15.11.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 272/4

KOMISSION TIEDONANTO

Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa

(2007/C 272/05)

1. JOHDANTO

Komissio esitti vuonna 2005 valtiontuen toimintasuunnitelmansa (1) yhteydessä myös valtiontuen uudistamistavoitteensa. Valtiontukiuudistuksen toimintasuunnitelman tarkoituksena on lisätä EU:n valtiontukijärjestelmän tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta. Toimintasuunnitelman keskeisenä periaatteena on valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen. Sen päätavoitteena on kannustaa jäsenvaltioita vähentämään tukien kokonaismäärää ja samalla ohjata tukivarat selkeästi yhteisön edun mukaisiin tavoitteisiin. Saavuttaakseen nämä päämäärät komissio on sitoutunut jatkamaan tiukkaa suhtautumistaan kilpailua eniten vääristäviin tukiin, varsinkin sääntöjenvastaiseen ja yhteismarkkinoille soveltumattomaan tukeen.

Viime vuosina komissio on osoittanut, ettei se epäröi toimia sääntöjenvastaista tukea vastaan. Neuvoston asetuksen N:o 659/1999, jäljempänä ’menettelyasetus’ (2), tultua voimaan 22. maaliskuuta 1999 komissio on järjestelmällisesti määrännyt jäsenvaltiot perimään takaisin sääntöjenvastaisen tuen, joka on todettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Poikkeuksena on tilanne, jossa komissio katsoo takaisinperinnän olevan ristiriidassa jonkin yhteisön oikeuden keskeisen periaatteen kanssa. Komissio onkin tehnyt vuodesta 2000 alkaen yli 110 tällaista takaisinperintäpäätöstä.

Valtiontukijärjestelmän toimintakyvyn kannalta on olennaista, että nämä komission päätökset, joilla jäsenvaltiot määrätään perimään takaisin sääntöjenvastainen valtiontuki, jäljempänä ’takaisinperintäpäätökset’, pannaan välittömästi ja tehokkaasti täytäntöön. Komission viime vuosina keräämät tiedot osoittavat, että tässä suhteessa on todellista syytä huoleen. Kokemukset osoittavat, että käytännössä ei ole juuri yhtään tapausta, jossa takaisinperintä olisi toteutettu takaisinperintäpäätöksessä säädettyyn määräaikaan mennessä. Viimeisimmät valtiontukien tulostaulut osoittavat myös, että 45 prosenttia kaikista vuosina 2000–2001 tehdyistä takaisinperintäpäätöksistä oli kesäkuussa 2006 edelleen panematta täytäntöön.

Vuonna 2004 komissio tilasi kattavan selvityksen EU:n valtiontukipolitiikan täytäntöönpanosta eri jäsenvaltioissa, jäljempänä ’täytäntöönpanotutkimus’ (3). Yksi tutkimuksen tavoitteista oli arvioida takaisinperintämenettelyjen ja -käytäntöjen tuloksellisuutta eräissä jäsenvaltioissa. Tutkimukset tekijät havaitsivat, että yhteinen piirre kaikissa maaraporteissa on se, että takaisinperintämenettelyt kestävät huomattavan pitkään. Tekijät myönsivät, että takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanossa on viime vuosina edistytty jonkin verran, mutta sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperinnälle on edelleen monia esteitä useimmissa tarkastelluista jäsenvaltioista.

Valtiontukien toimintasuunnitelmassaan komissio korostaa tarvetta takaisinperintäpäätösten tehokkaaseen täytäntöönpanoon. On selvää, että takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanovastuu jaetaan komission ja jäsenvaltioiden kesken. Onnistunut täytäntöönpano edellyttää molempien osapuolten huomattavaa panostusta.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on selittää komission politiikkaa takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanemiseksi. Tiedonannossa ei tarkastella seuraamuksia, joita kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoitus- ja toimenpidekieltovelvoitteen laiminlyönnistä. Komission mielestä on tarpeen selventää toimenpiteitä, joita se aikoo toteuttaa edistääkseen takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanoa. Se esittää myös toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voisivat toteuttaa varmistaakseen, että ne noudattavat kokonaisvaltaisesti yhteisön lainsäädännössä ja varsinkin yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä vahvistettuja sääntöjä ja periaatteita. Tämän vuoksi tiedonannossa käsitellään ensin takaisinperinnän tarkoitusta ja takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanon pääperiaatteita. Sen jälkeen esitetään näiden pääperiaatteiden käytännön vaikutukset takaisinperintäprosessin eri osapuoliin.

2. TAKAISINPERINTÄPOLITIIKAN PERIAATTEET

2.1 Lyhyt katsaus menneeseen

Perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. […] Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös”.

8.	Jos jäsenvaltiot eivät ilmoita komissiolle tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmistaan ennen tuen myöntämistä, tuki on yhteisön lainsäädännön vastaista myöntämishetkestä lähtien.

Vuonna 1973 ns. Kohlegesetz-asiassa antamassaan tuomiossa (4) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vahvisti ensimmäisen kerran, että komissiolla on toimivalta määrätä sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki perittäväksi takaisin. Tuomioistuin totesi, että komissiolla on valtuudet päättää, että jäsenvaltion on muutettava tai kumottava yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki. Tämän vuoksi komission olisi voitava myös vaatia tuki maksettavaksi takaisin. Tämän tuomion ja siitä seuranneen oikeuskäytännön (5) perusteella komissio julkaisi vuonna 1983 tiedonannon, jossa se ilmoitti jäsenvaltioille päätöksestään hyödyntää kaikkia käytettävissään olevia keinoja sen varmistamiseksi, että perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdasta jäsenvaltioille johtuvia velvollisuuksia noudatetaan. Tämä koski myös vaatimusta siitä, että jäsenvaltioiden on perittävä tuensaajalta takaisin sääntöjenvastaisesti myönnetty ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki (6).

10.

1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulla komissio alkoi järjestelmällisemmin määrätä sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen perittäväksi takaisin. Vuonna 1999 takaisinperinnän pääperiaatteet sisällytettiin menettelyasetukseen. Lisää takaisinperintää koskevia soveltamissäännöksiä sisällytettiin annettuun komission asetukseen (EY) N:o 794/2004 (7), jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’.

11.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yhteisöjen tuomioistuinten vakiintunut oikeuskäytäntö (8). Siinä säädetään komission velvollisuudesta määrätä sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki perittäväksi takaisin. Poikkeuksena on tilanne, jossa se olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista. Kyseisessä artiklassa säädetään lisäksi, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todettu ja sääntöjenvastainen tuki peritään takaisin tuensaajalta. Menettelyasetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaan takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jota maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti. Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään menetelmistä, joilla tämä korko lasketaan. Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon”.

12.

Yhteisöjen tuomioistuin on monissa viimeaikaisissa tuomioissaan selventänyt menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdan soveltamisalaa ja tulkintaa. Se on korostanut tarvetta panna takaisinperintäpäätökset viipymättä ja tehokkaasti täytäntöön (9). Komissio on myös aloittanut ns. Deggendorf-oikeuskäytännön (10) järjestelmällisemmän soveltamisen. Komissio pystyy tämän oikeuskäytännön perusteella tietyin edellytyksin määräämään, että jäsenvaltioiden on keskeytettävä yhteismarkkinoille soveltuvan uuden tuen maksu yritykselle, kunnes se on maksanut takaisinperintäpäätöksen kohteena olevan, sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman vanhan tuen takaisin.

2.2 Takaisinperintäpolitiikan tarkoitus ja periaatteet

2.2.1 Takaisinperinnän tarkoitus

13.

Yhteisöjen tuomioistuin on usein todennut, että takaisinperinnän tarkoituksena on palauttaa tilanne, joka vallitsi markkinoilla ennen tuen myöntämistä. Tämä on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi sisämarkkinoilla EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperiminen ei ole rangaistus (11), vaan looginen seuraus tuen toteamisesta sääntöjenvastaiseksi (12). Takaisinperinnän voidaankin katsoa olevan oikeassa suhteessa perustamissopimuksen mukaisiin valtiontukitavoitteisiin (13).

14.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan aikaisempi tilanne katsotaan palautetuksi, ”kun tuensaaja […] on palauttanut kysymyksessä olevan valtion tuen […]. Tämän palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää todellakin markkinoilla saamansa edun kilpailijoihinsa verrattuna, ja valtion tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu” (14). Jotta sääntöjenvastaisesta tuesta mahdollisesti saadut taloudelliset edut voidaan poistaa, sääntöjenvastaisesti myönnettyihin määriin on takaisinperinnän yhteydessä lisättävä korko. Korolla voidaan vain kompensoida tuensaajan käyttöön vastikkeetta tietyksi ajaksi asetetuista varoista koituvia taloudellisia etuja (15).

15.

Jotta komission tekemät takaisinperintäpäätökset voitaisiin panna kokonaan täytäntöön, yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi korostanut, että jäsenvaltion toteuttamien takaisinperintätoimien on tuotettava konkreettisia tuloksia (16) ja takaisinperinnän on tapahduttava välittömästi (17). Jotta takaisinperinnän tavoite saavutettaisiin, on todellakin olennaista, että tuki maksetaan viipymättä takaisin.

2.2.2 Velvollisuus periä takaisin sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki sekä poikkeukset tästä velvollisuudesta

16.	Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta”.

17.

Menettelyasetuksessa säädetään kaksi rajoitusta komission toimivallalle määrätä sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki perittäväksi takaisin. Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista. Yleiset periaatteet, joihin tässä yhteydessä useimmiten vedotaan, ovat luottamuksensuojan (18) ja oikeusvarmuuden (19) periaatteet. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut takaisinperintätapauksissa näitä periaatteita hyvin suppeasti. Menettelyasetuksen 15 artiklassa komission valtuudet periä tuki takaisin rajataan kymmeneen vuoteen (ns. vanhentumisaika). Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki myönnetään tuensaajalle joko yksittäisenä tukena tai osana tukiohjelmaa. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet (20) tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan.

18.

Perustamissopimuksen 249 artiklan mukaisesti päätökset velvoittavat kaikilta osiltaan niitä, joille ne on osoitettu. Tämän vuoksi jäsenvaltion, jolle takaisinperintäpäätös on osoitettu, velvollisuutena on panna päätös täytäntöön (21). Yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt vain yhden poikkeuksen tästä jäsenvaltion täytäntöönpanovelvollisuudesta. Ainoa mahdollinen peruste ovat poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi päätöksen asianmukainen täytäntöönpano on täydellisen mahdotonta. (22)

19.

Yhteisöjen tuomioistuinten mukaan täydellinen mahdottomuus ei kuitenkaan voi perustua pelkkään oletukseen. Jäsenvaltion on osoitettava, että se on vilpittömästi yrittänyt periä takaisin sääntöjenvastaisen tuen, ja sen on toimittava yhteistyössä komission kanssa perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti, jotta takaisinperinnän ongelmat voidaan ratkaista. (23)

20.

Oikeuskäytännön tarkastelu osoittaa, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat tulkinneet täydellisen mahdottomuuden käsitettä hyvin suppeasti. Tuomioistuimet ovat vahvistaneet moneen otteeseen, että jäsenvaltio ei voi vedota kansallisen lainsäädännön mukaisiin vaatimuksiin (kuten kansallisiin vanhentumissääntöihin (24) tai takaisinperintäsäännöksen puuttumiseen kansallisesta lainsäädännöstä (25)) perustellakseen sitä, miksi se ei ole noudattanut takaisinperintäpäätöstä (26). Yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut, että tuensaajan taloudellinen tilanne ei vaikuta takaisinperintävelvollisuuteen. Tuomioistuimen mukaan yrityksen taloudelliset vaikeudet eivät riitä näytöksi siitä, että takaisinperintä olisi mahdotonta (27). Tuomioistuin on todennut, että tällaisessa tilanteessa takaisinperittävän omaisuuden täydellinen puuttuminen on ainoa tapa osoittaa, että jäsenvaltion on täydellisen mahdotonta periä tukea takaisin. (28) Eräissä tapauksissa jäsenvaltiot ovat väittäneet, että ne eivät ole panneet takaisinperintäpäätöstä täytäntöön hallinnollisten tai teknisten ongelmien vuoksi (esim. tuensaajien suuri lukumäärä). Tuomioistuin on johdonmukaisesti kieltäytynyt hyväksymästä näitä ongelmia perusteeksi takaisinperinnän täydelliselle mahdottomuudelle (29). Edes ylitsepääsemättömät sisäiset ongelmat eivät oikeuta jäsenvaltiota laiminlyömään yhteisön lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksia (30).

2.2.3 Kansallisten menettelyjen käyttö ja tarve välittömään ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon

21.	Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon”.

22.

Jos jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä nojalla valita vapaasti keinot, joita noudattaen ne panevat takaisinperintäpäätöksen täytäntöön, valittujen toimenpiteiden olisi varmistettava takaisinperintäpäätösten täysi vaikutus. Jäsenvaltioiden toteuttamien kansallisten toimenpiteiden olisikin johdettava komission päätöksen tehokkaaseen ja välittömään täytäntöönpanoon.

23.

Asiassa Olympic Airways antamassaan tuomiossa (31) yhteisöjen tuomioistuin korosti, että jäsenvaltion toteuttamien täytäntöönpanotoimenpiteiden on oltava tehokkaita ja tuotettava konkreettisia perintätuloksia. Jäsenvaltion toteuttamien toimien on johdettava siihen, että määrä, jonka tuensaaja on velkaa, todella saadaan perittyä takaisin. Äskettäisessä Scott-tuomiossaan (32) yhteisöjen tuomioistuin vahvisti tämän lähestymistavan ja korosti, että sellaisia kansallisia menettelyjä ei pitäisi soveltaa, jotka eivät täytä menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaisia edellytyksiä. Tuomioistuin hylkäsi asianomaisen jäsenvaltion perustelut siitä, että se oli toteuttanut kaikki kansallisessa järjestelmässään käytettävissä olevat keinot. Tuomioistuin korosti, että toimien pitäisi myös johtaa konkreettisiin perintätuloksiin komission asettamassa määräajassa.

24.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaan takaisinperintäpäätökset on pantava täytäntöön välittömästi ja tehokkaasti. Scott-tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin korosti takaisinperintäprosessiin kuluvan ajan merkitystä. Kansallisten menettelyjen soveltamisen ei pitäisi haitata tehokkaan kilpailun palauttamista estämällä komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Kansalliset menettelyt, jotka estävät aikaisemmin vallinneen tilanteen välittömän palauttamisen ja pidentävät sääntöjenvastaisesta ja yhteismarkkinoille soveltumattomasta tuesta koituvaa perusteetonta kilpailuetua, eivät täytä menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa asetettuja edellytyksiä.

25.

On tärkeä huomata, että perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla nostetulla, takaisinperintäpäätöstä koskevalla kumoamiskanteella ei ole lykkäävää vaikutusta. Kumoamiskanteen yhteydessä tuensaaja voi kuitenkin hakea takaisinperintäpäätöksen lykkäämistä perustamissopimuksen 242 artiklan nojalla. Lykkäämistä haettaessa on esitettävä perusteet kiireellisyydelle ja sille, että välitoimien määrääminen on ilmeisen perusteltua. Yhteisöjen tuomioistuin tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voivat määrätä kiistanalaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, jos olosuhteet sitä niiden mielestä edellyttävät.

2.2.4 Lojaalin yhteistyön periaate

26.	Perustamissopimuksen 10 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan helpottamaan yhteisön päämäärän toteuttamista. Siinä määrätään EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyövelvollisuudesta perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

27.	Pantaessa takaisinperintäpäätöksiä täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten on tämän vuoksi toimittava yhteistyössä, jotta päätösten tavoite voidaan saavuttaa eli kilpailuedellytykset palauttaa sisämarkkinoille.

28.

Jos jäsenvaltiolla on ennalta-arvaamattomia tai odottamattomia vaikeuksia panna takaisinperintäpäätös täytäntöön määräajassa tai se havaitsee seurauksia, joita komissio ei ole ottanut huomioon, sen olisi ilmoitettava näistä ongelmista komissiolle ja ehdotettava sopivia muutoksia (33). Tällöin komission ja asianomaisen jäsenvaltion on toimittava vilpittömässä yhteistyössä ongelmien ratkaisemiseksi ja noudatettava kaikkia EY:n perustamissopimuksen määräyksiä (34). Lojaalin yhteistyön periaate edellyttää niin ikään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kaikki tiedot, joiden perusteella se voi todeta, että valitut keinot soveltuvat päätöksen täytäntöönpanoon (35).

29.

Vaikka jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanon teknisistä ja oikeudellisista ongelmista, tämä ei kuitenkaan vapauta sitä velvollisuudesta toteuttaa kaikki tarvittavat toimet tuen perimiseksi takaisin asianomaiselta yritykseltä ja ehdottaa komissiolle päätöksen täytäntöönpanoon soveltuvia järjestelyjä (36).

3. TAKAISINPERINTÄPOLITIIKAN TOTEUTTAMINEN

30.	Sekä komissiolla että jäsenvaltioilla on keskeinen rooli takaisinperintäpäätösten täytäntäntöönpanossa, ja ne voivat kumpikin edistää takaisinperintäpolitiikan tehokasta toteuttamista.

3.1 Komission rooli

31.

Komission takaisinperintäpäätöksillä asetetaan takaisinperintävelvollisuus asianomaiselle jäsenvaltiolle. Niillä velvoitetaan kyseinen jäsenvaltio perimään tietty tukimäärä takaisin yhdeltä tai useammalta tuensaajalta tietyssä määräajassa. Kokemukset osoittavat, että kyseisen päätöksen täsmällisyydellä tai kattavuudella on vaikutusta takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanon nopeuteen. Tämän vuoksi komissio pyrkii edelleen varmistamaan, että takaisinperintäpäätöksissä todetaan selvästi takaisinperittävä määrä, takaisinperinnän kohteena oleva yritys ja määräaika, johon mennessä takaisinperintä olisi suoritettava.

Takaisinperittävää tukea saaneiden yritysten nimeäminen

32.

Sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki on perittävä takaisin yrityksiltä, jotka ovat tosiasiassa hyötyneet tuesta (37). Komission tarkoituksena on jatkaa nykykäytäntöä, jonka mukaan takaisinperintäpäätöksissä nimetään yritykset, joilta tuki on perittävä takaisin. Jos täytäntöönpanovaiheessa käy ilmi, että tuki on siirretty toisille yksiköille, jäsenvaltion on ulotettava takaisinperintä kaikkiin todellisiin tuensaajiin. Näin voidaan varmistaa, että takaisinperintävelvollisuutta ei kierretä.

33.

Yhteisöjen tuomioistuimet ovat antaneet joitakin ohjeita siitä, millä perusteilla takaisinperintävelvollisuus on ulotettava muihin yrityksiin kuin sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen alkuperäiseen edunsaajaan. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan perusteettoman edun siirtämisestä voi olla kyse silloin, kun alkuperäisen tuensaajan omaisuutta siirretään kolmannelle markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Toisinaan kyse voi olla seuraajayrityksestä, joka on perustettu kiertämään takaisinperintämääräystä. Jos komissio voi osoittaa, että omaisuutta on myyty markkina-arvoa alhaisempaan hintaan, erityisesti takaisinperintämääräyksen kiertämiseksi perustetulle seuraajayritykselle, yhteisöjen tuomioistuin mukaan takaisinperintämääräys voidaan ulottaa tällaiseen kolmanteen (38). Tyypillisiä kiertotapauksia ovat tilanteet, joissa siirto ei perustu mihinkään muuhun taloudelliseen logiikkaan kuin takaisinperintämääräyksen mitätöintiin (39).

34.

Kun tarkastellaan sellaisen yrityksen osakesiirtoa (osakekaupat), jonka on maksettava takaisin sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki, yhteisöjen tuomioistuin on todennut (40), että tällaisen yrityksen osakkeiden myynti kolmannelle ei vaikuta tuensaajan velvollisuuteen maksaa tuki takaisin (41). Kun voidaan osoittaa, että yrityksen osakkeiden ostaja maksoi niistä käyvän markkinahinnan, sen ei voida katsoa hyötyneen edusta, johon saattaisi sisältyä valtiontukea (42).

35.

Kun komissio tekee tukiohjelmaa koskevan takaisinperintäpäätöksen, se ei yleensä pysty päätöksessä nimeämään kaikkia yrityksiä, jotka ovat vastaanottaneet sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea. Asianomaisen jäsenvaltion on nimettävä nämä yritykset täytäntöönpanoprosessin alussa, ja jäsenvaltion on tarkasteltava erikseen kunkin tuensaajayrityksen tilannetta (43).

Takaisinperittävän määrän laskeminen

36.

Takaisinperinnän tavoite on saavutettu, ”kun tuensaaja on palauttanut kysymyksessä olevat valtiontuet, tarvittaessa viivästyskorkoineen tai ne yritykset, jotka tuista ovat tosiasiallisesti hyötyneet, ovat palauttaneet ne viivästyskorkoineen. Tämän palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun, ja valtion tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu” (44).

37.

Komissio osoittaa jatkossakin takaisinperintäpäätöksissä selvästi sääntöjenvastaiset ja yhteismarkkinoille soveltumattomat tukitoimenpiteet, joihin liittyvät edut peritään takaisin. Kun komissiolla on käytössään kaikki tarpeelliset tiedot, se pyrkii myös laskemaan takaisinperittävän tuen täsmällisen määrän. On kuitenkin selvää, että komissio ei voi vahvistaa takaisinperittävän tuen täsmällistä määrää, eikä sillä ole tähän oikeudellista velvollisuuttakaan. Riittää, että komission päätös sisältää tietoja, joiden avulla jäsenvaltio voi laskea tuen määrän ilman suurempia vaikeuksia (45).

38.

Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tukiohjelman tapauksessa komissio ei pysty määrittämään tukimäärää, joka on perittävä takaisin kultakin tuensaajalta. Tämä edellyttäisi, että jäsenvaltio esittäisi yksityiskohtaisen analyysin kussakin yksittäistapauksessa ohjelman mukaisesti myönnetystä tuesta. Tämän vuoksi komissio mainitsee päätöksessään, että jäsenvaltioiden on perittävä takaisin kaikki tuki, ellei sitä ole myönnetty tiettyyn hankkeeseen, joka tuen myöntämishetkellä täytti kaikki ryhmäpoikkeusasetusten tai komission hyväksymän tukiohjelman mukaiset edellytykset.

39.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti takaisinperintäpäätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti (46). Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään, että korolle lasketaan korkoa tuen takaisinperimispäivään saakka.

Päätöksen täytäntöönpanoaikataulu

40.

Aikaisemmin komission takaisinperintäpäätöksissä on sovellettu aina samaa kahden kuukauden määräaikaa, jonka kuluessa jäsenvaltion oli ilmoitettava päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet. Tuomioistuin on vahvistanut, että tätä määräaikaa on pidettävä määräaikana myös komission päätöksen täytäntöönpanolle (47).

41.	Tuomioistuin on myös päätellyt, että komission ja jäsenvaltion väliset, komission päätöksen täytäntöönpanoon liittyvät yhteydenotot ja neuvottelut eivät vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet päätöksen panemiseksi täytäntöön asetetussa määräajassa (48).

42.

Komissio myöntää, että kahden kuukauden määräaika sen päätösten täytäntöönpanolle on useimmissa tapauksissa liian lyhyt. Tämän vuoksi se on päättänyt pidentää takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanoon varattua määräaikaa neljään kuukauteen. Jatkossa komissio vahvistaa takaisinperintäpäätöksissään kaksi eri määräaikaa:

—	Ensimmäinen määräaika päättyy kahden kuukauden kuluttua päätöksen voimaantulosta. Jäsenvaltion on ilmoitettava kyseiseen määräaikaan mennessä komissiolle suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä.

—	Toinen määräaika päättyy neljän kuukauden kuluttua päätöksen voimaantulosta. Komission päätös on pantava täytäntöön kyseiseen määräaikaan mennessä.

43.	Jos jäsenvaltiolla on vakavia ongelmia, jotka estävät sitä noudattamasta jompaakumpaa määräaikaa, sen on ilmoitettava ongelmista komissiolle ja esitettävä asianmukaiset perustelut. Komissio voi pidentää tämän perusteella määräaikaa lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti (49).

3.2 Jäsenvaltioiden rooli: takaisinperintäpäätösten täytäntöönpano

3.2.1 Kuka vastaa takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta?

44.	Jäsenvaltio on vastuussa takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta. Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.

45.

On muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin on usein todennut, että jäsenvaltiolle osoitettu komission päätös sitoo kaikkia kyseisen valtion viranomaisia, myös sen tuomioistuimia (50). Kyseisen jäsenvaltion jokaisen viranomaisen, joka osallistuu takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoon, on siis toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet päätöksen välittömän ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

46.

