4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.6.2007 (Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Medipac — Kazantzidis AE v. Venizeleio-Pananeio (PE.S.Y. KRITIS)

(Asia C-6/05) (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Direktiivi 93/42/ETY - CE-merkinnällä varustettujen lääkinnällisten laitteiden hankkiminen sairaalaan - Suojatoimenpiteet - Julkinen tavaranhankinta - Hankinta, joka ei ylitä direktiivin 93/36/ETY soveltamisen kynnysarvoa - Yhdenvertaisuusperiaate ja avoimuusvelvollisuus)

(2007/C 183/02)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Medipac — Kazantzidis AE

Vastaaja: Venizeleio-Pananeio (PE.S.Y. KRITIS)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Symvoulio tis Epikrateias — Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/36/ETY (EYVL L 199, s. 1) ja lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY (EYVL L 169, s. 1) tulkinta — CE-merkinnällä varustettuja tuotteita koskevan tarjouksen hylkääminen — Mainittujen tuotteiden laadun riittämättömyys kansanterveyden suojelun ja sen erityistarkoituksen kannalta, johon niitä on määrä käyttää — Lääkinnällisiä teknisiä tuotteita koskeva sairaalan hankintamenettely

Tuomiolauselma

Yhdenvertaisuusperiaate ja avoimuusvelvollisuus ovat esteenä sille, että hankintaviranomainen, joka on järjestänyt tarjouskilpailumenettelyn lääkinnällisten laitteiden hankkimiseksi ja täsmentänyt, että näiden laitteiden on oltavat Euroopan farmakopean mukaisia ja CE-merkinnällä varustettuja, hylkää välittömästi ja lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, 8 ja 18 artiklassa säädetyn suojamenettelyn ulkopuolella tarjotut tarvikkeet, jos ne ovat tämän kansanterveyden suojeluun liittyvistä syistä vaaditun teknisen edellytyksen mukaisia. Jos hankintaviranomainen katsoo, että tarvikkeet voivat aiheuttaa vaaraa kansanterveydelle, sen on tehtävä ilmoitus tästä toimivaltaiselle kansalliselle elimelle mainitun suojamenettelyn täytäntöönpanemiseksi.

Hankintaviranomaisen, joka on saattanut asian toimivaltaisen kansallisen viranomaisen käsiteltäväksi direktiivin 93/42, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1882/2003, 8 ja 18 artiklassa säädetyn suojamenettelyn toteuttamiseksi CE-merkinnällä varustettujen lääkinnällisten laitteiden osalta, on lykättävä tarjouskilpailumenettelyä tämän suojamenettelyn päättymiseen saakka, ja tämän menettelyn tulos sitoo tätä viranomaista. Jos tällaisen suojamenettelyn toteuttaminen aiheuttaa viivästyksen, joka voi vaarantaa julkisen sairaalan toiminnan ja näin ollen kansanterveyden, hankintaviranomaisella on oikeus toteuttaa kaikki välttämättömät väliaikaiset toimenpiteet suhteellisuusperiaatetta noudattaen voidakseen hankkia tämän sairaalan asianmukaista toimintaa varten välttämättömät tarvikkeet.

(1) EUVL C 69, 19.3.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-127/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Direktiivi 89/391/ETY - 5 artiklan 1 kohta - Työnantajan velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa - Työnantajan vastuu)

(2007/C 183/03)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M.-J. Jonczy ja N. Yerrell)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: C. Gibbs, avustajinaan D. Anderson, QC, ja barrister D. Barr)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY:n perustamissopimuksen ja toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12.6.1989 annetun direktiivin 89/391/ETY (EYVL L 183, s. 1) 5 artiklan 1 ja 4 kohdan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jolla rajoitetaan työnantajien velvollisuutta huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 143, 11.6.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti

(Asia C-148/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 79/923/ETY - Simpukkavesien laatu - Simpukkavesien nimeäminen - Pilaantumisen vähentämistä koskevat ohjelmat - Valvontaa koskevien parametrien vahvistaminen)

(2007/C 183/04)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Doherty ja D. Recchia)

Vastaaja: Irlanti (asiamiehet: D. O'Hagan ja N. Travers)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Simpukkavesiltä vaadittavasta laadusta annetun neuvoston direktiivin 79/923/ETY (EYVL L 281, s. 47) 3, 4 ja 5 artiklan puutteellinen täytäntöönpano — Laiminlyönti nimittää tietyt simpukkavedet, laatia ohjelmat pilaantumisen vähentämiseksi ja määrätä valvontaa koskevat parametrit

Tuomiolauselma

Irlanti ei ole noudattanut simpukkavesiltä vaadittavasta laadusta 30.10.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/923/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole

—	kyseisen direktiivin 4 artiklan mukaisesti nimennyt kaikki nimettäväksi vaadittuja simpukkavesiä,

—	kyseisen direktiivin 3 artiklan mukaisesti vahvistanut arvoja direktiivin 4 artiklan mukaan nimettyjä tai nimettäväksi vaadittuja vesiä varten, eikä

—	kyseisen direktiivin 5 artiklan mukaisesti ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen vähentämistä koskevien ohjelmien laatimiseksi niitä vesiä varten, jotka olisi pitänyt nimetä 4 artiklan mukaan mutta joita ei ole nimetty.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 69, 19.3.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-173/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 23, EY 25 ja EY 133 artikla - ETY:n ja Algerian yhteistyösopimus - Ympäristövero Sisilian alueelle rakennetuista kaasuputkistoista - Tullia vaikutuksiltaan vastaava maksu)

(2007/C 183/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja J. Hottiaux)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: I. M. Braguglia, avustajanaan asianajaja A. Cingolo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 23, EY 25, EY 26 ja EY 133 artiklan ja Euroopan talousyhteisön ja Algerian demokraattisen kansantasavallan yhteistyösopimuksen, joka hyväksyttiin 28.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2210/78 (EYVL L 263, s. 1) 4 ja 9 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla Sisilian alueelle rakennetuista kaasuputkistoista kannetaan ympäristövero (tributo ambientale)

Tuomiolauselma

Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 23, EY 25 ja EY 133 artiklan eikä Euroopan talousyhteisön ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välillä Algerissa 26.4.1976 allekirjoitetun ja yhteisön nimissä 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2210/78 hyväksytyn yhteistyösopimuksen 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön Algeriasta peräisin olevasta metaanikaasusta kannettavan ympäristöveron.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 155, 25.6.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.6.2007 (Oberster Patent- und Markensenatin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Armin Häupl v. Lidl Stiftung & Co. KG.

(Asia C-246/05) (1)

(Tavaramerkkioikeus - Direktiivin 89/104/ETY 10 artiklan 1 kohta - Tavaramerkin tosiasiallisen käytön laiminlyönti - Käsite ’rekisteröintimenettelyn päättymisen ajankohta’)

(2007/C 183/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Patent- und Markensenat

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Armin Häupl

Vastaaja: Lidl Stiftung & Co. KG.

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberster Patent- und Markensenat — Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL L 40, s. 1) 10 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan tulkinta — Tavaramerkin tosiasiallisen käytön laiminlyönti — Yrityksestä riippumattomat syyt, jotka estävät yritystä avaamasta kyseisessä jäsenvaltiossa supermarketteja silloin kun sen tavanomaisena strategiana on myydä tällä tavaramerkillä varustettuja tuotteita vain omissa supermarketeissaan — Käsite ”rekisteröintimenettelyn päättymisen ajankohta”

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”rekisteröintimenettelyn päättymisen ajankohta” on määritettävä kussakin jäsenvaltiossa kyseisessä valtiossa voimassa olevien rekisteröintiä koskevien menettelysäännösten perusteella.

Direktiivin 89/104 12 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ”hyväksyttävän syyn tavaramerkin käyttämättä jättämiseen” muodostavat esteet, joilla on välitön yhteys tavaramerkkiin ja jotka tekevät kyseisen tavaramerkin käytön mahdottomaksi tai kohtuuttomaksi sekä jotka ovat riippumattomia tavaramerkin haltijan tahdosta. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näiden ohjeiden valossa arvioida pääasiassa kyseessä olevia tosiseikkoja.

(1) EUVL C 193, 6.8.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.6.2007 (Rechtbank te Rotterdamin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynti Omni Metal Serviceä vastaan

(Asia C-259/05) (1)

(Asetus (ETY) N:o 259/93 - Jätteet - Kuparista ja PVC:stä koostuvat kaapelit - Vienti Kiinaan hyödynnettäväksi - Koodi GC 020 - Sekajäte - Kahden vihreässä jäteluettelossa mainitun aineen yhdistelmä - Tämä sekajäte ei sisälly kyseiseen luetteloon - Seuraukset)

(2007/C 183/07)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank te Rotterdam

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Omni Metal Service

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Rechtbank te Rotterdam — Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 (EYVL L 30, s. 1) tulkinta — Eri materiaaleista koostuvien sellaisten kaapeleiden jätteiden, joiden halkaisija on 15 senttimetriä, katsominen tämän asetuksen liitteessä II olevan vihreän luettelon koodissa GC 020 tarkoitetuksi elektroniikkaromuksi — Mahdollisuus kuljettaa nämä jätteet ilman ilmoittamismenettelyä, tai tarve kuljettaa ne erikseen

Tuomiolauselma

Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1.2.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93, sellaisena kuin se on muutettuna 28.12.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2557/2001, liitteessä II olevan vihreän jäteluettelon koodia GC 020 on tulkittava siten, että sähköjohdot kuuluvat siihen vain sillä edellytyksellä, että ne ovat peräisin elektroniikkalaitteista.

Asetusta N:o 259/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2557/2001, on tulkittava siten, että siitä seikasta, että yhdistelmäjäte muodostuu kahdesta aineesta, jotka molemmat mainitaan tämän asetuksen liitteessä II olevassa vihreässä jäteluettelossa, ei seuraa, että tällä asetuksella perustettua järjestelmää, joka koskee luettelossa mainittuja jätteitä, sovelletaan kyseiseen yhdistelmäjätteeseen.

(1) EUVL C 243, 1.10.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Suomen tasavalta

(Asia C-342/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien suojelu - Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto - Suden metsästys)

(2007/C 183/08)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. van Beek ja I. Koskinen)

Vastaaja: Suomen tasavalta (asiamies: E. Bygglin)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7) 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan rikkominen — Suden metsästys

Tuomiolauselma

Suomen tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut suden ennalta ehkäisevän metsästyksen ilman, että on osoitettu, että metsästys on omiaan ehkäisemään erityisen merkittäviä vahinkoja kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 281, 12.11.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 21.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-358/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/54/EY - Sähkön sisämarkkinat - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 183/09)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Schima ja S. Pardo Quintillán)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: F. Díez Moreno)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (EUVL L 176, s. 37) noudattamisen edellyttämät säännökset — Käytöstäpoisto- ja jätehuoltotoimia koskevat lausumat

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 296, 26.11.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.6.2007 (Supremo Tribunal Administrativon (Portugali) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Optimus-Telecomunicações, SA v. Fazenda Pública

(Asia C-366/05) (1)

(Pääoman hankintaa koskevat välilliset verot - Direktiivi 69/335/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 85/303/ETY - 7 artiklan 1 kohta - Pääomansijoitusvero - Verovapautus - Edellytykset - Tilanne 1.7.1984)

(2007/C 183/10)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Optimus-Telecomunicações, SA

Vastaaja: Fazenda Pública

Väliintulija: Ministério Público

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Supremo Tribunal Administrativo — Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (EYVL L 249, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (EYVL L 156, s. 23), 4 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan ja 10 artiklan tulkinta — Leimaveron kantaminen osakeyhtiöltä rahana suoritetusta yhtiöpääoman korotuksesta, vaikka 1.7.1984 tällaiset toimet oli vapautettu mainitusta verosta

Tuomiolauselma

Kun valtio, kuten Portugalin tasavalta, on liittynyt Euroopan yhteisöihin 1.1.1986 lukien ja kun mainitun jäsenvaltion liittymisasiakirjassa tai missään muussakaan yhteisön säädöksessä ei ole poikkeusmääräyksiä tai -säännöksiä, pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY, 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetty pakollinen verosta vapauttaminen koskee kaikkia direktiivin 69/335 soveltamisalaan kuuluvia toimia, jotka mainitussa valtiossa oli vapautettu pääomansijoitusverosta 1.7.1984 tai joista mainittu vero tuolloin kannettiin alennetulla 0,50 prosentin tai tätä alemmalla verokannalla.

Kun valtio, kuten Portugalin tasavalta, on liittynyt Euroopan yhteisöihin 1.1.1986 lukien, direktiivin 69/335, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 85/303, 7 artiklan 1 kohta ja 10 artikla kieltävät ottamasta käyttöön 1.1.1986 jälkeen leimaveroa sellaisesta yhtiöpääoman korottamisesta, joka kuuluu direktiivin 69/335 soveltamisalaan ja joka oli kansallisen oikeuden mukaan vapautettu kyseessä olevasta verosta 1.7.1984.

(1) EUVL C 330, 24.12.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-422/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/30/EY - Lentoliikenne - Meluun liittyvät toimintarajoitukset yhteisön lentoasemilla - Se, että jäsenvaltio toteuttaa täytäntöönpanolle varatun määräajan aikana säännöksiä, joilla voidaan vaarantaa vakavasti direktiivissä säädetty tulos)

(2007/C 183/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: F. Benyon ja M. Huttunen)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: M. Wimmer ja A. Hubert)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan toisen kohdan ja 249 artiklan kolmannen kohdan rikkominen — Sellaiset jäsenvaltion meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta 26.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/30/EY (EYVL L 85, s. 40) täytäntöönpanoaikana toteuttamat toimenpiteet, joilla voidaan vaarantaa vakavasti direktiivissä säädetty tulos — Kansallinen lainsäädäntö, jolla rajoitetaan tiettyjen siviili-ilmailukäytössä olevien, ääntä hitaammin lentävien suihkukoneiden yölentoja

Tuomiolauselma

Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta 26.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/30/EY eikä EY 10 artiklan toisen kohdan ja EY 249 artiklan kolmannen kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on 14.4.2002 tehnyt kuninkaan päätöksen, jolla säännellään tiettyjen siviili-ilmailukäytössä olevien, ääntä hitaammin lentävien suihkukoneiden yölentoja.

2)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 48, 25.2.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Sonja Hosman-Chevalier

(Asia C-424/05 P) (1)

(Muutoksenhaku - Palkkaus - Ulkomaankorvaus - Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätty edellytys - Toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten käsite)

(2007/C 183/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Kraemer ja M. Velardo)

Vastapuoli: Sonja Hosman-Chevalier (edustajat: asianajajat J.-R. García-Gallardo Gil-Fournier, A. Sayagués Torres ja D. Dominguez Pérez)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-72/04, Hosman-Chevalier vastaan komissio, 13.9.2005 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi komission päätökset ulkomaankorvauksen ja asettautumiskorvauksen epäämisestä

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 10, 14.1.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 21.6.2007 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Firma Laub GmbH & Co. Vieh & Fleisch Import-Export v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Asia C-428/05) (1)

(Vientituet - Asetus (ETY) N:o 3665/87 - ’Perusteettomasti maksetun tuen’ käsite - Tuen maksaminen puutteellisten asiakirjojen perusteella - Mahdollisuus täydentää tukea koskevaa asiakirja-aineistoa kyseisen asetuksen 47 artiklan 2 kohdassa ja 48 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen määräaikojen päätyttyä myöhemmin aloitetun takaisinperintämenettelyn yhteydessä)

(2007/C 183/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Firma Laub GmbH & Co. Vieh & Fleisch Import-Export

Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg-Jonas

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Hamburg — Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna komission 18.3.1997 antamalla asetuksella (EY) N:o 495/97 (EYVL L 77, s. 12), 11 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen, 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinta — Käsite ”perusteettomasti maksettu tuki” — Puutteellisen kuljetusasiakirjan perusteella myönnettyjen vientitukien palauttaminen, kun asianmukaisesti täytetty asiakirja on toimitettu vasta määräaikojen päättymisen jälkeen

Tuomiolauselma

Vientitukea ei voida luokitella ”perusteettomasti maksetuksi” maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87, sellaisena kuin se on muutettuna 17.3.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 604/98, 11 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla, jos tuen saaja esittää kyseisen tuen takaisinperintämenettelyssä todisteet, jotka ovat tarpeen perusteltaessa viejän oikeutta tähän tukeen. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asiana on sellaisen kohtuullisen määräajan vahvistaminen, joka mahdollistaa tuen saajalle näiden todisteiden esittämisen.

(1) EUVL C 36, 11.2.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.6.2007 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stichting Regionaal Opleidingen Centrum Noord-Kennemerland/West-Friesland (Horizon College) v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-434/05) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Vapautukset - 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan i alakohta ja 2 alakohta - Toisen oppilaitoksen palvelukseen ottaman opettajan asettaminen vastaanottavan oppilaitoksen käyttöön palkkiota vastaan)

(2007/C 183/14)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stichting Regionaal Opleidingen Centrum Noord-Kennemerland/West-Friesland (Horizon College)

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan i alakohdan tulkinta — Siinä säädetyn vapautuksen laajuus — Toisen oppilaitoksen palvelukseen ottaman opettajan asettaminen oppilaitoksen käyttöön palkkiota vastaan

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että ilmaisu ”lasten ja nuorten opetus, koulu- ja yliopisto-opetus, ammattikoulutus ja ammatillinen uudelleenkoulutus” ei koske sitä, että opettaja asetetaan vastiketta vastaan tässä säännöksessä tarkoitetun sellaisen oppilaitoksen käyttöön, jossa tämä opettaja huolehtii tilapäisesti opetustehtävistä kyseisen oppilaitoksen vastuulla, vaikka opettajan käyttöön asettava oppilaitos on itse julkisoikeudellinen laitos, jolla on opetukseen liittyvä päämäärä, tai muu laitos, jolla asianomaisen jäsenvaltion mukaan on vastaavia päämääriä.

Kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan i alakohtaa, tarkasteltuna yhdessä tämän saman kohdan 2 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että se, että asetetaan vastiketta vastaan opettaja sellaisen oppilaitoksen käyttöön, jossa tämä opettaja huolehtii tilapäisesti opetustehtävistä tämän jälkimmäisen oppilaitoksen vastuulla, voi olla arvonlisäverosta vapautettu toimi, kun on kyse palvelujen suorituksista, jotka ”liittyvät läheisesti” opetukseen tässä samassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla, jos se on keino saada opetusta, jota pidetään pääasiallisena suorituksena, parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, edellyttäen kuitenkin — mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä –, että

—

edellä mainitussa 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan i alakohdassa tarkoitetut laitokset vastaavat sekä tästä pääasiallisesta suorituksesta että siihen läheisesti liittyvästä opettajan käyttöön asettamisesta, kun otetaan tarvittaessa huomioon asianomaisen jäsenvaltion tämän saman kohdan 2 alakohdan a alakohdan mukaisesti mahdollisesti vahvistamat edellytykset

—	kyseinen opettajan käyttöön asettaminen on sen luonteista tai laatuista, että ilman tällaista palvelua ei voitaisi varmistaa, että vastaanottavan oppilaitoksen tarjoama opetus ja näin ollen sen opiskelijoiden saama opetus olisi samantasoista, ja

—	tällainen opettajan käyttöön asettaminen ei ole tarkoitettu lähinnä lisätulojen hankkimiseen liiketoimella, joka kilpailee suoraan arvonlisäveroa maksavien kaupallisten yritysten harjoittaman toiminnan kanssa.

(1) EUVL C 74, 25.3.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.6.2007 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Werner Haderer v. Finanzamt Wilmersdorf

(Asia C-445/05) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Vapautukset - 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohta - Opettajan koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi antamat yksityisoppitunnit - Aikuisten koulutuskeskuksessa järjestettyjen kurssien puitteissa annettu opetus - Suoran sopimussuhteen puuttuminen oppilaisiin)

(2007/C 183/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Werner Haderer

Vastaaja: Finanzamt Wilmersdorf

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohdan tulkinta — Opettajan antamien yksityisoppituntien vapauttaminen verosta — Kansalaisopistoissa järjestettyjen kurssien puitteissa annettu opetus

Tuomiolauselma

Pääasian kaltaisissa olosuhteissa freelance-opettajana toimivan yksityisen oikeussubjektin toimintaan, johon kuuluu oppituntien antaminen koulutehtävissä avustamiseen liittyen sekä keramiikka- ja savenvalantakurssien pitäminen aikuisten koulutuskeskuksissa, voidaan soveltaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohdassa säädettyä vapautusta arvonlisäverosta ainoastaan, jos tämä toiminta muodostuu oppitunneista, joita opettaja antaa omaan lukuunsa ja omalla vastuullaan ja jotka kuuluvat koulu- tai yliopisto-opetuksen piiriin. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne tämä pääasiassa.

(1) EUVL C 60, 11.3.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.6.2007 (Finanzgericht Berlin-Brandenburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Volker Ludwig v. Finanzamt Luckenwalde

(Asia C-453/05) (1)

(Kuudes direktiivi - Arvonlisävero - Luottojen välitystä koskevien liiketoimien käsite)

(2007/C 183/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Berlin-Brandenburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Volker Ludwig

Vastaaja: Finanzamt Luckenwalde

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht des Landes Brandenburg — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdan tulkinta — Luottojen välitystä koskevien liiketoimien käsite — Vapautuksen epääminen sellaisen provision osalta, jonka itsenäinen sijoitusneuvoja (Vermögensberater) saa luottosopimuksen tekemisestä sijoitusneuvontayritykseltä, jonka aliedustaja se on, silloin kun neuvojan ja luottosopimuksen osapuolten välillä ei ole sopimussuhdetta

Tuomiolauselma

Se seikka, että verovelvollinen analysoi hankkimiensa asiakkaiden varallisuustilanteen välittääkseen heille luottoja, ei estä toteamasta, että kyse on jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetusta luottojen välitystä koskevasta palvelusta, mikäli mainitun verovelvollisen tarjoamaa luottojen välitystä koskevaa palvelua on pidettävä edellä esitettyjen tulkintaan liittyvien seikkojen valossa pääasiallisena suorituksena, johon nähden sijoitusneuvontapalvelu on liitännäinen, jolloin sijoitusneuvontapalvelua kohdellaan verotuksellisesti samoin kuin luottojen välitystä koskevaa palvelua. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on määrittää, onko asia näin sen käsiteltävänä olevassa oikeusriidassa.

Se seikka, että verovelvollinen ei ole sopimussuhteessa luottosopimuksen, jonka tekemiseen hän on osaltaan vaikuttanut, kumpaankaan osapuoleen ja että hän ei ole suorassa yhteydessä yhteen näistä osapuolista, ei ole esteenä sille, että mainittu verovelvollinen tarjoaa kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetun luottojen välitystä koskevan verosta vapautetun palvelun.

(1) EUVL C 60, 11.3.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.6.2007 (Finanzgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Euro Tex Textilverwertung GmbH v. Hauptzollamt Duisburg

(Asia C-56/06) (1)

(Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välinen assosiaatio - Alkuperätuotteiden käsite - Käytetyt vaatteet)

(2007/C 183/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Euro Tex Textilverwertung GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Duisburg

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Düsseldorf — Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 — Pöytäkirja N:o 4 käsitteen alkuperätuotteet määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä (EYVL L 348, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista 30.6.1997 tehdyllä assosiointineuvoston päätöksellä N:o 1/97 (EYVL L 221, s. 1), 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinta — Alkuperätuotteiden käsite — Sellaisten käytettyjen vaatteiden alkuperän määrittäminen, jotka on lajiteltu ja yhteensovitettu yhteisön alueella

Tuomiolauselma

Koska Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjan N:o 4, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista 30.6.1997 tehdyllä assosiointineuvoston päätöksellä N:o 1/97, 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ei salli eron tekemistä yksinkertaisten ja monimutkaisempien yhteensovitustoimien välillä, ennakkoratkaisupyynnössä kuvaillun kaltaiset yhteensovitustoimet kuuluvat kyseisessä määräyksessä tarkoitetun pelkän yhteensovitustoimen käsitteen soveltamisalaan.

(1) EUVL C 86, 8.4.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.6.2007 (Obvodní soud pro Prahu 3:n (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Telefónica O2 Czech Republic a.s., aiemmin Český Telecom as v. Czech On Line as

(Asia C-64/06) (1)

(Sähköinen viestintä - Verkot ja palvelut - Yhteinen sääntelyjärjestelmä - Määräävässä asemassa oleva yritys - Yhteenliittämisvelvollisuus muiden operaattoreiden kanssa - Siirtymäkauden säännökset - Direktiivi 97/33)

(2007/C 183/18)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Obvodní soud pro Prahu 3

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Telefónica O2 Czech Republic a.s., aiemmin Český Telecom as

Vastaaja: Czech On Line as

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Obvodní Soud pro Prahu 3 (Tšekin tasavalta) — Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 7) ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33) tulkinta — Kansallisen sääntelyviranomaisen hallinnollisessa menettelyssä, josta suurin osa on käyty ennen kyseisen jäsenvaltion liittymistä Euroopan unioniin ja jota ennen ei ollut suoritettu markkina-analyysiä, sellaiselle yritykselle, jolla on huomattava markkinavoima televiestintämarkkinoilla, asettama velvollisuus tehdä yhteenliittämissopimus toisen operaattorin kanssa

Tuomiolauselma

Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) ja sähköisten viestintäverkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) siirtymäkauden säännösten nojalla Český telekomunikační úřad -nimisellä viranomaisella oli 1.5.2004 jälkeen televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30.6.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.9.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/61/EY, säännösten yhteydessä oikeus tutkia televiestintäalan yritykselle, jolla on direktiivissä 97/33, sellaisena kuin se on muutettuna, tarkoitetulla tavalla huomattava markkinavoima, asetettu velvollisuus tehdä sopimus verkkonsa yhteenliittämisestä toisen operaattorin verkkoon.

(1) EUVL C 121, 20.5.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-82/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ympäristö - Jätteet - Vaaralliset jätteet - Direktiivit 75/442/ETY ja 91/689/ETY - Velvollisuus laatia ja ilmoittaa jätehuoltosuunnitelmat)

(2007/C 183/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Recchia ja M. Konstantinidis)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamiehet: I. Braguglia ja G. Fiengo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY (EYVL L 78, s. 32), 7 artiklan ja vaarallisista jätteistä 12.12.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (EYVL L 377, s. 20) 6 artiklan rikkominen — Velvollisuus ilmoittaa jätehuoltosuunnitelmat

Tuomiolauselma

Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, ja vaarallisista jätteistä 12.12.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole laatinut

—	Riminin maakunnan osalta direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156, 7 artiklan 1 kohdan mukaista jätehuoltosuunnitelmaa,

—	Lazion alueen osalta direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156, 7 artiklan 1 kohdan neljännen luetelmakohdan mukaisia jätehuoltosuunnitelmia, jotka sisältävät sopivat paikat tai laitokset jätteistä huolehtimiseksi,

—	Friuli Venetsia-Giulian alueen ja Puglian alueen sekä Etelä-Tirolin Bolzanon autonomisen maakunnan ja Riminin maakunnan osalta direktiivin 91/689 6 artiklan mukaisia jätehuoltosuunnitelmia.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 86, 8.4.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.6.2007 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stichting ROM-projecten v. Staatssecretaris van Economische Zaken

(Asia C-158/06) (1)

(Rakennerahastot - Sääntöjenvastaisuudesta johtuva yhteisön tuen palauttaminen - Tuen myöntämisen edellytysten julkistamatta ja ilmoittamatta jättäminen - Tuensaajan tietämättömyys - Vilpitön mieli - Oikeusvarmuus - Tehokkuus - EY 10 artikla)

(2007/C 183/20)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stichting ROM-projecten

Vastaaja: Staatssecretaris van Economische Zaken

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — College van Beroep voor het bedrijfsleven — Osuuksien myöntämisestä Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) pk-yrityksiä koskevan yhteisön aloitteen puitteissa toteutettavassa toimenpideohjelmassa sellaisten alueiden hyväksi, jotka ovat tukikelpoisia tavoitteiden 1 ja 2 osalta Alankomaissa, 16.10.1995 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission päätöksen C(95)1753 6 artiklan tulkinta — Ehdoton ja täsmällinen säännös, jonka välittömiin oikeusvaikutuksiin voidaan vedota lopullista tuensaajaa vastaan — Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (EUVL L 161, s. 1) 38 artiklan 1 kohdan h alakohdan tulkinta — Tukea ei peritä takaisin sääntöjenvastaisuuksien jälkeen sellaiselta tuensaajalta, jolle ei ollut ilmoitettu komission päätöksestä

Tuomiolauselma

Silloin, kun yhteisön jäsenvaltiolle myöntämän taloudellisen tuen myöntämistä koskevat edellytykset ilmoitetaan tukipäätöksessä mutta kyseinen jäsenvaltio ei ole julkistanut niitä eikä ilmoittanut niistä lopulliselle tuensaajalle, yhteisön oikeuden vastaista ei ole soveltaa oikeusvarmuuden periaatetta mainitun tuensaajan vapauttamiseksi perusteettomasti maksettujen määrien palauttamisesta sillä edellytyksellä, että mainitun tuensaajan näytetään olleen vilpittömässä mielessä. Tässä tapauksessa asianomainen jäsenvaltio voi joutua taloudelliseen vastuuseen perimättä jääneistä summista, jotta tuen määrä voidaan yhteisön oikeuden nojalla saada tehokkaasti takaisin.

(1) EUVL C 60, 11.3.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/13

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.6.2007 (Cour du travail de Bruxellesin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Office national des pensions (ONP) v. Emilienne Jonkman (C-231/06), Hélène Vercheval (C-232/06) ja Noëlle Permesaen (C-233/06) v. Office national des pensions

(Yhdistetyt asiat C-231/06 — C-233/06) (1)

(Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu - Lakisääteinen eläkejärjestelmä - Direktiivi 79/7/ETY - Lentoemännät - Stuerttien eläkkeitä vastaavan eläkkeen myöntäminen - Oikaisuun liittyvien vakuutusmaksujen maksaminen kertasuorituksena - Korkojen maksaminen - Tehokkuusperiaate - Jäsenvaltiolle ennakkoratkaisuasiassa annetusta tuomiosta johtuvat velvollisuudet)

(2007/C 183/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour du travail de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Office national des pensions (ONP) ja Noëlle Parmesaen (C-233/06)

Vastaajat: Emilienne Jonkman (C-231/06), Hélène Vercheval (C-232/06) ja Office national des pensions

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour du travail de Bruxelles — Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (EYVL L 6, s. 24) tulkinta — Naisen, joka on suljettu edullisemman eläkejärjestelmän ulkopuolelle, mahdollisuus liittyä tähän järjestelmään taannehtivin vaikutuksin, jos hän maksaa näiltä vakuutuskausilta vakuutusmaksut kertasuoritteisena pääomana viivästyskorkoineen

Tuomiolauselma

Kun jäsenvaltio antaa sellaisia säännöksiä, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sellaisen eläkejärjestelmän soveltaminen koko eläkkeen keston ajan määrättyä sukupuolta olevan, alun perin syrjityn henkilöryhmän hyväksi, jota sovelletaan vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöryhmään, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annettu neuvoston direktiivi 79/7/ETY

—

ei ole esteenä sille, että kyseinen jäsenvaltio asettaa järjestelmään kuulumisen edellytykseksi, että maksetaan sellaiset oikaisuun liittyvät vakuutusmaksut, jotka muodostuvat alun perin syrjittyjen henkilöiden siltä ajalta, jona syrjintää on tapahtunut, suorittamien vakuutusmaksujen ja toisen henkilöryhmän samalta ajanjaksolta suorittamien korkeampien maksujen välisestä erotuksesta, lisättyinä koroilla, joilla korvataan rahanarvon aleneminen,

—	on sitä vastoin esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää, että oikaisuun liittyviin vakuutusmaksuihin lisätään muita korkoja kuin sellaisia, joilla on tarkoitus korvata rahanarvon aleneminen,

—

ja on samoin esteenä sille, että vaaditaan, että kyseisen maksun on tapahduttava kertasuorituksena, jos tämän edellytyksen vuoksi aiotun oikaisemisen tekeminen on käytännössä mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeata. Näin on erityisesti silloin, jos maksettava summa on suurempi kuin asianomaisen henkilön vuotuisen eläkkeen määrä.

Ennakkoratkaisupyynnön johdosta annetun sellaisen tuomion seurauksena, jossa todetaan kansallisen lainsäädännön olevan ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on toteutettava kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia yhteisön oikeudesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi, ja niiden on erityisesti valvottava, että kansallinen oikeus saatetaan mahdollisimman nopeasti yhdenmukaiseksi yhteisön oikeuden kanssa ja että yhteisön oikeudesta yksityisille johtuville oikeuksille annetaan täysi oikeusvaikutus.

Kun on todettu esiintyvän yhteisön oikeuden vastaista syrjintää, niin kauan kuin tasa-arvoisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä ei ole toteutettu, kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta syrjivä kansallinen säännös tarvitsematta pyytää tai odottaa, että lainsäätäjä sitä ennen poistaisi kyseisen säännöksen, ja sen on sovellettava epäedullisessa asemassa olevan ryhmän jäseniin samaa järjestelmää kuin muihin työntekijöihin.

(1) EUVL C 190, 12.8.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-321/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/14/EY - Tietojen antaminen työntekijöille ja työntekijöiden kuuleminen - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 183/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Enegren ja G. Rozet)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY (EYVL L 80, s. 29) noudattamisen edellyttämät säännökset

Tuomiolauselma

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-333/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Lentoliikenne - Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen - Matkustajille annettava korvaus ja apu - Seuraamusten asettaminen)

(2007/C 183/23)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Vidal Puig ja K. Simonsson)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamies: A. Kruse)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL L 46, s. 1) 16 artiklan noudattamisen edellyttämien säännösten antamatta jättäminen — Tehokkaiden, oikeasuhteisten ja vaikutuksiltaan ehkäisevien seuraamusten asettaminen

Tuomiolauselma

Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 16 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole vahvistanut seuraamuksia tämän asetuksen 14 artiklan säännösten rikkomisesta.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 224, 16.9.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 21.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-339/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2004/116/EY - Direktiivin 82/471/ETY liite - Eläinten rehut - Candida guilliermondii - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 183/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: C. Cattabriga)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamiehet: I. Braguglia ja S. Fiorentino)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa kaikki neuvoston direktiivin 82/471/ETY liitteen muuttamisesta Candida guilliermondiin sisällyttämiseksi siihen 23.12.2004 annetun komission direktiivin 2004/116/EY (EUVL L 379, s. 81) noudattamisen edellyttämät säännökset

Tuomiolauselma

Italian tasavalta ei ole noudattanut neuvoston direktiivin 82/471/ETY liitteen muuttamisesta Candida guilliermondiin sisällyttämiseksi siihen 23.12.2004 annetun komission direktiivin 2004/116/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 224, 16.9.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-392/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/15/EY - Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestäminen - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 183/25)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: N. Yerrell ja R. Vidal Puig)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. A. Sampol Pucurull)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (EYVL L 80, s. 35) noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut sen noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 294, 2.12.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/16

Kanne 30.3.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-170/07)

(2007/C 183/26)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Hottiaux ja K. Herrmann)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

—	On todettava, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen katsastusta koskevan vaatimuksen, kun taas tällaista vaatimusta ei ole samanlaisessa tilanteessa olevien kotimaisten ajoneuvojen osalta

—	Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

EY 28 artiklassa kielletään jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että kun yhteensovittamista koskevia säännöksiä ei ole annettu, ”määrällisiä tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki kauppaa koskevat jäsenvaltioiden säädökset, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti”.

Määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide merkitsee 28 artiklan rikkomista, ellei sitä voida perustella EY 30 artiklan nojalla tai yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti yleistä etua koskevilla pakottavilla vaatimuksilla.

Puolan tieliikennelaissa asetetaan velvollisuus suorittaa ajoneuvon katsastus ennen ajoneuvojen ensimmäistä rekisteröintiä Puolassa. Koska uudet ajoneuvot on vapautettu kyseisestä velvollisuudesta, käytännössä vain maahantuodut käytetyt ajoneuvot on katsastettava Puolassa ennen ajoneuvon rekisteröintiä. Näin ollen tämä vaatimus merkitsee syrjivää toimenpidettä muista jäsenvaltioista maahantuotujen ajoneuvojen osalta suhteessa kotimaisiin ajoneuvoihin. Lisäksi edellä mainittua päätelmää tukee se seikka, että Puolan viranomaiset perivät katsastuksesta tuntuvan maksun, joka on käytännöllisesti katsoen lähes kaksi kertaa niin suuri kuin vastaavan ajoneuvoluokan kotimaisten ajoneuvojen kausikatsastuksista perityt maksut. Komission mukaan Puolan viranomaiset eivät ole esittäneet perusteltua syytä tällaiselle erolle. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaiset kansalliset säännökset, joilla asetetaan lisäkustannuksia maahantuoduille tavaroille vastaaviin kotimaisiin tavaroihin nähden, merkitsevät jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoitusta EY 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Jotta tällainen toimenpide olisi perusteltu, jäsenvaltion on näytettävä toteen, että se on tarpeen ja oikeassa suhteessa toimenpiteellä tavoiteltuun päämäärään nähden. EY 30 artiklan mukaan tällainen toimenpide ei kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

Komissio myöntää, että sillä, että ajoneuvoa on käytetty yleisillä teillä sen viimeisen katsastuksen jälkeen, voitaisiin ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi perustella katsastuksen toteuttaminen ajoneuvon rekisteröinnin ajankohtana ja sen selvittäminen, että ajoneuvo ei ole ollut liikenneonnettomuudessa ja että sen tekninen kunto on hyvä. Jäsenvaltiot voivat näin ollen edellyttää katsastusta ennen ajoneuvon rekisteröintiä, edellyttäen kuitenkin, että tällainen vaatimus ei merkitse mielivaltaista syrjintää eli että se koskee yhtä lailla toisista jäsenvaltioista maahantuotuja ja vastaavassa tilanteessa olevia kotimaisia ajoneuvoja. Jos kuitenkin kansallisen lain säännöksissä ei edellytetä kotimaisten rekisteröitävien ajoneuvojen osalta katsastusta samanlaisessa tilanteessa kuin toisista jäsenvaltioista tuotujen ajoneuvojen osalta, tällaisten säännösten on katsottava merkitsevän mielivaltaista syrjintää.

Komissio katsoo lisäksi, ettei jäsenvaltioiden kauppaa rajoittavia Puolan säännöksiä voida perustella ihmisten terveyden ja elämän suojelulla, sillä ne eivät täytä tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia.

Ensinnäkin, jos ajoneuvo on katsastettu jossakin jäsenvaltiossa, direktiivin 96/96/EY 3 artiklan 2 kohdasta ilmenevä vastaavuutta ja vastavuoroista tunnustamista koskeva periaate velvoittaa jäsenvaltion tunnustamaan annetun todistuksen samoin perustein kuin jos kyseinen valtio olisi antanut tämän todistuksen. Komissio ei voi hyväksyä Puolan viranomaisten väitettä, jonka mukaan toisissa jäsenvaltioissa suoritetut kausikatsastukset eivät olisi päteviä. Komission mukaan rekisteriotteessa olevalla merkinnällä siitä, että ajoneuvo on poistettu rekisteristä, ei pyritä mitätöimään kaikkia katsastuksia ja muita todistuksia, jotka koskevat ajoneuvon teknistä kuntoa, eikä rekisteristä poistamisella myöskään ole mitään tekemistä ajoneuvon kunnon kanssa. Toiseksi valikoiva tarkastus olisi paljon enemmän oikeassa suhteessa tieturvallisuuden ylläpitämisen kanssa, koska se koskisi ainoastaan niitä jäsenvaltioista maahantuotuja ajoneuvoja, joiden osalta olisi perusteltua olettaa, että ne ovat vaaraksi tieturvallisuudelle tai ympäristölle. Kolmanneksi komissio ei ole yhtä mieltä Puolan hallituksen väitteen kanssa, jonka mukaan katsastukset ovat tarpeen ajoneuvojen tunnistamiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi. Komission mielestä sellaisen yksityiskohtaisen katsastuksen toteuttaminen, joka maksaa lähes kaksi kertaa niin paljon kuin kausikatsastus, ei ole tarpeen ajoneuvoluokan tai alaluokan, käyttötarkoituksen tai ajoneuvotyypin määrittämiseksi. Nämä tiedot ovat yleensä jo saatavilla ajoneuvon asiakirjoista, jotka esitetään Puolan rekisteriviranomaisille. Neljänneksi komissio ei hyväksy Wienin yleissopimusta koskevaa Puolan viranomaisten väitettä. Komission mukaan se, että kansainvälisellä tasolla ei ole asianmukaisia sääntöjä, ei vapauta Puolan tasavaltaa sillä yhteisöä kohtaan olevista velvoitteista.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Landau/Isar (Saksa) on esittänyt 7.5.2007 — rikosasia, jossa vastaajana on Rainer Günther Möginger

(Asia C-225/07)

(2007/C 183/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Landau/Isar

Pääasian asianosainen

Rainer Günther Möginger

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön ajokortista 29.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 2.6.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/26/EY (jäljempänä direktiivi), 1 artiklan 2 kohtaa, 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 8 artiklan 2 ja 4 kohtaa sekä 9 artiklaa tulkittava siten,

että ne estävät jäsenvaltiota olemasta tunnustamatta toisen jäsenvaltion myöntämää ajokorttia silloinkin, kun ensin mainitussa jäsenvaltiossa on otettu pois tai peruutettu kortinhaltijalle siellä myönnetty ajo-oikeus ja kun tähän toimenpiteeseen liittyvä väliaikainen kielto, jonka aikana tuossa jäsenvaltiossa ei voi saada uutta ajo-oikeutta, ei ollut vielä päättynyt ennen toisen jäsenvaltion antaman ajokortin myöntämistä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi,

onko mainittua direktiiviä tulkittava siten, että ensiksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimet ja viranomaiset voivat olla soveltamatta vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, kun ajo-oikeuden haltijaa on oikeuden väärinkäytön takia yksittäistapauksessa kielletty vetoamasta toisessa jäsenvaltiossa myönnettyyn ajo-oikeuteen, erityisesti silloin, kun joukosta objektiivisesti arvioitavia seikkoja ilmenee, että direktiiviin sisältyvän säännöstön tavoitetta ei ole saavutettu huolimatta siitä, että yhteisön säännöstön edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, ja kun tapaukseen liittyy subjektiivinen tekijä, joka ilmenee tahtona saada muussa jäsenvaltiossa myönnetyn ajokortin tunnustamisen muodossa ilmenevä yhteisön säännöstöstä johtuva etuus luomalla mielivaltaisesti sen saamiseksi vaadittavat edellytykset,

ennen kaikkea silloin,

—	kun ensiksi mainitun jäsenvaltion hallussa olevien tietojen mukaan ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka ajokortin myöntämishetkellä oli kyseisen jäsenvaltion alueella eikä ajokortin myöntäneen jäsenvaltion alueella

—	ja kun ensiksi mainitun jäsenvaltion hallussa olevien tietojen mukaan objektiivisten ja oikeudellisesti todistettavissa olevien seikkojen perusteella lähtökohtana on se, että ajo-oikeuden haltijalla ei ollut mahdollisuutta hankkia laillisesti ajo-oikeutta ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa?

(1) EYVL L 237, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 14.5.2007 — Dieter Janecek v. Freistaat Bayern

(Asia C-237/07)

(2007/C 183/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dieter Janecek

Vastaaja: Freistaat Bayern

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27.9.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY 7 artiklan 3 kohtaa (1) tulkittava siten, että kolmannella, jonka terveydelle on aiheutunut haittaa, on subjektiivinen oikeus toimintasuunnitelman laatimiseen jopa silloin, kun hän voi toimintasuunnitelmasta riippumatta toteuttaa oikeutensa suojautua haitallisilta terveysvaikutuksilta, jotka perustuvat hengitettävien hiukkasten PM10 (jäljempänä PM10-hiukkaset) immissioraja-arvon ylittämiseen, nostamalla kanteen, jotta viranomainen velvoitettaisiin ryhtymään toimenpiteisiin?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kolmannella, joka on saanut terveydelle haitallisen kuormituksen PM10-hiukkasia, oikeus sellaisen toimintasuunnitelman laatimiseen, jossa vahvistetaan lyhyellä aikavälillä toteutettavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että PM10-hiukkasten immissioraja-arvoa noudatetaan tiukasti?

Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, missä määrin toimintasuunnitelmassa vahvistetuilla toimenpiteillä on pienennettävä vaaraa raja-arvon ylittämisestä ja rajoitettava sen kestoa? Voidaanko toimintasuunnitelmassa asteittaisen lähestymistavan tavoin rajoittua toimenpiteisiin, joilla ei tosin taata raja-arvon noudattamista, mutta sentään myötävaikutetaan ilmanlaadun paranemiseen lyhyellä aikavälillä?

(1) EYVL L 296, s. 55.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/18

Valitus, jonka Derya Beyatli on tehnyt 14.5.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-455/04, Derya Beyatli ja Armagan Candan v. Euroopan yhteisöjen komissio, 5.3.2007 antamasta määräyksestä

(Asia C-238/07 P)

(2007/C 183/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Derya Beyatli (edustaja: Δικηγόρος A. Demetriades)

Vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen määräyksen

—	kumoamaan vastapuolen 5.5.2004 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan vastapuolen korvaamaan tästä valituksesta aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että riidanalainen määräys on kumottava seuraavilla perusteilla:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ole hankkinut näyttöä asian selvittämistoimilla tai pyytämällä EPSO:n lisäksi myös Euroopan yhteisön edustustoa Kyproksella ja/tai komissiota yleensä avaamaan arkistonsa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laiminlyönnin vuoksi vastapuolet eivät ole paljastaneet kaikkea Kyproksella olevan Euroopan yhteisön edustuston ja/tai komission ja/tai EPSO:n välistä asiaa koskevaa kirjeenvaihtoa. Tästä syystä valittajien oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia oikeuksia on loukattu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/19

Kanne 22.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-246/07)

(2007/C 183/31)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Valero Jordana ja C. Tufvesson)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

—	On todettava, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan ja 300 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on yksipuolisesti ehdottanut, että PFOS (perfluoro-oktaanisulfonaatti) kirjataan Tukholman yleissopimuksen liitteeseen A.

—	Ruotsin kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ruotsi on yksin ehdottanut, että eräs aine, PFOS (perfluoro-oktaanisulfonaatti), kirjataan pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen liitteeseen A.

Komissio väittää, että sillä, että Ruotsi esitti yksipuolisesti PFOS:in kirjaamista yleissopimukseen, hajotettiin EY:n kansainvälinen edustus. Ruotsi toimi PFOS:in osalta yksipuoleisesti, vaikka Ruotsi oli tietoinen siitä, että yhteisö valmisteli lainsäädäntöä, joka koski myös tätä ainetta. Ruotsin menettely johti siihen, että yhteisö ja jäsenvaltiot eivät voineet jättää yhdessä ehdotusta lisäyksistä Tukholman yleissopimukseen. Siten Ruotsi ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan ja 300 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/19

Kanne 23.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-249/07)

(2007/C 183/32)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis ja S. B. Noël)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön järjestelmän, jossa muista jäsenvaltioista laillisesti peräisin olevien sellaisten osterien ja simpukoiden, jotka kuuluvat Alankomaissa tavattaviin lajeihin ja jotka on tarkoitettu viljeltäviksi edelleen Alankomaiden rannikkovesissä, maahantuontiin tarvitaan ennakkolupa

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Alankomaiden lainsäädäntöön sisältyvä kielto tuoda ilman ennakkolupaa maahan muista jäsenvaltioista peräisin olevia simpukoita ja ostereita rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja muista jäsenvaltioista peräisin olevien simpukoiden ja ostereiden pääsyä markkinoille.

Kyseinen kansallinen säännös ei ole perusteltavissa.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 29.5.2007 — Intel Corporation Inc. v. CPM United Kingdom Limited

(Asia C-252/07)

(2007/C 183/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Intel Corporation Inc.

Vastaaja: CPM United Kingdom Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun sovelletaan 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104 (1) 4 artiklan 4 kohdan a alakohtaa, riittävätkö seuraavat tosiseikat sellaisenaan osoittamaan, että kyseessä on asiassa C-408/01, Adidas-Salomon, 23.10.2003 annetun tuomion (Kok. 2003, s. I-12537) 29 ja 30 kohdassa tarkoitettu yhteen liittäminen ja/tai edellä mainitussa artiklassa tarkoitettu epäoikeutettu hyväksi käyttäminen ja/tai haitta:

a)	aikaisempi tavaramerkki on todella laajalti tunnettu tietyntyyppisten tavaroiden tai palvelujen osalta

b)	nämä tavarat tai palvelut ovat erilaisia tai oleellisesti erilaisia kuin myöhemmän tavaramerkin kattamat tavarat tai palvelut

c)	aikaisempi tavaramerkki on ainutlaatuinen minkä tahansa tavaran tai palvelun osalta

d)	aikaisempi tavaramerkki tulee keskivertokuluttajan mieleen hänen kohdatessaan myöhemmän tavaramerkin, kun sitä käytetään myöhemmän tavaramerkin kattamien palvelujen yhteydessä.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mitkä tekijät kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon päättäessään, mikä on edellytyksenä ensimmäisessä kysymyksessä mainitulle riittävyydelle? Kuinka paljon on erityisesti kiinnitettävä huomiota tavaroihin tai palveluihin myöhemmän tavaramerkin käyttötarkoituksen kuvauksessa, kun tehdään kokonaisarviointia sen toteamiseksi, onko kyseessä yhteen liittäminen?

Mikä on 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan edellytyksenä sille, että erottamiskyvylle aiheutuu haittaa? Erityisesti kysytään, (i) onko aikaisemman tavaramerkin oltava ainutlaatuinen, (ii) aiheutuuko jo ensimmäisestä ristiriitaisesta käytöstä haittaa erottamiskyvylle ja (iii) edellyttääkö aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuva haitta sitä, että se vaikuttaa kuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen?

(1) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 29.5.2007 — Canterbury Hockey Club ja Canterbury Ladies Hockey Club v. Commissioners of HM Revenue and Customs

(Asia C-253/07)

(2007/C 183/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Chancery Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Canterbury Hockey Club ja Canterbury Ladies Hockey Club

Vastaaja: Commissioners for HM Revenue and Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

Sisältyvätkö yritykset ja rekisteröimättömät yhdistykset kuudennen direktiivin (1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohdassa säädetyn vapautuksen osalta käsitteeseen ”henkilöt”, kun sitä käytetään asiayhteydessä ”urheiluun — osallistuville henkilöille”, vai rajoittuuko kyseinen käsite yksityishenkilöihin, joilla tarkoitetaan luonnollisia henkilöitä eli ihmisiä?

Mikäli yksityishenkilöiden lisäksi myös yritykset ja rekisteröimättömät yhdistykset sisältyvät käsitteeseen ”henkilöt”, kun sitä käytetään asiayhteydessä ”urheiluun — osallistuville henkilöille”, onko ilmaisun ”tietyt, läheisesti urheiluun — liittyvät palvelujen suoritukset” perusteella sallittua, että jäsenvaltiot rajoittavat vapautuksen koskemaan ainoastaan urheiluun osallistuvia yksityishenkilöitä?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/21

Kanne 30.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-255/07)

(2007/C 183/35)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja D. Kukovec)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin 2004/18/EY täytäntöönpanemiseksi kansallisessa oikeudessa päättyi 31.1.2006.

(1) EUVL L 134, s. 114.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 31.5.2007 — Mitsui & Co. Deutschland GmbH v. Hauptzollamt Düsseldorf

(Asia C-256/07)

(2007/C 183/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Mitsui & Co. Deutschland GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Düsseldorf

Ennakkoratkaisukysymykset

Alentavatko myyjän ja valmistajan ostajalle — kuten tässä asiassa — takuusopimuksen puitteissa suorittamat sellaiset maksut, joilla korvataan ostajan tavaran ostajien ostajalta laskuttamat korjauskustannukset, yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 29 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tullausarvoa, joka ilmoitettiin myyjän ja valmistajan sekä ostajan välillä sovitun hinnan perusteella?

Katsotaanko ensimmäisessä kysymyksessä mainitut myyjän ja valmistajan ostajalle takuukustannusten takaisin maksamiseksi suorittamat maksut tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) 145 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksen (EY) N:o 2454/93 sekä asetusten (EY) N:o 2787/2000 ja (EY) N:o 93/2001 muuttamisesta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 444/2002 (3) (EYVL L 68, s. 11), tarkoitetuksi kauppa-arvon muutokseksi?

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus: Onko tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 145 artiklan 2 ja 3 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksen (EY) N:o 2454/93 sekä asetusten (EY) N:o 2787/2000 ja (EY) N:o 993/2001 muuttamisesta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 444/2002, sovellettava sellaisiin tuotuihin tavaroihin, joiden tulli-ilmoitukset on hyväksytty ennen tullikoodeksin soveltamisasetuksen sekä asetusten (EY) N:o 2787/2000 ja (EY) N:o 993/2001 muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 444/2002 voimaantuloa?

Jos kolmanteen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus: Onko tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 145 artiklan 2 ja 3 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna tullikoodeksin soveltamisasetuksen sekä asetusten (EY) N:o 2787/2000 ja (EY) N:o 993/2001 muuttamisesta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 444/2002, pätevä?

(1) EYVL L 302, s. 1.

(2) EYVL L 253, s. 1.

(3) EYVL L 68, s. 11.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/22

Kanne 31.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-259/07)

(2007/C 183/39)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Kukovec ja K. Nyberg)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut julkisia hankintoja koskevien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (1) liitteen XX ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (2) liitteen VIII muuttamisesta 7.9.2005 annetun komission direktiivin 2005/51/EY (3) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

—	Ruotsin kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyi 31.1.2006.

(1) EUVL L 134, s. 1.

(2) EUVL L 134, s. 114.

(3) EUVL L 257, s. 127.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja) on esittänyt 31.5.2007 — Pedro IV Servicios, S.L. v. Total España SA

(Asia C-260/07)

(2007/C 183/40)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pedro IV Servicios, S.L.

Vastaaja: Total España SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun komission asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdassa (1) säädetään, että ”poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, voidaan, jos sopimus liittyy huoltamoon, jonka tavarantoimittaja vuokraa jälleenmyyjälle tai antaa tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella, tässä osastossa tarkoitettuja yksinostovelvoitteita ja kilpailevien tuotteiden jakelua koskevaa kieltoa soveltaa jälleenmyyjään koko sen ajan, jonka tämä tosiasiallisesti toimii näissä tiloissa”, onko tätä tulkittava siten, että tässä säännöksessä viitataan tilanteeseen, jossa vuokranantajana oleva tavarantoimittaja on ollut alun perin maa-alueen ja rakennusten omistajana, vai kattaako päinvastoin viittaus huoltamon vuokraamiseen kaikki perusteet, jotka oikeudellisesti antavat tavarantoimittajalle määräysvallan nimenomaan huoltamoon, jolloin tämä kykenee vuokraamaan sen itse maa-alueen omistajalle, ilman että tavarantoimittajaan sovellettaisiin ajallisia rajoituksia, jotka lainsäädännössä asetetaan yksinostosopimuksille?

Jos nyt käsiteltävään asiaan sovelletaan 22.12.1999 annettua asetusta N:o 2790/99 (2) ja kun sen 5 artiklassa säädetään, että poikkeus ei ole sovellettavissa, jos yksinostosopimuksen voimassaoloaika ylittää viisi vuotta, mutta tätä ”aikarajaa ei kuitenkaan sovelleta, jos ostaja myy sopimusten kohteena olevia tavaroita tai palveluja toimittajan omistamista tai toimittajan sellaiselta kolmannelta, joka ei ole ostajaan sidoksissa, vuokraamista tiloista ja maa-alasta käsin ja jos kilpailukieltovelvoite ei jatku sen ajanjakson jälkeen, jonka ajan tilat ja maa-ala ovat ostajan käytössä”, onko tätä tulkittava siten, että kun tässä säännöksessä mainitaan vuokraaminen, sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tavarantoimittaja, joka on vuokranantajana, on alun perin ollut myös maa-alueen ja rakennusten omistaja, vai kattaako päinvastoin viittaus huoltamon vuokraamiseen kaikki perusteet, jotka oikeudellisesti antavat tavarantoimittajalle määräysvallan nimenomaan huoltamoon, jolloin tämä kykenee vuokraamaan sen maa-alueen omistajalle, ilman että tavarantoimittajaan sovellettaisiin ajallisia rajoituksia, jotka lainsäädännössä asetetaan yksinostosopimuksille?

Kun EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kielletään sopimukset, joilla välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja, ja komission asetuksen N:o 1984/83 johdanto-osan 8 perustelukappaleessa todetaan, että ”muista kilpailunrajoituksia sisältävistä määräyksistä, varsinkaan niistä, joilla rajoitetaan jälleenmyyjän vapautta määrätä hinnoistaan tai jälleenmyyntiehdoistaan taikka valita asiakkaansa, ei voida tehdä poikkeusta tällä asetuksella”, eikä jälleenmyyntihinnan vahvistamista mainita sen 11 artiklassa sallittujen muiden kilpailunrajoitusten joukossa, onko tätä tulkittava siten, että ne sisältävät kaikenlaiset rajoitukset jälleenmyyjän vapaudelle vahvistaa vähittäismyyntihinta, esimerkiksi sen, että tavarantoimittaja vahvistaa huoltamonpitäjän jakelukatteen ja vahvistaa sen polttoaineen hinnan, jonka se toimittaa jälleenmyyjälle, niillä edullisimmilla ehdoilla, joista se sopii muiden Barcelonaan mahdollisesti sijoittautuvien huoltamoiden kanssa, siten, että tämä hinta ei missään tapauksessa ole korkeampi kuin keskihinta niistä hinnoista, joita ovat vahvistaneet muut markkinoilla toimivat merkittävät tavarantoimittajat, mihin lisätään vähimmäiskate, jonka se katsoo asianmukaiseksi, jolloin saadaan ohjevähittäishinta, jonka noudattamiseen tavarantoimittaja ei nimenomaisesti pakota, mutta jonka noudattamista se suosittelee?

Kun EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kielletään sopimukset, joilla välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja, ja 22.12.1999 annetun asetuksen N:o 2790/99 4 artiklan a alakohtaan sisältyy erittäin vakavana kilpailun rajoituksena jälleenmyyntihinnan asettaminen, onko tätä tulkittava siten, että ne sisältävät kaikenlaiset rajoitukset jälleenmyyjän vapaudelle vahvistaa vähittäismyyntihinta, esimerkiksi sen, että tavarantoimittaja vahvistaa huoltamonpitäjän jakelukatteen ja vahvistaa sen polttoaineen hinnan, jonka se toimittaa jälleenmyyjälle, niillä edullisimmilla ehdoilla, joista se sopii muiden Barcelonaan mahdollisesti sijoittautuvien huoltamoiden kanssa, siten, että tämä hinta ei missään tapauksessa ole korkeampi kuin keskihinta niistä hinnoista, joita ovat vahvistaneet muut markkinoilla toimivat merkittävät tavarantoimittajat, mihin lisätään vähimmäiskate, jonka se katsoo asianmukaiseksi, jolloin saadaan ohjevähittäishinta, jonka noudattamiseen tavarantoimittaja ei nimenomaisesti pakota, mutta jonka noudattamista se suosittelee?

(1) EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annettu komission asetus (ETY) N:o 1984/83 (EYVL L 173, s. 5).

(2) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2790/99 (EYVL L 336, s. 21).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/24

Kanne 5.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-266/07)

(2007/C 183/41)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies (asiamiehet): A. Caeiros ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, ettei Portugalin tasavalta ole noudattanut jätteenpoltosta 4.12.2000 annetun direktiivin 2000/76/EY (1) 4 artiklan eikä, toissijaisesti, jätteistä 5.4.2006 annetun direktiivin 2006/12/EY (2) 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut sen, että sairaalajätteet poltetaan polttolaitoksissa, joilla ei ole tähän pätevää toimilupaa

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kun edellä mainitun direktiivin 2000/76/EY 3 artiklaa ja saman direktiivin 20 artiklan 2 kohtaa tulkitaan yhdessä, kyse on direktiivissä 2000/76/EY tarkoitetusta uudesta polttolaitoksesta, joten viimeksi mainittua sovelletaan Parque da Saúde em Lisboan polttolaitokseen. Polttolaitos saa aloittaa toimintansa vasta sen jälkeen, kun sille on myönnetty kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävä toimilupa. Portugalin viranomaiset eivät noudattaneet tätä velvollisuutta.

Quod non, jos kuitenkin katsottaisiin, että kyseistä polttolaitosta on pidettävä direktiivissä 2000/76/EY tarkoitettuna ”jo käytössä olevana polttolaitoksena” ja ettei tätä direktiiviä näin ollen sovellettaisi siihen, se toiminnalle on joka tapauksessa saatava direktiivin 2006/12/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennakkolupa.

(1) EYVL L 332, s. 91.

(2) EYVL L 114, s. 9.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/24

Kanne 7.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Liettuan tasavalta

(Asia C-274/07)

(2007/C 183/42)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Braun ja A. Steiblytė)

Vastaaja: Liettuan tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että koska Liettuan tasavalta ei ole käytännössä varmistanut sitä, että hätätapauksia käsitteleville viranomaisille annetaan, siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, mahdollisuus paikantaa kaikkien niiden soittajien sijainti, jotka soittavat eurooppalaiseen hätänumeroon 112, kun he käyttävät yleisiä puhelinverkkoja, Liettuan tasavalta ei ole noudattanut yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) annetun direktiivin 2002/22/EY (1) 26 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

—	Liettuan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyi 24.7.2003.

(1) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/24

Kanne 12.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-284/07)

(2007/C 183/43)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Caeiros ja D. Kukovec)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

Pääasiassa on todettava, ettei Portugalin tasavalta ole noudattanut julkisia hankintoja koskevien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY liitteen XX ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY liitteen VIII muuttamisesta 7.9.2005 annetun komission direktiivin 2005/51/EY (1) 3 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tuon direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

—	Toissijaisesti on todettava, ettei Portugalin tasavalta ylipäätään ole noudattanut edellä mainitun säännöksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asetetussa määräajassa ilmoittanut näitä toimenpiteitä komissiolle

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 31.1.2006.

(1) EYVL L 257, s. 127.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/25

Kanne 14.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-289/07)

(2007/C 183/44)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Caeiros ja D. Kukovec)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

Pääasiassa on todettava, ettei Portugalin tasavalta ole noudattanut vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (1) 71 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tuon direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

—	toissijaisesti on todettava, ettei Portugalin tasavalta ylipäätään ole noudattanut edellä mainitun säännöksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asetetussa määräajassa ilmoittanut näitä toimenpiteitä komissiolle

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 31.1.2006.

(1) EYVL L 134, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/25

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 14.6.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-366/00, Scott S. A., Ranskan tasavallan tukemana, v. Euroopan yhteisöjen komissio, 29.3.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-290/07 P)

(2007/C 183/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: J. Flett)

Muut osapuolet: Scott S. A., Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—	Valituksenalainen tuomio on kumottava

—

Tämän valituksen kohteena olevat seikat on ratkaistava lopullisesti. Jos yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, ettei näin ole mahdollista menetellä, koska asiaa ei käsittelyn tässä vaiheessa voida jostain syystä ratkaista, komissio pyytää kunnioittavasti, että yhteisöjen tuomioistuin palauttaisi asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—	Kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Ranskan tasavalta on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäiset neljä valitusperustetta koskevat valituksenalaisessa tuomiossa olevia oikeudellisia virheitä, jotka liittyvät ulkopuolisten menettelyllisiin oikeuksiin ja komission menettelyyn liittyviin velvollisuuksiin valtiontukiasioissa.

ensimmäinen valitusperuste koskee sitä, että Scottin 24.12.1999 päivätyt lisähuomautukset, jotka lähetettiin 13 kuukautta asetetun määräajan päättymisen jälkeen, jätettiin ottamatta asiakirjavihkoon

toinen valitusperuste koskee sitä valituksenalaisessa tuomiossa olevaa toteamusta, jonka mukaan komissiolla oli menettelyyn liittyvä velvollisuus varata Ranskalle tilaisuus esittää sen tarjoamat arvioinnit

kolmas valitusperuste koskee valituksenalaisessa tuomiossa olevaa toteamusta, jonka mukaan komissiolla oli menettelyyn liittyvä velvollisuus varata Scottille tilaisuus huomautusten esittämiseen

neljäs valitusperuste koskee valituksenalaisessa tuomiossa olevaa toteamusta, jonka mukaan komissiolla oli menettelyyn liittyvä velvollisuus käyttää ulkopuolista asiantuntijaa.

Komissio toteaa näiltä osin, ettei valituksenalaisessa tuomiossa käytetä eikä sovelleta asianmukaisena oikeudellisena standardina sitä, jättikö komissio olennaisen menettelyvaatimuksen noudattamatta. Valituksenalaisessa tuomiossa ei myöskään voitu laillisesti ratkaista näitä seikkoja, koska Scottin kanne ei sisältänyt tällaisia kumoamisperusteita. Komissio väittää joka tapauksessa, ettei olennaisia menettelyvaatimuksia ollut jätetty noudattamatta. Työjärjestyksessä ei määrätä tällaisista vaatimuksista. Valituksenalaisella tuomiolla ei voitu taata tällaisia oikeuksia tai asettaa tällaisia velvollisuuksia, jotka perustuvat valituksenalaisessa tuomiossa esitettyihin virheellisiin toteamuksiin. Lopuksi olennaisia menettelymääräyksiä ei ole rikottu.

Ranska esitti Scottin poisjätetyt lisähuomautukset 21.2.2000, ne otettiin asiakirjavihkoon ja mainittiin riidanalaisessa päätöksessä

komissiolla ei ollut velvollisuutta varata Ranskalle uutta tilaisuutta tarjottujen arviointien esittämiseen

Scottilla oli ollut laaja mahdollisuus huomautusten esittämiseen ja se osallistui tietojenesittämispyyntöön annettuun vastaukseen

sekä Ranskalla että Scottilla oli ollut laaja mahdollisuus esittää luovutuspäivän arvoa koskeva arviointi, mutta ne eivät olleet tehneet niin.

Valitusperusteissa 5-8 kootaan yhteen ne seikat, joita komissio kutsuu vain alustaviksi seikoiksi, ja ne liittyvät seuraaviin valituksenalaisessa tuomiossa oleviin oikeudellisiin virheisiin: Scottin kanteessa ei esitetä minkäänlaista syytä siihen, miksi tarjotut arvioinnit pitäisi kumota; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käyttämä tarkastelutapa (toteamus, jonka mukaan komissiolla ei ole harkintavaltaa); valituksenalainen tuomio perustuu spekulaatioon eikä tosiseikkoihin; se on kääntänyt valtiontukiasioissa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käytävissä oikeudenkäynneissä sovellettavan todistustaakan.

Valitusperusteet 9 ja 10 liittyvät tehdasta koskeviin olennaisiin oikeudellisiin virheisiin.

Yhdeksäs valitusperuste koskee sitä tapaa, jolla valtiontuen määrä on määritetty kyseessä olevan luovutuksen osalta. Toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, jos arviointia ei ole suoritettu luovutuspäivänä tai tarjouskilpailua ei ole pidetty, komissiolla on laillinen oikeus käyttää kustannuksia arvoa arvioidessaan. Tämä oli erityisen järkevää nyt esillä olevassa asiassa, koska tehdas räätälöitiin Scottin vaatimusten mukaiseksi. Lausumat, jotka valituksenalaisessa tuomiossa esitetään väitetystä myyntihinnasta 11 vuotta luovutuksen jälkeen, johtuvat väitetyistä menettelyllisistä säännönvastaisuuksista ja muista oikeudellisista virheistä, ja ovat joka tapauksessa aineellisesti virheellisiä.

Kymmenes valitusperuste koskee niitä virheitä, jotka komission oletettiin tehneen kustannuksiin perustuvaa laskutapaa soveltaessaan. Valituksenalaisessa tuomiossa esitetyt lausumat johtuvat väitetyistä menettelyllisistä säännönvastaisuuksista ja muista oikeudellisista virheistä. Komission maltillinen kuluarvio oli ollut niin alhainen kuin mahdollista; riidanalaisen päätöksen kumoaminen sillä perusteella, että valtiontuki on voinut olla suurempi, ei ole perusteltua.

Valitusperusteet 11–13 liittyvät maata koskeviin merkittäviin oikeudellisiin virheisiin.

Yhdestoista valitusperuste liittyy siihen, että valituksenalaisessa tuomiossa hylättiin Orleansin kaupunginvaltuuston 27.5.1994 tekemät maltilliset arvioinnit lyhyenä yhteenvetona ilman yksityiskohtaisia selityksiä.

Kahdestoista valitusperuste koskee sitä tapaa, jolla valtiontuen määrä on määritetty kyseessä olevan luovutuksen osalta ja se on samanlainen kuin 9 valitusperuste. Jos arviointia ei ole suoritettu luovutuspäivänä tai tarjouskilpailua ei ole pidetty, komissiolla on laillinen oikeus käyttää kustannuksia arvoa arvioidessaan. Tämä oli erityisen järkevää nyt esillä olevassa asiassa, koska kolmas maakauppa räätälöitiin Scottin vaatimusten mukaiseksi. Lausumat, jotka valituksenalaisessa tuomiossa esitetään väitetystä verotarkastuksesta, johtuvat väitetyistä menettelyllisistä säännönvastaisuuksista ja muista oikeudellisista virheistä, ja ovat joka tapauksessa aineellisesti virheellisiä.

Valitusperuste 13 koskee komission oletettuja virheitä, kun se sovelsi kustannuksiin perustuvaa laskentatapaa. Lausumat, jotka valituksenalaisessa tuomiossa esitetään, johtuvat väitetyistä menettelyllisistä säännönvastaisuuksista ja muista oikeudellisista virheistä. Komissio käytti sekä Ranskan että Scottin esittämää, alhaisinta mahdollista maan hintaa. Komissiota tukevat seuraavat tosiseikat ja todisteet: tarjousasiakirja; Galtierin ja apporttiomaisuuden arviointiin erikoistuneen asiantuntijan arviot; Orleansin kaupunginvaltuuston 27.5.1994 istuntopöytäkirjat; ostetun kolmen palstan keskihinta. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen sillä perusteella, että valtiontuki on voinut olla suurempi, ei ole perusteltua.

Valitusperuste 14 koskee kehotusta tietojen antamiseen erityisesti maan osalta, kustannuksiin perustuvaa laskentatapaa valtiontuen määrää määritettäessä ja kolmen palstan ostoa. Tämä on prosessuaalinen peruste, mutta sitä käsitellään lopuksi, koska se liittyy 13 valitusperusteeseen.

Valitusperusteessa 15 komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vääristellyt sille esitettyjen todisteiden selvää merkitystä, etenkin koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korvannut riidanalaisessa päätöksessä esitetyn arvioinnin omallaan.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/27

Kanne 18.6.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-293/07)

(2007/C 183/47)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis ja D. Recchia)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (1) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 2–4 kohdalla, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sellaisen yhtenäisen, konkreettisen ja kattavan oikeudellisen järjestelmän säätämiseksi ja soveltamiseksi, jolla voidaan varmistaa erityisiksi suojelualueiksi luokiteltujen alueiden elinkelpoinen hoito ja tehokas suojelu direktiivin 79/409/ETY tavoitteiden saavuttamiseksi.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio, joka tukeutuu lukuisiin kanteluihin, parlamentissa esitettyihin kysymyksiin ja pyyntöihin, esittää, että Helleenien tasavalta ei sovella asianmukaisesti direktiivin 90/409/ETY säännöksiä, joissa säädetään sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, joilla säilytetään luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjä ja estetään näiden elinympäristöjen pilaantuminen tai huonontuminen.

Komission mukaan direktiivin rikkomista merkitsee se, ettei ole suojeltu erityisiä suojelualueita, mutta myös se, että harjoitetaan toimintoja, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa erityisten suojelualueiden koskemattomuudelle ja joilla voi olla merkittäviä kielteisiä seurauksia erityisten suojelualueiden ja niiden lajien, joiden perusteella nämä alueet on nimetty, säilyttämistavoitteille.

Kreikan viranomaisten väitettä, jonka mukaan olemassa oleva oikeudellinen kehys varmistaa tyydyttävällä tavalla kaikkien luonnonvaraisten lintujen lajien ja niiden asuinpaikkojen suojelun, ei hyväksytä komissiossa sillä perusteella, että kyseinen kehys ei muodosta erityistä ja tehokasta suojelukehystä kaikille erityisille suojelualueille.

(1) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/31

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 20.6.2007 — Tirrenia di Navigazione ym. v. komissio

(Asia T-246/99) (1)

(Valtiontuki - Merikuljetus - Päätös EY 88 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn aloittamisesta - Uudet tuet - Olemassaolevat tuet)

(2007/C 183/60)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Tirrenia di Navigazione SpA, aiemmin Tirrenia di Navigazione SpA ja Adriatica di Navigazione SpA (Napoli, Italia); Caremar SpA (Napoli); Toremar SpA (Livourne, Italia); Siremar SpA (Palermo, Italia) ja Saremar SpA (Cagliari, Italia) (edustajat: aiemmin asianajajat A. Tizzano ja G. Roberti, sittemmin G. Roberti, A. Franchi ja G. Bellitti)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou, V. Di Bucci ja E. De Persio)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Navigazione Libera del Golfo SpA (Napoli) (edustajat: asianajajat S. Ravenna ja A. Abate); Aliscafi Società Navigazione Alta Velocità SpA (Aliscafi SNAV) (Messina, Italia) (edustajat: asianajajat B. Castaldo ja C. Forte); Traghetti Pozzuoli Srl (Napoli); Alilauro SpA (Napoli) ja Linee Lauro Srl (Pozzuoli, Italia) (edustaja: asianajaja E. Amato)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa kantaja vaatii, että komission 6.8.1999 tekemä päätös aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa säädetty menettely Italian tasavallan Gruppo Tirrenia di Navigazioneen kuuluville yrityksille myöntämien valtiontukien osalta (JO 1999, C 306, p. 2) kumotaan

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan komission sekä väliintulijoiden Navigazione Libera del Golfo SpA:n, Linee Lauro Srl:n, Traghetti Pozzuoli Srl:n ja Alilauro SpA:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Väliintulija Aliscafi Società Navigazione Alta Velocità (Aliscafi SNAV) SpA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 20, 22.1.2000.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/31

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 27.6.2007 — Nuova Gela Sviluppo v. komissio

(Asia T-65/04) (1)

(EAKR - Yhteisön rahoitustuen päättäminen - Kumoamiskanne - Vahingonkorvauskanne - Välityslauseke)

(2007/C 183/61)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Nuova Gela Sviluppo Soc. Cons. pa, aiemmin Gela Sviluppo Soc. Cons. pa (Gela, Italia) (edustaja: asianajaja P. Menchetti)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Flynn ja M. Velardo, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Pääasiallisesti komission 16.12.2003 tekemän sen päätöksen kumoaminen, joka liittyi EAKR:n tuen 98.05.26.001 päättämiseen, komission niiden päätösten kumoaminen, jotka liittyivät tuen määrän alentamiseen, tuen peruuttamiseen ja sen jäljellä olevan määrän takaisinperintään, sekä rakennerahastojen operatiivisten interventioiden (1994–1999) rahoituksen päättömistä koskevista suuntaviivoista 9.9.1999 tehdyn komission päätöksen SEC (1999) 1316 6.2. kohdan kumoaminen, ja toissijaisesti sen vahingon korvaaminen, joka kantajalle aiheutettiin sekä kantajan ja komission välillä 13.9.1999 tehdyn sopimuksen täytäntöönpano.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 30.4.2004.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/32

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.6.2007 — Asturias Cuerno v. komissio

(Asia T-473/04) (1)

(Henkilöstö - Palkkaus - Ulkomaankorvaus - Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta - Kansainväliselle organisaatiolle tehdyt palvelut - Asettautumiskorvaus - Päiväraha)

(2007/C 183/62)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Cristina Asturias Cuerno (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat R. García-Gallardo Gil-Fournier ja A. Sayagués Torres)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: J. Currall, avustajinaan asianajajat J. Rivas Andrés, J. Gutiérrez Gisbert ja M. Canal Fontcuberta)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission 25.8.2004 tekemän sen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus, jolla hylätään kantajan 27.4.2004 tekemä valitus ja evätään häneltä oikeus Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn ulkomaankorvaukseen ja siihen liittyviin korvauksiin

Tuomiolauselma

1)	Komission 28.1.2004 ja 25.8.2004 tekemät päätökset kumotaan.

2)	Kantajalla on oikeus Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn ulkomaankorvaukseen ja kyseisessä liitteessä olevassa 5 artiklassa säädettyyn asettautumiskorvaukseen.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 45, 19.2.2005.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/32

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 27.6.2007 — Alankomaat v. komissio

(Asia T-182/06) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Kansalliset poikkeavat säännökset - Tiettyjen uusien dieselkäyttöisten ajoneuvojen aiheuttamien hiukkaspäästöjen yhteisön raja-arvojen alentamista ennakoiva asetusluonnos, jonka komissio on hylännyt - Huolellisuusvelvoite ja perusteluvelvollisuus - Tiedoksiannon tehneellä jäsenvaltiolla ilman hiukkaspitoisuuksien yhteisön raja-arvojen noudattamisessa olevan ongelman erityisyys)

(2007/C 183/63)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: H. Sevenster ja M. de Grave)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia, A. Alcover San Pedro ja H. van Vliet)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa kantaja vaatii Alankomaiden kuningaskunnan EY 95 artiklan 5 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännösluonnoksista, joissa säädetään dieselkäyttöisten ajoneuvojen hiukkaspäästöjen rajoittamisesta, 3.5.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/372/EY (EUVL L 142, s. 16) kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/33

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 7.6.2007 — IMS v. komissio

(Asia T-346/06 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Direktiivi 98/37/EY - Tutkittavaksi ottaminen - Fumus boni juris - Kiireellisyys - Intressivertailu)

(2007/C 183/64)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Industria Masetto Schio Srl (IMS) (Schio, Italia) (edustajat: asianajajat F. Colonna ja T. Romolotti)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Zadra ja D. Lawunmi)

Oikeudenkäynnin kohde

Ranskan viranomaisten antamaa, tiettyjä IMS-merkkisiä mekaanisia puristimia koskevaa kieltoa koskevan 6.9.2006 annetun komission lausunnon C (2006) 3914 täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö

Määräysosa

1)	Ranskan viranomaisten antamaa, tiettyjä IMS-merkkisiä mekaanisia puristimia koskevaa kieltoa koskevan 6.9.2006 annetun komission lausunnon C (2006) 3914 täytäntöönpanoa lykätään siihen asti, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa tuomion pääasiassa.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/33

Kanne 8.5.2007 — SC Gerovital Cosmetics v. SMHV — SC Farmec (GEROVITAL H3 Prof. Dr. A. Aslan)

(Asia T-163/07)

(2007/C 183/65)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SC Gerovital Cosmetics S.A. (Bukarest, Romania) (edustaja: lakimies D. Boştinşă)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Farmec S.A. (Cluj-Napoca, Romania)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 271/2006-2 — GEROVITAL H3 27.2.2007 tekemä päätös on kumottava ja lisäksi

—	mitättömyysosaston 23.12.2005 tekemä päätös asiassa, jossa vaadittiin SMHV:lta mitättömyyden toteavaa ratkaisua viitenumero 872C 0000986 034, yhteisön tavaramerkki 986034 GEROVITAL H3, on kumottava.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, johon sisältyvät sanat ”GEROVITAL H3 Prof. Dr. A. Aslan” luokkiin 3 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten, hakemus nro 986 034.

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Farmec S.A.

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: Kansalliseksi tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki ”Gerovital H3 PROF. DR. ANA ASLAN” tietyille luokkaan 3 kuuluville tavaroille

Mitättömyysosaston ratkaisu: Tavaramerkki julistettiin kokonaisuudessaan mitättömäksi.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 52 artiklan ja 53 artiklan 2 kohdan rikkominen.

Kantaja katsoo, että romanialaisen kuviomerkin oli osittain luovuttanut sille kansainvälisen ja kansallisten rekisteröintien haltija, niiden tuotteiden osalta, joista oli määrätty luovutussopimuksessa, ja että mainittu tavaramerkki on aikaisempi tunnettu merkki, joka on tunnettu useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Näin ollen se katsoo, että sillä on etuoikeus ja yksinoikeus rekisteröintiasioissa.

Kantaja väittää myös, että toisin kuin sen vastapuolella mitättömyys- ja valitusmenettelyssä (jäljempänä Farmec), kantajalla on laajemmat oikeudet tavaramerkkiin sekä niiden kosmetiikkatuotteiden osalta, joita sillä on oikeus valmistaa, että näiden tuotteiden koostumuksen osalta. Jos oletetaan, että kummallakin yhtiöllä on yhtäläiset ja erilliset oikeudet tavaramerkkiin GEROVITAL H3 Prof. Dr. A. Aslan mainitun tavaramerkin suojan vahvuuden osalta, aikaisemmuusnäkökohdalla, johon Farmec on vedonnut, ei kantajan mukaan tulisi olla mitään merkitystä.

Lopuksi kantaja väittää, että sen omistusoikeuteen puututtaisiin vakavalla tavalla, jos sen olisi mahdotonta saada luovutussopimuksesta johtuville oikeuksille kansainvälinen hyväksyntä ja suoja, vaikka kantaja väittää, että Romaniassa sillä on täydet oikeudet ja suoja.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/34

Kanne 4.7.2007 — Frosch Touristik v. SMHV — DSR Touristik (FLUGBÖRSE)

(Asia T-189/07)

(2007/C 183/66)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Frosch Touristik GmbH (München, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt H. Lauf)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: DSR Touristik GmbH

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 22.3.2007 tekemä päätös — valitus numero R 1084/2004-4 — on kumottava kokonaan ja asia on palautettava uutta käsittelyä varten sisämarkkinoiden harmonisointivirastoon (tavaramerkit ja mallit).

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki ”FLUGBÖRSE” luokkiin 16, 39 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten (yhteisön tavaramerkki nro 81 406)

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: DSR touristik GmbH

Mitättömyysosaston ratkaisu: Tavaramerkin osittainen mitättömäksi julistaminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 51 artiklan 2 kohdan virheellinen soveltaminen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/34

Kanne 31.5.2007 — Anheuser-Busch v. SMHV — Budějovický Budvar (BUDWEISER)

(Asia T-191/07)

(2007/C 183/67)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Anheuser-Busch, Inc. (St. Louis, Yhdysvallat) (edustaja: Rechtsanwältin V. von Bomhard)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Budějovický Budvar, národní podnik

Kantajan vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 20.3.2007 tekemä päätös R 299/2006-2 on kumottava

—	toissijaisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 20.3.2007 tekemä päätös R 299/2006-2 on kumottava sikäli kuin se koskee ”alkoholittomia juomia”

—	vastaaja ja vastapuoli valituslautakunnassa, mikäli se osallistuu asian käsittelyyn, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki BUDWEISER luokkaan 32 kuuluville tavaroille (hakemus nro 24 646).

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Budějovický Budvar, národní podnik.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansainvälinen sanamerkki BUDWEISER luokkaan 32 kuuluville tavaroille, kansainvälinen kuviomerkki BUDWEISER BUDVAR luokkiin 31 ja 32 kuuluville tavaroille sekä kansainvälinen kuviomerkki BUDWEISER BUDVAR luokkaan 32 kuuluville tavaroille.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen ja hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 74 artiklan 2 kohtaa on sovellettu virheellisesti ja saman asetuksen 43 artiklan 2 kohtaa on rikottu; toissijaisesti tämän asetuksen 73 artiklaa on rikottu, koska perustelut ovat puutteelliset.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/35

Kanne 6.6.2007 — Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (222)

(Asia T-200/07)

(2007/C 183/68)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Agencja Wydawnicza ”Technopol” Sp. z o. o. (edustaja: asianajaja [radca prawny] D. Rzążewska)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 22.3.2007 tekemä päätös asiassa R 1276/2006-4 on kumottava kokonaisuudessaan

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”222” luokkaan 16 kuuluvia tavaroita varten

Tutkijan päätös: Hakemus hylätään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja c alakohdan virheellinen soveltaminen, koska hakemuksen kohteena olevien tavaroiden yhteydessä merkki ”222” ei ole kuvaava eikä sen osalta voida katsoa, ettei se ole riittävän erottamiskykyinen.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94, annettu 10.12.1993, EYVL 1994, L 11, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/35

Kanne 6.6.3007 — Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (333)

(Asia T-201/07)

(2007/C 183/69)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Agencja Wydawnicza ”Technopol” Sp. z o. o. (edustaja: asianajaja [radca prawny] D. Rzążewska)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 22.3.2007 tekemä päätös asiassa R 1277/2006-4 on kumottava kokonaisuudessaan

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”333” luokkaan 16 kuuluvia tavaroita varten

Tutkijan päätös: Hakemus hylätään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja c alakohdan virheellinen soveltaminen, koska hakemuksen kohteena olevien tavaroiden yhteydessä merkki ”333” ei ole kuvaava eikä sen osalta voida katsoa, ettei se ole riittävän erottamiskykyinen.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94, annettu 10.12.1993, EYVL 1994, L 11, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/36

Kanne 6.6.2007 — Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (555)

(Asia T-202/07)

(2007/C 183/70)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Agencja Wydawnicza ”Technopol” Sp. z o.o. (edustaja: asianajaja [radca prawny] D. Rzążewska)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 22.3.2007 tekemä päätös asiassa R 1278/2006-4 on kumottava kokonaisuudessaan

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”555” luokkaan 16 kuuluvia tavaroita varten

Tutkijan päätös: Hakemus hylätään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja c alakohdan virheellinen soveltaminen, koska hakemuksen kohteena olevien tavaroiden yhteydessä merkki ”555” ei ole kuvaava eikä sen osalta voida katsoa, ettei se ole riittävän erottamiskykyinen.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94, annettu 10.12.1993, EYVL 1994, L 11, s. 1.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/36

Kanne 7.6.2007 — Eurallumina SpA (Portoscuso, Italia) v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-207/07)

(2007/C 183/71)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Eurallumina SpA (Portoscuso, Italia) (edustajat: solicitor L. Martin Alegi, solicitor R. Denton ja solicitor E. Cormack)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Joko

—	riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan; tai

—	on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai

—

riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan ja on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin;

—	on määrättävä, että takaisin on perittävä korkeintaan 3 euroa tonnia kohden.

—

Tai:

—	riidanalaisen päätöksen 1, 4, 5 ja 6 artikla on kumottava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa; tai

—	on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai

—

riidanalaisen päätöksen 1, 4, 5 ja 6 artikla on kumottava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa ja on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai

—	on määrättävä, että takaisin on perittävä korkeintaan 3 euroa tonnia kohden.

—	Toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklaa on muutettava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa, jotta nykyisen vapautuksen mukaisesti 31.12.2006 saakka tai ainakin 31.12.2003 saakka niitä summia, jotka Italian valtio on myöntänyt ja myöntää, ei peritä takaisin; ja

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii 7.12.2005 tehdyn komission päätöksen K (2007) 286 lopullinen, jossa komissio katsoi, että Ranskan, Irlannin ja Italian alumiinin tuotantoon käytettävien kivennäisöljyjen osalta 1.1.2004 alkaen myöntämät valmisteverovapautukset muodostavat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen ja että kyseinen tuki on tietyiltä osin yhteismarkkinoille soveltumaton.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että alumiinin tuotantoon Sardiniassa käytettäviä kivennäisöljyjä koskevan valmisteverovapautuksen pitämistä voimassa sen jälkeen, kun neuvoston direktiivi 2003/96/EY (1) tuli voimaan 1.1.2004, ei voida pitää valtiontukena, koska direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa ja sen liitteessä II nimenomaisesti todetaan, että vapautuksia, jotka on myönnetty neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY (2), sovelletaan 31.12.2006 saakka. Kantajan mukaan direktiivissä 2003/96/EY siten nimenomaisesti vahvistetaan kantajalle 31.12.2006 sakka myönnetyn erityisen vapautuksen pätevyys.

Kantaja väittää lisäksi, että vaikka neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY hyväksytty vapautus vaikuttaa ensitarkastelussa valikoivalta toimenpiteeltä, se on kuitenkin perusteltu sekä yhteisön oikeussääntöjen että Italian verotusjärjestelmän ”yleisellä luonteella ja logiikalla” eikä sitä näin olen voida katsoa valtiontueksi.

Kantaja väittää myös, että vaikka neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY hyväksytty vapautus katsottaisiinkin valtiontueksi, se on kuitenkin ympäristönsuojelutukea koskevien säännösten (3) nojalla katsottava vapautetuksi EY 87 artiklan 1 kohdan kiellosta.

Kantaja toteaa lopuksi, että komissio loukkasi luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden, pätevyysolettaman periaatteita sekä lex specialis -periaatetta, tehokkuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta katsoessaan, että alumiinin tuotantoon muun muassa Sardiniassa käytettäviä kivennäisöljyjä koskevan valmisteverovapautuksen soveltaminen oli sellaista valtiontukea, joka voidaan periä takaisin 1.1.2004 alkaen, sillä kantajalla oli oikeus olettaa, että neuvoston päätöksellä 2001/224/EY 31.12.2006 saakka hyväksytty vapautus oli oikeudellisesti pätevä yhteisön toimi, ja että toimet, jotka Italian valtio ja kantaja toteuttavat kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi ja soveltamiseksi, eivät johtaisi lainvastaiseen tulokseen.

(1) Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (EYVL L 283, s. 51).

(2) Erityistarkoituksiin käytettäviin tiettyihin kivennäisöljyihin sovellettavista valmisteveron alennetuista määristä ja valmisteverovapautuksista 12.3.2001 tehty neuvoston päätös 2001/224/EY (EYVL L 84, s. 23).

(3) Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (EYVL C 37, s. 3), erityisesti 51 kohdan 1 alakohdan a ja b alakohta.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/37

Kanne 5.6.2007 — BOT Elektrownia Bechatów ym. v. komissio

(Asia T-208/07)

(2007/C 183/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: BOT Elektrownia Bełchatów S.A. (Rogowiec, Puola), BOT Elektrownia Turów S.A. (Bogatynia, Puola), BOT Elektrownia Opole S.A. (Brzezie, Puola), Elektrownia ”Kozienice” S.A. (Świerże Górne, Puola), Elektrownia Połaniec S.A. — Grupa Electrabel Polska (Połaniec, Puola), Elektrownia ”Rybnik” S.A. (Rybnik, Puola), Elektrownia Skawina S.A. (Skawina, Puola), Elektrownia ”Stalowa Wola” S.A. (Stalowa Wola, Puola), Południowy Koncern Energetyczny S.A. (Katowice, Puola), Zespół Elektrowni Dolna Odra S.A. (Nowe Czarnowo, Puola), Zespół Elektrowni Ostrołęka S.A. (Ostrołęka, Puola) ja Zespół Elektrowni Pątnów-Adamów-Konin S.A. (Konin, Puola) (edustajat: asianajajat B. Krużewski, M. Ciemiński, J. Młot-Schönthaler, N. Dodoo ja S. Boullart)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Päätös on kumottava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat, että kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansallisesta jakosuunnitelmasta vuosille 2008–2012, josta Puola on tehnyt ilmoituksen direktiivin 2003/87/EY (1) mukaisesti, 26.3.2007 tehty komission päätös kumotaan.

Kantajat väittävät kanteensa tueksi, että komissio menetteli virheellisesti tehdessään päätöksen, jolla vähennettiin merkittävästi muun muassa sitä hiilidioksidin päästöoikeuksien kokonaismäärää, joka sallitaan direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetuille laitoksille.

Kantajat väittävät tältä osin, että komissio rikkoi direktiivissä 2003/87/EY säädettyjä olennaisia menettelymääräyksiä siltä osin kuin se i) lainvastaisesti teki riidanalaisen päätöksen direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden pituisen määräajan jälkeen ja ii) lainvastaisesti rajoitti kantajien oikeutta tulla otetuksi huomioon ennen kuin Puola teki lopullisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevan kansallisen jakosuunnitelman vuosille 2008-2012.

Lisäksi kantajat väittävät, että komissio käytti väärin direktiivissä 2003/87/EY sille myönnettyä harkintavaltaa siltä osin kuin se i) hyväksyi Puolan osalta liian alhaisen bruttokansantuotteen kasvuvauhdin ja liian ankaran päästöjen vähentämistä koskevan suhdeluvun, mitkä johtivat liian alhaiseksi arvioidun kokonaispäästökiintiön jakamiseen Puolalle, ja ii) vääristi direktiivin todellista tarkoitusta kustannustehokkaana välineenä täyttää kasvuhuonekaasupäästöjä koskevat Kioton pöytäkirjan osapuolten antamat sitoumukset, kun se vähensi kansallisia päästötasoja vuosina 2008-2012 huomattavasti alle sen, mitä Puolalta edellytettiin Kioton pöytäkirjan tavoitteen täyttämiseksi.

Lopuksi kantajat väittävät, että komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta, suhteellisuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja laiminlöi toimielinten välisen yhteistyön velvollisuutta sekä perusteluvelvollisuutta.

(1) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EYVL L 275, s. 32).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/38

Kanne 12.6.2007 — Gaedertz v. SMHV — Living Byte Software (GlobalRemote)

(Asia T-209/07)

(2007/C 183/73)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Johann-Christoph Gaedertz (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt E. M. Gerstenberg)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Living Byte Software GmbH

Kantajan vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 25.4.2007 asiassa R 272/2005-4 tekemä päätös on kumottava

—	yhteisön tavaramerkki nro 1 466 499 ”GlobalRemote” on julistettava mitättömäksi

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Kuviomerkki ”GlobalRemote” luokkiin 9, 38 ja 42 kuuluville tavaroille (yhteisön tavaramerkki nro 1 466 499).

Yhteisön tavaramerkin haltija: Living Byte Software GmbH.

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja.

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Erityisesti asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska yhteisön tavaramerkiltä, jonka mitättömäksi julistamista vaadittiin, puuttuu vaadittava erottamiskyky ja se on puhtaasti kuvaileva.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/39

Kanne 11.6.2007 — RSA Security Ireland v. komissio

(Asia T-210/07)

(2007/C 183/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: RSA Security Ireland Ltd (Shannon, Irlanti) (edustajat: solicitor S. Daly, barrister B. Conway)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Komission päätös, jonka Irlannin tulliviranomainen Revenue Commissioners on antanut tiedoksi kantajalle 30.3.2007, on kumottava siltä osin kuin sillä ei luokitella kantajan tavaraa yhdistetyn nimikkeistön mukaista tariffiluokittelua varten tavaran objektiiviset ominaispiirteiden ja ominaisuuksien perusteella;

—	on todettava, että tavaran tariffiluokittelu on määritettävä sen sisäisten ominaispiirteiden perusteella, joista ilmenee, että kantajan tavara on luonteeltaan automaattinen tietojenkäsittelykone ja täten luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8471; tai toissijaisesti

—	on todettava, että tavara on luokiteltava sen ratkaisevan ominaispiirteen mukaan yhdistetyn nimikkeistön 8470 ryhmän mukaiseksi laskukoneeksi tai laskulaitteeksi;

—

on todettava, että tuotteiden luokittelua yhteisöjen tullitarkoituksia varten hyväksyttyjen luokittelusääntöjen mukaan kantajan tuotteen ratkaiseva ominaispiirre ei ole ominaisuus, jossa on kyse turvalaitteesta tai siitä, että sen avulla pääsee käyttämään automaattiseen tietojenkäsittelykoneeseen tai muualle tallennettuja tiedostoja;

—	kantajalle on velvoitettava suoritettavaksi korkoineen ne tullit, jotka se on maksanut tuodessaan kyseistä tuotetta yhteisöön sen jälkeen kun komission päätös tuli voimaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan sellaisen komission päätöksen kumoamista, josta ilmoitettiin kantajalle sähköpostikirjeenvaihdolla, jonka Revenue Commissioners toimitti 30.3.2007 vastauksena kantajan tekemään sitovaa tariffitietoa koskevaan hakemukseen, joka koski turvalaitetta, joka voidaan liittää automaattiseen tietojenkäsittelykoneeseen ja josta käytetään nimitystä ”SID 800 Product”.

Kantaja väittää, että päätöksessä, sellaisena kuin se on toimitettuna ensimmäisessä vaiheessa Revenue Commissionersille ja sen jälkeen kantajalle itselleen, ei luokiteltu kantajan tavaraa sen objektiivisten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien perusteella ja määritettiin tariffiluokittelu tavalla, johon sisältyy perustavanlaatuinen oikeudellinen virhe.

Kantaja esittää lisäksi, että tavaran oikean luokittelun sen ratkaisevan ominaispiirteen perusteella olisi oltava yhteisen tullikoodeksin (1)8471 ryhmän mukainen automaattisen tietojenkäsittelykoneen yksikkö, sillä tavara täyttää 8471 ryhmän 5 huomautuksen B kohdan tällaista luokitusta koskevat edellytykset, tai se on itsessään automaattinen tietojenkäsittelykone.

Toissijaisesti kantaja esittää, että tavaran oikea tariffiluokittelu sen objektiivisten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien perusteella on yhteisön tullikoodeksin 8470 ryhmässä tarkoitettu laskukone tai laskulaite.

Lopuksi kantaja väittää, että komission menettelyssä sen käsitellessä kantajan hakemusta, joka koski sitovaa tariffitietoa, joka perustuu tavaran ominaisuuksiin automaattisen tietojenkäsittelykoneen yksikkönä, ei noudatettu oikeaa menettelyä ja syyllistyttiin vallan väärinkäyttöön.

(1) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/39

Kanne 13.6.2007 — AWWW v. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö

(Asia T-211/07)

(2007/C 183/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: AWWW GmbH Arbeits Welt — Working World (Göttingen, Saksa) (edustajat: lawyers B. Schreier, M. Kappuhne)

Vastaaja: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö

Vaatimukset

—

Tarjouskilpailumenettelyn kumoaminen: nopeutettu rajoitettu menettely nro 2007/S 13-014125, julkaistu virallisessa lehdessä S 13 19.1.2007, joka liittyi Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö aloittamaan, työn laatuun ja työllisyyteen, teollisiin suhteisiin ja Euroopan tason kattaviin rakenneuudistuksiin liittyvään menettelyyn

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, ettei vastaaja ole hoitanut edellä mainittua tarjouskilpailumenettelyä asianmukaisesti.

Kantaja väittää ensinnäkin, ettei syitä, joiden vuoksi sen tarjousta ei hyväksytty, ole riittävästi perusteltu. Kantajalle toimitetuissa arviointilomakkeen otteissa ei asianmukaisesti selvitetä, miksi sopimus tehtiin toisen tarjoajan kanssa.

Toiseksi kantaja väittää, että vastaajan 15.5.2007 päivätty kirje sisältää muodollisia puutteita, koska arviointikertomuksen liitettä B eivät ole allekirjoittaneet siihen valtuutetut henkilöt.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/40

Kanne 15.6.2007 — Harman International Industries v. SMHV — Becker (Barbara Becker)

(Asia T-212/07)

(2007/C 183/76)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Harman International Industries, Inc (Northridge, Yhdysvallat) (edustaja: barrister M. Vanhegan)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Barbara Becker (Miami, Yhdysvallat)

Vaatimukset

—	valituslautakunnan 7.3.2007 tekemän päätöksen (asia R 502/2006-1), jolla kumottiin väiteosaston 15.2.2005 tekemä päätös, 1 kohta on kumottava

—	yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskeva hakemus nro 2 939 072 on hylättävä kokonaisuudessaan

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut valituslautakunnassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Barbara Becker

Haettu yhteisön tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröitävä sanamerkki Barbara Becker luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten — hakemus nro 2 939 072

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Harman International Industries, Inc

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkeiksi rekisteröidyt sanamerkit BECKER ja BECKER ONLINE PRO luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksytään kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hyväksytään ja väite hylätään.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 (jäljempänä yhteisön tavaramerkistä annettu asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan virheellinen soveltaminen.

Kantaja väittää, että valituslautakunta teki virheen soveltaessaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se totesi, että kantajan tavaramerkki BECKER ja Barbara Beckerin hakema merkki eivät olleet merkityssisällöltään samankaltaisia ja että sekaannusvaaraa ei siten ollut. Kantaja väittää edelleen, että valituslautakunta teki oikeudellisen virheen soveltaessaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 5 kohtaa, kun se totesi, että Barbara Beckerin hakeman merkin ja kantajan oman yhteisön tavaramerkin välillä ei ollut mitään yhteyttä.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/40

Kanne 22.6.2007 — Donnici v. parlamentti

(Asia T-215/07)

(2007/C 183/77)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Beniamino Donnici (edustajat: avvocati M. Sanino, G. Roberti, I. Perego ja P. Salvatore)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	Euroopan parlamentin 24.5.2007 tekemä päätös kantajan valtuutuksen tarkistamisesta on kumottava

—	Euroopan parlamentin sisäisen työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohta on EY:n perustamissopimuksen 241 artiklan nojalla todettava lainvastaiseksi

—	parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä asiassa riitautetulla päätöksellä todetaan, ettei Beniamino Donnicin, jonka kansallinen toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut tulleen valituksi ja jolla ilmoituksella vahvistetaan Achille Occhetton valinnan pätevyys, valinta Euroopan parlamentin jäseneksi ole pätevä.

Tältä osin kantaja korostaa sitä, että Consiglio di Stato on lainvoiman saaneella tuomiolla kumonnut Euroopan parlamentin jäsen Achille Occhetton tästä tekemän valituksen.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi siihen, että Euroopan parlamentti

—	ei ollut toimivaltainen ratkaisemaan Donnicin saaman Euroopan parlamentin jäsenyyden pätevyyttä

—	on rikkonut vuoden 1976 asiakirjan 12 artiklaa, jolla ei anneta sille toimivaltaa asettaa kyseenalaiseksi kansallisten viranomaisten toimivaltansa rajoissa tekemiä päätöksiä

—

on soveltanut virheellisesti sisäisen työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohtaa, joka kaiken lisäksi on lainvastainen, koska se on ristiriidassa vuoden 1976 asiakirjan kanssa. Tässä työjärjestyksessä, joka on johdetun oikeuden lähde, ei voida yksin antaa Euroopan parlamentille toimivaltuuksia, joista ei määrätä asiakirjassa

—	on virheellisesti katsonut voivansa vedota vuoden 1976 asiakirjan 6 artiklan rikkomiseen ja on näin loukannut lainvoimaisuusperiaatetta jättämällä soveltamatta ne lainvoimaiset tuomiot, jotka kansalliset tuomioistuimet ovat antaneet tästä virheestä

—	ei ole perustellut riidanalaista päätöstä asianmukaisesti eikä etenkään ole selittänyt, mistä syistä se on jättänyt noudattamatta sen oikeudellisen osaston tästä asiasta antamaa lausuntoa.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/42

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 28.6.2007 — da Silva v. komissio

(Asia F-21/06) (1)

(Henkilöstö - Palkkaluokkaan nimittäminen - Ennen 1.5.2004 julkaistu johtajan virka - Henkilöstösääntöihin tehdyt muutokset - Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 2 artikla ja 5 artiklan 5 kohta - Palkkaluokan määrittäminen uusien, epäedullisempien säännösten mukaisesti - Periaate, jonka mukaan kaikilla virkamiehillä on mahdollisuus urakehitykseen)

(2007/C 183/81)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Joao da Silva (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall, H. Kraemer ja K. Herrmann)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio Santacruz ja I. Sulce)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä kumoamisvaatimus, joka koskee komission 18.5.2005 tekemää päätöstä, jolla kantaja nimitettiin johtajaksi, siltä osin kuin tässä päätöksessä kantajan palkkaluokaksi vahvistetaan A*14 vuonna 2003 julkaistussa avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainitun palkkaluokan A2 sijaan, ja toisaalta vaatimus, jonka mukaan kantajan palkkaluokaksi on vahvistettava A*15 (entinen A2) ja hänen uransa on muodostettava uudestaan taannehtivin vaikutuksin

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen komission 18.5.2005 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä määritetään da Silvan palkkaluokaksi A*14, taso 2.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio vastaa da Silvan oikeudenkäyntikuluista ja omista oikeudenkäyntikuluistaan.

3)	Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 108, 6.5.2006, s. 31.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/43

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.6.2007 — Davis ym. v. neuvosto

(Asia F-54/06) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Eläkkeet - Korjauskertoimet - Siirtäminen eläkkeelle uusien henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat 1.5.2004 lukien sovellettavassa muodossaan, voimaantulon jälkeen - Eläkkeellä olevien asuinvaltion keskimääräisten elinkustannusten mukaan laskettujen korjauskertointen soveltaminen - Korjauskertointen poistaminen henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat 1.5.2004 lukien sovellettavassa muodossaan, voimaantulon jälkeen hankittujen eläkeoikeuksien osalta)

(2007/C 183/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Davis ym. (Bolton, Yhdistynyt kuningaskunta) ja kolme muuta (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis et E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio Santacruz ja I. Sulce)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisten neuvoston päätösten kumoaminen, jotka koskevat kantajien eläkeoikeuksien vahvistamista, siltä osin kuin heidän 30.4.2004 jälkeen hankkimiinsa eläkeoikeuksien osaan ei sovelleta korjauskerrointa ja heidän ennen 30.4.2004 hankkimiinsa eläkeoikeuksiin sovelletaan eri korjauskerrointa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Tanskassa toimivien virkamiesten palkkoihin sovelletaan

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 154, 1.7.2006, s. 28.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/43

Kanne 16.5.2007 — Wolfgang A. Mandt v. Euroopan parlamentti

(Asia F-45/07)

(2007/C 183/84)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Wolfgang A. Mandt (Kreuztal, Saksa) (edustaja: asianajaja B. Kolb)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	8.2.2007 tehty päätös kantajalle myönnetyn perhe-eläkkeen pienentämisestä 50 prosentilla on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle takautuvasti 1.4.2006 alkaen ja vastedes kuukausittain 50 prosenttia lisää perhe-eläkettä, jota hän saa puolisonsa Gisela Neumannin kuoleman johdosta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentti pienensi kantajan Gisela Naumannin leskenä saamaa perhe-eläkettä 50 prosentilla sen johdosta, että edesmenneen aviopuolison ensimmäisestä aviomiehestään vuonna 1995 Belgiassa lainvoimaisella tuomiolla saamaa avioeroa ei tunnustettu.

Kanteen kohteena on se, että kyseistä tuomiota ei tunnustettu, sekä 27.11.2003 annettu neuvoston asetus N:o 2201/2003. Kantaja väittää, että hän on ainoa ”eloon jäänyt puoliso”, sillä hänen ja hänen edesmenneen puolisonsa avioliitto oli oikeudellisesti pätevä (henkilöstösääntöjen VIII liitteessä oleva 18 artikla).

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/43

Kanne 30.5.2007 — Tiralongo v. komissio

(Asia F-55/07)

(2007/C 183/85)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Giuseppe Tiralongo (Ladispoli, Italia) (edustajat: asianajaja F. Sciaudone, asianajaja R. Sciaudone ja asianajaja S. Frazzani)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Tämä kanne on otettava tutkittavaksi.

—	Komissio on määrättävä toimittamaan tietoja ja esittämään asiakirjoja, jotka koskevat sitä, että Euroopan petostentorjuntavirasto (jäljempänä OLAF) on ottanut palvelukseen X:n ja jatkanut sittemmin hänen sopimustaan. X on myös haastettava todistajaksi.

—	Virkamiestuomioistuimen on määrättävä kaikista prosessinjohtotoimista ja asian selvittämistoimista, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, onko komissio loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta.

—	Komissio on velvoitettava maksamaan 460 000 euroa tai muu virkamiestuomioistuimen kohtuulliseksi harkitsema määrä korvaukseksi kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka oli OLAF:in palveluksessa väliaikaisena toimihenkilönä 30.4.2005 saakka, vaatii vahingonkorvausta komission sellaisesta menettelystä hänen sopimuksensa jatkamisen yhteydessä, joka hänen mukaansa on ollut lainvastaista. Mainitut lainvastaisuudet koskevat kantajan mukaan erityisesti: i) yhteisöjen henkilöstöön sovellettavien säännösten ja sitä koskevan oikeuskäytännön rikkomista, ii) luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, iii) yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamista.

4.8.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/44

Kanne 11.6.2007 — Gerochristos v. parlamentti

(Asia F-56/07)

(2007/C 183/86)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ioannis Gerochristos (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja E. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	Parlamentin 26.9.2006 tekemä päätös, jolla kantaja nimitettiin koeajalla olevaksi virkamieheksi hallintovirkamiesten ryhmään ja palkkaluokkaan AD 6, palkkatasolle 3, on kumottava.

—	Parlamentin myöhempi päätös pidättää kantajan peruspalkasta 994,95 euron suuruinen summa on kumottava, ja tämä summa on palautettava hänelle tehtävän kumoamispäätöksen jälkeisenä seuraavana maksupäivänä.

—	Vastaaja on velvoitettava maksamaan vahingonkorvauksena henkisestä kärsimyksestä, aineellisista vahingoista ja kantajan uralle aiheutuneesta vahingosta 25 000 euron suuruinen summa, ellei tämä määrä vähene tai kasva oikeudenkäynnin kuluessa.

—	Parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on läpäissyt EPSO:n avoimen kilpailun A/18/04 (1), jota koskeva ilmoitus julkaistiin ennen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 (2) voimaan tuloa, oli palkkaluokkaan AST 8 kuuluva väliaikainen toimihenkilö, kun hänet otettiin palvelukseen palkkaluokkaan AD 6 kuuluvaksi virkamieheksi.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ensinnäkin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 25 artiklan 2 kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin siltä osin kuin hallintoviranomainen ei koskaan esittänyt hänelle selvitystä syistä, joiden vuoksi hänet luokiteltiin palkkaluokkaan AD 6 ja joiden vuoksi päätös pidättää hänen peruspalkastaan 994,95 euroa tehtiin.

Toiseksi kantaja vetoaa yhtäältä henkilöstösääntöjen 31 artiklan rikkomiseen, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 ja 8 artiklan rikkomiseen sekä kilpailuilmoituksen määräysten rikkomiseen ja toisaalta hän esittää henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen.

Kolmanneksi kantaja väittää, että hallintoviranomainen on loukannut yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita erityisesti siltä osin kuin kantaja katsoi tulleensa rangaistuksi sellaisiin väliaikaisiin toimihenkilöihin ja virkamiehiin nähden, jotka oli henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 5 artiklan 2 ja 4 kohdan tai tiettyjen parlamentin puhemiehistön 13.2.2006 antamien määräysten nojalla luokiteltu ylempään palkkaluokkaan.

Neljänneksi kantaja vetoaa oikeussuojan ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen erityisesti siltä osin kuin kilpailuilmoitus koski varallaololuettelon perustamista palkkaluokkaan A7/A6 kuuluvien hallintovirkamiesten ottamiseksi palvelukseen.

Viidenneksi kantaja vetoaa hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin.

Lopuksi kantaja väittää, että kun hallintoviranomainen suoritti edellä mainitun määrän pidättämisen hänen peruspalkastaan, se rikkoi henkilöstösääntöjen 85 artiklaa.

(1) EUVL C 96A, 21.4.2004, s. 1.

(2) EUVL L 124, 27.4.2004, s. 1.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 183

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	50. vuosikerta 4. elokuu 2007

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2007/C 183/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 170, 21.7.2007	1