13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/1

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista

(2008/C 319/01)

NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEIDEN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT MUISTUTTAVAT SEURAAVASTA:

PALAUTTAVAT MIELEEN SEURAAVAA:

—

21. marraskuuta 2001 annetussa Euroopan komission valkoisessa kirjassa ”EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” (1), jonka neuvosto hyväksyi 14. helmikuuta 2002 antamissaan päätelmissä, katsotaan, että terveyttä on pidettävä yhteiskuntaan integroitumista ja nuorten itsenäisyyttä edistävänä tekijänä ja välttämättömänä edellytyksenä heidän kehittymiselleen aktiivisiksi kansalaisiksi,

—	27. kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (2) vahvistetaan nuorisoalan eurooppalaiset yhteistyöpuitteet, joiden yhtenä osiona kolmesta on nuorisoulottuvuuden sisällyttäminen muihin asiaankuuluviin yhteisön politiikan aloihin,

—	22. ja 23. maaliskuuta 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytty eurooppalainen nuorisosopimus kuuluu niihin välineisiin, jotka edistävät Lissabonin tavoitteiden saavuttamista kasvun ja työllisyyden alalla,

—

marraskuussa 2005 annetussa neuvoston päätöslauselmassa ”Euroopan nuorten huomioon ottaminen — eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpano ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen” (3) vahvistetaan, että nuorisoulottuvuuden huomioon ottamisessa muilla yhteisön politiikan aloilla etusijalle asetetaan muun muassa nuorten terveelliset elämäntavat,

—

toukokuussa 2007 annetussa neuvoston päätöslauselmassa ”Yhtäläiset mahdollisuudet kaikille nuorille — täysimääräinen yhteiskuntaan osallistuminen” (4) kehotetaan jäsenvaltioita asettamaan nuorten huolenaiheet etusijalle niillä politiikan aloilla, jotka vaikuttavat nuorten elämänlaatuun, kuten terveyteen,

—	syyskuussa 2007 annetussa komission tiedonannossa ”Nuorten saaminen täysipainoisemmin mukaan koulutukseen, työelämään ja yhteiskunnan toimintaan” (5) kehotetaan jäsenvaltioita tekemään aloitteita nuorten terveyden alalla,

—	16. marraskuussa 2007 annetuissa neuvoston päätelmissä monialaisesta lähestymistavasta nuorisopolitiikkaan (6) pannaan merkille, että komissio aikoo laatia vuodesta 2009 lähtien joka kolmas vuosi EU:n nuorisoraportin,

—

6. joulukuuta 2007 annetuissa neuvoston päätelmissä komission valkoisesta kirjasta ”Yhdessä terveyden hyväksi: EU:n strateginen toimintamalli vuosiksi 2008–2013” (7) korostetaan, että on puututtava sellaisiin terveyden taustatekijöihin kuin ravitsemus, liikunta, alkoholi, huumausaineet, tupakointi ja ympäristöriskit ja otettava huomioon sukupuolen merkitys, ja katsotaan tärkeäksi edistää terveyttä arkielämässä: kotona, koulussa, työpaikalla ja vapaa-ajanviettopaikoissa,

—

22. toukokuuta 2008 annetussa neuvoston päätöslauselmassa epäedullisessa asemassa olevien nuorten osallistumisesta (8) korostetaan, että heikko terveydentila voi olla este nuorten aktiiviselle osallistumiselle yhteiskuntaan, ja kehotetaan jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan nuoria terveellisen elämäntavan omaksumisessa sisällyttämällä tämä tavoite terveyspolitiikkaansa.

TOTEAVAT SEURAAVAA:

1.	Vaikka Euroopan nuorten terveydentila on yleisesti ottaen tyydyttävä, tietyt alat, kuten ravitsemus, liikunta, alkoholin väärinkäyttö, seksuaaliterveys ja mielenterveys, aiheuttavat erityistä huolta.

2.	On kiinnitettävä erityistä huomiota terveellisen elämäntavan edistämiseen ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin erityisesti seksuaalisuuden, alkoholin väärinkäytön ja huumeiden käytön, syömishäiriöiden, lihavuuden, väkivallan, uhkapelin ja tieto- ja viestintäteknologiariippuvuuden aloilla.

Tietyt elinolosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten köyhyys, työttömyys, epävarma työllisyys, asunto-ongelmat, koulunkäynnin keskeyttäminen ja syrjintä, voivat vaarantaa nuorten terveyden ja hyvinvoinnin sekä muodostaa esteen sille, että nuoret hakeutuisivat tai heillä olisi täysi pääsy ennaltaehkäisyyn liittyvien järjestelyiden ja laadukkaiden ilmaisten terveyspalvelujen piiriin, mikä vaikuttaa nuorten terveyteen ja elämänlaatuun.

4.	Nuoret miehet ja nuoret naiset ovat terveytensä ja hyvinvointinsa osalta eri tilanteissa ja sukupuoleen liittyvät kysymykset olisi siksi otettava huomioon, kun käsitellään nuorten terveyttä.

5.	Terve kehitys riippuu ennen kaikkea terveellisestä fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Olisi toteutettava toimia nuorten elin-, työskentely- ja oppimisolosuhteiden laadun parantamiseksi.

6.	Vanhemmat ovat keskeisessä asemassa nuorten hyvinvoinnin ja terveellisen ympäristön varmistamisessa, ja siksi olisi lisättävä toimia heidän tukemisekseen.

KOROSTAVAT SEURAAVAA:

1.	On olemassa vahva vuorovaikutus nuorten terveyden ja hyvinvoinnin sekä heidän sosiaalisen osallisuutensa ja koulutustasonsa välillä.

2.	Nuoria on autettava ottamaan suurempi vastuu omasta terveydestään ja kohottamaan itsetuntoaan ja lisäämään itsenäisyyttään, esimerkiksi valistamalla nuoria terveellisen elämäntavan myönteisistä vaikutuksista ja heidän terveyteensä liittyvistä riskeistä.

KATSOVAT SEURAAVAA:

Tarvitaan täsmällisiä tietoja nuorten naisten ja miesten terveydentilasta ja terveyteen liittyvistä tarpeista ja odotuksista sekä tämä alan asianmukaisesti arvioiduista käytänteistä, kokemuksista ja saavutuksista, jotta voidaan sekä edistää nuorten terveyttä koskevan politiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta että ottaa asianmukaisissa strategioissa paremmin huomioon tämän kohderyhmän erityispiirteet siten, että kiinnitetään huomiota kyseisen kohderyhmän sisällä esiintyviin eroavaisuuksiin, jotka voivat johtua esimerkiksi iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta, ja annetaan etusija muita heikommassa asemassa oleville nuorille.

Nuorten terveyteen ja hyvinvointiin on sovellettava kokonaisvaltaista ja monialaista lähestymistapaa, johon kuuluvat kaikki tarkoituksenmukaiset alat, erityisesti terveydenhoitojärjestelmä, virallinen ja epävirallinen oppiminen, työllisyys ja sosiaalinen osallistaminen, lapsi- ja perheasiat, urheilu, kulttuuritoiminta, tutkimus, ympäristö, tiedotusvälineet ja kuluttajansuoja.

3.	Liikunnan ja tasapainoisen ruokavalion edistäminen on välttämätöntä terveellisen elämäntavan omaksumiseksi.

4.	Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuorten mielenterveyteen, erityisesti edistämällä hyvää mielenterveyttä esimerkiksi koulujen ja nuorisotyön kautta, ja tarkoituksellisen itsensä vahingoittamisen ja itsemurhien ehkäisyyn.

Nuorisoulottuvuuden huomioon ottavaa terveyspolitiikkaa on sovellettava julkisen toiminnan paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla, ja sen on tukeuduttava laajaan kumppanuuteen virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen toimijoiden, terveysalan ammattilaisten, talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten, erityisesti nuorisojärjestöjen, ja tiedotusvälineiden välillä.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA:

1.	edistämään nuorisoulottuvuutta terveyteen liittyvissä aloitteissa ja sellaisten nuorten terveyttä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa, jotka ovat asianmukaisia, monialaisia, asianmukaisesti koordinoituja ja järjestelmällisesti arvioituja;

2.	ottamaan nuoret ja kaikki ne toimijat, joita nuorisoalan politiikat koskevat, mukaan terveyteen liittyvien aloitteiden laadintaan ja täytäntöönpanoon, erityisesti vertaisoppimiseen liittyvien toimien avulla;

3.	kannustamaan vapaa-ajan toimintaan ja kulttuuri- ja liikuntaharrastuksiin osallistumista;

4.	ottamaan nuorten terveys ja hyvinvointi huomioon tiedotusta ja tiedotusvälineitä koskevissa ohjelmissa ja politiikoissa;

5.	tukemaan nuorisoalan työntekijöiden ja valtioista riippumattomien järjestöjen koulutusta ennaltaehkäisyn ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin sekä perusneuvonnan, varhaisen hoitoon ohjaamisen, nuorten vaikeuksien tunnistamisen ja muihin palveluihin ohjaamisen aloilla.

PYYTÄVÄT KOMISSIOTA:

1.	varmistamaan nuorisoulottuvuuden huomioon ottamisen terveyttä koskevissa aloitteissaan,

2.	ottamaan nuoret ja toimijat, joita nuorisoalan politiikat koskevat, mukaan kaikilla tasoilla tätä asiaa koskevissa toimissaan.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA:

parantamaan tätä aihetta koskevaa tietämystä ja tutkimusta ja saattamaan ne säännöllisesti ajan tasalle ottaen huomioon nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät eroavaisuudet, jotka johtuvat esimerkiksi iästä, sukupuolesta, maantieteellisestä tai sosioekonomisesta asemasta, sukupuolisesta suuntautumisesta tai vammaisuudesta;

2.	liittämään asteittain nuorten terveyttä ja hyvinvointia koskevia tietoja joka kolmas vuosi julkaistavaan komission nuorisoraporttiin ja hyödyntämään tässä suhteessa olemassa olevia lähteitä;

3.	kehittämään valistusta nuorten terveyteen vaikuttavista tekijöistä;

4.	edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa nuorten terveyden ja hyvinvoinnin alalla paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla tukeutuen tässä erityisesti nykyisiin rakenteisiin;

5.	hyödyntämään tehokkaasti jo olemassa olevien Euroopan unionin politiikkojen, ohjelmien ja muiden välineiden tarjoamia mahdollisuuksia, erityisesti rakennerahastoja ja Nuoriso-toimintaohjelmaa, nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien hankkeiden kehittämiseksi;

6.	tiivistämään kumppanuutta nuorten ja heidän järjestöjensä, nuorisoalan toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa nuorten terveyden alalla.

(1) Asiak. 14441/01 — KOM(2001) 681 lopullinen.

(2) EYVL C 168, 13.7.2002, s. 2.

(3) EUVL C 292, 24.11.2005, s. 5.

(4) EUVL C 314, 22.12.2007, s. 1.

(5) KOM(2007) 498 lopullinen.

(6) EUVL C 282, 24.11.2007, s. 16.

(7) Asiak. 15611/07.

(8) EUVL C 141, 7.6.2008, s. 1.

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/4

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioidenhallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 21 päivänä marraskuuta 2008 — ”Elinikäisen ohjauksen parempi sisällyttäminen elinikäisen oppimisen strategioihin”

(2008/C 319/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, JOTKA

KATSOVAT SEURAAVAA:

1.	Kaupan lisääntyvä globaalistuminen ja työelämän jatkuminen pidempään edellyttävät entistä enemmän yksilöjen taitojen mukauttamista, jotta voitaisiin varautua paremmin ennakoimattomiin tai tarpeellisiin muutoksiin ja pystyttäisiin näin varmistamaan työura.

2.	Euroopan unionin laajentuminen on lisännyt liikkuvuusmahdollisuuksia koulutuksessa ja työmarkkinoilla luoden näin tarpeen valmistaa unionin kansalaisia kehittämään oppimis- ja uraväyliään laajemmassa maantieteellisessä yhteydessä.

Kansalaisten elämälle on tunnusomaista siirtymävaiheiden lisääntyminen, kuten siirtyminen koulusta ammattikoulutukseen, korkeakoulutukseen tai työelämään taikka työelämästä työttömyyteen, jatkokoulutukseen tai työmarkkinoilta poistumiseen. Ohjauksella on ratkaiseva merkitys, kun joudutaan tekemään elämän varrella tärkeitä päätöksiä. Se voi siten lisätä valmiuksia hallita turvallisemmin omaa urakehitystä nykypäivän työmarkkinoilla ja saavuttaa parempi tasapaino yksityiselämän ja työelämän välillä.

