25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/1

1.1

ETSK on päättänyt käynnistää uudelleen keskustelun siitä, onko tarpeen ja asianmukaista arvioida perusteellisesti yhteisön tasolla yhdenmukaistetun ryhmäkanteen asemaa ja oikeudellisia järjestelyjä ensi vaiheessa erityisesti kuluttajansuoja- ja kilpailulainsäädännön alalla.

1.2

ETSK on aina kannattanut yhteisön tasolla määriteltävää ryhmäkannetta, jonka tavoitteena on tehostaa vahingonkorvausten saamista kollektiivisten tai hajaantuvien eli diffuusien oikeuksien rikkomistapauksissa. Tällainen kannetyyppi täydentäisi hyödyllisellä tavalla sekä vaihtoehtoisten että oikeudellisten muutoksenhakukeinojen tarjoamaa suojaa ja erityisesti 19. toukokuuta 1998 annetussa direktiivissä 98/27/EY määriteltyjä kieltokanteita.

1.3

ETSK on itse asiassa puhunut useaan otteeseen alalla tarvittavan yhteisön toiminnan puolesta, sillä komitea katsoo, että tällainen toiminta

1.4

Se, että jotkin jäsenvaltiot ovat viime vuosina ottaneet käyttöön erilaisia oikeudellisia järjestelmiä kuluttajien kollektiivisten etujen edustamiseksi, kun taas toiset jäsenvaltiot eivät vielä ole sitä tehneet, luo epätasa-arvoa oikeussuojan saatavuuden suhteen ja haittaa sisämarkkinoiden toteutumista. ETSK pitää tilannetta erityisen valitettavana, koska kansalaisten tyytyväisyys ja luottamus on yksi sisämarkkinoiden toteuttamiselle 2000-luvulla asetetuista tavoitteista. ETSK kiinnittää huomiota suunniteltujen toimien vaikutuksiin eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn ja siihen, miten suhteeton taakka vaikuttaa lopulta työntekijöihin ja kuluttajiin.

1.5

ETSK aikoo osallistua tähän keskusteluun tekemällä ryhmäkannetta koskevasta oikeudellisesta järjestelmästä konkreettisia ehdotuksia, joissa otetaan huomioon Euroopan valtioissa voimassa olevat kansalliset järjestelmät sekä myös vastaavia toimia kehittäneissä muissa maissa saadut kokemukset. Komitea ottaa erityisesti huomioon periaatteet, jotka esitettiin OECD:n ministerineuvoston suosituksessa C(2007)74 kuluttajariitojen ratkaisusta ja vahinkojen korjaamisesta.

1.6

Määrittäessään yhteisötason lainsäädäntöaloitteen muuttujia ETSK on ottanut huomioon eurooppalaisten oikeuslaitosten yhteisen oikeusperinteen sekä jäsenvaltioiden siviiliprosessin yhteiset perusperiaatteet ja hylännyt siksi amerikkalaisen class action -ryhmäkanteen tyyppiset toimet, jotka eivät sovi yhteen näiden perinteiden ja periaatteiden kanssa. ETSK pitää erityisen haitallisena sellaisten menettelyjen kehittämistä, joissa huomattava osa kuluttajien edun nimissä käynnistettyjen menettelyjen tuloksena saaduista korvaussummista tai rankaisuksi tuomittavista vahingonkorvauksista ohjataan ulkopuolisille investoijille tai amerikkalaisen ryhmäkannemenettelyn mallin mukaisesti toimiville asianajajille.

1.7

Tällaisen välineen tavoitteita ja tarkoitusta silmällä pitäen ETSK on analysoinut oikeudellisen järjestelmän pääasiallisia mahdollisia vaihtoehtoja (opt-in-järjestelmän, opt-out-järjestelmän tai niiden yhdistelmän edut ja haitat), tuomarin roolia, vahinkojen korvaamista, muutoksenhakua ja rahoitusta.

1.8

Aloitteen oikeusperusta sekä käytettävä lainsäädäntöväline ovat myös tärkeitä kysymyksiä, joita on analysoitu ja joista tehdään ehdotuksia.

1.9

ETSK muistuttaa lisäksi, että ryhmäkannemekanismia koskevat pohdinnat eivät ole millään tavalla ristiriidassa vaihtoehtoisten riidanratkaisumallien ja niiden kehittämisen kanssa, pikemminkin päinvastoin. ETSK on yksi ensimmäisistä tahoista, joka on tuonut esille tarpeen luoda tehokkaita välineitä, joiden avulla kuluttajat voivat puolustaa yksilöllisiä tai kollektiivisia oikeuksiaan vetoamatta tuomioistuimeen. Tähän liittyen ETSK suosittelee asiamiesmenettelyjen ja muiden vastaavien menettelyjen nykyistä parempaa yhdenmukaistamista kulutuksen piiriin kuuluvilla aloilla, ja etenkin siellä, missä rajatylittävä kauppa on kaikkein kehittyneintä tai kehittymässä.

1.10

Vahinkoa kärsineiden kuluttajien ryhmäkanteet ovat itse asiassa vain yksi monista mahdollisuuksista vaihtoehtojen kirjossa, joita riittää aina yksilöllisistä, vapaaehtoisista tai yhteisymmärrykseen perustuvista toimista ryhmäkanteisiin ja oikeudellisiin menettelyihin. Jokaisen näistä riidanratkaisutasoista on toimittava optimaalisella tavalla, niin että syntyneiden vahinkojen korvaaminen on mahdollisimman helppoa ja tapahtuu tasolla, joka on vahingonkärsijän kannalta helpoimmin lähestyttävissä.

1.11

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ilmaisemaan aikomukseen tutkia tätä aihetta edelleen. Komitea korostaa kuitenkin, että tämän aikomuksen ohella on myös löydyttävä todellista poliittista tahtoa, joka johtaa asianmukaisiin lainsäädäntöaloitteisiin.

1.12

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien tahdon ilmaisijana ETSK vetoaa myös Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja jäsenvaltioihin, jotta tämä arviointi suoritetaan eri osapuolten intressit huomioon ottaen sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita kunnioittaen ja että arvioinnin jatkoksi tehdään välttämättömät poliittiset päätökset, joiden perusteella suositusten mukainen aloite saadaan laadittua mahdollisimman pian.

2.1

Tämän oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on edistää laajaa keskustelua yhteisön tason ryhmäkanteiden (1) asemasta ja oikeudellisesta järjestelmästä ensi vaiheessa erityisesti kuluttajansuoja- ja kilpailulainsäädännön alalla (2). Sen perimmäisenä päämääränä on saada kansalaisyhteiskunta ja Euroopan unionin toimivaltaiset toimielimet tutkimaan tällaisen aloitteen tarvetta ja vaikutuksia, pohtimaan sen oikeudellista luonnetta ja sen toteutuksen ehtoja Euroopan oikeusalueen puitteissa.

2.2

Käytetyn menetelmän perustana on tästä syystä alustava analyysi yhtenäismarkkinoiden tarpeista sekä aloitteen yhteensopivuudesta yhteisön lainsäädännön kanssa. Tämän jälkeen tutkitaan sen kykyä ratkaista tehokkaasti ja nopeasti etenkin kuluttajien taloudellisia etuja koskevia rajatylittäviä riita-asioita.

3.1

Sarjatuotannon kehityksen seurauksena viime vuosisadan jälkipuoliskolla syntyneet ”massaliiketoimet” ovat muuttaneet huomattavasti tapaa tehdä sopimuksia ja saada suostumus palvelujen myyntiä ja toimittamista varten.

Tietoyhteiskunnan synnyn sekä etämyynnin ja sähköisen kaupankäynnin luomien mahdollisuuksien myötä kuluttajille tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Toisaalta kuluttajiin voi myös kohdistua uudenlaisia paineita ja uusia riskejä sopimuksia tehtäessä.

3.2

Julkiset ostotarjoukset, vakiosopimukset, aggressiiviset mainonta- ja markkinointimuodot, kehno sopimuksentekoa edeltävä tiedottaminen, laajalle levinneet hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja kilpailunvastaiset käytännöt voivat aiheuttaa vahinkoa laajoille kuluttajaryhmille, joita useimmiten ei ole yksilöity ja joita voi olla vaikea yksilöidä.

3.3

Yhdenmukaisia yksilöllisiä etuja, erilaisten ryhmittymien yhteisiä etuja tai kaikkien hajaantuvia etuja varten ei roomalaiseen oikeuteen perustuvissa perinteisissä prosessioikeuden järjestelmissä ole aina helppokäyttöisiä, nopeita, kustannuksiltaan kohtuullisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja. (3)

3.4

Lähes kaikkialla maailmassa ja varsinkin EU:n jäsenvaltioissa oikeusjärjestelmissä on yhteisiä tai hajaantuvia etuja koskevia oikeussuojan muotoja.

3.4.1

Järjestelmät ovat kuitenkin melko erilaisia, ja kyseisten etujen suojelussa on merkittäviä eroja. Nämä erot vääristävät sisämarkkinoiden toimintaa.

3.5

Koska kysymystä ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät ovat viime aikoina kehittyneet hyvin erilaisten suuntaviivojen mukaisesti. Nämä erot johtuvat pikemmin erilaisista prosessioikeuden perinteistä kuin erilaisista perusperiaatteista. Liitteenä olevat taulukot havainnollistavat merkittävimpiä eroavaisuuksia eri valtioiden välillä. (4)

3.6

Etenkin kuluttajajärjestöt, mutta myös monet juristit ja yhteisöoikeuden professorit kiinnittivät hyvin nopeasti huomiota tilanteen haittoihin sikäli, että se aiheuttaa epätasa-arvoa oikeuspalvelujen ja oikeussuojan saatavuuden suhteen unionin kansalaisten välillä. (5)

3.7

Yhteisön toimielimet toimivat kuitenkin vasta vuonna 1985 julkaisemalla Gentissä vuonna 1982 komission johdolla pidettyyn seminaariin perustuvan muistion aiheesta ”Kuluttajien oikeussuojan saatavuus” (6), jossa komissio käsitteli muiden kysymysten ohella ensimmäistä kertaa yhteisten etujen oikeudellisia puolustusjärjestelmiä.

3.8

Oli kuitenkin odotettava 7. toukokuuta 1987 annettuun täydentävään tiedonantoon asti, ennen kuin komissio — Euroopan parlamentin 13. maaliskuuta 1987 antaman päätöslauselman (7) jälkeen — ilmoitti todella aikovansa tutkia sellaisen puitedirektiivin mahdollisuutta, jolla otettaisiin käyttöön yhdistysten yleinen oikeus puolustaa oikeudessa yhteisiä etujaan ja kehotettaisiin neuvostoa tunnustamaan kuluttajaorganisaatioiden merkittävä rooli sekä välittäjinä että suorina toimijoina kuluttajien oikeussuojan saatavuuden alalla.

3.9

Myös neuvosto korosti 25. kesäkuuta 1987 antamassaan, yksinomaan kuluttajien oikeussuojalle omistetussa päätöslauselmassa, kuluttajajärjestöjen merkittävää roolia ja kehotti komissiota tutkimaan, olisiko tällä alalla syytä tehdä yhteisön tason aloite. (8)

3.10

Vihdoin vuonna 1989 asiakirjan ”Kuluttajansuojapolitiikan kehittämisen tulevat painopisteet” (9) valmistelun yhteydessä komissio arvioi kolmivuotisessa ohjelmassaan (1990–1992), että oikeussuojan ja vahingonkorvausten saatavuus oli monissa jäsenvaltioissa riittämätöntä menettelyjen kustannusten, mutkikkuuden ja tarvittavien määräaikojen takia ja että rajatylittäviin liiketoimiin liittyi ongelmia. Se ilmoitti tutkivansa mahdollisia toimenpiteitä ja kiinnittävänsä erityistä huomiota mahdollisuuteen ottaa käyttöön ryhmäkanteet kuluttajille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi. (10)

3.11

Kuitenkin vasta 1993 komissio käynnisti julkisen keskustelun tästä kysymyksestä julkaisemalla tärkeän vihreän kirjan kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisusta yhteismarkkinoilla (11).

Itse asiassa tässä yhteydessä tarkasteltiin ensi kertaa syvällisemmin ja yhteisön näkökulmasta kysymystä yhtenäisen kieltokannejärjestelmän käyttöönotosta. Monet katsoivat, että se toimisi todellisen kuluttajien etuja puolustavan yhteiskannejärjestelmän perustana. (12)

3.12

Euroopan parlamentti puolestaan esitti 22. huhtikuuta 1994 antamassaan päätöslauselmassa (13) päätelmänään, että olisi hyödyllistä yhdenmukaistaa jonkin verran jäsenvaltioiden menettelysääntöjä ja luoda mahdollisuus ottaa käyttöön tietyn summan ylittävissä tapauksissa yhteisötason menettely, jolla voidaan ratkaista nopeasti rajatylittävät riita-asiat. Parlamentti totesi myös, että olisi syytä yhdenmukaistaa tietyssä määrin sääntöjenvastaisia kaupallisia käytäntöjä vastaan nostettavien kieltokanteiden edellytyksiä.

3.13

Myös ETSK viittasi täysistunnossa 1. heinäkuuta 1994 yksimielisesti hyväksytyssä lausunnossaan (14) muun muassa periaatteeseen, jonka mukaan tunnustetaan yleisesti kuluttajajärjestöjen oikeus nostaa kanne yhteisten ja hajaantuvien etujen puolustamiseksi minkä tahansa jäsenvaltion missä tahansa oikeusistuimessa tai muussa kuin oikeudellisessa elimessä riippumatta asianosaisten tai kuluttajajärjestöjen kansallisuudesta tai paikasta, jossa riita-asia on syntynyt. Komitea kehotti nimenomaisesti komissiota laatimaan ryhmäkanteita ja etujen yhteistä puolustamista koskevan yhtenäisen menettelyn sekä sääntöjenvastaisten käytäntöjen lopettamiseksi nostettavia kieltokanteita että vahingonkorvauskanteita varten. (15)

3.14

Komission jäsen Emma Bonino puolestaan keskittyi heti ensisijaiset poliittiset tavoitteensa ilmoitettuaan sellaisen yhteisön menettelyn aikaansaamiseen, jonka avulla voidaan ratkaista nopeasti rajatylittävät riita-asiat ja yhdenmukaistaa sääntöjenvastaisia kaupallisia käytäntöjä koskevien kieltokanteiden nostamiseen sovellettavia ehtoja, sekä kuluttajajärjestöjen oikeustoimikelpoisuuden vastavuoroiseen tunnustamiseen. (16)

3.15

Tämän seurauksena julkaistiin 25. tammikuuta 1996 ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajien etujen suojaamiseen liittyvistä kieltokanteista (17).

Tällä direktiivillä komissio vastasi Sutherlandin raportin suositukseen sekä vihreään kirjaan sisältyneeseen laajaa kannatusta saaneeseen ehdotukseen. (18)  (19)

3.16

Kyseinen direktiivi merkitsi kiistämättä mullistusta yhteisön lainsäädännössä, sillä se oli ensi kerta, kun yhteisö antoi yleisellä tasolla siviiliprosessioikeutta koskevaa lainsäädäntöä. (20)

Ehdotusta soveltamisalan laajentamisesta käsittämään myös vahingonkorvaukset ei kuitenkaan sisällytetty direktiiviin.

3.17

Samanaikaisesti komissio laati toimintasuunnitelman kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla, joka julkaistiin 14. helmikuuta 1996. Siinä komissio, määriteltyään ja kuvailtuaan ensin kuluttajariita-asioiden ongelmaa ja tarkasteltuaan jäsenvaltioiden erilaisia ratkaisumalleja siihen, luetteli joukon aloitteita, jotka se aikoi käynnistää. Niistä voidaan mainita sitoumus harkita mahdollisuutta, että saman elinkeinonharjoittajan toiminnasta kärsineet kuluttajat voisivat valtuuttaa kuluttajajärjestöjä kokoamaan heidän valituksensa jo ennakolta yhteen sitä silmällä pitäen, että samanlaiset yksittäistapaukset voitaisiin saattaa samanaikaisesti yhdessä saman tuomioistuimen käsiteltäviksi. (21)

3.18

Marraskuun 14. päivänä 1996 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti, joka katsoi, ”että oikeussuojakeinojen käyttäminen on nykyään jokaisen perusoikeus ja välttämätön edellytys oikeusvarmuuden takaamiseksi sekä kansallisen että yhteisön oikeuden ollessa kyseessä”, tunnusti tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyjen merkityksen, mutta kiinnitti huomiota siihen, ”että kuluttajalle on tehokkuus- ja oikeusvarmuusperiaatteen mukaisesti taattava mahdollisuus käyttää myös tavanomaista oikeusmenettelyä, kun kaikkia tuomioistuinten ulkopuolisia sovittelutapoja on kokeiltu ja ne eivät ole tuoneet ratkaisua”. Näin ollen se kehotti komissiota ”laatimaan uusia ehdotuksia muissa kuin jäsenmaissa asuvien Euroopan kansalaisten kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämisen helpottamiseksi” ja katsoi, että jäsenvaltioiden ”olisi kannustettava kuluttajajärjestöjä — – edustamaan valituksia esittäneitä yksityisiä henkilöitä” sekä ”annettava kyseisille järjestöille oikeus käynnistää menettelyjä kollektiivisen edun suojaamiseksi — – lainvastaista kaupallista toimintaa vastaan”. (22)

3.19

Tämän jälkeen kysymys näyttää vaipuneen komissiossa unohduksiin. (23)

ETSK sitä vastoin on useaan otteeseen nostanut sen esiin havainnollistaakseen, että tarvitaan yhteisön tason siviilioikeudellista välinettä, jonka avulla hajaantuvia, yhteisiä tai samanlaisia yksilöllisiä oikeuksia voidaan puolustaa oikeudessa. (24)

3.20

Komissio on vasta äskettäin tarttunut uudelleen tähän kysymykseen yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevassa vihreässä kirjassa (25) lainaamisen arvoisesti:

”Käytännön syistä on hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta, että kuluttajat ja ostajat, joilla on pieniä vahingonkorvausvaateita, nostaisivat kilpailuoikeuden rikkomista koskevan kanteen. Tämän vuoksi onkin pohdittava, miten heidän etujaan voidaan suojata paremmin joukkokanteilla. Kuluttajan edun erityissuojan huomioon ottamisen lisäksi yhteen joukkokanteeseen voidaan yhdistää useita pieniä kanteita, jolloin säästetään rahaa ja aikaa.”

3.21

ETSK antoi 26. lokakuuta 2006 hyväksymässään lausunnossa tukensa tällä komission aloitteelle ja vahvisti ryhmäkanteiden tarpeen vahingonkorvausten saamiseksi sikäli kun ”[niillä] saavutetaan kaikilta osin tietyt keskeiset tavoitteet: 1) vahingot korvataan yhteisesti, koska järjestöt voivat joustavasti esittää vahingonkorvausvaatimuksen vahinkoa kärsineiden kuluttajien nimissä, mikä helpottaa oikeussuojan todellista saatavuutta, ja 2) näin ehkäistään kilpailunvastaista käyttäytymistä, koska kyseisillä kanteilla on muita kauaskantoisempia sosiaalisia vaikutuksia.” (26)

3.22

Tällä välin komissio oli tilannut Leuvenin katolisen yliopiston kuluttajaoikeuden tutkimuskeskukselta äskettäin julkaistun merkittävän tutkimuksen riita-asioiden vaihtoehtoisista ratkaisukeinoista. Huomattava osa tästä 400-sivuisesta tutkimuksesta on omistettu 28 eri valtion — EU:n 25 jäsenvaltion, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Australian — kuluttajansuojan kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmille. (27)

3.23

Uusi kuluttaja-asioista vastaava komission jäsen Meglena Kuneva on ilmoittanut useissa yhteyksissä, että tämä aihe on yksi hänen toimikautensa ensisijaisista tavoitteista. Kysymystä käsitellään myös äskettäin julkaistussa tiedonannossa ”EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013” (28). Komission jäsenet Neelie Kroes ja Meglena Kuneva vahvistivat aiheen merkityksen konferenssissa, joka järjestettiin hiljattain puheenjohtajavaltio Portugalin aloitteesta. (29)

3.24

Myös OECD:n ministerineuvosto on hyväksynyt suosituksen kuluttajariitojen ratkaisusta ja vahinkojen korvaamisesta (C(2007)74, 12. heinäkuuta 2007). Siinä myönnetään, että suurin osa jäsenvaltioissa käytössä olevista riitojen ratkaisu- ja vahinkojen korvaamisjärjestelmistä on luotu asioiden käsittelyyn kansallisella tasolla, eivätkä ne aina sovellu korvausten maksamiseen toisesta jäsenvaltioista kotoisin oleville kuluttajille.

4.1

Kuluttajien etujen oikeudellinen huomioon ottaminen jäsenvaltioissa ja Euroopan unionissa edellyttää paitsi aineellisten oikeuksien tunnustamista myös asianmukaisia menettelyjä oikeuksien puolustamiseksi.

On myös todettava, että rajatylittävän kaupan moninkertaistuminen on johtanut kuluttajariita-asioiden lisääntymiseen unionin tasolla.

Monissa tapauksissa on osoittautunut, että riita-asioiden ratkaiseminen yksittäin on riittämätöntä. Tällaisen menettelyn korkeat kustannukset ja hitaus haittaavat pahasti kuluttajien oikeuksien toteutumista varsinkin silloin, kun mukana on useita (useita tuhansia tai jopa miljoonia) kuluttajia, jotka ovat joutuneet kärsimään samasta käytännöstä, tai silloin, kun yksittäiset vahinkosummat ovat suhteellisen pieniä. Eurooppayhtiön asteittainen kehittäminen aiheuttaa myös ongelmia sovellettavan oikeuden määrittämisessä, joten olisi toivottavaa, että unionin kansalaiset voisivat puolustaa oikeuksiaan yhdenmukaisella tavalla. Nykyisellään väärinkäytöksistä, jotka tapahtuvat useissa jäsenvaltioissa samanlaisissa olosuhteissa ja jotka aiheuttavat samanlaista vahinkoa, ei voida saada korvauksia kuin niissä harvoissa jäsenvaltioissa, joissa on käytössä ryhmäkannejärjestelmä.

4.2

Lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden perustuslaeissa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa vahvistetaan oikeus tasapuoliseen oikeudenkäyntiin. Tähän sisältyy muun muassa mielekäs ja tehokas vireillepano-oikeus tuomioistuimessa.

4.3

Tällä hetkellä kansalaiset eivät oikeusjärjestelmien vuoksi voi kaikissa tapauksissa riitauttaa konkreettisesti ja tehokkaasti tiettyjä heitä vahingoittavia käytäntöjä eivätkä nostaa kanteita tuomioistuimissa.

Useat jäsenvaltiot ovat useiden vuosikymmenien ajan vastanneet tähän ongelmaan kahdella tavalla.

Aluksi ne tunnustivat oikeuden puolustaa kuluttajien yhteisiä etuja saattamalla asiat hallinnollisten elinten tai tuomioistuimien ratkaistaviksi. Toinen asianmukainen vastaus ongelmaan on ollut erillisiä kanteita yhdistävän menettelyn tunnustaminen. Näillä toimilla pyritään ensisijaisesti oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviin säästöihin kokoamalla yhteen eri kanteet ja yhdistämällä ne yhdeksi ainoaksi oikeudenkäyntimenettelyksi.

4.4

Yhteisön tason ryhmäkanteen luominen mahdollistaisi oikeussuojan saatavuuden kaikille kuluttajille heidän kansallisuudestaan, taloudellisesta tilanteestaan ja heidän kärsimänsä vahingon rahallisesta arvosta riippumatta. Se toisi myös etuja elinkeinonharjoittajille prosessiekonomisista syistä. Tällaisen oikeudenkäynnin kustannukset olisivat pienemmät kuin monien yksittäisten kanteiden tapauksessa. Menettelyn etuna olisi myös oikeusturvan parantuminen, kun useiden samankaltaisten kanteiden ratkaisu tiivistettäisiin samaan päätökseen. (30) Sen avulla vältettäisiin lopulta myös oikeuskäytännön ristiriidat samanlaisia riita-asioita käsittelevien eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä.

Tällainen kaikkien Euroopan valtioiden yhteinen järjestelmä mahdollistaisi paremman kuluttajansuojelun ja vahvistaisi lisäksi elinkeinonharjoittajien luottamusta ja siten kauppavaihtoa Euroopan unionissa.

4.5

Näin määritellyllä toiminnalla olisi myönteiset vaikutukset kansainväliseen yksityisoikeuteen, kun otetaan huomioon sopimusoikeudellisia ja muita kuin sopimusoikeudellisia riita-asioita koskevien sääntöjen tulkinta- ja soveltamisvaikeudet (Rooma I ja Rooma II). Se mahdollistaisi myös tarkkojen sääntöjen määrittämisen tuomioistuimen toimivallasta, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (asetus N:o 44/2001/EY). (31)

4.6

Kuluttajien saaman oikeudenmukaisen korvauksen mahdollistavien kanteiden lisääntyminen ja yhteisön oikeuden perusperiaatteen mukainen heikomman osapuolen todellinen suoja vahvistaisivat myös kuluttajalainsäädäntöä. Tämä pätisi erityisesti tuoreeseen direktiiviin sopimattomista kaupallisista menettelyistä. Näitä menettelyitä harjoitetaan usein samanaikaisesti useammassa jäsenvaltiossa, ja niistä on vahinkoa useille kuluttajille, jotka eivät kuitenkaan voi hakea yhdessä korvausta. Ryhmäkanne on välttämätön menettelyllinen lisä kyseisen direktiivin todelliselle täytäntöönpanolle.

Kaikki nykyään tunnetut kuluttajansuojadirektiivit, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, tehostuisivat, kun ryhmäkanteet otettaisiin käyttöön niiden kattamilla aloilla.

Olisi toivottavaa, että näitä säännöksiä voitaisiin soveltaa myös vastaavassa tilanteessa oleviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

4.7

Kollektiivisen yhteisön tason oikeusmenettelyn soveltaminen viimeisenä keinona riitojen ratkaisussa ei tietenkään vahingoittaisi millään tapaa tuomioistuinten ulkopuolisten kuluttajariitojen ratkaisua. Kyseiset riitojenratkaisumallit ovat saaneet ETSK:n varauksettoman tuen. Niiden tarjoamia mahdollisuuksia on vielä syvennettävä ja kehitettävä.

5.1

Jotta ehdotuksen aihe voidaan määritellä kunnolla, on sovittava siitä, minkä tyyppisestä kanteesta on kyse.

Kuten yhteenveto eri jäsenvaltioiden järjestelmistä osoittaa, erityyppisten kanteiden nimitykset ja sisältö vaihtelevat suuresti. On siis tehtävä ero edustajakanteiden, yhteisen edun mukaisten kanteiden ja ryhmäkanteiden välillä.

5.2

Edustajakanteita voivat nostaa vain kuluttajajärjestöt tai hallintoyksiköt (kuten kuluttaja-asiamies) kuluttajien etujen vastaisen toiminnan lopettamiseksi tai, eräissä maissa, kuluttajasopimuksien kohtuuttomien tai laittomien ehtojen poistamiseksi.

5.3

Yhteisen edun mukaiset kanteet antavat kuluttajajärjestöille mahdollisuuden päättää, nostavatko ne tuomioistuinkanteen, kun kuluttajien yhteistä yleistä etua on loukattu rikkomalla joko jotain aineellisen oikeuden tiettyä määräystä tai jotain yleistä käyttäytymissääntöä. Yhteinen etu ei ole yhtä kuin kuluttajien henkilökohtaisten etujen summa, vaan se muistuttaa yleistä etua.

5.4

Ryhmäkanne on oikeustoimi, jonka avulla suuri joukko ihmisiä voi puolustaa oikeuksiaan ja vaatia vahingonkorvausta. Teknisessä mielessä ryhmäkanteissa siis puolustetaan yksilöllisiä oikeuksia kollektiivisella menettelyllä.

5.5

Ryhmäkanteen käyttöä ei ole rajoitettu vain kuluttajansuojaa ja kilpailua koskeviin asioihin.

Tässä lausunnossa ”ryhmäkannetta” käytetään kuitenkin vain yhteisön lainsäädännön tunnustamassa aineellisen oikeuden merkityksessä.

5.6

Näin ollen ehdotetaan, että tässä lausunnossa käytetään termiä ”ryhmäkanne” (32).

6.1

Kuluttajia suojelevan politiikan nykyinen oikeusperusta on perustamissopimuksen XIV osastossa ”kuluttajansuoja”.

Sen 153 artikla sisältää aivan ilmeisesti tärkeitä pohdittavia seikkoja.

6.2

Vaikka nykyinen kuluttajalainsäädäntö on pääosin kehittynyt perustamissopimuksen 95 artiklan muodostaman viitekehyksen pohjalta, kuluttajansuojapolitiikka, sellaisena kuin se on tässä käsitetty, muodostaa selvästikin keinon, jolla on tarkoitus edistää kuluttajien taloudellisia etuja.

6.3

Ryhmäkanne parantaa kiistämättä kuluttajansuojan tasoa ja tarjoaa kuluttajajärjestöille mahdollisuuden organisoitua kuluttajien etujen puolustamiseksi ja näille maksettavan oikeudenmukaisen korvauksen takaamiseksi, mikäli koko yhteisön lainsäädännössä, myös kilpailulainsäädännössä, tunnustettuja kuluttajien oikeuksia on loukattu.

6.4

Yhteisön tason ryhmäkanteella voidaan myös parantaa sisämarkkinoiden toimintaa kuluttajien kannalta sisämarkkinoiden tarkistuksessa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Näin kuluttajien luottamus kasvaa, jolloin voidaan kehittää rajatylittävää kauppaa. (33)

6.5

Voidaan myös väittää, että koska kyseessä on puhtaasti oikeudellinen väline, myös 65 ja 67 artiklaa voitaisiin ehkä pitää soveltuvana oikeusperustana. Kyseistä oikeusperustaa onkin sovellettu vuodesta 1996 useissa komission ehdotuksissa sekä neuvoston ja parlamentin päätöksissä, jotka koskevat oikeudellisia välineitä yhteisön tason siviiliprosessioikeuden alalla. (34)

Tätä ratkaisua voitaisiin harkita, koska ryhmäkanteita voitaisiin käyttää sekä rajatylittävissä että kansallisissa riita-asioissa ja myös muissa kuin kuluttajaoikeusasioissa.

6.6

Ryhmäkanteen yhteydessä tulee joka tapauksessa noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta menemättä koskaan pidemmälle kuin on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden varmistamiseksi. Sitä tulee soveltaa silloin, kun jäsenvaltiot eivät pysty täyttämään kyseisiä tavoitteita riittävän hyvin eli silloin, kun ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla.

6.7

On myös noudatettava OECD:n ministerineuvoston suosituksessa (C(2007)74, 12. heinäkuuta 2007) esitettyjä periaatteita ja mekanismeja, joiden voidaan katsoa olevan yhteisiä jäsenvaltioille niiden oikeuskulttuurin eroista huolimatta.

7.1.1.1

Edustajakanteen voivat nostaa vain tietyt viralliset tahot (kuluttajajärjestöt, kuluttaja-asiamies). Kuluttajat eivät yleensä voi saada tällä menettelyllä korvausta kärsimästään henkilökohtaisesta vahingosta.

7.1.1.2

Näiden menettelyjen päätavoitteena on lopettaa kuluttajien etujen vastainen toiminta tai, eräissä maissa, poistaa kuluttajasopimusten kohtuuttomat tai laittomat ehdot, joista tuomioistuin ei voi määrätä maksettavaksi vahingonkorvausta.

7.1.1.3

Eräät valtiot ovat mukauttaneet näitä mekanismeja niin, että vahingonkorvaukset kuluttajille ovat mahdollisia. Näitä vahingonkorvauksia ei kuitenkaan makseta yksittäisille kuluttajille, vaan ne annetaan edustuselinten säilytettäväksi tai suoritetaan valtiolle sosiaalisiin käyttötarkoituksiin.

7.1.1.4

Tämä mekanismi ei siis käytännössä vastaa todellista ryhmäkannetta, jossa kaikki kuluttajat saavat vahingonkorvausta yhdellä oikeudenkäyntimenettelyllä.

7.1.2.1

Yhteisön ryhmäkanteen käyttöönotto ei saa johtaa amerikkalaistyyppisen class action -ryhmäkanteen istuttamiseen Eurooppaan. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä on hyvin erilainen kuin EU:n jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät. Class action -tyyppisen ryhmäkanteen heikkoudet, joiden väitetään johtavan yltiöpäisyyksiin, ovat amerikkalaisen oikeusjärjestelmän erityispiirteitä eikä niitä voisi tapahtua Euroopassa.

7.1.2.2

Yhdysvalloissa kansalaisista koostuvat valamiehistöt ja vaaleilla valitut tuomarit tekevät tuomioistuinten päätökset. Tämä erityinen kokoonpano, joka poikkeaa useimpien EU:n jäsenvaltioiden käytännöstä (ammattituomarit), johtaa hyvin usein siihen, että tietyt osavaltioiden tuomioistuimet hyväksyvät tuulesta temmattuja kanteita ja antavat kantajien kannalta liian suotuisia ratkaisuja. Tämä taas saa kuluttajat hakeutumaan kanteineen näihin tuomioistuimiin pikemmin kuin vähemmän suopeina tunnettuihin (ns. forum shopping eli oikeuspaikkaa koskeva keinottelu).

7.1.2.3

Yhteisön ryhmäkanne sitä vastoin toimisi linnoituksena tällaista oikeuspaikkakeinottelua vastaan, sillä sen puitteissa luotaisiin yksi ainoa menettely, joka otettaisiin käyttöön kaikissa jäsenvaltiossa. Siten kanteen käsittely ja tuomioistuinten päätökset olisivat samantyyppisiä kantajan valitsemasta oikeuspaikasta tai valtiosta riippumatta.

7.1.2.4

Yhdysvalloissa voidaan määrätä vahingonkorvauksien lisäksi myös punitiivisia eli luonteeltaan rankaisevia vahingonkorvauksia. Nämä valamiehistöjen ja vaaleilla valittujen tuomarien määräämät korvaukset nousevat usein tähtitieteellisiin summiin. Useimmissa Euroopan valtioissa ei ole käytössä luonteeltaan rankaisevia vahingonkorvauksia.

7.1.2.5

Asianajajien palkkiot perustuvat yleiseen järjestelmään, jossa palkkiot riippuvat oikeudenkäynnin tuloksesta (contingency fees). Kyseessä on eräänlainen quota litis -sopimus, jossa asianajajat, jotka voivat olla itse kantajia, saavat osan saavutetusta tuloksesta. Tällainen järjestelmä on kielletty useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa joko lain tai asianajajien eettisten normien perusteella.

7.2.1.1

Niin kutsutussa opt-in-järjestelmässä henkilöltä edellytetään nimenomaista tahdonilmaisua, jotta hän voi osallistua menettelyyn. Kiinnostuneiden on siis ilmoittauduttava ja nimenomaisesti pyydettävä saada osallistua kanteeseen ennen asian ratkaisemista.

Opt-in-järjestelmän rinnalla on kehittynyt myös ns. pilottioikeudenkäynteihin tai ensimmäiseen vahvistustuomioon perustuva järjestelmä. Nämä menettelyt muistuttavat läheisesti opt-in-järjestelmään perustuvia ryhmäkanteita, sillä niissäkin asianosaisten on ilmoittauduttava voidakseen osallistua menettelyyn ja esittää henkilökohtaisia vaateita. Tämän järjestelmän erityispiirre on se, että tuomari valitsee yhden erillisistä vahingonkorvausvaateista ja antaa päätöksen vain siitä. Tässä ennakkotapauksessa annetulla päätöksellä on sitova vaikutus kaikkiin muihinkin tuomioistuimelle esitettyihin henkilökohtaisiin vaateisiin.

7.2.1.2.1

Kulloinkin kyseessä olevan ryhmän jokaisen jäsenen on ilmoittauduttava, yleensä kirjoittautumalla luetteloon, voidakseen osallistua menettelyyn. Tapahtuu siis nimenomainen tahdonilmaisu, minkä ansiosta menettely on sopusoinnussa vireillepano-oikeutta koskevan periaatteen kanssa. Kantaja ryhtyy toimiin asianomaisten henkilöiden puolesta vasta, kun nämä ovat antaneet muodollisen suostumuksensa.

7.2.1.2.2

Opt-in-järjestelmä mahdollistaa sen, että ennustettavissa olevien korvausten laajuus voidaan määritellä ennakkoon. Tämä on tärkeää kun ajatellaan yleisesti niitä vastaajia, joita korvausvaatimus suoraan koskee, sekä heidän mahdollisuuksiaan ottaa vakuutus, joka kattaa osan mahdollisista vahingoista. Näin pystytään ennakoimaan asianmukaiset varat, joilla voidaan vastata oikeutettuihin korvausvaatimuksiin.

7.2.1.2.3

Pilottioikeudenkäyntiin perustuvassa menettelyssä tuomarille esitellään vain yksi henkilökohtainen asia, jonka perusteella tämä arvioi ongelmaa: näin säästetään tuomarin aikaa ja hänen työskentelynsä tehostuu, sillä hän arvioi elinkeinonharjoittajan vastuun tämän yhden tapauksen perusteella.

7.2.1.3.1

Nämä järjestelmät ovat vaikeasti hallinnoitavia ja kalliita: asianosaisten on ilmoittauduttava osallistuakseen menettelyyn ja laadittava asiastaan henkilökohtainen asiakirjakansio. Henkilökohtaisten kansioiden hallinnoinnista tulee vaikeaa, kun asianosaisten määrä on suuri.

7.2.1.3.2

Tämä venyttää menettelyjä, sillä tuomioistuimen on järjestettävä ja käsiteltävä kaikki henkilökohtaiset kansiot. Useimpien ryhmäkanteiden taustalla olevissa suuria kantajaryhmiä käsittävissä massajutuissa yksittäisten kantajien kärsimät vahingot ovat suhteellisen samankaltaisia, eikä niitä usein ole tarpeen käsitellä erikseen.

7.2.1.3.3

Pilottioikeudenkäyntijärjestelmässä tuomari ei aina määrää maksettavan vahingonkorvauksen määrää ja siirtää toisinaan asian käsittelyn erillisiin oikeudenkäynteihin. Tämä aiheuttaa hallinnointiongelmia ja pidentää menettelyn kestoa.

7.2.1.3.4

Tutkimus käynnistetyistä opt-in-tyyppisistä ryhmäkanteista ja pilottioikeudenkäynneistä niissä maissa, joissa tämä järjestelmä on käytössä, paljastaa lisäksi, että monet kuluttajat jättävät nostamatta kanteen tuomioistuimessa, koska heillä ei ole riittävästi tietoa menettelyn olemassaolosta. Suuri osa asianosaisista myös jättää kanteen nostamatta oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien aineellisten, taloudellisten ja psykologisten esteiden vuoksi (menettelyn vaatima aika ja raha sekä sen äärimmäinen vaikeaselkoisuus).

7.2.1.3.5

Kaikkien mahdollisten asianosaisten ja kanteen todella nostavien henkilöiden määrien välillä on siis huomattava hävikki. Kuluttajille suoritettava vahingonkorvaus on siten epätäydellinen, ja elinkeinonharjoittaja voi säilyttää suuren osa mahdollisesti saamastaan laittomasti hankitusta voitosta. Menettelyn yksi tavoite, varoittava vaikutus, jää saavuttamatta.

7.2.1.3.6

Näihin järjestelmiin liittyy myös ongelma, joka koskee annetun tuomion suhteellista vaikutusta. Ryhmäkannemenettelyllä saatu tuomioistuimen päätös sitoo vain niitä henkilöitä, jotka ovat ilmoittautuneet kyseiseen ryhmään. Näin ollen niillä kuluttajilla, jotka eivät ole ilmoittautuneet, on oikeus nostaa yksittäisiä kanteita, joissa annettavat päätökset voivat olla ristiriidassa ryhmäkanteen puitteissa annetun päätöksen kanssa.

7.2.2.1

Perinteinen ryhmäkanne perustuu ns. opt-out-järjestelmään, jossa kaikki jostain käytännöstä kärsineet henkilöt kuuluvat automaattisesti ryhmään, elleivät he nimenomaisesti ilmaise haluavansa irrottautua siitä.

Eräissä Euroopan valtioissa on kehitetty erityinen ryhmäkannemenettelyn muoto tämän järjestelmän pohjalta.

7.2.2.2.1

Opt-out-tyyppisten kansallisten järjestelmien tarkastelu osoittaa, että tämä menettely on helpompi hallinnoida ja tehokkaampi kuin eräissä jäsenvaltioissa käytettävät muut menettelyt.

7.2.2.2.2

Se takaa asianosaisille todelliset oikeussuojakeinot ja siten myös oikeudenmukaiset ja tehokkaat vahingonkorvaukset kaikille sääntöjenvastaisista käytännöistä kärsineille kuluttajille.

7.2.2.2.3

Sillä vältetään kantajalle ja tuomioistuimelle aiheutuvat hallinnointivaikeudet (ryhmän jäsenet ilmoittautuvat vasta menettelyn lopussa eivätkä etukäteen).

7.2.2.2.4

Sillä on lisäksi todellinen varoittava vaikutus vastuulliseen osapuoleen nähden, sillä tämän täytyy maksaa korvauksia kaikille tietystä käytännöstä vahinkoa kärsineille ja mahdollisesti palauttaa laittomasti hankitut voitot, jotka se on saanut.

7.2.2.2.5

On myös otettava huomioon tämäntyyppisen menettelyn edut elinkeinonharjoittajan kannalta. Ryhmäkanteen avulla voidaan säästää taloudellisia ja henkilöstöresursseja sekä tehostaa elinkeinonharjoittajan puolustusta. Sen sijaan, että elinkeinonharjoittajan täytyisi yhtäaikaisesti hoitaa monia samanlaisia riita-asioita monissa eri tuomioistuimissa, se esittää puolustuksensa vain yhdessä tuomioistuimessa.

7.2.2.3.1

Tätä järjestelmää voitaisiin pitää yhteensopimattomana eräiden maiden perustuslaillisten periaatteiden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä etenkin vireillepano-oikeutta koskevan periaatteen kanssa sikäli, että henkilöt kuuluvat automaattisesti ryhmään ilman, että he olisivat antaneet tähän nimenomaisen suostumuksensa. Jos he eivät irrottaudu ryhmästä, annettava päätös saattaa sitoa heitä.

On kuitenkin täysin mahdollista säilyttää tämä yksilöllinen vapaus joko lähettämällä asianomaisille henkilöille henkilökohtainen tiedote, jolloin voidaan katsoa, että ne, jotka eivät tämän jälkeen irrottaudu ryhmästä, antavat hiljaisen hyväksyntänsä kanteelle, tai antamalla ryhmän jäsenille oikeus irrottautua kanteesta milloin tahansa ja jopa päätöksen antamisen jälkeen sekä sallimalla heidän nostaa erilliskanteita, jos annettu päätös on heille epäedullinen.

7.2.2.3.2

Myös puolustuksen oikeuksia kuten vastavuoroisuusperiaatetta ja osapuolten tasavertaisen aseman periaatetta loukattaisiin: elinkeinonharjoittajan tulee voida käyttää yksilöllisiä puolustuskeinoja ryhmäkanteen kattamaan ryhmään kuuluvaa uhria vastaan. Tämä periaate liittyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvään ”tasapuolisen oikeudenkäynnin” periaatteeseen. Opt-out-menettelyssä kaikkia asianosaisia ei ehkä yksilöitäisi nimeltä eikä elinkeinonharjoittaja, jota vastaan kanne on nostettu, tietäisi heidän henkilöllisyyttään. Näin ollen tämän voisi olla mahdotonta hyödyntää yksilöllisiä puolustuskeinoja.

Ryhmäkanteessa yksilölliset tilanteet ovat kuitenkin väistämättä jossain määrin samankaltaisia, ja on tuomarin tehtävä taata, että näin todella on. Kuluttaja- ja kilpailuriita-asiat johtuvat pääasiallisesti sopimuksista, ja tästä syystä asianosaisten tilanteet ovat lähes identtisiä. Riitautettu oikeudellinen kysymys on täysin sama. On siis vaikea nähdä, miten elinkeinonharjoittaja voisi käyttää jotain erityistä puolustuskeinoa jotakuta yksittäistä kuluttajaa vastaan.

Tuomarilla voi olla koko menettelyn ajan mahdollisuus hylätä kanne, jossa hän toteaa yksilöllisten tilanteiden välillä olevan suuria tosiasiallisia tai oikeudellisia eroja.

Lopuksi tuomarilla on vahingonkorvauksista päättäessään mahdollisuus luoda alaryhmiä mukauttaakseen esimerkiksi vahingonkorvaussummia yksittäisten tilanteiden ja siten mahdollisten vastuullisuuden lievennysten mukaan.

7.2.3.1

Tanskan ja Norjan äskettäin valitsemassa järjestelmässä on mukana sekä opt-in- että opt-out-menettely. Tuomari voi valita opt-out-järjestelmän, jos riita-asiassa ei ole kyse suurista summista, jos vaateet ovat samankaltaisia ja jos menettely on hankala toteuttaa opt-out järjestelmän pohjalta. Kuluttajaoikeuden alalla on lukuisia riita-asioita, joissa kuluttajilla ei ole tehokkaita yksilöllisiä oikeuskeinoja sen vuoksi, että asianosaisia on suuri joukko ja kyseessä ovat pienet summat. Opt-out-järjestelmään perustuva menettely mahdollistaa sen, että kaikki asianosaiset voidaan ottaa huomioon ja seuraamukset ovat laittomasti hankittujen mahdollisten voittojen tasalla. Riita-asioissa, joissa yksittäiset vahingot ovat arvoltaan korkeat, valitaan opt-in-järjestelmä ja edellytetään, että jokainen yksittäinen kuluttaja ilmoittaa osallistumisestaan menettelyyn.

7.3.1

Tällaisessa erityisessä oikeudenkäyntimenettelyssä, jossa vastakkain on useita kantajia, tuomarille annetut valtuudet ovat tärkeä kysymys.

7.3.2

Useimmissa opt-out-järjestelmissä menettelyn ensimmäinen vaihe onkin se, että tuomari tutkii, voidaanko kanne ottaa käsiteltäväksi. Pilottioikeudenkäynneissä tutkitaan yksi erillistapaus samaa tarkoitusta varten.

7.3.2.1

Tämän käsiteltäväksi ottamisen edellytysten tutkintavaiheen etuna on, että sen avulla voidaan estää sääntöjenvastaiset tai epäasianmukaiset menettelyt ja pysäyttää siten jo menettelyn alussa selvästi perusteettomat tai tuulesta temmatut vaatimukset, jotka voisivat vahingoittaa laittomasti vastapuolen julkisuuskuvaa.

7.3.2.2

Tuomari vastaa siitä, että asian käsiteltäväksi ottamisen edellytykset tutkitaan asianmukaisesti. Konkreettisesti ilmaistuna hänen tehtävänään on varmistaa, että ryhmäkanteen nostamiselle laissa asetetut edellytykset täyttyvät.

7.3.2.3

Erityisesti hänen on tarkistettava, että

7.3.3

Myöhemmässä vaiheessa on myös tärkeää, että tuomari voi hyväksyä mahdollisen sovintoehdotuksen tai hylätä sen, jos hän katsoo, ettei se ole ryhmän jäsenten etujen mukainen. Tätä varten hänellä on oltava suuremmat valtuudet kuin pelkkä sovintoehdotusten hyväksymisvalta, joka hänellä on lain mukaan useimpien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä.

7.3.4

Tämän menettelyn erityispiirteet edellyttävät myös mukautettuja menettelytapoja todisteiden esittämistä varten. Tuomarilla tulee olla valtuudet antaa määräyksiä vastapuolelle tai kolmansille osapuolille saadakseen näiltä asiakirjoja tai valtuudet määrätä tutkintatoimia uusien todisteiden löytämiseksi. Ryhmäkannetta koskevassa lainsäädännössä on säädettävä nimenomaisesti, että tuomari ei voi kieltäytyä toimimasta näin, mikäli kantajat sitä pyytävät.

7.3.5

Jotta tuomarit voivat käyttää näitä valtuuksia mahdollisimman hyvin, näyttäisi olevan tarpeen säätää, että vain tietyt erikseen nimetyt tuomioistuimet olisivat toimivaltaisia käsittelemään ryhmäkanteita. Olisi siis mukautettava jäsenvaltioiden oikeudellisia rakenteita ja annettava näiden tuomioistuimien tuomareille erityiskoulutusta.

7.4.1

Ryhmäkanteella on voitava vaatia korvausta aineellisesta (taloudellisesta) vahingosta, fyysisestä haitasta, kivusta ja kärsimyksestä sekä muista immateriaalisista vahingoista. Koska kanteen tavoitteena on sekä kuluttajien kärsimän vahingon korvaaminen että varoittava vaikutus, vaikuttaisi olevan tarpeen säätää kaikentyyppisten vahinkojen korvaamisesta. On myös oltava mahdollista antaa tuomioistuimien käyttöön yksinkertaisia, halpoja ja avoimia arviointimenetelmiä vahingonkorvausperiaatetta hylkäämättä.

7.4.2

Ryhmäkanteen kantajien on myös voitava saada tuomarilta erityyppisiä korvauksia. Yhä mahdollisten sääntöjenvastaisen toiminnan lopettamisen tai jonkin oikeustoimen mitätöinnin lisäksi vahingot tulee voida korvata suorasti tai epäsuorasti. Lisäksi siihen tulee voida liittää muita korvaustoimenpiteitä kuten oikeuden päätöksen julkaisemisesta tiedottaminen, julkiset ilmoitukset jne.

7.4.3

Suorat ja yksilölliset vahingonkorvaukset eivät saa olla ainoa harkittava vaihtoehto, sillä tietyissä tapauksissa niitä olisi vaikea ellei mahdoton toteuttaa siitä syystä, että opt-out-menettelyssä ryhmän jäseniä ei voida yksilöidä, koska heitä on liian paljon tai koska heidän yksilölliset korvausvaateensa ovat liian pieniä. Keskeistä on, että henkilöt saavat aina vahingonkorvauksen, vaikka epäsuorankin, ja että varoittava vaikutus toteutuu.

7.4.3.1

On pohdittava asianmukaisia järjestelyjä sellaisia tapauksia varten, joissa tuomari pystyy laskemaan yksilöllisen korvauksen määrän kullekin yksilöidylle tai yksilöitävissä olevalle ryhmän jäsenelle (opt-in-menettely, pilottioikeudenkäynti tai jopa opt-out-menettely, jos elinkeinonharjoittaja on esimerkiksi toimittanut luettelon asianomaisista asiakkaista), mutta myös niitä tapauksia varten, joissa korvauksen jakaminen yksittäisille kantajille olisi liian vaivalloista yksilöllisten korvausvaateiden pienuuden vuoksi.

7.4.3.2

Samoin, jos kaikkia vahingonkorvauksia ei pystytä jakamaan, jäännös tulisi pyrkiä käyttämään epäsuoraan korvaustoimenpiteeseen. Tuomarin on päätöksessään määrättävä, mitä tointa jäännöksellä rahoitetaan, ja hänen on päätettävä toimen täytäntöönpanon valvontamenettelyistä. Tämä valvonta voidaan antaa kolmannen osapuolen hoidettavaksi.

7.4.3.3

Jos tällainen epäsuora korvaustoimenpidekin on mahdoton, tuomarin määrittämä jäännössumma maksetaan kokonaisuudessaan ryhmäkanteita tukevaan rahastoon tulevien menettelyjen rahoittamista varten.

7.4.3.4

Jos tuomari ei kykene määrittämään kunkin yksilöllisen vahingonkorvauksen määrää tapauksissa, joissa kaikkia ryhmän jäseniä ei voida yksilöidä (ainoastaan opt-out-menettely), hänen on voitava laatia eri vahinkoluokkien arviointitaulukko. Näiden summien jakaminen voidaan antaa tuomioistuimen kanslian, ryhmän edustajan asianajajan tai kolmannen osapuolen (vakuutusyhtiön, tilinpitäjän jne.) tehtäväksi. Näin tuomioistuin vapautuu yksilöllisten vaateiden mutkikkaasta ja aikaa vievästä analysoinnista.

7.4.3.5

Jälkimmäisessä tapauksessa tuomarin on voitava tehdä varaus yksilöllisistä korvauksista niille ryhmän jäsenille, jotka ilmoittautuvat oikeuden päätöksen julkistamisen jälkeen, ja jäännös on osoitettava ryhmän kärsimää vahinkoa epäsuorasti korvaaviin toimiin.

7.4.3.6

Jos epäsuorat toimet eivät ole mahdollisia, jäännös on maksettava tukirahastoon.

7.5.1

Ryhmäkanteessa on tunnustettava molempien osapuolien muutoksenhakuoikeus.

7.5.2

Kun otetaan huomioon yhtäältä vahinkoa kärsineille maksettavien korvauksien nopeuden ja toisaalta oikeuksien asianmukaisen huomioonottamisen tärkeys, kummankin osapuolen oikeus hakea päätökseen muutosta on sovitettava yhteen näiden ensisijaisten näkökohtien kanssa.

7.5.3

Tämän oikeuden tunnustamisen tulisi velvoittaa jäsenvaltiot luomaan nopeita muutoksenhakumenettelyjä, jotta muutoksenhakua ei käytettäisi vain viivytystarkoituksiin.

7.5.4

Lisäksi varmuus siitä, että vastuussa olevan osapuolen maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia varten tehdään asianmukaiset varaukset sen kirjanpidossa, muodostaa myös takuun ryhmän jäsenille muutoksenhakutapauksissa.

7.6.1

Ryhmäkannejärjestelmän tulee ajan mittaan rahoittaa itse itsensä.

7.6.2

Koska ei ole toivottavaa eikä mahdollista luoda amerikkalaistyyppistä yleistä contingency fee -järjestelmää, joka on eurooppalaisen oikeusperinnön vastainen, on välttämätöntä säätää rahoitusmuodosta, jonka avulla kantajat, joilla ei ole tarvittavia varoja ryhmäkanteen nostamiseen, voivat saada ennakkoa oikeuskulujaan varten (asianajajapalkkiot, asiantuntijalausuntojen kustannukset tuomarin määräämien tutkintatoimien yhteydessä jne.).

7.6.3

Yhtenä keinona rahoittaa järjestelmä olisi perustaa ryhmäkanteiden tukirahasto, joka saisi varoja tuomittujen yritysten laittomasti hankituista voitoista, jotka tuomari on määritellyt menettelyn yhteydessä, siinä tapauksessa, että suoraan vahinkoa kärsineet yksilöidyt henkilöt eivät peri niitä. (35)

7.6.4

Tukirahaston tehtävänä voi lisäksi olla koota kaikki meneillään olevia ryhmäkanteita koskevat tiedot ja tiedottaa ryhmään ilmoittautumisen, siitä irrottautumisen tai korvauksen saamisen edellyttämistä toimenpiteistä.

—

asianosaisille ilmoittamista koskevat järjestelyt

—

oikeudenkäynti- ja oikeusapukulut

—

jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintoviranomaisten yhteistyö

—

kanteen nostamista ja vanhentumista koskevat määräajat

—

internetin käyttö (eJustice).

8.1

Ryhmäkanne voidaan toteuttaa yhteisön tasolla joko direktiivillä tai asetuksella. Pelkkää suositusta ei voida pitää luonteeltaan sellaisena, että se loisi tehokkaat ja yhtenäiset ehdot kyseisen aloitteen yhdenmukaiseksi hyväksymiseksi 27 jäsenvaltiossa.

8.2

Jos tarkoituksena on laajentaa soveltamisalaa muihin aiheisiin eikä rajoittaa sitä yksinomaan kuluttajaoikeuteen ja jos oikeusperustaksi valitaan perustamissopimuksen 65 ja 67 artikla, voidaan harkita asetuksen hyväksymistä. Saman periaatteen mukaisesti on hyväksytty asetukset maksukyvyttömyysmenettelyistä, eurooppalaisesta täytäntöönpanomääräyksestä, eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä, eurooppalaisesta vähäisten vaatimusten menettelystä sekä pankkitalletusten takavarikoinnista.

8.3

Jos kuitenkin päätetään ainakin aluksi rajoittaa aloite koskemaan vain kuluttajien oikeuksia, asianmukaisin lainsäädäntöväline yhteisön ryhmäkanteen luomiseksi vaikuttaisi olevan direktiivi, joka olisi jatkoa kieltokanteista annetulle direktiiville.

8.4

Jäsenvaltioiden välillä on itse asiassa vielä merkittäviä eroja menettelysääntöjen suhteen, ja siksi ryhmäkanteen perusperiaatteet on syytä määrittää yleisellä tasolla, koska jäsenvaltiot panevat direktiivin toimeen omien normaalien menettelyperiaatteidensa mukaisesti.

Ei ole esimerkiksi varmaa, onko yhdenmukaistaminen mahdollista, sillä tällaisia kanteita käsittelemään nimettävien tuomioistuimien on noudatettava kunkin valtion oikeusjärjestelmän sääntöjä.

Kannemenettelyt tulee myös mukauttaa valtioiden erityispiirteisiin. Tästä syystä asetus ei olisi asianmukainen lainsäädäntöväline.

8.5

Vaikuttaa ilmeiseltä, että tässä tapauksessa direktiivillä tulee säätää täydellisestä yhdenmukaistamisesta, jotta jäsenvaltiot eivät tee järjestelmästä sitovampaa niiden alueella kotipaikkaansa pitävien yritysten kannalta.

—

kaikkien sellaisten rikkomuksen sisältävien tekojen lopettaminen tai kieltäminen, jotka vahingoittavat liitteessä luetelluilla useilla direktiiveillä suojeltuja kuluttajien etuja

—

rikkomuksen vaikutusten korjaamisen edellyttämät toimenpiteet, mukaan lukien päätöksen julkaiseminen

—

hävinneen osapuolen määrääminen maksamaan pakollinen seuraamusmaksu tapauksessa, jossa päätöstä ei viranomaisen vahvistamassa määräajassa ole pantu täytäntöön.

—

direktiivin soveltamisalan laajentaminen kaikkiin tuleviin kuluttajansuojadirektiiveihin

—

yhteisön tasolla — eikä pelkästään kansallisella tasolla — toimivien, kuluttajia tai yrityksiä taikka yritysten yhteenliittymiä edustavien järjestöjen tunnustaminen oikeutetuiksi yksiköiksi.

—

oma-aloitteinen lausunto (CESE 141/2005 — EUVL C 221, 8.9.2005) kuluttajapolitiikasta EU:n laajentumisen jälkeen (kohta 11.6)

—

lausunto (CESE 230/2006 — EUVL C 88, 11.4.2006) yhteisön toimintaohjelmasta terveyden ja kuluttajansuojan alalla (2007–2013) (kohta 3.2.2.2.1)

—

lausunto (CESE 594/2006 — EUVL C 185, 8.8.2006) kuluttajapolitiikan oikeudellisesta kehyksestä.

—

Vihreä kirja kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla, COM(93) 576 final.

—

Komission suositus, annettu 12 päivänä toukokuuta 1995, kaupallisten toimien maksumääräajoista, EYVL L 127, 10.6.1995, ja suositusta koskeva komission tiedonanto, EYVL C 144, 10.6.1995.

—

Komission tiedonanto ”Toimintasuunnitelma kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla”, KOM(96) 13 lopull., 14. helmikuuta 1996.

—

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Kohti päätösten saamisen ja täytäntöönpanon tehostumista Euroopan unionissa”, KOM(97) 609 lopull., EYVL C 33, 31.1.1998.

—

Direktiivi 98/27/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista EYVL L 166, 11.6.1998.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä, EYVL L 160, 30.6.2000. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 79/2000, 26. tammikuuta 2001) esittelijä oli Guido Ravoet, EYVL C 75, 15.3.2000.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 940/1999, 20. lokakuuta 1999) esittelijä oli Paolo Braghin, EYVL C 368, 20.12.1999.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 947/1999, 21. lokakuuta 1999) esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 368, 20.12.1999.

—

Direktiivi 2000/35/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta, EYVL L 200, 8.8.2000.

—

Toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL C 12, 15.5.2001.

—

Neuvoston päätös, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta, EYVL L 174, 27.6.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 227/2001, 28. helmikuuta 2001) esittelijä oli Daniel Retureau, EYVL C 139, 11.5.2001.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 228/2000, 28. helmikuuta 2001) esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 139, 11.5.2001.

—

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I) 22. joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, EYVL L 12, 16.1.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 233/2000, 1. maaliskuuta 2000) esittelijä oli Henri Malosse, EYVL C 117, 26.4.2000.

—

Vihreä kirja vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, KOM(2002) 196 lopullinen, 19. huhtikuuta 2002.

—

Asetus (EY) N:o 805/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta, EUVL L 143, 30.4.2004. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 1348/2002, 11. joulukuuta 2002) esittelijä oli Guido Ravoet, EUVL C 85, 8.4.2003.

—

Ehdotus asetukseksi eurooppalaisesta vähäisten vaatimusten menettelystä, KOM(2005) 87 lopullinen, 15. maaliskuuta 2005. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 243/2006, 14. helmikuuta 2006) esittelijä oli Jorge Pegado Liz.

—

Vihreä kirja tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi, KOM(2006) 618 lopullinen. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 1237/2005, 26. syyskuuta 2007) esittelijä oli Jorge Pegado Liz.

—

Asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta, EUVL L 399, 30.12.2006. Ehdotuksesta asetukseksi (KOM(2004) 173 lopullinen) laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 133/2005, 22. helmikuuta 2005) esittelijä oli Jorge Pegado Liz, EUVL C 221, 8.9.2005.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/20

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti tarkasteltavaan strategiaan vuosiksi 2007–2013 ja pitää sitä lupaavana edistysaskeleena kuluttajansuojastrategian alalla. ETSK on tietoinen siitä, että kyseessä on kunnianhimoinen, vaikkakin paikka paikoin epätarkka suunnitelma, jonka komissio on ottanut tehtäväkseen. ETSK odottaa, että tavoitteet saavutetaan asetetun määräajan puitteissa.

1.1.1

ETSK katsoo kuitenkin, että keskimäärin 22,7 miljoonan euron suuruinen vuotuinen talousarvio kuluttajapoliittista strategiaa koskevaa ohjelmaa varten on valitettavasti liian pieni strategiassa esitettyjen toimien täytäntöönpanemiseksi. Strategian kunnianhimoisuuden ja strategian toteuttamiseen osoitettujen resurssien välillä on ilmeinen epäsuhta.

1.2

ETSK toteaa, että vaikka strategia on myönteinen ja kunnianhimoinen, tähänastiset toimenpiteet kuluttajapolitiikkaan liittyvillä aloilla ovat itse asiassa olleet pettymys, eivätkä ne näin ollen ole erityisen hyvä enne strategian onnistumista ajatellen. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittava dynaaminen ohjelma lähitulevaisuutta varten.

1.3

Lisäksi ETSK toteaa, että lainsäädännöllä on keskeinen asema kuluttajansuojan alalla. Nykyiset säädökset eivät kuitenkaan ole joustavia, ja oikeudenmukaisilla markkinoilla saattaa olla keskeinen merkitys kuluttajille sekä tavaroiden ja palveluiden toimittajille. Kun markkinat eivät toimi asianmukaisesti, säännökset ovat välttämättömiä. ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että silloin kun lainsäädäntöä tarvitaan, sitä todellakin noudatetaan ja se pannaan täytäntöön. Sillä ei myöskään tulisi millään tavoin haitata jäsenvaltioiden nykyistä kuluttajansuojaa. Tässä mielessä yksi esiin tuoduista keinoista on parantaa markkinoiden seurantaa. ETSK kehottaakin komissiota varmistamaan, että tarkoituksenmukaisia markkinatutkimuksia tehdään sekä mikro- että makrotalouden tasolla. Lainsäädäntö on yhdistettävä täytäntöönpanoa ja jatkuvaa arviointia koskeviin toimenpiteisiin. Lisäksi on tärkeää, että lainsäädäntö on yksinkertaista ja ymmärrettävää, etenkin kun otetaan huomioon, että suurin osa sisämarkkinoiden toimijoista on pk-yrityksiä.

1.3.1

On suositeltavaa, että kuluttajapoliittisessa ohjelmassa ei yksinomaan varmisteta kuluttajien oikeuksien turvaamisen täytäntöönpanoa ja arviointia, vaan helpotetaan myös liiketoiminnan alojen ja kuluttajansuojajärjestöjen välistä yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioissa. Lainsäädännön ohella kuluttajien oikeuksia suojellaan viime kädessä parhaiten niin, että kyseiset kaksi sektoria toimivat yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi.

1.4

Kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden/palveluiden tarjoajien valistaminen on keskeinen lainsäädännön noudattamiseen ja tuntemukseen liittyvä osatekijä, mutta myös ratkaisevan tärkeä vastuullisen ja kestävän kulutuksen ja tuotannon kannalta.

1.5

ETSK pitää tärkeänä, että kaudella 2007–2013 vastataan seuraaviin haasteisiin:

2.1

Strategiassa tuodaan esiin tärkeimmät haasteet tulevalla kaudella. Kyseiset haasteet liittyvät lähinnä siihen tosiseikkaan, että vähittäis- ja palvelumarkkinat kehittyvät ja kasvavat tavalla, joka antaa kuluttajille entistä suuremmat vaikutusmahdollisuudet. Entistä suuremmat vaikutusmahdollisuudet saattavat kuitenkin johtaa siihen, että valistuneet ja varakkaat kuluttajat ja heikommassa asemassa olevat kuluttajaryhmät eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Nämä vakuutusmahdollisuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että kuluttajien hyvinvointi olisi nykyään maksimoitu. Siksi on erittäin tärkeää, että kuluttajien luottamusta ei vaaranneta. Toinen haaste liittyy yritysten — etenkin pk-yritysten — kykyyn mukautua tekniseen edistykseen. Se muuttaa tapaa, jolla yritykset ovat tähän asti myyneet tuotteitaan tai palveluitaan, ja johtaa siihen, että niiden on tukeuduttava aiempaa enemmän sähköiseen kaupankäyntiin sekä kuluttajille suunnattuihin räätälöityihin palveluihin.

2.2

Strategiassa tuodaan esiin seuraavat tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2013 mennessä:

Edellä mainittuja tavoitteita pidetään sisämarkkinoiden talouskasvun keskeisinä tekijöinä.

2.3

Kyseisiin tavoitteisiin on määrä päästä EU:n kuluttajapolitiikan rahoituksen avulla. Rahoitus suunnataan oikeudellisten puitteiden pohjalta niin, että taataan kuluttajansuoja ja lainsäädännön tehokas soveltaminen erityisesti täytäntöönpanon, yhteistyön, tiedotuksen, koulutuksen ja oikeussuojan avulla.

2.4

Näin ollen seuraavat aihealat on asetettu etusijalle:

Strategiassa esitellään kullakin painopistealalla joukko toimia, joista monia kommentoidaan lausunnon ”Erityistä”-luvussa.

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti kuluttajastrategiaan vuosiksi 2007–2013 ja kannattaa erityisesti strategiassa selkeästi esiin tuotua näkemystä siitä, että kuluttajien luottamus ja suojelu on terveiden ja vauraiden sisämarkkinoiden keskeinen osatekijä. Olisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota itsesääntelyyn, yhteissääntelyyn ja käytännesääntöjen luomiseen liittyviin onnistuneisiin esimerkkitapauksiin EU:ssa.

3.1.1

ETSK ei kuitenkaan rajaa kuluttajapolitiikkaa sisämarkkinoiden toteuttamiseen. Päinvastoin nimenomaan sisämarkkinoiden tulisi pyrkiä tyydyttämään kuluttajien intressit ja palvelemaan niitä, kuten komission asiakirjassa ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (KOM(2007) 724 lopullinen) asiaankuuluvasti todetaan.

3.1.2

ETSK katsoo, että komission on suunnattava politiikkaansa markkinoiden avoimuuden lisäämiseen ja sisämarkkinoiden vahvistamiseen ja että markkinoiden tehokkuutta edistävä kuluttajapolitiikka tukee osaltaan talouskasvua ja työllisyyttä sekä parantaa kuluttajien hyvinvointia.

3.2

Komission sisämarkkinoilla kartoittamat haasteet ovat todellisia haasteita, joihin on vastattava ja joihin strategiassa tähdätäänkin. Kyseisten markkinahaasteiden ohella ETSK katsoo, että komissiolla on edessään kaksi muuta haastetta: kansallisten politiikkojen todellinen yhdenmukaistaminen sekä kuluttajien hyvinvoinnin asettaminen komission eri pääosastojen keskeiseksi tavoitteeksi.

3.3

ETSK katsoo, että tarkasteltavana oleva komission uusi tiedonanto kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013 on erittäin merkittävä ja lupaava edistysaskel ja huomattavasti paremmin jäsennelty kuin aiempi yhteinen terveys- ja kuluttajansuojastrategia (KOM(2005) 115 lopullinen), josta komitea on jo laatinut lausunnon (1).

3.4

ETSK on huolissaan ristiriitaisuuksista, joita tarkasteltavana oleva ehdotus saattaa aiheuttaa muiden, yhteisön tasolla jo hyväksyttyjen toimenpiteiden kanssa. Toiminnallisten tavoitteiden sekä kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (2) tulisi olla yhdenmukaisia.

3.5

Vaikka komission esittämät tavoitteet ovat liian kunnianhimoisia ja paikka paikoin epätarkkoja eivätkä kovin täsmällisiä, komitea odottaa, että ne saavutetaan suunnitellussa aikataulussa ja tavalla, joka vastaa parhaiten sisämarkkinoiden ja kuluttajien vaatimuksia.

3.6

Vaikka komissio on jo käynnistänyt monia aloitteita kuluttajapoliittisen strategian tavoitteiden toteuttamiseksi, kuten esim. vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta, komitea kehottaa komissiota aloittamaan mahdollisimman pikaisesti asianomaisten direktiivien tarkistamisen. Äskettäin julkaistut tiedonannot etäsopimusten kuluttajansuojaa koskevan direktiivin täytäntöönpanosta (KOM(2006) 514 lopullinen, 21. syyskuuta 2006), takuita ja tuottajan suoraa vastuuta koskevasta direktiivistä (KOM(2007) 210 lopullinen) sekä osa-aikaisesta käyttöoikeudesta vuonna 2007 annettuun direktiiviin tehtävien muutosten täytäntöönpanosta olivat itse asiassa pettymyksiä ETSK:lle siinä mielessä, että ehdotuksissa ei esitetty ratkaisuja kaikkiin ongelmiin, joita kyseisiin palveluihin liittyy. Ne eivät myöskään tee oikeutta kuluttajapoliittisessa strategiassa esitetyille tavoitteille.

3.6.1

ETSK odottaa mielenkiinnolla komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2008 (KOM(2007) 640 lopullinen) mainittua komission ehdotusta direktiiviksi kuluttajien sopimusperusteisista oikeuksista ja on valmis heti sen tultua hyväksytyksi antamaan lausuntonsa aiheesta sekä etenkin yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisprosessia ohjaavien periaatteiden toteutumisesta.

3.7

Tietyin edellytyksin ETSK on valmis kannattamaan kuluttajalainsäädännön täydellistä yhdenmukaistamista, jossa tähdätään erittäin konkreettisiin päämääriin, jolloin sisämarkkinoiden toteuttaminen on tärkein tavoite. Kyseisenlaiseen lähestymistapaan ei tulisi kuitenkaan sitoutua nykyisten oikeuksien heikentämisen kustannuksella; kuluttajien oikeuksia on vahvistettava kaikissa jäsenvaltioissa, jotta kannustettaisiin rajatylittäviä ostoksia, joista hyötyvät sekä kuluttajat että vähittäis- tai palvelumarkkinat. Lähestymistavan ei tulisi koskea yksinomaan tasoa, jolla jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisesta kuluttajansuojan tasosta, vaan myös unionitasoa, jolla pyritään saavuttamaan todellinen markkinoiden yhdentyminen.

3.8

ETSK on tyytyväinen kuluttajapoliittisen strategian painopistealoilla esitettyihin toimiin ja odottaa mielenkiinnolla niiden täytäntöönpanoa. ETSK katsoo, että kuluttaja-asioiden pääosaston käytettävissä olevat resurssit (sekä taloudelliset että henkilöstöresurssit) ovat itse asiassa rajalliset. Tämä vaikeuttaa entisestään pääosaston tehtävää saavuttaa tavoitteet. Lisäksi keskimäärin 22,7 miljoonan euron vuotuinen talousarvio kuluttajapoliittista strategiaa koskevaa ohjelmaa varten on valitettavasti liian pieni toimien täytäntöönpanoa ajatellen.

3.8.1

Edellisestä ohjelmasta saadut kokemukset osoittivat, että liian monia kohtia suunnitelmista ei voitu toteuttaa myöskään henkilöstöpulan johdosta. Lisäksi vuosittaiseen budjettiin osoitetut määrärahat olivat korkeammat kuin nykyisellä kaudella, ja tavoitteet vähemmän kunnianhimoiset.

4.1

Parannetaan markkinoiden seurantaa: ETSK katsoo, että markkinoita koskevaa tietämystä on parannettava, ja kannattaa kyseisen painopistealan yhteydessä ehdotettuja toimenpiteitä. ETSK kehottaa kuitenkin painokkaasti komissiota etsimään innovatiivisia tapoja kartoittaa kuluttajien todelliset kokemukset ja näkemykset. Lisäksi komissio saattaa mahdollisesti haluta kartoittaa makrotalouden tasolla kuluttajien kokemuksia jäsenvaltioissa analysoimalla todellisia tilanteita ja niiden myöhempää ratkaisemista. Komitea painottaa myös, että markkinoita koskevien tietojen keräämisestä ei pidä aiheutua hankalia lisätehtäviä, joista yksittäisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, on huolehdittava.

4.2

Parannetaan kuluttajansuojaa koskevaa sääntelyä: Tämän painopistealan yhteydessä toteutettavissa aloitteissa tulisi huolellisesti tarkastella sähköisen kaupankäynnin ja sähköisen ympäristön vaikutuksia kuluttajien oikeuksiin ja näin ollen selkeästi määrätä sähköiseen ympäristöön liittyvistä velvollisuuksista ja oikeuksista. Lisäksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotta estetään se, että tietyt kuluttajaryhmät eivät tietoteknisen osaamisen erojen vuoksi voisi hyödyntää tiettyjä palveluita, sillä tämä johtaisi uuden epäedullisessa asemassa olevan kuluttajasegmentin syntymiseen.

4.3

Parannetaan täytäntöönpanoa ja oikeussuojaa: Lainsäädännön täytäntöönpano on ehdottoman välttämätöntä, jotta varmistetaan politiikan tavoitteiden saavuttaminen käytännössä; yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission välillä on tiivistettävä. ETSK pitää tervetulleina kollektiivista oikeussuojaa koskevia komission ehdottamia toimenpiteitä ja kannattaa niitä. Tällaisella oikeussuojalla varmistetaan, että huolehditaan sellaisista kuluttajien ongelmista, joita yksittäiset henkilöt eivät voi ratkaista.

4.4

Kuluttajille suunnattu tiedotus ja valistus: ETSK on vakaasti sitä mieltä, että valistus ja tiedotus ovat erottamaton osa kuluttajansuojaa. Euroopan kuluttajakeskusten verkosto (ECC-Net) on merkinnyt huomattavaa askelta eteenpäin kuluttajille tarjottavassa tiedotuksessa. ETSK katsoo kuitenkin, että komission tulisi myös löytää joitakin innovatiivisempia ja luovempia tapoja kommunikoida kuluttajien kanssa yleisellä tasolla käyttämällä yleisöön vetoavaa kieltä.

4.5

Vastuullinen ja kestävä kulutus: Samalla kun tulisi pyrkiä siihen, että kuluttajat ovat valistuneita, on tärkeää painottaa sitä, että kulutuksesta tulisi tehdä vastuullista. Ehdotetussa strategiassa tuodaan esiin, että epärehellisiä vähittäiskauppiaita tai palveluiden tarjoajia ei suvaita. Olisi kuitenkin myös todettava, että yrittäjät ja kauppiaat odottavat kuluttajien toimivan kulutusmalliensa pohjalta vastuullisesti. Kestävästä kulutuksesta pitäisi myös tulla merkittävä ala sisämarkkinoilla, ja sekä palveluiden tarjoajien tai vähittäiskauppiaiden että kuluttajien tulisi olla nykyistä paremmin perehtyneitä siihen, mistä kestävässä kulutuksessa on kysymys, ja omaksua kyseisenlaisia käytäntöjä.

4.6

Kuluttajansuojanäkökohdat on sisällytettävä kaikkiin EU:n politiikkoihin ja säännöksiin: Komission ehdottamat toimenpiteet, kuten kuluttaja-asioiden yhteyshenkilöt pääosastoissa, ovat myönteisiä, ja niiden avulla olisi huolehdittava siitä, että kyseinen tavoite saavutetaan. ETSK yhtyy ajatukseen, jonka mukaan kunkin pääosaston tulisi esittää vuosittain raportti siitä, kuinka kuluttajapolitiikka on sisällytetty niiden erityisalaan. Näin ollen ETSK on tyytyväinen 153 artiklan 2 kohdan sisällyttämiseen yleisiin säännöksiin (uudistussopimusluonnoksen uusi 12 artikla).

4.7

Parannetaan EU:n kuluttajien suojaa kansainvälisillä markkinoilla: On välttämätöntä, että kuluttajia suojellaan myös kansainvälisillä markkinoilla. Kyseisen suojelun ei tulisi koskea yksinomaan tuoteturvallisuutta, joka on yhä tärkeämpi aiheala EU:n kuluttajille, vaan myös sellaisia palveluita tai tuotteita, joita myydään erityisesti sähköisessä kaupankäynnissä ja jotka aiheuttavat kuluttajille ongelmia.

4.8

Strategiassa tuodaan esiin, että komissio on asettanut tavoitteeksi varmistaa, että yleishyödyllisiä palveluja koskeva politiikka etenee rinnakkain asianmukaisten kuluttajatoimien kanssa. Komitea toivoo, että komissio yhtyy sen näkemykseen, joka on tuotu esiin useissa yleishyödyllisiä palveluita ja yleispalveluita käsittelevissä lausunnoissa ja on sopusoinnussa Lissabonin sopimuksen yleishyödyllisiä palveluita koskevan uuden pöytäkirjan kanssa.

4.9

Yhteistyö elinkeinoelämän ja kuluttajansuojajärjestöjen välillä: Lainsäädännön ja sen täytäntöönpanon ohella kuluttajansuoja perustuu ennen kaikkea kyseisten kahden sektorin väliseen yhteistyöhön. Tätä yhteistyötä tulisi pyrkiä helpottamaan; esimerkkejä sellaisten jäsenvaltioiden parhaista käytänteistä, jotka soveltavat kyseistä lähestymistapaa ja joilla on lisäksi käytännesäännöt, olisi hyödynnettävä koko EU:ssa.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/24

1.1

ETSK puoltaa strategisista — sekä poliittisista että taloudellisista — syistä nimenomaisesti Euroopan riippumatonta mahdollisuutta hyödyntää avaruutta. Komitea kannattaa näin ollen yhteisen avaruusneuvoston, komission ja ESAn (1) asiakirjoissa huhti- ja toukokuussa 2007 esiteltyjä toimintalinjoja.

1.2

Euroopan avaruuspolitiikan tulisi tähdätä rauhanomaisiin tavoitteisiin ja myös yhteisen turvallisuuden takaamiseen.

1.3

ETSK katsoo, että Euroopan avaruustoiminta — toteutettiinpa se kansallisella, EU:n tai ESAn tasolla — tuo mukanaan näkyviä etuja eri aloilla — esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa — edistää toivottua infrastruktuurin ja tiedon tarjontaa sekä tarjoaa laajan valikoiman taloudellisia sovelluksia avaruudessa toimivien ja maanpäällisten järjestelmien yhdentämisen tuloksena.

1.4

ESAn konsepti on osoittautunut tähän mennessä onnistuneeksi. ESAn liittämisellä komission toimintaan on määrä luoda lisäpotentiaalia ja sitä luodaankin. Tätä varten on kehitettävä yhteistyötä, rajattava vastuualoja ja jaettava kustannuksia EU:n ja ESAn välillä.

1.5

Maailmanlaajuinen kehitys — Yhdysvaltojen, Venäjän, Japanin, Kiinan, Intian ja muiden avaruuslentoja tekevien maiden toiminta — pakottaa Euroopan vielä vahvempiin toimiin avaruudessa kilpailijana ja kumppanina. Tämä edellyttää konkreettisten ohjelmien laatimista lyhyellä varoitusajalla käyttämällä päätöksentekoprosessia, joka pysyy muiden maailmanlaajuisten toimijoiden päätöksenteon tasalla.

1.6

Nopeampi ja yhtenäistetty päätöksentekoprosessi parantaisi myös mahdollisuuksia määritellä — ja viime kädessä toteuttaa — käyttäjien tarpeita vastaavia hankkeita.

1.7

Galileo ja GMES ovat eurooppalaisia ”lippulaivahankkeita”. Galileo-ohjelmat tulisi toteuttaa viipymättä.

1.8

Avaruusalan sisällyttämisestä seitsemänteen T&K-puiteohjelmaan ja yhteisön politiikkoihin on seurattava kaikkien asianosaisten pääosastojen lähestymistavan yhdentäminen. Strategisen ajattelun pohjan laajentaminen komissiossa vaikuttaa myönteisesti kansallisen tason yhdennettyihin lähestymistapoihin, jotka ovat usein puutteellisia. Toiminnan yhtenäistäminen tältä osin olisi toivottavaa.

1.9

Kaikkien jäsenvaltioiden — myös pienien ja uusien — on hyödyttävä Euroopan avaruuspolitiikasta. Tämä edellyttää sitä, että luodaan riittäviä mahdollisuuksia tieteellisen osaamisen sekä korkean teknologian teollisuuskapasiteetin kehittämiselle koko Euroopassa niin tuotantoketjun alku- kuin loppupäässäkin.

1.10

ESAn ”oikeudenmukaisen palautuman” teollisuuspolitiikassa (2) jokainen maa saa investointinsa takaisin tilausten ja palvelusopimusten kautta. Tämän seurauksena hallitusten, ESAn, yksityisten yritysten ja tutkimuslaitosten suhteita ohjaavat syvälle juurtuneet kaavat.

1.11

Tähän mennessä ”oikeudenmukaisen palautuman” periaate on toiminut hyvin Euroopan avaruusosaamisen kehittämiseksi. Avaruusmarkkinoiden kypsyyden lisääntyminen vaatii lisää joustavuutta koska kiinteiden suhteiden mallit eivät yleensä edistä elinkeinoalan uudistumista. Markkinoiden vetovoiman, käyttäjien tarpeiden ja palveluiden kehittämisen vuoksi nimenomaan pk-yritysten tulisi voida reagoida asianmukaisesti Euroopan avaruuspolitiikan uusiin vaatimuksiin ja vaihtoehtoihin.

1.12

Toisaalta kiinteiden menettelytapojen ja suhteiden äkilliset muutokset voivat olla tavoitteen vastaisia, etenkin kun otetaan huomioon suuret erot ESAlle suoritettavissa maksuissa.

1.13

Näin ollen ETSK kannattaa avointa analyysia ja vuoropuhelua siitä, millä tasolla Euroopan suorituskyvyn halutaan kymmenen vuoden kuluttua olevan: mitä tavoitteita ja asianmukaisia institutionaalisia välineitä ESA, komissio ja jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisesti koordinoidun eurooppalaisen hankkeen toteuttamiseksi. Keskusteltava olisi mm. ESAn rahoitustavasta, keskisuurten yritysten dynaamisesta panoksesta sekä korkeimman mahdollisen kilpailutason ylläpitämisestä.

1.14

Tässä suhteessa on ratkaisevan tärkeää, että komissio vastaa sovelluksista ja käyttäjien tarpeiden huomioonottamisesta. ETSK toivoo, että komissio takaa avoimen keskustelun ja yksityissektorin — etenkin pk-yritysten — osallistumisen.

1.15

Komitea yhtyy neuvoston käsitykseen avaruusohjelmien merkityksestä turvallisuus- ja puolustusalalle. Euroopan maita yhdistävien tulevaisuuden järjestelmien suunnittelua tulisi sysätä eteenpäin.

1.16

Koska siviilialan ja sotilaallisten sovellusten väliset rajat ovat entistä häilyvämpiä, ns. kaksikäyttövaikutuksia tulisi hyödyntää täysimääräisesti.

1.17

Viestintä on ratkaisevan tärkeää. ETSK katsoo, että avaruustoiminnan hyödyistä arjessa tulisi viestittää entistä paremmin.

1.18

Euroopan avaruuspolitiikkaa koskevalla hyvin suunnatulla viestinnällä voitaisiin kannustaa nuoria kiinnostumaan alasta ja yleisemmin lisätä tieteellisen ja/tai teknisen koulutuksen vetovoimaa.

2.1

Kymmenen viime vuoden aikana EU:n toimielimet ja kansalliset erityistyöryhmät ovat keskustelleet yhä tiiviimmin Euroopan avaruuspolitiikan tulevaisuudesta.

2.2

Komissio julkaisi huhtikuussa 2007 tiiviissä yhteistyössä ESAn (3) kanssa tiedonannon Euroopan avaruuspolitiikasta (4), siihen liittyvän vaikutustenarvioinnin sekä laajan ohjelman ESAn, komission ja jäsenvaltioiden suunnitelluista toimista.

2.3

Avaruusneuvosto (5) hyväksyi 22. toukokuuta 2007 komission tiedonantoon perustuvan päätöslauselman Euroopan avaruuspolitiikasta.

2.4

Edellä mainittujen asiakirjojen ilmentämän kiinnostuksen lisääntymisen taustalla on monenlaisia maailmanlaajuisia kehityssuuntia sekä eurooppalaisia strategisia tavoitteita:

2.5

Euroopan komissio antoi vuosina 2003 ja 2004 avaruuspolitiikkaa käsittelevän vihreän ja valkoisen kirjan. Molemmissa asiakirjoissa hahmoteltiin tulevaisuuden avaruuspolitiikan sisältöä. Asiakirjat sisälsivät monia — osittain kauaskantoisia — osuuksia, joita on käsitelty edellä mainitussa tiedonannossa.

2.6

Neuvosto vahvisti 22. toukokuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa, että avaruusala on strateginen voimavara, joka edistää Euroopan riippumattomuutta, turvallisuutta ja hyvinvointia sekä vahvistaa sen asemaa maailmassa. Avainasemassa on eurooppalaisen yhteistyön tiivistäminen avaruusalan palveluiden toimittamisessa kansalaisten hyödyksi. Neuvosto yhdisti avaruuspolitiikan Lissabonin strategiaan ja korosti sen merkitystä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta.

2.7

Neuvosto korostaa päätöslauselmassaan eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamisen tavoitetta ja vahvistaa ESAn ja komission yhteistyötä, mikä parantaa tehokkuutta, lisää eurooppalaisten ohjelmien rahoitusta sekä edistää teknologian ja sovellusten yhdistämistä. ESAn ja komission suhteet kehittyvät tulevien kokemusten myötä. Kysymys jo olemassa olevien perusrakenteiden (Kourou ja Darmstadt) yhteisrahoituksesta on kuitenkin vielä auki.

2.8

Keskeinen kysymys on ESAn ja komission yhteistyö ja tehtävien jako. ESAlla on johtava asema avaruustutkimuksessa ja -teknologiassa, ja komissio on vastuussa sovelluksista, jotka liittyvät sen omiin politiikkoihin (esimerkiksi liikenne, ympäristö, turvallisuus ja suhteet kolmansiin maihin), sekä muiden kuin viranomaisten parannettuja palveluita koskevien käyttäjätarpeiden tunnistamisesta.

2.9

Julkisen alan ohjelmien kustannustehokkuus edistää yksityisen teollisuusalan ja kaupallisten yritysten kilpailukykyä. Erityisesti pk-yritykset ja toimittajat ovat tärkeitä. Samalla neuvosto pitää ESAn teollisuuspolitiikkaa ja erityisesti sen ”oikeudenmukaisen palautuman” periaatetta välineenä, jolla voidaan kannustaa investointeja ja parantaa Euroopan kilpailukykyä.

2.10

Toukokuussa annetulla päätöslauselmalla käynnistettiin uusi vaihe, jonka alan johtavat toimijat (6) ottivat innostuneesti vastaan.

3.1

Avaruusalalla tapahtuu nopeita muutoksia. ETSK pitää kuluneen kymmenen vuoden sisällä annettuja avaruuspolitiikkaa käsitteleviä komission vihreää ja valkoista kirjaa (7) hyvin tervetulleina. ETSK toistaa puoltavansa vahvasti viime vuoden toukokuussa käynnistettyjä neuvoston, komission ja ESAn uusia toimia. On vertauskuvallista, että avaruuspolitiikan läpimurrot tapahtuvat 21. vuosisadan alussa. Uusi aikakausi on alkamassa.

3.2

Avaruusalan maailmanlaajuisella kehityksellä on kasvava strateginen ja teknologinen vaikutus.

3.2.1

Avaruuspolitiikan merkitys on selkeästi kasvussa, ja se on jopa muuttumassa välttämättömäksi maanpäällisten tavoitteiden edistämisen kannalta. Toisin sanoen avaruussovellukset ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan yhdentymistä edistävien taloudellisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.2.2

Tieteessä ja tutkimuksessa on selkeästi havaittavissa edistymistä tähtitieteen ja planeettatutkimuksen alalla. ESA hyötyy olemassa olevista verkostoista, joita se täydentää keskitetyillä ohjelmilla ja vertaisarvioinneilla. Toisin kuin tiedemaailma, sotilassektori on edelleen jäsenvaltiokohtainen.

3.2.3

Strategisesti Euroopan on turvattava riippumattomuutensa Yhdysvalloista ja Venäjästä sekä yhä enemmän myös Kiinasta, Intiasta ja muista avaruusvaltioista, jotka kaikki ovat avaruudessa samalla sekä kilpailijoita että kumppaneita. Yleisemmin sanottuna kaiken avaruuspolitiikan lähtökohtana tulisi olla Euroopan asema maailmassa.

3.3

Avaruusneuvoston 22. toukokuuta 2007 antama päätöslauselma ja siihen liittyvät asiakirjat, kuten komission tiedonanto vuodelta 2007 ja sen vaikutustenarviointi, ESAn pääjohtajan lausunto sekä ESAn, komission ja jäsenvaltiot kattavan yhteisen eurooppalaisen ohjelman alkutekijät ovat suuri edistysaskel, kun otetaan huomioon, että

3.4

Vuonna 2003 ESAn ja Euroopan unionin välillä tehdyssä puitesopimuksessa (8) luotiin perusta EU:n ja ESAn yhtenäiselle suunnittelulle ja toiminnalle. Neuvosto on nyt hahmotellut yleisen lähestymistavan, jolla pyritään parantamaan yksittäisten — kansallisten, jäsenvaltioiden välisten tai EU-tason — hankkeiden koordinointia ja tehokkuutta.

3.5

ETSK pitää tärkeinä elementteinä jäsenvaltioiden yhteisymmärryksen ja yhteisen näkemyksen lisääntymistä sekä komission ja ESAn yhteistyön vahvistamista ja niiden keskinäistä vastuunjakoa, jotka tarjoavat perustan EU-rahoituksen kasvattamiselle. Tärkeää on myös tutkimuksen ja kehityksen sekä sovellusten välisen tasapainon parantaminen ja ennen kaikkea selkeästi ilmaistu aikomus asettaa käyttäjien tarpeet etusijalle. Muita merkittäviä kysymyksiä ovat yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet sekä Euroopan avaruuspolitiikan ensisijaiset lippulaivahankkeet Galileo ja GMES (9).

3.6

On kuitenkin muistettava, että suunnitellut toimet ovat osa pitkää prosessia, joka ei ole vielä lähelläkään loppusuoraa. Konkreettisia hankkeita on vielä muotoiltava ja rahoitusvirtoja suunniteltava.

3.7

Vuonna 2005 ESAn, EUMETSATin ja jäsenvaltioiden avaruusalan kokonaisbudjetti oli 4,8 miljardia euroa (EY pois lukien) (10). Euroopan yhteisö varaa avaruusalan sovelluksiin ja toimiin vuosina 2007–2013 tutkimuksen puiteohjelmassa varmasti yli 1,4 miljardia euroa. Maailmanlaajuisesti laskien avaruusalan budjetit ovat yhteensä 50 miljardia euroa. Yhdysvaltojen budjetti on noin 40 miljardia euroa, josta yli puolet on tarkoitettu sotilaskäyttöön. Lisäksi Yhdysvaltojen menoja ohjaa periamerikkalainen lähestymistapa, joka vaikuttaa eri instituutioiden ja yritysmaailman yhteistyöhön (11). Yhdysvaltojen markkinat ovat ennen kaikkea suljetut ja riittävän suuret pitämään yllä omaa avaruusteollisuutta, jonka ei tarvitse kilpailla menestyksekkäästi kansainvälisillä kaupallisilla markkinoilla.

3.8

Euroopan avaruustoiminta on sekoitus eurooppalaisia (maidenvälisiä tai EU:n) ja kansallisia ohjelmia. ESA ei pelkästään koordinoi hankkeita, ja sen toiminta on tähän mennessä osoittautunut erittäin onnistuneeksi. ESA on tutkimus- ja kehitysvirasto, joka kehittää menestyksekkäästi suuria infrastruktuureja Euroopan tasolla. ESAn suuria eurooppalaisia toimijoita avaruusalalla ovat Arianespace, EUMETSAT ja Eutelsat. Kyseisten ohjelmien lisäksi eräillä jäsenvaltioilla on omat ohjelmansa, jotka perustuvat kansallisiin poliittisiin ja teknologisiin perinteisiin ja tavoitteisiin ja vastaavasti kansallisiin voimavaroihin, verkostoihin ja sovelluksiin. Eurooppalainen malli koostuu yhteisten ja kansallisten ohjelmien monenkirjavasta järjestelmästä.

3.9

On todennäköistä, että ESAan liittyy uusia jäseniä, mikä nostaisi sen jäsenvaltioiden määrän 17:stä 22:een (12). Olemassa olevaa tieteellistä osaamista ja talouselämän ryppäiden mahdollista vahvistamista tulisi hyödyntää.

3.10

Kansallisten ohjelmien ja ESAn päällekkäisyydet ovat hyvin mahdollisia. Puolustuskäyttöön tarkoitetut hankkeet pysyvät toistaiseksi etupäässä jäsenvaltiokohtaisina. Tämä voi myös heikentää tehokkuutta, koska sotilas- ja siviilialan tavoitteisiin tähtäävien teknologioiden rajat ovat häilyviä. Lähentymistä voidaan ehkä saavuttaa uudella kokonaisvaltaisella lähestymistavalla.

3.11

Budjetit liittyvät infrastruktuuriin ja tiedon keräämiseen. Mitä paremmin suhteet yrityksiin ja markkinavoimiin on organisoitu, sitä suuremmat kerrannaisvaikutukset kohdistuvat sovelluksiin ja palveluihin. Tässä suhteessa EUMETSAT (sääsatelliittien operaattori) on kuvaava esimerkki. Se voi tarjota erittäin hyödyllisen mallin muille aloille.

3.12

Koska määrärahat ovat rajalliset, on viisasta, että Eurooppa keskittyy painopisteisiinsä ja suhtautuu täysin avoimesti kansainväliseen yhteistyöhön. Kansainvälinen yhteistyö tuo mukanaan huomattavan lisäarvon ja paikoitellen kiitettäviä kerrannaisvaikutuksia. Kyseisten painopisteiden ohella Euroopan voimavarojen on kuitenkin vastattava tiettyjä perusvaatimuksia, jotta se voi toimia tasavertaisena kumppanina kolmansien maiden kanssa. On toivottavaa, että kyseisistä vaatimuksista sovitaan yhdessä ja että niiden perusteella ryhdytään asianmukaisiin investointeihin.

3.13

Vastikään antamassaan lausunnossa ETSK kannattaa varauksettomasti eurooppalaista globaalia satelliittinavigointihanketta Galileoa (13). Galileo takaa entistä tarkempia maailmanlaajuisia paikannus- ja ajanmäärityspalveluja hyvin monenlaisille siviilialan sovelluksille. Se on verrattavissa yhdysvaltalaiseen GPS-järjestelmään, mutta tarjoaa myös lisäetuja.

3.13.1

Galileo vahvistaa Euroopan aseman riippumattomana toimijana avaruudessa.

3.13.2

ETSK pitää tervetulleena, että neuvosto päätti rahoittaa Galileo-hanketta ja määritteli ohjelmat. Kyseiset ohjelmat tulisi toteuttaa viipymättä, jotta tuotantoketjun loppupäälle voidaan luoda suotuisat olosuhteet (14).

3.13.3

Toimivaa yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutta — joka yleensäkin on mutkikas asia — haittaavien esteiden lisäksi on olemassa joukko avoimia kysymyksiä, jotka on ratkaistava pikaisesti, jotta yksityisten kumppaneiden tehokas osallistuminen voidaan varmistaa.

3.14

Olemassa olevien palveluiden lisäksi GMES tarjoaa entistä korvaamattomampia yhdenmukaisia kaukokartoitukseen liittyviä palveluita. Se ”parantaa Euroopan seuranta- ja arviointivalmiuksia ympäristöalalla, ja sitä voidaan käyttää apuna turvallisuuteen liittyviin tarpeisiin vastaamisessa” (15). Maailmanlaajuinen dynaaminen kehitys osoittaa, missä määrin uusia välineitä tarvitaan vastaamaan ympäristöön, ilmastonmuutokseen, terveyteen sekä henkilökohtaiseen ja yhteiseen turvallisuuteen liittyviin uusiin haasteisiin.

3.14.1

Kyseiset haasteet koskevat hyvin monenlaisia aloja, esimerkiksi luonnonkatastrofeja ja kriisejä, ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kasvihuonekaasujen päästöjä ja ilmansaasteita, sekä pelastuspalvelua ja rajavalvontaa.

3.14.2

Asianomaiset sovellukset tällä alalla perustuvat hyvin monenlaisia tahoja — poliittisia päättäjiä, julkisia palveluita, yrityksiä ja kansalaisia — edustavien käyttäjien tarpeisiin. Tämä korostaa tarvetta lisätä ESAn, komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia sekä osoittaa, että komission tulisi koota tarpeita koskevat tiedot.

3.14.3

GMES-palvelut edistävät erilaisten EU-politiikkojen kehittämistä ja toimeenpanoa. GMES:n lisäarvo huomioon ottaen on talousarviosta (2009) osoitettava operatiivista rahoitusta palveluille ja avaruussovelluksille EU:n politiikkojen tukemiseksi.

3.14.4

Myös GMES:n infrastruktuurin tapauksessa vastuu luotettavasta ja kestävästä tietojen keräämisestä on jäsenvaltioilla. Tämän jälkeen on luotava asianmukaiset olosuhteet yksityisten yritysten osallistumiselle.

3.15

Galileo, GMES ja muut ohjelmat osoittavat kaikki, että avaruuspolitiikan toteutus on saatu käyntiin ja että se tukee meneillään olevia teknologisia suorituksia ja sovelluksia, jotka edistävät uusien menetelmien käyttöä yhteiskunnallisten kysymysten analysoimiseksi, ennakoimiseksi ja ratkaisemiseksi.

3.16

On tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot — myös pienet ja uudet jäsenet — hyötyvät Euroopan avaruuspolitiikasta. Kaikkien jäsenvaltioiden sitoutuminen on myös sinänsä EU:n yhteisen edun mukaista.

3.17

Uudet jäsenvaltiot hyötyvät varmasti sovelluksista. Lisäksi tulisi huolehtia siitä, että uusilla jäsenvaltioilla on mahdollisuus vahvistaa potentiaaliaan tuomalla mukaan nykyinen tieteellinen osaamisensa ja korkean teknologian teollisuuskapasiteettinsa.

4.1

Avaruusneuvosto kokoontui ensimmäistä kertaa marraskuussa 2004 keskustellakseen avaruusalan eurooppalaisesta yhteistyöstä ja Euroopan omista avaruusohjelmista. ETSK toivoo ja luottaa, että neuvoston toukokuussa antamat ohjenuorat tarjoavat toivottavat puitteet Euroopan tavoitteita vastaavalle avaruuspolitiikalle.

4.2

Institutionaalisten määräysten parantaminen on kehityksen kannalta aina välttämätöntä. Tässä suhteessa ETSK pitää tervetulleena neuvoston ja komission osallisuuden lisäämistä avaruusasioissa sekä myös suunniteltua ja tarkkaan määriteltyä ESAn ja komission yhteistyötä ja vastuunjakoa.

4.3

Avaruusneuvosto luo tarvittavan foorumin, jossa voidaan keskustella jäsenvaltioiden yhteisistä ja EU:hun liittyvistä, tehokkaasti yhdistettävistä lähestymistavoista.

4.4

Avaruusalan sisällyttämisen yhteisön politiikkoihin ja seitsemänteen T&K-puiteohjelmaan avaruuspolitiikkaa koskevan erityisosuuden myötä tulee näkyä kaikkien asianomaisten pääosastojen suunnitellussa panoksessa. Tämä yhdennetty panos laajentaa myös strategisen ajattelun perustaa. Tässä suhteessa uuteen sopimukseen sisällytetty EU:n erityinen toimivalta avaruusasioissa on epäilemättä hyödyllinen.

4.5

Usein unohdetaan, että oikeusjärjestys vaatii erityistä huomiota. Yhdessä valtiossa (kuten Yhdysvalloissa) voimassa oleva oikeusjärjestys tarjoaa luonnolliset puitteet konkreettisille toimille ja niihin liitettäville säädöksille. Mutkikkaassa eurooppalaisessa kontekstissa — ESA, komissio, itsenäiset jäsenvaltiot — sitä vastoin puuttuu riittävän jäsennelty oikeusjärjestys, mikä vaikeuttaa toimintaa. Yhdenmukaiset ja loogiset lainsäädännölliset ja institutionaaliset puitteet ovat entistä välttämättömämpiä, kun otetaan huomioon avaruusalan toimien laajentaminen EU:ssa.

4.6

Komission vastuu sovelluksista ja eri pääosastojen osallistuminen vaikuttaa myönteisesti keskusteluihin ja yhteistyöhön yksityissektorin kanssa. Se avaa uusia mahdollisuuksia käyttäjäkeskeisille hankkeille.

4.7

On paikallaan mainita erikseen Lissabonin sopimuksen määräys, jonka mukaan yhteisen ulkopolitiikan korkea edustaja on samalla yksi komission varapuheenjohtajista.

4.8

Yhtenä Euroopan avaruuspolitiikan perussyistä on, että strateginen ajattelu komission tasolla vaikuttaa myönteisesti kansallisen tason yhdennettyihin lähestymistapoihin, joita ei monestikaan ole. Komission pääosastojen osallistuminen edistää myös verkostojen luomista jäsenvaltioiden hallintoihin kuuluvien (mahdollisten) käyttäjien kanssa.

4.9

Samasta syystä koordinoinnista vastaavan GMES-yksikön luominen yritystoiminnan pääosastoon on hyvin tervetullutta.

4.10

Komission osallistuminen tarjoaa avaruuspolitiikalle aseman muiden yhteisön politiikkojen joukossa. Näin parannetaan kansalaisten keskuudessa tietoisuutta avaruusalan tuomista hyödyistä.

4.11

Tähän asti avaruusala on ollut liian eristäytynyt, eikä siitä ole tiedotettu riittävän hyvin. Komission ja neuvoston tehokkaalla viestinnällä tulisi korostaa avaruusalan vaikutuksia yhteiskuntaan. Hyvin suunnatun viestinnän tulisi myös sisältää kannusteita, joilla nuoret saadaan kiinnostumaan alasta ja yleisemmin valitsemaan tieteellinen ja/tai tekninen koulutus.

4.12

ETSK korostaa systemaattisen ja kaikilta osin avoimen arvioinnin ja asianmukaisen toimeenpanon ratkaisevaa merkitystä. Tutkimuslaitosten, EU:n ja jäsenvaltioiden sekä yksityisyritysten mutkikkaat suhteet sekä monitahoiset rahoitus- ja muut järjestelyt vaativat seurantaa. Dynaamisessa vuorovaikutuksessa tehokas seuranta parantaa avoimuutta ja voi edistää yksinkertaistamista sekä uusia katsantokantoja ja hankkeita sekä niiden rahoitusta.

5.1

Jäsenvaltioiden strategiset suunnitelmat ja ohjelmat, erityiset kansalliset suhteet yksityisten yritysten kanssa, jäsenvaltioiden välinen yhteistyö EU:ssa ja sen rajojen ulkopuolella sekä ESA ylikansallisena virastona tarjoavat selityksen oikeudenmukaisen palautuman periaatteelle: jokainen valtio saa takaisin sijoituksensa ESAn toimintaan elinkeinoelämälleen myönnettävien sopimusten muodossa mutkikkaan tilausten ja palvelusopimusten järjestelmän välityksellä. Nykyolosuhteissa ESAn teollisuuspolitiikka toimii menestyksekkäästi.

5.2

Tämän seurauksena tutkimuslaitosten, hallitusten, ESAn ja yksityisten yritysten suhteet noudattavat syvälle juurtuneita kaavoja. Näin on myös siksi, että avaruusalan markkinat ovat suppeat ja erittäin pitkälle erikoistuneet.

5.3

Seuraavat ratkaisevat tekijät on otettava huomioon:

5.4

Neuvosto kannattaa ESAn tapauksessa oikeudenmukaisen palautuman periaatteen jatkamista. Tässä suhteessa ESAn jäsenvaltioiden intressit eivät ole kaikilla osin yhteneviä. On muistettava, että kyseistä periaatetta on jo kehitetty edelleen entistä joustavamman lähestymistavan avulla, ja että sitä ollaan asteittain uudistamassa. ETSK:n mielestä kyseisen periaatteen tulisi olla riittävän joustava, jotta (vielä) etupäässä kansallisella tasolla toimivat, pitkälle erikoistuneet keskisuuret yritykset voivat osallistua riittävästi toimintaan.

5.5

Mikäli komissio osallistuu toimiin ja rahoittaa niitä, sovelletaan EU:n sisämarkkinasääntöjä, toisin sanoen kilpailupolitiikkaa ja julkisten hankintojen sääntöjä. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on luomassa soveltuvia välineitä ja rahoitussääntöjä sellaisia avaruusalalla toteutettavia yhteisön toimia varten, joissa otetaan huomioon avaruusalan erityispiirteet. Tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tasapainoiseen avaruusalan teollisuusrakenteeseen.

5.6

Tärkeää on myös muistaa pk-yritysten rooli palveluiden kehittämisessä. On erotettava toisistaan suuret, usein kansainvälisellä tasolla toimivat yritykset ja lukuisat erikoistuneet, lähinnä yhden maan rajojen sisällä toimivat keskisuuret yritykset, jotka ovat kiinnostuneita hyödyntämään avaruuden Euroopalle tarjoamia mahdollisuuksia. Avaruusalan pk-yritysten yhteenliittymät tarvitsevat tukea.

5.6.1

Erikoistuneiden keskisuurten yritysten rooli on joka tapauksessa kasvussa (16). Kehitys alalla luultavasti vain kiihtyy markkinoiden vetovoiman ja käyttäjien tarpeiden korostamisen vuoksi sekä sen seurauksena, että pienemmät yritykset osallistuvat palveluiden kehittämiseen. Operatiivinen suunnittelu ja operatiiviset hankkeet yhteistyössä keskisuurten yritysten kanssa yleistyvät.

5.6.2

Tähän asti avaruuspolitiikkaa on pidetty enimmäkseen erillään muista talouden osa-alueista. Painotuksen muuttuminen, horisontaalinen lähestymistapa sekä ESAn ja komission välinen yhteistyö edistävät osaltaan teknologian, julkisten investointien ja yksityissektorin keskinäisiä yhteyksiä. EUMETSATin keräämät kokemukset operatiivisten palveluiden kehittämisestä voivat tarjota käytännön hyötyä GMES:lle.

5.6.3

Yritystoiminnan suunnittelu, markkinointi ja kaupallistaminen voivat tarjota hyödyllisiä käytänteitä satelliittien alalla. Verkostoja keskisuurten yritysten kanssa tiivistetään.

5.7

Avaruudessa toimivia ja maanpäällisiä järjestelmiä tulisi yhdentää, kuten GMES:n kohdalla on suunniteltu. Älykkäitä anturiverkostoja voidaan kehittää edelleen.

5.8

Elinkeinoelämän osallistuminen edellyttää EU:ssa ilmenevän kysynnän tarkkaa kartoittamista. Palveluiden ja käyttäjien tarpeiden entistä suurempi painottaminen tutkimuksen, tiedonkeruun ja infrastruktuurin ohella vaatii tieteen ja sovellusten välistä jatkuvaa hienosäätöä koko Euroopassa (17).

5.9

Kuten edellä todettiin, sovellukset vaativat perustakseen teknologista kehittämistä. Mm. ESTP-foorumi (18), johon kuuluu tiede- ja elinkeinomaailman toimijoita, tarjoaa hyvin lupaavan välineen haluttujen teknologioiden tunnistamiseksi. ESTP:n odotetaan laativan pitkän aikavälin strategisen tutkimussuunnitelman. Se tarjoaa myös yhteyksiä muihin teollisuusaloihin.

5.10

Tähän mennessä ”oikeudenmukaisen palautuman” periaate on toiminut hyvin Euroopan avaruusosaamisen kehittämiseksi. Avaruusmarkkinoiden kypsyyden lisääntyminen vaatii lisää joustavuutta koska kiinteiden suhteiden mallit eivät yleensä edistä elinkeinoalan uudistumista. Markkinoiden vetovoiman, käyttäjien tarpeiden ja palveluiden kehittämisen vuoksi nimenomaan pk-yritysten tulisi voida reagoida asianmukaisesti Euroopan avaruuspolitiikan uusiin vaatimuksiin ja vaihtoehtoihin.

5.10.1

Tässä suhteessa on otettava myös huomioon suuret erot eri valtioiden ESAlle suorittamissa maksuissa, erityisesti kun on kyse uusista jäsenvaltioista ja pienistä maista sekä EU:n ulkopuolisista (ESAan kuuluvista) maista.

5.11

Näin ollen ETSK kannattaa Euroopan aseman säilyttämiseksi ja parantamiseksi avointa analyysia ja vuoropuhelua siitä, millä tasolla suorituskyvyn halutaan kymmenen vuoden kuluttua olevan: mitä tavoitteita ja asianmukaisia institutionaalisia välineitä ESA, komissio ja jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisesti koordinoidun eurooppalaisen hankkeen toteuttamiseksi; mukaan on laskettava myös keskisuurten yritysten dynaamisen panoksen hyödyntäminen ja korkeimman mahdollisen kilpailutason takaaminen.

5.12

Tämän analyysin ja keskustelun yhteydessä on myös tarkasteltava ESAn rahoitustapaa — erityisesti valinnaisten maksujen vaikutusta — sekä sitä, millä tavoin menettelyjä ja edistystä avaruusalan hyödyntämisen integroimiseksi EU:n sisämarkkinoihin voidaan ennakoida. Aloille, joilla komission pääosastot osallistuvat toimintaan, on luotava erityisiä rahoitussääntöjä ja kustannusten jakolaskelmia.

5.13

Komission eri sektoreita varten kehittämä nykyaikainen alakohtainen teollisuuspolitiikka voi olla avuksi, kun avaruusalan erityisolosuhteet otetaan huomioon. Näitä ovat julkisesti rahoitettujen teknologioiden ja infrastruktuurin tarve, prototyyppien kehittäminen, todellisten markkinoiden puuttuminen eri osa-alueilla sekä valtion aktiivisesti johtama ja rahoittama avaruusalaan liittyvä teollisuuspolitiikka Yhdysvalloissa ja muualla.

5.14

Ensimmäisenä askeleena on poliittisten päättäjien pikaisesti konkretisoitava Euroopan teollisia tavoitteita koskevat näkemyksensä.

6.1

Neuvoston päätöslauselmassa korostetaan avaruuden merkitystä puolustukselle ja turvallisuudelle. Keskustelua Euroopan sotilasvalmiuksia koskevasta yhteisestä strategiasta käydään entistä enemmän.

6.2

Kyseinen keskustelu liittyy yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitysprosessiin. ETSK pitää tervetulleena vähitellen leviävää käsitystä, jonka mukaan turvallisuuden ei enää tulisi olla yksi erillinen politiikka, vaan yhdistelmä erilaisia EU:n toimielinten laatimia ja toteuttamia politiikkoja (19).

6.3

On myös muistettava, että sotilas- ja siviilialan tavoitteisiin tähtäävien teknologioiden rajat ovat entistä häilyvämpiä. On suositeltavaa korostaa molempien sektoreiden vaatimuksille tarjoutuvia vastavuoroisia mahdollisuuksia. Siviili- ja sotilasalan kaksikäyttövaikutusten vuoksi sotilaalliset järjestelmät voivat hyötyä eurooppalaisista siviilialan hankkeista.

6.4

Nykyään turvallisuusalan omistussuhteet, hallinnointi ja rahoitus ovat tiukasti kansallisia. Eri maiden väliset synergiaa tarjoavat lähestymistavat ovat harvinaisia, vaikka eräitä puolustusalan toimia koordinoidaan eurooppalaisissa puitteissa. Tulevaisuutta ajatellen tarjoutuu useita vaihtoehtoja, pienimuotoisesta eurooppalaisesta yhteistyöstä täysimittaiseen yhteiseen eurooppalaiseen malliin.

6.5

ETSK katsoo, että turvallisuus-, teknologia- ja rahoitussyistä Euroopan maita yhdistävien tulevaisuuden järjestelmien suunnittelua tulisi sysätä eteenpäin.

6.6

Kansallinen ajattelutapa on turvallisuuskysymyksissä juurtunut syvälle. Jos kuitenkin lähtökohdaksi otetaan yhteinen tulevaisuudenvisio ja otetaan huomioon pakottavat maailmanlaajuiset haasteet, pystytään käynnistämään konkreettisia hankkeita, joista kerätyt kokemukset saattavat olla tulevan edistyksen perustana.

6.7

Tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi suunnitteluun voitaisiin sisällyttää myös erikoistuminen ja työnjako (20). Teknisen osaamisen edistämiseksi tulisi perustaa tutkimusohjelmia.

6.8

Tässä yhteydessä Euroopan puolustusvirastolle (21) voitaisiin yhtenä toimijoista antaa tehtäväksi kehittää erityisiä kompetensseja esimerkiksi valmiuksien määrittelyn, kehitysohjelmien ehdottamisen sekä kansallisten puolustus- ja avaruusvirastojen ja ESAn välisen koordinoinnin suhteen.

6.9

Uusi Lissabonin sopimus tarjoaa myös mahdollisuuden laajentaa komission ja neuvoston aloitteita myös turvallisuustutkimuksen edistämiseen. Tulisi kuitenkin huolehtia siitä, ettei tästä aiheudu päällekkäisyyksiä.

6.10

Tämänkaltaiset päätökset vaativat valmistelua ja lopuksi sitoutumista avaruusneuvostossa ja yleisten asioiden neuvostossa. Lissabonin sopimuksen tuomat institutionaaliset parannukset ovat asiassa hyödyksi.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/31

1.1

Komission suorittamassa täytäntöönpanon valvonnassa on tullut esiin huomattavia eroja direktiivin 1999/44/EY täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten lakien välillä. Eräät niistä voivat johtua sääntelyn aukoista direktiivissä, mutta osan voidaan jo katsoa johtuvan direktiivin virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tässä vaiheessa on epäselvää, missä määrin nämä erot vaikuttavat sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja kuluttajien luottamukseen. ETSK suosittelee, että komissio tutkii pikaisesti ongelmien vaikutukset sekä sisämarkkinoiden että kuluttajien luottamuksen kannalta. (1)

1.2

Edellä mainitun johdosta ETSK kehottaa komissiota ryhtymään toimiin niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät vielä ole panneet direktiiviä 1999/44/EY asianmukaisesti täytäntöön.

1.3

Kuluttajansuojaa käsittelevässä vihreässä kirjassa tuodaan esiin eräitä monialaisia ongelmia. Komissio on eritellyt tarkistuksessaan joitakin ongelmia, jotka liittyvät kuluttajakauppadirektiivin täytäntöönpanoon etenkin tuottajan suoran vastuun osalta.

1.4

ETSK katsoo, että kuluttajakauppadirektiivi on puutteellinen myös siltä osin, kuin siinä säädetään valmistajien ja vähittäiskauppiaiden takuista esimerkiksi direktiivin 2 artiklassa tarkasteltujen sopimuksenmukaisuusvaatimusten osalta.

1.5

Ei ole olemassa merkittävää näyttöä, jolla voidaan perustella pelkästään direktiivin 1999/44/EY muuttamista tuottajan suoran vastuun käyttöön ottamiseksi. Vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (2) käynnisti julkisen kuulemisen kyseisestä seikasta ja muista kysymyksistä, joihin Euroopan komissio kiinnitti huomiota tarkistaessaan EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä (esimerkiksi kahdeksaa kuluttajansuojadirektiiviä (3)). ETSK suositteleekin, että komissio harkitsee sitä, onko toivottavaa ottaa käyttöön tuottajan suora vastuu vihreää kirjaa mahdollisesti seuraavissa lainsäädäntötoimissa (kuten horisontaalisessa direktiivissä), joita esimerkiksi UGAL-järjestön (4) ja Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) kaltaiset elimet edistävät. ETSK korostaa kuitenkin Eurocommercen kannan mukaisesti, ettei kyseisen aloitteen tulosten tulisi aiheuttaa tarpeetonta taakkaa liikealalle.

1.6

Ennen kuin komissio antaa horisontaalisen direktiivin, on ETSK:n mielestä laadittava vaikutuksenarviointi.

1.6.1

Tämä koskee direktiivin soveltamisalaa. ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että direktiiviä on sovellettava myös muihin sopimustyyppeihin, joiden perusteella kuluttajille toimitetaan tavaroita (kuten autonvuokraus), sekä sopimuksiin, joiden perusteella kuluttajille tarjotaan sähköisiä palveluja (kuten online-musiikki). Tämä koskee myös julkisessa huutokaupassa myytyjä käytettyjä tavaroita, jos kuluttaja osallistuu kaupantekoon henkilökohtaisesti. Muita näkökohtia, kuten toimituksen määritelmää, riskin siirtymistä, sopimuksenmukaisten tavaroiden käsitettä ja niitä koskevien määräaikojen pidentämistä, toistuvien virheiden korvaamista, todistustaakkajärjestelmää ja jopa tiettyjä oikaisukeinoja, tulisi pitää osana horisontaalista välinettä kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamiseen sovellettavan yhdistelmälähestymistavan yhteydessä. Kyseisiä näkökohtia tulisi tarkastella yksityiskohtaisesti käsiteltäessä kyseisestä välineestä annettua ehdotusta kuulemisessa ja julkisessa keskustelussa.

1.7

Sidosryhmillä ja jäsenvaltioilla on eriäviä mielipiteitä tuottajan suoran vastuun vaikutuksista kuluttajansuojan tasoon ja sisämarkkinoihin. Valtaosa jäsenvaltioista ja eräät sidosryhmät katsovat, että tuottajan suora vastuu mahdollisesti parantaa kuluttajansuojaa. Eräät jäsenvaltiot katsovat, että tuottajan on myyjää helpompi saattaa tavara sopimuksen mukaiseksi. Toiset ovat sitä mieltä, ettei tuottajan suora vastuu parantaisi kuluttajansuojaa vaan pikemminkin aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta ja huomattavan taakan yrityksille. ETSK:n mielestä asioista tarvitaan lisää tietoa. (5)

2.1

Euroopan komissio antoi 24. huhtikuuta 2007 tiedonannon kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annetun direktiivin 1999/44/EY (kuluttajakauppadirektiivin) täytäntöönpanosta. Tiedonantoon sisältyy tuottajan suoran vastuun käyttöönottoa koskeva analyysi, josta säädetään direktiivin 12 artiklassa.

2.2

Euroopan komissio julkaisi 8. helmikuuta 2007 vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta. Direktiivi 1999/44/EY on yksi kahdeksasta kuluttajansuojadirektiivistä, jotka on lueteltu vihreän kirjan liitteessä 2.

2.2.1

Vihreän kirjan liitteessä 1 esitetään myös eräitä kysymyksiä kuluttajakauppaan sovellettavista erityissäännöistä. Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on antaa komissiolle ohjeita vastauksena sen antamaan tiedonantoon KOM(2007) 210 ”kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista — – sekä tuottajan suoran vastuun käyttöönottoa koskeva analyysi”. ETSK antoi lausuntonsa (6) kyseisestä vihreästä kirjasta 11. ja 12. heinäkuuta 2007 pidetyssä täysistunnossa. Komitea päätti tuolloin olla antamatta lausuntoa erityiskysymyksistä, eli komission kuluttajakauppadirektiivin osalta esittämistä kysymyksistä, joita tarkastellaan kuluttajien sopimusoikeuksia koskevassa komission ehdotuksessa puitedirektiiviksi.

2.2.2

Komissio esittää vihreässä kirjassaan useita monialaisia ongelmia käsiteltäviksi julkisessa kuulemisessa. Niihin kuuluvat sääntelyn aukkoihin ja puutteisiin liittyvät ongelmat, jotka komissio on tunnistanut kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön uudelleentarkastelun yhteydessä, mukaan luettuna direktiivistä 1999/44/EY johtuvat ongelmat.

2.3

Kaikki jäsenvaltiot ovat jo saattaneet direktiivin (7) osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tiedonannon tarkoituksena on tutkia, miten jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön. Tiedonanto on osa kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön uudelleentarkastelua, joka vastaa sääntelyn parantamiseen tähtääviä komission, Euroopan parlamentin ja ETSK:n tavoitteita sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi.

2.4

Direktiivillä pyritään yhtenäistämään niitä kuluttajakaupasta annetun sopimuslainsäädännön osia, jotka koskevat lakisääteisiä takuita (takuusitoumuksia), sekä vähemmässä määrin kaupallisia takuita.

2.5

Kaikkia jäsenvaltioita vaadittiin saattamaan direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään tammikuun 1. päivään 2002 mennessä, ja niiden sallittiin myös antaa direktiiviä tiukempia säännöksiä kuluttajien eduksi.

2.6

Komissio kiinnittää huomiota eräissä jäsenvaltioissa ilmenneisiin puutteisiin direktiivin täytäntöönpanossa.

3.1

Komission tiedonanto käsittelee kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (kuluttajakauppadirektiivin) täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, ja siinä tarkastellaan tuottajan suoran vastuun käyttöönottoa unionitasolla, kuten direktiivin 12 artiklassa säädetään.

3.2

Komission tiedonannossa kiinnitetään huomiota eräiden jäsenvaltioiden vaikeuksiin direktiivin täytäntöönpanossa. Ongelmia syntyy etenkin ”kuluttajan” ja ”myyjän” erilaisten määritelmien vuoksi silloin, kun käsitteet on muissa yhteisön säädöksissä määritelty toisin.

3.3

Samalla tavoin käsitteen ”kulutustavara” määrittely direktiivin 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrää sen soveltamisalan. Jäsenvaltiot ovat saattaneet tämän määritelmän osaksi kansallista lainsäädäntöään eri tavoin. Eräissä jäsenvaltioissa asianomaista lakia sovelletaan myös kiinteän omaisuuden myyntiin kuluttajille.

3.4

Eräät jäsenvaltiot ovat säätäneet, että kulutustavaroihin eivät sisälly ”julkisessa huutokaupassa myydyt käytetyt tavarat, jos kuluttajilla on tilaisuus osallistua kaupantekoon henkilökohtaisesti”. Eräät ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta. Toiset jäsenvaltiot taas ovat päättäneet rajoittaa myyjän vastuuta kyseisten tavaroiden osalta.

3.5

Kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisia säädöksiä direktiivin vaatimusten täytäntöön panemiseksi. Direktiivin 12 artiklassa säädetään, että komissio toimittaa (tietyn ajan kuluessa) kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksessa tarkastellaan direktiivin soveltamista jäsenvaltioissa ja tutkitaan muun muassa tuottajan suoran vastuun käyttöönottoa ja siihen liitetään tarvittaessa ehdotuksia. Tällä tiedonannolla noudatetaan kyseistä velvoitetta.

3.6

Tiedonannon osassa I käsitellään kuluttajakauppadirektiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja osassa II tarkastellaan — kuluttajiin nähden sovellettavan — tuottajan suoran vastuun sisällyttämistä EU:n lainsäädäntöön.

3.7

Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on tuonut esiin eräitä ongelmia. Jotkut niistä voivat johtua sääntelyn aukoista direktiivissä, mutta osan voidaan jo katsoa johtuvan direktiivin virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komission suorittamassa valvonnassa on tullut esiin huomattavia eroja kansallisten lakien välillä, mikä johtuu vähimmäislausekkeen käytöstä ja direktiivissä säädetyistä erilaisista sääntelyvaihtoehdoista. Tässä vaiheessa on kuitenkin epäselvää, missä määrin nämä erot vaikuttavat sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja kuluttajien luottamukseen.

3.7.1

Julkista kuulemista varten annetussa vihreässä kirjassa tarkastellaan useita monialaisia seikkoja. Niihin kuuluvat sääntelyn aukkoihin ja puutteisiin liittyvät ongelmat, jotka komissio on tunnistanut kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön uudelleentarkastelun yhteydessä, mukaan luettuina direktiivin täytäntöönpanosta johtuvat ongelmat. Näistä syistä komissio on päättänyt olla tässä vaiheessa tekemättä direktiiviin liittyviä ehdotuksia.

3.7.2

Tuottajan suoran vastuun osalta komissio katsoo, ettei sillä ole riittävästi näyttöä, jonka perusteella voitaisiin todeta, heikentääkö tuottajan suoraa vastuuta koskevien EU:n sääntöjen puuttuminen kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin. Komissio tarkastelee asiaa myöhemmin vihreän kirjan yhteydessä.

3.8

Lausunnossaan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta käsittelevästä vihreästä kirjasta (8) ETSK suhtautuu epäilevästi siihen, pystytäänkö esitetyn lähestymistavan avulla saamaan aikaan korkeatasoinen ja yhtäläinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa. Yhteisön tarkistetulle kuluttajansuojasäännöstölle tulee luoda aito demokraattinen oikeutus sekä selkeä oikeudellinen ja käsitteellinen perusta. ETSK kiinnittää huomiota heikosti säänneltyyn sähköiseen toimintaympäristöön. Alan sääntöjen yhdenmukaistamisehdotusten tueksi tulisi aina tehdä asianmukainen vaikutuksenarviointi, ja ehdotusten tavoitteena tulisi olla nykyisten sääntöjen yksinkertaistaminen ja selventäminen. Etusijalle tulisi asettaa täytäntöönpanon parantamista koskevat toimenpiteet sekä selkeiden ja yksinkertaisten oikaisumenettelyjen käyttöönotto tai tehostaminen. Kuluttajalainsäädännön EU:n laajuisessa yhdenmukaistamisessa pääperiaatteena tulee olla, että kuluttajansuoja asetetaan tasolle, jolla se on parhaan ja korkeatasoisimman suojan tarjoavissa jäsenvaltioissa.

4.1

Komission suorittamassa täytäntöönpanon valvonnassa on tullut esiin huomattavia eroja direktiivin 1999/44/EY täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten lakien välillä. Eräät niistä voivat johtua sääntelyn aukoista direktiivissä, mutta osan voidaan jo katsoa johtuvan direktiivin virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tässä vaiheessa on epäselvää, missä määrin nämä erot vaikuttavat sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja kuluttajien luottamukseen. ETSK suosittelee, että komissio tutkii ongelmien vaikutukset sekä sisämarkkinoiden että kuluttajien luottamuksen kannalta sekä ryhtyy toimiin niiden jäsenvaltioiden suhteen, joiden lainsäädännössä on puutteita (9).

5.1

Eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erilaisia tuottajan suoran vastuun muotoja. Ne eroavat toisistaan huomattavasti ehtojen ja menettelytapojen suhteen. Vuonna 1999 annetussa direktiivissä komissiota kehotetaan tutkimaan tuottajan suoran vastuun käyttöönottoa ja tekemään tarvittaessa asiaa koskeva ehdotus. Komission kyselyyn vastanneista 17 jäsenvaltiosta seitsemän on jossakin muodossa ottanut käyttöön tuottajan suoran vastuun, vaikka ehdot suorien valitusten tekemiseksi tuottajille vaihtelevatkin huomattavasti. Eräät jäsenvaltiot ja tietyt sidosryhmät myös vastustavat voimakkaasti kyseistä toimintamallia. Jotkut niistä katsovat, että on liian aikaista arvioida sitä, miten tuottajan suora vastuu vaikuttaa tarpeeseen muuttaa pelkästään direktiiviä 1999/44/EY (10).

5.2

Sidosryhmillä ja jäsenvaltioilla on eriäviä mielipiteitä tuottajan suoran vastuun vaikutuksista kuluttajansuojan tasoon ja sisämarkkinoihin. Valtaosa jäsenvaltioista ja useat sidosryhmät katsovat, että tuottajan suora vastuu mahdollisesti parantaa kuluttajansuojaa. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin erimielisyyttä tuottajan suorasta vastuusta, sillä eräät jäsenvaltiot katsovat, että tuottajan on myyjää helpompi saattaa tavara sopimuksen mukaiseksi. Toiset ovat sitä mieltä, ettei tuottajan suora vastuu parantaisi kuluttajansuojaa vaan pikemminkin aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta. ETSK:n mielestä asioista tarvitaan lisää tietoa.

5.3

Eräät sidosryhmät ja tietyt jäsenvaltiot katsovat, että tuottajan suora vastuu aiheuttaisi huomattavan taakan yrityksille, koska tuottajien olisi kehitettävä valitusten käsittelyjärjestelmät ja varauduttava taloudellisesti tämän vastuun seurauksiin. Asiasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, sillä toiset jäsenvaltiot ja sidosryhmät ovat eri mieltä.

5.4

Tuottajan suoraa vastuuta koskevien, toisistaan poikkeavien järjestelmien olemassaolo on mahdollinen sisämarkkinaongelma. Komissio ei tässä vaiheessa ole kyennyt tekemään lopullisia johtopäätöksiä. Ei ole riittävästi näyttöä, jonka perusteella voitaisiin todeta, heikentääkö tuottajan suoraa vastuuta koskevien EU:n sääntöjen puuttuminen kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin.

5.5

Tuottajan suoran vastuun saattaminen pakolliseksi kaikissa jäsenvaltioissa ei ole lainkaan selvää. Tuottajan suora vastuu pidentäisi vastuuketjua verrattuna myyjälle tehtyyn valitukseen. Tämä riippuu asianomaisesta tuotteesta tai palvelusta. Kalliiden rajatylittävien ostosten, kuten autojen, osalta vastuu on suoraan valmistajalla. Euroopan yhteisön lainsäädännön ansiosta autojen myyntiedustajien ja myyjien on noudatettava valmistajan antamaa takuuta riippumatta siitä, missä auto on ostettu. Viinien ja alkoholijuomien rajatylittävissä ostoissa, joista on tulossa yhä merkittävämpi osa yhtenäismarkkinoita, myyjää tai ”valmistajaa” on vaikea saattaa vastuuseen muutoin kuin silloin, kun ostaja käy usein jäsenvaltiossa, josta tavarat ostettiin. Kulutustavaroiden osalta yleensä tuottajan suoran vastuun käyttöönotto parantaa huomattavasti kuluttajansuojaa ja lisää kuluttajien luottamusta yhtenäismarkkinoihin.

5.6

Tuottajan suoraa vastuuta on tutkittava nykyistä paljon syvällisemmin, ja asiasta on laadittava yksityiskohtainen vaikutuksenarviointi.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/35

1.1

Vuonna 2006 julkaistussa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa esitellään alan sisäisiin järjestelyihin ja komission työskentelymenetelmiin tehtyjä muutoksia sekä esitetään, miten komissio varmistaa Euroopan talouden hallintotavan johdonmukaisuuden pyrkiessään Lissabonin strategian tavoitteisiin.

2.1.1

Sakot ovat komissiolle keskeinen väline estettäessä yrityksiä rikkomasta kilpailusääntöjä.

Sakoista vapauttamiselle ja sakkojen lieventämiselle on määritelty uudet raja-arvot kartelleja koskevissa asioissa. Uusien suuntaviivojen mukaan määrättävän sakon perusmäärä lasketaan prosentteina rikkomiseen liittyvän tuotteen vuosimyynnistä (perusmäärä voi olla enintään 30 prosenttia kyseisestä myynnistä). Kyseinen määrä kerrotaan niiden vuosien määrällä, joina yritys on osallistunut kartelliin (toistuvissa tapauksissa sakko voi olla jopa 100 prosenttia).

2.1.2

Valvontamenettelyn tehostamiseksi on annettu vihreä kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista. Yhteisön kilpailuoikeudesta säädetään EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa. Vihreästä kirjasta on keskusteltu perusteellisesti unionissa, ja yksittäisten jäsenvaltioiden hallitukset, kilpailuasioista vastaavat viranomaiset, yritykset, kuluttajajärjestöt, asianajajat ja korkeakoulut ovat esittäneet siitä yli 150 kannanottoa.

Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (3), joka perustuu asiasta käytyyn laajaan keskusteluun.

2.1.3

Komissio on kartelleja koskevien toimiensa yhteydessä julkaissut seitsemän lopullista päätöstä, joissa 41 yritystä tuomitaan maksamaan sakkoja yhteensä 1 846 miljoonaa euroa (vuonna 2005 sakkoja saaneita yrityksiä oli 33 ja sakkojen kokonaismäärä 683 miljoonaa euroa).

2.2.1

Komissio on julkisen kuulemisen avulla tarkentanut ohjeita toimivaltakysymyksissä (5), jotka saattavat tulla esiin sulautuma-asetuksen mukaisessa yrityskeskittymien valvonnassa (6).

Uusi tiedonanto, joka oli alun perin määrä antaa vuonna 2007, korvaa asiasta annetut nykyiset tiedonannot.

2.2.2

Vuonna 2006 komissiolle ilmoitettiin sääntöjä sovellettaessa 356 yrityskeskittymää. Komissio teki yhteensä 352 lopullista päätöstä, joista 207 yksinkertaistetussa menettelyssä.

2.3.1

Komissio on yksinkertaistanut aluetuen hyväksymistä antamalla ryhmäpoikkeusasetuksen (7), tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävä valtiontuen (T&K&I) hyväksymistä antamalla uudet puitteet (8), pienten ja keskisuurten yritysten investointien edistämiseen tarkoitettujen suorien tukien hyväksymistä helpottamalla pk-yritysten pääomansaantia (9) sekä ympäristönsuojeluun suunnattavien tukien hyväksymistä.

Komissio on myös antanut uuden vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (10). Sen perusteella enintään 200 000 euron (11) tukea kolmen vuoden jakson aikana, ei katsota valtiontueksi.

2.3.2

Sääntöjä soveltaessaan komissio tutki vuonna 2006 kaikkiaan 921 valtiontukitapausta, mikä merkitsi 36 prosentin lisäystä vuoteen 2005 verrattuna. Komissio antoi 710 lopullista päätöstä. Suuressa osassa — 91 prosentissa — tapauksista komissio hyväksyi tuet ilman muodollista tutkintamenettelyä, sillä se katsoi ne kilpailusääntöjen mukaisiksi.

2.3.3

Komissio piti tässä yhteydessä koulutustukia hyödyllisinä unionin yhteistä etua ajatellen. Se arvioi tiukasti vaikeuksissa oleville yrityksille suunnattuja pelastamistukia ja rakenneuudistustukia ja piti niitä oikeutettuina vain tiukoin ehdoin (12).

3.1.1

Komission 10. tammikuuta 2007 antama energia-alan loppuraportti (13) antaa kuvan unionista, jossa kaasun ja sähkön tukkuhinnat nousevat jatkuvasti ja jossa kuluttajilla on energiatuotteiden markkinoille pääsyä koskevien esteiden vuoksi suhteellisen vähän valinnan mahdollisuuksia.

3.1.2

Komissio on käynnistänyt eräitä kartellitutkimuksia verkko- ja varastointikapasiteetin varaamisesta, pitkäaikaisista kapasiteettivarauksista, markkinoiden jakamisesta sekä pitkäaikaisista sopimuksista tukku-/vähittäismyyjien ja tuotantoketjun loppupään asiakkaiden välillä.

3.1.3

Komissio on energia-alan yrityskeskittymien osalta toteuttanut useita toimia ja tehnyt asianomaisia päätöksiä. Tärkeimmät tapaukset ovat olleet DONC/Elsam/Energi E2  (14) ja Gaz de France/Suez  (15).

3.1.4

Valtiontukien valvonnassa on ilmennyt, että julkisten verkko-operaattorien ja tuottajien sopimuksin on Unkarissa ja Puolassa suljettu osia tukkumarkkinoista ja että Italiassa eräille teollisuusyrityksille tarjotut edulliset tariffit ovat vääristäneet kilpailua. Myös valtiontukia uusiutuvan energian alalla käsittelevä päätös on tärkeä, sillä sen avulla varmistetaan, että julkista rahoitusta voidaan myöntää vain erityistapauksissa ja ettei yrityksiä tai toimintaa voida edistää perusteetta.

3.2.1

Komissio käynnisti vuonna 2005 tutkimuksen vähittäispankkitoiminnasta (16) etenkin rajojen yli käytävän kilpailun osalta. Tutkimuksen loppuraportti julkaistiin 31. tammikuuta 2007, ja siinä havaittiin seuraavia ongelmia: markkinoille tulon esteet, markkinoiden pirstaloituminen sekä korkea keskittymisaste maksukorttien myöntäjien ja niiden hankkijoiden keskuudessa.

3.2.2

Komissio julkaisi 24. tammikuuta 2007 väliraportin laajasta yritysvakuutusalan tutkinnasta.

3.2.3

Lisäksi komissio hyväksyi huomattavan määrän rahoituspalvelualan keskittymiä, esimerkkinä Talanx Aktiengesellschaft  (17).

3.2.4

Valtiontukien valvonnalla on varmistettu yhtäläiset kilpailuedellytykset rahoituspalveluille, etenkin uusille toimijoille ja ulkomaisille pankeille. Komission aloitteesta on myös poistettu Luxemburgin piilotukijärjestelmä holdingyhtiöille.

3.3.1

Suurin osa sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajista noudattaa sähköisistä verkoista ja -palveluista annettua EU:n lainsäädäntöä. Komissio on antanut suosituksen, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on sovellettava ennakkosääntelyä 18:lla tuote- ja palvelumarkkinalla sekä tukku- että vähittäismyyntitasolla (18). Laajakaistamarkkinat tarjoavat esimerkin ja tietoa markkinoista, joilla sovelletaan samanaikaisesti ennakkoon toimialakohtaista sääntelyä ja jälkikäteen kilpailuoikeutta.

3.4.1

Komissio on edelleen estänyt kilpailuvääristymät tietotekniikan alalla, jolle on tunnusomaista digitaalinen yhdentyminen ja yhteentoimivuuden kasvava merkitys.

Tässä yhteydessä tapaus Microsoft on hyvin merkittävä. Yritys ei toimittanut komissiolle ajoissa pyydettyjä tietoja, ja sille langetettiin sakot. Microsoftin komission päätöstä vastaan nostama kanne (19) hylättiin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomiossa 17. syyskuuta 2007 (20).

3.4.2

Yrityskeskittymien valvonnan alalla komissio on hyväksynyt Nokian ja verkkolaiteyritys Siemens AG:n yhdistymisen sekä Alcatel- ja Lucent Technologies -yritysten sulautumisen, sillä se katsoi, että optisten verkkolaitteiden ja laajakaistaratkaisujen tarjonnan markkinat olisivat kilpailukykyiset myös sulautuman toteuduttua.

3.5.1

Kilpailupolitiikan tavoite viestintäalalla on varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä eri kaupallisten operaattorien että kaupallisten ja julkisten operaattorien kesken.

3.5.2

Digitaalisen lähetystoiminnan alalla komissio aloitti rikkomusmenettelyn tutkiakseen, asetetaanko Italian digitaalilähetyksiin siirtymistä sääntelevässä lainsäädännössä televisioyhtiöille rajoituksia. Lisäksi komissio tutki, myönnetäänkö siinä kilpailudirektiivin vastaisesti kilpailuetuja nykyisille analogisille operaattoreille.

3.5.3

Komissio on myös toiminut useaan otteeseen aktiivisesti varmistaakseen todellisen kilpailun keskeisen ohjelmasisällön (ns. premium-sisällön) osalta elokuville ja muille audiovisuaalisille teoksille myönnettävän valtiontuen sekä tekijänoikeuksien yhteydessä.

3.6.1

Suurimpia ongelmia ovat suojellut kansalliset maantiekuljetusten markkinat, vähäinen yhteentoimivuus rautatieliikenteessä sekä satamapalvelujen käytön avoimuuden puute meriliikenteessä.

3.6.2

Maantiekuljetusten alalla komissio hyväksyi edelleen valtiontuen ympäristönsuojelua tukevan puhtaamman teknologian käyttöönoton edistämiseksi sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi.

3.6.3

Rautatieinfrastruktuuriin myönnettävän valtiontuen alalla tehty komission päätös oli hyvin merkittävä, sillä sen perusteella rautatieinfrastruktuurin rahoitus ei ole valtiontukea vaan kuuluu julkishallinnon vastuualaan (21).

3.6.4

Meriliikenteen alalla komissio on sitoutunut julkaisemaan suuntaviivat kilpailuoikeuden soveltamisesta, jotta helpotetaan siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. Valtiontukien osalta komissio on vaatinut sellaisten kansallisuutta koskevien lausekkeiden poistamista, joilla varustamot vapautetaan merimiehiä koskevista sosiaaliturvamaksuista.

3.6.5

Lentoliikenteen alalla komissio antoi asetuksen (EY) N:o 1459/2006, jolla lopetettiin 1. päivästä tammikuuta 2007 IATA:n matkustajamaksuneuvotteluille EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan kiellosta myönnetty poikkeus EU:n sisäisillä reiteillä. Samalla lopetettiin myös lähtö- ja saapumisaikoja sekä aikatauluja koskeva poikkeus.

3.7.1

Postipalvelumarkkinoiden voimakkaan kehittymisen vuoksi komissio on yhtäältä vähentänyt palveluja, jotka kuuluvat yleispalvelujen tarjoajille myönnettyjen monopolioikeuksien piiriin, ja toisaalta varmistanut postimarkkinoiden vapautetuilla aloilla käytävän kilpailun, jotta estettäisiin monopoliasemat.

3.7.2

Komissio teki tärkeän päätöksen siitä, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista myönnetty korvaus on valtiontukisääntöjen mukainen vain, jos korvauksen määrä ei ylitä julkisen palvelun velvoitteesta aiheutuvia kustannuksia ja edellyttäen, että muita asetettuja velvoitteita noudatetaan.

Lisäksi komissio tutki, saavatko postitoiminnan harjoittajat muita etuja, kuten Ranskan tapauksessa (22). Komissio suositteli tässä yhteydessä, että Ranska lopettaisi postille julkisena laitoksena myönnetyn rajoittamattoman takauksen vuoden 2008 loppuun mennessä.

4.1

Vuosi 2006 oli tärkeä, ja sen aikana vakiinnutettiin asetuksella (EY) N:o 1/2003 käyttöön otettu parannettu järjestelmä sekä vahvistettiin yhtäältä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenten eli kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission ja toisaalta komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä.

4.2

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenten välinen yhteistyö perustuu kahteen kansallisten kilpailuviranomaisten pääasialliseen velvoitteeseen. Velvoitteiden mukaan komissiolle on ilmoitettava uusien menettelyiden aloittamisesta ja joka tapauksessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kansalliset kilpailuviranomaiset esittivät komissiolle 150 tutkimusta, joista 125.stä komissio antoi lausunnon ja ohjeita kansallisille kilpailuviranomaisille.

4.3

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston yhteistyön merkitys kuvastuu muun muassa kilpailun pääosaston pääjohtajan sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tapaamisessa, jossa hyväksyttiin Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva malliohjelma. Komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset ovat tavanneet keskustellakseen yleisistä kartellipoliittisista kysymyksistä, alakohtaisista tutkimuksista tai erityisaloista.

4.4.1

Asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohdassa annetaan kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus pyytää komissiolta sen hallussa olevia tietoja tai sen lausuntoa. Lisäksi jäsenvaltioiden on kyseisen artiklan nojalla toimitettava komissiolle jäljennös kaikista jäsenvaltioiden tuomioistuinten kirjallisista tuomioista.

4.4.2

Jäsenvaltioiden tuomarien jatkuva koulutus on keskeinen tekijä lisättäessä EU:n kilpailuoikeuden tuntemusta. Komissio osallistuu tässä yhteydessä joka vuosi erilaisten koulutushankkeiden rahoitukseen kaikissa jäsenvaltioissa.

5.1

EU-jäsenyyden valmistelemiseksi komissio avusti Romaniaa ja Bulgariaa kilpailusääntöjen täytäntöönpanossa. Parhaillaan komissio avustaa samalla tavoin Kroatiaa ja Turkkia.

5.2

Komission ja useiden toimivaltaisten kansallisten kilpailuviranomaisten kahdenvälistä vuoropuhelua sekä yhteyksiä Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Japaniin on myös vahvistettu. Kilpailun pääosasto on myös avustanut Kiinaa ja Venäjää kilpailuoikeuden laatimisessa.

5.3

Monenvälisen yhteistyön osalta kilpailun pääosastolla on hyvin tärkeä rooli kansainvälisessä kilpailuverkossa, ja se osallistuu OECD:n kilpailukomiteaan.

6.1

Euroopan parlamentti laatii vuosittain omasta aloitteestaan mietinnön komission kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta. Kilpailupolitiikasta vastaava komission jäsen käy säännöllisesti vuoropuhelua neuvoston sekä asianomaisten Euroopan parlamentin valiokuntien kanssa.

6.2

Lopuksi on korostettava, että komissio tiedottaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle merkittävistä aloitteista ja että se osallistuu etenkin ETSK:n komission kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta vuosittain antaman lausunnon hyväksymisen yhteydessä käytävään keskusteluun.

7.1.1

Kilpailupolitiikalla on unionin talouspolitiikassa yhä merkittävämpi rooli. Aiemmin sekä komissio (23) että ETSK (24) ovat korostaneet, että on suunniteltava uusia talouspoliittisia välineitä, jotta kilpailu- ja teollisuuspolitiikka voidaan suunnata seuraaviin tavoitteisiin: taloudellisen ja sosiaalisen koheesion lisääminen, työllisyyden suojeleminen myös valtiontukien sekä yritysten siirtymisen valvontajärjestelmien avulla, ympäristönsuojelu sekä laajojen ja vaativien tutkimus- ja kehittämisohjelmien edistäminen.

Nykyisin kilpailupolitiikka koordinoidaan tiiviisti muiden politiikkojen, kuten sisämarkkina- ja kuluttajansuojapolitiikan kanssa, jotta luotaisiin yhä paremmin toimivat markkinat kuluttajien ja unionin kilpailukyvyn hyödyksi.

7.1.2

EU:n seitsemää suurinta jäsenvaltioita koskevien ajantasaistettujen tietojen perusteella komissio odottaa, että vuonna 2007 EU:n talouskasvu on 2,8 prosenttia ja euroalueen talouskasvu 2,5 prosenttia (25). Vaikka Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on korjannut euroalueen kasvuennusteita alaspäin 2,1 prosentista 1,6 prosenttiin, ETSK katsoo, että EU:n talouskasvu jatkunee edelleen talouden vakaan perustan ja edullisen maailmanlaajuisen toimintaympäristön ansiosta.

7.1.3

ETSK:n mielestä on tärkeää, että EU pyrkii tasapainoiseen talouskasvuun ja hintavakauteen, osaamista, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoittelevaan erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen sekä korkeatasoiseen ympäristönsuojeluun ja ympäristön laadun parantamiseen.

7.1.4

Markkinoilla, joilla kilpailupolitiikalla on yhä enemmän painoarvoa, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönsuojelua koskevat indikaattorit ovat keskeisiä mitattaessa kilpailukykyä niin loppukuluttajien kuin etenkin yritysten kannalta.

7.1.5

ETSK katsoo, että eurooppalaisten yritysten ja palvelujen kilpailukyky on — tiiviissä yhteydessä kauppapolitiikkaan — turvattava sellaisten varmojen sääntöjen järjestelmällä, jotka perustuvat kilpailupolitiikan asianmukaiseen soveltamiseen.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna EU on kaikkein avoimin ulkomaisille tuotteille. Keskeisten polkumyynnin ja tukien vastaisten eurooppalaisten suojakeinojen poistaminen vahingoittaisi kaikkia tuottajia, jotka toimivat EU:ssa kilpailu- ja kauppasääntöjen sekä valtiontukea koskevien EU:n säännösten mukaisesti.

ETSK vetoaa tässä yhteydessä komissioon, jotta se yhtäältä ilmoittaisi nykyistä valppaammin epärehellisestä kansainvälisestä kilpailusta Maailman kauppajärjestölle WTO:lle ja toisaalta sitoutuisi lisäämään kahdenvälisiin kauppasopimuksiin lausekkeen, jonka mukaan kauppakumppanien on noudatettava kilpailusääntöjä, ja valvottava myös valtiontukia tehokkaasti.

7.2.1

ETSK on tyytyväinen komission strategiaan ajanmukaistaa valtiontukia koskevaa toimintasuunnitelmaa, joka perustuu kohdennettuihin valtiontukiin, taloudellisiin analyyseihin, tehokkaisiin menetelmiin sekä komission ja jäsenvaltioiden jaettuun vastuuseen. Komitea pitää oikeana komission arvioita, jonka mukaan teknologian siirtoon, innovointiin ja suurten investointihankkeiden monialaisiin puitteisiin kohdennetut valtiontuet ovat hyväksyttäviä ja että niihin on suhtauduttava toisin kuin muihin tukiin.

7.2.2

Komission tulisi valtiontukitapauksia tutkiessaan hyväksyä jäsenvaltioissa myönnetty erityisverokohtelu keskinäisille yhtiöille, kuten osuuskunnille sekä yrityksille, joilla on vahva sosiaalinen vaikutus.

7.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission toimiin valvoa osakkaiden ristiinomistusta sekä rahoitustuotteiden hallinnointia. Erityistapauksissa luottolaitokset ovat olleet teollisuusyhtiöiden pääosakkaita (osakkaiden sopimus). Näin ollen pankkien myöntämillä luotoilla on rahoitettu samojen pankkien osuuksien ostoa.

7.4.1

ETSK korostaa, että energia edustaa markkinoiden ohella myös kehitystä, työllisyyttä ja ympäristöä. EU:lla on nykyisin uusia maailmanlaajuisia kilpailijoita (26), ja uusissa markkinarakenteissa on usein otettava huomioon voimasuhteet.

7.4.2

ETSK katsoo, että tarkasteltaessa kaasualalla tuotannon erottamista jakelusta (unbundling) on otettava huomioon alan erityispiirteet (27).

7.5.1

ETSK suosittelee, että media-alalla tehdään ero monimuotoisen tiedon levittämistä koskevan erityislainsäädännön sekä yleisen kilpailuoikeuden välillä. On korostettava, että toimivat kilpailusäännöt ovat välttämätön mutta eivät riittävä edellytys monimuotoisuuden varmistamiseksi.

7.5.2

Jos tätä erityispiirrettä ei ymmärretä, on vaarana, että kilpailusäännöt menettävät tehonsa ja monimuotoisuuden periaate heikkenee.

7.6.1

ETSK katsoo, että televiestintäverkkojen toiminnallista erottamista ja unionin viraston perustamista alalla on arvioitava asianmukaisesti muihin aloihin nähden, sillä kyseisellä Euroopan kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeällä alalla tehtävät investoinnit ovat tekniikan kehittymistä silmällä pitäen perusluonteisen tärkeitä alan kilpailukyvyn kehittämiselle.

7.7.1

Säännösten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi on tärkeää kouluttaa jatkuvasti jäsenvaltioiden tuomareita ja kaikkia oikeudellisia toimijoita kilpailuoikeuden alalla.

ETSK vetoaa tässä yhteydessä komissioon, jotta se hyväksyisi mahdollisimman pian suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamiseksi etenkin markkinoilta sulkemisen osalta.

7.7.2

ETSK suhtautuu myönteisesti komission laatimien hankkeiden yhteisrahoitukseen, mutta katsoo, että vuonna 2006 toteutettujen, EU:n 25 jäsenvaltiolle suunnattujen yli 15 koulutushankkeen lisäksi voidaan tehdä ja on tehtävä enemmän, jotta vastataan kilpailupolitiikan luomiin haasteisiin sekä ratkaistaan komission, yritysten, järjestöjen ja kuluttajien suhteista syntyvät ongelmat.

7.7.3

Etenkin ETSK:n ja Euroopan komission suhteita on äskettäin vahvistettu, kun 30. ja 31. toukokuuta 2007 pidetyssä ETSK:n täysistunnossa (28) allekirjoitettiin marraskuussa 2005 tehdyn yhteistyöpöytäkirjan liite. Sopimuksen myötä ETSK, joka on kansalaisten kanssa edistämänsä vuoropuhelun ansiosta etuoikeutetussa asemassa, siirtyy yhteydenpidon keskipisteeseen.

7.7.4

ETSK kehottaa komissiota ja Euroopan parlamenttia kehittämään toimielinten yhteistyötä siten, että unionin lainsäädäntö ja jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat keskenään yhteensopivia.

ETSK on tyytyväinen uuden perussopimuksen (Lissabonin sopimuksen) hyväksymiseen, sillä se yksinkertaistaa oikeudellista viitekehystä ja vastaa 27 jäsenvaltion unionin tarpeisiin. Uuden sopimuksen myötä EU voi sopia uusista politiikoista ja tehdä tarvittavia päätöksiä vastatakseen uusiin haasteisiin.

7.7.5

Lopuksi ETSK korostaa, ettei kilpailupolitiikkaa tule pitää tavoitteena sinällään, vaan sen on oltava edelleen täysimääräisesti Euroopan komission ”toimintaa” (29).

Antaakseen panoksensa työskentelyn avoimuuteen ETSK järjesti tiloissaan 27.–28. syyskuuta 2007 runsaasti osanottajia keränneen konferenssin aiheesta ”Hallitustenvälinen konferenssi vuonna 2007: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunta ääni kuuluville Euroopan tulevaisuudesta”.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/40

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/40

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/41

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/41

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/42

1.1

Eurooppa-neuvoston 17.–18. lokakuuta 2007 pidetyssä kokouksessa tehty päätös perussopimusten uudistamisesta on yleishyödyllisten palvelujen kannalta uusi edistysaskel muiden joukossa. Unionin toimintaa koskeviin määräyksiin sisällytetään yleinen soveltamislauseke yleistä taloudellista etua koskevista palveluista (14 artikla). Tätä lauseketta on tarkoitus soveltaa Euroopan unionin (EU) kaikilla politiikanaloilla, sisämarkkinat ja kilpailu mukaan luettuina. Lisäksi molempiin sopimuksiin liitetään pöytäkirja kaikista yleistä etua koskevista palveluista, mukaan lukien yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut.

1.2

Yleishyödylliset palvelut, yleistä taloudellista etua koskevat palvelut ja yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut edistävät kaikki kansalaisten hyvinvointia ja heidän perusoikeuksiensa toteuttamista. Nämä yleishyödyllisessä mielessä tarjotut palvelut kuuluvat poliittisiin valintoihin ja siten lainsäätäjien vastuulle.

1.3

Tästä seuraa, että unionilla ja jäsenvaltioilla on vahvistettu velvoite huolehtia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen sujuvuudesta, mikä edellyttää etenkin progressiivisen dynamiikan kehittämistä yleishyödyllisten palveluiden suorituskyvyn arvioimiseksi, sekä sitä, että päätöksentekotahojen tulee määritellä selkeästi näiden kolmen palvelutyypin käsitteistö, tavoitteet ja tehtävät. Jos näin ei tehdä, suorituskyvyn arviointi ei auta tuomaan kansalaisille oikeusvarmuutta, jota heillä on oikeus odottaa sekä omien valtioidensa että unionin instituutioilta.

1.4

Arvioinnin tarkoituksena on auttaa tehostamaan yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja niiden mukauttamista kansalaisten ja yritysten muuttuviin tarpeisiin. Samalla sen on määrä tarjota viranomaisille aineksia soveliaimpien valintojen tekemiseen. Arviointi on keskeisen tärkeää myös markkinoiden ja yleisen edun sekä taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristönsuojelutavoitteiden yhteensovittamiseksi.

1.5

Kun otetaan huomioon yleishyödyllisten palvelujen merkitys sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaaliturvan edistämisessä, jotka ovat perussopimuksen mukaisesti EU:n tavoitteita, on jäsenvaltiotasolla syytä laatia säännöllisesti arvio yhteisön sääntelyn piiriin kuuluvista, yleistä taloudellista etua koskevista palveluista ja myös muista yleishyödyllisistä palveluista.

1.6

Jäsenvaltioissa valtakunnallisella, alue- tai paikallistasolla toteutettavan (taloudellista etua koskevien ja muiden) yleishyödyllisten palvelujen arvioinnin on oltava riippumatonta, moniarvoista ja avointa. Sen tulee kattaa Lissabonin strategian kolme pilaria ja olla perusteiltaan laajapohjaista, ja sen yhteydessä tulee kuulla kaikkia sidosryhmiä.

1.7

Yhteisötasolla tulee määritellä, miten keskinäinen vaihdanta, suhteuttaminen, vertailu ja koordinointi toteutetaan. Lisäksi tulee antaa virikkeitä dynaamiseen itsenäiseen kehitykseen toissijaisuusperiaatetta noudattaen laatimalla asiaan kuuluvia toimijoita edustavien tahojen kanssa keskustellen Euroopan tasolla yhdenmukainen arviointimenettely, joka perustuu yhteisiin indikaattoreihin.

1.8

Arvioinnin tarkoituksenmukaisuuden ja hyödyllisyyden varmistamiseksi tulee perustaa monenvälinen, täysin itsenäisesti toimiva ohjauskomitea, joka koostuu Euroopan komission, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden pysyvien EU-edustustojen, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean edustajista.

2.1

Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat perussopimusten nojalla unionin yhteisiin arvoihin, etenkin koska ne edistävät omalta osaltaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Tämä vahvistetaan uudistussopimuksessa, joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston 17.–18. lokakuuta 2007 pitämässä kokouksessa. Sopimuksen perusteella Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto voivat vahvistaa asetuksilla periaatteet ja edellytykset, joiden avulla yleistä taloudellista etua koskevat palvelut voivat täyttää tehtävänsä, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltuuksia näiden palvelujen tuottamisessa, toteuttamisessa ja rahoittamisessa. Tässä yhteydessä korostetaan jäsenvaltioiden ja yhteisön jaettua vastuuta.

2.2

Unionin ja sen jäsenvaltioiden tulee siis valvoa ja varmistaa toimivaltuuksiensa mukaisesti ja uudistussopimuksen soveltamisalalla, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin — erityisesti taloudellisin ja rahoituksellisin — perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

2.3

Kun uudistussopimus pannaan täytäntöön, Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston tulee siis toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen vahvistaa kyseiset periaatteet ja edellytykset tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävillä asetuksilla.

2.4

Uudistettuihin perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa yleistä etua koskevista palveluista korostetaan jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaisten keskeistä asemaa ja laajaa harkintavaltaa tarjota, toteuttaa ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin kuluttajien tarpeita. Lisäksi pöytäkirjassa korostetaan korkeaa laatua ja turvallisuutta, kohtuuhintaisuutta sekä yhdenvertaista kohtelua ja yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämistä.

2.5

Samainen pöytäkirja on ensimmäinen yhteisön primaarioikeuteen kuuluva teksti, jossa viitataan yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskeviin palveluihin. Siinä korostetaan, että tällaisten palvelujen tarjoaminen, toteuttaminen ja järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja etteivät perussopimusten määräykset rajoita millään lailla jäsenvaltioiden toimivaltaa kyseisissä asioissa. Yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut eivät siis periaatteessa edelleenkään kuulu sisämarkkina-, kilpailu- ja valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, koska on sovittu, että yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden mukaan jäsenvaltioiden toimivalta niiden täytäntöönpanossa säilytetään.

2.6

Uudistussopimuksessa ei määritellä millään lailla, miten taloudellista etua koskevat palvelut eroavat muuta kuin taloudellista etua koskevista palveluista. Vastaisuudessakin on siis tukeuduttava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin, joten vallitseva oikeudellinen epävarmuus jatkuu. Kansalaiset odottavat paljon unionilta. Unionin tulisikin parantaa hyvinvoinnin tasoa, varmistaa perusoikeudet ja huolehtia siitä, että sen valinnat eivät johda torjuntaan kansallisella tasolla.

3.1

Uudistussopimuksen 14 artiklaan kirjattu velvollisuus huolehtia yleishyödyllisten palvelujen sujuvuudesta edellyttää etenkin progressiivisen dynamiikan kehittämistä yleishyödyllisten palveluiden suorituskyvyn arvioimiseksi.

3.2

ETSK katsoo, että ollakseen sujuva yleistä taloudellista etua koskevan palvelun olisi

3.3

Vaikka uudistussopimuksessa ei nimenomaisesti mainita arviointia, siitä voi tulla sopimuksen implisiittisesti edellyttämä tarkkailukeino.

3.4

Jäsenvaltioiden tai unionin tulee määritellä ja mukauttaa avoimesti ja mitään tahoa syrjimättä omien toimivaltuuksiensa piiriin kuuluvien yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehtävät ja tavoitteet. Tässä yhteydessä tulee noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja varmistua tällaisten palvelujen kohderyhmien etujen turvaamisesta ja yleisestä tyytyväisyydestä.

3.5

Toimivaltaisen viranomaisen on luotava tällaisten palvelujen suorituskyvyn, tehokkuuden ja laadun arvioimiseksi järjestelmä, joka on pelkkiä mielipidetutkimuksia ja -kyselyjä kattavampi. Arviointijärjestelmän avulla voidaan varmistaa, että yleishyödylliset tehtävät täytetään asianmukaisesti ja tehokkaasti ja että tavoitteet, jotka voivat olla erilaisia sen mukaan, ovatko kyseessä yleistä taloudellista etua koskevat palvelut vai muut yleishyödylliset palvelut, tai määräytyä palvelun luonteen perusteella, saavutetaan heti tai tulevaisuudessa.

3.6

Arviointiin kuuluu siis erityisen yleishyödyllisen tehtävän toteutumisedellytysten analysointi ja järjestelmällinen seuranta. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota tehtävän täyttymiseen ja palvelujen kykyyn täyttää kuluttajien, yritysten, kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeet sekä etenkin sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, sosiaalista markkinataloutta, Lissabonin strategiaa ja perusoikeuksien turvaamista koskeviin unionin tavoitteisiin.

3.7

Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä pyritään tyypillisesti sovittamaan yhteen erilaisia tekijöitä, kuten

3.8

Tätä yhteensovittamista tulee kehittää muuttuvan talouden ja teknologian sekä yksilöiden ja yhteisöjen muuttuvien tarpeiden ja odotusten mukaan, jotta voidaan luoda yhtenäisyyttä jäsenvaltioiden erilaisten tilanteiden, maantieteellisten erityispiirteiden ja eri alojen ominaispiirteiden välillä.

3.9

Suorituskyvyn arviointi on sääntelystä erillinen toiminto mutta myös sääntelyn osatekijä. Sääntelyn tulee tukeutua asiaan kuuluviin arviointeihin ja kannustaa niiden tekemiseen. Lisäksi arvioinnin avulla on voitava havaita toimintahäiriöt ja ottaa huomioon maiden väliset erot laadussa ja/tai palvelulajeissa. Siinä tulee näin ollen painottaa vaatimusten mukauttamista käyttäjien ja kuluttajien tarpeisiin ja tärkeänä pitämiin asioihin sekä taloudellisen, teknologisen ja sosiaalisen ympäristön muutoksiin.

4.1

Palveluille asetetut tavoitteet ja niiden merkitys yhteisön eri toimintalinjojen toteuttamisessa tekevät palvelujen säännöllisestä arvioinnista välttämätöntä. Tämä koskee paitsi yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, joista on yhteisön sääntöjä, myös muita yleishyödyllisiä palveluja, sillä niillä on oma osuutensa perusoikeuksien käytännön toteutuksessa, ja niiden toimivuus perustuu solidaarisuusperiaatteeseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen, jotka ovat Euroopan sosiaalimalliin kuuluvia yhteisiä arvoja.

4.2

Koska uudistettuihin perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa vahvistetaan, että yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, voidaan tällaisia palveluja arvioida vain jäsenvaltio-, alue- tai paikallistasolla.

4.3

Kuitenkin kun otetaan huomioon, että yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut liittyvät muiden yleishyödyllisten palvelujen tavoin useisiin Euroopan unionin tavoitteisiin (perusoikeuksien kunnioittaminen, kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus jne.) ja että EU:lla on vastuuta näiden tavoitteiden saavuttamisesta, unionin on näin ollen huolehdittava ainakin siitä, että jäsenvaltiot arvioivat säännöllisesti yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevien palvelujen toimivuuden.

5.1

Eurooppa-neuvosto sopi Nizzassa (2000) ja Laekenissa (2001) pitämissään kokouksissa, että yleishyödyllisten palvelujen kilpailuvaikutuksia ja suorituskykyä on arvioitava tehokkaasti ja dynaamisesti yhteisön tasolla ottaen asianmukaisesti huomioon maakohtaiset, alueelliset ja paikalliset erityispiirteet ja toimivalta.

5.2

Lisäksi on todettu, että arviointi olisi toteutettava nykyisten järjestelyjen puitteissa, erityisesti horisontaalisen ja alakohtaisen raportoinnin ja talousuudistusta koskevan komission Cardiffin raportin avulla, ja että arvioinnin olisi katettava markkinoiden rakenteet ja toimivuus työllisyysnäkökohdat mukaan luettuina, julkisen palvelun velvoitteiden taloudellinen ja sosiaalinen arviointi sekä kansalaisten ja kuluttajien mielipiteet yleishyödyllisten palvelujen toimivuudesta ja siitä, miten markkinoiden vapauttaminen on vaikuttanut näihin palveluihin.

5.3

Euroopan komissio on arvioinut vuodesta 2001 lähtien vuosittain (vuotta 2003 lukuun ottamatta) laaja-alaisesti vain verkkotoimialoja (sähkö, kaasu, sähköinen viestintä, postipalvelut, ilmailu ja raideliikenne). Arviointi on perustunut komission tiedonannossa (1) esitettyihin menetelmiin, joista kaikki toimijat eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä: joidenkin mielestä tässä yhteydessä arvioidaan pikemminkin yhteisön toimintalinjoja verkkotoimialoilla kuin verkkotoimialojen suorituskykyä.

5.4

Vuonna 2003 Euroopan komissio käynnisti yleishyödyllisiä palveluja käsittelevään vihreään kirjaan liittyvän julkisen kuulemisen sen selvittämiseksi, miten arviointi tulisi järjestää, millaisia kriteerejä tulisi käyttää, miten kansalaisia voitaisiin kannustaa osallistumaan ja miten tietojen laatua voitaisiin parantaa. Kuulemisen keskeisinä päätelminä oli, että tarvitaan moniulotteista arviointia ja että arviointimekanismeja tulee tarkistaa. Komission mukaan ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen siitä, kenen se on tehtävä.

5.5

Valkoisessa kirjassa yleishyödyllisistä palveluista (2) esitetään arviointiprosessi, jonka on vastaisuudessa edellettävä aina yhteisön lainsäädäntökehyksen muuttamista, aivan erityisesti kun on kyse palvelujen vapauttamisesta.

5.6

Komissio tunnustaa valkoisessa kirjassa, että unionin toimielinten on kannettava jäsenvaltiotasolla kerättyjen tietojen avulla erityinen vastuu palvelujen arvioinnista, jota varten on yhteisötasolla laadittu alakohtainen sääntelykehys. Komissio ei sulje pois sitä, että myös muilla aloilla voitaisiin suorittaa arviointi yhteisötasolla, mikäli sen voidaan osoittaa tietyissä tapauksissa tuottavan lisäarvoa.

5.7

Komissio on tilannut ulkopuoliselta konsultilta perinpohjaisen selvityksen arviointimenetelmistä. Keskeiset päätelmät on tarkoitus esittää tiivistetysti vuonna 2008 julkaistavassa uudessa tiedonannossa.

5.8

Komission mukaan tässä ulkopuolisessa tarkastuksessa kartoitetaan tarvetta laatia Euroopan unionin tasolla arvio yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tuottavien verkkotoimialojen suorituskyvystä. Lisäksi tarkastuksessa esitetään suosituksia laaja-alaisten arviointien kehittämiseksi ja arvioidaan, onko asianmukaista, että komissio laatii laaja-alaiset arvioinnit.

5.9

Komissio toteaa yleishyödyllisiä palveluja koskevassa tiedonannossaan (3) pitävänsä ”päätöksentekoprosessin laadun ja avoimuuden kannalta erittäin tärkeänä, että siitä laaditaan säännöllisin väliajoin perusteellisia arviointeja, joissa käytettävät menetelmät ja joista saatavat tulokset julkistetaan, jotta niihin olisi helppo tutustua”.

6.1

Komissio esitti tiedonannossaan KOM(2002) 331 sitoumuksensa, että kansalaisyhteiskunta tuodaan mukaan yleishyödyllisten palvelujen laaja-alaiseen arviointiin erityisesti luomalla ”pysyvä menetelmä kansalaisten näkemysten ja niiden kehittymisen seuraamiseksi”. Tiedonannossa todetaan lisäksi, että ”sidosryhmiä, myös työmarkkinaosapuolia, kuullaan myös tilannekohtaisesti eri aiheista”.

6.2

Yhteiskunnan kehitys näkyy suuren yleisön — palvelujen käyttäjien tai kuluttajien — yhä suurempia vaatimuksia kuvastavina odotuksina. Käyttäjät ja kuluttajat vaativat paitsi oikeuksiensa tunnustamista myös erityisominaisuuksiensa huomioon ottamista. Yleishyödyllisten palvelujen toteutustavat ovat pitkälti riippuvaisia ympäröivästä yhteiskunnasta.

6.3

Arvioinnin on oltava moniulotteista, sillä jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaiset käyttävät yleishyödyllisten palvelujen tuotannossa erityyppisiä rakenteita ja sääntöjä (julkisen tai yksityisen sektorin toimijat tai niiden väliset kumppanuudet).

6.4

Jäsenvaltioissa suoritettavan arvioinnin olisi lisäksi oltava moniarvoista, ja siihen olisi saatava mukaan kaikki asiaan kuuluvat toimijat ja henkilöt: yleishyödyllisten palvelujen määrittelystä ja toteutuksesta vastaavat viranomaiset, sääntelyviranomaiset, palvelujen tuottajat sekä kuluttajien, ammattijärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajat jne.

6.5

Arvioinnin olisi oltava paitsi moniarvoista myös riippumatonta ja avointa, sillä eri toimijoiden edut eivät aina ole yhtenevät vaan toisinaan suorastaan vastakkaiset, ja toimijoiden tiedon ja asiantuntemuksen taso vaihtelee.

6.6

Yleishyödyllisten palvelujen taloudellista ja sosiaalista vaikuttavuutta ei voida arvioida yhdellä yhtenäisellä kriteerillä eli kilpailusääntöjen perusteella, vaan tähän tarvitaan koko joukko kriteerejä.

6.7

Kuten CIRIEC ja CEEP korostavat vuonna 2000 Euroopan komission pyynnöstä laatimassaan selvityksessä (4), arviointi on mielekästä vain, jos se tehdään palveluille asetettuja tavoitteita ja tehtäviä vasten. Tavoitteet ja tehtävät määräytyvät kolmen tahon — kuluttajien, kansalaisten ja kulloisenkin yhteisön — mukaan, ja niiden kolme osatekijää ovat henkilöiden perusoikeuksien takaaminen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus sekä julkisen vallan toimien määrittely ja toteutus.

6.8

Arvioinnin tulee kattaa Lissabonin strategian kolme pilaria (taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöosio), ja siinä olisi käsiteltävä sekä sisämarkkina-, kilpailu-, kuluttaja- ja työllisyyspolitiikkoja että kunkin erityisalan alakohtaisia politiikkoja.

6.9

Arvioinnin on siis perustuttava useisiin kriteereihin, ja siinä tulee kiinnittää huomiota etenkin seuraaviin seikkoihin:

6.10

Arviointiin olisi siis sisällytettävä elementtejä, joiden avulla voidaan saada selkoa tosiasiallisista käytänteistä ja toimien vaikutuksesta erityyppisiin käyttäjiin sekä arvioida näitä käytänteitä ja vaikutuksia. Näin voitaisiin korjata toimijoiden/palveluntuottajien, sääntelyviranomaisten ja kuluttajien välisiin suhteisiin liittyvää tiedonsaannin rakenteellista epätasapainoa.

7.1

Arviointijärjestelmän tulee perustua selvityksiin, joita jäsenvaltioiden edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti perustamat arviointielimet laativat valtio- tai paikallistasolla säännöllisesti.

7.2

Yhteisötasolla tulee määritellä, miten keskinäinen vaihdanta, suhteuttaminen, vertailu ja koordinointi toteutetaan. Unionin tuleekin edistää riippumattoman kehityksen dynamiikkaa laatimalla asiaan kuuluvia toimijoita edustavien tahojen kanssa keskustellen Euroopan tasolla yhdenmukainen arviointimenettely, joka perustuu yhteisiin indikaattoreihin ja palvelujen tuottamiskeinoihin. Näin toimiessaan unionin tulee noudattaa toissijaisuusperiaatetta ja uudistettuihin perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa esitettyjä periaatteita.

7.3

Arvioinnin tarkoituksenmukaisuuden ja hyödyllisyyden varmistamiseksi tulee perustaa monenvälinen ohjauskomitea, jossa ovat edustettuina kaikki sidosryhmät (viranomaiset, työmarkkinaosapuolet, palveluntuottajat, sääntelyviranomaiset, palvelujen käyttäjät — yksityiset ja yritykset, ammattijärjestöt). Yhteisötasolta ohjauskomiteassa voisivat olla edustettuina Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, jäsenvaltioiden pysyvät EU-edustustot, alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea.

7.4

Ohjauskomitealla tulisi olla seuraavat tehtävät:

7.5

Arviointiraporteista kaikkien sidosryhmien kesken käytävät keskustelut voitaisiin toteuttaa järjestämällä vuosittain yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen suorituskykyä käsittelevä konferenssi, samaan tapaan kuin verkkotoimialoja käsittelevä konferenssi, jollaisen Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on jo muutamana vuonna järjestänyt. Vaihtoehtoisesti keskustelu voitaisiin järjestää Eurooppa-neuvoston kevätkokouksen yhteydessä.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/46

1.1

Euroopan digitaalinen kirjasto (1) on tarkoitus käynnistää vuonna 2008. Nyt kun kyseinen ajankohta on jo lähellä, komitea antaa laajan tukensa tälle hankkeelle, jolla pyritään saattamaan osa kulttuuriperinnöstä sekä tieteellisestä ja teknisestä perinnöstä käyttöön sähköisesti. Komitea tukee myös unionin toimielinten työtä laajalle yleisölle tarkoitetun portaalin luomiseksi. Portaali on väline organisoidun tiedon levittämiseksi digitaalisella aikakaudella.

1.2

Komitea antaa tunnustusta komission ja jäsenvaltioiden yksimielisesti toteuttamille toimille ja on tyytyväinen Euroopan kansalliskirjastojen yhteistyöelimen (CENL) käynnistämään kulttuurilaitosten koordinointiin. Tavoitteena on perustaa säätiö, joka kokoaa yhteen kaikki elimet, jotka ovat valmiita asettamaan digitoidun aineistonsa saataville. Komitea kehottaa Euroopan, valtiollisen ja alueellisen tason kansalaisyhteiskunnan organisaatioita osallistumaan tähän eurooppalaiseen suurisuuntaiseen hankkeeseen, jotta voidaan varmistaa hyvä tiedonkulku kansalaisille.

1.3

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan digitaalisen kirjaston kehittämiseen on ratkaisevan tärkeää neljästä syystä, joilla voidaan perustella ETSK:n sitoutumista. Syyt ovat seuraavat:

1.4

Komitea on tietoinen kaikesta jäsenvaltioissa edellisten puheenjohtajuuskausien aikana tehdystä työstä sekä komission yhdessä asianomaisten osapuolien kanssa toteuttamista toimista. Komitea kannattaa Euroopan parlamentin tuoretta mietintöä (2), jossa esitellään ansiokkaasti ja tiivistetysti saavutukset ja seuraavat vaiheet. Komitea korostaa käsillä olevassa lausunnossa kansalaisyhteiskunnan välttämätöntä panosta ja rohkaisee kansalaisyhteiskunnan osapuolia osallistumaan Euroopan digitaalisen kirjaston käynnistämiseen ja sen tulevaan kehittämiseen. Lausunnossa ehdotetaan käyttäjien odotusten ja tarpeiden painottamista, jotta voidaan päästä tavoitteena olevaan laajaan julkiseen saatavuuteen.

1.4.1

ETSK suosittaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioille seuraavaa:

1.4.2

ETSK suosittaa jäsenvaltioille ja komissiolle seuraavaa:

1.4.3

ETSK haluaa kannustaa taloudellisia toimijoita ja kulttuurilaitoksia seuraaviin toimiin:

2.1.1

Vuonna 2010 Euroopan kirjastoista, arkistoista ja museoista peräisin olevan eurooppalaisen kulttuuriperinnön sähköinen saatavuus antaa Euroopan ja koko maailman väestölle mahdollisuuden päästä käsiksi kuuteen miljoonaan digitoituun dokumenttiin, joita voidaan käyttää ajanvietteeksi tai koulutuksellisiin, ammatillisiin taikka tutkimustarkoituksiin. Tämä määrällinen tavoite on ensimmäinen vaihe laaja-alaisessa digitoinnissa.

2.1.2

Hanketta kutsutaan tilapäisesti Euroopan digitaaliseksi kirjastoksi. Se on nimetty mukavuussyistä ”kirjastoksi”, vaikka komissio on määrittänyt jo tiedonannossaan (5) laajat puitteet digitoinnille ja kutsunut kaikki toimielimet osallistumaan hankkeeseen. Hanke kattaa kaiken kulttuurisen, tieteellisen ja teknisen tiedon, ja siihen kuuluvat kaikenlaiset käsinkirjoitetut asiakirjat, kirjat, partituurit, kartat, äänitteet, audiovisuaaliset tallenteet, lehdet, valokuvat jne.

2.1.3

Sekä komitea että jäsenvaltiot marraskuussa 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen yksimielisten päätelmien mukaisesti katsovat, että Euroopan digitaalinen kirjasto on esimerkillinen hanke, jonka avulla edistetään kaikkien osallistumista tietoyhteiskuntaan ja saadaan kansalaiset ymmärtämään entistä paremmin eurooppalaista identiteettiä.

2.1.4

Hankkeen toisena tavoitteena on tehdä Euroopan tulevasta digitaalisesta kirjastosta yhteisen portaalin avulla monikielinen väline, joka on tarkoitettu suurelle yleisölle eikä pelkästään tiede- ja taideyhteisölle. Näin ollen ETSK kehottaa komissiota parantamaan kansalaisille suunnattavaa tiedotusta, jotta voidaan edistää digitaalisen kirjaston käynnistämistä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota monikieliseen aineistoon. Kaikkien unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden tulisi kuulua tiedotussuunnitelman piiriin, ja se tulisi panna täytäntöön marraskuussa 2008 tapahtuvan hankkeen käynnistämisen yhteydessä.

2.1.5

Suurimittainen digitointi on merkittävä hetki ihmiskunnan historiassa. Näin ollen on käynnistettävä keskustelu myös sisällön valinnasta sekä sisällön ja tiedon organisoinnista Euroopan tasolla. ETSK katsoo, että massadigitoinnin ehdoista käytävässä laajassa keskustelussa olisi käsiteltävä tiettyjä taloudellisia, teknisiä ja oikeudellisia näkökohtia, jotka ovat välttämättömiä, jotta päästään kaikille avoimeen tietoyhteiskuntaan:

2.2.1

Toistaiseksi hankkeesta ovat keskustelleet yksinomaan asiantuntijat. Tämä käy ilmi asianomaisten osapuolten (kulttuurilaitokset, teosten tekijät, kustantajat, kirjakauppiaat jne.) voimakkaasta mobilisoinnista ja heidän osallistumisestaan komission perustamaan korkean tason ryhmään. Komission vuonna 2005 käynnistämässä kuulemisessa ”i2010: digitaaliset kirjastot” (9) vain 7 prosenttia vastauksista tuli yksityishenkilöiltä ja 14 prosenttia yliopistopiireistä. Suuren yleisön heikossa osallistumisessa ei ole mitään kummasteltavaa, kun otetaan huomioon, että keskustelu heräsi yllättäen vuoden 2004 lopussa, kun saatiin tieto Googlen massadigitoinnista. Lisäksi kysely oli luonteeltaan sellainen, että se oli kohdistettu taloudellisille eturyhmille, joihin digitointi vaikuttaa.

2.2.2

Ilmaisen tiedonsaannin yleistyminen internetissä ja siihen liittyvä merkittävä mainosrahoitus aiheuttavat suuressa yleisössä hämmennystä digitaalisen kirjaston tarjonnasta. Kansalaisyhteiskunnan vastuulla onkin osallistua etenkin nuorille suunnattuun tiedotus- ja koulutuskampanjaan, joka koskee henkisen ja taiteellisen työn arvoa sekä tarvetta varmistaa sen kunnioittaminen.

2.2.3

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään aloitteita, jotta kansalaisyhteiskunta voisi osallistua entistä paremmin kulttuuriperinnön digitoinnin tulevaan kehitykseen. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on ratkaisevan tärkeää neljän pääasiallisen haasteen kannalta: sisällön valintaa koskevien yhteisten kriteerien määritteleminen, rahoitustarpeille annettava tuki, kaikkien osapuolien kannustaminen innovointiin sekä kaikkien saaminen mukaan tietoyhteiskuntaan.

2.2.4

ETSK suosittaakin, että maaliskuussa 2008 tapahtuvan prototyypin toiminnan käynnistymisen yhteydessä avataan ”julkinen tila”, jotta voidaan edistää tulevia käyttäjiä edustavien järjestöjen, koulutus-, kulttuuri- ja perheorganisaatioiden sekä yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen mahdollisuutta ilmaista näkemyksiään. Kansalaisyhteiskunnan näkemykset ovat hyödyllisiä marraskuussa 2008 tapahtuvaa käynnistämistä silmällä pitäen sekä jatkokehityksen eri vaiheissa.

2.2.5

Keskustelulla tulisi voida täydentää neuvoston päätelmien liitteenä olevaa etenemissuunnitelmaa (2007–2010) ja jatkaa sitä digitoinnin kehityksen ylläpitämiseksi ja käytön monipuolistamiseksi. ETSK pitää mielenkiintoisena kehotusta ottaa yhteyttä kansalaisyhteiskunnan kulttuurienvälisen vuoropuhelun foorumiin, joka muodostaa kansalaisten verkon digitaalisten kirjastojen alalla.

2.2.6

Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 jälkeen keskustelua voitaisiin jatkaa, ja uusi kuuleminen voitaisiin toteuttaa vuonna 2009. Tämän tulisi antaa kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden osallistua päättäväisesti eri vaiheisiin pitkällä aikavälillä ottaen huomioon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskeva Euroopan toimintasuunnitelma (10).

2.3.1

ETSK kannatta Euroopan parlamentin mietinnössä (11) tehtyä ehdotusta perustaa Euroopan digitaaliselle kirjastolle ohjausryhmä, joka muodostuisi EDL-verkkoon kuuluvista kulttuurilaitoksista. Ohjausryhmä huolehtisi hankkeen viemisestä eteenpäin ja kansallisten digitointisuunnitelmien koordinoinnista. Ohjausryhmän ja käyttäjiä edustavien organisaatioiden, erityisesti ETSK:n, välillä tulisi käydä hedelmällistä vuoropuhelua.

2.3.2

ETSK myöntää, että Euroopan kansalliskirjastojen yhteistyöelimellä (CENL) on keskeinen asema, sillä se nojautuu kansainvälisiin luettelointistandardeihin (bibliografinen tietue) ja se on jo pitkällä kirjallisen materiaalin digitoinnissa. Komitea kannustaa muita kansallisia kulttuurilaitoksia osallistumaan alueellisella, valtakunnan tai Euroopan tasolla arkistojen, kansallisten museoiden ja audiovisuaalikeskusten EDL-verkon koordinointiin erityisesti marraskuussa 2007 perustetun säätiön puitteissa.

2.3.3

Tältä osin ETSK kannattaa, että sovelletaan direktiiviä 2001/29/EY, jolla varmistetaan tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojelu tietoyhteiskunnassa erityisesti teosten valmistamisen ja jakamisen yhteydessä. Nyt digitaaliaikakautena direktiivissä on kuitenkin puutteita, jotka liittyvät tekijänoikeudettomien teosten käsittelyyn, digitaalisen säilyttämisen menettelyihin, alun perin verkossa syntyneiden (digital born) teosten asemaan sekä loppuunmyytyjä, uudelleenjulkaisemattomia teoksia koskevien ratkaisujen puuttumiseen.

2.3.4

Direktiivissä säädetään poikkeuksia erityisesti yleisölle avointen kirjastojen, oppilaitosten, museoiden ja arkistojen suorittamalle tarkoin määritellylle jäljennekappaleen valmistamiselle sekä vammaisten hyödyksi tapahtuvalle käytölle. Poikkeukset ovat vapaaehtoisia, ja niiden toteuttaminen vaihtelee jäsenvaltioittain.

2.3.5

Komitea myöntää, että tämän oikeudellisen tilanteen lisäksi on myös muita ongelmia, jotka ovat luonteeltaan teknisiä ja jotka tekevät hankkeesta monimutkaisen. Komitea on erityisen tyytyväinen komission jo vuosia sitten käynnistämiin toimiin teknisten näkökohtien ratkaisemiseksi. Komitea tukee seitsemännen TTK-puiteohjelman ja eContentplus-ohjelman yhteydessä tehtyjä aloitteita, erityisesti niitä, joilla pyritään yhteentoimivuuteen ja digitointiosaamiskeskusten perustamiseen. Yhteentoimivuus ja monikielisyys — tai mekanismit, joilla museoiden, kirjastojen tai arkistojen aineistot voidaan saada yhteiseen sivustoon — ovat tärkeimpiä tekijöitä Euroopan digitaalisen kirjaston onnistumisen kannalta.

2.3.6

Valtakunnallisen ja alueellisen tason kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja erityisesti kansallisia talous- ja sosiaalineuvostoja kehotetaan antamaan tukensa investoinneille, joita kussakin jäsenvaltiossa toteutettava digitointi edellyttää, jotta voidaan päästä sisältöjen kriittisen massaan ja varmistaa niiden monimuotoisuus. Komitea suosittaa, että jäsenvaltiot käyttävät myös rakennerahastorahoitusta Liettuan vakuuttavan esimerkin mukaisesti.

3.1.1

ETSK katsoo, että on tärkeää kehittää tästä harvinaislaatuisesta digitointitapahtumasta vahva sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tekijä. (13) Erityisesti komitea suosittaa, että digitaalisen tarjonnan ja sen käyttömahdollisuuksien yhteydessä otetaan huomioon eri sukupolvien odotukset, jotta voidaan edistää yhteyksiä ja tiedon siirtämistä. Se, että ihmiset, jotka eivät lue, innostuvat lukemisesta, on harvinaista nuoruusiän jälkeen. Digitaalisen kirjaston laaja-alainen käyttö on haaste osaamisyhteiskunnalle ei-lukijoiden ja satunnaisten lukijoiden kannalta.

3.1.2

Kun otetaan huomioon elinikäinen oppiminen (14), kulttuuriteosten ja erityisesti tieteellisen tiedon (15) digitoiminen tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia tiedon saamiseen. Tämä tavoite edellyttää muun muassa opettajien perus- ja jatkokoulutuksen (16) mukauttamista uuteen todellisuuteen, jotta voidaan vastata tähän uuteen tilanteeseen tiedon siirtämisessä.

3.1.3

Jotta päästään odotettuihin vaikutuksiin, on tutkittava käyttäjien odotuksia ja käyttäytymistä. Meneillään olevassa vaiheessa etusijalle on asetettu kirjallinen tieto (käsinkirjoitetut asiakirjat, kirjat, lehdet ja hakuteokset), jolle on eritelty kolme pääasiallista käyttöä: tekstihaku, online-konsultointi ja offline-luku (henkilökohtainen virtuaalinen kirjasto). Uusia käyttötapoja tulisi testata. Näitä ovat esimerkiksi yhteistyövälineet, selittävät foorumit sekä sisällön hypertekstuaalinen täydentäminen tai jopa multimediatäydentäminen (ääni, video, animaatio). Nämä uudet toiminnot ovat apuvälineitä sekä levityksessä että ennen kaikkea harkitun ajattelun muodostamisessa.

3.1.4

Muiden kuin kirjallisten dokumenttien osalta Michael-portaali (Multilingual Inventory of Cultural Heritage of Europe) on tarjonnut jo vuodesta 2007 pääsyn museoiden, kirjastojen ja arkistojen tähän asti ympäri Eurooppaa hajallaan olleiden digitaalisten kokoelmien portaaleihin. Paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason erilaiset kulttuurilaitokset ovat näin antaneet käyttöön kokoelmien kuvauksia. Alun perin aloite kattoi Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Italian, mutta nyt se laajenee viiteentoista muuhun jäsenvaltioon, ja tarjoaa uusia palveluja kulttuurimatkailuun. Tämä ”Michael Culture” -portaali on liitetty osaksi säätiötä, joka on marraskuusta 2007 koonnut hankkeeseen osallistuvat kulttuurilaitokset yhteen ja joka hallinnoi hanketta.

3.1.5

ETSK kehottaa perustamaan käyttäjien seurantaryhmän, jotta voidaan tutkia eri mahdollisuuksia ja käytäntöjä. Euroopan digitaalinen kirjasto on mielenkiintoinen sisällön rikkauden takia, mutta myös siksi, että se levittää tietojen vaihdon uusia käytäntöjä ja avaa tutkimusaiheet yleisölle. Komitea toivoo voivansa osallistua EDL-verkon työryhmän ”käyttäjät” työskentelyyn.

3.2.1

Ministeritasolla kesäkuussa 2006 annetun tieto- ja viestintäteknologioita osallistavassa yhteiskunnassa käsittelevän Riian julistuksen mukaisesti Euroopan digitaalisen kirjaston ei pidä kasvattaa internetin tavallisen käytön sekä iäkkäämpien henkilöiden, vammaisten ja haavoittuvimpien ryhmien internetin käytön välisiä eroja. Hiljattain antamissaan valmistelevissa lausunnoissa komitea määrittelee toimia, joilla voitaisiin varmistaa kyseisten ryhmien esteetön osallistuminen tietoyhteiskuntaan muun muassa Euroopan sosiaalirahaston turvin.

3.2.2

Euroopan eri puolilta kirjastoista, arkistoista ja museoista peräisin olevien dokumenttien digitointi ja saattaminen verkkoon ovat vertaistaan vailla olevia osallistamisen keinoja vammaisille. Monimutkainen rakenne, epätarkoituksenmukainen formaatti tai epäasianmukaiset suojatoimet voivat kuitenkin olla esteenä käytölle.

3.2.3

Vuonna 2001 annetussa direktiivissä säädetään erikseen, että tekijänoikeuteen voidaan tehdä poikkeuksia vammaisten hyväksi (näkövammaiset tai sokeat, liikuntavammaiset, kehitysvammaiset).

3.2.4

Kulttuuriperinnön käytön mahdollistamiseksi on tärkeää, että Euroopan tulevan digitaalisen kirjaston portaali ja siihen liittyvät kansalliset portaalit suunnitellaan alusta lähtien siten, että vammaiset voivat käyttää niitä erityisin teknisin apuvälinein.

3.2.5

Vaikka nokkelat käyttäjät onnistuvat usein kiertämään laitonta kopiointia estävät tekniset suojamekanismit, on kuitenkin totta, että ne ovat rajoitteena tavallisille käyttäjille. ETSK suosittaakin, että teknisten suojatoimien suunnittelussa otetaan alusta lähtien huomioon käyttöä ja yhteentoimivuutta koskevat kysymykset, jotta vammaisten käyttämillä välineillä, kuten puhesyntetisaattoreilla, voitaisiin lukea digitoitua tekstiä.

3.3.1

Syksyllä 2008 avataan portaali, joka tuo ulottuville kaksi miljoonaa teosta, valokuvaa ja karttaa. Ne ovat käytettävissä ja verkoitse noudettavissa ilmaiseksi, tekijänoikeuksien sitomatta. Tämä on korvaamaton mahdollisuus erityisesti silloin, kun kyseessä ovat harvinaiset ja arvokkaat teokset tai loppuunmyydyt teokset. Käyttömahdollisuuksia ei voida kuitenkaan rajoittaa pelkästään sellaisten asiakirjojen tarjontaan, joilla ei ole ajankohtaista merkitystä.

3.3.2

Euroopan digitaalisen kirjaston alkuperäisenä tehtävänä on myös tarjota käyttäjille uusia tai tuoreita vielä tekijänoikeuksien alaisia asiakirjoja samassa portaalissa kuin tekijänoikeuden sitomattomia asiakirjoja.

3.3.3

Komissio on asettanut korkean tason asiantuntijaryhmän miettimään ratkaisuja tuoreiden asiakirjojen käyttöön. Kyseinen asiantuntijakomitea koostuu kustantajien, kansallisten kirjastojen, audiovisuaalialan ammattilaisten ja arkistojen edustajista, ja sen tarkoituksena on häivyttää tekijänoikeuksien piiriin kuuluvia teoksia koskevaan kysymykseen liittyvä ”20. ja 21. vuosisadan musta aukko” (18). Asiantuntijakomitea esitti huhtikuussa 2007 ehdotuksia tekijänoikeudettomien ja loppuunmyytyjen teosten käytön sekä digitaalisen säilyttämisen helpottamiseksi.

3.3.4

Suurelle yleisölle avoimen massadigitoinnin tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että luodaan uusi taloudellinen malli, jolla voidaan varmistaa oikeudenmukainen jako tekijöiden, kustantajien ja jakelijoiden kesken. Internetin käyttäjillä on oikeus odottaa mahdollisuutta maksulliseen, mutta kohtuuhintaiseen palveluun. Komitea kannustaa kirjojen toimitusketjun taloudellisia toimijoita etsimään yhdessä neuvoteltuja ratkaisuja. (19) Kustantajien, tekijöiden ja kirjakauppiaiden on tuotava eri toimijoiden näkemyksiä kunnioittaen kuluttajien ulottuville houkutteleva valikoima, jotta voidaan edistää näitä uusia markkinoita sekä torjua laittoman kopioinnin ja väärentämisen vaaroja.

3.3.5

Suojattujen teosten kohdalla asiantuntijakomitean suositusten mukaisesti käyttäjillä voisi olla oikeuksien haltijoiden luvalla mahdollisuus päästä portaalin kautta käsiksi lyhyisiin otteisiin tai selailla virtuaalisesti teosta erityissivustoilla. Jotta internetin käyttäjä pääsisi käsiksi koko asiakirjaan, hänet ohjattaisiin yksityisten operaattoreiden — mukaan luettuina perinteisten kirjakauppiaiden verkostot — sivuille, ja hänelle tarjottaisiin useita kohtuuhintaisia vaihtoehtoja. Samalla tunnustettaisiin oikeudenhaltijoille maksettavat korvaukset. Asiantuntijakomitea rohkaisee oikeudenhaltijoita ottamaan käyttöön nämä uudenlaiset menettelyt.

3.3.6

Maksullisen, kohtuuhintaisen tarjonnan edistämiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot laajentavat kirjoihin ja muihin julkaisuihin sovellettavan alennetun alv-asteen mahdollisuutta koskemaan myös sähköisiä julkaisuja.

3.3.7

Käytettävissä olevaa ajanmukaista sisältöä täydentävien, entistä avoimempien lisenssien edistämiseksi komitea suosittaa hiljattain antamassaan lausunnossa (20), että yhteisön tasolla tarjotaan asianmukainen suoja kevennetyn lisenssin valinneille teosten tekijöille. Kun tekijät antavat teoksensa ilmaiseksi käyttöön, heille tulee kuitenkin antaa takuu moraalisista oikeuksista ja heitä tulee suojella kaupallista väärinkäyttöä vastaan.

3.3.8

Komitea suosittaa, että komissio tekee aloitteen sellaisten uudenlaisten lisenssien luomiseksi, joissa pyritään irrottamaan digitaalisen levityksen oikeudet oikeuksista, joita sovellettaisiin paperimuotoisiin julkaisuihin.

3.3.9

Vuonna 2007 komissio teetti perusteellisen, jäsenvaltioiden oikeutta vertailevan tutkimuksen (21) tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevan direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. (22) Komitea kiinnittää erityistä huomiota tutkimuksen johdosta tehtäviin päätelmiin unionin tason yhdenmukaistamisen parantamiseksi.

3.4.1

Nyt 21. vuosisadan alussa internetissä on tarjolla suuri joukko tietoa, josta puuttuvat selkeät viitteet ja jota on vaikea todistaa oikeiksi. Eurooppalaisen hankkeen pääasiallisina etuina ovatkin sisällön valinta objektiivisuuden ja moninaisuuden varmistamiseksi sekä tiedon järjestäminen eli sen luokittelu ja formaattien standardisointi luettavuuden säilyttämiseksi ylenpalttisen tarjonnan keskellä. Se, pystytäänkö käyttäjien kysymyksiin ja hakuihin vastaamaan tarkasti, laadukkaasti ja asianmukaisesti, riippuu hakukoneiden kehityksestä sekä digitoidun tiedon Euroopan tason koordinoinnin parantamisesta.

3.4.2

Järjestettyjen kokoelmien käyttöön saamista ajatellen, ETSK tähdentää Ranskan, Unkarin ja Portugalin laitosten kanssa yhteistyössä maaliskuussa 2007 käynnistetyn prototyypin merkitystä. Tämä asiantuntijoiden validoima eurooppalainen malli on pohja eurooppalaiselle digitointikorpukselle ja osa Euroopan digitaalisen kirjaston seuraavaa vaihetta. Lisäksi prototyyppi on kaikille hakukoneille avoin järjestelmä. Sen pitäisi helpottaa hakuja standardikyselymalleilla, joiden avulla internetin käyttäjät voivat muotoilla ja keskittää pyyntönsä.

3.5.1

ETSK korostaa, että monikielisen verkkokirjaston perustamiseen tähtäävä uusi hanke on tärkeä väline kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja edistämisen kannalta. (23) Euroopalla on rikas, poikkeuksellinen kulttuuriperintö ja merkittävää sisältötuotantoa, joten sen on otettava määräävä asema tiedon digitoinnissa maailmanlaajuisella tasolla kulttuurien monimuotoisuutta koskevan Unescon yleissopimuksen mukaisesti. Koska eurooppalaiset kielet ovat levinneet maailmalle, käyttömahdollisuus on tarjolla sekä Euroopan kansalaisille että Euroopan ulkopuolisten maiden kansalaisille, jotka etsivät tietoa maailman kulttuuriperinnöstä sekä oman kulttuurinsa lähteistä Euroopassa.

3.5.2

Euroopan digitaalisen kirjaston kehitysvaiheessa vuoden 2010 jälkeen komitea suosittaa, että jokainen jäsenvaltio antaa pääasialliset kirjalliset teoksensa saataville eri kielillä osallistuakseen eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin levittämiseen ja vastatakseen monimuotoisuuden vaatimukseen.

4.1

Paikallisten käyttömahdollisuuksien varmistamiseksi maailmanlaajuisessa järjestelmässä ETSK antaa suosituksia julkisten kirjastojen aseman vahvistamisesta. Kulttuuriomaisuuden liikkuminen on saanut maailmanlaajuiset ja multimodaaliset mittasuhteet. Se on tehokasta, jos yleisöllä on käytössään materiaali, joka mahdollistaa tämän merkittävän tarjonnan käytön. Julkiset kirjastot ja lähikulttuuritarjonta ovat edelleenkin välineitä, joilla voidaan varmistaa tasavertaiset käyttömahdollisuudet suurimmalle osalle ihmisistä. Sosiaalisen osallisuuden kannalta on säilytettävä perinteisten kirjastojen rooli aineettoman sisällön tarjoajina.

4.2

Ketjussa, joka kulkee kirjakaupan kautta tekijältä lukijalle, kirjastot ja mediateekit ovat osoittaneet asemansa organisoidun tiedon välittäjinä ja kulttuurituotannon tarjoajina kaikille. Näiden paikallisten laitosten tulee voida myös jatkaa tehtäviensä täyttämistä aineettoman sisällön alalla. Onkin aiheellista ottaa käyttöön erityisiä sopimuksia tai lisenssejä, joilla tuetaan näitä laitoksia ja niiden jakelutehtävien toteuttamista luomatta epätasapainoa. (24)

4.3

Kansallisten kulttuurilaitosten julkisen omaisuuden digitointi on tärkeää toteuttaa yhteistyössä lähikirjastojen ja arkistokeskusten kanssa. Kirjastojen käyttäjät muodostavat muista kuin asiantuntijoista koostuvan yleisön, ja heidän odotuksensa on otettava huomioon tehtäessä tekijänoikeuden sitomattomia sisältöjä koskevia valintoja yleisön monimuotoisuutta kunnioitten.

4.4.1

Kirjastot ostavat materiaalia (kirjoja, cd-levyjä, partituureja, kielikursseja jne.) ja tarjoavat sitä käyttäjille ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan tietyksi ajaksi. Näin taloudelliset näkökohdat eivät pääse muodostamaan systemaattisesti estettä materiaalin käytölle. Aineetonta sisältöä varten tarkoitetun uuden taloudellisen mallin tulee vastata kirjastojen ja mediateekkien käyttäjien odotuksiin ja mukautua niiden toimintaan. Kirjastot ovat lisäksi asiakkaita, joilla on merkittävää ostopotentiaalia hankittaessa nykyhetkeen sidoksissa olevaa ajankohtaista sisältöä, kulttuuriteoksia ja tekniikkaa. Niiden tulee osallistua tämän uuden taloudellisen mallin määrittelyyn.

4.4.2

Aineettoman ja erityisesti digitoinnista peräisin olevan sisällön levittämisen ei pidä estää kirjastoja jatkamasta niiden koulutustehtävää. Digitoinnista peräisin olevan sisällön levittämistä koskevissa taloudellisissa ja teknisissä malleissa onkin otettava huomioon kirjastojen asema ja tehtävät ja annettava niille mahdollisuus taata edelleenkin asemansa ja tehtävänsä kirjastojen omassa suljetussa piirissä (intranet) sekä niiden rekisteröidyille käyttäjille tarkoitetun lainatarjonnan yhteydessä.

4.5.1

Suljettujen piirien (intranet) yhteydessä kirjastojen on voitava tarjota käyttäjilleen aineellisten kokoelmien ohella myös mahdollisuus käyttää aineetonta sisältöä: tietokonepisteitä, sähköistä mustetta käyttäviä laitteita, ohjelmistoja, laajakaistayhteydet, tietoa, apua ja koulutusta. Kirjastohenkilöstön perus- ja jatkokoulutuksessa sekä työn organisoinnissa tulee vastedes ottaa huomioon aineeton sisältö.

4.6.1

Ilman koulutusta ja tiedotusta suurella yleisöllä on liian usein taipumus pitää tietokonetta, joka löytyy yhä suuremmasta osasta kotitalouksia, pelkkänä vapaa-ajan multimediakeskuksena. Näin internetin tarjoamat resurssit kulttuurin, koulutuksen, pedagogiikan ja tiedotuksen alalla jäävät huomiotta. Niin kuin kirjastot johdattavat kaikenikäisiä asiakkaita aktiivisesti kirjojen ja lukemisen pariin järjestämällä erilaisia tapahtumia, niiden tulee järjestää koulutusta ja tapahtumia myös aineettomasta sisällöstä.

25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/52

1.1

ETSK on tyytyväinen voidessaan vastata komission varapuheenjohtajan ja liikennekysymyksistä vastaavan komission jäsenen Jacques Barrot'n pyyntöön laatia lausunto aiheesta ”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä”. Samalla se on vakuuttunut siitä, että komission ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavan komitean välillä on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua.

1.2

ETSK tukee kevään Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmiä, joissa määriteltiin seuraavat tavoitteet:

1.3

Tarkoituksenmukaisinta energialähteiden yhdistelmää käsittelevissä politiikoissa tulisikin ottaa huomioon edellä mainitut painopisteet, kuten komissio osoitti jo tiedonannossaan polttoaineita koskevista tavoitteista vuosina 2001–2020.

1.4

ETSK katsoo, että vielä useiden vuosien ajan öljy pysyy liikenteen tärkeimpänä polttoaineena ja että toisen uusiutumattoman luonnonvaran eli maakaasun käyttöä voidaan lisätä ja että se saattaa osittain korvata öljyjohdannaiset. Komitea pitää myös välttämättömänä, että vedyn ja toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä koskevan tutkimuksen rahoitusta vauhditetaan määrätietoisesti. Tässä yhteydessä ETSK on tyytyväinen aloitteeseen, jolla komissio päätti 9. lokakuuta 2007 rahoittaa miljardin euron arvoisen yhteisen teknologia-aloitteen vuosiksi 2007–2013. Komitea yhtyy vedyn käyttöä tutkivien yritysten ja tutkimuslaitosten pyyntöihin, joiden mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi nopeuttaa ehdotuksen hyväksymisprosessia.

1.5

Kansalaiset tuntevat kasvavaa huolta ilmastonmuutoksesta ja maapallon keskilämpötilan kohoamisesta aiheutuvista riskeistä. Ilman erityistoimia maapallon lämpötila saattaa nousta 2–6,3 celsiusastetta. Onkin vahvistettava kaikkia asianmukaisia välineitä kasvihuonekaasupäästöistä johtuvien vaikutusten torjumiseksi. ETSK arvostaa Euroopan ympäristökeskuksen työskentelyä ja sen merkittävää panosta ilman saastumista ja sen torjuntaa koskevien tietojen levittämisessä.

1.6

ETSK kannattaa 28. kesäkuuta 2007 kokoontuneen ympäristöneuvoston päätelmiä ja tukee komission ehdotusta kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarkistamisesta. Ohjelman ensisijaiset tavoitteet ovat seuraavat:

1.7

Kaikki liikenteen alat tutkivat parhaillaan tarkoituksenmukaisia ratkaisuja edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja tärkeimmät yhteisön virastot suuntaavat voimavarojaan saadakseen konkreettisia tuloksia muutaman vuoden kuluessa. Lentoliikenne tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä yhä kasvavassa määrin, ja päästötodistusjärjestelmän käyttöönotto lentoliikenteessä antaa mahdollisuuden vauhdittaa uusien polttoaineiden kehittämistä. Jotkut yhtiöt tutkivat jo mahdollisuuksia käyttää biopolttoaineita, kun taas vedyn käytöstä saadut tulokset ovat vielä hyvin puutteellisia, ja aihe edellyttääkin vielä runsaasti tutkimusta. Suuret merialukset on verrattain helppo muuttaa hyödyntämään erilaisia vähemmän hiiltä sisältäviä polttoaineita, kun taas rautatieliikenteessä sähkön ja uusiutuvien energialähteiden yhdistelmä voi varmastikin lisätä rautateiden jo erinomaista ympäristöystävällisyyttä.

1.8

Paras polttoaine on se, joka säästyy. ETSK:n mukaan sopivimman energialähteiden yhdistelmän valinta on nähtävä yhä selkeämmin yhteisön politiikkana, ja sen yhteydessä on otettava huomioon kaikki mainitut tekijät. Euroopan kansalaisten terveys ja maapallon hyvinvointi on asetettava selkeästi etusijalle. Ensisijaiset tavoitteet on aina otettava huomioon veropolitiikassa, kannustimissa, suosituksissa ja säännöksissä asettamalla etusijalle ekologisimmat ja ympäristön kannalta kestävimmät valinnat. On säästettävä suosimalla joukkoliikennettä ja vaihtoehtoisia liikennevälineitä sekä noudatettava talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, joka edistää ihmisten liikkuvuutta ja vähentää tarpeetonta tavaraliikennettä.

1.9

ETSK on vakuuttunut siitä, että liikenteen tulevaisuuden on perustuttava polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen asteittaiseen vähentämiseen ja että on pyrittävä saavuttamaan nollataso. Vedyn (H2) tuotanto uusiutuvista energialähteistä, kuten biomassasta, fotolyysistä, aurinkolämmöstä tai aurinkosähköstä ja tuuli- tai vesivoimasta on ainoa vaihtoehto, joka ei ole ekologinen harhakuvitelma, koska vedyn käyttö energiavarastona antaa mahdollisuuden sovittaa luonteeltaan säännönmukaista energian tarjontaa (yö/päivä, vuosi jne.) vaihtelevaan ja eri tavoin jakautuvaan energian kysyntään.

1.10

Poltto- ja käyttövoimateknologioiden kehitys on johtanut hybridijärjestelmillä toimivien ajoneuvojen nopeaan yleistymiseen. Parhaalta ratkaisulta päästöjen vähentämiseksi vaikuttaa kokonaan sähköinen käyttövoima, kun sähköä tuotetaan uusiutuvista energialähteistä, tai maakaasun ja vedyn hybridikäyttö ainakin siihen asti, kun niitä on runsaasti saatavilla. Yhtenä välivaihtoehtona voisi olla vetypitoisuudeltaan alhaisen vety- ja metaanisekoituksen käyttäminen. Tämä menetelmä on ensimmäinen askel kohti vedyn käyttöä liikenteessä.

1.11

Vedyn käyttö liikenteen tarpeisiin mukautettuna energialähteenä on tulevaisuuden haaste, vaikkakin siihen liittyy mainittuja rajoituksia. Osittain tai kokonaan vetyä käyttävistä ajoneuvoista voi tulla todellisuutta melko lyhyelläkin aikavälillä, mikäli kansalliset ja unionin viranomaiset jatkavat alan tutkimuksen tukemista. CUTE-hankkeesta (Clean Urban Transport for Europe) saadut tulokset ovat tässä mielessä rohkaisevia.

1.12

Kuten jo energiatehokkuutta käsiteltäessä ehdotettiin, ETSK katsoo, että olisi erittäin hyödyllistä perustaa internet-portaali, jossa yliopistotutkimukset sekä kansallisella tasolla, alueilla ja kaupungeissa toteutetut kokeilut voitaisiin julkaista laajemman yleisön ja erityisesti paikallisviranomaisten käyttöön. ETSK katsoo, että optimaalisen energialähteiden yhdistelmän saavuttamiseksi tarvitaan asianmukaista liikennemuotojen yhdistelmää, jossa lisätään hiilivetyjen tehokkuutta sekä priorisointia liikenteessä. Siihen asti kunnes vedyn tuotannosta tulee luotettavaa ja tehokasta, on turvauduttava viipymättä uusiutuvilla energialähteillä tuotettuun sähköön. Liikenteen haasteena on sähkön käytön lisääminen silloin, ja niin pian kun se on mahdollista.

1.13

ETSK korostaa, että valistus ja kansalaisyhteiskunnan osallistaminen ovat tärkeitä, koska kansalaisten toiminta vaikuttaa tavoitteiden toteutumiseen pyrittäessä vähentämään kulutusta ja tukemaan puhtaiden ja kestävän kehityksen mukaisten polttoaineiden tutkimusta ja innovaatiota. Tällaiset valinnat on sisällytettävä unionin ja jäsenvaltioiden politiikkoihin, ja samalla on korostettava jäsenvaltioiden yhteistyökyvyn ja koheesion lisäarvoa. Tähän sisältyy yhteisten arvojen ja eurooppalaisen sosiaalimallin puolustaminen ja siten myös ympäristön suojeleminen, unionin kansalaisten ja unionin alueella asuvien ja työskentelevien terveyden ja turvallisuuden varmistaminen ja koko ihmiskunnan elinolosuhteiden huomioon ottaminen.

2.1

Komission varapuheenjohtaja ja liikennekysymyksistä vastaava komission jäsen Jacques Barrot on pyytänyt Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta ”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä”.

2.2

Komitea yhtyy liikenneasioista vastaavan komissaarin huoleen polttoaineiden saatavuudesta ja katsoo, että mahdollisten ratkaisujen analysoiminen ja tutkiminen liikennepolitiikan kehittämiseksi sekä polttoaineiden saatavuuden varmistamiseksi on käynnistettävä viivyttelemättä.

2.3

Energiatehokkuutta koskevat valinnat ja samanaikaisesti Kioton pöytäkirjassa asetettujen tavoitteiden täydellinen saavuttaminen, hälyttävä ilmastonmuutos, riippuvuuden vähentäminen unionin ulkopuolisista maista energiatoimituksissa, Lissabonin strategiassa tehtyjen valintojen toteuttaminen sekä liikennettä ja komodaalisuutta koskevassa valkoisessa kirjassa asetettuihin tavoitteisiin pääseminen ovat unionin kohtaamia haasteita, jotka tekevät aiheesta keskeisen tärkeän unionin energiastrategian kannalta.

2.4

Komissio osoitti tarpeen käsitellä polttoaineiden yhdistelmään liittyviä kysymyksiä jo vuonna 2001 annetussa tiedonannossaan polttoaineita koskevista tavoitteista vuosina 2001–2020. Siinä määriteltiin eräitä tavoitteita muille kuin öljypohjaisille polttoaineille ja arvioitiin seuraavan skenaarion olevan mahdollinen ja soveltuva:

2.5

ETSK tuki tiedonantoa, ja oma-aloitteisessa lausunnossaan (1) komitea katsoi, että maakaasun kehittäminen (2), kasviperäisten polttoaineiden tutkimus ja markkinoilla jo olevien polttoaineiden energiatehokkuuden parantaminen ovat tärkeimmät keinot energialähteiden monipuolistamiseksi ja samalla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

3.1

Yhä useammat tutkijat katsovat, että kasvihuonekaasupäästöt vaikuttavat suoraan ilmastoon. Keskilämpötila on 1900-luvulla noussut noin yhden celsiusasteen verran, ja kasvihuonepäästöjen kokonaissuuntauksia kuvaavien nykyisten ilmastomallien perusteella ennustetaan, että kokonaiskeskilämpötila voi nousta 2–6,3 astetta, millä olisi tuhoisat vaikutukset säähän, merenpinnan tasoon, maataloustuotantoon ja muuhun taloudelliseen toimintaan.

3.2

Luxemburgissa 28. kesäkuuta 2007 kokoontunut ympäristöneuvosto vahvisti kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ja komission esittämän väliarvioinnin. Samalla neuvosto korosti ohjelman neljää painopistealaa, joita ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen, saastumisesta terveyteen kohdistuvien kielteisten vaikutusten vähentäminen, luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen ja kestävän kehityksen mukainen jätehuolto.

3.3

Ympäristöneuvosto vahvisti ympäristö- ja energiapolitiikkojen yhdentämisen ja muistutti, että on käynnistettävä neuvottelut maailmanlaajuisesta sopimuksesta, joka koskee vuoden 2012 jälkeistä aikaa. Neuvottelut on saatava päätökseen viimeistään vuonna 2009. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja José Sócrates totesi 27. syyskuuta 2007 New Yorkissa järjestetyn korkean tason kokouksen yhteydessä, että ilmastonmuutosta käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssi Balilla (3) on sopiva foorumi neuvotella tulevista toimista.”Balin huippukokous on virstanpylväs, jossa odotamme kansainvälisen yhteisön käynnistävän kunnianhimoiset neuvottelut ilmastonmuutosta koskevasta maailmanlaajuisesta sopimuksesta.” Vasta lokakuun puolivälissä osallistumisestaan päättäneen Yhdysvaltojen läsnäolo ja sen tuki päätöslauselmalle ovat vahvistaneet merkittävästi tehtyjen päätösten merkitystä, koska Yhdysvaltojen talouden painoarvo on suuri ja sillä on huomattava vastuu ilmakehään joutuvista kasvihuonekaasupäästöistä.

3.4

Ympäristöneuvosto korosti, että ympäristökustannukset ja energiankulutuksesta aiheutuvat kustannukset on sisällytettävä hintoihin kestävän kehityksen mukaisten pitkän aikavälin politiikkojen toteuttamiseksi. Tärkeää on myös hyödyntää ympäristöpolitiikassa entistä enemmän verojen, maksujen tai päästötodistusten kaltaisia markkinapohjaisia välineitä ympäristön tilan parantamiseksi. Ekologinen innovaatio olisi sisällytettävä nopeasti ja laajalti kaikkien unionin asiaankuuluvien politiikkojen vaikutusten arviointiin, ja erityisesti polttoaineiden ja energian kulutukseen liittyvien taloudellisten välineiden käyttöä olisi laajennettava ja tehostettava.

3.5

Komissio julkisti vihreän kirjan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta 29. kesäkuuta 2007. Sen esittelyn yhteydessä ympäristöasioista vastaava komission jäsen Stavros Dimas ehdotti konkreettisia ja välittömiä toimenpiteitä jo meneillään oleviin muutoksiin sopeutumiseksi. Lämpötilojen nousu, pohjoisen tulvat ja rankkasateet, etelän kuivuus ja helleaallot, uhanalaiset ekosysteemit ja uudet sairaudet ovat vain joitakin esimerkkejä asiakirjassa kuvatuista ongelmista.

3.6

”Joidenkin eurooppalaisten alojen on joko sopeuduttava tai kadottava”, totesi Dimas. ”Maatalous, matkailu ja energia tulevat kärsimään valtavia vahinkoja, ja on toimittava nyt, jotta taloudellisia, yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kustannuksia voitaisiin rajoittaa.”

3.7

Asiakirjassa ehdotetaan eräitä konkreettisia ratkaisuja, kuten veden tuhlauksen vähentämistä, vallien ja patojen rakentamista tulvien varalta, uusien tekniikoiden tutkimista satojen pelastamiseksi, ilmastonmuutokselle altteimpien väestönosien suojelemista ja toimenpiteitä biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on kuitenkin edelleen kaikkien EU-maiden tärkein tavoite.

4.1

Keväällä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto käsitteli energia- ja ilmastokysymyksiä ja ehdotti yhdennettyä ilmasto- ja energiapolitiikkaa, joka olisi asetettava ensisijaiseksi, ja korosti strategista tavoitetta, jonka mukaan maapallon keskilämpötilan nousu saa olla enintään 2 oC suhteessa esiteollisena aikana vallinneeseen tasoon.

4.2

Euroopan energiapolitiikassa määritellään selkeästi kolme toimintalinjaa:

4.3

Liikennepolitiikasta todettiin seuraavaa: ”Eurooppa-neuvosto korostaa tehokkaan, turvallisen ja kestävän kehityksen mukaisen eurooppalaisen liikennepolitiikan välttämättömyyttä. Tässä yhteydessä on tärkeää toteuttaa toimia, joilla parannetaan Euroopan liikenne-järjestelmän ympäristönsuojelun tasoa. Eurooppa-neuvosto panee merkille Euroopan komission parhaillaan tekemän työn, joka koskee liikenteen ulkoisten kustannusten arviointia ja niiden sisällyttämistä hintoihin.” Eurooppa-neuvosto pani 21.–22. kesäkuuta 2007 järjestetyssä kokouksessaan merkille, että komissio aikoo esittää kesäkuuhun 2008 mennessä mallin, jossa arvioidaan ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin kaikkien liikennemuotojen osalta. Samalla esitetään eurovinjettidirektiivin mukaisia lisätoimia, joiden tarkoituksena on mm. laajentaa sovellusalaa kaupunkiympäristöön ja soveltaa tiemaksuja kaikentyyppisiin ajoneuvoihin tai infrastruktuureihin.

5.1

Liikenteen osuus energian kokonaiskulutuksesta Euroopassa on nykyään 32 prosenttia, ja se tuottaa 28 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä (4). Alan katsotaan olevan vastuussa päästöjen kasvusta 90 prosentilla vuosien 1990 ja 2010 välisenä aikana, ja se saattaa olla yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi Kioton pöytäkirjan tavoitteita ei saavuteta. Komission arvioiden mukaan maanteiden henkilöliikenteen odotetaan kasvavan 19 prosenttia, kun taas maantiekuljetusten odotetaan kasvavan yli 50 prosenttia.

5.2

Toinen huomattavasti kasvanut ala on lentoliikenne, jonka päästöt lisääntyivät 86 prosentilla vuosien 1990 ja 2004 välisenä aikana ja jonka osuus kokonaispäästöistä on nykyään runsaat kaksi prosenttia.

5.3

”TERM 2006” -raportissa (liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmä) (5) todetaan, että liikenteen alalla vuonna 2006 saavutettu edistys on vielä riittämätöntä. Raportissa tarkastellaan liikennettä koskevan, vuonna 2001 annetun valkoisen kirjan väliarviointia. Siihen voi liittyä myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia riippuen siitä, miten sen soveltamista kansallisella ja alueellisella tasolla tulkitaan. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan väliarvioinnissa painopistettä muutetaan liikenteen kysynnän hallinnasta olemassaolevien kielteisten vaikutusten rajoittamiseen, eli liikenteen kysynnän kasvua ei enää pidetä yhtenä tärkeimmistä liikenteen alan ympäristökysymyksistä. Ilmastonmuutoksen, melun ja liiallisista liikenteen infrastruktuureista johtuvan maiseman pirstoutumisen kaltaisten keskeisten kysymysten vuoksi liikenteen kysynnän hallinta on edelleen tarpeen. Tämän tavoitteen toteuttamisessa valkoinen kirja näyttää epäonnistuneen.

5.4

Toinen tärkeä raportissa käsitelty kysymys ovat liikenteelle myönnetyt tuet, joiden arvo Euroopassa on 270–290 miljardia euroa. Melkein puolet tästä on suunnattu maantieliikennekuljetuksiin, jotka ovat ympäristöä eniten rasittavia kuljetusmuotoja. Liikenne on monien ympäristöongelmien kuten ilmastonmuutoksen, saastepäästöjen ja melun aiheuttaja, mutta samalla se saa merkittäviä tukia. Maantieliikenne saa vuosittaista tukea 125 miljardia euroa, josta suurin osa on infrastruktuuriin suunnattavaa tukea, kun oletetaan, että maantieliikenteen verotusta ja käyttömaksuja ei katsota infrastruktuurien rahoittamiseksi. Lentoliikenne, jonka ympäristövaikutukset ovat kaikkein suurimpia, saa merkittävää tukea verohelpotusten muodossa, erityisesti polttoaineveroa ja arvonlisäveroa koskevien vapautusten ansiosta. Niiden arvo on 27–35 miljardia euroa vuodessa. Rautatieliikennettä tuetaan 73 miljardilla eurolla vuodessa, ja se hyötyy eniten muista talousarvioon sisältyvistä tukimuodoista. Vesiliikenne saa raportin mukaan tukia 14–30 miljardia euroa. (Euroopan ympäristökeskuksen raportti: Size, structure and distribution of transport subsidies in Europe — Liikenteen tukien määrä, rakenne ja jakautuminen Euroopassa.)

5.5

Kertomuksessa yhteisön alueen kasvihuonekaasupäästöistä vuosina 1990–2005 ja vuoden 2007 raportissa todetaan seuraavaa:

Maantieliikenteen hiilidioksidipäästöt vähenivät 0,8 prosenttia (6 hiilidioksidiekvivalenttitonnia) vuosina 2004–2005.

6.1

Euroopan unioni on yli 50-prosenttisesti riippuvainen energian tuonnista, josta öljyn tuonti kattaa 91 prosenttia. Jos suuntaus ei muutu voimakkaasti, riippuvuus kasvaa 73 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio ovat pohtineet tätä elintärkeää kysymystä useaan kertaan ja todenneet, että on pyrittävä toteuttamaan politiikkaa, jolla saavutetaan mahdollisimman korkea energiaomavaraisuus.

6.2

Öljyn hinnan nousun taloudellisia vaikutuksia koskevassa, 15. helmikuuta 2007 annetussa mietinnössään (6) Euroopan parlamentti toteaa, että liikenneala käyttää 56 prosenttia kaikesta EU:ssa kulutetusta öljystä, ja kehottaa ottamaan käyttöön EU:n strategian, jotta fossiilisista polttoaineista voitaisiin luopua kokonaan. Parlamentti katsoo, että ”– — liikenteen polttoainetoimituksia voitaisiin laajentaa helpottamalla maakaasuun tai hiileen perustuvien uusien polttoöljyjen ja nestemäisten polttoaineiden tuotantoa, kun tämä on taloudellisesti järkevää”. Lisäksi parlamentti kehottaa laatimaan liikennealan energiatehokkuutta koskevan puitedirektiivin, yhdenmukaistamaan henkilöautoja koskevan lainsäädännön sekä ottamaan käyttöön hiilidioksidipäästöihin perustuvan ajoneuvoveron, johon kuuluu sertifiointi- ja merkintämenettelyjä sekä verokannusteita energialähteiden monipuolistamiseksi. Lopuksi parlamentti kehottaa kehittämään vain vähäisiä hiilidioksidipäästöjä tuottavia ajoneuvoja, jotka käyttävät uusinta teknologiaa edustavia biopolttoaineita ja/tai biovetyä (biomassasta johdettua vetyä).

6.3

Kriisi Venäjän kanssa huipentui 1. tammikuuta 2006 tehtyyn päätökseen vähentää toimituksia Kiovaan. Tämä ja Lähi-Idälle ominainen poliittinen epävakaus asettavat Euroopalle mittavia haasteita. Energiatoimitusten turvallisuus ja kestävyys olisi pystyttävä varmistamaan samalla kun fossiilisten polttoaineiden kysyntää koskevat paineet todennäköisesti lisääntyvät.

6.4

Liikenteen vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energiamuotojen eurooppalainen tuotanto tarkoittaa melkein yksinomaan biopolttoaineita, jotka kattavat nykyään yhden prosentin Euroopan liikenteen energiatarpeesta. Lausunnossaan (7) biopolttoaineiden käytössä saavutetusta edistyksestä ETSK tukee vaatimusta tarkistaa toistaiseksi sovellettua politiikkaa ja keskittyä päättäväisesti toisen sukupolven biopolttoaineisiin. Samanaikaisesti on edistettävä ja tuettava sellaisten toisen sukupolven jalostustekniikoiden kehittämistä, joissa voidaan käyttää nopeasti kasvavia pääasiassa ruohonviljelystä tai metsätaloudesta saatavia raaka-aineita tai maatalouden sivutuotteita, jolloin vältetään käyttämästä arvokkaampia kylvösiemeniä. Erityisesti bioetanolia ja sen johdannaisia, joita saadaan nykyään viljan, sokeriruo'on ja sokerijuurikkaan käymisprosessista (jonka jälkeen ne tislataan), voidaan tulevaisuudessa tuottaa suuremmasta valikoimasta raaka-aineita käyttämällä viljelyjätteistä saatavaa biomassaa, puu- ja paperiteollisuuden jätteitä sekä muita viljelykasveja.

7.1

Liikenteen energialähteiden yhdistelmä riippuu suuressa määrin siitä, mitä liikennemuotoja valitaan käytettäviksi rahti- ja matkustajaliikenteen eri tarpeiden tyydyttämiseksi. Valittava yhdistelmä on tärkeä, koska eri liikennemuodot ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia hiilivedyistä. Näin ollen liikenteen energialähteiden yhdistelmän optimointiin tähtäävissä strategioissa on aina pyrittävä vähentämään henkilö- ja rahtiliikenteen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

7.2

Ensisijaisia vaihtoehtoja tämän toteuttamiseksi on kaksi. Ensinnäkin on tehtävä hiilivetytehokkuutta ja liikenteen painopisteitä koskevia muutoksia. Asiaa käsitellään toisaalla tässä lausunnossa. Toiseksi sähkö on voimalähteenä asetettava etusijalle. Nykyisen ydinvoimatuotannon sekä vaihtoehtoisten energialähteiden tarjoamien tulevien hyödyntämismahdollisuuksien ansiosta voimme suhtautua puhtaan sähköntuotannon tulevaisuudennäkymiin optimistisesti. Haasteena on lisätä sähkön käyttöä liikenteessä.

7.3

Eri liikennemuodoista parhaat mahdollisuudet sähkön käyttöön tarjoaa raideliikenne riippumatta siitä, onko kyseessä henkilö- vai rahtiliikenne tai kansainvälinen, valtakunnallinen, alueellinen vai kaupunkiliikenne. Sähköä käyttävää raideliikennettä lisäämällä voidaan vähentää lyhyitä lentokuljetuksia, pitkiä maantiekuljetuksia sekä yleensä linja- ja henkilöautojen käyttöä.