7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24.5.2007 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Maatschap Schonewille-Prins v. Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

(Asia C-45/05) (1)

(Maatalouden rakenteet - Yhteisön tukijärjestelmät - Naudanliha-ala - Nautaeläinten tunnistus ja rekisteröinti - Teurastuspalkkio - Poissulkeminen ja vähennys)

(2007/C 155/02)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Maatschap Schonewille-Prins

Vastaaja: Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — College van Beroep voor het bedrijfsleven — Naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (EYVL L 160, s. 21) 21 artiklan ja tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11.12.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 (EYVL L 327, s. 11) 44 ja 45 artiklan sekä 47 artiklan 2 kohdan tulkinta — Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23.12.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 (EYVL L 391, s. 36) 11 artiklan ja nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17.7.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 (EYVL L 204, s. 1) 22 artiklan tulkinta — Teurastuspalkkio — Asetuksen N:o 1760/2000 noudattaminen — Yhteisön oikeuteen perustuvat poissulkemiset ja vähennykset — Soveltaminen kansalliseen oikeuteen perustuviin poissulkemisiin ja vähennyksiin — ATK-pohjaiseen tietokantaan ilmoitettujen tietojen oikaisut ja täydennykset

Tuomiolauselma

Naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 21 artiklaa on tulkittava siten, että nautaeläimen siirrosta tilalle tai sieltä pois ATK-pohjaiseen järjestelmään tehtävän ilmoituksen määräajan, josta on säädetty nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17.7.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa, noudattamatta jättäminen poistaa mainitun nautaeläimen teurastuspalkkiokelpoisuuden ja siis johtaa siihen, että teurastuspalkkio suljetaan tämän eläimen osalta kokonaan pois.

Toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään seikkaa, joka voisi vaikuttaa asetuksen N:o 1254/1999 21 artiklan pätevyyteen suhteellisuusperiaatteen kannalta siltä osin kuin siinä poistetaan sellaisen nautaeläimen, jonka osalta asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä määräaikaa ei ole noudatettu, teurastuspalkkiokelpoisuus, ja se siis aiheuttaa sen, että tämä palkkio suljetaan pois tämän eläimen osalta.

Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11.2.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 44 ja 45 artiklaa ei sovelleta teurastuspalkkion poissulkemiseen sellaiselta nautaeläimeltä, jonka osalta tietoja siirrosta tilalle ja tilalta ei ole ilmoitettu ATK-pohjaiseen järjestelmään asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyssä määräajassa, siten, että mainittu nautaeläin tehtäisiin teurastuspalkkiokelpoiseksi, vaikka nämä tiedot, jotka on siirretty myöhässä mainittuun järjestelmään, ovat oikeita.

Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23.12.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 11 artiklaa ja/tai asetuksen N:o 1760/2000 22 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio ei voi säätää kansallisista seuraamuksista, jotka muodostuvat yhteisön tuen kokonaismäärän, jota teurastuspalkkiota koskevan hakemuksen tehnyt eläinten pitäjä voi tavoitella, vähennyksistä tai poissulkemisista, koska tämäntyyppiset seuraamukset on jo esitetty yksityiskohtaisesti asetuksessa N:o 3887/92.

(1) EUVL C 93, 16.4.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.5.2007 (Verwaltungsgerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Winfried L. Holböck v. Finanzamt Salzburg-Land

(Asia C-157/05) (1)

(Pääomien vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Tulovero - Osingonjako - Kolmannesta maasta saadut pääomatulot)

(2007/C 155/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Winfried L. Holböck

Vastaaja: Finanzamt Salzburg-Land

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgerichtshof — EY 56 ja EY 57 artiklan tulkinta — Osinkojen verottamista koskeva kansallinen lainsäädäntö — Kotimaassa asuva luonnollinen henkilö, joka omistaa kaksi kolmasosaa sellaisen yhtiön osakkeista, joka on sijoittautunut kolmanteen valtioon (Sveitsi) — Osinkojen verottaminen tavallisen tuloverokannan mukaan, kun taas kotimaasta saatuihin osinkoihin sovelletaan alennettua verokantaa

Tuomiolauselma

EY 57 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että EY 56 artikla ei estä jäsenvaltiota soveltamasta sellaista 31.12.1993 voimassa ollutta lainsäädäntöä, jonka mukaan osakkeenomistajaan, joka saa osinkoja kyseisessä jäsenvaltiossa verotuksellisesti asuvalta yhtiöltä, sovelletaan verokantaa, joka on puolet keskimääräisestä verokannasta, kun taas osakkeenomistajaan, joka saa osinkoja kolmanteen maahan sijoittautuneelta yhtiöltä, jonka yhtiöpääomasta hän omistaa kaksi kolmasosaa, sovelletaan tavallista tuloverokantaa.

(1) EUVL C 143, 11.6.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-361/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Jätehuolto - Direktiivit 75/442/ETY ja 1999/31/EY - Laittomat ja valvomattomat kaatopaikat - Níjarin, Hoyo de Miguelin ja Cueva del Mojónin kaatopaikat)

(2007/C 155/04)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: I. Martínez del Peral ja M. Konstantinidis)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: I. del Cuvillo Contreras ja M. Muñoz Pérez)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY (EYVL L 78, s. 32), 4, 9 ja 13 artiklan ja kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1) 14 artiklan rikkominen — La Mojonerassa sijaitsevat Níjarin, Hoyo de Miguelin ja Cueva del Mojónin kaatopaikat

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, 4, 9 ja 13 artiklan ja kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, koska se ei toteuttanut säädetyssä määräajassa tarpeellisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että näitä säännöksiä sovelletaan Níjarin, Hoyo de Miguelin ja Cueva del Mojónin kaatopaikkoihin (Almerían maakunta).

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 296, 26.11.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-394/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/53/EY - Romuajoneuvot - 3 artiklan 3 kohta, 5 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 3 ja 4 kohta - Direktiivin puutteellinen täytäntöönpano)

(2007/C 155/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Recchia ja M. Konstantinidis)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamiehet: I. M. Braguglia ja P. Gentili)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Romuajoneuvoista 18.9.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (EYVL L 269, s. 34) 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 10 ja 12 artiklan rikkominen

Tuomiolauselma

Italian tasavalta ei ole noudattanut romuajoneuvoista 18.9.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY 3 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen alakohdan ja 8 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut 24.6.2003 asetuksen nro 209, jolla kyseisen direktiivin säännökset saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 22, 28.1.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-43/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 85/384/ETY - Arkkitehdit - Tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroinen tunnustaminen - Vaatimus arkkitehtiliiton pääsykokeen suorittamisesta)

(2007/C 155/06)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Støvlbæk ja P. Guerra e Andrade)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamies: L. Fernandes)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 10.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/384/ETY (EYVL L 223, s. 15) 2 ja 10 artiklan rikkominen — Vaatimus vastaanottavan jäsenvaltion arkkitehtiliiton pääsykokeen suorittamisesta arkkitehdin ammatin harjoittamiseksi toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleville arkkitehdeille, jotka eivät ole kyseessä olevan valtion arkkitehtiliiton jäseniä

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 10.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/384/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.5.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY, 2 ja 10 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on vaatinut arkkitehdin tutkinnon toisessa jäsenvaltioissa suorittaneilta henkilöiltä, että he suorittavat Portugalin arkkitehtiliiton pääsykokeen, jos he eivät ole toisen jäsenvaltion arkkitehtiliiton jäseniä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 86, 8.4.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-359/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/45/EY - Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden suojelu - Työvälineiden käyttö - Turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset)

(2007/C 155/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Kreuschitz ja I. Kaufmann-Bühler)

Vastaaja: Itävallan tasavalta (asiamies: C. Pesendorfer)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa kaikkia työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 89/655/ETY (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) muuttamisesta 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/45/EY (EYVL L 195, s. 46) noudattamisen edellyttämiä säännöksiä

Tuomiolauselma

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 89/655/ETY (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) muuttamisesta 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/45/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä Burgenlandin ja Kärntenin osalta ja koska se ei ole Ala-Itävallan osalta ainakaan ilmoittanut niistä Euroopan yhteisöjen komissiolle mainitussa määräajassa.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 249, 14.10.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-364/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2002/15/EY - Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestäminen - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 155/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: N. Yerrell)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (EYVL L 80, s. 35) noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ei ole annettu säädetyssä määräajassa

Tuomiolauselma

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 249, 14.10.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-375/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/105/EY - Työntekijöiden suojelu - Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunta - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 155/09)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Caeiros ja B. Schima)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Fernandes ja F. Fraústo de Azevedo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/105/EY (EYVL L 345, s. 97) noudattamisen edellyttämien säännösten määräajassa tapahtuvan antamisen laiminlyöminen

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/105/EY 2 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 261, 28.10.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-376/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/42/EY - Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2007/C 155/10)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Caeiros ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Fernandes ja F. Fraústo de Azevedo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (EYVL L 197, s. 30) noudattamisen edellyttämät säännökset

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 261, 28.10.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/7

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 10.5.2007 (Finanzgericht Baden-Württembergin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lasertec Gesellschaft für Stanzformen mbH v. Finanzamt Emmendingen

(Asia C-492/04) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Pääomien vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Verotus - Yhtiövero - Yhtiöiden välinen lainasopimus - Verotuksellisesti jäsenvaltiossa asuva lainaajayhtiö - Lainanantajana oleva kolmanteen valtioon sijoittautunut osakkeenomistajayhtiö - ’Olennaisen osuuden’ käsite - Lainakorkojen maksaminen - Luonnehdinta - Peitelty voitonjako)

(2007/C 155/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Baden-Württemberg

Asianosaiset

Kantaja: Lasertec Gesellschaft für Stanzformen mbH

Vastaaja: Finanzamt Emmendingen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Baden-Württemberg — EY 56 artiklan 1 kohdan, EY 57 artiklan 1 kohdan ja EY 58 artiklan tulkinta — Kansallinen verolainsäädäntö — Yhtiöiden voitonjaon verottaminen — Sellaisten korkojen verottaminen peiteltynä voitonjakona, jotka kansallinen yhtiö maksaa kolmanteen maahan sijoittautuneelle luotonantajalle, joka on myös yhtiön osakas

Määräysosa

Kansallinen toimenpide, jonka nojalla jäsenvaltiossa asuvan pääomayhtiön osakkeenomistajalle, joka ei asu jäsenvaltiossa ja jolle kuuluu olennainen osuus yhtiöpääomasta, maksamat lainan korot katsotaan tietyin edellytyksin peitellyksi voitonjaoksi, josta lainanottajayhtiötä voidaan verottaa, vaikuttaa ratkaisevasti EY 43 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun sijoittautumisvapauden käyttöön. Näihin määräyksiin ei voida vedota tilanteessa, jossa osallisena on kolmannen maan yhtiö.

(1) EUVL C 31, 5.2.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/7

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 27.3.2007 — TeleTech Holdings, Inc v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Teletech International SA

(Asia C-312/05 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - Yhteisön sanamerkki - Mitättömyysvaatimus - Aikaisempi kansallinen sanamerkki)

(2007/C 155/12)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: TeleTech Holdings, Inc (edustaja: asianajaja E. Armijo Chávarri)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: J. García Murillo ja I. de Medrano Caballero) ja Teletech International SA (edustajat: asianajajat J.-F. Adelle ja F. Zimeray)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-288/03, TeleTech Holdings, Inc. vastaan SMHV (väliintulijana Teletech International SA), 25.5.2005 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, joka oli nostettu sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan päätöksestä, jossa oli hyväksytty osittain mitättömyysvaatimus, joka koski yhteisön tavaramerkkiä TELETECH GLOBAL VENTURES ja jonka kansallisen tavaramerkin TELETECH INTERNATIONAL haltija Teletech International S.A. oli tehnyt.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	TeleTech Holdings, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 281, 12.11.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/8

Kanne 20.3.2007 — Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-155/07)

(2007/C 155/13)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: R. Passos, A. Baas ja D. Gauci )

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio Santacruz, M. Sims ja D. Canga Fano)

Vaatimukset

—

yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 19.12.2006 tehty neuvoston päätös 2006/1016/EY (1) on kumottava, koska se on perustamissopimuksen vastainen;

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentti esittää kanteensa tueksi yhden kanneperusteen, joka perustuu riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan virheelliseen valintaan. Koska kyseinen päätös koskee kantajan mukaan pääasiallisesti sellaisia kehitysmaita, jotka kuuluvat niihin maihin, jotka saavat tai voivat saada yhteisön takuun piiriin kuuluvaa Euroopan investointipankin rahoitusta, sanottu päätös olisi pitänyt tehdä sekä EY 179 artiklan että EY 181 a artiklaan perustuen eikä käyttää oikeudellisena perustana pelkästään jälkimmäistä säännöstä, jonka soveltamisala ei kata kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

(1) EUVL L 414, s. 95.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/8

Kanne 26.3.2007 — Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-166/07)

(2007/C 155/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: I. Klavina ja L. Visaggio)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Vitro ja M. Moore)

Vaatimukset

—	Yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007-2010) 21.12.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1968/2006 (1) on kumottava.

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentti vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen oikeudellinen perusta on valittu väärin. Koska mainitussa asetuksessa tarkoitetut toimenpiteet kuuluvat yhteisöllä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla olevan toimivallan piiriin, ne olisi tullut hyväksyä EY 159 artiklan kolmannen kohdan nojalla EY 308 artiklan sijaan, sillä EY 308 artiklaa voidaan käyttää vain, jos missään muussa perustamissopimuksen säännöksessä ei anneta yhteisön toimielimille toimivaltaa päättää kyseessä olevasta toimesta.

(1) EUVL L 409, s. 81 ja oikaisu EUVL 2007, L 36, s. 31.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 30.3.2007 — Hartlauer Handelsgesellschaft mbH v. Wiener Landesregierung ja Oberösterreichische Landesregierung

(Asia C-169/07)

(2007/C 155/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Hartlauer Handelsgesellschaft mbH

Vastapuolet: Wiener Landesregierung ja Oberösterreichische Landesregierung

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY 43 artikla (luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa) esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jonka mukaan itsenäisenä hammaslääketieteellisenä poliklinikkana (hammaspoliklinikka (Zahnambulatorium)) toimivan yksityisklinikan perustaminen edellyttää perustamislupaa ja tällainen lupa on evättävä, jos klinikan ilmoitetun tarkoituksen ja suunnitellun palvelutarjonnan perusteella suunnitellulle hammaspoliklinikalle ei ole mitään tarvetta, kun otetaan huomioon jo olemassa oleva hoitotarjonta, josta huolehtivat jäsenvaltioon sijoittautuneet sairausvakuutuskassojen sopimuslääkärit, sairausvakuutuskassojen omistamat laitokset, sairausvakuutuskassojen sopimuslaitokset sekä jäsenvaltioon sijoittautuneet sairausvakuutuskassoihin sopimussuhteessa olevat Dentist-ammattinimikkeellä toimivat hammaslääkärit?

2)	Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin, jos tällaiseen tarveharkintaan on sisällytettävä myös jo olemassa oleva hoitotarjonta, josta huolehtivat julkisten, yksityisten yleishyödyllisten ja muiden sairausvakuutuskassoihin sopimussuhteessa olevien sairaaloiden poliklinikat (Ambulanzen)?

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 2.4.2007 — Emirates Airlines Direktion für Deutschland v. Diether Schenkel

(Asia C-173/07)

(2007/C 155/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Muutoksenhakija: Emirates Airlines Direktion für Deutschland

Muutoksenhaun vastapuoli: Diether Schenkel

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 (1) kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) n:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että ”lento” kattaa lentomatkan lähtöpaikasta määräpaikkaan ja takaisin ainakin silloin, kun meno- ja paluulento on varattu samanaikaisesti?

(1) EUVL L 46, s. 1.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/10

Kanne 11.4.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-196/07)

(2007/C 155/18)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja E. Gippini Fournier)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut 26.9.2006 tehdystä komission päätöksen (Asia nro COMP/M.4197 — E.ON/Endesa — C(2006)4279 lopullinen) 2 artiklasta eikä 20.12.2006 tehdyn komission päätöksen (Asia nro COMP/M.4197 — E.ON/Endesa — C(2006)7039 lopullinen) 2 artiklasta johtuvia velvoitteitaan, koska se ei ole viipymättä peruuttanut joukkoa Comisión Nacional de la Energían (CNE) päätöksellä asetettuja ehtoja (ensimmäisestä kuudenteen, kahdeksas ja 17. ehto), jotka on todettu yhteisön oikeuden vastaiseksi 26.9.2006 tehdyn päätöksen 1 artiklassa ja koska se ei ole viimeistään 19.1.2007 peruuttanut joukkoa ministerin päätöksellä asetettuja ehtoja (ensimmäinen, kymmenes, 11. ja 15. muutettu ehto), jotka on todettu yhteisön oikeuden vastaisiksi 20.12.2006 tehdyn päätöksen 1 artiklassa.

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Espanjan viranomaiset eivät ole peruuttaneet joukkoa CNE:n päätöksessä asetettuja ehtoja (ensimmäisestä kuudenteen, kahdeksas ja 17. ehto), jotka on todettu yhteisön oikeuden vastaisiksi 26.9.2006 tehdyn ensimmäisen komission päätöksen 1 artiklassa, eivätkä ministerin päätöksellä asetettuja muutettuja ehtoja (ensimmäinen, kymmenes, 11. ja 15. muutettu ehto), jotka on todettu yhteisön oikeuden vastaisiksi 20.12.2006 tehdyn toisen komission päätöksen 1 artiklassa.

Ensimmäisellä päätöksellä velvoitettiin Espanjan kuningaskunta peruuttamaan ”viipymättä” kyseessä olevat ehdot. Kun komission perustellun määräyksen noudattamiselle ilmoittama määräaika päättyi, ensimmäisen päätöksen tiedoksiantamisesta oli kulunut lähes kuusi kuukautta, joten oli ilmeistä, että Espanjan kuningaskunta ei ollut noudattanut ”viipymättä” 2 artiklassa asetettua velvollisuutta.

Toisen komission päätöksen noudattaminen määräaika 19.1.2007 on päättynyt, eikä Espanjan kuningaskunta ole peruuttanut ehtoja, jotka on todettu yhteisön oikeuden vastaiseksi mainitulla päätöksellä.

Näin ollen Espanjan kuningaskunta on jättänyt noudattamatta ensimmäisen komission päätöksen 2 artiklaa ja toisen komission päätöksen 2 artiklaa.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/10

Valitus, jonka Helleenien tasavalta on tehnyt 16.4.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-231/04, Helleenien tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.1.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-203/07 P)

(2007/C 155/19)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: P. Milonopoulos ja St. Trekli)

Vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Nyt esillä oleva valitus on otettava tutkittavaksi

—	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio on kumottava riidanalaisen osan osalta

—	Valittajan kanne on hyväksyttävä sen perustelujen mukaisesti

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Helleenien tasavalta väittää, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti alkuperäisen yhteisymmärryspöytäkirjan 12, 13 ja 15 artiklan määräyksiä, täydentävän yhteisymmärryspöytäkirjan 14 artiklan määräyksiä sekä lojaliteettiperiaatetta että luottamuksensuojan periaatetta, koska se katsoi, että jäsenvaltioiden velvollisuudet Abuja I- ja Abuja II -hankkeiden yhteydessä määräytyivät kunkin jäsenvaltion käyttäytymisen perusteella eikä että ne olisivat olleet yksinomaan sopimusoikeudellisia velvoitteita ja määräytyneet kahden edellä mainitun pöytäkirjan määräysten perusteella, ja mikäli edellä mainittuja sopimusasiakirjojen määräyksiä tulkittaisiin oikein, olisi katsottava, että Helleenien tasavallalle ei ollut syntynyt taloudellisia velvoitteita, koska Helleenien tasavalta oli ainoastaan allekirjoittanut täydentävän pöytäkirjan mutta ei ollut ratifioinut sitä, joten se ei ollut hyväksynyt viimeksi mainittua pöytäkirjaa ja Helleenien tasavallan osalta eivät olleet täyttyneet kaikki erityisedellytykset, joita taloudellisten velvoitteiden syntymiselle oli asetettu.

Helleenien tasavalta väittää, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin alkuperäisen yhteisymmärryspöytäkirjan 15 artiklan määräyksiä, kun se katsoi, että ennen täydentävän pöytäkirjan allekirjoitusta tehtiin yritysten kanssa hiljaisesti 24.2.1997 sopimus hankkeen toteuttamisesta ja tällä tavoin sisällöllisesti kumottiin edellä mainittu 15 artiklan 1 kohta tai muutettiin sitä.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bayerisches Landessozialgericht (Saksa) on esittänyt 20.4.2007 — Petra von Chamier-Glisczinki v. Deutsche Angestellten-Krankenkasse

(Asia C-208/07)

(2007/C 155/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bayerisches Landessozialgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Petra von Chamier-Glisczinki

Vastaaja: Deutsche Angestellten-Krankenkasse

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen N:o 1408/71 (1) 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, tarpeen mukaan yhdessä kyseisen artiklan 2 kohdan kanssa ja ottaen huomioon EY 18, EY 39 ja EY 40 artikla yhdessä asetuksen N:o 1612/68 (2) 10 artiklan kanssa, tulkittava siten, että palkattu työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai heidän perheenjäsenensä ei saa toimivaltaisen laitoksen puolesta raha- tai korvausetuuksia asuinpaikan laitoksesta, kun viimeksi mainitun laitoksen soveltamassa lainsäädännössä ei ole säädetty kyseisessä laitoksessa vakuutettujen osalta luontoisetuuksista vaan ainoastaan rahaetuuksista?

Jos tällaista oikeutta ei ole, onko EY 18, EY 39 tai EY 40 artikla huomioon ottaen olemassa oikeus vaatia toimivaltaiselta laitokselta kustannusten vastattavaksi ottamista — etukäteen annetun luvan mukaisesti — toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan jatkuvan hoitokotioleskelun osalta toimivaltaisessa jäsenvaltiossa maksettavien etuuksien määrän mukaisesti?

(1) EYVL L 149, s. 2.

(2) EYVL L 257, s. 2.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/11

Kanne 20.7.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti

(Asia C-211/07)

(2007/C 155/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: N. Yerrell)

Vastaaja: Irlanti

Vaatimukset

—

On todettava, että Irlanti ei ole noudattanut moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30.12.1983 annetun neuvoston direktiivin ja erityisesti sen 1 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa 31.5.2004 tehdyn autovakuutussopimuksen 5.2 ja 5.3 kohdan sekä erityisesti i) koska se on evännyt korvauksen kaikilta ajoneuvon käyttäjiltä, mikäli kaikki vahinkoon osalliset ajoneuvot ovat olleet vakuuttamattomia ja ii) koska se on rajoittanut niiden vakuuttamattomissa ajoneuvossa matkustaneiden henkilöiden korvausoikeutta, jotka eivät olleet aiheuttaneet vahinkoa tai vammaa.

—	Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Liikenneministeriön ja Motor Insurers' Bureau of Irelandin 31.5.2004 tekemän sopimuksen (jäljempänä sopimus) 5.3 kohdassa määrätään korvauksen epäämisestä kaikilta vakuuttamatonta ajoneuvoa kuljettavilta ajoneuvonkuljettajilta riippumatta siitä, ovat nämä aiheuttaneet onnettomuuden vai eivät, ja tämä ylittää siten direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyn korvauksen rajoittamista koskevan sallitun rajan.

Vakuuttamattomissa ajoneuvoissa matkustavien matkustajien aseman osalta sopimuksen 5.2 kohdassa määrätään yleisestä rajoituksesta korvaukseen kaikissa tilanteissa, joissa vahingon kohteeksi joutunut henkilö ”tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää, ettei ajoneuvossa ollut voimassaolevaa vakuutusta”. Kaikkia vakuuttamattomissa ajoneuvoissa olevia matkustajia kohdellaan näin ollen samalla tavoin riippumatta siitä, matkustivatko he vahingon tai vamman aiheuttaneessa ajoneuvossa vai eivät. Tämä on selvästi vastoin direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan sanamuotoa, jolla nimenomaisesti tehdään ero näiden kahden tilanteen välillä ja rajoitetaan mahdollisuus korvauksen epäämiseen näiden henkilöiden osalta (kuljettaja mukaan lukien) vahingon tai vamman aiheuttaneeseen ajoneuvoon.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/12

Valitus, jonka Indorata-Serviços e Gestão, Lda on tehnyt 23.4.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-204/04, Indorata-Serviços e Gestão, Lda v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 15.1.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-212/07 P)

(2007/C 155/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Indorata-Serviços e Gestão, Lda (edustaja: Rechtsanwalt T. Wallentin)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-204/04 15.1.2007 antama tuomio (1) on kumottava

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen päätöksen osalta neljä valitusperustetta.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan valittaja väittää, että asiassa on rikottu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, sana ”HAIRTRANSFER” on rekisteröintikelpoinen, koska sen kuvitteellinen luonne tekee siitä erottamiskykyisen ja näin sillä voidaan erottaa valittajan tavarat ja palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista.

Toisella valitusperusteellaan valittaja väittää, että asiassa on rikottu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi virheellisesti edellä mainittua säännöstä, kun se katsoi, että luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden osalta merkki ”HAIRTRANSFER” on kyseiseen luokkaan kuuluviin tavaroihin nähden riittävän välittömässä ja konkreettisessa yhteydessä ja että merkki ”HAIRTRANSFER” antaa merkitykselliselle yleisölle tietoja, jotka viittaavat luokkaan 22 kuuluviin tavaroihin, ja että näin ollen merkki on kokonaisuudessaan arvioituna riittävän välittömässä ja konkreettisessa yhteydessä myös luokkaan 22 kuuluviin tavaroihin nähden. Lisäksi merkillä ”HAIRTRANSFER” ei voida itsessään kuvailla niitä tavaroita, joiden osalta rekisteröinti hylättiin, koska tavaralla ei voi olla ”yksinomaan kuvailevaa” ominaisuutta palveluun nähden.

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja vetoaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on nimitäin tehnyt päätöksiä, joissa yhteisön tavaramerkiksi on hyväksytty merkkejä, jotka ovat kiistatta verrattavissa riidanalaiseen sanamerkkiin. Valittaja on väittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä, että esillä oleva merkki on sisämarkkinoiden harmonisointiviraston, Itävallan tavaramerkkiviraston ja lukuisten jäsenvaltioiden tavaramerkkivirastojen vakiintuneen päätöskäytännön perusteella erottamiskykyinen.

Lopuksi valittaja väittää neljännessä valitusperusteessaan, että asiassa on loukattu yhteisön oikeuden yleisiä oikeusperiaatteita. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisella tuomiolla loukataan puolueettomuusvelvoitetta ja johdonmukaisen päätöksenteon periaatetta, koska yhtä ja samaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen osalta suoritetaan erottelu, joka on asiallisesti perusteeton. On täysin selvää, että luokkaan 44 kuuluva palvelu ”hiustenlisäys”, jonka osalta rekisteröinti hylättiin, sisältyy palveluun ”hiustenpidennys”. Täten ei ole olemassa mitään objektiivista syytä hyväksyä merkin ”HAIRTRANSFER” rekisteröimistä ”hiustenpidennyksiä” koskevia palveluja varten ja samalla hylätä sen rekisteröinti ”hiustenlisäyksiä” koskevien palvelujen osalta.

(1) EUVL C 82, s. 32.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 24.4.2007 — Verlag Schawe GmbH v. Sächsisches Druck- und Verlagshaus AG

(Asia C-215/07)

(2007/C 155/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Verlag Schawe GmbH

Vastaaja: Sächsisches Druck- und Verlagshaus AG

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11.3.1996 päivänä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY (1) 7 artiklan 1 ja 5 kohta sekä 9 artikla esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan virallisessa tarkoituksessa yleiseen tietoisuuteen julkaistu virallinen tietokanta (tässä yhden osavaltion kaikkien tarjouskilpailuasiakirjojen järjestelmällinen ja täydellinen kokoelma), ei saa direktiivissä tarkoitettua sui generis -suojaa?

Siinä tapauksessa, että kysymykseen a vastataan kielteisesti: Onko näin myös silloin kun (virallista) tietokantaa ei ole luonut julkinen elin vaan sen toimeksiannosta sellainen yksityinen yritys, jonka käyttöön kaikkien kyseisen osavaltion tarjouskilpailuja järjestävien elinten on annettava tarjouskilpailuasiakirjansa niiden julkaisemiseksi välittömästi?

(1) EYVL L 77, s. 20.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/13

Kanne 25.4.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-217/07)

(2007/C 155/24)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W. Wils ja P. Dejmek)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (1)

eikä

Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/50/EY (2)

mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisten direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, joka oli varattu direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeutta, päättyi 30.4.2006.

(1) EUVL L 164, s. 44.

(2) EUVL L 164, s. 114.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 27.4.2007 — VZW de Nationale Raad van Dierenkwekers en Liefhebbers ja VZW Andibel v. Belgian valtio

(Asia C-219/07)

(2007/C 155/25)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State van België

Pääasian asianosaiset

Kantajat: VZW de Nationale Raad van Dierenkwekers en Liefhebbers ja VZW Andibel

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan yhteisön perustamisesta 25.3.1957 tehdyn sopimuksen 30 artiklaa, tarkasteltuna joko sellaisenaan tai luettuna yhdessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9.12.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (1) kanssa, tulkittava siten, että eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista 14.8.1986 annetun lain 3a §:n 1 momentissa säädetty eläinten maahantuontia ja kauppaa koskeva kielto ei ole oikeutettu sellaisten toisesta EU-maasta maahantuotujen nisäkkäiden osalta, jotka kuuluvat asetuksessa mainittuihin luokkiin B, C ja D tai joita ei ole mainittu asetuksessa silloin, kun näitä nisäkkäitä pidetään kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti ja tämä lainsäädäntö on asetuksen N:o 338/97 säännösten mukainen?

Onko EY 30 artiklan tai asetuksen N:o 338/97 vastaisena pidettävä jäsenvaltion sellaista sääntelyä, jossa olemassa olevan eläinsuojelulainsäädännön perusteella kielletään tiettyjä kansallisessa lainsäädännössä mainittuihin eläinlajeihin kuuluvia yksilöitä lukuun ottamatta yksilöiden käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin silloin, kun näiden lajien suojeluun liittyvä tavoite, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan EY 30 artiklassa, voidaan yhtä tehokkaasti saavuttaa yhteisön sisäistä kauppaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä?

(1) EYVL L 61, s. 1.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 3.5.2007 — UTECA (Unión de Televisiones Comerciales Asociadas) v. Federación de Asociaciones de Productores Audiovisuales, Ente Público RTVE ja Administración del Estado

(Asia C-222/07)

(2007/C 155/26)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UTECA (Unión de Televisiones Comerciales Asociadas)

Vastaajat: Federación de Asociaciones de Productores Audiovisuales, Ente Público RTVE ja Administración del Estado

Ennakkoratkaisukysymykset

Sallitaanko televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (2), 3 artiklassa se, että jäsenvaltiot velvoittavat televisiolähetystoiminnan harjoittajat osoittamaan tietyn prosenttiosuuden liiketoimintansa tuloista eurooppalaisten elokuvien ja televisio-ohjelmien ennakkorahoitukseen?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko, sellainen kansallinen säännös, johon sisältyy edellä esitetty ennakkorahoitusta koskeva velvoite ja jossa lisäksi varataan 60 prosenttia kyseisestä pakollisesta rahoituksesta alkuperäisiä espanjankielisiä teoksia varten, kyseisen direktiivin ja EY 12 artiklan mukainen, kun niitä tulkitaan yhdessä niiden muiden erityismääräysten kanssa, joihin kyseisessä artiklassa viitataan?

Merkitseekö kansallisessa säännöksessä televisiolähetystoiminnan harjoittajille asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on osoitettava tietty prosenttisosuus liiketoimintansa tuloista elokuvien ennakkorahoitukseen ja tästä määrästä 60 prosenttia on osoitettava erityisesti alkuperäisille espanjankielisille teoksille, joita lähinnä Espanjan elokuvateollisuus tuottaa, kyseiselle teollisuudenalalle annettavaa EY 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea?

(1) EYVL L 298, s. 23.

(2) EYVL L 202, s. 60.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/14

Kanne 4.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-224/07)

(2007/C 155/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: N. Yerrell ja P. Dejmek)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) (1) 33 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

Toissijaisesti on todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) 33 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä komissiolle

—	Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2004/49/EY täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 30.4.2006.

(1) EUVL L 164, s. 44 ja oikaisu EUVL L 220, s. 16.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif de Paris (Ranska) on esittänyt 9.5.2007 — Diana Mayeur v. Ministre de la santé et des solidarités

(Asia C-229/07)

(2007/C 155/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal administratif de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Diana Mayeur

Vastaaja: Ministre de la santé et des solidarités

Ennakkoratkaisukysymykset

Sallitaanko 29.4.2004 annetun direktiivin 2004/38/EY 23 artiklan (1) säännöksissä se, että kolmannen maan kansalainen, joka on yhteisön kansalaisen puoliso, vetoaa tutkintotodistusten vastavuoroista tunnustamista ja sijoittautumisvapautta koskeviin yhteisön säännöksiin, ja velvoitetaanko näillä säännöillä jäsenvaltion, jolta säännellyn ammatin harjoittamista koskevaa lupaa haetaan, toimivaltaiset viranomaiset ottamaan huomioon kaikki tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, vaikka ne on hankittu Euroopan unionin ulkopuolella, ainakin siitä lähtien, kun ne on tunnustettu toisessa jäsenvaltiossa, sekä asianomaisen merkityksellinen työkokemus, vertaamalla näistä asiakirjoista ilmenevää pätevyyttä ja tätä kokemusta kansallisessa lainsäädännössä edellytettyihin tietoihin ja taitoihin?

(1) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77 sekä korjaukset EUVL L 229, s. 35 ja EUVL 2005, L 197, s. 34).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/16

Kanne 8.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-230/07)

(2007/C 155/30)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W. Wils ja M. Shotter)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut direktiivin 2002/22/EY (1) 26 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista antanut kaikkien eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettujen puhelujen osalta hätätapauksia käsitteleville viranomaisille mahdollisuutta paikantaa soittajan sijaintia

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, joka oli varattu direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeutta, päättyi 24.7.2003.

(1) Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/16

Kanne 10.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-234/07)

(2007/C 155/31)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Shotter ja G. Braga da Cruz)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (1) (yleispalveludirektiivi) 26 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut käytännössä teknisesti käyttökelpoisin keinoin, että hätäpalvelusta vastuussa olevat viranomaiset saavat tiedot eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soittaneen henkilön sijainnista.

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyi 24.7.2003.

(1) EYVL L 108, s. 51.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/16

Kanne 22.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-244/07)

(2007/C 155/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Dejmek ja N. Yerrell)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/50/EY (1) 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

Toissijaisesti on todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/50/EY 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä komissiolle.

—	Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2004/50/EY täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 29.4.2006.

(1) EUVL L 164, s. 114 ja oikaisu EUVL L 220, s. 40.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/17

Kanne 22.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-245/07)

(2007/C 155/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Braun ja P. Dejmek)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY (1) ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY (2) muuttamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/50/EY (3) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2004/50/EY täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 30.4.2006.

(1) EYVL L 235, s. 6.

(2) EYVL L 110, s. 1.

(3) EUVL L 164, s. 114.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/17

Kanne 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-250/07)

(2007/C 155/34)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia ja K. Kukovec)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/38/ETY (1) 20 artiklan 2 kohdan, sellaisena kuin sitä on tulkittu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, mukaista velvollisuuttaan julkaista kilpailukutsu ennen kuin tarjousten jättämismenettely alkaa, eikä myöskään direktiivin 93/38/ETY 41 artiklan 4 kohdan, sellaisena kuin sitä on tulkittu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, mukaista velvollisuuttaan, koska se ei ole ennalta julkaissut tarjouskilpailukutsua ja koska se on perusteettomasti viivytellyt vastatessaan kantelijan vaatimukseen, joka koski kantelijan tarjouksen hylkäämisen perusteiden selvittämistä.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissiolle tehtiin kantelu, joka koski niitä muotovirheitä, joita oli tehty sen tarjouskilpailun aikana, jonka Dimosia Epicheirisi Ilektrismou (DEI) oli julkaissut Kreetalla sijaitsevan Atherinolakkosin höyryvoimalan kahden höyryllä sähköä tuottavan yksikön suunnittelua, hankintaa, kuljetusta, asentamista ja käyttöön ottamista varten.

