30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Cantina sociale di Dolianova Soc. coop. arl, Cantina Trexenta Soc. coop. arl, Cantina sociale Marmilla — Unione viticoltori associati Soc. coop. arl, Cantina sociale S. Maria La Palma Soc. coop. arl, Cantina sociale del Vermentino Soc. coop. arl Monti-Sassari

(Asia C-51/05 P) (1)

(Muutoksenhaku - Viinin yhteinen markkinajärjestely - Tislausta koskeva tuki - Vahingonkorvauskanne - Sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu - Vanhentumisaika - Alkamisajankohta)

(2008/C 223/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Cattabriga ja L. Visaggio)

Valittajan vastapuolet: Cantina sociale di Dolianova Soc. coop. arl, Cantina Trexenta Soc. coop. arl, Cantina sociale Marmilla — Unione viticoltori associati Soc. coop. arl, Cantina sociale S. Maria La Palma Soc. coop. arl, Cantina sociale del Vermentino Soc. coop. arl Monti-Sassari (edustajat: avvocato C. Dore ja avvocato G. Dore)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-166/98, Cantina sociale di Dolianova Soc. Coop. arl ym. v. komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoitti komission korvaamaan vahingon, joka kantajille oli aiheutunut 31.7.1998 tehdyn päätöksen nro VI B-I-3 M 4/97PVP vuoksi, jolla hylättiin kantajien vaatimus, joka koski tislausta koskevien tukien maksamista viinivuoden 1982/1983 osalta

Tuomiolauselma

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-166/98, Cantina sociale di Dolianova ym. vastaan komissio, 23.11.2004 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä on otettu tutkittavaksi Cantina sociale di Dolianova Soc. coop. arl:n, Cantina Trexenta Soc. coop. arl:n, Cantina sociale Marmilla — Unione viticoltori associati Soc. coop. arl:n, Cantina sociale S. Maria La Palma Soc. coop. arl:n ja Cantina sociale del Vermentino Soc. coop. arl Monti-Sassarin nostama sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva kanne ja velvoitettu Euroopan yhteisöjen komissio korvaamaan vahinko, jonka ne kärsivät Distilleria Agricola Industriale de Terralban konkurssin johdosta sen takia, että etukäteistislausta viinivuonna 1982/1983 koskevista säännöksistä 15.9.1982 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2499/82 9 artiklassa käyttöön otetussa järjestelmässä ei ollut menetelmää, jonka avulla olisi voitu taata kyseisessä asetuksessa säädetyn yhteisön tuen maksaminen asianomaisille tuottajille.

2)	Asiassa T-166/98 nostettu kanne jätetään tutkimatta.

Cantina sociale di Dolianova Soc. coop. arl, Cantina Trexenta Soc. coop. arl, Cantina sociale Marmilla — Unione viticoltori associati Soc. coop. arl, Cantina sociale S. Maria La Palma Soc. coop. arl ja Cantina sociale del Vermentino Soc. coop. arl Monti-Sassari velvoitetaan korvaamaan sekä tässä oikeusasteessa että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 82, 2.4.2005.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-371/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/50/ETY - 11 artikla ja 15 artiklan 2 kohta - Julkiset palveluhankinnat - Mantovan kunnan (Italia) atk-palveluista tehty sopimus - Sopimuksen tekeminen suoraan hankintailmoitusta julkaisematta)

(2008/C 223/03)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: X. Lewis, C. Zadra, L. Visaggio ja C. Cattabriga)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. Fiengo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 11 artiklan ja 15 artiklan 2 kohdan rikkominen — Mantovan kunnan atk-palveluista tehty sopimus — Sopimuksen tekeminen suoraan hankintailmoitusta julkaisematta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 10, 14.1.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-389/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 43 ja EY 49 artikla - Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus - Eläinten terveys - Nautojen keinosiemennysasema - Kansallinen lainsäädäntö, jossa annetaan yksinoikeus nautojen keinosiemennyspalvelun tarjoamiseen tietyllä alueella toimiluvan saaneille keinosiemennysasemille ja asetetaan keinosiementäjän luvan saamisen edellytykseksi sopimuksen tekeminen jonkin tällaisen aseman kanssa)

(2008/C 223/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Bordes ja E. Traversa)

Vastaaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, A. Colomb ja G. Le Bras)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 49 artiklan rikkominen — Sellaiseen nautojen keinosiemennykseen liittyvän toiminnan harjoittaminen, joka on varattu vain Ranskassa luvan saaneille keinosiemennysasemille

Tuomiolauselma

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvollisuuksia varatessaan oikeuden nautojen keinosiemennyspalvelun tarjoamiseen toimiluvan saaneille keinosiemennysasemille, joilla on maantieteellinen yksinoikeus, ja henkilöille, joilla on keinosiementäjän lupa, jonka myöntämisen edellytys on sopimuksen tekeminen jonkin tällaisen aseman kanssa.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 10, 14.1.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-132/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 10 artikla - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Sisäisen järjestelmän velvoitteet - Verollisten liiketoimien valvonta - Armahdus)

(2008/C 223/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja M. Afonso)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: I. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 2 ja 22 artiklan rikkominen — Sisäisen järjestelmän mukaiset velvollisuudet — Kansallinen laki, jolla tiettyjen verokausien aikana suoritetut verotettavat liiketoimet vapautetaan valvonnasta

Tuomiolauselma

Italian tasavalta ei ole noudattanut jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 2 ja 22 artiklan ja EY 10 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on valtion vuotuisen ja monivuotisen talousarvion laatimisesta 27.12.2002 annetun lain N:o 289/2002 (vuoden 2003 talousarviolaki) (legge n. 289, disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale dello Stato (legge finanziaria 2003)) 8 ja 9 §:ssä säätänyt yleisestä ja erotuksettomasta luopumisesta tiettyjen verokausien aikana suoritettujen verollisten liiketoimien tarkastuksista.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 108, 6.5.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.7.2008 (Rechtbank Groningenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Essent Netwerk Noord BV, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Aluminium Delfzijl BV v. Aluminium Delfzijl BV, Staat der Nederlanden, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Saranne BV

(Asia C-206/06) (1)

(Sähkön sisämarkkinat - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan on mahdollista periä lisämaksu sähkön siirtohinnasta sellaisen laissa nimetyn yhtiön hyväksi, jonka on maksettava hukkakustannukset - Tulleja vaikutukseltaan vastaavat maksut - Syrjivät sisäiset maksut - Jäsenvaltioiden myöntämä tuki)

(2008/C 223/06)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Groningen

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Essent Netwerk Noord BV, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Aluminium Delfzijl BV

Vastaajat: Aluminium Delfzijl BV, Staat der Nederlanden, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Saranne BV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Rechtbank Groningen — EY 25 artiklan, EY 87 artiklan 1 kohdan ja EY 90 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan Alankomaihin sijoittautuneiden sähkönostajien on siirtymäkautena maksettava verkko-operaattorille korotettua sähkömaksua — Viimeksi mainitun velvollisuus suorittaa tämä korotus lainsäädännössä nimetylle, kansallisten sähköntuottajien yhtiölle korvauksena sellaisista kustannuksista, jotka johtuvat kyseiselle yhtiölle ennen sähkömarkkinoiden vapauttamista kuuluneista velvoitteista tai sen toteuttamista investoinneista — Tämän yhtiön velvollisuus suorittaa yli menevät summat toimivaltaiselle ministeriölle

Tuomiolauselma

EY 25 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle lainsäädännölliselle toimenpiteelle, jonka perusteella kotimaisten sähkönostajien on maksettava verkonhaltijalleen lisämaksua jäsenvaltiossa tuotetusta ja maahantuodusta sähköstä, joka on siirretty kyseisille ostajille, kun mainitun verkonhaltijan on suoritettava tämä lisämaksu lainsäädännössä tätä varten nimetylle yhtiölle, joka on neljän kansallisen sähköntuotantoyrityksen yhteinen tytäryhtiö ja aikaisemmin kaikesta tuotetusta ja maahantuodusta sähköstä aiheutuneiden kustannusten hallinnoija, ja kun tämä lisämaksu on osoitettava kokonaisuudessaan sellaisten markkinoita vastaamattomien kustannusten maksamiseen, joista kyseinen yhtiö on henkilökohtaisesti vastuussa, mistä on seurauksena se, että yhtiön saamilla summilla korvataan täysimääräisesti siirretylle kotimaiselle sähkölle aiheutunut rasite.

Näin on myös silloin, kun kotimaisten sähköntuotantoyritysten on vastattava näistä kustannuksista ja kun olemassa olevien sopimusten johdosta jäsenvaltiossa tuotetun sähkön ostohinnan maksamisella, osakkeiden maksamisella sellaisille eri kotimaisille sähköntuotantoyrityksille, joiden tytäryhtiö nimetty yhtiö on, tai jollain muulla keinoin, nimetty yhtiö on voinut siirtää edelleen lisämaksun muodostaman edun kokonaisuudessaan kotimaisille sähköntuotantoyrityksille.

EY 90 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä samalle lainsäädännölliselle toimenpiteelle siinä tilanteessa, jossa siirretystä sähköstä perityn maksun tuotto on osoitettu vain osittain markkinoita vastaamattomien kustannusten maksamiseen, eli kun nimetyn yhtiön perimällä summalla korvataan vain osittain siirretylle kotimaiselle sähkölle aiheutunut rasite.

EY 87 artiklaa on tulkittava siten, että nimetylle yhtiölle sähköntuotantoalasta 21.12.2000 annetun siirtymäkausilain (Overgangswet Elektriciteitsproductiesector) 9 §:n perusteella maksetut summat ovat kyseisessä EY:n perustamissopimuksen määräyksessä tarkoitettua valtiontukea siltä osin kuin ne merkitsevät taloudellista etua eivätkä korvausta, joka on vastike nimetyn yhtiön suorittamista palveluista julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi.

(1) EUVL C 178, 29.7.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.7.2008 (Unabhängiger Finanzsenat Salzburg — Aigenin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Schwaninger Martin, Viehhandel — Viehexport v. Zollamt Salzburg, Erstattungen

(Asia C-207/06) (1)

(Asetus (EY) N:o 615/98 - Vientituet - Elävien nautaeläinten hyvinvointi kuljetuksen aikana - Direktiivi 91/628/ETY - Eläinten suojelusta kuljetuksen aikana annettujen sääntöjen sovellettavuus - Säännöt, jotka koskevat matkan kestoa ja lepoa sekä nautaeläinten merikuljetusta yhteisön ulkopuolella sijaitsevaan paikkaan - Eläinten ruokkiminen ja juottaminen kuljetusmatkan aikana)

(2008/C 223/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Unabhängiger Finanzsenat Salzburg — Aigen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Schwaninger Martin, Viehhandel — Viehexport

Vastaaja: Zollamt Salzburg, Erstattungen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Unabhängiger Finanszsenat (Itävalta) — Vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä elävien nautaeläinten hyvinvoinnin osalta kuljetuksen aikana 18.3.1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 615/98 (EYVL L 82, s. 19) 1 artiklan ja eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana ja direktiivien 90/425/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta 19.11.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/628/ETY (EYVL L 340, s. 17) liitteessä olevan VII luvun 48 kohdan 7 kohdan a alakohdan ja b alakohdan ja tämän direktiivin 5 artiklan A kohdan 2 kohdan d alakohdan ii alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan tulkinta — Matkan kestosta ja lepojaksosta annettujen eläinten suojelua koskevien sääntöjen sovellettavuus yhteisön ulkopuolella olevassa paikassa sijaitsevaan määränpäähän tapahtuviin sellaisiin nautojen merikuljetuksiin, joissa kuljetusajoneuvot lastataan laivaan eläimiä siirtämättä — Reittisuunnitelmasta puuttuva maininta ajoista, jolloin kuljetettavat eläimet on tosiasiallisesti ruokittu ja juotettu matkan aikana

Tuomiolauselma

Vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä elävien nautaeläinten hyvinvoinnin osalta kuljetuksen aikana 18.3.1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 615/98 1 artiklaa ei voida tulkita siten, että eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana ja direktiivien 90/425/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta 19.11.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/628/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/29/EY, liitteessä olevan 48 kohdan 7 kohdan b alakohtaa on sovellettava Euroopan yhteisön alueella sijaitsevan paikan ja kolmannessa maassa sijaitsevan paikan välisessä merikuljetuksessa, jossa kuljetusajoneuvot lastataan laivoihin eläinkuormaa purkamatta.

Direktiivin 91/628, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/29, liitteessä olevan 48 kohdan 7 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että Euroopan yhteisön alueella sijaitsevan paikan ja kolmannessa maassa sijaitsevan paikan välisessä merikuljetuksessa, jossa kuljetusajoneuvot lastataan laivoihin eläinkuormaa purkamatta, kuljetuksen kestoa ei ole otettava huomioon, jos eläimet on kuljetettu saman 48 kohdan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, lukuun ottamatta matkan kestoa ja lepoaikoja. Jos näin on, uusi maantiekuljetusajanjakso voi alkaa kyseisen 48 kohdan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on purettu laivasta kolmannessa maassa sijaitsevassa määräsatamassa.

Reittisuunnitelmaan sisältyvä merkintä, joka on kirjoitettu kirjoituskoneella etukäteen ja jonka mukaan lauttakuljetuksen aikana ”eläimet juotetaan ja ruokitaan illalla, aamulla, keskipäivällä, illalla ja aamulla”, voi täyttää direktiivin 91/628, sellaisen kuin se on muutettuna direktiivillä 95/29, vaatimukset, sikäli kuin näytetään, että nämä ruokkimis- ja juottamistoimenpiteet on tosiasiallisesti tehty. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo kaikkien viejän esittämien asiakirjojen perusteella, että tämän direktiivin vaatimuksia ei ole noudatettu, sen tehtävänä on arvioida, onko tämä vaikuttanut eläinten hyvinvointiin, voidaanko tällainen laiminlyönti tarvittaessa oikaista ja johtaako se välttämättä vientituen menettämiseen, alentamiseen vai säilyttämiseen.

(1) EUVL C 190, 12.8.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.7.2008 (Employment Tribunalin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — S. Coleman v. Attridge Law ja Steve Law

(Asia C-303/06) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 2000/78/EY - Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa - 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohta, 2 kohdan a alakohta ja 3 kohta sekä 3 artiklan 1 kohdan c alakohta - Vammaisuuteen perustuva välitön syrjintä - Vammaisuuteen liittyvä häirintä - Sellaisen työntekijän irtisanominen, joka ei itse ole vammainen mutta jonka lapsi on vammainen - Kuuluminen soveltamisalaan - Todistustaakka)

(2008/C 223/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Employment Tribunal

Pääasian asianosaiset

Kantaja: S. Coleman

Vastaajat: Attridge Law ja Steve Law

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Employment Tribunal — Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16) 1 artiklan ja 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan tulkinta — Vammaisuuden käsitteen ulottuvuus — Mahdollisuus ulottaa käsite koskemaan henkilöä, joka on kiinteästi kanssakäymisissä vammaisen henkilön kanssa ja jota on syrjitty tämän kanssakäymisen vuoksi — Työntekijä, joka huolehtii yksin vammaisesta lapsesta

Tuomiolauselma

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettua neuvoston direktiiviä 2000/78/EY ja erityisesti sen 1 artiklaa ja 2 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että niissä säädetty välittömän syrjinnän kielto ei rajoitu yksinomaan henkilöihin, jotka itse ovat vammaisia. Kun työnantaja kohtelee työntekijää, joka ei itse ole vammainen, epäsuotuisammin kuin jotakin toista työntekijää kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa, ja kun on näytetty toteen, että tämän työntekijän epäsuotuisa kohtelu perustuu hänen lapsensa, jonka tarvitsemasta hoidosta hän pääasiallisesti vastaa, vammaisuuteen, tällainen kohtelu on kyseisen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun välittömän syrjinnän kiellon vastaista.

Direktiiviä 2000/78 ja erityisesti sen 1 artiklaa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että niissä säädetty häirinnän kielto ei rajoitu yksinomaan henkilöihin, jotka itse ovat vammaisia. Kun on näytetty toteen, että häirintänä pidettävä haitallinen käytös, jonka kohteena on työntekijä, joka itse ei ole vammainen, liittyy hänen lapsensa, jonka tarvitsemasta hoidosta hän pääasiallisesti vastaa, vammaisuuteen, tällainen käytös on kyseisen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun häirinnän kiellon vastaista.

(1) EUVL C 237, 30.9.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.7.2008 (Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — ASM Brescia SpA v. Comune di Rodengo Saiano

(Asia C-347/06) (1)

(EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla - Kaasunjakelua koskevan julkisen palvelun suorittamiseen myönnetty konsessio - Direktiivi 2003/55 - Aikaistettu lakkaaminen siirtymäajan päättyessä - Luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteet)

(2008/C 223/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ASM Brescia SpA

Vastaaja: Comune di Rodengo Saiano

Muu osapuoli: Antigas — Associazione Nazionale Industriali del Gas

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia — EY 43 ja 49 artiklan sekä EY 86 artiklan 1 kohdan tulkinta ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (EUVL L 176, s. 57) 23 artiklan 1 kohdan tulkinta — Maakaasun jakelua varten myönnettyjen, julkista palveluvelvoitetta koskevien yksinoikeussopimusten voimassaoloajan automaattinen pidentäminen

Tuomiolauselma

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jolla pidennetään siinä asetetuin edellytyksin siirtymäaikaa, jonka päättymiseen mennessä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen maakaasunjakelukonsession on aikaistetusti päätyttävä, ei ole ristiriidassa maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY kanssa. Näin ollen on myös syytä katsoa, ettei tällainen lainsäädäntö ole EY 10 artiklan eikä suhteellisuusperiaatteenkaan vastainen.

EY 43 ja EY 49 artiklan sekä EY 86 artiklan 1 kohdan kanssa ei ole ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jolla pidennetään siinä asetetuin edellytyksin siirtymäaikaa, jonka päättymiseen mennessä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen maakaasunjakelukonsession on aikaistetusti päätyttävä, jos tällaista pidentämistä voidaan pitää tarpeellisena, jotta sopimuskumppanit voisivat päättää sopimussuhteensa olosuhteissa, jotka ovat hyväksyttävissä niin julkisen palvelun asettamien edellytysten kannalta kuin taloudelliseltakin kannalta katsoen.

(1) EUVL C 281, 18.11.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.7.2008 — Bertelsmann AG ja Sony Corporation of America v. Euroopan yhteisöjen komissio, Independent Music Publishers and Labels Association (Impala, association internationale) ja Sony BMG Music Entertainment BV

(Asia C-413/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Yrityskeskittymien valvonta - Yhteisyritys Sony BMG - Kanne sellaisen komission päätöksen kumoamisesta, jolla todetaan yrityskeskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi - Tuomioistuinvalvonta - Laajuus - Näyttövaatimukset - Väitetiedoksiannon merkitys - Yhteisen määräävän markkina-aseman vahvistaminen tai luominen - Päätöksen, jolla hyväksytään yrityskeskittymä, perustelut - Luottamuksellisen tiedon käyttö)

(2008/C 223/10)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Bertelsmann AG (edustajat: solicitor P. Chappatte ja solicitor J. Boyce) ja Sony Corporation of America (edustajat: barrister N. Levy, asianajaja R. Snelders ja Rechtsanwalt T. Graf)

Valittajan vastapuolet: Independent Music Publishers and Labels Association (Impala) (edustajat: solicitor S. Crosby, solicitor J. Golding ja asianajaja I. Wekstein-Steg), Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Whelan ja K. Mojzesowicz) ja Sony BMG Music Entertainment BV (edustajat: barrister N. Levy, asianajaja R. Snelders ja Rechtsanwalt T. Graf)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-464/04, Impala v. komissio, 13.7.2006 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 19.7.2004 tehdyn komission päätöksen, jolla se piti yhteismarkkinoiden ja ETA-sopimuksen kanssa yhteensoveltuvana yrityskeskittymää, jolla pyrittiin luomaan musiikkitallennemarkkinoilla toimiva yhteisyritys, johon kuuluivat Sony ja Bertelsmann (asia COMP/M.3333 — Sony/BMG)

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-464/04, Impala v. komissio, 13.6.2006 antama tuomio kumotaan.

2)	Asia palautetaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) EUVL C 326, 30.12.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.7.2008 (Verwaltungsgericht Kölnin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — cp-Pharma Handels GmbH v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-448/06) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Asetuksen (EY) N:o 1873/2003 pätevyys - Eläinlääkkeet - Asetus (ETY) N:o 2377/90 - Lääkejäämien enimmäismäärät eläinperäisissä elintarvikkeissa - Progesteroni - Käyttörajoitus - Direktiivi 96/22/EY)

(2008/C 223/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantaja: cp-Pharma Handels GmbH

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Köln — Yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteen II muuttamisesta 24.10.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1873/2003 (EUVL L 275, s. 9) pätevyys sikäli kuin sillä suljetaan pois mahdollisuus antaa eläinlääkkeissä vaikuttavana aineena käytettyä progesteronia lihakseen pistettynä injektiona rajoittamalla progesteronin käyttöehdot ainoastaan emättimensisäiseen käyttöön — Onko komissiolla toimivalta säätää tällaisesta rajoituksesta vai ei, kun otetaan huomioon yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26.6.1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (EYVL L 224, s. 1) 1 artiklan a kohta ja 3 artikla sekä tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta 29.4.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY (EYVL L 125, s. 3) 4 artiklan 1 kohta

Tuomiolauselma

Esitetyn kysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esille mitään sellaista seikkaa, joka voisi vaikuttaa yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteen II muuttamisesta 24.10.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1873/2003 pätevyyteen.

(1) EUVL C 326, 30.12.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.7.2008 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Fiscale eenheid Koninklijke Ahold NV v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-484/06) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Ensimmäinen ja kuudes arvonlisäverodirektiivi - Verotuksen neutraalisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate - Arvonlisäveron määrän pyöristämistä koskevat säännöt - Tuotekohtainen pyöristäminen alaspäin)

(2008/C 223/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Fiscale eenheid Koninklijke Ahold NV

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan ja 22 artiklan 3 kohdan b alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 5 kohdan sekä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 11.4.1967 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 67/227/ETY (EYVL 71, s. 1301) 2 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan tulkinta — Arvonlisäveron määrien pyöristämistä koskevat säännöt

Tuomiolauselma

Yhteisön erityislainsäädännön puuttuessa jäsenvaltioiden on määritettävä arvonlisäveron määrän pyöristämistä koskevat säännöt ja menettelytavat, kuitenkin siten, että niiden on tällöin noudatettava niitä periaatteita, joihin yhteinen arvonlisäverojärjestelmä perustuu, kuten verotuksen neutraalisuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

2)	Yhteisön oikeus ei sen nykytilassa sisällä mitään erityistä velvoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on sallittava se, että verovelvolliset pyöristävät arvonlisäveron määrän tuotekohtaisesti alaspäin.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.7.2008 — L & D SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Julius Sämann Ltd

(Asia C-488/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 73 artikla - Kuviomerkki Aire Limpio - Yhteisön kuviomerkit, kansalliset kuviomerkit ja kansainväliset kuviomerkit, jotka esittävät kuusta ja joissa on eri nimityksiä - Tavaramerkin haltijan väite - Rekisteröinnin epääminen osittain - Aikaisemman tavaramerkin erityisen erottamiskyvyn johtaminen toista tavaramerkkiä koskevasta näytöstä)

(2008/C 223/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: L & D SA (edustaja: abogado S. Miralles Miravet)

Valittajan vastapuolet: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. García Murillo) ja Julius Sämann Ltd (edustaja: abogado E. Armijo Chávarri)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-168/04, L & D, S.A. v. SMHV, Julius Sämann Ltd, 7.9.2006 antamasta tuomiosta, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin SMHV:n toisen valituslautakunnan 15.3.2004 tekemän sen päätöksen (asia R 326/2003-2) osittaista kumoamista, joka koski Julius Sämann Ltd:n ja L & D, SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	L & D SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.7.2008 (Giudice di pace di Genovan (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Corporación Dermoestética SA v. To Me Group Advertising Media

(Asia C-500/06) (1)

(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta, EY 4, EY 10, EY 43, EY 49, EY 81, EY 86 ja EY 98 artikla - Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään kauneudenhoitoon liittyviä lääketieteellis-kirurgisia hoitoja koskeva mainonta)

(2008/C 223/14)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di pace di Genova

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Corporación Dermoestética SA

Vastaaja: To Me Group Advertising Media

Muu osapuoli: Cliniche Futura Srl

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Giudice di pace di Genova — EY 43, EY 49, EY 81, EY 86 ja EY 98 artiklan tulkinta — Sellaisen kansallisen säännöksen yhteensoveltuvuus näiden määräysten kanssa, jolla kielletään lähettämästä kansallisilla televisiokanavilla toimiluvan saaneiden yksityisten terveydenhuoltoyritysten tarjoamia lääketieteellis-kirurgisia hoitoja koskevia televisiomainoksia ja joiden mukaan mainoskuluihin saadaan käyttää enintään 5 prosenttia edellisen vuoden tuloista

Tuomiolauselma

EY 43 ja EY 49 artiklaa, tarkasteltuina yhdessä EY 48 ja EY 55 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö, jolla kielletään yksityisten terveydenhuoltoyritysten tarjoamia lääketieteellisiä ja kirurgisia hoitoja koskeva mainonta valtakunnallisilla televisiokanavilla ja sallitaan tällainen mainonta tietyin edellytyksin paikallisilla televisiokanavilla, on ristiriidassa niiden kanssa.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.7.2008 — Athinaïki Techniki AE v. Euroopan yhteisöjen komissio ja Athens Resort Casino AE Symmetochon

(Asia C-521/06 P) (1)

(Valitus - Valtiontuki - Kreikan tasavallan Hyatt Regency -yhtymälle myöntämä valtiontuki - Kantelu - Kantelun käsittelyn lopettamista koskeva päätös - Asetus (EY) N:o 659/1999 - Asetuksen 4, 13 ja 20 artikla - EY 230 artiklassa tarkoitettu ’kannekelpoisen toimen’ käsite)

(2008/C 223/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Athinaïki Techniki AE (edustaja: dikigoros S. A. Pappas)

Valittajan vastapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: D. Triantafyllou) ja Athens Resort Casino AE Symmetochon (edustajat: barrister F. Carlin ja dikigoros N. Korogiannakis)

Oikeudenkäynnin kohde

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-94/05, 26.9.2006 antamasta määräyksestä tehty valitus, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta kanteen, jossa vaaditaan komission 2.12.2004 päivätyn sellaisen kirjeen kumoamista, jolla valittajalle ilmoitettiin siitä, että hänen tekemänsä kantelun, joka koski valtion tukea, jonka hän väitti Kreikan valtion myöntäneen julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, käsittely oli lopetettu — EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoisen toimen käsite

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-94/05, Athinaïki Techniki vastaan komissio, 26.9.2006 antama määräys kumotaan.

2)	Euroopan yhteisöjen komission Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

Asia palautetaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu Athinaïki Techniki AE:n esittämistä väitteistä, joilla se vaatii Euroopan yhteisöjen komission 2.6.2004 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla lopetettiin sen tekemän sellaisen kantelun käsittely, joka koski väitettyä valtiontukea, jonka Kreikan tasavalta myönsi Hyatt Regency -yhtymälle sellaista julkista hankintaa koskevan sopimuksentekomenettelyn yhteydessä, joka liittyi myyntiin, joka koski 49 prosenttia Casino Mont Parnèsin yhtiöpääomasta.

4)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.7.2008 (Tribunal Dâmbovițan (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Ministerul Administrației și Internelor — Direcția Generală de Pașapoarte București v. Gheorghe Jipa

(Asia C-33/07) (1)

(Unionin kansalaisuus - EY 18 artikla - Direktiivi 2004/38/EY - Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella)

(2008/C 223/16)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Dâmbovița

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ministerul Administrației și Internelor — Direcția Generală de Pașapoarte București

Vastaaja: Gheorghe Jipa

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Dâmbovița — EY 18 artiklan ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77) 27 artiklan tulkinta

Tuomiolauselma

EY 18 artiklan ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 27 artiklan vastaista ei ole sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan jäsenvaltion kansalaisen oikeutta matkustaa toisen jäsenvaltion alueelle voidaan rajoittaa erityisesti sillä perusteella, että hänet on aikaisemmin palautettu tuosta valtiosta, koska hän ”oleskeli siellä laittomasti”, mikäli yhtäältä tämän kansalaisen oma käyttäytyminen muodostaa todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun, ja mikäli suunnitellulla rajoittavalla toimenpiteellä voidaan toisaalta taata tavoitellun päämäärän toteuttaminen eikä toimenpiteellä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko asia näin sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa.

(1) EUVL C 140, 23.6.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.7.2008 (Arbeidshof te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Centrum voor gelijkheid van kansen en voor racismebestrijding v. Firma Feryn NV

(Asia C-54/07) (1)

(Direktiivi 2000/43/EY - Syrjivät henkilöstön valintakriteerit - Todistustaakka - Seuraamukset)

(2008/C 223/17)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeidshof te Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Centrum voor gelijkheid van kansen en voor racismebestrijding

Vastaaja: Firma Feryn NV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Arbeidshof te Brussel — Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (EYVL L 180, s. 22) 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 8 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan tulkinta — Rodun tai etnisen alkuperän perusteella välittömästi syrjivät valintaperusteet — Todistustaakka — Arviointi ja toteaminen kansallisen tuomioistuimen toimesta — Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus antaa syrjinnän harjoittamista koskeva kieltomääräys

Tuomiolauselma

Työnantajan julkinen ilmoitus siitä, ettei hän ota palvelukseensa tiettyä etnistä alkuperää tai rotua olevia työntekijöitä, on rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua välitöntä syrjintää työhönotossa, koska tällaiset lausunnot ovat omiaan heikentämään merkittävästi tiettyjen hakijoiden halukkuutta hakea työpaikkaa ja täten omiaan estämään heidän pääsynsä työmarkkinoille.

Työnantajan julkiset lausumat, joilla hän tekee tiettäväksi, ettei hän ota työhönottopolitiikkansa puitteissa palvelukseensa tiettyä etnistä alkuperää tai rotua olevia työntekijöitä, riittävät luomaan direktiivin 2000/43 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olettaman välittömästi syrjivästä työhönottopolitiikasta. Tämän työnantajan on siis esitettävä näyttö siitä, ettei asiassa ole loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Hän voi tehdä tämän osoittamalla, että yrityksen todellinen työhönottokäytäntö ei vastaa näitä lausumia. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistua siitä, että tosiseikat, joista kyseistä työnantajaa moititaan, on näytetty toteen, ja arvioida niiden seikkojen riittävyyttä, joilla työnantaja tukee väitteitään, joiden mukaan hän ei ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

3)	Direktiivin 2000/43 15 artiklassa edellytetään, että tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia myös niissä tilanteissa, joissa ei ole olemassa yksilöitävissä olevaa uhria.

(1) EUVL C 82, 14.4.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.7.2008 — Franco Campoli v. Euroopan yhteisöjen komissio ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-71/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Virkamiehet - Palkkaus - Eläke - Asuinmaan keskimääräisten elinkustannusten mukaan lasketun korjauskertoimen soveltaminen - Siirtymäkauden järjestelmä, joka on otettu käyttöön henkilöstösääntöjen muuttamisesta annetulla asetuksella - Lainvastaisuusväite)

(2008/C 223/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Franco Campoli (edustajat: asianajajat G. Vandersanden, L. Levi ja S. Rodrigues)

Valittajan vastapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Joris ja D. Martin) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio Santacruz ja I. Šulce)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on osittain jättänyt tutkimatta kantajan vuoden 2004 toukokuun ja heinäkuun välistä aikaa koskevien eläkelaskelmien, siltä osin kuin näissä laskelmissa sovellettiin ensimmäistä kertaa korjauskerrointa, joka oli lainvastaisesti laskettu keskimääräisten elinkustannusten mukaan kantajan asuinmaassa eikä enää elinkustannusten mukaan mainitun maan pääkaupungissa, kumoamista koskevan vaatimuksen ja osittain hylännyt sen perusteettomana — Uusien virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen voimaantulon vaikutus korjauskerroinjärjestelmään — Sellaisia virkamiehiä, jotka ovat siirtyneet eläkkeelle ennen 1.5.2004, koskevat siirtymäjärjestelyt — Korjauskerrointen laskentamenetelmä ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen — Perusteluvelvollisuus

Tuomiolauselma

1)	Päävalitus ja vastavalitus hylätään.

2)	Campoli, Euroopan yhteisöjen komissio ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 117, 26.5.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 17.7.2008 (Arbeitsgericht Bonnin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Andrea Raccanelli v. Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV

(Asia C-94/07) (1)

(EY 39 artikla - Työntekijän käsite - Yleishyödyllinen kansalaisjärjestö - Stipendi väitöskirjan tekoa varten - Työsopimus - Edellytykset)

(2008/C 223/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeitsgericht Bonn

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Andrea Raccanelli

Vastaaja: Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Arbeitsgericht Bonn — Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan tulkinta — Väitöskirjaa tekevän henkilön ominaisuus työntekijänä, jonka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yksityisoikeudellisen yhdistyksen muodossa perustettu sellainen yleishyödyllinen yhdistys on ottanut palvelukseen, joka tarjoaa suurimmalle osalle kotimaisista väitöskirjaa tekevistä henkilöistä mahdollisuuden työsopimuksen tekemiseen — Vaatimus, jonka mukaan väitöskirjaa tekeville henkilöille, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, on annettava mahdollisuus valita stipendin ja työsopimuksen välillä — Työntekijän käsite

Tuomiolauselma

Pääasian kantajan kaltaisessa tilanteessa olevaa tutkijaa, toisin sanoen Max-Planck-Geschellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV:n kanssa tehdyn stipendisopimuksen turvin väitöskirjaa valmistelevaa henkilöä, on pidettävä EY 39 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä vain, jos hän harjoittaa toimintaansa tietyn ajan tähän yhdistykseen kuuluvan tutkimuslaitoksen ohjauksessa ja jos hän saa korvausta vastikkeeksi tästä toiminnasta. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia tarvittavat tosiseikat sen arvioimiseksi, onko tilanne tällainen sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV:n kaltaisen yksityisoikeudellisen yhdistyksen on noudatettava syrjintäkiellon periaatetta EY 39 artiklassa tarkoitettuihin työntekijöihin nähden. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko pääasian kaltaisissa olosuhteissa kotimaisia ja ulkomaalaisia väitöskirjaa tekeviä henkilöitä kohdeltu epäyhdenvertaisesti.

Siinä tapauksessa, että pääasian kantaja voi perustellusti vedota vahinkoon, jonka hän on kärsinyt sen syrjinnän vuoksi, jonka kohteeksi hän on joutunut, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan sovellettavan kansallisen lainsäädännön valossa arvioida, minkälaatuista korvausta hänellä on oikeus vaatia.

(1) EUVL C 117, 26.5.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/13

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.7.2008 (Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Arcor AG & Co. KG (C-152/07), Communication Services TELE2 GmbH (C-153/07) ja Firma 01051 Telekom GmbH (C-154/07) v. Saksan liittotasavalta

(Yhdistetyt asiat C-152/07–C-154/07) (1)

(Televiestintäala - Verkot ja palvelut - Tariffien tasapainottaminen - Direktiivin 90/388/ETY 4 c artikla - Direktiivin 97/33/EY 7 artiklan 2 kohta - Direktiivin 98/61/EY 12 artiklan 7 kohta - Sääntelyviranomainen - Direktiivien välitön oikeusvaikutus - Tilanne, jossa on kolme osapuolta)

(2008/C 223/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Arcor AG & Co. KG (C-152/07), Communication Services TELE2 GmbH (C-153/07) ja Firma 01051 Telekom GmbH (C-154/07)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Muu osapuoli: Deutsche Telekom AG

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesverwaltungsgericht — Kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28.6.1990 annetun komission direktiivin 90/388/ETY (EYVL L 192, s. 10) ja televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30.6.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY (EYVL L 199, s. 32) tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään palvelun kustannusten mukaan laskettujen yhteenliittymismaksujen lisäksi korvauksesta, joka muiden operaattorien on maksettava teleoperaattorille tilaajaliittymän tarjoamisesta syntyvän alijäämän tasapainottamiseksi — Jäsenvaltioiden velvollisuus poistaa olemassa olevien teleorganisaatioiden verkkojen yhteenliittämisen jälkeen suorittamaan hintojen tasapainottamiseen liittyvät rajoitukset — Yksityisen mahdollisuus vedota direktiivin välittömään oikeusvaikutukseen jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa sellaisen hallintopäätöksen kumoamiseksi, jossa määrätään taloudellisesta velvoitteesta jonkin toisen yksityisen hyväksi

Tuomiolauselma

Televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30.6.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.9.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/61/EY, 12 artiklan 7 kohtaa ja kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28.6.1990 annetun komission direktiivin 90/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.3.1996 annetulla komission direktiivillä 96/19/EY ja luettuna yhdessä direktiivin 96/19 johdanto-osan 5 ja 20 perustelukappaleen kanssa, 4 c artiklaa on tulkittava niin, että kansallinen sääntelyviranomainen ei voi velvoittaa yleisen verkon kanssa yhteenliitetyn verkon operaattoria maksamaan määräävässä asemassa olevalle yleisen verkon operaattorille yhteenliittämismaksun lisäksi liittymäkustannusmaksua, jonka tarkoituksena on kattaa alijäämä, joka yleisen verkon operaattorille aiheutui tilaajaliittymän tarjoamisesta vuodelta 2003.

Direktiivin 90/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/19, 4 c artiklalla ja direktiivin 97/33 12 artiklan 7 kohdalla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/61, on välitön oikeusvaikutus, ja yksityiset oikeussubjektit voivat vedota niihin suoraan kansallisessa tuomioistuimessa riitauttaakseen kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen.

(1) EUVL C 140, 23.6.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.7.2008 (Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Emirates Airlines Direktion für Deutschland v. Diether Schenkel

(Asia C-173/07) (1)

(Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Matkustajille lennon peruuntumistapauksessa annettava korvaus - Soveltamisala - 3 artiklan 1 kohdan a alakohta - Lennon käsite)

(2008/C 223/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Emirates Airlines Direktion für Deutschland

Vastaaja: Diether Schenkel

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) — Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL L 46, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinta — Lähtemisen käsite — Meno-paluu -lippu jäsenvaltiosta kolmanteen valtioon — Paluulento peruutettu

Tuomiolauselma

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava niin, että sitä ei sovelleta sellaisen edestakaisen matkan tilanteessa, jossa EY:n perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta alun perin lähteneet matkustajat palaavat tälle lentoasemalle lennolla, joka lähtee kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta. Tämän säännöksen tulkintaan ei vaikuta se seikka, että meno- ja paluulennosta on tehty yksi ainoa varaus.

(1) EUVL C 155, 7.7.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-207/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 43 ja EY 56 artikla - Kansallinen lainsäädäntö, jolla asetetaan edellytykseksi osuuksien hankkimiselle sellaisissa yrityksissä, jotka harjoittavat säänneltyä toimintaa energia-alalla, ja tällaisen toiminnan harjoittamiseen tarvittavien varojen hankinnalle etukäteen myönnetty lupa)

(2008/C 223/22)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Støvlbæk ja R. Vidal Puig)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: N. Díaz Abad)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 56 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jolla asetetaan tiettyjen osuuksien hankkimiselle säänneltyä toimintaa harjoittavissa yrityksissä edellytykseksi erityisen komitean etukäteen hankittava lupa

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 56 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut Comisión Nacional de Energían 14. tehtävää, josta on säädetty hiilivetyalasta 7.10.1998 annetun lain 34/1998 (Ley 34/1998, del Sector de Hidrocarburos) 3 §:n 1 momentin 11 lisäsäännöksessä, sellaisena kuin se on muutettuna 24.2.2006 annetulla kuninkaan lakiasetuksella 4/2006 (Real Decreto-Ley 4/2006), ainoan pykälän 1 momentin toisen kohdan, jonka mukaan tiettyjen osuuksien hankkiminen yrityksistä, jotka harjoittavat tiettyjä energia-alan säänneltyjä toimintoja ja tällaisten toimintojen harjoittamiseksi tarpeellisten varojen hankinta edellyttää etukäteen hankittavaa Comisión Nacional de Energían lupaa

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 140, 23.6.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.7.2008 (Finanzgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Flughafen Köln/Bonn GmbH v. Hauptzollamt Köln

(Asia C-226/07) (1)

(Direktiivi 2003/96/EY - Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskeva yhteisön kehys - 14 artiklan 1 kohdan a alakohta - Sähkön tuotantoon käytettyjen energiatuotteiden vapauttaminen - Verotusmahdollisuus ympäristöpoliittisista syistä - Vapautuksen välitön oikeusvaikutus)

(2008/C 223/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Flughafen Köln/Bonn GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Köln

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Düsseldorf — Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (EUVL L 283, s. 51) 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinta — Välitön oikeusvaikutus — Kansallinen lainsäädäntö, jolla ei vapauteta kivennäisöljyverosta sähkön tuottamiseen käytettyä dieselöljyä

Tuomiolauselma

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan a alakohdalla, jossa säädetään sähkön tuottamiseen käytettyjen energiatuotteiden vapauttamisesta tässä direktiivissä säädetystä verosta, on sellainen välitön oikeusvaikutus, että yksityinen oikeussubjekti voi vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa — sen ajanjakson osalta, jona kyseessä oleva jäsenvaltio oli laiminlyönyt tämän direktiivin saattamisen osaksi kansallista oikeuttaan säädetyssä määräajassa — pääasian kaltaisessa oikeusriidassa, jossa yksityisen oikeussubjektin vastapuolena ovat tämän valtion tulliviranomaiset, estääkseen sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, joka olisi ristiriidassa tämän säännöksen kanssa, ja näin ollen saadakseen palautuksen sen vastaisesti kannetusta verosta.

(1) EUVL C 155, 7.7.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 10.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-307/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 89/48/ETY - Vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustaminen - Sellaisten tutkintotodistusten tunnustamatta jättäminen, jotka osoittavat pätevyyden toimia lääketieteellisiin analyyseihin erikoistuneena farmaseuttina - Täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2008/C 223/24)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Støvlbæk ja P. Andrade)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamies: L. Fernandes)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (EYVL 1989, L 19, s. 16) täytäntöönpanon laiminlyönti lääketieteellisiin analyyseihin erikoistuneen farmaseutin ammatin osalta

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna lääketieteellisiin analyyseihin erikoistuneen farmaseutin ammatin osalta 14.5.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 199, 25.8.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/16

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-311/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 89/105/ETY - Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden sisällyttäminen kansallisten sairausvakuutusjärjestelmien soveltamisalaan - 6 artiklan 1 kohta - Kansallisen sairausvakuutusjärjestelmän korvaamien lääkkeiden luettelo, jossa on kolme eri lääkkeiden ryhmää, jotka eroavat toisistaan korvausehtojen osalta - Määräaika sellaisen päätöksen tekemiselle, joka koskee hakemusta sisällyttää lääke kyseisen luettelon sellaisiin ryhmiin, joihin sovelletaan suotuisampia korvausehtoja)

(2008/C 223/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Stromsky ja B. Schima)

Vastaaja: Itävallan tasavalta (asiamies: C. Pesendorfer)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltamisesta kansallisissa sairausvakuutusjärjestelmissä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/105/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 8) 6 artiklan 1 alakohdan rikkominen — Kansallinen sosiaaliturvalainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön sairausvakuutusjärjestelmän korvaamien lääkkeiden luettelo, jossa on kolme lääkkeiden ryhmää, jotka eroavat toisistaan korvausedellytysten osalta — Direktiivin 89/105/ETY 6 artiklan 1 alakohdassa säädettyä määräaikaa vastaavan määräajan vahvistamatta jättäminen sellaisten päätösten tekemiselle, jotka koskevat lääkkeiden hyväksymistä suotuisampiin ryhmiin

Tuomiolauselma

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltamisesta kansallisissa sairausvakuutusjärjestelmissä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/105/ETY 6 artiklan 1 alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole vahvistanut määräaikaa sellaisten päätösten tekemiselle, jotka koskevat hakemuksia lääkkeen sisällyttämiseksi yleisessä sosiaalivakuutuslaissa (Allgemeines Sozialversicherungsgesetz), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 sosiaalivakuutuksen muuttamisesta annetulla lailla (Sozialversicherungs-Änderungsgesetz 2003), säädetyn lääkkeiden korvaussäännöstön keltaiseen tai vihreään ryhmään.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 211, 8.9.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/16

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.7.2008 (Wojewódzki Sąd Administracyjny w Białymstokun (Puolan tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Dariusz Krawczyński v. Dyrektor Izby Celnej w Białymstoku

(Asia C-426/07) (1)

(Sisäinen verotus - Autoverot - Valmistevero - Käytetyt ajoneuvot - Tuonti)

(2008/C 223/26)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Wojewódzki Sąd Administracyjny w Białymstoku

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dariusz Krawczyński

Vastaaja: Dyrektor Izby Celnej w Białymstoku

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Wojewódzki Sąd Administracyjny w Białymstoku — EY 90 artiklan ja jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 33 artiklan 1 kohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kannetaan liikevaihtoveroa henkilöauton jokaisesta myynnistä ennen auton ensirekisteröintiä valtion alueella

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/680/ETY, 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä Puolassa valmisteveroista 23.1.2004 annetussa laissa (ustawa o podatku akcyzowym) säädetyn valmisteveron kaltaiselle valmisteverolle, joka kannetaan kaikista autojen myynneistä ennen niiden ensimmäistä rekisteröintiä kansallisella alueella.

EY 90 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle valmisteverolle sikäli kuin veron määrä, joka kannetaan toisesta jäsenvaltiosta tuotujen käytettyjen ajoneuvojen myymisestä ennen niiden ensimmäistä rekisteröintiä, ylittää aikaisemmin veron käyttöön ottaneessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen samankaltaisten ajoneuvojen myyntiarvoon sisältyvän saman veron jäännöksen määrän. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkia, onko pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön ja etenkin valmisteverokannan alentamisesta 22.4.2004 annetun valtiovarainministerin asetuksen (rozporządzenie Ministra Finansów w sprawie obniżenia stawek podatku akcyzowego) 7 §:n soveltamisella tällainen seuraus.

(1) EUVL C 283, 24.11.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/17

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-510/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 68/414/ETY - 1 artiklan 1 kohta - Velvollisuus ylläpitää jatkuvasti öljytuotevarastojen vähimmäistasoa - Rikkominen)

(2008/C 223/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Rozet ja B. Schima)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta (asiamies: C. Pochet)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 20.12.1968 annetun neuvoston direktiivin 68/414/ETY (EYVL L 308, p. 14), sellaisena kuin se on muutettuna ja kodifioituna 24.7.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/67/EY (EUVL L 217, s. 8), 1 artiklan 1 kohdassa säädetyn öljytuotteiden varastointia koskevan velvollisuuden laiminlyönti — Varastointivelvollisuuden luonne ja ulottuvuus — Kyseessä olevan jäsenvaltion toimittamien lukujen ja Eurostatin kautta saatujen tietojen välillä oleva ero — Öljytuotteiden varastojen ja kyseisten tuotteiden kotimaan kulutuksen tason laskentatapa

Tuomiolauselma

Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 20.12.1968 annetun neuvoston direktiivin 68/414/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/93/EY, 1 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joita Euroopan yhteisön alueella olevien kyseisen direktiivin 2 artiklassa mainittujen toiseen öljytuoteluokkaan kuuluvien öljytuotteiden varastojen pitäminen jatkuvasti vaaditulla tasolla edellyttää.

2)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 22, 26.1.2008.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/18

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 17.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-543/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/73/EY - Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu - Mahdollisuudet työhön - Ammatillinen koulutus ja uralla eteneminen - Työolot - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2008/C 223/28)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: M. van Beek)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta (asiamies: D. Haven)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23.9.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY (EYVL L 269, s. 15) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu määräajassa

Tuomiolauselma

Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23.9.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut määräajassa kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/18

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.7.2008 (Oberlandesgericht Stuttgartin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Szymon Kozlowskia koskeva eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettely

(Asia C-66/08) (1)

(Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Puitepäätös 2002/584/YOS - Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt - 4 artiklan 6 alakohta - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet - Ilmausten ’asuu vakinaisesti’ täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja ’oleskelee’ täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa tulkinta)

(2008/C 223/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Stuttgart

Pääasian asianosainen

Szymon Kozlowski

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberlandesgericht Stuttgart — Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL L 190, s. 1) 4 artiklan 6 alakohdan tulkinta — Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen mahdollisuus kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu sellaisen henkilön vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi, joka oleskelee tai asuu täytäntöönpanojäsenvaltiossa — Käsitteet ”asua” ja ”oleskella” — EU 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä EY 12 ja EY 17 artiklan kanssa, tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kohdella luovuttamisesta kieltäytyvää etsittyä henkilöä eri tavalla siitä riippuen, onko hän on täytäntöönpanojäsenvaltion vai toisen jäsenvaltion kansalainen

Tuomiolauselma

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 artiklan 6 alakohtaa on tulkittava siten, että

—

etsitty henkilö ”asuu vakinaisesti” täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, kun hän on asettunut sinne tosiasiallisesti asumaan, ja hän ”oleskelee” siellä, kun hän on jonkin aikaa tässä jäsenvaltiossa pysyvästi oleskeltuaan luonut tähän jäsenvaltioon siteitä, jotka vastaavat vakinaisen asumisen perusteella syntyviä siteitä

—

sen ratkaisemiseksi, onko etsityn henkilön ja täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion välillä siteitä, joiden perusteella voidaan todeta, että kyseinen henkilö kuuluu mainitun 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun ilmauksen ”oleskelee” soveltamisalaan, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen asiana on arvioida kokonaisvaltaisesti useita objektiivisia seikkoja, jotka ovat ominaisia tämän henkilön tilanteelle ja joihin kuuluvat erityisesti etsityn henkilön oleskelun kesto, luonne ja edellytykset sekä ne perhesiteet ja taloudelliset siteet, joita kyseisellä henkilöllä on täytäntöönpanosta vastaavaan jäsenvaltioon.

(1) EUVL C 107, 26.4.2008.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/19

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.7.2008 (Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin (Liettuan tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Asia, jonka on pannut vireille Inga Rinau

(Asia C-195/08 PPU) (1)

(Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano - Täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa - Asetus (EY) N:o 2201/2003 - Hakemus sellaisen tuomion tunnustamatta jättämiseksi, joka on annettu toisesta jäsenvaltiosta luvattomasti palauttamatta jätetyn lapsen palauttamisesta - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely)

(2008/C 223/30)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas

Asianosainen pääasiassa

Inga Rinau

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Lietuvos Aukščiausiasis Teismas — Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL L 338, s. 1) 21, 23 ja 24 artiklan sekä 31 artiklan 1 kohdan, 40 artiklan 2 kohdan ja 42 artiklan tulkinta — Jäsenvaltiossa A esitetty hakemus sellaisen tuomion tunnustamatta jättämiseksi, jonka jäsenvaltion B tuomioistuin on antanut sellaisen lapsen palauttamisesta, joka on katsottu jätetyn luvattomasti palauttamatta jäsenvaltiossa A olevalta äidiltään, isälleen, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa B ja jolle on myönnetty lapsen huoltajuus

Tuomiolauselma

Sen jälkeen kun palauttamatta jättämistä koskeva tuomio on annettu ja annettu tiedoksi tuomion antaneelle tuomioistuimelle, on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 42 artiklassa tarkoitetun todistuksen antamisen kannalta merkityksetöntä, onko tämän tuomion täytäntöönpanoa lykätty, onko tuomiota muutettu, onko se kumottu tai onko se joka tapauksessa jäänyt tulematta lainvoimaiseksi tai onko se korvattu palauttamisesta annetulla tuomiolla, jos lasta ei ole todellisuudessa palautettu. Kun minkäänlaisia epäilyksiä ei ole esitetty kyseisen todistuksen aitoudesta ja se on laadittu sen lomakkeen mukaisesti, jota koskeva malli on asetuksen liitteessä IV, palauttamista koskevan tuomion tunnustamisen vastustaminen on kiellettyä, ja pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan todeta todistuksen saaneen tuomion täytäntöönpanokelpoisuus ja hyväksyä lapsen välitön palauttaminen.

Lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa menettely koskee asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdan ja 40–42 artiklan mukaisen todistuksen saaneita tuomioita, jokainen osapuoli, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi vaatia tuomion tunnustamatta jättämistä, vaikka tuomion tunnustamista koskevaa hakemusta ei olisi esitetty tätä ennen.

Siltä osin kuin asetuksen N:o 2201/2003 31 artiklan 1 kohdassa säädetään, että henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai lapsi ei voi menettelyn tässä vaiheessa esittää huomautuksia hakemuksen johdosta, tätä ei voida soveltaa tuomion tunnustamatta jättämistä koskevaan menettelyyn, joka on pantu vireille ilman, että tämän saman tuomion osalta on ensiksi esitetty tunnustamista koskevaa hakemusta. Tällaisessa tilanteessa tunnustamista hakeva vastaaja voi esittää huomautuksia.

(1) EUVL C 171, 5.7.2008.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/19

Valitus, jonka Philippe Guigard on tehnyt 22.5.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-301/05, Guigard v. komissio, 11.3.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-214/08 P)

(2008/C 223/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Philippe Guigard (edustajat: avocat S. Rodrigues ja avocat C. Bernard-Glanz)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	valitus on otettava tutkittavaksi

—	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-301/05 11.3.2008 antama tuomio on kumottava

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kantajana olleen osapuolen kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset on hyväksyttävä

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vastaajana ollut osapuoli on velvoitettava korvaamaan kumoamiskanteesta ja valituksesta aiheutuneet kulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi etenkin kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessa, joka sisältää kaksi osaa, valittaja väittää aluksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti neljättä Lomén sopimusta (1).

Virhe muodostuu yhtäältä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että Lomén sopimuksen 313 artiklan 2 kohdan k alakohdan nojalla kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän on päätettävä teknisten konsulttien ja asiantuntijoiden työhönotosta ottamatta huomioon komissiolle mainitulla sopimuksella myönnettyjä budjetin valvontaa ja rahaston hoitoa koskevia valtuuksia ja tämän toimielimen velvollisuutta antaa kansalliselle tulojen ja menojen hyväksyjälle teknistä apua sopimusten neuvottelussa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen toisaalta sikäli kuin se on katsonut, että kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän komissiolle tekemässä pyynnössä kantajan työsopimuksen uusimista koskevan päätöksen hyväksymisestä on oltava nimenomainen viittaus Lomén yleissopimuksen 314 artiklaan, jotta tässä artiklassa säädetty 30 päivän määräajan kuluminen alkaa, vaikka tästä artiklasta ei lainkaan seuraa tällaista vaatimusta. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi näin ollen, jos se olisi tulkinnut oikein edellä mainittua artiklaa, pitänyt todeta, ettei komissio ole noudattanut tätä määräaikaa.

Valittaja esittää toisessa valitusperusteessa lisäksi, että riitautetun tuomion perustelut ovat ilmeisen ristiriitaisia, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut Lomén sopimuksen 317 artiklan a kohdan rikkomiseen liittyvän kanneperusteen osalta yhtäältä, että tämä kanneperuste on esitetty myöhässä ja toisaalta, että se vastaa saman sopimuksen 313 artiklan 2 kohdan k alakohdan rikkomiseen liittyvää kanneperustetta. Valittajan mukaan samaa kanneperustetta ei voida samalla kertaa jättää tutkimatta ja hylätä perusteettomana.

Valittaja väittää lopuksi kolmannessa valitusperusteessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan sikäli kuin se ei ole yhtäältä ottanut kokonaisuudessaan huomioon hänen suullisessa käsittelyssä esittämiään väitteitä ja toisaalta sikäli kuin se on ottanut valittajan esittämän huolenpitovelvollisuutta koskevan periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen liittyvän kanneperusteen huomioon vääristyneellä tavalla.

(1) Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren (AKT) valtioiden ja Euroopan talousyhteisön tekemä neljäs yleissopimus, allekirjoitettu Loméssa 15.12.1989 (hyväksytty 25.2.1991 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 91/400/EHTY, ETY neljännen AKT-ETY-yleissopimuksen tekemisestä, EYVL L 229, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna Mauritiuksella 4.11.1995 allekirjoitetulla sopimuksella (EYVL 1998, L 156, s. 3).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Salamanca (Espanja) on esittänyt 26.5.2008 — Eva Martín Martín v. EDP Editores, S.L. ja Juan Caballo Bueno

(Asia C-227/08)

(2008/C 223/32)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Salamanca

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Eva Martín Martín

Muut osapuolet: EDP Editores, S.L. ja Juan Caballo Bueno

Ennakkoratkaisukysymys

Onko [EY] 153 artiklaa yhdessä [EY] 3 ja [EY] 95 artiklan, samoin kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan kanssa sekä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta 20.12.1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/577/ETY (1) ja erityisesti sen 4 artiklaa tulkittava siten, että tuomioistuin, jonka ratkaistavana on ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta ratkaisusta tehty valitus, voi todeta viran puolesta mitättömäksi kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen, vaikka vastaajana oleva kuluttaja ei ole vedonnut tähän mitättömyyteen missään vaiheessa maksamismääräysmenettelyyn antamassaan vastauksessa, istunnossa tai muutoksenhakumenettelyssä?

(1) EYVL L 372, s. 31.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 28.5.2008 — Colin Wolf v. Stadt Frankfurt am Main

(Asia C-229/08)

(2008/C 223/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Colin Wolf

Vastaaja: Stadt Frankfurt am Main

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallisella lainsäätäjällä direktiivin 2000/78/EY (1) 6 artiklan 1 kohdassa annettua liikkumavaraa käytettäessä yleisesti ottaen laaja harkinta- tai organisointivalta, vai onko kyseinen liikkumavara rajattu vain tarpeelliseen ainakin silloin, kun on kyse enimmäisiän vahvistamisesta työhönoton edellytykseksi direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisen eläkkeelle siirtymistä edeltävän vähimmäispalvelusajan vuoksi?

2)	Kuvastaako direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu tarpeellisuus direktiivin 20007/78/EY 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittujen keinojen asianmukaisuutta ja rajoittaako se siten kyseisen yleisen säännöksen soveltamisalaa?

a)	Onko kyse direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta oikeutetusta tavoitteesta, kun julkisen sektorin työnantaja pyrkii työhönottoa koskevalla enimmäisiällä siihen, että palvelukseen otettavat virkamiehet ovat aktiivipalveluksessa mahdollisimman kauan?

b)	Onko tällaisen tavoitteen toteuttaminen epäasianmukaista jo silloin, kun sen vaikutuksesta virkamies on palveluksessa pidempään kuin mikä on tarpeen lainsäädännössä taatun vähimmäiseläkkeen saamiseksi viiden palvelusvuoden kulumisen jälkeen varhaiseläkkeelle siirryttäessä?

c)	Onko tällaisen tavoitteen toteuttaminen epäasianmukaista vasta silloin, kun sen vaikutuksesta virkamies on palveluksessa pidempään kuin mikä on tarpeen lainsäädännössä taatun vähimmäiseläkkeen ansaitsemiseksi (tällä hetkellä 19,51 vuotta) varhaiseläkkeelle siirryttäessä?

Onko kyse direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta oikeutetusta tavoitteesta, kun mahdollisimman alhaisella työhönottoa koskevalla enimmäisiällä kaikkien palvelukseen otettavien virkamiesten määrä pidetään mahdollisimman pienenä tapaturmaetuuksien tai sairausetuuksien kaltaisten yksilöllisten etuuksien (avustukset, jotka kattavat myös perheenjäsenet) määrän minimoimiseksi?

Mitä merkitystä voidaan tältä osin antaa sille, että eliniän noustessa tapaturmaetuudet tai sairaustapauksissa maksettavat avustukset (myös perheenjäsenille) ovat suuremmat kuin nuorempien virkamiehien osalta, joten se, että työhön otetaan iältään vanhempia virkamiehiä, voisi tällä perusteella lisätä suoritettavien kokonaiskustannusten määrää?

c)	Onko tältä osin esitettävä tarkastettuja ennusteita tai tilastoja vai riittävätkö yleisesti tunnetut todennäköisyydet?

a)	Onko kyse direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta oikeutetusta tavoitteesta, kun julkisen sektorin työnantaja haluaa soveltaa tiettyä työhönottoa koskevaa enimmäisikää turvatakseen ”tasapainoisen ikärakenteen kulloisellakin ura-alueella”?

b)	Jos näin on, mitä vaatimuksia tällaisen ikärakenteen toteuttamista koskevien perusteiden on vastattava, jotta oikeuttamisperustetta koskevat edellytykset (asianmukaisuus ja tarpeellisuus, välttämättömyys) täyttyvät?

Onko kyse direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta oikeutetusta näkökohdasta, kun julkisen sektorin työnantaja vetoaa työhönottoa koskevan enimmäisiän osalta siihen, että palotoimen keskitasolla suoritettavaan harjoitteluun ottamista koskevat asialliset edellytykset eli vastaava kouluopetus ja ammattikoulutus on yleensä mahdollista täyttää tällaisen iän saavuttamiseen saakka?

Mitä perusteita on käytettävä arvioitaessa sitä, onko eläkkeelle siirtymisen edellyttämä vähimmäispalvelusaika asianmukainen tai tarpeellinen?

Voidaanko vähimmäispalvelusaikaa koskevaa tarvetta pitää oikeutettuna yksinomaan eräänlaisena vastikkeena julkisen sektorin työnantajan yksin rahoittamasta (keskiasteen palotoimen virkaan vaadittavasta) julkisen sektorin työnantajan palveluksessa tapahtuvasta ammattipätevyyden hankkimisesta, kun tarkoituksena on varmistaa se, että tällaisen pätevyyden kannalta katsoen tämän jälkeinen kyseisen julkisen sektorin työnantajan palveluksessa suoritettava palvelusaika on asianmukainen siten, että virkamiesten koulutuskustannukset poistetaan tällä tavalla vähitellen?

b)	Minkä pituinen harjoitteluaikaa seuraava palvelusajanjako saa olla enimmillään? Saako se ylittää viisi vuotta, ja jos saa, niin millä edellytyksin?

Voiko 7 kohdan a alakohdasta riippumatta vähimmäispalvelusaikaa pitää asianmukaisena tai tarpeellisena sillä perusteella, että sellaisten virkamiesten osalta, joiden eläkkeet julkisen sektorin työnantaja rahoittaa yksin, odotetun aktiivisen palvelusajan työhönottamisesta todennäköiseen eläkkeelle siirtymiseen saakka on riitettävä lainsäädännössä taatun täyden vähimmäiseläkkeen ansaitsemiseksi palvelusajalla, jonka pituus on tällä hetkellä 19,51 vuotta?

Onko sitä vastoin se, että henkilöä ei oteta työhön, oikeutettua direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan perusteella vasta silloin, kun henkilö otettaisiin työhön iässä, joka johtaisi hänen odotettavissa olevan eläkkeelle siirtymispäivänsä huomioon ottaen vähimmäiseläkkeen maksamiseen, vaikkei sitä ole vielä ansaittu?

Onko direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettua eläkkeelle siirtymistä tarkasteltaessa otettava huomioon lainsäädännössä vahvistettu eläkkeelle siirtymisen ikäraja ja tätä seuraava eläke vai onko huomioon otettava tiettyjen virkamiesten tai ammattiryhmien tilastollinen eläkkeelle siirtymisen keski-ikä?

b)	Jos näin on, missä määrin on otettava huomioon se, että yksittäisten virkamiesten osalta säännöllistä eläkkeelle siirtymistä voidaan lykätä enintään kahdella vuodella? Johtaako tämä seikka vastaavassa laajuudessa työhönottoa koskevan enimmäisiän nousemiseen?

Voidaanko vähimmäispalvelusaikaa direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan yhteydessä laskettaessa ottaa huomioon myös alkuvaiheessa virkasuhteessa suoritettava sisäinen harjoittelu? Onko tältä osin merkitystä sillä, otetaanko harjoitteluaika eläkeoikeutta hankittaessa kokonaisuudessaan huomioon eläkkeeseen oikeuttavana palvelusaikana, vai onko harjoitteluaika vähennettävä siitä ajanjaksosta, jonka julkisen sektorin työnantaja voi asettaa direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaiseksi vähimmäispalvelusajaksi?

10)	Ovatko yleisen tasa-arvolain 15 §:n 1 momentin toisen virkkeen ja 3 momentin säännökset yhteensoveltuvia direktiivin 2000/78/EY 17 artiklan kanssa?

(1) EYVL L 303, s. 16.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/22

Valitus, jonka Massimo Giannini on tehnyt 29.5.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-100/04, Massimo Giannini v. komissio, 12.3.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-231/08 P)

(2008/C 223/34)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Massimo Giannini (edustajat: avocate L. Levi ja avocate C. Ronzi)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-100/04 12.3.2008 antama tuomio on kumottava

—

siten kantajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä ja näin ollen

—

on kumottava kilpailun COM/A/9/01 valintalautakunnan päätös, joka annettiin tiedoksi valittajalle kirjeitse 11.6.2003, olla kirjaamatta valittajan nimeä tämän kilpailun varallaololuetteloon, sekä tarvittaessa kumottava päätös, joka annettiin tiedoksi valittajalle kirjeitse 8.7.2003 ja jolla hylättiin valittajan uudelleenkäsittelyä koskeva vaatimus ja kumottava päätös, joka annettiin valittajalle tiedoksi kirjeitse 2.12.2003 ja jolla hylättiin valittajan oikaisuvaatimus,

—

on myönnettävä korvausta aineellisesta vahingosta, joka arvioidaan yhtäältä väliaikaisen toimihenkilön sopimuksen päättymisen jälkeen saadun työttömyyskorvauksen ja palkkaluokkaan A 7/4 kuuluvan virkamiehen palkan välisen erotuksen perusteella ja toisaalta työttömyysjakson jälkeen palkkaluokkaan A 7/5 kuuluvan virkamiehen palkan perusteella ja on myönnettävä korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka arvioidaan 1 euroksi

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa valituksensa tueksi etenkin kolmeen pääasialliseen valitusperusteeseen.

Kantaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessa etenkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja erityisesti oikeutta saada päätös asiassa kohtuullisessa ajassa. Asian saattamisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja riidanalaisen tuomion antamisen välillä on nimittäin kulunut neljä vuotta. Valittajan mukaan mikään erityinen seikka ei ollut käsiteltävänä olevassa asiassa peruste oikeudenkäynnin tällaiselle kestolle. Tämän asian asiakirjat eivät olleet erityisen laajoja eivätkä oikeudellisesti monimutkaisia ja menettelyllä oli valittajalle todellista merkitystä.

Valittaja väittää toisessa valitusperusteessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut henkilöstösääntöjen 4, 27 ja 29 artiklaa ja näin ollen yksikön etua sekä huolenpitovelvollisuutta, joka yhteisön toimielimillä on niiden toimihenkilöihin ja virkamiehiin nähden. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistun sekoittaa tältä osin keskenään yhteisön virkamieheksi tulon avoimen kilpailun kautta, jonka tarkoituksena on muodostaa varallaololuettelo, ja jo työhönotettujen henkilöiden uran jatkumisen henkilöstösäännöissä säädettyjen keinojen, kuten siirtojen ja ylennysten, kautta.

Valittaja vetoaa kolmannessa valitusperusteessaan siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut velvollisuutta perustella tuomiot, se on loukannut syrjintäkiellon ja puolustautumisoikeuksien periaatteita sekä jättänyt huomioon ottamatta sen arvioitavaksi toimitetun näytön vääristelyn. Tämä viimeksi mainittu valitusperuste jakautuu kolmeen osaan.

Valittaja esittää kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut syrjintäkiellon periaatetta ja perusteluvelvollisuutta ja rikkonut näyttöä koskevia hallinnollisia säännöksiä, kun se on katsonut, että sillä seikalla, että tietyt hakijat tunsivat asiakirjan, johon kirjallinen koe perustui, ei loukattu syrjintäkiellon periaatetta ja kun se ei vaatinut vastapuolta esittämään konkreettista näyttöä siitä, ettei tämä seikka tarkoita syrjintää.

Tämän valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyä näyttöä on vääristelty sikäli kuin viimeksi mainittu on katsonut, että valintalautakunnan koostumus oli riittävän tasapainoinen hakijoiden objektiivisen vertailun ja arvioinnin varmistamiseksi, vaikka asiakirjat päinvastoin osoittavat, että tämä lautakunta ei ollut riittävän tasapainoinen ja sikäli kuin vastapuoli ei ilmoittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle lukuisista olennaisista tosiseikoista.

Lopuksi valittaja vetoaa tämän valitusperusteen kolmannessa osassa uudelleen syrjintäkiellon loukkaamiseen, asian selvittämistä koskevien sääntöjen rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, jotka liittyvät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksiin valintalautakunnan puolueettomuudesta.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesgericht Ried im Innkreis (Itävalta) on esittänyt 2.6.2008 — Rikosoikeudenkäynti Roland Langeria vastaan

(Asia C-235/08)

(2008/C 223/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Ried im Innkreis

Rikosoikeudenkäynnin vastaaja pääasiassa

Roland Langer

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY 43 artiklaa (Euroopan yhteisöjen perustamissopimus sen 2.10.1997 päivätyssä versiossa, viimeksi muutettuna Bulgarian tasavallan ja Romanian liittyessä Euroopan unioniin 25.4.2005 (EUVL L 157, s. 11)) tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle säännökselle, jonka mukaan rahapelejä pelikasinolla voivat järjestää vain osakeyhtiöt, joiden kotipaikka on asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja jossa näin ollen edellytetään tässä jäsenvaltiossa sijaitsevan pääomayhtiön perustamista tai hankkimista?

Onko EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä tiettyjen rahapelien, kuten esimerkiksi pelikasinoissa pelattavien rahapelien, valtiolliselle monopolille, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ei ole johdonmukaista ja järjestelmällistä rahapelien rajoittamispolitiikkaa, koska jäsenvaltiossa toimiluvan haltijat rohkaisevat osallistumaan rahapeleihin — kuten valtiolliseen urheiluvedonlyöntiin ja valtiollisiin arpajaisiin — ja mainostavat niitä (televisiossa ja sanoma- ja aikakauslehdistössä), ja kun mainonta menee jopa niin pitkälle, että hieman ennen arvonnan suorittamista tarjotaan käteismaksua arvontakupongista? (TOI TOI TOI — Glaub' ans Glück)?

Onko EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä säännökselle, jonka mukaan kaikki kansallisessa rahapelilainsäädännössä tarkoitetut toimiluvat rahapelejä ja pelikasinoita varten myönnetään lain nojalla 15 vuodeksi, mikä sulkee (muun kuin tämän jäsenvaltion kansalaisia olevat) yhteisön alueen kilpailijat luvan hakemisen ulkopuolelle?

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 4.6.2008 — Swiss Re Germany Holding GmbH v. Finanzamt München für Körperschaften

(Asia C-242/08)

(2008/C 223/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Swiss Re Germany Holding GmbH

Vastaaja: Finanzamt München für Körperschaften

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan viidettä luetelmakohtaa sekä 13 artiklan B kohdan a alakohtaa ja d alakohdan 2 ja 3 alakohtaa tulkittava siten, että hankkijan maksamaa kauppahintaa vastaan tapahtuva henkijälleenvakuutussopimuksen sellainen vastattavaksi ottaminen, jonka johdosta sopimuksen hankkija ottaa vakuutuksenottajan suostumuksella vastattavakseen siihenastisen vakuutuksenantajan harjoittamasta verosta vapautetusta jälleenvakuutustoiminnasta ja tarjoaa siihenastisen vakuutuksenantajan sijasta verosta vapautettuja jälleenvakuutuspalveluja vakuutuksenottajalle, on katsottava

a)	jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan viidennessä luetelmakohdassa tarkoitetuksi vakuutus- tai pankkitoiminnaksi tai

b)	jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi jälleenvakuutustoiminnaksi tai

jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 2 ja 3 alakohdassa tarkoitetuksi liiketoimeksi, joka koostuu olennaiselta osin yhtäältä verosta vapautetusta velvoitteen vastattavaksi ottamisesta ja toisaalta verosta vapautetusta saamisia koskevasta liiketoimesta?

2)	Muuttuuko ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus, jos sopimuksen siirron osalta maksettavaa vastiketta ei suorita sopimuksen hankkija vaan siihenastinen vakuutuksenantaja?

Jos ensimmäisen kysymyksen a, b, ja c kohtaan on annettava kieltävä vastaus: Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että

—	vastiketta vastaan tapahtuva henkijälleenvakuutussopimuksen siirto on tavaran luovutus ja

—

että jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan c alakohdan soveltamisen yhteydessä ei ole tehtävä eroa sen mukaan, sijaitseeko verosta vapautettujen toimintojen harjoittamispaikka tavaran luovuttamisjäsenvaltiossa vai jossakin muussa jäsenvaltiossa?

(1) EYVL L 145, s. 1.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Köln (Saksa) on esittänyt 9.6.2008 — Gaz de France — Berliner Investissement SA v. Bundeszentralamt für Steuern

(Asia C-247/08)

(2008/C 223/37)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Gaz de France — Berliner Investissement SA

Valittajan vastapuoli: Bundeszentralamt für Steuern

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY (1) 2 artiklan a alakohtaa yhdessä liitteen f alakohdan kanssa tulkittava niin, että myös ranskalaista oikeudellisessa muodossa ”société par actions simplifiée” toimivaa yhtiötä voidaan jo vuotta 2005 edeltävinä vuosina pitää direktiivissä tarkoitettuna ”jäsenvaltiossa sijaitsevana yhtiönä”, minkä vuoksi tämän yhtiön saksalaisen tytäryhtiön sille vuonna 1999 jakama voitto on direktiivin 90/435/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaan vapautettava lähdeverosta?

Siinä tapauksessa, että vastaus kysymykseen 1 on kieltävä:

Onko eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY (EYVL L 225, s. 6) 2 artiklan a alakohta yhdessä liitteen f alakohdan kanssa ristiriidassa EY 43 artiklan ja EY 48 artiklan tai EY 56 artiklan 1 kohdan ja EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan kanssa, kun siinä yhdessä direktiivin 90/435/ETY 5 artiklan 1 kohdan kanssa säädetään, että ranskalainen emoyhtiö, jonka oikeudellinen muoto on société anonyme, société en commandité par actions tai société à responsabilité limitée vapautetaan saksalaisen tytäryhtiön sille jakaman voiton lähdeverotuksesta, mutta oikeudellisessa muodossa société par actions simplifiée toimivaa ranskalaista emoyhtiötä ei vapauteta?

(1) EYVL L 225, s. 6.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/25

Kanne 10.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-250/08)

(2008/C 223/38)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja P van Nuffel)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

—

yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut EY 18, EY 43 ja EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksen 31 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska Flanderin hallintoalueella otetaan uudeksi pääasialliseksi asunnoksi tarkoitetun kiinteän omaisuuden kohteen oston yhteydessä tulevan verotuksellisen edun laskemisesta varten huomioon aikaisemman pääasiallisen asunnon ostamisen yhteydessä maksettujen kirjaamismaksujen määrä ainoastaan silloin, kun tämä aikaisempi asunto sijaitsi Flanderin hallintoalueella, mutta ei silloin, kun se sijaitsi muussa jäsenvaltiossa kuin Belgiassa tai EFTA-valtiossa.

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kirjaamismaksuista annetussa Belgian lainsäädännössä, sellaisena kuin se on voimassa Flanderin hallintoalueella, säädetään kirjaamismaksujen alentamisesta Flanderin hallintoalueella sijaitsevan pääasiallisen asunnon oston yhteydessä siten, että maksuja alennetaan sellaisella määrällä, joka vastaa Flanderin hallintoalueella sijaitsevan aikaisemman asunnon oston yhteydessä suoritettuja maksuja, mikäli tämä aikaisempi pääasiallinen asunto myydään samaan aikaan. Komissio katsoo, että tämä lainsäädäntö, jolla sitä paitsi annetaan samanlaisissa olosuhteissa Flanderin hallintoalueen sisällä muuttaville henkilöille verotuksellinen etu, jota ei anneta henkilöille, jotka muuttavat muusta jäsenvaltiosta kuin Belgiasta Flanderin hallintoalueen alueelle. Komission mielestä tällä lainsäädännöllä syrjitään sellaisia Unionin kansalaisia, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja sillä syrjitään Unionin kansalaisia, jotka käyttävät sijoittautumista koskevaa oikeuttaan ja sillä rajoitetaan pääoman investoimista muista jäsenvaltioista kuin Belgiasta Flanderin hallintoalueella sijaitsevan kiinteän omaisuuden kohteisiin ja tämä lainsäädäntö on siten periaatteessa EY 18 artiklan, EY 43 artiklan ja ETA-sopimuksen 31 artiklan ja EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksen 40 artiklan vastainen. Komission mukaan tässä asiassa ei ole olemassa yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joilla tämä perustamissopimuksen noudattamatta jättäminen voitaisiin perustella. Vastaaja ei voi myöskään vedota verojärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamista koskevaan tarpeeseen, koska tässä on kysymys kahdesta toisistaan riippumattomasta verotuksellisesta tilanteesta, joihin kumpaankin sovelletaan yksinomaan omia, kyseistä tilannetta koskevia säännöksiä.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/25

Kanne 13.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-253/08)

(2008/C 223/39)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: N. Yerrell ja M. Telles Romão)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi 1.4.2007.

(1) EYVL L 102, s. 35.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/26

Kanne 13.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-255/08)

(2008/C 223/40)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. van Beek ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun 85/337/ETY (1), direktiivin 97/11/EY (2) ja direktiivin 2003/35/EY (3), mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut direktiivin 85/337/ETY 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, luettuna yhdessä liitteiden II ja III kanssa, sellaisena kun se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY ja direktiivillä 2003/35/EY, noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.	EY 249 artiklan kolmannen kohdan mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

2.	Jäsenvaltioiden on toteutettava siten myös direktiivien kansallisen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet direktiiveissä säädetyn määräajan kuluessa ja ilmoitettava niistä viipymättä komissiolle.

Tässä asiassa direktiivin 97/11/EY 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset ja määräykset voimaan 14.3.1999 ja että niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Alankomaiden kuningaskunta ei ole kuitenkaan tehnyt näin.

Edellä olevan perusteella komission on päädyttävä katsomaan, että Alankomaiden kuningaskunta on jättänyt tähän päivään asti toteuttamatta direktiivin 85/337/ETY 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, luettuna yhdessä liitteiden II ja III kanssa, sellaisina kun se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY ja direktiivillä 2003/35/EY, asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, koska kaikkia direktiivin liitteessä III olevia kriteereitä ei sovelleta kaikkiin liitteen II mukaisiin hankkeisiin.

(1) EYVL L 175, s. 40.

(2) EYVL L 73, s. 5.

(3) EYVL L 156, s. 17.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt 18.6.2008 — Ladbrokes Betting & Gaming Ltd. ja Ladbrokes International Ltd. v. Stichting de Nationale Sporttotalisator

(Asia C-258/08)

(2008/C 223/41)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Ladbrokes Betting & Gaming Ltd. ja Ladbrokes International Ltd.

Vastaaja: Stichting de Nationale Sporttotalisator

Ennakkoratkaisukysymykset

Täyttääkö pelivietin kanavoimiseen tähtäävä, rajoittava kansallinen rahapelipolitiikka, jolla tosiasiallisesti edistetään kyseisen kansallisen lainsäädännön tavoitteiden eli peliriippuvuuden ja petosten ehkäisyn saavuttamista siten, että säännellyn rahapelitarjonnan ansiosta pelaaminen on (paljon) vähäisempää kuin se olisi ilman kansallista sääntelyjärjestelmää, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja erityisesti asiassa C-243/01, Gambelli ym., 6.11.2003 annettu tuomiossa (Kok. 2003, s. I-13031) asetetun edellytyksen, jonka mukaan vedonlyöntitoimintaa on rajoitettava johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla, vaikka luvanhaltijalla on oikeus tehdä rahapelitarjonnastaan houkutteleva ottamalla käyttöön uusia rahapelejä, kiinnittää suuren yleisön huomio rahapelitarjontaansa mainonnan avulla ja siten ehkäistä (potentiaalisten) pelaajien turvautumista laittomaan rahapelitarjontaan (vrt. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-338/04, C-359/04 ja C-360/04, Placanica ym., 6.3.2007 antama tuomio, Kok. 2007, s. I-1891, 55 kohdan loppu)?

2a.

Siinä tapauksessa, että rahapelipolitiikkaa koskeva kansallinen lainsäädäntö on EY 49 artiklan mukainen, onko kansallisen tuomioistuimen tämän lainsäädännön soveltamista konkreettisessa tapauksessa tarkastellessaan aina tutkittava, täyttääkö määrättävä toimenpide, kuten määräys estää tältä osin käytettävissä olevilla ohjelmistoilla kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden osallistuminen Internet-sivustolla tarjottaviin rahapeleihin, tapauksen konkreettisissa olosuhteissa sellaisenaan edellytyksen, jonka mukaan sillä on todella voitava saavuttaa tavoitteet, joilla kansallista lainsäädäntöä perustellaan, ja onko tästä lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta seuraava palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus näihin tavoitteisiin nähden suhteeton toimenpide?

2b.

Onko edelliseen kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, ettei viranomainen vaadi toimenpidettä eikä sitä määrätä kansallisen lainsäädännön soveltamisen yhteydessä vaan siviilioikeudenkäynnissä, jossa rahapelien järjestäjä, jolla on tarvittava lupa, vaatii toimenpiteen määräämistä siviilioikeuden nojalla sellaisen siihen kohdistuneen lainvastaisen menettelyn perusteella, jossa on kyse siitä, että vastapuoli ei noudata kyseistä kansallista lainsäädäntöä ja hankkii näin vilpillisesti kilpailuedun siihen asianosaiseen nähden, jolla on tarvittava lupa?

Onko EY 49 artiklaa tulkittava siten, että tämän määräyksen soveltaminen johtaa siihen, ettei jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltää tässä jäsenvaltiossa voimassa olevan, rahapelipalvelujen tarjoamista koskevan suljetun lupajärjestelmän perusteella sitä, että palveluntarjoaja, jolle on jo myönnetty toisessa jäsenvaltiossa lupa näiden palvelujen tarjoamiseen Internetin välityksellä, tarjoaa näitä palveluja Internetin välityksellä myös ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa?

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/27

Valitus, jonka Christos Michail on tehnyt 24.6.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-486/04, Michail v. komissio, 16.4.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-268/08 P)

(2008/C 223/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Christos Michail (edustaja: asianajaja C. Meïdanis)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	valitus on otettava tutkittavaksi, ja se on todettava perustelluksi

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-486/04 16.4.2008 antama tuomio on tarvittaessa kumottava

—	oikeudenkäyntikuluista on päätettävä asiaankuuluvalla tavalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeen perusteeseen.

Michail väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut yhteisön oikeutta virheellisesti ja jättänyt noudattamatta tuomioiden perustelemista koskevaa velvollisuuttaan sikäli kuin se on katsonut valituksenalaisessa tuomiossa, että komissio myötävaikutti valittajan saamaan tuntemukseen joutumisesta henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitetun työpaikkakiusaamisen uhriksi, mutta on silti hylännyt valittajan kanteen perusteettomana.

Toisen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut arvioitavinaan olleet tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, erityisesti tutkimalla ne yksittäin eikä kokonaisuutena, ja tehnyt useita virheitä näiden tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa.

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja kritisoi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöstä jättää puutteellisen tarkkuuden perusteella tutkimatta useat kanneperusteet, joihin valittaja oli vedonnut kanteensa tueksi ja jotka koskivat erityisesti henkilöstösääntöjen 21 a, 22 a ja 22 b artiklan rikkomista sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Jakaessaan valittajan kannekirjelmän useaan osaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nimittäin vääristellyt sen keskeistä kohdetta ja rakennetta.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/27

Kanne 24.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-271/08)

(2008/C 223/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Wilms ja D. Kukovec)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Kantajan vaatimukset

—

yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Saksan liittotasavalta on 31.1.2006 asti rikkonut direktiivin 92/50/ETY (1) 8 artiklaa luettuna yhdessä sen III–VI osaston kanssa ja 1.2.2006 alkaen direktiivin 2004/18/EY (2) 20 artiklaa luettuna yhdessä sen 23–55 artiklan kanssa, koska kunnalliset viranomaiset ja yritykset, joissa on yli 1 218 työntekijää, ovat tehneet ammatillista lisäeläkejärjestelmää koskevia palvelusopimuksia suoraan TV-Eumw/VKA:n (Tarifvertrag zur Entgeltumwandlung für Arbeitnehmer/-innen im kommunalen öffentlichen Dienst) 6 §:ssä mainittujen laitosten ja yritysten kanssa järjestämättä Euroopan laajuista tarjouskilpailua

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Saksassa työntekijät voivat vaatia työnantajaltaan, että heidän tulevista palkkasaatavistaan enintään 4 prosenttia kulloinkin voimassa olevasta yleisen eläkevakuutusjärjestelmän mukaisesta laskennallisesta enimmäisrajasta muutetaan ammatillisen lisäeläkejärjestelmän eläkemaksuiksi (Entgeltumwandlung). Kuntatyöntekijöiden eläkemaksuiksi muuttamista koskevan tariffisopimuksen (jäljempänä tariffisopimus) mukaan eläkemaksuiksi muuttamisen suorittavat kunnalliset viranomaiset tai yritykset. Eläkemaksuiksi muuttaminen on tehtävä julkisissa eläketurvalaitoksissa tai Sparkassen-Finanzgruppeen kuuluvissa yrityksissä tai kunnallisissa vakuutuslaitoksissa. Pääsääntöisesti kunnalliset viranomaiset tai yritykset tekevät kaikkia niitä työntekijöitä koskevia ryhmävakuutussopimuksia, joiden kanssa on tehty sopimus eläkemaksujen muuttamisesta yllä mainittujen laitosten kanssa.

Komission toteamusten mukaan kunnalliset viranomaiset tai yritykset tekivät nämä ammatillista lisäeläkejärjestelmää koskevat palvelusopimukset suoraan tariffisopimuksessa mainittujen laitosten ja yritysten kanssa järjestämättä Euroopan laajuista tarjouskilpailua.

Ammatillisen lisäeläkejärjestelmän palveluja koskee direktiivin 92/50/ETY liitteessä I A oleva 6 pääluokka tai 1.2.2006 alkaen direktiivin 2004/18/EY liite II A. Kyse on eläke- ja vakuutusrahastopalveluista, jotka eivät kuulu lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Näin ollen kyseessä olevat, kunnallisten viranomaisten eli julkisten työnantajien tekemät sopimukset ovat rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia ja julkisia sopimuksia mainituissa direktiiveissä tarkoitetulla tavalla. Oikeuskäytännöstä ilmenee sitä paitsi, että direktiivin 92/50/ETY 1 artiklan a kohdassa ei tehdä eroa sellaisten sopimusten, jotka julkinen työnantaja tekee täyttääkseen yleisen edun mukaiset tehtävänsä ja sellaisten sopimuksen, joilla ei ole mitään yhteyttä tällaisiin tehtäviin, välillä. Yhteisöjen tuomioistuin on tämän vuoksi hylännyt ajatuksen toiminnallisesta sopimuspuolesta. Saksan viranomaisten väitettä siitä, että kunnalliset viranomaiset tai yritykset eivät ole ammatillisesta lisäeläketurvasta huolehtiessaan toiminnallisesti julkisia sopimuspuolia julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla, ei voida näin ollen hyväksyä.

Komissio katsoo lisäksi, että kyseessä olevat sopimukset ylittävät huomattavasti merkitykselliset kynnysarvot. Vastaajan käsityksen vastaisesti tämän laskennan perustaksi ei oteta jokaista yksittäistä sopimusta. Merkitystä on pikemminkin puitesopimuksen kestolla, koska yksittäiset sopimukset työntekijöiden ja työnantajan välillä eivät ole sopimusjärjestelyn kohteena hankintamenettelyä koskevassa yhteisön oikeudessa tarkoitetulla tavalla. Puitesopimuksen huomioon otettava arvo on näin ollen sama kuin kaikkien puitesopimuksen voimassaoloajalle suunniteltujen sopimusten arvioitu kokonaisarvo ilman arvonlisäveroa. Komission laskelmien mukaan ainakin 11 kaupunkia Saksan liitto tasavallassa ylittävät kynnysarvon.

Kunnallisten viranomaisten ja yritysten ei olisi tämän vuoksi pitänyt tehdä ammatillista lisäeläketurvaa koskevia palvelusopimuksia suoraan tariffisopimuksessa mainittujen laitosten ja yritysten kanssa, vaan Euroopan laajuisen tarjouskilpailun perusteella. Tällaiseen arvioon ei myöskään voi vaikuttaa se seikka, että korvausten maksamisesta säädetään tariffisopimuksella. Ensiksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy yksi selitteisesti ilmi, ettei yhteisön oikeudessa ole yleistä sopimusvapautta koskevaa varaumaa ja toiseksi komissio ei voi katsoa, että Saksan perustuslaissa vahvistettua sopimusvapauden periaatetta rajoitettaisiin perusteettomasti sillä, että julkinen sopimuspuoli täyttää lakiin perustuvan velvollisuutensa tarjouskilpailun järjestämisestä.

(1) EYVL L 209, s. 1.

(2) EYVL L 134, s. 114.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/28

Kanne 24.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-275/08)

(2008/C 223/44)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Wilms ja D. Kukovec)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/36/ETY (1) 6 artiklan, kun se luetaan yhdessä 9 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on tehnyt Datenzentrale Baden-Württenbergin kanssa julkisia hankintoja koskevan sopimuksen ohjelmistosovelluksen toimittamisesta ja huollosta järjestämättä sen osalta Euroopan laajuista tarjouskilpailua

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän kanteen kohteena on Datenzentrale Baden-Württenbergin ja Anstalt für Kommunale Datenverarbeitung in Bayern (AKDB) välillä tehty sopimus, joka koskee ajoneuvojen katsastusta varten käytettävän ohjelmistosovelluksen hankintaa. Kysymyksessä oleva hankintapäätös tehtiin tarjouspyyntöilmoitusta julkaisematta neuvottelumenettelyssä, jossa neuvoteltiin yksinomaan AKDB:n kanssa.

Komission käsityksen mukaan sillä seikalla, että sopimus oli jo Saksassa direktiivissä 89/665/ETY tarkoitetun muutoksenhakumenettelyn kohteena, ei ole jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamisen kannalta merkitystä, koska kansallisissa tuomioistuimissa toimitettavan muutoksenhakumenettelyn ja EY 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn välillä on sekä niiden päämäärien että myös osapuolien ja menettelyn kulun osalta periaatteellisia menettelyn olemusta koskevia eroja.

Nyt kysymyksessä oleva sopimus on direktiivin 93/36/ETY 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu julkisia tavarahankintoja koskeva sopimus. Hankinnan arvo on komission tietojen mukaan n. miljoona euroa ja se ylittää siten huomattavasti direktiivin mukaisen kynnysarvon. Datenzentrale on yleisen edun mukaista erityistä tarkoitusta varten perustettu julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka koordinoi ja edistää automaattista tietojenkäsittelyä julkishallinnossa. Se on sitä paitsi suurimmaksi osaksi Baden-Württenbergin osa-valtion, joka nimeää yli puolet johtokunnan jäsenistä, valvonnassa. Se on näin ollen direktiivin 93/36/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettu hankintaviranomainen, joka on velvollinen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia julkisia hankintoja koskevia sopimuksia tehdessään noudattamaan direktiivissä säädettyjä menettelyitä. Sillä, että sekä Datenzentrale että myös AKDB ovat julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, ei ole direktiivin 93/36/EY soveltamisen kannalta merkitystä.

Komission tietämän mukaan ei ole sellaisia tosiseikkoja, joilla voitaisiin perustella hankintasopimuksen tekeminen ilman tarjouskilpailua esimerkiksi siten, että sopimus tehdään neuvottelumenettelyn muodossa ilman tarjouspyyntöilmoitusta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan neuvottelumenettely on luonteeltaan poikkeuksellinen menettely ja sitä saadaan soveltaa ainoastaan tietyissä, tarkasti luetelluissa tapauksissa. Todistustaakka näiden poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolosta kuuluu komission mukaan jäsenvaltiolle, joka haluaa vedota niihin. Koska vastaaja ei ole kuitenkaan täyttänyt tässä asiassa näyttövelvollisuuttaan, komission on päädyttävä katsomaan, että Saksan liittotasavalta on rikkonut julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/36/ETY 6 artiklaa, kun se luetaan yhdessä 9 artiklan kanssa, koska se on tehnyt nyt kysymyksessä olevan sopimuksen järjestämättä sen osalta Euroopan laajuista tarjouskilpailua.

(1) EYVL L 199, s. 1.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 26.6.2008 — Die BergSpechte Outdoor Reisen und Alpinschule Edi Koblmüller GmbH v. Günter Guni ja trekking.at Reisen GmbH

(Asia C-278/08)

(2008/C 223/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Die BergSpechte Outdoor Reisen und Alpinschule Edi Koblmüller GmbH

Vastaaja: Günter Guni ja trekking.at Reisen GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 89/104/ETY (1) 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tavaramerkkiä käytetään tavaramerkin haltijalle varatulla tavalla, kun kyseinen tavaramerkki tai sen kanssa samankaltainen merkki (kuten sana- ja kuviomerkin sanaosa) varataan hakukonepalvelussa avainsanaksi, ja siksi syötettäessä tavaramerkki tai sen kanssa samankaltainen merkki hakukoneeseen hakusanaksi tietokoneen ruutuun ilmestyy mainos samoista tai samankaltaisista tavaroista tai palveluista?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Jos käytetään hakusanaa, joka on sama kuin tavaramerkki, samojen tavaroiden tai palveluiden mainostamiseen, loukataanko tällöin tavaramerkin haltijan yksinoikeutta riippumatta siitä, näkyykö mainos osumalistalla vai kyseisestä listasta erotetussa mainostilassa, ja siitä, kutsutaanko sitä ”ilmoitukseksi”?

Käytettäessä merkkiä, joka on sama kuin tavaramerkki ja samankaltaisia tavaroita tai palveluita varten, tai käytettäessä tavaramerkin kanssa samankaltaista merkkiä, joka on samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluita varten, riittääkö se, että mainosta kutsutaan ”ilmoitukseksi”, ja/tai se, ettei se ilmene osumalistalla vaan siitä erotetussa mainostilassa, sulkemaan pois sekaannusvaaran?

(1) EYVL 1989, L 40, s. 1.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/30

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 25.6.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-233/04, Alankomaiden kuningaskunta, jota tukee Saksan liittotasavalta, v. Euroopan yhteisöjen komissio, 10.4.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-279/08 P)

(2008/C 223/47)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. van Vliet, K. Gross ja C. Urraca Gaviedes)

Muut osapuolet: Alankomaiden kuningaskunta, Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

ensisijaisesti:

a)	valituksenalainen tuomio kumotaan

b)	päätöstä koskeva kumoamiskanne jätetään tutkimatta ja

c)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet ja tästä valituksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut

—

toissijaisesti:

a)	valituksenalainen tuomio kumotaan

b)	päätöstä koskeva kumoamiskanne hylätään ja

c)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet ja tästä valituksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—

Komissio katsoo ensimmäisessä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen ottaessaan Alankomaiden kuningaskunnan kanteen tutkittavaksi.

Komission mukaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, erityisesti asiassa C-164/02 annetusta määräyksestä käy ilmi, että jäsenvaltio ei saa vaatia kumottavaksi komission sellaista päätöstä, jossa se on katsonut jäsenvaltion ilmoittaman tukijärjestelmän yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

—

komissio toteaa toisessa (toissijaisessa) valitusperusteessaan, että komissio on päätynyt virheellisesti katsomaan, että riidanalainen toimenpide ei ole valikoiva, eli sillä ei suosita jotakin yritystä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio toteaa edelleen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että silloinkin, kun toimenpide olisi valikoiva, se ei olisi valtiontuki sen päämäärän takia, eikä siksi, että toimenpide on perusteltu järjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/31

Valitus, jonka Deutsche Telekom AG on tehnyt 26.6.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-271/03, Deutsche Telekom v. komissio, 10.4.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-280/08 P)

(2008/C 223/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Deutsche Telekom AG (edustajat: Rechtsanwalt U. Quack, Rechtsanwalt S. Ohlhoff ja Rechtsanwalt M. Hutschneider)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, Arcor AG & Co. KG, Versatel NRW GmbH, aikaisemmin Tropolys NRW GmbH, aikaisemmin CityKom Münster GmbH Telekommunikationsservice, EWE TEL GmbH, HanseNet Telekommunikation GmbH, Versatel Nord-Deutschland GmbH, aikaisemmin KomTel Gesellschaft für Kommunikations- und Informationsdienste mbH, NetCologne Gesellschaft für Telekommunikation mbH, Versatel Süd-Deutschland GmbH, aikaisemmin tesion Telekommunikation GmbH, Versatel West-Deutschland GmbH & Co. KG, aikaisemmin VersaTel Deutschland GmbH & Co. KG

Kantajan vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-271/03 10.4.2008 antama tuomio on kumottava

—	komission 21.5.2003 tekemä päätös 2003/707/EY (1), joka annettiin tiedoksi numerolla C(2003)1536 lopullinen, on kumottava

—	toissijaisesti Deutsche Telekom AG:lle riitautetun komission päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon määrää on alennettava yhteisöjen tuomioistuimen harkinnan mukaisesti

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja nojautuu mainitusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta tekemässään valituksessa seuraaviin valitusperusteisiin.

Tuomiolla rikotaan EY 82 artiklaa ja sillä loukataan luottamuksensuojan periaatetta, koska käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse objektiivisesti valittajan syyksi luettavasta mainitun säännöksen rikkomisesta eikä valittajan myötävaikutuksesta. Tuomiossa ei oteta huomioon väitetyn kustannusten ja hintojen epäsuhdan toistuvaa tarkastamista, jonka tuolloin valittajan sääntelystä vastaava Regulierungsbehörde für Telekommunikation und Post (televiestinnän ja postin sääntelyviranomainen, jäljempänä sääntelyviranomainen) suoritti oikeudellisesti asianmukaisella tavalla. Sääntelyviranomainen tarkasti tilaajaliittymien kilpailunvastaisen kustannusten ja hintojen epäsuhdan olemassaolon toistuvasti ja katsoi, ettei sellaista ole. Tällaisessa tapauksessa säännellylle yritykselle kuuluvaa erityistä vastuuta markkinarakenteen säilyttämisestä siirretään toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle ja sitä rajoitetaan sääntelyviranomaisen vastuulla. Valittaja saattoi sääntelypäätösten perusteella olettaa, että sen toiminta ei olllut kilpailunvastaista. Oletus, että valittaja olisi ADSL-maksujen korottamisella voinut pienentää väitettyä kustannusten ja hintojen epäsuhtaa, on vastoin yhteisöjen tuomioistuimen itse esittämää kantaa siitä, että ristisubventio eri markkinoiden välillä on jätettävä huomioon ottamatta, kun tarkastetaan kustannusten ja hintojen epäsuhtaa. Sitä paitsi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt perusteettomasti ottamatta huomioon, että komissio ei ole tarkastellut sitä, olisiko ADSL-maksujen korottaminen ylipäätään pienentänyt kustannusten ja hintojen epäsuhtaa.

Tuomiolla rikotaan myös sen vuoksi EY 82 artiklaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tarkistanut virheellisesti tämän säännöksen edellyttämien tosiseikkojen olemassaolon. Kustannusten ja hintojen epäsuhtaa koskeva testi ei päde käsiteltävänä olevassa asiassa alun alkaenkaan näytöksi väärinkäytöksestä. Koska toimivaltainen sääntelyviranomainen vahvisti sitovasti televerkkopalvelumaksut (kuten tässä asiassa), tämä testi saattaa itse aiheuttaa kilpailulainsäädännön vastaisia tuloksia.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tässä yhteydessä myös rikkonut velvollisuuttaan perustella tuomio.

Riitautettu tuomio on myös komission kustannusten ja hintojen epäsuhdan tarkastamisessa käyttämän menetelmän osalta useissa keskeisissä kohdissa oikeudellisesti virheellinen. Ensiksi niin sanottu ”As-Efficient-Competitor-Test”, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut perusteeksi yleispätevänä mittapuuna, on joka tapauksessa pätemätön, kun markkinoita hallitseva yritys ja sen kilpailijat (kuten tässä) ovat erilaisten säännösten ja tosiasiallisten kilpailuolosuhteiden kohteina. Toiseksi kustannusten ja hintojen epäsuhtaa koskevassa testissä otetaan huomioon vain liittymämaksut, kun taas maksut muista, samaan esipalveluun perustuvista telekommunikaatiopalveluista (erityisesti yhteydet) jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Myös tuomiossa esitetyt toteamukset väitetyn kustannusten ja hintojen epäsuhdan vaikutuksista ovat monelta osin oikeudellisesti virheellisiä eivätkä ne sisällä väitetyn kustannusten ja hintojen epäsuhdan syy-yhteyden tarkastelua ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen markkinarakennetta koskeviin toteamuksiin nähden.

Tuomiossa ei oteta huomioon EY 253 artiklan mukaisia vaatimuksia komission päätösten perustelemisesta.

Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut väärin myös asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa, kun se ei ole puuttunut komission sakon suuruuden määrittämiseen, vaikka komissio on virheellisesti ottanut lähtökohdaksi vakavan rikkomisen eikä ole ottanut asianmukaisesti huomioon valittajan perimien maksujen alakohtaista sääntelyä ja sen olisi joka tapauksessa pitänyt asettaa symbolinen sakko. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole näin ollen ottanut huomioon oikeudellisesti asianmukaisella tavalla kaikkia merkityksellisiä tekijöitä eikä se ole vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla valittajan sakon kumoamista tai alentamista koskeviin väitteisiin.

(1) EUVL L 263, s. 9.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/32

Kanne 27.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-283/08)

(2008/C 223/49)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W. Roels ja W. Wils)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1) (”sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi”) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 12.6.2007

(1) EYUL L 149, s. 22.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/32

Kanne 27.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-284/08)

(2008/C 223/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W. Roels ja W. Wils)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) mukaisia velvoitteitaan Gibraltarin alueella, koska se ei ole antanut direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle

—	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi 12.6.2007.

(1) EUVL L 149, s. 22.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/33

Kanne 30.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-286/08)

(2008/C 223/51)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/ETY (1) 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12/EY (2) (aikaisemmin jätteistä annettu direktiivi 75/442/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY) 5 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole kohtuullisessa asiassa laatinut ja hyväksynyt merkityksellisen yhteisön lainsäädännön mukaista vaarallisen jätteen huoltosuunnitelmaa ja koska se ei ole perustanut yhtenäistä ja riittävää käsittelylaitosten verkostoa, jolla mahdollistetaan tällaisten jätteiden käsittely sopivimpien menetelmien avulla siten, että varmistetaan korkeatasoinen ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu.

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12/EY (aikaisemmin jätteistä annettu direktiivi 75/442/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY) 4 ja 8 artiklan kanssa, ja kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY (3) 3 artiklan 1 kohdan, 6, 7, 8, 9, 13 ja 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että direktiivin 2006/12/EY (aikaisemmin jätteistä annettu direktiivi 75/442/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY) 4 ja 8 artiklaa ja kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY 3 artiklan 1 kohtaa, 6, 7, 8, 9, 13 ja 14 artiklaa noudatetaan vaarallisteiden jätteiden osalta.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tutkittuaan Helleenien tasavallan ilmoittamat vaarallisten jätteiden huoltoon liittyvät toimenpiteet ja erityisesti kansallisen jätehuoltosuunnitelman komissio totesi, että ne eivät täyttäneet yhteisön vaarallisten jätteiden huoltoa koskevien säännösten vaatimuksia.

Erityisesti kansallinen jätehuoltosuunnitelma on puutteellinen, koska se sisältää vain ohjeita, jotka edellyttävät lisävalmistelua eivätkä täytä ”riittävää täsmällisyyttä” koskevaa vaatimusta, mikä on direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12/EY (aikaisemmin direktiivi 75/442/EY) 7 artiklan 1 kohdan kanssa, vastaista.

Kansallisessa huoltosuunnitelmassa ei myöskään säädetä yhtenäisestä ja riittävästä käsittelylaitosten verkostosta, koska sopivaa infrastruktuuria ei ole, toimintakapasiteetin vaadittuun tasoon liittyviä arviointeja ei ole ja sopivien paikkojen perustamisessa ja maantieteellisessä sijainnissa on puutteita, mikä on direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12/EY (aikaisemmin direktiivi 75/442/EY) 5 artiklan kanssa, vastaista.

Lisäksi on todettu, että vaarallisen jätteen käsittely Kreikassa tapahtuu käytännössä tavallisesti sellaisen ”väliaikaisen varastoinnin” muodossa, josta kuitenkin on tullut pysyvää, koska asiaan liittyvät luvat uudistetaan, kun asianmukaisia kaatopaikkoja ei ole. Tästä seuraa, että asianmukaisia toimenpiteitä ei ole toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä vaarallisten jätteiden käsittelemiseksi vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä, mikä on direktiivin 2006/12/EY (aikaisemmin jätteistä annettu direktiivi 75/442/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY) 4 ja 8 artiklan ja kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY 3 artiklan 1 kohdan, 6, 7, 8, 9, 13 ja 14 artiklan vastaista.

(1) EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20.

(2) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 20.

(3) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 19.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/33

Kanne 1.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-289/08)

(2008/C 223/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Rozet ja A. Sipos)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9.12.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (1) 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole laatinut kyseisen direktiivin 9 artiklassa tarkoitettua ulkoista pelastussuunnitelmaa tuotantolaitoksen ulkopuolella toteutettavista toimenpiteistä

—	Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että direktiivin 96/82/EY 9 artiklassa tarkoitettujen ulkoisten pelastussuunnitelmien laatiminen tuotantolaitoksen ulkopuolella toteutettavista toimenpiteistä on direktiivissä säädetty perustavanlaatuinen vaatimus. Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivin mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole laatinut kyseisiä suunnitelmia kahdeksalle toiminnassa olevalle tuotantolaitokselle, jotka sijaitsevat sen alueella.

(1) EYVL 1997, L 10, s. 13.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/34

Kanne 2.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Suomen tasavalta

(Asia C-293/08)

(2008/C 223/53)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Condou-Durande, I. Koskinen)

Vastaaja: Suomen tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Suomen tasavalta on jättänyt noudattamatta sille kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (1) mukaan kuuluvat velvollisuutensa, koska Suomen tasavalta ei ole saattanut voimaan mainitun direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niitä komissiolle;

—	Suomen tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi 10.10.2006.

(1) EUVL L 304, s. 12.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/34

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d'appel de Montpellier (Ranska) on esittänyt 3.7.2008 — Ministère public v. Ignacio Pédro Santesteban Goicoechea

(Asia C-296/08)

(2008/C 223/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d'appel de Montpellier, Ranska

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ministère public

Vastaaja: Ignacio Pédro Santesteban Goicoechea

Ennakkoratkaisukysymykset

Merkitseekö se, että jäsenvaltio, tässä tapauksessa Espanja, ei ole ilmoittanut eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn puitepäätöksen (1) 31 artiklan 2 kohdan nojalla aikomuksestaan jatkaa kahdenvälisten tai monenkeskisten sopimusten soveltamista, kyseisen puitepäätöksen 31 artiklassa käytetyn käsitteen ”korvataan” perusteella sitä, että tämä jäsenvaltio ei voi käyttää toisen jäsenvaltion, tässä tapauksessa Ranskan, kanssa muita menettelyjä kuin eurooppalaista pidätysmääräystä, kun Ranska on antanut lausuman puitepäätöksen 32 artiklan nojalla?

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, pyydetään vastausta seuraavaan kysymykseen: Voiko täytäntöönpanovaltio soveltaa 27.9.1996 eli ennen päivämäärää 1.1.2004 tehtyä yleissopimusta, joka on tullut voimaan kyseisessä täytäntöönpanovaltiossa tämän puitepäätöksen 32 artiklassa tarkoitetun päivämäärän 1.1.2004 jälkeen, sillä perusteella, että se on esittänyt varaumia?

(1) Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS (EYVL L 190, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/35

Kanne 3.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-297/08)

(2008/C 223/55)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Zadra, D. Recchia ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (1) 4 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole Campanian alueen osalta toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai että niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja aiheuttamatta vahinkoa ympäristölle, ja erityisesti koska se ei ole perustanut yhtenäistä ja riittävää käsittelylaitosten verkostoa

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteellaan komissio vaatii sen toteamista, että Italian tasavalta ei Campanian alueen osalta ole toteuttanut yhtenäistä ja riittävää käsittelylaitosten verkostoa, joka mahdollistaisi jätteenkäsittelyn omavaraisuuden läheisyyskriteerin mukaisesti. Kyseessä oleva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen johtaa — kuten Italian viranomaiset ovat virallisissa tiedonannoissaan itsekin myöntäneet — vaaraan ihmisten terveydelle ja se on ristiriidassa direktiivin 2006/12/EY 4 ja 5 artiklan kanssa.

(1) EUVL L 114, s. 9.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/35

Kanne 3.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-298/08)

(2008/C 223/56)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: N. Yerrell ja I. Khatzigiannis)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä säännöksistä ja määräyksistä komissiolle

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeutta, päättyi 1.4.2007.

(1) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/36

Valitus, jonka Leche Celta, SL on tehnyt 7.7.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-35/07, Leche Celta v. SMHV, 23.4.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-300/08 P)

(2008/C 223/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Leche Celta, SL (edustajat: abogado J. Calderón Chavero ja abogada T. Villate Consonni)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Celia SA

Vaatimukset

—	yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-35/07 23.4.2008 antama tuomio on kumottava ja tavaramerkkien CELIA ja CELTA on katsottava olevan selvästi keskenään ristiriidassa

—	valittajan oikeudenkäyntikulut on määrättävä korvattaviksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja riitauttaa valituksellaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin esillä olevien merkkien samankaltaisuudesta. Valittajan mukaan nämä kaksi merkkiä ovat siinä määrin samankaltaisia, että merkityksellinen yleisö ei kykene havaitsemaan eroa niiden välillä varsinkaan, koska niillä kuvataan samoja tavaroita. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan täten tehnyt useita arviointivirheitä katsoessaan, että ristiriidassa olevien merkkien kirjaimellinen ja merkityssisältöä koskeva samankaltaisuus on vähäinen.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/36

Kanne 9.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-306/08)

(2008/C 223/58)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja D. Kukovec)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Espanjan kuningaskunta

ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (1) ja erityisesti sen 1 artiklan, 6 artiklan 6 kohdan sekä 11 ja 12 artiklan ja IV luvun II osaston säännösten (24–29 artikla) mukaisia velvoitteitaan myöntäessään integroidut toimintaohjelmat Valencian autonomisen alueen kaupunkisuunnittelusta 15.11.1994 annetun lain 6/1994 mukaisesti

ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EYH (2) 2, 6, 24 ja 30 artiklan sekä 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan, 48 artiklan 2 kohdan ja 53 artiklan mukaisia velvoitteitaan myöntäessään integroidut toimintaohjelmat Valencian kaupunkisuunnittelusta annetun lain 16/2005 mukaisesti, joka pantiin täytäntöön Valencian autonomisen alueen 12.5.2006 antamalla asetuksella 67/2006, jolla hyväksyttiin alue- ja kaupunkisuunnittelun järjestämistä ja hallinnointia koskeva säännöstö

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio toteaa, että integroitujen toimintaohjelmien, jotka ovat Valencian autonomisen alueen kaupunkisuunnittelusta 15.11.1994 annetulla lailla 6/1994 ja sen seuraajalla Valencian kaupunkisuunnittelusta annetulla lailla 16/2005 luotuja kaupunkisuunnittelun kehittämiskeinoja, myöntäminen liittyy julkisiin hankintoihin, jotka on myönnettävä direktiivin 93/37/EY ja direktiivin 2004/18/EY säännösten mukaisesti. Toisin sanottuna komissio väittää, että integroidut toimintaohjelmat ovat alueellisten yksiköiden tekemiä julkisia hankintoja koskevia sopimuksia, jotka merkitsevät sitä, että aluehallinnon valitsemat kaupunkisuunnitteluun liittyviä rakennustöitä suorittavat toimijat toteuttavat julkisia infrastruktuurihankkeita.

Komissio katsoo, että Valencian kaupunkisuunnittelusta annetulla lailla rikotaan julkisia hankintoja koskevia yhteisön direktiivejä muun muassa seuraavia seikkoja koskevilta osin; ensitarjoajan erityisasema, tarjoajien kokemus samankaltaisista sopimuksista, avoin ehdotus vaihtoehtoehdoksi ensimmäiselle tarjoukselle, eroavaisuuksien muuttaminen, integroitujen toimintaohjelmien myöntämisperusteet, mahdollisuus sopimuksen muuttamiseen sen myöntämisen jälkeen (esim. mahdollisuus korottaa rakennuskustannuksia) ja niiden tilanteiden käsittely, joissa tarjouksen saanut toimija täyttää sopimusvelvoitteensa puutteellisesti. Eräät näistä rikkomisista koskevat sekä Valencian autonomisen alueen kaupunkisuunnittelusta annettua lakia että Valencian kaupunkisuunnittelusta annettua lakia ja eräät ainoastaan viimeksi mainittua lakia.

(1) EYVL L 199, s. 4.

(2) EUVL L 134, s. 114.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/37

Kanne 10.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-308/08)

(2008/C 223/59)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja D. Recchia)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1), sellaisena kuin se on tulkittuna yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-117/03 13.1.2005 antamassa tuomiossa ja asiassa C-244/05 14.9.2006 antamassa tuomiossa, mukaisia velvoitteitaan, sekä mainitun direktiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteita Villamanrique de Condesasta (Sevilla) El Rocíoon (Huelva) kulkevan maaseututien kunnostamista koskevan hankkeen osalta.

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on tulkittuna yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-117/03 13.1.2005 antamassa tuomiossa ja asiassa C-244/05 14.9.2006 antamassa tuomiossa, mukaisia velvoitteitaan sekä mainitun direktiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteita Villamanrique de Condesasta (Sevilla) El Rocíoon (Huelva) kulkevan maaseututien kunnostamista koskevan hankkeen toteuttamisen yhteydessä.

(1) EYVL L 206, s. 7.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/37

Kanne 14.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-312/08)

(2008/C 223/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: H. Støvlbæk)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen direktiivien mukauttamisesta henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta 20.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/100/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

—	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyi 1.1.2007.

(1) EUVL L 363, s. 141.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/38

Kanne 15.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-321/08)

(2008/C 223/62)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W. Wils ja E. Adsera Ribera)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2005/29 saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä annettu määräaika päättyi 12.6.2007.

(1) EUVL L 149, s. 22.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/38

Kanne 15.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-322/08)

(2008/C 223/63)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Condou-Durande ja J. Enegren )

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Ruotsin kuningaskunta on laiminlyönyt direktiivin 2004/83/EY (1) mukaiset velvoitteensa, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä säännöksistä tai määräyksistä komissiolle

—	Ruotsin kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi 10.10.2006.

(1) Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/83/EY (EUVL L 304, s. 12).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/38

Kanne 16.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-326/08)

(2008/C 223/64)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W.Wils ja B.Kotschy)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut yhteisön oikeuden, erityisesti direktiivin 2005/29/EY (1) 19 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ilmoittanut niistä komissiolle

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 12.6.2007.

(1) Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi), EYVL L 149, s. 22.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/39

Kanne 18.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-334/08)

(2008/C 223/65)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Aresu ja A. Caeiros)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 10 artiklan, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29.9.2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY (1), Euratom 8 artiklan eikä yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (2) 2, 6, 10, 11 ja 17 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kieltäytynyt antamasta komission käyttöön omia varoja, jotka vastaavat tullivelkaa, joka perustuu siihen, että Barissa sijaitseva Publian ja Basilicatan alueiden alueellinen tullihallinto antoi sääntöjenvastaisesti luvan perustaa C-tyypin tullivarastoja Tarantoon ja hallinnoida niitä, ja antoi tämän jälkeen luvan tullivalvonnassa tapahtuvaan valmistukseen ja sisäiseen jalostukseen, kunnes luvat peruutettiin 4.12.2002

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio arvostelee tällä kanteellaan Italian hallitusta siitä, että tämä on kieltäytynyt antamasta Euroopan yhteisöjen käyttöön omia varoja — määrältään noin 23 miljoonaa euroa –, jotka vastaavat tiettyjä tulliviranomaisten helmikuun 1997 ja joulukuun 2002 välisenä aikana Tarantossa sääntöjenvastaisesti myöntämiä lupia.

Oikeusriita koskee pääasiallisesti vastuuta varoista, joita ei ole kannettu kysymyksessä olevien sääntöjenvastaisten toimien vuoksi. Italian hallitus väittää, että se ei ole vastuussa edellä mainittujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi puuttuvista tuloista, koska sen mukaan niistä ovat vastuussa vain ne virkamiehet, jotka ovat aiheuttaneet vahingon. Komissio puolestaan katsoo, että voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukaan Italian valtion on vastattava kaikista sen nimissä ja sen lukuun toimivien virkamiesten toimien — myös lainvastaisten — taloudellisista seuraamuksista.

(1) EUVL L 253, s. 42.

(2) EUVL L 130, s. 1.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/40

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 26.6.2008 — Gibtelecom v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-433/03, T-434/03, T-367/04 ja T-244/05) (1)

(Kilpailu - Televiestintä - EY 86 artiklaan perustuvien kanteluiden luokittelemista koskevat päätökset - Komissio ei ole ottanut kantaa EY 86 artiklaan perustuviin kanteluihin - Kumoamiskanne - Laiminlyöntikanne - Oikeusriidan kohteen lakkaaminen käsittelyn aikana - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 223/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Gibtelecom Ltd (Gibraltar) (edustajat: barrister M. Llamas ja solicitor B. O'Connor)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi F. Castillo de la Torre ja A. Whelan, sittemmin F. Castillo de la Torre)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä niiden komission 17.10.2003, 5.7.2004 ja 26.4.2004 väitetysti tekemien päätösten, joilla hylättiin kantelut, joissa komissiota kehotettiin ryhtymään toimenpiteisiin EY 86 artiklan 3 kohdan perusteella niiden yhteisön oikeuden rikkomisten lopettamiseksi, joihin Espanjan kuningaskunta väitetysti syyllistyi, ja toisaalta vaatimus, jonka mukaan on EY 232 artiklan mukaisesti todettava, että komissio on laiminlyönyt yhteisön oikeuden mukaiset velvoitteensa, koska se ei ole ottanut kantaa siihen, mihin toimiin sen tarkoituksena on ryhtyä tiettyjen edellä mainituissa kanteluissa mainittujen seikkojen osalta

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteista raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen Espanjan tasavallan asiassa T-367/04 tekemän väliintulohakemuksen osalta raukeaa.

3)	Gibtelecom Ltd ja komissio vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 59, 6.3.2004.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/40

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 14.7.2008 — Espinosa Labella ym. v. komissio

(Asia T-322/06) (1)

(Kumoamiskanne - Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu - Päätös 2006/613/EY - Luettelo Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista - Kannekelpoinen toimi - Toimi ei koske kantajaa suoraan - Tutkimatta jättäminen)

(2008/C 223/68)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Manuel José Espinosa Labella (Almería, Espanja), Josefa Labella Dávalos (Almería), María Pilar Espinosa Labella (Almería), María José Espinosa Labella (Almería), Tomasa Peñuela Ortiz (Almería), Tomás Espinosa Peñuela (Almería), Francisco José Espinosa Peñuela (Mairena del Aljarafe, Espanja), Juan Manuel Espinosa Peñuela (Madrid, Espanja), María Lourdes Espinosa Peñuela, (Almería), Adela Espinosa Peñuela (Almería), Jorge Jesús Espinosa Peñuela (Almería) ja Rafael Espinosa Peñuelan perilliset (Almería) (edustaja: asianajaja M. J. Rovira Daudí)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja D. Recchia)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamies: abogado del Estado F. Díez Moreno)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesta luettelosta Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 19.7.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/613/EY (EUVL L 259, s. 1) osittaista kumoamista koskeva vaatimus siltä osin kuin päätöksessä todetaan, että Artos de El Ejido -niminen alue, jolla kantajien omistamat maatilat sijaitsevat, on Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella oleva yhteisön tärkeänä pitämä alue

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

Manuel José Espinosa Labella, Josefa Labella Dávalos, María Pilar Espinosa Labella, María José Espinosa Labella, Tomasa Peñuela Ortiz, Tomás Espinosa Peñuela, Francisco José Espinosa Peñuela, Juan Manuel Espinosa Peñuela, María Lourdes Espinosa Peñuela, Adela Espinosa Peñuela, Jorge Jesús Espinosa Peñuela ja Rafael Espinosa Peñuelan perilliset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 326, 30.12.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/41

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 14.7.2008 — Fresyga v. komissio

(Asia T-323/06) (1)

(2008/C 223/69)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Fresyga, SA (Almería, Espanja) (edustaja: asianajaja M. J. Rovira Daudí)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja D. Recchia)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesta luettelosta Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 19.7.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/613/EY (EUVL L 259, s. 1) kumoamisesta osittain eli siltä osin kuin ”Ramblas de Gergal, Tabernas y Sur de Sierra Alhamilla”-niminen alue, jolla kantajan omistama maa-alue sijaitsee, on nimetty yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Fresyga, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 326, 30.12.2006.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/41

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 14.7.2008 — Complejo Agrícola v. komissio

(Asia T-345/06) (1)

(2008/C 223/70)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Complejo Agrícola, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat A. Menéndez Menéndez ja G. Yanguas Montero)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja D. Recchia)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamies: abogado del Estado F. Díez Moreno)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesta luettelosta Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 19.7.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/613/EY (EUVL L 259, s. 1) 1 artiklan ja liitteen 1 osittaista kumoamista koskeva vaatimus siltä osin kuin kyseisessä artiklassa ja liitteessä todetaan, että Acebuchales de la Campiña Sur de Cádiz -niminen alue, jolla kantajan omistama maatila sijaitsee, on Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella oleva yhteisön tärkeänä pitämä alue

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Complejo Agrícola, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/42

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 4.7.2008 — Wegenbouwmaatschappij J. Heijmans v. komissio

(Asia T-358/06) (1)

(Kumoamiskanne - Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan - Kanne, jonka on tehnyt sellainen yritys, joka mainitaan päätöksen perusteluissa ja jolle päätöstä ei ole osoitettu - Oikeussuojan tarve puuttuu - Tutkimatta jättäminen)

(2008/C 223/71)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Wegenbouwmaatschappij J. Heijmans BV (Rosmalen, Alankomaat) (edustajat: asianajajat M. Smeets ja A. Van den Oord)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Bouquet ja A. Nijenhuis, avustajinaan asianajajat F. Wijckmans, F. Tuytschaever ja L. Gyselen)

Oikeudenkäynnin kohde

EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä 13.9.2006 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/F/38.456 — Bitumi (Alankomaat)) kumoaminen ja toissijaisesti Heijmans NV:lle ja Heijmans Infrastructuur BV:lle määrätyn sakon määrän alentaminen

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Wegenbouwmaatschappij J. Heijmans BV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/42

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 14.7.2008 — Calebus v. komissio

(Asia T-366/06) (1)

(2008/C 223/72)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Calebus, SA (Almería, Espanja) (edustaja: asianajaja R. Bocanegra Sierra)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja D. Recchia)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamies: valtionasiamies F. Díez Moreno)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Calebus, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/43

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 2.7.2008 — Polimeri Europa v. komissio

(Asia T-12/07) (1)

(Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 223/73)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Polimeri Europa SpA (Brindisi, Italia) (edustajat: asianajajat M. Siragusa, F. Moretti ja L. Nascimbene)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci, F. Amato ja V. Bottka)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Manufacture Française des Pneumatiques Michelin (edustajat: asianajajat S. Kon ja L. Farell)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus sen perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta 6.11.2006 tehdyn komission päätöksen COMP/F/2/1095 (asia COMP/F/38.638-BR/ESBR) kumoamiseksi, jolla Manufacture Française des Pneumatiques Michelin -yhtiölle, joka oli hyväksytty hallinnolliseen menettelyyn kolmantena osapuolena, jota asia koskee, luovutettiin kantajalle osoitetun väitetiedoksiannon ei-luottamuksellinen versio

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

Polimeri Europa SpA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission ja Manufacture Française des Pneumatiques Michelinille tämän oikeudenkäynnin yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä komissiolle välitoimimenettelyn yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 56, 10.3.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/43

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 27.6.2008 — Denka International v. komissio

(Asia T-30/07) (1)

(Kumoamiskanne - Direktiivi 2006/92/EY - Diklorvossin jäämien enimmäismäärät - Toimi ei koske kantajaa erikseen - Tutkimatta jättäminen)

(2008/C 223/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Denka International BV (Barneveld, Alankomaat) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja C. Mereu)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Parpala ja B. Doherty)

Oikeudenkäynnin kohde

Neuvoston direktiivien 76/895/ETY, 86/362/ETY ja 90/642/ETY liitteiden muuttamisesta kaptaanin, diklorvossin, etionin ja folpetin jäämien enimmäismäärien osalta 9.11.2006 annetun komission direktiivin 2006/92/EY (EYVL L 311, s. 31) osittainen kumoaminen

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Denka International BV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 82, 14.4.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/43

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 26.6.2008 — Pfizer v. SMHV — Isdin (FOTOPROTECTOR ISDIN)

(Yhdistetyt asiat T-354/07–T-356/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysvaatimus - Oikeuksien menettäminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 223/75)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Pfizer Ltd (Sandwich, Kent, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajaja V. von Bomhard, asianajaja A. Renck, asianajaja T. Dolde ja solicitor M. Hawkins)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: Ó. Mondéjar Ortuño)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Isdin, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja M. Esteve Sanz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kolme kannetta, jotka on tehty sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 28.6.2007 tekemistä päätöksistä (asiat R 567/2006-1, R 566/2006-1 ja R 565/2006-1), jotka koskevat Pfizer Ltd:n ja Isdin, SA:n välistä mitättömyysmenettelyä

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Isdin, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) oikeudenkäyntikulut. Pfizer Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 269, 10.11.2007.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/44

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 11.7.2008 — WellBiz v. SMHV — Wild (WELLBIZ)

(Asia T-451/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 223/76)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: WellBiz Verein (Eschen, Liechtenstein) (edustaja: asianajaja M. Schnetzer)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: S. Schäffner)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Rudolf Wild GmbH & Co. KG (Eppelheim, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 2.10.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1575/2006-1), joka liittyy väitemenettelyyn WellBiz Vereinin ja Rudolf Wild GmbH & Co. KG:n välillä.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Kantaja ja vastaaja vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/44

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 25.6.2008 — Volkswagen v. SMHV (Silhouette d'une voiture avec ses phares)

(Asia T-9/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Kansallisesta rekisteröinnistä luopuminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 223/77)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Volkswagen AG (Wolfsburg, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt H.-P. Schrammek, Rechtsanwalt C. Drzymalla, Rechtsanwalt S. Risthaus ja Rechtsanwalt R. Jepsen)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne siitä SMHV:n neljännen valituslautakunnan 6.11.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1306/2007-4), jolla hylättiin valitus tutkijan päätöksestä, jolla evättiin tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvän Madridissa 27.6.1989 allekirjoitetun pöytäkirjan mukaisesti tehty hakemus, joka koskee kuviomerkkiä, joka esittää auton siluettia etuvaloineen.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/45

Kanne 4.6.2008 — Gosselin World Wide Moving v. komissio

(Asia T-208/08)

(2008/C 223/78)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Gosselin World Wide Moving (Deurne, Belgia) (edustajat: advocaat F. Wijcmans ja avocate S. De Keer)

Vastaaja: komissio

Vaatimukset

—	EY 81 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä (asia COMP/38.543- Kansainväliset muuttopalvelut) 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 926 lop., joka annettiin kantajalle tiedoksi 25.3.2008, kumoaminen siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle

—

toissijaisesti päätöksen 1 artiklan, siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle ja siltä osin kun kantajan katsotaan syyllistyneen jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen 31.1.1992–18.9.2002, kumoaminen, ja 2 artiklassa määrätyn sakon, siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle, alentaminen rikkomisen mukautetun keston mukaisesti

—	toissijaisesti päätöksen 2 artiklan e kohdan, siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle, kumoaminen toisessa ja/tai kolmannessa kanneperusteessa esitettyjen perusteiden takia ja 2 artiklassa asetun sakon, siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle, määrän vastaava alentaminen

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja toteaa ensimmäisessä kanneperusteessa, että päätöksellä rikotaan EY 81 artiklaa. Se esittää kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että komissio ei ole osoittanut lain vaatimalla tavalla, että menettelyt, jotka voidaan lukea kantajan syyksi, voidaan katsoa EY 81 artiklassa tarkoitetuksi merkittäväksi kilpailunrajoitukseksi. Se lausuu kanneperusteen toisessa osassa, että komissio ei ole osoittanut lain vaatimalla tavalla, että sopimus, johon kantaja oli osallistunut, oli omiaan vaikuttamaan merkittävällä tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Kantaja esittää toissijaisesti toisena kanneperusteena, että päätöksellä rikotaan asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklaa, asetuksen 17/62 (2) 15 artiklan 2 kohtaa ja määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja (3). Näitä säännöksiä on rikottu komission vahvistaessa rikkomisen vakavuuden, kilpailusääntöjen rikkomisen keston, sen määrittäessä myyntiarvon määrätyn sakon perusmäärän laskemista varten ja lopuksi sen kieltäytyessä katsomasta kantajaa koskevan sakon määrän laskemisen yhteydessä, että kysymyksessä olisivat lieventävät asianhaarat.

Se esittää toissijaisesti kolmantena valitusperusteena, että asiassa on loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, erityisesti rikkomuksen vakavuuden ja sakon laskemisen osalta huomioon otettavan myyntiarvon määrittämisen yhteydessä.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL L 1, s. 1).

(2) ETY:n neuvoston asetus N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204).

(3) Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL C 210, 2006, s. 2).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/45

Kanne 6.6.2008 — Strack v. komissio

(Asia T-221/08)

(2008/C 223/79)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Guido Strack (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja H. Tettenborn)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Euroopan komission tosiasiallisesti tekemät tai asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdan mukaisen hylkäämisolettaman mukaiset päätökset, erityisesti sen 19.5.2008 tekemä päätös, jotka liittyvät kantajan 18.1. ja 19.1.2008 tekemiin hakemuksiin, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja sen 22.2., 18.4. ja erityisesti 21.4.2008 tekemiin uudistettuihin hakemuksiin, on kumottava siltä osin niissä hylätään kantajan hakemukset kokonaan tai osittain

—	Euroopan komissio on velvoitettava suorittamaan kantajalle asianmukainen vahingonkorvaus hänen hakemuksensa käsittelystä aiheutuneista aineettomista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä, kuitenkin vähintään yhden euron suuruinen symbolinen vahingonkorvaus

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja pyysi komissiolta 18.1 ja 19.1.2008, että hän saisi tutustua useisiin asiakirjoihin. Hän on nostanut tämän kanteen, koska näitä asiakirjoja ei annettu hänelle edes osittain tutustuttavaksi tätä varten asetetussa määräajassa.

Kantaja perustelee kannettaan erityisesti sillä, että vastaaja on rikkonut EY 255 artiklaa ja asetusta (EY) N:o 1049/2001 (1). Lisäksi kantaja väittää, että hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, perusoikeusasiakirjan 41 ja 42 artiklaa on rikottu ja EY 253 artiklan mukaista periaatetta, jonka mukaan hylkäävät päätökset on perusteltava, on loukattu.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/46

Kanne 9.6.2008 — Sanatur v. SMHV — Sektkellerei Schloss Wachenheim (life light)

(Asia T-222/08)

(2008/C 223/80)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Sanatur GmbH (Singen, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Wiume)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Sektkellerei Schloss Wachenheim AG (Trier, Saksa)

Kantajan vaatimukset

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.3.2008 asiassa R 1257/2006-1 tekemä päätös on kumottava

—	riitautettua päätöstä on muutettava siten, että valitus hylätään

—	vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien valitusmenettelyn kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja.

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”light life” luokkiin 32 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 3 192 481).

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sektkellerei Schloss Wachenheim AG.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: saksalainen kuviomerkki ”LIGHT live” luokkaan 32 kuuluvia tavaroita varten (tavaramerkki N:o 302 00 216).

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: väiteosaston päätöksen kumoaminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/46

Kanne 12.6.2008 — Iranian Tobacco v. SMHV — AD Bulgartabac (Bahman)

(Asia T-223/08)

(2008/C 223/81)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Iranian Tobacco Company (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja M. Beckensträter)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: AD Bulgartabac Holding (Sofia, Bulgaria)

Vaatimukset

—	ensimmäisen valituslautakunnan 10.4.2008 tekemä päätös (asia R 709/2007-1), joka annettiin tiedoksi 15.4.2008, on kumottava

—	virastossa käydyn menettelyn vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien virastossa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut ja vastaajan kulut

—	toissijaisesti kumoamalla 10.4.2008 tehty päätös ja 7.3.2007 tehty päätös N:o 415 C on todettava, että virastossa käydyn menettelyn vastapuolen 8.11.2005 jättämää hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki ”Bahman” luokkaan 34 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki N:o 427 336).

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja.

Yhteisön tavaramerkin menetetyksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: AD Bulgartabac Holding.

Mitättömyysosaston ratkaisu: kyseessä oleva tavaramerkki julistetaan menetetyksi.

Valituslautakunnan ratkaisu: kantajan valitus hylätään.

Kanneperusteet: AD Bulgartabac Holdingin jättämän hakemuksen hyväksymistä koskevat vaatimukset, jotka viraston olisi pitänyt ottaa huomioon, on yhteisön oikeuden, asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) ja muiden menettelyllisten periaatteiden vastaisesti sivuutettu.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/47

Kanne 13.6.2008 — Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel v. SMHV — Schwarzbräu (ALASKA)

(Asia T-225/08)

(2008/C 223/82)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH (Ebersburg, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Wadenbach)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Schwarzbräu GmbH (Zusmarshausen, Saksa)

Kantajan vaatimukset

—	sisämarkkinoiden neljännen valituslautakunnan (tavaramerkit ja mallit) 8.4.2008 tekemä päätös (asia R 877/2004-4) on kumottava

—	yhteisön tavaramerkki N:o 505 552 ALASKA on mitätöitävä kokonaisuudessaan ehdottoman hylkäysperusteen vuoksi

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	toissijaisesti toiseen vaatimukseen nähden yhteisön tavaramerkki N:o 505 552 ALASKA on mitätöitävä ainakin seuraavien tavaroiden osalta: ”Luokkaan 32 kuuluvat kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat”.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki ALASKA luokkaan 32 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki N:o 505 552).

Yhteisön tavaramerkin haltija: Schwarzbräu GmbH.

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: kantaja.

Mitättömyysosaston ratkaisu: kyseisen tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: kantajan valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b, c ja g alakohdan rikkominen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/47

Kanne 13.6.2008 — Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel v. SMHV — Schwarzbräu (Alaska)

(Asia T-226/08)

(2008/C 223/83)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH (Ebersburg, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Wadenbach)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Schwarzbräu GmbH (Zusmarshausen, Saksa)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 8.4.2008 tekemä päätös (asia R 1124/2004-4) on kumottava

—	yhteisön tavaramerkki N:o 505 503 ”Alaska” on kokonaan poistettava olemassa olevan ehdottoman hylkäysperusteen takia

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	toissijaisesti vaaditaan, että yhteisön tavaramerkki N:o 505 503 ”Alaska” on julistettava mitättömäksi ainakin seuraavien tavaroiden osalta: ”luokkaan 32 kuuluvat kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat”.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: sanamerkki ”Alaska” luokkaan 32 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki N:o 505 503).

Yhteisön tavaramerkin haltija: Schwarzbräu GmbH.

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: kantaja.

Mitättömyysosaston ratkaisu: kyseessä olevan tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskeva hakemus hyväksytään osittain.

Valituslautakunnan ratkaisu: riidanalainen päätös kumotaan, ja kyseessä olevan tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskeva hakemus hylätään.

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b, c ja g alakohdan rikkominen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/48

Kanne 17.6.2008 — Asenbaum Fine Arts v. SMHV (WIENER WERKSTÄTTE)

(Asia T-230/08)

(2008/C 223/84)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Asenbaum Fine Arts Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja P. Vögel)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Kantajan vaatimukset

—

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 10.4.2008 tekemää päätöstä (R 1573/2006-4) on muutettava siten, että kantajan 29.11.2006 tekemä valitus hyväksytään kokonaisuudessaan, eli luokkien 6 ja 11 osalta (paitsi (sähkö-) lamppujen, valaisinten, kattolamppujen ja jalkalamppujen osalta), luokan 14 osalta (paitsi makeisrasioiden osalta), luokkien 16, 20 ja 21 osalta (paitsi makeisrasioiden osalta) ja luokan 34 osalta

tästä seuraa, että riitautettu päätös on kumottava ja asia on palautettava sisämarkkinoiden harmonisointivirastoon sen käsittelemiseksi lisämenettelyssä

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien valitusmenettelyn kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki WIENER WERKSTÄTTE luokkiin 6, 11, 14, 16, 20, 21 ja 34 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 4 133 501).

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska haettu tavaramerkki ei ole kuvaileva ja koska se on erottamiskykyinen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/49

Kanne 17.6.2008 — Asenbaum Fine Arts v. SMHV (WIENER WERKSTÄTTE)

(Asia T-231/08)

(2008/C 223/85)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Asenbaum Fine Arts Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja P. Vögel)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Kantajan vaatimukset

—

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 10.4.2008 tekemää päätöstä (R 1571/2006-4) on muutettava siten, että kantajan 29.11.2006 tekemä valitus hyväksytään kokonaisuudessaan

tästä seuraa, että riitautettu päätös on kumottava ja asia on palautettava sisämarkkinoiden harmonisointivirastoon sen käsittelemiseksi lisämenettelyssä

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien valitusmenettelyn kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki WIENER WERKSTÄTTE luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 4 207 783).

Tutkijan päätös: hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska haettu tavaramerkki ei ole kuvaileva ja koska se on erottamiskykyinen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/49

Kanne 16.6.2008 — MPDV Mikrolab v. SMHV (ROI ANALYZER)

(Asia T-233/08)

(2008/C 223/86)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: MPDV Mikrolab GmbH, Mikroprozessordatenverarbeitung und Mikroprozessorlabor (Mosbach, Saksa) (edustaja: asianajaja W. Göpfert)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	neljännen valituslautakunnan asiassa R 1525/2006-4 15.4.2008 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”ROI ANALYZER” luokkiin 9, 35 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten (hakemus N:o 4 866 042)

Tutkijan päätös: hakemuksen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu, koska tavaramerkillä, jota on haettu, on erottamiskyky eikä siihen liity vapaana pitämisen tarvetta.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/49

Kanne 16.6.2008 — HPA v. komissio

(Asia T-236/08)

(2008/C 223/87)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Hoofdproductschap Akkerbouw (Haag, Alankomaat) (edustaja: mr. R.J.M. van den Tweel)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Saatavan nro 3240206544 perimisestä 19.12.2006 tehty sellainen komission päätös C(2006)7093/6, jolla eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän (ETEY) Euroterroirsin jäsenet asetetaan yhteisvastuulliseen vastuuseen hankkeen N:o 93.EU.06.002, joka koskee tyypillisten ja alueellisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden (oman alueen tuotteet) eurooppalaisen perinnön kartoittamista, puitteissa, todetaan mitättömäksi ja kumotaan ainakin siltä osin kuin Hoofdproductschap Akkerbouw asetetaan siinä yhteisvastuulliseen vastuuseen tämän saatavan koko määrän takaisinmaksamisesta

—	komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 14.8.2000 tehdyssä komission päätöksessä vahvistetun saatavan perimisen Euroterroirsilta. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on julistettava mitättömäksi ainakin siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on yhteisvastuullisessa vastuussa saatavan koko määrän takaisinmaksamisesta, koska päätöksessä on erityisen vakavia ja ilmeisiä virheellisyyksiä. Kantajan mukaan tällöin voidaan myös muutoksenhakuaikojen umpeutumisen jälkeen todeta, että päätös ei ole saanut aikaan oikeusvaikutuksia.

Kantaja esittää ensimmäisenä kanneperusteenaan asetuksen N:o 2137/85 (1) rikkomisen, koska kantaja ei ole koskaan ollut eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän (ETEY) Euroterroirsin jäsen, eikä sille voi syntyä tästä syystä vastuuta.

Toiseksi kantaja katsoo, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Komissio ei ole antanut kantajalle mahdollisuutta esittää kantaansa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ja kantaja on saanut tiedon 14.8.2000 tehdyssä päätöksessä vahvistetusta saatavasta vasta silloin, kun riidanalainen päätös lähetettiin sille.

Kolmanneksi kantaja vetoaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen. Komissio on asettanut kantajan yhteisvastuulliseen vastuuseen kuuden vuoden kuluttua saatavan vahvistamisesta toteuttamatta itse sitä ennen asianmukaisia toimenpiteitä Euroterroirsia itseään, perustamisjäsentä, joka on samalla Euroterroirsin johtokunnan jäsen, Conseil national des Arts Culinairsia (CNAC), Ranska, tai jäsenvaltiota Ranskaa vastaan. Lisäksi alankomaalainen asiantuntija on saanut 1994/1995 Euroterroirsin hankkeen puitteissa tehdyistä yksittäisistä kartoitustöistä palkkiona ainoastaan 13 055 euroa.

Kantaja toteaa lopuksi, että saatava on vanhentunut, koska komissio on lähettänyt 28.9.2000 kyseisen maksukehotuksen Euroterroirsille ilmoittamatta sen jälkeen kantajalle ajoissa, mitkä toimet voivat katkaista vanhentumisen.

(1) Eurooppalaisesta taloudellisesta etuyhtymästä (ETEY) 25.7.1985 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2137/85 (EYVL L 199, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/50

Kanne 19.6.2008 — Komissio v. Commune de Valbonne

(Asia T-238/08)

(2008/C 223/88)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: L. Escobar Guerrero, avustajanaan asianajaja E. Bouttier)

Vastaaja: Commune de Valbonne (Valbonnen kunta)

Vaatimukset

—	Valbonnen kunta, jota edustaa sen virassa oleva kunnanjohtaja, on velvoitettava maksamaan kantajalle 18 619,38 euron suuruinen summa, josta 14 261,29 euroa vastaa maksettuja ennakkoja ja 4 358,09 euroa puolestaan 31.5.2008 erääntyneitä viivästyskorkoja

—	Valbonnen kunta on velvoitettava maksamaan 5 000 euroa niiden kulujen kattamiseksi, joita kantajalle on aiheutunut saatavansa perimisestä

—	Valbonnen kunta on velvoitettava korvaamaan tämän asian oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio teki vuosiksi 1998 ja 1999 ranskalaisen Valbonnen kunnan, italialaisen Fermon kunnan ja eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän ARCHI-MEDin kanssa tutkimus- ja koulutussopimuksen Valbonnen kaupungin ja Di Ascoli Picenon provinssin välisestä keskinäisestä opetussuunnitelmasta, jonka nimi on ”VALASPI MM 1027”.

Kyseiset kunnat ja ARCHI-MED sitoutuivat muun muassa toimittamaan loppuraportin komissiolle. Koska tätä raporttia ei ollut toimitettu komission vaatimuksen jälkeenkään, komissio katsoi, että nämä sopimuspuolet eivät olleet noudattaneet sopimusvelvoitteitaan, ja päätti tämän sopimuksen sekä vaati palautettavaksi osan maksamistaan ennakoista korkoineen.

Koska ARCHI-MED on maksukyvytön, komissio vaatii vastaajan velvoittamista maksamaan kyseessä olevat summat, koska sopimuspuolet ovat yhdessä ja solidaarisesti vastuussa sopimuksen täyttämisestä.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/51

Kanne 23.6.2008 — Konsum Nord v. komissio

(Asia T-244/08)

(2008/C 223/89)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Konsum Nord ekonomisk förening (Umeå, Ruotsi) (edustaja: asianajaja U. Öberg)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Ruotsin Konsum Jämtland ekonomisk föreningenille myöntämästä valtiontuesta 30.1.2008 tehty Euroopan yhteisöjen komission päätös K(2008)311 on kumottava kokonaisuudessaan

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio totesi Ruotsin Konsum Jämtlandille, joka yhdistyi kantajaan vuonna 2006, myönnetystä valtiontuesta C 35/2006 (ex. NN 37/2006) 30.1.2008 tekemässään päätöksessä, että liiketoimi, jolla Åren kunta myi osia rakentamattomasta maa-alueesta 2 miljoonan Ruotsiin kruunun kauppahintaan Konsum Jämtlandin kanssa kilpailevan Lidlin tarjoaman 6,6 miljoonan Ruotsiin kruunun sijaan, oli EY 87 artiklan vastaista valtiontukea.

Kantaja väittää kanteensa tueksi, että komissio teki useita arviointivirheitä riidanalaisen liiketoimen oikeudellisessa arvioinnissa, kun se:

—	katsoi virheellisesti, että kyseiseen liiketoimeen ei sovellettu markkinahintaa, mistä koitui taloudellista etua Konsum Jämtlandille

—	ei ottanut huomioon sitä seikkaa, että kyseinen kauppa oli osa useiden eri osapuolten välillä toteutettujen liiketoimien sarjaa, jonka tarkoituksena oli Åren kylän yksityiskohtaisen kaavoituksen toteuttaminen

—	oletti virheellisesti, että Lidlin tekemä kilpaileva tarjous oli tiettyjen edellytysten mukainen, sitova ja uskottava, sekä

—	sovelsi virheellisesti markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan periaatetta.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio ei ottanut huomioon julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista antamaansa tiedonantoa (1) ja että se laiminlöi tutkimisvelvollisuutensa, sillä se ei tutkinut tiettyjä tosiseikkoja.

Kantaja väittää lopuksi, että väitetty valtiontuki ei vääristä kilpailua eikä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(1) EYVL C 209, 1997, s. 3.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/51

Kanne 20.6.2008 — Iranian Tobacco v. SMHV — AD Bulgartabac (TIR 20 FILTER CIGARETTES)

(Asia T-245/08)

(2008/C 223/90)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Iranian Tobacco Company (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja M. Beckensträter)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: AD Bulgartabac Holding (Sofia, Bulgaria)

Vaatimukset

—	ensimmäisen valituslautakunnan 11.4.2008 asiassa R 708/2007-1 tekemä päätös, joka on annettu tiedoksi 21.4.2008, on kumottava

—	väliintulija on velvoitettava korvaamaan korvattavissa olevat oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien alkuperäisestä menettelystä aiheutuneet kulut sekä vastaajan kulut

—	toissijaisesti 11.4.2008 tehty päätös ja 7.3.2007 tehty päätös — 1414C — on kumottava ja näin ollen todettava, että väliintulijan 8.11.2005 esittämä vaatimus ei täyttänyt tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki ”TIR 20 FILTER CIGARETTES” luokkaan 34 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki N:o 400 804)

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: AD Bulgartabac Holding

Mitättömyysosaston ratkaisu: kyseessä olevan yhteisön tavaramerkin mitätöinti

Valituslautakunnan ratkaisu: kantajan valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Viran puolesta huomioon otettavia tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä AD Bulgartabac Holdingin vaatimuksen osalta ei ole yhteisön oikeuden, asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) ja muiden menettelyllisten periaatteiden vastaisesti otettu huomioon.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/52

Valitus, jonka Frantisek Doktor on tehnyt 23.6.2008 virkamiestuomioistuimen asiassa F-73/07, Doktor v. neuvosto, 16.4.2008 antamasta tuomiosta

(Asia T-248/08 P)

(2008/C 223/91)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Frantisek Doktor (Bratislava, Slovakia) (edustajat: asianajaja S. Rodrigues ja asianajaja C. Bernard-Glanz)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-73/07 16.4.2008 antama tuomio on kumottava

—	kantajan virkamiestuomioistuimessa esittämä kumoamisvaatimus ja vahingonkorvausvaatimus on hyväksyttävä

—	virkamiestuomioistuimessa vastaajana ollut osapuoli on velvoitettava korvaamaan kumoamiskanteesta ja valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla valituksella valittaja vaatii kumottavaksi virkamiestuomioistuimen asiassa F-73/07, Doktor v. neuvosto, 16.4.2008 antamaa tuomiota, jolla hylättiin kanne, jolla kantaja oli vaatinut yhtäältä kumottavaksi neuvoston päätöstä irtisanoa hänet koeajan päättyessä ja toisaalta vahingonkorvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta ammatillisesta, taloudellisesta ja aineettomasta vahingosta.

Valituksensa tueksi valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, koska se on perustanut useita johtopäätöksiään aineellisesti virheelliseen arviointiin sille esitetystä asiakirja-aineistosta. Virkamiestuomioistuin on valittajan mukaan myös loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan, koska se on jättänyt huomiotta useita sille esitettyjä seikkoja ja perusteita tai ei ole vastannut näihin. Kolmanneksi valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on tehnyt kaksi oikeudellista virhettä tulkitessaan yhteisön oikeutta sikäli kuin kyse on valittajan oikeudesta suorittaa koeaikansa normaaleissa olosuhteissa ja hallinnolla olevasta mahdollisuudesta täydentää valittajalle vastaisen toimenpiteen perusteluja yhteisöjen tuomioistuimissa käytävän menettelyn kuluessa.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/52

Kanne 26.6.2008 — Vion v. SMHV (PASSION FOR BETTER FOOD)

(Asia T-251/08)

(2008/C 223/92)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Vion NV (Best, Alankomaat) (edustaja: asianajaja A. Klinger)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 25.4.2008 tekemä päätös (valitusasia R 562/2007-24) on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”PASSION FOR BETTER FOOD” luokkiin 5, 29 ja 30 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 5 039 946).

Tutkijan päätös: hakemus hylätään.

Valituslautakunnan ratkaisu: valitus hylätään.

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska haetulla tavaramerkillä on riittävä erottamiskyky.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/53

Kanne 26.6.2008 — Associazione Giullemanidallajuve v. komissio

(Asia T-254/08)

(2008/C 223/93)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Associazione Giullemanidallajuve (Garibaldi, Italia) (edustajat: asianajajat L. Misson, G. Ernes ja A. Kettels)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	on todettava, että Euroopan komissio on syyllistynyt laiminlyöntiin

—	komissio on velvoitettava käyttämään toimivaltaansa ja vastaamaan kanteluun, jonka kantaja teki toukokuussa 2007

—	on tehtävä kaikki tätä varten tarpeelliset täsmennykset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että komissio jätti noudattamatta toimimisvelvollisuuttaan sikäli kuin se ei kehotuksesta huolimatta ottanut kantaa kanteluun, jonka kantaja oli tehnyt komissiolle toukokuussa 2007 ja jonka mukaan Federazione Italiana Giuoco Calcio (FIGC), Comitato Olimpico Nazionale Italiano (CONI), Euroopan jalkapalloliitto (UEFA) ja Kansainvälinen jalkapalloliitto (FIFA) ovat rikkoneet EY 81 ja EY 82 artiklaa.

Kantaja katsoo, että kirje, jonka komissio sille lähetti maaliskuussa 2008 toimimiskehotuksen saatuaan ja jossa kantaja sai tiedon asiansa vireillä olleesta käsittelystä, ei ole kannanotto, koska kirjeessä ei vastata kantajan esittämien vaatimusten asiasisältöön.

Kantaja toteaa lisäksi, että kilpailun alalla kantelun tekijällä on oikeus kantelunsa perusteelliseen tutkimiseen komissiossa ja perusteltuun kannanottoon.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/53

Kanne 30.6.2008 — Biotronik v. SMHV (BioMonitor)

(Asia T-257/08)

(2008/C 223/94)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja:Biotronik Meß- und Therapiegeräte GmbH (Berliini, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt U. Sander ja Rechtsanwalt R. Böhm)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 466/2007-4 24.4.2008 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”BioMonitor” luokkiin 9, 10, ja 38 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten kuitenkin niin, että tavaroiden luettelo rajoitettiin jälkikäteen luokkaan 10 kuuluviin tavaroihin (hakemus N:o 4 556 023)

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska haetulta tavaramerkiltä ei puutu erottamiskyky eikä kysymyksessä ole kuvaileva merkintä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 1994, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/54

Kanne 30.6.2008 — Rath v. SMHV — Portela & Ca. (DIACOR)

(Asia T-258/08)

(2008/C 223/95)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Matthias Rath (Kapkaupunki, Etelä-Afrikka) (edustajat: asianajajat U. Vogt, C. Kleiner ja S. Ziegler)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Portela & Ca., SA (Mamede do Coronado, Portugali)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden toisen valituslautakunnan (tavaramerkit ja mallit) 30.4.2008 asiassa R 1630/2006-2 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja ja tarvittaessa vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja.

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki DIACOR luokkiin 5, 16 ja 41 kuuluvia tavaroita varten.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: portugalilainen tavaramerkki DIACOL N:o 137 311 luokkaan 79 kuuluvia tavaroita varten rekisteröinnin ajankohtana voimassa olleen kansallisen tavaraluokituksen mukaisesti.

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen kaikkien kyseessä olevien luokkaan 5 kuuluvien tavaroiden osalta.

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: (i) Komission asetuksen N:o 2868/95 22 artiklan 6 kohdan rikkominen, koska useat valituslautakunnassa vastapuolena olleen osapuolen esittämät asiakirjat eivät olleet englanninkielisiä eikä kantajalle ollut toimitettu niiden käännöksiä, jotta se voisi arvioida käyttöä koskevia todisteita, (ii) neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta erehtyi katsoessaan, että toinen osapuoli on esittänyt riittävästi todisteita aikaisemman tavaramerkin käytöstä Portugalissa kaikkien tavaroiden osalta, joita varten se on rekisteröity; ja (iii) neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska riidanalaiset tavaramerkit eivät ole ulkoasultaan, lausuntatavaltaan tai merkitykseltään samankaltaisia siten, että sekaannusvaara voisi syntyä.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/54

Kanne 3.7.2008 — Indo Internacional v. SMHV — Visual (VISUAL MAP)

(Asia T-260/08)

(2008/C 223/96)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Indo Internacional, SA (Sant Cugat del Vallės, Espanja) (edustajat: asianajajat X. Fàbrega Sabaté ja M. Curell Aguilà)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Visual SA (Saint Apollinaire, Ranska)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 15.4.2008 asiassa R 700/2007-1 tekemä päätös on kumottava, ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”VISUAL MAP” luokkaan 44 kuuluvia palveluja varten — hakemus N:o 393 2936

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: ranskalainen tavaramerkki N:o 043 303 854 ”VISUAL” luokkaan 44 kuuluvia palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/55

Kanne 28.7.2008 — Canon Communications v. SMHV — Messe Düsseldorf (MEDTEC)

(Asia T-262/08)

(2008/C 223/97)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Canon Communications LLC (Los Angeles, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja M. Mak)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Messe Düsseldorf GmbH (Düsseldorf, Saksa)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 30.4.2008 tekemä päätös asiassa R 817/2005-1 on kumottava ja

—	Vastaaja tai vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”MEDTEC” luokkiin 16, 35 ja 41 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkkiä ”Metec” koskeva saksalainen tavaramerkin rekisteröinti N:o 39 975 563 luokkiin 16, 35 ja 41 kuuluvia tavaroita varten; sanamerkkiä ”Metec” koskeva kansainvälinen tavaramerkin rekisteröinti N:o 752 637 luokkiin 16, 35 ja 41 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kaikkien riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Valituslautakunnan päätös on kumottava sillä perusteella, että on huomattava mahdollisuus, että kansalliset tavaramerkit, joihin on vedottu väitemenettelyssä, ovat mitättömiä; toissijaisesti neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan rikkominen siltä osin kuin kyseessä olevat palvelut eivät ole samankaltaisia eikä kilpailevien tavaramerkkien välillä näin ollen ole sekaannusvaaraa tai toissijaisesti kyseessä olevat palvelut eivät ole riittävän samankaltaisia, jotta niiden välillä olisi sekaannusvaara. Vaihtoehtoisesti on todettava, että valituslautakunta teki virheen, kun se ei huomioinut sitä, että kohdeyleisö on erittäin erikoistunutta eikä näin ollen sekoita kilpailevia tavaramerkkejä. Lopuksi toissijaisena oikeudellisena perusteena on todettava, että valituslautakunta on tehnyt virheen jättäessään huomioimatta sen, että vastapuoli valituslautakunnassa salli sen, että kantaja käytti kyseessä olevaa tavaramerkkiä yli viiden vuoden ajan.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/55

Kanne 7.7.2008 — Becker Flugfunkwerk v. SMHV — Harman Becker Automotive Systems (BECKER AVIONIC SYSTEMS)

(Asia T-263/08)

(2008/C 223/98)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Becker Flugfunkwerk GmbH(Rheinmünster, Saksa) (edustaja: asianajaja O. Griebenow)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Harman Becker Automotive Systems GmbH (Karlsbad, Saksa)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 10.4.2008 tekemä päätös (asia R 398/2007-1) on kumottava

—	yhteisön tavaramerkkihakemuksesta N:o 1 829 563 tehty väite N:o B 484 503 on hylättävä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”BECKER AVIONIC SYSTEMS” luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten; hakemus N:o 1 829 563

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Harman Becker Automotive Systems GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhdistyneessä kuningaskunnassa luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity sanamerkki ”BECKER”, jolle on rekisteröity tavaramerkki N:o 1 258 929; saksalainen tavaramerkki N:o 1 039 843, joka on luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity kuviomerkki ”BECKER”; saksalainen tavaramerkki N:o 1 016 927, joka on luokkaan 37 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity kuviomerkki ”BECKER”; suomalainen tavaramerkki N:o 116 880, joka on luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity sanamerkki ”BECKER”; kreikkalainen tavaramerkki N:o 82 339, joka on luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity sanamerkki ”BECKER”; kansainvälinen tavaramerkki N:o 473 178, joka on sanamerkki ”BECKER” luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen kaikkien riidanalaisten tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska ristiriidassa olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/56

Kanne 4.7.2008 — Saksa v. komissio

(Asia T-265/08)

(2008/C 223/99)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja asianajaja U. Karpenstein)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

—	komission 30.4.2008 tekemä päätös K(2008) 1690 lopullinen, jolla vähennettiin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) toiminnallista ohjelmaa koskevaa tukea tavoite-1-alueella Thüringenin osavaltiossa, Saksan liittotasavallassa (1994–1999), on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on riidanalaisella päätöksellä vähentänyt EAKR:n toiminnallista ohjelmaa koskevaa tukea tavoite-1-alueella Thüringenin osavaltiossa Saksan liittotasavallassa (1994–1999).

Kantaja esittää kanteensa perusteeksi neljä kanneperustetta.

Ensimmäiseksi se esittää, että komissio ei ole ymmärtänyt asianmukaisesti kyseisen toiminnallisen ohjelman kohtaan 2.1 (toimenpiteet pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseksi: tuottavien investointien tukeminen) liittyviä tärkeitä tosiseikkoja.

Toiseksi kantaja väittää, että asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska tässä säännöksessä tarkoitettuja lainvastaisuuksia ei ole tapahtunut. Se esittää tässä yhteydessä erityisesti, että tämä säännös ei oikeuta komissiota tekemään rahoituskorjauksia hallinnollisten virheiden vuoksi tai epätarkoituksenmukaisiksi väitettyjen hallinnollisten järjestelmien ja valvontajärjestelmien vuoksi.

Kantaja esittää lisäksi, että komissiolla ei ole asetuksen N:o 4253/88 nojalla oikeutta tehdä yleisiä rahoituskorjauksia (ekstrapolaatio), koska tämän säädöksen 24 artikla liittyy konkreettisiin tapauksiin ja vahvistettuihin tukiin eikä havaitun hallinnollisen virheen perusteella tehtyihin mahdollisiin johtopäätöksiin järjestelmällisistä hallinnollisista puutteista.

Lopuksi kantaja väittää, että vaikka yleiset rahoituskorjaukset sallittaisiin, asetuksen N:o 4253/88 23 ja 24 artiklaa on rikottu, koska ekstrapolaatio on virheellinen. Tältä osin esitetään, että komissio ei olisi saanut tehdä ekstrapolaatiota Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen tekemän heikkouksien arvioinnin perusteella, että komissio on osasyyllinen niiden seikkojen osalta, joihin se vetoaa, ja että kanteen kohteena olevat ekstrapolaatiot loukkaavat suhteellisuusperiaatetta.

(1) Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/57

Kanne 11.7.2008 — Italia v. komissio

(Asia T-274/08)

(2008/C 223/100)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato S. Fiorentino)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	on kumottava Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) varainhoitovuonna 2007 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 30.4.2008 tehty komission päätös K(2008) 1711

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä asiassa kysymyksessä oleva päätös riitautetaan siltä osin kuin siinä määrätään korkoa Italian tasavallan talousarviosta vastattavana oleville määrille asetuksen (EY) N:o 1290/05 32 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja erityisesti siltä osin kuin korko lasketaan aiheettomasti suoritettujen summien maksupäivästä lukien niille summille, joiden takaisinperintää ei ole toteutettu kahdeksan vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä ja takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa; näistä summista vastaavat 50 prosenttisesti kyseinen jäsenvaltio ja 50 prosenttisesti yhteisön talousarvio.

Kantajana oleva hallitus esittää kanteensa tueksi, että asetuksen (EY) N:o 1290/05 32 artiklan 5 kohtaa on rikottu. Tätä säännöstä ei sen mukaan voida tulkita siten, että korkoa on perittävä tilanteessa, jossa takaisinperintä on riitautettu tuomioistuimessa, koska 5 kohdan sanamuoto ei tällaista edellytä (toisin kuin 1 kohta) ja koska koronmaksuvelvollisuuden alkamisajankohta voidaan vahvistaa vasta tuomioistuinratkaisun antamisen jälkeen.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/57

Kanne 11.7.2008 — Italia v. komissio

(Asia T-275/08)

(2008/C 223/101)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato S. Fiorentino)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

On kumottava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 2006 rahoitettuja menoja koskevien Saksan, Italian ja Slovakian maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 30.4.2008 tehty komission päätös K(2008) 1709 (lopullinen) siltä osin kuin siinä määrätään korkoa Italian tasavallan vastattavana oleville määrille asetuksen (EY) N:o 1290/05 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja erityisesti siltä osin kuin korko lasketaan aiheettomasti suoritettujen summien maksupäivästä lukien niille summille, joiden takaisinperintää ei ole toteutettu kahdeksan vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä ja takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa; näistä summista vastaavat 50 prosenttisesti kyseinen jäsenvaltio ja 50 prosenttisesti yhteisön talousarvio.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-274/08, Italian tasavalta vastaan komissio, esitetyt.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/60

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 21.2.2008 — Vande Velde v. komissio

(Asia F-60/05) (1)

(Henkilöstö - Sopimussuhteinen toimihenkilö - Valituksen viivästyminen - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat)

(2008/C 223/112)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Patricke Vande Velde (Linkebeek, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Vogel)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Berscheid)

Väliintukija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio Santacruz ja I. Sulce)

Oikeudenkäynnin kohde

Henkilöstö — Yhtäältä komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan, joka on entinen ylimääräinen toimihenkilö, pyyntö, joka koski päätöstä, jolla määriteltiin hänen palkkaluokkansa ja palkkansa määrä sopimussuhteisena toimihenkilönä, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus (aikaisemmin T-268/05)

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 229, 17.9.2005, s. 30 (alun perin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa numerolla T-268/05 rekisteröity asia, joka siirrettiin 15.12.2005 annetulla määräyksellä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/60

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 21.2.2008 — Arana de la Cal v. komissio

(Asia F-63/05) (1)

(Henkilöstö - Sopimussuhteinen toimihenkilö - Valituksen viivästyminen - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat)

(2008/C 223/113)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Miriam Arana de la Cal (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Vogel)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Berscheid)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio Santacruz ja I. Sulce)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan, joka on entinen ylimääräinen toimihenkilö, pyyntö, joka koski päätöstä, jolla määriteltiin hänen palkkaluokkansa ja palkkansa määrä sopimussuhteisena toimihenkilönä, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus (aikaisemmin T-271/05)

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 229, 17.9.2005, s. 31 (alun perin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa numerolla T-271/05 rekisteröity asia, joka siirrettiin 15.12.2005 annetulla määräyksellä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen).

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/61

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 21.4.2008 — Boudova ym. v. komissio

(Asia F-78/07) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Nimitys - Palkkaluokan määrittäminen - Virkamiehiksi nimitetyt ylimääräiset toimihenkilöt - Ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa julkaistut kilpailut - Henkilölle vastainen toimi - Kanteen tutkittavaksi ottaminen)

(2008/C 223/115)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Stanislava Boudova ym. (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Berscheid)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin vaatimukset tarkistaa sellaisten kantajien palkkaluokan luokitus, jotka olivat entisiä, palkkaluokkia B5/B4 koskevan avoimen kilpailun läpäisyn perusteella virkamiehiksi nimitettyjä ylimääräisiä toimihenkilöitä — Vahingonkorvausvaatimus

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 247, 20.10.2007, s. 42.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/61

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 26.6.2008 — Nijs v. tilintarkastustuomioistuin

(Asia F-108/07) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta - Kannekirjelmän yhteenveto kanneperusteista - Kannetta edeltävä hallinnon sisäinen valitus - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2008/C 223/116)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bart Nijs (Bereldange, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Rollinger)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin (asiamiehet: T. Kennedy, J.-M. Stenier ja G. Corstens)

Oikeudenkäynnin kohde

Tilintarkastustuomioistuimen sen päätöksen kumoaminen, jolla sen pääsihteeri valittiin uudestaan kuuden vuoden pituiselle toimikaudelle 1.7.2007 alkaen ja toissijaisesti nimittävän viranomaisen sen päätöksen kumoaminen, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan LA5 vuoden 2004 ylennyskierroksen yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-171/05, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 antaman tuomion johdosta

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Nijs velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 22, 26.1.2008, s. 56.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/62

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 26.6.2008 — Nijs v. tilintarkastustuomioistuin

(Asia F-136/07) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Kannetta edeltävän hallinnon sisäisen valituksen puuttuminen - Kanteen nostamisen määräaika - Viivästyminen - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2008/C 223/117)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bart Nijs (Bereldange, Luxemburg) (edustajat: aluksi asianajaja F. Rollinger, sittemmin asianajajat F. Rollinger ja A. Hertzog)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin (asiamiehet: T. Kennedy, J.-M. Stenier ja G. Corstens)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä nimittävän viranomaisen 5.9.2007 tekemän sen päätöksen kumoaminen, joka koskee kurinpitomenettelyn seurauksena kantajan palkkaluokan alentamista palkkaluokkaan AD 9 palkkatasolle 5, ja toisaalta niiden päätösten kumoaminen, jolla hänet on pidätetty virantoimituksesta, jolla on käynnistetty hallinnollinen tutkinta häntä vastaan ja jolla häntä ei ole ylennetty palkkaluokkaan AD 11 vuonna 2007 — Henkisen kärsimyksen ja aineellisen vahingon korvaamista koskeva vaatimus

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Nijs velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 79, 29.3.2008, s. 37.

30.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/62

Kanne 30.6.2008 — Klug v. Euroopan lääkevirasto

(Asia F-59/08)

(2008/C 223/119)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bettina Klug (Wiesbaden, Saksa) (edustaja: asianajaja S. Zickgraf)

Vastaaja: Euroopan lääkevirasto

Kohde

Vastaajan kantajasta ajanjaksolla 31.12.2004–31.12.2006 tekemän arvioinnin kumoaminen ja vastaajan velvoittaminen suorittamaan vahingonkorvausta ja korvausta kivusta ja särystä.

Kantajan vaatimukset

—	on todettava, että vastaajan kantajasta ajanjaksolla 31.12.2004–31.12.2006 tekemä arviointi on mitätön

—	on todettava, että kantajan työsopimuksen pidentämättä jättäminen on mitätön

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan kantajalle vahingonkorvausta 200 000 euroa

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan kantajalle korvausta kivusta ja särystä 35 000 euroa

—	Euroopan lääkevirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 223

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	51. vuosikerta 30. elokuu 2008

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2008/C 223/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 209, 15.8.2008	1