pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen myötä unionin toimielimet voivat toteuttaa tehtäviään tehokkaammin, erityisesti koska

6.

on tietoinen laajalti esiintyvästä pahoittelusta sen suhteen, että Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten seurauksena sopimuksen aikaansaamiseksi 27 jäsenvaltion kesken on jouduttu

7.

kannattaa sopimusta ja korostaa sen tarvetta, että kaikki unionin jäsenvaltiot ratifioivat sen hyvissä ajoin, jotta se voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009;

8.

uskoo Lissabonin sopimuksen luovan vakaat puitteet, jotka mahdollistavat unionin jatkokehityksen;

9.

on tietoinen, että aiempia sopimuksia muuttava sopimus on väistämättömästi kodifioitua sopimusta epäselvempi ja vaikeaselkoisempi; vaatii siksi Lissabonin sopimuksella muutettujen konsolidoitujen sopimusten välitöntä julkistamista, sillä ne tarjoaisivat kansalaisille entistä selkeämmän perusasiakirjan unionista;

10.

toistaa pyyntönsä, että niin EU:n toimielimet kuin kansalliset viranomaisetkin pyrkivät vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti mahdollisuuksiensa mukaan tiedottamaan Euroopan kansalaisille selkeästi ja puolueettomasti sopimuksen sisällöstä;

11.

kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa valmistelemaan työjärjestykseen tarvittavia muutoksia ja arvioi-maan tarvetta uusille täytäntöönpanotoimille;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan entisille jäsenille sekä varmistamaan, että parlamentin yksiköt, tiedotustoimistot mukaan lukien, tarjoavat yksityiskohtaista tietoa parlamentin kannasta sopimukseen.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/30

A.

ottaa huomioon, että komissio lupasi ottaa täysimääräisesti huomioon kannat, jotka parlamentti ilmaisi Lissabonin strategiasta antamissaan päätöslauselmissa, ja erityisesti 15. marraskuuta 2007 annetussa päätöslauselmassa globalisaatiosta,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti on aiemmissa päätöslauselmissaan osoittanut vahvaa tukea Lissabonin strategialle ja etenkin suhtautunut myönteisesti uudelleen kohdistettuun lähestymistapaan, jossa keskitytään kasvu- ja työllisyysstrategiaan,

C.

ottaa huomioon, että talouskasvun ja työllisyyden sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan välillä on vahva yhteys,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla on yhteinen vastuu käsitellä globalisaatioon liittyviä haasteita, mahdollisuuksia ja kansalaisten epävarmuuden tunteita; katsoo, että Euroopan unionin on kannettava poliittinen vastuunsa maailmanlaajuisena toimijana ja osallistuttava maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseen ja muokkaamiseen globalisaation aikakaudella niin, että ihmiset kaikkialla maailmassa hyötyisivät globalisaation tarjoamista mahdollisuuksista,

E.

katsoo, että sisämarkkinat ovat tehokas työkalu dynaamisen ja kilpailukykyisen tietoon perustuvan talouden rakentamiseksi ja Euroopan kilpailuaseman vahvistamiseksi maailmanlaajuisilla markkinoilla sen kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi,

F.

ottaa huomioon, että parlamentin Lissabonin strategian koordinointiryhmän saaman valtuutuksen mukaisesti ja ottaen huomioon muiden parlamentin valiokuntien toimivaltuudet tässä päätöslauselmassa ei käsitellä meneillään olevien lainsäädäntö- ja kuulemismenettelyjen yksityiskohtia,

1.

korostaa jälleen kerran Lissabonin strategian tarmokkaan täytäntöönpanon merkitystä ja painottaa taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän edistyksen keskinäistä riippuvuutta dynaamisen ja innovatiivisen kestävän talouden luomisessa;

2.

uskoo, että taloudellinen kehitys ja tuleva hyvinvointi Euroopassa riippuvat siitä, miten luodaan paremmat olosuhteet kestävälle kasvulle ja työpaikkojen luomiselle ja miten globalisaatiosta, väestönkehityksestä ja maailmanlaajuisista ympäristöuhista johtuviin mahdollisuuksiin ja haasteisiin vastataan; katsoo, että uudistettu Lissabonin strategia ja yhdennetyt suuntaviivat ovat Euroopan unionin yhteinen väline;

3.

uskoo, että uudistetun Lissabonin strategian onnistumisen takaamiseksi on myös vahvistettava unionin kasvua ja ratkaistava riittämätöntä kotimaista kysyntää koskeva ongelma, mikä edellyttää tuottavuuden ja työllisyyden kasvun aiheuttamien tulojen kasvua;

4.

on tietoinen siitä, että Euroopan unionilla on tulevalla kaudella edessään monia haasteita: väestönkehityksen kääntyminen laskuun vuoden 2020 paikkeilla, kasvava taloudellinen paine maailmanlaajuisten kilpailijoiden taholta, energian hinnannousu, ilmastonmuutos ja sosiaalinen epätasapaino; katsoo, että Euroopan on vastattava näihin haasteisiin oikealla politiikkojen yhdistelmällä;

5.

panee merkille, että Lissabonin strategia kehittyy myönteisesti; huomauttaa kuitenkin myös, että sen täytäntöönpanossa on edelleen puutteita ja että vielä ei ymmärretä kunnolla sitä, että Euroopan kehitysprosessi kohti vahvempaa kasvua, työpaikkojen luomista, riittävää sosiaaliturvaa ja asianmukaista ympäristönsuojelua on edelleen kriisialtis;

6.

toteaa, että maailman suurimpana hyödykkeiden viejänä ja tuojana sekä palveluiden viejänä ja toiseksi suurimpana ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena ja alkuperäalueena Euroopan unioni on yksi avoimen maailmantalouden suurimmista hyötyjistä; katsoo, että Euroopan unionilla on siten huomattava vastuu puuttua maailmanlaajuisiin ongelmiin;

7.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin prosessin maailmanlaajuiseen ulottuvuuteen ja huomauttaa, että Lissabonin strategia on Euroopan vastaus globalisaatiolle ominaisiin mahdollisuuksiin ja riskeihin; korostaa tässä yhteydessä nimenomaan transatlanttisen yhteistyön merkitystä sekä sitä, että on tärkeää parantaa yhteistyötä muiden tärkeiden toimijoiden, kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja maailman muiden talousalueiden kanssa;

8.

kehottaa sopimaan maailmankaupan yhteisistä säännöistä ja käytännöistä, jotka ovat yhteensopivia vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa sekä ilmastonmuutoksen torjumisen ja terveyden edistämisen alalla olevasta johtavasta asemasta aiheutuvan vastuun kanssa; kehottaa periaatteellisesti toteuttamaan toimia protektionismin torjumiseksi niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolella; kehottaa tekemään yhteistyötä ja soveltamaan oikeudenmukaista lähestymistapaa Dohan neuvottelukierrosta jatkettaessa;

9.

painottaa johdonmukaisen vakaus- ja kasvupolitiikan kiistatonta arvoa ja makrotaloudellisen vakauden merkitystä sen luottamuksen lähteenä, joka on perusta Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiselle; huomauttaa, että makrotaloudellisen vakauden nimissä tuottavuuden kasvun tulee kulkea käsi kädessä tuloksen entistä oikeudenmukaisemman jakamisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen kanssa; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota vaatimukseen, jonka mukaan tulojen kasvun tulisi vastata keskipitkän aikavälin tuottavuuden kasvua;

10.

korostaa komission tavoin, että jäsenvaltioiden taloudet ovat hyvin riippuvaisia toisistaan ja että uudistusta koskevaa yhteistä asialistaa tarvitaan eniten euroalueella;

11.

viittaa rahoitusmarkkinoiden vakauden säilyttämisen ensisijaiseen merkitykseen ja huomauttaa, että äskettäinen subprime-asuntolainakriisi osoittaa, että Euroopan unionin on kehitettävä valvontatoimenpiteitä vahvistaakseen rahoitusmarkkinoiden avoimuutta ja vakautta sekä suojellakseen paremmin asiakkaita; pyytää arvioimaan Euroopan nykyiset vakavaraisuusvalvonnan järjestelmät ja välineet ja vaatii, että Euroopan parlamentin kanssa tehdään läheistä yhteistyötä, joka johtaa selkeisiin suosituksiin siitä, miten voidaan parantaa rahoitusjärjestelmän vakautta ja sen valmiuksia tarjota varmaa pitkän aikavälin rahoitusta eurooppalaisille yrityksille;

12.

huomauttaa toissijaisuuden olevan tärkeää, jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa yhteisesti sovittua turvallisuutta ja joustoa koskevaa politiikkaa kansallisten työmarkkinoidensa erityisiin käytänteisiin ja perinteisiin;

13.

muistuttaa, että koheesiopolitiikka on yksi perustamissopimusten perusperiaatteista ja väline kasvua ja työpaikkoja koskevien Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi ja että jopa 75 prosenttia koheesiopolitiikan varoista on osoitettu innovointiin ja Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo, että yleisesti koheesiopolitiikkaa ja erityisesti rakenne- ja koheesiorahastoja on käytettävä hyödyksi Lissabonin strategian täytäntöönpanemiseksi alueellisella tasolla ja että tämän prosessin tuloksia on seurattava tiiviisti alueellisella ja paikallisella tasolla; katsoo, että tämänhetkisen myönteisen taloudellisen kehityksen pitäisi rohkaista lisäuudistuksiin; painottaa, että on tarpeen tutkia, miten Lissabonin strategian täytäntöönpano vaikuttaa alueellisella tasolla, vuoden 2008 ollessa ensimmäinen vuosi, jona koheesiopolitiikan varojen kohdentamisen alustavia tuloksia voidaan arvioida;

14.

katsoo, että tieteellinen ja teknologinen tutkimus on yksi Lissabonin strategian keskeisistä tekijöistä; katsoo, että tutkimuksen ja kehityksen vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää ja että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä saavuttaakseen vuotta 2010 koskevat T&K-investointitavoitteensa niin, että ne osoittavat, miten vuoden 2010 kansalliset T&K-tavoitteet saavutetaan ja miten niiden T&K-strategiat edistävät eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista; korostaa, että vaadittava siirtyminen kohti energiatehokasta ja vähän hiilipäästöjä aiheuttavaa, uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa taloutta uuden teknologian kehittämisen ja käyttöönoton kautta tarjoaa Euroopan unionille moninaisia mahdollisuuksia; panee merkille valtavat mahdollisuudet, jotka avautuvat Euroopan taloudelle sellaisten uusien tekniikkojen ja palvelujen kehittämisestä ja markkinoille saattamisesta, jotka edistävät maailmantalouden hiilidioksidipäästöjen vähentämistä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotusta ”viidennen vapauden” – tiedon vapauden – luomisesta, millä täydennetään tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääoman liikkumisen neljää vapautta, ja ehdotusta EU:n ja jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämisresurssien yhdistämisestä niiden entistä tehokkaamman käytön takaamiseksi;

15.

pitää myönteisinä äskettäin tehtyjä aloitteita ja sijoituksia teollisuus- ja tutkimuspolitiikkaan; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamiseen ja Galileoon hiljattain tehtyyn investointiin tehokkaina välineinä teknologista innovointia koskevien tarpeiden yhdistämisessä teollisuuden tutkimusohjelmiin; pitää myönteisinä eurooppalaisia maailmanlaajuisia satelliittinavigointijärjestelmiä (Galileo ja European Geostationary Navigation Overlay Service (Egnos)), jotka ovat EU:n keskeisiä hankkeita; korostaa ohjelmien taloudellisia ja julkisia ansioita sekä niiden tarjoamien uusien palveluiden ja markkinoiden tuomia etuja;

16.

katsoo, että Euroopan taloudellisen ja teknologisen johtoaseman turvaamiseksi tarvitaan huippuosaamisen verkostoja; katsoo, että jäsenvaltioiden ja alueiden pitäisi tukea huippuosaamisklustereiden kehittämistä ja toimenpiteitä niiden välisen kilpailun ja yhteistyön edistämiseksi, jotta innovointikulttuuria vahvistettaisiin edelleen; katsoo, että komission, jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten pitäisi ryhtyä lisätoimiin tukeakseen aktiivisesti tiiviimpää yhteistyötä viranomaisten, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja teollisuuden välillä;

17.

painottaa sen tärkeyttä, että Euroopan yritykset, kansalaiset ja viranomaiset siirtyvät onnistuneesti digitaaliseen aikakauteen ja todella saavuttavat Lissabonin strategiassa vaaditun tietoon perustuvan yhteiskunnan ja talouden; kehottaa edelleen kehittämään tiedettä ja teknologiaa kansalaisten jokapäiväisessä elämässä ja edistämään tietoyhteiskuntaa, jossa kaikki ovat osallisina;

18.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja niiden aluehallintoja sisämarkkinoiden suurimpina työnantajina, ostajina ja palveluntarjoajina edistämään innovointia luomalla pilottimarkkinoita innovatiivisille tuotteille ja palveluille;

19.

huomauttaa, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) on ratkaiseva rooli uusien työpaikkojen luomisessa ja uuden tutkimuksen hyödyntämisessä; kannattaa voimakkaasti komission ehdottamaa pienyrityksiä koskevaa säädöstä, sillä se on väline mahdollisuuksien luomiseen pk-yrityksille ja sellaisen kulttuurin edistämiseen, jossa annetaan etusija pienyrityksille, sekä sellaisen integroidun politiikan määrittämiseen, jonka avulla voidaan hyödyntää kasvupotentiaali pk-yritysten elinkaaren kaikissa vaiheissa;

20.

korostaa mahdollisuuksia auttaa pk-yrityksiä vähentämällä niiden sääntelytaakkaa, parantamalla niiden mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja kehittämällä suotuisamman järjestelmän innovoinnin rahoittamiseen ja hyödyntämiseen;

21.

toteaa, että innovatiivisia teknologioita on hyödynnettävä nopeammin uusissa tuotteissa ja palveluissa Euroopan unionissa; kannattaa näin ollen komission vaatimusta tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin muodostaman ”osaamiskolmion” kehittämisestä; odottaa tehokkaampaa investoimista uusiin taitoihin, elinikäiseen oppimiseen ja nykyaikaisiin koulutusjärjestelmiin;

22.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ryhtynyt keventämään sääntelytaakkaa ja pyrkii parempaan sääntelyyn sekä kannustaa jäsenvaltioita hyväksymään vastaavia toimenpiteitä vaarantamatta kansalaisten osallistumisoikeuksia ja kuluttajansuojaa; odottaa neuvoston ja komission täyttävän paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (2) esitetyt sitoumuksensa; panee erittäin huolestuneena merkille, että joukko komission viimeaikaisia merkittäviä lainsäädäntöehdotuksia on esitetty ilman edeltäviä vaikutustenarviointeja tai asianmukaista arviota saman alan aikaisemman lainsäädännön vaikutuksista;

23.

korostaa tässä yhteydessä, että ulko- ja kauppapolitiikassa tarvitaan uutta kattavaa lähestymistapaa, jossa keskitytään sääntöjen, standardien ja sääntely-yhteistyön kansainväliseen lähentämiseen; korostaa, että unionin täytyy maksimoida potentiaalinsa maailmanmarkkinoilla toimivien yritysten syntysijana ja houkuttelevana kohteena sijoittajille; vaatii lisäksi, että kaikkiin neuvoteltavina oleviin EU:n kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiin sisällytetään täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä keskeisten työnormien ja muiden ihmisarvoisen työn näkökohtien sekä monenkeskisten ympäristönormien täytäntöönpanosta;