Yhteisön lainsäädännössä ei säädetä, minkä viranomaisen olisi vastattava takaisinperintäpäätöksen käytännön täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa. Täytäntöönpanosta vastaavat tahot on nimettävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestelmässä. Täytäntöönpanotutkimuksen tekijät toteavat, että kaikille tarkastelluille maille yhteistä on se, että tuen myöntäneen viranomaisen on suoritettava takaisinperintä. Tästä syystä takaisinperintäprosessiin osallistuu monenlaisia keskus-, alue- ja paikallishallintoviranomaisia (51). Tutkijat huomauttavat lisäksi, että eräät jäsenvaltiot ovat antaneet takaisinperintäprosessin valvonnan yhden keskusviranomaisen tehtäväksi. Tämä viranomainen pitää yleensä jatkuvasti yhteyttä komissioon. Täytäntöönpanotutkimuksen tekijät päättelevät, että tällaisen keskusviranomaisen toiminta tehostaa takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanoa.

3.2.2 Takaisinperintävelvollisuuden noudattaminen

47.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan aloittamaan takaisinperintämenettelyt viipymättä. Kuten edellä 3.1 jaksossa todetaan, takaisinperintäpäätöksessä täsmennetään määräaika, jonka kuluessa jäsenvaltion on toimitettava yksityiskohtaiset tiedot toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut ja aikoo toteuttaa päätöksen panemiseksi täytäntöön. Jäsenvaltion edellytetään toimittavan kattavat tiedot sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen edunsaajista, tukimääristä ja sovellettavista kansallisista takaisinperintämenettelyistä. Lisäksi jäsenvaltion edellytetään toimittavan asiakirja-aineistoa, joka osoittaa sen ilmoittaneen tuensaajalle tämän velvollisuudesta maksaa tuki takaisin.

Tuensaajan ja takaisinperittävän määrän yksilöinti

48.	Takaisinperintäpäätös ei aina sisällä täydellisiä tietoja tuensaajista eikä takaisinperittävän tuen määristä. Tällöin jäsenvaltion on viipymättä nimettävä päätöksen kohteena olevat yritykset ja ilmoitettava takaisinperittävän tuen täsmällinen määrä yrityskohtaisesti.

49.

Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tukiohjelman tapauksessa jäsenvaltion on analysoitava yksityiskohtaisesti jokainen kyseessä olevasta tukiohjelmasta myönnetty yksittäinen tuki. Jotta jäsenvaltio voi määrittää kultakin tukiohjelman yksittäiseltä tuensaajalta takaisin perittävän tuen täsmällisen määrän, sen on selvitettävä, missä määrin tuki on myönnetty tietylle hankkeelle, joka tuen myöntämisajankohtana täytti ryhmäpoikkeusasetuksissa tai komission hyväksymässä tukiohjelmassa asetetut keskeiset kriteerit. Tällöin jäsenvaltio voi myös soveltaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä (de minimis), joka on ollut voimassa takaisinperintäpäätöksen kohteena olevan, sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen myöntämisajankohtana.

50.

Kansalliset viranomaiset voivat ottaa huomioon verotusjärjestelmän vaikutukset, kun ne määrittävät takaisinmaksettavaa määrää. Jos sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen saaja on maksanut tuesta veroa, kansalliset viranomaiset voivat ottaa kansallisten verotussääntöjensä mukaisesti huomioon aikaisemmin maksetun veron ja periä takaisin vain tuensaajan saaman tuen nettomäärän (52). Komissio katsoo, että kansallisten viranomaisten on tällöin varmistettava, että tuensaaja ei voi saada muuta verovähennystä väittämällä, että takaisinmaksu on supistanut verotettavan tulon määrää. Tämä merkitsisi nimittäin, että takaisinperittävä nettomäärä olisi pienempi kuin tuensaajan alun perin saama nettomäärä.

Sovellettava takaisinperintämenettely

51.

Täytäntöönpanotutkimuksen tekijät esittävät runsaasti näyttöä siitä, että takaisinperintämenettelyt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain. Tutkimus osoittaa myös, että jopa samassa jäsenvaltiossa voidaan soveltaa useampia menettelyjä sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen perimiseksi takaisin. Sovellettava takaisinperintämenettely määräytyy useimmissa jäsenvaltioissa yleensä tuen myöntämisen lähtökohtana olevan toimenpiteen luonteen mukaan. Hallintomenettelyt vaikuttavat yleisesti tarkasteltuina paljon tehokkaammilta kuin siviiliprosessioikeuden menettelyt, koska hallinnolliset takaisinperintämääräykset ovat tai niistä voidaan tehdä välittömästi täytäntöönpanokelpoisia (53).

52.

Yhteisön lainsäädännössä ei säädetä, mitä menettelyä jäsenvaltioiden olisi sovellettava takaisinperintäpäätöksen panemiseksi täytäntöön. Jäsenvaltioiden pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että kansallisen menettelyn valinnan ja soveltamisen edellytyksenä on, että menettely mahdollistaa komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Vastuuviranomaisten olisi harkittava huolellisesti kaikkia kansallisen lainsäädännön nojalla käytettävissä olevia takaisinperintäinstrumentteja ja valittava menettely, joka kaikkein todennäköisimmin varmistaa päätöksen välittömän täytäntöönpanon (54). Viranomaisten olisi käytettävä nopeutettuja menettelyjä, kun se on kansallisen lainsäädännön nojalla mahdollista. Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukaisesti nämä menettelyt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia. Niiden ei myöskään pitäisi tehdä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi yhteisön lainsäädännöstä seuraavien oikeuksien käyttöä (55).

53.

Yleisesti ottaen jäsenvaltioiden ei pitäisi pystyä asettamaan minkäänlaisia esteitä komission takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanemiselle (56). Siksi jäsenvaltion viranomaisilla on velvollisuus olla noudattamatta sellaisia kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka voisivat estää komission päätöksen välittömän täytäntöönpanon (57).

Takaisinperintämääräyksistä ilmoittaminen ja niiden täytäntöönpano

54.

Kun tuensaaja, takaisinperittävä määrä ja sovellettava menettely on määritetty, takaisinperintämääräykset olisi lähetettävä sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen saajille viipymättä komission päätöksessä säädettyyn määräaikaan mennessä. Takaisinperinnän suorittamisesta vastaavien viranomaisten on varmistettava, että takaisinperintämääräykset pannaan täytäntöön ja takaisinperintä saadaan suoritettua päätöksessä säädetyssä määräajassa. Jos tuensaaja ei noudata takaisinperintämääräystä, jäsenvaltioiden olisi haettava takaisinperintävaateiden välitöntä täytäntöönpanoa kansallisen lainsäädännön nojalla.

3.2.3 Oikeudenkäynnit kansallisissa tuomioistuimissa

55.

Takaisinperintäpäätösten täytäntöönpano voi johtaa oikeudenkäynteihin kansallisissa tuomioistuimissa. Vaikka jäsenvaltioiden oikeusperinteissä ja oikeusjärjestelmissä on huomattavia eroja, seuraavat kaksi takaisinperintään liittyvien tapausten pääluokkaa voidaan kuitenkin erottaa toisistaan: kanteet, jotka takaisinperinnästä vastaava viranomainen nostaa hakeakseen tuomioistuimelta määräystä, jonka nojalla tuensaajan on maksettava takaisin sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki; ja kanteet, jotka tuensaajat nostavat vastustaakseen takaisinperintämääräystä.

56.

Täytäntöönpanotutkimuksen yhteydessä tehty analyysi osoittaa, että takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano voi viivästyä monia vuosia, kun kyseisen päätöksen kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet riitautetaan tuomioistuimessa. Tämä on vielä todennäköisempää, kun varsinainen takaisinperintäpäätös viedään yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi ja kun kansallisia tuomioistuimia pyydetään keskeyttämään kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen, kunnes yhteisöjen tuomioistuimet ovat päättäneet takaisinperintäpäätöksen lainvoimaisuudesta.

57.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tuensaaja, joka olisi voinut riitauttaa perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla tehdyn komission takaisinperintäpäätöksen yhteisöjen tuomioistuimissa, ei voi enää kyseenalaistaa sitä kansallisessa tuomioistuimessa sillä perusteella, että päätös olisi lainvastainen (58). Tästä seuraa, että tuensaaja, joka olisi voinut hakea yhteisön tuomioistuimilta välitoimia perustamissopimuksen 242 ja 243 artiklan nojalla, mutta joka ei ole niin tehnyt, ei voi hakea päätöksen lainvoimaisuuteen liittyvillä perusteilla sellaisten toimenpiteiden lykkäämistä, joita kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Tätä kysymystä voidaan käsitellä ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimissa (59).

58.

Jos toisaalta ei ole itsestään selvää, että tuensaajan riitauttamaa päätöstä koskeva kumoamiskanne olisi ollut hyväksyttävissä, tuensaajalle on tarjottava riittävä oikeudellinen suoja. Jos tuensaaja riitauttaa päätöksen täytäntöönpanon kansallisessa tuomioistuimessa sillä perusteella, että kyseinen takaisinperintäpäätös on lainvastainen, kansallisen tuomioistuimen on esitettävä päätöksen lainvoimaisuutta koskeva ennakkoratkaisupyyntö yhteisöjen tuomioistuimelle perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla (60).

59.

Jos tuensaaja hakee myös takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettuja kansallisia toimenpiteitä koskevia välitoimia (koska komission takaisinperintäpäätöksen väitetään olevan lainvastainen), kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, täyttääkö tapaus yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Zuckerfabrik (61) ja Atlanta (62) vahvistamat edellytykset. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen tuomioistuin voi määrätä välitoimia vain seuraavissa tapauksissa:

1)	jos sillä on vakavia epäilyjä yhteisön säädöksen lainvoimaisuudesta eikä kiistanalaisen säädöksen lainvoimaisuutta vielä käsitellä yhteisöjen tuomioistuimessa, ja tuomioistuin vie itse asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi;

2)	jos kyseessä on kiireellinen tapaus, jossa välitoimet ovat tarpeen, jotta voidaan estää vakavien ja peruuttamattomien vahinkojen aiheutuminen välitoimia hakevalle osapuolelle;

3)	jos tuomioistuin ottaa asianmukaisesti huomioon yhteisön edun; ja

4)	jos se noudattaa kaikkia näitä edellytyksiä arvioidessaan yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamia ratkaisuja, jotka koskevat yhteisön säädöksen lainmukaisuutta tai vaikutuksiltaan vastaavia välitoimia yhteisön tasolla koskevaa hakemusta (63).

3.2.4 Maksukyvyttömien tuensaajien erityistapaus

60.	On todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, että tuensaaja on maksukyvytön tai konkurssimenettelyn kohteena, ei ole vaikutusta tuensaajan velvollisuuteen maksaa sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki takaisin (64).

61.

Pääosassa maksukyvyttömiin tuensaajiin liittyvistä tapauksista sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen koko määrää (korkoineen) ei pystytä perimään takaisin, sillä tuensaajan varat eivät riitä kattamaan kaikkien velkojien vaateita. Tämän vuoksi aikaisemmin vallinneen tilanteen täydellinen palauttaminen ei ole mahdollista perinteisin keinoin. Koska takaisinperinnän tavoitteena on viime kädessä lopettaa kilpailun vääristyminen, tuensaajan selvitystilaa voidaan pitää yhteisöjen tuomioistuimen mukaan hyväksyttävänä takaisinperintätapana tällaisissa tapauksissa (65). Päätös, jossa jäsenvaltio määrätään perimään sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki takaisin maksukyvyttömältä tuensaajalta, voidaan siis komission mielestä katsoa asianmukaisesti täytäntöönpannuksi joko silloin, kun takaisinperintä on suoritettu kokonaisuudessaan, tai jos takaisinperintä on saatu suoritettua vain osittain silloin, kun yritys asetetaan selvitystilaan ja sen omaisuus myydään markkinaehdoin.

62.

Pannessaan täytäntöön maksukyvyttömiä tuensaajia koskevia takaisinperintäpäätöksiä, jäsenvaltion viranomaisten olisi varmistettava, että yhteisön etu otetaan asianmukaisesti huomioon koko maksukyvyttömyysmenettelyn ajan. Erityisesti on huomioitava tarve lopettaa välittömästi sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen myöntämisen aiheuttama kilpailun vääristyminen.

63.

Komission kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että pelkkä saatavien kirjaaminen velkojainluetteloon konkurssimenettelyissä ei välttämättä aina riitä turvaamaan komission takaisinperintäpäätösten välitöntä ja tehokasta täytäntöönpanoa. Kansallisen konkurssilainsäädännön eräiden säännösten soveltaminen voi kumota takaisinperintäpäätöksen vaikutukset ja sallia yrityksen toiminnan jatkumisen, vaikka takaisinperintää ei ole toteutettu kokonaisuudessaan. Näin sallitaan myös kilpailun vääristymisen jatkuminen. Maksukyvyttömiin tuensaajiin liittyvien tapausten käsittelystä saamiensa kokemusten perusteella komissio katsoo, että on tarpeen määritellä jäsenvaltioiden velvollisuudet konkurssimenettelyjen eri vaiheissa.

64.

Jäsenvaltion olisi kirjautettava saatavansa välittömästi velkojainluetteloon konkurssimenettelyssä (66). Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan takaisinperintä suoritetaan kansallisen konkurssilainsäädännön mukaisesti (67). Takaisinperintävelka maksetaan siis takaisin kansallisessa lainsäädännössä sille annetun etuoikeusaseman mukaisesti.

65.

Komissiolla on kokemusta tapauksista, joissa pesänhoitaja on kieltäytynyt kirjaamasta takaisinperintävaadetta sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen muotoon liittyvistä syistä (esim. kun tuki on myönnetty pääomasijoituksen muodossa). Tilanne on komission mielestä ongelmallinen, erityisesti jos tällainen kieltäytyminen merkitsee, että takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavilla viranomaisilla ei ole mitään keinoja varmistaa, että yhteisön etu otetaan asianmukaisesti huomioon maksukyvyttömyysmenettelyissä. Tämän vuoksi komissio katsoo, jäsenvaltion olisi riitautettava pesänhoitajan päätös kieltäytyä kirjaamasta sen takaisinperintäsaatavia (68).

66.

Jotta jäsenvaltio voisi varmistaa komission takaisinperintäpäätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, komissio katsoo, että takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten olisi myös riitautettava pesänhoitajan tai tuomioistuimen päätökset, joilla sallitaan maksukyvyttömän tuensaajan toiminnan jatkuminen takaisinperintäpäätöksessä asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Myös kansallisten tuomioistuinten olisi tällaisessa tilanteessa otettava yhteisön etu täysimääräisesti huomioon. Erityisesti olisi huomioitava tarve varmistaa, että komission päätösten täytäntöönpano on välitöntä ja että sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen aiheuttama kilpailun vääristyminen lopetetaan mahdollisimman pian. Komissio katsoo, että tämän vuoksi tuomioistuinten ei pitäisi sallia maksukyvyttömän tuensaajan toiminnan jatkamista ennen kuin tuki on peritty kokonaan takaisin.

67.

Jos velkojatoimikunnalle ehdotetaan suunnitelmaa tuensaajan toiminnan jatkamiseksi, takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset voivat tukea tällaista suunnitelmaa vain silloin, kun se varmistaa, että tuki maksetaan kokonaisuudessaan takaisin komission takaisinperintäpäätöksessä säädetyssä määräajassa. Jäsenvaltio ei etenkään voi luopua osasta takaisinperintävaateitaan, eikä se voi hyväksyä muuta ratkaisua, joka ei johtaisi tuensaajan toiminnan välittömään lopettamiseen. Jos sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea ei ole maksettu välittömästi kokonaisuudessaan takaisin, takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten olisi vastustettava kaikin käytettävissään olevin toimenpitein jatkamissuunnitelman hyväksymistä. Niiden olisi myös vaadittava, että tuensaajan toiminta lopetetaan takaisinperintäpäätöksessä asetetun määräajan kuluessa.

68.

Selvitystilamenettelyssä ja niin kauan kun tukea ei ole peritty kokonaan takaisin, jäsenvaltion olisi vastustettava omaisuudensiirtoja, joita ei toteuteta markkinaehdoin ja/tai jotka toteutetaan takaisinperintäpäätöksen kiertämiseksi. Jotta omaisuudensiirto voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti, jäsenvaltion on varmistettava, että tuen aikaansaamaa perusteetonta etua ei siirretä omaisuuserien ostajalle. Tästä voi olla kyse, jos alkuperäisen tuensaajan omaisuutta siirretään kolmannelle markkina-arvoa alhaisempaan hintaan tai seuraajayritykselle, joka on perustettu takaisinperintämääräyksen kiertämiseksi. Tällöin takaisinperintämääräys on ulotettava kyseiseen kolmanteen. (69)

4. KOMISSION TAKAISINPERINTÄPÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANON LAIMINLYÖNNIN SEURAUKSET

69.	Jäsenvaltion katsotaan noudattaneen takaisinperintäpäätöstä, kun tuki on maksettu kokonaan takaisin asetetussa määräajassa tai maksukyvyttömän tuensaajan tapauksessa silloin, kun yritys realisoidaan tavanomaisin markkinaehdoin.

70.

Komissio voi myös hyväksyä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päätöksen väliaikaisen täytäntöönpanon, kun päätökseen on haettu muutosta kansallisessa tai yhteisön tuomioistuimissa (esim. sallimalla sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen koko määrän maksamisen suljetulle tilille (70)). Jäsenvaltion on varmistettava, että sääntöjenvastaiseen ja yhteismarkkinoille soveltumattomaan tukeen liittyvä etu ei ole enää yrityksen ulottuvilla (71). Jäsenvaltion olisi toimitettava komission hyväksyttäväksi perustelut tällaisten väliaikaisten täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamiselle ja kattava kuvaus suunnitelluista toimenpiteistä.

71.

Jos jäsenvaltio ei ole noudattanut takaisinperintäpäätöstä ja jos se ei ole voinut osoittaa tämän johtuneen täydellisestä mahdottomuudesta, komissio voi aloittaa rikkomisesta johtuvan menettelyn. Jos tietyt ehdot lisäksi täyttyvät, se voi vaatia Deggendorf-periaatteen nojalla asianomaista jäsenvaltiota keskeyttämään uuden yhteismarkkinoille soveltuvan tuen maksun kyseisille tuensaajille.

4.1 Rikkomisesta johtuvat menettelyt

— Perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohtaan perustuvat toimet

72.

Jos asianomainen jäsenvaltio ei noudata takaisinperintäpäätöstä säädetyssä määräajassa eikä ole pystynyt osoittamaan täytäntöönpanon olevan täydellisen mahdotonta, komissio (kuten se on jo tehnyt) tai mikä tahansa asianomainen jäsenvaltio voi viedä asian suoraan yhteisöjen tuomioistuimeen perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla. Komissio voi vedota argumentteihin, jotka liittyvät asianomaisen jäsenvaltion täytäntöönpano-, lainsäädäntö- tai oikeusviranomaisten toimintaan, sillä jäsenvaltiota olisi käsiteltävä kokonaisuutena (72).

— Perustamissopimuksen 228 artiklan 2 kohtaan perustuvat toimet

73.

Jos yhteisöjen tuomioistuin tuomitsee jäsenvaltion komission päätöksen noudattamatta jättämisestä ja jos komissio katsoo, että asianomainen jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, komissio voi edetä asiassa perustamissopimuksen 228 artiklan 2 kohdan nojalla. Annettuaan ensin jäsenvaltiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa komissio antaa perustellun lausunnon. Siinä täsmennetään, miltä osin asianomainen jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota.

74.

Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä yhteisöjen tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi perustellussa lausunnossa asetetussa määräajassa, komissio voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 228 artiklan 2 kohdan nojalla. Komissio vaatii tällöin yhteisöjen tuomioistuinta määräämään asianomaiselle jäsenvaltiolle uhkasakon. Uhkasakko määritetään EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltamista koskevan komission tiedonannon (73) mukaisesti. Sen laskemisessa sovelletaan seuraavia kriteereitä: rikkomisen vakavuus, sen kesto ja tarve varmistaa, että sakko ehkäisee rikkomisen jatkossa. Saman tiedonannon mukaisesti komissio aikoo vaatia myös kiinteämääräisen hyvityksen maksua jatketusta rikkomisesta (noudattamatta jättämisestä annetun ensimmäisen tuomion ja perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla annetun tuomion välisenä aikana). Komission takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanon laiminlyönti pitkittää sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen myöntämisestä aiheutunutta kilpailun vääristymistä. Tämän vuoksi komissio ei epäröi hyödyntää tätä mahdollisuutta, jos se vaikuttaa välttämättömältä valtiontukisääntöjen noudattamiseksi.

4.2 Deggendorf-oikeuskäytännön soveltaminen

75.

Asiassa Deggendorf antamassaan tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että ”komission tutkiessa valtion tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille sen on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, niihin tarpeen tullen mukaan lukien aikaisemman päätöksen jo arvioitu asiayhteys, kuten myös ne velvoitteet, jotka tässä päätöksessä on voitu jäsenvaltiolle asettaa. Tästä seuraa, että komissiolla oli toimivalta ottaa huomioon yhtäältä vanhojen […] tukien ja uusien […] tukien mahdollinen yhteisvaikutus ja toisaalta se seikka, että [vanhoja] tukia, jotka oli julistettu lainvastaisiksi […], ei ollut palautettu” (74). Soveltaessaan tätä tuomiota ja pyrkiessään välttämään yhteisen edun vastaista kilpailun vääristymistä, komissio voi määrätä jäsenvaltion keskeyttämään yhteismarkkinoille soveltuvan uuden tuen maksun yritykselle, jolla on käytössään sääntöjenvastaista, yhteismarkkinoille soveltumatonta ja aikaisemman takaisinperintäpäätöksen kohteena olevaa tukea. Tämä lykkäävä vaikutus jatkuu kunnes jäsenvaltio on varmistanut, että asianomainen yritys on maksanut sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman vanhan tuen takaisin.

76.

Komissio on soveltanut ns. Deggendorf-periaatetta järjestelmällisemmin muutamien vuosien ajan. Käytännössä komissio vaatii uutta tukitoimenpidettä koskevan alustavan tutkinnan aikana jäsenvaltiota keskeyttämään uuden tuen myöntämisen tuensaajalle, jonka on vielä maksettava takaisin aikaisemman takaisinperintäpäätöksen kohteena ollut sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki. Jos jäsenvaltio ei sitoudu tähän ja/tai jos kyseessä olevista tukitoimenpiteistä ei ole selkeitä tietoja (75), mikä estää komissiota arvioimasta vanhan ja uuden tuen kokonaisvaikutuksia kilpailuun, komissio tekee menettelyasetuksen 7 artiklan 4 kohdan nojalla lopullisen ehdollisen päätöksen. Päätöksessä jäsenvaltiota vaaditaan keskeyttämään uuden tuen maksu kunnes komissio katsoo, että asianomainen tuensaaja on maksanut takaisin sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman vanhan tuen ja mahdolliset korot.

77.

Deggendorf-periaate on sittemmin otettu huomioon valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (76) ja viimeisimmissä ryhmäpoikkeusasetuksissa (77). Komissio aikoo ottaa tämän periaatteen huomioon myös kaikissa tulevissa valtiontukisäännöissä ja -päätöksissä.

78.

Komissio suhtautuu myönteisesti Italian aloitteeseen lisätä Deggendorf-periaatetta koskeva erillinen säännös ”Legge Finanziaria 2007” -lakiinsa. Säännöksen mukaan uusien valtiontukitoimenpiteiden edunsaajien on vahvistettava, että niiden käytössä ei ole sääntöjenvastaista tai yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea (78).

5. PÄÄTELMÄT

79.

Vapaaseen ja vääristymättömään kilpailuun perustuvan järjestelmän ylläpitäminen kuuluu Euroopan yhteisön perusperiaatteisiin. Valtiontukien valvonta on keskeinen osa EU:n kilpailupolitiikkaa ja sillä varmistetaan, että kilpailuolosuhteet sisämarkkinoilla säilyvät tasapuolisina kaikilla talouden toimialoilla. Tässä keskeisessä tehtävässä komissio ja jäsenvaltio vastaavat yhdessä sen varmistamisesta, että valtiontukien valvonta ja erityisesti takaisinperintäpäätökset pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

80.

Tällä tiedonannolla komissio pyrkii antamaan tietoja yhteisöjen tuomioistuinten määrittelemistä takaisinperintäpolitiikan periaatteista ja selventämään käytäntöjä, joita komissio noudattaa takaisinperintäpolitiikassaan. Komissio sitoutuu noudattamaan itse näitä periaatteita ja kehottaa jäsenvaltioita pyytämään neuvoja, kun takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanossa esiintyy ongelmia. Komission yksiköt ovat jäsenvaltioiden käytettävissä ja antavat lisäohjeita ja apua tarpeen mukaan.

