22.12.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/1

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 25 päivänä toukokuuta 2007: Yhtäläiset mahdollisuudet kaikille nuorille — Täysimääräinen yhteiskuntaan osallistuminen

(2007/C 314/01)

NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 (1) tavoitteena on korostaa sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuvan oikeudenmukaisen yhteiskunnan arvoa ja edistää laajamittaista keskustelua siitä, kuinka epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien ja syrjinnälle alttiiden ryhmien sosiaalista osallisuutta voitaisiin lisätä.

(2)

Neuvosto vahvisti 18. toukokuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa (2), että niillä sosiaalisilla puitteilla, joissa nuoret kasvavat, on suora vaikutus sekä poliittisten strategioiden onnistumiseen että yhtäläisten mahdollisuuksien sekä yhteiskuntaan ja työelämään integroitumisen edistämiseksi toteutettavien toimien onnistumiseen ja että olosuhteilla, joista nuoret eivät yleisesti ottaen ole itse vastuussa, on taipumus ehkäistä heidän osallistumistaan yhteiskuntaan ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan nauttia kansalaisoikeuksista, ja niiden on näin ollen katsottava olevan räikeässä ristiriidassa yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen kanssa.

(3)

Neuvosto korosti 18. toukokuuta 2004 (3) pidetyssä istunnossaan, että nuorisolla on tärkeä asema rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin sekä niihin liittyvän suvaitsemattomuuden ja kaikenlaisen syrjinnän torjunnassa ja kulttuurin monimuotoisuuden, keskinäisen kunnioituksen, suvaitsevaisuuden ja solidaarisuuden edistämisessä.

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi kevään 2005 huippukokouksessaan eurooppalaisen nuorisosopimuksen osana uudistettua Lissabonin strategiaa edistääkseen horisontaalisin poliittisin keinoin nuorten koulutusta ja ammatillista koulutusta, heidän liikkuvuuttaan sekä ammatillista sijoittumistaan ja yhteiskuntaan osallistumistaan kiinnittäen tässä yhteydessä erityistä huomiota nuoriin, joilla on muita huonommat lähtökohdat.

(5)

Kevään 2006 huippukokouksessaan Eurooppa-neuvosto totesi, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kaikille suotavien yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen muodostavat ratkaisevan perustan jäsenvaltioissa Lissabonin prosessin tavoitteiden mukaisesti toteutettaville talous- ja työllisyyspolitiikan uudistuksille, ja piti ensisijaisena eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavia toimenpiteitä.

(6)

Sosiaalinen osallisuus on nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) (4) keskeinen painopiste, ja näin ollen on laadittu strategia pääsyn tarjoamiseksi ohjelman toimiin erityisesti nuorille, joiden koulutus- ja kulttuuritausta tai sosioekonomiset ja maantieteelliset olosuhteet ovat muita epäedullisemmat tai jotka ovat vammaisia.

(7)

Kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle antamassaan selvityksessä neuvosto määritteli neljä eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanon painopistettä, jotka ovat nuorten tukeminen koulutuksen ja työn välisissä siirtymävaiheissa, mahdollisuudet yksilölliseen lähestymistapaan yhteiskuntaan integroitumisessa, johdonmukaisten strategioiden laatiminen sopimuksen paikallista ja alueellista täytäntöönpanoa varten sekä nuorisonäkökulman aiempaa kokonaisvaltaisempi huomioon ottaminen Lissabonin strategian täytäntöönpanossa yleensä.

(8)

Kevään 2007 Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota esittämään syksyllä 2007 väliraportin, joka toimisi pohjana sen ehdotukselle kasvua ja työllisyyttä koskeviksi yhdennetyiksi suuntaviivoiksi (2008–2011). Eurooppa-neuvosto kehotti lisäämään elämänkaariajattelua työelämässä työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi. Jäsenvaltiot sopivat kehittävänsä edelleen politiikkoja, joilla edistetään nuorten asemaa kansantalouden ja työmarkkinoiden aktiivisina jäseninä ja pyritään käyttämään heidän koko potentiaaliaan yhteiskuntamme taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä myös koulutuksesta työelämään siirtymisen yhteydessä.

(9)

Nuoret ja nuorisojärjestöjen edustajat kokoontuivat jäsennellyn vuoropuhelun puitteissa huhtikuussa 2007 Kölnissä Saksan puheenjohtajakaudella järjestetyn nuorisotapahtuman yhteydessä. He määrittivät joukon poliittisia painopisteitä ja sitoumuksia edistääkseen yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhteiskuntaan osallistumista ja laativat niiden pohjalta toimintasuunnitelman,

TOTEAVAT, että:

yhtäläisillä mahdollisuuksilla yhteiskuntaan osallistumiseen on tarkoitettava kaikkien nuorten oikeutta korkeatasoiseen koulutukseen, asumiseen ja hyvään työelämään ja oikeutta käyttää kaikkia sosiaaliturva- ja/tai työllistämisjärjestelmien asianmukaisia mahdollisuuksia kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti yhteisön oikeutta noudattaen, oikeutta osallistua heitä koskevaan sosiaaliseen ja poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon sekä erityisesti oikeutta terveeseen ja itsenäiseen elämäntapaan, johon olennaisesti kuuluu vapaa-aika heidän omia kiinnostuksen kohteitaan varten;

Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden tavoitteena on saada Euroopan unionin asukkaat tiedostamaan oikeutensa tasa-arvoiseen kohteluun ja käynnistää keskustelu monimuotoisuuden eduista niin yhteisön kuin yksilön kannalta. Osatakseen nauttia oikeuksistaan nuoret tarvitsevat räätälöityä tiedottamista ja tukea kaikenlaisen syrjinnän vastaiselle sitoumukselleen. Tämän tiedon ja tuen tarjoaminen ei ole ainoastaan perheiden, vaan myös laajemmin yhteiskunnan — erityisesti koulutusjärjestelmän, nuorisoalan työntekijöiden, kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden, kaikkien hallintoportaiden ja kansallisten syrjinnänvastaisten elinten — vastuulla;

jäsenvaltioiden toteuttamissa ja eurooppalaisissa politiikoissa, joiden tavoitteena on edistää nuorten integroitumista yhteiskuntaan ja työelämään, on otettava huomioon epäsuotuisammilla kaupunki- ja maaseutualueilla esiintyvien ongelmien suuri määrä ja tunnustettava, että näillä alueilla kasvavien nuorten yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi nuorisopolitiikassa on vaadittava kohdennettuja horisontaalisia toimia;

4.	jotta nuorilla, joilla on muita huonommat lähtökohdat, olisi yhdenvertaiset tulevaisuudennäkymät, tarvitaan erityistoimenpiteitä heidän yksilöllisen potentiaalinsa kehittämiseksi sekä yhteiskunnassa esiintyvien stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamiseksi;

sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden periaatetta noudattavan politiikan harjoittaminen edellyttää, että yhtäläisten mahdollisuuksien sekä nuorten yhteiskuntaan osallistumisen rakenteelliset esteet poistetaan. Näin myös torjutaan nuoriin kohdistuvaa syrjintää, joka perustuu iän lisäksi usein myös moniin muihin seikkoihin;

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA:

1.	edistämään erilaista jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten kanssa ja ottamaan tämän vuoropuhelun tulokset asianmukaisesti huomioon kaikilla tasoilla;

yhdenmukaistamaan tehokkaammin eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä. Sopimuksella pyritään varmistamaan nuorten kestävä osallisuus ja se, että toimenpiteillä todella saavutetaan kohderyhmät, erityisesti nuoret, joilla on muita huonommat lähtökohdat, ottamalla huomioon heidän tarpeensa, taustansa ja motivaationsa;

3.	pyrkimään, myös työmarkkinaosapuolia kuullen, siihen, että työelämän joustoturvaa kehitetään nuoria varten tasapainoisella tavalla, helpotetaan siirtymistä koulusta työelämään, vältetään työttömyyttä ja työelämän epävarmuutta sekä edistetään perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamista;

korostamaan nuorisopolitiikan tavoitteita avoimen koordinointimenetelmän avulla sosiaalisen suojelun ja osallisuuden alalla ja osallistumaan tarvittaessa sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean työskentelyyn, jotta vahvistetaan nuorisoulottuvuutta, edistetään nuorten sosiaalista osallisuutta ja vähennetään köyhyysriskiä;

korostamaan avoimen koordinointimenetelmän neljän painopisteen (osallistuminen, tiedottaminen, vapaaehtoistyö sekä nuorten ymmärtämisen ja heitä koskevan tietämyksen parantaminen) merkitystä nuorisoalalla onnistuneen sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan kannalta ja tehostamaan avoimen koordinointimenetelmän vaikuttavuutta laadittaessa politiikkoja yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tehokkaampaa yhteiskuntaan ja työelämään integroitumista varten;

laajentamaan tietämystä Euroopan nuorten naisten ja miesten elämänlaadusta, erityisesti heidän elin- ja työoloistaan, asenteistaan, arvoistaan, huolenaiheistaan ja mahdollisuuksistaan osallistua tehokkaammin yhteiskuntaan hyödyntäen olemassa olevia tutkimuksia, menettelyjä ja tietoja, tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma mukaan luettuna, jotta tällaiset tiedot ja havainnot olisivat merkityksellisempiä ja vertailukelpoisempia;

hyödyntämään täysin yhteisön nuorisotoimintaohjelmaa (Youth in Action), jotta epäviralliseen ja arkioppimiseen luotaisiin useita ja laajoja mahdollisuuksia niin, että mahdollisimman monelle nuorelle annettaisiin tilaisuus hankkia aktiivisen kansalaisuuden kannalta tarpeelliset tiedot ja taidot ja että tämä johtaisi itsenäiseen ja terveelliseen elämäntapaan;

lisäämään mahdollisuuksia epäviralliseen ja arkioppimiseen sekä vapaaehtoistoimintaan ja parantamaan hankittujen tulosten ja kokemusten tunnustamista 19. toukokuuta 2006 annetun neuvoston päätöslauselman (5) mukaisesti; erityisesti olisi lisättävä tilaisuuksia kulttuurienväliseen oppimiseen, millä edistettäisiin sellaisia arvoja kuin keskinäinen kunnioitus, monimuotoisuus, tasa-arvo, ihmisarvo ja solidaarisuus. Tätä tavoitetta silmällä pitäen nuoria olisi pyydettävä osallistumaan vuonna 2008 järjestettävän, kulttuurien välistä vuoropuhelua koskevan eurooppalaisen vuoden järjestelyihin ja toteuttamiseen;

etsimään yhdessä nuorisojärjestöjen, nuorten itsensä ja muiden nuorisopolitiikan sidosryhmien kanssa keinoja saada kaikki nuoret osallistumaan aktiivisemmin heitä koskeviin keskusteluihin ja päätöksentekoprosesseihin ja näin kannustamaan epäsuotuisilla kaupunki- tai maaseutualueilla asuvien nuorten uudenlaista osallistumista;

10.	ottamaan paremmin huomioon nuorten huolet syrjinnän vastaisissa politiikoissa ja auttamaan nuoria ja heidän järjestöjään syrjinnän, eriarvoisen kohtelun, sosiaalisen syrjäytymisen ja suvaitsemattomuuden torjunnassa;

11.	edistämään urheilun ja kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta yhtenä tekijänä yhteiskuntaan integroitumisessa ja torjumaan näin syrjintää ja lisäämään suvaitsevaisuutta nuorten keskuudessa;

12.	ottamaan huomioon kaikkien nuorten oikeudet yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja yhteiskuntaan osallistumiseen lapsen oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa kehitettäessä;

13.	varmistamaan, että Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 arvioinnissa ja jatkotoimissa nuoret ja nuorisopolitiikan merkitys otetaan huomioon kaikilla tasoilla eli EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

PYYTÄVÄT KOMISSIOTA:

yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja tehokkaampaan yhteiskuntaan ja työelämään integroitumiseen sitoutuneena kehittämään edelleen tiivistä yhteistyötä asiaan kuuluvien yksiköidensä välillä painottaakseen nuorisoulottuvuutta sosiaalista osallisuutta edistävissä politiikoissa ja uudistetun Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian puitteissa;

2.	toimittamaan neuvostolle tietoja nuorisoon liittyvistä analyyseista, joissa käsitellään eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanon edistymistä ja joita tehdään säännöllisesti kansallisten uudistusohjelmien arviointiprosessin puitteissa;

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA:

edistämään paikallisten ja/tai alueellisten strategioiden kehittämistä osana eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanoa. Näihin strategioihin olisi sisällytettävä kaikki asiaan kuuluvat sidosryhmät, työmarkkinaosapuolet sekä itse nuoret, ja niiden avulla olisi edistettävä yksilöllisiä tukitoimenpiteitä, joilla tuetaan laadukkaita, helposti saatavilla olevia ohjaus- ja neuvontapalveluja koulutuksesta työelämään siirtymistä silmällä pitäen sekä sopivien olosuhteiden luomista perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamista varten;

asettamaan nuorten huolenaiheet etusijalle kansallisissa uudistusohjelmissa sekä niillä politiikan avainaloilla, jotka vaikuttavat nuorten elämänlaatuun, erityisesti tehostamalla horisontaalista yhteistyötä nuorisopolitiikan ja muiden asiaankuuluvien politiikan alojen välillä (koulutus-, talous-, työllisyys-, perhe-, sosiaali-, terveys- ja urheilupolitiikka, lasten oikeuksia koskeva politiikka, sukupuolten tasa-arvoa koskeva politiikka, kulttuuripolitiikka, asuntopolitiikka sekä alue- ja paikallistason suunnittelupolitiikka);

pyrkimään edelleen vähentämään koulunsa keskeyttävien lukumäärää asiaankuuluvilla kannustimilla ja toimilla, erityisesti toteuttamalla toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan muita huonommat lähtökohdat omaavien nuorten täysipainoinen osallistuminen koulutukseen, sekä edistämällä koulutuksen laatua ja kiinnostavuutta;

4.	hyödyntämään Euroopan rakennerahastojen, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston tarjoamia mahdollisuuksia toimenpiteiden laatimiseksi ja toteuttamiseksi eurooppalaisen nuorisosopimuksen mukaisesti sopimuksen täytäntöönpanemiseksi edelleen varsinkin paikallisella ja alueellisella tasolla;

5.	edistämään nuorten osallistumista aluesuunnittelumenettelyihin epäsuotuisassa asemassa olevilla kaupunki- ja maaseutualueilla ja levittämään tietoa heidän havainnoistaan ja kokemuksistaan avointa koordinointimenettelyä käyttäen jäsenneltyä vuoropuhelua koskevan periaatteen mukaisesti.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 771/2006/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 2006, Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 — Tavoitteena oikeudenmukainen yhteiskunta — perustamisesta (EUVL L 146, 31.5.2006, s. 1).

(2) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma nuorten sosiaalisesta osallisuudesta (asiak. 9601/04, 18. toukokuuta 2004).

(3) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julkilausuma nuoriin liittyvästä rasismista ja suvaitsemattomuudesta (asiak. 9405/04, 18. toukokuuta 2004).

(4) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 30.

(5) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkityksen tunnustamisesta Euroopan nuorisoalalla (EUVL C 168, 20.7.2006, s. 1).

22.12.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/4

NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2007,

poliisi- ja turvallisuusviranomaisten yhteistyötä kansainvälisissä suurtapahtumissa koskevasta käsikirjasta

(2007/C 314/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Poliisiviranomaisten ja -yksiköiden käytettäväksi tarkoitetun turvaohjekirjan Eurooppa-neuvoston kokousten kaltaisia kansainvälisiä tilaisuuksia varten ja Käsikirjan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten terrori-iskujen välttämiseksi olympiakisojen ja vastaavien urheilutapahtumien yhteydessä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan unionin tavoitteena on muun muassa antaa kansalaisille korkeatasoinen suoja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella kehittämällä jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa poliisiyhteistyön alalla.

(2)	Jäsenvaltiot isännöivät usein kansainvälisiä suurtapahtumia.

(3)

Kansainvälisestä suurtapahtumasta vastaavan jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisten on varmistettava tapahtuman turvallisuus sekä yleisen järjestyksen että terrorismin torjunnan kannalta. Tapahtuman luonteen mukaan (poliittinen, urheilu-, yhteis-, kulttuuri- tai muu tapahtuma) jompikumpi näkökohta voi olla toista merkittävämpi ja sitä voivat käsitellä muut viranomaiset, mutta molemmat näkökohdat on otettava huomioon.

(4)	On tärkeää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää apunaan käytännön välinettä, jossa annetaan aiemmista tapahtumista saatuihin kokemuksiin ja hyviin toimintatapoihin perustuvia ohjeita ja ideoita.

(5)	Käsikirjaa olisi tarvittaessa tarkistettava ja se olisi saatettava ajan tasalle myöhempien kokemusten ja parhaiden toimintatapojen kehittymisen perusteella,

SUOSITTAA, ETTÄ JÄSENVALTIOT:

(1)	Vahvistavat yhteistyötä, erityisesti toimivaltaisten viranomaisten välistä käytännön yhteistyötä ja tietojenvaihtoa yleisen turvallisuuden varmistamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa järjestettävissä kansainvälisissä suurtapahtumissa.

(2)	Varmistavat tätä tarkoitusta varten, että liitteenä oleva käsikirja poliisi- ja turvallisuusviranomaisten yhteistyöstä kansainvälisissä suurtapahtumissa on asiaan liittyvien toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Alberto COSTA

LIITE

KÄSIKIRJA POLIISI- JA TURVALLISUUSVIRANOMAISTEN YHTEISTYÖSTÄ KANSAINVÄLISISSÄ SUURTAPAHTUMISSA

JOHDANTO

I.1

Tarkoitus

I.2	Perusperiaatteet

II	TIEDONHALLINTA

II.1	Yhteyspisteet

II.1.1

Pysyvät yhteyspisteet

II.1.2

Tapahtumakohtaiset yhteyspisteet

II.2	Tietojenvaihto

II.3	Uhkien arviointi ja riskianalyysi

III.	TAPAHTUMAN HALLINTA

III.1

Viranomaisten ja yksiköiden tehtävät järjestävässä jäsenvaltiossa

III.2

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito

III.2.1

Yleinen järjestys ja turvallisuus

III.2.2

Rikosten käsittely

III.2.3

Terrorismin uhkat

III.3

Operatiivinen yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa

III.3.1

Rajat ylittävä yhteistyö

III.3.2

Operatiivinen tuki

III.3.3

Yhteyshenkilöt

III.3.4

Tarkkailijat

III.3.5

Rahoitusjärjestelyt ja välineistö

III.3.6

Viestintäsuunnitelma

III.4

Tiedotusvälinestrategia

III.5

Ohjaus, koulutus ja harjoittelu

IV.

ARVIOINTI

IV.1	Tapahtumakohtainen arviointi

IV.2	Strateginen arviointi

LIITE A

Vakiolomake, jolla pyydetään yhteyshenkilöitä tai muunlaista operatiivista tukea antavia henkilöitä

LIITE B

Riskianalyysi mahdollisista mielenosoittajista ja muista ryhmittymistä

LIITE C

Vakiolomake tietojen vaihtamiseksi henkilöistä, jotka muodostavat terrorismin uhkan

LIITE D

Vakiolomake tietojen vaihtamiseksi ryhmistä, jotka muodostavat terrorismin uhkan

LIITE E

Viiteasiakirjat

LIITE F

Yleisestä järjestyksestä vastaavat pysyvät yhteyspisteet

I. JOHDANTO

I.1 Tarkoitus

Tämän käsikirjan tarkoituksena on toimia käytännön välineenä, jossa annetaan ohjeita ja ideoita kansainvälisten suurtapahtumien (kuten olympiakisat tai muut suuret urheilutapahtumat (1), suuret yhteistapahtumat tai korkean tason poliittiset kokoukset, esim. G8-huippukokous) turvallisuudesta vastaaville lainvalvontaviranomaisille Euroopassa. Käsikirjassa esitettyjä periaatteita olisi siis sovellettava ainoastaan silloin, kun se on tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä, ja aina kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Niiden ei tulisi myöskään rajoittaa kahdenvälisissä sopimuksissa tai yhteistyöpöytäkirjoissa sovittuja järjestelyjä.

Käsikirja on jatkuvasti muuttuva asiakirja, jota muutetaan ja mukautetaan myöhempien kokemusten ja parhaiden toimintatapojen kehittymisen perusteella (ks. IV.2 Strateginen arviointi).

Poliisiviranomaisten ja -yksiköiden käytettäväksi tarkoitettu turvaohjekirja Eurooppa-neuvoston kokousten kaltaisia kansainvälisiä tilaisuuksia varten ja Käsikirja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten terrori-iskujen välttämiseksi olympiakisojen ja vastaavien urheilutapahtumien yhteydessä on sisällytetty käsikirjan tähän versioon. Kansainvälisestä suurtapahtumasta vastaavien lainvalvontaviranomaisten on varmistettava tapahtuman turvallisuus sekä yleisen järjestyksen että terrorismin torjunnan kannalta. Tapahtuman luonteen mukaan (poliittinen, urheilu-, yhteis-, kulttuuri- tai muu tapahtuma) jompikumpi näkökohta voi olla toista merkittävämpi ja sitä voivat käsitellä muut viranomaiset, mutta molemmat näkökohdat on otettava huomioon.

I.2 Perusperiaatteet

Lain- ja järjestyksen valvonnassa olisi noudatettava laillisuuden, suhteellisuuden ja kohtuullisuuden periaatteita ja pyrittävä mahdollisimman vähän voimaa käyttävään toimintatapaan. Poliisin olisi mahdollisuuksien mukaan valittava lähestymistapa, jolla ehkäistään levottomuuksien leviäminen ja joka perustuu vuoropuheluun, julkisten alueiden sovittuun hallinnointiin ja kumppanuuteen.

Kansainvälisten suurtapahtumien, erityisesti poliittisten tapahtumien, turvallisuudesta vastaavien jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten on pyrittävä varmistamaan, että ihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaista sananvapautta ja rauhanomaista kokoontumisvapautta kunnioitetaan. Sellaisten henkilöiden ja ryhmien osallistuminen, joiden tavoitteisiin tai toimiin kuuluu väkivaltaa tai muunlaisia luonteeltaan rikollisia tekoja, olisi estettävä mahdollisimman pitkälti.

Vaikka järjestävä jäsenvaltio on ensisijaisesti vastuussa tapahtuman turvallisuudesta, tapahtuman kansainvälisen luonteen takia kaikkien muiden jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimivaltaisten elinten tehtävänä on auttaa ja tukea turvallisuudesta huolehtimisessa.

II. TIEDONHALLINTA

II.1 Yhteyspisteet

II.1.1 Pysyvät yhteyspisteet

Yhteistyöstä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden alalla 26 päivänä toukokuuta 1997 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 97/339/YOS (2) mukaan kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi pysyvä yhteyspiste.

Yhteystiedot ja muut olennaiset tiedot yhdestä tai useammasta pysyvästä yhteyspisteestä olisi toimitettava neuvoston pääsihteeristöön (pääsihteeristön sähköpostiosoite on liitteessä F) jäsenvaltioille jaettavaksi. Jäsenvaltion yhtä tai useampaa pysyvää yhteyspistettä koskevat mahdolliset merkitykselliset muutokset olisi ilmoitettava samalla tavoin.

Jokaisen pysyvän yhteyspisteen olisi täytettävä seuraavat vaatimukset:

—	käytettävissä ympäri vuorokauden (tarpeen mukaan ennen tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen),

—	ainakin yhden muun EU:n toimielinten kielen suhteen riittävän kielitaitoinen henkilöstö,

—	jatkuvassa toimintavalmiudessa olevat viestintäyhteydet ja tiedotusrakenteet, joihin kuuluu puhelin, faksi ja sähköposti, tarvittaessa salausmahdollisuuksin suojattu, ja internetin käyttömahdollisuus,

—	riittävä käännösvalmius tietojenvaihtoa varten.

II.1.2 Tapahtumakohtaiset yhteyspisteet

Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä kutakin kansainvälistä suurtapahtumaa varten yksi tai useampi tapahtumakohtainen yhteyspiste. Kansallisesta lainsäädännöstä tai rakenteista riippuen tämä voi olla sama kuin pysyvä yhteyspiste (ks. liite D). Jokaisen tapahtumakohtaisen yhteyspisteen olisi täytettävä edellä mainitut vaatimukset.

Järjestävä jäsenvaltio ilmoittaa muiden jäsenvaltioiden pysyville yhteyspisteille (ks. liite D) yhden tai useamman tapahtumakohtaisen yhteyspisteen tiedot. Tämän jälkeen kukin jäsenvaltio ilmoittaa järjestävälle jäsenvaltiolle yhden tai useamman oman yhteyspisteensä kyseistä tapahtumaa varten.

Yhden tai useamman tapahtumakohtaisen yhteyspisteen tehtäviin voisi kuulua seuraavien toimintojen helpottaminen:

—	tietojen kerääminen ja analysointi kansallisesti sekä muista jäsenvaltioista, kolmansista maista, asiaan liittyvistä EU:n elimistä ja muista tietolähteistä,

—	muodon ja sisällön laadun valvonta,

—	luotettavien ja tehokkaiden viestintäyhteyksien — mieluiten suojattujen yhteyksien — luominen asiaan liittyviin kansallisiin ja kansainvälisiin avaintoimijoihin,

—	tietojen vaihtaminen olemassa olevien suojattujen viestintäyhteyksien kautta,

—	tietojen vaihtaminen yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, asiaan liittyvien EU:n elinten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa,

—	tarvittaessa käsiteltyjen tietojen jakaminen oman jäsenvaltion turvallisuusyksiköille, poliisiviranomaisille ja muille yksiköille, järjestävän valtion vastaaville yksiköille sekä muiden jäsenvaltioiden viranomaisille ja yksiköille ja asiaan liittyville EU:n elimille,

—	mahdollisia mielenosoittajia ja muita ryhmittymiä koskevien uhka-arvioiden ja riskianalyysien toimittaminen järjestävälle jäsenvaltiolle,

—	tapahtuman tarkkailu ja arviointi sekä sen jatkotoimet.

II.2 Tietojenvaihto

Jäsenvaltion olisi toimitettava viipymättä toisen jäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle tiedot, joilla sen kansallisen viranomaisen mielestä on merkitystä kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa järjestettävän tapahtuman turvallisuuden kannalta. Jäsenvaltioiden olisi tietoja toimittaessaan muistettava tietojen salassapitoa koskevat velvoitteensa.

Tietojenvaihdossa olisi käytettävä olemassa olevia viestintäkanavia ja -rakenteita. Tietojenvaihto, myös henkilötietojen vaihto, olisi toteutettava noudattaen tiukasti kuhunkin tapaukseen sovellettavia kansallisia säännöksiä tai kansainvälisen oikeuden ja sopimusten määräyksiä. (3)

Asianomaisten jäsenvaltioiden yhteyspisteiden olisi helpotettava tietojenvaihtoa.

Sen jälkeen kun kerätyt tiedot on käsitelty, ne olisi jaettava asiaan liittyville viranomaisille ja yksiköille. Eri jäsenvaltioiden yhteyspisteet voivat hoitaa ja koordinoida jäsenvaltioiden turvallisuusyksiköiden, poliisiviranomaisten ja -yksiköiden välisiä yhteyksiä.

Järjestävän jäsenvaltion yhden tai useamman yhteyspisteen olisi helpotettava tapahtumaa koskevien asiaan liittyvien tietojen keruuta, analysointia ja vaihtoa muiden jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, asiaankuuluvien EU:n elinten ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tiedot voivat käsittää muun muassa:

—	ennen tapahtumaa saatuja tietoja ja tiedustelutietoa, joilla saattaa olla vaikutusta tapahtuman kulkuun tai lain ja järjestyksen ylläpitoon ja turvallisuuteen yleensä,

—	henkilöt, jotka osallistuvat terroristijärjestöihin, terroristitoimintaan tai muuhun merkittävään rikolliseen toimintaan, joka saattaa välillisesti liittyä terrorismiin,

—

uhan, joka kohdistuu viranomaisiin (mm. valtion- ja hallitusten päämiehet, parlamentin jäsenet ja muut VIP-henkilöt), urheilijoihin, vierailijoihin/katsojiin ja tapahtumapaikkoihin. Järjestävällä jäsenvaltiolla on ensisijainen vastuu, mutta lisäksi kaikkien muiden jäsenvaltioiden olisi toimitettava itsenäisesti asiaan liittyviä tietoja näistä henkilöistä,

—	muita tietoja EU:n jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden järjestävässä maassa olevista kohteista ja eduista niiden suojelun tehostamiseksi,

—	tietoja ja tiedustelutietoa, jotka koskevat mahdollisia mielenosoittajia ja muita ryhmittymiä,

—	tapahtuman aikana saatuja tai pyydettyjä tietoja henkilöistä, joiden epäillään tehneen rikoksen, kuten nimi, syntymäaika, asuinpaikka, tausta, pidätyksen syyt ja/tai tarkka kuvaus tehdystä rikoksesta,

—	tietoja sovellettavasta lainsäädännöstä ja poliisin toimintastrategiasta (muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa),

—	raportteja tapauksista ja arviointiraportteja sekä niihin liittyvää aineistoa.

II.3 Uhkien arviointi ja riskianalyysi

Kansainvälistä tapahtumaa koskevien uhkien (jotka liittyvät terrorismiin, yleiseen järjestykseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ynnä muuhun) asianmukainen ja ajoissa tapahtuva arviointi on keskeisen tärkeää turvallisuuden kannalta. Uhan erityisarvioinnin lisäksi olisi tehtävä analyysi tiettyjen yksittäisten tilanteiden turvallisuutta koskevien tietojen keruusta, arvioinnista ja jakelusta.

Analyysi perustuu tapahtuman järjestävän valtion käytettävissä olevien tietojen lisäksi muiden jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin ja arviointeihin. Kunkin yhteyspisteen olisi toimitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen kansainvälistä tapahtumaa järjestävän valtion yhteyspisteelle pysyvä uhka-arvio, siis henkilöistä tai ryhmistä (kuten tunnetuista mahdollisista mielenosoittajista ja muista ryhmittymistä), joiden odotetaan matkustavan tapahtumaan ja joiden katsotaan olevan mahdollinen uhka yleisen järjestyksen ja/tai turvallisuuden ylläpitämiselle. Arviot olisi toimitettava järjestävälle jäsenvaltiolle ja muille sellaisille maille, joita asia koskee, toisin sanoen kauttakulku- tai naapurimaille.

Analyysin rakenne voi olla liitteessä B olevan kaavan mukainen. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, järjestävälle valtiolle olisi ilmoitettava siitä. Jäsenvaltioiden olisi lähetettävä tiedot tapahtuman järjestävälle valtiolle mahdollisimman pian käyttäen sopivia välineitä ja olemassa olevia suojattuja viestintäyhteyksiä.

Europol voi toimittaa toimeksiantonsa puitteissa ja Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) (4) mukaisesti asiaa koskevia tietoja ja analyysejä sekä laatia yleisiä uhka-arvioita jäsenvaltioiden toimittaman aineiston perusteella. Tietojen olisi oltava käytettävissä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos edellä mainittuja tietoja ei ole saatavilla, järjestävälle valtiolle voidaan ilmoittaa siitä.

Sopivien, tarpeellisten ja tarkoituksenmukaisten turvatoimien valinnan olisi perustuttava mahdollisen vaaran todennäköisyyden kattavaan uhka-arvioon sekä riskianalyysiin.

Tästä syystä tapahtumien järjestämisestä vastaavan valtion, tarvittaessa muiden jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaisten elinten tukemana, olisi laadittava ajantasaistettu uhka-arvio ja riskianalyysi viimeistään kuusi kuukautta ennen kyseistä tapahtumaa. Tapahtuman lähestyessä tiedot olisi päivitettävä säännöllisesti. Viimeisten kolmen tapahtumaa edeltävän kuukauden aikana analyysi olisi toimitettava kuukausittain ja ennen tapahtumaa tarvittaessa viikoittain. Arvioinnit ja analyysit olisi annettava asianomaisten valtioiden ja elinten käyttöön.