4.	Työmarkkinoilla vallitsee epätasapaino pysyvän työttömyyden ja joidenkin alojen työvoiman saannin vaikeuksien välillä, ja ohjaus on keino vastata tehokkaammin työmarkkinoiden tarpeisiin.

5.	Sosiaalinen osallisuus ja yhtäläiset mahdollisuudet ovat edelleen koulutus- ja työllisyyspolitiikan merkittäviä haasteita,

VAHVISTAVAT:

ohjauksen jatkuvasti prosessiksi, joka auttaa kansalaisia iästä riippumatta ja koko elämän ajan määrittämään voimavaransa, taitonsa ja mielenkiintonsa kohteet, tekemään koulutusta ja työtä koskevia päätöksiä ja hallitsemaan henkilökohtaista elämänuraa koulutuksessa, työssä ja muissa yhteyksissä, joissa on mahdollista hankkia ja/tai käyttää näitä voimavaroja ja taitoja. Ohjaus käsittää yksilöllisiä tai ryhmässä toteutettavia toimia, jotka koskevat tiedottamista, neuvontaa, taitojen arviointia, tukea sekä päätöksenteossa ja uranhallinnassa tarvittavien valmiuksien opettamista.

PALAUTTAVAT MIELEEN SEURAAVAA:

1.	Neuvoston 28. toukokuuta 2004 antamassa päätöslauselmassa (1), joka koskee politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen tehostamista elinaikaisen ohjauksen alalla Euroopassa, määritellään kaikkien Euroopan unionin kansalaisten elinikäistä ohjausta koskevien politiikkojen tavoitteet.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. joulukuuta 2006 antamassa suosituksessa elinikäisen oppimisen avaintaidoista (2) korostetaan eri avaintaitoihin viitaten, että valmius etsiä koulutustarjontaa ja saatavilla olevaa ohjausta ja apua on olennaista itsensä toteuttamisen, ammatillisen kehityksen ja sosiaalisen integraation kannalta.

Neuvoston 15. marraskuuta 2007 antamassa päätöslausemassa uusista taidoista uusia työpaikkoja varten (3) jäsenvaltioita ja komissiota kehotetaan valmistamaan työntekijöitä tietoyhteiskunnan uusiin työpaikkoihin antamalla heille ammatinvalinnan ohjausta, jossa työnhakijoita autetaan määrittämään taidot, joita tarvitaan uusiin työpaikkoihin pääsemiseksi aloilla, joilla on osaamisvajetta.

4.	Työohjelman ”Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta” täytäntöönpanon edistymistä koskevassa neuvoston ja komission yhteisessä vuoden 2008 väliraportissa (4) muistutetaan, että ”erityistä huomiota on kiinnitettävä myös elinikäiseen ohjaukseen”.

Neuvoston 25. toukokuuta 2007 antamat päätelmät Lissabonissa asetettujen koulutusalan tavoitteiden edistymisen seurantaan tarkoitettujen indikaattoreiden ja viitearvojen yhdenmukaisesta luettelosta (5) ovat merkittävä väline, jonka avulla voidaan arvioida Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden toteutumista ja siten seurata jäsenvaltioiden edistymistä ohjauksen alalla elinikäisen oppimisen strategioissaan.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 23. huhtikuuta 2008 antamassa suosituksessa eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (6) vahvistetaan yhteinen viitekehys, jonka avulla voidaan tarkastella vastaavuuksia eri tutkintojärjestelmien ja niiden tasojen välillä. Tämä helpottaa aktiiviväestön liikkuvuutta ja edistää ohjauksen sisällyttämistä jäsenvaltioiden koulutus- ja työllisyyspolitiikkoihin ja -käytäntöihin.

Neuvoston 22. toukokuuta 2008 aikuiskoulutuksesta antamissa päätelmissä (7) muistutetaan aikuiskoulutuksen vahvistamisen hyödyistä talouden, yhteiskunnan ja yksilön kannalta ja painotetaan, että viranomaisten tehtävänä on luoda laadukkaat tiedotus- ja ohjausjärjestelmät, jotka perustuvat yksilölliseen lähestymistapaan henkilöiden aktiivisuuden ja itsenäisyyden lisäämiseksi tasapuolisesti koulutuksen alalla.

TOTEAVAT SEURAAVAA:

Viimeaikaisissa arviointiraporteissa, esimerkiksi Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) vuonna 2008 tekemässä raportissa vuoden 2004 päätöslauselman täytäntöönpanosta, korostetaan, että vaikka edistystä on tapahtunut, on vielä ponnisteltava ohjauspalvelujen laadun parantamiseksi, kansalaisten toiveiden ja tarpeiden mukaisen ohjauksen tasapuolisemman saannin varmistamiseksi ja olemassa olevien ohjauspalvelujen koordinoimiseksi ja niiden välisten kumppanuuksien luomiseksi.

Jäsenvaltiot perustivat vuonna 2007 elinikäistä ohjausta koskevien politiikkojen verkoston (ELGPN — European Lifelong Guidance Policy Network), johon kuuluu edustajia jokaisesta siihen osallistuvasta jäsenvaltiosta ja joka lisää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia oppia toisiltaan ja tehdä yhteistyötä politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen kehittämiseksi elinikäisen ohjauksen alalla.

3.	On vahvistettava ensisijaiset tavoitteet, joilla pyritään aktiivisen ohjauspolitiikan täytäntöönpanoon elinikäistä koulutusta koskevien strategioiden yhteydessä. On toteuttava nämä tavoitteet ja hyödynnettävä eurooppalaisia keinoja ja välineitä.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA:

—	vahvistamaan elinikäisen ohjauksen osuutta kansallisten elinikäistä oppimista koskevien strategioiden yhteydessä Lissabonin strategian ja eurooppalaisen koulutusalan yhteistyöstrategian mukaisesti,

—	tarvittaessa toteuttamaan selvityksiä ohjauspolitiikoista ja -käytännöistä kansallisella tasolla,

—

soveltamaan seuraavia, liitteenä olevissa ”Toimintalinjoissa” määriteltyjä ohjaavia periaatteita kansallisen tilanteen ja lainsäädännön mukaan, tavoitteena kansalaisten tukeminen siirtymävaiheissa koko elämän ajan seuraavasti:

1.	edistetään elinikäisten uranhallintataitojen hankkimista;

2.	helpotetaan kaikkien kansalaisten mahdollisuuksia saada ohjauspalveluja;

3.	kehitetään ohjauspalvelujen laadunvarmistusta;

4.	rohkaistaan eri toimijoiden välistä koordinointia ja yhteistyötä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla,

—	hyödyntämään elinikäisen oppimisen toimintaohjelman ja Euroopan rakennerahastojen tarjoamia mahdollisuuksia jäsenvaltioiden painopisteiden mukaisesti.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA TOIMIVALTANSA PUITTEISSA:

vahvistamaan elinikäistä ohjausta koskevaa eurooppalaista yhteistyötä, erityisesti ELGPN-verkoston avulla, elinikäisen oppimisen toimintaohjelman tuella ja yhteistyössä Cedefopin kanssa.

Tässä yhteydessä olisi:

—	helpotettava jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa, joka koskee niiden politiikkoja ja käytäntöjä ja niistä tehtyjä arviointeja, jotta ne saisivat virikkeitä toistensa onnistuneista toimista,

—	seurattava tämän päätöslauselman neljän toimintalinjan kansallisen ja Euroopan tason toteutusta käyttäen kyselyjä, tutkimuksia, raportteja ja vertaisoppimista sekä myös tapaustutkimuksia ja konferensseja Euroopan tasolla,

—	edistettävä elinikäisen ohjauksen johdonmukaisuutta ja niveltämistä Euroopan eri politiikan aloihin, erityisesti työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden aloihin,

—	tarkasteltava, olisiko laadittava suuremmassa määrin konkreettisiin tosiasioihin perustuva ohjauspolitiikka Euroopan tasolla,

2.	antamaan kansalaisille ja ohjausalan toimijoille luotettavia tietolähteitä, jotka kattavat jäsenvaltioiden kaikki koulutusjärjestelmät ja ohjauspalvelut, käyttäen tässä erityisesti Euroguidance-verkkoa,

3.	tukemaan elinikäisen ohjauksen kehittämistä kolmansissa maissa tämän päätöslauselman neljän toimintalinjan mukaisesti, erityisesti Euroopan koulutussäätiön avulla.

(1) Asiak. 9286/04.

(2) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.

(3) EUVL C 290, 4.12.2007, s. 1.

(4) Asiak. 5723/08.

(5) EUVL C 311, 21.12.2007, s. 13.

(6) EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.

(7) EUVL C 140, 6.6.2008, s. 10.

LIITE

TOIMINTALINJAT

TOIMINTALINJA 1: EDISTETÄÄN ELINIKÄISTEN URANHALLINTATAITOJEN HANKKIMISTA

Uranhallintataidoilla on ratkaiseva merkitys, koska ne antavat kansalaisille taidot toimia aktiivisesti oppimis- ja koulutusväylien muotoilemisessa, ammattiin sijoittautumisessa ja ammattiuran luomisessa. Nämä valmiudet, joita olisi pidettävä yllä koko elämän ajan, perustuvat avaintaidoille, erityisesti ”oppimaan oppimisen” taidolle, sosiaalisille ja kansalaistaidoille — mukaan lukien kulttuurienväliset taidot — sekä aloitekyvylle ja yrittäjyydelle. Uranhallintataidot käsittävät erityisesti siirtymävaiheissa seuraavat seikat:

—	tutustuminen liiketoimintaympäristöön, yrityksiin ja ammatteihin,

—	kyky itsearviointiin, itsetuntemus ja kyky kuvata virallisessa, epävirallisessa ja arkioppimisessa hankittua osaamista,

—	koulutus- ja pätevöintijärjestelmien tuntemus.

Edistyäkseen tällä toimintalinjalla jäsenvaltioiden olisi tilanteensa mukaisesti harkittava seuraavaa:

—	sisällytetään yleissivistävän, ammatillisen ja korkeakoulutuksen opetusohjelmiin opetus- ja oppimistoimia, joiden tavoitteena on uranhallintataitojen kehittäminen,

—	valmistetaan opettajia ja kouluttajia kyseisten toimien toteuttamiseen ja tuetaan heitä tässä tehtävässä,

—	rohkaistaan vanhempien osallistumista ohjausta koskevin kysymyksiin,

—	lisätään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten osallistumista tällä alalla,

—	helpotetaan sellaisten tietojen saatavuutta, jotka koskevat koulutusmahdollisuuksia, niiden yhteyksiä ammatteihin ja taitojen arvioituja tarpeita tietyllä alueella,

—	kehitetään uranhallintataitoja aikuiskoulutusohjelmissa,

—	sisällytetään ohjaus koulujen, ammatillista koulutusta tarjoavien ja korkeakoulujen tavoitteisiin. Ammattiin sijoittuminen ja työmarkkinoiden toimivuus paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla olisi myös otettava huomioon.

TOIMINTALINJA 2: HELPOTETAAN KAIKKIEN KANSALAISTEN MAHDOLLISUUKSIA SAADA OHJAUSPALVELUJA

Ohjauspalvelujen olisi yleishyödyllisinä palveluina oltava kaikkien kansalaisten ulottuvilla riippumatta heidän tietotasostaan ja alkuperäisistä valmiuksistaan ja lisäksi helposti ymmärrettäviä ja asianmukaisia. Erityisesti olisi pyrittävä parantamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja erityistarpeita omaavien henkilöiden mahdollisuuksia saada ohjauspalveluja.

Edistyäkseen tällä toimintalinjalla jäsenvaltioiden olisi tilanteensa mukaisesti harkittava seuraavaa:

—	edistetään aktiivisesti ohjauspalvelujen käyttöä yleisön keskuudessa varmistaen niiden näkyvyys kaikin tiedotuksen ja viestinnän keinoin,

—	tarjotaan selkeä valikoima helposti saatavia palveluja kansalaisten toiveiden ja tarpeiden arvioinnin pohjalta ottaen huomioon heidän asuin- ja työympäristönsä,

—	annetaan kansalaisille tukea heidän virallisessa, epävirallisessa ja arkioppimisessa hankkimansa osaamisen validoimiseksi ja tunnustamiseksi työmarkkinoilla, jotta he voisivat varmistaa urakehityksensä ja säilyttää työllistettävyytensä erityisesti uran jälkipuoliskolla,

—	edistetään vapaata pääsyä tietolähteisiin, tukea tietojen etsimisessä, henkilökohtaista neuvontaa ja viranomaispalveluja.

