ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 64

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

52. vuosikerta
19. maaliskuu 2009


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Neuvosto

2009/C 064/01

Neuvoston lausunto, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2009, Ranskan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2008–2012

1

2009/C 064/02

Neuvoston lausunto, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2009, Kreikan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2008–2011

7

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT

 

Komissio

2009/C 064/03

Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.5433 — SANACORP/V.D. LINDE) ( 1 )

13

2009/C 064/04

Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.5438 — NBC Universal/De Agostini Communications/IMI Investimenti/Cattleya) ( 1 )

13

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET

 

Komissio

2009/C 064/05

Euron kurssi

14

 

JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET

2009/C 064/06

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettujen oleskelulupien luettelo — EUVL:ssä C 247, 13.10.2006, s. 1, EUVL:ssä C 153, 6.7.2007, s. 5, EUVL:ssä C 192, 18.8.2007, s. 11, EUVL:ssä C 271, 14.11.2007, s. 14, EUVL:ssä C 57, 1.3.2008, s. 31, EUVL:ssä C 134, 31.5.2008, s. 14, EUVL:ssä C 207, 14.8.2008, s. 12, EUVL:ssä C 331, 21.12.2008, s. 13, ja EUVL:ssä C 3, 8.1.2009, s. 5, julkaistun luettelon päivitys

15

2009/C 064/07

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut mallit henkilökorteista, joita jäsenvaltioiden ulkoasiainministeriöt myöntävät diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoiduille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen — EUVL:ssä C 247, 13.10.2006, s. 85, ja EUVL:ssä C 153, 6.7.2007, s. 15, julkaistujen mallien päivitys

18

2009/C 064/08

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelo — EUVL:ssä C 316, 28.12.2007, s. 1, EUVL:ssä C 134, 31.5.2008, s. 16, EUVL:ssä C 177, 12.7.2008, s. 9, EUVL:ssä C 200, 6.8.2008, s. 10, EUVL:ssä C 331, 31.12.2008, s. 13, EUVL:ssä C 3, 8.1.2009, s. 10, ja EUVL:ssä C 37, 14.2.2009, s. 10, julkaistun luettelon päivitys

20

 

EUROOPAN TALOUSALUEESEEN LIITTYVÄT TIEDOTTEET

 

EFTAn valvontaviranomainen

2009/C 064/09

Kehotus huomautusten esittämiseen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti valtiontuesta, joka liittyy Islannin asuntorahoitusrahaston vapautukseen valtion takausmaksusta

21

2009/C 064/10

EFTAn valvontaviranomainen on päättänyt olla vastustamatta ilmoitettua toimenpidettä

37

2009/C 064/11

Tiedot, jotka EFTAn jäsenvaltiot ovat toimittaneet ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 f kohdassa tarkoitetun säädöksen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annettu komission asetus (EY) N:o 70/2001) nojalla myönnetystä valtiontuesta

38

 

V   Ilmoitukset

 

HALLINNOLLISET MENETTELYT

 

Komissio

2009/C 064/12

Ehdotuspyyntö ENIAC Joint Undertaking -työohjelmassa

39

 

KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Komissio

2009/C 064/13

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5347 — Mapfre/Salvador Caetano/JVS) ( 1 )

40

2009/C 064/14

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5477 — Votorantim/Aracruz) ( 1 )

41

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Neuvosto

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/1


NEUVOSTON LAUSUNTO,

annettu 10 päivänä maaliskuuta 2009,

Ranskan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2008–2012

(2009/C 64/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

(1)

Neuvosto tarkasteli 10 päivänä maaliskuuta 2009 Ranskan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2008–2010.

(2)

Vuonna 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi hidasti kasvua entisestään kuluttajien ja yritysten luottamuksen heikkenemisen ja luottoehtojen kiristymisen vuoksi. Teollisuustuotannon romahdettua vuoden 2008 neljännellä neljänneksellä BKT:n vuotuisen kasvun odotetaan supistuvan jyrkästi vuonna 2009. Laskusuhdanteessa keskeiset poliittiset haasteet liittyvät rahoitussektorin vakauttamiseen, kuluttajien ja yritysten luottamuksen palauttamiseen ja investointien tukemiseen. Ranskan talous-, teollisuus- ja työllisyysministeri ilmoitti 6 päivänä helmikuuta 2009 talous- ja rahoitusasioista vastaavalle komission jäsenelle osoittamassaan kirjeessä vuoden2008 alijäämän ylittäneen 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja komission yksiköiden tammikuun2009 väliennusteen mukaan alijäämän odotetaan olevan yli 5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna2009. Jälkimmäisessä luvussa on myös otettu huomioon se, että joulukuussa hyväksytyn elvytyssuunnitelman vaikutus julkisen talouden rahoitusasemaan on 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suunnitelmaan sisältyvät tärkeimmät toimenpiteet ovat julkisten investointien aikaistaminen ja yritysten taloudellinen tukeminen. Hallitus on toteuttanut monia rakenteellisia uudistuksia, joiden odotetaan vaikuttavan positiivisesti talouden potentiaaliseen kasvuun.

(3)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu on positiivinen koko ohjelmakauden ajan. Vuonna 2008 kasvu hidastui noin 1 prosenttiin, ja sen odotetaan hidastuvan vielä 0,2–0,5 prosenttia vuonna 2009, minkä jälkeen se elpyy noin 2 prosenttiin vuonna 2010 ja edelleen 2,5 prosenttiin jäljellä olevalla ohjelmakaudella. Tämänhetkisten tietojen (2) perusteella skenaario näyttää perustuvan erittäin optimistisiin kasvuoletuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon BKT:n voimakas supistuminen vuoden 2008 neljännellä neljänneksellä ja synkät talousnäkymät, jotka perustuvat heikkoihin luottamusindikaattoreihin sekä investointien ja kaupan ennakoituun huomattavaan vähenemiseen. Arvioinnissa otetaan myös huomioon elvytyssuunnitelman ja talouden uudistamista koskevan lain vaikutus kasvuun (3). Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat korkeilta vuonna 2009 mutta tämän jälkeen niitä voidaan pitää realistisina, kun otetaan huomioon öljyn hintojen viimeaikainen kehitys ja maailmanlaajuisen laskusuhdanteen voimakkuus. Ranskan viranomaiset ilmoittivat 6 päivänä helmikuuta komissiolle, että makrotaloudellisia ja valtion talouden ennusteita tarkistetaan.

(4)

Vuoden 2008 julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan komission yksiköiden väliennusteessa 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä on 0,3 prosenttia ohjelmassa mainittua lukua heikompi mutta vahvistettu tämänsuuruiseksi edellä mainitussa 6 päivänä helmikuuta lähetetyssä kirjeessä (4). Ero (0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen) edellisen tarkistuksen tavoitteeseen (2,3 prosenttia suhteessa BKT:hen) voidaan selittää pitkälti i) vuoden 2007 odotettua huonommalla toteutumalla (0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen); ii) edellisessä tarkistuksessa odotettua huomattavasti hitaammalla kokonaistuotannon kasvulla vuonna 2008, mikä vähensi verotuloja suunnitelmaan verrattuna (0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen); ja iii) suuremmilla korkomaksuilla, jotka johtuivat vuoden 2008 nopeamman inflaation vaikutuksesta inflaatiosidonnaisten joukkovelkakirjalainojen velanhoitokustannuksiin (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen).

(5)

Tarkistetun ohjelman mukainen alijäämätavoite on 3,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se komission yksiköiden väliennusteen mukaan on 5,4 prosenttia. Alijäämän syveneminen vuonna 2009 johtuu automaattisten vakauttajien toiminnasta laskusuhdanteen vuoksi sekä joulukuussa 2008 hyväksytyn finanssipoliittisen elvytyspaketin (0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen) vaikutuksesta. Hallitus ilmoitti äskettäin suuremmasta alijäämätavoitteesta, joka on 4,4 prosenttia suhteessa BKT:hen (5). Tarkistettuun vakausohjelmaan sisältyvien ja komission yksiköiden uudelleenlaskemien tietojen perusteella rakenteellisen alijäämän (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) ennakoidaan olevan 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se oli 2,5 prosenttia vuonna 2008. Tätä finanssipolitiikan viritystä voidaan pitää elvyttävänä, ja se voidaan täysin selittää elvytyspakettiin sisältyvillä finanssipoliittisilla toimilla.

(6)

Ohjelmassa esitetään, että Ranskan julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tavoitteena on saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite eli tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema vuonna 2012. Edellä mainitulla 6 päivänä helmikuuta lähetetyllä kirjeellä tarkistettujen ohjelman ennusteiden mukaan julkisen talouden alijäämän ennustetaan saavuttavan vuonna 2009 huippulukemansa eli 4,4 prosenttia suhteessa BKT:hen (3,9 prosentista suhteessa BKT:hen) ja supistuvan tämän jälkeen jälleen 3,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010 (2,7 prosentista suhteessa BKT:hen), kun elvytyssuunnitelman vaikutus julkiseen talouteen väistyy vähitellen. Tämä vastaa komission yksiköiden väliennustetta, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä kasvaa 5,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja supistuu tämän jälkeen 5,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Edellä mainitulla kirjeellä tarkistettujen ennusteiden mukaan alijäämän ennakoidaan supistuvan entisestään vuoden 2010 jälkeen ja olevan 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Perusjäämä noudattaa samankaltaista uraa. Rakenteellisen alijäämän odotetaan olevan alimmillaan 3 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja korjaantuvan noin 1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja tämän jälkeen edelleen 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosittain ohjelman loppuvuosina. Sen lisäksi, että elvytyssuunnitelman vaikutukset väistyvät vähitellen, tähän on tarkoitus päästä erityisesti menoja hillitsemällä. Tarkistetun ohjelman mukaan velka suhteessa BKT:hen kasvaa 69,1 prosenttiin vuonna 2009, vakiintuu 69,4 prosenttiin vuonna 2010 ja supistuu tämän jälkeen hieman kahden seuraavan vuoden aikana. Finanssipoliittisen virityksen ohella huomioon on otettu pankkien pääomapohjan vahvistamisen vaikutus ja osallistuminen strategiseen investointirahastoon (6), määrä noin 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta ei kuitenkaan takausjärjestelmästä mahdollisesti aiheutuvia vastuusitoumuksia. Komission yksiköiden väliennusteen mukaan velkasuhde on 72,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja 76 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Ero tarkistettuun vakausohjelmaan selittyy erilaisilla kasvua ja julkisen talouden alijäämää koskevilla luvuilla.

(7)

Julkisen talouden toteutumiin kohdistuu heikkenemisriskejä koko ohjelmakauden ajan. Ensinnäkin niissä ei ole vielä otettu huomioon edellä mainitussa kirjeessä äskettäin vahvistettua vuoden 2008 ennakoitua huonompaa (0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen) toteutumaa. Tässä toteutumassa näkyy myös se, ettei julkista taloutta ole vakautettu suhdannetilanteen ollessa hyvä/neutraali (7), mikä selittää osittain alijäämätavoitteen heikkenemisen 4,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (tarkistuksessa on otettu huomioon myös yhtiöverojen tarkistaminen alaspäin). Ohjelman makrotalouden näkymissä ei ennen kaikkea myöskään oteta huomioon nyt vuodeksi 2009 odotettua taantumaa, mikä viittaa huomattaviin julkisen talouden riskeihin jopa hallituksen ilmoittaman uusimman alijäämätavoitteen suhteen. Automaattisten vakauttajien vaikutuksen ohella eräät terveydenhuoltomenot saattavat lisäksi ylittyä (8). Paikallisviranomaisten toimista saatujen aiempien kokemusten perusteella suunniteltuja menotavoitteita ei ehkä saavuteta. Myös velkaskenaarioon kohdistuu nousuriskejä, mikä heijastaa julkisen talouden rahoitusasemaan kohdistuvia riskejä sekä rahoitusalan vakauttamistoimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia.

(8)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat hieman EU:n keskiarvoa pienemmät, sillä eläkemenot näyttävät kasvaneen jo toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta hieman vähemmän. Uudistuksiin sisältyy myös erityiseläkejärjestelmien (régimes spéciaux) uudistus, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa pakollinen eläkemaksukausi muissa järjestelmissä sovellettavien sääntöjen kanssa. Vuoden 2008 julkisen talouden rahoitusasema on ohjelmassa esitetyn arvion mukaan edellisen ohjelman lähtöasetelmaa heikompi, minkä vuoksi väestön ikääntymisen vaikutukset julkisen talouden kestävyyskuiluun ovat vieläkin pahemmat. Jos lähtökohdaksi otetaan komission yksiköiden väliennusteessa esitetty vuoden 2009 julkisen talouden rahoitusasema, kestävyyskuilu syvenisi. Bruttovelan nykyinen määrä ylittää perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon. Edellä mainitut Ranskan käyttöönottamat rahoitusalan vakauttamisjärjestelmät saattavat vaikuttaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, jos julkisesta tuesta aiheutuvia kustannuksia ei saada tulevaisuudessa täysin katettua. Ohjelmassa jo kaavailtu suurempien perusylijäämien varmistaminen keskipitkällä aikavälillä vähentäisi julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia keskisuuria riskejä.

(9)

Ranskan aiemmat kokemukset osoittavat, etteivät julkisen talouden menoylitykset ole olleet poikkeuksellisia kymmenen viime vuoden aikana, mikä osoittaa, että nykyisissä julkisen talouden säännöissä on heikkouksia. Perustuslakiuudistuksessa, joka hyväksyttiin 23 päivänä heinäkuuta 2008, otettiin käyttöön julkista taloutta koskeva tasapainoisen rahoitusaseman saavuttamisen tavoite (9). Koska tasapainoista rahoitusasemaa koskeva tavoite ei ole kuitenkaan sitova, on syytä epäillä, voidaanko sitä valvoa tehokkaasti. Uudistuksessa otettiin niin ikään käyttöön vuodesta 2009 alkaen parlamentin hyväksymä monivuotinen talousarvio, jota sovelletaan vuosina 2009–2012 eli vakausohjelman ajan. Uudistuksen pitäisi parantaa julkisen talouden hoitoa ja edistää budjettikuria.

Lisäksi sen jälkeen, kun julkisten politiikkojen yleistarkistus käynnistettiin vuoden 2007 puolivälissä, on toteutettu monia toimenpiteitä julkisten varojen käytön tehostamiseksi, muun muassa vähentämällä virkamiesten määrää. Sosiaaliturvan alasektorilla sovellettava uusi velkasääntö tuli voimaan vuonna 2008 (10).

(10)

Ranskan hallitus toteutti finanssikriisin vuoksi monia toimenpiteitä rahoitusalan vakauden varmistamiseksi. Ranskan pankkien luotonantokykyyn kohdistuvien finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi Ranskan hallitus päätti (11) käyttää 40 miljardia EUR ostaakseen pankkien etuoikeusasemaltaan huonommat velat äänivaltaa hankkimatta. Tämän vastineena pankit ovat sitoutuneet lisäämään lainanantoa, jotta voidaan taata talouden toimijoiden tarpeita vastaava rahoitus. Lisäksi säädettiin laki, joka mahdollistaa pankkien velkojen takaamisen 320 miljardilla EUR (12). Takausjärjestelmän tavoitteena on parantaa pankkien rahoituksensaantia, sillä pankkien välisten lainojen markkinoihin on kohdistunut ankaria paineita finanssikriisin alusta alkaen. Pankit maksavat hallitukselle palkkion lainojensa takaamisesta sekä antavat vakuudet.

(11)

Talouskriisin vuoksi Ranskan hallitus julkisti 4 päivänä joulukuuta elvytyssuunnitelman, jota voidaan kuvata tasapainoiseksi tulo- ja menoinstrumenttien yhdistelmäksi ja joka on Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukainen. Suunnitelman toimenpiteisiin sisältyy julkisia investointeja (jotka koskevat pääasiassa julkisia yrityksiä, infrastruktuureja, tutkimusta ja puolustusta), työmarkkinatoimenpiteitä (kuten pienten yritysten työnantajien vapauttaminen kokonaan sosiaaliturvamaksuista uusien palkkasuhteiden yhteydessä), yritystukia (kuten alakohtaiset tuet asuntotuotannon ja autoteollisuuden aloilla sekä yrityksille, varsinkin pk-yrityksille, suuntautuvien valtion maksujen nopeuttaminen) ja kotitalouksien ostovoiman tukeminen (erityisesti 200 EUR avustukset huhtikuussa 2009 pienituloisille kotitalouksille). Pakettia voidaan pitää oikein ajoitettuna ja kohdennettuna. Ilmoitetut toimenpiteet ovat väliaikaisia, minkä vuoksi ne ovat peruttavissa, eikä niistä aiheudu julkisen talouden kustannuksia vuoden 2010 jälkeen. Hallitus toteuttaa myös monia rakenteellisia uudistuksia, joiden odotetaan vaikuttavan positiivisesti talouden potentiaaliseen kasvuun ja sen ohella julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Tavara- ja palvelumarkkinoilla talouden uudistamista koskevan edellä mainitun lain tavoitteena on lisätä potentiaalista kasvua erityisesti kannustamalla yksityisyrittäjyyttä ja vähentämällä olemassa olevia kilpailun esteitä muun muassa vähittäiskaupan alalla. Samaten uusia, erityisesti joustoturvaan liittyviä lakeja on hyväksytty myös työmarkkinarintamalla. Työmarkkinoiden uudenaikaistamista koskevalla lailla, joka hyväksyttiin kesäkuussa 2008 ja joka on osoitus työmarkkinaosapuolten ensimmäisestä toimialojen välisestä sopimuksesta, pyritään saamaan aikaan turvallisempia ja joustavampia sopimuksia. Enemmistöpäätösten tekemisen helpottamiseksi myös työmarkkinaosapuolten neuvottelumenettelyjä on uudistettu merkittävästi. Toimenpiteet ovat yhteydessä komission 28 päivänä tammikuuta 2009 Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osana ehdottamaan keskipitkän aikavälin uudistusohjelmaan ja maakohtaisiin suosituksiin.