24.

painottaa jälleen uskovansa, että osallisuutta entistä paremmin edistävän taloudellisen päätöksenteon asema on ratkaisevan tärkeä muutoksiin reagoivan yhteiskunnan luomisessa; muistuttaa, että kevään 2005 Eurooppa-neuvosto korosti sosiaalisen suojelun korkean tason keskeisyyttä Lissabonin strategian kannalta; toteaa jälleen, että ei voida hyväksyä, että ihmiset elävät köyhyysrajan alapuolella ja sosiaalisesti syrjäytyneinä; vahvistaa jälleen, että kaikilla Euroopan kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus kunnollisiin työ- ja elinoloihin myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen; kannattaa lisätoimia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen politiikan vahvistamiseksi, jotta voitaisiin kehittää kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka perusteella köyhyyden poistamista vuoteen 2010 mennessä koskevaa tavoitetta ryhdyttäisiin tavoittelemaan toden teolla jälleen kerran, ja jotta voitaisiin taata perusoikeudet kaikille Euroopan kansalaisille; painottaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan oikeudellisesti sitovaa sisällyttämistä Lissabonin sopimukseen; pyytää keväällä 2008 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa sitoutumaan kunnianhimoiseen sosiaaliseen toimintaohjelmaan, jolla on konkreettinen vaikutus Lissabonin strategian tuloksiin;

25.

pitää erittäin tärkeänä, että kansalaisten luottamusta lisätään edistämällä jäsenvaltioiden yhteisiä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita, kuten laadukkaita työpaikkoja, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja terveyden ja ympäristön suojelua, samalla Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta kunnioittaen, koska sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on yksi sisämarkkinoiden keskeisistä osatekijöistä; kehottaa komissiota takaamaan, että EU toteuttaa näitä aloja koskevan suojelutehtävänsä ja että jäsenvaltioiden välistä sääntelyyn liittyvää kilpailua vältetään;

26.

katsoo, että on välttämätöntä edistää liikenteen sisällyttämistä Lissabonin strategiaan; vaatii, että uusien yhdennettyjen politiikan suuntaviivojen puitteissa annetaan etusija kestävälle liikenteelle, logistiikalle ja Euroopan laajuisten verkkojen kehittämiselle, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että keväällä 2008 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle esitettävät kansalliset suunnitelmat heijastavat näitä ensisijaisia tavoitteita;

27.

painottaa, että kitkattomasti toimivat sisämarkkinat, ammattitaitoinen työvoima, tasapainoinen sosiaalinen markkinatalous ja demokraattinen vakaus ovat Euroopan vahvimmat kilpailuedut; huomauttaa, että sisämarkkinat tarjoavat kolmansien maiden sijoittajille tasavertaisten toimintaedellytysten ja vapaan liikkuvuuden kaltaisia etuja, mutta katsoo, että sisämarkkinoille pääsyn edellytyksenä pitäisi olla, että kolmannet maat, joiden talous on kehittynyt ja kehittymässä, avataan samalla tavalla EU:n sijoittajille; huomauttaa lisäksi, että on luotava parhaat ulkoiset edellytykset eurooppalaisille yrityksille, mukaan lukien parempi sääntely, hyvä hallinto, terve ja oikeudenmukainen kilpailu, tehokkaasti toimivat riskipääomamarkkinat ja tutkimuksen ja innovoinnin tulosten kaupallistaminen;

28.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan Euroopan unionin kilpailukyvyn keskeiseen asemaan poliittisessa päätöksenteossaan ja asettamaan sisämarkkinoiden toteuttamisen etusijalle, erityisesti sisämarkkinadirektiivien oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon kautta sekä poistamalla kansallisille markkinoille pääsyn aiheettomat esteet; muistuttaa kuitenkin, että yhtenäismarkkinoiden luominen perustui kilpailuun, yhteistyöhön ja yhteisvastuuseen, jotka ovat edelleen perusedellytyksiä kehitettäessä sisämarkkinoita 2000-luvulla; korostaa, että sisämarkkinoita on kehitettävä oikeudenmukaisten kilpailusääntöjen, tehokkaiden verotusjärjestelmien ja sosiaalisen suojelun järjestelmien sekä kuluttajansuojan korkean tason kautta;

29.

korostaa sisämarkkinoiden ja välttämättömien uudistusten toteuttamisen tarvetta; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään jäljellä olevat toimenpiteet, joita tarvitaan sisämarkkinoiden luomiseksi palvelujen alalla, rahoituspalvelut mukaan lukien, ja varmistamaan, että niiden kansalliset sääntelijät kannustavat uusia palveluntarjoajia ja uusien tuotteiden tarjontaa taaten samalla tasavertaiset toimintaedellytykset ja yksittäisten sijoittajien etuja koskevan asianmukaisen avoimuuden ja oikeusvarmuuden; katsoo, että uusia poliittisia aloitteita, joilla sisämarkkinoiden toteuttaminen saatetaan loppuun, tulisi ohjata nykyistä enemmän analysoimalla niiden vaikutuksia markkinoihin, taloudenaloihin, ympäristöön ja yhteiskuntaan;

30.

korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien riittävän suojaamisen tarvetta ja kannattaa aloitetta, joka koskee edullista, turvallista ja tehokasta patenttijärjestelmää, joka kannustaisi investointeihin ja tutkimukseen ja edistäisi erityisesti pk-yritysten innovointivalmiuksia; kehottaa kolmea toimielintä toimimaan yhdessä poliittisen yhteisymmärryksen löytämiseksi patenttijärjestelmän parantamisesta käytännössä siten, että kansalaiset voivat hyötyä uusista tuotteista ja palveluista kohtuullisin hinnoin;

31.

huomauttaa, että markkinoihin perustuviin välineisiin kuuluu laaja valikoima politiikan työkaluja, joita käytetään yhä enemmän ympäristötavoitteiden saavuttamiseen; on sitä mieltä, että markkinoihin perustuvat välineet, kuten verot, maksut ja päästökauppa, voivat edistää tehokasta luonnonvarojen jakamista ja voivat tässä yhteydessä osaltaan edistää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista;

32.

painottaa jälleen katsovansa, että verotuksen kohdistaminen työn sijaan ympäristön pilaantumiseen on tehokas tapa puuttua sekä ympäristö- että työllisyyskysymyksiin, ja katsoo, että työhön kohdistuvaa verotusta on alennettava uusien työpaikkojen luomiseksi ja harmaan talouden torjumiseksi;

33.

toteaa, että energian toimitusvarmuutta koskeva tavoite ja tavoite taata Euroopan kansalaisten liikkuvuus ja energiansaanti kohtuullisin hinnoin ja kestävästi sekä oikeudenmukaisten hintojen ylläpitämisen tavoite ovat saavutettavissa samalla strategialla kuin kunnianhimoinen ilmastonsuojelu;

34.

kehottaa näin ollen komissiota panemaan kevään 2007 Eurooppa-neuvoston päätökset johdonmukaisesti ja nopeasti täytäntöön ja todellakin asettamaan uusiutuvat energianlähteet ja energiatehokkuuden yhteisen energiapolitiikan ensisijaisiksi tavoitteiksi;

35.

huomauttaa, että Euroopan unionin ja muiden teollisuusmaiden tärkeä tehtävä on siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan talouteen, jossa energiaa käytetään vähemmän, ja että tehokas tapa lähestyä tavoitetta on soveltaa tekniikoita, jotka ovat jo käytettävissä, mutta joiden täytäntöönpano vaatii rohkeita poliittisia toimia, mukaan lukien kannustimet ja monenkeskisesti sovitut seuraamukset niille maille, jotka eivät ole valmiita kantamaan osaansa taakasta; korostaa, että vaadittava siirtymä kohti vähän energiaa kuluttavaa ja vähähiilistä kestävää taloutta uuden teknologian kehittämisen ja käyttöönoton avulla tarjoaa Euroopan unionille lukuisia mahdollisuuksia;

36.

korostaa, kuinka tärkeää on torjua liikennepolitiikalla ilmastonmuutosta ja puuttua yleisempiin ympäristöongelmiin; puoltaa politiikkaa, joka vähentää tarpeetonta liikennettä erilaisten toimien avulla, ja vaatii, että Euroopan laajuisille verkoille tehdään perusteellinen strateginen ympäristövaikutusten arviointi;

37.

kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan nopeasti toisiinsa kytkettyjä ja yhteentoimivia Euroopan laajuisia liikenneverkkoja ja ottamaan huomioon erityisesti uusien jäsenvaltioiden tarpeet tehokkaan, kestävän ja ympäristöystävällisen liikennepolitiikan puitteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään asianmukaista politiikkayhdistelmää hyödyntääkseen täysimääräisesti ympäristöystävällisten, älykkäiden liikennejärjestelmien ja teknologisten innovaatioiden mahdollisuuksia;

38.

huomauttaa, että näin ollen on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että tuleva logistiikkapalvelujen kysyntä on yhdistettävissä pienempiin ympäristövaikutuksiin ja pienempiin kasvihuonekaasupäästöihin; katsoo, että kestävä liikenne riippuu yhteisön, kansallisen ja alueellisen tason poliittisten päätöksentekijöiden kyvystä tarjota tehokkaita kannustimia, jotta kuljetuspalvelujen ostajat, kuljettajat ja kulkuneuvojen valmistajat jatkavat ponnistelujaan ympäristöystävällisempien logistiikkamarkkinoiden luomiseksi;

39.

myöntää, että EU:n kasvua ja työllisyyttä edistävä strategia on osoittautunut hyödylliseksi, mutta painottaa samalla, että kaikki EU:n kansalaiset eivät ole siitä hyötyneet; painottaa, että globalisaatiosta ja väestörakenteen muutosta koskevasta haasteesta selviämiseksi on äärimmäisen tärkeää tarjota ihmisille tarvittavat taidot ja mahdollisuudet, jotta voidaan houkutella enemmän ihmisiä työmarkkinoille ja tehdä työstä todellinen vaihtoehto jokaiselle, erityisesti sellaisten toimenpiteiden avulla, jotka kohdistetaan työmarkkinoilta pahimmin syrjäytyneisiin;

40.

painottaa, että vapaan liikkumisen ja liikkuvuuden takaamiseksi työmarkkinoilla neuvoston on viipymättä hyväksyttävä työajan järjestämistä, väliaikaisten työntekijöiden työoloja ja eläkeoikeuksien siirtämistä koskevat direktiivit sekä muutettava eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta 22. syyskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/45/EY (3); korostaa, että Euroopan työmarkkinoiden liikkuvuuden esteiden poistaminen mahdollistaa eurooppalaisten työntekijöiden entistä paremman suojelun; huomauttaa, että Euroopan unionin on pyrittävä selittämään kansalaisille edut, joita laajentumisen, integroitumisen, solidaarisuuden ja työvoiman liikkuvuuden tehokkaasti yhdistävä lähestymistapa tuo mukanaan;

41.

toteaa jälleen, ettei Euroopalla ole varaa nykyisiin korkeisiin työttömyyslukuihin; huomauttaa, että kaikkialla maailmassa tapahtuvat mullistukset vaikuttavat myös eurooppalaiseen sosiaaliseen malliin; katsoo, että väestörakenteen muutoksen haasteesta selviämiseksi ja kestävän julkisen talouden takaamiseksi Euroopan on pyrittävä uudistamaan työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä vahvistaakseen työnteon kannustimia, tarjotakseen ihmisille tilaisuuksia ja taitoja, joiden avulla he voivat selviytyä muutoksesta, ja helpottaakseen heidän palaamistaan palkalliseen työhön; huomauttaa, että säilyttääkseen kilpailukykynsä maailmassa Euroopan unionin on toteutettava lukuisia uudistuksia; uskoo, että näihin toimenpiteisiin tarvittavan yritysten ja työntekijöiden välisen luottamuksen taso nousee sosiaalisen vuoropuhelun lisääntyessä; korostaa hyväksyttyjen yhteisten joustoturvaperiaatteiden laaja-alaisen ja tasapuolisen täytäntöönpanon tärkeyttä sekä työntekijöiden että työnantajien kannalta;

42.

korostaa, että sekä työnantajat että työntekijät vaativat yhä enemmän joustavia työmuotoja, ja tukee joustoturvaa koskevien tasapainoisten yhteisten periaatteiden hyväksymistä; muistuttaa, että peruskoulutus, pätevöittäminen ja ammatillinen koulutus ovat parhaan mahdollisen työllisyyspolitiikan osatekijöitä ja että lastenhoitoinfrastruktuuria on pidettävä yhtenä erityisesti naisten työelämään osallistumisen lisäämisen edellytyksistä; kehottaa jäsenvaltioita valtavirtaistamaan nämä yhteiset periaatteet kansallisia uudistusohjelmia koskevissa työmarkkinaosapuolten kanssa järjestettävissä kuulemisissa ja korostaa keskeistä asemaa, joka on työn ja yksityiselämän yhdistämiseen liittyvillä toimenpiteillä, tasavertaisten mahdollisuuksien edistämisellä, koulutuksella ja uudelleenkoulutuksella, aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, riittävällä sosiaaliturvalla ja työmarkkinoiden jakautumisen purkamisella takaamalla työhön liittyvät oikeudet kaikille työntekijöille;

43.

tunnustaa joustavien, liikkuvien, turvallisten ja tehokkaasti toimivien työmarkkinoiden osuuden sosiaalisen osallisuuden edistämisessä kaikkien yhteiskuntaryhmien työllistymismahdollisuuksien luomisen kautta; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita arvioimaan ja parantamaan työmarkkinoiden sääntelyä ja sijoittamaan opetukseen, elinikäiseen oppimiseen ja aktiivisiin työmarkkinapolitiikkoihin parhaiden mahdollisten olosuhteiden luomiseksi korkealle työllisyydelle ja työvoiman liikkuvuudelle; korostaa tarvetta parantaa nuorten perustaitoja, estää kouluopintojen keskeyttämistä, vähentää epävarmoja työpaikkoja ja vahvistaa kaikkien integroitumista yhteiskuntaan ja työelämään; huomauttaa, että 2000-luvun tietoyhteiskunnassa ja tietoon perustuvassa taloudessa digitaalinen osallisuus on erittäin tärkeää erityisesti huonommassa asemassa olevien, vanhuksien sekä syrjäisten maaseutualueiden asukkaiden kannalta;

44.

panee huolestuneena merkille suuntauksen kohti tulojen ja vaurauden erojen kasvua jäsenvaltioissa; katsoo, että tällainen suuntaus pitäisi kääntää asianmukaisilla kansallisilla ja yhteisön toimilla yhtenäisemmän yhteiskunnan aikaansaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansalaiset kokevat hyötyvänsä kasvusta;

45.

panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön minimipalkka; katsoo, että muut jäsenvaltiot voisivat hyötyä näiden kokemusten tarkastelusta; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset kaikille ja erityisesti säätämään minimipalkasta tai tekemään muita lainsäädännöllisiä ja yleisesti velvoittavia järjestelyjä tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia, joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason;

46.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa ehdotuksesta yhteisön Lissabonin ohjelmaksi vuosiksi 2008–2010; komissio ehdottaa siinä entistä priorisoidumpaa ohjelmaa, jossa on vain kymmenen keskeistä tavoitetta, jotka voidaan toteuttaa vuosina 2008–2010; korostaa kuitenkin, että Lissabonin strategian tarjoama suurin mahdollisuus on se, että erilaiset uudistuksia koskevat tarpeet ja taloudelliset sekä ympäristöön ja työllisyyteen liittyvät välineet yhdistetään yhdeksi ainoaksi uudistuksen asialistaksi; kehottaa näin ollen komissiota pysyttäytymään tässä johdonmukaisessa ja integroidussa, eri politiikanalat yhdistävässä menettelytavassa ja olemaan purkamatta sitä siirtymällä erillisiin poliittisiin toimiin;

47.

suhtautuu myönteisesti komission ponnisteluihin byrokratian vähentämiseksi, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten auttamiseksi, ja lainsäädännön vaikutusten arvioinnin parantamiseksi; pahoittelee samalla, etteivät parlamentti ja komissio ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä, millaista vaikutusarviointia tarvitaan; painottaa tässä yhteydessä jälleen vaatimustaan riippumattomasta, ulkoisesta vaikutustenarvioinnin tarkastelusta;

48.

pitää myönteisenä komission tavoitetta vähentää liiketoiminnan hallinnollista taakkaa; odottaa saavansa konkreettisia tietoja siitä, miten tämä tavoite saavutetaan niin, että samalla taataan hyvän hallintotavan edellytykset; korostaa, että hallinnon kaikki tasot voivat edistää tämän tavoitteen saavuttamista, minkä vuoksi ne on otettava mukaan asiaa koskevien poliittisten päätösten tekoon; kehottaa byrokratian vähentämisen ja unionin lainsäädännön yksinkertaistamisen yhteydessä harjoittamaan selkeää valvontaa, jotta voidaan selvittää, missä määrin jäsenvaltiot todella hyödyntävät siirtäessään unionin säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään niiden tarjoamaa liikkumavaraa ottaakseen huomioon kansalliset erityispiirteet ja innovointia haittaavat tekijät;

49.

katsoo, että jäsenvaltiot sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sidosryhmät ovat tärkeimmät toimijat Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa; huomauttaa, että maat, jotka ovat avoimia ulkoiselle kilpailulle, toteuttavat uudistuksia ja pyrkivät julkisen talouden tasapainoon sekä korkealaatuisiin julkisiin ja yksityisiin investointeihin, ovat kasvaneet eniten ja luoneet eniten työpaikkoja; pahoittelee, että Lissabonin strategian näkyvyys on edelleen heikko monien jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa; katsoo, että kaikkien taloudellisten toimijoiden osallistuminen on välttämätöntä sen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; uskoo erityisesti, että työmarkkinaosapuolten, kansallisten parlamenttien, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan entistä tiiviimpi osallistuminen parantaisi Lissabonin strategian tuloksia ja lisäisi asianmukaisista uudistuksista käytävää julkista keskustelua; tukee komission jäsenvaltiolle esittämää ehdotusta yhteistyön tiivistämisestä kansallisten ja alueellisten parlamenttien kanssa niin, että samalla järjestetään vuotuisia keskusteluja niiden kansallisten uudistusohjelmien toteuttamisesta;

50.

painottaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja sidosryhmien sitoutuneisuuden merkitystä niin Lissabonin saavutusten laajuuden kuin niiden innovatiivisuuden kannalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean suurta kiinnostusta Lissabonin strategian seurantaan;

51.

muistuttaa, että yhdennetyt suuntaviivat tarjoavat tärkeän koordinointivälineen ja yhteisen kehyksen eri jäsenvaltioille niiden omien kansallisten uudistusohjelmien toteuttamiseen; katsoo, että jäsenmaista saadut analyysit ja palautteet osoittavat suuntaviivojen toimivan, mutta että parannusta tarvitaan kuitenkin sopeutumisessa uusiin talouden ja työllisyyden ehtoihin sekä jäsenvaltioita koskevien jatkotoimien (jäsenvaltioiden vertailuanalyysin) osalta; edellyttää indikaattorien ja tavoitteiden laajempaa soveltamista ja täytäntöönpanoa;

52.

suhtautuu myönteisesti komission laatimiin maakohtaisiin raportteihin; edellyttää kuitenkin järjestelmällisempää lähestymistapaa, joka korostaa onnistumisia sekä puutteita; tukee komission ehdotusta ottaa käyttöön erityisiä ”seurattavia seikkoja” osana monenkeskistä valvontaa sekä mahdollisuutena parantaa kansallisen politiikan reagointia;

53.

katsoo, että asianmukaisen seurannan puute on suurena esteenä riittävään tietoon perustuvien poliittisen valintojen tekemiselle; korostaa tässä yhteydessä, että olisi mahdollista hyödyntää huomattavasti paremmin ammattitaitoa ja tietoja, joita unionin erillisvirastoilla on niiden omilla aloilla;

54.

suhtautuu näin ollen myönteisesti vuoden 2006 kevään Eurooppa-neuvoston päätökseen korjata seurantatietojen puute ja kehottaa alueiden komiteaa tekemään kasvu- ja työllisyysstrategian seurantaa koskeva tutkimus, joka kattaa EU:n alueella 104 aluetta ja kaupunkia, ja jossa esitetään näiden esittämät näkemykset Lissabonin strategian täytäntöönpanosta; tutkimus on määrä esitellä kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle; korostaa tutkimuksen osoittavan, auttaako rakennerahastojen varojen kohdentumista koskeva määräys osoittamaan suuremman osuuden rakennerahastomäärärahoista innovointiin ja ympäristötavoitteisiin; odottaa tutkimuksessa tehtävää arviota Lissabonin strategian alueellistamisen lisäarvosta;

55.

katsoo, ettei ole lainkaan itsestäänselvää, miten mitata Lissabonin strategian onnistumista tai yleisemmin, mitkä indikaattorit olisivat asianmukaisia ”edistyksen” mittaamiseen; on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että onnistumisten ja epäonnistumisten seurantaa ei voida rajoittaa taloudellisiin indikaattoreihin, kuten BKT ja BKTL, koska ne ovat – parhaimmillaan – indikaattoreita vaurauden syntymisestä tiettynä ajanjaksona mutta eivät anna edes luotettavaa tietoa vaurauden tasosta yhteiskunnassa ja ovat kaukana siitä, että ne pystyisivät antamaan mitään viitteitä lisävaurauden syntymisen sosiaalisesta ja ympäristöön liittyvästä hinnasta;

56.

toteaa, että on tarpeen kehittää ja soveltaa moniulotteista lähestymistapaa ihmisten hyvinvoinnin arvioimiseksi BKT/BKTL-ulottuvuutta syvällisemmin; suhtautuu näin ollen myönteisesti OECD:n ratkaisuihin sen toisessa, yhteiskuntien edistyksen mittaamista ja edistämistä käsitelleessä maailmanfoorumissa (”Statistics, Knowledge and Policy”) kesäkuussa 2007 sekä parlamentissa marraskuussa 2007 järjestetyssä komission konferenssissa ”Beyond GDP” käytyihin keskusteluihin, koska luotettavat tiedot ovat tärkeitä tietoisten poliittisten valintojen perustana;

57.

suhtautuu näin ollen myönteisesti useiden komission pääosastojen tekemään työhön uusien laadullisten indikaattoreiden kehittämiseksi; kehottaa käyttämään näitä indikaattoreita kansallisten rakenneuudistusohjelmien tulevissa arvioinneissa ja sisällyttämään ne komission seurantatoimiin riippumatta siitä, liittyvätkö ne sosiaaliseen ulottuvuuteen, kuten köyhyysindikaattori, vai ympäristöulottuvuuteen, kuten biologisen monimuotoisuuden indikaattori; katsoo, että näin luodaan kokonaisvaltaisempi valikoima indikaattoreita Lissabonin strategian onnistumisen mittaamiseen;

58.

vaatii takuita EU:n kolmen toimielimen välisestä asianmukaisesta yhteistyöstä ja niiden täysimääräisestä osallistumista Lissabonin strategian seurantaan; kehottaa neuvostoa ja komissiota tunnustamaan Euroopan parlamentin roolin, sillä parlamentti seuraa tiiviisti Lissabonin strategiaa ja kansallisia rakenneuudistusohjelmia, varmistaa huomattavat talousarviovarat Lissabonin tavoitteille ja toimii yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa merkittävissä lainsäädäntökysymyksissä;

59.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden sekä ehdokasvaltioiden hallituksille parlamenteille.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/38

A.

ottaa huomioon, että makrotaloudellinen vakaus turvataan erilaisten talouspolitiikkojen järkevällä yhdistelmällä; ottaa huomioon, että vakauteen kohdistuviin haasteisiin ei pitäisi vastata ainoastaan makrotaloudellisilla toimenpiteillä vaan myös panemalla täytäntöön rakenteellisia uudistuksia tavara-, työvoima- ja pääomamarkkinoilla,

B.

ottaa huomioon, että on tehtävä enemmän, jotta EU:ta ja jäsenvaltioita voidaan valmistaa globalisaatioon ja jotta voidaan lujittaa taloudellisen menestyksen perusteita ja lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä,

C.

ottaa huomioon, että EU:n laajentumisista ja syvemmästä yhdentymisestä aiheutuvan ainutlaatuisen kilpailuedun tarjoama liikevoima voidaan ”muuttaa pääomaksi kaikille”,

D.

ottaa huomioon, että yhteinen valuutta ja yhteinen rahapolitiikka antavat uuden ulottuvuuden talouden integroinnille ja poliittisten strategioiden koordinoinnille, millä voitaisiin vahvistaa euroalueen roolia luotaessa kasvua ja työpaikkoja koko EU:lle,

E.

ottaa huomioon, että yhdennetyt suuntaviivat ovat kasvun ja työpaikkojen kannalta EU:n makrotaloudellisten politiikkojen keskeinen väline, jossa keskitytään kolmen vuoden pituiseen keskipitkään jaksoon,

F.

ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava makrotalous- ja mikrotalouspolitiikkaa, joilla Euroopasta tehdään houkuttelevampi paikka investoida ja työskennellä ja joilla vauhditetaan tietämystä ja innovaatiota kasvua varten,

G.

ottaa huomioon, että keväällä 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa Euroopan unioni sitoutui kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin määrällisiin tavoitteisiin ja uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamiseen vuoteen 2020 mennessä,

H.

ottaa huomioon, että rahoituspalvelut ovat erityisen tärkeitä, koska tämä sektori on keskeisessä asemassa mahdollistaessaan monien taloudellisen toiminnan alojen kehityksen,

I.

ottaa huomioon, että politiikat, joilla pyritään lisäämään tietoon ja inhimillisiin voimavaroihin sekä EU:n talouden innovaatiokapasiteetin vahvistamiseen tehtäviä investointeja, muodostavat Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian ytimen,

J.

ottaa huomioon, että taloudelliset edellytykset, joilla ihmisten luova energia muunnetaan innovatiivisiksi taloudellisiksi tuloksiksi, esimerkiksi uusiksi ajatuksiksi, korkean teknologian yrityksiksi ja alueelliseksi kehitykseksi, ovat vielä kehitysvaiheessa ja edelleen hajanaisia,

K.

ottaa huomioon, että kiihtyvän globalisaation valossa lainsäädännön kansainvälinen johdonmukaisuus, mukaan luettuna sitoutuminen korkeatasoisiin ympäristöä ja yhteiskuntaa koskeviin normeihin, on ratkaisevan tärkeää,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin vakaus ja siihen kohdistuva luottamus voidaan taata ainoastaan saavuttamalla yhteisymmärrys lainsäädännöstä ja säännöistä, jotka ilmentävät asianmukaisesti todellisuutta,

M.

ottaa huomioon, että tietoon perustuvan yhteiskunnan luomisessa ei voida edistyä merkittävästi ilman kaikkien EU:n kansalaisten aktiivista osallistumista,

1.

panee merkille komission strategisen kertomuksen, jossa arvioidaan Lissabonin uudistetun kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanoa, mukaan luettuna päivitetyt yhdennetyt suuntaviivat; tukee neuvoston näkemystä, jonka mukaan uudistetulla strategialla on tarjottava yhteisön tasolla lisäarvoa, jolla parannetaan uudistusten johdonmukaisuutta ja maksimoidaan positiiviset oheisvaikutukset, ja varmistettava, että Lissabonin uudistuksen esityslistalla olevat asiat tosiasiassa johtavat siihen, että koko Euroopan unionin alueelle saadaan lisää parempia työpaikkoja;

2.

korostaa jälleen kerran Lissabonin strategian ja sen yhdennettyjen suuntaviivojen tarmokkaan täytäntöönpanon merkitystä ja korostaa taloutta, yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevan kehityksen riippuvuutta toisistaan luotaessa dynaamista ja innovatiivista kestävää taloutta;

3.

katsoo, että kasvava epätasapaino, kokonaiskysyntä ja maailmanlaajuiset inflaatiopaineet voivat muodostaa merkittävän haasteen rahapolitiikalle, kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden pitkittyvä epävarmuus; korostaa, että terve ja vakaa makrotaloudellinen ympäristö edellyttää korkeatasoista julkista taloutta ja talousarvioita, joita vahvistetaan entisestään, sekä yksityisiä ja julkisia investointeja koskevaa älykästä politiikkaa, jolla luodaan tulevaa mukautettua infrastruktuuria ja jolla huomisen markkinat avataan jo tänään; kehottaa laatimaan paremmat suuntaviivat ja yhteisiä toimenpiteitä EU:n talouden kestävyyden parantamiseksi;

4.

katsoo, että vakaa talouspolitiikka auttaisi vahvistamaan luottamusta ja vähentäisi epävarmuutta rahoitusalan nykyisen kriisin aikana; katsoo, että Euroopan unionin on vuonna 2008 edistettävä kasvupotentiaaliaan, jotta se voi luoda työpaikkoja, erityisesti kun otetaan huomioon laajentuminen 27 jäsenvaltion unioniksi;

5.

huomauttaa, että makrotaloudellisen vakauden vuoksi tuottavuuden lisääntymisen on yhdistyttävä kasvusta saadun hyödyn oikeudenmukaisempaan jakamiseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota pyyntöön siitä, että tulotasoa nostettaisiin yhdenmukaisesti tuottavuuden keskipitkän aikavälin kasvun kanssa;

6.

korostaa, että kasvava taloudellinen epätasapaino ja valuuttakurssien liiallinen epävakaus sekä kireä luottopolitiikka ja rahoitusmarkkinoiden pitkittyvä epävarmuus ovat merkittävä haaste makrotaloudesta vastaaville päätöksentekijöille ja erityisesti rahapolitiikalle;

7.

korostaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota budjettipolitiikan, palkkojen ja tuottavuuden kasvun välisen synergian parantamiseen ja että samalla olisi tarkasteltava budjettipolitiikan vaikutusta makrotalouden kehitykseen;

8.

on huolissaan euron vaihtokurssin korkeista tasoista, jotka vahingoittavat Euroopan talouden kilpailukykyä ja jotka tällaisina vähentävät rahapolitiikan liikkumavaraa; tukee Euroopan keskuspankin itsenäisyyttä sen johtaessa rahapolitiikkaa ja korostaa, että euron vaihtokurssin arvon nousu johtuu kasvavasta epätasapainosta kolmansissa maissa sekä sisäisen kysynnän puutteesta euroalueella;