TOIMINTALINJA 3: KEHITETÄÄN OHJAUSPALVELUJEN LAADUNVARMISTUSTA

Jäsenvaltioiden yhteisenä tavoitteena on laadukkaiden ohjauspalvelujen kehittäminen.

Edistyäkseen tällä toimintalinjalla jäsenvaltioiden olisi tilanteensa mukaisesti harkittava seuraavaa:

—	parannetaan laatua ja varmistetaan urakehitystä koskevien tietojen ja neuvojen puolueettomuus ottaen huomioon käyttäjien odotukset ja työmarkkinoiden realiteetit,

—	varmistetaan, että esitetyt tiedot sekä annetut neuvot ja tukitoimet on mukautettu kohdeyleisöön,

—	kehitetään työpaikkoihin ja taitoihin liittyvää tulevaisuudentutkimusta käyttäen apuna kansallisia voimavaroja ja Euroopan unionin käytössä olevia yhteisiä välineitä, erityisesti Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskusta (Cedefobia),

—	tiedotetaan koulutustarjonnasta ja työmarkkinoiden toiminnasta alueellisesti,

—	parannetaan, myös perus- ja jatkokoulutuksen avulla, ohjaushenkilöstön ammatillista pätevyyttä ja edistetään heidän taitojaan erityisesti tietojen, neuvonnan ja tuen antamisen osalta, jotta kansalaisten ja poliittisten päättäjien tarpeisiin ja odotuksiin voitaisiin vastata paremmin,

—	mitataan ohjauksen tehokkuutta, tarvittaessa keräämällä luotettavia tietoja käyttäjien käsityksistä palveluista ja hyödyistä, joita he niistä saavat keskipitkällä aikavälillä,

—	laaditaan ohjauspalveluille laatuvaatimukset, joissa määritellään niiden tarjonta ja jotka koskevat sekä tavoitteita ja tuloksia käyttäjän kannalta että menetelmiä ja prosesseja.

TOIMINTALINJA 4: ROHKAISTAAN ERI TOIMIJOIDEN VÄLISTÄ KOORDINOINTIA JA YHTEISTYÖTÄ KANSALLISELLA, ALUEELLISELLA JA PAIKALLISELLA TASOLLA

Ohjaus palvelee eri väestöryhmiä: oppilaita, korkeakouluopintoja aloittavia, työnhakijoita, ammattikoulutuksessa olevia ja työelämässä olevia, mikä johtaa eriytyneisiin järjestelmiin. Eri alojen välillä olisi oltava parempi täydentävyys ja koordinointi, ja kansallisten ja alueellisten viranomaisten, yritysten, asianomaisten elinten, työmarkkinaosapuolten ja alueellisten yhteisöjen olisi tehtävä yhteistyötä kaikille ohjausta etsiville avoimien vastaanottoverkostojen tehostamiseksi.

Edistyäkseen tällä toimintalinjalla jäsenvaltioiden olisi tilanteensa mukaisesti harkittava seuraavaa:

—	kehitetään elinikäisen ohjauksen tärkeimpien toimijoiden välisiä tehokkaita pitkän aikavälin kansallisia ja alueellisia koordinointi- ja yhteistyöjärjestelyjä,

—	edistetään tätä koordinointia ja yhteistyötä kehittämällä kansallisten elinikäistä oppimista ja työmarkkinoita koskevien strategioiden yhteyteen ohjausta koskeva ulottuvuus kunkin jäsenvaltion omien järjestelmien mukaisesti,

—	tuetaan kumppanuuspolitiikkaa ja elinikäistä ohjausta koskevien palvelujen paikallista verkottamista, myös yhdistämällä palvelut, jos se osoittautuu tehokkaaksi, jotta yksinkertaistetaan käyttäjien pääsyä palveluihin,

—	kehitetään yhteistä kulttuuria, myös laadunvarmistuksen avulla, eri yksikköjen kesken, jotka ovat toimivaltaisia paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla.

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/8

NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 20 päivänä marraskuuta 2008,

nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopan unionissa

(2008/C 319/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 149 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Nuorten vapaaehtoisten liikkuvuus on osa henkilöiden vapaata liikkuvuutta, joka on suojattu perustamissopimuksen 18 artiklan nojalla.

(2)

Yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä nuorten vapaaehtoisten liikkuvuuden edistämiseksi tehostamalla vapaaehtoistoiminnan järjestäjien yhteistyötä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä suosituksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(3)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (1) ja siihen liittyvät säännökset kattavat vain ne vapaaehtoiset, jotka kuuluvat kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin, minkä johdosta sosiaaliturvaan liittyvät seikat voivat joskus saada luopumaan vapaaehtoistyöhön ryhtymisestä toisessa jäsenvaltiossa.

(4)

Opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä 10. heinäkuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2001/613/EY (2) jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa aiheellisina pitämänsä toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia ja heidän perheitään ei kohdella eriarvoisesti asiaankuuluvan sosiaalisen suojelun eli esimerkiksi terveydenhoidon ja sosiaalihuollon takia, mikä saattaisi haitata heidän liikkuvuuttaan.

(5)

Suosituksessa 2001/613/EY ja koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä (liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja) joulukuun 18 päivänä 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2006/961/EY (3) viitataan nimenomaisesti vapaaehtoisiin.

(6)

Kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/114/EY (4) säädetään mahdollisuudesta myöntää erityisiä oleskelulupia kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle vapaaehtoistyötä varten.

(7)

Nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevista yhteisistä tavoitteista annetussa neuvoston ja neuvostossa 15 päivänä marraskuuta 2004 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa sekä nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta annetussa neuvoston ja neuvostossa 16 päivänä marraskuuta 2007 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa (5) asetettiin nuorten vapaaehtoistoiminnalle yhteiset tavoitteet, ehdotettiin hyvien toimintatapojen vaihtamista ja vertaisoppimista näiden tavoitteiden täytäntöönpanon tehostamiseksi sekä kehotettiin jäsenvaltioita pohtimaan käytännön keinoja edistymisen mittaamiseksi. Viimeksi mainitussa päätöslauselmassa komissiota kehotettiin myös tekemään nuorten vapaaehtoistoiminnan edistämistä ja tunnustamista koskevia uusia ehdotuksia.

(8)

Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2008 mietinnön, joka koski vapaaehtoistyön roolia taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja jossa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia kehotettiin tunnustamaan vapaaehtoistyön arvo sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä ja jossa suositeltiin rajatylittävien vapaaehtoishankkeiden tukemista,

TOTEAA, ETTÄ:

tässä suosituksessa rajatylittävällä vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan seuraavaa: kaikille nuorille avointa, selkeissä puitteissa tapahtuvaa pitkäaikaista yleisen edun mukaista toimintaa, johon nuoret omasta tahdostaan osallistuvat muualla kuin asuinmaassaan korvauksetta tai nimellistä korvausta ja/tai kulujen korvaamista vastaan. Vapaaehtoistoiminta ei saa haitata tai korvata mahdollista tai olemassa olevaa palkkatyötä;

vapaaehtoistoiminta on epäviralliseen oppimiseen ja arkioppimiseen liittyvä rikastuttava kokemus, joka parantaa nuorten ammatillisia taitoja ja osaamista, tukee heidän työllistyvyyttään ja yhteisvastuullisuuttaan, kehittää heidän sosiaalisia taitojaan, helpottaa heidän integroitumistaan yhteiskuntaan ja vahvistaa aktiivista kansalaisuutta;

3.	Euroopassa harjoitetaan hyvin monenlaista vapaaehtoistoimintaa, jota järjestävät kansalaisjärjestöt ja viranomaiset. Nämä erilaiset toiminnat olisi säilytettävä, niitä olisi kehitettävä edelleen ja tällaisen toiminnan järjestäjien välistä yhteistyötä olisi helpotettava;

rajatylittävä liikkuvuus Euroopassa voi olla tärkeä väline koulutuksen, työllisyyden sekä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja se voi myös auttaa lisäämään keskinäistä ymmärtämystä ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan. Tämä koskee erityisesti nuoria työmarkkinoilla, joilla arvostetaan yhä enemmän sopeutumiskykyä ja joustavuutta;

paikalliset yhteisöt, jotka ottavat vastaan nuoria vapaaehtoisia, hyötyvät suuresti heidän toiminnastaan, joka voi liittyä moniin eri aloihin, kuten sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, kulttuuriperinnön säilyttämiseen, sukupolvien välisen yhteisvastuullisuuden vaalimiseen tai ympäristön suojelemiseen. Samalla tällainen toiminta rikastuttaa vastaanottavien yhteisöjen kulttuurista monimuotoisuutta;

vapaaehtoistoiminta on ollut avoimen koordinointimenetelmän painopiste nuorisopolitiikan alalla, ja lukuisia hyviä käytäntöjä on jo määritelty. Tässä yhteydessä EU:n Nuoriso-ohjelmaan vuodesta 1996 alkaen kuulunut nuorten eurooppalaisen vapaaehtoistyön tukimuoto on tarjonnut nuorille mahdollisuuden osallistua vapaaehtoistoimintaan eri aloilla. Nykyisellä Youth in Action -nuorisotoimintaohjelmalla vahvistetaan tätä tukimuotoa;

7.	näistä toimista huolimatta nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudelle Euroopassa voi yhä olla esteitä, ja tällä suosituksella pyritään siksi ensisijaisesti luomaan puitteet, joissa jäsenvaltiot voivat tehostaa yhteistyötään, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden kansallisten olosuhteiden moninaisuutta;

8.	vapaaehtoistoiminnan järjestäjien parempi yhteistyö eri maissa ja runsaampi tiedonvaihto voivat innostaa kaikkia nuoria eurooppalaisia kansalaisuudesta riippumatta osallistumaan enemmän vapaaehtoistyöhön kolmansissa maissa;

9.	heikommassa asemassa oleviin nuoriin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä vapaaehtoistyö tarjoaa erityisen arvokkaan mahdollisuuden liikkuvuuteen niille nuorille, jotka muuten eivät voisi yhtä paljon tai lainkaan hyötyä liikkuvuusohjelmista.

SUOSITTAA, ETTÄ JÄSENVALTIOT:

A.	edistävät nuorten vapaaehtoisten liikkuvuutta Euroopassa tehostamalla vapaaehtoistoiminnan järjestäjien, jotka voivat olla kansalaisjärjestöjä tai viranomaisia, yhteistyömahdollisuuksia eri maissa niin, että kaikilla nuorilla on halutessaan mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä Euroopassa;

helpottavat tätä varten seuraavien toimintalinjojen kehittämistä ottaen asianmukaisesti huomioon vapaaehtoistoiminnan kansalliset puitteet ja sitä koskevan lainsäädännön, yleiset kansalliset prioriteetit ja olemassa olevat paikalliset mahdollisuudet sekä julkisia menoja koskevat kansalliset järjestelmät:

1.	tietämyksen lisääminen vapaaehtoistoiminnasta jäsenvaltion omalla alueella ja tämän tiedon toimittaminen Euroopan komissiolle edelleen levitettäväksi;

2.	kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia koskevan tiedon asettaminen helposti nuorten, nuorisotyötä tekevien ja nuorisojärjestöjen saataville;

3.	oikeuksia ja mahdollisuuksia, jotka perustuvat rajatylittävää vapaaehtoistoimintaa koskevaan EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, koskevan tiedon asettaminen kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden saataville;

4.	tiedonvaihdon edistäminen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista muissa jäsenvaltioissa ja niiden menettelyjen yksinkertaistaminen, joita on noudatettava, jotta eri jäsenvaltioista tulevat nuoret vapaaehtoiset voivat helpommin osallistua vapaaehtoistyöhön muissa jäsenvaltioissa;

joustavan lähestymistavan omaksuminen mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksien luomiseksi rajatylittävälle vapaaehtoistoiminnalle Euroopassa esimerkiksi seuraavin toimin:

—	tuetaan rajatylittävien vapaaehtoisten vastaanottamiseen liittyvien valmiuksien kehittämistä,

—	tuetaan yhteyspisteiden luomista nuorille eurooppalaisille vapaaehtoisille Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman kansallisten toimistojen yhteyteen silloin, kun se on mahdollista,

—	edistetään sellaisten olemassa olevien eurooppalaisten järjestelmien käyttämistä, jotka voivat helpottaa nuorten liikkuvuutta, kuten esimerkiksi liikkuvuutta edistävät kortit,

—	edistetään nuorisotyötä tekevien ja nuorisojärjestöissä toimivien rajatylittävää liikkuvuutta,

—	tuetaan nuorisotyötä tekeville sekä nuorisojärjestöissä, paikallisviranomaisissa ja yhteiskuntapalvelujen parissa työskenteleville suunnattavan tiedotuksen ja koulutuksen kehittämistä nuorten rajatylittävän vapaaehtoistoiminnan osalta;

6.	nuorten tietoisuuden lisääminen monikulttuuristen taitojen ja kielten opiskelun merkityksestä niiden esteiden vähentämiseksi, jotka haittaavat heidän rajatylittävää liikkuvuuttaan;

7.	vapaaehtoistoiminnan järjestäjien kannustaminen kehittämään itsearviointivälineitä nuorten eurooppalaisesta vapaaehtoistyöstä saatujen kokemusten pohjalta, jotta rajatylittävään vapaaehtoistyöhön osallistuville vapaaehtoisille voidaan taata tällaisen toiminnan laatu;

sekä lähettävien että vastaanottavien jäsenvaltioiden järjestäjien kannustaminen tekemään keskenään yhteistyötä, jotta voitaisiin taata nuorten vapaaehtoisten ja palvelujen vastaanottajien suojelu. Tähän pitäisi sisältyä riittävästi tietoa vapaaehtoistoiminnasta, sen järjestäjistä ja vapaaehtoisista, jotta molemmat osapuolet voisivat tehdä tietoon perustuvan päätökseen toiminnan soveltuvuudesta ja noudattaa mahdollisia lakiin perustuvia vaatimuksia;

9.	muiden asiaa koskevien sosiaaliturvasäännösten tarkasteleminen asiaankuuluvilla EU:n olemassa olevilla foorumeilla EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi;

10.	vapaaehtoistyön aikana syntyneiden oppimistulosten asianmukaisen tunnustamisen edistäminen mahdollisten yhteisön säännösten mukaisesti ja mahdollisten pätevyyksiä ja tutkintoja koskevien kansallisten järjestelmien tai viitekehysten puitteissa;

11.	sellaisten EU:n välineiden käyttämisen edistäminen, joilla voidaan helpottaa rajatylittävää vapaaehtoistoimintaa varmistamalla tutkintojen ja pätevyyksien avoimuus (esimerkiksi Europass, Youthpass ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys);

12.	erityisen huomion kiinnittäminen heikommassa asemassa oleviin nuoriin, jotta parannetaan heidän mahdollisuuksiaan osallistua vapaaehtoistoimintaan sekä erityisesti rajatylittävään vapaaehtoistoimintaan.

KANNATTAA KOMISSION AIKOMUSTA:

1.	tukea jäsenvaltioita edellä mainituissa toimissa nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteita ja erityisesti avointa koordinointimenetelmää ja Youth in Action -ohjelmaa hyödyntäen;

2.	tukea ja organisoida yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tietojen ja kokemusten vaihtoa yhteistyöstä eri maissa olevien vapaaehtoistoiminnan järjestäjien välillä riippumatta siitä, ovatko nämä kansalaisjärjestöjen edustajia vai viranomaisia;

3.	perustaa nuorten vapaaehtoistyön eurooppalainen portaali, joka perustuu mahdollisiin kansallisiin nuorten vapaaehtoistyön portaaleihin, tietokantoihin ja yksittäisiin verkkosivustoihin;

4.	antaa neljän vuoden kuluttua tämän suosituksen antamisesta neuvostolle kertomus sen selvittämiseksi, toimivatko ehdotetut toimenpiteet tehokkaasti, sekä lisätoimien tarpeen arvioimiseksi.

Tehty Brysselissä 20 päivänä marraskuuta 2008.

(1) EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2.

(2) EYVL L 215, 9.8.2001, s. 30.

(3) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 5.

(4) EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12.

(5) EUVL C 241, 20.9.2008, s. 1.

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/11

Neuvoston päätelmät Euroopan kulttuuriperintötunnuksen käyttöönotosta Euroopan unionissa

(2008/C 319/04)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

VIITTAA:

—	Euroopan yhteisön perustamissopimukseen;

—

Euroopan unionin kulttuuria koskevasta asialistasta 16 päivänä marraskuuta 2007 annettuun neuvoston päätöslauselmaan (1) sekä neuvoston ja neu ostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 21 päivänä toukokuuta 2008 antamiin päätelmiin kulttuurialan työsuunnitelmasta kaudelle 2008–2010 (2), jossa kulttuuriperinnön edistäminen on yksi tavoitteista.

SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI:

—	komission 10. toukokuuta 2007 antamaan tiedonantoon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (3),

—

sekä Euroopan parlamentin 10. huhtikuuta 2008 antamaan päätöslauselmaan kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (4), jossa Euroopan parlamentti kannattaa ”eurooppalaista perintöä koskevan merkinnän laatimista, jotta voidaan painottaa kulttuurihyödykkeiden, monumenttien sekä muistomerkkien ja -paikkojen eurooppalaista ulottuvuutta, koska ne kaikki ovat osa Euroopan historiaa ja perintöä”.

OTTAA HUOMIOON:

—	hallitustenvälisen Euroopan kulttuuriperintötunnus -hankkeen, joka käynnistettiin usean jäsenvaltion toimesta Granadassa huhtikuussa 2006.

PAINOTTAA ERITYISESTI, ETTÄ:

—	nuorten tietoisuutta yhteisestä kulttuuriperinnöstä on lisättävä ja sen vuoksi on edistettävä nuorten mahdollisuuksia tutustua eurooppalaiseen kulttuuriperintöön.

1. KATSOO, ETTÄ EUROOPAN UNIONISSA KÄYTTÖÖNOTETTAVALLA EUROOPAN KULTTUURIPERINTÖTUNNUKSELLA,

a)	jonka tarkoituksena on painottaa konkreettisella tavalla Euroopan yhteistä historiaa korostamalla Euroopan kulttuuriperinnön eurooppalaista ulottuvuutta;

voitaisiin edistää:

—	jäsenvaltioiden kulttuuriperinnön ja yhteisen kulttuuriperinnön arvostusta ja tunnetuksi tulemista,

—	kansalaisten tietoisuutta omasta historiastaan ja yhteisestä monimuotoisesta kulttuuriperinnöstään ja heidän kiintymystään niitä kohtaan,

—	alueiden taloudellista vetovoimaa ja kestävää kehitystä erityisesti kulttuurimatkailun avulla,

—	taide-, kulttuuri- ja historiakasvatusta ja siten kulttuurien välisen vuoropuhelun syvenemistä eritoten nuorten keskuudessa,

—	kulttuuriperinnön esille tuomista koskevien kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa Euroopassa,

—	yleisemmällä tasolla demokratian arvojen ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, jotka ovat Euroopan yhdentymisen ja Euroopan kansalaisuuden perustana.

2. KATSOO, ETTÄ EU:N EUROOPAN KULTTUURIPERINTÖTUNNUS OLISI MYÖNNETTÄVÄ YHTEISIN, SELKEIN JA AVOIMIN VALINTAKRITEEREIN:

tunnus voitaisiin myöntää:

—	muistomerkeille, luonto- tai kaupunkikohteille, kulttuurimaisemille ja historiallisille paikoille sekä tiettyyn paikkaan liittyville kulttuuriesineille ja aineettomalle perinnölle nykyajan kulttuuriperintö mukaan lukien (jäljempänä ’kohde’) (5),

—	jos kohteet ilmentävät erityisesti rajatylittävän tai yleiseurooppalaisen luonteensa vuoksi Euroopan historiaa, yhteisiä arvoja ja kulttuuriperintöä, etenkin Euroopan yhdentymistä;

tunnuksen hakijoiden olisi esitettävä pitkäaikainen hanke, jolla ne sitoutuvat:

—	tuomaan esiin kohteen eurooppalaista ulottuvuutta: sen asemaa ja merkitystä Euroopan historiassa; kohteeseen liittyviä kulttuurisia, taiteellisia, tieteellisiä ja teknisiä suuntauksia tai henkilöitä ja tapahtumia, jotka ovat olleet keskeisessä asemassa Euroopan historiassa ja yhdentymisessä, jne.,

—	korostamaan kohteen merkitystä esimerkiksi järjestämällä erilaista opinto-, taide-, kulttuuri- ja tiedetoimintaa (tapahtumia, festivaaleja, taiteilijaresidenssiohjelmia jne.),

—	varmistamaan kohteen asianmukaisen hallinnoinnin,

—	huolehtimaan asianmukaisista vastaanottopalveluista: esteettömästä pääsystä mahdollisimman laajalle kävijäjoukolle, monikielisyyden edistämisestä jne.,

—	kiinnittämään erityistä huomiota nuoriin kävijöihin etenkin myöntämällä heille pääsyn kohteeseen edullisin ehdoin,

—	edistämään kohteen yleiseurooppalaista näkyvyyttä ja vetovoimaa: asianmukaiset opasteet, uuden teknologian käyttö jne.,

—	osallistumaan tunnuksen saaneiden kohteiden verkostojen toimintaan mahdollisissa ryhmissä, jotka liittyvät eurooppalaisen kulttuuriperinnön tiettyyn aihepiiriin tai johonkin Euroopan historian yhteiseen ilmiöön.

3. KATSOO, ETTÄ:

a)	jäsenvaltioiden osallistumisen aloitteeseen tulisi olla vapaaehtoista;

hankkeen olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

—	yhteisiin selkeisiin ja avoimiin valintakriteereihin perustuva säännöllinen valintamenettely, joka toteutetaan ensin kansallisella ja sen jälkeen EU:n tasolla ja joka perustuu hakemuksista tehtäviin asiantuntija-arvioihin ja johon otetaan mukaan kulloinkin kohtuullinen ja edustava määrä kohteita,

—	joustavat ja kevyet hallinnointijärjestelyt, joissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta,

—

hanketta toteutettaessa olisi noudatettava näiden päätelmien 2 kohdassa esitettyjä valintakriteereitä sekä pyrittävä synergiavaikutukseen ja täydentävyyteen tiettyjen hankkeiden, kuten Unescon maailmanperintöluettelon ja Euroopan neuvoston eurooppalaisten kulttuurireittien, kanssa sekä yhteiseen menettelytapaan tunnuksen saaneita kohteita koskevassa tiedotuksessa;

c)	hankkeelle voitaisiin myöntää rahoitusta olemassa olevista yhteisön rahoitusvälineistä rajoittamatta kuitenkaan kunkin jäsenvaltion toteuttamia tukitoimia;

d)	aloitteeseen voisivat osallistua myös Euroopan unionin Kulttuuri-ohjelmaan osallistuvat kolmannet maat;

e)	Euroopan kulttuuriperintökohteeksi nimeäminen olisi riippuvaista tunnuksen saaneiden kohteiden pysymisestä antamissaan sitoumuksissa, ja sitä voitaisiin tarkistaa säännöllisin väliajoin;

f)	hallitustenvälisessä Euroopan kulttuuriperintötunnus -hankkeessa tunnuksen jo saaneet kohteet olisi otettava huomioon ja niiden asema olisi määriteltävä.

4. KEHOTTAA KOMISSIOTA:

—	ottamaan nämä päätelmät huomioon ja esittämään kohtuullisen ajan kuluessa asianmukaisen ehdotuksen Euroopan kulttuuriperintötunnuksen käyttöönotosta Euroopan unionissa ja hankkeen toteuttamista koskevista käytännön järjestelyistä.

(1) EUVL C 287, 29.11.2007, s. 1.

(2) EUVL C 143, 10.6.2008, s. 9.

(3) KOM(2007) 242 lopullinen, asiak. 9496/07.

(4) 2007/2211(INI).

(5) Neuvosto viittaa kansainvälisessä oikeudessa ja yhteisön oikeudessa yleisesti käytettyihin määritelmiin (kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämisestä ja ehkäisemisestä 14 päivänä marraskuuta 1970 tehty Unescon yleissopimus; maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta 16 päivänä marraskuuta 1972 tehty Unescon yleissopimus; aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta 17 päivänä lokakuuta 2003 tehty Unescon yleissopimus sekä 20 päivänä lokakuuta 2000 tehty Eurooppalainen maisemayleissopimus).

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/13

Neuvoston päätelmät arkkitehtuurista ja kulttuurin vaikutuksesta kestävään kehitykseen

(2008/C 319/05)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

1. VIITTAA:

—	Euroopan yhteisön perustamissopimukseen,

—	kaupunki- ja maaseutuarkkitehtuurin laadusta 12 päivänä helmikuuta 2001 annettuun neuvoston päätöslauselmaan (1), jonka mukaan rakennustaide on olennainen osa maidemme kulttuuria ja elinympäristöä,

—

kulttuuri- ja luovien alojen mahdollisuuksista edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista 24 päivänä toukokuuta 2007 annettuihin neuvoston päätelmiin (2), joissa korostetaan, että kulttuuritoiminnalla ja luovien alojen teollisuudella, johon arkkitehtuuri kuuluu, on keskeinen rooli innovaatioiden ja teknologian edistämisessä, ja ne ovat kestävän kasvun keskeisiä moottoreita tulevaisuudessa,

—	Euroopan unionin kulttuuria koskevasta asialistasta 16 päivänä marraskuuta 2007 annettuun neuvoston päätöslauselmaan (3), jossa 10 päivänä toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon (4) jatkoksi korostetaan kulttuurin sektorirajat ylittävää luonnetta.

2. PANEE MERKILLE:

—

Euroopan unionin uudistetun kestävän kehityksen strategian (5), joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 15. ja 16. kesäkuuta 2006. Sen yleistavoitteena on määritellä ja kehittää toimia, joiden avulla EU voi parantaa jatkuvasti sekä nykyisten että tulevien sukupolvien elämänlaatua luomalla kestäviä yhdyskuntia, jotka kykenevät hallinnoimaan ja käyttämään resursseja tehokkaasti ja käyttämään hyödykseen talouden ekologista ja sosiaalista innovointipotentiaalia niin, että samalla taataan hyvinvointi, ympäristönsuojelu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus,

—

kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien 24. toukokuuta 2007 hyväksymän, kestäviä eurooppalaisia kaupunkeja koskevan Leipzigin peruskirjan (6), jossa korostetaan rakennuskulttuurin merkitystä ja kehotetaan soveltamaan kaupunkiympäristöjen kehittämisprosesseissa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyvät kaupunkien taloudellinen, sosiaalinen, ekologinen ja kulttuurinen ulottuvuus ja joka pohjautuu yhteistyöhön eri tasoilla hallintoviranomaisten ja poliittisten päätöksentekijöiden kesken sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

3. ON TYYTYVÄINEN:

—	”Eurooppalaisen arkkitehtuuripolitiikan foorumin” työhön arkkitehtuurin laatua ja kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä.

4. KOROSTAA, ETTÄ:

—

arkkitehtuuri, joka on luovan kulttuurin ja innovaatioiden ala, teknologia mukaan lukien, on erinomainen esimerkki siitä, mitä kulttuuri voi antaa kestävälle kehitykselle, ottaen huomioon sen vaikutuksen kaupunkien kulttuurin, mutta myös talouden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ympäristön kannalta,

—	arkkitehtuuri on lisäksi esimerkki kulttuurin sektorirajat ylittävästä luonteesta, sillä sitä koskevat monet julkiset politiikka-alat, ei ainoastaan kulttuuripolitiikka.

5. KATSOO, ETTÄ:

—

eurooppalaiset kaupungit joutuvat nykyisin kohtaamaan suuria haasteita, jollaisia ovat väestörakenteen muutos ja sen aiheuttama kaupunkirakenteen hajautuminen, ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen torjunta, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilyttäminen, erityisesti talouteen ja kulttuuriin liittyvien muutosten yhteydessä, sekä arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnön suojelu ja vaaliminen,

—	näihin haasteisiin on vastattava kestävän kaupunkikehityksen keinoin käyttäen luovaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kulttuuri, talous, sosiaalinen ulottuvuus ja ympäristö ovat yhtä tärkeitä,

—

kaupunkien kestävä kehitys edellyttää, että:

—	kiinnitetään erityistä huomiota arkkitehtuurin laatuun ja arkkitehtoniseen monimuotoisuuteen osana kulttuurista monimuotoisuutta, sekä rakennusperinnön suojeluun ja sen arvostamiseen ja luonto- ja kaupunkimaisemien yksilölliseen erityislaatuun,

—	tuetaan maa-alueiden — teollisuudelta vapautuneet alueet mukaan lukien — sekä rakennusten käyttö- ja muutoshankkeiden hallinnointia siten, että energiaresurssien käyttöä ohjataan ilmastonmuutosta ja saastumista ehkäiseväksi,

—

vastataan ihmisten elämäntyylimuutoksiin innovatiivisella arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelulla, ottaen erityisesti huomioon väestön liikkumisen ja väestörakenteen muutokset sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja monimuotoisuuden, kulttuurien välisen vuoropuhelun ja kansalaisosallistumisen tavoitteet,

—	edistetään korkeatasoista arkkitehtuuria, joka toimii kaupunkien taloudelliseen elinvoimaisuuteen vaikuttavana tekijänä ja matkailuvalttina,

—

arkkitehtuuri on yhdistävä ja innovoiva tekijä kaupunkien kestävän kehityksen toteuttamisessa, ja sen kautta on mahdollista erityisesti:

—	sovittaa yhteen ne toisinaan hyvinkin erilaiset vaatimukset, jotka liittyvät rakennusten ja ympäristön suojeluun ja uuden luomiseen tai asukkaiden oikeutettuihin pyrkimyksiin ja kaupunkirakenteen hajoamisen ehkäisyyn,

—	lisätä arkkitehtuurin monimuotoisuuden, laadukkuuden ja luovuuden avulla kaupunkilaisten kulttuurista rikkautta ja elämänlaatua sekä kaupunkien taloudellista, kaupallista ja matkailullista elinvoimaisuutta, erityisesti toimivien pienten ja keskisuurten yritysten kautta,

—	kaupunkien kestävä kehitys tarjoaa tilaisuuden myös luovuudelle, innovaatioille ja arkkitehtuurityylien uudistumiselle sekä alan perinteisten käytäntöjen uudenlaiselle soveltamiselle ja tulkinnoille.

6. PANEE KIINNOSTUNEENA MERKILLE:

—	useiden eurooppalaisten kaupunkien, erityisesti Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden puitteissa käynnistämät aloitteet, joiden tarkoituksena on tehdä kulttuurista ja erityisesti arkkitehtuurista kaupunkien elvyttämisen tärkeä väline,

—	sellaisten ”luovien kaupunkien” syntymisen, joiden kestävä kaupunkikehitys perustuu uusiin kilpailukykytekijöihin, kuten kaupunki-infrastruktuurin laatuun sekä kulttuurin ja teollisuuden vuorovaikutukseen.

7. PYYTÄÄ JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA KUTAKIN TOIMIVALTANSA PUITTEISSA JA TOISSIJAISSUUSPERIAATETTA NOUDATTAEN:

—	ottamaan arkkitehtuurin ja sen erityispiirteet, erityisesti sen kulttuurisen ulottuvuuden, huomioon kaikissa asiaankuuluvissa politiikoissa, varsinkin tutkimusta, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä kestävää kehitystä ja koulutusta koskevissa politiikoissa,

—	laatimaan arkkitehtuuriin sellaisen lähestymistavan, joka puhtaasti teknisten standardien lisäksi ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja ympäristötavoitteet,

—	edistämään kestävään kehitykseen liittyviä innovaatioita ja kokeiluja arkkitehtuurin sekä kaupunki- ja maisemasuunnittelun alalla erityisesti EU-politiikkojen ja -ohjelmien ja julkisten hankintojen yhteydessä,

—	parantamaan arkkitehtuuria ja sen vaikutusta kestävään kehitykseen koskevaa tietoperustaa erityisesti tilastojen nojalla,

—	lisäämään suuren yleisön tietoisuutta arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun merkityksestä korkeatasoisen elinympäristön luomisessa ja edistämään kansalaisten osallistumista kestävän kaupunkiympäristön kehittämiseen,

—	tarkastelemaan yhteistyössä ammattiasiantuntijoiden kanssa ja muutamien jäsenvaltioiden kokemukset huomioon ottaen mahdollisuutta toteuttaa vuotuinen eurooppalainen arkkitehtuurille omistettu ”tapahtuma”,

—	toteuttamaan yhteisesti näiden päätelmien jatkotoimet ja laatimaan arvioinnin niiden täytäntöönpanosta nyt alkavalla ja vuonna 2012 päättyvällä jaksolla.

8. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

—	sitoutumaan siihen, että arkkitehtuurilla on yhdistävä ja innovoiva tehtävä rakentamiseen, kaupunki- tai maisemasuunnitteluun taikka rakennetun ympäristön kohentamiseen liittyvien hankkeiden suunnitteluvaiheesta alkaen,

—	edistämään arkkitehtuurin, joka on luova kulttuurin ala, tarjoamien talouskasvu- ja työllisyysmahdollisuuksien kehittämistä,

—	edistämään arkkitehtuuriin — arkkitehtuuriperintö mukaan lukien — ja elinympäristöön liittyvää koulutusta, erityisesti taide- ja kulttuuriopetuksen avulla,

—	edistämään arkkitehtien, kaupunkisuunnittelijoiden ja maisema-arkkitehtien perus- ja jatkokoulutusta kestävän kehityksen alalla,

—	kiinnittämään huomiota arkkitehtuuriin Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoden 2009 toteuttamisen yhteydessä,

—	soveltamaan tarvittaessa kulttuurialan avoimen koordinoinnin menetelmää.

9. KEHOTTAA KOMISSIOTA:

—	ottamaan arkkitehtuurin huomioon kulttuuri- ja luovan alan teollisuutta koskevan vihreän kirjan laatimisessa,

—	ottamaan julkisella ja yksityissektorilla toimivat arkkitehtuurin alan asiantuntija- ja ammatinharjoittajien verkostot, kuten Eurooppalaisen arkkitehtuuripolitiikan foorumin, mukaan toimintaan ja neuvonpitoon arkkitehtuuria koskevissa kysymyksissä,

—

edistämään yhteistyössä näiden verkostojen ja arkkitehtikoulujen eurooppalaisen verkoston kanssa:

—	arkkitehtien, rakennuttajien ja käyttäjien välistä tiedonvaihtoa, hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä tutkimustyötä,

—	arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja maisema-arkkitehtuurin alan nuorten ammattilaisten koulutusta kestävän kehityksen alalla, heidän töidensä esille tuontia sekä heidän pääsyään julkisten tai yksityisten hankintojen tarjouskilpailuihin.

(1) EYVL C 73, 6.3.2001, s. 6.

(2) EUVL C 311, 21.12.2007, s. 7.

(3) EUVL L 143, 10.6.2008, s. 9.

(4) 9496/07 ja ADD 1.

(5) 10117/06.

(6) http://www.eu2007.de/en/News/download_docs/Mai/0524-AN/075DokumentLeipzigCharta.pdf

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/15

Neuvoston päätelmät, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, kulttuurillista ja luovaa verkkosisältöä koskevan laillisen tarjonnan kehittämisestä ja piratismin torjumisesta digitaalisessa ympäristössä

(2008/C 319/06)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

VIITTAA erityisesti:

—	7 päivänä joulukuuta 2000 hyväksyttyyn Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, joka takaa henkilötietojen suojaamisen, sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden sekä henkisen omaisuuden suojaamisen,

—	kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20 päivänä lokakuuta 2005 tehtyyn Unescon yleissopimukseen (1),

—	televisiotoiminnasta 11 päivänä joulukuuta 2007 annettuun direktiiviin 2007/65/EY, jossa asetetaan tiettyjä edellytyksiä, jotka koskevat kulttuurin moninaisuutta sekä eurooppalaisten teosten edistämistä lineaarisilla ja ei-lineaarisilla audiovisuaalisilla palveluilla (2),

—

tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/29/EY sekä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/48/EY (3),

—

tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/31/EY (4), yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 95/46/EY (5) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/58/EY (6).

PANEE MERKILLE mielenkiinnolla:

—

komission 3 päivänä tammikuuta 2008 antaman tiedonannon luovasta verkkosisällöstä sisämarkkinoilla, sidosryhmien kannanotot ja niiden tuloksena perustetun luovan verkkosisällön eurooppalaisen foorumin sekä komission aikomuksen osallistua yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa vastausten etsimiseen tässä yhteydessä asetettuihin haasteisiin,

—	23 päivänä toukokuuta 2006 annetun eurooppalaisen julistuksen elokuvien verkkolevityksen kehittämisestä ja käyttöönotosta (Film Online Charter),

—	kirjastojen, arkistojen, audiovisuaalisten arkistojen ja oikeudenomistajien edustajien komissiossa 4 päivänä kesäkuuta 2008 allekirjoittaman sopimuksen orpoteoksia koskevan joutuisan etsinnän suuntaviivoista,

—

viranomaisten tai ammatinharjoittajien aloitteet muutamissa jäsenvaltioissa sekä joissakin Euroopan ulkopuolisissa kumppanuusmaissa konkreettisten ja yhteisten ratkaisujen löytämiseksi verkkosisältöä koskevan laillisen tarjonnan kehittämiselle ja piratismin ehkäisemiselle ja torjumiselle esimerkiksi seuraavin keinoin: valistuskampanjat, eri ammatinharjoittajien välisten neuvottelujen järjestäminen, itsesääntely- tai yhteissääntelysopimukset, muiden kuin oikeudellisten, pedagogisten ja vaiheittain etenevien keinojen käyttöönotto, jne.

TOTEAA, että:

—	kulttuuri- ja luovan omaisuuden verkkojakelu, etenkin internetin kautta, suo kaikille loistavan mahdollisuuden saada tietoa kulttuurista, taloudellisesta kehityksestä, työllisyydestä ja kulttuurin moninaisuudesta,

—	kulttuurillista ja luovaa verkkosisältöä koskeva laillinen tarjonta sisältää vielä merkittäviä kehitysmahdollisuuksia Euroopassa,

—

verkkopiratismi, joka on saavuttanut kriittisen kynnyksen tietyillä kulttuuri- ja luovilla aloilla, saattaa olla pysyväksi haitaksi tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden asianmukaisille korvauksille; piratismi ei vaikuta ainoastaan tavanomaisten fyysisten tallennusvälineiden (CD, DVD, jne.) myyntiin, vaan sen lisäksi se jarruttaa huomattavasti kulttuurillista ja luovaa verkkosisältöä koskevan laillisen tarjonnan kehitystä, josta kulttuurillisen ja luovan sisällön eurooppalaisten tuottajien dynaamisuus laajalti riippuu, ja on uhkana luovuudelle ja kulttuurin moninaisuudelle,

—

vaikka teknisten suojajärjestelmien (”tekniset suojakeinot”) tai oikeuksien hallinnointia koskevien tietojärjestelmien (”digitaalisten oikeuksien hallinta”) käyttö — henkilötietosuojan periaatetta noudattaen — voi tietyissä tapauksissa edistää oikeuksien suojaamista ja hallintaa digitaalisessa ympäristössä, yhteentoimivuuden ja avoimuuden puute herättää kuluttajissa turvattomuuden tunnetta ja rajoittaa eri foorumien tarjoamien sisältöjen käyttöä.

KATSOO tässä yhteydessä, että:

—

monipuolisen, laadukkaan, helppopääsyisen, kuluttajille helppokäyttöisen ja miellyttävän laillisen verkkotarjonnan kehittäminen sekä piratismin ehkäisy ja torjunta ovat yhtälailla tarpeen tieto- ja viestintäyhteiskuntaa kehitettäessä sekä edistettäessä kulttuurin moninaisuutta digitaalisessa ympäristössä,

—	luovuuden ja kulttuurin moninaisuuden edistämisen vuoksi oikeuksien haltijoille on välttämätöntä taata asianmukainen korvaus.

KATSOO, että näihin tavoitteisiin tulee pyrkiä ottamalla huomioon:

—

tarve varmistaa eri perusoikeuksien ja erityisesti henkilötietosuojan, sananvapauden, tiedonvälityksen vapauden ja henkisen omaisuuden suojaamisen välinen tasapaino sekä hakea yhteisön lainsäädännön soveltamisen puitteissa ratkaisuja, jotka noudattavat yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita ja etenkin suhteellisuusperiaatetta (7),

—	kuluttajien odotukset palvelujen saatavuuden ja helppokäyttöisyyden sekä verkkosisällön tarjonnan monipuolisuuden ja laadun suhteen,

—	alan yritysten ja varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintamallien (”business models”) moninaisuus ja muuttuminen sekä teknologian jatkuva ja nopea kehitys,

—	digitaalitalouksien kehityksen monimuotoisuus, laillisen verkkotarjonnan tilanne ja piratismia koskevan ongelman laajuus jäsenvaltioissa, sekä kunkin jäsenvaltion oikeudelliset perinteet,

—	tarve edistää kulttuurin moninaisuutta Euroopassa muun muassa kannustamalla verkkopalveluja osallistumaan eurooppalaisten kulttuurillisten ja luovien sisältöjen kehittämiseen.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

—	käynnistämään tai edistämään mahdollisimman pian asianosaisten yhteisiä keinoja päästä konkreettisiin, tehokkaisiin, oikeudenmukaisiin ja suhteutettuihin ratkaisuihin, joilla edistetään laillisen verkkotarjonnan kehittämistä sekä piratismin ehkäisyä ja torjuntaa,

—

kannustamaan osapuolia tarkistamaan tarvittaessa ja oikeudellisten perinteidensä mukaisesti määräaikoja, joiden sisällä elokuvateokset voidaan saattaa käytettäviksi (direktiivin 2007/65/EY 3 d artiklassa tarkoitettu tiedotusvälineiden aikajärjestys) elokuvateosten laillisen verkkotarjonnan moninaisuuden ja houkuttelevuuden edistämiseksi,

—	osallistumaan aktiivisesti, erityisesti vaihtamalla hyviä käytäntöjä, eurooppalaisten audiovisuaali- ja elokuva-alan teosten tarjonnan edistämiseen lineaarisilla ja ei-lineaarisilla palveluilla saatettaessa audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

KEHOTTAA KOMISSIOTA:

—

osallistumaan digitaalista kulttuuritaloutta ja sen monia muotoja koskevan tietämyksen lisäämiseen tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja alan ammattilaisten kanssa, erityisesti kehittämällä ja yhdistämällä tilastotietoja; erityisesti olisi parannettava tietoutta laillisesta verkkotarjonnasta, piratismista, sen laajuudesta, syistä ja vaikutuksista luovuuden ja kulttuurin moninaisuuden talouteen,

—	levittämään varsinkin foorumilta peräisin olevaa tietoa hyvistä käytännöistä sekä innovatiivisista vastauksista, joita on saatu 3 päivänä tammikuuta 2008 pidetyn kuulemisen yhteydessä esitettyihin haasteisiin,

—	esittämään 18 kuukauden sisällä jäsenvaltioiden esitysten pohjalta selvityksen aloitteista, joita on tehty laillisen verkkotarjonnan kehittämiseksi sekä piratismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi,

—	tarkastelemaan, miten elokuva- ja audiovisuaalialan teoksien digitalisointia ja verkkojakelua voidaan tehostaa yhteisön ohjelmien ja erityisesti MEDIA-ohjelman puitteissa,

—	yleisesti ottaen osallistumaan kaikkien asiaankuuluvien politiikkojen kautta laillisen verkkotarjonnan kehittämiseen ja piratismin torjunnan edistämiseen.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA, kutakin toimivaltansa puitteissa:

—

parantamaan, muun muassa objektiivisilla tiedotuskampanjoilla, kuluttajien tietoutta tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista sekä niiden noudattamatta jättämisen seurauksista ja, yleisemmin, valistamaan kaikkia toimijoita, myös alan ammattilaisia, piratismin vaikutuksista luomiseen ja kulttuurin moninaisuuteen,

—	osaltaan valistamaan kuluttajia sisällön käyttöedellytyksistä eri laitteissa ja foorumeilla sekä rajoituksista, jotka liittyvät oikeuksien suojaamisessa ja hallinnoinnissa käytettyihin teknisiin toimenpiteisiin,

—	käynnistämään tai kannustamaan teollisuuden, oikeudenhaltijoiden ja kuluttajien välisiä yhteisiä toimia yhteentoimivuuden edistämiseksi sekä oikeuksien suojaamista ja hallinnointia koskevien teknisten toimenpiteiden avoimuuden varmistamiseksi esimerkiksi tunnistamis- ja merkintäjärjestelmän avulla,

—	pyrkimään edelleen kulttuurin moninaisuuden tavoitteeseen etenkin kulttuurillisiin ja luoviin sisältöihin sovellettavien tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien poliittisissa puitteissa;

—	osallistumaan aktiivisesti tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien noudattamisen ja suojaamisen tehostamiseen kansainvälisellä tasolla asiaankuuluvissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa sekä poliittisessa vuoropuhelussa ja kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.

PYYTÄÄ OSAPUOLIA panemaan alulle kuulemisprosessin tai liittymään siihen rakentavassa hengessä, jotta:

—	löydetään konkreettisia, tehokkaita ja oikeudenmukaisia ratkaisuja, joilla edistetään laillisen verkkotarjonnan kehittämistä sekä piratismin ehkäisyä ja torjuntaa,

—	edistetään yhteentoimivuutta ja varmistetaan oikeuksien hallinnointia ja suojaamista koskevien teknisten toimenpiteiden avoimuus.

(1) Neuvoston päätös2006/515/EY, tehty 18 päivänä toukokuuta 2006, kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EUVL L 201, 25.7.2006, s. 15).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/65/EY, annettu 11 päivänä joulukuuta 2007, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27).

(3) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.

EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45.

(4) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(5) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(6) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(7) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, 29.1.2008, Productores de Música de España (Promusicae) vastaan Telefónica de España SAU, asia C-275/06.

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/18

Neuvoston päätelmät, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, Euroopan digitaalisesta kirjastosta EUROPEANAsta

(2008/C 319/07)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

KATSOO seuraavaa:

—

Euroopan digitaalisen kirjaston EUROPEANAn perustaminen yhteiseksi monikieliseksi järjestelmäksi, jonka avulla koko Euroopan digitoitu kulttuuriaineisto (kirjat, lehdet, valokuvat, elokuva- ja audiovisuaaliset teokset, arkistodokumentit, museoesineet, arkkitehtuuri- ja arkeologinen perintö jne.) tuodaan sähköisesti saataville, on erinomainen mahdollisuus lisätä jäsenvaltioiden kulttuuriperinnön hyödyntämistä ja tuoda se kaiken yleisön saataville,

—

Yleisemminkin jäsenvaltioiden kulttuuriaineiston digitointi ja sähköinen saatavuus sekä digitaalinen säilyttäminen ovat keskeisiä kulttuuriperinnön hyödyntämisen, sisällön luomisen dynamiikan ja uusien sähköisten palvelujen kannalta. Ne edistävät kulttuurin ja tietojen entistä demokraattisempaa saatavuutta sekä tietoyhteiskunnan ja osaamistalouden kehittämistä,

KOROSTAA:

—	pitävänsä tärkeinä tavoitteita, toimia ja aikatauluja, jotka se on komission 24. elokuuta 2006 antaman suosituksen (1) perusteella määritellyt 13. marraskuuta 2006 antamissaan päätelmissä kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä (2),

—	olevan tärkeää huolehtia sisältöjen digitointia, säilyttämistä ja saatavuutta koskevasta työstä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälistä lainsäädäntöä noudattaen.

PANEE kiinnostuneena MERKILLE:

—	Euroopan parlamentin 27. syyskuuta 2007 antaman päätöslauselman aloitteesta ”i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto” (3),

—	komission 3. tammikuuta 2008 antaman tiedonannon ”luovasta verkkosisällöstä sisämarkkinoilla”,

—

ja komission 11. elokuuta 2008 antaman tiedonannon ”Euroopan kulttuuriperintöön yhdellä klikkauksella — Edistyminen kulttuuriaineiston digitoinnissa ja verkkosaatavuudessa sekä digitaalisessa säilyttämisessä EU:ssa” (4), jossa korostetaan vuoden 2006 komission suosituksen ja neuvoston päätelmien täytäntöönpanossa saavutettua edistymistä todeten kuitenkin samalla, että jäsenvaltioiden etenemisvauhdissa on huomattavia eroja.

PANEE TYYTYVÄISENÄ MERKILLE, että:

—	Euroopan digitaalisen kirjaston EUROPEANAn vaiheittainen perustaminen on edennyt niin, että 8. marraskuuta 2007 perustettiin Alankomaiden oikeuden mukainen säätiö ”Euroopan digitaalinen kirjasto” ja 20. marraskuuta 2008 otettiin käyttöön sen prototyyppi,

—	jäsenvaltiot, kulttuurilaitokset ja muut alan toimijat ovat sitoutuneet kulttuuriaineiston digitointiin ja sähköiseen saatavuuteen sekä digitaaliseen säilyttämiseen,

—

komissio on tukenut kyseistä hanketta ja yleisemmin koko digitointiprosessia erityisesti eContent+ -ohjelman ja seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman kautta, erityisesti perustamalla vuonna 2007 digitointia ja digitaalista säilyttämistä käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän (5) ja vuonna 2006 korkean tason asiantuntijaryhmän (6) sekä käynnistämällä tutkimuksia (7),

—	kirjastojen, arkistojen, audiovisuaalisten arkistojen ja oikeudenomistajien edustajat tekivät 4. kesäkuuta 2008 komission avustuksella yhteisymmärryspöytäkirjan orpoteoksia koskevan huolellisen selvittämisen suuntaviivoista.