(12)

Julkinen talous heikkeni vuosina 2007 ja 2008 taloudellisen tilanteen ollessa nykyistä suotuisampi. Finanssipolitiikan viritys on vuonna 2009 elvyttävä (Ranskan hallitus on toteuttanut Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisia toimia) tilanteen ollessa huono. Myöhemmin julkista taloutta vakautetaan ohjelman mukaisesti; ottaen kuitenkin huomioon julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvat huomattavat riskit (reilusti yli 3 prosentin alijäämä vuosina 2009 ja 2010), tasapainoista rakenteellista rahoitusasemaa koskevaa keskipitkän aikavälin tavoitetta ei saavuteta vuoteen 2012 mennessä.

Tässä tilanteessa Ranska voi vähentää menoylitysten riskiä panemalla täytäntöön julkisen talouden kehyksensä ja tekemällä siihen parannuksia. Erityisesti tämä koskee julkisen talouden sääntöjä. Kun lopuksi otetaan huomioon edellä mainitut velkaennusteisiin kohdistuvat riskit, velkasuhde, jossa on otettu huomioon elvyttävä viritys vuonna 2009, tulee olemaan korkea, ja suuntauksen kääntämiseksi tarvitaan päättäväistä toimintaa tulevina vuosina.

(13)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (13).

Yleisenä päätelmänä voidaan todeta, että vuoden 2008 alijäämä on hieman yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, koska edistyminen oli riittämätöntä taloudellisen tilanteen ollessa suotuisampi ja taloustilanne heikkeni varsinkin vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä. Talouden jyrkän laskusuhdanteen hillitsemiseksi hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa vastaavan suunnitelman, joka on hyvin kohdennettu, väliaikainen ja oikein ajoitettu. Väliaikainen julkisen talouden kasvu ja talouden jyrkkä laskusuhdanne kasvattavat julkisen talouden alijäämää entisestään vuonna 2009. Ohjelmassa ennakoidaan, että rajoittava viritys vakauttaa julkista taloutta tämän jälkeen ja erityisesti vuonna 2010. Riskit liittyvät erityisesti ohjelman huomattavan suotuisiin makrotalouden oletuksiin ja nykyiseen epävarmaan tilanteeseen, mutta niissä on myös otettu huomioon se, että menoja koskevat säännöt eivät ole sitovia. Julkisen talouden vakauttamista on ehkä tarpeen tehostaa ohjelmakauden loppuvuosina talouden voimistuessa. Jo hyväksyttyjen rakenneuudistusten odotetaan lisäävän potentiaalista kasvua, parantavan kilpailukykyä ja tukevan vakauttamisprosessia.

Edellä esitetyn arvion perusteella Ranskaa kehotetaan

i)

toteuttamaan vuonna 2009 suunnitellulla tavalla finanssipoliittiset toimenpiteet, mukaan lukien elvytystoimet Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti ja vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa, pyrkien samalla välttämään julkisen talouden heikkenemistä entisestään;

ii)

taloudellisen toiminnan piristymistä koskevan ennusteen valossa tehostamaan talouden vakauttamista vuonna 2010 ja tämän jälkeen vauhdittamaan sopeuttamista sen varmistamiseksi, että alijäämä saadaan pikaisesti laskemaan alle viitearvon ja julkisen velan suhde BKT:hen kääntymään laskuun;

iii)

panemaan olemassa olevat menosäännöt tehokkaasti täytäntöön ja ryhtymään lisätoimiin, jotta julkisen hallinnon monivuotiset menojen vähennystavoitteet toteutuisivat kaikilla alasektoreilla, mikä johtaisi menojen alenemiseen suhteessa BKT:hen, ja jatkamaan toimien toteuttamista julkisten politiikkojen yleistarkistuksen puitteissa; erityisesti eläkejärjestelmien kestävyyttä ajatellen toteuttamaan rakenneuudistusohjelma.

Keskeisten makrotaloutta ja julkista taloutta koskevien ennusteiden vertailu

 

 

2007

2008

2009

2010

2011

2012

BKT:n määrä

(% muutos)

VO joulukuu 2008

2,2

1,0

0,2– 0,5

2,0

2,5

2,5

KOM tammikuu 2009

2,2

0,7

– 1,8

0,4

VO marraskuu 2007

2– 2,5

2– 2,5

2,5

2,5

2,5

2,5

YKHI-inflaatio

(%)

VO joulukuu 2008

1,6

3,3

1,5

1

Formula

1

Formula

1

Formula

KOM tammikuu 2009

1,6

3,2

0,8

1,5

VO marraskuu 2007

1,4

1,7

1,6

1,6

1,6

1,6

Tuotantokuilu (14)

(% suhteessa potentiaaliseen BKT:hen)

VO joulukuu 2008

0,4

– 0,6

– 1,8

– 1,6

– 1.1

– 0.4

KOM tammikuu 2009 (15)

1,8

1,0

– 1,7

– 2,3

VO marraskuu 2007

– 0,8

– 0,8

– 0,6

– 0,5

– 0,3

0,0

Nettoluotonanto/-otto verrattuna muuhun maailmaan

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

– 2,8

– 3,4

– 2,6

– 2,5

– 2,4

– 2,4

KOM tammikuu 2009

– 2,8

– 3,8

– 4,0

– 3,9

VO marraskuu 2007

– 2,3

– 2,5

– 2,3

– 2,2

– 2,1

– 2,0

Julkisen talouden tulot

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

49,7

49,8

49,6

50,0

50,0

50,2

KOM tammikuu 2009

49,7

49,6

49,4

49,9

VO marraskuu 2007

50,7

50,4

50,1

50,0

50,0

50,0

Julkisen talouden menot

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

52,4

52,7

53,5

52,7

52,0

51,3

KOM tammikuu 2009

52,4

52,7

54,9

54,9

VO marraskuu 2007

53,2

52,6

51,9

51,2

50,6

49,9

Julkisen talouden rahoitusasema

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

– 2,7

– 2,9

– 3,9

– 2,7

– 1,9

– 1,1

p.m. Valtiovarain-ministeriö

– 2,7

– 3,2

– 4,4

– 3,1

– 2,3

– 1,5

KOM tammikuu 2009

– 2,7

– 3,2

– 5,4

– 5,0

VO marraskuu 2007

– 2,4

– 2,3

– 1,7

– 1,2

– 0,6

0,0

Perusjäämä

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

0,1

0,0

– 1,1

0,1

0,9

1,7

KOM tammikuu 2009

0,1

– 0,3

– 2,6

– 2,1

VO marraskuu 2007

0,2

0,5

0,9

1,4

2,0

2,5

Suhdannetasoitettu rahoitusasema (14)

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

– 2,9

– 2,6

– 3,0

– 1,9

– 1,4

– 0,9

KOM tammikuu 2009

– 3,5

– 3,7

– 4,6

– 3,8

VO marraskuu 2007

– 2,0

– 1,9

– 1,4

– 1,0

– 0,4

0,0

Rakenteellinen rahoitusasema (16)

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

– 2,9

– 2,6

– 3,0

– 1,9

– 1,4

– 0,9

KOM tammikuu 2009

– 3,6

– 3,8

– 4,6

– 3,8

VO marraskuu 2007

– 2,0

– 1,9

– 1,4

– 1,0

– 0,4

0,0

Julkinen bruttovelka

(% suhteessa BKT:hen)

VO joulukuu 2008

63,9

66,7

69,1

69,4

68,5

66,8

KOM tammikuu 2009

63,9

67,1

72,4

76,0

VO marraskuu 2007

64,2

64,0

63,2

61,9

60,2

57,9

Vakausohjelma (VO), komission yksiköiden tammikuun 2009 talousennuste (KOM) komission yksiköiden laskelmat.


(1)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. Tässä tekstissä mainitut asiakirjat löytyvät seuraavalta verkkosivulta:

http://ec.europa.eu/economy_finance/about/activities/sgp/main_en.htm

(2)  Arvioinnissa otetaan huomioon komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennuste mutta myös muita sittemmin käyttöön tulleita tietoja.

(3)  Tämän perusteella komission yksiköiden väliennusteessa arvioidaan, että BKT supistuu 1,8 prosenttia vuonna 2009, minkä jälkeen BKT:n kasvun odotetaan elpyvän 0,4 prosenttiin vuonna 2010 rahoitussektorin edellytysten ja luottamuksen parantumisen ja maailmanlaajuisen kysynnän elpymisen myötä.

(4)  Koska Ranskan talous-, teollisuus- ja työllisyysministerin lähettämässä kirjeessä ilmoitettiin, että perustamissopimuksessa vahvistettu viitearvo ylittyy, komissio laati 18 päivänä helmikuuta 2009 perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksen.

(5)  Ranskan talous-, teollisuus- ja työllisyysministeri arvioi 6 päivänä helmikuuta lähettämässään kirjeessä julkisen talouden alijäämäksi 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010.

(6)  Strategisen investointirahaston varoja investoidaan yritysten pääomaan.

(7)  Se, onko talouden suhdannetilanne hyvä vai huono, arvioidaan analysoimalla tuotantokuilua, joka oli positiivinen vuosina 2007 ja 2008 (mikä saattaa olla osoitus hyvästä suhdannetilanteesta), mutta huomioon otetaan myös taloudellinen kokonaisarvio, kuten työllisyys, yksityinen kulutus, investoinnit tai ulkoinen epätasapaino, mikä saattaa muuttaa alkuperäisiä päätelmiä. Tämän perusteella Ranskan suhdannetilanne olisi ollut hyvä vuonna 2007 ja neutraali vuonna 2008. Komission yksiköiden väliennusteen mukaan rakenteellinen rahoitusasema kuitenkin huononi 0,3 prosenttiyksikköä vuonna 2007 ja 0,2 prosenttiyksikköä vuonna 2008 (ks. tekninen arviointi).

(8)  Kun terveydenhuollon menojen nimellisarvo ylittää 0,75 prosenttiyksiköllä vuoden 2009 sosiaaliturvan rahoituslaissa säädetyn kansallisen sairausvakuutuksen menotavoitteen (ONDAM), käynnistetään valvontamenettely.

(9)  Hiljattain hyväksytyn perustuslain 34 artiklan 4 kohta: ”Des lois de programmation déterminent les objectifs de l'action de l'État. Les orientations pluriannuelles des finances publiques sont définies par les lois de programmation. Elles s'inscrivent dans l'objectif d'équilibre des comptes des administrations publiques”. (Suunnittelua koskevilla laeilla määritellään valtion toimien tavoitteet. Julkisen talouden monivuotiset suuntaviivat määritellään suunnittelua koskevilla laeilla. Nämä sisältyvät julkisen talouden tilien tasapainoa koskevaan tavoitteeseen).

(10)  Sosiaaliturvamaksut katetaan erityisrahastosta (Caisse d'Amortissement de la Dette Sociale). Uusi (vuonna 2005 hyväksytty) laki tuli lopulta voimaan vuonna 2008. Uuden lain mukaan kaikki uudet siirrot rahastoon on korvattava uusilla tuloilla, jotta rahaston voimassaoloaikaa ei pidennettäisi.

(11)  Josta hallitus on toimittanut 21 miljardia EUR komissiolle, minkä komissio on hyväksynyt ja 10,5 miljardia ei ole sidottu.

(12)  Josta hallitus on toimittanut 265 miljardia EUR komissiolle, minkä komissio on hyväksynyt.

(13)  Ennusteet lyhyen ja pitkän aikavälin koroista puuttuvat.

(14)  Ohjelmien mukaiset tuotantokuilut ja suhdannetasoitetut rahoitusasemat, jotka komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen ohjelmien tietojen perusteella.

(15)  Perustuu ennusteisiin, joiden mukaan potentiaalinen kasvu on 1,6 % vuonna 2007, 1,4 % vuonna 2008, 0,9 % vuonna 2009 ja 1,0 % vuonna 2010.

(16)  Suhdannetasoitettu rahoitusasema, jossa ei ole otettu huomioon kertaluonteisia eikä muita väliaikaisia toimenpiteitä. Uusimman ohjelman mukaan kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä ei ole ohjelmakaudella (2007–2012) ollenkaan. Komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennusteen mukaan ne ovat 0,1 % suhteessa BKT:hen vuosina 2007 ja 2008 (kaikki alijäämää supistavia) ja vuosina 2009 ja 2010 niitä ei ole ollenkaan.

Lähde:

Vakausohjelma (VO), komission yksiköiden tammikuun 2009 talousennuste (KOM) komission yksiköiden laskelmat.


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/7


NEUVOSTON LAUSUNTO,

annettu 10 päivänä maaliskuuta 2009,

Kreikan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2008–2011

(2009/C 64/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

(1)

Neuvosto tutki 10 päivänä maaliskuuta 2009 Kreikan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2008–2011 (2).

(2)

Kreikan talouskasvu on jatkunut vahvana, vuosittain 4 prosentissa kymmenen viime vuoden aikana. Samaan aikaan kotimainen ja ulkoinen makrotalouden epätasapaino on kasvanut huomattavasti, mikä on johtanut ulkomaanvelan nopeaan kasvuun samalla kun julkinen velka on säilynyt korkealla tasolla. Kun otetaan huomioon käynnissä olevan maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutus Kreikan talouteen, asiaan liittyvä riskien uudelleenhinnoittelu lisää velkarasitukseen kohdistuvaa painetta entisestään.

Komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennusteen mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastui 2,9 prosenttiin vuonna 2008 ja kasvun odotetaan supistuvan jyrkästi vuonna 2009 mutta pysyttelevän positiivisena. Koska julkisen talouden alijäämä on pysytellyt yli 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuodesta 2007 alkaen (3) ja julkistalouden velkasuhde on yksi EU:n korkeimmista, Kreikalla ei ole liikkumavaraa toteuttaa finanssipoliittisia elvytystoimia, jottei se yhä suuremmassa määrin vaarantaisi julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ja maan kilpailuasemaa. Tämän vuoksi suunnitteilla ei ole finanssipoliittista elvytyspakettia. Kreikan viranomaiset ovat esittäneet vuoden 2009 talousarviolaissa joitakin toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaaminen, mukaan lukien pienituloisten kotitalouksien etuudet. Kreikan haasteena on julkisen talouden tuntuva vakauttaminen samalla kun parannetaan julkisen talouden laatua ja korjataan talouden huomattavan kotimaisen ja ulkoisen epätasapainon taustatekijöitä.

(3)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu putoaa vuoden 2008 3 prosentista 1,1 prosenttiin vuonna 2009, jonka jälkeen kasvu elpyy keskimäärin 1,75 prosenttiin jäljellä olevalla ohjelmakaudella. Tämänhetkisten tietojen (4) perusteella makrotalouden skenaario perustuu suotuisiksi arvioituihin kasvuoletuksiin vuonna 2009 ja sen jälkeen. Ohjelman mukaan erityisesti yksityinen kulutus ja vähäisemmässä määrin investointien kasvu pysyttelevät vakaina, sillä työllisyyden ennakoidaan kasvavan hyvin, ja lisäksi investointeja ja EY:n rakennerahastovarojen käyttöä tukevien viimeaikaisten aloitteiden vaikutuksista on tehty optimistinen arvio. Kreikan kauppakumppaneiden taloudellisen toiminnan hiljeneminen ja kansainvälisten kauppanäkymien heikkeneminen aiheuttavat lisäksi huomattavia riskejä ohjelman makrotalouden skenaariolle heijastaen lähinnä merenkulku- ja matkailualojen haavoittuvaisuutta nykyiselle kriisille. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta, mutta ulkoisen epätasapainon kehittyminen keskipitkällä aikavälillä vaikuttaa hieman optimistiselta arviolta.

