30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/1

—

suosittelee sellaisen EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan tunnustamista, joka mahdollistaa yhteistyön ja koordinoinnin parantamisen jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välillä.

—

edellyttää ottamaan pikimmiten käyttöön rahoitusvälineen, joka on tarkoitettu erityisesti jo tunnistetuille suurimmille maahanmuuttoalueille ja kauttakulkualueille, jotka kärsivät massiivisesta maahanmuutosta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Kanariansaaret, Ceuta, Lampedusa, Malta, Melilla ja ylipäätään Etelä-Italia. Ne ovat alueita, joilla massiivinen maahanmuutto on äärimmäisen vakava ongelma.

—

suosittelee ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, jotta ihmiskaupasta ja sitä harjoittavasta mafiasta voidaan tehdä loppu. Komitea kehottaa asettamaan kysymyksen yhdeksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista ja varaamaan siihen asianmukaiset määrärahat. On erittäin tärkeää torjua laitonta maahanmuuttoa ja sitä edistävää harmaata taloutta.

—

painottaa paikallis- ja alueviranomaisten merkittävää roolia, koska niillä on kokemusta suhteiden ylläpitämisestä siirtolaisten lähtömaiden kanssa ja ne huolehtivat maahanmuuttajien kotouttamisesta varsinkin toteuttamalla terveydenhuoltoon (jonka osuus julkisista menoista on suurin), asumiseen, koulutukseen ja työllisyyteen liittyviä toimenpiteitä.

—

ehdottaa, että luodaan maahanmuutosta laadittujen lausuntojen seurantamekanismi, jonka tarkoituksena on taata komitean edustus tapauksesta riippuen joko CONST-valiokunnan puheenjohtajan tai lausuntojen esittelijöiden välityksellä aihetta koskevissa Euroopan komission eri aloitteissa. Mekanismin ansiosta komitea voisi osallistua aktiivisesti lainsäädäntäprosessin eri vaiheisiin: a) lainsäädäntöä edeltävä vaihe (kuuleminen asianosaisena, vaikutusten arviointi) ja b) politiikan arviointivaihe (maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevat vuosikertomukset).

1)

Muuttoliike ei milloinkaan aikaisemmin ole ollut Euroopassa yhtä akuutti ongelma kuin nyt. Koska maahanmuuton perimmäisenä tarkoituksena on päästä Eurooppaan, se ei ole pelkästään maahanmuuttajia pääasiassa vastaanottavien jäsenvaltioiden ja alueiden ongelma, vaan sitä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti koko EU:n, jäsenvaltioiden sekä maahanmuuttajien lähtö- ja kauttakulkuvaltioiden näkökulmasta. Osapuolten on yhdessä vastattava muuttoliikkeiden päivittäin luomiin uusiin haasteisiin, joihin kuuluu myös EU:n sisäinen muuttoliike. Eurooppa-neuvoston marraskuussa 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa hahmoteltiin jo työohjelma yhteisen maahanmuuttopolitiikan käynnistämiseksi ja kyseinen politiikka asetettiin yhdeksi unionin tärkeimmistä tavoitteista.

2)

Ei ole olemassa luotettavia tilastotietoja, joiden perusteella voitaisiin tehdä tarkka arvio siitä, millä tavoin laillinen ja laiton maahanmuutto sekä ylipäätään koko muuttoliike liittyvät toisiinsa. Euroopan muuttoliikkeiden verkoston on siis syytä työstää aihetta edelleen, jotta yhteisten maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkojen tueksi saadaan objektiivista ja vertailukelpoista tietoa.

3)

Maahanmuuttajaväestön kotoutumista on tarkasteltava työllistymisnäkökulmasta (ja kiinnitettävä erityistä huomiota maahanmuuttajanaisiin) sekä laaja-alaisesti siten, että tarkastelun kohteeksi otetaan myös mm. koulutus, kulttuuri, sosiaaliset sekä poliittiset seikat.

4)

Kotoutuminen on kahdensuuntainen prosessi, joka edellyttää yhtäältä, että maahanmuuttajat tahtovat integroitua vastaanottavaan yhteiskuntaan ja ottavat vastuun tahtonsa toteuttamisesta, ja toisaalta, että EU:n kansalaiset haluavat hyväksyä maahanmuuttajat osaksi yhteiskuntaa. Tarvitaan valveuttamista ja koulutusta, jotta vaikutetaan myönteisesti kummankin ryhmän käyttäytymiseen.

5)

Alue- ja paikallisyhteisöillä, jotka ovat maahanmuuttajien välittömiä vastaanottajia ja joilla on pääasiallinen vastuu kotouttamistoimien toteutuksesta (työllisyys-, koulutus-, kulttuuri- sekä sosiaalisista ja poliittisista toimenpiteistä), on oltava keskeinen rooli kotouttamispolitiikkaa määriteltäessä, jotta varmistetaan maahanmuuttajien tehokas kotoutuminen kansalaisia kaikkein lähimpänä olevalta tasolta käsin.

1.1

katsoo laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta sekä Haagin ohjelman alueellisesta ja paikallisesta toimeenpanosta aiemmin antamiensa lausuntojen (1) tapaan, että maahanmuuttoa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja omaksuttava selkeä näkemys tärkeimmistä siirtolaispoliittisista toimista sen sijaan, että lähdettäisiin liikkeelle hajanaisista toimenpiteistä. Ilmiöön on puututtava alusta lähtien kaikin tarpeellisin lainsäädännöllisin, toiminnallisin ja taloudellisin keinoin tekemällä kehitysyhteistyötä maahanmuuttajien lähtövaltioiden kanssa ja torjumalla laitonta ihmiskauppaa. Asiassa on edettävä viimeiseen vaiheeseen asti eli ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kaikkien unionimaihin sijoittautuneiden maahanmuuttajien kotouttamiseksi ja selvästi houkuttelevana tekijänä toimivan, hyväksikäyttöön johtavan harmaan talouden torjumiseksi. Komitea toteaa, että rikollisryhmät myötävaikuttavat laittomaan maahanmuuttoon kannustamiseen.

1.2

korostaa, että vaikka maahanmuutto on 80-luvulta lähtien lisääntynyt ja EU:hun tulee runsaasti siirtolaisia kehitysmaista (nykyisin arviolta 40 miljoonaa), muuttovirtojen säätelemiseksi ei vielä ole yhteistä eurooppalaista politiikkaa. Niinpä jäsenvaltiot tekevät yksipuolisia päätöksiä, jotka vaikeuttavat yhteisen kannan muodostamista.

1.3

huomauttaa lisäksi, ettei muuttovirtojen hallinnassa pidä jäädä odottamaan tapahtumia, joilla on vakavat seuraukset. Tällaiset hätätapaukset eivät voi olla kumppanuussopimusten tekemisen edellytyksenä.

1.4

katsoo, että unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin kumppanuussopimuksiin on sisällytettävä sellaiset poliittiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset näkökohdat, joiden ansiosta muuttoliike ja kehitys voidaan todella nivoa toisiinsa tai muodostaa niiden välille riippuvuussuhde, kuten Euroopan parlamentin mietinnössä (2) kehityksestä ja muuttoliikkeestä suositellaan.

1.5

toteaa jälleen kerran, että valvomattoman maahanmuuton torjumiseksi on ennen kaikkea tehtävä kokonaisvaltaista kehitysyhteistyötä: on käynnistettävä työllisyyshankkeita, perustettava talous- ja kauppafoorumi, luotava korkeakouluverkostoja, perustettava rahastoja, joista maahanmuuttajille myönnetään mikroluottoja, ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden avulla maahanmuuttajat voivat tehdä kehitysyhteistyötä omien maidensa kanssa, rakennettava infrastruktuureja, ennen kaikkea sellaisia perusrakenteita, jotka on tarkoitettu juomaveden jakeluun (42 prosentilla Afrikan väestöstä ei ole käytettävissään juomakelpoista vettä) sekä sähköntuotantoon ja -siirtoon (vain 20 % voi säännöllisesti hyödyntää sähköverkkoa), sekä rakennettava terveyskeskuksia ja kouluja. Toiminnassa on aina otettava huomioon, että yhteistyössä on ensisijaisesti keskityttävä instituutioiden lujittamiseen ja luotava kehitysyhteistyön edunsaajamaihin tietyt ennakkoedellytykset, kuten avoin hallinto ja demokraattiset rakenteet. Ne ovat välttämättömiä, jotta kehitysyhteistyö otettaisiin vastaan ja sitä hyödynnettäisiin tehokkaasti. Kyse on siis kaiken kaikkiaan pikemminkin kehitysyhteistyön laadullisesta kuin määrällisestä tehostamisesta. Erityisen tärkeää on taata avoimuus tukien käytössä, jotta ne todellakin olisivat kehityksen liikkeellepanevia voimia.

1.6

painottaa paikallis- ja alueviranomaisten merkittävää roolia, koska niillä on kokemusta suhteiden ylläpitämisestä siirtolaisten lähtömaiden kanssa ja ne huolehtivat maahanmuuttajien kotouttamisesta varsinkin toteuttamalla terveydenhuoltoon (jonka osuus julkisista menoista on suurin), asumiseen, koulutukseen ja työllisyyteen liittyviä toimenpiteitä. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat tehneet siirtolaisten lähtömaiden kanssa useita yhteistyösopimuksia ja toteuttaneet lukuisia hankkeita. Projekteista mainittakoon muun muassa lähtömaahansa palaaville nuorille tarkoitetut vastaanottokodit, joita Madridin autonominen alue on perustanut Marokkoon AENEAS-ohjelman puitteissa.

1.7

muistuttaa26.-27. huhtikuuta 2006 pidetyssä EU:n pääkaupunkialueiden alueneuvostojen viidennessä konferenssissa annetusta julkilausumasta. Siinä todetaan EU:n pääkaupunkialueiden houkuttavan vaurautensa ja dynaamisuutensa ansiosta suuresti unionin ulkopuolisten maiden kansalaisia, jotka etsivät uusia kehitysnäkymiä. Komitea katsoo, että on toteutettava toimenpiteitä, joilla estetään siirtolaisten massamuutto lentoasemien, satamien ja maarajojen ylityspaikkojen kautta muita kuin säännönmukaisia väyliä pitkin, ja laadittava asianmukaisia suunnitelmia maahanmuuttajien kotouttamiseksi maidemme muille alueille.

1.8

muistuttaa niin ikään, että pääkaupunkialueet kannattavat yhteistä eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka kattaisi kaikki maahanmuuttajien täydelliseen sosiaaliseen integroitumiseen liittyvät kysymykset. Vain yhteiskuntaan kotouttamisen avulla maahanmuuttajat saadaan jakamaan EU:n muodostamien poliittisten järjestelmien taustalla olevat demokraattisen rinnakkainelon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen arvot. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että maahanmuuttajille on tärkeää opettaa vastaanottavan yhteiskunnan virallista kieltä tai virallisia kieliä ja kulttuuria sekä saada heidät tuntemaan, että he ovat yhteiskunnalle tärkeitä ja että heidän on kannettava oma vastuunsa tulevaisuudestaan.

1.9

katsoo, että maahanmuutto on haaste kaikille osapuolille. Meillä on kaikilla oma tehtävämme alkaen hallinnosta — unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien hallinnosta — ja päätyen Euroopan kansalaisiin ja itse maahanmuuttajiin. Vain näin pystymme ratkaisemaan maahanmuuton ongelmat ja hyödyntämään sen tarjoamat mahdollisuudet. Niistä on hyötyä kaikille, myös maahanmuuttajien lähtömaille.

1.10

katsoo, että on tehostettava yhteistyötä

1.11

suosittaa seuraavaa:

1.12

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kanavoimaan maahanmuuttajien rahalähetykset tuottaviin investointeihin siirtolaisten lähtömaissa helpottamalla heidän mahdollisuuksiaan saada mikroluottoja. Komitea toteaa, että rahalähetykset on aiheellista yhdistää kehitysyhteistyövaroin tehtyihin investointeihin. Komitea suosittaa lisäksi, että anteeksiannettu velka velvoitetaan kohdentamaan tuottoisiin investointeihin. Ne ovat puolestaan yhdistettävissä kyseisiin rahalähetyksiin, jotta sijoittavan siirtolaisen kannalta kannattavin vaihtoehto olisi investoida säästöt tällaisiin hankkeisiin.

1.13

kehottaa niin ikään perustamaan takuurahaston, jolla varmistettaisiin mikroprojektien jatkuvuus ja maksimoitaisiin niiden vaikutus kehitykseen. Komitea kannattaa talous- ja kauppafoorumin perustamista sekä Euroopan unionista ja kehitysmaista peräisin olevien ammattilaisten muodostamien verkostojen luomista.

1.14

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan paikallis- ja alueviranomaisille tilaisuuden osallistua maahanmuuttopolitiikkojen valmisteluun ja kansallisten kotouttamis- ja työllisyyssuunnitelmien muotoiluun, sillä niiden täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet toteutetaan paikallis- ja aluetasolla.

1.15

edellyttää ottamaan pikimmiten käyttöön rahoitusvälineen, joka on tarkoitettu erityisesti jo tunnistetuille suurimmille maahanmuuttoalueille ja kauttakulkualueille, jotka kärsivät massiivisesta maahanmuutosta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Kanariansaaret, Ceuta, Lampedusa, Malta, Melilla ja ylipäätään Etelä-Italia. Ne ovat alueita, joilla massiivinen maahanmuutto on äärimmäisen vakava ongelma, koska ne eivät pysty tarjoamaan maahanmuuttajille asianmukaista humanitaarista kohtelua. Muistettakoon, että tuloero EU:n eteläisen ulkorajan molemmin puolin on maailman suurin.

1.16

AK kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon EU:n saarialueiden kautta tapahtuvan massiivisen, sääntöjenvastaisen maahanmuuttoilmiön erityisluonteen, ilmiöön liittyvän humanitaarisen tragedian sekä sen vaikutukset turvallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen unionin alueella. EU:n tulee hyödyntää unionin merirajat muodostavien alueiden mahdollisuuksia tarjota foorumi kaikkia osapuolia hyödyttävien suhteiden kehittämiseksi unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

1.17

katsoo, samaan tapaan kuin perheenyhdistämisestä, Haagin ohjelman täytäntöönpanosta paikallis- ja aluetasolla sekä laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden palauttamista koskevaa politiikkaa käsittelevästä vihreästä kirjasta aiemmin antamissaan lausunnoissa, ja yhtenevästi Euroopan parlamentin laatiman, kehitystä ja muuttoliikettä käsittelevän mietinnön kanssa (3), että on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikeusvarmuuden lisäämiseksi monilla maahanmuuttoon liittyvillä osa-alueilla:

1.18

kannattaa aiemmin aiheesta ”Vihreä kirja jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista koskevasta yhteisön politiikasta” antamansa lausunnon (4) tapaan toimenpiteitä, joilla tuetaan maahanmuuttajien vapaaehtoista paluuta lähtömaahansa ja asetetaan se pakkopalauttamisen sijasta etusijalle. Olisi myönteistä ryhtyä kannustamaan potentiaalisia maahanmuuttajia jäämään kotimaahansa. Palautettaessa maahanmuuttaja lähtömaahansa pakkokeinoin on kiinnitettävä erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin. Joka tapauksessa on välttämätöntä tehdä yhteistyötä lähtömaiden kanssa.

1.19

muistuttaa, että lasten suojelua koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaan lapsen etu edellyttää, että lapsi kasvaa perheensä parissa aina kun mahdollista. Apua tulee antaa lähtömaissa, joissa lapsille tulee tarjota koulutusta, jotta he löytäisivät työtä omasta maastaan perheensä läheltä. Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa valtiot velvoitetaan torjumaan lasten laitonta siirtämistä muihin maihin.

1.20

toivoo, että Euroopan kotouttamisrahaston varoja hallinnoitaessa otetaan huomioon alue- ja paikallisviranomaisten erityistarpeet, ja kannattaa niiden osallistumista kansallisista ohjelmista ja niihin liittyvistä toimenpideohjelmista käytäviin neuvotteluihin.

1.21

kehottaa niin ikään — samaan tapaan kuin Euroopan parlamentti mietinnössään kehityksestä ja muuttoliikkeestä — komissiota ottamaan käyttöön tarpeelliset rahoitusvälineet maahanmuuttajien integroimiseksi vastaanottavan maan poliittiseen ja yhteiskuntaelämään tarjoamalla heille kielen, kulttuurin ja kansalaistaitojen opetusta väheksymättä kuitenkaan heidän oman identiteettinsä asianmukaista säilyttämistä. Komitea korostaa lisäksi, että huomioon on otettava myös maahanmuuttajien jälkeläisten (lasten ja lastenlasten) kotouttamiseen liittyvät erityisongelmat.

1.22

korostaa koulutuksen merkitystä, sillä koulutuspolitiikka on tehokkain ja paras keino helpottaa kotoutumista. Maahanmuuttajien koulumenestyksen taso on hälyttävän paljon alhaisempi kuin EU:n muiden kansalaisten keskuudessa keskimäärin. Komitea muistuttaa, että maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on olennaista luoda tarpeellinen välinekokonaisuus maahanmuuttajien integroimiseksi koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille. Komitea ehdottaa seuraavia toimia:

1.23

tähdentää samaan tapaan kuin komissio kotouttamisen käsikirjassaan, että kotoutumisen kannalta ovat tärkeitä seuraavat seikat:

2.1

katsoo, ettei pidä unohtaa, että laillisia maahanmuuttajia ovat juuri henkilöt, jotka lähtevät siirtolaisiksi siksi, että heillä on valmiuksia, ja jotka voivat antaa piristysruiskeen lähtömaidensa kehitykselle.

2.2

katsoo, että on otettava huomioon aivovuoto, sillä vaikka onkin edistettävä mahdollisuuksia, joita älykkäät yksilöt tarjoavat maidemme talouselämälle, on myös tuettava heidän paluutaan lähtömaihinsa, jotta he hyödyttäisivät kyseisten maiden kehittämistä, ja tarjottava heille mahdollisuus palata jatkamaan koulutustaan tai täydentämään sitä. Näin lähtömaahan ja vastaanottajamaahan virtaa jatkuvasti kokemuksia ja hyötyä. Tätä on korostettu myös komitean antamassa lausunnossa aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä opiskelua, ammatillista koulutusta tai vapaaehtoistyötä varten” (5).

2.3

katsoo, että kiertosiirtolaisuus on tärkeä valtti, joka vahvistaa muuttoliikkeiden myönteistä panosta kehitykseen.

2.4

kannattaa komission perimmäistä tavoitetta taata yhteiset oikeudet kaikille sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka työskentelevät laillisesti jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat saaneet kyseiseen valtioon maahantuloluvan. Komitea korostaa erityisesti, että on ryhdyttävä käsittelemään tutkintojen ja muiden pätevyystodistusten tunnustamista ja samanarvoistamista, jottei ajauduttaisi tilanteisiin, joissa maahanmuuttajat työskentelevät ammattipätevyyttään yksikertaisemmissa tehtävissä.

2.5

painottaa maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksien tärkeyttä, jotta he kotoutuvat yhteiskuntaan. Komitea toteaa, että on havaittavissa kaksi toisilleen vastakkaista. lähestymistapaa. Yksinkertaisessa lähestymistavassa keskitytään yksinomaan tarpeeseen ottaa vastaan lisää maahanmuuttajia ja laillistaa vain työvoima, kun taas alueet ja kunnat ponnistelevat torjuakseen osattomuuden, syrjäytymisen ja muukalaisvihan sekä osallistaakseen naiset, sillä naisten suhde lapsiin osoittautuu perusluonteiseksi tekijäksi perheitä kotoutettaessa.

2.6

katsoo, että virallisessa muuttoliikkeessä on otettava huomioon perheiden yhdistäminen, joka on yksi maahanmuuttajien sosiaalisen integroitumisen keskeisistä perustekijöistä. Muutoin strategia ei ole täydellinen. Perheiden yhdistämistä, joka vauhdittaa kotoutumisprosessia, on kuitenkin tuettava vain vanhempien, lasten ja isovanhempien kesken.

2.7

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat huolissaan sukupuoliulottuvuudesta, sillä on otettava huomioon naisiin kohdistuva kaksinkertainen syrjintä: heitä syrjitään sekä sukupuolen että etnisen alkuperän vuoksi. Komitea kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan vuoropuhelua maahanmuuttajien lähtömaiden kanssa naisten oikeuksien ja tasa-arvon edistämiseksi.

2.8

kannattaa komission esittämiä huomioita kausityöläisistä ja katsoo, että kausityövoiman liikkuvuudelle on laadittava nykyistä suotuisammat säännöt. On kuitenkin vältettävä tilannetta, jossa kausityö muuttuu sääntöjenvastaiseksi maahanmuuttoketjuksi. Eräs mahdollinen tapa torjua kyseinen tilanne on sijoittaa kausityöläisten työnteko lähtömaiden kanssa toteutettaviin yhteistyöhankkeisiin siten, että kausityöläiset ovat työntekokauden päätyttyä motivoituneita palaamaan lähtömaihinsa jatkamaan työntekoa yhteistyöhankkeessa. Yhteistyöhankkeiden puitteissa voitaisiin lisäksi tukea kausityöläisten palkkaamista paitsi maantieteellisesti lähellä sijaitsevista maista myös muista, kaukaisemmista maista, kuten espanjankielisestä Amerikasta, koska matkakustannukset ovat nykyisellään yhä huokeampia.

2.9

katsoo komission tavoin olevan välttämätöntä parantaa tietojenkeruuta, jotta eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa voidaan toteuttaa asianmukaisesti. Sallittaessa siirtolaisten maahantulo ratkaisevana tekijänä on joka tapauksessa oltava työmarkkinoiden tarpeet. On kestämätöntä, että 90 % maahanmuuttajista on laittomia, ennen kuin he voivat laillistaa asemansa.

2.10

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission asiakirjassaan ilmaisemaan tahtoon korostaa eurooppalaisen ammatillisen liikkuvuuden portaalin roolia. Se tarjoaa Internet-pohjaista tietoa EURES-yhteistyöverkostosta (Euroopan työvoimapalveluista), jonka tarkoituksena on tarjota työntekijöille ja työnantajille tiedotus-, neuvonta- ja työhönotto-/sijoittamispalveluja (työnhaku) sekä antaa kansainvälisistä työmarkkinoista kiinnostuneille tietoa, ohjausta ja neuvontaa niin Euroopan talousalueen työmahdollisuuksiin kuin elin- ja työoloihin liittyvissä asioissa. Se auttaa myös työnantajia, jotka haluavat ottaa palvelukseensa työntekijöitä muista maista. AK voisi antaa portaaliin oman panoksensa ilmoittamalla komissiolle paikallis- ja alueviranomaisten hallinnoimat Internet-portaalit, jotka voivat olla asianomaisille toimijoille varteenotettavia tietolähteitä (6).

2.11

kannattaa Euroopan komission ajatusta tehdä Eurooppa houkuttelevaksi ammattitaitoisille työntekijöille, etevimmille opiskelijoille ja tutkijoille. Opiskelijoiden on lisäksi sallittava tehdä opiskeluaikanaan ansiotyötä (päinvastoin kuin tietyissä jäsenvaltioissa nykyisin on asianlaita), sillä se saattaa auttaa heitä siirtymään työmarkkinoille. Olisi mielenkiintoista käynnistää erityisiä ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitettuja liikkuvuusohjelmia EU:n yleisluonteisten ohjelmien tapaan. Esimerkiksi Erasmus- tai Leonardo da Vinci -ohjelmista on saatu hyviä kokemuksia. Näin vältettäisiin aivovienti ja helpotettaisiin ulkomaalaisten opiskelijoiden kouluttautumista, sillä he ovat lähtömailleen arvokasta henkistä pääomaa.

2.12

kannattaa sitä, että tutkitaan mahdollisuutta myöntää tietyissä tapauksissa yhteinen oleskelu- ja työlupa. Se helpottaisi asiointia ja kiristäisi valvontaa. Komitea ehdottaa myös työ- ja oleskelulupien hyväksymistä koko unionin alueella.

2.13

korostaa Euroopan komission toteamusta, jonka mukaan maahanmuutto ei ole ratkaisu Euroopan ikääntymiseen: se on vain yksi väline, joka lievittää tilannetta mutta ei sinänsä ratkaise Euroopan väestövajeesta johtuvaa ongelmaa.

2.14

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio pitää tiedonannossaan tärkeänä yhteistyötä maahanmuuttajien lähtömaiden kanssa, ja kannattaa nykyisten maahanmuuttoon kohdistettujen rahoitusvälineiden vahvistamista sekä uusien erityisvälineiden luomista.

2.15

panee merkille, että alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat toimivaltansa puitteissa omissa maissaan välittömästi tekemisiin maahanmuuttokysymysten kanssa. Komitea korostaa, että ne voivat antaa erittäin merkittävää lisäarvoa Euroopan komission kaavailemiin, vuonna 2007 toteutettaviin valistus-, tiedotus- ja koulutustoimiin, alan keskusteluihin ja kokemusten vaihtoon (7).

2.16

esittää komissiolle, että komitea voisi osallistua omalla panoksellaan vaikutusarviointeihin, joita komissio on ilmoittanut olevansa halukas tekemään ennen kuin se tekee konkreettisia ehdotuksia laillisesta maahanmuutosta. Komitea voisi niin ikään osallistua paikallis- ja alueviranomaisten järjestelmälliseen kuulemiseen (8).

3.1

kannattaa aivan erityisesti yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden kanssa laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Komitea kannattaa 15.-16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöstä kohdentaa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä 3 % rahoitustuen vahvistamiseen maahanmuuttoon välittömästi liittyvillä alueilla.

3.2

pitää välttämättömänä kiirehtiä kumppanuussopimusten tekemistä siirtolaisten lähtömaiden kanssa. Sopimuksissa on ennakoitava mahdolliset muuttoliikkeen ja humanitaaristen olojen akuutit tilanteet ja sovittava sekä yhteistyöstä laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja laittomien maahanmuuttajien palauttamiseksi lähtömaahan ja kotimaahansa sekä kehitysyhteistyöstä ja työmahdollisuuksien luomisesta kyseisten maiden väestölle.

3.3

pitää erittäin tärkeänä, että kehitetään kaikkia siirtolaisten lähtömaissa käytettävissä olevia tietolähteitä ja annetaan tietoa maahanmuutosta, sen yleisyydestä, voimassa olevista säännöistä ja mahdollisuuksista kanavoida maahanmuutto säännönmukaisia teitä pitkin.

3.4

kannattaa Euroopan komission pyrkimyksiä perustaa jäsenvaltion nopeasti käytettävissä oleva avustusmekanismi, kun ulkorajoihin kohdistuu ankaria paineita. Komitea kehottaa neuvostoa myöntämään komissiolle riittävästi määrärahoja mekanismin asianmukaiseen kehittämiseen.

3.5

korostaa Euroopan komission asiakirjassa tehtyä ehdotusta, jonka mukaan ihmiskaupasta ja sitä harjoittavasta mafiasta on tehtävä loppu. Komitea kehottaa asettamaan kysymyksen yhdeksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista ja varaamaan siihen asianmukaiset määrärahat. On tiedostettava tämän humanitaarisen draaman laajuus: useiden kansainvälisten organisaatioiden laatimien tilastojen mukaan yksi kolmesta maahanmuuttajasta menehtyy matkalla määränpäänään olevaan maahan.

3.6

huomauttaa edelliseen liittyen, että Euroopassa siirtolaisia vastaanottavien maiden on vältettävä delegoimasta maahanmuuttajien palauttamista rajavaltioihin, joissa ei ole riittävästi merkkejä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, vaan ihmisoikeuksia on valvottava mahdollisimman tarkoin.

3.7

painottaa, että Euroopan työllisyysstrategiassa ja työllisyyden yleisissä suuntaviivoissa on kannustettava säännölliseen työntekoon esimerkiksi supistamalla muita kuin työvoiman palkkakustannuksia ja lievittämällä matalapalkkaisten ja heikosti koulutettujen työntekijöiden verotuspaineita. Näin voidaan vähentää houkutusta tehdä pimeää työtä ja siis ottaa palvelukseen laittomia siirtolaisia. Tällaisten työmarkkinoita joustavoittavien toimenpiteiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajien laillista työhönottoa.

3.8

antaa tukensa tiedotuskampanjoille, joissa kerrotaan laillisen maahanmuuton myönteisistä puolista ja laittoman maahanmuuton vaaroista. Komitea tukee myös komission aikomusta ryhtyä vuonna 2007 tutkimaan jäsenvaltioiden nykyisiä käytäntöjä laillistaa maahanmuuttajia ja kyseisten käytäntöjen vaikutuksia. Tutkimus muodostaa lähtökohdan Euroopan laajuisesta maahanmuuttajien laillistamisesta aikanaan käytävälle keskusteluille ja yhteisten oikeuspuitteiden käyttöönotolle.

3.9

pitää asianmukaisena, että jäsenvaltioiden diplomaattiset edustustot ja tiedustelupalvelut koordinoidaan yhteisön tasolla, jotta voidaan yhteistyössä toimivaltaisten paikallisviranomaisten kanssa tunnistaa laittoman maahanmuuton parissa toimivat rikollisjärjestöt ja jarruttaa niiden toimintaa.

4.1

hyväksyy tulevan muuttoliikkeiden verkoston toimenkuvan antaa komissiolle, jäsenvaltioille ja ylipäätään kansalaisille objektiivista, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioista. Komitea kannattaa sitä, että verkosto on kansalaisten käytettävissä luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta ja että toiminnassa noudatetaan tietosuojaviranomaisten määräyksiä.

4.2

yhtyy siihen, että konkreettinen tiedonkeruu ja tietojen analysointi, tutkimustyö, lausuntojen ja suositusten julkaiseminen sekä tiedotustoiminnan organisointi on annettava yhden ainoan rakenteen tehtäväksi, sillä keskittäminen tuottaa mittakaavaetuja ja helpottaa lisäksi koordinointia.

4.3

antaa verkostolle yhden lisätehtävän: Euroopan muuttoliikkeiden verkoston olisi huolehdittava myös yhteisön lainsäädännön siirtämisestä koordinoidusti osaksi eri maiden lainsäädäntöä.

4.4

ehdottaa Euroopan parlamentin (9) tavoin, että kuhunkin tiedonkeruusta vastaavaan elimeen nimitetään yhteyshenkilö, jotta voidaan taata asianomaisten toimijoiden ja kyseisten elinten saumaton yhteistyö. Asianosaisia ja erityiskäyttäjiä varten olisi luotava rajalliset web-sivustot. Myös muuttoliikkeiden parissa työskentelevien kansallisten ja kansainvälisten elinten on oltava yhteydessä toisiinsa. Niiden on etsittävä yhteistyömuotoja ongelmien ratkaisemiseksi.

4.5

suosittaa verkoston rakenteeksi vaihtoehtoa 1 eli komission alaisuudessa toimivaa verkostoa, sillä tällainen rakenne helpottaa valvontaa, yhteistyötä ja suhteita muihin unionin toimielimiin. Kansallisten yhteyspisteiden on puolestaan toimittava siten, että jäsenvaltioiden edustajat huolehtivat tiedonkeruusta ja ongelmien tarkastelusta. Yhteyspisteiden tehtävä olisi kerätä, mahdollisuuksien mukaan analysoida ja välittää tietoa verkostolle ja kansallisille toimijoille siten kuin yhteyspisteen tehtävistä ja toiminnasta on kansallisesti määrätty ja sovittu. Verkoston aseman olisi taattava sen riippumattomuus maiden hallituksista, ja alue- ja paikallisviranomaisten olisi kuuluttava verkoston rakenteeseen. Joka tapauksessa on taattava joustava tiedonkulku.

4.6

pitää erittäin tärkeänä, että Euroopan muuttoliikkeiden verkoston avulla

5.1

katsoo, että on tarpeen tehostaa muuttoliikettä ja kehitystä koskevien vuosiraporttien laadintaa siten, että niistä saadaan lukuja, joiden pohjalta maahanmuuttopolitiikkaa voidaan suunnitella ja toteuttaa asianmukaisesti. Julkisia toimintaperiaatteita, varsinkaan maahanmuuttopolitiikkaa, ei voida suunnitella ilman riittävää tietoa.

5.2

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tiedonvaihtoa keskenään sekä maansa paikallis- ja alueviranomaisten kanssa nykyisissä verkostoissa ja vastaisuudessa perustettavan Euroopan muuttoliikkeiden verkoston välityksellä. Kaikkien asianomaisten toimijoiden on voitava saada mahdollisimman paljon tietoa.

5.3

painottaa, että kaikki toteutettavat ajatukset on kiteytettävä ohjelmiksi ja kaikkia ohjelmia tai lainsäädäntöä on puolestaan arvioitava jälkikäteen, jotta saadaan selville, ovatko ne olleet hyödyllisiä ja onko niitä hallinnoitu hyvin vai huonosti. Komitea suhtautuukin myönteisesti komission aloitteeseen laatia muuttoliikkeestä ja kotoutumisesta vuosittain arviointikertomus.

5.4

kannattaa komission ehdotusta järjestää vuosittain kotouttamisfoorumi, jossa asiantuntijat, maahanmuuttajat, julkishallinnon vastuuhenkilöt myös alue- ja paikallistasolta sekä ylipäätään kaikki asianomaiset toimijat voivat vaihtaa keskenään parhaita käytänteitä ja voivat tehdä niistä toteutuskelpoisia päätelmiä. Komitea katsoo, että on äärimmäisen tärkeää vaihtaa tietoa parhaista käytänteistä, ja alue- ja paikallisyhteisöillä on tällöin annettavanaan konkreettinen panos. Näin asiassa voidaan edetä ja kotouttamispolitiikkojen tulokset voidaan yhtenäistää. Tarvitaan joka tapauksessa välineitä, joiden avulla muuttoliikkeestä saadaan runsaasti tarkkoja tietoja. Tiedot on puolestaan otettava huomioon kyseisten politiikkojen täytäntöönpanossa. Foorumissa on huomioitava vuosikertomukset, ja on aina oltava yhteydessä kaikkiin asianomaisiin toimijoihin.

6.1

suosittelee sellaisen EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan tunnustamista, joka mahdollistaa yhteistyön ja koordinoinnin parantamisen jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välillä.

6.2

pitää ensiarvoisen tärkeänä lisätä saatavilla olevan tiedon määrää ja parantaa sen laatua sekä ottaa selvää työmarkkinoiden tarpeista, jotta yhteisön maahanmuuttopolitiikkaa voidaan kehittää asianmukaisesti ja jotta maahanmuuttovirtoja voidaan valvoa.

6.3

suosittelee, että tuetaan yhteistä kehittämistä ja hyödynnetään näin unionimaihin sijoittautuneiden maahanmuuttajayhteisöjen potentiaalia lähtömaansa kehittämiseksi. Komitea neuvoo lisäksi tutkimaan muita luovia vaihtoehtoja, joiden avulla maahanmuutto voidaan kanavoida laillisia teitä ja joiden avulla voidaan poistaa esteet, jotka haittaavat maahanmuuttajien palvelukseen ottamista heidän lähtömaissaan.

6.4

suosittelee ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, jotta ihmiskaupasta ja sitä harjoittavasta mafiasta voidaan tehdä loppu. Komitea kehottaa asettamaan kysymyksen yhdeksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista ja varaamaan siihen asianmukaiset määrärahat. On erittäin tärkeää torjua laitonta maahanmuuttoa ja sitä edistävää harmaata taloutta.

6.5

toteaa toistamiseen, että alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat toimivaltansa puitteissa omissa maissaan välittömästi tekemisiin maahanmuuttokysymysten kanssa. Komitea ehdottaa sen vuoksi, että luodaan maahanmuutosta laadittujen lausuntojen seurantamekanismi, jonka tarkoituksena on taata komitean edustus tapauksesta riippuen joko CONST-valiokunnan puheenjohtajan tai lausuntojen esittelijöiden välityksellä aihetta koskevissa Euroopan komission eri aloitteissa. Mekanismin ansiosta komitea voisi osallistua aktiivisesti lainsäädäntäprosessin eri vaiheisiin:

6.6

kehottaa niin ollen varmistamaan komitean edustuksen komission sekä virallisissa että epävirallisissa maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevissä työryhmissä. Komitea uskoo, että tällainen seuranta tarjoaisi komissiolle mahdollisuuden hyödyntää alue- ja paikallisviranomaisten kokemusta maahanmuuttokysymyksistä.

6.7

kehottaa kutsumaan alue- ja paikallisviranomaiset mukaan Euroopan muuttoliikkeiden verkostoon.

6.8

ehdottaa, että sille tarjotaan mahdollisuus antaa oma panoksensa maahanmuuttoportaaliin, jonka komissio haluaa luoda. Komitea voisi ilmoittaa komissiolle paikallis- ja alueviranomaisten hallinnoimat Internet-portaalit, jotka voivat olla kaikille asianomaisille toimijoille varteenotettavia tietolähteitä.

6.9

kehottaa vahvistamaan nykyisiä säädöksiä ja rahoitusvälineitä sekä luomaan uuden välineen, jonka tavoitteena on äskettäin saapuneiden maahanmuuttajien sekä maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä (lastensa ja lastenlastensa) kotouttaminen erityisesti koulutuksen avulla.

6.10

ehdottaa, että järjestetään aihetta ”Euroopan alueiden rooli maahanmuuttovirtojen hallinnassa” käsittelevä ensimmäinen huippukokous, jonka tavoitteena on edistää aihetta koskevien näkemysten ja kokemusten vaihtoa unionin alueiden välillä.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/10

—

Asumispolitiikka ei käsitä ainoastaan rakennuksia, vaan se koskee myös alueita ja yhteisöjä, joissa elämme. Asumispolitiikka merkitsee työskentelemistä nykyistä turvallisempien, puhtaampien ja vihreämpien kaupunkien ja alueiden puolesta, jotta ihmiset voisivat elää mielekästä elämää ja kehittää vuorovaikutusta asuinalueillaan. Asumispolitiikkaan kuuluvat myös työnsaantimahdollisuudet, liikenne ja palvelut sekä korkealaatuisen ympäristön luominen. Tämän vuoksi monilla EU:n politiikoilla on suora tai epäsuora vaikutus asumiseen liittyviin kysymyksiin, vaikka asumisasiat eivät varsinaisesti kuulu Euroopan unionin toimivaltaan. Tämä pätee kaupunkiympäristöä, energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä, melua ja terveyttä koskeviin politiikkoihin, mutta myös palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja kilpailupolitiikkaan.

—

Uudet jäsenvaltiot voivat käyttää asumistoimiin enintään kolme prosenttia toimenpideohjelmiin myönnetyistä varoista tai kaksi prosenttia koko EAKR:n piiriin kuuluvista varoista. Varojen tarkoituksenmukaisen käytön tukemiseksi käsillä olevassa lausunnossa annetaan käytännön neuvoja ja esitellään esimerkinomaisesti eri jäsenvaltioissa hyviksi todettuja käytäntöjä. Siinä esitetään ajatuksia, jotka koskevat muun muassa ympäristön sekä rakennusten, kotien, työpaikkojen ja paikallisten palveluiden välisen konkreettisen suhteen optimointia, energiatehokkuutta, kestävää kehitystä ja asuinalueiden gettoistumisen ehkäisemistä.

—

Kaikkien jäsenvaltioiden tulee kiinnittää huomiota siihen, mikä merkitys koulutuksella on kestävyysperiaatteita noudattavien yhteisöjen rakentamisessa. Paikallisten asukkaiden kouluttaminen asuinalueiden parantamiseen tarvittavissa taidoissa, viheralueiden kehittämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa voi tarjota taantuville asuinalueille ratkaisuja ja uusia työpaikkoja.

1.

Hallitusten päämiesten kompromissiratkaisussa joulukuulta 2005 asuminen on määritelty rakennerahastoissa tukikelpoiseksi kustannukseksi EAKR-asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ainoastaan uusissa jäsenvaltioissa ja rajallisessa määrin. Toisin sanoen siihen voidaan käyttää enintään kolme prosenttia toimenpideohjelmiin myönnetyistä varoista tai kaksi prosenttia koko EAKR:n piiriin kuuluvista varoista. Lisäksi varojen käyttö on rajattu useille perheille tarkoitettuihin rakennuksiin ja sosiaaliseen asuntotarjontaan kaupunkikehitykseen tähtäävien ohjelmien puitteissa. Komissio ja Euroopan investointipankki ovat yhdessä kehittäneet uusia rakennerahastoihin kuuluvia välineitä. Esimerkkinä tästä on JESSICA (Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas), jonka avulla voidaan rahoittaa laajamittaiseen kaupunkialueiden kehittämiseen tarkoitettuja hankkeita.

2.

Asumisasiat eivät varsinaisesti kuulu Euroopan unionin toimivaltaan, mutta monilla politiikoilla on suora tai epäsuora vaikutus asumiseen liittyviin kysymyksiin. Tämä pätee erityisesti kaupunkiympäristöä, energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä, melua ja terveyttä koskeviin politiikkoihin, mutta myös palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja kilpailupolitiikkaan.

3.

Euroopan unionissa alue- ja paikallisviranomaiset vastaavat yleensä asumiseen liittyvistä kysymyksistä omalla alueellaan, ja kaupunkialueet muodostavat asumispolitiikan suurimman haasteen.

4.

Asianmukaiset asuinolot ovat keskeinen edellytys sosiaalisen ja alueellisen koheesion säilyttämiseksi Euroopan unionissa. Sen vuoksi asumisen ja Lissabonin strategian välillä on selvä yhteys. Asianmukaiset asuinolot ovat keskeisen tärkeitä alueiden kilpailukyvylle. Alueet eivät voi vetää puoleensa työntekijöitä ja saada heidät myös pysymään seudulla ilman riittävää määrää hyvälaatuisia asuntoja, ja niiden puute voi johtaa taloudelliseen taantumaan.

1.

Asumispolitiikka on yksi tärkeimmistä tekijöistä pyrittäessä torjumaan sosiaalista syrjäytymistä ja työttömyyttä, ja sen tavoitteena on kehittää kuntia, kaupunkeja, maaseutua ja alueita asuin- ja työskentely-ympäristöinä sekä luoda sopusointua yhteisöissä ja niiden välillä ja edistää lisäksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

2.

Monilla Euroopan unionin alueilla ja monissa kaupungeissa on meneillään kunnostushankkeita tai ne tarvitsevat uudistuksia osissa, joissa asumisen laatu on heikko ja asuntomarkkinat eivät toimi. Siihen yhdistyy usein talouden edellytysten taantuminen sekä fyysisten rakenteiden ja sosiaalisen infrastruktuurin (koulutus- ja terveyspalvelut sekä yhteisösuhteet) heikkeneminen.

3.

Asumispolitiikka ei käsitä ainoastaan itse rakennuksia, vaan se koskee myös alueita ja yhteisöjä, joissa elämme. Asumispolitiikka merkitsee työskentelemistä nykyistä turvallisempien, puhtaampien ja vihreämpien kaupunkien ja alueiden puolesta, jotta ihmiset voisivat elää mielekästä elämää ja kehittää vuorovaikutusta asuinalueillaan. Asumispolitiikkaan kuuluvat myös työnsaantimahdollisuudet, liikenne ja palvelut sekä korkealaatuisen ympäristön luominen. Tähän perustuu kestävyyden periaatteita noudattavien yhteisöjen ohjelma, joka käsittää kaksi lohkoa: alueellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden.

1.1

Vuosikymmeniä jatkuneiden laiminlyöntien vuoksi monilla vanhoilla ja erityisesti uusilla EU:n jäsenvaltioilla on taakkanaan kehnojen asuntojen ja syrjäytyneiden asuinalueiden perintö. Riittämätön sijoittaminen asumispolitiikkaan on näissä tapauksissa johtanut köyhien ja syrjäytyneiden asuinyhteisöjen gettoistumiseen, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä ja toisinaan myös yhteiskunnallista levottomuutta ja väkivaltaa, kuten eräissä jäsenvaltioissa on äskettäin nähty.

1.2

Kaupunkisuunnittelu on tulevien strategioiden keskeinen perusta, ja on tärkeää sovittaa asumispoliittiset strategiat aluekehitysstrategioihin. Vanhat jäsenvaltiot ovat saaneet sekä hyviä että huonoja kokemuksia pyrkiessään torjumaan kaupunkien suunnittelematonta laajenemista ja liikenneruuhkia sekä luomaan entistä viihtyisämpiä ja miellyttävämpiä kaupunkeja, jotka tukevat asuinalueille syntyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Uusien jäsenvaltioiden on syytä ottaa nämä kokemukset huomioon välttääkseen virheellisiksi osoittautuneita ratkaisuja.

1.3

Asuinalueiden kohentamistoimet vaihtelevat paikallisten olosuhteiden mukaan. Yleisesti ottaen niiden tulisi olla kokonaisvaltaisia ja sisältää toimenpiteitä koulutuksen sekä terveys- ja muiden julkisten palveluiden kehittämiseksi sekä ammattikoulutuksen, työllisyyden ja taloudellisten mahdollisuuksien vahvistamiseksi. Samalla olisi otettava käyttöön aloitteellinen asuinalueiden hallinta, puututtava epäsosiaalisen käytökseen, kehitettävä ympäristön laatua ja suunnittelua sekä taattava hyvät julkiset liikennepalvelut. (Ks. liitteen esimerkki 4.)

1.4

Ensisijaisesti on kiinnitettävä huomiota joutomaiden uusiokäyttöön ja hylättyjen teollisuusalueiden käyttöönottoon kaupunkien tiivistämiseksi sekä niiden suunnittelemattoman laajenemisen ja maaseutuyhdyskuntiin tunkeutumisen rajoittamiseksi. Lyhyellä aikavälillä tämä kysyy usein runsaasti varoja, mutta pitkällä aikavälillä se on hyödyllistä yhteisöjen yhteenkuuluvuuden, resurssien uudelleenkäytön ja työllisyyden kannalta. Alue- ja paikallistason infrastruktuuriin suunnattavat avustukset ja kannustimet ovat hyviä välineitä uusiokäytön edistämiseksi rakentamattomien viheralueiden käytön sijaan.

1.5

Ensisijaista huomiota on lisäksi kiinnitettävä nykyisen asuntokannan elvyttämiseen, ylläpitoon ja parantamiseen kunnostamista ja jälleenrakentamista tukevien toimenpiteiden avulla sekä nuorten asukkaiden asuttamiseen historiallisten keskusten sekä rannikolla ja sisämaassa sijaitsevien maaseutukeskusten kaupunginosiin, jotka kärsivät väestön poismuutosta ja ikääntymisestä.

1.6

Perustamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia (Public Private Partnership, PPP), joiden tavoitteena on hyödyntää joutomaita ja tarjota keinoja kurjistuneiden alueiden asuinrakennuskannan kohentamiseksi, voidaan paitsi muuttaa kiinteistöjen ulkoasua myös tehdä asuinalueista aiempaa viihtyisämpiä asuin- ja työskentely-ympäristöjä.

1.7

Tiiviillä asuinalueilla, joilla asunnot ovat korkealaatuisia ja niiden koko ja omistuspohja vaihtelee, on riittävä väestömäärä ja väestöntiheys integroitujen palveluiden, kauppojen ja liikennepalveluiden ylläpitämiseksi ja niiden kannattavuuden varmistamiseksi. Asuntotarjonta on yhdistettävä julkisten palveluiden tarjontaan, ja tulee kiinnittää huomiota siihen, että tärkeimpien palveluiden säilyttämisen vaatima väestömäärä pysyy optimaalisena. Kaupunkien asuinalueiden uudistamisprosessin aikana väestömäärien säilyttäminen ennallaan voi olla vaikeaa, minkä tuloksena palvelut kärsivät. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava palveluiden jatkuvuuden merkitys asuinalueilla tapahtuvien huomattavien muutosten yhteydessä.

1.8

Tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä suunnitteluun, jotta voitaisiin ymmärtää ympäristön sekä rakennusten, kotien, työpaikkojen ja paikallisten palveluiden välistä suhdetta. Rakennushankkeiden on sovittava hyvin yhteen ja niitä ympäröivään tilaan. Kun on tarkoitus kunnostaa tai rakentaa asuntoja, alue- ja paikallisviranomaisten on kiinnitettävä huomiota suunnitteluun sekä rikollisuuden torjumiseksi että laadukkaiden alueiden luomiseksi. Tarvitaan lisäksi huomiota kestävään kehitykseen ja perinteisiin, paikallisyhteisön tarpeisiin ja toiveisiin sekä toimenpiteiden laajempaan vaikutukseen yhteenkuuluvuutta ajatellen.

1.9

Asuinalueen historian ja perinteiden kunnioittaminen voi olla keskeinen tekijä sijoittajien ja asukkaiden houkuttamisessa. Rikkaan teollisuus- tai kaupunkiperinnön käyttäminen hyödyksi, sen sijaan että se piilotettaisiin, voi olla elpymisen ja muutoksen liikkeellepaneva voima, joka luo haluttuja ja identiteetiltään voimakkaita asuinympäristöjä ja kehittää yhteisön omanarvontuntoa. Sen vuoksi säilyttämistä, kunnostamista tai purkamista koskevia päätöksiä ei pitäisi tehdä ennen kuin on pohdittu materiaalisia, ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä.

1.10

Sosiaalisilla yrityksillä, kuten yleishyödyllisillä asuntoyhtiöillä, on eräissä maissa merkittävä rooli asumisen uudistamisessa. Ne kykenevät tarjoamaan pysyvyyttä ja puuttumaan esikaupunkialueiden integroitumista ja kulkuyhteyksiä koskeviin kysymyksiin sekä tukemaan ongelmien kanssa kamppailevia yhteisöjä. Yleishyödyllisillä asuntoyhtiöillä ja sosiaalista asumista tarjoavilla on joustavuutta ja suorat yhteydet yhteisöihin, minkä ansiosta ne voivat tarjota ongelmiin asukkaiden tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Ne edistävät myös työpaikkojen luomista ja voivat tehdä työtä julkisen ja yksityisen tuen saamiseksi erilaisille hankkeille. (Ks. liitteen esimerkit 1 ja 2.)

1.11

Valtioille alati kasvavaa huolta aiheuttavan ilmastonmuutoksen vuoksi asuntojen energiatehokkuus, kohtuuhintainen lämmitys ja samalla polttoaineniukkuuden torjuminen ovat tärkeitä näkökohtia tulevaisuuden asuntojen suunnittelussa. Myös riittämättömän eristyksen korjaaminen vanhoissa kiinteistöissä on erittäin tärkeää. Se voi sekä edistää työllisyyttä että tuottaa energiansäästöä. Yksi monista alhaiseen kysyntään johtavista tekijöistä on rakennetun ympäristön ja sen yhtenä osa-alueena asuinrakennusten heikko laatu. Perusrakenteiden suunnittelijoiden on otettava ympäristön kannalta kestävät vaihtoehdot huomioon asuntorakentamisessa alusta alkaen. Esimerkiksi geotermisten laitteiden asentaminen vedenlämmitystä varten on energiatehokasta ja vähentää lämmityskustannuksia. Energian tuhlauksen välttäminen on ratkaisevan tärkeää EU:lle, jotta se voisi saavuttaa Kioton pöytäkirjan tavoitteet. Tämä tulisi ottaa huomioon käynnistettäessä kaupunkialueiden uudistamisprosesseja ja asuntopoliittisia toimia erityisesti rakennusten energiatehokkuutta koskevan EU:n direktiivin puitteissa.

1.12

Asuinalueiden suunnittelussa on otettava huomioon se, miten rakennusten väliin jäävä tila käytetään ja miten julkiset tilat voivat edistää asukkaiden välistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi kadut on rakennettava ihmisiä varten eikä vain läpikulkuväyliksi autoille. Esimerkkinä aluekohtaisesta vuorovaikutuksesta ovat asuinvyöhykkeet, joilla jalankulkijoiden ja asukkaiden tarpeet ovat ensisijaisia ja autoliikenne toissijaista. Hyödyntämällä työnvälitysjärjestelmiä ja puutarha-alan koulutusta tällaisilla alueilla voidaan muuttaa alueesta syntyvää kuvaa, vahvistaa paikallisten asukkaiden hyvinvointia ja muuttaa joutomaata hyödylliseksi viheralueeksi.

1.13

Asuinalueiden suunnittelun, esimerkiksi asunnoista kävelymatkan päässä sijaitsevien palveluiden, kierrätyskeskusten, puistojen ja leikkikenttien sekä hyvien julkisten liikennepalvelujen avulla voidaan kannustaa ihmisiä omaksumaan kestävyysperiaatteiden mukaiset, terveelliset elintavat.

1.14

Tässä yhteydessä on tärkeää huolehtia tiedotuksesta kansalaisille ja saada heidät osallistumaan elävöittämishankkeisiin alusta alkaen, jotta heidät saadaan aktiivisesti mukaan uudistamisprosessiin ja jotta voidaan elvyttää sekä asuinalueen fyysistä ympäristöä ja yhteisöllisyyttä että sosiaalista osallisuutta ja yhteisvastuullisuutta. Elävöittämistoimien tulee ensisijaisesti hyödyttää alueen asukkaita, eivätkä ne saa johtaa siihen, että sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevien asukkaiden on muutettava pois.

1.15

Paikallisten asukkaiden kouluttaminen asuinalueiden parantamiseen tarvittavissa taidoissa, viheralueiden kehittämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa voi tarjota ratkaisuja työttömyyden ja tyytymättömyyden muodostamaan kaksoisongelmaan taantuvilla asuinalueilla. (Ks. liitteen esimerkki 5.)

1.16

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien painopiste on usein julkista infrastruktuuria koskevissa hankkeissa kuten liikenteessä, jätehuollossa ja julkisissa palveluissa. Vaikka eräät organisaatiot ovat tiedostaneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkityksen kaupunkialueiden elvyttämisessä, periaatteen tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin kehittää edelleen. Yksi tällaisen kehitystyön ennakkoedellytys olisi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevien yhteisön oikeudellisten puitteiden selventäminen, sillä nykytilanteessa on jonkin verran epäselvyyttä sisäisten (in-house) toimijoiden määrittelemisestä, eräiden sosiaaliseen asuntotarjontaan liittyvien yhteisoperaatioiden hyväksymisestä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiksi sekä kohtuuhintaista asumista edistävien organisaatioiden luokittelusta institutionalisoitujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien piiriin.

1.17

Kaupunkialueiden elvyttäminen on tärkeä haaste kaupunkien viranomaisille kaikkialla Euroopassa, joskin vaihtelevassa määrin, ja se vaatii merkittäviä investointeja sekä rahoituksen, luovuuden että johtamisen kannalta. Monet kaupungit eivät enää pysty vastaamaan tällaisiin investointihaasteisiin yksinään joko julkisten varojen puutteen, käytettävissä olevan ammattitaitoreservin rajallisuuden, liian suurten riskien tai lakisääteisten rajoitusten (luottorajoitukset) vuoksi.

1.18

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista voi olla apua tällaisissa tapauksissa, koska ne voivat tarjota lisää pääomarahoitusta ja auttaa löytämään parhaat ratkaisut, jotta kukin osapuoli voisi irrottautua perinteisestä sidosryhmäroolistaan. Yksityisten kumppanien täydentävät taidot voivat helpottaa projektinhallintaa ja antaa hankkeille organisatorista selkeyttä. Virallisia kuntarakenteita joustavammat yhteisölliset organisaatiot, joilla on yhteyksiä epävirallisiin verkostoihin ja jotka edustavat paikallisyhteisön pitkän aikavälin etuja, voivat edistää tehokkuutta ja auttaa varmistamaan julkisen hyväksynnän ja tuen. Tämän ansiosta hankkeet voidaan toteuttaa nopeasti ja pitkäjänteinen kestävyys huomioon ottaen.

1.19

On kuitenkin olemassa riski, että yksityisen rahoituksen käyttäminen johtaa asuntojen hintojen keinotekoiseen inflaatioon. Tällä voi olla monia haittavaikutuksia. Asuntojen hinnat saattavat nousta paikallisten asukkaiden ulottumattomiin, ja sen seurauksena yhteisöt hajoavat, kun ihmisten on muutettava pois entisiltä asuinalueiltaan perheiden ja tukiverkostojen läheisyydestä. Tällaisissa tapauksissa sosiaalisella asuntotuotannolla on keskeisen tärkeä tehtävä. Sosiaalisella asuntotuotannolla voidaan vähentää inflaation vaikutusta, ja lisätarjontaa paikallisyhteisöille voidaan saada ottamalla käyttöön yhteisomistusjärjestelmiä ja tarjoamalla edullisia lainoja. Siten voidaan saada asukkaat pysymään alueella, houkuttaa uusia asukkaita vaikeuksissa olevalle alueelle ja tarjota piristystä paikalliselle taloudelle.

2.1

Ihmisten asunnonsaannin helpottamiseksi on pyrittävä tarjoamaan riittävästi vuokra-asuntoja, kannustettava ja tarjottava apua oman asunnon hankkimiseen sekä autettava asukkaita asuntojensa kunnossapidossa. Avustusmuotoja voivat olla hallintokulujen alentaminen, alhaisen korkotason säilyttäminen, verokannustimien tarjoaminen tietyille ryhmille sekä erilaiset pankkipalvelut. Rakennusten julkisivujen ylläpitoon ja niiden edustojen kunnostamiseen tarkoitettujen avustusten kaltaisilla kannustimilla voidaan myös parantaa asumistasoa. (Ks. liitteen esimerkit 4, 5 ja 6.)

2.2

Yhtenäisten yhteisöjen rakentaminen onnistuu usein sosiaalisista, rodullisista tai uskonnollisista eroista huolimatta, kun täytetään yhteisön eri väestönosien asuintarpeet ja odotukset. Tähän liittyy erilaisten asumismuotojen, kuten asunto-osakkeiden ja erikokoisten asuntojen tarjonta esimerkiksi suuria perheitä ja yksinasuvia varten. Maan arvoa voidaan hyödyntää välineenä edullisten vaihtoehtojen luomiseksi silloin kun kunta on valmis käyttämään omistamaansa maata tähän tarkoitukseen. Myös uskonnollisten ryhmien erityistarpeet, esimerkiksi juoksevan veden tarve rituaalipesua varten, tulisi ottaa huomioon uusia asuntoja rakennettaessa tai asumisoikeuksia myönnettäessä. Esteettömät elinikäiset asunnot ovat tärkeitä vammaisille ja iäkkäille työntekijöille.

2.3

Kansalaisten omat asumista koskevat valinnat saattavat edistää tiettyä etnistä ryhmää edustavien ihmisten keskittymistä tietyille alueille. Se ei itsessään ole ongelma, ja on olemassa monia esimerkkejä toimivista yhteisöistä, joissa on paljon yhteen etniseen ryhmään kuuluvia asukkaita. On kuitenkin valitettavaa, että joillakin alueilla mustien ja etnisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluvat ovat keskittyneet yksityistahojen omistamiin huonokuntoisiin asuntoihin ja valkoiset köyhtyneet asukkaat sosiaalisin perustein myönnettävien asuntojen muodostamiin lähiöihin. Osittain fyysisen eriytymisen tulosta oleva vuorovaikutuksen puute voi johtaa pelkoon ja epäluuloisuuteen, joka moninkertaistuu, koska asumisen eriytyminen johtaa erillisiin kouluihin ja vapaa-ajan toimintaan.

2.4

Monien vähemmistö- tai syrjäytyneiden yhteisöjen kohtaama taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo on ongelma, johon monet laajapohjaisiin toimintaohjelmiin kuuluvat yleiset elvyttämisstrategiat ja ohjelmat pyrkivät puuttumaan. Asumispoliittisten toimien on oltava osa tällaisia ohjelmia, ja ne tulisi ottaa huomioon myös pohdittaessa laajemmin toimenpiteiden ja investointien vaikutusta uudistusprosessin onnistumiseen.

2.5

On tärkeää, että asuinalueet heijastavat niillä elävien yhteisöjen kulttuuria. Paikalliset maamerkit kuten monitoimitalot, uskonnonharjoitukseen tarkoitetut paikat sekä torit ja erikoismyymälät ovat tärkeitä yhteisöjen rakentamisessa. Habitat for Humanity -järjestön kaltaiset organisaatiot voivat tarjota mekanismeja uusien asuntojen saamiseksi kaikille ja erityisesti niille, jotka eivät uskonnollisista syistä halua ottaa velkaa tai kiinnelainaa, ja antaa mahdollisuuden asunnon omistamiseen muilla kuin perinteisillä tavoilla.

2.6

Sekä EU:n väestörakenteen muutoksilla että työntekijöiden liikkuvuudella on vaikutuksia asuntotarjontaan kohdistuviin tarpeisiin ja vaatimuksiin. Joissakin kaupungeissa ja eräillä alueilla yhä enemmän asuntoja jää tyhjiksi, kun asukkaat muuttavat muille alueille etsimään työtä, ja sen seurauksena väestömäärä vähenee. Uusia monien jäsenvaltioiden kohtaamia haasteita ovat perheiden perustaminen entistä myöhemmin sekä alhainen lapsiluku samoin kuin ihmisten pidentynyt elinikä, minkä vuoksi tarvitaan aiempaa enemmän asuntoja yksinasuville. Alueiden on tiedostettava väestörakenteeseen ja muuttoliikkeeseen sekä työntekijöiden maahanmuuttoon liittyvät haasteet ja mukautettava asumispoliittiset strategiansa niiden perusteella.

3.1

Euroopan parlamentin tulisi jatkaa valiokunta-aloitteisessa mietinnössään (1) aloittamaansa keskustelua ja sisällyttää mietintöön Euroopan parlamentin virallisen Urban-toimintaryhmän (intergroup) ehdotus eurooppalaiseksi asumisen peruskirjaksi. EU ei voi jatkuvasti jättää huomiotta kansalaistensa huolta asumisesta, joka on yksi kasvun ja tuottavuuden keskeisistä tekijöistä.

3.2

Asuntotarjonnan merkitys yhteiskunnallisen ja taloudellisen kasvun tukemisessa on tunnustettava. Ihmiset haluavat asua asianmukaisissa asunnoissa kestävyysperiaatteita noudattavissa yhteisöissä, jotka panostavat korkealaatuiseen ympäristöön. Asukasmäärän lisääntyminen vetää puoleensa investointeja ja edistää kestävää talouskasvua.

3.3

JESSICA-välinettä tulee käyttää uusissa jäsenvaltioissa asumispolitiikan välineenä, jolla voidaan täydentää muita EAKR-asetuksen mukaisia kaupunkien uudistamiseen ja kehittämiseen suunnattuja aloitteita. Tässä yhteydessä alueiden komitea suosittaa asumispolitiikan sisällyttämistä kestävän kaupunkikehityksen strategioihin, joita voidaan rahoittaa JESSICA-välineen avulla. Rahoitusjärjestelyjen käyttö voi olla erittäin hyödyllistä tehokkaan asumispolitiikan toteuttamiseksi. Esimerkkinä tästä ovat JEREMIE-aloitteesta rahoitettavat mikroluotot asuntojen kunnostusta varten.

3.4

Uusien jäsenvaltioiden on lisättävä paikallisviranomaisten käytössä olevia määrärahoja, jotta ne voivat puuttua tehokkaasti kestävään kaupunkikehitykseen ja asumiseen liittyviin ongelmiin. Niiden tulisi laatia valtiolliset asuntostrategiat (ohjelmat) tukemaan kunnallista ja sosiaalista asuntotuotantoa sekä asettaa käyttöön investointivälineitä perusrakenteiden kehittämiseksi.

3.5

Ensisijaisesti on kiinnitettävä huomiota joutomaiden uusiokäyttöön ja hylättyjen teollisuusalueiden käyttöönottoon kaupunkien tiivistämiseksi sekä kaupunkien suunnittelemattoman laajenemisen ja maaseutuyhdyskuntiin tunkeutumisen rajoittamiseksi.

3.6

Alueiden komitea suosittelee kansalaisten osallistumista kaupunkienuudistamishankkeisiin erityisesti silloin, kun elävöitetään rappeutuneita asuinalueita, joille on luotava uudelleen yhteisöllisyyttä ja sellaisia asukkaiden välisiä suhteita, jotka tukevat kotoutumista. EU:n tukemista hankkeista (esimerkiksi INTERREG III C POSEIDON) saadut kokemukset olisi saatettava jäsenvaltioiden tietoon, ja ne olisi otettava huomioon.

3.7

Kaikkien jäsenvaltioiden on kiinnitettävä huomiota koulutuksen merkitykseen kestävyysperiaatteita noudattavien yhteisöjen rakentamiselle. Paikallisten asukkaiden kouluttaminen asuinalueiden parantamiseen tarvittavissa taidoissa, viheralueiden kehittämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa voi tarjota taantuville asuinalueille ratkaisuja ja uusia työpaikkoja.

3.8

Alueiden komitea muistuttaa kestävyysperiaatteita noudattavia yhteisöjä koskeneen Bristolin epävirallisen ministerikokouksen päätelmistä, joiden mukaan kaupunkisuunnittelijoiden ammattitaitoa ja tietämystä on lisättävä. Komitea kehottaakin komissiota jatkamaan aloitteiden tekemistä erityisesti yhteistyön ja hyvien käytäntöjen jakamisen alalla. Lisäksi asuntojen älykkään energiahuollon edistämiseksi ja asukkaiden valistamiseksi on perustettava hyvien käytäntöjen hyödyntämiseen ja levittämiseen tarkoitettu eurooppalainen verkosto.

3.9

Rakennusten energiatehokkuutta koskevaa EU:n direktiiviä on tarkistettava ja sen toteutusta jäsenvaltioissa on valvottava tarkoin. Asuntojen energiataloutta voidaan edistää myös EU-ohjelmilla, kuten ”Euroopan älykäs energiahuolto”, tai CONCERTO-aloitteella (7. TTK-puiteohjelma) vuosina 2007-2013.

3.10

On painotettava ennen kaikkea kansalaisten valveuttamista energiansäästöasioissa. Välttämätön energiantarve tulisi tyydyttää hyödyntämällä ensisijaisesti uusiutuvia energialähteitä. Tämän vuoksi alueiden komitea suosittelee, että varoja kohdennetaan nykyistä enemmän alalla tehtäviin tutkimus- ja valveuttamistoimiin.

3.11

Asuminen on sisällytettävä tärkeänä osana kaikkiin EU:n kaupunkipolitiikkoihin toukokuussa 2007 järjestettävä kaupunkiasioita käsittelevä Leipzigin epävirallinen ministerikokous huomioon ottaen.

3.12

Suunnitteluun on omaksuttava kokonaisvaltainen näkemys ympäristön sekä rakennusten, kotien, työpaikkojen ja paikallisten palveluiden välisen konkreettisen suhteen optimoimiseksi. Tässä yhteydessä on paikallisin, alueellisin ja jäsenvaltiokohtaisin toimin varmistettava, että erityisesti sosiaaliseen asuntotuotantoon varataan riittävästi maata ja että se myös käytetään kyseiseen tarkoitukseen.

3.13

On huomattava, että asuntotarjonta on yhdistettävä julkisten palveluiden tarjontaan ja että uusia asuntoja rakennettaessa on luotava julkisten palvelujen tarjoamiseksi tarvittavat perusrakenteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että tärkeimpien palveluiden säilyttämisen vaatima väestömäärä pysyy optimaalisena.

3.14

Yleishyödyllisten asuntoyhtiöiden merkitys on tunnustettava, koska niillä on joustavuutta ja suorat yhteydet yhteisöihin ja siksi ne voivat tarjota ongelmiin asukkaiden tarpeisiin sopivia ratkaisuja.

3.15

On pohdittava asumispolitiikan merkitystä väestökehityksen muutoksessa ja EU:n maahanmuuttopolitiikan mukaisessa maahanmuuttajaväestön kotouttamisessa sekä tunnustettava alue- ja paikallisviranomaisten erityinen rooli tällä alalla.

3.16

Äskettäin perustetun, kaupunkiasioista vastaavan komission yksiköiden välisen erityisryhmän tulee käsitellä asumista tärkeänä osana kaupunkipolitiikkoja.

3.17

Alueiden komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja käsittelevässä tiedonannossaan tunnustanut sosiaalisen asuntotarjonnan merkityksen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja perusoikeuksien vahvistamista koskevien perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

3.18

Jäsenvaltioiden on yksinkertaistettava asuntojen kunnostamista koskevia hallintomenettelyjä ja tehtävä niistä aiempaa avoimempia.

3.19

URBACT-verkostoa ja uutta ”Alueiden panos talouden muutoksiin” -aloitetta voidaan käyttää Euroopan unionin kaupunkien ja alueiden välisen asiantuntemuksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon välineinä.

3.20

Energiatehokkuutta koskevaan EU:n direktiiviin tulee sisällyttää nykyisen asuntokannan kunnostaminen ja elvyttäminen, ja siitä on tehtävä yksi ensisijaisista toiminta-aloista, jotta pysäytettäisiin uusi rakentaminen, ennen kuin on otettu käyttöön kaikki nykyiset asumiseen soveltuvat asunnot. Näin vältetään maa-alueihin kohdistuvat uudet tarpeettomat rasitteet.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/19

—

katsoo, että Euroopan unionin tulevan meripolitiikan yleistavoitteena on oltava Euroopan merien suurten voimavarojen huomioiminen ja säilyttäminen ja että aktiivinen eurooppalainen meripolitiikka on muotoiltava siten, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hyötyä merien tarjoamista valtavista ympäristöllisistä, taloudellisista, biologisista ja kulttuurisista rikkauksista.

—

pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin meripolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman, joka sisältää muun muassa seuraavat toimet:

1.

Meret ja valtameret ovat maapallon elämän tärkeä perusta, sillä ne ylläpitävät merkittävää biologista monimuotoisuutta, säätelevät omalta osaltaan ilmastoa, tarjoavat tärkeitä resursseja, kuten ravintoa (esimerkiksi kalaa, merilevää ja äyriäisiä), energiaa ja mineraaleja, ja toimivat tärkeänä kuljetusväylänä erityisesti mannertenvälisessä kaupassa.

2.

Eurooppa on merellinen manner ja tarvitsee Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen johdanto-osan hengen mukaista yhtenäistä meripolitiikkaa. Kyseisen sopimuksen johdanto-osassa todetaan muun muassa, että on pyrittävä ratkaisemaan ”kaikki merioikeuskysymykset keskinäisen ymmärryksen ja yhteistyön hengessä”, että ”valtameriä koskevat ongelmat liittyvät läheisesti toisiinsa ja että niitä on käsiteltävä kokonaisuutena” ja että sopimuksella pyritään ”helpottamaan kansainvälistä yhteydenpitoa — luonnonvarojen tasapuolista ja tehokasta hyödyntämistä — elävien luonnonvarojen suojelua sekä meriympäristön — suojelua ja säilyttämistä”.

3.

Hyvässä eurooppalaisessa meripolitiikassa on otettava huomioon Euroopan erilaisilla maantieteellisillä alueilla vaikuttavat monitahoiset ja usein toisistaan poikkeavat realiteetit. Erityistä huomiota on kiinnitettävä luonnon monimuotoisuuteen sekä resurssien saatavuuteen sekä niiden käytön, kestävyyden ja keskinäisen vuorovaikutuksen tasoon.

4.

Meret ja valtameret ovat ihmiskunnalle arvo sinänsä, minkä johdosta niiden kestävä hyödyntäminen ja ympäristöolojen säilyttäminen ovat tavoitteita, joihin Euroopan unionin on aktiivisesti pyrittävä.

5.

Koska erityisesti rannikkoalueiden alue- ja paikallisviranomaisilla on aiheesta jo laajasti kokemusta, on alueellinen ja paikallinen kiinnostus tulevan meripolitiikan kehittämistä kohtaan ollut runsasta.

1.1

pitää tervetulleena vihreää kirjaa, jossa pyritään hahmottelemaan kokonaisvaltaisesti tärkeimmät tekijät yhteisen meripolitiikan luomiseksi.

1.2

pitää tervetulleena kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa merkittävimmät alakohtaiset politiikat kuten liikenne-, elinkeino-, satama-, kalastus-, energia-, ympäristö- ja matkailupolitiikka sisällytetään yhteiseen eurooppalaiseen meripolitiikkaan.

1.3

hyväksyy komission näkemyksen siitä, että tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan on kuvastuttava yhtenäisessä hallinnollisessa lähestymistavassa eurooppalaisella, valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

1.4

korostaa, että eurooppalaisen meripolitiikan moninaisilla eri osa-alueilla on kiinnitettävä huomiota alaa koskevan kansainvälisen koordinoinnin tarpeeseen, jotta voidaan varmistaa merten ja valtamerten kestävän hyödyntämisen sekä niiden ympäristöolojen säilyttämisen tehokkuus.

1.5

pitää myönteisenä, että vihreässä kirjassa todetaan päättäväisesti, että tulevassa eurooppalaisessa meripolitiikassa otetaan huomioon Lissabonin strategiassa ja meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa asetetut vaatimukset.

1.6

on tyytyväinen komission suunnitelmaan laajapohjaisesta ja pitkäkestoisesta kuulemismenettelystä, johon osallistuvat kaikki asianomaiset sidosryhmät ja kansalaiset. Niiden näkemykset tulisi ottaa huomioon Euroopan unionin tulevan meripolitiikan muotoilussa.

1.7

pitää hyvänä sitä, että tiedon keräämistä ja avointa jakamista pidetään tärkeänä edellytyksenä sille, että eri alakohtaiset politiikat ja edut saadaan sovitettua tehokkaasti yhteen.

1.8

tarjoutuu edelleen toimimaan tärkeänä kumppanina vihreän kirjan myötä käynnistyvässä kuulemisprosessissa ja korostaa, että on tärkeää käynnistää pitkäjänteinen julkisuuskampanja, johon osallistuvat myös alue- ja paikallisviranomaiset. Kampanjan avulla varmistetaan, että ne Euroopan kansalaiset, joita kyseinen uusi politiikka eniten koskettaa, paitsi ymmärtävät ehdotuksen sisällön, myös rohkaistuvat esittämään omat näkemyksensä, ajatuksensa ja huolenaiheensa.

1.9

pitää arvossa sitä, että komissio myöntää alueellisen ulottuvuuden olevan tärkeä mereen liittyvän toiminnan hallinnassa, ja korostaa alue- ja paikallisviranomaisten merkitystä unionin tulevan meripolitiikan muotoilussa ja toimeenpanossa.

1.10

katsoo, että Euroopan pieniin ja suuriin merialueisiin (esimerkiksi Itämeri, Mustameri, Englannin kanaali, Välimeri, Pohjanmeri ja Pohjois-Atlantti) vaikuttaviin alueellisiin ja paikallisiin sekä luonnonmaantieteellisiin erityistekijöihin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota. Sama pätee EU:n syrjäisimpiä alueita ympäröiviin meriin: Atlantin valtameri Afrikan edustalla, Karibianmeri ja Intian valtameri, joiden ansiosta EU on läsnä kaikkialla maailmassa.

1.11

pitää tervetulleena komission näkemystä alue- ja paikallishallinnon roolista uuden meripolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden toimeenpanossa ja vahvistaa olevansa valmis osallistumaan tulevan politiikan prioriteettien laatimiseen. Komitea toivoo, että sille tiedotetaan säännöllisesti meripolitiikan kehityksestä.

1.12

korostaa, että tässä lausunnossa keskitytään kahteen peruskysymykseen: ”Kuinka uutta Euroopan unionin meripolitiikkaa voidaan toteuttaa?” ja ”Tarjoaako tuleva yhtenäinen lähestymistapa lisäarvoa verrattuna nykyiseen alakohtaiseen meripolitiikkaan?”. Näihin kysymyksiin vastaaminen on ensisijaisen tärkeää.

1.13

katsoo edelleen, että Euroopan unionin tulevan meripolitiikan yleistavoitteena on oltava Euroopan merien suurten voimavarojen huomioiminen ja säilyttäminen ja että aktiivinen eurooppalainen meripolitiikka on muotoiltava siten, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hyötyä merien tarjoamista valtavista ympäristöllisistä, taloudellisista, biologisista ja kulttuurisista rikkauksista.

1.14

pitää tarpeellisena kerätä ja analysoida asianmukaisesti riittävä määrä tietoa sekä varmistaa näin kerätyn tiedon saatavuus, jotta päätöksentekijät ja sidosryhmät pystyvät tekemään perusteltuja päätöksiä. Päätösten tulee perustua parhaisiin kulloinkin saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin, joihin on päästy meriympäristön tutkimusta koskevan huippuosaamisen, tekniikan ja innovoinnin avulla.

1.15

kannustaa asianomaisten alakohtaisten politiikanlohkojen toimijoiden osallistumista ja suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin lisätä suuren yleisön tietoisuutta merenkulkualan merkityksestä yleensä ja puheena olevan politiikan merkityksestä erityisesti.

1.16

katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen meripolitiikan soveltamisen ei pitäisi estää sitä, että samanaikaisesti kehitetään yksittäisiä alakohtaisia meripolitiikkoja, joita on harjoitettava ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

1.17

korostaa, että eurooppalaisen meripolitiikan määrittelyn ja soveltamisen on perustuttava toissijaisuuden ja suhteellisuuden periaatteille.

1.18

kannattaa ajatusta eurooppalaisista alueellisista sopimuksista ja uskoo, että nämä sopimukset mahdollistavat EU:n poliittisten avaintavoitteiden ja prioriteettien toteuttamisen joustavasti, tehokkaasti ja vapaaehtoiselta pohjalta sekä varmistavat kolmenkeskeisten sopimusten tehokkaan hallinnoinnin, kuten komissio alun alkaen ehdotti, siten että ratkaisuissa otetaan huomioon ruohonjuuritasolla askarruttavat kysymykset.

1.19

kannattaa konkreettisten toimien kehittämistä vihreässä kirjassa esitettyjen päätavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä tavoitteita ovat esimerkiksi ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointi, merten luonnonvarojen kestävä käyttö, meriasioiden hyvän hallinnointitavan kehittäminen, Euroopan kansalaisten tietoisuuden lisääminen Euroopan merellisestä perinnöstä sekä paikallisen ja alueellisen kulttuurin monimuotoisuuden säilyttäminen.

1.20

katsoo, että tulisi luoda Euroopan unionin meripolitiikkaa koskeva toimintasuunnitelma, jossa esitettäisiin konkreettiset vertailuarvot, joihin sovellettaisiin kolmiportaista lähestymistapaa: kullekin vertailuarvolle määriteltäisiin tavoite, yksityiskohtainen kuvaus sekä toimeenpanoehdotus. Viimeksi mainittu tulisi ihannetapauksessa tehdä vuonna 2008 ja ehdotukset taloudellisiksi toimiksi esittää vuonna 2007.

2.1.1

Laaditaan kooste nykyisistä parhaista kansallisista, alueellisista ja paikallisista käytänteistä, jotka koskevat erityisesti alueellisia taloudellisia klustereita, tutkimusverkostoja, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, aluesuunnittelua ja hyviä hallintotapoja, sekä edistetään nykyisiä parhaita käytänteitä ja niiden siirtoa muille alueille tai yhteisöihin.

2.1.2

Kannustetaan ja tuetaan alueita tällaisten parhaiden käytänteiden sekä samalla meriasioiden eurooppalaisten osaamiskeskusten kehittämisessä.

2.1.3

Vahvistetaan rannikko- ja saarialueiden roolia keskeisinä määrittely-, täytäntöönpano- ja arviointikokonaisuuksina.

2.1.4

Luodaan Euroopan meripoliittinen foorumi, jonka puitteissa voidaan säännöllisesti, tehokkaasti ja resursseja säästäen tukea unionissa, jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla sovellettavien parhaiden käytänteiden vaihtoa ja jonka toimintaan myös komissio ja alueiden komitea osallistuvat.

2.1.5

Arvioidaan ja koordinoidaan strategisia erityissuunnitelmia, jotka koskevat Euroopan valtameriä eli Koillis-Atlanttia ja Jäämerta sekä puolisuljettuja pieniä ja suuria merialueita, esimerkiksi Välimerta, Itämerta, Pohjanmerta, Mustaamerta ja Englannin kanaalia. Jäsenvaltioiden olisi valmisteltava kyseiset suunnitelmat komission ehdotuksen pohjalta niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka määritellään meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa, jossa kehotetaan yksilöimään laajahkoja merialueita. HELCOM on jo ryhtynyt työstämään Itämeren toimintasuunnitelmaa. Kyseessä on kunnianhimoinen ja laajamittainen hanke, jota voidaan pitää meristrategiaan kuuluvana pilottihankkeena tai tutkimuksena. Näin ollen suunnitelma olisi toteutettava yhdessä strategisten erityissuunnitelmien kanssa.

2.1.6

Tuetaan alueellisia teemaverkostoja, joiden avulla pyritään kehittämään yhteisiä hankkeita kuljetusten, perusrakenteiden vahvistamisen ja niiden laadun parantamisen, ympäristönsuojelun, kalastustoimien koordinoinnin sekä kaupallisen yhteistyön alalla. Tällöin on otettava huomioon jo olemassa olevien kalastusneuvostojen toiminta.

2.2.1

Parannetaan erityisesti alue- ja paikallistason perustietoja käyttämällä paikkatietojärjestelmiä (GIS) ja sisällytetään tietoihin satelliittien, lentokoneiden ja poijujen avulla maalta ja mereltä kerättävää maantieteellisesti yhtenäistä tietoa, kuten tietoa merenpinnan alueellisesta korkeudesta tai alusliikenteestä tai valtamerten seurantajärjestelmien tuottamia ilmastotietoja.

2.2.2

Kerätään tietoa merten luonnonvaroihin liittyvistä taloudellisista ja ympäristöä koskevista näkökohdista sekä niiden sosiaalisista vaikutuksista ja luodaan yhtenäinen eurooppalainen merirekisterijärjestelmä.

2.2.3

Seurataan yhteisön vesien kalavaroja ja vaeltavia lajeja sekä sovelletaan kalavarojen hyödyntämisessä tiedonkeruumallia ja kannustetaan tietokantoihin nivotun, kalamarkkinoita koskevan telemaattisen verkon luomista.

2.2.4

Seurataan ehdotusta Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen (European Marine Observation) sekä tietoverkon perustamisesta ja korostetaan samalla näkemystä, että tietoverkkoa olisi käytettävä meriä koskevan nykyisen ja uuden tiedon yhdistämiseksi, mikä mahdollistaisi pitkäjänteisen valvonnan ja laadukkaan riskinarvioinnin erityisesti sellaisilla aloilla kuin meriliikenteen turvallisuus, luonnonvarojen tutkiminen ja hyödyntäminen sekä meriympäristön ja sen biologisen monimuotoisuuden suojelu.

2.2.5

Kiinnitetään tulevissa tutkimusohjelmissa huomattavasti nykyistä enemmän huomiota integroivaan lähestymistapaan.

2.2.6

Tuetaan yhteyksien tiivistämistä eurooppalaisten tutkimuslaitosten välillä valtamerien tutkimukseen keskittyvän eurooppalaisen tieteellisen verkoston muodostamista silmällä pitäen, jotta voidaan edistää yhteiseurooppalaisia merentutkimushankkeita. Tämä parantaa eurooppalaisen merentutkimuksen laatua ja antaa Euroopalle maailmanlaajuisen johtoaseman alalla.

2.2.7

Kootaan tutkimusalukset ja laajamittaiset laitteistot eurooppalaisen mertentutkimusverkoston yhteyteen mittajärjestelmien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi sekä kustannustehokkuuden ja laadun parantamiseksi ja tuetaan tällaista lähestymistapaa yhteishankinnoilla, joita Euroopan investointipankki voisi edistää.

2.2.8

Tuetaan vihreässä kirjassa yksilöityjen uusiutuvien energialähteiden, muun muassa avomereltä peräisin olevan tuulienergian ja aaltoenergian, käyttöä edellyttäen, että ne ovat yhteensopivia muiden yhteiskunnallis-taloudellisten ja ympäristöä koskevien toimien ja intressien kanssa, sekä edistetään tutkimus- ja innovaatiotoimintaa alalla.

2.2.9

Tutkitaan mahdollisuutta varastoida hiilidioksidia merialueilla sijaitseviin ehtyneisiin öljy- ja kaasukenttiin.

2.2.10

Vahvistetaan pyrkimyksiä, jotka liittyvät tieteellisen ja teknologisen edistyksen saavuttamiseen muun muassa ”sinisen” bioteknologian, alusliikenteen ohjaamiseen tarkoitettujen järjestelmien sekä matkailutoiminnan alalla. Siten voidaan reagoida nykyisiin ja mahdollisiin tuleviin uhkiin, jotka liittyvät erityisesti ilmastonmuutokseen, kalakantojen vähentymiseen, kestävän kehityksen periaatteiden vastaiseen matkailuun sekä rannikkoalueiden väestökehityksen muutoksiin. Tämän ansiosta voidaan kehittää ja edistää hyvin ulottuvilla olevia kannusteita tutkimuksen ja kehityksen tukemiseksi mainitunkaltaisilla toimialoilla.

2.2.11

Kannustetaan kestävää kalanviljelyä koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä ja perustetaan tuotantorekisterit, joihin tuottajien on liityttävä. On selvää, että kala kuuluu keskeisiin peruselintarvikkeisiin ja että kalanviljely on runsaasti resursseja vaativaa toimintaa.

2.2.12

Tehostetaan erityisesti ilmastonmuutoksesta ja siitä johtuvasta merenpinnan noususta Euroopan meriympäristölle mahdollisesti aiheutuvien riskien analysointia sekä mannerlaattojen liikkumisen merenalaisten vaikutusten seurantaa ja pyritään yksilöimään riittäviä toimenpiteitä asiaan reagoimiseksi.

2.2.13

Kannustetaan tuotantorekisterien käyttöä ja kehittämistä biologisessa vesiviljelyssä.

2.2.14

Kannustetaan ja edistetään tutkimusta sellaisten parametrien selvittämiseksi, joiden avulla voidaan määritellä taso, jolla merta hyödyntävä ihmisen toiminta (kuten kalastus, vesiviljely, virkistystoiminta, matkailu, kuljetus ja energia) on ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää.

2.3.1

Luodaan strategia siitä, miten Euroopan unioni voi maailmanlaajuisessa kilpailussa säilyttää ja laajentaa markkinaosuuksiaan meritalouden eri aloilla. Samalla on kiinnitettävä huomiota kestävyyskysymyksiin, kustannuksiin ja teknologiatekijöihin.

2.3.2

Selvitetään yksityiskohtaisesti, missä määrin yksittäiset talouden alat (esim. energia, liikenne, matkailu, kalastus ja ”sininen” bioteknologia sekä laivanrakennus) tukevat nykyään Euroopan kilpailukykyä ja innovaatiotoimintaa erityisesti Lissabonin suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden ja prioriteettien näkökulmasta.

2.3.3

Esitetään tieteellistä näyttöä siitä, missä määrin edellä mainitut yksittäiset talouden alat voivat vaikuttaa seuraaviin asioihin:

2.3.4

Rohkaistaan tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteyksien kehittämistä edelleen erityisesti meriklustereiden parissa. Eurooppalaisen meriklusterikonferenssin järjestäminen loisi erinomaisen foorumin merentutkijoiden ja elinkeinoelämän säännölliselle kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle.

2.3.5

Vahvistetaan liikenteen asemaa tulevassa meripolitiikassa, koska liikenne on yksi tärkeimmistä ja monialaisimmista mereen liittyvistä toiminnoista.

2.3.6

Edistetään ”merten moottoriteiden” yksilöimistä, kun otetaan huomioon, että merikuljetusten määrä Euroopan valtamerillä ja merillä lisääntyy, kun kyseinen kunnianhimoinen hanke valmistuu vuonna 2010. Sen vuoksi AK kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tehostamaan tärkeimpien meriteiden pilaantumista koskevaa ympäristövalvontaa ja katsoo, että uutta GMES-teknologiaa voitaisiin onnistuneesti käyttää tähän tarkoitukseen.

2.3.7

Elvytetään hankkeet satamaterminaalien rakentamiseksi valmiiksi. Työ olisi aloitettava luonteeltaan selvästi intermodaalisista terminaaleista, kun otetaan huomioon, että eräiden meriliikenteeseen vaikuttavien TEN-T-liikennehankkeiden toteuttaminen on aikataulusta jäljessä.

2.3.8

Parannetaan saarten satamainfrastruktuuria ja liikenneyhteyksiä erittelemällä ja toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet syrjäisimpien alueiden sisällyttämiseksi mukaan ja varmistetaan pääsy saarialueilta mantereen markkinoille huolehtimalla siitä, että merirahti- ja matkustajaliikennepalveluja tarjotaan sekä mantereelle että saman saariston muihin saariin riittävän usein ja kohtuullisin kustannuksin. Nopeutetaan sivuverkkojen kehittämistä siten, että saaret ja etenkin syrjäisimmät alueet voidaan mahdollisimman nopeasti yhdistää täydellisesti merten moottoriteihin.

2.3.9

Jatketaan yhteistyötä jäsenvaltioiden ja meriin rajoittuvien alueiden kanssa meriteiden vahvistamiseksi, parantamiseksi ja kehittämiseksi ja varmistetaan, että meriteihin kiinnitetään asianmukaista huomiota osana Euroopan laajuisia verkkoja.

2.3.10

Tehdään tutkimus yhteisön lipun käyttöönoton eduista ja haitoista.

2.3.11

Asetetaan tulevan meripolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi strategisten satamien roolin vahvistaminen ja teetetään samalla tutkimus pää- ja sivusatamien välisistä yhteyksistä sekä mahdollisuuksista siirtää ja hajaannuttaa eräitä satamatoimintoja pienempiin keskuksiin.

2.3.12

Perustetaan merenkulkualan eurooppalaisten oppilaitosten verkosto merenkulkijoiden koulutuksen parantamiseksi ja urakehityksen määrittelemiseksi, sillä siten voidaan varmistaa eurooppalaisen työvoiman ammattitaito ja laatu, ja tehdään ehdotus koulutuksen ja elinikäisen oppimisen edistämisestä kaikilla mereen liittyvillä aloilla, ei ainoastaan merenkulkualalla.

2.3.13

Luodaan työvoimaa ja työoloja koskevat Euroopan laajuiset vähimmäisvaatimukset ja varmistetaan niiden soveltaminen meriliikenteessä ja muilla mereen liittyvillä aloilla. Estetään väärinkäytökset.

2.3.14

Luodaan uudet, erityisesti alueiden tarpeita heijastavat puitteet, jotka mahdollistavat koordinoidun lähestymistavan soveltamisen EU:n merialueille suuntautuvaan kestävään matkailuun. Tällöin on pantava merkille, että vaikka merialueisiin liittyvä matkailu erinomaisine kasvumahdollisuuksineen on yksi voimakkaimmin meritalouteen vaikuttavista tekijöistä, se vaikuttaa samalla osittain rannikkojen pilaantumisen lisääntymiseen ja kestävän kehityksen periaatteiden vastaiseen resurssien käyttöön sekä rannikkojen luonnonympäristön tilan heikkenemiseen.

2.3.15

Helpotetaan offshore-tuulipuistojen kehittämistä EU:ssa, eli hankkeita, joiden tarkoituksena on löytää ratkaisuja valtiollisella, alue- ja paikallistasolla esiintyvien vastuukysymyksiin, jotka liittyvät erityisesti kaapelilinjoihin tai yhteiskäyttöön — esimerkiksi tuulivoimalat ja simpukkaviljelmät.

2.3.16

Tehdään kiireesti ehdotus teknologisten läpimurtojen kehittämiseksi valtamerten muitten uusiutuvien energialähteiden, esimerkiksi vuorovesi-ilmiön tai merivirtojen, hyödyntämiseksi. Näillä aloilla EU voisi kehittyä maailmanlaajuiseksi strategiseksi johtajaksi.

2.3.17

Säännellään merien perinteisten energialähteiden, kuten öljyn ja kaasun, hyödyntämistä huolellisesti määriteltyjen ympäristöturvallisuusstandardien pohjalta ja valvotaan tehokkaasti tällaista toimintaa.

2.3.18

Suunnitellaan merenpinnan nousua ja sääolojen muuttumista koskevien eri ennusteiden pohjalta toimenpiteitä, joita saatetaan tarvita rannikkoalueiden suojelemiseksi. Tällöin olisi otettava huomioon nykyiset strategiat, kuten Waddenzeen suojelua koskeva yhteistyön puitteissa laaditut suunnitelmat.

2.3.19

Edistetään kansainvälisiä sopimuksia, joiden avulla pyritään varmistamaan yhteisten kalavarojen (etenkin vaeltavien lajien) kestävä hyödyntäminen.

2.3.20

Toteutetaan tutkimusohjelmia sellaisten ankkurointijärjestelmien kehittämiseksi, joiden avulla voidaan erityisen arvokkailla alueilla välttää meriruohoa (Poseidonia Oceanica) kasvavan merenpohjan tuhoutuminen.

2.3.21

Luodaan merenkulun ammattilaisia varten julkinen rannikkoalueisiin keskittyvä rakenne, johon sisällytetään sellaisia tehtäviä kuin ympäristön tarkkailu, rajavalvonta, meripelastustoiminta, kalastuksenvalvonta, terveydenhoito ja pelastuspalvelu.

2.4.1

Osoitetaan, miten nykyistä ympäristöä voidaan menestyksekkäästi suojella ja palauttaa entiseen tilaan, määritetään ja pannaan täytäntöön yhteiset Euroopan tason suojelukriteerit sekä varmistetaan rannikoilla ja avomerellä sijaitsevien ekosysteemien ja elinympäristöjen hyvä laatu.

2.4.2

Selvitetään edelleen, miten teemakohtainen meriympäristöstrategia ja meristrategiadirektiivi integroidaan tulevaan yleiseen meripolitiikkaan, ja pidetään tässä yhteydessä mielessä alueiden komitean ehdottamat tarkistetut aikataulut. Jotta aikataulut olisivat mahdollisimman tuloksellisia, ne on koordinoitava EU:n muiden tärkeiden ohjelmien, kuten rakenne- ja maatalousrahastojen, kanssa.

2.4.3

Autetaan meriin rajoittuvia alueita määrittämään toimivia ympäristönsuojelutapoja sekä erityisesti perustamaan alueiden ja/tai valtioiden välisiä suojeltuja merialueita, tekemään konkreettisia ehdotuksia radioaktiivisten päästöjen, alusten aiheuttaman saastumisen (etenkin kaasu- ja muut päästöt sekä painolastivedet, sillä viimeksi mainitut voivat osaltaan olla syynä vieraiden lajien ilmaantumiseen) sekä ihmisen toiminnasta erityisissä, luontotyyppidirektiivissä mainituissa meriympäristöissä aiheutuvien vahinkojen merkittäväksi vähentämiseksi ja koordinoidaan tällaista toimintaa. Tuetaan pyrkimyksiä varmistaa rannikoilla ja niiden ulkopuolella sijaitsevien ekosysteemien ja elinympäristöjen hyvä laatu kiinnittämällä huomiota myös niihin huomattaviin vaikutuksiin, joita taloudellisella toiminnalla voi erityisesti meriin huuhtoutuvien ravinteiden vuoksi olla meriympäristön tilaan.

2.4.4

Selvitetään yksityiskohtaisesti, missä yhteyksissä ja millä keinoin tavanomaista teknologiaa voidaan korvata ympäristöystävällisellä teknologialla, ja tarjotaan taloudellisia kannustimia ja avustusohjelmia tällaisen muutoksen edistämiseksi ja helpottamiseksi.

2.4.5

Lisätään myös oikeudellisten sanktioiden avulla painostusta niitä tahoja kohtaan, jotka eivät noudata erityisesti jätteen laitonta tyhjentämistä mereen, laitonta kalastusta tai henkilöiden tai tavaran laitonta kuljetusta koskevia oikeudellisia vaatimuksia ja normeja.

2.4.6

Parannetaan meriteiden turvallisuutta ja tutkitaan mahdollisuutta määrätä öljysäiliöalukset ja muut vaarallista lastia kuljettavat alukset käyttämään luotsia. Tutkitaan myös mahdollisuutta ottaa kapeilla väylillä käyttöön yleinen luotsinkäyttöpakko.

2.4.7

Tuetaan aloitteita, joilla pyritään kunnostamaan tai parantamaan öljypitoisen veden vastaanottoon tarkoitettuja satamalaitteistoja, ja edistetään teknologisia innovaatioita laivauksen ja öljynkäsittelyn aloilla muun muassa helposti leviävien vieraiden lajien ilmaantumisen estämiseksi.

2.4.8

Tuetaan ja edistetään kansainvälisiä sopimuksia, joiden avulla pyritään säilyttämään kaupallisesti hyödynnettävien, laajasti vaeltavien lajien varannot — tietoisena siitä, ettei kalavarojen säilyttämistoimilla ole merkittäviä vaikutuksia, jos ne kohdennetaan vain yhteisön pyyntilaivastoihin.

2.4.9

Helpotetaan eurooppalaisten suojeltujen merialueiden verkon ja niiden valvontaverkon perustamista etenkin EU:n jäsenmaiden ja naapurimaiden välille, jotta edistetään hallinnossa saatujen kokemusten ja hyviksi osoittautuneiden käytänteiden vaihtoa.

2.4.10

Tuetaan aloitteita alusten painolastivesien hallintaa ja käsittelyä koskevien pöytäkirjojen laatimiseksi, sillä painolastivedet voivat olla syynä sellaisten vieraiden lajien ilmaantumiseen, jotka saattavat omalta osaltaan vaikuttaa merten biologisen monimuotoisuuden häviämiseen.

2.5.1

Laaditaan luettelo EU:n tasolla nykyään käytössä olevista meripolitiikan rahoittamiseen tarkoitetuista eri välineistä, joita ovat esimerkiksi rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan kalatalousrahasto sekä yhteisön seitsemännen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman yhteydessä toimiva elinikäisen oppimisen rahasto. On myös tutkittava kyseisten välineiden tehokkuutta ja selvitettävä, onko niitä yksinkertaistettava vai onko niistä tiedottamista parannettava.

2.5.2

Tehdään kokoava katsaus niistä merenkulkualan hankkeista, joita komissio on jo rahoittanut.

2.5.3

Kiinnitetään tulevissa rahoitusjärjestelmissä (vuodesta 2014 eteenpäin) huomattavasti nykyistä enemmän huomiota integroivaan lähestymistapaan.

2.5.4

Tutkitaan mahdollisuutta tarkistaa EU:n rahoitusjärjestelmää siten, että luotaisiin kaikkien tai useimpien merikysymysten käsittelemistä varten yksinomainen yksinkertaistettu järjestelmä Euroopan rannikko- ja saarialueille tarkoitetun rahaston yhteyteen.

2.5.5

Tuetaan rahallisesti kriisiin joutuneita, biologisesti sekä ympäristöltään ja arkkitehtuuriltaan erityisen arvokkaita alueita, joiden talous riippuu voimakkaasti mereen liittyvistä toiminnoista.

2.5.6

Tarkistetaan EU:n nykyisiä sääntelypuitteita ”merinäkökulmasta” ja etsitään ratkaisu eri politiikanalojen yhdentämismahdollisuuksia haittaaviin pullonkauloihin ja puutteellisiin yhteyksiin sekä säännellään nykyistä oikeudellista kehystä entistä paremmin.

2.5.7

Laaditaan erityisiä rahoitusvälineitä sovellettavaksi ympäristö- ja kulttuurinäkökohdiltaan arvokkailla alueilla, joille on tyypillistä pienimuotoinen rannikkokalastus ja toisinaan sitä tukeva pienviljely. Näillä alueilla ei voida soveltaa olemassa olevia rahoitusvälineitä, sillä kyseiset yritykset ovat kooltaan ja liikevaihdoltaan liian pieniä.

2.5.8

Luodaan rannikko- ja saarialueille suunnattuja rahoitusvälineitä, joilla on tarkoitus auttaa kattamaan kustannukset toimista, joita kyseiset alueet toteuttavat Euroopan unionin yleisen edun edistämiseksi etenkin, kun kyse on huume- ja ihmiskaupan, laittoman maahanmuuton ja meren pilaantumisen torjunnasta sekä talousvyöhykkeiden valvonnasta.

2.5.9

Kehitetään kansainvälistä yhteistyötä ja kansainvälisen oikeuden soveltamista Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen pohjalta.

2.6.1

Selvitetään, — painottaen saarten erityistapausta — miten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon avulla voitaisiin menestyksekkäästi tukea alakohtaisten politiikkojen yhdentämistä alueilla, joita voidaan hyödyntää erilaisiin tarkoituksiin.

2.6.2

Kehitetään merialan tehokkaaksi maantieteelliseksi välineeksi maalla käytettävän INSPIRE-paikkatietojärjestelmän kaltainen väline.

2.6.3

Vastataan kiireesti tarpeeseen perustaa Euroopan unionin rannikkovartiosto ja yksilöidään eri merialueiden erityistarpeet.

2.6.4

Määritetään tavat tehostaa EU:n rahoitusvälineiden käyttöä siten, että (i) lyhyellä aikavälillä autetaan jäsenvaltioita tai alueita, joihin jatkuvasti lisääntyvä laiton maahanmuutto vaikuttaa suoraan, ja (ii) pidemmällä aikavälillä autetaan EU:n ulkopuolisia maita saavuttamaan sellainen poliittisen ja taloudellisen kehityksen taso, ettei niiden kansalaisilla enää ole tarvetta pyrkiä laittomasti EU:n alueelle. Komitea kannattaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan ehdotusta, että perustetaan Maltaan virasto, joka on erityisesti vastuussa EU:n ulkopuolisista maista tulevia laittomia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita koskevien kysymysten käsittelystä.

2.6.5

Tuetaan jäsenvaltioiden viranomaisten lisäksi entistä enemmän myös alue- ja paikallisviranomaisia niiden hallintoalueille saapuneiden uusien maahanmuuttajien asioiden hallinnassa.

2.6.6

Kiinnitetään huomiota sisämaahan sekä sisämaa-alueiden, jokien, muiden sisävesien ja rannikko- ja merialueiden vuorovaikutukseen, sillä siten voidaan tuoda selvästi esille olemassa olevat eri yhteydet.

2.6.7

Huolehditaan erittäin korkeiden alusturvallisuusstandardien jatkokehittämisestä ja niiden soveltamisesta Euroopan vesillä merionnettomuuksien välttämiseksi avomerellä, rannikkoalueilla ja satamissa.

2.6.8

Laaditaan syrjäisimpien alueiden ja saarten erityisolojen ja -ongelmien valossa niitä koskevia erityisohjelmia ja -toimenpiteitä varsinkin sellaisilla toiminta-alueilla kuin

2.6.9

Kehitetään lyhyen ja keskipitkän aikavälin strategioita Euroopan meri- ja valtamerialueiden lisääntyvän väärinkäytön hillitsemiseksi erityisesti ajatellen Eurooppaan suuntautuvan laittoman ihmiskaupan torjumista.

2.6.10

Analysoidaan toiminnallisesti epäedullista tilannetta, joka johtuu merialueiden eriasteisesta syrjäisyydestä, ja laaditaan yhteenkuuluvuuden käsitteeseen perustuvia meriliikennepolitiikkoja, jotta kyseisten alueiden integroitumista Eurooppaan parannettaisiin.

2.6.11

Tehdään tunnetuiksi rannikkoalueiden yhtenäistä hallinnointia koskevia käytännön kokeiluja, joiden avulla voidaan luoda ja edistää organisaatiorakenteita ja menettelytapoja koordinointimekanismien niveltämiseksi eri hallintojen välillä, sekä edistetään yhteiskunnallista osallistumista rannikkoalueita koskevaan päätöksentekoon.

2.7.1

Pyritään jatkuvasti ja järjestelmällisesti lisäämään suuren yleisön tietämystä merikysymyksistä, myös Euroopan yhteiseen merelliseen perinteeseen, kulttuuriin ja identiteettiin liittyvistä näkökohdista.

2.7.2

Tehdään ehdotus siitä, miten merellinen ulottuvuus voitaisiin sisällyttää vuonna 2008 järjestettävään kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen.

2.7.3

Kehitetään suuren yleisön tietämyksen lisäämiseksi ajanmukaista meripolitiikkaa koskeva järjestelmällinen strategia, jotta politiikalla on vankka ruohonjuuritason perusta ja jotta varmistetaan sen täytäntöönpano käytännössä.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/27

—

ehdottaa EIT:n hallintorakenteiden kehittämistä siten, että voidaan tasapainottaa EIT:n tarve harjoittaa riippumattomasti päivittäistä toimintaansa sekä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten tarve kyetä varmistamaan EU:n edut esimerkiksi jäsenvaltioiden paneeleissa laadittavien viisivuotiskatsausten avulla.

—

on pahoillaan siitä, että ehdotuksessa ei osoiteta riittävästi uusia varoja tutkimusyhteisön käyttöön. Komitea pitää välttämättömänä, ettei aloitteeseen käytetä osaa EU:n nykyisestä tutkimusrahoituksesta. Sen sijaan olisi yksilöitävä uusia yksityissektorin osallistumismuotoja, jotka on turvattava selvillä mekanismeilla. Osaamis- ja innovointiyhteisöjä tulisi rohkaista luomaan itselleen ajan mittaan kestävä rahoituspohja ja niiden budjetteja olisi tarkistettava jatkuvasti niiden saavuttamien tulosten valossa.

—

suosittaa, että EIT ei alkuvaiheessa myönnä omia tutkintoja vaan kehittää mieluummin tunnuksen tai nimikkeen, jonka osaamis- ja innovointiyhteisöön kuuluva kumppaniyliopisto myöntää.

—

suosittaa, että osaamis- ja innovointiyhteisöjen yhteistyöryhmien valinnassa kiinnitetään huomiota sekä niiden koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin liittyvään huippuosaamiseen että osoitettuun huippuosaamispotentiaaliin. Komitea kehottaa komissiota määrittämään, miten kyseiset kriteerit mitataan.

—

kehottaa ohjaamaan EIT:tä antamaan paljon arvoa sellaisten osaamis- ja innovointiyhteisöjen tekemille hakemuksille, jotka tekevät tiiviistä yhteistyötä strukturoitujen tutkimusyhteisöjen kanssa ja joissa on mukana alue- ja paikallisviranomaisia/-elimiä. Pk-yritykset tulisi mainita selvästi kuuluviksi mahdollisten ”kumppaniorganisaatioiden” joukkoon.

1.

Komission toinen tiedonanto Euroopan teknologiainstituutin perustamisesta sekä ehdotus asiaa koskevaksi asetukseksi ovat ilahduttavia edistysaskeleita.

2.

Vaikka kaikki EU:ssa toimivat tutkimuslaitokset eivät voi osallistua Euroopan teknologiainstituutin toimintaan suoraan, tavoitteena on, että ne osallistuvat siihen osaamis- ja innovointiyhteisöjen välityksellä. Tämä parantaa tutkimusympäristöä, sillä se vahvistaa koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation muodostamaa osaamiskolmiota.

3.

Osaamiskolmion vahvistaminen ja erityisesti tiiviiden kumppanuussuhteiden luominen yritys- ja tutkimusmaailman välille parantavat osaltaan huomattavasti EU:n kilpailukykyä.

4.

Lisäksi alueiden tasapainoista kehitystä voidaan edistää, jos Euroopan teknologiainstituutin osaamis- ja innovointiyhteisöt, jotka rakentuvat yritysmaailman kanssa yhteistyötä tekevien huipputiimien ympärille, toimivat ja vaikuttavat yhdessä talouskehitystä edistävien alue- ja paikallistason elinten kanssa.

1.1

on tyytyväinen käsillä olevaan toiseen tiedonantoon ja katsoo sen olevan myönteinen panos Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamisesta käytävään keskusteluun ja Lissabonin strategian toteuttamiseen.

1.2

on tyytyväinen komission säädösehdotuksen valmistelun yhteydessä noudattamaan tasapainoiseen lähestymistapaan, muun muassa siihen, että ”osaamisyhteisöjen” nimi on muutettu ”osaamis- ja innovointiyhteisöiksi”. Komitea panee myös tyytyväisenä merkille, että alue- ja paikallisviranomaiset luetaan osaamis- ja innovointiyhteisöjen mahdollisten kumppaniorganisaatioiden joukkoon, mutta on samalla huolestunut eräistä yksityiskohdista.

1.3

tukee aloitetta, jolla on tarkoitus tiivistää osaamiskolmion kolmen pilarin — koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin — välisiä yhteyksiä, sekä ehdotusta, jolla pyritään poistamaan Euroopan innovointitoiminnassa havaittu vaje.

1.4

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan menestyksekkäitä tutkimus- ja innovointimalleja ei voida kopioida mielivaltaisesti. Kopioinnin sijaan EU:n tulisi pyrkiä kehittämään edelleen toimiviksi osoittautuneita parhaiden käytänteiden malleja, jotka perustuvat tutkimus-, innovointi- ja koulutustoiminnan tiiviisiin yhteyksiin EU:ssa.

1.5

toteaa, että EIT:llä on tärkeä merkitys saatettaessa yhteen kaikki osaamiskolmion keskeiset sidosryhmät, parhaat tutkimusryhmät, elinkeinoelämän edustajat ja viranomaiset. Kaksitasoista järjestelmää tulisi välttää kaikin keinoin.

1.6

tiedostaa, että eräät ehdotukseen liittyvät näkökohdat ovat edelleen ongelmallisia.

1.7

on pahoillaan siitä, että uudessa säädösehdotuksessa ei osoiteta riittävästi uusia varoja tutkimusyhteisön käyttöön ja että ehdotukseen ei sisälly selviä mekanismeja yksityiseltä sektorilta tulevan rahoituksen turvaamiseksi.

1.8

pitää välttämättömänä, ettei aloitteeseen käytetä osaa nykyisestä tutkimusrahoituksesta (tutkimuksen puiteohjelma ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma). Sen sijaan olisi yksilöitävä uusia yksityissektorin osallistumismuotoja.

1.9

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on ratkaiseva vaikutus niihin toimintaedellytyksiin, jotka luovat innovoinnin edellyttämää vuorovaikutusta.

1.10

muistuttaa komissiota siitä, että alue- ja paikallisviranomaisilla ja erityisesti niiden taloudellisilla kumppanuussuhteilla on tärkeä rooli luotaessa edellytyksiä osaamiskolmion kolmen osa-alueen vuorovaikutukselle, esimerkiksi edistettäessä klusterien muodostamista, tarjottaessa yrityshautomoille tarvittavaa infrastruktuuria ja kannustettaessa elinkeinoelämää lisäämään investointejaan.

1.11

muistuttaa komissiota niin ikään siitä, alue- ja paikallisviranomaisilla on parhaat edellytykset kannustaa pk-yrityksiä osallistumaan tutkimusyhteistyökumppanuuksiin sekä edistää sellaisia elinkeinoelämän ja yliopistojen kumppanuussuhteita, joilla on todennäköiset mahdollisuudet menestyä kyseisellä alueella tai paikkakunnalla, kun otetaan huomioon ajankohtaiset ja tulevat olosuhteet, politiikat, työntö- ja vetotekijät jne.

1.12

korostaa edelleen, että EIT:n tulisi keskittyä ensisijaisesti innovointiin, tiedonsiirtoon ja soveltavan tutkimuksen hankkeisiin.

2.1

suosittaa, että EIT:ssä yhdistetään sekä EU:n kansainvälisesti tunnustettujen huippuyliopistojen ja niiden tutkimusryhmien ja -elinten että EU:n muiden, potentiaalisten huippuluokan yliopistojen ja tutkimuselinten parhaiden tiimien vahvuudet.

2.2

kehottaa komissiota näin ollen tekemään yhteistyötä sellaisten yliopistojen ja tutkimuselinten kanssa, joilla on vahvaa kokemusta osaamiskolmion toiminnasta. Jos EIT ei saa Euroopan huippuyliopistoja ja tutkimuselimiä sitoutumaan sen toimintaan, tällä on vaikutusta siihen, millaiseksi instituutti mielletään kansainvälisesti.

2.3

kehottaa soveltamaan osaamis- ja innovointiyhteisöjen luomisessa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja valitsemaan lähtökohdaksi huippuesimerkkejä tutkimus- ja yritysmaailman nykyisestä yhteistyöstä.

2.4

panee tyytyväisenä merkille, että osaamis- ja innovointiyhteisöjen valintaprosessi on avoin, jotta varteenotettavat tutkimusryhmät voivat pyrkiä mukaan EIT:hen. Kaikkien yliopistojen ja tutkimuselinten tulisi koosta riippumatta kokea, että niiden parhaat tiimit voivat osallistua aktiivisesti EIT:n toimintaan, kunhan asianmukaiset rakenteet, kumppanuussuhteet ja toimintatavat on luotu. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei tähän liittyvän avainkriteerin (koulutukseen ja tutkimukseen liittyvä huippuosaaminen) yhteydessä viitata erityisesti myös huippuosaamispotentiaaliin, ja kehottaa komissiota määrittämään, miten kyseiset kaksi kriteeriä mitataan.

2.5

katsoo, että tutkimusmaailman ja yksityissektorin yhteyksiä osaamis- ja innovointiyhteisöissä voitaisiin tiivistää muun muassa rohkaisemalla tai kannustamalla näitä yhteisöjä luomaan itselleen ajan mittaan kestävä rahoituspohja. Komitea kehottaakin sisällyttämään tämän näkökohdan säädösehdotuksen säännöksiin.

2.6

vastustaa komission ehdotusta, että EIT voisi myöntää omia tutkintoja. Komitea suosittaa tutkintokysymyksen osalta, että EIT ei alkuvaiheessa myönnä omia tutkintoja vaan kehittää mieluummin tunnuksen tai nimikkeen, jonka osaamis- ja innovointiyhteisöön kuuluva kumppaniyliopisto myöntää. Muuten on vaarana, että EIT-tutkinto saa johtavat yliopistot etääntymään instituutin toiminnasta.

2.7

suosittaa, että EIT:n ensimmäisinä toimintavuosina tunnus annettaan vain sellaisille maisteriohjelmille, joissa on mm. yrityksissä suoritettavan työharjoittelun, monitieteisyyden ja yrittäjyyskoulutuksen kaltaisia elementtejä.

2.8

katsoo, että hallintoneuvostossa, jonka tulee oikeutetusti voida määritellä itsenäisesti EIT:n strateginen toimintasuunnitelma, on varmistettava yksityissektorin riittävä edustus.

2.9

ehdottaa EIT:n hallintorakenteiden kehittämistä siten, että voidaan tasapainottaa EIT:n tarve harjoittaa riippumattomasti päivittäistä toimintaansa sekä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten tarve kyetä varmistamaan EU:n edut esimerkiksi jäsenvaltioiden paneeleissa laadittavien viisivuotiskatsausten avulla

2.10

kehottaa komissiota sisällyttämään hallintoneuvostolle annettaviin suuntaviivoihin ohjeen antaa osaamis- ja innovointiyhteisöjä valittaessa paljon arvoa sellaisten kumppanuusyhteisöjen tekemille hakemuksille, joissa on mukana alue- ja paikallisviranomaisia sekä strukturoituja tutkimusyhteisöjä, joissa tehdään tieteellistä ja teknologista yhteistyötä yliopistojen, tutkimuselinten ja yritysten välillä keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimussuunnitelman puitteissa.

2.11

muistuttaa komissiota siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset vaikuttavat politiikkojensa ja infrastruktuuri-investointiensa avulla ratkaisevasti klustereiden muodostamiseen ja edistävät siten yliopistojen ja elinkeinoelämän tiivistä yhteistyötä.

2.12

ehdottaa, että EIT:n menestyksen arvioimiseksi hallintoneuvostolle asetetaan tietyt tavoitteet, joiden avulla sen strategisen johtamisen onnistumista voidaan mitata. Menestystä voitaisiin arvioida tarkastelemalla indikaattoreita, jotka osoittavat EIT:n kyvyn tarjota konkreettisia ”markkinoitavia” ratkaisuja pk- ja muiden yritysten ja elinkeinoelämän ongelmiin.

2.13

kehottaa komissiota välttämään sitä, että EIT:n perustamisen nopea ja myönteinen eteneminen siirtää huomion pois Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) perustamisesta. Tutkimusneuvoston on tarkoitus olla perustutkimuksen ensisijainen edistäjä. EIT:n hallintoneuvoston tulisi mahdollisuuksien mukaan luoda tiiviit yhteydet ERC:hen ja kehittää asianmukaiset rakenteet täydentävyysvaikutusten takaamiseksi sekä toiminnan lokeroitumisen ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

2.14

ehdottaa, että EIT:n osaamis- ja innovointiyhteisöt perustetaan vähitellen siten, että kustakin kokemuksesta otetaan oppia ja rakenteita mukautetaan tarvittaessa aina, kun uusia osaamis- ja innovointiyhteisöjä muodostetaan. Komitea on tyytyväinen komission esittämään suunnitelmaan, jonka mukaan vuoteen 2013 mennessä perustetaan kuusi osaamis- ja innovointiyhteisöä.

2.15

katsoo, että osaamis- ja innovointiyhteisöjen perustamisen ja hallinnoinnin yhteydessä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota:

2.16

suosittaa, että henkilöstökysymykset hoidetaan joustavasti, jotta voidaan varmistaa parhaiden tutkijaryhmien osallistuminen EIT:n toimintaan. Kaksoistyösuhteen mahdollisuus on myönteinen askel henkilöstökysymyksen ratkaisemiseksi.

2.17

ehdottaa, että huippuluokan tutkijaryhmien saamiseksi mukaan ja sitouttamiseksi EIT:n toimintaan osaamis- ja innovointiyhteisöt palkkaavat henkilöstönsä työskentelemään osa-aikaisesti. Osaamis- ja innovointiyhteisössä käytettävän työajan enimmäis- ja vähimmäisosuudet voidaan määritellä tapauskohtaisesti ja niitä voidaan muuttaa yhteisön toimintakauden aikana.

2.18

kehottaa komissiota EIT:tä koskevan säädösehdotuksen valmistelun yhteydessä korostamaan alue- ja paikallisyhteisöjen tärkeää roolia, sillä ne tarjoavat merkittävää tukea erityisesti osaamis- ja innovointiyhteisöille ja edistävät yleisesti osaamiskolmion puutteiden korjaamista.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/34

—

katsoo, että on olemassa ympäristönsuojeluun liittyviä syitä, joiden johdosta maaperäpolitiikan kehittäminen EU:n tasolla on perusteltua. Maaperän pilaantuminen vaikuttaa muun muassa ihmisten ja eläinten terveyteen, ja maaperäpolitiikalla on tässä oma tehtävänsä. Lisäksi EU:n tasolla on kiinnitettävä huomiota ilmastonmuutokseen, maaperän huonontumisen rajojen yli ulottuviin vaikutuksiin, muihin ympäristön osiin kohdistuviin paineisiin ja Kioton sopimukseen.

—

uskoo, että ehdotetun kaltainen kartoittava ja jäsenvaltioiden toimintaa helpottava direktiivi voi edistää kestävän maaperänhallinnan kehittämistä yhteisössä. Tämä tarkoittaa, että direktiivin on oltava joustava.

—

ilmaisee huolestuneisuutensa siitä hallinnollisesta taakasta, joka alue- ja paikallisviranomaisille saattaa aiheutua riskialueiden määrittelystä, velvollisuudesta tarkistaa riskialueet kymmenen vuoden välein (6 artikla) sekä pilaantuneiden alueiden kartoituksen tarkistuksesta (10 ja 11 artikla).

—

toivoo, että toimivaltaisille viranomaisille ei määrätä pilaantuneiden alueiden varsinaista puhdistamista ja hallinnointia koskevia suoranaisia velvollisuuksia (13 artikla).

—

pitää tarpeellisena, että Euroopan komissio laatii koosteen kustannustehokkaista toimista, joita jäsenvaltiot voivat käyttää lähtökohtana, kun ne kokoavat toimenpideohjelmansa oman harkintansa mukaan.

1.1

Maaperä on perustavan tärkeä toimeentulomme kannalta. Maaperä on korvaamaton ravinteiden ja veden lähteenä, kiertokulun säätelijänä, tilana, jossa elää lukuisia organismeja, sekä maanpinnan yläpuolisen elämän perustana. On elintärkeää ihmisille ja luonnolle, että maaperä pystyy jatkossakin täyttämään nämä tehtävät mahdollisimman hyvin ja kestävästi.

1.2

Maaperään liittyvät ongelmat koskevat vaihtelevassa määrin EU:n kaikkia jäsenvaltioita. On ilmeistä, että merkittäviä ja huolestuttavia maaperän heikkenemisprosesseja on esiintynyt ja tulee vielä esiintymään eräissä Euroopan osissa.

1.3

Maaperä on liikkumatonta, mutta yhdessä jäsenvaltiossa tapahtuvalla maaperän huonontumisella voi silti olla rajojen yli ulottuvia vaikutuksia. Sen vuoksi AK katsoo, että ehdotus noudattaa toissijaisuusperiaatetta. Komitea myös toteaa, että vain yhdeksän jäsenvaltiota on kehittänyt erityisen maaperäpolitiikan ja että siinä rajoitutaan yleensä tiettyihin maaperän saastumista koskeviin näkökohtiin. Komitea katsoo lisäksi, että on olemassa ympäristönsuojeluun liittyviä syitä, joiden johdosta maaperäpolitiikan kehittäminen EU:n tasolla on perusteltua. Maaperän pilaantuminen vaikuttaa muun muassa ihmisten ja eläinten terveyteen, ja maaperäpolitiikalla on tässä oma tehtävänsä. Lisäksi EU:n tasolla on kiinnitettävä huomiota ilmastonmuutokseen, maaperän huonontumisen rajojen yli ulottuviin vaikutuksiin, muihin ympäristön osiin kohdistuviin paineisiin ja Kioton sopimukseen.

1.4

Maaperäpolitiikka on erittäin monimutkainen asia. Euroopasta löytyy yli 320 eri maaperätyyppiä, joita käytetään lukuisiin eri tarkoituksiin. Maaperällä on esimerkiksi taloudellisia, yhteiskunnallisia, kulttuuriin liittyviä ja ekologisia toimintoja ja sitä käytetään maatalouteen, luontoalueina, rakennustoiminnassa ja teiden ja patojen rakentamiseen. Maaperää uhkaavat tekijät ovat tämän vuoksi eri jäsenvaltioissa hyvin erilaisia. Jäsenvaltioiden ja jopa jäsenvaltioiden eri alueiden toteuttamien toimenpiteiden välillä on niin ikään havaittavissa suuria eroja. Maantieteellisten eroavuuksien lisäksi Euroopan eri alueiden välillä on ilmastollisia eroja. Nämä erot heijastavat kunkin jäsenvaltion alue- ja paikallisviranomaisten erilaista toimivaltaa tällä alalla.

1.5

Suurien eroavuuksien ja yhteisten normien laadinnassa ilmenneiden vaikeuksien johdosta komitea on sitä mieltä, että toistaiseksi ei ole mahdollista hyväksyä EU-tason yhtenäisiä määrällisiä säännöksiä. Se katsoo kuitenkin, että komission esittämä strategia on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan pyrittäessä sopimaan yhteisistä normeista lähitulevaisuudessa. Maaperän tehokas suojelu edellyttää täsmäratkaisuja. Maaperä on politiikanala, jonka sisällöstä tulee päättää ensisijaisesti alue- ja paikallistasolla.

1.6

Useimmissa jäsenvaltioissa maaperäpolitiikasta vastaavat alue- ja paikallisviranomaiset. Niillä tulee sen vuoksi olla keskeinen rooli uusia maaperäpoliittisia menetelmiä ja toimia kehitettäessä.

1.7

Euroopan unionin tehtävä alalla on tukea ja kannustaa. EU:n lainsäädäntöä on vastustettava, ellei se ole joustavaa ja jätä maaperäpolitiikassa riittävästi hallinnollista liikkumavaraa jäsenvaltioille.

1.8

Komitea kannattaa strategian tavoitteita ja katsoo, että ne muodostavat merkittävän panoksen kestävää maaperänhoitoa koskevan EU:n yhteisen joustavan puitepolitiikan määrittelyssä.

1.9

Komitea päättelee tavoitteiden kuvailun perusteella, että painopisteinä ovat maaperään liittyviä prosesseja koskevan saatavilla olevan tiedon lisääminen sekä jäsenvaltioiden sitouttaminen. Jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan toimia maaperän heikkenemisen torjumiseksi, mutta ne määrittelevät itse riskialueet, maaperän heikkenemisen torjuntatyön tavoitteet sekä toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea kannattaa tätä lähestymistapaa, sillä näin maaperään liittyviä ongelmia käsitellään kokonaisvaltaisina prosesseina korostaen siten kyseisten ongelmien paikallista ja alueellista luonnetta.

1.10

Strategian toteuttamiseksi on arvioitava järjestelmällisesti, missä määrin EU:n nykyinen maaperään liittyvä lainsäädäntö ja politiikat edistävät kestävää maaperänhoitoa yhteisössä. Mikäli panos ei ole riittävä, on lainsäädäntöä ja politiikkaa mukautettava. Komission on pikaisesti laadittava tarkoitusta varten toimintasuunnitelma.

1.11

Komitea katsoo sen vuoksi, että strategia tulee kytkeä nykyistä vahvemmin kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yhteydessä kehitettyihin muihin, erityisesti torjunta-aineita, jätehuoltoa ja kierrätystä sekä pinta- ja pohjavesiä koskeviin strategioihin.

1.12

Komitea pitää valistamista ja tiedottamista tärkeinä kestävän maaperänhallinnan kannalta. Tällöin tulee ottaa huomioon sekä maaperään liittyvät uhat että mahdollisuudet, joita se voi tarjota kestävälle yhteiskunnalle.

1.13

Toimenpiteet, joihin eri jäsenvaltiot ovat ryhtyneet, vaihtelevat suuresti (vrt. kohta 1.4 edellä). Komitea katsoo, että maaperän laatua Euroopan unionissa voidaan parantaa käytännössä tehokkaasti, mikäli jäsenvaltiot jakavat tietoa maaperäpolitiikasta. Se kehottaa sen vuoksi maaperäpolitiikkaa soveltavia jäsenvaltioita jakamaan asiantuntemustaan ja välittämään kokemuksiaan jäsenvaltioille, joissa alaa ei säännellä kattavasti.

1.14

Komitea pitää erittäin tärkeänä sellaisen avoimen viestintäfoorumin perustamista, jossa vaihdetaan tietoa asianmukaisen maaperänsuojelun kannalta parhaista toimintatavoista. Maaperän vaihtelevuuden vuoksi tarvitaan laaja valikoima toteutuskelpoisia toimia, jotka ovat osoittaneet arvonsa käytännössä.

1.15

Käsiteltävänä olevan direktiivin tavoitteena on kartoittaa maaperän heikkenemistä EU:ssa. Se tarjoaa ohjeita siitä, miten tämä voidaan toteuttaa yhtenäisesti ja avoimesti. Jäsenvaltiot määrittävät itse, mitkä alueet kuuluvat riskialueisiin, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä ja miten nopeasti.

1.16

Komitea uskoo, että ehdotetun kaltainen kartoittava ja toimintaa helpottava direktiivi voi edistää kestävän maaperänhallinnan kehittämistä yhteisössä. Tämä tarkoittaa, että direktiivin on oltava joustava, eikä siinä tule esittää määrällisiä tai laadullisia säännöksiä. Toimenpiteiden toteuttamisen olisi oltava vapaaehtoista, ja siihen tulisi rohkaista kannustinten ja neuvonnan avulla. Dokumentointivaatimuksia ei tulisi lisätä, jotta ei syntyisi tarpeetonta byrokratiaa. EU:n nykyisiä ehdotuksia ei pidä myöskään tulkita kehotukseksi lisätä ohjausta EU:n taholta.

1.17

Komitea katsoo, että etusijalla on oltava jäsenvaltioiden vastuu ympäristövaatimusten täyttämisestä ja siihen liittyen maaperän pilaantumisen aiheuttajan ja maanomistajan vastuuvelvollisuus ja vastuu. Näin ollen on todettava selvästi, että myös aiheuttamisperiaatetta sovellettaessa vastuuseen voidaan asettaa muitakin vastuuvelvollisia kuin saastuttaja. Komitea korostaa, että siitä, kuka on viime kädessä vastuuvelvollinen, tulee säätää kansallisesti.

1.18

Alueiden komitea on huolissaan siitä, että direktiivin säännöksiä konkretisoitaessa ja erityisesti maaperän pilaantumisriskin arvioimisessa sovellettavia perusteita määriteltäessä on tarkoitus turvautua päätöksen 1999/468/EY (komitologia) mukaisen komitean apuun. Tähän tarkoitukseen tulisi kuitenkin valita sellainen menettely, joka takaa kaikkien asianomaisten etu- ja sidosryhmien riittävän osallistumisen ja niiden etujen huomioon ottamisen.

1.19

Ehdotetun direktiivin 16 artiklassa määritellään huomattava määrä raportointivelvollisuuksia, jotka ovat pääasiallisesti paikallis- ja alueviranomaisten vastuulla. Komitea katsoo, ettei tästä tulisi muodostua kunnille ja alueille suhteettoman suurta hallinnollista taakkaa. On syytä huomauttaa, että raportointiin uhrattavaa aikaa, työvoimaa ja varoja ei pystytä samanaikaisesti käyttämään maaperän heikkenemisen estämiseen, jonka pitäisi kuitenkin olla etusijalla.

1.20

Komitea yhtyy näkemykseen siitä, että maaperäpolitiikan sisällyttäminen alakohtaisiin politiikkoihin ja lainsäädäntöön on tärkeää kaikilla hallinnon tasoilla (3 artikla). Alakohtaisten politiikkojen täytäntöönpanossa on syytä noudattaa pidättyvyyttä olemassa oleviin tietoihin perustuvien pakollisten tarkastusten (maaperätutkimusten) käyttöönotossa. Tarkastus on tärkeää ainoastaan, jos maaperälle aiheutuu vaaraa. Koska puitteet määritellään jo maaperäpolitiikassa, ovat kyseiset tutkimukset täytäntöönpanovaiheessa yleensä tarpeettomia. Monimutkaisissa ja laajamittaisissa tapauksissa ympäristövaikutusarviointi on jo muutenkin pakollinen.

1.21

Komiteaa huolestuttaa hallinnollinen taakka, joka alue- ja paikallisviranomaisille saattaa aiheutua riskialueiden määrittelystä, velvollisuudesta tarkistaa riskialueet kymmenen vuoden välein (6 artikla) sekä pilaantuneiden alueiden kartoituksen tarkistuksesta (10 ja 11 artikla).

1.22

Alueiden komitea toteaa, että ehdotetussa direktiivissä säädetään useista tiedonkeruu- ja raportointivelvoitteista sekä sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien laatimisesta, jotka saattavat edellyttää strategista ympäristövaikutusten arviointia. Tällaisten velvoitteiden täyttäminen lisää huomattavasti hallinnollista taakkaa. EU:n säädöksissä onkin mahdollisimman pitkälti vältettävä asettamasta raportointiin ja strategista ympäristövaikutusten arviointia edellyttävien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen liittyviä velvoitteita.

1.23

Alueiden komitea katsoo, että yleisön osallistumismahdollisuudet tulisi rajoittaa ympäristötietodirektiivissä säädettyihin tapauksiin.

1.24

Komitea toivoo, että toimivaltaisille viranomaisille ei määrätä pilaantuneiden alueiden varsinaista puhdistamista ja hallinnointia koskevia suoranaisia velvollisuuksia (13 artikla). Viranomaiset varmistavat, että alueet todella puhdistetaan. Nämä ovat asioita, joita tulee tarkastella kulloisenkin jäsenvaltion lainsäädännön ja paikallisen maaperätilanteen valossa. Toimivaltaiset viranomaiset ovat luonnollisesti edelleenkin vastuussa siitä, että pilaantuneilla alueilla ryhdytään toimenpiteisiin.

1.25

Komitea on tyytyväinen maaperän kunnostamisen tehtäväsuuntautuneisuuteen (1 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 2 kohta). Kunnostustoimenpiteet määritellään maaperän (nykyisen) käytön perusteella.

1.26

Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että maaperän heikkenemisen torjuntatoimista saadaan huomattavaa yhteiskunnallista hyötyä. Komitea yhtyy tähän päätelmään, mutta huomauttaa tässä yhteydessä, että kyseisen hyödyn saavuttaminen edellyttää ensin investointeja maaperään. Kokemukset ovat osoittaneet, että etenkin kuntien ja alueiden toteuttamat maaperän kunnostamishankkeet pysähtyvät usein rahoituksen puutteeseen.

1.27

Komitea pitää maaperän tilaa käsittelevän kertomuksen (12 artikla) käyttöönottoa Euroopan unionin antamana tukena pilaantuneiden alueiden kartoitukseen, sillä kertomus helpottaa yhtäältä varsinaista pilaantuneiden alueiden kartoituksen ajantasaisena pitämistä ja tarjoaa toisaalta muista jäsenvaltioista peräisin oleville maa-alueiden ostajille tarpeellista tietoa avoimella tavalla ja suojelee siten taloudellisilta vahingoilta. Näin toteutetaan käytännössä 4 artiklassa tarkoitettua aiheuttamisperiaatetta.

1.28

Komitea katsoo, että maaperän toimintojen säilyttämiseksi toteutettavien toimenpiteiden määrittämisessä tulisi sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi kiinnittää huomiota myös turvallisuuskysymyksiin sekä arkeologiseen, geologiseen ja geomorfologiseen perinteeseen (8 artikla).

1.29

Komitea katsoo, että vaatiessaan kansallisia rahoitusmalleja pilaantuneiden alueiden kunnostamista varten (13 artikla) komissio ei ota riittävästi huomioon olemassa olevia alueellisia erityis(rahoitus)malleja, jotka ovat käytännössä osoittautuneet hyviksi. Asianomaisten EU:n säännösten pelätään pikemminkin luovan esteitä.

1.30

Komitean mielestä yksi komission ehdotuksen tärkeimmistä elementeistä on tiedonvaihtofoorumin perustaminen (17 artikla). Alue- ja paikallisviranomaisten tulisi osallistua aktiivisesti kyseiseen foorumiin, kun otetaan huomioon niiden käytännön asiantuntemus ja kokemus.

2.1

Komitea pitää tarpeellisena, että Euroopan komissio laatii koosteen kustannustehokkaista toimista, joita jäsenvaltiot voivat käyttää lähtökohtana, kun ne kokoavat toimenpideohjelmansa oman harkintansa mukaan. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä kehittäneet tai jotka ovat vasta kehittämässä maaperäpolitiikkaa, voivat ryhtyä tehokkaisiin toimiin vasta, kun niillä on käytössään riittävästi tietoa.

2.2

Komitea ehdottaa, että laajan, unionin tasolla määrätyn raportointivelvollisuuden sijaan jäsenvaltiot voisivat hyödyntää omia raportointijärjestelmiään ja että kyseiset tiedot asetetaan Euroopan komission saataville (16 artikla).

2.3

Riskialueet voidaan määritellä erittäin kohdennetusti ja hallinnollista taakkaa rajoittaen, mikäli ennalta suoritetaan pikatutkimus, josta käy selvästi ilmi, minkälaisia maaperää (tai sen osia) uhkaavia riskejä kyseisessä jäsenvaltiossa esiintyy (6 artikla). Riskialueiden ja pilaantuneiden alueiden kartoituksen täydellinen tarkistus ei ole tarpeen. Riittää, että tiedot päivitetään valvontatietojen perusteella.

2.4

Komitea kehottaa täsmentämään temaattisessa strategiassa ilmoitettua Euroopan komission tutkimusaikataulua ja määrittelemään sille painopisteet ja määräajat. Ehdottoman ensisijaista on tuoda esiin ilmastonmuutoksen vaikutukset maaperään. On tunnettua, että ilmastonmuutos johtaa tai voi johtaa orgaanisen aineksen hajoamisen nopeutumiseen. Kun otetaan huomioon orgaanisen aineksen erittäin tärkeä rooli maaperän toiminnassa, ilmastonmuutoksella voi olla huomattavia vaikutuksia kestävää maaperänhoitoa ajatellen.

1.

Jäsenvaltiot määrittelevät riskialueet ja laativat kartoituksen (katso komission ehdottaman tekstin alakohdat b, c, ja e).

2.

Euroopan komissio laatii koosteen 17 artiklan mukaisesti (katso suositus 10).

3.

Jäsenvaltiot laativat toimenpidepaketin (katso komission ehdottaman tekstin alakohdat 1, d, f ja g).

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/48

—

pitää komission teemakohtaista strategiaa tervetulleena, sillä se sisältää integroidun ja kokonaisvaltaisen näkökulman torjunta-ainealaan. Tällainen näkökulma on hedelmällinen, kun ajatellaan tarvetta parantaa entisestään alan ympäristöystävällisyyttä.

—

on huolissaan, ettei voimassa olevin säädöksin ole voitu estää vuosikausia jatkunutta torjunta-aineiden määrien lisääntymistä elintarvikkeissa. Komitean mielestä onkin myönteistä, että teemakohtaisen strategian myötä elintarvikkeissa tavattavien torjunta-ainejäämien valvontaa lisätään.

—

katsoo, että vyöhykejaossa, joka on esitetty ehdotuksessa asetukseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta, ei oteta riittävästi huomioon vyöhykkeiden sisäisiä geologisia, maantieteellisiä ja hydrologisia eroja. Näiden erojen vuoksi vaarallisten torjunta-aineiden suodattumis- tai huuhtoutumisriski vaihtelee, mikä on myös otettava huomioon lainsäädännössä. Komitea pahoittelee, ettei vyöhykejaossa oteta huomioon jäsenvaltioissa nykyään noudatettavia torjunta-aineiden sääntelystandardeja.

—

ei pidä komission esittämää torjunta-aineiden pakollista vastavuoroista tunnustamista hyväksymisvyöhykkeillä parhaana mahdollisena ratkaisuna, koska se voi pahentaa pintavesien torjunta-ainerasitusta.

—

katsoo, että ehdotetun asetuksen (KOM(2006) 388 lopullinen) oikeusperustaa tulee laajentaa kattamaan myös ympäristöä koskeva 175 artikla.

—

kehottaa laatimaan torjunta-aineiden käytön vähentämiselle pitkällä aikavälillä määrällisiä tavoitteita.

1.1

pitää komission teemakohtaista strategiaa tervetulleena, sillä se sisältää integroidun ja kokonaisvaltaisen näkökulman torjunta-ainealaan. Tällainen näkökulma on hedelmällinen, kun ajatellaan tarvetta parantaa entisestään alan ympäristöystävällisyyttä.

1.2

pitää tervetulleena, että komissio jatkossakin päivittää menettelyjä ja toimintoja ja ottaa tässä yhteydessä huomioon Euroopan elintarvikeviraston. Näin varmistetaan, että EU:n alan sääntely on tuoreimman tieteellisen tiedon tasalla ja hyödyttää sekä ympäristöä että ihmisten terveyttä.

1.3

tukee teemakohtaisen strategian tavoitetta parantaa ympäristön ja terveyden suojelun tasoa, johon pyritään rajoittamalla torjunta-aineiden käyttöä ja kannustamalla niitä vähemmän vahingollisten vaihtoehtojen tutkimiseen.

1.4

kannattaa sitä, etteivät tietosuojaa koskevat säännökset koske eläinkokein hankittuja tietoja. Näin varmistetaan, ettei kokeita toisteta turhaan ja samalla edistetään eläinkokeiden karsimista mahdollisimman paljon.

1.5

pitää tervetulleena, että teemakohtaisen strategian myötä luodaan suuntaviivat torjunta-aineiden käytölle, jota tähän asti ei ole säännelty riittävästi yhteisön säädöksin.

1.6

pitää myönteisenä, että strategia sisältää myös valvonta- ja raportointivälineitä, joilla seurataan jäsenvaltioiden edistymistä strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

1.7

toteaa, että torjunta-aineiden asianmukainen käyttö parantaa huomattavasti tuottavuutta, kuten komissio vaikutusten arvioinnissaan (SEC(2006) 894) toteaa, mutta panee merkille, että kyseisten aineiden käytön ympäristövaikutukset ovat edelleen vakavia.

1.8

toteaa lisäksi, että torjunta-aineteollisuus on unionissa tärkeä työllistäjä: sen palveluksessa on noin 26 000 henkilöä. Komitea pitääkin tervetulleena, että vaikutusten arvioinnin mukaan teemakohtaisen strategian myötä alalle syntyy 3 000 uutta työpaikkaa, maatalouden voitto kasvaa 380 miljoonalla eurolla ja että teemakohtainen strategia vastaa muutenkin Lissabonin strategian tavoitteita.

1.9

pitää tervetulleena, että strategian tavoitteena on parantaa torjunta-aineiden käytön turvallisuutta laitteiden tarkastusten ja sertifioinnin avulla, edistämällä torjunta-aineiden turvallista säilyttämistä sekä torjunta-aineiden jakelijoille ja ammattikäyttäjille suunnatuin koulutusaloittein. Toimet tehostavat torjunta-aineiden käyttöä kaikkien osapuolten eduksi.

1.10

on huolissaan, ettei voimassa olevin säädöksin ole voitu estää vuosikausia jatkunutta torjunta-aineiden määrien lisääntymistä elintarvikkeissa. Komitean mielestä onkin myönteistä, että teemakohtaisen strategian myötä elintarvikkeissa tavattavien torjunta-ainejäämien valvontaa lisätään. Komitea kehottaa testaamaan tuontielintarvikkeet ja -rehut tarkasti torjunta-ainejäämien varalta erityisesti silloin, kun ne ovat peräisin maista, joissa torjunta-aineiden käyttöä ei välttämättä ole rajoitettu yhtä tiukasti kuin EU:ssa.

1.11

pitää myönteisenä sitä, että ehdotetussa direktiivissä torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista viitataan vesipolitiikan puitedirektiiviin, mikä vahvistaa unionin pyrkimyksiä ympäristöalalla. Komitea kehottaakin lisäämään vastaavan viittauksen myös asetukseen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta.

1.12

ymmärtää hyvin komission toiveen parantaa unionin kilpailukykyä, dynamiikkaa ja vapaakauppaa. Komitea pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että torjunta-aineiden teemakohtaisen strategian lähtökohtana on ympäristö ja kansalaisten terveys.

1.13

katsoo näin ollen, että asetusehdotuksessa esitetty torjunta-aineiden pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen kaikilla kolmella hyväksymisvyöhykkeellä ei ole nykyisen sääntelyn valossa tarkoituksenmukaista. Olosuhteet samaan vyöhykkeeseen kuuluvissa jäsenvaltioissa vaihtelevat, minkä vuoksi on välttämätöntä, että yksittäisillä jäsenvaltioilla on halutessaan oikeus noudattaa jatkossakin muita tiukempia torjunta-ainestandardeja. Monissa jäsenvaltioissa esimerkiksi juomavetenä käytetään käsittelemätöntä pohjavettä. Tähän asti näissä maissa kiellettyjen torjunta-aineiden pakollisen sallimisen myötä tämä käytäntö vaarantuisi. Siitä puolestaan aiheutuisi paikallis- ja alueviranomaisille sekä jäsenvaltioille taloudellisia seurauksia. Komitea kiinnittääkin huomiota siihen, että laadukkaaseen elämään kuuluu, että korkealaatuista juomavettä saa hanasta.

2.1

katsoo, että esitetyssä vyöhykejaossa ei oteta riittävästi huomioon vyöhykkeiden sisäisiä geologisia, maantieteellisiä ja hydrologisia eroja. Näiden erojen vuoksi vaarallisten torjunta-aineiden suodattumis- tai huuhtoutumisriski vaihtelee, mikä on myös otettava huomioon lainsäädännössä. Komitea pahoittelee, ettei vyöhykejaossa oteta huomioon jäsenvaltioissa nykyään noudatettavia torjunta-aineiden sääntelystandardeja. Mikäli vyöhykejako toteutetaan, on vyöhykkeet ainakin jaettava nykyistä useampaan yksikköön, ja lisäksi on määriteltävä, miten hoidetaan kasvinsuojeluaineille annettavien lupien vastavuoroinen tunnustaminen vierekkäisillä, eri vyöhykkeisiin kuuluvilla alueilla ottaen asianmukaisesti huomioon kuluttajien ja ympäristön suojelu.

2.2

ei pidä komission esittämää torjunta-aineiden pakollista vastavuoroista tunnustamista hyväksymisvyöhykkeillä parhaana mahdollisena ratkaisuna, koska se voi pahentaa pintavesien torjunta-ainerasitusta. Siten se uhkaa vesissä eläviä organismeja ja tietyissä oloissa myös alueelle tyypillisiä lintuja ja muita selkärankaisia. Komitea katsoo, ettei ehdotus vastaa vesipuitedirektiivin yleistä vaatimusta, jonka mukaan vesivarojen tilaa ei tule heikentää.

2.3

katsoo, että vastavuoroiselle tunnustamiselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa lisäämällä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa samaan vyöhykkeeseen kuuluvien jäsenvaltioiden kesken. Tällöin tavoitteena on samaan vyöhykkeeseen kuuluvassa toisessa jäsenvaltioissa hyväksytyn aineen nopea käsittely. Komitea ei pidä torjunta-aineiden pakollista vastavuoroista hyväksymistä tarkoituksenmukaisena keinona. Mikäli se päätetään ehdotuksessa säilyttää, komitea katsoo, että vyöhykejaon seurauksia on valotettava nykyistä paremmin ja että vyöhykejakoa joka tapauksessa tarkennetaan.

2.4

vaatii mm. ympäristövaikutuksille entistä tiukempia kriteereitä. Nykyiset perusteet eivät riitä säilyttämään vallitsevaa korkeaa suojelutasoa. Komitea kannattaa kuitenkin ajatusta erotteluperusteiden asettamisesta tehoaineiden hyväksymiselle. Perusteet ovat hyväksyttävät esim. terveysvaikutuksia ajatellen.

2.5

katsoo, että ehdotetun asetuksen (KOM(2006) 388 lopullinen) oikeusperustaa tulee laajentaa kattamaan myös ympäristöä koskeva 175 artikla. Tämä on tärkeää, kun ajatellaan tulevien tulkintakysymysten arviointia sekä jäsenvaltioiden ympäristönsuojelutoimia.

2.6

kannattaa sitä, että tekstiin kirjataan periaate, jonka mukaan tietyt kasvinsuojeluaineet korvataan vähemmän haitallisilla kasvinsuojeluaineilla tai muilla kuin kemiallisilla suojelukeinoilla.

2.7

kehottaa parantamaan mahdollisesti korvaavien keinojen valintaperusteita, jotta nykyistä useampien aineiden korvaaminen on mahdollista. Sääntöjä tulee myös parantaa siten, että kasvinsuojeluaineiden sisältämien apuaineiden ominaisuuksien arviointitulokset riittävät perusteeksi kasvinsuojeluaineen korvaamiselle jäsenvaltioissa.

2.8

kehottaa toimimaan siten, että torjunta-aineet, jotka voivat suodattua pohjaveteen, luetaan asetuksessa aina korkeimpaan riskiluokkaan.

2.9

katsoo, ettei tehoaineiden ja kasvinsuojeluaineiden hyväksyntää pitäisi jatkaa rajattomasti, kun hyväksyntä ensimmäisen kerran uusitaan kymmenen vuoden kuluttua. Seuraukset sekä ympäristön että terveyden kannalta voivat olla kielteiset, ellei luvan uusimista edellytetä esim. tietoja koskevien vaatimusten tai arviointiohjeiden muuttuessa.

2.10

vastustaa, että kasvinsuojeluaineisiin, joiden katsotaan sisältävän ”vähäriskisiä tehoaineita”, sovellettaisiin lievempää hyväksymismenettelyä. Kaikkiin kasvinsuojeluaineisiin voi sisältyä tietynlainen ”riski” ihmisille ja luonnon tasapainolle, minkä vuoksi niiden hyväksymismenettelyn on oltava perusteellinen.

2.11

suosittaa, että torjunta-aineiden myynti ja jakelu tapahtuu valtuutetun asiantuntijan tai toimivaltaisen lääketieteen edustajan valvonnassa.

2.12

kehottaa laatimaan torjunta-aineiden käytön vähentämiselle pitkällä aikavälillä määrällisiä tavoitteita kuudennen ympäristöpuiteohjelman tavoitteiden mukaisesti sekä edistämään luonnonmukaisen viljelyn kaltaisia tuotantomenetelmiä, joissa torjunta-aineita käytetään vähän tai ei lainkaan.

2.13

kehottaa sisällyttämään ehdotetun asetuksen 21 ja 43 artiklaan suoran viittauksen vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohtaan.

2.14

pitää tervetulleena, että teemakohtaisen strategian yhteydessä on järjestetty kattava kuulemisprosessi, johon myös paikallis- ja alueviranomaiset ovat osallistuneet. Komitea kehottaa lisäksi vahvistamaan niiden panosta kutsumalla ko. viranomaiset mukaan teemakohtaista strategiaa käsittelevään asiantuntijaryhmään, jonka tehtävänä on antaa parhaita käytänteitä koskevia neuvoja ja pohtia strategian toteuttamista. Paikallis- ja alueviranomaiset tulee kutsua mukaan myös kansallisten toimintasuunnitelmien laadintaan ja toimeenpanoon. Ainutlaatuisen paikallisten olojen tuntemuksensa ansiosta ne voivat antaa arvokkaan panoksen mainituilla foorumeilla, joihin myös kansalaisyhteiskunnan tulisi osallistua.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/53

—

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen parantaa avoimuutta. EU:n toimielinten vastuullisuuden, demokraattisuuden ja tehokkuuden säilyttämiseksi sekä kansalaisten tarpeiden huomioonottamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että avoimuutta lisätään. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n demokraattisen oikeutuksen todellinen vahvistaminen edellyttää myös sitä, että alue- ja paikallistoimijat voivat osallistua yhä laajemmin EU:n lainsäädäntä- ja päätöksentekoprosesseihin.

—

pahoittelee kuitenkin, ettei aloitteen yhteydessä mainita alue- ja paikallisulottuvuutta, ja kehottaa komissiota ottamaan sen huomioon nykyistä tarkemmin.

—

korostaa, että EU on monitasoinen institutionaalinen yhteenliittymä, jossa alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat poliittiseen päätöksentekoon jäsenvaltio- ja unionitasolla.

—

pitää aiheellisena jälleen korostaa, että EU:n toimielinten järjestämät alue- ja paikallisvaltuutettujen ja niitä edustavien järjestöjen kuulemiset tulee pitää erillään tiettyjä asioita ajavien lobbausjärjestöjen kuulemisista.

—

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on käynnistänyt alue- ja paikallisviranomaisten sekä niitä edustavien eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen kanssa pysyvän ja järjestelmällisen vuoropuhelun aloilla, joilla ne vastaavat säädösten voimaansaattamisesta tai täytäntöönpanosta. Komitea katsoo kuitenkin, että vuoropuhelun toteuttamismuotoja voidaan parantaa.

—

pitää myönteisenä avoimuuden lisääntymistä, jonka lobbausorganisaatioiden rekisteröinti saisi aikaan.

—

ei kuitenkaan usko, että vapaaehtoiseen rekisteröintiin perustuva järjestely tarjoaisi asianmukaiset puitteet riittävän avoimuuden takaamiselle.

—

on vakaasti sitä mieltä, että on tärkeää varmistaa, että tuleva rekisteröintimenettely on tehokas ja yksinkertainen. Rekisterin pitäjänä tulisi olla Euroopan komissio.

—

kannattaa komission pyrkimystä lisätä avoimuutta EU:n varojen käyttöä koskevissa asioissa ja kannustaa jäsenvaltioita hallinnoimaan yhteisön varoja yhteistyöhön perustuvan mallin mukaisesti. EU:lta saatavaa rahoitusta koskeva avoimuus on kaikkien vastaanottajien edun mukaista.

1)

Avoimuus on keskeisiä osatekijöitä demokratiassa, jossa hallinto on monitasoinen.

2)

Toissijaisuus-, suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteisiin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota, jotta unionin lainsäädännöstä saataisiin yksinkertaista, selkeää ja unionin kansalaisille helppotajuista.

3)

On ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että alue- ja paikallistoimijat voivat muun muassa AK:n välityksellä osallistua täysipainoisesti EU:n asialistalla olevien keskeisten kysymysten käsittelyyn.

4)

Alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla keskeinen rooli säädösten voimaansaattamisessa ja täytäntöönpanossa omalla alueellaan, jos ne voivat asianmukaisesti osallistua säädösten valmisteluun.

1.1

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen parantaa avoimuutta. Euroopan avoimuusaloitteen käynnistäminen on komissiolta merkittävä askel EU:n instituutioiden toiminnan läpinäkyvyyden edistämiseksi. EU:n toimielinten vastuullisuuden, demokraattisuuden ja tehokkuuden säilyttämiseksi sekä kansalaisten tarpeiden huomioonottamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että avoimuutta lisätään. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n demokraattisen oikeutuksen todellinen vahvistaminen edellyttää myös sitä, että alue- ja paikallistoimijat voivat osallistua yhä laajemmin EU:n lainsäädäntä- ja päätöksentekoprosesseihin.

1.2

katsoo Euroopan komission käynnistäneen avoimuusaloitteen avulla keskustelun, jolle on tarvetta. Komitea uskoo, että keskustelua on tärkeää käydä nyt, kun meneillään on Euroopan tulevaisuutta koskeva harkinta-aika ja keskustelu, sillä päättäjien tulee varmistaa ja osoittaa, että EU toimii demokraattisesti ja tehokkaasti. Avoimuus on yksi keskeinen tapa lähentää unionia kansalaisiinsa.

1.3

pahoittelee kuitenkin, ettei aloitteen yhteydessä mainita alue- ja paikallisulottuvuutta, ja kehottaa komissiota ottamaan sen huomioon nykyistä tarkemmin. Komitea palauttaa mieliin, että komissio vakuutti eurooppalaista hallintotapaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa (2001) ottavansa huomioon alue- ja paikallistason asiantuntemuksen ja olosuhteet valmistellessaan toimintalinjaehdotuksia.

1.4

on tyytyväinen Suomen puheenjohtajakaudella vuoden 2006 jälkipuoliskolla tehtyyn päätökseen lisätä neuvoston työskentelyn avoimuutta. On erittäin positiivista, että neuvosto on myös sopinut parantavansa päätöksenteon avoimuutta ja neuvoston asiakirjojen saatavuutta. AK:n mielestä tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, ja komitea kehottaakin neuvostoa avaamaan yhä useampia kokouksiaan yleisölle. Kokousten seuraaminen on kansalaisille tärkeä keino seurata päätöksentekoprosessia.

1.5

katsoo, että käsite ”sääntöjen vastainen tai epäasiallinen lobbaaminen” tulisi määritellä mahdollisimman tarkasti, jotta lobbaajien toimia voidaan kontrolloida ja rikkomustapauksissa voidaan määrätä seuraamukset.

1.6

katsoo, että avoimuuden tavoitteena tulee olla Euroopan unionin lähentäminen kansalaisiin. Jotta voitaisiin lisätä avoimuutta ja vähentää unionin toimielinten ja sen kansalaisten välistä etäisyyttä, on olennaisen tärkeää edistää K-suunnitelman (kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu) puitteissa kehitettyjen toimien kaltaisia aloitteita, joiden tarkoituksena on lähentää unionin toimintaa ja toimijoita sen kansalaisiin ja erityisesti nuoriin. Esimerkkinä tällaisista aloitteista on Euroopan nuorisofoorumi.

2.1

korostaa, että EU on monitasoinen institutionaalinen yhteenliittymä, jossa alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat poliittiseen päätöksentekoon jäsenvaltio- ja unionitasolla. Alue- ja paikallisviranomaisten kuuleminen asiaankuuluvista kysymyksistä ja vuoropuhelun sekä osallistumis- ja päätöksentekofoorumien vahvistaminen ovat paras tapa varmistaa, että EU:n uudet säädökset ovat tarkoituksenmukaisia ja toteuttamiskelpoisia. Kyseiset viranomaiset vastaavat EU:n politiikan täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta, joten niillä on suuri merkitys avoimuuden varmistamisessa.

2.2

toteaa kuitenkin, ettei avoimuuden varmistamisvelvoite koske vain Euroopan unionia. Jäsenvaltioiden, kuten myös AK:n ja kaikkien komitean edustamien hallintotasojen, tulisi toimia esimerkkinä ja tarjota tehokasta, palveluhenkistä ja demokraattista julkishallintoa. Jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisten tulisi siis myös suhtautua ennakkoluulottomasti oman hallintoyksikkönsä avoimuuden varmistamiseen.

3.1

pitää aiheellisena jälleen korostaa, että EU:n toimielinten järjestämät alue- ja paikallisvaltuutettujen ja niitä edustavien järjestöjen kuulemiset tulee pitää erillään tiettyjä asioita ajavien lobbausjärjestöjen kuulemisista. Komitea korostaa olevansa edustamiensa alue- ja paikallisviranomaisten tavoin osa unionin hallintorakennetta. Komitean tulisikin voida osallistua suoraan kaikkiin Euroopan komission aloitteisiin, joiden tavoitteena on parantaa unionin päätöksenteon avoimuutta.

3.2

kehottaa Euroopan komissiota liittämään kaikkiin lainsäädäntö- ja muihin ehdotuksiinsa luettelon asianomaisen ehdotuksen valmistelun yhteydessä järjestetyistä kokouksista ja saaduista kirjallisista kannanotoista.

3.3

korostaa, että eurooppalaista hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan perusteella kehitetty järjestelmällinen vuoropuhelu komission ja alue- ja paikallisviranomaisten järjestöjen välillä on tärkeä askel kohti sitä, että alue- ja paikallisviranomaiset saavat todellisen osallistumismahdollisuuden. Komitea pitää tällaista kehitystä tervetulleena ja korostaa, että sillä on tässä yhteydessä keskeinen rooli.

3.4

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on käynnistänyt alue- ja paikallisviranomaisten sekä niitä edustavien eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen kanssa pysyvän ja järjestelmällisen vuoropuhelun aloilla, joilla ne vastaavat säädösten voimaansaattamisesta tai täytäntöönpanosta. Tällaista vuoropuhelua tulee kehittää jatkuvasti, jotta molemmat osapuolet saavat siitä täyden hyödyn. Niinpä korostetaan erityisesti tarvetta vahvistaa kyseistä vuoropuhelua laadittaessa alue- ja paikallisviranomaisia sivuavia lainsäädäntöehdotuksia.

3.5

katsoo kuitenkin, että vuoropuhelun toteuttamismuotoja voidaan parantaa, ja ehdottaa seuraavaa:

3.6

kehottaa komissiota parantamaan välineitä, joiden avulla komitean lausunnoista annetaan palautetta. Lausunnoissa on konkreettisia vastauksia komission esittämiin kuulemispyyntöihin ja havainnollisia ehdotuksia, joissa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset intressit. Lisäksi komission tulisi ainakin perustella tai selittää syyt, mikäli komitean suosituksia ei oteta huomioon.

3.7

katsoo, että vuonna 2002 asetetuilla kuulemista koskevilla vähimmäisvaatimuksilla avattiin uusia mahdollisuuksia sidosryhmien laajalle konsultoinnille ja perusteellisten vaikutusarviointien tekemiselle säädösehdotusten valmistelun yhteydessä. Vaatimuksissa kiinnitetään erityishuomiota alue- ja paikallisviranomaisiin, ja kyseisten viranomaisten erityinen merkitys on vahvistettu alueiden komitean ja komission yhteistyösopimuksessa. Kuulemiset on tärkeää toteuttaa oikeaan aikaan, ja sidosryhmillä tulee olla niiden yhteydessä todellinen mahdollisuus reagoida säädösehdotuksiin.

3.8

toivoo, että alue- ja paikallisviranomaisten järjestöjen kanssa käytävän järjestelmällisen vuoropuhelun lisäksi kehitetään komitean myötävaikutuksella myös muita tapoja kuulla alueita ja kuntia ilman välikäsiä ennen säädösten antamista. Näin varmistetaan, että ne voivat asianosaisina ilmaista näkemyksiään säännöllisesti säädösehdotusten valmisteluvaiheessa. Komitea muistuttaa, että tällaisten kuulemisten järjestäminen sisältyi komission vuonna 2002 tekemään aloitteeseen konsultointiin sovellettavista vähimmäisvaatimuksista ja että komiteaa kehotettiin tässä yhteydessä toimimaan aktiivisesti ja järjestämään kuulemisia komission puolesta (4).

3.9

pahoittelee, ettei vihreässä kirjassa Euroopan avoimuusaloitteesta käsitellä riittävästi alueellista ulottuvuutta, kuten vaikutusten analysointia koskevassa uudessa strategiassa. Komitea kehottaakin komissiota mieltämään alue- ja paikallisviranomaisten kuulemisen monitasoiseen hallintotapaan liittyväksi poikkisuuntaiseksi työskentelytavaksi ja laajentamaan koheesiopolitiikassa onnistuneesti jo sovellettavaa konsultointimenetelmää koskemaan kaikkia politiikanaloja, joilla on alueellisia tai paikallisia vaikutuksia.

3.10

katsoo, että vaikutusarvioinneilla on oltava merkittävä rooli pyrittäessä keventämään yhteisön lainsäädännön alue- ja viranomaisille aiheuttamaa hallinnollista taakkaa. Sama asia todetaan parempaa säädöskäytäntöä koskevassa komitean lausunnossa (CdR 121/2005).

3.11

palauttaa mieliin näkemyksensä siitä, että alustaviin analyyseihin on sisällytettävä arvio lainsäädäntötoimen taloudellisista vaikutuksista alue- ja paikallisviranomaisiin sen lisäksi, että niissä analysoidaan säädösehdotuksen poliittista tavoitteenasettelua ja soveliaimpia toimintavälineitä.

4.1

pitää myönteisenä avoimuuden lisääntymistä, jonka lobbausorganisaatioiden rekisteröinti saisi aikaan. AK ja sen jäsenet ovat EU:n hallintojärjestelmän osana lobbaustoiminnan kohteena ja siis samaa mieltä siitä, että rekisteröinti-/akkreditointijärjestelmä voisi parantaa EU:n poliittisen prosessin avoimuutta.

4.2

korostaa, että demokraattisen legitiimiytensä ansiosta alue- ja paikallisviranomaiset ja niiden järjestöt eroavat selvästi kaupallisista edunvalvojista tai erityisistä eturyhmistä. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat osa Euroopan unionin hallintorakennetta. Ero tulee ottaa huomioon rekisteröinnissä. Alue- ja paikallisviranomaisia ei niin ollen tule rekisteröidä lobbaajien rekisteriin millään sellaisella tavalla, joka uhkaisi hämärtää eron kyseisten viranomaisten ja rekisterissä olevien muiden organisaatioiden roolien välillä.

4.3

ei kuitenkaan usko, että vapaaehtoiseen rekisteröintiin perustuva järjestely tarjoaisi asianmukaiset puitteet riittävän avoimuuden takaamiselle. Vapaaehtoinen järjestely ei riitä hillitsemään julkista spekulointia ja epäluottamusta toimielinten ja yksityisten toimijoiden välistä konsultointia kohtaan. Rekisteröitymistä tulisi vaatia kaikilta lobbausorganisaatioilta, jotka haluavat päästä mihin tahansa EU:n toimielimeen. Euroopan parlamentti toimii jo näin.

4.4

on vakaasti sitä mieltä, että on tärkeää varmistaa, että tuleva rekisteröintimenettely on tehokas ja yksinkertainen. Rekisterin pitäjänä tulisi olla Euroopan komissio. Rekisteröinnistä huolehtivan yhteyspisteen tulisi olla kaikille EU:n toimielimille yhteinen, ja rekisteröitymistä tulisi vaatia kokonaisilta organisaatioilta eikä niinkään yksittäisiltä henkilöiltä. Koska komitealla on jo tiedot alue- ja paikallisviranomaisista ja niitä edustavista järjestöistä, jokaisen alue- ja paikallisviranomaisen tai niitä edustavien järjestöjen ei tarvitse rekisteröityä erikseen. AK voisi siten toimittaa kyseiset tiedot komissiolle, jotta ne voidaan sisällyttää rekisterin asianomaiseen osaan.

4.5

pitää tarpeellisena tarkentaa, kuinka usein ja millaisia tietoja lobbaajien on esitettävä ja kuinka laajojen tietojen antamista pidetään riittävänä.

5.1

kannattaa komission pyrkimystä lisätä avoimuutta EU:n varojen käyttöä koskevissa asioissa ja kannustaa jäsenvaltioita hallinnoimaan yhteisön varoja yhteistyöhön perustuvan mallin mukaisesti eli toteuttamaan rakennerahastohankkeita, joiden tavoitteena on parantaa tiedonvaihtoa hyvistä käytänteistä. EU:lta saatavaa rahoitusta koskeva avoimuus on kaikkien vastaanottajien edun mukaista.

5.2

on tyytyväinen komission aloitteeseen luoda verkkosivusto, jonka välityksellä on saatavilla tietoa hankkeiden ja ohjelmien edunsaajista. Jotta kaikki EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset saisivat käyttöönsä vertailukelpoista ja siten avointa tietoa, komission tulisi julkistaa tiedot keskitetysti. Lisäksi olisi Euroopan kansalaisten etujen mukaista, että sivustolla kerrottaisiin myös saaduista opetuksista ja aloitteista kansalaisläheisellä tavalla.

5.3

on tyytyväinen vihreässä kirjassa esitettyyn ehdotukseen laatia koko unionin alueella sovellettavat yhteiset säännöt EU:n varojen käyttöä koskevien tietojen julkistamisesta.

6.1

on tyytyväinen siihen, että komissio teki vuonna 2001 mahdolliseksi tutustua EU:n toimielinten ja muiden elinten julkaisemattomiin asiakirjoihin asiakirjarekisterin avulla tai erillisestä pyynnöstä. Komitea korostaa, että jatkotoimena komissio julkaisi vuonna 2002 hyvän hallintotavan säännöstön, jossa määritellään asiakirjojen julkisuutta koskevat säännöt. Molemmat aloitteet ovat merkittäviä askelia kohti Euroopan komission avoimuuden varmistamista.

6.2

odottaa suunnitteilla olevaa asetuksen N:o 1049/2001 tarkistamista ja aikoo antaa oman panoksensa kyseiseen prosessiin.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/58

—

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja erityisesti ehdotukseen, että luodaan strategia, jonka tarkoituksena on edistää ja suojata lasten oikeuksia tehokkaasti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteydessä sekä tukea jäsenvaltioiden alalla toteuttamia toimia.

—

kannattaa lasten oikeuksia käsittelevän yksikön perustamista komissioon ja panee merkille lasten oikeuksien koordinaattorin tärkeän roolin strategian onnistumisen varmistamisessa. Komitea toivoo kuitenkin, että tarkoitukseen myönnetään riittävästi resursseja ja että koordinaattorin asema ja poliittinen vaikutusvalta on riittävän vahva sen varmistamiseksi, että viralle asetetut tavoitteet saavutetaan. Komitea toivoo selvitystä siitä, kuinka koordinaattorin rooli täydentää jäsenvaltioissa tehtävää työtä.

—

pahoittelee, ettei tiedonannossa kiinnitetä enempää huomiota ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten, tyttöjen, vammaisten, turvapaikkaa hakevien, maahanmuuttaja- ja pakolaislasten asemaan EU:ssa sekä maailmanlaajuisesti, mukaan lukien hoitopalveluiden tarjoaminen ja kaikkien edellä mainittujen lasten suojelu.

—

panee merkille, että strategia tarjoaa mahdollisuuden luoda EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla perusta nykyistä tehokkaammalle kumppanuudelle päätöksentekijöiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden välillä.

—

on kuitenkin pahoillaan siitä, ettei tiedonannossa kiinnitetä huomiota alue- ja paikallisviranomaisten ainutlaatuiseen rooliin lapsille tarjottavien palveluiden tuottamisessa ja lasten oikeuksien turvaamisessa, ja korostaa, että kyseiset viranomaiset ovat halukkaita ja kykeneviä osallistumaan kumppaneina strategian kehittämiseen ja täytäntöönpanoon.

—

suosittaa poliittista sitoutumista tiedonannon tavoitteiden edistämiseen ja vihreän kirjan ja ehdotetun strategian kehittämiseen sekä tarvittavan rahoituksen ja henkilöresurssien myöntämistä tarkoitukseen. Komitea ehdottaa, että Euroopan parlamentti harkitsee erityistoimenpiteitä strategian ja siihen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseksi.

1)

Lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa lapsiksi määritellään alle 18-vuotiaat henkilöt.

2)

Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Euroopan komissio ja Euroopan unioni eivät ole eivätkä voi olla yleissopimuksen sopimuspuolia.

3)

Lasten oikeuksia koskevien toimien oikeusperusta on EU:n perussopimuksissa rajallinen, mikä vaikuttaa mahdollisuuteen saada tarkoitukseen talousarviovaroja.

4)

Perheiden ja erityisesti vanhempien roolia sekä jäsenvaltioiden velvollisuutta tukea vanhempia lapsista huolehtimisessa ja lasten kasvatuksessa pidetään keskeisen tärkeänä.

5)

Lasten oikeuksien edistäminen ja turvaaminen sekä osallistavan ja lapsiystävällisen yhteiskunnan luominen on keskeisen tärkeää Euroopan unionin tulevaisuudelle.

6)

Sen varmistaminen, että lapset ja nuoret osallistuvat julkiseen keskusteluun — jo varhaisessa vaiheessa — on keskeistä osallistavan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittämisessä.

7)

Alue- ja paikallisviranomaisilla on ainutlaatuinen rooli lasten oikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa, sillä niillä on vastuu fyysisestä ympäristöstä ja joukkoliikenteestä sekä sen varmistamisesta, että nuorten ja lasten saatavilla on koulutus- ja terveyspalveluita sekä leikki-, virkistys- ja työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten tehtävänä on valvoa lasten elinolosuhteita esimerkiksi sosiaalihuollon ja tietojen keräämisen avulla.

1.1

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja erityisesti ehdotukseen, että luodaan strategia, jonka tarkoituksena on edistää ja suojata lasten oikeuksia tehokkaasti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteydessä sekä tukea jäsenvaltioiden alalla toteuttamia toimia.

1.2

myöntää, että panostamalla lapsiin investoimme omaan tulevaisuuteemme sekä syvennämme ja vahvistamme Euroopan integraatiota entisestään.

1.3

pahoittelee EU:n perustuslakiprosessin lukkiutumista, sillä perustuslakisopimuksessa ja perusoikeuskirjassa lasten oikeudet tunnustetaan selvästi.

1.4

on tyytyväinen toteamukseen, että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä sopimuksia, erityisesti niiden kaikkien ratifioimaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta lapsen oikeuksista (UNCRC). Komitea on kuitenkin pettynyt siihen, ettei tiedonannossa korosteta painokkaammin jäsenvaltioiden tarvetta panna kiireesti täytäntöön lasten oikeuksia koskevat eurooppalaiset ja kansainväliset sitoumuksensa.

1.5

on tyytyväinen toteamukseen, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen lähes yleismaailmallinen ratifiointi tarjoaa erityisen vankan pohjan Euroopan komission ja EU:n ulkopuolisten maiden väliselle aktiiviselle toiminnalle. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei tiedonannossa tartuta mahdollisuuteen hyödyntää jäsenvaltioiden välisen toiminnan yhteisinä puitteina sitä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet lapsen oikeuksien yleissopimuksen.

1.6

kannattaa lasten oikeuksia käsittelevän yksikön perustamista komissioon ja panee merkille lasten oikeuksien koordinaattorin tärkeän roolin strategian onnistumisen varmistamisessa. Komitea toivoo kuitenkin, että tarkoitukseen myönnetään riittävästi resursseja ja että koordinaattorin asema ja poliittinen vaikutusvalta on riittävän vahva sen varmistamiseksi, että viralle asetetut tavoitteet saavutetaan. Komitea toivoo selvitystä siitä, kuinka koordinaattorin rooli täydentää jäsenvaltioissa tehtävää työtä.

1.7

kannattaa komission ehdottamia lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla pyritään vastaamaan eräisiin kiireellisiin haasteisiin. Komitea kannattaa erityisesti kuusinumeroisen, kaikkialla EU:ssa yhtenäisen lasten auttavan puhelinpalvelun perustamista sekä kadonneita ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsia koskevan vihjepuhelimen käyttöönottoa. Komitean mielestä auttavia puhelimia tulisi lisätä sopimalla lasten kaappaamista valtiosta toiseen koskevasta pöytäkirjasta. Lisäksi komitea katsoo, ettei uusien auttavien puhelinten tule ole päällekkäisiä jäsenvaltioissa ja alueilla jo vakiintuneiden lasten auttavien puhelinten kanssa, vaan täydentää niitä. Komitea katsoo niin ikään, että näitä palveluja perustettaessa jäsenvaltioissa tulisi vaihtaa parhaita käytänteitä.

1.8

panee merkille, ettei tiedonannossa ole mainintaa siitä, että strategiassa sitouduttaisiin vähimmäisvaatimuksiin tai että se sisältäisi kattavia ja selkeitä tavoitteita ja niitä koskevia selviä aikatauluja.

1.9

huomauttaa, ettei nykyään ole olemassa järjestelmiä, joiden avulla voitaisiin tuottaa kattavaa, vertailukelpoista ja johdonmukaista tietoa eri jäsenvaltioissa käytettävistä indikaattoreista. Komitea muistuttaa, että avointa koordinointimenetelmää hyödyntämällä ollaan määrittelemässä lasten hyvinvointia mittaava indikaattori (tai indikaattoreita). Lisäksi on tarjolla tilastoja tuloihin liittyvästä köyhyydestä, materiaalisesta puutteesta ja asumisesta. Myös jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla on käytettävissä monia eri tietoaineistoja.

1.10

huomauttaa, että lapset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan lasten tarpeet vaihtelevat riippuen esimerkiksi lapsen iästä, kyvyistä, sukupuolesta, etnisestä alkuperästä ja perherakenteesta.

1.11

pahoittelee, ettei tiedonannossa kiinnitetä enempää huomiota ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten, tyttöjen, vammaisten, turvapaikkaa hakevien, maahanmuuttaja- ja pakolaislasten asemaan EU:ssa sekä maailmanlaajuisesti, mukaan lukien hoitopalveluiden tarjoaminen ja kaikkien edellä mainittujen lasten suojelu.

1.12

pahoittelee, ettei tekstissä mainita alle kuusivuotiaille tarjottavaa laadukasta ”varhaiskasvatusta”, vaikka lastenhoitopalvelut on otettu unionissa pitkän aikavälin ensisijaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi ja vaikka unionissa on hyväksytty määrällisiä tavoitteita.

1.13

panee merkille, että strategia tarjoaa mahdollisuuden luoda EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla perusta nykyistä tehokkaammalle kumppanuudelle päätöksentekijöiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden välillä.

1.14

on kuitenkin pahoillaan siitä, ettei tiedonannossa kiinnitetä huomiota alue- ja paikallisviranomaisten ainutlaatuiseen rooliin lapsille tarjottavien palveluiden tuottamisessa ja lasten oikeuksien turvaamisessa, ja korostaa, että kyseiset viranomaiset ovat halukkaita ja kykeneviä osallistumaan kumppaneina strategian kehittämiseen ja täytäntöönpanoon.

1.15

korostaa, että alan toimintastrategiaa kehitettäessä on kunnioitettava täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

1.16

on tyytyväinen toteamukseen, että ”lasten tilanteeseen vaikuttaa myös heidän asuinpaikkansa”. Lapset voivat joutua epäedulliseen asemaan, koska heillä ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia saada laadukkaita koulutus- ja terveydenhuoltopalveluita, käyttää julkisia liikennevälineitä tai leikki- ja virkistystiloja, hankkia tietoa tai osallistua kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Komitea toivoo, että kaupunkien, esikaupunkialueiden ja muiden, jäsenvaltioiden määrittelemien alueiden olosuhteisiin kiinnitetään enemmän huomiota.

1.17

korostaa, että useat alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat suoraan kehitysyhteistyöpolitiikan rahoittamiseen ja täytäntöönpanoon EU:n ulkopuolisissa maissa: ne tukevat perusrakenteiden ja keskeisten palvelujen kehittämistä sekä viranomaisten välistä vaihtotoimintaa, jakavat kokemuksiaan ja siirtävät osaamista. Tässä työssä olisi mahdollisuus kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten oikeuksiin.

1.18

kannattaa toteamusta, että lapsilla on oikeus esittää näkemyksiä elämäänsä vaikuttavista asioista, ja suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin toimenpiteisiin lasten ottamiseksi mukaan strategian kehittämiseen. Alue- ja paikallisviranomaisten sekä lasten asioita ajavien järjestöjen osallistuminen kehittämistyöhön on tärkeää hankkeen onnistumisen varmistamiseksi.

1.19

pitää Yhdistyneiden Kansakuntien hiljattain julkaisemaa selvitystä (1) lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tervetulleena. Selvityksessä kehotetaan valtioita kieltämään kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta kaikissa tilanteissa, mukaan lukien kaikenlainen ruumiillinen kuritus, vahingolliset perinnetavat, kuten lapsi- ja pakkoavioliitot, tyttöjen sukupuolielinten silpominen ja nk. kunniarikokset, seksuaalinen väkivalta ja kidutus sekä muu julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa loukkaava kohtelu ja rankaiseminen (2). Komitea esittää, että tutkimuksen tulokset otettaisiin kokonaisuudessaan huomioon strategiaa laadittaessa.

2.1

suosittaa poliittista sitoutumista tiedonannon tavoitteiden edistämiseen ja vihreän kirjan ja ehdotetun strategian kehittämiseen sekä tarvittavan rahoituksen ja henkilöresurssien myöntämistä tarkoitukseen. Komitea ehdottaa, että Euroopan parlamentti harkitsee erityistoimenpiteitä strategian ja siihen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseksi.

2.2

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisia on pidettävä oleellisina kumppaneina strategian kehittämisessä, ja kehottaa kutsumaan AK:n lasten oikeuksia käsittelevän eurooppalaisen foorumin jäseneksi. Lisäksi komitean tulisi olla edustettuna toimielinten välisessä ryhmässä, sitä olisi kuultava koordinaattorin laatiman raportin kehittämisestä ja kyseisen raportin olisi oltava julkinen.

2.3

suosittaa, että strategiassa sitoudutaan vähimmäisvaatimuksiin ja että perusteellisen analyysin jälkeen siihen sisällytetään kunnianhimoisia toimenpiteitä, joilla on selvät tavoitteet.

2.4

suosittaa, että strategiassa pyritään tasapainoon siinä keskeisenä tekijänä olevan maailmanlaajuisen tilanteen sekä EU:n ja jäsenvaltioiden sisäisen toiminnan ja vuoropuhelun välillä.

2.5

suosittaa, että etusijalle asetetaan vertailukelpoisten indikaattoreiden kehittäminen sekä johdonmukaisen tiedon kerääminen jäsenvaltio- ja mahdollisuuksien mukaan aluetasolla.

2.6

kehottaa varaamaan riittävästi resursseja, antamaan tukea ja kehittämään mekanismeja, jotta voidaan helpottaa lasten osallistumista strategian kehittämiseen. Tämä koskee myös vaikeassa asemassa olevia, etnisistä vähemmistöistä lähtöisin olevia ja vammaisia lapsia. Lapset tulee ottaa mukaan prosessiin jo varhain ja heidän ikäkauttaan vastaavin keinoin hyödyntämällä esim. taidetta, ohjattua keskustelua jne. Komitea toteaa lisäksi, että myös alue- ja paikallisviranomaiset voisivat tehdä nykyistä enemmän lasten kuulemisen helpottamiseksi heitä koskevissa poliittisissa kysymyksissä, joista päätetään valtiotasoa alemmilla hallinnon tasoilla.

2.7

toistaa vaatimuksensa, että 20. marraskuuta 1989 hyväksyttyä lapsen oikeuksien yleissopimusta on sovellettava täysimittaisesti. Etenkin on korostettava ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta, yksityisyyden suojelua, suojaa väkivallalta, pahoinpitelyltä ja laiminlyönniltä, oikeutta terveydenhuoltoon, oikeutta perus- ja ammattikoulutukseen sekä vähemmistöjen oikeuksia, kuten kotouttamista ja muuttoliikettä käsittelevässä lausunnossa (CdR 51/2006 fin) todetaan, sekä oikeutta asianmukaiseen ravintoon ja asuntoon.

2.8

toteaa tässä yhteydessä painokkaasti, että alue- ja paikallisviranomaisten keskeinen rooli lapsille erittäin tärkeiden palveluiden, kuten koulutus-, asumis-, ja lastenhoitopalveluiden sekä muiden sosiaalipalveluiden, keskeisinä tarjoajina on tunnustettava selvästi. Vastaavasti on kiinnitettävä huomiota kyseisten viranomaisten rooliin sellaisen fyysisen ympäristön suunnittelussa, luomisessa ja ylläpidossa, joka takaa, että lapsilla on heidän tarpeisiinsa soveltuvat asianmukaiset asumisolot, ja että heidän käytettävissään on riittävästi leikki- ja virkistystiloja ja että he voivat kasvaa turvallisessa ympäristössä.

2.9

kehottaa korostamaan entistä painokkaammin, että jäsenvaltioiden on pantava kiireesti täytäntöön lasten oikeuksia koskevat nykyiset eurooppalaiset ja kansainväliset sitoumuksensa. Tämä koskee myös niitä lainsäädännöllisiä ja käytännön tason sitoumuksia, jotka on tehty lapsen oikeuksien yleissopimuksen, Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan neuvoston eri välineiden puitteissa. Tämä tehtävä olisi yhdistettävä lasten oikeuksiin vaikuttavien, käynnissä olevien EU:n hankkeiden vaikutusten arviointiin.

2.10

ehdottaa, ettei ainoastaan arvioida käynnissä olevien komission toimien tehokkuutta vaan myös helpotetaan sen arvioimista, miten jäsenvaltiot ovat edenneet lapsen oikeuksien yleissopimuksen soveltamisessa, tekemällä vertailuanalyysejä siten kuin vaikutusten arvioinnin yhteydessä hahmotellaan.

2.11

ehdottaa, että tässä yhteydessä tarkastellaan myös sitä, ovatko kaikki jäsenvaltiot ratifioineet Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (1993).

2.12

suosittaa avoimen koordinointimenetelmän käyttöä välineenä, jonka avulla voidaan edistää jäsenvaltioiden välistä toimintaa sekä tiedon saamista lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevista parhaista käytännöistä. Komitea suosittaa, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan täysipainoisesti mukaan tähän prosessiin.

2.13

suosittaa, että EU ja jäsenvaltiot kiinnittävät toimintalinjoissaan huomiota siihen, että lapset ovat erilaisia ja heidän tarpeensa poikkeavat toisistaan. Lapset saattavat olla muita heikommassa asemassa esimerkiksi asuinpaikkansa maantieteellisen sijainnin, iän, sukupuolen, etnisen taustan tai vammaisuuden vuoksi. Erityishuomiota on kiinnitettävä köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen, vammaisuuden, syrjinnän ja rasismin vaikutuksiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja pakolaislasten asemaan samoin kuin uskonnolliseen, kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen EU:ssa sekä maailmanlaajuisesti.

2.14

ehdottaa, että strategiaan sisällytetään erityistavoitteita eri maantieteellisillä alueilla asuvien lasten yhtäläisten mahdollisuuksien turvaamiseksi. Tämä edellyttää lasten köyhyyden vähentämiseen ja heikkojen oppimislähtökohtien parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden vahvistamista. Alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli näiden toimenpiteiden toteuttamisessa.

2.15

suosittaa, että suunniteltujen lyhyen aikavälin toimenpiteiden lisäksi ryhdytään toimenpiteisiin kansainvälisen poliisiyhteistyön mahdollistamiseksi lasten parissa työskentelevien työntekijöiden ja vapaaehtoisten henkilöiden mahdollisten rikosrekisterien tarkistamiseksi. Strategian yhteydessä olisi myös harkittava poliisin käytettävissä olevan EU-rekisterin perustamista, joka sisältää tietoja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tekijöistä.

2.16

kehottaa pohtimaan strategiassa keinoja parantaa perheille annettavaa tukea lasten hyväksikäytön ja lapsiin kohdistuvien henkirikosten (vanhempi surmaa lapsensa) estämiseksi. Tässä yhteydessä voitaisiin keskittyä vanhempien tukemiseen, lasten hyväksikäytön varhaiseen estämiseen ja tunnistamiseen, hyväksikäytön uhrien tukemiseen sekä sellaisen lasten epäilyttävien kuolemantapausten tutkintamekanismin luomiseen, jonka avulla voitaisiin selvittää, miten tehokkaasti tapaukseen on ennalta puututtu valtion toimin.

2.17

suosittelee, että strategiassa käsitellään television, tietokoneiden ja muun uuden teknologian kielteistä vaikutusta lapsiin ja esim. aikuisille tarkoitettujen tai sopimattomien kuvien saatavuutta Internetissä sekä tällaisen paikallaan istumista edellyttävän toiminnan vaikutusta lasten elämäntapaan. Tähän liittyvä aihe on myös mainonnan ja markkinoinnin kohdistaminen suoraan lapsiin, ja sen kielteiset vaikutukset. Toimia, joilla edistetään teknologian hyödyntämistä opetuksessa, tulisi rohkaista. Esimerkkinä voidaan mainita tv-ohjelmien hyödyntäminen lasten kielellisen ja kulttuurikompetenssin edistämisessä, mikä on erityisen tärkeää siirtolaislapsia ajatellen. Luovia toimia tarvitaan myös lukemisen, musiikin ja teatterin kaltaisen kulttuuritoiminnan tuomiseksi lasten ulottuville.

2.18

pyytää, että alue- ja paikallisviranomaisille annetaan mahdollisuus hyödyntää strategian yhteydessä kehitettäviä koulutusohjelmia ja välineitä, jotta virkamiehet voivat tutustua uusiin toimintavälineisiin ja parhaisiin käytäntöihin.

2.19

suosittaa, että suunniteltu viestintästrategia laaditaan lapsen oikeuksien yleissopimuksen pohjalta ja että kaikki tiedotuskampanjat toteutetaan alue- ja paikallistasolla. Tiedotuskampanjoissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kohderyhmän ikä, ne olisi toteutettava useilla kielillä ja niillä olisi saavutettava myös vammaiset lapset.

2.20

suosittaa, että tietty prosenttiosuus EU:n antamasta kehitysavusta käytetään lapsia hyödyttäviin toimenpiteisiin ja että myös alue- ja paikallisviranomaisten EU:n ulkopuolisissa maissa harjoittaman kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä korostetaan ensisijaisesti lasten oikeuksia koskevan osaamisen ja toimintalinjojen laatimisesta saadun kokemuksen siirtämistä.

30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/63

—

katsoo, että kohtuuhintaisten laajakaistapalvelujen saatavuus koko unionin alueella on merkittävä tekijä, kun pyritään varmistamaan kansalaisille tarjottavien palvelujen laatu ja edistämään alueiden kilpailukykyä ja tuottavuutta sekä tieto- ja osaamisyhteiskunnan laaja-alaista kehitystä myös alueilla, joilla se ei ennen ole ollut mahdollista. Komitean mielestä laajakaistayhteyksien tarjoaminen tulisi varmistaa samalla tavoin kuin yleisten palvelujen, kuten juomaveden ja sähkön, tarjonta.

—

pitää tärkeinä komission viittauksia maaseudun kehittämiseen ja rakennerahastojen hyödyntämiseen. Huomionarvoista on, että komissiossa arvioidaan, ovatko julkisin varoin rahoitetut maaseudun laajakaistapalvelujen saatavuutta koskevat hankkeet yhteisön sääntöjen mukaisia.

—

toivoo, että sähköisen viestinnän uuden sääntelykehyksen avulla kehitetään sellainen radiotaajuuksien käyttöpolitiikka, jolla tuetaan langattoman laajakaistatekniikan käyttöönottoa

—

yhtyy komission jäsenvaltioille esittämään kehotukseen, jonka mukaan niiden on vahvistettava laajakaistayhteyksien kehittämisstrategioitaan ja lisättävä paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista.

—

katsoo, että osallistavan sähköisen hallinnon yhteydessä pyritään sekä torjumaan palvelujen sähköisestä tarjonnasta johtuva mahdollinen uudenlainen syrjäytyminen (perusrakenteita ja kulttuuria koskeva digitaalinen kahtiajako) että vahvistamaan sosiaalista osallistamista koskevia toimintalinjoja tieto- ja viestintätekniikan avulla.

—

huomauttaa, että tieto- ja viestintätekniikan käytön tavoitteena tulisi olla sekä julkishallinnon tarjoamien palvelujen uudelleenjärjestely ja ajanmukaistaminen että tehokkuus, taloudellisuus, puolueettomuus, avoimuus, yksinkertaistaminen ja osallistaminen. Komitea uskoo, että tärkeä merkitys saattaa olla myös julkissektorilla toteutettujen parhaiden käytänteiden levittämisellä.

—

katsoo, että olisi paikallaan helpottaa yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja käyttökelpoisista ratkaisuista tiedottamista sekä edistää aloitteita, joiden avulla lisätään avoimuutta ja osallistumista julkisiin päätöksiin etenkin parlamenttien päätöksentekoprosesseissa.

1.1

katsoo, että Internet on aikakautemme merkittävimpiä keksintöjä ja että sen taloudelliset kehitysmahdollisuudet voivat vielä tuottaa huomattavia etuja, kun ajatellaan uusien palvelujen, työpaikkojen ja investointimahdollisuuksien luomista sekä tuottavuuden kasvua, kustannusten alenemista ja elämänlaadun paranemista.

1.2

katsoo, että tietotekniikan käytön lisääminen on ratkaisevan tärkeää toteutettaessa Lissabonin ja Göteborgin strategioita. Sen avulla voidaan parantaa nykyisten yritysten toimintaa, edistää uusien ja innovoivien yritysten kasvua ja kehittää merkittävällä tavalla työntekijöiden ja yleensä kansalaisten kouluttautumismahdollisuuksia.

1.3

toteaa, että käytettävissä olevan tietotekniikan hyödyntämistä tulee lisätä kaikilla julkishallinnon tasoilla etenkin suoraan kansalaisille tarjottavien julkisten palvelujen yhteydessä.

1.4

korostaa kuitenkin, että verkkopalvelut, kuten sähköinen hallinto, sähköiset terveydenhuoltopalvelut, verkko-oppiminen ja sähköiset hankinnat, voivat edistää osallistumista ja vuorovaikutusta vasta silloin, kun ne ovat laaja-alaisesti Euroopan unionin kansalaisten ja yritysten ulottuvilla laajakaistayhteyksien välityksellä.

1.5

katsookin, että kohtuuhintaisten laajakaistapalvelujen saatavuus koko unionin alueella on merkittävä tekijä, kun pyritään varmistamaan kansalaisille tarjottavien palvelujen laatu ja edistämään alueiden kilpailukykyä ja tuottavuutta sekä tieto- ja osaamisyhteiskunnan laaja-alaista kehitystä myös alueilla, joilla se ei ennen ole ollut mahdollista.

1.6

arvostaa sitä, että komission tiedonannossa viitataan useaan otteeseen maaseudun kehittämiseen ja tilapäisten rahoituskanavien avaamiseen. Se osoittaa komission ottavan asianmukaisesti huomioon, että laaja-alaisten laajakaistapalvelujen avulla voidaan lisätä maaseutualueiden ja yleensä pysyvistä maantieteellisistä ja luonnonhaitoista kärsivien alueiden kilpailukykyä ja tasapainoista kehitystä sekä parantaa lisäarvoa, mistä kyseisille alueille perinteisesti sijoittautunut tuotantotoiminta voi hyötyä.

1.7

pitää siis tärkeinä viittauksia toimintalinjoihin, jotka kuuluvat aluepolitiikan ja kilpailun pääosastojen vastuualueeseen (aluepolitiikkaa koskevissa kysymyksissä erityisesti rakennerahastojen hyödyntäminen). Erityisen huomionarvoista on, että kilpailun pääosastossa arvioidaan, ovatko julkisin varoin rahoitetut maaseudun laajakaistapalvelujen saatavuutta koskevat hankkeet yhteisön sääntöjen mukaisia.

1.8

pelkää, että laajakaistayhteyksien yleistyminen kompastuu tyypillisiin markkinoiden epäonnistumiseen liittyviin ilmiöihin, mikäli yksityiset operaattorit katsovat, etteivät perusrakenteisiin tehtävät investoinnit ole kannattavia harvaan asutuilla syrjäseuduilla ja maaseutualueilla tai alueilla, joilla infrastruktuurin rakentaminen on pinnanmuodostuksen vuoksi erityisen monimutkaista ja kallista. Tässä yhteydessä avoimuuden ja joustavuuden osoittaminen on tärkeä ja hyväenteinen merkki, kun ajatellaan laajakaistayhteyksien välttämättömyyttä kyseisten alueiden sosioekonomiselle kehitykselle.

1.9

muistuttaa tukeneensa tätä ajatusta toteamalla selvästi, ettei kaikkiin toimintaympäristöihin soveltuvaa ratkaisua ole löydettävissä. Sitä ennen alueiden komitea on eri yhteyksissä analysoinut ja tarkastellut eri ratkaisumahdollisuuksia, joita paikallis- ja alueviranomaiset soveltavat parhaillaan koko Euroopassa. Etenkään suurille taajamille soveltuvat ratkaisut eivät sovellu esimerkiksi heikosti kehittyneille alueille, joille on tyypillistä vaikea ja monimuotoinen pinnanmuodostus tai vähäinen ihmisen vaikutus, minkä vuoksi kaikenlaisten palvelujen tarjonta on hankalaa.

1.10

panee merkille, että laajakaistayhteydet ovat yleistyneet huomattavasti viime vuosina. Kun ajatellaan EU:n tavoitetta, jonka mukaan vähintään 90 prosentilla unionin väestöstä tulisi olla ulottuvillaan laajakaistayhteys vuoteen 2010 mennessä, taajamien ja syrjäseutujen sekä unionin vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden infrastruktuurin välillä on silti edelleen huomattavia eroja.

1.11

korostaa kuitenkin, että tavoite kattaa 90 prosenttia väestöstä ei ole sinällään riittävä, ellei samalla oteta huomioon muitakin tekijöitä (maantieteellinen levinneisyys, asukastiheys). Esimerkiksi pienissä vuoristoyhteisöissä, joissa yleisten palvelujen (kuten kiinteän verkon puhelin, matkapuhelin ja maanpäällinen televisioverkko) tarjoaminen on usein vaikeaa, jäljelle jäävä kymmenen prosentin osuus saattaisi käytännössä merkitä kokonaisten harvaan asuttujen maantieteellisten alueiden syrjäytymistä.

1.12

muistuttaa lisäksi, että laajakaistayhteyksien levinneisyyserojen yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota laajakaistayhteyksien levinneisyyden ja niiden todellisen käytön eroihin. Eron kurominen edellyttää muita kuin teknologiaan liittyviä paikallistason lisätoimia. Tavoitteena on saada iäkkäät, muita heikommassa asemassa olevat tai perinteisesti tällaiseen tekniikkaan epäröivämmin suhtautuvat, kuten maaseutuväestö hyödyntämään laajakaistayhteyksiä entistä enemmän. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi koulutustilaisuudet ja yleisesti käytettävissä olevat julkiset laajakaistayhteydet.

1.13

korostaa, että siirtoinfrastruktuuria ja siihen perustuvia palveluja toteutettaessa on myös kiinnitettävä runsaasti huomiota kaikkien tasojen turvallisuusvaatimusten täyttämiseen, jotta varmistetaan, että käyttäjien yksityisyys on asianmukaisesti suojattu ja turvattu.

1.14

huomauttaa, että laajakaistayhteyksien tarjoamien verkkopalvelujen levinneisyyden, kattavuuden ja todellisen käytön arvioinnista uusissa jäsenvaltioissa ei ole vielä käytettävissä tietoja, joita voitaisiin verrata viidentoista jäsenvaltion EU:sta saatavilla oleviin aluetason tietoihin.

1.15

kehottaakin komissiota tutkimaan pikaisesti perusrakenteiden tilannetta uusien jäsenvaltioiden alueilla sekä vanhojen jäsenvaltioiden taajama-alueiden ulkopuolisilla alueilla, jotta voitaisiin määritellä toimet, joita tarvitaan perusrakenteiden mukauttamiseksi Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen edellyttämälle tasolle.

1.16

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen tarkistaa sähköisen viestinnän lainsäädäntökehystä.

1.17

toivoo, että uuden sääntelykehyksen avulla varmistetaan toissijaisuusperiaatetta soveltaen operaattorien sekä nykyisen ja tulevan teknologian välinen syrjimätön kilpailu ja että radiotaajuuksien käyttöä varten laaditaan teknologianeutraaliuden periaatteeseen pohjautuva politiikka. Tämä on tarpeen, sillä äskettäin käyttöön otetut langattomat tekniikat edellyttävät, että laajakaistayhteyksien levittämiseksi asetetaan käyttöön riittävän laaja taajuusalue. Langattomat tekniikat soveltuvat erittäin hyvin ratkaisuksi maaseudulla tai pinnanmuodostukseltaan erityisen vaikeilla alueilla esiintyviin kattavuusongelmiin.

1.18

yhtyy täysin siihen, mitä komissio on esittänyt taajuuskysymyksistä syys- ja marraskuussa 2005 sekä maalis- ja kesäkuussa 2006 julkaisemissaan tiedonannoissa. Komission mukaan teknologianeutraalius, avoimuus, taajuuksien tehokas käyttö sekä kilpailukykyisen ja innovoivan toimintaympäristön edistäminen mahdollistavat uusien tekniikoiden kehittämisen.

1.19

on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei taajuuksien käytön tule enää perustua siihen, että kullakin taajuusalueella käytetään vain tiettyä tekniikkaa, jonka avulla taajuudelle osoitettu palvelu siirretään (esimerkiksi 900 MHz:n taajuudella käytetty matkapuhelimien eTacs-verkko).

1.20

kehottaa siis Euroopan komissiota edistämään sellaisen strategian laadintaa, joka mahdollistaa tekniikan joustavan hyödyntämisen tietyllä taajuusalueella.

1.21

pitää hyvin tärkeänä, että teknologianeutraaliudelle perustuvan uuden lainsäädäntökehyksen soveltaminen ja noudattaminen johtaa taajuuksien käyttöön asettamiseen langattomia yhteyksiä varten laajakaistayhteyksien levittämiseksi. Näin voidaan kaventaa pysyvistä maantieteellisistä ja luonnonhaitoista kärsivien alueiden huomattavia kehityseroja.

1.22