KATSOO, että EUROPEANAn ja yleisesti ottaen jäsenvaltioissa aloitettujen kulttuuriaineiston digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskevien prosessien onnistuminen ja jatkuminen edellyttävät:

—	aktiivista ja kestävää tukea kulttuuriaineiston digitoinnille ja sähköiselle saatavuudelle sekä digitaaliselle säilyttämiselle, jotta taattaisiin monipuolinen ja laadukas tarjonta, joka vastaa unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta ja rikasta henkistä perintöä,

—	tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien mukaisten yhteisten käytännön ratkaisujen kehittelemisen jatkamista mahdollisimman laajojen kulttuuriaineistojen sähköisen saatavuuden edistämiseksi,

—	sellaisen teknologian kehittämistä, jolla taataan digitaalinen säilyttäminen pitkällä aikavälillä, sisältöihin pääsyn järjestelmien yhteentoimivuus ja näiden sisältöjen monikielinen selailu ja saatavuus sekä monipuoliset ja laadukkaat palvelut kansalaisille,

—	EUROPEANAn pysyvän taloudellisen mallin määrittelyä sekä kaikkien osallistujien — kulttuurilaitosten, alan ammattilaisten, jäsenvaltioiden ja komission — jatkuvaa tukea.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

—

jatkamaan aktiivisesti kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 13. marraskuuta 2006 annettujen päätelmien mukaisesti kehitettyjen kansallisten strategioidensa ja tavoitteidensa täytäntöönpanoa — erityisesti asettamalla näissä puitteissa määrällisiä ja laadullisia tavoitteita ja varmistamalla niitä vastaavien voimavarojen saatavuus,

—	edistämään synergiaa välillään sekä kulttuuriaineiston digitointiin ja sähköiseen saatavuuteen ja digitaaliseen säilyttämiseen osallistuvien eri laitosten välillä digitaalisen kulttuuritarjonnan rikastuttamiseksi,

—

osana kansallisia strategioitaan tukemaan edelleen digitoidun kulttuuriaineiston sisällyttämistä EUROPEANAan erityisesti edistämällä yhteentoimivuusstandardeja, toteuttamalla tai parantamalla kansallisten sisältöjen portaaleja tai tarvittaessa määrittelemällä eurooppalaisia teemoja aineiston valintaa varten hankkeeseen osallistuvien kulttuurilaitosten painopisteet huomioon ottaen,

—

ottamaan huomioon tavoitteen sisällyttää EUROPEANAan myös suojatut teokset ja rohkaisemaan tässä tarkoituksessa eri osapuolia tekemään tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevien kansallisten ja yhteisön järjestelmien mukaisia sopimuksia, joita voidaan tehokkaasti soveltaa yli rajojen ja joilla edistetään kyseisten teosten digitointia ja sähköistä saatavuutta,

—	toteuttamaan järjestelyjä, joilla helpotetaan orpoteosten ja loppuunmyytyjen tai jakelusta poistettujen teosten digitointia ja sähköistä saatavuutta, kunnioittaen samalla oikeudenhaltijoiden oikeuksia ja etuja.

PYYTÄÄ KOMISSIOTA:

—

rohkaisemaan ja koordinoimaan työtä, jolla pyritään parantamaan digitaalista säilyttämistä pitkällä aikavälillä ja sisältöihin pääsyn järjestelmien yhteentoimivuutta, erityisesti hyvien käytäntöjen vaihdon ja standardien levittämisen avulla, sekä tukemaan innovatiivisen teknologian tutkimusta ja kehittämistä, jotta taattaisiin erityisesti kulttuuriaineiston digitaalinen säilyttäminen pitkällä aikavälillä, näiden sisältöjen monikielinen selailu ja saatavuus sekä uusien käyttötapojen kehittäminen,

—

tutkimaan, onko mahdollista vahvistaa rahoitustukea, jota myönnetään nykyisten yhteisön ohjelmien ja voimassa olevien rahoitusnäkymien puitteissa sellaisten jäsenvaltioista peräisin olevien ja EUROPEANAa rikastuttavien kulttuuriaineistojen digitointiin, joilla on eurooppalaista lisäarvoa, ottaen kansalliset strategiat ja tavoitteet asianmukaisesti huomioon,

—

arvioimaan etenkin jäsenvaltioiden raporttien perusteella EUROPEANAn nykytilannetta ja kehitysnäkymiä, taloudelliset ja rahoitukselliset kehitysnäkymät mukaan lukien, sekä jäsenvaltioiden edistymistä kulttuuriaineiston digitoinnissa ja sähköisessä saatavuudessa ja digitaalisessa säilyttämisessä, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 2010.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA toimivaltansa puitteissa:

—

edistämään EUROPEANAn kehittämistä ja työskentelemään yhdessä sidosryhmien kanssa, erityisesti digitointia ja digitaalista säilyttämistä käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän puitteissa, sellaisen talous- ja hallintomallin määrittelemiseksi, jolla varmistetaan hankkeen onnistuminen ja pysyvyys,

—	edistämään aktiivisesti EUROPEANAa sekä Euroopassa että muualla maailmassa ja rohkaisemaan sen kehittämiselle hyödyllisten julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien perustamista erityisesti kulttuuriaineiston digitoinnin ja sähköisen saatavuuden ja digitaalisen säilyttämisen alalla.

KEHOTTAA EUROOPAN DIGITAALISTA KIRJASTOSÄÄTIÖTÄ:

—	työskentelemään tiiviisti jäsenvaltioiden, komission ja kulttuurilaitosten kanssa näiden kunkin toimivaltuuksia kunnioittaen sellaisen talous- ja hallintomallin määrittelemiseksi, jolla varmistetaan EUROPEANAn onnistuminen ja pysyvyys.

(1) EUVL L 236, 31.8.2006, s. 28.

(2) EUVL C 297, 7.12.2006, s. 1.

(3) 2006/2040 (INI).

(4) Asiak. 12580/08.

(5) Komission päätös, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2007 (EUVL L 119, 9.5.2007, s. 45).

(6) Komission päätös, tehty 27 päivänä helmikuuta 2006 (EUVL L 46, 16.2.2006, s. 32).

(7) Tutkimukset kulttuuria koskevan digitoinnin edistymisestä Euroopan unionissa, digitaalisen aineiston pitkäaikaisen säilyttämisen vaikutuksista ja julkisen aineiston sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista.

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/20

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, annettu 21 päivänä marrakuuta 2008 — Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma

(2008/C 319/08)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT,

JOTKA KATSOVAT SEURAAVAA:

1.	Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (1) korostetaan, että ihmisten koulutukseen investoimisella on keskeinen asema eurooppalaisessa osaamistaloudessa.

2.	Eurooppalaisesta yhteistyöstä kouluopetuksen laadun arvioinnissa 12. helmikuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (2) kehotettiin jäsenvaltioita edistämään kouluopetuksen laadun arvioinnin parantamista.

Tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta koulutusjärjestelmissä 14. marraskuuta 2006 annetuissa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä (3) kehotettiin jäsenvaltioita varmistamaan koulutusuudistusten ja -investointien tehokas kohdentaminen laadun ja tasapuolisuuden parantamiseksi keskittyen erityisesti esiasteen koulutukseen ja suosien kohdennettuja ohjelmia, joilla ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, sekä tasapuolisia koulutusjärjestelmiä.

4.	Elinikäisen oppimisen toimintaohjelma perustettiin 15. marraskuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1720/2006/EY (4).

Elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (5) määritellään tieto-, valmius- ja asenneperusta, joka kaikkien oppilaiden olisi saatava peruskoulutuksen päättymiseen mennessä osaamisyhteiskuntaan osallistumista varten ja joka poikittaisen luonteensa vuoksi edellyttää perinteiset oppiainerajat ylittävää lähestymistapaa.

Marraskuun 15 päivänä 2007 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (6) korostettiin tarvetta opettaa ihmisille uusia taitoja uusia työtehtäviä varten ja nostaa yleistä taitojen tasoa tarjoamalla perus- ja jatkuvaa koulutusta, joka tähtää erittäin laadukkaaseen osaamiseen, heidän innovointivalmiuksiensa ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi, mikä on tarpeen kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden parantamisen kannalta.

Opettajankoulutuksen laadun parantamisesta 15. marraskuuta 2007 annetuissa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien päätelmissä (7) korostettiin, että on pyrittävä varmistamaan, että opettajien peruskoulutus, uran alkuvaiheessa annettava tuki ja jatkokoulutus ovat koordinoituja, johdonmukaisia, resursseiltaan riittäviä ja laadultaan varmistettuja.

Maaliskuussa 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (8) korostettiin, että yksi tulevan kasvun avaintekijä on eurooppalaiseen kulttuuriin ja tieteelliseen huippuosaamiseen perustuvan Euroopan kansalaisten innovointi- ja luovuuspotentiaalin täysipainoinen kehittäminen, ja kehotettiin jäsenvaltioita vähentämään huomattavasti puutteellisen lukutaidon omaavien nuorten sekä koulutuksen kesken jättävien määrää ja parantamaan maahanmuuttajataustaisten tai lähtökohdiltaan heikompien oppilaiden tulostasoa.

Luovuuden ja innovoinnin edistämisestä koulutuksen avulla 22. toukokuuta 2008 annetuissa neuvoston päätelmissä (9) todettiin, että tarvitaan lisää kansallisen tason toimia sekä EU-tason yhteistyötä muutoksen aikaansaamiseksi, jos koulujen halutaan valmistavan oppilaitaan asianmukaisesti nopeasti muuttuvan maailman mukanaan tuomiin suuriin haasteisiin ja ongelmiin,

PANEVAT TYYTYVÄISENÄ MERKILLE komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 3. heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon ”Paremmat taidot uudelle vuosisadalle — koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma”, jossa esitetään jäsenvaltioiden yhteistyöohjelma koulujärjestelmien kehittämisen tehostamiseksi ja vahvistamiseksi.

TOTEAVAT, ETTÄ:

1.	Ilmainen pakollinen opetus on kaikkien kansalaisten perusoikeus. Opetuksen toteuttaminen on viranomaisten tehtävä ja sen järjestäminen on jäsenvaltioiden velvollisuus.

2.	Kouluopetus, joka käsittää kouluopetuksen kaikki muodot toisen asteen koulutuksen loppuun saakka, on elinikäisen oppimisen perusta, jolta oppilaiden on mahdollista hankkia välttämättömät avaintaidot ja näiden avulla kehittyä sekä henkilökohtaisessa että ammatillisessa elämässä.

Kouluopetus on yksilöiden sosiaalistumisen sekä demokratian, kansalaisominaisuuksien, kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja henkilökohtaisen kehityksen kannalta välttämättömien arvojen, taitojen, tietojen ja asenteiden välittämisen merkittävä edistäjä, mutta sillä on tärkeä asema myös hankittaessa avaintaitoja, joita onnistunut integroituminen talouselämään edellyttää.

Koulujen on tarjottava oppilaille koulutusta, jonka avulla he voivat integroitua yhä globaalimpaan, kilpailullisempaan, monimuotoisempaan ja mutkikkaampaan ympäristöön, jossa luovuus, innovoinnin taito, aloitekyky, yrittäjyys ja sitoutuminen jatkuvaan oppimiseen ovat aivan yhtä tärkeitä kuin alakohtaiset erityistiedot.

Eurooppalaisella yhteistyöllä on tärkeä tehtävä, vaikka vastuu koulutusjärjestelmien organisaatiosta ja sisällöstä kuuluu kullekin jäsenvaltiolle ja vaikka koululaitokset voivat joskus olla huomattavan itsenäisiä. Se voi auttaa jäsenvaltioita vastaamaan yhteisiin haasteisiin hyödyntämällä erityisesti avointa koordinointimenetelmää.

6.	Jäsenvaltioiden yhteisen edun mukaista on tehdä yhteistyötä, jotta saataisiin hyödynnetyksi Euroopan unionin koulujärjestelmien innovatiivisten ja laadukkaiden käytäntöjen moninaisuus.

KOROSTAVAT, ETTÄ:

1.	Koulutuksella on olennainen merkitys unionin tulevalle kasvulle, pitkän aikavälin kilpailukyvylle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle sekä aktiivisen kansalaisuuden edistämiselle, ja tämän vuoksi koulutuksen olisi pysyttävä Lissabonin prosessin seuraavan vaiheen yhtenä keskeisenä painopisteenä.

Koulujärjestelmien kehittämistä on jatkettava, jotta sosiaalinen yhteenkuuluvuus säilyisi ja jotta jokainen nuori voisi koulutuksen paremman saatavuuden ja laajemmat mahdollisuudet tarjoavan koulun ansiosta kehittää täysimääräisesti kykyjään ja tulla kehittyvän osaamisyhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi.

Koulujen on edistettävä oppilaiden luovuutta ja innovointi- ja yrittäjähenkeä tarjoamalla innostavia työympäristöjä. Tämän onnistumiseksi itse koulujen olisi oltava luovia ja dynaamisia paikkoja, jotka ovat avoimia yhteistyölle ja kumppanuuksille maailman kanssa ja joissa kehitetään sisäisen ja ulkoisen arvioinnin kulttuuri, johon myös perheet osallistuvat, mahdollisten muutos- ja parannustarpeiden määrittämiseksi.

Edistyminen on keskimäärin ollut riittämätöntä niiden neuvoston vuodelle 2010 määrittämien kolmen eurooppalaisen vertailuarvon saavuttamisessa, jotka liittyvät suoraan kouluopetukseen ja koskevat koulunkäynnin keskeyttäneiden oppilaiden määrää, lukutaitoa ja ylemmän keskiasteen koulutuksen suorittamista.

Taitojen kehittämistä koskeva johdonmukainen lähestymistapa, joka perustuu elinikäisen oppimisen avaintaitojen eurooppalaiseen viitekehykseen (10), edellyttää tehokkaampia toimia lukutaidon ja muiden perustaitojen parantamiseksi sekä henkilökohtaisempia, kunkin oppilaan yksilöllisiä tarpeita vastaavia lähestymistapoja oppimiseen, joihin liittyy sopivia arviointimuotoja ja jotka lisäävät oppimismotivaatiota.

Jotta voidaan taata korkealaatuiset koulutusjärjestelmät, jotka ovat sekä tasapuolisia että tehokkaita (11), tarvitaan laadullisesti parempaa ja paremmin saatavilla olevaa esiasteen koulutusta, kunnianhimoisia kouluja, jotka tarjoavat kaikille oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet tekemättä eroa heidän lähtökohtiensa välillä, sekä yleis- ja erityisopetuksen antamista tasapainoisella tavalla niille lapsille, joilla on eritystarpeita.

On myös tehostettava pyrkimyksiä panna täytäntöön neuvoston marraskuussa 2007 antamat päätelmät (12), joissa jäsenvaltioita kehotettiin varmistamaan korkealaatuinen opettajien peruskoulutus, tarjoamaan uran alkuvaiheessa annettavaa tukea ja jatkokoulutusta, jotka ovat koordinoituja, johdonmukaisia, resursseiltaan riittäviä ja laadultaan varmistettuja, saada kaikkein kyvykkäimmät hakijat kiinnostumaan opetusalasta ja jäämään alalle, korjata havaitut ongelmat, tukea kaikkia oppilaita heidän kykyjensä täysimääräisessä kehittämisessä ja luoda kouluympäristöjä, joissa opettajat vaihtavat kokemuksia keskenään ja asettavat pääpainon oppilaiden edistymiseen.

SOPIVAT SEURAAVISTA KOULUALAN EUROOPPALAISEN YHTEISTYÖN PAINOPISTEISTÄ:

1.	Taataan avaintaitojen, erityisesti luku- ja kirjoitustaidon ja laskutaidon hankkiminen ja parannetaan sitä.

2.	Parannetaan koulujen keskeistä asemaa osallistavien yhteiskuntien edistämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa varmistamalla laadukas opetus kaikille oppilaille yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

3.	Edistetään opettajan ammatin suosiota ja parannetaan opetushenkilöstön ja koululaitosten johtajien perus- ja jatkokoulutusta.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA KOMISSION TUELLA:

1.	Toimimaan yhdessä avoimen koordinointimenetelmän puitteissa eurooppalaisen yhteistyön parantamiseksi, jotta voitaisiin edistää näissä päätelmissä esitettyjä toimintapoliittisia painopisteitä.

Kohdentamaan yhteistyönsä elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevan suosituksen täytäntöönpanemiseksi tavoitteena

—	parantaa luku- ja kirjoitustaidon ja laskutaidon tasoa ja edistää äidinkielen lisäksi vähintään kahden vieraan kielen taidon oppimista,

—	herättää oppilaiden mielenkiinto matematiikkaan, tieteeseen ja tekniikkaan tieteellisen ajattelutavan muovaamiseksi jo varhaisella iällä,

—	vahvistaa paitsi oppiaineeseen liittyviä taitoja myös laaja-alaisia taitoja ja erityisesti oppimistaidon oppimista sekä sosiaalisia ja kansalaistaitoja,

—	parantaa yksilölliseen opetukseen liittyviä arviointitekniikoita.

Kohdentamaan yhteistyönsä koulutuksen tehokkuutta ja tasapuolisuutta koskevien neuvoston päätelmien täytäntöönpanemiseksi tavoitteena:

—	varmistaa saatavilla oleva laadukas esiasteen koulutus,

—	saada koulunkäyntinsä kesken jättävien määrä vähenemään,

—	torjua eriarvoisuutta ja vahvistaa sosiaalista osallisuutta pyrkimällä vähentämään oppilaiden alisuoriutumista ja parantamaan koulujen suoritustasoa,

—	varmistaa, että siirtyminen eri tyyppisistä kouluista toisiin, koulutustasolta toiselle ja koko eliniän ajan koulutusmuodosta toiseen sujuu onnistuneesti, erityisesti parantamalla tieto-, ohjaus- ja neuvontapalvelujen saatavuutta ja laatua,

—	varmistaa laadukkaat koulutusmahdollisuudet ja -palvelut erityisesti niitä lapsia ja nuoria varten, jotka epäsuotuisten henkilökohtaisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja/tai taloudellisten olosuhteiden vuoksi tarvitsevat erityistä tukea käyttääkseen koko oppimispotentiaalinsa,

—	havaita oppimisvaikeudet varhain ja toteuttaa yksilöllisempiin pedagogisiin lähestymistapoihin perustuvia ratkaisuja, jotka on räätälöity kunkin oppilaan tarpeiden ja kykyjen mukaan;

—	varmistaa kaikkien erityistarpeisten oppilaiden oikea-aikainen ja riittävä oppimistuki sekä yleisissä kouluissa että erityiskouluissa,

—	parantaa koulujen hallintoa ja niiden avoimuutta ympäröivään maailmaan nähden.

Kohdentamaan yhteistyönsä opettajankoulutuksen laadun parantamista koskevien neuvoston päätelmien täytäntöönpanemiseksi tavoitteena:

—	tehdä opettajan ammatista houkuttelevampi,

—	antaa kaikille uusille opettajille mahdollisuus päästä uran alussa johdonmukaisten tukiohjelmien piiriin,

—	parantaa opettajien jatkokoulutusohjelmien tarjontaa ja laatua sekä lisätä näihin ohjelmiin osallistumista,

—	tarkistaa opettajien rekrytointi- ja nimityspolitiikkaa sekä kannustinpolitiikkaa, jolla opettajat saadaan pysymään alalla, ja liikkuvuuspolitiikkaa, jotta niiden vaikutus kouluopetuksen laatuun olisi mahdollisimman edullinen,

—	laajentaa opettajien mahdollisuuksia olla jokin jakso työajastaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa, jotta he voivat hankkia lisää koulutusta, saada uusia työkokemuksia ja kehittää vieraiden kielten taitojaan,

—	parantaa koululaitosten johtajien rekrytointia ja ammatillista koulutusta heidän johtamis- ja opetustaitojensa kehittämiseksi.

Käyttämään edellä mainittujen tavoitteiden edistämiseksi kaikkia asiaankuuluvia välineitä, jotka sisältyvät muun muassa avoimeen koordinointimenetelmään, elinikäisen oppimisen ohjelmaan, seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan ja kansallisten painopisteiden mukaisesti Euroopan sosiaalirahastoon.

6.	Käymään koulualan kysymyksistä — mukaan lukien luovuuden ja innovointikyvyn edistäminen kouluopetuksessa ja sen avulla — säännöllistä vuoropuhelua, johon osallistuvat jäsenvaltioiden korkean tason poliittiset päättäjät.

PYYTÄVÄT KOMISSIOTA:

ehdottamaan sopivia yhteistyön ja hyvien käytäntöjen vaihdon muotoja näissä päätelmissä esitetyillä aloilla valmisteltaessa uutta strategista kehystä eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle vuoden 2010 jälkeistä aikaa varten.

(1) Asiak. SN 100/1/00 REV 1, kohta 25.

(2) EYVL L 60, 1.3.2001.

(3) EUVL C 298, 8.12.2006.

(4) EUVL L 327, 24.11.2006.

(5) EUVL L 394, 30.12.2006.

(6) EUVL C 290, 4.12.2007.

(7) EUVL C 300, 12.12.2007.

(8) Asiak. 7652/08, 15. kohta, s. 10.

(9) EUVL C 141, 7.6.2008, s. 17.

(10) EUVL L 394, 30.12.2006.

(11) Eurooppa-neuvoston päätelmät, maaliskuu 2006 (asiak. 7775/06, kohta 23, sivu 6).

(12) EUVL C 300, 12.12.2007.

13.12.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/23

Euron kurssi (1)

12. joulukuuta 2008

(2008/C 319/09)

1 euro=

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,3340
JPY	Japanin jeniä	120,21
DKK	Tanskan kruunua	7,4499
GBP	Englannin puntaa	0,89235
SEK	Ruotsin kruunua	10,6625
CHF	Sveitsin frangia	1,5746
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,2110
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,990
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	264,50
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,7095
PLN	Puolan zlotya	3,9592
RON	Romanian leuta	3,9290
SKK	Slovakian korunaa	30,170
TRY	Turkin liiraa	2,0987
AUD	Australian dollaria	2,0291
CAD	Kanadan dollaria	1,6598
HKD	Hongkongin dollaria	10,3384
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	2,4500
SGD	Singaporin dollaria	1,9876
KRW	Etelä-Korean wonia	1 833,58
ZAR	Etelä-Afrikan randia	13,5835
CNY	Kiinan juan renminbiä	9,1282
HRK	Kroatian kunaa	7,1805
IDR	Indonesian rupiaa	15 074,20
MYR	Malesian ringgitiä	4,7791
PHP	Filippiinien pesoa	64,230
RUB	Venäjän ruplaa	37,0077
THB	Thaimaan bahtia	46,710
BRL	Brasilian real	3,1993
MXN	Meksikon peso	17,8723

(1)

Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 319

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	51. vuosikerta 13. joulukuuta 2008

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Neuvosto
2008/C 319/01	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista	1

2008/C 319/02	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioidenhallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 21 päivänä marraskuuta 2008 — Elinikäisen ohjauksen parempi sisällyttäminen elinikäisen oppimisen strategioihin	4

	SUOSITUKSET
	Neuvosto
2008/C 319/03	Neuvoston suositus, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopan unionissa	8

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT
	Komissio
2008/C 319/10	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5310 — Jysk Stålindustrie/Volgo-Balt) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	24

2008/C 319/11	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5435 — Nexans/SEI/Opticable) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	25

2008/C 319/12	Uudistettu ilmoitus aiemmin ilmoitetusta yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5253 — Sanofi-Aventis/Zentiva) ( 1 )	26

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Neuvosto
2008/C 319/04	Neuvoston päätelmät Euroopan kulttuuriperintötunnuksen käyttöönotosta Euroopan unionissa	11

2008/C 319/05	Neuvoston päätelmät arkkitehtuurista ja kulttuurin vaikutuksesta kestävään kehitykseen	13

2008/C 319/06	Neuvoston päätelmät, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, kulttuurillista ja luovaa verkkosisältöä koskevan laillisen tarjonnan kehittämisestä ja piratismin torjumisesta digitaalisessa ympäristössä	15

2008/C 319/07	Neuvoston päätelmät, annettu 20 päivänä marraskuuta 2008, Euroopan digitaalisesta kirjastosta EUROPEANAsta	18

2008/C 319/08	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, annettu 21 päivänä marrakuuta 2008 — Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma	20

	Komissio
2008/C 319/09	Euron kurssi	23


2008/C 319/13	Huomautus lukijalle(katso kansilehden kolmas sivu)	s3


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti