—

kokoontui Ljubljanassa (Sloveniassa) 17.–20. maaliskuuta 2008,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 a artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselman kehitysyhteistyön lisäämisestä ja parantamisesta: EU:n kehitysavun tuloksellisuutta koskeva toimenpidepaketti vuodelle 2006 (2006/2208(INI)) (2),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselman kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta (2005/2121(INI)) (3),

—

ottaa huomioon köyhyyden lieventämistä koskeviin strategia-asiakirjoihin perustuvan lähestymistavan, jonka Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki ottivat käyttöön vuonna 1999,

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään vuosituhattavoitteet kansainvälisen yhteisön yhdessä vahvistamina kriteereinä köyhyyden poistamiseksi,

—

ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2002 saavutetun Monterreyn konsensuksen kehitysyhteistyön rahoituksesta,

—

ottaa huomioon Washingtonin konsensuksen,

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2003 annetun Rooman julistuksen avun yhdenmukaistamisesta ja 2. maaliskuuta 2005 avun yhdenmukaistamisesta ja yhteensovittamisesta tuloksellisuuden saavuttamiseksi järjestetyn korkean tason foorumin jälkeen annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta (jäljempänä ’Pariisin julistus’),

—

ottaa huomioon voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan aloitteen (HIPC), jonka IMF ja Maailmanpankki panivat alulle vuonna 1996 tavoitteenaan varmistaa, ettei yksikään köyhä maa joudu kärsimään liian suuresta velkataakasta,

—

ottaa huomioon G-8-maiden kesäkuussa 2005 aloittaman monenvälisen velkahelpotusaloitteen (Multilateral Debt Relief Initiative, MDRI),

—

ottaa huomioon velanhoitokyvyn parantamiseen tähtäävän Maailmanpankin ja IMF:n järjestelyn vuodelta 2005,

—

ottaa huomioon IMF:n riippumattoman arviointitoimiston vuonna 2007 laatiman raportin joka käsittelee IMF:ää ja apua Saharan eteläpuoliselle Afrikalle (4),

—

ottaa huomioon vuonna 2005 laaditun Maailmanpankin selvityksen avun ehdoista (5),

—

ottaa huomioon IMF:n kesäkuussa 2005 käyttöön ottaman oppaan avoimuudesta koskien luonnonvaroista saatuja tuloja (6),

—

ottaa huomioon kaivosteollisuuden yrityksiä koskevan Maailmanpankin katsauksen vuodelta 2004,

—

ottaa huomioon julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevan ohjelman (PEFA) arviointikehyksen kesäkuulta 2005,

—

ottaa huomioon sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan mietinnön (AKT-EU/100.202/08),

A.

katsoo, että vaikka kestävän talouskasvun edistäminen on rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien päätavoite, ohjelmiin sisältyy myös laajasti useita kehitysmaata koskevia ehtoja, teknistä apua ja poliittista neuvontaa, yleensä osana niiden lainaohjelmaa,

B.

katsoo, että rakenteellista mukauttamista koskevat ohjelmat ovat epäonnistuneet useissa maissa, joissa niitä on toteutettu, lainanantajien liian rajoittavien ehtojen takia; ottaa huomioon, että Maailmanpankki korvasi vuonna 2004 rakenteellista mukauttamista koskevat ohjelmansa uudella kehityspolitiikkaan perustuvalla lainausvälineellä (DPL),

C.

katsoo, että makrotalouden vakaa tila, julkisten menojen parantaminen, terve verosuunnittelu ja velanhoito, tehokas julkinen varainhoito ja tehokkaat budjettijärjestelmät sekä markkinaperusteiset korot ja valuuttakurssit ovat kasvun ja kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeitä,

D.

ottaa huomioon, että rakenteellista mukauttamista koskevilla ohjelmilla on pyritty korjaamaan hallitusten budjettivajeita, mikä useimmissa tapauksissa on johtanut sosiaalialan talousarvion leikkaukseen, huolimatta siitä, että investoinnit koulutuksen ja terveydenhuollon kaltaisille aloille ovat välttämättömiä kestävällä talouskasvulle,

E.

ottaa huomioon, että Bretton Woods -instituutiot panevat yleensä rakenteellista mukauttamista koskevat ohjelmat täytäntöön ottamatta huomioon maiden erityisolosuhteita; katsoo, että ohjelmat olisi sopeutettava kyseisten maiden erityistarpeisiin,

F.

katsoo, että rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien kohdemaat ovat usein huonommassa tilassa ohjelman jälkeen tai että jos makrotalouden alalla onkin tapahtunut kehitystä, mikrotalouden alaan kohdistuvia kielteisiä seurauksia ei usein mainita,

G.

katsoo, että Bretton Woods -instituutiot ovat olleet rakenteellisessa mukauttamisessa johtavassa asemassa kolmen viime vuosikymmenen ajan; katsoo, että Bretton Woods -instituutioilla on suunnaton vaikutus lainoihin ja kehitysapuun, koska useimmat avunantajista ja rahoituslaitoksista luottavat niiden avustuskelpoisuutta koskeviin kriteereihin,

H.

katsoo, että julkishallinnon virkojen vähentäminen ja palkkojen leikkaaminen AKT-maissa ja hallinnon toimintamenojen vähentäminen ovat aiheuttaneet puutteita kyseisten maiden hallinnossa ja tehottomuutta niiden hallintokoneistoissa,

I.

katsoo, että avun- ja lainanantajat luottavat ehtoihin, koska niiden velvollisuutena ja oikeutettuna etuna on huolehtia siitä, että niiden tarjoamaa rahaa hoidetaan moitteettomasti ja käytetään alkuperäisiin tarkoituksiin,

J.

katsoo, että talouspolitiikan ehtoja on käytetty IMF:n ja Maailmanpankin lainojen ja avustusten epäämiseen, ja katsoo, että se voi aiheuttaa kansallisiin olosuhteisiin sopimatonta politiikkaa tai jopa vuosituhannen kehitystavoitteiden vastaista politiikkaa,

K.

ottaa huomioon, että maataloustukien poistaminen rakenteellista mukauttavista koskevista ohjelmista, mukaan lukien raju lasku AKT-maiden sokerin kauppahinnassa EU:n markkinoilla, on aiheuttanut AKT-maissa satojen ja maataloustuotannon vähenemistä ja sen seurauksena elintarviketuotteiden tuonnin kasvua, ja vaikuttanut siten maiden elintarvikeriippumattomuuteen ja -turvallisuuteen ja myyntiin tarkoitetun sadon vähenemiseen, ja heikentänyt siten AKT-maiden vaihtosuhdetta ja kauppatasetta,

L.

katsoo, että IMF:n ja Maailmanpankin keskeiset tavoitteet eroavat toisistaan,

M.

katsoo, että rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien vaatima tiukka varojenkäyttö on vaikuttanut työmarkkinailmapiiriin ja aiheuttanut toisinaan poliittista epävakautta,

N.

ottaa huomioon, että talouksia on yksityistetty ja vapautettu IMF:n ja Maailmanpankin ideologian mukaisesti; ottaa huomioon, että Maailmanpankki toteaa kehityspolitiikkaan perustuvasta lainauksesta, että koska mukauttamiseen perustuvasta lainauksesta on erilaisia tuloksia, politiikassa ei enää ole toimintatapoja koskevia määräyksiä, kuten yksityistämistä tai kaupan vapauttamistapoja koskevia ohjeita (7),

O.

ottaa huomioon, että rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien puitteissa toteutettu tiukka talouspolitiikka on vähentänyt kysyntää, rajoittanut kasvua ja lisännyt työttömyyttä, erityisesti koulutettujen nuorten henkilöiden työttömyyttä,

P.

ottaa huomioon, että työttömyyden paheneminen on lisännyt maaseudun väestökatoa ja muuttovirtoja AKT-maista rikkaisiin maihin,

Q.

ottaa huomioon, että rakenteellista mukauttamista koskevilla ohjelmilla on yritetty ratkaista alikehittyneisyyden tunnusmerkkejä eikä sen perimmäisiä syitä, joita ovat epätasapainoinen vaihto, velka ja monikansallisten yritysten hallitseva asema, ja että syiden kestävyys aiheuttaa julkisen kehitysavun kasvusta huolimatta AKT-maille negatiivisia nettomuuttovirtoja,

R.

katsoo, että huono taloudellinen ja poliittinen hallinto (demokratiavaje) on taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen este,

S.

katsoo, että IMF:n tavoitteena on edistää kansainvälistä rahapoliittista yhteistyötä, helpottaa kansainvälisen kaupan laajentumista ja tasapainoista kasvua, edistää ja pitää osaltaan yllä korkeaa työllisyyttä ja reaalipalkkaa, edistää valuuttakurssien vakautta, korjata kansainvälisissä maksutaseissa esiintyvää epätasapainoa ja tarjota taloudellista tukea maksutaseiden muuttamisen helpottamiseksi,

T.

katsoo, että Maailmanpankin tavoitteena on vähentää maailmanlaajuista köyhyyttä ja parantaa elintasoa kahden kehitysinstituution avulla: ne ovat kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki (IBRD), joka keskittyy keskitulotason maihin ja luottokelpoisiin vähävaraisiin maihin, sekä kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA), joka työskentelee vähävaraisten maiden parissa,

U.

katsoo, että kansainväliset rahoituslaitokset voivat toimia myönteisesti oikeudenmukaisemman globalisaation hyväksi, mutta että se vaatii omavastuuteen ja maiden erityisoloihin perustuvien erilaisten ja ehdottomien lähestymistapojen kehittämistä kaupan vapauttamisen, yksityistämisen ja työmarkkinoiden sääntelyn purkamisen kaltaisille aiheille,

V.

katsoo, että AKT-maiden edustus IMF:n ja Maailmanpankin hallintoneuvostoissa on marginaalinen,

W.

katsoo, että kestävä kehitys vastaa tämänhetkisiin tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien valmiuksia vastata omiin tarpeisiinsa,

X.

ottaa huomioon, että köyhyyden lisääntyminen, suuri työttömyys, heikentynyt tuottavuus ja vähenevät vientitulot voivat olla seurauksia kehitysstrategioista, joissa ei oteta huomioon valtioiden yhteiskunnallista todellisuutta eikä luonnonvaroja, jotka ovat keskeisiä tekijöitä niiden taloudessa,

Y.

