5.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 103/1

(1)

Nykyinen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmä, joka koostuu viidestä direktiivistä eli direktiivistä 2002/21/EY (puitedirektiivi) (4), direktiivistä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (5), direktiivistä 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (6), yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (7) sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (8), jäljempänä yhdessä ”puitedirektiivi ja erityisdirektiivit”, on näiden direktiivien toimivuuden osalta komission säännöllisen tarkastelun kohteena erityisesti sen arvioimiseksi, onko niitä tarpeen muuttaa teknologian ja markkinoiden kehityksen valossa.

(2)

Tältä osin komissio esitteli alustavat tuloksensa 29 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyssä tiedonannossaan sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta. Näiden alustavien tulosten perusteella järjestettiin julkinen kuuleminen, jossa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden jatkuva toteutumattomuus yksilöitiin tärkeimmäksi ratkaisua vaativaksi kysymykseksi. Erityisesti todettiin, että sääntelyn hajanaisuus ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimien epäyhtenäisyys saattavat vaarantaa sekä alan kilpailukyvyn että ne huomattavat hyödyt, joita valtioiden rajat ylittävä kilpailu voisi tuoda kuluttajille.

(3)

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevaa EU:n sääntelyjärjestelmää olisi sen vuoksi uudistettava, jotta saataisiin valmiiksi sähköisen viestinnän sisämarkkinat, vahvistamalla yhteisön mekanismia huomattavan markkinavoiman operaattoreiden sääntelemiseksi keskeisillä markkinoilla. Tätä täydennetään [Euroopan telealan sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta] … päivänä …kuuta … annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella …/…/EY. Uudistukseen sisältyy myös tehokkaan taajuuksien hallinnointistrategian määrittely yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen toteuttamiseksi ja vammaisia käyttäjiä koskevien säännösten tehostaminen osallistavan tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi.

(4)

Tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaista ennakkosääntelyä sitä mukaa kun kilpailu markkinoilla kehittyy siten, että lopulta sähköistä viestintää säännellään ainoastaan kilpailulainsäädäntönä. Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat viime vuosina osoittaneet voimakasta kilpailudynamiikkaa, on ensisijaisen tärkeää, että ennakkosääntelyvelvoitteita määrätään ainoastaan siinä tapauksessa, että todellista ja kestävää kilpailua ei ole.

(5)

Jotta varmistetaan suhteellinen ja mukautettavissa oleva lähestymistapa muuttuviin kilpailutilanteisiin, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat säännellä markkinoita kansallisella tasolla sekä poistaa sääntelyvelvoitteita markkinoilta ja/tai maantieteellisiltä alueilta, joilla on todellista infrastruktuurikilpailua.

(6)

Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen kysymys on tulevina vuosina edellytysten luominen tehokkaille investoinneille uusiin nopeisiin verkkoihin, jotka edistävät innovointia sisällöltään rikkaissa internetpalveluissa ja vahvistavat Euroopan unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Nämä verkot tarjoavat suunnattomia mahdollisuuksia hyödyttää kuluttajia ja liiketoimintaa kaikkialla Euroopan unionissa. Näin ollen on hyvin tärkeää edistää kestäviä investointeja kyseisten uusien verkkojen kehitykseen siten, että samalla turvataan kilpailu ja tuetaan kuluttajan valintoja sääntelyn ennustettavuuden ja yhdenmukaisuuden avulla.

(7)

Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset pystyisivät saavuttamaan puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä asetetut tavoitteet, erityisesti päästä päähän -yhteentoimivuuden osalta, puitedirektiivin soveltamisala olisi ulotettava kattamaan tietyt radio- ja telepäätelaitteet, sellaisina kuin ne on määritelty radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/5/EY (9), sekä digitaalitelevisiotoiminnassa käytettäviin kuluttajalaitteisiin liittyvät näkökohdat saatavuuden helpottamiseksi vammaisten käyttäjien kannalta.

(8)

Eräitä määritelmiä olisi selkeytettävä tai muutettava markkinoiden ja teknologioiden kehityksen huomioon ottamiseksi ja sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa todettujen moniselitteisyyksien poistamiseksi.

(9)

Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta olisi lujitettava sääntelyjärjestelmän tehokkaamman soveltamisen varmistamiseksi, viranomaisten määräysvallan lisäämiseksi ja viranomaisten tekemien päätösten ennakoitavuuden parantamiseksi. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi nimenomaisesti varmistettava, että markkinoiden ennakkosääntelystä tai yritysten välisten riitojen ratkaisemisesta vastaava kansallinen sääntelyviranomainen on tehtäviään suorittaessaan suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällainen ulkopuolinen vaikuttaminen tekee kansallisesta lainsäädäntöelimestä soveltumattoman toimimaan kansallisena sääntelyviranomaisena sääntelyjärjestelmän mukaisesti. Tätä varten olisi säädettävä etukäteen säännöistä, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisen perusteita, jotta kyseisen elimen puolueettomuutta ja sen taipumattomuutta ulkoisten tekijöiden edessä ei olisi mitään syytä epäillä. Olisi tärkeää, että markkinoiden ennakkosääntelystä vastaavilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oma budjetti erityisesti sen vuoksi, että ne pystyisivät palkkaamaan riittävästi pätevää henkilöstöä. Tämä budjetti olisi julkaistava vuosittain läpinäkyvyyden varmistamiseksi.

(10)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi yrityksille muutoksenhakuelinten on hoidettava tehtävänsä tehokkaasti; etenkään muutoksenhakumenettelyjen ei tulisi kestää tarpeettoman kauan.

(11)

Tavoissa, joilla muutoksenhakuelimet soveltavat väliaikaistoimenpiteitä kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten soveltamisen keskeyttämiseksi, on ilmennyt huomattavia eroja. Jotta lähestymistavan yhdenmukaisuutta voitaisiin parantaa, olisi sovellettava yhteistä normia yhteisön oikeuskäytännön mukaisesti. Muutoksenhakuelinten olisi myös voitava pyytää ryhmän julkaisemaa saatavissa olevaa tietoa. Kun otetaan huomioon muutoksenhaun merkitys sääntelyjärjestelmän kokonaistoiminnan kannalta, olisi luotava mekanismi, jolla kerätään tietoa muutoksenhauista ja kansallisten sääntelyviranomaisten tekemistä keskeytyspäätöksistä kaikissa jäsenvaltioissa ja jolla näistä tiedoista raportoidaan komissiolle.

(12)

Sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, niiden keräämiin tietoihin pitäisi sisältyä kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät sellaisiin tukkumarkkinoihin, joilla jollakin operaattorilla on huomattava markkinavoima ja joita kansallinen sääntelyviranomainen siten sääntelee. Näihin tietoihin tulisi sisältyä myös sellaista tietoa, jonka avulla kansallinen sääntelyviranomainen voi arvioida verkkotopologian suunniteltujen uudistusten tai muutosten mahdollisia vaikutuksia kilpailun kehittymiseen tai muiden osapuolten saataville asetettaviin tukkutuotteisiin.

(13)

Puitedirektiivin 6 artiklassa säädetty kansallinen kuuleminen olisi suoritettava ennen kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyä yhteisön kuulemista, jotta yhteisön kuulemisessa voitaisiin huomioida asiaan liittyvien tahojen näkemykset. Lisäksi toista yhteisön kuulemista ei tarvittaisi, jos kansallisen kuulemisen tulokset saavat aikaan toimenpide-ehdotuksen muuttamisen.

(14)

Kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta on tarpeen sovittaa yhteen yhdenmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja toteuttamista voitaisiin edistää tehokkaasti. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tuettava komission ja ryhmän sisämarkkinatoimia.

(15)

Yhteisön mekanismi, jonka avulla komissio voi vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia perumaan markkinoiden määrittelyä ja huomattavan markkinavoiman omaavien operaattoreiden määrittämistä varten suunniteltuja toimia, on yhdenmukaistanut huomattavasti lähestymistapaa niiden olosuhteiden määrittämiseen, joissa voidaan soveltaa ennakkosääntelyä, ja niiden, joissa operaattorit ovat tällaisen sääntelyn kohteena. Komission suorittama markkinoiden valvonta ja erityisesti puitedirektiivin 7 artiklan menettelystä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epäjohdonmukaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa soveltaa korjaavia toimia, jopa samankaltaisissa markkinaolosuhteissa, voisivat heikentää sähköisen viestinnän sisämarkkinoita. Sen vuoksi komissio voi osallistua sen varmistamiseen, että korjaavia toimia sovelletaan entistä yhtenäisemmin, antamalla kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksymiä toimenpide-ehdotuksia koskevia lausuntoja. Kansallisten sääntelyviranomaisten markkina-analyysia koskevan asiantuntemuksen hyödyntämiseksi komission olisi kuultava ryhmää ennen päätöksen tekemistä ja/tai lausunnon antamista.

(16)

On tärkeää, että sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano on nopeaa. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan suunniteltu toimenpide, kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle muutettu toimenpide-ehdotus. Komissiolle puitedirektiivin 7 artiklan mukaisesti toimitettavalle ilmoitukselle muutetusta toimenpide-ehdotuksesta olisi säädettävä määräaika, jotta markkinatoimijat tietäisivät markkinoiden tarkastelun keston ja jotta oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä.

(17)

Ottaen huomioon yhteisön kuulemismekanismin lyhyet määräajat, komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä suosituksia ja/tai suuntaviivoja niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joilla vaihdetaan tietoja komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä – esimerkiksi tapauksissa, jotka koskevat vakaita markkinoita tai vähäisiä muutoksia aiemmin ilmoitettuihin ehdotuksiin. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta ottaa käyttöön ilmoitusta koskeva vapautus menettelyjen yksinkertaistamiseksi tietyissä tapauksissa.

(18)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti sääntelyjärjestelmän pitäisi varmistaa, että kaikki käyttäjät, mukaan luettuina vammaiset loppukäyttäjät, vanhukset ja sosiaalisia erityistarpeita omaavat henkilöt, voivat helposti käyttää edullisia ja laadukkaita palveluja. Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 määrätään, että yhteisön toimielimet ottavat huomioon vammaisten tarpeet suunnitellessaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisia toimenpiteitä.

(19)

Radiotaajuudet pitäisi nähdä rajallisena julkisena voimavarana, jolla on huomattavaa julkista arvoa ja markkina-arvoa. On yleisen edun mukaista, että radiotaajuuksia hallinnoidaan mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti talouden, yhteiskunnan ja ympäristön näkökulmasta, ottaen huomioon kulttuurisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden tavoitteen, ja että niiden tehokkaan käytön esteitä poistetaan vaiheittain.

(20)

Ennen Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) (10) mukaisen erityisen yhdenmukaistamistoimenpiteen ehdottamista komission olisi tehtävä vaikutusarviointi, jossa arvioidaan ehdotettujen toimenpiteiden kustannukset ja hyöty, kuten mittakaavaedun toteutuminen ja kuluttajia hyödyttävä palvelujen yhteensopivuus, vaikutus taajuuksien käytön tehokkuuteen tai yhdenmukaistetun käytön kysyntä Euroopan unionin eri osissa.

(21)

Vaikka taajuuksien hallinnointi kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, yhteisön tason koordinointi ja tarvittaessa yhdenmukaistaminen voi auttaa varmistamaan, että taajuuksien käyttäjät saavat sisämarkkinoista täyden hyödyn ja että EU:n etuja voidaan puolustaa tehokkaasti maailmanlaajuisesti.

(22)

Tämän direktiivin taajuuksien hallinnointia koskevien säännösten olisi oltava sopusoinnussa radiotaajuuksien hallinnoinnin alalla toimivien kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin (CEPT), tekemän työn kanssa, jotta varmistetaan taajuuksien käytön tehokas hallinnointi ja yhdenmukaistaminen koko yhteisön alueella sekä maailmanlaajuisesti.

(23)

Radiotaajuuksia olisi hallinnoitava siten, että vältetään haitalliset häiriöt. Haitallisten häiriöiden peruskäsite olisikin määriteltävä asianmukaisella tavalla sen varmistamiseksi, että sääntelytoimet rajoittuvat vain siihen, mikä on tarpeen tällaisten häiriöiden poistamiseksi.

(24)

Taajuuksien nykyinen hallinnointi- ja jakelujärjestelmä perustuu yleensä hallinnollisiin päätöksiin, jotka ovat liian joustamattomia teknologian ja talouden kehityksen suhteen ja erityisesti langattoman teknologian nopean kehityksen ja kaistanleveyksien kiihtyvän kysynnän suhteen. Kansallisten toimintamallien tarpeeton pirstaloituminen aiheuttaa taajuuksien käyttäjille lisäkustannuksia ja markkinamahdollisuuksien menetyksiä, jarruttaa innovointia ja aiheuttaa haittaa sisämarkkinoille, kuluttajille ja koko taloudelle. Lisäksi taajuuksien käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat ehdot saattavat vaihdella operaattorityypistä riippuen, ja kun nämä operaattorit tarjoavat entistä enemmän päällekkäisiä sähköisiä palveluja, tuloksena on jännitteitä oikeudenhaltijoiden välillä, eroja taajuuksien käyttöön liittyvissä kustannuksissa ja mahdollisia häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnassa.

(25)

Kansallisilla rajoilla on entistä vähemmän merkitystä määriteltäessä optimaalista taajuuksien käyttöä. Taajuusoikeuksien myöntämisen hajanainen hallinnointi jarruttaa investointeja ja innovaatioita eikä anna operaattoreille ja laitevalmistajille mahdollisuutta mittakaavaetuihin, mikä hidastaa taajuuksia käyttävien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä.

(26)

Taajuuksien hallinnoinnin ja taajuuksien käyttömahdollisuuksien joustavuutta olisi parannettava teknologiasta ja palvelusta riippumattomien valtuutusten kautta, jotta taajuuksien käyttäjät voisivat valita parhaat teknologiat ja palvelut käytettäväksi sähköisille viestintäpalveluille avoimilla taajuusalueilla taajuuksien varaamista koskevissa kansallisissa taulukoissa yksilöidyllä tavalla ja ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti, jäljempänä ”teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteet”. Teknologioihin ja palveluihin olisi sovellettava hallintopäätöksiin perustuvaa lähestymistapaa, kun kyseessä on yleinen etu, ja tällainen lähestymistapa olisi perusteltava selkeästi ja sitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

(27)

Teknologiariippumattomuuden periaatteen rajoitusten olisi oltava asianmukaisia ja ne olisi perusteltava tarpeella välttää haitallisia häiriöitä esimerkiksi määräämällä läheterajoituksia ja tehotasoja, varmistaa kansanterveyden suojelu rajoittamalla yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille, varmistaa palvelujen moitteeton toiminta palvelun asianmukaisella teknisellä tasolla, varmistaa taajuuksien asianmukainen yhteiskäyttö erityisesti silloin, kun käyttöön tarvitaan pelkkä yleisvaltuutus, turvattava taajuuksien tehokas käyttö tai saavuttaa yleisen edun mukainen tavoite yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(28)

Taajuuksien käyttäjien olisi voitava vapaasti valita palvelut, joita ne haluavat tarjota, noudattaen siirtymäkauden määräyksiä, joilla ratkaistaan aikaisemmin hankittuihin oikeuksiin liittyvät kysymykset. Tähän palveluriippumattomuuden periaatteeseen olisi voitava tehdä poikkeuksia, jotka edellyttävät erityisen palvelun tarjoamista selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten elämän turvallisuuden takaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen ja maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tai taajuuksien tehottoman käytön torjumiseksi, ja ne pitäisi sallia silloin kun se on tarpeen ja oikeasuhteista. Näihin tavoitteisiin pitäisi sisältyä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen yhteisön oikeuden mukaisesti jäsenvaltioiden määrittelemällä tavalla. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on taattava elämän turvallisuus tai saavutettava muita yleisen edun mukaisia tavoitteita, poikkeukset eivät saisi johtaa tietyille palveluille varattuun yksiomaiseen käyttöön vaan näille palveluille pitäisi pikemminkin myöntää etuoikeus siten, että muutkin palvelut tai teknologiat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia samalla taajuusalueella.

(29)

Jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kaikkien sellaisten poikkeusten soveltamisala ja luonne, jotka liittyvät kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseen.

(30)

Koska taajuuksien varaaminen tiettyjä teknologioita tai palveluja varten on poikkeus teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteista ja vähentää vapautta valita tarjottava palvelu tai käytettävä teknologia, tällaisia taajuuksien varauksia koskevien ehdotusten olisi oltava läpinäkyviä ja niistä pitäisi järjestää julkinen kuuleminen.

(31)

Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä kansalliset sääntelyviranomaiset voivat antaa taajuuksien käyttäjien myös vapaasti siirtää tai vuokrata käyttöoikeuksiaan kolmansille osapuolille. Tämä mahdollistaisi taajuuksien arvon määräytymisen markkinoiden mukaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet varmistaa taajuuksien tehokas käyttö, joten niiden pitäisi toimia sen varmistamiseksi, että kaupankäynti ei johda kilpailun vääristymiseen siten, että taajuuksia jää käyttämättä.

(32)

Teknologia- ja palveluriippumattomuuden sekä kaupankäynnin käyttöönotto olemassa olevissa taajuuksien käyttöoikeuksissa saattaa edellyttää siirtymäkauden sääntöjä, kuten terveen kilpailun turvaavia toimia, koska jotkin taajuuksien käyttäjät voivat uuden järjestelmän turvin ryhtyä kilpailemaan sellaisten taajuuksien käyttäjien kanssa, jotka ovat hankkineet taajuusoikeutensa hankalammin ehdoin.

(33)

Sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi ja valtioiden rajat ylittävien palvelujen kehittämisen tukemiseksi komissiolle pitäisi antaa valtuudet hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä numeroinnin alalla.

(34)

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille myönnettävät luvat käyttää julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa omaisuutta ovat keskeisiä tekijöitä sähköisten viestintäverkkojen tai uusien verkkoelementtien perustamiselle. Asennusoikeuksien myöntämiseen liittyvien menettelyjen tarpeeton monimutkaisuus ja hitaus voivat siten muodostaa huomattavia esteitä kilpailun kehittymiselle. Tämän johdosta pitäisi yksinkertaistaa tapaa, jolla valtuutetut yritykset hankkivat asennusoikeuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi kyetä koordinoimaan asennusoikeuksia ja saattamaan merkityksellistä tietoa saataville verkkosivuilleen.

(35)

On tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden valtuuksia suhteessa asennusoikeuksien haltijoihin, jotta varmistetaan uuden verkon käyttöönotto tai kehittäminen oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla ja riippumatta siitä, onko huomattavan markkinavoiman omaavalla operaattorilla velvoite myöntää oman sähköisen viestintäverkkonsa käyttöoikeutta. Järjestelmien yhteiskäytön parantaminen voi merkittävästi parantaa kilpailua ja alentaa yleisiä taloudellisia ja ympäristökustannuksia, joita yrityksille koituu sähköisen viestintäinfrastruktuurin, erityisesti uusien käyttöverkkojen, käyttöönotosta. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava toimivalta vaatia, että julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen asennettavien järjestelmien oikeudenhaltijat myöntävät järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan luettuna) infrastruktuuri-investointien lisäämiseksi ja innovaatioiden edistämiseksi sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista, ja niillä olisi varmistettava riskinoton asianmukainen palkitseminen asianomaisten yritysten kesken. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi erityisesti pystyä määräämään sellaisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen kuten kaapelikanavien, tyhjien putkien, mastojen, kaapelikaivojen, jakomojen, antennien, tornien ja muiden tukirakennelmien, rakennusten tai rakennusten sisääntulojen yhteiskäytöstä sekä yhdyskuntarakentamisen paremmasta koordinoinnista. Toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti paikallisviranomaisten, olisi myös vahvistettava yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa julkisia töitä sekä muita asianmukaisia julkisia järjestelmiä tai omaisuutta koskevat asianmukaiset koordinointimenettelyt, joihin voi kuulua menettelyjä sen varmistamiseksi, että asianomaiset osapuolet saavat tietoja asianmukaisista julkisista järjestelmistä tai omaisuudesta ja käynnissä olevista tai suunnitelluista julkisista töistä, että heille ilmoitetaan hyvissä ajoin kyseisistä töistä ja että yhteiskäyttöä helpotetaan mahdollisimman suuressa määrin.

(36)

Luotettava ja turvallinen tiedonvälitys sähköisten viestintäverkkojen kautta on yhä keskeisemmässä asemassa koko talouden ja yhteiskunnan kannalta yleensä. Järjestelmän monimutkaisuudella, teknisellä häiriöllä, inhimillisellä virheellä, onnettomuuksilla tai hyökkäyksillä voi olla vaikutuksia sellaisten fyysisten infrastruktuurien toimintaan ja saatavuuteen, joilla toimitetaan EU:n kansalaisille tärkeitä palveluja, kuten sähköisen hallinnon palveluja. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi sen vuoksi varmistaa, että yleisten viestintäverkkojen eheys ja turvallisuus säilytetään. Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) (11) pitäisi myötävaikuttaa sähköisen viestinnän turvallisuustason kohottamiseen muun muassa tarjoamalla asiantuntemusta ja neuvontaa ja edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtamista. Sekä ENISAlla että kansallisilla sääntelyviranomaisilla pitäisi olla tarvittavat välineet tehtäviensä suorittamiseen, mukaan lukien valtuudet saada riittävästi sellaista tietoa, jonka avulla ne pystyvät arvioimaan verkkojen tai palvelujen turvallisuustasoa, sekä seikkaperäistä ja luotettavaa tietoa varsinaisista turvallisuuden vaarantumistilanteista, joilla on ollut huomattavia vaikutuksia verkkojen tai palvelujen toimintaan. Riittävän turvallisuuden onnistunut ylläpitäminen ei tapahdu kerralla vaan se on jatkuva toteuttamis-, uudelleentarkastelu- ja ajantasaistamisprosessi, ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tuottajia olisikin vaadittava toteuttamaan toimenpiteitä verkkojen ja palvelujen eheyden ja turvallisuuden takaamiseksi arvioitujen riskien varalta, ottaen huomioon tällaisten toimenpiteiden uusimman kehitystason.

(37)

Siltä osin kuin on tarpeen sopia yhteisistä turvallisuusvaatimuksista, komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä riittävän turvallisuustason saavuttamiseksi sähköisen viestinnän verkoissa ja palveluissa sisämarkkinoilla. ENISAn pitäisi osallistua soveltuvien teknisten ja organisatoristen turvallisuustoimenpiteiden yhdenmukaistamiseen tarjoamalla asiantuntija-apua. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet antaa sitovia ohjeita puitedirektiivin nojalla vahvistettuihin teknisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin liittyen. Jotta ne pystyisivät hoitamaan tehtävänsä, niillä pitäisi olla valtuudet tutkia tapaukset, joissa ohjeita ei ole noudatettu, ja määrätä tästä seuraamuksia.

(38)

Jotta markkinatoimijoille voitaisiin tarjota varmuus sääntelyolojen suhteen, markkinakatsauksille on tarpeen asettaa määräaika. On tärkeää suorittaa markkina-analyysi säännöllisesti ja kohtuullisen ja asianmukaisen aikataulun puitteissa. Aikataulussa olisi otettava huomioon, ovatko kyseiset markkinat olleet aiemmin markkina-analyysin kohteena ja onko niistä tehty asianmukainen ilmoitus. Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei onnistu analysoimaan kyseisiä markkinoita määräajassa, sisämarkkinat voivat vaarantua eivätkä tavanomaiset velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt välttämättä tuota toivottua vaikutusta ajoissa. Vaihtoehtoisesti asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen olisi voitava pyytää ryhmältä apua markkina-analyysin päätökseen saattamisessa. Tätä apua voitaisiin antaa esimerkiksi muodostamalla erityinen työryhmä muiden kansallisten valvontaviranomaisten edustajista.

(39)

Sähköisen viestinnän alan korkean teknologisen innovaatioasteen ja erittäin dynaamisten markkinoiden vuoksi sääntelyä on voitava mukauttaa nopeasti yhteisön tasolla koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeava tapa panna sääntelyjärjestelmä täytäntöön voi luoda esteen sisämarkkinoiden kehittämiselle.

(40)

Yksi ryhmälle annettavista tärkeistä tehtävistä on rajatylittäviä riitoja koskevien lausuntojen antaminen tarpeen vaatiessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi sen vuoksi ottaa ryhmän lausunnot huomioon tällaisissa tapauksissa.

(41)

Sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että nykyiset säännökset, joiden nojalla kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määrätä sakkoja, eivät ole onnistuneet luomaan riittävää kannustinta sääntelyvaatimusten noudattamiseen. Riittävillä lainvalvontavaltuuksilla voidaan vaikuttaa sääntelyjärjestelmän nopeaan täytäntöönpanoon ja siten parantaa sääntelyvarmuutta, mikä toimii tärkeänä veturina investoinneille. Todellisen toimivallan puute tapauksissa, joissa määräyksiä ei noudateta, koskee koko sääntelyjärjestelmää. Puitedirektiiviin tulee uusi säännös, joka koskee puitedirektiivin ja erityisdirektiivien mukaisten velvoitteiden rikkomista, ja sen pitäisi varmistaa yhdenmukaisten ja johdonmukaisten periaatteiden soveltaminen lainvalvontaan ja seuraamuksiin koko EU:n sääntelyjärjestelmässä.

(42)

Nykyiseen sääntelyjärjestelmään sisällytettiin tiettyjä säännöksiä helpottamaan siirtymistä vuoden 1998 vanhasta sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 uuteen järjestelmään. Tämä siirtyminen on nyt valmis kaikissa jäsenvaltioissa ja nämä säännökset pitäisi kumota tarpeettomina.

(43)

Tehokkaita investointeja ja kilpailua olisi edistettävä rinnakkain talouskasvun, innovoinnin ja kuluttajan valinnanvaran lisäämiseksi.

(44)

Puitedirektiivin liitteessä I on luettelo merkityksellisiä tuote- ja palvelumarkkinoita koskevaan suositukseen sisällytettävistä markkinoista, joihin voidaan kohdistaa ennakkosääntelyä. Tämä liite olisi kumottava, sillä se on täyttänyt tehtävänsä merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista annetun suosituksen (12) ensimmäisen version pohjana.

(45)

Uusien tulokkaiden ei ehkä ole taloudellisesti kannattavaa rakentaa vakiintuneen operaattorin verkon rinnalle osittain tai kokonaan omaa paikallisverkkoaan kohtuullisessa ajassa. Tässä yhteydessä eriytetyn käyttöoikeuden salliminen huomattavan markkinavoiman operaattorin tilaajayhteyksiin tai tilaajayhteyden osiin voi helpottaa markkinoille pääsyä ja lisätä kilpailua vähittäistason laajakaistamarkkinoilla. Silloin kun eriytetty käyttöoikeus tilaajayhteyksiin tai tilaajayhteyden osiin ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista, voidaan soveltaa vastaavia toimintoja tarjoavan ei-fyysisen tai virtuaalisen verkon käyttöoikeuden tarjoamista koskevia asianmukaisia velvoitteita.

(46)

Toimintojen eriyttäminen tarkoittaa, että vertikaalisesti integroituneen operaattorin on perustettava operatiivisesti erillisiä liiketoimintayksiköitä, ja sen tarkoituksena on varmistaa täysin samanarvoisten käyttöoikeustuotteiden tarjonta kaikille ketjun loppupään operaattoreille, mukaan luettuna operaattorin omat vertikaalisesti integroituneet alaosastot. Toimintojen eriyttäminen mahdollistaa kilpailun lisäämisen useilla merkityksellisillä markkinoilla vähentämällä huomattavasti houkutusta syrjintään ja helpottamalla syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen varmentamista ja valvontaa. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimintojen eriyttäminen on perusteltavissa korjaavana toimena, kun on toistuvasti epäonnistuttu saavuttamaan todellinen syrjimättömyys useilla kyseisistä markkinoista ja kun on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä infrastruktuurien välisen kilpailun syntymisestä kohtuullisessa aikataulussa sen jälkeen kun on turvauduttu yhteen tai useampaan aiemmin tarkoituksenmukaisena pidettyyn korjaavaan toimeen. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että sen määrääminen säilyttää kyseisen yrityksen kannustimet investoida verkkoonsa ja että siitä ei aiheudu mitään kielteisiä vaikutuksia kuluttajien hyvinvoinnille. Sen määrääminen edellyttää liityntäverkkoon liittyvien eri merkityksellisten markkinoiden koordinoitua analyysiä puitedirektiivin 16 artiklassa säädetyn markkina-analyysimenettelyn mukaisesti. Markkina-analyysiä tehdessään ja tämän korjaavan toimen yksityiskohtia suunnitellessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteisiin, joita erilliset liiketoimintayksiköt tulisivat hoitamaan, ottaen huomioon verkon rakentamisen laajuuden ja teknologian kehityksen tason, jotka voivat vaikuttaa kiinteiden ja langattomien palvelujen korvaavuuteen. Sisämarkkinoiden kilpailuhäiriöiden välttämiseksi komission olisi hyväksyttävä etukäteen toimintojen eriyttämistä koskevat ehdotukset.

(47)

Toimintojen eriyttämisen toteuttaminen ei saisi estää erillisten liiketoimintayksiköiden välisiä asianmukaisia koordinointimekanismeja sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja johtamiseen liittyvät valvontaoikeudet suojataan.

(48)

Markkinoiden yhdentymisen jatkuminen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoilla edellyttää EU:n sähköisen viestinnän sääntelykehyksen mukaisen ennakkosääntelyn soveltamisen parempaa yhteensovittamista.

(49)

Jos vertikaalisesti integroitunut operaattori päättää siirtää koko paikallisverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustamalla erillisen liiketoimintayksikön käyttöoikeustuotteille, kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi arvioida aiotun toimen vaikutuksia kaikkiin vertikaalisesti integroituneelle operaattorille asetettuihin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin sen varmistamiseksi, että uudet järjestelyt ovat direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) mukaisia. Kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi suorittaa uusi analyysi markkinoista, joilla eriytetty yksikkö toimii, ja asettaa, säilyttää, muuttaa tai poistaa velvoitteita vastaavasti. Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi voida pyytää yritykseltä tietoja.

(50)

Vaikka joissakin olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, että kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvoitteita operaattoreille, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, saavuttaakseen sellaisia tavoitteita kuin päästä päähän -liitettävyys tai palvelujen yhteentoimivuus, on kuitenkin tarpeen varmistaa, että tällaisten velvoitteiden asettamisessa noudatetaan EU:n sääntelyjärjestelmää ja erityisesti sen ilmoitusmenettelyjä.

(51)

Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta vahvistaa täytäntöönpanotoimenpiteitä mukauttaakseen liitteessä I vahvistettuja ehtoja digitaalitelevisio- ja -radiopalvelujen tarjonnalle. Tämä koskee myös liitteen II vähimmäisluetteloa, joka on julkistettava läpinäkyvyysvelvoitteen noudattamiseksi.

(52)

Radiotaajuuksien käyttöoikeuden helpottaminen markkinatoimijoille myötävaikuttaa markkinoille tulon esteiden poistamiseen. Lisäksi teknologian kehittyminen vähentää haitallisten häiriöiden riskiä tietyillä taajuusalueilla vähentäen siten yksittäisten käyttöoikeuksien tarvetta. Taajuuksien käyttöehdot sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi olisi sen vuoksi yleensä vahvistettava yleisvaltuutuksissa, paitsi jos yksittäiset oikeudet ovat tarpeen, taajuuksien käytön huomioon ottaen, haitallisilta häiriöiltä suojautumiseksi, palvelun teknisen laadun varmistamiseksi, taajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi tai erityisen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yksittäisten oikeuksien tarvetta koskevat päätökset olisi tehtävä selkeällä ja oikeasuhteisella tavalla.

(53)

Palvelu- ja teknologiariippumattomuusvaatimusten käyttöönotolla käyttöoikeuksien myöntämisessä sekä lisääntyneillä mahdollisuuksilla siirtää oikeuksia yritysten kesken pitäisi lisätä vapautta ja keinoja toimittaa sähköisiä viestintäpalveluja yleisölle ja siten myös helpottaa yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista. Tietyt yleisen edun mukaiset velvoitteet, joita lähetystoiminnan harjoittajille asetetaan audiovisuaalisten mediapalvelujen toimittamiseksi, voivat kuitenkin edellyttää erityisperusteiden käyttöä käyttöoikeuksien myöntämisessä silloin, kun sen katsotaan olevan olennaista jäsenvaltioiden yhteisön oikeuden mukaisesti asettaman erityisen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien menettelyjen olisi kaikissa olosuhteissa oltava selkeitä, puolueettomia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.

(54)

Sellaisen yksittäisen käyttöoikeuden, joka ei ole kaupan, voimassaoloaikaa olisi rajoitettava, koska se rajoittaa radiotaajuuksien vapaata saantia. Jos käyttöoikeuksiin sisältyy määräys niiden voimassaolon uusimisesta, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi ensin suoritettava uudelleentarkastelu, johon sisältyy julkinen kuuleminen, ottaen huomioon markkinoiden, kattavuuden ja teknologian kehitys. Kun otetaan huomioon taajuuksien niukkuus, yrityksille myönnettyjä yksittäisiä oikeuksia olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti. Tätä uudelleentarkastelua suorittaessaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten pitäisi sovittaa oikeuksien haltijoiden intressit tarpeeseen edistää taajuuskaupan käyttöönottoa sekä taajuuksien joustavampaa käyttöä mahdollisuuksien mukaan yleisvaltuutusten kautta.

(55)

Toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla pitäisi olla valtuudet varmistaa taajuuksien tehokas käyttö sekä, jos taajuuksia jää käyttämättä, ryhtyä toimiin estääkseen kilpailunvastaisen hamstrauksen, joka voi haitata uusien toimijoiden tuloa markkinoille.

(56)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuden ehtojen noudattamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi, mukaan luettuna valtuudet määrätä tehokkaita taloudellisia ja/tai hallinnollisia seuraamuksia, jos ehtoja rikotaan.

(57)

Valtuutuksiin liitettäviin ehtoihin pitäisi sisältyä erityisehtoja, jotka koskevat vammaisten käyttäjien verkkoonpääsyä ja viranomaisten tarvetta tiedottaa yleisölle ennen suuronnettomuuksia, niiden aikana ja jälkeen. Lisäksi, teknisten innovaatioiden merkitys huomioon ottaen, jäsenvaltioiden pitäisi voida antaa taajuuksien käyttövaltuutuksia koetarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka on tiukasti perusteltu tällaisten oikeuksien kokeellisella luonteella.

(58)

Tilaajayhteyksien eriytetystä tarjoamisesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2887/2000 (13) on osoittautunut tehokkaaksi markkinoiden avaamisen ensimmäisessä vaiheessa. Puitedirektiivissä pyydetään komissiota valvomaan siirtymistä vuoden 1998 sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 järjestelmään ja antamaan sopivana ajankohtana ehdotuksia asetuksen kumoamiseksi. Vuoden 2002 sääntelyjärjestelmässä kansallisilla sääntelyviranomaisilla on velvollisuus analysoida markkinaa, joka koskee metallijohdinpohjaisten tilaajayhteyksien ja niiden osien eriytetyn käyttöoikeuden tukkutarjontaa laajakaista- ja puheensiirtopalvelujen tarjoamiseksi, siten kuin se on määritelty merkityksellisiä tuote- ja palvelumarkkinoita koskevassa suosituksessa. Koska kaikki jäsenvaltiot ovat analysoineet tämän markkinan vähintään kerran ja vuoden 2002 sääntelyjärjestelmään perustuvat asianmukaiset velvoitteet ovat voimassa, asetus N:o 2887/2000 on käynyt tarpeettomaksi ja se pitäisi sen vuoksi kumota.

(59)

Puite-, käyttöoikeus- ja valtuutusdirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (14) mukaisesti.

(60)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta antaa suosituksia ja/tai hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka liittyvät puitedirektiivin 7 artiklan mukaisiin ilmoituksiin; yhdenmukaistamiseen taajuuksien ja numeroinnin alalla sekä verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen liittyvissä asioissa; merkityksellisten tuote- ja palvelumarkkinoiden yksilöintiin; valtioiden rajat ylittävien markkinoiden yksilöintiin; standardien täytäntöönpanoon sekä sääntelyjärjestelmän säännösten yhdenmukaiseen soveltamiseen. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä käyttöoikeusdirektiivin liitteiden I ja II päivittämiseksi markkinoiden ja teknologian kehityksen mukaisesti. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa näiden direktiivien muita kuin keskeisiä osia muun muassa täydentämällä niitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tällä direktiivillä perustetaan yhdenmukaistettu järjestelmä sähköisten viestintäpalvelujen, sähköisten viestintäverkkojen sekä niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sääntelylle. Siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävistä ja määritellään joukko menettelyjä, joilla varmistetaan, että sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä. Järjestelmä sisältää myös säännöksiä tietyistä vammaisten verkkoonpääsyä helpottaviin päätelaitteisiin liittyvistä näkökohdista.”

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

5)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavat yritykset toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, taloudelliset tiedot mukaan lukien, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat varmistua siitä, että tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännöksiä tai niiden mukaisesti tehtyjä päätöksiä noudatetaan. Näitä yrityksiä voidaan myös vaatia toimittamaan erityisesti tiedot sellaisista tulevista verkkojen tai palvelujen uudistuksista, joilla voi olla vaikutuksia tukkutason palveluihin, joita ne tarjoavat kilpailijoille. Yrityksiä, joilla on huomattava markkinavoima tukkumarkkinoilla, voidaan myös vaatia toimittamaan kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät kyseisiin tukkumarkkinoihin.

Yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämän aikataulun mukaisesti ja sen vaatimalla tarkkuudella. Kansallisen sääntelyviranomaisen pyytämien tietojen on oltava oikeasuhteisia tehtävien suorittamiseen nähden. Kansallisen sääntelyviranomaisen on perusteltava tietojen antamista koskeva pyyntönsä ja käsiteltävä tiedot 3 kohdan mukaisesti.”

6)

Korvataan 6 ja 7 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Kuulemismenettelyt ja avoimuus

Lukuun ottamatta 7 artiklan 9 kohdan, 20 artiklan tai 21 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset aikovat tämän direktiivin tai erityisdirektiivien mukaisesti toteuttaa sellaisia toimenpiteitä tai jos ne aikovat 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti säätää sellaisista rajoituksista, jotka vaikuttavat merkittävästi keskeisiin markkinoihin, ne antavat asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää kohtuullisessa määräajassa lausuntonsa toimenpide-ehdotuksesta.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan yhtenäinen tiedotuspiste, jonka kautta on mahdollista saada tietoa kaikista senhetkisistä kuulemisista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava kuulemisten tulokset julkisesti saataville, jollei tietoja ole luokiteltu salassa pidettäviksi liikesalaisuuksia koskevan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

7 artikla

Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttaminen

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän direktiivin ja erityisdirektiivien mukaisia tehtäviään toteuttaessaan otettava 8 artiklassa vahvistetut tavoitteet mahdollisimman tarkasti huomioon siltä osin kuin ne liittyvät sisämarkkinoiden toimintaan.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen toimimalla avoimella tavalla yhteistyössä sekä keskenään että komission ja ryhmän kanssa, tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten niiden on erityisesti toimittava yhteistyössä komission ja ryhmän kanssa sellaisten välineiden ja keinojen löytämiseksi, jotka soveltuvat parhaiten tietyntyyppisten markkinatilanteiden hoitoon.

3.   Jollei 7 a artiklan mukaisesti hyväksytyissä suosituksissa ja/tai suuntaviivoissa toisin määrätä, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo 6 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka:

sen on asetettava toimenpide-ehdotus perusteluineen ryhmän ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten saataville 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä ilmoitettava siitä komissiolle, ryhmälle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, ryhmällä ja komissiolla on mahdollisuus antaa lausuntonsa kyseiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa. Tätä yhden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää.

4.   Jos 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään

ja jos toimenpide vahingoittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ja komissio on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle, että se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen yhtenäismarkkinoille tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta yhteisön oikeuden ja erityisesti 8 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden kanssa, toimenpiteen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella. Tätä määräaikaa ei voida pidentää.

5.   Komissio voi 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa

Komission on ennen a tai c kohdan mukaisen päätöksen tekemistä tai b kohdan mukaisen lausunnon antamista otettava mahdollisimman tarkasti huomioon ryhmän lausunto. Komission on liitettävä a kohdan mukaiseen päätökseen tai b kohdan mukaiseen lausuntoon yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi se katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi.

6.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruttava se kuuden kuukauden kuluessa komission 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tekemästä päätöksestä, jolla komissio vaatii kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksen. Jos toimenpide-ehdotusta muutetaan, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä julkinen kuuleminen 6 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti ja tehtävä uusi ilmoitus muutetusta toimenpide-ehdotuksesta komissiolle 3 kohdan säännösten mukaisesti.

7.   Kyseisen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten, ryhmän ja komission lausunnot mahdollisimman tarkasti huomioon ja se voi, 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, hyväksyä lopullisen toimenpide-ehdotuksen ja antaa sen tällöin tiedoksi komissiolle.

Kun kansallinen sääntelyviranomainen päättää muuttaa toimenpide-ehdotusta 5 kohdan b alakohdan mukaisesti annetun lausunnon perusteella, sen on kuuden kuukauden kuluessa komission lausunnosta järjestettävä julkinen kuuleminen 6 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti ja antaa muutetun toimenpiteen tiedoksi komissiolle.

Kun kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla muuttamatta toimenpide-ehdotusta 5 kohdan b alakohdan mukaisesti annetun lausunnon perusteella, sen on niin ikään julkaistava perustelut päätökselleen ja toimitettava nämä perustelut komissiolle kuuden kuukauden kuluessa komission lausunnosta.

8.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on annettava komissiolle ja ryhmälle tiedoksi kaikki lopulliset toimenpiteet, jotka kuuluvat 7 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan.

9.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoo, että kilpailun turvaamiseksi ja kuluttajien etujen suojaamiseksi on toimittava kiireellisesti 3 ja 4 kohdassa säädetystä menettelystä poiketen, se voi hyväksyä oikeasuhteiset ja tilapäiset toimenpiteet välittömästi. Sen on viipymättä ilmoitettava näistä toimenpiteistä perusteluineen komissiolle, muille kansallisille sääntelyviranomaisille ja ryhmälle. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen tällaisten toimenpiteiden muuttamisesta pysyviksi tai niiden soveltamisajan pidentämiseen sovelletaan 3 ja 4 kohdan säännöksiä.”

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”7 a artikla

Ilmoitukset

1.   Kuultuaan julkisesti asiaan liittyviä tahoja ja kansallisia sääntelyviranomaisia ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon ryhmän lausunnon, komissio voi hyväksyä 7 artiklaan liittyviä suosituksia ja/tai suuntaviivoja, joissa määritellään 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavissa ilmoituksissa annettavien tietojen muoto, sisältö ja yksityiskohtaisuuden taso, olosuhteet joissa ilmoituksia ei vaadita sekä määräaikojen laskenta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.”

8)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Euroopan unionin radiotaajuuspolitiikan strateginen suunnittelu ja yhteensovittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä keskenään ja komission kanssa Euroopan unionin radiotaajuuksien käytön strategisen suunnittelun, yhteensovittamisen ja yhdenmukaistamisen osalta. Tämän vuoksi niiden on otettava huomioon muun muassa Euroopan unionin politiikan taloudelliset, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät, julkista etua ja sananvapautta koskevat, kulttuuriset, tieteelliset, sosiaaliset ja tekniset näkökohdat sekä radiotaajuuksien käyttäjäyhteisöjen erilaiset edut siten, että tavoitteena on optimoida taajuuksien käyttö ja torjua haitalliset häiriöt.

2.   Jäsenvaltioiden on edistettävä radiotaajuuksia koskevien poliittisten toimintavaihtoehtojen yhteensovittamista Euroopan unionissa ja tarvittaessa radiotaajuuksien saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevia yhdenmukaisia ehtoja. Tämä on tarpeen sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta.

3.   Jäsenvaltioiden on edistettävä Euroopan unionin etujen tehokasta yhteensovittamista radiotaajuuskysymyksissä toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä. Tarvittaessa tällaisen tehokkaan yhteensovittamisen edistämiseksi komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän perustamisesta 26 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 622/2002/EY (17) perustetun radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisiä poliittisia tavoitteita.

4.   Komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen toimittaa säännöllisesti säädösehdotuksia monivuotisten radiotaajuuspolitiikkaa koskevien ohjelmien perustamiseksi.

10)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Radiotaajuuksien hallinnointi sähköisten viestintäpalvelujen osalta

1.   Ottaen asianmukaisesti huomioon, että radiotaajuudet ovat julkinen voimavara, jolla on tärkeä yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisissä viestintäpalveluissa niiden alueella käytettäviä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti 8 artiklan mukaisesti. Niiden on varmistettava, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäviä taajuuksia varatessaan ja yleisvaltuuksia tai yksittäisiä käyttöoikeuksia myöntäessään soveltavat puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia perusteita. Ne noudattavat tässä asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia ja ne voivat ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä näkökohtia.

2.   Jäsenvaltioiden on edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista yhteisössä ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tehokas käyttö ja pyrittävä saavuttamaan kuluttajia hyödyttäviä mittakaavaetuja ja palvelujen yhteentoimivuutta. Tällöin niiden on toimittava päätöksen N:o 2002/676/EY (radiotaajuuspäätös) mukaisesti.

3.   Jollei toisessa alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisille viestintäpalveluille avoimilla taajuusalueilla voidaan käyttää kaiken tyyppistä sähköisissä viestintäpalveluissa käytettävää teknologiaa jäsenvaltioiden kansallisten radiotaajuussuunnitelmien ja ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäviä radioverkko- tai langattoman liityntäteknologian tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia, silloin kun se on tarpeen:

4.   Jollei toisessa alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisille viestintäpalveluille avoimilla radiotaajuusalueilla voidaan tarjota kaiken tyyppisiä sähköisiä viestintäpalveluja jäsenvaltioiden kansallisten radiotaajuussuunnitelmien ja ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tarjottavien sähköisten viestintäpalvelujen tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia.

Toimenpiteet, jotka edellyttävät sähköisen viestintäpalvelun tarjoamista tietyllä sähköisille viestintäpalveluille avoimella taajuusalueella, on perusteltava, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhteisön lainsäädännön mukaisesti määrittelemän yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

Toimenpiteeseen, jolla kielletään minkään muun sähköisen viestintäpalvelun tarjoaminen tietyllä taajuusalueella, voidaan ryhtyä ainoastaan silloin, kun se on perusteltavissa tarpeella suojata elämän turvallisuuden takaamiseen liittyviä palveluja. Jäsenvaltiot voivat myös laajentaa tällaista toimenpidettä muiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten tarpeellisuutta ja julkistettava näiden tarkastelujen tulokset.

6.   Edellä olevaa 3 ja 4 kohtaa sovelletaan sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäväksi varattuihin taajuuksiin ja radiotaajuuksia koskevien yleisvaltuuksien tai yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseen … (18) jälkeen.

Taajuuksien varaamisiin, yleisvaltuuksiin ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin, jotka olivat olemassa … (18), sovelletaan 9 a artiklan säännöksiä.

7.   Asiaan liittyvät kansalliset olosuhteet huomioon ottaen jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä taajuuksien hamstraamisen estämiseksi erityisesti asettamalla tiukkoja määräaikoja oikeudenhaltijan käyttöoikeuden varsinaiselle käytölle ja soveltamalla seuraamuksia, rahalliset seuraamukset ja käyttöoikeuden peruuttaminen mukaan lukien, jos näitä määräaikoja ei noudateta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisdirektiivien soveltamista. Nämä säännöt on vahvistettava ja niitä on sovellettava oikeussuhteisella, syrjimättömällä ja avoimella tavalla.”

11)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”9 a artikla

Olemassa olevia oikeuksia koskevien rajoitusten uudelleentarkastelu

1.   Jäsenvaltiot voivat viiden vuoden ajan … (18) alkaen varmistaa, että radiotaajuuksien käyttöoikeudenhaltijat, joille on myönnetty ennen kyseistä päivämäärä tämä oikeus, joka on voimassa vähintään viisi vuotta sen jälkeen, voivat tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle hakemuksen oikeuksiaan koskevien rajoitusten arvioimiseksi uudelleen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

Ennen päätöksen tekemistä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on ilmoitettava oikeudenhaltijalle rajoituksia koskevasta arvioinnistaan ja oikeuden laajuudesta arvioinnin jälkeen, sekä annettava oikeudenhaltijalle kohtuullinen määräaika hakemuksen peruuttamiseen.

Jos oikeudenhaltija peruuttaa hakemuksensa, oikeus pysyy muuttumattomana voimassaolokautensa loppuun tai viisivuotiskauden loppuun asti, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viisivuotiskauden jälkeen jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 9 artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan kaikkiin sellaisiin jäljelle jääviin yleisvaltuutuksiin tai yksittäisiin käyttöoikeuksiin ja sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäviin radiotaajuuksien varauksiin, jotka olivat olemassa … (18).

3.   Tätä artiklaa soveltaessaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet terveen kilpailun edistämiseksi.

4.   Tämän artiklan nojalla hyväksytyt toimenpiteet eivät merkitse uusien käyttöoikeuksien myöntämistä, eikä niihin sen vuoksi sovelleta direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 5 artiklan 2 kohdan asiaa koskevia säännöksiä.

9 b artikla

Radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien siirto tai vuokraus

1.   Jäsenvaltiot voivat antaa yrityksille mahdollisuuden siirtää tai vuokrata radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia muille yrityksille kansallisia menettelyjä noudattaen.

Radiotaajuuksien yksittäisiin käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen soveltamista jatketaan siirron tai vuokrauksen jälkeen, jollei toimivaltainen kansallinen viranomainen ole toisin määrännyt.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyn yrityksen aikomuksesta siirtää radiotaajuuksien käyttöoikeuksia samoin kuin niiden tosiasiallisesta siirrosta ilmoitetaan kansallisia menettelyjä noudattaen yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämisestä vastaavalle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ja että se julkistetaan. Jos radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu päätöstä N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) tai muuta yhteisön toimenpidettä soveltamalla, tällainen siirto ei saa olla ristiriidassa tämän yhdenmukaistetun käytön kanssa.”;

12)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

13)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

14)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Rinnakkain sijoittaminen ja verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen yhteiskäyttö sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien osalta

1.   Jos sähköisiä viestintäverkkoja tarjoavalla yrityksellä on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen tai mahdollisuus käyttää omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava määrätä tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäytöstä, mukaan luettuina rakennukset tai rakennusten sisääntulot, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakennelmat, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot ja jakomot sekä verkkoelementit, jotka eivät ole aktiivisia.

2.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettujen oikeudenhaltijoiden on myönnettävä järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuus (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan luettuna), tai toteutettava julkisten töiden yhteensovittamista helpottavia toimenpiteitä ympäristön, kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tai kaupunkisuunnittelun ja maankäytön tavoitteiden toteuttamiseksi vasta sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista.

3.   Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa varmistaa, että yritykset toimittavat toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tarvittavat tiedot, jotta kyseiset viranomaiset voivat yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa laatia yksityiskohtaisen luettelon 1 kohdassa mainittujen järjestelmien luonteesta, saatavuudesta ja maantieteellisestä sijainnista ja saattaa sen asianosaisten saataville.

4.   Kansallisen sääntelyviranomaisen 1 kohdan mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden on oltava puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia.”

15)

Lisätään luku seuraavasti:

”III a LUKU

VERKKOJEN JA PALVELUJEN TURVALLISUUS JA EHEYS

13 a artikla

Turvallisuus ja eheys

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset toteuttavat tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu turvallisuustaso, ottaen huomioon uusimman tekniikan. Erityisesti on toteutettava toimenpiteitä turvallisuuden vaarantumistilanteista käyttäjille ja yhteenliitetyille verkoille aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tarjoavat yritykset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen verkkojensa eheyden ja turvatakseen siten näiden verkkojen kautta tarjottavien palvelujen tarjonnan jatkuvuuden.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset ilmoittavat toimivaltaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikki sellaiset turvallisuuden loukkaukset tai eheyden menetykset, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan.

Kyseessä oleva kansallinen sääntelyviranomainen ilmoittaa muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolle (ENISA), jos vaikutus on saattanut ulottua tai on ulottunut muihin jäsenvaltioihin. Kyseessä oleva kansallinen sääntelyviranomainen voi tiedottaa asiasta yleisölle tai vaatia yrityksiä tiedottamaan siitä, jos se katsoo loukkauksen julkistamisen olevan yleisen edun mukaista.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on kerran vuodessa toimitettava komissiolle ja ENISAlle tiivistelmäraportti vastaanotetuista ilmoituksista ja tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimista.

4.   Komissio voi ENISAn lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä tarvittavia täytäntöönpanotoimenpiteitä 1, 2 ja 3 kohdissa tarkoitettujen toimenpiteiden yhdenmukaistamiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla määritellään ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvät olosuhteet, ilmoitusten muoto ja niihin sovellettavat menettelyt. Näiden teknisten täytäntöönpanotoimenpiteiden on mahdollisimman pitkälle perustuttava eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, ja ne eivät saa estää jäsenvaltioita hyväksymästä lisävaatimuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

13 b artikla

Täytäntöönpano ja sen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet antaa sitovia ohjeita yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoaville yrityksille 13 a artiklan täytäntöön panemiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet vaatia yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavia yrityksiä

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on kaikki tarvittavat valtuudet tutkia määräysten noudattamatta jättämistä.

4.   Nämä säännökset eivät rajoita tämän direktiivin 3 artiklan soveltamista.”

16)

Korvataan 14 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jos yrityksellä on tietyillä markkinoilla huomattava markkinavoima, sillä voidaan katsoa olevan huomattava markkinavoima myös niihin tiiviissä yhteydessä olevilla muilla markkinoilla, jos näiden markkinoiden väliset yhteydet mahdollistavat tietyillä markkinoilla saavutetun merkittävän markkinavoiman hyödyntämisen toisilla markkinoilla siten, että yrityksen markkinavoima vahvistuu. Näin ollen tiiviissä yhteydessä olevilla markkinoilla voidaan soveltaa tällaisen markkina-aseman hyväksikäytön estämiseen tähtääviä korjaavia toimia direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9, 10, 11 ja 13 artiklan nojalla. Jos nämä korjaavat toimet osoittautuvat riittämättömiksi, voidaan määrätä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan mukaisia korjaavia toimia.”

17)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

18)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

19)

Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

20)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

21)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Yhdenmukaistamismenettelyt

1.   Jos komissio toteaa, että eroavaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä määritettyjä sääntelytehtäviä voivat luoda esteen sisämarkkinoille, komissio voi, ryhmän mahdollisen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen, antaa suosituksen tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten soveltamisen yhdenmukaistamisesta 8 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 9 artiklan ja direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 ja 8 artiklan soveltamista.

2.   Antaessaan 1 kohdan mukaisen suosituksen komissio toimii 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat nämä suositukset toiminnassaan mahdollisimman tarkasti huomioon. Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla noudattamatta suositusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja perusteltava kantansa.

3.   Ryhmä voi omasta aloitteestaan antaa komissiolle neuvoja sen suhteen, pitäisikö sen 1 kohdan mukaisesti hyväksyä jokin toimenpide.”

22)

Korvataan 20 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Mikäli jossakin jäsenvaltiossa syntyy tämän direktiivin tai erityisdirektiivien nojalla asetettuihin olemassa oleviin velvoitteisiin liittyvä riita sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavien yritysten välille tai tällaisten yritysten ja sellaisten muiden jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille, jotka hyötyvät tästä direktiivistä tai erityisdirektiiveistä johtuvista käyttöoikeuksia ja/tai yhteenliittämistä koskevista velvoitteista, asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on jommankumman osapuolen pyynnöstä ja 2 kohdan säännösten soveltamista rajoittamatta tehtävä mahdollisimman pian ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki osapuolet toimivat täydessä yhteistyössä kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa.”

23)

Korvataan 21 artikla seuraavasti:

”21 artikla

Rajat ylittävien riitojen ratkaisu

1.   Tämän direktiivin tai erityisdirektiivien soveltamisalaan kuuluvissa, eri jäsenvaltioista tulevien osapuolten välisissä rajat ylittävissä riidoissa, jotka kuuluvat vähintään kahden jäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdan säännöksiä.

2.   Riidan osapuoli voi antaa riidan kyseessä olevien kansallisten sääntelyviranomaisten käsiteltäväksi. Toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sovitettava toimintansa yhteen riidan ratkaisemiseksi 8 artiklassa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti.

Kansallinen sääntelyviranomainen, jolla on toimivaltaa tällaisessa riidassa, voi pyytää ryhmää antamaan lausunnon toimenpiteistä, joihin puitedirektiivin ja/tai erityisdirektiivien säännösten mukaisesti olisi ryhdyttävä riidan ratkaisemiseksi.

Kun ryhmälle tehdään tällainen pyyntö, jokaisen kansallisen sääntelyviranomaisen, jolla on toimivaltaa riidan jonkin näkökohdan suhteen, on odotettava ryhmän lausuntoa ennen kuin se ryhtyy toimenpiteisiin riidan ratkaisemiseksi. Tämä ei kuitenkaan rajoita kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisuutta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä tarpeen vaatiessa.

Niiden velvoitteiden, jotka kansallinen sääntelyviranomainen asettaa yritykselle riitaa ratkaistaessa, on oltava tämän direktiivin tai erityisdirektiivien säännösten mukaisia, ja niissä on otettava ryhmän antama lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä päättää olla ratkaisematta riitaa, jos on olemassa muita keinoja, kuten sovittelu, jotka edistävät paremmin riidan nopeaa ratkaisemista 8 artiklan säännösten mukaisesti.

Sääntelyviranomaisten on ilmoitettava tästä osapuolille mahdollisimman pian. Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa ja jos muutosta hakeva osapuoli ei ole saattanut sitä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisten sääntelyviranomaisten on jomman kumman osapuolen pyynnöstä sovitettava yhteen toimintansa riidan ratkaisemiseksi 8 artiklan säännösten mukaisesti ja ottaen ryhmän antaman lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa.”

24)

Lisätään artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin ja erityisdirektiivien täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään… (19) sekä ilmoitettava viipymättä kaikista niihin vaikuttavista muutoksista.”;

25)

Muutetaan 22 artikla seuraavasti:

26)

Kumotaan 27 artikla.

27)

Kumotaan liite I.

28)

Korvataan liite II seuraavasti:

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yleisten viestintäverkkojen operaattoreilla on oikeus ja, direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 4 artiklan mukaisesti valtuutetun toisen yrityksen sitä pyytäessä, velvollisuus neuvotella keskenään yhteenliittämisestä yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi, jotta varmistetaan palvelujen tarjonta ja yhteentoimivuus koko yhteisössä. Operaattoreiden on tarjottava käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä muille yrityksille ehdoilla, jotka eivät ole ristiriidassa kansallisen sääntelyviranomaisen 5–8 artiklan mukaisesti asettamien velvollisuuksien kanssa.”

3)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Markkinoiden ja tekniikan kehityksen perusteella komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä liitteen I muuttamiseksi. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”

5)

Kumotaan 7 artikla.

6)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

9)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

10)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”13 a artikla

Toimintojen eriyttäminen

1.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen päätyy siihen, että 9–13 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien avulla ei ole saavutettu todellista kilpailua ja että havaitaan merkittäviä ja pysyviä kilpailuongelmia ja/tai markkinahäiriöitä suhteessa tiettyjen käyttöoikeustuotteiden tukkutarjontaan, se voi poikkeuksellisena toimenpiteenä 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan säännösten mukaisesti asettaa vertikaalisesti integroituneille yrityksille velvoitteen siirtää käyttöoikeustuotteiden tukkutarjontaan liittyvät toiminnot riippumattomasti toimivaan liiketoimintayksikköön.

Tämän liiketoimintayksikön on tarjottava käyttöoikeustuotteita ja -palveluja kaikille yrityksille, myös emoyhtiön muille liiketoimintayksiköille, samoin aikatauluin ja ehdoin, mukaan lukien hinta- ja palvelutasoon liittyvät ehdot, sekä samoin järjestelmin ja prosessein.

2.   Kun kansallinen sääntelyviranomainen aikoo asettaa toimintojen eriyttämistä koskevan velvoitteen, sen on toimitettava komissiolle ehdotus, johon sisältyy:

3.   Toimenpide-ehdotuksessa on oltava seuraavat elementit:

4.   Kun komissio on tehnyt toimenpide-ehdotuksesta päätöksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava koordinoitu analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tekemänsä arvioinnin pohjalta kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai poistettava velvollisuuksia direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

5.   Yritykselle, jolle on asetettu toimintojen eriyttämistä koskeva velvollisuus, voidaan asettaa mitä tahansa 9–13 artiklassa yksilöityjä velvollisuuksia millä tahansa erityismarkkinoilla, joilla sillä on määritelty olevan huomattava markkinavoima direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti, tai muita komission 8 artiklan 3 kohdan nojalla valtuuttamia velvollisuuksia.

13 b artikla

Vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittama vapaaehtoinen eriyttäminen

1.   Yritysten, jotka on nimetty huomattavan markkinavoiman yrityksiksi yksillä tai useammilla merkityksellisillä markkinoilla direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle etukäteen ja viipymättä aikeestaan siirtää paikallisverkko-omaisuutensa tai huomattava osa siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustaa erillinen liiketoimintayksikkö tarjotakseen kaikille vähittäistason tarjoajille, mukaan lukien sen omat vähittäistason osastot, täysin samanarvoisia käyttöoikeustuotteita, jotta kansallisella sääntelyviranomaisella on mahdollisuus arvioida aiotun liiketoimen vaikutuksia.

Yritysten on myös ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista tätä aietta koskevista muutoksista sekä eriyttämisprosessin lopullisesta tuloksesta.

2.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on arvioitava aiotun toimen vaikutukset direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisiin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin.

Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava koordinoitu analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tekemänsä arvioinnin perusteella kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai peruutettava velvollisuuksia direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

3.   Oikeudellisesti ja/tai toiminnallisesti eriytetylle yritykselle voidaan asettaa mitä tahansa 9–13 artiklassa yksilöityjä velvollisuuksia millä tahansa erityismarkkinoilla, joilla se on nimetty huomattavan markkinavoiman yritykseksi direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti, tai muita komission 8 artiklan 3 kohdan nojalla valtuuttamia velvollisuuksia.”

11)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

12)

Muutetaan liite II seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

’yleisvaltuutuksella’ tarkoitetaan jäsenvaltion vahvistamaa oikeudellista kehystä, jolla turvataan oikeus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen, ja jossa asetetaan alakohtaisia velvollisuuksia, joita voidaan soveltaa kaikkiin tai tietyntyyppisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin tämän direktiivin mukaisesti.”

2)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeudet

1.   Jäsenvaltioiden on edistettävä yleisvaltuutuksen alaisten radiotaajuuksien käyttöä. Jäsenvaltiot voivat myöntää yksittäisiä käyttöoikeuksia:

2.   Jos on välttämätöntä myöntää yksittäisiä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällainen oikeus pyynnöstä kaikille yrityksille, jotka tarjoavat 3 artiklassa tarkoitettuja yleisvaltuutuksen mukaisia palveluja tai verkkoja, jollei tämän direktiivin 6 ja 7 artiklan sekä 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksistä ja muista tällaisten voimavarojen tehokkaan käytön direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisesti varmistavista säännöistä muuta johdu.

Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen on oltava avoimia, puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja, radiotaajuuksien osalta, direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 artiklan säännösten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityisperusteiden ja -menettelyjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat määritelleet radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseksi radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön oikeuden mukaisesti. Poikkeusta avoimia myöntämismenettelyjä koskevasta vaatimuksesta voidaan soveltaa tapauksissa, joissa radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntäminen radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille on tarpeen jäsenvaltioiden yhteisön oikeuden mukaisesti määrittelemän yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Käyttöoikeuksia myöntäessään jäsenvaltioiden on ilmoitettava, voiko oikeuksien haltija siirtää kyseiset oikeudet ja millä ehdoin. Radiotaajuuksien osalta tällaisen säännöksen on oltava direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 b artiklan mukainen.

Jos jäsenvaltiot myöntävät määräaikaisia käyttöoikeuksia, määräajan on oltava tarjottavan palvelun kannalta tarkoituksenmukainen tavoiteltavaa tavoitetta ja tarvittavia investointeja silmällä pitäen.

Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tarkasteltava 1 kohdassa mainittujen perusteiden valossa, erityisesti oikeudenhaltijan perustellusta pyynnöstä, kaikkia radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia, jotka on myönnetty yli kymmeneksi vuodeksi ja joita ei voi siirtää tai vuokrata yritysten kesken direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 b artiklan mukaisella tavalla. Jos perusteet yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseen eivät enää ole sovellettavissa, yksittäinen käyttöoikeus muutetaan radiotaajuuksien käytön yleisvaltuutukseksi tai se tehdään yritysten kesken siirrettäväksi tai vuokrattavaksi direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 b artiklan mukaisesti.

3.   Päätökset käyttöoikeuksien myöntämisestä on tehtävä, niistä on ilmoitettava ja ne on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen kun kansallinen sääntelyviranomainen on saanut täydellisen hakemuksen, kolmen viikon kuluessa sellaisten numeroiden osalta, jotka on kansallisessa numerointisuunnitelmassa varattu tiettyihin tarkoituksiin, ja kuuden viikon kuluessa sellaisten radiotaajuuksien osalta, jotka on kansallisessa radiotaajuussuunnitelmassa varattu sähköisten viestintäpalvelujen käyttöön. Jälkimmäinen määräaika ei rajoita radiotaajuuksien tai kiertoratapaikkojen käyttöä koskevien soveltuvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.

4.   Jos asianomaisten osapuolten direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6 artiklan mukaisesti tapahtuneen kuulemisen jälkeen on päätetty, että poikkeuksellista taloudellista arvoa omaavia numeroita koskevat käyttöoikeudet on myönnettävä kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla valintamenettelyllä, jäsenvaltiot voivat pidentää kolmen viikon enimmäismääräaikaa enintään kolmella viikolla.

Radiotaajuuksien jakamista koskevaan kilpailuun perustuvaan tai vertailevaan valintamenettelyyn sovelletaan 7 artiklaa.

5.   Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa myönnettävien käyttöoikeuksien määrää, paitsi jos tämä on välttämätöntä radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi 7 artiklan mukaisesti.

6.   Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on varmistettava, että radiotaajuuksia käytetään tehokkaasti ja tosiasiallisesti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Niiden on varmistettava, ettei radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirto tai kerääminen vääristä kilpailua. Tätä varten jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä, kuten radiotaajuuksien käyttöoikeuden myyntiin valtuuttaminen tai käyttöoikeuden vuokraaminen.”