Komissio katsoo, että DEI ei ollut julkaissut tarjouskilpailuilmoitusta ja että se oli näin rikkonut direktiivin 93/38/ETY 20 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, jossa säädetään poikkeuksista, joihin voidaan turvautua tiettyjen sellaisten edellytysten täyttyessä,, joita on tulkittava suppeasti. Komissio katsoo erityisesti, että DEI on tulkinnut väärin edellytystä, joka koskee ”sopivia tarjouksia”, ja edellytystä, joka koskee ”alkuperäisten sopimusehtojen olennaista muuttamista”, perustellakseen edellä mainitun säännöksen mukaisen poikkeuksen soveltamista.

Komissio katsoo myös, että nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole mahdollista vedota pakottavaan ja kiireelliseen tarpeeseen eikä myöskään 20 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin ennalta arvaamattomiin syihin, koska DEI ei näytä niitä toteen.

Lopuksi komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, että tapauksessa oli huomattavissa merkittävää viivettä siltä osin kuin kyse oli kantelijan tarjouksen hylkäämisen perustelemisesta, mikä on vastoin direktiivin 93/38/ETY 41 artiklan 4 kohtaa.

Niinpä komissio katsoo, että Helleenien tasavalta ei noudata direktiivin 93/38/ETY 20 artiklan 2 kohdan eikä 41 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(1) EYVL L 199, 9.8.1993, s. 84.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/19

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toiminnan jatkaminen 1.9.–17.9.2007

(2007/C 155/35)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on 6.6.2007 pidetyssä täysistunnossaan todennut, että lomakauden johdosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljä uutta jäsentä vannovat valansa yhteisöjen tuomioistuimessa vasta mainitun lomakauden jälkeen ja näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen alakohdan nojalla siihen asti kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen uudet jäsenet ryhtyvät tehtäväänsä

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidenttinä toimii presidentti Vesterdorf;

—	viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajina toimivat jaoston puheenjohtaja Jaeger, jaoston puheenjohtaja Pirrung, jaoston puheenjohtaja Vilaras ja jaoston puheenjohtaja Legal;

—	ensimmäisen jaoston puheenjohtajana toimii jaoston puheenjohtaja Cooke;

—

muutoksenhakujaoston kokoonpanosta ja asioiden jakamisesta muutoksenhaku-jaostoon 14.1.2006 tehtyä päätöstä (EUVL C 10, s. 19), suuren jaoston kokoonpanosta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin tehtäviä välitoimiasioissa hoitavan tuomarin nimeämisestä 5.7.2006 tehtyä päätöstä (EUVL C 190, s. 14) ja tuomarien jakautumisesta jaostoihin sekä perusteista, joiden mukaan asiat annetaan ratkaistavaksi 15.1.2007 tehtyä päätöstä (EUVL C 42, s. 22) sovelletaan edelleen.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/19

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 24.5.2007 — Duales System Deutschland v. komissio

(Asia T-151/01) (1)

(Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Saksassa myytyjen ja Der Grüne Punkt -logolla varustettujen pakkausten keräystä ja hyödyntämistä koskeva järjestelmä - Päätös, jossa todetaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Markkinoille pääsyn este - ’Logon käyttöä koskevan sopimuksen’ nojalla perittävä lisenssimaksu)

(2007/C 155/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Der Grüne Punkt — Duales System Deutschland GmbH, aiemmin Der Grüne Punkt — Duales System Deutschland AG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat W. Deselaers, B. Meyring, E. Wagner ja C. Weidemann)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aiemmin S. Rating, sittemmin P. Oliver, H. Gading ja M. Schneider ja lopuksi W. Mölls ja R. Sauer)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Vfw AG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat H. F. Wissel ja J. Dreyer), Landbell AG für Rückhol-Systeme (Mainz, Saksa) ja BellandVision GmbH (Pegnitz, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Rinne ja A. Walz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse [EY] 82 artiklan soveltamisesta (Asia COMP D3/34493 — DSD) 20.4.2001 tehdyn komission päätöksen 2001/463/EY (EYVL L 166, s. 1) kumoamisesta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja eli Der Grüne Punkt — Duales System Deutschland GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission, Landbell AG Rückhol-Systemen ja BellandVision GmbH:n oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuina välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

3)	Vfw AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaan luettuina välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

(1) EYVL C 289, 13.10.2001.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/19

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 24.5.2007 — Duales System Deutschland v. komissio

(Asia T-289/01) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Saksassa myytyjen, Der Grüne Punkt logolla varustettujen pakkausten keräystä ja hyödyntämistä koskeva järjestelmä - Poikkeuslupapäätös - Komission asettamat velvoitteet kilpailun turvaamiseksi - Järjestelmän ylläpitäjän käyttämilleen jätehuoltoyrityksille myöntämä yksinoikeus - Kilpailunrajoitus - Tarve varmistaa kilpailijoiden mahdollisuus käyttää järjestelmän ylläpitäjän käyttämiä jätehuoltolaitteistoja - Järjestelmän ylläpitäjän antamat sitoumukset)

(2007/C 155/37)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Der Grüne Punkt — Duales System Deutschland GmbH, aiemmin Der Grüne Punkt — Duales System Deutschland AG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat W. Deselaers, B. Meyring ja E. Wagner)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aiemmin S. Rating, sittemmin P. Oliver, H. Gading ja M. Schneider ja lopuksi W. Mölls ja R. Sauer)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Landbell AG für Rückhol-Systeme (Mainz, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Rinne ja A. Walz)

Oikeudenkäynnin kohde

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta (Asiat COMP/34493 — DSD, COMP/37366 — Hofmann + DSD, COMP/37299 — Edelhoff + DSD, COMP/37291 — Rethmann + DSD, COMP/37288 — ARGE ja viisi muuta + DSD, COMP/37287 — AWG ja viisi muuta + DSD, COMP/37526 — Feldhaus + DSD, COMP/37254 — Nehlsen + DSD, COMP/37252 — Schönmackers + DSD, COMP/37250 — Altvater + DSD, COMP/37246 — DASS + DSD, COMP/37245 — Scheele + DSD, COMP/37244 — SAK + DSD, COMP/37243 — Fischer + DSD, COMP/37242 — Trienekens + DSD, COMP/37267 — Interseroh + DSD) 17.9.2001 tehdyn komission päätöksen 2001/837/EY (EYVL L 319, s. 1) 3 artiklan kumoaminen tai toissijaisesti kyseisen päätöksen kumoaminen kokonaisuudessaan ja kyseisen päätöksen 72 perustelukappaleessa esitetyn kantajan sitoumuksen kumoaminen

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja, Der Grüne Punkt — Duales System Deutschland GmbH, vastaa kolmesta neljänneksestä omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljännestä komission oikeudenkäyntikuluista ja Landbell AG Rückhol-Systemen oikeudenkäyntikulut.

3)	Komissio vastaa yhdestä neljänneksestä omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi neljännes kantajan oikeudenkäyntikuluista.

(1) EYVL C 44, 16.2.2002.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/20

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — F v. komissio

(Asia T-324/04) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Ulkomaankorvaus - Kumoamiskanne - Vahingonkorvauskanne - Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta - Kansainvälisen organisaation käsite - Tavanomainen asuinpaikka ja pääasiallinen ansiotoiminta - Ulkomaankorvauksen epääminen takautuvasti - Perusteettoman edun palauttaminen)

(2007/C 155/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: F (Rhode-Saint-Genèse, Belgia) (edustaja: asianajaja É. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: H. Krämer)

Oikeudenkäynnin kohde

Ensinnäkin vaatimus sellaisten komission päätösten kumoamisesta, joilla kantajalta evätään taannehtivasti ulkomaankorvaus ja joilla vahvistetaan tämän johdosta perusteettomasti saatujen rahamäärien takaisinperimistä koskeva menetelmä ja toiseksi kaikkien sellaisten rahamäärien palauttamista korkoineen koskeva vaatimus, jotka on pidätetty kantajan palkasta helmikuusta 2004 lukien tai jotka tulevaisuudessa pidätetään siitä, sekä väitetysti aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista koskeva vaatimus.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 300, 4.12.2004.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/20

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — Merant v. SMHV — Focus Magazin Verlag (FOCUS)

(Asia T-491/04) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin FOCUS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki MICRO FOCUS - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2007/C 155/39)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Merant GmbH (Ismaning, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Schulz)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aluksi D. Schennen, sittemmin G. Schneider)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Focus Magazin Verlag GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja U. Gürtler)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n toisen valituslautakunnan 18.10.2004 tekemästä päätöksestä (asia R 542/2002-2), joka koskee Merant GmbH:n ja Focus Magazin Verlag GmbH:n välistä väitemenettelyä, nostettu kanne

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 18.10.2004 tekemä päätös (asia R 542/2002-2) kumotaan.

2)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan, Merant GmbH:n, oikeudenkäyntikulut.

3)	Väliintulija, Focus Magazin Verlag GmbH, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 82, 2.4.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/21

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.5.2007 — komissio v. IIC

(Asia T-500/04) (1)

(Välityslauseke - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta - Yhteisön Euroopan laajuisten teletoimintaverkkojen alaa koskeville hankkeille maksaman ennakon palauttaminen - Oikeuden menettäminen - Väitetysti aiheutuneiden kulujen korvattavuus)

(2007/C 155/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Braun, W. Wils ja N. Knittlmayer)

Vastaaja: IIC Informations-Industrie Consulting GmbH (Königswinter, Saksa) (edustajat: asianajajat E. Rott ja J. Wolff)

Oikeudenkäynnin kohde

EY 238 artiklan nojalla nostettu kanne, jolla vaaditaan, että vastaaja velvoitetaan palauttamaan osa siitä ennakosta, jonka yhteisö on maksanut kulttuuriohjelmien puitteissa tehtyjen kahden rahoitussopimuksen täytäntöönpanemiseksi

Tuomiolauselma

1)	IIC Informations-Industrie Consulting GmbH velvoitetaan maksamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle 179 337 euroa päävelkana, 4 prosentin vuotuisine viivästyskorkoineen, jotka lasketaan 1.11.1998 alkaen koko velkasumman maksamiseen asti.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	IIC Informations-Industrie Consulting GmbH:n vaatimus siitä, että sille myönnetään suojaa tämän tuomion täytäntöönpanolta, hylätään.

4)	IIC Informations-Industrie Consulting GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 82, 2.4.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/21

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — La Perla v. SMHV — Worldgem Brands (NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC)

(Asia T-137/05) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Yhteisön sanamerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC - Aikaisemmat kansalliset kuvio- ja sanamerkit LA PERLA ja LA PERLA PARFUMS - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohta - Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)

(2007/C 155/41)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Gruppo La Perla SpA (Bologna, Italia) (edustajat: asianajajat R. Morresi ja A. Dal Ferro)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aluksi M. Capostagno, sittemmin O. Montalto)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Worldgem Brands — Gestão e Investimentos Lda, aiemmin Cielo Brands — Gestão e Investimentos Lda (Madeira, Portugali) (edustajat: asianajajat G. Bozzola ja C. Bellomunno)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 25.1.2005 tekemästä päätöksestä (asia R 537/2004-1), joka koski Gruppo La Perla SpA:n ja Worldgem Brands — Gestão e Investimentos Lda:n välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 25.1.2005 tekemä päätös (asia R 537/2004-1) kumotaan.

2)	Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

3)	Kantaja vastaa kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 132, 28.5.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — Trek Bicycle v. SMHV — Audi (ALLTREK)

(Asia T-158/05) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin ALLTREK rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki TREK - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Tavarat eivät ole samankaltaisia - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2007/C 155/42)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Trek Bicycle Corp. (Waterloo, Wisconsin, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat J. Kroher ja A. Hettenkofer)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: ensin B. Müller, sittemmin G. Schneider)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Audi AG (Ingolstadt, Saksa) (edustajat: asianajajat L. von Zumbush ja M. Groebl)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 2.5.2005 tekemää, Trek Bicycle Corp.:n ja Audi AG:n välistä väitemenettelyä koskevaa päätöstä vastaan (asianumero R 587/2004-4)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) oikeudenkäyntikulut.

3)	Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 171, 9.7.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.5.2007 — Mebrom v. komissio

(Asia T-198/05) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Metyylibromidin tuonti Euroopan unioniin - Internet-sivuston, joka mahdollistaa tuontilupien ja -kiintiöiden hakemisen ja myöntämisen, myöhäinen käyttöön ottaminen - Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 6 ja 7 artikla - Ansionmenetyksestä johtuva vahinko - Vahingon todellisuus)

(2007/C 155/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mebrom NV (Rieme-Ertvelde, Belgia) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja X. Lewis)

Oikeudenkäynnin kohde

Vahingonkorvausvaatimus väitetystä vahingosta, joka olisi aiheutunut kantajalle siitä syystä, että komissio ei olisi ottanut käyttöön järjestelmää, joka olisi mahdollistanut sen, että kantaja olisi voinut tuoda metyylibromidia kriittisiin käyttötarkoituksiin Euroopan unioniin tammikuussa ja helmikuussa 2005

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 182, 23.7.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.5.2007 — Mebrom v. komissio

(Asia T-216/05) (1)

(Otsonikerroksen suojelu - Metyylibromidin tuonti Euroopan unioniin - Kieltäytyminen tuontikiintiön myöntämisestä vuodelle 2005 kriittistä käyttötarkoitusta varten - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 3, 4, 6 ja 7 artiklan täytäntöönpano - Perusteltu luottamus - Oikeusvarmuus)

(2007/C 155/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mebrom NV (Rieme-Ertvelde, Belgia) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja X. Lewis)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisen päätöksen kumoamisvaatimus, jonka väitetään sisältyvän 11.4.2005 päivättyyn komission kirjeeseen, joka on osoitettu kantajalle ja joka koskee metyylibromidin tuontikiintiöiden myöntämistä vuodelle 2005

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä komission oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 182, 23.7.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.5.2007 — Procter & Gamble v. SMHV (Neliönmuotoiset valkoiset tabletit, joissa on värillinen kukkakuvio)

(Yhdistetyt asiat T-241/05, T-262/05 — T-264/05, T-346/05, T-347/05 ja T-29/06 — T-31/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemukset kolmiulotteisten tavaramerkkien rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi - Neliönmuotoiset valkoiset tabletit, joissa on värillinen kukkakuvio - Ehdoton hylkäysperuste - Asetuksen N:o 40/94 (EY) 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Erottamiskyvyn puuttuminen)

(2007/C 155/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: The Procter & Gamble Company (Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja G. Kuipers)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aiemmin D. Schennen, sittemmin G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhdeksän kannetta, jotka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.4.2005 (asia R 843/2004-1), 3.5.2005 (asia R 845/2004-1), 4.5.2005 (asia R 849/2004-1), 1.6.2005 (asia R 1184/2004-1), 6.7.2005 (asiat R 1188/2004-1 ja R 1182/2004-1), 16.11.2005 (asia R 1183/2004-1), 21.11.2005 (asia R 1072/2004-1) ja 22.11.2005 (asia R 1071/2004-1) tekemistä päätöksistä, jotka koskevat kolmiulotteisten tavaramerkkien rekisteröintihakemuksia.

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 205, 20.8.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.5.2007 — Henkel v. SMHV — SERCA (COR)

(Asia T-342/05) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin COR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki, jossa on goottilaisin kirjaimin kirjoitettu sanallinen osa ’dor’ - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2007/C 155/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Henkel KGaA (Düsseldorf, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Osterrieth)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aiemmin A. Folliard-Monguiral, sittemmin G. Schneider)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Serra Y Roca, SA (SERCA) (Barcelona, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.7.2005 tekemästä päätöksestä (asia R 556/2003-1), joka liittyy Henkel KGaA:n ja Serra Y Roca, SA:n (SERCA) väliseen väitemenettelyyn.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 296, 26.11.2005.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/24

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.5.2007 — parlamentti v. Eistrup

(Asia T-223/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kannekirjelmä, jonka asianajaja on allekirjoittanut leimalla - Kanteen tutkimatta jättäminen)

(2007/C 155/47)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: H. von Hertzen ja L. Knudsen)

Muu osapuoli: Ole Eistrup (Knebel, Tanska) (edustajat: asianajajat S. Hjelmborg ja M. Honoré)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, jossa on kyse Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-102/05, Eistrup vastaan parlamentti, 13.7.2006 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja jossa vaaditaan kyseisen määräyksen kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-102/05, Eistrup vastaan parlamentti, 13.7.2006 antama määräys kumotaan.

2)	Eistrupin virkamiestuomioistuimessa asiassa F-102/05 nostama kanne jätetään tutkimatta.

3)	Kumpikin asianosainen vastaa sekä menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa että valituksesta aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 249, 14.10.2006.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/24

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 21.5.2007 — Kronberger v. parlamentti

(Asia T-18/07 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Euroopan parlamentin jäsenten valitsemista koskeva toimi - Välitoimihakemus - Tutkimatta jättäminen)

(2007/C 155/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Hans Kronberger (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja W. Weh)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: H. Krück, N. Lorenz ja M. Windisch)

Oikeudenkäynnin kohde

Välitoimihakemus, jossa vaaditaan yhtäältä, että Euroopan parlamentin erään edustajanpaikan osoittaminen sen tämänhetkiselle haltijalle kumotaan väliaikaisesti, ja toisaalta, että kyseinen edustajanpaikka osoitetaan väliaikaisesti kantajalle.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/24

Kanne 16.4.2007 — P.P.TV — Rentrak (PPT) v. SMHV

(Asia T-118/07)

(2007/C 155/49)

Kannekirjelmän kieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: P.P.TV/SMHV — Rentrak (PPT) (Lissabon, Portugali) (edustajat: advogados I. de Carvalho Simoes ja J. Conceicao Pimenta)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: RENTRAK Corp.