ottaa huomioon, että rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien täytäntöönpanolla on ollut tuhoisia seurauksia sosiaalipalvelujen sekä erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen julkisiin investointeihin, palkkojen kehittymiseen ja perheiden tuloihin, työllisyyteen sekä kansalaisten elinoloihin; katsoo, että hallituksia on myös kannustettu tai pakotettu vähentämään puuttumista moniin talouden aloihin, kun julkisia yrityksiä on yksityistetty ja markkinoita on vapautettu ja avattu ulkomaiselle kilpailulle erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen alalla,

Z.

ottaa huomioon, että rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien kielteinen vaikutus on tunnustettu Washingtonin jälkiarvioinnissa, jossa lisäksi kehotetaan mahdollistamaan investointien lisääminen sosiaalialalla,

1.

kehottaa IMF:ää ja Maailmanpankkia hylkäämään rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien kielteiset ehdot ja käsittelemään yhdessä WTO:n kanssa ongelmaa, joka liittyy epätasapainoiseen kauppaan, velkaan sekä siihen, miten monikansallisten yritysten puuttumista AKT-maiden asioihin voidaan rajoittaa; katsoo, että kaikkien ohjelmien painopistealoina on oltava vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti koulutus (mukaan luettuna korkeakoulutus ja tutkimus), terveys, vesi, maatalous (nälän torjumisen kannalta) sekä ympäristö;

2.

kehottaa tässä yhteydessä Maailmanpankkiryhmää ja kansainvälistä valuuttarahastoa pidättäytymään lainanannossaan talouspolitiikan ehdollistamisesta, lisäämään ehtojen avoimuutta, panemaan todellisuudessa täytäntöön omavastuun periaatteen varmistamalla, että politiikat ovat maakohtaisia, ja keskittymään ohjelmissaan tuloksiin pohjautuvaan köyhyyden vastaiseen ehdollistamiseen;

3.

katsoo, että AKT-maiden ja rikkaiden maiden välisen kauppavaihdon on oltava oikeudenmukaisempaa ja että markkinoiden vapauttaminen ei saa asettaa kaikkein heikoimpia talouksia voimakkaiden talouksien armoille;

4.

katsoo, että velan mitätöintiä tai lieventämistä ei saa rajoittaa vain vähävaraisiin maihin, vaan sitä pitäisi soveltaa kaikkiin ylivelkaantuneisiin AKT-maihin, tarvittaessa myös keskitulotason maihin;

5.

katsoo, että monikansallisten yritysten puuttumista AKT-maiden asioihin on rajoitettava; katsoo erityisesti, että osittain julkisin varoin rahoitettujen yhtiöiden perustaminen voi antaa valtioille mahdollisuuden lisätä valtaansa kansallisten resurssiensa hyödyntämisessä;

6.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä Maailmanpankkiryhmän, IMF:n ja Afrikan kehityspankin tukea kaivosteollisuuden avoimuutta ajavalle hankkeelle (EITI), jolla säädetään maailmanlaajuiset säännöt, jotka velvoittavat yhtiöt julkaisemaan, mitä ne maksavat, ja hallitukset paljastamaan, mitä ne saavat; kehottaa niitä jatkamaan EITIn tukemista ja kehottaa julkisia ja yksityisiä kaivannaisteollisuuden yrityksiä noudattamaan EITIn sääntöjä;

7.

katsoo, että IMF:n on autettava alkuperäisen toimeksiantonsa mukaisesti AKT-maita luomaan ja panemaan täytäntöön talouskasvua edistävää politiikkaa; katsoo, että myös Maailmanpankin on palattava alkuperäiseen tehtäväänsä eli että sen on autettava luomaan edellytyksiä kehitykselle ja siten torjuttava köyhyyttä; katsoo, että IMF:n ja Maailmanpankin on kaiken ideologisen pohdiskelun sijaan käsiteltävä erityisesti yksityistämistä, vapauttamista ja maataloustukia AKT-maissa;

8.

on tyytyväinen siihen, että IMF on ottanut köyhyyden vähentämisen ohjelmiensa keskeiseksi tavoitteeksi ja että köyhyyden vähentäminen on Maailmanpankin yleinen tavoite;

9.

katsoo, että kestämättömät velkatasot, kehno makrotalouden suunnittelu ja heikko politiikka haittaavat vakavasti maiden kehitystä ja että taloudellinen epävakaus saattaa tuhota niiden talouden vaikuttaen kasvuun, työllisyyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin;

10.

panee merkille, että köyhyyden lieventämistä koskevat strategia-asiakirjat on tarkoitettu maakohtaisiksi strategioiksi, jotka on mukautettu maiden kehitystarpeisiin; katsoo, että on ehdottoman tärkeää, että kansallinen omavastuu asettaa hallituksille merkittäviä tehtäviä, jotka koskevat avun moitteetonta käyttöä, hyvää hallintoa ja vakaata sitoutumista kehityssuunnitelmaan;

11.

on tyytyväinen monien kehitysmaiden, myös Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden, hiljattain saavuttamiin myönteisiin taloudellisiin tuloksiin, joihin ovat vaikuttaneet useat eri tekijät, kuten velkahuojennukset, monenkeskinen kehitysapu, avunantajien tekemät parannukset ja ennen kaikkea kehitysmaiden toteuttamat politiikat;

12.

on tyytyväinen Maailmanpankin havaintoon, että maat, jotka ovat saaneet velkahuojennuksia voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita (HIPC) koskevan aloitteen puitteissa, ovat vuosina 1999–2005 yli kaksinkertaistaneet menonsa köyhyyden torjuntaa koskeviin ohjelmiin; muistuttaa, että ainakin 60 maata tarvitsee kaikkien velkojensa mitätöimistä, jos ne aikovat saada minkäänlaisia mahdollisuuksia saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja että on vieläkin enemmän maita, jotka tarvitsevat uusia velkahuojennuksia;

13.

painottaa, että vaikka talouskasvu on äärimmäisen tärkeää, se ei automaattisesti vähennä köyhyyttä, ja korostaa tasapuolisen kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä ja köyhiä tukevia kasvustrategioita, jotka johtavat koko yhteiskuntaa koskeviin sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin, ja varsinkin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen keskittyviä strategioita;

14.

korostaa tarvetta tiiviiseen poliittiseen ja toiminnalliseen yhteistyöhön Yhdistyneiden Kansakuntien elinten, erityisesti ILOn kanssa, jotta voidaan arvioida rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien todellisia seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja;

15.

katsoo, että kestävän kehityksen pitäisi olla uudistusten keskeisenä tavoitteena ja että siihen sisältyvät hyvä hallinto ja ihmisoikeudet sekä ympäristönäkökohdat; muistuttaa, että makrotaloudellisilla uudistuksilla voi olla kestävä vaikutus vain, kun niissä noudatetaan täysimääräisesti inhimillistä ja sosiaalista kehitystä koskevia tavoitteita;

16.

tunnustaa tarpeen välittömiin toimiin ympäristöongelmien käsittelemiseksi; korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevaa vastuuta ei voida siirtää kehitysmaille; katsoo, että varsinkin biopolttoaineiden kasvavaa kysyntää kehittyneissä maissa on tasapainotettava, ettei vaaranneta elintarviketurvaa ja lisätä metsien hakkuuta kehitysmaissa;

17.

huomauttaa, että IMF:llä on varauskynnyksistä ja inflaatiotavoitteista tiukat makrotaloudelliset säännöt, joiden perusteella se antaa suuntaviivoja avun käytöstä; pitää valitettavana, että IMF on joissakin tapauksissa estänyt avun käytön Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; kannustaa IMF:ää suhtautumaan suopeammin tilanteisiin, joissa kunnianhimoisempi kehitysstrategia on mahdollinen, ja ottamaan huomioon kaikki käytettävissä olevat varat, etenkin avun; toteaa, että kyseisten ohjelmien finanssipolitiikkaa koskevat rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia hoito- ja opetushenkilökunnan palkkaamisessa;

18.

pitää valitettavana, että avun mahdollisuudet eivät täysin toteudu kansainvälisesti tuetuissa kansallisissa uudistusohjelmissa;

19.

antaa tunnustusta EU:n AKT-maille myöntämälle huomattavalle avulle, jonka tarkoituksena on vähentää siirtymävaiheen ja rakenteellisen mukauttamisen välittömiä haittavaikutuksia, mikä on osoitus EU:n sitoutumisesta kyseisten maiden hyväksi; katsoo kuitenkin, että EU:n ja rikkaiden maiden yleisesti on pyrittävä nostamaan kehitysapunsa 0,71 prosenttiin BKT:stä; katsoo, että AKT-maiden ja EU:n on luotava vakaa kumppanuussopimus AKT-maiden todellisen kehityksen edistämiseksi;

20.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon AKT-maiden täytäntöönpanemat itsehallinnolliset talousuudistusohjelmat, kun ne osoittavat apua kaupan alan apua koskevissa ohjelmissaan, myös talouskumppanuussopimusten tai laajempien vapauttamisohjelmien puitteissa, jotta kyseiset AKT-maat voisivat menestyksekkäästi käsitellä mukauttamiseen liittyviä kuluja;

21.

on tyytyväinen voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevaan IMF:n ja Maailmanpankin aloitteeseen (HIPC); katsoo, että vaikeat velkavelvoitteet ovat estäneet maita kehittymästä, mutta kehottaa IMF:ää ja Maailmanpankkia estämään yhdessä kehitysmaiden kanssa kestämättömien velkatilanteiden uusiutumisen; korostaa sitä, että velkahuojennuksella on merkittävä vaikutus vain, jos velkaantunut maa toteuttaa politiikkaa, joka estää kestämättömän velkaantumisen toistumisen;

22.

katsoo, että julkisten varojen moitteeton hoito on välttämätön osa uudistusohjelmaa, ja kehottaa antamaan enemmän tukea ylimmille tilintarkastuslaitoksille; on tyytyväinen PEFA:n kansainväliseen arviointikehykseen, jota käytetään maiden julkisen varainhoidon arvioinnissa, ja kehottaa Bretton Woods -instituutioita ja muita avunantajia noudattamaan sitä tiukasti;

23.

on huolestunut epävakaista, konfliktissa ja konfliktin jälkivaiheessa olevista valtioista ja korostaa tarvetta luoda oikeusvaltio, demokraattinen poliittinen järjestelmä noudattaen erityisesti vaalituloksia, sekä rauhanomainen ilmapiiri ja poliittinen vakaus, joiden avulla maat voivat alkaa edetä kehityksessä myönteiseen suuntaan;

24.

on huolestunut IMF:n riippumattoman arviointitoimiston havainnosta, jonka mukaan johtokunnan keskuudessa on erimielisyyttä siitä, mikä on IMF:n rooli ja mitkä ovat sen toimintatavat vähävaraisissa maissa; katsoo myös, että IMF:n on uudistuttava demokratian lisäämiseksi järjestössä erityisesti siten, että AKT-maat tulevat paremmin edustetuksi sen hallintoneuvostossa;

25.

on pettynyt havainnosta, jonka mukaan köyhyyden vähentämis- ja kasvujärjestelyyn (Poverty Reduction Growth Facility) kohdistuneet IMF:n toiveet eivät ole toteutuneet käytännössä, ja siitä, että köyhyyden vähentämisaloitteiden ja toteutetun politiikan välillä ei ole yhteyttä;

26.

on huolestunut IMF:n operatiivisista puutteista ja varsinkin toimintaperiaatteiden hajanaisuudesta ja toteuttamisesta sekä institutionaalisesta koheesiosta;

27.

kannustaa Maailmanpankkia, IMF:ää ja WTO:ta sekä Yhdistyneitä Kansakuntia ja muita monikansallisia tai kahdenvälisiä lahjoittajia tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä, jotta rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien kohteena olevia AKT-maita voidaan ymmärtää ja tukea paremmin ja jotta niitä voidaan auttaa saavuttamaan vuoituhannen kehitystavoitteet;

28.

katsoo, että poliittiset uudistukset voivat onnistua vain, jos maat kantavat itse niistä mahdollisimman suuren vastuun ja sitoutuvat niihin; korostaa, että tarvitaan yhdentynyt lähestymistapa ihmisarvoiseen työhön (työllisyys, sosiaalinen suojelu, sosiaalinen vuoropuhelu, oikeudet työssä ja sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen), jotta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa voidaan toteuttaa tehokkaasti kansallisella tasolla;

29.

pyytää toimivaltaisia kansainvälisiä järjestöjä luomaan kokemustenvaihtojärjestelmiä, joita voidaan käyttää välineinä maissa, joissa ei ole saatu myönteisiä tuloksia talouden rakennemuutosprosessista tai joissa prosessi aiotaan käynnistää;

30.

kehottaa maita, joissa on toteutettu talouden rakennemuutosta koskevia ohjelmia, raportoimaan edustajakokoukselle säännöllisesti kyseisten ohjelmien toiminnasta ja täytäntöönpanosta sekä niihin liittyvistä sopimuksista, jotta muutkin jäsenet voivat hyötyä hyvistä käytännöistä;

31.

pitää ensiarvoisen tärkeänä, että hallitukset asetetaan kansalaisilleen vastuuseen siitä, miten julkisia tuloja ja menoja hoidetaan ja miten erityisesti kaivosteollisuudesta saatuja tuloja hoidetaan, ja kehottaa Maailmanpankkia, IMF:ää, EU:ta ja muita avunantajia vaatimaan, että julkisia tuloja hoidetaan avoimella tavalla; katsoo, että demokratiaa ja oikeusvaltiota on vahvistettava AKT-maissa; katsoo lisäksi, että on välttämätöntä vahvistaa valtiokoneistoa osoittamalla sille inhimillisiä voimavaroja ja toimintaresursseja; korostaa, että on luotava vastuullisuuden kulttuuri, johon parlamentit ja tarkastuslaitokset osallistuvat tiiviisti;

32.

katsoo, että diktaattorien kavaltamat varat on palautettava AKT-maihin ja että EU:n on käytettävä tässä asiassa vaikutusvaltaansa pankkeihin, joihin varat on talletettu; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että 17. syyskuuta 2007 käynnistettiin YK:n ja Maailmanpankin yhteinen varastettujen varojen takaisinhankkimista koskeva aloite, jolla pyritään lopettamaan varojen varastaminen vahvistamalla kehitysmaiden vastuuvelvollisuudesta vastaavia laitoksia;

33.

pitää valitettavana, että IMF:n riippumaton arviointitoimisto on havainnut, että IMF:n edustajat operaatiomaissa ovat liian lujilla, eikä heillä ole riittävästi yhteyksiä paikallisiin toimijoihin;

34.

katsoo, että uudistusohjelmien laadinnalla ja toteutuksella pitäisi pyrkiä lisäämään demokraattista oikeutusta ottamalla parlamentit mukaan ja neuvottelemalla muiden toimijoiden, kuten työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan, erityisesti työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa;

35.

korostaa, että politiikat, joilla kannustetaan yksityistä sektoria kasvuun esimerkiksi edistämällä ulkomaisia suoria sijoituksia, tarjoamalla avoimia ja toimivia rahoituspalveluja, monipuolistamalla taloutta sekä edistämällä yrittäjähenkeä ja yksityistä maanomistusta, ovat taloudellisen kehityksen edellytyksiä, ja ne olisi siksi otettava huomioon ohjelmassa; kannustaa tässä yhteydessä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia;

36.

katsoo, että valtiolla on tehtävänsä erityisesti talouden ohjaamisessa ja kaikilla aloilla, joilla yksityissektori ei ole riittävä; katsoo samalla, että yksityissektorilla on tehtävänsä aloilla, joilla julkinen sektori on heikko, mutta että tätä tehtävää on säädeltävä asianmukaisesti maan kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen edistämiseksi sekä mahdollisimman laajan saatavuuden varmistamiseksi kansalaisten enemmistölle;

37.

on huolestunut siitä, että eräät AKT-maat ovat riippuvaisia yhden pääasiallisen hyödykkeen — yleensä perushyödykkeen — viennistä, ja katsoo tältä osin, että teollisuuden kehityksen ja talouden monipuolistamisstrategioiden edistäminen ovat keskeisen tärkeitä kestävän kasvun saavuttamiseksi;

38.

katsoo, että kestävää kehitystä varten on edistettävä kansainvälisesti (erityisesti WTO:ssa) oikeudenmukaista kauppaa koskevien normien antamista, on asetettava hintoja kehitysmaista tuleville tuotteille, mikä antaa niille mahdollisuuden maksaa kyseisen maan työntekijöille riittävää ja asianmukaista palkkaa, on taattava elintarviketurva kaikille ja että on mitätöitävä kehitysmaiden velat, kun näyttää siltä, että mitätöinti parantaa merkittävästi kyseisten maiden kansalaisten elinoloja eikä vain niiden johtajien elinoloja;

39.

katsoo, että ennen talouden eri alojen kaikkea yksityistämistä, on tutkittava riippumattomalla ja puolueettomalla tavalla taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, joita yksityistäminen aiheuttaa, ja että yksityistämisen saa toteuttaa vain, jos koko väestön elinolot paranevat, ja että alalla tarvitaan sitovaa kansainvälistä sääntelyä erityisesti paikallisten ja ulkomaisten yritysten toiminnan valvomiseksi sosiaalisten normien ja ympäristönormien noudattamisen alalla;

40.

katsoo, että yksityistäminen lainaamisen edellytyksenä ei ole tehokas keino toteuttaa muutoksia ja että maiden pitäisi ottaa itse mahdollisimman suuri vastuu näistä ratkaisevan tärkeistä poliittisista päätöksistä;

41.

on tyytyväinen siihen, että Maailmanpankin kapea keskittyminen yksityistämiseen ja kaupan vapauttamiseen on korvattu laajemmalla näkemyksellä, joka sisältää institutionaalisia uudistuksia ja täydentäviä politiikkoja;

42.

on tyytyväinen Maailmanpankin tarkemmin kohdennettuihin ja pragmaattisempiin poliittisiin toimiin, jotka tuovat lisää joustavuutta keskipitkän aikavälin uudistuksiin;

43.

on tyytyväinen IMF:n selvitykseen avun ehdoista ja vaatii selvityksen päätelmien välitöntä täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että päätelmissä keskitytään enemmän maan omavastuuseen, eri alojen politiikkojen yhdenmukaistamiseen, sidosryhmien konsultointiin, tärkeimpien toimien toteuttamiseen, räätälöityihin politiikkoihin, ennustettavuuteen ja avoimuuteen; korostaa, että ehdollisuus ei saisi heikentää kansallista itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä politiikanteossa ja että ehdot pitäisi rajoittaa sen varmistamiseen, että apua käytetään suunniteltuihin tarkoituksiin, kuten korruption torjuntaan, ja että avun antaminen sellaisille valtioille olisi estettävä, jotka eivät noudata ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia, eikä ehdollisuus saisi heikentää maiden ponnisteluja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

44.

on tyytyväinen, että maat ovat alkaneet kantaa enemmän vastuuta ohjelmista, mutta toistaa, että se edellyttää voimakasta sitoutumista välttämättömiin kehitysuudistuksiin;

45.

kehottaa avunantajia koordinoimaan paremmin toimintojaan, mutta on huolestunut siitä, miten tämä saattaa vaikuttaa maan omavastuullisuuteen, ja pitää ensiarvoisen tärkeänä, että maan oma vastuu kansallisesta politiikasta säilyy kaikkina aikoina ja että kehitysmaat voivat päättää kehitysstrategioistaan;

46.

korostaa, että hallitus ei voi yksin toteuttaa ympäristönsuojelutehtävää; kehottaa kehittämään kumppanuuksia paikallisten ja ulkomaisten elinten kanssa (Maailmanpankki/IMF, YK:n virastot, WWF ja yliopistot);

47.

kehottaa Euroopan unionin ja AKT-maiden edustajia koordinoimaan näkemyksiään paremmin Maailmanpankin ja IMF:n johtokunnissa Euroopan unionin ja AKT-maiden kehitystavoitteiden mukaisesti ja huolehtimaan siitä, että EU:n varoja käytetään yksinomaan näihin tavoitteisiin;

48.

on tyytyväinen hiljattain tehtyihin muutoksiin, joilla on parannettu joidenkin maiden äänestyskiintiöitä, mutta kehottaa IMF:ää ja Maailmanpankkia tekemään oman oikeutuksensa vuoksi lisää parannuksia päätöksentekomekanismeihin, jotta niistä tulisi avoimempia ja jotta kehitysmaat saisivat niissä asianmukaista painoarvoa;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionille, Maailmanpankille ja IMF:lle.

