22.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/1

(1)

Hyväksymällä direktiivin 2002/59/EY (4) Euroopan unioni lisäsi keinojaan ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.

(2)

Koska tämä direktiivi koskee direktiivin 2002/59/EY muuttamista, useimmat siihen sisältyvät velvoitteet eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole merenrantaa eikä merisatamia. Näin ollen Itävaltaa, Tšekkiä, Unkaria, Luxemburgia tai Slovakiaa koskevat ainoastaan ne velvoitteet, jotka koskevat näiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä jatkuvuuden varmistamiseksi meriliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten hallintapalvelujen/ohjauspalvelujen, erityisesti jokiliikenteen tiedotuspalvelujen osalta.

(3)

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita niille kertyy, kun ne toteuttavat alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, jäljempänä ’SafeSeaNet-järjestelmä’, käsittää tiedonvaihtoverkon sekä aluksia ja niiden lasteja koskevien tärkeimpien käytettävissä olevien tietojen esittämisen standardoidussa muodossa (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista vaaratilanteista.

(4)

Jotta voitaisiin varmistaa kerättyjen tietojen hyödyntäminen käytännössä, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja vaihtamiseksi tarvittavat, kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat järjestelmät integroidaan SafeSeaNet-järjestelmään.

(5)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti ilmoitettavista ja vaihdettavista tiedoista erityisen tärkeitä ovat tarkat tiedot meritse kuljetettavien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden ominaisuuksista. Viimeaikaiset merionnettomuudet ovat osoittaneet, että rannikkovaltioiden viranomaisten olisi saatava helpommin tiedot meritse kuljetettavien öljytuotteiden ominaisuuksista, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan valita sopivimmat öljyntorjuntatekniikat; hätätilanteessa viranomaisilla olisi myös oltava suora yhteys toiminnanharjoittajiin, joilla on parhaat tiedot kuljetetuista tavaroista.

(6)

Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa tarkoitetut alusten automaattiset tunnistusjärjestelmät (Automatic Identification System, AIS) parantavat mahdollisuuksia seurata aluksia, mutta ennen kaikkea ne parantavat alusten turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Sen vuoksi direktiivissä 2002/59/EY annetaan säännökset AIS:sta. Koska on tapahtunut suuri määrä yhteentörmäyksiä, joissa on ollut osallisina kalastusaluksia, joita kauppa-alukset eivät selvästikään ole havainneet tai jotka eivät ole havainneet lähellään olevia kauppa-aluksia, on erittäin toivottavaa, että tämä toimenpide laajennettaisiin koskemaan myös yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Euroopan kalatalousrahastosta voidaan myöntää rahoitusta AIS:n kaltaisten turvallisuuslaitteiden asentamiseksi kalastusaluksille.

(7)

Velvoite asentaa AIS olisi tulkittava siten, että AIS on myös pidettävä aina toiminnassa, paitsi jos kansainvälisissä säännöissä tai määräyksissä edellytetään navigointitietojen suojaamista.

(8)

Olisi tutkittava synergiamahdollisuuksia automaattisen tunnistusjärjestelmän ja yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa käytettävien paikannus- ja viestintäjärjestelmien, kuten alusten satelliittiseurantajärjestelmän, välillä. Tätä varten komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tutkittava, voidaanko AIS:t integroida yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä käytettäviin paikannus- ja viestintäjärjestelmiin, ja määriteltävä yksityiskohtaiset säännöt tällaisen integroinnin toteuttamiselle. Selvitettäessä mahdollisuuksia näiden järjestelmien integrointiin olisi otettava huomioon kalastuslaivastojen valvontaan liittyvät tarpeet ja vaatimukset, erityisesti lähetettyjen tietojen turvaaminen ja luottamuksellisuus.

(9)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sellaisia aluksia kohtaan, jotka voivat aiheuttaa vaaraa käyttäytymisensä tai kuntonsa takia. Tällaisten alusten luetteloon olisi syytä lisätä alukset, jotka eivät ole esittäneet riittävää vakuutusta tai rahavakuutta, sekä alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.

(10)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti poikkeuksellisen huonojen sääolosuhteiden aiheuttamien vaarojen osalta olisi syytä ottaa huomioon myös jään mahdollisesti aiheuttamat vaarat merenkululle. Jos jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen katsoo pätevän säätietopalvelun toimittamien jääennusteiden perusteella, että sääolosuhteet vaarantavat vakavasti ihmishenkien turvallisuuden tai aiheuttavat vakavan ympäristön pilaantumisvaaran, sen olisi ilmoitettava asiasta niiden alusten päälliköille, jotka ovat sen toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua kyseisellä alueella sijaitsevaan satamaan tai lähteä tällaisesta satamasta. Tämän viranomaisen olisi voitava toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet ihmishenkien turvaamiseksi merellä ja ympäristön suojelemiseksi.

(11)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on merionnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi laadittava suunnitelmat, jotka mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan tarvittaessa ottaa vastaan niiden satamissa tai jollain muulla suojaisalla alueella parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön 13 päivänä joulukuuta 2003 annettuun päätöslauselmaan A.949(23), jäljempänä ’IMO:n päätöslauselma A.949(23)’, liitetyt avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista annetut ohjeet, jotka on hyväksytty direktiivin 2002/59/EY antamisen jälkeen ja jotka koskevat avun tarpeessa olevia aluksia silloin, kun tapaukseen ei liity hengenvaaraa, eikä niinkään merihätään joutuneita aluksia, mainittua direktiiviä olisi kuitenkin muutettava vastaavasti.

(12)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) perusteella sekä komission, Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttaman työn pohjalta on tarpeen määritellä suojapaikkoja koskevien suunnitelmien pakolliset osat, jotta voidaan varmistaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevien suunnitelmien yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksien soveltamisalaa.

(13)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) olisi oltava pohjana jäsenvaltioiden laatimille suunnitelmille, joiden avulla avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamiin uhkiin voitaisiin vastata tehokkaasti. Arvioidessaan tällaisiin uhkiin liittyviä riskejä jäsenvaltiot voivat erityisolosuhteidensa vuoksi ottaa kuitenkin huomioon muita tekijöitä, kuten meriveden käyttö juomaveden valmistukseen ja sähkön tuottaminen.

(14)

Kun alus on avun tarpeessa, on mahdollisesti tehtävä päätös kyseisen aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Asianomaisen viranomaisen olisi tätä varten tehtävä tilanteesta ennakkoarviointi sovellettavaan suojapaikkasuunnitelmaan sisältyvien tietojen pohjalta.

(15)

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa olisi myös kuvattava yksityiskohtaisesti hälytyksen tekemiseen ja kyseessä olevan tilanteen hoitamiseen liittyvä päätöksentekoketju. Suunnitelmassa olisi mainittava selvästi asianomaiset viranomaiset ja niiden toimivaltuudet sekä selostettava, kuinka osapuolten välinen viestintä on järjestetty. Sovellettavilla menettelyillä olisi taattava, että asianmukainen päätös, joka perustuu toimivaltaisen viranomaisen käytössä olevaan asiantuntemukseen ja riittäviin tietoihin, voidaan tehdä nopeasti.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi suunnitelmia laatiessaan kerättävä tietoa rannikollaan sijaitsevista mahdollisista suojapaikoista, jotta toimivaltainen viranomainen voi merellä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen osoittaa selkeästi ja nopeasti alueet, jotka sopivat parhaiten avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoon. Tällaisiin tietoihin olisi sisällytettävä kuvaus mahdollisten suojapaikkojen tietyistä ominaispiirteistä sekä käytettävissä olevista laitteista ja kalustosta, joilla voidaan helpottaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoa tai torjua onnettomuuden tai pilaantumisen seurauksia.

(17)

On tärkeää, että luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka päättävät alusten vastaanotosta suojapaikkaan, sekä viranomaisista, jotka vastaavat hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä, julkaistaan asianmukaisesti. Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että olennaiset tiedot olisivat merellä suoritettaviin avustustoimiin osallistuvien tahojen, myös meripelastus- ja hinausyritysten, käytettävissä ja sellaisten naapurijäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla, joihin merellä tapahtuva hätätilanne voi vaikuttaa.

(18)

Alusten seurantaan ja reittijakoon liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on erityisesti antaa jäsenvaltioille ajantasaista tietoa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä liikkuvista aluksista ja parantaa siten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ehkäistä tarvittaessa mahdollisia vaaratilanteita. Tietojenvaihdolla voidaan parantaa kerätyn tiedon laatua ja helpottaa sen käsittelyä.

(19)

Jäsenvaltiot ja komissio ovat direktiivin 2002/59/EY mukaisesti edistyneet merkittävästi sähköisessä muodossa tapahtuvan tietojenvaihdon yhdenmukaistamisessa, erityisesti vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden kuljetusten osalta. SafeSeaNet-järjestelmää on kehitetty vuodesta 2002 lähtien, ja siitä olisi nyt tehtävä koko yhteisön viiteverkko.

(20)

Uusissa teknologioissa ja erityisesti niiden avaruussovelluksissa, joita ovat muun muassa alusten seuraaminen lähettimien avulla, kuvantamisjärjestelmät ja maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS), saavutettu edistys mahdollistaa nykyisin alusliikenteen seurannan laajentamisen avomerelle ja siten Euroopan vesien kattavamman valvonnan, myös pitkän kantaman tunnistus- ja -seurantajärjestelmien (LRIT) avulla. Jotta voitaisiin varmistaa, että tällaisista välineistä tulee keskeinen osa direktiivillä 2002/59/EY perustettua alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmää, työ on toteutettava yhteisön yhteistyönä.

(21)

Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivin 2002/59/EY nojalla kerättyä meriturvallisuutta koskevaa tietoa hyödynnetään optimaalisesti ja yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella, komission olisi tarvittaessa voitava käsitellä ja hyödyntää tätä tietoa sekä luovuttaa sitä jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

(22)

Equasis-järjestelmän kehittäminen on osoittanut, kuinka tärkeää on edistää meriturvallisuuskulttuuria etenkin meriliikenteen harjoittajien piirissä. Komission olisikin voitava myötävaikuttaa siihen, että kaikkea meriturvallisuuden kannalta tärkeää tietoa levitetään erityisesti kyseisen järjestelmän avulla.

(23)

Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (5) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevassa yhteisön lainsäädännössä perustettujen komiteoiden tehtävät. Nykyinen komitea olisi sen vuoksi korvattava COSS-komitealla.

(24)

On myös syytä ottaa huomioon asiaa koskevien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen muutokset.

(25)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(26)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiiviä 2002/59/EY siihen liittyvien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtävien muutosten soveltamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa kyseisen direktiivin muita kuin keskeisiä, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(27)

Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (7) mukaisesti virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille tarvittavaa tukea direktiivin 2002/59/EY täytäntöönpanossa.

(28)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(29)

Sen vuoksi direktiivi 2002/59/EY olisi muutettava,

(1)

Korvataan 2 artiklan 2 kohdan johdantolause seuraavasti:

”Ellei toisin säädetä, tätä direktiiviä ei sovelleta:”

(2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

(3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS) käyttö kalastusaluksissa

Kaikkiin kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituisiin kalastusaluksiin, jotka purjehtivat jäsenvaltion lipun alla ja jotka on rekisteröity yhteisössä tai jotka toimivat jäsenvaltion sisäisillä tai ulkoisilla aluevesillä taikka jotka purkavat saaliinsa jäsenvaltion satamassa, on liitteessä II olevan I osan 3 kohdan aikataulua noudattaen asennettava A-luokan automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka täyttää IMO:n asettamat suoritusarvovaatimukset.

Automaattisella tunnistusjärjestelmällä varustettujen kalastusalusten on pidettävä järjestelmänsä toiminnassa aina. Poikkeuksellisissa olosuhteissa AIS voidaan kytkeä pois päältä, mikäli aluksen päällikkö katsoo, että se on tarpeen aluksen turvallisuuden kannalta.”

(4)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Laivaajan velvollisuudet

Vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita ei saa jäsenvaltion satamassa tarjota kuljetettavaksi tai lastata mihinkään alukseen sen koosta riippumatta, ellei aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle ole tehty ilmoitusta, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

Laivaajan velvollisuus on toimittaa aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle tällainen ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa ensimmäisen kohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.”

(5)

Lisätään 16 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

(6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Toimenpiteet vaarallisissa jääolosuhteissa

1.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että jäätilanteen takia ihmishenkien turvallisuus merellä on vakavasti uhattuna tai jäsenvaltioiden tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueiden suojeluun kohdistuu vakava vaara:

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännösten soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden on jäätilannetta koskevien tietojen osalta perustuttava jäsenvaltion hyväksymän pätevän säätietopalvelun antamiin jää- ja säätiedotuksiin.”

(7)

Lisätään 19 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tätä varten niiden on toimitettava pyynnöstä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 12 artiklassa tarkoitetut tiedot.”

(8)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottaminen suojapaikkoihin

1.   Luvan myöntäminen avun tarpeessa olevalle alukselle saapua suojapaikkaan tai sen epääminen edellyttää 20 a artiklassa tarkoitetun suunnitelman perusteella suoritettavaa tilanteen ennakkoarviointia ja toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia ja kehittämään tämän artiklan nojalla toteutettavia toimenpiteitä. Ne voivat kokoontua milloin tahansa, jos erityiset olosuhteet sitä edellyttävät.”

(9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”20 a artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava suunnitelmat siitä, miten ne voivat torjua lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamia uhkia.

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista on kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ja suunnitelmat on laadittava IMO:n päätöslauselmien A.949(23) ja A.950(23) pohjalta; suunnitelmien on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

3.   Jäsenvaltioiden on julkaistava 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen nimi sekä hälytysten vastaanottoon ja käsittelyyn nimettyjen viranomaisten nimet.

Jäsenvaltioiden on pyydettäessä toimitettava olennaiset tiedot suunnitelmista naapurijäsenvaltioilleen.

Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa kuvattuja menettelyjä, niiden on varmistettava, että olennaiset tiedot ovat toimintaan osallistuvien tahojen saatavilla.

Edellä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti tietoja saavien on noudatettava salassapitovelvollisuutta, jos jäsenvaltiot sitä vaativat.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … (9) tämän artiklan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet.”

(10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

SafeSeaNet-järjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava kansallisia tai paikallisia merenkulun tiedonhallintajärjestelmiä tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen käsittelyä varten.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustettujen järjestelmien on mahdollistettava vastaanotettujen tietojen operatiivinen hyödyntäminen, ja niiden on erityisesti täytettävä 14 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.   Varmistaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen asianmukaisen vaihdon jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi perustetut kansalliset tai paikalliset järjestelmät voidaan liittää SafeSeaNet-järjestelmään. Komissio varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä on toiminnassa ympärivuorokautisesti.”

(11)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

(12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen käsittely ja hallinta

1.   Komissio varmistaa tarvittaessa, että tämän direktiivin nojalla kerätyt tiedot käsitellään ja hyödynnetään sekä luovutetaan jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

2.   Tarpeen vaatiessa komissio edistää merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen keräykseen ja luovuttamiseen käytettävien järjestelmien kehittämistä ja toimintaa etenkin Equasis-järjestelmän tai muiden vastaavien julkisten järjestelmien avulla.”

