30.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 145/1

NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

tehty 25 päivänä kesäkuuta 2007,

yhteisön uudesta työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012

(2007/C 145/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon komission 21 päivänä helmikuuta 2007 antaman tiedonannon Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012, joka on osa Euroopan sosiaalista toimintaohjelmaa.

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artiklan johdosta on annettu huomattava määrä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

(2)	Työn laadulla on huomattava inhimillinen ja myös taloudellinen ulottuvuus, ja jäsenvaltiot ovat Lissabonin strategian puitteissa tunnustaneet, että työterveys- ja työturvallisuuspolitiikka edistää merkittävästi talouskasvua ja työllisyyttä.

(3)	Euroopan sosiaalinen malli perustuu moitteettomasti toimivaan talouteen, korkeatasoiseen sosiaaliseen suojeluun ja koulutukseen sekä sosiaaliseen vuoropuheluun, ja siten siihen kuuluu työn laadun ja erityisesti työterveyden ja työturvallisuuden parantaminen.

(4)

EU:n on meneillään olevan väestörakenteen muutoksen vuoksi vahvistettava yritysten kilpailukykyä, ottaen huomioon 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston, 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston sekä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

(5)

Yhteisön uuden työterveys- ja työturvallisuusstrategian vuosiksi 2007–2012 (jäljempänä ’yhteisön strategia’) olisi pidettävä yllä edellisen, vuosiksi 2002–2006 laaditun yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian aikaansaamaa kehitystä. Kyseinen strategia perustui työhyvinvointia koskevaan laaja-alaiseen lähestymistapaan ja se antoi uutta vauhtia ennaltaehkäisevälle politiikalle ja merkittäville uudistuksille.

(6)	Olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano on edelleen yksi kaikkien jäsenvaltioiden tärkeimmistä velvoitteista terveellisen ja turvallisen työympäristön luomisen edistämiseksi.

(7)	Työtapaturmien ja ammattitautien esiintymistiheys, joka vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, on edelleen absoluuttisesti katsoen liian suuri tietyillä toimialoilla ja tiettyjen työntekijäryhmien osalta, minkä vuoksi on tärkeää, että uudella strategialla olisi korjattava tämä tilanne.

ANTAA TÄMÄN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

Neuvosto toteaa komission mielipiteen, jonka mukaan työtapaturmien ja ammattitautien jatkuva, kestävä ja vakaa vähentäminen edellyttää, että asiaan liittyvät osapuolet pyrkivät muun muassa seuraaviin tavoitteisiin:

a)	korostetaan entistä voimakkaammin yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa,

b)	tuetaan yhteisön lainsäädännön noudattamista, erityisesti riskialttiina pidetyillä toimialoilla ja yrityksissä sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työntekijäryhmien osalta;

c)	mukautetaan oikeudellisia puitteita työelämän muutokseen ja yksinkertaistetaan niitä;

d)	edistetään kansallisten strategioiden laatimista ja täytäntöönpanoa;

e)	edistetään yleistä kulttuuria, jossa terveys ja riskien ennaltaehkäisy ovat keskeisellä sijalla, kannustamalla samalla työntekijöiden käyttäytymismallien muutoksia ja tukemalla samalla terveyttä edistäviä työnantajien toimintatapoja;

f)	kehitetään menetelmiä, joilla tunnistetaan ja arvioidaan uusia mahdollisia riskejä;

g)	arvioidaan yhteisön strategian täytäntöönpanoa;

h)	edistetään työterveyttä ja työturvallisuutta kansainvälisesti.

Neuvosto toteaa komission mielipiteen, jonka mukaan näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaisen lähestymistavan kehittämistä edelleen, ottaen huomioon seuraavat toiminta-alueet:

Kansallisissa strategioissa olisi asetettava etusijalle sellaisen toimenpidepaketin toteuttaminen, jolla taataan lainsäädännön noudattaminen laajasti erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (jäljempänä 'pk-yritykset') ja riskialttiilla toimialoilla:

—	hyvien toimintatapojen levittäminen paikallistasolla,

—

koulutus,

—	yksinkertaisten välineiden ja ohjeiden laatiminen,

—	korkeatasoisten ennaltaehkäisypalveluiden parempi saatavuus,

—	työsuojelutarkastajien riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit,

—	taloudellisten kannustimien käyttö kansallisella ja yhteisön tasolla.

Strategioissa olisi tarvittaessa ja kansallisten painopisteiden ja olosuhteiden mukaisesti käsiteltävä erityisesti väestörakenteen muutosta, terveyden seurannan ennaltaehkäisevää tehokkuutta, työntekijöiden kuntoutusta ja paluuta työelämään, täytäntöönpanon parantamista ja tehostamista sekä politiikkojen johdonmukaisuuden parantamista.

b)	Kansallisissa strategioissa olisi pyrittävä vahvistamaan mitattavissa olevat tavoitteet työtapaturmien ja ammattitautien esiintymisen vähentämiseksi oleellisten työntekijäryhmien, yritystyyppien ja/tai toimialojen osalta.

c)	Hallinnollisen ja institutionaalisen sääntelykehyksen parantaminen on edelleen keskeinen painopiste kansallisella ja yhteisön tasolla, ja arvioinnilla on tässä keskeinen merkitys.

d)	Asiaan liittyviä politiikkoja, kuten kansanterveys- ja työllisyyspolitiikkaa, on johdonmukaistettava työterveys- ja työturvallisuuspolitiikkojen kanssa.

Työelämän uusia ja olemassa olevia riskejä on tutkittava enemmän sellaisilla aloilla kuin

—	psykososiaaliset kysymykset ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet,

—	vaaralliset aineet, lisääntymiselle aiheutuvat riskit ja uudesta teknologiasta, kuten nanoteknologiasta johtuvat riskit,

—	työn järjestämisen uusista muodoista johtuvat riskit, ja

—	työterveyden ja työturvallisuuden hallinta,

—	sukupuolinäkökohdat asianmukaisesti huomioon ottaen.

f)	Työpaikat on suunniteltava siten, että työntekijöiden työllistyvyydestä huolehditaan koko heidän työelämänsä ajan. Samanaikaisesti työpaikat olisi sopeutettava ikääntyneiden ja vammaisten työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin.

g)	Työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien käyttäytymismallien muutosta on edistettävä kaikilla koulutuksen tasoilla ja kaikilla aloilla.

h)	On kehitettävä edelleen uusia välineitä, joilla voidaan mitata saavutettua edistymistä ja kaikkien toimijoiden sekä kansallisella että Euroopan tasolla toteuttamia pyrkimyksiä, käyttäen erityisesti tulostaulukkoja.

i)	On välttämätöntä tehostaa kansainvälistä yhteistyötä ja jatkaa aktiivista yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön, Maailman terveysjärjestön ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Neuvosto

1.	on tyytyväinen komission tiedonantoon yhteisön uudesta työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012;

2.	katsoo, että tiedonanto muodostaa hyödylliset puitteet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artiklan tehokkaan täytäntöönpanon jatkamiselle yhteisön tasolla;

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että työterveys ja työturvallisuus turvaa työntekijöiden elämän ja terveyden ja parantaa heidän motivaatiotaan, mutta että sillä on myös ensiarvoinen merkitys yritysten kilpailukyvyn ja tuottavuuden lisäämisessä sekä sosiaalisen suojelun järjestelmien kestävyyden edistämisessä, sillä se vähentää työtapaturmien, onnettomuuksien ja ammattitautien sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia;

4.	korostaa, että kollektiiviset suojatoimenpiteet ja riskien torjuminen niiden lähteillä ovat ennaltaehkäisyn perusperiaatteita;

5.	katsoo, että työhyvinvointia koskevaan laaja-alaiseen lähestymistapaan perustuvan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan yhteisön politiikan tavoitteena pitäisi olla työtapaturmien ja ammattitautien jatkuva, kestävä ja vakaa vähentäminen;

6.	tukee komission tavoitetta vähentää työtapaturmien kokonaismäärää 25 prosenttia yhteisön tasolla ottaen huomioon jäsenvaltioiden kokemukset, olosuhteet ja mahdollisuudet;

korostaa tarvetta:

a)	tunnustaa ’hyvän työn’ merkitys ja sen taustalla olevat periaatteet, jotka ovat työntekijöiden oikeudet ja osallistuminen, yhtäläiset mahdollisuudet, työterveyden ja työturvallisuuden suojelu sekä työn järjestäminen perheystävällisesti;

b)	ottaa huomioon uudet haasteet kuten väestörakenteen muutos ja työväestön ikääntyminen, uudet työllisyyssuuntaukset sekä uudet ja kasvavat Eurooppaan suuntautuvat ja Euroopan sisäiset muuttovirrat;

—	varmistaa modernit ja tehokkaat työterveyttä ja työturvallisuutta koskevat lainsäädäntöpuitteet,

—	taata yhteisön lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano,

—	yksinkertaistaa yhteisön lainsäädäntöä olemassa olevaa suojelun tasoa alentamatta, ja

—	mukauttaa yhteisön lainsäädäntö työpaikalla tapahtuviin muutoksiin;

d)	lisätä asianosaisten keskuudessa tietoisuutta tarpeista, jotka liittyvät työelämästä työtapaturman, ammattitaudin tai vamman vuoksi pitkään poissa olleiden työntekijöiden kuntoutukseen ja työelämään paluuseen;

e)	toteuttaa lisätoimenpiteitä, taloudelliset kannustimet mukaan lukien, asennemuutosten alulle panemiseksi, jotta yrityksissä saataisiin aikaan osallistuvampi, yhdennetty terveyden ja turvallisuuden hallinta;

kehottaa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa edistämään tietojen ja hyvien toimintatapojen vaihtoa ja toimittamaan riskienseurantakeskuksensa välityksellä korkealaatuista tietoa erityisistä haasteista. Enemmän huomiota olisi kiinnitettävä laajempiin sosioekonomisiin suuntauksiin ja vaikutuksiin;

kehottaa jäsenvaltioita:

laatimaan ja toteuttamaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisten olosuhteiden mukaan sovitettuja johdonmukaisia kansallisia työterveys- ja työturvallisuusstrategioita, joissa tarvittaessa asetetaan mitattavissa olevat tavoitteet työtapaturmien ja ammattitautien esiintymistiheyden alentamiseksi erityisesti niillä aloilla, joilla niitä esiintyy keskimääräistä enemmän;

b)	antamaan kansallisille sosiaalisen suojelun ja terveysjärjestelmille tarvittaessa aktiivisemman roolin ennaltaehkäisyn parantamisessa sekä työntekijöiden kuntoutuksen ja työelämään paluun hoitamisessa;

c)	ottamaan huomioon työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön ohjelman (Progress), Euroopan sosiaalirahaston ja muiden yhteisön rahastojen tarjoamat mahdollisuudet yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 edistämisessä;

d)	kannustamaan kansallisia tutkimuskeskuksia vaihtamaan tietoja ja toimimaan ohjelmiensa osalta yhteistyössä kansallisella ja Euroopan tasolla keskittyen ongelmanratkaisuun ja tulosten antamiseen nopeasti yrityksille, erityisesti pk-yrityksille;

lisäämään tietoisuutta parantamalla tiedotusta työntekijöille sekä heidän koulutustaan ja osallistumistaan antamalla yksinkertaista neuvontaa erityisesti pienille yrityksille sekä analysoimalla esimerkkejä hyvistä toimintatavoista ja levittämällä niitä, erityisesti paikallistason toimijoiden verkostoitumisen avulla;

f)	edistämään järjestelmällistä lähestymistapaa työhyvinvointiin työn laatua koskevilla aloitteilla sisällyttämällä terveyden ja turvallisuuden, elinikäisen oppimisen ja sukupuolinäkökohdat liikkeenjohtoon ja kaikkiin koulutustasoihin;

g)	varmistamaan täytäntöönpanon parantamisen ja tehostamisen kaikissa jäsenvaltioissa ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin työsuojelutarkastajien riittävien resurssien varmistamiseksi;

h)	jatkamaan Kansainvälisen työjärjestön vuonna 2003 hyväksymän maailmanlaajuisen työterveys- ja työturvallisuusstrategian täytäntöönpanoa kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin;

i)	kiinnittämään erityistä huomiota uusiin työllisyyssuuntauksiin, kuten itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntymiseen, ulkoistamiseen, alihankintaan, siirtotyöläisiin ja lähetettyihin työntekijöihin;

kehottaa komissiota

a)	edistämään työturvallisuutta ja työterveyttä toteuttamalla aiheellisia toimenpiteitä työelämän muutosten alalla;

varmistamaan paremman yhteistyön eri järjestöjen ja komiteoiden, kuten työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavan komitean, johtavien työsuojelutarkastajien komitean, Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön, kanssa ja niiden kesken, sekä ottamaan huomioon näiden järjestöjen antamat tiedot ja komiteoiden esittämät näkemykset alaa koskevien uusien politiikkojen ja lainsäädännön laatimisessa;

c)	jatkamaan lainsäädännön täytäntöönpanon seuraamista ja tukemista kaikissa jäsenvaltioissa;

d)	laatimaan erityisesti pk-yrityksille ohjeet direktiivien soveltamisesta yhdessä työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavan komitean ja työmarkkinaosapuolten kanssa;

e)	parantamaan koordinointia muiden yhteisön politiikkojen kanssa, erityisesti työvälineiden ja kemikaalien valmistuksen ja myynnin sekä kansanterveys- ja koulutuspolitiikan ja syrjinnän vastaisen politiikan osalta;

f)	rohkaisemaan näkemysten ja kokemusten vaihtoa kansallisista strategioista työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavassa komiteassa;

työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavan komitean tukemana parantamaan toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY 7 artiklan täytäntöönpanoa ennaltaehkäisypalveluiden laadun, kattavuuden ja saatavuuden osalta; (1)

laatimaan yhteisiä menetelmiä työterveys- ja työturvallisuusdirektiivien arvioimiseksi tiiviissä yhteistyössä työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavan komitean kanssa ja tehostamaan pyrkimyksiä hallinnollisen ja sääntelykehyksen parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi edelleen, ottaen huomioon Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämän tavoitteen ja hallinnollisten rasitteiden vähentämistä koskevat komission toimet, alentamatta olemassa olevan suojelun tasoa ja kiinnittäen asianmukaista huomiota mikroyritysten tarpeisiin kyseessä olevan lainsäädännön täytäntöönpanon osalta;

i)	huolehtimaan siitä, että yhteisön strategian nojalla esitetyt lainsäädäntöehdotukset ovat Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston toistamien paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisia ja että niihin on tarvittaessa liitetty asianmukainen vaikutustenarviointi;

j)	tarkastelemaan yhdessä työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavan komitean kanssa työnantajien välisiä yhteistyötapoja, kun samalla työpaikalla toimii useita alihankintatasoja;

k)	tekemään yhteistyötä lainsäädäntöviranomaisten kanssa sellaisen asianmukaisen Euroopan tilastojärjestelmän perustamiseksi työterveyden ja työturvallisuuden alalla, jossa otetaan huomioon erilaiset kansalliset järjestelmät ja vältetään asettamasta hallinnollisia lisärasitteita;

10.

kehottaa työmarkkinaosapuolia:

a)	laatimaan aloitteita toimialakohtaisen sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa ja huolehtimaan siitä, että työntekijöiden edustajille annetaan paremmat mahdollisuudet osallistua ammatillisten riskien järjestelmälliseen hallintaan;

b)	osallistumaan aktiivisesti yhteisön strategian perusperiaatteiden levittämiseen Euroopan tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja yksittäisten yritysten tasolla;

c)	tekemään aktiivista yhteistyötä omien kansallisten viranomaistensa kanssa kansallisten työterveys- ja työturvallisuusstrategioiden laatimisessa ja toteuttamisessa;

d)	edistämään ja tekemään tunnetuiksi työpaikoilla ammatillisten riskien ennaltaehkäisyä koskevien periaatteiden asianmukaista soveltamista;

e)	jatkamaan neuvotteluja työpaikkaväkivallan ja -kiusaamisen ehkäisemiseksi ja ottamaan huomioon arvioinnin, joka koskee työperäistä stressiä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen täytäntöönpanoa;

f)	tehostamaan sekä kansallisella että yhteisön tasolla työterveydestä ja työturvallisuudesta vastaaville työntekijöiden edustajille sekä työnantajille, erityisesti pk-yrityksille, annettavaa teknistä apua ja koulutusta.

(1) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

30.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 145/5

YHTEISPÄÄTÖSMENETTELYYN SOVELLETTAVIA KÄYTÄNNÖN MENETTELYTAPOJA KOSKEVA YHTEINEN JULISTUS (EUROOPAN YHTEISÖN PERUSTAMISSOPIMUKSEN 251 ARTIKLA)

(2007/C 145/02)

YLEISET PERIAATTEET

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio, jäljempänä yhdessä 'toimielimet', toteavat, että nykyinen käytäntö, joka käsittää neuvoston puheenjohtajavaltion, komission ja Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien puheenjohtajien ja/tai esittelijöiden välisiä sekä sovittelukomitean puheenjohtajien välisiä keskusteluyhteyksiä, on osoittautunut hyväksi.

Toimielimet vahvistavat, että tätä käytäntöä, jota on kehitetty kaikissa yhteispäätösmenettelyn vaiheissa, on edelleen rohkaistava. Toimielimet sitoutuvat tarkastelemaan työskentelymenetelmiään käyttääkseen entistä tehokkaammin hyväksi kaikkia yhteispäätösmenettelyn tarjoamia mahdollisuuksia EY:n perustamissopimuksen mukaisesti.

Tällä yhteisellä julistuksella selvennetään näitä työskentelymenetelmiä ja niihin sovellettavia käytännön järjestelyjä. Sillä täydennetään toimielinten välistä sopimusta paremmasta lainsäädännöstä (1) ja erityisesti sen yhteispäätösmenettelyyn liittyviä määräyksiä. Toimielimet sitoutuvat täysin noudattamaan näitä sitoumuksia avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta koskevien periaatteiden mukaisesti. Tältä osin toimielinten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ehdotusten yksinkertaistamiseen noudattaen samalla kuitenkin yhteisön säännöstöä.

4.	Toimielimet toimivat vilpittömässä yhteistyössä menettelyn aikana lähentääkseen mahdollisimman paljon kantojaan ja edistääkseen siten mahdollisuuksien mukaan kyseisen säädöksen hyväksymistä menettelyn varhaisessa vaiheessa.

5.	Tässä tarkoituksessa ne tekevät yhteistyötä asianmukaisten toimielinten välisten yhteyksien avulla seuratakseen yhteispäätösmenettelyn kaikissa vaiheissa työn edistymistä ja selvittääkseen, missä määrin lähentymistä on tapahtunut.

Toimielimet sitoutuvat omia työjärjestyksiään noudattaen vaihtamaan säännöllisesti tietoja yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävien asioiden edistymisestä. Ne huolehtivat siitä, että niiden työskentelyaikataulut sovitetaan mahdollisuuksien mukaan yhteen, jotta menettely voidaan suorittaa johdonmukaisella ja yhdenmukaisuuteen pyrkivällä tavalla. Sen vuoksi ne pyrkivät laatimaan kullekin lainsäädäntöehdotukselle alustavan aikataulun kyseisen ehdotuksen lopulliseen hyväksymiseen johtavista eri vaiheista, kunnioittaen samalla täysipainoisesti päätöksentekomenettelyn poliittista luonnetta.

Toimielimet tekevät yhteistyötä yhteispäätösmenettelyn aikana usein kolmikantakokousten puitteissa. Kolmikantajärjestely on osoittautunut tehokkaaksi ja joustavaksi, koska se lisää huomattavasti mahdollisuuksia päästä sopimukseen ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä sekä helpottaa sovittelukomitean työn valmistelua.

Nämä kolmikantakokoukset järjestetään yleensä epävirallisina. Niitä voidaan pitää menettelyn kaikissa vaiheissa ja edustuksen eri tasoilla odotetun keskustelun luonteesta riippuen. Kukin toimielin nimeää työjärjestyksensä mukaisesti omat osallistujansa kuhunkin kokoukseen, määrittelee valtuutuksensa neuvotteluille ja tiedottaa muille toimielimille kokousjärjestelyistä hyvissä ajoin.

Ehdotukset kompromissiteksteiksi, joista on tarkoitus keskustella tulevassa kokouksessa, toimitetaan mahdollisuuksien mukaan etukäteen kaikille osallistujille. Avoimuuden lisäämiseksi kolmikantakokouksista, jotka pidetään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa ilmoitetaan julkisuuteen, jos se on käytännön kannalta mahdollista.

10.	Neuvoston puheenjohtajavaltio pyrkii osallistumaan parlamentin valiokuntien kokouksiin. Se tarkastelee tapauskohtaisesti pyynnöt, joissa sitä pyydetään antamaan tietoja neuvoston kannasta.

ENSIMMÄINEN KÄSITTELY

11.	Toimielimet toimivat vilpittömässä yhteistyössä lähentääkseen mahdollisimman paljon kantojaan, jotta säädös voidaan aina kuin se on mahdollista hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

Sopimukseen pääsy Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä

12.	Työskentelyn helpottamiseksi ensimmäisessä käsittelyssä luodaan asianmukaiset yhteydet.

13.	Komissio helpottaa tällaisia yhteyksiä ja käyttää aloiteoikeuttaan rakentavasti pyrkien Euroopan parlamentin ja neuvoston kantojen lähentymiseen ottaen asianmukaisesti huomioon toimielinten välisen tasapainon ja noudattaen sille perustamissopimuksessa annettua tehtävää.

14.

Jos sopimukseen päästään kolmikantakokousten epävirallisissa neuvotteluissa, pysyvien edustajien komitean (Coreper) puheenjohtaja välittää parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajalle osoitetulla kirjeellä sopimuksen asiasisällön yksityiskohdat komission ehdotukseen esitettyinä tarkistuksina. Kirjeessä ilmoitetaan neuvoston halukkuus hyväksyä neuvottelujen tulos, jonka oikeudellinen ja kielellinen tarkistus tehdään myöhemmin, mikäli se vahvistetaan täysistunnon äänestyksessä. Kirjeestä toimitetaan jäljennös komissiolle.

15.	Jos asiasta sopiminen ensimmäisessä käsittelyssä näyttää tässä yhteydessä varmalta, olisi aikomuksesta päästä sopimukseen ilmoitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Sopimukseen pääsy yhteisestä kannasta

16.	Jos sopimukseen ei ole päästy Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä, yhteydenpitoa voidaan jatkaa sopimukseen pääsemiseksi yhteisestä kannasta.

17.	Komissio helpottaa tällaisia yhteyksiä ja käyttää aloiteoikeuttaan rakentavasti pyrkien Euroopan parlamentin ja neuvoston kantojen lähentymiseen ottaen asianmukaisesti huomioon toimielinten välisen tasapainon ja noudattaen sille perustamissopimuksessa annettua tehtävää.

18.

Jos sopimukseen päästään tässä vaiheessa, parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja ilmoittaa Coreperin puheenjohtajalle osoitetulla kirjeellä täysistunnolle antamastaan suosituksesta hyväksyä ilman tarkistuksia neuvoston yhteinen kanta, mikäli neuvosto vahvistaa sen. Yhteisen kannan oikeudellinen ja kielellinen tarkistus tehdään myöhemmin. Kirjeestä toimitetaan jäljennös komissiolle.

TOINEN KÄSITTELY

19.	Neuvosto esittää perusteluissaan mahdollisimman selvästi perusteet, jotka ovat johtaneet neuvoston yhteisen kannan vahvistamiseen. Toisessa käsittelyssään Euroopan parlamentti ottaa nämä perusteet ja komission kannan mahdollisimman tarkasti huomioon.

20.	Neuvosto pyrkii ennen yhteisen kannan toimittamista sopimaan Euroopan parlamenttia ja komissiota kuullen sen toimittamisajankohdasta varmistaakseen lainsäädäntömenettelyn mahdollisimman suuren tehokkuuden toisessa käsittelyssä

Sopimukseen pääsy Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä

21.	Asianmukaisia yhteyksiä jatketaan niin pian kuin neuvoston yhteinen kanta on toimitettu Euroopan parlamentille, jotta kunkin toimielimen kanta tulisi paremmin ymmärretyksi ja lainsäädäntömenettely saataisiin mahdollisimman nopeasti päätökseen.

22.	Komissio helpottaa tällaisia yhteyksiä ja antaa lausuntonsa pyrkien Euroopan parlamentin ja neuvoston kantojen lähentymiseen ottaen asianmukaisesti huomioon toimielinten välisen tasapainon ja noudattaen sille perustamissopimuksessa annettua tehtävää.

23.

Jos sopimukseen päästään kolmikantakokousten epävirallisissa neuvotteluissa, Coreperin puheenjohtaja toimittaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajalle osoitetulla kirjeellä sopimuksen asiasisällön yksityiskohdat neuvoston yhteiseen kantaan esitettyinä tarkistuksina. Kirjeessä ilmoitetaan neuvoston halukkuus hyväksyä neuvottelujen tulos, jonka oikeudellinen ja kielellinen tarkistus tehdään myöhemmin, mikäli se vahvistetaan täysistunnon äänestyksessä. Kirjeestä toimitetaan jäljennös komissiolle.

SOVITTELU

24.

Jos käy ilmi, että neuvosto ei voi hyväksyä kaikkia Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä ehdottamia tarkistuksia, järjestetään ensimmäinen kolmikantakokous, kun neuvosto on valmis esittämään kantansa. Kukin toimielin määrää työjärjestyksensä mukaisesti omat osallistujansa kuhunkin kokoukseen ja määrittelee neuvotteluvaltuutuksensa. Komissio ilmoittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa molemmille valtuuskunnille aikomuksistaan sen lausunnon osalta, jonka se antaa Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä esittämistä tarkistuksista.

25.	Kolmikantakokouksia järjestetään koko sovittelumenettelyn ajan, ja niiden tarkoituksena on selvittää jäljellä olevia kysymyksiä ja pohjustaa sopimukseen pääsyä sovittelukomiteassa. Kolmikantakokousten tuloksista keskustellaan ja ne voidaan hyväksyä kummankin toimielimen kokouksissa.

26.	Neuvoston puheenjohtaja kutsuu sovittelukomitean koolle yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa ja ottaen perustamissopimuksen määräykset asianmukaisesti huomioon.

27.

Komissio osallistuu sovittelukomitean työhön ja tekee tarpeelliset aloitteet edistääkseen Euroopan parlamentin ja neuvoston kantojen lähentymistä. Tällaisia aloitteita voivat olla esimerkiksi ehdotukset kompromissiteksteiksi, joissa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat; komissio noudattaa asianmukaisesti sille perustamissopimuksessa annettua tehtävää.

28.	Euroopan parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja toimivat yhdessä sovittelukomitean puheenjohtajina. Puheenjohtajat toimivat vuorotellen puheenjohtajina sovittelukomitean kokouksissa.

29.

Sovittelukomitean puheenjohtajat vahvistavat yhdessä sovittelukomitean kokousten ajankohdat ja esityslistat, jotta sovittelukomitean toiminta olisi tehokasta koko sovittelumenettelyn ajan. Komissiota kuullaan suunniteltujen ajankohtien johdosta. Euroopan parlamentti ja neuvosto varaavat sovittelukomitean työlle alustavasti asianmukaiset ajankohdat ja ilmoittavat ne komissiolle.

30.

Sovittelukomitean puheenjohtajat voivat ottaa sovittelukomitean yksittäisen kokouksen esityslistalle useita asioita. Pääaiheiden (”B-kohdat”) eli asioiden, joista ei ole vielä päästy sopimukseen, ohella kokouksissa voidaan aloittaa/päättää sovittelumenettelyjä muista aiheista (”A-kohdat”) ilman keskustelua.

31.

Euroopan parlamentti ja neuvosto noudattavat määräaikoja koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ottaen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huomioon aikataulujen asettamat vaatimukset, erityisesti ne, jotka aiheutuvat kausista, joina toimielinten toiminta on keskeytyksissä, sekä Euroopan parlamentin vaaleista. Ajan, jolloin toiminta on keskeytyksissä, on kaikissa tapauksissa oltava mahdollisimman lyhyt.

32.	Sovittelukomitea kokoontuu vuorotellen Euroopan parlamentin ja neuvoston tiloissa jakaakseen tasapuolisesti toimitilat sekä myös tulkkauspalvelut.

33.

Sovittelukomitealla on oltava käytössään komission ehdotus, neuvoston yhteinen kanta, viimeksi mainittua koskeva komission lausunto, Euroopan parlamentin esittämät tarkistukset, komission lausunto tarkistuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston valtuuskuntien yhteinen työasiakirja. Työasiakirjan tarkoituksena on auttaa sen käyttäjiä tunnistamaan käsiteltävät asiat helposti ja viittaamaan niihin tehokkaasti. Komissio antaa lausuntonsa pääsääntöisesti kolmen viikon kuluessa Euroopan parlamentin äänestystuloksen virallisesta vastaanottamisesta ja viimeistään ennen sovittelukomitean työn alkamista.

34.	Sovittelukomitean puheenjohtajat voivat antaa tekstejä sovittelukomitean hyväksyttäväksi.

35.	Sopimukseen pääseminen yhteisestä tekstistä todetaan sovittelukomitean kokouksessa tai kokouksen jälkeen puheenjohtajien kirjeenvaihtona. Kirjeistä toimitetaan jäljennös komissiolle.

36.

Jos sovittelukomitea pääsee sopimukseen yhteisestä tekstistä, se annetaan oikeudellisen ja kielellisen viimeistelyn jälkeen komitean puheenjohtajien hyväksyttäväksi. Poikkeustapauksissa ehdotus yhteiseksi tekstiksi voidaan määräaikojen noudattamiseksi kuitenkin antaa suoraan puheenjohtajien hyväksyttäväksi.

37.

Sovittelukomitean puheenjohtajat toimittavat hyväksytyn yhteisen tekstin Euroopan parlamentin puhemiehelle ja neuvoston puheenjohtajalle yhteisesti allekirjoittamallaan kirjeellä. Jos sovittelukomitea ei pääse sopimukseen yhteisestä tekstistä, puheenjohtajat ilmoittavat asiasta Euroopan parlamentin puhemiehelle ja neuvoston puheenjohtajalle yhteisesti allekirjoittamallaan kirjeellä. Nämä kirjeet muodostavat pöytäkirjan. Kirjeistä toimitetaan jäljennös komissiolle tiedoksi. Sovittelumenettelyn aikana käytetyt työasiakirjat ovat saatavilla kunkin toimielimen kirjaamossa heti menettelyn päätyttyä.

38.	Euroopan parlamentin pääsihteeristö ja neuvoston pääsihteeristö toimivat yhdessä sovittelukomitean sihteeristönä yhteistyössä komission pääsihteeristön kanssa.

YLEISET MÄÄRÄYKSET

39.	Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto katsoo, että on ehdottoman välttämätöntä pidentää perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja, se ilmoittaa asiasta toisen toimielimen puhemiehelle tai puheenjohtajalle ja komissiolle.

40.	Jos sopimukseen päästään ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä taikka sovittelun aikana, Euroopan parlamentin ja neuvoston juristi-lingvistiyksiköt huolehtivat sovitun tekstin viimeistelystä tiiviissä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä.

41.	Sovittuja tekstejä ei saa muuttaa ilman, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat siitä nimenomaisesti sopineet asianmukaisella tasolla.

42.

Viimeistely tehdään ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston omat menettelyt erityisesti sisäisten menettelyjen päättämiselle asetettujen määräaikojen osalta. Toimielimet sitoutuvat siihen, etteivät ne käytä säädösten oikeudelliselle ja kielelliselle viimeistelylle määrättyä aikarajaa aloittaakseen uudelleen keskustelut asiasisältöä koskevista kysymyksistä.

43.	Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat näiden toimielinten yhteisesti valmistelemien tekstien yhteisestä esittelystä.

44.

Toimielimet sitoutuvat mahdollisuuksien mukaan käyttämään keskenään hyväksymiään vakiolausekkeita, jotka sisällytetään yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyihin säädöksiin erityisesti sellaisten säännösten osalta, jotka koskevat täytäntöönpanovallan käyttöä komitologiapäätöksen (2) mukaisesti, voimaantuloa, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja säädösten soveltamista sekä komission aloiteoikeuden kunnioittamista.

45.	Toimielimet pyrkivät järjestämään yhteisen lehdistötilaisuuden ilmoittaakseen lainsäädäntömenettelyn myönteisestä loppuunsaattamisesta ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä taikka sovittelun aikana. Ne pyrkivät myös toimittamaan yhteiset lehdistötiedotteet.

46.	Kun Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet säädöksen yhteispäätösmenettelyssä, teksti toimitetaan allekirjoitettavaksi Euroopan parlamentin puhemiehelle ja neuvoston puheenjohtajalle sekä myös näiden toimielinten pääsihteereille.

47.	Euroopan parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja saavat allekirjoitettavan tekstin omalla kielellään, ja, mikäli mahdollista, he allekirjoittavat tekstin yhteisessä tilaisuudessa, joka järjestetään kuukausittain, jotta tärkeät säädökset voidaan allekirjoittaa joukkoviestinten läsnä ollessa.

48.	Yhteisesti allekirjoitettu teksti toimitetaan julkaistavaksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Säädös julkaistaan yleensä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sen hyväksyneet.

49.

Jos jokin toimielimistä havaitsee tekstissä (tai jossakin sen kielitoisinnossa) kirjoitusvirheen tai ilmeisen virheen, se ilmoittaa asiasta välittömästi toisille toimielimille. Jos virhe koskee säädöstä, jota Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole vielä hyväksynyt, näiden toimielinten juristi-lingvistiyksiköt laativat tiiviissä yhteistyössä tarvittavan oikaisun. Jos virhe koskee säädöstä, jonka jompikumpi toimielin tai molemmat toimielimet ovat jo hyväksyneet tai joka mahdollisesti on jo julkaistu, Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhteisestä sopimuksesta kummankin toimielimen menettelyjen mukaisesti laaditun oikaisun.

Tehty Brysselissä kolmantenatoista päivänä kesäkuuta vuonna kaksituhattaseitsemän.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

Euroopan unionin neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Euroopan yhteisöjen komission puolesta

Puheenjohtaja

(1) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(2) Neuvoston päätös 1999/468/EY, tehty 28 päivänä kesäkuuta 1999, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23), päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 27.7.2006, s. 11).

30.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 145/15

SITOVAT TARIFFITIEDOT

(2007/C 145/08)

Komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 214/2007 (2), 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti vahvistettu luettelo tulliviranomaisista, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet toimivaltaisiksi vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia taikka antamaan sitovia tariffitietoja.

Jäsenvaltio

Tulliviranomainen

ALANKOMAAT

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Belastingdienst/Douane Rotterdam/kantoor Laan op Zuid

t.a.v. Afdeling bindende tarief inlichtingen

Postbus 50966

3007 BJ Rotterdam

Nederland

BELGIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Centrale administratie der douane en accijnzen

Dienst Nomenclatuur (Tarief), Landbouw en Waarde

Cel BTI

North Galaxy — Gebouw A — 8ste verdieping

Koning Albert II laan 33

B-1030 Brussel

Administration centrale des douanes et accises

Service Nomenclature (Tarif), Agriculture et Valeur

Cellule RTC

North Galaxy Bâtiment A — 8ième étage

33, Avenue Albert II

B-1030 Bruxelles

BULGARIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Агенция ”Митници”

Централно Митническо Управление

ул. ”Г. С. Раковски” No. 47

BG-София 1202

ESPANJA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Departamento de Aduanas e Impuestos Especiales

Avda. Llano Castellano 17

E-28071 Madrid

IRLANTI

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Office of the Revenue Commissioners

Classification Unit

Customs Procedures Branch

Government Offices

Nenagh

Co. Tipperary

Ireland

ITALIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty antamaan sitovia tariffitietoja

Agenzia delle Dogane

Ufficio Applicazione Tributi

Via Mario Carucci, 71

I-00143 Roma

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia

Kaikki tullitoimipaikat

ITÄVALTA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Zentralstelle für Verbindliche Zolltarifauskünfte

Vordere Zollamtsstraße 5

A-1030 Wien

KREIKKA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

ΥΠΟΥΡΓΕΙΟ ΟΙΚΟΝΟΜΙΑΣ & ΟΙΚΟΝΟΜΙΚΩΝ

Γενική Γραμματεία Φορολογικών & Τελωνειακών Θεμάτων

Γενική Διεύθυνση Τελωνείων & Ειδικών Φόρων Κατανάλωσης

Διεύθυνση Δασμολογική ( Δ.17)

Τμήμα Α’ (Δασμολογικό)

Ταχ.Δ/νση: Λεωφ. Αμαλίας 40

GR-105 58 Αθηνα

KYPROS

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Τμήμα Τελωνείων

Υπουργείο Οικονομικών

Γωνία Μ. Καραολή και Γρ. Αυξεντίου

1096 Λευκωσία

Ταχ. Διεύθυνση: Αρχιτελωνείο

CY-1440 Λευκωσία

LATVIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Valsts ieņēmumu dienests

Galvenā muitas pārvalde

11.novembra krastmala 17

LV-1841 Rīga

LIETTUA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Muitinės departamentas prie Lietuvos Respublikos Finansų ministerijos

A. Jakšto g. 1/25,

LT-01105 Vilnius

LUXEMBURG

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Direction des douanes et accises

B.P. 1605

L-1016 Luxembourg

MALTA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Binding Tariff Information Unit

Customs House

Valletta CMR 02

Malta

PORTUGALI

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty antamaan sitovia tariffitietoja

Direcção-Geral das Alfândegas e dos Impostos Especiais sobre o Consumo

Direcção de Serviços de Tributação Aduaneira

Rua da Alfândega, n.o 5

P-1149-006 Lisboa

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia

Kaikki tullitoimipaikat

PUOLA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Izba Celna w Warszawie

ul. Erazma Ciołka 14A

PL-01-443 Warszawa

RANSKA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Direction générale des Douanes et Droits indirects, bureau E4,

8 rue de la Tour des Dames

F-75436 Paris cédex 09

ROMANIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Autoritatea Naţională a Vămilor

Strada Matei Millo, nr. 13, sector 1,

Bucureşti

RUOTSI

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Tullverket

Box 12854

S-112 98 Stockholm

SAKSA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty antamaan sitovia tariffitietoja

Oberfinanzdirektion Cottbus

Zolltechnische Prüfungs- und Lehranstalt Berlin

Grellstraße 18-24

D-10409 Berlin

tullinimikkeistön ryhmien 10, 11, 20, 22, 23 sekä ryhmien 86 — 92 ja 94 — 97 tavarat

Oberfinanzdirektion Hamburg

Zolltechnische Prüfungs- und Lehranstalt

Baumacker 3

D-22523 Hamburg

tullinimikkeistön ryhmien 2, 3, 5, 9, 12 — 16, 18, 24 ja 27, nimikkeiden 3505 ja 3506 sekä ryhmien 38 — 40 ja ryhmien 45 ja 46 tavarat

Oberfinanzdirektion Koblenz

Zolltechnische Prüfungs- und Lehranstalt Frankfurt am Main

Gutleutstraße 185

D-60327 Frankfurt am Main

tullinimikkeistön ryhmän 25 ja 32, ryhmien 34 — 37 (paitsi nimikkeiden 3505 ja 3506), 41 — 43 ja 50 — 70 tavarat

Oberfinanzdirektion Köln

Zolltechnische Prüfungs- und Lehranstalt

Merianstraße 110

D-50765 Köln

tullinimikkeistön ryhmän 17 ja 26, ryhmien 28 — 31, ryhmän 33, ryhmien 47 — 49 ja 71 — 83 sekä ryhmän 93 tavarat

Oberfinanzdirektion Nürnberg

Zolltechnische Prüfungs-und Lehranstalt München

Lilienthalstraße 3, 85570 Markt Schwaben

tullinimikkeistön ryhmien 1, 4, 7, 8, 19, 21 tavarat

Sophienstraße 6

D-80333 München

tullinimikkeistön ryhmien 6, 44, 84 ja 85 tavarat

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia

Kaikki tullitoimipaikat

SLOVAKIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Colny urad Bratislava

Oddelenie colnych tarif

Mileticova 42

SK-824 59 Bratislava

SLOVENIA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Republika Slovenija

Ministrstvo za finance

Carinska uprava Republike Slovenije

Generalni carinski urad

Šmartinska 55

SLO-1523 Ljubljana

SUOMI

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty antamaan sitovia tariffitietoja

Tullihallitus –Tariffiyksikkö

Erottajankatu 2, PL 512

FIN-00101 Helsinki

Tullstyrelsen Tariffenhet

Skillnadsgatan 2, PB 512

FIN-00101 Helsingfors

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia

Tullihallitus ja kaikki tullitoimipaikat

TANSKA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Kaikki alueelliset tulli- ja veroviranomaiset

TŠEKIN TASAVALTA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty antamaan sitovia tariffitietoja

Celní ředitelství Praha

Washingtonova 7

CZ-113 54 Praha 1

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia

Celní ředitelství Praha

Oddělení závazných informací

Washingtonova 7

CZ-113 54 Praha 1

UNKARI

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Vám- és Pénzügyőrség

Vegyvizsgáló Intézete

Hősök fasora 20-24

H-1163 Budapest

VIRO

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

Maksu-ja Tolliamet

Narva mnt 9j

EE-15176 Tallinn

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Tulliviranomaiset, jotka on nimetty vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia ja antamaan sitovia tariffitietoja

HM Revenue and Customs

Frontiers, Duty Liability Team

2nd Floor, Alexander House

21 Victoria Avenue

Southend-on-Sea

Essex SS99 1AA

United Kingdom

(1) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1

(2) EYVL L 62, 1.3.2007, s. 6

30.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 145/20

Kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevien jäsenmaiden lakien lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 90/396/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhdenmukaistettujen standardien nimet ja viitenumerot)

(2007/C 145/09)

ESO:n viitenumero (1)	Yhdenmukaistetun standardin viitenumero ja nimi (ja viiteasiakirja)	Korvattavan standardin viitenumero	Päivä, jona korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa Huomautus 1
CEN	EN 26:1997 Saniteettikäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset vedenlämmittimet, jotka on varustettu atmosfääripolttimella	—
	EN 26:1997/A1:2000	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (18.7.2001)
	EN 26:1997/A3:2006	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (30.4.2007)
	EN 26:1997/AC:1998
CEN	EN 30-1-1:1998 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 1-1: Turvallisuusvaatimukset. Yleistä	—
	EN 30-1-1:1998/A1:1999	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (30.9.1999)
	EN 30-1-1:1998/A2:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (29.2.2004)
	EN 30-1-1:1998/A3:2005	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.12.2005)
	EN 30-1-1:1998/A2:2003/AC:2004
CEN	EN 30-1-2:1999 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 1-2: Turvallisuusvaatimukset. Kiertoilmauunit ja/tai -grillit	—
CEN	EN 30-1-3:2003+A1:2006 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 1-3: Turvallisuusvaatimukset. Keraamisella paistolevyllä varustetut laitteet	EN 30-1-3:2003	Voimassaolo lakkaa (30.4.2007)
CEN	EN 30-1-4:2002 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 1-4: Turvallisuusvaatimukset. Yhdellä tai useammalla polttimella varustetut laitteet, joissa on automaattinen liekinvalvontalaite	—
CEN	EN 30-1-4:2002/A1:2006	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.5.2007)
CEN	EN 30-2-1:1998 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 2-1: Energian käyttötehokkuus. Yleistä	—
	EN 30-2-1:1998/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
	EN 30-2-1:1998/A2:2005	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (11.11.2005)
	EN 30-2-1:1998/A1:2003/AC:2004
CEN	EN 30-2-2:1999 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 2-2: Energian käyttötehokkuus. Kiertoilmauunit ja/tai -grillit	—
CEN	EN 88:1991 Kaasulaitteiden paineensäätimet, tulopaine enintään 200 mbar	—
CEN	EN 88:1991/A1:1996	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (17.7.1997)
CEN	EN 89:1999 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut varaavat kaasukäyttöiset vedenlämmittimet	—
	EN 89:1999/A1:1999	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (17.10.2000)
	EN 89:1999/A2:2000	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (18.7.2001)
	EN 89:1999/A3:2006	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (30.4.2007)
	EN 89:1999/A4:2006	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.5.2007)
CEN	EN 125:1991 Liekinvalvontalaitteet kaasun käyttölaitteille. Lämpösähköiset liekinvalvontalaitteet	—
CEN	EN 125:1991/A1:1996	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (17.7.1997)
CEN	EN 126:2004 Kaasulaitteiden monitoimiset säätö-, ohjaus ja turvalaitteet	EN 126:1995	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
CEN	EN 161:2007 Automaattiset sulkuventtiilit kaasupolttimille ja kaasulaitteille	EN 161:2001	31.7.2007
CEN	EN 203-1:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 1: Turvallisuusvaatimukset	EN 203-1:1992	31.12.2008
CEN	EN 203-2-1:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-1: Erityisvaatimukset avoliekki- ja wokkipolttimille	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-2:2006 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-2: Erityisvaatimukset uuneille	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-3:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-3: Erityisvaatimukset keittokattilalle	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-4:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-4: Erityisvaatimukset rasvakeittimelle	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-6:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-6: Erityisvaatimukset juomien kuumavesilämmittimille	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-8:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-8: Erityisvaatimukset pienelle ja isolle laakealle kasarille	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-9:2005 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-9: Erityisvaatimukset kiinteille uunin holveille, lämpöalustoille ja seuloille	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 203-2-11:2006 Kaasukäyttöiset suurkeittiölaitteet. Osa 2-11: Erityisvaatimukset pastakeittimille	EN 203-2:1995	31.12.2008
CEN	EN 257:1992 Kaasulaitteiden mekaaniset termostaatit	—
CEN	EN 257:1992/A1:1996	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (17.7.1997)
CEN	EN 297:1994 Kaasua käyttävät keskuslämmityskattilat. Tyypin B11 ja B11BS atmosfääripolttimilla varustetut kattilat. Nimellinen polttoaineteho enintään 70 kW	—
	EN 297:1994/A3:1996	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (24.2.1998)
	EN 297:1994/A5:1998	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.12.1998)
	EN 297:1994/A2:1996	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (29.10.2002)
	EN 297:1994/A6:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (23.12.2003)
	EN 297:1994/A4:2004	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (11.6.2005)
	EN 297:1994/A2:1996/AC:2006
CEN	EN 298:2003 Poltinautomatiikat puhaltimilla varustetuille tai ilman niitä oleville kaasupolttimille ja kaasulaitteille	EN 298:1993	Voimassaolo lakkaa (30.9.2006)
CEN	EN 303-3:1998 Lämmityskattilat. Osa 3: Kaasua käyttävät keskuslämmityskattilat. Kattilan ja puhallinpolttimen muodostama kokoonpano	—
	EN 303-3:1998/A2:2004	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (11.6.2005)
	EN 303-3:1998/AC:2006
CEN	EN 303-7:2006 Lämmityskattilat. Osa 7: Kaasua käyttävät automaattisella puhallinpolttimella varustetut keskuslämmityskattilat, joiden nimellinen teho on enintään 1000 kW	—
CEN	EN 377:1993 Palavia kaasuja käyttäviin laitteisiin ja niiden oheislaitteisiin soveltuvat voiteluaineet pois lukien teollisuuskäyttöön tarkoitetut laitteet	—
CEN	EN 377:1993/A1:1996	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (11.6.2005)
CEN	EN 416-1:1999 Yhdellä polttimella varustetut kaasukäyttöiset säteilyputkilämmittimet. Osa 1: Turvallisuusvaatimukset	—
	EN 416-1:1999/A1:2000	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (18.7.2001)
	EN 416-1:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 416-1:1999/A3:2002	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.10.2002)
CEN	EN 416-2:2006 Teolliseen käyttöön tarkoitetut yhdellä polttimella varustetut kaasukäyttöiset säteilyputkilämmittimet. Osa 2: Energian käyttötehokkuus	—
CEN	EN 419-1:1999 Muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset hehkuvat säteilylämmittimet. Osa 1: Turvallisuusvaatimukset	—
	EN 419-1:1999/A1:2000	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (18.7.2001)
	EN 419-1:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 419-1:1999/A3:2002	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (9.9.2003)
CEN	EN 419-2:2006 Muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset hehkuvat säteilylämmittimet. Osa 2: Energian käyttötehokkuus	—
CEN	EN 437:2003 Testikaasut. Testipaineet. Laiteluokat	EN 437:1993	Voimassaolo lakkaa (23.12.2003)
CEN	EN 449:2002 Erityiset nestekaasulaitteet. Rakennemääräykset. Kotitalouskäyttöön tarkoitetut sisätilalämmittimet, joita ei yhdistetä savukaasuhormiin (mukaan lukien lämmittimet, joissa on diffuusiokatalyyttipoltin)	EN 449:1996	Voimassaolo lakkaa (2.7.2003)
CEN	EN 461:1999 Erityiset nestekaasulaitteet. Vaatimukset muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetuille sisätilalämmittimille, joiden nimellinen lämmönsyöttö on enintään 10 kW ja joita ei yhdistetä savukaasuhormiin	—
CEN	EN 461:1999/A1:2004	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
CEN	EN 483:1999 Kaasua käyttävät keskuslämmityskattilat. Tyypin C kattilat. Nimellinen polttoaineteho enintään 70 kW	—
	EN 483:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 483:1999/A2:2001/AC:2006
CEN	EN 484:1997 Erityiset nestekaasulaitteet. Ulkona käytettävät erilliset paistolevyt mukaan lukien laitteet, joiden yhteydessä on grilli	—
CEN	EN 497:1997 Erityiset nestekaasulaitteet. Ulkona käytettävät monitoimikeittimet	—
CEN	EN 498:1997 Erityiset nestekaasulaitteet. Ulkona käytettävät grillit	—
CEN	EN 509:1999 Kaasukäyttöiset koristetakat	—
	EN 509:1999/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.12.2003)
	EN 509:1999/A2:2004	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (30.6.2005)
CEN	EN 521: 2006 Erityiset nestekaasulaitteet. Vaatimukset kaasun höyrynpaineella toimiville kannettaville kaasulaitteille	EN 521:1998	Voimassaolo lakkaa (31.8.2006)
CEN	EN 525:1997 Muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetut suoralämmitteiset kaasukäyttöiset kiertoilmalämmittimet, joiden polttoaineteho on enintään 300 kW	—
CEN	EN 549:1994 Kaasulaitteiden ja -laitteistojen tiivisteissä ja kalvoissa käytettävät kumimateriaalit	EN 279:1991 EN 291:1992	Voimassaolo lakkaa (31.12.1995)
CEN	EN 613:2000 Lämmittimet. Kaasukäyttöiset huonetilojen konvektiolämmittimet	—
CEN	EN 613:2000/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (23.12.2003)
CEN	EN 621:1998 Muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset kiertoilmalämmittimet, joiden nettolämmönsyöttö on enintään 300 kW. Laitteessa ei ole palamisilma- tai savukaasupuhallinta	—
CEN	EN 621:1998/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.3.2002)
CEN	EN 624:2000 Erityiset nestekaasulaitteet. Suljetun järjestelmän mukaiset sisälämmittimet ajoneuvoihin ja veneisiin	—
CEN	EN 625:1995 Kaasua käyttävät keskuslämmityskattilat. Erityisvaatimukset lämmintä käyttövettä tuottaville lämminvesikattiloille. Nimellinen polttoaineteho enintään 70 kW	—
CEN	EN 656:1999 Kaasua käyttävät keskuslämmityskattilat. Tyypin B kattilat. Nimellinen polttoaineteho yli 70 kW, mutta enintään 300 kW	—
CEN	EN 676:2003 Automaattiset puhallinpolttimet kaasumaisille polttoaineille	EN 676:1996	Voimassaolo lakkaa (8.4.2004)
CEN	EN 677:1998 Kaasua käyttävät keskuslämmityskattilat. Erityisvaatimukset kondenssikattiloille. Nimellinen polttoaineteho enintään 70 kW	—
CEN	EN 732:1998 Erityiset nestekaasulaitteet. Vaatimukset absorptioperiaatteella toimiville jäähdytyslaitteille	—
CEN	EN 751-1:1996 Metallisille kierreliitoksille tarkoitetut tiivisteaineet, jotka joutuvat kosketuksiin 1., 2. ja 3. kaasuryhmän kaasujen ja kuuman veden kanssa. Osa 1: Anaerobiset saumausaineet	—
CEN	EN 751-2:1996 Metallisille kierreliitoksille tarkoitetut tiivisteaineet, jotka joutuvat kosketuksiin 1., 2. ja 3. kaasuryhmän kaasujen ja kuuman veden kanssa. Osa 2: Kovettumattomat saumausaineet	—
CEN	EN 751-3:1996 Metallisille kierreliitoksille tarkoitetut tiivisteaineet, jotka joutuvat kosketuksiin 1., 2. ja 3. kaasuryhmän kaasujen ja kuuman veden kanssa. Osa 3: Sintraamattomat PTFE-teipit	—
CEN	EN 751-3:1996/AC:1997
CEN	EN 777-1:1999 Teolliseen käyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset säteilyputkilämmittimet. Osa 1: Järjestelmä D, turvallisuusvaatimukset	—
	EN 777-1:1999/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.8.2001)
	EN 777-1:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 777-1:1999/A3:2002	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.10.2002)
CEN	EN 777-2:1999 Teolliseen käyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset säteilyputkilämmittimet. Osa 2: Järjestelmä E, turvallisuusvaatimukset	—
	EN 777-2:1999/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.8.2001)
	EN 777-2:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 777-2:1999/A3:2002	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.10.2002)
CEN	EN 777-3:1999 Teolliseen käyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset säteilyputkilämmittimet. Osa 3: Järjestelmä F, turvallisuusvaatimukset	—
	EN 777-3:1999/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.8.2001)
	EN 777-3:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 777-3:1999/A3:2002	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.10.2002)
CEN	EN 777-4:1999 Teolliseen käyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset säteilyputkilämmittimet. Osa 4: Järjestelmä H, turvallisuusvaatimukset	—
	EN 777-4:1999/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.8.2001)
	EN 777-4:1999/A2:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.1.2002)
	EN 777-4:1999/A3:2002	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.10.2002)
CEN	EN 778:1998 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset kiertoilmalämmittimet, joiden nettolämmönsyöttö on enintään 70 kW. Laitetta ei ole varustettu palamisilma- tai savukaasupuhaltimella	—
CEN	EN 778:1998/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.3.2002)
CEN	EN 1020:1997 Muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset kiertoilmalämmittimet, joiden nettolämmönsyöttö on enintään 300 kW. Laite varustettu palamisilma- ja/tai savukaasupuhaltimella	—
CEN	EN 1020:1997/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.3.2002)
CEN	EN 1106:2001 Kaasunpolttolaitteiden käsikäyttöiset sulkuventtiilit	—
CEN	EN 1196:1998 Kaasukäyttöiset ilmalämmittimet. Lisävaatimukset kondensaatiojärjestelmällä varustetuille laitteille	—
CEN	EN 1266:2002 Erilliset kaasukäyttöiset konvektiolämmittimet. Laite varustettu palamisilma- ja/tai savukaasupuhaltimella	—
CEN	EN 1266:2002/A1:2005	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (28.2.2006)
CEN	EN 1319:1998 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset kiertoilmalämmittimet, joissa poltin on varustettu puhaltimella, ja joiden polttoaineteho on enintään 70 kW	—
	EN 1319:1998/A2:1999	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (17.10.2000)
	EN 1319:1998/A1:2001	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (31.3.2002)
CEN	EN 1458-1:1999 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut suoralämmitteiset kaasukäyttöiset rumpukuivaimet, joita ei yhdistetä kiinteään savukaasuhormiin ja joiden nimellinen polttoaineteho on enintään 6 kW. Osa 1: Turvallisuusmääräykset	—
CEN	EN 1458-2:1999 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut suoralämmitteiset kaasukäyttöiset laitetyyppien B22D ja B23D mukaiset rumpukuivaimet, joiden nimellinen polttoaineteho on enintään 6 kW. Osa 2: Energian käyttötehokkuus	—
CEN	EN 1596:1998 Erityiset nestekaasulaitteet. Kannettavat ja siirrettävät suoralämmitteiset muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitetut ilmanlämmittimet, jotka on varustettu puhaltimella	—
CEN	EN 1596:1998/A1:2004	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
CEN	EN 1643:2000 Tiiviydentestausjärjestelmät kaasupolttimien ja kaasulaitteiden yhteydessä käytettäville automaattisille sulkuventtiileille	—
CEN	EN 1854:2006 Paineenvalvontalaitteet kaasupolttimille ja kaasulaitteille	EN 1854:1997	Voimassaolo lakkaa (4.11.2006)
CEN	EN 12067-1:1998 Kaasu-ilmasuhteen säätölaitteet kaasupolttimille ja -laitteille. Osa 1: Pneumaattiset laitteet	—
CEN	EN 12067-1:1998/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (23.12.2003)
CEN	EN 12067-2:2004 Kaasu-ilmasuhteen säätölaitteet kaasupolttimille ja -laitteille. Osa 2: Sähkölaitteet	—
CEN	EN 12078:1998 Nollapainesäätimet kaasupolttimille ja kaasulaitteille	—
CEN	EN 12244-1:1998 Kaasulämmitteiset pesukoneet, joiden lämmönsyöttö on enintään 20 kW. Osa 1: Turvallisuusvaatimukset	—
CEN	EN 12244-2:1998 Kaasulämmitteiset pesukoneet, joiden lämmönsyöttö on enintään 20 kW. Osa 2: Energian käyttötehokkuus	—
CEN	EN 12309-1:1999 Kaasukäyttöiset absorptio ja adsorptio ilmastointilaitteet ja/tai lämpöpumppulaitteistot, joiden polttoaineteho on enintään 70 kW. Osa 1: Turvallisuusvaatimukset	—
CEN	EN 12309-2:2000 Kaasukäyttöiset absorptio ja adsorptio ilmastointilaitteet ja/tai lämpöpumppulaitteistot, joiden polttoaineteho on enintään 70 kW. Osa 2: Energian käyttötehokkuus	—
CEN	EN 12669:2000 Kasvihuone ja muiden kuin kotitaloustilojen lisälämmitykseen tarkoitetut kaasukäyttöiset kuumailmapuhaltimet	—
CEN	EN 12752-1:1999 Kaasukäyttöiset rumpukuivaimet tyyppiä B, joiden polttoaineteho on enintään 20 kW. Osa 1: Turvallisuusvaatimukset	—
CEN	EN 12752-2:1999 Kaasukäyttöiset rumpukuivaimet tyyppiä B, joiden polttoaineteho on enintään 20 kW. Osa 2: Energian käyttötehokkuus	—
CEN	EN 12864:2001 Vakiopaineella toimivat pienpainesäätimet sekä niiden varolaitteet butaanille, propaanille ja niiden seoksille. Suurin ulostulopaine enintään 200 mbar ja suurin kapasiteetti enintään 4 kg/h	—
	EN 12864:2001/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
	EN 12864:2001/A2:2005	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (28.2.2006)
CEN	EN 13278:2003 Edestä avoimet erilliset kaasukäyttöiset sisätilalämmittimet	—
CEN	EN 13611:2000 Kaasupoltinten ja kaasunpolttolaitteiden varo- ja säätölaitteet. Yleiset vaatimukset	—
CEN	EN 13611:2000/A1:2004	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (30.6.2005)
CEN	EN 13785:2005 Paineensäätimet sekä niiden varolaitteet butaanille, propaanille ja niiden seoksille, suurin kapasiteetti enintään 100 kg/h ja suurin ulostulopaine enintään 4 bar. Ei sovelleta EN 12864 käsittelemiin laitteisiin	—
CEN	EN 13785:2005/AC:2007
CEN	EN 13786:2004 Automaattiset vaihtoventtiilit sekä niiden varalaitteet butaanille, propaanille ja niiden seoksille, suurin ulostulopaine enintään 4 bar ja suurin kapasiteetti enintään 100 kg/h	—
CEN	EN 13836:2006 Kaasukäyttöiset keskuslämmityskattilat. B-tyypin kattilat, joiden nimellinen polttoaineteho on yli 300 kW, mutta enintään 1000 kW	—
CEN	EN 14438:2006 Usean huoneen lämmityksessä käytettävät kaasukäyttöiset tulisijat	—
CEN	EN 14543:2005 Erityiset nestekaasulaitteet. Ulkona ja ilmastoiduissa tiloissa käytettävät nestekaasulla toimivat patiolämmittimet, joita ei yhdistetä savukaasuhormiin	—
CEN	EN 15033:2006 Nestekaasulla toimivat suljetun järjestelmän vedenlämmittimet ajoneuvoihin ja veneisiin.	—

Huomautus 1

Yleensä korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa päivänä, jona eurooppalainen standardointielin poistaa kyseisen standardin käytöstä. Tällaisten standardien käyttäjiä pyydetään kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että joissakin poikkeustapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 3

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset sekä tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 3) käsitetään EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset mutta ei tätä uutta muutosta. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huom:

—	Tietoja standardien saatavuudesta saa joko Euroopan standardointielimiltä tai kansallisilta standardointilaitoksilta, joita koskeva luettelo on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (2), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY (3), liitteenä.

—	Viitetietojen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei tarkoita sitä, että standardit ovat saatavana kaikilla yhteisökielillä.

—	Tämä luettelo korvaa kaikki aiemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistut luettelot. Komissio huolehtii kyseisen luettelon ajan tasalle saattamisesta.

Lisätietoja yhdenmukaistetuista standardeista saa Internet-osoitteesta

http://ec.europa.eu/enterprise/newapproach/standardization/harmstds/

(1) ESO: Eurooppalaiset standardointielimet:

—	CEN: rue de Stassart 36, B-1050 Brussels, puhelin (32-2) 550 08 11; faksi (32-2) 550 08 19 (http://www.cenorm.be)

—	CENELEC: rue de Stassart 35, B-1050 Brussels, puhelin (32-2) 519 68 71; faksi (32-2) 519 69 19 (http://www.cenelec.org)

—	ETSI: 650, route des Lucioles, F-06921 Sophia Antipolis, puhelin (33) 492 94 42 00; faksi (33) 493 65 47 16 (http://www.etsi.org)

(2) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(3) EYVL L 217, 5.8.1998, s. 18.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 145

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	50. vuosikerta 30. kesäkuu 2007

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset, suuntaviivat ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Neuvosto
2007/C 145/01	Neuvoston päätöslauselma, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2007, yhteisön uudesta työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012	1

	II Tiedonannot
	YHTEISET JULISTUKSET
	Euroopan parlamentti Neuvosto Komissio
2007/C 145/02	Yhteispäätösmenettelyyn sovellettavia käytännön menettelytapoja koskeva yhteinen julistus (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artikla)	5

	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT
	Komissio
2007/C 145/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4693 — Veolia/Sulo) ( 1 )	10

2007/C 145/04	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4663 — voestalpine/Böhler-Uddeholm) ( 1 )	10

2007/C 145/05	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4704 — Bridgepoint/Gambro Healthcare) ( 1 )	11

2007/C 145/06	EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen — Tapaukset, joita komissio ei vastusta ( 1 )	12

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Komissio
2007/C 145/07	Euron kurssi	14

	JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET
2007/C 145/08	Sitovat tariffitiedot	15

2007/C 145/09	Kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevien jäsenmaiden lakien lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 90/396/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto ( 1 )	20

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT
	Komissio
2007/C 145/10	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4771 — Veritas/Golden Gate/Goldman Sachs/Aeroflex) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	31

Päätöksen tekopäivä	21.3.2007
Tuen numero	NN 53/06
Jäsenvaltio	Malta
Alue	—
Nimike (ja/tai tuensaajayrityksen nimi)	Għajnuna mil-Istat (obbligi ta' servizz pubbliku) għall-operaturi tal-karozzi tal-linja f'Malta
Oikeusperusta	Ftehim bejn il-Gvern ta' Malta u l-ATP ta' l-1995
Toimenpidetyyppi	Tukiohjelma
Tarkoitus	Julkisista palveluista maksettava korvaus
Tukimuoto	Julkisista palveluista maksettava korvaus
Talousarvio	1,25–2,0 miljoonaa MTL
Tuen intensiteetti	100 %
Kesto	—
Toimiala	Linja-autoilla suoritettava henkilökuljetus
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	Il-Gvern Malti
Muita tietoja	—

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,3505
JPY	Japanin jeniä	166,63
DKK	Tanskan kruunua	7,4422
GBP	Englannin puntaa	0,674
SEK	Ruotsin kruunua	9,2525
CHF	Sveitsin frangia	1,6553
ISK	Islannin kruunua	84,26
NOK	Norjan kruunua	7,9725
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CYP	Kyproksen puntaa	0,5837
CZK	Tšekin korunaa	28,718
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	246,15
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,6963
MTL	Maltan liiraa	0,4293
PLN	Puolan zlotya	3,7677
RON	Romanian leuta	3,134
SKK	Slovakian korunaa	33,635
TRY	Turkin liiraa	1,774
AUD	Australian dollaria	1,5885
CAD	Kanadan dollaria	1,4245
HKD	Hongkongin dollaria	10,5569
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,7502
SGD	Singaporin dollaria	2,0664
KRW	Etelä-Korean wonia	1 247,73
ZAR	Etelä-Afrikan randia	9,5531
CNY	Kiinan juan renminbiä	10,2816
HRK	Kroatian kunaa	7,3035
IDR	Indonesian rupiaa	12 201,77
MYR	Malesian ringgitiä	4,6626
PHP	Filippiinien pesoa	62,461
RUB	Venäjän ruplaa	34,807
THB	Thaimaan bahtia	42,615