—

kokoontui Ljubljanassa (Sloveniassa) 17.–20. maaliskuuta 2008,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2008 allekirjoitetun ja Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 tarkistetun AKT:n ja EU:n parlamentaarisen edustajakokouksen kumppanuussopimuksen ja etenkin sen 1, 11 ja 28–30 artiklat,

—

ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja etenkin sen alueellisia järjestelyjä koskevan VIII luvun,

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2003 hyväksytyn neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikka: ”Eurooppalainen konsensus” ja etenkin sen 72 ja 74 artiklat,

—

ottaa huomioon Rooman sopimusten 50-vuotispäivän johdosta Berliinissä 25. maaliskuuta 2007 hyväksytyn julistuksen,

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta,

—

ottaa huomioon Kigalissa (Ruanda) 19.–22. marraskuuta 2007 kokoontuneen AKT:n ja EU:n parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymän Kigalin julistuksen talouskumppanuussopimuksista,

—

ottaa huomioon Wienissä (Itävalta) 19.–22. kesäkuuta 2006 kokoontuneen AKT:n ja EU:n parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymän päätöslauselman alueellisen yhdentymisen merkityksestä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä,

—

ottaa huomioon Brysselissä (Belgia) 10.–14. joulukuuta 2007 pidetyssä AKT-ministerineuvoston 86. kokouksessa hyväksytyn AKT:n suurlähettiläskomitean mietinnön AKT-ryhmän tulevaisuudesta,

—

ottaa huomioon AKT-sihteeristön hankkeen kehittää indikaattoreita kuuden AKT-alueen alueellisten yhdentymisprosessien arvioimiseksi ja valvomiseksi,

—

ottaa huomioon poliittisten asioiden valiokunnan mietinnön (AKT-EU/100.203/08/lopullinen),

A.

ottaa huomioon, että alueellisesta yhdentymisestä on tullut AKT-maissa hallitseva tekijä, sillä kaikki AKT-maat kuuluvat ainakin yhteen alueelliseen järjestöön ja osallistuvat noin kahteenkymmeneen alueelliseen yhdentymisjärjestelyyn (2),

B.

ottaa huomioon, että suvereniteetin soveltaminen yhteistyössä alueellisen yhdentymisen puitteissa ei niinkään heikennä suvereniteettia, vaan saattaa vahvistaa valtioiden kykyä ajaa kansalaistensa etuja,

C.

toteaa, että alueellisen yhdentymisen kannalta on varmistettava, että päätöksenteon avoimuuden ja demokraattisen vastuun taso säilyy ennallaan ja että rajatarkastusten poistamisesta johtuva rikollisuuden lisääntyminen ja harkitsemattomasta vapauttamisesta johtuvat kielteiset sosiaaliset seuraukset estetään,

D.

ottaa huomioon, että AKT-maat ovat edistyneet viime vuosina merkittävästi alueellisessa taloudellisessa ja poliittisessa yhdentymisessä ja että alueellisilla järjestöillä on näkyvä rooli konfliktien estämisessä ja rauhanturvaamisessa; ottaa huomioon, että useimmissa AKT-maissa alueellisen yhdentymisen tärkeimpiä tavoitteita ovat edelleen köyhyyden torjuminen ja kestävän kehityksen edistäminen,

E.

ottaa huomioon, että onnistunut alueellinen yhdentyminen pohjautuu kaikkien kumppaneiden voimakkaaseen poliittiseen tahtoon asettaa ja saavuttaa yleiset tavoitteet sekä kehittää ja toteuttaa hankkeita,

F.

ottaa huomioon, että useat alueelliset järjestöt, joihin kuuluu myös AKT-maita, ovat perustaneet tai aikovat perustaa tulevina vuosina tulliliiton ja että joissakin alueellisissa ryhmittymissä on jo perustettu rahaliittoja; ottaa huomioon, että jotkut alueelliset järjestöt ovat perustaneet yhteisvastuujärjestelmiä kehityserojen vähentämiseksi tai lieventääkseen alueen kaupan vapauttamiseen liittyviä kaksinapaisuuden vaikutuksia,

G.

ottaa huomioon, että useat alueelliset AKT-järjestöt ovat valinneet epäsuorasti parlamentaarisia instituutioita, jotka voivat yhdentymisen syventyessä kehittää demokraattisia valvontatoimia ja lainsäädäntövaltaa,

H.

ottaa huomioon, että alueelliset aloitteet, kuten uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi (NEPAD) tai Pacific Plan -suunnitelma voivat vahvistaa alueellista yhteistyötä edelleen kehityshaasteisiin ja hyvän hallintotavan haasteisiin vastaamiseksi,

I.

ottaa huomioon, että Afrikan unioni tunnusti Banjulissa heinäkuussa 2006 pitämässään seitsemännessä huippukokouksessa, että samankaltaisia toiminnallisia tavoitteita omaaviin päällekkäisiin järjestöihin kuuluminen on Afrikassa vakava ongelma,

J.

ottaa huomioon, että rajatylittävien infrastruktuurien eli kuljetusreittien puuttuminen vaikeuttaa alueellista yhdentymistä,

K.

ottaa huomioon, että AKT-alueet ja -maat ovat liittyneet väliaikaisiin talouskumppanuussopimuksiin, jotka saattavat hajottaa AKT-maiden alueellisia taloudellisia ryhmittymiä ja voivat vahingoittaa yhdentymisprosessia,

L.

ottaa huomioon, että kaikkien yhdentymisprosessien on oltava kyseessä olevalle väestölle avoimia ja edellyttävät kaikilla poliittisilla tasoilla demokraattista valvontaa, johon parlamentaariset elimet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat,

M.

ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimusten kehityssisällön on oltava vahva AKT-maiden kilpailukyvyn varmistamiseksi ja AKT-maiden sopusointuisen ja asteittaisen yhdentymisen maailmantalouteen edistämiseksi,

N.

ottaa huomioon, ettei alueellisen yhdentymisen mallia ole olemassa, sillä mikä tahansa yhdentymisstrategia on mukautettava erityisten etujen ja olosuhteiden mukaan, mutta prosessin estävät tai sitä edistävät yleiset ominaisuudet voidaan määrittää; ottaa huomioon, että tutkimus Euroopan alueellisen yhdentymisprosessin AKT-maita koskevista kokemuksista voi siten olla valaiseva ja antaa myös Euroopan unionille uusia näkökulmia,

O.

ottaa huomioon, että Euroopan yhdentymisen dynamiikka perustuu osittain vahvoihin yhteisiin instituutioihin ja etenkin Euroopan komissioon, jolla on huomattava autonomia ja aloiteoikeus, sekä kansalaisten suoraan valitsemaan Euroopan parlamenttiin, jonka toimivaltuudet laajenevat jatkuvasti,

P.

ottaa huomioon, että EU:n tapauksessa maiden ja yhteiskuntien välinen yhteisvastuullisuus on ollut yksi onnistuneen yhdistymisen keskeinen tekijä, sillä sisäisistä kehitys- ja koheesiopolitiikoista ovat hyötyneet niin rikkaat kuin köyhätkin maat,

Q.

ottaa huomioon, että Euroopan yhdentymisprosessi hyötyi etenkin alkuvaiheissaan alueellisen jatkuvuuden ja läheisyyden tuomista eduista, joita Karibian ja Tyynen valtameren saarivaltioilla tai Afrikan mantereella koko laajuudessaan ei ole,

R.

ottaa huomioon, että Euroopan sodanjälkeistä taloudellista kehitystä ja jälleenrakennusta tuettiin ulkoisesti etenkin Yhdysvaltojen rahoittamasta Marshall-suunnitelmasta (European Recovery Program),

S.

ottaa huomioon, että Euroopan taloudellinen yhdentymisprosessi ei ole perustunut ainoastaan vapauttamiseen, vaan sitä on täydennetty tiettyjä alojen tukevilla ja suojaavilla sääntely- ja budjettipolitiikoilla sekä kestävää kehitystä edistävällä yhteistyöllä,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan onnistuneessa yhdentymisessä keskeisessä asemassa on ollut demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion perusperiaatteiden noudattaminen ja että EU on tunnustanut periaatteiden keskeisen aseman hyväksymällä jäsenyydestä johtuvien oikeuksien pidättämistä koskevan järjestelmän, jota sovelletaan, jos periaatteita rikotaan vakavasti,

U.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden sama kehitys- ja hyvinvointitaso ei ole Euroopan alueellisen yhdentymisen edellytys ja että kokemus on osoittanut, että alueelliset järjestöt voivat tarjota tehokkaat puitteet taloudellisten ja sosiaalisten erojen karsimiselle; panee merkille, että EU:n jäsenvaltioissa ja niiden välillä on kuitenkin edelleen merkittäviä tuloeroja,

V.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöillä/Euroopan unionilla on ollut jäsenvaltioiden eroavien etujen sekä kansalaisten muun muassa alueellisen yhdentymisen nopeutta ja syvyyttä koskevan varauksellisuuden vuoksi myös vakavia kriisejä ja vaikeita vaiheita; ottaa huomioon, että kriisit on aina ylitetty, koska kaikki osapuolet ovat olleet valmiita hyväksymään kompromisseja ja osapuolilta on löytynyt poliittista tahtoa säilyttää Euroopan yhdentymisen yleinen tavoite,

W.

ottaa huomioon, että Euroopan yhdentyminen ei ole poistanut separatistiliikkeitä ja -suuntauksia, mutta että se on auttanut ehkäisemään tai lieventämään väkivaltaisia konflikteja,

X.

ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden määrän kasvaessa yhdentymisjärjestelmistä on tullut joustavampia ja että osa jäsenvaltioista on liittynyt tehostettuihin yhteistyörakenteisiin; painottaa, että tällaiset uraauurtavat sopimukset ovat aina olleet rajoittamattomia ja ovat edelleen kaikille jäsenvaltioille avoimia, eikä niissä puututa yhdentymisen ydinaloihin,

1.

korostaa, että rauhantilan ylläpitäminen ja konfliktien rauhanomaisten ratkaisukeinojen institutionalisoiminen ovat tärkeimpiä Euroopan yhdentymisprosessin saavutuksia, joihin on päästy Euroopan tuhoisista sodista saatujen oppien seurauksena;

2.

pitää myönteisenä sitä, että alueellisilla ja osa-alueellisilla AKT-järjestöillä on yhä merkittävämpi asema konfliktien hallinnassa, rauhanturvaamisessa ja -rakentamisessa ja että ne ovat tärkeitä YK:n kumppaneita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämisessä; on tyytyväinen alueellisten ennakkovaroitus- ja nopean reagoinnin järjestelmien eli Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) ja Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) luomiseen ja pyytää tämänkaltaisten järjestelmien vahvistamista; pyytää kansainvälistä yhteisöä tukemaan rauhan ja turvallisuuden alalla aktiivisia alueellisia järjestöjä etenkin konfliktien torjuntaan, hallintaan ja ratkaisemiseen liittyvien valmiuksien parantamisessa;

3.

uskoo, että alueelliset järjestöt voivat olla tärkeässä asemassa jäsenvaltioiden sisäisten ja välisten konfliktien perimmäisten syiden selvittämisessä; uskoo, että ihmisoikeuksien edistäminen ja suojaaminen alueellisella tasolla sekä rankaisemattomuuden torjunta yhteistoimin edistävät merkittävästi konfliktien torjuntaa ja konfliktin osapuolten sovinnontekoa;

4.

katsoo, että koulutus on merkittävä suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä edistävä tekijä ja pyytää siten perustamaan alueellisia toimikuntia, joiden tehtävänä on neuvotella koulujen ja yliopistojen opintosuunnitelmia koskevista sopimuksista, joiden avulla puretaan vihollisuuden käsitteet keskinäisen kunnioituksen vallitessa ja syrjintää poistaen, jolloin opetushenkilökunnan, oppilaiden ja opiskelijoiden väliset kokoukset ovat merkittäviä foorumeja konfliktien repimien alueiden väestöjen naapuruussuhteiden parantamisessa;

5.

panee merkille, että sota, konfliktit, väkivalta, nälkä ja karkotukset vaikuttavat pääsääntöisesti eniten naisiin ja lapsiin ja että naisten on tämän vuoksi voitava osallistua asianmukaisesti kaikkiin kehitys- ja päätöksentekoprosesseihin;

6.

kehottaa AKT-maita tehostamaan alueellisia toimia, jotta luonnonvaroja käytetään, säännöstellään ja valvotaan yhdessä sovinnonteon ja keskinäisen riippuvuussuhteen edistämiseksi;

7.

korostaa, että pikemminkin alueellisia kuin kansallisia etuja valvovia yhteisiä instituutioita tarvitaan viemään yhdentymisprosessia eteenpäin ja varmistamaan yhteisten standardien noudattaminen; pyytää AKT-maiden alueellisia järjestöjä varmistamaan yhteisten instituutioiden riittävä itsenäisyys, asianmukainen rahoitus ja pätevän henkilökunnan valinta; kehottaa komissiota tukemaan alueellisten instituutioiden valmiuksien parantamista niin taitotiedon tarjoamisen kuin riittävän rahoituksenkin avulla;

8.

korostaa alueellisten instituutioiden tarvetta vähentää jäsenvaltioiden välisiä valtaeroja;

9.

kehottaa alueellisia järjestöjä määrittämään painopisteet, realistiset tavoitteet ja selkeät mittapuut, jotta yhteiset instituutiot, hallitukset, parlamentit ja kansalaisyhteiskunta voivat arvioida edistyksen ja menestymisen;

10.

kehottaa AKT-maiden hallituksia hyväksymään suvereniteetin soveltamisen yhteistyössä tietyillä aloilla, joilla on yhteisiä pitkän aikavälin etuja ja joiden luonteeltaan rajatylittävät ongelmat on ratkaistava;

11.

korostaa, että alueellisten yhdentymisprosessien perustana on oltava kansallisten ja kulttuurierojen suvaitsevaisuus ja keskinäinen kunnioitus;

12.

kannustaa AKT-sihteeristöä jouduttamaan ehdotetun alueellisen yhdentymisen valvontajärjestelmän kehittämistä ja kehottaa Euroopan komissiota tarjoamaan tarvittavan taloudellisen ja teknisen tuen järjestelmän käyttöönottamiseksi, josta AKT:n alueellisen yhdentymisen järjestöt hyötyvät;

13.

kehottaa Afrikan unionia tukemaan ja ohjaamaan Afrikan alueellisen järjestäytymiskehyksen rationalisointiprosessia keskenään kilpailevien yhdentymisohjelmien esiintyessä; toteaa Euroopan esimerkin osoittavan, että päällekkäiset jäsenyydet eivät ole suuri este, kun alueellisten järjestöjen läheisestä koordinoinnista ja yhteistyötä huolehditaan ja toiminnallisesta eriyttämisestä sovitaan;

14.

kehottaa AKT-ryhmää harkitsemaan EU:n tuella AKT-sihteeristön ja alueellisten AKT-järjestöjen johtajien nykyisten määräajoin järjestettävien kokousten muuttamista institutionalisoiduksi koordinointifoorumiksi vuoropuhelun, yhteistyön ja koordinoinnin helpottamiseksi; kehottaa AKT:n alueellisia järjestöjä koordinoimaan näkökantojaan kansainvälisissä neuvotteluissa näkökantojensa ja vaikutusvaltansa tehostamiseksi;

15.

on tyytyväinen, että yhteinen edustajakokous alkaa kokoontua alueellisella ja osa-alueellisella tasolla Cotonoun sopimuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja odottaa Windhoekissa (Namibia) pidettävän ensimmäisen alueellisen yhteisen edustajakokouksen tuloksia;

16.

korostaa, että alueellisten järjestöjen vapaus, avoimuus ja osallistuminen jäsenvaltioissa on onnistuneen alueellisen yhdentymisen edellytys; kehottaa kaikkia AKT-alueiden alueellisia järjestöjä määrittämään viimeistään nyt jäsenyyden selkeät poliittiset edellytykset, jotka perustuvat ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallintotavan periaatteisiin, ja kehittämään rakentavia järjestelmiä, jotka auttavat jäsenvaltioita vastaamaan edellytyksiin; kehottaa AKT-maita harkitsemaan tehokkaita jäsenyydestä johtuvien oikeuksien pidättämistä koskevia järjestelmiä, joita sovelletaan, jos periaatteita rikotaan vakavasti;

17.

kehottaa EU:ta tukemaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa edistäviä alueellisia aloitteita, kuten Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmää sekä alueellisia vaalitarkkailujärjestelmiä, ja sovittamaan hallintotapaa koskevat aloitteet nykyisiin alueellisiin järjestelmiin;

18.

kehottaa EU- ja AKT-ryhmää tehostamaan tukeaan alueellisten järjestöjen parlamentaarisille rakenteille; korostaa, että jäsenvaltioiden alueellisten parlamentaaristen edustajakokousten edustajien suora valitseminen edistää merkittävästi yhdentymisprosessin legitiimiyttä ja on edellytys legitiimiyden pysyvyydelle;

19.

uskoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöillä ja etenkin niiden valtioiden välisellä toiminnalla on merkittävä rooli alueellisen yhdentymisprosessin edistämisessä ja alueellisten instituutioiden demokraattisen vastuun varmistamisessa;

20.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita varmistamaan, että alueellisten järjestöjen parlamentaarisia elimiä kuullaan Euroopan kehitysrahaston alueellisten strategia-asiakirjojen laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

21.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita varmistamaan, että talouskumppanuussopimukset ovat yhdenmukaisia AKT:n alueellista yhdentymistä koskevien aloitteiden kanssa ja vahvistavat niitä; panee merkille usean AKT-maan pelon, että talouskumppanuussopimusneuvottelujen nykyinen suunta ja osa-alueiden hyväksymät sopimukset vahingoittavat alueellisen yhdentymisen ponnisteluja; vaatii, että kaikkien osa-alueiden hyväksymien sopimusten on oltava avoimia vastaavan alueellisen järjestön muille jäsenille;

22.

korostaa, että AKT-maiden väliset kaupan esteet on poistettava etelä-etelä-suuntaisen kaupan edistämiseksi, ja vaatii, että rajatylittävien kaupallisten toimien oikeudenmukaisuus varmistetaan yhdenmukaistamispolitiikan avulla;

23.

kehottaa AKT:n alueellisia järjestöjä perustamaan tai kehittämään edelleen alueellisia koheesiojärjestelmiä ja solidaarisuusrahastoja, joiden avulla heikompia jäsenvaltioita autetaan kattamaan kaupan vapauttamisesta aiheutuvat sopeutumiskustannukset; katsoo, että EU:n on tuettava näitä järjestelmiä tarjoamalla asiantuntemustaan ja rahoitusta; viittaa EU:n kokemukseen, jonka mukaisesti on kehitettävä vahvoja ja riippumattomia petostentorjuntajärjestelmiä rakenne- ja solidaarisuusrahastojen väärinkäyttöriskin rajoittamiseksi;

24.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tehostamaan kohdennettuja investointeja alueellisiin infrastruktuuriverkostoihin rajatylittävien taloudellisten toimien sallimiseksi;

25.

korostaa, että kaupan vapauttaminen ei yksistään riitä luomaan alueellista ymmärtämystä ja yhdentymisdynamiikkaa ja että taloudellista yhteistyötä on täydennettävä alueellisilla ohjelmilla ja hankkeilla tietyillä ensisijaisilla aloilla;

26.

on tyytyväinen useisiin toiminnallisiin yhteistyöponnistuksiin AKT-alueella; kehottaa AKT-maita tehostamaan alueellista ja paikallista yhteistyötä muun muassa terveyden ja koulutuksen, elintarvikkeiden turvallisuuden, infrastruktuurin sekä ympäristön ja maahanmuuton aloilla ja varmistamaan riittävän rahoituksen; huomauttaa, että EU:n yhteisiä politiikkoja koskevat määrärahat koostuvat sekä ulkomaankaupan tuloista että jäsenvaltioiden suorista rahoitusosuuksista;

27.

korostaa, että kaupan vapauttamisen ja maailmanmarkkinoihin yhdentymisen lisäksi Euroopan kehitysrahaston alueellisissa strategia-asiakirjoissa on kiinnitettävä huomiota alueellisten instituutioiden perustamiseen, valmiuksien parantamiseen, alueelliseen yhdentymiseen liittyvien inhimillisten voimavarojen kehittämiseen, toiminnalliseen yhteistyöhön ja alueiden tulonjakoa koskevan ja sääntömääräisen päätöksenteon tukemiseen;

28.

suosittelee AKT-alueiden koulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten vaihto-ohjelmien laajentamista valtioiden välisen ymmärryksen ja kansalaisyhteiskunnan muokkaamisen tehostamiseksi;

29.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle, Euroopan komissiolle ja EU:n puheenjohtajavaltiolle ja AKT:n alueellisille järjestöille.

