9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/1

—

katsoo, että ollakseen optimaalinen aktiivisen osallisuuden politiikka tarvitsee täydennyksekseen luonteeltaan monialaisen neljännen periaatteen: yhteiskuntaan osallistumisen.

—

korostaa, että aktiivinen integroituminen on aktiivisen osallisuuden tärkein tekijä. Aktiivinen osallisuus perustuu ”työ ensin” -periaatteelle: jokainen työtön tulisi integroida joko työelämään tai koulutukseen.

—

katsoo, että johdonmukainen toimintalinjayhdistelmä tulisi kehittää ja panna täytäntöön pääasiassa paikallis- ja aluetasolla. Kyseisen alan pääasiallisina toimijoina yritykset ja työmarkkinaosapuolet ovat pääasiassa vastuussa työpaikkojen luomisesta yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

—

toteaa, että käsite ”riittävät tulot”, vaihtelee maiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen välillä. Toimeentulotulotukea tulisi pitää asianmukaisena, jos sen avulla pystytään torjumaan rakenteellista köyhyyttä. Sellaista tasoa voidaan pitää ”riittävänä”. Rahallisesti ilmaistuna ei voida antaa mitään riittävyyden yleissääntöä koko EU:hun. Valtion, alue- ja paikallisviranomaiset ovat yhdessä vastuussa politiikasta, jossa toimeentulotuki on asianmukainen. EU:n tasolla tästä tulisi keskustella avoimen koordinointimenetelmän puitteissa.

—

katsoo, että sosiaalisesti ja taloudellisesti muita heikommin kehittyneet Euroopan alueet ja kaupungit tarvitsevat EU:lta taloudellista tukea voidakseen toteuttaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiiviseen osallisuuteen tähtäävää, parhaisiin käytänteisiin perustuvaa politiikkaa. Paikallis- ja alueviranomaisten on siksi päästävä suoraan hyödyntämään Euroopan sosiaalirahaston varoja, joilla tähdätään aktiivisen osallisuuteen.

—

pitää sosiaalisin perustein järjestettyjä, yhteiskunnan varoin tuettuja tai suojattuja työpaikkoja sekä sosiaalisia periaatteita noudattavia yrityksiä ja osuuskuntia välineinä, joilla voi olla merkittävä tehtävä paikallis- ja aluetason toimintalinjavalikoimassa. Tällaisiin yrityksiin ei pidä soveltaa tavanomaisia, kilpailua tähdentäviä EU:n markkinasääntöjä (on esim. höllennettävä julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia tiukkoja sääntöjä).

Esittelijä

:

Haagin kaupunginhallituksen jäsen Henk KOOL (NL, PSE)

1.

Vuonna 2006 Euroopan unionin 25 jäsenvaltiossa 80 miljoonaa ihmistä (16 prosenttia väestöstä) eli köyhyysuhan alaisena. Aktiivinen osallisuus ja köyhyyden torjunta riippuvat suuressa määrin työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten integroinnista. Se, että suuret joukot ihmisiä elävät jatkuvan köyhyysuhan alaisina ja työmarkkinoilta syrjäytyneinä, on vääjäämätön haaste sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteelle, joka on kirjattu Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen.

2.

Euroopan komissio on esittänyt kolme periaatetta työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden edistämiseksi: 1) asianmukainen ja riittävä toimeentulotuki 2) aktiivinen integroituminen 3) laadukkaat sosiaalipalvelut.

3.

Ollakseen optimaalinen aktiivisen osallisuuden politiikka tarvitsee täydennyksekseen luonteeltaan monialaisen neljännen periaatteen: yhteiskuntaan osallistumisen.

4.

Aktiivisen osallisuuden edistäminen edellyttää nämä neljä periaatetta integroivaa ja kattavaa lähestymistapaa.

5.

Aktiivinen integroituminen (toinen periaate) on aktiivisen osallisuuden tärkein tekijä. Aktiivinen osallisuus perustuu ”työ ensin” -periaatteelle: jokainen työtön tulisi integroida joko työelämään tai koulutukseen. Ensimmäinen ja kolmas periaate (asianmukainen ja riittävä tulotuki sekä laadukkaat sosiaalipalvelut) ovat tukevia elementtejä. Neljäs periaate (yhteiskuntaan osallistuminen) on viimeinen keino aktiivisen osallisuuden politiikassa. Kansalaisia, jotka eivät kykene työelämään, tulisi tukea tulotuin sekä muilla keinoin, jotta he voivat osallistua yhteiskuntaan. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että nämä periaatteet muodostavat integratiivisen, laaja-alaisen lähestymistavan. Kunkin viranomaisen tulisi näin ollen pyrkiä löytämään oikea tasapaino sosiaaliturvan, sosiaalipalveluiden, yhteiskuntapalvelujen sekä taloudellisten tai muiden työnteon kannustimien välille.

6.

Jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja aluehallinto ovat pääasiallisesti vastuussa aktiivisen osallisuuden strategiasta ja politiikasta. Mainittujen toimintalinjojen kehittämisen ja niiden keskinäisen vaihdon edistämiseksi ehdotetaan kuitenkin EU:n tavoitteleman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden mukaisia yhteisiä periaatteita.

7.

Paikallis- ja alueviranomaiset ovat pääasialliset toimijat, jotka kehittävät ja toteuttavat toimintalinjoja. EU:lla on tukijan rooli. Tällainen määritelmä aktiivista osallisuutta edistävälle laaja-alaiselle politiikalle on suhteellinen ja pohjautuu toissijaisuusperiaatteeseen.

8.

Määritellyt neljä periaatetta (tulotuki, aktiivisen osallisuuden politiikka, laadukkaiden sosiaalipalvelujen saatavuus sekä yhteiskuntaan osallistuminen) ovat yhteydessä toisiinsa ja niiden tulisi vahvistaa toinen toistaan. Jokaista aluetta, kohderyhmää ja yksilöä varten tarvitaan näiden neljän periaatteen optimaalista politiikkayhdistelmää. Aktiivista osallisuutta edistävät politiikat ovat räätälöityjä toimintalinjoja, jotka riippuvat kunkin kohderyhmän ja yksittäisen henkilön välisistä eroista. Kunkin jäsenvaltion taloudellisesta mallista riippuen näiden periaatteiden sekä kunkin periaatteen sisällä käytettäviksi valittujen poliittisten välineiden suhteellinen merkitys voi olla erilainen eri jäsenvaltioissa ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten parissa.

9.

Paikallis- ja alueviranomaiset havaitsevat työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden integrointiin tähtäävien toimintalinjojen tulokset parhaiten. Niiden on myös kestettävä seuraukset näiden politiikkojen paikallis-, alue-, valtio- tai EU-tason heikkouksista. Johdonmukainen toimintalinjayhdistelmä tulisi siksi kehittää ja panna täytäntöön pääasiassa paikallis- ja aluetasolla. Paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat paikalliset olosuhteet, työmarkkinoiden ominaispiirteet sekä ne lukuisat toimijat, jotka voivat olla keskeisessä asemassa toteutettaessa kokonaisvaltaista aktiivisen integroinnin toimintamallia.

10.

Paikallis- ja alueviranomaisten tulisikin luoda toimivia kumppanuuksia muiden viranomaisten, yksityisyritysten, työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisjärjestöjen ja asiakkaiden edustajien kanssa toteuttaakseen johdonmukaista toimintalinjayhdistelmää.

11.

Paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat laajaa toimintalinjoja koskevaa vapautta kehittääkseen ja toteuttaakseen tämänkaltaista politiikkaa, ja se tulisi suunnitella ja panna täytäntöön yhteistyössä muiden julkisten ja yksityisten elinten kanssa. EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjat (verotusta, maahanmuuttoa, koulutusta, työehtoja jne. koskevat) pitäisi räätälöidä paikallisen ja alueellisen politiikan kehittämisen ja toteuttamisen tarpeiden mukaisesti.

12.

Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten säädöksistä ja käytänteistä johtuvat esteet ja ongelmakohdat pitää poistaa.

13.

Aktiivisen integroinnin parantaminen on aktiivisen osallisuuden tärkein väline. Jotta jokainen asianomainen otetaan huomioon, tarvitaan kokonaisvaltaista aktiivisen integroinnin toimintamallia. Tarvitaan myös integroitua politiikkayhdistelmää jokaista aluetta, kohderyhmää ja yksilöä varten. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat pääasialliset toimijat, jotka kehittävät ja toteuttavat näitä yhtenäisiä toimintalinjojen yhdistelmiä yhdessä kumppaniensa (esim. valtiovallan, työnantajatahojen, muiden viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen) kanssa. Oleellista kokonaisvaltaisessa ja integroidussa politiikkayhdistelmässä on ongelmakohtien poistaminen mahdollisemman monelta, jotta heidät pystyttäisiin integroimaan työmarkkinoille. Tähän voidaan pyrkiä valmentamalla, ohjaamalla ja kouluttamalla heitä ansiotyöhön sekä luomalla työpaikkoja suojeltaville ryhmille. Suojatyöpaikoilla tarkoitetaan työpaikkoja niille, jotka eivät heti pysty siirtymään tavanomaisille työmarkkinoille.

14.

Aktiivisen osallisuuden optimaalisen politiikan ja kokonaisvaltaisen toimintamallin luonteenomaisia piirteitä ovat seuraavat:

15.

Intensiivisten yksilökohtaisten toimintasuunnitelmien avulla pystytään parantamaan aktiivista integrointia.

16.

Kohderyhmät ovat kokonaisvaltaisen, integroidun politiikkayhdistelmän tärkeä elementti. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi suunnitella ja toteuttaa toimintalinjoja, joiden avulla voidaan kaikkein tehokkaimmin edistää kaikkien yksilöiden osallisuutta heidän taustastaan riippumatta mutta samalla myös poistaa heidän kohtaamiaan erityisesteitä.

17.

Kyseisen alan pääasiallisina toimijoina yritykset ja työmarkkinaosapuolet ovat pääasiassa vastuussa työpaikkojen luomisesta yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Valtio- ja aluetasolla keskushallitusten tehtävänä on edistää mahdollisimman suotuisaa talousympäristöä eli esimerkiksi hyvää koulutusta, tehokasta työhön sijoittamista, verotuksellisia toimenpiteitä sekä joustoturvaa (sosiaaliturva ja joustavan työn mahdollisuudet). Paikallis- ja alueviranomaisilla, sosiaalipalveluilla ja kansalaisjärjestöillä on vastuu ketjun loppupäästä; erityisesti työmarkkinoilta kauimmas etääntyneistä ihmisistä. Luonnollisestikin yksilöillä on myös oma henkilökohtainen vastuunsa.

18.

Työnantajia — olivatpa ne sitten julkisen sektorin, sosiaalisin perustein toimivia tai yksityissektorin työnantajia — tulee voimakkaasti kannustaa parantamaan olemassa olevia työpaikkoja ja luomaan uusia laadukkaita työpaikkoja (joille ovat luonteenomaisia riittävä tulotaso, hyvät työolosuhteet sekä kouluttautumismahdollisuudet). Erityisesti tarvitaan käytännön taitoihin nojaavia (alhaisen koulutustason) työpaikkoja. Jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset voivat kannustaa yksityisiä työnantajia tekemään niin luomalla heidän yritystoiminnalleen parhaat mahdolliset olosuhteet.

19.

Paikallis- ja alueviranomaiset ovat itsessään merkittäviä työnantajia. Työnantajina niiden tulisi myös toteuttaa tässä asiakirjassa esitettyjä periaatteita.

20.

Sosiaalisin perustein ylläpidettyjä ja yhteiskunnan taloudellista tukea nauttivia suojeltavien ryhmien työpaikkoja saatetaan tarvita sellaisille henkilöille, jotka ovat etääntyneet hyvin kauas normaaleilta työmarkkinoilta esimerkiksi fyysisen tai psyykkisen vamman vuoksi. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat tässä täyttää tärkeän tehtävän edistämällä sosiaalisin perustein ylläpidettyjen työpaikkojen perustamista.

21.

Se, että tarjolla on kaikenlaisia työpaikkoja (väliaikaisia, joustavia, osa-aikaisia ja kokopäiväisiä sekä etätyömahdollisuuksia) voi auttaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneitä pääsemään niille mukaan.

22.

Myös kaikenkaltaiset virallisen ja epävirallisen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen muodot, ammatillisen koulutuksen osaohjelmat, täydennyskoulutus, aiempien oppimistulosten hyväksyminen (accreditation of prior learning, APL) ja elinikäisen oppimisen painottaminen tulisi ottaa osaksi koordinoituja pyrkimyksiä parantaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ammatillista pätevyyttä.

23.

Valtion sekä paikallis- ja alueviranomaisten on työskenneltävä ponnekkaammin parantaakseen koulutuksen laatua työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Paikallisviranomaisten tulisi toteuttaa aktiivisempaa työmarkkinapolitiikkaa ja paikallisten markkinoiden tarpeet tulisi ottaa huomioon. Jäsenvaltioissa, joissa työmarkkinapolitiikka kuuluu paikallistason tehtäviin, jäsenvaltioiden hallitusten tulisi rohkaista ja EU:n auttaa paikallisviranomaisia paikallisten työmarkkinoiden tarkkailussa.

24.

Aktiivisen osallisuuden kokonaisvaltaiseen, integroituun toimintalinjayhdistelmään pitää kuulua työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden oman yrittäjyyden kannustimia.

25.

Työmarkkinoilta kauimmas etääntyneet ihmiset tarvitsevat tasoltaan riittävää toimeentulotukea ja muuta apua kyetäkseen elämään ihmisarvoista elämää ja säilyttääkseen valmiutensa integroitua uudelleen työmarkkinoille. On oikein korostaa, että tämä on perusperiaate Euroopan unionissa.

26.

Käsite ”riittävät tulot”, vaihtelee maiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen välillä. ”Riittävyyteen” vaikuttavat tulotuen määrä, hintataso, kotitalouden luonne, verotus, syrjäytyneisyyden kesto sekä kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja historialliset tekijät jne. Toimeentulotukea tulisi pitää asianmukaisena, jos sen avulla pystytään torjumaan rakenteellista köyhyyttä. Sellaista tasoa voidaan pitää ”riittävänä”. Rahallisesti ilmaistuna ei voida antaa mitään riittävyyden yleissääntöä koko EU:hun. Valtion, alue- ja paikallisviranomaiset ovat yhdessä vastuussa politiikasta, jossa tulotuki on asianmukainen. EU:n tasolla tästä tulisi keskustella avoimen koordinointimenetelmän puitteissa.

27.

EU-tasolla voitaisiin muotoilla yhteinen periaate, jonka mukaan työmarkkinoilta ansaitun vähimmäispalkan ja tulotuen tason välisen eron tulee olla kyllin suuri, jotta se kannustaa yksilöitä ja kohderyhmiä työhön. Tämä erotus on merkittävä taloudellinen kannustin kokonaisvaltaisessa toimintalinjayhdistelmässä. ”Työnteon tekeminen kannattavaksi” on tärkeä periaate komissiolle, monille jäsenvaltioille sekä paikallis- ja alueviranomaisille. Valtiollisen sekä paikallis- ja aluehallinnon pitää tästä syystä ottaa huomioon köyhyysloukun riski, kun ne suunnittelevat ja toteuttavat toimeentulotukeen liittyviä toimia.

28.

Toimeentulotulotukea pitää myöntää vain ihmisille, jotka eivät pysty hankkimaan toimeentuloaan työmarkkinoilla tai joiden tulot jäävät toimeentulorajan alapuolelle (esim. heidän vähäisen tuotantokykynsä takia tai koska heidän on pakko ottaa vastaan heikosti palkattua työtä). Valtion-, paikallis- ja aluehallinnon ei pidä estää työmarkkinoiden toimintaa ja niiden tulee harjoittaa tiukkaa valvontaa, arvioida korvaushakemukset perusteellisesti sekä noudattaa tinkimätöntä linjaa niiden valinnassa, jotka pyrkivät toimeentulotuen edunsaajiksi. Toisaalta tulee harjoittaa aktiivista politiikkaa, jotta tavoitettaisiin kaikki ne, jotka ovat sosiaalivakuutuksen, tulotuen ja sosiaalisen osallisuuden tarpeessa.

29.

Toimeentulotuki voi olla monenmuotoista, ja ihannetapauksessa se räätälöidään paikallisesti ja yksilökohtaisesti. Esimerkkejä siitä voisivat olla toimeentulorajaa vastaava tulotuki niille työvoimaan kuuluville, jotka eivät tee työtä eivätkä opiskele; materiaaliapu ravitsemuksen, vaatetuksen, koulutuksen, asumisen ja terveydenhuollon parantamiseksi; tulotuki ansiotulojen täydentämiseksi (jos tulo perustuu alhaiseen tuotantotasoon); tulotuki korkeiden matkakulujen kattamiseksi; tulotuki pätevyyden ja osaamisen kohentamiseen; tuki oman yrityksen käynnistämiseen jne.

30.

Joillakin työmarkkinoilta kauimmas etääntyneistä ihmisistä on monentyyppisiä henkilökohtaisia ongelmia ja fyysisiä vammoja. Heille ei työmarkkinoille integroituminen tai edes suojatyöpaikka ole realistinen vaihtoehto. Kokonaisvaltaiseen toimintamalliin kuuluu, että paikallis- ja alueviranomaiset kantavat huolta myös näistä kansalaisista. Heidän kannustamiseensa yhteiskuntaan osallistumiseen pitää käyttää useita erilaisia välineitä.

31.

Paikallis- ja alueviranomaisten on käytettävä monentyyppisiä taloudellisia ja materiaalisia välineitä helpottaakseen niiden ihmisten osallistumista yhteiskuntaan, jotka eivät ole työssä. Näillä välineillä kannustetaan niiden ihmisten sosiaalista, kulttuuriin tai urheiluun liittyvää, hyvinvointipalveluita tai vapaaehtoistyötä koskevaa toimintaa, jotka muuten ovat vaarassa joutua sosiaalisesti eristyksiin.

32.

Tarvitaan yksilökohtaisia toimintasuunnitelmia, jotta toimeentulotuki, aktiivinen integrointi ja yhteiskuntaan osallistuminen olisivat mahdollisimman tehokkaita. Näin varmistetaan, että kunkin asiakkaan tarvitsemat tukitoimet suunnitellaan ajoissa. Paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat riittävät voimavarat luodakseen laadukkaiden palvelujen perusrakenteet ja laatiakseen yksilökohtaisia toimintasuunnitelmia.

33.

Paikallis- ja alueviranomaisten tulee käyttää monia erilaisia välineitä yksilökohtaisten toimintasuunnitelmien tarpeen ja ominaispiirteiden mukaisesti.

34.

Paikallis- ja alueviranomaisten pitää kannustaa käyttämään välineitä ja hallintokäytänteitä, jotka ovat omiaan parantamaan sosiaalipalvelujen laatua (esimerkiksi internetin käyttömahdollisuus kaikille; keskitetyt asiointipisteet; lex silentio [periaate, jonka mukaan etuus myönnetään automaattisesti, mikäli viranomaiset reagoivat liian hitaasti], tulotukea tai materiaalista apua koskevien päätösten saamisen sitova ja asianmukainen enimmäiskesto).

35.

Jotta aktiivisen osallisuuden politiikassa onnistuttaisiin, siihen on integroitava paikallisia, alueellisia, valtiollisia ja EU-tason toimintalinjoja. Yhdistelmään pitää kuulua vähimmäistoimeentuloa, aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä, koulutusta ja sosiaalipalveluja koskevaa politiikkaa. Monet hankaluudet voivat haitata kokonaisvaltaisen, integroidun politiikan toteuttamista paikallis- ja aluetasolla. Valtiollisen sekä paikallis- ja aluehallinnon tulisi yhdessä kannustaa kokonaisvaltaisen toimintamallin soveltamiseen.

36.

Sosiaalisesti ja taloudellisesti muita heikommin kehittyneet Euroopan alueet ja kaupungit tarvitsevat EU:lta taloudellista tukea voidakseen toteuttaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiiviseen osallisuuteen tähtäävää, parhaisiin käytänteisiin perustuvaa politiikkaa. Paikallis- ja alueviranomaisten on siksi päästävä suoraan hyödyntämään Euroopan sosiaalirahaston varoja, joilla tähdätään aktiiviseen osallisuuteen. EU:n on myös osoitettava varoja yhteiskuntaan osallistumisen rahoittamiseen. Interreg-lähestymistapa on hyvä esimerkki Euroopan unionin tehokkaasta tuesta.

37.

Sosiaalisin perustein järjestetyt, yhteiskunnan varoin tuetut tai suojatut työpaikat, sosiaalisia periaatteita noudattavat yritykset ja osuuskunnat ovat välineitä, joilla voi olla merkittävä tehtävä paikallis- ja aluetason toimintalinjavalikoimassa. Tällaisiin yrityksiin ei pidä soveltaa tavanomaisia, kilpailua tähdentäviä EU:n markkinasääntöjä (on esim. höllennettävä julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia tiukkoja sääntöjä).

38.

Kokonaisvaltaisen toimintamallin toteuttamisesta vastaavat pääasiallisesti paikallis- ja alueviranomaiset asukkaidensa etua ajatellen. Niillä pitää olla oikeudelliset mahdollisuudet kohdentaa aktiivisen osallisuuden politiikkansa asukkaidensa hyväksi.

39.

Paikallis- ja alueviranomaisilla pitää olla päävastuu aktiiviseen osallisuuteen tähtäävän politiikan toteuttamisesta. EU:n toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voitaisiin muotoilla yhteinen EU-tason periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädännössä ja käytänteissä on noudatettava paikallis- ja aluetasolla todettuja tarpeita (marginaaliverot, etuusjärjestelmät, elinikäiseen oppimiseen kannustaminen, työnantajille tarkoitetut taloudelliset kannusteet, työoikeus, syrjinnän kieltävä lainsäädäntö, vähimmäispalkkatasojen eriyttäminen jne.).

40.

Avoin koordinointimenetelmä tarjoaa poliittisen koordinoinnin puitteet vailla oikeudellisia rajoitteita. Avointa koordinointimenetelmää soveltaessaan, ja oppiakseen toistensa kokemuksista jäsenvaltiot sopivat määrittävänsä kaikkein tehokkaimmat toimintalinjansa aktiivisen osallisuuden kysymyksissä sekä edistävänsä niitä. Seuraavat huomiot on tarkoitettu lujittamaan avointa koordinointimenetelmää.

41.

Monet toimintalinjoista, joilla tähdätään työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden ja toimeentulotuen edistämiseen, eivät ole kyllin tehokkaita. Sen vuoksi tarvitaan korkealuokkaisia vertailevia tutkimuksia ja arviointeja paikallis- ja aluetasolla toteutetusta aktiivisen osallisuuden politiikasta, jotta kyetään parantamaan sen toimivuutta ja tuloksekkuutta. Euroopan komissio voisi toimia tällaisen korkealuokkaisen tutkimustoiminnan virittäjänä.

42.

Paikallis- ja alueviranomaisten sekä alueellisen ja paikallisen seurantaverkoston (Progress) vertaisarvioinnit voivat aikaansaada oppimisprosesseja. Arviointien laatu sekä alueellisen ja paikallisen seurantaverkoston luonne ja toiminta tulisi määritellä selkeästi alusta alkaen.

43.

Eroavuudet työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä, palkkatasojen sekä tulotuen erot EU:n eri puolilla aiheuttavat työvoiman liikkeitä, jotka saattavat haitata työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden paikallisten ihmisten aktiivista osallisuutta. Avointa koordinointimenetelmää voidaan hyödyntää keskusteluihin näiden liikkeiden vaikutuksista aktiivisen osallisuuden kysymyksissä.

44.

Hyvien käytänteiden kehittämistä ja yleistämistä voidaan edistää valitsemalla vuosittain aktiivisen osallisuuden saralla parhaiten kunnostautunut paikallis- ja aluehallintotaho ja myöntämällä niille siitä tunnustuksena EU:n palkinto. Hyviä käytänteitä voitaisiin järjestelmällistää ESR:n aihekohtaisten ryhmien työskentelyä muistuttavalla tavalla.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/6

—

muistuttaa, että tuloksien saavuttamiseksi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevien toimien tulisi olla pitkäkestoisia. Näin ollen olisi korostettava sitä, että vuonna 2010 tai sitä ennen käynnistettyjen toimien tulisi olla jatkuvia.

—

kehottaa toteuttamaan järjestelmällisiä toimia ratkaisevan muutoksen aikaansaamiseksi torjuttaessa köyhyyttä ja kaikenlaista sosiaalista syrjäytymistä, jotka rajoittavat yksilönvapautta ja haittaavat koko yhteiskuntaa, ja katsoo, että olisi ilman muuta hyödyllistä, että teemavuoteen voisivat osallistua jäsenvaltioiden lisäksi myös alue- ja paikallisviranomaiset tai niiden ryhmittymät omina kokonaisuuksinaan.

—

toteaa, että lasten tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä lapset, jotka elävät köyhyydessä ja syrjäytyneinä, joutuvat sukupolvelta toiseen siirtyvään noidankehään. Tämä aiheuttaa vakavia seurauksia pitkällä aikavälillä ja riistää lapsilta oikeuden kehittää täysipainoisesti potentiaaliaan. Se aiheuttaa uhan lasten henkilökohtaiselle kehitykselle, koulutukselle ja yleiselle hyvinvoinnille.

—

kehottaa yhteisön toimielimiä kiinnittämään erityistä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymiseen monimutkaisiin ja moniulotteisiin muotoihin sekä laatimaan strategioita ja johdonmukaisia ennaltaehkäiseviä toimia, joissa keskitytään sosiaaliseen voimaannuttamiseen (empowerment).

Esittelijä

:

Linetta Serri (IT, PSE) Armungian (CA) kunnanvaltuutettu

1.

pitää aloitetta nimetä vuosi 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi erittäin mielenkiintoisena.

2.

on samaa mieltä niistä huolenaiheista, jotka ovat johtaneet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden nimeämiseen, sillä 78 miljoonan Euroopan kansalaisen köyhyys ja syrjäytyminen on ennen kaikkea paikallis- ja aluehallinnolle kuuluva asia.

3.

muistuttaa, että tuloksien saavuttamiseksi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevien toimien tulisi olla pitkäkestoisia. Näin ollen olisi korostettava sitä, että vuonna 2010 tai sitä ennen käynnistettyjen toimien tulisi olla jatkuvia.

4.

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityinen rooli edistettäessä köyhien tai sosiaalisten syrjäytyneiden mahdollisuuksia käyttää sosiaali-, talous- ja kulttuuripalveluja sekä tunnustettaessa niiden käyttäminen. Kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaiset ovat pääasiallisesti vastuussa syrjäytyneiden henkilöiden integrointiin tähtäävien politiikkojen laatimisesta, rahoittamisesta ja hallinnoimisesta.

5.

on samaa mieltä siitä, että sosiaalipolitiikan täytäntöönpanossa kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaisilla on keskeinen vastuu työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten integroinnin varmistavien politiikkojen laatimisesta, rahoittamisesta ja hallinnoimisesta. Palvelujen tarjoajilla — yksityisillä, julkisilla tai niiden yhdistelmillä — on tärkeä rooli näiden politiikkojen täytäntöönpanossa paikallistasolla.

6.

korostaa, että köyhyyden torjunnan teemavuoden tulee auttaa vahvistamaan köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden ja heidän järjestöjensä osallistumista. Teemavuoden tulisi vahvistaa osallistavan yhteiskunnan periaatetta luodessaan julkiselle tasolle mahdollisuuden saavuttaa syrjäytyneet hyödyntämällä heitä edustavien organisaatioiden ratkaisevaa panosta.

7.

katsoo, että on vahvistettava jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja köyhyyden torjumiseen tähtäävien kansainvälisten organisaatioiden kokemusten jakamista keskinäisen oppimisen prosessissa.

8.

kannattaa ehdotusta korostaa yhteisvastuuta, jota kantavat paitsi poliittiset päättäjät kaikilla tasoilla myös julkiset ja yksityiset toimijat.

9.

huomauttaa, että sitoutumisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan kaikilla tasoilla ja erityisesti poliittisen sitoutumisen näiden ilmiöiden torjuntaan tulee olla toistuvaa ja jatkuvaa.

10.

kehottaa toteuttamaan järjestelmällisiä toimia ratkaisevan muutoksen aikaansaamiseksi torjuttaessa köyhyyttä ja kaikenlaista sosiaalista syrjäytymistä, jotka rajoittavat yksilönvapautta ja haittaavat koko yhteiskuntaa.

11.

toivoo entistä enemmän päättäväisyyttä sosiaaliseen osallistamiseen liittyviä muita yhteisön välineitä ja toimia täydentävien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Näitä ovat muun muassa Progress-ohjelma, rakennerahastot ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä toimet, jotka koskevat syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa sekä perusoikeuksien edistämistä ja sukupuolten tasa-arvoa samoin kuin koulutusta, kulttuuria ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua, nuorisoa, lasten- ja vanhustenhoitoa, kansalaisuutta, maahanmuuttoa ja turvapaikkaa sekä tutkimusta.

12.

toivoo, että puututaan kaikenlaiseen syrjintään, joka edistää köyhyyttä ja syrjäytymistä.

13.

katsoo, että olisi ilman muuta hyödyllistä, että teemavuoteen voisivat osallistua jäsenvaltioiden lisäksi myös alue- ja paikallisviranomaiset tai niiden ryhmittymät omina kokonaisuuksinaan.

14.

katsoo, että sosiaalisen suojelun, sosiaalisen osallisuuden ja Euroopan työllisyysstrategian alalla sovellettavaa avoimen koordinointimenetelmän käyttöä on jatkettava niin, että alue- ja paikallistaso on mukana nykyistä tiiviimmin. Sen tehokkuus riippuu suuresti siitä, sitoutuvatko alue- ja paikallisviranomaiset laatimaan alueellisia toimintaohjelmia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Näin voidaan edistää kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa yhdistetään aktiivisen osallistamisen kolme lohkoa.

15.

huomauttaa palvelujen saatavuuden parantamiseen liittyen, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita alue- ja paikallisviranomaiset tarjoavat sosiaalipalveluja. Nämä hallintotasot ovat siis niitä, jotka pystyvät parhaiten laatimaan ja soveltamaan palvelujen uusia hallinnointisääntöjä niiden saatavuuden parantamiseksi.

16.

toteaa, että lasten tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä lapset, jotka elävät köyhyydessä ja syrjäytyneinä, joutuvat sukupolvelta toiseen siirtyvään noidankehään. Tämä aiheuttaa vakavia seurauksia pitkällä aikavälillä ja riistää lapsilta oikeuden kehittää täysipainoisesti potentiaaliaan. Se aiheuttaa uhan lasten henkilökohtaiselle kehitykselle, koulutukselle ja yleiselle hyvinvoinnille. On kiinnitettävä enemmän huomiota suuriin perheisiin ja nuoriin perheisiin ja tarkasteltava mahdollisia sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijöitä.

17.

muistuttaa, että nuorten täysipainoinen osallistuminen varmistetaan ensisijaisesti koulutuspalvelujen saatavuudella. OECD:n viimeisimmässä PISA-raportissa tuotiin esille heikon tietotason ja sosiaalisen syrjäytymisen välinen tiivis yhteys. Unionin kansalaisten sitoutuminen ja osallistuminen on tärkeää Euroopan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kehityksen kannalta.

18.

kehottaa yhteisön toimielimiä kiinnittämään erityistä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymiseen monimutkaisiin ja moniulotteisiin muotoihin sekä laatimaan strategioita ja johdonmukaisia ennaltaehkäiseviä toimia, joissa keskitytään sosiaaliseen voimaannuttamiseen (empowerment).

19.

kehottaa ottamaan entistä paremmin huomioon erityisesti EU:n ulkorajoilla sijaitsevien yhteisöjen alue- ja paikallisviranomaisten ongelmat turvapaikan hakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien vastaanottamisessa.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/15

—

kehottaa panemaan asetuksen nopeasti ja johdonmukaisesti täytäntöön kaikkialla unionissa uuden välineen unionihengen mukaisesti.

—

korostaa, että tarjoamalla yhteisön oikeudelliset puitteet kahden tai useamman jäsenvaltion institutionaalisten toimijoiden väliselle alueelliselle yhteistyölle eri tasoilla EAYY voi edistää horisontaalista Euroopan yhdentymisprosessia toissijaisuus- ja läheisyysperiaatteiden mukaisesti.

—

painottaa, että mahdollisuus sisällyttää erilaisia institutionaalisia tasoja samaan yhteistyörakenteeseen avaa tietä uusille monitasoisille hallintotavoille, minkä ansiosta eurooppalaiset alue- ja paikallisviranomaiset voivat saada tärkeän liikkeellepanevan roolin unionin politiikkojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa ja ne voivat edistää osaltaan sitä, että eurooppalaisesta hallintotavasta tulee entistä avoimempaa, osallistavampaa, demokraattisempaa, vastuullisempaa ja selkeämpää.

—

vahvistaa aikomuksensa toimia keskeisessä roolissa EAYY:stä tiedotettaessa ja tehtäessä välinettä tunnetuksi poliittisen osallistumisen, viestintä-aloitteiden, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoverkostojen sekä tutkimustoiminnan avulla.

—

kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään EAYY:tä koskevat strategiset pohdinnat seuraavassa unionin alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa vihreässä kirjassa.

Esittelijä

:

Mercedes BRESSO (IT, PSE), Piemonten aluevaltuuston puheenjohtaja

1.

on tyytyväinen eurooppalaista alueellisen yhteistyön yhtymää (EAYY) koskevan asetuksen hyväksymiseen. Se on tehokas tapa syventää Euroopan yhdentymisprosessia alueellisia eroja kunnioittaen ja mukauttaa nykyisiä hallintomalleja Euroopan unionin kohtaamiin haasteisiin.

2.

panee merkille, että Euroopan unionilla on vastassaan tulevaisuuden kannalta merkittäviä muutoksia. Esimerkkejä niistä ovat 13. joulukuuta 2007 allekirjoitettu Lissabonin sopimus, hiljattain tapahtunut Schengen-alueen laajentuminen yhdeksään uuteen maahan, euron käyttöönotto Kyproksella ja Maltalla vuoden 2008 alussa sekä talousarvion tarkistaminen.

3.

on periaatteessa tyytyväinen siihen, että uuden Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklaan lisätään alueellinen yhteenkuuluvuus yhdeksi unionin tavoitteista ja siinä todetaan, että raja-alueisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Siinä tunnustetaan selkeästi, että unionin politiikkoja laadittaessa on edistettävä monikeskuksisen Euroopan sopusointuista ja tasapainoista kehitystä. AK kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen, jossa määritellään EU:n tason toimet, jotka voivat tulla tässä yhteydessä kyseeseen.

4.

katsoo, että Euroopan unionin ja sen alueiden tulevaisuus edellyttää koheesiopolitiikkojen ja kilpailukyvyn edistämiseen tähtäävien politiikkojen yhteisvaikutusten vahvistamista sekä sellaisten alakohtaisten politiikkojen kehittämistä, joiden avulla etenkin epäsuotuisassa asemassa olevat alueet voivat vastata maailmanlaajuistumisen haasteisiin, hyödyntämällä rajat ylittävää, kansainvälistä ja alueiden välistä lähestymistapaa. Komitea panee merkille, että rajatylittävä, kansainvälinen ja alueiden välinen yhteistyö on jo luonut ja luo edelleen eurooppalaista, poliittista, institutionaalista ja sosiokulttuurista lisäarvoa.

5.

muistuttaa, että alueellinen yhteenkuuluvuus on keskeinen osa Euroopan unionin aluepoliittista ohjelmaa. Sen mukaan alueellisen ulottuvuuden on saatava tulevaisuudessa nykyistä selkeämpi rooli unionin koheesiopolitiikassa ja muissa yhteisön politiikoissa.

6.

katsoo, että alueellinen yhteenkuuluvuus on keskeinen osatekijä talouskasvua ja solidaarisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa sekä täystyöllisyyteen, yhteiskunnalliseen edistykseen ja kestävään kehitykseen tähtäävän kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden toteuttamisessa.

7.

toteaa, että alueellinen yhteenkuuluvuus voi niin ikään vahvistaa Euroopan alueiden kilpailukykyä ja kestävyyttä jäsenvaltioiden vuonna 2008 päivittämän uudistetun Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti.

8.

katsoo, että alueellinen yhteistyö ja ennen kaikkea rajatylittävä yhteistyö on keskeinen tekijä Euroopan yhdentymisen kannalta ja siten myös yksi EU:n poliittisista painopisteistä. Komitea muistuttaa erityismerkityksestä, joka alueellisella yhteistyöllä on syrjäisimmille alueille, saarille ja vuoristoalueille.

9.

kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään EAYY:tä koskevat strategiset pohdinnat seuraavassa unionin alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa vihreässä kirjassa.

10.

katsoo, että alueellinen yhteistyö on koheesiopolitiikan keskeinen väline luonteeltaan selkeästi alueellisten kysymysten ratkaisemiseksi talouden, yhteiskunnan, kulttuurin ja ympäristön kannalta tärkeillä aloilla.

11.

korostaa, että alueellinen yhteistyö on sopiva ratkaisu, kun pyritään jakamaan ohjelmakauden 2007–2013 varat tasapainoisemmin maantieteellinen sijainti huomioon ottaen.

12.

on tyytyväinen siihen, että ohjelmakaudella 2007–2013 vahvistetaan huomattavasti alueellisen yhteistyön osuutta koheesiopolitiikassa toimimalla seuraavasti:

13.

katsoo, että eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annettu asetus (EY) N:o 1082/2006 on tärkeä oikeudellinen väline eurooppalaisten alueyhteisöjen välisen yhteistyön vahvistamiseksi yhteisön laatimilla yhdenmukaisilla säännöillä, jotka ovat suoraan sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa.

14.

katsoo, että sen ennustettavissa olevaa potentiaalia lisää myös sen välitön yhteys yhteisön säännöstöön, mikä antaa sille erityistä vahvuutta ja valmiudet oikeudelliseen integraatioon sekä enemmän syvyyttä ja dynaamisuutta kuin perinteiset yhteistyövälineet.

15.

huomauttaa, että aiemmin voimassa ollut oikeudellinen kehys, jota ei kuitenkaan aiota poistaa asetuksella, aiheutti usein epävarmuutta.

16.

on tyytyväinen siihen, että EAYY:tä koskevassa asetuksessa on otettu pääosin huomioon Euroopan neuvostossa alueellisen yhteistyön alalla saavutetut tulokset. Nimenomaan Euroopan neuvostossa tunnustettiin ensimmäistä kertaa alueellisten yhteisöjen oikeus tehdä kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä, kun vuonna 1980 tehtiin eurooppalainen puiteyleissopimus paikallisten ja alueellisten viranomaisten yhteistyöstä yli valtakunnan rajojen. Vuonna 1995 ja 1998 siihen tehtiin vielä lisäpöytäkirjat.

17.

toteaa, että EAYY on eurooppalainen yhteistyörakenne, jonka puitteissa pyritään tarkastelemaan ja ratkaisemaan rajatylittävien, kansainvälisten ja alueiden välisten ohjelmien ja hankkeiden toteuttamiseen ja hallinnointiin sekä ylipäätään alueelliseen yhteistyöhön liittyviä perinteisiä hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä ongelmia.

18.

korostaa, että EAYY lisää alueellisen yhteistyön piiriin kuuluvien aloitteiden vakautta ja varmuutta, koska sen piirissä perustetaan yhteistyöryhmiä, joilla on oikeushenkilöllisyys, ja koska se tarjoaa tarvittavat keinot hankkeiden ja toimien toteuttamiseen joko yhteisön rahoitustuella tai ilman sitä.

19.

toteaa, että EAYY voi tarjota eurooppalaisille, kansallisille ja alueellisille politiikoille tehokkaan koordinointi- ja täytäntöönpanofoorumin lukuisilla keskeisillä aloilla, joista esimerkkejä ovat perusrakenteet, yritysten kilpailukyky, tutkimus ja innovaatio, koulutus, ympäristönsuojelu ja riskien ennaltaehkäisy, energia- ja kuljetusverkot, terveydenhuolto- ja sosiaaliasiat sekä kestävä ja monikeskuksinen kaupunkikehitys.

20.

muistuttaa, että Interregin kaltaiset unionin ohjelmat ovat antaneet alkusysäyksen lukuisille alueyhteisöjen välisille rajat ylittäville ja alueiden välisille yhteistyörakenteille ja sopimuksille yhteisesti kiinnostavissa kysymyksissä.

21.

katsoo, että EAYY voi tarjota uuden mahdollisuuden Euroregio-alueiden oikeudelliselle järjestelylle ja johdonmukaiselle kehittämiselle. Kyseiset alueet ovat antaneet viime vuosina oleellisen panoksen todelliseen yhteistyöhön lukuisilla aloilla, lähisuhteiden vahvistamiseen, kansojen lähentämiseen, tietojen levittämiseen ja hyvien käytäntöjen vaihtoon yhteistyöaloitteiden välityksellä.

22.

korostaa, että EAYY-asetuksella ei pyritä lakkauttamaan olemassa olevia ja toimivia Euroregio-alueita tai luomaan lisää hallinnollisia rakenteita, vaan tarjoamaan uskottava vaihtoehto euroopanlaajuiseen alueelliseen yhteistyöhön.

23.

korostaa, että EAYY tarjoaa voimakkaan välineen, jolla voidaan toteuttaa hajautettua yhteistyötä kaikkialla Euroopan unionissa lukuisilla politiikanaloilla ja vakaiden rakenteiden pohjalta kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi. Siten voidaan tehdä yhteisiä päätöksiä, jotka pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja jotka voivat johtaa pitkäaikaiseen strategiseen yhteistyöhön.

24.

toteaa, että EAYY voi ja sen tulee olla ensisijainen toimintaväline siinä mielessä, että se helpottaa pääsyä luottomarkkinoille infrastruktuurin tai yhteisen edun mukaisten palveluiden kustantamiseksi EU:n eri alueille, jotka puolestaan tuottavat tarpeellisia tuloja, joita tarvitaan kyseisten toimenpiteiden rahoittamiseen.

25.

tähdentää, että yksi yhteisön tasolla toteutettavista toimenpiteistä olisi kannustaa EAYY:n käyttöön ensisijaisena yhteistyövälineenä sekä yhteistyöpolitiikkojen, -suunnitelmien ja -hankkeiden hallinnoinnin yksinkertaistamisesta syntyvien merkittävien etujen johdosta että yhä parempien hallinnollisten käytäntöjen yleistymisen varmistamiseksi koko EU:ssa.

26.

katsoo, että EAYY-välineen käyttöönotolla voidaan yhtenäistää ja tehostaa nykyisten yhteistyörakenteiden toimintaa pyrittäessä rationalisointiin varojen hajauttamisen sijaan, mutta sen avulla voidaan myös parantaa saavutettujen tulosten laatua.

27.

painottaa, että EAYY tehostaa osaltaan merkittävällä tavalla varojen jakamista ja hallinnointia, kun alue- ja paikallisviranomaisten sekä alueellisen tason talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat osallistuvat toimintaan entistä tiiviimmin.

28.

korostaa, että tarjoamalla yhteisön oikeudelliset puitteet kahden tai useamman jäsenvaltion institutionaalisten toimijoiden väliselle alueelliselle yhteistyölle eri tasoilla EAYY voi edistää horisontaalista Euroopan yhdentymisprosessia toissijaisuus- ja läheisyysperiaatteiden mukaisesti.

29.

toteaa, että eurooppalaiset alue- ja paikallisviranomaiset voivat saada EAYY-välineen avulla tärkeän liikkeellepanevan roolin unionin politiikkojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa, ja ne voivat edistää osaltaan sitä, että eurooppalaisesta hallintotavasta tulee entistä avoimempaa, osallistavampaa, demokraattisempaa, vastuullisempaa ja selkeämpää.

30.

painottaa, että mahdollisuus sisällyttää erilaisia institutionaalisia tasoja samaan yhteistyörakenteeseen avaa tietä uusille monitasoisille hallintotavoille, joissa kukin toimija vaikuttaa kykyjensä mukaan koko hankkeen menestykseen.

31.

korostaa, että asetuksella varmistetaan yhdenmukaiset puitteet alueelliselle yhteistyölle kaikissa jäsenvaltioissa ja vähennetään sääntöjen hajanaisuudesta johtuvia eroja: ensimmäistä kertaa käytössä on yhteinen väline, joka on maantieteellisesti näin kattava.

32.

katsoo, että asetuksen täytäntöönpanoa on lisäksi koordinoitava asianmukaisesti, jotta jäsenvaltioiden laatimat eri säädökset asetuksen (EY) N:o 1082/2006 täytäntöön panemiseksi voidaan sovittaa yhteen ilman, että syntyy minkäänlaisia ristiriitoja tai esteitä

33.

kehottaa panemaan asetuksen nopeasti ja johdonmukaisesti täytäntöön kaikkialla unionissa uuden välineen unionihengen mukaisesti.

34.

katsoo, että EAYY-asetuksen johdanto-osassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti on tärkeää, että myös unionin ulkopuoliset maat saadaan kiinnostumaan uuden yhteisövälineen toteuttamisesta mahdollisimman pian ja sopivimmassa muodossa.

35.

toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet asetuksen täytäntöönpanomääräykset, mutta varaa itselleen oikeuden analysoida toimenpiteitä huolellisesti arvioidakseen, täyttävätkö ne sääntelyn yhtenäistämiselle ja alueellisen yhteistyön edistämiselle asetetut tavoitteet.

36.

pahoittelee sitä, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole vielä hyväksynyt asetuksen täytäntöönpanomääräyksiä ja kannustaa toimivaltaisia viranomaisia ryhtymään viipymättä tarvittaviin toimiin niin, ettei EAYY:iden muodostamiselle ja täyspainoiselle toiminnalle aseteta byrokraattisia esteitä ja rasitteita.

37.

toteaa, että EAYY on suunniteltu myös yksinkertaistamaan alueellisen yhteistyön aloitteiden hallinnointia ja toteuttamista, ja kehottaa kunkin valtion toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia mahdollisimman laajaan yhteistyöhön.

38.

pitää lisäksi tärkeänä jäsenvaltioiden yhteistyötä ja vastavuoroista tiedottamista sekä alue- ja paikallisyhteisöjen suoraan osallistumista.

39.

muistuttaa, että EAYY:tä koskevalla asetuksella yhteisöoikeuteen on perustettu uusi oikeushenkilöiden luokka. Huolimatta lukuisista viittauksista kansalliseen lainsäädäntöön kyseisiä oikeushenkilöitä tulee kohdella eri jäsenvaltioissa pääpiirteissään yhdenmukaisesti suoran sovellettavuuden ja tehokkuuden periaatteiden nojalla.

40.

huomauttaa, että asetuksen 2 artiklassa säädetään tarkasta hierarkiasta, jonka mukaan sekä yhteisön lainsäädäntö että muodostettuja EAYY:itä koskevien sopimusten ja niiden perussääntöjen määräykset menevät sen jäsenvaltion lainsäädännön edelle, joka on EAYY:n kotipaikka. Jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan vain niiden asioiden osalta, jotka eivät kuulu tai jotka kuuluvat vain osittain asetuksen piiriin.

41.

korostaa, että asetuksen säännöksiä, joissa ei viitata jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, sovelletaan suoraan EAYY:n perustamisen kaikissa vaiheissa.

42.

katsoo, että asetus antaa vähintään kahden jäsenvaltion alueella sijaitseville potentiaalisille EAYY:n jäsenille todellisen ja välittömästi sovellettavissa olevan oikeuden muodostaa eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä asetuksen säännösten mukaisesti.

43.

muistuttaa, että jos jäsenvaltiot laiminlyövät asiaankuuluvien täytäntöönpanomääräysten hyväksymistä koskevat velvoitteensa, se haittaa EAYY:n tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Sen vuoksi komitea pyytääkin, että Euroopan komissio kehottaa jäsenvaltioita täyttämään sovitut velvoitteensa.

44.

katsoo, että Euroopan komissiolla on ratkaiseva rooli EAYY:n täyden toimivuuden saavuttamisessa asetuksen perusajatuksen mukaisesti.

45.

kehottaa Euroopan komissiota kannustamaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tarvittavat täytäntöönpanotoimet ja samalla tarjoamaan riittävää tukea kansallisille toimivaltaisille viranomaisille laatimalla suuntaviivoja, tulkintaperusteita ja teknisiä ohjeita. Tähän tarkoitukseen komissio voi hyödyntää myös alueiden komiteassa EAYY:tä käsitelleen asiantuntijoiden ryhmän tuloksia.

46.

mikäli sääntöjen laiminlyöntiä esiintyy sitkeästi, komitea toivoo Euroopan komission harkitsevan mahdollisuutta käynnistää rikkomisesta johtuvia menettelyitä sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat perusteettomasti laiminlyöneet velvollisuuttaan ottaa käyttöön asetuksen soveltamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

47.

katsoo, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän käyttämistä voidaan edistää erityisin yhteisön tiedotus- ja koulutustoimin sekä kaikkien muiden tarpeellisten toimien, muun muassa juridisten, taloudellisten ja rahoituksellisten kannustimien avulla.

48.

katsoo, että perusluonteiset taloudelliset ja rahoitukselliset kannustimet voidaan jaotella kahteen suureen ryhmään. AK ehdottaa, että ensimmäistä ryhmää varten perustetaan erityisohjelma, jolle myönnetään yhteisön rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta. Sillä edistettäisiin uusien EAYY:iden muodostamista tai sellaisten suunniteltujen yhteistyöhankkeiden muuttamista, joita hallinnoidaan vanhoin perinnäisin menetelmin.

49.

katsoo, että taloudellisten ja rahoituksellisten kannustimien toisessa ryhmässä edellytettäisiin, että komission järjestämiin tarjouspyyntöihin sisällytettäisiin vaatimus esittävien hankkeiden arvioinnin tehostamisesta silloin, kun hanke koskee EAYY:n perustamista. Samoin niihin olisi sisällytettävä ennuste jatkuvuudesta varsinaisen hankkeen päättymisen jälkeen. Tällä tavoin edistettäisiin sellaisen yhteistyökulttuurin vakiintumista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jossa etsittäisiin uusia rahoitusmuotoja yhteisön talousarvion lisäksi.

50.

katsoo, että vastuu oikeudellisluonteisista toimenpiteistä, joihin tulisi ryhtyä välineen menestyksen tukemiseksi kaikkialla EU:ssa, kuuluu ensisijaisesti komissiolle. Alueiden komitea tarjoaa sille teknistä tukea.

51.

ehdottaa Euroopan komissiolle pääosastoille suunnatun sisäisen tiedottamisen tehostamista, jotta Euroopan unionin alakohtaisten politiikkojen toteuttamisessa voitaisiin lisätä tietoisuutta EAYY-välineestä.

52.

ilmoittaa olevansa valmis tekemään yhteistyötä institutionaalisten toimijoiden kanssa edellä mainittujen edistämistoimien yhteydessä.

53.

toteaa, että komitealla EY:n perustamissopimuksen 265 artiklan mukaisesti konsultatiivisia erityisvaltuuksia rajatylittävän yhteistyön alalla:

54.

vahvistaa aikomuksensa toimia keskeisessä roolissa EAYY:stä tiedotettaessa ja tehtäessä välinettä tunnetuksi poliittisen osallistumisen, viestintä-aloitteiden, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoverkostojen sekä tutkimustoiminnan avulla.

55.

korostaa, että on perustettu EAYY:hyn erikoistunut alueellisten asiantuntijoiden ryhmä, jonka tehtävänä on seurata kansallisten säännösten käyttöönottoa soveltamista sekä edistää EAYY:n perustamiseen ja hallinnointiin liittyvien kokemusten vaihtoa aluetasolla.

56.

aikoo tuoda esille jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten naapurimaiden lainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia maksimoida Euroopan unionin ja kolmansien maiden alueyhteisöjen välinen yhteistyö.

57.

tehostaa yhteistyötään sellaisten yleiseurooppalaisten organisaatioiden kanssa, joilla on euroopanlaajuisen yhteistyön alalta erityinen ja pitkä kokemus.

58.

korostaa, että vahva instituutioiden välinen yhteistyö, johon osallistuvat sekä unionin toimielimet, jäsenvaltioiden hallitukset että alue- ja paikallisyhteisöt, on välttämätön edellytys EAYY:n ja alueellisen yhteistyön onnistumiselle.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/20

—

katsoo, että EU:n tulisi laatia mahdollisimman pian todellinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka, jossa se kunnioittaa eri hallintotasojen toimivaltaa mutta käyttää myös sille itselleen kuuluvia toimivaltuuksia.

—

pitää tervetulleina komission aloitteita luoda mekanismeja, joilla helpotetaan sääntöjen mukaista työvoimaperusteista maahanmuuttoa, sikäli kuin sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjumiseen tähtäävien rajoittavien toimenpiteiden ja sääntöjen mukaisen maahanmuuton edistämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden välillä on epäsuhtaa. Komitea kehottaa komissiota kehittämään kokonaisvaltaisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan sen varmistamiseksi, että unionitason toimet tuovat lisäarvoa siten kuin erittäin pätevien työntekijöiden kohdalla.

—

on samaa mieltä siitä, että laiton työllistäminen on yksi keskeisistä sääntöjen vastaiseen maahanmuuttoon houkuttelevista tekijöistä ja että jäsenvaltioiden on näin ollen syvennettävä ja tehostettava toimiaan sekä otettava käyttöön kaikki välineet pimeiden työmarkkinoiden vastaisessa taistelussa.

—

pahoittelee, että alueiden komitean roolia ei mainita missään edellä viiteasiakirjoista, ja ilmaisee huolestuneisuutensa vähäisestä huomiosta alueellista ulottuvuutta kohtaan, vaikka paikallis- ja alueviranomaisten rooli maahanmuuton hallinnassa sekä alueiden komitean siihen liittyvä neuvoa-antava tehtävä oli tähän saakka tunnustettu.

—

toteaa, että samalla kun kehitetään politiikan ulkoista ulottuvuutta ja unionin välineitä maahanmuuton hallintaa varten, on myös vahvistettava alueellista ulottuvuutta kutsumalla paikallis- ja alueyhteisöt mukaan muuttoliikkeitä koskevan kokonaislähestymistavan kehittämiseen. Näin ollen olisi varmistettava, että Euroopan komissio edistää alueiden komitean mahdollisuuksia toimia entistä aktiivisemmassa roolissa yhteisön toimia edeltävissä vaiheissa.

—

on tyytyväinen aloitteeseen edistää kiertomuuttoa ja katsoo, että tällaisella muutolla saattaa olla myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden työmarkkinoihin ja lähtömaiden kehitykseen.

Esittelijä

:

Anna TERRÓN I CUSÍ (ES, PSE), Katalonian aluehallituksen EU-asioiden sihteeri

1.

katsoo, että Euroopan unionin tulisi laatia mahdollisimman pian todellinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka, jossa se kunnioittaa eri hallintotasojen toimivaltaa mutta käyttää myös sille itselleen kuuluvia toimivaltuuksia.

2.

pitää tervetulleina komission aloitteita luoda mekanismeja, joilla helpotetaan sääntöjen mukaista työvoimaperusteista maahanmuuttoa, sikäli kuin sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjumiseen tähtäävien rajoittavien toimenpiteiden ja sääntöjen mukaisen maahanmuuton edistämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden välillä on epäsuhtaa. Komitea kehottaa komissiota kehittämään kokonaisvaltaisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan sen varmistamiseksi, että unionitason toimet tuovat lisäarvoa siten kuin erittäin pätevien työntekijöiden kohdalla.

3.

on samaa mieltä siitä, että laiton työllistäminen on yksi keskeisistä sääntöjen vastaiseen maahanmuuttoon houkuttelevista tekijöistä ja että jäsenvaltioiden on näin ollen syvennettävä ja tehostettava toimiaan sekä otettava käyttöön kaikki välineet pimeiden työmarkkinoiden vastaisessa taistelussa.

4.

katsoo, että pimeän työn torjuntaan tähtäävät toimenpiteet on ensi kädessä kohdistettava niihin työnantajiin ja yksityishenkilöihin, jotka ottavat palvelukseensa jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevia henkilöitä. Maahanmuuttajat ovat itse useimmiten erittäin suojattomassa asemassa ja voivat siten joutua moraalittoman ja laittoman hyväksikäytön uhreiksi.

5.

katsoo, että yhdistelmälupa on tarkoituksenmukainen väline sääntöjen vastaisen maahanmuuton estämiseksi, ja muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa mainitaan oikeus hyvään hallintoon.

6.

katsoo, että yhteistyö kolmansien maiden kanssa on olennaista maahanmuuttoa koskevalle kokonaisvaltaiselle ja johdonmukaiselle lähestymistavalle, kuten Eurooppa-neuvosto toteaa vuoden 2005 päätelmissään korostamalla ”– — muuttoliikekysymysten keskeistä merkitystä EU:n suhteissa moniin kolmansiin maihin erityisesti unionin lähialueilla — –” (1).

7.

korostaa, että niin kutsuttuja mobiliteettikumppanuuksia perustettaessa etusijalle on asetettava sellaiset EU:n ulkopuoliset maat, jotka ovat valmiit panostamaan merkittävästi laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaan.

8.

on tyytyväinen ehdotuksiin kehittää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa mobiliteettikumppanuuksien tai teknisen ja/tai rahoitustuen avulla ja kehottaa komissiota etsimään uusia yhteistyömuotoja lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tasa-arvoisuuden periaatteen pohjalta luomalla keskinäisen luottamuksen ilmapiirin. Näin kyseiset maat voivat tehdä yhteistyötä sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjunnassa ja ottaa käyttöön mekanismeja sääntöjen mukaisen maahanmuuton organisoimiseksi.

9.

korostaa avainasemaa, joka paikallis- ja alueviranomaisilla on neuvotteluissa ja yhteydenpidossa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa etenkin kehityksen ja yhteistyön kaltaisilla aloilla. Komitea muistuttaa merkittävästä roolista, joka paikallis- ja alueviranomaisilla on ollut muun muassa Aeneas-, Meda- ja Tacis-ohjelmien asianmukaisen toiminnan varmistamisessa, ja tähdentää maahanmuuttajayhteisöjen ansiosta lähtö- ja kauttakulkumaihin luotuja yhteyksiä ja kyseisistä maista hankittua tietämystä.

10.

pahoittelee, että alueiden komitean roolia ei mainita missään viiteasiakirjoista, ja ilmaisee huolestuneisuutensa vähäisestä huomiosta alueellista ulottuvuutta kohtaan, vaikka paikallis- ja alueviranomaisten rooli maahanmuuton hallinnassa sekä alueiden komitean siihen liittyvä neuvoa-antava tehtävä oli tähän saakka tunnustettu.

11.

toteaa, että samalla kun kehitetään politiikan ulkoista ulottuvuutta ja unionin välineitä maahanmuuton hallintaa varten, on myös vahvistettava alueellista ulottuvuutta kutsumalla paikallis- ja alueyhteisöt mukaan muuttoliikkeitä koskevan kokonaislähestymistavan kehittämiseen. Näin ollen olisi varmistettava, että Euroopan komissio edistää alueiden komitean mahdollisuuksia toimia entistä aktiivisemmassa roolissa yhteisön toimia edeltävissä vaiheissa. (2)

12.

painottaa paikallis- ja aluehallinnon toimintaa maahanmuuttajaväestön kotouttamispolitiikkojen hyväksi sekä sen roolia työmarkkinoille pääsyn mekanismien asianmukaisen toiminnan varmistamisessa. Komitea toteaa niin ikään, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla merkittävä rooli koulutettaessa siirtotyöläisiä, jotta he voivat osallistua sekä Euroopan työmarkkinoille että kotiinpaluutapauksissa lähtömaansa työmarkkinoille.

13.

muistuttaa, että paikallis- ja alueyhteisöillä on keskeinen asema julkisten palveluiden tarjoamisessa (sääntöjen mukaisesti ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleille) maahanmuuttajille; erityisesti maininnan arvoisia ovat vastaanotto-, terveydenhuolto-, koulutus- ja majoituspalvelut. Kuten EU:n pääkaupunkialueiden alueneuvostojen viidennen konferenssin (huhtikuu 2006) julistuksessa muistutetaan, eräille alueille ja eräille kunnille maahanmuutto on merkinnyt ja merkitsee edelleen huomattavia julkisten palvelujen kustannuksia. Olisikin tarkoituksenmukaista tarkastella uusia tapoja, joiden avulla paikallis- ja aluehallinnon olisi mahdollista saada nykyistä aktiivisempi rooli työmarkkinoille pääsyyn ja niille ohjaukseen liittyvien kansallisten aloitteiden ja strategioiden kehittämisessä.

14.

toteaa, että komitea pitää parempana termiä sääntöjen vastainen maahanmuutto, sillä monissa virallisissa kielissä termi laiton viittaa selkeästi rikolliseen toimintaan, ja suosittelee joka tapauksessa luopumaan termin ”laiton maahanmuuttaja” käytöstä.

15.

panee merkille maininnan muista EU:n toimintalinjoista, jotka saattavat vaikuttaa maahanmuuttajiin, kuten kehitysyhteistyöpolitiikka, Euroopan työllisyysstrategia tai muut sosiaali- ja talousalaan liittyvät politiikat, joten komitea kehottaa lisäämään koordinointia kaikkien kyseisten, maahanmuuttajaväestöön mahdollisesti vaikuttavien politiikkojen välillä.

16.

esittää, että komissio ottaisi huomioon jäsenvaltioiden ennusteet työvoiman tarpeesta jäsenvaltioiden Eurostatille toimittamien tietojen sekä vaikeasti täytettävien työpaikkojen luetteloiden pohjalta, jotta eri jäsenvaltioiden toimet ja arviot tunnettaisiin nykyistä seikkaperäisemmin. Tässä yhteydessä on kuitenkin kunnioitettava jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää kolmansien maiden kansalaisten pääsystä työmarkkinoille.

17.

tähdentää sellaisen luotettavan ja ajanmukaistetun tilastojärjestelmän merkitystä, jonka avulla valtiot voivat vapaaehtoispohjalta vaihtaa tietoa ja kokemuksia työmarkkinapolitiikasta ja työmarkkinoista, kuten todetaan muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista annetussa asetuksessa (EY) N:o 862/2007 (3).

18.

painottaa paikallis- ja alueviranomaisten merkittävää roolia tilasto- ja muiden tietojen hankinnassa sekä korostaa panosta, jonka paikallis- ja alueyhteisöt voivat antaa muun muassa eurooppalaiseen maahanmuuttoportaaliin tai EURES-verkoston tarjoamien palveluiden laajentamiseen. Alue- ja paikallisyhteisöt hallinnoivat osaltaan lukuisia internetportaaleja, joilla edellä mainittuja aloitteita voidaan täydentää.

19.

ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että missään ei viitata kansainvälisiin sopimuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Kansainvälisen työjärjestön (ILO) piirissä. Lisäksi komitea muistuttaa, että jäsenvaltioiden on toimittava työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen (ILO, 1998) ja siirtotyöläisiä koskevan toimintasuunnitelman (ILO, 2004) mukaisesti sekä yleisesti ottaen voimassa olevissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja yksilöiden perusoikeuksia kunnioittaen.

20.

pitää erittäin tärkeänä paikallis- ja alueviranomaisten verkoston perustamista sellaisten yhteisten tilastovälineiden ja indikaattoreiden kehittämiseksi, joiden avulla saadaan entistä enemmän tietoa maahanmuuttotilanteesta.

21.

huomauttaa, että on tärkeää edistää pysyvien työryhmien perusteella ja foorumeiden (esimerkiksi konferenssien ja seminaarien) järjestämistä kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtamiseksi maahanmuuttajien vastaanottamisesta sekä kotouttamisesta ja työelämään integroimisesta.

22.

kannattaa sitä, että jäsenvaltiot ratifioivat siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen.

23.

on tyytyväinen aloitteeseen edistää kiertomuuttoa ja katsoo, että tällaisella muutolla saattaa olla myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden työmarkkinoihin ja lähtömaiden kehitykseen.

24.

toteaa, että kiertomuutolla voidaan luoda positiivisia yhteyksiä lähtö- ja kohdemaiden välille, ja se voi toimia välineenä vuoropuhelun, yhteistyön ja keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi.

25.

huomauttaa, että kiertomuuton on toimittava asianmukaisesti, jottei siitä tule sääntöjen vastaisen maahanmuuton väylää, ja on luotava tehokkaita kanavia muuttajien paluun varmistamiseksi ja kiertomuuton edistämiseksi. Komitea katsoo sen sijaan, että kiertomuutto ei voi korvata pysyväisluonteista muuttoliikettä eikä rajoittaa maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkoja koskevia jäsenvaltioiden aloitteita.

26.

kannattaa maahanmuuttopolitiikan ja EU:n muiden politiikanalojen nykyistä tiiviimpää niveltämistä toisiinsa, jotta parannettaisiin lähtömaiden taloudellisia ja sosiaalisia perusedellytyksiä ja vaikutettaisiin ”– — siihen, että laiton maahanmuutto näyttäytyisi vähemmän houkuttelevana” (4).

27.

suhtautuu myönteisesti kolmansien maiden kanssa toteutettaviin mobiliteettikumppanuuksiin ja toteaa, että on tärkeää edistää kumppanuussopimuksia lähtömaiden kanssa. Komissio korostaa tiedonannossaan, että mobiliteettikumppanuuksia solmittaessa on kunnioitettava EU:n ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Niiden on sisällettävä välineitä muuttovirtojen yhteistä hallintaa varten, toimenpiteitä sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjumiseksi ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden takaisinoton ja paluun helpottamiseksi sekä mekanismeja asianomaisten maiden taloudellisen kehityksen edistämiseksi.

28.

korostaa, että on tärkeää solmia takaisinottosopimuksia kolmansien maiden kanssa niiden tekemien sitoumusten puitteissa, ja toteaa, että palauttamisia on helpotettava kunnioittamalla maahanmuuttajien oikeuksia sekä kansainvälisesti tunnustettuja oikeuksia.

29.

esittää, että paikallis- ja alueyhteisöjen rooli kansainvälisessä rajatylittävässä yhteistyössä tunnustettaisiin, ja kannustaa edistämään niiden osallistumista Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Komitea kehottaa paikallis- ja alueyhteisöjä tekemään yhteistyötä lähtömaiden alueyhteisöjen kanssa hyödyntäen Euroopan komission ohjelmia sekä etenkin syrjäisimpien alueiden ja EU:n naapurimaiden välistä alueellista yhteistyötä koskevaa yhteistä kokeiluhanketta. Komitea muistuttaa, että nimenomaan kyseiset viranomaiset tuntevat parhaiten maahanmuuton taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä sen seuraukset lähtöalueilla.

30.

muistuttaa, että kiertomuuton ja rahalähetysten vaikutuksia lähtömaissa on tutkittava. Komitea kehottaa ottamaan kyseisten tutkimusten pohjalta käyttöön tarvittavat välineet rahalähetysten helpottamiseksi.

31.

esittää, että tarkasteltaisiin mahdollisuuksia kutsua muuttovirtojen lähtö- ja kohdekaupungit ja -alueet mukaan mobiliteettikumppanuuksiin, sillä ne voivat helpottaa maahanmuuttajien liikkuvuutta ja vaikuttaa myönteisesti maahanmuuttajien kotouttamiseen.

32.

tähdentää, että on kehitettävä mekanismeja, joilla helpotetaan tietyssä jäsenvaltiossa laillisesti asuvien ja työskentelevien maahanmuuttajatyöntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa.

33.

korostaa, että mobiliteettikumppanuuksiin osallistuvien EU:n ulkopuolisten maiden on pyrittävä tehokkaasti kannustamaan siirtolaisten paluuta ja uudelleenkotoutumista panostamalla aktiivisesti tuottaviin työpaikkoihin ja asianmukaisiin työoloihin. Vastaanottajamaan viranomaisten olisi muistutettava asiasta sellaisia lähtömaita, joiden kanssa on sovittu mobiilikumppanuudesta sekä neuvottava ja autettava niitä muilla tavoilla, jotka eivät vaadi taloudellista panostusta.

34.

suhtautuu myönteisesti ajatukseen kiertomuuttoa helpottavista pitkäaikaisista toistuvaisviisumeista ja kannattaa aloitteita, joilla pyritään edistämään niiden kolmansien maiden kansalaisten osallistumista jäsenvaltioiden työmarkkinoille, jotka on aiemmin hyväksytty opiskelijoiksi, sekä niiden, jotka osallistuttuaan kiertomuuton mekanismeihin ovat täyttäneet paluuta koskevat velvoitteet.

35.

kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta varmistettaisiin, että lähtömaahansa palattuaan kiertomuuttajat voivat siirtää kertyneet eläkeoikeutensa sinne.

36.

pitää myönteisenä sitä, että muiden toimenpiteiden ohella on myös lisätty kannustimia kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja tuettu paikallis- ja alueyhteisöjen osallistumista kehityshankkeisiin.

37.

kannattaa ajatusta perustaa yhteisiä viisuminhakupisteitä kolmansiin maihin ja toivoo, että kyseinen aloite ei merkitsisi byrokratian lisääntymistä, vaan menettelyn yksinkertaistumista ja nopeutumista.

