8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/1

MUISTIO

kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä

TÄYDENNYS

vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevissa ennakkoratkaisupyynnöissä sovellettavan kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn voimaantulon johdosta

(2008/C 64/01)

Tällä muistiolla täydennetään kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjen tekemistä (1) koskevaa nykyistä muistiota esittämällä käytännön ohjeita uudesta kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä, jota sovelletaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevissa ennakkoratkaisupyynnöissä. Tästä menettelystä määrätään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 23 a artiklassa ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklassa (2).

2.	Näiden ohjeiden tarkoituksena on avustaa kansallisia tuomioistuimia, kun ne aikovat pyytää kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamista, sekä helpottaa tämän menettelyn käyttämistä yhteisöjen tuomioistuimessa. Nykyisessä muistiossa esitettyjen ohjeiden tavoin nämä ohjeet eivät ole sitovia.

Kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamisedellytykset

Kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä voidaan soveltaa vain Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon (29-42 artikla) kuuluvilla aloilla, jotka koskevat poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa, ja EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon (61-69 artikla) kuuluvilla aloilla, jotka koskevat viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa, mukaan luettuna oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa.

Vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä seuraakin lähtökohtaisesti, että kansallinen oikeudenkäyntimenettely keskeytyy, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pysyy toimivaltaisena antamaan turvaamistoimia asianosaisten intressien suojaamiseksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota odotettaessa, erityisesti sellaisen kansallisen hallintotoimen osalta, joka perustuu yhteisön toimeen, jonka pätevyydestä on pyydetty ennakkoratkaisua.

Yhteisöjen tuomioistuin päättää kiireellisen menettelyn aloittamisesta. Lähtökohtaisesti tällainen päätös tehdään vain ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen perustellusta pyynnöstä. Poikkeuksellisesti yhteisöjen tuomioistuin voi päättää omasta aloitteestaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä, kun tämä näyttää olevan tarpeen.

6.	Kiireellisessä menettelyssä yksinkertaistetaan yhteisöjen tuomioistuimessa käytävän menettelyn eri vaiheita, mutta sen soveltamisesta aiheutuu huomattavia vaatimuksia yhteisöjen tuomioistuimelle sekä asianosaisille ja muille menettelyyn osallistuville osapuolille, erityisesti jäsenvaltioille.

Menettelyä on siis pyydettävä vain olosuhteissa, joissa on ehdottoman välttämätöntä, että yhteisöjen tuomioistuin lausuu ennakkoratkaisupyynnöstä mahdollisimman nopeasti. Tässä ei ole mahdollista luetella tyhjentävästi tällaisia tilanteita, erityisesti siksi, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevat yhteisön säännöt ovat luonteeltaan vaihtelevia ja voivat kehittyä, mutta kansallinen tuomioistuin voisi harkita esittävänsä pyynnön kiireellisestä menettelystä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: tapauksissa, joissa henkilö on vangittuna tai hän on menettänyt vapautensa, kun vastaus esitettyyn kysymykseen on ratkaiseva kyseisen henkilön oikeusaseman arvioimiseksi, tai asiassa, joka koskee vanhempainvastuuta tai lasten huoltoa, kun tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu yhteisön oikeuden nojalla, toimivalta riippuu ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta.

Pyyntö kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamisesta

Jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi päättää nopeasti, onko aiheellista aloittaa kiireellinen ennakkoratkaisumenettely, pyynnössä on esitettävä ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, ja erityisesti kyseessä olevat riskit, jos ennakkoratkaisupyyntö käsitellään tavallisessa ennakkoratkaisumenettelyssä.

Sikäli kuin mahdollista, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää lyhyesti kantansa vastauksesta, joka olisi annettava esitettyyn kysymykseen tai esitettyihin kysymyksiin. Tämä helpottaa asianosaisten ja muiden menettelyyn osallistuvien osapuolten kannanottoa ja yhteisöjen tuomioistuimen päätöstä ja siis osaltaan nopeuttaa menettelyä.

10.

Kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esitetty pyyntö on laadittava muotoon, jonka avulla yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamo voi välittömästi todeta, että asialle on annettava erityiskohtelu. Tätä varten pyyntö on syytä esittää itse ennakkoratkaisupyynnöstä erillisessä asiakirjassa tai saatekirjeessä, jossa kyseistä menettelyä nimenomaisesti pyydetään.

11.	Itse ennakkoratkaisupyynnöstä muistutetaan, että asianmukaiset ohjeet sisältyvät jo kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjen tekemistä koskevan muistion 20-24 kohtaan. Ennakkoratkaisupyynnön lyhyys on kiireellisessä tilanteessa tärkeää varsinkin, kun se osaltaan nopeuttaa menettelyä.

Yhteisöjen tuomioistuimen, kansallisen tuomioistuimen ja asianosaisten välinen yhteydenpito

12.

Kansallisia tuomioistuimia, jotka esittävät pyynnön kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä, pyydetään ilmoittamaan kansallisen tuomioistuimen ja siinä vireillä olevan asian asianosaisten kanssa käytävää yhteydenpitoa varten sähköpostiosoite ja mahdollisesti faksin numero, jota yhteisöjen tuomioistuin voi käyttää, sekä kyseessä olevien asianosaisten edustajien sähköpostiosoitteet ja mahdollisesti faksin numerot.

13.

Allekirjoitetun ennakkoratkaisupyynnön jäljennös voidaan toimittaa kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esitetyn pyynnön kanssa etukäteen yhteisöjen tuomioistuimeen sähköpostin (ECJ-Registry@curia.europa.eu) tai faksin (+352 43 37 66) välityksellä. Ennakkoratkaisupyynnön ja kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esitetyn pyynnön käsittely voi alkaa heti, kun tällainen jäljennös on otettu vastaan. Kyseisten asiakirjojen alkuperäiskappale on kuitenkin toimitettava yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon mahdollisimman nopeasti.

(1) Ks. EUVL C 143, 11.6.2005, s. 1-4.

(2) Ks. EUVL L 24, 29.1.2008, s. 39-43.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.1.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-152/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 18, EY 39 ja EY 43 artikla - Kansallinen lainsäädäntö - Henkilökohtaiseen asuinkäyttöön tarkoitetun asunnon rakentamista tai hankkimista varten myönnettävän avustuksen myöntämisedellytykset - Asunto, jonka on sijaittava asianomaisen jäsenvaltion alueella)

(2008/C 64/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja K. Gross)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja C. Schulze-Bahr)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 18, 39 ja 43 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan omaa asuntoa varten myönnettävää avustusta (Eigenheimzulage) henkilökohtaiseen asuinkäyttöön tarkoitetun asunnon rakentamista tai hankkimista varten saavat ainoastaan asianomaisessa jäsenvaltiossa yleisesti verovelvolliset henkilöt ja ainoastaan tässä jäsenvaltiossa sijaitsevien asuntojen osalta

Tuomiolauselma

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt omaa asuntoa varten myönnettävästä avustuksesta annetun lain (Eigenheimzulagengesetz), sellaisena kuin se on vuonna 1997 julkaistussa muodossaan ja vuoden 2004 talousarviolailla (Haushaltsbegleitgesetz 2004) muutettuna, 2 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevat asunnot tuloveron osalta yleisesti verovelvollisille henkilöille omaa asuntoa varten myönnettävän avustuksen ulkopuolelle.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 132, 28.5.2005.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.10.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-299/05) (1)

(Kumoamiskanne - Sosiaaliturva - Asetus (ETY) N:o 1408/71 - 4 artiklan 2 a kohta ja 10 a artikla - Liite II a - Asetus (EY) N:o 647/2005 - Maksuihin perustumattomat erityisetuudet)

(2008/C 64/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M.-J. Jonczy, D. Martin ja V. Kreuschitz)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: G. Ricci ja A. Troupiotis) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Veiga, J. Leppo ja G. Curmi)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajien vaatimuksia: Suomen tasavalta (asiamiehet: T. Pynnä, J. Heliskoski ja E. Bygglin), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Kruse ja R. Sobocki) ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. O'Neill ja M. C. Vajda)

Oikeudenkäynnin kohde

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 647/2005 (EUVL L 117, s. 1) liitteessä I olevan 2 kohdan säännösten, jotka liittyvät kohtiin W. Suomi, b alakohta, X. Ruotsi, c alakohta ja Y. Yhdistynyt kuningaskunta, d, e ja f alakohta, kumoaminen — Maksuihin perustumattomat rahalliset erityisetuudet

Tuomiolauselma

Kumotaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13.4.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 647/2005 liitteessä I olevan 2 kohdan seuraavat säännökset: otsikko ”Suomi”, b kohdan säännös, otsikko ”Ruotsi”, c kohdan säännös ja otsikko ”Yhdistynyt kuningaskunta”, d–f kohdan säännökset.

Ne vaikutukset, joita on vammaisen elämisavustuksen kirjaamisella sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 647/2005, liitteessä II a olevaan d kohtaan, pidetään voimassa vain tämän avustuksen ”liikkuvuutta” koskevalta osalta, jotta kohtuullisessa ajassa varmistettaisiin asianmukaisten toimenpiteiden toteuttaminen sen kirjaamiseksi kyseiseen liitteeseen.

3)	Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja niiden molempien on korvattava yhtä suuri osuus Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikuluista.

4)	Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 243, 1.10.2005.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 22.11.2007 — Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ym. v. Euroopan unionin neuvosto, Euroopan yhteisöjen komissio ja Ranskan tasavalta

(Asia C-6/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu - Suhteellisen vakauden, oikeusvarmuuden ja perustellun luottamuksen periaatteet - Tutkittavaksi ottaminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain perusteeton - Vastavalitus - Vaatimus, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion kumoamista osittain, siltä osin kuin siinä todetaan, ettei ole aiheellista lausua oikeudenkäyntiväitteestä, joka on esitetty kanteesta, joka hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat - Oikeussuojan tarpeen puuttuminen - Lainvoima)

(2008/C 64/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ym. (edustaja: abogado M. Troncoso Ferrer)

Valittajan vastapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: F. Florindo Gijón ja M. Balta), Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: F. Jimeno Fernández) ja Ranskan tasavalta

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-415/03, Cofradía de pescadores ”San pedro” de Bermeo ym., 19.10.2005 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi vahingonkorvauskanteen, jossa vaadittiin korvausta vahingosta, jonka valittajat väittävät kärsineensä sen johdosta, että neuvosto antoi luvan sille, että osa Portugalin tasavallalle myönnetystä sardellikiintiöstä siirrettiin Ranskan tasavallalle

Tuomiolauselma

1)	Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeon ja muiden valittajien, joiden nimet ovat Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-145/03, Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ym. vastaan neuvosto, 19.10.2005 antaman tuomion liitteessä, päävalitus hylätään.

2)	Euroopan unionin neuvoston vastavalitus hylätään.

Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ja muut valittajat, joiden nimet ovat Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-145/03, Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ym. vastaan neuvosto, 19.10.2005 antaman tuomion liitteessä, sekä Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 60, 11.3.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.1.2008 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Viamex Agrar Handels GmbH (C-37/06) ja Zuchtvieh-Kontor GmbH (ZVK) (C-58/06) v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Yhdistetyt asiat C-37/06 ja C-58/06) (1)

(Asetus (EY) N:o 615/98 - Direktiivi 91/628/ETY - Vientituet - Nautaeläinten suojelu kuljetuksen aikana - Nautaeläinten vientitukien maksamisen edellytyksenä oleva direktiivin 91/628/EY säännösten noudattaminen - Suhteellisuusperiaate - Vientitukea koskevan oikeuden menettäminen)

(2008/C 64/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Viamex Agrar Handels GmbH (C-37/06) ja Zuchtvieh-Kontor GmbH (ZVK) (C-58/06)

Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg-Jonas

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Hamburg — Vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä elävien nautaeläinten hyvinvoinnin osalta kuljetuksen aikana 18 päivänä maaliskuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 615/98 (EYVL L 82, s. 19) 1 artiklan ja 5 artiklan 3 kohdan pätevyys — Nautojen viennistä maksettavan vientituen edellytykseksi asetetaan eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana ja direktiivien 90/425/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta 19 päivänä marraskuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/628/ETY (EYVL L 340, s. 17) säännösten noudattaminen — Vientitukioikeuden menettäminen sen vuoksi, että nautojen kuljetuksen aikana ei ole noudatettu säädettyjä lepojaksoja

Tuomiolauselma

Ensimmäisen kysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä elävien nautaeläinten hyvinvoinnin osalta kuljetuksen aikana 18.3.1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 615/98 1 artiklan pätevyyteen.

Toisen kysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asetuksen N:o 615/98 5 artiklan 3 kohdan pätevyyteen suhteellisuusperiaatteen kannalta. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltaneet asetuksen N:o 615/98 merkityksellisiä säännöksiä yhdenmukaisesti mainitun periaatteen kanssa.

(1) EUVL C 96, 22.4.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.1.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-70/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan - Täytäntöönpanon laiminlyönti - Rahamääräinen seuraamus)

(2008/C 64/07)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: X. Lewis, A. Caeiros ja P. Andrade)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Fernandes, P. Fragoso Martins ja J. A. de Oliveira)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 228 artikla — Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-275/03 14.10.2004 antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) virheellinen täytäntöönpano — Uhkasakon määräämistä koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut EY 228 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole kumonnut 21.11.1967 annettua asetusta N:o 48 051 — jonka mukaan vahingonkorvauksen myöntäminen henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa julkisia hankintoja koskevan yhteisön oikeuden tai sen täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten sääntöjen rikkomisen vuoksi, edellyttää näyttöä tuottamuksesta tai tahallisuudesta — ja koska se ei siten ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä asiassa C-275/03, komissio vastaan Portugali, 14.10.2004 annetun tuomion täytäntöön panemiseksi.

Portugalin tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle Euroopan yhteisön omien varojen tilille 19 392 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä, jolla edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Portugali 14.10.2004 annetun tuomion noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy tämän tuomion julistamispäivästä siihen asti, kunnes 14.10.2004 annettu tuomio on pantu täytäntöön.

3)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 86, 8.4.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 24.1.2008 — Herta Adam v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-211/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Palkkaus - Ulkomaankorvaus - Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys - ’Toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten’ käsite)

(2008/C 64/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Herta Adam (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja J.-N Louis)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja L. Lozano Palacios)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-342/04, Herta Adam v. komissio, 22.2.2006 antamasta tuomiosta, jolla hylätään kanne, jossa vaaditaan komission 22.9.2003 tekemän sen päätöksen kumoamista, jossa valittajalta evättiin oikeus Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa säädettyyn ulkomaankorvaukseen

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Herta Adam velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 165, 15.7.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.1.2008 (Juzgado de lo Social Único de Algecirasin (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Josefa Velasco Navarro v. Fondo de Garantía Salarial (Fogasa)

(Asia C-246/06) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa - Direktiivi 80/987/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/74/EY - Välitön oikeusvaikutus - Perusteettoman irtisanomisen johdosta maksettava korvaus, josta on sovittu tuomioistuimen vahvistamalla sovinnolla ja jonka maksamisen palkkaturvajärjestelmä takaa - Tuomioistuimen tekemän päätöksen asettaminen maksamisen edellytykseksi)

(2008/C 64/09)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social Único de Algeciras

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Josefa Velasco Navarro

Vastaaja: Fondo de Garantía Salarial (Fogasa)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Juzgado de lo Social Único de Algeciras — Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.10.1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY (EYVL L 283, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/74/EY (EYVL L 270, s. 10), tulkinta — Palkkaturvalaitoksen antamien takeiden ulottuvuus — Työsuhteen päättymisen perusteella maksettava korvaus — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kyseisen korvauksen maksamiseksi edellytetään tuomiota tai hallinnollista päätöstä — Direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, välitön oikeusvaikutus tilanteessa, jossa maksukyvyttömyys on todettu direktiivin 2002/74 voimaantulon ja sen täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen välisenä aikana

Tuomiolauselma

Siinä tapauksessa, että työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY muuttamisesta 23.9.2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/74/EY ei ollut saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä 8.10.2005 mennessä, työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 20.10.1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/74, 3 artiklan 1 kohdan mahdolliseen välittömään oikeusvaikutukseen ei voida missään tapauksessa vedota ennen mainittua päivämäärää ilmenneeseen maksukyvyttömyyteen liittyen.

Jos kansallinen säännöstö kuuluu direktiivin 80/987, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/74, soveltamisalaan, kansallisen tuomioistuimen on tilanteessa, jossa on kyse viimeksi mainitun direktiivin voimaantulopäivän ja sen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymispäivän välillä ilmenneestä maksukyvyttömyystilanteesta, taattava, että kyseistä kansallista säännöstöä sovelletaan syrjintäkiellon periaatteen mukaisesti, sellaisena kuin tämä periaate on tunnustettu yhteisön oikeusjärjestyksessä.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.1.2008 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Theodor Jäger v. Finanzamt Kusel-Landstuhl

(Asia C-256/06) (1)

(Pääomien vapaa liikkuvuus - EY:n perustamissopimuksen 73 b ja 73 d artikla (joista on tullut EY 56 ja EY 58 artikla) - Perintövero - Jäämistöön sisältyvän omaisuuden arvostus - Toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva maa- ja metsätalousomaisuus - Epäsuotuisampi omaisuuden arvostusmenetelmä ja maksettavan veron laskentamenetelmä)

(2008/C 64/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Theodor Jäger

Vastaaja: Finanzamt Kusel-Landstuhl

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — EY 56 artiklan tulkinta — Kansallinen perintöverolainsäädäntö — Erilaisen arviointimenetelmän soveltaminen maa- ja metsätaloustiloihin sen mukaan, sijaitsevatko tilat kyseisessä jäsenvaltiossa vai muussa jäsenvaltiossa, sekä kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan maa-alueen saantoa koskeva verosta vapaa määrä, joka johtaa silloin, kun jäämistöön kuuluu maa- ja metsätaloustiloja, jotka sijaitsevat muussa jäsenvaltiossa, ankarampaan verotukseen kuin silloin, kun kaikki kiinteistöt sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa

Tuomiolauselma

EY:n perustamissopimuksen 73 b artiklan 1 kohtaa (josta on tullut EY 56 artiklan 1 kohta), tulkittuna yhdessä perustamissopimuksen 73 d artiklan (josta on tullut EY 58 artikla) kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään, että laskettaessa veroa silloin, kun jäämistö koostuu mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevasta omaisuudesta ja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta maa- ja metsätalousomaisuudesta

—	kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva omaisuus otetaan huomioon käyvästä arvostaan, kun taas kotimaassa sijaitsevaan samanlaiseen omaisuuteen sovelletaan erityistä arvostusmenetelmää, joka johtaa keskimäärin vain 10 prosenttia käyvästä arvosta oleviin arvoihin, ja

—	kotimaassa sijaitsevaan maa- ja metsätalousomaisuuteen sovelletaan omaisuuden laadun mukaan myönnettävää vähennystä ja sen jäljelle jäävästä arvosta otetaan huomioon vain 60 prosenttia.

(1) EUVL C 224, 16.9.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24.1.2008 (Corte suprema di cassazionen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Roby Profumi Srl v. Comune di Parma

(Asia C-257/06) (1)

(EY 28 artikla - Direktiivi 76/768/ETY - Terveyden suojelu - Kosmeettiset valmisteet - Tuonti - Tuontivaltion viranomaisille annettava kosmeettisten valmisteiden tietoja koskeva ilmoitus)

(2008/C 64/11)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Roby Profumi Srl

Vastaaja: Comune di Parma

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Corte suprema di cassazione — EY 28 artiklan ja kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27.7.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169), sellaisena kuin se on muutettuna 14.6.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/35/ETY (EYVL L 151, s. 32), 7 artiklan tulkinta — Muista jäsenvaltioista peräisin olevat myyntivalmiit tuotteet — Sellaiset kansalliset säännökset, joilla maahantuoja velvoitetaan antamaan täydellinen ja yksityiskohtainen luettelo tuotteen sisältämistä aineista

Tuomiolauselma

Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27.7.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.6.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/35/ETY, 7 artikla ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa nopean ja asianmukaisen lääkinnän turvaamiseksi vaikeissa tilanteissa kosmeettisten valmisteiden maahantuoja velvoitetaan ilmoittamaan terveysministerille ja kyseiselle hallintoalueelle yrityksen nimi tai toiminimi, sen kotipaikka ja valmistusyksikön kotipaikka sekä täydellinen ja yksityiskohtainen luettelo mainituissa valmisteissa käytetyistä ja niihin sisältyvistä aineista.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 29.1.2008 (Juzgado de lo Mercantil no 5 de Madridin (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Productores de Música de España (Promusicae) v. Telefónica de España SAU

(Asia C-275/06) (1)

(Tietoyhteiskunta - Palvelujen tarjoajien velvollisuudet - Tiettyjen liikennetietojen säilyttäminen ja paljastaminen - Paljastamisvelvollisuus - Rajat - Sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden suoja - Yhteensoveltuvuus tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan kanssa - Oikeus immateriaalioikeuksien tehokkaaseen suojaan)

(2008/C 64/12)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Mercantil no 5 de Madrid

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Productores de Música de España (Promusicae)

Vastaaja: Telefónica de España SAU

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Juzgado de lo Mercantil — Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (EYVL L 178, s. 1) 15 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 8 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EYVL L 157, s. 45) 8 artiklan tulkinta — Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamisen yhteydessä tapahtuvassa viestinnässä syntyneiden tietojen käsittely — Sähköisten viestintäverkkojen ja -palveluiden operaattoreille, televiestintäverkkoliittymien tarjoajille ja file hosting -palveluiden tarjoajille kuuluva velvollisuus säilyttää nämä tiedot ja asettaa ne saataville — Velvollisuuden sulkeminen pois siviiliprosessin yhteydestä

Tuomiolauselma

Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 8.6.2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/29/EY, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/48/EY ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12.7.2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY jäsenvaltioita ei edellytetä säätämään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa velvollisuudesta luovuttaa henkilötietoja tekijänoikeuden tehokkaan suojan varmistamiseksi siviiliprosessin yhteydessä. Yhteisön oikeuden mukaan mainittujen valtioiden on kuitenkin kyseisiä direktiivejä täytäntöönpannessaan huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, jolla voidaan varmistaa yhteisön oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen asianmukainen tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on mainittujen direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä täytäntöönpannessaan tulkittava kansallista oikeuttaan näiden samojen direktiivien mukaisesti, ja tämän lisäksi ne eivät myöskään saa nojautua sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien kanssa tai muiden yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.1.2008 (Court of Appealin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — The Queen, Ezgi Payir, Burhan Akyuz ja Birol Ozturk v. Secretary of State for the Home Department

(Asia C-294/06) (1)

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Assosiaationeuvoston päätös N:o 1/80 - 6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta - Laillisille työmarkkinoille kuuluva työntekijä - Maahantulolupa opiskelijana tai au pairina - Vaikutus oleskeluoikeuteen)

(2008/C 64/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal

Pääasian asianosaiset

Kantajat: The Queen, Ezgi Payir, Burhan Akyuz ja Birol Ozturk

Vastaaja: Secretary of State for the Home Department

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (Yhdistynyt kuningaskunta) — ETY-Turkki-assosiaatiosopimuksen nojalla perustetun assosiaationeuvoston tekemän päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdan tulkinta — Käsite jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluva työntekijä — Au pairina työskentelevä Turkin kansalainen, joka on saanut oleskeluluvan kahdeksi vuodeksi tämän työn harjoittamista varten — Turkin kansalaisen, joilla on oleskelulupa oppikurssin suorittamista varten sekä työlupa, joka mahdollistaa enintään 20 tunnin työskentelyn viikossa lukukauden aikana

Tuomiolauselma

Se seikka, että Turkin kansalaiselle on myönnetty lupa saapua jäsenvaltion alueelle au pairina tai opiskelijana, ei johda siihen, ettei häntä voida pitää ”työntekijänä” eikä hän voi kuulua asianomaisen jäsenvaltion ”laillisille työmarkkinoille” assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämä seikka ei näin ollen estä asianomaista henkilöä vetoamasta kyseiseen määräykseen, jotta hän saisi työlupansa uusittua ja hänelle myönnettäisiin työlupaa vastaava oleskeluoikeus.

(1) EUVL C 237, 30.9.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.1.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Suomen tasavalta

(Asia C-387/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Televiestintäala - Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan 1 kohta, 2 kohdan b alakohta ja 3 kohdan c alakohta - Direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan 1 ja 4 kohta - Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut - Kiinteät puhelinverkot ja matkaviestinverkot - Puhelujen terminointi - Laskeva liikenne - Viestintäalan kansallisen sääntelyviranomaisen valtuuksien rajoittaminen)

(2008/C 64/14)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Huttunen ja M. Shotter)

Vastaaja: Suomen tasavalta (asiamies: A. Guimaraes-Purokoski)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33) 8 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan b alakohdan ja 3 kohdan c alakohdan sekä sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 7) 8 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättäminen

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio ja Suomen tasavalta vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 294, 2.12.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 24.1.2008 (Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Emm. G. Lianakis AE, Sima Anonymi Techniki Etaireia Meleton kai Epivlepseon ja Nikolaos Vlachopoulos v. Dimos Alexandroupolis, Planitiki AE, Aikaterini Georgoula, Dimitrios Vasios, N. Loukatos kai Synergates AE Meleton, Eratosthenis Meletitiki AE, A. Pantazis- Pan. Kyriopoulou kai syn/tes os ”Filon” OE ja Nikolaos Sideris

(Asia C-532/06) (1)

(Direktiivi 92/50/ETY - Julkiset palveluhankinnat - Kiinteistörekisteriin kirjaamista, kaupunkisuunnittelua ja soveltamistoimia tietyllä asuinalueella koskevan suunnitelman toteuttaminen - Arviointiperusteet, joita voidaan soveltaa ’laadullisina valintaperusteina’ tai ’sopimuksen tekemisen perusteina’ - Taloudellisesti edullisin tarjous - Tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa vahvistettujen sopimuksen tekemisen perusteiden noudattaminen - Se, että myöhemmin määrätään painoarvoja ja osatekijöitä tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa mainituille sopimuksen tekemisen perusteille - Taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaate ja avoimuusvelvoite)

(2008/C 64/15)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Emm. G. Lianakis AE, Sima Anonymi Techniki Etaireia Meleton kai Epivlepseon ja Nikolaos Vlachopoulos

Vastaajat: Dimos Alexandroupolis, Planitiki AE, Aikaterini Georgoula, Dimitrios Vasios, N. Loukatos kai Synergates AE Meleton, Eratosthenis Meletitiki AE, A. Pantazis- Pan. Kyriopoulou kai syn/tes os ”Filon” OE ja Nikolaos Sideris

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Symvoulio tis Epikrateias — Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 36 artiklan tulkinta — Sopimuksen tekemisen perusteet — Kunkin perusteen painoarvon määrittäminen jälkikäteen sopimuksentekomenettelyn aikana

Tuomiolauselma

Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/52/EY, 36 artiklan 2 kohdan, kun sitä luetaan taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja siitä seuraavan avoimuusvelvoitteen valossa, vastaista on, että hankintamenettelyssä hankintaviranomainen myöhemmin määrää painoarvoja ja osatekijöitä tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa mainituille sopimuksen tekemisen perusteille.

(1) EUVL C 56, 10.3.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.1.2008 (Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Paul Chevassus-Marche v. Groupe Danone, Société Kro beer brands SA (BKSA) ja Société Evian eaux minérales d'Evian SA (SAEME)

(Asia C-19/07) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Direktiivi 86/653/ETY - Itsenäiset kauppaedustajat - Kauppaedustajan, jolle on osoitettu tietty maantieteellinen alue, oikeus provisioon - Ilman päämiehen myötävaikutusta päätetyt liiketoimet)

(2008/C 64/16)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Paul Chevassus-Marche

Vastapuolet: Groupe Danone, Société Kro beer brands SA (BKSA) ja Société Evian eaux minérales d'Evian SA (SAEME)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation — Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (EYVL L 382, s. 17) 7 artiklan 2 kohdan tulkinta — Edustussopimuksen päättäminen — Kauppaedustajalle, jolle on osoitettu tietty maantieteellinen alue tai tietty asiakaspiiri, maksettava provisio — Oikeus tällaiseen provisioon, kun päämiehellä ei ole ollut suoraa tai välillistä määräysvaltaa liiketoimiin, joista on päätetty kolmannen henkilön ja kauppaedustajalle osoitetulta maantieteelliseltä alueelta olevan asiakkaan välillä

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustajalla, jolle on osoitettu tietty maantieteellinen alue, ei ole oikeutta provisioon liiketoimista, joista tältä alueelta olevat asiakkaat ovat päättäneet kolmannen henkilön kanssa ilman päämiehen suoraa tai välillistä myötävaikutusta.

(1) EUVL C 69, 24.3.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.1.2008 (Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpenin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — N. V. Lammers & Van Cleeff v. Belgian valtio

(Asia C-105/07) (1)

(Sijoittautumisvapaus - Pääomien vapaa liikkuvuus - Verolainsäädäntö - Yhteisövero - Korot, joita tytäryhtiö maksaa korvauksena varoista, jotka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut emoyhtiö on sille lainannut - Korkojen luokitteleminen verollisiksi osingoiksi - Luokittelematta jättäminen tilanteessa, jossa korot maksetaan maassa asuvalle yhtiölle)

(2008/C 64/17)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: N. V. Lammers & Van Cleeff

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen — EY 12, EY 43, EY 46, EY 48, EY 56 ja EY 58 artiklan tulkinta — Kansallinen verolainsäädäntö, jonka mukaan korot, jotka tytäryhtiö maksaa korvauksena toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön lainaamista varoista, luokitellaan verollisiksi osingoiksi, kun taas maassa asuvalle yhtiölle maksettavia korkoja ei pidetä tällaisina osinkoina

Tuomiolauselma

EY 43 ja EY 48 artikla ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan korot, joita jäsenvaltiossa asuva yhtiö maksaa hallituksensa jäsenelle, joka on toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö, luokitellaan osingoiksi ja ne ovat tästä syystä verollisia silloin, kun korollisten lainojen kokonaismäärä ylittää verotuskauden alussa yhtiön maksetun osakepääoman määrän korotettuna verollisilla rahastoilla, kun taas samassa tilanteessa näitä korkoja ei luokitella osingoiksi eivätkä ne täten ole verollisia, mikäli ne maksetaan hallituksen jäsenelle, joka on sijoittautunut niitä maksavan yhtiön kanssa samaan jäsenvaltioon.

(1) EUVL C 95, 28.4.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.1.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-342/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/91/EY - Energiapolitiikka - Energiansäästö - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2008/C 64/18)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia ja B. Schima)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamies: N. Dafniou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Kaikkia rakennusten energiatehokkuudesta 16.12.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY (EUVL L 1, s. 65) noudattamisen edellyttämiä säännöksiä ei ole annettu määräajassa

Tuomiolauselma

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut rakennusten energiatehokkuudesta 16.12.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut määräajassa tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 211, 8.9.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/13

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 8.11.2007 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Fratelli Martini & C. SpA ja Cargill Srl v. Ministero delle Politiche Agricole e Forestali, Ministero della Salute ja Ministero delle Attività Produttive

(Asia C-421/06) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan yhteisön säännöksen pätemättömyys - Toimielinten velvollisuudet - Eläinten terveys - Eläimille tarkoitetut rehuseokset - Rehuseoksessa olevien rehuaineiden painoprosenttiosuuksien ilmoittaminen merkinnöissä +/- 15 prosentin poikkeamalla - Kielto johtaa kuluttajaa harhaan)

(2008/C 64/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Asianosaiset

Kantajat: Fratelli Martini & C. SpA ja Cargill Srl

Vastaajat: Ministero delle Politiche Agricole e Forestali, Ministero della Salute ja Ministero delle Attività Produttive

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Consiglio di Stato — Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C-194/04, ABNA ltd ym., antaman tuomion oikeusvaikutukset; tällä tuomiolla todettiin osittain pätemättömäksi rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta ja komission direktiivin 91/357/ETY kumoamisesta 28.1.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/EY (EYVL L 63, s. 23) — Toimielinten velvollisuus toteuttaa uusi toimenpide

Määräysosa

Rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta ja komission direktiivin 91/357/ETY kumoamisesta 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1 artiklan 4 kohtaa, jossa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa eläimille tarkoitettujen rehuseosten merkinnöissä rehuseoksessa olevien rehuaineiden painoprosenttiosuudet +/- 15 prosentin poikkeamalla, on näiden prosenttiosuuksien osalta tulkittava niin, että se ei ole ristiriidassa elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 8 ja 16 artiklan kanssa, joiden tavoitteena on erityisesti estää se, että eläinrehujen merkinnät ja esillepano johtaisivat kuluttajaa harhaan.

Koska direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään itsenäinen velvollisuus, joka ei ole yhteydessä muihin tässä direktiivissä säädettyihin velvollisuuksiin, se, että yhteisöjen tuomioistuin julisti mainitun säännöksen pätemättömäksi yhdistetyissä asioissa C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C-194/04, ABNA ym. 6.12.2005 antamallaan tuomiolla, ei ole saanut aikaan oikeudellista tyhjiötä tai epäyhtenäisyyttä, jonka vuoksi yhteisöjen toimielimet olisivat velvollisia tekemään aineellisia muutoksia direktiiviin 2002/2.

Yhteisön säännöksen pätemättömyys johtuu joka tapauksessa suoraan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta, jossa se todetaan, ja on jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten tehtävä tehdä tästä johtopäätökset kansallisissa oikeusjärjestyksissään.

(1) EUVL C 326, 30.12.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/14

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.12.2007 (Commissione tributaria regionale di Genovan (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Agenzia Dogane Circoscrizione Doganale di Genova v. Euricom SpA

(Asia C-505/06) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Yhteisön tullikoodeksi - Sisäinen jalostus - Assosiaatiosopimus - Riisin ennakkovienti sellaiseen kolmanteen maahan, jota sitoo tullietuuskohtelusta tehty sopimus - Tullikoodeksin 216 artikla)

(2008/C 64/20)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria regionale di Genova

Asianosaiset

Kantaja: Agenzia Dogane Circoscrizione Doganale di Genova

Vastaaja: Euricom SpA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Commissione tributaria regionale di Genova — Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 114 artiklan, 115 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 216 artiklan tulkinta — Sisäisen jalostusmenettelyn järjestelmässä sellaiseen kolmanteen maahan viety riisi, jota sitoo tullietuuskohtelusta tehty sopimus

Määräysosa

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 16.11.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000, 216 artiklaa sovelletaan kyseisen asetuksen 115 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin sisäisen jalostuksen toimiin, joissa jalostetut tuotteet on viety Euroopan yhteisöstä ennen tuontitavaroiden tuontia.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/14

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys 29.11.2007 — Eurostrategies SPRL v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-122/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Määräys asian poistamisesta rekisteristä - Kanteen peruuttaminen - Oikeudenkäyntikulut)

(2008/C 64/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Eurostrategies SPRL (edustajat: solicitor R. Lang ja solicitor S. Crosby)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Costa de Oliveira ja M. I. Hadjiyiannis)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan asiassa T-203/06, Eurostrategies vastaan komissio, 1.12.2006 antamasta määräyksestä, jolla asia poistettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä ja jolla valittaja velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Eurostrategies SPRL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 95, 28.4.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/15

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 10.12.2007 (Sąd Rejonowy w Jaworznien (Puolan tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Piotr Kawala v. Gmina Miasta Jaworzna

(Asia C-134/07) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Sisäinen maksu, joka peritään määrältään suurempana toisesta jäsenvaltiosta tuodusta tuotteesta kuin samanlaisesta tuotteesta, joka on ostettu kyseisestä maasta - EY 90 artiklan ensimmäinen kohta - Ensirekisteröintimaksu, joka peritään käytettyinä maahan tuoduista autoista)

(2008/C 64/22)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy w Jaworznie

Asianosaiset

Kantaja: Piotr Kawala

Vastaaja: Gmina Miasta Jaworzna

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Sąd Rejonowy w Jaworznie — EY 90 artiklan tulkinta — Ensimmäisen rekisteröinnin yhteydessä jäsenvaltiossa ajoneuvon rekisteriotteesta perittävä maksu, jonka määrä ylittää tuntuvasti toisesta ajoneuvon rekisteriotteesta perittävän maksun — Sisäisen verotuksen neutraalisuuden periaate kansallisilla markkinoilla jo olevien tuotteiden ja maahan tuotujen tuotteiden väliseen kilpailuun nähden

Määräysosa

EY 90 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että ajoneuvon rekisteriotteesta suoritettavan maksun suuruudesta 28.7.2003 annetun infrastruktuuriministerin asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaisen maksun kaltainen maksu on ristiriidassa kyseisen määräyksen kanssa, koska se peritään käytännössä toisesta jäsenvaltiosta käytettynä maahan tuodun auton ensirekisteröinnin yhteydessä mutta ei silloin, kun käytetty auto hankitaan Puolasta, mikäli se on jo rekisteröity siellä.

(1) EUVL C 95, 28.4.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/15

Valitus, jonka Saint-Gobain Glass Deutschland GmbH on tehnyt 19.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-28/07, Fels-Werke GmbH, Saint-Gobain Glass Deutschland GmbH, Spenner-Zement GmbH & Co. KG v. Euroopan yhteisöjen komissio, 11.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-503/07 P)

(2008/C 64/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Saint-Gobain Glass Deutschland GmbH (edustajat: Rechtsanwalt H. Posser ja Rechtsanwalt S. Altenschmidt)

Muu osapuoli: Fels-Werke GmbH, Spenner-Zement GmbH & Co. KG, Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston asiassa T-28/07 (Fels-Werke ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio) 11.9.2007 tekemä päätös on kumottava niiltä osin kuin se koskee valittajaa

—

komission 29.11.2006 tekemän päätöksen, joka koskee kasvihuonekaasujen päästölupien myöntämistä koskevaa kansallista jakosuunnitelmaa, jonka Saksan liittotasavalta on antanut tiedoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti (asiakirjan numeroa ei ole ilmoitettu), 1 artiklan 2 kohta on kumottava niiltä osin kuin siinä todetaan direktiivin 2003/87/EY kanssa yhteensopimattomiksi sellaiset ensimmäisen päästökauppaa koskevan kauden osalta jaettavat päästöoikeuksia koskevat takeet, jotka kuvaillaan Saksaa koskevan kansallisen jakosuunnitelman luvussa 6.2 otsikon ”ZuG 2007:n 8 §:n mukaiset jaot” alla

—

kyseisen päätöksen 2 artiklan 2 kohta on kumottava niiltä osin kuin siinä asetetaan Saksan liittotasavallalle rajoituksia sellaisten ensimmäisen päästökauppaa koskevan kauden osalta jaettavia päästöoikeuksia koskevien takeiden soveltamisen osalta, jotka kuvaillaan Saksaa koskevan kansallisen jakosuunnitelman luvussa 6.2 otsikon ”ZuG 2007:n 8 §:n mukaiset jaot” alla, ja määrätään soveltamaan samaa edistystä koskevaa kerrointa kuin vastaaviin olemassa oleviin laitoksiin

—	toissijaisesti mainitun päätöksen 1 kohta on kumottava ja asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi riitautetussa päätöksessä, että asia ei koske valittajaa erikseen ja jätti tämän vuoksi tutkimatta valittajan kumoamiskanteen, joka koski osia komission 29.11.2006 tekemästä päätöksestä, joka koskee kasvihuonekaasujen päästölupien myöntämistä koskevaa Saksan kansallista jakosuunnitelmaa.

Valittaja esittää valituksen perusteluna, että sen intressejä palvelevaa menettelyoikeutta sekä aineellista yhteisön lainsäädäntöä, EY 230 artiklan 4 kohtaa, on rikottu.

Ensiksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta sekä oikeutta tulla kuulluksi. Asia ei sen mukaan koske valittajaa erikseen etenkin sen vuoksi, että valittaja ei ole osoittanut kuuluvansa väitteensä mukaiseen teollisuusyritysten suljettuun piiriin eikä se erityisesti ole esittänyt luetteloa ZuG 2007:n 8 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvista teollisuusyrityksistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole kuitenkaan pyytänyt valittajaa menettelyn missään vaiheessa esittämään luetteloa yrityksistä, joita päästöoikeuksia koskevat takeet koskevat. Valittaja ei ole myöskään muulla tavoin saanut tietoonsa tuollaisen luettelon esittämisen merkityksellisyyttä, koska niiden yritysten, joita päästöoikeuksia koskevat takeet koskevat, piirin rajoittunut ja suljettu luonne käy ilmi jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitetystä ZuG 2007:n pakottavasta oikeudellisesta rakenteesta. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vaatii tuollaisen listan esittämisellä jotakin, mikä on valittajalle tosiasiassa mahdotonta.

Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 230 artiklan 4 kohtaa, koska se on virheellisesti katsonut, että asia ei koske valittajaa erikseen. Henkilöiden piiri, jota riitautettu päätös koskee, ei nimittäin ole — kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt — ”enemmän tai vähemmän tarkasti” määritelty, vaan se määritellään suoraan lain nojalla menneisyyden tapahtumien perusteella, eikä se ole loogisesti ajatellen laajennettavissa. Riitautettu päätös voidaan niiden yrittäjien osalta, joita ZuG 2007:n 8 §:n päästöoikeuksia koskevat takeet koskevat, katsoa myös nipuksi yksittäisiä päätöksiä, koska päästöoikeuksia koskevat takeet on evätty jokaisen yksittäisen yrityksen osalta.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social de Madrid (Espanja) on esittänyt 3.12.2007 — Evangelina Gómez-Limón Sánchez-Camacho v. Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS), Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS) ja Alcampo SA

(Asia C-537/07)

(2008/C 64/25)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social de Madrid

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Evangelina Gómez-Limón Sánchez-Camacho

Vastaajat: Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS), Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS) ja Alcampo SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon vanhempainloman, jonka yksityiskohdista ja laajuudesta kukin jäsenvaltio voi päättää vapaasti direktiivissä 96/34/EY (1) asetettujen vähimmäisvaatimusten puitteissa, myöntämisellä tavoiteltu tasa-arvon edistäminen, onko mahdollista, että vanhempainloman käyttäminen päivittäisen työajan lyhennyksen ja palkan pienennyksen muodossa alaikäisten lasten hoitamiseksi voi vaikuttaa tällaisen loman käyttävälle työntekijälle kertymässä oleviin etuihin, ja voivatko yksityishenkilöt vedota jäsenvaltion julkisiin elimiin nähden periaatteeseen, jonka mukaan kertyneisiin tai kertymässä oleviin etuihin ei saada vaikuttaa?

Sisältääkö mainitun direktiivin 2 lausekkeen 6 kohdassa oleva ilmaus ”kertyneet tai kertymässä olevat edut” ainoastaan oikeudet, jotka liittyvät työsuhteen ehtoihin, ja kattaako se ainoastaan työnantajaan nähden voimassa olevan työsopimussuhteen, vai kattaako se myös sosiaaliturvan alalla kertyneiden tai kertymässä olevien etujen säilyttämisen, ja täyttyykö direktiivin 96/43/EY 2 lausekkeen 8 kohdassa oleva vaatimus ”sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien jatkuvuudesta — eri vaaratekijöiden — osalta” kansallisten viranomaisten nyt esillä olevassa asiassa soveltamalla järjestelmällä, ja onko tässä tilanteessa mahdollista vedota jäsenvaltion viranomaisiin nähden sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien jatkuvuutta koskevaan oikeuteen, koska tämä oikeus on riittävän täsmällinen ja konkreettinen.

Ovatko yhteisön säännökset esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan sellaista ajanjaksoa, jonka kuluessa päivittäistä työaikaa on vanhempainloman perusteella lyhennetty, vastaavaa työkyvyttömyyseläkettä alennetaan verrattuna eläkkeeseen, jota olisi suoritettu ennen kyseistä lomaa, ja jonka mukaan oikeutta tuleviin etuuksiin samoin kuin niiden kertymää alennetaan vastaavasti suhteessa työajan ja palkan vähenemiseen?

Onko kansallisilla tuomioistuimilla olevaa velvollisuutta tulkita kansallista oikeutta direktiivillä asetettujen velvoitteiden valossa, jotta mahdollistetaan yhteisön säännöksillä tavoiteltujen tavoitteiden täyttyminen suurimmassa mahdollisessa määrin, sovellettava myös edellä mainittuun vaatimukseen sosiaaliturvaoikeuksien jatkuvuudesta vanhempainloman aikana ja erityisesti nyt esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijä on osa-aikavapaalla tai hänen päivittäistä työaikaansa on lyhennetty?

Onko nyt esillä olevassa tilanteessa sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien heikkeneminen ja näiden etuuksien kertymän pienentyminen vanhempainloman ajalta miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (2) vastaista välitöntä tai välillistä syrjintää, ja onko se ristiriidassa myös yhdenvertaista kohtelua ja syrjinnän kieltoa miesten ja naisten välillä koskevan, jäsenvaltioiden yhteisen perinteen mukaisen vaatimuksen kanssa, siltä osin kuin näitä periaatteita on sovellettava työsuhteen ehtojen lisäksi myös työntekijöiden julkiseen sosiaaliturvaan?

(1) UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/34/EY (EYVL L 145, s. 4).

(2) EYVL 1979, L 6, s. 24.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/17

Kanne 5.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-546/07)

(2008/C 64/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja P. Dejmek)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 49 artiklan ja 16.4.2003 allekirjoitetun liittymisasiakirjan 24 artiklassa tarkoitetussa XII liitteessä olevan 2 jakson ”Henkilöiden vapaa liikkuvuus” 13 kohdassa olevan standstill-lausekkeen mukaisia velvoitteitaan, koska

se on hallinnollisessa käytännössään tulkinnut puolalaisten yritysten työntekijöiden lähettämisestä rakennusurakoihin 31.1.1990 tehdyn saksalais-puolalaisen hallitustenvälisen sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”toisen osapuolen yritykset” (Unternehmen der anderen Seite) siten, että sillä tarkoitetaan saksalaisia yrityksiä, ja koska

b)	se on pitänyt niin sanotun työmarkkinoiden suojelulausekkeen nojalla voimassa alueellisia rajoituksia työmarkkinoille pääsyyn 16.4.2003 jälkeen eli sen jälkeen, kun Puola allekirjoitti sopimuksen liittymisestä Euroopan unioniin.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolalaisten työntekijöiden lähettämistä rakennusurakoihin Saksaan säännellään Saksan liittotasavallan hallituksen ja Puolan hallituksen 31.1.1990 tekemällä sopimuksella Puolalaisten työntekijöiden lähettämisestä rakennusurakoihin Saksaan. Saksalaisessa hallintokäytännössä tämän kahdenvälisen sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”toisen osapuolen yritykset” tulkitaan siten, että sillä tarkoitetaan ”saksalaisia yrityksiä”.

Tämän johdosta ainoastaan saksalaiset yritykset saattoivat tehdä kyseisen kahdenvälisen sopimuksen mukaisia urakkasopimuksia. Muista jäsenvaltioista olevilla yrityksillä, jotka halusivat toteuttaa urakoita Saksassa, ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa tytäryhtiö Saksaan. Tästä syystä muista jäsenvaltioista peräisin oleville yrityksille on tehty vähemmän houkuttelevaksi käyttää EY 49 artiklaan perustuvaa palvelujen tarjoamisen vapautta tekemällä puolalaisten yritysten kanssa kyseisen sopimuksen mukaisia urakkasopimuksia, jotka koskevat Saksan liittotasavallassa toteutettavaa rakennusurakkaa. Täten kyseessä on muista jäsenvaltioista kuin Saksan liittotasavallasta peräisin olevien yritysten suora syrjintä näiden yritysten kansallisuuden tai kotipaikan perusteella.

EY 46 ja EY 55 artiklan määräyksien mukaan syrjivät erityisjärjestelmät voidaan oikeuttaa vain yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleiseen järjestykseen voidaan vedota EY 46 mukaisena oikeuttamisperusteena ainoastaan, jos syrjivän toimenpiteen voimassa pitäminen on tarpeen sellaisen todellisen ja riittävän vakavan uhkan torjumiseksi, joka vaikuttaa yhteiskunnan perustavanlaatuisiin etuihin.

Komissio katsoo, että nämä edellytykset eivät täyty nyt esillä olevassa asiassa. Kahdenvälisen sopimuksen asianmukainen täytäntöönpano ei edellytä sen soveltamista ainoastaan Saksaan sijoittautuneisiin yrityksiin, sillä kaikki hakemukset on joka tapauksessa esitettävä saksalaisille viranomaisille. Mahdollisuus toimenpiteisiin urakasta vastaavaan henkilöön nähden maksamatta jääneiden sosiaaliturvamaksujen perimiseksi ja väärinkäytösten ehkäiseminen eivät ole tekijöitä, jotka liittyvät itse urakkasopimuksiin vaan ne ovat osa yleistä kehystä, joka koskee muista jäsenvaltioista peräisin olevien yritysten vapautta tarjota palveluja Saksassa. Mistään ei myöskään ilmene, kuinka kahdenvälisen sopimuksen avaaminen muista jäsenvaltiosta peräisin oleville yrityksille voisi johtaa liittymissopimuksessa olevien siirtymäsäännösten virheelliseen soveltamiseen tai kiertämiseen. Vaara siirtymäsäännösten perusteettomasta käyttämisestä ei missään tapauksessa ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen kohdistuva riittävän vakava uhka, jolla voitaisiin oikeuttaa palvelujen vapaan tarjoamisen syrjivä rajoitus.

Edellä mainitun 16.4.2003 allekirjoitetun liittymisasiakirjan 24 artiklassa tarkoitetussa XII liitteessä olevan 2 jakson 13 kohdassa olevan standstill-lausekkeen sanamuodosta ilmenee, että velvollisuus olla ottamatta käyttöön aiempia tiukempia rajoituksia on ehdoton ja että kaikki toimenpiteet, joilla vaikeutetaan puolalaisten urakantarjoajien pääsyä Saksan työmarkkinoille 16.4.2003 voimassa olleeseen tilanteeseen nähden, ovat kiellettyjä. Liittovaltion työvoimatoimiston hallinnollisessa käytännössään edelleen noudattaman niin sanotun työmarkkinoiden suojelulausekkeen mukaan urakkasopimuksia ei kuitenkaan lähtökohtaisesti hyväksytä, mikäli ne toteutetaan sellaisen toimiston piiriin kuuluvalla alueella, jossa kuuden viimeisen kuukauden keskimääräinen työttömyysprosentti on vähintään 30 prosenttia yli Saksan liittotasavallassa vallitsevan työttömyysprosentin. Tämän säännön piiriin kuuluvien työvoimatoimistojen luettelo päivitetään neljännesvuosittain. Komission mukaan tästä seuraa se, että työmarkkinoiden suojelulausekkeella loukataan liittymissopimuksessa olevaa standstill-lauseketta sikäli kuin uusia työvoimapiirejä on lisätty kiellon piiriin kuuluvien alueiden luetteloon.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Handelsgericht Wien (Itävalta) on esittänyt 11.12.2007 — Friederike Wallentin-Hermann v. Alitalia — Linee Aeree Italiane SpA

(Asia C-549/07)

(2008/C 64/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Handelsgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Friederike Wallentin-Hermann

Vastaaja: Alitalia — Linee Aeree Italiane SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tilanteessa, jossa lennon peruuttaminen on seuraus lentokoneessa olevasta teknisestä viasta ja erityisesti moottorin vauriosta, kyse matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappale, ja onko asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisia vastuuvapausperusteita tulkittaessa otettava huomioon Montrealin yleissopimuksen määräykset (19 artikla)?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Kun kyseessä on sellainen lentoliikenteen harjoittaja, joka perustelee keskimääräistä useammin lentojen peruuttamisia teknisillä vioilla, ovatko kyseessä asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet pelkästään sillä perusteella, että kyseiset viat ovat yleisiä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko lentoliikenteen harjoittaja toteuttanut kaikki asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaiset ”kohtuudella edellytettävät toimenpiteet”, kun se osoittaa, että se täyttää laissa edellytetyt vähimmäisvaatimukset lentokoneen huoltotöiden osalta, ja onko tämä riittävää, jotta lentoliikenteen harjoittaja voidaan vapauttaa velvollisuudesta asetuksen 5 artiklan ja 7 artiklan mukaisen korvauksen maksamiseen?

4)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Ovatko asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksellisia olosuhteita sellaiset ylivoimaiset esteet tai luonnonilmiöt, jotka eivät johdu teknisestä viasta ja jotka ovat siis lentoliikenteen harjoittajan kannalta ulkopuolisia tekijöitä?

(1) EUVL L 46, s. 1.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 11.12.2007 — Deniz Sahin v. Bundesminister für Inneres

(Asia C-551/07)

(2008/C 64/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Deniz Sahin

Vastaaja: Bundesminister für Inneres

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (1) (jäljempänä direktiivi) 3 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 2 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja 2 kohtaa tulkittava siten, että ne kattavat myös ne direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetut perheenjäsenet, jotka ovat saapuneet unionin kansalaisesta riippumatta vastaanottavaan jäsenvaltioon (direktiivin 2 artiklan 3 alakohta) ja joista on vasta siellä tullut unionin kansalaisen perheenjäseniä tai jotka ovat vasta siellä aloittaneet perhe-elämän hänen kanssaan?

Mikäli näin on, onko täydentävästi merkitystä sillä, että perheenjäsen oleskelee perheenjäseneksi tulemisen tai perhe-elämän aloittamisen aikaan laillisesti vastaanottavassa jäsenvaltiossa? Mikäli näin on, riittääkö lailliseen oleskeluun se, että perheenjäsenellä on oleskeluoikeus vain sillä perusteella, että hän on turvapaikanhakija?

Jos ensimmäisen kysymyksen a ja b kohtaan annettavan vastauksen perusteella direktiivistä ei voida johtaa ”pelkästään” turvapaikanhakijana oleskeluun oikeutetun perheenjäsenen oleskeluoikeutta, kun tämä on saapunut vastaanottavaan jäsenvaltioon unionin kansalaisesta riippumatta ja tästä on tullut unionin kansalaisen perheenjäsen vasta siellä tai tämä on aloittanut perhe-elämän hänen kanssaan vasta siellä: voidaanko tästä huolimatta tilanteessa, jossa perheenjäsen on oleskellut vastaanottavassa jäsenvaltiossa vajaat neljä vuotta ja ollut siellä avioliitossa unionin kansalaisen kanssa — jonka kanssa hän on asunut yhdessä noin kolme ja puoli vuotta ja jonka kanssa hänellä on 20 kuukauden ikäinen yhteinen lapsi — yhden vuoden ajan, johtaa oleskeluoikeus EY 18 artiklasta tai EY 39 artiklasta, kun otetaan huomioon perusoikeus perhe-elämän kunnioittamiseen?

Onko kansallinen lainsäädäntö ristiriidassa direktiivin 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan kanssa, kun sen mukaan unionin kansalaisen perheenjäsenet, joilla ei ole minkään jäsenvaltion kansalaisuutta ja joille kuuluu oleskeluoikeus yhteisön oikeuden eli erityisesti direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan, eivät voi saada oleskelukorttia (”unionin kansalaisen perheenjäsenten oleskelukortti”) pelkästään sen vuoksi, että heillä on vastaanottavan jäsenvaltion turvapaikkalainsäädännön säännösten nojalla (väliaikainen) oikeus oleskella tässä valtiossa?

(1) EUVL L 158, s. 77.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 14.12.2007 — LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten GmbH v. Tele2 Telecommunication GmbH

(Asia C-557/07)

(2008/C 64/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten GmbH

Vastaaja: Tele2 Telecommunication GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (1) 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa käytettyä käsitettä ”välittäjä” tulkittava niin, että se kattaa myös palvelun tarjoajan, joka mahdollistaa käyttäjälle vain pääsyn verkkoon antamalla tälle dynaamisen IP-osoitteen, mutta ei anna tämän käyttöön mitään palveluja (”services”), kuten sähköpostia, tiedonsiirtokäytäntöä (FTP) taikka tiedostojenjakopalvelua eikä myöskään valvo käyttäjän käyttämiä palveluja oikeudellisesti tai tosiasiallisesti?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (2) 8 artiklan 3 kohtaa yhdessä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY 6 ja 15 artiklan kanssa tulkittava (suppeasti) niin, että siinä ei sallita henkilötietojen luovuttamista yksityisille kolmansille tekijänoikeudellisten yksinoikeuksien (taloudelliset oikeudet ja teoksen käyttöoikeudet) todennäköisiä loukkauksia koskevaa siviiliprosessia varten?

(1) EYVL L 167, s. 10.

(2) EUVL L 157, s. 45.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tallinna Halduskohus (Viron tasavalta) on esittänyt 18.12.2007 — Balbiino AS v. EV Põllumajandusministeerium ja Maksu- ja Tolliameti Põhja maksu- ja tollikeskus

(Asia C-560/07)

(2008/C 64/31)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tallinna Halduskohus

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Balbiino AS

Vastapuolet: EV Põllumajandusministeerium ja Maksu- ja Tolliameti Põhja maksu- ja tollikeskus

Ennakkoratkaisukysymykset

Estääkö Euroopan unionin oikeus, ennen kaikkea komission asetuksen (EY) N:o 60/2004 (1) 6 artiklan 1 kohta, kun sitä luetaan yhdessä komission asetuksen N:o 832/2005 (2) johdanto-osan 3 perustelukappaleen ja komission asetuksen (EY) N:o 1972/2003 (3) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, sen, että toimijan ylijäämävaraston suuruuden määrittelemiseksi ylijäämävarastosta vähennetään automaattisesti (luetaan siirtovarastoksi) toimijan 1.5.2004 edeltäneiden toimivuosien, kuitenkin enintään neljän toimivuoden, 1.5. vallinneiden varastojen keskiarvo, joka kerrotaan 1,2:lla?

Jos vastaus on myöntävä, olisiko vastaus toisenlainen, jos siirtovaraston ja ylijäämävaraston suuruuden määrittämisessä on mahdollista ottaa huomioon myös toimijan tuotanto-, jalostus- tai myyntikapasiteetin kasvu, maataloustuotteiden kypsymisaika, varastojen muodostumisaika sekä toimijasta riippumattomat muut olosuhteet?

2)	Onko unionin oikeuden ja ennen kaikkea komission asetuksen (EY) N:o 1972/2003 tavoitteen kanssa sopusoinnussa se, että 1.5.2004 toimijan hallinnassa ollut koko maataloustuotteiden varasto luetaan toimijan ylijäämävarastoksi?

Jos toimija ryhtyi toimimaan vastaavanlaisten maataloustuotteiden kanssa vähemmän kuin yksi vuosi ennen 1.5.2004, estääkö Euroopan unionin oikeus, ennen kaikkea komission asetuksen (EY) N:o 1972/2003 4 artikla sekä komission asetuksen (EY) N:o 60/2004 6 artikla, sen, että kyseisen toimijan on itse todistettava, että 1.5.2004 tämän hallinnassa olleen maataloustuotteiden varaston suuruus vastaa tämän tavanomaisesti tuottamien, myymien tai muulla tavalla maksusta tai maksutta luovuttamien tai hankkimien maataloustuotteiden varaston suuruutta?

Jos vastaus on myöntävä, olisiko vastaus toisenlainen, jos riippumatta toimijan todistustaakasta hallintoelimellä on velvollisuus ottaa toimijan puolelta esitetyn maataloustuotteita koskevan ilmoituksen perusteella toimijan siirtovaraston ja ylijäämävaraston määrittämisessä huomioon toimijan 1.5.2004 jälkeen tapahtunut tuotanto-, jalostus- tai myyntikapasiteetin ja varaston kasvu?

Onko komission asetuksen (EY) N:o 1972/2003 ja komission asetuksen (EY) N:o 60/20024 tavoitteiden kanssa sopusoinnussa ylijäämävarastomaksun periminen myös siinä tapauksessa, että toimijalla todetaan 1.5.2004 vallinneessa tilanteessa olleen ylijäämävarasto mutta toimija todistaa, että tämän ylijäämävaraston myymisestä 1.5.2004 jälkeen toimija ei tosiasiassa ole saanut hintaerosta hyötyä?

Voidaanko komission asetuksen (EY) N:o 60/2004 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä, jonka perusteella otetaan sokerin, isoglukoosin tai fruktoosin ylijäämämäärien toteamisessa huomioon muun muassa varastotilojen kapasiteetti, tulkita siten, että tilanteessa, jossa toimijan varastotilojen kapasiteetti on liittymistä edeltäneen vuoden aikana kasvanut, kyseinen kasvu muodostaa perusteen pienentää toimijan hallinnassa 1.5.2004 vallinneessa tilanteessa olevaa maataloustuotteiden ylijäämävarastoa riippumatta toimijan elinkeinotoiminnasta, maataloustuotteiden jalostuskapasiteetista tai maataloustuotteiden varastojen suuruudesta 1.5.2004 edeltäneinä toimintavuosina ja 1.5.2004 jälkeisten kahden vuoden kuluessa?

Estääkö komission asetuksen (EY) N:o 1972/2003 10 artikla sen, että toimijalta peritään ylijäämävarastomaksu veropäätöksellä silloin, kun veropäätös on kyllä tehty asetuksen voimassaoloaikana 30.4.2007 mutta sisäisen oikeuden mukaan kyseinen päätös on tullut suhteessa toimijaan täytäntöönpanokelpoiseksi komission asetuksen soveltamisajan päättymisen jälkeen ja kun valtion sisäisessä oikeudessa ei säädetä varastomaksun perimisen määräajasta?

(1) Sokerialalla sovellettavista siirtymätoimenpiteistä Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian unioniin liittymisen vuoksi 14.1.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 60/2004 (EUVL L 9, s. 8).

(2) Sokerin, isoglukoosin ja fruktoosin ylijäämämäärien määrittämisestä Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian osalta 31.5.2005 annettu komission asetus (EY) N:o 832/2005 (EUVL L 138, s. 3).

(3) Maataloustuotteiden kaupan osalta toteutettavista siirtymätoimenpiteistä Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisen vuoksi 10.11.2003 annettu komission asetus (EY) N:o 1972/2003 (EUVL L 293, s. 3).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/21

Kanne 18.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-561/07)

(2008/C 64/32)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Enegren ja L. Pignataro)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2001/23/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa 29.12.1990 annetun lain N:o 428 47 §:n 5 ja 6 momentin 12.8.1977 annetun lain N:o 675 2 §:n 5 momentin c alakohdassa tarkoitetussa työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa, joten ”vaikeassa taloudellisessa tilanteessa” todetun liikkeen luovutuksen yhteydessä ei turvata direktiivin 3 ja 4 artiklassa mainittuja työntekijän oikeuksia

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on sitä mieltä, että laki N:o 428/90 (47 §:n 5 ja 6 momentti) ovat ristiriidassa työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (1) kanssa siltä osin kuin Cassa integrazione guadagni straordinariaan (erityisetuuskassa; CIGS) liittyneet, luovutuksensaajalle siirtyneet yrityksen työntekijät menettäisivät Codice civilen (Italian siviililaki) 2112 §:ssä säädetyt oikeutensa, mahdollisia ammattijärjestöjen kanssa tehtyjen sopimusten mukaisia takeita lukuun ottamatta (47 §:n 5 momentin mukainen ”suosituimmuuskohtelu”).

Tämä merkitsee komission mukaan, että CIGS:ään liittyneet työntekijät eivät saisi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevan yrityksen luovutuksen yhteydessä direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyjä takeita.

Kyseessä olevan lain 47 §:n 6 momentissa säädetään, että työntekijät, joista ei tule luovutuksensaajan, ostajan tai uuden työnantajan työntekijöitä, ovat etusijalla viimeksi mainitun ottaessa työntekijöitä palvelukseensa vuoden ajan luovutuksesta lukien tai työehtosopimuksissa sovitun pidemmän ajan. Codice civilen 2112 §:ää ei sovelleta mainittuihin työntekijöihin, jotka luovutuksensaaja, ostaja tai uusi työnantaja ottaa palvelukseensa yrityksen luovutuksen jälkeen.

Italian hallitus ei kiistä komission näkemystä siitä, että CIGS:ään liittyneet työntekijät eivät saa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa yrityksen luovutuksen yhteydessä direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyjä takeita. Se väittää kuitenkin, että nyt esillä olevassa asiassa sovelletaan direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa.

Komissio väittää, että tässä säännöksessä sallitaan sellaisen yrityksen luovutuksen tapauksessa, jossa luovuttaja on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, työntekijöiden työehtojen muuttaminen työllisyysmahdollisuuksien turvaamiseksi varmistamalla yrityksen, liikkeen tai liiketoiminnan osan toiminnan säilymisen. Tämä säännös oikeuttaa jäsenvaltion kuitenkin vain sallimaan sen, että luovuttaja ja työntekijöiden edustaja sopivat tällaisissa olosuhteissa työehtojen muutoksista, mutta ei kuitenkaan sulkemaan pois direktiivin 3 ja 4 artiklan soveltamista, kuten lain nro 428/90 47 §:n 5 ja 6 momentissa.

(1) EYVL L 82, s. 16.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/22

Kanne 19.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-562/07)

(2008/C 64/33)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja I. Martinez del Peral Cagigal)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 39 ja EY 56 artiklan sekä ETA-sopimuksen 28 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on 31.12.2006 saakka kohdellut ulkomailla asuvien Espanjassa maassa saamia pääomatuloja eri tavalla kuin Espanjassa asuvien saamia vastaavia tuloja

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Espanjan 31.12.2006 saakka voimassa olleen lainsäädännön mukaan ulkomailla asuvien saamien pääomatulojen verotuksessa käytettiin suhteellista 35 prosentin verokantaa, kun taas maassa asuvien verotuksessa käytettiin progressiivista verokantaa, jos omaisuuserät olivat olleet asianomaisen omistuksessa alle yhden vuoden, ja suhteellista 15 prosentin verokantaa, jos tämä omistus oli kestänyt yli vuoden. Ulkomailla asuvien verotaakka oli näin ollen aina suurempi, jos he myivät omaisuutensa sen jälkeen, kun sen hankinnasta oli kulunut yksi vuosi. Jos omaisuus luovutettiin vuoden sisällä sen hankinnasta, ulkomailla asuvien verorasitus oli myös suurempi, paitsi jos maassa asuviin verovelvollisiin sovellettava keskimääräinen verokanta oli suurempi kuin 35 prosenttia (mikä tarkoitti hyvin suuria pääomatuloja).

Komissio katsoo, että näiden kahden verovelvollisryhmän tilanteiden välillä ei ole objektiivista eroa, joten ulkomailla asuvien suurempi verorasitus merkitsee syrjintää, jolla lainvastaisesti rajoitetaan EY 39 ja EY 56 artiklassa sekä ETA-sopimuksen 28 ja 40 artiklassa määrättyä työntekijöiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/23

Valitus, jonka AMS Advanced Medical Services GmbH on tehnyt 31.12.2007 asiassa T-425/03, AMS Advanced Medical Services GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 18.10.2007 annetusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) tuomiosta

(Asia C-565/07 P)

(2008/C 64/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: AMS Advanced Medical Services GmbH (edustaja: asianajaja S. Schäffler)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), American Medical Systems, Inc.

Vaatimukset

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 18.10.2007 antama tuomio on kumottava.

—	Vastaaja ja valituksen vastapuoli on velvoitettava korvaamaan tästä menettelystä ja menettelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksessa väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole sallinut sitä, että valittaja vaatii väitteentekijää esittämään näyttöä tavaramerkkinsä käytöstä vasta muutoksenhakutuomioistuimessa. Näin ollen se ei noudata harmonisointiviraston elinten toiminnallisen jatkuvuuden periaatetta ja rikkoo asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 74 artiklaa.

SMHV:n elinten toiminnallisen jatkuvuuden periaatteen mukaan valituslautakunnan olisi nimittäin pitänyt perustaa päätöksensä valittajan kaikkiin sekä väiteosaston että valituslautakunnan menettelyssä esittämiin lausumiin.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt 21.12.2007 — Staatssecretaris van Financiën, valituksen vastapuoli Stadeco BV

(Asia C-566/07)

(2008/C 64/35)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Staatssecretaris van Financiën

Valituksen vastapuoli: Stadeco BV

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuudennen direktiiviin (1) 21 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että arvonlisäveroa ei ole maksettava sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa laskun laatija asuu tai johon se on sijoittautunut, jos laskun laatija on merkinnyt laskuun arvonlisäveron määrän sellaisten toimien osilta, jotka yhteisen arvonlisäverojärjestelmän mukaan katsotaan suoritetun toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa?

Jos edelliseen kysymykseen annetaan kieltävä vastaus, voivatko jäsenvaltiot, jos kuudennen direktiivin 21 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lasku on toimitettu sellaiselle vastaanottajalle, jolla ei ole ollenkaan oikeutta arvonlisäveron vähentämiseen (minkä vuoksi vaaraa verotulojen menettämisestä ei ole), yhdistää virheellisesti laskutetun ja siten tämän säännöksen mukaan maksettavaksi tulevan arvonlisäveron oikaisemiseen vaatimuksen, jonka mukaan verovelvollisen on toimitettava jälkikäteen asiakkaalleen korjattu lasku, johon ei ole merkitty arvonlisäveron määrää?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 27.12.2007 — Minister voor Wonen, Wijken en Integratie, muu osapuoli: Woningstichting Sint Servatius

(Asia C-567/07)

(2008/C 64/36)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Minister voor Wonen, Wijken en Integratie

Muu osapuoli: Woningstichting Sint Servatius

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kyseessä EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus, jos yritys (hyväksytty laitos), joka lain nojalla hyväksytään ajamaan sosiaalisen asumisen etuja Alankomaissa ja joka voi sitä varten hakea julkisia varoja ja joka saa lain nojalla toimia ainoastaan kyseisten etujen hyväksi ja jonka toiminta-alue on periaatteessa Alankomaat, ei saa harjoittaa rajat ylittävää toimintaa ilman ministerin antamaa ennakkolupaa?

2.a.	Voidaanko jäsenvaltion sosiaaliseen asumiseen liittyvän edun katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettu yleiseen järjestykseen liittyvä etu?

b.	Voidaanko jäsenvaltion sosiaaliseen asumiseen liittyvän edun katsoa olevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu yleistä etua koskeva pakottava syy?

Voidaanko erityisesti jäsenvaltion sosiaalisen asumisen järjestelmän tehokkuuteen ja rahoitettavuuteen liittyvän edun katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettu yleiseen järjestykseen liittyvä etu tai yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu yleistä etua koskeva pakottava syy?

3.a.	Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulle hyväksytylle laitokselle myönnettävän ennakkoluvan edellyttäminen on rajoitus, joka on perusteltu kysymyksissä 2.a, 2.b ja 2.c tarkoitetulla tavalla, onko tämä edellytys tällöin välttämätön ja oikeasuhtainen?

Onko jäsenvaltiolla sovellettaessa edellä mainittua perustelua laaja harkintavalta määriteltäessä kyseisen yleisen edun ulottuvuutta ja tapaa, miten tätä etua ajetaan? Onko tässä yhteydessä vaikutusta myös sillä, että yhteisöllä ei ole lainkaan tai että sillä on hyvin vähän toimivaltaa sosiaalisen asumisen alalla?

4.a.

Voiko jäsenvaltio perustellakseen pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamista vedota EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa mainittujen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen yleistä etua koskevien pakottavien syiden lisäksi tai yhdessä niiden kanssa myös EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan, jos yrityksille on annettu erityisoikeuksia ja ne tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja?

b.	Onko EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettujen yleisten etujen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen yleistä etua koskevien pakottavien syiden sisältö sama kuin EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yleisten taloudellisten tarkoitusten?

Onko jäsenvaltion vetoamisella EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan ja väitteellä, että yritykset, joille on annettu erityisoikeuksia, hoitavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä tehtäviä, lisäarvoa siihen nähden, että vedottaisiin EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin etuihin ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuihin yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin?

5.a.

Voidaanko yritysten, kuten ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettujen hyväksyttyjen laitosten, joiden on käytettävä kaikki varansa sosiaalisen asumisen hyväksi mutta joilla on myös kaupallista toimintaa sosiaalista asumista varten, katsoa olevan kaiken toimintansa tai osan siitä kannalta yrityksiä, jotka tuottavat EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja?

Onko kysymykseen 5.a myöntävästi vastaamiseksi välttämätöntä, että yrityksillä on erillinen kirjanpito, jonka perusteella voidaan kiistattomasti todeta, mitkä kulut ja mitkä tulot liittyvät niiden sosiaaliseen toimintaan ja mitkä niiden kaupalliseen toimintaan, ja että tällainen velvoite on sisällytetty kansalliseen lain säädökseen? Onko tällä tavoin varmistettava, että jäsenvaltion taloudellisia resursseja käytetään ainoastaan sosiaalisen toiminnan ja sen jatkuvuuden hyväksi?

6.a.

Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun hyväksytyn laitoksen voidaan katsoa olevan kaiken toimintansa tai osan siitä kannalta yritys, joka tuottaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, voidaanko sillä, että tehtäväksi on annettu tällaisten palvelujen tuottaminen, perustella sitä, että hyväksyttyyn laitokseen kohdistuu EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus?

Onko jäsenvaltiolla sovellettaessa edellä mainittua perustelua laaja harkintavalta määriteltäessä kyseisen yleisen edun ulottuvuutta ja tapaa, miten tätä etua ajetaan? Onko tässä yhteydessä vaikutusta myös sillä, että yhteisöllä ei ole lainkaan tai sillä on hyvin vähän toimivaltaa sosiaalisen asumisen alalla?

7.a.

Voiko se, että jäsenvaltio antaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille tietyille yrityksille käyttöön taloudellisia resursseja, edellyttää, että yrityksen toimintaa on alueellisesti rajoitettava sen välttämiseksi, että kyseiset taloudelliset resurssit olisivat lainvastaista valtiontukea ja että yritykset käyttäessään näitä resursseja toisessa jäsenvaltiossa kilpailisivat tässä toisessa jäsenvaltiossa yritysten kanssa ehdoin, jotka eivät perustu markkinatilanteeseen?

Voiko jäsenvaltio, kuten tässä asiassa Alankomaat, vaatia ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetuilta hyväksytyiltä laitoksilta, jotka haluavat harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa luonteeltaan sosiaalista ja kaupallista asuntorakennustoimintaa, ennakkolupaa, jos ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa ei vielä ole lakisääteistä velvollisuutta tehdä eroa tällaisten kahden tyyppisten toimintojen välillä? Onko ennakkoluvan edellyttäminen tässä tapauksessa välttämätön ja oikeasuhteinen keino EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan noudattamiseksi?

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/25

Kanne 21.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-568/07)

(2008/C 64/37)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Savvos ja E. Traversa)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—	On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-140/03 21.4.2005 antaman tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

—

Helleenien tasavalta on velvoitettava maksamaan komissiolle ehdotettu sakko, jonka suuruus on 70 956 euroa kultakin päivältä, jolla asiassa C-140/03 annetun tuomion täytäntöönpano viivästyy, siitä päivästä lähtien, jolloin nyt esillä olevassa asiassa annetaan tuomio, siihen päivään asti, jona asiassa C-140/03 annettu tuomio on pantu täytäntöön.

—

Helleenien tasavalta on velvoitettava maksamaan komissiolle kokonaissumma, jonka suuruus saadaan kertomalla päiväkohtainen summa niiden päivien lukumäärällä, joiden ajan velvoitteiden rikkominen jatkuu siitä päivästä lähtien, jolloin asiassa C-140/03 annettiin tuomio, aina siihen päivään saakka, kun nyt esillä olevassa asiassa annetaan tuomio.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tuomiossa, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 21.4.2005 asiassa C-140/03, komissio vastaan Helleenien tasavalta ja jossa on kyse EY:n perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklan vastaisista rajoituksista, jotka koskevat optiikkatuotteiden liikkeiden avaamista ja harjoittamista, todetaan seuraavaa:

”1)

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY 43 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pysyttänyt voimassa optikon ammatin harjoittamista ja optiikkatuotteiden liikkeitä koskevan lain 971/79, jossa ei sallita tutkinnon suorittaneen optikon, joka on luonnollinen henkilö, harjoittaa useampaa kuin yhtä optikkoliikettä.

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pysyttänyt voimassa lain 971/79 ja kansallisen terveydenhoitojärjestelmän kehittämistä ja muita toimenpiteitä koskevan lain 2646/98, joiden mukaan oikeushenkilö voi avata Kreikassa optikkoliikkeen ainoastaan

—

jos optikkoliikkeen perustamista ja harjoittamista koskeva lupa myönnetään sellaisen luvan saaneen optikon nimissä, joka on luonnollinen henkilö, jos optikkoliikkeen harjoittamista koskevan luvan saaneen henkilön osuus yhtiöpääomasta sekä yhtiön voitoista ja tappioista on vähintään 50 prosenttia, jos yhtiö on muodoltaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö ja

—	jos kyseessä oleva optikko on mukana korkeintaan yhdessä muussa optikkoliikkeen omistavassa yhtiössä, sillä edellytyksellä, että optikkoliikkeen perustamista ja harjoittamista koskeva lupa myönnetään toisen luvan saaneen optikon nimissä.

3)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.”

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 228 artiklassa määrätään, että jos yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille tämän sopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden, jäsenvaltion on toteutettava yhteisön tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Euroopan yhteisöjen komissio pyysi 9.6.2005 päivätyllä kirjeellään Kreikan hallitusta toteuttamaan toimenpiteet yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitun tuomion täytäntöön panemiseksi. Kirjeellään komissio huomautti myös, että laki 3204/2003 ei voi muodostaa riittävää vastausta yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon ainakaan toiseksi mainitun syytöksen osalta, koska tämän lain nojalla optikkoliikkeen perustamista ja harjoittamista koskeva oikeus kuuluu edelleen suuressa määrin optikoille.

Kreikan hallitus vastasi 11.8.2005 päivätyllä kirjeellään ja totesi, että useita lain 971/1979 säännöksiä oli muutettu ja että lain 2646/1998 27 §:n 4 momentti oli kumottu. Se totesi erityisesti, että lain 971/1979 6 §:n uudessa 6 momentissa annetaan mahdollisuus harjoittaa toimintaa useammassa kuin yhdessä liikkeessä luonnollisille henkilöille, joilla on kyseisen ammatin harjoittamista koskeva lupa, sekä yrityksille edellyttäen, että liikkeen johto kuuluu optikolle, jolla on kyseisen ammatin harjoittamista koskeva lupa.

Lain 971/1979 7 §:n uudessa 1 momentissa annetaan mahdollisuus perustaa optikkoliikkeitä yrityksille, olivatpa ne oikeudelliselta muodoltaan millaisia tahansa, edellyttäen, että 1) siltä osin kuin kyse on henkilöyhtiöistä, suurin osa yhtiömiehistä ja liikkeenhoitaja tai suurin osa liikkeenhoitajista on optikkoja, joilla on kyseisen ammatin harjoittamista koskeva lupa, 2) siltä osin kuin kyse on rajavastuuyhtiöistä, yli puolet yhtiömiehistä, jotka edustavat yli puolta yhtiöpääomasta, ovat optikkoja, joilla on kyseisen ammatin harjoittamista koskeva lupa, 3) siltä osin kuin kyse on osakeyhtiöstä, vähintään 51 prosenttia osakepääomasta kuuluu optikoille, jotka ovat Euroopan unionin maiden kansalaisia ja joilla on lain 971/1979 ja presidentin asetusten 231/1998 ja 165/2000, sellaisena kuin se on muutettuna presidentin asetuksella 373/2003, säännöksissä vaaditut ominaisuudet.

Kantaja väittää, että lain 971/1979 7 §:n uusi 1 momentti ei muodosta riittävää vastausta toiseksi mainittuun syytökseen. Itse asiassa tällä pykälällä pidetään voimassa vaatimus siitä, että optikkoliikkeiden on kuuluttava luvan saaneille optikoille, koska näiden on joko muodostettava enemmistö yhtiömiehistä tai näillä on oltava enemmistö yhtiöpääomasta.

Näin ollen muiden jäsenvaltioiden yhtiöiden vapautta sijoittautua Kreikkaan rajoitetaan yhä, sillä niiden täydessä omistuksessa ei missään tapatuksessa voi olla optikkoliikettä. Tätä rajoitusta ei voida perustella tarpeella turvata kansanterveyden suojelun korkea taso. Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-140/03 21.4.2005 antamassaan tuomiossa, kansanterveyden suojelutavoite ”voidaan saavuttaa niin luonnollisten henkilöiden kuin oikeushenkilöidenkin sijoittautumisvapautta vähemmän rajoittavilla toimilla, esimerkiksi vaatimalla tutkinnon suorittaneiden palkattujen tai osakkaina olevien optikkojen läsnäoloa kussakin optikkoliikkeessä, säännöillä, jotka koskevat kolmansien teoista johtuvaa siviilioikeudellista vastuuta, sekä säännöillä, jotka koskevat ammatillisen vastuuvakuutuksen ottamisvelvollisuutta” (tuomion 35 kohta).

Komissio katsoo näin ollen, että lain 971/1979 7 §:n uudella 1 momentilla Helleenien tasavalta rikkoo edelleen EY:n perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Niinpä Helleenien tasavallan antamat säännökset merkitsevät vain yhteisöjen tuomioistuimen edellä 1 kohdassa mainitun tuomion osittaista täytäntöönpanoa.

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole vielä toteuttanut kaikkia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-140/03, komissio vastaan Helleenien tasavalta, 21.4.2005 antaman sen tuomion täytäntöönpanemiseksi, joka koskee optikkoliikkeiden perustamiselle ja harjoittamiselle EY:n perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklan vastaisesti asetettuja rajoituksia.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Special Commissioners, Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 24.12.2007 — HSBC Holdings plc ja Vidacos Nominees Ltd v. The Commissioners of Her Majesty's Revenue & Customs

(Asia C-569/07)

(2008/C 64/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Special Commissioners, Lontoo

Pääasian asianosaiset

Kantajat: HSBC Holdings plc ja Vidacos Nominees Ltd

Vastaaja: The Commissioners of Her Majesty's Revenue & Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

Kielletäänkö neuvoston direktiivin 69/335, (1) sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY, (2) 10 tai 11 artiklalla tai EY:n perustamissopimuksen 43, 49 tai 56 artiklalla tai jollakin muulla yhteisön oikeuden määräyksellä tai säännöksellä se, että jäsenvaltio (jäljempänä ensimmäinen jäsenvaltio) kantaa veroa osakkeiden luovuttamisesta tai liikkeeseen laskemisesta selvityspalveluun 1,5 prosentin verokannalla, jos tosiseikat ovat seuraavat:

Yhtiö (jäljempänä yhtiö A), joka on sijoittautunut ensimmäiseen jäsenvaltioon, tarjoutuu ostamaan toisen yhtiön (yhtiö B), joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon (jäljempänä toinen jäsenvaltio), listatut ja kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet yhtiön A sellaisia osakkeita vastaan, jotka lasketaan liikkeeseen arvopaperipörssissä toisessa jäsenvaltiossa.

ii)

Yhtiön B osakkeenomistajat voivat valita, ottavatko ne vastaan yhtiön A uudet osakkeet

a)	aineellisessa muodossa tai

b)	aineettomassa muodossa ensimmäisen jäsenvaltion selvitysjärjestelmän välityksellä taikka

c)	aineettomassa muodossa toisen jäsenvaltion selvityspalvelun välityksellä

iii)

Jäsenvaltion laissa säädetään tiivistettynä seuraavaa:

Siinä tapauksessa, että osakekirjat lasketaan liikkeelle aineellisessa muodossa (tai aineettomassa muodossa jäsenvaltion aineettomien osakkeiden selvitysjärjestelmässä) veroa ei kanneta osakkeiden liikkeelle laskemisesta vaan jokaisesta sitä seuraavasta kaupasta, jolloin vero kannetaan 0,5 prosentin verokannalla kauppahinnasta.

Luovutettaessa tai laskettaessa liikkeelle aineettomia osakkeita selvityspalvelun tarjoajalle kannetaan vero (jos osakkeet lasketaan liikkeelle) 1,5 prosentin verokannalla merkintähinnasta tai (jos osakkeet luovutetaan vastiketta vastaan) 1,5 prosentin verokannalla vastikkeen määrästä tai arvosta tai (muussa tapauksessa) 1,5 prosentin verokannalla osakkeiden arvosta, ja osakkeiden (tai osakkeita tai osakkeista määräämistä koskevista oikeuksien) luovutuksista selvityspalvelussa ei myöhemmin kanneta veroa.

Selvityspalvelun tarjoaja voi, jos se saa toimivaltaisen veroviranomaisen luvan, valita järjestelyn, jossa veroa ei kanneta osakkeiden liikkeelle laskemisesta tai luovutuksesta sen selvitysjärjestelmään, vaan tämä vero kannetaan sen sijaan jokaisesta osakekaupasta selvitysjärjestelmässä 0,5 prosentin verokannalla vastikkeesta. Toimivaltainen veroviranomainen voi vaatia (ja tällä hetkellä vaatii) tällaisen valinnan hyväksymisen edellytyksenä sitä, että selvityspalvelun tarjoaja, joka haluaa tehdä tällaisen valinnan, tekee ja pitää yllä järjestelyjä (joita veroviranomainen pitää tyydyttävinä) veron kantamista varten selvityspalvelussa ja siihen liittyvän lainsäädännön noudattamista ja noudattamisen varmistamista varten.

iv)

Toisen jäsenvaltion arvopaperinpörssissä voimassa olevissa järjestelyissä edellytetään, että kaikki tässä toisessa jäsenvaltiossa liikkeeseen lasketut osakkeet on pidettävä aineettomassa muodossa yhdessä ainoassa selvityspalvelussa, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon ja jonka harjoittaja ei ole tehnyt edellä kuvattua valintaa?

(1) Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi 69/335/ETY, EYVL L 249, s. 25.

(2) EYVL L 156, s. 23.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 2.1.2008 — Athesia Druck Srl v. Ministero delle Finanze, Agenzia delle Entrate

(Asia C-1/08)

(2008/C 64/40)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Athesia Druck Srl

Vastapuolet: Ministero delle Finanze, Agenzia delle Entrate

Ennakkoratkaisukysymys

Mitä on pidettävä arvonlisäveron kannalta jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla sellaisen mainospalvelun suorituspaikkana, jonka yhtiö, jonka kotipaikka on Euroopan yhteisön jonkin jäsenvaltion alueella, suorittaa vastaanottajalle, joka on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle, mutta jolla on veroedustaja jonkin jäsenvaltion alueella, ja erityisesti, onko sen katsottava olevan viestin kohdeyleisön kotipaikka, yhteisön ulkopuolisen yhtiön veroedustajana Italiassa toimivan yhtiön kotipaikka, mainospalvelun tilaavan yhteisön ulkopuolisen yhtiön kotipaikka tai yhteisön ulkopuolisen yhtiön asiakkaan kotipaikka?

(1) EYVL L 145, s. 1.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Højesteret (Tanska) on esittänyt 4.1.2008 — Infopaq International A/S v. Danske Dagblades Forening

(Asia C-5/08)

(2008/C 64/41)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Højesteret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Infopaq International A/S

Vastaaja: Danske Dagblades Forening

Ennakkoratkaisukysymykset

(i)

Voidaanko päivälehden artikkelista otetun sellaisen tekstiotteen, joka muodostuu hakusanasta sekä sitä edeltävistä viidestä sanasta ja sitä seuraavista viidestä sanasta, tallennus ja sen jälkeen tapahtuva tulostus katsoa suojelluksi kappaleen valmistamiseksi (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin (1) 2 artikla)?

(ii)	Onko sen kannalta, voidaanko tilapäinen kappaleen valmistaminen katsoa ”väliaikaiseksi” (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta), merkitystä sillä, missä yhteydessä se tapahtuu?

(iii)

Voidaanko tilapäinen kappaleen valmistaminen katsoa ”väliaikaiseksi”, kun kappaletta muokataan, esimerkiksi muodostettaessa kuvatiedoston perusteella tekstitiedosto tai haettaessa tekstinpätkiä tekstitiedoston perusteella?

(iv	) Voidaanko tilapäinen kappaleen valmistaminen katsoa ”väliaikaiseksi”, kun yhdestä tai useammasta 11-sanaisesta tekstiotteesta muodostuva kappaleen osa tallennetaan?

(v)	Voidaanko tilapäinen kappaleen valmistaminen katsoa ”väliaikaiseksi”, kun yhdestä tai useammasta 11-sanaisesta tekstiotteesta muodostuva kappaleen osa tulostetaan?

(vi)	Onko sen kannalta, onko tilapäinen kappaleen valmistaminen ”erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia” (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta), merkitystä sillä, missä teknisen prosessin vaiheessa se tapahtuu?

(vii)

Voiko tilapäinen kappaleen valmistaminen olla ”erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia”, kun se koostuu kokonaisten sanomalehtiartikkeleiden manuaalisesta skannauksesta, jolloin sanomalehtiartikkelit muuttuvat painetusta mediasta digitaaliseksi mediaksi?

(viii)

Voiko tilapäinen kappaleen valmistaminen olla ”erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia”, kun se koostuu yhdestä tai useammasta 11-sanaisesta tekstiotteesta muodostuvan kappaleen osan tulostamisesta?

(ix)	Kattaako ”laillinen käyttö” (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta) kaikki sellaiset käyttömuodot, jotka eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta?

(x)

Kattaako ”laillinen käyttö” (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta) sen, että elinkeinonharjoittaja skannaa kokonaisia sanomalehtiartikkeleita, minkä jälkeen kappaleita muokataan ja yhdestä tai useammasta 11-sanaisesta tekstiotteesta muodostuva kappaleen osa tallennetaan ja mahdollisesti tulostetaan käytettäväksi yhteenvetojen kirjoittamiseen kyseisessä yrityksessä, vaikka oikeudenhaltija ei ole antanut suostumustaan näille toimille?

(xi)	Minkä kriteerien perusteella on arvioitava sitä, onko tilapäisellä kappaleen valmistamisella ”itsenäistä taloudellista merkitystä” (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta), edellyttäen, että säännöksen muut edellytykset täyttyvät?

(xii)

Voiko käyttäjän tilapäisestä kappaleen valmistamisesta saama rationalisointihyöty sisältyä sen arviointiin, onko toimilla ”itsenäistä taloudellista merkitystä” (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta)?

(xiii)

Voidaanko tilanteita, joissa elinkeinonharjoittaja skannaa kokonaisia sanomalehtiartikkeleita, minkä jälkeen kappaleita muokataan ja yhdestä tai useammasta 11-sanaisesta tekstiotteesta muodostuva kappaleen osa tallennetaan ja mahdollisesti tulostetaan ilman oikeudenhaltijan suostumusta, pitää ”tiettyinä erityistapauksina, jotka eivät ole ristiriidassa [sanomalehtiartikkeleiden] tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja” (ks. 5 artiklan 5 kohta)?

(1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/29

Valitus, jonka U.S. Steel Košice, s.r.o. on tehnyt 2.1.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-27/07, U.S. Steel Košice, s.r.o. v. Euroopan yhteisöjen komissio, 1.10.2007 antamasta määräyksestä

(Asia C-6/08 P)

(2008/C 64/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: US Steel Košice, s.r.o. (edustajat: solicitor C. Thomas ja advocaat E. Vermulst)

Vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-27/07, U.S. Steel Košice, s.r.o. v. komissio, 1.10.2007 antama määräys on kumottava.

—	Asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen pääasian ratkaisemista varten.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja tuo esiin, että valitus perustuu oikeudellisiin virheisiin, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki kanteen tutkittavaksi ottamista koskevien periaatteiden soveltamisen ja direktiivin 2003/87 (1) tulkinnan osalta sekä siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla.

1.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti ottamatta huomioon sen, että riidanalaisessa päätöksessä hylättiin Slovakian hallituksen suunnitelma myöntää valittajalle tietty määrä päästöoikeuksia.

2.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti ottamatta huomioon sen, että riidanalaisesta päätöksestä väistämättä seurasi se, että kantajan päästö-oikeuksia vähennettiin ja että päätöksessä nimenomaisesti vaadittiinkin sitä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti ottamatta huomioon sen, että menettely riidanalaista päätöstä tehtäessä on samankaltainen kuin valtiontukea tai yrityskeskittymien valvontaa koskevia päätöksiä tehtäessä.

—	Direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdan mukaisen menettelyn perusnäkökohdat ovat samankaltaiset kuin valtiontukea tai yrityskeskittymiä koskevassa asiassa.

—	Riidanalaisessa päätöksessä kantajan päästöoikeuksia arvioitiin kuten valtiontukea koskevissa asioissa.

4.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että riidanalaisen päätöksen ”täytäntöönpanon” osalta on ”harkintavaltaa”.

Tiivistettynä valittaja väittää, että riidanalainen päätös, jolla hylättiin muodollinen suunnitelma päästökiintiöiden myöntämisestä valittajalle ja väistämättä vähennettiin päästöoikeuksia, joita valittajalle myönnettäisiin, ja jossa nimenomaisesti edellytettiin kyseisten päästöoikeuksien vähentämistä, koskee sitä suoraan.

(1) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUVL L 275, s. 32.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/31

Valitus, jonka Sunplus Technology Co. Ltd on tehnyt 22.1.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-38/04, Sunplus Technology Co. Ltd v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 15.11.2007 annetusta tuomiosta

(Asia C-21/08 P)

(2008/C 64/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Sunplus Technology Co. Ltd (edustajat: Rechtsanwälte H. Eichmann, G. Barth, U. Blumenröder, C. Niklas-Falter, M. Kinkeldey, K. Brandt, A. Franke, U. Stephani, B. Allekotte, K. Lochner, B. Ertle, C. Neuhierl ja S. Prückner)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Sun Microsystems, Inc.

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	kumoaa riitautetun päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen soveltaessaan asetuksen N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sekä tulkitsi sitä väärin, koska se vertasi kahden tavaramerkin yksittäisiä kohtia eikä arvioinut tavaramerkkien kokonaisvaikutelmaa kuluttajalle.

Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut tosiseikaston ja näytön vääristyneellä tavalla huomioon, koska se totesi, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin osa muistuttaa ennemminkin tyyliteltyä aurinkoa kuin ”tähti”-kuviota, ja koska se ei ottanut huomioon ”S”-kirjainta verratessaan tavaramerkkien kokonaisvaikutelmia.

Valittaja väittää myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelut ovat sikäli ristiriitaiset, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tuomion 39 kohdassa, että lisäosat luovat eroavuuksia tavaramerkkien välille, mutta se ei ota huomioon kyseisiä lisäosia verratessaan tavaramerkkien lausuntatapoja.

Lopuksi kantaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen, koska se ei sekaannusvaaraa arvioidessaan ottanut huomioon kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen luokkaa eikä olosuhteita, joissa kyseessä olevia tavaroita ja palveluja markkinoidaan.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94, EYVL L 11, s. 1.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/33

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 30.1.2008 — Strack v. komissio

(Asia T-85/04) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Arviointi - Urakehitystä koskeva arviointikertomus - Vuoden 2001/2002 arviointikierros - Arviointimenettelyn sääntöjenmukaisuus)

(2008/C 64/51)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Guido Strack (Wasserliesch, Saksa) (edustajat: aluksi asianajaja J. Mosar, sittemmin asianajaja F. Gengler ja asianajaja P. Goergen)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Krämer ja A. Manville)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä vuoden 2001/2002 arviointikierroksen kumoaminen siltä osin, kuin se koskee kantajaa, ja toisaalta sen päätöksen kumoaminen, jolla hyväksyttiin kantajan urakehitystä koskeva arviointikertomus tällä kierroksella.

Tuomiolauselma

1)	Päätös, joka koskee Guido Strackin urakehitystä koskevan arviointikertomuksen hyväksymistä vuoden 2001/2002 arviointikierroksella, kumotaan.

2)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 30.4.2004.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/33

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 30.1.2008 — Terezakis v. komissio

(Asia T-380/04) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Asiakirjat, jotka liittyvät Ateenan (Spata) uuden kansainvälisen lentokentän rakentamiseen - Tutustumisoikeuden epääminen - Kaupallisiin etuihin liittyvä poikkeus - Tilintarkastustoiminnan tavoitteisiin liittyvä poikkeus - Osittainen tutustumisoikeus)

(2008/C 64/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ioannis Terezakis (Bryssel, Belgia) (edustajat: aluksi asianajajat L. Defalque, G. Xanthoulis, A. Tsamis, A. Georgiadis, E. Stefanakis, É. Koeune ja G. Stylianakis, sittemmin G. Stylianakis, solicitor B. Keane ja asianajaja P. Koutsoukos)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Flynn ja P. Aalto)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission 12.7.2004 tekemän päätöksen, jolla evätään kantajalta oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskevat Ateenan (Spata) uuden kansainvälisen lentokentän rakentamista.

Tuomiolauselma

1)	Komission 12.7.2004 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin sillä evätään kantajalta oikeus tutustua Athens International Airport SA:n ja Hochtief AG:n johtaman yritysten yhteenliittymän välillä 14.6.1996 allekirjoitettuun sopimukseen.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Ioannis Terezakis vastaa puolesta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja puolesta Ioannis Terezakiksen oikeudenkäyntikuluja.

(1) EUVL C 300, 4.12.2004.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/34

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 30.1.2008 — Strack v. komissio

(Asia T-394/04) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2003 ylennyskierros - Etusijapisteiden myöntäminen - Ylentämättä jättäminen)

(2008/C 64/53)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Guido Strack (Wasserliesch, Saksa) (edustajat: aluksi asianajaja J. Mosar, sittemmin asianajajat F. Gengler ja P. Goergen)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Berscheid ja H. Krämer)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajan osalta vuoden 2003 ylennyskierroksella suoritetun ylennysmenettelyn, kyseisessä menettelyssä myönnettyjen etusijapisteiden sekä tästä seuraavan päätöksen olla ylentämättä kantajaa kumoaminen

Tuomiolauselma

1)	Etusijapisteiden myöntämisestä Guido Strackille vuoden 2003 ylennyskierroksella tehty päätös sekä päätös olla ylentämättä asianomaista virkamiestä kyseisellä ylennyskierroksella kumotaan.

2)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 300, 4.12.2004.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/34

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 30.1.2008 — Komissio v. Environmental Management Consultants

(Asia T-46/05) (1)

(Välityslauseke - Maksettujen summien palauttaminen - Viivästyskorot - Menettely vastaajan poissa ollessa)

(2008/C 64/54)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: D. Triantafyllou, avustajaan asianajaja N. Korogiannakis)

Vastaaja: Environmental Management Consultants (Nikosia, Kypros)

Oikeudenkäynnin kohde

EY 28 artiklaan perustuva komission kanne, jossa vaaditaan palautettavaksi laillisine viivästyskorkoineen 31 965,28 euroa, jotka komissio maksoi sopimuksen IC18-CT98-0273 täyttämisen yhteydessä

Tuomiolauselma

Environmental Management Consultants Ltd velvoitetaan palauttamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle 31 965,28 euroa ja sille korkoa seuraavasti:

—	9,26 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.–31.8.2001;

—	8,62 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.9.–31.12.2001;

—	10,57 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.1.–30.6.2002;

—	10,47 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.7.–31.12.2002;

—	9,97 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.1.–30.6.2003;

—	9,22 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.7.–31.12.2003;

—	9,14 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.1.–30.6.2004;

—	9,13 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.7.–31.12.2004;

—	9,21 prosentin vuotuista korkoa ajalta 1.1.–31.1.2005;

—	Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch) 288 §:n mukaisesti laskettua korkoa, joka ei saa olla suurempi kuin 9,21 prosenttia, 1.2.2005 alkaen aina velan täysimääräiseen maksamiseen saakka.

2)	Environmental Management Consultants velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 108, 6.5.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/35

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 24.1.2008 — Dorel Juvenile Group v. SMHV (SAFETY 1ST)

(Asia T-88/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin SAFETY 1ST rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2008/C 64/55)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Dorel Juvenile Group, Inc. (Canton, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja G. Simon)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: Ó. Mondéjar Ortuño)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 11.1.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 616/2004-2), joka koskee hakemusta sanamerkin SAFETY 1ST rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Dorel Juvenile Group, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 108, 6.5.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/35

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 31.1.2008 — Federación de Cooperativas Agrarias de la Comunidad Valenciana v. CPVO — Nador Cott Protection (Nadorcott)

(Asia T-95/06) (1)

(Kasvilajikkeet - Valitus yhteisön kasvilajikeviraston valituslautakunnassa - Tutkimatta jättäminen - Päätös ei koske valittajaa erikseen - Tehokas oikeussuoja - Perusteluvelvollisuus)

(2008/C 64/56)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Federación de Cooperativas Agrarias de la Comunidad Valenciana (Valencia, Espanja) (edustajat: asianajajat S. Roig Girbes, R. Ortega Bueno ja M. Delgado Echevarría)

Vastaaja: Yhteisöjen kasvilajikevirasto (CPVO) (asiamies: M. Ekvad, avustajinaan solicitor D. O'Keefe, asianajajat J. Rivas de Andrés ja M. Canal Fontcuberta)

Vastapuoli CPVO:n valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Nador Cott Protection SARL (Saint-Raphaël, Ranska) (edustajat: asianajajat M. Fernández Mateos, S. González Malabia ja M. Marín Bataller)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu CPVO:n valituslautakunnan 8.11.2005 tekemästä päätöksestä (asia A 001/2005), joka koskee yhteisön suojan myöntämistä Nadorcott-mandariinilajikkeelle

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Federación de Cooperativas Agrarias de la Comunidad Valenciana velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 131, 3.6.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/36

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.1.2007 — Demp v. SMHV — BAU HOW (BAU HOW)

(Asia T-106/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin BAU HOW rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset kuviomerkit BAUHAUS - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta sekä 73 artikla)

(2008/C 64/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Demp BV, aiemmin Demp Holding BV (Maastricht, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R.-D. Härer, C. Schultze, J. Ossing ja C. Weber)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Vastapuoli valituslautakunnassa: BAU HOW GmbH (Hattersheim/Okriftel, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 31.1.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 92/2004-4), joka liittyy Demp BV:n ja BAU HOW GmbH:n väliseen väitemenettelyyn

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Demp BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 143, 17.6.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/36

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 30.1.2008 — Japan Tobacco v. SMHV — Torrefacção Camelo (CAMELO)

(Asia T-128/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin CAMELO rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki CAMEL - Suhteellinen hylkäysperuste - Vaaraa aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaisesta hyväksikäytöstä tai sille aiheutuneesta haitasta ei ole - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta - Valitusmenettelyä koskevia sääntöjä ei ole rikottu - Asetuksen N:o 40/94 74 artikla)

(2008/C 64/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Japan Tobacco, Inc. (Tokio, Japani) (edustajat: asianajajat A. Ortiz López, S. Ferrandis González ja E. Ochoa Santamaría)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Torrefacção Camelo Lda (Campo Maior, Portugali) (edustajat: asianajajat A. De Sampaio, I. Carvalho Franco ja C. de Almeida Carvalho)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 22.2.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 669/2003-2), joka liittyy Japan Tobacco, Inc:n ja Torrefacção Camelo Ldan väliseen väitemenettelyyn.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Japan Tobacco, Inc. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut.

3)	Torrefacção Camelo Lda vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 154, 1.7.2006.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/37

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 29.1.2008 — Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto

(Asia T-206/07) (1)

(Polkumyynti - Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevien silityslautojen tuonti - Markkinatalouskohtelu - Puolustautumisoikeudet - Asetuksen (EY) N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan c alakohta ja 20 artiklan 5 kohta)

(2008/C 64/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware Co. Ltd (Foshan, Kiina) (edustajat: asianajaja J.-F. Bellis ja barrister G. Vallera)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajinaan aluksi solicitor B. O'Connor ja asianajaja P. Vergano, sittemmin B. O'Connor ja barrister E. McGovern)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. van Vliet ja K. Talabér-Ricz); Vale Mill (Rochdale) Ltd (Rochdale, Yhdistynyt kuningaskunta); Pirola SpA (Mapello, Italia) ja Colombo New Scal Spa (Rovagnate, Italia) (edustajat: asianajajat G. Berrisch ja G. Wolf) sekä Italian tasavalta (asiamies: I. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato W. Ferrante)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevien silityslautojen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 23.4.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 452/2007 (EUVL L 109, s. 12) siltä osin kuin tällä asetuksella otetaan käyttöön polkumyyntitulli, jota sovelletaan kantajan valmistamien silityslautojen tuontiin

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan neuvoston, Vale Mill (Rochdale) Ltd:n, Pirola SpA:n ja Colombo New Scal SpA:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Komissio ja Italian tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 170, 21.7.2007.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/37

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 7.1.2008 — Marmara Import-Export v. SMHV — Marmara Zeytin Tarim Satis (marmara)

(Asia T-403/03) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 64/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Marmara Import-Export GmbH (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat A. von Arnswaldt ja G. Rother)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. Weberndorfer)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Marmara Zeytin Tarim Satis Kooperatifleri Birligi (Bursa, Turkki) (edustaja: asianajaja A. Andorfer-Erhard)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 1.10.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 515/2002-1), joka koskee Marmara Import-Export GmbH:n ja Marmara Zeytin Tarim Satis Kooperatifleri Birligin välistä väitemenettelyä

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 71, 20.3.2004.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/38

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 20.12.2007 — Dascalu v. komissio

(Asia T-430/03) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Välituomio - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 64/61)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Iosif Dascalu (Kraainem, Belgia) (edustaja: asianajaja N. Lhoëst)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi C. Berardis-Kayser ja L. Lozano Palacios, sittemmin C. Berardis-Kayser ja H. Krämer)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä komission 23.12.2002 ja 14.4.2003 tekemien niiden päätösten kumoamista koskeva vaatimus, joilla muutettiin kantajan palkkaluokan määritystä siltä osin kuin niissä vahvistetaan kantajan palkkatasoksi hänen nimittämisensä yhteydessä palkkaluokka A6, ensimmäinen taso, siltä osin kuin niissä vahvistetaan 5.10.1995 päiväksi, josta alkaen päätösten rahalliset vaikutukset alkavat ja siltä osin kuin niissä jätettiin muodostamasta kantajan ura palkkaluokissa uudelleen, ja, siltä osin kuin on tarpeellista, niiden päätösten kumoaminen, joilla kantajan valitukset hylättiin, ja toisaalta vaatimus saada korvauksia näistä päätöksistä väitetysti aiheutuneesta vahingosta

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 47, 21.2.2004.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/38

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 12.12.2007 — Atlantic Container Line ym. vastaan komissio

(Asia T-113/04) (1)

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano - Sen pankkitakauksen, joka hankittiin komission asettaman sakon johdosta, joka myöhemmin kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, kulujen korvaaminen - Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne - Sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu - Välittömän syy-yhteyden puuttuminen toimielimen lainvastaisen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä)

(2008/C 64/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Atlantic Container Line AB (Göteborg, Ruotsi); Transportación Marítima Mexicana SA de CV (Mexico, Meksiko); Hanjin Shipping Co. Ltd (Soul, Etelä-Korea); Hyundai Merchant Marine Co. Ltd (Soul); Mediterranean Shipping Co. SA (Geneve, Sveitsi); Neptune Orient Lines Ltd (Singapore, Singapore); Orient Overseas Container Line (UK) Ltd (Suffolk, Yhdistynyt kuningaskunta); P & O Nedlloyd Container Line Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Sea-Land Service, Inc. (Jacksonville, Florida, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi solicitor J. Pheasant, solicitor M. Levitt ja solicitor K. Nicholson, sittemmin M. Levitt ja K. Nicholson)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: P. Oliver)

Oikeudenkäynnin kohde

Toisaalta sitä komission 6.1.2004 päivättyä kirjettä koskeva kumoamiskanne, jolla hylättiin sen pankkitakauksen, jonka kantajat hankkivat sillä EY 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja 82 artikla) mukaisesta menettelystä (Asia IV/35.134 — Trans-Atlantic Conference -sopimus) (EYVL 1999, L 95, s. 1) 16.9.1998 tehdyllä komission päätöksellä 1999/243/EY asetettujen sakkojen johdosta, jotka kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-191/98 ja T-212/98–T-214/98, Atlantic Container Line ym. vastaan komissio, antamalla tuomiolla (Kok. s. II 3275), kulujen korvaaminen, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus kyseisten pankkitakauksen kulujen korvaamiseksi

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 118, 30.4.2004.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/39

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 8.1.2008 — Komissio v. Lior ym.

(Asia T-245/04) (1)

(Välityslauseke - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta - Kanne eurooppalaista taloudellista etuyhtymää ja sen jäseniä ja aikaisempia jäseniä vastaan - Osittainen toimivallan puuttuminen)

(2008/C 64/63)

Oikeudenkäyntikielet: ranska ja kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi H. Støvlbæk, avustajaan asianajaja M. Bra, sittemmin H. Støvlbæk ja M. Konstantinidis, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Vastaajat: Lior GEIE (Bryssel, Belgia); Lior International NV (Hoeilaart, Belgia); Deira SA (Hoeilaart); Eutec Srl (Forli, Italia); Mindshare BVBA (Sint-Martens-Latem, Belgia); Società politecnica italiana ricerche e progetti Srl (Città di Castello, Italia); RPA SpA (Pérouse, Italia); Carmen eV (Straubing, Saksa) (edustaja: asianajaja V. Marien); University College Dublin — Energy Research Group (Dublin, Irlanti) (edustajat: asianajaja F. Herbert ja asianajaja L. Demeyere); Beneport SA (Bryssel); Europe Information Service SA (Bryssel); Managium SPRL (Bryssel) (edustaja: asianajaja J.-P. Brusseleers) ja Aris Hellas EPE (Kifissia, Kreikka) (edustaja: asianajaja K. Sakellariadis)

Oikeudenkäynnin kohde

EY 238 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa vaaditaan vastaajien velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti yhteisön maksamat ennakot, jotka perustuivat kuuteen Thermie-ohjelman puitteissa tehtyyn sopimukseen ja yhteen Altener II -ohjelman puitteissa tehtyyn sopimukseen.

Määräysosa

Kanne jätetään tutkimatta niiltä osin kuin se koskee seuraavia vastaajia: Deira SA, Eutec Srl, Mindshare BVBA, Società politecnica italiana ricerche e progetti Srl, RPA Spa, Carmen eV, University College Dublin — Energy Research Group, Beneport SA, Europe Information Service SA, Managium SPRL et Aris Hellas EPE.

Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät seuraaviin vastaajiin kohdistuvaan kanteeseen: Deira, Eutec, Mindshare, Società politecnica italiana ricerche e progetti, RPA, Carmen, University College Dublin — Energy Research Group, Beneport, Europe Information Service, Managium ja Aris Hellas. Lisäksi komissio vastaa seuraavien vastaajien oikeudenkäyntikuluista: Deira, Eutec, Mindshare, Società politecnica italiana ricerche e progetti, RPA, Carmen, University College Dublin — Energy Research Group, Beneport, Europe Information Service ja Managium.

3)	Aris Hellas vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 213, 6.9.2003 (aiemmin asia C-280/03).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/40

Kanne 16.11.2007 — DJEBEL v. komissio

(Asia T-422/07)

(2008/C 64/65)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: DJEBEL, SGPS, SA (Funchal, Portugal) (edustajat: M. Andrade Neves ja S. Castro Caldeira)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	valtiontuesta C 4/06 (ex N 180/05) — Portugali — Tuki Djebelille (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1959) 10.5.2007 tehty komission päätös, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä24.8.2007 (EUVL L 219, s. 30) on kumottava;

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on todettava, että:

—	haettu tuki oli ja on välttämätön RASH-yrityksen pääoman hankkimista koskevan investontihankkeen toteuttamiseksi ja Hotel Rio Atlânticon hankkimiseksi tämän jälkeen;

—	tukea haettiin ennen investoinnin toteuttamista;

—	Djebelin hanke oli Grupo Pestana -konsernin ensimmäinen kansainvälistymistä koskeva toimi;

—	tämän hankkeen toteuttamisella ei ole ollut vaikutusta yhteisössä sijaitsevien tai yhteisön ulkopuolella toimivien eurooppalaisten yritysten kilpailuolosuhteisiin;

—	kyseisen hankkeen toteuttamisella ei saatu aikaan Grupo Pestana -konsernille sellaista edullista asemaa, jonka avulla se voisi vääristää jäsenvaltioiden välistä kauppaa;

—	Djebelin hakemalla tuella on samat ominaispiirteet kuin Vila Galén hakemalla tuella, jonka komissio on hyväksynyt 15.10.2003 tekemällään päätöksellä;

—	on todettava, että se, että Djebelille myönnetään tukea edellä selostetulla tavalla ja perustein, ei ole ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen määräysten eikä sen täytäntöönpanoa tai soveltamista koskevien säännösten kanssa;

—	on todettava, että 10.5.2007 tehty komission päätös on muotoiltava uudelleen Djebelin hakeman tuen osalta siten, että tuen myöntäminen hyväksytään Djebelin ja Portugalin viranomaisten esittämin edellytyksin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan hakema valtiontuki ei ole EY:n perustamissopimuksen määräysten vastainen.

Djebel saattoi perustellusti luottaa siihen, että sen hakemus voidaan ottaa mukaan SIME-järjestelmään [Sistema de Incentivos à Modernização Empresarial — yritysten modernisoimisen kannustamista koskeva järjestelmä] ja komissiolla on velvollisuus noudattaa asiaan soveltuvia, Portugalin tasavallan laissa säädettyjä edellytyksiä.

Asiaan soveltuvassa Portugalin lainsäädännössä säädettiin, että 31.1.2001 mennessä toimitettuihin hakemuksiin voitiin sisällyttää korvattaviksi 1.7.1999 jälkeen aiheutuneita investointimenoja.

Kyseisen valtiontuen tarkoituksena oli Grupo Pestana -konsernin kansainvälistymisen kannustaminen ja tukeminen, ja sitä haettiin ennen investoinnin toteuttamista.

Kantajan ei pidä kärsiä vahinkoa siitä, että asiasta vastuussa olevat viranomaiset ovat viivytelleet hankkeen arvioinnissa.

Kantajan hakemaa tukea ei voida arvioida nykyisen taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen perusteella.

Ilman riidanalaista tukea kantaja ei olisi toteuttanut kyseistä hanketta vastaavaa investointia.

Grupo Pestana -konsernin toteuttama ensimmäinen kansainvälistymistoimi vastaa kantajan investointihankkeen puitteissa toteuttamaa hankintaa.

Vuonna 1999 Grupo Pestana -konsernilla ei ollut varoja voidakseen yksinään varmistaa investoinnin toteuttamisen Brasiliassa.

Kyseisen investoinnin toteuttamisella ei ole ollut mitään merkittäviä vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kantajan Brasiliassa toteuttaman investoinnin ja Grupo Pestana -konsernin Portugalissa tapahtuneen laajentumisen välillä ei ole mitään yhteyttä.

Kantajan esittämä investointihanke ja sille myönnetty tuki ovat yhteensopivia EY:n perustamissopimuksen määräysten ja erityisesti EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa.

Kantajalle myönnetyllä tuella edistettiin tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä, ja siihen voidaan näin ollen soveltaa EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta.

EY:n perustamissopimuksen määräyksiä tai johdetun oikeuden säännöksiä ei ole rikottu eikä tuki vääristä kilpailua yhteismarkkinoilla.

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla kantaja toteaa, että koska kyseinen investointihanke täyttää kaikki Vila Galén — joka on 15.10.2003 tehdyn komission päätöksen kohteena — ominaispiirteet, valtiontukea C 4/2006 koskevan komission päätöksen olisi pitänyt olla samanlainen.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/41

Kanne 20.12.2007 — Salej ja Technologie Buczek v. komissio

(Asia T-465/07)

(2008/C 64/66)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantajat: Emilian Salej, Technologie Buczek S. A:n konkurssipesän hoitaja (Sosnowiec, Puola) ja Technologie Buczek S.A. (Sosnowiec, Puola) (edustaja: oikeudellinen neuvonantaja D. Szlachetko-Reiter)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Puolan terästuottajakonsernille Technologie Buczekille myöntämästä valtiontuesta N:o C 23/2006 (ex NN 35/2006) 23.10.2007 tehdyn komission päätöksen 1 artikla, 3 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 3 kohta on kumottava

—	Puolan terästuottajakonsernille Technologie Buczekille myöntämästä valtiontuesta N:o C 23/2006 (ex NN 35/2006) 23.10.2007 tehdyn komission päätöksen 4 ja 5 artikla on kumottava siltä osin kuin niissä on kyse päätöksen 1 artiklassa tarkoitetun tuen perimisestä takaisin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi samanlaisiin kanneperusteisiin kuin ne, jotka on esitetty asiassa T-440/07, Huta Buczek vastaan komissio (1).

(1) EUVL 2008, C 22, s. 50.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/41

Kanne 19.10.2007 — Dow Agrosciences BV ym. v. komissio

(Asia T-470/07)

(2008/C 64/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Dow Agrosciences BV (Rotterdam, Alankomaat), Dow AgroSciences Ltd (Hitchin, Yhdistynyt kuningaskunta), Dow AgroSciences SAS (Mougins, Ranska), Dow Agro Sciences Export SAS (Mougins, Ranska), Dow AgroSciences Italia Srl (Milano, Italia), Dow AgroSciences Iberica SA (Madrid, Espanja), Dow AgroSciences Vertriebsgesellschaft mbH (Neusiedl am See, Itävalta), Dow AgroSciences LLC (Indianapolis, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat K. Van Malgedem, C. Mereu)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission päätös 2007/619/EY on kumottava;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat 1,3-diklooripropeenin sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) (jäljempänä direktiivi 91/414) liitteeseen I ja kyseistä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 20.9.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/619/EY kumoamista.

Kantajien mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen seuraavista syistä:

Sillä rikotaan olennaisia menettelymääräyksiä, koska se perustuu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) kertomukseen, jolla väitetysti rikotaan komission asetuksen N:o 451/2000 (2) 8 artiklan 7 kohtaa, koska vastaaja rikkoi edellä mainitun asetuksen 8 artiklan 8 kohtaa ja koska riidanalaisella päätöksellä ei noudateta sovellettavaa lainsäädäntömenettelyä ja rikotaan siten EY 5 artiklaa, EY 7 artiklaa ja päätöksen 1999/468 (3) 5 artiklaa.

Se sisältää selviä arviointivirheitä, koska siinä päätetään 1,3-diklooripropeenin sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I toteamatta, että aine aiheuttaa ihmisen terveydelle ja ympäristölle vaaran, jota on mahdoton hyväksyä, ja että aine ei täytä direktiivin 91/414 5 artiklan 1 ja 2 kohdan edellytyksiä sisällyttämiselle liitteeseen I.

Sillä loukataan yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita ja erityisesti i) oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, ii) suhteellisuusperiaatetta, iii) yhdenvertaisuusperiaatetta, iv) hyvän hallinnon periaatetta ja v) kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

d)	Sillä rikotaan EY:n perustamissopimusta ja sen soveltamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja erityisesti i) direktiivin 91/414 13 artiklaa sekä ii) EY 95 artiklaa ja edellä mainitun direktiivin 4 ja 5 artiklaa.

Kantajat esittävät myös EY 241 artiklan nojalla lainvastaisuutta koskevan väitteen komission asetuksen N:o 1490/2002 (4) 20 artiklasta, jolla kantajien väitteiden mukaan muutettiin olennaisesti niiden luottamuksensuojaan liittyviä laillisia oikeuksia muuttamalla asetusta N:o 451/2000 siten, että EFSA osallistuu pakollisesti kyseessä olevan aineen tarkasteluun.

(1) Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annettu neuvoston direktiivi 91/414/EY (EYVL L 230, s. 1).

(2) Neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman toisen ja kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28.2.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 451/2000 (EYVL L 55, s. 25).

(3) Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28.6.1999 tehty neuvoston päätös 1999/468/EY (EYVL L 184, s. 23).

(4) Neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista lisäsäännöistä ja asetuksen (EY) N:o 451/2000 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 14.8.2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1490/2002 (EYVL L 224, s. 23).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/42

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 21.12.2007 virkamiestuomioistuimen asiassa F-107/06, Berrisford v. komissio, 10.10.2007 antamasta tuomiosta

(Asia T-473/07 P)

(2008/C 64/68)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Martin ja K. Herrmann)

Muu osapuoli: Michael Berrisford (Bryssel, Belgia)

Vaatimukset

—

virkamiestuomioistuimen asiassa F-107/06 10.10.2007 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, joka koski sen huomioon ottamatta jättämistä, että kantaja oli ”kahdesti ylentämättä jäänyt”, tutkimisen jälkeen ensimmäisessä asteessa, että nimittävä viranomainen oli tehnyt oikeudellisen virheen kantajan ansioiden vertailussa ensimmäisessä asteessa ja se oli tehnyt tämän seurauksena ilmeisen arviointivirheen tässä asiassa

—	asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen,

—	oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vaati tässä valituksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa osittain virkamiestuomioistuimen asiassa F-107/06, Berrisford v. komissio, 10.10.2007 antaman tuomion, jossa se kumosi komission päätöksen olla ottamatta kantajan nimeä ylennettyjen virkamiesten luetteloon vuoden 2005 ylennyskierroksella ja hylkäsi kanteen kantajan muiden vaatimusten osalta.

Komissio esittää valituksensa tueksi ennen kaikkea kaksi valitusperustetta, jotka koskevat virkamiestuomioistuimen valituksenalaisen tuomion suhteen tekemiä oikeudellisia virheitä.

Ensinnäkin komissio esittää, että virkamiestuomioistuin on rikkonut henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohtaa katsoessaan, että nimittävä viranomainen oli velvollinen ottamaan huomion lisäpisteiden saamista varten kantajan ansioita tutkiessaan sen, että kantajan pääosasto oli ehdottanut häntä kaksi kertaa niin sanotun ”toisen kierroksen” menettelyn yhteydessä.

Komission mukaan valituksenalaisen tuomion toinen oikeudellinen virhe on 45 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten (DGE-45) 13 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan b alakohdan rikkominen siten, että virkamiestuomioistuin ei ollut tunnustanut, että nimittävä viranomainen oli ottanut kantajan vuosien 2003 ja 2004 tilanteen implisiittisesti huomioon pisteiden jakamisessa sitä ajanjaksoa koskevan ansion elementtinä, jona virkamies oli tässä palkkaluokassa.

Komissio vetoaa vielä siihen, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaisia.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/43

Kanne 21.12.2007 — Deltalinqs en SVZ v. komissio

(Asia T-481/07)

(2008/C 64/72)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Deltalinqs en SVZ, Havenondernemersvereniging Rotterdam (Rotterdam, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Meulenbelt)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission päätös on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat 10.5.2007 tehdyn komission päätöksen (EUVL C 227, s. 4), joka koskee Flanderin järjestelmää intermodaalisten vesikuljetusten tukemiseksi (tukitoimi N 682/2006 — Belgia). Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoo tukitoimen yhteensopivaksi EY:n perustamissopimuksen kanssa ja päättää olla vastustamatta sitä.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat ensinnäkin siihen, että on loukattu syrjintäkiellon periaatetta, josta säädetään tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 4.6.1970 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1107/70 (EYVL L 130, s. 1), ja että on rikottu EY 12 ja EY 73 artiklaa. Kantajat toteavat, että konttien siirtokuormaus flanderilaisissa sisäsatamissa voi saada avustusta silloin, kun kontit tulevat Euroopan unioniin tai lähtevät sieltä flanderilaisen merisataman kautta, mutteivät silloin, kun merisatama on toisessa jäsenvaltiossa. Kantajien mukaan tämä on kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

Kantajat väittävät lisäksi, että avustus johtaa kilpailun vääristymiseen. Avustuksesta aiheutuu vakavaa haittaa kaikille Luoteis-Euroopan satamille, joista käsin harjoitetaan kauppaa Flanderin sisämaan kanssa, ja erityisesti Rotterdamin satamalle.

Lopuksi kantajat vetoavat tutkimus- ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Kantajien mukaan komissio jätti tutkimatta kilpailuvaikutukset ja jätti lisäksi perustelematta, miksi taloudellinen tutkimus voitiin jättää tekemättä.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/44

Kanne 20.12.2007 — Cabel Hall Citrus v. SMHV — Casur (EGLÉFRUIT)

(Asia T-488/07)

(2008/C 64/73)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cabel Hall Citrus Ltd (Grand Cayman, Cayman-saaret) (edustaja: barrister C. Rogers)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Casur S. Coop. Andaluza (Viator, Espanja)

Vaatimukset

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 19.9.2007 tekemä päätös asiassa R 293/2007-1 on kumottava;

—	SMHV:n kyseessä olevaa mitättömyysosastoa on ohjattava julistamaan mitättömäksi yhteisön tavaramerkin rekisteröinti N:o 3 517 431 EGLÉFRUIT;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki EGLÉFRUIT luokkiin 29, 30 ja 31 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — yhteisön tavaramerkki N:o 3 517 431.

Yhteisön tavaramerkin haltija: Casur S. Coop. Andaluza.

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja.

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: Yhteisön ja kansalliset sana- ja kuviomerkit ”UGLI” luokkiin 29, 31 ja 32 kuuluvia tavaroita varten.

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta sovelsi väärin kilpailevien tavaramerkin sekaannusvaaraa koskevaa arviointia.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/44

Kanne 21.12.2007 — Insight Direct USA v. SMHV — Net Insight (Insight)

(Asia T-489/07)

(2008/C 64/74)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Insight Direct USA, Inc. (Tempe, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor M. Gilbert ja solicitor M. Moore)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Net Insight AB (Tukholma, Ruotsi)

Vaatimukset

—

Toisen valituslautakunnan asiassa R 1428/2006-2 tekemä päätös, joka on päivätty 20.9.2007, on kumottava, hakemuksen hylkääminen kaikkien luokkiin 37 ja 42 kuuluvien palvelujen osalta sekä luokkaan 35 kuuluvien hylättyjen palvelujen osalta on kumottava ja hakemuksen käsittelyn on annettava jatkua kaikkien niiden palvelujen osalta, joiden osalta hakemus on julkaistu.

—	Virasto ja muut osapuolet on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”Insight” luokkiin 35, 36, 37 ja 42 kuuluville palveluille — hakemus N:o 3 309 002

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Net Insight AB

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity ja kansallinen sanamerkki NET INSIGHT luokkiin 9, 37 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin osittain ja hylättiin osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Kantajan mukaan valituslautakunta yksilöi aikaisemman tavaramerkin hallitsevat ja erottamiskykyiset osat virheellisesti eikä ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tekijöitä arvioidessaan merkityksellisten tavaroiden ja palveluiden samankaltaisuutta. Valituslautakunta ei myöskään ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tekijöitä kokonaisarvioinnissa ratkaistessaan, onko riidanalaisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaara.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/45

Kanne 21.12.2007 — Notartel v. SMHV — SAT.1 Satelliten Fernsehen (R.U.N.)

(Asia T-490/07)

(2008/C 64/75)

Kannekirjelmän kieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Notartel SpA — sociétè informatica del Notariato (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat Bosshard ja Balestriero).

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: SAT.1 Satelliten Fernsehen GmbH (Berliini, Saksa)

Vaatimukset

—	Ensisijaisesti SMHV:n neljännen valituslautakunnan asiassa R 1267/2006-4 22.10.2007 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hyväksytään väite

—	toissijaisesti SMHV:n neljännen valituslautakunnan 22.10.2007 asiassa R 1267/2006-4 22.10.2007 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hyväksytään luokkaan 38 kuuluvaa haettua merkkiä koskeva väite

—	joka tapauksessa kaikki mahdolliset tulevat päinvastaiset kanteet tai vaatimukset on hylättävä vahvistamalla päätös siltä osin kuin sitä ei ole riitautettu tässä menettelyssä

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”R.U.N.” (yhteisön tavaramerkkihakemus N:o 1.069.863 luokkiin 35, 38 ja 42 kuuluville palveluille nyt esillä olevan asian osalta)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: SAT.1 Satelliten Fernsehen GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansallinen ja yhteisön sanamerkki ”ran” luokkiin 9, 35, 38, 41 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen osittainen hyväksyminen tiettyjen luokkiin 38 ja 42 kuuluvien palvelujen osalta.

Kanneperusteet: Riidanalainen päätös on loogisesti ristiriitainen, koska valituslautakunta on todennut joukon oikeita oikeusperiaatteita, jotka se on katsonut sitoviksi merkkien ja tavaroiden/palvelujen samankaltaisuuden arvioinnissa, jotta voidaan varmistaa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hylkäämisperusteen olemassaolo; se on kuitenkin tämä jälkeen soveltanut eri kriteerejä arvioidessaan nyt esillä olevaa asiaa. Tämä looginen ristiriita johtaa siis joko oikeudelliseen virheeseen, joka syntyy siitä, että sovelletaan eri oikeusperiaatteita kuin niitä (oikeita), jotka on mainittu päätöksen perusteluissa, tai ristiriitaiseen ja riittämättömään perusteluun.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/46

Kanne 27.12.2007 — CB v. komissio

(Asia T-491/07)

(2008/C 64/76)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Groupement des Cartes Bancaires (CB) GIE (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Georges, J. Ruiz Calzado ja É. Barbier de La Serre)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii nyt esillä olevassa kanteessa, että EY 81 artiklan soveltamismenettelyä koskeva komission 17.10.2007 tekemä päätös K(2007) 5060 lopullinen (asia COMP/D1/38606 — GROUPEMENT DES CARTES BANCAIRES ”CB”), joka koskee yhtymän uusiin jäseniin sovellettavia liittymistä koskevia tariffitoimenpiteitä ja ”nukkuvaksi herätykseksi” kutsuttua järjestelyä, jota voidaan soveltaa yhtymän sellaisiin jäseniin, jotka eivät liittymisensä jälkeen ole kehittäneet merkittävää pankkikortteihin liittyvää toimintaa.

Kantaja vetoaa kanteensa perusteeksi kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee EY 81 artiklan rikkomista ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista sekä perusteluiden puuttumista, jotka perustuvat väitettyihin virheisiin komission käyttämässä toimenpiteitä ja markkinoita koskevassa arviointimenetelmässä siltä osin kuin komissio ei ottanut huomioon kokonaiskuvaa, kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tietoja eikä sitä tosiasiallista ympäristöä, jossa kyseiset toimenpiteet toteutettiin ja jossa niiden vaikutukset ilmenevät.

Toiseksi kantaja vetoaa kanneperusteeseen, joka koskee EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomista niiden oikeudellisten sekä tosiseikkoja ja arviointia koskevien virheiden perusteella, jotka komissio teki sille ilmoitettujen toimenpiteiden kohteita tutkiessaan.

Kolmannella kanneperusteella kantaja väittää, että riidanalainen päätös on EY 81 artiklan vastainen myös niiden oikeudellisten sekä tosiseikkoja ja arviointia koskevien virheiden perusteella, jotka komissio teki tutkiessaan sille ilmoitettujen toimenpiteiden vaikutuksia.

Toissijaisesti kantaja väittää, että komissio rikkoi EY 81 artiklan 3 kohtaa tarkastellessaan niiden neljän edellytyksen täyttymistä, joita poikkeusluvan saaminen edellyttää.

Viides kantajan esittämä kanneperuste koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, mikä johtui riidanalaisessa päätöksessä olevista väitetyistä laiminlyönneistä ja ristiriitaisuuksista sekä tiettyjen kantajan väitteiden ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla.

Viimeinen kanneperuste koskee suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/47

Valitus, jonka Carlos Sanchez Ferriz ym. ovat tehneet 28.12.2007 virkamiestuomioistuimen asiassa F-11/06, Sanchez Ferriz ym. v. komissio, 17.10.2007 antamasta määräyksestä

(Asia T-492/07 P)

(2008/C 64/77)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Carlos Sanchez Ferriz (Bryssel, Belgia), Isabelle Chantraine (Bryssel, Belgia), José De Viana Costa Ribeiro (Meise, Belgia), Brigitte Housiaux (Ramillies, Belgia), Chantal Vellemans (Bryssel, Belgia), Sylvie Schaack (Remich, Luxemburgin suurherttuakunta), Andrea Losito (Sandweiler, Luxemburgin suurherttuakunta), Alain Hertert (Scheidgen, Luxemburgin suurherttuakunta), Marie-Josée Gaspar-Lis (Luxemburgin suurherttuakunta), Otilia Ferreira-Nielsen (Gostingen, Luxemburgin suurherttuakunta) (edustaja: asianajaja F. Frabetti)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajien vaatimukset

—	Virkamiestuomioistuimen asiassa F-115/06 17.10.2007 antama määräys on kumottava

—	kantajien virkamiestuomioistuimessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä ja näin ollen asiassa F-115/06 nostettu kanne on otettava tutkittavaksi ja todettava perustelluksi

—	toissijaisesti asia on palautettava virkamiestuomioistuimeen

—	oikeudenkäyntikuluista ja palkkioista on lausuttava ja komissio on velvoitettava korvaamaan ne.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vaativat valituksessaan kumoamaan virkamiestuomioistuimen määräyksen, jolla jätettiin tutkimatta heidän kanteensa, jonka tavoitteena oli ensisijaisesti vuoden 2005 ylennyskierroksella ylennettyjen virkamiesten luettelon kumoaminen siltä osin kuin tämä luettelo ei sisällä valittajien nimiä ja toissijaisesti heitä koskevien, etusijapisteiden myöntämisestä mainitulla ylennyskierroksella tehtyjen päätösten kumoaminen.

Valittajat esittävät valituksensa tueksi, että vastoin riitautetussa määräyksessä todettua, 26.4.2002 annetuilla yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä, joiden laittomuuteen on vedottu virkamiestuomioistuimessa, on suora oikeudellinen yhteys kyseessä olevaan riitaan.

Lisäksi he väittävät, että virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se jätti tutkimatta 23.12.2004 annettujen yleisten täytäntöönpanosääntöjen 45 artiklan rikkomiseen liittyvän kanneperusteen sillä perusteella, että siihen vedottiin liian myöhään vastausvaiheessa. He väittävät, että tämä kanneperuste oli ilmoitettu jo oikaisuvaatimuksessa ja kanteessa ja että vastauksessa vain laajennetaan sitä.

Lopuksi valittajat väittävät, että vastoin virkamiestuomioistuimen käsitystä henkilöstösääntöjen liitteen XIII 6 artiklan ensimmäisen kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan rikkominen koskee heitä konkreettisesti ja erikseen ja että heidän oikeussuojan tarpeensa on näin ollen ilmeinen.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/47

Kanne 28.12.2007 — Italia v. komissio

(Asia T-494/07)

(2008/C 64/78)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: Avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 18.10.2007 päivätty ilmoitus N:o 011140 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite DOCUP Toscana Ob. 2 (N:o CCI 2000 IT 16 2DO 001)

—

On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 29.10.2007 päivätty ilmoitus N:o 011538 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite alueellinen toimenpide Campania 2000–2006 (N:o CCI 1999 IT 16 1PO 007)

—	On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 8.11.2007 päivätty ilmoitus nro 011869 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite DOCUP Piemonte 2000–2006 (N:o CCI 2000 IT 16 2DO 007)

—	On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 8.11.2007 päivätty ilmoitus nro 011871 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite DOCUP Ob. 2 Lazio 2000–2006 (N:o CCI 2000 IT 16 2DO 009)

—

On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 15.11.2007 päivätty ilmoitus nro 012137 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena väliaikaisten menojen todentaminen ja niitä koskevat ilmoitukset sekä maksuvaatimus. DOCUP Veneto Ob. 2 2000–2006 (N:o CCI 2000 IT 16 2 DO 005)

—

On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 15.11.2007 päivätty ilmoitus nro 012137 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite alueellinen toimenpideohjelma Campania 2000–2006 (N:o CCI 1999, IT 16 1PO 007)

—

On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 16.11.2007 päivätty ilmoitus nro 012212 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa; kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite PON paikallisen yritystoiminnan kehittäminen 2000–2006 (N:o CCI 1999 IT 16 1PO 002)

—

On kumottava komission aluepolitiikan pääosaston 16.11.2007 päivätty ilmoitus nro 012567 — Ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa, kohteena komission vaaditusta poikkeavat maksut. Viite alueellinen toimintaohjelma Sardinia 2000–2006 (N:o CI 1999, IT 16 1 PO 010)

—	On myös kumottava kaikki näihin liittyvät ja näitä edeltävät toimet ja Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-345/04, Italian tasavalta vastaan komissio, esitetyt (1).

(1) EUVL C 262, 23.10.2004, s. 55.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/48

Kanne 20.12.2007 — Productos Asfálticos v. komissio

(Asia T-495/07)

(2008/C 64/79)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Productos Asfálticos (Proas), SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat C. Ferenández Vicién, P. Carmona Botana ja A. Pereda Miquel)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission päätös on kumottava

—	toissijaisesti Productos Asfálticosille määrätyn sakon määrää on pienennettävä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee 3.10.2007 tehtyä komission päätöstä K(2007) 4441 lopull. asiassa COMP/38.710 — Betún España. Komissio on todennut riidanalaisessa päätöksessä, että kantaja on muiden yritysten mukana rikkonut EY 81 artiklaa, koska se on osallistunut tiettynä aikana bitumimarkkinoilla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka muodostuivat markkinoiden jakosopimuksista ja hintasopimuksista. Komissio on määrännyt näiden rikkomisten perusteella kantajalle sakon, josta se on yhteisvastuussa muiden yritysten kanssa.

Vaatimustensa tueksi kantaja väittää ensinnäkin, että komissio on arvioinut tosiseikkoja virheellisesti. Se katsoo tältä osin, että komissio on arvioinut virheellisesti rikkomisen vakavuuden ja kantajan aseman kartellissa erityisesti mitä tulee sen painoarvoon markkinoilla ja sen luonteeseen kartellin kanssajohtajana.

Toiseksi kantaja moittii komissiota siitä, että se on loukannut asiassa sovellettavaa oikeutta. Kantaja väittää, että komissio on loukannut riidanalaisessa päätöksessä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta soveltamalla virheellisesti yhteistyöstä annettua vuoden 2002 tiedonantoa (1), se on loukannut hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei ole ratkaissut asiaa kohtuullisessa ajassa, ja se on määrännyt sakon, jonka määrä ylittää asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (2) vahvistetun rajan loukaten näin suhteellisuusperiaatetta.

Kantaja katsoo myös, että komissio ei ole noudattanut perusteluvelvollisuutta.

(1) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/49

Kanne 18.12.2007 — Repsol YPF Lubricantes y especialidades ym. v. komissio

(Asia T-496/07)

(2008/C 64/80)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Repsol YPF Lubricantes y especialidades (Madrid, Espanja), Repsol Petróleo, SA (Madrid, Espanja), Repsol YPF, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: L. Ortiz Blanco, J. Buendía Sierra ja M. Muñoez de Juan)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

3.10.2007 tehty komission päätös K(2007) 4441 lopull. on kumottava seuraavien kohtien osalta:

—	toteamus siitä, että Repsol Petróleo, S.A. on vastuussa rikkomisesta yhteisvastuullisesti

—	toteamus siitä, että Repsol YPF, S.A. on vastuussa rikkomisesta yhteisvastuullisesti ja vastuuketjun osana

—

vahvistettua perusmäärää koskeva määräys siltä osin kuin se loukkaa suhteellisuusperiaatetta sen vuoksi, että siinä ei oteta huomioon rajattua maantieteellistä aluetta, relevanttien markkinoiden taloudellista arvoa eikä markkinoihin kohdistuvia vaikutuksia (taikka toissijaisesti vaikutusten vähäisyyttä)

—	lieventävien säännösten virheellinen soveltaminen erityisesti Repsolille myönnetyn sakon prosentuaalisen lieventämisen osalta ja

—	johtajuuden raskauttavan kriteerin soveltaminen

—	Repsolille määrätyn sakon määrää on näistä kaikista syistä lievennettävä asianmukaisella tavalla

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne on nostettu 3.10.2007 asiassa COMP/38710 — Betún España tehtyä komission päätöstä K(2007) 4441 lopull. vastaan. Komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat ovat muiden yritysten mukana rikkoneet EY 81 artiklaa, koska ne ovat osallistuneet tiettynä aikana bitumimarkkinoilla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka muodostuivat markkinoiden jakosopimuksista ja hintasopimuksista. Komissio on määrännyt näiden rikkomisten perusteella kantajalle sakon, josta se on yhteisvastuussa muiden yritysten kanssa

Kantajat väittävät ensinnäkin, että tosiseikkoja ja oikeudellista tilannetta on arvioitu virheellisesti, koska vastuu rikkomisesta on virheellisesti johdettu Repsol YPF Lubricantes y especialidades, S.A.:n emoyhtiölle. Vastuuketjun johtaminen on tässä yhteydessä ristiriidassa yhteisön oikeuskäytännön kanssa.

Toiseksi komissio on perusmäärän laskemisessa loukannut suhteellisuusperiaatetta.

Kolmanneksi sakon määrän prosentuaalisen lieventämisen vahvistamisessa yhteistyöstä vuonna 2002 annetun tiedonannon (1) puitteissa on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe ja toissijaisesti on loukattu vilpittömän mielen periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Lopuksi komission on tehnyt ilmeisen arviointivirheen myös siinä, että se esittää kantajia vastaan raskauttavana seikkana sen, että ne ovat toimineet kartellin johtajina yhdessä muun yrityksen kanssa.

(1) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/50

Kanne 20.12.2007 — Compañía Española de Petróleos v. komissio

(Asia T-497/07)

(2008/C 64/81)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Compañía Española de Petróleos (Cepsa), SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat P. Pérez-Llorca Zamora, O. Armengol i Gasull ja A. Pascual Morcillo)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission päätöksen 1–4 artikla on kumottava siltä osin kuin niissä todetaan Compañía Española de Petróleos, S.A:n rikkoneen EY 81 artiklaa, määrätään sille sakko, velvoitetaan se lopettamaan rikkominen välittömästi ja katsotaan päätös osoitetuksi sille

—	toissijaisesti Compañía Española de Petróleos, S.A:lle määrättyä sakkoa on alennettava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne kohdistuu komission asiassa COMP/38710 — Bitumi Espanja 3.10.2007 tekemään päätökseen K(2007) 4441 lopullinen. Riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi, että kantaja on muiden yritysten ohella rikkonut EY 81 artiklaa osallistumalla kovaa bitumia koskevassa liiketoiminnassa tietyn ajan sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka muodostuvat markkinoiden jakamista ja hintojen yhteensovittamista koskevista sopimuksista. Näiden rikkomisten takia komissio määräsi kantajalle sakon, josta tämä on solidaarisessa yhteisvastuussa toisen yrityksen kanssa.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa ensiksikin oikeudelliseen virheeseen, joka tehtiin ”taloudellista kokonaisuutta” koskevaa oikeuskäytäntöä sovellettaessa, kun kantajan katsottiin syyllistyneen rikkomiseen, jonka toinen yritys oli tehnyt. Lisäksi kantaja katsoo, että komissio on arvioinut tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti, kun se on torjunut kantajan toimittamat todisteet, jotka osoittavat rikkomisen tehneen yrityksen itsenäisyyden, ja katsonut, että on useita tekijöitä, jotka osoittavat, että viimeksi mainittu yritys ei ole itsenäinen. Kantaja katsoo tässä yhteydessä myös, että komissio laiminlöi perusteluvelvollisuuden, kun se perusteluitta hylkäsi kantajan väitteet, jotka koskivat rikkomisen tehneen yrityksen itsenäisyyttä.

Toissijaisesti kantaja moittii komissiota sakon suuruuden määrittämisen osalta siitä, että se on loukannut hyvän hallintotavan periaatetta ja kantajan oikeutta ilman aiheettomia viivytyksiä tapahtuvaan prosessiin, kun se ei antanut väitetiedoksiantoa käytettävissä olevien tietojen perusteella kohtuullisessa ajassa, ja loukannut suhteellisuusperiaatetta sekä tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ottanut huomioon, että kantaja otti käyttöön kilpailusääntöjen noudattamisohjelman.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/50

Kanne 27.12.2007 — Bulgarian tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-499/07)

(2008/C 64/82)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Bulgarian tasavalta (asiamiehet: Anani Ananiev, Daniela Drambozova ja Elina Petranova)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

komission 26.10.2007 tekemä päätös K(2007) 5255 lopullinen, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien myöntämistä varten vuosille 2008–2012 tehtyä kansallista jakosuunnitelmaa, jonka Bulgaria on ilmoittanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti, on EY 230 artiklan nojalla kumottava kokonaan

tai

—

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja katsoo, että riidanalainen 26.10.2007 tehty komission päätös K(2007) 5255 lopullinen, joka koskee joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien myöntämistä varten vuosille 2008–2012 tehtyä kansallista jakosuunnitelmaa, on kumottava kokonaan tai osittain seuraavista syistä:

Olennaisen menettelymääräyksen rikkominen

Komissio hylkää Bulgarian kansallisen oikeuksien jakosuunnitelman perustelematta tarpeeksi päätelmäänsä, jonka mukaan tämä suunnitelma ei vastaa direktiivin 2003/87/EY (1) liitteessä III olevia 1, 2, 3 ja 10 perustetta, mistä syystä EY 253 artiklaa on rikottu.

Komission riidanalainen päätös on tehty direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä.

Ennen päätöksen tekemistä komissio ei ole antanut Bulgarialle mahdollisuutta esittää vastalauseitaan kansallisen jakosuunnitelman arvioinnista, joka on toteutettu PRIMES-mallin viimeisimmän version perusteella, ja näin komissio on rikkonut kontradiktorista periaatetta.

EY:n perustamissopimuksen ja sen soveltamista koskevien oikeussääntöjen rikkominen

Direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on yksin toimivalta määrittää päästöoikeuksien kokonaismäärä. Komissio valvoo direktiivin liitteessä III olevien perusteiden soveltamista, mutta sillä ei ole toimivaltaa määrittää oikeuksien enimmäismäärää ottamatta huomioon kansallisia jakosuunnitelmia, jotka jäsenvaltiot laativat. Koska komissio on korvannut Bulgarian soveltaman menetelmän, joka on liitteessä III olevien perusteiden mukainen, menettelytavalla, joka ei sovellu Bulgarian talouden arvioimiseen, komissio on ylittänyt sille direktiivillä annetun valvontavallan, ja se on siten rikkonut osaa perusteista.

Komissio on arvioinut Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa PRIMES-mallin uusimman version perusteella, ja tämän version tiedot on toimitettu Bulgarialle vasta riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Näin ollen komissio on loukannut vilpittömän yhteistyön periaatetta.

Arvioidessaan kansallista jakosuunnitelmaa PRIMES-mallin avulla komissio ei ole arvioinut Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa riittävän kattavasti suhteessa direktiivin 2003/87/EY tavoitteisiin. Soveltamalla PRIMES-mallia arvioidessaan Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa komissio on päätellyt virheellisesti, että suunnitelma ei ollut direktiivin liitteessä III olevien 1, 2 ja 3 perusteen mukainen. Suunnitelman hylkäämisellä ja oikeuksien kokonaismäärän 37 prosentin vähennyksellä asetetaan laitoksia käyttävät bulgarialaiset toiminnanharjoittajat epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa muihin laitoksia käyttäviin toiminnanharjoittajiin yhteisön kauppajärjestelmässä. Tällä tavalla komissio rikkoo suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-374/04 antaman tuomion näkökulmasta komissio on loukannut luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita, koska arvioidessaan Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa se ei ole soveltanut kaikkia toimia, joita se oli toteuttanut direktiivin 2003/87/EY suhteen. Luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa on arvioitu PRIMES-mallin viimeisimmän version, joka toimitettiin Bulgarialle vasta riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, perusteella.

Oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska arvioitaessa Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa komissio on soveltanut epävirallista asiakirjaa.

Hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, koska arvioitaessa Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa sen suhteen, onko se direktiivin 2003/87/EY liitteessä III olevien 1, 2 ja 3 perusteen mukainen, komissio ei ole tutkinut tarkasti ja objektiivisesti kaikkia merkityksellisiä taloudellisia ja ekologisia seikkoja.

Komissio soveltaa virheellisesti omia sitovia toimiaan, jotka se on toteuttanut direktiivin 2003/87/EY suhteen, arvioidessaan Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa, minkä vuoksi direktiivin 2003/87/EY liitteessä III olevaa 1, 2, 3, 4, 6 ja 10 perustetta on rikottu.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/51

Kanne 27.12.2007 — Bulgarian tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-500/07)

(2008/C 64/83)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Bulgarian tasavalta (asiamiehet: Anani Ananiev, Daniela Drambozova ja Elina Petranova)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

komission 26.10.2007 tekemä päätös K (2007) 5256 lopullinen, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien myöntämistä varten vuodelle 2007 tehtyä kansallista jakosuunnitelmaa, jonka Bulgaria on ilmoittanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti, on EY 230 artiklan nojalla kumottava kokonaan

tai

—

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja katsoo, että riidanalainen 26.10.2007 tehty komission päätös K (2007) 5256 lopullinen, joka koskee joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien myöntämistä varten vuosille 2007 tehtyä kansallista jakosuunnitelmaa, on kumottava kokonaan tai osittain seuraavista syistä:

Olennaisen menettelymääräyksen rikkominen

Komission riidanalainen päätös on tehty direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä.

EY:n perustamissopimuksen ja sen soveltamista koskevien oikeussääntöjen rikkominen

Arvioidessaan kansallista jakosuunnitelmaa PRIMES-mallin avulla komissio ei ole arvioinut Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa riittävän kattavasti suhteessa direktiivin 2003/87/EY tavoitteisiin. Soveltamalla PRIMES-mallia arvioidessaan Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa komissio on päätellyt virheellisesti, että suunnitelma ei ollut direktiivin liitteessä III olevien 1, 2 ja 3 perusteen mukainen. Suunnitelman hylkäämisellä ja oikeuksien kokonaismäärän 20 prosentin vähennyksellä asetetaan laitoksia käyttävät bulgarialaiset toiminnanharjoittajat epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa muihin laitoksia käyttäviin toiminnanharjoittajiin yhteisön kauppajärjestelmässä. Tällä tavalla komissio rikkoo suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta.

Oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska arvioitaessa Bulgarian kansallista jakosuunnitelmaa komissio on soveltanut epävirallista asiakirjaa.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/53

Kanne 24.12.2007 — RS Arbeitsschutz v. SMHV — RS Components (RS)

(Asia T-501/07)

(2008/C 64/84)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: R. S. Arbeitsschutz Bedarfshandesgesellschaft mbH (Kaltenkirchen, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Ivens)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: RS Components Ltd (Corby, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

—	Toisen valituslautakunnan 16.10.2007 tekemä se päätös on kumottava, joka annettiin kantajalle tiedoksi 26.10.2007 ja joka koskee asiaa R 531/2007-2, ja väiteosaston 13.2.2007 tekemä se päätös on kumottava, jossa päätettiin väitteestä N:o B 902 660.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: yhteisön kuviomerkki, joka muodostuu tyylitellystä hansikkaan tai käden kuvasta ja lihavoiduista isoista kirjaimista ”RS” luokkiin 9, 17 ja 25 kuuluvia tavaroita varten — hakemus N:o 4 113 981

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: RS Components Ltd

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön kuviomerkki ”RS” luokkiin 9, 17 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan rikkominen

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/53

Kanne 8.1.2008 — Buczek Automotive v. komissio

(Asia T-1/08)

(2008/C 64/85)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Buczek Automotive sp. z o.o. (Sosnowiec, Puola) (edustaja: oikeudellinen neuvonantaja T. Gackowski)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Puolan terästuottajakonsernille Technologie Buczekille myöntämästä valtiontuesta N:o C 23/2006 (ex NN 35/2006) 23.10.2007 tehdyn komission päätöksen 1 artikla, 3 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 3 kohta on kumottava

—

toissijaisesti Puolan terästuottajakonsernille Technologie Buczekille myöntämästä valtiontuesta N:o C 23/2006 (ex NN 35/2006) 23.10.2007 tehdyn komission päätöksen 1 artikla, 3 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 3 kohta on kumottava siltä osin kuin komissio velvoittaa niissä Puolan perimään yhtiöltä Buczek Automotive sp. z o.o:lta takaisin 7 183 528 Puolan zlotya

—	Puolan terästuottajakonsernille Technologie Buczekille myöntämästä valtiontuesta N:o C 23/2006 (ex NN 35/2006) 23.10.2007 tehdyn komission päätöksen 4 ja 5 artikla on kumottava siltä osin kuin niissä on kyseessä tuen periminen yhtiöltä Buczek Automotive sp. z o.o:lta takaisin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi samanlaisiin kanneperusteisiin kuin ne, jotka on esitetty asiassa T-440/07, Huta Buczek vastaan komissio (1).

(1) EUVL 2008, C 22, s. 50.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/54

Kanne 2.1.2008 — Landesanstalt für Medien Nordrhein-Westfalen v. komissio

(Asia T-2/08)

(2008/C 64/86)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Landesanstalt für Medien Nordrhein-Westfalen (LfM) (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Rosenfeld ja G.-B. Lehr)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission 23.10.2007 tekemä päätös K(2007) 5109 lopullinen, joka koski valtiontukea, jonka Saksan liittotasavalta aikoi antaa maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten (DVB-T) aloittamiseksi Nordrhein-Westfalenissa, on julistettava mitättömäksi

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission valtiontuesta C 34/2006 (ex N 29/2005 ja ex CP 13/2004) 23.10.2007 tekemän päätöksen K(2007) 5109 lopullinen, jossa komissio päätti, että valtiontuki, jonka Saksan liittotasavalta aikoi antaa yksityisille televisioyhtiöille maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten aloittamiseksi Nordrhein-Westfalenissa ja josta ilmoitettiin komissiolle, ei sovellu yhteismarkkinoille.

Kantaja esittää kanteensa perusteeksi ensiksikin, että riidanalainen päätös on EY 87 artiklan 1 kohdan vastainen, koska toimenpiteen katsottiin virheellisesti olevan valtiontukea. Tässä yhteydessä vedotaan myös EY 253 artiklan rikkomiseen.

Lisäksi tuodaan esiin, että EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisessa arvioinnissa käytettiin kiellettyä arviointitapaa. Tähän liittyen kantaja vetoaa lisäksi arviointi- ja arvosteluvirheisiin sekä EY 253 artiklan rikkomiseen.

Arviointi- ja arvosteluvirheiden takia vedotaan lisäksi EY 87 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan rikkomiseen.

Kantaja tuo lopuksi esiin, että kyseessä oleva toimenpide kuuluu joka tapauksessa EY 86 artiklan 2 kohdan mukaisen alakohtaisen poikkeuksen piiriin. Tältä osin vedotaan myös EY 253 artiklan rikkomiseen.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/54

Kanne 2.1.2008 — Coedo Suárez v. neuvosto

(Asia T-3/08)

(2008/C 64/87)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Angel Coedo Suárez (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Kantajan vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kumottava 30.10.2007 tehty komission päätös sikäli kuin siinä evätään kantajan pyyntö tutustua useisiin komission asiakirjoihin, jotka liittyvät kantajan ja erään hänen naispuolisen työtoverinsa välisiin tapahtumiin ja jotka laadittiin näiden tapahtumien johdosta (sisäisten tapaamisten pöytäkirjoja, tutkimusten loppuraportteja ja turvallisuusosaston kertomus),

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella kantaja vaatii kumottavaksi neuvoston pääsihteeristön pääosaston F 30.10.2007 tekemää päätöstä, jolla hylättiin hänen uudistettu pyyntönsä saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat hänen ja erään hänen naispuolisen työtoverinsa välisiä tapahtumia.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen niistä perustu asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja tämän säännöksen mukaisen perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen.

Toinen kanneperuste perustuu asetuksen N:o 45/2001 (2) 5 artiklan rikkomiseen ja ilmeiseen virheeseen tämän asetuksen soveltamisessa.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

(2) Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1)

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/55

Kanne 4.1.2008 — Nestlé v. SMHV — Master Beverage Industries (Golden Eagle)

(Asia T-5/08)

(2008/C 64/88)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Société des Produits Nestlé SA (Vevey, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. von Mühlendahl)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Master Beverage Industries Pte Ltd (Singapore, Singapore)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan 1.10.2007 tekemä päätös asiassa R 563/2006-2 (yhteisön tavaramerkki 3 157 005) on kumottava

—	riidanalainen yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus N:o 3 157 005, jossa on punainen muki, sanat ”Golden Eagle” ja kotkan kuva, on hylättävä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

—	vastapuolena valituslautakunnassa ollut Master Beverage on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jos siitä tulee väliintulija tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Master Beverage Industries Pte Ltd

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”Golden Eagle” luokkaan 30 kuuluville tavaroille — hakemus N:o 3 157 005

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisön tason, kansainväliset ja kansalliset kuviomerkit ja sanamerkit ”Red Cup”, ”Gold Blend” ja muun muassa kahville tarkoitetun kupin kuvat

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylätään kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkominen, koska riidanalaisten merkkien ulkoasujen samankaltaisuuden aste on hyvin korkea sen vuoksi, että sekä haetussa tavaramerkissä että suurimmassa osassa aikaisempia tavaramerkkejä olevat yhdeksän osaa, jotka ovat jo itsessään erottamiskykyisiä, on järjestelty samalla tavalla.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/55

Kanne 4.1.2008 — Nestlé v. SMHV — Master Beverage Industries (Golden Eagle Deluxe)

(Asia T-6/08)

(2008/C 64/89)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Société des Produits Nestlé SA (Vevey, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. von Mühlendahl)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Master Beverage Industries Pte Ltd (Singapore, Singapore)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan 1.10.2007 tekemä päätös asiassa R 568/2006-2 (yhteisön tavaramerkki 3 156 924) on kumottava

—	riidanalainen yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus N:o 3 156 924, joka muodostuu punaisesta mukista ja sanoista ”Golden Eagle Deluxe”, on hylättävä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

—	vastapuolena valituslautakunnassa ollut Master Beverage on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jos siitä tulee väliintulija tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Master Beverage Industries Pte Ltd

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”Golden Eagle Deluxe” luokkaan 30 kuuluville tavaroille — hakemus N:o 3 156 924

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Väiteosaston ratkaisu: väite hylätään kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: valitus hylätään

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/56

Kanne 4.1.2008 — Nestlé v. SMHV — Master Beverage Industries (Golden Eagle Deluxe)

(Asia T-7/08)

(2008/C 64/90)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Société des Produits Nestlé SA (Vevey, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. von Mühlendahl)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Master Beverage Industries Pte Ltd (Singapore, Singapore)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan 1.10.2007 tekemä päätös asiassa R 1312/2006-2 (yhteisön tavaramerkki 3 157 534) on kumottava

—	riidanalainen yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus N:o 3 157 534, jossa on punainen muki ja sanat ”Golden Eagle Deluxe” on hylättävä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

—	vastapuolena valituslautakunnassa ollut Master Beverage on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jos siitä tulee väliintulija tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Master Beverage Industries Pte Ltd

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”Golden Eagle Deluxe” luokkaan 30 kuuluville tavaroille — hakemus N:o 3 157 534

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Väiteosaston ratkaisu: väite hylätään kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: valitus hylätään

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/57

Kanne 2.1.2008 — Piccoli v. SMHV (Simpukan esitys)

(Asia T-8/08)

(2008/C 64/91)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: G.M. Piccoli Srl (Alzano Lombardo, Italia) (edustajat: asianajaja S. Giudici)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—

On kumottava ja muutettava ensimmäisen valituslautakunnan 28.9.2007 tekemä päätös, joka on annettu tiedoksi 23.10.2007 ja jolla hyväksyttiin kolmiulotteisen yhteisön tavaramerkin N:o 4522892 rekisteröinti. Tavaramerkki muodostuu tyylitellystä simpukan (kampasimpukka) muodosta ja on ”briossin, kermalla täytetyn briossin, marmeladin, suklaan ja hunajan” tunnuksena.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: kolmiulotteinen tavaramerkki, joka esittää simpukkaa neljästä eri suunnasta katsottuna (rekisteröintihakemus N:o 45222892 luokkaan 30 kuuluvia tavaroita varten)

Tutkijan päätös: Rekisteröintihakemuksen, joka on tehty viljavalmisteita, leivonnaisia, makeisia ja jäätelöitä varten, hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 4 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on rikottu, minkä lisäksi joitakin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin N:o 89/104/ETY joitakin artikloja on tulkittu virheellisesti. Tältä osin todetaan, että sekä viimeksi mainitun asetuksen 2 artiklassa että ensiksi mainitun asetuksen 1 artiklassa hyväksytään nimenomaisesti ja yksiselitteisesti paitsi tavaran päällyksen muodon, myös tavaran itsensä muodon erottavuus.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/57

Kanne 7.1.2008 — Volkswagen v. SMHV (CAR SILHOUETTE III)

(Asia T-9/08)

(2008/C 64/92)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Volkswagen AG (Wolfsburg, Saksa) (edustajat: asianajaja H.-P. Schrammek, asianajaja C. Drzymalla, asianajaja S. Risthaus ja asianajaja R. Jepsen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Kantajan vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1306/2007-4 6.11.2007 tekemä päätös, joka annettiin tiedoksi 9.11.2007, on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kansainvälinen kuviomerkki CAR SILHOUETTE III luokkiin 12 kuuluvia tavaroita varten (kansainvälinen rekisteröinti, jossa Euroopan yhteisö on nimetty, N:o W 878 349).

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet:

—	Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 74 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen rikkominen, koska virasto ei ole tutkinut asianmukaisesti asiasisältöä

—	asetuksen N:o 40/94 73 artiklan, nimittäin oikeuden tulla kuulluksi, rikkominen

—	asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska merkki on katsottu erottamiskyvyttömäksi.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/58

Kanne 7.1.2008 — Kwang Yang Motor v. SMHV — Honda Giken Kogyo (polttomoottorin kuvaus)

(Asia T-10/08)

(2008/C 64/93)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kwang Yang Motor Co. Ltd (Kaohsiung City, Taiwan) (edustajat: lakimies P. Rath ja lakimies W. Festl-Wietek)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Honda Giken Kogyo Kabushiki Kaisha Co. Ltd (Tokio, Japani)

Vaatimukset

—	SMHV:n kolmannen valituslautakunnan asiassa R 1337/2006-3 8.10.2007 tekemä päätös, joka on annettu tiedoksi kantajan edustajille 30.10.2007, on kumottava.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisömalli, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Polttomoottorin rekisteröity yhteisömalli — yhteisömalli N:o 000 163 290 — 0001

Yhteisömallin haltija: Kantaja

Yhteisömallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Honda Giken Kogyo Kabushiki Kaisha Co. Ltd

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän mallioikeus: Yhdysvalloissa rekisteröity polttomoottorin malli — patentti N:o D 367 070

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylättiin kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Mitättömyysosaston ratkaisu kumottiin ja mallioikeus julistettiin mitättömäksi

Kanneperusteet: Yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 4 ja 6 artiklan rikkominen

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/58

Kanne 7.1.2008 — Kwang Yang Motor v. SMHV — Honda Giken Kogyo (polttomoottorin kuvaus)

(Asia T-11/08)

(2008/C 64/94)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kwang Yang Motor Co. Ltd (Kaohsiung City, Taiwan) (edustajat: lakimies P. Rath ja lakimies W. Festl-Wietek)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Honda Giken Kogyo Kabushiki Kaisha Co. Ltd (Tokio, Japani)

Vaatimukset

—	SMHV:n kolmannen valituslautakunnan asiassa R 1380/2006-3 8.10.2007 tekemä päätös, joka on annettu tiedoksi kantajan edustajille 30.10.2007, on kumottava.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisömalli, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Polttomoottorin rekisteröity yhteisömalli — yhteisömalli N:o 000 163 290 — 0002

Yhteisömallin haltija: Kantaja

Yhteisömallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Honda Giken Kogyo Kabushiki Kaisha Co. Ltd

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän mallioikeus: Yhdysvalloissa rekisteröity polttomoottorin malli — patentti N:o D 282 071

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylättiin kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Mitättömyysosaston ratkaisu kumottiin ja mallioikeus julistettiin mitättömäksi

Kanneperusteet: Yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 4 ja 6 artiklan rikkominen

Kantaja väittää, että polttomoottorin suunnittelijoiden vapaus kaventuu malleihin, jotka täyttävät toiminnallisuuden vaatimuksen. Koska teollisuudenalan kehitys on lisäksi lähes täysin jo tapahtunut, suunnittelijoiden on sitäkin vaikeampaa tuottaa kyseisellä alalla sellaisia vaihtoehtoja, joista syntyy täysin erilainen kokonaisvaikutelma heikentämättä mallin toimivuutta. Näin ollen kantajan mukaan pienimmätkin yksityiskohdat on otettava huomioon, kun arvioidaan mallin yksilöllisyyttä.

Kantaja väittää lisäksi, että se on kuitenkin onnistunut säilyttämään haastavan mallin toiminnallisuuden sekä myös sen tekniset ominaisuudet ja samanaikaisesti antanut sen olennaisille osille yksilöllisen luonteen.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/59

Valitus, jonka M on tehnyt 4.1.2008 virkamiestuomioistuimen asiassa F-23/07, M v. EMEA, 19.10.2007 antamasta tuomiosta

(Asia T-12/08 P)

(2008/C 64/95)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: M (Broxbourne, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja E. Marchal)

Muu osapuoli: Euroopan lääkevirasto (EMEA)

Vaatimukset

—	Virkamiestuomioistuimen asiassa F-23/07, M vastaan Euroopan lääkevirasto, 19.10.2007 antama määräys on kumottava

—	Euroopan lääkeviraston 25.10.2006 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään 8.8.2006 esitetty vaatimus siitä, että asia saatetaan työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi

—	Euroopan lääkeviraston tekemä se päätös on kumottava, jolla hylättiin vahingonkorvausvaatimus

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan molemmista oikeudenkäynneistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii valituksessaan virkamiestuomioistuimen sen määräyksen kumoamista, jolla jätettiin tutkimatta kanne, jossa vaadittiin 25.10.2006 tehdyn sen päätöksen kumoamista, jolla Euroopan lääkevirasto hylkäsi valittajan vaatimuksen, joka koski työkyvyttömyyslautakunnan muodostamista, ja 31.1.2007 tehdyn sen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin valittajan vahingonkorvausvaatimus.

Valituksensa tueksi valittaja esittää yhden valitusperusteen, joka koskee sitä, että virkamiestuomioistuin rikkoi yhteisön oikeutta. Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin tulkitsi virheellisesti hänen ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen ulottuvuutta ja lausui näin ollen kanteen ulkopuolelta. Valittaja väittää myös, että virkamiestuomioistuin rikkoi lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 33 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/59

Kanne 11.1.2008 — Perfetti Van Melle v. SMHV — Cloetta Fazer (CENTER SHOCK)

(Asia T-16/08)

(2008/C 64/96)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Perfetti Van Melle (Lainate, Italia) (edustaja: asianajajat P. Perani ja P. Pozzi)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Cloetta Fazer AB (Ljungsbro, Ruotsi)

Vaatimukset

—	SMHV:n neljännen valituslautakunnan asiassa R 149/2006-4 7.11.2007 tekemä se päätös on kumottava kokonaisuudessaan, joka ilmoitettiin kantajalle 9.11.2007

—	SMHV:n mitättömyysosaston 24.11.2005 tekemä se päätös on kumottava, jossa päätettiin mitättömäksi julistamista koskevasta vaatimuksesta N:o 941 C 973 065

—	Perfettin yhteisön tavaramerkki CENTER SHOCK, joka on rekisteröity numerolla 973 065, on todettava päteväksi

—	Vastaajat on velvoitettava korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja ne kulut, jotka ovat aiheutuneet SMHV:n mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki CENTER SHOCK luokkaan 30 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkki N:o 973 065

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Cloetta Fazer AB

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: Kansalliset sanamerkit CENTER ja CLOETTA CENTER muun muassa luokkaan 30 kuuluvia tavaroita varten

Mitättömyysosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi toteaminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen, koska riidanalaiset tavaramerkit ovat kokonaisvaltaisesti erilaiset ääntämyksellisesti, käsitteellisesti ja kokonaisvaikutelman kannalta, vaikka niillä on yksi yhteinen tekijä. Lisäksi Cloetta ja Perfetti toimivat kantajan mukaan eri markkinoilla, koska niiden tavarat vastaavat erilaisia tarpeita ja koska ne on suunnattu eri kuluttajille.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/60

Valitus, jonka Marta Andreasen on tehnyt 14.1.2008 virkamiestuomioistuimen asiassa F-40/05, Andreasen v. komissio, 8.11.2007 antamasta tuomiosta

(Asia T-17/08 P)

(2008/C 64/97)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Marta Andreasen (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja B. Marthoz)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Virkamiestuomioistuimen asiassa F-40/05 8.11.2007 antama tuomio on kumottava ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on ratkaistava asia sekä hyväksyttävä valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset mukaan lukien vahingonkorvausvaatimus

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

—	toissijaisesti virkamiestuomioistuimen asiassa F-40/05 8.11.2007 antama tuomio on kumottava, asia on palautettava virkamiestuomioistuimeen ja oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii valituksessaan virkamiestuomioistuimen sen tuomion kumoamista, jolla hylättiin kanne, joka koskee yhtäältä sen 30.10.2004 tehdyn päätöksen kumoamista, jolla komissio määräsi kurinpitoseuraamuksena viraltapanon poistamatta oikeutta eläkkeeseen, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimusta.

Valittaja esittää valituksensa tueksi viisi valitusperustetta.

Ensiksi valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin rikkoi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaa 10 artiklaa, koska se ei suorittanut ensimmäisessä oikeusasteessa riidanalaisen päätöksen laillisuusvalvontaa eikä valvonut suhteellisuusperiaatteen noudattamista soveltaessaan kyseistä säännöstä ottaen huomioon käsiteltävänä olevan asian olosuhteet sekä valittajaosapuolen erityisaseman, joka liittyy niiden tehtävien luonteeseen, joita valittaja hoiti.

Toinen valitusperuste liittyy yhteisön toimien laillisuusperiaatteen, yhteisön toimien ajallisen soveltamisen periaatteen sekä oikeusvarmuuden periaatteen väitettyihin loukkaamisiin, koska virkamiestuomioistuin ei perustellut tuomiotaan nyt käsiteltävänä olevassa asiassa niiden sääntöjen, jotka sisältyvät sekä vanhaan että uuteen virkamiehiä koskevaan henkilöstösääntöihin, soveltamista koskevilta osin.

Lisäksi valittaja moittii virkamiestuomioistuinta sille arvioitavaksi osoitettujen tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla.

Valittaja vetoaa myös arviointivirheeseen sekä siihen, että virkamiestuomioistuin on rikkonut henkilöstösääntöjen 11, 12, 17 ja 21 artiklaa, koska se ei perustellut tuomiotaan sääntöjenmukaisesti, kun se hyväksyi sen, miten kyseisiä säännöksiä sovellettiin ensimmäisessä oikeusasteessa riidanalaisessa päätöksessä.

Lopuksi valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on myös loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja 13 artiklassa säädettyjä periaatteita sekä rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/61

Kanne 8.1.2008 — Evets v. SMHV (DANELECTRO)

(Asia T-20/08)

(2008/C 64/98)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evets Corporation (Irvine, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor S. Ryan)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	Neljännen valituslautakunnan asiassa R 603/2007 — 4 5.11.2007 tekemä päätös on kumottava

—	määräyksen sijaan on todettava, että menetetyn määräajan palauttamista (restitutio in integrum) koskeva pyyntö esitettiin 78 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa

—	asia on palautettava neljänteen valituslautakuntaan, jotta kyseinen valituslautakunta tutkisi sen asiakysymyksen, noudatettiinko kaikkea huolellisuutta, kun kyseinen tavaramerkkioikeus uusittiin

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: yhteisön sanamerkki ”DANELECTRO” luokkiin 9 ja 15 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — hakemus N:o 117 937

Tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osaston ratkaisu: Menetetyn määräajan palauttamista (restitutio in integrum) koskeva pyyntö hylätään ja tavaramerkki julistetaan peruutetuksi.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään ja julistetaan, että menetetyn määräajan palauttamista (restitutio in integrum) koskevaa pyyntöä ei ole esitetty.

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 78 artiklan 2 kohdan rikkominen

Kantaja väittää, että kysymys edellä mainitussa säännöksessä asetetun kahden kuukauden määräajan noudattamisesta tavaramerkin rekisteröintihakemuksen uusimisen esittämisessä sekä uudistamismaksun suorittamisessa ei ollut valituksen kohteena. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että valituslautakunta oli oikeutettu tutkimaan tämän kysymyksen, kantaja väittää vaihtoehtoisesti, että määräaika oli laskettu virheellisellä tavalla.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/61

Kanne 8.1.2008 — Evets v. SMHV (QWIK TUNE)

(Asia T-21/08)

(2008/C 64/99)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evets Corporation (Irvine, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor S. Ryan)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	Neljännen valituslautakunnan asiassa R 603/2007– 4 5.11.2007 tekemä päätös on kumottava

—	määräyksen sijaan on todettava, että menetetyn määräajan palauttamista (restitutio in integrum) koskeva pyyntö esitettiin 78 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa

—	asia on palautettava neljänteen valituslautakuntaan, jotta kyseinen valituslautakunta tutkisi sen asiakysymyksen, noudatettiinko kaikkea huolellisuutta, kun kyseinen tavaramerkkioikeus uusittiin

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: yhteisön kuviomerkki ”QWIK TUNE” luokkiin 9 ja 15 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — hakemus N:o 117 994

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään ja julistetaan, että menetetyn määräajan palauttamista (restitutio in integrum) koskevaa pyyntöä ei ole esitetty.

Kanneperusteet: Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin kantaja vetoaa, ovat samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-20/08, Evets v. SMHV (DANELECTRO).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/62

Kanne 16.1.2008 — Weldebräu v. SMHV — Kofola Holding

(Asia T-24/08)

(2008/C 64/100)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Weldebräu GmbH & Co. KG (Plankstadt, Saksa) (edustaja: asianajaja W. Göpfert)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Kofola Holding a.s. (Ostrava, Tšekin tasavalta)

Kantajan vaatimukset

—	Neljännen valituslautakunnan asiassa R 1096/2006-4 15.11.2007 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kofola Holding a.s.

Haettu yhteisön tavaramerkki: kolmiulotteinen tavaramerkki ”pullon muoto” luokkiin 30, 32 ja 33 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 3 367 539).

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: kolmiulotteinen tavaramerkki ”pullon muoto” luokkiin 21, 32 ja 33 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki N:o 690 016).

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/62

Kanne 11.1.2008 — Katjes Fassin v. SMHV (Yoghurt-Gums)

(Asia T-25/08)

(2008/C 64/101)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Katjes Fassin GmbH & Co. KG (Emmerich, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt R. Uecker)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Neljännen valituslautakunnan 25.10.2007 tekemä päätös (valitusasia R 1322/2006-4) on kumottava;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valitusmenettelyn kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”Yoghurt-Gums” luokkiin 29, 30 ja 32 kuuluvia tavaroita varten (hakemus N:o 4 929 808)

Tutkijan päätös: Hakemuksen osittainen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen menettelyn kohteena olevien luokkaan 30 kuuluvien tavaroiden osalta.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/65

Kanne 8.10.2007 — Tomas v. parlamentti

(Asia F-116/07)

(2008/C 64/107)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Stanislovas Tomas (Kerkrade, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Michalauskas)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	Nimittävän viranomaisen päätös irtisanoa kantaja on kumottava, siltä osin kuin valituksen hylkäävä päätös ei ole kumonnut kyseistä päätöstä, tai valituksen hylkäävä päätös on kumottava, siltä osin kuin sillä ei ole kumottu irtisanomispäätöstä.

—	Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle 125 000 euroa korvausta kantajan aineettomasta ja aineellisesta vahingosta.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensinnäkin sen päätöksen kumoamista, jolla nimittävä viranomainen päätti hänen irtisanomisestaan, ja toiseksi korvausta aiheutuneesta vahingosta. Kanteensa tueksi hän vetoaa siihen, että nimittävä viranomainen on käyttänyt väärin virka-asemaansa, rikkonut useita Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen määräyksiä ja eurooppalaisen hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklaa sekä loukannut puolustautumisoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatetta ja rikkonut parlamentin huolenpitovelvollisuutta.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/65

Kanne 25.10.2007 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-122/07)

(2008/C 64/108)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustajat: asianajaja G. Cipressa)

Vastaajat: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	on kumottava 30.11.2006 päivätty muistio, pöytäkirja RELEX.K.4 D (2006)522434

—	on kumottava 15.2.2007 päivätty muistio, pöytäkirja D(2007) 502458

—	on kumottava päätös, jolla päätettiin lopettaa 6.9.2001 sattuneen tapahtuman tutkimukset; tuolloin kantaja pyysi Euroopan yhteisöjen komission Angolan edustuston turvallisuuspalvelun apua oman henkilöautonsa puhjenneen renkaan vaihtamiseksi

—	on kumottava päätös, olipa se missä muodossa hyvänsä, jolla vastaaja hylkäsi kantajan 1.9.2006 päivätyn, nimittävälle viranomaiselle toimittaman vaatimuksen

—	on kumottava tarpeellisilta osin 16.7.2007 päivätty muistio, pöytäkirja ADMIN.B.2/MB/nb D(07) 16072

—	on kumottava tarpeellisilta osin vastaajan päätös, olivatpa sen perusteet mitkä hyvänsä, jolla hylättiin kantajan 26.3.2007 päivätty, nimittävälle viranomaiselle tekemä valitus

—

vastaaja on velvoitettava tutkimaan tapahtumat, jotka sattuivat 5.5.2003, jolloin komission Angolan edustuston tilapäinen hallintojohtaja kuljetti kantajan henkilöautoa asuinpaikan pihalta noin neljän kilometrin päässä sijaitsevaan paikkaan, ja tapahtumat, jotka sattuivat 6.9.2001, sekä sen, vallitseeko näiden tapahtumien välillä mahdollisesti jokin yhteys, ja ilmoitettava kantajalle viipymättä näiden tutkimusten tuloksista. Vastaajan on myös asetettava sopiviin paikkoihin esille tiedotteita, joissa esitetään tiivistelmä tutkimuksen tuloksista ja varmistettava, että nämä tulokset ovat saatavilla; tai toissijaisesti velvoitettava vastaaja suorittamaan kantajalle korvauksena jo peruuttamattomasta vahingosta, joka on aiheutunut hänen 1.9.2006 tekemänsä vaatimuksen hylkäävästä päätöksestä, 100 000 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa, ja tämän päivän jälkeen vielä aiheutuvasta vahingosta 20 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa kultakin päivältä huomisen ja sen päivän välillä, jolloin tutkimuksen päätyttyä sen tulokset on ilmoitettu kantajalle ja riittävällä tavalla julkistettu

—

vastaaja on velvoitettava suorittamaan kantajalle korvauksena jo peruuttamattomasta vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että hänelle kieltäydyttiin toimittamasta 30.11.2006 päivätyn muistion italian kielistä käännöstä, 20 000 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa, ja tämän päivän jälkeen vielä aiheutuvasta vahingosta 20 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa kultakin päivältä huomisen ja sen päivän välillä, jolloin kaikki kyseisen kieltäytymistä koskevan päätöksen kumoamisen täytäntöönpanotoimet on toteutettu

—

vastaaja on velvoitettava suorittamaan kantajalle korvauksena sekä jo aiheutuneesta että tulevaisuudessa mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, joka perustuu päätökseen tutkimusten lopettamisesta, siltä osin kuin kysymys on jo peruuttamattomista vahingoista, 20 000 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa, joka on suoritettava välittömästi sen jälkeen, kun tässä asiassa on annettu tuomio; tämän päivän jälkeen vielä aiheutuvasta vahingosta 25 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa kultakin päivältä huomisen ja sen päivän välillä, jolloin vastaaja on toteuttanut kaikki toimenpiteet, joita tutkimusten lopettamista koskevan päätöksen kumoamisen täytäntöönpano edellyttää

—	on todettava lainvastaiseksi se, että kantajalle ei siihen mennessä, kun hän sai 30.11.2006 päivätyn muistion, ollut ilmoitettu mitään tutkimusten lopettamisesta

—	on todettava lainvastaiseksi se, että tutkimusten lopettamisesta ei ilmoitettu

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan korvausta vahingosta, joka kantajalle aiheutui siitä, että tutkimusten lopettamisesta ei ilmoitettu, 50 000 euroa tai virkamiestuomioistuimen oikeaksi ja kohtuulliseksi katsoma muu summa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat kolme kanneperustetta: 1) perusteluvelvollisuus on täysin laiminlyöty sen vuoksi, että perusteltu ovat epäloogisia, epäjohdonmukaisia, järjettömiä ja sekavia, minkä lisäksi tutkimukset olivat riittämättömiä; 2) on syyllistytty ilmeiseen ja vakavaan lain rikkomiseen 3) huolenpitovelvollisuus on laiminlyöty ja hyvän hallinnon periaatetta on loukattu.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/66

Kanne 3.12.2007 — Adjemian ym. v. komissio

(Asia F-134/07)

(2008/C 64/109)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Adjemian ym. (Angera, Italia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Asian kohde ja kuvaus

Niiden komission päätösten kumoaminen, joilla yhtäältä kieltäydyttiin uudistamasta kantajien sopimussuhteisina toimihenkilöinä palkkaamista koskevia sopimuksia määräajaksi tai toistaiseksi ja joissa toisaalta vahvistettiin työehdot. Kantajat väittävät kanteensa tueksi, että työsuhteiden vakauden periaatetta on loukattu ja että Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 88 artikla on lainvastainen, koska siinä rajoitetaan sopimussuhteisten toimihenkilöiden sopimusten kestoa.

Vaatimukset

—	On kumottava komission peräkkäiset päätökset ja erityisesti sen 28.4.2004 tekemä päätös, jotka koskevat komission palveluksessa olevan muun kuin vakinaisen henkilökunnan käytön enimmäisaikaa.

—	Palvelussuhteen ehtojen 88 artikla on todettava lainvastaiseksi siltä osin kuin siinä rajoitetaan sopimussuhteisten toimihenkilöiden sopimusten kestoa.

—	On kumottava komission 23.8. ja 31.10.2007 tekemät päätökset, joilla hylättiin valitukset R/263/07, R/492/07 ja R/390/07, jotka oli tehty komission päätöksistä, jotka koskevat sopimussuhteisena toimihenkilönä toimimista koskevan sopimuksen tekemistä tai uudistamista vain määräajaksi.

—	On kumottava komission 5.9.2007 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajien 31.5. ja 20.7.2007 esittämät vaatimukset heidän sopimussuhteisena toimihenkilönä toimimista koskevien sopimustensa jatkamisesta toistaiseksi.

—	On kumottava komission päätökset, joilla vahvistettiin kantajien työsuhteen ehdot siltä osin kuin kyse on heidän palvelukseen ottamisestaan tai sen jatkamisesta määräajaksi.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/67

Kanne 29.12.2007 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-146/07)

(2008/C 64/110)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kanne, jonka kohteena on se, että vastaaja on hylännyt kantajan hakemuksen tutkimuksen suorittamisesta tai sen loppuun saattamisesta sen seikan osalta, että kantaja joutui 29.10.2001 Euroopan komission lähetystön toimitiloissa Angolassa, jossa hän toimi vastaajan palveluksessa virkamiehenä, työaikanaan sattumalta kosketuksiin tuntemattoman valkoisen jauheen kanssa, ja kaikkien tietojen antamisesta tätä jauhetta koskevista näytteistä ja sen säilyttämisestä sekä sen saatavuudesta.

Kantaja esittää vastaajan hylkäävästä päätöksestä esittämiensä väitteiden tueksi seuraavat kanneperusteet: 1. perustelujen täydellinen puuttuminen; lisäksi päätös oli epälooginen, epäyhdenmukainen, järkeenkäymätön, sekava, se sisälsi pelkkiä väitteitä ja se perustui puuttuviin tai riittämättömiin tutkimuksiin; 2. vakava, ilmeinen ja selvä lain rikkominen; 3. huolenpitovelvoitteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

Vaatimukset

—	on kumottava 23.2.2007 päivätty kirjelmä ADMINB.2/MB/nb/ D(07)4623 tarvittavin osin

—	on kumottava missä tahansa muodossa tehty päätös, jolla kantajan nimittävälle viranomaiselle 10.10.2006 tekemä hakemus hylättiin

—	on kumottava tarvittavin osin missä tahansa muodossa tehty päätös, jolla kantajan nimittävälle viranomaiselle 27.4.2007 tekemä valitus hylättiin

—	on kumottava tarvittavin osin 4.9.2007 päivätty kirjelmä ADMIN.B.2/MB/ls D(07)19393

—

on todettava, että vastaaja ei ole suorittanut eikä saattanut loppuun asianmukaista tutkimusta valmistelu- ja lopputoimenpiteineen tutkiakseen kaikki, myös aiemmat ja myöhemmät seikat, jotka jollakin tavalla liittyvät siihen, että kantaja joutui 29.10.2001 Euroopan komission lähetystön toimitiloissa Angolassa, jossa hän tuohon aikaan toimi vastaajan palveluksessa virkamiehenä, työaikanaan sattumalta kosketuksiin tuntemattoman valkoisen jauheen kanssa

—	on tutkittava ja todettava tutkimuksen tekemättä jättämisen lainvastaisuus

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan tai saattamaan loppuun tutkimus, toteuttamaan sen johdosta laajoja toimenpiteitä, antamaan kantajalle tietoja 29.10.2001 sattuneesta tapahtumasta ja antamaan kantajalle oikeus tutustua jauhenäytteeseen

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle korvaukseksi vahingosta, joka on tähän mennessä jo aiheutunut tutkimuksen laiminlyönnistä, 3 000 000 euroa, taikka tätä suurempi tai pienempi määrä, jonka tuomioistuin katsoo oikeaksi ja oikeudenmukaiseksi

—

vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle korvaukseksi vahingosta, joka syntyy sittemmin tutkimuksen laiminlyönnistä kultakin päivältä tästä lähtien aina siihen päivään asti, jona kantajalle ilmoitetaan tutkimuksen suorittamisen jälkeen, mukaan lukien valmistelu- ja lopputoimenpiteet, sen tulokset, ja ne annetaan tämän lisäksi asianmukaisesti tiedoksi lähetystön toimitiloissa ja Euroopan komission kehitysyhteistyön ja ulkosuhteiden pääosastoissa, 300 euroa, taikka tätä suurempi tai pienempi määrä, jonka tuomioistuin katsoo oikeaksi ja oikeudenmukaiseksi

—	on tutkittava vastaajan menettely 29.10.2001 sattuneen tapahtuman edellä, sen aikana ja sen jälkeen, laiminlyötyä tutkimusta lukuun ottamatta

—	tämä menettely on todettava lainvastaiseksi

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle korvauksena tästä menettelystä aiheutuneesta vahingosta 5 000 000 euroa taikka tätä suurempi tai pienempi määrä, jonka tuomioistuin katsoo oikeaksi ja oikeudenmukaiseksi

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan kantajalle kaikki oikeudenkäyntiin liittyvät kulut ja palkkiot, mukaan lukien ne, jotka liittyvät kantajan hankkimaan asiantuntijalausuntoon, joka mahdollisesti esitetään, jotta voidaan näyttää toteen edellytykset sille, että vastaaja on velvoitettava maksamaan kaikki edellä mainitut määrät kantajalle, sekä yleisemmin kaikkien tässä asiassa annettavan tuomion kannalta ratkaisevat tosiseikat.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/68

Kanne 2.1.2008 — Nijs v. tilintarkastustuomioistuin

(Asia F-1/08)

(2008/C 64/111)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bart Nijs (Bereldange, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Rollinger)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Yhtäältä sen muutoksenhakukomitean tekemän päätöksen kumoaminen, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan A*11 vuoden 2005 ylennyskierroksella, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus

Vaatimukset

—	Kantajaa koskeva vuoden 2005/2006 arviointikertomus sekä muutoksenhakukomitean päätös N:o 01/2007, jolla kyseinen raportti pidettiin voimassa ja jonka kantaja sai tiedoksi 2.3.2007, on kumottava

—	arviointikertomukseen liittyvät ja sen jälkeiset päätökset sekä etenkin päätös, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan A*11 vuonna 2007, on kumottava

—	tilintarkastustuomioistuimen suppean kokouksen 8.3.2007 tekemä päätös, jolla Michel Hervé valittiin uudestaan kuuden vuoden pituiselle toimikaudelle 1.7.2007 alkaen, on kumottava

—

tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava maksamaan 10 000 euroa korvauksena aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä sekä korvausta siitä vahingosta, joka kantajalle aiheutui niiden palkkojen, jotka kantaja on saanut viimeisten ylennyspäätösten, jotka julkistettiin 3.4.2007, voimaantulosta lähtien, ja niiden palkkojen, joihin kantajalla olisi ollut oikeus, jos hänet olisi ylennetty kyseisten päätösten voimaantulosta lukien, välisen erotuksen perusteella

—	Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/68

Kanne 3.1.2008 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-3/08)

(2008/C 64/112)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kanne vastaajan hylkäävästä päätöksestä, joka koski kantajan pyyntöä saada hänelle osoitettu, englanniksi laadittu kirjelmä italiankielisenä käännöksenä

Vaatimukset

—	15.2.2007 päivätty kirjelmä RELEX.K7/PL/dg D(2007)502497 on kumottava

—	missä tahansa muodossa tehty vastaajan päätös, jolla hylättiin kantajan 27.1.2007 nimittävälle viranomaiselle esittämä pyyntö, on kumottava

—	missä tahansa muodossa tehty päätös, jolla hylättiin kantajan 26.5.2007 nimittävälle viranomaiselle tekemä valitus, on kumottava tarvittavin osin

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle korvausta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet niistä toimista, joiden kumoamista vaaditaan, 1 000 euroa taikka tätä suurempi tai pienempi määrä, jonka tuomioistuin katsoo oikeaksi tai oikeudenmukaiseksi

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/69

Kanne 10.1.2008 — Brune v. komissio

(Asia F-5/08)

(2008/C 64/113)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Markus Brune (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja H. Mannes)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vastaajan päätöksen kumoaminen; tällä päätöksellä kantajaa ei ole otettu valintamenettelyn EPSO AD/26/05 varallaololuetteloon riittämättömien pisteiden vuoksi

Vaatimukset

—	10.5.2007 tehty vastaajan päätös ja valituksesta 2.10.2007 tehty päätös on kumottava, valintamenettelyä EPSO AD/26/05 koskeva varallaololuettelo on kumottava

—	toissijaisesti 10.5.2007 tehty vastaajan päätös ja valituksesta 2.10.2007 tehty päätös on kumottava ja vastaaja on velvoitettava ottamaan kantaja EPSO AD/26/05 varallaololuetteloon

—

viimesijaisesti 10.5.2007 tehty vastaajan päätös ja valituksesta 2.10.2007 tehty päätös on kumottava ja vastaaja on velvoitettava vahvistamaan uusi ajankohta kantajan suullista koetta varten asianmukaisella valmisteluajalla, ja hänen kelpoisuutensa varallaololuetteloon ottamiseksi on arvioitava asianmukaisten arviointiperusteiden mukaan

—	vastaaja on velvoitettava perustelemaan 10.5.2007 tehty päätös ja on myönnettävä oikeus tarkastella 6.3.2007 pidetyn suullisen kokeen tarkastuspöytäkirjaa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	varotoimena on annettava yksipuolinen tuomio.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/70

Kanne 18.1.2008 — Rosenbaum v. komissio

(Asia F-9/08)

(2008/C 64/115)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Eckehard Rosenbaum (Bonn, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt H.-J. Rüber)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeudenkäynnin kohde ja pääasialliset perusteet

Vastaajan sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla kantaja nimitettiin palkkaluokkaan AD 6/2.

Kantajan vaatimukset

—	Euroopan komission nimittävän viranomaisen 13.2.2007 tekemä päätös, jolla kantaja nimitettiin palkkaluokkaan AD 6/2, on kumottava

—	on todettava, että kantaja on nimitettävä palkkaluokkaan AD 9;

—	toissijaisesti on todettava, että kantaja on nimitettävä palkkaluokkaan AD 8;

—	erittäin toissijaisesti on todettava, että kantaja on nimitettävä palkkaluokkaan AD 7;

—	vastaaja on velvoitettava saattamaan kantaja taloudellisesti hänen sääntöjenmukaista palkkaluokkaansa vastaavaan taloudelliseen asemaan;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/70

Kanne 21.1.2008 — Aayhan ym. v. Euroopan parlamentti

(Asia F-10/08)

(2008/C 64/116)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Laleh Aayhan (Strasbourg, Ranska) ym. edustaja: asianajaja R. Blindauer)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Euroopan parlamentin 25.10.2007 tekemän sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajien 21.6.2007 tekemä oikaisuvaatimus kaikkien heillä tässä toimielimessä olleiden määräaikaisten työsopimusten uudelleen arvioimiseksi yhdeksi ainoaksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—	Nimenomainen hylkäyspäätös, jonka Euroopan parlamentin pääsihteeri nimittävänä viranomaisena on tehnyt parlamenttiin 27.6.2007 saapuneesta oikaisuvaatimuksesta, on kumottava.

—	Kaikki kantajilla Euroopan parlamentissa olleet määräaikaiset työsuhteet on katsottava toistaiseksi voimassaoleviksi työsopimuksiksi, jotka jatkuvat 1.1.2007 jälkeenkin.

—	Kaikki kantajina olevat toimihenkilöt on palkattava uudelleen Euroopan parlamentin palvelukseen toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin.

—	Jokaiselle kantajana olevalle toimihenkilölle on myönnettävä heidän palvelukseen ottamisestaan lähtien kaikkien työskentelyjaksojen osalta korvaus, joka on sen palkallista lomaa koskevan oikeuden mukainen, joka heillä on työnsä perusteella.

—	On hyväksyttävä se kantajien näkemys, jonka mukaan 20.4.2007 tehdyllä päätöksellä hylättiin oikaisuvaatimus ja että he ovat jo saattaneet asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 64

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	51. vuosikerta 8. maaliskuu 2008

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2008/C 064/01	Muistio kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä — Täydennys vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevissa ennakkoratkaisupyynnöissä sovellettavan kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn voimaantulon johdosta	1

2008/C 064/02	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 51, 23.2.2008	3