—

kokoontui Ljubljanassa (Sloveniassa) 17.–20. maaliskuuta 2008,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon vuoden 1996 Maailman ruokakokouksen päätelmät ja tavoitteen puolittaa nälästä kärsivien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä,

—

ottaa huomioon YK:n asettamat vuosituhattavoitteet ja sen sitoumuksen puolittaa nälästä kärsivien ja alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä elävien ihmisten määrän,

—

ottaa huomioon Loméssa sekä Cotonoussa allekirjoitetuissa AKT-valtioiden ja EU:n välisissä kumppanuussopimuksissa mainitut kaupan kehittämistä koskevat tavoitteet,

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan laatiman 25. lokakuuta 2007 annetun YK:n raportin elintarvikkeista,

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2007 antamansa Kigalin julistuksen ympäristöystävällisistä talouskumppanuussopimuksista,

—

ottaa huomioon joulukuussa 2007 pidetyn EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen päätelmät ja ensimmäisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon vuosituhannen ekosysteemistä vuonna 2007 tehdyn arviointikertomuksen päätelmät,

—

ottaa huomioon taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan mietinnön (AKT–EU/100.205/08/lopullinen),

A.

ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on sitoutunut puolittamaan maailman äärimmäisen köyhyyden ja nälän vuoteen 2015 mennessä (vuosituhattavoitteiden mukaisesti) ja että elintarviketurvallisuuden puute koskettaa lähes kolmasosaa AKT-maiden asukkaista,

B.

ottaa huomioon, että vuonna 1996 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö määritti elintarviketurvalla tarkoitettavan sitä, että kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina käytettävissään riittävästi turvallista ja ravintoarvoltaan tyydyttävää ravintoa voidakseen elää terveellistä ja aktiivista elämää,

C.

ottaa huomioon, että nälän vaikutukset näkyvät parhaiten maaseutualueilla (missä asuu noin 60 prosenttia välittömästi maataloudesta tai siihen liittyvästä toiminnasta riippuvaisesta väestöstä) ja että maatalous on AKT-maissa merkittävin toiminnanala (20 prosenttia BKT:tä ja kaksi kolmasosaa työpaikoista),

D.

ottaa huomioon, että AKT-maiden maatalousalan todistetusta merkityksestä huolimatta tätä sektoria ei ole asetettu etusijalle kansallisten hallitusten politiikassa sen paremmin kuin EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassakaan ja että pienviljelijät ovat vaarassa syrjäytyä,

E.

ottaa huomioon, että Lomén ja Cotonoun sopimusten mukainen tavoite, että AKT-maat liitetään asteittain osaksi maailmantaloutta, on vielä saavuttamatta ja että vaikka AKT-mailla on etuoikeutettu pääsy Euroopan markkinoille, niiden osuus EU:n tuonnista on pudonnut,

F.

ottaa huomioon, että AKT-maiden markkinoiden avaaminen nopeasti Euroopan vientituotteille mullistaisi maiden talouden ja heikentäisi sitä,

G.

ottaa huomioon, että yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) puitteissa vain neljä 78:sta AKT-maasta asetti etusijalle maatalouden ja vain 15 maaseudun kehittämisen ja että yhdeksännen EKR:n määrärahoista vain seitsemän prosenttia suunnattiin maaseudun kehittämiseen ja vain 1,1 prosenttia nimenomaisesti maatalouteen liittyvään toimintaan,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin maataloustuotteilleen myöntämä vientituki merkitsee polkumyyntiä AKT-maiden markkinoilla, millä on vakavia seurauksia monille paikallisille pientuottajille, jotka eivät pysty kilpailemaan eurooppalaisten tuotteiden kanssa, sillä ne myydään kolmanneksella paikallisten tuotteiden hinnasta,

I.

ottaa huomioon, että 60 prosenttia maapallon ekosysteemistä, juomavesi- ja kalavarannot mukaan luettuina, on pilattu tai niitä käytetään kestämättömällä tavalla ja että ekosysteemin tuhoutumisesta kärsivät ensimmäiseksi maailman köyhimmät väestöt; ottaa huomioon, että suurimmat riskit liittyvät veteen, maatalouteen, ihmisten terveyteen, luonnon monimuotoisuuteen ja merenpinnan nousuun,

J.

ottaa huomioon, että elintarviketuotanto on olennaisessa asemassa elintarviketurvallisuuden lisäämisessä, sillä se laskee hintoja paikallisilla markkinoilla ja lisää tuottajien tuloja,

K.

ottaa huomioon, että keinokastelu voi lisätä merkittävästi maataloustuotantoa sekä turvata tuotannon,

L.

ottaa huomioon veden merkityksen elintarviketurvallisuudelle sekä veden puutteen AKT-maissa ja tähän liittyvät terveysongelmat,

M.

ottaa huomioon, että AKT-maissa on oltava tehokkaat julkiset palvelut ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä veden saantiin, mikä on elintarviketurvallisuuden keskeinen näkökohta,

N.

ottaa huomioon biopolttoaineiden ympäristöedut ja korostaa niiden tuotannon aiheuttamia haasteita, jotka liittyvät viljelykelpoisen maan saatavuuteen, elintarvikkeiden hintaan ja nälän torjuntaan vuosituhattavoitteiden mukaisesti,

O.

ottaa huomioon maataloussektoriin vaikuttavien katastrofien yleisyyden sekä hätätilanteita edeltävään ja niiden jälkeiseen elintarvikeapuun AKT-maissa suunnattujen määrärahojen vähentymisen,

P.

ottaa huomioon, että AKT-maat ovat riippuvaisia hyödykkeiden viennistä, jonka osuus maiden valuuttatuloista on yli 50 prosenttia,

Q.

ottaa huomioon, että naisilla on ratkaisevan tärkeä rooli AKT-maiden kehityksessä ja etenkin elintarviketurvan ja terveyden takaamisessa ja että sukupuolten välinen epätasa-arvo vähentää naisten mahdollisuutta omaksua kyseinen rooli,

R.

ottaa huomioon, että naisten mahdollisuuksilla käyttää ja hallita kotitalouksien varoja sekä kotitalouksien elintarviketurvallisuuden parantumisen välillä on suora yhteys,

S.

ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvion mukaan 25:ssä HI-viruksen ja aidsin eniten koettelemassa Afrikan maassa seitsemän miljoonaa maataloustyöläistä on kuollut aidsiin vuoden 1985 jälkeen ja vielä 16 miljoonan odotetaan kuolevan seuraavien kahden vuosikymmenen kuluessa,

T.

ottaa huomioon, että HIV/aids koskettaa pääasiassa tuottavaa työvoimaa, sillä sairaus vähentää työvoiman määrän lisäksi myös työn laatua,

U.

ottaa huomioon, että nykyaikaisen tietotekniikan saatavuuden lisääminen on olennaista valmiuksien parantamisessa ja maataloustuottajien käytäntöjä, hintoja sekä tuotannontekijöitä koskevan tietoisuuden lisäämisessä,

1.

korostaa, että oikeus ravintoon on luonteeltaan keskeinen; muistuttaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita, että ne ovat sitoutuneet auttamaan nälästä kärsivien ihmisten määrän puolittamisessa vuoteen 2015 mennessä, ja kehottaa komissiota, EU:n neuvostoa ja AKT-maita hyväksymään sitoumuksen noudattamisen edellyttämät toimet ja myöntämään niihin asianmukainen rahoitus;

2.

kehottaa tunnustamaan tutkimustyön, neuvontapalvelujen ja maataloustuottajien välisen yhteyden merkityksen elintarviketurvallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa AKT-maiden tarvetta ottaa käyttöön kohtuuhintaiset tekniikat, jotka ovat elintarviketurvallisuuden takaamisen kannalta tehokkaita ja innovatiivisia;

3.

huomauttaa, että AKT-maiden elintarviketurvallisuutta on vahvistettava tunnistamalla tehokkain maatalousmaan kestävä käyttötapa ja luomalla käyttötapaa edistäviä politiikkoja;

4.

katsoo, että on olennaista antaa EU:n ja AKT:n kumppanuudelle uusi sysäys neuvottelemalla oikeudenmukaiset ja tasapainoiset talouskumppanuussopimukset, jotka ovat aidosti kehityssuuntautuneita ja joissa ei keskitytä ainoastaan kaupallisiin näkökohtiin;

5.

katsoo, että AKT-maille esitetty palvelujen vapauttamista koskeva vaatimus vaikuttaa kielteisesti uusien lupaavien alojen kehitykseen ja riistää maiden viranomaisilta mahdollisuuden hallita keskeisiä, kyseessä olevien yhteiskuntien realiteetteja noudattavia julkisia palveluja;

6.

korostaa, että kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kannalta on olennaista ottaa keskusteluissa aiempaa paremmin huomioon eri väestöjen maatalouden elintarviketeollisuuteen liittyvät tarpeet;

7.

kehottaa EU:ta sisällyttämään kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon erityisen kunkin AKT-maan maatalouden kehittämistä koskevan ensisijaisen ohjelman, jossa määritetään selkeät ja kunnianhimoiset tavoitteet sekä maataloustuottajien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tiiviissä yhteistyössä tietyssä määräajassa toteutettavat ja sovellettavat konkreettiset toimet;

8.

kehottaa EU:n komissiota ja neuvostoa asettamaan etusijalle Euroopan maataloustuotteilleen myöntämän vientituen vaikutukset AKT-maihin ja kuulemaan asiassa AKT-maita sekä pyrkimään konkreettisiin ratkaisuihin polkumyynnin estämiseksi vuosituhattavoitteiden yhteydessä annettujen sitoumusten mukaisesti;

9.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä auttamaan Maailman elintarvikeohjelmaa vastaamaan uusiin nälän torjunnan haasteisiin, joita ovat elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousu, osittain ilmastonmuutosten vuoksi lisääntyneet ankarat sääolosuhteet ja maailman ruokavarastojen ehtyminen;

10.

pyytää, että AKT-maiden keinokasteluveden jakelua varten laaditaan tehokas suunnitelma, jonka avulla maataloustuotanto kasvaa merkittävästi; korostaa, ettei vettä ja veteen liittyviä palveluja (jotka ovat elintarviketurvallisuuden kannalta olennaisia) voida pitää kulutushyödykkeinä tai vesipalveluja kaupallisina palveluina, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tunnustamaan oikeuden veteen oikeuteen elämään perustuvana kaikille kuuluvana yleisenä, jakamattomana, luovuttamattomana ja riistämättömänä ihmisoikeutena;

11.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita kannattamaan suuntausta, joka tukee pohjois-etelä-, etelä-etelä- ja pohjois-pohjois-suuntaisten paikallisyhteisöjen aloittamaa ja niitä koskevaa julkista ja yksityistä vesihuoltoa koskevaa kumppanuusohjelmaa;

12.

kehottaa EU:ta sisällyttämään kehityspolitiikkaansa maaseutualueilla asuvien miesten ja naisten lyhyen aikavälin sosiaaliset, taloudelliset, oikeudelliset ja tekniset tarpeet ja rajoitukset yleisten maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevien sekä erityisesti elintarviketurvallisuutta koskevien hankkeiden ja ohjelmien onnistumisen takaamiseksi; painottaa tässä yhteydessä maaseutualueilla asuville ihmisille suunnattuihin koulutusohjelmiin tehtävien investointien merkitystä;

13.

kehottaa AKT-maita ja Euroopan unionia kiinnittämään huomiota sukupuolten tasa-arvoon yleisesti sekä tunnistamaan ja edistämään naisten monitahoista roolia elintarviketurvallisuuden tavoittelemisessa ja etenkin maan käytössä ja hankinnassa maatalousalan kestävän kasvun sallimiseksi;

14.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tunnustamaan naisten elinvoimaisen taloudellisen roolin maanviljelyssä ja naisten tuottavuuden ja elintarvikejärjestelmiin osallistumisen lisäämisen merkityksen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita lisäämään elintarviketurvallisuuspolitiikkojensa ja -ohjelmiensa keskeiseksi asiakohdaksi naisten käytettävissä ja hallittavissa olevien kotitalouksien varojen sekä kotitalouksien elintarviketurvallisuuden välisen suoran yhteyden; kehottaa EU:n komissiota ja neuvostoa sekä AKT-maita laatimaan maaseutualueiden naisille suunnattuja mikroluotto-ohjelmia;

15.

kehottaa AKT-maita ja Euroopan unionia vapauttamaan lisävarat, joihin ne sitoutuivat vuosituhattavoitteiden ja etenkin kolmannen vuosituhattavoitteen (sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistaminen perus- ja keskiasteen koulutuksesta vuoteen 2005 mennessä ja kaikista koulutusasteista vuoteen 2015 mennessä) saavuttamiseksi, sillä koko perheen riittävä ravinto riippuu pitkälti naisista;

16.

ilmaisee huolensa siitä, että HI-virus ja aids hidastavat taloudellista ja sosiaalista kehitystä AKT-maissa, sillä sairaus vähentää työvoiman määrän lisäksi myös työn laatua, ja pyytää, että HI-virusta/aidsia koskevaa asiakohtaa tarkasteltaisiin myös elintarviketurvallisuuden kannalta sekä sen kannalta, miten sairaus vaikuttaa ravintoon;

17.

kehottaa EU- ja AKT-maiden hallituksia käsittelemään HI-viruksen ja aidsin koskettamilla alueilla, joissa käytettävissä olevaan maahan kohdistuu paineita tai se hupenee, sijaitsevien kotitalouksien ja yksityishenkilöiden maanomistusjärjestelyjä koskevaa ongelmaa, ja kehottaa hallituksia käsittelemään HI-viruksen/aidsin maaomistusjärjestelmiin (omistussuhteet, perintö, käyttöoikeus ja oikeudet mukaan luettuina) aiheuttamien muutosten vaikutuksia ja kiinnittämään erityistä huomiota naisiin ja lapsiin;

18.

suosittelee, että maatalouden ja maaseudun kehittämistä edistetään ja niihin tehdään investointeja, jotka pääsääntöisesti luovat kaikkein heikoimmassa asemassa oleville mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan;

19.

kehottaa lisäämään investointeja tieto- ja viestintätekniikkaan valmiuksien parantamiseksi ja maataloustuottajien tuotannontekijöitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi sekä markkinoillepääsyn helpottamiseksi; uskoo, että on ryhdyttävä erityistoimiin, jotta AKT-maiden köyhimmälle väestölle voidaan tarjota tieto- ja viestintätekniikan käyttömahdollisuus, mikä merkitsee tietokoneenkäyttötaidon puuttumiseen, atk-laitteiden korkeisiin kustannuksiin ja puutteeseen vastaavien politiikkojen käyttöönottoa;

20.

suosittelee, että koulutukseen sekä turvallisten maatalouskäytäntötapojen vaihtoon, kehittämiseen ja soveltamiseen AKT-maissa tarjotaan tukea sen varmistamiseksi, että köyhä väestö saa elintarvikkeita; kehottaa EU:n neuvostoa ja komissiota sekä kaikkia jäsenvaltioita tukemaan maatalousjätteistä sekä kuivassa tai puolikuivassa maassa kasvatetuista ravinnoksi kelpaamattomista kasveista valmistettuja biopolttoaineita koskevaa tutkimusta;

21.

kehottaa AKT-maita ja EU:ta painostamaan YK:n yleiskokousta hyväksymään polttoaineeksi suunnattujen kasvien viljelyä koskeva päätöslauselma;

22.

korostaa, että EU:n jäsenvaltioilla ja AKT-mailla on oltava tehokkaita ja hyvin laadittuja suunnitelmia maataloussektorin katastrofeista aiheutuvien hätätilanteiden varalle;

23.

suosittelee, että ympäristöongelmia, kuten maaperän vaurioitumista, maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden vahingoittumista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouteen tutkitaan ja että luonnonvarojen hallitsemiseksi asianmukaisesti toteutetaan sopivia toimia (esimerkiksi maaperän uudistaminen ja suojelu);

24.

kehottaa AKT-maita lujittamaan hallitusten talousarvion täytäntöönpanoa ja hallintaa koskevia menettelyjä etenkin elintarviketurvallisuuden edistämiseen tarkoitettujen erityistoimien rahoittamisen helpottamiseksi;

25.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään virallista kehitysapua etenkin vähiten kehittyneille sekä elintarvikkeita nettomääräisesti tuoville AKT-valtioille, jotta ne voisivat lieventää elintarvikkeiden hintojen noususta aiheutuvia ja maiden maksutaseongelmia pahentavia haittavaikutuksia;

26.

pahoittelee inhimillisten ja taloudellisten resurssien kannalta raskaiden ohjelmien yhteydessä tehtyjen toimien riittämätöntä koordinointia etenkin kansallisella tasolla mutta myös kansainvälisessä kehitysyhteisössä;

27.

kehottaa paikantamaan tarkasti alueet, joilla politiikan yhtenäisyys on erityisen kehno, ja kehittämään yhdentymisen kaikilla tasoilla mahdollistavia keinoja;

28.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle ja Euroopan komissiolle.

—

kokoontui Ljubljanassa (Sloveniassa) 17.–20. maaliskuuta 2008,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Kenian arvokkaan roolin alueen rauhan edistämisessä,

—

ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuskirjan (African Charter of Human and People's Rights) suuntaviivat demokraattisten vaalien järjestämisestä,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin julistuksen demokraattisia vaaleja Afrikassa koskevista periaatteista (2002),

—

ottaa huomioon Addis Abebassa 31. tammikuuta — 2. helmikuuta 2008 pidetyssä Afrikan unionin yleiskokouksessa (10. sääntömääräisessä istunnossa) tehdyn päätöksen Kenian tilanteesta 27. joulukuuta 2007 pidetyn presidentinvaalin jälkeen,

—

ottaa huomioon Suurten järvien alueen valtioiden ja hallitusten päämiesten Nairobissa (Kenia) 16. joulukuuta 2006 allekirjoittaman Suurten järvien alueen turvallisuutta, vakautta ja kehitystä koskevan sopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n 27. lokakuuta 2005 antaman julkilausuman kansainvälisen vaalitarkkailun periaatteista ja kansainvälisten vaalitarkkailijoiden menettelysäännöistä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin Kenian vaalitarkkailuvaltuuskunnan 1. tammikuuta 2008 antaman alustavan lausunnon ja Euroopan parlamentin 17. tammikuuta 2008 antaman päätöslauselman Kenian tilanteesta,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) 25. kesäkuuta 2005 Luxemburgissa tarkistetun version ja etenkin sen 8 ja 9 artiklat,

—

ottaa huomioon YK:n arvokkaat yritykset ratkaista kriisi,

A.

ottaa huomioon, että demokraattista oikeuttaan käyttänyt Kenian väestö osallistui suurilukuisesti 27. joulukuuta 2007 pidettyyn vaaliin valitakseen itselleen presidentin sekä parlamentin jäsenet ja alueelliset edustajat ja että presidenttiehdokkaita oli yhdeksän, joista yksi oli Kansallisen yhtenäisyyden puoluetta (Party of National Unity, PNU) edustava Mwai Kibaki ja toinen Oranssin demokratialiikkeen (Orange Democratic Movement, ODM) johtaja Raila Odinga,

B.

ottaa huomioon, että vaalikampanjan aika oli rauhallinen ja sen aikana kunnioitettiin yleisesti yhdistymis-, sanan- ja kokoontumisvapautta; ottaa kuitenkin huomioon, että kampanjaa leimasi myös etninen ja poliittinen jakautuminen, joka omalta osaltaan johti vaaleja edeltäneeseen tulenarkaan tilanteeseen,

C.

ottaa huomioon, että kaksi pääpuoluetta eli PNU ja ODM ja niihin kuuluvat puolueet saivat kansallisen parlamentin 210 paikasta vastaavasti 103 ja 104 paikkaa,

D.

ottaa huomioon, että kansainväliset ja kansalliset tarkkailijat totesivat vaaliprosessin hallinnoinnin sujuneen yleisesti ottaen hyvin tulosten ilmoittamiseen saakka ja että parlamenttivaaleja pidettiin suurelta osin onnistuneina, mutta että vaalitarkkailijat eivät pitäneet presidentinvaalien ääntenlaskentaa uskottavana ja esittivät siksi epäilyjä tulosten paikkansapitävyydestä,

E.

ottaa huomioon, että Kenian keskusvaalilautakunta (ECK) järjesti vaalit yleisesti ottaen hyvin, mutta ei osoittanut presidentinvaalin ääntenlaskennassa demokraattisten vaalien edellytyksenä olevaa puolueettomuutta, avoimuutta, luottamuksellisuutta ja ennen kaikkea autonomiaa,

F.

ottaa huomioon, että presidentinvaalin tulosten ilmoittamista seurannut kireä ilmapiiri johti etnisten jännitteiden värittämiin väkivaltaisuuksiin ja tuhopolttoihin, jotka vaativat 1 000 kuolonuhria ja aiheuttivat yli 300 000 sisäistä pakolaista sekä noin 10 000 Ugandaan paennutta pakolaista ja aiheuttivat siten laajan humanitäärisen kriisin,

G.

ottaa huomioon, että väkivalta oli joillakin alueilla erittäin voimakasta ja uhkasi satojen tuhansien kenialaisten turvallisuutta vaarantaen jokapäiväisen elämän normaalit toiminnot, kuten liiketoimet, koulutuksen ja terveydenhuollon toiminnan,

H.

ottaa huomioon, että Kenian tilapäinen kuohunta vaikutti alueen taloudelliseen toimintaan ja tuhoisasti meriyhteyttä vailla oleviin naapurivaltioihin; ottaa huomioon, että ihmisten välttämättömyystarvikkeiden hinnat ovat nousussa ja että monet ovat menettäneet työnsä,

I.

ottaa huomioon, että Afrikan unionin puheenjohtajan, Ghanan tasavallan presidentin John Kufuorin ponnistukset loivat pohjan vuoropuhelulle, jonka YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Graça Machel ja Tansanian entinen presidentti Benjamin Mkapa aloittivat kiistan ratkaisemiseksi,

J.

ottaa huomioon, että Kenian hallitus ja Oranssi demokratialiike aloittivat Kofi Annanin kehotuksesta kansallisen vuoropuhelun ja sovintokeskustelut (Kenya National Dialogue and Reconciliation talks), jotka kulminoituivat kansalliseen sopimukseen koalitiohallituksen luomisesta,

1.

on tyytyväinen Kenian väestön kypsyyteen hyväksyä demokratia, mistä esimerkkinä on 27. joulukuuta 2007 pidetyt rauhanomaiset vaalit;

2.

pahoittelee syvästi vaalien jälkeisten väkivaltaisuuksien aiheuttamia viattomien ihmishenkien menetystä ja kriittistä humanitaarista tilannetta;

3.

tuomitsee kaikki väkivaltaisuudet, joista on annettava rangaistukset, ja korostaa tarvetta suojella ihmisoikeuksia koko Keniassa väärinkäytösten ja sukupuolisidonnaisen väkivallan päättämiseksi ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen varmistamiseksi;

4.

pahoittelee syvästi kahden vastavalitun parlamentin jäsenen, Melitus Weren ja David Kimutai Toon kuolemaa ja ilmaisee solidaarisuutensa Kenian parlamenttia kohtaan kahden kollegan poismenon vuoksi;

5.

vaatii, että kaikki väkivaltaisuudet tutkitaan nopeasti, perinpohjaisesti ja asianmukaisesti, jotta kenialaisten luottamus demokratiaan palautetaan;

6.

kehottaa Kenian hallitusta varmistamaan, että vaalirikkomuksia koskevan lainsäädännön (Electoral Offences Act) rikkomukset tutkitaan puolueettomasti ja perusteellisesti ja rikkomuksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan, ja pitää tähän liittyen myönteisenä vaalien tutkintalautakunnan perustamista;

7.

kehottaa Kenian viranomaisia varmistamaan kaikkien pakolaisten asianmukaisen suojelun ja avustamisen ilman etnistä syrjintää sekä täyttämään pakolaisten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia (elintarvikkeiden saanti, terveydenhuolto- ja koulutuspalvelut), uudelleensijoittamista ja maanomistuskiistoja koskevat velvollisuutensa;

8.

kehottaa kaikkia osapuolia toteuttamaan ja edistämään luottamusta kasvattavia toimia pakolaisten ja sisäisten pakolaisten turvallisen paluun ja uudelleensijoittamisen kannustamiseksi;

9.

on syvästi huolissaan poliittisen kriisin jälkivaikutuksista ja haitallisista vaikutuksista maan sosioekonomiseen kehitykseen sekä taloudellisista vaikutuksista naapurivaltioihin, jotka ovat pitkälle riippuvaisia Kenian infrastruktuurista ja joiden humanitaarista tilannetta kriisi heikentää;

10.

tuomitsee voimakkaasti poliittisen kuohunnan seurauksena lisääntyneen seksuaalisen väkivallan ja on huolissaan etenkin naisten ja tyttöjen pakolaisleirien surkeasta tilanteesta; kehottaa Kenian viranomaisia varmistamaan, että uhrit saavat asianmukaista hoitoa, ja kehottaa poliisia kannustamaan uhreja rikosilmoituksen tekemisessä ja suhtautumaan vakavasti kaikkiin seksuaalista väkivaltaa koskeviin rikosilmoituksiin;

11.

on tyytyväinen, että Kenian hallitus ja Oranssi demokratialiike ryhtyivät ratkaisemaan rauhanomaisesti 27. joulukuuta 2007 pidetystä presidentinvaalista alkaneen poliittisen kriisin;

12.

on tyytyväinen hallituksen ja Oranssin demokratialiikkeen väliseen vallanjakoa koskevaan kansalliseen sopimukseen (National Accord); kannustaa sopimuksen täytäntöönpanossa ja kehottaa nopeuttamaan avustustoimia rauhan ja turvallisuuden lujittamiseksi;

13.

tukee Kenian parlamenttia kansallisen sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämien oikeudellisten ja perustuslaillisten välineiden luomisessa; onnittelee Kenian parlamenttia Kenian (tarkistetun) perustuslain, kansallisen sopimuksen ja vallanjakoa koskevan sopimuksen täytäntöönpanevan sovintoesityksen hyväksymisestä yksimielisesti 18. maaliskuuta 2008;

14.

ottaa huomioon molempien osapuolten ponnistuksen saattaa maa normaalitilaan noudattamalla rauhan ja turvallisuuden takaamisessa maan kaikilla alueilla edellytyksenä olevan oikeusvaltion periaatetta sekä kunnioittamalla ihmiselämää ja yksityisomaisuutta;

15.

antaa kansainväliselle yhteisölle ja etenkin AKT:n ja EU:n yhteisille toimielimille, Euroopan unionille, Afrikan unionille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD), Itä-Afrikan yhteisölle (EAC) ja korkea-arvoisista afrikkalaisista, muun muassa entisistä valtion päämiehistä koostuvalle paneelille tunnustusta asiaan paneutumisesta ja rauhanpyrkimyksiin antamastaan myönteisestä panoksesta;

16.

korostaa edellä mainittujen toimijoiden toiminnan kuvastaneen kansainvälisesti sovittua suojeluvastuuta koskevaa perusperiaatetta;

17.

on tyytyväinen kansainvälisen yhteisön tarjoamaan humanitaariseen apuun;

18.

kiittää Ugandan hallitusta, väestöä ja presidentti Yoweri Musevenia Kenian pakolaisten vastaanottamisesta sekä turvan ja humanitaarisen avun tarjoamisesta heille; kiittää lisäksi presidentti Yoweri Musevenia tämän ponnistuksista sekä Itä-Afrikan yhteisön (EAC) ja Kansainyhteisön hallitusten päämiesten kokouksen johtamisesta onnistuneesti;

19.

on tyytyväinen Kofi Annanin ja korkea-arvoisista afrikkalaisista kokoontuneen paneelin Kenialle antamasta avusta poliittisen kiistan ratkaisemisessa; kiittää myös Tansanian yhdistyneen tasavallan presidenttiä, Afrikan unionin nykyistä puheenjohtajaa Jakaya M. Kikweteä tämän kriittisistä kommenteista;

20.

pyytää konkreettisia toimia sellaisen todella puolueettoman vaalikomitean perustamiseksi, jolla on paremmat valmiudet järjestää tulevaisuudessa vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja toteuttaa tarvittavat oikeudelliset, perustuslailliset ja institutionaaliset uudistukset;

21.

vaatii, että kaikissa kansallisen lainsäädännön tarkistuksissa otetaan huomioon ennakkovaalin, vaalien sekä vaalien jälkeinen ajanjakso vaaleista tehtyjen valitusten uskottavan ja tehokkaan käsittelyjärjestelmän toiminnan sallimiseksi;

22.

on huolissaan demokratisointiprosessien poliittisen monimuotoisuuden etnisestä värittymisestä ja pyytää asiakohdan tarkastelua;

23.

kehottaa kaikkia osapuolia kantamaan vastuunsa sitoutumalla rakentavasti ja kokonaisvaltaisesti sovinnontekoprosessiin, työskentelemään yhdessä ja keskustelemaan kaikista asiakohdista, vaali-, perustuslaki- ja sukupuolikysymysten uudistukset mukaan luettuina, ja tekemällä sopimuksen kestävän poliittisen sovintoratkaisun etsimisestä kriisiin;

24.

kehottaa Kenian kansalaisyhteiskuntaa, uskonnollisia järjestöjä ja väestöä tukemaan ja edistämään sovinnontekoa;

25.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä auttamaan asianmukaisesti kriisin koskettamien alueiden jälleenrakennuksessa, pakolaisten nopea uudelleensijoittaminen mukaan luettuna, ja kiinnittämään erityistä huomiota maaseutualueisiin ja slummeihin;

26.

kehottaa Kenian viranomaisia puuttumaan rikkaan ja köyhän väestön taloudellisiin eroihin maan varallisuuden jakamiseksi tasapainoisemmin; kehottaa viranomaisia tarttumaan ilmiön taustalla oleviin syihin, kuten maanomistajuuteen, joka on heikentänyt maan hallintoa;

27.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionille, panafrikkalaiselle parlamentille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD), Afrikan yhteisölle (EAC), Afrikan yhteisön lakiasäätävälle kokoukselle sekä Kenian hallitukselle ja parlamentille.