38.

kannattaa komission tavoitetta torjua kolmansien maiden kansalaisten laiton työnteko. Lukuun ottamatta seuraamuksia, joilla pyritään varmistamaan EU-oikeuden noudattaminen, EU:n lainsäädännön noudattamiseen liittyvien taloudellisten, hallinnollisten ja vakavissa tapauksissa myös rikosoikeudellisten seuraamusten soveltaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

39.

toteaa, että direktiivin kunkin kielitoisinnon osalta on tarpeen arvioida termien ”työnantaja” tai ”yrittäjä” soveltuvuus, ja katsoo, että silloin kun yksittäisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä tehdään ero näiden kahden termin välillä, olisi suotavaa käyttää termiä ”työnantaja” termin ”yrittäjä” sijasta, jotta yrittäjyys pidettäisiin erillään rikollisesta toiminnasta ja jotta direktiivi kattaisi myös tilanteet, joissa laillista työtä tarjotaan ilman, että työtä tarjoava on oikeudelliselta asemaltaan yrittäjä.

40.

katsoo, että pimeää työntekoa on torjuttava kohdistamalla seuraamuksia laittomasti työllistäviin, mutta lisäämällä myös työmarkkinoiden valvontaa ja parantamalla laillisen työllistämisen kanavia sekä tutkimalla vaihtoehtoisia järjestelmiä, joiden avulla edistetään hyviä käytänteitä. Työsuojelutarkastusten tulokset olisi julkistettava, jotta kuluttajat ja mahdolliset työntekijät voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja.

41.

toteaa, että pimeän työnteon torjumisen on oltava maahanmuuttopolitiikkaan liittyvissä EU:n toimissa etusijalla, koska pimeät työmarkkinat ovat yksi sääntöjen vastaisten jatkuvien maahanmuuttovirtojen keskeisistä vetovoimatekijöistä, ja katsoo, että direktiivin oikeusperustassa tulisi keskittyä pimeän työn torjuntaan ja näin ollen sääntöjen vastaisen maahanmuuton vähentämiseen, eikä toisin päin.

42.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi kansallisen lainsäädännön puitteissa olla merkittävä rooli työmarkkinoiden valvonta- ja tarkkailutoimenpiteiden täytäntöönpanossa ja että tarkastusten lukumäärän lisääminen edellyttää tarvittaessa henkilö- ja aineellisten resurssien vahvistamista.

43.

katsoo, että pimeää työntekoa torjuttaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siirtotyöläisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseen, ja tuo esiin mafian ja järjestäytyneiden rikollisverkostojen roolin sääntöjen vastaisen maahanmuuton ruokkimisessa yleensä ja työvoiman hyväksikäytössä erityisesti. Ilmiöstä on tullut kannattavaa rikollista toimintaa.

44.

kannattaa aloitteita, joilla pyritään torjumaan pimeää työtä, ja kannustaa edistämään yhteisaloitteita tällä alalla hallinnon eri tasojen (kansallinen, alueellinen ja paikallinen) ja työmarkkinaosapuolten (etupäässä työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, mutta myös valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja ihmisoikeusjärjestöt) välillä. Komitea kehottaa toteuttamaan tietyillä aloilla levitys- ja tiedotustoimia, joilla pyritään varoittamaan työntekijöitä pimeästi palkkaavia työnantajia ja tiedottamaan laillisen työllistämisen eduista.

45.

on samaa mieltä siitä, ettei ole mitään järkeä jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle yksityishenkilöitä, jotka palkkaavat sääntöjen vastaisesti maahan tulleita työntekijöitä. Komitea tähdentää kuitenkin, että kyseisenlaisia tapauksia on mahdoton estää, ellei laadita sääntöjen mukaista palvelukseen ottamista koskevia joustavia ja täydentäviä ratkaisuja työmarkkinoilla vallitsevaan työvoimapulaan.

46.

korostaa, että on tärkeää lisätä tilapäistyöllistämisen joustavuutta ja nopeutta sekä määritellä maahanmuuttajien kausiluontoisen työllistämisen keinot, kuten vuonna 2005 julkaistussa laillista maahanmuuttoa koskevassa toimintapoliittisessa suunnitelmassa kaavaillaan. Siten voitaneen osaltaan estää pimeän työn teettämisen jatkuminen.

47.

korostaa lukuisten maahanmuuttajanaisten äärimmäisen haavoittuvaa työ- ja elämäntilannetta Euroopan unionissa ja kehottaa kiinnittämään ongelmaan nykyistä enemmän huomiota.

48.

kannattaa päätöstä olla määräämättä seuraamuksia niille kolmansien maiden kansalaisille, joihin ehdotus vaikuttaa, vaikka palauttamis- tai maastapoistamispäätöstä koskeva vaatimus (5) voidaankin ymmärtää rangaistukseksi, ja suhtautuu myönteisesti rikkojiin kohdistettaviin taloudellisiin seuraamuksiin sekä etenkin palauttamisesta aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Tähän voitaisiin lisätä palautettavan maahanmuuttajan majoitus- ja ylläpito palauttamismenettelyn päättymiseen asti. Komitea tähdentää, että Euroopan unionin on varmistettava palauttamistoimenpiteitä koskevien säädösten johdonmukaisuus sekä se, että niissä kunnioitetaan perusoikeuksia.

49.

kehottaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että palautetut työntekijät saavat maksamattomat palkkasaatavansa.

50.

kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia lisäämään hyväksikäytettyjen työntekijöiden suojelua ja esittää, että tarkasteltaisiin mahdollisuutta pitkäaikaisen oleskeluluvan myöntämiseen, erityisesti äärimmäisen vakavissa tapauksissa, direktiivissä 2003/81/EY todetun mukaisesti. Kyseinen direktiivi koskee oleskelulupaa, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi.

51.

pitää tervetulleena aloitteita, joilla pyritään edistämään laillisia maahanmuuttokanavia EU:hun, sekä pyrkimyksiä yhdenmukaistaa erilaiset ja monimutkaiset jäsenvaltioiden työmarkkinoille pääsyn mekanismit.

52.

pitää välttämättömänä kehittää ”sinisen kortin” kaltaisia toimenpiteitä Euroopan unionin vetovoiman lisäämiseksi koulutettujen ja korkeasti koulutettujen työntekijöiden muuttovirtojen houkuttelemiseksi, Euroopan työmarkkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi ja Lissabonin strategian toteutumisen varmistamiseksi. Komissiota kehotetaan kuitenkin määrittelemään selvästi, mitä ”koulutetuilla” ja ”korkeasti koulutetuilla” maahan muuttavilla työntekijöillä tarkoitetaan. Lisäksi komitea esittää, että kyseisessä määritelmässä otetaan huomioon maahanmuuttajan koulutustaso sekä hänen työkokemuksensa, kielitaito ja muut oleelliset seikat.

53.

muistuttaa, että kouluttamattomien tai heikosti koulutettujen työntekijöiden panosta eräiden Euroopan maiden työmarkkinoilla ei pidä väheksyä. Komitea muistuttaa lisäksi komissiota neuvoston sitoumuksista lähentää muita maahanpääsymenettelyjä työvoimapoliittisista syistä, kuten laillista maahanmuuttoa koskevassa toimintapoliittisessa suunnitelmassa todetaan. Komission on kuitenkin ensin tutkittava ja arvioitava kouluttamattomien tai heikosti koulutettujen työntekijöiden työllistymismahdollisuudet.

54.

katsoo, että sininen kortti tulisi myöntää koulutetuille työntekijöille, jotka hakevat pääsyä EU:n alueelle, sekä niille, jotka jo oleskelevat jonkin jäsenvaltion alueella.

55.

katsoo, että on välttämätöntä hankkia luotettavia perustietoja koulutetun työvoiman tarpeesta jäsenvaltioiden työmarkkinoilla, ja kehottaa komissiota työstämään tehokkaan ja yhdenmukaisen menetelmän kyseistä alaa koskevien tilastotietojen hankkimista ja esittämistä varten asetuksen (EY) N:o 862/2007 mukaisesti.

56.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan paikallis- ja alueyhteisöjen osallistumista päätöksiin siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään unioniin täyttämään korkeaa koulutusta edellyttäviä työpaikkoja, ja pahoittelee, että ehdotuksessa direktiiviksi tästä ei ole nimenomaista mainintaa.

57.

pohtii, voiko korkeasti koulutettujen työntekijöiden ammatilliseen liikkuvuuteen vaikuttaa se, että ensimmäisessä jäsenvaltiossa on oleskeltava vähintään kaksi vuotta, ja kehottaa komissiota etsimään vaihtoehtoisia tapoja, joilla turvataan työvoiman liikkuvuus ja jotka tarjoavat ratkaisun jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarpeisiin.

58.

suhtautuu myönteisesti korkeasti koulutettujen työntekijöiden perheenjäsenien maahantulon edellytyksiin. Kyseessä voi olla ratkaiseva tekijä korkeasti koulutetun henkilöstön rekrytoinnissa, kuten muiden maiden, esimerkiksi Australian, Kanadan ja Yhdysvaltojen, kokemukset osoittavat.

59.

muistuttaa, että on tärkeää estää kehitysmaiden aivovienti, ja toteaa huolestuneena, että Kansainvälisen työjärjestön mukaan koulutettujen työntekijöiden maahanpääsyohjelmilla (joista se mainitsee muun muassa kiertomuuttoa koskevat komission viimeaikaiset aloitteet) on taipumus kärjistää aivovientiongelmia (6).

60.

kehottaa tutkimaan aivovientiä ja sen vaikutuksia lähtömaissa käyttämällä luotettavia tilasto- ja muita tietoja, jotta lähtömaiden kanssa voitaisiin laatia yhteisiä ratkaisuja kyseiseen ilmiöön liittyvien riskien ja seurausten välttämiseksi mahdollisuuksien mukaan.

61.

kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin asianmukaisiin toimiin, jotta aivoviennin vaihtoehtona edistetään osaamiskiertoa, joka tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajat palaavat lähtömaahansa ja jakavat kohdemaassa hankkimaansa osaamiseen liittyvät hyödyt (7), ja jonka avulla on mahdollista aktivoida ja syventää yhteyksiä alkuperä- ja kohdeyhteisön välillä.

62.

on tyytyväinen ehdotukseen yhdistettyä oleskelu- ja työlupaa koskevasta keskitetystä hakemuksesta ja kehottaa parantamaan hallinnollisia kanavia, joilla helpotetaan luvan myöntämiseen liittyviä menettelyjä.

63.

kannattaa kaikkia ehdotuksia, joilla yksinkertaistetaan mekanismeja EU:hun pääsemiseksi työn perusteella, ja kehottaa nopeuttamaan lupien hakemiseen ja myöntämiseen liittyviä menettelyjä, jotta varmistettaisiin järjestelmän toiminnan tehokkuus.

64.

pitää yhdistelmälupaa tarkoituksenmukaisena välineenä tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi. On kyse ongelmasta, jonka mittasuhteet Euroopan unionin jäsenvaltioissa ovat huomattavat ja joka rikkoo Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettua oikeutta hyvään hallintoon.

65.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että kaikille yhdistelmäluvan haltijoille myönnetään yhteinen oikeuspaketti, ja muistuttaa, että kyseiset oikeudet on tunnustettava kuuluvan yhteen ILO:n takaamien, työsuojelua koskevien kansainvälisten normien kanssa.

66.

muistuttaa, että kuten lausunnossa CdR 233/2006 (8) todetaan, on tärkeää parantaa mekanismeja maahanmuuttajien ammattinimikkeiden ja ammattitutkintotodistusten sekä yleisesti ammattipätevyyden tunnustamiseksi ja hyväksymiseksi, jotta helpotettaisiin maahanmuuttajien työllistymistä aloille, jotka vastaavat paremmin heidän valmiuksiaan.

67.

kannattaa yhdistelmälupaa koskevan keskitetyn hakemusmenettelyn takeita, etenkin tarvetta perustella hakemuksen hylkääminen sekä mahdollisuutta hakea muutosta hakemuksen hylkäämiseen.

68.

tähdentää, että jäsenvaltioiden on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja otettava huomioon paikallis- ja alueviranomaiset laadittaessa maahanmuuttopolitiikkoja, ja erityisesti silloin, kun on kyse kotouttamis- ja työmarkkinakysymyksistä, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua niiden alueelle hyväksyttävien ulkomaalaisten lukumäärää ja ammatillista profiilia koskeviin päätöksiin.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/26

—

on vakuuttunut siitä, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä perusoikeuskirjassa ilmaistut demokratian ja ihmisoikeuksien arvot ovat Euroopan unionin yhdentymisprosessin kulmakiviä ja että ihmisoikeuksien suojelun parantaminen EU:n alueella lisää demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen uskottavuutta EU:n ulkosuhteissa.

—

huomauttaa, että demokratia ja ihmisoikeudet ovat ennen muuta globaaleja kysymyksiä ja julkishyödykkeitä ja että monissa yhteiskunnissa paikallisviranomaiset ovat yksittäisiä henkilöitä lähimpiä vastuunkantajia kyseisten oikeuksien täytäntöönpanossa. Koska kyseessä olevan välineen painopisteenä on ensisijaisesti yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen, siinä voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota paikallisiin ja alueellisiin elimiin.

—

kiinnittää huomiota myös siihen mahdollisuuteen, että alueiden komitean vaalitarkkailustrategia sisällytettäisiin tavoitteeseen 5. Näin vahvistettaisiin ruohonjuuritason demokratian rakentamista ja kansalaisten tunnetta siitä, että he voivat osallistua demokratiaprosessiin.

—

katsoo, että vaalitarkkailuun suunnattu tuki on merkittävä osa demokratian kehittämistä, ja on sitä mieltä, että EU:n tulevissa vaalitarkkailustrategioissa erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös paikallis- ja aluevaalien valvontaan unionin ulkopuolisissa maissa.

—

katsoo, että tarkkaillessaan kansallisia vaaleja EU:n tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota demokratian edistämisen vaikutusten arviointiin paikallis- ja aluetasolla.

Esittelijä

:

Heini UTUNEN ziv (FI, ALDE) Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen

1.

toteaa olevansa vakuuttunut siitä, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä perusoikeuskirjassa ilmaistut demokratian ja ihmisoikeuksien arvot ovat Euroopan unionin yhdentymisprosessin kulmakiviä ja että ihmisoikeuksien suojelun parantaminen EU:n alueella lisää demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen uskottavuutta EU:n ulkosuhteissa.

2.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että Euroopan unioni katsoo demokratian ja ihmisoikeuksien olevan yleismaailmallisia arvoja, joita tulee edistää määrätietoisesti eri puolilla maailmaa, ja tukee toimintaa niiden saavuttamiseksi unionin ulkopuolisissa maissa.

3.

muistuttaa, että alueiden komitean johdonmukainen kanta on ollut, että aitoa demokraattista hallintoa ei ole mahdollista saavuttaa ilman että toimivaltaa ja vastuuta siirretään tuntuvasti paikallis- ja aluetasolle. Työskentelemällä yhdessä konkreettisten ratkaisujen löytämiseksi arkisiin ongelmiin paikallis- ja alueviranomaiset voivat lisätä ihmisten keskinäistä luottamusta, luottamusta paikallisdemokratiaan ja uskoa kulttuurien väliseen vuoropuheluun. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat varmistaa vahvemman paikallisen sitoutumisen ja kestävämmän valmiuksien kehittämisen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.

4.

huomauttaa, että demokratia ja ihmisoikeudet ovat ennen muuta globaaleja kysymyksiä ja julkishyödykkeitä ja että monissa yhteiskunnissa paikallisviranomaiset ovat yksittäisiä henkilöitä lähimpiä vastuunkantajia kyseisten oikeuksien täytäntöönpanossa. Koska kyseessä olevan välineen painopisteenä on ensisijaisesti yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen, siinä voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota paikallisiin ja alueellisiin elimiin.

5.

tunnustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen (European Instrument for Democracy and Human Rights, EIDHR) ainutlaatuisen roolin demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kehittäjänä ja vakiinnuttajana eri puolilla maailmaa unionin ulkopuolisissa maissa sekä välineen merkityksen luotaessa johdonmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa EU:n toiminnalle tällä erityisalalla.

6.

pitää demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä ilmeisenä voimavarana, joka vahvistaa Euroopan näkyvyyttä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen alalla kolmansissa maissa. AK korostaa, että EU:n aikomus edistää demokratiaa ei tarkoita, että EU:n tulisi tai että se voisi viedä kolmansiin maihin tietyn mallin tai määrätä niille sellaisesta. EIDHR tarjoaa mahdollisuuden levittää yksilön vapautta koskevia yleisiä periaatteita laajemmalti. Komitea huomauttaa, että Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja on erittäin usein toiminut Euroopan uusien demokratioiden inspiraation lähteenä ja oppaana toimivan paikallisen itsehallinnon luomisessa. Myös alue- ja paikallishallintoasiain kongressin luonnos aluedemokratian peruskirjaksi voisi palvella samaa päämäärää.

7.

painottaa, että tällaisten maiden demokraattisesti valittujen paikallis- ja alueviranomaisten tulisi olla yhtenä osapuolena EIDHR:n tavoitteiden saavuttamisessa siten, että ne nimenomaisesti otetaan mukaan toimijoista laaditulle listalle tasavertaisina kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Tämä on tärkeää, kun otetaan huomioon, että strategian tavoitteena on tarjota apua kohdevaltion hallituksen suostumuksesta riippumatta.

8.

muistuttaa, että AK on jo perustanut useita välineitä politiikkansa täytäntöönpanoa varten maissa, joihin se on luonut yhteyksiä. Erityisesti kolmen — Länsi-Balkanin, Turkin ja Kroatian — työryhmän perustaminen sekä konferenssisarjan järjestäminen Euroopan naapuruuspolitiikasta ovat mahdollistaneet säännöllisen poliittisen vuoropuhelun sekä parhaiden toimintatapojen jakamisen kolmansien maiden paikallis- ja aluetason edustajien kanssa.

9.

katsoo, että pidemmän aikavälin strateginen lähestymistapa olisi parempi välineen ja sen tavoitteiden kannalta. Painopistealat ovat vaihdelleet joka ohjelmakaudella, ja siten ohjelman ja siihen kuuluvien aloitteiden pitkäaikainen kehittäminen ja arviointi on vaikeaa. Arvioimalla yksityiskohtaisesti jo päätökseen saatettuja ohjelmia ja laatimalla niistä perusteelliset selvitykset tuetaan tulevien ohjelmien jatkokehittämistä.

10.

kiinnittää huomion siihen, että EIDHR:n kautta myönnettävän rahoituksen hakemismenettelyä olisi virtaviivaistettava, ja kehottaa yksinkertaistamaan ohjelman toimintaa käytännössä, jotta myös vähemmän järjestäytyneet tahot voivat hyötyä välineestä ja käyttää sitä täysmääräisesti ja joustavasti. Koska EIDHR on vastaisuudessakin suhteellisen suppea väline, valikoiva ja strateginen toimintatapa on sen menestyksen kannalta ratkaiseva.

11.

suosittaa, että strategiaa punnitaan ja arvioidaan uudelleen kolmansissa maissa paikallis- ja alueviranomaisten näkökulmasta ja toissijaisuusnäkökohtien pohjalta. EIDHR:n hallinnoinnin ei pidä lisätä byrokratiaa niin, että siitä muodostuu este etenkin hankkeille, jotka ovat tyypillisiä paikallisille toimijoille. Olisi sallittava mahdollisimman suuri joustovara, jotta vältettäisiin raskaista rakenteista aiheutuva syrjintä.

12.

Koska alueiden komitea on sitoutunut edistämään demokratiaa, hyvää hallintotapaa, eurooppalaisia arvoja ja ihmisoikeuksia, sen osallistuminen ylipäätään koko strategiaan on oikeutettua. Viiden ehdotetun tavoitteen joukosta monivuotisessa suunnittelussa vuosiksi 2010–2013 voitaisiin kuitenkin korostaa erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista tavoitteeseen 2. AK kiinnittää huomiota myös siihen mahdollisuuteen, että alueiden komitean vaalitarkkailustrategia sisällytettäisiin tavoitteeseen 5. Näin vahvistettaisiin ruohonjuuritason demokratian rakentamista ja kansalaisten tunnetta siitä, että he voivat osallistua demokratiaprosessiin.

13.

huomauttaa, että vaikka tämän tavoitteen tuki suunnataan pääasiassa valtiovallasta riippumattomille organisaatioille, olisi tunnustettava, että eräissä maissa ja eräillä alueilla ihmisoikeuksien puolustajat ja jopa kunnan virkamiehet voivat olla tietyssä vaarassa asemansa ja päivittäisen työnsä johdosta. Myös heidän tukemisestaan olisi huolehdittava.

14.

katsoo, että osallistumiseen perustuva ja osallistava demokratia paikallis- ja aluetasolla on pitkällä aikavälillä paras keino luoda kansalaisten tarpeiden mukaan ohjautuva ja asianmukaisesti toimiva demokratia, joka perustuu hyvään hallintotapaan ja saa kansalaisten luottamuksen ja tuen.

15.

kehottaa luomaan osallistavia demokratiamalleja niin, että varmistetaan esimerkiksi sekä miesten että naisten, mahdollisen alkuperäisväestön ja paikallisten vähemmistöryhmien poliittinen edustus. Ratkaisevan tärkeää on myös jakaa paikallisten vähemmistöryhmien, vammaisten sekä lasten ja nuorten osallistumiseen liittyviä parhaita käytäntöjä ja tukea paikallis- ja alueviranomaisia kansalaisten osallistumisen vahvistamisessa.

16.

toteaa, että laajaan poliittiseen edustukseen ja osallistumiseen perustuvan hyvän hallintotavan oleellisena piirteenä on myöntää, että päätökset tehdään parhaiten mahdollisimman lähellä kansalaisia.

17.

huomauttaa, että vastuullisuutta lisäävät demokraattiset prosessit — paikallis- ja aluetasolta lähtien — ovat olennaisia hallinnon avoimuuden varmistamisessa, ja niillä on keskeinen rooli korruption torjunnassa ja köyhyyden lievittämisessä.

18.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä rooli vastakkaisia etuja edustavien ryhmien paikallistasolla tekemän yhteistyön vahvistamisessa, sillä ne edistävät ihmisten välisiä kontakteja epävirallisella tasolla ja asettavat etusijalle konkreettisten ratkaisujen löytämisen kansalaisten arkisiin ongelmiin.

19.

katsoo, että kansalaisyhteiskunta, paikalliset kansalaisjärjestöt sekä perusvapauksia ja ihmisoikeuksia ajavat yhteisöperustaiset organisaatiot (kansalaisyhteiskunnan organisaatiot) ja paikalliset ihmisoikeuksien puolustajat voivat saavuttaa parhaat tulokset poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa paikallistasolla, mikäli niiden työlle annetaan tunnustusta eikä niiden toimintaa uhata häiritä tai sitä ei horjuteta. Komitea katsoo lisäksi, että paikallistasolla on erityisen merkittävä asema demokraattisten arvojen ja kansalaisten poliittisen tietoisuuden edistämisessä, jos he voivat työskennellä yhdessä päätösvaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

20.

korostaa paikallisen lähestymistavan tuomaa lisäarvoa eri aloilla tehtävässä rajatylittävässä yhteistyössä, esimerkiksi konfliktien ratkaisussa. Erityisesti tulee korostaa paikallisten aloitteiden myönteistä roolia konfliktitilanteissa. Tällaisia aloitteita ovat esimerkiksi ”kaupunkidiplomatia”, joka perustuu kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseen ja luottamusta lisäävin paikallistason toimin. Siksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia ajavia maailmanlaajuisia kampanjoita olisi edistettävä nykyistä enemmän esimerkiksi noudattamalla valtioiden rajat ylittävää lähestymistapaa, johon kuuluu myös selkeästi paikallinen ja alueellinen näkökulma.

