8.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 103/1

(1)

Perustamissopimuksen mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan p alakohdassa edellytetään, että yhteisön toimintaan sisältyy myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen.

(2)

Yhteisön toiminnan olisi täydennettävä kansallisia politiikkoja, joilla pyritään parantamaan kansanterveyttä ja torjumaan ihmisten terveyttä vaarantavia tekijöitä.

(3)

Lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuva ruumiillinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, mukaan lukien tällaisella väkivallalla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto riippumatta siitä, tapahtuuko se julkisesti tai yksityisesti, loukkaa heidän oikeuttaan elämään, turvallisuuteen, vapauteen, ihmisarvoon sekä ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen ja muodostaa vakavan uhkan väkivallan uhrien fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle. Tällainen väkivalta on yhteisössä niin yleistä, että sitä voidaan pitää todellisena perusoikeuksien loukkauksena, terveysongelmana ja esteenä turvalliselle, vapaalle ja oikeudenmukaiselle kansalaisuudelle.

(4)

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveydellä tarkoitetaan kaikenlaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia eikä pelkästään sairauden tai vamman puuttumista. WHO:n yleiskokouksen vuoden 1996 päätöslauselmassa todetaan väkivallan kuuluvan merkittävimpiin maailmanlaajuisiin kansanterveysongelmiin. WHO:n 3 päivänä lokakuuta 2002 antamassa väkivaltaa ja terveyttä koskevassa raportissa suositellaan sellaisten toimenpiteiden edistämistä, jotka ensisijaisesti ehkäisevät väkivaltaa, väkivallan uhrien hyväksi toteutettavien toimenpiteiden tehostamista sekä väkivallan ehkäisemistä koskevan yhteistyön ja tietojenvaihdon lisäämistä.

(5)

Nämä periaatteet tunnustetaan useissa tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien, Kansainvälisen työjärjestön (ILO), naisten asemaa käsittelevän maailmankonferenssin sekä kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevän maailmankongressin puitteissa laadituissa yleissopimuksissa, julistuksissa ja pöytäkirjoissa.

(6)

Väkivallan torjuminen olisi otettava osaksi perusoikeuksien suojelua, sellaisena kuin se sisältyy Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (4) ja siihen liittyviin selityksiin, joissa tunnustetaan muun muassa oikeus ihmisarvoon, yhdenvertaisuuteen ja yhteisvastuullisuuteen, ottaen samalla huomioon perusoikeuskirjan aseman. Perusoikeuskirjaan sisältyy useita artikloja, jotka liittyvät nimenomaisesti ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden suojeluun, miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja lapsen oikeuksien edistämiseen, ja joissa tunnustetaan syrjinnän ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun, orjuuden ja pakkotyön sekä lapsityövoiman käytön kielto. Siinä tunnustetaan, että ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu on tarpeen kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa.

(7)

Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota laatimaan ja toteuttamaan tällaisen väkivallan torjumista koskevia toimintaohjelmia. Se on esittänyt tällaiset pyynnöt muun muassa 19 päivänä toukokuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa (5) komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille lisätoimista naisilla käytävän kaupan torjumiseksi, 20 päivänä syyskuuta 2001 naisten sukupuolielinten silpomisesta antamassaan päätöslauselmassa (6), 17 päivänä tammikuuta 2006 seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista antamassaan päätöslauselmassa (7) sekä 2 päivänä helmikuuta 2006 naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista antamassaan päätöslauselmassa (8).

(8)

Lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseviä torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (Daphne-ohjelma) (vuosiksi 2000–2003) 24 päivänä tammikuuta 2000 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 293/2000/EY perustettu toimintaohjelma (9) on osaltaan lisännyt Euroopan unionissa tietoisuutta väkivallasta sekä lisännyt ja vahvistanut yhteistyötä niiden organisaatioiden välillä, jotka toimivat jäsenvaltioissa väkivallan torjumiseksi.

(9)

Daphne-ohjelmalla jo saatuja tuloksia on kehitetty edelleen toimintaohjelmalla, joka perustettiin 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 803/2004/EY lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan yhteisön toimintaohjelman hyväksymisestä (vuosiksi 2004–2008) (Daphne II -ohjelma) (10). Päätöksen 803/2004/EY 8 artiklan 2 kohdan mukaan komissio toteuttaa tarvittavat toimet varmistaakseen vuotuisten määrärahojen yhteensopivuuden uusien rahoitusnäkymien kanssa.

(10)

On suotavaa varmistaa Daphne- ja Daphne II -ohjelmista tuettujen hankkeiden jatkuvuus.

(11)

On tärkeää ja välttämätöntä tunnustaa ne vakavat välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset, joita lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvalla väkivallalla on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä asianomaisten henkilöiden yhtäläisiin mahdollisuuksiin, sekä niistä koko yhteiskunnalle aiheutuvat huomattavat sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset.

(12)

Naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee monissa eri muodoissa, yhteiskunnan kaikilla tasoilla yleisesti esiintyvästä perheväkivallasta sellaisiin vahingollisiin perinteisiin tapoihin, joihin liittyy naisiin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa kuten sukupuolielinten silpominen ja kunniarikokset, ja jotka ovat naisiin kohdistuvan väkivallan erityinen muoto.

(13)

Lapsia, nuoria tai naisia, jotka ovat nähneet, kun heidän lähisukulaistaan on pahoinpidelty, olisi tällä päätöksellä perustetun ohjelman (jäljempänä ’ohjelma’) mukaisesti pidettävä väkivallan uhreina.

(14)

Euroopan unioni voi tuoda lisäarvoa pääsääntöisesti jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin, joiden tarkoituksena on lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, mukaan lukien seksuaalinen väkivalta ja muu hyväksikäyttö, sekä uhrien ja riskiryhmien suojeleminen, seuraavin keinoin: tiedon, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen ja jakaminen, innovatiivisen lähestymistavan edistäminen, toiminnan painopisteiden vahvistaminen, tarvittaessa verkottumisen kehittäminen, Euroopan yhteisön laajuisten hankkeiden valitseminen ohjelmaan, mukaan lukien hankkeet, joilla tuetaan kadonneille ja seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille tarkoitettuja maksuttomia auttavia puhelimia ja päivystäviä puhelimia, kaikkien asiaan liittyvien osapuolten motivointi ja aktivointi sekä Euroopan laajuisten väkivaltaa koskevaa tietoisuutta lisäävien kampanjoiden toteuttaminen. Näiden toimien piiriin olisi sisällytettävä myös ihmiskaupan uhreina oleville lapsille, nuorille ja naisille annettava tuki.

(15)

Koska paikalliset ja alueelliset organisaatiot voivat yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden vastaavien organisaatioiden kanssa usein tehokkaasti puuttua väkivallan perimmäisiin syihin ja seurauksiin, ohjelmassa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota ehkäiseviin toimenpiteisiin ja uhrien tukemiseen paikallisella ja alueellisella tasolla.

(16)

Tämän päätöksen tavoitteita, jotka ovat kaikenlaisen lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja torjuminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, sillä tietoja on vaihdettava yhteisön tasolla ja hyviä käytäntöjä on jaettava koko yhteisössä, vaan ne voidaan yhteensovitetun ja monialaisen lähestymistavan tarpeen ja ohjelman laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(17)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituskehys, jota budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä (11).

(18)

On sovellettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (12), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (13), joilla turvataan yhteisön taloudelliset edut, ja otettava huomioon yksinkertaisuuden ja vastaavuuden periaatteet budjettivälineiden valinnassa, niiden tapausten määrän rajoittaminen, joissa komissiolla on välitön toteuttamis- ja hallinnointivastuu, ja resurssien määrän pitäminen oikeassa suhteessa resurssien käytöstä johtuvaan hallinnolliseen kuormitukseen.

(19)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärinkäytettyjen varojen takaisinperimiseksi Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (14), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (15) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (16) mukaisesti.

(20)

Varainhoitoasetuksessa säädetään, että toiminta-avustukset on sidottava perussäädökseen.

(21)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (17) mukaisesti.

(22)

Naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoprosessiin on keskeinen tekijä naisten ja miesten todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tehtävä parhaansa saavuttaakseen sukupuolten välisen tasapainon ohjelman 10 artiklassa tarkoitetun komitean kokoonpanossa,

a)

tällä alalla toimivien 7 artiklassa tarkoitettujen valtioista riippumattomien järjestöjen tai muiden organisaatioiden avustaminen ja kannustaminen;

b)

erityisille kohderyhmille, kuten tietyille ammattikunnille, toimivaltaisille viranomaisille tai rajatuille kansalaisryhmille ja riskiryhmille suunnattujen tietoisuutta lisäävien toimien kehittäminen ja toteuttaminen, tavoitteena lisätä tietoa väkivallasta ja edistää nollatoleranssia väkivaltaa kohtaan, sekä kannustaa väkivallan uhrien tukemista ja väkivaltatapausten ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille;

c)

kahdesta Daphne-ohjelmasta saatujen tulosten levittäminen, mukaan lukien niiden soveltaminen, siirtäminen ja käyttäminen uusien tuensaajien hyväksi tai uusilla maantieteellisillä alueilla;

d)

väkivallalle alttiiden henkilöiden myönteiseen kohteluun vaikuttavien toimenpiteiden määrittäminen ja edistäminen, eli sellaisen lähestymistavan omaksuminen, joka edistää heidän arvostamistaan sekä heidän hyvinvointiaan ja itsensä toteuttamista;

e)

monialaisten verkostojen perustaminen ja tukeminen, tällä alalla toimivien valtioista riippumattomien järjestöjen ja muiden organisaatioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi;

f)

näyttöön perustuvan tiedon ja tietoperustan laajentamisen, tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon, tunnistamisen ja levittämisen varmistaminen muun muassa tutkimuksen, koulutuksen, opintokäyntien ja henkilöstövaihdon avulla;

g)

lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tietoisuutta lisäävän aineiston ja opetusaineiston suunnittelu ja testaus, ja jo käytettävissä olevan aineiston täydentäminen ja muokkaus uusilla maantieteellisillä alueilla tai uusien kohderyhmien käyttöä varten;

h)

väkivaltaan liittyvien ilmiöiden ja väkivallan uhreihin ja yhteiskuntaan yleensä kohdistuvien vaikutusten tutkiminen, mukaan lukien terveydenhuoltoon liittyvät sekä sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset, väkivallan perimmäisiin syihin puuttumiseksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla;

i)

väkivallan uhreille ja riskiryhmiin kuuluville tarkoitettujen tukiohjelmien sekä väkivallantekijöille tarkoitettujen toimenpideohjelmien suunnittelu ja täytäntöönpano, varmistaen samalla uhrien turvallisuus.

a)

komission toteuttamat erityistoimet, kuten selvitykset ja tutkimukset, mielipidemittaukset ja -tutkimukset, indikaattoreiden ja menetelmien kehittäminen, tietojen ja tilastoiden keruu, käsittely ja levittäminen, seminaarit, konferenssit ja asiantuntijakokoukset, julkisten kampanjoiden ja tilaisuuksien järjestäminen, neuvontapalveluiden ja verkkosivujen kehittäminen ja ylläpito, tiedotusmateriaalin (tietotekniset sovellukset ja opetusvälineet mukaan lukien) laatiminen ja levittäminen, väkivaltaan liittyviä asiantuntijalausuntoja antavan sidosryhmien suunnitteluryhmän perustaminen ja sen työn helpottaminen, kansallisten asiantuntijoiden muiden verkostojen tukeminen sekä analyysit, seuranta ja arvioinnit; tai

b)

erityiset yhteisön edun mukaiset valtioidenväliset hankkeet, joihin osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota vuotuisissa toimintaohjelmissa määrätyin edellytyksin; tai

c)

edellä 2 artiklassa olevien ohjelman yleisten tavoitteiden mukaisesti yleiseurooppalaista etua ajavien valtioista riippumattomien järjestöjen tai muiden järjestöjen toiminnan tukeminen vuotuisissa toimintaohjelmissa määrätyin edellytyksin;

a)

maat, joiden kanssa Euroopan unioni on allekirjoittanut liittymissopimuksen;

b)

ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, kunkin maan osalta puitesopimuksessa ja assosiaationeuvostojen päätöksissä määrättyjen yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden sekä yleisten ehtojen mukaisesti;

c)

ETA:an kuuluvat Efta-maat ETA-sopimuksen määräysten mukaisesti;

d)

Länsi-Balkanin maat niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka vahvistetaan näiden maiden kanssa yhteisön ohjelmiin osallistumisen yleisistä periaatteista tehtyjen puitesopimusten perusteella;

—

avustus,

—

julkisia hankintoja koskeva sopimus.

a)

edellä olevassa 2 ja 3 artiklassa määritellyt yleiset ja erityiset tavoitteet ja 3 artiklassa määritellyt eri aloilla toteutettavat toimenpiteet sekä yhdenmukaisuus vuotuisen toimintaohjelman kanssa;

b)

ehdotetun toimen suunnittelun, organisoinnin, esittelyn ja odotettujen tulosten laatu;

c)

yhteisöltä haetun rahoituksen määrä ja sen kustannustehokkuus odotettuihin tuloksiin nähden;

d)

odotettujen tulosten vaikutus 2 ja 3 artiklassa määriteltyihin ohjelman yleisiin ja erityisiin tavoitteisiin sekä 3 artiklassa määriteltyihin eri aloilla toteutettaviin toimenpiteisiin;

e)

innovointi.

a)

ohjelman tavoitteidenmukaisuus,

b)

ehdotettujen toimien laatu,

c)

toimien todennäköinen kerrannaisvaikutus toimien kohdeyleisöön,

d)

toteutettavien toimien maantieteellinen ulottuvuus,

e)

kansalaisten osallistuminen asiaan liittyvien tahojen organisointiin,

f)

ehdotetun toimen kustannus-hyötysuhde.

a)

väliarviointia koskevan kertomuksen ohjelman tuloksista ja täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2011 sekä luettelon rahoitetuista hankkeista ja toimenpiteistä;

b)

tiedonannon ohjelman jatkamisesta viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2012;

c)

jälkiarviointikertomuksen ohjelman täytäntöönpanosta ja tuloksista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

8.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 103/11

(1)

Yhteisö voi myötävaikuttaa kansalaistensa terveyden ja turvallisuuden suojaamiseen toteuttamalla toimia kansanterveyden alalla. Terveyden korkeatasoinen suojelu olisi varmistettava kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan nojalla yhteisöltä edellytetään aktiivista roolia siten, että se toteuttaa toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen toimenpiteitä, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa. Yhteisö ottaa täysin huomioon jäsenvaltioiden terveyspalveluiden ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet.

(2)

Terveysalalle on leimaa-antavaa toisaalta sen huomattava kasvupotentiaali, innovatiivisuus ja dynaamisuus sekä toisaalta sen muun muassa väestön ikääntymisen ja lääketieteen kehityksen vuoksi kohtaamat haasteet taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden sekä terveysjärjestelmien tehokkuuden osalta.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1786/2002/EY (4) hyväksytty yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelma (2003–2008) oli ensimmäinen kattava yhteisön tämän alan ohjelma, ja sen myötä on jo saavutettu tärkeitä tuloksia ja parannuksia.

(4)

Tarvitaan jatkuvia ponnisteluja yhteisön kansanterveyden alalla jo asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen vuoksi on asianmukaista tehdä päätös toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013), jäljempänä ’ohjelma’.

(5)

On olemassa joukko vakavia rajatylittäviä ja mahdollisesti maailmanlaajuisia terveysuhkia, ja esiin nousee uusia uhkia, jotka edellyttävät yhteisön lisätoimia. Yhteisön olisi käsiteltävä vakavia rajatylittäviä terveysuhkia ensisijaisina kysymyksinä. Ohjelmassa olisi korostettava yhteisön yleisten valmiuksien vahvistamista kehittämällä edelleen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Seuranta, varhainen varoittaminen ja vakavien terveysuhkien torjunta ovat tärkeitä aloja, joilla olisi yhteisön tasolla edistettävä terveysuhkien yhteensovitettua ja tehokasta torjuntaa. Toimet, joilla varmistetaan korkealaatuista diagnostiikkaa koskeva yhteistyö laboratorioiden välillä, ovat keskeisen tärkeitä terveysuhkien torjunnassa. Ohjelmassa olisi edistettävä yhteisön vertailulaboratoriojärjestelmän perustamista. Tällaisella järjestelmällä on kuitenkin oltava asianmukainen oikeusperusta.

(6)

Maailman terveysjärjestön (WHO) vuotta 2005 koskevan Euroopan terveysraportin mukaan merkittävimmät syyt sairauksien aiheuttamalle kuormitukselle WHO:n Euroopan alueella sairastavuusvakioituina elinvuosina ilmaistuina ovat ei-tarttuvat taudit (77 prosenttia kokonaismäärästä), ulkoiset vammojen ja myrkytysten aiheuttajat (14 prosenttia) sekä tarttuvat taudit (9 prosenttia). Seitsemän tärkeintä syytä — iskeeminen sydäntauti, unipolaarinen masennus, aivo- ja verisuonitauti, alkoholin aiheuttamat terveyshaitat, krooninen hengitystiesairaus, keuhkosyöpä ja tieliikenneonnettomuudet — vastaavat 34 prosentista sairastavuusvakioiduista elinvuosista Euroopan alueella. Seitsemän tärkeintä vaaratekijää — tupakka, alkoholi, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, ylipaino, vähäinen hedelmien ja vihannesten nauttiminen ja vähäinen liikunta — vastaavat 60 prosentista sairastavuusvakioiduista elinvuosista. Lisäksi tarttuvista taudeista, kuten HIV/AIDS:sta, influenssasta, tuberkuloosista ja malariasta on tulossa uhka kaikkien eurooppalaisten terveydelle. Eräänä ohjelman tärkeänä tehtävänä, joka toteutetaan tarvittaessa yhteistyössä yhteisön tilasto-ohjelman kanssa, olisi oltava yhteisön merkittävimpien terveysongelmien tunnistaminen aiempaa paremmin.

(7)

Kahdeksan tärkeintä ei-tarttuvista taudeista johtuvaa kuolleisuuden ja sairastavuuden syytä WHO:n Euroopan alueella ovat sydän- ja verisuonitaudit, neuropsykiatriset häiriöt, syöpä, ruoansulatussairaudet, hengitystiesairaudet, aistinelinten häiriöt, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä diabetes.

(8)

Antibioottiresistenssistä ja sairaalainfektioista on tulossa uhka terveydelle Euroopassa. Keskeisiä huolenaiheita ovat uusien tehokkaiden antibioottien puute ja se, miten varmistetaan nykyisten antibioottien asianmukainen käyttö. Siksi on tärkeää kerätä ja analysoida tätä koskevia tietoja.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 851/2004 (5) perustetun tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen aseman vahvistaminen on tärkeää, jotta voidaan torjua tarttuvia tauteja.

(10)

Ohjelman olisi perustuttava kansanterveysalaa koskevan yhteisön aiemman toimintaohjelman (2003-2008) saavutuksiin. Ohjelmalla olisi myötävaikutettava fyysisen terveyden ja mielenterveyden korkean tason sekä entistä paremman terveyttä koskevan tasa-arvon saavuttamiseen koko yhteisössä kohentamalla kansanterveyttä, ehkäisemällä ihmisten sairauksia ja häiriötiloja sekä väestöön kohdistuvalla sairauksien ja terveysongelmien ehkäisyllä sekä poistamalla terveyttä vaarantavien tekijöiden syitä sairastavuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden vähentämiseksi.

(11)

Ohjelmassa olisi painotettava lasten ja nuorten terveydentilan kohentamista sekä terveellisten elintapojen ja ehkäisevän työn edistämistä tämän ryhmän keskuudessa.

(12)

Ohjelmalla olisi tuettava terveystavoitteiden ottamista huomioon kaikissa yhteisön politiikoissa ja toimissa aiheuttamatta kuitenkaan päällekkäisyyttä muiden yhteisön politiikkojen perusteella tehtävän työn kanssa. Sen sovittaminen yhteen yhteisön muiden politiikkojen ja ohjelmien kanssa on keskeinen osa tavoitetta, joka koskee terveyden ottamista huomioon muissa politiikoissa. Synergian lisäämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi voidaan toteuttaa asiaan liittyvien yhteisön ohjelmien ja toimenpiteiden kanssa yhteisiä toimia, ja ohjelmassa olisi kunkin ohjelman mukaisten toimien puitteissa hyödynnettävä asianmukaisella tavalla yhteisön muita rahastoja ja ohjelmia, myös yhteisön nykyisiä ja tulevia tutkimuksen puiteohjelmia ja niiden tuloksia, rakennerahastoja, Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa, yhteisön työturvallisuus- ja työterveysstrategiaa, kuluttajapolitiikkaa koskevaa yhteisön toimintaohjelmaa (2007–2013) (6), huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevaa ohjelmaa, väkivallan torjumista koskevaa Daphne-ohjelmaa sekä yhteisön tilasto-ohjelmaa.

(13)

Olisi erityisesti pyrittävä varmistamaan tämän ohjelman sekä yhteisön ulkoisten toimien välinen johdonmukaisuus ja synergia etenkin lintuinfluenssan, HIV/AIDS:n, tuberkuloosin sekä muiden rajatylittävien terveysuhkien osalta. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää yleistä terveysalan uudistamista ja yleisten terveyteen liittyvien rakenteellisten kysymysten käsittelyä kolmansissa maissa.

(14)

Terveiden elinvuosien eli toimintakykyisen elinajanodotteen lisääminen torjumalla sairauksia ja edistämällä terveempiin elintapoihin johtavia politiikkoja on tärkeää Euroopan unionin kansalaisten hyvinvoinnin kannalta ja se auttaa vastaamaan Lissabonin prosessin haasteisiin tietoyhteiskunnan ja kestävän julkistalouden osalta, mihin kohdistuu paineita nousevien terveydenhuolto- ja sosiaaliturvakustannusten johdosta.

(15)

Euroopan unionin laajentuminen on lisännyt huolta unionin sisäisistä terveyseroista, ja tämä tulee entisestään korostumaan tulevissa laajentumisissa. Sen vuoksi tämän kysymyksen olisi oltava eräs ohjelman painopistealue.

(16)

Ohjelman avulla olisi yksilöitävä terveyserojen syitä ja rohkaistava muun muassa parhaiden käytäntöjen vaihtoa näiden erojen poistamiseksi.

(17)

Vertailukelpoisten tietojen järjestelmällinen kerääminen, käsittely ja analysointi kansalliset rajoitukset huomioiden on välttämätöntä, jotta Euroopan unionin terveystilannetta voidaan seurata tehokkaasti. Näin komissio ja jäsenvaltiot voisivat parantaa yleisölle suunnattua tiedotusta ja suunnitella tarkoituksenmukaisia strategioita, politiikkoja ja toimia ihmisten terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseksi. Toimilla ja tukitoimenpiteillä olisi pyrittävä kansanterveystyön kehittämiseen käytettävien tietojen ja tietoaineistojen vaihtamisjärjestelmien ja -verkostojen yhteensopivuuteen ja yhteentoimivuuteen. Sukupuoli, sosioekonominen asema ja ikä ovat tärkeitä terveyteen liittyviä seikkoja. Tietojen keräämisen olisi perustuttava, aina kun se on mahdollista, olemassa oleviin tietoihin, ja uusien tietojen keräämistä koskeville ehdotuksille olisi esitettävä kustannusarvio ja niiden olisi perustuttava selkeään tarpeeseen. Tiedot olisi kerättävä henkilötietojen suojasta annettujen asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

(18)

Parhaat käytännöt ovat tärkeitä, sillä terveyden edistämistä ja ehkäisevää työtä olisi arvioitava tehokkuuden ja vaikutusten pohjalta eikä ainoastaan taloudellisin perustein. Olisi edistettävä parhaita käytäntöjä sekä sairauksien ja vammojen uusimpia hoitomenetelmiä väestön terveydentilan heikkenemisen estämiseksi ja olisi kehitettävä eurooppalaisia osaamiskeskuksia erityisten terveysongelmien hoitoon.

(19)

Olisi toteutettava toimia vammautumisten estämiseksi keräämällä tietoja, selvittämällä vammojen taustatekijöitä ja levittämällä asiaa koskevaa tietoa.

(20)

Terveyspalvelut ovat pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla, mutta yhteisön tason yhteistyöstä voi olla hyötyä sekä potilaille että terveysjärjestelmille. Ohjelmalla rahoitettavissa toimissa sekä näiden pohjalta laadituissa uusissa ehdotuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista 5 päivänä kesäkuuta 2006 annetut neuvoston päätelmät (7), jotka sisältävät lausuman Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista ja joissa Euroopan unionin toimielimiä kehotetaan kunnioittamaan näitä arvoja ja periaatteita toiminnassaan. Ohjelmassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon terveyspalveluja koskevan yhteisön toiminnan tulevat kehityssuuntaukset sekä terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän työ. Tämä ryhmä on tärkeä jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien välisen yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen vaihdon foorumi.

(21)

Ohjelman olisi osaltaan myötävaikutettava tietojen keräämiseen, menetelmien ja välineiden edistämiseen ja kehittämiseen, verkostojen ja erilaisten yhteistyömuotojen aikaansaamiseen sekä asianmukaisten potilaiden ja terveysalan ammattilaisten liikkuvuutta koskevien politiikkojen edistämiseen. Sen olisi helpotettava eurooppalaisen sähköisen terveydenhuollon alueen edelleen kehittämistä Euroopan unionin muiden politiikkojen, myös aluepolitiikan, kanssa yhteisin eurooppalaisin aloittein ja myötävaikuttaa samalla terveyttä koskevien verkkosivustojen laatukriteerien kehittämiseen sekä pyrkimyksiin, jotka koskevat eurooppalaisen sairasvakuutuskortin kehittämistä. Etähoito olisi otettava huomioon, koska etähoitosovelluksin voidaan edistää rajatylittävää hoitoa samalla kun taataan kotona annettava sairaanhoito.

(22)

Ympäristön pilaantuminen on vakava terveysriski ja huomattava unionin kansalaisten huolenaihe. Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin ja muihin ryhmiin, jotka ovat erityisen alttiita vaarallisille ympäristötekijöille. Ohjelmalla olisi täydennettävä toimia, jotka toteutetaan osana vuosia 2004-2010 koskevaa Euroopan ympäristö- ja terveystoimintasuunnitelmaa.

(23)

Ohjelmassa olisi puututtava myös sukupuoleen ja ikääntymiseen liittyviin terveyskysymyksiin.

(24)

Varovaisuusperiaate ja riskinarviointi ovat ihmisten terveyden suojelun kannalta ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, minkä vuoksi ne olisi sisällytettävä entistä tiiviimmin muihin yhteisön politiikkoihin ja toimiin.

(25)

Tällä päätöksellä perustetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, jotka ovat talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen sopimuksen (8) 37 kohdan mukainen budjettivallan käyttäjän ensisijainen ohje vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(26)

On edistettävä jäsenvaltioiden yhteistyötä ja parannettava kansanterveysalan nykyisten ja tulevien verkostojen tehokkuutta sen varmistamiseksi, että yhteisön ja jäsenvaltioiden tämän ohjelman täytäntöönpanemiseksi toteuttamat toimet ja aloitteet sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen. Ohjelman täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten osallistuminen asianmukaisella tasolla ja kansallisten järjestelmien mukaisesti.

(27)

On tarpeen lisätä Euroopan unionin investointeja terveyteen ja terveyteen liittyviin hankkeisiin. Tältä osin jäsenvaltioita olisi rohkaistava pitämään terveyden edistämistä kansallisten ohjelmiensa painopisteenä. On parannettava tietoisuutta Euroopan unionin rahoituksen mahdollisuuksista terveysalalla. Olisi edistettävä jäsenvaltioiden välistä, rakennerahastojen kautta tapahtuvaa terveysalan rahoitusta koskevien kokemusten vaihtoa.

(28)

Valtioista riippumattomilla yhteisöillä ja erikoistuneilla verkostoilla voi myös olla tärkeä tehtävä ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Yhteen tai useampaan ohjelman tavoitteeseen pyrkiessään ne saattavat tarvita yhteisön tukea, jotta ne voivat toimia. Näin ollen yhteisön tukeen oikeutettujen valtioista riippumattomien yhteisöjen ja erityisverkostojen tukikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista kelpoisuusehdoista sekä rahoituksen avoimuutta ja yhteisön avun kestoa koskevista säännöksistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti. Tällaisiin ehtoihin olisi sisällytettävä näiden yhteisöjen ja verkostojen velvollisuus saada aikaan selkeät tavoitteet, toimintasuunnitelmat ja mitattavissa olevat tulokset, joilla on vahva eurooppalainen ulottuvuus ja jotka tuovat todellista lisäarvoa ohjelman tavoitteille. Ottaen huomioon kyseeseen tulevien organisaatioiden erityisluonne, tällaisten yhteisöjen ja erityisverkostojen toimintaan annettavan yhteisön tuen uusimisessa olisi, jos kyseinen toiminta on poikkeuksellisen hyödyllistä, voitava poiketa yhteisön tuen asteittaisen vähentämisen periaatteesta.

(29)

Ohjelma olisi pantava täytäntöön läheisessä yhteistyössä asiaankuuluvien organisaatioiden ja virastojen, etenkin tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen kanssa.

(30)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY mukaisesti ottamalla huomioon avoimuuden tarve sekä kohtuullinen tasapaino ohjelman eri tavoitteiden välillä.

(31)

Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’ETA-sopimus’, määrätään terveysalan yhteistyöstä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvien Euroopan vapaakauppaliiton valtioiden, jäljempänä ’EFTA-/ETA-maat’, välillä. Olisi myös säädettävä muiden maiden, etenkin yhteisön naapurimaiden sekä yhteisön jäsenyyttä hakevien maiden, ehdokasmaiden ja liittymässä olevien maiden osallistumisesta ohjelmaan ottaen erityisesti huomioon muissa maissa mahdollisesti esiin tulevat terveysuhkat, joilla on vaikutusta yhteisössä.

(32)

Ohjelman tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi olisi edistettävä asianmukaisia suhteita kolmansiin maihin, jotka eivät osallistu ohjelmaan, ottaen huomioon mahdolliset asiaan vaikuttavat kyseisten maiden ja yhteisön välillä tehdyt sopimukset. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kolmannet maat toteuttavat ohjelman kautta rahoitettuja toimia täydentäviä toimia yhteistä etua koskevilla aloilla, mutta sen ei olisi merkittävä ohjelman nojalla suoritettavaa rahoitusta.

(33)

Olisi kehitettävä yhteistyötä asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kuten Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen, erityisesti WHO:n, samoin kuin Euroopan neuvoston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kanssa, jotta ohjelma voidaan panna täytäntöön saattamalla yhteisön ja kansainvälisellä tasolla toteutettavien terveyttä koskevat toimet mahdollisimman tehokkaiksi ja vaikuttaviksi ottaen huomioon eri organisaatioiden erityiset valmiudet ja aseman.

(34)

Ohjelman tavoitteiden menestyksellisen toteuttamisen olisi perustuttava muun ohessa vuosittaisiin työsuunnitelmiin sisältyviä kysymyksiä koskevaan asianmukaiseen kattavuuteen, tarkoituksenmukaisten toimien valintaan ja sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joissa on kaikissa käytössä asianmukaiset seuranta- ja arviointimenettelyt, säännöllisin väliajoin tehtävään seurantaan ja arviointiin, mukaan lukien ulkopuoliset riippumattomat arvioinnit, millä mitataan toimien vaikutuksia ja osoitetaan, miten ne edistävät ohjelman yleisiä tavoitteita. Ohjelman arvioinnissa olisi otettava huomioon, että ohjelman tavoitteiden saavuttaminen saattaa kestää kauemmin kuin itse ohjelma.

(35)

Vuosittaisiin työsuunnitelmiin olisi sisällytettävä tärkeimmät ennakoitavissa olevat toimet, jotka on tarkoitus rahoittaa ohjelmasta eri rahoitusmekanismien avulla, tarjouspyynnöt mukaan luettuina.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitteita kyseeseen tulevien asioiden kansainvälisen luonteen vuoksi, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, koska yhteisön toiminta antaa mahdollisuuden suojella kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin pelkällä kansallisella toiminnalla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(37)

Kaikilla ohjelman tavoitteilla ja toimilla edistetään miesten ja naisten tarpeiden ja terveyttä koskevien lähestymistapojen parempaa ymmärtämistä ja tunnustamista, siten kuin määrätään perustamissopimuksen 2 artiklassa, jonka mukaan miesten ja naisten tasa-arvo on yhteisön periaate, ja perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan yhteisö pyrkii poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa yhteisön kaikessa toiminnassa, mukaan lukien terveyden suojelun korkean tason saavuttaminen.

(38)

On tarpeen varmistaa asianmukainen siirtyminen tämän ohjelman ja aiemman ohjelman, jonka se korvaa, välillä etenkin monivuotisten, ohjelman hallintoa koskevien järjestelyiden, kuten teknisen ja hallinnollisen avun rahoituksen jatkuvuuden osalta. Teknisen ja hallinnollisen avun määrärahojen olisi tarvittaessa 1 päivästä tammikuuta 2014 katettava niiden toimien hallintoon liittyvät kulut, joita ei ole vielä saatettu päätökseen vuoden 2013 loppuun mennessä.

(39)

Tällä päätöksellä korvataan päätös N:o 1786/2002/EY. Mainittu päätös olisi sen vuoksi kumottava,

—

kansalaisten terveysturvan parantaminen,

—

terveyden edistäminen,

—

terveystiedon ja -tietouden tuottaminen ja levittäminen.

a)

60 prosenttia kustannuksista sellaisen toimen osalta, jolla pyritään edistämään tavoitetta, joka on osa ohjelmaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse poikkeuksellisesta hyödystä, ja joissa yhteisön osuus saa olla enintään 80 prosenttia; ja

b)

60 prosenttia sellaisen valtioista riippumattoman yhteisön tai erikoistuneen verkoston toimintamenoista, joka on voittoa tavoittelematon sekä teollisuudesta, kaupasta ja yrityksistä tai muista eturistiriidoista riippumaton ja jolla on jäseniä vähintään puolessa jäsenvaltioista, jonka maantieteellinen jakautuma on tasapainoinen, ja jonka ensisijaisena päämääränä on yksi tai useampi ohjelman tavoite, jos tuki on tarpeen näihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tapauksissa, joissa on kyse poikkeuksellisesta hyödystä, yhteisön osuus saa olla enintään 80 prosenttia.

a)

komission suoraan tai välillisesti toteuttama keskitetty täytäntöönpano; ja

b)

kansainvälisten järjestöjen kanssa yhteinen hallinnointi, kun se on tarkoituksenmukaista.

a)

pyrkii siihen, että tietoaineistot ja tiedot ovat keskenään vertailukelpoisia sekä että terveystietoaineistojen ja -tietojen vaihtojärjestelmät ja -verkostot ovat yhteensopivia ja yhteentoimivia; ja

b)

varmistaa tarvittavan yhteistyön ja tiedonvaihdon Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen ja muiden asianomaisten Euroopan unionin virastojen kanssa yhteisön varojen käyttämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

a)

ohjelman täytäntöönpanoa koskeva vuotuinen työsuunnitelma, jossa esitetään:

b)

edellä 4 artiklassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseen tarkoitettujen rahoitusosuuksien valinta-, ratkaisu- ja muut perusteet.

a)

EFTA-/ETA-maat ETA-sopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti; ja

b)

kolmannet maat, etenkin ne, joihin sovelletaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa, Euroopan unionin jäsenyyttä hakevat maat, ehdokasmaat ja liittymässä olevat maat sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat Länsi-Balkanin maat niiden ehtojen mukaisesti, jotka on määrätty maiden kanssa tehdyissä kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa, jotka sisältävät määräykset yleisistä periaatteista, jotka koskevat näiden maiden osallistumista yhteisön ohjelmiin.

a)

ulkoisen ja riippumattoman väliarviointikertomuksen saaduista tuloksista ohjelman tavoitteisiin nähden, sen täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista sekä sen johdonmukaisuudesta ja täydentävyydestä muiden asiaa koskevien yhteisön ohjelmien, toimien ja rahastojen suhteen viimeistään … päivänä … kuuta … (11) Kertomuksen avulla on erityisesti voitava arvioida toimenpiteiden vaikutusta kaikissa maissa. Kertomuksen on sisällettävä tiivistelmä tärkeimmistä päätelmistä ja siihen on liitettävä komission huomiot;

b)

tiedonannon ohjelman jatkamisesta viimeistään … päivänä … kuuta … (12);

c)

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 jälkikäteen tehtävän ulkoisen ja riippumattoman arviointikertomuksen, joka kattaa ohjelman täytäntöönpanon ja tulokset.

8.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 103/26

(1)

Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti päätelmissään, että tehokkaat ja integroidut energia- ja liikenneverkot ovat Euroopan sisämarkkinoiden selkäranka ja että nykyisten verkkojen paremmalla hyödyntämisellä sekä puuttuvien yhteyksien rakentamisella lisätään tehokkuutta ja kilpailua, varmistetaan palvelujen laatu ja vähennetään ylikuormitusta, mikä puolestaan edistää kestävää kehitystä. Nämä tarpeet sisältyvät valtion ja hallitusten päämiesten Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymään strategiaan, johon on sittemmin viitattu säännöllisesti.

(2)

Brysselissä 12 ja 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan kasvuohjelman ja pyysi komissiota tarvittaessa suuntaamaan uudelleen menoja fyysiseen pääomaan ja erityisesti Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuureihin kohdistettaviin investointeihin; Euroopan laajuisten verkkojen ensisijaisilla hankkeilla on ratkaiseva merkitys sisämarkkinoiden koheesion lisäämisessä.

(3)

Toimivien Euroopan laajuisten yhteyksien ja erityisesti rajat ylittävien osuuksien toteutuksessa tapahtuneet viiveet uhkaavat haitata vakavasti kilpailukykyä Euroopan yhteisössä, sen jäsenvaltioissa ja sen syrjäisillä alueilla, jotka eivät voi tai eivät enää voi hyötyä täysimääräisesti laajojen sisämarkkinoiden myönteisistä vaikutuksista.

(4)

Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY (3) Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutuksen arvioidaan edellyttävän 600 miljardia euroa vuosina 2007–2020. Pelkästään kyseisen päätöksen liitteessä III mainittujen ensisijaisten hankkeiden edellyttämät investoinnit ovat lähes 160 miljardia euroa vuosina 2007–2013.

(5)

Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat tuoneet esille, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tehostettava ja mukautettava rahoitusvälineitä lisäämällä yhteisön yhteisrahoituksen määrää, säätämällä mahdollisuudesta soveltaa suurempaa yhteisön yhteisrahoitusosuutta erityisesti hankkeissa, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, palvelevat kauttakulkua tai ylittävät luonnonesteet.

(6)

Sisävesiliikenteen edistämisestä annetun komission tiedonannon (”NAIADES”) mukaisesti ja ottaen huomioon sisävesiväylien kestävä luonne sisävesiliikenteen hankkeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

(7)

Euroopan parlamentti korosti politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013 8 päivänä kesäkuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa (4) liikenneverkkojen strategista merkitystä EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja unionin suhteiden kehittämisessä ehdokasmaihin ja mahdollisiin ehdokasmaihin sekä muihin ystävyysmaihin. Lisäksi se ilmoitti olevansa halukas tutkimaan innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten lainavakuuksia, eurooppalaisia toimilupia, eurooppalaisia lainoja ja korkotukirahastoa.

(8)

Kun otetaan huomioon vuosien 2007–2013 monivuotisessa rahoituskehyksessä Euroopan laajuisille liikenne- ja energiaverkoille varatut määrärahat, ei ole mahdollista vastata kaikkiin tarpeisiin, jotka liittyvät päätöksessä N:o 1692/96/EY (liikenneverkot) ja päätöksessä 1364/2006/EY (5) (energiaverkot) vahvistettuihin painopisteisiin. Tämän vuoksi on kansallisen julkisen ja yksityisen rahoituksen täydentämiseksi aiheellista keskittää nämä varat tiettyihin hankeluokkiin, joista saadaan suurin lisäarvo verkolle kokonaisuutena — näitä ovat erityisesti rajat ylittävät osuudet merten moottoritiet mukaan lukien ja pullonkaulojen, esimerkiksi luonnonesteiden, poistamiseen tähtäävät hankkeet — jotta varmistetaan Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen infrastruktuurin jatkuvuus. Tiettyjen hankkeiden koordinoidun toteuttamisen helpottamiseksi voidaan nimetä eurooppalaisia koordinaattoreja päätöksen N:o 1692/96/EY 17 a artiklan mukaisesti.

(9)

Kun otetaan huomioon, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaisiin hankkeisiin edelleen tarvittavien investointien määrä on arviolta 250 miljardia euroa ja että EU:n rahoitusohjeeksi liikenteelle vuosiksi 2007–2013 vahvistettu 8 013 miljoonaa euroa kattaa vain vähäisen osan tarvittavista määrärahoista ensisijaisten hankkeiden saattamiseksi päätökseen, komission olisi toteutettava — eurooppalaisten koordinaattorien avulla, jos nämä on nimetty — toimia, joilla tuetaan ja koordinoidaan jäsenvaltioiden toimia suunniteltujen liikenneverkkojen rahoittamiseksi ja saattamiseksi päätökseen vahvistetun aikataulun mukaisesti. Komission olisi pantava täytäntöön päätöksessä N:o 1692/96/EY tarkoitettuja eurooppalaisia koordinaattoreita koskevat säännökset. Sen olisi myös tutkittava pitkän aikavälin rahoitusongelmaa, joka liittyy Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rakentamiseen ja toimintaan kokonaisuudessaan, ja pyrittävä ratkaisemaan se yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon, että rakennusvaihe kattaa vähintään kaksi seitsenvuotista talousarviokautta ja että uuden infrastruktuurin odotettu käyttöikä on vähintäänkin sata vuotta.

(10)

Päätöksessä N:o 1364/2006/EY määritellään tavoitteet, toiminnan painopisteet ja yhteistä etua koskevat hankkeet, myös ensisijaiset hankkeet, Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämiseksi ja asetetaan etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat osallistua täysimääräisesti sisämarkkinoihin ja toteuttaa yhteenliitännät naapurimaiden kanssa, pelkästään ensisijaisiin hankkeisiin on tehtävä noin 28 miljardin euron investoinnit vuosien 2007–2013 aikana.

(11)

Joulukuun 12 ja 13 päivänä 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi lisäksi komissiota tutkimaan edelleen tarvetta kehittää erityinen yhteisön vakuusväline Euroopan laajuisten liikenneverkkojen hankkeisiin liittyviä rakentamisen jälkeisiä riskejä varten. Energian osalta Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota tarvittaessa suuntaamaan uudelleen määrärahoja fyysiseen pääomaan tehtäviin investointeihin kasvun edistämiseksi.

(12)

Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2236/95 (6) on jo todellinen edistysaskel, koska siinä sallitaan suurempi 20 prosentin rahoitusosuus ensisijaisissa hankkeissa. Se on kuitenkin edelleen riippuvainen täytäntöönpanosäännöistä, joita pitäisi yksinkertaistaa, ja budjettikehyksestä, johon osoitetut varat ovat rajalliset. Tämän vuoksi olisi täydennettävä kansallista julkista rahoitusta ja yksityistä rahoitusta lisäämällä yhteisön tukea sekä rahoituksen määrän että prosenttiosuuden osalta, jotta voidaan lisätä yhteisön rahoituksen vipuvaikutusta ja tämän avulla toteuttaa sovitut ensisijaiset hankkeet.

(13)

Tällä asetuksella perustetaan ohjelma, jossa vahvistetaan yleiset säännöt yhteisön rahoitustuen myöntämiselle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla. Tällä ohjelmalla, jonka on oltava yhteisön lainsäädännön ja erityisesti ympäristösäännöstön mukainen, olisi osaltaan lujitettava sisämarkkinoita ja vaikutettava edistävästi kilpailukykyyn ja kasvuun yhteisössä.

(14)

Euroopan laajuisten verkkojen talousarviosta myönnettävä yhteisön rahoitustuki olisi keskitettävä hankkeisiin tai hankkeiden osiin, joiden eurooppalainen lisäarvo on suurin, ja tämän lisäksi ohjelmalla olisi pyrittävä siihen, että toimijat vauhdittavat päätöksessä N:o 1692/96/EY ja päätöksessä N:o 1364/2006/EY tarkoitettujen ensisijaisten hankkeiden toteutusta. Ohjelman avulla olisi myös voitava rahoittaa muita mainituissa päätöksissä määriteltyjä yhteistä etua koskevia eurooppalaisia infrastruktuurihankkeita.

(15)

Yhteisön rahoitustuen tavoitteena on kehittää Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen investointihankkeita, antaa pitävä rahoitussitoumus, mobilisoida institutionaaliset sijoittajat ja edistää julkisen ja yksityisen sektorin välisiä rahoituskumppanuuksia. Energia-alalla rahoitustuen ensisijaisena tavoitteena on ratkaista hankkeiden valmistelun ja rakennusvaihetta edeltävän kehittämisen aikana ilmenevät rahoitusvaikeudet, ja se on keskitettävä ensisijaisten hankkeiden valtioiden rajat ylittäviin osuuksiin sekä yhteenliitäntöihin naapurimaiden kanssa.

(16)

Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 4 päivänä heinäkuuta 2005 antamassa tiedonannossa eurooppalaisen rautatieliikenteen merkinantojärjestelmän ERTMS/ETCS käyttöönotosta korostetaan, että on tärkeää varmistaa nopea ja yhteensovitettu siirtyminen tähän järjestelmään, jotta voidaan taata Euroopan laajuisen liikenneverkon yhteentoimivuus. Tätä varten tarvitaan kohdennettua ja ajallisesti rajoitettua yhteisön tukea, joka liittyy sekä infrastruktuuriin että laitejärjestelmiin.

(17)

Tietyissä hankkeissa asianomaisia jäsenvaltioita voivat edustaa kansainväliset organisaatiot. Tiettyjen hankkeiden osalta komissio saa antaa hankkeiden täytäntöönpanon tehtäväksi perustamissopimuksen 171 artiklassa tarkoitetuille yhteisyrityksille. Nämä erityistilanteet edellyttävät, että yhteisön rahoitustukea saavan tuensaajan käsitettä laajennetaan tämän asetuksen soveltamiseksi.

(18)

Kunkin hankkeen erityisvaatimusten täyttämiseksi sekä yhteisön rahoitustuen tehokkuuden ja arvon lisäämiseksi tukea voidaan myöntää seuraavissa eri muodoissa: avustuksina tutkimukselle ja töille, avustuksina käyttömaksuille, korkotukena, lainavakuuksina tai rahoitusosuutena riskirahastoihin. Yhteisön rahoitustuki olisi sen muodosta riippumatta myönnettävä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (7) sekä sen soveltamissääntöjen säännösten mukaisesti lukuun ottamatta tapauksia, joissa tässä asetuksessa nimenomaisesti poiketaan näistä säännöksistä. Lainavakuuksien myöntämisen ja riskirahastojen rahoitusosuuksien olisi perustuttava markkinaperiaatteisiin, ja pidemmän aikavälin tavoitteena olisi oltava omarahoitus.

(19)

Jotta yhteisön tukea voitaisiin myöntää laajamittaisille useiden vuosien ajan kestäville hankkeille, yhteisön pitäisi voida tehdä monivuotisia sitoumuksia jaksottamalla määrärahat rahoitettavien hankkeiden ja vuosittain hyväksyttävien maksusitoumusmäärärahojen mukaisesti. Vain pitävällä ja houkuttelevalla rahoitussitoumuksella, joka sitoo yhteisöä pitkällä aikavälillä, voidaan vähentää näiden hankkeiden toteutukseen liittyviä epävarmuustekijöitä ja mobilisoida sekä julkisia että yksityisiä investointeja. Monivuotiseen ohjelmaan kuuluvat hankkeet liittyvät tärkeimpiin painopisteisiin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämisessä päätöksen N:o 1692/96/EY mukaisesti, ja ne edellyttävät yhteisöltä jatkuvia toimia, joilla varmistetaan niiden saattaminen päätökseen sujuvasti ja tehokkaasti.

(20)

On syytä kannustaa sekä institutionaalisin että sopimuspohjaisin välinein tehokkaiksi osoittautuneita julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoituksen muotoja antamalla kilpailu- ja sisämarkkinalainsäädännön kanssa yhteensopivat oikeudelliset takeet ja pyrkimällä levittämään hyviä käytänteitä jäsenvaltioiden välillä.

(21)

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että koordinoidaan tehokkaasti kaikkia Euroopan laajuisiin verkkoihin vaikuttavia yhteisön toimia, muun muassa rakenne- ja koheesiorahastojen ja Euroopan investointipankin (EIP) rahoitusta.

(22)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 37 kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(24)

Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen kunkin osan kehityksen ja ominaispiirteiden perusteella sekä tehokkaampaa hallintoa silmällä pitäen olisi annettava erilliset asetukset näistä osista, joista on tähän asti säädetty asetuksessa (EY) N:o 2236/95.

(25)

Tällä asetuksella vahvistetaan yleiset säännöt yhteisön rahoitustuen myöntämiselle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla; tuen myöntämisessä on noudatettava erityisesti kilpailua, ympäristönsuojelua, terveyttä, kestävää kehitystä ja julkisia hankintoja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja politiikkaa sekä varmistettava yhteentoimivuutta koskevien yhteisön politiikkojen tehokas toteuttaminen.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen toteuttamista, vaan se voidaan kansallisten toimenpiteiden koordinointitarpeen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

1)

’yhteistä etua koskevalla hankkeella’ hanketta tai hankkeen osaa, jonka katsotaan olevan yhteisön yhteisen edun mukainen liikenteen alalla päätöksessä N:o 1692/96/EY tai energia-alalla päätöksessä N:o 1364/2006/EY;

2)

’ensisijaisella hankkeella’ liikenteen alalla yhteistä etua koskevaa reitillä sijaitsevaa hanketta tai hanketta, joka on mainittu päätöksen N:o 1692/96/EY liitteessä III olevassa luettelossa, ja energia-alalla yhteistä etua koskevaa hanketta, joka katsotaan yhteisölle ensisijaiseksi päätöksessä N:o 1364/2006/EY;

3)

’Euroopan etua koskevalla energiahankkeella’ energia-alalla pitkälle kehitettyä hanketta, joka kuuluu päätöksessä N:o 1364/2006/EY tarkoitettuihin ensisijaisiin hankekokonaisuuksiin ja joka on luonteeltaan rajat ylittävä tai jolla on merkittävä vaikutus rajat ylittävään siirtokapasiteettiin;

4)

’hankkeen osalla’ rahoituksellisesti, teknisesti tai ajallisesti itsenäistä tointa, joka myötävaikuttaa hankkeen toteutukseen;

5)

’rajat ylittävillä osuuksilla’ päätöksen N:o 1692/96/EY 19 b artiklassa tarkoitettuja rajat ylittäviä osuuksia ja rajat ylittäviä osuuksia, joilla jonkin kolmannen maan kautta varmistetaan ensisijaisen hankkeen jatkuvuus kahden jäsenvaltion välillä;

6)

’pullonkaulalla’ liikenteen alalla nopeuden ja/tai kapasiteetin esteitä, joiden vuoksi ei voida taata liikennevirran sujuvuutta;

7)

’tuensaajalla’ yhtä tai useampaa jäsenvaltiota, kansainvälistä organisaatiota, perustamissopimuksen 171 artiklassa tarkoitettua yhteisyritystä taikka julkista tai yksityistä elintä, jotka kokonaan vastaavat hankkeesta ja aikovat investoida omia varoja tai kolmansien tahojen varoja hankkeen toteuttamiseksi;

8)

’tutkimuksilla’ hankkeen toteuttamisen valmistelemiseksi tarvittavia toimia, mukaan lukien valmistelevat tutkimukset, toteutettavuustutkimukset, arvioinnit ja validointitutkimukset sekä muut tekniset tukitoimet tai ennakolta toteutettavat toimet, joita tarvitaan hankkeen kokonaissuunnittelussa ja -kehittämisessä ja hankkeen rahoitusta koskevien päätösten tekemisessä; näitä ovat esimerkiksi kohteiden tutkiminen ja rahoitusjärjestelyn valmistelu;

9)

’töillä’ osien, järjestelmien ja palvelujen ostoa, hankintaa ja käyttöönottoa sekä hankkeeseen liittyvien rakennustöiden toteuttamista ja laitteistojen asentamista, laitteistojen vastaanottoa ja hankkeen käynnistämistä;

10)

’hankkeen kustannuksilla’ hankkeen toteutukseen suoraan liittyvien tai sen kannalta välttämättömien tutkimusten ja töiden kokonaiskustannuksia, joista tuensaaja vastaa tosiasiallisesti;

11)

’tukikelpoisilla kustannuksilla’ sitä osaa hankkeen kustannuksista, jonka komissio ottaa huomioon määrittäessään yhteisön rahoitusta;

12)

’lainavakuusvälineellä’ Euroopan investointipankin (EIP) myöntämää vakuutta likviditeetin varmistavalle valmiusluotolle yleistä etua koskeviin liikenteen alan hankkeisiin. Se kattaa velanhoidon riskit, jotka liittyvät kysynnän alenemiseen ja siitä aiheutuvaan ennakoimattomaan tulojen menetykseen hankkeen toteutuksen alkuvaiheessa. Lainavakuusvälinettä käytetään vain hankkeisiin, joiden taloudellinen elinkelpoisuus perustuu kokonaan tai osittain tuloihin, käyttömaksuihin tai muihin tuloihin, jotka käyttäjät tai edunsaajat maksavat tai jotka maksetaan viimeksi mainittujen puolesta;

13)

’käytettävyysmaksujärjestelmillä’ sellaisia infrastruktuurihankkeita koskevia rahoitusjärjestelmiä, jotka rakentaa ja joiden toiminnasta vastaa yksityinen investoija, joka saa rakennusvaiheen jälkeen säännöllisesti maksuja tarjoamastaan infrastruktuuripalvelusta. Maksujen määrä riippuu sopimuksin määriteltyjen eri toimintavalmiustasojen saavuttamisasteesta. Käytettävyysmaksuja suoritetaan sopimuksen teosta vastaavan viranomaisen ja hankkeesta vastaavan yrityksen välisen sopimuksen voimassaoloajan ja niillä katetaan rakennuskustannuksia, rahoituskustannuksia, ylläpitokustannuksia ja toimintakuluja.

a)

ensisijaiset hankkeet;

b)

hankkeet, joilla poistetaan pullonkauloja erityisesti ensisijaisten hankkeiden yhteydessä;

c)

hankkeet, joiden rahoitusta hakee tai joita tukee yhteisesti vähintään kaksi jäsenvaltiota erityisesti rajat ylittävien osuuksien yhteydessä;

d)

hankkeet, jotka tukevat verkon jatkuvuutta ja sen kapasiteetin optimointia;

e)

hankkeet, joilla parannetaan Euroopan laajuisessa liikenneverkossa tarjottavan palvelun laatua ja jotka muun muassa edistävät infrastruktuuria koskevien toimenpiteiden ansiosta käyttäjien turvallisuutta ja takaavat kansallisten verkkojen välisen yhteentoimivuuden;

f)

hankkeet, joilla kehitetään ja otetaan käyttöön rautatie-, maantie-, lento-, meri-, sisävesi- ja rannikkoliikenteen hallintajärjestelmiä, joilla taataan yhteentoimivuus kansallisten verkkojen välillä;

g)

hankkeet, jotka edistävät sisämarkkinoiden toteuttamista;

h)

hankkeet, joilla tasapainotetaan uudelleen liikennemuotojen käyttöä suosimalla ympäristöystävällisimpiä liikennemuotoja, kuten sisävesiliikennettä.

a)

verkon kehittämistä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi lieventämällä yhteisön muita heikommassa asemassa olevien alueiden ja saarialueiden eristyneisyyttä;

b)

verkon kapasiteetin optimointia ja energia-alan sisämarkkinoiden toteuttamista erityisesti rajat ylittävien osuuksien osalta;

c)

energian toimitusvarmuutta, energialähteiden monipuolistamista ja erityisesti yhteenliitäntöjä kolmansien maiden kanssa;

d)

uusiutuvien energialähteiden liitäntää; ja

e)

yhteenliitettyjen verkkojen turvallisuutta, käyttövarmuutta ja yhteentoimivuutta.

a)

hankkeen kehitysaste;

b)

yhteisön tuen julkista ja yksityistä rahoitusta edistävä vaikutus;

c)

hankkeen rahoitusjärjestelyn luotettavuus;

d)

sosioekonomiset vaikutukset;

e)

ympäristövaikutukset;

f)

tarve ratkaista rahoitusongelmat; ja

g)

hankkeen monisyisyys, joka johtuu esimerkiksi tarpeesta ylittää luonnoneste.

a)

tutkimuksiin tai töihin myönnettävä tuki;

b)

liikenteen alalla käytettävyysmaksujärjestelmien puitteissa toteutettaviin töihin myönnettävä tuki;

c)

EIP:n tai muiden julkisten tai yksityisten rahoituslaitosten myöntämien lainojen korkotuet;

d)

rahoitustuki EIP:n omista varoistaan lainavakuusvälineen kautta myöntämiä vakuuksia koskeviin varauksiin sekä kohdennettaviin pääomiin. Kyseisten vakuuksien voimassaoloaika on enintään viisi vuotta hankkeen toteuttamisen alkamispäivästä. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vakuudet voidaan myöntää poikkeuksellisesti seitsemän vuoden ajaksi. Euroopan unionin yleisestä talousarviosta lainavakuusvälineeseen osoitettava rahoitusosuus on korkeintaan 500 miljoonaa euroa. EIP myöntää määrärahoistaan samansuuruisen määrän. Yhteisön rahoitusriski lainavakuusvälineen osalta hallinnolliset maksut ja muut tukikelpoiset kustannukset mukaan lukien rajoittuu lainavakuusvälineeseen osoitettuun yhteisön rahoitusosuuteen, eikä Euroopan unionin yleiseen talousarvioon voi kohdistua muita vastuuvaateita. Muut riskit jäävät kaikkien toimien osalta EIP:n vastuulle. Lainavakuusvälinettä koskevat keskeiset ehdot ja menettelyt vahvistetaan liitteessä;

e)

rahoitusosuus sellaisten investointirahastojen tai vastaavien rahoitusalan yritysten riskipääomarahoitukseen, joiden ensisijaisena tarkoituksena on järjestää riskipääomarahoitusta Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin ja joissa yksityisen sektorin investointiosuus on merkittävä; tällainen riskipääomarahoitus saa olla korkeintaan yksi prosentti 18 artiklassa vahvistetuista talousarviomäärärahoista;

f)

rahoitusosuudet yhteisyritysten hankkeisiin liittyviin toimiin.

a)

tutkimuksissa 50 prosenttia niiden tukikelpoisista kustannuksista riippumatta siitä, mikä yhteistä etua koskeva hanke on kyseessä;

b)

töissä:

c)

eurooppalaisessa rautatieliikenteen hallintajärjestelmässä (ERTMS):

d)

maantie-, lento-, sisävesi-, meri- ja rannikkoliikenteen hallintajärjestelmien osalta enintään 20 prosenttia töiden tukikelpoisista kustannuksista.

a)

kumoaa hankkeille tai hankkeiden osille myönnetyn yhteisön rahoitustuen, lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, jos hankkeet eivät ole käynnistyneet kahden vuoden kuluessa tuen myöntämisehdoissa asetetusta hankkeen alkamispäivästä;

b)

voi vähentää rahoitustukea tai keskeyttää tai peruuttaa sen:

c)

voi, ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat seikat, vaatia myönnetyn rahoitustuen takaisinmaksua, jos tukea saavaa hanketta tai hankkeen osaa ei ole saatettu päätökseen neljän vuoden kuluessa tuen myöntämisehdoissa asetetusta päättymispäivästä.

a)

silloin, kun se on tarpeen erityisesti rahoitustuen kumoamisen, peruuttamisen, vähentämisen tai takaisinmaksuvaatimuksen vuoksi; tai

b)

jos erilaisia yhteisön rahoitustukia on myönnetty samaan hankkeen osaan.