19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/1

—

on vakaasti samaa mieltä siitä, että terrorismin aiheuttama maailmanlaajuinen uhka on kansainvälisessä yhteisössä vakava demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen kohdistuva uhka.

—

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli EU:n terrorismintorjuntastrategian täytäntöönpanossa. Kyseiset viranomaiset toteuttavat jäsenvaltioissa toimia, jotka liittyvät ennaltaehkäisy-pilariin sekä tuleviin terrorismintorjuntaa ja radikalisoitumisen torjuntaa koskeviin aloitteisiin.

—

myöntää, että EU:n terrorismintorjuntastrategian rinnalla toteutettu EU:n radikalisoitumisentorjuntastrategia on tärkeä, mutta korostaa, että näissä strategioissa on oltava tilaa paikallistason täytäntöönpanolle. Niissä on hyödynnettävä paikallistason kokemuksia ja ymmärtämystä, kehitettävä selkeät puitteet yhteisöjen tiedustelutoiminnalle ja annettava paikallisviranomaisille tukea ja resursseja, jotta ne voivat tarvittaessa toteuttaa väkivaltaisen radikalisoitumisen estämiseen tähtääviä hankkeita. Komitea korostaa, että kehitettäessä alue- ja paikallisviranomaisten roolia terrorismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten tulisi tehdä yhteistyötä.

—

suosittelee, että jäsenvaltioissa toteutettaisiin paikallistasolla julkinen kuuleminen, jotta saataisiin monipuolinen käsitys paikallistason kokemuksista, terrorismin käsitteistä ja ääriliikkeisiin hakeutumisen syistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuulemiseen voivat osallistua ja sitoutua ne, jotka eivät normaalisti ole tekemisissä paikallisdemokratiassa.

—

suhtautuu myönteisesti komission parhaillaan toteuttamaan kriisisuunnitelmien toiseen vertaisarviointiin. Komitea kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat arviointiin täysimääräisesti ja aktiivisesti.

—

kehottaa unionia varmistamaan, että kaikissa terrorismintorjuntatoimissa huomioidaan selkeästi tasa-arvo- ja ihmisarvokysymykset ja varmistetaan, että toimet eivät aiheuta missään ryhmässä sellaista kielteistä kokemusta, joka johtaisi vieraantumiseen ja ääriliikkeisiin hakeutumiseen.

Esittelijä

:

Graham TOPE (UK, ALDE), Suttonin kaupunkipiirivaltuutettu, Suur-Lontoon poliisivoimien tarkastusviranomaisen jäsen

1.

on vakaasti samaa mieltä siitä, että terrorismin aiheuttama maailmanlaajuinen uhka on kansainvälisessä yhteisössä vakava demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen kohdistuva uhka.

2.

myöntää, että huomio tulee väistämättä keskittymään al-Qaidan innoittamaan terrorismiin sekä siihen, että radikalisoituminen johtaa eri yhteisöissä väkivaltaisten ääriliikkeiden syntymiseen. Komitea kuitenkin muistuttaa, että monet äskettäiset terroriteot ovat olleet sellaisten ihmisten käsialaa, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet siinä maassa, jossa teko tehtiin, tai jossain toisessa EU-maassa. Lisäksi ne ovat usein olleet vastaus kohdemaan sisäiseen tilanteeseen, eikä uskonto ole välttämättä ollut niiden tärkein motiivi. AK kuitenkin myöntää, että al-Qaidan innoittaman terrorismin uhka on tällä hetkellä EU:ssa merkittävä turvallisuusriski.

3.

katsoo, että EU:n terrorisminvastaisessa toiminnassa on oltava kaksi punaista lankaa: yhtäältä terroritekojen välitön torjuminen ja toisaalta ennaltaehkäisevät toimet. Mitä varhaisemmassa vaiheessa voidaan rikkoa terroritekoon johtavien syiden ketju, sitä parempi. Tältä osin voi olla erityisen hyödyllistä tehostaa niitä syitä ja yllykkeitä, jotka saavat ihmiset tukemaan ja rahoittamaan terroritekoja tai osallistumaan niihin.

4.

toteaa, että uskontonäkökohtaa ei voi jättää vaille huomiota terrorismia käsiteltäessä. On jatkettava sanoman levittämistä siitä, että terroritekoja ei voida puolustaa millään tavoin.

5.

katsoo siksi, että EU:n on tehtävä aloite ja tuettava toimia, joilla pyritään vähentämään terrorismia uskontojen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun avulla.

6.

katsoo, että EU:n yhteistyöllä unionin ulkopuolisten maiden kanssa on mitä suurin painoarvo terrorismin ennaltaehkäisemisessä. On tehostettava sekä tietojenvaihtoa että käytännön poliisi- ja tulliyhteistyötä koskevan, unionin ulkopuolelle suuntautuvan yhteistyön laajapohjaisia strategioita.

7.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli EU:n terrorismintorjuntastrategian täytäntöönpanossa. Kyseiset viranomaiset toteuttavat jäsenvaltioissa yhdessä ihmisten ja omaisuuden suojelemisesta vastaavien sekä valtakunnallisten että alueellisten lainvalvontaviranomaisten kanssa toimia, jotka liittyvät ennaltaehkäisy-pilariin sekä tuleviin terrorismintorjuntaa ja radikalisoitumisen torjuntaa koskeviin aloitteisiin.

8.

kiinnittää huomiota siihen, että kolmen muun pilarin (suojaus, toiminnan estäminen ja varautuminen) toteuttamisessa on edistytty merkittävästi jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun puitelainsäädäntö hyväksyttiin vuonna 2002. Komitea suhtautuu myönteisesti myös käsillä olevassa aloitteessa tehtyihin ehdotuksiin lujittaa terrorismintorjuntaa eli luoda terrorismintorjuntastrategialle oikeusperusta, joka kattaa terroristien koulutuksen ja värväyksen sekä julkisen terrorismirikoksiin yllyttämisen kriminalisoimisen, terroristien harjoittaman räjähdysaineiden käytön ennaltaehkäisemisen ja lentomatkustajia koskevien tietojen käyttämisen lainvalvontaviranomaisten tutkimuksissa sekä terrorismin rahoittamisen torjunnan ja rahoittamisen tekemisen rangaistavaksi. Lisäksi myönnetään tarve teknologiseen tutkimukseen ja kehittämiseen, joka on avuksi poliisitoiminnalle kaikkialla unionissa, kun kansalaisia suojellaan terrori-iskuilta.

9.

katsoo kuitenkin, että EU:n olisi terrorismintorjuntaa lujittaessaan lisättävä ennaltaehkäisy-pilarin kehittämiseen kohdistettavia investointeja yhteistyössä jäsenvaltioiden, lainvalvontaviranomaisten ja alue- ja paikallisviranomaisten sekä niiden alaisuudessa toimivien lainvalvontaviranomaisten kanssa. Terrorismia ja väkivaltaisia ääriliikkeitä ei voida ehkäistä pelkästään lainsäädännön ja poliisitoiminnan avulla. Rankaisutoimet eivät yksinään ole tehokkaita: olisi keskityttävä tarjoamaan radikalisoitumiselle ja terroristiryhmien värväystoimille erityisen alttiille yksilöille positiivisia tulevaisuudennäkymiä ja paikka yhteiskunnassa.

10.

katsoo, että terrorismin torjumiseksi on omaksuttava lähestymistapa, joka perustuu radikalisoitumista edistävien ja mahdollisesti terroritoimintaan johtavien, tiiviisti toisiinsa liittyvien tekijöiden ehkäisyyn.

11.

myöntää, että terrorismi on usein luonteeltaan ja innoitukseltaan maailmanlaajuista. Komitea kuitenkin toteaa, että kansalaiset ja yhteisöt kokevat terrorismin vaikutukset tosiasiallisesti ja yksilökohtaisesti. Väkivaltaisten ääriliikkeiden toimien suunnittelijat ja tukijat ovat EU:n kansalaisia tai asuvat EU:n alueella ja elävät ja toimivat vapaasti eri yhteisöissä, hyödyntävät paikallisia palveluita ja paikallisdemokratiaa ja ovat vuorovaikutuksessa paikallisten ihmisten kanssa. Eri puolilta EU:ta saatujen kokemusten perusteella jäsenvaltiot katsovatkin, että perusteet, syyt ja prosessit, jotka saavat EU:n kansalaiset hakeutumaan väkivaltaisiin ääriliikkeisiin tai al-Qaidaan, on analysoitava perusteellisesti ja ymmärrettävä ja että on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden torjumiseksi.

12.

katsoo, että väkivaltaisen radikalisoitumisen torjunta vaatii paikallistason kohdennettuja vastatoimia. Alue- ja paikallisviranomaisilla — jotka ovat eniten kosketuksissa riskialttiiden väestönryhmien kanssa — on erityisen tärkeä rooli pyrittäessä varmistamaan EU:n kansalaisten mahdollisimman täydellinen sosiaalinen integroituminen ilman syrjintää ja rauhallisissa ja demokraattisissa olosuhteissa.

13.

muistuttaa, että Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressi antoi vuonna 2003 erityissuositukset paikallisviranomaisten roolista terrorismin torjunnassa.

14.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission pyrkimyksiin keskittää huomio terrorismintorjuntastrategian ennaltaehkäisy-pilariin sekä sen suunnitelmaan julkaista vuonna 2008 tiedonanto väkivaltaisen radikalisoitumisen torjunnasta. Komitea kuitenkin huomauttaa, että ennaltaehkäisy on merkittävä kulttuurinen muutos terrorismintorjunnasta vastaavien elinten työssä, ja se edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten tietämystä, kokemusta ja yhteistyötä.

15.

kannattaa EU:n aloitetta julistaa vuosi 2008 Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi, sillä kyseessä on oivallinen tapa edistää tehokasta vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta sekä eri kulttuurien, sivilisaatioiden ja uskontojen keskinäistä ymmärrystä.

16.

korostaa, että kehitettäessä alue- ja paikallisviranomaisten roolia terrorismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten tulisi tehdä yhteistyötä. Näin ollen komitea suosittelee, että jokaiseen jäsenvaltioon perustettaisiin yhteistyössä kansallisten hallitusten, poliisin (mukaan luettuina ihmisten ja omaisuuden suojelemisesta yksinomaan vastuussa olevat alueelliset poliisiyksiköt) ja paikallisyhteisöjen kanssa paikallis- ja alueviranomaisverkostojen järjestelmä, jolla helpotettaisiin sosiaalista integroitumista koskevien hyvien käytänteiden vaihtamista sekä paikallistasolta nousevien väkivaltaisten ääriliikkeiden ammattimaista tutkimusta ja ymmärtämistä.

17.

suosittelee, että jäsenvaltioissa toteutettaisiin paikallistasolla julkinen kuuleminen, jotta saataisiin monipuolinen käsitys paikallistason kokemuksista, terrorismin käsitteistä ja ääriliikkeisiin hakeutumisen syistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuulemiseen voivat osallistua ja sitoutua ne, jotka eivät normaalisti toimi paikallisdemokratiassa.

18.

aikoo käsillä olevan lausunnon lisäksi tukea myös komissiota ja terrorismintorjunnan koordinaattoria laadittaessa käytännön ohjeistusta, jossa esitellään niiden alueiden parhaita käytäntöjä, joilla toteutetaan radikalisoitumisen estämiseen tähtääviä kumppanuus- ja yhteistyöhankkeita.

19.

tarjoutuu järjestämään vuosittaisen tapahtuman, jolla edistetään strategista oppimista, joka perustuu Euroopan laajuiseen alue- ja paikallisviranomaisten väliseen kokemusten vaihtoon, ja tuetaan edelleen sellaisten paikallisten toimien kehittämistä, joilla ehkäistään terrorismia ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin ajautumista.

20.

myöntää, että EU:n terrorismintorjuntastrategian rinnalla toteutettu EU:n radikalisoitumisentorjuntastrategia on tärkeä, mutta korostaa, että näissä strategioissa on oltava tilaa paikallistason täytäntöönpanolle. Niissä on hyödynnettävä paikallistason kokemuksia ja ymmärtämystä, kehitettävä selkeät puitteet yhteisöjen tiedustelutoiminnalle ja annettava paikallisviranomaisille tukea ja resursseja, jotta ne voivat tarvittaessa toteuttaa väkivaltaisen radikalisoitumisen estämiseen tähtääviä hankkeita.

21.

suosittaa, että pannaan täytäntöön Prümin sopimuksen määräykset rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta terrorismin torjumiseksi.

22.

kehottaa jäsenvaltioita ja poliisia kehittämään selkeät ja turvalliset tiedonvaihtojärjestelmät alue- ja paikallisviranomaisten (myös paikallis- ja aluepoliisiyksiköiden) ja terrorismintorjunnasta ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisystä vastaavien poliisiyksiköiden tai -osastojen välille.

23.

korostaa, että yhteisön tiedustelutoimintaan liittyvien järjestelmien yhteydessä tulee kiinnittää erityishuomiota turvallisuuskysymyksiin, kansalaisten perusoikeuksiin ja tietosuojaan aina, kun vaihdetaan tietoja paikallisten kumppanien ja poliisin välillä. On välttämätöntä antaa kansalaisille mahdollisuus ilmoittaa poliisille tai paikallisille viranomaisille nimettömänä mahdollisista terrori-iskuista.

24.

pitää myös keskeisenä sitä, että poliisin, poliisiviranomaisten ja paikallisviranomaisten välillä on yhteisön tiedustelutoiminnassa selkeät rajat. On luotava sellaiset järjestelmät, jotka vakuuttavat alueelliset ja paikalliset kumppanit siitä, ettei osallistuminen vahingoita yhteisöjen suhteita. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että tietolähteet ovat suojattuja ja että muilla kuin poliisitoimen alaisilla ulkopuolisilla tahoilla on vapaaehtoinen ja täydentävä rooli.

25.

ehdottaa, että Euroopan unioni laatisi suuntaviivat, jotka tukevat tietojen vaihtoon liittyvää kehitystä ja varmistavat järjestelmien olevan vankkoja, oikeudenmukaisia ja turvallisia.

26.

kehottaa jäsenvaltioita auttamaan paikallis- ja alueviranomaisia tiivistämään yhteistyösuhteitaan (sekä valtakunnalliseen että alueelliseen) poliisiin ja rikosoikeusviranomaisiin radikalisoitumisentorjuntahankkeiden toteuttamiseksi. Komitea suosittelee lisäksi, että hankkeiden kehittämisessä ja kohdentamisessa hyödynnettäisiin poliisitiedusteluun sekä alue- ja paikallistason tietämykseen ja kokemuksiin perustuvaa kokonaiskäsitystä.

27.

ehdottaa, että tuetaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja pannaan täytäntöön sosiaalista integroitumista koskevia suunnitelmia paikallistasolla, jotta voidaan torjua radikalisoitumis- ja väkivaltailmiöitä.

28.

toteaa, että jäsenvaltioiden varaamat resurssit vaihtelevat tiedustelutoiminnan tilanteen mukaan. Komitea kuitenkin korostaa, että jatkuva yhteistyö yhteisöjen kanssa on tarpeen, jotta voidaan seurata käynnissä olevien hankkeiden tehokkuutta, luoda kansalaisten, lainvalvontaviranomaisten ja hallitusten välille pitkäaikaisia terrorismintorjuntaan liittyviä suhteita ja ottaa näkemysten ja väestörakenteen muutokset huomioon. Resurssit ja hankkeet on näin ollen mukautettava vallitsevaan tilanteeseen.

29.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja paikallis- ja alueviranomaiset kehittäisivät yhteisöjen kanssa hankkeita väkivaltaisten ääriliikkeiden ideologian heikentämiseksi ja valtavirran äänen voimistamiseksi. Hankkeita olisi tuettava vankalla ja ammattimaisella ohjauksella ja niiden tehokkuutta olisi arvioitava riippumattomasti. Näin ollen AK ehdottaa, että jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset nostaisivat yhteisestä sopimuksesta esille enemmistön näkemyksiä edustavien yhteisöjen johtajia väkivaltaisten radikaalijohtajien horjuttamiseksi ja tukisivat sellaisen sanoman välittämistä, joka tarjoaa uskottavan vaihtoehdon tällaisten ääriliikkeiden viesteille.

30.

toteaa, että yksi terrorismin tunnetuista kasvupohjista on tyytymättömyys yhteiskuntaan sekä voimattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne. Asianmukaisesti toimivassa demokraattisessa yhteiskunnassa vähenee vaara siitä, että terrorismiaikeet ja terroristiverkostot saisivat jalansijaa ja alkaisivat itää. Tästä syystä alueiden komitea pitää ensiarvoisen tärkeänä, että demokraattinen toiminta sekä kansalais- ja poliittisten oikeuksien kunnioittaminen ovat keskeisessä asemassa terrorismin torjuntaan tähtäävissä toimissa.

31.

myöntää, että terminologia on monimutkainen ja herkkä aihe. Se edellyttää merkittävää tietämystä ja tutkimusta niiltä, jotka hallinnoivat radikalisoitumisen torjuntaan liittyviä hankkeita.

32.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja alueviranomaiset auttaisivat herkkiä paikallisia instituutioita, kuten kouluja, jatkokoulutuskeskuksia, yliopistoja, moskeijoita ja uskonnollisia instituutioita tunnistamaan väkivaltaisen radikaalin toiminnan kampusalueella, hajottamaan radikaalit ryhmittymät ja opastamaan väkivaltaiselle radikalisoitumiselle alttiita henkilöitä vastustamaan ääriliikkeiden kutsua tarjoamalla myönteisiä ja kiinnostavia vaihtoehtoja.

33.

suosittelee, että jäsenvaltiot tekisivät tiivistä yhteistyötä vankiloiden ja ehdonalais-/kuntoutuspalveluiden kanssa säilöönotettujen radikaalia toimintaa harjoittavien henkilöiden tunnistamiseksi, heidän toimintansa estämiseksi ja toiminnasta vieroittamiseksi.

34.

katsoo, että tällaisten hankkeiden toteutusta olisi koordinoitava aluetasolla poliisin ja poliisiviranomaisten kanssa. Toteutusta valvoisivat alue- ja paikallisviranomaiset tai muut vastaavat tahot, jotka puolestaan laatisivat keskushallinnolle raportin kehityksen arvioimiseksi.

35.

pitää hankkeiden tukemisen kannalta välttämättömänä, että Euroopan unioni, jäsenvaltiot ja poliisi kehittävät EU-verkostoja — joiden toimintaan osallistuvat sellaisten alueiden poliisiyksiköt, jotka ovat toimivaltaisia ihmisten ja omaisuuden suojelemiseen liittyvissä kysymyksissä, tai terrorismintorjuntajoukkoja — ja joissa esitellään parhaita käytänteitä ja tarjotaan paikallistason toteutuksesta vastaaville tahoille ohjeistusta, tukea ja koulutusta.

36.

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisten johtorooli on jäsenvaltioissa terrorismistrategioiden ehkäisyn kannalta äärimmäisen tärkeä.

37.

suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaiset kasvattaisivat yhteisönsä valmiuksia vastustaa väkivaltaisia ääriliikkeitä vahvistamalla johtajuutta. Näin ollen komitea ehdottaa, että viranomaiset pyrkisivät:

38.

katsoo, että avoimuuden periaatetta noudattavat ja vastuulliset poliisivoimat ovat perustavan tärkeitä pyrittäessä lujittamaan luottamusta poliisin terrorisminvastaiseen toimintaan ja hankittaessa julkista tukea terrorisminvastaisille operaatioille sekä kansallisille ja paikallisille toimille, jotka tarjoavat vaihtoehdon väkivaltaisille ääriliikkeille. Näin ollen AK ehdottaa, että sekä jäsenvaltiot että sellaiset alueviranomaiset, joiden toimivaltaan kuuluu turvallisuus sekä ihmisten ja omaisuuden suojeleminen ja joilla on terrorisminvastaisia yksiköitä tai osastoja, pohtisivat tapoja vahvistaa poliisin vastuuvelvollisuutta paikallisesti ja hakisivat tarvittaessa tukea ja oppia eurooppalaisilta ja kansainvälisiltä kumppaneiltaan.

39.

kehottaa komissiota ehdottamaan keinoja, joilla se voi auttaa jäsenvaltioita löytämään tapoja poliisin terrorisminvastaisen toiminnan valtavirtaistamiseksi kaikkiin poliisivoimiin ja helpottamaan tarvittaessa jäsenvaltioiden ja poliisivoimien välistä tiedonvaihtoa.

40.

totetaa, että poliisivoimien on tärkeää heijastaa palvelemansa väestön monimuotoisuutta, jotta voidaan lujittaa luottamusta ja mahdollistaa poliisin ja suuren yleisön välinen myönteinen viestintä. AK katsoo näin ollen, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi paikallistasolla käynnistettävä myönteisiä keskusteluja, jotka edistävät monimuotoisuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia poliisitoiminnassa.

41.

suhtautuu myönteisesti komission parhaillaan toteuttamaan kriisinhallintasuunnitelmien toiseen vertaisarviointiin.

42.

kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat arviointiin täysimääräisesti ja aktiivisesti. Lontoossa heinäkuussa 2005 tapahtuneita terrori-iskuja koskevasta raportista saatujen opetusten pohjalta olisi varmistettava, että valmiussuunnitelmien laadinnasta ja pelastuspalveluiden tarjonnasta vastaavien eri virastojen ja elinten vastuunjako ja komentosuhteet määritellään pikaisesti.

43.

kannattaa painokkaasti terrori-iskujen uhreja tukevien järjestöjen verkostoitumista ja toteaa, että AK:lla voisi olla keskeinen rooli tietämyksen levittämisessä eri jäsenvaltioiden kesken.

44.

suhtautuu myönteisesti suunnitelmaan tukea tutkimusta ja kehittää teknisiä ratkaisuja, joilla tuetaan poliisin toimintaa kansalaisten suojelemiseksi terrori-iskuilta kaikkialla unionissa. Lisäksi komitea kehottaa unionia tukemaan kaikkiin neljään pilariin liittyviä teknisiä ratkaisuja, joilla esimerkiksi hankaloitetaan ääriliikkeiden edustajien toimintaa internetissä. Tämä tarkoittaisi sitä, että kehittämistoimet eivät koskisi enää pelkästään lain valvontaa. AK kehottaakin jäsenvaltioita myöntämään tällaisiin kehityshankkeisiin riittävästi resursseja.

45.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan turvallisuusasioissa paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan mitoitettuja koordinointimekanismeja, jotta nämä voivat toimivaltansa puitteissa taata yleisen turvallisuuden säilyttämisen paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Erityisesti tämä koskee terrorismin torjumista kaupunkialueiden turvallisuussuunnitteluun liittyvien seikkojen avulla.

46.

kehottaa unionia varmistamaan, että kaikissa terrorismintorjuntatoimissa huomioidaan selkeästi tasa-arvo- ja ihmisarvokysymykset ja varmistetaan, että toimet eivät aiheuta missään ryhmässä sellaista kielteistä kokemusta, joka johtaisi vieraantumiseen ja ääriliikkeisiin hakeutumiseen.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/6

—

katsoo, että energiatehokkuutta on parannettava teknologisen innovoinnin sekä ympäristömyötäisten kuljetusvaihtoehtojen kehittämisen keinoin. Kuljetuksissa on ohjattava käyttämään kunkin kuljetuksen tarkoituksen kannalta ympäristömyötäisimpiä ja energiatehokkaimpia liikennemuotoja sisällyttämällä ulkoiset kustannukset hintoihin.

—

katsoo, että EU:ssa olisi otettava käyttöön yhteinen rautatieliikenteen hallinnassa käytettävä kieli.

—

toteaa, että rautateiden tavaraliikenne käyttää pitkälti samoja raiteita kuin henkilöliikenne. Tämä voi toisinaan rajoittaa molempien liikennemuotojen kapasiteettia ja luotettavuutta paitsi tiheästi asutuilla seuduilla myös alueidenvälisessä liikenteessä. EU:n tulee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kartoittaa, missä tällaisia pullonkauloja on, ja pyrkiä niiden poistamiseen sekä hyödyntää mahdollisimman suuressa määrin nykyisiä ja tulevia rautatieinfrastruktuureja. Pitkällä aikavälillä EU:n ja jäsenvaltioiden on edistettävä erillisten rautatieverkkojen rakentamista tavara- ja henkilöliikenteelle edellyttäen, että maan vähyys ei ole tälle esteenä, erityisesti verkostojen vilkkaimmin liikennöidyissä osissa.

—

katsoo, että kaupunkiliikennesuunnittelu, erityisesti tavaroiden toimitusjärjestelmien suunnittelu, edellyttää erityistä tukea kunnilta. Niiden tulisi järjestää jakelu kaupungeissa sekä ympäristön että talouden kannalta nykyistä tehokkaammin.