21.

muistuttaa, että vaikka ihmisoikeusvuoropuhelua yleensä käydään valtiovaltaa edustavien viranomaisten kanssa, myös paikallis- ja aluetason toimijoiden on epäilemättä käsiteltävä demokratiakysymyksiä. Toimivaa demokraattista järjestelmää ei voida luoda ja ylläpitää ilman, että paikallis- ja aluetaso osallistuu ja sitoutuu siihen sekä tukee kaikin tavoin sen kehitystä.

22.

YK määrittelee ihmisoikeuksien puolustajat henkilöiksi ja organisaatioiksi, jotka ovat sitoutuneet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseen ja puolustamiseen. Tästä voidaan selkeästi johtaa paikallistason päätöksentekijöiden ja aktivistien rooli.

23.

viittaa huolestuneena siihen, että huomattava määrä kidutustapauksia tapahtuu paikallisissa vankiloissa ja poliisiasemilla. Tämän johdosta on ryhdyttävä ponnekkaisiin toimiin kansallisen lain ja kansainvälisten sitoumusten täytäntöönpanemiseksi paikallistasolla. Tästä syystä olisi myös tuettava paikallisia valtiovallasta riippumattomia organisaatioita, jotka valvovat viranomaisten toimia, sekä viranomaisten koulutusta.

24.

kannattaa lasten oikeuksia koskevia suuntaviivoja ja korostaa paikallisviranomaisten keskeistä asemaa, kun on kyse asianmukaisen koulutuksen ja terveydenhoidon piiriin pääsemisestä, koulutuksesta sekä lisääntymisterveyteen liittyviin — etenkin tyttöjen — oikeuksiin liittyvästä toiminnasta.

25.

tukee komission tiedonantoa ”Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa” (KOM(2008) 55 lopullinen), jossa lapsille annetaan erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa, ja muistuttaa tarpeesta edistää lapsen edun/lapsen oikeuksien valtavirtaistamista kaikissa yhteisön ulkosuhteiden toimissa.

26.

on tyytyväinen nykyisiin, Euroopan neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen kaltaisten toimijoiden kanssa allekirjoitettuihin yhteistyösopimuksiin. Komitea suhtautuisi lisäksi erittäin myönteisesti siihen, että paikallisdemokratian edistämistä ja paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksien vahvistamista painotettaisiin asianmukaisesti kansalaisoikeuksien sekä poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien täytäntöönpanon osalta.

27.

korostaa lapsen oikeutta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi oman ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti (YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan edellyttämällä tavalla) etenkin silloin kun päätetään paikallisista asioista.

28.

on vakuuttunut paikallis- ja aluedemokratian, hallinnon hajauttamisen ja itsehallinnon aktiivisesta edistämisestä Euroopassa hankkimansa kokemuksen pohjalta, että aidon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuisen edistämisen kannalta on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot ja Euroopan tason viranomaiset kunnioittavat vakiintuneita alueellisia ja paikallisia toimivaltuuksia.

29.

tähdentää, että vaalitarkkailusta on kahden viime vuoden aikana muodostunut yksi AK:n ulkosuhteiden tehokkaista välineistä. Komitea antaa tässä yhteydessä tunnustusta alue- ja paikallishallintoasiain kongressin asiantuntemukselle ja monivuotiselle toiminnalle tällä alalla ja pitää myönteisenä, että alueiden komitealla on ollut mahdollisuus osallistua paikallis- ja aluetason demokratian tukemiseen ja edistämiseen tähtäävään kongressin toimintaan.

30.

katsoo, että vaalitarkkailuun suunnattu tuki on merkittävä osa demokratian kehittämistä, ja on sitä mieltä, että EU:n tulevissa vaalitarkkailustrategioissa erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös paikallis- ja aluevaalien valvontaan unionin ulkopuolisissa maissa.

31.

katsoo, että tarkkaillessaan kansallisia vaaleja EU:n tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota demokratian edistämisen vaikutusten arviointiin paikallis- ja aluetasolla.

32.

korostaa, että tulevassa strategiassa vuosiksi 2010–2013 tulisi ottaa huomioon rooli, joka paikallis- ja alueviranomaisilla voisi olla aloitteessa etenkin, kun ajatellaan paikallisvaaleja ja niiden valvontaa kolmansissa maissa koskevaa eurooppalaista erityisosaamista.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/30

—

toteaa, että alue- ja paikallistasolla on koko Euroopan unionissa vastuu kielellisen monimuotoisuuden suojelusta ja edistämisestä. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat etuoikeutetussa asemassa luodakseen rakentavaa kumppanuutta kielikoulutusta tarjoavien tahojen kanssa. Näin voidaan suunnitella paikallisten erityistarpeiden ja vaatimusten mukaista perus- ja ammattikoulutusta.

—

katsoo, että koska Euroopan unionin kielellinen monimuotoisuus on tärkeä ominaispiirre, monikielistä yhteiskuntaa rakennettaessa on pyrittävä maksimoimaan monimuotoisuuden myönteiset vaikutukset ja minimoimaan kielteiset seuraukset.

—

katsoo, että jokaisen EU:n kansalaisen on voitava säilyttää yksi tai useampi äidinkielensä kulttuurisen taustansa perustekijänä. Jokaisen olisi myös hankittava elinikäisen oppimisen puitteissa aktiivinen ja passiivinen kielitaito yhdessä yhteisessä vieraassa kielessä sekä omaksuttava toinen vieras kieli, joka tulisi valita kulttuurisin perustein tai alkuperämaan tai -alueen sosiaalisten ja taloudellisten liikkuvuusvaatimusten perusteella.

—

korostaa, että äidinkielen ja kahden muun kielen oppimistavoitetta silmällä pitäen alueiden on oltava pääosassa etenkin koulutusohjelmia toteutettaessa.

—

ehdottaa, että kaikkia alueita kannustetaan perustamaan oma paikallinen monikielisyysfoorumi. Sen tehtävänä olisi seurata paikallisia yhteiskunnallisia, taloudellisia ja koulutussuuntauksia ja — elinikäistä oppimista sekä äidinkielen ja kahden muun kielen oppimisen tavoitetta ajatellen — ehdottaa tarvittavia aloitteita kansalaisten valveuttamiseksi ja motivoimiseksi.

Esittelijä

:

Roberto PELLA (IT, PPE), Biellan maakunnanvaltuutettu, Valdengon apulaiskunnanjohtaja

1.

on tyytyväinen siihen vahvaan panokseen, jonka Euroopan komissio on antanut monikielisyydelle perustamalla 1. tammikuuta 2007 asianomaisen temaattisen salkun, jota hoitaa komission jäsen Leonard Orban. Tämä salkku on tärkeä ja siihen liittyy haasteita, minkä vuoksi sitä tulisi vahvistaa. Näin sille asetettuja tavoitteita voidaan kehittää edelleen ja ne voidaan saavuttaa tehokkaasti.

2.

korostaa, että monikielisyyskysymys on ensisijaisessa asemassa unionin poliittisella asialistalla ja että tämä ensisijaisuus koskee kaikkia yhteiskunta-, talous- ja kulttuurielämän toiminta-aloja Euroopassa.

3.

suhtautuu myönteisesti komission jäsenen Leonard Orbanin suunnittelemaan toimintaan sekä tämän kantaan, jonka mukaan monikielisyys edistää Euroopan integraatiota ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua.

4.

katsoo, että koska Euroopan unionin kielellinen monimuotoisuus on tärkeä ominaispiirre, monikielistä yhteiskuntaa rakennettaessa on pyrittävä maksimoimaan monimuotoisuuden myönteiset vaikutukset ja minimoimaan kielteiset seuraukset, jotta monimuotoisuutta ei käytetä välineenä.

5.

viittaa vuonna 2005 perustetun, monikielisyyttä tarkastelevan korkean tason ryhmän analyysiin ja on samaa mieltä sen esittämistä toiminnan painopisteistä, jotka voidaan tiivistää seuraavasti:

6.

viittaa syyskuussa 2007 toteutetun sähköisen kuulemisen tuloksiin, jotka voidaan tiivistää seuraaviin monikielisyyttä koskeviin avaintoimiin:

7.

tuo esiin ja kannattaa ehdotuksia, jotka on esittänyt Euroopan komission aloitteesta perustettu, kulttuurien välistä vuoropuhelua tarkasteleva asiantuntijaryhmä puheenjohtajanaan Amin Maalouf. Komitea painottaa etenkin, että

8.

korostaa, että kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen ja säilyttäminen on keskeinen painopiste. Euroopan unionissa kielellisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan myös seuraavien kielten tuntemusta ja käyttöä:

Unionin ja jäsenvaltioiden tulee edistää kielellistä monimuotoisuutta omilla toiminta-aloillaan.

9.

toteaa, että alue- ja paikallistasolla on koko Euroopan unionissa vastuu kielellisen monimuotoisuuden suojelusta ja edistämisestä. Alue- ja paikallistaso on myös vastuussa perus- ja ammattikoulutuksesta sekä aikuiskoulutuksesta. Se on osa sosiaalista kumppanuutta ja koordinoi alueellista ja paikallista kasvua ja kehitystä.

10.

toteaa, että elinikäiseen oppimiseen suuntautuneessa ammattikoulutuksessa käsitteet ”tieto” ja ”oppiminen” saavat tärkeän merkityksen, sillä laajoja mahdollisuuksia tarjoava työelämä edellyttää yhä parempaa kielitaitoa.

11.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat etuoikeutetussa asemassa luodakseen rakentavaa kumppanuutta kielikoulutusta tarjoavien tahojen kanssa. Näin voidaan suunnitella paikallisten erityistarpeiden ja -vaatimusten mukaista perus- ja ammattikoulutusta.

12.

on näin ollen sitä mieltä, että alue- ja paikallisyhteisöt kykenevät parhaiten vastaamaan erilaisiin kielitaitotarpeisiin paikallistasolla unohtamatta kuitenkaan sitä tukea, jota ne voivat saada keskushallinnon/valtion viranomaisilta.

13.

katsoo, että Euroopan on tuettava sosiaalista ja taloudellista koheesiota maksimoimalla liikkuvuuteen, maailmanlaajuistumiseen, Euroopan kulttuuriin sekä Euroopan kansalaisuuteen liittyvät mahdollisuudet.

14.

Avainkeino tällaisen prosessin toteuttamiseksi on poistaa kielelliset esteet, joita valtiot ja yksittäiset kansalaiset kohtaavat. Perusteluita:

15.

pitää tarpeellisena, että komissio kiinnittää monikielisyyden yhteydessä huomiota avoimeen koordinointimenetelmään ja nivoo siihen valtionhallinnon ohella myös paikallis- ja alueviranomaiset, sillä kyseiset hallintotasot ovat päävastuussa eri toimien toteuttamisesta itse paikalla.

16.

on tässä yhteydessä sitä mieltä, että on kiinnitettävä huomiota sellaisten vähemmistökielten kunnioittamiseen ja arvoon, jotka eivät ole virallisia kieliä mutta jotka virallisten kielten tavoin edustavat alueen kulttuurista monimuotoisuutta ja jotka on otettava huomioon unionin integrointiohjelmissa.

17.

pitää tärkeänä asettaa tavoitteeksi äidinkielen ja kahden vieraan kielen taito monikielisyyteen liittyvissä unionin politiikoissa.

18.

katsoo, että jokaisen EU:n kansalaisen on voitava säilyttää yksi tai useampi äidinkielensä kulttuurisen taustansa perustekijänä. Jokaisen olisi myös hankittava elinikäisen oppimisen puitteissa aktiivinen ja passiivinen kielitaito yhdessä yhteisessä vieraassa kielessä sekä omaksuttava toinen vieras kieli, joka tulisi valita kulttuurisin tai alkuperämaan tai -alueen sosiaaliseen ja taloudelliseen liikkuvuuteen liittyvin perustein.

19.

on sitä mieltä, ettei toisen vieraan kielen tarvitse välttämättä olla EU:n virallinen kieli vaan se voi olla myös Euroopan vähemmistökieli ja ennen kaikkea sellainen Euroopan ulkopuolisen maan kieli, joka tarjoaa merkittäviä kulttuurisia, taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi.

20.

esittää seuraavat keskeiset suositukset, jotka tulisi ottaa huomioon monikielisyyttä koskevassa unionin politiikassa ja muuntaa sellaisiksi käytännön toimiksi, että niiden avulla voidaan motivoida kansalaisia, säilyttää monimuotoisuus sekä asettaa yksittäiset paikalliset ja alueelliset tahot etusijalle koulutusta valittaessa.

21.

Paikallis- ja alueyhteisöjen rooli on erittäin tärkeä paitsi siksi, että monilla niistä on poliittista ja hallinnollista toimivaltaa perus- ja ammattikoulutusta koskevissa suunnitelmissa, myös siksi, että ne kykenevät muita paremmin seuraamaan kansalaisten monikielisyyttä ja sen kehitystä yhteisön direktiivejä ja ohjelmia sovellettaessa. Juuri alue- ja kuntatasolla arvioidaan hankittuja pätevyyksiä ja toteutettuja toimia sekä voidaan tämän arvioinnin perusteella kannustaa voimakkaasti unionitason poliittisia toimia.

22.

Kun ajatellaan äidinkielen ja kahden muun kielen oppimistavoitetta, alueiden on oltava pääosassa etenkin koulutusohjelmia toteutettaessa.

23.

Historialliset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset suuntaukset voivat vaihdella yhdenkin maan sisällä alueittain.

24.

On edistettävä alueellista monimuotoisuutta eli alueita on kannustettava tarjoamaan kieltenopetusta alueiden ja kuntien tekemien tutkimusten ja kulttuuriperinteitä kartoittavien kyselyjen, kansalaisten toiveiden sekä alueen taloudellisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden ja näkymien perusteella.

25.

Näin voitaisiin valvoa sitä, vastaavatko nykyiset opetusohjelmat kunkin alueen tarpeita, sekä hyödyntää joustavaa paikallista ja alueellista päätäntävaltaa ja muuttaa koulutusaloitteita, jotka eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin.

26.

Vieras kieli on voitava valita vapaasti. Jäsenvaltioissa, joissa käytetään useampaa kuin yhtä EU:n virallista kieltä, on myös kannustettava kyseisen toisen kielen (toisten kielten) opiskelua.

27.

katsoo, että monikielisyyspolitiikassa tulee olla myös merkittävä ulkoinen ulottuvuus. Eurooppalaisten kielten edistäminen unionin ulkopuolella on sekä kulttuuristen että taloudellisten intressien mukaista. Samaan tapaan unionin tulee suhtautua avoimesti unionin ulkopuolisten maiden kieliin, kuten kiinaan, arabiaan, hindiin, venäjään jne.

28.

Näin ollen ehdotetaankin, että kaikkia alueita kannustetaan perustamaan oma paikallinen monikielisyysfoorumi. Sen tehtävänä olisi seurata paikallisia yhteiskunnallisia, taloudellisia ja koulutussuuntauksia ja — elinikäistä oppimista sekä äidinkielen ja kahden muun kielen oppimisen tavoitetta ajatellen — ehdottaa tarvittavia aloitteita kansalaisten valveuttamiseksi ja motivoimiseksi.

29.

On myös panostettava voimakkaasti maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtääviin ohjelmiin. On kannustettava ja helpotettava niiden kielten oppimista, joita maahanmuuttajat ja heidän lapsensa tarvitsevat kyetäkseen hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuutensa eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Samalla on kaikilta osin turvattava heidän oikeutensa säilyttää äidinkielensä. Maahanmuuttajien olisi opittava ja hallittava yhtenä kielenä sillä alueella käytettävä EU:n virallinen kieli, jossa he asuvat, sekä kyseisen alueen mahdollisia muita virallisen kielen asemassa olevia kieliä.

30.

Paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason instituutioiden on siis kannustettava oppilaitoksia sisällyttämään opetusohjelmiinsa laaja valikoima kieliä. Koulutusjärjestelmissä olisi tarjottava laaja valikoima kieliä, jotka valitaan alueiden kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja taloudellisten tarpeiden perusteella.

31.

katsoo, että kielten osaaminen on hyvin tärkeä tekijä kilpailukyvyn kannalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että eurooppalaiset yritykset menettävät markkinoita kielitaidon puutteiden takia.

32.

kehottaakin komissiota jatkamaan ponnistelujaan kyseisellä alalla.

33.

On muistettava, että pienet kielet ja vähemmistöryhmien puhumat kielet vahvistavat osaltaan eurooppalaisen kulttuurin perusarvoa eli monimuotoisuutta ja että niitä ei tule tässä yhteydessä unohtaa vaan niiden tulee päinvastoin saada erityissuojelua.

34.

Kieltä ei saa syrjiä sen vähemmistökielen aseman vuoksi tai siksi, että kyseessä on ”pieni” kieli.

35.

ehdottaa, että edistetään keskusteluja, joiden tarkoituksena olisi ottaa käyttöön todellisuutta nykyistä paremmin vastaavia kielten asemaa kuvaavia termejä.

36.

Sen vuoksi on tärkeää, että vastaisuudessakin tunnustetaan virallisesti vähemmistökieliä, jotka edustavat vahvasti Eurooppaan juurtuneita perinteitä ja kulttuuria.

37.

Vähemmistökielet tulisi voida tunnustaa institutionaalisesti unionitasolla, ja EU:n tulisi pyrkiä kääntämään tekstinsä useammille kuin nykyisille 23 kielelle. Näin kannustettaisiin unionin toimielinten ja kansalaisten suoria yhteyksiä.

38.

Virallinen tunnustaminen unionitasolla ja alueellinen monimuotoisuus edistävät sosiaalista osallistamista.

39.

suhtautuu myönteisesti 13. kesäkuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joiden mukaan EU:n elimissä ja toimielimissä voidaan käyttää myös muita kuin vuonna 1958 annetussa asetuksessa N:o 1 tunnustettuja virallisia kieliä.

40.

Myös kielet, joita ei ole tunnustettu unioni-, alue- tai paikallistasolla virallisiksi kieliksi, on tästä huolimatta edelleen sisällytettävä identiteetin säilyttämiseen tähtääviin ohjelmiin.

41.

On myös kysyttävä, miten kansalaisia voidaan parhaiten tukea elinikäisessä oppimisessa.

42.

On melko yksinkertaista ohjata koulujen kieltenopetusta ja tukea nuoria, jotta he säilyttävät tulevaisuudessakin koulussa oppimansa kulttuurienväliset ja kielelliset taidot. Ongelmana ovat sukupolvet, jotka ovat kauan aikaa sitten lopettaneet koulunkäynnin ja jotka eivät ole koskaan opiskelleet vieraita kieliä. On tärkeää huolehtia myös vanhempien ikäpolvien kieltenopetuksesta. Heistä monet eivät ole jokapäiväisessä elämässään eivätkä työssään joutuneet tekemisiin vieraiden kielten kanssa. Kieltenopetus vahvistaisi ikääntyvien ilmaisukeinoja ja heidän osallistumismahdollisuuksiaan unionin kansalaisina.

43.

Onkin edistettävä opiskelutapoja, joihin osallistuminen on taloudellisesti mahdollista (usein korkeat kielikurssimaksut estävät iäkkäiden osallistumisen) ja jotka mahdollistavat myös passiivisen oppimisen, jotta voidaan välttää se vaara, että oppimiseen eivät voisi osallistua henkilöt, joiden on mahdotonta liikkua tai joilla on aktiivisen toiminnan vuoksi vain vähän aikaa.

44.

On lisäksi erittäin tärkeää pyrkiä varmistamaan, että vieras kieli opitaan mahdollisimman oikeassa muodossa erityisesti, kun otetaan huomioon maahanmuuttajat, joiden määrä kasvaa jatkuvasti.

45.

Onkin korostettava, että on olemassa helppoja oppimismenetelmiä, joiden avulla henkilö voi hankkia peruskielitaidon, jonka avulla on mahdollista ilmaista itseään ja ymmärtää vierasta kieltä. Valtiollisten, alueellisten ja paikallisten oppilaitosten tulisi edistää tällaisia oppimismuotoja, ja EU:n tulisi rahoittaa niitä, jotta yleistetään oppimismahdollisuuksia ja poistetaan sukupolvien väliset erot kielikoulutuksen osalta.

46.

Kansalaisia tulisi myös kannustaa vaihtoehtoisen oppimisen tapoihin, joiden yhteydessä hyödynnetään mahdollisimman paljon multimediaa, sekä edistää alkukielellä puhuttujen ja tekstitettyjen televisio-ohjelmien lähettämistä (televisio-ohjelmat, elokuvat, uutiset). Lisäksi tulisi hyödyntää nykyistä enemmän tietokoneperusteisia kielikursseja ja käännösohjelmia. Kyse on eräänlaisesta koko elämän jatkuvasta itseopiskelusta.

47.

Lasten ja nuorten kiinnostus kieliin taas on herätettävä jo varhain. Ensimmäisen vieraan kielen oppiminen tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin, jotta lapset tottuvat vieraan kielen sointiin, sillä näin parannetaan edellytyksiä oppia kieltä nopeasti ja monipuolisesti.

48.

Olisi lisättävä mahdollisuuksia oppia vieraita kieliä perus- ja keskiasteella. Esikoulussa ja alakoulussa tulisi lisätä mahdollisuuksia keskustella vieraalla kielellä, ja yläkoulussa tulisi oppia toinen vieras kieli.

49.

Korkeakouluissa tulisi tarjota mahdollisuus täydentää tai laajentaa jo opittujen kielten taitoa myös vahvistamalla Erasmus- ja Sokrates-ohjelmia.

50.

Korkeakoulujen tulisi avata ovensa paitsi iäkkäille opiskelijoille, jotka haluavat parantaa vieraiden kielten taitoaan, myös yrityksille; niitä tulisi tukea ja kannustaa, jotta ne tarjoaisivat henkilöstölleen ja johtajilleen haasteen opetella uusia ”kaupallisia” kieliä. Tässä yhteydessä tulee edistää yritysten ja korkeakoulujen kumppanuuksia.

51.

Lisäksi on kehitettävä kääntämis- ja tulkkauskursseja, joihin osallistuvat paitsi instituutiot kansalaisten yhteisöistä alueisiin ja aina Euroopan parlamenttiin (hyvä kannuste paikallistason institutionaaliseen monikielisyyteen on niiden kuntien tukeminen ja palkitseminen, jotka kykenevät tarjoamaan internetsivustonsa ja tiedotusmateriaalinsa useammalla kielellä) myös toimijat, joilla on yhteyksiä suureen yleisöön.

52.

Monikielisyyttä voidaan edistää paitsi perus- ja ammattikoulutuksen myös leikin ja vapaa-ajantoiminnan avulla.

53.