(4)

Tarkistetun ohjelman mukaan julkisen talouden vuoden 2008 alijäämäksi arvioidaan 3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen (mukaan lukien alijäämää supistavat kertaluonteiset toimenpiteet, joiden suuruus on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen), joka on 0,25 prosenttiyksikköä enemmän kuin komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennusteessa. Tätä voidaan verrata edellisessä tarkistetussa ohjelmassa asetettuun 1,6 prosentin tavoitteeseen suhteessa BKT:hen. Tämä 2 prosenttiyksikön poikkeama johtuu sekä tulovajeesta että menoylityksistä. Varsinkin tulot arvioidaan suhteessa BKT:hen noin 1 prosenttiyksikköä budjetoitua alhaisemmiksi, mikä pääosin johtuu siitä, että vuonna 2008 toteutetuista tuloja lisäävistä toimenpiteistä ei olekaan saatu niin paljon tuloja kuin alun perin arvioitiin. Menoylitykset aiheuttavat toiset noin 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mihin suurimpana syynä ovat lipsuminen juoksevissa perusmenoissa ja varsinkin ennakoitua suurempi julkinen kulutus ja korkeammat julkisen sektorin palkat.

(5)

Tarkistetun ohjelman mukaan vuoden 2009 alijäämätavoite on 3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen (mukaan lukien alijäämää supistavat kertaluonteiset toimenpiteet, joiden suuruus on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen), mikä vastaa komission yksiköiden väliennustetta. Verrattuna parlamentin 21 päivänä joulukuuta 2008 hyväksymään vuoden 2009 talousarviolakiin tavoitetta on tarkistettu ja alijäämäennustetta nostettu 1,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Uudessa talousarviotavoitteessa otetaan huomioon vuoden 2008 odotettua heikompi talousarviototeutuma. Siinä näkyy myös aiempaa varovaisempi arvio kokonaistuloista, sillä arviota on tarkistettu alaspäin 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, samalla kun julkisia menoja on tarkistettu ylöspäin 0,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Tulosuhteen arvioidaan kuitenkin edelleen kasvavan lähes 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2009, sillä syyskuussa 2008 hyväksyttiin verotuloja kasvattava paketti, joka on sisällytetty vuoden 2009 talousarviolakiin. Jotta varmistettaisiin tarkistettujen tavoitteiden saavuttaminen, ohjelmatarkistus sisältää vuoden 2009 talousarviolakiin sisällytettyjen toimenpiteiden ohella uusia toimenpiteitä, joilla pyritään hillitsemään julkisia perusmenoja ja järkiperäistämään julkisten menojen hallinnointia. Nämä uudet toimenpiteet on tarkoitus hyväksyä vuoden 2009 kuluessa, eikä niitä ole tarkkaan selvennetty ohjelmassa. Finanssipolitiikan yleinen viritys on pääpiirteissään neutraali vuonna 2009.

(6)

Ohjelmassa esitetyllä julkisen talouden strategialla pyritään supistamaan rakenteellinen alijäämä vuoden 2008 4,5 prosentista suhteessa BKT:hen 4,3 prosenttiin vuonna 2009 ja 2,2 prosenttiin viimeistään vuonna 2011, mutta keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaan rakenteellisesti tasapainoiseen talousarvioon (suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) ei ennakoida päästävän ohjelmakauden aikana. Kokonaisalijäämässä tavoitteena on 3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, jonka jälkeen kokonaisalijäämä supistunee ohjelmakauden aikana 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja 2,6 prosenttiin viimeistään vuonna 2011. Perusjäämään kertyy samoin vuoteen 2011 mennessä 1,7 prosentin ylijäämä, kun vuonna 2009 perusylijäämä on 0,8 prosenttia. Rakenteellisesti tämä merkitsee keskimäärin 0,75 prosenttiyksikön parannusta suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden vakauttaminen vuosina 2010 ja 2011 perustuu lähinnä kunnianhimoisiin menosäästöihin, joita ei kuitenkaan täysin tueta konkreettisin toimenpitein. Julkinen bruttovelka on vuonna 2008 arviolta 94,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennustetaan ylittävän 96 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2009 ja 2010 ennen supistumista 94,75 prosenttiin vuonna 2011. Alijäämän syvenemisen ja BKT:n kasvun supistumisen ohella tuntuva virta-varanto-korjauserä kasvattaa velkasuhdetta vuonna 2009.

(7)

Julkisen talouden toteutumiin kohdistuu huomattavia heikkenemisriskejä. Ohjelman perustana oleva makrotalouden skenaario eritoten perustuu suotuisiksi arvioituihin kasvuoletuksiin. Vuonna 2009 riskit liittyvät myös mahdollisiin lipsumisiin vuoden 2009 tarkistettujen talousarviotavoitteiden täytäntöönpanossa varsinkin, kun otetaan huomioon aiemmat toistuvat menoylitykset ja tulovajeet. Vuodesta 2010 lähtien riskejä aiheuttaa tietojen puuttuminen toimenpiteistä, joilla varsinkin menopuolella tuetaan suunniteltua vakauttamista. Lisäksi joissakin menoluokissa suunnitellut menoleikkaukset vaikuttavat ensi näkemältä kunnianhimoisilta. Ennakoituun velkakehitykseen suhteessa BKT:hen liittyvät riskit vaikuttavat myös korkeilta johtuen alijäämäennusteisiin liittyvistä riskeistä. Näitä riskejä saattaa lisätä epävarmuus virta-varanto-korjauseristä, joiden osatekijöistä ohjelmassa ei entiseen tapaan esitetä tietoja. Lisäksi velkaan suhteessa BKT:hen saattaa kohdistua korotuspainetta rahoitussektorin tukipaketin yhteydessä mahdollisesti toteutettavien velkaa lisäävien rahoitustoimien vuoksi. Ohjelmassa ei oteta huomioon tämän rahoituspaketin mahdollisia vaikutuksia velkakehitykseen.

(8)

Parhaillaan laaditaan yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisia pitkän aikavälin ennusteita eläkemenoista. Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat todennäköisesti huomattavasti yli EU:n keskiarvon. Vuoden 2008 julkisen talouden rahoitusasema on ohjelmassa esitetyn arvion mukaan edellisen tarkistetun ohjelman lähtöasetelmaa heikompi, minkä vuoksi väestön ikääntymistä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat vieläkin pahemmat. Lisäksi bruttovelka ylittää nykyisellään reilusti perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon. Sen supistaminen edellyttää suuria perusylijäämiä pitkän aikaa. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvia suuria riskejä voitaisiin pienentää säilyttämällä suuret perusylijäämät keskipitkällä aikavälillä ja uudistamalla jatkossakin eläkejärjestelmää, jotta ikääntymiseen liittyvien menojen todennäköisesti huomattavaa kasvua saataisiin hillittyä. Edellä mainitut riskit, jotka aiheutuvat Kreikan käyttöönottamista rahoitusalan vakauttamisjärjestelmistä, saattavat vaikuttaa negatiivisesti julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Tämä johtuu ennen kaikkea näiden järjestelmien vaikutuksista julkiseen velkaan. Osa julkisesta tuesta aiheutuneista kustannuksista voidaan tosin tulevaisuudessa saada katettua.

(9)

Keskipitkän aikavälin talousarviokehys on edelleen heikko, ja sille on luonteenomaista aiemmat heikot tulokset. Kreikan julkisen talouden kehittymisessä näkyy julkisten menojen riittämätön valvonta samalla kun tuloennusteet ovat järjestelmällisesti osoittautuneet optimistisiksi. Kreikan julkisen talouden tilinpidon kirjaamisessa ilmenneet jatkuvat rakenteelliset ongelmat ovat lisäksi haitanneet tulojen ja menojen oikein ajoitettua ja tehokasta valvontaa, vaikka tilanne on viime vuosina parantunut. Ohjelmassa suunnitellaan käynnissä olevien talousarviouudistusten jatkamista ja edistymistä ohjelmabudjetoinnin toteuttamisessa. Tavoitteena on kehittää julkisten menojen seurantaa ja hallinnointia, lisätä avoimuutta ja ryhtyä soveltamaan talousarviomenettelyssä monivuotista suunnittelua. Talousarviomenettelyn uudistus on kuitenkin tarkoitus saada kokonaisuudessaan loppuun vasta vuonna 2012.

(10)

Kreikan hallitus on finanssikriisin vuoksi toteuttanut useita toimenpiteitä rahoitusalan vakauden varmistamiseksi, mukaan lukien talletussuojan nostaminen 100 000 EUR. Toimenpidepaketti koostuu pääomasijoitusohjelmasta, jolla luottolaitoksille tarjotaan uutta pääomaa etuoikeutettuja osakkeita vastaan, takausohjelmasta, jolla katetaan uusi, juoksuajaltaan kolmesta kuukaudesta kolmeen vuoteen vaihteleva velka, sekä arvopaperiohjelmasta, jolla ohjelmaan hyväksyttäville luottolaitoksille tarjotaan valtion joukkovelkakirjalainoja ja parannetaan niiden rahoituksensaantia, varsinkin EKP:ltä. Paketin kokonaisarvo on 28 miljardia euroa (noin 10 prosenttia suhteessa BKT:hen).

(11)

Ohjelman mukaan finanssipolitiikka on kohdennettu sijoittajien luottamuksen palauttamiseen ja makrotalouden epätasapainon poistamiseen. Koska julkisessa taloudessa ei ole liikkumavaraa, Kreikan hallitus ei ole hyväksynyt talouden huomattavan epätasapainon korjaamiseksi lyhytaikaista elvytyspakettia reaktiona talouden hidastumiseen, mikä olisi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaista. Ohjelma sisältää useita rakenteellisia toimenpiteitä, joilla ei ole suoraa talousarviovaikutusta, mukaan lukien erityisesti matkailualalle suunnatut toimenpiteet. Tavoitteena on muun muassa työllisyyden ylläpitäminen, yritysinvestointien lisääminen mukaan lukien yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet, pk-yrityksille suunnatun lainanannon lisääminen ja EU-varojen käytön parantaminen. Tarkistettuun ohjelmaan sisältyy myös muita rakenneuudistustoimenpiteitä, jotka ovat osa pidemmän aikavälin strategiaa julkisen talouden laadun ja kestävyyden kehittämiseksi, kuten julkisten menojen hallinnoinnin ja valvonnan uudistaminen sekä hiljattain hyväksytyn eläkeuudistuksen täytäntöönpano. Toimenpiteet ovat yhteydessä komission 28 päivänä tammikuuta 2009 Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osana ehdottamaan keskipitkän aikavälin uudistusohjelmaan ja maakohtaisiin suosituksiin.

(12)

Kreikka on hyväksynyt vakauttamisohjelman, jonka tavoitteena on rajata julkisen talouden heikkenemistä vuonna 2009 ja supistaa julkisen talouden alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2011. Finanssipolitiikan yleinen viritys (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman muutoksen perusteella on pääpiirteissään neutraali vuonna 2009 ja rajoittava vuonna 2010. Ohjelmassa tavoitellaan erityisesti 1,5 prosenttiyksikön rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja edelleen noin 0,5 prosenttiyksikön sopeutusta vuonna 2011. Kun kuitenkin otetaan huomioon talousarviosuunnitelmiin kohdistuvat riskit, suunniteltu vakauttaminen saattaa jäädä alle tavoitteiden ja kokonaisalijäämä pysytellä yli 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon Kreikan talouden tuntuva kotimainen ja ulkoinen epätasapaino, julkisen talouden sopeutusvauhti on riittämätön eikä sitä täysin tueta konkreettisin pysyvin toimenpitein vuosina 2010 ja 2011 varsinkaan menopuolella. Kun lopuksi otetaan huomioon edellä mainitut velkaennusteisiin kohdistuvat riskit, velka suhteessa BKT:hen saattaa kasvaa koko ohjelmakauden ajan lähinnä sen vuoksi, ettei julkisen talouden alijäämän supistamisessa edistytä riittävästi.

(13)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä esitettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (5).

Yleisenä päätelmänä voidaan todeta, että ohjelmassa ennakoidaan julkisen talouden alijäämän supistamista keskipitkällä aikavälillä muttei puututa ajoissa ja tehokkaasti Kreikan talouden rakenteelliseen epätasapainoon eikä saateta julkista velkaa lasku-uralle. Vaikka vuoden 2009 jälkeisessä vakauttamisstrategiassa luotetaan menojen pysyvään hillitsemiseen ja kasvaviin verotuloihin, ohjelmassa ei esitetä konkreettisia toimenpiteitä tukemaan vuosiksi 2010 ja 2011 suunniteltua julkisen talouden sopeuttamista riittävässä määrin. Koska maailmantalouden tilanne on heikentynyt jyrkästi, julkisen talouden strategiaan kohdistuu lisäksi huomattavia riskejä, sillä ohjelman sisältämän makrotalouden skenaarion perustana olevat kasvuoletukset ovat optimistisia.

Vakauttaminen riippuu tietyssä määrin veronkierron torjunnasta saatavista tuloksista, johon saadaan ainoastaan osittaista tukea verohallinnon uudistuksista, kun taas ennakoidut menoleikkaukset osittain vesittyvät suunnitelmilla korottaa palkkoja ja sosiaalisia tulonsiirtoja. Julkisen talouden vakauttamisuran lujittaminen toteuttamalla pysyviä toimenpiteitä juoksevien perusmenojen, myös julkisen sektorin palkkojen, hillitsemiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää Kreikan julkisen talouden saattamiseksi terveelle ja kestävälle perustalle. Ohjelmassa suunniteltua sopeutusta tuetaan lisäksi ainoastaan osittain rakennepolitiikalla, jolla pyritään parantamaan julkisen talouden laatua. Kilpailukyvyn heikkenemisen ja ulkoisen epätasapainon lisääntymisen taustatekijöiden rakenteellinen luonne vaatii kiireellisesti rohkeita rakenneuudistuksia. EU:n korkeimpien joukossa pysytellyt velka-aste yhdessä väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun kasvun kanssa vaikuttavat myös kielteisesti julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen.

Edellä esitetyn arvion perusteella Kreikkaa kehotetaan:

i)

lujittamaan tuntuvasti julkisen talouden vakauttamisuraa jo vuonna 2009 toteuttamalla juoksevia menoja hillitseviä hyvin täsmennettyjä ja pysyviä toimenpiteitä, mukaan lukien varovainen julkisen sektorin palkkapolitiikka, millä osaltaan vaikutettaisiin siihen, että velka suhteessa BKT:hen supistuisi tarpeellisella tavalla;

ii)

varmistamaan, että julkisen talouden vakauttamistoimenpiteillä myös parannetaan julkisen talouden laatua osana kattavaa uudistusohjelmaa, kun otetaan huomioon tarve sopeuttaa taloutta, jotta kilpailukykyä saataisiin palautettua ja ulkoista epätasapainoa poistettua;

iii)

panemaan nopeasti täytäntöön verohallinnon uudistus ja parantamaan edelleen talousarviomenettelyä lisäämällä sen avoimuutta ja esittämällä pidemmän aikavälin julkisen talouden strategia sekä ottamalla käyttöön menetelmät juoksevien perusmenojen seuraamiseksi, valvomiseksi ja tehostamiseksi;

iv)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä jatkamalla käynnissä olevia terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmien uudistuksia, kun otetaan huomioon kasvava velkamäärä ja väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu.

Kreikkaa kehotetaan myös parantamaan tilastohallinnointia ja tilastotietojensa laatua sekä noudattamaan tarkemmin käytännesääntöjen tietovaatimuksia.

Keskeisten makrotaloutta ja julkista taloutta koskevien ennusteiden vertailu

 

 

2007

2008

2009

2010

2011

BKT:n määrä

(% muutos)

VO tammikuu 2009

4,0

3,0

1,1

1,6

2,3

KOM tammikuu 2009

4,0

2,9

0,2

0,7

VO joulukuu 2007

4,1

4,0

4,0

4,0

YKHI-inflaatio

(%)

VO tammikuu 2009

3,0

4,3

2,6

2,5

2,4

KOM tammikuu 2009

3,0

4,3

2,5

2,7

VO joulukuu 2007

2,9

2,8

2,7

2,6

Tuotantokuilu (6)

(% suhteessa potentiaaliseen BKT:hen)

VO tammikuu 2009

2,2

1,9

0,3

– 0,8

– 1,0

KOM tammikuu 2009 (7)

3,0

2,8

0,5

– 1,2

VO joulukuu 2007

1,3

1,2

1,2

Nettoluotonanto/-otto verrattuna muuhun maailmaan

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

– 12,1

– 12,8

– 11,4

– 10,8

– 10,0

KOM tammikuu 2009

– 12,1

– 11,7

– 11,2

– 11,6

VO joulukuu 2007

– 12,8

– 12,7

– 12,5

– 12,2

Julkisen talouden tulot

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

39,9

40,0

41,0

41,1

41,2

KOM tammikuu 2009

40,0

39,9

40,8

40,0

VO joulukuu 2007

39,9

41,1

41,7

42,3

Julkisen talouden menot

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

43,4

43,7

44,7

44,3

43,8

KOM tammikuu 2009

43,4

43,4

44,5

44,2

VO joulukuu 2007

42,6

42,7

42,5

42,3

Julkisen talouden rahoitusasema

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

– 3,5

– 3,7

– 3,7

– 3,2

– 2,6

KOM tammikuu 2009

– 3,5

– 3,4

– 3,7

– 4,2

VO joulukuu 2007

– 2,7

– 1,6

– 0,8

0,0

Perusjäämä

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

0,6

0,3

0,8

1,2

1,7

KOM tammikuu 2009

0,6

0,6

0,6

0,0

VO joulukuu 2007

1,2

2,4

3,1

3,8

Suhdannetasoitettu rahoitusasema (6)

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

– 4,4

– 4,5

– 3,8

– 2,8

– 2,2

KOM tammikuu 2009

– 4,8

– 4,7

– 3,9

– 3,7

VO joulukuu 2007

– 3,4

– 2,4

– 2,3

Rakenteellinen rahoitusasema (8)

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

– 4,4

– 4,5

– 4,3

– 2,8

– 2,2

KOM tammikuu 2009

– 4,6

– 5,0

– 4,7

– 3,7

VO joulukuu 2007

– 3,1

– 2,4

– 2,3

Julkinen bruttovelka

(% suhteessa BKT:hen)

VO tammikuu 2009

94,8

94,6

96,3

96,1

94,7

KOM tammikuu 2009

94,8

94,0

96,2

98,4

VO joulukuu 2007

93,4

91,0

87,3

82,9

Vakausohjelma (VO), komission yksiköiden tammikuun 2009 talousennusteet (KOM) ja komission yksiköiden laskelmat.


(1)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. Tässä tekstissä mainitut asiakirjat löytyvät seuraavilta verkkosivuilta:

http://ec.europa.eu/economy_finance/about/activities/sgp/main_en.htm

(2)  Kreikan viranomaiset toimittivat 6 päivänä helmikuuta 2009 ohjelman täydennyksen, jossa selvennetään budjetoitujen veroja lisäävien toimenpiteiden muutoksia ja suunnitteilla olevaa talousarviomenettelyuudistusta. Täydennykseen ei sisälly vakausohjelmassa esitetyn finanssipoliittisen strategian muutoksia, ja makrotalouden skenaario ja julkisen talouden ennusteet pysyvät muuttumattomina.

(3)  Kreikan viranomaisten lokakuussa 2008 ilmoittamien ja Eurostatin vahvistamien tietojen mukaan julkisen talouden alijäämä oli 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007 eli yli 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Koska perustamissopimuksen viitearvo siis ylittyi, komissio laati 18 päivänä helmikuuta 2009 perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksen.

(4)  Arvioinnissa otetaan huomioon komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennuste mutta myös muita sittemmin käyttöön tulleita tietoja.

(5)  Ohjelmasta puuttuvat erityisesti julkisen talouden menoja koskevat toimintokohtaiset tiedot ja tiedot velan kehittymisestä, virta-varanto-korjauserän osatekijöistä (kassaperusteisen ja suoriteperusteisen tilinpidon väliset erot, rahoitusomaisuuden nettokertymä, arvostusvaikutukset ja muut vaikutukset), likvidistä rahoitusomaisuudesta ja nettorahoitusvelasta.

(6)  Ohjelmien mukaiset tuotantokuilut ja suhdannetasoitetut rahoitusasemat, jotka komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen ohjelmien tietojen perusteella.

(7)  Perustuu ennusteisiin, joiden mukaan potentiaalinen kasvu on 3,2 % vuonna 2008, 2,7 % vuonna 2009, 2,8 % vuonna 2010 ja 2,5 % vuonna 2011.

(8)  Suhdannetasoitettu rahoitusasema, jossa ei ole otettu huomioon kertaluonteisia eikä muita väliaikaisia toimenpiteitä. Kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet ovat uusimman ohjelman mukaan 0,4 % vuonna 2008 ja 0,5 % vuonna 2009 suhteessa BKT:hen (kaikki alijäämää supistavia) ja komission yksiköiden tammikuun väliennusteen mukaan 0,4 % vuonna 2008 ja 0,8 % vuonna 2009 suhteessa BKT:hen (kaikki alijäämää supistavia).

Lähde:

Vakausohjelma (VO), komission yksiköiden tammikuun 2009 talousennusteet (KOM) ja komission yksiköiden laskelmat.


II Tiedonannot

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT

Komissio

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/13


Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen

(Asia COMP/M.5433 — SANACORP/V.D. LINDE)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/C 64/03)

Komissio päätti 4. maaliskuuta 2009 olla vastustamatta edellä mainittua keskittymää ja julistaa, että se soveltuu yhteismarkkinoille. Päätös perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöksen koko teksti on saatavissa vain saksan kielellä, ja se julkistetaan sen jälkeen, kun siitä on poistettu kaikki sen mahdollisesti sisältämät liikesalaisuudet. Se on saatavissa:

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32009M5433. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/13


Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen

(Asia COMP/M.5438 — NBC Universal/De Agostini Communications/IMI Investimenti/Cattleya)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/C 64/04)

Komissio päätti 2. maaliskuuta 2009 olla vastustamatta edellä mainittua keskittymää ja julistaa, että se soveltuu yhteismarkkinoille. Päätös perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöksen koko teksti on saatavissa vain englannin kielellä, ja se julkistetaan sen jälkeen, kun siitä on poistettu kaikki sen mahdollisesti sisältämät liikesalaisuudet. Se on saatavissa:

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32009M5438. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET

Komissio

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/14


Euron kurssi (1)

18. maaliskuuta 2009

(2009/C 64/05)

1 euro=

 

Rahayksikkö

Kurssi

USD

Yhdysvaltain dollaria

1,3130

JPY

Japanin jeniä

128,94

DKK

Tanskan kruunua

7,4508

GBP

Englannin puntaa

0,93910

SEK

Ruotsin kruunua

10,9630

CHF

Sveitsin frangia

1,5332

ISK

Islannin kruunua

 

NOK

Norjan kruunua

8,8090

BGN

Bulgarian leviä

1,9558

CZK

Tšekin korunaa

26,988

EEK

Viron kruunua

15,6466

HUF

Unkarin forinttia

301,70

LTL

Liettuan litiä

3,4528

LVL

Latvian latia

0,7075

PLN

Puolan zlotya

4,5427

RON

Romanian leuta

4,2965

TRY

Turkin liiraa

2,2459

AUD

Australian dollaria

1,9840

CAD

Kanadan dollaria

1,6563

HKD

Hongkongin dollaria

10,1787

NZD

Uuden-Seelannin dollaria

2,4753

SGD

Singaporin dollaria

2,0004

KRW

Etelä-Korean wonia

1 859,60

ZAR

Etelä-Afrikan randia

12,9205

CNY

Kiinan juan renminbiä

8,9740

HRK

Kroatian kunaa

7,4395

IDR

Indonesian rupiaa

15 677,22

MYR

Malesian ringgitiä

4,8351

PHP

Filippiinien pesoa

63,480

RUB

Venäjän ruplaa

45,1795

THB

Thaimaan bahtia

47,025

BRL

Brasilian realia

2,9982

MXN

Meksikon pesoa

18,5133

INR

Intian rupiaa

67,3440


(1)  

Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.


JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/15


Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettujen oleskelulupien luettelo — EUVL:ssä C 247, 13.10.2006, s. 1, EUVL:ssä C 153, 6.7.2007, s. 5, EUVL:ssä C 192, 18.8.2007, s. 11, EUVL:ssä C 271, 14.11.2007, s. 14, EUVL:ssä C 57, 1.3.2008, s. 31, EUVL:ssä C 134, 31.5.2008, s. 14, EUVL:ssä C 207, 14.8.2008, s. 12, EUVL:ssä C 331, 21.12.2008, s. 13, ja EUVL:ssä C 3, 8.1.2009, s. 5, julkaistun luettelon päivitys

(2009/C 64/06)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettujen oleskelulupien luettelo julkaistaan jäsenvaltioiden Schengenin rajasäännöstön 34 artiklan mukaisesti komissiolle toimittamien tietojen perusteella.

Tiedot julkaistaan EUVL:ssä, ja sen lisäksi ne päivitetään kuukausittain oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston verkkosivuilla.

ITÄVALTA

EUVL:ssä C 192, 18.8.2007, julkaistun luettelon korvaaminen

Gewöhnlicher Sichtvermerk gemäß § 6 Abs. 1 Z. 1 FrG 1992 (von Inlandsbehörden sowie Vertretungsbehörden bis 31 Dezember 1992 in Form eines Stempels ausgestellt)

(Tavanomaiset viisumit (joita Itävallan kansallisten virastojen ja ulkomaanedustustojen viranomaiset ovat myöntäneet 31. joulukuuta 1992 asianomaisten viranomaisten leimana; FrG 1992, 1 luvun 6 §:n 1 momentti))

Aufenthaltstitel in Form einer grünen Vignette bis Nr. 790.000

(Vihreän tarran muotoinen oleskelulupa numeroon 790.000 asti)

Aufenthaltstitel in Form einer grün-weißen Vignette ab Nr. 790.001

(Vihreä-valkoisen tarran muotoinen oleskelulupa numerosta 790.001)

Aufenthaltstitel in Form der Vignette entsprechend der Gemeinsamen Maßnahme 97/11/JI des Rates vom 16. Dezember 1996, Amtsblatt L 7 vom 10. Januar 1997 zur einheitlichen Gestaltung der Aufenthaltstitel (in Österreich ausgegeben im Zeitraum 1. Januar 1998 bis 31. Dezember 2004)

(Yhtenäisestä oleskelulupien kaavasta 16. joulukuuta 1996 hyväksytyssä yhteisessä toiminnassa (97/11/YOS, EYVL L 7, 10.1.1997) kuvatun tarran muotoinen oleskelulupa — myönnetty Itävallassa ajalla 1. tammikuuta 1998 — 31. joulukuuta 2004)

Aufenthaltstitel „Niederlassungsnachweis“ im Kartenformat ID1 entsprechend der Gemeinsamen Maßnahmen aufgrund der Verordnung (EG) Nr. 1030/2002 des Rates vom 13. Juni 2002 zur einheitlichen Gestaltung des Aufenthaltstitels für Drittstaatsangehörige (in Österreich ausgegeben im Zeitraum 1. Januar 2003 bis 31. Dezember 2005)

(Kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaisessa yhteisessä toiminnassa kuvatun ID 1 -formaatin mukainen sijoittautumistodistus (Niederlassungsnachweis) — myönnetty Itävallassa ajalla 1. tammikuuta 2003 — 31. joulukuuta 2005)

Aufenthaltstitel in Form der Vignette entsprechend der Gemeinsamen Maßnahmen aufgrund der Verordnung (EG) Nr. 1030/2002 des Rates vom 13. Juni 2002 zur einheitlichen Gestaltung des Aufenthaltstitels für Drittstaats-angehörige (in Österreich ausgegeben im Zeitraum 1. Januar 2005 bis 31. Dezember 2005)

(Kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaisessa yhteisessä toiminnassa kuvatun tarran muotoinen oleskelulupa — myönnetty Itävallassa ajalla 1. tammikuuta 2005 — 31. joulukuuta 2005)

Aufenthaltstitel „Niederlassungsbewilligung“, „Familienangehöriger“, „Daueraufenthalt-EG“, „Daueraufenthalt-Familienangehöriger“ und „Aufenthaltsbewilligung“ im Kartenformat ID1 entsprechend der Gemeinsamen Maßnahmen aufgrund der Verordnung (EG) Nr. 1030/2002 des Rates vom 13. Juni 2002 zur einheitlichen Gestaltung des Aufenthaltstitels für Drittstaatsangehörige (in Österreich ausgegeben seit 1. Januar 2006)

(Kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaisessa yhteisessä toiminnassa kuvatun ID 1 -formaatin mukainen sijoittautumislupa (Niederlassungsbewilligung), perheenjäsenen oleskelulupa (Familienangehöriger), pysyvä EU-oleskelulupa (Daueraufenthalt-EG), perheenjäsenen pysyvä oleskelulupa (Daueraufenthalt-Familienangehöriger) ja oleskelulupa (Aufenthaltsbewilligung) — myönnetty Itävallassa 1. tammikuuta 2006 alkaen)

Der Bezeichnung der Aufenthaltstitel „Niederlassungsbewilligung“ und „Aufenthaltsbewilligung“ sind der jeweilige Aufenthaltszweck beigefügt. Eine „Niederlassungsbewilligung“ kann nur für folgende Zwecke erteilt werden: „Schlüsselkraft“, „ausgenommen Erwerbstätigkeit“, „unbeschränkt“, „beschränkt“ sowie „Angehöriger“.

(Oleskeluluvan nimityksen ”Niederlassungsbewilligung” ja ”Aufenthaltsbewilligung” oheen on lisättävä kulloisenkin oleskelun tarkoitus. Sijoittautumislupa (Niederlassungsbewilligung) voidaan myöntää ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin: ”avainhenkilöstö”, ”lukuun ottamatta ansiotyötä”, ”rajoittamaton”, ”rajoitettu” sekä ”omainen”.)

Eine „Aufenthaltsbewilligung“ kann für folgende Zwecke erteilt werden: „Rotationsarbeitskraft“, „Betriebsentsandter“, „Selbständiger“, „Künstler“, „Sonderfälle unselbständiger Erwerbstätigkeit“, „Schüler“, „Studierender“, „Sozialdienstleistender“, „Forscher“, „Familiengemeinschaft“ sowie „Humanitäre Gründe“.

(Oleskelulupa (Aufenthaltsbewilligung) voidaan myöntää seuraaviin tarkoituksiin: ”vuorotyövoima”, ”lähetetty työntekijä”, ”itsenäinen ammatinharjoittaja”, ”taiteilija”, ”ansiotyöhön liittyvät erikoistapaukset”, ”koululainen”, ”opiskelija”, ”sosiaalityöntekijä”, ”tutkija”, ”perheenyhdistäminen” sekä ”humanitaariset syyt”)

„Daueraufenthaltskarte“ zur Dokumentation des gemeinschaftsrechtlichen Aufenthalts- und Niederlassungsrechtes für Angehörige von freizügigkeits-berechtigten EWR-Bürgern gem. § 54 NAG 2005

(Pysyvä oleskelulupakortti (Daueraufenthaltskarte) vapaaseen liikkumiseen oikeutettujen Euroopan talousalueen kansalaisten omaisille todistukseksi oleskelu- ja sijoittautumisoikeudesta yhteisössä; NAG 2005, 54 §)

„Bestätigung über den Antrag auf Verlängerung des Aufenthaltstitels“ in Form einer Vignette aufgrund § 24/1 NAG 2005

(Tarrana myönnettävä todistus oleskeluluvan pidentämistä koskevasta hakemuksesta; NAG 2005, 24 §:n 1 momentti)

Lichtbildausweis im Kartenformat für Träger von Privilegien und Immunitäten in den Farben rot, gelb, blau, grün, braun, grau und orange, ausgestellt vom Bundesministerium für auswärtige Angelegenheiten.

(Diplomaatin erivapauden ja koskemattomuuden saaneiden henkilöiden punaiset, keltaiset ja siniset kuvalliset henkilötodistukset, jotka ulkoasiainministeriö on myöntänyt)

Lichtbildausweis im Kartenformat für Träger von Privilegien und Immunitäten in den Farben rot, gelb, blau, grün, braun, grau und orange, ausgestellt vom Bundesministerium für auswärtige Angelegenheiten.

(Diplomaatin erivapauden ja koskemattomuuden saaneiden henkilöiden punaiset, keltaiset, siniset, vihreät, ruskeat, harmaat ja oranssit kuvalliset korttimuotoiset henkilötodistukset, jotka ulkoasiainministeriö on myöntänyt)

Konventionsreisepass in Buchform im Format ID 3 (in Österreich ausgegeben im Zeitraum 1. Januar 1996 bis 27. August 2006)

(ID 3 -formaatin mukainen pakolaisen matkustusasiakirja — Itävalta myöntänyt ajalla 1. tammikuuta 1996 — 27. elokuuta 2006)

Konventionsreisepass in Buchform im Format ID 3 mit integriertem elektronischen Mikrochip (in Österreich ausgegeben seit 28. August 2006)

(ID 3 -formaatin mukainen pakolaisen matkustusasiakirja, johon on sisällytetty sähköinen mikrosiru — Itävalta myöntänyt 28. elokuuta 2006 alkaen)

Fremdenpass in Buchform im Format ID 3 (in Österreich ausgegeben im Zeitraum 1. Januar 1996 bis 27. August 2006)

(ID 3 -formaatin mukainen muukalaispassi — Itävalta myöntänyt ajalla 1. tammikuuta 1996 — 27. elokuuta 2006)

Fremdenpass in Buchform im Format ID 3 mit integriertem elektronischen Mikrochip (in Österreich ausgegeben seit 28. August 2006)

(ID 3 -formaatin mukainen muukalaispassi, johon on sisällytetty sähköinen mikrosiru — Itävalta myöntänyt 28. elokuuta 2006 lähtien)

Sonstige Dokumente, die zum Aufenthalt in Österreich oder zur Wiedereinreise nach Österreich berechtigen:

(Muut asiakirjat, jotka oikeuttavat oleskeluun Itävallassa tai palaamaan Itävaltaan)

Liste der Reisenden für Schülerreisen innerhalb der Europäischen Union im Sinne des Beschlusses des Rates vom 30. November 1994 über die gemeinsame Maßnahme über Reiseerleichterungen für Schüler von Drittstaaten mit Wohnsitz in einem Mitgliedstaat

(Yhteisestä toiminnasta jäsenvaltiossa oleskelevien kolmansista maista kotoisin olevien koululaisten matkustusmahdollisuuksista 30 päivänä marraskuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen mukainen luettelo koululaismatkalle Euroopan unionissa osallistuvista henkilöistä)


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/18


Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut mallit henkilökorteista, joita jäsenvaltioiden ulkoasiainministeriöt myöntävät diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoiduille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen — EUVL:ssä C 247, 13.10.2006, s. 85, ja EUVL:ssä C 153, 6.7.2007, s. 15, julkaistujen mallien päivitys

(2009/C 64/07)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/34 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut mallit henkilökorteista, joita jäsenvaltioiden ulkoasiainministeriöt myöntävät diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoiduille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen, julkaistaan jäsenvaltioiden Schengenin rajasäännöstön 34 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.

Tiedot julkaistaan EUVL:ssä, ja sen lisäksi ne päivitetään kuukausittain oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston verkkosivuilla.

MALTA

1.

 

Image

Myönnetään edustustojen päälliköille, edustustojen diplomaattiasemassa olevalle henkilöstölle sekä heidän puolisoilleen ja talouksiinsa kuuluville 18–21-vuotiaille lapsille

2.

 

Image

Myönnetään edustustojen hallinnolliselle ja tekniselle henkilöstölle sekä heidän puolisoilleen ja talouksiinsa kuuluville 18–21-vuotiaille lapsille

3.

 

Image

Myönnetään Maltan hallituksen hyväksymien kansainvälisten järjestöjen henkilöstölle sekä heidän puolisoilleen ja talouksiinsa kuuluville 18–21-vuotiaille lapsille

4.

 

Image

Myönnetään muiden maiden kunniakonsuleille Maltassa

5.

 

Image

Myönnetään maltalaisille kunniakonsuleille


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/20


Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelo — EUVL:ssä C 316, 28.12.2007, s. 1, EUVL:ssä C 134, 31.5.2008, s. 16, EUVL:ssä C 177, 12.7.2008, s. 9, EUVL:ssä C 200, 6.8.2008, s. 10, EUVL:ssä C 331, 31.12.2008, s. 13, EUVL:ssä C 3, 8.1.2009, s. 10, ja EUVL:ssä C 37, 14.2.2009, s. 10, julkaistun luettelon päivitys

(2009/C 64/08)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelo julkaistaan jäsenvaltioiden Schengenin rajasäännöstön 34 artiklan mukaisesti komissiolle toimittamien tietojen perusteella.

Tiedot julkaistaan EUVL:ssä, ja sen lisäksi ne päivitetään kuukausittain oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston verkkosivuilla.

RUOTSI

EUVL:ssä C 316, 28.12.2007, julkaistujen tietojen muuttaminen

Lentoasemat

Uusi rajanylityspaikka (joka avattiin 1. helmikuuta 2009):

Pajala-Ylläksen lentoasema (Pajalan kunnassa)


EUROOPAN TALOUSALUEESEEN LIITTYVÄT TIEDOTTEET

EFTAn valvontaviranomainen

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/21


Kehotus huomautusten esittämiseen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti valtiontuesta, joka liittyy Islannin asuntorahoitusrahaston vapautukseen valtion takausmaksusta

(2009/C 64/09)

EFTAn valvontaviranomainen aloitti valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn 27. kesäkuuta 2008 tehdyllä päätöksellä N:o 406/08/KOL, joka on toistettu todistusvoimaisella kielellä tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla. Jäljennös päätöksestä on toimitettu tiedoksi Islannin viranomaisille.

EFTAn valvontaviranomainen kehottaa EFTA-valtioita, EU:n jäsenvaltioita ja muita asianomaisia lähettämään kyseistä toimenpidettä koskevat huomautuksensa kuukauden kuluessa tämän tiedonannon julkaisemisesta seuraavaan osoitteeseen:

EFTA Surveillance Authority

Registry

Rue Belliard 35

1040 Brussels

BELGIQUE/BELGIË

Huomautukset toimitetaan Islannin viranomaisille. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

Islannin asuntorahoitusrahasto, joka toimii kiinnelainamarkkinoilla, on valtiollinen julkisoikeudellinen laitos. Valtiollisena laitoksena sillä on Islannin julkisoikeuden yleisten periaatteiden pohjalta kaikki sen velvoitteet kattava valtiontakaus, vaikka siitä ei olekaan erikseen säädetty laissa.

Valtiontakaus oli olemassa ennen kuin ETA-sopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Takausta itseään ei käsitellä nykyisten, uutta tukea koskevien menettelyjen mukaan vaan olemassa olevaa tukea koskevien menettelyjen mukaan. Tämänkertainen menettely koskee sitä, että asuntorahoitusrahasto on vapautettu takausmaksusta, jonka muut samalla tavalla järjestäytyneet yritykset joutuvat maksamaan. Lain N:o 121/1997 ja sen myöhempien muutosten (laki N:o 70/2000 ja laki N:o 180/2000) tällaisten laitosten on maksettava takausmaksuja. Takausmaksua on tällä hetkellä maksettava neljännesvuosittain 0,0625 % maksamatta olevista maksusitoumuksista.

EFTAn valvontaviranomaisen ennakkokäsityksen mukaan asuntorahoitusrahastolle myönnetty vapautus takausmaksusta on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Lisäksi valvontaviranomainen epäilee, että vapautus ei ole yhteensopiva ETA-sopimuksen kanssa, sillä 61 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset poikkeukset eivät näytä soveltuvan tähän tapaukseen. Viranomainen ei myöskään katso, että ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohtaa voisi soveltaa asuntorahoitusrahaston yleislainajärjestelmään.

Vaikka tietynlaiset asuntolainat voidaan katsoa 59 artiklan 2 kohdan mukaisiksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi ja siksi mahdollisesti tukikelpoisiksi, valvontaviranomaisen ennakkokäsitys on, että asuntorahoitusrahaston yleislainajärjestelmä on liian laaja ollakseen 59 artiklan 2 kohdan ehtojen mukainen. Valvontaviranomaiselle ei ole esitetty tietoja, joiden perusteella olisi syytä uskoa, etteivät markkinat pystyisi tarjoamaan asuntorahoitusta kohtuullisin ehdoin. Asuntorahoitusrahaston yleislainajärjestelmän lainoja myönnetään kenelle tahansa tulotasosta ja varallisuudesta riippumatta, eikä lainan avulla rahoitettavan asunnon hintaa tai kokoa ole rajoitettu. Lainoja myös myönnetään riippumatta siitä, onko paikallista asuntorahoitusta saatavilla vai ei.

Jos valvontaviranomaisen ennakkokäsitykset pitävät paikkansa, sääntöjenvastainen valtiontuki on maksettava takaisin.

Päätös menettelyn aloittamisesta ei rajoita valvontaviranomaisen lopullista päätöstä.

Kaikkia kiinnostuneita osapuolia pyydetään lähettämään huomautuksensa valvontaviranomaiselle kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa.

EFTA SURVEILLANCE AUTHORITY DECISION

No 406/08/COL

of 27 June 2008

to initiate the formal investigation procedure with regard to the relief of the Icelandic Housing Financing Fund from payment of a State guarantee premium

(Iceland)

THE EFTA SURVEILLANCE AUTHORITY (1),

Having regard to the Agreement on the European Economic Area (2), in particular to Articles 59, 61 to 63 and Protocol 26 thereof,

Having regard to the Agreement between the EFTA States on the establishment of a Surveillance Authority and a Court of Justice (3), in particular to Article 24 thereof,

Having regard to Article 1(2) of Part I and Articles 4(4) and 6 of Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement (4),

Having regard to the Authority's Guidelines (5) on the application and interpretation of Articles 61 and 62 of the EEA Agreement,

Having regard to the Authority's Decision No 195/04/COL of 14 July 2004 on the implementing provisions referred to under Article 27 of Part II of Protocol 3 (6),

Having regard to the Authority's Decision No 405/08/COL of 27 June 2008 close the formal investigation procedure with regard to the Icelandic Housing Financing Fund (7),

Whereas:

I.   FACTS

1.   Procedure

By letter dated 28 September 2007 (Event No 442805), the Authority requested information from the Icelandic authorities regarding State guarantees and the obligation to pay a State guarantee premium under the Act on State Guarantees. By letter from the Icelandic Mission to the European Union dated 24 October 2007, forwarding the letter from the Icelandic Ministry of Finance of the same date, received and registered by the Authority on 25 October 2007 (Events No 448739 and 449598), the Icelandic authorities responded to this request.

The case was subject to discussions between the representatives of the Authority and the Icelandic Government on 7 September 2007 in Brussels and on 29 October 2007 in Reykjavik as well as between the representatives of the Authority and the complainant, the Icelandic Financial Services Association, in a meeting on 6 March 2008 in Brussels.

2.   Description of the relevant Icelandic law provisions

2.1.   Introduction

The Housing Financing Fund (hereafter referred to as the HFF) is a State institution governed by public law, cf. Article 4 of the Housing Act No 44/1998 (lög um húsnæðismál). As such, it enjoys, under the general principles of Icelandic public law, a State guarantee on all its obligations without any special legal provision to that effect. The same applied to its predecessor, the State Housing Agency, and the State Building Fund and the Workers' Housing Fund operated by the Agency as well as the State Housing Board, cf. Act No 97/1993 on the State Housing Agency (lög um Húsnæðisstofnun ríkisins).

On 1 January 1999, the Housing Act No 44/1998 entered into force. Under the terms of the Housing Act, the Housing Financing Fund replaced the former State Housing Agency and took over its predecessor's obligations. Furthermore, the State Building Fund and the Workers' Housing Fund were merged and taken over by the HFF (8).

2.2.   Act No 37/1961 on State Guarantees, as amended by Act No 65/1988

Act No 68/1987 introduced an obligation to pay a guarantee premium to the State for State guarantees that were not subject to the risk premium. Article 8 of the Act No 37/1961 on State Guarantees (lög um ríkisábyrgðir), as subsequently amended by Act No 65/1988 on State Guarantees, (lög um breyting á lögum nr. 37/1961, um ríkisábyrgðir, með síðari breytingum) required banks, credit funds, financial institutions, enterprises and other such entities that, according to law, enjoy a State guarantee whether through the ownership of the State or other reasons, to pay a guarantee premium to the State as regards their commitments towards foreign entities. In contrast, no similar premium was imposed on domestic commitments at the time of the entry into force of the EEA Agreement in Iceland on 1 January 1994.

The premium was set at 0,0625 % per quarter on the principal of foreign commitments based on their average for each period, cf. paragraph 2 of Article 8. Loans for which a risk premium had been paid, certain export guarantees and commitments due to credit balance in domestic currency accounts did not constitute basis for calculation of the guarantee premium, cf. paragraph 2 of Article 9 of the Act.

In its submission of 24 October 2007, the Icelandic Government has claimed that the State Housing Agency was not liable to pay a guarantee premium under the terms of the Act No 37/1961 on State Guarantees. The Government did not, however, present arguments as to why the general obligation should not also cover the State Housing Agency. The Authority does not dispute the statement of the Icelandic Government that the Agency in fact never paid any premium as it did not have any foreign commitments. However, this does not change the fact that according to the Act, the Agency would have been liable for the premium in the event of undertaking foreign commitments. Hence, the Authority is of the preliminary opinion that the obligation to pay a guarantee premium did indeed apply to any foreign financial commitments that the State Housing Agency might have had.

2.3.   Act No 121/1997 on State Guarantees

On 22 December 1997, a new Act on State Guarantees No 121/1997 was adopted. This Act, which entered into force on 1 January 1998, extended the obligation to pay a premium also to cover domestic commitments. Paragraphs 1 and 2 of Article 6 of the Act stated:

‘Banks, credit funds, financial institutions, enterprises and other such entities that according to law enjoy or have enjoyed the guarantee of the Treasury, whether through the ownership of the State or for other reasons shall pay a guarantee premium on their State-guaranteed commitments. …

The guarantee premium according to paragraph 1 shall amount to 0,0625 % per quarter on the principal of foreign commitments subject to the premium and 0,0375 % per quarter on the principal of the average of domestic commitments during each payment period, cf. Article 8. The proceeds shall accrue to the Treasury. (9).

Article 7 of Act No 121/1997 provides for an exemption from the general obligation to pay a premium pursuant to Article 6 of the Act. In its original form paragraph 1 of Article 7 read as follows:

Credits on which a risk premium has been paid cf. Article 4, housing bonds issued by the Housing Bond Division of the State Housing Agency , commitments in lieu of deposits in deposit accounts of deposit money banks and government-guaranteed export guarantees as well as the Central Bank of Iceland are exempt from payment of the guarantee premium cf. Article 6.’ (emphasis added)

The State Housing Agency had other commitments than those relating to housing bonds issued by the Housing Bond Division of the Agency. It therefore seems to follow from an a contrario interpretation of Article 7 that the main rule on the payment of a fee was applicable to such activities. The same goes for the other public bodies operating on the basis of Act No 97/1993: the State Housing Board, the State Building Fund and the Workers' Housing Fund.

The Icelandic Government has, however, in its letter of 24 October 2007, submitted that as regards commitments other than housing bonds, the levying of the guarantee fee ‘was based on questionable legal basis’. According to the Government, due to their social character, the State Building Fund and the Workers' Housing Fund, operated by the Agency, were never intended to pay a guarantee premium under the Act. In this respect, the Government refers to a memorandum of 16 October 1998 by the Minister of Social Affairs as well as a report of a working group of June 1999 on the collection of a guarantee premium of the debts of the State Building Fund and the Workers' Housing Fund and the HFF (10). The conclusion of the working group's report was that it was arguable that the commitments of the State Building Fund and Workers' Housing Funds fell outside the scope of Article 6 of Act No 121/1997. In arriving at that conclusion, the working group stated that the funds were of a social character which justified that they were operated under the responsibility of the State and were dependant on State contributions as well as always having been operated with a negative interest margin. Furthermore, the report referred to the general comments to the bill, which became Act No 121/1997, whereby distinction was made between funds in ‘commercial’ operation and those with a social role.

For the reasons set out below, the Authority questions this legal reasoning:

first, according to Article 6 of the Act: ‘Banks, credit funds, financial institutions, enterprises and other such entities that according to law enjoy or have enjoyed the guarantee of the Treasury, whether through the ownership of the State or for other reasons shall pay a guarantee premium on their State-guaranteed commitments’. Even assuming, hypothetically, that HFF was not considered a ‘bank, credit fund, financial institution or enterprise’ the wording ‘any other entities’ seems to indicate that the provision covers all bodies enjoying a State guarantee, irrespective of operating form. Furthermore, it was considered necessary to explicitly exempt the commitments related to the Housing Bond Division, cf. Article 7 of the Act,

second, as will be shown below in point 2.4, the preparatory works to Act No 70/2000 contain several statements which indicate that the Act was based on the premise that the HFF was indeed, at that time, subject to the guarantee premium on other commitments than those related to the housing bonds,

third, a specific provision in the 2001 Supplementary Budget Act was inserted to cancel the debts relating to unpaid premiums the HFF had accrued under Act No 121/1997 until the entry into force of Act No 70/2000 (11). Such a provision would hardly have been necessary if the HFF and its predecessors had never been subject to the premium,

fourth and finally, as far as the Authority can understand, the comments referred to by Iceland concerning the distinction between funds in commercial operation on the one hand, and those with a social role on the other, did not relate to the issue of whether or not a guarantee premium should be collected for commitments enjoying a State guarantee. Rather, they indicate that the legislator was of the opinion, that when it came to granting a Fund a State guarantee, it was of importance whether the Fund in question was operated on a commercial or social basis.

In any event, as already indicated, in the 2001 Supplementary Budget Act, a provision was inserted to cancel the debts related to unpaid premiums the HFF had accrued until the entry into force of Act No 70/2000. It therefore seems that the HFF, either was never liable to pay the fee or retroactively was exempted from it. Thus, in either situation the HFF was from the start, or with retroactive effect, exempted from the main rule in Act No 121/1997 on State Guarantees that State bodies enjoying a guarantee should pay a premium for it.

2.4.   Act No 70/2000 amending Act No 121/1997

By Article 1 of Act No 70/2000 which entered into force on 26 May 2000, Article 7 of the Act No 121/1997 was amended and is currently as follows:

‘Credits on which a risk premium has been paid cf. Article 4, commitments in lieu of deposits in deposit accounts of deposit money banks and government-guaranteed export guarantees as well as the … the Housing Financing Fund … are exempt from payment of the guarantee premium cf. Article 6.’

The bill, which subsequently became Act No 70/2000 did not originally include a proposal to exempt all obligations of the HFF guaranteed by the State from the guarantee premium. It was originally foreseen only to exempt the HFF's obligations taken over from the State Building Fund and the Workers' Housing Fund upon the entry into force of Act No 44/1998. Indeed, in the bill, it was stated that the exemption for the obligations deriving from the housing bonds (cf. Article 7 of the Act) was based on the fact that the Housing Bonds Division collected an interest margin of 0,35 % of mortgage instruments guaranteeing commitments relating to housing bonds. Other commitments of the HFF were not supposed to be exempted from the payment obligation of the guarantee premium as no money was put aside in a reserve fund to meet losses connected with lending on that basis (12).

However, during the Parliamentary procedure, the bill was changed so that the exemption covered all the obligations of the HFF:

During the procedure before the Committee it was specifically examined that the bill presupposes that a premium will still be paid on some of the loans taken by the Housing Financing Fund such as loans, which the Fund takes to finance additional loans and loans for rental apartments. … Having regard to the above, the Committee proposes to amend the bill so that all the obligation of the Housing Financing Fund will be exempt from the premium. (13) (emphasis added)

Therefore, as approved by Alþingi, the Act No 70/2000 amending Act No 121/1997 extended the exemption from the payment of a guarantee premium and covered all the obligations of the HFF. As a consequence, the HFF has not been paying a guarantee premium on its commitments, foreign as well as domestic, to the State Treasury.

2.5.   Act No 180/2000 amending Act No 121/1997

In its judgment in State Debt Management Agency, the EFTA Court held that the difference in the amount of the State guarantee premium due under the provisions of the Act on State Guarantees was in breach of Article 40 EEA, as it was made dependant on whether the obligations were of domestic or foreign character (14). Following this judgment, the Act on State Guarantees was amended. By Act No 180/2000, which entered into force on 11 January 2001, the difference between foreign and domestic commitments was abolished for the purpose of calculation of the State guarantee premium. As from Act No 180/2000, the premium has been set at 0,0625 % per quarter irrespective of the origin of the commitments. Due to the above-mentioned exceptions pertaining to HFF, these changes did not apply to HFF.

II.   ASSESSMENT

3.   State aid within the meaning of Article 61(1) EEA and the classification of such aid as new or existing

3.1.   The aid elements of the Icelandic system of implicit State guarantees

Article 61(1) of the EEA Agreement reads as follows:

‘Save as otherwise provided in this Agreement, any aid granted by EC Member States, EFTA States or through State resources in any form whatsoever which distorts or threatens to distort competition by favouring certain undertakings or the production of certain goods shall, in so far as it affects trade between Contracting Parties, be incompatible with the functioning of this Agreement.’

For a measure to be classified as State aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement, it must be granted by the State or through State resources, confer an advantage on the recipient undertaking, be selective and thereby distort or threaten to distort competition and be liable to affect trade between the Contracting Parties. Before examining each of these conditions in turn, the Authority makes the following remarks concerning the scope of the present decision to open the formal investigation procedure:

As any other undertaking organised as a public institution, the HFF enjoys an implicit State guarantee in the same manner as did the predecessors of the HFF from the start of their operations in the 1950's, cf. Act No 42/1957. The HFF pays neither a market based premium for the guarantee, nor the premium laid down in Act No 121/1997 on State Guarantees.

The implicit State guarantee for this type of public undertaking was at the outset granted without any obligation to pay a premium. However, Icelandic system for implicit State guarantees was changed in 1987. From this point in time, a guarantee premium was to be paid for foreign commitments, but not for domestic ones. The original State guarantee scheme, with the changes introduced in 1987, thus predates the EEA Agreement.

The Icelandic system relating to implicit guarantees was changed again as of 1 January 1998 when a general obligation to pay a guarantee premium was also introduced as regards domestic commitments. Considering the size of the premium the Authority finds it unlikely that the guarantee premium removed aid contained in the original guarantee scheme. Therefore, in the Authority's preliminary opinion, the original guarantee scheme still contains State aid. The State aid element will generally be the difference between the appropriate market price for the guarantee provided and the price paid for that measure according to Act No 121/1997 on State Guarantees (15). This possible aid element will follow from the implicit guarantee in force since before the entry into force of the EEA Agreement, and would constitute existing aid. It will therefore be assessed separately following the procedures regarding existing aid.

Hence, the present decision to open the formal investigation procedure only relates to severable changes to the Icelandic system of implicit guarantees made after 1994 which would give a particular advantage to HFF (16). Indeed, only such changes could be classified as new aid (17).

With Act No 121/1997, Iceland introduced a premium for banks, credit funds, financial institutions, enterprises and other such entities that enjoy a State guarantee in respect of domestic commitments. The activities of the Housing Bonds Division were exempted from a guarantee premium both on domestic and foreign commitments from the entry into force of the Act. As regards other operations of the HFF, they were exempted from the premium by Act No 70/2000. In the 2001 Supplementary Budget Act the accrued unpaid premium for these activities was cancelled. Therefore, either from the beginning, or retroactively, the other operations of the HFF were exempted from this generally applicable guarantee premium. Indeed, according to Iceland itself, HFF has never paid any premium under the Act.

As HFF has, as a matter of fact, never paid any premium for the guarantee it enjoys, Iceland has in its letter of 24 October 2007 argued that the factual situation for HFF has remained the same over the years regardless of the introduction of the general premium with effect for other undertakings. Moreover, as the exemptions in the Act pertaining to HFF merely maintained the status quo in relation to that particular undertaking, Iceland is of the opinion that exemptions cannot constitute new aid.

In the Authority's view, it is not relevant for the assessment of the classification of the aid as new or existing whether or not the Act, as a matter of fact, changed the situation of HFF as regards the payment of guarantee premium. What is decisive is that the new Act introduced a new system where, for the first time, the HFF was being treated more favourably than provided for under the general rule for undertakings benefiting from the implicit State guarantee. It is therefore the Authority's preliminary opinion that any advantage to HFF following from the exemption granted to the Housing Bond Division introduced by Article 7 of Act No 121/1997 would constitute new aid. The same would apply to the exemption/relief from paying the premium relating to other operations of the HFF, cf. Act No 70/2000 amending Act No 121/1997, as well the 2001 Supplementary Budget Act (18).

3.2.   Economic advantage

Exempting the HFF from payment of the guarantee premium provides a financial advantage to that undertaking as the corresponding costs of the premium are not covered by the HFF. This advantage amounts to what the HFF would have had to pay each time on its commitments under the applicable rate of the guarantee premium.

The advantage following from the non-payment of the State guarantee premium can be determined as follows:

1;

exemption (either originally or ex post facto) from payment of State guarantee premium amounting to 0,0625 % per quarter of the value of foreign commitments relating both to housing bonds and other commitments in the period from 1 January 1998 to date;

2.

exemption (either originally or ex post facto) from payment of State guarantee premium amounting to 0,0375 % per quarter of the value of domestic commitments relating both to housing bonds and other commitments in the period from 1 January 1998-10 January 2001;

3.

exemption from payment of State guarantee premium amounting to 0,0625 % per quarter of the value of all HFF's domestic commitments in the period from 11 January 2001 to date.

In its letter of 24 October 2007, Iceland seems to be of the opinion that the HFF does not enjoy any real advantage as it levies a margin on the general loans it issues. Iceland submits that the Housing Bonds Division of the State Housing Agency and subsequently the HFF were subject to a special regime which entailed paying a ‘special State guarantee fee’, raised in the form of an interest margin, into a special reserve fund. According to Article 21 of the Act No 97/1993 (see subsequently Article 28 of the Housing Act), the Housing Bonds Division was permitted to claim an interest margin to cover its operating expenses and estimated losses from outstanding loans (19). On that basis, the Icelandic Government has stated that the exclusion of the housing bonds from the general system of Act No 121/1997 was based on the fact that the risk associated with the guarantee was no longer borne by the State.

The Authority has doubts about this reasoning. The system provided for by the levying of an interest margin does not entail that the HFF pays a premium for the State guarantee it has on commitments related to housing bonds. Rather, it required the borrowers to pay higher interest rates to the HFF. The money raised by the levying of the interest margin was set aside in a special reserve fund. As far as the Authority has been able to ascertain, this fund is merely a part of the HFF. The Authority cannot see that charging borrowers higher interest rates and setting that aside in an in-house fund can be equated with paying a State guarantee premium pursuant to Act No 121/1997.

In conclusion, the Authority takes the preliminary view that the exemption from the guarantee premium does give the HFF an advantage in the sense of Article 61(1) EEA. Whether any advantages could be offset by public service obligations imposed on HFF will be addressed below.

3.3.   Presence of State resources

HFF is exempted from the payment of a guarantee premium to the State Treasury otherwise applicable to all undertakings pursuant to Article 6 of Act No 121/1997. By exempting the HFF from paying a guarantee premium to it, the State foregoes revenues which would have normally to be paid to the State. The exemption therefore contains State resources. Similarly, to the extent HFF was originally liable to pay a guarantee premium, but later relieved of that obligation with retroactive effect, such ex post facto exemption would also imply a drain of State resources.

3.4.   Selectivity

As outlined above, the HFF is according to Article 7 of Act No 121/1997 exempted from paying a guarantee premium pursuant to Article 6 of the Act. The main rule according to Act No 121/1997 is that every entity enjoying a State guarantee is subject to the guarantee premium provided for in Article 6. Those exempted are obligations that are subject to the higher risk premium pursuant to Article 4 of the Act, the HFF, the Central Bank of the Iceland and the Student Loan Fund.

Consequently, under Article 7 of the Act, it is only the HFF and the two other public institutions that are exempt from paying a premium to the State for being granted State guarantees. The aid measure therefore appears to be selective.

The State Guarantees Act links the payment of a premium to the existence of a guarantee issued by the State. Moreover, it seems to be intended to (partly) compensate the State for the risk it undertakes by being the guarantor. On that basis, the Authority does not view the Act on State guarantees as a tax measure. The Authority has therefore not found it necessary to discuss whether the exemption pertaining to HFF would have been within the logic or nature of a tax system.

3.5.   Effect on trade between Contracting Parties

The HFF provides services on the market for housing mortgage loans, i.e. long-term house financing for residential accommodation. Aid granted to HFF may make it more difficult for banks in the EEA to enter the Icelandic housing mortgage market. Also markets related to the mortgage market, such as other financial markets may be affected (20). The aid therefore seems to affect trade between the Contracting Parties.

3.6.   Altmark conditions

In the Altmark judgment, the European Court of Justice held that provided that the following conditions are cumulatively fulfilled, a measure does not confer an advantage on the beneficiary and, thus, does not qualify as state aid in the meaning of Article 87(1) of the EC Treaty, corresponding to the provision of Article 61(1) of the EEA Agreement:

first, the recipient undertaking must actually have public service obligations to discharge, and the obligations must be clearly defined,

second, the parameters on the basis of which the compensation is calculated must be established in advance in an objective and transparent manner, to avoid conferring an economic advantage which may favour the recipient undertaking over competing undertakings,

third, the compensation cannot exceed what is necessary to cover all or part of the costs incurred in the discharge of public service obligations, taking into account the relevant receipts and a reasonable profit for discharging those obligations,

fourth, where the undertaking which is to discharge public service obligations in a specific case, is not chosen pursuant to a public procurement procedure which would allow for the selection of the tenderer capable of providing those services at the least cost to the community, the level of compensation needed must be determined on the basis of an analysis of the costs which a typical undertaking, well run and adequately provided with means so as to be able to meet the necessary public service requirements, would have incurred in discharging those obligations, taking into account the relevant receipts and a reasonable profit for discharging the obligations (21).

With regard to the first condition, i.e. the definition of public service obligations discharged to the HFF, it is highly doubtful, in light of the EFTA Court's judgment, that the general loans system of the HFF as defined today fulfils the criteria for qualifying as a service of general economic interest (22).

Concerning the second condition, the Court of First Instance of the European Communities (hereinafter ‘the CFI’) recalled in BUPA  (23) that the Member States have wide discretion not only when defining a public service mission but also when determining the compensation for the costs, which calls for an assessment of complex economic facts. In the same ruling, the CFI also held that the second Altmark condition requires that the Community institutions must be in a position to verify the existence of objective and transparent parameters, which must be defined in such a way as to preclude any abusive recourse to the concept of a public service on the part of the Member State. The Icelandic Government has so far not demonstrated to the Authority that a methodology exists for calculation of public service compensation to the HFF. Moreover, to the Authority's knowledge, the Icelandic Government did not establish in advance the criteria on the basis of which the compensation for public service activities of the HFF was to be determined.

With regard to the third Altmark condition, the CFI found in BUPA that a public service compensation system which operates independently of receipts does not require a strict interpretation of this criterion, in particular as regards taking into account the relevant receipts for discharging public services (24). Nevertheless, as the aid measure in question benefits the entirety of the operations of the HFF, it cannot be established at this stage whether the level of compensation is limited to what is necessary to cover all or part of the costs incurred in the discharge of properly limited public service obligations.

Furthermore, with regard to the fourth condition set forth in Altmark, the HFF has neither been chosen by way of a public procurement procedure nor did the Icelandic authorities determine the level of compensation by way of a comparison between the HFF and a privately run efficient operator as a reference undertaking. As held by the CFI in BUPA, the purpose of the fourth Altmark condition is to ensure that the compensation does not entail the possibility of offsetting any costs that might result from inefficiency on the part of the beneficiary undertaking (25).

In conclusion, it cannot be established, in the Authority's view, that the four cumulative Altmark conditions are fulfilled.

3.7.   Conclusion with regard to state aid character of the measure in question

In light of the above, it is the Authority's preliminary conclusion that exempting HFF from paying a guarantee premium pursuant to Article 7 of Act No 121/1997 on State Guarantees, with subsequent amendments, involves State aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement. Furthermore, it is the Authority's preliminary opinion that any such aid would constitute new aid.

4.   Procedural requirements

Pursuant to Article 1(3) of Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, ‘the EFTA Surveillance Authority shall be informed, in sufficient time to enable it to submit its comments, of any plans to grant or alter aid. […]. The State concerned shall not put its proposed measures into effect until the procedure has resulted in a final decision’.

The Icelandic authorities did not notify the Authority of the above-mentioned measures in the form of exemption of the HFF from payment of the guarantee premium. The Authority therefore concludes that Iceland has not respected its obligations pursuant to Article 1(3) of Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement.

5.   Compatibility of the aid

5.1.   Possibilities to declare aid for housing purposes compatible

Article 61(1) of the EEA Agreement sets out that state aid as a principle is prohibited. Article 61(2) and 61(3) provide, however, for certain exceptions from this general prohibition.

The derogations in Article 61(2) of the EEA Agreement do not seem to be applicable to the aid in question, which is not designed to achieve any of the aims listed in this provision. In particular, the aid measure involved cannot be considered to fulfil the conditions of derogation specified in Article 61(2)(a) of the EEA Agreement, namely aid having a social character, granted to individual consumers and without discrimination related to the origin of the product concerned.

Likewise, the derogations in Article 61(3) of the EEA Agreement do not apply to the aid measure under investigation. In particular, the aid measure is not granted with the aim of promoting or facilitating the economic development of certain areas or of certain economic activities. Thus, the derogations in Article 61(3)(a) and (c) of the EEA Agreement in conjunction with the Regional Aid Guidelines are not applicable in this case.

Furthermore, the aid measure under investigation is not given to promote the execution of an important project of common European interest or to remedy a serious disturbance in the economy of Iceland, therefore Article 61(3)(b) of the EEA Agreement does not apply.

The aid in question is not linked to any investment, but reduces the costs which HFF would normally have to bear in the course of pursuing its day-to-day business activities and is consequently to be classified as operating aid. Operating aid is normally not considered suitable to facilitate the development of certain economic activities or of certain regions as provided for in Article 61(3)(c) of the EEA Agreement, unless it is specifically envisaged by the Authority's Guidelines, which is not the case here.

Aid for housing purposes may, however, be declared compatible with the EEA Agreement on the basis of Article 59(2). That would be the case if the aid would be limited to provision of services of general economic interest and if the other conditions of Article 59(2) of the EEA Agreement would be fulfilled.

Article 59(2) of the EEA Agreement reads:

‘Undertakings entrusted with the operation of services of general economic interest or having the character of a revenue-producing monopoly shall be subject to the rules contained in this Agreement, in particular to the rules on competition, in so far as the application of such rules does not obstruct the performance, in law or in fact, of the particular tasks assigned to them. The development of trade must not be affected to such an extent as would be contrary to the interests of the Contracting Parties.’

Compliance with Article 59(2) of the EEA Agreement requires the fulfilment of the following conditions:

that the aid is a compensation for the provision of services of general economic interest,

that the undertaking receiving the aid is entrusted to provide such services,

that the aid is necessary, and not more than necessary, to carry out the entrusted tasks, and

that the aid does not affect trade against the interest of the Contracting Parties to the Agreement.

5.2.   General remarks with regard to the concept of services of general economic interest

The concept of service in the general economic interest means, among other things, that the State assigns ‘particular tasks’ to an undertaking (26). In order to qualify for classification as service of general economic interest, a service must have certain characteristics, the most important of which is that the service in question cannot be provided in the same manner on the market and that the service should be clearly defined (27). States may take account of objectives pertaining to their national policy when defining the service of general economic interest which they entrust to certain undertakings (28).

As an exception to the main rule in Article 59(1) of the EEA Agreement, the concept of ‘services of general economic interest’ must be interpreted restrictively (29) and applies only to activities of direct benefit to the public. Still, States remain free, in principle and where no common policy is established, to designate which services they consider to be of general economic interest and to organize these services as they see fit, subject to the rules of the EEA Agreement and the specific conditions laid down in Article 59(2) of the EEA Agreement (30). Thus, the competence to define such services lies with the States, subject to scrutiny by the Authority. This scrutiny must essentially be conducted on a case-by-case basis. In such an assessment, the nature of the undertaking entrusted with the service is not of decisive importance, nor whether the undertaking is entrusted with exclusive rights, but rather the essence of the service deemed to be of general economic interest and the special characteristics of this interest that distinguish it from the general economic interest of other economic activities (31).

5.3.   Services of general economic interest in the field of social housing

The EFTA Court gave some guidance on how to assess the extent of the HFF's activities in light of the requirements of Article 59(2) of the EEA Agreement. The Court primarily addressed the issue of whether the Authority should have been in doubt whether the general loans scheme of HFF was operated in compliance with Article 59(2) of the EEA Agreement. The Court ruled that the Authority should have been in doubt and consequently should have opened the formal State aid investigation procedure. (This was based on the implicit, but non-verified, assumption that the aid in question was new aid.) While the Court did not address whether the general loan category fulfilled the conditions of Article 59(2) of the EEA Agreement, the Court's judgment raised issues of doubt in relation to:

whether the HFF scheme fulfilled all conditions relating to services of general economic interest in Article 59(2),

whether the derogation from the State aid rules was proportionate, and

whether the scheme affected the development of trade contrary to the interest of the Contracting Parties.

In relation to the first issue the Court stated inter alia:

[…] The HFF general loans system is intended to promote security and equal rights as regards housing in Iceland by providing loans on manageable terms to the general public throughout the territory of Iceland and thereby foster private home ownership. This goes beyond the normal economic interest of operators in the financial sector. A service with this objective may qualify as a service of general economic interest justifying State aid, provided that the service fulfils the requirements laid down in Article 59(2) EEA. (32).

When the EFTA Court later turned to the questions on proportionality, it held, inter alia, that:

[…] as long as it is not established that the effect of the low interest rate on HFF general loans is completely neutralised by an increase in housing prices, the HFF general loan scheme must be considered suitable to meet its aim. (33).

And moreover:

The Court does not find it doubtful that the State aid provided to the HFF system did not go beyond what is necessary in the case at hand to allow the HFF to cover expected losses and operate the general loans system under economically acceptable conditions [ …] This does not mean, however, that the general loans system as operated by the HFF is necessarily compatible with the EEA Agreement. (34).

Then the Court went on to, inter alia, state that:

‘[…] it is necessary to address the question of whether the conditions under which the loans were granted did not go beyond what was necessary for HFF to perform the tasks entrusted to it. The Court recalls that the ultimate aim of the State's intervention in lending services through the general loans scheme is to foster private home ownership in Iceland through lending on “manageable terms”. A service rendered with such an objective may, as has been stated above, be considered legitimate under Article 59(2) EEA. However, ESA has to make sure that public intervention does not, in reality, pursue other goals than those defined by Icelandic law or exceed what is necessary to achieve the defined goal.

In that regard, the Court notes that unlike the cost and size limitations practiced by the Norwegian Husbanken in Case E-4/97 Husbanken II, the HFF's relative and absolute lending caps do not limit the subsidised lending scheme to dwellings which fulfil certain criteria. They only limit the amount one may borrow from the HFF for any dwelling, regardless of the value or size of that dwelling. There is no limit as to how big or valuable a dwelling may be and still be eligible for a general loan under the HFF scheme; there are only limits to how much the HFF may grant as a general loan.

Moreover, the HFF general loans scheme is not limited to the financing of one unit of residential housing for each borrower. This means that in principle the system may provide financing for houses or apartments built or purchased for investment purposes. In 2004, a general limit of two units was introduced. As the Government of Iceland has pointed out, there may be social policy reasons why certain persons need to own more than one unit. The provision of more than one loan to the same person has not, however, been made dependent on that person fulfilling any criteria relating to such reasons.

These features mean that in principle the HFF general loans scheme provides subsidised financing, up to a certain limit, for any house or apartment regardless of size and value, and also for construction or purchase of residential units for investment purposes. The scheme is not formally limited to assisting the average citizen in financing his or her own dwelling. Even if it may be so that few people have in fact exploited these features of the system, they raise questions under Article 59(2) EEA. The Court recalls in this context that the HFF scheme is intended to promote security and equal rights as regards housing by providing loans on manageable terms. (35).

(a)   Manageable terms

The EFTA Court did not rule out per se that State intervention in lending services through general loans, which pursues the objective of fostering private home ownership through lending on ‘manageable terms’ might be considered legitimate under Article 59(2) of the EEA Agreement. In this respect, the EFTA Court clarified that the Contracting Parties enjoy a margin of discretion in deciding what ‘manageable terms’ should mean in relation to a housing financing scheme which qualifies as a service of general economic interest (36).

In the view of the Authority, the concept of ‘manageable terms’ cannot be understood in any absolute or isolated manner. While noting the Court's view that there should be a margin of discretion to decide what is manageable, the concept has to relate to certain general parameters of the national economy. What is manageable in a rich country may not be manageable in a less prosperous one. In a well-functioning market without a particular skewed distribution of income, it would appear reasonable to assume that the market interest rates on mortgages would be ‘manageable’ for the population at large. Excluding that public activity itself is distorting the market, to the extent the market is not well functioning there could be a reason for government measures to provide for loans on ‘manageable terms’.

It was confirmed in the EFTA Court's judgment that the commercial banks were only able to match the interest rate of HFF's general loans from August 2004 onwards (37). In its Decision No 185/06/COL, the Authority requested up-dated information on the development on the Icelandic mortgage market, in order to assess to what extent commercial banks had offered mortgage secured loans on terms the Icelandic State would consider as manageable. While some information has been provided the Authority would require up-dated information in this respect as there are indications that the state of the market has changed recently. The amount of mortgage loans, especially from the commercial banks has fallen considerably (38).

A connected, but separate, issue is whether the market would be able to develop satisfactorily if it would operate under conditions without any State aid distorting the competitive situation of the respective lenders. Up till now, the Authority has not been presented with any arguments or factual information that give it reason to believe that this should be the case.

(b)   Social element

The general loan scheme of the HFF is not limited to those below certain income and/or assets thresholds but is available to everyone irrespective of those elements and as the EFTA Court has pointed out, without any cost and size limitations on the dwellings. Furthermore, the general lending system is also open to others than individuals, for example building contractors may qualify for loans under that system.

In the Court's words, the ‘lending caps do not limit the subsidised lending scheme to dwellings which fulfil certain criteria’ and ‘there is no limit as to how big or valuable a dwelling may be and still be eligible for a general loan under the HFF scheme; there are only limits to how much the HFF may grant as a general loan (39).

Moreover, the EFTA Court pointed out that the scheme provided for construction or purchase of individual units for investment purposes, and it was not formally limited to assisting the average citizen in financing of his or her house. The rules have now been changed and Article 21 of the Regulation No 522/2004, as subsequently amended, provides that lending from the HFF is limited so that an individual can only own one property carrying a mortgage from the Fund. However, the Board of the Fund may set rules providing for exemption from this requirement. On 10 August 2006, the Board passed such rules. The Icelandic authorities are requested to explain these exemptions and their application and how the HFF monitors that residential housing financed by the HFF's loans is actually used for purposes of being the applicant's own dwelling.

In a letter received by the Authority on 14 June 2007, the Icelandic Government argued that there were no grounds for questioning the compatibility of the general lending scheme with the EEA Agreement. In light of the observations of the EFTA Court, quoted above, the Authority is of the preliminary opinion that the Icelandic Government has not demonstrated that the current general loan scheme is in compliance with Article 59(2) of the EEA Agreement. Moreover, the Commission's practice regarding social housing shows that the Commission has only accepted systems of social housing, which contained limitations as to who could qualify for loans under the system.

In 2001, the Commission adopted a decision with regard to a guarantee for borrowings of the Irish Housing Finance Agency (hereinafter referred to as the HFA) (40). At the time of this decision, the HFA was itself not empowered to extend loans. Its objective was to raise funds at the best rate on the capital markets which were then advanced to local authorities to be used by them for social housing financing. In this case, social housing was defined as provision of housing for the most socially disadvantaged households, and in particular those which due to their economic circumstances were unable to fund their own housing requirement at socially acceptable conditions through recourse to commercial lenders. This objective was entrusted to local authorities who operated social housing programmes such as general mortgage finance, the operation of a share ownership scheme, and affordable housing schemes aimed at providing low cost housing, a rental subsidy scheme and miscellaneous grant schemes for elderly and disabled persons. The eligibility for social housing loan finance was assessed according to the following limitations: (i) need must be established; (ii) income and loan ceilings; (iii) households which seek to avail of schemes unavailable in the private sector (this had to be proved by the applicant by attaching letters of rejection from two private sector mortgage lenders); and (iv) only households which are mentioned on local authority housing lists. Thus, the Commission accepted that the operations of the Agency could be regarded as services of general economic interest for the purposes Article 86(2) of the EC Treaty.

The Authority also refers to a case concerning the financing of activities of Dutch Housing Corporations which is still pending before the Commission. In 2005, DG Competition sent an Article 17(2) letter, inviting the Dutch authorities to make appropriate changes to the system. DG Competition has, inter alia, criticised the broad scope of definition of services of general economic interest provided by the Housing Corporations. In particular, it was not considered acceptable that, whereas the priority to rental housing is given to persons that have difficulties in finding suitable housing, the activities in question are not restricted to socially disadvantaged persons. Therefore, DG Competition was of the opinion that the possibility to let dwellings to persons with a higher income or to enterprises must be regarded as a manifest error in the definition of a service of general economic interest. Moreover, this concern was not removed by the proposed solution of the Dutch authorities to limit the maximum value of the dwellings to be rented out which would be then defined as ‘social housing’. In the preliminary view of DG Competition, the definition of public service activities of Housing Corporations was to have a direct relation to socially disadvantaged households and not only be linked to the maximum value of the property (41).

Furthermore, the Icelandic Government referred to the fact that the Authority, in its decision in the Norwegian Husbanken case, accepted loans that were not limited to those qualifying under certain income and assets criteria but limited the size of the of house/apartment being acquired. Iceland has argued that the Norwegian limit should not be regarded as being universal and that the situation in Iceland would justify a higher limit. The Authority will, at this stage, not pass judgment on whether only imposing a size limitations would be sufficient to ensure compliance with Article 59(2) of the EEA Agreement as it observes that currently the HFF system operates without any limitations as to the size of house/apartment that may qualify for loans under the general system.

In light of all of the above, it is the preliminary view of the Authority that the general loan scheme of the HFF does not pursue a sufficiently restricted social objective.

(c)   Territorial cohesion

As regards the element of territorial cohesion, the Authority is aware of the particular situation of certain regions in Iceland, where the market for mortgage loans might be of such a nature that commercial providers do not have incentives to offer mortgage loans. Such a situation might justify exceptional treatment of certain territories as regards the conditions for eligibility of loans (42). Currently, the general loans scheme of the HFF is operated without any criteria related to territorial cohesion.

In its Decision No 185/06/COL it was the Authority's opinion that SFF had not submitted any tangible evidence during the EFTA Court proceedings, which demonstrated that the commercial banks had offered loans on ‘manageable terms’ outside the Reykjavik area during the period between 1999 and August 2004. In response to the Authority's request for information the SFF and the Icelandic Government submitted conflicting evidence as to the extent the commercial banks had offered mortgage loans outside the Reykjavík area and other more densely populated areas after August 2004. In light of the currently available information the Authority cannot conclude that the loans provided by the commercial banks have not been offered in rural areas as well, as far as the period after August 2004 is concerned.

5.4.   Development of trade and the interest of the Contracting Parties

Article 59(2) of the EEA Agreement further requires an assessment of whether the specific service in question affects the development of trade to an extent contrary to the interests of the Contracting Parties. The Authority is charged with striking a balance between the right of Iceland to invoke the derogation and the interest of the Contracting Parties to avoid distortions of competition and restrictions to the ‘four freedoms’ (43).

This entails that it must be established that the performance of the service of general economic interest does not disproportionately affect competition and the internal market. In light of the EFTA Court's conclusions on this point (44), the Authority will have to assess to what extent the aid granted to the HFF could affect other parts of the EEA internal market, in particular other financial markets, such as, for example, the private lending market. However, as outlined above, the Authority is of the preliminary opinion that the current lending scheme is not compatible with Article 59(2) as it is too widely defined. In light of that, the Authority does not consider it necessary to assess whether the service affects the development of trade to an extent contrary to the interest of the Contracting Parties. In any event, an amended scheme will have to strike the right balance between the interests at stake.

Against the background of the various points referred to above, the preliminary view of Authority is that the general loan scheme of HFF does not comply with all the conditions laid down in Article 59(2) of the EEA Agreement.

5.5.   Other loan categories of the HFF

In the discussion above regarding the compatibility of the aid, only the general loans category of the HFF has been referred to. However, the exemption in Article 7 of Act No 121/1997, as amended, covers entire operations of the HFF. Currently, the HFF is also providing loans for rental housing to municipalities, etc. pursuant to Chapter VIII of the Housing Act. Furthermore, the Minister of Social Affairs has, on the basis of Article 16 of the Housing Act, issued Regulation No 458/1999, with subsequent amendments, which lists the other loan categories offered by the HFF, cf. Article 2 of the Regulation (45).

As outlined above, the Authority is of the preliminary opinion that the general loans scheme of the HFF is incompatible with Article 59(2) EEA. Since the exemption from the guarantee premium benefits all the operations of the HFF, it follows that this measure cannot be regarded as compatible aid on the basis of Article 59(2). This is so even though the individual loan categories referred to above examined in isolation might comply with the conditions laid down in that provision.

5.6.   Conclusion with regard to compatibility

On the basis of the foregoing considerations, the Authority has doubts as to whether the guarantee premium exemption in favour of the HFF can be regarded as compatible with the functioning of the EEA Agreement.

6.   Recovery

According to Article 14(1) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, ‘[w]here negative decisions are taken in cases of unlawful aid, the EFTA Surveillance Authority shall decide that the EFTA State concerned shall take all necessary measures to recover the aid from the beneficiary (hereinafter referred to as a “recovery decision”). The EFTA Surveillance Authority shall not require recovery of the aid if this would be contrary to a general principle of EEA law’.

In other words, any unlawful aid which cannot be declared compatible with the State aid rules will be subject to recovery. In case of recovery, it is the Authority's preliminary view that, in the case at hand, no legitimate expectations could be invoked, which would preclude the recovery.

According to settled case-law, ‘[…] undertakings to which an aid has been granted may not, in principle, entertain a legitimate expectation that the aid is lawful unless it has been granted in compliance with the procedure laid down in that article. A diligent businessman should normally be able to determine whether that procedure has been followed (46).

Consequently, any unlawful aid which will ultimately be declared incompatible with the State aid rules will be subject to recovery.

7.   Conclusion

The Authority is of the preliminary opinion that the exemption from the guarantee premium in favour of the HFF constitutes aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement. Furthermore, the Authority has doubts that this measure can be regarded as complying with Article 61(2) and (3) of the EEA Agreement or with Article 59(2) of the EEA Agreement. Any unlawful aid which ultimately will be declared incompatible with the State aid rules will be subject to recovery.

Consequently, and in accordance with Article 4(4) of Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, the Authority is obliged to open the procedure provided for in Article 1(2) of Part I of Protocol 3 of the Surveillance and Court Agreement. The decision to open proceedings is without prejudice to the final decision of the Authority, which may conclude that the measure in question is compatible with the functioning of the EEA Agreement.

In light of the foregoing considerations, the Authority, acting under the procedure laid down in Article 1(2) of Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, requests the Icelandic authorities to submit their comments within one month of the date of receipt of this Decision.

In light of the foregoing consideration, the Authority requires that, within one month of receipt of this decision, the Icelandic authorities provide all documents, information and data needed for assessment of the compatibility of the exemption from the payment of the guarantee premium in favour of the HFF. It requests the Icelandic authorities to forward a copy of this decision to the potential aid recipient of the aid immediately.

HAS ADOPTED THIS DECISION:

Article 1

The EFTA Surveillance Authority has decided to initiate the formal investigation procedure provided for in Article 1(2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement against Iceland regarding the exemption of the Housing Financing Fund contained in the Act on State Guarantees to pay a premium on the guarantee provided by the Icelandic State in its favour.

Article 2

The Icelandic authorities are requested, pursuant to Article 6(1) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, to submit their comments on the opening of the formal investigation procedure within one month from the notification of this Decision.

Article 3

The Icelandic authorities are required to provide within one month from the notification of this Decision all documents, information and data needed for the assessment of the compatibility of the aid measure.

Article 4

The Icelandic Government is requested to forward a copy of this Decision to the recipient of the potential aid immediately.

Article 5

The EC Commission shall be informed, in accordance with Protocol 27(d) of the EEA Agreement, by means of a copy of this Decision.

Article 6

Other EFTA States, EC Member States, and interested parties shall be informed by the publishing of this Decision in its authentic language version, accompanied by a meaningful summary in languages other than the authentic language version, in the EEA Section of the Official Journal of the European Union and the EEA Supplement thereto, inviting them to submit comments within one month from the date of publication.

Article 7

This Decision is addressed to the Republic of Iceland.

Article 8

Only the English version is authentic.

Done at Brussels, 27 June 2008.

For the EFTA Surveillance Authority

Per SANDERUD

President

Kurt JAEGER

College Member


(1)  Hereinafter referred to as the Authority.

(2)  Hereinafter referred to as the EEA Agreement.

(3)  Hereinafter referred to as the Surveillance and Court Agreement.

(4)  Hereinafter referred to as Protocol 3.

(5)  Guidelines on the application and interpretation of Articles 61 and 62 of the EEA Agreement and Article 1 of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, adopted and issued by the Authority on 19 January 1994, published in the Official Journal of the European Union (hereinafter referred to as OJ) L 231 and EEA Supplement No 32 of 3 September 1994. The Guidelines were last amended on 19 December 2007. Hereinafter referred to as the State Aid Guidelines. The updated version of the State Aid Guidelines is published on the Authority's website:

http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/guidelines/

(6)  Published in OJ C 139, 25.5.2006, p. 57 and EEA Supplements No 26 of 25 May 2006.

(7)  Not published yet. The non-confidential full text of the Decision will be available at:

www.eftasurv.int/fieldof work/fieldstateaid/stateaidregistry/

(8)  For more information on this aspect and the continuity of activities, see the Authority's Decision No 405/08/COL.

(9)  Translation of the Act available at the website of the Ministry of Finance.

(10)  Skýrsla starfshóps um innheimtu ábyrgðargjalds af skuldum Byggingarsjóðs ríkisins, Byggingarsjóðs verkamanna og Íbúðalánasjóðs.

(11)  Item 1.4 of Article 4 of the Supplementary Budget Act amending Article 7 of the Budget Act, which grants various permissions to the Minister of Finance provided as follows: ‘To abolish guarantee premiums pursuant to Article 6 of Act No 121/1997 on State Guarantees levied on the House Financing Fund until the entry into force of Act No 70/2000 which exempts the Fund from the payment of the premium.’.

(12)  The original Icelandic text is as follows: ‘Aðrar skuldbindingar Íbúðalánasjóðs eru hins vegar ekki undanþegnar gjaldskyldu þar sem ekki er lagt fé í varasjóð til að mæta útlánatöpum vegna lánveitinga á grundvelli þeirra.’.

(13)  Opinion of the Economic and Commerce Committee of Alþingi, the Authority's unofficial translation.

(14)  Case E-1/00 State Debt Management Agency [2000-2001] EFTA Court Report, p. 8.

(15)  It could be questioned whether a guarantee covering the totality of a company's financial obligations exists on the market. It might therefore be difficult to establish a market premium for the guarantee in the present case.

(16)  Joined Cases T-195/01 and T-207/01 Government of Gibraltar v Commission [2002] ECR II-2309, paragraph 111.

(17)  Hence, these changes are not dealt with in the context of Decision No 185/06/COL to open the formal investigation procedure, partly because the rules in the State Guarantees Act were only briefly discussed in that opening decision, partly because the Icelandic authorities, in the above-mentioned letter of 24 October 2007, did not answer in the affirmative that the aid questions pertaining to HFF's exemption from the premium should be dealt with within that procedure.

(18)  In any event, the argumentation of the Icelandic authorities builds on the premise that HFF was never subject to a premium de jure. In contrast, it would not be sufficient that HFF never actually paid the fee, and that the legal obligation to do so was later cancelled, as such cancelling of a debt would in itself constitute aid. As illustrated above under point I.2.3, the Authority is not convinced that this premise is fulfilled in the case at hand.

(19)  The Minister of Social Affairs was to determine the level of the interest margin having obtained the proposal of the State Housing Board. On the basis of that Article, the Minister decided by Regulation No 540/1993 of 28 December 1993, amending Regulation No 467/1991, to charge an interest margin of up to 0,25 %. By Regulation of 11 October 1994, the Minister raised the ceiling of the interest margin to 0,35 %.

(20)  See also, Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, [2006] EFTA Court Report, page 42, paragraphs 80-81. Furthermore, in its recent Concluding Report on the Retail Banking Sector Inquiry (page 67) the Authority concluded that tying of different retail banking products is a common practice of financial institutions across EEA. In particular, in the above-mentioned report, the Authority underlined bundling of current accounts and other products such as mortgages or loans.

(21)  Case C-280/00 Altmark Trans GmbH [2003] ECR I-7747, paragraphs 89-93.

(22)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, page 42, paragraph 79.

(23)  Case T-289/03 BUPA v Commission, judgment of 12 February 2008, not yet reported, paragraph 214.

(24)  Case T-289/03 BUPA v Commission, cited above, paragraph 241.

(25)  Case T-289/03 BUPA v Commission, cited above, paragraph 249.

(26)  See for example: Case 10/71 Muller [1971] ECR 723; Case 127/73 BRT [1974] ECR 313; Case 7/82 GVL [1983] ECR 483; Case C-393/92 Almelo [1994] ECR I-1520; Case C-266/96 Corsica Ferries [1998] ECR I-3949.

(27)  Communication from the Commission — Services of General Interest in Europe (OJ C 17, 19.1.2001, p. 7), see paragraph 14.

(28)  Case E-9/04, The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 67.

(29)  See Case C-242/95 GT-Link A/S [1997] ECR I-4449, paragraph 50; Case T-260/94 Air Inter [1997] ECR II-147, paragraph 135; Case C-159/94 Commission v France [1997] ECR I-5815, paragraph 53.

(30)  See in this context for example: Services of General Interest, cited above, paragraph 22; Case T-106/95 FFSA [1997] ECR II-229, paragraph 192. As stated by Advocate General Léger in his opinion in Case C-438/02 Krister Hanner [2005] ECR I-4551, paragraph 139: ‘… it falls to the Member States to define the content of their services of general economic interest and, in so doing, they enjoy considerable leeway since the Court and the Commission will intervene only in order to penalise manifest errors of assessment’.

(31)  Case E-4/97 Norwegian Bankers' Association v the Authority, [1998] EFTA Court Report page 38, paragraph 47.

(32)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 68.

(33)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 71.

(34)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 73.

(35)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraphs 76 to 79.

(36)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 71.

(37)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 74.

(38)  See e.g.

http://www.mbl.is/mm/frettir/innlent/2006/04/27/samdrattur_i_ibudalanum_bankanna/ and

http://www.mbl.is/mm/vidskipti/frettir/2008/05/26/verulegur_samdrattur_i_ibudalanum_bankanna/

(39)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 77.

(40)  Decision of 3 July 2001 in State aid N 209/01 — Ireland — Guarantee for borrowings of the Housing Finance Agency, SG(2001) D/289528. The Commission has also dealt with two Swedish schemes regarding social housing which it considered compatible aid on the basis of Article 87(3)(c) of the EC Treaty. In the first case (Commission Decision of 24 June 2003 in State aid N 40/03 — Sweden — Measures to promote certain house building, C(2003) 1762 fin) a State support in the form of a VAT tax exemption was granted to constructions in certain areas of Stockholm, Gothenburg and Malmö. The scheme was restricted to rented dwellings measuring up to 70 m2 and student accommodation at college and university sites with a maximum size of 25 m2 with additional ceilings on the aid level per dwelling. The rent for both types of dwellings was regulated. In the second case (Commission Decision of 7 March 2007 in State aid N 798/06 — Sweden — Support for construction of special housing for elderly people, C(2007) 652 fin) the scheme was targeted to benefit elderly people who were not able to continue living independently. The scheme provided direct grant support to special housing for elderly. According to the conditions of the scheme, the size of the apartment could not exceed 35 m2 per one-person apartment and 50 m2 per two-persons apartment with additional support to 15-20 m2 for common space (used for example for meals, hobbies, group activities). The maximum aid intensity was 10 % of actual construction costs.

(41)  Letter dated 14 July 2005 from DG Competition to the Dutch authorities, 0/55413.

(42)  See for example the differentiation of ceiling for the level of aid per dwelling according to the area in the Swedish Case N 40/03, referred to above.

(43)  See similar Case E-4/97 Norwegian Bankers' Association v the Authority, cited above, paragraph 70.

(44)  Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v the Authority, cited above, paragraph 81.

(45)  Article of Regulation No 458/1999, as amended, provides for the following categories: ‘1. Loans for the construction or purchase of day-care institutions, service centres, homes and apartments specially designed for the needs of the elderly; 2. Loans for the construction or purchase of communal housing for the disabled; 3. Special loansloans to those with special needs; 4. Maintenance loans; 5. Loans for major outdoor maintenance of redeemed apartments; 6. Loans or grants for technical innovations and other reforms in the construction industry; 7. Loans for rental housing; 8. Loans for the construction or purchase of homes and day-care institutions for children and young people.’.

(46)  Case C-5/89 Commission v Germany [1990] ECR I-3437, paragraph 14; Case C-169/95 Spain v Commission [1997] ECR I-135, paragraph 51.


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/37


EFTAn valvontaviranomainen on päättänyt olla vastustamatta ilmoitettua toimenpidettä

(2009/C 64/10)

EFTAn valvontaviranomaisen päätös, joka koskee väitettyä Tromsøn kunnan myöntämää valtiontukea Sommarøy Arctic Hotel AS:alle kiinteistön ”Hillesøyfyllinga” (kiinteistönnumero 189/196) suunnitellun myynnin yhteydessä.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, ettei ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea ole myönnetty Sommarøy Arctic Hotel A/S:lle kiinteistön suunnitellun myynnin yhteydessä.

Päätöksen tekopäivä:

1. lokakuuta 2008

EFTA-valtio:

Norja

Asian numero:

62527

Nimike:

Kiinteistön myynti Tromsøssa

Tavoite:

Ei ole saatavilla

Oikeusperusta:

Ei ole saatavilla

Kesto:

Ei ole saatavilla

Päätöksen koko teksti, josta on poistettu luottamukselliset tiedot, on saatavissa todistusvoimaisilla kielillä Internet-osoitteesta:

http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/stateaidregistry/


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/38


Tiedot, jotka EFTAn jäsenvaltiot ovat toimittaneet ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 f kohdassa tarkoitetun säädöksen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annettu komission asetus (EY) N:o 70/2001) nojalla myönnetystä valtiontuesta

(2009/C 64/11)

Tuen numero

Tuki pk-yrityksille 1/08

EFTA-valtio

Norja

Alue

Kaikki alueet

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Bioenergiatukiohjelma

Oikeusperusta

Vuotuinen maataloussopimus, valtion talousarvio, jatko-osuuksia koskeva elintarvike- ja maatalousministeriön vuosittainen kirje

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

Noin 15 prosenttia vuotuisesta 4,3 miljoonan EUR kokonaistalousarviosta

Taatut lainat

Yksittäinen tuki

Tuen kokonaismäärä

Taatut lainat

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä

Täytäntöönpanopäivä

1. tammikuuta 2008

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

31. joulukuuta 2014 saakka

Tuen tarkoitus

Tuet pk-yrityksille

Kyllä

Alat, joita tuki koskee

Kaikki alat, joilla voidaan myöntää tukea pk-yrityksille

Kyllä

Rajattu tiettyihin aloihin

Hiiliteollisuus

Kaikki tehdasteollisuus

tai

Teräs

Laivanrakennus

Synteettikuidut

Moottoriajoneuvot

Muu tehdasteollisuus

Kaikki palvelut

tai

Kuljetuspalvelut

Rahoituspalvelut

Muut palvelut

Kyllä

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Maatalous- ja elintarvikeministeriö

PL 8007

0030 Oslo

NORJA

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Asetuksen 6 artiklan mukaisesti

Kyllä


V Ilmoitukset

HALLINNOLLISET MENETTELYT

Komissio

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/39


Ehdotuspyyntö ENIAC Joint Undertaking -työohjelmassa

(2009/C 64/12)

Euroopan komissio ilmoittaa ehdotuspyynnöstä, joka liittyy yhteisen ENIAC Joint Undertaking työohjelmaan.

Ehdotuspyynnön tiedot: ENIAC-2009-1.

Koko ehdotuspyyntö (määräaika ja budjetti mukaan luettuina) on nähtävillä seuraavalla verkkosivustolla: http://eniac.eu


KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT

Komissio

19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/40


Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia COMP/M.5347 — Mapfre/Salvador Caetano/JVS)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/C 64/13)

1.

Komissio vastaanotti 11. maaliskuuta 2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla espanjalainen yritys Mapfre S.A (Mapfre) ja portugalilainen yritys Grupo Salvador Caetano SGPS, S.A. (Salvador Caetano) hankkivat asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan portugalilaisissa yrityksissä Choice Car-Comércio de Automóveis, S.A (Choice Carl), Finlog-Aluguer e Comércio de Automóveis, S.A. (Finlog), Guerin-Rent-A-Car (Dois) ja Lda (Guerin) sekä yrityksen Salvador Caetano määräysvallassa olevassa portugalilaisessa yrityksessä Luso Assistência — Gestâo de Acidentes, S.A. (Luso) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

Mapfre: pääasiassa vakuutustuotteita, myös autovakuutuksia, maailmanlaajuisesti tarjoava yritysryhmä,

Salvador Caetano: Portugalissa ja Espanjassa autojen vähittäismyynnin ja korjauspalvelujen alalla toimiva yritysryhmä,

Choice Car: autojen vähittäismyynti Portugalissa,

Finlog: kalustonhallintapalvelut Portugalissa,

Guerin: autonvuokraus Portugalissa,

Luso: autojen tiepalvelun lisäpalvelut Portugalissa.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon +32 22964301 tai 2967244) tai postitse viitteellä COMP/M.5347 — Mapfre/Salvador Caetano/JVS seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun PO (DG COMP)

Merger Registry

J-70

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË


(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.


19.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/41


Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia COMP/M.5477 — Votorantim/Aracruz)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/C 64/14)

1.

Komissio vastaanotti 12. maaliskuuta 2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla brasilialainen yritys Votorantim Group (Votorantim) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan brasilialaisessa yrityksessä Aracruz Celulose S.A. (Aracruz), jossa määräysvaltaa käyttävät tällä hetkellä yhdessä Votorantim Group, Arapar ja Arainvest, ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

Votorantim Group: sementti ja betoni, kaivosteollisuus ja metallurgia (alumiini, teräs, nikkeli ja sinkki), sellu ja paperi, appelsiinimehutiiviste, kemianalan erikoistuotteet, sähkövoiman tuotanto ja rahoitusalan toiminta,

Aracruz: sellun ja paperin tuotanto.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon +32 2296 43 01 tai 2967244) tai postitse viitteellä COMP/M.5477 — Votorantim/Aracruz seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun PO (DG COMP)

Merger Registry

J-70

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË


(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.