(13)

Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (10) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

(14)

Lisätään liitteessä II olevaan I osaan kohta seuraavasti:

”3.   Kalastusalukset

Kaikki kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituiset kalastusalukset on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla seuraavan aikataulun mukaisesti:

Uudet kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä, on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla … päivästä …kuuta … (9).”

22.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/11

(1)

Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen, sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä, eli direktiivinä ja asetuksena, olisi tarkoituksenmukaista

(3)

Merenkulun turvallisuutta koskevasta yhteisestä politiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa päätöslauselmassa neuvosto vahvisti tavoitteeksi pitää poissa yhteisön vesiltä alukset, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja asetti etusijalle yhteisön toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa kansainvälisten sääntöjen tosiasiallinen ja yhdenmukainen soveltaminen laatimalla yhteiset standardit luokituslaitoksille.

(4)

Merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä voidaan parantaa tehokkaasti soveltamalla tarkasti yleissopimuksia, päätöslauselmia ja kansainvälisiä sääntöjä edistäen samalla palvelujen vapaan tarjonnan tavoitetta.

(5)

Lippuvaltion ja satamavaltion on valvottava, täyttävätkö alukset merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevat yhtenäiset kansainväliset standardit.

(6)

Jäsenvaltiot vastaavat kansainvälisten turvallisuustodistusten antamisesta ja pilaantumisen ehkäisemisestä, joista määrätään muun muassa 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa ihmishengen turvallisuudesta merellä, jäljempänä ’SOLAS 74 -yleissopimus’, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä yleissopimuksessa alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä, jäljempänä ’MARPOL-yleissopimus’, ja sen vuoden 1978 pöytäkirjassa, sekä varmistettava mainittujen yleissopimusten soveltaminen.

(7)

Mainittujen yleissopimusten mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat antaa hyväksytyille laitoksille eriasteiset valtuudet antaa todistuksia yleissopimusten määräysten noudattamisesta ja siirtää näiden tehtäväksi turvallisuustodistusten antamisen ja pilaantumisen ehkäisemisen.

(8)

Monet maailman luokituslaitoksista eivät huolehdi asianmukaisesta sääntöjen täytäntöönpanosta eivätkä riittävästä luotettavuudesta toimiessaan kansallisten viranomaisten puolesta, koska niillä ei ole käytettävissä luotettavia ja riittäviä rakenteita eikä kokemusta voidakseen suorittaa tehtävänsä suurella ammattitaidolla.

(9)

SOLAS 74 -yleissopimuksen II-1 luvun A-1 osan 3–1 säännön mukaisesti jäsenvaltiot ovat vastuussa sen varmistamisesta, että niiden lipun alla purjehtivat alukset suunnitellaan, rakennetaan ja huolletaan viranomaisten hyväksymien luokituslaitoksen vahvistamien rakenteellisten, mekaanisten ja sähköteknisten vaatimusten mukaisesti. Näin ollen nämä laitokset laativat ja panevat täytäntöön alusten suunnittelua, rakentamista, huoltoa ja tarkastamista koskevat säännöt, ja niiden vastuulla on tarkastaa alukset lippuvaltioiden puolesta ja todistaa, että alukset täyttävät kansainvälisten yleissopimusten vaatimukset, mikä on edellytys asianmukaisten todistuskirjojen antamiselle. Jotta ne voisivat toteuttaa tehtävänsä tyydyttävällä tavalla, niiden on oltava täysin riippumattomia, niillä on oltava pitkälle erikoistunutta teknistä asiantuntemusta ja niiden on harjoitettava tiukkaa laadunhallintaa.

(10)

Alusten tarkastus- ja katsastuslaitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään siten, että ne tarjoavat saman turvallisuuden ja ympäristön suojelun tason. Niiden toiminnalle olisi siten vahvistettava yhdenmukaiset ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella.

(11)

Radioturvallisuuskirjan antaminen lastialuksille voidaan antaa yksityisten laitosten tehtäväksi, joilla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta.

(12)

Jäsenvaltio voi rajoittaa valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten lukumäärää avoimesti ja puolueettomasti määriteltyjen tarpeidensa perusteella sillä varauksella, että komissio valvoo asiaa komiteamenettelyä noudattaen.

(13)

Tämän direktiivin olisi varmistettava palveluiden vapaa tarjonta yhteisön alueella, ja yhteisöllä olisi sen vuoksi oltava oikeus neuvotella yhteisössä sijaitsevien hyväksyttyjen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamisesta niiden kolmansien maiden kanssa, joissa jotkut hyväksytyt laitokset sijaitsevat.

(14)

Kansallisten viranomaisten on osallistuttava tiiviisti alusten katsastuksiin ja vastaavien todistuskirjojen antamiseen kansainvälisten turvallisuussääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi silloinkin, kun jäsenvaltiot antavat lakisääteiset tehtävänsä niiden hallintoon kuulumattomille hyväksytyille laitoksille. Tämän vuoksi on aiheellista luoda läheinen yhteistyösuhde viranomaisten ja niiden valtuuttamien hyväksyttyjen laitosten välille, joka saattaa edellyttää, että hyväksytyillä laitoksilla on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta ne suorittavat tehtäviään.

(15)

Jäsenvaltioiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten taloudellisten vastuujärjestelmien eroavuudet haittaisivat tämän direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa. Ongelman ratkaisemisen helpottamiseksi on syytä jossain määrin yhdenmukaistaa yhteisön tasolla sellaista hyväksytyn laitoksen merellä tuottamasta vahingosta aiheutuvaa vastuuta, josta tuomioistuin päättää, mukaan luettuina välitysmenettelyä käyttäen saadut ratkaisut.

(16)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(17)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(18)

Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollisuus keskeyttää tai peruuttaa hyväksytylle laitokselle myöntämänsä valtuutuksen voimassaolo, ilmoittaen tällöin komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksestään ja esittäen sen perustellut syyt.

(19)

Jäsenvaltioiden on määräajoin arvioitava niiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten suoritukset ja toimitettava komissiolle ja kaikille muille jäsenvaltioille näitä suorituksia koskevat tarkat tiedot.

(20)

Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina edistettävä turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti alukset, jotka ovat saaneet todistuskirjansa laitoksilta, jotka eivät täytä yhteisiä vaatimuksia, ja tällä tavalla varmistettava, että kolmannen valtion lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua.

(21)

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja rungosta, koneistosta, sähkölaitteista ja hallintalaitteista, joita kaikkien alusten olisi noudatettava rakentamisvaiheessa tai niiden käyttöiän aikana. Nämä standardit voidaan laatia hyväksyttyjen laitosten sääntöjen tai vastaavien standardien mukaisesti, jotka kansallisten viranomaisten on annettava teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (6) määriteltyä menettelyä noudattaen.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli niiden toimenpiteiden vahvistamista, joita jäsenvaltiot noudattavat suhteissaan yhteisössä toimivien alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen myöntämisestä vastaaviin laitoksiin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(23)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 94/57/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kyseiseen direktiiviin.

(24)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(25)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi laadittava omaa käyttöään varten ja yhteisön edun turvaamiseksi omat taulukkonsa, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin säännösten ja täytäntöönpanotoimien vastaavuus, ja niiden olisi julkistettava kyseiset taulukot.

(26)

Toimenpiteistä, joita alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettujen laitosten on noudatettava, säädetään alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista … päivänä …kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o …/…. (8),

i)

valtuuttaa laitoksia suorittamaan kaikki tai osan lakisääteisiin todistuskirjoihin liittyvistä tarkastuksista ja katsastuksista, mukaan lukien ne, joiden perusteella voidaan arvioida 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, ja tarvittaessa antamaan tai uusimaan niihin liittyvät todistuskirjat; tai

ii)

käyttää laitoksia i alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja katsastusten toteuttamiseen kokonaisuudessaan tai osaksi;

a)

IMO:n päätöslauselman A.739(18) liitteessä II esitetyt määräykset, jotka koskevat viranomaisen puolesta toimivien laitosten valtuuttamiseen liittyviä toimintaohjeita, ottaen huomioon viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten valtuuttamista koskevasta mallisopimuksesta annettujen IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ. 710 ja meriympäristön suojelukomitean kiertokirjeen MEPC/Circ. 307 liite, lisäykset ja täydennykset;

b)

seuraavat taloudellista vastuuta koskevat määräykset:

c)

määräykset viranomaisen tai sen nimeämän puolueettoman ulkopuolisen elimen määräajoin suorittamasta tarkastuksesta, joka koskee niitä tehtäviä, joita laitokset hoitavat sen puolesta 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

d)

mahdollisuus suorittaa alusten satunnaisia ja yksityiskohtaisia tarkastuksia;

e)

määräykset niiden luokittelemaa aluskantaa, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevien olennaisten tietojen ilmoittamisesta.

a)

2 artiklan d alakohdassa, 3 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen ja voimaan tulleiden muutosten sisällyttämiseksi tähän direktiiviin liittyviltä osin;

b)

5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa yksilöityjen määrien muuttamiseksi.

22.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/23

(1)

Euroopan meriliikenteen turvallisuus olisi pidettävä yleisesti korkealla tasolla, ja merionnettomuuksien ja merellä sattuvien vaaratilanteiden määrää olisi pyrittävä vähentämään kaikin tavoin.

(2)

Merionnettomuuksien ripeä tekninen tutkiminen parantaa meriturvallisuutta, koska sen avulla voidaan ehkäistä ihmishenkien menetykseen, alusten menetykseen ja meriympäristön pilaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien toistuminen.

(3)

Euroopan parlamentti on meriturvallisuuden parantamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa (4) kehottanut komissiota antamaan direktiiviehdotuksen merionnettomuuksien tutkinnasta.

(4)

Joulukuun 10 päivänä 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, jäljempänä ’UNCLOS’, 2 artiklassa vahvistetaan rantavaltioiden oikeus tutkia syyt niiden aluemerillä tapahtuviin merionnettomuuksiin, jotka voivat aiheuttaa vaaraa ihmishengelle tai ympäristölle, koskevat kyseisen rantavaltion etsintä- ja pelastusviranomaisia tai vaikuttavat muulla tavoin kyseiseen rantavaltioon.

(5)

UNCLOS-yleissopimuksen 94 artiklassa vahvistetaan, että lippuvaltiot tutkituttavat asianmukaisen pätevyyden omaavalla henkilöllä tai henkilöillä tietyt aavalla merellä tapahtuneet merivahingot tai -onnettomuudet.