Esimerkiksi oppimalla useita kieliä kulttuurin tai urheilun yhteydessä voidaan valveuttaa laajoja väestönosia lapsista aikuisiin.

54.

Musiikkikappaleiden markkinat ovat jo itsessään globaalit ja monikieliset. Olisi myönteistä edistää esimerkiksi eurooppalaiselle musiikille omistettuja Open Day -tyyppisiä tapahtumia, joissa keskityttäisiin kappaleiden sanoituksiin.

55.

Olisi edistettävä kaksikielisten (alkuperäkielen ja käännöksen sisältävien) kirjallisten teosten levittämistä kirjallista kääntämistä koskevan ohjelman avulla. Tätä ei tulisi jättää vain yksittäisten kustantamojen aloitteeksi, vaan olisi tuettava julkisten kumppanuuksien toteuttamista, jotta paikallis- ja aluehallintoja kannustettaisiin edistämään yksityisiä monikielisiä aloitteita.

56.

EU:n ”institutionaalinen” monikielisyys on epäilemättä välttämätöntä. Sen vuoksi EU:n toimielimissä on taattava viipymättä ainakin passiivinen tulkkaus Euroopan unionin virallisista kielistä, jotta keskustelujen osanottajat voivat ilmaista ajatuksensa äidinkielellään.

57.

Kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen merkitsee sitä, että varmistetaan virallinen tai epävirallinen kääntäminen kaikille eurooppalaisille virallisille kielille. Monikielisyyden kannustamiseksi on täysin välttämätöntä, että kaikissa epävirallisissakin kokouksissa keskustelukumppanit viestivät kahdenvälisesti omilla kielillään.

58.

Virallisia kokouksia varten työasiakirjat sekä viralliset asiakirjat on käännettävä kaikille jäsenvaltioiden virallisille kielille. Koska kaikkien jäsenvaltioiden kunnioittaminen on yksi EU:n perusperiaatteista, sen on puolestaan mahdollistettava niiden täysipainoinen osallistuminen ja asetettava jäsenvaltioiden käyttöön tarvittavat asiakirjat kunkin valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, jotta jäsenvaltioiden kansalaiset voivat olla aktiivisesti Euroopan kansalaisia.

59.

Monikielisyys ei saa rajoittua yhteiskunnallisen ja taloudellisen liikkuvuuden edistämiseen EU:ssa, vaan Euroopan kansalaisille on myös annettava mahdollisuus avautua kohti Euroopan ulkopuolisia markkinoita ja kulttuureja.

60.

Tämä on tärkeää, kun ajatellaan nykyisiä kehityssuuntauksia, joiden myötä EU luo yhä tiiviimpiä yhteyksiä esimerkiksi Kiinan, Venäjän tai Japanin talouksiin ja kulttuureihin.

61.

EU:n nykyistä vahvempi ulkoinen kilpailukyky edellyttää näin ollen Euroopan ulkopuolisten kielten opetuksen lisäämistä perus- ja ammattikoulutuksessa.

62.

Toinen vieras kieli tulisi valita EU:n jäsenvaltioiden yhteyksissä käytetyistä kielistä. Tässä yhteydessä on etenkin otettava huomioon unionin ulkopuolisten nopean talouskasvun maiden kielet sekä niiden maiden kulttuuriset erityispiirteet, joihin unioni parhaillaan vahvistaa kauppasuhteitaan.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/36

—

muistuttaa puheenjohtaja José Manuel Barroson vastanneen ensi kädeltä myönteisesti Euroopan vuoristoalueiden valtuutettujen järjestön AEM:n (Association of Elected Representatives from Mountainous Areas) kysymykseen unionin vuoristopolitiikkaa käsittelevän vihreän kirjan laatimisesta. Kysymys esitettiin 7. joulukuuta 2006 pidetyn alueiden komitean täysistunnon yhteydessä käydyssä järjestelmälliseen vuoropuheluun liittyneessä keskustelussa.

—

toteaa, että vuoristoalueet kärsivät pysyvistä luonnonhaitoista ja maantieteellisistä haitoista, mutta niillä on luontoon ja inhimillisiin voimavaroihin liittyviä valtteja, joilla edistetään kasvua ja luodaan työpaikkoja.

—

kehottaa Euroopan unionia käynnistämään todellisen yhdennetyn, kaikkia vuoristoalueita tukevan eurooppalaisen politiikan, jossa kunnioitetaan alueiden monimuotoisuutta.

—

on valmis kannattamaan Euroopan komission ja EU:n jäsenvaltioiden ponnisteluja saavuttaa Lissabonissa ja Göteborgissa sovittujen, tarkistettujen strategioiden päämäärät siten, että laaditaan eurooppalainen toimintasuunnitelma vuoristoalueiden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen tukemiseksi.

—

suosittaa Euroopan komissiolle, että se ottaa huomioon kolme pääteemaa:

Esittelijä

:

Luis DURNWALDER (IT, PPE) Bolzano — Alto Adigen autonomisen maakunnan valtuuston puheenjohtaja

1.

muistuttaa puheenjohtaja José Manuel Barroson vastanneen ensi kädeltä myönteisesti Euroopan vuoristoalueiden valtuutettujen järjestön AEM:n (Association of Elected Representatives from Mountainous Areas) kysymykseen unionin vuoristopolitiikkaa käsittelevän vihreän kirjan laatimisesta. Kysymys esitettiin 7. joulukuuta 2006 pidetyn alueiden komitean täysistunnon yhteydessä käydyssä järjestelmälliseen vuoropuheluun liittyneessä keskustelussa.

2.

korostaa, että Lissabonin sopimuksessa (158 artiklassa) myönnetään, että vuoristoalueisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota muiden pysyvistä luonnonhaitoista ja maantieteellisistä haitoista kärsivien alueiden joukossa, ja ne määritellään yhdeksi alueellisen yhteenkuuluvuuspolitiikan tavoitteeksi.

3.

muistuttaa, että vuoristot ovat Euroopan unionin koko väestön elämän ja toiminnan kannalta olennaisia luonnonvaroineen ja kulttuurivarantoineen sekä kielellisen monimuotoisuutensa, tietotaitonsa ja taloudellisten voimavarojensa, kuten maatalouden, teollisuuden ja matkailun ansiosta.

4.

panee merkille, että vuoristoalueita on 21:ssä Euroopan unionin jäsenvaltiossa: niiden osuus unionin pinta-alasta on 35,69 %, ja niillä asuu 17,73 % unionin väestöstä. (1)

5.

huomauttaa, että maapallon vedenpinnan yläpuolisista alueista 26 % on vuoristoalueita, ja niillä asuu 10 % maapallon väestöstä. Vuoristoalueet ovat keskeinen osa maapallon kestävää kehitystä, kuten Rion Agenda 21:n luvussa 13 todetaan.

6.

toteaa, että vuoristoalueiden kulkuyhteydet ovat ratkaiseva haaste todellisten yhtenäismarkkinoiden saattamiselle päätökseen sekä ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden toteutumiselle.

7.

korostaa, että vuoristoalueiden erilaisuus jää taka-alalle tarkasteltaessa vuoristojen yhtenäisyyttä alueiden tai valtioiden rajat ylittävinä kokonaisuuksina, jotka koostuvat vuorista, laaksoista ja vuorten rinteistä, kaupunkialueista ja maaseudusta.

8.

toteaa, että vuoristomaisema on uskomattoman monimuotoinen luonnoltaan ja erityisen hauras ja herkkä reagoimaan ilmastonmuutokseen. Siksi se on todellinen ilmastonmuutoksen ennakkovaroitusjärjestelmä.

9.

toteaa, että vuoristoalueet ovat perinteisesti kestävän kehityksen kokeilualueita, joilla voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja pysyviin luonnonhaittoihin.

10.

muistuttaa, että alue- ja paikallisyhteisöillä on runsaasti kokemusta vuoriston kestävästä kehityksestä.

11.

palauttaa mieliin Euroopan parlamentin, alueiden komitean sekä talous- ja sosiaalikomitean lausunnoissaan ja tutkimuksissaan esiin tuomat pyrkimykset vuoristoalueiden arvostuksen lisäämiseksi unionin toimintalinjoissa.

12.

toteaa, ettei unionilla ole vielä meripolitiikan tai kaupunkipolitiikan kaltaista kokonaisvaltaista vuoristopolitiikkaa tai yhteisön strategiaa.

13.

huomauttaa, että vuoristoalueiden alue- ja paikallisyhteisöt puolustavat alueiden autonomiaa ja toissijaisuusperiaatteen noudattamista ja kannattavat alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa unionin hallinnossa.

14.

toteaa, että vuoristoalueet kärsivät pysyvistä luonnonhaitoista ja maantieteellisistä haitoista, mutta niillä on luontoon ja inhimillisiin voimavaroihin liittyviä valtteja, joilla edistetään kasvua ja luodaan työpaikkoja.

15.

huomauttaa, että unionin toimintalinjat on koottava yhdennettyyn, kestävää kehitystä tukevaan strategiaan, joka on mukautettavissa erilaisten vuoristoalueiden todellisuuteen.

16.

toteaa, että EU:n on ryhdyttävä pikaisesti tasapainoisiin ja tasapuolisiin toimiin, jotta unionin kaupunki- ja rannikkoalueiden sekä erittäin harvaan asuttujen alueiden ja vuoristoalueiden monimuotoisuutta hyödynnetään kestävästi.

17.

muistuttaa, että vuoriston asukkaat tekevät merkittävää työtä maiseman ja vuoriston luonnon tasapainon hyväksi.

18.

kannattaa alueiden ja paikallisviranomaisten toimia sekä niiden muodostamia verkostoja, joissa vaihdetaan hyviä käytänteitä Lissabonissa ja Göteborgissa sovittujen tarkistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä pyrittäessä päämääränä olevaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.

19.

muistuttaa, että Lissabonin strategia ja vuosiksi 2007–2013 laaditut koheesiopolitiikan suuntaviivat ovat vuoristoalueiden — kuten muidenkin alueiden — kannalta tarkoituksenmukaisia, sillä niillä vauhditetaan unionin maailmanlaajuista kilpailukykyä.

20.

muistuttaa, että unionin toimintalinjoilla on alueellisen yhdentymisen kannalta tarkasteltuna alueiden ja valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus.

21.

painottaa tarvetta lähentää unionin politiikkoja ja hallintoa kansalaisten arkipäivään.

22.

korostaa, että tuotetaan Euroopan laajuista lisäarvoa, kun kiinnitetään huomiota vuoristoalueisiin ja otetaan huomioon niiden alueiden ja valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus (Alpit, Pyreneet, Karpaatit, Iberian vuoret, Balkanvuoret, Välimeren alueen — myös saarten — vuoristot, Pohjois-Euroopan vuoristot, Keski-Euroopan vuoristot jne.).

23.

tuo esiin vuoristoalueiden luonnonvarojen ja kulttuurivarannon tarjoamat edut.

24.

muistuttaa monista vuoristoalueita tukevista yhdennetyistä kansallisista ja alueellisista toimintalinjoista.

25.

ottaa huomioon Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen sekä Karpaatteja koskevan yleissopimuksen valmistelun käynnistymisen.

26.

arvostaa Euroregioiden tekemää työtä ja työyhteisöjen työsarkaa rajaseuduilla, jossa ne toimivat välittäjinä ja piristävät alueiden toimintaa.

27.

esittää toivomuksen, että unioni laatii todellisen yhdennetyn vuoristostrategian, jolla poikkialaisesti täydennetään valmisteilla olevan, alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän vihreän kirjan ansiosta toivottavasti aikaan saatavaa edistystä.

28.

korostaa, että unionin vuoristopolitiikka sivuaisi hyvin monia unionin lainsäädännön alaan jo osittain kuuluvia alakohtaisia politiikkoja, joita ei kuitenkaan ole koskaan koordinoitu yhdennetysti.

29.

luettelee keskeisiä politiikanlohkoja, jotka on otettava huomioon aktiivisessa vuoristopolitiikassa:

30.

kehottaa Euroopan unionia käynnistämään todellisen yhdennetyn, kaikkia vuoristoalueita tukevan eurooppalaisen politiikan, jossa kunnioitetaan alueiden monimuotoisuutta.

31.

on valmis kannattamaan Euroopan komission ja EU:n jäsenvaltioiden ponnisteluja saavuttaa Lissabonissa ja Göteborgissa sovittujen, tarkistettujen strategioiden päämäärät siten, että laaditaan eurooppalainen toimintasuunnitelma vuoristoalueiden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen tukemiseksi.

32.

neuvoo unionin toimielimiä ottamaan huomioon alueiden erityispiirteet toteuttaessaan säädöskäytännön parantamiseen liittyviä toimia.

33.

kehottaa Euroopan komissiota tunnustamaan paikallis- ja alueyhteisöjen myönteisen ja moninaisen panoksen vuoristoalueiden kestävään kehitykseen ja sisällyttämään sen unionin uuteen vuoristopolitiikkaan.

34.

suosittaa Euroopan komissiolle, että se ottaa huomioon kolme pääteemaa:

35.

suosittaa, että Euroopan komissio kehittää vuoristoalueista innovoinnin, osaamisyhteiskunnan ja kestävän kehityksen kokeilualueita.

36.

esittää toivomuksen, että vuoristoalueet voisivat edelleen kehittää perinteistään ammentavaa innovointitoimintaa ja parantaa pk-yritystensä kilpailukykyä.

37.

ehdottaa Euroopan komissiolle ja EU:n jäsenvaltioille, että ne ottavat huomioon alueiden erilaiset työvoima- ja koulutustarpeet.

38.

suosittaa Euroopan komissiolle, että se kehittäisi luonnonpuistoista saatujen kokemusten pohjalta yhdennetyn hallintamenetelmän eristyksissä olevia, korkealla ja keskikorkeudella sijaitsevia vuoristoalueita varten. Kyseisessä hallintamenetelmässä tulisi yhdistää etenkin Natura 2000 -verkon välineiden avulla toteutettava luonnonvarojen suojelupolitiikka sekä vuoristoalueiden tasapainoinen hyödyntäminen ja kehittäminen.

39.

neuvoo Euroopan unionia sisällyttämään alueiden erityispiirteet väestönsuojelun järjestelyyn ja tiedostamaan, että luonnonkatastrofien ja luonnon asettamista rajoituksista johtuva riski on suuri ja edellyttää vuoristossa hyvin erilaista väestönsuojelun ja pelastuspalvelun toimintatekniikkaa kuin muualla.

40.

kehottaa tarkastelemaan YMP:tä uudistettaessa maatalouden, laiduntamisen ja vuoristossa harjoitettavan viininviljelyn strategista tehtävää vaalittaessa maisemaa ja veden laatua sekä tuotettaessa laatutuotteita, joiden alkuperäalue on helposti jäljitettävissä. Tällaisella aiempaa territoriaalisemmalla uudella YMP:llä suosittaisiin laadukasta, heikosti kannattavaa tuotantoa, joka on olennainen osa eurooppalaista maataloutta ja jolla on ympäristön kannalta keskeinen sija.

41.

kehottaa Euroopan komissiota, Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin neuvostoa tarjoamaan tasapainoista toimenpidekokonaisuutta tukemaan maitokiintiön poistamista erityisesti korkeilla ja keskikorkeilla vuoristoalueilla. Toimet olisi rahoitettava markkinajärjestelyihin varatuista varoista, joita ei enää käytetä, kuitenkin niin, ettei tämä haittaa suorien tukien järjestelmää. Jotta maanviljelys, laajaperäinen karjankasvatus ja maidontuotanto säilyvät korkeilla ja keskikorkeilla vuoristoalueilla, komitea kehottaa harjoittamaan toisen pilarin puitteissa nykyistä talouskeskeisempää toimintaa muun muassa kaupallisten mahdollisuuksien luomiseksi ja niin, että tuetaan sellaista maataloutta, jota harjoitetaan luonnon- ja maantieteellisistä haitoista kärsivillä alueilla ja joka vaikuttaa suotuisasti luontoon ja ympäristöön.

42.

kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan unionin politiikkojen yhteydessä huomioon vuoristometsien ja niiden kestävän hoidon strategisen merkityksen, kun ajatellaan metsien omalle ympäristölleen ja etenkin lähiasutukselle antamaa tehokasta suojaa sekä myös panosta luonnonvarojen ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen torjuttaessa ilmastonmuutosta, säilytettäessä ilman ja veden laatu, suojeltaessa maisemia sekä edistettäessä vuoristoalueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

43.

yhtyy toteamukseen, että Euroopassa ei nykyisin hyödynnetä metsätalouden ympäristötehtävän eikä alan tuotteiden koko potentiaalia (energia, rakentaminen, rakennusmateriaalit).

44.

kehottaa unionin toimielimiä sisällyttämään unionin alueiden tarkasteluun vuoristoalueiden energiavaltit ja niiden kyvyn tuottaa energiaa uusiutuvista energialähteistä (vesivoima, aurinko- ja tuulienergia, biomassa ja puu) sekä passiivisen rakennuskapasiteetin.

45.

kehottaa unionin toimielimiä, valtakunnallisia ja alueellisia pankkeja sekä yleiseurooppalaista hiilirahastoa tai Bluenext-järjestelmää ottamaan huomioon ympäristön laatua parantavat vuoristoelementit (metsät, alppiniityt ja vuoriston laidunmaat), jotka toimivat hiilidioksidinieluina ja joita on mahdollista hyödyntää rahallisesti sertifiointijärjestelmän tai päästövähennyshyvitysten muodossa.

46.

palauttaa mieliin, että Euroopan laajuisiin energia-, liikenne- ja tietoliikenneverkkoihin on sisällytettävä todellinen alueellinen ulottuvuus ja niissä on otettava huomioon verkkojen halkomien alueiden maantieteelliseen sijaintiin, ympäristöön ja väestöön liittyvät realiteetit, jotta verkot kehittyisivät todellisiksi mantereen laajuisiksi eurooppalaisiksi yhteysverkoiksi, joille paikallisväestö antaa tukensa.

47.

ehdottaa, että unionin pohtiessa kestävää kaupunkiliikennettä kiinnitettäisiin huomiota vuoristokaupunkien liikennekokeiluihin paikallisliikenteen järjestämisestä yhdennetysti ja kestävästi.

48.

painottaa tarvetta luoda pysyviä kulkuyhteyksiä vuoristoalueiden väestön ja suurten asutuskeskusten välille, jotta saavutetaan unionin tarkistetut kasvu- ja työllisyystavoitteet.

49.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään kaikkensa digitaalikuilun kaventamiseksi sekä nopeiden maanpäällisten tai satelliittivälitteisten tiedonsiirtoyhteyksien tarjoamiseksi kaikille unionin alueille ja kaikille kansalaisille sekä yhteyksien kehittämiseksi pian suurnopeusyhteyksiksi etenkin tietoyhteiskuntaan osallistumista edistävän i2010-aloitteen yhteydessä.

50.

suosittaa, että ulko- ja naapuruuspolitiikkaan sisällytetään tiettyjen kansainvälisten geopoliittisten kysymysten vuoristoulottuvuus ottamalla huomioon sellaiset haasteet kuin vesi- ja luonnonvarat, kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja peruskoulutus, kestävä talouskehitys ja muuttoliikkeet.

51.

neuvoo Euroopan komissiota alueellistamaan viestintästrategiansa, jotta se olisi lähempänä unionin kansalaisten arkea.

52.

neuvoo sisällyttämään unionin toimintaperiaatteisiin sekä yhteisön päätöksentekoprosessiin ja komitologiamenetelmään nykyistä vankemman alueellisen ulottuvuuden unionissa toteutettavan demokratian tehostamiseksi.

53.

kehottaa Euroopan parlamenttia kartoittamaan Euroopan unionin vuoristotoimien talousarviovaikutukset.

54.

suosittaa, että koheesiopolitiikkaa koordinoidaan vuoristoalueilla kumppanuuspohjalta, jotta estetään toiminnan hajanaisuus ja parannetaan rakennerahastotoimien strategista ulottuvuutta.

55.

ehdottaa, että alueisiin vaikuttavien muiden yhteisön politiikkojen toimintasuunnitelmien ohjelmoinnista sovitaan niin ikään asianomaisten vuoristoalueiden kanssa ja määritellään näin laaja-alaiset, yhdennetyt ja kumppanuuteen perustuvat strategiat.

56.

kannattaa neuvostoon kokoontuneiden maankäytöstä vastaavien ministereiden pyrkimystä tutkia aluepoliittisen toimintasuunnitelman yhteydessä ilmastonmuutoksen vaikutusta vuoristoihin ja kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään tämän kysymyksen lainsäädäntätyöhönsä ja säädösehdotuksiinsa.

57.

antaa tukensa koheesiopolitiikan keskeiselle asemalle unionin vuoristostrategiassa sekä alueellisen yhteenkuuluvuustavoitteen ja Interreg-ohjelmien edelläkävijäasemalle.

58.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden parlamentteja ottamaan EAYY-asetuksen hyväksymismenettelyn yhteydessä huomioon, miten tärkeää on luoda yhteinen oikeusväline vuoristoalueiden alueellisen yhteistyön edistämiseksi.

59.

korostaa tarvetta ottaa kilpailu- ja sisämarkkinapolitiikoissa huomioon yleishyödyllisten palveluiden sekä julkisen ja yksityissektorin kumppanuuksien ratkaiseva asema vuoristoalueiden elinkeinoelämässä. On myös tärkeää vastata tällaisten pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden jatkuvista taloudellisista ja sosiaalisista lisäkustannuksista, jotta vältetään vuoristoalueiden väestökato ja arvostetaan alueiden valtteja.

60.

kehottaa Euroopan komissiota kuulemaan kaikkia Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen ja Karpaattien yleissopimuksen vaikutuspiiriin kuuluvia toimijoita ja tarkkailijoita, jotta voidaan tarkastella sopimusten hallintoa, arvioida niiden tavoitteita ja päättää tältä pohjalta ensin mainittuun sopimukseen liitettävien pöytäkirjojen ratifioinnista ja jälkimmäisen sopimuksen allekirjoittamisesta ja ratifioinnista sekä — mikäli asiakirjat päätetään ratifioida ja allekirjoittaa — ryhtyä näiden valtakunnan rajat ylittävien yleissopimusten keskeiseksi toimijaksi.

61.

ehdottaa, että vuoristoalueita muistettaisiin eurooppalaisella teemavuodella ja että komissio järjestäisi joka toinen vuosi Euroopan laajuisen vuoristoaluekonferenssin yhteistyössä alueiden komitean kanssa, samaan tapaan kuin vuonna 2002.

62.

kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa antamaan vuoristokysymykset selkeästi yhden ainoan komissaarin vastuulle jo komission jäsenten nimeämistä edeltävissä kuulemistilaisuuksissa. Kyseinen komission jäsen koordinoisi muiden vastuualueidensa lisäksi niitä komission toimia, jotka liittyvät tähän laaja-alaiseen alueelliseen haasteeseen.

63.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään vihreässä kirjassa ehdotuksia unionin tulevista vuoristopolitiikoista sekä ottamaan ne lähtökohdiksi yhdennetylle ja kumppanuuteen perustuvalle unionin vuoristostrategialle, jonka hallintaan osallistuvat Euroopan komissio ja jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset yhdessä talous- ja yhteiskuntaelämän sekä ympäristöalan toimijoiden kanssa. Myös vuoristoseutujen alueyhteisöjä edustavien kansallisten ja eurooppalaisten järjestöjen tulisi osallistua toimintaan.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/41

—

pitää oleellisena viestinnän tehostamista Euroopan kansalaisten kanssa siten, että heidän kanssaan käydään jatkuvaa demokraattista, luottamukseen ja solidaarisuuteen pohjautuvaa vuoropuhelua, jotta voidaan edistää Eurooppa-henkisyyden ja aktiivisen Euroopan kansalaisuuden omaksumista.