9.

korostaa tarvetta kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen edellytyksenä olevaan vakaaseen finanssipolitiikkaan kaikissa jäsenvaltioissa asiaa koskevien perustamissopimuksen säännösten mukaisesti EU:n yhteisenä vastuuna; korostaa julkisen talouden tehokkuuden suurta merkitystä ja katsoo, että useimmissa maissa julkisen rahoituksen vakauttaminen voisi auttaa säilyttämään julkisen talouden kestävyyden pitkällä aikavälillä; korostaa, että julkishallinnon nykyaikaistaminen on julkisen rahoituksen tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisen kannalta tärkeä väline;

10.

korostaa, että hyvin integroitu rahoitusjärjestelmä voisi vahvistaa rahapolitiikan tehokkuutta erityisesti euroalueella; uskoo, että rahoitusmarkkinat voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla makrotaloudelliseen ja julkisen talouden kestävyyteen; kehottaa tutkimaan rahoitusmarkkinoiden erityisiä suuntaviivoja, jotka liittyvät parempaan käsitykseen rahoitusalan mahdollisista tulevista kriiseistä sekä investoijien, markkinoiden ja sääntelyviranomaisten aiempaa parempaan seurattavuuteen, vastuuvelvollisuuteen ja valvontaan;

11.

panee merkille, että pääomavaatimusten osalta riskiin perustuva lähestymistapa mahdollistaa rajat ylittävät pääomavirrat, joita ohjaavat suurten rahoituskonsernien yritysstrategiat, ja muodostaa pienille jäsenvaltioille makrotaloudellisen haasteen; on vakuuttunut siitä, että tehokas rahoitustarkastus ja avoimuus ovat keskeisiä tekijöitä makrotalouden epätasapainon torjumisessa;

12.

korostaa jäsenvaltioiden kansantalouksien keskinäistä riippuvuutta erityisesti euroalueella; katsoo, että yhdennetyissä suuntaviivoissa on asetettava laajat kehykset tiiviimmälle talouspoliittiselle koordinoinnille, jotta kansalliset uudistussuunnitelmat saatetaan vastaamaan toisiaan; katsoo kuitenkin, että tässä yhteydessä on noudatettava lähentymispolitiikan osalta hienovaraisempaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon taloudellinen monimuotoisuus ja erilaiset perinteet, jotta voidaan varmistaa laaja tuki yhteiselle EU-hankkeelle;

13.

katsoo, että yksityisten investointien ja yhteisten aloitteiden edistäminen yksityisen ja julkisen yhteistyön alalla yhdessä rahoitusalan vakauttamisen kanssa voi vapauttaa merkittäviä synergioita, parantaa Euroopan kykyä vastata nykyisiin haasteisiin tieteen ja tutkimuksen, liikenteen ja viestinnän sekä energian ja kestävän ympäristön alalla ja auttaa tehokkaassa resurssien jakamisessa koko Euroopassa;

14.

korostaa, että EU:n politiikoilla ei suoraan voida vaikuttaa globaaliin rahoitusjärjestelmään, josta sääntely on poistettu, mikä voi aiheuttaa taloudellista epävakautta; korostaa, että tarvitaan valvojien ja sääntelijöiden yhtenäistä ja johdonmukaista lähestymistapaa, jotta voidaan luoda vastapaino sille, että riskit leviävät yli rajojen; pitää tarpeellisena arvioida uudelleen liiketoimintamallin ja monikansallisten rahoituskonsernien vaikutusta globaaleihin rahoitusmarkkinoihin;

15.

huomauttaa, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa globalisaation kansalaisille aiheuttamiin haasteisiin, mahdollisuuksiin ja epävakauksiin vastaamisesta; on vakuuttunut siitä, että Euroopan kilpailukyvyn edistäminen globalisoituneessa maailmassa edellyttää sisämarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden kehittämistä; muistuttaa, että Euroopan unioni ei aio sopeutua globalisaatioon passiivisesti, vaan päinvastoin aikoo muokata globalisaatiota; korostaa, että on tärkeää vahvistaa strategista yhteistyötä kansainvälisellä tasolla erityisesti transatlanttisen suhteiden avulla ja toimia yhdessä vahvemmissa kansainvälisissä organisaatioissa edistämällä EU:n keskeisiä periaatteita, joita ovat solidaarisuus, demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

16.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä protektionismin torjumiseksi sekä Euroopan unionin sisällä että sen ulkopuolella; korostaa, että protektionismi ei suojaa kuluttajien ja kansalaisten oikeuksia vaan ennemminkin heikentää niitä;

17.

katsoo, että Euroopan unionin olisi osoitettava eri monenvälisten neuvottelujen, kuten WTO-neuvottelujen, monenvälisten kierrosten aikana yhteinen näkemys, joka todella kuvaa kaikkien jäsenvaltioiden yhteistä etua;

18.

kehottaa komissiota luomaan johdonmukaisen yhdennetyn politiikan, jonka tavoitteena on kestävä kehitys; uskoo, että voimavarojen kestävä käyttö ja ympäristönsuojelun ja kasvun välisen synergian vahvistaminen sekä innovatiivisen toiminnan parantaminen voidaan saavuttaa kannustamalla ympäristöystävällisten teknologioiden käyttöä sekä julkisten hankintojen ”vihreyttämistä” siten, että pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kiinnitetään erityistä huomiota;

19.

korostaa markkinaperusteisten välineiden roolia, sillä ne voivat auttaa saavuttamaan keväällä 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamat tavoitteet eli tekemään Euroopasta energiatehokas ja uusiutuviin energialähteisiin nojautuva talousalue; katsoo, että energian hintojen jatkuvan nousupaineen ja kasvavien ympäristöuhkien takia on sekä kasvun että kestävän kehityksen kannalta tärkeää edistää energiatehokkuutta; korostaa, että EU:n yritykset kuuluvat maailman markkinajohtajiin uusiutuvien energiateknologioiden kehittämisen alalla;

20.

on tyytyväinen komission ehdotukseen luoda ”viides vapaus” eli tutkimuksen ja innovoinnin vapaus – osaamisen vapaus – joka täydentää neljää nykyistä vapautta eli tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääoman vapaata liikkuvuutta;

21.

katsoo, että pikemminkin pysyvältä kuin kausittaiselta vaikuttavan elintarvikkeiden hintojen kohoamisen takia olisi uudistettava yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mekanismeja, jotka rajoittavat tarjontaa; uskoo, että YMP voi olla keskeisessä asemassa elintarvikkeiden hintojen vakauttamisessa;

22.

toistaa näkemyksensä eduista, jotka saataisiin siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristön pilaamisen verotukseen, sillä se olisi tehokas keino puuttua ympäristöä ja työllisyyttä koskeviin kysymyksiin, ja katsoo, että työvoimalle asetettua taakkaa olisi pienennettävä uusien työpaikkojen luomiseksi ja harmaan talouden torjumiseksi;

23.

toteaa, että koska sisämarkkinoiden toteuttamista ei ole saatu päätökseen, EU:n tuottavuus ei ole potentiaalinsa tasalla eikä mahdollista globaalien markkinointimahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä; katsoo, että vaikka tavaroiden sisämarkkinat ovat suhteellisen hyvin yhdentyneet, palvelujen markkinat, mukaan luettuna rahoituspalvelujen markkinat, ovat edelleen suhteellisen hajanaiset; kehottaa nopeuttamaan palvelumarkkinoiden yhdentymistä sovittujen sääntöjen johdonmukaisella ja yhtenäisellä täytäntöönpanolla ja sen valvonnalla sekä poistamalla kilpailun ja markkinoille pääsyn esteet; panee merkille, että kohtuulliseen hintaan tarjottavien yleisen taloudellisen edun mukaisten tehokkaiden palvelujen toimittamisella on tärkeä tehtävä kilpailukykyisessä ja dynaamisessa taloudessa;

24.

korostaa, että neljän vapauden täytäntöönpano olisi toteutettava yhdenmukaisesti ja yhtä laajasti kaikkialla EU:ssa ja että niiden toteutumista olisi valvottava jatkuvasti;

25.

korostaa, että verkostotoimialat on avattava kilpailulle varmistamalla tasapuoliset toimintaedellytykset ja tehokas kilpailu Euroopan laajuisilla yhdentyneillä markkinoilla; katsoo tässä yhteydessä, että julkinen omistus sähkö- ja kaasumarkkinoilla on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka aiheuttaa häiriöitä yhteisön tasolla ja että kyseisten markkinoiden kilpailua on kannustettava edelleen; on vakuuttunut siitä, että Euroopan infrastruktuurin laajentaminen, kehittäminen ja yhteen kytkeminen, jossa keskitytään erityisesti rajat ylittäviin hankkeisiin sekä vanhan ja uuden Euroopan välisiin yhteyksiin, auttaa luomaan riittävät edellytykset merkittäville parannuksille liikenne-, energia- ja tietotekniikka-aloilla;

26.

panee merkille tarpeen koordinoituihin finanssipoliittisiin puitteisiin, joiden pitäisi hyödyttää yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, ja edistää kasvua ja työpaikkojen luomista;

27.

huomauttaa, että valtion rahoituksen osalta Euroopan unionin olisi edistettävä verotusjärjestelyjä, jotta kannustetaan perustamaan uusia yrityksiä ja edistämään teknologista innovointia; huomauttaa, että tämä voi muun muassa tarkoittaa niiden verojen alentamista, jotka heikentävät tehokkuutta ja estävät työpaikkojen luomista erityisesti tietyille sosiaaliryhmille, kuten naisille, pitkäaikaistyöttömille ja ikääntyneille kansalaisille;

28.

on vakuuttunut siitä, että yrityskulttuurin edistämisen ja pk-yrityksiä tukevan ilmapiirin luomisen kannalta on tärkeää, että innovoinnin institutionaaliseen kehykseen sovellettava ohjausjärjestelmä on virtaviivainen ja että sitä tuetaan tehokkaalla rahoitusjärjestelmällä, joka tarjoaa rahoitusta kaikissa innovointiprosessin vaiheissa idean kehittämisestä sen täytäntöönpanoon yrityksen tasolla; korostaa, että rakennepolitiikasta on tehtävä joustava, jotta se tarjoaa tilaisuuden luovaan itseilmaisuun ja mahdollistaa luovien ajatusten tuottavan hyödyntämisen;

29.

uskoo lujasti, että parempi sääntely ja uudesta EU-lainsäädännöstä aiheutuvien rasitusten vähentämiselle asetettavien kunnianhimoisten tavoitteiden toteutuminen lisäävät osaltaan yritysten kilpailua ja kannustavat yksityisiä aloitteita; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan yhtä kunnianhimoisia tavoitteita kaikilla kansallisen lainsäädännön tasoilla; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä jäsenvaltioiden institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien parantamiseen;

30.

katsoo, että aktiivisissa työmarkkinapolitiikoissa ”joustoturvaan” keskittyvät politiikat olisi yhdistettävä turvan uusiin muotoihin, mukaan luettuna aktiivisen työnhaun motivoiminen sekä muutosten parempi ennakointi ja positiivinen hallinta, joka sisältää taloudelliset rakennemuutokset, jotta voidaan minimoida sosiaalinen syrjäytyminen ja mahdollistaa mukautuminen; on vakuuttunut siitä, että kansalaisten parempaan saavuttamiseen sekä heidän odotuksiinsa ja tarpeisiinsa vastaamiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota;

31.

katsoo, että elämänkaari-ajattelua olisi kehitettävä torjumaan aktiivisesti demografisia haasteita, mukaan luettuna eläkejärjestelmien nykyaikaistaminen, jotta voidaan taata rahoituksellinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys;

32.

katsoo, että koulutus on pitkän aikavälin kasvupotentiaalin keskeinen tekijä ja tehokas väline köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseen ja että se antaa ihmisille mahdollisuuden parantaa elinolojaan; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tehokkaampia toimenpiteitä ja tekemään enemmän investointeja koulutukseen ja parantamaan koulutuksen saatavuutta kaikkien kansalaisten osalta;

33.

katsoo, että koska elinikäistä oppimista koskevat strategiat edistävät jatkuvaan ja työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen osallistumista koko elinkaaren ajan erityisesti matalasti koulutettujen ja iäkkäämpien työntekijöiden osalta, ne voivat tasapainottaa EU:n työvoiman ikääntymisen kielteistä vaikutusta; katsoo kuitenkin, että on toteutettava päättäväisiä toimia nuorten perustaitojen lisäämiseksi, vähennettävä merkittävästi koulun keskeyttämistä ja yleisesti taitojen vähäistä kehittymistä ja vahvistettava maahanmuuttajien ja vammaisten sosiaalista integraatiota ja sopeutumista työmarkkinoille erityisesti edistämällä taitojen kehittämistä;

34.

on vakuuttunut siitä, että tehokasta maahanmuuttopolitiikkaa olisi tarkasteltava tarvittavien taitojen ja työmarkkinoiden vaatimusten valossa; uskoo, että kattavan yhteisön maahanmuuttopolitiikan jatkuva kehittäminen täydentämään jäsenvaltioiden politiikkoja on ensisijainen painopiste, jotta voidaan vastata haasteisiin ja valjastaa mahdollisuudet, joita maahanmuutto edustaa globalisaation uudella aikakaudella;

35.

katsoo, että kasvun ja kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön edistäminen sekä Euroopan unionin talouden avaaminen entisestään on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan hallita maahanmuuttovirtoja ja torjua laittoman maahanmuuton syitä ja laittoman maahanmuuton järjestäjien toimintaa; myöntää, että Euroopan unioni tarvitsee kiireellisesti johdonmukaisen politiikan laillista maahanmuuttoa (esim. taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa) varten;

36.

on tyytyväinen komission laatimiin maakohtaisiin kertomuksiin; kehottaa kuitenkin luomaan järjestelmällisemmän lähestymistavan, jossa korostetaan onnistumisia ja puutteita; tukee komission ehdotusta ottaa käyttöön erityisiä ”tarkkailukohtia” osana monenvälistä seurantaprosessia sekä mahdollisuutena kehittää kansallista poliittista reagointia; tunnustaa, että alueellisen tason roolia kasvun ja työpaikkojen luomisen edistämisessä olisi vahvistettava, kuten todetaan kauden 2007–2013 koheesiopolitiikan ohjelmien uudessa sukupolvessa;

37.

pahoittelee sitä, että Lissabonin strategian näkyvyys on edelleen heikko useiden jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa; katsoo, että talouden kaikkien toimijoiden osallistuminen on tärkeää strategian tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; katsoo erityisesti, että työmarkkinaosapuolten, kansallisten parlamenttien, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan parempi osallistuminen parantavat Lissabonin strategian tuloksia ja edistävät julkista keskustelua asianmukaisista uudistuksista; kannattaa komission ehdotusta siitä, että jäsenvaltioiden olisi tiivistettävä yhteistyötä kansallisten ja alueellisten parlamenttien kanssa ja käytävä vuosittain keskusteluja omien kansallisten uudistusohjelmiensa täytäntöönpanosta;

38.

pyytää neuvostoa ottamaan huomioon seuraavat muutokset:

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille .

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/49

A.

ottaa huomioon, että yhteisesti Keski-Aasiaksi kutsutut viisi maata (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan) sijaitsevat Euroopan ja Aasian keskeisellä yhtymäalueella, ja katsoo, että ne ovat historiallisesti ja perinteisesti muodostaneet tärkeän kohtaamis- ja kauttakulkualueen näiden maanosien välillä,

B.

katsoo, että EU:lla on selkeä intressi nähdä kaikkialla Keski-Aasiassa kehitystä kohti suurempaa vakautta sekä taloudellisen, demokraattisen ja inhimillisen kehityksen ja ihmisten turvallisuuden tason parantumista ja että sen on aina pidettävä kiinni sitoumuksestaan valtavirtaistaa ihmisoikeuksia kaikissa kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa ja edistettävä demokratiaa ja noudatettava siinä johdonmukaista politiikkaa ja käytettävä siihen parhaiten sopivia keinoja; katsoo, että näin voidaan turvata sen uskottavuus ja viime kädessä auttaa tekemään siitä entistä tehokkaampi toimija alueella ja sen ulkopuolella,

C.

katsoo, että Keski-Aasian vakaus on maailmanlaajuisesti tärkeä asia, koska vakavalla ja pitkäaikaisella epävakaudella jossakin näistä viidestä maasta voi olla tuhoisat seuraukset koko alueelle ja se voi vaikuttaa monin tavoin myös EU:hun ja sen jäsenvaltioihin,

D.

ottaa huomioon riskit, jotka liittyvät riippuvuuteen tuonnista epävakailta alueilta ja toimittajilta, sekä tarpeen saada aikaan luotettavia, käytettävissä olevia ja toimivia energiaväyliä,

E.

katsoo, että EU:n edun mukaista on Keski-Aasian valtioiden turvallisuus ja vakaus sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen näissä maissa, koska strateginen, poliittinen ja taloudellinen kehitys sekä useita alueita koskevat kasvavat haasteet Keski-Aasiassa vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti Euroopan unionin etuihin; katsoo, että Keski-Aasian valtiot, joilla on huomattavia energiavaroja ja jotka pyrkivät monipuolistamaan kauppakumppaneitaan ja toimitusreittejään, voivat auttaa täyttämään energiavarmuuteen ja energiansaantiin liittyvää EU:n tarvetta,

F.

ottaa huomioon, että alueen maiden väliseen yhteistyöhön on toisaalta suuri tarve, mutta toisaalta tällaisia ajatuksia ja toimia vastustetaan voimakkaasti erityisesti sijainniltaan keskeisen ja väkimäärältään selvästi suurimman Uzbekistanin valtion hallituksen taholta,

G.

katsoo, että eristäytymispolitiikka johtuu yleisesti huolesta säilyttää sisäinen määräämisvalta – ääriesimerkkejä tästä on nähtävissä Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa – ja katsoo, että tällainen huoli on tosiasia hallintojärjestelmissä, joissa ei ole nähtävissä paljoakaan kiinnostusta pyrkiä hankkimaan kansan hyväksyntää, jolle näiden järjestelmien vallan tulisi perustua,

H.

toteaa, että asianomaiset viisi Keski-Aasian tasavaltaa ovat virallisen kehitysavun saajia, minkä vuoksi EU:n apu näille maille katsotaan kehitysavuksi,

I.

katsoo, että EU:n turvallisuus- ja muista intresseistä sekä sen arvoista ja tuesta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi seuraa, että lukuisten ihmisten kohtaamat vaikeudet ja mahdollisuuksien puute tällä osittain köyhyydestä kärsivällä alueella, ihmisten turvallisuuteen kohdistuvat uhkat, jotka osittain liittyvät Afganistanin kaltaisten naapurimaiden turvallisuusongelmiin, ja epävakauden ja konfliktien uhkat on asetettava EU:n Keski-Aasiaa koskevien lähestymistapojen keskipisteeseen,

J.

toteaa, että EU:n kehitysyhteistyön ensisijainen tavoite on köyhyyden poistaminen kestävän kehityksen yhteydessä sekä vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrkimisen yhteydessä,

K.

toteaa, että EU:n apu alueelle on ollut suurelta osin teknistä tukea, jota on toteutettu Tacis-ohjelman kautta, ja toteaa, että Tacis-ohjelman tehokkuudesta on esitetty erisuuntaisia arvioita,

L.

toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaan oikeus terveyteen on perustava ihmisoikeus ja että terveydenhoidon yleinen saanti on keskeisellä sijalla vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että terveystilanne on huonontunut kaikissa Keski-Aasian tasavalloissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja että terveydenhuoltojärjestelmät ovat kriisissä; katsoo, että hivin/aidsin ja lääkeresistentin tuberkuloosin kaltaisten epidemioiden mahdolliset laajalle ulottuvat vaikutukset muodostavat pitkän aikavälin uhkan EU:lle; katsoo, että lintuinfluenssakriisi on osoittanut, että tarttuvat taudit voivat levitä nopeasti koko Eurooppaan; katsoo, että eri maiden terveydenhuolto-kriisien sosiaaliset seuraukset uhkaavat maiden yleistä vakautta ja kehitysnäkymiä ja niillä on unionin turvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia,

M.

katsoo, että energia ja vesi ovat ihmisten turvallisuuden ja alueen valtioiden välisten suhteiden kannalta keskeisiä kysymyksiä ja koskevat erityisesti Kirgisiaa, Tadžikistania ja Uzbekistania ja että köyhyyden vähentäminen on edelleen keskeisellä sijalla sosiaalisen epävakauden vähentämisen kannalta,

N.

katsoo, että EU:lla on intressi tuoda enemmän öljyä ja kaasua Keski-Aasiasta, mieluummin käyttäen uusia kuljetusreittejä, sekä saada aikaan selvät ja avoimet puitteet energian tuotannolle ja siirrolle, ja että tässä yhteydessä merkitykselliset maat ovat Kazakstan ja Turkmenistan,

O.

toteaa, että Keski-Aasian maissa on vaihtelevassa määrin öljyä, kaasua, mineraaleja ja vesivoimaa; katsoo, että tällaisten resurssien hyödyntäminen helpottaisi merkittävästi taloudellista ja sosiaalista kehitystä mutta että vääränlaisissa olosuhteissa voi esiintyä kielteisiä sivuvaikutuksia, kuten ympäristön tilan vakavaa huononemista, muiden taloudenalojen kilpailukyvyn vähentymistä, varallisuutta koskevaa valtavaa epätasa-arvoa sekä entistä suurempia poliittisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä, ja ne voivat jopa olla merkittävämpiä kuin myönteiset vaikutukset (niin kutsuttu ”luonnonvarojen kirous”),

P.

toteaa, että 10. lokakuuta 2007 Ukrainan, Puolan, Azerbaidzanin ja Georgian edustajat tapasivat Liettuassa keskustellakseen uudesta öljynsiirtoverkosta, jolla pyritään siirtämään raakaöljy Kaspianmereltä Bakun ja Odessan kautta Puolassa sijaitsevaan Gdanskin satamaan,

Q.

toteaa, että Venäjä ja Kiina yrittivät laajentaa vaikutuspiiriään Keski-Aasiassa perustamalla vuonna 1996 Shanghai 5 -ryhmän, johon kuuluivat Kiina, Venäjä, Kirgisia, Kazakstan ja Tadžikistan, joka muodosti foorumin rajat ylittävien kysymysten käsittelyyn ja josta tuli Shanghain yhteistyöjärjestö (SCO) vuonna 2001; toteaa sen olevan tällä hetkellä Keski-Aasian suurin alueellinen järjestö, johon kuuluvat tällä hetkellä Uzbekistan täysjäsenenä ja Pakistan, Intia, Iran ja Mongolia tarkkailijoina,

R.

toteaa, että eri mailla on vanhastaan tai viime aikoina ollut omia etuja alueella; toteaa, ettei kaikilla jäsenvaltioilla ole suurlähetystöjä alueella ja että jäsenvaltioiden välinen koordinointi alueen suhteen on usein puutteellista,

S.

toteaa, että Yhdysvaltain henkilöstön ja materiaalin poistuminen Karshi-Khanabadin (K2) lentotukikohdasta 21. marraskuuta 2005 vähensi Yhdysvaltain Keski-Aasiassa sijaitsevat tukikohdat yhteen tukikohtaan, joka sijaitsee Manasissa lähellä Kirgisian pääkaupunkia Biškekiä,

T.

ottaa huomioon, että poliittiset, sosiaaliset, taloudelliset ja muut olosuhteet vaihtelevat paljon Keski-Aasian valtioiden välillä ja joissakin tapauksissa myös niiden sisällä, ja katsoo, että tämän vuoksi EU:n on ehdottoman tärkeää eriyttää politiikkaansa sen mukaisesti,

U.

ottaa huomioon, että Keski-Aasian maat ovat hyvin uusia valtioita, ja katsoo, että niiden pyrkimykset valtiorakenteiden kehittämiseen ja siirtymiseen uuteen poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään ovat johtaneet niitä eri suuntiin ja aiheuttaneet sen, että ne ovat ottaneet eriasteisesti etäisyyttä entiseen neuvostojärjestelmään; katsoo, että hallintoon liittyvien kysymysten käsittely on edelleen ensisijaisen tärkeää – useiden valtioiden osalta vakauden ja turvallisuuden vuoksi ja kaikkien valtioiden osalta poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen vuoksi,

V.

katsoo, että EU:n ajamiin asioihin on kuuluttava Keski-Aasiasta tulevan tai sen kautta kulkevan huumekaupan tyrehdyttäminen, järjestäytyneen rikollisuuden, myös ihmiskaupan, torjunta ja terrorismin kasvun ehkäiseminen; katsoo, että joissakin tapauksissa ”terrorismin torjuntaa” käytetään tekosyynä sortotoimille hallituksen arvostelijoita, ihmisoikeuksien puolustajia, uskonnollisia liikkeitä ja tavallisia liikemiehiä vastaan; katsoo olevan syytä epäillä, että tällaiset henkilöt ovat olleet myös Uzbekistanin naapurimaidensa kanssa harjoittaman turvallisuusyhteistyön kohteina; tunnustaa, että lapsityövoiman käyttö on siirtymässä alueelta toiselle ja että tämä vaatii uusia kansainvälisen ja yhteiskunnallisen kumppanuuden muotoja, joihin osallistuvat kaikki osapuolet kattavan ratkaisun saamiseksi ongelmaan,

W.

toteaa, että ihmisoikeustilanne on erilainen Keski-Aasian eri tasavalloissa ja se on yleisesti ottaen hyvin kaukana Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) asettamista normeista; toteaa, että erityisesti Uzbekistan ja Turkmenistan rikkovat perusoikeuksia järjestelmällisesti ja niissä ei lainkaan tapahdu demokraattista ja moniarvoista kehitystä,

X.

katsoo, että Keski-Aasian tasavaltojen on vielä järjestettävä sellaiset presidentin- tai parlamenttivaalit, joita Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (ODIHR) pitää täysin vapaina ja oikeudenmukaisina,

Y.

ottaa huomioon, että nämä kaikki viisi Keski-Aasian valtiota ovat Etyjin jäseniä ja ovat sen puitteissa sitoutuneet laajasti perusvapauksien, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen; katsoo, että näiden sitoumusten noudattaminen vaihtelee näiden valtioiden kesken;

Z.

toteaa, että Kazakstan erottuu edukseen useimpiin alueen valtioihin nähden; toteaa sen edellisten 18. elokuuta 2007 pidettyjen parlamenttivaalien kuitenkin osoittavan, että joistakin parannuksista huolimatta maa ei vielä täysin noudata sitoumuksiaan eikä Etyj:n tai muiden tahojen kansainvälisiä normeja, jotka koskevat demokraattisia vaaleja,

AA.

toteaa, että kansalaisyhteiskunta on erityisen aktiivinen useimmissa Keski-Aasian maissa paikallisten kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten verkon ansiosta, jota on suojeltava ja arvostettava, sillä se osoittaa kansalaisten halua osallistua maidensa demokratisoitumiseen ja yhteiskunnalliseen prosessiin,

AB.

toteaa, että poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia parannuksia voidaan saavuttaa alueella tehokkaasti perustamalla aidosti riippumaton oikeuslaitos ja todella taistelemalla rehottavaa korruptiota vastaan,

AC.

toteaa, että EU:n perustaviin periaatteisiin kuuluu perusoikeuksien ja -vapauksien puolustaminen, mikä koskee myös sananvapautta ja ihmisoikeusaktivistien suojelua,

AD.

katsoo, että alueella esiintyvä laajamittainen sorto, korruptio ja riisto, ihmisten perusoikeuksien ja elinolojen parantamismahdollisuuksien epääminen sekä se, että epäkohtien esille tuomiselle ja poliittisiin prosesseihin osallistumiselle ei ole hyväksyttyjä kanavia, voimistavat ääriliikkeiden ja terrorismin kasvun uhkaa,

AE.

toteaa, että useimmat Keski-Aasian maat kärsivät ihmisoikeusloukkauksista, asianmukaisen oikeuslaitoksen puutteesta, oppositiopuolueisiin ja riippumattomiin kansalaisyhteiskunnan elimiin kohdistetuista rajoitteista sekä tiedotusvälineiden vapauden puutteesta,

AF.

panee merkille, että EU kohdisti Uzbekistaniin pakotteita toukokuussa 2005 tapahtuneen Andijanin joukkomurhan jälkeen mutta Uzbekistaninin hallitus estää edelleen tapahtumien riippumattoman kansainvälisen tutkinnan ja jatkaa sortopolitiikkaansa esimerkiksi vainoten ihmisoikeuksien puolustajia; toteaa, että lokakuussa 2007 neuvosto päätti kuitenkin poistaa kuudeksi kuukaudeksi viisumikiellon kahdeksalta henkilöltä, jotka olivat suoraan vastuussa mielivaltaisesta voimankäytöstä Andijanissa; toteaa, että neuvosto yrittää tällä kiellon poistamisella saada Uzbekistanin viranomaiset muuttamaan politiikkaansa ja että kielto tulee jälleen automaattisesti voimaan huhti–toukokuussa 2008, elleivät tietyt neuvoston päätöksen osana vahvistetut vaatimukset täyty,

AG.

katsoo, että alueella on huomattavasti kiinnostusta yhteistyöhön EU:n kanssa tieteen, terveydenhoidon ja koulutuksen alalla ja että tällainen yhteistyö voi auttaa tiivistämään kansalaisyhteiskunnan kontakteja ja levittämään eurooppalaisia arvoja ja demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta sekä ihmisoikeuksia,

AH.

katsoo, että sekä Mongolialla että Afganistanilla on vaihtelevassa määrin tiettyjä yhteisiä piirteitä Keski-Aasian viiden tärkeimmän valtion kanssa, mutta niihin ei keskitytä neuvoston strategia-asiakirjassa, vaan ne kuuluvat EU:n muiden välineiden piiriin,

AI.

toteaa, että alueen läheisyys Afganistanin kanssa on tehnyt tietyistä maista arvokkaita kumppaneita terrorismin vastaisessa taistelussa; toteaa, että myös EU:n jäsenvaltiot ovat käyttäneet alueen lentokenttiä tai ilmatilaa; katsoo, että samanaikaisesti EU:n toimet ihmisoikeuksien edistämiseksi Keski-Aasiassa yleensä ja erityisesti tietyissä maissa ovat olleet aivan liian heikkoja,

AJ.

toteaa, että Keski-Aasian kautta kulkee jopa 30 prosenttia afganistanilaisesta heroiinista suurelta osin Venäjän markkinoille, mikä synnyttää huumekauppaan liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota sekä riippuvuutta ja siihen liittyviä terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, millä on huomattavia vaikutuksia alueen vakauteen,

AK.

toteaa, että Mongolialla on samanlainen tausta kuin Keski-Aasian tasavalloilla, ja sillä on historiallisia, kulttuurisia ja taloudellisia piirteitä sekä ympäristö- ja energiapolitiikka, joita on käsiteltävä johdonmukaisella tavalla EU:n Keski-Aasian-strategian yhteydessä;

1.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että EU on keskittänyt enemmän huomiota Keski-Aasiaan, minkä selvin ilmaus on EU:n Keski-Aasian strategian hyväksyminen; panee kuitenkin merkille alueen viittä maata koskevien hankkeiden täytäntöönpanon hitauden;

2.

on vakuuttunut siitä, että samalla kun ne arvot, joita EU:n on edistettävä, pysyvät aina samoina, EU:n edut samoin kuin vallitsevat olosuhteet ja mahdollisuudet alueen viidessä maassa vaihtelevat huomattavasti;

3.

vaatii määrittelemään selvät tavoitteet ja painopisteet EU:n suhteille kunkin näiden viiden maan kanssa käyttäen siinä hyväksi alueen yleistä analyysia ja hyväksyttyyn EU:n strategiaan sisältyviä EU:n yleisiä poliittisia tavoitteita;

4.

pitää tärkeänä, että EU edistää syrjimätöntä ja kestävää taloudellista kehitystä alueella sekä tukee talouskehitykseen liittyviä paikallisia aloitteita, yritystoiminnan sääntelykehyksen uudistuksia ja köyhyyden poistamista kestävän kehityksen yhteydessä; korostaa terrorismin aiheuttamaan haasteeseen liittyen, että turvallisuusyhteistyön laajentaminen on tarpeellista, mutta radikalisoitumisen ja ääriliikkeiden vastustaminen tavalla, joka johtaa epätasapainoon turvallisuuteen liittyvien tarpeiden ja toisaalta ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan välillä, on tuomittu epäonnistumaan; pitää myönteisenä Keski-Aasian maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun tehostamista; kehottaa neuvostoa ja komissiota edelleen edistämään hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja koulutusta sekä kehottaa niitä harkitsemaan yhteyksien luomista kaikenlaisiin uskonnollisiin yhteisöihin; kehottaa sekä neuvostoa että komissiota varmistamaan, että ihmisoikeuskysymyksillä on sama painoarvo kuin EU:n voimakkaalla lähestymistavalla energiaan, turvallisuuteen ja kauppaan;

5.

on vakuuttunut siitä, että tiettyjä kysymyksiä voidaan käsitellä tehokkaasti vain alueellisen lähestymistavan avulla, mikä johtaa alueellisiin ratkaisuihin (esimerkiksi terrorismin torjunta, ihmiskaupan ja huumekaupan torjunta, vesienhoito) ja edellyttää tehostettua alueellista yhteistyötä; kehottaa EU:n toimielimiä siksi antamaan tarvittaessa teknistä apua ja etenkin levittämään taitotietoa ja toimimaan välittäjinä Keski-Aasian maiden välisen vuoropuhelun edistämisessä; korostaa kuitenkin, että Keski-Aasian mailla on erilainen kehitystaso ja että niiden välillä on huomattavia kulttuurisia, poliittisia ja taloudellisia eroja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio ja neuvosto pyrkivät sekä maakohtaiseen että alueelliseen lähestymistapaan tulevan kumppanuuden ja yhteistyön suunnittelussa;

6.

vaatii eriyttämään EU:n politiikkaa alueen maita koskevan lähestymistavan suhteen siten, että se perustuu erityisesti kunkin maan ihmisoikeustilanteeseen, siihen, miten kunkin maan hallitus noudattaa Etyjiin liittyviä sitoumuksia, niiden kehitystarpeisiin ja niiden hallitusten sitoutumiseen kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen, niiden nykyiseen ja mahdolliseen merkitykseen EU:lle kumppaneina kaupan ja energiayhteistyön alalla ja muilla aloilla, vuoropuheluun kansainvälisistä kysymyksistä ja EU:n toimien, myös erimuotoisen avun, onnistumisen mahdollisuuksiin;

7.

pitää hyvin tärkeänä rajat ylittävää yhteistyötä ja erityisesti sen ymmärtämistä, että sen avulla voidaan tehostaa ihmis- ja huumekaupan vastaisia yhteisiä toimia; kehottaa EU:n toimielimiä siksi antamaan tarvittaessa teknistä apua ja etenkin levittämään taitotietoa ja toimimaan välittäjinä Keski-Aasian maiden välisen vuoropuhelun edistämisessä;

8.

korostaa johdonmukaisen EU:n politiikan tarvetta Keski-Aasiassa, ja tästä syystä muistuttaa, että strategian on oltava johdonmukainen kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen kanssa; korostaa lisäksi, että kaiken kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perusteella annetun avun on täytettävä sen kaiken kattavat tavoitteet, joita ovat köyhyyden kitkeminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen;

9.

panee merkille, että köyhyyden kitkeminen on mainittu strategian liitteessä Euroopan yhteisön kahdenvälisen avun 2007–2013 tärkeimpänä painopistealueena; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille säännöllistä ja yksityiskohtaista tietoa siitä, miten kahdenvälinen ja alueellinen apu liittyy yksittäisiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin, sekä terveydenhoito- ja peruskoulutusalalle suunnitellusta talousarviosta;

10.

korostaa, että sosiaalialaan, terveydenhuoltoon ja elintarvikevarmuuteen liittyvillä uudistuksilla sekä korruption vastustamisella ja keskittymisellä kestävään ja syrjimättömään taloudelliseen kehitykseen on keskeinen merkitys pitkän aikavälin vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiselle Keski-Aasian maissa; katsoo siksi, että kansallisen ja alueellisen tason tarpeiden arviointi antaa EU:lle selvän mahdollisuuden saada näkyvyyttä ja uskottavuutta käymällä avointa keskustelua kaikkien toimijoiden kanssa mukaan lukien kansalaisyhteiskunta, parlamentit sekä paikalliset viranomaiset;

11.

uskoo, että Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenyys on tärkeä saavutus alueen taloudellisen vakauden kannalta, mutta tämä tavoite voidaan saavuttaa vain noudattaen ulkomaisia investointeja koskevia kansainvälisiä normeja ja riippumattoman oikeuslaitoksen avulla;

12.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään asianmukaisiin toimiin kannustaakseen Keski-Aasian tiiviimpää integrointia maailmanlaajuiseen talous- ja kauppajärjestelmään etenkin siten, että ne neljä alueen maata, jotka eivät vielä ole WTO:n jäseniä, liittyisivät siihen;

13.

katsoo alueen maiden talouskehityksen edellyttävän syvällisiä muutoksia pankki- ja vakuutusjärjestelmään, toimivan mikroluottojärjestelmän perustamista ja pankkitoiminnan parempaa sääntelyä ja valvontaa, valtion pankkien yksityistämistä sekä todella kilpailukykyisten ja ulkomaisille pankeille avointen kansallisten rahoitusmarkkinoiden luomista;

14.

kehottaa neuvostoa antamaan Euroopan investointipankille (EIP) valtuudet antaa luottoa Keski-Aasiaan yhdessä alueella jo toimivan Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EJKP) kanssa;

15.

kehottaa komissiota käyttämään johdonmukaisella tavalla kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä, kuten poliittista vuoropuhelua ja yhteisön politiikkaa (etenkin kauppa-, kehitysyhteistyö-, kilpailu-, tutkimus- ja ympäristöpolitiikkaa) sekä tukia ja lainoja, myös EIP:n, EJKP:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämiä tukia ja lainoja, näiden hankkeiden toteutuksen nopeuttamiseksi;

16.

kannustaa alueen valtioita varmistamaan suorien ulkomaisten investointien paremman suojaamisen;

17.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin yleisen tullietuusjärjestelmän käytön tehostamiseksi Keski-Aasian maissa sekä alueiden välisen kaupan kehittämiseksi;

18.

pyytää komissiota ja neuvostoa antamaan alueen valtioille asianmukaista talouden ja hallinnon alan teknistä tukea paikallisten julkisten rakenteiden lujittamiseksi, tehokkaamman ja monipuolisemman taloudellisen perustan luomiseksi sekä paikallisten tuotteiden markkinaosuuden kasvattamiseksi ulkomaisilla ja etenkin Euroopan unionin markkinoilla;

19.

katsoo, että strategia ei ole riittävän kunnianhimoinen ihmisoikeuksia koskevan kahdenvälisen yhteistyön, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan ja demokratiakehityksen kannalta;

20.

katsoo, että ihmisoikeustilannetta arvioitaessa EU:n olisi kiinnitettävä erityinen huomio siihen, ovatko kyseiset hallitukset sitoutuneet uskottavasti ihmisoikeustilanteen parantamiseen, ja kohdistettava huomio osoitettavissa olevaan edistykseen, suhtautumiseen ihmisoikeuksien puolustajiin sekä siihen, missä määrin hallitukset toimivat yhteistyössä YK:n erityisraportoijien ja mekanismien sekä muiden asianomaisten kansainvälisten toimijoiden kanssa;

21.

kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota jatkamaan johdonmukaista ja yhtenäistä suhtautumista ihmisoikeuskysymyksiin, jotta demokratiasta, hyvästä hallintotavasta sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien noudattamisesta tehdään erottamaton osa Keski-Aasian strategiaa, ja asettamaan yhdessä keskiaasialaisten kumppanuusvaltioiden kanssa näitä alueita koskevat selvät mittapuut, indikaattorit ja tavoitteet, kuten muilla yhteistyön aloilla on tehty;

22.

tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien vainot Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin suojellakseen heidän toimintaansa ja ruumiillista koskemattomuuttaan ja vaatii kyseisiä hallituksia heti vapauttamaan kaikki vangitut tai psykiatrisissa sairaaloissa pakkokeinoin säilytetyt poliittisista syistä pidätetyt ihmisoikeuksien puolustajat;

23.

korostaa, että EU:n yhteydet turvallisuusrakenteisiin tai EU:n tuki laajamittaista sortoa harjoittavien valtioiden turvallisuusyhteistyölle olisi minimoitava ja että kaikki tällaiset yhteydet olisi aina hoidettava avoimesti;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan erityistukea oikeuslaitoksen uudistamiseksi ja parantamiseksi alueella niin, että se voisi toimia entistä riippumattomammin ja tehokkaammin myös korruption vastustamisessa;

25.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään läheistä yhteistyötä Keski-Aasian maiden kanssa koulutusuudistusten toteuttamisessa ja poistamaan henkilön kansalaisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien yhteys kiinteistön omistajuuteen uudistamalla asumisen rekisteröintijärjestelmä (jonka mukaan henkilön passiin merkitään asumisen rekisteröintileima hänen saatuaan maan kansalaisuuden);

26.

katsoo, että aidon kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja tukeminen on kaiken edistyksen perusedellytys; pitää valitettavana kansalaisjärjestöjen vaikeaa asemaa eräissä Keski-Aasian valtioissa, joissa hallitukset jatkuvasti vaikeuttavat näiden järjestöjen toimintaa; korostaa, että EU:n on jatkettava tukeaan kansalaisyhteiskunnalle sekä rahallisen avun kautta että takaamalla näkyvyys (erilaisten foorumien ja kuulemisten avulla), mikä helpottaisi osallistuvan demokratian aikaansaamisessa; katsoo, että EU:n tulisi pitää kansalaisyhteiskuntaa kumppanina, joka auttaa pääsemään kestäviin yhteiskuntiin ja sosiaaliseen vakauteen sekä edistämään EU:n arvoja ja normeja;

27.

panee merkille, että EU:n Keski-Aasian politiikan olisi perustuttava kaikkien osapuolten kanssa käytäviin syvällisiin keskusteluihin ja ajatustenvaihtoon; kehottaa tästä syystä EU:ta sitoutumaan laajaan poliittiseen keskusteluun, jonka seurauksena parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset osallistuvat strategian ja ohjelmien täytäntöönpanoon ja valvontaan;

28.

kiinnittää huomiota laajalle levinneeseen naisten hyväksikäyttöön monilla Keski-Aasian alueilla (tästä esimerkkinä muun muassa pakkoavioliitot, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä ihmiskauppa ja raiskaukset) ja kehottaa Keski-Aasian maiden hallituksia panemaan täytäntöön naisten suojelua koskevat nykyiset lait ja kehottaa komissiota sisällyttämään tukiohjelmiin asiaa koskevia toimia;

29.

kehottaa Keski-Aasian hallituksia tiukentamaan naisten oikeuksia koskevia voimassa olevia lakeja ja tehostamaan niiden täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota tukemaan edelleen ihmisoikeuksien kunnioittamista ja naisten erityisasemaan liittyviä demokratiahankkeita; kehottaa EU:ta tukemaan naisten kaikkinaisen syrjinnän vastaisen yleissopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa ja käyttämään sitä mittapuuna yhteistyön syventämiselle; korostaa, että naisten asema on huononemassa eri puolilla Keski-Aasiaa, koska heillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutukseen, terveydenhoitoon ja työn saantiin, ja korostaa, että vuosituhannen kolmas kehitystavoite eli sukupuolten välisen tasa-arvon sekä naisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen tulisi asettaa ensisijaiseen asemaan tähän liittyvissä EU:n toimissa;

30.

pitää myönteisenä ihmisarvoista työtä koskevien Kansainvälisen työjärjestön normien ja yleissopimusten täytäntöönpanolle annettavaa tukea ja korostaa, että näillä standardeilla on oltava keskeinen asema taloudellisessa yhteistyössä, investoinneissa ja kauppasuhteissa; panee merkille, että lapsityövoiman käyttö erityisesti Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa antaa edelleen aihetta suureen huoleen, ja korostaa, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa on tuettava;

31.

panee merkille laajamittaisen lapsityövoiman käytön useissa Keski-Aasian valtioissa, erityisesti puuvillan korjuussa, tupakan viljelyssä ja hiilikaivoksissa sekä kotiteollisuudessa; kehottaa asianomaisia viranomaisia toteuttamaan tehokkaammin nykyisiä toimia tämän epäkohdan torjumiseksi sekä laatimaan lapsityövoiman käytön torjumista koskevaa johdonmukaista kansallista politiikkaa ja tukemaan täysipainoisesti ja osallistumaan kansainvälisten järjestöjen ja valtioista riippumattomien järjestöjen käynnistämiin lapsityövoiman käytön torjumista koskeviin hankkeisiin; kehottaa komissiota perustamaan asiaa koskevan erityisohjelman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puitteissa;

32.

kehottaa komissiota kehittämään muuttoliikettä koskevien kysymysten käsittelemiseksi todelliseen ja osallisuuteen perustuvaan vuoropuheluun johtavan yhteistyön, jossa käsitellään muuttoliikkeen perussyitä, kuten maaseutualueiden taloudellisten näkymien puutetta, erityisten paikallisten taloudellisten kehitysohjelmien avulla, jotta lievennetään sen aiheuttamaa köyhyyden lisääntymistä kaupungeissa;

33.

kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään täysin kokemuksiaan ja parhaita käytäntöjä siirtolaisten ja erityisesti turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksien edistämisessä; tuomitsee Keski-Aasian hallitusten suorittamat turvapaikanhakijoiden ja erityisesti uzbekkipakolaisten pakkoluovutukset ja kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään yhteystyötä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) toimiston kanssa poliittisten pakolaisten puolustamisessa ja tukemisessa;

34.

kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että suuri määrä uiguureita on luovutettu Keski-Aasiasta Kiinan pyynnöstä Kiinaan, mikä kuvastaa Kiinan kasvavaa painostusta alueen hallituksia kohtaan, ja toteaa, että pakolaisiin kohdistuu vakavien ihmisoikeusloukkausten uhka;

35.

katsoo, että koska tartuntataudit, kuten hiv, ovat lisääntyneet alueella voimakkaasti, terveysalan ja julkisen terveydenhoidon uudistamisen pitäisi olla avunantajayhteisön ja myös komission ensisijainen tehtävä;

36.

kannattaa voimakkaasti EU:n perus- ja jatkokoulutukseen antamaa tukea, mikä tarjoaa keskiaasialaisille opiskelijoille entistä paremmat mahdollisuudet opiskeluun EU:ssa ja yhteyksiin EU:n yliopistojen opiskelijoiden kanssa;

37.

korostaa Keski-Aasian geopoliittista tilannetta sekä muiden taloudellisten ja poliittisten mahtien, kuten Venäjän, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Turkin, kasvavaa kiinnostusta alueella; pitää siksi erittäin tärkeänä läheistä Keski-Aasiaan liittyvää yhteistyötä kyseisten maiden kanssa aloilla, joilla edut ovat yhteneväiset eikä niihin liity ihmisoikeuskysymyksiä koskevia ristiriitoja; kehottaa neuvostoa ja komissiota etsimään tapoja parantaa EU:n jäsenvaltioiden yksittäisten toimien ja politiikkojen koordinointia tällä alueella sekä EU:n ja muiden asiaan liittyvien valtioiden kanssa; korostaa tässä yhteydessä Turkin keskeistä asemaa keskiaasialaisena EU:n ehdokasvaltiona ja kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla Turkin historiallisia, taloudellisia ja kulttuurisia suhteita alueen tiettyjen maiden kanssa ja ottamaan tämän EU:n ehdokasvaltion täysimittaisesti mukaan strategian kehittämiseen ja toteuttamiseen;

38.

pitää tärkeänä kehittää edelleen alueiden välistä yhteistyötä erityisesti Mustanmeren alueen maiden kanssa;

39.

pahoittelee, että neuvoston Keski-Aasian-strategiassa Mongolia ei kuulu maihin, joista käytetään yhteisnimitystä ”Keski-Aasia” (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan), etenkin ottaen huomioon Mongolian saavuttama merkittävä edistyminen demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon perustuvan valtion luomisessa alueella; kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään saamaan aikaan päätöslauselman EU:n tasolla ja valmistelemaan lausunnon Mongolian kehityksestä;

40.

kehottaa neuvostoa ja komissiota takaamaan, että yhteiskunnan kaikki alat kussakin maassa otetaan mukaan poliittiseen keskusteluun ja kumppanuuteen EU:n kanssa ja että sen politiikkaan integroidaan entistä laajempi toimijoiden joukko, mikä koskee erityisesti parlamentteja ja kansalaisyhteiskuntaa;

41.

pitää myönteisenä EU:n Keski-Aasian erityisedustajan Pierre Morelin nimittämistä ja kehottaa neuvostoa vahvistamaan hänen mandaattiaan ja määrittelemään hänen asemansa nykyistä paremmin muun muassa tukemalla aluetta koskevan jäsenvaltioiden politiikan entistä parempaa koordinointia;

42.

kehottaa komissiota ryhtymään viipymättä toimiin täysivaltaisten lähetystöjen perustamiseksi kaikkiin niihin Keski-Aasian maihin, joissa olosuhteet sen sallivat, koska täysimääräinen edustus näissä maissa on EU:n tehokkaan toiminnan edellytys; panee merkille suunnitelmat perustaa Biškekiin ja Dušanbeen vuonna 2008 täysivaltaiset lähetystöt, mikä lisää merkittävästi EU:n näkyvyyttä Kirgisiassa ja Tadžikistanissa ja minkä tulisi johtaa yhteistyön lujittumiseen;

43.

ilmaisee tyytyväisyytensä neuvoston päätökseen tehdä kesäkuussa 2008 ja ainakin joka toinen vuosi sen jälkeen selvitys edistymisestä strategian täytäntöönpanossa; katsoo, että tämä selvitys antaa tilaisuuden liittää Keski-Aasian strategia tiiviimmin Euroopan naapuruuspolitiikkaan;

44.

toteaa, että Kazakstan on keskeinen liittolainen ja strateginen kumppani kansainvälisen terrorismin, huumekaupan ja uskonnollisten ääriliikkeiden vastaisessa taistelussa; panee merkille Kazakstanin perinteen rodullisen ja uskonnollisen sopusoinnun edistämisessä maassa, jossa on yli 100 erilaista etnistä ryhmää ja 45 erilaista uskontoa; kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan etusijalle tuen Kazakstanin hallitukselle ja sen kansalaisyhteiskunnalle tarkoituksena lujittaa oikeusvaltioperiaate ja edistää edelleen demokraattisia vaaleja tulevaisuudessa;

45.

korostaa Kazakstanin merkitystä EU:n energiakaupan kannalta sen tärkeimpänä kauppakumppanina Keski-Aasiassa; muistuttaa allekirjoitetusta yhteisymmärrysmuistiosta, jossa keskitytään yhteistyön edistämiseen EU:n kanssa tavoitteena kehittää turvallinen energia- ja teollisuusyhteistyö; panee merkille, että Kazakstanilla on maailman kolmanneksi suurimmat uraanivarat, ja muistuttaa, että tätä muistiota on täydennetty Euratomin ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välisellä energiayhteistyötä koskevalla sopimuksella sekä ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevalla julistuksella;

46.

pitää myönteisenä Kazakstanin kiinnostusta yhteistyön lujittamiseen Euroopan unionin kanssa ja tunnustaa EU:n ja Kazakstanin välisten poliittisten ja taloudellisten suhteiden vahvistamisen tärkeyden kummankin osapuolen kannalta; katsoo, että EU:n tulisi jatkaa myönteistä sitoutumistaan Kazakstaniin, mutta korostaa samalla, että EU:n ja Kazakstanin välisten suhteiden kehittämistä ei voida erottaa Kazakstanin pyrkimyksestä kunnioittaa kansanvälisiä sekä Etyjiin liittyviä velvollisuuksiaan ihmisoikeuksien, perusoikeuksien ja demokratian alalla;

47.

korostaa, että 18. elokuuta 2007 pidetyt viime parlamenttivaalit eivät eräistä parannuksista huolimatta täyttäneet Etyjin normeja eivätkä muita kansainvälisiä normeja; on huolissaan siitä, että parlamentin kaikki paikat menivät hallitsevalle ja presidenttiä tukevalle puolueelle, mikä saattaa johtaa vallan keskittymiseen presidentti Nazarbajeville ja hänen tukijoilleen; kehottaa Kazakstanin hallitusta poistamaan kaikki uusien puolueiden rekisteröimistä koskevat suhteettomat rajoitukset ja esimerkiksi poliittisen puolueen perustamiseksi tarvittavan epärealistisen jäsenmäärän (50 000);

48.

kannattaa päätöstä Etyjin puheenjohtajuuden antamisesta Kazakstanille vuonna 2010, koska Kazakstan on luvannut puolustaa ODIHR:n nykyistä mandaattia ja demokratisoida ja vapauttaa poliittista järjestelmäänsä; viittaa viimeksi mainitun yhteydessä lupauksiin puolueiden ja radio- ja tv-asemien rekisteröintivaatimusten lieventämisestä ja vaalilain tarkistamisesta, jotka on kumpikin määrä toteuttaa vuonna 2008, ja lupauksiin tarkistaa tiedotusvälineitä koskevaa lakia Etyjin suositusten mukaisesti ja vähentää herjausta ja kunnianloukkausta koskevaa rikosoikeudellista vastuuta; pitää myönteisenä, että Kazakstan yhdistää selvästi nämä kysymykset ja Etyjin puheenjohtajuuden, ja odottaa, että uudistuslupaukset muuntuvat ajoissa ja vakuuttavasti konkreettisiksi toimiksi; kannustaa pontevasti Kazakstania tarttumaan tähän tilaisuuteen ja ottamaan ratkaisevan askeleen kohti täysin demokraattista järjestelmää ja valmistautumaan siten menestyksekkääseen Etyj-puheenjohtajuuteen;

49.

kehottaa hallitusta siirtymään entistä päättäväisemmin kohti demokraattista institutionaalista järjestelmää muistuttaen jatkuvasta kehityksestä, jota on saavutettu Kazakstanin julistauduttua itsenäiseksi vuonna 1991;

50.

korostaa todellisen lehdistönvapauden puutetta ja on huolissaan siitä, että presidentti valvoo tärkeimpiä tiedotusvälineitä ja että oppositioon kuuluvia toimittajia vainotaan; on huolissaan myös uudesta tiedotus-välineitä koskevasta lakiluonnoksesta, jonka mukaan toimittajat olisivat vastuussa halventavien tietojen levittämisestä ja herjauksen ja kunnianloukkauksen seuraamuksia kovennettaisiin ja jonka perusteella voitaisiin nostaa syyte ketä tahansa sellaista toimittajaa vastaan, joka julkaisee julkisuuden henkilön yksityiselämää koskevia tietoja; panee merkille, että nykyiset lait antavat riittävät suojan epäeettisesti menetteleviä toimittajia vastaan;

51.

pitää myönteisenä sitä, että Kazakstan on allekirjoittanut YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, ja kehottaa ratifioimaan ja panemaan sen täytäntöön nopeasti;

52.

katsoo, että Kirgisian demokraattisten instituutioiden lujittamiseksi ja tukemiseksi olisi tehtävä kaikki voitava; katsoo, että tällä maalla on mahdollisuudet tulla demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla esikuvaksi kaikille muille Keski-Aasian valtioille; kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään apua tälle maalle ja siten osaltaan varmistamaan, että se ottaa vastuulleen ja toteuttaa tuloksekkaasti luvatut uudistukset;

53.

tukee voimakkaasti Kirgisian edistymistä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden alalla sekä poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan pyrkimyksiä saada aikaan perustuslakiuudistus; kehottaa Kirgisian hallitusta takaamaan maan toimittajien turvallisuuden, saattamaan päätökseen luvatut tiedotusvälineitä ja korruption vastustamista koskevat uudistukset ja saavuttamaan entistä enemmän edistystä poliittisessa ja budjettia koskevassa hajauttamisessa;

54.

on huolissaan siitä, että uusi perustuslakiluonnos, josta äänestettiin kansanäänestyksellä 21. lokakuuta 2007, voi muuttaa merkittävästi valtasuhteiden tasapainoa; on huolissaan siitä, että Kirgisian viranomaiset eivät käyneet laajaa julkista keskustelua tästä tärkeästä kysymyksestä niin, että Kirgisian yhteiskunnan kaikki osat olisivat osallistuneet siihen; kehottaa Kirgisian viranomaisia turvaamaan eri alojen toimivallan erottamisen ja riippumattomuuden;

55.

pitää valitettavana, että 16. joulukuuta 2007 pidetyt enneaikaiset parlamenttivaalit eivät vastanneet useita Etyj-sitoumuksia; korostaa, että Etyjin mukaan vaalit merkitsivät kokonaisuutena ottaen menetettyä tilaisuutta ja taantumaa vuoden 2005 vaaleihin verrattuna, ja että ne eivät täyttäneet kansalaisten odotuksia vaaliprosessin vakautumisesta; on huolissaan erityisesti kaksoiskynnysmekanismista, jolla estettiin uuden parlamentin vahvimman oppositiopuolueen osallistuminen, minkä vuoksi presidentti Bakijevin puolue sai selvän enemmistön; kehottaa tässä yhteydessä Kirgisian viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimet täysin kehittyneen poliittisen moniarvoisuuden palauttamiseksi; pitää valitettavana, että poliisi teki ratsian ja pidätti kansalaisjärjestöjen aktivisteja ja ihmisoikeusaktivisteja, jotka osoittivat rauhanomaisesti mieltään vaaliprosessin puutteita vastaan;

56.

ilmaisee tyytyväisyytensä Tadžikistanissa vuonna 1997 päättyneen sisällissodan jälkeen tapahtuneeseen myönteiseen monipuolue- ja vallanjakojärjestelmän kehitykseen mutta panee merkille, että Tadžikistan on siitä lähtien elänyt epävakauden tilassa, ja vaikka presidentillä on nähtävästi kansan aito tuki, hän on systemaattisesti sortanut kaikkia opposition edustajia ja määrännyt tiukkoja lehdistöön ja radio-ohjelmiin kohdistuvia rajoituksia; pitää valitettavana, että maassa ei ole aitoa kansalaisyhteiskuntaa, mikä horjuttaa demokratian kehitystä tulevaisuudessa, ja korostaa, että uudistuksia on jatkettava ja ihmisoikeuksia kunnioitettava; kehottaa tähän liittyen hyväksymään kaikki tarpeelliset toimet, jotta noudatettaisiin YK:n kidutuksen vastaista kansainvälistä yleissopimusta, erityisesti saattamalla oikeuden tuomittaviksi virkamiehet, jotka ovat syyllistyneet halventavaan tai huonoon kohteluun, ja vaatii lisäksi kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

57.

on huolissaan uudesta uskontoa koskevasta lakiluonnoksesta, sillä jos se hyväksytään, se sisältää säännöksiä, jotka heikentävät uskonnollisten yhteisöjen oikeudellista asemaa ja erityisesti muiden kuin muslimiyhteisöjen mahdollisuutta saavuttaa oikeudellinen asema; panee merkille, että monet tämän lain säännöksistä ovat Tadžikistanin perustuslain ja maan hyväksymien kansainvälisten normien vastaisia; on myös huolissaan siitä, että moskeijoiden johtajien on Tadžikistanissa suoritettava uskonnollisia kokeita, ja kehottaa maan hallitusta kunnioittamaan uskonnollisten vähemmistöjen uskoa ja olemassaoloa;

58.

toteaa, että Tadžikistan, jolla ei ole sellaisia luonnonvaroja kuin öljyä ja kaasua, kuuluu maailman 20 köyhimmän maan joukkoon ja että naisten ja lasten riisto on erittäin vakava huolenaihe käytännöllisesti katsoen yksinomaan puuvillanviljelyä harjoittavassa maassa samoin kuin Uzbekistanissa;

59.

kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet kumppanuus- ja yhteistyösopimusta Tadžikistanin kanssa, ratifioimaan sen mahdollisimman pian, koska tarpeettomat viivytykset voisivat sisältää lannistavan ja haitallisen viestin Tadžikistanille; aikoo itse pyrkiä hyväksymään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen lähitulevaisuudessa;

60.

kiinnittää huomion Tadžikistanissa oleviin räjähtämättömiin rypälepommeihin, vaatii niiden raivaamiseen tarvittavan rahoituksen lisäämistä ja korostaa, että kansainvälinen rypälepommit kieltävä sopimus on saatava aikaan; muistuttaa lisäksi Afganistanin ja Uzbekistanin rajalla olevista miinakentistä; kehottaa Uzbekistanin viranomaisia tekemään täysipainoista yhteistyötä miinakenttien kartoittamiseksi, ja kehottaa komissiota tukemaan tarvittavia miinanraivausohjelmia;

61.

kehottaa EU:ta, kun otetaan huomioon Tadžikistanin asema naapurimaasta Afganistanista peräisin olevien huumeiden kauttakulkumaana, vahvistamaan tukeaan sen vastaisille toimille Tadžikistanissa heikentämättä rajojen yli käytävää kauppaa, joka on elintärkeää raja-alueiden talouskehityksen kannalta;

62.

panee merkille myönteisenä joskin yhä hyvin vaatimattomana merkkinä muutoksesta Turkmenistanissa uuden presidentin Gurbanguly Berdymukhammedovin tavoitteen toteuttaa suuria uudistuksia koululaitoksessa; katsoo, että EU toimii järkevästi vastatessaan Turkmenistanin avoimuuteen tehdä yhteistyötä tällä alueella;

63.

pitää myönteisenä presidentti Berdymuhammedovin päätöstä armahtaa 11 poliittista vankia, jotka oli tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin heidän vastustettuaan edesmenneen presidentti Saparmurat Nijazovin politiikkaa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia maan kaikkien poliittisten vankien vapauttamiseksi;

64.

korostaa kuitenkin, että Turkmenistanin on saavutettava edistystä keskeisillä aloilla, jotta EU voisi edetä pitemmälle väliaikaisen sopimuksen suhteen, ja maan on muun muassa myönnettävä Punaisen ristin kansainväliselle komitealle vapaa ja esteetön pääsy, vapautettava ehdoitta kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, poistettava kaikki hallituksen asettamat matkustusesteet ja sallittava kaikille kansalaisjärjestöille ja ihmisoikeuselimille vapaa toiminta maassa;

65.

kiinnittää huomiota siihen, että vakavaa ihmisoikeustilannetta on kiireellisesti parannettava, erityisesti ottaen huomioon pienten, rekisteröimättömien uskonnollisten yhteisöjen ja niiden johtajien sekä muiden vähemmistöjen vakavan tilanteen, ja vaatii, että kaikki EU:n ja Turkmenistanin suhteiden tuleva kehittäminen, johon kuuluu myös mahdollisen väliaikaisen kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan sopimuksen tekeminen samoin kuin myöhemmin tehtävä täysin toimiva kumppanuus- ja yhteistyösopimus, on kiinteästi sidottava selvään näyttöön siitä, että tällä alalla on käynnissä merkittävä kehitysprosessi, ja myös todelliset merkit siitä, että se jatkuu;

66.

on hyvin huolissaan Turkmenistanissa äskettäin puhjenneesta influenssan kaltaisesta epidemiasta, joka liittyy hyvin todennäköisesti puuvillan viljelyyn ja korjaamiseen; kehottaa komissiota tarjoamaan kehitysavun rahoitusvälineen puitteissa Turkmenistanin terveysministeriölle apua sairauden luonteen ja sen syiden selvittämiseksi ja tehokkaimpien parannuskeinojen löytämiseksi; kehottaa komissiota avustamaan Keski-Aasian maita, jotta ne voisivat vähentää torjunta-aineiden käyttöä puuvillan viljelyssä ja ottaa käyttöön ympäristöystävällisiä menetelmiä;

67.

vahvistaa, että se tukee EU:n Uzbekistanille Andijanin joukkomurhan jälkeen määräämiä sanktioita; pitää valitettavana, että ihmisoikeustilanteen yleisen kehityksen arvioimiseksi asetettujen kriteerien suhteen on saavutettu vain rajallista kehitystä; panee merkille neuvoston 15. lokakuuta 2007 tekemän päätöksen aseidenvientikiellon jatkamisesta edelleen 12 kuukaudella ja viisumirajoitusten ehdollisesta poistamisesta alun perin kuudeksi kuukaudeksi (yhteinen kanta 2007/734/YUTP); kehottaa Uzbekistanin viranomaisia käyttämään hyväkseen tätä tarjolla olevaa tilaisuutta ja toteuttamaan konkreettisia toimia ihmisoikeustilanteen parantamiseksi, maan kansainvälisten velvoitteiden kunnioittamiseksi tällä alalla ja EU:n asettamien ehtojen täyttämiseksi;

68.

tukee ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun käynnistämistä EU:n ja Uzbekistanin välillä; kiinnittää huomiota siihen liittyviin suuriin vaikeuksiin ja korostaa, että odotukset olisi pidettävä realistisina; torjuu kaikki pyrkimykset käyttää tämän vuoropuhelun pelkkää olemassaoloa perusteena sanktioiden poistamiselle tai sille, että ihmisoikeuskysymyksien esitettäisiin nyt olevan asianmukaisesti hoidettuja; toistaa, että ainoastaan tulokset merkitsevät, ja korostaa, että Uzbekistanin sitoutuminen oikeuden ja vastuunalaisuuden takaamiseen Andijanin joukkomurhan johdosta on olennainen tekijä kaikessa tulevassa yhteistyössä EU:n kanssa;

69.

kehottaa komissiota määrittämään konkreettisia velvoitteita ja toteuttamaan entistä tehokkaampia valvontamekanismeja ihmisoikeuslausekkeen ja EU:n sanktioiden lisäksi, jotta Uzbekistanin ihmisoikeustilanteessa saataisiin aikaan todellista parannusta;

70.

pitää myönteisenä Uzbekistanin rikosoikeudellisen järjestelmän uudistamiseen liittyvänä askeleena sitä, että maan parlamentti hyväksyi lait kuolemanrangaistuksen poistamisesta sekä tuomioistuinten toimivallasta antaa pidätysmääräyksiä; kehottaa suorittamaan rikosoikeusjärjestelmän täydellisen uudistuksen, joka edistäisi käytännössä tehokkaasti näiden uudistusten täytäntöönpanoa;

71.

pitää valitettavana, että 23. joulukuuta 2007 pidetyt presidentinvaalit eivät jälleen kerran vastanneet monia Etyjin demokraattisille vaaleille asettamia vaatimuksia ja että ODIHR:n mukaan äänestys tapahtui tiukasti valvotussa poliittisessa toimintaympäristössä, joka esti todellisen opposition muodostumisen; ottaa huomioon presidentin 2. tammikuuta 2008 myöntämän armahduksen, jolla vapautettiin yli 500 vankia ja lievennettiin 900 muun vangin tuomioita, ja pitää valitettavana, että vain hyvin harvat poliittiset vangit hyötyivät armahduksesta;

72.

kehottaa EU:ta kunnioittamaan sitoumustaan parantaa panostaan vaikeisiin kumppanuuksiin ja hauraisiin valtioihin liittyen ja kehottaa sitä tukemaan valtioiden haurauden estämistä hallintouudistusten, oikeusvaltion periaatteen, korruption vastaisten toimien sekä elinkelpoisten valtion instituutioiden perustamisen avulla, jotta näitä maita voitaisiin auttaa tiettyjen perustehtävien hoitamisessa ja niiden kansalaisten tarpeisiin vastaamisessa esimerkiksi liittyen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kaikkiin peruspalveluihin;

73.

panee merkille, että EU on sitoutunut tukemaan vahinkojen torjumista ja varautumista maissa, jotka ovat alttiita luonnonkatastrofeille, ilmastonmuutokselle, ympäristön tilan huononemiselle ja ulkoisille taloudellisille iskuille; korostaa siksi Keski-Aasian maiden tämänhetkinen tilanne huomioon ottaen, että nämä sitoumukset on otettava täysin huomioon EU:n strategiassa;

74.

toteaa, että suuressa osassa aluetta on runsaasti luonnonvaroja, joita on kuitenkin vuosikymmenten ajan käytetty ja jalostettu teollisuuden tarpeisiin, mikä on johtanut ympäristön vakavaan saastumiseen, maaperän pilaantumiseen ja jokien ja järvien, kuten Araljärven, dramaattiseen kutistumiseen; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Kazakstan on vuoden 1990 itsenäiseksi julistautumisen jälkeen kieltänyt ydinkokeet alueellaan, mutta kiinnittää huomiota siihen, että alueella olevien, huonosti ylläpidettyjen radioaktiivisen jätteen varastointipaikkojen ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistoimintaa;

75.

toteaa, että suuri osa alueesta käyttää paljon vesilähteitä kasteluun maanviljelyssä, mutta menettely ei ole kehittynyttä, ja se aiheuttaa valtavia ongelmia joille, järville (esimerkiksi Araljärvelle) ja muulle kehitykselle muillakin kuin ainoastaan maanviljelysalalla; suosittelee siksi, että otetaan käyttöön uutta tekniikkaa ja uusia menetelmiä maatalouden vesitalouden parantamiseksi esimerkiksi kastelukanavien entistä paremman patoamisen avulla;

76.

ilmaisee tyytyväisyytensä niihin vaikuttaviin toimiin, joita Kirgisia on toteuttamassa ympäristönsuojelun alalla, erityisesti lukuisiin kahdenvälisiin hankkeisiin, joihin se osallistuu ja jotka tuovat Kirgisialle merkittäviä hyötyjä;

77.

tukee ehdotusta, jonka mukaan Biškekiin perustetaan kaikkien Keski-Aasian maiden niin kutsuttu ”vesi- ja energia-akatemia” tarkoituksena saavuttaa asianmukainen kestävä vedenkäyttö ja vesivoima ja parantaa teknologian siirtoa, suojella biologista monimuotoisuutta ja parantaa maanviljely- ja kastelumenetelmiä;

78.

toteaa, että Tadžikistanin ainoa runsaasti esiintyvä luonnonvara on vesi ja että koska ympäristöä säästävät vesivoimahankkeet vaativat mittavia pääomainvestointeja, ulkomaisten investointien lisääminen auttaisi Tadžikistania monipuolistamaan talouttaan ja siirtymään pois yksinomaisesta puuvillanviljelystä ja siihen liittyvistä ympäristö-, terveys- ja lapsityövoimahaitoista ja toisi suuremman taloudellisen, hyvinvointiin ja ympäristöön liittyvän hyödyn; kehottaa Tadžikistanin hallitusta työskentelemään lainsäädäntöpuitteidensa ja julkistaloutensa rakenteen sekä julkisen hallintonsa vahvistamiseksi, puuttuvan perusinfrastruktuurinsa korjaamiseksi ja laajalle levinneen korruption torjumiseksi maahan suuntautuvien investointien edistämiseksi;

79.

kehottaa käymään avointa ja tehokasta vuoropuhelua Keski-Aasian kaikkien maiden kanssa liittyen ympäristöön ja luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön ja kehottaa toteuttamaan asiat käytännössä;

80.

katsoo, että EU:n on puhuttava energiapolitiikassa yhdellä äänellä, kun otetaan huomioon alueella toteutettava hankkeet, jotka ovat hyvin tärkeitä Euroopan energiansaannin kannalta;

81.

katsoo, että Euroopan unionin Keski-Aasian-strategian yhteydessä on suuri merkitys sen energiaulkopolitiikkaan liittyvällä yhteistyöllä; tukee siksi Euroopan unionin pyrkimystä lisätä maakaasun ja öljyn tuontia Kazakstanista ja Turkmenistanista sekä monipuolistaa kuljetusreittejä; vaatii EU:n aktiivista energia-alan yhteistyötä kyseisen alueen, erityisesti Kirgisian, Tadžikistanin ja, mikäli mahdollista, Uzbekistanin kanssa, jotta voitaisiin käsitellä erityisen tärkeitä energiaan liittyviä ongelmia ja niihin liittyviä valtavia inhimillisiä ja taloudellisia kehitystarpeita, valtioiden välisiä vaikeita suhteita sekä haavoittuvaa toimitusvarmuutta;

82.

katsoo, että Keski-Aasian ja Mustanmeren alueen entistä tehokkaampi yhteistyö energia- ja kuljetusalalla on olennaisen tärkeää EU:n edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että siihen olisi sisällyttävä investoiminen vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämiseen, energiatehokkuuteen ja energian säästämiseen sekä energia-alan uusiin infrastruktuureihin samalla nykyisiä modernisoiden; tunnustaa Kazakstanin roolin johtavana taloudellisena toimijana Keski-Aasiassa, jossa tärkein kauppakumppani on EU ja jossa Kazakstan harjoittaa edistynyttä sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen modernisoinnin strategiaa;

83.

katsoo, että EU:n tulisi edistää alueen luonnonvarojen vastuullista ja kestävää käyttöä muun muassa tukemalla tulojen avoimuutta tukemalla valtioiden ja valtioista riippumattomien järjestöjen osallistumista kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaan aloitteeseen tarpeen mukaan;

84.

pyytää kiinnittämään erityistä huomiota hankkeisiin, joilla yhdistetään Keski-Aasian öljy- ja kaasukenttiä ja jakelujärjestelmä Euroopan unioniin kulkeviin putkiin, sekä Nabuccon putken kaltaisiin tuleviin hankkeisiin;

85.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n Keski-Aasian erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjille sekä Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin presidenteille, hallituksille ja parlamenteille.

6.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/63

A.

katsoo, että EU:n eri alojen politiikan tehokkuuteen vaikuttaa suuresti täytäntöönpanon laatu kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla; toteaa, että on valvottava ja seurattava tarkkaan, miten jäsenvaltiot noudattava yhteisön oikeutta, jotta voidaan varmistua lainsäädännön myönteisistä vaikutuksista kansalaisten jokapäiväiseen elämään,

B.

toteaa, että yhteisön oikeuden rikkomistapauksia koskevien kanteluiden määrä osoittaa unionin kansalaisten osallistuvan merkittävällä tavalla oikeuden soveltamiseen ja että EU:n toimielinten kyky vastata asianmukaisesti kansalaisten huoliin on tärkeää Euroopan unionin uskottavuuden kannalta,

C.

huomauttaa, että komissiolla on mahdollisuus mukauttaa keinoja, joita se käyttää suorittaakseen tehtävänsä tehokkaasti, ja tehdä uudistuksia, joilla parannetaan yhteisön oikeuden soveltamista,

1.

toteaa, että komission aloittamien rikkomismenettelyjen määrä on viime vuosina enimmäkseen lisääntynyt, ja vuonna 2003 (EU 15) rikkomistapauksia havaittiin 2 709; toteaa lisäksi, että havaittujen rikkomistapausten määrä laski rajusti vuonna 2004 (563 tapauksella) mutta kasvoi jälleen vuonna 2005 (EU 25) 2 653 tapaukseen yltämättä kuitenkaan vuoden 2003 tasolle;

2.

panee merkille, että kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisellä ei näytä siten olleen vaikutusta kirjattujen rikkomistapausten määrään, ja pyytää komissiolta selkeää selitystä sekä varmuutta siihen, ettei tämä johdu valitusten kirjaamatta jättämisestä tai rikkomistapausten käsittelyyn komission sisäisesti osoitettujen resurssien puutteesta tai poliittisesta päätöksestä suhtautua sallivammin kyseisiä jäsenvaltioita kohtaan;