4.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 101/1

1.

Kuten asetusta koskevan ehdotuksen perusteluissa todetaan, yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan varainhoitoasetuksen muuttamista koskevan asetuksen ehdotuksella pyritään toteuttamaan muutamia muutoksia, joita on tehty hiljattain tarkistettuun yleiseen varainhoitoasetukseen.

2.

Ehdotettujen muutosten ensisijaisena tarkoituksena on:

3.

Ehdotuksessa ei pystytä perustelemaan, miksi ehdotetut muutokset ”olisi toteutettava kiireellisesti, jotta voidaan helpottaa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston toteuttamista”. Varsinkaan ehdotuksen johdanto-osassa ei mainita syitä, miksi olisi välttämätöntä antaa toteuttamistehtävät jäsenvaltioiden julkisoikeudellisille elimille yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston toteuttamisen tässä vaiheessa.

4.

Kuten ehdotuksen johdanto-osan toisessa kappaleessa todetaan, yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan varainhoitoasetuksen ”perustana” on yleinen varainhoitoasetus. Tästä syystä on epäselvää, miksi ehdotuksessa ei ehdoteta asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 yleiseen varainhoitoasetukseen tehtyjen viimeaikaisten relevanttien muutosten ottamista osaksi yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavaa varainhoitoasetusta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen vahvistamiseksi sekä vastuuvelvollisuuden periaatteen lujittamiseksi esimerkiksi seuraavilta osin:

5.

Lisäksi yleisen varainhoitoasetuksen 143 artiklan 2 ja 5 kohdan muutoksia, jotka koskevat tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuman ja vuosikertomuksen toimittamisen aikataulua, ei ole otettu osaksi esitettyä ehdotusta, minkä vuoksi jo aiemmin tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 12/2002 3 kohdassa mainittuun epärealistiseen aikatauluun liittyvä ongelma on jäänyt toistamiseen ratkaisematta ja yleiseen talousarvioon sekä Euroopan kehitysrahastoon sovellettujen säännösten väliset erot nousevat jälleen esiin.

6.

Tilintarkastustuomioistuin haluaa kiinnittää huomiota lausuntoonsa nro 12/2002, jossa se ehdotti, että lainsäätäjä olisi uudistusmielinen ja antaisi yhden ainoan varainhoitoasetuksen, jota sovellettaisiin kaikkiin nykyisiin ja tuleviin EKR:ihin. Tätä asetusta voitaisiin yleisen varainhoitoasetuksen tapaan muuttaa aina, kun se osoittautuisi tarpeelliseksi. Näin taattaisiin tietty jatkuvuus ja vältettäisiin riski, että Euroopan kehitysrahastojen toteuttaminen keskeytyisi; lisäksi rahastojen hallinnointi yksinkertaistuisi huomattavasti. Tilintarkastustuomioistuin kehotti myös lainsäätäjää laatimaan selkeän ja yksinkertaisen säännöstekstin, jossa keskityttäisiin Euroopan kehitysrahastojen toteuttamisen kannalta olennaisiin säännöksiin.

4.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 101/4

1—2

3—6

7—13

1.

Asetusluonnoksen tavoitteena on yhteisön tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteeton soveltaminen. Luonnoksessa säädetään aiempaa vaikuttavimmista mekanismeista, joiden on tarkoitus auttaa komissiota ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisia ja muita viranomaisia tulli- tai maatalouslainsäädännön vastaisten toimien ehkäisemisessä ja tutkimisessa ja niitä koskevissa syytetoimissa. Ehdotuksen tarkoituksena on

2.

Tilintarkastustuomioistuin on tarkastellut komission ehdotusta tarkastustyöstään saamiensa tulosten perusteella.

3.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ehdotus edistää asetuksessa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista, mikäli komissio ryhtyy asianmukaisiin toimiin toteuttaakseen viipymättä tietoteknisen infrastruktuurin, tietokannat ja ohjelmistosovellukset, joita asetuksen käytännön soveltaminen edellyttää. Asetusehdotuksessa jätetään kuitenkin käsittelemättä tilintarkastustuomioistuimen jo aiemmin korostamia tärkeitä asioita, jotka ovat yhä ajankohtaisia. Näitä asioita käsitellään kohdissa 4–6.

4.

Tilintarkastustuomioistuin yksilöi riskitietolomakkeiden ja keskinäistä avunantoa koskevien ilmoitusten mahdolliset päällekkäisyydet ja suositti, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) ja verotuksen ja tulliliiton pääosasto tehostaisivat raportointi- ja valvontajärjestelmiään ja työskentelisivät nykyistä integroidumman lähestymistavan löytämiseksi (3).

5.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tulli- ja maatalousasioita koskevan keskinäisen avunantomenettelyn osalta, että OLAFin näitä aloja koskeva seuranta ei ole ollut järjestelmällistä (4). Tilanne oli edelleen sama helmikuussa 2007.

6.

Tilintarkastustuomioistuin pyytää kiinnittämään huomiota yhteisön passitusjärjestelmästä (5) antamaansa erityiskertomukseen nro 11/2006 sisältyvään suositukseen, jonka mukaan komission tulisi toteuttaa toimenpiteitä parantaakseen petoksia koskevien tietolähteiden luotettavuutta sekä hyödyntää niitä paremmin kehittämällä riskinhallintastrategioita. Komission olisi täten pyrittävä parantamaan keskinäistä avunantoa koskevien ilmoitusten ja tullitietojärjestelmän kattavuutta ja luotettavuutta.

7.

Tullilainsäädäntö määritellään asetusluonnoksen 2 artiklan 1 alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa. Määritelmässä viitataan kaikkiin yhteisön säännöksiin, jotka koskevat tuontiin ja vientiin liittyvää arvonlisäveroa. Tilintarkastustuomioistuin suhtautuu kyseiseen lähestymistapaan myönteisesti, mutta katsoo, että artiklassa olisi viitattava myös kaikkiin yhteisön säännöksiin ja niiden soveltamista koskeviin säännöksiin, jotka koskevat yhdenmukaistettuja valmisteveroja tuonnissa, jotta määritelmä olisi yhdenmukainen Napoli II -yleissopimukseen (6) sisältyvän vastaavan määritelmän kanssa.

8.

Uuden 2 kohdan lisääminen 15 artiklaan edellyttäisi, että 2 artiklan 1 kohdassa olisi myös määriteltävä seuraavat ilmaisut: ”ilmoittaa […] sitä mukaa kun niitä ilmenee”, ”ilmoittaa […] säännöllisin väliajoin” ja ”mahdollisesti vakiomuotoista esitystapaa käyttäen”. Säännöllisin väliajoin tapahtuvaa ilmoittamista koskeva vaihtoehto on niin ikään ristiriidassa voimassa olevaan 15 artiklaan sisältyvän velvoitteen kanssa; kyseisen artiklan mukaan muille asianomaisille jäsenvaltioille on toimitettava viipymättä tiedot toimista, joilla rikotaan tai joilla katsotaan ilmeisesti rikottavan tulli- ja maatalouslainsäädäntöä.

9.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että 18 artiklan uudessa 7 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus käyttää keskinäistä avunantoa koskevia ilmoituksia strategisessa analyysissä voi auttaa lisäämään OLAFin vaikuttavuutta. Tästä huolimatta tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ehdotuksen 18 a artiklassa olisi voitu mennä vielä pidemmälle ja antaa komissiolle mahdollisuus tutustua kaikkiin jo toteutettujen tai toteutettavien järjestelmien (7) tietoihin kaikkien tavaroiden osalta (ei siis ainoastaan arkojen tavaroiden osalta) ja käyttää niitä henkilötietosuojan asianmukaisuudesta varmistuttuaan strategisessa ja operatiivisessa analyysissä ja riskinhallinnassa.

10.

Ehdotuksen 18 b artikla ei perusteluissa annetusta käsityksestä huolimatta tarjoa selkeää oikeudellista perustaa pysyvälle infrastruktuurille, jonka avulla varmistettaisiin yhteisten tullioperaatioiden koordinointi; kyseisiin operaatioihin voivat osallistua toimivaltaisten kansainvälisten tai alueellisten organisaatioiden, Euroopan unionin elinten tai virastojen ja kolmansien maiden edustajat tai yhteyshenkilöt.

11.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että asetusluonnoksen 23 artiklan 2 kohta ei eroa olennaisesti nykyisestä artiklasta ja että tullitietojärjestelmän tarkoitusta olisi selkiytettävä täsmentämällä, että myös toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö- ja valvontamenettelyjen vaikuttavuutta on nyt mahdollista lisätä operatiivisen ja strategisen analyysin avulla.

12.

Tilintarkastustuomioistuin kehottaa komissiota sisällyttämään 41 b artiklan 2 kohdan b alakohtaan ja 41 c artiklan 2 kohdan b alakohtaan valmisteverojen tunnistenumeron (SEED-tunniste), josta säädetään valmisteveroihin liittyvästä hallinnollisesta yhteistyöstä annetussa asetuksessa (8) ja direktiivissä 92/12/ETY (9); tällä tavoin helpotettaisiin joko komission tai jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tekemää tutkintatyötä.

13.

Vaikka komissio totesi, että ehdotus ei vaikuta tuloihin, tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ehdotuksella on todennäköisesti myönteinen, petoksia vähentävä vaikutus perinteisiin varoihin ja alv-varoihin ja että tätä vaikutusta olisi pitänyt arvioida ehdotuksen rahoitusselvityksessä, jotta hankkeesta saatavasta hyödystä olisi voitu esittää tarkempi arvio.