—

korostaa, että kaikkien alue- ja paikallistason vaaleilla valittujen edustajien yhteisenä tehtävänä on sisällyttää eurooppalainen ulottuvuus toimiinsa. Komitea kehottaa näin ollen kannustamaan EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten, kansallisten parlamenttien ja alue- ja paikallisyhteisöjen välistä yhteistyötä viestinnässä, jotta kansalaiset voivat saada lisää tietoa Euroopan unionista ja jotta heille voidaan selvittää selkeästi ja objektiivisesti EU:n tasolla tehtyjä toimia.

—

on tyytyväinen K-suunnitelman uuteen Debate Europe -vaiheeseen, jossa säilytetään paikallistason toimintaan perustuva lähestymistapa sekä tarjotaan uusia välineitä, joiden avulla kansalaiset voidaan tavoittaa, saattaa yhteen sekä saada tekemään yhteistyötä Euroopan parlamentin vaalien ja Lissabonin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä.

—

on tyytyväinen komission päätökseen osallistua K-suunnitelmaan liittyvien uusien kansalaisyhteiskuntahankkeiden rahoitukseen ja kannattaa huomion kohdistamista hajautettuihin ehdotuspyyntöihin ja toimiin, joilla tuetaan paikallisia hankkeita. Komitea on erittäin tyytyväinen siihen, että näissä ehdotuspyynnöissä ensisijaisiksi tavoitteiksi asetetaan alueiden komitean jäsenten osallistuminen sekä vuoropuhelun helpottaminen paikallisten päätöksentekijöiden kanssa. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat itse osallistua tällaisiin pyyntöihin.

—

ehdottaa, että Eurooppatalojen perustamista ei rajattaisi yksinomaan jäsenvaltioiden pääkaupunkeihin, vaan myös alueyhteisöt ja muut kaupungit voisivat ehdottaa niiden perustamista voimassa olevien kriteerien mukaisesti. Tämän vuoksi komitea kannattaa komission pyrkimystä tiivistää paikallistason toimintaa edistämällä keskustelujen järjestämistä komission edustustojen kanssa jäsenvaltioiden pääkaupunkien ulkopuolella sekä ryhtymällä Europe Direct -keskusten toisen sukupolven toteuttamiseen kaavailujen mukaisesti vuonna 2009.

—

on valmis antamaan aktiivisen panoksensa ja osallistumaan muiden toimielinten käynnistämiin hankkeisiin, myös kansalaishuippukokouksiin, joita EU:n puheenjohtajavaltiot voisivat järjestää.

Esittelijä

:

Claude DU GRANRUT (FR, PPE) Picardien aluevaltuutettu

1.

tukee Euroopan komission Eurooppa-neuvoston kehotuksen mukaisesti tekemää aloitetta sellaisesta uudenlaisesta viestintästrategiasta Euroopan kansalaisten kanssa kommunikoimiseksi, jossa unionin toimielimet ja jäsenvaltiot tekevät nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja jossa tunnustetaan alueellisten ja paikallisten toimien merkitys.

2.

pitää näin ollen oleellisena viestinnän tehostamista Euroopan kansalaisten kanssa siten, että heidän kanssaan käydään jatkuvaa demokraattista, luottamukseen ja solidaarisuuteen pohjautuvaa vuoropuhelua, jotta voidaan edistää Eurooppa-henkisyyden ja aktiivisen Euroopan kansalaisuuden omaksumista.

3.

toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että hajautetun vuoropuhelun avulla on ehdottomasti edistettävä keskustelua yhteisistä arvoista, Euroopan yhdentymisen tähänastisia saavutuksista ja yhteisön politiikkojen vaikutuksista kansalaisten elämään sekä Euroopan unionin edessä olevista haasteista, mutta samalla on tuettava unionin kansalaisten EU-tietouden lisäämistä.

4.

korostaa, että kaikkien alue- ja paikallistason vaaleilla valittujen edustajien yhteisenä tehtävänä on sisällyttää eurooppalainen ulottuvuus toimiinsa. Komitea kehottaa näin ollen kannustamaan jäsenvaltioiden hallitusten, kansallisten parlamenttien ja alue- ja paikallisyhteisöjen välistä yhteistyötä viestinnässä, jotta kansalaiset voivat saada lisää tietoa Euroopan unionista ja jotta heille voidaan selvittää selkeästi ja objektiivisesti EU:n tasolla tehtyjä toimia.

5.

kehottaa siksi Euroopan komissiota tarjoamaan kansalaisille tehokkaita välineitä, jotka mahdollistavat osallistumisen. Komitea korostaa laajat massat tavoittavien viestinten, ja varsinkin internetin hyödyllisyyttä lähellä kansalaisia olevana alue- ja paikallisviranomaisten olennaisena viestintävälineenä.

6.

on tyytyväinen Euroopan komission haluun vahvistaa Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen kumppanuuden periaatetta. Komitea tähdentää painokkaasti, että tässä yhteydessä tunnustetaan komitean samoin kuin alueellisten ja paikallisten viranomaisten tärkeä merkitys. Komitea panee merkille, että komissio pitää eritoten jäsenvaltioiden vähäistä sitoutumista syynä siihen, että kansalaiset tuntevat unionia huonosti. Sitä vastoin komissio on tunnustanut hajautetun viestinnän hyödyt sekä tarpeen toimia alueellisesti ja paikallisesti.

7.

on tyytyväinen K-suunnitelman uuteen Debate Europe -vaiheeseen, jossa säilytetään paikallistason toimintaan perustuva lähestymistapa sekä tarjotaan uusia välineitä, joiden avulla kansalaiset voidaan tavoittaa, saattaa yhteen sekä saada tekemään yhteistyötä Euroopan parlamentin vaalien ja Lissabonin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä.

8.

kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään Euroopan unionin politiikkojen laatimisvaiheeseen vaatimuksen viestinnästä. Viestintä on tarpeen erityisesti silloin, kun laaditaan politiikkoja, joilla on suoria vaikutuksia alueisiin tai rakennerahastoihin. Lisäksi komitea katsoo, että tarkistettuun EU:n talousarvioon tulisi sisältyä kansalaisille suunnattua tiedonvälitystä koskeva luku.

9.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen ratifiointivaihetta ja tulevia Euroopan parlamentin vaaleja olisi hyödynnettävä aidon Euroopasta käytävän keskustelun edistämiseen. Komitea on asettanut tätä varten erityisen työryhmän. Tarkoituksena on optimoida komitean jäsenten viestintäkapasiteetti unionia koskevan tiedon välittämiseksi kansalaisille.

10.

palauttaa mieliin komission jäsenen Margot Wallströmin lausumat alueellisesta toimintatavasta ja alue- ja paikallisviranomaisten oleellisesta merkityksestä, kun pyritään tavoittamaan kansalaiset ja selvittämään heille — K-suunnitelmaan liittyvien satojen, ympäri Euroopan unionia järjestettävien tapahtumien yhteydessä — unionin poliittisen toiminnan tarkoitusta ja kertomaan sen myönteisistä vaikutuksista talouskehitykseen, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristöön, turvallisuuteen ja sosiaaliseen kehitykseen.

11.

toistaa tämän vuoksi olevansa halukas soveltamaan Euroopan komission kanssa tehtävän yhteistyösopimuksen ehtoja, erityisesti viestintäpolitiikkaa koskevaa lisäystä, ja järjestämään keskustelutilaisuuksia ja tapahtumia kansalaisten jokapäiväistä elämää koskettavien aiheiden tiimoilta, mm. työ, turvallisuus, muuttoliikkeet, perusoikeudet, ympäristönsuojelu ja energiahuolto. Näin voidaan osoittaa se lisäarvo, jota yhteisön politiikka tuo yhdistettynä alue- ja paikallisvaltuutettujen osaamiseen.

12.

kehottaa varmistamaan, että jäsenvaltioissa toimiviin komission edustustoihin alueiden komitean ja komission yhteistyösopimuksen mukaisesti nimetyt yhteyshenkilöt, jotka ovat vastuussa toimielinten välisen tiedotusryhmän päättämien viestintätoimien toimeenpanosta alue- ja paikallistasolla, todella muodostavat toimivan tietoyhteyden komission ja AK:n jäsenten välillä. Heidän tulisi helpottaa alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista hajautettuihin tapahtumiin sekä komission jäsenten virallisiin vierailuihin jäsenvaltioihin.

13.

muistuttaa, että uusi viestintästrategia edellyttää nykyistä tiiviimpää vuorovaikutusta Euroopan unionin toimielinten ja elinten välillä, mutta siinä on myös hyödynnettävä kentältä saatavaa palautetta, jota vain kansalaisia lähellä ja heille vastuussa olevat ja unionin päätöksentekoprosessin tuntevat alue- ja paikallisviranomaiset voivat analysoida ja välittää eteenpäin. Komitea korostaa tässä yhteydessä Lissabonin sopimukseen liitetyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan määräyksiä, joiden mukaan Euroopan komission on lainsäädäntöehdotuksissa otettava huomioon alue- ja paikallisyhteisöille aiheutuvat taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset.

14.

toteaa, että alueellisten ja paikallisten toimijoiden osallistuminen sekä alue- ja paikallisviranomaisten mukaan ottaminen ennen jokaisen lainsäädäntöehdotuksen laatimista järjestettävään Euroopan komission viralliseen kuulemismenettelyyn lujittaa kuntien ja alueiden tehtävää Euroopan unionia koskevan tiedon ja viestinnän välittäjinä ja on osa monitasoista hallintoa. Tällaisessa kahdensuuntaisessa tiedonvälityksessä mukana voisivat olla alueelliset toimistot, Brysselissä edustettuina olevat alue- ja paikallisyhteisöt sekä alue- ja paikallisvaltuutettujen kansalliset ja Euroopan tason järjestöt.

15.

huomauttaa, että EU:ta koskevaa tiedonvälitystä olisi muokattava paremmin eri kohderyhmien sekä alueiden tilanteiden mukaan.

16.

kehottaa ottamaan opiksi alueviranomaisten ja kuntien K-suunnitelman puitteissa järjestämistä tilaisuuksista, joista kerrotaan kahdessa alueiden komitean hajautetun viestinnän toteuttamista koskevassa väliraportissa.

17.

on tyytyväinen komission päätökseen osallistua K-suunnitelmaan liittyvien uusien kansalaisyhteiskuntahankkeiden rahoitukseen ja kannattaa huomion kohdistamista hajautettuihin ehdotuspyyntöihin ja toimiin, joilla tuetaan paikallisia hankkeita. Komitea on erittäin tyytyväinen siihen, että näissä ehdotuspyynnöissä ensisijaisiksi tavoitteiksi asetetaan alueiden komitean jäsenten osallistuminen sekä vuoropuhelun helpottaminen paikallisten päätöksentekijöiden kanssa. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat itse osallistua tällaisiin pyyntöihin.

18.

korostaa, että K-suunnitelman Debate Europe -vaiheen tehokkaaksi toteuttamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa on pyrittävä lisäämään synergiaa Euroopan parlamentin jäsenten, alue- ja paikallisvaltuutettujen, jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission edustustoimistojen päälliköiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kansallisten järjestöjen edustajien välillä.

19.

ehdottaa, että Eurooppatalojen perustamista ei rajattaisi yksinomaan jäsenvaltioiden pääkaupunkeihin, vaan myös alueyhteisöt ja muut kaupungit voisivat ehdottaa niiden perustamista voimassa olevien kriteerien mukaisesti. Eurooppatalot ovat julkisia tiloja, joiden tarkoitus on houkutella kansalaisia monenlaisella toiminnalla. Tämän vuoksi komitea kannattaa komission pyrkimystä tiivistää paikallistason toimintaa edistämällä keskustelujen järjestämistä komission edustustojen kanssa jäsenvaltioiden pääkaupunkien ulkopuolella sekä ryhtymällä Europe Direct -keskusten toisen sukupolven toteuttamiseen kaavailujen mukaisesti vuonna 2009.

20.

painottaa, että nuorille suunnatun tiedonvälityksen tavoitteena tulee olla tietoisuuden välittäminen siitä, että osallistuminen Euroopan unionin rakentamiseen on heidän etujensa mukaista.

21.

kehottaa kaikkia hallinnon tasoja varmistamaan, että nuoret saavat koulunkäyntinsä aikana Euroopan unionista perustiedot, jotta he tuntevat sen toimivaltuudet, kuinka se toimii, mitkä ovat sen tehtävät, ja ymmärtävät, mitä mahdollisuuksia se 2000-luvun haasteiden edessä tarjoaa heille tulevaisuudessa, sekä yksityis- että työelämässä.

22.

suosittelee, että jäsenvaltioiden että jäsenvaltioiden viestintätoimet toteutetaan yhteistyössä alue- ja paikallisvaltuutettujen kanssa esimerkiksi hajautetusti järjestettävien tapahtumien yhteydessä sekä järjestämällä Euroopan unionin toteuttamista politiikoista esimerkiksi säännöllisiä kuulemisia alueellisissa ja paikallisissa edustuselimissä mahdollisuuksien mukaan siten, että tilaisuuteen osallistuisi myös Euroopan parlamentin jäsen sekä komission vastaavan pääosaston edustaja. Vastaavaa käytäntöä sovelletaan jo kansallisissa parlamenteissa.

23.

muistuttaa, että alue- ja paikallisvaltuutetuilla voi olla ratkaiseva rooli aloitettaessa kahdensuuntainen viestintä, jonka avulla kansalaisille kerrotaan Euroopan unionin tehtävistä ja todellisuudesta ja saadaan kansalaiset reagoimaan näihin tietoihin. Näin vaalialueille tuodaan ”enemmän Eurooppaa”. Mutta alue- ja paikallisvaltuutetut voivat myös välittää kentän tuntoja eli yleisen mielipiteen tai paikallisia tai alueellisia näkemyksiä henkilöille, jotka ovat vastuussa Euroopan unionin poliittisen toiminnan suunnittelusta ja jotka päättävät siitä.

24.

painottaa poliittisten puolueiden merkitystä Eurooppa-hankkeesta viestinnässä alue- ja paikallistasolla. Näin ollen komitea kannustaa alue- ja paikallisvaltuutettuja opettamaan Eurooppa-asioita nuorille poliitikoille, naisille ja miehille, jotta huomisen päättäjät osaisivat sisällyttää toimiinsa eurooppalaisen ulottuvuuden.

25.

pitää ensiarvoisen tärkeänä, että Lissabonin sopimuksessa esitetään selvästi ja luotettavasti sopimuksen saavutukset, sen logiikka sekä se, miten sopimuksella parannetaan Euroopan unionin toimien avoimuutta, tehokkuutta ja legitiimisyyttä sekä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua politiikkojen laadintaan.

26.

kannattaa alue- ja kunnanvaltuustoissa esimerkiksi Eurooppa-päivänä (9. toukokuuta) järjestettäviä erityisiä, Euroopan yhdentymisen tuloksia ja EU:n toimielinten toimintaa käsitteleviä kokouksia, jotka ovat avoimia kyseisiin vaalipiireihin kuuluville alueiden komitean ja Euroopan parlamentin jäsenille.

27.

esittää seuraavassa alueiden komitean vuodeksi 2008 suunnittelemat ensisijaiset viestintätoimet:

28.

toivoo voivansa tehdä tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa laadittaessa ”työsuunnitelmaa” toimielinten välisen yhteistyön puitteissa tehtyjen aloitteiden pohjalta sekä lisättäessä päivittäistä hallinnointia varten jäsenvaltioiden kanssa tehtäviä kahdenvälisiä kumppanuksia.

29.

on valmis antamaan aktiivisen panoksensa ja osallistumaan muiden toimielinten käynnistämiin hankkeisiin, myös kansalaishuippukokouksiin, joita EU:n puheenjohtajavaltiot voisivat järjestää.

30.

Komitea on vakuuttunut, että toimielintenvälinen tiedotus- ja viestintäyhteistyö lujittaa yhteisön toimielinten ja elinten, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kumppanuutta ja että siihen olisi osoitettava riittävästi määrärahoja.

31.

korostaa sitä lisä-arvoa, jonka komitean osallistuminen toimielintenväliseen tiedotustyöryhmän (Interinstitutional Group on Information, IGI) työskentelyyn tuo, ja aikoo esittää joka vuosi hajautetun viestintäpolitiikan ohjelmansa. Komitea pyytää näin ollen, että se voisi osallistua vuosittaisen toimielintenvälisen viestintäohjelman laatimiseen.

32.

kannattaa toimielintenvälisen tiedotustyöryhmän toiminnan arvioimista, jotta voidaan päättää, onko siinä parantamisen varaa ja pitäisikö perustaa ryhmä, jonka tehtävänä olisi koordinoida IGI:n määrittelemien suuntaviivojen toteuttamistoimia. Komitea on valmis osallistumaan kyseiseen toimintaan.

33.

on tyytyväinen mahdollisuuteen osallistua toimielinten vuosittain käymään viestintäkeskusteluun ja pyytää, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja Euroopan komission rinnalla myös komitea saa tunnustusta panokselleen hajautetun viestintästrategian keskeisenä kumppanina.

34.

katsoo, että unionin kansalaisten EU-tietouden lisäämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on viestintäkanavia lisättävä, nykyisiä on tehostettava ja niiden saatavuutta ja käytettävyyttä on parannettava. Paikallis- ja alueviranomaisten ja viestimien yhteistyötä on kehitettävä ja on otettava käyttöön uusia tekniikoita.

35.

on tyytyväinen, että Euroopan komissio on vuonna 2008 käynnistänyt hankkeen, joka kokeiluluonteisista tietoverkoista, joiden avulla pyritään ottamaan kansalliset parlamentit tehokkaammin mukaan Euroopasta käytävään keskusteluun, ja pyytää, että alueiden komitea ja alue- ja paikallisvaltuutetut otetaan mukaan kyseiseen aloitteeseen.

36.

pyytää Euroopan komissiota kytkemään kaikkien 27 jäsenvaltiossa olevien edustustojensa internetsivut paikallis- ja alueviranomaisten kansallisten järjestöjen, kuntien ja alueiden sivustoihin, ja pyytää mukauttamaan sivustoissa olevia, etenkin Euroopan unionin politiikkojen täytäntöönpanoa koskevia tietoja paikallisiin olosuhteisiin.

37.

suosittaa, että Europa-sivustoon luotaisiin sivu, jossa kerrotaan paikallis- ja alueviranomaisten merkityksestä Euroopan unionin päätöksenteossa ja jossa tuotaisiin esiin se, että noin 75 prosenttia yhteisön lainsäädännöstä pannaan täytäntöön paikallis- ja aluetasolla. Lisäksi sivusta olisi oltava linkki alueiden komitean sekä kaikkien niiden paikallis- ja alueviranomaisten muodostamien eurooppalaisten ja valtakunnallisten organisaatioiden sivustoihin, jotka niin toivovat.

38.

korostaa Euroopan komission e-participation-aloitteen merkitystä, jolla pyritään saamaan kansalaiset osallistumaan politiikkojen täytäntöönpanoon etenkin alue- ja paikallistasolla. Komitea kehottaa tässä yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisia kehittämään paikallisia internet-sivujaan niin, että kansalaiset voivat tuoda mielipiteensä ja etenkin Euroopan unionin politiikkoihin liittyvät odotuksensa julki erilaisten sähköisten kuulemisten ja interaktiivisten menetelmien avulla.

39.

kehottaa Euroopan komissiota asettamaan alueiden komitean tuottamia videoita EU Tube -kanavan ohjelmistoon.

40.

kehottaa lopuksi Euroopan komissiota perustamaan Europa-sivustoon, esimerkiksi osana Debate Europe -foorumia, alue- ja paikallisvaltuutetuille suunnatun keskustelufoorumin, jonka avulla voidaan vastata kansalaisten kysymyksiin. Tällainen aloite parantaisi AK:n jäsenten ja jäsenvaltioissa olevien kansalaisten välistä vuorovaikutusta.

41.

korostaa, että tiedotus- ja viestintäkanavia on oltava paljon, jotta kaikilla unionin kansalaisilla on mahdollisuus hankkia tietoa EU:sta ja osallistua tasavertaisin edellytyksin.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/46

—

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodesta (2009). Lissabonin tavoitteiden mukaan Euroopasta on tarkoitus tehdä maailman innovatiivisin osaamisyhteiskunta, ja Euroopan luovuuspotentiaali on perusta tavoitteiden saavuttamiselle.

—

korostaa, että kulttuuri, luovuus ja innovointi ovat kasvun, investointien ja uusien työpaikkojen keskeinen lähde Euroopan kaupungeissa, alueilla ja kunnissa.

—

korostaa tässä yhteydessä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen erityisroolia perustaitojen kehittämisessä. Perustaidoilla tarkoitetaan tietoja, kykyjä ja asenteita, joiden avulla ihmiset kykenevät elämään, työskentelemään ja opiskelemaan menestyksekkäästi Euroopan nyky-yhteiskunnissa.

—

korostaa, että aloite soveltuu erinomaisesti kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden jatkoksi. Eurooppalaisten teemavuosien aihealueiden nivoutuminen toisiinsa tukee tavoitetta, että teemavuosiin liittyvillä toimilla olisi vaikutusta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

—

panee merkille, että teemavuoden toteuttamiseen ei ole käytettävissä erillisiä määrärahoja. Jos luovuus käsitetään Euroopan yhteiskuntien kehityksen voimavaraksi, toimien rajoittaminen pelkästään koulutukseen ja kulttuuriin on epätarkoituksenmukaista. Monialainen ajattelu synnyttää uusia, luovia ratkaisuja.

Esittelijä

:

Gerd HARMS Brandenburgin Eurooppa- ja liittovaltioasiain valtuutettu ja osavaltiokanslian valtiosihteeri (DE, PSE)

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodesta (2009). Luovuus ymmärretään komission ehdotuksessa perustellusti erittäin laajasti kyvyksi löytää uudenlaisia ratkaisuja mitä erilaisimmilla inhimillisen toiminnan osa-alueilla, ja se on innovoinnin ehdoton edellytys. Lissabonin tavoitteiden mukaan Euroopasta on tarkoitus tehdä maailman innovatiivisin osaamisyhteiskunta, ja Euroopan luovuuspotentiaali on perusta tavoitteiden saavuttamiselle.

2.

yhtyy komission analyysiin luovuuden ja innovointikyvyn kehittymisen perusedellytyksistä. Komitea korostaa tässä yhteydessä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen erityisroolia perustaitojen kehittämisessä. Perustaidoilla tarkoitetaan tietoja, kykyjä ja asenteita, joiden avulla ihmiset kykenevät elämään, työskentelemään ja opiskelemaan menestyksekkäästi Euroopan nyky-yhteiskunnissa.

