13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/1

---

(2008/C 236/01)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 223, 30.8.2008

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 209, 15.8.2008

EUVL C 197, 2.8.2008

EUVL C 183, 19.7.2008

EUVL C 171, 5.7.2008

EUVL C 158, 21.6.2008

EUVL C 142, 7.6.2008

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/2

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-504/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/57/ETY - Turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpano tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla - 3 artiklan 1 kohta - Direktiivin virheellinen täytäntöönpano)

(2008/C 236/02)

Oikeudenkäyntikieli: Italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Pignataro-Nolin ja I. Kaufmann-Bühler)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: I. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato W. Ferrante)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla 24.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/57/ETY (kahdeksas direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 245, s. 6) 3 artiklan 1 kohtaa ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön — Turvallisuuteen ja terveyteen liittyvien toimenpiteiden yhteensovittamisesta vastaavien henkilöiden nimeäminen rakennustyömaille, jolla toimii useampia yrityksiä

Tuomiolauselma

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla 24.6.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/57/ETY (kahdeksas direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), koska se ei ole saattanut kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti osaksi Italian oikeusjärjestelmää.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 42, 24.2.2007.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/2

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.7.2008 (Juzgado Contencioso-Administrativo de Madridin (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Ecologistas en Acción-CODA v. Ayuntamiento de Madrid

(Asia C-142/07) (1)

(Direktiivit 85/337/ETY ja 97/11/EY - Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Kaupunkialueiden teiden uudistus- ja parannustyöt - Alistaminen)

(2008/C 236/03)

Oikeudenkäyntikieli: Espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado Contencioso-Administrativo de Madrid

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ecologistas en Acción-CODA

Vastaaja: Ayuntamiento de Madrid

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Juzgado Contencioso-Administrativo de Madrid — Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40) tulkinta — Kaupunkialueiden teiden kunnostamista koskevat hankkeet, jotka on tarkoitus toteuttaa tiheään asutuilla alueilla tai jotka koskevat historiallisesti, kulttuurillisesti ja arkeologisesti merkittäviä alueita — Arviointia koskevan menettelyn soveltaminen hankkeisiin niiden luonteen, laajuuden ja vaikutusten takia — Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-332/04, komissio v. Espanja, antaman tuomion arviointiperusteiden soveltaminen

Tuomiolauselma

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY, on tulkittava siten, että sen mukaan kaupunkialueiden teitä koskevien uudistus- ja parannushankkeiden ympäristövaikutukset on arvioitava joko silloin, kun kyse on tämän direktiivin liitteessä I olevan 7 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetuista hankkeista, tai silloin, kun kyse on tämän direktiivin liitteessä II olevan 10 kohdan e alakohdassa tai 13 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuista hankkeista, joilla laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi sekä sen vuorovaikutuksen takia, joka niillä mahdollisesti on muiden hankkeiden kanssa, todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

---

(1)  EUVL C 129, 9.6.2007.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/3

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.7.2008 — C.A.S. SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-204/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - ETY-Turkki-assosiaatiosopimus - Asetus (ETY) N:o 2913/92 - 239 artikla - Yhteisön tullikoodeksi - Tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen - Turkista peräisin olevat hedelmämehutiivisteet - Tavaratodistukset - Väärentäminen - Erityistilanne)

(2008/C 236/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: C.A.S. SpA (edustaja: Rechtsanwalt D. Ehle)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia ja S. Schønberg, avustajanaan Rechtsanwalt M. Núñez Müller)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-23/03, C.A.S. v. komissio, 6.2.2007 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan osittain komission 18.10.2002 tekemä päätös REC 10/01, joka koski hakemusta sellaisten tuontitullien peruuttamisesta, jotka on kannettu jälkitullauksin Turkista peräisin olevista hedelmämehutiivisteistä, jotka on tuotu myöhemmässä tarkastuksessa vääriksi osoittautuneilla tavaratodistuksilla varustettuna — Turkin viranomaisten ja komission laiminlyönnit ja virheet, joista voi syntyä yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 239 artiklassa tarkoitettu erityistilanne — Jaettu todistustaakka erityistilanteen olemassaolon osalta — Asiakirjojen ja tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-23/03, CAS v. komissio, 6.2.2007 antama tuomio kumotaan.

2)	18.10.2002 tehdyn komission päätöksen (REC 10/01) 2 artikla kumotaan.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan kummassakin oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 140, 23.6.2007.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/3

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.7.2008 (Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Dieter Janecek v. Freistaat Bayern

(Asia C-237/07) (1)

(Direktiivi 96/62/EY - Ilmanlaadun arviointi ja hallinta - Raja-arvojen vahvistaminen - Kolmannen henkilön, jonka terveydelle on aiheutunut haittaa, oikeus siihen, että toimintasuunnitelma laaditaan)

(2008/C 236/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dieter Janecek

Vastaaja: Freistaat Bayern

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesverwaltungsgericht — Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27.9.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (EYVL L 296, s. 55) 7 artiklan 3 kohdan tulkinta — Kolmannen, jonka terveyteen on vaikutettu, oikeus direktiivissä säädetyn toimintasuunnitelman laatimiseen, kun tällä kolmannella on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus vaatia tuomioistuinteitse toimenpiteitä hiukkasten raja-arvojen ylittämistä vastaan

Tuomiolauselma

1)

Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27.9.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, 7 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että raja-arvojen tai varoituskynnysten ylittymisen uhatessa yksityisten oikeussubjektien, joita ylittymisen uhka koskee suoraan, on voitava saada toimivaltaiset kansalliset viranomaiset laatimaan toimintasuunnitelma, vaikka heillä olisi kansallisen oikeuden mukaan muita menettelymahdollisuuksia saada kyseiset viranomaiset toteuttamaan ilmansaasteiden torjumista koskevia toimenpiteitä.

2)

Jäsenvaltioilla on, kansallisen tuomioistuimen valvonnan alaisena, vain velvollisuus toteuttaa toimintasuunnitelmassa lyhyellä aikavälillä toimenpiteet, joilla raja-arvojen tai varoituskynnysten ylittymisen uhka voidaan vähentää mahdollisimman pieneksi ja jotka mahdollistavat asteittaisen palaamisen näiden arvojen tai kynnysten alapuolella olevalle tasolle, kun otetaan huomioon tosiasiallinen tilanne ja kaikki käsillä olevat intressit.

---

(1)  EUVL C 183, 4.8.2007.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/4

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 25.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Slovakian tasavalta

(Asia C-493/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/22/EY - 26 artiklan 3 kohta - Sähköinen viestintä - Verkot ja palvelut - Yhtenäinen Euroopan hätänumero - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2008/C 236/06)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Braun ja J. Javorský)

Vastaaja: Slovakian tasavalta (asiamies: J. Čorba)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51) 26 artiklan 3 kohdan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu säädetyssä määräajassa

Tuomiolauselma

1)

Slovakian tasavalta ei ole noudattanut yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 26 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, että yleisiä puhelinverkkoja tarjoavat yritykset antavat kaikkien eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettujen puhelujen osalta hätätapauksia käsitteleville viranomaisille mahdollisuuden paikantaa soittajan sijainti.

2)	Slovakian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 315, 22.12.2007.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/4

---

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 25.7.2008 (High Court of Irelandin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Blaise Baheten Metock, Hanette Eugenie Ngo Ikeng, Christian Joel Baheten, Samuel Zion Ikeng Baheten, Hencheal Ikogho, Donna Ikogho, Roland Chinedu, Marlene Babucke Chinedu, Henry Igboanusi ja Roksana Batkowska v. Minister for Justice, Equality and Law Reform

(Asia C-127/08) (1)

(Direktiivi 2004/38/EY - Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltion alueella - Perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia - Kolmannen maan kansalainen, joka on tullut vastaanottavaan jäsenvaltioon ennen kuin hänestä on tullut unionin kansalaisen aviopuoliso)

(2008/C 236/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Ireland

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Blaise Baheten Metock, Hanette Eugenie Ngo Ikeng, Christian Joel Baheten, Samuel Zion Ikeng Baheten, Hencheal Ikogho, Donna Ikogho, Roland Chinedu, Marlene Babucke Chinedu, Henry Igboanusi ja Roksana Batkowska

Vastaaja: Minister for Justice, Equality and Law Reform

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Ireland — Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77) 3 artiklan 1 kohdan tulkinta — Aviopuoliso, joka on kolmannen maan kansalainen — Vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä asetetaan perheenjäsenten oleskeluoikeuden edellytykseksi aikaisempi laillinen oleskelu toisessa jäsenvaltiossa

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa edellytetään, että kolmannen maan kansalainen, joka on sellaisen unionin kansalaisen aviopuoliso, joka oleskelee tässä jäsenvaltiossa mutta ei ole sen kansalainen, on ennen vastaanottavaan jäsenvaltioon saapumistaan oleskellut laillisesti toisessa jäsenvaltiossa, jotta häneen voidaan soveltaa mainitun direktiivin säännöksiä.

2)

Direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaiseen, joka on sellaisen unionin kansalaisen aviopuoliso, joka oleskelee jäsenvaltiossa mutta ei ole sen kansalainen, ja joka tulee maahan kyseisen unionin kansalaisen mukana tai seuraa häntä sinne myöhemmin, sovelletaan kyseisen direktiivin säännöksiä riippumatta siitä, missä ja milloin heidän avioliittonsa on solmittu ja riippumatta siitä, millä tavoin tämä kolmannen maan kansalainen on tullut vastaanottavaan jäsenvaltioon.

---

(1)  EUVL C 116, 9.5.2008.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/5

---

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 12.6.2008 (Monomeles Protodikeio Kerkyrasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vassilakis Spyridon, Theodoros Gkisdakis, Petros Grammenos, Nikolaos Grammenos, Theodosios Grammenos, Maria Karavassili, Eleftherios Kontomaris, Spyridon Komninos, Theofilos Mesimeris, Spyridon Monastiriotis, Spyridon Moumouris, Nektaria Mexa, Nikolaos Pappas, Christos Vlachos, Alexandros Grasselis, Stamatios Kourtelesis, Konstantinos Poulimenos, Savvas Sideropoulos, Alexandros Dellis, Michail Zervas, Ignatios Koskieris, Dimitiros Daikos ja Christos Dranos v. Dimos Kerkyras

(Asia C-364/07) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 1999/70/EY - Määräaikaista työtä koskeva puitesopimus - Perättäiset määräaikaiset työsopimukset julkisella sektorilla - Perättäisten sopimusten käsite ja tällaisten sopimusten uusimisen oikeuttavien perusteltujen syiden käsite - Väärinkäytösten estämiseen tähtäävät toimenpiteet - Seuraamukset - Oikeusriitojen ja valitusten käsittely kansallisella tasolla - Direktiivin kanssa yhdenmukaista tulkintaa koskevan velvollisuuden ulottuvuus)

(2008/C 236/08)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Monomeles Protodikeio Kerkyras

Asianosaiset

Kantajat: Vassilakis Spyridon, Theodoros Gkisdakis, Petros Grammenos, Nikolaos Grammenos, Theodosios Grammenos, Maria Karavassili, Eleftherios Kontomaris, Spyridon Komninos, Theofilos Mesimeris, Spyridon Monastiriotis, Spyridon Moumouris, Nektaria Mexa, Nikolaos Pappas, Christos Vlachos, Alexandros Grasselis, Stamatios Kourtelesis, Konstantinos Poulimenos, Savvas Sideropoulos, Alexandros Dellis, Michail Zervas, Ignatios Koskieris, Dimitiros Daikos ja Christos Dranos

Vastaaja: Dimos Kerkyras

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Monomeles Protodikeio Kerkyras — Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43) liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan tulkinta — Sellaisten perusteltujen syiden käsite, joilla voidaan perustella perättäisten määräaikaisten sopimusten rajoittamaton uusiminen — Perättäisten sopimusten käsite

Määräysosa

1)

Tilanteessa, jossa tietty direktiivi on saatettu myöhässä osaksi asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestystä ja jossa kyseisen direktiivin asian kannalta merkityksellisillä säännöksillä ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia, kansallisten tuomioistuinten on sen jälkeen, kun direktiivin täytäntöönpanoa varten varattu määräaika päättyi, tulkittava kansallista oikeutta mahdollisuuksien mukaan kyseisen direktiivin sanamuoto ja päämäärä huomioon ottaen direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi ja suosittava sellaista kansallisten sääntöjen tulkintaa, joka on eniten sopusoinnussa kyseisen päämäärän kanssa, jotta näin päästäisiin kyseisen direktiivin säännösten kanssa yhteensopivaan ratkaisuun.

2)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan, määräaikaista työtä koskevan 18.3.1999 tehdyn puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sen vastaista on perättäisten määräaikaisten työsopimusten sellainen käyttäminen, joka perustellaan ainoastaan sillä, että siitä säädetään jäsenvaltion yleisessä lainsäädännössä. Kyseiseen lausekkeeseen sisältyvä perusteltujen syiden käsite edellyttää sitä, että turvautuminen tällaisiin työsuhteisiin, sellaisena kuin siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, on perusteltua sellaisten konkreettisten seikkojen takia, jotka liittyvät muun muassa kyseiseen toimintaan ja niihin olosuhteisiin, joissa sitä harjoitetaan.

3)

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lauseketta on tulkittava siten, ettei sen vastaista lähtökohtaisesti ole sellainen kansallinen lainsäädäntö, josta on kyse kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä ja jonka mukaan määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita pidetään kyseisessä lausekkeessa tarkoitetulla tavalla ”perättäisinä” vain silloin, jos niiden väliin jäävä aika ei ylitä kolmea kuukautta.

4)

Sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa, määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta on tulkittava siten, että niiltä osin kuin asianomaisen jäsenvaltion kansallinen oikeusjärjestys ei ilmeisesti sisällä asianomaisen sektorin osalta muita tosiasiallisia toimenpiteitä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä, kyseisen puitesopimuksen vastaista on kansallisen oikeuden sellaisen säännön soveltaminen, jolla ainoastaan julkisella sektorilla kielletään ehdottomasti sellaisten perättäisten määräaikaisten työsopimusten muuttaminen toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi, joiden tarkoituksena on kattaa työnantajan ”pysyviä ja jatkuvia tarpeita” ja joita on pidettävä väärinkäytöksenä. Kansallisen tuomioistuimen asiana on kuitenkin sille kuuluvan yhdenmukaista tulkintaa koskevan velvollisuuden mukaisesti tutkia, sisältyykö sen kansallisen oikeusjärjestykseen muita vastaavanlaisia tehokkaita toimenpiteitä.

5)

Yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatteen ja määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen vastainen ei lähtökohtaisesti ole sellainen kansallinen säännös, jonka mukaan riippumaton hallintoviranomainen on toimivaltainen muuttamaan määräaikaisia sopimuksia toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi. Kansallisen tuomioistuimen asiana on kuitenkin valvoa, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan taataan tehokkuusperiaatteen ja vastaavuusperiaatteen mukaisesti.

---

(1)  EUVL C 247, 20.10.2007.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/6

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 19.6.2008 — Federutility ym. v. Autorità per l'energia elettrica e il gas

(Asia C-265/08)

(2008/C 236/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Federutility, Assogas, Libarna Gas spa, Collino Commercio spa, Sadori gas spa, Egea Commerciale, E.On Vendita srl ja Sorgenia spa

Vastaaja: Autorità per l'energia elettrica e il gas

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kaasumarkkinoiden avaamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (1) 23 artiklaa EU:sta tehtyyn sopimukseen perustuvien periaatteiden mukaan tulkittava siten, että tämän säännöksen ja näiden yhteisön periaatteiden kanssa ristiriidassa on kansallinen lainsäädäntö (ja sen soveltamistoimet), jolla vielä 1.7.2007 jälkeenkin pidetään voimassa energia- ja kaasuviranomaisen toimivalta määrätä maakaasuntoimituksissa kotitalousasiakkaisiin (epämääräinen ryhmä, jota ei ole määritelty viiteajalle, mikä ei sinänsä edellytä sellaisten tiettyjen sosio-ekonomisesti epäedullisten tilanteiden arvioimista, joilla voitaisiin perustella edellä mainittujen viitehintojen määrittämistä) sovellettavista viitehinnoista, jotka jakelu- tai myyjäyrityksillä on julkisen palvelun velvoitteita noudattaessaan velvollisuus sisällyttää omiin kaupallisiin tarjouksiinsa? Vai:

2)

Onko tätä säännöstä (em. 23 artiklaa) yhdessä direktiivin 2003/55/EY 3 artiklan (jossa säädetään, että jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa kaasualalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka, kuten tässä asiassa, koskevat toimitusten hintaa) kanssa tulkittava siten, että edellä mainittujen yhteisön säännösten kanssa ei ole ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jolle otettaessa erikoinen markkinatilanne huomioon on lisäksi ominaista ”tehokkaiden kilpailuedellytysten” puuttuminen ainakin tukkumyyntivaiheessa ja jossa sallitaan se, että viranomainen vahvistaa sellaisen maakaasun viitehinnan, joka jokaisella myyjällä on velvollisuus ilmoittaa omille kotitalousasiakkailleen yleispalveluntarjoajana tekemissään kaupallisissa tarjouksissa, vaikka kaikkia asiakkaita olisi pidettävä ”vapaina”?

---

(1)  EUVL L 176, s. 57.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/7

---

Kanne 25.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-274/08)

(2008/C 236/10)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Schima ja P. Dejmek)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY (1) kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (2) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimitus- ja tuotantointressit ovat vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä kyseisen direktiivin 15 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti toiminnallisesti riippumattomia, ja koska se ei ole kyseisen direktiivin 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti velvoittanut sääntelyviranomaista hyväksymään etukäteen ainakin niitä menetelmiä, joita käytetään laskettaessa sellaisia seikkoja tai vahvistettaessa sellaisia ehtoja ja edellytyksiä, jotka koskevat pääsyä kansalliseen verkkoon, siirto- ja jakelutariffit mukaan luettuina.

—	Ruotsin kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ruotsi on väittänyt, että 15 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta on saatettu osaksi Ruotsin oikeutta, ja vetoaa tältä osin sähkölain eri säännöksiin, joista ilmenee muun muassa, että verkkoyhtiön (sähkölaitosyrityksen) tilinpäätös on laadittava erikseen ja että verkkoyhtiön tilintarkastajan on tarkastettava tämä erillinen tilinpäätös erikseen. Ruotsi on lisäksi väittänyt, että sellaiset kulut, jotka verkkoyhtiöllä on jonkun toisen yhtiön kanssa, on kohdennettava verkkoyhtiöön ainoastaan niiltä osin kuin ne koskevat verkkoyhtiötä. Verkkoyhtiöt ovat lisäksi velvollisia laatimaan valvontasuunnitelman ja valvomaan sen noudattamista.

Komissio toteaa sitä vastoin, ettei 15 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdasta ilmenevien hallintarakenteiden järjestämistä koskevien vaatimusten voida katsoa täyttyvän sellaisten yleisten sääntöjen perusteella, jotka koskevat esimerkiksi erillistä kulujen seurantaa tai yleisesti sovellettavia seuraamusmääräyksiä.

Ruotsin mukaan toiminnallista erillisyyttä koskeva vaatimus täyttyy myös osakeyhtiölakiin sisältyvien sellaisten yleisten yhtiöoikeudellisten säännösten ansiosta, joiden mukaan emoyhtiö ja tytäryhtiö ovat erillisiä oikeushenkilöitä ja oikeussubjekteja.

Komissio katsoo, että emoyhtiöllä on osake-enemmistön haltijana huomattava vaikutusvalta tytäryhtiöönsä tai -yhtiöihinsä nähden, koska tietyt merkitykselliset seikat kuuluvat osakkeenomistajien päätösvaltaan. Sähkölaitosyritys ja sen hallitus eivät näin ollen voi missään oloissa olla pelkästään yleisen yhtiöoikeuden perusteella riippumattomia osake-enemmistön haltijaan nähden. Myöskään se seikka, että integroitu yhtiö noudattaa osakeyhtiölain tilintarkastusta ja varainsiirroille asetettuja rajoja koskevia säännöksiä, ei komission mukaan merkitse sitä, että riippumattomia hallintarakenteita koskeva vaatimus täyttyisi. Komission mukaan 15 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan asianmukainen kansallinen täytäntöönpano edellyttää sitä, että on olemassa sitovia sääntöjä, jotka selvästi heijastavat edellä mainittuihin säännöksiin sisältyviä vaatimuksia, eli takeet siitä, että sähkölaitosyrityksen johto voi toimia itsenäisesti ja integroituun sähköyhtiöön nähden riippumattomasti jakelun osalta ja sellaisten voimavarojen osalta, joita tarvitaan verkon ylläpitoon, käyttöön ja kehittämiseen. Nämä vaatimukset eivät täyty osakeyhtiölakiin sisältyvien säännösten perusteella.

Kuten direktiivin 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee, kyseisessä säännöksessä edellytetään järjestelmää verkkotariffien tai ainakin niiden laskentatavan hyväksymiseksi etukäteen. Ruotsi on nimenomaisesti myöntänyt, että nykyinen ruotsalainen tapa laskea verkkotariffit sekä ne kriteerit, jotka kyseisten tariffien on täytettävä, perustuvat jälkikäteiseen tarkasteluun, mutta että käynnissä on selvitystyö, joka koskee uutta, etukäteiseen hyväksyntään perustuvaa järjestelmää ja että valtiopäiville tullaan mahdollisesti tekemään asiaa koskeva ehdotus vuoden 2008 kesäkuussa.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen komissio katsoo, ettei Ruotsi ole asianmukaisella tavalla saattanut direktiiviä 2003/54/EY ja erityisesti 15 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 23 artiklan 2 kohdan a alakohtaa osaksi kansallista lainsäädäntöään.

---

(1)  EYVL L 27, s. 20.

(2)  EUVL L 176, s. 37.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/8

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif (Luxemburg) on esittänyt 26.6.2008 — Miloud Rimoumi ja Gabrielle Suzanne Marie Prick v. Ministre des Affaires Étrangères et de l'Immigration

(Asia C-276/08)

(2008/C 236/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal administratif

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Miloud Rimoumi ja Gabrielle Suzanne Marie Prick

Vastaaja: Ministre des Affaires Étrangères et de l'Immigration

Ennakkoratkaisukysymys

Onko [Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella,] asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38/EY (1) 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, 3 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava niin, että niissä tarkoitetaan ainoastaan perheenjäseniä, jotka ovat saaneet perheenjäsenen aseman ennen sitä ajankohtaa, jolloin unionin kansalainen, jonka mukana he aikovat tulla tai jota he aikovat myöhemmin seurata, käyttää EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa myönnettyä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, vai onko päinvastoin niin, että unionin kansalaisella, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja asettunut muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, on oikeus siihen, että hänen perheenjäsenensä seuraa häntä myöhemmin ilman, että perheenjäsenen aseman saamisen ajankohdalle asetettaisiin ehtoja?

---

(1)  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/8

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 30.6.2008 — Moteurs Leroy Somer v. Dalkia France ja Ace Europe

(Asia C-285/08)

(2008/C 236/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Moteurs Leroy Somer

Vastaajat: Dalkia France ja Ace Europe

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY (1) 9 ja 13 artikla esteenä sille, että kansallista lainsäädäntöä tai vakiintunutta kansallista oikeuskäytäntöä tulkitaan siten, että vahinkoa kärsinyt voi vaatia korvausta vahingosta, joka on aiheutunut esineelle, joka on tarkoitettu ammattikäyttöön ja jota on käytetty siinä käyttötarkoituksessa, jos tämä vahinkoa kärsinyt vain näyttää toteen vahingon, tuotteen puutteellisen turvallisuuden sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välisen syy-yhteyden?

---

(1)  EYVL L 210, s. 29.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/9

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Milano (Italia) on esittänyt 30.6.2008 — Crocefissa Savia ym. v. Ministro dell'Istruzione, dell'Università e della Ricerca ym.

(Asia C-287/08)

(2008/C 236/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale ordinario di Milano

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Crocefissa Savia, Monica Maria Porcu, Ignazia Randazzo, Daniela Genovese ja Mariangela Campanella

Vastaajat: Ministro dell'Istruzione, dell'Università e della Ricerca, Direzione Didattica II Circolo — Limbiate, Ufficio Scolastico Regionale per la Lombardia, Direzione Didattica III Circolo — Rozzano, Direzione Didattica IV Circolo — Rho, Istituto Comprensivo — Castano Primo, Istituto Comprensivo A. Manzoni — Rescaldina

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Saako Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäätäjä antaa säännöksen, jonka tarkoituksena on sisältää autenttinen tulkinta, mutta joka tosiasiassa on sisällöltään uusi ja luonteeltaan — erityisesti — sellainen, että sillä annetaan tulkitulle säännökselle taannehtivasti muita vaikutuksia kuin joita aineellista kysymystä käsitelleet tuomioistuimet enimmäkseen antoivat sille aikaisemmin vallitsevassa oikeuskäytännössä ja joita ylemmät tuomioistuimet antoivat sille oikeuskäytännössään?

2)

Voiko ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen olla vaikutusta sillä mahdollisuudella, että annettua säännöstä ei luokitella uudeksi säännökseksi, jolla on taannehtivia vaikutuksia, vaan todelliseksi tulkintasäännökseksi, jolloin tällainen luokittelu päätellään siitä, että se on yhdenmukainen sen tulkintatavan kanssa, jota kysymystä käsitelleiden tuomioistuinten vähemmistön oikeuskäytäntö edustaa, mutta se on kuitenkin ristiriidassa ylempien tuomioistuinten kannan kanssa?

3)

Jos vastaus on myönteinen: mitä vaikutusta kummassakin tapauksessa on arvioitaessa tällaisen säännöksen yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa ja erityisesti oikeudenkäynnin ”oikeudenmukaisuutta” koskevien periaatteiden kanssa sillä seikalla, että valtio itse on asianosaisena oikeudenkäynnissä ja että kyseessä olevan säännöksen soveltaminen edellyttää, että asiaa käsittelevä tuomioistuin hylkää sille valtiota vastaan esitetyt vaatimukset?

4)

Mitä ovat ohjeellisesti ottaen ne ”yleiseen etuun perustuvat pakottavat syyt”, joilla voidaan tarpeen vaatiessa myös siitä vastuksesta poiketen, joka periaatteessa olisi annettava edellä 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyihin kysymyksiin, oikeuttaa myös se, että siviiliasioissa ja yksityisoikeudellisissa oikeussuhteissa — vaikka ne onkin luotu julkisyhteisön kanssa — sovellettavalle lain säännökselle annetaan taannehtivia vaikutuksia?

5)

Voivatko näihin syihin kuulua sen tyyppiset organisatoriset perusteet, joihin Italian Corte di Cassazione on viitannut tuomioissaan N:o 618/2008, 677/2008 ja 11922/2008 perustellakseen erityisesti ”laajaa siirtymätointa koskevan sääntelyn” välttämättömyydellä sellaisen lainsäädännön antamista, jolla on tarkoitus säännellä paikallisviranomaisten palveluksessa olevien ATA-henkilöstöjen (tekninen ja avustava hallintohenkilöstö) siirtämistä valtiolle yli kuusi vuotta sen jälkeen kun tämä on tapahtunut?

6)

Onko joko tapauksessa kansallisen tuomioistuimen tehtävä kansallisen lainsäädännön vaietessa asiasta määrittää ne ”yleiseen etuun perustuvat pakottava syyt”, jotka — vireillä olevan oikeuskäynnin tapauksessa ja yhdenvertaisen oikeudenkäynnin periaatteesta poiketen — voisivat oikeuttaa säännöksen antamisen taannehtivin vaikutuksin, jotka voivat mullistaa oikeudenkäynnin lopputuloksen, vai onko kansallisen tuomioistuimen päinvastoin tyydyttävä arvioimaan, ovatko kyseessä olevan valtion lainsäätäjän nimenomaisesti valintansa tueksi esittämät syyt yhdenmukaisia yhteisön oikeuden kanssa?

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/9

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Luxemburg) on esittänyt 7.7.2008 — Irène Bogiatzi, aviopuoliso Ventouras, v. Deutscher Luftpool, Luxair SA, Euroopan yhteisöt, Luxemburgin suurherttuakunta, Foyer Assurances SA

(Asia C-301/08)

(2008/C 236/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Irène Bogiatzi, aviopuolison nimi Ventouras

Vastaajat: Deutscher Luftpool, Luxair SA, Euroopan yhteisöt, Luxemburgin suurherttuakunta, Foyer Assurances SA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä Varsovassa 12.10.1929 tehty yleissopimus, sellaisena kuin sitä on muutettu Haagissa 28.9.1955, johon asetuksessa (EY) N:o 027/97 (1) viitataan, osa yhteisön oikeusjärjestystä, jonka tulkitsemiseen yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen EY 234 artiklan nojalla?

2)

Onko lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa 9.10.1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2027/97, sellaisena kuin sitä sovellettiin onnettomuuden tapahtumisen ajankohtana eli 21.12.1998, tulkittava siten, että yhteisön jäsenvaltioiden välisiin lentoihin sovelletaan edelleen sellaisten kysymysten osalta, joita ei ole nimenomaisesti täsmennetty, Varsovan yleissopimuksen määräyksiä, nyt esillä olevassa asiassa sen 29 artiklaa?

3)

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko Varsovan yleissopimuksen 29 artiklaa, yhdessä asetuksen (EY) N:o 2027/97 kanssa, tulkittava siten, että siinä määrätty kahden vuoden määräaika voidaan keskeyttää tai että lentoliikenteen harjoittaja tai sen vakuutusyhtiö voivat luopua siitä toimella, joka kansallisen tuomioistuimen mukaan vastaa korvausvastuun tunnustamista?

---

(1)  Lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa 9.10.1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97 (EYVL L 285, s. 1).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/10

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di Pace di Ischia (Italia) on esittänyt 15.7.2008 — Rosalba Alassini v. Telecom Italia SpA

(Asia C-317/08)

(2008/C 236/15)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di Pace di Ischia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Rosalba Alassini

Vastaaja: Telecom Italia SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklalla, direktiivillä 2002/22/EY (1), direktiivillä 1999/44/EY (2), komission suosituksella 2001/310/EY (3) ja direktiivillä 1998/257/EY (4) välittömästi sitova vaikutus ja onko niitä tulkittava siten, että riitoihin, ”jotka koskevat käyttäjien ja operaattoreiden välistä sähköistä viestintää ja jotka johtuvat yleispalveluun ja laeissa, viranomaisten päätöksissä, sopimusehdoissa ja palvelusopimuksissa vahvistettuihin loppukäyttäjien oikeuksiin liittyvien säännösten rikkomisesta” (viestintäalan sääntelyviranomaisen päätöksen N:o 173/07/CONS 2 §:ssä tarkoitetut riidat), ei pidä soveltaa pakollista riidanratkaisuyritystä, josta määrätään tuomioistuimessa nostettavan kanteen tutkimatta jättämisen uhalla, jolloin tätä tulkintaa sovelletaan ensisijaisesti viestintäalan sääntelyviranomaisen edellä mainitun päätöksen 3 §:n 1 momenttiin perustuvaan oikeussääntöön nähden?

---

(1)  EYVL L 108, s. 51.

(2)  EYVL L 171, s. 12.

(3)  EYVL L 109, s. 56.

(4)  EYVL L 115, s. 31 (komission suositus).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/10

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di Pace di Ischia (Italia) on esittänyt 15.7.2008 — Filomena Califano v. Wind SpA

(Asia C-318/08)

(2008/C 236/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di Pace di Ischia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Filomena Califano

Vastaaja: Wind SpA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklalla, direktiivillä 2002/22/EY (1), direktiivillä 1999/44/EY (2), komission suosituksella 2001/310/EY (3) ja direktiivillä 1998/257/EY (4) välittömästi sitova vaikutus ja onko niitä tulkittava siten, että riitoihin, ”jotka koskevat käyttäjien ja operaattoreiden välistä sähköistä viestintää ja jotka johtuvat yleispalveluun ja laeissa, viranomaisten päätöksissä, sopimusehdoissa ja palvelusopimuksissa vahvistettuihin loppukäyttäjien oikeuksiin liittyvien säännösten rikkomisesta” (viestintäalan sääntelyviranomaisen päätöksen N:o 173/07/CONS 2 §:ssä tarkoitetut riidat), ei pidä soveltaa pakollista riidanratkaisuyritystä, josta määrätään tuomioistuimessa nostettavan kanteen tutkimatta jättämisen uhalla, jolloin tätä tulkintaa sovelletaan ensisijaisesti viestintäalan sääntelyviranomaisen edellä mainitun päätöksen 3 §:n 1 momenttiin perustuvaan oikeussääntöön nähden?

---

(1)  EYVL L 108, s. 51.

(2)  EYVL L 171, s. 12.

(3)  EYVL L 109, s. 56.

(4)  EYVL L 115, s. 31 (komission suositus).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/11

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di Pace di Ischia on esittänyt 15.7.2008 — Lucia Anna Giorgia Iacono v. Telecom Italia SpA

(Asia C-319/08)

(2008/C 236/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di Pace di Ischia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lucia Anna Giorgia Iacono

Vastaaja: Telecom Italia SpA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko edellä mainituilla yhteisön oikeussäännöillä (ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artikla, direktiivi 2002/22/EY (1), direktiivi 1999/44/EY (2), komission suositus 2001/310/EY (3) ja direktiivi 1998/257/EY (4)) välittömästi sitova vaikutus ja onko niitä tulkittava siten, että riitoihin, ”jotka koskevat käyttäjien ja operaattoreiden välistä sähköistä viestintää ja jotka johtuvat yleispalveluun ja laeissa, viranomaisten päätöksissä, sopimusehdoissa ja palvelusopimuksissa vahvistettuihin loppukäyttäjien oikeuksiin liittyvien säännösten rikkomisesta” (viestintäalan sääntelyviranomaisen päätöksen N:o 173/07/CONS 2 §:ssä tarkoitetut riidat), ei pidä soveltaa pakollista riidanratkaisuyritystä, josta määrätään tuomioistuimessa nostettavan kanteen tutkimatta jättämisen uhalla, jolloin tätä tulkintaa sovelletaan ensisijaisesti viestintäalan sääntelyviranomaisen edellä mainitun päätöksen 3 §:n 1 momenttiin perustuvaan oikeussääntöön nähden?

---

(1)  EYVL L 108, s. 51.

(2)  EYVL L 171, s. 12.

(3)  EYVL L 109, s. 56.

(4)  EYVL L 115, s. 31 (komission suositus).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/11

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di Pace di Ischia (Italia) on esittänyt 15.7.2008 — Multiservice Srl v. Telecom Italia SpA

(Asia C-320/08)

(2008/C 236/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di Pace di Ischia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Multiservice Srl

Vastaaja: Telecom Italia SpA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklalla, direktiivillä 2002/22/EY (1), direktiivillä 1999/44/EY (2), komission suosituksella 2001/310/EY (3) ja direktiivillä 1998/257/EY (4) välittömästi sitova vaikutus ja onko niitä tulkittava siten, että riitoihin, ”jotka koskevat käyttäjien ja operaattoreiden välistä sähköistä viestintää ja jotka johtuvat yleispalveluun ja laeissa, viranomaisten päätöksissä, sopimusehdoissa ja palvelusopimuksissa vahvistettuihin loppukäyttäjien oikeuksiin liittyvien säännösten rikkomisesta” (viestintäalan sääntelyviranomaisen päätöksen N:o 173/07/CONS 2 §:ssä tarkoitetut riidat), ei pidä soveltaa pakollista riidanratkaisuyritystä, josta määrätään tuomioistuimessa nostettavan kanteen tutkimatta jättämisen uhalla, jolloin tätä tulkintaa sovelletaan ensisijaisesti viestintäalan sääntelyviranomaisen edellä mainitun päätöksen 3 §:n 1 momenttiin perustuvaan oikeussääntöön nähden?

---

(1)  EYVL L 108, s. 51.

(2)  EYVL L 171, s. 12.

(3)  EYVL L 109, s. 56.

(4)  EYVL L 115, s. 31 (komission suositus).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/12

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Madrid (Espanja) on esittänyt 16.7.2008 — Ovidio Rodríguez Mayor, Pilar Pérez Boto, Pedro Gallego Morzillo, Alfonso Francisco Pérez, Juan Marcelino Gabaldón Morales, Marta María Maestro Campo ja Bartolomé Valera Huete v. Succession vacante de Rafael de las Heras Dávila, Sagrario de las Heras Dávila ja Fondo de Garantía Salarial

(Asia C-323/08)

(2008/C 236/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Madrid

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Ovidio Rodríguez Mayor, Pilar Pérez Boto, Pedro Gallego Morzillo, Alfonso Francisco Pérez, Juan Marcelino Gabaldón Morales, Marta María Maestro Campo ja Bartolomé Valera Huete

Vastaajat: Succession vacante de Rafael de las Heras Dávila, Sagrario de las Heras Dávila ja Fondo de Garantía Salarial

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko katsottava, että Espanja ei ole noudattanut työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se on Espanjan työsopimuslain 51 §:ssä rajoittanut joukkovähentämisen käsitteen taloudellisista tai tekniikkaan, organisaatioon tai tuotantoon liittyvistä syistä tapahtuviin irtisanomisiin ja koska se ei ole laajentanut tätä käsitettä kaikkiin irtisanomisiin, jotka johtuvat muista kuin yksittäisiin työntekijöihin liittyvistä syistä?

2)

Onko myös Espanjan työsopimuslain 49 §:n 1 momentin g kohtaa, jonka nojalla yrittäjän kuoleman, eläkkeelle siirtymisen tai työkyvyttömäksi joutumisen vuoksi työpaikkansa menettäneillä työntekijöillä on oikeus ainoastaan kuukauden peruspalkkaa vastaavaan korvaukseen ja jolla nämä työntekijät jätetään mainitun direktiivin 1, 2, 3, 4 ja 6 artiklan vaatimusten vastaisesti saman lain 51 §:ään sisältyvän sääntelyn ulkopuolelle, pidettävä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY vastaisena?

3)

Loukkaavatko Espanjan antamat joukkovähentämistä koskevat säännökset ja tarkemmin sanottuna Espanjan työsopimuslain 49 §:n 1 momentin g kohta ja 51 § Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artiklaa ja Strasbourgissa 9.12.1989 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttyä työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevaa yhteisön peruskirjaa?

---

(1)  EYVL L 225, s. 16.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/12

---

Kanne 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Suomen tasavalta

(Asia C-328/08)

(2008/C 236/20)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja I. Koskinen)

Vastaaja: Suomen tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Suomen tasavalta ei ole noudattanut ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut mainitun direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle;

—	Suomen tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin täytäntöönpanolle päättyi 30.4.2007.

---

(1)  EUVL L 143, s. 56.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/13

---

Yhteisöjen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan määräys 3.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-365/06) (1)

(2008/C 236/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Kolmannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 281, 18.11.2006.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/13

---

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 6.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-31/08) (1)

(2008/C 236/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 79, 29.3.2008.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/14

---

Kanne 15.7.2008 — Meyer-Falk v. komissio

(Asia T-251/06)

(2008/C 236/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Thomas Meyer-Falk (Bruchsal, Saksa) (edustaja: Solicitor S. Crosby)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 6.11.l2006 tehdyn komission päätöksen, jolla häneltä evättiin oikeus tutustua kahteen asiakirjaan, jotka koskevat järjestäytyneen rikollisuuden torjumista ja oikeuslaitosuudistusta Bulgariassa. Ennen kanteen nostamista kantaja teki maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä koskevan hakemuksen, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi 21.1.2008 tekemällään päätöksellä.

Kanteensa perusteluna kantaja väittää olennaisin osin ensisijaisesti, että vastaaja on loukannut lainmukaisen hallintokäsittelyn periaatetta, koska kantajan hakemus saada tutustua asiakirjoihin hylättiin, vaikka asiakirjat olivat olleet kantajaa lukuun ottamatta yleisön saatavilla.

Toiseksi kantaja väittää, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 4 artiklan 3 kohdan soveltamiseen liittyy ilmeinen harkintavallan väärinkäyttö.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/14

---

Kanne 14.7.2008 — X Technology Swiss v. SMHV — Ipko-Amcor (First-On-Skin)

(Asia T-273/08)

(2008/C 236/24)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: X Technology Swiss GmbH (Wollerau, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. Herbertz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Ipko-Amcor BV (Zoetermeer, Alankomaat)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 15.5.2008 asiassa R 281/2007-4 tekemää päätöstä on muutettava siten, että väite hylätään.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki First-On-Skin luokkiin 18, 23 ja 25 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 4 019 981)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Ipko-Amcor BV

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki FIRST luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten (rekisteröinti Benelux-maissa numerolla 401 666), joten väite rekisteröintiä vastaan tehtiin luokkaan 25 kuuluvien tavaroiden osalta

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston päätöksen kumoaminen

Kanneperusteet: Kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/15

---

Kanne 15.7.2008 — Al-Aqsa v. neuvosto

(Asia T-276/08)

(2008/C 236/25)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Al-Aqsa (Heerlen (Alankomaat)) (edustajat: asianajaja J. Pauw ja asianajaja M. Uiterwaal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että neuvosto on velvollinen suorittamaan kantajalle korvauksena kantajan kärsimästä vahingosta 10 600 000 euroa lisättynä tässä asiassa annettavaan tuomioon asti laskettavine korkoineen, tai suorittamaan vahingonkorvausta, jonka määrän ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii, että sille korvataan vahinko, jonka se katsoo kärsineensä sen johdosta, että se oli otettu 27.6.2003 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2003/480/EY (1) niiden henkilöiden luetteloon, joihin asetusta 2001/2580/EY (2) sovelletaan. Tämän jälkeen kantajan sisällyttäminen tähän luetteloon on vahvistettu luettelon jokaisen muutoksen yhteydessä.

Kantaja katsoo, että nämä päätökset ovat useiden syiden perusteella lainvastaisia. Se viittaa ensinnäkin siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 29.5.2006 tehdyn päätöksen 2006/379/EY (3), koska siinä ei ollut noudatettu asianmukaista perustelua koskevaa velvollisuutta (4). Kantaja toteaa edelleen, että päätöksissä on erilaisia sisällöllisiä puutteita. Se viittaa tältä osin asioissa T-327/03 ja T-384/07 (5), Al-Aqsa v. neuvosto esittämiinsä kanneperusteisiin.

Kantajan mukaan kysymys on yksityisille annettujen oikeuksien riittävän ilmeisestä rikkomisesta, minkä perusteella vahingonkorvauksen myöntäminen voidaan perustella. Kantajalle aiheutuneessa vahingossa on kyse maineelle aiheutuvasta vahingosta sekä aineettomasta vahingosta, joista neuvosto on vastuussa 28.6.2003, joka on eurooppalaisen toimenpiteen voimaantulopäivä, alkaen.

---

(1)  Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/974/EY kumoamisesta 27.6.2003 tehty neuvoston päätös 2003/480/EY (EYUL L 160, s. 81).

(2)  Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, s. 70).

(3)  Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/930/EY kumoamisesta 29.5.2006 tehty neuvoston päätös 2006/379/EY (EUVL L 144, s. 21).

(4)  Asia T-327/03, Al-Aqsa, tuomio 11.7.2007, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

(5)  EUVL 2003, C 289, s. 30 ja EUVL C 269, s. 61.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/15

---

Kanne 15.7.2008 — Bayer Healthcare v. SMHV — Laboratorios ERN (CITRACAL)

(Asia T-277/08)

(2008/C 236/26)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bayer Healthcare LLC (Morristown, Yhdysvallat) (edustaja: barrister M. Edenborough)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Laboratorios ERN, SA (Sant Just Desvern, Espanja)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 5.5.2008 asiassa R 459/2007-4 tekemä päätös on kumottava ja

—	vastaaja tai toissijaisesti vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Vieläkin toissijaisemmin vastaaja ja vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan yhteisvastuullisesti oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja (aiemmin Mission Pharmacal Company)

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”CITRACAL” luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten, hakemus N:o 1 757 855

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa (aiemmin Laboratorios Diviser-Aquilea, SL)

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: espanjalainen tavaramerkki N:o 223 532 ”CICATRAL” luokkiin 1 ja 5 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väite hyväksytään kaikkien riidanalaisten tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Valituslautakunta arvioi virheellisesti näyttöä tavaramerkin todistetusta käytöstä ja erityisesti kysymystä asianmukaisen käännöksen esittämisestä niiden tavaroiden osalta, joissa väitemenettelyssä vedottua tavaramerkkiä käytettiin. Lisäksi valituslautakunta arvioi virheellisesti sekaannusvaaran olemassaoloa kilpailevien tavaramerkkien välillä.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/16

---

Kanne 21.7.2008 — People's Mojahedin of Iran v. neuvosto

(Asia T-284/08)

(2008/C 236/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: People's Mojahedin Organization of Iran (Auvers sur Oise, Ranska) (edustajat: lakimies J.-P. Spitzer ja D. Vaughan, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	neuvoston päätös 2008/583/EY on kumottava kantajaa koskevilta osin

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EY 230 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kantajaa koskevilta osin tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/583/EY (jäljempänä riidanalainen päätös) (1).

Kantaja esittää kanteensa tueksi, että riidanalainen päätös on kumottava sen takia, että niiltä osin kuin kantaja sisällytetään siinä terroristijärjestöjä koskevaan luetteloon, kyseisenä aikana ei ollut olemassa minkäänlaista toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätöstä, jolla ensiksi mainittu päätös olisi voitu perustella. Kantaja väittää lisäksi, että päätös on kumottava sen takia, että vaikka päätöksen ilmoitettiin perustuvan ”uuteen tietoon” ja muun kuin Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisen viranomaisen päätökseen, sitä todistusaineistoa, johon neuvosto tukeutui, ei annettu kantajan tietoon ennen päätöksen tekemistä. Kantaja väittää myös, ettei millään tavalla ole perusteltu sitä, miksi kyseistä tietoa oli pidettävä uutena tai merkityksellisenä.

Kantaja esittää, että riidanalainen päätös tehtiin ilman, että uutta tietoa olisi arvioitu mitenkään ja ilman, että olisi tarkasteltu, oliko kyseinen tieto sellaista konkreettista ja luotettavaa todistusaineistoa, jonka perusteella neuvostolla olisi ollut oikeus toimia osoittaakseen sen, että kantaja oli osallisena terrorismissa.

Kantaja väittää vielä, että riidanalaista päätöstä tehtäessä on loukattu kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja sen perusoikeuksia. Lopuksi kantaja esittää, että riidanalainen päätös on tehty olosuhteissa, jotka merkitsevät menettelyn ja/tai valtuuksien väärinkäyttöä tai ylittämistä.

---

(1)  EUVL L 188, s. 1.

---

13.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/16

---

Kanne 23.7.2008 — Inditex v. SMHV — Marín Díaz de Cerio (sanamerkki OFTEN)

(Asia T-292/08)

(2008/C 236/28)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Industria de Diseño Textil, SA (Inditex) (Arteixo, Espanja) (edustajat: asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castá Pérez-Gómez)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Roberto Fernando Marín Díaz de Cerio (Logroño, Espanja)

Vaatimukset

—

Tuomioistuimen on katsottava, että SMHV:n toisen valituslautakunnan 24.4.2008 tekemästä päätöksestä on nostettu kanne säädetyssä määräajassa ja että se on asianomaisten muotovaatimusten mukainen, ja sen on asianmukaisen menettelyn päätteeksi kumottava kyseinen päätös kaikkien tai tiettyjen sellaisten tavaroiden osalta, joita ei hyväksytty.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki OFTEN (rekisteröintihakemus N:o 2 798 270) luokkiin 3, 9, 14, 16, 18, 25 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Roberto Fernando Marín Díaz de Cerio

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Espanjalainen sana- ja kuviomerkki OLTEN ja espanjalainen kuviomerkki OLTENWATCH luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Ensisijaisesti yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 61 artiklan 1 kohdan ja 62 artiklan 1 kohdan rikkominen ja toissijaisesti saman asetuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

---