Vaatimukset

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.2.2007 tekemä päätös nro R. 1040/2005-1 (asia: SMHV:n tavaramerkkijaoston päätös nro 2254/2005, 28/0612005) on kumottava

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kiellettävä SMHV:tä rekisteröimästä yhteisön tavaramerkiksi hakemuksesta nro 1758382 ilmenevää merkkiä kaikille siihen liittyville palveluille

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Rentrak Corp.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Nimimerkki PPT (videokasettien jakelupalvelut, jotka perustuvat tulojen jakamiseen tai käyttötariffiin; videoiden ja DVD:den vuokraus; videonauhoittimien ja DVD-lukijoiden vuokraus; videonauhojen vuokraus; videoiden, DVD:den, videonauhoittimien ja DVD-lukijoiden vuokraus maailmanlaajuisen tietoliikenneverkon kautta, luokka 41)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Portugalilainen kansallinen tavaramerkki nro 330.375, jossa on sanaosa ”PPTV” (kasvatus-, koulutus-, ajanvietepalvelut ja urheilu- sekä kulttuuritoiminnot, luokka 41)

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksytään ja yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus hylätään

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston päätös kumotaan ja väite hylätään

Kanneperusteet:

Palvelujen samanlaisuus: Väiteosaston tulkinta, jonka mukaan kyseiseen tavaramerkkiin liittyviä palveluja, jotka ovat pelkkiä jakelupalveluja, ei ole suunnattu samoille kuluttajille, koska niillä ei ole mitään yhteyttä kantajan tarjoamien palvelujen kanssa, on liian rajoittava.

Graafinen samankaltaisuus ja sekaannusvaara: Molempien tavaramerkkien kolme ensimmäistä kirjainta ovat täsmälleen samat. Kummallakaan tavaramerkillä ei ole välitöntä merkitystä portugalilaiselle kuluttajalle, sillä niitä pidetään fantasiamerkkeinä ja alkuperäisinä logoina.

Sekaannusvaara käsittää vaaran mielleyhtymästä.

Vaikka portugalilaiset kuluttajat onnistuisivatkin erottamaan tavaramerkit toisistaan, ei ole mahdotonta, että he luulevat niillä olevan sama alkuperä, tai että he ajattelevat, että niiden haltijayritysten ovat keskenään liike- tai taloudellisissa suhteissa taikka organisatorisissa suhteissa, tai että kyse voi olla epälojaalista kilpailusta, vaikka se ei ole kyseisen tavaramerkin hakijan tarkoituksena.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/25

Kanne 24.4.2007 — Mohr & Sohn v. komissio

(Asia T-131/07)

(2007/C 155/50)

Oikeudenkäyntikieli: Saksa

Asianosaiset

Kantaja: Paul Mohr & Sohn, Baggerei und Sciffahrt (Niederwalluf (Rhg), Saksa) (edustaja: asianajaja F. von Waldstein)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

komission 28.2.2007 tekemä päätös on kumottava, ja komissio on velvoitettava myöntämään kantajan Niclas-nimiseen kelluvaan nosturiin sovellettava, yhteisön sisävesiliikenteen aluskapasiteettia koskevista toimintalinjoista sisävesiliikenteen edistämiseksi 29.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 718/1999 4 artiklan 6 kohdan mukainen poikkeuslupa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission 28.2.2007 tekemän päätöksen DG-Greffe (2007) D/200972, joka koskee kantajan asetuksen (EY) N:o 718/1999 (1) 4 artiklan 6 kohdan nojalla tekemää hakemusta Niclas-nimiseen kelluvaan nosturiin sovellettavasta poikkeusluvasta. Kantaja pyysi, että tämä erikoisalus jätettäisiin ”vanha uudesta” -säännön soveltamisalan ulkopuolelle. Riidanalaisessa päätöksessä vastaaja päätti, että Nicklas-alukselle ei myönnetä poikkeuslupaa.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi erityisesti siihen, että kelluva nosturi Niclas ei ole asetuksessa N:o 718/1999 tarkoitettu alus. Kantaja väittää tähän liittyen, että kyseisellä aluksella ei ole todistusta kuulumisesta Reinillä liikennöiviin aluksiin, joka on kuitenkin edellytyksenä lailliselle tavarankuljetukselle Euroopan vesiväylillä. Kantaja katsoo, että kelluva nosturi Niclas ei poikkea asetuksen N:o 718/1999 2 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetuista varastointiin käytetyistä aluksista eikä saman asetuksen 2 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista ruoppausaluksista tai rakennusyritysten koneita kuljetettavista lautoista.

(1) Yhteisön sisävesiliikenteen aluskapasiteettia koskevista toimintalinjoista sisävesiliikenteen edistämiseksi 29.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 718/1999.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/25

Kanne 2.5.2007 — Portela — Comércio de artigos ortopédicos e hospitalares v. komissio

(Asia T-137/07)

(2007/C 155/51)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Portela — Comércio de artigos ortopédicos e hospitalares, Lda. (Queluz, Portugal) (edustaja: asianajaja C. Mourato)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Komissio on velvoitettava toimimaan 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY (1) 14 b artiklan mukaisesti, ja sen on erityisesti velvoitettava ilmoitettu laitos, Saksan valtion välityksellä, ottamaan käyttöön direktiivin 93/42 liitteessä XI olevassa 6 artiklassa ja asiakirjan MEDDEV 2.10-2 Rev 1.4.2001 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vastuuvakuutus kantajalle aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi;

—	toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että kantajalle ei korvata sille aiheutuneita vahinkoja kyseisestä pakollisesta vastuuvakuutuksesta, komissio on velvoitettava suorittamaan kantajalle 2.419.665,42 euroa korvauksena sille aiheutuneesta vahingosta;

—	komissio on velvoitettava maksamaan kantajalle viivästyskorkoa, joka alkaa juosta kanteen nostamisesta lukien ja jonka määrä on laskettava Euroopan keskuspankin viitekoron perusteella, lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja kantajalle asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio, työjärjestyksen 91 artiklan b kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on kaupallinen yhtiö, jonka kotipaikka on Portugalissa, toi kaupallisen toimintansa yhteydessä Taiwanista vuoden 2002 ensimmäisellä vuosipuoliskolla kaksi erää, jotka sisälsivät 5184 digitaalista kuumemittaria, jotka Geon Corporation -niminen yhtiö (jäljempänä Geon) oli valmistanut, ja jotka osoittautuivat viallisiksi.

Geonin laadunvalvontajärjestelmän tarkasti TÜV Rheinland, joka oli ilmoitettuna laitoksena vastuussa tästä menettelystä ja jolla oli lakisääteinen velvollisuus tehdä asianmukaiset tarkastukset ja arvioinnit voidakseen varmentaa, että valmistaja huolehtii hyväksytyn laatujärjestelmän soveltamisesta, ja sillä oli lisäksi mahdollisuus tehdä valmistajan toimitiloihin yllätyskäyntejä, joissa voidaan tarvittaessa tehdä tai teettää laadunvalvontajärjestelmän moitteetonta toimintaa koskeva tarkastus direktiivin liitteessä V olevan 4.2 ja 4.3 kohdan mukaisesti.

Kyseinen ilmoitettu laitos eli TÜV Rheinland ei kyennyt takaamaan, että sen varmentamaa tuotetta voitiin markkinoida turvallisesti Euroopassa, eikä se myöskään katsonut olevansa vastuussa, kun kantaja ilmoitti sille kyseisestä tuotteesta aiheutuneista vakavista ongelmista.

Kyseinen laitos rikkoi näin ollen direktiivin liitteessä V olevaa 4.2 ja 4.3 kohtaa ja erityisesti 22.7.1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/465/ETY (2) D moduulin 1.2 ja 4 kohtaa, erityisesti 4.1, 4.3 ja 4.4 kohtaa.

Menettelyssä, jota komission ja jäsenvaltioiden on noudatettava, jos on epäilystä ilmoitetun laitoksen pätevyydestä, kuten käy ilmi uuteen lähestymistapaan ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvien direktiivien täytäntöönpano-oppaan 6.2.2 kohdan 1 alakohdasta, on arvioitava uudelleen kyseisen laitoksen kyky toteuttaa ne tehtävät, joita varten se on ilmoitettu.

Komission toimivaltaan kuului vaatia toimivaltaiselta saksalaiselta viranomaiselta päätöksen 93/465 liitteessä olevan I luvun A kohdassa määrätyn mukaisesti, että sen oli toteutettava huhtikuussa 2001 tehtyyn asiakirjaan MEDDEV 2.10-2 Rev 1 perustuvat asianmukaiset toimet, ja että sen oli ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmoittamansa laitoksen suhteen.

Esillä olevan asian kaltaisten sellaisten tapausten varalta, joissa havaitaan sellainen puute kyseisen yrityksen tuotannon laatua koskevassa arviointimenettelyssä, joka on johtanut siihen, että markkinoille on saatettu tuotteita, jotka eivät ole vaatimustenmukaisia ja jotka vaarantavat kuluttajien terveyden, direktiivin liitteessä XI olevassa 6 kohdassa todetaan, että ilmoitetun laitoksen on otettava vastuuvakuutus, joka on otettava käyttöön vahinkotapauksissa, ja tämä kattaa erityisesti tapaukset, joissa ilmoitetun laitoksen on peruutettava tai keskeytettävä varmennukset, kuten todetaan myös asiakirjan MEDDEV 2.10-2 Rev 1 7 kohdassa.

Riippumatta niiden kansallisten yksikköjen vastuusta, joiden tehtävänä on valvoa markkinoita ilmoitetun laitoksen pätevyyden tutkinnassa, ja vaikka komissio ei voi toimia suoraan kyseisen ilmoitetun laitoksen suhteen, oli komission — jolle ilmoitettiin asianmukaisesti esiin tulleesta vakavasta ongelmasta — tehtävänä toimia yhdessä sen jäsenvaltion kanssa, jonka alueella kyseisellä laitoksella on toimipaikka, ja velvoittaa se toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimenpiteet, jotta voidaan varmistaa yhteisön kansalaisten turvallisuus ja terveys, siten kuin EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 1 kohdassa määrätään.

Kantaja vaati ainoastaan, että komission on velvoitettava toimivaltainen Saksan viranomainen eli BfArM, Saksan valtion välityksellä, ottamaan käyttöön lakisääteinen vastuuvakuutus, jotta kantaja voi saada korvauksen vahingoista, jotka sille ovat aiheutuneet siitä, että markkinoille on saatettu CE-merkinnällä varustettuja tuotteita, jotka eivät olleet vaatimustenmukaisia.

Täytäntöönpano-oppaan 8.3.3 kohdassa todetaan, että ”komissio on vastuussa suojalausekkeen hallinnoinnista yhteisön tasolla sekä sen varmistamisesta, että lauseketta sovelletaan koko yhteisöön”.

Infarmed (Instituto Nacional da Farmácia e do Medicamento) keskeytti kyseisten tavaroiden markkinoinnin Portugalissa ja määräsi tavarat palautettaviksi erityisesti direktiivin 14 artiklan b kohdan nojalla.

Näin ollen komissio on rikkonut seuraavia säännöksiä ja määräyksiä: EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 1 kohta, direktiivin 93/42 14 artiklan b kohta, uuteen lähestymistapaan ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvien direktiivien täytäntöönpano-oppaan 6.2.2 kohdan 1 alakohta, 8.2.2, 8.2.3, 8.3.2 ja 8.3.3 kohta sekä päätöksen 93/465 liitteessä olevan I luvun A kohta.

Jättäessään noudattamatta sille edellä mainituista säännöksistä johtuvia velvoitteita komissio on estänyt kantajaa saamasta sille aiheutuneiden vahinkojen johdosta korvausta edellä mainitusta pakollisesta vastuuvakuutuksesta.

Kantaja oli arvioinut voivansa myydä ainakin 500.000 kuumemittaria vuodessa.

Tavaroiden markkinoilta vetämistä koskevan päätöksen tekemisestä lähtien kyseiset markkinat sulkeutuivat kantajalta, koska sen imagoon liitettiin korjaamattomalla tavalla sen markkinoille saattamien tuotteiden puuttuva vaatimustenmukaisuus.

Kantajan kärsimän vahingon määrä on yhteensä 2.419.665,42 €.

(1) Lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/42/ETY (EYVL L 169, s. 1).

(2) EYVL L 220, s. 23.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/27

Kanne 4.5.2007 — Schindler Holding ym. v. komissio

(Asia T-138/07)

(2007/C 155/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Schindler Holding Ltd (Hergiswil, Sveitsi), Schindler Management AG (Ebikon, Sveitsi), S.A. Schindler N.V. (Bryssel, Belgia), Schindler Sàrl (Luxemburg, Luxemburg), Schindler Liften B.V. (Haag, Alankomaat) ja Schindler Deutschland Holding GmbH (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat R. Bechtold, W. Bosch, U. Soltész ja S. Hirsbrunner)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission 21.2.2007 tekemä päätös (Asia COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators) on julistettava mitättömäksi EY 231 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—	toissijaisesti päätöksellä määrättyjen sakkojen määrää on alennettava

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat 21.2.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 512 lopullinen (Asia COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators). Riidanalaisessa päätöksessä kantajille ja muille yrityksille määrättiin sakkoja, koska ne olivat osallistuneet hissien ja liukuportaiden asennuksen ja ylläpidon kattaneisiin kartelleihin Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Allankomaissa. Komission mukaan kyseessä olevat yritykset rikkoivat EY 81 artiklaa.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat seuraaviin kanneperusteisiin:

—	asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 1 kohdalla loukataan täsmällisyysperiaatetta, koska kyseisellä säännöksellä komissiolle myönnetään rajaton harkintavalta sakkojen määrittämisessä

—	komission asettamilla sakoilla rikotaan taannehtivan vaikutuksen kieltoa koskevaa periaatetta

—

sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (2) (jäljempänä vuoden 1998 suuntaviivat) vaikutus ei ole tehokas, koska suuntaviivoissa ei oteta riittävässä määrin huomioon yksittäisiä olosuhteita sakkojen perusmäärän ja kunkin rikkomisen välisessä suhteessa ja koska niissä myönnetään komissiolle liian laaja harkintavalta sakkojen määrittämisessä

—

sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (3) mukaisesti yhteistyötä tekevien yritysten esittämän näytön arviointi on ollut lainvastaista, koska nemo tenetur -periaatetta, oikeutta kieltäytyä tunnustamasta, in dubio pro reo -periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja koska komissio ylitti toimivaltansa antaessaan kyseisen normin

—	vallanjakoa koskevaa periaatetta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu

—	riidanalainen päätös on kansainvälisen oikeuden vastainen, koska määrätyt sakot ovat luonteeltaan pakkolunastuksenomaisia

—	vuoden 1998 suuntaviivoja ei ole noudatettu, koska sakkojen laskennassa sovelletut sakkojen perusmäärät olivat tosiasiallisiin rikkomisiin nähden kohtuuttoman korkeita

—	vuoden 1998 suuntaviivoja ei ole noudatettu, koska lieventävät olosuhteet otettiin huomioon riittämättömästi tai ne jätettiin kokonaan huomioon ottamatta

—	vuoden 2002 tiedonantoa ei ole noudatettu, koska yhteistyön perusteella myönnetyt sakkojen määrän alennukset on virheellisesti arvioitu liian alhaisiksi tai kyseiset alennukset on perusteettomasti evätty

—	sakkojen määrä on suhteeton

—	riidanalainen päätös on lainvastainen sikäli kuin se koskee Schindler Holding Ltd:iä ja Schindler Management AG:ia, koska Sveitsin kanssa tehdyn kansainvälisoikeudellisen sopimuksen puuttuessa kyseistä päätöstä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi mainituille yhtiöille

—	Schindler Holding Ltd:in solidaarisen vastuun syntymisen edellyttämät edellytykset eivät täyty

—	asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska sakkojen enimmäismäärät on ylitetty.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1).

(2) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EYVL 1998 C 9, s. 3).

(3) Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettu komission tiedonanto (EYVL 2002 C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/28

Kanne 2.5.2007 — Pioneer Hi-Bred International v. komissio

(Asia T-139/07)

(2007/C 155/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pioneer Hi-Bred International Inc. (Johnston, Amerikan yhdysvallat) (edustaja: solicitor J. Temple Lang)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on todettava, että komissio ei ole toiminut geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annetun direktiivin 2001/18 18 artiklan mukaisesti, koska komissio ei ole tehnyt neuvoston päätöksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti sääntelykomitealle ehdotusta toteutettavista toimenpiteistä.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää EY 232 artiklaan tukeutuen, että komissio on rikkonut geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annetun direktiivin 2001/18 (1) 18 artiklaa, koska se ei ole tehnyt toimenpiteitä varmistaakseen sen, että kantajan ilmoituksesta, joka koski hyönteisille vastustuskykyisen geneettisesti muunnetun maissin 1507 markkinoille saattamista, tehdään päätös.

Kantaja väittää, että direktiivissä säädetyn menettelyn mukaan komissiolla on velvollisuus varmistaa, että ilmoituksesta tehdään päätös ja että se julkaistaan direktiivissä säädetyssä määräajassa. Kantaja väittää lisäksi, että koska komissio ei tehnyt sääntelykomitealle ehdotusta toteutettavista toimenpiteistä, se ei varmistanut, että mainitunkaltainen päätös tehdään, vaikka kaikki direktiivissä kantajalle ja muille osapuolille asetetut edellytykset täyttyivät direktiivin mukaisesti.

Kantaja väittää lisäksi, että komissiota on EY 232 artiklan mukaisesti kehotettu tekemään ratkaisu, mitä komissio ei ole tehnyt. Tällä on kantajan mukaan ollut kielteisiä vaikutuksia kantajan oikeudelliseen asemaan.

(1) Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12.3.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY (EYVL 2001 L 106, s. 1).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/28

Kanne 26.4.2007 — Chi Mei Optoelectronics Europe ja Chi Mei Optoelectronics UK v. komissio

(Asia T-140/07)

(2007/C 155/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Chi Mei Optoelectronics Europe BV (Hoofddorp, Alankomaat) ja Chi Mei Optoelectronics UK (Havant, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat asianajajat S. Völcker, F. Louis ja A. Vallery)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteessaan, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa 15.2.2007 tehdyn komission päätöksen C (2007)546, jonka nojalla komissio on velvoittanut kantajat neuvoston asetuksen N:o 1/2003 (1) 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamaan tiettyjä tietoja ja asiakirjoja, jotka liittyvät asiassa COMP/F/39039 — Thin Films Transistors Liquid Crystal Displays tutkinnan kohteena oleviin menettelytapoihin.

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissiolla ei ole toimivaltaa tutkia eikä pakottavasti velvoittaa EU:ssa toimivia tytäryhtiöitä esittämään asiakirjoja ja toimittamaan tietoja, jotka ovat yksinomaan komission toimivallan ulkopuolella olevien oikeushenkilöiden hallussa ja määräysvallassa. Kantajat toteavat näin ollen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on esittänyt kantajille nimenomaisen tietopyynnön ja näin velvoittanut ne toimittamaan asiakirjoja ja tietoja, jotka ovat yksinomaan niiden EU:n alueen ulkopuolella sijaitsevan emoyhtiön hallussa ja määräysvallassa.

Täsmällisemmin kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 ja 3 kohdan vastainen, koska siinä jätetään huomiotta asiakirjojen hallussapitoa ja määräysvaltaa koskeva doktriini ja näin ollen kyseisten säännösten luonnostaan rajallinen luonne. Kantajat toteavat lisäksi, että riidanalainen päätös loukkaa kansainvälisen oikeuden yleisiä periaatteita kuten alueperiaatetta, suvereniteettiperiaatetta, puuttumattomuusperiaatetta ja valtioiden yhdenvertaisuuden periaatetta, koska siinä kantajien mukaan tunnustetaan pakottavan täytäntöönpanovallan käyttämistä koskeva toimivalta EU:n ulkopuolella olevaan yhtiöön nähden.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/29

Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Liften Ascenseurs v. komissio

(Asia T-144/07)

(2007/C 155/55)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: ThyssenKrupp Liften Ascenseurs NV/SA (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat V. Turner ja D. Mes)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

—	toissijaisesti on alennettava kantajalle yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen K(2007) 512 lopull. (asia COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and escalators). Kantaja vaatii päätöksen kumoamista sikäli kuin se koskee kantajaa tai kantajalle määrätyn sakon alentamista.

Kanteensa tueksi kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei ollut toimivaltainen soveltamaan EY 81 artiklaa, koska kilpailusääntöjen rikkominen ei ollut vaikuttanut merkittävästi EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Toissijaisesti kantaja katsoo, että komissio ei ollut sellainen yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annetussa komission tiedonannossa (1) tarkoitettu kilpailuviranomainen, joka soveltuu erityisen hyvin soveltamaan EY 81 artiklaa. Kantajan mukaan komissio loukkasi sillä, että se kuitenkin aloitti kyseessä olevan menettelyn, kantajan perusteltua luottamusta, joka johtuu kyseisen tiedonannon soveltamisesta.

Kolmanneksi komissio loukkasi menettelyn aloittaessaan ja sakon määrätessään ne bis in idem -periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta, koska Belgian kilpailuviranomainen oli myöntänyt kantajalle sakkoimmuniteetin sen osalta, että tämä oli osallistunut siihen kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka on riidanalaisen päätöksen kohteena.

Komissio on lisäksi katsonut perusteettomasti, että kantaja, ThyssenKrupp Elevators AG ja ThyssenKrupp AG ovat yhteisvastuussa siitä kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon kantaja on syyllistynyt.

Kantaja väittää myös, että määrättävää sakkoa vahvistaessaan komissio rikkoi asetuksen 1/2003 (2) 23 artiklaa ja sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja (3) sekä loukkasi yhdenvertaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Komissio ei myöskään noudattanut kyseisessä 23 artiklassa säädettyä sakkojen enimmäismäärää.

Kantaja katsoo edelleen, että komissio rikkoi sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annettua tiedonantoa (4) ja loukkasi yhdenvertaisuusperiaatetta määrittäessään, miten paljon kantajalle määrättävää sakkoa alennetaan sen yhteistyön perusteella, jota kantaja teki kyseisen tiedonannon mukaisesti.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio loukkasi yhdenvertaisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta määrittäessään, miten paljon kantajalle määrättävää sakkoa alennetaan sen yhteistyön perusteella, jota kantaja teki kyseisessä tiedonannossa tarkoitetun yhteistyön lisäksi.

(1) EYVL 2004, C 101, s. 43.

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(3) Komission tiedonanto — Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL 1998, C 9, s. 3).

(4) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/30

Kanne 7.5.2007 — OTIS ym. v. komissio

(Asia T-145/07)

(2007/C 155/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Otis SA (Dilbeek, Belgia), Otis GmbH & Co. OHG (Berliini, Saksa), Otis BV (Amersfoort, Alankomaat) ja Otis Elevator Co. (Farmington, Amerikan yhdysvallat) (edustajat: lakimies A. Winckler ja solicitor J. Temple Lang)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Päätöksessä Otisille määrätty sakko on kumottava tai sitä on huomattavasti alennettava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan Otisin oikeudenkäyntikulut ja muut tähän asiaan liittyvät kulut.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on määrättävä mistä tahansa muista toimenpiteistä, jotka se katsoo asianmukaisiksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteellaan kantajat vaativat 21.2.2007 tehdyn sellaisen komission päätöksen K(2007) 512 lopullinen (asia COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators) kumoamista osittain EY 230 artiklan nojalla, jossa kantajien kuten muidenkin yritysten katsottiin osallistuneen neljään yksittäiseen, monimutkaiseen ja jatkettuun EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska ne olivat jakaneet markkinoita sopimalla ja/tai neuvottelemalla hissien ja liukuportaiden myynti-, asennus-, huolto- ja modernisointitarjousten ja -sopimusten kohdentamisesta.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat jäljempänä esitettäviin yhdeksään oikeudelliseen perusteeseen kiistämättä riidanalaisessa päätöksessä todettuja tosiseikkoja.

Komissio sovelsi väärin asian kannalta merkityksellistä oikeudellista arviointiperustetta, kun se katsoi, että Otis Elevator Company oli vastuussa paikallisten yksikköjen menettelystä, koska Otis Elevator Company ei käyttänyt määräysvaltaa kyseessä olevien paikallisten tytäryhtiöiden päivittäiseen taloudelliseen käyttäytymiseen kuuluvissa asioissa eikä se voinut olla tietoinen siitä, että ne menettelivät kilpailusääntöjen vastaisesti.

Komissio sovelsi väärin sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja (1) ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta:

—	koska sen varoittavan vaikutuksen vuoksi sakkoon tekemä korotus perustui koko konsernin liikevaihtoon ja

—	koska määrittäessään sakon perusmäärän Saksan osalta komissio ei ottanut huomioon sitä, että lainvastaiset järjestelyt koskivat vain liukuportaita ja arvokkaita/nopeita hissejä, joita kaikista hisseistä on vain pieni osa.

Komissio rikkoi yhteistyötiedonantoa (2):

—	kun se ei vapauttanut Otisia vastuusta Saksassa suoritettujen lainvastaisten järjestelyjen osalta, sillä Otis oli ainoa yhtiö, joka toimitti todisteita ja tietoa hissejä ja liukuportaita koskevien järjestelyjen koko laajuudesta ja kestosta tai

—	kun se ei vapauttanut Otisia vastuusta osittain siltä osin kuin oli kyse liukuportaista ja hisseistä tiettyinä ajanjaksoina ja kun se ei perustellut tätä koskevaa ratkaisuaan.

Toissijaisesti komission olisi tullut myöntää sakosta 50 prosentin alennus ja joka tapauksessa huomattavasti suurempi alennus kuin 25 prosenttia. Kantajat väittävät, että komissio ei ottanut huomioon Otisin toimittamien todisteiden laajuutta ja merkittävää lisäarvoa.

Lisäksi komissio loukkasi Otisin perusteltua luottamusta ja suhteellisuusperiaatetta:

—	kun se ei myöntänyt tavanomaista 10 prosentin alennusta siitä hyvästä, että Belgiaa, Saksaa ja Luxemburgia koskevia tosiseikkoja ei kiistetty ja

—	kun se ei myöntänyt alennusta siitä hyvästä, että sille toimitettiin selventäviä lisätietoja.

Lopuksi komissio sovelsi yhteistyötiedonantoa ja sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja väärin, kun se määräsi Belgiaa, Saksaa ja Luxemburgia koskevan sakon.

(1) Komission 14.1.1998 antama tiedonanto ”Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa” (EYVL 1998 C 9, s. 3).

(2) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002 C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/30

Kanne 7.5.2007 — United Technologies v. komissio

(Asia T-146/07)

(2007/C 155/57)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: United Technologies Corp. (Hartford, Amerikan yhdysvallat) (edustajat: lakimies A. Winckler ja solicitor J. Temple Lang)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Päätöksessä UTC:lle määrätty sakko on kumottava tai sitä on huomattavasti alennettava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan UTC:n oikeudenkäyntikulut ja muut tähän asiaan liittyvät kulut.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on määrättävä mistä tahansa muista toimenpiteistä, jotka se katsoo asianmukaisiksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteellaan kantaja vaatii 21.2.2007 tehdyn sellaisen komission päätöksen K(2007) 512 lopullinen (asia COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators) kumoamista osittain EY 230 artiklan nojalla, jossa kantajien kuten muidenkin yritysten katsottiin osallistuneen neljään yksittäiseen, monimutkaiseen ja jatkettuun EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska ne olivat jakaneet markkinoita sopimalla ja/tai neuvottelemalla hissien ja liukuportaiden myynti-, asennus-, huolto- ja modernisointitarjousten ja -sopimusten kohdentamisesta.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensinnäkin siihen, että komissio katsoi virheellisesti, että pelkkä kokonaan omistetun tytäryhtiön oikeudellinen omistus oli peruste katsoa, että emoyhtiö oli vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta. Tässä yhteydessä kantaja väittää, että i) asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdassa edellytetään näyttöä tahallisuudesta tai tuottamuksesta, ii) että emoyhtiön on käytettävä tosiasiallista määräysvaltaa tytäryhtiön taloudellisen käyttäytymisen osalta silloin, kun kilpailusääntöjä on rikottu, tai oltava tietoinen mainitusta käyttäytymisestä ja oltava toimimatta sen lopettamiseksi ja iii) emoyhtiön vastuun sen tytäryhtiöiden kilpailusääntöjen rikkomisista on perustuttava emoyhtiön tosiasialliseen käyttäytymiseen eikä sen vaikutusmahdollisuuksiin.

Tämän jälkeen kantaja väittää, että se on kumonnut kaikki vastuuolettamat, koska sen tytäryhtiöt päättivät päivittäisestä taloudellisesta käyttäytymisestään itsenäisesti ja koska asianomaiset työntekijät eivät noudattaneet ohjeita sen jälkeen, kun kantaja oli tehnyt kaikki kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen kilpailusääntöjen noudattamisen. Lisäksi komissio ei kantajan mukaan perustellut sitä, että se katsoi, että kantaja ei kumonnut vastuuolettamaa.

Lisäksi kantaja väittää, että 70 prosentin korotus kantajalle määrättyyn sakkoon kantajan koon ja sakon varoittavan vaikutuksen vuoksi ei ole oikeutettu ja että se on suhteettoman ankara.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se katsoi, että kantaja on vastuussa tytäryhtiöidensä lainvastaisesta menettelystä, koska komissio käytti erilaista oikeudellista arviointiperustetta kuin silloin, kun se katsoi, että Mitsubishi Electric Corporation Japan ei ole vastuussa tytäryhtiönsä menettelystä.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/31

Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Aufzüge ja ThyssenKrupp Fahrtreppen v. komissio

(Asia T-147/07)

(2007/C 155/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: ThyssenKrupp Aufzüge GmbH (Neuhausen auf den Fildern, Saksa) ja ThyssenKrupp Fahrtreppen GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat U. Itzen ja K. Blau-Hansen)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajia

—	toissijaisesti on kohtuullistettava kantajille riidanalaisessa päätöksessä yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat 21.2.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 512 lopull., joka on tehty asiassa COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators. Riidanalaisessa päätöksessä määrätään sakkoja kantajille ja muille yrityksille osallistumisesta hissien ja liukuportaiden asentamista ja huoltoa koskevaan kartelliin Saksassa. Komission mukaan kyseessä olevat yritykset ovat rikkoneet EY 81 artiklaa.

Kanteensa perustelemiseksi kantajat esittävät seuraavat kanneperusteet:

—	komissio ei ole toimivaltainen, koska paikallisella kilpailusääntöjen rikkomisella, johon kantajien väitetään syyllistyneen, ei ole merkitystä jäsenvaltioiden välillä

—	ne edellytykset puuttuvat, joiden perusteella kantajien voitaisiin katsoa olevan emoyhtiöidensä kanssa yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska ne ovat oikeudellisesti ja taloudellisesti itsenäisiä

—	sakkojen laskennassa huomioon otetut perusmäärät eivät ole oikeassa suhteessa kyseessä olevien markkinoiden tosiasialliseen suuruuteen

—	ehkäiseväksi vaikutukseksi tarkoitettu kerroin on lainvastainen, koska sakkojen laskennassa ovat merkityksellisiä vain kantajien liikevaihdot, eikä näillä liikevaihdoilla voida perustella kyseisen kertoimen käyttöä

—	sakkojen laskennassa on perusteettomasti korotettu sakkojen määrää toistuvan kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, koska aikaisempien sakkojen huomioon ottamisessa on tapahtunut oikeudellinen virhe ja koska on tehty arviointivirhe

—	asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska sen osalta, että sakko saa olla enintään 10 % yrityksen liikevaihdosta, komissio on perustanut päätöksensä konsernin liikevaihtoon eikä kantajien liikevaihtoon

—	sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annettua tiedonantoa (2) on sovellettu virheellisesti, koska kantajien tekemän yhteistyön lisäarvoa ei ole otettu riittävästi huomioon.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/32

Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Ascenseurs Luxembourg v. komissio

(Asia T-148/07)

(2007/C 155/59)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ThyssenKrupp Ascenseurs Luxembourg Sàrl (Howald, Luxemburg) (edustaja: asianajaja K. Beckmann)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

—	toissijaisesti on kohtuullistettava kantajalle riidanalaisessa päätöksessä yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 21.2.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 512 lopull., joka on tehty asiassa COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators. Riidanalaisessa päätöksessä määrätään sakkoja kantajalle ja muille yrityksille osallistumisesta hissien ja liukuportaiden asentamista ja huoltoa koskevaan kartelliin Luxemburgissa. Komission mukaan kyseessä olevat yritykset ovat rikkoneet EY 81 artiklaa.

Kanteensa perustelemiseksi kantaja esittää seuraavat kanneperusteet:

—	komissio ei ole toimivaltainen, koska paikallisella kilpailusääntöjen rikkomisella, johon kantajan väitetään syyllistyneen, ei ole merkitystä jäsenvaltioiden välillä

—	ne bis in idem -periaatetta on loukattu, koska komissio ei ole ottanut huomioon ennen menettelyn aloittamista tehtyä Luxemburgin kilpailuviranomaisten päätöstä, jolla kantaja vapautetaan sakoista

—	ne edellytykset puuttuvat, joiden perusteella kantajan voitaisiin katsoa olevan emoyhtiöidensä kanssa yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska se on oikeudellisesti ja taloudellisesti itsenäinen

—	vahvistettu sakkojen määrä ei ole oikeassa suhteessa kantajan tosiasialliseen merkitykseen markkinoilla

—	ehkäiseväksi vaikutukseksi tarkoitettu kerroin on lainvastainen, koska sakkojen laskennassa ovat merkityksellisiä vain kantajan liikevaihdot, eikä näillä liikevaihdoilla voida perustella kyseisen kertoimen käyttöä

—	sakkojen laskennassa on perusteettomasti korotettu sakkojen määrää toistuvan kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, koska aikaisempien sakkojen huomioon ottamisessa on tapahtunut oikeudellinen virhe ja koska on tehty arviointivirhe

—	asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska sen osalta, että sakko saa olla enintään 10 % yrityksen liikevaihdosta, komissio on perustanut päätöksensä konsernin liikevaihtoon eikä kantajan liikevaihtoon

—	sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annettua tiedonantoa (2) on sovellettu virheellisesti, koska kantajan tekemän yhteistyön lisäarvoa ei ole otettu riittävästi huomioon

—	yhteistyötä, jota kantaja on tehnyt sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetussa tiedonannossa tarkoitetun yhteistyön lisäksi, ei ole otettu riittävästi huomioon.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/33

Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Elevator v. komissio

(Asia T-149/07)

(2007/C 155/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ThyssenKrupp Elevator AG (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Klose ja J. Ziebarth)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

—	toissijaisesti on kohtuullistettava kantajalle riidanalaisessa päätöksessä yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 21.2.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 512 lopull., joka on tehty asiassa COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators. Riidanalaisessa päätöksessä määrätään sakkoja kantajalle ja muille yrityksille osallistumisesta hissien ja liukuportaiden asentamista ja huoltoa koskevaan kartelliin Belgiassa, Saksassa ja Luxemburgissa. Komission mukaan kyseessä olevat yritykset ovat rikkoneet EY 81 artiklaa.

Kanteensa perustelemiseksi kantaja esittää seuraavat kanneperusteet:

—	komissio ei ole toimivaltainen, koska paikallisella kilpailusääntöjen rikkomisella, johon kantajan väitetään syyllistyneen, ei ole merkitystä jäsenvaltioiden välillä

—	ne bis in idem -periaatetta on loukattu, koska komissio on jättänyt huomiotta ennen menettelyn aloittamista tehdyt Belgian kilpailuviranomaisten ja Luxemburgin kilpailuviranomaisten päätökset, joilla kantaja vapautetaan sakoista

—

ne edellytykset puuttuvat, joiden perusteella kantajan voitaisiin katsoa olevan tytäryhtiöidensä kanssa yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska kantaja ei itse ole osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, koska sen tytäryhtiöt ovat oikeudellisesti ja taloudellisesti toiminnassaan itsenäisiä ja koska on asiallisesti perusteetonta, että myös kantajan katsotaan olevan kyseisessä vastuussa

—	sakkojen laskennassa huomioon otetut perusmäärät eivät ole oikeassa suhteessa kyseessä olevien markkinoiden tosiasialliseen suuruuteen

—	ehkäiseväksi vaikutukseksi tarkoitettu kerroin ei ole oikeasuhteinen, koska se poikkeaa huomattavasti muiden, suuruudeltaan vastaavien yritysten kohtelusta samanaikaisesti ratkaistuissa vastaavissa tapauksissa

—	sakkojen laskennassa on perusteettomasti korotettu sakkojen määrää toistuvan kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, koska aikaisempien sakkojen huomioon ottamisessa on tapahtunut oikeudellinen virhe

—	asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska sen osalta, että sakko saa olla enintään 10 % yrityksen liikevaihdosta, huomioon olisi pitänyt ottaa vain kyseessä olevien tytäryhtiöiden liikevaihto

—	sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annettua tiedonantoa (2) on sovellettu virheellisesti, koska kantajan tekemän yhteistyön lisäarvoa ei ole otettu riittävästi huomioon.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/33

Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp v. komissio

(Asia T-150/07)

(2007/C 155/61)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ThyssenKrupp AG (Duisburg ja Essen, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Klusmann ja S. Thomas)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

—	toissijaisesti on kohtuullistettava kantajalle riidanalaisessa päätöksessä yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 21.2.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 512 lopull., joka on tehty asiassa COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and Escalators. Riidanalaisessa päätöksessä määrätään sakkoja kantajalle ja muille yrityksille osallistumisesta hissien ja liukuportaiden asentamista ja huoltoa koskevaan kartelliin Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Komission mukaan kyseessä olevat yritykset ovat rikkoneet EY 81 artiklaa.

Kanteensa perustelemiseksi kantaja esittää seuraavat kanneperusteet:

—	komissio ei ole toimivaltainen, koska paikallisella kilpailusääntöjen rikkomisella, johon kantajan väitetään syyllistyneen, ei ole merkitystä jäsenvaltioiden välillä

—	ne bis in idem -periaatetta on loukattu, koska komissio on jättänyt huomiotta ennen menettelyn aloittamista tehdyt Belgian kilpailuviranomaisten, Luxemburgin kilpailuviranomaisten ja Alankomaiden kilpailuviranomaisten päätökset, joilla kantaja vapautetaan sakoista

—

—	sakkojen laskennassa huomioon otetut perusmäärät eivät ole oikeassa suhteessa kyseessä olevien markkinoiden tosiasialliseen suuruuteen

—	ehkäiseväksi vaikutukseksi tarkoitettu kerroin ei ole oikeasuhteinen, koska se poikkeaa huomattavasti muiden, suuruudeltaan vastaavien yritysten kohtelusta samanaikaisesti ratkaistuissa vastaavissa tapauksissa

—	sakkojen laskennassa on perusteettomasti korotettu sakkojen määrää toistuvan kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, koska aikaisempien sakkojen huomioon ottamisessa on tapahtunut oikeudellinen virhe

—	asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska sen osalta, että sakko saa olla enintään 10 % yrityksen liikevaihdosta, huomioon olisi pitänyt ottaa vain kyseessä olevien tytäryhtiöiden liikevaihto

—	sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annettua tiedonantoa (2) on sovellettu virheellisesti, koska kantajan kaikissa neljässä kyseessä olevassa maassa tekemän yhteistyön lisäarvoa ei ole otettu riittävästi huomioon.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/34

Kanne 8.5.2007 — KONE ym. v. komissio

(Asia T-151/07)

(2007/C 155/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: KONE Corp. (Helsinki, Suomi), KONE GmbH (Hannover, Saksa) ja KONE BV (Haag, Alankomaat) (edustajat: solicitor T. Vinje, lakimiehet D. Paemen, J. Schindler ja B. Nijs, J. Flynn, QC ja barrister D. Scannell)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen 2 artiklan 2 kohdan siltä osin kuin siinä määrätään KONE Corporationille ja KONE GmbH:lle sakko ja joko jättämään sakon määräämättä tai määräämään pienemmän sakon kuin komission päätöksessä on määrätty.

—	kumoamaan komission päätöksen 2 artiklan 4 kohdan siltä osin kuin siinä määrätään KONE Corporationille ja KONE BV:lle sakko ja määräämään pienemmän sakon kuin komission päätöksessä on määrätty.

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat KONE Corporation ja sen tytäryhtiöt KONE GmbH ja KONE BV riitauttavat riidanalaisen päätöksen vain siltä osin kuin siinä on määrätty sakkoja KONE:elle kokonaisuutena siitä, että se on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen Saksassa ja Alankomaissa.

Saksassa tapahtuneen kilpailusääntöjen rikkomisen osalta kantajat väittävät, että komissio teki virheen sakon määrän määrittämisessä. Ensinnäkin kantajat väittävät, että komissio sovelsi vuoden 2002 yhteistyötiedonantoa (1) väärin, koska (i) sen olisi tullut mainitun tiedonannon 8 kohdan b alakohdan ja 8 kohdan a alakohdan nojalla myöntää KONE:elle vapautus sakoista tai vaihtoehtoisesti (ii) sen olisi tullut alentaa kantajien sakkoa mainitun tiedonannon 23 kohdan viimeisen alakohdan nojalla.

Toiseksi kantajat väittävät, että komissio on soveltanut väärin asetuksen (EY) N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta vuonna 1998 (2) annettuja suuntaviivoja (jäljempänä vuoden 1998 suuntaviivat sakkojen laskennasta), koska (i) se ei kantajien mukaan sakkoa määrätessään ole ottanut huomioon kohdemarkkinoiden kokoa ja koska (ii) se ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon sitä, että kantajat eivät ole kiistäneet tosiseikkoja, mikä ilmenee siitä, että komissio alensi mainitun yhteistoiminnan nojalla sakkoa vain yhdellä prosentilla.

Kolmanneksi kantajat väittävät, että komissio ei ole noudattanut yhteisön oikeuden perusperiaatteita, koska (i) se ei ole ottanut huomioon luottamuksensuojan periaatetta, kun se ei hyvissä ajoin ole ilmoittanut niille, että sakoista vapauttaminen ei ole mahdollista, koska (ii) se ei ole ottanut huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se kohteli samassa tilanteessa olevia tahoja, jotka pyysivät sakoista vapauttamista, eri tavoin ja koska (iii) epäämällä pääsyn asiakirjoihin se on loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia.

Alankomaissa tapahtuneesta kilpailusääntöjen rikkomisesta kantajat toteavat, että komissio teki virheen evätessään niiltä kaikenlaisen sakon alentamisen ja määrätessään sakoksi 79 750 000 euroa. Kantajat väittävät ensinnäkin, että komissio sovelsi väärin vuoden 2002 yhteistyötiedonantoa, koska se ei alentanut kantajien sakkoa sillä perusteella, että kantajat toimittivat tietoa ja tekivät yhteistyötä hallinnollisen menettelyn aikana. Toiseksi kantajat väittävät, että komissio ei ottanut huomioon luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Lopuksi kantajat tuovat esiin, että komissio sovelsi väärin vuoden 1998 suuntaviivoja sakkojen laskennasta, koska se ei ottanut huomioon lieventäviä olosuhteita kantajien eduksi ja koska se ei asianmukaisesti ottanut huomioon sitä, että kantajat eivät kiistäneet tosiseikkoja.

(1) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

(2) EYVL 1998, C 9, s. 3.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/35

Kanne 7.5.2007 — Lange Uhren v. SMHV (kelloa esittävä kuviomerkki)

(Asia T-152/07)

(2007/C 155/63)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Lange Uhren GmbH (Glashütte, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Schaeffer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Kantajan vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan 15.2.2007 asiassa R 1176/2005-1 tekemä päätös on kumottava

—	on todettava, että asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset eivät estä haetun yhteisön tavaramerkin nro 2 542 694 julkaisemista luokkaan 14 kuuluville tavaroille (luksuskellot ja ajanmittauslaitteet; luksuskellojen numerotaulut)

—	toissijaisesti on todettava, että haettu yhteisön tavaramerkki nro 2 542 694 on vakiintunut käytössä ja tullut erottamiskykyiseksi haettujen luokan 14 tavaroiden osalta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kelloa esittävä kuviomerkki luokan 14 tavaroille (hakemus nro 2 542 694).

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet:

—	asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska haetulta tavaramerkiltä ei puutu vaadittua erottamiskykyä

—	asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska on oikeudellisesti virheellisellä tavalla todettu, että haettu tavaramerkki ei ole vakiintunut käytössä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/35

Kanne 8.5.2007 — ThyssenKrupp Liften v. komissio

(Asia T-154/07)

(2007/C 155/64)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: ThyssenKrupp Liften BV (Krimpen aan den IJssel, Alankomaat) (edustajat: asianajajat O.W. Brouwer ja A.C.E. Stoffer)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

—	toissijaisesti on alennettava kantajalle määrättyä sakkoa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen K(2007) 512 lopull. (asia COMP/E-1/38.823 — PO/Elevators and escalators).

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi niitä perusteita vastaaviin perusteisiin, jotka on esitetty asiassa T-144/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs vastaan komissio.

Kantaja katsoo lisäksi, että komissio on rikkonut asetuksen 1/2003 (1) 23 artiklan 1 kohtaa ja sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja (2) sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta, koska se on korottanut sakon perusmäärää ehkäiseväksi vaikutukseksi tarkoitetulla 100 %:n kertoimella. Kantaja väittää myös, että komissio on asetuksen 1/2003 23 artiklan 1 kohdan ja sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen vastaisesti korottanut sakon määrää 50 % toistuvan kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) Komission tiedonanto — Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL 1998, C 9, s. 3).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/36

Kanne 7.5.2007 — COFAC v. komissio

(Asia T-158/07)

(2007/C 155/65)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: COFAC — Cooperativa de Formação e Animação Cultural, crl (Lissabon, Portugali) (edustaja: advogado Luis Gomes)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Komission 9.11.2004 tekemä päätös D(2004)24253, jolla vähennettiin Euroopan sosiaalirahastosta kantajalle 30.4.1987 tehdyllä päätöksellä C(87) 0860 (asia nro 880707 P1) myönnetyn rahoitustuen määrää, on EY 230 artiklan nojalla kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajalle annettiin 1.3.2007 tiedoksi komission päätös vähentää 25 291,75 eurolla rahoitustukea, jonkä tämä toimielin oli myöntänyt sille 30.4.1987 tehdyllä päätöksellä C(87) 0860. Tätä päätöstä perusteltiin sillä, että komissio oli ”havainnut mahdollisia säännönvastaisuuksia ESR:n rahoittamien tiettyjen ammatillisten koulutushankkeiden toimeenpanossa — myönnettyjen tukien hallinnointia ja konkreettista käyttöä koskevien rikosoikeudenkäyntien päätyttyä — ja tuen myöntäjän oikaistua kulu- ja rahoitusrakennetta tuomioistuinpäätösten tai kyseisissä yrityksissä suoritettujen tilintarkastusten/tutkimusten mukaisesti.”

Portugalissa kantajaa vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä annettiin tuomio, jossa vaade todettiin vanhentuneeksi, joten siitä ei tietenkään aiheutunut minkäänlaista vähentämisseuraamusta.

Kansalliset viranomaiset eivät koskaan antaneet kantajalle tiedoksi minkäänlaista lopullista selvitystä tilintarkastuksen/tutkimusten tuloksista eikä kantajalla ollut mahdollisuutta vaikuttaa niihin mitenkään. Se oli vain puolustautunut kulu- ja rahoitusrakenteen epäasianmukaisuutta koskevia syytöksiä vastaan.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission päätös, jolla vähennetään ESR:sta myönnettyä rahoitustukea tai jolla se peruutetaan, vaikuttaa tämän tuen saajiin suoraan ja erikseen.

Kantajalle ei koskaan annettu mahdollisuutta tulla tehokkaasti kuulluksi komissiossa tai esittää näkemyksiään tuen vähentämisestä, minkä vuoksi komission riidanalainen päätös on lainvastainen ja se on näin ollen kumottava.

Riidanalaista päätöstä tehtäessä on loukattu puolustautumisoikeutta, joka on yhteisön oikeuden perusperiaate ja jonka mukaan kaikille niille henkilöille, joiden etuihin tehtävät päätökset tulevat huomattavasti vaikuttamaan, on annettava mahdollisuus tehokkaasti esittää näkemyksensä niistä seikoista, joihin kyseinen päätös perustuu.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/37

Kanne 9.5.2007 — Group Lottuss v. SMHV — Ugly (COYOTE UGLY)

(Asia T-161/07)

(2007/C 155/67)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Group Lottuss Corp., SL (Barcelona, Espanja) (edustajat: asianajaja J. Grau Mora, asianajaja A. Angulo Lafora, asianajaja M. Ferrándiz Avendaño ja asianajaja J. Arribas García)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: UGLY, INC.

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 2.3.2007 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään GROUP LOTTUSS CORP. SL:n tekemä hakemus nro 2.428.795 COYOTE UGLY:n rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”COYOTE UGLY” (hakemus nro 2.428.795) luokkiin 9, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Ugly, Inc.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki COYOTE UGLY luokkiin 14, 16, 21, 25, 32 ja 34 kuuluvia tavaroita varten ja rekisteröimättömät yleisesti tunnetut aikaisemmat sana- ja kuviomerkit ”COYOTE UGLY” luokkiin 14, 16, 21, 25, 32, 33, 34, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen siten, että yhteisön tavaramerkiksi rekisteröintiä koskeva hakemus hylättiin luokkaan 42 kuuluvien palveluiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksenalaisen päätöksen kumoaminen siltä osin kuin siinä hylättiin väite luokkaan 41 kuuluvien ”ajanvietepalvelut, diskot ja juhlasalit” osalta ja hakemuksen hylkääminen mainittujen palveluiden osalta.

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/37

Kanne 8.5.2007 — Pigasos Alieftiki Naftiki Etaireia v. neuvosto ja komissio

(Asia T-162/07)

(2007/C 155/68)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Pigasos Alieftiki Naftiki Etaireia (Moshato, Kreikka) (edustaja: asianajaja N. Skandamis)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

On todettava, että Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio ovat joukolla lainvastaisia toimiaan ja laiminlyöntejään loukanneet yhteisön oikeuden perustavanlaatuisia periaatteita, jotka koskevat vapaata liikkuvuutta, taloudellista vapautta, oikeasuhteisuutta ja asianosaisten luottamuksensuojaa, sekä tuomioistuimen antamaa tehokasta suojaa koskevaa periaatetta kun kyse on kalastuksesta kolmanteen maahan (Tunisia) rajoittuvalla vyöhykkeellä ja yhteisön tullialueella saatujen kalastussaaliiden kuljettamista kyseisen kolmannen maan, joka on assosioitu yhteisöön, alueen kautta tullivalvonnassa (in transit)

—	Yhteisön toimielimet on velvoitettava maksamaan kantajana olevalle yhtiölle 23 608,551 dinaaria ja (188 583,18 + 10 806 323,44 + 1 000 000 = ) 11 994 906,62 euroa vahingonkorvaukseksi EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että sillä on syntynyt taloudellista vahinkoa sen vuoksi, että se ei ole voinut tuoda yhteisön tullialueelle yhteisöstä peräisin olevia tuotteita, jotka se on pyydystänyt yritystoimintaansa harjoittaessaan, yhteisön toimielimien lainvastaisten toimien ja käyttäytymisen takia, nimittäin

Euroopan yhteisöjen komission toimien takia, koska se on antanut asetuksen (ETY) 2454/93 (1), jossa hyväksytään täydellisesti täytetyn yhteisön tulliasiakirjan, T2M-asiakirjan, esittäminen ainoaksi todisteeksi siitä, että kalasaaliit ovat peräisin yhteisöstä, ja ainoaksi vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta koskevaksi suositukseksi

Euroopan yhteisöjen komission toimien takia, koska se kävi yhteisön puolesta neuvotteluja Tunisian kanssa assosiaatiosopimuksen laatimiseksi, ja Euroopan unionin neuvoston toimien takia, sillä neuvosto vahvisti tämän sopimuksen, sillä perusteella, että komissio ja neuvosto laiminlöivät siitä huolehtimisen, että yhteisöstä peräisin olevat kalasaaliit, jotka ovat lähtöisin yhteisön Tunisian aluevesien ulkopuolella harjoittamasta kalastuksesta, eivät menetä niillä alun perin ollutta oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen

Euroopan yhteisöjen komission ja Euroopan unionin neuvoston laiminlyöntien takia, koska vaikka ne kuuluvat assosiaatiosopimuksen muuttamiseen toimivaltaiseen elimeen, ne eivät ole kantajan mukaan huolehtineet edellä mainittua erityistä kalastussaaliiden ryhmää koskevan kysymyksen hoitamisesta, vaikka niille on ilmoitettu esille nousseesta ongelmasta

d)	Euroopan yhteisöjen komission laiminlyönnin takia, koska se on laiminlyönyt Kreikan viranomaisten sopivan valvonnan, vaikka yritys on esittänyt tätä koskevan vaatimuksen.

Lisäksi kantaja väittää, että edellä mainituilla toimilla ja laiminlyönneillä on rikottu ylemmänasteisia oikeussääntöjä, jotka on annettu yksityisten suojaksi, erityisesti

a)	tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta, jonka käyttämisessä hallinnolliset muodollisuudet ovat luonteeltaan proseduraalisia eivätkä aineellisia kysymyksiä koskevia

b)	yritystoiminnan vapautta koskevaa oikeutta, jonka ytimeen vaikuttaa kielto osoittaa alkuperä jollain vaihtoehtoisella tavalla

c)	suhteellisuusperiaatetta, joka ei ole sopusoinnussa sen kanssa, että kaikki muut keinot — paitsi T2M-asiakirjat — joita tarjotaan alkuperän osoittamiseksi, hylätään

d)	hallintoalamaisen luottamuksensuojaa koskeva periaate, kun hallintoalamaiselle — vaikka hän on käyttäytynyt markkinoiden järkevänä tarkkailijana — aiheutuu vakavaa vahinkoa siitä syystä, että hän on käyttänyt yhteisöön oikeuteen perustuvia oikeuksiaan

e)	tuomioistuimen antaman tehokkaan suojan periaatetta, jonka kanssa on ristiriidassa se ”oikeuksia epäävä kanta”, jonka yritys on saanut osakseen asioidessaan kreikkalaisten ja tunisialaisten viranomaisten ja yhteisön viranomaisten kanssa.

Esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen suuruuden osalta kantaja toissijaisesti esittää, että sille aiheutuneen vahingon epätavallisuuden ja erityisyyden takia edellä mainittu vahinko on korvattava, ja katsoo, että nyt esillä olevassa tapauksessa täyttyvät edellytykset, jotka koskevat yhteisön ”tuottamuksesta riippumatonta vahingonkorvausvastuuta”.

(1) Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komissio asetus (ETY) N:o 1454/93 (EYVL L 253, s. 1).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/38

Valitus, jonka Sundholm on tehnyt 14.5.2007 virkamiestuomioistuimen asiassa F-30/05, Asa Sundholm v. Euroopan yhteisöjen komissio, 1.3.2007 antamasta tuomiosta

(Asia T-164/07 P)

(2007/C 155/69)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Sundholm (Brysseli, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis, E. Marchal)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Henkilöstötuomioistuimen toisen jaoston 1.3.2007 asiassa T-30/05 (Sundholm v. komissio) antama tuomio on kumottava

—	Valittajan urakehitystä koskevasta kertomuksesta vuodelta 2003 tehty komission päätös on kumottava antamalla uusia määräyksiä ja vastapuoli on velvoitettava korvaamaan sekä ensimmäisessä että valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii muutoksenhaussaan virkamiestuomioistuimen sen tuomion kumoamista, jolla se hylkäsi kantajan nostaman kanteen, jossa hän vaati kumottavaksi 1.1.-31.12.2003 väliseltä ajalta laaditun, hänen urakehitystään koskevan kertomuksen.

Valittaja väittää muutoksenhakunsa tueksi, että virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hylätessään puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan kanneperusteen.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/39

Kanne 8.5.2007 — Red Bull v. SMHV — Grupo Osborne (TORO)

(Asia T-165/07)

(2007/C 155/70)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Red Bull GmbH (Fuschl am See, Itävalta) (edustajat: solicitor H. O'Neill sekä asianajat V. von Bomhard ja A. Renck)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Grupo Osborne SA (El Puerto de Santa Maria, Espanja)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa nro R 147/2005-4 20.2.2007 tekemä päätös on kumottava.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Grupo Osborne SA

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”TORO” luokkaan 32, 33 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille — hakemus nro 1 500 917

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: kansalliset sanamerkit ”TORO ROSSO” ja ”TORO ROJO” luokkaan 32 kuuluville tavaroille sekä kansalliset, kansainväliset ja yhteisön sana- ja kuviomerkit, joihin sisältyy sana ”BULL” yksin tai yhdessä muiden sanojen kanssa luokkiin 32, 33 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kaikkien riidanalaisten tavaroiden ja palveluiden osalta ”tilapäismajoitusta” lukuun ottamatta

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston päätöksen kumoaminen siltä osin kuin väite hyväksyttiin luokkien ”oluet” (luokka 32), ”alkoholijuomat (paitsi oluet)” (luokka 33) ja ”ravitseminen mukaan lukien baarit, snack-baarit, ravintolat, kahvilat, kanttiinit ja viinituvat” (luokka 42) osalta; haetun yhteisön tavaramerkin rekisteröinti voidaan tehdä näiden tavaroiden ja palvelujen osalta

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen 40/94 73 artiklan toisen virkkeen rikkominen, koska valituslautakunta ei selvästi tuonut esille päätöksensä perusteluita siltä osin kuin se ei ottanut huomioon asianosaisten esittämää aineistoa kokonaisuudessaan.

Lisäksi asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta jätti ottamatta huomioon maineen merkityksen kyseessä olevien tavaramerkkien käsitteellisestä samanlaisuudesta ja aikaisempien tavaramerkkien maineesta huolimatta.

Lopuksi asetuksen 8 artiklan 5 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta on soveltanut olettamaa, jonka mukaan kyseessä olevat tavaramerkit ovat sekaannukseen johtavalla tavalla samankaltaiset, kun taas kantajan mukaan riittävää on, että kuluttajat saattavat ”nähdä yhteyden” kahden tavaramerkin välillä.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/40

Kanne 16.5.2007 — Longevity Health Products v. SMHV — Celltech Pharma (Cellutrim)

(Asia T-169/07)

(2007/C 155/72)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Longevity Health Products Inc. (Nassau, Bahama) (edustaja: asianajaja J. E. Korab)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Celltech Pharma GmbH & Co. KG

Kantajan vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi

—	ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2007 tekemä päätös on kumottava ja Celltech Pharma GmbH & Co. KG:n yhteisön tavaramerkkiä nro 3 979 036 vastaan tekemä mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus on hylättävä

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: sanamerkki CELLUTRIM luokkiin 3, 5 ja 35 kuuluville tavaroille ja palveluille (yhteisön tavaramerkki nro 3 979 036).

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja.

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Celltech Pharma GmbH & Co. KG

Mitättömyysosaston ratkaisu: kyseessä olevan yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistaminen luokkaan 5 kuuluvien tavaroiden osalta.

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: valituslautakunnan virheellinen perustelu, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/40

Kanne 21.5.2007 — Volkswagen AG v. SMHV (TDI)

(Asia T-174/07)

(2007/C 155/73)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Volkswagen AG (Wolfsburg, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt S. Risthaus)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2007 valitusasiassa R 1479/2005-1 tekemä päätös, joka on annettu tiedoksi 23.3.2007, on kumottava;

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”TDI” luokkiin 4, 7 ja 37 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten.

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet:

—	Asetuksen N:o 40/94 (1) 62 artiklan 2 kohdan rikkominen jättämällä noudattamatta 12.5.2003 tehtyä valituslautakunnan päätöstä valitusasiassa R 53/2002-4;

—	Asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan ensimmäisen lauseen rikkominen jättämällä tutkimatta asianmukaisesti asiasisällön viran puolesta;

—	Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen kieltämällä haetun tavaramerkin erottamiskyvyn;

—	Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen toteamalla, että haettu tavaramerkki oli kuvaileva;

—	Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdan rikkominen kieltämällä, että haettu tavaramerkki olisi tullut erottamiskykyiseksi käytössä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/41

Kanne 24.3.2007 — Promomadrid Desarrollo Internacional de Madrid v. SMHV (MADRIDEXPORTA)

(Asia T-180/07)

(2007/C 155/74)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Promomadrid Desarrollo Internacional de Madrid, S.A. (Madrid) (edustaja: abogado M. Aznar Alonso)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—

SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2007 tekemä päätös on todettava yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 vastaiseksi siltä osin kuin sillä hylätään moniosaisen merkin MADRIDEXPORTA rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi luokkia 16, 35, 36, 38, 39, 41 ja 42 varten koskeva hakemus nro 4 659 553.

—	On todettava, että moniosaiseen yhteisön tavaramerkkiin nro 4 659 553 MADRIDEXPORTA luokkia 16, 35, 36, 38, 39, 41 ja 42 varten ei sovelleta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, ja että mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohtaa sovelletaan.

—	Vastaaja ja tarvittaessa väliintulija on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Moniosainen merkki ”MADRIDEXPORTA” (hakemus nro 4 659 553) luokkiin 16, 35, 36, 38, 39, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Kanteen hylkääminen.

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan 3 kohdan virheellinen soveltaminen.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/41

Kanne 28.5.2007 — Puola v. komissio

(Asia T-183/07)

(2007/C 155/75)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: E. Ośniecka-Tamecka)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevasta kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puola ilmoitti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti, 26.3.2007 tehty komission päätös K (2007) 1295, lopullinen, on EY 230 artiklan nojalla kumottava kokonaisuudessaan tai osittain

—	asian käsittelyn on tapahduttava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 2 kohdan mukaisesti puolan kielellä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevasta kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puola ilmoitti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) mukaisesti, 26.3.2007 tehdyn komission päätöksen K (2007) 1295 lopullinen. Komissio totesi tässä päätöksessä, että Puolan kansallisen suunnitelman, joka koski CO2:ta koskevien päästöoikeuksien jakamista vuosia 2008–2012 varten ja josta ilmoitettiin komissiolle 30.6.2006, tietyt osat eivät ole direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan ja 13 artiklan 2 kohdan eivätkä sen liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisia. Kyseisessä päätöksessä vahvistetaan keskimääräisiksi vuosittaisiksi päästöoikeuksien kokonaismääriksi Puolassa noin 208,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Päätöksellä alennetaan siten 26,7 prosentilla sitä 284,6 hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästörajaa vuosia 2008-2012 varten, jota Puola ehdotti ilmoittamassaan kansallisessa jakosuunnitelmassa.

Kantaja esittää kanneperusteinaan, että koska komissio teki päätöksen sen kolmen kuukauden määräajan kuluttua, joka koski Puolan ilmoittaman kansallisen jakosuunnitelman hylkäämistä kokonaan tai osittain, se on rikkonut direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohtaa. Kantaja esittää siten komission rikkoneen olennaisia menettelymääräyksiä ja ylittäneen toimivaltansa.

Kantaja väittää myös, että kun komissio arvioi Puolan vuosia 2008-2012 varten esittämää päästöoikeuksia koskevaa kansallista jakosuunnitelmaa, se jätti perusteettomasti arvioimatta Puolan kansallisessa jakosuunnitelmassa esittämiä tietoja ja korvasi näiden tietojen arvioinnin omien tietojensa arvioinnilla. Komission tiedot oli saatu soveltamalla epäjohdonmukaisesti komission valitsemaa taloudellisen analyysin mallia. Komissio oli näin ollen rikkonut direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 1 kohtaa ja liitteessä III esitettyä kolmatta perustetta. Kantaja katsoo komission rikkoneen tällä tavoin olennaisia menettelymääräyksiä.

Tämän lisäksi kantaja väittää komission rikkoneen olennaisia menettelymääräyksiä, kun tämä tehdessään riidanalaista päätöstä ei ollut ottanut huomioon yhteisöä sitovia kansainvälisiä asiakirjoja (erityisesti Kioton pöytäkirjaa). Komissio rikkoi tällä tavoin direktiivin 2003/87/EY liitteessä III esitettyä ensimmäistä, toista ja kahdettatoista perustetta.

Kantaja arvostelee samoin komissiota siitä, että tämä rajoitti perusteettomasti riidanalaisessa päätöksessä mahdollisuutta siirtää CO2:ta koskevia päästöoikeuksia ensimmäiseltä jakokaudelta (vuodet 2005–2007) toiselle jakokaudelle (vuodet 2008–2012) ja rikkoi siten direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohtaa ja 13 artiklan 2 kohtaa. Kantaja vetoaa siihen, että komissio on ylittänyt näin toimivaltansa.

Kantaja väittää samoin, että komissio on rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä siihen seikkaan nähden, ettei kantajalla ollut käytössään ennen päätöksen tekemistä niitä tosiasiallisia perusteita, joiden mukaisesti komissio aikoi tehdä päätöksensä. Näin ollen kantajalla ei mielestään ollut mahdollisuutta arvioida sitä, oliko päätös EY 175 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja EY 7 artiklan 1 kohdan mukainen.

Lopuksi kantaja esittää, että tehdessään päätöksen kuulematta kantajaa millään tavoin tätä ennen ja siten myöskään ottamatta huomioon Puolan erityistä energiatasetta komissio on saattanut vaarantaa kantajan energiaturvallisuuden ja on siten ylittänyt toimivaltansa.

(1) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32).

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/43

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.5.2007 — López Teruel v. SMHV

(Asia F-97/06) (1)

(Henkilöstö - Työkyvyttömyys - Työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevan pyynnön hylkääminen)

(2007/C 155/78)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Adelaida López Teruel (Guadalajara, Espanja) (edustajat: asianajajat G. Vandersanden, L. Levi ja C. Ronzi)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: I. de Medrano Caballero)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n 2.9.2005 tekemän sen päätöksen kumoaminen, jolla kantajan pyyntö työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumisesta arvioimaan hänen kyvyttömyyttään hoitaa hänen virkaansa liittyvät tehtävät ja hänen oikeuttaan päästä työkyvyttömyyseläkkeelle hylättiin.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 6.10.2005 tekemä päätös, jolla se hylkäsi López Teruelin pyynnön työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumisesta, kumotaan.

2)	SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 237, 30.9.2006, s. 24.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/43

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.5.2007 — López Teruel v. SMHV

(Asia F-99/06) (1)

(Henkilöstö - Sairausloma - Perusteeton poissaolo - Lausuntomenettely - Riippumattoman lääkärin määräämiselle asetettu määräaika)

(2007/C 155/79)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Adelaida López Teruel (Guadalajara, Espanja) (edustajat: asianajajat G. Vandersanden, L. Levi ja C. Ronzi)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: I. de Medrano Caballero)

Oikeudenkäynnin kohde

Nimittävän viranomaisen 20.10.2005 tekemän, kantajan sairauslomaa koskevan sellaisen päätöksen kumoaminen, joka on tehty henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon saamisen jälkeen ja joka koskee.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 20.10.2005 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on pidetty perusteettomina rouva López Teruelin poissaoloja 8.-20.2.2005 ja 7.4.-2.8.2005.

2)	Muut kanneperusteet hylätään.

3)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa rouva López Teruelin oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 249, 14.10.2006, s. 18.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/44

Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 2.5.2007 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-2/06) (1)

(Henkilöstö - Sosiaaliturva - Tapaturma- ja ammattitautivakuutus - Työtapaturma - Henkilöstösääntöjen 73 artiklan soveltamista koskevan menettelyn päättäminen)

(2007/C 155/80)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja I. Cazzato)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: C. Berardis-Kayser, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen komission päätöksen kumoaminen, jolla lopetetaan menettely, joka koskee sellaisten henkilöstösääntöjen 73 artiklassa säädettyjen etuuksien myöntämistä kantajalle, jotka liittyvät kantajalle 10.9.2003 aiheutuneeseen tapaturmaan

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 86, 8.4.2006, s. 48.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/44

Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 24.5.2007 — Lofaro v. komissio

(Yhdistetyt asiat F-27/06 ja F-75/06) (1)

(Henkilöstö - Väliaikainen toimihenkilö - Koeajan jatkaminen - Irtisanominen koeajan päätyttyä - Asianosaiselle vastainen toimi - Valitusaika - Tutkimatta jättäminen)

(2007/C 155/81)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Alessandro Lofaro (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja J.-L. Laffineur)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja K. Herrmann, avustajanaan asiassa F-27/06 asianajaja F. Longfils)

Oikeudenkäynnin kohde

Asiassa F-27/06:

Yhtäältä komission sellaisten päätösten kumoaminen, joilla on pidennetty kantajan koeaikaa ja irtisanottu hänen sopimuksensa koeajan päätyttyä, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus.

Asiassa F-75/06:

Yhtäältä komission 28.9.2005 tekemän päätöksen, jolla kantaja irtisanottiin koeajan päätyttyä, ja koeaikaa koskevan kertomuksen, johon kyseinen päätös perustuu, kumoaminen, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus.

Määräysosa

1)	Kanteet jätetään tutkimatta.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) F-27/06: EUVL C 208, 6.5.2006, s. 35 ja F-75/06: EUVL C 212, 2.9.2006, s. 48.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/44

Kanne 9.5.2007 — Korjus v. yhteisöjen tuomioistuin

(Asia F-43/07)

(2007/C 155/82)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Nina Korjus (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja J. Ortlinghaus)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

Vaatimukset

—	On kumottava kantajan nimittämistä koskeva päätös siltä osin kuin siinä vahvistetaan hänen palkkaluokkansa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

—

Kantajan ura on muodostettava uudelleen (hänen työkokemuksensa huomioiminen täten korjatussa palkkaluokassa, hänen urakehitystään koskevat oikeutensa ja hänen eläkeoikeutensa mukaan lukien) hänen nimittämistään koskevan päätöksen tekemisestä lukien siinä palkkaluokassa, johon hänet olisi pitänyt nimittää sen kilpailuilmoituksen perusteella, jonka johdosta hänet kirjattiin varallaololuetteloon, joko kyseisessä kilpailuilmoituksessa mainitussa palkkaluokassa tai palkkaluokassa, joka vastaa sitä uusien henkilöstösääntöjen mukaisessa palkkaluokan vahvistamisessa.

—

Kantajalle on maksettava viivästyskorkoa Euroopan keskuspankin vahvistaman korkokannan mukaisesti kaikille niille summille, jotka vastaavat erotusta kantajan nimittämistä koskevassa päätöksessä tehtyä palkkaluokan vahvistamista vastaavan palkan ja sen palkkaluokan vahvistamista vastaavan palkan välillä, johon hänellä olisi pitänyt olla oikeus, siihen saakka kunnes palkkaluokan sääntöjenmukaista vahvistamista koskeva päätös tehdään.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja läpäisi kilpailun CJ/LA/32 (1), jota koskeva kilpailuilmoitus julkaistiin ennen 1.5.2004, ja hänet otettiin palvelukseen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 (2) antamisen jälkeen. Kyseisellä asetuksella muutettujen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä XIII olevien säännösten mukaisesti kantaja luokiteltiin palkkaluokkaan AD7 kilpailuilmoituksessa mainittujen palkkaluokkien LA7 tai LA6 sijasta.

Kantaja väittää kanteessaan erityisesti, että henkilöstösääntöjen 5 artiklan 5 kohtaa on rikottu, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, suhteellisuusperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu ja henkilöstösääntöjen 31 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska yhtäältä kantaja otettiin palvelukseen alempaan palkkaluokkaan kuin kilpailuilmoituksessa mainittu palkkaluokka, ja toisaalta saman kilpailun läpäisseiden palkkataso on vahvistettu eri tavoin sen mukaan, onko heidät otettu palveluksen ennen asetuksen N:o 723/2004 voimaantuloa vai tämän jälkeen.

Kantaja väittää lisäksi, että henkilöstösääntöjen 10 artiklaa on rikottu, koska kyseisessä säännöksessä tarkoitettua komiteaa ei ole kuultu kilpailun, jota koskevassa kilpailuilmoituksessa viitataan vanhaan urarakenteeseen, läpäisseiden hakijoiden palkkaluokan vahvistamisesta.

(1) EYVL C 221 A, 3.8.1999, s. 7.

(2) EUVL L 124, 27.4.2004, s. 1.

7.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 155/45

Kanne 14.5.2007 — Barbin v. parlamentti

(Asia F-44/07)

(2007/C 155/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Florence Barbin (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, J.-N. Louis, A. Coolen ja E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	Euroopan parlamentin 10.5.2006 toteuttamien ”Ansio- ja ylennyspisteiden myöntämistä koskevien soveltamistoimenpiteiden” I.2 kohdan c alakohta on todettava lainvastaiseksi

—	nimittävän viranomaisen 16.10.2006 tekemä se päätös on kumottava, jolla kantajalle myönnettiin yksi ansiopiste vuoden 2005 ylennyskierroksella

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on Euroopan parlamentin palkkaluokan AD 11 virkamies, esittää oikeudellisia perusteita, jotka ovat hyvin samankaltaiset kuin asian F-148/06 (1) yhteydessä esitetyt oikeudelliset perusteet.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007, s. 48.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 155

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	50. vuosikerta 7. heinäkuu 2007

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2007/C 155/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 140, 23.6.2007	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Tuomioistuin
2007/C 155/02	Asia C-45/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24.5.2007 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Maatschap Schonewille-Prins v. Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit (Maatalouden rakenteet — Yhteisön tukijärjestelmät — Naudanliha-ala — Nautaeläinten tunnistus ja rekisteröinti — Teurastuspalkkio — Poissulkeminen ja vähennys)	2

2007/C 155/03	Asia C-157/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.5.2007 (Verwaltungsgerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Winfried L. Holböck v. Finanzamt Salzburg-Land (Pääomien vapaa liikkuvuus — Sijoittautumisvapaus — Tulovero — Osingonjako — Kolmannesta maasta saadut pääomatulot)	3

2007/C 155/04	Asia C-361/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jätehuolto — Direktiivit 75/442/ETY ja 1999/31/EY — Laittomat ja valvomattomat kaatopaikat — Níjarin, Hoyo de Miguelin ja Cueva del Mojónin kaatopaikat)	3

2007/C 155/05	Asia C-394/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2000/53/EY — Romuajoneuvot — 3 artiklan 3 kohta, 5 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 3 ja 4 kohta — Direktiivin puutteellinen täytäntöönpano)	4

2007/C 155/06	Asia C-43/06: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 85/384/ETY — Arkkitehdit — Tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroinen tunnustaminen — Vaatimus arkkitehtiliiton pääsykokeen suorittamisesta)	4

2007/C 155/07	Asia C-359/06: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2001/45/EY — Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden suojelu — Työvälineiden käyttö — Turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset)	5

2007/C 155/08	Asia C-364/06: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2002/15/EY — Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestäminen — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	5

2007/C 155/09	Asia C-375/06: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2003/105/EY — Työntekijöiden suojelu — Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunta — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	6

2007/C 155/10	Asia C-376/06: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2001/42/EY — Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	6

2007/C 155/11	Asia C-492/04: Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 10.5.2007 (Finanzgericht Baden-Württembergin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lasertec Gesellschaft für Stanzformen mbH v. Finanzamt Emmendingen (Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta — Pääomien vapaa liikkuvuus — Sijoittautumisvapaus — Verotus — Yhtiövero — Yhtiöiden välinen lainasopimus — Verotuksellisesti jäsenvaltiossa asuva lainaajayhtiö — Lainanantajana oleva kolmanteen valtioon sijoittautunut osakkeenomistajayhtiö — Olennaisen osuuden käsite — Lainakorkojen maksaminen — Luonnehdinta — Peitelty voitonjako)	7

2007/C 155/12	Asia C-312/05 P: Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 27.3.2007 — TeleTech Holdings, Inc v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Teletech International SA (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — Yhteisön sanamerkki — Mitättömyysvaatimus — Aikaisempi kansallinen sanamerkki)	7

2007/C 155/13	Asia C-155/07: Kanne 20.3.2007 — Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto	8

2007/C 155/14	Asia C-166/07: Kanne 26.3.2007 — Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto	8

2007/C 155/15	Asia C-169/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 30.3.2007 — Hartlauer Handelsgesellschaft mbH v. Wiener Landesregierung ja Oberösterreichische Landesregierung	8

2007/C 155/16	Asia C-173/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 2.4.2007 — Emirates Airlines Direktion für Deutschland v. Diether Schenkel	9

2007/C 155/17	Asia C-185/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 2.4.2007 — Riunione Adriatica Di Sicurta SpA (RAS) v. West Tankers Inc	9

2007/C 155/18	Asia C-196/07: Kanne 11.4.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta	10

2007/C 155/19	Asia C-203/07 P: Valitus, jonka Helleenien tasavalta on tehnyt 16.4.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-231/04, Helleenien tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.1.2007 antamasta tuomiosta	10

2007/C 155/20	Asia C-208/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bayerisches Landessozialgericht (Saksa) on esittänyt 20.4.2007 — Petra von Chamier-Glisczinki v. Deutsche Angestellten-Krankenkasse	11

2007/C 155/21	Asia C-211/07: Kanne 20.7.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti	11

2007/C 155/22	Asia C-212/07 P: Valitus, jonka Indorata-Serviços e Gestão, Lda on tehnyt 23.4.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-204/04, Indorata-Serviços e Gestão, Lda v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 15.1.2007 antamasta tuomiosta	12

2007/C 155/23	Asia C-215/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 24.4.2007 — Verlag Schawe GmbH v. Sächsisches Druck- und Verlagshaus AG	12

2007/C 155/24	Asia C-217/07: Kanne 25.4.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta	13

2007/C 155/25	Asia C-219/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 27.4.2007 — VZW de Nationale Raad van Dierenkwekers en Liefhebbers ja VZW Andibel v. Belgian valtio	13

2007/C 155/26	Asia C-222/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 3.5.2007 — UTECA (Unión de Televisiones Comerciales Asociadas) v. Federación de Asociaciones de Productores Audiovisuales, Ente Público RTVE ja Administración del Estado	14

2007/C 155/27	Asia C-224/07: Kanne 4.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta	14

2007/C 155/28	Asia C-226/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 7.5.2007 — Flughafen Köln/Bonn GmbH v. Hauptzollamt Köln	15

2007/C 155/29	Asia C-229/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif de Paris (Ranska) on esittänyt 9.5.2007 — Diana Mayeur v. Ministre de la santé et des solidarités	15

2007/C 155/30	Asia C-230/07: Kanne 8.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta	16

2007/C 155/31	Asia C-234/07: Kanne 10.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta	16

2007/C 155/32	Asia C-244/07: Kanne 22.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta	16

2007/C 155/33	Asia C-245/07: Kanne 22.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta	17

2007/C 155/34	Asia C-250/07: Kanne 24.5.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta	17

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2007/C 155/35	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toiminnan jatkaminen 1.9.–17.9.2007	19

2007/C 155/36	Asia T-151/01: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 24.5.2007 — Duales System Deutschland v. komissio (Kilpailu — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Saksassa myytyjen ja Der Grüne Punkt -logolla varustettujen pakkausten keräystä ja hyödyntämistä koskeva järjestelmä — Päätös, jossa todetaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Markkinoille pääsyn este — Logon käyttöä koskevan sopimuksen nojalla perittävä lisenssimaksu)	19

2007/C 155/37	Asia T-289/01: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 24.5.2007 — Duales System Deutschland v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt — Saksassa myytyjen, Der Grüne Punkt logolla varustettujen pakkausten keräystä ja hyödyntämistä koskeva järjestelmä — Poikkeuslupapäätös — Komission asettamat velvoitteet kilpailun turvaamiseksi — Järjestelmän ylläpitäjän käyttämilleen jätehuoltoyrityksille myöntämä yksinoikeus — Kilpailunrajoitus — Tarve varmistaa kilpailijoiden mahdollisuus käyttää järjestelmän ylläpitäjän käyttämiä jätehuoltolaitteistoja — Järjestelmän ylläpitäjän antamat sitoumukset)	19

2007/C 155/38	Asia T-324/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — F v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Ulkomaankorvaus — Kumoamiskanne — Vahingonkorvauskanne — Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta — Kansainvälisen organisaation käsite — Tavanomainen asuinpaikka ja pääasiallinen ansiotoiminta — Ulkomaankorvauksen epääminen takautuvasti — Perusteettoman edun palauttaminen)	20

2007/C 155/39	Asia T-491/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — Merant v. SMHV — Focus Magazin Verlag (FOCUS) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin FOCUS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen kuviomerkki MICRO FOCUS — Sekaannusvaara — Merkkien samankaltaisuus — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	20

2007/C 155/40	Asia T-500/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.5.2007 — komissio v. IIC (Välityslauseke — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta — Yhteisön Euroopan laajuisten teletoimintaverkkojen alaa koskeville hankkeille maksaman ennakon palauttaminen — Oikeuden menettäminen — Väitetysti aiheutuneiden kulujen korvattavuus)	21

2007/C 155/41	Asia T-137/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — La Perla v. SMHV — Worldgem Brands (NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC) (Yhteisön tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — Yhteisön sanamerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC — Aikaisemmat kansalliset kuvio- ja sanamerkit LA PERLA ja LA PERLA PARFUMS — Suhteellinen hylkäysperuste — Asetuksen (EY) N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohta — Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)	21

2007/C 155/42	Asia T-158/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.5.2007 — Trek Bicycle v. SMHV — Audi (ALLTREK) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin ALLTREK rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki TREK — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaaran puuttuminen — Tavarat eivät ole samankaltaisia — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	22

2007/C 155/43	Asia T-198/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.5.2007 — Mebrom v. komissio (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Metyylibromidin tuonti Euroopan unioniin — Internet-sivuston, joka mahdollistaa tuontilupien ja -kiintiöiden hakemisen ja myöntämisen, myöhäinen käyttöön ottaminen — Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 6 ja 7 artikla — Ansionmenetyksestä johtuva vahinko — Vahingon todellisuus)	22

2007/C 155/44	Asia T-216/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.5.2007 — Mebrom v. komissio (Otsonikerroksen suojelu — Metyylibromidin tuonti Euroopan unioniin — Kieltäytyminen tuontikiintiön myöntämisestä vuodelle 2005 kriittistä käyttötarkoitusta varten — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottaminen — Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 3, 4, 6 ja 7 artiklan täytäntöönpano — Perusteltu luottamus — Oikeusvarmuus)	22

2007/C 155/45	Yhdistetyt asiat T-241/05, T-262/05 — T-264/05, T-346/05, T-347/05 ja T-29/06 — T-31/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.5.2007 — Procter & Gamble v. SMHV (Neliönmuotoiset valkoiset tabletit, joissa on värillinen kukkakuvio) (Yhteisön tavaramerkki — Hakemukset kolmiulotteisten tavaramerkkien rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi — Neliönmuotoiset valkoiset tabletit, joissa on värillinen kukkakuvio — Ehdoton hylkäysperuste — Asetuksen N:o 40/94 (EY) 7 artiklan 1 kohdan b alakohta — Erottamiskyvyn puuttuminen)	23

2007/C 155/46	Asia T-342/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.5.2007 — Henkel v. SMHV — SERCA (COR) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin COR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen kuviomerkki, jossa on goottilaisin kirjaimin kirjoitettu sanallinen osa dor — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaaran puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	23

2007/C 155/47	Asia T-223/06 P: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.5.2007 — parlamentti v. Eistrup (Muutoksenhaku — Kannekirjelmä, jonka asianajaja on allekirjoittanut leimalla — Kanteen tutkimatta jättäminen)	24

2007/C 155/48	Asia T-18/07 R: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 21.5.2007 — Kronberger v. parlamentti (Väliaikainen oikeussuoja — Euroopan parlamentin jäsenten valitsemista koskeva toimi — Välitoimihakemus — Tutkimatta jättäminen)	24

2007/C 155/49	Asia T-118/07: Kanne 16.4.2007 — P.P.TV — Rentrak (PPT) v. SMHV	24

2007/C 155/50	Asia T-131/07: Kanne 24.4.2007 — Mohr & Sohn v. komissio	25

2007/C 155/51	Asia T-137/07: Kanne 2.5.2007 — Portela — Comércio de artigos ortopédicos e hospitalares v. komissio	25

2007/C 155/52	Asia T-138/07: Kanne 4.5.2007 — Schindler Holding ym. v. komissio	27

2007/C 155/53	Asia T-139/07: Kanne 2.5.2007 — Pioneer Hi-Bred International v. komissio	28

2007/C 155/54	Asia T-140/07: Kanne 26.4.2007 — Chi Mei Optoelectronics Europe ja Chi Mei Optoelectronics UK v. komissio	28

2007/C 155/55	Asia T-144/07: Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Liften Ascenseurs v. komissio	29

2007/C 155/56	Asia T-145/07: Kanne 7.5.2007 — OTIS ym. v. komissio	30

2007/C 155/57	Asia T-146/07: Kanne 7.5.2007 — United Technologies v. komissio	30

2007/C 155/58	Asia T-147/07: Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Aufzüge ja ThyssenKrupp Fahrtreppen v. komissio	31

2007/C 155/59	Asia T-148/07: Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Ascenseurs Luxembourg v. komissio	32

2007/C 155/60	Asia T-149/07: Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp Elevator v. komissio	33

2007/C 155/61	Asia T-150/07: Kanne 7.5.2007 — ThyssenKrupp v. komissio	33

2007/C 155/62	Asia T-151/07: Kanne 8.5.2007 — KONE ym. v. komissio	34

2007/C 155/63	Asia T-152/07: Kanne 7.5.2007 — Lange Uhren v. SMHV (kelloa esittävä kuviomerkki)	35

2007/C 155/64	Asia T-154/07: Kanne 8.5.2007 — ThyssenKrupp Liften v. komissio	35

2007/C 155/65	Asia T-158/07: Kanne 7.5.2007 — COFAC v. komissio	36

2007/C 155/66	Asia T-159/07: Kanne 7.5.2007 — COFAC v. komissio	36

2007/C 155/67	Asia T-161/07: Kanne 9.5.2007 — Group Lottuss v. SMHV — Ugly (COYOTE UGLY)	37

2007/C 155/68	Asia T-162/07: Kanne 8.5.2007 — Pigasos Alieftiki Naftiki Etaireia v. neuvosto ja komissio	37

2007/C 155/69	Asia T-164/07 P: Valitus, jonka Sundholm on tehnyt 14.5.2007 virkamiestuomioistuimen asiassa F-30/05, Asa Sundholm v. Euroopan yhteisöjen komissio, 1.3.2007 antamasta tuomiosta	38

2007/C 155/70	Asia T-165/07: Kanne 8.5.2007 — Red Bull v. SMHV — Grupo Osborne (TORO)	39

2007/C 155/71	Asia T-166/07: Kanne 8.5.2007 — Italia v. komissio	39

2007/C 155/72	Asia T-169/07: Kanne 16.5.2007 — Longevity Health Products v. SMHV — Celltech Pharma (Cellutrim)	40

2007/C 155/73	Asia T-174/07: Kanne 21.5.2007 — Volkswagen AG v. SMHV (TDI)	40

2007/C 155/74	Asia T-180/07: Kanne 24.3.2007 — Promomadrid Desarrollo Internacional de Madrid v. SMHV (MADRIDEXPORTA)	41

2007/C 155/75	Asia T-183/07: Kanne 28.5.2007 — Puola v. komissio	41

2007/C 155/76	Asia T-438/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 11.5.2007 — Daishowa Seiki v. SMHV — Tengelmann Warenhandelsgesellschaft (BIG PLUS)	42

2007/C 155/77	Asia T-148/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 22.5.2007 — Marie Claire v. SMHV — Marie Claire Album (MARIE CLAIRE)	42

	Euroopan unionin virkamiestuomioistuin
2007/C 155/78	Asia F-97/06: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.5.2007 — López Teruel v. SMHV (Henkilöstö — Työkyvyttömyys — Työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevan pyynnön hylkääminen)	43

2007/C 155/79	Asia F-99/06: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.5.2007 — López Teruel v. SMHV (Henkilöstö — Sairausloma — Perusteeton poissaolo — Lausuntomenettely — Riippumattoman lääkärin määräämiselle asetettu määräaika)	43

2007/C 155/80	Asia F-2/06: Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 2.5.2007 — Marcuccio v. komissio (Henkilöstö — Sosiaaliturva — Tapaturma- ja ammattitautivakuutus — Työtapaturma — Henkilöstösääntöjen 73 artiklan soveltamista koskevan menettelyn päättäminen)	44

2007/C 155/81	Yhdistetyt asiat F-27/06 ja F-75/06: Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 24.5.2007 — Lofaro v. komissio (Henkilöstö — Väliaikainen toimihenkilö — Koeajan jatkaminen — Irtisanominen koeajan päätyttyä — Asianosaiselle vastainen toimi — Valitusaika — Tutkimatta jättäminen)	44

2007/C 155/82	Asia F-43/07: Kanne 9.5.2007 — Korjus v. yhteisöjen tuomioistuin	44

2007/C 155/83	Asia F-44/07: Kanne 14.5.2007 — Barbin v. parlamentti	45

2007/C 155/84	Asia F-92/06: Virkamiestuomioistuimen määräys 25.5.2007 — Antas v. neuvosto	45