Tapahtuman kuluessa tilanneselvityksiä olisi laadittava päivittäin. Selvitysten olisi perustuttava järjestävän valtion, muiden jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaisten elinten toimittamiin tietoihin. Riskin tason arvioinnin tulee perustua vierailevan poliisin tai tapahtuman yhteyspisteiden viimeisimmin antamiin tietoihin. Toimitettavien tietojen olisi oltava niin täydellisiä kuin saatavilla olevien tietojen perusteella on mahdollista.

III. TAPAHTUMAN HALLINTA

III.1 Viranomaisten ja yksiköiden tehtävät järjestävässä valtiossa

Järjestävän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi laadittava yleinen operaatiosuunnitelma, jonka perusteella tehdään kaikki yksityiskohtaiset suunnitelmat. Lisäksi sen olisi laadittava suunnitelmia, jotka kattavat poliittisen tason (strategisia) ja koko operatiivisen tason (operatiivisia) sekä varsinaisen kenttätason toiminnan (taktisia). Suunnitteluprosessi olisi aloitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Järjestävän jäsenvaltion olisi varmistettava ennen tapahtumaa, että kaikkien osallistuvien viranomaisten ja yksiköiden tehtävät on selvästi määritelty ja että niiden vastuualueista on ilmoitettu kaikille osapuolille.

Järjestävä jäsenvaltio voi laatia kokonaiskaavion, josta käyvät ilmi kaikki tapahtumaan liittyvät prosessit ja avaintoimijat (kokouksen organisaatio, turvamääräykset, lain ja järjestyksen ylläpitäminen, oikeudelliset palvelut, sosiaalipalvelut ja ennaltaehkäisevät palvelut, terveyspalvelut, julkinen liikenne ja muut infrastruktuuriin liittyvät asiat). Tämä kaavio voisi olla hyödyllinen apuväline suunnitelman visualisoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikki tarvittavat seikat on huomioitu.

Tapahtumaa varten voitaisiin myös perustaa koordinoiva projektiryhmä, joka koostuu kaikkien osallistuvien viranomaisten ja yksiköiden edustajista. Päätöksenteon johdonmukaisuuden ja koordinoinnin varmistamiseksi ryhmän olisi kokoonnuttava säännöllisesti ennen varsinaista tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen. Ryhmän tärkeimpänä tehtävänä tulisi olla sen varmistaminen, että kaikkien viranomaisten ja yksiköiden väliset viestintäyhteydet toimivat tehokkaasti.

Vastuussa olevien viranomaisten ja yksiköiden olisi varmistettava, että paikalla on tarvittavat materiaaliset ja tekniset voimavarat ja riittävästi henkilöstöä, jotta annetut tehtävät voidaan hoitaa riittävän tehokkaasti, laadukkaasti ja nopeasti. Tietokanta kaikista käytettävissä olevista voimavaroista ja niihin liittyvistä yhteyspisteistä olisi erittäin hyödyllinen apuväline järjestäville jäsenvaltioille.

Järjestävien jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten olisi varmistettava, että tapahtuman varsinaisen järjestäjän kanssa tehdään kaikki tarvittavat poliisitoimia koskevat sopimukset ja järjestelyt. Järjestäjällä on ensisijainen vastuu tapahtumasta, ja tapahtuman luonteen perusteella olisi laadittava luettelo noudatettavista vaatimuksista. Järjestelyihin voi mm. kuulua:

—	tapahtumaan liittyvät eri paikat, joissa ei saisi tapahtua yleisiä järjestyshäiriöitä (kokoustilat, hotellit),

—	kulun valvonta, mahdollinen turva-alue ja niitä koskeva vastuu,

—	turvatoimet, joista järjestäjän on määrä huolehtia, esim. sisäinen videovalvonta,

—	valtuuskuntia ja muita tapahtuman osanottajia koskeva täydellinen ja jatkuvasti päivitettävä tietojenvaihto (nimi, tehtävä, oleskelun kesto, majoitus, kuljetus, jne.),

—	VIP-henkilöitä ja hotellien turvallisuutta koskevat järjestelyt.

III.2 Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito

III.2.1 Yleinen järjestys ja turvallisuus

Järjestävän jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi laadittava kohdan I.2 perusperiaatteita noudattaen selkeät yleisperiaatteet poliisin toiminnalle kansainvälisissä tapahtumissa. Näihin yleisperiaatteisiin voisi sisältyä seuraavat:

—	poliisin olisi toiminnallaan pyrittävä turvaamaan rauhanomaiset mielenosoitukset,

—	poliisin olisi pidettävä aloite itsellään vuoropuhelun ja uskottavan valmiustilan avulla ja siten rajoittaa tai ehkäistä mellakoita tai laajempia häiriöitä,

—	poliisin olisi, harkintansa mukaan ja jos se on tarkoituksenmukaista, oltava läsnä mahdollisimman vähän näkyvästi ja toisaalta sen olisi suhtauduttava suvaitsevasti rauhanomaisiin kokoontumisiin ja mielenosoituksiin,

—	pidätykset olisi tehtävä rikossyytteen nostamista tai tilapäistä säilöönottoa ym. varten kansallista lainsäädäntöä noudattaen,

—	poliisin toiminnan olisi yleensä kohdistuttava ryhmittymiin, jotka suunnittelevat häiriöiden lietsomista tai osoittavat halua siihen,

—	yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, EU:n elinten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa olisi edistettävä oleellisilla alueilla, kuten rajoilla.

Jäsenvaltion, joka järjestää alueellaan useamman kuin yhden tapahtuman, olisi varmistettava, että poliisin lainvalvontapolitiikka on mahdollisimman yhdenmukaista eri tapahtumissa. Tarvittaessa tätä politiikkaa voidaan koordinoida myös muiden jäsenvaltioiden kanssa.

Kokoontumisten ja laillisten mielenosoitusten rauhanomaisen sujumisen varmistamiseksi järjestävän jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi aloitettava hyvissä ajoin vuoropuhelu eri henkilöiden ja ryhmien (mukaan lukien aktivistiryhmät ja mielenosoittajat), paikallisviranomaisten, asiaankuuluvien infrastruktuuriyksilöiden, paikallisen väestön ja muiden avaintoimijoiden kanssa. Vuoropuhelun lähtökohtana olisi oltava vastuun jakaminen. Se olisi aloitettava valmistelujen alkuvaiheessa ja sitä olisi käytävä ennen tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen.

Rakentavan ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvan verkoston luominen auttaa mahdollisten häiriöiden ehkäisemisessä ja toimii sovittelun välineenä riitatilanteessa.

Vuoropuhelun rakenteet tai sitä käyvät ryhmät olisi perustettava kansallisella tasolla, ja niiden olisi otettava tehtävänsä valmistelussa ja toteuttamisessa huomioon eri jäsenvaltioiden erilaiset kulttuurit (5).

Toimivaltaisten viranomaisten ja eri järjestöjen, kansalaisyhdistysten ja mielenosoittajien edustajien välille olisi luotava viestintäkanavat. Mielenosoitusten järjestäjille ja kaikille asiaan liittyville osapuolille voidaan antaa neuvoja:

—	käytännön asioista eli majoituksesta ja logistiikasta,

—	muun muassa mielenosoituksiin, sananvapauteen ja kansalaistottelemattomuuteen sovellettavasta lainsäädännöstä,

—	poliisin lainvalvontapolitiikasta asioissa, joissa voidaan käyttää harkintavaltaa, ja poliisin voimankäyttöä koskevista ohjeista,

—	poliisin ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten yhteyspisteistä.

Edellä mainittujen tietojen jakamista eri kielillä voidaan harkita (välineenä esim. esitteet ja www-sivustot). Tiedot voidaan toimittaa ulkomaisille vierailijoille yhteyspisteiden kautta.

III.2.2 Rikosten käsittely

Jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten olisi pyrittävä — sovellettavan lainsäädännön ja vahvistettujen toimintatapojen mukaisesti — suurtapahtuman aikaisten väkivaltaisten mielenosoitusten tai muiden häiriöiden yhteydessä tehtyjen rikosten järjestelmälliseen tutkintaan.

Kaikkien yksilöityjen ja todettujen rikosten olisi periaatteessa ja täysin kansallisen lainsäädännön mukaisesti johdettava rikossyytteeseen järjestävässä valtiossa tai toimivaltaisten oikeusviranomaisten nostamaan syytteeseen toisessa valtiossa. Jos lainkäyttötoimi järjestävässä jäsenvaltiossa ei ole mahdollinen heti, toisten jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tekemään kaikkensa omien kansalaistensa tunnistamiseksi ja syytteeseen panemiseksi kansallisen lainsäädännön, esitettyjen todisteiden ja kuhunkin tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella.

Järjestävän jäsenvaltion olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että pidätysten tekemiseen ja rikosten tutkintaan on käytettävissä riittävästi voimavaroja ja että pidätyksiä ja tutkintavankeutta varten on riittävästi tiloja. On suositeltavaa varautua pahimpaan eli suureen määrään rikoksentekijöitä.

Lainvalvontaviranomaisten olisi siis oltava valmiita suureen työmäärään ja heillä olisi oltava käytössään riittävästi voimavaroja voidakseen

—	tehdä nopeita päätöksiä tutkintavankeudesta,

—	tehdä nopeita päätöksiä tutkintatoimista, joihin tarvitaan tuomioistuimen päätös,

—	hoitaa suuri määrä rikostapauksia,

—	vastata muiden jäsenvaltioiden oikeusapupyyntöihin.

III.2.3 Terrorimin uhkat

Koska EU ja eräät sen jäsenvaltiot ovat keskeisiä toimijoita kansainvälisessä politiikassa, EU ja sen jäsenvaltiot ovat poliittisista tai uskonnollisista vaikuttimista toimivien kansainvälisten terroristien todennäköisiä kohteita. Sen lisäksi, että kansainväliset terroristit voivat suurtapahtumissa tehdä iskuja EU:ta tai sen jäsenvaltioita vastaan, on mahdollista, että iskuja tekevät EU:n tai sen jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneet terroristiryhmät tai -järjestöt.

Tällaisten terrori-iskujen kohteina voivat olla itse tapahtuma, VIP-henkilöt, EU:n poliitikot, jäsenvaltioiden kansalliset valtuuskunnat tai tapahtumaan osallistuva yleisö. Kansainvälisten tiedotusvälineiden läsnäolo on rikoksen tekijöiden näkökulmasta katsottuna tärkeä näkökohta, sillä tämä tarjoaa mahdollisuuden ryhmän tai järjestön ideologian tuomiseen esille.

Terrori-iskujen ehkäisemisessä tiedot ja tiedustelutiedot terroristiryhmistä ja -järjestöistä ovat keskeisiä, ja niiden olisi oltava joka hetki saatavissa. Sen vuoksi on tärkeää, että järjestävä jäsenvaltio ja sen lainvalvontaviranomaiset antavat muille jäsenvaltioille yleiset ja tapahtuman kannalta tarkoituksenmukaiset tiedot ja tiedustelutiedot. Lainvalvontaviranomaisten olisi päätettävä, mitkä terroristiryhmät ja -järjestöt sekä yksittäiset henkilöt voisivat olla tapahtuman kannalta olennaisia, ja tarkistettava omat tietokantansa tapahtuman mukaisesti. Lisäksi kaikkien muiden jäsenvaltioiden olisi toimitettava itsenäisesti asiaan liittyviä tietoja näistä ryhmistä, järjestöistä ja yksittäisistä henkilöistä.

Sopivien, tarpeellisten ja tarkoituksenmukaisten turvatoimien valinnan olisi perustuttava uhka-arvioon ja riskianalyysiin.

III.3 Operatiivinen yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa

III.3.1 Rajat ylittävä yhteistyö

Rajat ylittävä yhteistyö on tarpeen, kun järjestävä jäsenvaltio ja osallistuvat valtiot ottavat käyttöön joustavan yhteisen rajamenettelyn lisätäkseen poliisitoimintaa raja-alueilla todellisen tilanteen tai uhkan vaatimalla tavalla. Tarvittaessa olisi järjestettävä yhteisiä tai koordinoituja ennalta ehkäiseviä partiointeja ja tarkastuksia.

Schengenin säännöstön asiaa koskevia osia soveltaville jäsenvaltioille Schengenin rajasäännöstön (6) rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille koskeva 23–31 artikla voi olla hyödyllinen väline, jolla estetään yksittäisiä henkilöitä tai ryhmiä, joiden katsotaan muodostavan mahdollisen uhkan yleisen järjestyksen ylläpitämiselle ja/tai turvallisuudelle, matkustamasta tapahtumapaikalle.

Sen vuoksi olisi valmisteltava tarvittavat järjestelyt mahdollisten maastapoistamistoimenpiteiden toteuttamiseksi nopeasti ja tehokkaasti.

III.3.2 Operatiivinen tuki

Järjestävä jäsenvaltio voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti (7) pyytää toisen jäsenvaltion poliisi- tai tiedusteluviranomaisten operatiivista tukea johonkin erityistapahtumaan. Operatiivista tukea koskeva yksityiskohtainen pyyntö ja sen perustelut olisi tehtävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vakiolomake pyyntöä varten on liitteessä A.

Pyydetystä tuesta riippuen nimetyllä virkamiehellä tai nimetyillä virkamiehillä olisi oltava nimettyihin tehtäviin tarvittavat tiedot ja kokemus.

Ulkomaisten virkamiesten antama operatiivinen tuki olisi sisällytettävä järjestävän valtion toimivaltaisten viranomaisten operaatiosuunnitelmiin. Ulkomaiset virkamiehet olisi näin ollen:

—	otettava mahdollisimman pitkälti mukaan operaatiota koskeviin tiedotusrakenteisiin,

—	heille olisi tiedotettava operaatiosuunnitelmista ja asiaan liittyvistä toimintatavoista, myös voimankäyttöä koskevista ohjeista ja muusta vastaavasta jollain heidän työkielistään,

—	heille olisi annettava mahdollisuus tutustua tapahtumapaikkaan ja siellä käytettäviin poliisivoimiin jne. ennen tapahtumaa,

—	heidän olisi osallistuttava kaikkiin asiaa koskeviin tiedotustilaisuuksiin (eli heidän tehtäviinsä liittyviin tilaisuuksiin, jos he ymmärtävät kieltä, jolla ne järjestetään),

—	tarvittaessa heitä olisi käytettävä aktiivisesti kentällä toimivien poliisien apuna.

Järjestävän valtion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa ulkomaisten virkamiesten fyysisestä turvallisuudesta. Ulkomaiset virkamiehet ovat itse vastuussa siitä, etteivät he toiminnallaan aiheuta tarpeetonta riitaa tai vaaraa tai aiheettomia riskejä.

Kentällä toimiessaan ulkomaisten virkamiesten olisi aina noudatettava järjestävän valtion toimivaltaisten viranomaisten jäsenten ohjeita ja oltava yleensä heidän valvonnassaan; järjestävän valtion viranomaisten on saatava asianmukaiset tiedot operaatiosuunnitelmasta ja osattava kieltä, jota ulkomainen virkamies ymmärtää. Ulkomaisten virkamiesten, järjestävän valtion yhden tai useamman yhteyspisteen, kentällä toimivan poliisin johdon ja muiden keskeisten toimijoiden välisten viestintäyhteyksien olisi toimittava tehokkaasti kaikilta osin tapahtuman ajan ja tarvittaessa myös ennen tapahtumaa ja sen jälkeen.

III.3.3 Yhteyshenkilöt (8)

Kukin jäsenvaltio tai EU tai muu toimivaltainen järjestö voi järjestävän jäsenvaltion pyynnöstä tarvittaessa nimetä yhteyshenkilöitä jotakin tapahtumaa varten. Yhteyshenkilöitä koskeva pyyntö olisi tehtävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja viimeistään kuusi viikkoa ennen tapahtumaa. Vakiolomake pyyntöä varten on liitteessä A.

Asiaan liittyvät jäsenvaltiot voivat pyytää, että niitä kehotetaan lähettämään yhteyshenkilö järjestävään jäsenvaltioon.

Yhteyshenkilöitä voidaan vaihtaa järjestävän jäsenvaltion ja muiden asianomaisten jäsenvaltioiden välisiä kahdenvälisiä järjestelyjä noudattaen.

Yhteyshenkilö olisi nimettävä viimeistään kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin yhteistyö olisi aloitettava. Järjestävän valtion olisi tiiviissä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa päätettävä yhteyshenkilöiden nimeämisestä ja tehtävistä jäsenvaltioiden yhteyspisteiden välityksellä.

Yhteyshenkilö voidaan lähettää taitojensa mukaisesti mihin tahansa järjestävän valtion yhteyspisteeseen tai yhteyspisteisiin tehtävänään vastata yhteydenpidosta kotivaltioon, missä tapauksessa järjestävän jäsenvaltion olisi tarjottava hänen käyttöönsä asianmukaiset viestintävälineet.

Yhteyshenkilöillä olisi oltava neuvoa-antava ja avustava tehtävä. Ulkomaisten yhteyshenkilöiden ei tulisi kantaa asetta eikä heillä tulisi olla virallisia poliisivaltuuksia järjestävässä valtiossa (9). Yhteyshenkilöillä olisi oltava heidän erityistehtävistään riippuen asianmukaista kokemusta yleisen järjestyksen ylläpitämisestä tai terrorismin torjunnasta, ja erityisesti heillä olisi oltava

—	perusteelliset tiedot kansallisesta järjestelmästään ja viranomaisistaan,

—	kokemusta yleisen järjestyksen ylläpitämisestä laajaa huomiota saavien tapahtumien aikana,

—	mahdollisuus käyttää kaikkia hyödyllisiä tietolähteitä kotivaltiossaan, myös ääriliikkeitä ja muita ryhmittymiä koskevia poliisilähteitä sekä muita asiaan liittyviä tietolähteitä,

—	kyky järjestää maassaan tiedustelua ennen tapahtumaa ja sen kuluessa sekä analysoida asiaan liittyviä tietoja, ja

—	järjestävän jäsenvaltion valitseman työkielen tai valitsemien työkielten hyvä taito.

Yhteyshenkilöiden olisi välittömästi saavuttuaan ilmoittauduttava yhteyspisteelleen, johon heidät on lähetetty, jotta heille osoitetut tehtävät ja toimivaltuudet tulisivat selviksi. Järjestävä jäsenvaltio huolehtii akkreditointiprosessista.

III.3.4 Tarkkailijat

Jäsenvaltiot voivat järjestävän jäsenvaltion suostumuksella lähettää tarkkailijoita keräämään kokemuksia turvallisuudesta ja yleisen järjestyksen ylläpitämisestä kansainvälisissä tapahtumissa heidän kotimaassaan tulevaisuudessa järjestettäviä tapahtumia varten. Tarkkailija voi pyynnöstä antaa tietoja järjestävän jäsenvaltion toteuttamaa arviointia varten.

Tarkkailijat olisi päästettävä osallistumaan suunnittelukokouksiin, tiedotustilaisuuksiin, koordinointikokouksiin, voimavarojen operatiiviseen käyttöön ja muuhun toimintaan mahdollisimman laajalti, jotta vierailusta saadaan suurin mahdollinen hyöty. Tarkkailijoiden olisi välittömästi saavuttuaan ilmoittauduttava yhteyspisteelleen, johon heidät on lähetetty. Järjestävä jäsenvaltio huolehtii akkreditointiprosessista.

III.3.5 Rahoitusjärjestelyt ja välineistö

Järjestävän jäsenvaltion olisi yleensä vastattava sen alueelle matkustavien kutsuttujen ulkomaisten virkamiesten majoitus- ja elinkustannuksista. Matkakustannuksista vastaa yleensä virkamiehen kotimaa.

Tarkkailijat lähettävän valtion olisi vastattava järjestävään jäsenvaltioon lähetettävien tarkkailijoiden kaikista kustannuksista. Mikäli mahdollista järjestävä jäsenvaltio voisi tarjota tarkkailijoille tarvittavat viestintävälineet ja muut tilat.

Järjestävä jäsenvaltio voi hankkia muilta jäsenvaltioilta lainaksi välineistöä tai muita resursseja, kun se on mahdollista kahden- tai monenvälisillä sopimuksilla.

III.3.6 Viestintäsuunnitelma

Riittävä sisäinen tiedonkulku poliisiviranomaisten ja muiden yksiköiden välillä olisi varmistettava yksityiskohtaisen viestintäsuunnitelman avulla. Kaikkien järjestävän jäsenvaltion osallistuvien tahojen olisi laadittava yhteinen viestintästrategia päällekkäisyyksien ja puutteellisten tietojen levittämisen välttämiseksi.

Jotta tiedonkulussa ei ilmenisi aukkoja (esim. kielestä johtuvia), viestintäsuunnitelmaan olisi sisällytettävä yhteyshenkilöitä tai muuta henkilöstöä.

Myös muita viranomaisia (esim. palokunta, pelastuspalvelut) olisi sisällytettävä viestintäsuunnitelmaan.

III.4 Tiedotusvälinestrategia

Jotta kansainvälisistä tapahtumista varmistetaan tarkka ja oikea-aikainen raportointi tiedotusvälineissä, ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana ja sen jälkeen olisi oltava käytössä ennalta määritelty strategia suhteiden hoitamiseksi tiedotusvälineisiin.

Tiedotusvälineille olisi annettava mahdollisimman suuri vapaus raportoida tapahtumasta, eli sananvapaus olisi turvattava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti. Tiedotusvälinestrategiassa olisi pyrittävä avoimuuteen.

Tiedotusvälineiden osalta suositellaan, että nimetään yksi ainoa yhteyspiste varmistamaan koordinoitu raportointi tiedotusvälineissä. Järjestävän jäsenvaltion olisi laadittava hyvissä ajoin ennen tapahtumaa yleinen tiedotusvälinestrategia, johon sisältyy muun muassa

—	tiedotusvälineitä varten nimettävä yhteyspiste, joka ohjaa tiedotusvälineitä kääntymään asiasta vastaavan tiedottajan puoleen,

—	kunkin tiedottajan vastuualueen määrittäminen, ja

—	yleisölle annettavat tiedot poliisin toimenpiteistä ja toteutettavat toimet häiriötapauksissa.

III.5 Ohjaus, koulutus ja harjoittelu

Eurooppalaisen ohjaus-, koulutus- ja harjoitteluohjelman kehittäminen perustuu kansainvälisiin strategisiin sopimuksiin ja yhteisesti kehitettyihin menettelyihin ja toimintatapoihin. Ohjaus-, koulutus- ja harjoittelutoimintaan osallistumalla virkamiehet, ryhmät, järjestöt ja maat voivat valmistautua tässä käsikirjassa kuvatun kaltaisiin tapahtumiin (10).

Tässä käsikirjassa määriteltyihin suurtapahtumiin sisältyy kansainvälisiä ja rajat ylittäviä näkökohtia, ja ne edellyttävät

—	tapahtumaa koskevien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä (tiedonhallinta),

—	järjestävän jäsenvaltion poliisiorganisaation tuntemusta,

—	kokemusten hankkimista suurtapahtumista ja näin saatujen tietojen vaihtoa: hyödyllisiä kokemuksia ja tapaustutkimuksia koskevat seminaarit.

Edellä mainittuja elementtejä voidaan hyödyntää tämän käsikirjan päivittämiseksi ja parantamiseksi.

Euroopan poliisiakatemialla, jäljempänä ”CEPOL”, on tärkeä asema ohjaus-, koulutus- ja harjoitteluohjelman kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa. Mikäli mahdollista ohjaus-, koulutus- ja harjoittelutoiminta olisi sisällytettävä nykyisiin CEPOLin prosesseihin ja tuotteisiin.

IV. ARVIOINTI

IV.1 Tapahtumakohtainen arviointi

Järjestävän jäsenvaltion olisi käynnistettävä tapahtuman aikana toteutettujen turvatoimien ja muiden asiaankuuluvien seikkojen arviointi. Koko keskeistä henkilöstöä olisi pyydettävä osallistumaan arviointiin, jonka olisi perustuttava tapahtuman etukäteissuunnitteluun. Järjestävä jäsenvaltio voi hyödyntää arviointiprosessissa muiden jäsenvaltioiden arviointeja, mutta tästä olisi sovittava etukäteen.

Järjestävän jäsenvaltion olisi laadittava arviointiraportti mahdollisimman pian tapahtuman päätyttyä. Tapahtuneiden minkä tahansa tyyppisten välikohtausten osalta arviointiraporttiin olisi sisällytettävä myös välikohtausta käsittelevä raportti.

Tapahtuman jälkeen olisi järjestettävä tiedotustilaisuus ja laadittava yleinen kirjallinen arviointiraportti keskeisistä turvallisuusnäkökohdista. Raportissa olisi erityisesti käsiteltävä yleisiä järjestyshäiriöitä (tai sitä, että niitä ei ollut), terroriuhkia ja -iskuja, rikoksia, niissä mukana olleita ryhmittymiä sekä saatuja kokemuksia.

Raportin ja/tai saatujen kokemusten olisi luotava pohja ohjaus-, koulutus- ja harjoitteluprosessille (ks. III.5). CEPOLin olisi varmistettava, että saatuja kansainvälisiä kokemuksia sovelletaan ohjaus-, koulutus- ja harjoitteluohjelmassa. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat vastuussa niiden soveltamisesta kansallisella tasolla. CEPOL toimittaa raportin kansallisille poliisiakatemioille.

Raportti olisi jaettava tapahtumakohtaisen yhteyspisteen tai tapahtumakohtaisten yhteyspisteiden kautta asiaan liittyville EU:n elimille ja muille osallistuville tai muuten asiaan liittyville valtioille ja tahoille, jotta saadut kokemukset tai suositukset ovat tulevien kansainvälisten suurtapahtumien järjestäjien käytettävissä.

IV.2 Strateginen arviointi

Saaduista kokemuksista ja parhaista toimintatavoista olisi pidettävä aina tarvittaessa toimivaltaisen neuvoston työryhmän järjestämä asiantuntijakokous.

Osallistujien olisi oltava ylempiä poliisivirkamiehiä, joilla on kokemusta yleisen järjestyksen ylläpitämisestä kansainvälisissä suurtapahtumissa. Asiantuntijakokouksen yhtenä aiheena olisi oltava tämän käsikirjan kehittäminen ja mukauttaminen tuoreista tapahtumista saatujen kokemusten perusteella.

LIITE A

VAKIOLOMAKE, JOLLA PYYDETÄÄN YHTEYSHENKILÖITÄ TAI MUUNLAISTA OPERATIIVISTA TUKEA ANTAVIA HENKILÖITÄ

1.	Millaista tukea pyydetään (yhteyshenkilö, siviiliasuinen poliisi/tarkkailija, välittäjä vai muu)

2.	Tapahtuma/tapahtumat

Ajanjakso

4.	Asemapaikka

5.	Tehtäväkuvaus (mahdollisimman yksityiskohtainen)

6.	Kielitaito (tapahtuman työkielet)

7.	Muut erityistaidot (tiettyjen ryhmien tuntemus, välityskokemus jne.)

Ennen saapumista suoritettavat tehtävät:

—	yhteydenpito kotivaltioon,

—	tietyntyyppisten tietojen kerääminen,

—	muut tehtävät.

9.	Viestintävälineet (matkapuhelin, internet)

10.	Mitä muita välineitä tarvitaan

11.	Vastausta pyydetään viimeistään

LIITE B

RISKIANALYYSI MAHDOLLISISTA MIELENOSOITTAJISTA JA MUISTA RYHMITTYMISTÄ

1.	Ryhmä, jonka tiedetään tai oletetaan osoittavan mieltään tai muulla tavoin vaikuttavan tapahtumaan

2.	Kokoonpano, jäsenten lukumäärä

3.	Tunnusmerkit (vaatteet, tunnukset, liput, iskulauseet tai muut ulkoiset ominaisuudet)

4.	Ryhmän luonne (väkivaltainen — mahdollinen häiriöriski)

5.	Mielenosoitusmenetelmät ja/tai aktivismissa käytettävät menetelmät

Ryhmän sisäinen organisaatio ja toiminta:

—

johtajat,

—	viestintäkeinot,

—	muita tietoja rakenteesta.

7.	Yhteydet muihin ryhmiin (kansallisiin tai kansainvälisiin)

Jäsenet olleet aiemmin mukana välikohtauksissa:

—	minkä tyyppinen välikohtaus,

—	paikka (maa),

—	yksin vai ryhmässä,

—	välikohtauksesta seuranneet tuomiot kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Käyttäytyminen:

—	poliisiyksiköitä ja -toimia kohtaan,

—	paikallista väestöä kohtaan,

—	aseiden käyttö,

—	alkoholin tai huumeiden käyttö,

—	naamarien käyttö,

—	käyttäytymismalli erityyppisissä tapahtumissa.

10.	Yhteydet tiedotusvälineisiin ja suhtautuminen niihin (tiedotusvälinestrategia, tiedottaja jne.)

11.	Internet-sivusto ja ilmoitustaulut jne.

12.	Matkustusreitin valinta

13.	Kulkuvälineet

14.	Majoituksen valinta

15.	Oleskelun kesto

16.	Kolmansissa maissa olevien yhteyshenkilöiden antamat tiedot kyseisistä maista tulevista mahdollisista mielenosoittajista tai aktivisteista

17.	Muita asiaan liittyviä tietoja

18.	Mistä annetut tiedot ovat peräisin, tietojen tarkkuus ja luotettavuus

LIITE C

LIITE D

LIITE E

VIITEASIAKIRJAT

—	Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehty yleissopimus (Europol-yleissopimus) (EYVL L 316, 27.11.1995, s. 2)

—	Neuvoston yhteinen toiminta 97/339/YOS yhteistyöstä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden alalla, hyväksytty 26 päivänä toukokuuta 1997 (EYVL L 147, 5.6.1997, s. 1)

—	Pöytäkirja Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia (EYVL C 340, 10.11.1997, s. 93)

—	Nizzan sopimus, julistus Eurooppa-neuvoston kokouspaikasta (EYVL C 80, 10.3.2001, s. 85)

—	Neuvoston päätös 2001/264/EY, tehty 19 päivänä maaliskuuta 2001, neuvoston turvallisuussääntöjen vahvistamisesta (EYVL L 101, 11.4.2001, s.1)

—

Neuvoston päätöslauselma, hyväksytty 4 päivänä joulukuuta 2006, sellaisten kansainvälisten jalkapallo-ottelujen, joissa on mukana ainakin yksi jäsenvaltio, yhteydessä esiintyvien väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien ehkäisemistä ja torjuntaa ja siihen liittyvää kansainvälistä poliisiyhteistyötä koskevia suosituksia sisältävästä ajantasaistetusta käsikirjasta (EUVL C 322, 29.12.2006, s. 1)

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1)

—	Sopimus Belgian kuningaskunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä rajat ylittävistä poliisioperaatioista, tehty 8 päivänä kesäkuuta 2004

—

Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välisen rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajanylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehty yleissopimus (Prümin sopimus) (neuvoston asiakirja 16382/06)

—	Konfliktien hallintaa koskeva ohjeisto (neuvoston asiakirja 7047/01)

—	Neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 13. heinäkuuta 2001 hyväksymät päätelmät Eurooppa-neuvoston kokousten ja muiden vastaavien tilaisuuksien turvallisuudesta (neuvoston asiakirja 10916/01)

—	Mahdollisia toimenpiteitä koskeva muistilista Eurooppa-neuvostoa ja muita vastaavia tilaisuuksia varten (neuvoston asiakirja 11572/01)

—	Eurooppa-neuvostoa ja muita vastaavia tilaisuuksia koskevia strategisia tietoja — riskianalyysi (neuvoston asiakirja 11694/01)

—	EUCPN JAI 82 -alatyöryhmän 27. marraskuuta 2001 pidetyn kokouksen päätelmät (neuvoston asiakirja 14917/01)

—	Poliisiviranomaisten ja -yksiköiden käytettäväksi tarkoitettu turvaohjekirja Eurooppa-neuvoston kokousten kaltaisia kansainvälisiä tilaisuuksia varten (neuvoston asiakirja 12637/3/02)

—	Eurooppa-neuvoston kokousten ja muiden vastaavien tilaisuuksien turvallisuus — Kansainvälinen yhteistyö Laekenin Eurooppa-neuvoston aikana (neuvoston asiakirja 9029/02)

—	Eurooppa-neuvoston kokousten ja muiden vastaavien tilaisuuksien turvaohjekirja (neuvoston asiakirja 9069/02)

—	Turvallisuus Eurooppa-neuvoston kokouksissa (neuvoston asiakirja 11836/02)

—	Käsikirja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten terrori-iskujen välttämiseksi olympiakisojen ja vastaavien urheilutapahtumien yhteydessä (neuvoston asiakirja 5744/04)

—	Euroopan unionin terrorismin vastainen strategia (neuvoston asiakirja 14469/05)

—	Europolin tuki jäsenvaltioille — suuret kansainväliset urheilutapahtumat (Europolin asiakirja N:o 2570-50r1)

LIITE F

YLEISESTÄ JÄRJESTYKSESTÄ VASTAAVAT PYSYVÄT YHTEYSPISTEET

(Yhteisen toiminnan 97/339/YOS 3 artiklan b kohta)

Päivitykset olisi lähetettävä osoitteeseen: pcwp@consilium.europa.eu

Jäsenvaltio

Yksikkö

Osoite

Puhelinnumero

Faksi

Sähköpostiosoite

Federal Police PCN/DAO

Fritz Toussaint 47

B-1050 Brussels

(32-2) 642 63 80

(32-2) 646 49 40

dga-dao@skynet.be

Ministry of the Interior, Crisis Centre

Hertogstraat 53

B-1000 Brussels

(32-2) 506 47 11

(32-2) 506 47 09

Directorate for International Operational Police Cooperation

Ministry of the Interior

(359) 22 82 28 34

(359) 29 80 40 47

NCB@mvr.bg

Police Presidium of the Czech Republic

International Police Co-operation Division

Strojnická 27

PO Box 62/MPS

CZ-Praha 7

(420) 974 83 42 10

(420) 974 83 47 16

sirene@mvcr.cz

Danish National Police

Polititorvet 14

DK-1780 København V

(45) 33 14 88 88

(45) 33 32 27 71

NEC@politi.dk

Bundeskriminalamt

Thaerstr. 11

D-65193 Wiesbaden

(49) 61 15 51 31 01

(49) 61 15 51 2141

@bka.bund.de

Bundesministerium des Innern

Lagezentrum

Alt-Moabit 101

D-10559 Berlin

(49) 301 86 81 10 77

(49) 301 86 81 2926

poststelle@bmi.bund.de

Central Law Enforcement Police

Ädala 4E

EE-10614 Tallinn

(372) 612 39 00

(372) 612 39 90

julgestuspolitsei@jp.pol.ee

Ministry of Public Order

International Police Cooperation Division

Kanellopoulou 4

GR-10177 Athens

(30) 210 69 77 56 23

(30) 21 06 92 40 06

registry@ipcd.gr

Dirección general de la policía, Comisaría general de seguridad ciudadana, Centro nacional de coordinación

C/Francos Rodríguez 104

E-28039 Madrid

(34) 913 22 71 90

(34) 913 22 71 88

cgsc.cgeneral@policia.es

Ministère de l'intérieur

Direction Générale de la Police Nationale

Cabinet «Ordre Public»

11 rue des Saussaies

F-75008 Paris

(33) 140 07 22 84

(33) 140 07 64 99

Office of Liaison and Protection Section,

An Garda Siochána

Dublin 8

Ireland

(353) 16 66 28 42

(353) 16 66 17 33

gdalp@iol.ie

Ministero dell'interno

Dipartimento della Pubblica Sicurezza

Ufficio Ordine Publico

Piazza del Viminale 1

I-00184 Roma

(39) 06 46 52 13 09

(39) 06 46 52 13 15

(39) 06 46 53 61 17

cnims@interno.it

Ministry of Justice and Public Order

Police Headquarters

—	European Union and International Police Cooperation Directorate

CY-Nicosia, 1478

(357) 22 80 89 98 (24h)

357) 22 80 80 80 (24h)

(357) 22 30 51 15

(357) 22 80 86 05 (24h)

euipcd@police.gov.cy

—	Operations Office of the Cyprus Police Headquarters

(357) 22 80 80 78

(357) 99 21 94 55

(357) 22 80 85 94

operations.office@police.gov.cy

Operative Control Bureau of Public Security Department

Central Public Order Police Department

State Police

Brīvības iela 61

LV-1010 Riga

(371) 707 54 30

(371) 707 53 10

(371) 727 63 80

armands.virsis@vp.gov.lv

vpdd@vp.gov.lv

Lithuanian Criminal Police Bureau

International Liaison Office

Liepyno 7

LT-08105 Vilnius

(370-5) 271 99 00

(370-5) 271 99 24

office@ilnb.lt

Direction Générale de la Police Grand-Ducale

Direction des Opérations

Centre d'Intervention National

L-2957 Luxembourg

(352) 49 97 23 46

(352) 49 97 23 98

cin@police.etat.lu

International Law Enforcement Cooperation Centre

National Police

Teve utca 4-6

H-1139 Budapest

(36-1) 443 55 57

(36-1) 443 58 15

intercom@orfk.police.hu

Malta Police Force

Police General Headquarters

M-Floriana

(356) 21 22 40 01

(356) 21 25 21 11

(356) 21 23 54 67

(356) 21 24 77 94

cmru.police@gov.mt

Ministry of the Interior and Kingdom Relations, National Crisis Centre

PO Box 20011

2500 EA The Hague

The Netherlands

(31) 704 26 50 00

(31) 704 26 51 51

(31) 703 61 44 64

ncc@crisis.minbzk.nl (24h) (NL/EN)

Federal Ministry of the Interior

Directorate General for Public Safety

Operations and Crisis Coordination Centre

Minoritenplatz 9

A-1014 Wien

(43) 15 31 2 6 32 00

(43) 15 31 2 6 37 70 (24h)

(43) 15 31 2 6 31 20 (24h)

(43) 15 31 26 10 86 12 (e-fax, 24h)

ekc@bmi.gv.at (24h)

General Headquarters of Police

Crises Management and Anti Terrorism Bureau

ul. Puławska 148/150

PL-02-624 Warszawa

(48-22) 601 36 40

(48-66) 763 13 25

(48-22) 601 32 37

ncbwarsaw@policja.gov.pl

contact point concerning counter-terrorism

Division on Combating Terrorist Acts

Central Bureau of Investigation

National Police Headquarters

(48-22) 601 32 75

(48-22) 601 42 93

counterterror@policja.gov.pl

Ministério da Administração Interna

Gabinete Coordenador de Segurança

Av. D. Carlos I- 7o

P-1249-104 Lisboa

(351) 213 23 64 09

(351) 213 23 64 25

gsc@sg.mai.gov.pt

International Police Cooperation Centre (IPCC)

Calea 13 Septembrie 1-5

RO-Bucharest

(40) 213 16 07 32

(40) 213 12 36 00

ccpi@mai.gov.ro

Operational Anti-Terrorist

Coordination Centre (Romanian Information Service)

Bulevardul Libertatii 14-16

RO-Bucharest

(40) 214 02 35 98

(40) 213 45 10 66

ipct@dcti.ro

International Police Cooperation Sector in Criminal Police Directorate

Štefanova 2

SLO-1000 Ljubljana

(386) 14 72 47 80

(386) 12 51 75 16

interpol.ljubljana@policija.si

Prezídium Policajného zboru

Úrad medzinárodnej policajnej spolupráce

Pribinova 2

SK-812 72 Bratislava

(421) 961 05 64 50

(421) 961 05 64 59

spocumps@minv.sk

Helsinki Police Department

Operational Command Centre

Pasilanraitio 13

FI-00240 Helsinki

(358-9) 189 40 02

(358-9) 189 28 21

johtokeskus@helsinki.poliisi.fi

National Criminal Police, International Police Cooperation Division (IPO)

POB 12256

S-10226 Stockholm

(46) 84 01 37 00

(46) 86 51 42 03

ipo.rkp@polisen.se

Home Office

Public Order Unit

2 Marsham Street

London SW1P 4DF

POB 8000

London SE 11 5EN

United Kingdom

(44) 20 70 35 35 09

(44) 20 70 35 18 10

Christian.Papaleontiou@homeoffice.gsi.gov.uk

David.Bohannan@homeoffice.gsi.gov.uk

Serious Organised Crime Agency International Crime

(44) 20 73 28 81 15

(44) 20 73 28 81 12

london@soca.x.gsi.gov.uk

(1) Suositukset kansainväliselle poliisiyhteistyölle kansainvälisten jalkapallo-otteluiden yhteydessä sisältyvät erilliseen käsikirjaan: ks. neuvoston päätöslauselma sellaisten kansainvälisten jalkapallo-ottelujen, joissa on mukana ainakin yksi jäsenvaltio, yhteydessä esiintyvien väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien ehkäisemistä ja torjuntaa ja siihen liittyvää kansainvälistä poliisiyhteistyötä koskevia suosituksia sisältävästä ajantasaistetusta käsikirjasta (EUVL C 322, 29.12.2006, s. 1).

(2) EYVL L 147, 5.6.1997, s. 1.

(3) Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (Schengenin yleissopimus) 46 artikla (EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19), Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välisen rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajanylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn yleissopimuksen (Prümin sopimus) 26 artikla.

(4) EYVL C 316, 27.11.1995, s. 2.

(5) EUCPN JAI 82 -alatyöryhmän 27. marraskuuta 2001 pidetyn kokouksen päätelmien sivulla 3 luetellut asiat.

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1).

(7) Prümin sopimuksen 26 artikla mukaan luettuna.

(8) Neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 13. heinäkuuta 2001 hyväksymät päätelmät Eurooppa-neuvoston kokousten ja muiden vastaavien tilaisuuksien turvallisuudesta, II kappaleen 1 kohdan c alakohta.

(9) Yhteisen toiminnan 97/339/YOS 2 artikla.

(10) Vastuu suurtapahtumia koskevasta ohjaus-, koulutus- ja harjoittelutoiminnasta kuuluu jäsenvaltiolle, jossa tapahtuma järjestetään. Jäsenvaltiot ovat siis itse vastuussa ohjaus-, koulutus- ja harjoittelutoiminnan tehokkaan hallinnoinnin varmistamisesta, ja sen vuoksi tähän käsikirjaan ei sisälly tältä osin enempää tukea eikä ohjeita.

22.12.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/24

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, annettu 25 päivänä toukokuuta 2007, eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuudennäkymistä nuorisopolitiikan alalla

(2007/C 314/07)

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat,

JOTKA OTTAVAT HUOMIOON seuraavaa:

(1)	neuvoston kehotuksen (1) arvioida vuonna 2002 hyväksyttyjä eurooppalaisen nuorisoalan yleisiä yhteistyöpuitteita vuonna 2009;

(2)	Euroopan nuorisopolitiikan tulevaisuudennäkymiä koskeneen alustavan keskustelun neuvoston (koulutus, nuoriso ja kulttuuri) istunnossa 16. helmikuuta 2007 puheenjohtajavaltioiden Saksan, Portugalin ja Slovenian yhteisen keskusteluasiakirjan pohjalta ja pitäen silmällä yhteistyöpuitteiden arviointia;

(3)	Euroopan komission Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimiston (2) työn, jossa painotetaan sen tärkeyttä, että investoidaan nuorten hyvinvointiin, terveyteen, koulutukseen, työmarkkinoille integroitumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen;

(4)

kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle osoitetun Euroopan komission väliraportin Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen (3), jossa korostetaan sukupolvien välisen tasa-arvoisuuden kysymystä globalisaation ja väestörakenteen muutoksen taustaa vasten ja jolla luodaan pohjaa avoimelle keskustelulle sosiaalisista kysymyksistä ja haasteista, jotka vaikuttavat merkittävästi myös nuorten yhteiskunnalliseen tilanteeseen Euroopassa;

(5)	neuvoston pyynnön (4) edistää jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten kanssa, pyrkimyksenä lisätä nuorten ja heidän järjestöjensä osallisuutta kaikilla tasoilla muotoiltaessa ja pantaessa täytäntöön heihin vaikuttavaa politiikkaa ja näin edistää heidän aktiivista kansalaisuuttaan;

(6)	keväällä 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen, jossa määritetään toiminnan painopistealueita, joilla nuoret sekä kaikki asiaankuuluvat nuorisopolitiikan alan toimijat on otettava laajemmin mukaan;

1.	KIINNITTÄVÄT HUOMIOTA siihen, että eurooppalaisen nuorisosopimuksen mukaisesti tehokas ja kestävä nuorisopoliittinen päätöksenteko edellyttää asiaankuuluvilla politiikan aloilla todella monialaista lähestymistapaa, jonka muotoiluun ja täytäntöönpanoon neuvosto aikoo antaa keskeisen panoksen,

KIINNITTÄVÄT LISÄKSI HUOMIOTA siihen, että ottaen huomioon kaikissa jäsenvaltioissa havaittavan väestörakenteen muutoksen — nuorten osuus koko väestöstä laskee edelleen tulevina vuosikymmeninä — monialainen strategia on yhä tarpeellisempi, jotta voitaisiin kehittää sukupolvien välillä oikeudenmukaista ja kestävää politiikkaa, jossa sekä mahdollisuudet että väistämättömät rasitteet jakautuvat tasaisesti kaikkien ikäryhmien osalle ja jonka avulla nuoret voivat saavuttaa ikäänsä ja tarpeisiinsa nähden sopivan itsenäisyyden tason,

TOTEAVAT, että avoin koordinointimenetelmä ja eurooppalainen nuorisosopimus ovat tärkeimmät välineet kehitettäessä Euroopan nuorisopolitiikkaa. Tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja näkyvyyden edistämiseksi olisi kehitettävä aloitteita, joiden tarkoituksena on varmistaa, että nämä välineet toimivat tulevaisuudessa paremmin vuorovaikutuksessa keskenään ja siten vahvistavat toisiaan. Jäsenvaltioilta nykyisin vaadittavan raportoinnin määrän lisäämistä olisi vältettävä;

KOROSTAVAT nuorisotoimintaohjelman (5) merkitystä nuorisopolitiikan alan eurooppalaisen yhteistyön lisäämisessä, Euroopan rakennerahastojen merkitystä eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanon edistämisessä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä avoimen koordinointimenetelmän merkitystä,

SUHTAUTUVAT MYÖNTEISESTI komission aloitteisiin, joissa korostetaan nuorten naisten ja miesten tehtävää tulevan yhteiskunnan organisaation perusresurssina Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa edistämällä todella monialaista lähestymistapaa nuorisopoliittisessa päätöksenteossa, vahvistamalla jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten kanssa ja edistämällä nuorten riippumattomuutta ja aktiivista kansalaisuutta,

6.	ILMAISEVAT halunsa auttaa tällaisten aloitteiden kehittämisessä, edistämisessä ja seurannassa toivoen samalla tukea Euroopan parlamentilta, talous- ja sosiaalikomitealta ja alueiden komitealta ja ottaen huomioon asiaankuuluvien alueellisten ja paikallisten toimijoiden roolin,

6 a)	AIKOVAT antamalla nämä päätelmät, joissa on tärkeitä ehdotuksia aihealueiden ja jäsentelyn tulevaisuudennäkymistä, edistää perusteellisen keskustelun käymistä nuorisopolitiikan alan eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuudennäkymistä ja osallistua yhteistyöpuitteiden arvioimiseen vuonna 2009;

PITÄVÄT edellä mainitun perusteella seuraavia seikkoja erityisen merkityksellisinä:

Nuorisopolitiikan alan eurooppalaisen yhteistyön tehtäviin kuuluu nuorten elämänlaadun edistäminen Euroopassa erityisten nuorisopolitiikan välineiden avulla sekä myös ottamalla nuorisoulottuvuus paremmin huomioon asiaan liittyvillä politiikan aloilla ja tehostamalla näiden välistä horisontaalista koordinointia. Tätä yhteistyötä voitaisiin vahvistaa pyrkien:

—

parantamaan nuorten sosiaalista osallisuutta ja helpottamaan heidän itsenäistymistään ja siten vastaamaan väestörakenteen muutoksen aiheuttamiin haasteisiin, erityisesti,

—	antamalla kaikille nuorille mahdollisuus tarvittavien perustaitojen ja -tietojen hankkimiseen,

—	helpottamalla siirtymistä koulutuksesta työelämään,

—	yhdistelemällä joustavuutta, mukaan luettuna nuorilta vaadittava lisääntynyt liikkuvuus, sekä turvallisuutta (”joustoturva”),

—	edistämällä nuorten yrittäjyyspotentiaalia, ja

—	tarvittaessa edistämällä politiikkaa, jonka ansiosta nuoret voivat saada toisia mahdollisuuksia päästä uudelleen kehittämään inhimillistä pääomaansa tulevaisuutta varten,

—	parantamaan monikulttuuristen yhteiskuntien elinoloja edistämällä kulttuurien tuntemusta nuorten keskuudessa,

—	edistämään ihmisoikeuksien sekä suvaitsevuuden, keskinäisen kunnioituksen, moniarvoisuuden, yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden kaltaisten arvojen kunnioittamista ja torjumaan syrjintää sen kaikissa muodoissa,

—	lisäämään nuorten hyvinvointia, mihin sisältyy mahdollisuus terveeseen elämään,

—	edistämään nuorten osallistumista kulttuuri- ja luovaan toimintaan,

—	tukemaan nuoria parantamalla työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista, jotta he voisivat halutessaan perustaa perheen ja samaan aikaan osallistua täysimääräisesti koulutukseen tai aloittaa työelämässä,

—	parantamaan epäsuotuisilla kaupunki- tai maaseutualueilla asuvien nuorten sosioekonomisia elinoloja.

On ensiarvoisen tärkeää kehittää nuorisopolitiikkaa horisontaalisesti ja tiiviissä yhteistyössä nuorten, nuorisoalan toimijoiden ja nuorisojärjestöjen kanssa. Muiden kehitettävien ehdotusten joukossa nykyisiä jäsennellyn vuoropuhelun välineitä — kuten puheenjohtajavaltion nuorisotapahtumat ja Euroopan nuorisoviikko — olisi hyödynnettävä sellaisten epävirallisten foorumien järjestämistä varten, joihin osallistuu toimijoita neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin asiaan liittyviltä politiikan aloilta. Olisi pidettävä huolta siitä, että nuorison edustajia osallistuu alusta pitäen tällaisten foorumien kehittämiseen ja toteuttamiseen, kiinnittäen erityistä huomiota sosiaalisesti, kulttuurillisesti tai taloudellisesti heikossa asemassa oleviin nuoriin.

Olisi kehitettävä ehdotuksia nuorisoalan käsittävän monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi neuvostossa ja sen elimissä.

Säännöllinen eurooppalainen nuorisoraportti Euroopan nuorten tilanneesta voisi edistää nuorten huolenaiheiden ja heidän elämänlaatunsa analysointia ja esille tuomista sekä nuorisopolitiikan kehittämistä Euroopassa. Nuorten olisi osallistuttava aktiivisesti selvitysten laatimiseen jäsennellyn vuoropuhelun puitteissa. Selvitysten olisi oltava näkyviä herätteitä keskustelun käynnistämiseksi niiden ensisijaisista aiheista.

Lisäraportointivelvollisuuksien välttämiseksi selvityksissä voitaisiin käyttää avoimeen koordinointimenetelmään liittyvän raportoinnin yhteydessä kerättyjä tietoja ja mahdollisesti myös jäsenvaltioiden, nuorisojärjestöjen ja tutkimusalan asiaankuuluvia tietoja ja jäsenneltyjä esimerkkejä hyvistä toimintatavoista.

Jatkuvuuden, johdonmukaisuuden ja näkyvyyden parantamiseksi nuorisoalalla olisi hyödynnettävä kolmen puheenjohtajavaltion yhteistyötä mahdollisimman hyvin 18 kuukauden ohjelmien pohjalta. Neuvoston työjärjestyksen mukaisesti (6) tähän sisältyy hyvissä ajoin tapahtuva kolmen peräkkäisen puheenjohtajavaltion sekä komission yhteistyö, jolloin neuvoston hyväksymän esityslistan perusteella määritetään ensisijaiset aihealueet seuraavia kolmea vuotta varten.

Puheenjohtajavaltioiden olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota nuorten kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yksittäisten vaiheiden niveltämiseen toisiinsa ja sen varmistamiseen, että nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa käsitellyt kysymykset voivat saada osakseen jatkotoimia.

Olisi perustettava rajatylittävät puitteet paikallisten ja alueellisten nuorisopolitiikan toimijoiden hyvien toimintatapojen vaihdon helpottamiseksi korostaen erityisesti vertaisryhmäoppimista eurooppalaisen nuorisosopimuksen paikallisten täytäntöönpanostrategioiden yhteydessä. Toimintatapojen vaihdon tulosten olisi oltava helposti kaikkien asianomaisten saatavilla, ja niitä olisi järjestelmällisesti arvioitava ja hyödynnettävä, myös osana nuorisoasioiden ministerien panosta Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen.

Toimintatapojen vaihtoa olisi tuettava suunnittelua, jäsentelyä ja arviointia koskevilla suuntaviivoilla. Olisi harkittava palkintojen myöntämistä huomion kiinnittämiseksi paikallisten strategioiden onnistuneen täytäntöönpanon erinomaisiin esimerkkeihin ja tietoisuuden parantamiseksi nuorisoalalla Euroopan tasolla tehdystä työstä.

(1) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma ”Euroopan nuorten huomioon ottaminen — eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpano ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen” (EUVL C 292, 24.11.2005, s. 5).

(2) http://ec.europa.eu/dgs/policy_advisers/publications/index_en.htm

(3) KOM(2007) 63 lopullinen.

(4) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta nuorten aktiivisen unionin kansalaisuuden edistämiseksi (EUVL C 297, 7.12.2006, s. 6).

(5) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 30.

(6) EUVL L 285, 16.10.2006, s. 47.

22.12.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/28

Komission tiedonanto neuvoston direktiivi 93/42/ETY täytäntöönpanoksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhdenmukaistettujen standardien nimet ja numerot)

(2007/C 314/09)

Eurooppalainen standardointijärjest (1)	Standardin nimi ja numero (Viiteasiakirja)	Korvattavan standardin numero	Päivä jona korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa (Huomautus 1)
CENELEC	EN 60118-13:1997 Kuulokojeet — Osa 13: Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) (IEC 60118-13:1997)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60118-13:2005 Sähköakustiikka — Kuulokojeet — Osa 13: Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) (IEC 60118-13:2004)	EN 60118-13:1997 Huomautus 2.1	1.2.2008
CENELEC	EN 60522:1999 Röntgenputkiasennusten kiinteän suodattuvuuden määrittäminen (IEC 60522:1999)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60580:2000 Pinta-ala annosmittari (IEC 60580:2000)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-1:1990 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1: Yleiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-1:1988)	EI OLE	—
	Muutos A1:1993 standardiin EN 60601-1:1990 (IEC 60601-1:1988/A1:1991)	Huomautus 3	—
	Muutos A2:1995 standardiin EN 60601-1:1990 (IEC 60601-1:1988/A2:1995)	Huomautus 3	—
	Muutos A13:1996 standardiin EN 60601-1:1990	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.7.1996)
CENELEC	EN 60601-1-1:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1–1: Yleiset turvallisuusvaatimukset — Täydentävä standardi: Turvallisuusvaatimukset sähkökäyttöisille lääkintälaitejärjestelmille (IEC 60601-1-1:2000)	EN 60601-1-1:1993 + A1:1996 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.12.2003)
CENELEC	EN 60601-1-2:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1–2: Yleiset turvallisuusvaatimukset — Täydentävä standardi: Elektromagneettinen yhteensopivuus — Vaatimukset ja testit (IEC 60601-1-2:2001)	EN 60601-1-2:1993 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.11.2004)
CENELEC	Muutos A1:2006 standardiin EN 60601-1-2:2001 (IEC 60601-1-2:2001/A1:2004)		1.3.2009
CENELEC	EN 60601-1-3:1994 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1: Yleiset turvallisuusvaatimukset — Diagnostisten röntgenlaitteiden säteilysuojauksen yleiset vaatimukset (IEC 60601-1-3:1994)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-1-4:1996 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1–4: Yleiset turvallisuusvaatimukset — Rinnakkaisstandardi: Ohjelmoitavat sähköiset lääkintäjärjestelmät (IEC 60601-1-4:1996)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1999 standardiin EN 60601-1-4:1996 (IEC 60601-1-4:1996/A1:1999)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.12.2002)
CENELEC	EN 60601-1-6:2004 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1–6: Yleiset turvallisuusvaatimukset — Täydentävä standardi: Käytettävyys (IEC 60601-1-6:2004)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-1-8:2004 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 1–8: Yleiset turvallisuusvaatimukset — Täydentävä standardi: Hälytysjärjestelmät — Yleiset vaatimukset, testaus ja opastus hälytysjärjestelmiin sähkökäyttöisissä lääkintälaitteissa ja sähkökäyttöisissä lääkintäjärjestelmissä (IEC 60601-1-8:2003)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2006 standardiin EN 60601-1-8:2004 (IEC 60601-1-8:2003/A1:2006)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.1.2007)
CENELEC	EN 60601-2-1:1998 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–1: Erityiset turvallisuusvaatimukset 1 MeV…50 MeV elektronikiihdyttimille (IEC 60601-2-1:1998)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2002 standardiin EN 60601-2-1:1998 (IEC 60601-2-1:1998/A1:2002)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.6.2005)
CENELEC	EN 60601-2-2:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–2: Erityiset turvallisuusvaatimukset suurtaajuuskirurgialaitteille (IEC 60601-2-2:1998)	EN 60601-2-2:1993 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.8.2003)
CENELEC	EN 60601-2-2:2007 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–2: Korkeataajuisten kirurgisten laitteiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-2:2006)	EN 60601-2-2:2000 Huomautus 2.1	1.10.2009
CENELEC	EN 60601-2-3:1993 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–3: Erityiset turvallisuusvaatimukset lyhytaaltoterapialaitteille (IEC 60601-2-3:1991)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1998 standardiin EN 60601-2-3:1993 (IEC 60601-2-3:1991/A1:1998)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.7.2001)
CENELEC	EN 60601-2-4:2003 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–4:Defibrillaattoreiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-4:2002)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-5:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–5: Erityiset turvallisuusvaatimukset ultraäänihoitolaitteille (IEC 60601-2-5:2000)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-7:1998 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–7: Erityiset turvallisuusvaatimukset tutkimukseen käytettävien röntgengeneraattoreiden suurjännitegeneraattoreille (IEC 60601-2-7:1998)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-8:1997 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset sädehoitolaitteiden röntgengeneraattoreille (IEC 60601-2-8:1987)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1997 standardiin EN 60601-2-8:1997 (IEC 60601-2-8:1987/A1:1997)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.6.1998)
CENELEC	EN 60601-2-10:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–10: Hermo- ja lihasstimulaattoreiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-10:1987)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2001 standardiin EN 60601-2-10:2000 (IEC 60601-2-10:1987/A1:2001)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.11.2004)
CENELEC	EN 60601-2-11:1997 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–11: Turvallisuuden erityisvaatimukset gammasädehoitolaitteille (IEC 60601-2-11:1997)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2004 standardiin EN 60601-2-11:1997 (IEC 60601-2-11:1997/A1:2004)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.9.2007)
CENELEC	EN 60601-2-12:2006 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–12: Turvallisuuden erityisvaatimukset keuhkoventilaattoreille — Kriittisen hoidon ventilaattorit (IEC 60601-2-12:2001)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-13:2006 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–13: Turvallisuuden erityisvaatimukset ja olennaiset vaatimukset anestesiajärjestelmille (IEC 60601-2-13:2003)	EN 740:1998 + A1:2004 + AC:1998 Huomautus 2.3	—
CENELEC	Muutos A1:2007 standardiin EN 60601-2-13:2006 (IEC 60601-2-13:2003/A1:2006)	Huomautus 3	1.3.2010
CENELEC	EN 60601-2-16:1998 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–16:Erityiset turvallisuusvaatimukset dialyysilaitteille ja filtraatiolaitteille (IEC 60601-2-16:1998)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-17:2004 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–17: Turvallisuuden erityisvaatimukset automaattiselle jälkilataushoitolaiteelle (IEC 60601-2-17:2004)	EN 60601-2-17:1996 + A1:1996 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.3.2007)
CENELEC	EN 60601-2-18:1996 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset endoskoopeille (IEC 60601-2-18:1996)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2000 standardiin EN 60601-2-18:1996 (IEC 60601-2-18:1996/A1:2000)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.8.2003)
CENELEC	EN 60601-2-19:1996 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset keskoskaapeille (IEC 60601-2-19:1990)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1996 standardiin EN 60601-2-19:1996 (IEC 60601-2-19:1990/A1:1996)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (13.6.1998)
CENELEC	EN 60601-2-20:1996 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–20: Erityiset turvallisuusvaatimukset keskostenkuljetuskehdoille (IEC 60601-2-20:1990 + A1:1996)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-21:1994 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset vastasyntyneiden säteilylämmittimille (IEC 60601-2-21:1994)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1996 standardiin EN 60601-2-21:1994 (IEC 60601-2-21:1994/A1:1996)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (13.6.1998)
CENELEC	EN 60601-2-22:1996 Lääketieteelliset sähkölaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset diagnostisiin tarkoituksiin ja hoitoon käytettäville laserlaitteille (IEC 60601-2-22:1995)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-23:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–23: Turvallisuutta ja oleellista suorituskykyä koskevat erityisvaatimukset, transkutaanisille osapainemonitoreille (IEC 60601-2-23:1999)	EN 60601-2-23:1997 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.1.2003)
CENELEC	EN 60601-2-24:1998 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–24: Erityiset turvallisuusvaatimukset infuusiopumpuille ja niiden ohjauslaitteille (IEC 60601-2-24:1998)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-25:1995 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–25:Erityiset turvallisuusvaatimukset EKG-laitteille (IEC 60601-2-25:1993)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1999 standardiin EN 60601-2-25:1995 (IEC 60601-2-25:1993/A1:1999)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.5.2002)
CENELEC	EN 60601-2-26:2003 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–26: Turvallisuuden erityisvaatimukset EEG-laitteille (IEC 60601-2-26:2002)	EN 60601-2-26:1994 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.3.2006)
CENELEC	EN 60601-2-27:1994 Sähkökäyttölset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset EKG-monitoreille (IEC 60601-2-27:1994)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-27:2006 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–27: Turvallisuuden erityisvaatimukset mukaan lukien olennainen suorituskyky EKG-valvontalaitteille (IEC 60601-2-27:2005)	EN 60601-2-27:1994 Huomautus 2.1	1.11.2008
CENELEC	EN 60601-2-28:1993 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityisvaatimukset lääketieteellisessä diagnostiikassa käytettävien röntgenputkien, niiden vaippojen ja säteilykeilan rajoitinjärjestelmien turvallisuudelle (IEC 60601-2-28:1993)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-29:1999 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–29: Erityiset turvallisuusvaatimukset radioterapiasimulaattoreille (IEC 60601-2-29:1999)	EN 60601-2-29:1995 + A1:1996 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.4.2002)
CENELEC	EN 60601-2-30:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–30: Turvallisuutta ja oleellista suorituskykyä koskevat erityisvaatimukset automaattisille non-invasiivisille verenpainemonitoreille (IEC 60601-2-30:1999)	EN 60601-2-30:1995 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.2.2003)
CENELEC	EN 60601-2-31:1995 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–31: Erityiset turvallisuusvaatimukset ulkoisille sydämentahdistajille, joissa on laitteensisäinen voimanlähde (IEC 60601-2-31:1994)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:1998 standardiin EN 60601-2-31:1995 (IEC 60601-2-31:1994/A1:1998)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.1.2001)
CENELEC	EN 60601-2-32:1994 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityisvaatimukset röntgentutkimustelineiden turvallisuudelle (IEC 60601-2-32:1994)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-33:2002 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–33: Turvallisuuden erityisvaatimukset lääketieteellisen diagnoosin magneettiresonanssilaitteille (IEC 60601-2-33:2002)	EN 60601-2-33:1995 + A11:1997 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.7.2005)
CENELEC	Muutos A1:2005 standardiin EN 60601-2-33:2002 (IEC 60601-2-33:2002/A1:2005)	Huomautus 3	1.11.2008
CENELEC	EN 60601-2-34:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–34: Turvallisuutta ja oleellista suorituskykyä koskevat erityisvaatimukset invasiivisille verenpainemonitoreille (IEC 60601-2-34:2000)	EN 60601-2-34:1995 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.11.2003)
CENELEC	EN 60601-2-35:1996 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetuille lämmitettäville peitoille, tyynyille ja patjoille (IEC 60601-2-35:1996)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-36:1997 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2: Erityiset turvallisuusvaatimukset kehonulkopuolisille litotripsialaitteille (IEC 60601-2-36:1997)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-37:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–37: Ultraäänidignostiikka- ja valvontalaitteiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-37:2001)	EI OLE	—
	Muutos A1:2005 standardiin EN 60601-2-37:2001 (IEC 60601-2-37:2001/A1:2004)	Huomautus 3	1.1.2008
	Muutos A2:2005 standardiin EN 60601-2-37:2001 (IEC 60601-2-37:2001/A2:2005)	Huomautus 3	1.12.2008
CENELEC	EN 60601-2-38:1996 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–38: Erityiset turvallisuusvaatimukset sähkökäyttöisille sairaalasängyille (IEC 60601-2-38:1996)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2000 standardiin EN 60601-2-38:1996 (IEC 60601-2-38:1996/A1:1999)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.1.2003)
CENELEC	EN 60601-2-39:1999 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–39:Erityiset turvallisuusvaatimukset peritoneaalisille dialyysilaitteille (IEC 60601-2-39:1999)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-40:1998 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–40: Erityiset turvallisuusvaatimukset elektromyografialaitteille ja kuuloherätepotentiaalilaitteille (IEC 60601-2-40:1998)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-41:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–41: Leikkausvalaisimien ja diagnosointivalaisimien erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-41:2000)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-43:2000 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–43: Erityiset turvallisuusvaatimukset toimenpideradiologiassa käytettäville röntgenlaitteille (IEC 60601-2-43:2000)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-44:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–44:Tietokonetomografiaröntgenlaitteiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-44:2001)	EN 60601-2-44:1999 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.7.2004)
CENELEC	Muutos A1:2003 standardiin EN 60601-2-44:2001 (IEC 60601-2-44:2001/A1:2002)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.12.2005)
CENELEC	EN 60601-2-45:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–45: Mammografiaröntgenlaitteiden ja stereotaktisten mammografialaitteiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-45:2001)	EN 60601-2-45:1998 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.7.2004)
CENELEC	EN 60601-2-46:1998 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–46: Erityiset turvallisuusvaatimukset leikkauspöydille (IEC 60601-2-46:1998)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-47:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–47: Ambulatoristen elektrokardiografiajärjestelmien erityiset turvallisuus ja suorituskykyvaatimukset (IEC 60601-2-47:2001)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-49:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–49: Moniparametrimonitorilaitteiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-49:2001)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-50:2002 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–50: Lasten valohoitolaitteiden erityiset turvallisuusvaatimukset (IEC 60601-2-50:2000)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60601-2-51:2003 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Osa 2–51: Turvallisuuden erityisvaatimukset mukaan lukien olennainen suorituskyky tallentaville ja analysoiville yksi- ja monikanavaisille EKG-laitteille (IEC 60601-2-51:2003)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60627:2001 Röntgendiagnostiikan kuvantamislaitteet — yleiskäyttöön ja mammografiaan tarkoitettujen hajasäteilyhilojen ominaisuudet (IEC 60627:2001)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60645-1:2001 Sähköakustiikka — Audiologiset laitteet — Osa 1: Puhdasääniaudiometrit (IEC 60645-1:2001)	EN 60645-1:1994 Huomautus 2.1	Voimassaolo lakkaa (1.10.2004)
CENELEC	EN 60645-2:1997 Audiometrit — Osa 2: Puheaudiometrian laitteet (IEC 60645-2:1993)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60645-3:1995 Audiometrit — Osa 3: Lyhytkestoiset äänitestisignaalit audiometrisiin janeuro-otologisiin tarkoituksiin (IEC 60645-3:1994)	EI OLE	—
CENELEC	EN 60645-4:1995 Audiometrit — Osa 4: Korkeaääniaudiometrit (IEC 60645-4:1994)	EI OLE	—
CENELEC	EN 61217:1996 Sädehoitolaitteet — Koordinaatisto, liikkeet ja asteikot (IEC 61217:1996)	EI OLE	—
CENELEC	Muutos A1:2001 standardiin EN 61217:1996 (IEC 61217:1996/A1:2000)	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (1.12.2003)
CENELEC	EN 61676:2002 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet-Diagnostisessa radiologiassa röntgenputken jännitteen mittaamiseen käytettävät dosimetriset laitteet (IEC 61676:2002)	EI OLE	—
CENELEC	EN 62083:2001 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Turvallisuusvaatimukset sädehoidon suunnittelujärjestelmille (IEC 62083:2000)	EI OLE	—
CENELEC	EN 62220-1:2004 Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet — Digitaalisten röntgenkuvauslaitteiden ominaisuudet — Osa 1: Kvanttitehokkuuden (DQE) määrittäminen (IEC 62220-1:2003)	EI OLE	—

Huomautus 1:

Yleisesti päivä, jolloin vaatimustenmukaisuusolettamus päättyy, on sama kuin ristiriitaisten standardien kumoamispäivä (”dow”), jonka eurooppalainen standardisointijärjestö on asettanut, mutta näiden standardien käyttäjille huomautetaan, että tietyissä erityistapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 2.1:

Standardilla, joka on uusi (tai johon on tehty muutos), on sama soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 2.3:

Uudella standardilla on suppeampi soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien osittain korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimustenmukaisuudesta niille tuotteille, jotka kuuluvat uuden standardin soveltamisalueeseen. Osittain korvatun standardin soveltamisalueeseen kuluville laitteille, jotka eivät kuulu uuden standardin soveltamisalueeseen, direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuuden olettamus jatkuu.

Huomautus 3:

Jos standardi sisältää muutoksia, viittaus käsittää standardin EN CCCCC:YYYY, sen aikaisemmat mahdolliset muutokset ja uuden, erikseen mainitun muutoksen. Kumottu standardi (sarake 3) käsittää siten standardin EN CCCCC:YYYY ja sen aikaisemmat mahdolliset muutokset, mutta ei uutta erikseen mainittua muutosta. Ilmoitettuna päivämääränä kumottu standardi lakkaa täyttämästä direktiivin olennaiset vaatimukset.

Esimerkki: Standardille EN 60601-1:1990 sovelletaan seuraavaa:

CENELEC

EN 60601-1:1990

Sähkökäyttöiset lääkintälaitteet

Osa 1: Yleiset turvallisuusvaatimukset

(IEC 60601-1:1988)

(Viitestandardi on EN 60601-1:1990)

EI OLE

(Ei kumottua standardia)

—

Muutos A1:1993 standardiin EN 60601-1:1990

(IEC 60601-1:1988/A1:1991)

(Viitestandardi on EN 60601-1:1990

+ A1:1993 standardiin EN 60601-1:1990)

Huomautus 3

(K umottua standardi EN 60601-1:1990)

—

Muutos A2:1995 standardiin EN 60601-1:1990

(IEC 60601-1:1988/A2:1995)

(Viitestandardi on EN 60601-1:1990

+ A1:1993 to EN 60601-1:1990

+ A2:1995 standardiin EN 60601-1:1990)

Huomautus 3

(Kumottu standardi EN 60601-1:1990

+ A1:1993)

—

Muutos A13:1996 standardiin EN 60601-1:1990

(Viitestandardi on EN 60601-1:1990

+ A1:1993 standardiin EN 60601-1:1990

+ A2:1995 standardiin EN 60601-1:1990

+ A13:1996 standardiin EN 60601-1:1990)

Huomautus 3

(Kumottu standardi EN 60601-1:1990

+ A1:1993

+ A2:1995)

Voimassaolo lakkaa

(1.7.1996)

(1) CEN: rue de Stassart/De Stassartstraat 36, B-1050 Brussels, tel: (32-2) 550 08 11, fax: (32-2) 550 08 19 (http://www.cenorm.be)

CENELEC: rue de Stassart/De Stassartstraat 35, B-1050 Brussels, tel: (32-2) 519 68 71, fax: (32-2) 519 69 19 (http://www.cenelec.org)

ETSI: 650, route des Lucioles, F-06921 Sophia Antipolis, tel: (33) 492 94 42 12, fax: (33) 493 65 47 16 (http://www.etsi.org).

22.12.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/46

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

(2007/C 314/16)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTEENVETO

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”ARROZ DEL DELTA DEL EBRO” tai ”ARRÒS DEL DELTA DE L'EBRE”

EY-nro: ES/PDO/005/0336/11.03.2004

SAN ( X ) SMM ( )

Tässä yhteenvedossa esitetään tuote-eritelmän pääkohdat tiedotustarkoituksessa.

1. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

Nimi:

Subdirección General de Sistemas de Calidad Diferenciada. Dirección General de Alimentación. Secretaría General de Agricultura, Pesca y Alimentación del Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación

Osoite:

Paseo Infanta Isabel, 1

E-28071 Madrid

Puhelin:

(34) 913 47 53 94

Faksi:

(34) 913 47 54 10

Sähköposti:

sgcaproagro@mapya.es

2. Hakijaryhmittymä:

Nimi:

Consejo Regulador de la Indicación Geográfica Protegida «Arroz del Delta del Ebro»

Osoite:

C/Prim 92 de Amposta

E-43870 Amposta (Tarragona)

Puhelin:

(34) 977 70 10 20 — 977 48 77 77

Faksi:

(34) 977 70 01 90 — 977 48 77 78

Sähköposti:

info@arrossaires.com

Kokoonpano:

Tuottaja/jalostaja ( X ) muu ( )

3. Tuotelaji:

Luokka 1.6 — Viljat

4. Eritelmä:

(yhteenveto asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan mukaisista vaatimuksista)

4.1 Nimi: ”Arroz del delta del Ebro” tai ”Arròs del delta de l'Ebre”

4.2 Kuvaus: Oryza sativa, L -lajin lajikkeista ”Bahía”, ”Tebre”, ”Sénia”, ”Fonsa”, ”Bomba” ja ”Montsianell” saatu ekstra-kauppaluokkaan kuuluva kokonaan hiottu riisi.

Viljellyimmät lajikkeet ovat ”Bahía”, ”Sénia” ja ”Tebre”, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan paljolti toisiaan.

Tärkeimmän lajikkeen (Bahía) riisinjyvän erityisominaisuudet:

Eri lajikkeiden perusominaisuudet:

Kaikille näille lajikkeille ovat tunnusomaisia keitto-ominaisuuksien yhtenäisyys ja jyvien tasalaatuisuus. Lajikkeet soveltuvat alueen riisiruokien valmistukseen, koska niiden jyvät imevät itseensä makuja hyvin. Näin ne poikkeavat muuntyyppisistä riiseistä, kuten pitkäjyväisestä riisistä.

Näiden lajikkeiden jyvän keskustassa on runsaasti tärkkelystä sisältävä osa (perlado), jonka ansiosta riisi imee itseensä ruoan muiden valmistusaineiden makuja ja värjäytyy.

Kaikkien lajikkeiden, joille haetaan SAN-nimityksen Arroz del Delta del Ebro antamaa suojaa, on nimityksen antamishetkellä täytettävä ekstra-kauppaluokan vaatimukset. Lisäksi jyvien on oltava terveitä (niissä ei saa olla sieniä, pilaantuneita kohtia, hyönteisiä eikä loisia), puhtaita (niissä ei saa olla vieraita hajuja eikä makuja) ja kuivia (kosteuspitoisuus ei saa ylittää 15:tä prosenttia). Jyvissä ei saa myöskään olla jäänteitä siemenkalvon pintakelmusta.

4.3 Maantieteellinen alue: Tulevalla SAN-nimityksellä suojatun Arroz del Delta del Ebron tuotanto- ja jalostusalue kattaa Ebro-joen suistoalueen, joka sijoittuu Tarragonan maakunnassa sijaitsevien Baix Ebren ja Montsiàn alueille.

Tuotantoalue koostuu sellaisista Deltebren ja Sant Jaume d'Envejan kuntien alueella sekä L'Aldean, Ampostan, L'Ampollan, Camarlesin ja Sant Carles de la Ràpitan kunnissa sijaitsevista Ebro-joen suiston palstoista, jotka soveltuvat riisinviljelyyn.

Tuote käsitellään ja puhdistetaan tuotantoalueen kunnissa, ja alueen rajana on valtatie 340:n tieosuus lukuun ottamatta Ampostan kuntaa, jossa rajana on moottoritie A7. Riisi on peräisin tuotantoalueella sijaitsevilta, sääntelyneuvoston viljelmärekisteriin merkityiltä hyväksyttyjen lajikkeiden viljelmiltä.

4.4 Alkuperätodisteet: Riisi on peräisin tuotantoalueella sijaitsevilta, sääntelyneuvoston viljelmärekisteriin merkityiltä hyväksyttyjen lajikkeiden viljelmiltä. Riisiin sovelletaan eritelmässä asetetut vaatimukset täyttävää arviointijärjestelmää, ja riisi varastoidaan ja pakataan teollisuusyrityksissä, jotka on merkitty sääntelyneuvoston ylläpitämiin pakkaajien/myyjien rekistereihin. Tuotantoprosessin ja kauppakunnostamisen aikana suoritetut tarkastukset sekä fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset analyysit läpäissyt riisi saatetaan markkinoille varustettuna suojatulla alkuperänimityksellä ja etiketillä, vastaetiketillä tai tapauksen mukaan sääntelyneuvoston numeroidulla laatumerkinnällä.

4.5 Viljelymenetelmä: Riisinviljely koostuu seuraavista vaiheista: kylvö; itäminen; versonta; korjuu; tähkiminen ja kukinta sekä jyvän tuleentuminen.

Kylvö tapahtuu huhtikuun puolenvälin ja toukokuun alun välillä. Siemeniä kylvetään päivittäin lajikkeen mukaan 35–38 kg (160–175 kg/ha), jos tähkiä ei murskata, ja 45–50 kg (205–228 kg/ha), jos tähkät murskataan, ja riisivainioille lasketaan 5–10 cm:n vesikerros.

Riisi sekä rikkaruohot, levät ja villiriisi alkavat itää 15–20 päivän kuluttua. Tästä hetkestä alkaen riisiä käsitellään valikoivilla herbisideillä riisin kanssa kilpailevan haitallisen kasvillisuuden poistamiseksi. Jos olosuhteet ovat edulliset villiriisin kasvun kannalta, ennen kylvöä suoritetaan ennakkokäsittely, jotta ei muodostettaisi liejua.

Kylvöä edeltävän pohjalannoituksen lisäksi kesäkuun aikana suoritetaan täydentävä pintalannoitus käyttämällä typpeä sisältävää lannoitetta.

Versonta tapahtuu kesäkuun puolenvälin ja heinäkuun puolenvälin välillä. Tässä vaiheessa vedenpinta nostetaan 15–20 cm:iin ja pidetään jatkuvin lisäyksin tällä korkeudella.

Syyskuun alussa vedenpintaa lasketaan ja aloitetaan korjuu, joka voi jatkua lokakuun kymmenenteen päivään asti. Korjuu aloitetaan sääntelyneuvoston ilmoituksesta, kun hedelmä on tuleentunut sopivasti. Ihanteellisin ajankohta korjuulle on jyvän kosteuspitoisuuden ollessa 18–21 prosenttia.

Jyvät kuljetetaan jalostuslaitokseen, ja ennen kuin ne varastoidaan siiloihin, niitä kuivatetaan erityisillä kuivaimilla, kunnes niiden enimmäiskosteuspitoisuus on 14–15 prosenttia.

Jotta siiloihin käsittelyä odottamaan varastoitu riisi säilyisi mahdollisimman hyvin, siiloon johdetaan jäähdyttimillä (granifrigo) säännöllisin väliajoin mieluiten 5-asteista tai ympäristönlämpöistä ilmaa.

Hiottava riisi otetaan siiloista, ja tätä ennen jyvistä on poistettava epäpuhtaudet, ulkokuori ja kuori myllynkivillä tai kumiteloilla. Tämän jälkeen riisi viedään tärypöydille sellaisten jyvien erottelemiseksi, joihin on kuitenkin jäänyt ulkokuori tai sen osia. Nämä jyvät viedään vielä kerran kuorimakoneeseen, jossa kuorintaprosessi toistetaan.

Kokonaiset jyvät, joista on poistettu ulkokuori, ovat esikuorittua riisiä tai cargoriisiä, jota toisinaan kutsutaan täysjyväriisiksi. Kun kuori tai siemenkalvo on poistettu, riisi kiillotetaan hiomalla hiomakivin, jolloin saadaan kokonaan hiottua riisiä.

Tämän jälkeen erotellaan toisistaan kokonaiset jyvät ja rikkoutuneet jyvät (keskikokoiset jyvät), alkiot tai sen osat ja muut sivutuotteet. Tästä saadaan jo hiottua riisiä.

Viimeinen toimenpide on virheellisten jyvien (vihreiden tai punaisten) jyvien erottelu väriluokittelun avulla. Tämän jälkeen voidaan vielä suorittaa viimeinen valinta (puhalluksen ja tärinän avulla) ennen pakkausta.

Tuotteet pakataan automaattisella linjastolla erityyppisiin suojatulla alkuperänimityksellä varustettuihin pakkauksiin. Yhdessä pakkauksessa saa olla vain ekstra-kauppaluokkaan kuuluvaa saman lajikkeen riisiä. Tuotteen jäljitettävyyden varmistamiseksi on pakkaamisessa noudatettava kaikkia eritelmissä mainittuja vaatimuksia.

4.6 Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

Historiallinen yhteys

Riisi on peräisin Kaakkois-Aasiasta, muinaisesta Kiinasta, josta sen viljelyalue laajeni yli kolme tuhatta vuotta sitten muualle Aasiaan ja Keski-itään. Myöhemmin se levisi Välimeren kautta ja tuli 700-luvulla maurivallan alla olleeseen Espanjaan. Riisin nykyinen nimitys pohjautuukin arabiankieliseen kantamuotoon ”al-ruzz”.

Riisinviljelyllä on Ebron suiston alueella pitkät perinteet, ja viljely on tiiviisti sidoksissa Ebro-joen suiston fysikaaliseen ja geologiseen muotoutumiseen ja muuttumiseen. Ebron suiston omintakeiset piirteet ovat taanneet riisin erottuvuuden ja sen maineen leviämisen kuluttajien keskuudessa, ja riisi osataan yhdistää nopeasti alkuperäänsä.

Perinteisen riisinviljelyn ja Ebron suiston yhteydestä ovat osoituksena lukemattomat kirjalliset lähteet. Näistä mainittakoon Lluís Solé y Sabarisin teos Geografía de Catalunya (1958), jossa todetaan, että ”1400-luvulta on tietoja suunnitelmista aloittaa riisinviljely Ebron suistossa, vaikka viljelyn pääasiallinen kehitys osuikin 1800-luvulle”. Muualla samassa teoksessa todetaan, että ”suistossa, jolla siirtolaiduntava karja laidunsi, Xertaan 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennettu kanava Canal de la Derecha antoi mahdollisuuden makean veden tulvittamiseen ja riisinviljelyyn, joka on lisääntynyt jatkuvasti. Tulvittaminen on vähentänyt suolamaiden suolapitoisuutta ja taannut samalla onnistuneen viljelyn.”

Yksi varhaisimmista kirjallisista lähteistä on vuodelta 1697, jolloin seudulla maata omistaneet Benifassarin luostarin sistersiläismunkit kokeilivat riisinviljelyä Carrovan tulva- ja turvesuoalueella. Hyvistä tuloksista huolimatta viljelyä ei seuraavina vuosina jatkettu, koska vainioiden tulvittamiseksi ei ollut käytettävissä kastelukanavajärjestelmää.

Vuoden 1857 tienoilla oikeanpuoleinen kanava (Canal de la Derecha) ulotettiin Ampostaan, jolloin laajamittainen riisinviljely saattoi alkaa.

Vuonna 1872 alettiin rakentaa vasemmanpuoleista kanavaa (Canal de la Izquierda), ja se saatiin kokonaan valmiiksi 5. toukokuuta 1912. Vuonna 1907 suiston pohjoisosan eli vasemmanpuoleisen osan maanomistajat muodostivat Ebro-joen maatalous- ja keinokasteluyhdistyksen (Comunidad de Regantes-Sindicato Agrícola del Ebro). Kanavat mullistivat alueen maatalouden, ja riisinviljelyala kasvoi huomattavasti.

Luonnollinen yhteys

— Pinnanmuodot ja maaperän rakenne:

Ebro-joen suiston riisinviljelyn kehityksen pontimina ovat olleet sekä ilmasto-olot että maaperän rakenne samoin kuin suiston suolaisuus ja pohjaveden korkeus. Suisto on hyvin tasaista. Yli 60 prosenttia pinta-alasta sijaitsee alle metrin korkeudessa merenpinnasta (yksittäisissä kohdissa maanpinta voi olla merenpintaa alempana), 30 prosenttia 1–2 metrin korkeudessa ja ainoastaan 10 prosenttia yli 2 metrin korkeudessa.

Suisto on tulvamaata, joka on kerrostunut ajan kuluessa sedimenteistä. Tämän vuoksi maaperä on selvästi kerrostunutta ja koko suistolle on vaikea määritellä yhtä ainoaa maaperätyyppiä. Pintakerros on tulvalietettä, ja sen paksuus vaihtelee. Se on hyvin viljavaa, ja sen muodostuminen on tiiviisti sidoksissa keinokasteluun ja liettymisestä johtuvaan maaperän tukkeutumiseen. Korkeammalla sijaitsevien alueiden maaperä on melko hienojakoista.

Meren vaikutus näkyy nimenomaan alavilla seuduilla. Rajuilmalla meri kuljettaa valtavat määrät hiekkaa joen synnyttämille tulvamaille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että näillä alueilla on hienojakoisen lietteen kerroksia, joiden ala- ja yläpuolella on paljon paksumpia, keskikoostumukseltaan karkeita ja hyvin suolapitoisen pohjaveden kyllästämiä hiekkakerroksia. Alueille, joilla maaperä läpäisee vettä heikosti tai joilla tapahtuu jatkuvaa sivuttaissuuntaista infiltraatiota, on kertynyt orgaanista ainesta, joka on muodostanut huomattavat määrät turvetta. Korkeiden ja alavien seutujen sekä turvemaiden välissä ovat muut maa-alueet, joiden pinta-ala on suurin. Maaperä on sekoitus savea, lietettä ja hiekkaa. Niiden suhteelliset osuudet vaihtelevat sen mukaan, miten kauaksi alue on etääntynyt joesta ja vastaavasti miten lähelle merta se on siirtynyt.

— Ilmasto:

Suisto sijaitsee ilmastovyöhykkeellä, joka on täysin Välimeren vaikutuspiirissä. Ilmastotyyppiä voidaan siis pitää merellisenä välimerenilmastona eli kuumana ja kuivana. Talvet ovat leutoja eikä lämpötila laske milloinkaan kovin alas, sadetta saadaan vähän, ja tuuli käy yleensä kuivana pohjoisen ja luoteen välistä. Kesät ovat lämpimiä, lämpötila on subtrooppinen, sää tyyni ja kuivuus huomattava. Kosteaa ilmaa virtaa etelän ja kaakon välistä. Alueella sataa melko vähän ja epäsäännöllisesti: sadetta saadaan pääasiassa siirtymävuodenaikoina (keväällä ja syksyllä). Ilmankosteus on läpi vuoden suuri.

— Hydrografia:

Alueen vesistö keskittyy Ebro-joen ympärille. Juuri kasteluveden alkuperä takaa tuotteiden tasalaatuisuuden ja erottaa ne muiden alueiden tuotteista. Kasteluveden laatu on erittäin hyvä, koska Ebro-joen suulla on vain vähän asutusta ja teollisuutta. Keinokastelukanavia ja -verkostoja hallinnoivat kunkin alueen keinokasteluyhdistykset (Comunidades de Regantes ja Sindicatos de Riego).

Kokoavasti voidaan todeta, että tuote on laadultaan yhtenäinen. Vaikka on olemassa yksi pääasiallinen lajike, niin bombaa lukuun ottamatta muissa lajikkeissa lopputuote on laadultaan samanlainen. Vaihtelu ei johdu yksinomaan lajikkeesta, vaan tärkeitä ovat myös maantieteellinen levinneisyysalue, ympäristö, ilmasto- ja vesistöolot sekä tuleentumisprosessit. Kaiken kaikkiaan alue on varsin yhtenäinen.

Alueen luonnonympäristön erityispiirteet näkyvät myös riisin ominaisuuksissa. Ilmasto-olojen ja maaperän ominaisuuksien sekä suolaisuuden ja pohjaveden korkeuden vuoksi koko suoja-alueella viljellään ainoastaan riisiä. Suiston riisivainiot ovat erittäin viljavia, ja niiden tuottavuus on maailman parhaita. Tämä on odotuksenmukaista, kun otetaan huomioon alueen sijainti, 40° pohjoista leveyttä, ja alueen keskilämpötila, 19 °C.

Kuluttajat arvostavat tämän alueen riisiä sen kiiltävän valkoisen värin, maun ja koostumuksen tähden. Näiden laatunäkökohtien taustalla ovat lajikkeiden ominaisuudet ja maantieteellinen viljelyalue. Arvostettuja ominaisuuksia ruoanlaitossa ovat myös keitettyjen jyvien irtonaisuus (jyvien tarttuvuus 7,3) ja veden imeytyvyys (1,93 grammaa vettä riisigrammaa kohden). Näiden ominaisuuksien ansiosta riisi imee itseensä hyvin makuja, kun sitä käytetään ruokalajien valmistusaineena.

4.7 Valvontaelin:

Nimi:

Calitax

Osoite:

Tuset, 10

E-08006 Barcelona

Puhelin:

(34) 932 17 27 03

Faksi:

(34) 932 18 51 95

Sähköposti:

—

Toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksen mukaan valvontaelin täyttää standardissa EN-45011 asetetut vaatimukset.

4.8 Merkintä: Sääntelyneuvosto numeroi ja myöntää etiketit tai vastaetiketit taikka ylipäätään laatumerkinnät, ja ne kiinnitetään tuotteeseen rekisteriin merkityssä teollisuusyrityksessä aina siinä muodossa, ettei niitä voida käyttää uudelleen.

Tuotteessa on oltava numeroitu suojattu alkuperänimitys ”Arroz del Delta del Ebro” tai ”Arròs del Delta de l'Ebre” ja sovellettavassa lainsäädännössä määrätyt yleiset tiedot.

(1) (g vettä/g riisiä).

(2) asteikko: 9 = erinomainen, 7 = hyvä, 5 = normaali, 3 = puutteellinen.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 314

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	50. vuosikerta 22. joulukuuta 2007

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Neuvosto
2007/C 314/01	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 25 päivänä toukokuuta 2007: Yhtäläiset mahdollisuudet kaikille nuorille — Täysimääräinen yhteiskuntaan osallistuminen	1

	SUOSITUKSET
	Neuvosto
2007/C 314/02	Neuvoston suositus, annettu 6 päivänä joulukuuta 2007, poliisi- ja turvallisuusviranomaisten yhteistyötä kansainvälisissä suurtapahtumissa koskevasta käsikirjasta	4

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT
	Komissio
2007/C 314/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4848 — Basell/Lyondell) ( 1 )	22

2007/C 314/04	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4860 — HRE/DEPFA) ( 1 )	22

2007/C 314/05	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4969 — DZ Equity Partner/Welle Holding/PAIDI Möbel) ( 1 )	23

2007/C 314/06	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4806 — DSB/First/Öresundståg) ( 1 )	23

	V Ilmoitukset
	HALLINNOLLISET MENETTELYT
	Komissio
2007/C 314/11	GR-Ellinikó: Säännöllisen lentoliikenteen harjoittaminen — Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen Helleenien tasavallan esittämä tarjouskilpailu, joka koskee säännöllisen lentoliikenteen harjoittamista kolmella reitillä julkisen palvelun velvoitteiden mukaisesti	37

	KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT
	Komissio
2007/C 314/12	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4959 — Goldman Sachs/MatlinPatterson/Bankenservice Kassel) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	40

2007/C 314/13	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4986 — EQT V/Securitas Direct) ( 1 )	41

	MUUT ILMOITUKSET
	Neuvosto
2007/C 314/14	Ilmoitus henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, jotka on kirjattu tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa säädettyyn luetteloon (ks. 20. joulukuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/871/YUTP liite)	42

	Komissio
2007/C 314/15	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu peruuttamispyynnön julkaiseminen	44

2007/C 314/16	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen	46

	Oikaisuja
2007/C 314/17	Oikaistaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tieteellisen komitean jäsenyyttä koskeva kiinnostuksenilmaisupyyntö (EUVL C 307, 18.12.2007)	52

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Neuvosto
2007/C 314/07	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, annettu 25 päivänä toukokuuta 2007, eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuudennäkymistä nuorisopolitiikan alalla	24

	Komissio
2007/C 314/08	Euron kurssi	27

	JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET
2007/C 314/09	Komission tiedonanto neuvoston direktiivi 93/42/ETY täytäntöönpanoksi ( 1 )	28

2007/C 314/10	Ranskan tekemät tarkistukset julkisen palvelun velvoitteisiin, jotka koskevat säännöllistä lentoliikennettä Ajacciosta, Bastiasta, Calvista ja Figarista Marseilleen, Nizzaan ja Pariisiin (Orly) ja Marseillesta, Nizzasta ja Pariisista (Orly) Ajaccioon, Bastiaan, Calviin ja Figariin ( 1 )	36

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,438
JPY	Japanin jeniä	163,27
DKK	Tanskan kruunua	7,4624
GBP	Englannin puntaa	0,7236
SEK	Ruotsin kruunua	9,4453
CHF	Sveitsin frangia	1,6612
ISK	Islannin kruunua	91,73
NOK	Norjan kruunua	8,034
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CYP	Kyproksen puntaa	0,585274
CZK	Tšekin korunaa	26,448
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	254,04
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,6968
MTL	Maltan liiraa	0,4293
PLN	Puolan zlotya	3,625
RON	Romanian leuta	3,4965
SKK	Slovakian korunaa	33,599
TRY	Turkin liiraa	1,7172
AUD	Australian dollaria	1,6613
CAD	Kanadan dollaria	1,4356
HKD	Hongkongin dollaria	11,2184
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,8786
SGD	Singaporin dollaria	2,0935
KRW	Etelä-Korean wonia	1 352,58
ZAR	Etelä-Afrikan randia	10,1045
CNY	Kiinan juan renminbiä	10,5975
HRK	Kroatian kunaa	7,306
IDR	Indonesian rupiaa	13 556,75
MYR	Malesian ringgitiä	4,8166
PHP	Filippiinien pesoa	59,619
RUB	Venäjän ruplaa	35,563
THB	Thaimaan bahtia	43,62