(6)

Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’SOLAS 74’, I luvun 21 säännössä, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa vahvistetaan lippuvaltioiden velvollisuudet tutkia onnettomuudet ja toimittaa merkitykselliset tulokset Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO).

(7)

Joulukuun 1 päivänä 2005 annettuun IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.973(24) liitetyssä IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevassa säännöstössä muistutetaan lippuvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että meriturvallisuutta koskeva tutkinta teetetään tutkijoilla, joilla on asianmukainen pätevyys sekä merionnettomuuksiin ja merellä sattuviin vaaratilanteisiin liittyviä seikkoja koskeva asiantuntemus. Mainitussa säännöstössä edellytetään myös, että lippuvaltiot ovat valmiita asettamaan tätä tarkoitusta varten käyttöön päteviä tutkijoita riippumatta siitä, missä onnettomuus tai vaaratilanne on tapahtunut.

(8)

Olisi otettava huomioon 27 päivänä marraskuuta 1997 annettuun IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.849(20) liitetty merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskeva säännöstö, jäljempänä ’merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskeva IMO:n säännöstö’, jonka mukaan merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita koskevaan turvallisuustutkintaan sovelletaan yhteistä lähestymistapaa ja tällaisiin onnettomuuksiin ja vaaratilanteisiin vaikuttaneet tekijät määritetään valtioiden välisenä yhteistyönä. Lisäksi olisi otettava huomioon IMO:n yleiskokouksen 27 päivänä marraskuuta 1997 annettu päätöslauselma A.861(20) ja IMO:n meriturvallisuuskomitean 17 päivänä toukokuuta 2004 annettu päätöslauselma MSC.163(78), joissa esitetään matkatietojen tallentimien määritelmä.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita koskevaa turvallisuustutkintaa suorittaessaan otettava huomioon IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.987(24) liitetyt Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvoston 1 päivänä joulukuuta 2005 hyväksymät ohjeet merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä sekä kaikki muut asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen hyväksymät inhimillisiin tekijöihin liittyvät suositukset tai välineet tekniseen turvallisuustutkintaan soveltuvin osin.

(10)

Pakollisesta katsastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/35/EY (5) mukaan jäsenvaltioiden on määriteltävä omassa oikeusjärjestelmässään se, missä oikeudellisessa asemassa ne ja muut jäsenvaltiot, joita asia merkittävässä määrin koskee, voivat osallistua sellaisen merionnettomuuden tai vaaratilanteen tutkintaan, jossa on osallisena ro-ro-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus, toimia siinä yhteistyössä tai, jos merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevassa IMO:n säännöstössä niin määrätään, suorittaa sen.

(11)

Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (6) mukaan jäsenvaltioiden on noudatettava merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevaa IMO:n säännöstöä sekä varmistettava, että onnettomuustutkinnan tulokset julkaistaan mahdollisimman pian sen päättymisen jälkeen.

(12)

Turvallisuustutkinnan puolueeton suorittaminen sellaisista onnettomuuksista tai vaaratilanteista, joissa on osallisena merialuksia tai satamassa tai muilla rajoitetuilla merialueilla olevia muita aluksia, on erittäin tärkeää tällaisten onnettomuuksien tai vaaratilanteiden olosuhteiden ja syiden tehokkaan selvittämisen kannalta. Tällainen tutkinta tulisi olisi tästä syystä eturistiriitojen välttämiseksi teettää riippumattoman elimen tai yksikön valvonnassa toimivilla pätevillä tutkijoilla.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa varmistettava oikeudellisesta tutkinnasta vastaavien viranomaisten toimivaltuuksia koskevan lainsäädäntönsä mukaisesti ja yhteistyössä kyseisten viranomaisten kanssa, että teknisestä tutkinnasta vastaavat henkilöt voivat suorittaa tehtävänsä parhaissa mahdollisissa oloissa.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden oikeusjärjestelmä antaa niille ja mahdollisille muille jäsenvaltioille, joita asia merkittävässä määrin koskee, mahdollisuuden olla osallisena tai toimia yhteistyössä onnettomuuksien tutkinnassa tai suorittaa tutkinta merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevan IMO:n säännöstön mukaisesti.

(15)

Jäsenvaltio voi antaa merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskevan turvallisuustutkinnan, jäljempänä ’turvallisuustutkinta’, johtamisen tai turvallisuustutkintaan kuuluvia erityistehtäviä toisen jäsenvaltion tehtäväksi, jos näin on yhteisesti sovittu.

(16)

Jäsenvaltioiden on kaikin tavoin pyrittävä välttämään maksun perimistä sellaisen avun antamisesta, jota pyydetään kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevan turvallisuustutkinnan suorittamiseen. Kun apua pyydetään jäsenvaltiolta, jota turvallisuustutkinta ei koske, jäsenvaltioiden olisi sovittava aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

(17)

SOLAS 74:n V luvun 20 säännössä edellytetään, että 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen rakennetuissa matkustaja-aluksissa ja muissa kuin matkustaja-aluksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 3 000, on oltava matkatietojen tallentimet onnettomuustutkinnan helpottamiseksi. Kun otetaan huomioon näiden laitteiden merkitys merionnettomuuksien ehkäisyä koskevan politiikan laadinnassa, niistä olisi järjestelmällisesti tehtävä pakollisia aluksilla, jotka harjoittavat kansallista tai kansainvälistä liikennettä ja käyvät yhteisön satamissa.

(18)

Matkatietojen tallennusjärjestelmän ja muiden elektroniikkalaitteiden antamia tietoja voidaan käyttää sekä jälkikäteen merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen syiden selvittämiseksi että ennalta ehkäisevästi kokemusten saamiseksi olosuhteista, jotka voivat johtaa tällaisiin tapauksiin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisia tietoja käytetään asianmukaisesti molempiin tarkoituksiin, jos niitä on saatavissa.

(19)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (7) mukaan Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ’meriturvallisuusvirasto’, on tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kehittääkseen teknisiä ratkaisuja ja tarjotakseen teknistä tukea yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa. Meriturvallisuusviraston erityisenä tehtävänä onnettomuustutkinnan alalla on helpottaa jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä yhteisen menettelytavan kehittämisessä merionnettomuuksien tutkintaa varten, jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät asianmukaisesti huomioon ottaen ja sovittujen kansainvälisten periaatteiden mukaisesti.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 1406/2002 mukaisesti meriturvallisuusvirasto helpottaa yhteistyötä jäsenvaltioiden antamassa tutkintaan liittyviä toimia koskevassa tuessa sekä laadittujen onnettomuustutkintaraporttien analysoimisessa.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon turvallisuustutkintaan perustuvat turvallisuussuositukset.

(22)

Koska teknisen turvallisuustutkinnan tavoitteena on estää uusien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syntyminen merellä, siinä tehdyissä päätelmissä ja turvallisuussuosituksissa ei tulisi missään tapauksessa osoittaa syyllisyyttä tai vastuuta.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on meriturvallisuuden parantaminen yhteisössä ja uusien merionnettomuuksien riskin pienentäminen tällä tavoin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(24)

Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(25)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä myöhempien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi sekä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevien yhteisten menettelytapojen muuttamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(26)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

helpottamalla turvallisuustutkinnan ripeää toteuttamista sekä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden asianmukaista analysointia niiden syiden määrittämiseksi; ja

b)

varmistamalla, että turvallisuustutkinnasta sekä korjaavia toimia koskevista ehdotuksista annetaan täsmällistä ja ajankohtaista tietoa.

a)

joissa on osallisena jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivia aluksia;

b)

jotka tapahtuvat jäsenvaltioiden UNCLOSin määritelmän mukaisella aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä; taikka

c)

jotka koskevat jäsenvaltioiden muita merkittäviä etuja.

a)

sota- tai joukkojenkuljetusaluksia tai muita aluksia, jotka ovat jäsenvaltion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ainoastaan valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin;

b)

aluksia, jotka eivät kulje konevoimalla, alkeellista rakennetta olevia puualuksia tai ei-ammattimaisessa käytössä olevia huvialuksia ja -veneitä, jollei niillä ole miehistöä ja jollei niillä kuljeteta enempää kuin kahtatoista matkustajaa kaupallisessa tarkoituksessa;

c)

sisävesillä käytettäviä sisävesialuksia;

d)

alle 15 metrin pituisia kalastusaluksia;

e)

kiinteitä avomeriyksikköjä.

1)

’merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevalla IMO:n säännöstöllä’27 päivänä marraskuuta 1997 annettuun IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.849(20) liitetyn merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevan säännöstön ajantasaistettua toisintoa.

2)

Seuraavat käsitteet on tulkittava merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevassa IMO:n säännöstössä olevien määritelmien mukaisesti:

3)

Käsitteet ”ro-ro-alus” ja ”suurnopeusmatkustaja-alus” on tulkittava direktiivin 1999/35/EY 2 artiklassa olevien määritelmien mukaisesti.

4)

Käsite ”matkatietojen tallennin”, jäljempänä ’VDR’, on tulkittava IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A.861(20) ja IMO:n meriturvallisuuskomitean päätöslauselmassa MSC.163(78) olevan määritelmän mukaisesti.

5)

’Turvallisuussuosituksella’ tarkoitetaan ehdotusta, jonka esittää jompikumpi seuraavista:

a)

ovat riippumattomia rikostutkinnasta ja muusta rinnakkaisesta tutkinnasta, jotka suoritetaan vastuun määrittämiseksi tai syyllisyyden osoittamiseksi;

b)

eivät aiheetta esty, keskeydy tai viivästy tällaisen tutkinnan vuoksi.

a)

tehdä yhteistyötä ja antaa keskinäistä apua muiden jäsenvaltioiden johtamassa turvallisuustutkinnassa tai antaa toisen jäsenvaltion tehtäväksi johtaa tällaista tutkintaa 7 artiklan mukaisesti ja

b)

koordinoida omien tutkintaelintensä toimia siinä määrin kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi.

a)

joissa on ollut osallisena kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus, riippumatta siitä, missä onnettomuus on tapahtunut;

b)

jotka ovat tapahtuneet sen UNCLOSin määritelmän mukaisella aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä, riippumatta siitä, minkä lipun alla onnettomuudessa osallisena ollut alus tai alukset purjehtivat; taikka

c)

jotka koskevat merkittävässä määrin kyseistä jäsenvaltiota, riippumatta siitä, missä onnettomuus on tapahtunut ja minkä lipun alla siinä osallisena ollut alus tai alukset purjehtivat.

a)

päästä vapaasti asianomaisille alueille tai onnettomuuspaikoille sekä aluksille, hylkyihin ja rakenteisiin, lasti, varusteet ja hylkytavara mukaan luettuina;

b)

varmistaa todisteiden välitön luettelointi sekä hylyn, hylkytavaran tai muiden osien tai aineiden valvottu etsintä ja siirtäminen tutkimista tai analysointia varten;

c)

vaatia b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen tutkimista tai analysointia ja saada tällaisten tutkimusten tai analyysien tulokset vapaasti käyttöönsä;

d)

saada vapaasti käyttöönsä alusta, matkaa, lastia, miehistöä tai muita henkilöitä, kohteita, asianhaaroja tai olosuhteita koskevaa informaatiota ja tallennettuja tietoja, mukaan luettuna VDR:n tiedot, sekä kopioida ja käyttää niitä;

e)

saada vapaasti käyttöönsä uhrien ruumiita koskevat tutkimustulokset ja uhrien ruumiista otettuja näytteitä koskevat koetulokset;

f)

vaatia ja saada vapaasti käyttöönsä alukseen toimintaan osallistuneita tai muita asianomaisia henkilöitä koskevat tutkimustulokset ja heistä otettuja näytteitä koskevat koetulokset;

g)

haastatella todistajia sellaisten henkilöiden poissa ollessa, joiden etujen voidaan katsoa vaikeuttavan turvallisuustutkintaa;

h)

saada käyttöönsä lippuvaltion, alusten omistajien, luokituslaitosten ja muiden asianomaisten osapuolten hallussa olevat katsastuspöytäkirjat ja merkitykselliset tiedot, jos kyseiset osapuolet tai niiden edustajat ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon;

i)

pyytää apua kulloistenkin valtioiden asianomaisilta viranomaisilta, kuten lippu- ja satamavaltion katsastajilta, merivartioston virkamiehiltä, alusliikennepalvelun tarjoajilta, etsintä- ja pelastusyksiköiltä, luotseilta tai muulta satama- tai merenkulkuhenkilöstöltä.

a)

todistajanlausunnot sekä muut lausunnot, selonteot ja muistiinpanot, jotka tutkintaelin on hankkinut tai saanut turvallisuustutkinnan aikana;

b)

tiedot, joista ilmenee turvallisuustutkinnan yhteydessä todisteita esittäneiden henkilöiden henkilöllisyys;

c)

onnettomuudessa tai vaaratilanteissa osallisena olleita henkilöitä koskevat lääketieteelliset tai yksityiset tiedot.

a)

jakaa tutkintaelinten kesken toimitilat, laitteet ja välineet, joita tarvitaan aluksen hylyn, laitteiden ja muiden turvallisuustutkinnan kannalta merkityksellisten esineiden tekniseen tutkimiseen, mukaan luettuna tietojen kerääminen matkatietojen tallentimista ja muista elektroniikkalaitteista ja näiden tietojen arviointi;

b)

tarjota keskinäistä teknistä yhteistyötä tai asiantuntemusta, jota tarvitaan erityistehtävien suorittamiseen;

c)

hankkia ja jakaa tietoja, joita tarvitaan onnettomuustietojen analysoinnissa ja asianmukaisten turvallisuussuositusten laadinnassa yhteisön tasolla;

d)

laatia yhteiset periaatteet turvallisuussuositusten seurannalle ja tutkintamenetelmien mukauttamiselle tekniikan ja tieteen kehitykseen;

e)

laatia luottamuksellisuutta koskevat kansallisia sääntöjä noudattavat, myös kolmansien maiden kanssa käytettävät säännöt todistajanlausuntojen jakamista ja tietojenkäsittelyä sekä muita 9 artiklassa tarkoitettuja tietoja varten;

f)

järjestää tarvittaessa asianmukaista koulutusta yksittäisille tutkijoille;

g)

edistää yhteistyötä kolmansien maiden tutkintaelinten ja merionnettomuuksia tutkivien kansainvälisten organisaatioiden kanssa tämän direktiivin piiriin kuuluvilla aloilla.

h)

antaa turvallisuustutkintaa suorittaville tutkintaelimille kaikkia olennaisia tietoja.

a)

säilyttämään kaikki tiedot, jotka on saatu merikartoista, laivapäiväkirjoista sekä sähköisistä ja magneettisista ääni- ja kuvatallenteista, mukaan luettuina matkatietojen tallentimista ja muista elektroniikkalaitteista saadut tiedot, jotka liittyvät onnettomuutta edeltäneeseen ajanjaksoon, onnettomuusajankohtaan ja onnettomuuden jälkeiseen ajanjaksoon;

b)

estämään tällaisten tietojen päällekirjoituksen tai muunlaisen muuttamisen;

c)

estämään häiriöitä muille laitteille, joita voidaan kohtuuden rajoissa pitää onnettomuuden turvallisuustutkinnan kannalta tarpeellisina;

d)

ripeästi keräämään ja säilyttämään kaikki todisteet turvallisuustutkintaa varten.