81.

Vastavuoroisesti komissio odottaa, että jäsenvaltiot noudattavat takaisinperintäpolitiikan periaatteita. Valtiontukien valvonta ja sen tavoitteiden saavuttaminen — kilpailun säilyminen vääristymättömänä sisämarkkinoilla — voidaan varmistaa ainoastaan komission ja jäsenvaltioiden yhteisen toiminnan avulla.

(1) Valtiontuen toimintasuunnitelma — Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: valtiontukiuudistuksen toimintasuunnitelma vuosiksi 2005–2009.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(3) Study on the enforcement of state aid law at national level, Competition studies 6, Luxemburg, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto:

http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/overview/studies.html

(4) Asia C-70/72, komissio v. Saksa, Kok. 1973, s. 813, 13 kohta.

(5) Asia 121/73, Markmann KG v. Saksa ja Schleswig-Holsteinin osavaltio, Kok. 1973, s. 1495; asia 122/73, Nordsee, Deutsche Hochseefischerei GmbH v. Saksa ja Rheinland-Pfalzin osavaltio, Kok. 1973, s. 1511; ja asia 141/73, Fritz Lohrey v. Saksa ja Hessenin osavaltio, Kok. 1973, s. 1527.

(6) EYVL C 318, 24.11.1983, s. 3.

(7) Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(8) Asia C-301/87, Ranska v. komissio, Kok. 1990, s. I-307.

(9) Asia C-415/03, komissio v. Kreikka, (”Olympic Airways”), Kok. 2005, s. I-3875; ja asia C-232/05, komissio v. Ranska, (”Scott”), yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Kok. 2006.

(10) Asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf GmbH v. Saksa, (”Deggendorf”), Kok. 1994, s. I-833.

(11) Asia C-75/97, Belgia v. komissio, Kok. 1999, s. I-3671, 65 kohta.

(12) Asia C-183/91, komissio v. Kreikka, Kok. 1993, s. I-3131, 16 kohta.

(13) Yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, Kok. 1994, s. I-4103, 75 kohta.

(14) Asia C-348/93, komissio v. Italia, Kok. 1995, s. I-673, 27 kohta.

(15) Asia T-459/93, Siemens v. komissio, Kok. 1995, s. II-1675, 97–101 kohta.

(16) Asia C-415/03, komissio v. Kreikka, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(17) Asia C-232/05, komissio v. Ranska, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(18) Luottamuksensuojan periaatteesta ks. asia C 24/95, Alcan, Kok. 1997, s. I-1591, 25 kohta, ja asia C 5/89, BUG-Alutechnik, Kok. 1990, s. I-3437, 13 ja 14 kohta. Esimerkkinä tapauksesta, jossa yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut tuensaajan luottamuksensuojan ks. asia C-223/85, RSV, Kok. 1987, s. 4617.

(19) Oikeusvarmuuden periaatteesta ks. asia T-115/94, Opel Austria GmbH v. neuvosto, Kok. 1997, s. II-39, ja asia C-372/97, Italia v. komissio, Kok. 2004, s. I-3679, 116–118 kohta, ja yhdistetyt asiat C-74/00P ja C-75/00, P Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, Kok. 2002, s. I-7869, 140 kohta. Ks. myös asia T-308/00, Saltzgitter v. komissio, Kok. 2004, s. II-1933, 166 kohta.

(20) ”Komission toimille” annettu määritelmä ks. asia T-369/00, Département du Loiret v. komissio, Kok. 2003, s. II-1789.

(21) Asia 94/87, komissio v. Saksa, Kok. 1989, s. 175.

(22) Asia C-404/00, komissio v. Espanja, Kok. 2003, s. I-6695.

(23) Asia C-280/95, komissio v. Italia, Kok. 1998, s. I-259.

(24) Asia C-24/95, Alcan, Kok. 1997, s. 1591, 34-37 kohta.

(25) Asia C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433.

(26) Asia C-52/84, komissio v. Belgia, Kok. 1986, s. 89, 9 kohta.

(27) Asia C-52/84, komissio v. Belgia, mainittu edellä alaviitteessä 26, 14 kohta.

(28) Asia C-499/99, komissio v. Espanja, Kok. 2002, s. I-6301.

(29) Asia C-280/05, komissio v. Italia, mainittu edellä alaviitteessä 23.

(30) Asia C-6/97, Italia v. komissio, Kok. 1999, s. I-2981, 34 kohta.

(31) Asia C-415/03, komissio v. Kreikka, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(32) Asia C-232/05, komissio v. Ranska, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(33) Asia C-404/00, komissio v. Espanja, mainittu edellä alaviitteessä 22.

(34) Asia C-94/87, komissio v. Saksa, Kok. 1989, s. 175, 9 kohta, ja asia C-348/93, komissio v. Italia, mainittu edellä alaviitteessä 14, 17 kohta.

(35) Täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia havainnollistava esimerkki ks. asia C-209/00, komissio v. Saksa, Kok. 2002, s. I-11695.

(36) Asia 94/87, komissio v. Saksa, mainittu edellä alaviitteessä 34, 10 kohta.

(37) Asia C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433, 57 kohta, ja asia C-277/00, Saksa v. komissio (”SMI”), Kok. 2004, s. I-3925, 75 kohta.

(38) Asia C-277/00, Saksa v. komissio, mainittu edellä alaviitteessä 37.

(39) Yhdistetyt asiat C-328/99 ja C-399/00, Italia ja SMI 2 Multimedia Spa v. komissio. Ks. toinen esimerkki kiertotilanteesta, asia C-415/03, komissio v. Kreikka, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(40) Yhdistetyt asiat C-328/99 ja C-399/00, Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, Kok. 2003, s. I-4035, 83 kohta.

(41) Kun yksityistetään yritys, joka on saanut komission yhteismarkkinoille soveltuvaksi katsomaa tukea, jäsenvaltio voi lisätä yksityistämissopimukseen vastuuvelvollisuusehdon suojatakseen ostajayritystä riskiltä siitä, että komission alkuperäinen päätös tuen hyväksymisestä kumottaisiin yhteisöjen tuomioistuimissa ja korvattaisiin komission päätöksellä, jossa tuki määrätään perittäväksi takaisin tuensaajalta. Tällainen ehto voisi vaikuttaa hintaan, jonka ostaja maksaa yksityistetystä yrityksestä, jotta uusi takaisinmaksuvastuu voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon.

(42) Asia C-277/00, Saksa v. komissio, mainittu edellä alaviitteessä 37, 80 kohta.

(43) Asia C-310/99, Italia v. komissio, Kok. 2002, s. I-2289, 91 kohta.

(44) Asia C-277/00, Saksa v. komissio, mainittu edellä alaviitteessä 37, 74–76 kohta.

(45) Asia C-480/98, Espanja v. komissio, Kok. 2000, s. I-8717, 25 kohta, ja yhdistetyt asiat C-67/85, C-68/85 ja C-70/85, Kwekerij van der Kooy BV ym. v. komissio, Kok. 1988, s. 219.

(46) Ks. poikkeuksena tästä asia C-480/98, Espanja v. komissio, mainittu edellä alaviitteessä 45, 36 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(47) Asia C-207/05, komissio v. Italia, Kok. 2006, s. I-70, 31–36 kohta; ks. myös asia C-378/98, komissio v. Belgia, Kok. 2001, s. I-5107, 28 kohta, ja asia C-232/05, komissio v. Ranska, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(48) Asia C-5/86, komissio v. Belgia, Kok. 1987, s. 1773.

(49) Asia C-207/05, komissio v. Italia, tuomio 1. kesäkuuta 2006.

(50) Asia 249/85, Albako Margarinefabrik Maria von der Linde GmbH & Co. KG v. Bundesanstalt für landwirtschaftliche Marktordnung, Kok. 1987, s. 2345.

(51) Ks. tutkimuksen s. 521.

(52) Asia T-459/93, Siemens v. komissio, Kok. 1995, s. II-1675, 83 kohta. Ks. myös asia C-148/04, Unicredito Spa v. Agenzia delle Entrate, Ufficio Genova I, Kok. 2005, s. I-11137, 117–120 kohta.

(53) Ks. tutkimuksen s. 522 ja sitä seuraavat sivut.

(54) Tältä osin tutkimus korostaa Saksan viranomaisten äskettäistä pyrkimystä panna täytäntöön Kvaerner Warnow Werftiä koskevassa asiassa tehty takaisinperintäpäätös. Kyseisessä asiassa tuki oli myönnetty yksityisoikeudellisen sopimuksen nojalla. Kun tuensaaja kieltäytyi maksamasta tukea takaisin, toimivaltaiset viranomaiset päättivät, että ne eivät vie asiaa käsiteltäväksi siviilituomioistuimeen vaan antoivat hallinnollisen päätöksen, jolla tuki määrättiin maksettavaksi välittömästi takaisin. Lisäksi päätös vahvistettiin välittömästi täytäntöönpanokelpoiseksi. Berlin-Brandenburgin ylemmän oikeusasteen hallintotuomioistuin totesi, että toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse periä tukea takaisin samalla tavoin kuin se on myönnetty. Hallintotuomioistuin myönsi, että komission päätöksen tehokas täytäntöönpano edellytti, että toimivaltaiset viranomaiset voivat periä tuen takaisin hallinnollisen päätöksen nojalla. Jos tämä tuomio vahvistetaan tulevissa menettelyissä, voidaan todeta, että Saksassa tuen takaisinperintä voidaan jatkossa toteuttaa hallinnollisten sääntöjen nojalla.

(55) Asia C-13/01, Safalero, Kok. 2003, s. I-8679, 49–50 kohta.

(56) Asia C-48/71, komissio v. Italia, Kok. 1972, s. 529.

(57) Asia C-232/05, komissio v. Ranska, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(58) Asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf GmbH v. Saksa, mainittu edellä alaviitteessä 10.

(59) Tämä on vahvistettu asiassa C-232/05, komissio v. Ranska, mainittu edellä alaviitteessä 9.

(60) Asia C-346/03, Atzeni ym., Kok. 2006, s. I-1875, 30–34 kohta.

(61) Yhdistetyt asiat C-143/88 ja C-92/89, Zuckerfabrik Süderdithmarschen A.G. ym., Kok. 1991, s. I-415, 23 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(62) Asia C-465/93, Atlanta Fruchthandelsgesellschaft mbH ym., Kok. 1995, s. I-3761, 51 kohta.

(63) Asia C-465/93, Atlanta Fruchthandelsgesellschaft mbH ym., mainittu edellä alaviitteessä 61, 51 kohta.

(64) Asia C-42/93, Espanja v. komissio (”Merco”), Kok. 1994, s. I-4175.

(65) Asia C-52/84, komissio v. Belgia, Kok. 1986, s. 89.

(66) Asia C-142/87, komissio v. Belgia, Kok. 1990, s. I-959, 62 kohta.

(67) Asia C-142/87, mainittu edellä alaviitteessä 66. Asia C-499/99, komissio v. Espanja (”Magefesa”), Kok. 2002, s. I-603, 28–44 kohta.

(68) Ks. Ambergin kauppatuomioistuimen 23. heinäkuuta 2001 antama tuomio, joka käsittelee Saksan myöntämää valtiontukea yritykselle ”Neue Maxhütte- Stahlwerke GmbH” (komission päätös 96/178/EHTY (EYVL L 53, 2.3.1996, s. 41)). Kyseisessä asiassa saksalainen tuomioistuin kumosi pesänhoitajan päätöksen kieltäytyä kirjaamasta velkojainluetteloon pääomasijoituksena myönnettyä sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea. Kieltäytymispäätös kumottiin, sillä takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano olisi ollut muutoin mahdotonta.

(69) Asia C-277/00, Saksa v. komissio, mainittu edellä alaviitteessä 37.

(70) Käytännössä koko tukimäärän ja korkojen maksusta suljetulle tilille voidaan sopia pankin ja tuensaajan allekirjoittamalla erityissopimuksella, jossa sopimuspuolet sopivat, että summa vapautetaan jommankumman osapuolen käyttöön, kun asia on saatu ratkaistua.

(71) Toisin kuin suljetun tilin avaaminen, pankkitakausten käyttöä ei voida katsoa väliaikaiseksi täytäntöönpanotoimeksi, koska tuen koko määrä on edelleen tuensaajan käytössä.

(72) Asia C-224/01, Köbler, Kok. 2003, s. I-10239, 31–33 kohta; asia C-173/03, Traghetti del Mediterraneo, Kok. 2003, s. I-5177, 30–33 kohta.

(73) Komission tiedonanto — EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltaminen — SEC/2005/1658 (EUVL C 126, 7.6.2007, s. 15).

(74) Asiat T-244/93 ja T-486/93, TWD Deggendorf v. komissio, Kok. 1995, s. II-2265, 56 kohta.

(75) Esim. sääntöjenvastaiset ja yhteismarkkinoille soveltumattomat ohjelmat, joiden osalta komissiolla ei ole tietoja tuensaajista ja tukimääristä.

(76) EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2, 23 kohta.

(77) Komission asetus (EY) N:o 1628/2006, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen, EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29.

(78) Legge 27 dicembre 2006, n. 296, art. 1223.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 272

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	50. vuosikerta 15. marraskuuta 2007

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT
	Komissio
2007/C 272/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4868 — Avnet/Magirus EID) ( 1 )	1

2007/C 272/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4903 — Hochtief/Vinci/JV) ( 1 )	1

2007/C 272/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4564 — Bridgestone/Bandag) ( 1 )	2

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Komissio
2007/C 272/04	Euron kurssi	3

2007/C 272/05	Komission tiedonanto — Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa	4

2007/C 272/06	Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean 416. kokouksessaan 18. syyskuuta 2006 antama lausunto päätösluonnoksesta asiassa COMP/C2/38.681 — Cannesin sopimuksen voimassaolon jatkamista koskeva sopimus	18

2007/C 272/07	Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomus asiassa COMP/C2/38.681 — Cannesin sopimuksen voimassaolon jatkamista koskeva sopimus (laadittu tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 23 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn komission päätöksen (2001/462/EY, EHTY) 15 ja 16 artiklan mukaisesti — EYVL L 162, 19.6.2001, s. 21)	19

	EUROOPAN TALOUSALUEESEEN LIITTYVÄT TIEDOTTEET
	EFTAn tuomioistuin
2007/C 272/08	Héraðsdómur Reykjavíkurin 19 päivänä maaliskuuta 2007 esittämä pyyntö saada EFTAn tuomioistuimelta neuvoa-antava lausunto asiassa Jón Gunnar Þorkelsson v. Gildi-lífeyrissjóður (Gildi-eläkerahasto) (Asia E-4/07)	20

	V Ilmoitukset
	HALLINNOLLISET MENETTELYT
	Komissio
2007/C 272/09	Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman Yhteistyö-työohjelmaan liittyvä Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen ehdotuspyyntö	21

	KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT
	Komissio
2007/C 272/10	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4946 — Goldman Sachs/Sintonia SpA/Sintonia) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	22

2007/C 272/11	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4883 — PetroFina/Galactic/Futerro JV) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	23

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,4700
JPY	Japanin jeniä	163,26
DKK	Tanskan kruunua	7,4517
GBP	Englannin puntaa	0,71040
SEK	Ruotsin kruunua	9,2470
CHF	Sveitsin frangia	1,6450
ISK	Islannin kruunua	87,85
NOK	Norjan kruunua	7,9275
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CYP	Kyproksen puntaa	0,5842
CZK	Tšekin korunaa	26,695
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	253,82
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,7016
MTL	Maltan liiraa	0,4293
PLN	Puolan zlotya	3,6435
RON	Romanian leuta	3,4571
SKK	Slovakian korunaa	32,927
TRY	Turkin liiraa	1,7375
AUD	Australian dollaria	1,6308
CAD	Kanadan dollaria	1,4041
HKD	Hongkongin dollaria	11,4501
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,9227
SGD	Singaporin dollaria	2,1254
KRW	Etelä-Korean wonia	1 342,55
ZAR	Etelä-Afrikan randia	9,8372
CNY	Kiinan juan renminbiä	10,9152
HRK	Kroatian kunaa	7,3490
IDR	Indonesian rupiaa	13 553,40
MYR	Malesian ringgitiä	4,9172
PHP	Filippiinien pesoa	62,887
RUB	Venäjän ruplaa	35,9340
THB	Thaimaan bahtia	46,268


2007/C 272/12	Huomautus	s3


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti