—

kokoontui Kigalissa (Ruanda) 19.–22. marraskuuta 2007,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen, Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun (2) ja Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 tarkistetun (3) kumppanuussopimuksen, jäljempänä ’Cotonoun sopimuksen’, ja erityisesti sen 8 artiklan, 17 artiklan 2 kohdan sekä 20, 31, 33, 96 ja 97 artiklan,

—

korostaa, että ”rauhan, turvallisuuden ja vakauden, ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamisen sekä hyvän hallintotavan takaava poliittinen toimintaympäristö on olennainen osa pitkän aikavälin kehitystä” (Cotonoun sopimuksen johdanto),

—

korostaa, että AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen 9 artiklan mukaan ”kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä myös sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltiolle perustuva demokratia sekä avoin ja vastuullinen hallintotapa ovat olennainen osa kestävää kehitystä”,

—

korostaa, että AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen 11 artiklan mukaan ”osapuolet jatkavat osana kumppanuutta aktiivista, kattavaa ja kokonaisvaltaista politiikkaa rauhan rakentamiseksi sekä selkkausten ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi”, että tämä politiikka perustuu itsehallinnan periaatteelle ja että siinä keskitytään erityisesti alueiden toimintaedellytysten kehittämiseen,

—

ottaa huomioon Haagissa 25. marraskuuta 2004 pitämässään 8. täysistunnossa hyväksymänsä päätöslauselman AKT:n ja EU:n poliittisesta vuoropuhelusta (Cotonoun sopimuksen 8 artikla),

—

ottaa huomioon Bamakossa 21. huhtikuuta 2005 pitämässään 9. täysistunnossa hyväksymänsä päätöslauselman konfliktin jälkeisestä jälleenrakentamisesta AKT-maissa,

—

ottaa huomioon Edinburghissa 24. marraskuuta 2005 pitämässään 10. täysistunnossa hyväksymänsä päätöslauselman kansallisten parlamenttien roolista Cotonoun kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa,

—

ottaa huomioon Wienissä 22. kesäkuuta 2006 pitämässään 11. täysistunnossa hyväksymänsä päätöslauselman alueellisen yhdentymisen merkityksestä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä,

—

ottaa huomioon päätöslauselman AKT:n ja EU:n yhteistyöstä ja niiden osallistumisesta vaaliprosesseihin AKT-maissa sekä yhteisen edustajakokouksen roolista (AKT-EU 2748/99/fin.),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta (KOM(2000)0191),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 25. huhtikuuta 2002 antaman päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (4),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 15. maaliskuuta 2001 antaman päätöslauselman Euroopan unionin vaaliapua ja vaalitarkkailutoimintaa koskevasta komission tiedonannosta (5),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 31. maaliskuuta 2004 antaman päätöslauselman kehityspolitiikan hallinnoinnista EU:ssa (6) sekä 6. huhtikuuta 2006 antaman päätöslauselman kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa (7),

—

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2005 annetun julkilausuman kansainvälisen vaalitarkkailun periaatteista ja kansainvälisten vaalitarkkailijoiden menettelysäännöistä, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi 16. toukokuuta 2007,

—

ottaa huomioon YK:n peruskirjan, Afrikan unionin perustamisasiakirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaan kuuluvat kansainväliset ja alueelliset oikeudelliset asiakirjat,

—

ottaa huomioon uuden kumppanuuden Afrikan kehittämiseksi (NEPAD), jossa on otettu käyttöön menetelmä Afrikan hallitusten toimien arvioimiseksi kaikilla aloilla Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmän (APRM) avulla,

—

ottaa huomioon YK:n asiakirjat ja muut oikeudelliset asiakirjat, joissa vaaditaan kiireesti kestäviä ja tarkkaan harkittuja mekanismeja, joilla parannetaan osallistumismahdollisuuksia, jotta voidaan korjata historian, perinteiden tai tapojen myötä syntyneet epäkohdat, joiden vuoksi naiset eivät pääse osallistumaan yhteiskuntaelämään,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 21 artiklan 3 kohdan sekä ETYJ:n sitoumukset, joista sovittiin Kööpenhaminassa vuonna 1990,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka julistettiin Nizzassa 7. joulukuuta 2000,

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta,

—

ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset,

—

ottaa huomioon poliittisten asioiden valiokunnan mietinnön (AKT-EU 100.123/07/fin.),

A.

katsoo, että demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittäminen ja vahvistaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) kokonaisvaltainen tavoite ja että niiden täytyy olla erottamaton osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa,

B.

katsoo, että ponnistelut ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja demokratian edistämiseksi Euroopan unionin ulkopolitiikan keskeisinä tavoitteina epäonnistuvat, jos tällaisille perusperiaatteille ei anneta riittävää etusijaa suhteessa turvallisuuteen liittyviin, taloudellisiin ja poliittisiin etuihin,

C.

katsoo, että köyhyyden vähentäminen, joka on EU:n kehityspolitiikan päätavoite, edellyttää todellista osallistuvaa demokratiaa ja vastuullisia hallituksia, jotka eivät ole korruptoituneita,

D.

katsoo, että koska yhteinen edustajakokous edustaa AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia, se on keskeinen osa AKT:n ja EU:n suhteita ja voi syventää omalta osaltaan merkittävästi AKT:n ja EU:n välisen tulevan yhteistyön poliittista ulottuvuutta,

E.

panee merkille, että Cotonoun sopimus antaa AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle valtuudet edistää demokraattisia prosesseja vuoropuhelun ja kuulemisten avulla,

F.

katsoo, että AKT:n ja EU:n yhteinen edustajakokous on ainutlaatuinen AKT-maiden ja EU:n parlamentin jäsenten välinen keskustelufoorumi, jossa käsitellään myös ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia kysymyksiä,

G.

katsoo, että politiikan näkökulmasta demokratia on paljon enemmän kuin pelkkää säännöllistä äänestämistä ja että se käsittää koko prosessin, jossa kansalaiset osallistuvat päätösten tekemiseen,

H.

katsoo, että kansalaisten oikeus osallistua julkisten asioiden hoitamiseen voidaan saavuttaa ottamalla käyttöön laajempi valikoima demokraattisia poliittisia mekanismeja,

I.

ottaa huomioon tarpeen vahvistaa kehitysmaiden parlamenttien toimintavalmiuksia, jotta ne voisivat valvoa tehokkaasti toimeenpano- ja budjettivallan käyttäjiä,

J.

tunnustaa, että valtioista riippumattomien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on välttämätöntä demokratian toimimiselle, ja panee merkille tehtävän, jota kirkot sekä uskonnolliset yhteisöt ja järjestöt, perinteiset yhteisönjohtajat sekä kansallisten kansalaisjärjestöjen ja foorumien muodossa toimiva kansalaisyhteiskunta voivat hoitaa rauhan edistämiseksi ja sovinnon aikaan saamiseksi järjestämällä tilaisuuksia keskustella ja ratkaista erimielisyyksiä,

K.

katsoo, että tiedotusvälineiden vapaus on yksi demokraattisten vaalien keskeisimmistä tekijöistä, koska kansalaisilla täytyy olla oikeus saada tietoa erilaisista poliittisista näkemyksistä, ja ettei myöskään tiedotusvälineiden käyttömahdollisuuksia pitäisi rajoittaa,

L.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan, että kaikilla kansalaisilla on oltava oikeus osallistua vapaasti valittujen edustajien määräaikaisiin ja todellisiin vaaleihin, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen, ja tämä on olennainen osa demokratian ja oikeusvaltion periaatteita, joihin Euroopan unioni ja AKT-maat ovat sitoutuneet monissa oikeudellisesti velvoittavissa asiakirjoissaan,

M.

katsoo, että Euroopan unionilla on oltava avainasema ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen tukemisessa AKT-maissa ja että sen on edistettävä ulkoisella toiminnallaan näitä oikeuksia sekä vastattava nopeasti ja tehokkaasti, kun ihmisoikeuksia loukataan vakavalla ja jatkuvalla tavalla,

N.

katsoo, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo sekä naisten osallistuminen päätöksentekoprosessiin — joko lakien säätämiseen tai niiden täytäntöönpanoon — ovat keskeinen osa hyvää hallintoa,

O.

katsoo, että ihmisoikeuksien, ei ainoastaan kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien vaan myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, yleismaailmallisuus, yksilöllisyys ja jakamattomuus on säilytettävä ja että niitä on edistettävä,

P.

katsoo, että politiikan moniarvoisuus, sananvapaus, yhtäläiset mahdollisuudet seurata tiedotusvälineitä kampanjan aikana, salaiset äänestykset sekä ehdokkaiden perusoikeuksien kunnioittaminen ovat keskeinen osa demokraattisia, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja,

Q.

katsoo, että vaaliprosessi on ratkaisevassa asemassa määritettäessä, kuinka hyvin politiikan moniarvoisuuden periaatteita kunnioitetaan, minkä vuoksi valtioiden on järjestettävä vaalit kansainvälisesti ja alueellisesti tunnustettujen sääntöjen mukaisella tavalla,

R.

katsoo, että vaalitarkkailu ja -apu ovat olennaisia tekijöitä EU:n globaalissa strategiassa ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi sekä kehityksen edistämiseksi EU:n suhteissa kehitysmaihin,

S.

katsoo, että vaalien tukemisen muodossa tapahtuvan demokratian edistämisen on perustuttava kyseisen maan poliittisen ympäristön aikaisempaan seurantaan ja että vaalitarkkailun on oltava osa jatkuvaa seurantaprosessia ja demokratisoinnin tukemista,

T.

katsoo, että vaalitarkkailu on hyvin tärkeää vaalimenettelyn legitiimiyden lisäämisen, vaaleja kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen vahvistamisen, vaalipetosten välttämisen, ihmisoikeuksien entistä tehokkaamman suojelemisen sekä konfliktien ratkaisuun osallistumisen kannalta,

U.

katsoo, että kokoonpanoltaan tasaväkiset AKT:n ja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat voivat myös auttaa merkittävällä tavalla helpottamaan kriittisiä tilanteita kyseisissä maissa,

V.

katsoo, että koska Euroopan parlamentti on demokraattisesti legitiimi ja sillä on vaaliprosesseja koskevaa erityisasiantuntemusta, sen on toimittava merkittävässä tehtävässä EU:n vaalitarkkailussa ja lisättävä siten tällaisten poliittisten tehtävien saamaa julkisuutta,

W.

on hyvin huolissaan siitä, että monet epävakaat AKT-maat, jotka ovat siirtymässä konfliktivaiheesta kohti demokratiaa ja joiden toimielimillä on rajalliset valmiudet järjestää vapaat, oikeudenmukaiset ja turvalliset vaalit, ovat vaarassa ajautua takaisin konfliktitilanteeseen, elleivät ne saa tukea vaalirauhanturvaajilta, jotka suojaavat vaaleja ja vaaliprosesseja,

X.

on myös huolissaan siitä, että aseistettujen turvallisuusjoukkojen läsnäolo äänestyspaikoilla, pienaseiden ja kevytaseiden leviäminen sekä se, että monilla AKT-maiden kansalaisilla on aseita, on lisännyt uhkailua, häirintää ja väkivaltaa vaalien aikana, mikä vaikeuttaa monien ihmisten äänestämistä,

Y.

katsoo, ettei AKT:n ja EU:n väliseen päätöksentekoon osallistu riittävästi naisia demokraattisen prosessin osapuolina ja että tämän epätasapainon korjaamiseksi on toteutettava erityisiä toimenpiteitä,

Z.

on tietoinen siitä, että joissakin AKT-maissa ja EU:n jäsenvaltioissa, kuten muun muassa Ruandassa, Ruotsissa, Etelä-Afrikassa ja Ugandassa, kansallisten parlamenttien jäsenistä on 30 prosenttia naisia ja että tämä on onnistunut vakiinnuttamalla naisten osallistumista lisääviä toimenpiteitä,

AA.

on vakuuttunut siitä, että ehdokkaille, äänestäjille ja vaalityöntekijöille järjestettävä kansalaisvalistus, koulutus ja yleinen tiedotus on ehdottomasti vakiinnutettava,

AB.

katsoo, että kansallisten hallitusten on myönnettävä poliittisille puolueille julkista rahoitusta, jotta voidaan varmistaa, etteivät ulkoiset tekijät pääse vaikuttamaan näihin puolueisiin, ja jotta voidaan estää puolueiden riippuvuus ulkoisista lähteistä, jotka voisivat ajaa niiden kautta omia etujaan kyseisessä maassa,

AC.

panee merkille, että vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien ja vaaliprosessien edistämisen kannalta on olennaista kehittää ja tukea institutionaalisia rakenteita demokratian, hyvän hallinnon, rauhan ja turvallisuuden, vastuullisuuden ja ihmisoikeuksien edistämiseksi,

AD.

panee merkille, että monissa AKT-maissa oppositiopuolueita estetään eri tavoin hankkimasta uusia kannattajia sekä käyttämästä kokoontumis- ja yhdistymisvapauttaan, sananvapauttaan ja muita oikeuksiaan,

1.

kehottaa kaikkia valtioita tunnustamaan salaisten ja yleisten vaalien olevan olennainen osa demokratian turvaamista sekä ymmärtämään, että vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit sekä legitiimit kansalliset toimielimet ovat edellytys demokratialle;

2.

korostaa, että demokratian yleismaailmalliset periaatteet ja säännöt on kirjattu kansainvälisiin ja alueellisiin oikeudellisiin asiakirjoihin ja että valtioiden on käytettävä niitä ohjaavana periaatteenaan ja mukauduttava niihin luodessaan demokraattisia toimielimiä ja rakenteita;

3.

kehottaa istuvia hallituksia turvaamaan poliittisten puolueiden ja ryhmien välisen tasapuolisen kilpailun, jotta vaalit vastaisivat kansainvälisiä sääntöjä; korostaa, ettei vaalijärjestelmään pidä tehdä viime hetken muutoksia, esimerkiksi prosessia ei pidä muuttaa eikä äänestäjiä poistaa luettelosta;

4.

kehottaa valtioita käyttämään poliittista järjestelmää — olipa se sitten ääntenenemmistö tai määräenemmistö, suhteellinen edustus tai sekaedustus — joka vastaa niiden historiallista ja kulttuurista ympäristöä ja jossa noudatetaan perusperiaatteita, jotka koskevat kaikkien kansalaisten osallistumista demokraattiseen hallintoon;

5.

kehottaa valtioita käyttämään vaalivalvontamallia, joka perustuu riippumattomaan malliin, jossa huomioidaan kyseisen valtion historiallinen ja kulttuurinen kehitys ja jolla voidaan turvata vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit; korostaa, että tämä vaalivalvontaelin ei saa suosia hallitusta ja että sen virkamiesten on oltava riippumattomia ja puolueettomia;

6.

korostaa, että toisaalta toimenpiteet äänestysoikeuden vilpillisen käyttämisen ja vaalipetosten estämiseksi ja toisaalta yksinkertaisimman, selkeimmän ja vaivattomimman menettelyn toteuttaminen kohtuullisen hallinnollisen työn perusteella siten, että varmistetaan vaaliluettelon kaikkien äänioikeutettujen ottaminen mukaan, ovat keskeisiä toimia kaikissa vaalien valmisteluprosesseissa;

7.

korostaa, että toisaalta toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalaiset eivät koe esteitä tai sortoa ääniä antaessaan, ja toisaalta vaatimus sen varmistamisesta, että ääntenlaskua ei ohjailla millään lailla ja että tuloksen vahvistamisprosessi on kaikissa vaiheissa avoin ja seurattavissa julkisesti, ovat keskeisiä tekijöitä vaaliprosessissa;

8.

korostaa, että julkisten viranomaisten tai kolmansien osapuolten toteuttamista toimista, joilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan vaalien valmisteluun, toteuttamiseen tai seurauksiin tai väärentämään vaalien tuloksia, on määrättävä asianmukaisia rikosoikeudellisia rangaistuksia;

9.

kehottaa kaikkia valtioita vahvistamaan entisestään naisten asemaa politiikassa paitsi äänestäjinä myös ehdokkaina ottamalla käyttöön vapaaehtoiset tai perustuslailliset sukupuolikiintiöt ja kannustamalla naisia asettumaan ehdolle;

10.

kehottaa hallituksia ottamaan käyttöön oikeudellisen järjestelmän, joka mahdollistaa riippumattomien, vapaiden ja tasapainoisten tiedotusvälineiden toiminnan varmistamalla, ettei valtiolla ole monopolia tai määräävää asemaa ja tukemalla monenlaisia yksityisiä tiedotusvälineitä, jotka eivät ole yhden ryhmän tai henkilön hallinnassa;

11.

kehottaa poliittisia päättäjiä tarjoamaan puolueetonta tietoa vaaleista, esimerkiksi rekisteröintimenettelystä, vaalijärjestelmästä, äänestyspaikkojen aukioloajoista ja kilpailevista puolueista tai ehdokkaista, välittämällä sitä joukkotiedotusvälineiden avulla, erityisesti television ja ennen kaikkea radion välityksellä, sillä jopa lukutaidottomat henkilöt ja syrjäisten seutujen asukkaat voivat kuunnella radiota; katsoo, että on myös tärkeää, että tämä tieto välitetään paikallisilla ja alueellisilla kielillä;

12.

kehottaa kaikkia hallituksia tunnustamaan kansainväliset ihmisoikeusmääräykset, mukaan luettuna ne, jotka koskevat sananvapautta sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, ja antamaan oppositiolle oikeuden osallistua merkittävällä tavalla vaaliprosesseihin;

13.

kehottaa kaikkia valtioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset (erityisesti ne ryhmät, jotka ovat perinteisesti syrjäytyneitä tai kuuluvat vähemmistöön) ovat yhtäläisesti edustettuina ja poliittisesti tasa-arvoisia, sekä järjestämään kaikille vaaleihin liittyvää, kattavaa valistusta;

14.

vaatii poliittisen kilpailun vaalimiseksi kaikkia valtioita turvaamaan opposition tehokkaan osallistumisen ottamalla käyttöön mekanismeja, jotka tarjoavat niille vapauden toimia ja tuoda esiin vaihtoehtoista politiikkaansa;

15.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien arvojen, periaatteiden ja määräysten pohjalta kansallista politiikkaa, jolla pyritään luomaan oikeusvaltio, varmistamaan vaaliprosessien avoimuus, tehostamaan oikeuslaitosta ja turvallisuuspalveluja sekä torjumaan vaalien aikana ilmenevää syrjintää ja väkivaltaa;

16.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita ottamaan sukupuolten välisen tasa-arvon huomioon kaikessa kansallisessa politiikassa hyväksymällä säädöksiä, joilla vakiinnutetaan naisten osallistumista edistäviä käytäntöjä (kiintiöitä), sekä varmistamaan, että tällaisilla naisten osallistumista edistävillä mekanismeilla onnistutaan nostamaan naisten osuus päätöksentekijöistä vähintään 30 prosenttiin;

17.

kehottaa valtioita varmistamaan, että poliittisista puolueista annetussa lainsäädännössä säädetään, että puolueiden on otettava vaaliluetteloihinsa yhtäläisesti mukaan naisia, ja että tällä edistetään puolueiden sisäistä demokratiaa säätämällä selvistä vaatimuksista; kehottaa valtioita myös varmistamaan, että rajatut materiaaliset resurssit omaavat naiset saavat erityistä tukea vaalikampanjoihinsa, jotta he voivat kilpailla tasavertaisesti heitä yleisesti paremmassa asemassa olevia miesehdokkaita vastaan;

18.

kehottaa valtioita perustamaan vaalielimen, joka on perustuslain mukaan riippumaton, joka ei toimi minkään viranomaisen suorassa alaisuudessa tai valvonnassa ja joka vastaa muun muassa vaalien järjestämisestä, toimeenpanosta ja valvonnasta, vaalialueiden rajaamisesta, äänestysluettelon laatimisesta, ylläpitämisestä, tarkistamisesta ja päivittämisestä, ennen äänestystä ja sen aikana esitettyjen, vaaleja koskevien valitusten käsittelemisestä ja ratkaisemisesta sekä vaaleja koskevien, äänestäjille suunnattujen valistusohjelmien laatimisesta ja toteuttamisesta;

19.

kehottaa AKT-maita asettamaan kovia rangaistuksia kampanjavarojen väärinkäytöstä, vaalilupausten epäoikeudenmukaisesta käytöstä ja lahjoista, joiden tarkoituksena on vaikuttaa vaaleihin, sekä äänten ostamisesta, vastapuolen ehdokasta äänestävien henkilöiden uhkailemisesta väkivallalla ja vaalipetoksista;

20.

kehottaa AKT-maita ottamaan käyttöön kaikkien poliittisten puolueiden rahoittamista koskevan kansallisen järjestelmän, joka perustuu puolueen suhteelliseen edustukseen maan parlamentissa, kuten tehdään jo Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Seychelleillä, ja kehottaa lisäksi AKT-maita kieltämään poliittisten puolueiden ulkoisen rahoituksen;

21.

korostaa, ettei vaaleja voida pitää onnistuneina, ellei vaaliprosessin kaikkiin kolmeen vaiheeseen — äänestystä edeltävään vaiheeseen, itse äänestykseen ja äänestyksen jälkeiseen vaiheeseen — kiinnitetä riittävästi huomiota, sillä jokainen vaihe on omalla tavallaan ratkaisevan tärkeä ja niistä jokaisen merkitys on tunnustettava;

22.

kehottaa kaikkia valtioita käynnistämään kunnolla vaalien valmistelun perustamalla vaalivalvontaelimen, joka vaalii sananvapautta sekä puolueiden oikeutta toimia ja hankkia uusia kannattajia;

23.

kehottaa rekisteröimään kaikki äänestäjät tavalla, joka on avoin, joka osallistaa kaikki kansalaiset ja joka mahdollistaa äänestäjien laajamittaisen valistamisen, ja kehottaa laatimaan äänestysluettelot valmiiksi hyvissä ajoin, jotta kaikki kansalaiset tietävät, että heidät on rekisteröity, ja jotta ehdokkailla on riittävästi aikaa käydä vaalitaistelua, ennen kuin kansalaiset antavat äänensä;

24.

kehottaa vaalivalvontaelimiä tekemään kaikkensa varmistaakseen, että äänestys tapahtuu oikeudenmukaisella ja turvallisella tavalla, että kaikilla on mahdollisuus päästä äänestyspaikkaan ja että äänet lasketaan ja vaalien tulos julkaistaan avoimella tavalla;

25.

kehottaa ehdokkaita ja puolueita tekemään kaikkensa estääkseen väkivallan ja uhkailun vaalien aikana;

26.

korostaa, että vaalitarkkailijoiden on noudatettava kansainvälisten vaalitarkkailijoiden menettelysääntöjä (jotka allekirjoitettiin YK:ssa lokakuussa 2005) ja että vaalitarkkailijat kutsuneiden valtioiden on harkittava vakavasti vaalitarkkailijoiden suosituksia;

27.

kehottaa kaikkia valtioita antamaan sääntöjä, joilla vaalimenettelystä tehdään mahdollisimman avoin, ja edistämään ja tukemaan sellaisten oman maansa puolueettomien, kansalaisjärjestöjä edustavien vaalitarkkailijoiden osallistamista, jotka on valtuutettu erityisen valtuutusmenettelyn avulla, jotka pääsevät kaikille äänestyspaikoille, jotka ovat paikalla koko äänestyksen ajan äänestyspaikkojen avaamisesta ääntenlaskuun asti ja jotka antavat poliittisesti riippumattoman arvion menettelystä;

28.

kehottaa AKT-maita myös antamaan puolueiden valtuutetuille edustajille vapaan pääsyn äänestyspaikoille niiden avaamisesta niiden sulkemiseen ja ääntenlaskuun asti, mutta korostaa, että tällaisten edustajien on toimittava täysin puolueettomasti, eivätkä he saa kampanjoida puolueidensa puolesta; tukee näkemystä siitä, että kilpailevien poliittisten voimien kriittinen tarkkailu vähentää merkittävästi riskiä väärinkäytöksiin ja petoksiin;

29.

korostaa, että yhteisestä parlamentaarisesta edustajakokouksesta olisi nimitettävä vaalitarkkailijoita AKT:n ja EU:n tasapuolisen edustuksen perusteella ja että heitä olisi lähetettävä kaikkiin niihin AKT-maihin, joiden demokraattista prosessia Euroopan unioni tukee; korostaa myös sen merkitystä, että kyseiset vaalitarkkailuvaltuuskunnat lähetetään hajautetusti eri kaupunkeihin ja eri alueille, jotta tapahtumista saadaan mahdollisimman yksityiskohtainen käsitys;

30.

katsoo välttämättömäksi sen, että vaalitarkkailijoille kerrotaan perustiedot kyseisestä valtiosta ja sen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ja että tarkkailijat matkustavat paikalle hyvissä ajoin, jotta he saavat tietoa valtiosta itse paikalla ja voivat tutustua vastuullaan olevaan alueeseen, ja että he lähtevät alueelta vasta silloin, kun vaalien tulos voidaan jo ennustaa; katsoo, että vasta tässä tapauksessa tarkkailijat voivat antaa luotettavan arvion vaaleista;

31.

pyytää, että kaikkien maiden kansallisessa vaalilainsäädännössä säädettäisiin, että riippumaton oikeuslaitos käsittelee kaikki vaaleja koskevat muutoksenhakupyynnöt ja valitukset, ja että vaalien jälkeisen kauden merkitys tunnustettaisiin;

32.

kehottaa tukemaan vaalien jälkeen hallitusta, joka on valittu lainmukaisilla, kansainvälisiä ja alueellisia sääntöjä vastaavilla vaaleilla, sekä suhtautumaan tiukasti hallituksiin, joita ei ole valittu vapailla ja oikeudenmukaisilla vaaleilla;

33.

kehottaa avunantajavaltioiden kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti Euroopan komissiota tarjoamaan vaalien jälkeen tukea vastavalittujen demokraattisten instituutioiden, kansalaisjärjestöjen ja valtiosta riippumattomien toimijoiden vahvistamiseksi, jotta ne voivat erityisesti valvoa demokratian toteutumista maassa;

34.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkien konfliktinjälkeisten jälleenrakennusohjelmien ensisijaisena tavoitteena on riisua entiset taistelijat ja sotilaat aseista, kotiuttaa heidät ja sopeuttaa heidät yhteiskuntaan, jotta voidaan varmistaa, että vaalien järjestämisen jälkeen demokraattisiin uudistuksiin johtava ajanjakso sujuu turvallisesti ja rauhanomaisesti;

35.

kehottaa valtioita ja erityisesti AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan ja tehostamaan pienaseista ja kevytaseista annetun Nairobin pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja valvontaa sen varmistamiseksi, ettei tällaisia aseita käytetä vastustajien ja äänestäjien uhkailemiseen vaalien aikana;

36.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan, että konfliktista toipuvat valtiot, Kongon demokraattinen tasavalta, Ruanda, Sierra Leone, Liberia jne., saavat tukea rauhanturvaajilta vaaleja edeltävänä ja niiden jälkeisenä aikana rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi, kun tällaisissa maissa toteutetaan demokraattisia uudistuksia;

37.

kehottaa EU:ta luomaan yhteyskeskuksen, joka koordinoi demokratisointiin annettavaa tukea, vaaliapua ja vaalitarkkailijoiden työtä; kehottaa EU:ta esiintymään yhtenäisenä demokratiaan ja vaaleihin liittyvissä asioissa;

38.

suosittelee, että EU:n kaikilla kolmella toimielimellä olisi demokratian, vaaliavun ja vaalitarkkailun alalla tarkkaan määritetyt ja toisiaan täydentävät tehtävät, jotka maksimoisivat EU:n tehokkuuden ja toimintavalmiudet;

39.

panee merkille demokratian merkityksen väkivaltaisten selkkausten ehkäisemisen ja pitkäaikaisen talouskehityksen onnistumisen kannalta;

40.

panee merkille työn, jota Euroopan komissio on tehnyt vaalitarkkailuprosessissa, korostaa Euroopan parlamentin jäsenten merkittävää tehtävää EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnissa ja ilmaisee tahtovansa jatkaa jo vakiintunutta, tehokasta yhteistyötä;

41.

korostaa, että vaaliprosesseja koskevan yhteisön politiikan on oltava johdonmukaista ja että vaalitarkkailun ja -tuen on oltava jatkuvaa ja yhtenäistä, jotta voidaan varmistaa vaalikierron noudattaminen;

42.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tekemään ja lisäämään yhteistyötä demokratiakehityksen ja vaaliprosessien alalla; kehottaa perustamaan lisää AKT:n ja EU:n yhteisiä valtuuskuntia erityisesti demokratisoinnin alalla;

43.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tukemaan yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen, valtiosta riippumattomien toimijoiden, kansalaisjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja ruohonjuuritason liikkeiden kanssa tuen ja vaikutuksen lisäämiseksi ja lujittamiseksi;

44.

kehottaa valtioita kehittämään toimintaedellytyksiä ja käynnistämään koulutusta vaaliviranomaisia ja parlamentin hallintovirkamiehiä varten sekä tukemaan ja vahvistamaan poliittisia puolueita;

45.

kehottaa kunnioittamaan heikossa asemassa olevien ja syrjäytyneiden väestöryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, etnisten ja muiden vähemmistöjen ja pakolaisten yhtäläistä äänioikeutta ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä takaamaan kyseisille ryhmille nämä oikeudet;

46.

kehottaa toteuttamaan korkean tason koulutusaloitteita, jotka suunnataan kansalaisyhteiskunnalle, kansallisille parlamenteille, panafrikkalaiselle parlamentille ja vaaliviranomaisille ja joita on toteutettava hyvissä ajoin ja jatkuvasti eikä ainoastaan juuri ennen vaalikauden alkua;

47.

kehottaa valtioita kannattamaan kestävää lähestymistapaa, jolla parannetaan kunkin maan valmiuksia hallita vaaliprosessejaan ja vahvistaa demokratiaa;

48.

kehottaa valtioita tarkkailemaan vaaliprosesseja aina, kun maat, joita asia koskee, pyytävät tällaista tarkkailua vaaliensa vapauden ja oikeudenmukaisuuden takaamiseksi, sekä edistämään vaaliapua koskevia aloitteita parantamalla toimien suunnittelua ja tehostamalla niiden täytäntöönpanoa;

49.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle, panafrikkalaiselle parlamentille sekä kansallisille ja alueellisille parlamenteille, Euroopan komissiolle, neuvoston puheenjohtajavaltiolle ja Afrikan unionille.

—

kokoontui Kigalissa (Ruanda) 19.–22. marraskuuta 2007,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (2) tavoitteet sijoitusten ja yksityisen sektorin kehitystuen sekä kaupan alalla,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportit investoinneista maailmassa vuosina 2005 ja 2006 sekä sen vuonna 2006 antaman taloudellista kehitystä Afrikassa koskevan raportin Economic Development in Africa: Rethinking of the Role of Investment,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien teollisen kehityksen järjestön (UNIDO) vuosina 2005 ja 2006 antamat raportit, jotka koskevat ulkomaisista sijoittajista Afrikassa tehtyjä tutkimuksia,

—

ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2002 antamansa Kapkaupungin julistuksen, joka koskee tulevia kauppaneuvotteluja uusien kauppasopimusten solmimista varten,

—

ottaa huomioon vuonna 2000 annetun YK:n julistuksen vuosituhannen kehitystavoitteista ja sitoumuksesta köyhyyden poistamiseen,

—

ottaa huomioon sitoumukset, jotka kansainvälinen yhteisö teki Yhdistyneiden kansakuntien kehitysrahoituskonferenssissa (Monterrey, 2002), erityisesti sitoumukset kansainvälisten resurssien vapauttamisesta, taloudellisten varojen nettovirran tehostamisesta ja teknisestä yhteistyöstä kehitysyhteistyön alalla muun muassa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi,

—

ottaa huomioon taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan mietinnön (AKT-EU/100.126/07/fin.),

A.

ottaa huomioon, että suorat ulkomaiset sijoitukset ovat tärkeässä osassa kohdevaltioiden kehitysprosessissa, erityisesti koska ne tarjoavat pääomaa ja teknologiaa ja lisäävät siten taitoja, tietotaitoa ja markkinoille pääsyä, mikä edistää resurssien käytön tehostamista ja lisää tuottavuutta,

B.

ottaa huomioon, että yksityistä pääomaa on viime vuosina virrannut kehitysmaihin entistä enemmän ja että sen merkitys viralliseen kehitysapuun rinnastettavana rahoituslähteenä on kasvanut,

C.

ottaa huomioon, että suorat ulkomaiset sijoitukset edistävät kasvua liittämällä uusia toimintatapoja ja teknologioita kohdevaltion tuotantoprosessiin ja että ne voivat edistää tarjontavalmiuksia AKT-maissa ja edistää sellaisen dynaamisen investointi- ja vientiverkoston kehittämistä, joka voisi auttaa kyseisiä maita saavuttamaan niiden taloudellista kasvua ja kehitystä koskevat tavoitteensa, mukaan luettuna vuosituhannen kehitystavoitteet,

D.

katsoo, että suorat ulkomaiset sijoitukset voivat olla tärkeässä osassa Afrikan talouksien muuttamisessa, mutta että vaikutus riippuu sijoitusten laadusta ja määrästä; katsoo, että EU:n ja Afrikan välisissä suhteissa haasteena on tarkastella kriittisesti sitä, miten voidaan houkutella ja säännellä sellaisia suoria ulkomaisia sijoituksia, jotka tukevat tasapuolista kasvua, lisäävät työllisyyttä ja tukevat ja parantavat paikallista teollisuutta,

E.

ottaa huomioon suorien ulkomaisten sijoitusten esteet, jotka vaihtelevat suuresti AKT-maiden alueiden välillä ja alueiden sisällä, mukaan luettuna muun muassa hallintoa koskevat peruskysymykset, oikeudelliset puitteet ja yritysilmasto, instituutioiden valta-asema, rahoituksen välityksen määrä ja sijaintiin liittyvät kysymykset, kuten liikenne ja infrastruktuuri, koulutus, koulutetun työvoiman saatavuus ja terveydenhuolto,

F.

ottaa huomioon, että useimmissa AKT-maiden talouksissa on annettu lainsäädäntöä, jolla tarjotaan erilaisia takeita ja mahdollisuuksia ulkomaisille sijoittajille, mukaan luettuna vähäisemmät rajoitukset maan ja kiinteistöjen omistajuudelle, sekä valuuttakursseja koskevia rajoituksia, joilla ulkomaisille sijoittajille taataan oikeus pääoman ja tuottojen kotiuttamiseen,

G.

ottaa huomioon, että useat AKT-maiden taloudet ovat antaneet lainsäädäntöä, jonka nojalla ulkomaiset sijoittajat voivat osallistua yksityistämisohjelmiin ja jolla sijoittajille annetaan runsaita verokannusteita,

H.

ottaa huomioon, että AKT-maat ovat tehneet 210 kahdenvälistä sijoitussopimusta EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja että niitä tehdään lisääntyvässä määrin myös muiden kehittyvien maiden kanssa,

I.

katsoo, että täydentävien taloudellisten varojen saatavuus, mukaan luettuna suorien ulkomaisten sijoitusten ja kauppamahdollisuuksien lisääntyminen, on erittäin tärkeää AKT-maiden taloudellisen ja sosiaalisen vakauden ja kestävän kehityksen kannalta,

1.

katsoo, että kun otetaan huomioon, että resurssit eivät riitä pitkän aikavälin kehityksen rahoittamiseen ja että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä vaikuttaa yhä vaikeammalta, suorien ulkomaisten sijoitusten houkutteleminen on noussut merkittävään asemaan talouden uudistamisstrategioissa;

2.

korostaa, että AKT-maita on tuettava useampien suorien ulkomaisten sijoitusten ja asianmukaisen teknologian siirron houkuttelemisessa niiden kehityksen ja kilpailukyvyn edistämiseksi;

3.

katsoo, että suorien ulkomaisten sijoitusten houkuttelemista koskevaa politiikkaa olisi tarkasteltava uudelleen ja että olisi kiinnitettävä tarkkaan huomiota kustannus-hyötynäkökulmaan, myös ympäristön pilaantumiseen, sekä sosiaalisiin ongelmiin ja kansallisen talouden panokseen kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa;

4.

korostaa uudelleen AKT-maiden päävastuuta omasta kehityksestään ja kansallisten toimien ratkaisevaa merkitystä kehityspyrkimyksissä, mukaan luettuna makrotalouden kestävä vakaus ja liiketoimintaympäristö;

5.

korostaa sijaintiin liittyvien kysymysten, kuten taloudellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin, liiketoimintaympäristön, paikallisten markkinaolojen, resurssien saatavuuden, sijoituksia edistävien ennakoivien aloitteiden ja varojen saatavuuden ratkaisevaa vaikutusta päätöksiin sijoitusten tekemisestä kohdemaahan;

6.

on tyytyväinen suurempaan huomioon, jota on kiinnitetty hallinnon vahvistamiseen ja avoimuuteen sen varmistamiseksi, että myös köyhät voivat nauttia saavutetuista eduista;

7.

korostaa, että julkisten investointien on lisäännyttävä useissa AKT-maissa edelleen huomattavasti, jotta kyseisillä alueilla selvittäisiin korkeista kuljetuskustannuksista, yleisesti pienistä markkinoista, heikkotuottoisesta maataloudesta, maatalouden kannalta haitallisista ilmasto-oloista, tautien yleisyydestä ja ulkomaisen teknologian hitaasta leviämisestä;

8.

tunnustaa, että kohdevaltion houkuttelevat tekijät — vetävät tekijät — ja alueellinen yhteistyö voivat lisätä rahoitusjärjestelmän vakautta, edistää politiikan koordinointia, parantaa infrastruktuurin suunnittelua ja lisätä teollisen kehityksen dynaamisuutta, mikä voi edistää suotuisampia sijoitusoloja sekä kotimaisille että ulkomaisille yrityksille;

9.

kehottaa AKT-maita syventämään asteittain niiden alueellista yhdentymistä koskevia aloitteita ja työvoiman jakautumista;

10.

korostaa kotimaisten vaikuttimien — työntävien tekijöiden — kuten muun muassa markkina- ja kauppaolojen, liiketoimintaolojen ja kotimaan hallituksen politiikan ratkaisevaa merkitystä;

11.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota valvomaan ja tarkastamaan jatkossakin tiukasti eurooppalaisia ylikansallisia yhtiöitä, erityisesti herkillä aloilla, ja asettamaan ne suurempaan vastuuseen yhteiskunnallisista kysymyksistä, jakamaan hankittuja tietoja kohdemaan päätöstentekijöiden kanssa ja suunnittelemaan kurinpidollisia toimia ja korvausjärjestelmiä, mikäli yritysten toiminta vahingoittaa selvästi kohdemaan taloutta;

12.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita sopimaan yhteisistä puitteista investointimahdollisuuksien markkinoinnille AKT-maiden osalta ja kannustamaan Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian, Ranskan ja Alankomaiden lisäksi myös muita valtioita tekemään kahdenvälisiä sijoitussopimuksia;

13.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita sopimaan pikaisesti yhteisistä puitteista, jotka koskevat sijoituksia edistäviä innovatiivisia toimia, mukaan luettuna muun muassa konkreettisten taloudellisten kannusteiden ja muiden kannusteiden tarjoaminen valtioissa toimiville yrityksille ja instituutioille teknologian siirtämiseksi AKT-maihin sekä verohelpotusten myöntäminen yrityksille, jotka tekevät sijoituksia AKT-maihin; korostaa kuitenkin, että tällä ei voida korvata kehitysrahoitusta eikä varsinkaan helpommin ennakoitavaa julkista kehitysapua;

14.

korostaa tarvetta analysoida suorien ulkomaisten sijoitusten yhteyttä paikallisiin sijoituksiin ja tarvetta käydä rakentavaa keskustelua siitä, miten ylikansallisten yhtiöiden ja paikallisten yritysten välisiä yhteyksiä voitaisiin edistää, mukaan luettuna tarve edistää julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua sijoitusten suurimpien esteiden poistamiseksi;

15.

on huolissaan siitä, että tarjolla ei ole tietoa kansallisista ja alueellisista vaikutuksista, joita sijoituksia koskevien säännösten sisällyttäminen talouskumppanuussopimuksiin aiheuttaa;

16.

pyytää Euroopan komissiota tiedottamaan edustajakokoukselle kerran vuodessa EU:sta tehtyjen suorien ulkomaisten sijoitusten osuudesta verrattuna maailman muista osista tehtyihin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin;

17.

kehottaa Euroopan investointipankkia vahvistamaan investointikehystä ja parantamaan sen toimintaa, jotta kyseisestä välineestä tehtäisiin käyttökelpoinen resurssi AKT-maiden yksityiselle sektorille;

18.

kehottaa Cotonoun sopimuksen osapuolia asettamaan investointikehyksen tehtäväksi sen nykyisen tehtävän lisäksi myös sijoitusten edistämisen, erityisesti tekemällä kehyksestä välineen, jolla voidaan edistää yhteisyrityksiä;

19.

kehottaa Euroopan komissiota ja Cotonoun sopimuksen osapuolia perustamaan 10. EKR:n puitteissa riittävää rahoitusta saavan AKT:n investointitakauslaitoksen, josta säädetään Cotonoun sopimuksen 77 artiklan 4 kohdassa;

20.

korostaa, että AKT:n ja EU:n yhteisten laitosten — yritystoiminnan kehittämiskeskuksen ja maatalouden ja maaseudun yhteistyön teknisen keskuksen — tehtävät ja valtuudet olisi määriteltävä uudelleen, jotta niiden tehtäväksi annettaisiin toteuttaa kohdennettuja investointeja edistäviä toimia ja jotta ne lisäisivät rahoitusta tavoitteen mukaisesti;

21.

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita lisäämään taloudellista ja teknistä tukea AKT:n kansallisille ja alueellisille sijoitusten edistämiskeskuksille, sekä valtuuttamaan ne ”ulospäin suuntautuviin” sijoituksiin;

22.

korostaa tarvetta puuttua erityisesti AKT:n ja EU:n yhteistyön puitteissa rakenteellisiin puutteisiin, joita AKT-maat kohtaavat houkutellessaan ja pitäessään yllä suorien ulkomaisten sijoitusten virtaa; kehottaa Cotonoun sopimuksen kaikkia osapuolia kiinnittämään erityistä huomiota resurssien käyttöönottoon infrastruktuurin kehittämistä, sosiaalisia ja taloudellisia sijoituksia ja hyvää hallintotapaa varten;

23.

korostaa tarvetta varmistaa, asianmukaisen politiikan ja instituutioiden avulla että suorien ulkomaisten sijoitusten odotettu lisääntyminen AKT-maissa, erityisesti luonnonvarojen alalla, vaikuttaa kehitykseen tasapainoisesti; kehottaa AKT-maita täyttämään kehitystä koskevat sitoumuksensa tämän asian osalta ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä tukemaan tätä prosessia;

24.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-ministerineuvostolle, Euroopan komissiolle, Maailmanpankille, Euroopan investointipankille ja Afrikan kehityspankille.

—

kokoontui Kigalissa (Ruanda) 19.–22. marraskuuta 2007,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 a artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin (EU) yhteiset tavoitteet sellaisina kuin ne määritellään asiakirjassa Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus (2),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) (3)25. kesäkuuta 2005 Luxemburgissa tarkistetun version (4),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon nimeltä Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen — Euroopan unionin panos (5),

—

ottaa huomioon julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeiden kasvavan merkityksen yleishyödyllisten hyödykkeiden tarjoamisessa, kuten todetaan komission tiedonannossa terveydestä ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon nimeltä EU:n toimintastrategia kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi (7),

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) antaman maailman terveysraportin 2006 — Yhdessä terveyden puolesta (8),

—

ottaa huomioon 59. maailman terveyskokouksen (WHA) 27. toukokuuta 2006 antaman päätöslauselman (9) kansanterveydestä, innovoinnista, välttämättömästä terveystutkimuksesta sekä teollis- ja tekijänoikeuksista — yleinen strategia ja toimintasuunnitelma,

—

ottaa huomioon kliinisiä tutkimuksia koskevan Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuuden (EDCTP),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 hyväksytyn Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) (10),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman köyhyyteen liittyvistä sairauksista ja lisääntymisterveydestä kehitysmaissa yhdeksännen EKR:n yhteydessä (AKT-EU 3640/04/fin.) (11),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2004 antamansa päätöslauselman elintarvikeavusta ja elintarviketurvasta (AKT-EU 3692/04/fin.) (12),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman merkittävistä ja laiminlyödyistä taudeista kehitysmaissa (13),

—

ottaa huomioon sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan raportin (AKT-EU/100.083/07/fin.),

A.

katsoo, että terveys on kehityksen ja taloudellisen hyvinvoinnin edellytys ja että terveydenhuoltopalvelujen ja lääkkeiden saatavuuden pitäisi näin ollen olla kehitysyhteistyöpolitiikan ytimessä,

B.

ottaa huomioon, että terveydenhuollon saatavuus on yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeuskysymys, sillä tarttuvien tautien ilmaantuminen ja esiintyminen uudelleen voi johtaa köyhyyden, vammautumisen, sairastuvuuden ja epävakauden yleiseen lisääntymiseen, ja taudit voivat levitä nopeasti ympäri maailmaa,

C.

katsoo, että ei ole tapahtunut riittävää kehitystä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi määräajaksi asetettuun vuoteen 2015 mennessä,

D.

ottaa huomioon, että 27 000 ihmistä kuolee päivittäin sen takia, että keskeisiä lääkkeitä ei ole saatavilla,

E.

ottaa huomioon, että 25 prosenttia vuosittaisista kymmenestä miljoonasta lapsen kuolemasta johtuu taudeista, jotka voitaisiin ehkäistä rokotteilla,

F.

ottaa huomioon, että yli 28 miljoonaa lasta jää vuosittain ilman rokotussuojaa ensimmäisten elinvuosiensa aikana,

G.

ottaa huomioon, että kolmen suurimman tappavan taudin eli HIV:n/Aidsin, malarian ja tuberkuloosin (TB) lisäksi on olemassa myös muita tauteja, jotka vaikuttavat yhteensä arviolta miljardiin ihmiseen eli kuudennekseen maailman väestöstä,

H.

ottaa huomioon, että näihin laiminlyötyihin tauteihin kuuluvat afrikkalainen trypanosomiaasi (unitauti), Buruli-haavauma, Chagasin tauti, dengue-kuume, gastrointestinaalinen loismato, rotavirusripuli, leishmaniaasi (Kala Azar), lepra, lymfaattinen filariaasi (elefantiaasi), onkosersiaasi (jokisokeus), skistosomiaasi (halkiomatotauti), trakooma sekä diabetes, mielisairaudet ja epilepsia,

I.

ottaa huomioon, että nykyisten hoitomuotojen rajoitusten takia laiminlyödyistä sairauksista aiheutuu huomattava vammautumisena ja köyhyytenä ilmenevä kuormitus, mutta niiden tutkimiseen osoitetaan silti vain suhteellisen vähän rahoitusta muun muassa EU:n tasolla,

J.

katsoo, että lääkkeiden kehittämiseksi tehtävä tutkimus koskee lähinnä lääkkeitä, joiden myynti on kannattavaa kehittyneissä maissa, ja tauteja, joita tavataan kehittyneissä maissa,

K.

katsoo, että tarvitaan enemmän translaatiotutkimusta ja -kehittämistä, joilla tieteellistä tietämystä ja perustutkimusta käytetään hyödyksi kliinisten kokeiden toteuttamista ja uusien tuotteiden rekisteröintiä varten,

L.

katsoo, että tuberkuloosin ja HIV:n yhteisinfektio on suuri uhka, vaikka vain 0,5 prosenttia HIV-potilaista testataan tuberkuloosin varalta ja 7 prosenttia tuberkuloosipotilaista HIV-varalta, mikä osoittaa, että tautikohtaisten ohjelmien ja palvelujen alalla tarvittaisiin entistä enemmän taloudellista tukea ja varoja ja että alalla olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä,

M.

ottaa huomioon, että tuberkuloosin multiresistentti kanta (MDR-TB) on erittäin hankala diagnosoida ja hoitaa,

N.

ottaa huomioon, että maailmanmarkkinoilla 6–10 prosenttia lääkkeistä on väärennettyjä ja että Afrikassa käytetyistä lääkkeistä 25 prosentin uskotaan olevan väärennettyjä,

O.

katsoo, että ehkäisy on tehokkain tapa torjua sukupuolitauteja ja että perhesuunnittelua, äitien terveyttä ja lisääntymisterveyttä koskevan tiedon ja niihin liittyvien palvelujen saatavuus on tärkeässä asemassa köyhyyden vähentämisessä ja HIV/Aidsin torjumisessa ja päinvastoin,

P.

ottaa huomioon, että maailman köyhimmistä valtioista viidessäkymmenessäseitsemässä on yleisesti pulaa noin 4,3 miljoonasta terveydenhuollon ammattilaisesta, mukaan luettuna 2,4 miljoonasta lääkäristä, sairaanhoitajasta ja kätilöstä, ja että tilanne on erityisen vakava maaseudulla,

Q.

katsoo, että naisten ja tyttöjen pääsy koulutukseen ja terveydenhuollon naispuolisten työntekijöiden suuri osuus kannustavat muita naisia käyttämään terveydenhoitopalveluja,

R.

katsoo, että apua on usein annettu liian lyhytkestoisesti ja epäsäännöllisesti, jotta sillä tuettaisiin terveydenhuoltoalan jatkuvia kustannuksia pitkällä aikavälillä, ja että avun antaminen voi olla monimutkaista useiden asiaan osallistuvien kansainvälisten järjestöjen takia, eikä sitä aina anneta hallitusten painopistealojen ja valmiuksien kehittämistä koskevien toimien mukaisesti,

S.

katsoo, että kansainvälisen valuuttarahaston ja maailmanpankin politiikalla luodaan köyhille maille valtavia esteitä, kun julkisille menoille määrätään liian tiukkoja sääntöjä, jotka eivät ole yhdenmukaisia terveyttä, vettä ja viemäröintiä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa,

1.

kehottaa AKT-maita osoittamaan 15 prosenttia vuosittaisista julkisista menoista terveydenhuoltoon (Abujan julkilausuma (14)) ja EU:ta pyrkimään Euroopan parlamentin asettamaan tavoitteeseen, jonka perusteella 20 prosenttia rahoitusapua koskevista maksusitoumusmäärärahoista osoitettaisiin terveydenhuoltoon ja koulutukseen;

2.

korostaa, että jäsenvaltioiden on pidettävä lupauksensa siitä, että ne antavat 0,7 prosenttia kansantulostaan kehitysapuun, ja varmistettava, että kyseistä apua koordinoidaan ja että se on ennustettavaa ja pitkäaikaista;

3.

kehottaa EU:ta, kansainvälistä valuuttarahastoa ja maailmanpankkia lopettamaan julkisia menoja koskevien liian tiukkojen sääntöjen määräämisen ja lopettamaan julkisten palvelujen epäasianmukaisten markkinauudistusten edistämisen tukiehdoilla, teknisellä tuella ja kauppasopimuksilla;

4.

katsoo, että terveydenhuollon pitää olla paljon keskeisemmässä asemassa maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa (Euroopan kymmenennen kehitysrahaston osalta), köyhyyden vähentämisstrategioissa ja keskipitkän aikavälin menokehyksissä, myös niiden talousarvioissa, ja että näissä olisi varmistettava, että niiden tietolähteenä käytettyjä analyysejä hyödynnetään terveydenhuoltoalalla toteutettavien toimien painopistealojen määrittelemisessä;

5.

korostaa kansallisen poliittisen johtamisen ja vastuuvelvollisuuden merkitystä ja kehottaa AKT-maiden hallituksia ja komissiota varmistamaan, että kansalaisyhteiskunta ja ongelmista kärsivät ja syrjäytyneet yhteisöt osallistuvat politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

6.

katsoo, että tukea koskevien sitoumusten olisi heijastettava valtioiden yleistä terveydellistä asemaa ja tilannetta, ei vain tilannetta HIV/Aidsin, tuberkuloosin ja malarian osalta;

7.

tukee maailman terveysraportin 2006 suosituksia, joiden mukaan 50 prosenttia terveydenhoitoon varatusta kansainvälisestä kehitysavusta olisi osoitettava terveydenhoitojärjestelmien vahvistamiseen ja jäljellä oleva 50 prosenttia tästä rahoituksesta olisi osoitettava työvoiman vahvistamiseen;

8.

tukee sitä, että AKT-maiden terveydenhoitojärjestelmiä olisi vahvistettava eri toimilla, kuten parantamalla välttämättömien ja geneeristen lääkkeiden saatavuutta, vähentämällä byrokratiaa kevyemmän hallinnon avulla, lisäämällä kustannustehokkuutta, lisäämällä tehokkuutta palvelujen uudelleenjärjestelyn ja terveydenhoitojärjestelmien hajauttamisen avulla ja osoittamalla varoja, jotta väestön tarpeisiin voidaan vastata paremmin;

9.

tukee kaikkia toimia, joilla pyritään parantamaan välttämättömien lääkkeiden saatavuutta erityisesti AKT-maiden köyhissä ja heikossa asemassa olevissa yhteisöissä;

10.

kehottaa perustamaan ja vahvistamaan kansallisia terveydenhuollon sääntelypuitteita ja laadunvalvontajärjestelmiä terveydenhoidon ja lääkkeiden julkisten ja yksityisten tarjoajien toiminnan suunnittelun ja valvonnan yhdenmukaistamiseksi;

11.

korostaa myönteistä merkitystä, joka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla, julkisen sektorin kehittämiskumppanuuksilla sekä pohjoisen ja etelän välisillä kumppanuuksilla ja etelä-etelä-kumppanuuksilla voi olla vahvistettaessa terveydenhoitoalaa erityisesti alikehittyneissä maissa ja kehitysmaissa;

12.

korostaa, että hallitusten politiikan painopistealana pitäisi olla sairauksien ehkäisy rokotusohjelmien, elintarvikkeiden turvallisuuden (ravinto) ja puhtaan juomaveden ja hyvän vesihuollon avulla sekä tupakoinnin ja alkoholinkäytön rajoittamista koskevien ohjelmien ja hygieniaa ja turvaseksiä, terveellisten elämäntapojen edistämistä sekä muita kysymyksiä koskevien tiedotuskampanjoiden avulla;

13.

korostaa, että tiedottaminen ja rokotteet ovat kustannustehokkain keino ehkäistä ja hallita tarttuvia tauteja ja että rokotussuojaa pitäisi kehitysmaissa laajentaa, uusia rokotteita ja vähän käytettyjä rokotteita pitäisi ottaa käyttöön ja rokotteita kehittää entisestään kehitysmaiden tarpeiden mukaisesti;

14.

kehottaa toteuttamaan ehkäiseviä toimia, mukaan luettuna hyönteismyrkyllä käsiteltyjen malariaverkkojen käytön lisääminen, seisovan veden lähteiden hävittäminen, oireiden tunnistamista koskevan koulutuksen tarjoaminen, HIV-potilaiden testaaminen tuberkuloosin varalta ja päinvastoin sekä sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja HIV/Aidsiin liittyvien ohjelmien toteuttaminen, sekä tarjoamaan niihin tarvittavat välineet;

15.

kehottaa lääkeyhtiöitä sitoutumaan ponnistuksiin, joilla parannetaan välttämättömien ja edullisten lääkkeiden, erityisesti laiminlyötyihin tauteihin tarkoitettujen lääkkeiden saatavuutta AKT-maissa;

16.

katsoo, että terveydenhuollon tuloksien parantamisessa keskeisenä tekijänä on terveydenhuoltoa koskeva infrastruktuuri, kuten henkilökunta, klinikat ja sairaalat, ja logistiikkaketjut sekä lääkkeiden ja rokotteiden toimitus- ja jakelukanavat;

17.

kehottaa toteuttamaan uusia ponnisteluja terveydenhuoltojärjestelmien palauttamiseksi, kehittämiseksi ja vahvistamiseksi kasvattamalla niiden vuosittaisia talousarvioita ja lisäämällä EU:n tukea, jotta laadukkaiden palvelujen, diagnosoinnin, rokotteiden ja lääkkeiden saatavuutta parannettaisiin erityisesti köyhien ja riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden osalta;

18.

on tyytyväinen maailmanlaajuisten terveydenhuoltoa koskevien kumppanuuksien, kuten maailmanlaajuisen rokotus- ja immuunikoalition (GAVI) sekä aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitetun maailmanlaajuisen rahaston (GFATM) ponnisteluihin terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisen tukemiseksi kehitysmaissa;

19.

kehottaa toteuttamaan aloitteita, joilla varmistetaan asianmukaisen diagnosoinnin, turvallisten, kohtuuhintaisten ja lukumäärältään riittävien lääkkeiden, turvallisten verikokeiden sekä taattujen verivarantojen saatavuus paikallisella tasolla yhdessä asiaa koskevan koulutuksen, teknisen tuen ja infrastruktuurin kanssa myös maaseudulla, ja korostaa, että on varmistettava, että lääketarvikkeiden käyttö uudelleen estetään kaikissa rokotusohjelmissa;

20.

panee merkille, että luotettavien tietojen kerääminen ja terveyttä koskevien tärkeimpien muuttujien tarkkaileminen antavat mahdollisuuden kehittää tosiasioihin perustuvaa politiikkaa, jonka vaikutukset voivat olla tehokkaampia;

21.

tukee WHO:n esikarsintaohjelman puitteissa tehtyä työtä uusien keskeisten lääkkeiden arvioimiseksi ja hankkimiseksi ja valmiuksien kehittämisen vahvistamiseksi;

22.

on tyytyväinen komission tiedonantoon EU:n toimintastrategiasta kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi ja toivoo, että toimenpiteitä tehostetaan tällä alalla; toistaa, että on kehitettävä terveydenhuoltoalan työntekijöiden työoloja, koulutusta ja uramahdollisuuksia sekä kotimaahan jäämisen kannusteita, kumppanuusjärjestelyjä ja vaihto-ohjelmia;

23.

kehottaa AKT-maiden hallituksia tekemään yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman pyrkimällä sukupuolten tasa-arvoon terveydenhuollossa, koulutuksessa ja työllisyydessä ja vahvistamaan naisten yhteiskunnallista asemaa ja riippumattomuutta keskittymällä naisiin ja tyttöihin inhimillisten voimavarojen kehittämisessä ja työmahdollisuuksien tarjoamisessa terveydenhuoltoalalla;

24.

kannustaa EU:ta kehittämään ja panemaan täytäntöön terveydenhuoltoalan henkilökunnan eettistä työhönottoa koskevat EU:n käytännesäännöt ja tukemaan maailmanlaajuisia käytännesääntöjä, joiden tarkoituksena on välttää ”aivovienti” kehitysmaista kehittyneisiin maihin; katsoo, että EU:n tuella ja kansainvälisellä tuella olisi varmistettava henkilöresurssien pitkän aikavälin rahoittaminen sijoituksena terveydenhuoltojärjestelmään;

25.

katsoo, että vesihuoltoon, viemäröintiin ja vesi-infrastruktuuriin tehtävät investoinnit sekä tiedon lisääminen terveyden, puhtaan veden, viemäröinnin ja hygienian välisistä yhteyksistä ovat erittäin tärkeitä veden välityksellä leviävien tautien torjumisessa ja terveydenhuoltojärjestelmien toiminnassa;

26.

on tyytyväinen kansanterveydestä, innovoinnista, terveyttä koskevasta keskeisestä tutkimuksesta ja teollis- ja tekijänoikeuksista annettuun maailman terveyskokouksen päätöslauselmaan, jolla edistetään terveyttä koskevan tutkimuksen tarpeiden ja painopistealojen määrittelyä kehitysmaiden osalta;

27.

on tyytyväinen siihen, että laiminlyödyt sairaudet on sisällytetty EU:n seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja että erityistä huomiota kiinnitetään translaatiotutkimukseen; kehottaa komissiota tukemaan laitoksia, jotka haluavat tehdä yhteistyötä näitä aloja koskevissa julkisen terveydenhoidon hankkeissa, ja varmistamaan, että julkisista varoista rahoitetun tutkimuksen tuloksena saadut uudet lääkkeet säilyvät kaikkien saatavilla;

28.

huomauttaa, että EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla lisääntynyttä poliittista sitoutumista on nyt tuettava pitkän aikavälin taloudellisella tuella ja tiiviimmällä yhteistyöllä kumppanimaiden, akatemioiden ja teollisuuden välillä, jotta saavutettaisiin tuloksia uusien diagnosointivälineiden ja turvallisten ja tehokkaiden lääkkeiden kehittämisessä;

29.

tunnustaa EDCTP:n aseman kliinisten kokeiden järjestämisessä uusista lääkkeistä ja rokotteista, jotka sopivat paikallisiin kliinisiin, eettisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin maissa, joissa sairaudet ovat endeemisiä, ja kehottaa laajentamaan EDCTP:n toimintaa siten, että se koskisi myös muita laiminlyötyjä sairauksia ja kliinisen kehittämisen muita vaiheita (vaiheet I ja IV);

30.

kehottaa käyttämään enemmän sukupuolen mukaan eriytettyjä lääkkeiden kliinisiä kokeita; korostaa, että lääketieteen tutkijoita on valistettava enemmän miesten ja naisten erilaisista elämäntavoista ja elinoloista, jotta ne otettaisiin huomioon uusien lääkkeiden ja rokotteiden kehittämisessä;

31.

tukee paikallisten tutkimushankkeiden, kliinisten kokeiden ja tuotantovalmiuksien vahvistamista, mukaan luettuna alueellisten ja kansallisten geneerisiä lääkkeitä tuottavien teollisuudenalojen kehittämistä sairauksista kärsivillä alueilla ja yhdennettyjen hankkeiden kehittämistä uusien sairauksien tunnistamisesta uusien lääkkeiden kehittämiseen ja tuottamiseen, ja kehottaa tekemään tutkimusta, johon sisältyy toimintaa ja terveydenhuoltojärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja jonka tavoitteena on tehostaa toimenpiteiden tehokkuutta ja jossa otetaan huomioon lääkkeiden määräämiseen, käyttöön, saatavuuteen, edullisuuteen ja jakeluun liittyvät kulttuuriset kysymykset;

32.

kehottaa edistämään sellaisia toimenpiteitä, joilla parannetaan lääkkeiden saatavuutta ja edullisuutta, mukaan luettuna halvat porrastetut hinnat, lahjoitukset ja alennukset, innovointipalkinnot, verohyvitykset, kannusteet sekä rokotteita koskevat ennakkohankintasitoumukset ja ennakkomarkkinasitoumukset, joilla avunantajat esittävät erityisen sitoumuksen tukea ennalta sovittujen normien mukaisten rokotteiden ostamista, sekä tuotantoteknologian ja ammattitaidon siirtäminen maihin, joissa taudit ovat endeemisiä;

33.

on tyytyväinen innovatiivisiin lähestymistapoihin, kuten ennakkomarkkinasitoumuksiin, joilla nopeutetaan kehitysmaissa käytettävien lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistä ja lisätään niiden tuotantoa;

34.

katsoo, että lääkkeiden tarkastusten ja rekisteröinnin pitäisi vastata niiden valtioiden tavoitteita, joissa taudit ovat endeemisiä, ja että olisi luotava erityisiä menettelyjä, joilla laiminlyötyjen sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden riski-hyöty-suhdetta voitaisiin arvioida paremmin;

35.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kehitysyhteistyöhankkeet ovat onnistunut keino kehittää yhteistyötä lääkeyhtiöiden ja julkisen tutkimuksen välillä innovatiivisten hoitomuotojen kehittämiseksi ja valmiuksien kehittämisen tehostamiseksi;

36.

muistuttaa, että kehitysmaat voivat teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) nojalla toimia joustavasti erityisesti taloudellista hyötyä tuottamattomilla aloilla, jotka eivät kuulu OECD:n markkinoihin, mutta että niiden on samalla säilytettävä kannusteet teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisella ja puuttumalla lääkkeiden rekisteröintiin ja markkinointiin liittyviin sääntelyä koskeviin kysymyksiin; katsoo, että nämä oikeudet voivat olla hyödyllisiä lääketeollisuuden kanssa ratkaistavissa mahdollisissa kiistoissa, jotka koskevat uusien lääkkeiden lupamenettelyitä ja tekijänoikeuksia silloin, kun terveydenhuollon alalla on kyseessä erittäin tärkeä yleinen etu;

37.

korostaa, miten esimerkillisesti Brasilia on äskettäin käyttänyt teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) tarjoamia lääkkeiden pakollista lupamenettelyä ja muita tekijänoikeuksiin liittyviä seikkoja koskevia kaikkia mahdollisuuksia;

38.

on erittäin huolestunut siitä, että joidenkin AKT-maiden hallitukset perivät tariffeja, tuontitulleja ja veroja aktiivisista lääkeaineista, lopullisista lääketuotteista ja rokotteista, minkä takia köyhillä yhteisöillä ei ole varaa hankkia lääkkeitä; kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan tätä asiaa ja kannustamaan hallituksia poistamaan tällaiset verot;

39.

korostaa, että reseptilääkkeitä on käytettävä ohjeiden mukaisesti vastustuskykyisten kantojen kehittymisen estämiseksi ja että on pyrittävä käyttämään lyhytkestoisempia lääkekuureja, lääkkeiden yhdistelmiä ja vakioannoksia aina kun se on mahdollista;

40.

kehottaa AKT-maita ja EU:ta tehostamaan väärennettyjen lääkkeiden vastaisia toimia tukemalla lääketuotteiden ja -aineiden tehokasta laadunvalvontaa, vahvistamalla tullin ja poliisin välistä yhteistyötä ja toimimalla sellaisen kansainvälisen yleissopimuksen hyväksi, jonka tavoitteena on kriminalisoida väärennettyjen lääkkeiden tuottaminen ja myynti;

41.

kehottaa AKT-maita sitoutumaan artemisiinipohjaisten yhdistelmälääkkeiden käyttöönottoon ja nopeuttamaan sitä, sillä artemisiinin katsotaan olevan malarian tehokkain hoitokeino; kehottaa avunantajia rahoittamaan artemisiini-yhdistelmälääkkeitä ja tukemaan niiden hankkimista, esikarsintaa ja tuottamista;

42.

korostaa kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden yhteistä etua esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin valvonnassa ja parempien antiviraalisten lääkkeiden ja rokotteiden löytämisessä influenssaa varten; huomauttaa, että laiminlyötyjen sairauksien tutkimuksella voi olla myönteisiä sivuvaikutuksia muiden sairauksien ymmärtämiseen, ja että esimerkiksi rokotteita ja vastustuskykyä koskeva tutkimus voi lisätä tietoa allergioista, jotka vaivaavat yhä useampia ihmisiä Euroopassa;

43.

kehottaa panemaan täytäntöön tuberkuloosin torjumista maailmanlaajuisesti koskevan Global Plan to Stop TB -ohjelman ja katsoo, että tuberkuloosin, myös MDR-TB:n diagnosoimisessa tarvitaan kiireesti uusia ja nopeita testejä, joita voidaan käyttää myös resursseilta rajoitetuissa olosuhteissa; kehottaa myös toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että kaikki kehitteillä olevat tuberkuloosilääkkeet testataan myös MDR-kantaa sairastavilla potilailla;

44.

katsoo, että HIV/Aidsin muodostamaan vitsaukseen on puututtava siten, että kaikille annetaan mahdollisuus ehkäisyyn, hoitoon ja huolenpitoon, mukaan luettuna antiviraalilääkkeiden saatavuus, vapaaehtoinen neuvonta ja testaus, sekä siten, että ponnisteluja mikrobisidien ja rokotteiden kehittämiseksi tehostetaan;

45.

kehottaa kansainvälistä avunantajayhteisöä tukemaan WHO:ta ja sen ennaltaehkäisevää kemoterapiastrategiaa loismatojen hoitamisessa käytettyjen lääkkeiden (albendatsoli, ivermektiini ja pratsikvanteli) riittävän ja luotettavan saannin lisäämiseksi, jotta loismatotartuntoja voitaisiin estää ja hoitaa ja jotta voitaisiin perustaa maailmanlaajuinen hankintapalvelu;

46.

kehottaa AKT-maita ja EU:ta sitoutumaan henkisistä sairauksista ja neurologisista sairauksista ja vammoista kärsivien henkilöiden hoidon tehostamiseen kehittämällä ensihoitoa ja yhteisössä tapahtuvaa kuntoutusta ja lisäämällä samalla yleisön ja ammattilaisten tietämystä asiasta sekä torjumalla leimautumista ja syrjintää;

47.

katsoo, että diabeteksen kaltaisten tautien diagnosointiin, hallintaan ja hoitamiseen liittyvät palvelut voisivat pelastaa useita henkiä ja vähentää työkyvyttömyyttä ja että erityisesti insuliinin ja lääkkeiden saatavuutta olisi parannettava, asiantuntijoiden verkostoja perustettava ja asiantuntijakoulutusta tarjottava;

48.

kehottaa AKT-maiden hallituksia ja komissiota tukemaan ohjelmia, joilla torjutaan ja hoidetaan obstetrista fistulaa, mukaan luettuna laillista avioitumisikää koskevan lainsäädännön täytäntöönpano, obstetrisen hoidon ja lisääntymisterveyttä koskevan koulutuksen yleinen saatavuus sekä tyttöjen ja naisten sosiaalinen kuntouttaminen hoidon jälkeen;

49.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-ministerineuvostolle, Maailman terveysjärjestölle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionille, Maailmanpankille ja kansainväliselle valuuttarahastolle.

—

kokoontui Kigalissa (Ruanda) 19.–22. marraskuuta 2007,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 30 artiklan (alueellinen yhteistyö) ja 32 artiklan (ympäristö ja luonnonvarat),

—

ottaa huomioon Afrikan kehitystä edistävän uuden kumppanuusaloitteen (NEPAD, New Partnership for Africa's Development) ympäristöaloitteen,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin kokouksessa 29.–30. tammikuuta 2007 tehdyn päätöksen ilmastonmuutoksesta ja kehityksestä sekä päätöksen Afrikan unionin ”vihreä muuri Saharalle” -aloitteen (Green Wall for the Sahara) täytäntöönpanosta,

—

ottaa huomioon Gaboronessa (Botswana) 4.–5. toukokuuta 2004 pidetyssä AKT:n ministerineuvoston 79. kokouksessa tehdyn päätöksen N:o 3, jossa vahvistetaan tarve yhdenmukaistaa aavikoitumista koskeva politiikka ja kuivaa maaperää koskevat kysymykset, jotta puututtaisiin kriittisiin kestävää hallinnointia koskeviin ongelmiin, kuten kuivuuteen, metsien hävittämiseen ja vesivaroihin,

—

ottaa huomioon AKT:n valtion- ja hallitustenpäämiesten 23.–24. kesäkuuta 2004 Maputossa (Mosambik) pidetyssä neljännessä huippukokouksessa tehdyn päätöksen N:o 3/LXXIX/04, jossa korostetaan useiden AKT-maiden, alueiden ja kansojen suunnatonta alttiutta luonnonkatastrofeille ja niihin liittyville ympäristöongelmille ja jossa kannustetaan sitoutumaan ennakoivien aloitteiden tukemiseen tällaisten ongelmien torjumiseksi,

—

ottaa huomioon 8.–9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa korostetaan sen strategisen tavoitteen saavuttamisen merkitystä, joka koskee maailmanlaajuisen keskilämpötilan rajoittamista enintään kahteen Celsius-asteeseen yli teollistumista edeltävän tason,

—

ottaa huomioon Heiligendammissa kesäkuussa 2007 pidetyssä G8-maiden kokouksessa tehdyn EU:n, Kanadan ja Japanin välisen sopimuksen maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen tason laskemisesta vähintään puoleen vuoteen 2050 mennessä,

—

ottaa huomioon vuoden 2007 Nobel-palkinnon saaneen kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportit ja erityisesti IPCC:n työryhmän II neljännen arviointikertomuksen nimeltä Impacts, Adaptation and Vulnerability,

—

ottaa huomioon vuosituhannen ekosysteemeistä vuonna 2005 tehdyn arviointikertomuksen, jossa tarkastellaan maailman useiden luonnonvarojen käyttöä ja vähenemistä,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja sen Kioton pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Agenda 21:n, ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen sekä kestävän metsänhoidon periaatteita koskevan julkilausuman, jotka yli 178 hallitusta hyväksyivät Rio de Janeirossa (Brasilia) 3.–14. kesäkuuta 1992 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) ja joiden periaatteita tuettiin vahvasti Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 26. elokuuta — 4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävää kehitystä koskevassa huippukokouksessa (WSSD),

—

ottaa huomioon aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, joka hyväksyttiin Pariisissa 17. kesäkuuta 1994 ja joka tuli voimaan 26. joulukuuta 1996,

—

ottaa huomioon 18.–22. tammikuuta 2005 kokoontuneen katastrofiriskin vähentämistä käsittelevän maailmankonferenssin loppuraportin ja erityisesti Hyogon toimintaohjelman vuosiksi 2005–2015 (Hyogo Framework for Action 2005–2015: Building the Resilience of Nations and Communities to Disasters),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 2002 antaman päätöslauselman 57/256 Yokohaman strategiasta ja toimintasuunnitelmasta turvallisempaa maailmaa varten — suuntaviivat luonnonkatastrofien estämiselle, niihin valmistautumiselle ja niiden vaikutusten lieventämiselle, sekä Mauritiuksella tammikuussa 2005 pidetyn pieniä saarikehitysvaltioita käsittelevän YK:n kansainvälisen kokouksen (Barbados + 10),

—

ottaa huomioon 1. huhtikuuta 1999 Strasbourgissa antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta ja pienistä saarivaltioista AKT:n ja EU:n yhteistyön puitteissa (2), 19. helmikuuta 2004 Addis Abebassa antamansa päätöslauselman pyörremyrskyjen Tyynellämerellä, Intian valtamerellä ja Karibialla aiheuttamista vahingoista ja tarpeesta reagoida nopeasti luonnonmullistuksiin (3), 25. marraskuuta 2004 Haagissa antamansa päätöslauselman pyörremyrskyjen aiheuttamista vahingoista Karibian alueella (4) ja 24. marraskuuta 2005 Edinburghissa antamansa päätöslauselman luonnonmullistusten syistä ja seurauksista (5),

—

ottaa huomioon sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan mietinnön (APP/3802/05),

A.

ottaa huomioon, että luonnonkatastrofit ja luonnonvarojen kuluttaminen loppuun ovat vakavana uhkana köyhyyden vähentämiselle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle,

B.

ottaa huomioon, että AKT-maiden merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttajina on vähäinen, mutta että ne joutuvat kärsimään eniten sen seurauksista; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi hidastaa kestävän kehityksen etenemistä joko suoraan lisäämällä altistumista kielteisille vaikutuksille tai välillisesti heikentämällä valmiuksia mukautua muuttuviin oloihin,

C.

ottaa huomioon, että luonnonkatastrofit vaikuttavat erityisen tuhoisasti kehitysmaihin ja että ne kumoavat kehitysyhteistyön hyödylliset vaikutukset, hidastavat kasvua ja köyhyyden torjumista ja vahingoittavat suuresti luonnon monimuotoisuutta,

D.

katsoo, että AKT-maiden keskeisenä haasteena on puuttua tehokkaasti luonnonkatastrofien pitkän aikavälin vaikutuksiin kehittämällä ja vahvistamalla katastrofiriskin vähentämistä, katastrofeista toipumista ja riskien hallinnointia koskevia kansallisia ja alueellisia toimia,

E.

ottaa huomioon, että AKT-maat tarjoavat maailmalle useita ekosysteemipalveluja ilman asianmukaista korvausta,

F.

ottaa huomioon, että uudet tutkimukset vahvistavat, että Afrikka on yksi ilmaston vaihtelulle herkimmistä maanosista, koska siihen kohdistuu lukuisia paineita ja sen mukautumiskyky on heikko; ottaa huomioon, että vuoteen 2020 mennessä 75–250 miljoonan afrikkalaisen ennustetaan kärsivän veden puutteen pahenemisesta ilmastonmuutoksen takia; ottaa huomioon, että maataloustuotannon, kalastuksen ja elintarvikkeiden saatavuuden ennustetaan myös heikentyvän suuresti,

G.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen ennustetaan vähentävän vesivaroja vuoteen 2050 mennessä niin, että ne eivät enää vastaa kysyntää esimerkiksi Karibian, Intian valtameren ja Tyynenmeren pienissä saarivaltioissa, jotka ovat erityisen alttiita merenpinnan kohoamiselle ja luonnonkatastrofeille,

H.

ottaa huomioon että merenpinnan ennustettu kohoaminen 2000-luvun loppuun mennessä vaikuttaa runsasväestöisiin alaviin rannikkoalueisiin ja että sen odotetaan pahentavan tulvia, lisäävän myrskyjä, eroosiota ja muita luonnonuhkia rannikolla, vaikuttavan paikallisiin resursseihin ja matkailuun sekä uhkaavan asutusalueita, rakennuksia ja keskeistä infrastruktuuria,

I.

ottaa huomioon, että muuhun kuin ilmastoon liittyvät tekijät voivat lisätä alttiutta ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin vähentämällä sietokykyä ja että ne voivat myös heikentää mukautumiskykyä ja torjunta- ja lieventämispolitiikan vaikutusta, koska resursseja osoitetaan kilpaileviin tarpeisiin,

J.

ottaa huomioon, että harvoissa suunnitelmissa, joilla edistetään kestävyyttä ja vähennetään alttiutta ilmastonmuutokselle ja luonnonkatastrofeille, edistetään samalla mukautumisvalmiuksia,

K.

ottaa huomioon, että katastrofiriskin vähentäminen kuuluu ensisijaisesti kansalliseen vastuualaan, ja katsoo, että yhteistyötä ja kumppanuuksia on vahvistettava alueellisella ja kansainvälisellä tasolla,

L.

ottaa huomioon, että ympäristökysymyksiä, luonnonkatastrofeihin valmistautumista ja niiden estämistä tai ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei ole otettu huomioon kaikissa EY:n avustusohjelmissa ja vastaavissa välineissä, vaikka ne ovat tärkeitä kaikkien valtioiden osalta,

M.

katsoo, että energiahuollon varmuutta ja muita lieventämiseen tähtääviä toimia koskeva politiikka vaikuttaa tulevien vuosikymmenien aikana merkittävästi mahdollisuuksiin vakauttaa kasvihuonekaasupäästöt alhaisemmalle tasolle,

N.

ottaa huomioon, että puhtaan kehityksen mekanismin, maailmanlaajuisen ympäristörahaston ja teknologian siirtoon myönnettävän kehitysavun välityksellä kehitysmaille osoitettavat taloudelliset varat ovat tähän asti olleet rajallisia ja että ne ovat jakautuneet epätasaisesti eri alueiden välillä,

O.

katsoo, että jos kehityksestä tehtäisiin kestävämpää muuttamalla kehityskeinoja, se voisi edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä, mutta että täytäntöönpano voi vaatia resursseja moninaisten esteiden poistamiseksi,

1.

korostaa luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa kestävän kehityksen, köyhyyden torjumisen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen osalta; korostaa myös vuosituhannen seitsemännen kehitystavoitteen merkitystä ympäristön kestävän kehityksen turvaamisessa;

2.

panee merkille luonnonkatastrofien määrän kasvamisen ja niiden yleistymisen sekä niiden tuhoisan vaikutuksen ja köyhien ihmisten erityisen haavoittuvaisuuden kyseisissä tilanteissa; korostaa, että on entistä vaikeampaa erottaa luonnonkatastrofit ihmisten aiheuttamista katastrofeista, sillä riskit aiheutuvat luonnonkatastrofien lisäksi myös ihmisten toiminnasta ja suunnittelun puutteesta;

3.

korostaa, että tarvitaan tehokasta maailmanlaajuista ratkaisua ongelmaan, jonka luonnonkatastrofit muodostavat AKT-maissa, ja että teollistuneiden maiden olisi kannettava vastuunsa ja oltava esimerkkinä ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonekaasujen vaikutusten torjumisessa;

4.

pyytää AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja varmistamaan, että luonnonvarojen hyödyntäminen ei aiheuta suurta ekologista epätasapainoa; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille, että liialliset ja laittomat hakkuut voivat johtaa aavikoitumiseen ja ilmaston muihin muutoksiin, joita olisi torjuttava vastuullisella ja tehokkaalla metsätalouspolitiikalla, asianmukaisilla metsitystoimilla ja kestävillä maatalouskäytännöillä; kehottaa luonnonvaroja hyödyntäviä yhtiöitä noudattamaan ympäristönormeja ja -asetuksia;

5.

panee merkille ilmastonmuutoksen seuraukset ja sen aiheuttamat haasteet, varsinkin äärimmäiset sääolot ja luonnonvarojen vähenemisen, joilla on vakavia vaikutuksia kehitykseen ja turvallisuuteen, sillä ne lisäävät esimerkiksi haavoittuvaisuutta, luonnonvaroihin liittyviä konflikteja ja katastrofien aiheuttamaa muuttoliikettä; korostaa siksi, että katastrofiriskin vähentämisessä on kiinnitettävä huomiota ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen ja ilmastonmuutokseen mukautumiseen;

6.

panee merkille, että luonnonkatastrofit voivat johtaa väestön suurimittaiseen siirtymiseen, ja tunnustaa, että vaikka katastrofiriskin vähentäminen kuuluu ensisijaisesti kansalliseen vastuualaan, AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden on osoitettava solidaarisuutta luonnonkatastrofeista kärsineille kansoille;

7.

korostaa maailman terveysjärjestön varoittaneen suuresta vaarasta, jonka ilmaston lämpeneminen aiheuttaa eteläisten valtioiden kansalaisten terveydelle, erityisesti malarian ja näkökyvyn osalta, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan näiden vaikeutuneiden terveysongelmien ehkäisemistä, lieventämistä ja hallintaa koskevia toimia;

8.

kehottaa laatimaan tietyssä ajassa toteutettavan kattavan strategian katastrofiriskin vähentämistä, katastrofeihin valmistautumista ja ilmastonmuutosta koskevien strategioiden huomioonottamiseksi kaikissa kansallisissa kehityssuunnitelmissa, EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa ja humanitaarisessa avussa; korostaa, että näillä strategioilla olisi tuettava kansalaisyhteiskunnan, paikallisten yhteisöjen ja viranomaisten toimia, joilla pyritään vähentämään pitkällä aikavälillä alttiutta luonnonkatastrofeille;

9.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan AKT-maita sellaisten katastrofiriskin vähentämistä ja ilmastonmuutosta koskevien ja kriisiä edeltävien suunnitelmien laatimisessa, joissa keskitytään kansalaisiin ja joiden olisi sisällettävä vaikutusten lieventämistä ja niihin mukautumista koskevia strategioita, ennakkovaroitusjärjestelmiä ja evakuointistrategioita, hätätilan aikana sovellettavia turva-alueita, vakuutusjärjestelmiä sekä rahoitusta humanitaaristen resurssien nopeaa jakamista varten; pyytää myös AKT-maita varmistamaan, että nämä toimet ovat kansallisena ja paikallisena painopistealana, että instituutiot tukevat niiden täytäntöönpanoa ja että niissä otetaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarpeet;

10.

kehottaa EU:ta osoittamaan vähintään 10 prosenttia lisärahoitusta katastrofiriskin vähentämiseen käytettävään humanitaariseen apuun ja lisäämään merkittävästi varoja katastrofiriskien vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen ja niihin mukautumiseen kehitysapua koskevassa talousarviossa ilman, että tämä vaarantaa muita toimia, varsinkaan perusterveydenhuollon ja koulutuksen alalla;

11.

korostaa, että AKT-maat ja -alueet tarvitsevat kansainvälisen yhteisön tukea, joka on tarpeen, jotta ne voisivat parantaa katastrofien vaikutusten lieventämistä, niihin valmistautumista ja ennakkovaroitusvalmiuksia ja lisätä tiedotusta katastrofien vähentämisestä ja ennustamisesta ja vastata hätätilanteisiin kansallisella ja alueellisella tasolla;

12.

pahoittelee, että AKT:n ja EU:n luonnonmullistusten torjuntajärjestelmälle osoitetaan erittäin vähän varoja, vaikka niitä tarvittaisiin koko ajan enemmän, mutta on kuitenkin tyytyväinen järjestelmän luomiseen; kehottaa EU:ta osoittamaan järjestelmälle lisää varoja 10. EKR:n puitteissa ja EU:n muissa budjettikohdissa, jotta AKT-maita ja -alueita avustettaisiin asianmukaisesti katastrofiriskin vähentämistä sekä hätäapua, jälleenrakentamista ja kehitystä koskevien valmiuksien lisäämisessä ja parempien ennakkovaroitusjärjestelmien ja valmiustoimia koskevien järjestelmien rahoittamisessa;

13.

kehottaa siksi Euroopan komissiota jatkamaan 10. EKR:n nojalla AKT:n ja EU:n luonnonmullistusten torjuntajärjestelmän tukemista ja laajentamaan sen soveltamisalaa osoittamalla kaikkiin AKT-maihin liittyvän luonnonkatastrofeihin valmistautumista ja hallintaa koskevan ohjelman ja katastrofien jälkeen toteutettavan pitkän aikavälin jälleenrakentamisen täytäntöönpanoon vähintään 250 miljoonaa euroa AKT:n sisäiseen yhteistyöhön osoitetuista varoista ja käyttämällä siihen myös osan ehdotetusta varoista, jotka on varattu AKT-alueiden ja -maiden, erityisesti AKT:n pienten saarivaltioiden avustamiseen;

14.

katsoo, että Euroopan kehitysrahastolle on osoitettava riittävää rahoitusta, jotta sillä voitaisiin auttaa kehitysmaita mukautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja lieventämään niitä; korostaa tässä yhteydessä valmiuksien kehittämisen, katastrofien torjunnan, koulutuksen, työinfrastruktuurien ja lääkkeiden saatavuuden merkitystä ja huomauttaa, että on kehitettävä valmiuksia tieteen, vaikutusten ja mukautumisen arvioinnin ja riskien ennustamisen alalla ja valmisteltava puhtaan kehityksen mekanismia koskevia hankkeita;

15.

korostaa, että on lisättävä rahoitusta sellaisen asianmukaisen henkilöstön kehittämiseksi, joka vastaa katastrofien ehkäisemisestä, niihin valmistautumisesta ja niiden vaikutusten lieventämisestä ja hallinnasta, ja että rahoitusta on lisättävä myös etelä–etelä-yhteistyön vahvistamiseksi näillä aloilla;

16.

pyytää Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta hätäapuun ja humanitaariseen apuun voitaisiin osoittaa mahdollisimman nopeasti asianmukaisia varoja;

17.

korostaa, että AKT-maiden ympäristöprofiilia on päivitettävä jatkuvasti ja että ympäristökysymykset olisi otettava huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa, aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa ja aihekohtaisissa ohjelmissa; korostaa, että kansalliset parlamentit ja kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan tähän prosessiin;

18.

katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikkaa ei voida erottaa ympäristöpolitiikasta tai muusta politiikasta, ja kehottaa luomaan kokonaisvaltaisen kestävää kehitystä koskevan poliittisen toimintatavan, jonka avulla AKT-maiden maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen ympäristönäkökulma otetaan huomioon kaikissa kehitysohjelmissa ja -hankkeissa;

19.

kehottaa tekemään maailmanlaajuisesta ilmastonmuutosliittoumasta (Global Climate Change Alliance, GCCA) keskeisen tekijän katastrofien torjumisessa ja niihin valmistautumisessa sekä ilmastonmuutokseen mukautumisessa ja sen vaikutusten lieventämisessä;

20.

kehottaa AKT-maiden hallituksia laatimaan kriisejä ennakoivat hätä- ja varautumissuunnitelmat, joihin olisi liitettävä evakuointisuunnitelmat, turva-alueet, vakuutusjärjestelmät ja humanitaaristen varojen rahoitusjärjestelmät nopeaa jakelua varten;

21.

korostaa, että on luotava todella maailmanlaajuinen toimintatapa luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutoksen osalta, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöjä sitoutumaan kansainvälisiin edistyksellisiin ratkaisuihin; kehottaa siksi käynnistämään ilmastonmuutosta käsittelevässä YK:n kokouksessa neuvottelut maailmanlaajuisesta ja kattavasta vuoden 2012 jälkeen sovellettavasta sopimuksesta, jonka olisi perustuttava Kioton pöytäkirjaan, mutta laajennettava sen soveltamisalaa;

22.

kehottaa kehittyneitä valtioita osoittamaan enemmän varoja käytössä oleville Kioton pöytäkirjan mukaisille rahoitusmekanismeille ja tekemään varojen osoittamisesta sitovan velvoitteen;

23.

kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä, siirtämään teknologiaa ja lisäämään tiedotusta erityisesti maankäytön suunnittelun, riskialueille rakentamisen, turvallisen rakentamisen ja kriittisen infrastruktuurin suojelemisen osalta;

24.

kehottaa tehostamaan alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä tieto- ja viestintätekniikan jakamisen helpottamiseksi ja jatkamaan rahoitusta alhaiseen teknologiaan perustuville ratkaisuille, kuten radiolle maaseudulla ja syrjäisillä seuduilla;

25.

kehottaa AKT-maita sopimaan alueellisesti vesistöalueiden hoidosta ja toteuttamaan koordinoituja toimia vesi- ja kalavarojen osalta;

26.

huomauttaa, että uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko-, tuuli- ja biomassaenergian käyttö vähentäisi AKT-maiden riippuvuutta öljystä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita siirtämään asianmukaista teknologiaa ja tarjoamaan riittävää rahoitusta ja kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan uudelleen perusteet, joiden nojalla 10. EKR:n energia- ja vesialan välineestä myönnetään varoja, jotta perusteeksi otettaisiin myös ympäristöystävällisyys, haavoittuvaisuus ja eristyneisyys;

27.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita asettamaan täsmällisiä tavoitteita uusiutuvan energian käytölle ja katsoo, että uusiutuvasta energiasta olisi tehtävä keskeinen osa Cotonoun sopimuksen nojalla toteutettavia AKT:n ja EU:n kehitysyhteistyöohjelmia;

28.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionille ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

—

kokoontui Kigalissa (Ruanda) 19.–22. marraskuuta 2007,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon aiemmin antamansa päätöslauselmat Kongon demokraattisesta tasavallasta ja suurten järvien alueesta,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja YK:n pääsihteerin kuukausittaiset raportit asiasta,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta (2),

—

ottaa huomioon suurten järvien alueen turvallisuutta, vakautta ja kehitystä koskevan sopimuksen, jonka suurten järvien alueen valtioiden ja hallitusten päämiehet allekirjoittivat Nairobissa (Kenia) 16. joulukuuta 2006,

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jolla kielletään lasten käyttäminen aseellisissa konflikteissa,

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen valtuuskunnan selonteon Kongon demokraattisessa tasavallassa 30. heinäkuuta 2006 pidettyjen presidentinvaalien ja 29. lokakuuta 2006 pidettyjen parlamenttivaalien tarkkailusta,

—

ottaa huomioon neuvoston yhteisen toimen, joka koskee Euroopan unionin (EU) tehtävää antaa neuvoja ja apua Kongon demokraattisen tasavallan turvallisuussektorin uudistamisessa,

—

ottaa huomioon Kimberleyn prosessin, jonka perimmäisenä tavoitteena on estää veritimanttien välittäminen ja parantaa hallintoa maissa, joissa on rikkaat luonnonvarat, vahvistamalla ja julkaisemalla täysimääräisesti kaikki yhtiöiden suorittamat maksut ja kaikki hallitusten saamat tulot, jotka liittyvät öljyyn, kaasuun ja kaivannaistuotteisiin,

A.

ottaa huomioon, että useita vuosia kestäneillä aseellisilla konflikteilla on neljä miljoonaa suoraa ja välillistä uhria ja että ne ovat johtaneet siihen, että ainakin 1,5 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa naisia ja lapsia, on joutunut siirtymään pois kotiseudultaan ja että Kongon demokraattisen tasavallan sosiaalistaloudelliset infrastruktuurit ovat tuhoutuneet,

B.

ottaa huolestuneena huomioon, että vuoden 2006 lopusta lähtien noin 300 000 Pohjois-Kivun maakunnan alueella asuvaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan niiden taistelujen takia, joihin osallistuvat Kongon demokraattisen tasavallan asevoimat ja syrjäytetyn kenraalin Laurent Nkundan kapinallisjoukot sekä muita aseellisia ryhmittymiä ja joiden takia yhteensä 800 000 henkilöä on joutunut siirtymään pois kotiseudultaan,

C.

ottaa erittäin huolestuneena huomioon lisääntyneen väkivallan, ihmisoikeuksien yleisen rikkomisen, raiskaukset ja muun seksuaalisen väkivallan, jotka kohdistuvat idässä sijaitsevista Pohjois-Kivun ja Etelä-Kivun maakunnista kotoisin oleviin naisiin,

D.

ottaa erittäin huolestuneena huomioon, että aseelliset joukot käyttävät edelleen lapsia sotilaina ja että heitä palkataan yhä yleisemmin sotilaiksi Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa,

E.

ottaa huolestuneena huomioon Kongon demokraattisen tasavallan itäosan lähes pysyvän epävakauden, jonka takia humanitaariset järjestöt eivät voi jakaa siviiliväestölle elintarvikkeita tai välttämättömyystarvikkeita, kuten lääkkeitä,

F.

ottaa huomioon, että alueella toimii myös ulkomaisia aseellisia joukkoja, kuten Ruandan entiset asevoimat (ex-FAR)/Interahamwe-joukot (Democratic Forces for the Liberation of Rwanda, FDLR), jotka jatkavat murhien, raiskausten, kidutuksen ja yllätyshyökkäysten kaltaisia hirmutekoja ilman rangaistuksia, minkä takia siviiliväestön on siirryttävä Kongon demokraattisen tasavallan itäosaan ja naapurimaihin, ja katsoo, että tämä on uhkana valtion turvallisuudelle, vakaudelle ja kehitykselle,

G.

katsoo, että aseellisten konfliktien jatkuminen ja aseellisten kapinallisjoukkojen toiminta suurten järvien alueella on vakavana uhkana alueen rauhallisuudelle, vakaudelle, demokratialle ja kehitykselle; katsoo, että se vaarantaa alueen valtioiden välisen yhteistyön ja kumoaa kansainvälisen yhteisön ponnistelut voimakkaiden ja menestyvien demokraattisten valtioiden luomiseksi kyseiselle alueelle ja kyseisten valtioiden väestön elinolojen parantamiseksi,

H.

katsoo, että tämän takia on toteuttava kaikki tarvittavat toimet konfliktien päättämiseksi, aseellisten joukkojen riisumiseksi aseista ja kaikkien tulevien konfliktien torjumiseksi, jotta vahvistettaisiin rauhaa ja demokratiaa ja edistettäisiin alueen vakautta ja kehitystä suurten järvien alueen kansalaisten hyvinvoinnin vuoksi ja jotta Kongon demokraattisen tasavallan laillisille instituutioille annettaisiin mahdollisuus suunnata energiansa jälleenrakentamiseen niiden kotimaassa, jonka jatkuvat sodat ovat tuhonneet,

I.

katsoo, että rauha ja turvallisuus voidaan saavuttaa Kongon demokraattisessa tasavallassa ja suurten järvien alueella ainoastaan tekemällä loppu ulkomaisten ja kansallisten aseellisten ryhmien ja niiden poliittisten järjestöjen luomasta uhkasta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja riisumalla kokonaan aseista kaikki puolisotilaalliset ryhmät, jotka tekevät ryöstöretkiä seudulla,

J.

ottaa huomioon, että kansainvälinen rikostuomioistuin on tutkinut rikoksia, joita Kongon demokraattisessa tasavallassa on mahdollisesti tehty vuodesta 2004 lähtien,

K.

ottaa huomioon sitoumukset, jotka Kongon demokraattisen tasavallan, Ruandan, Ugandan ja Burundin asevoimien johtajat tekivät ”kolmikanta plus” -huippukokouksessaan (Tripartite Plus) Kigalissa 28. elokuuta 2007, sekä sitoumukset, jotka kyseisten valtioiden ulkoministerit tekivät 16. syyskuuta 2007 pyrkiäkseen rauhaan riisumalla aseista alueilla toimivat aseelliset kapinallisjoukot; ottaa huomioon yhteisen julistuksen, jonka Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan ulkoministerit antoivat Kinshasassa 3. ja 4. syyskuuta 2007 pidetyn kokouksen päätteeksi,

L.

ottaa huomioon Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen ja Ruandan tasavallan hallituksen yhteisen tiedotteen, joka koskee yhteistä toimintatapaa molempien valtioiden ja suurten järvien alueen rauhaa ja vakautta uhkaavien tekijöiden poistamiseksi ja jonka kyseisten kahden valtion ulkoministerit allekirjoittivat 9. marraskuuta 2007 YK:n avustuksella ja Yhdysvaltain ja EU:n edustajien läsnä ollessa ja jossa esitetään yleisesti mahdollisuudet rauhaan ja yhteistyöhön alueen maiden välillä,

M.

ottaa huomioon, että Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Joseph Kabila ja hänen ugandalainen kollegansa Yoweri Museveni tapasivat Tansaniassa syyskuussa 2007 perustaakseen YK:n tukemana yhteiset asevoimat, joilla pyritään syrjäyttämään alueen epävakautta lisäävät LRA:n (Lord's Resistance Army) kapinallisjoukot, ja käynnistääkseen yhteisiä öljynporaustoimia,

N.

ottaa huomioon, että Kongon demokraattisessa tasavallassa on runsaasti muun muassa malmivaroja ja metsää, joita on hallittava harkiten ja tehokkaasti kyseisen valtion taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen varmistamiseksi,

O.

ottaa huomioon kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (Extractive Industries Transparency Initiative, EITI), johon Kongon demokraattinen tasavalta on liittynyt,

P.

ottaa huomioon Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen päätöksen arvioida uudelleen kaivostoimintaa ja metsätaloutta koskevat sopimukset, jotka on tehty sodan ja siirtymäkauden aikana,

Q.

katsoo, että Kongon kansalaisten 18. joulukuuta 2005 hyväksymä uusi perustuslaki tarjoaa sen vakaan perustan, jota tarvitaan oikeusvaltion periaatteisiin perustuvan valtion ja aidosti demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseksi,

R.

ottaa huomioon, että Kongon demokraattisessa tasavallassa 30. heinäkuuta 2006 pidetyt monipuolueiset presidentinvaalit ja 29. lokakuuta 2006 pidetyt monipuolueiset parlamenttivaalit ovat antaneet kansalaisille uudelleen toivoa rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin aikakaudesta useiden vuosien diktatuurin ja sodan jälkeen; ottaa huomioon, että kunnallisvaaleja ollaan järjestämässä tällä hetkellä,

S.

katsoo, että Kongon kansalaisilla on oikeus saada hallituksen elimiltä yhdenvertaista suojaa erityisesti turvallisuuden osalta, ja että heillä oikeus saada turvaa heille itselleen ja omaisuudelleen,

T.

ottaa huomioon, että Kongon parlamentti on äskettäin antanut säädöksen poliittisen opposition asemasta Kongon demokraattisessa tasavallassa vahvistaakseen demokratiaa ja poliittisen opposition roolia valtion hallinnossa,

1.

kehottaa kaikkia Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa konflikteihin osallistuvia osapuolia kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, lopettamaan kaikki siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ja antamaan humanitaaristen järjestöjen saapua auttamaan siviiliväestöä;

2.

kannattaa sitä, että ihmisoikeuksien rikkojat, sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tekijät, naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneet henkilöt ja lapsisotilaita palkkaavat henkilöt ilmoitetaan ja tunnistetaan ja heitä syytetään ja heille annetaan rangaistukset kansallisen ja kansainvälisen rikosoikeuden mukaisesti;

3.

pyytää Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta ja Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUC) takaamaan asianmukaisen turvallisuuden humanitaaristen järjestöjen jäsenille;

4.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksia, Euroopan unionin neuvostoa, Euroopan komissiota, YK:ta ja Afrikan unionia (AU) tekemään kaikkensa tarjotakseen tehokasta ja asianmukaista apua Kongon demokraattisen tasavallan itäosan väestölle ja puuttuakseen humanitaariseen katastrofiin;

5.

ilmaiseen syvän huolensa niiden maan sisällä siirtymään joutuneiden henkiöiden ja pakolaisten tilanteesta ja määrästä, jotka oleskelevat vielä naapurimaissa, ja pyytää Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia ja kohdemaita tekemään kaikkensa helpottaakseen kongolaisten pakolaisten turvallista paluuta, erityisesti tekemällä täysimääräisesti yhteistyötä YK:n elintarvikeohjelman (WFP) ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) kaltaisten kumppaneiden kanssa;

6.

kehottaa Euroopan komissiota ja neuvostoa valmistelemaan yhdessä kansalaisjärjestöjen ja Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen kanssa Kongon demokraattista tasavaltaa koskevan humanitaarisen ohjelman, jonka tarkoituksena on tarjota enemmän ja parempaa sairaanhoitoa Kongon kansalaisille;

7.

kehottaa Euroopan komissiota tarjoamaan tukea, myös taloudellista apua, rauhankonferenssin järjestämiseen Kivussa, jotta kansalaiset voisivat osallistua kestävän ratkaisun etsimiseen;

8.

panee asianmukaisesti merkille Burundin, Kongon demokraattisen tasavallan, Ugandan ja Ruandan yhteiset sitoumukset ja erityisesti Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan Nairobissa 9. marraskuuta 2007 allekirjoittaman yhteisen tiedotteen, jossa tavoitteeksi asetetaan yhteisen ja kestävän ratkaisun löytyminen alueen turvallisuusongelmiin, ja kiittää osapuolia niiden ponnisteluista;

9.

kehottaa kaikkia osapuolia kunnioittamaan tiukasti tehtyjä sitoumuksia ja kehottaa YK:ta, EU:ta, Afrikan unionia, kyseisten valtioiden kumppaneita sekä suurten järvien aluetta tukevien valtioiden ryhmää (Friends of the Great Lakes) tukemaan vahvasti ja aktiivisesti näiden sitoumusten ja suurten järvien alueen turvallisuutta, vakautta ja kehitystä koskevan sopimuksen täytäntöönpanoa;

10.

kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta käynnistämään MONUC:in — jonka varoja on lisättävä — tukemana ja 9. marraskuuta 2007 annetun yhteisen tiedotteen 9 b kohdan mukaisesti kiireellisesti sotilaallisia operaatioita kansanmurhiin syyllistyvän sotilaallisen järjestön ex-FAR:n/Interahamwen riisumiseksi aseista Kongon demokraattisessa tasavallassa ja kehottaa toteuttamaan nämä operaatiot samanaikaisesti niiden operaatioiden kanssa, joiden tavoitteena on riisua aseista laittomat aseelliset ryhmittymät Pohjois- ja Etelä-Kivussa;

11.

on tyytyväinen Kinshasassa 3. ja 4. syyskuuta 2007 pidetyssä Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan ulkoministerien kokouksessa ilmaistuun tahtoon palauttaa entiselleen suhteet kyseisten kahden valtion välillä ja tukee niitä tässä asiassa;

12.

vaatii suurten järvien alueen turvallisuutta, vakautta ja kehitystä koskevan sopimuksen kaikkia osapuolia ratifioimaan ja panemaan sen täytäntöön täysimääräisesti;

13.

kehottaa toteuttamaan toimia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla oikeusvaltion periaatteiden vahvistamiseksi Kongon demokraattisessa tasavallassa, erityisesti hallinnon ja turvallisuuden alalla;

14.

pyytää valtiovallan palauttamista ja kunnioittamista koko valtiossa, mikä tarkoittaa kaikkien kapinallisryhmien riisumista aseista;

15.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä, myös EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita, kunnioittamaan lupauksiaan, jotka koskevat yhteistyön tekemistä Kongon demokraattisen tasavallan kanssa, ja auttamaan vakauden palauttamisessa maan itäosiin;

16.

kehottaa YK:ta, EU:ta, Afrikan unionia ja muita Kongon demokraattisen tasavallan kumppaneita jatkamaan tukea maan viranomaisten ponnisteluille armeijan, poliisin, turvallisuuspalvelun ja oikeuslaitoksen uudistamiseksi, jotta valtion asema ja sille kuuluva valta voitaisiin vahvistaa uudelleen, sillä ne ovat olennaisia tekijöitä rauhan ja turvallisuuden vakiinnuttamisessa kyseisessä valtiossa ja suurten järvien alueella;

17.

on tyytyväinen demokraattisesti valittujen instituutioiden perustamiseen Kongon demokraattisessa tasavallassa ja kehottaa valtion päämiehiä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet demokratian vahvistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että Kongon kansan kaikki aktiiviset vaikuttajat osallistuvat maan hallintoon perustuslain mukaisesti;

18.

on tyytyväinen siihen, että Kongon demokraattisen tasavallan parlamentti on antanut säädöksen, jolla vahvistetaan poliittisen opposition asema, ja kehottaa saattamaan sen nopeasti voimaan ja soveltamaan sitä menestyksekkäästi;

19.

kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä tukemaan alun perin vuodeksi 2007 suunniteltujen paikallis- ja kunnallisvaalien järjestämistä, sillä ne ovat viimeinen vaihe Kongon vaaliprosessissa;

20.

panee merkille päätöksen arvioida uudelleen kaivostoimintaa ja metsätaloutta koskevat sopimukset, jotka on tehty sodan ja siirtymäkauden aikana, jotta niistä voitaisiin neuvotella uudelleen, ja kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta ottamaan käyttöön avoimen mekanismin valtion luonnonvarojen hallinnointia varten, jotta parlamentti sekä kansalaisyhteiskunta voisivat esittää ehdotuksia Kongon kansalaisten etujen mukaisesti;

21.

katsoo, että valtion luonnonvarojen saatavuus, niiden demokraattinen valvonta ja niiden tasapuolinen jakaminen kaikkien kansalaisten etujen mukaisesti on ratkaisevan tärkeää valtion kestävän kehityksen kannalta;

22.

kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan unionin neuvostoa vahvistamaan niiden nykyisiä yhteistyöyhteyksiä Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen kanssa valtion luonnonvarojen hyödyntämisen valvonnan alalla;

23.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle, Euroopan komissiolle, Kongon demokraattisen tasavallan ja suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille ja Afrikan unionin komissiolle.