—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0012) (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0057/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0038/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen;

2.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0048) (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0076/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0051/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen;

2.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2006)0448) (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37, 279 ja 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0277/2006),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0056/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen;

2.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0507) (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0298/2006),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0027/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttamisesta: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla (KOM(2006)0136),

—

ottaa huomioon kaksi arvovaltaisinta kansainvälisesti sovittua yritystoiminnan standardia eli Kansainvälisen työjärjestön (ILO) viimeksi vuonna 2001 tarkistetun kolmenkeskisen julistuksen monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) viimeksi vuonna 2001 tarkistetut yleiset ohjeet monikansallisia yrityksiä varten, sekä muiden kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön, Maailman terveysjärjestön ja Maailmanpankin alaisuudessa sovitut menettelysäännöt ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin alaisuudessa tehdyn työn, joka liittyy yritysten toimintaan kehitysmaissa,

—

ottaa huomioon vuonna 1998 annetun ILO:n julistuksen työhön liittyvistä perusperiaatteista ja oikeuksista ja ILO:n yleissopimukset yleisistä työntekijöitä koskevista perusnormeista: pakkotyön poistaminen (yleissopimukset nro C29 (1930) ja C105 (1957), järjestäytymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin (yleissopimukset nro C87 (1948) ja C98 (1949), lapsityövoiman poistaminen (yleissopimukset nro C138 (1973) ja C182 (1999) ja syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro C100 (1951) ja C111 (1958),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti julistuksen, jossa jokaista henkilöä ja yhteiskunnan elintä kehotetaan osallistumaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen noudattamisen takaamiseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen vuodelta 1966, vuoden 1979 yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta, vuoden 1994 luonnoksen Yhdistyneiden Kansakuntien julistukseksi alkuperäiskansojen oikeuksista sekä vuoden 1989 Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—

ottaa huomioon lahjonnan vastaisen OECD:n yleissopimuksen vuodelta 1997,

—

ottaa huomioon osana Global Reporting Initiative -aloitetta (GRI) vuonna 2006 julkaistun kestävän kehityksen raportointia koskevan päivitetyn ohjeiston G3,

—

ottaa huomioon heinäkuussa 2000 käynnistetyn Yhdistyneiden Kansakuntien Global Compact -aloitteen,

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2006 annetun ilmoituksen, että YK:n Global Compact -aloitteesta ja GRIaloitteesta on muodostettu ”strateginen liittouma”,

—

ottaa huomioon joulukuussa 2003 annetun ehdotuksen Yhdistyneiden Kansakuntien normeiksi monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuusta ihmisoikeuksien alalla,

—

ottaa huomioon vuonna 2002 Johannesburgissa järjestetyn kestävää kehitystä koskeneen Yhdistyneiden Kansakuntien maailman huippukokouksen, erityisesti kehotuksen hallitustenvälisiin aloitteisiin yritysten yhteiskuntavastuun alalla, sekä 3. joulukuuta 2002 annetut neuvoston päätelmät huippukokouksen seurannasta,

—

ottaa huomioon 10. elokuuta 2005 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin raportin ”Kohti maailmanlaajuisia kumppanuuksia - tehostettu yhteistyö Yhdistyneiden Kansakuntien ja kaikkien asianosaisten kumppaneiden välillä, erityisesti yksityisellä sektorilla”,

—

ottaa huomioon yrityksiä ja ihmisoikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan nimityksen, tämän 22. helmikuuta 2006 antaman väliraportin sekä erityisedustajan Johannesburgissa 27. ja 28. maaliskuuta 2006 ja Bangkokissa 26. ja 27. kesäkuuta 2006 käymät alueelliset neuvottelut,

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman EU:n normeista eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille (kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä) (1), ja siihen sisältyneen suosituksen eurooppalaisen seurantafoorumin tukeman eurooppalaisten yritysten menettelysääntöjen mallin luomisesta,

—

ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (2), joka korvasi vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden suhteiden osalta,

—

ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 19. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 (3),

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (5),

—

ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yritysten sosiaalisesta vastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen (6),

—

ottaa huomioon ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa 30. toukokuuta 2001 annetun komission suosituksen 2001/453/EY (7),

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle perustyönormien edistämisestä ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämisestä maailmanlaajuistumisen yhteydessä (8),

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalisesta vastuusta 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätös-lauselman (9),

—

ottaa huomioon johtamisesta ja kehityksestä annetun komission tiedonannon (KOM(2003)0615),

—

ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 18. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/51/EY (10),

—

ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (11),

—

ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmäfoorumin 29. kesäkuuta 2004 antaman loppuraportin ja erityisesti suosituksen nro 7, jossa yritysten yhteiskuntavastuulle kehotetaan luomaan oikeudellinen kehys,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta - etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset (KOM(2004)0383),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (12) sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen, jossa käynnistettiin uudelleen EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan väliseen kumppanuuteen keskittyvä Lissabonin strategia ”Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi”,

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö (13),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta - toimintaohjelma (KOM(2005)0658) ja Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. kesäkuuta 2006 hyväksymän kestävää kehitystä koskevan Euroopan unionin uusitun strategian,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 hyväksymän yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus (14),

—

ottaa huomioon 1. tammikuuta 2006 voimaan tulleen uuden yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) (täytäntöönpantu ensin yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 980/2005 (15)), jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnetään tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffialennus ja johon sisältyy myös uusi kannuste haavoittuville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille — Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),

—

ottaa huomioon vihreän kirjan Euroopan avoimuusaloitteesta (KOM(2006)0194),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä (16),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa - etenemissuunnitelma (KOM(2003)0284),

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan 5. lokakuuta 2006 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Yritysten yhteiskuntavastuu - onko olemassa eurooppalaista lähestymistapaa?”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0471/2006),

A.

katsoo, että yritykset eivät voi korvata julkisia viranomaisia, jos nämä epäonnistuvat sosiaalisten ja ympäristönormien noudattamisen valvonnassa;

1.

on vakuuttunut siitä, että yritysten yhteiskuntavastuun periaatteeseen liittyvät yritysten lisääntyvä sosiaalinen vastuu ja ympäristöä koskeva vastuu ovat keskeisiä tekijöitä Euroopan sosiaalimallissa, kestävää kehitystä koskevassa Euroopan unionin strategiassa ja vastattaessa talouden globalisaation sosiaalisiin haasteisiin;

2.

suhtautuu myönteisesti yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan komission tiedonantoon, joka antaa uutta pontta yritysten yhteiskuntavastuusta käytävälle keskustelulle EU:ssa, mutta panee merkille eräiden keskeisten sidosryhmien ilmaiseman huolen avoimuuden ja tasapainon puutteesta tiedonannon antamista edeltäneissä neuvotteluissa;

3.

tunnustaa, että eri sidosryhmien välillä on yhä keskustelua yhteiskuntavastuun asianmukaisesta määritelmästä ja että jotkut yritykset voivat väittää kantavansa sosiaalista vastuuta ”tekemällä enemmän kuin vaaditaan”, vaikka ne samalla rikkovat paikallista tai kansainvälistä lainsäädäntöä; katsoo, että EU:n tuki kolmansien maiden hallituksille kansainvälisten yleissopimusten mukaisen yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kysymyksiä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja siihen liittyvät tehokkaat tarkastusjärjestelmät ovat välttämätön lisä eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun maailmanlaajuisessa edistämisessä;

4.

hyväksyy komission määritelmän, jonka mukaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva politiikka on ympäristönsuojelullisten ja sosiaalisten näkökohtien vapaaehtoista sisällyttämistä liiketoimintaan yli lainsäädännöllisten vaatimusten ja sopimusvelvoitteiden; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa olisi edistettävä sen tuoman hyödyn takia, eikä siksi, että sillä korvattaisiin muilla asiaan liittyvillä aloilla annettavaa sääntelyä tai että sen avulla otettaisiin peitellysti käyttöön tällaista lainsäädäntöä;

5.

toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten aloitteiden monimuotoisuutta voidaan pitää esteenä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan politiikan noudattamiselle sekä myös sille, että yritykset saadaan ponnistelemaan vakuuttavampien yhteiskuntavastuuta koskevien toimien tai kunnianhimoisempien yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien politiikkojen toteuttamiseksi, vaikkakin voidaan väittää, että kyseinen monimuotoisuus tarjoaa yrityksille enemmän ideoita; kehottaa komissiota rohkaisemaan tiedon levittämistä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten aloitteiden synnyttämistä hyvistä käytänteistä; on sitä mieltä, että komission olisi myös harkittava luettelon laatimista kriteereistä, joita yritysten on noudatettava, jotta toiminnan voidaan katsoa olevan yhteiskunnallisesti vastuullista;

6.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisuuteen perustuvien aloitteiden vakuuttavuus riippuu myös siitä, sitoudutaanko noudattamaan nykyisiä kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita, onko mukana useita eri sidosryhmiä (kuten EU:n sidosryhmäfoorumi suositteli) ja harjoitetaanko riippumatonta valvontaa ja tarkastusta;

7.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva keskustelu EU:ssa on saavuttanut sen pisteen, jossa paino olisi siirrettävä prosesseista tuloksiin, minkä pitäisi saada yritykset panostamaan mittavasti ja avoimesti Euroopan ja maailman laajuisen sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja ympäristön tuhoutumisen estämiseen;

8.

myöntää, että monet yritykset pyrkivät merkittävällä tavalla ja yhä voimakkaammin toimimaan sosiaalisen vastuunsa mukaisesti;

9.

toteaa, että markkinat ja yritykset ovat eri kehitysvaiheissa Euroopassa; katsoo siksi, että sellaisen yhtenäisen mallin käyttöönotto, jolla pyritään yritysten käytäntöjen yhdenmukaistamiseen ei ole asianmukaista eikä johda mielekkääseen yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutumiseen; katsoo lisäksi, että yritysten yhteiskuntavastuun ottamisessa olisi painotettava kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja erityisesti kuluttajien tietoisuuden lisäämistä vastuullisesta tuotannosta, millä on kauaskantoiset ja merkittävät vaikutukset tietyissä kansallisissa ja alueellisissa olosuhteissa;

10.

huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuu voi osaltaan toimia myös teollisuuden muutoksen ja rakennemuutoksen hallinnan välineenä sen myötä, että siihen sisällytetään uusia asioita, kuten elinikäinen oppiminen, työn organisointi, yhtäläiset mahdollisuudet, sosiaalinen osallisuus, kestävä kehitys ja etiikka;

11.

panee merkille komission päätöksen perustaa eurooppalainen liittouma yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi (European Alliance for Corporate Social Responsibility) yhdessä useiden eri yritysverkkojen kanssa; suosittelee, että komissio varmistaisi itse liittouman keskitetyn koordinoinnin, jotta se olisi aina tietoinen liittouman jäsenistä ja toimista ja jotta sovitaan sen työtä luonnehtivista selkeistä tavoitteista, aikataulusta ja strategisesta näkemyksestä; rohkaisee kaikkia eurooppalaisia ja kolmansien maiden suuria ja pieniä yrityksiä ottamaan vastaan tämän aloitteen ja kehottaa vahvistamaan liittoumaa muiden sidosryhmien osallistumisen kautta;

12.

katsoo, että yhteiskunnallinen vuoropuhelu on ollut tehokas keino yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden edistämisessä ja että eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on myös ollut rakentava tehtävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien parhaiden käytänteiden kehittämisessä;

13.

ehdottaa, että liittouman työn onnistumista voitaisiin mitata seuraavien seikkojen avulla: EU:ssa toimivat yritykset ottavat huomattavasti useammin käyttöön yhteiskuntavastuuta lisääviä toimenpiteitä, kunkin alan huomattavimmat yritykset ja yritysten työntekijöiden ammattiliitot kehittävät uusia malleja parhaista käytännöistä yritysten yhteiskuntavastuun eri aloilla, yritysten yhteiskuntavastuuta tukevia erityisiä EU-toimia ja säädöksiä määritellään ja edistetään ja näiden aloitteiden vaikutusta ympäristöön sekä ihmisoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin arvioidaan; suosittelee myös, että CSR Europe -yritysverkon suosituksen mukaisesti liittouman alaisuuteen perustettuja ”työpajoja” kehotettaisiin saattamaan toimensa päätökseen kahden vuoden kuluessa;

14.

panee merkille, että ajatus EU:n sidosryhmäfoorumin uudelleen koolle kutsumisesta lisättiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan tiedonantoon viime vaiheessa, ja katsoo, että on toteutettava toimia, joilla eri sidosryhmät saataisiin luottamaan siihen, että aitoa vuoropuhelua aiotaan käydä ja että vuoropuhelulla on todellisia vaikutuksia EU:n politiikkaan ja ohjelmiin, joilla EU:ssa toimivia yrityksiä kannustetaan ottamaan sosiaalista vastuuta ja soveltamaan sitä toimintaansa; katsoo, että olisi otettava opiksi niistä kahdesta vuodesta, joiden ajan sidosryhmäfoorumi toimi aikaisemmin ja jotka olivat myönteisiä, kun otetaan huomioon, että suuria voittoja ei saavutettu, mutta ei myöskään koettu epäonnistumisia, ja erityisesti siksi, että käytössä oli riippumattomia raportoijia; katsoo kuitenkin, että parannuksia tarvitaan konsensuksen vahvistamiseksi; kehottaa myös komission edustajia ottamaan aktiivisemmin osaa keskusteluun;

15.

kehottaa komissiota pyytämään kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallitusten edustajia, jotka ovat sitoutuneet käyttämään hankintamenettelyjä ja muita julkisen politiikan välineitä yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi, muodostamaan oman liittouman puitteissa toimivan työpajansa ja sisällyttämään työnsä tulokset liittoutuman tulevaan työhön;

16.

tukee komission pyrkimyksiä ottaa sidosryhmiin myös mukaan investoijia, koulutusalan edustajia ja julkisia viranomaisia, mutta vaatii kuitenkin, että on säilytettävä mahdollisuus vuoropuhelun jatkamiselle sovittujen päämäärien saavuttamiseksi;

17.

kehottaa komissiota - sen seuratessa yritysten sosiaalisen vastuun toteutumisen edistymistä - edistämään naisten suurempaa osallistumista yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevään sidosryhmien väliseen eurooppalaiseen foorumiin sekä edistämään myös tietojenvaihtoa ja hyviä käytäntöjä sukupuolten tasaarvoa koskevissa kysymyksissä;

18.

tukee pyyntöjä, joiden mukaan yritysten ja muiden tahojen edunvalvojien olisi paljastettava tietonsa, ja liiketoimintaryhmittymille ja muille sidosryhmille olisi annettava tasavertaiset mahdollisuudet osallistua EU:n päätöksentekoon;

19.

on tyytyväinen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tiedonannossa esitettyyn tavoitteeseen yhdistää yritysten yhteiskuntavastuu Lissabonin strategian taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristötavoitteisiin, koska se nimenomaisesti katsoo, että yritykset voivat vakavalla suhtautumisellaan yhteiskuntavastuuseensa edistää sekä työpaikkojen määrän kasvua että työolojen paranemista, varmistaa, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan, ja edistää teknologisten innovaatioiden tutkimusta ja kehitystä; tukee vastuullisen kilpailukyvyn periaatetta olennaisena osana innovaatiota ja kilpailukykyä koskevaa komission ohjelmaa; haastaa eurooppalaiset yritykset sisällyttämään raportointiinsa tietoja siitä, kuinka ne edistävät Lissabonin tavoitteita;

20.

myöntää, että tehokkaat EU:n sisäiset ja ulkoiset kilpailusäännöt ovat olennainen osa vastuullisen yritystoiminnan varmistamista, erityisesti koska niiden avulla voidaan varmistaa paikallisten pk-yritysten oikeudenmukainen kohtelu ja osallistumismahdollisuudet;

21.

painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun mukaiset vastuulliset ja ei-syrjivät rekrytointikäytännöt, joilla edistetään naisten ja vähäosaisten työllistymistä, myötävaikuttavat Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen;

22.

panee merkille ristiriidan toisaalta joustavuuden ja hinnan osalta jatkuviin edistysaskeliin pyrkivien yritysten kilpailukykyisten hankintastrategioiden ja toisaalta yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten sitoumusten välillä, joilla pyritään torjumaan riistäviä työkäytäntöjä ja edistämään pitkäaikaisia suhteita tavarantoimittajiin; suhtautuu myönteisesti keskustelun jatkamiseen tästä kysymyksestä;

23.

suosittaa tässä yhteydessä, että vastuullisiksi tunnustettujen eurooppalaisten yritysten arviointi ja seuranta ulotetaan koskemaan myös kyseisten yritysten ja niiden alihankkijoiden toimintaa Euroopan unionin ulkopuolella, jotta voidaan varmistaa, että yritysten yhteiskuntavastuu hyödyttää myös kolmansia maita ja erityisesti kehitysmaita ja että etenkin ammatillisen yhdistymisen vapautta sekä lapsityövoiman ja pakkotyön kieltoa ja aivan erityisesti naisia, maahanmuuttajia, alkuperäisväestöä ja vähemmistöryhmiä koskevia ILO:n yleissopimuksia noudatetaan;

24.

tunnustaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on tärkeä liiketoiminnan edistäjä, ja kehottaa sisällyttämään sosiaalipoliittiset kysymykset, kuten työntekijöiden oikeudet, oikeudenmukaisen palkkapolitiikan, syrjimättömyyden, elinikäisen oppimisen jne. sekä ympäristökysymykset, joissa keskitytään erityisesti dynaamiseen kestävän kehityksen edistämiseen, uusien tuotteiden ja prosessien tukemiseen EU:n innovaatio- ja kauppapolitiikassa ja alakohtaisten, paikallisten ja kaupunkikohtaisten kilpailukykyä koskevien strategioiden laatimiseen;

25.

korostaa, että sosiaalisen vastuun ottavat yritykset auttavat omalta osaltaan korjaamaan ennen kaikkea naisten ja heikommassa asemassa olevien, myös vammaisten, työmarkkinoilla kohtaamaa epätasa-arvoa, joka koskee erityisesti työmarkkinoille pääsyä, sosiaalipalveluiden saantia, koulutusta, ammatissa etenemistä sekä oikeudenmukaista palkkapolitiikkaa; korostaa, että yritysten olisi otettava rekrytointipolitiikassaan huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. helmikuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/207/ETY (17);

26.

on tyytyväinen siihen, että isoimmat yritykset ovat viime vuosina julkaisseet vapaaehtoisia yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia raportteja; panee merkille, että niiden määrä on jatkuvasti kasvanut vuodesta 1993 lähtien, mutta on nykyisin melko muuttumaton ja että ainoastaan pieni osa niistä käyttää kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita, kattaa yrityksen koko hankintaketjun tai turvautuu riippumattomaan seurantaan ja tarkastamiseen;

27.

muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti on kehottanut sitä esittämään ehdotuksen, jotta perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25. heinäkuuta 1978 annettuun neljänteen neuvoston direktiiviin 78/660/ETY (neljäs direktiivi yritysoikeudesta) (18) sisällytettäisiin yhteiskuntaa ja ympäristöä koskeva raportointi taloudellisten raportointivaatimusten ohella; katsoo olevan tärkeää edistää tietoisuutta yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevaa raportointia koskevista säännöksistä, jotka sisältyvät ympäristöasioiden julkistamista koskevaan komission suositukseen 2001/453/EY, tilinpäätösten nykyaikaistamista koskevaan direktiiviin 2003/51/EY sekä esitteistä annettuun direktiiviin 2003/71/EY (19), ja kannattaa niiden pikaista saattamista osaksi kaikkien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja kehottaa tekemään tutkimuksia niiden täytäntöönpanon tehokkuudesta kyseisen tietoisuuden kehittämiseksi;

28.

tunnustaa, että yritysten yhteiskuntavastuualana tarjoaa nykyään rajalliset mahdollisuudet yritysten käytäntöjen arvioimiseen sekä sosiaaliseen auditointiin ja sertifiointiin, etenkin kun kyse on kustannuksista, vertailtavuudesta ja riippumattomuudesta, ja katsoo, että on välttämätöntä kehittää tätä alaa koskeva ammatillinen kehys ja erityiset pätevyysvaatimukset;

29.

suosittaa, että komissio laajentaa yli 1 000 työntekijän yritysten johtajien vastuuta siten, että johtajilla on velvollisuus minimoida yritysten toiminnasta aiheutuvat haitalliset yhteiskunnalliset ja ympäristö-vaikutukset;

30.

toistaa tukevansa EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää, erityisesti siihen liittyvää ulkoisen tarkastuksen vaatimusta ja jäsenvaltioiden velvollisuutta edistää järjestelmän käyttöä; uskoo, että on tarvetta luoda samanlaisia työsuojelua ja sosiaalisten oikeuksien sekä ihmisoikeuksien suojelua koskevia järjestelmiä;

31.

tukee kansainvälisen ympäristömerkintäorganisaation (ISEAL) hyviä käytäntöjä; pitää ISEALia johtavana esimerkkinä olemassa olevien merkintäaloitteiden välisen yhteistyön edistämisestä uusien kansallisten tai eurooppalaisten sosiaalisten merkkien luomisen sijasta;

32.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mekanismin, jonka avulla vahinkoa kärsineet henkilöt, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaiset, voivat saada eurooppalaisia yrityksiä koskevat vaateensa käsiteltäviksi jäsenvaltioiden tuomioistuimissa;

33.

toteaa, että sosiaalisesti vastuulliset investoinnit jätettiin pois yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta tiedonannosta, tukee investoijien täysimääräistä osallistumista sidosryhminä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan EU:n tasolla käytävään keskusteluun, myös sidosryhmäfoorumiin ja tukee teollisuuden esittämiä kehotuksia avoimuuteen pikemmin kuin määräysten antamista ottamalla käyttöön ”selvityksen sijoitustoimintaa koskevista periaatteista”, jonka sijoitusrahastot laativat kaikkialla EU:ssa;

34.

toteaa, että kuluttajilla on merkittävä osuus vastuullista tuotantoa ja vastuullista yritystoimintaa koskevien kannustimien luomisessa; uskoo kuitenkin nykytilanteen olevan hämärän kuluttajille erilaisten kansallisten tuotestandardien ja tuotemerkintäjärjestelmien kirjavuuden vuoksi, mikä on omiaan kyseenalaistamaan olemassa olevien sosiaalisten tuotemerkintöjen merkityksen; kiinnittää huomiota myös siihen, että samaan aikaan yrityksille koituu huomattavia kustannuksia monien eri kansallisten vaatimusten ja standardien noudattamisesta; toteaa lisäksi, että erityisesti pienille maille on kallista perustaa sosiaalisten tuotemerkintöjen valvomiseen tarkoitettuja mekanismeja;

35.

tukee Eurostatin ponnisteluja sellaisten indikaattoreiden kehittämiseksi, joilla voidaan arvioida yritysten yhteiskuntavastuun toimivuutta EU:n kestävän kehityksen strategian puitteissa, sekä komission aikomusta kehittää uusia indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata EU:n ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden tuntemusta ja kulutusta sekä tuotannon jakautumista EMAS-järjestelmään rekisteröityjen yritysten kesken;

36.

palauttaa mieleen, että aiemminkin on harkittu sellaisen EU:n oikeusasiamiehen nimittämistä, joka vastaisi yritysten yhteiskuntavastuusta ja joka toteuttaisi riippumattomia tutkimuksia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista kysymyksistä yritysten tai minkä tahansa sidosryhmän pyynnöstä; kehottaa pohtimaan tätä ehdotusta ja muita vastaavanlaisia ehdotuksia myöhemmässä vaiheessa;

37.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa voidaan tehostaa nykyisten säädösten paremman tuntemuksen ja täytäntöönpanon avulla; pyytää komissiota järjestämään ja edistämään tiedotuskampanjoita ja toteuttamaan tarkkaa tutkimusta Brysselin yleissopimuksen mukaisesti sovelletun suoran ulkomaisen vastuun täytäntöönpanosta sekä harhaanjohtavasta mainonnasta annetun direktiivin 84/450/ETY (20) ja sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY soveltamisesta ja näin ollen tarkastelemaan, miten yritykset noudattavat vapaaehtoisia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia käytännesääntöjä;

38.

muistuttaa tarpeesta käyttää yksinkertaista, helposti ymmärrettävää kieltä yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen rohkaisemiseksi;

39.

katsoo edelleen, että komission ja EU:n jäsenvaltioiden hallitusten olisi ponnisteltava merkittävästi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta tartuttaisiin julkisia hankintoja koskevien direktiivien vuonna 2004 toteutetun tarkistamisen luomiin mahdollisuuksiin yritysten yhteiskuntavastuun tukemiseksi edistämällä yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia kriteerejä mahdollisten alihankkijoiden keskuudessa, mutta tunnustaa samalla kuitenkin olevan tarpeen välttää asettamasta pienyrityksille ylimääräisiä hallinnollisia velvoitteita, mikä saattaisi estää niitä osallistumasta tarjouskilpailuihin, ja yritysten jääväämiseksi silloin, kun se on tarpeen esimerkiksi korruption perusteella; kehottaa komissiota, Euroopan investointipankkia ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia soveltamaan tiukkoja yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia kriteerejä kaikkiin avustuksiin ja lainoihin, jotka myönnetään yksityisen sektorin yrityksille, ja katsoo, että kriteerejä olisi vahvistettava selkeillä valitusmekanismeilla; katsoo, että esimerkkinä voisi toimia julkisen hankintamenettelyn nivominen Alankomaissa keskeisten ILO:n yleissopimusten ja monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen noudattamiseen ja useissa Italian maakunnissa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan SA8000-standardin noudattamiseen; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että kaikkien vientiluottotakuiden myöntämisessä noudatetaan korkeimpia ympäristö- ja sosiaalisia kriteereitä eikä takuita käytetä hankkeisiin, jotka ovat vastoin sovittuja EU:n poliittisia tavoitteita, esimerkiksi energiaa ja aseistusta koskevia tavoitteita;

40.

on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tiedonannossaan tukemaan ja edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta kaikilla toiminta-aloillaan, ja kehottaa tehostamaan ponnisteluja näiden sitoumusten muuttamiseksi käytännön toimiksi kaikilla tasoilla;

41.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuusta käytävää keskustelua ei pitäisi erottaa yritysten vastuuvelvollisuutta koskevista kysymyksistä ja että yritysten vaikutus yhteiskuntaan ja ympäristöön, suhteet sidosryhmiin, vähemmistöosakkaiden oikeuksien suojeleminen ja siihen liittyvät yritysten johtajien velvollisuudet olisi sisällytettävä täysimääräisesti omistajaohjauksen parantamista koskevaan komission etenemissuunnitelmaan; katsoo, että näiden kysymysten pitäisi kuulua yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan keskusteluun; kehottaa komissiota ottamaan nämä kysymykset huomioon ja esittämään konkreettisia ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi;

42.

on tyytyväinen komission antamaan suoraan rahoitustukeen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeville aloitteille erityisesti innovoinnin edistämiseksi, sidosryhmien osallistumisen mahdollistamiseksi ja mahdollisten uhrien auttamiseksi oletetun väärinkäytöksen osalta ja myös sellaisissa tapauksissa, joissa yrityksen laiminlyönti on saattanut johtaa työntekijän kuolemaan (corporate manslaughter); rohkaisee komissiota kehittämään erityisesti mekanismeja sen varmistamiseksi, että niillä yhteisöillä, joille eurooppalaiset yritykset ovat aiheuttaneet vahinkoa, on oikeus riippumattomaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; korostaa EU:n talousarvion budjettikohdan B3-4000 (alamomentti 04 03 03 01) merkitystä pilottihankkeille, jotka koskevat esimerkiksi työntekijöiden yhteisöihin osallistumista, erityismäärärahojen merkitystä yritysten yhteiskuntavastuun tukemiselle kilpailua ja innovaatiota koskevassa komission ohjelmassa ja sitä, että tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa kolme prosenttia yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä koskevasta tutkimuksesta omistetaan liiketoiminnalle yhteiskunnassa; kehottaa komissiota ponnistelemaan paljon aiempaa voimakkaammin yritysten yhteiskuntavastuun tukemiseksi ulkoisen avun ohjelmiensa kautta silloin, kun on kyse kolmansissa maissa toimivista EU-yhtiöstä;

43.

on tyytyväinen sitoumukseen tehdä koulutus yhdeksi kahdeksasta ensisijaisesta toimintalohkosta ja suosittaa yritysten yhteiskuntavastuun syvempää integrointia Sokrates-ohjelmaan ja kattavan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan aineiston saattamista tulevan European Teaching Resource Centren käyttöön sekä yritysten yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen huomioon ottavia kauppakorkeakouluja ja yliopistoja koskevan eurooppalaisen online-hakemiston luomista;

44.

rohkaisee EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään aloitteita vastuullista yritysjohtamista ja tuotantoa koskevan opetuksen parantamiseksi eurooppalaisissa kauppakorkeakouluissa;

45.

toteaa, että yhteiskunnallinen ja ympäristökysymyksiä koskeva vastuu kuuluu niin hallituksille kuin kansalaisjärjestöille ja liike-elämälle, ja kehottaa komissiota noudattamaan sitoumustaan julkaista vuotuinen kertomus sen omien suorien toimien sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ja toteuttamaan toimia rohkaistakseen EU:n toimielinten henkilöstöä osallistumaan vapaaehtoisesti yhteiskunnalliseen toimintaan;

46.

katsoo, että yritykset voisivat osana sosiaalista vastuutaan ottaa hoitaakseen kulttuuri- ja koulutustoimintaa, joka antaisi lisäarvoa kulttuuria ja elinikäistä oppimista koskevalle eurooppalaiselle politiikalle;

47.

pyytää komissiota sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuun paremmin omaan kauppapolitiikkaansa ja varmistamaan samalla, että WTO-sääntöjä noudatetaan eikä luoda perusteettomia kaupan esteitä, pyrkimällä liittämään kaikkiin kahdenvälisiin, alueellisiin tai monenkeskisiin sopimuksiin sitovia artikloja, jotka ovat kansainvälisesti hyväksyttyjen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien normien, kuten monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen, ILO:n kolmenkeskisen julistuksen ja Rion periaatteiden mukaisia, sekä varaamalla sääntelyvallan kysymyksissä, jotka koskevat ihmisoikeuksia sekä yhteiskunta- ja ympäristövastuuta; on tyytyväinen tukeen, jota näille tavoitteille on annettu ihmisarvoista työtä koskevassa komission tiedonannossa; toistaa pyyntönsä siitä, että kolmansissa maissa sijaitsevat ja komission alaisuudessa toimivat komission lähetystöt edistäisivät monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja ja toimisivat yhteyspisteenä niiden osalta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kansallisten OECD-yhteyspisteiden toimintaa erityisesti kun on kyse erityistapauksista, jotka koskevat eurooppalaisten yritysten väitettyjä rikkomuksia niiden toiminnoissa ja maailmanlaajuisessa tuotantoketjussa;

48.

panee merkille kansainvälisen reilun kaupan liikkeen uraa uurtavan panoksen vastuullisten yrityskäytäntöjen edistämisessä kuudenkymmenen vuoden ajan, mikä osoittaa tällaisten käytäntöjen olevan toimivia ja kestäviä kautta koko hankintaketjun; kehottaa komissiota ottamaan huomioon reilun kaupan harjoittamisesta saadut kokemukset ja selvittämään järjestelmällisesti, kuinka näitä kokemuksia voidaan hyödyntää yhteiskunnallisesti vastuullisessa yritystoiminnassa;

49.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä EU:hun sijoittautuneet monikansalliset yritykset, joilla on tuotantolaitoksia kolmansissa maissa ja etenkin maissa, jotka osallistuvat GSP+-järjestelmään, noudattavat ILO:n perusnormeja ja yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä koskevia sitoumuksia ja kansainvälisiä sopimuksia ja mahdollistamaan siten maailmanlaajuisen tasapainon taloudellisen kasvun ja korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien välillä;

50.

on tyytyväinen kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen sitoumukseen tukea yritysten yhteiskuntavastuuta ensisijaisena toimena; kehottaa komission kehitysyhteistyön pääosastoa ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluun yritysten yhteiskuntavastuusta, tarkastelemaan työoloja ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia olosuhteita kehitysmaissa ja toimimaan yhdessä sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella toimivien eurooppalaisten yritysten, alihankintayritysten sekä sidosryhmien kanssa väärinkäytöksiin ja laiminlyönteihin puuttumiseksi hankintaketjuissa, köyhyyden torjumiseksi ja oikeudenmukaisesti jakautuvan vaurauden luomiseksi;

51.

ehdottaa, että komissio keskittäisi pk-yritysten osallistumista yritysten yhteiskuntavastuuseen yhteyselimien kanssa tehtävän yhteistyön avulla ja tarjoaisi erityistä tukea osuuskuntien / yhteisötalouden yritysten osallistumiselle niiden asiantuntijajärjestöjen kautta ja että se käyttäisi Euroopan unionin tiedotuskeskusten verkostoa edistääkseen suoraan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja harkitsisi yritysten yhteiskuntavastuusta vastaavan edustajan nimittämistä, aivan kuten komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa on toimittu pk-yrityksiä vastaavan edustajan osalta;

52.

kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen Euroopan laajuisen tutkimuksen kaikista pk-yritysten eri mahdollisuuksista osallistua yritysten yhteiskuntavastuuseen sekä sellaisista kannustimista, joiden avulla pk-yritykset sitoutuisivat vapaaehtoisesti ja itsenäisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien periaatteiden noudattamiseen; kehottaa komissiota ottamaan opiksi tällä alalla saaduista kokemuksista ja hyviksi todetuista käytännöistä;

53.

on tyytyväinen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tiedonannossa tehtyyn sitoumukseen tehostaa työntekijöiden ja heidän ammattiyhdistystensä osallistumista yritysten yhteiskuntavastuuseen ja toistaa pyyntönsä siitä, että komissio ja työmarkkinaosapuolet pohjaisivat työnsä onnistuneesti neuvoteltuihin 50 kansainväliseen puitesopimukseen ja 30 eurooppalaiseen puitesopimukseen, jotka liittyvät työtä koskeviin keskeisiin normeihin yksittäisissä yrityksissä tai yksittäisillä aloilla, sillä se on yksi keino kehittää yritysten vastuuta Euroopassa ja muualla maailmassa; viittaa eurooppalaisiin yritysneuvostoihin, joiden tehtäviin sopii erityisen hyvin yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen ja varsinkin monikansallisten yritysten työntekijöiden perusoikeuksien edistäminen;

54.

korostaa työmarkkinaosapuolten roolia naisten työllisyyden edistämisessä ja syrjinnän torjumisessa; kehottaa työmarkkinaosapuolia tekemään yritysten sosiaalista vastuuta koskevia aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä naisten osuutta yritysten hallituksissa, hallintoneuvostoissa ja työmarkkinaelimissä;

55.

suosittaa, että tulevassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tutkimuksessa käsitellään muutakin kuin yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä liike-elämässä ja että siinä keskitytään kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen väliseen yhteyteen makrotasolla (EU ja jäsenvaltiot), mesotasolla (tuotantoalat ja hankintaketjut) ja mikrotasolla (pk-yritykset) ja niiden keskinäisiin suhteisiin sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien nykyisten aloitteiden vaikutukseen ja yhteiskuntavastuun periaatteiden mahdolliseen rikkomiseen; tukee European Academy of Business in Society -verkoston johtavaa roolia tässä asiassa; pyytää komissiota julkaisemaan yritysten yhteiskuntavastuun vuotuista tilaa koskevan virallisen tutkimuksen, joka laaditaan yhdessä riippumattomien asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa ja jossa vertaillaan nykyistä tietoa, kuvataan uusia suuntauksia ja annetaan suosituksia tuleviksi toimiksi;

56.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun mahdollinen vaikutus on edelleen suurin yritysten maailmanlaajuisten toimitusketjujen osalta, sillä niiden avulla yritykset voivat tehdä vastuullisia investointeja edistääkseen köyhyyden torjumista kehitysmaissa, edistää asianmukaisia työoloja, tukea reilun kaupan ja hyvän hallintotavan periaatteita ja vähentää kansainvälisten normien, myös työnormien, rikkomista yrityksissä maissa, joissa sääntelyjärjestelmät ovat tehottomia tai ne puuttuvat kokonaan;

57.

kehottaa komissiota käynnistämään yritysten yhteiskuntavastuun vaikutusta koskevan erityistutkimuksen ja esittämään ehdotuksia yritysten vastuullisten investointien ja niiden vastuuntunnon kasvattamiseksi;

58.

tunnustaa, että useat kansainväliset yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat aloitteet ovat jo juurtuneet syvemmälle ja kypsyneet; mainitsee näistä esimerkiksi osana GRI-aloitetta äskettäin julkistetut G3-suuntaviivat, 200 yrityksen poissulkemisen YK:n Global Compact -aloitteen piiristä ja liike-elämää ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan nimeämisen;

59.

ilmaisee pettymyksensä siihen, että komissio ei antanut yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tiedonannossaan suurempaa painoarvoa maailmanlaajuisten aloitteiden edistämiselle; pyytää komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa strategisen suunnitelman ja panoksen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden kehittämiseksi maailmanlaajuisella tasolla sekä ponnistelemaan merkittävästi sen puolesta, että EU:ssa toimivat yritykset osallistuisivat tällaisiin aloitteisiin huomattavasti aikaisempaa aktiivisemmin;

60.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja edistämään ILO:n perusnormien noudattamista osana yritysten yhteiskuntavastuuta kaikissa näiden toiminnoissa;

61.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun kansainvälisen ulottuvuuden olisi vauhditettava suuntaviivojen laatimista yritysten yhteiskuntavastuun kehittämiseksi kaikkialla maailmassa;

62.

pyytää komissiota järjestämään vuonna 2007 yhdessä muiden asianomaisten kumppaneiden kanssa kattavan kansainvälisen aloitteen, jolla juhlistetaan kestävää kehitystä koskevassa maailman huippukokouksessa viisi vuotta sitten tehtyä sitoumusta toteuttaa hallitusten välisiä aloitteita yritysten vastuuvelvollisuuden alalla;

63.

pyytää komissiota käyttämään hyväkseen 1990-luvulla käydyn yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten yritysten ja elinkeinoelämän liittojen vuoropuhelun menestystä ja järjestämään vastaavanlaisia toimia EU:n ja Japanin välille;

64.

rohkaisee jatkamaan kansainvälisten aloitteiden kehittämistä kolmansissa maissa toimivien eurooppalaisten yritysten tuloja koskevan täydellisen avoimuuden saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että yritysten toiminnassa konfliktialueilla noudatetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja pidättäydytään lobbauksesta, mukaan lukien sellaiset isäntävaltioiden kanssa tehdyt sopimukset, joita yritykset laativat kiertääkseen tai välttääkseen kyseisten maiden lainsäädännön vaatimuksia;

65.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen tukemista ja vahvistamista erityisesti arvioimalla Euroopan kansallisten yhteyspisteiden tehokkuutta ja sitä, kuinka hyvin ne suoriutuvat tehtävästään toimia välittäjänä sidosryhmien välillä konfliktien ratkaisemisessa; kehottaa sellaisen Euroopan kansallisia yhteyspisteitä koskevan mallin luomiseen, jossa otetaan huomioon niiden institutionaalista rakennetta, avoimuutta, saavutettavuutta sidosryhmille ja valitusten käsittelyä koskevat parhaat käytänteet, ja kehottaa myös investointeja koskevan määritelmän laajaan tulkintaan OECD:n suuntaviivojen soveltamisessa sen varmistamiseksi, että täytäntöönpanomenettelyt kattavat myös hankintaketjuihin liittyvät kysymykset;

66.

kehottaa tukemaan Global Reporting Initiative -aloitteen kehitystä siten, että johtavia eurooppalaisia yrityksiä pyydetään osallistumaan uusien alakohtaisten lähestymistapojen etsimiseen esimerkiksi rakennusalalla, kemianalalla ja maatalousalalla, edistämään pk-yritysten osallistumista koskevaa tutkimusta ja mahdollistamaan niiden tavoittamiseen tähtäävä työ erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä kehittämään pörssikauppaan uusilla markkinoilla liittyviä kestävyysindeksejä;

67.

kehottaa komissiota sisällyttämään tuleviin kehitysmaiden kanssa tehtäviin kehitysyhteistyösopimuksiin lukuja, jotka koskevat EU:hun sijoittautuneiden yritysten ja niiden hankintaketjujen toimintaan kolmansissa maissa liittyvää tutkimusta sekä sosiaalisten, humanitaaristen ja ympäristöongelmien seurantaa ja niiden ratkaisemisessa tarvittavaa apua;

68.

suhtautuu periaatteessa myönteisesti keskusteluihin, joita kansainvälisessä standardointijärjestössä käydään sosiaalista vastuuta koskevan standardin luomisesta, ja kehottaa eurooppalaisia edustajia huolehtimaan siitä, että keskustelujen tulos on kansainvälisten standardien ja sopimusten mukainen ja että se sallii rinnakkaisten ulkoisten arviointi- ja sertifiointimenetelmien käytön;

69.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä kaikille päätöslauselmassa nimetyille tahoille.

—

ottaa huomioon komission tiedonannon nimeltä ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006-2010” (KOM(2006)0092),

—

ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan yhteisön toimintaohjelman (2001-2005) perustamisesta 20. joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/51/EY (1) ja siitä 15. marraskuuta 2000 hyväksytyn Euroopan parlamentin kannan (2),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien oikeudelliset välineet, erityisesti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW), sekä muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien asiakirjat, mm. ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Wienissä 14.-25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 20. joulukuuta 1993 hyväksytyn naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päätöslauselman (3), 19. helmikuuta 2004 hyväksytyn naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamista koskevan päätöslauselman (4), 20. joulukuuta 2004 hyväksytyn naisiin kohdistuvien kunniarikosten lopettamista koskevan päätöslauselman (5) ja 2. helmikuuta 1998 hyväksytyn rikosten ehkäisemistä ja rikosoikeudellisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi koskevan päätöslauselman (6),

—

ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta (7) ja 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking+10) (8),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin 6. heinäkuuta 2006 antaman raportin koskien perusteellista tutkimusta kaikesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta (9),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 49. istunnon maaliskuussa 2005 hyväksymän loppuraportin,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista tehdyn afrikkalaisen peruskirjan, joka tunnetaan myös Maputon pöytäkirjana ja joka tuli voimaan 25. marraskuuta 2005 ja jossa muun muassa kielletään kokonaan sukupuolielinten silpominen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325 (10), jossa naisia kehotetaan osallistumaan aktiivisemmin aseellisten konfliktien torjumiseen ja rauhanrakentamiseen,

—

ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevän komission neuvoa-antavan komitean toukokuussa 2003 antaman lausunnon tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisyhteisöjen talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting),

—

ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen ylimääräisen Eurooppaneuvoston puheenjohtajan päätelmät sekä Tukholmassa 23. ja 24. maaliskuuta 2001, Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 sekä Brysselissä 20. ja 21. maaliskuuta 2003 ja 25. ja 26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 12. heinäkuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/600/EY (11),

—

ottaa huomioon Lissabonin strategian tulevaisuudesta tasa-arvonäkökohdista tarkasteltuna 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman (12),

—

ottaa huomioon työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman (13),

—

ottaa huomioon työajan järjestämisestä 11. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (direktiivin 93/104/EY tarkistaminen) (14),

—

ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman (15),

—

ottaa huomioon seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman (16),

—

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa (17),

—

ottaa huomioon tasa-arvopolitiikasta vastaavien EU:n ministerien Luxemburgissa 4. helmikuuta 2005 hyväksymän ministerijulistuksen,

—

ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen,

—

ottaa huomioon Kansainyhteisön hyväksymän sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintaohjelman vuosiksi 2005-2015,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0033/2007),

A.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen mukaan ”naisten ja tyttölasten ihmisoikeudet sisältyvät kiinteästi ja erottamattomasti yleisiin ihmisoikeuksiin” ja että naisten ja miesten välinen tasa-arvo kuuluu Euroopan unionin perusoikeuksiin ja -periaatteisiin, jotka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; katsoo kuitenkin, että huolimatta merkittävästä edistyksestä tällä alalla naisten ja miesten välinen eriarvoisuus on edelleen suurta,

B.

katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuksien loukkauksista laaja-alaisin eikä tunne maantieteellisiä, taloudellisia eikä sosiaalisia rajoja ja että hälyttävän suuri joukko naisia joutuu edelleen kohtaamaan väkivaltaa, vaikka toimenpiteitä on toteutettu sekä kansallisella että yhteisön ja kansainvälisellä tasolla (18),

C.

ottaa huomioon, että termi ”naisiin kohdistuva väkivalta” sisältää kaiken sukupuoleen perustuvan väkivallan, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai psykologista vahinkoa tai kärsimystä naisille, mukaan luettuna tällaisilla teoilla uhkailu, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto, tapahtuipa se julkisessa tai yksityisessä elämässä,

D.

katsoo, että köyhyysriski koskee ensisijaisesti naisia, myös työssä käyviä (19), ja erityisesti iäkkäitä naisia, yksinhuoltajanaisia, teiniäitejä ja perheyrityksissä työskenteleviä naisia, koska edelleen ilmenee sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja epätasa-arvoisuutta niin koulutuksen, palvelujen saamisen, työhönpääsyn ja perhe-elämään liittyvän vastuun ja eläkeoikeuksien osalta kuin erotilanteeseen liittyvän oikeusturvan osalta erityisesti silloin, kun naiselta puuttuu taloudellinen itsenäisyys,

E.

katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kulttuuriset ja yhteiskunnalliset periaatteet ja arvot kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ihmisarvo, tasa-arvo, vuoropuhelu, yhteisvastuu ja osallistuminen ovat kaikkien EU:n kansalaisten ja EU:n alueella asuvien yhteistä omaisuutta ja että heidän integraationsa on EU:n painopistealue ja edistää emansipaatiota ja yhteiskuntaan integroitumista erityisesti kun on kyse naisista ja tytöistä, jotka ovat joutuneet eristyneeseen asemaan kielellisten, kulttuuristen tai uskonnollisten esteiden vuoksi,

F.

katsoo, että tasa-arvonäkökohtien huomioimista julkisyhteisöjen talousarvioiden laatimisessa on lisättävä tasa-arvopolitiikan hallinnoinnin tehostamiseksi, ja sitä voitaisiin niin EU:n kuin jäsenvaltioiden ja alueidenkin tasolla kerättyjen tietojen ja kokemusten ansiosta viipymättä soveltaa sekä yhteisön talousarvion että yhteisön ohjelmien laatimisessa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa (20),

G.

ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa sekä 13 ja 152 artiklassa määritellään sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen liittyvät yhteisön tehtävät ihmisten terveyden suojelua koskevan politiikan yhteydessä,

H.

katsoo, että naisten työllisyyteen liittyvien Lissabonin tavoitteiden toteuttaminen vaatii lisätoimia avoimen koordinointimenetelmän nojalla siten, että noudatetaan kansallisella ja alueellisella tasolla yksilöityjä parhaita käytäntöjä, joissa otetaan huomioon erityisesti koulutuspolitiikan ja työhönpääsyn keskinäinen riippuvuus, perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevat politiikat, palvelut ja naisten päätöksentekoprosesseihin osallistumisen lisääminen; katsoo, että tästä syystä olisi erityisesti ponnisteltava sosioekonomisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi, sukupuoleen perustuvan digitaalisen kuilun poistamiseksi ja naisten aseman edistämiseksi tieteessä,

I.

ottaa huomioon, että huolimatta samapalkkaisuutta koskevasta yhteisön lainsäädännöstä ja kansallisista säännöksistä, sukupuolten välillä säilyy suuri kuilu, ja naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet; ottaa huomioon, että kuilu kapenee paljon hitaammin kuin ero sukupuolten työllisyysasteiden välillä,

J.

ottaa huomioon, että naisten eläkeoikeus on usein pienempi kuin miesten, joko, koska heidän palkkansa on ollut pienempi tai koska heidän uransa on ollut lyhempi ja on keskeytynyt siksi, että heillä on ollut enemmän perheeseen liittyviä velvollisuuksia,

K.

katsoo, että perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevat politiikat on suunnattava sekä naisille että miehille ja että ne edellyttävät tämän vuoksi kattavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon naisiin kohdistuva syrjintä ja katsotaan uusien sukupolvien olevan eduksi koko yhteiskunnalle,

L.

katsoo, että johtaviin asemiin pääsyssä tai päätöksentekoon osallistumisessa ei näy, että 52 prosenttia Euroopan väestöstä on naisia; katsoo, että hallinto vahvistuisi, jos se edustaisi koko yhteiskuntaa, ja politiikat vastaisivat paremmin kansalaisten odotuksia; katsoo lisäksi, että naisten edustus päätöksentekoelimissä voidaan varmistaa kansallisella tasolla monin erilaisin ratkaisuin (lainsäädäntö, sopimukset tai poliittiset aloitteet),

M.

katsoo, että komission tiedonannossa ”i2010 - kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta” (KOM(2005)0229) ehdotettu ”i2010”-puitestrategia tähtää muun muassa elämänlaadun parantamiseen edistämällä kaikkien osallistumista tietoyhteiskuntaan;

1.

panee merkille, että komissio haluaa jatkaa tasa-arvostrategian toteuttamista monen vuoden tähtäimellä, sillä se mahdollistaa pitkän aikavälin strategian jatkamisen tasa-arvon edistämiseksi EU:n tasolla, mutta huomauttaa, että suunnitelmassa ei ole eritelty komission ja jäsenvaltioiden täytöönpanoa ja kansalaisille tiedottamista koskevia vastuualueita tai rahoitusta, joka myönnetään suositusten täytäntöönpanemiseksi;

2.

antaa tunnustusta kaksitahoiselle lähestymistavalle tasa-arvon edistämiseksi siten, että kaikki politiikan alueet valtavirtaistetaan samaan aikaan kun toteutetaan erityisiä toimenpiteitä tasa-arvon toteuttamiseksi;

3.

pyytää komissiota laatimaan kattavan kehyksen sukupuolten tasa-arvon edistämisohjelmien ja -politiikkojen arviointia varten, niistä seuraavat kansalliset toimintalinjat mukaan luettuina; pyytää erityisesti, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteisön puitestrategia vuosiksi 2001-2005 (21) arvioidaan perusteellisesti ja että analysoidaan tasa-arvodirektiivien täytäntöönpanoa, erityisesti direktiivejä 86/613/ETY (22), 89/391/ETY (23), 92/85/ETY (24) ja 2003/41/EY (25), jotta voidaan luotettavia tietoja ja tilastoja käyttäen määrittää naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman johdonmukainen ohjelmasuunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi; on sitä mieltä, että tämän vuoksi on välttämätöntä perustaa nopeasti Euroopan tasa-arvoinstituutti valvomaan etenemissuunnitelman toteuttamista;

4.

kehottaa komissiota pitämään sukupuolten tasa-arvoon tähtäävää politiikkaa paitsi EU:n ensisijaisena painopistealueena myös ja ennen muuta yksilön oikeuksiin erottamattomasti liittyvänä vaatimuksena; tämän lähestymistavan tulisi näkyä pyrkimyksenä koordinoida ja vahvistaa Euroopan laajuisia ja kansallisia toimenpiteitä, joiden avulla pyritään lujittamaan naisten ja lasten oikeusturvaa erityisesti seuraavilla tavoilla;

ja pyytää komissiota:

ja kehottaa jäsenvaltioita:

5.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen liitetyn ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa, torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (yksi Palermon pöytäkirjoista), sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, elleivät ne ole sitä vielä tehneet, sekä panemaan täytäntöön oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY (26);

6.

katsoo, että naisten oikeuksien samoin kuin muidenkin ihmisoikeuksien kunnioittaminen on perusvaatimus, kun ehdokasmaiden kanssa neuvotellaan niiden liittymisestä unioniin; kehottaa tämän vuoksi komissiota seuraamaan tietoja naisiin näissä maissa kohdistuvasta syrjinnästä ja väkivallasta ja ilmoittamaan tilanteesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä edistämään aktiivisesti unioniin liittyvien maiden osallistumista yhteisön rahoittamiin Progress- ja Daphne-ohjelmiin;

7.

korostaa, että naisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen on asetettava olennaiseksi ehdoksi Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa, ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyöpolitiikassa:

8.

pyytää komissiota toteuttamaan toimia naisten terveyteen liittyvien oikeuksien takaamiseksi, sukupuolija lisääntymisterveys mukaan lukien; toistaa, että on ratkaisevan tärkeää parantaa sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä koskevan tiedon sekä terveyspalvelujen saantia, etenkin hi-viruksen/aidsin torjunnan yhteydessä;

9.

toteaa, että tytöt ovat erityisen alttiita väkivallalle ja syrjinnälle, ja pyytää, että toteutetaan nykyistä tehokkaampia toimia heidän suojelemisekseen kaikenlaiselta väkivallalta, myös raiskauksilta, seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja pakkovärväämiseltä asevoimiin, sekä myötävaikutetaan politiikkoihin ja ohjelmiin, joiden tarkoituksena on parantaa tyttöjen asemaa konfliktitilanteissa ja niiden jälkeen;

10.

pyytää komissiota pitämään lupauksensa esittää tiedonanto, joka koskee eurooppalaista näkökulmaa sukupuolten tasa-arvoon kehitysyhteistyöpolitiikassa;

11.

kehottaa komissiota varmistamaan EU:n ja YK:n tasa-arvopolitiikan ja tyttöjen oikeuksien koordinoinnin; tuo jälleen esiin, kuinka tärkeää on läheinen yhteistyö eurooppalaisten, kansainvälisten, alueellisten ja/tai kahdenvälisten instituutioiden kanssa, Yhdistyneiden Kansakuntien elimet mukaan lukien, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun aloilla sukupuolten osalta sovellettavien lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi, etenkin lujittamalla Pekingin toimintaohjelman, Kairon toimintaohjelman, CEDAW-sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden välistä yhteyttä;

12.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Afrikkaa ja Afrikan maiden kansallisia kehitysstrategioita koskevalla politiikalla edistetään Maputon pöytäkirjan ratifiointia ja täytäntöönpanoa kaikissa Afrikan maissa kiinnittäen erityistä huomiota 5 artiklaan, jossa tuomitaan ja kielletään kaikenlainen sukupuolielinten silpominen;

13.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio on sitoutunut edistämään edellä mainitun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa sekä laatimaan ohjeet tasa-arvon valtavirtaistamisesta kriisinhallintaa koskevassa koulutustoiminnassa;

14.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään maahanmuuttajanaisten emansipaatiota ja taloudellista ja sosiaalista kotoutumista tukevia konkreettisia aloitteita erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan puiteohjelman yhteydessä ja toteuttamaan tukitoimia, jotka edistävät vastaanottavan maan kielen sekä yhteisön lainsäädäntöön, kansainvälisiin sopimuksiin, maan voimassa olevaan lainsäädäntöön ja muihin siellä noudatettaviin periaatteisiin perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien (mm. moniavioisuuden kieltäminen perheenyhdistämisen yhteydessä) sekä unionin perusarvojen tuntemusta, luomalla erityisen koulutuspolitiikan tasa-arvoisen kohtelun, sukupuolisen syrjimättömyyden ja sukupuolinäkökulmasta tapahtuvan väliintulon alalla ja ohjelmia syrjinnän torjumiseksi työhönotossa ja työssä, tukemalla maahanmuuttajanaisten kaupallisia hankkeita, joilla edistetään heidän alkuperämaidensa kulttuurisen rikkauden ylläpitoa ja levittämistä, ja perustamalla ja tukemalla julkisia maahanmuuttajanaisten foorumeja, joissa he ovat aktiivisesti edustettuina;

15.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja komissio osoittavat rahoitusta alkuperämaihin suunnatuille tiedotusohjelmille, joissa kerrotaan Euroopan unioniin muuttamisen ja siellä asumisen ennakkoedellytyksistä sekä laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä vaaroista;

16.

kehottaa komissiota aloittamaan ensimmäiset pilottihankkeet, joiden tavoitteena on sukupuolten tasaarvonäkökohtien huomioon ottaminen Euroopan unionin yleisen talousarvion ja yhteisön ohjelmien laatimisessa, erityisesti rakennerahastojen sekä tutkimusta, teknologian kehittämistä ja esittelyä koskevan seitsemännen puiteohjelman (2007-2013), terveyden ja kuluttajansuojelun alalla toteutettavan yhteisön toimintaohjelman (2007-2013) ja kansanterveyttä koskevan yhteisön toimintaohjelman (2003-2008) yhteydessä; katsoo, että näiden pilottihankkeiden yhteydessä olisi tarkasteltava Euroopan unionin talousarvion vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon (laaja-alainen lähestymistapa) ja naisia tai naisten esittämiä hankkeita varten määriteltyjen erityisten varausten vaikuttavuutta sekä analysoitava vaikeuksia, joita naiset ovat kohdanneet pyrkiessään osallistumaan kyseisiin ohjelmiin (alakohtainen lähestymistapa);

17.

kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään työllisyyttä ja sosiaalista integroitumista edistäviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin toimenpiteitä, joiden avulla edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille tasavertaisin edellytyksin sekä samapalkkaisuutta ja tuetaan naisten yrittäjyyttä, tai vahvistamaan tällaisia toimenpiteitä, sekä yksilöimään ja edistämään uusia työllistymismahdollisuuksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla sekä yksilöille ja perheille tarjottavien palveluiden alalla, missä työvoima koostuu ensisijaisesti naisista, korostamalla näiden töiden taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä ja laatimalla säännöstö, jonka avulla voidaan turvata palveluiden laatu ja niiden tarjoajien sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien tunnustaminen sekä tukea köyhyysriskin vähentämistä; katsoo, että naiset ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti epäsuotuisassa asemassa, koska heidän työttömyysasteensa on korkeampi ja palkkansa matalampia kuin miesten, ja että naisilla on täten suurempi riski joutua hyväksikäytön uhreiksi;

18.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön konkreettisia strategioita naisten yrittäjyyden tukemiseksi hyödyntämällä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia sekä toimia, joilla helpotetaan naisyrittäjien pankkilainojen ja pankkipalvelujen saantia, erityisesti mikroluottojen saantia, ja naisyrittäjien verkostoja tukevia toimia;

19.

panee merkille, että jäsenvaltioiden ja EU:n kohtaamat haasteet sukupuolten tasa-arvon saralla lisääntyvät kiihtyneen globaalin taloudellisen kilpailun ja siitä johtuvan alati joustavamman ja liikkuvamman työvoiman kysynnän seurauksena; korostaa, että naiset kärsivät edelleenkin yhteiskunnallisesta, työhön liittyvästä ja muista syrjinnän muodoista ja että näillä haasteilla tulee olemaan suurempi vaikutus naisiin kuin miehiin; katsoo, että tämän tilanteen ei pidä antaa haitata sukupuolten tasa-arvoa ja naisten lastensaantiin liittyviä oikeuksia;

20.

kehottaa jäsenvaltioita nimeämään kansallisen vastuuhenkilön valvomaan sukupuolten tasa-arvonäkökohtien toteutumista Lissabonin strategian tavoitteiden yhteydessä ja katsoo, että vastuuhenkilön tehtävänä olisi osallistua tätä koskevien kansallisten suunnitelmien laatimiseen ja tarkistamiseen sekä valvoa niiden toteuttamista, jotta voitaisiin edistää sukupuolten tasa-arvonäkökohtien integroimista ja budjetoimista suunnitelmissa määriteltyihin politiikkoihin ja tavoitteisiin;

21.

pahoittelee, että sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen 15 prosenttia; kehottaa komissiota pikimmiten tarkistamaan direktiiviä 75/117/ETY (27) ja erityisesti säännöksiä, jotka koskevat työsuojeluviranomaisia sekä niitä tahoja, joihin syrjintätapauksen yhteydessä voi ottaa yhteyttä; kehottaa komissiota myös huolehtimaan siitä, että tätä direktiiviä sovellettaessa naisia ei syrjitä siksi, että heidän työuransa jää lasten saamisen vuoksi lyhyemmäksi;

22.

kehottaa komissiota nopeuttamaan yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa perheja työelämän yhteensovittamista koskevien politiikkojen luomista;

23.

pyytää komissiota varmistamaan, että vaikutus eri sukupuoliin otetaan riittävästi huomioon yhteisön lainsäädäntöä, kuten direktiiviä 93/104/EY, tarkistettaessa tai kehitettäessä; pyytää komissiota toimimaan asianmukaisesti, jos kielteinen sukupuolivaikutus on odotettavissa, kuten tämän direktiivin tapauksessa; pyytää neuvostoa lopettamaan mahdollisuuden olla soveltamatta kyseistä direktiiviä, sillä se haittaa enemmän naisia kuin miehiä ja vaikeuttaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

24.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Suomen järjestämän ”Miehet ja tasa-arvo” -konferenssin tulokset sekä miesten roolin sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa;

25.

kehottaa komissiota arvioimaan Euroopan tasa-arvoinstituutin selvitysten ja päätöksentekoa koskevan tietopankin (29) avulla seurattavan edistymisen pohjalta kansainvälisellä, kansallisella tai alueellisella tasolla noudatettuja hyviä käytänteitä, joiden avulla naiset voivat osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja edistämään tällaisten käytäntöjen leviämistä ja omaksumista erityisesti tukemalla päätöksentekoprosesseissa mukana olevien naisten verkostoa;

26.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan ja toteuttamaan selkeitä tavoitteita ja aikatauluja, joilla pyritään lisäämään naisten osallistumista kaikkeen päätöksentekoon ja varmistamaan, että he ovat vahvemmin edustettuina politiikassa;

27.

pitää tärkeänä edistää naisten osallistumista tiede- ja tutkimusuralle; katsoo, että tätä tarkoitusta varten vaaditaan politiikkaa ja välineitä, joilla yhdessä varmistetaan sukupuolten välinen tasapaino ja huippuosaaminen kyseisissä ammateissa;

28.

katsoo, että naisten hakeutumista tiedeammatteihin kannustetaan huomattavasti tarjoamalla sopimusratkaisuja, kuten opiskeluapurahoja tai osa-aikatyöapurahoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi;

29.

toteaa, että levittämällä tiedotusvälineissä myönteisiä esimerkkejä sekä naisten roolista yhteiskunnassa että heidän saavutuksistaan kaikilla aloilla, mitä on korostettava, jotta luodaan myönteisiä mielikuvia naisista ja kannustetaan muiden naisten ja miesten osallistumisesta sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen, voidaan tehokkaasti taistella naisten kohtaamia sukupuoleen liittyviä kielteisiä stereotypioita vastaan; kehottaa tämän vuoksi komissiota edistämään esimerkiksi Media 2007-ohjelman yhteydessä aloitteita, joiden tarkoituksena on kiinnittää tiedotusvälineiden huomio niissä ilmeneviin stereotypioihin esimerkiksi perustamalla pysyvät kuulemisfoorumit alan jäsenten kanssa sekä edistää tasavertaisia mahdollisuuksia, pyrkien erityisesti antamaan tietoa nuorille miehille ja naisille ja lisäämään tietoisuutta heidän keskuudessaan;

30.

kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin sukupuolistereotypioiden poistamiseksi, erityisesti työmarkkinoilla, ja edistämään miesten hakeutumista sellaisille aloille ja sellaisiin virkoihin, joissa naiset ovat yleensä selkeänä enemmistönä, esimerkiksi peruskoulun alaluokilla ja hoitoalalla;

31.

kehottaa komissiota sisällyttämään transsukupuolisten henkilöiden oikeudet ja ongelmat etenemissuunnitelmaan äskettäisten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti;

32.

kehottaa komissiota järjestämään naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamista ja tietoisuutta koskevaa koulutusta komission jäsenille ja korkeimman tason virkamiehille sekä kaiken johtajakoulutuksen yhteydessä EU:n virkamiehille;

33.

kehottaa komissiota edistämään kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja tulkkauksessa kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä kielenkäyttöä, joka on sukupuolitietoista ja jolla voidaan ottaa huomioon kaikki kyseiset kulttuurit;

34.

kehottaa yhteisön toimielimiä ja virastoja edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa hallinnossaan ja pyrkimään siihen, että palvelukseen otetaan ja virkoihin nimitetään yhtä paljon naisia ja miehiä, erityisesti silloin, kun kyse on korkean tason tehtävistä;

35.

kehottaa komissiota sisällyttämään etenemissuunnitelmaan erillisen kappaleen naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia Euroopan unionissa koskevasta vuosikertomuksesta ja kertomaan kappaleessa etenemissuunnitelmassa saavutetusta edistyksestä;

36.

kehottaa komissiota ilmoittamaan säännöllisesti Euroopan parlamentin toimivaltaisille valiokunnille etenemissuunnitelman edistymisen valvonnasta muun muassa julkisilla maakohtaisilla kertomuksilla;

37.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talousja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä tasa-arvokysymysten alalla toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille ja vaaleilla valituille elimille paikallis-, alue- ja kansallisella tasolla.

—

ottaa huomioon komission 18. lokakuuta 2005 antaman suosituksen 2005/737/EY (1) laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvästä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rajatylittävästä kollektiivisesta hallinnoinnista (jäljempänä ”suositus”),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 151 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan II-77 ja II-82 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen III-181 artiklan,

—

ottaa huomioon voimassa olevat kansainväliset sopimukset, joita sovelletaan musiikkioikeuksiin, eli esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta 26. lokakuuta 1961 tehdyn Rooman yleissopimuksen, kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen, 20. joulukuuta 1996 tehdyn Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeussopimuksen, 20. joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) 15. huhtikuuta 1994 tehdyn WTO:n sopimuksen,

—

ottaa huomioon EY:n säännöstön (acquis communautaire), joka koskee tekijänoikeutta ja lähioikeuksia ja jota sovelletaan musiikkioikeuksiin, eli vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY (2), tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27. syyskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY (3), tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY (4) sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (5),

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista tietoyhteiskunnassa (KOM(1995)0382),

—

ottaa huomioon esittävien taiteilijoiden oikeuksien suojelusta 15. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman (6),

—

ottaa huomioon yhteisön puitteista tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteisvalvontajärjestöille 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2004 annetun komission tiedonannon ”Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnointi sisämarkkinoilla” (KOM(2004)0261),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhteisön Lissabonin ohjelman täytäntöönpanosta: Lisää tutkimusta ja innovaatiota — Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapa (8),

—

ottaa huomioon sananvapaudesta Internetissä 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman (9),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A6-0053/2007),

A.

ottaa huomioon, että komissio ei toteuttanut laajaa ja perinpohjaista kuulemisprosessia asianomaisten osapuolten ja parlamentin kanssa ennen suosituksen hyväksymistä; katsoo, että kaikkia oikeudenhaltijaryhmiä on kuultava mahdollisista tämän alan tulevista sääntelytoimista, jotta varmistetaan oikeudenmukainen ja tasapainoinen edunvalvonta,

B.

pitää sopimattomana, että komissio ei ottanut Euroopan parlamenttia virallisesti mukaan päätöksentekoon, erityisesti kun otetaan huomioon edellä mainittu 15. tammikuuta 2004 annettu parlamentin päätöslauselma sekä se, että suosituksessa mennään selvästi nykyisten sääntöjen tulkintaa tai täydennystä pidemmälle,

C.

pitää sopimattomana, että valittiin oikeudellisesti sitomaton lähestymistapa kuulematta ensin Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ja ottamatta niitä virallisesti mukaan päätöksentekoon ja että siten kierrettiin demokraattinen prosessi, varsinkin kun tehty aloite on jo vaikuttanut markkinoiden päätöksiin ja kenties vahingoittanut kilpailua ja kulttuurista monimuotoisuutta,

D.

ottaa huomioon, että suosituksella pyritään sääntelemään vain musiikkiäänitteiden verkkomyyntiä, mutta koska sen sanamuoto on epätarkka, sitä voitaisiin soveltaa myös muihin musiikkiäänitteitä sisältäviin verkkopalveluihin (esimerkiksi radio- ja televisiopalveluihin); katsoo, että epäselvyydet eri lupajärjestelmien soveltamisaloissa aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja haittaavat erityisesti radion ja television verkkopalveluja,

E.

ottaa huomioon riskin, että interaktiivisia verkko-oikeuksia koskevia suosituksia noudattavat oikeudenhaltijat veisivät paikallisilta yhteisvalvontajärjestöiltä muita oikeuksia (esimerkiksi radio- ja televisiolähetyksiin liittyviä oikeuksia) ja siten estäisivät näiden oikeuksien käyttäjiä saamasta yhdeltä ja samalta yhteisvalvontajärjestöltä käyttöoikeuksia monipuoliseen valikoimaan,

F.

pitää sopimattomina komission mahdollisia aikeita antaa suositus nykyisestä yksityisen kopioinnin sopivaa hyvitystä koskevasta järjestelmästä, sellaisena kuin se mainitaan direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, sillä siten tekijänoikeuden ja lähioikeuksien sääntelyyn sovellettava demokraattinen prosessi kierrettäisiin jälleen kerran,

G.

katsoo, että on tärkeää välttää mahdolliset uhat ja saavuttaa kohtuullinen tasapaino eri sidosryhmien oikeuksien ja etujen välillä,

H.

ottaa huomioon, että musiikki ei ole hyödyke ja että yhteisvalvontajärjestöt ovat lähinnä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, ja katsoo, että valvottuun kilpailuun perustuvan järjestelmän käyttöönotto on kaikkien oikeudenhaltijoiden edun ja kulttuurisen monimuotoisuuden ja luovuuden edistämisen mukaista,

I.

katsoo, että kansallisten yhteisvalvontajärjestöjen olisi edelleen oltava tärkeässä asemassa tuettaessa uusia ja vähemmistöön kuuluvia oikeudenhaltijoita, kulttuurista monimuotoisuutta, luovuutta ja paikallista valikoimaa, mikä edellyttää, että kansallisilla yhteisvalvontajärjestöillä olisi edelleen oltava oikeus tehdä vähennyksiä kulttuuripoliittisin perustein,

J.

toteaa, että nykyisellä kansallisten yhteisvalvontajärjestöjen verkostolla on tärkeä rooli taloudellisen tuen antamisessa uusien ja vähemmistönä olevien eurooppalaisten kokoelmien edistämiseen, ja että siitä tulisi pitää kiinni,

K.

katsoo, että suurempi mutta valvottu kilpailu tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa verkkomusiikkialalla voi olla hyödyllistä kaikille osapuolille ja tukea kulttuurista monimuotoisuutta, jos kilpailu on reilua ja avointa ja jos kilpailu koskee vain kyseisten palvelujen laatua ja hintaa vaikuttamatta oikeuksien arvoon,

L.

on huolissaan suosituksen joidenkin määräysten mahdollisista kielteisistä vaikutuksista paikallisiin valikoimiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen, sillä on vaarana, että suositaan oikeuksien keskittymistä suurille yhteisvalvontajärjestöille; katsoo, että on tutkittava sellaisen aloitteen vaikutuksia, jossa kilpailua käytetään siten, että oikeuksien hallinnoijat houkuttelevat tuottoisimpia oikeudenhaltijoita, ja että olisi tutkittava tällaisen lähestymistavan haitallisia vaikutuksia pieniin oikeudenhaltijoihin, pieniin ja keskisuuriin yhteisvalvontajärjestöihin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen,

M.

katsoo, että jos oikeudenhaltijat ja käyttäjät voivat valita yhteisvalvontajärjestön jäsenvaltiosta riippumatta,

N.

katsoo, että nykyinen vastavuoroisten sopimusten järjestelmä ja vastavuoroinen tekijänpalkkioiden keräämisen järjestelmä olisi säilytettävä siten, että kilpailu otetaan käyttöön yhteisvalvontajärjestöjen tarjoamien palvelujen tehokkuuden ja laadun sekä hallinnollisten kulujen prosenttiosuuden perusteella, ja siten, että käyttäjät maksavat luvista hinnan, jota sovelletaan maassa, jossa yksittäinen käyttäjä kuluttaa tekijänoikeuden alaista tuotetta, ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi luotava oikeusvarmuus niille verkkopalvelujen tarjoajille, jotka eivät harjoita musiikin verkkomyyntiä, noudattaen täysimääräisesti satelliitti- ja kaapelidirektiivin 93/83/ETY säännöksiä rajatylittävästä lähettämisestä ja annettava näille käyttäjille mahdollisuus hakea tarvittavia oikeudellisia lupia ja maksaa oikeudenmukaisia tekijänpalkkioita kaikille oikeudenhaltijaryhmille reiluin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin,

O.

katsoo, että on syytä säilyttää vastavuoroisten edustussopimusten järjestelmä, koska sen ansiosta maailman kokoelmat ovat syrjimättömästi kaikkien kaupallisten ja yksityisten käyttäjien saatavilla, sillä varmistetaan oikeudenhaltijoiden parempi suojelu, turvataan todellinen kulttuurinen monimuotoisuus ja edistetään reilua kilpailua sisämarkkinoilla,

P.

katsoo, että yhteisvalvontajärjestöjen olisi voitava vapaasti tarjota kaupallisille käyttäjille kaikkialla EU:ssa yleiseurooppalaisia ja monta valikoimaa käsittäviä lupia rajatylittävään käyttöön ja verkkokäyttöön sekä käyttöön matkapuhelimissa ja muissa digitaalisissa verkoissa, jos ne voivat asianmukaisesti hallinnoida myönnettyjen lupien käyttöä; katsoo, että tällaisia monta aluetta käsittäviä lupia olisi myönnettävä oikeudenmukaisesti neuvotelluin ehdoin syrjimättä käyttäjiä ja varmistaen teknisten alustojen yhteentoimivuus, niin että yhteisvalvontajärjestöjen lupien myöntämiskäytännöt eivät aiheuta kilpailun vääristymiä oikeuksien eri käyttäjien välillä eivätkä eri yhteensopimattomien teknisten siirtokeinojen välillä,

Q.

katsoo, että yhteisvalvontajärjestöjen olisi tiiviissä keskinäisessä yhteistyössä pyrittävä luomaan keskitettyjä palvelupisteitä, joista kaupalliset käyttäjät voivat saada maailmanlaajuista kokoelmaa koskevan lisenssin tarvitsemalleen alueelle ja joiden avulla voidaan samalla tarjota oikeudenhaltijoille korkeatasoinen suoja, kun vältetään ns. forum shopping eli se, että käyttäjät valitsevat halvimmat lisenssit tarjoavan yhteisvalvontajärjestön; katsoo, että keskitetyn palvelupisteen säilyttämiseksi nykyinen tekijänpalkkioiden keräämisen vastavuoroinen järjestelmä olisi säilytettävä yhdessä korkeatasoisen oikeudenhaltijoiden suojan kanssa, jotta vältetään paine alentaa palkkioita, samalla kun varmistetaan, ettei ei-toivottuja reilua kilpailua haittaavia yksinoikeuksia myönnetä,

R.

katsoo, että joitakin yhteisvalvontajärjestöjä on hallinnoitava entistä paremmin, varsinkin monopolien mahdollisen väärinkäytön osalta, kehittämällä yhteisvastuuta, avoimuutta, syrjimättömyyttä, kunkin oikeudenhaltijaryhmän oikeudenmukaista ja tasapainoista edustusta sekä vastuuvelvollisuutta koskevia sääntöjä yhdessä asianmukaisten valvontamekanismien kanssa jäsenvaltioissa; katsoo, että yhteisvalvontajärjestöjen olisi tarjottava palvelujaan kolmen perusperiaatteen - tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden - pohjalta,

S.

ottaa huomioon, että silloin kun oikeuksia hallinnoidaan yhteisesti, jäsenvaltioiden olisi luotava tasapuolisia ja tehokkaita riitojenratkaisumenettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että oikeudenhaltijoilla ja käyttäjillä on käytettävissään keino riitojen ratkaisuun rajoittamatta jokaiselle kuuluvaa oikeutta asian viemiseen oikeuteen, ja katsoo siksi, että jäsenvaltioissa olisi otettava käyttöön kaikkia sidosryhmiä koskevia oikeudenmukaisia, riippumattomia ja tehokkaita riidanratkaisumekanismeja, jotka perustuvat selkeisiin ja olennaisiin kriteereihin,