3)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 11 artiklan 1 kohta seuraavasti:

7)

Korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Oikeuksien ja velvollisuuksien muuttaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksia, käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevia oikeuksia, ehtoja ja menettelyjä voidaan muuttaa ainoastaan objektiivisesti perustelluissa tapauksissa ja oikeasuhteisesti, ottaen tarvittaessa huomioon radiotaajuuksien siirrettäviin käyttöoikeuksiin sovellettavat erityisehdot. Aikomuksesta tehdä tällaisia muutoksia on tehtävä ilmoitus asianmukaisella tavalla ja annettava asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, riittävä aika – poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta vähintään neljä viikkoa – ilmaista näkemyksensä ehdotetuista muutoksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu oikeuksien tai yleisvaltuutuksen haltijan kanssa.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa tai peruuttaa järjestelmien asennusoikeuksia tai radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ennen niiden voimassaoloajan päättymistä muutoin kuin perustelluissa tapauksissa ja soveltuvin osin niiden kansallisten säännösten mukaisesti, jotka koskevat oikeuksien peruutusten johdosta myönnettävää korvausta.”

8)

Korvataan 15 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksiin, käyttöoikeuksiin ja järjestelmien asennusoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia ja muita maksuja sekä päätöksiä koskevat tiedot julkistetaan ja pidetään ajan tasalla niin, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla.”

9)

Korvataan 17 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on saatettava 31 päivänä joulukuuta 2009 voimassa olevat yleisvaltuutukset ja yksittäiset käyttöoikeudet tämän direktiivin 5, 6 ja 7 artiklan sekä liitteen I mukaisiksi viimeistään kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 a artiklan soveltamista.

2.   Jos 1 kohdan soveltaminen vähentää voimassa oleviin yleisvaltuutuksiin sisältyviä oikeuksia tai laajentaa jo voimassa olevia yleisvaltuutuksia tai yksittäisiä käyttöoikeuksia, jäsenvaltiot voivat pidentää näiden valtuutusten ja yksittäisten käyttöoikeuksien voimassaoloaikaa enintään 30 päivään syyskuuta 2012, edellyttäen, että muiden yritysten yhteisön oikeuden mukaisia oikeuksia ei loukata. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista pidennyksistä ja perusteltava ne.”

10)

Muutetaan liite tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

5.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 103/40

(1)

Komissio tarkastelee säännöllisesti nykyisen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmän muodostavan viiden direktiivin, jotka ovat sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (5), sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (6), sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) (7), direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (8) sekä direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (9), jäljempänä yhdessä ”puitedirektiivi ja erityisdirektiivit”, toimivuutta erityisesti ratkaistakseen, onko niitä tarpeen muuttaa teknologioiden ja markkinoiden kehityksen valossa.

(2)

Komissio esitti asiaa koskevat havaintonsa tiedonannossa, jonka se antoi 29 päivänä kesäkuuta 2006 neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta.

(3)

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudistus, johon sisältyy vammaisia loppukäyttäjiä koskevien säännösten vahvistaminen, on olennainen askel kohti yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen ja osallistavan tietoyhteiskunnan samanaikaista toteuttamista. Nämä tavoitteet ovat osa tietoyhteiskunnan kehittämisen strategista kehystä, joka sisältyy 1 päivänä kesäkuuta 2005 päivättyyn komission tiedonantoon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”i2010– kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta”.

(4)

Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi tällä direktiivillä muutetaan ainoastaan direktiivejä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) ja 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi).

(5)

Tietyt päätelaitteita koskevat näkökohdat, mukaan lukien vammaisille käyttäjille tarkoitetut laitteet, olisi sisällytettävä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) soveltamisalaan, jotta helpotettaisiin vammaisten mahdollisuuksia päästä verkkoon ja käyttää palveluja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (10) ja erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisten vammaisiin liittyvien vaatimusten soveltamista. Tällaisiin laitteisiin kuuluvat tällä hetkellä ainoastaan lähetysten vastaanottamiseen tarkoitetut radio- ja televisiolaitteet sekä kuulovammaisille loppukäyttäjille tarkoitetut erityiset päätelaitteet.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sellaisten laajalti käytettävien tuotteiden ja palvelujen markkinoiden luomisen tukemiseksi, joihin sisältyy vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettuja toimintoja. Tähän pääsemiseksi voidaan esimerkiksi ottaa eurooppalaisten sääntöjen perusteella käyttöön sähköisten palvelujen saatavuutta (eAccessibility) koskevat vaatimukset julkisissa hankintamenettelyissä ja tarjouskilpailulla tehtävissä palveluhankinnoissa vammaisten loppukäyttäjien oikeuksia suojelevan lainsäädännön mukaisesti.

(7)

Määritelmiä on tarkistettava, jotta ne vastaisivat teknologiariippumattomuuden periaatetta ja pysyisivät teknologian kehityksen tasalla. Erityisesti palvelun tarjoamisen ehdot olisi erotettava tekijöistä, joilla varsinaisesti määritellään yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu, toisin sanoen yleisesti saatavilla oleva sähköinen viestintäpalvelu, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa joko suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja ja/tai ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla riippumatta siitä, perustuuko kyseinen palvelu piirikytkentäiseen vai pakettivälitteiseen tekniikkaan. Tällaiselle palvelulle on luonteenomaista, että se on kaksisuuntaista ja kumpikin osapuoli voi osallistua viestintään. Palvelu, joka ei täytä kaikkia näitä ehtoja, esimerkiksi asiakaspalvelusivustolla oleva ”linkki” (click-through), ei ole yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu. Palvelu, joka tarjoaa ainoastaan ulkomaanpuheluja, ei ole yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu. Yleisesti saatavilla oleviin puhelinpalveluihin sisältyvät myös erityisesti vammaisille käyttäjille tarkoitetut viestintävälineet, joissa hyödynnetään tekstipuhelinpalveluja tai eri viestintämuotojen täydellistä interaktiivisuutta (”total conversation”).

(8)

On tarpeen täsmentää, että palvelujen välilliseen tarjoamiseen voisivat sisältyä tilanteet, joissa puhelu otetaan operaattorin valinnan tai ennaltavalinnan kautta ja joissa palveluntarjoaja jälleenmyy tai myy toisella nimellä toisen yrityksen tarjoamia yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja.

(9)

Teknologian ja markkinoiden kehityksen tuloksena verkoissa ollaan entistä enemmän siirtymässä IP-teknologiaan ja kuluttajat voivat entistä useammin valita useiden kilpailevien puheensiirtopalvelujen tarjoajien välillä. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava erottaa yleispalveluvelvollisuudet, jotka koskevat liittymän tarjoamista yleisen viestintäverkkoon tietyssä sijaintipaikassa, yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun tarjoamisesta (mukaan luettuina hätäpuhelut numeroon 112). Tällainen erottelu ei saisi vaikuttaa yhteisön tasolla määriteltyjen ja tarkistettujen yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan. Jäsenvaltiot, jotka käyttävät kansallisia hätänumeroita numeron 112 rinnalla, voivat asettaa yrityksille vastaavia velvollisuuksia, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää kyseisiä kansallisia hätänumeroita.

(10)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on objektiivisin perustein päätettävä, mitkä yritykset nimetään yleispalvelun tarjoajiksi, ottaen tarvittaessa huomioon yritysten kyvyn ja halukkuuden hyväksyä kaikkien tai joidenkin yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjoaminen. Tämä ei sulje pois sitä, että jäsenvaltiot voivat nimeämisprosessin kuluessa ottaa mukaan tehokkuussyillä perusteltuja erityisehtoja mukaan lukien muun muassa maantieteellisten alueiden tai osatekijöiden ryhmittely tai nimeämisen vähimmäiskeston määrittäminen.

(11)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan kuuluvien palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei ole vielä nimennyt mitään yritystä yleispalvelun tarjoajaksi. Tällaisessa tapauksessa seuranta olisi toteutettava siten, että siitä ei aiheudu liiallista hallinnollista taakkaa kansallisille sääntelyviranomaisille eikä kyseisenlaisia palveluja tarjoaville yrityksille.

(12)

Tarpeettomat velvollisuudet, jotka oli suunniteltu helpottamaan siirtymistä vuoden 1998 sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 järjestelmään, olisi poistettava, samoin kuin säännökset, jotka ovat osittain tai kokonaan päällekkäisiä direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) säännösten kanssa.

(13)

Vaatimus kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoiman tarjoamisesta vähittäismyyntitasolla oli tarpeellinen vuoden 1998 sääntelyjärjestelmän säännösten jatkuvan soveltamisen varmistamiseksi kiinteiden yhteyksien alalla, sillä tällä alalla ei ollut riittävästi kilpailua vuoden 2002 järjestelmän tullessa voimaan, mutta se on nyt käynyt tarpeettomaksi ja olisi kumottava.

(14)

Operaattorin valinnan ja ennaltavalinnan edellyttäminen edelleen suoraan yhteisön lainsäädännössä saattaisi haitata teknologian kehittymistä. Olisi parempi, että näitä korjaavia toimia määräävät kansalliset sääntelyviranomaiset direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) säädettyjen menettelyjen mukaisesti tehdyn markkina-analyysin perusteella ja direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 12 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden mukaisesti.

(15)

Sopimuksia koskevia säännöksiä olisi sovellettava kuluttajien lisäksi myös loppukäyttäjiin, ensisijaisesti mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin, jotka voivat pitää parempana kuluttajien tarpeisiin mukautettua sopimusta. Palveluntarjoajiin kohdistuvan liiallisen hallinnollisen taakan sekä pk-yritysten määrittelemiseen liittyvän monimutkaisuuden välttämiseksi sopimuksia koskevia säännöksiä ei pitäisi soveltaa näihin muihin loppukäyttäjiin automaattisesti, vaan pelkästään niiden pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla parannetaan pk-yritysten tietämystä tästä mahdollisuudesta.

(16)

Tekniikan kehityksen myötä voidaan tulevaisuudessa käyttää tavanomaisten numerotunnisteiden lisäksi myös muuntyyppisiä tunnisteita.

(17)

Puhelut mahdollistavien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi varmistettava, että niiden asiakkaille tiedotetaan riittävästi siitä, onko heillä mahdollisuus käyttää hätäpalveluja, sekä kaikista palvelujen rajoituksista (kuten soittajan sijaintitietojen antamista tai hätäpuhelujen reitittämistä koskevista rajoituksista). Palvelujen tarjoajien olisi myös annettava asiakkailleen selkeitä ja avoimia tietoja alkuperäisessä sopimuksessa ja, jos yhteyksien tarjoamiseen tulee muutoksia, esimerkiksi laskutustiedoissa. Näiden tietojen olisi käsitettävä kaikki alueellisen peiton rajoitukset, palvelun suunniteltujen teknisten käyttöparametrien perusta sekä käytettävissä oleva infrastruktuuri. Jos palvelua ei tarjota kytkentäisen puhelinverkon kautta, tietoihin tulisi sisällyttää myös pääsyn luotettavuuden taso ja tiedot soittajan sijainnista verrattuna palveluun, joka tarjotaan kytkentäisen puhelinverkon kautta, ottaen huomioon tekniikan taso ja laatunormit sekä mahdolliset direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) määritetyt palvelun laatua koskevat parametrit.

(18)

Päätelaitteiden suhteen asiakassopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset rajoitukset, joita palveluntarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-kortin lukitseminen, jos tällaisia rajoituksia ei kielletä kansallisessa lainsäädännössä, sekä kustannukset, jotka peritään lopetettaessa sopimus ennen sovittua päättymispäivämäärää tai lopetettaessa se sovittuun aikaan, sekä laitteiden pitämisestä mahdollisesti perittävät kustannukset.

(19)

Ilman, että palveluntarjoajaa velvoitetaan yhteisön oikeuden vaatimuksia pidemmälle meneviin toimiin, asiakassopimuksessa olisi myös määriteltävä, minkä tyyppisiin toimiin palveluntarjoaja voi mahdollisesti ryhtyä turvallisuuteen tai eheyteen liittyvien ongelmien, uhkien tai haavoittuvuuksien yhteydessä.

(20)

Viestintäpalveluiden käyttöä koskevien yleiseen etuun liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja muiden oikeuksien ja vapauksien suojelun edistämiseksi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi voitava tuottaa ja levittää palveluntarjoajien avulla viestintäpalveluiden käyttöä koskevaa yleiseen etuun liittyvää tietoa. Näihin tietoihin voisi sisältyä yleiseen etuun liittyviä tietoja, jotka koskevat tekijänoikeusrikkomuksia, muuta laitonta käyttöä ja haitallisen sisällön levittämistä, sekä neuvoja ja keinoja, joiden avulla voidaan suojautua sellaisilta henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvilta riskeiltä, joita voi aiheutua esimerkiksi henkilötietojen ilmaisemisesta tietyissä olosuhteissa, sekä yksityisyyteen ja henkilötietoihin liittyviltä riskeiltä. Tietoja voitaisiin koordinoida direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 33 artiklan 3 kohdan mukaisella yhteistoimintamenettelyllä. Tällaisia yleiseen etuun liittyviä tietoja olisi päivitettävä tarvittaessa, ja ne olisi esitettävä helposti ymmärrettävässä painetussa ja sähköisessä muodossa kunkin jäsenvaltion määrittämällä tavalla sekä kansallisten julkisten viranomaisten verkkosivuilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava velvoittaa palveluntarjoajat välittämään nämä vakiomuodossa olevat tiedot asiakkailleen kansallisten sääntelyviranomaisten asianmukaiseksi katsomalla tavalla. Tiedot olisi myös sisällytettävä sopimuksiin jäsenvaltioiden sitä edellyttäessä.

(21)

Tilaajien oikeus sanoa sopimuksensa irti seuraamuksitta koskee tilannetta, jossa sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoajat muuttavat sopimusehtoja.

(22)

Ottaen huomioon sähköisen viestinnän kasvavan merkityksen kuluttajille ja yrityksille, käyttäjille olisi tiedotettava kattavasti sen palvelun- ja/tai verkontarjoajan tietoliikenteen hallintatavoista, jonka kanssa ne tekevät sopimuksen. Jos tosiasiallista kilpailua ei ole, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi käytettävä direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) mukaisia korjaavia toimenpiteitä varmistaakseen, ettei käyttäjien mahdollisuuksia käyttää tietyntyyppisiä sisältöjä tai sovelluksia rajoiteta kohtuuttomasti.

(23)

Jos yhteisön oikeudessa ei ole asiaa koskevia sääntöjä, sisällön, sovellutusten ja palveluiden laillisuus tai haitallisuus määräytyy kansallisen aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, ei sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoajien, vastuulla on päättää asianmukaista menettelyä noudattaen, ovatko sisältö, sovellukset tai palvelut joko laillisia tai haitallisia. Puitedirektiivi ja erityisdirektiivit eivät rajoita tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupasta) (11) soveltamista, joka sisältää muun muassa siinä määriteltyä ”pelkkää siirtotoimintaa” koskevan säännöksen, jota sovelletaan välityspalvelujen tarjoajiin.

(24)

Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten tietojen saaminen tarjonnasta ja palveluista on kuluttajille olennaisen tärkeä tekijä kilpailuun perustuvilla markkinoilla, joilla toimii useita palveluntarjoajia. Sähköisten viestintäpalvelujen loppukäyttäjien ja kuluttajien olisi voitava verrata markkinoilla tarjottujen eri palvelujen hintoja helposti saatavilla olevassa muodossa julkaistujen tietojen perusteella. Jotta hintavertailu olisi helppoa, kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus vaatia sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavilta yrityksiltä suurempaa tietojen (kuten hintojen, kulutusmallien ja muiden asiaan liittyvien tilastotietojen) avoimuutta sekä varmistaa, että kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää palveluja tarjoavien yritysten julkaisemia yleisesti saatavilla olevia tietoja veloituksetta. Niiden olisi myös itse kyettävä asettamaan saataville hintaoppaita, erityisesti jos markkinat eivät ole niitä tarjonneet maksutta tai kohtuulliseen hintaan. Yrityksillä ei pitäisi olla oikeutta saada minkäänlaista korvausta tällaisesta sellaisten tietojen käytöstä, jos ne on jo julkaistu ja ovat siten julkista tietoa. Lisäksi loppukäyttäjille ja kuluttajille olisi tiedotettava riittävästi palvelun kustannuksista ja tarjotun palvelun tyypistä ennen palvelun ostamista, erityisesti jos ilmaispuhelupalveluihin liittyy lisämaksuja. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava vaatia, että tällaisia tietoja annetaan yleisesti ja että ne annetaan tietyissä niiden määrittämissä palveluluokissa välittömästi ennen puhelun yhdistämistä, jollei siitä kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Määrittäessään, minkä tyyppiset puhelut edellyttävät hintatietoja ennen yhdistämistä, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon palvelun luonne, siihen sovellettavat hintaehdot sekä se, tarjoaako sitä palveluntarjoaja, joka ei tarjoa sähköisiä viestintäpalveluja. Lisäksi yritysten olisi jäsenvaltioiden sitä edellyttäessä annettava tilaajille toimivaltaisten viranomaisten tuottamaa yleiseen etuun liittyvää tietoa muun muassa yleisimmistä säännönvastaisuuksista ja niiden oikeudellisista seuraamuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupasta) soveltamista.

(25)

Kuluttajien olisi saatava tietoja oikeuksistaan siltä osin kuin on kyse heidän henkilötietojensa käyttämisestä tilaajaluetteloissa ja erityisesti tällaisten luetteloiden tarkoituksesta tai tarkoituksista, ja heidän olisi saatava tietoja oikeudestaan jättäytyä tilaajien julkisen luettelon ulkopuolelle direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) mukaisesti. Asiakkaille olisi myös kerrottava järjestelmistä, jotka sallivat olemassa olevien tietojen sisällyttämisen luettelotietokantaan ilman niiden näkymistä numerotiedustelupalveluiden käyttäjille.

(26)

Kilpailuun perustuvien markkinoiden pitäisi varmistaa, että käyttäjät saavat haluamansa laatuista palvelua, mutta joissakin erityistapauksissa saattaa olla tarpeen varmistaa, että yleisissä viestintäverkoissa saavutetaan tietty vähimmäislaatutaso, jotta voidaan ehkäistä palvelun heikkeneminen, käytön estyminen ja liikenteen hidastuminen verkoissa.

(27)

Tulevaisuuden IP-verkoissa palvelun tarjoaminen voidaan erottaa verkon tarjoamisesta. Jäsenvaltioiden olisi tällaisia verkkoja varten määriteltävä tarkoituksenmukaisimmat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleisesti saatavilla olevat puhelinpalvelut, joita tarjotaan yleisiä viestintäverkkoja käyttäen, ovat käytettävissä ja että hätäpalvelut ovat keskeytyksettä käytössä laajamittaisissa verkon toiminnan keskeytyksissä tai ylivoimaisen esteen sattuessa, ottaen huomioon erityyppisten tilaajien prioriteetit ja tekniset rajoitukset.

(28)

Sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät hyötyvät kilpailusta ja mahdollisuudesta valita eri palveluntarjoajien välillä samalla tavalla kuin suurin osa loppukäyttäjistä, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi täsmennettävä tarvittaessa ja kansallisten olosuhteiden perusteella, mitä kuluttajansuojavaatimuksia yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten on noudatettava. Tällaisiin vaatimuksiin voi kuulua muun muassa, että yritykset huolehtivat siitä, että vammaiset loppukäyttäjät voivat hyödyntää niiden palveluja samoin ehdoin kuin niiden muutkin loppukäyttäjät, mukaan lukien hinnat ja maksut, ja että ne veloittavat palveluistaan samat hinnat niille aiheutuneista lisäkustannuksista riippumatta. Muita vaatimuksia voi liittyä yritysten välisiin tukkumyyntijärjestelyihin.

(29)

Operaattorin neuvontapalvelut kattavat laajan valikoiman erilaisia loppukäyttäjille suunnattuja palveluja. Kaikkien muiden asiakastukipalvelujen tavoin tällaisten palvelujen tarjoamisesta olisi sovittava yleisten viestintäverkkojen tarjoajien ja operaattorin neuvontapalvelujen tarjoajien välisissä kaupallisissa neuvotteluissa, eikä niiden tarjoamista ole enää tarpeen määrätä pakolliseksi. Tätä koskeva velvollisuus olisi sen vuoksi kumottava.

(30)

Numerotiedotuspalveluja olisi tarjottava ja usein tarjotaan kilpailuun perustuvilla markkinaehdoilla kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla 16 päivänä syyskuuta 2002 annetun komission direktiivin 2002/77/EY  (12) 5 artiklan mukaisesti. Toimissa, jotka liittyvät (kaikkien tilaajille puhelinnumeroita jakavien yritysten hallussa olevien) loppukäyttäjien tietojen lisäämiseen tietokantoihin, olisi noudatettava toimenpiteitä henkilötietojen suojaamiseksi sekä direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12 artiklaa. Näiden tietojen toimittaminen kustannuslähtöisesti yleisesti saatavilla olevien luettelo- ja numerotiedustelupalvelujen tarkoituksiin olisi saatava alkuun, jotta loppukäyttäjät voisivat kaikilta osin hyötyä kilpailuun perustuvan tarjonnan kohtuullisista ja avoimista ehdoista.

(31)

Loppukäyttäjien olisi voitava soittaa hätänumeroon ja saada hätäpalveluja käyttäen mitä tahansa puhelinpalvelua, joka pystyy muodostamaan puheluja kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla. Pelastusviranomaisten olisi voitava välittää numeroon 112 tehtyjä puheluja ja vastata niihin vähintään yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin kansallisiin hätänumeroihin tehtyihin puheluihin. On tärkeää lisätä numeron 112 tunnettuutta Euroopan unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä kaikki jäsenvaltioissa matkustavat kansalaiset olisi saatettava tietoisiksi, tiedottamalla erityisesti kansainvälisen liikenteen bussiterminaaleissa, rautatieasemilla, satamissa ja lentoasemilla sekä puhelinluetteloissa, puhelinkioskeissa ja tilaaja- ja laskutusmateriaalissa, siitä, että he voivat käyttää numeroa 112 yleisenä hätänumerona matkustaessaan missä tahansa jäsenvaltiossa. Tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta komission olisi edelleen sekä annettava tukea että täydennettävä jäsenvaltioiden aloitteita numeroa 112 koskevan tietoisuuden parantamiseksi, ja sen olisi säännöllisesti arvioitava yleisön tietoisuutta numerosta. Velvollisuutta antaa soittajan sijaintitietoja olisi tiukennettava Euroopan unionin kansalaisten suojelun parantamiseksi. Erityisesti yritysten olisi annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalvelujen käyttöön heti, kun palvelu on ottanut puhelun vastaan käytetystä tekniikasta riippumatta.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yritykset, jotka tarjoavat loppukäyttäjille sähköistä viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan ottaa puheluja kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla, tarjoavat mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja niin täsmällisesti ja luotettavasti kuin kyseiselle sähköiselle viestintäpalvelulle on teknisesti mahdollista. Verkosta riippumattomat palveluntarjoajat eivät voi valvoa verkkoja eivätkä ne voi välttämättä varmistaa, että niiden kautta soitetut hätäpuhelut reititettäisiin yhtä luotettavasti kuin perinteisen kiinteän puhelinpalvelun tarjoajilla, koska verkosta riippumattomat palveluntarjoajat eivät voi taata palvelun saatavuutta siitä syystä, että infrastruktuuriin liittyvät ongelmat eivät ole niiden määräysvallassa. Heti kun käytössä on kansainvälisesti tunnustettuja standardeja, jotka takaavat täsmällisen ja luotettavan reitityksen ja yhteydet hätäpalveluihin, verkosta riippumattomien palveluntarjoajien olisi myös täytettävä velvollisuudet, jotka liittyvät siihen, että hätäpalvelujen käyttömahdollisuudet ovat vastaavalla tasolla kuin muilta yrityksiltä edellytetään.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä varmistaakseen, että vammaisilla loppukäyttäjillä, erityisesti kuuroilla, kuulovammaisilla, puhevammaisilla ja kuurosokeilla käyttäjillä, on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää hätäpalveluja, myös numeroa 112. Tähän voivat sisältyvät erityiset kuulovammaisille käyttäjille tarkoitetut päätelaitteet, tekstipuhelinpalvelut tai muut erityislaitteet.

(34)

Äänipuhelut ovat edelleen toimivin ja luotettavin tapa ottaa yhteys hätäpalveluihin. Muut yhteydenottotavat, kuten tekstiviestit, voivat olla epäluotettavampia ja niiden avulla yhteyttä ei välttämättä saada heti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin halutessaan edistää hätäpalveluiden muiden sellaisten käyttömahdollisuuksien kehittämistä ja käyttöönottoa, joiden avulla voidaan taata äänipuheluja vastaava pääsy palveluihin.

(35)

Komissio on 116-alkuisen kansallisen numerointialueen varaamisesta yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisille puhelinnumeroille 15 päivänä helmikuuta 2007 tehdyn komission päätöksen 2007/116/EY (13) mukaisesti pyytänyt jäsenvaltioita varaamaan 116-numerointialueen numerot tietyille yhteiskunnallisille palveluille. Mainitun päätöksen asiaan liittyvät säännökset olisi otettava huomioon direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi), jotta ne kytkeytyisivät läheisemmin sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevaan sääntelyjärjestelmään ja helpottavat myös vammaisten loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia.

(36)

Yhtenäismarkkinat merkitsevät sitä, että loppukäyttäjät voivat käyttää kaikkia toisten jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita ja että he voivat käyttää palveluja yhteisön alueella muiden kuin maantieteellisten numeroiden, kuten ilmaisnumeroiden ja erityismaksullisten palvelunumeroiden välityksellä. Loppukäyttäjien olisi myös voitava käyttää eurooppalaisen numerointiavaruuden numeroita ja kansainvälisiä ilmaisnumeroita (Universal International Freephone Numbers, UIFN). Mahdollisuutta käyttää numerovarantoja ja niihin liittyviä palveluja rajojen yli ei pitäisi estää muulloin kuin objektiivisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi tiettyihin erityismaksullisiin palveluihin liittyvien petosten tai väärinkäytösten estämiseksi, jos numero on määritelty ainoastaan kansalliseksi (esimerkiksi kansallinen lyhytvalintanumero) tai jos se ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Käyttäjille olisi tiedotettava etukäteen selkeästi kaikista ilmaisnumeroihin liittyvistä maksuista, kuten vakiomuotoisten kansainvälisten suuntanumeroiden kautta käytettävissä oleviin numeroihin sovellettavista ulkomaanpuhelumaksuista.

(37)

Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännöllisiä esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Tämä ei estä kohtuullisen vähimmäiskeston sisällyttämistä kuluttajasopimuksiin. Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän kilpailumarkkinoilla lisäävä tekijä. Se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti. Numeron tekninen siirto ei saisi missään tapauksessa kestää kauempaa kuin yhden päivän. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä siirtämisprosessista ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja teknisen toteutettavuuden, ja toteuttaa tarvittaessa soveltuvat toimenpiteet, joilla kuluttajansuoja voidaan varmistaa koko vaihtoprosessin ajan. Tähän suojaan voi sisältyä siirtämiseen liittyvien väärinkäytösten rajoituksia ja/tai nopeita korjaavia toimenpiteitä.

(38)

Lakisääteisiä siirtovelvollisuuksia voidaan soveltaa tiettyjen mediapalvelun tarjoajien toimittamiin tiettyihin radio- ja televisiolähetyskanaviin sekä täydentäviin palveluihin. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä siirtovelvollisuudelle selkeät perusteet kansallisessa lainsäädännössään sen varmistamiseksi, että velvollisuudet ovat avoimia, oikeasuhteisia ja hyvin määriteltyjä. Siirtovelvollisuutta koskevat säännöt olisi laadittava siten, että ne tarjoavat riittäviä kannustimia tehokkaisiin infrastruktuuri-investointeihin. Siirtovelvollisuutta koskevia sääntöjä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta ne voitaisiin pitää teknologian ja markkinoiden kehityksen tasalla ja siten varmistaa, että ne ovat jatkuvasti oikeassa suhteessa haluttuihin tavoitteisiin nähden. Täydentäviin palveluihin sisältyy muun muassa palveluja, joilla parannetaan vammaisten loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia, kuten tekstitelevisio, tekstitys, kuvailutulkkaus ja viittomakielinen tulkkaus.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukainen kuulemismekanismi, jotta kuluttajien kuulemiseen nykyisin liittyvät puutteet voitaisiin poistaa ja kansalaisten edut voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällainen mekanismi voisi olla muodoltaan elin, joka tekisi kansallisesta sääntelyviranomaisesta ja palvelujen tarjoajista riippumattomia selvityksiä kuluttajiin liittyvistä kysymyksistä, kuten kuluttajakäyttäytymisestä ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä menettelyistä, ja joka toimisi avoimesti ja antaisi oman panoksensa nykyiseen sidosryhmien kuulemismenettelyyn. Lisäksi voitaisiin kehittää mekanismi asianmukaisen yhteistyön tekemiseksi asioissa, jotka liittyvät laillisen sisällön tukemiseen. Tällaisen mekanismin yhteydessä hyväksytyissä yhteistyömenettelyissä ei kuitenkaan pitäisi sallia Internetin käytön järjestelmällistä valvontaa.

(40)

Yleispalveluvelvollisuuksien alaiseksi nimetylle yritykselle asetetut velvollisuudet olisi ilmoitettava komissiolle.

(41)

Liikennetietojen käsittely siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä verkko- ja tietoturvaa koskevien vikojen ja toimintavirheiden havaitsemiseksi, paikallistamiseksi ja poistamiseksi siten, että varmistetaan tallennettujen tai siirrettyjen tietojen saatavuus, aitous, eheys ja salassapito, auttaa ehkäisemään luvatonta pääsyä tietoihin ja vahingollista koodin jakamista, palvelunestohyökkäyksiä ja tietokoneille ja sähköisille viestintäjärjestelmille koituvia vahinkoja.

(42)

Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoiden vapauttaminen ja teknologian nopea kehitys ovat yhdessä edistäneet kilpailua ja talouskasvua ja luoneet laajan valikoiman loppukäyttäjille suunnattuja palveluja, joita voidaan käyttää yleisten sähköisten viestintäverkkojen kautta. On tarpeen varmistaa, että kuluttajille ja käyttäjille tarjotaan samantasoinen yksityisyyden ja henkilötietojen suoja riippumatta siitä, mitä teknologiaa tietyn palvelun tarjoamiseen käytetään.

(43)

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan sääntelyjärjestelmän tavoitteiden ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti sekä oikeusvarmuuden ja tehokkuuden takaamiseksi Euroopan liikeyrityksille ja kansallisille sääntelyviranomaisille tässä direktiivissä keskitytään yleisiin sähköisiin viestintäverkkoihin tai sähköisiin viestintäpalveluihin eikä sitä sovelleta suljettuihin käyttäjäryhmiin eikä yritysverkkoihin.

(44)

Teknologian kehitys mahdollistaa uusien tiedonkeruu- ja tunnistuslaitteisiin perustuvien sovellusten kehittämisen. Nämä laitteet voisivat olla radiotaajuuksia käyttäviä kontaktittomia laitteita. Esimerkiksi radiotaajuiset etätunnistuslaitteet (Radio Frequency Identification Devices, RFID) käyttävät radiotaajuuksia tietojen lukemiseen yksilöllisistä tunnisteista, minkä jälkeen tietoja voidaan siirtää olemassa olevissa viestintäverkoissa. Tällaisten teknologioiden laajamittainen käyttö voi tuoda huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ja edistää merkittävästi sisämarkkinoiden kehitystä, jos kansalaiset hyväksyvät niiden käytön. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen varmistaa kaikkien yksilön perusoikeuksien turvaaminen, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan. Kun tällaiset laitteet on liitetty yleisesti saatavilla oleviin sähköisiin viestintäverkkoihin tai ne käyttävät sähköisiä viestintäpalveluja perusinfrastruktuurina, olisi sovellettava direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) asiaa koskevia säännöksiä, kuten turvallisuutta, liikenne- ja sijaintitietoja ja luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä.

(45)

Yleisesti saatavilla olevan sähköisen viestintäpalvelun tarjoajan olisi ryhdyttävä asianmukaisiin teknisiin ja organisatorisiin toimenpiteisiin varmistaakseen palvelujensa turvallisuuden. Tällaisilla toimilla olisi taattava, että henkilötietoja pääsee käsittelemään vain siihen luvan saanut henkilöstö oikeudellisesti perusteltua tarkoitusta varten ja että tallennetut tai välitetyt henkilötiedot samoin kuin verkot ja palvelut on suojattu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun direktiivin 95/46/EY (14) soveltamista. Lisäksi olisi laadittava henkilötietojen käsittelyä koskeva turvapolitiikka järjestelmän haavoittuvuuksien tunnistamiseksi sekä harjoitettava säännöllistä valvontaa ja toteutettava säännöllisesti ennalta ehkäiseviä, korjaavia ja haavoittuvuuksia vähentäviä toimia.

(46)

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi valvottava toteutettuja toimenpiteitä ja levitettävä parhaita käytäntöjä yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien keskuudessa.

(47)

Jos tietoturvaloukkaukseen, joka johtaa yksittäisen tilaajan henkilötietojen katoamiseen tai vaarantumiseen, ei puututa riittävän tehokkaasti ja nopeasti, siitä voi aiheutua huomattavia taloudellisia menetyksiä ja sosiaalisia haittoja, kuten väärän henkilöllisyyden käyttöä. Siksi yleisesti saatavilla olevan sähköisen viestintäpalvelun tarjoajan olisi, heti kun hän saa tietää tällaisen loukkauksen tapahtumisesta, arvioitava siihen liittyvät riskit esimerkiksi selvittämällä loukkauksen kohteeksi joutuneiden tietojen luonteen (mukaan lukien tietojen arkaluonteisuus, asiayhteys ja olemassa olevat turvatoimet), loukkauksen syyn ja laajuuden, kohteeksi joutuneiden tilaajien lukumäärän ja tilaajille tietoturvaloukkauksesta mahdollisesti aiheutuneet haitat (esim. väärän henkilöllisyyden käyttö, taloudelliset menetykset, liiketoimi- tai työllistymismahdollisuuksien menettäminen, fyysinen vahinko). Sellaisten tietoturvaloukkausten kohteeksi joutuneille tilaajille, jotka voivat vaarantaa vakavalla tavalla heidän yksityisyytensä (esim. väärän henkilöllisyyden käyttö, fyysinen vahinko, huomattavan vakava nöyryytys tai maineen vahingoittuminen), olisi ilmoitettava asiasta viipymättä tarvittavien varotoimien toteuttamiseksi. Ilmoituksessa olisi annettava tiedot toimenpiteistä, joita palveluntarjoaja on toteuttanut tietoturvaloukkauksen selvittämiseksi, sekä suosituksia käyttäjille, joihin se on vaikuttanut. Tietoturvaloukkauksesta ilmoittamista tilaajalle ei pitäisi vaatia, jos palveluntarjoaja on osoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on toteuttanut tarvittavat tekniset suojaustoimenpiteet, ja jos toimenpiteitä on sovellettu tietoturvaloukkauksen kohteeksi joutuneisiin tietoihin. Tällaisilla teknisillä suojatoimenpiteillä tiedot olisi muutettava sellaiseen muotoon, että ne eivät ole sellaisten henkilöiden ymmärrettävissä, joilla ei ole lupaa päästä niihin.

(48)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ajettava Euroopan unionin kansalaisten etuja muun muassa pyrkimällä omalta osaltaan varmistamaan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan korkean tason. Tätä varten niillä olisi oltava käytössään riittävät välineet tehtäviensä toteuttamiseksi, mukaan luettuina pääsy kattaviin ja luotettaviin tietoihin tosiasiallisista turvallisuuteen kohdistuneista vaaratilanteista, jotka ovat johtaneet yksilöiden henkilötietojen vaarantumiseen.

(49)

Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten olisi direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä täytäntöön pannessaan tulkittava kansallista oikeutta mainitun direktiivin mukaisesti, ja niiden olisi tämän lisäksi myös huolehdittava siitä, etteivät ne tulkitse direktiiviä siten, että se johtaisi ristiriitaan muiden perusoikeuksien tai yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.

(50)

Olisi säädettävä siitä, että komissio antaa suosituksia keinoista riittävän yksityisyyden suojan turvaamiseksi ja sellaisten henkilötietojen suojan riittävän tason saavuttamiseksi, joita siirretään tai käsitellään sisämarkkinoilla sähköisten viestintäverkkojen käytön yhteydessä.

(51)

Laadittaessa yksityiskohtaisia sääntöjä henkilötietoihin kohdistuneiden tietoturvaloukkausten ilmoittamisen muodosta ja ilmoittamisessa sovellettavista menettelyistä olisi otettava asianmukaisesti huomioon loukkauksen olosuhteet, kuten se, oliko henkilötiedot suojattu salaustekniikalla tai muilla keinoin, mikä vähentää olennaisesti väärän henkilöllisyyden käytön tai muiden väärinkäytösten todennäköisyyttä. Tällaisissa säännöissä ja menettelyissä olisi myös otettava huomioon lainvalvontaviranomaisten oikeutetut edut tapauksissa, joissa varhainen ilmoittaminen voisi tarpeettomasti haitata tietoturvaloukkauksen tutkimista.

(52)

Ohjelmat, jotka salaa seuraavat käyttäjän toimia tai heikentävät käyttäjän päätelaitteen toimintaa kolmannen osapuolen hyödyksi (niin sanotut vakoiluohjelmat), aiheuttavat vakavan vaaran käyttäjien yksityisyydelle. Käyttäjien yksityiselämän suojan korkea ja yhdenmukainen taso on varmistettava riippumatta sitä, onko ei-toivotut vakoiluohjelmat ladattu vahingossa sähköisten viestintäverkkojen kautta vai onko ne siirretty ja asennettu piilotettuina ohjelmaan, jota levitetään ulkopuolisilla tiedontallennusvälineillä kuten CD-levyillä, CD-ROM-levyillä tai USB-tikuilla. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava loppukäyttäjiä ryhtymään tarvittaviin toimiin päätelaitteiden suojaamiseksi viruksia ja vakoiluohjelmia vastaan.

(53)

Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat tekevät merkittäviä investointeja ei-toivotun markkinointiviestinnän (”roskapostin”) torjumiseksi. Ne ovat myös loppukäyttäjiä paremmassa asemassa, sillä niillä on tarvittavat tiedot ja voimavarat roskapostittajien havaitsemiseksi ja tunnistamiseksi. Siksi sähköpostipalvelujen tarjoajien ja muiden palveluntarjoajien olisi voitava ryhtyä oikeustoimiin roskapostittajia vastaan ja siten puolustaa asiakkaidensa etuja osana omaa laillista kaupallista etuaan.

(54)

Tarve varmistaa riittävä yksityisyyden suoja ja sellaisten henkilötietojen suojan riittävä taso, joita siirretään tai käsitellään sisämarkkinoilla sähköisten viestintäverkkojen käytön yhteydessä, edellyttää tehokkaita valtuuksia täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan, jotta säännösten noudattamiselle olisi riittävät kannustimet. Toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ja tarvittaessa muilla kansallisilla elimillä, joita asia koskee, olisi oltava riittävät valtuudet ja voimavarat tutkia tehokkaasti rikkomistapauksia. Niillä olisi muun muassa oltava oikeus saada kaikki tarvitsemansa asiaan liittyvät tiedot sekä valtuudet päättää valituksista ja määrätä seuraamuksia rikkomistapauksissa.

(55)

Tämän direktiivin säännösten täytäntöönpano ja sen valvonta edellyttävät usein yhteistyötä kahden tai useamman jäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten välillä, esimerkiksi rajat ylittävän roskapostin ja vakoiluohjelmien torjumiseksi. Jotta yhteistyö tällaisissa tapauksissa olisi sujuvaa ja nopeaa, olisi annettava suosituksia esimerkiksi viranomaisten välillä vaihdettavan tiedon määrää ja muotoa koskevista menettelyistä tai noudatettavista määräajoista. Menettelyjen ansiosta myös markkinatoimijoita koskevat velvoitteet voidaan yhdenmukaistaa, mikä edistää tasapuolisten toimintamahdollisuuksien luomista yhteisössä.

(56)

Rajat ylittävää yhteistyötä ja täytäntöönpanon valvontaa olisi vahvistettava yhteisön nykyisten rajat ylittävien täytäntöönpanojärjestelmien mukaisesti, mukaan lukien asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 (15) säädetty järjestelmä, muuttamalla mainittua asetusta.

(57)

Direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (16) mukaisesti.

(58)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa liitteet tekniikan kehitykseen tai markkinoiden kysynnän muutoksiin. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on täydentää direktiiviä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(59)

Tämän vuoksi direktiivit 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) ja 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) olisi muutettava vastaavasti,

(60)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (17) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) ja 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) sekä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1.   Osana direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) soveltamista tässä direktiivissä säädetään sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonnasta loppukäyttäjille. Tavoitteena on varmistaa hyvälaatuisten ja yleisesti saatavilla olevien palvelujen saatavuus kaikkialla yhteisössä todellisen kilpailun ja valinnanvapauden avulla sekä antaa säännökset sellaisia tilanteita varten, joissa markkinat eivät tyydyttävästi täytä loppukäyttäjien tarpeita. Direktiiviin sisältyy myös säännöksiä vammaisten loppukäyttäjien verkkoonpääsyä helpottavien päätelaitteiden tietyistä näkökohdista.

2.   Tässä direktiivissä vahvistetaan loppukäyttäjien oikeudet sekä yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavien yritysten vastaavat velvollisuudet. Yleispalvelujen tarjoamisen varmistamiseksi avoimilla ja kilpailuun perustuvilla markkinoilla direktiivissä määritellään tiettyä laatutasoa edustavat vähimmäispalvelut, jotka ovat kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan kaikkien loppukäyttäjien saatavilla siten, että kilpailu ei vääristy. Tässä direktiivissä säädetään myös velvollisuuksista, jotka koskevat tiettyjen pakollisten palvelujen tarjoamista.

3.   Tämän direktiivin loppukäyttäjien oikeuksia koskevia säännöksiä sovelletaan rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen, erityisesti direktiivien 93/13/ETY ja 97/7/EY, ja yhteisön lainsäädännön mukaisten kansallisten sääntöjen soveltamista.”.

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Liittymän tarjoaminen tietyssä sijaintipaikassa ja puhelinpalvelujen tarjoaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi yritys pystyy täyttämään kaikki kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat liittymän saamista yleiseen viestintäverkkoon tietyssä sijaintipaikassa.

2.   Tarjotun liittymän on oltava sellainen, että se tukee puheen, telekopioiden ja tiedon siirtoa sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan tarkoituksenmukaisen Internet-yhteyden, ottaen huomioon vallitseva tilaajien enemmistön käytössä oleva tekniikka ja tekninen toteutettavuus.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi yritys pystyy täyttämään kaikki kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat sellaisen yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun tarjoamista 1 kohdassa tarkoitetun verkkoliittymän kautta, joka mahdollistaa kotimaan- ja ulkomaanpuhelujen soittamisen ja vastaanottamisen.”.

4)

Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen luettelojen on sisällettävä kaikki yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen tilaajat, jollei direktiivin henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY (18) 12 artiklan säännöksistä muuta johdu.

5)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Toimenpiteet vammaisia loppukäyttäjiä varten

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklassa määritetyt palvelut ovat vammaisten loppukäyttäjien saatavilla kohtuuhintaan ja muiden loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia vastaavalla tavalla, jollei ole vahvistettu IV luvun mukaisia vaatimuksia, joilla saavutetaan vastaava vaikutus. Jäsenvaltiot voivat velvoittaa kansalliset sääntelyviranomaiset arvioimaan yleisen tarpeen ja erityisvaatimukset, mukaan lukien tällaisten vammaisia käyttäjiä koskevien erityistoimenpiteiden laajuus ja konkreettinen muoto.

2.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa erityistoimenpiteitä kansallisten erityisolosuhteiden perusteella sen varmistamiseksi, että vammaisilla loppukäyttäjillä on sama mahdollisuus kuin loppukäyttäjien enemmistöllä valita eri yritysten ja palveluntarjoajien välillä.”.

6)

Lisätään 8 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Kun 1 kohdan mukaisesti nimetty yritys aikoo luovuttaa koko paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, sen on ilmoitettava asiasta kansalliselle sääntelyviranomaiselle hyvissä ajoin etukäteen, jotta tämä viranomainen voi arvioida suunnitellun liiketoimen vaikutukset 4 artiklassa tarkoitettuihin liittymän tarjoamiseen tietyssä sijaintipaikassa ja puhelinpalvelujen tarjoamiseen. Kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa erityisvelvoitteita, muuttaa niitä tai peruuttaa ne direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivin) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”.

7)

Korvataan 9 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava sellaisten palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa, joiden on 4–7 artiklassa määritelty kuuluvan yleispalveluvelvollisuuksien piiriin ja joita joko tarjoavat nimetyt yritykset tai, jos näitä palveluja varten ei ole nimetty yhtäkään yritystä, ovat saatavilla markkinoilla, erityisesti suhteessa jäsenvaltion kuluttajahintoihin ja tulotasoon.

2.   Jäsenvaltiot voivat kansallisten olosuhteiden perusteella vaatia nimettyjä yrityksiä tarjoamaan kuluttajille tavanomaisten kaupallisten ehtojen mukaan asetetuista hinnoista poikkeavia hintavaihtoehtoja tai -paketteja erityisesti sen varmistamiseksi, että pienituloisilla käyttäjillä tai käyttäjillä, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, on mahdollisuus käyttää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu verkkoa tai käyttää palveluja, joiden on 4 artiklan 3 kohdassa sekä 5, 6 ja 7 artiklassa määritelty kuuluvan yleispalveluvelvollisuuksien piiriin ja joita tarjoavat nimetyt yritykset.

3.   Sen lisäksi, että jäsenvaltiot voivat antaa nimettyjä yrityksiä koskevia säännöksiä, joissa säädetään erityisistä hintavaihtoehdoista tai hintakattojen noudattamisesta tai maantieteellisin perustein määrätyistä keskihinnoista tai muista vastaavista järjestelmistä, ne voivat varmistaa, että tukea annetaan kuluttajille, jotka on määritelty pienituloisiksi tai vammaisiksi tai joilla on todettu olevan sosiaalisia erityistarpeita.”

8)

Korvataan 11 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava asettaa suoritustavoitteita niille yrityksille, joilla on yleispalveluvelvollisuuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tällöin otettava huomioon asianomaisten, erityisesti 33 artiklassa tarkoitettujen osapuolten näkemykset.”.

9)

Korvataan III luvun otsikko seuraavasti:

10)

Kumotaan 16 artikla.

11)

Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

12)

Kumotaan 18 ja 19 artikla.

13)

Korvataan 20–23 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Sopimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilatessaan palveluja, joissa tarjotaan liittymä yleiseen viestintäverkkoon, ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, kuluttajilla, ja muilla sitä pyytävillä loppukäyttäjillä, on mahdollisuus tehdä sopimus tällaista liittymää ja/tai tällaisia palveluja tarjoavan yrityksen tai yritysten kanssa. Sopimuksessa on yksilöitävä selvässä, kattavassa ja helposti saatavassa muodossa ainakin

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia, että sopimus sisältää sellaiset 21 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tarjotun palvelun kannalta merkitykselliset tiedot, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tätä tarkoitusta varten toimittaneet, ja jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja palveluiden käyttämistä laittomiin tarkoituksiin tai haitallisen sisällön välittämiseen sekä sitä, miten henkilön turvallisuutta, yksityisyyden suojaa ja henkilötietoja uhkaavilta riskeiltä suojaudutaan.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun sopimuksia tehdään tilaajien ja sellaisia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten välillä, jotka mahdollistavat puheensiirron, tilaajille ilmoitetaan selkeästi, sisältyykö palveluun mahdollisuus käyttää hätäpalveluja ja saada soittajan sijaintitiedot. Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on varmistettava, että asiakkaille ilmoitetaan ennen sopimuksen tekemistä selkeästi hätäpalvelujen käyttömahdollisuuden mahdollisista rajoituksista sekä mahdollisista muutoksista hätäpalvelujen käyttömahdollisuuksissa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilaajilla on oikeus sanoa irti sopimuksensa seuraamuksitta heti kun heille on ilmoitettu sopimusehtoihin aiotuista muutoksista, joita sähköisiä viestintäpalveluja ja/tai -verkkoja tarjoavat yritykset ehdottavat. Tilaajille on annettava riittävästi tietoa näistä muutoksista vähintään yhtä kuukautta ennen niiden toteuttamista ja heille on ilmoitettava samanaikaisesti, että heillä on oikeus sanoa irti sopimuksensa seuraamuksitta, jos he eivät hyväksy uusia ehtoja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määrittää tällaisten ilmoitusten muodon.

21 artikla

Avoimuus ja tietojen julkaiseminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat velvoittaa sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavat yritykset julkaisemaan avoimia, vertailukelpoisia, riittäviä ja ajantasaisia tietoja liitteen II mukaisesti loppukäyttäjille ja kuluttajille tarjoamiensa palvelujen käyttöoikeuteen ja käyttöön sovellettavista hinnoista sekä vakioehdoista. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa lisävaatimuksia, jotka koskevat julkaistavien tietojen muotoa, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajien ulottuvilla on läpinäkyvää, vertailukelpoista, selkeää ja helposti saatavilla olevaa tietoa.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä vertailukelpoisten tietojen tarjoamista esimerkiksi interaktiivisten oppaiden tai vastaavien tekniikoiden avulla, jotta loppukäyttäjät ja kuluttajat voivat arvioida itsenäisesti vaihtoehtoisten käyttötapojen kustannuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa tällaiset oppaat tai tekniikat saataville, erityisesti jos niitä ei ole saatavilla markkinoilla maksutta tai kohtuulliseen hintaan. Kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää korvauksetta sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavien yritysten julkaisemia tietoja tällaisten oppaiden tai tekniikoiden myyntiä tai saataville asettamista varten.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset kykenevät velvoittamaan sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset muun muassa:

Kansainväliset sääntelyviranomaiset voivat edistää itsesääntely- tai yhteissääntelytoimia ennen velvoitteiden asettamista, jos tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

4.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että 3 kohdassa tarkoitetut yritykset jakavat maksutta yleiseen etuun liittyvää tietoa olemassa oleville ja uusille tilaajille tarvittaessa. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten on tuotettava tieto vakiomuodossa, ja sen on sisällettävä muun muassa seuraavat asiat:

22 artikla

Palvelujen laatu

1.   Otettuaan kaikkien asianomaisten osapuolten näkemykset huomioon jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavia yrityksiä julkaisemaan loppukäyttäjien käyttöön vertailukelpoisia, riittäviä ja ajantasaisia tietoja palvelujensa laadusta sekä toimenpiteistä, joilla on pyritty varmistamaan vammaisten loppukäyttäjien vastaavat mahdollisuudet käyttää näitä verkkoja ja/tai palveluja. Nämä tiedot on pyynnöstä toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle ennen niiden julkaisemista.

2.   Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yksilöidä muun muassa palvelun laatua koskevat mitattavat muuttujat sekä julkaistavien tietojen sisällön, muodon ja julkaisutavan, mukaan lukien mahdolliset laadunvarmistusmekanismit, sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjien ulottuvilla on kokonaisvaltaista, vertailukelpoista, luotettavaa ja käyttäjäystävällistä tietoa. Tarvittaessa voidaan käyttää liitteessä III mainittuja muuttujia, määritelmiä ja mittausmenetelmiä.

3.   Estääkseen palvelun heikkenemisen ja liikenteen rajoittumisen tai hidastumisen verkoissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa palvelun laatuun liittyviä vähimmäisvaatimuksia yleisiä viestintäverkkoja tarjoavalle yritykselle tai tarjoaville yrityksille.

23 artikla

Palvelujen saatavuus

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleisesti saatavilla olevat puhelinpalvelut, joita tarjotaan yleisiä viestintäverkkoja käyttäen, ovat mahdollisimman kattavasti käytettävissä laajamittaisissa verkon toiminnan keskeytyksissä tai ylivoimaisen esteen sattuessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja tarjoavat yritykset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen keskeytymättömän pääsyn hätäpalveluihin.”.

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Vastaavien käyttö- ja valintamahdollisuuksien takaaminen vammaisille loppukäyttäjille

1.   Jäsenvaltioiden on mahdollistettava, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset määrittävät tarvittaessa vaatimukset, jotka yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten on täytettävä, sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät:

2.   Vammaisia loppukäyttäjiä koskevien erityissäännösten hyväksymiseksi ja panemiseksi täytäntöön jäsenvaltioiden on kannustettava sellaisten päätelaitteiden saatavuutta, jotka tarjoavat välttämättömät palvelut ja toiminnot.”.

15)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

16)

Korvataan 26 ja 27 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Hätäpalvelut ja eurooppalainen hätänumero

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen loppukäyttäjät, maksullisten yleisöpuhelinten käyttäjät mukaan luettuina, voivat soittaa hätäpuheluja maksutta ja ilman, että heidän tarvitsee käyttää minkäänlaista maksuvälinettä, käyttämällä eurooppalaista hätänumeroa 112 ja jäsenvaltioiden määrittelemiä kansallisia hätänumeroita.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset, jotka tarjoavat loppukäyttäjille sähköistä viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan ottaa kotimaan puheluja yhden tai useamman kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevan numeron avulla, tarjoavat mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuihin puheluihin vastataan asianmukaisesti ja että puhelut välitetään kansallisen hätäpalvelun organisaatioon parhaiten sopivalla tavalla. Näihin puheluihin on vastattava ja ne on välitettävä vähintään yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin kansallisiin hätänumeroihin tehdyt puhelut, jos kansalliset hätänumerot ovat edelleen käytössä.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hätäpalvelut ovat vammaisten loppukäyttäjien saatavilla muiden loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia vastaavalla tavalla. Toimenpiteiden sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa, on perustuttava mahdollisimman suuressa määrin direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 17 artiklan mukaisesti julkaistuihin eurooppalaisiin standardeihin tai eritelmiin, eivätkä ne saa estää jäsenvaltiota hyväksymästä lisävaatimuksia tässä artiklassa esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseessä olevat yritykset antavat teknisten mahdollisuuksien rajoissa soittajan sijaintia koskevat tiedot maksutta hätäpuheluja käsittelevälle viranomaiselle heti, kun kyseessä oleva viranomainen saa tällaisen puhelun. Tämä koskee kaikkia eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuja puheluja. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän velvoitteen koskemaan myös puheluja kansallisiin hätänumeroihin. Jos 2 kohdassa tarkoitetut yritykset katsovat, että soittajan sijaintia koskevien tietojen antaminen ei ole teknisesti mahdollista, niillä on tätä koskeva todistustaakka.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalaisille tiedotetaan riittävästi eurooppalaisen hätänumeron 112 olemassaolosta ja käytöstä, etenkin toimenpiteillä, jotka on erityisesti suunnattu jäsenvaltioiden välillä matkustaville henkilöille.

27 artikla

Eurooppalaiset tunnusnumerot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tunnus 00 on vakiomuotoinen ulkomaanpuhelutunnus. Erityisjärjestelyjä puhelujen soittamiseksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien vierekkäisten alueiden välillä voidaan toteuttaa tai jatkaa. Tällaisista järjestelyistä on ilmoitettava loppukäyttäjille näillä alueilla.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja tarjoavat yritykset välittävät kaikki eurooppalaiseen numeroavaruuteen kuuluvalle alueelle (ETNS) menevät ja sieltä tulevat puhelut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yrityksen tarvetta saada katettua kustannuksensa.”.

17)

Lisätään artikla seuraavasti:

”27 a artikla

Yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaiset puhelinnumerot, myös kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero

1.   Jäsenvaltioiden on edistettävä 116-alkuiseen kansalliseen numerointialueeseen kuuluvia erityispuhelinnumeroita, jotka on määritelty 116-alkuisen kansallisen numerointialueen varaamisesta yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisille puhelinnumeroille 15 päivänä helmikuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/116/EY (19). Jäsenvaltioiden on kannustettava alueellaan niiden palvelujen tarjontaa, joita varten numerot on varattu.

2.   Jäsenvaltioiden on parannettava vammaisten loppukäyttäjien mahdollisuuksia käyttää 116-numerointialueella tarjottuja palveluja. Sen edistämiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää mainittuja palveluja matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa, toteutettaviin toimenpiteisiin voi sisältyä sen varmistaminen, että direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 17 artiklan mukaisesti julkaistujen standardien tai eritelmien asiaa koskevia säännöksiä noudatetaan.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalaiset saavat riittävästi tietoa 116-numerointialueella tarjottujen palvelujen olemassaolosta ja käytöstä, etenkin toimenpiteillä, jotka on erityisesti suunnattu eri jäsenvaltioiden välillä matkustaville henkilöille.

4.   Jäsenvaltioiden on kaikkiin 116-numerointialueen numeroihin yleisesti 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti sovellettavien toimenpiteiden lisäksi parannettava kansalaisten mahdollisuutta käyttää vihjepuhelinta, johon voi tehdä ilmoituksen kadonneista lapsista. Vihjepuhelimen on oltava käytettävissä numerossa 116000.

18)

Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Mahdollisuus käyttää numeroita ja palveluja

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet – jos ne ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, ja paitsi silloin, kun vastaanottava tilaaja on kaupallisista syistä rajoittanut tietyiltä maantieteellisiltä alueilta tulevia puheluja – sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät voivat

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia yleisesti saatavilla olevia viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavia yrityksiä estämään tapauskohtaisesti numeroiden tai palvelujen käytön, jos tämä on perusteltua petosten tai väärinkäytösten vuoksi, ja vaatia, että tällaisissa tapauksissa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat pidättävät kyseisestä yhteenliittämisestä tai muista palveluista saadut tulot.”.

19)

Muutetaan 29 artikla seuraavasti:

20)

Korvataan 30 artikla seuraavasti:

”30 artikla

Palveluntarjoajan vaihtamisen helpottaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tilaajat, joilla on kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvä numero, voivat halutessaan säilyttää numeronsa liitteessä I olevan C osan säännösten mukaisesti riippumatta siitä, mikä yritys palveluja tarjoaa.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että numeron siirrettävyyteen liittyvä hinnoittelu operaattorien ja/tai palveluntarjoajien välillä on kustannuslähtöistä ja että tilaajille mahdollisesti aiheutuvat välittömät kustannukset eivät estä tilaajaa vaihtamasta palveluntarjoajaa.

3.   Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa määrätä numeron siirrettävyyttä koskevia kuluttajahintoja kilpailua vääristävällä tavalla, esimerkiksi määräämällä tietyt tai yhteiset kuluttajahinnat.

4.   Numeroiden siirtäminen ja niiden aktivointi siirron jälkeen on toteutettava mahdollisimman nopeasti tilaajan esittämästä pyynnöstä. Numeron tekninen siirto ei saa missään tapauksessa kestää kauempaa kuin yhden päivän.

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä siirtämisprosessista, ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja teknisen toteutettavuuden, ja tähän voi tarvittaessa myös sisältyä toimenpiteet tilaajien suojan varmistamiseksi koko vaihtoprosessin ajan.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjien ja sähköisen viestinnän palveluja tarjoavien yritysten välisissä sopimuksissa ei sopimuksen alkaessa määrätä sitoumusajasta, joka ylittää 24 kuukautta.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät sopimuksen irtisanomista koskevat ehdot ja menettelyt estä palveluntarjoajien vaihtamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sopimuksen vähimmäiskeston soveltamista.”.

21)

Korvataan 31 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjen radio- ja televisiolähetyskanavien ja täydentävien palvelujen, erityisesti vammaisten loppukäyttäjien asianmukaiselta palvelujen saatavuudelta esteitä poistavien palvelujen, välittämistä koskevia kohtuullisia siirtovelvoitteita lainkäyttövaltaansa kuuluville sellaisia sähköisiä viestintäverkkoja tarjoaville yrityksille, joita käytetään radio- ja televisiolähetyskanavien välittämiseen yleisölle, jos merkittävä määrä kyseisten verkkojen loppukäyttäjiä käyttää niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyskanavia. Tällaisia velvoitteita voidaan asettaa ainoastaan, jos se on välttämätöntä kunkin jäsenvaltion selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja avoimia.

Jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia viimeistään vuoden kuluessa … (20), paitsi jos jäsenvaltiot ovat tehneet tällaisen uudelleenarvioinnin kahden edeltävän vuoden aikana.

Jäsenvaltioiden on arvioitava siirtovelvollisuuksia uudelleen säännöllisin väliajoin.”;

22)

Muutetaan 33 artikla seuraavasti:

23)

Korvataan 34 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on avoimet, yksinkertaiset ja halvat tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt kuluttajien ja sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavien yritysten välisten sellaisten tästä direktiivistä aiheutuvien ratkaisemattomien riitojen käsittelemiseksi, jotka liittyvät näiden verkkojen tai palvelujen tarjoamista koskevien sopimusten sopimusehtoihin tai täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaisten menettelyjen avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti, ja ne voivat ottaa tarvittaessa käyttöön korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmän. Jäsenvaltiot voivat ulottaa nämä velvoitteet koskemaan myös riitoja, joiden osapuolina on muita loppukäyttäjiä.”.

24)

Korvataan 35 artikla seuraavasti:

”35 artikla

Liitteiden mukauttaminen

Komissio hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja jotka ovat tarpeen liitteiden I, II, III ja VI mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen tai markkinakysynnän muutoksiin, 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”.

25)

Korvataan 36 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle yleispalveluvelvollisuuksien alaisiksi nimetyille yrityksille asetetuista yleispalveluvelvollisuuksista. Muutoksista, joilla on vaikutusta velvollisuuksiin tai yrityksiin, joita tämän direktiivin säännökset koskevat, on ilmoitettava komissiolle viipymättä.”.

26)

Korvataan 37 artikla seuraavasti:

”37 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 22 artiklan nojalla perustettu viestintäkomitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.”.

27)

Korvataan liitteet I, II, III ja VI tämän direktiivin liitteiden I ja II tekstillä.

28)

Kumotaan liite VII.

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tässä direktiivissä säädetään sellaisten kansallisten säännösten yhdenmukaistamisesta, joita tarvitaan samantasoisen perusoikeuksien ja -vapauksien, erityisesti yksityisyyttä koskevan oikeuden, suojan varmistamiseksi henkilötietojen käsittelyssä sähköisen viestinnän alalla sekä tällaisten tietojen ja sähköisten viestintälaitteiden ja -palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi yhteisössä.”.

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Palvelut

Tätä direktiiviä sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka liittyy yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen yleisissä viestintäverkoissa yhteisössä, mukaan luettuina tiedonkeruu- ja tunnistuslaitteita tukevat yleiset viestintäverkot.”.

4)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

5)

Korvataan 5 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietojen tallentaminen tai tilaajan tai käyttäjän päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttäminen sallitaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että kyseiselle tilaajalle tai käyttäjälle annetaan selkeät ja kattavat tiedot muun muassa käsittelyn tarkoituksesta direktiivin 95/46/EY mukaisesti ja että hänelle annetaan oikeus kieltää tietojen käsittelystä vastaavaa tahoa suorittamasta tällaista käsittelyä. Tämä ei estä teknistä tallentamista tai käyttöä, jonka ainoana tarkoituksena on toteuttaa viestinnän välittäminen sähköisissä viestintäverkoissa tai helpottaa sitä tai joka on ehdottoman välttämätöntä sellaisen tietoyhteiskuntapalvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai käyttäjä on erityisesti pyytänyt.”.

6)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Ei-toivottu viestintä

1.   Ilman ihmisen työpanosta toimivien automatisoitujen soittojärjestelmien (automaattisten soittolaitteiden), telekopiolaitteiden (faksien) tai sähköpostin (tekstiviestit (SMS) ja multimediaviestit (MMS) mukaan luettuina) käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin voidaan sallia ainoastaan, jos se kohdistuu sellaisiin tilaajiin tai käyttäjiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa.

2.   Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa asiakkailtaan heidän sähköpostiinsa liittyviä yhteystietoja tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä direktiivin 95/46/EY mukaisesti, sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, käyttää näitä yhteystietoja omien vastaavien tuotteidensa ja palvelujensa suoramarkkinoinnissa, edellyttäen että asiakkaille annetaan selkeästi ja sanatarkasti yhteystietojen ottamisen ja jokaisen viestin yhteydessä mahdollisuus maksutta ja helposti kieltää tällainen yhteystietojensa käyttö, mikäli asiakas ei ole jo alun perin kieltänyt sitä.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että muissa kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksissa toteutettua suoramarkkinointiin tarkoitettua ei-toivottua viestintää ei sallita joko ilman kyseisten tilaajien tai käyttäjien suostumusta tai, sellaisten tilaajien tai käyttäjien osalta, jotka eivät halua vastaanottaa tällaisia viestejä, siten, että valinta näiden kahden vaihtoehdon välillä määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ottaen huomioon, että kummankin vaihtoehdon on oltava tilaajalle tai käyttäjälle maksuton.

4.   Joka tapauksessa on kiellettävä sellaisen sähköpostin lähettäminen suoramarkkinointitarkoituksessa, jossa peitetään tai salataan sen lähettäjän henkilöllisyys, jonka puolesta viesti on lähetetty, tai joka on direktiivin 2000/31/EY 6 artiklan vastainen, tai jossa ei ole voimassa olevaa osoitetta, johon vastaanottaja voi lähettää pyynnön siitä, että kyseinen viestintä lopetetaan.

5.   Edellä olevia 1 ja 3 kohtaa sovelletaan tilaajiin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että muiden tilaajien kuin luonnollisten henkilöiden oikeutettuja etuja suojellaan yhteisön oikeuden ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti riittävästi ei-toivotun viestinnän osalta.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, johon tämän artiklan mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkominen vaikuttaa haitallisesti ja jolla on näin ollen tällaisten rikkomisten lopettamiseen tai kieltämiseen liittyviä oikeutettuja etuja, mukaan luettuina sähköisten viestintäpalvelujen tarjoaja, joka suojelee laillisia kaupallisia etujaan, voi panna vireille oikeudenkäynnin tällaisten rikkomisten osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisen hallinnollisen muutoksenhakumekanismin soveltamista, johon voidaan turvautua muun muassa 15 a artiklan 2 kohdan nojalla. Jäsenvaltiot voivat myös vahvistaa erityiset säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan niihin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin, jotka syyllistyvät tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen laiminlyömällä niitä.”.

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”15 a artikla

Täytäntöönpano ja sen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sekä rikkomuksen kestoon nähden riittäviä, vaikka säännösten rikkominen olisi sittemmin oikaistu. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle… (22) mennessä sekä ilmoitettava viipymättä kaikista niihin vaikuttavista muutoksista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ja tarvittaessa muilla kansallisilla elimillä on valtuudet määrätä 1 kohdassa tarkoitetun säännösten rikkomisen lopettamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ja tarvittaessa muilla kansallisilla elimillä on kaikki tarvittavat tutkintavaltuudet ja voimavarat, mukaan lukien oikeus saada kaikki tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten täytäntöönpanon valvonnassa mahdollisesti tarvitsemansa tiedot.

4.   Tehokkaan rajat ylittävän yhteistyön varmistamiseksi tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten lakien täytäntöönpanon valvonnassa ja luodaan yhdenmukaiset edellytykset sellaisten palvelujen tarjoamiselle, joihin liittyy rajat ylittäviä tiedonsiirtoja, komissio voi antaa suosituksia kuultuaan ensin Euroopan verkko- ja tietoturvavirastoa, 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää sekä toimivaltaisia sääntelyviranomaisia.”.

”17.

Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 13 artikla (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).”.