—

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat olla tärkeässä roolissa kestävän tavaraliikennepolitiikan toteuttamisessa kehittämällä sisävesisatamia, multimodaaliset järjestelmät mukaan lukien.

—

katsoo, että yhteensopivuutta rautatie- ja meriliikennettä koskevien ratkaisujen välillä on parannettava, sillä eräillä alueilla ratkaisut eivät ole vielä tehokkaita. Komitea kannattaa sitä, että paikallis- ja alueyhteisöt kehittävät logistisia ratkaisuja sisämaan alueilla luomalla logistisia kokonaisuuksia ja perustamalla kuivasatamia, sillä ne ovat keskeinen keino tavaroiden kokonaiskuljetusjärjestelmän parantamiseksi sekä kehityksen ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi sisämaan alueilla.

Esittelijä

:

José CORREIA (PPE, PT) Taviran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

1.

Tavaraliikennettä käsittelevät komission tiedonannot ovat jatkoa vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa esitetyille poliittisille näkökohdille sekä sen väliarvioinnille, joka toteutettiin vuonna 2006. Kyseisen työskentelyn puitteissa järjestettiin 13 seminaaria ja konferenssia ja yli 30 muuta ulkopuolista tilaisuutta. Lisäksi saatiin lähes 160 kirjallista vastausta. Komissiolle lähettiin myös yli 500 ilmoitusta logistiikan pullonkauloista.

2.

Valkoisen kirjan väliarvioinnissa otetaan huomioon vuoden 2001 jälkeen tapahtunut toimintaympäristön muutos, jolle on luonteenomaista tuotannon kiihtyvä globaalistuminen, energiansaannin epävarmuus, maapallon lämpenemisen jatkuminen sekä Euroopan unionin mantereenlaajuinen ulottuvuus Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittymisen jälkeen. Näiden muutosten valossa ehdotetaan liikennepolitiikan soveltamisalan ja välineiden laajentamista, jotta näihin uusiin haasteisiin voitaisiin vastata. Erityisesti korostetaan tarvetta parantaa eri liikennemuotojen tehokkuutta sekä yksinään käytettyinä että yhteistoiminnassa keskenään.

3.

katsoo, että edellä mainituissa tutkimuksissa esiin tuodut suuntaviivat osoittavat selkeästi, että on ryhdyttävä muun muassa seuraaviin poliittisiin toimenpiteisiin:

4.

sekä:

5.

ja lisäksi:

6.

katsoo, että pitkällä aikavälillä on luotava rautatieliikenneinfrastruktuuri, joka on kapasiteetiltaan riittävä ja luotettava ja joka ei aseta tavaraliikennettä ristiriitaan muiden liikenteeseen liittyvien tavoitteiden eikä muiden yhteiskunnallisten intressien kanssa ja joka tarjoaa energiatehokkaat ja ympäristömyötäiset kuljetukset mahdollistavat olosuhteet.

7.

katsoo, että lyhyellä aikavälillä on ensisijaisesti yksilöitävä järjestelmän pullonkaulat ja kapasiteettiin liittyvät puutteet ja ratkaistava ne.

8.

katsoo, että vaikka tavaraliikennettä tarkastellaan suurten valtakunnallisten ja kansainvälisten käytävien puitteissa, se ei koskaan suju ilman niiden kuntien ja alueviranomaisten myötävaikutusta, joiden alueiden läpi liikennereitit kulkevat.

9.

katsoo, että kaupunki- ja aluesuunnittelulla onkin tavaranjakelun kannalta suuri merkitys, jotta luotaisiin energiaa säästävä ja ympäristönmyötäinen tavarankuljetusvirta. Uuden liikennepolitiikan on näin ollen tukeuduttava kaikkiin toimijoihin, jotka voivat antaa hyödyllisen panoksen sen tehokkuuteen, sekä erityisesti niihin, jotka toimivat ruohonjuuritasolla ja voivat siksi ratkaista ongelmat paikallisesti.

10.

katsoo, että taloudellista ja ympäristöä säästävää tavaraliikennettä voidaan erityisesti toteuttaa hyödyntämällä mahdollisimman paljon sisävesiliikennettä. Näin voidaan myös helpottaa satamien ja niiden sisämaayhteyksien ruuhkautumista.

11.

toteaa, että terminaalit, järjestelyratapihat ja satamat ovat merkittävä osa intermodaalisen liikennejärjestelmän infrastruktuuria. Alue- ja paikallisviranomaisten tulee vastata niiden suunnittelusta ja sijoittamisesta. Kaupunkien on tärkeää huomioida nämä perusrakenteet kaupunkisuunnittelun aikaisessa vaiheessa, mikä puolestaan edellyttää, että EU:ssa ja kansallisella tasolla luodaan kaupunkisuunnittelulle pitkän aikavälin vakaat edellytykset.

12.

katsoo, että koska EU:ssa liikenteessä olevista ajoneuvoista noin 40:tä prosenttia käytetään tavaroiden jakelu- tai palvelujen toimittamistehtävissä ja koska asiakkaiden enemmistö on kaupungeissa, on niihin näin syntyviä liikennevirtoja hallinnoitava. Tulisikin hahmotella kaupungeissa tapahtuvaan tavaraliikenteeseen liittyvien parhaiden käytänteiden levittämistä.

13.

toteaa, että useissa jäsenvaltioissa toimivat alueelliset tai suurkaupunkialueiden liikenneviranomaiset tarjoavat arvokasta tukea erilaisten toiveiden ja tulosten yhteensovittamisessa. AK korostaa, että tämän on tärkeää tapahtua toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

14.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävät valmiudet vuoropuheluun tavaroiden valmistajien ja vastaanottajien kanssa.

15.

katsoo, että huomiota on kiinnitettävä erityisesti palvelujen ja tavaroiden jakeluun kaupungeissa, sillä kaupunkilogistiikan älykäs suunnittelu on niissä liikkuvuuden avaintekijä.

16.

katsoo, että tulevaisuudessa terminaalien, logististen jakelukeskusten ja jopa kauppojen sijoittaminen edellyttää paikallisviranomaisten entistä tiiviimpää osallistumista.

17.

painottaa, että alueellisen tason logistiikka on uusi politiikan ala, joka kehittyy voimakkaasti tulevaisuudessa. Liikenteen solmukohtien hallinnoinnin hajauttaminen alueviranomaisille saa keskeisen merkityksen, ja suurten kansainvälisten käytävien määrittely jää jäsenvaltioiden toimivaltaan.

18.

katsoo, että kunnat voivat tarkoituksenmukaisen kaupunkipolitiikan avulla antaa merkittävää apua pyrittäessä nopeuttamaan rautatiekuljetuksia. Tämä apu on korvaamaton.

19.

katsoo, että rautateiden liitännäispalveluihin, etenkin terminaaleihin ja järjestelyratapihoihin, on rakennerahastojen puitteissa kiinnitettävä erityistä huomiota.

20.

katsoo, että kaupunkiliikennesuunnittelu, varsinkin tavaroiden toimitusjärjestelmien suunnittelu, edellyttää erityistä tukea kunnilta. Niiden tulisi järjestää jakelu kaupungeissa sekä ympäristön että talouden kannalta nykyistä tehokkaammin. Tätä varten on parannettava ajoneuvojen ekologista laatua ja lisättävä niiden täyttöastetta, jotta saman tavaramäärän toimittamiseen tarvitaan aiempaa vähemmän kuljetusmatkoja.

21.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat olla tärkeässä roolissa kestävän tavaraliikennepolitiikan toteuttamisessa kehittämällä sisävesisatamia ja vapauttamalla niiden potentiaalia, multimodaaliset järjestelmät mukaan lukien.

22.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat edistää vesiliikennettä aluesuunnittelun avulla, varsinkin valitessaan paikkoja, jotka varataan yritystoiminnalle. Vesiliikenteeseen suuntautuneisiin yrityksiin, vesiväyliin ja sisävesisatamiin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota rakennerahastotoimissa.

23.

korostaa, että paikallis- ja alueyhteisöillä on yhä tärkeämpi rooli laadittaessa logistiikkastrategioita tehokasta ja tarkoituksenmukaista suunnittelua, infrastruktuuria ja koordinointia silmällä pitäen.

24.

toteaa, että suuri osa tavaraliikennevirrasta kuormittaa Keski-Euroopan liikenneverkkoja, vaikka kuljetusten päätepiste ei olisikaan siellä. Keski-Euroopan liikenneverkkojen kapasiteettiongelmien vuoksi on erittäin tärkeää, että EU tukee sellaisten yhteyksien ja käytävien rakentamista, jotka eivät kuormita mainittuja verkkoja tai vähentävät niiden kuormitusta. Esimerkkinä tällaisista reiteistä voidaan mainita Pohjois-Euroopan itä-länsisuuntaiset liikennekäytävät, jotka lisäksi edistävät kyseisten alueiden kehitystä. Valmisteilla olevassa uudessa Itämeri-strategiassa korostetaan muun muassa toimivien liikenneverkkojen ja multimodaalisten ratkaisujen merkitystä kestävän ja kilpailukykyisen aluekehityksen kannalta. On erittäin tärkeää, että EU osoittaa jatkossakin varoja tällaisiin hankkeisiin esimerkiksi rakennerahastojen tai alakohtaisten toimintaohjelmien välityksellä.

25.

toteaa meriteitse tapahtuvan tavaraliikenteen olevan erittäin tärkeää raaka-aineita tuottavien alueiden kannalta. Tuotantoteollisuus on riippuvainen siitä, että kuljetukset toimivat luotettavasti vuoden ympäri. Talvimerenkulun toiminnan kannalta on tärkeää, että jäänmurtaminen on ensisijainen ala ja se sisällytetään Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin.

26.

katsoo, että EU:lla tulee olla kokonaisvaltainen näkemys infrastruktuurisuunnittelusta niin EU:ssa kuin EU:n ja sen naapurimaiden ja -alueiden välillä. EU:n tavaraliikennepaketti on näin ollen koottava siten, että se sopii yhteen unionin jo aiemmin määrittelemien ja hyväksymien liikenne- ja infrastruktuurikarttojen kanssa. Tällaisia karttoja ovat esimerkiksi Euroopan laajuiset liikenneverkot sekä valtioiden välisten liikennekäytävien kartta (map of transnational transport corridor).

27.

muistuttaa, että viime vuosina monet alueet ovat kehittäneet kyseisenlaisia strategioita saadakseen käsityksen liikennemääristä lähitulevaisuudessa ja tehdäkseen siitä tarvittavat päätelmät. Tämä edellyttää yhä tiiviimpää logistiikkahankkeiden rajatylittävää ja valtioiden välistä koordinointia Euroopassa. Yksi esimerkki edellä mainitusta suuntauksesta on Euroopan kemianteollisuusalueiden verkoston käynnistämä Keski-Euroopan kemianteollisuuden logistiikka-aloite, jossa tähdätään kemianteollisuuden tuotantokeskusten yleisen toimintaympäristön parantamiseen Keski- ja Itä-Euroopassa pitkällä aikavälillä koordinoidun strategian avulla. Toinen esimerkki on hanke rautatiekäytävän (EU4SeaRail) rakentamiseksi Itämeren, Pohjanmeren, Välimeren ja Mustanmeren välille. Muita tärkeitä esimerkkejä EU:n pohjoisosien liikennekäytävistä ovat Perämeren liikennekäytävä ja Pohjoisakseli. Alueilla on lisäksi ollut merkittävä rooli sellaisten logististen alueiden kehittämisessä, jotka mahdollistavat liikennemuotojen täydentävyyden ja vaihdon muodosta toiseen etenkin tavaraliikenteessä sekä kunkin liikennemuodon käytön optimoinnin. Yksi esimerkki tästä on logistinen kokonaisuus PLAZA Aragoniassa sekä sen kytkennät muihin logistisiin kokonaisuuksiin, kuten Eurocentreen Toulousessa, tai Iberian niemimaan eri satamat.

28.

katsoo, että tehokkaat kuljetukset Euroopan maiden välillä voivat edistää merkittävästi talouskasvua. Siksi komitea kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä lausunnossa esitetyt huomiot valmisteltaessa TEN-direktiivien tulevaa, vuosina 2009–2010 toteutettavaa tarkistamista tukemalla ensin kiireellisesti sellaisten hankkeiden toteuttamista, jotka on jo hyväksytty ja sisällytetty kyseiseen verkkoon ensisijaisina, etenkin kun kyse on osuuksista, jotka vaikeuttavat erityisesti tehokasta tavaraliikennettä, kuten rajat ylittävät tai vuoristoalueita ylittävät osuudet.

29.

on tyytyväinen tähänastisiin — etenkin puheenjohtajavaltio Suomen ja puheenjohtajavaltio Saksan toteuttamiin — toimiin tarkasteltavina olevien asiakokonaisuuksien edistämiseksi.

30.

antaa yleisesti ottaen puoltavan lausuntonsa rautatieliikennepaketin muodostavissa tiedonannoissa esitetystä analyysistä ja niissä suositelluista toimenpiteistä.

31.

kehottaa kuitenkin ottamaan huomioon kysymykset, jotka liittyvät asianmukaiseen koordinointiin alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, kuten edellisessä kohdassa tuodaan esiin.

32.

on tietoinen siitä, että uusi tehokas tavaraliikennepolitiikka edellyttää kaikkien kuntien ja aluehallintojen toimivaa yhteistyötä. Komitea kehottaakin luomaan niihin hyvät suhteet, mihin se osallistuu parhaansa mukaan.

33.

suosittaa ryhtymään lisätoimiin kaikkien poliittisten päättäjien saattamiseksi tietoisiksi edellä esiin tuoduista ongelmista. On otettava huomioon tämän alan huomattava vaikutus BKT:hen sekä nykyisen tilanteen suorat ja epäsuorat vaikutukset talouteen sekä yhteiskuntaan yleisesti.

34.

ei pidä aiheellisena direktiivin 96/53/EY tarkistamista. On säilytettävä tarkoituksenmukainen suuntaus etsimällä entistä ympäristömyötäisempiä ratkaisuja — toisin sanoen entistä enemmän junia eikä välttämättä enempää rekka-autoja.

35.

toteaa, että merkittävä osa kuljetettavista tavaroista päätyy suurille kaupunkialueille. Kaupunkien ja alueiden tavaranjakelun suunnittelulla on näin ollen huomattavasti merkitystä tavaraliikennevirran energiatehokkuuden ja ympäristömyötäisyyden kannalta. Järjestelyratapihojen sijainti suhteessa muuhun tavaraliikenneverkkoon on siten erittäin merkityksellinen tekijä, minkä vuoksi alue- ja paikallistason toimien ja liikennelogistiikkaan liittyvän EU:n kokonaispolitiikan on sovittava hyvin yhteen. Komitea katsoo, että tavaraliikennepolitiikka on sovitettava yhteen kaupunkiliikennettä koskevan toimintasuunnitelman kanssa.

36.

pitää innovointia biopolttoainealalla entistä tärkeämpänä, kun otetaan huomioon energian kustannukset, mutta muistuttaa, että tässä yhteydessä on huomioitava maatalouden yleinen globaali tasapaino, ja kehottaa siksi Euroopan komissiota voimistamaan alan tutkimusta.

37.

kannattaa kaikkien rautatiekuljetusten vapauttamista, jonka on kuitenkin perustuttava sellaisiin koordinointisääntöihin, joissa otetaan huomioon yleinen etu.

38.

pitää toivottavana, että erityisesti tavaraliikenteen suuntaviivojen osalta voitaisiin edetä mahdollisimman pitkälle.

39.

katsoo, että liikenneverkkojen on oltava entistä enemmän osa logistiikkapolitiikkoja, joiden muotoutumiseen paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat, ja että maaliikenneterminaalien käsitettä on kehitettävä ottamalla huomioon ilmeiset ympäristökysymykset.

40.

katsoo, että yhteensopivuutta rautatie- ja meriliikennettä koskevien ratkaisujen välillä on parannettava, sillä eräillä alueilla ratkaisut eivät ole vielä tehokkaita. Komitea kannattaa sitä, että paikallis- ja alueyhteisöt kehittävät logistisia ratkaisuja sisämaan alueilla luomalla logistisia kokonaisuuksia ja perustamalla kuivasatamia, sillä ne ovat keskeinen keino tavaroiden kokonaiskuljetusjärjestelmän parantamiseksi sekä kehityksen ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi sisämaan alueilla.

41.

painottaa tarvetta yhdenmukaistaa tulevaisuudessa tekniset ratkaisut ja standardit niin, että junaliikenteeltä poistetaan pikimmiten nykyiset esteet, jotka johtuvat erilaisista sähköjärjestelmistä ja erilaisesta raideleveydestä.

42.

on vakuuttunut siitä, että Kioton pöytäkirjalla ja sen seurauksilla liikennepolitiikkoihin on erittäin näkyviä vaikutuksia tavaraliikenteen logistiikkaan.

43.

pitää ihanteellisena sitä, että tulevaisuudessa on mahdollista matkustaa nopeasti koko Euroopan halki junilla, jotka kulkevat Lissabonista kaikkialle Välimeren ja Itämeren alueelle sekä Euroopan unionin uusille ulkorajoille.

44.

ehdottaa, että toteutetaan aiempaa yksityiskohtaisempia tutkimuksia, jotta yksilöitäisiin infrastruktuuriin ja nykyisiin säännöksiin liittyvät pullonkaulat ja ryhdyttäisiin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Komitea katsoo, että jotta kyseisten ongelmien yksilöimisessä ja ratkaisujen löytämisessä edettäisiin nopeammin, on suositeltavaa, että logistiikkaan ja intermodaalisuuteen erikoistuneiden keskusten välille luodaan tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtamiseen tähtääviä verkostoja paikallis- ja aluetasolla.

45.

katsoo, että on laadittava pitkän aikavälin strategioita ja toimintasuunnitelmia Euroopan liikennekäytävien laajentamiseksi.

46.

kannattaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan tasapuoliset kilpailuolosuhteet jäsenvaltioiden välillä.

47.

kannattaa sääntöjen ja sääntelyn yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista etenkin, kun kyse on mitta- ja painonormeista, lastin kiinnittämistä ja osapuolten vastuuta koskevista turvallisuussäännöistä, yhdenvertaisuudesta lain edessä riippumatta liikenteenharjoittajan asuinpaikasta, liikenteen valvonnassa käytettävästä yhteisestä kielestä sekä tuonnista EU:n ulkopuolisista maista.

48.

katsoo, että hallinnolliset esteet on ratkaistava lisäämällä mahdollisuuksien mukaan asiakirjojen toimittamista sähköisessä muodossa.

49.

suosittaa lisäämään liikenteen tehokkuutta kehittämällä ja hyödyntämällä kunkin liikennemuodon kapasiteettia sekä kehittämällä ja tukemalla intermodaalisuutta.

50.

suosittaa tehostamaan liikennejärjestelmää ja kehittämään siinä tarkoituksessa nykyistä paremman logistiikkapolitiikan satamia ja terminaaleja varten.

51.

katsoo, että internetissä on oltava saatavilla tietoa satamien kunnosta ja paikallisista ominaispiirteistä.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/12

—

toivoo, että tukijärjestelmät ovat kaiken kokoisten uusiutuvan energian tuottajien ulottuvilla, pienet laitokset mukaan luettuina, ja katsoo, että koska uusiutuvia energialähteitä tuetaan, fossiilisten polttoaineiden sekä ydinvoiman tuotannolle ja käytölle tarjottavat tuet tulisi johdonmukaisuuden vuoksi vähitellen lakkauttaa (poikkeuksena fossiilisia polttoaineita käyttävien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten mahdollinen tukeminen julkisen kaukolämpöhuollon yhteydessä). Poikkeuksena on pidettävä myös tapauksia, joissa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin avulla vähennetään fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

—

suosittelee huolehtimaan mahdollisimman hyvästä koordinoinnista alan tärkeimpien eurooppalaisten säädösten välillä. Näitä ovat direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta, direktiivi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista, energiamarkkinoiden vapauttamista koskeva kolmas paketti sekä energiaa ja ilmastoa koskevan paketin eri osiot ja niistä erityisesti uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi.

—

kehottaa komissiota muuttamaan 4 artiklaa niin, että siinä velvoitetaan ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten toimintasuunnitelmien laadintaan, sekä ottamaan tämän tekijän asianmukaisesti huomioon kansallisia toimintasuunnitelmia arvioidessaan.

—

toteaa, että 10 prosentin tavoitteen asettaminen liikenteen biopolttoaineille ei aikaansaa tavoiteltua positiivista vaikutusta muutoin kuin siinä tapauksessa, että biopolttoaine tuotetaan sellaisista raaka-aineista, joiden hyödyntäminen ei järkytä ympäristön luonnollista tasapainoa, ei vaaranna elintarvikehuoltoa eikä horjuta markkinoiden taloudellista ja yhteiskunnan sosiaalista tasapainoa.

Esittelijä

:

Paula BAKER (UK, ALDE), Basingstoken ja Deanen kaupunginvaltuuston jäsen

1.

pitää direktiiviä uusiutuvista energialähteistä tervetulleena, sillä se katsoo, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvalla energiantuotannolla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, parantaa energiansaannin varmuutta, edistää teknologian kehittämistä, lisätä työllisyysmahdollisuuksia sekä edistää osaltaan aluekehitystä.

2.

korostaa, että direktiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että alue- ja paikallisviranomaiset luovat strategisen liittoutuman alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan omaksumiseksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä.

3.

kiirehtii lainsäädännöllisiä puitteita, joilla varmistetaan investointipäätösten edellyttämä pitkän aikavälin vakaus, jotta nykyisin saatavilla olevia monenlaisia eri tekniikoita hyödyntävistä innovatiivisista hankkeista uusiutuvien energialähteiden alalla voisi tulla kilpailukykyisiä tavanomaisiin teknologioihin nähden.

4.

on tyytyväinen, että uusiutuville energialähteille on asetettu sitovat tavoitteet. Komitea painottaa kuitenkin sitä, että pikaisen täytäntöönpanon ja lopullisten tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi myös ehdotetun direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa määriteltyjen välitavoitteiden tulisi olla sitovia. Komitea kehottaa lisäksi paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan keskusteluihin jäsenvaltioiden kanssa kansallisia toimintasuunnitelmia laadittaessa varmistaakseen, että välitavoitteet otetaan niissä asianmukaisesti huomioon ja että niissä määritellään paikallistasolla käyttöön otettavat toimintavälineet.

5.

kannattaa ehdottomasti komission ehdotusta siitä, että jäsenvaltiot kehittäisivät sähköverkkoinfrastruktuuria niin, että siinä otetaan huomioon uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö ja annetaan sille ensisijainen pääsy verkkoon. Komitea kuitenkin painottaa, että verkkoon pääsyn hinnan, joka perustuu joko syöttötariffiin tai johonkin muuhun kriteeriin, on oltava oikeudenmukainen ja kilpailukykyinen.

6.

painottaa niin ikään verkkoinfrastruktuurin merkitystä uusiutuvista energialähteistä tuotetulle kaasulle ja lämmölle sekä hukkalämmölle ja toteaa, että näin tuotetulle energialle on annettava pääsy kulloiseenkin verkkoinfrastruktuuriin kohtuullisin ehdoin.

7.

katsoo, että siirtoverkko-operaattoreiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin sopeuttamistoimenpiteisiin, jotta voidaan varmistaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön pääsy verkkoon. Niiden olisi myös vastattava tästä aiheutuvista kustannuksista, eikä kustannuksia tulisi siirtää kaikkien energiankuluttajien maksettaviksi.

8.

kannattaa Euroopan komissiota sen kehottaessa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaisia tukemaan politiikkoja, joilla edistetään matalaenergia- ja passiivitalojen rakentamista. Vaikka kyseiset politiikat edellyttävät erillistä käsittelyä, ne ovat välttämättömiä, tärkeitä ja olennaisia uusiutuvista energialähteistä annettavan direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea suosittaa, että ehdotettuun uusiutuvista energialähteistä annettavaan direktiiviin sisältyvät asiaa koskevat säännökset otetaan asianmukaisesti huomioon rakennusten energiatehokkuusdirektiivin seuraavan tarkistuksen yhteydessä. Komitea suosittelee yleisesti ottaen huolehtimaan mahdollisimman hyvästä koordinoinnista alan tärkeimpien eurooppalaisten säädösten välillä. Näitä ovat direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta, direktiivi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista, energiamarkkinoiden vapauttamista koskeva kolmas paketti sekä energiaa ja ilmastoa koskevan paketin eri osiot ja niistä erityisesti uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi. Uusiutuvista energialähteistä annettavan direktiivin voimaan saattamiseen on kiinnitettävä runsaasti huomiota nimenomaan sitovien maakohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

9.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on asiaan liittyvää kokemusta ja tarvittavaa asiantuntemusta vaikuttaa energiainfrastruktuuriin ja -politiikkoihin alueillaan. Useat Euroopan alueet ovat jo osoittaneet sitoutuneensa poliittisesti uusiutuvien energialähteiden edistämiseen alueillaan, asettaneet alaa koskevat konkreettiset tavoitteet ja pyrkivät aktiivisesti saavuttamaan ne. Ne vaikuttavat jo energiainfrastruktuuriin ja -politiikkoihin osallistuessaan aluesuunnitteluun ja aluekehitykseen sekä vaikuttaessaan yksittäisten kansalaisten toimiin ja monissa tapauksissa ne ovat edistäneet uusiutuvien energialähteiden (aurinko, maalämpö, biomassa, vesi ja tuuli) innovatiivisia sovelluksia rakennuksissa, liikenteessä ja muilla aloilla.

10.

toteaa, että siirtyminen uusiutumattomista energialähteistä uusiutuviin energialähteisiin merkitsee, että suhteellisen pienimuotoinen paikallinen energiantuotanto lisääntyy, mikä myös vähentää sähkönsiirrosta pitkillä välimatkoilla aiheutuvaa hävikkiä. Tämä koskee kaikkia paikallis- ja alueviranomaisia ja vaikuttaa niiden toimiin.

11.

toteaa, että toimiin, joiden avulla alue- ja paikallisviranomaiset voivat edistää direktiivin tavoitteita, kuuluvat muun muassa seuraavat:

12.

kehottaa komissiota torjumaan paine vaatia kutakin jäsenvaltiota perustamaan yksi keskitetty hallintoelin käsittelemään uusiutuvaa energiaa käyttävien uusien tuotantolaitosten lupahakemukset sekä niitä koskevat tukiasiat.

13.

suhtautuu varauksella siihen, että julkisiin rakennuksiin sovelletaan takautuvasti ylimääräisiä energiastandardeja.

14.

palauttaa edelleen mieliin energiatehokkuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista saadut kokemukset ja kehottaa komissiota myöntämään kaikki mahdolliset resurssit (myös henkilöresurssit) sekä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin (myös ryhtyminen oikeustoimiin ja turvautuminen taloudellisten seuraamusten langettamiseen) sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot toimittavat asetetussa määräajassa laadukkaat kansalliset toimintasuunnitelmat, joiden avulla voidaan saavuttaa direktiivissä asetetut tavoitteet.

15.

huomauttaa, että lisäksi paikallis- ja alueviranomaiset valvovat huomattavia määrärahoja, jotka on tarkoitettu energiaa kuluttavien tuotteiden ja palveluiden julkisiin hankintoihin. Komitea korostaa, että käynnistettäessä siirtymäprosessia kohti Eurooppaa, jossa uusiutuvilla energialähteillä on nykyistä huomattavasti keskeisempi asema, on vahvistettava paikallis- ja alueviranomaisten merkittävää roolia määrittelyssä, innovoinnissa ja neuvotteluissa uusiutuvan energia-alan kanssa.

16.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten toimet energian kokonaiskysynnän vähentämiseksi energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden avulla edistävät osaltaan merkittävällä tavalla uusiutuvista energialähteistä annettavan direktiivin tavoitteiden saavuttamista.

17.

katsoo, että monet kansallisiin toimintasuunnitelmiin sisällytettävistä toimista tulevat paikallis- ja alueviranomaisten toteutettaviksi (ks. esimerkiksi 12 artikla). Paikallis- ja alueviranomaiset ovat jo toteuttaneet mittavia toimia, ja tätä kokemusta olisi hyödynnettävä täysimääräisesti kansallisten toimintasuunnitelmien laadinnassa, täytäntöönpanossa ja seurannassa.

18.

kehottaa siksi komissiota muuttamaan 4 artiklaa niin, että siinä velvoitetaan ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten toimintasuunnitelmien laadintaan, sekä ottamaan tämän tekijän asianmukaisesti huomioon kansallisia toimintasuunnitelmia arvioidessaan.

19.

palauttaa mieliin energiatehokkuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista saadut kokemukset ja kehottaa komissiota julkaisemaan ajoissa suuntaviivat kansallisten toimintasuunnitelmien laatimiseksi, toimintasuunnitelmamalli mukaan lukien. Alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen kansallisten toimintasuunnitelmien valmisteluun on selkeästi yksi valmisteluprosessin tärkeimpiä näkökohtia kaikissa malleissa, yleissuunnitelmissa tai muissa Euroopan komission julkaisemissa, kansallisia toimintasuunnitelmia koskevissa muunlaisissa suosituksissa.

20.

kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin kannustaakseen hyödyntämään uusiutuvan energian tukijärjestelmiä, joista voidaan mainita rakennerahastot, mahdollisuus saada Euroopan investointipankin lainoja, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (CIP) liittyvä Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelma, erilaiset seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman alaiset ohjelmat ja aloitteet sekä komission tiedonannossaan aiheesta ”Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma” (KOM(2007) 723 lopullinen) esittämät suunnitelmat.

21.

toivoo, että tukijärjestelmät ovat kaiken kokoisten uusiutuvan energian tuottajien ulottuvilla, pienet laitokset mukaan luettuina, ja katsoo, että koska uusiutuvia energialähteitä tuetaan, fossiilisten polttoaineiden sekä ydinvoiman tuotannolle ja käytölle tarjottavat tuet tulisi johdonmukaisuuden vuoksi vähitellen lakkauttaa (poikkeuksena fossiilisia polttoaineita käyttävien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten mahdollinen tukeminen julkisen kaukolämpöhuollon yhteydessä). Poikkeuksena on pidettävä myös tapauksia, joissa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin avulla vähennetään fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

22.

toivoo, että komissio myöntää esimerkiksi tuulesta, aalloista, vuorovedestä ja merivirroista saatavan puhtaan ja uusiutuvan merienergian merkityksen ja huolehtii siitä, että riittävästi tukea on saatavilla kyseisen energian hyödyntämiseen tähtäävän tutkimuksen ja kehityksen kannustamiseksi. Komitea muistuttaa, että kansalliset ja alueelliset tukiohjelmat, jotka tarjoavat kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen tilanteeseen soveltuvia ratkaisuja, ovat osoittautuneet tehokkaiksi uusiutuvien energialähteiden edistämisessä. Vaikka on toivottavaa, että unionin tasolta saadaan lisätukea, kansallisten ja alueellisten tukiohjelmien tulee olla edelleenkin pääasiallisia edistämisvälineitä. Tukiohjelmien ehtojen ja edellytysten kaikenlaista unionitason standardointia on vältettävä.

23.

panee merkille, että komission ehdotus EU:n laajuisen alkuperätakuujärjestelmän käyttöönottamiseksi, jotta taattaisiin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sekä lämmitys- ja jäähdytysenergian alkuperä, on sopusoinnussa maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta laaditun alueiden komitean lausunnon (1) kanssa, jossa kehotetaan ottamaan käyttöön ”vihreän” energian sertifikaatti.

24.

pitää alkuperätakuiden soveltamista kauppaan ja kirjanpitoon liian monimutkaisena ja ehdottaa, että komissio miettisi sitä uudelleen ja selkiyttäisi sitä, jotta voitaisiin varmistaa entistä paremmin järjestelmän avoimuus ja oikeusvarmuus. Komitea ehdottaa myös, että komissio varmistaisi samalla, ettei alkuperätakuiden vaihto- ja kauppajärjestelmä vaaranna kansallisten ja alueellisten tukiohjelmien täytäntöönpanoa ja tehoa, sekä harkitsisi erillistä sertifikaattia vapaaehtoiseen kauppaan.

25.

katsoo, että mikrotuotannon aikaansaama panos on otettava huomioon, jotta kyseinen osatekijä saisi kunkin jäsenvaltion kokonaisenergiapaketissa asianmukaisen tunnustuksen ja tuen.

26.

toteaa, että energian tuottaminen, jakelu ja kulutus muuttuvat nopeasti, ja katsoo, että muutoksen nopeus kiihtyy tulevina vuosina. Siksi tietoa ja koulutusta on tarjottava laajalti, jotta energiatuotteiden tuottajilla, asentajilla ja kuluttajilla olisi asianmukainen käsitys uusista teknologioista ja jotta muutokset tapahtuisivat tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.

27.

kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisten tiedottamis-, ohjeistus- ja akkreditointijärjestelyiden toteuttamisesta.

28.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä rooli yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa, ja yhä enemmän kansalaiset kääntyvät niiden puoleen täydentääkseen nykyisin saatavilla olevia tietoja. Paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat myös suoraan uusien rakennusten valvonnan ja normien suunnittelua koskevan ohjeistuksen täytäntöönpanoon. Siksi komitea kehottaa varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat täysipainoisesti tiedottamisen, valistamistoimien, ohjeistuksen ja koulutusjärjestelyiden kehittämiseen ja toteuttamiseen.

29.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat edistäneet biopolttoaineiden käyttöä esimerkiksi huolehtimalla käytettyjen ruokaöljyjen keräämisestä, jotta niistä valmistettaisiin biopolttoainetta kunnan ajoneuvoissa käytettäväksi, sekä tuottamalla biokaasua viemärilietteestä tai muista biojätteistä edellä mainittuun tarkoitukseen. Lisäksi ne ovat valmistaneet paikallisesti hallinnoiduista metsistä ja jätepuusta peräisin olevasta biomassasta puupellettejä, joita käytetään pääasiassa lämmitykseen mutta myös lämmön ja sähkön yhteistuotannon yhteydessä. Myös Euroopan eri alueilla käynnistettyjä toimia biopolttoaineverkostojen luomiseksi on vahvistettava. Kyseisillä rakenteilla on tarkoitus koordinoida biopolttoaineiden tuotantoa ja kulutusta alueellisella tasolla. Tämä voi edistää alueiden talouden kehitystä, mikäli biopolttoaineiden tuotanto on kestävää eli siinä otetaan huomioon kaikki talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat.

30.

katsoo, että uusiutuvan energian käytölle liikenteessä asetettu 10 prosentin tavoite voidaan parhaiten saavuttaa lisäämällä uusiutuvista energialähteistä tuotetutulla sähköllä kulkevien ajoneuvojen käyttöä.

31.

katsoo, että jätteistä, sivutuotteista ja tähteistä valmistetuilla biopolttoaineilla on periaatteessa kaksi ilmastonmuutokseen liittyvää etua, sillä ne vähentävät liikenteen päästöjä ja pienentävät jätevirran volyymia. Niiden hyödyntäminen merkitsee näin ollen biomassan muodostamien niukkojen resurssien taloudellista käyttöä. Kyseiset polttoaineet eivät myöskään kilpaile elintarviketuotannon kanssa.

32.

toteaa, ettei biopolttoaineiden käytön lisääminen liikenteessä saa aikaan tavoiteltua positiivista vaikutusta muutoin kuin siinä tapauksessa, että biopolttoaine tuotetaan sellaisista raaka-aineista, joiden hyödyntäminen ei järkytä ympäristön luonnollista tasapainoa, ei vaaranna elintarvikehuoltoa eikä horjuta markkinoiden taloudellista ja yhteiskunnan sosiaalista tasapainoa.

33.

toteaa, että biopolttoaineiden liikennekäytöstä aiheutuvat, terveydelle haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöt vaihtelevat lähteestä riippuen. Biopolttoaineiden käytöllä voidaan siten parantaa tai huonontaa ilman laatua. Paikallishallinnolla on keskeinen rooli asian hallitsemisessa.

34.

kehottaa sen vuoksi tekemään kattavan tutkimuksen eri biopolttoaineiden pakoputkipäästöistä. Myös vaikutukset ilman laatuun on otettava kokonaisvaltaisesti huomioon kestävää kehitystä koskevien arvioiden ohessa.

35.

kehottaa sisällyttämään kansallisiin toimintasuunnitelmiin, joiden laatimiseen paikallis- ja alueviranomaisten tulee osallistua, yksityiskohtaiset määräykset, joissa käsitellään biopolttoaineiden tuotannon raaka-aineita. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa pitää ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion luonnonvarojen ja maatalousresurssien ominaislaatu.

36.

kehottaa tukemaan biopolttoaineita, joilla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää merkittävästi ja mitattavissa olevalla tavalla.

37.

panee merkille, että selluloosaa sisältävän biomassan (2) ja levän käyttö vaikuttaa vähemmän elintarviketalouteen ja rasittaa vähemmän viljelymaata edellyttäen, että levän käyttö on yhteensopivaa muun meriin liittyvän toiminnan kanssa. Vaikka tuotantomenetelmät ovat vielä kehitteillä, kasvihuonekaasuja väitetään voitavan vähentää jopa 90 prosenttia (3). Ajoneuvojen polttoainetta voidaan lisäksi tuottaa jätteistä mädättämällä ne biokaasuksi, ja tuloksena on sama kasvihuonekaasupäästöjen pieneneminen.

38.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään edelleen ehdotetun direktiivin 15 artiklassa määriteltyjä biopolttoaineiden ympäristökestävyyskriteerejä. Kriteerien pitäisi tuoda ratkaisu erityisesti seuraaviin kysymyksiin, jotka ovat keskeisiä biopolttoaineiden yleisen kestävyyden kannalta:

Lisäksi komitea kehottaa edellä mainittujen alueellisten verkostojen esimerkin mukaisesti komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon alueellisten tuotanto- ja kulutusketjujen potentiaalin.

39.

kehottaa arvioimaan biopolttoaineiden ympäristökestävyyttä perusteellisesti ottamalla huomioon teknologiset muutokset sekä muuttamaan kasvihuonekaasuissa tapahtuvaa vähimmäissäästöä teknologian kehittymisen myötä.

40.

katsoo, että ympäristökestävyyskriteereitä on sovellettava sekä EU:ssa että sen ulkopuolella valmistettuihin biopolttoaineisiin, jotta kansalaiset voivat luottaa ostopäätöksiinsä sekä heitä edustavien paikallisviranomaisten käyttöönottamiin järjestelmiin.

41.

katsoo, että biopolttoaineita tulee valmistaa kestävällä tavalla ja siten, että ilmastovaikutukset ovat mahdollisimman pienet. Jatkuvasti metsää kasvavien alojen puustoa ei saa missään tapauksessa hävittää sen vuoksi, että tehtäisiin tilaa energiakasveille, jotka itse asiassa sitovat vähemmän hiilidioksidia.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/19

—

kehottaa komissiota nopeuttamaan niiden säädösten hyväksymistä, jotka koskevat lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään, sekä sisällyttämään meriliikenteen EU:n päästökauppajärjestelmään mahdollisimman pian.

—

on huolestunut siitä, ettei direktiivi kannusta vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä jätehuollossa, sillä se on erityisen ongelmallinen ala sekä päästöjen että maankäytön osalta.

—

suosittaa, että vähintään 30 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista kohdennetaan jäsenvaltioilta alue- ja paikallisviranomaisille uusiutuvien energiamuotojen käytön ja energiatehokkuuden edistämiseksi loppukäytössä, jotta voidaan toteuttaa yhteisön tavoite uusiutuvista lähteistä tuotetun energian 20 prosentin osuudesta vuoteen 2020 mennessä sekä energiatehokkuuden lisäämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Edelleen edistetään toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomilla aloilla, etenkin kuljetus- ja jätealoilla.

—

suosittaa ryhtymään toimenpiteisiin eräiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi hiilivuodon tapauksissa.

—

kehottaa, että viimeistään puolen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta komissio tekee kaikkia asianomaisia työmarkkinaosapuolia sekä alueiden komiteaa kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle konkreettisia ehdotuksia hiilivuodon estämiseksi energiaintensiivisillä aloilla ja osa-aloilla.

Esittelijä

:

Pietro MARRAZZO (IT, PSE), Lazion aluevaltuuston puheenjohtaja

1.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset vaikuttavat ratkaisevasti unionin aloitteiden onnistumiseen ja että niillä on keskeinen rooli toteutettaessa ympäristö-, teollisuus- ja energiapolitiikkaa.

2.

on tyytyväinen siihen, että aiheuttamisperiaatetta on tarkoitus soveltaa konkreettisesti kaikissa yhteisön ympäristön- ja ilmastonsuojelutoimissa. Tavaroiden ja palvelujen ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin on keskeinen osa niitä asianmukaisia julkisia toimia, jotka on suunnattu kestävän, tasapainoisen ja ekologisen talouskehityksen periaatteiden mukaisesti.

3.

suhtautuukin myönteisesti Euroopan komission tähänastisiin toimiin perustaa tehokkaat hiilidioksidimarkkinat, joilla voidaan vapaiden neuvottelujen perusteella määritellä ”epäpuhtauksien hinta hiilidioksiditonnin avulla”.

4.

on tyytyväinen ehdotukseen mukauttaa ja ajantasaistaa EU:n päästökauppajärjestelmää (Emission Trading Scheme) tähän mennessä saatujen tulosten sekä järjestelmän ensimmäisen toimintakauden (2005–2007) aikana ilmenneiden ongelmien perusteella.

5.

katsoo, että huolimatta saavutetusta edistyksestä on edelleen vahvistettava EU:n päästökauppajärjestelmän avoimuutta ja luotettavuutta pitkällä aikavälillä sekä otettava huomioon ehdotettujen toimien sosiaaliset ja ympäristöä koskevat vaikutukset etenkin alue- ja paikallistasolla.

6.

muistuttaa, että komission ehdottama yksinkertaistaminen, johon sisältyy mahdollisuus sulkea pienimmät laitokset säädöksen soveltamisalan ulkopuolelle, sekä polttolaitoksen käsitteen selkeyttäminen edistävät osaltaan koko hiilidioksidimarkkinoiden luotettavuutta, tehokkuutta ja avoimuutta.

7.

kehottaa kuitenkin komissiota menemään mahdollisia verotuksellisia toimia (carbon tax) koskevaa yleistä viittausta pidemmälle ja tarkentamaan, minkälaisia vastaavia toimia jäsenvaltiot voisivat toteuttaa pienten laitosten päästöjen vähentämiseksi.

8.

toteaa päästöoikeuksien huutokauppaamisen osalta, että päästöoikeuksien täysin ilmaisesta jakamisesta olisi siirryttävä asteittain julkisten huutokauppojen avulla toteutettavaan jakamiseen. Komitea pitää erittäin tarpeellisena heikossa asemassa olevien yhteiskuntaluokkien suojelemista teollisuustuotteiden, etenkin sähkön sekä muiden energiamuotojen mahdollisen hinnannousun yhteydessä muun muassa tukemalla näitä asuntojen energiatehokkuuden parantamisessa.

9.

kannattaa komission ehdotusta lopettaa tähänastinen lähestymistapa, jonka mukaan kukin jäsenvaltio on hyväksynyt kansallisen jakosuunnitelman, ja on tyytyväinen päätökseen määritellä yhtenäisesti ja solidaarisesti yhteisön tasolla yhteiset ja koko EU:ssa noudatettavat tavoitteet.

10.

kannattaa komission ehdotusta hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja geologista varastointia koskevien prosessien sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään ja toivoo tässä yhteydessä riittävää tukea asianomaisen tekniikan tutkimiseen, sillä kyseinen tekniikka edellyttää vielä kehittämistä ja investointeja. Komission ehdotus edellyttää kuitenkin, että arvioidaan hiilidioksidin varastoinnin mahdolliset haittavaikutukset ekosysteemeihin, joissa varastointi tapahtuu.

11.

muistuttaa, että energia- ja ympäristöalan tutkimuksella voi olla tärkeä rooli pyrittäessä päästövähennyksiin ja mukautuksiin, ja toivoo, että direktiivi on tehokas väline, jonka avulla voidaan varmistaa kyseisen toiminnan jatkuva rahoitus.

12.

kehottaa arvioimaan uusien sektorien ja toiminta-alojen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn menettämisen riskit kansainvälisillä markkinoilla ja kunkin sektorin tuottaman todellisen saastemäärän sekä arvioimaan asianomaisen sektorin teknisiä parannusmahdollisuuksia. On myös tarkistettava, missä määrin aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia voidaan siirtää loppukuluttajille.

13.

kehottaa komissiota nopeuttamaan niiden säädösten hyväksymistä, jotka koskevat lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään, sekä sisällyttämään meriliikenteen EU:n päästökauppajärjestelmään mahdollisimman pian (ks. AK:n lausunto CdR 22/2008, kohta 65).

14.

kannattaa uudessa EU:n päästökauppajärjestelmässä käyttöön otettua yhteistyö- ja solidaarisuusperiaatetta, jota sovelletaan teknisesti edistyneimpien valtioiden (joiden teollisuudenalat ovat energiatehokkaimpia) ja kehityksestä jälkeen jääneiden maiden (joiden taloudessa energiankulutus on suurta ja joiden kasvuastetta on parannettava) välillä.

15.

on tyytyväinen EU:n tähänastisiin toimiin Kioton pöytäkirjan toteuttamiseen liittyvissä kansainvälisissä neuvotteluissa, joista viimeisin oli Balin konferenssi, sekä laadittaessa yhteistä strategiaa kansainvälisellä tasolla. Tämä koskee etenkin toteutettavien toimien jakamista rikkaiden maiden ja kehitysmaiden välillä. Komitea toivookin, että tähän mennessä saavutettuja tuloksia voidaan vahvistaa ja kehittää sopimuksissa, jotka tehdään Poznańissa ja Kööpenhaminassa järjestettävissä tulevissa kansainvälisissä konferensseissa.

16.

kehottaa ryhtymään lisätoimiin ilmastonmuutosta torjuttaessa sekä laajentamaan EU:n päästökauppajärjestelmälle asetettuja tavoitteita, jotta ne voidaan mukauttaa asianomaisissa kansainvälisissä sopimuksissa asetettuihin tavoitteisiin, joiden mukaan päästöjä on kaiken kaikkiaan vähennettävä 30 prosenttia.

17.

painottaa, että tavoitellun kansainvälisen sopimuksen myötä on asianomaisia aloja kohdeltava maailmanlaajuisesti yhdenvertaisella tavalla. Tämän vuoksi tulisi asettaa vähimmäisvaatimukset, jotka sopimuksen on täytettävä, jotta se voisi olla ehdotetun direktiivin mukainen kansainvälinen sopimus.

18.

painottaa, että kun EU:n päästökauppajärjestelmään otetaan mukaan uusia tuotantoaloja, tarvitaan asianmukaisia kustannus-hyöty-analyyseja, jotta vältetään kilpailuvääristymät, jotka aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöjen rajoituksista johtuvasta epäyhtenäisten teollisuudenalojen välisestä kilpailusta.

19.

on huolestunut siitä, ettei direktiivi kannusta vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä jätehuollossa, sillä se on erityisen ongelmallinen ala sekä päästöjen että maankäytön osalta.

20.

muistuttaa, että päästökauppajärjestelmän ohella suuria ponnisteluja vaatii ennen kaikkea myös siirtyminen käyttämään ympäristömyötäisiä liikennemuotoja. Kansallisten hallitusten on otettava vastuu rautatie- ja vesiväyläinfrastruktuurien rakentamisesta ja intermodaalisen liikenteen yleisestä edistämisestä.

21.

toteaa, ettei komissio ole vielä täysin arvioinut teollisuudenalojen kilpailukyvyn menetyksen riskiä ja ettei uuteen direktiiviin vielä sisälly asianmukaisia Euroopan talouksia tukevia ja suojelevia toimia. Komitea painottaa investointien kannalta vakaan ja houkuttelevan toimintaympäristön merkitystä sekä tarvetta puuttua ajoissa vaaraan, että päästöjä aiheuttava toiminta siirretään alhaisten ympäristönormien ja vähäisten kustannusten maihin (carbon leakage). Komitea katsoo, että komission olisi mahdollisimman pian esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia yhteisön laajuisista ja täysin yhtenäisistä säännöksistä, jotka koskevat päästöoikeuksien maksutonta jakamista. Säännöksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota energiaintensiivisten alojen ja sellaisten osa-alojen tilanteeseen, joilla hiilivuodon vaara on huomattava.

22.

suosittelee, että ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämät toimet jaetaan asianomaisten teollisuuden toimijoiden ja loppukäyttäjien kesken. Tässä yhteydessä on vältettävä se vaara, että sovellettavien strategioiden lisäkustannukset sälytetään etenkin tietyillä tuotantoaloilla yksinomaan loppukäyttäjille.

23.

toteaa, ettei komission ehdotuksessa kiinnitetä riittävästi huomiota siihen, että on vältettävä heikossa asemassa oleviin yhteiskuntaluokkiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, etenkin kun ajatellaan direktiivin mahdollisia vaikutuksia sähkön hinnannousuun. Komitea kehottaakin komissiota valvomaan nykyistä enemmän markkinoita, vahvistamaan kuluttajien luottamusta ja rajoittamaan markkinoiden manipulointiriskiä.

24.

kannattaa yksittäisten yritysten jo saavuttamien päästövähennysten palkitsemista päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen yhteydessä. Tässä yhteydessä esimerkiksi laitokset, jotka edustavat tuotantoalallaan vertailukohdetta (benchmark), koska niillä on alhaisimmat kasvihuonekaasupäästöt tuotantoyksikköä kohti, voisivat saada kaikki päästöoikeutensa maksutta.

25.

korostaa, että paikallis- ja alueyhteisöt kantavat ensi sijassa käynnissä olevan ilmastonmuutoksen seuraukset ja että niiden on tämän vuoksi osallistuttava asianmukaisesti kaikkien torjunta- ja mukauttamisstrategioiden hyväksymiseen.

26.

kiinnittää Euroopan komission huomion siihen, että EU:n päästökauppajärjestelmää tarkistettaessa on kiinnitettävä huomiota paitsi kansallisen tai kansainvälisen tason kilpailukykyyn kohdistuviin seurauksiin myös riskeihin, jotka kohdistuvat EU:n eri alueiden kilpailukykyyn ja houkuttavuuteen.

27.

suosittelee näin ollen, että alueellisten kehityspolitiikkojen vaatimukset otetaan asianmukaisesti huomioon, ja panee merkille, että hiilidioksidimarkkinoiden avoimuuden ja toimivuuden parantamisen vuoksi eräät teollisuuslaitokset saattavat joutua toteuttamaan perinpohjaisia rakennemuutoksia ja tehottomat tai jo vaikeuksissa olevat tuotantolaitokset saattavat joutuvat tuotantojärjestelmän ulkopuolelle. Komitea suosittelee, että tätä varten suunnitellaan tarvittavaa teollisuuden rakennemuutosta sekä asianomaisia työntekijöitä tukevia toimia.

28.

toteaa, että EU:n päästökauppajärjestelmää vahvistettaessa ja mukauttaessa on parannettava kaikkien toimien yhtenäisyyttä sekä asetettava nykyistä kunnianhimoisempia tavoitteita, joiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan parhaillaan neuvoteltavien kansainvälisten sopimusten pohjalta 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

29.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tuella on vahvistettava suuren yleisön osallistumista EU:n toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kyseisillä valveuttamistoimilla tulisi sekä pyrkiä kannustamaan henkilökohtaisia hyviä käytänteitä että auttaa suurta yleisöä ymmärtämään suuria teollisia ja teknologisia kysymyksiä, joihin sovellettavat strategiat usein perustuvat.

30.

on sitä mieltä, että on vahvistettava paikallis- ja alueviranomaisten koulutus- ja tiedotustoimia, jotka on suunnattu loppukäyttäjille ja EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluville pienille ja keskisuurille yrityksille.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/28

—

on huolestunut varojen puutteesta maaseudun kehittämiseen. Uusiin haasteisiin vastaamiseksi ei pitäisi lähitulevaisuudessa rajoittua ensimmäisen pilarin varoihin. Komitea kehottaa siksi yhdistämään huolen EU:n muihin politiikkoihin, erityisesti koheesiopolitiikkaan.

—

esittää painokkaasti, että tuetaan maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen, etenkin koheesiopolitiikan, välisiä synergiaetuja

—

kannattaa voimistuvaa kehotusta investoida maatalousaiheiseen tutkimukseen ja soveltaa tutkimustuloksia käytäntöön. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen etsiä synergiaetuja tietoverkoston kanssa.

—

katsoo, että uusiin haasteisiin vastaamiseksi unionin on asetettava päämääräksi suljettuun kiertokulkujärjestelmään pohjautuva talous sekä kannustettava ja tuettava innovoivaa maataloutta kattavasti

—

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi suunniteltava yhdennettyjä elintarvikestrategioita

—

katsoo, että alueita olisi kannustettava kehittämään ja edistämään paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita ja niiden oheistuotteita silloin, kun se vahvistaa ekologista tasapainoa

—

ehdottaa maitokiintiön lisäämistä jo nyt 2 prosentilla vuodessa ja että komission olisi turvattava epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tilojen viljelijöiden asema, jos maitokiintiöiden nostaminen vaikeuttaa sitä

—

katsoo, että Euroopalla on sosiaalinen vastuu pyrkiä kaikin tavoin yhdistämään ihmisiä, ympäristönsuojelua ja taloutta koskevat periaatteet nykyisten ja tulevien WTO-neuvottelujen tulokseen

—

toteaa, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja aluehallinnon elimet ovat hankkineet maaseudun kehittämispolitiikasta kosolti kokemusta ja asiantuntemusta ja ne suhtautuisivat myönteisesti esitykseen kyseisten elinten vastuun lisäämisestä EU:n maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanossa ja kohdentamisessa.

Esittelijä

:

Lenie DWARSHUIS-VAN DE BEEK Zuid-Hollandin lääninvaltuuston johtokunnan jäsen (NL, ALDE)

1.

tarkastelee maatalouden ja elintarviketeollisuuden strategista merkitystä, ottaa huomioon yritysten selvästi monikansallisen toimintaympäristön, tukee laadukasta maataloustuotantoa kaikilla alueilla ja on Euroopan komission kanssa yhtä mieltä yhteisen maatalouspolitiikan merkityksestä.

2.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että sellaisen järjestelmän luominen, joka takaa Euroopan väestölle tietyntasoisen elintarvikeomavaraisuuden, edellyttää tarvittaessa kriisinhallintaa. Komitea tunnustaa, että elintarviketuotannon osalta markkinat eivät aina onnistu ratkaisemaan tuottajien tulojen ja julkisen kysynnän välistä yhtälöä, minkä vuoksi yhteinen maatalouspolitiikka on perusteltua.

3.

painottaa, että tarkasteltaessa säädösehdotuksiin jo sisällytettyjä suosituksia voidaan havaita, että monet komitean suuntaa-antavassa lausunnossa ”Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus” (CdR 197/2007) esittämät suositukset pätevät edelleen. Esitettyjen säädösehdotusten lisäksi tarvitaan kuitenkin myös muita yksinkertaistamistoimia, jotta yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamisesta vastaavien alueviranomaisten ja viljelijöiden byrokraattista taakkaa todella saadaan kevennettyä. Erityisesti täydentäviä ehtoja on syytä yksinkertaistaa entistä enemmän, eikä myöskään liitteessä III esitettyjen ehtojen laajentaminen saa lisätä rasitteita. Lisäksi liitteessä III esitettyjen vaatimusten mukaisia yksittäisiä toimia toteutettaessa olisi otettava huomioon osittain hyvinkin erilaiset alueelliset olosuhteet ja luonnonolot. Niin ikään on kiinnitettävä huomiota jo olemassa oleviin sääntelyjärjestelmiin.

4.

kannattaa suuntaa-antavasta lausunnostaan poiketen kesannointipakon poistamista ja siihen liittyviä vapaaehtoisia toisen pilarin mukaisia ympäristönsuojelutoimia, jotka koskevat tiettyjä viljelyaloja.

5.

kehottaa maitomarkkinoiden nykytilanteen valossa harkitsemaan uudelleen ehdotuksia maitokiintiöiden kasvattamiseksi, jonka avulla on tarkoitus valmistautua maitokiintiöiden lakkauttamiseen. Olisi syytä valita asianmukaiset välineet ja tarvittaessa osoittaa niitä varten riittävästi varoja, jotta voidaan osittain estää se, että kilpailuasemaltaan ja luonnonoloiltaan epäsuotuisille alueille aiheutuu maitokiintiöiden lakkauttamisesta valtavia haittoja.

6.

katsoo, että YMP:n terveystarkastuksessa ei voida rajoittua yksinomaan jatkamaan vuoden 2003 uudistusta, vaan sen avulla on ennen kaikkea vastattava kansainvälisen elintarvikealan uuteen suhdanteeseen. AK kehottaa varovaisuuteen, jotta terveystarkastuksen yhteydessä ei poisteta peruuttamattomasti nykyisiä markkinavälineitä. Elintarvikemarkkinoiden nykyinen maailmanlaajuinen epävakaus edellyttää varovaisuutta eli vaikka kyseisiä välineitä ei käytetä nykyisin, ne tulisi voida tarvittaessa aktivoida uudelleen.

7.

on yhtä mieltä uusien haasteiden merkityksestä ja siitä, että tarvitaan voimakkaita kannustimia kaikissa jäsenvaltioissa, jotta uusiin haasteisiin liittyvät toimet voidaan käynnistää menestyksekkäästi.

8.

on kuitenkin huolissaan siitä, että komission ehdottamassa muodossa mukauttaminen voi yleisesti ottaen merkitä viljelijöille alueesta riippuen huomattavaa tulojen vähennystä.

9.

katsoo, että komission ei pitäisi aliarvioida YMP:n vuoteen 2013 asti ulottuvan sovitun rahoituskehyksen luotettavuuden tärkeyttä.

10.

ehdottaa, että osa vapautuvista varoista voitaisiin investoida myös muihin kuin uusia haasteita varten kehitettäviin toimiin, kuten ensimmäisen pilarin uusiin toimiin yhteisön lampaan- ja vuohenkasvatusalan tukemiseksi, sillä ala on sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristönäkökulmasta erittäin tärkeä ja eurooppalainen lammas- ja vuohikanta on nykyisellään vaarassa pienentyä voimakkaasti. Samoin voitaisiin investoida maatalouteen liittyviin toisen pilarin nykyisiin toimiin, useisiin toisen pilarin uusiin toimiin, joiden tarkoituksena on auttaa maanviljelijöitä sopeutumaan ensimmäisen pilarin uuteen tilanteeseen, tai toisen pilarin muihin uusiin toimiin, joilla on tarkoitus kattaa monimuotoiseen maatalouteen liittyvistä lukuisista toimista suurelle yleisölle aiheutuvat kustannukset.

11.

katsoo, että tavoitteiden ja toimien välinen tasapaino saattaa olla erilainen niillä alueilla, jotka ovat tähän mennessä jo toteuttaneet useita toimia uusista haasteista selviytymiseksi tai jotka ovat suurelta osin jo käyttäneet varansa uusien haasteiden mukaisesti.

12.

toteaa, että mikäli unionin maatalouspolitiikassa on määrä kunnioittaa EU:n politiikan yleisiä perusperiaatteita, tuen mukauttamisen on perustuttava ensisijaisesti tuotanto-olosuhteisiin ja maailmanlaajuista kilpailua koskevia kriteerejä on tarkasteltava vasta sen jälkeen.

13.

katsoo, että paikallisesti ja alueellisesti toisistaan poikkeavien tarpeiden vuoksi mukauttamisen hallintaa koskevat päätökset on parasta tehdä sopivimmalla hajautetun hallinnon tasolla. Jäsenvaltioilla ja alueilla tulisi olla mahdollisuus suunnata varoja toiseen pilariin kuuluviin toimiin todellisten tarpeiden perusteella.

14.

ilmaisee tässä säädösehdotuksista annettavassa lausunnossa olevansa huolestunut varojen puutteesta maaseudun kehittämiseen yleensä ja varsinkin uusiin haasteisiin vastaamiseen ja ilmoittaa näin ollen selvästi mielipiteekseen, että lisäinvestointeja uusiin haasteisiin vastaamiseksi ei pitäisi lähitulevaisuudessa rajoittaa ensimmäisen pilarin varoihin. Komitea kehottaa siksi yhdistämään huolen EU:n muihin politiikkoihin, erityisesti koheesiopolitiikkaan.

15.

keskittyy tässä lausunnossa maaseudun kehittämisasetusta (EY) N:o 1698/2005 koskevien ehdotusten soveltamisalaan. Tavoitteena on päästä uusien haasteiden kannalta mahdollisimman hyviin tuloksiin.

16.

ottaa tässä lausunnossa kantaa tulevaan YMP:hen yleismaailmallisesta perspektiivistä tarkasteltuna ja ottaa esiin WTO:n kannalta merkittäviä seikkoja, kuten teollis- ja tekijänoikeudet sekä EU:n laatumerkit ja energiankulutusta osoittavat merkinnät.

17.

kehottaa tässä lausunnossa komissiota tarjoamaan AK:lle tilaisuuden antaa oma panoksensa tuleviin keskusteluihin ja toimiin sekä esittelee uusia AK:n aloitteita, kuten aikomus järjestää sidosryhmien konferenssi ja selvittää Euroopan maatalouden ja maaseudun kehittämisen tulevaisuudennäkymiä keskittymällä aluetason päätöksenteon vaikutuksiin. Lisäksi tulee jatkaa maatalouden ympäristöolojen parantamista.

18.

korostaa EU:n oman maatalous- ja elintarviketeollisuuden merkitystä ja painottaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja saatavuus, koska EU on tällä hetkellä maailman suurin maataloustuoja.

19.

katsoo, että tarvitaan ”pehmeä lasku”, jotta vuonna 2015 tapahtuvaan maitokiintiöiden lakkauttamiseen voitaisiin sopeutua kitkattomasti. Komitea pitää parhaana ratkaisuna vuotuisten maitokiintiöiden lisäämistä vähintään 2 prosentilla ainakin niillä alueilla ja niissä maissa, joilla on suuri tuotantopotentiaali. Koska tuotantomäärät ja hinnat vaihtelevat nykyään voimakkaasti, markkinoiden hallintamekanismit olisi säilytettävä kiintiöjärjestelmän lakkauttamiseen asti.

20.

pitää yhteistä maatalouspolitiikkaa nykyisin tärkeänä ja katsoo, että sen merkitys säilyy mahdollisesti myös lähitulevaisuudessa, kun keskustelua YMP:n tehokkuudesta jatketaan elintarvikkeiden, rehun, polttoaineiden ja kuitujen maailmanlaajuisen kysynnän kasvun valossa.

21.

ilmaisee näkemyksen, jonka mukaan Euroopan maatalous ei pysty tulemaan toimeen yhä enemmän globalisoituvassa maailmassa, ellei Euroopalla ole markkinoidensääntelyjärjestelmää ja vahvaa yhteistä politiikkaa, jolla pyritään strategisiin päämääriin ja joka keskittyy kuluttajakysyntään sekä tarjoaa aluetasolle mahdollisuuksia tarttua tilaisuuteen ja osallistua toimintaan erityisesti uusiin haasteisiin vastattaessa. Sen on lisäksi oltava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ja kyettävä edistämään maaseudun säilymistä elävänä. Samalla on kuitenkin otettava huomioon Euroopan alueiden maantieteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen monimuotoisuus.

22.

yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan ilmastonmuutos, bioenergia, vesihuolto ja biologinen monimuotoisuus ovat tärkeitä tulevaisuuden haasteita myös maataloudelle. Tässä yhteydessä on selvitettävä, miten tarvittavaa sopeutumista voidaan tukea YMP:n avulla. Lisäksi komitea kehottaa ottamaan jäsenvaltioiden ja alueiden tekemän esityön asianmukaisesti huomioon.

23.

ilmaisee huolestuneisuutensa komission ehdotuksista jatkaa yhteisön interventiotoimenpiteiden purkamista tilanteessa, jolle on ominaista markkinoiden epävakaisuus. Komitea katsoo, että on tärkeää säilyttää markkinoiden nykyiset interventiovälineet, joita rahoitetaan yhteisön varoin.

24.

työskentelee myös vastaisuudessa varmistaakseen, ettei YMP:tä tarkistettaessa — mikä sinänsä on tarpeellista — päädytä uudelleen kansallistamaan politiikkaa miltään osin. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka politiikan toteuttamisesta ja osarahoituksesta huolehtiminen on siirrettävissä alueille ja jäsenvaltioille, YMP:n toteutuminen on itsessään varmistettava yhteisellä tasolla, strategia ja talousarvio mukaan luettuina. Komitea kannattaa sitä, että EU:n vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen yhteydessä sovittu YMP:n määrärahojen enimmäismäärä säilyy ennallaan rahoituskauden loppuun asti.

25.

huomauttaa Euroopan komissiolle, että kun otetaan huomioon nykyinen taloudellinen tilanne ja Euroopan maihin vaikuttava vakava kriisi, jolla on negatiivisia vaikutuksia erityisesti maaseutuun, on vältettävä toteuttamasta toimia, jotka lisäävät työttömyyttä ja aiheuttavat taloudellisen toiminnan häviämistä.

26.

katsoo, että kaikki suorat tuet on kytkettävä maatalouselinkeinon jatkamiseen, vaikka ne voitaisiin irrottaa tietystä tuotannosta. Tässä mielessä terveystarkastusta ei pidä hyödyntää suorien tukien sidonnaisuuden purkamisen edistämiseen nykyisestä.

27.

katsoo, että sekä perinteisen että alueellisen mallin tulisi vähitellen kehittyä kohti työyksiköltä maksettavaa yhteisön tason yhdenmukaista tukea, jota mukautetaan monitoimisen maatalouselinkeinon puitteissa yhteiskuntaan tuotettujen tavaroiden ja palveluiden pohjalta.

28.

toteaa, että komission ehdotus määritellä raja, jonka alittuessa tukia ei vähennetä, voi osoittautua sosiaalisessa mielessä haitalliseksi toimenpiteeksi, ja alueellisen monimuotoisuuden johdosta sillä olisi huomattava sosiaalinen vaikutus monilla alueilla. Siksi komitea katsoo, että yksinkertaistamistoimenpiteet on täsmennettävä kunkin jäsenvaltion sisällä.

29.

katsoo, että kun otetaan huomioon komission ehdotus, jonka mukaan se esittää 30. kesäkuuta 2011 mennessä kertomuksen maitokiintiöjärjestelmän asteittaista lakkauttamista koskevista edellytyksistä, päätökset kiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta on lykättävä kyseiseen ajankohtaan.

30.

toteaa komission itse myöntävän, että kiintiöjärjestelmän lakkauttaminen — tai yksinkertaisesti kiintiöiden vähittäinen kasvattaminen — saattaa lopulta johtaa hintojen laskuun.

31.

ehdottaa, että tarkoituksenmukaiset markkinoiden hallintamekanismit säilytetään terveystarkastuksen yhteydessä ja kiintiöjärjestelmän lakkauttamisen jälkeenkin, jotta tuotantomäärien ja hintojen voimakkaisiin vaihteluihin voidaan reagoida turvaverkon avulla.

32.

suosittelee, että maidon ja maitotuotteiden markkinavälineet olisi säilytettävä varalla niin kauan kuin se katsotaan hyödylliseksi, myös vuoden 2015 jälkeen.

33.

kehottaa Euroopan komissiota perustamaan ylimääräisen yhteisön rahaston, jota voidaan tarvittaessa täydentää valtioiden varoilla ja jonka avulla on tarkoitus parantaa heikosta kilpailukyvystä kärsivillä ja/tai luonnonoloiltaan epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tai epäsuotuisista olosuhteista kärsivien tilojen kannattavuutta.

34.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden tulisi voida tukea kyseisiä tiloja eri tavoin, esimerkiksi nimeämällä uudelleen epäsuotuisat alueet, tarjoamalla avuksi toiseen pilariin kuuluvia toimia ja/tai soveltamalla 68 artiklaa ja huolehtimalla siten turvaverkosta.

35.

kehottaa varovaisuuteen, jotta terveystarkastuksen yhteydessä ei lakkautettaisi maidon ja maitotuotteiden markkinavälineitä, ja katsoo, että nykyisin olemassa olevat markkinavälineet on säilytettävä.

36.

katsoo, että maatalouden ympäristövaikutukset ovat suuri haaste ja että EU:n tulee asettaa ympäristöä nykyistä säästävämpi maatalous etusijalle. AK korostaakin, että on tärkeää käydä jatkuvaa keskustelua maatalouden ympäristöoloista.

37.

pitää huolestuttavana ja ongelmallisena sitä, että ”maaseudun kehityksen” käsitettä käytetään sateenvarjona, jonka alle kootaan alati kasvava joukko kysymyksiä. Komitean mielestä on kyseenalaista, ovatko maaseudun kehittämisohjelmat paras keino monien näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

38.

katsoo, että toisen pilarin mukaiset välineet ja toteutettavien tavoitteiden toivottavat vaikutukset loitontuvat yhä toisistaan, olipa sitten kyse maaseudun elinkeinoelämän, yhteiskunnan ja ympäristön laatuun liittyvistä uusista tai nykyisistä haasteista.

39.

uskoo, että YMP on tarkoitettu ensisijaisesti maatalouden tukemiseen ja että siitä ei pitäisi tulla pelkästään osa alueellista yhteenkuuluvuuspolitiikkaa. Kun YMP:ssa otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin alueiden erityispiirteet ja unionissa käytössä olevat erilaiset tuotantojärjestelmät, sen avulla on myös mahdollista edistää alueellista yhteenkuuluvuutta. Lisäksi komitea katsoo, että terveystarkastuksen tuloksena tehtävissä ehdotuksissa YMP:n muuttamiseksi on otettava riittävällä tavalla huomioon Euroopan unionin alueiden erityispiirteet ja unionissa käytössä olevat erilaiset tuotantojärjestelmät.

40.

suhtautuu myönteisesti asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan joustavoimiseen, mutta pitää sitä samalla riittämättömänä, jotta sillä voitaisiin vastata komission ehdottamien markkinavälineiden purkamiseen sekä etenkin maitokiintiöiden lakkauttamisen seurauksiin.

41.

toteaa, että maaseudun kehittäminen lisäämällä innovointia ja kestävyyttä sekä parantamalla kaikille asukkaille ja talouselämän toimijoille tarkoitettujen palveluiden laatua ulottuu paljon laajemmalle kuin pelkkään maatalouden kehittämiseen.

42.

kannattaa voimistuvaa kehotusta investoida maatalousaiheiseen tutkimukseen ja soveltaa tutkimustuloksia käytäntöön. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen etsiä synergiaetuja tietoverkoston kanssa.

43.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan pikaisesti, ettei valtiontukia koskevalla politiikalla estetä kannustamasta maatiloja ja muita elintarviketuotannon parissa toimivia yrityksiä innovointiin ja nykyaikaistamiseen, joita tarvitaan tartuttaessa uusiin haasteisiin nykyajan edellyttämän kilpailukyvyn saavuttamiseksi.

44.

esittää painokkaasti, että tuetaan maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen, etenkin koheesiopolitiikan, välisiä synergiaetuja. Komiteaa ilahduttaisi mahdollisuus osallistua vastaisuudessa käytäviin keskusteluihin tällaisen synergian hyödyntämiseksi.

45.

korostaa, että kaikkien YMP-toimien toteuttamisella on tuntuva paikallinen vaikutus, joten aluetaso on parhaassa asemassa saavuttaakseen mahdollisimman hyviä tuloksia pantaessa yhteistä politiikkaa täytäntöön. Jäsenvaltioiden ja alueiden välinen kilpailu ei kuitenkaan saa vääristyä.

46.

toteaa, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja aluehallinnon elimet ovat hankkineet maaseudun kehittämispolitiikasta kosolti kokemusta ja asiantuntemusta esimerkiksi pannessaan viime vuosikymmenellä täytäntöön PRODER- ja LEADER-ohjelmia, ja suhtautuisi myönteisesti esitykseen kyseisten elinten vastuun lisäämisestä EU:n maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanossa ja kohdentamisessa.

47.

toteaa, että aluetaso on tarkoituksenmukaisin päätettäessä YMP:n hallinnollisten kustannusten vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Komitea katsoo, että mahdollisuus vapauttaa ne maanviljelijät pakollisesta mukauttamisesta, joiden saama tuen määrä alittaa tietyn rajan, merkitsisi tietyillä alueilla huomattavaa vähennystä edellä mainittuihin kustannuksiin.

48.

huomauttaa, että siirtyminen tukioikeuksien historiallisesta mallista komission kannattamaan alueelliseen malliin tuo esiin tarpeen soveltaa kriteerejä, joita määritettäessä maantieteelliset seikat huomioidaan nykyistä paremmin, ja huolehtia kunnille ja alueille myönnetystä toimivallasta, kuten vesi- ja energiahuollosta ja maankäytön suunnittelusta.

49.

toteaa, että maaseudun kehittämistoimien toteuttamista on kannustettava lisäämällä teknistä ja peruskoulutukseen liittyvää tukea.

50.

korostaa tarvetta tehostaa paikallis- ja alueviranomaisten tasolla sekä tuottajille että kuluttajille suunnattua kaikenmuotoista tiedotusta maatalousalasta, jotta voidaan lisätä eri yhteiskuntaryhmien vastuuntunnetta ja tietoisuutta maatalouden merkityksestä jokapäiväisen elämämme kannalta sekä sen vaikutuksesta talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kehitykseen menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

51.

ehdottaa, että yritysten luokittelemiseksi mukauttamiskynnyksen yhteydessä määritetään ja otetaan käyttöön lisämekanismi, joka antaa mahdollisuuden erottaa suuret keskusjohtoiset yritykset paikallisista, mutta osuustoiminnallisesti johdetuista yrityksistä. Tämä antaisi myös jäsenvaltioille mahdollisuuden ryhtyä tukitoimiin, mikä varmistaisi tällaisten osuuskuntien ”pehmeän laskun”.

52.

toteaa, että maapallon väkiluvun räjähdysmäinen kasvu lisää lähitulevaisuudessa tuntuvasti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kysyntää samalla, kun vauraus ja ostovoima lisääntyvät. Tilanne jatkuu samansuuntaisena tulevina vuosina.

53.

panee merkille, että väestökasvu ja ostovoiman lisääntyminen kasvattavat myös voimakkaasti korkealaatuisten elintarvikkeiden, jalostettujen elintarvikkeiden, lihan ja maitotuotteiden kysyntää ja että tämä puolestaan johtaa ravintokasvien ja viljan sekä kuitukasvien ja muiden maatalousrehujen ja raaka-aineiden niukkuuteen.

54.

on huolissaan siitä, ettei ehdotettu maitokiintiön lisääminen vuosittain 1 prosentilla vuodesta 2009 vuoteen 2013 ehkä riitä, ja ehdottaa kiintiön lisäämistä jo nyt 2 prosentilla vuodessa. Lisäksi komitea ehdottaa, että komission olisi turvattava epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tilojen viljelijöiden asema, jos maitokiintiöiden nostaminen vaikeuttaa sitä.

55.

katsoo, että yhteisön lainsäädännössä on sallittava toimialojen välisten suhteiden nykyistä kunnianhimoisempi uudelleenmuotoilu niin, että esimerkiksi alue- tai valtiotasolla on mahdollista määrätä toimenpiteistä elintarvikeketjun kunkin osan voittomarginaalin säätelemiseksi ilman, että se ymmärretään kilpailusääntöjen muuttamiseksi.

56.

katsoo, että YMP:llä on edelleen pyrittävä saavuttamaan sille asetetut tavoitteet, joita ovat riittävien ja laadukkaiden, terveystakein taattujen elintarvikkeiden tarjoaminen EU:n kansalaisille kohtuulliseen hintaan, elinkelpoisten maatilojen luominen, maaseutuperinteiden säilyttäminen ja maaseutuympäristön suojeleminen. Komitea katsoo YMP:n kehittyneen vastaamaan haasteisiin ja muuttuviin tarpeisiin ja luoneen samalla pohjan reilulle kilpailulle, jotta Euroopan maatalous voi säilyttää vahvan aseman maailmanmarkkinoilla.

57.

kehottaa asianmukaisten yhdenvertaisten toimintaedellytysten luomiseksi globaalilla tasolla soveltamaan yhdenmukaisia kasvien ja eläinten terveyttä sekä ympäristöä koskevia vaatimuksia EU:ssa kulutettaviin elintarvikkeisiin, olivatpa ne sitten EU:ssa tai EU:n ulkopuolisissa maissa tuotettuja. Komitea kehottaa myöntämään rajatarkastusviranomaisille, elintarvike- ja eläinlääkintätoimistolle sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle niiden toiminnan edellyttämät resurssit.

58.

toteaa, että elintarviketuotanto on jatkossakin maatalouden painopisteala ja päätehtävä ja että energiakasvien viljely edistää yhteisön energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja tarjoaa maataloudelle ja maaseudulle lisäarvopotentiaalia. Komitea katsoo, että aihetta tulisi käsitellä uudelleen uusien haasteiden yhteydessä.

59.

katsoo, että Euroopalla on sosiaalinen vastuu pyrkiä kaikin tavoin yhdistämään ihmisiä, ympäristönsuojelua ja taloutta koskevat periaatteet nykyisten ja tulevien WTO-neuvottelujen tulokseen.

60.

ehdottaa, että komissio sopisi teollis- ja tekijänoikeuksista, jotka kattaisivat maantieteelliset merkinnät (tunnustetut alueelliset tuotteet), ennen WTO:n maataloussopimuksen allekirjoittamista.

61.

ehdottaa, että komissio määrittelisi edellä mainittuihin kriteereihin perustuvan eurooppalaisen elintarvikemerkinnän.

62.

korostaa, että YMP ei voi yksinään selviytyä siihen kohdistuvista uusista haasteista, vaan niihin on vastattava kaikilla yhteisön politiikoilla.

63.

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi suunniteltava yhdennettyjä elintarvikestrategioita ja lyhennettävä näin elintarvikkeiden kuljetusmatkoja, mikä vaikuttaa jäte- ja energiahuoltoon, sekä otettava käyttöön elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä, jonka lähtökohtana on alkuperään, laatuun ja kestävään kehitykseen perustuvat kriteerit, sekä ilmoitettava, kuinka paljon energiaa on kulunut kaiken kaikkiaan, ennen kuin tuote on kuluttajalla.

64.

katsoo, että alueita olisi kannustettava kehittämään ja edistämään paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita ja niiden oheistuotteita silloin, kun se vahvistaa ekologista tasapainoa.

65.

on tietoinen siitä, että EY:n perustamissopimuksen 28 ja 29 artiklassa kielletään jäsenvaltioiden väliset tavaroiden tuonnin, viennin ja kauttakulun määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Komitea katsoo kuitenkin, että lausunnon kohdissa 60 ja 61 mainitut toimet voitaisiin sallia, kun otetaan huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy yleisen edun mukaiset toimenpiteet esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Komitea kehottaakin jatkamaan eri vaihtoehtojen tutkimista.

66.

toteaa lisäksi, että alueiden pyrkimys tiettyjen tuotteiden tietynasteiseen omavaraisuuteen ei olisi ristiriidassa muista maista tapahtuvan tuonnin kanssa.

67.

kehottaa tässä yhteydessä säilyttämään vientituet, mikäli ne ovat kotimarkkinoilla vallitsevan tilanteen vuoksi tarpeellisia eivätkä vahingoita markkinoiden kehittymistä kehitysmaissa.

68.

korostaa EU:n oman maatalous- ja elintarviketeollisuuden merkitystä ja painottaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, niiden saatavuus ja T&K-kapasiteetin kyky kehittää kestävyyskriteeriin perustuvaa teknologiaa, koska EU on tällä hetkellä maailman suurin maataloustuotteiden tuoja.

69.

katsoo, että Euroopan maataloudessa voidaan yhdistää sekä Lissabonissa asetetut tavoitteet (osaaminen, tutkimus, innovointi) että Göteborgissa sovittu tavoite (kestävä kehitys) ja näyttää esimerkkiä koko maailmalle.

70.

katsoo, että YMP:n tarkistetun toisen pilarin tulee johtaa sellaiseen maaseudun kehittämiseen, jolla tuetaan maaseudun kaikkea taloudellista toimintaa, luodaan uudet olosuhteet maatalouden harjoittamiselle ja joka on myös entistä kokonaisvaltaisempaa siten, että se kattaa EU:n kaikki maaseutualueet sekä herkimmät alueet, kuten luonnonhaitoista kärsivät alueet (maantieteellisen sijaintinsa vuoksi hitaasti kehittyvät harvaan asutut seudut, vuoristoalueet, saaristot ja syrjäisimmät alueet), ja dynaamisimmat alueet, kuten kaupunkien liepeillä sijaitsevat alueet, jotka ovat vastuussa useimpien EU:n kansalaisten elintarvikehuollosta. Kehityksessä on otettava huomioon osaamisen kehittämisen mukanaan tuoma haaste, ja alueet on liitettävä osaksi unionin suuria maantieteellisiä ryhmittymiä.

71.

toteaa, että viime aikoina suurin osa maapallon väestöstä näyttää asuvan kaupungeissa ja taajamissa ja että väestö on riippuvainen siitä, miten tehokkaasti maaseudulla käytetään maata elintarvikkeiden tuotantoon ja talousveden saantiin. Komitea toteaa lisäksi, että kaupungit ja taajamat tarvitsevat kipeästi luonnonsuojelualueita sekä miellyttävää ja helppojen kulkuyhteyksien päässä olevaa maisemaa. Niiden kestävä ylläpito edellyttää sen vuoksi, että niitä hoitaville viljelijöille taataan riittävä tulotuki, jotta he voivat pysyä kilpailukykyisinä ja pitää tilansa elinkelpoisina huolimatta yhteisön säädöksistä johtuvista suuremmista velvoitteista.

72.

korostaa, että EU:n monitoimisen maatalousmallin on omalta osaltaan autettava torjumaan ilmastonmuutosta, ja sen tulee sisältää sellaiset käsitteet kuin kestävyys, kilpailukyky, monimuotoisuus, elintarvikeomavaraisuus sekä yhteiskunnan tarpeisiin vastaaminen, kuluttajat ja yhteinen hyvä. Hyvät maatalouden toimintatavat, ympäristönsuojelu ja eläinten hyvinvointi ovat erottamaton osa tätä kokonaisuutta. Tällaiset maataloustoimet ovat yleisen edun mukaisia, ja niitä on syytä tukea taloudellisesti, mikäli aiheutuvia lisäkustannuksia ei saada kompensoitua oikeudenmukaisin hinnoin vapailla markkinoilla. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että myös maatalouden parissa toimiva väestö hyötyy taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä.

73.

esittää, että poistetaan 13 artiklan 2 kohta, jossa säädetään velvollisuudesta, jonka mukaan ”jäsenvaltioiden on annettava etusija viljelijöille, jotka saavat enemmän kuin 15 000 euroa suoraa tukea vuosittain” ja joka koskee maatilojen neuvontajärjestelmään osallistumisen edellytyksiä.

74.

toteaa, että ilmastonmuutos edellyttää uusia vesihuoltotoimenpiteitä, kuten veden varastointia, vesivarojen valvontaa, tulvien ja vesipulan ehkäisemistä sekä makeanveden saannista huolehtimista.

75.

katsoo, että unionin on kannustettava ja tuettava todella uusiutuvan energian käyttöä ja tuotantoa maataloudessa keskittymällä sekä (toisen sukupolven) biopolttoaineisiin ja niiden valmistukseen käytettäviin kasveihin että aurinko-, tuuli-, vesi- ja maalämpöenergiaan ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

76.

katsoo, että uusiin haasteisiin vastaamiseksi unionin on asetettava päämääräksi suljettuun kiertokulkujärjestelmään pohjautuva talous. Sen on kannustettava ja tuettava innovoivaa maataloutta kattavasti eikä kiinnitettävä huomiota vain osaamiskeskuksiin vaan edistettävä myös järjestelmän, verkkojen ja ketjun innovointia. Samansuuntaisesti on tuettava kaikkien sellaisten yritysten ajantasaistamista, jotka ovat osa elintarvikkeiden tuotantoa tai jalostusta, jätehuoltoa sekä kuljetus- ja jakeluketjua.

77.

katsoo, että maankäytön on oltava ammattimaista, jotta varmistetaan, että hedelmällinen maatalousmaa säilytetään hyväkuntoisena ja taataan, että maata käytetään sisä- ja ulkomarkkinoille tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoon kestävän kehityksen mukaisesti.

78.

katsoo, että erityiset maatalousalueet ovat luonnon monimuotoisuuden ja arvojen säilyttämisen ja ennallistamisen kannalta äärimmäisen tärkeitä ja että tällaisella yleisellä hyödyllä on tukikelpoinen taloudellinen arvo.

79.

katsoo, että erityiset maatalousalueet ovat vapaa-ajanviettomahdollisuuksien tarjonnan kannalta äärimmäisen tärkeitä ja että tällaisella yleisellä hyödyllä on tukikelpoinen taloudellinen arvo.

80.

katsoo, että erityiset maatalousalueet ovat käytännön vesihuollon kannalta äärimmäisen tärkeitä ja että tällaisella yleisellä hyödyllä on tukikelpoinen taloudellinen arvo.

81.

katsoo, että vaikka YMP onkin menestyksekkäästi mukautunut erilaisiin haasteisiin luomisestaan lähtien, komission ja sen toimihenkilöiden tulisi pyrkiä entistä paremmin tekemän kansalaisille tunnetuksi yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita, saavutuksia ja prioriteetteja. Komitean mielestä komission tulisi asettaa tämä seikka tulevaisuudessa yhdeksi viestintänsä prioriteetiksi.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/44

—

on tyytyväinen komission tiedonantoon, koska se on riittävä johdatus esikaupallisten hankintojen peruskäsitteistöön sekä toteuttamistapoihin. Tosin ehdotetun menettelyn käytännön soveltamista ei ole käsitelty täysin aukottomasti.

—

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat kohtaamaan useita eri haasteita, jos ne päättävät tehdä innovoinnin edistämiseen tähtäävän esikaupallisen hankintasopimuksen löytääkseen kyseisen prosessin tulosten avulla ratkaisun tiettyyn ongelmaan. Tällaisia haasteita ei analysoida riittävästi komission tiedonannossa.

—

katsoo, että Euroopan komission on annettava hankintaviranomaisina toimiville alue- ja paikallisviranomaisille selvät ja yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten esikaupallisia t&k-hankintoja voidaan tehdä rikkomatta yhteisön lainsäädäntöä, sekä tarjottava asiaa koskevia koulutusmahdollisuuksia.

—

pitää lisäksi ohjeiden ja koulutuksen antamista sitäkin tärkeämpänä, kun otetaan huomioon, että esikaupallisiin hankintoihin liittyy merkittäviä teollis- ja tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joihin edes keskushallintojen oikeudelliset yksiköt eivät tähän asti ole kiinnittäneet erityisemmin huomiota.

Esittelijä

:

Dimitrios TSIGKOUNIS (EL, PPE)

1.

kehottaa tarkastelemaan asiasta käytävissä tulevissa keskusteluissa alue- ja paikallisviranomaisten roolia merkittävien sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa. Niitä ovat muun muassa korkealaatuisen ja kohtuuhintaisen terveydenhuollon turvaaminen siten, että otetaan huomioon väestön ikääntymisen vaikutukset, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, energiatehokkuuden parantaminen, koulutuksen laadun ja tarjonnan parantaminen sekä turvallisuusuhkien ehkäisemisen tehostaminen.

2.

toteaa, että ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan todennäköisesti uusia innovatiivisia ratkaisuja, jotka teknologisten vaatimusten vuoksi eivät vielä ole kaupallisesti saatavilla tai, jos niitä on saatavilla, ne eivät vielä täytä riittävän hyvin niille asetettuja vaatimuksia. Sen vuoksi tarvitaan välttämättä uutta tutkimus- ja kehitystyötä. Komitea ehdottaa siksi, että alue- ja paikallisviranomaisille annetaan mahdollisuus osallistua aktiivisesti esikaupallisia hankintoja koskevien uusien puitteiden muotoilemiseen ja että parannetaan niiden mahdollisuuksia hallita ja soveltaa tehokkaasti näitä uudentyyppisiä hankintasopimuksia.

3.

kannattaa näkemystä, että tutkimus- ja kehittämistoimien sisällyttäminen julkisiin hankintoihin innovatiivisten ratkaisujen edistämiseksi antaa alue- ja paikallisviranomaisille mahdollisuuden vaikuttaa oikea-aikaisesti niiden avulla tarjottavien palveluiden keskipitkän ja pitkän aikavälin tuloksellisuuteen ja tehokkuuteen sekä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen innovaatiotoiminnan avulla.

4.

katsoo, että koska suuri osa julkisiin hankintoihin käytettävistä menoista kuuluu alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan, niillä on oltava täydet valmiudet edistää merkittävällä tavalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa yleiseurooppalaisella tasolla.

5.

kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon komitean poliittiset painopisteet vuosiksi 2008–2010. Niihin kuuluvat muun muassa Lissabonin strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden täytäntöönpano; ilmastonmuutosta koskeviin haasteisiin vastaaminen; energialähteiden monipuolistaminen ja kestävä käyttö; kansalaisten elämänlaadun parantaminen, johon kuuluu muun muassa rajatylittävän pelastuspalveluyhteistyön helpottaminen ja laadukkaiden terveyspalveluiden saatavuuden lisääminen; alue- ja paikallisviranomaisten toiminta yhteisvastuun, eri kulttuurien ja uskontokuntien välisen vuoropuhelun sekä kaikenmuotoisten paikallisten kulttuurien ja perinteiden edistämiseksi; osallistuminen keskusteluun yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta ja erityisesti parhaiden kotouttamiskäytäntöjen vaihtaminen sekä ajanmukaisten yhtenäismarkkinoiden asettaminen etusijalle siten, että strategisena tavoitteena on sosiaalipalveluiden laadun parantaminen etenkin niillä alue- ja paikallisviranomaisille tärkeillä aloilla, joilla julkiset hankinnat tieto- ja viestintäteknologia-alan tutkimus- ja kehitystyön tukemiseksi vaikuttavat erityisen lupaavilta. Sen vuoksi nämä alat ovat etusijalla päätettäessä esikaupallisten hankintojen tekemisestä.

6.

on tyytyväinen komission tiedonantoon (KOM(2007) 799 lopullinen), koska se on riittävä johdatus esikaupallisten hankintojen peruskäsitteistöön sekä toteuttamistapoihin. Tosin ehdotetun menettelyn käytännön soveltamista ei ole käsitelty täysin aukottomasti.

7.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat kohtaamaan useita eri haasteita, jos ne päättävät tehdä innovoinnin edistämiseen tähtäävän esikaupallisen hankintasopimuksen löytääkseen kyseisen prosessin tulosten avulla ratkaisun tiettyyn ongelmaan. Tällaisia haasteita ei analysoida riittävästi komission tiedonannossa (KOM(2007) 799 lopullinen).

8.

katsoo, että julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on jo nyt melko monimutkaista ja että useilla alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisiä vaikeuksia soveltaa sitä oikein. Sen vuoksi komitean mielestä on erittäin hätiköityä monimutkaistaa entisestään julkisten hankintojen järjestelmää ja menettelyjä Euroopan komission aloitteessa esitetyllä tavalla. Komitea suosittaakin, ettei julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä sovelleta esikaupallisissa hankinnoissa.

9.

ehdottaa, että komissio selvittää, voitaisiinko hankintadirektiiviä muuttaa siten, että innovaatioita voidaan synnyttää esimerkiksi kumppanuushankkeiden puitteissa. Merkittävä käytännön este uusille innovaatioille on jäykkä hankintamenettely. Yhteisön perustamissopimuksesta johdettua tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimusta ei saa tulkita niin, että yritykset ja hankintayksiköt eivät käytännössä pääse hyötymään yritysten tutkimus- ja kehitystyöstä.

10.

katsoo, että erityisesti innovoinnin edistämiseen tähtäävien julkisten tarjouspyyntöjen teknisten osien muotoilu ja laatiminen vaatii erityistietoja ja -osaamista, joita alue- ja paikallisviranomaisilla ei tavallisesti ole, kun otetaan huomioon, että useissa jäsenvaltioissa tällaista tietoa ja osaamista on vain keskushallinnon tietyissä osastoissa.

11.

katsoo, että esikaupallisiin t&k-hankintoihin (esikaupalliset hankinnat, jotka liittyvät kaupallistamista edeltävään tutkimus- ja kehitysvaiheeseen) liittyvät eri valintavaiheet vaativat — samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa mainittiin — teknistä tietämystä ja asianomaisten aiheiden hyvää tuntemista, joka alue- ja paikallisviranomaisilta yleensä puuttuu.

12.

korostaa, että jos esikaupallinen t&k-hankinta osoittautuu lopulta onnistuneeksi, myös tässä tapauksessa kansalaisten mobilisoiminen ja aktivoiminen kunnallis- ja aluepolitiikkaa silmällä pitäen on edelleen vaikeaa. Esikaupallisista t&k-hankinnoista aiheutuu suoria julkisia kuluja, jotka rasittavat meneillään olevaa hallintokautta, kun taas niistä saatava hyöty näkyy yleensä vasta pitkän ajan kuluttua. Lisäksi kansalaiset tarvitsevat usein aikaa ymmärtääkseen niiden merkityksen, ja tämä aika on yleensä pidempi kuin kahden paikallis- tai aluetasolla järjestettävän vaalin välinen aika. Näillä näkökohdilla on erittäin suuri painoarvo alue- ja paikallisviranomaisten tehdessä asiaa koskevia päätöksiä.

13.

on huolestunut tapauksista, joissa pelkkä ilmoitus esikaupallista t&k-hankintaa koskevan tarjouskilpailun järjestämisestä on aiheuttanut poliittisia kiistoja kyseisen menettelyn tarkoituksenmukaisuudesta. Tällöin on todennäköistä, että vastalauseita esittäneen puolueryhmittymän voittaessa alue- tai paikallisvaalit se valtaan päästyään kyseenalaistaa tämän jo valmista kaupallista tuotetta koskevan tarjouskilpailumenettelyn jatkamisen. Samalla menetetään ne merkittävät hyödyt, joita hankintaviranomainen tavoitteli, kun se alun perin ilmoitti esikaupallista t&k-hankintaa koskevan tarjouskilpailun järjestämisestä.

14.

pitää alue- ja paikallisviranomaisten näkökulmasta suurena poliittisena ongelmana sitä, jos esikaupallisen t&k-hankinnan lopulliset toimeksisaajat eivät tule samalta alueelta kuin hankintaviranomaisena toimiva alue- tai paikallisviranomainen tai jos niiden kotipaikka sijaitsee jopa toisessa jäsenvaltiossa.

15.

huomauttaa, että jos esikaupallista t&k-hankintaa koskeva julkinen tarjouskilpailu päättyy tuloksettomana — mitä mahdollisuutta ei voi sulkea pois etenkään eräillä suoritustasoltaan edelleen melko vaatimattomilla tutkimus- ja kehitysaloilla-, alue- ja paikallisviranomaisten voi olla erityisen vaikeaa perustella ja vakuuttaa kansalaisille, että myös tämä lopputulos on parempi kuin investoiminen jo olemassa oleviin ja kaupallisesti kokeiltuihin teknologioihin.

16.

ehdottaa ajatellen edellä mainittuja ongelmia, joita alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat kohtaamaan esikaupallisten t&k-hankintojen yhteydessä, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot suunnittelevat ja toteuttavat joukon komitean mielestä tarpeellisia toimenpiteitä, jotta esikaupalliset t&k-hankinnat täyttäisivät tehtävänsä paikallis- ja aluetasolla. Paikallis- ja aluetason toimilla on erittäin suuri vaikutus Euroopan unionin yleiseen suorituskykyyn t&k-alalla sen kansainvälisiin kilpailijoihin verrattuna.

17.

korostaa, ettei tule jättää huomiotta, että mahdollinen epäonnistuminen esikaupallisia t&k-hankintoja koskevien menettelyjen kitkattomassa ja toimivassa käyttöönotossa paikallis- ja aluetasolla saattaa johtaa siihen, että osa t&k-toimintaan tarkoitetuista EU-määrärahoista mahdollisesti menetetään.

18.

katsoo, että Euroopan komission on annettava hankintaviranomaisina toimiville alue- ja paikallisviranomaisille selvät ja yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten esikaupallisia t&k-hankintoja voidaan tehdä rikkomatta yhteisön lainsäädäntöä, sekä tarjottava asiaa koskevia koulutusmahdollisuuksia.

19.

pitää lisäksi ohjeiden ja koulutuksen antamista sitäkin tärkeämpänä, kun otetaan huomioon, että esikaupallisiin hankintoihin liittyy merkittäviä teollis- ja tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joihin edes keskushallintojen oikeudelliset yksiköt eivät tähän asti ole kiinnittäneet erityisemmin huomiota.

20.

kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota kehittämään tukirakenteita, joihin alue- ja paikallisviranomaiset, jotka päättävät järjestää tarjouskilpailun esikaupallisen t&k-hankinnan tekemiseksi, voivat turvautua saadakseen selkeää ja hyödyllistä tietoa ja todellista tukea pohtiessaan erityisesti riskien ja hyötyjen mahdollisimman asianmukaista jakamista toimeksiantajan ja toimeksisaajaehdokkaiden ja lopullisten toimeksisaajien välillä.

21.

toteaa, että esikaupallisiin t&k-hankintoihin liittyy selvästi määriteltävissä olevia lyhyen aikavälin riskejä asianomaisen toimeksiantajan paikallis- tai alueyhteisössä, kun taas niistä saatavat, vaikeasti havaittavissa olevat hyödyt näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua ja ovat ja usein luonteeltaan hajanaisia, minkä vuoksi alue- ja paikallisviranomaiset ovat perustellusti huolestuneita asiasta. Komitea korostaakin, että jäsenvaltioiden ja Euroopan komission olisi tuettava alue- ja paikallisviranomaisia selvästi useilla eri tasoilla ja tehtävä kaikille asianosaisille selväksi, että satunnainen epäonnistuminen kuuluu erottamattomasti tällaiseen prosessiin, jolla pyritään löytämään innovatiivisia ratkaisuja eurooppalaisten yhteisöjen vanhoihin ja uusiin ongelmiin.

22.

panee merkille, että koska esikaupalliset t&k-hankinnat ovat avoimia kaikkien jäsenvaltioiden toimijoille, ne voivat väistämättä johtaa määrärahojen ainakin osittaiseen siirtymiseen yhden jäsenvaltion alueelta t&k-toiminnan rahoittamiseen jonkin toisen jäsenvaltion alueella. Tämä ei tietenkään ole ongelma Euroopan unionin tasolla, mutta se voi vaikeuttaa huomattavasti esikaupallisten t&k-hankintojen rahoittamista paikallis- ja aluetasolla.

23.

kehottaa Euroopan komissiota osoittamaan, että esikaupallisista hankinnoista voi olla hyötyä asiaa koskevan tarjouskilpailun järjestävälle alueelle myös siinä tapauksessa, että tarjouksen jättävät tahot eivät ole sijoittautuneet kyseiselle alueelle.

24.

kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota kannustamaan ja tukemaan alue- ja paikallisviranomaisten laajojen ryhmittymien muodostamista yhteisten esikaupallisten hankintojen tekemiseksi, jotta voitaisiin pienentää riskejä, joita syntyy, kun yhden jäsenvaltion yksi alue- tai paikallisviranomainen järjestää vastaavan tarjouskilpailun yksinään.

25.

toteaa, että Euroopan laajuinen verkottuminen ja säännöllisten yhteyksien luominen niiden eri jäsenvaltioissa sijaitsevien alue- ja paikallisviranomaisten välillä, joiden tarpeet vastaavat toisiaan, on ainoa asianmukainen ja johdonmukainen tapa tiivistää valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä ja esikaupallisten t&k-hankintojen yhteydessä sovellettavien menettelyjen koordinointia.

26.

kannattaa esikaupallisten t&k-hankintojen kehittämiseen ja vahvistamiseen tähtäävien alue- ja paikallisviranomaisten toimien rahoittamista osoittamalla tarkoitukseen yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä Euroopan unionin talousarvista mahdollisesti vapautuvia määrärahoja.

27.

katsoo, että eurooppalainen tutkimusalue (European Research Area) saattaa saada uuden muodon, ja sen yhteydessä kyetään ehkä kehittämään uutta dynamiikkaa, jos esikaupalliset t&k-hankinnat sisällytetään julkisia hankintoja koskeviin nykyisiin menettelyihin.

28.

katsoo, että esikaupallisten t&k-hankintojen edistämisstrategiaa voidaan helpottaa hyödyntämällä paikallis- tai aluetasolla toimivien tietointensiivisten ja teknologisesti innovatiivisten korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja varsinkin pienten- ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) panosta luomalla uusi yhteistyöfoorumi kyseisten tahojen kotijäsenvaltion alue- ja paikallisviranomaisten kanssa sekä verkottumalla niiden avulla muiden jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisten sekä vastaavien korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja pk-yritysten kanssa.

29.

korostaa, että perustamalla alue- ja paikallisviranomaistahoihin tiedotuskeskuksia ja tietokantoja, jotta voidaan koota tietoa innovatiivisia ratkaisuja vaativista paikallis- ja aluetason ensisijaisista ongelmista sekä tiedottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan tarjoamista paikallisista mahdollisuuksista, voidaan lähentää toisiinsa yhteisistä ongelmista kärsiviä alueita sekä tutkimuskeskuksia ja yrityksiä, joilla on mahdollisuus yhteistyön avulla tarjota kyseisiin ongelmiin innovatiivisia täydentäviä tai lisäratkaisuja.

30.

ehdottaa, että Euroopan aluekehitysrahastosta, koheesiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta suunnataan rahoitusta esikaupallisten hankintasopimusten perusteella tehtävään tutkimus- ja kehitystoimintaan niiden rahoituksen piiriin kuuluville aloille.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/48

—

yhtyy käsitykseen siitä, että EU:ssa vallitsee laaja yksimielisyys tarpeesta ajanmukaistaa ja kehittää ammatillista koulutusta Euroopassa. Keskeinen osa kyseistä tavoitetta on ammatillisen koulutuksen laadunvarmistus.

—

katsoo, että eri jäsenvaltioissa saatujen oppimistulosten tunnustamisessa esiintyvät vaikeudet ovat kuitenkin jarruttaneet liikkuvuutta EU:ssa ja haittaavat todellisten kokemusten hankkimista elinikäisestä oppimisesta.

—

korostaa, että monissa jäsenvaltioissa vastuu ammatillisesta koulutuksesta on alue- ja paikallistasolla.

—

suhtautuu myönteisesti komission kahteen suositukseen, sillä niissä pyritään löytämään ratkaisuja niihin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin, joita kansainvälistyvä, osaamiseen perustuva maailmantalous asettaa. Niiden tavoitteena on myös lisätä liikkuvuutta Euroopan unionissa sekä edistää taitojen vaihtoa. AK pitää sen vuoksi tähdellisenä, että kehitetään kansalaisille tärkeitä aloja sekä niitä toimia, jotka ovat alueiden ja kuntien vastuulla.

—

toteaa, että laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen ensisijaisia käyttäjiä ovat koulutuksen laadunvarmistuksesta ja parantamisesta vastaavat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset.

—

kehottaa kutsumaan toimivaltaiset alue- ja paikallisviranomaiset osallisiksi toimintaan, kun jäsenvaltioiden tai alueiden tutkintoviitekehykset liitetään opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaiseen siirtojärjestelmään (ECVET).

—

korostaa, että järjestelmän todellisen onnistumisen mitta on sen täytäntöönpano ja käyttöönotto. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat hyödyllisiä kumppaneita, jotka voivat edistää järjestelmää verkostojensa välityksellä ja auttaa tekemään ECVET:stä luotettavan ja käyttökelpoisen.

Esittelijä

:

Kent JOHANSSON (SE, ALDE), Länsi-Götanmaan aluehallituksen jäsen

1.

toteaa, että ammatillisella koulutuksella on keskeinen merkitys pyrittäessä Lissabonin strategian tavoitteisiin, joita ovat talouskasvu sekä kilpailukyvyn ja sosiaalisen osallisuuden lisääminen. Koulutus, taitojen kehittäminen ja elinikäinen oppiminen kuuluvat AK:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin.

2.

katsoo, että eri jäsenvaltioissa saatujen oppimistulosten tunnustamisessa esiintyvät vaikeudet ovat kuitenkin jarruttaneet liikkuvuutta EU:ssa ja haittaavat todellisten kokemusten hankkimista elinikäisestä oppimisesta.

3.

yhtyy käsitykseen siitä, että EU:ssa vallitsee laaja yksimielisyys tarpeesta ajanmukaistaa ja kehittää ammatillista koulutusta Euroopassa. Keskeinen osa kyseistä tavoitetta on ammatillisen koulutuksen laadunvarmistus.

4.

korostaa, että monissa jäsenvaltioissa vastuu ammatillisesta koulutuksesta on alue- ja paikallistasolla. Ammatillista koulutusta rahoitetaan monista eri lähteistä, vaikkakin useimmissa jäsenvaltioissa rahoituksesta vastaa valtio sekä valtakunnallisella että aluetasolla. Alueellisen ja paikallisen rahoituksen osuus on kuitenkin suuri.

5.

ottaa käsillä olevassa lausunnossa kantaa kahteen tiedonantoon, jotka käsittelevät eurooppalaista yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla. Komitea suhtautuu molempiin tiedonantoihin myönteisesti. Ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaista viitekehystä (European Quality Assurance Framework for Vocational Education and Training, EQAF) koskeva kuulemisprosessi on vielä alkuvaiheessa, kun taas ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaista siirtojärjestelmää (European Credit System for Vocational Education and Training, ECVET) koskeva prosessi on edennyt jo pidemmälle. Tämän vuoksi on tärkeää ja toivottavaa jatkaa kuulemisprosessia.

6.

suhtautuu myönteisesti komission kahteen suositukseen, sillä niissä pyritään löytämään ratkaisuja niihin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin, joita meitä ympäröivä kansainvälistyvä, osaamiseen perustuva maailmantalous asettaa. Niiden tavoitteena on myös lisätä liikkuvuutta Euroopan unionissa sekä edistää taitojen vaihtoa. AK pitää sen vuoksi tähdellisenä, että kehitetään kansalaisille tärkeitä aloja sekä niitä toimia, jotka ovat alueiden ja kuntien vastuulla.

7.

toteaa, että ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET) on väline, jonka avulla tutkinnot voidaan esittää oppimistulosyksiköinä ja niihin liittyvinä pisteinä, mikä mahdollistaa oppimistulosten siirron ja keräämisen. Järjestelmän tarkoituksena on tarjota yhteiset menetelmäpuitteet, joilla helpotetaan oppimistuloksista myönnettyjen opintosuoritusten siirtoa yhdestä tutkintojärjestelmästä tai oppimispolusta toiseen.

8.

toteaa, että laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen ensisijaisia käyttäjiä ovat koulutuksen laadunvarmistuksesta ja parantamisesta vastaavat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset. ECVET:stä poiketen viitekehyksen tarkoituksena on avoimuuden ja johdonmukaisuuden lisääminen ammatillista koulutusta koskevan politiikan kehittämisessä.

9.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ECVET:n ja EQAF:n täytäntöönpanoon osallistumisen tulee olla vapaaehtoista, mutta korostaa, että järjestelmän hallinnolle on luotava puitteet ja suuntaviivat. Käyttäjäryhmiin (ECVET-käyttäjäryhmä ja ENQAVET) tulee kuulua myös edustajia, joilla on alue- ja paikallistason suora valtuutus. Samoin myös yksityissektorin ja työmarkkinaosapuolien tulee olla edustettuina.

10.

korostaa, että riippumatta siitä, osallistuuko yksittäinen valtio ECVET:n ja/tai EQAF:n täytäntöönpanoon vai ei, alueilla, joilla on perustuslain tai valtiosäännön mukaan vastuu koulutusjärjestelmästä, tulee olla suora pääsy niihin yhteisiin foorumeihin, joilla järjestelmiä kehitetään.

11.

korostaa, että tulevassa kehittämistoiminnassa on tärkeää ja keskeistä löytää toimiva tasapaino, jossa otetaan huomioon yhtäältä pyrkimys lisätä kansalaisten liikkuvuutta parantamalla opintosuoritusjärjestelmien siirrettävyyttä ja toiminnan laatua sekä toisaalta tarve kehittää niiden koulutusjärjestelmien monipuolisuutta, jotka ovat jäsenvaltioissa alueiden ja kuntien vastuulla.

12.

painottaa, että EVCET ja EQAF ovat osa koulutusalan aloitteiden suurempaa kokonaisuutta, johon sisältyvät myös eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS), Europass-järjestelmä, liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja (EQCM), epävirallisen oppimisen määrittämistä ja validointia koskevat Euroopan laajuiset periaatteet sekä eurooppalainen tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EQF).

13.

on korostanut aiemmissa lausunnoissaan, että työpaikan koko ajan muuttuvat vaatimukset, joita ovat mm. työn uudet järjestelyt ja sopeutuminen uuteen teknologiaan, edellyttävät työvoiman jatkuvaa kouluttamista. Ammatillinen koulutus voi elinikäisen oppimisen lähestymistavan mukaisesti osoittautua keskeiseksi välineeksi kehitettäessä koulutettua työvoimaa, joka on kestävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen avaintekijä (1). Nykyistä työvoimaa on hyödynnettävä entistä tehokkaammin, etenkin kun otetaan huomioon väestönkehitys.

14.

painottaa, että järjestelmien testaamiseen ja edelleen kehittämiseen tarvitaan erityisrahoitusta.

15.

toteaa, että rajatylittävällä opiskelulla ja ammattitoiminnalla on Euroopassa pitkät perinteet. Sillä on ollut erittäin suuri merkitys käsiteollisuuden, teollisuustoiminnan, kaupan ja yritystoiminnan kehitykselle, ja se on tarjonnut perustan paikalliselle, alueelliselle ja valtioiden hyvinvointikehitykselle.

16.

uskoo, että rajatylittävän opiskelun ja ammattitoiminnan merkitys kasvaa hyvin suureksi pitkälle globalisoituneessa taloudessa. Tällaista liikkuvuutta opiskelussa ja ammattitoiminnassa on tuettava ajanmukaisin välinein. AK pitää ECVET:tä tällaisena välineenä.

17.

katsoo, että pätevyystarpeiden määrittely tapahtuu yhä enemmän aluetasolla. Alueiden komitea on korostanut, että alueellinen ja paikallinen kehitys perustuu tietenkin erilaisiin edellytyksiin ja lähtökohtiin. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole muusta maailmasta riippumatonta. Alueilla ja yhteisöissä tarvitaan toimintaa uusilla tuotannonaloilla sitä mukaa, kun vanhat työpaikat katoavat. Näin voidaan välttää kasvun pysähtyminen, esimerkiksi työttömyydestä johtuva sosiaalinen syrjäytyminen, sairauslomien suuri määrä ja moni ennenaikainen ja ei-toivottu siirtyminen pois työmarkkinoilta (2).

18.

korostaa, että pitkälle menevästä joustavuudesta yhdistettynä luotettavaan sosiaaliturvaan, siten kuin yhteisiä joustoturvaperiaatteita käsittelevässä komission tiedonannossa esitetään (3), on tultava Euroopan työelämän tunnusomainen piirre.

19.

on jo aiemmin ilmaissut yhtyvänsä Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan kansalliset ja eurooppalaiset tutkintojen viitekehykset helpottavat eri yhteyksissä tapahtuvan oppimisen todentamista (4).

20.

on todennut suhtautuvansa myönteisesti Euroopan komission ehdottamaan tutkintojen viitekehykseen (European qualification framework, EQF) ja kannattavansa sen kahta päämäärää, jotka ovat tutkintojen avoimuuden lisääminen ja liikkuvuuden edistäminen Euroopan unionissa.

21.

kehottaa tutkintojen viitekehyksen yhteydessä esittämänsä pyynnön tapaan kutsumaan toimivaltaiset alue- ja paikallisviranomaiset osallisiksi toimintaan, kun jäsenvaltioiden tai alueiden tutkintoviitekehykset liitetään opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaiseen siirtojärjestelmään.

22.

vahvistaa Euroopan komission näkemyksen, jonka mukaan ECVET-järjestelmän tulee olla kulttuurisesti ja teknisesti mukautettu vastaamaan alueellisia vaatimuksia, ja muistuttaa, että alueviranomaiset osallistuvat usein itse tutkintojärjestelmien ja elinikäisen oppimisen määrittelyyn, kehittämiseen ja täytäntöönpanoon virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen aloilla.

23.

korostaa, että kun asiaa tarkastellaan elinikäisen oppimisen näkökulmasta, suuri osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu osaamisintensiivisissä yrityksissä tai yritysverkoissa ja yhä useammin yli valtioiden rajojen.

24.

toteaa, että tänä päivänä on olemassa myös hyviä esimerkkejä ammatilliseen koulutukseen liittyvästä eri maiden toimialajärjestöjen ja alueiden välisestä yhteistyöstä, johon sisältyy myös yhteinen suunnittelu ja vastavuoroinen tunnustaminen (5). Tällaisia aloitteita on tuettava ja hyödynnettävä.

25.

painottaa, että tunnustamisjärjestelmään tulee osallistua erilaisia, ei pelkästään julkisia vaan myös yksityisiä toimijoita, yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia.

26.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen perustaa ECVET-järjestelmän käyttäjien ryhmä, joka päivittää ja koordinoi prosessia. Komitea tähdentää kuitenkin, että käyttäjien ryhmään tulee kuulua jäseninä myös alue- ja paikallisviranomaisia, paikallisia yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia, jotta niillä on suora yhteys ECVET-järjestelmään. Samalla on noudatettava kansallisia sääntöjä ja säännöksiä.

27.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat usein se taho, joka pystyy toteuttamaan ammatillista koulutusta koskevia tehokkaita käytännön toimia.

28.

toteaa, että ECVET on yksikköperusteinen opintosuoritusjärjestelmä, jonka avulla voidaan mitata ja vertailla oppimissaavutuksia ja siirtää niitä oppilaitoksesta toiseen.

29.

pitää myönteisenä, että järjestelmä on yhteensopiva kaikkien tutkintojärjestelmien kanssa, erityisesti yliopisto-opiskelijoiden liikkuvuutta Euroopassa ja sen ulkopuolella tukevan ja helpottavan eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän kanssa.

30.

korostaa kuitenkin, että järjestelmän todellisen onnistumisen mitta on sen täytäntöönpano ja käyttöönotto. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat hyödyllisiä kumppaneita, jotka voivat edistää järjestelmää verkostojensa välityksellä ja auttaa tekemään ECVET:stä luotettavan ja käyttökelpoisen.

31.

katsoo, että ECVET:n tehokas hyödyntäminen edellyttää, että järjestelmän toimivuudesta käytännössä on saatavilla konkreettisia esimerkkejä sen jälkeen, kun se on otettu käyttöön. Siten kannustetaan yhä useampia tahoja hyödyntämään ECVET:n tarjoamia mahdollisuuksia.

32.

toteaa, että ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallis-taloudellisen tehokkuuden parantamiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, miten hyvin ammatillinen koulutus saadaan vastaamaan osaamisyhteiskunnan jatkuvasti muuttuvien työmarkkinoiden tarpeita erityisesti parantamalla sellaisen korkeasti koulutetun työvoiman saatavuutta, joka pystyy vastaamaan maailmanlaajuistumisen haasteeseen.

33.

painottaa, että koulutusjärjestelmiä ei pidä kehittää erillään paikallisesta tai alueellisesta yritys- ja innovointiympäristöstä ja sosiaalisesta ympäristöstä, kuten toisinaan tapahtuu, sillä yksittäisen alueen kasvu, kilpailukyky ja työllisyysnäkymät riippuvat yhä enemmän sen nykyisen ja tulevan työvoiman taidoista sekä siitä, millä tavoin ammatillisella koulutuksella ja uudelleenkoulutuksella edistetään kyseisten taitojen jatkuvaa täydentämistä ja kehittämistä.

34.

korostaa sen vuoksi olevan olennaisen tärkeää, että laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys kytketään paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin, ja katsoo, että ammatillisten koulutuskeskusten hyväksyminen on toteutettava osana prosessia.

35.

katsoo laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen tuottavan lisäarvoa vietäessä koulutuspolitiikkaa eteenpäin koko EU:ssa ja erityisesti edistettäessä vastavuoroista oppimista, liikkuvuutta ja parhaiden käytänteiden vaihtoa.

36.

suhtautuu myönteisesti EQAF:n laadunparantamissyklejä koskeviin järjestelyihin ja korostaa, että laatuindikaattoreita ei tule pitää suuntaviivoina vaan ne tulee nähdä viitekohtina, joita voidaan kehittää jatkuvasti eri tavoin esimerkiksi kahden- tai monenvälisissä yhteyksissä.

37.

korostaa, että EQAF:n ei pidä jäädä pelkäksi tilastojärjestelmäksi tai jonkinlaiseksi valvontavälineeksi vaan se tulee nähdä toimivana jatkuvan laadunkehittämisen välineenä, jota eri toimijat ja sidosryhmät eri tasoilla voivat käyttää.

38.

on sitä mieltä, että viitekehyksen käyttöä ei pidä rajoittaa pelkästään valtiotasoon, vaan että vastaavanlaisia prosesseja tulee kehittää myös paikallis- ja aluetasolla. Tämän on oltava mahdollista myös virallisten koulutusjärjestelmien ulkopuolisissa oppimisjärjestelmissä, jotta myös niitä voidaan jatkuvasti parantaa ja kehittää.

39.

katsoo, että viitekehys on laadittava harkiten ja että on pohdittava, kuinka yksityiskohtainen sen pitäisi olla sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea katsoo, että indikaattoreita ei saa laatia niin yksityiskohtaisiksi, että viitekehyksen toteuttaminen ja seuranta johtaa koulutusjärjestelmän epäsuoraan ohjaukseen.

40.

korostaa, että komission ehdottamat viiteindikaattorit

Näin ollen järjestelmän vahvuutena olisi, että eri käyttäjät voivat itse valita ne viiteindikaattorit, joiden ne katsovat parhaiten vastaavan oman laadunvarmistusjärjestelmänsä tarpeita.

41.

painottaa, että alue- ja paikallisulottuvuutta on vahvistettava erityisesti tukemalla alan paikallisia ja alueellisia verkkoja. Komitea pitää valitettavana, että suosituksessa ei riittävän yksiselitteisesti tunnusteta alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisen merkitystä.

42.

kehottaa vahvistamaan alue- ja paikallistason suoraa osallistumista ammatillisen koulutuksen eurooppalaiseen laadunvarmistusverkostoon (European Network on Quality Assurance in VET, ENQAVET). Laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen parissa toimivia eri alueita ja yrityksiä on kannustettava verkostoitumiseen ja niiden muodostamia verkkoja on tuettava.

43.

ehdottaa, että ammatillisia oppilaitoksia varten otetaan käyttöön korkeakouluihin jo sovellettavan vertailujärjestelmän kaltainen laatumerkintä.

44.

katsoo, että ammatillisen koulutuksen kehittämisestä on huomattavaa etua sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Yleisten taitotasojen nostaminen auttaa parantamaan talouden indikaattoreita, joita ovat tuottavuus- ja työttömyysluvut, sekä yhteiskunnallisia indikaattoreita, joita ovat mm. kansalaisosallistuminen, rikollisuus ja terveydenhuollon kustannukset.

45.

katsoo, että ammatillisen koulutuksen avulla voidaan edistää sellaisten ryhmien sosiaalista osallisuutta, jotka ovat työmarkkinoilla muita epäedullisemmassa asemassa, kuten maahanmuuttajat ja ikääntyneet ihmiset sekä koulunkäyntinsä keskeyttäneet.

46.

korostaa, että huomiota ei pidä kiinnittää pelkästään koulutusjärjestelmien piiriin kuuluviin ryhmiin, vaan on otettava huomioon myös yksilöt, joilla ei ole mahdollisuutta tai joiden on vaikea osallistua järjestelmiin tai jotka putoavat niiden ulkopuolelle.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/52

—

korostaa ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen tärkeyttä, sillä sen myötä Välimeren alue on nostettu erittäin tärkeään asemaan Euroopan unionin asialistalla. Lisäksi se on herättänyt innostunutta keskustelua ja pohdintaa asiaan liittyvien haasteiden vaatimalla tasolla.

—

on vakuuttunut, etteivät Välimeren pohjois- tai eteläpuoliset, pelkästään diplomaattiseen lähestymistapaan keskittyvät aloitteet voi johtaa kestäviin ratkaisuihin, ellei paikallisdemokratiaa oteta keskustelujen keskipisteeseen olipa sitten kysymys paikallisdemokratian vahvistamisesta tai Välimeren pohjois- ja eteläpuolisten maiden alueiden ja kuntien suorasta yhteistyöstä Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin puitteissa.

—

muistuttaa alueiden olevan yksi niistä hallinnon tasoista, joilla voidaan kehittää ratkaisuja globalisaation haasteisiin sopeutumiseksi ja niihin vastaamiseksi tiiviissä yhteistyössä muiden institutionaalisten tasojen kanssa. Erityisesti Euroopan paikallis- ja alueviranomaiset ovat asteittain vahvistaneet asemaansa näiden ratkaisujen rakentamiselle tärkeänä hallinnon tasona.

—

toistaa sen vuoksi vaatimuksensa, että paikallis- ja alueviranomaiset tunnustetaan Barcelonan prosessin ja Euro—Välimeri-yhteistyön oleellisiksi kumppaneiksi.

—

on päättänyt kannattaa AK:n jäsenistä ja Euro—Välimeri-yhteistyöhön osallistuvien eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen edustajista sekä yhtä suuresta määrästä Välimeren etelä- ja itäpuolisten maiden alueyhteisöjen edustajia koostuvan Euro—Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) perustamista pysyväksi vuoropuhelu-, näkemystenvaihto- ja yhteistyöfoorumiksi. Komitea kehottaa tunnustamaan ARLEMin roolin neuvoa-antavana elimenä Barcelonan prosessin mukaiseen Välimeren unionin tulevan hallinnon yhteydessä Euro—Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (APEM) mallin mukaisesti.

Yleisesittelijä

:

Isidoro GOTTARDO, Sacilen kunnanvaltuutettu

1.

korostaa ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen tärkeyttä, sillä sen myötä Välimeren alue on nostettu erittäin tärkeään asemaan Euroopan unionin asialistalla. Lisäksi se on herättänyt innostunutta keskustelua ja pohdintaa asiaan liittyvien haasteiden vaatimalla tasolla. Komitea on tyytyväinen Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Ranskan käynnistämän ja Välimeren etelä- ja itäpuolisten 16 kumppanuusmaan tukeman hankkeen käytännölliseen ulottuvuuteen sekä poliittisiin visioihin.

2.

on tyytyväinen Barcelonan prosessin puitteissa tähän asti toteutettujen tiettyjen toimenpiteiden ja aloitteiden hyvään onnistumiseen. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei rauhaa, turvallisuutta ja inhimillistä ja sosiaalista kehitystä koskevissa kysymyksissä ole edetty merkittävästi ja että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen on ollut vähäistä.

3.

korostaa, että Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin tulisi uudessa muodossaan mahdollistaa siirtyminen pelkästään hallitusten välisestä yhteistyöjärjestelmästä Välimeren pohjois- etelä- ja itäpuolisten maiden kansalaisten vuoropuheluhankkeeseen sekä etenkin Välimeren etelä- ja itäpuolisten maiden yhteistyöhankkeeseen siten että samalla varmistetaan kyseisten maiden paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen kansalaisten tarpeisiin ja yhteisvastuuseen perustuvan yleisen strategian mukaisten konkreettisten ja yhdessä sovittujen projektien puitteissa.

4.

katsoo, että jotta Euro—Välimeri-alueen maiden yhteistyö kumppanuuden vahvistamiseksi ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen avulla voisi onnistua, on löydettävä uusia katalysoivia aiheita sen varmistamiseksi, että hankkeen konkreettiset hyödyt ovat kansalaisille selvästi nähtävissä. Periaatejulistukset on muutettava käytännön toimenpiteiksi, mikä vaatii paikallis- ja aluetason poliittisten vastuutahojen painokasta osallistumista sekä avointa ja selkeää tiedottamista.

5.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa julkisessa politiikassa rajoittaa usein paikallisdemokratian sekä todellisen hallinnonhajauttamisprosessin heikkous erityisesti Välimeren etelä- ja itäpuolisissa maissa.

6.

toteaa samalla, etteivät hallinnon hajauttaminen ja osallistava paikallishallinto aina välttämättä liity toisiinsa. Eräissä valtioissa Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella paikallis- ja alueviranomaiset ovat omalta osaltaan ottaneet vastaan haasteen nostaa äänestysvilkkautta ja edistää kansalaisten osallistumista sekä kutsua järjestöt mukaan strategioiden laatimiseen ja merkittävien alue- tai kaupunkihankkeiden valmisteluun.

7.

on vakuuttunut, etteivät Välimeren pohjois- tai eteläpuoliset, pelkästään diplomaattiseen lähestymistapaan keskittyvät aloitteet voi johtaa kestäviin ratkaisuihin, ellei paikallisdemokratiaa oteta keskustelujen keskipisteeseen olipa sitten kysymys paikallisdemokratian vahvistamisesta tai Välimeren pohjois- ja eteläpuolisten maiden alueiden ja kuntien suorasta yhteistyöstä Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin puitteissa.

8.

on sen vuoksi tyytyväinen Pariisissa 13. heinäkuuta kokoontuneiden Euro—Välimeri-kumppanuusmaiden valtion- ja hallitusten päämiesten antamaan julistukseen, jossa korostetaan kansalaisyhteiskunnan, paikallis- ja alueviranomaisten ja yksityissektorin aktiivista osallistumista ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen toteuttamiseen.

9.

katsoo kuitenkin, ettei ole tarkoituksenmukaista asettaa samalle tasolle niitä tahoja, joilla on demokraattinen legitiimiys, kuten paikallis- ja alueviranomaiset, ja niitä, joilla sitä ei ole, kuten kansalaisyhteiskunta ja yksityissektori.

10.

yhtyy lisäksi Euro—Välimeri-kumppanuusmaiden valtion- ja hallitusten päämiesten näkemykseen, jonka mukaan haasteena on ”lisätä yhteistä vastuuta prosessista, perustaa hallinto tasavertaisuudelle ja toteuttaa sitä konkreettisissa, kansalaisten kannalta näkyvämmissä hankkeissa”, sillä se antaa mahdollisuuden tehdä Välimeren pohjois-, etelä- ja itäpuolisten maiden suhteista ”konkreettisemmat ja näkyvämmät alueen asukkaiden kannalta tärkeiden laajemmin tai suppeammin alueellisesti rajattujen hankkeiden kautta”.

11.

kiinnittää huomiota paikallis- ja alueviranomaisten sitoutumiseen sekä valmiuteen rikastuttaa ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitetta edistämällä paikallisdemokratiaa ja hajautettua yhteistyötä.

12.

muistuttaa, että Euroopan unionin politiikkojen toteuttamisesta saatujen kokemusten mukaan useimpien politiikkojen täytäntöönpanossa tarvitaan paikallisviranomaisten sitoutumista, resursseja ja osallistumista, ja korostaa siksi Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten vankkaa kokemusta ja asiantuntemusta sellaisten kaupunki- ja maaseutukysymysten käsittelystä ja hallinnoinnista, jotka liittyvät ympäristöön, energiaan, liikenteeseen, väestönsuojeluun, muuttoliikkeisiin, talouskehitykseen sekä muihin Barcelonan prosessin painopistealoihin, kuten kulttuurienväliseen vuoropuheluun, koulutukseen sekä inhimilliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Komitea pahoittelee siksi, ettei Pariisin huippukokouksen päätelmiin liitetyistä kehityshankkeista kuultu etukäteen alue- ja paikallisviranomaisia, vaikka niiden osallistuminen hankkeiden tulevaan täytäntöönpanoon on välttämätöntä, ja korostaa, että kyseinen hallitustenvälinen lähestymistapa on tulevaisuudessa korjattava siten että kaikki asianomaiset hallinnon tasot kutsutaan selvästi mukaan.

13.

korostaa samoin kuin kyseisestä aiheesta viimeksi antamassaan lausunnossa, että paikallis- ja alueviranomaiset on tärkeää kutsua täytäntöönpanovaiheen lisäksi mukaan myös kaikkiin yhteistyöprosesseihin strategioiden suunnittelusta ja ohjelmien ja hankkeiden täytäntöönpanosta strategioiden täytäntöönpanon seurantaan ja tulosten arviointiin varsinkin niillä aloilla toteutettavissa hankkeissa, joilla paikallis- ja alueviranomaisilla on laajennettua ja suoraa toimivaltaa. Näistä aloista mainittakoon esimerkiksi kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö, vesi- ja jätehuolto, ympäristö ja ilmastonmuutoksen paikalliset vaikutukset, paikallinen talouskehitys, kulttuuri- ja historiallisen perinnön hallinnointi ja hyödyntäminen, paikallinen matkailukehitys, julkinen perusterveydenhuolto sekä kotouttamista jo sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat politiikat.

14.

on tyytyväinen Ciudad-ohjelman tulevaan käynnistämiseen nykyisen eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen puitteissa. Ohjelmalla pyritään edistämään yhteistyötä kaupunkikehityksen alalla sekä vuoropuhelua Välimeren alueella. Komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan painopistealoja ovat kestävä ympäristökehitys, energiatehokkuus, kestävä talouskehitys sekä sosiaalisten erojen kaventaminen. Paikallis- ja alueviranomaisilla on näillä aloilla laajaa ja suoraa toimivaltaa, ja niillä voidaan hyödyntää Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten vankkaa kokemusta ja osaamista.

15.

huomauttaa, ettei ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen rahoitusnäkökohtia ole toistaiseksi selvitetty ja että paikallis- ja alueviranomaiset voivat toimia yhtä lailla poliittisina kuin teknisinä ja rahoituskumppaneina sellaisten strategioiden ja hankkeiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa, joilla vastataan yhtäältä kansalaisten todellisiin tarpeisiin ja toisaalta ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen tavoitteisiin. Lisäksi komitea huomauttaa, ettei ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloite muuta ohjelmien ja rahoituksen osalta millään muotoa Euroopan naapuruuspolitiikan Välimeri-ulottuvuutta.

16.

muistuttaa alueiden olevan yksi niistä hallinnon tasoista, joilla voidaan kehittää ratkaisuja globalisaation haasteisiin sopeutumiseksi ja niihin vastaamiseksi tiiviissä yhteistyössä muiden institutionaalisten tasojen kanssa. Erityisesti Euroopan paikallis- ja alueviranomaiset ovat asteittain vahvistaneet asemaansa näiden ratkaisujen rakentamiselle tärkeänä hallinnon tasona.

17.

toistaa sen vuoksi vaatimuksensa, että paikallis- ja alueviranomaiset tunnustetaan Barcelonan prosessin ja Euro—Välimeri-yhteistyön oleellisiksi kumppaneiksi.

18.

panee merkille EU:n ja Välimeren alueen hajautettuun yhteistyöhön osallistuvien eri kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten paikallis- ja alueviranomaisten verkostojen ja järjestöjen roolin ja asiantuntemuksen sekä niiden ruohonjuuritason asiantuntemuksen ja osaamisen (1). Sen vuoksi toimenpiteiden vastavuoroisuutta olisi lisättävä ja hajautettujen yhteistyöhankkeiden tavoitteita lähennettävä Euro—Välimeri-kumppanuuden tavoitteisiin tulosten optimoimiseksi.

19.

vahvistaa jälleen kannattavansa Euro—Välimeri-alueen paikallis- ja alueviranomaisten foorumin Marseilleen 23. kesäkuuta 2008 kokoontuneiden paikallis- ja alueviranomaisten edustajien julistusta.

20.

tukee tässä yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisten ja niitä edustavien järjestöjen toivomusta, että luodaan asianmukainen institutionaalinen alueellistamisväline, jonka avulla varmistetaan niiden pysyvä edustus Barcelonan prosessin mukaisessa Välimeren unionissa ja aktiivinen osallistuminen sen toimintaan. Komitea toistaa näin ollen asiaa käsittelevissä aiemmissa lausunnoissaan tekemänsä esityksen.

21.

asettaa sen vuoksi tavoitteeksi, että perustetaan Euro—Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous (Assemblée Régionale et Locale Euro-méditerranéenne, ARLEM), jonka jäsenet edustavat tasapuolisesti Euroopan unionin ja Välimeren alueen kumppanuusmaiden paikallis- ja aluevaltuutettuja parlamentaarisen tason edustuselimen Euro—Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (APEM) mallin mukaisesti.

22.

kehottaa ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -hankkeen hallintoelimiä tunnustamaan poliittisesti paikallis- ja alueviranomaisten roolin sekä kutsumaan ne virallisesti ja konkreettisesti mukaan yhteistyöprosessiin ja Barcelonan prosessin mukaiseen Välimeren unioniin.

23.

kehottaa siksi määrittelemään paikallis- ja alueviranomaiset täysivaltaisiksi yhteistyökumppaneiksi ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen uuden käynnistämisen yhteydessä laadittavissa uusissa työasiakirjoissa.

24.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi voitava osallistua jo varhaisesta vaiheesta lähtien keskushallitusten rinnalla Euroopan unionin ja Välimeren etelä- ja itäpuolisten kumppanuusmaiden kahdenvälisten assosiaatiosopimusten, strategia-asiakirjojen ja toimintasuunnitelmien laatimiseen erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa.

25.

kehottaa lisäksi Euro—Välimeri-kumppanuusmaiden hallituksia luomaan mekanismeja järjestelmällistä kansallista vuoropuhelua varten sekä alue- ja paikallistason toimijoiden, työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja paikallis- ja alueviranomaisten verkostojen ja järjestöjen kuulemiseksi.

26.

on päättänyt kannattaa AK:n jäsenistä ja Euro—Välimeri-yhteistyöhön osallistuvien eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen edustajista sekä yhtä suuresta määrästä Välimeren etelä- ja itäpuolisten maiden alueyhteisöjen edustajia koostuvan Euro—Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) perustamista pysyväksi vuoropuhelu-, näkemystenvaihto- ja yhteistyöfoorumiksi. Komitea kehottaa tunnustamaan ARLEMin roolin neuvoa-antavana elimenä Barcelonan prosessin mukaiseen Välimeren unionin tulevan hallinnon yhteydessä Euro—Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (APEM) mallin mukaisesti.

27.

kehottaa Euroopan komissiota sovittamaan kyseiseen uuden hankkeen yhteen yhteisön eri ohjelmien, projektien ja välineiden (2) sekä nykyisen Euro—Välimeri-yhteistyön (3) kanssa sekä koordinoimaan niitä ja niveltämään ne tehokkaasti toisiinsa, jotta voidaan hyödyntää saatuja kokemuksia, välttää toimenpiteiden toistoa ja saada aikaan edistystä.

28.

ehdottaa, että tutkitaan mahdollisuutta sopeuttaa nykyiset rakennetukivälineet Välimeren alueen oloihin siten, että keskitytään ennen kaikkea taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, minkä ansiosta Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyö pohjautuisi alueelliseen ulottuvuuteen.

29.

kehottaa ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -hankkeen hallintoelimiä käyttämään prosessin uudelleenkäynnistämisen tarjoamat mahdollisuudet hyväkseen edistääkseen paikallishallinnon uudistamista ja hallinnon hajauttamista tietyissä Välimeren etelä- ja itäpuolisissa maissa sekä käynnistääkseen desentralisointiprosessin muissa maissa.

30.

ehdotta siksi, että paikallis- ja alueviranomaisten institutionaalisen vahvistamiseen tähtäävät strategiat asetetaan etusijalle ja että käynnistetään ohjelmia hallinnon ajanmukaistamiseksi sekä koulutushankkeita paikallisten ja alueellisten henkilöresurssien kehittämiseksi.

31.

katsoo, että lisävastuun antaminen paikallis- ja aluevaltuutetuille edistää sellaisen monitasoisen hallinnon esiinnousua, jossa eli institutionaaliset tasot yhdistävät voimansa julkista politiikka ja kehityspolitiikka koskevassa päätöksenteossa sekä näiden politiikkojen suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa.

32.

ehdottaa, että hankkeiden täytäntöönpanossa mobilisoidaan paikalliset, tekniset ja akateemiset henkilöresurssit sekä varmistetaan kansalaisten optimaalinen osallistuminen siten että he sitoutuvat yhteistyöprosessiin ja sen myötä käynnistettäviin hankkeisiin.

33.

katsoo, että ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloitteen dynaaminen kehitys voi tarjota kaikille eri tasojen toimijoille mahdollisuuksia oppia, luoda uusia suhteita sekä löytää uusia tapoja edistää keskinäistä tunnustamista. Samalla edistetään sitä, että mukana olevat eri toimijat (keskushallinto ja hajautettu hallinto, paikallis- ja alueviranomaiset, kansalaisyhteiskunta jne.) oppivat soveltamaan uudenlaista lähestymistapaa kehitykseen ja paikallisdemokratiaan.

34.

valtuuttaa puheenjohtajansa toimittamaan tämän lausunnon EU:n puheenjohtajavaltiolle Ranskalle, Välimeren unionin puheenjohtajille, Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euro—Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Välimeren etelä- ja itäpuolisten maiden valtionpäämiehille.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/56

—

katsoo, että kumppanuuden osalta paikallis- ja alueviranomaisia ei tulisi enää laittaa samaan ryhmään kansalaisyhteiskunnan sekä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten kanssa, koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat vaaleilla valittuja elimiä, jotka ovat suoraan vastuussa EU:n kansalaisille.

—

huomauttaa, että ei ole olemassa EU:n laajuisia kumppanuuksien perustamista koskevia menetelmiä aluesuunnittelun ohjelma- ja suunnitelma-asiakirjojen laatimisessa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. Näin ollen on mahdotonta päätellä, onko kumppanuusperiaatetta noudatettu tosiasiassa eikä vain muodollisesti, ja arvostella sen todellisia vaikutuksia.

—

suosittaa, että Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio arvioivat mahdollisuudet hyödyntää valtiollisten ja/tai alueviranomaisten valmiuksia seurata rakenne- ja koheesiorahastojen puitteissa toteutettavien toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa ja määrärahojen käyttöä kustannusten ja saavutettujen tulosten todentamiseksi.

—

on vakuuttunut siitä, että alueiden komitealle olisi annettava nykyistä mittavampi rooli EU:n toimintalinjojen valmistelussa, toteutuksessa ja seurannassa siten, että komitean jäsenet osallistuvat aktiivisesti paikallis- ja aluetason vuoropuheluun.

—

sitoutuu suunnittelemaan ja toteuttamaan aloitteita tiedon levittämiseksi parhaista kumppanuuskäytänteistä jäsenvaltioiden asettaessa toimille painopisteitä.

Esittelijä

:

Vladimir KISYOV (BG, PPE), Sofian kaupunginvaltuuston jäsen

1.

kannattaa yleisesti aloitetta tarkastella ja analysoida kumppanuutta, joka liittyy hallintotapaan valtiollisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla valmisteltaessa ja pantaessa täytäntöön aluekehittämisen ohjelma- ja suunnitelma-asiakirjoja.

2.

suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten ponnisteluihin, joilla pyritään muodostamaan ja ottamaan järjestelmällisesti käyttöön valtiovallan tai alueellisten ja paikallisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien sekä työmarkkinaosapuolten ja liike-elämän välinen kumppanuus valmisteltaessa suunnitelma-asiakirjoja aluesuunnittelun ja aluekehittämistoimien kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

3.

suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että valtiovalta ponnistelee jäsenvaltioissa tukeakseen alue- ja paikallisviranomaisten kanssa käytävää vuoropuhelua, jossa määritellään yhteisön ja kansallisten toimien puitteissa aluekehittämisen päämäärät, ensisijaiset tavoitteet, resurssit ja toteutus.

4.

painottaa kaupunkien ja alueiden johtoasemaa valmisteltaessa strategia-asiakirjoja, pantaessa ohjelmaa täytäntöön sekä seurattaessa ja toteutettaessa EU:n politiikkoja.

5.

katsoo, että kumppanuuden osalta paikallis- ja alueviranomaisia ei tulisi enää laittaa samaan ryhmään kansalaisyhteiskunnan sekä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten kanssa, koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat vaaleilla valittuja elimiä, jotka ovat suoraan vastuussa EU:n kansalaisille. Sen vuoksi jäsenvaltioiden viranomaisten, unionin toimielinten ja alue- ja paikallisviranomaisten väliset kumppanuudet ovat laadullisesti toisella tasolla kuin muut kumppanuuden muodot. Kansalaisten valitsemat ja julkisia tehtäviä hoitavat paikallis- ja alueviranomaiset on näin ollen esitettävä selkeästi tällaisina eliminä yleisluonteisissa säännöissä ja asiakirjoissa.

6.

on vakuuttunut siitä, että hyvän hallintotavan periaatteet voidaan alue- ja paikallishallinnon alalla toteuttaa käytännössä, jos kansalaisyhteiskunnan edustajat sekä talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet ovat nykyistä aktiivisemmin mukana toiminnassa.

7.

kannattaa rakennepolitiikan hallinnoinnin laaja-alaista tarkastelua Euroopan unionin monitasoisessa järjestelmässä.

8.

katsoo, että aluepolitiikan hyvän hallintotavan kannalta on ratkaisevaa, että politiikkavälineitä sovelletaan integroidusti ja kaikki sidosryhmät osallistuvat toimiin aktiivisesti. On myös suuntauduttava selkeästi politiikan tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen täytäntöönpanoon, ja sen on perustuttava eri välineiden horisontaaliseen ja vertikaaliseen integrointiin, jotta saavutetaan selkeät ja mitattavat tavoitteet.

9.

panee merkille unionin rakennepolitiikan roolin tehokkaana hallinnonhajauttamisprosessin tukivälineenä Euroopan maissa kehitettäessä aluesuunnittelua ja indikaattoreihin perustuvaa ohjausta, joiden avulla on osaltaan merkittävästi parannettu paikallis- ja aluetason julkisia toimia.

10.

katsoo, että nykyinen rakennepolitiikan hallinnointimalli tarjoaa vankan perustan tulevalle rakennepolitiikalle.

11.

huomauttaa, että ei ole olemassa EU:n laajuisia kumppanuuksien perustamista koskevia menetelmiä aluesuunnittelun ohjelma- ja suunnitelma-asiakirjojen laatimisessa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. Näin ollen on mahdotonta päätellä, onko kumppanuusperiaatetta noudatettu tosiasiassa eikä vain muodollisesti, ja arvostella sen todellisia vaikutuksia.

12.

pitää onnistuneina pyrkimyksiä lujittaa kumppanuutta ja toteuttaa näin aiempaa kestävämpää politiikkaa, jotta hallintotapa ja kumppanuus kytketään nykyistä läheisemmin ja vahvemmin toisiinsa sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti valtiollisella, alueellisella ja paikallistasolla.

13.

pitää demokraattisena saavutuksena uusien jäsenvaltioiden hallitusten ponnisteluja yhdistää hyvän hallintotavan periaatteet ohjelma-asiakirjojen laadinta- ja täytäntöönpanoprosessiin.

14.

katsoo, että jäsenvaltio- ja aluetason viranomaisten sekä hallintoviranomaisten olisi kehitettävä ja omaksuttava menetelmät kumppanuuden toteuttamiseksi aluepolitiikassa ohjelma- ja suunnitelma-asiakirjojen osalta. Menetelmien avulla tulee määrittää selvästi kumppanuuden operatiiviset näkökohdat ja vähimmäissoveltamisala työskentelyn kaikissa vaiheissa (valmistelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi). Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon kumppanuuden kaksi laadullisesti erilaista tasoa:

Osallistuvat kumppanit eroavat toisistaan toiminta-alan, erikoistumisalan, toimivaltuuksien ja mahdollisen panoksen mukaan. Menetelmässä on lisäksi otettava huomioon, että hajauttaminen tapahtuu eriasteisesti unionin eri jäsenvaltioissa, ja selvitettävä, hallinnoivatko alue- ja paikallisyhteisöt tiettyjä toimenpideohjelmia.

15.

katsoo, että vanhat jäsenvaltiot, varsinkin ne, joiden hallinto on pitkälle hajautettu, ovat hyvillä toimintatavoillaan parantaneet tuntuvasti aluepolitiikan valtiollisen, alueellisen ja paikallistason sekä hankesuunnittelun hyvään hallintotapaan liittyvää kumppanuusjärjestelmää ja voivat välittää muille maille esimerkkejä parhaista käytänteistä.

16.

toteaa, että kumppanien muodostamien verkostojen sisällyttäminen aluekehittämispolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon tarjoaa eri toimijoille ja prosessin osanottajille huomattavia tilaisuuksia ilmaista intressinsä ja lisätä ihmisten luottamusta hallintoon. On kuitenkin huolehdittava siitä, että asianomaiset kumppanit, joilla on oltava asiaankuuluvat toimivaltuudet, tarvittavat valmiudet ja kyvyt ja joiden osallistuminen synnyttää todellista lisäarvoa, voivat saada käyttöönsä riittävät taloudelliset varat, jotta ne voivat osallistua täysimittaisesti keskusteluihin. Nämä varat voisivat olla erottamaton osa teknistä tukea ja lisäksi kattaa kustannukset, jotka aiheutuvat asianmukaisesti perusteltujen selvitysten ja tutkimusten laatimisesta unionin, jäsenvaltio- ja paikallistasolla.

17.

kehottaa Euroopan komissiota — koska tätä ei ole otettu huomioon useissa toimenpideohjelmissa — antamaan alue- ja paikallisyhteisöille, niiden kansallisille ja ylikansallisille järjestöille ja muille asianomaisille kumppaneille luvan hyödyntää tekniseen tukeen myönnettyjä varoja tällä ohjelmakaudella sekä kannustamaan niitä tähän. Näin toimijat voivat toteuttaa paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla tutkimuksia ja analyyseja, joiden avulla voidaan kartoittaa uuden koheesiopolitiikan tarpeet ja painopistealat.

18.

on vakuuttunut siitä, että on yhä tärkeämpää lujittaa hallintotapaan ja hankesuunnitteluun liittyvää kumppanuutta EU:n paikallis- ja aluekehittämistoimien kaikissa vaiheissa: valmistelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa.

19.

katsoo, että EU:n aluekehittämispolitiikan valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin liittyvälle hallintotavalle ja kumppanuudelle olisi annettava yhä merkittävämpi asema EU:n viestintästrategiassa.

20.

kehottaa Euroopan parlamenttia ja Euroopan komissiota hyödyntämään EU:n toimia suunniteltaessa nykyistä laaja-alaisemmin kumppanuutta ja hallintotapaa sekä avointa koordinointimenetelmää, jotta toimiin osallistuisi mahdollisimman moni sidosryhmä, erityisesti paikallis- ja alueviranomaiset, sillä huomattava osa yhteisön toimista toteutetaan tavallisesti juuri tällä hallintotasolla. Komitea kehottaa komissiota varmistamaan, että toimenpideohjelmien hallintoviranomaisiksi nimetään kaikki alue- ja paikallisviranomaiset, jotka sitä toivovat ja joilla on tarvittavat valmiudet eurooppalaisten aluekehitysohjelmien hallinnoimiseen.

21.

toteaa painokkaasti, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten strategia- ja suunnitelma-asiakirjojen valmisteluun liittyvien, valtiollista ja aluetason hallintotapaa ja kumppanuutta koskevien seikkojen lisäksi on harkittava ja käynnistettävä aloitteita, jotka auttavat selviytymään esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kaupunkiliikenteeseen, biotieteisiin ja biotekniikkaan, tiede- ja tutkimustoimintaan sekä innovointiin liittyvistä haasteista EU:ssa ja muilla alueilla.

22.

katsoo, että valmisteltaessa uutta taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiopolitiikkaa etenkin vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai väestökadosta kärsiviä alueita varten on ratkaisevan tärkeää huolehtia siitä, että erityisesti alue- ja paikallisyhteisöt sekä niiden kansalliset ja ylikansalliset järjestöt mutta myös talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisyhteiskunta osallistuvat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jäsenvaltioiden kantojen ja painopisteiden valmisteluun sekä asiakirjojen laatimiseen ja että niiden näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon.

23.

katsoo olevan tarkoituksenmukaista tarkastella myös vastaisuudessa jäsenvaltioiden käytäntöjä ja kokemuksia kumppanuuksien käytöstä asetettaessa painopisteitä kuntien, alueiden, valtakunnan ja sitä laajemman tason kehittämiselle. Arvioinnit tukevat aiempaa yksinkertaisempien ja tehokkaampien viestintämuotojen käyttöä kumppaneiden kesken paikallis- ja aluetasolla.

24.

katsoo, että koska jäsenvaltiot ovat hajauttaneet hallintoaan eri tavoin, myös kuulemisprosessit poikkeavat toisistaan ja hankesuunnittelun hallinto on toteutettu eri tavoin.

25.

toteaa, että jäsenvaltioissa hallintoon ja kumppanuuteen valtakunnallisella ja aluetasolla osallistuvien tahojen on EU:n seuraavalla suunnitelmakaudella oltava valmiit osallistumaan toimiin hyödyntämällä kokeiluissa tehokkaiksi osoittautuneita kumppaneiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kuulemismenetelmiä, esimerkiksi hyvien käytänteiden käsikirjoja, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kumppaneiden kanssa järjestettäessä kuulemisia tulevista alue- ja kuntakehityssuunnitelmista.

26.

suosittaa Lissabonin strategiassa asetetun, osaamistalouden kehittämistä koskevan tavoitteen mukaisesti, että toteutetaan täsmätoimenpiteitä yliopistojen, erilaisten tutkimus- ja tiedelaitosten ja teknologiakeskusten nivomiseksi jäsenvaltioiden kantojen ja uuden suunnitelmakauden asiakirjojen valmisteluun sekä valtakunnan että alue- ja paikallistasolla.

27.

katsoo, että ylipäätään hallintovalmiuksia lujitettaessa on ensisijaisesti otettava käyttöön täsmätoimenpiteitä nuorten saamiseksi mukaan toimintaan aluekehitystoimien valmistelun, niistä käytävän keskustelun ja niiden ohjelmoinnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällä olisi syvällinen ja pitkäkestoinen vaikutus EU:n toimintalinjojen täytäntöönpanoon, ja se kannustaisi nuoria aktiiviseen kansalaistoimintaan.

28.

toteaa, että hallinnointiprosessiin liittyvää aktiivista kumppanuutta on tehostettava entisestään (paikallis- ja alueviranomaisten ja myös valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden aloitteesta). Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä omiin erityisolosuhteisiinsa mukautettuihin toimiin ja kannustettava kumppaniyhteisöjään järjestäytymään, jotta kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien osallistuminen, vastuu ja kiinnostus lisääntyisivät.

29.

suosittaa, että Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio arvioivat mahdollisuudet hyödyntää valtiollisten ja/tai alueviranomaisten valmiuksia seurata rakenne- ja koheesiorahastojen puitteissa toteutettavien toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa ja määrärahojen käyttöä kustannusten ja saavutettujen tulosten todentamiseksi. Tällä tavoin voitaisiin yksinkertaistaa menettelyjä ja alentaa niiden kustannuksia.

30.

katsoo, että on kehitettävä institutionaalisia välineitä, joilla helpotetaan horisontaalisten ja vertikaalisten lähestymistapojen toteuttamista. Tällaisia välineitä voisivat olla mm. foorumit, toimien hallinnointi aluetasolla ja paneelit, jotka edistävät alakohtaisten verkostojen sisällä tapahtuvaa kommunikaatiota poliittisella ja hallinnon tasolla.

31.

katsoo, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien rooli aluepolitiikan hallinnoinnin alalla on otettava huomioon ja sitä on tuettava. Sen lisäksi, että nämä uudet ryhmittymät muodostavat välineen yhteisön varojen hallinnoimiseksi, ne tarjoavat ennen kaikkea naapuruksina olevien alueiden kansalaisyhteiskunnalle poikkialaisen osallistumisvälineen.

32.

katsoo, että hallinnointiin ja hankesuunnitteluun liittyvää kumppanuutta arvioitaessa olisi keskityttävä nykyistä enemmän laadullisiin kuin määrällisiin indikaattoreihin. Siksi on olennaista, että hallinnointiprosessiin osallistuvia keskus-, alue- ja paikallishallinnon viranomaisten kumppaneita ei arvioida samalla tavoin, vaan ne luokitellaan valmiuksiensa ja potentiaalisen panoksensa mukaisesti.

33.

katsoo, että koska aluepoliittisten toimien yleisövaikutuksia on vaikea varmistaa, on äärimmäisen tärkeää, että eri tasoille, joilla politiikoilla on kosketuspintaa eri aloihin, kehitetään tarvittavia vuorovaikutusmalleja.

34.

katsoo, että eräs paikallis-, alue- ja keskushallinnon viranomaisten tärkeimmistä tehtävistä on välttämättä lujittaa ja parantaa jatkuvasti hallintokapasiteettia. Sen vuotuinen arviointi ei saa vastaisuudessa olla pelkkä muodollisuus, vaan on ryhdyttävä analysoimaan saavutuksia, jotka olisi sitten julkistettava ja otettava lähtökohdaksi hallintovalmiuksien tulevalle kehittämiselle.

35.

on vakuuttunut siitä, että alueiden komitealle olisi annettava nykyistä mittavampi rooli EU:n toimintalinjojen valmistelussa, toteutuksessa ja seurannassa siten, että komitean jäsenet — paikallis- ja alueviranomaisten etujen valvojina — osallistuvat aktiivisesti paikallis- ja aluetason vuoropuheluun yleisön ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Tämä on ennakkoedellytys sille, että aluekehityksen suunnittelu onnistuu ja että hallinnollisia ja viestintävalmiuksia voidaan kehittää ja laajentaa paikallis- ja aluetasolla. Näin selviydytään hallinnollisesta vajeesta, jonka EU:n asiakirjoissa usein todetaan olevan kehittämisen esteenä.

36.

laatii alue- ja paikallistason kumppanuuksien tehostamiseksi vuosittain suosituksia, jotka sisällytetään automaattisesti vuotuisiin korkean tason keskusteluihin.

37.

kannattaa jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission aloitteita paikallis- ja alueviranomaisten kanssa toteutettavan kumppanuuden kehittämiseksi niin toimien toteuttamisen seurantavaiheessa kuin varsinkin niiden suunnitteluvaiheessa.

38.

katsoo, että olisi tuettava ja kehitettävä erilaisin aloittein alemmilla hallintotasoilla toteutettavia kumppanuuksia kansalaisjärjestöjen ja työnantajien kanssa varsinkin suunnitteluvaiheessa ja erityistoimenpiteitä toteutettaessa.

39.

sitoutuu suunnittelemaan ja toteuttamaan aloitteita tiedon levittämiseksi parhaista kumppanuuskäytänteistä jäsenvaltioiden asettaessa painopisteitä kuntien, alueiden, valtakunnan ja sitä laajemman tason toimille. Paikallisvirranomaisille on tarjottava tilaisuus osallistua viestintään, sillä ne ovat parhaassa asemassa selvittääkseen, mitä Euroopan unioni merkitsee ihmisten arjessa.

40.

ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin hyödyntääkseen mahdollisimman hyvin unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden toteuttamien toimien koordinointi- ja täytäntöönpanomekanismeja eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän, EAYY:n (European Grouping of Territorial Cooperation, EGTC) välityksellä. Se on hajautetun kansainvälisen yhteistyön väline, jonka avulla eri kumppaniryhmät saadaan nykyistä tehokkaammin mukaan hallinnointiin.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/60

—

korostaa, että teollisuuden päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä ilman epäpuhtauksien kohdalla. Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi on tärkeä eurooppalainen toimenpide, joka auttaa jäsenvaltioita täyttämään päästöjä koskevat tavoitteensa vuoteen 2020 mennessä.

—

katsoo, että direktiivi ei ole riittävän kunnianhimoinen ilman epäpuhtauksien suhteen, ja on pettynyt suurten polttolaitosten heikkoon päästöraja-arvoon (ks. liite 1). Komitea huomauttaa myös, että ehdotuksen ja suuria polttolaitoksia koskevan vastaavan BREF-asiakirjan (Best Available Technique Reference) päästöraja-arvojen välillä on edelleen merkittävä ero. Kyseisiä arvoja tulee yhtenäistää ja tiukentaa.

—

suosittelee painokkaasti, että direktiiviin sisällytetään käytännöllinen tarkistusjärjestelmä, joka mahdollistaisi direktiivin osittaisen (esimerkiksi teknisten osien ja päästöraja-arvojen) tarkistamisen yhteispäätösmenettelyä soveltaen. Komiteaa huolestuttavat lisäksi lainsäädännön tulevat mukautukset, jotka on tarkoitus toteuttaa Sevillan prosessin mukaisesti (ks. liite 1), joka ei ole perustamissopimukseen kirjattu laillinen menettely eikä demokraattisen valvonnan alainen.

—

vastustaa painokkaasti komission ehdotusta vahvistaa kriteerit, joiden mukaisesti voidaan myöntää paikallisiin olosuhteisiin perustuva poikkeus komiteamenettelyä noudattaen.

Esittelijä

:

Cor LAMERS (NL, PPE), Houtenin kunnanjohtaja

1.

toteaa, että EU:n eri jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli ympäristö- ja teollisuuspolitiikkojen toimeenpanossa ja niillä on laajat toimivaltuudet ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen alalla.

2.

kannattaa painokkaasti ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja ”saastuttaja maksaa” -periaatetta ja pitää näin ollen teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin kyseistä tavoitetta tervetulleena.

3.

korostaa päästöjen lähteillä toteutettavien toimien merkitystä. On ensisijaisen tärkeää, että ympäristön pilaantumisen syyt määritetään ja päästöjä hallitaan niiden lähteillä mahdollisimman taloudellisesti ja ympäristöystävällisesti.

4.

toteaa, että ilman, veden ja maaperän laatu ovat sekä kaupunki- että maaseutualueilla aiheita, jotka koskettavat välittömästi kansalaisten päivittäistä elämää. Suuret teollisuuslaitokset vastaavat EU:ssa edelleen huomattavasta osasta merkittävimpien epäpuhtauksien päästöistä.

5.

toteaa, että ilman ja veden puhtauden hyväksi toteutettavilla politiikoilla on rajatylittävä ulottuvuus, ja ne vaativat EU-tason toimia. Komitea pitää näin ollen teollisuuden päästöjä koskevaa direktiiviä tervetulleena, sillä kyse on eurooppalaisesta välineestä teollisuuden päästöjen leikkaamiseksi niiden lähteillä.

6.

uskoo vahvasti, että ehdotukseen sisältyy tarpeellisia välineitä, jotka tarjoavat merkittävän mahdollisuuden ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi. Komitea kannattaa tässä suhteessa direktiiviehdotuksessa esitettyä BREF-asiakirjojen (Best Available Technique Reference Documents, ks. liite 1) parannettua käyttöä, koska se lisää ympäristöhyötyjä.

7.

korostaa, että teollisuuden päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä ilman epäpuhtauksien kohdalla. Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi on tärkeä eurooppalainen toimenpide, joka auttaa jäsenvaltioita täyttämään päästöjä koskevat tavoitteensa vuoteen 2020 mennessä. Sen vuoksi on tärkeää, että uuden direktiivin soveltamisalaan otetaan suurista polttolaitoksista myös alempi luokka eli 20–50 megawatin laitokset.

8.

katsoo, että direktiivi ei ole riittävän kunnianhimoinen ilman epäpuhtauksien suhteen:

9.

on huolissaan siitä, että direktiivi saattaa johtaa lähinnä lyhyen aikavälin hyötyihin. Komitea on hyvin huolestunut mahdollisten pitkän aikavälin hyötyjen rajallisuudesta (ks. kohta 17).

10.

korostaa, että IPPC-lupien (Integrated Pollution Prevention and Control, ks. liite 1) tulisi edelleen perustua yhdennettyyn lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon ympäristö, tuotanto, tekninen toteutettavuus, kustannustehokkuus ja yhtä tärkeät paikalliset olosuhteet.

11.

yhtyy Euroopan komission käsitykseen siitä, että IPPC-direktiiviä ei nykyisin panna asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. IPPC-direktiivin täytäntöönpano on ollut suhteellisen vaikeaa eikä BREF-asiakirjoja ole aina käytetty — osittain niiden varsin teknisen luonteen ja vaikeaselkoisuuden vuoksi.

12.

on pannut merkille, että luvat heijastavat ennen kaikkea keskitettyjä ja yhdenmukaistettuja standardeja ja vaatimuksia. Vaikka tämä vaikuttaa myönteiseltä, sen seurauksena on lupia tarkastelemalla yhä vaikeampi saada selville, mitä yritykset tekevät tai tuottavat taikka miten ne menettelevät tai optimoivat toimintaansa.

13.

toteaa, että teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (joka sisältää IPPC-direktiivin uudelleentarkastelun) on esitetty vain viikkoja nykyisen IPPC-säädöksen täytäntöönpanoa koskevan määräajan jälkeen, joka oli 31. lokakuuta 2007. Uudelleentarkastelu tapahtuu siis ennen kuin voimassa olevalla IPPC-säädöksellä on ollut mahdollisuutta osoittaa toimivuutensa ja tehokkuutensa ja etenkin ennen kuin sen vaikutuksia päästöjen vähentämisen kannalta on voitu kartoittaa täysimääräisesti.

14.

pitää seitsemän direktiivin yhdistämistä yhdeksi direktiiviksi erittäin kunnianhimoisena lähestymistapana. Asteittainen eteneminen tai puitedirektiivi johdannaisdirektiivien kera oli saattanut olla parempi ratkaisu. Puitedirektiivi antaisi myös mahdollisuuden ottaa mukaan muita, aiheeseen suoraan liittyviä direktiivejä, kuten kaupunkien jätevesien käsittelyä koskeva direktiivi, vaarantamatta kuitenkaan mahdollisuutta tehdä puitedirektiiviin myöhemmin muutoksia.

15.

kannattaa lainsäädännön parantamisen periaatetta. Komission ehdotus seitsemän direktiivin yhdistämiseksi vaikuttaa vastaavan tätä periaatetta. Uusi direktiivi yksinkertaistaa tietyssä määrin lupien myöntämismenettelyitä. Komitea katsoo kuitenkin, että direktiivin eri osia ei ole täysin konsolidoitu, ja koska direktiivin ja BREF-asiakirjojen välillä vallitsee edelleen merkittäviä eroja, kaikkia käytännön ongelmia ei ratkaista.

16.

pitää kyseenalaisena, korjaantuvatko nykyiset epäjohdonmukaisuudet ja määritelmien epäselvyydet käsillä olevalla ehdotuksella. Esimerkiksi on epäselvää, minkälaisia vaikutuksia parhaan käytettävissä oleva tekniikan (Best available technique, BAT) uudella määrittelyllä on (ilmaisu ”paras käytettävissä oleva teknologia” on korvattu ilmaisulla ”paras käytettävissä oleva tekniikka”). Laajempien teknologisten näkökohtien huomioiminen pelkän tekniikan sijaan sopii paremmin yhteen yritysten investointien kanssa, edistää tasapuolisten toimintaedellytysten luomista sekä auttaa löytämään luovempia ratkaisuja ympäristöhaasteisiin.

17.

on vakavasti huolissaan konsolidoinnin mahdollisista vaikutuksista tuleviin tarkistuksiin. Ehdotus sisältää nyt useita eri teknisen asiantuntemuksen aloja. Direktiivin pituus ja erityisesti sen mutkikkuus tekevät sen tarkistamisen tulevaisuudessa hyvin vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Tämä tarkoittaa, että lainsäädäntöä on hyvin vaikea mukauttaa tuleviin tarpeisiin ja teknologiseen kehitykseen asettamalla entistä tiukempia toimintaedellytyksiä, esimerkiksi päästöraja-arvoja.

18.

ymmärtää, että komission aikomuksena on ratkaista vaikeita tulevia tarkistuksia koskeva ongelma direktiivin ja BREF-asiakirjojen välisellä yhteydellä. Direktiivissä asetetaan vähimmäisstandardit, jotka on täytettävä, ja helposti tarkastettavilla BREF-asiakirjoilla järjestelmää pidetään ajan tasalla ottamalla huomioon teknologinen kehitys ja tiukentamalla vastaavasti päästöjen raja-arvoja (BAT-AEL, ks. liite 1). Komitea on vakavasti huolissaan tulevista eroista, jotka saattava syntyä (tarkistettaviin BREF-asiakirjoihin sisältyvien) BAT-AEL-arvojen ja (direktiivin) päästöraja-arvojen välille. On olemassa merkittävä riski järjestelmän vanhentumisesta, jolloin se tuskin edistäisi tulevaa ympäristöalan kehitystä.

19.

suosittelee painokkaasti, että direktiiviin sisällytetään käytännöllinen tarkistusjärjestelmä, joka mahdollistaisi direktiivin osittaisen (esimerkiksi teknisten osien ja päästöraja-arvojen) tarkistamisen yhteispäätösmenettelyä soveltaen. Komiteaa huolestuttavat lisäksi lainsäädännön tulevat mukautukset, jotka on tarkoitus toteuttaa Sevillan prosessin mukaisesti (ks. liite 1), joka ei ole perustamissopimukseen kirjattu laillinen menettely eikä demokraattisen valvonnan alainen.

20.

on tyytyväinen BREF-asiakirjojen viimeaikaisiin parannuksiin ja pitää niitä hyödyllisinä viiteasiakirjoina. BREF-asiakirjojen pääosa on kuitenkin saatavilla ainoastaan englanniksi, mikä voi aiheuttaa vaikeuksia alueellisille ja paikallisille lupa- ja valvontaviranomaisille. Komitea pyytää näin ollen BREF-asiakirjojen keskeisten osien — esimerkiksi tietyn teollisuusalan parasta käytettävissä olevaa teknistä keinoa (BAT, ks. liite 1) koskevien osien — kääntämistä kaikille EU:n kielille.

21.

pitää perusteettomana, että BREF-asiakirjoja ei käytetä useammin EU:ssa ja suosittelee niiden hyödyntämisen lisäämistä. Komitea kannattaa näin ollen BREF-asiakirjojen uutta asemaa ja velvoitetta käyttää niitä lupamenettelyssä. Komitea katsoo, että BREF-asiakirjoista tulee näin entistä sitovampia, kun niistä tulee käytännössä pakollisia (nykyisin ne ovat pelkästään viiteasiakirjoja, joita on tarkasteltava mutta ei noudatettava).

22.

katsoo, että BREF-asiakirjoja on mahdollista parantaa. Niistä puuttuvat toisinaan tiedot tuotantoprosesseja koskevista innovaatioista ja parannuksista. Esimerkiksi näytteissä esiintyvien vaihteluiden valvontaa käytetään nykyään yritysten rankaisemiseen, vaikka sen avulla voitaisiin myös parantaa käytettäviä tekniikkoja. Toisena esimerkkinä voidaan mainita, että haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käsittelevä direktiivin luku ja vastaava BREF-asiakirja eivät ole yhteensopivia. Sen vuoksi on pelättävissä, ettei puhtainta menettelytapaa aina aseteta etusijalle. Paikallisviranomaisten olisi aina kun se on mahdollista edistettävä innovaatioita paikallisen ympäristön tilan parantamiseksi, ja BREF-asiakirjojen olisi oltava riittävän laadukkaita, jotta niistä olisi apua toimivaltaisille viranomaisille.

23.

uskoo, että BREF-asiakirjojen uusi asema lisää poliittista johdonmukaisuutta päästölupien jakamisessa ja edistää osaltaan tasapuolisen toimintaympäristön luomista keskenään kilpaileville eurooppalaisille yrityksille.

24.

pitää Sevillan prosessia (ks. liite 1) tarpeellisena ja vakiintuneena menettelynä. Sevillassa laaditaan ja päivitetään BREF-asiakirjoja Euroopan komission virkamiesten sekä jäsenvaltioita, teollisuutta ja kansalaisjärjestöjä edustavien asiantuntijoiden tapaamisten pohjalta. Näiden osapuolten välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden määrittelemiseksi ja uusien tai tarkistettujen BREF-asiakirjojen luomiseksi. Näin ollen on perusteltua, että kyseistä prosessia laajennetaan ehdotetussa direktiivissä entisestään.

25.

panee merkille, että paikallis- ja alueviranomaisten edustajia ei osallistu Sevillan prosessiin ja pyytää heidän kutsumista mukaan. Lupia myöntävinä tahoina ja/tai tarkastuksia tekevinä eliminä alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeää tietoa parhaista käytettävissä olevista tekniikoista, ja näin ollen Sevillan prosessia voidaan parantaa paikallis- ja alueviranomaisten edustajien osallistumisella.

26.

huomauttaa, että BREF-asiakirjojen uudella asemalla saattaa olla kielteinen vaikutus Sevillan prosessiin (ks. liite 1). Parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevan yhteisymmärryksen saavuttaminen on entistä vaikeampaa BREF-asiakirjojen uuden aseman myötä, kun jäsenvaltiot, teollisuus ja kansalaisjärjestöt saattavat omaksua entistä strategisemman käyttäytymisen BREF:in määrittelyssä. Tuotantokustannusten vuoksi teollisuus hyötyisi, jos BREF-asiakirjoissa päädyttäisiin vähemmän innovoiviin standardeihin. Tässä tapauksessa Sevillan prosessi saattaisi taantua hitaaksi ja vaikeaselkoiseksi poliittiseksi prosessiksi sen sijaan, että siinä pyrittäisiin etsimään parhaat tekniset ratkaisut.

27.

uskoo, että tämä tilanne voi johtaa asiakirjojen vesittymiseen. Käteen jää siis vanhentunut ja tehoton väline, joka ei lisää innovointia tai paranna ympäristön laatua, vaan jopa heikentää teollisuuden päästöjä koskevan uuden direktiivin täytäntöönpanoa.

28.

kannattaa teollisuuden päästöjä koskevan uuden direktiivin tavoitetta parantaa päästölupien myöntämispolitiikan johdonmukaisuutta.

29.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on lupien jakamista koskevaa toimivaltaa, joka vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Tanskassa esimerkiksi sekä paikallisviranomaiset että maan hallitus vastaavat lupien myöntämisestä. Alankomaissa kunnat ja läänit jakavat päästölupia, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa keskushallinto käsittelee suuriin ilmansaastelähteisiin liittyviä kysymyksiä. Asiaa koskevaa paikallis- ja alueviranomaisten osuutta ajatellen EU:n alueella on tyypillistä, että standardeista päätetään valtiollisella tasolla ja täytäntöönpanosta huolehditaan sitä alemmilla tasoilla.