3.

tukee komission näkemystä, jonka mukaan koulutus on merkittävä tekijä luovuuden kehittämisessä, ja katsoo, että luovuuden tärkeyttä ei pidä korostaa vain esikoulussa ja alaluokilla. Taideaineiden on säilytettävä merkityksensä koko kouluajan. Luovuutta ei myöskään saa rajoittaa pelkästään ns. luoviin aineisiin. Luovan ongelmanratkaisun ja innovatiivisen ajattelun taidon on oltava osa kaikkea virallista oppimista. Komitea korostaa tässä yhteydessä etenkin monikielisyyden merkitystä.

4.

painottaa, että huippuosaamisen edistämisen ohella kaikilla alueilla on varmistettava hyvä perus- ja ammattikoulutus, sillä se on henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin sekä alueiden innovointikyvyn perusta.

5.

korostaa, että kulttuuri, luovuus ja innovointi ovat kasvun, investointien ja uusien työpaikkojen keskeinen lähde Euroopan kaupungeissa, alueilla ja kunnissa. Alueiden menestyminen Euroopan laajuisessa ja maailmanlaajuisessa kilpailussa edellyttää niiden luovuuspotentiaalin ja innovointivalmiuksien kehittämistä. Alue- ja paikallisyhteisöt vastaavat yleensä elinikäisten oppimismahdollisuuksien järjestämisestä, aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta, alueellisten innovaatiostrategioiden kehittämisestä sekä innovatiivisten ja luovien taloudenalojen edistämisestä.

6.

painottaa jälleen kuntien ja alueiden suurta merkitystä innovatiivisten ympäristöjen kehittäjinä. Tässä yhteydessä voidaan mainita alueelliset innovaatiopolitiikat, teknologiakeskukset, yrityshautomot, tiedepuistot ja riskipääomarahastot.

7.

kiinnittää huomiota siihen, että tämä ei koske ainoastaan luovaa taloutta ja nykyaikaisia osaamispohjaisia teollisuudenaloja. Pikemminkin nyky-yhteiskuntien sosiaaliset ja taloudelliset haasteet vaativat kaikilla tasoilla luovia ratkaisuja sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten ongelmien selvittämiseksi.

8.

suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että komissio ilmaisee säädösehdotuksessaan suorasanaisesti arvostavansa alue- ja paikallisyhteisöjen roolia. Ehdotuksessa korostetaan nimittäin, että

9.

yhtyy tähän arvioon ja kannattaa alue- ja paikallisyhteisöjen laaja-alaista osallistumista Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoteen.

10.

tukee luovuuden ja innovoinnin teemavuodelle asetettuja tavoitteita (2 artikla). Tavoitteiden kokonaisvaltaisen määrittelytavan ansiosta Euroopan luovuuspotentiaalin kehittäminen ja hyödyntäminen voidaan käsittää hyvin laajasti eikä se rajoitu vain taidenäkökohtiin. Komitea toteaa, että luovuuden ja innovoinnin teemavuotena on välttämätöntä edistää ja korostaa erityisesti elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia tarjoavien laitosten, kulttuuri-instituutioiden ja -toimijoiden sekä talouselämän, tiedemaailman ja kansalaisyhteiskunnan välisiä monialaisia toimia. Lisäksi on tarpeen edistää luovuuteen oppimista. Se perustuu tietojen etsimiseen ja tietämyksen rakentamiseen vastakohtana jäljittelemiseen ja muistiin nojautuvalle opiimiselle.

11.

korostaa, että aloite soveltuu erinomaisesti kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden jatkoksi. Eurooppalaisten teemavuosien aihealueiden nivoutuminen toisiinsa tukee tavoitetta, että teemavuosiin liittyvillä toimilla olisi vaikutusta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna toteutettavilla toimilla pyritään lisäämään eurooppalaisen yhteiskunnan avoimuutta, suvaitsevuutta ja joustavuutta, ja ne liittyvät tiiviisti myös luovuuteen ja innovointiin. Nimenomaan muiden kulttuureiden ilmaisumuotojen ja suuntausten tarkastelu ja kohtaaminen voivat edistää luovuutta ja tarjota uudenlaisia tapoja lähestyä omia kysymyksiä.

12.

panee merkille, että komissio viittaa ehdotuksessaan erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston määrittelemiin vaatimuksiin elinikäisen oppimisen avaintaidoista. AK viittaa aihetta koskevasta suosituksesta antamaansa lausuntoon (1), jossa korostetaan erityisesti matemaattisten ja luonnontieteellisten taitojen merkitystä. Lisäksi lausunnossa tähdennetään, että on tärkeää kannustaa naisia näille aloille elinikäisen oppimisen edistämiseen tarkoitetuin välinein. Euroopan yhteiskunnat ovat tulevaisuudessa yhä riippuvaisempia siitä, että nuoret, ja erityisesti nuoret naiset, saadaan kiinnostumaan tieteellisistä ja teknisistä koulutusaloista sekä insinööritieteiden opinnoista ja insinöörin ammatista.

13.

toteaa, että työelämän, yhteiskunnan ja korkeakoulutuksen yhteisvaikutus on tärkeä innovaatioiden ja kasvun edellytys alue- ja paikallistasolla. Sosiaalisen koheesion ja kestävän kehityksen varmistamiseksi tarvitaan osallistavaa ja syrjimätöntä infrastruktuuria, joka rohkaisee aktiiviseen kansalaisuuteen ja yhteiseen vastuunkantamiseen.

14.

kehottaa parantamaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Tavoitteena on nostaa Euroopan tärkeimmän pääoman eli nuorten arvoa mahdollisimman paljon. Koulutuksessa tulee antaa erityissija teknologiaopinnoille tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin edistämiseksi Euroopassa. Myös asianmukaisen humanistisen koulutuksen antamiseen tulee kiinnittää huomiota. Koulutusjärjestelmässä on tärkeää antaa ansaittu sijansa Euroopan kulttuurin ja historian opetukselle.

15.

on toistuvasti muistuttanut, että tutkimustoiminnan, nuorten tutkijoiden koulutuksen, tutkijoiden liikkuvuuden sekä unionitason tieteellisen yhteistyön tukeminen on erityisen merkityksellistä. Tutkimusmyönteisen ilmapiirin luominen, patenttien edistäminen sekä niiden tehokas suoja tukevat innovointiprosesseja niin yhteiskunnassa kuin talouselämässä.

16.

painottaa, että on välttämätöntä luoda normeja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi sekä laatia eurooppalainen peruskirja teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnasta.

17.

korostaa tässä yhteydessä rakennerahastojen, etenkin aluekehitysrahaston, keskeistä merkitystä tuettaessa tieteellisten tulosten muuttamista innovatiivisiksi tuotteiksi ja menetelmiksi.

18.

pahoittelee sitä, että aloite esitetään vasta nyt. Näin lyhyt valmisteluaika vaarantaa teemavuoden onnistumisen. Siksi on erittäin tärkeää, että komissio pyrkii nyt kaikin tavoin saamaan mahdollisimman monet kumppanit mukaan prosessiin.

19.

korostaa audiovisuaalisten viestimien erityisroolia luovuutta edistävän ympäristön kehittämisessä. Lahjakkuuksien edistämisen, huippuluokan koulutuskeskusten ja mediatalouden väliset yhteydet johtavat monilla Euroopan alueilla menestyksekkäiden taloudellisten klustereiden luomiseen. Tällaiselle kehitykselle tulisi luovuuden ja innovoinnin teemavuoden yhteydessä antaa erityistä tunnustusta.

20.

pahoittelee sitä, ettei komission ehdotuksessa tuoda esiin EU:n liikkuvuusohjelmien tarjoamia moninaisia mahdollisuuksia. Opiskelijoiden liikkuvuus ja Euroopan alueiden välisestä vaihdosta saadut kokemukset voivat edistää merkittävästi nuorten luovuus- ja innovointipotentiaalin vapautumista.

21.

pahoittelee niin ikään sitä, ettei ehdotetussa päätöksessä säädetä lainkaan aloitteen onnistumisen arvioinnista eikä siinä määritellä tavoitteiden saavuttamisen edellytyksiä.

22.

katsoo, että luovuuden ja innovoinnin teemavuosi voi onnistua vain, jos komissio ottaa kokonaisuudessaan tehtävän hoitaakseen ja että kaikkien pääosastojen mahdollisuudet hyödynnetään. Lisäksi tarvitaan jäsenvaltioiden, kuntien ja alueiden sekä paikallisyhteisöjen vankkaa tukea. AK esittääkin, että koulutuspolitiikan lisäksi myös muut politiikanalat otetaan aktiivisesti huomioon teemavuotta järjestettäessä.

23.

tuo esiin, että luovuuden ja innovoinnin edistäminen on osa monia alueellisia ja paikallisia kehityssuunnitelmia. Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuotta toteutettaessa tulisi välttää antamasta sellaista kuvaa, että resurssit olisi hankittava yksinomaan komission aloittein. Juuri kyseisenä vuonna olisi korostettava kuntien, alueiden ja jäsenvaltioiden onnistuneita lähestymistapoja ja tuettava parhaiden käytänteiden levittämistä. Kaikissa komission aloitteissa on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta.

24.

muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden monipuolisista kokemuksista, jotka tulevat esiin esimerkiksi kunta- ja aluepoliittisten toimien sekä AK:n järjestämän Open Days -tapahtuman yhteydessä. Kyseiset kokemukset ilmentävät Euroopan kunnille ja alueille ominaisen luovuuden ja innovoinnin kehittämisen ja tukemisen moninaisia tapoja.

25.

panee merkille, että teemavuoden toteuttamiseen ei ole käytettävissä erillisiä määrärahoja. Toimien rahoitusta käsiteltäessä komission ehdotuksessa mainitaan suoraan vain elinikäisen oppimisen ohjelma 2007–2013 ja Kulttuuri-ohjelma 2007–2013. Käsillä olevat luovuutta ja innovointia koskevat kysymykset ovat kuitenkin huomattavasti näiden ohjelmien soveltamisalaa laajempia. Erityisesti olisi syytä tarkastella tieteitä, talouselämän ja tiedemaailman yhteistyötä, liikkuvuutta EU:ssa, maaseudun kehittämistä ja sosiaalipolitiikkaa, mutta myös muihin näkökohtiin olisi kiinnitettävä huomiota. Jos luovuus käsitetään Euroopan yhteiskuntien kehityksen voimavaraksi, toimien rajoittaminen pelkästään koulutukseen ja kulttuuriin on epätarkoituksenmukaista. Monialainen ajattelu synnyttää uusia, luovia ratkaisuja.

26.

toteaa, että komission ehdotuksen 4.4 kohdassa puhutaan viestintätoimien uudelleenkohdentamisesta teemavuoden aiheisiin. Uudelleenkohdentamista ei kuitenkaan käsitellä sen tarkemmin toimenpiteitä esiteltäessä. AK toteaa, että tällaiset toimet on välttämättä koordinoitava yhteisö-, jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistason kesken.

27.

tarjoutuu tukemaan komissiota ja tekemään sen kanssa yhteistyötä Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuotta toteutettaessa. Kunnat, alueet ja paikallisyhteisöt ovat luontevia kumppaneita tällaisessa hankkeessa, ja ne ovat monien luovien ratkaisujen tyyssija. AK odottaa, että komissio ottaa sen täysimittaisesti mukaan teemavuoden toimintaan ja antaa sille hyvissä ajoin kattavaa tietoa kaikista toimista.

9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/51

—

pyrkii varmistamaan, ettei uusi sääntelyjärjestelmä vaikuta kielteisesti jäsenvaltioiden kulttuuri- ja viestintäpoliittisiin tavoitteisiin, ja kiinnittää huomiota maaseutualueiden, harvaan asuttujen alueiden, syrjäisimpien alueiden, taajamien sekä alueiden, joilla on kulttuurisia ja etnisiä vähemmistöjä, erityistarpeisiin.

—

vastustaa komission ehdottamia radiotaajuuksien hallinnoinnin yhdenmukaistamistoimia. Jäsenvaltioiden tulee pysyä taajuuksien hallinnasta päättävänä tahona samalla kun varmistetaan johdonmukaisuus kansainvälisten sopimusten kanssa. Tällöin on kyse muun muassa siitä, että lähetyspalveluille on taattava riittävän laaja taajuusväli, jotta ne voivat hoitaa sisältöä koskevat tehtävänsä.

—

vastustaa yritysten toimintojen eriyttämiseksi ehdotettuja uusia toimenpiteitä sekä komission veto-oikeutta jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten toteuttamien tiettyjen korjaavien toimenpiteiden yhteydessä. Kehottaa jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia ottamaan huomioon alueelliset ja paikalliset sekä kulttuurilliset että kielelliset erot, kun ne analysoivat ja määrittävät merkityksellisiä markkinoita.

—

arvostaa komission pyrkimyksiä parantaa kuluttajansuojaa ja käyttäjien oikeuksia muun muassa tarjoamalla kuluttajille entistä enemmän tietoja hinnoista ja toimitusehdoista ja helpottamalla heidän mahdollisuuksiaan saada ja käyttää asianomaisia palveluja, hätäpalvelut mukaan luettuina. Komitea on kuitenkin huolissaan ehdotusten mahdollisista rahoitus- ja talousvaikutuksista palveluja alue- ja paikallistasolla tarjoaviin operaattoreihin.

—

katsoo, että Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustaminen yhdistettynä markkinoiden sääntelyä koskevien toimivaltuuksien huomattavaan siirtämiseen jäsenvaltioilta Euroopan komissiolle johtaa epätasapainoon toimivallan jaossa kansallisten ja unionin tason sääntelyviranomaisten välillä. Sen vuoksi komitea kannattaa Euroopan televiestintäalan sääntelyviranomaisten yhteiselimen perustamista, sillä se merkitsisi nykyisen eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän (ERG) ankkuroimista yhteisön lainsäädäntöön.

Esittelijä

:

Marc SCHAEFER, Viandenin kunnanvaltuuston jäsen (LU, PSE)

1.

suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen tehostaa televiestintämarkkinoiden avaamista kilpailulle ja kannustaa investointeja nopeisiin tietoliikenneverkkoihin (kaikki tekniikat — kiinteät verkot, matkaviestintäverkot ja satelliittiverkot — mukaan luettuina) sekä tavoitetta varmistaa taajuuksien optimaalinen hallinnointi sisämarkkinoilla, myös audiovisuaalisen palvelun digitalisoinnin yhteydessä.

2.

katsoo velvollisuudekseen valvoa, ettei uuteen sääntelyjärjestelmään sisälly toimenpiteitä, joilla saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia eri jäsenvaltioiden kulttuuri- ja viestintäpolitiikan tavoitteisiin.

3.

katsoo niin ikään velvollisuudekseen valvoa, että uuden sääntelymekanismin laadinnassa (ja erityisesti taajuuksien hallinnassa) otetaan huomioon kulttuuristen ja etnisten vähemmistöjen edut sekä alueelliset tarpeet.

4.

toivoo, että ehdotettuun sääntelyjärjestelmään sisällytetään mekanismeja, joiden avulla voidaan kehittää harvaan asuttujen maaseutualueiden ja syrjäisimpien alueiden laajakaistayhteyksiä internetiin. On kuitenkin pidettävä mielessä, että alue- ja paikallisyhteisöjen voi olla tarpeen investoida tieto- ja viestintätekniikan ja infrastruktuurin kehittämiseen varsinkin taajamissa.

5.

arvostaa komission pyrkimyksiä vahvistaa kuluttajansuojaa erityisesti tietosuojan ja turvallisuuden alalla ja parantaa kaikkien käyttäjäryhmien — vammaiset mukaan luettuina — oikeudenmukaisia mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja ja hätäpalveluja. Komitea on kuitenkin huolissaan ehdotusten mahdollisista rahoitus- ja talousvaikutuksista palveluja alue- ja paikallistasolla tarjoaviin operaattoreihin.

6.

arvostaa komission pyrkimyksiä kehittää yleiseurooppalaisia palveluja mutta edellyttää kuitenkin, että palvelujen kehittämisessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset ja alueelliset erot sekä taloudellisesti heikommassa asemassa olevien toimijoiden tekniset ja taloudelliset tarpeet.

7.

kiinnittää komission huomion kansallisten, alueellisten ja jopa paikallisten markkinoiden maantieteelliseen monimuotoisuuteen, jonka vuoksi mekanismien ja sääntelymenettelyjen eriyttäminen ja moninaisuus, esimerkiksi maantieteellinen jaottelu, voi olla tarpeen.

8.

epäilee tiettyjen suunniteltujen toimien tuomaa lisäarvoa, kun otetaan huomioon, että toimet vaikuttaisivat kaikkiin jäsenvaltioihin niiden ominaistilanteesta ja valtakunnallisella tai aluetasolla saavutetusta edistyksestä riippumatta. Ajatus siitä, että televiestintämarkkinoiden sääntelyyn ja taajuuksien hallintaan liittyviä toimivaltuuksia siirrettäisiin entistä enemmän EU:lle, huolestuttaakin AK:ta syvästi.

9.

katsoo, että komission ehdotukset avaavat mahdollisuudet EU-sääntöjen entistä johdonmukaisemmalle soveltamiselle ja sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden lopulliselle toteuttamiselle.

10.

on tyytyväinen komission suositukseen (1) rajoittaa huomattavasti ennakkosääntelyn alaisten markkinoiden määrää ja tehostaa ja yksinkertaistaa siten sääntelyä niin operaattoreiden kuin kansallisten sääntelyviranomaisten kannalta niissä tapauksissa, joissa se on edelleen tarpeen.

11.

arvostaa komission ehdotuksia eri jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmien koordinointi- ja yhdenmukaistamismekanismien parantamiseksi ja kansallisten sääntelyviranomaisten välisten koordinointi-, yhteisöneuvottelu- ja kuulemisprosessien perustamiseksi.

12.

yhtyy komission näkemykseen siitä, että radiotaajuuksien tehokas hallinta on tärkeää, jotta voidaan helpottaa taajuuksien saatavuutta operaattoreille sekä edistää innovointia ja kulttuurien monimuotoisuutta.

13.

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan sähköisten viestintäverkkojen tarjoajille tarkoitettu rinnakkain sijoittaminen ja järjestelmien yhteiskäyttö on varmistettava edellyttäen, että yhteiskäyttö on teknisesti mahdollista ja että siitä aiheutuvat kustannukset voidaan jakaa oikeudenmukaisesti.

14.

tukee komission näkemystä numeroinnin yhdenmukaistamisen tärkeydestä yhteisössä silloin kun se edistää sisämarkkinoiden toimintaa tai tukee yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämistä. AK katsoo kuitenkin, että jäsenvaltiot ovat pätevimpiä toteuttamaan kaikki kyseisen yhdenmukaistamisen edellyttämät toimenpiteet ja että yhdenmukaistaminen voidaan toteuttaa osana jo olemassa olevan eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän toimintaa.

15.

katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi pysyä ainoina toimivaltaisina tahoina, kun päätetään taajuuksien varaamisesta palveluille, joiden avulla varmistetaan kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus sekä tiedonvälityksen moniarvoisuus.

16.

ei pidä aiheellisena säätää toimintojen eriyttämisestä lisätoimenpiteenä markkinoiden vapauttamiseksi, vaan katsoo, että infrastruktuuriin perustuva kilpailu on tehokkainta ja että nykyisen sääntelyjärjestelmän puitteissa on jo mahdollista toteuttaa muun muassa toimintojen eriyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

17.

katsoo, että on syytä viitata sekä säilyttää kaikki viittaukset kansainvälisiin sopimuksiin ja niissä sovittuihin radiotaajuuksien hallinnointimenettelyihin, sillä kyseiset sopimukset ovat jo olemassa ja tarjoavat unionin sääntelyjärjestelmää laajemman sääntelykehyksen.

18.

tukee komission pyrkimyksiä lujittaa ja parantaa kuluttajansuojaa ja käyttäjien oikeuksia sähköisen viestinnän alalla muun muassa tarjoamalla kuluttajille entistä enemmän tietoja hinnoista ja toimitusehdoista ja helpottamalla vammaisten mahdollisuuksia saada ja käyttää sähköisiä viestintäpalveluja, hätäpalvelut mukaan luettuina.

19.

arvostaa ehdotuksia, joiden tarkoituksena on erityisesti turvallisuussäännöksiä lujittamalla ja täytäntöönpanomekanismeja parantamalla vahvistaa yksilöiden yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sähköisen viestinnän alalla.

20.

kiinnittää komission huomion taloudellisesti heikossa asemassa olevilla alueilla, maaseutualueilla, maantieteellisesti vaikeapääsyisillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla sekä harvaan asutuilla alueilla asuvien kuluttajien tarpeisiin.

21.

kiinnittää komission huomion siihen, että tietyt verkkojen turvallisuuden varmistamiseen ja kuluttajien suojeluun tähtäävät toimet on koordinoitava ja toteutettava ennemminkin kansainvälisellä tasolla kuin unionin tasolla.

22.

kiinnittää komission huomion siihen, että tietyt direktiivissä ehdotetut toimet (esimerkiksi yhteisen hätänumeron käyttömahdollisuuden varmistaminen tai soittajan paikantaminen) edellyttävät huomattavia investointeja teknisiin infrastruktuureihin, ja että pienten palveluntarjoajien, esimerkiksi paikallisten ja alueellisten operaattoreiden, on vaikea kustantaa kyseisiä investointeja.

23.

arvostaa komission pyrkimystä helpottaa numeroiden siirrettävyyttä kiinteiden verkkojen ja matkapuhelinverkkojen välillä.

24.

kiinnittää komission huomion maaseutualueiden erityistarpeisiin, sillä kyseisillä alueilla on usein hyvin suppea infrastruktuuri, joka tukeutuu yhden ainoan vakiintuneen operaattorin verkkoon. Komitea toivoo, että kyseisten alueiden hyväksi toteutetaan erityistoimia esimerkiksi rakennerahastojen avulla. Lisäksi komitea kiinnittää huomiota rakenteellisiin haittoihin ja lisäkustannuksiin, joita syrjäisimmille alueille aiheutuu pysyväisluonteisesti sähköisen viestinnän alalla. Tästä syystä on harkittava erityistoimenpiteitä kyseisten alueiden kansalaisten asettamiseksi yhdenvertaiseen asemaan Manner-Euroopan muiden alueiden kansalaisten kanssa.

25.

katsoo, että lähetyspalveluja koskevat siirtovelvollisuussäännöt on laajennettava koskemaan kaikkia lisäpalveluja ja että niitä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

26.

toteaa, että Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomainen lisättäisiin itse asiassa markkinoiden sääntelyn nykyiseen institutionaaliseen rakenteeseen, eikä pidä kyseisen viranomaisen perustamista toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisena. Seurauksena saattaa olla ennemminkin prosessin monimutkaistuminen kuin yksinkertaistuminen, ja kuitenkin lainsäädäntöpaketin ehdotusten tavoitteena on nimenomaan prosessin yksinkertaistaminen.

27.

kannattaa näin ollen Euroopan televiestintäalan sääntelyviranomaisten yhteiselimen perustamista. Tällainen elin voisi ottaa hoitaakseen useita Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamista koskevassa ehdotuksessa esitettyjä tehtäviä. Lisäksi siinä voisi olla monia samoja piirteitä, joita markkinaviranomaiselta komission ehdottamassa asetuksessa vaaditaan. Yhteiselin ei kuitenkaan olisi erillisviraston luonteinen, ja tällä tavoin voitaisiin välttää muutamat Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat.