28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/1

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Suomen tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2010.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2006 suhdannehuipun 4,5 prosentista keskimäärin 2,5 prosenttiin ohjelmakauden loppuun mennessä. Tämänhetkisten tietojen perusteella skenaarion perustana olevat kasvuoletukset näyttävät realistisilta ja vuosien 2006–2010 osalta varovaisilta. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen ja nykyisen tarkistetun ohjelman mukaan julkisen talouden ylijäämäksi arvioidaan 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun edellisen tarkistetun vakausohjelman tavoite oli 1,6 prosenttia. Tämä johtuu vuoden 2005 odotettua paremmasta toteutumasta ja yllättävän nopeasta kasvusta vuonna 2006, jotka lisäsivät valtion tuloja, ja siitä, että menot pysyivät kurissa.

4)

Ohjelman keskipitkän aikavälin finanssipoliittisen strategian päätavoitteena on taata julkisen talouden kestävyys ja valtiontalouden tasapaino normaalin talouskasvun aikana. Julkisen talouden ylijäämän ja perusylijäämän ennakoidaan molempien supistuvan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 asti. Valtiontalouden menokattoihin ja julkisen sektorin uudistusaloitteisiin perustuva menosuhteen pieneneminen ei täysin kompensoi tulosuhteen pienenemistä veronkevennysten vuoteen 2007 mennessä tapahtuvan vaiheittaisen toteutumisen myötä. Julkisen talouden strategia on säilynyt ennallaan edelliseen ohjelmatarkistukseen verrattuna, mutta julkisen talouden tavoitteita on kunakin vuonna korotettu noin 1 prosentilla suhteessa BKT:hen, koska vuoden 2005 toteutuma oli odotettua parempi ja kasvunäkymät ovat paremmat.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen julkisen talouden rahoitusaseman (suhdannetasoitettu rahoitusasema kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä lukuun ottamatta) suunnitellaan ohjelmakauden aikana pysyvän vakaasti ylijäämäisenä lähes 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ohjelmassa asetetaan julkiselle taloudelle keskipitkän aikavälin tavoitteeksi 2 prosenttia suhteessa BKT:hen oleva rakenteellinen ylijäämä, joka suunnitellaan säilytettävän koko ohjelmakauden ajan. Edellisessä tarkistetussa ohjelmassa ei määritelty erityistä keskipitkän aikavälin tavoitetta, mutta neuvoston lausunnossa sen määriteltiin edellisen ohjelman rakenteellisen ylijäämän ennusteiden perusteella olevan 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,25 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Ohjelman keskipitkän aikavälin tavoite sijoittuu euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä asetetulle vaihteluvälille; tavoite on myös huomattavasti tiukempi kuin mitä julkinen velka suhteessa BKT:hen ja potentiaalisen tuotannon keskimääräinen kasvu edellyttäisivät pitkällä aikavälillä. Vähimmäisvaatimukset selvästi ylittävää keskipitkän aikavälin tavoitetta perustellaan ohjelmassa sillä, että pyrkimyksenä on julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden varmistaminen ja että Suomessa väestön vanhenemisen vaikutukset alkavat tuntua suhteellisen pian.

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa. Ohjelmassa esitetty makrotalouden skenaario ja verokertymää koskevat ennusteet vaikuttavat realistisilta. Kasvun perustana olevista tekijöistä jälkimmäiseen eli verokertymään kohdistuvia riskejä kompensoidaan verojoustoja koskevilla varovaisilla ennusteilla. Poikkeaminen ennustetulta kasvu-uralta voisi vaikuttaa huomattavasti julkisen talouden toteutumaan. Lisäksi paikallishallinnon menokehitykseen liittyy tuntuvia riskejä.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys vaikuttaa riittävältä varmistamaan, että ohjelman keskipitkän aikavälin tavoite voidaan selvällä marginaalilla saavuttaa suunnitelmien mukaisesti koko ohjelmakauden ajan. Varmuusmarginaali on myös riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys vastaa täysin vakaus- ja kasvusopimusta.

8)

Julkisen bruttovelan arvioidaan laskeneen 39 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli merkittävästi alle perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että velkasuhde pienenee 5,5 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana.

9)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Suomessa EU:n keskiarvoa korkeammat, vaikka eläkemenojen kasvua onkin saatu toteutetuilla eläkeuudistustoimenpiteillä hillittyä lähelle EU:n keskiarvoa suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Julkisen talouden alkuasetelma ja suuri rakenteellinen ylijäämä helpottavat huomattavasti väestön ikääntymisen vaikutuksia julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Osa eläkemenojen kasvusta voidaan lisäksi rahoittaa julkiseen eläkerahastoon kertyneistä suurista varoista. Suurten perusylijäämien säilyttäminen keskipitkällä aikavälillä edesauttaa kuitenkin julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvien riskien hallintaa. Kaiken kaikkiaan Suomen julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Vakausohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa otetaan erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molempiin ohjelmiin sisältyy erityisesti toimia, joilla tehostetaan sekä valtion- että paikallishallintoa, ja sitoudutaan edelleen soveltamaan valtiontalouden menokattoja vaalikauden yli.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (2).

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/5

(1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Portugalin tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2010.

(2)

Ohjelman perustana olevassa makrotalouden skenaariossa ennustetaan kokonaistuotannon kasvun nopeutuvan 1,4 prosentista vuonna 2006 1,8 prosenttiin vuonna 2007, 2,4 prosenttiin vuonna 2008 ja lopulta 3 prosenttiin vuositasolla ohjelmakauden loppuaikana. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella skenaario vaikuttaa perustuvan suotuisiin kasvuoletuksiin vuoden 2008 ja ohjelmakauden viimeisimpien vuosien suhteen ja tuotantokuilun odotetaan pienenevän nopeasti. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

(3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen ja nykyisen tarkistetun ohjelman mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 4,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa vakausohjelman edellisessä tarkistuksessa asetettua tavoitetta. Nykyisen tarkistetun ohjelman mukaan sekä julkisten kokonaistulojen että julkisten kokonaismenojen tasoja koskevat tavoitteet on suurilta osin saavutettu. Molemmat suhdeluvut, jotka ilmaistaan prosentteina suhteessa BKT:hen, ovat jonkin verran pienempiä kuin komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteessa.

(4)

Ohjelman julkisen talouden keskipitkän aikavälin päätavoitteena on julkisen talouden rahoitusaseman suuren epätasapainon korjaaminen kestävällä tavalla erityisesti supistamalla julkisen talouden alijäämää vuonna 2008 alle viitearvon eli alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja jatkamalla sen jälkeen julkisen talouden vakauttamista. Tarkoituksena on toteuttaa merkittäviä toimia julkisen talouden vakauttamiseksi koko ohjelmakauden ajan: julkisen talouden alijäämän on määrä supistua asteittain 4,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2006 0,4 prosenttiin vuonna 2010. Perusjäämän sopeutusura on samankaltainen: sen on määrä parantua 1,7 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2006 2,5 prosentin ylijäämään vuonna 2010. Alijäämä on määrä saada supistumaan pääasiassa hillitsemällä perusmenoja, joiden kokonaistason on tarkoitus pienentyä reaalimääräisesti ohjelmakauden aikana keskushallinnon, henkilöstön ja julkisten palvelujen rakenneuudistukseen keskittyvien rakenteellisten korjaustoimenpiteiden ansiosta ja hillitsemällä sosiaaliturva- ja terveydenhuoltomenoja. Ohjelman alkuvuosina myös verotulojen lisääntyminen, joka johtuu pääasiassa tiettyjen verokantojen korottamisesta ja veroetuuksien heikentämisestä sekä jatkuvista toimista veropetosten torjumiseksi, vakauttaa omalta osaltaan julkista taloutta. Ohjelma vastaa vakausohjelman tarkistuksessa joulukuussa 2005 esitettyä sopeutussuunnitelmaa, sillä makrotalouden skenaario on pysynyt pitkälti muuttumattomana.

(5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan vuoden 2006 noin 3,5 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen 0,5 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Rakenteellisen rahoitusaseman on suunniteltu supistuvan ohjelmakauden aikana vuositasolla keskimäärin lähes 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 mennessä eli vuotta aiemmin kuin mihin edellisessä tarkistuksessa pyrittiin. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Ohjelman keskipitkän aikavälin tavoite sijoittuu euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä asetetulle vaihteluvälille ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

(6)

Julkisen talouden toteutumaan kohdistuu riskejä makrotalouden näkymien heikkenemisestä, jotka johtuvat erityisesti julkisen talouden menoja hillitsevistä toimenpiteistä. Portugalin hallitus on vaikeassa makrotaloudellisessa ympäristössä toteuttanut viime aikoina määrätietoisia toimenpiteitä hillitäkseen menojen kasvua erityisesti julkishallinnon, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan alalla ja lisäksi se on antanut uutta lainsäädäntöä alue- ja paikallishallintojen budjettipolitiikan kurinalaisuuden parantamiseksi. Muiden toimenpiteiden, jotka myös liittyvät osittain julkiseen talouteen, valmistelu on vielä kesken. Näillä toimenpiteillä saatavien menosäästöjen toteutuminen on kuitenkin epävarmaa erityisesti vuoden 2008 ja sitä seuraavien vuosien suhteen. Koska julkisen talouden vakauttamisessa tukeudutaan ratkaisevasti menojen leikkaamiseen, on julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseksi myös tärkeää, että käynnissä olevassa talousarviokehyksen parantamisessa ja talousarvion toteuttamista koskevien arviointi- ja valvontamekanismien täytäntöönpanossa edistytään. Suotuisa makrotalouden skenaario sisältää riskin odotettua heikommasta taloudellisen toiminnan elpymisestä, mikä parantaisi odotettua vähemmän julkisen talouden tilannetta. Taloudellisesta toiminnasta saatavia verokertymiä koskevat ennusteet vuoden 2007 osalta riippuvat suunnitellusta veronkannon tehostumisesta.

(7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikka on asianmukainen liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2008 mennessä, kuten neuvosto on suositellut. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että ohjelmassa esitetyt toimenpiteet toteutetaan tehokkaasti ja täysimääräisesti ja että lisätoimenpiteitä toteutetaan, mikäli talous kasvaa ennustettua hitaammin. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen ohjelmassa keskitytään sopeutukseen, joka noudattaa vakaus- ja kasvusopimusta. Ottaen huomioon julkisen talouden tavoitteisiin liittyvät riskit ohjelman mukainen finanssipolitiikka ei ehkä aivan ohjelmakauden loppuun saakka tarjoa riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa. Näin ollen julkisen talouden tavoitteisiin liittyvät riskit saattavat vaikeuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista vuoteen 2010 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeisinä vuosina olisi tiukennettava toimenpiteitä julkisen talouden sopeuttamiseksi vastaamaan ohjelmassa esitettyä keskipitkän aikavälin tavoitetta ja jotta se olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähimmäismäärällä, jonka ohjeena on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono.

(8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 67,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, joten velkasuhde ylittää sille perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennustetaan kasvavan vuonna 2007 ja supistuvan likimain 6 prosenttiyksikköä ohjelman loppukaudella. Velkasuhteen kehittymiseen vaikuttavat edellä mainitut julkisen talouden tavoitteisiin liittyvät riskit ja virta-varanto-korjauseriin edelleen liittyvät epävarmuustekijät, sillä kyseiset erät ovat aiemmin olleet yleensä suuria ja ensisijaisesti velkaa lisääviä. Lisäksi julkisten yritysten suorituskyky katsotaan riskitekijäksi keskipitkällä aikavälillä. Näistä riskeistä huolimatta velkasuhteen oletetaan alkavan supistua kohti viitearvoa ohjelmakauden lopussa.

(9)

Portugali on toteuttanut hiljattain eläkeuudistuksia parantaakseen julkisen talouden kestävyyttä. Ohjelmassa esitettyjen arvioiden mukaan ikääntymiseen liittyvien menojen kokonaiskasvu olisi uudistuksen ansiosta tulevina vuosikymmeninä merkittävästi hitaampaa, mutta silti edelleen huomattavaa. Julkisen talouden alkuasetelma on edelleen riski julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia, vaikka se onkin selvästi parantunut vuoteen 2005 verrattuna. Lisäksi bruttovelan tämänhetkinen määrä ylittää perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon. Kaiken kaikkiaan Portugalin julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän huomattavia riskejä. Julkisen talouden vakauttaminen suunnitelman mukaisesti sekä käynnissä oleviin uudistuksiin perustuva, ikääntymiseen liittyvien menojen odotettu hillitseminen edesauttaisivat yhdessä merkittävästi tällaisten riskien torjumista.

(10)

Vakausohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa otetaan erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimenpiteet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa käsitellään varsinkin julkishallinnon uudistamisen ja julkisen talouden vakauttamista koskevan strategian välisiä yhteyksiä ja annetaan lisätietoja erilaisista toimenpiteistä.

(11)

Ohjelmaan sisältyvä finanssipoliittinen strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

(12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osan vapaaehtoisista tiedoista (2). Rakennemallin osalta se poikkeaa joissakin olennaisissa kohdissa käytännesäännöistä (3).

i)

toteuttamaan kurinalaisesti ohjelman mukaiset rakenteelliset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen vuoteen 2008 mennessä, ja olemaan valmis tiukentamaan näitä toimenpiteitä mahdollisesta ennakoitua hitaammasta talouden kasvusta julkiselle taloudelle aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi;

ii)

toteuttamaan suunniteltu keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävä sopeutus tukemalla sitä tarvittaessa tiukennetuilla toimenpiteillä, kunhan ensiksi liiallinen alijäämä on saatu korjatuksi, ja huolehtimaan siitä, että julkisen velan suhde BKT:hen pienenee vastaavasti;

iii)

saattamaan päätökseen käynnissä oleva julkishallinnon uudistaminen sekä jatkamaan talousarviokehyksen lujittamista arvioiden ja valvoen samalla talousarvion toteuttamista julkisyhteisöjen kaikilla tasoilla, varsinkin jotta suunniteltu menojen hillitseminen toteutuu;

iv)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä saavuttamalla keskipitkän aikavälin tavoite ja säilyttämällä toteutettujen eläkeuudistusten edut ja mahdollisesti lujittamalla niitä, kun otetaan huomioon velkataso ja väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu.

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/9

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Slovenian ensimmäisen vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman taustalla olevan makrotalouden skenaarion mukaan BKT kasvaa tasaisesti yli 4 prosenttia ohjelmakauden aikana. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin. Myös ohjelmassa esitetyt inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 1,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, kun joulukuussa 2005 tarkistetun lähentymisohjelman tavoite oli 1,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoden 2006 arvioitu tulos, joka perustuu tuoreempiin tietoihin, on 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen ja alempi vuoteen 2005 verrattuna.

4)

Ohjelman julkisen talouden strategialla pyritään saavuttamaan vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettu julkisen talouden rahoitusasemaa koskeva keskipitkän aikavälin tavoite vuoteen 2009 mennessä takapainotteisella vakauttamisella. Käynnissä olevan verouudistuksen ja monien menoihin kohdistuvien kustannussäästötoimenpiteiden vuoksi tulot ja menot laskevat huomattavasti suhteessa BKT:hen koko ohjelmakauden ajan. Vuoteen 2008, jolloin molemmat laskevat lähes yhtä paljon, julkisen talouden alijäämän odotetaan pysyvän noin 1,5 prosentissa suhteessa BKT:hen. Vuonna 2009 alijäämä supistuu 1,0 prosenttiin, koska menot supistuvat enemmän kuin tuloja menetetään. Perusjäämä heikkenee ensin 0,1 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2006 -0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008 ja kasvaa tämän jälkeen 0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Tavoitetta päästä 1 prosentin nimelliseen alijäämään suhteessa BKT:hen on vakausohjelmassa siirretty viimeisimpään tarkistettuun lähentymisohjelmaan verrattuna vuodella eteenpäin, mutta makrotalouden skenaario muuttuu aiempaa suotuisammaksi.

5)

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan yleisesti ottaen tasapainossa, mutta julkisen talouden toteutuma voi olla ennakoitua huonompi vuonna 2009. Toisaalta kasvua ja verotuloja koskevat ennusteet vaikuttavat realistisilta. Lisäksi julkisen talouden toteutumat ovat Sloveniassa viime vuosina olleet ennustettua parempia. Tätä ovat tukeneet myös tehokkaat budjettimekanismit, joilla julkisia menoja hillitään, jos tuloja jää odottamatta saamatta. Toisaalta pakollisten menojen osuus on edelleen hyvin suuri huolimatta toimista, joilla pyritään muuttamaan julkisen talouden menojen rakennetta, mutta se on alenemassa. Toimenpiteet, joilla pyritään vuonna 2009 leikkaamaan perusmenoja huomattavasti suhteessa BKT:hen, on määriteltävä tarkemmin.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella on mahdollista, ettei ohjelmassa esitetty finanssipolitiikan viritys riitä varmistamaan keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2009 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Varmuusmarginaali on kuitenkin riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, ei ole riittävä ja sitä olisi tiukennettava, jotta se olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Erityisesti taloudellisesti hyvien aikojen odotetaan jatkuvan koko ohjelmakauden ajan, vaikka rakenteellisen rahoitusaseman ei suunnitella paranevan huomattavasti ennen ohjelman viimeistä toteutusvuotta.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 28,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli merkittävästi alle perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että velkasuhde pienenee 0,8 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat EU:n suurimpia. Erityisesti tähän vaikuttaa eläkemenojen huomattava kasvu suhteessa BKT:hen. Vaikka joitakin toimia toteutetaan, julkisen talouden suurempi vakauttaminen ja ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua hillitsevien muidenkin uudistustoimenpiteiden toteuttaminen edistäisi julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvien riskien vähentämistä. Vaikka julkisen talouden alkutilanne vakauttaa velkasuhdetta keskipitkällä aikavälillä, ohjelmakauden aikainen rakenteellinen parannus ei ole riittävän suuri väestön ikääntymisestä talousarvioon odotetusti aiheutuvan vaikutuksen hillitsemiseksi pitkällä aikavälillä. Slovenian julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän huomattavia riskejä.

10)

Vakausohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten lokakuussa 2006 esitetty Slovenian kansallinen uudistusohjelma kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös joitakin tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa ei kuitenkaan oteta erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut kaikki toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Vakausohjelmassa esitetään erityisesti yksityiskohtaisia tietoja kansallisessa uudistusohjelmassa ilmoitetusta verouudistuksesta ja täydennetään kansallisessa uudistusohjelmassa suunniteltuja toimia menoihin liittyvillä toimenpiteillä.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on osittain vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen. Varsinkaan keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävä sopeutusura ei ole riittävä.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (2).

i)

käyttäen hyväkseen hyvää talouden tilaa, myös odotettua parempaa julkisen talouden toteutumaa vuonna 2006, nopeuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista;

ii)

väestön ikääntymisestä aiheutuvien menojen ennustetun kasvun vuoksi parantaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä erityisesti tehostamalla käynnissä olevaa eläkeuudistusta lisätoimenpiteillä, joiden tavoitteena on erityisesti lisätä ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista työmarkkinoille ja kannustaa siirtymistä käyttämään enemmän yksityistä eläkesäästämistä.

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/12

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Tanskan tarkistetun lähentymisohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2010.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotaloudellisen skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2006 2,7 prosentista keskimäärin 1,0 prosenttiin ohjelmakauden aikana. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseinen skenaario näyttää perustuvan huomattavan varovaisiin kasvuennusteisiin, erityisesti kaudeksi 2008–2010, mikä johtuu tarkistuksessa olevasta teknisestä olettamuksesta, jonka mukaan (positiivinen) tuotantokuilu umpeutuisi vuonna 2010. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden ylijäämäksi arvioidaan 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun edellisen tarkistetun lähentymisohjelman tavoite oli 2,1 prosenttia. Tämä kuvastaa odotettua nopeampaa kasvua sekä korkeina pysytelleitä energian hintoja. Tanskassa tulot riippuvat suuresti maan öljyn- ja kaasuntuotannosta.

4)

Julkisen talouden strategialla pyritään rakenteellisten ylijäämien ylläpitämiseen (eli suhdannetasoitettujen ylijäämien, joista on vähennetty kertaluonteisten ja muiden väliaikaisten tekijöiden vaikutus, joita ovat esimerkiksi tietyt lyhytaikaiset erityiset tuloerät) keskimäärin 0,5 prosentin ja 1,5 prosentin välillä suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 jatkuvan ohjelmakauden aikana, mikä merkitsee julkisen talouden velkasuhteen merkittävää supistumista julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Strategia perustuu menojen kurissa pitämiseen (reaalisen julkisen kulutuksen vuotuisen kasvun rajoittaminen keskimäärin noin yhteen prosenttiin kaudella 2007–2010 eli 0,5 prosenttia enemmän kuin edellisessä tarkistuksessa) ja vuonna 2001 käyttöönotettuun verojen jäädyttämiseen sekä sovittuihin uudistuksiin, joiden tarkoituksena on lisätä työvoiman tarjontaa ja parantaa työllisyyttä. Tarkistuksessa ennakoidaan ylijäämän supistuvan hieman 3,1 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2006 2,8 prosenttiin vuonna 2007 ja vähenevän edelleen 1,2 prosenttiin vuonna 2010 (perusylijäämän ennustetaan supistuvan 4,7 %:sta vuonna 2006 1,8 %:iin vuonna 2010). Supistuminen vuodesta 2008 eteenpäin kuvastaa huomattavan varovaisia BKT:n kasvuoletuksia. Edelliseen tarkistukseen verrattuna julkisen talouden rahoitusasema on parempi vuosina 2006–2008, mutta huonompi ohjelmakauden loppupuolella.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan olevan noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen tai sitä parempi koko ohjelmakauden ajan. Rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan huononevan hieman vuonna 2007 ja paranevan jonkin verran enemmän vuonna 2008. Ohjelmassa on esitetty julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeksi vuoden 2010 tienoilla 0,5 prosentin ja 1,5 prosentin välillä oleva rakenteellinen rahoitusasema suhteessa BKT:hen, jossa pysyminen varmistetaan ohjelman mukaan selvällä marginaalilla koko ohjelmakauden ajan. Keskipitkän aikavälin tavoitteena on varmistaa julkisen talouden kestävyys eikä kyseinen tavoite ole muuttunut edellisestä tarkistuksesta, kun otetaan huomioon se, että uuteen ohjelmaan ei sisälly toisen pilarin eläkejärjestelmää (sisältyi Tanskan edellisiin ohjelmiin) Eurostatin 2 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyn päätöksen (2) mukaisesti. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 0,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Ohjelman keskipitkän aikavälin tavoite sijoittuu euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä asetetulle vaihteluvälille; tavoite on myös huomattavasti tiukempi kuin mitä julkinen velka suhteessa BKT:hen ja potentiaalisen tuotannon keskimääräinen kasvu edellyttäisivät pitkällä aikavälillä.

6)

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennustettua parempi varsinkin vuosina 2008–2010. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että ohjelman makrotaloudellinen skenaario on hyvin varovainen, mikä tasapainottaa sitä riskiä, että reaalisten julkisten kulutusmenojen kasvu olisi tavoitetta suurempi.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikka vaikuttaa riittävältä varmistamaan, että ohjelman keskipitkän aikavälin tavoitteesta voidaan pitää kiinni suunnitelmien mukaisesti koko ohjelmakauden ajan. Se tarjoaa myös riittävän varmuusmarginaalin, jolla varmistetaan, ettei julkisen talouden alijäämälle asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa minään vuonna. Ohjelman mukainen finanssipolitiikka vastaa täysin vakaus- ja kasvusopimusta.

8)

Julkisen bruttovelan arvioidaan pienentyneen alle 30 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli merkittävästi alle perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että bruttovelkasuhde supistuu noin 11 prosenttiyksikköä lisää ohjelmakauden aikana.

9)

Ikääntymisen vaikutukset julkiseen talouteen ennustetaan Tanskassa pitkällä aikavälillä suuremmiksi kuin EU:ssa keskimäärin. Siihen vaikuttaa erityisesti eläkemenojen suhteellisen nopea kasvu suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Kesäkuussa 2006 hyväksytyllä laajalla uudistuspaketilla (Agreement on Future Prosperity, Welfare and Investments in the Future) eli lyhyesti hyvinvointisopimuksella pyritään lykkäämään eläkkeellejäämistä. Sekä yleistä eläkeikää että varhaiseläkeikää nostetaan asteittain kahdella vuodella, ja myöhemmin ikärajoihin tehtävät muutokset vastaavat elinajanodotteessa tapahtuvia muutoksia. Tästä syystä hyvinvointisopimus hillitsee osaltaan menojen kehitystä pitkällä aikavälillä ja sillä tavoin parantaa julkisen talouden kestävyyttä. Lisäksi julkisen talouden alkuasetelma ja suuri rakenteellinen ylijäämä helpottavat huomattavasti ikääntymisen vaikutuksia julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Suurten perusylijäämien säilyttäminen keskipitkällä aikavälillä edesauttaa julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvien riskien vähentämistä. Kun tämä kehitys otetaan huomioon, Tanskan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Lähentymisohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös järjestelmällisiä tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa otetaan erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmilla ohjelmilla pyritään erityisesti panemaan täytäntöön uudistukset, jotka tähtäävät työvoiman tarjonnan lisäämiseen pitkällä aikavälillä ja joista mainittakoon etenkin lakisääteisen eläkeiän korottamista koskeva sopimus, jolla edistetään työuran pidentämistä.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (3).

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/16

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Kyproksen tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2010.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotaloudellisen skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu nopeutuu vuoden 2006 3,7 prosentista keskimäärin 4,1 prosenttiin ohjelman loppukaudella. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin. Myös ohjelmassa esitetyt inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan vähän alle 2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006 edellisen tarkistetun lähentymisohjelman tavoitteen mukaisesti. Koska kokonaistuotannon kasvu on alle edellisessä tarkistuksessa ennustetun kasvun (4,2 %:n sijaan 3,7 %), kokonaismenojen arvioidaan nousevan ennakoitua suuremmiksi, mutta sen arvioidaan tasoittuvan kokonaistulojen suuremmalla määrällä.

4)

5)

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa. Vuoden 2007 tavoite näyttää todennäköiseltä verrattuna komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteeseen, ja vuodeksi 2008, jolloin perusylijäämän on määrä parantua, ohjelmassa on melko tarkkoja tietoja mukauttamista tukevista toimenpiteistä. Jossakin määrin ovat kuitenkin vaarana menojen lipsumiset, koska menoja aiotaan hillitä huomattavasti ja menokatoista ja niiden valvonnasta on vain rajoitetusti tietoja. Toisaalta yleisemmin tarkasteltuna talousarviotavoitteet on saavutettu hyvin.

7)

Kun tämä riskinarviointi otetaan huomioon, näyttää siltä, että ohjelmassa esitetty finanssipolitiikan viritys riittää varmistamaan sen, että keskipitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan vuoteen 2008 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Varmuusmarginaali näyttää myös olevan riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Kun keskipitkän aikavälin tavoite on saavutettu, myös ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys on sopimuksen mukainen.

8)

9)

Ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Kyproksessa EU:n suurimpia. Erityisesti tähän vaikuttaa eläkemenojen huomattava kasvu suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden rahoitusaseman alkuasetelma auttaa helpottamaan osaa ennustetuista väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvista pitkän aikavälin vaikutuksista, muttei riitä kattamaan niitä kokonaan. Lisäksi bruttovelan määrä ylittää perustamissopimuksen viitearvon. Julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen yhdessä ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua hillitsevien uudistustoimenpiteiden kanssa vähentäisi viranomaistenkin mukaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä. Kaiken kaikkiaan Kyproksen julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän huomattavia riskejä.

10)

Lähentymisohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa suunnitellaan erityisesti eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien uudistusten asteittaista täytäntöönpanoa ikääntyvän väestön vaikutusten huomioon ottamiseksi. Niin ikään on tarpeen edistää elinikäistä oppimista ja lisätä edelleen nuorten työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksia.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osan vapaaehtoisista tiedoista (2)

i)

pitämään julkiset eläkemenot hallinnassa ja toteuttamaan edelleen uudistuksia eläkkeiden ja terveydenhuollon alalla julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi.

ii)

toteuttamaan julkisen talouden vakauttamissuunnitelma ohjelman mukaisesti.

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/19

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Liettuan tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2009. Tarkistettu ohjelma toimitettiin lähes kaksi viikkoa käytännesäännöissä asetetun määräajan eli 1 päivän joulukuuta jälkeen, koska ohjelman hyväksymismenettelyä oli muutettu siten, että myös parlamentti osallistuu siihen.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu asteittain vuoden 2006 7,8 prosentista 4,5 prosenttiin vuonna 2009. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan varovaisiin kasvuennusteisiin vuodesta 2007 alkaen. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat viimeaikaisen kehityksen perusteella matalilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 1 prosentti suhteessa BKT:hen vuonna 2006, kun edellisen tarkistetun lähentymisohjelman tavoite oli 1,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tarkistetussa ohjelmassa alijäämä arvioidaan 1,2 prosentiksi suhteessa BKT:hen. Koko vuotta 2006 koskevat alustavat tiedot viittaavat kuitenkin tätäkin parempaan alijäämätulokseen, joka olisi lähellä tasapainoa. Tulos johtuu paljon odotettua vilkkaammasta taloudellisesta toiminnasta ja korkeammasta työllisyydestä, nopeammasta palkkakehityksestä ja veronkannon tehostumisesta, ja se saavutettiin huolimatta siitä, että talousarviota muutettiin heinäkuussa 2006 siten, että menot kasvoivat noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

4)

Ohjelman päätavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämää asteittain koko ohjelmakauden ajan siten, että keskipitkän aikavälin tavoite (ks. jäljempänä) saavutetaan vuoteen 2008 mennessä ja tasapainoinen rahoitusasema vuonna 2009. Perusjäämän odotetaan oleva tasapainossa vuoteen 2007 mennessä ja 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen ylijäämäinen ohjelmakauden lopussa. Edelliseen tarkistukseen verrattuna suunniteltu sopeuttaminen on kunnianhimoisempi mutta painottuu enemmän ohjelmakauden loppuun makrotalouden skenaarion ollessa vähemmän suotuisa. Suunniteltu julkisen talouden vakauttaminen perustuu siihen, että tulot suhteessa BKT:hen kasvavat enemmän kuin menot suhteessa BKT:hen (2,6 prosenttiyksikköä verrattuna 1,4 prosenttiyksikköön). Tulopuolella vain 0,5 prosenttiyksikköä selittyy veroasteen nousulla, joka johtuu pääasiassa veronkannon odotetusta tehostumisesta. Ohjemassa ei selvitetä, mistä muu kasvu johtuu, mutta se näyttää liittyvän EU:sta saataviin varoihin. Menopuolen muutokset johtuvat julkisten investointien kasvusta, sosiaalisista tulonsiirroista ja ”muista perusmenoista”, mitä julkisen kulutuksen huomattava vähentäminen suhteessa BKT:hen (yli 2 prosenttiyksiköllä) ei täysin kompensoi.

5)

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyvät riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa vuoteen 2007, mutta julkisen talouden toteutuma voi olla vuodesta 2008 alkaen ohjelmassa ennakoitua heikompi. Finanssipoliittinen strategia perustuu siihen, että tulot suhteessa BKT:hen kasvavat huomattavasti ja julkista kulutusta suhteessa BKT:hen leikataan merkittävästi. Tästä olisi voitu esittää parempaa näyttöä, sillä julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnittelu- ja valvontakehys ei ole riittävän sitova. Vaikka odotettua alhaisempi alijäämätoteutuma vuonna 2006 merkitsee todennäköisesti sitä, että vuoden 2007 tavoite voidaan saavuttaa, suunniteltuja toimenpiteitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen puuttumisen vuoksi on erittäin epävarmaa, voidaanko julkisen talouden tavoitteet saavuttaa vuodesta 2008 alkaen.

7)

Kun tämä riskinarviointi otetaan huomioon, on mahdollista, ettei ohjelmassa esitetty finanssipolitiikka riitä varmistamaan keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2008 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Varmuusmarginaali näyttää kuitenkin olevan riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Ohjelman mukaan vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Edellä mainittujen riskien perusteella suunniteltua rakenteellista sopeuttamista olisi kuitenkin tehostettava tukemalla sen toteuttamista erilaisin toimenpitein, jotta rakenteellinen rahoitusasema paranisi vuosittain 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn viitearvon mukaisesti.

8)

9)

Ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Liettuassa EU:n keskiarvon alapuolella ja eläkemenot kasvavat toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta vain vähän tulevina vuosikymmeninä. Bruttovelan nykyinen taso on Liettuassa hyvin alhainen, ja julkisen talouden rahoitusaseman parantaminen tarkistetussa lähentymisohjelmassa suunnitellulla tavalla edistäisi julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvien riskien hillitsemistä. Kaiken kaikkiaan Liettuan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Lähentymisohjelma ei sisällä laadullista arviota siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään kuitenkin järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa korostetaan erityisesti käynnissä olevia eläke-, terveydenhuolto- ja verouudistuksia. Lähestymisohjelmassa esitetyt julkisen talouden alijäämätavoitteet ovat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin kansallisessa uudistusohjelmassa esitetään.

11)

Ohjelmaan sisältyvä finanssipoliittinen strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (2).

i)

hyödyntämään taloudellisesti hyviä aikoja asettamalla vuoden 2006 todennäköisesti paremman alijäämätuloksen perusteella kunnianhimoisemman alijäämätavoitteen vuodeksi 2007 ja tukemaan vauhtia, jolla julkista taloutta sopeutetaan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, toimenpitein, joilla varmistetaan, että rakenteellinen rahoitusasema paranee vuosittain 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn viitearvon mukaisesti ja että parannus ylittää keskipitkän aikavälin tavoitteen;

ii)

parantamaan edelleen julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnittelu- ja valvontakehystä.

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/23

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä tammikuuta 2007 Unkarin tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2010.

2)

Ohjelmassa esitetyn makrotalouden skenaarion mukaan taloudellinen toimeliaisuus hidastuu julkisen talouden vakauttamistoimenpiteiden seurauksena vuosina 2007 ja 2008 ja vakauttamistoimenpiteitä edeltäviin kasvulukuihin päästään taas vuoteen 2009 mennessä. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää pääpiirteissään realistisilta vuoteen 2008 saakka ja saattaa jopa olla hieman varovainen, kun taas ohjelmakauden loppuvuosina skenaario vaikuttaa melko suotuisalta. Ohjelmassa ennustetaan inflaation kiihtyvän vuonna 2007 ja hidastuvan nopeasti sen jälkeen. Koko ohjelmakauden inflaatioura vaikuttaa kuitenkin hieman suotuisalta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi vuonna 2006 arvioidaan syyskuussa 2006 tarkistetussa lähentymisohjelmassa esitetyn uuden tavoitteen mukaisesti (2) 10,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun joulukuussa 2005 tarkistetun lähentymisohjelman tavoite oli 6,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alkuperäisen alijäämätavoitteen ylittyminen tapahtui lähes kokonaisuudessaan menopuolella (noin 5 % suhteessa BKT:hen) ja koski ennen kaikkea julkisen talouden instituutioiden toimintakustannuksia, eläke- ja terveydenhuoltomenoja ja paikallishallinnon tekemiä investointeja. Tavoitteen ylittymisessä näkyy myös erään moottoritieinvestoinnin sisällyttäminen julkisen talouden menoihin (1,1 % suhteessa BKT:hen). Kesällä 2006 hyväksyttyyn julkisen talouden korjaavaan pakettiin (1,5 % suhteessa BKT:hen) sisältyy tuloja lisääviä toimenpiteitä sekä joitakin viipymättä toteutettavia menoleikkauksia, joita tehdään terveydenhuoltoalalla, kaasun hintatuissa ja julkishallinnossa. Näillä toimenpiteillä (lukuun ottamatta talousarvion yleisvarauksen — 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen — poistoa) odotetaan olevan huomattavia vaikutuksia myös vuonna 2007 ja sen jälkeen.

4)

Tarkistuksen päätavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2009 mennessä (alijäämän supistaminen vuoden 2006 10,1 prosentista 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (3)) syyskuussa 2006 esitetyn tarkistuksen mukaisesti pitkälti samanlaista makrotalouden skenaariota vastaan. Alijäämää on tarkoitus supistaa edelleen vuonna 2010. Perusjäämän pitäisi parantua suunnilleen saman verran. Suunniteltu sopeutus on etupainotteinen, sillä lähes puolet alijäämän supistuksesta tapahtuu vuonna 2007. Suunniteltuun nimelliseen sopeutukseen on ohjelmakaudella tarkoitus päästä kasvattamalla tuloja suhteessa BKT:hen lähes 1 prosenttiyksiköllä ja alentamalla menoja suhteessa BKT:hen lähes 6,5 prosenttiyksiköllä. Verorasitusta korotetaan aluksi 1,6 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen vuonna 2007, mutta korotus korvataan vähitellen menopuolen toimenpiteillä. Kesän 2006 jälkeen hyväksyttyjen menoleikkausten ja budjettijäädytysten lisäksi viranomaiset ovat ryhtyneet tiukentamaan menojen hallintaa ja tehostamaan julkisen talouden institutionaalista kehystä. Lisäksi ohjelma sisältää laajan rakenneuudistussuunnitelman, jonka tavoitteena on varmistaa alijäämätavoitteiden saavuttaminen varsinkin ohjelman loppuvuosina.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan vuoden 2006 9,75 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen noin 3 prosentin alijäämään ohjelmakauden loppuun mennessä. Ohjelmassa asetetaan julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, mutta sitä ei ole tarkoitus saavuttaa ohjelmakauden aikana. Tavoite on hivenen kunnianhimoisempi kuin edellisessä ohjelmatarkistuksessa, jossa keskipitkän aikavälin tavoitteeksi asetettu rakenteellinen alijäämä oli 0,5–1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävällä tavalla velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi.

6)

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi varsinkin vuodesta 2008 lähtien. Makrotalouden näkymistä alijäämäuralle aiheutuvat riskit ovat pitkälti tasapainossa vuoteen 2008 saakka, mutta BKT:n ennakoitua heikompi kasvu ohjelman loppuvuosina voi johtaa arvioitua suurempaan alijäämään. Vaikka lyhyen aikavälin menoleikkaukset ja väliaikaiset budjettijäädytykset on suunnitelmien mukaan sisällytetty vuoden 2007 talousarvioon, on edelleenkin hieman epävarmaa, saadaanko menot jäädytettyä tehokkaasti (kun myös otetaan huomioon, että tällainen menojen hallinta sujui huonosti vuosina 2004–2006). Jää nähtäväksi, tehoavatko uudet julkista taloutta koskevat säännöt ja monivuotisen talousarviokehyksen luomiseksi toteutetut ensimmäiset toimet, jotta säännöllisistä menoylityksistä päästäisiin eroon. Hallitus on tehnyt päätöksiä toimista julkishallinnon, terveydenhuollon, eläke- ja koulutusjärjestelmien sekä hintatukien uudistamiseksi. Näiden toimenpiteiden johdosta julkisen talouden toteutuma voi olla lähempänä vuosien 2007 ja 2008 alijäämätavoitteita kuin komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteessa arvioidaan. Jäljelle jäävät rakenneuudistustoimet on kuitenkin vielä täsmennettävä ja toteutettava täysimääräisesti. Niitä tarvitaan korvaamaan menoja hillitsevät toimenpiteet, joiden soveltaminen päättyy vuoden 2008 lopussa. Ohjelman loppuvuosina on myös budjettikurin löystymisen riski, sillä aiemmilta vuosilta on tämänsuuntaisia kokemuksia. Jos julkisten liikenneyhtiöiden rakenneuudistussuunnitelmilla ei saavuteta toivottuja tuloksia, näiden yhtiöiden lisääntyvät tappiot saattavat lisäksi kasvattaa alijäämää väliaikaisesti.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikka on pääosin asianmukainen liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2009 mennessä, kuten neuvosto on suositellut. Tämä edellyttää, että julkisen talouden strategia pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Tämä merkitsee erityisesti vuoden 2007 talousarvioon ja uuteen ohjelmaan sisältyvien vakauttamistoimenpiteiden täysimääräistä toteuttamista ja ilmoitettujen uusien rakenneuudistustoimenpiteiden tarkempaa täsmentämistä ja oikea-aikaista hyväksymistä. Kun liiallinen alijäämä on saatu suunnitelmien mukaisesti korjattua, sopeutusvauhtia kohti ohjelman keskipitkän aikavälin tavoitetta olisi kiristettävä vuonna 2010. Tämä olisi myös ensimmäinen askel kohti riittävää varmuusmarginaalia, jolla varmistetaan, ettei julkisen talouden alijäämälle asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity normaaleissa suhdannevaihteluissa, sillä tällaista varmuusmarginaalia ei tällä hetkellä ole.

8)

Julkisen bruttovelan arvioidaan olevan 67,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, joten velkasuhde ylittää sille perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennustetaan kasvavan 71,25 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä. Vuoden 2008 jälkeen sen odotetaan supistuvan ja olevan taas 67,5 prosenttia vuonna 2010. Edellä mainittujen julkisen talouden tavoitteisiin liittyvien riskien vuoksi velkasuhde ei kuitenkaan todennäköisesti kehity yhtä suotuisasti kuin ohjelmassa ennustetaan. Tämän riskinarvioinnin perusteella velkasuhde ei supistu riittävästi nopeasti kohti viitearvoa ennen kuin ohjelmakauden lopussa.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Unkarissa huomattavasti suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa eläkemenojen huomattava kasvu suhteessa BKT:hen pitkällä aikavälillä. Vaikka ensimmäisiä tärkeitä toimia on toteutettu, ohjelmassa suunniteltujen, ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua hillitsevien muidenkin uudistustoimenpiteiden täysimääräinen toteuttaminen vähentäisi julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä. Lisäksi on tärkeää panna merkille, että julkisen talouden alkuasetelma on huomattavasti heikompi kuin vuonna 2005 ja muodostaa riskin julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia. Lisäksi bruttovelan määrä ylittää perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon. Julkisen talouden vakauttaminen edelleen suunnitelmien mukaisesti vähentäisi julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä. Kaiken kaikkiaan Unkarin julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän huomattavia riskejä.

10)

Lähentymisohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten lokakuussa 2006 esitetty Unkarin tarkistettu kansallinen uudistusohjelma vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös joitakin tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa ei kuitenkaan oteta erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Lähentymisohjelmassa mainitut rakenneuudistussuunnitelmat ja hiljattain hyväksytyt toimenpiteet vastaavat kokonaisuudessaan kansallisessa uudistusohjelmassa esitettyä uudistussuunnitelmaa ja erityisesti julkishallinnon ja terveydenhuollon aloilla sekä eläke- ja koulutusjärjestelmien ja eri tukijärjestelmien osalta hyväksyttyjä uudistustoimia.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (4).

i)

noudattamaan tiukasti vuoden 2007 talousarviota ja toteuttamaan riittäviä toimia — ja tarvittaessa lisätoimenpiteitä — sen varmistamiseksi, että liiallinen alijäämä saadaan korjattua vuoteen 2009 mennessä, ja varmistamaan — myös käyttämällä mahdolliset ylimääräiset tulot alijäämän supistamiseen — että julkinen bruttovelka suhteessa BKT:hen saadaan vakaaseen laskusuuntaan mieluiten ennen vuotta 2009;

ii)

kehittämään talousarvion valvontaa parantamalla julkista taloutta koskevia sääntöjä ja tiukentamalla julkisen talouden institutionaalista kehystä jatkaen vuoden 2007 talousarvioon sisältyviä ensimmäisiä toimia;

iii)

hillitsemään menoja pysyvästi hyväksymällä ja toteuttamalla ripeästi ilmoitetut toimenpiteet, joilla on tarkoitus virtaviivaistaa julkishallintoa ja terveydenhuoltoalaa sekä uudistaa koulutusjärjestelmää;

iv)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä etenemällä riittävästi kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ja toteuttamalla ilmoitetut eläkejärjestelmän lisäuudistustoimenpiteet, kun huomioon otetaan velkaantumisaste ja ikääntymiseen liittyvien menojen kasvu.

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/28

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailun PO

Merger Registry

Rue Joseph II/Jozef II-straat 70

B-1000 Bruxelles/Brussel

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/29

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/33

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4441. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://eur-lex.europa.eu)

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/33

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4544. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://eur-lex.europa.eu)

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/34

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4560. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://eur-lex.europa.eu)

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/35

(1)

Euroopan unionin neuvosto pitää ensisijaisen tärkeänä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomista, joka on unionin yhdistämien valtioiden kansojen keskeinen huolenaihe.

(2)

Euroopan unionin tavoitteena on antaa kansalaisille korkeatasoinen suoja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella kehittämällä jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa rikosasioissa tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön alalla.

(3)

Tampereella lokakuussa 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todettiin tarvittavan sellaista jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä tehostettua tietojenvaihtoa, jonka tarkoituksena on rikosten havaitseminen ja tutkinta varten.

(4)

Marraskuussa 2004 hyväksytyssä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamista Euroopan unionissa koskevassa Haagin ohjelmassa Eurooppa-neuvosto toi ilmi vakaumuksensa, että mainittu tavoite edellyttää innovatiivista lähestymistapaa rajatylittävään lainvalvontatietojen vaihtamiseen.

(5)

Eurooppa-neuvosto on tämän mukaisesti todennut, että tällaisten tietojen vaihtamisessa olisi noudatettava saatavuusperiaatteeseen sovellettavia ehtoja. Tämä tarkoittaa, että unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoja tehtäviensä suorittamiseksi, voi saada tiedot toisesta jäsenvaltiosta ja että sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiset, joilla on nämä tiedot, antavat ne käyttöön ilmoitettua tarkoitusta varten ottaen huomioon viimeksi mainitussa valtiossa meneillään olevan tutkinnan tarpeet.

(6)

Eurooppa-neuvosto asetti 1 päivän tammikuuta 2008 tämän Haagin ohjelman tavoitteen saavuttamisen määräajaksi.

(7)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyssä puitepäätöksessä 2006/960/YOS (2) vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset voivat nopeasti ja tehokkaasti vaihtaa olemassa olevia tietoja ja tiedustelutietoja rikostutkinnan tai rikostiedustelutoimien toteuttamiseksi.

(8)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamista koskevassa Haagin ohjelmassa todetaan kuitenkin, että uutta teknologiaa olisi käytettävä mahdollisimman tehokkaasti ja että olisi oltava myös vastavuoroinen pääsy kansallisiin tietokantoihin. Haagin ohjelmassa todetaan niin ikään, että uusia keskitettyjä EU-tietokantoja olisi perustettava vain, jos tutkimukset osoittavat niiden tuovan lisäarvoa.

(9)

Tehokkaan kansainvälisen yhteistyön kannalta on ensisijaisen tärkeää, että täsmällisiä tietoja voidaan vaihtaa nopeasti ja tehokkaasti. Tavoitteena on ottaa käyttöön menettelyjä, joilla edistetään nopeita, tehokkaita ja edullisia tiedonvaihtotapoja. Tietojen yhteiskäyttöä varten näihin menettelyihin sovelletaan vastuuvelvollisuutta, ja niiden on sisällettävä asianmukaiset takeet tietojen oikeellisuudesta ja turvallisuudesta siirtämisen ja säilyttämisen aikana sekä tietojen kirjaamisessa noudatettavat menettelyt ja vaihdettujen tietojen käyttämistä koskevat rajoitukset.

(10)

Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä 27 päivänä toukokuuta 2005 tehty Prümin sopimus rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajanylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi täyttää nämä vaatimukset. Jotta Haagin ohjelman sisällölliset vaatimukset voidaan täyttää kaikkien jäsenvaltioiden osalta ja jotta tavoitteet voidaan saavuttaa määräajassa, Prümin sopimuksen keskeiset osat on saatettava soveltuviksi kaikkiin jäsenvaltioihin. Tämän neuvoston päätöksen olisi siten perustuttava Prümin sopimuksen keskeisiin määräyksiin.

(11)

Näin ollen tämän päätöksen olisi sisällettävä säännöksiä, joiden tarkoituksena on parantaa tietojen vaihtoa ja joiden nojalla jäsenvaltiot antavat toisilleen pääsyoikeudet automatisoituihin DNA-analyysitietokantoihinsa, automatisoituihin sormenjälkien tunnistamisjärjestelmiinsä sekä ajoneuvorekisteritietoihinsa. Kansallisten DNA-analyysitietokantojen ja sormenjälkien automatisoitujen tunnistamisjärjestelmien sisältämien tietojen osalta osuma/ei osumaa -järjestelmä antaisi haun tekevälle jäsenvaltiolle mahdollisuuden pyytää yksittäisiä asiaankuuluvia henkilötietoja tietokantaa hallinnoivalta jäsenvaltiolta ja tarvittaessa pyytää lisätietoja käyttämällä keskinäisen avunannon menettelyjä.

(12)

Tämä nopeuttaisi nykyisiä menettelyjä merkittävästi antamalla jäsenvaltioille mahdollisuuden selvittää, onko jollakin jäsenvaltiolla sen tarvitsemia tietoja, ja jos näin on, millä jäsenvaltiolla ne ovat.

(13)

Rajatylittävän tietojen vertaamisen on määrä tuoda uusi ulottuvuus rikollisuuden torjuntaan. Vertailusta saatavat tiedot ovat omiaan avaamaan jäsenvaltioille uusia tutkinnallisia lähestymistapoja ja niillä on siten keskeinen asema jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten avustamisessa.

(14)

Sääntöjen olisi perustuttava jäsenvaltioiden kansallisten tietokantojen verkottamiseen ja niiden olisi siten muodostettava yksinkertainen ja tehokas lähestymistapa rajatylittävän rikollisuuden torjumiseen.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi tietyin ehdoin voitava toimittaa henkilötietoja ja muita kuin henkilötietoja tiedonvaihdon parantamiseksi sellaisten suurtapahtumien yhteydessä, joilla on rajatylittäviä ulottuvuuksia.

(16)

Koska kansainvälistä yhteistyötä erityisesti rajanylittävän rikollisuuden torjumiseksi on parannettava edelleen, tämän päätöksen olisi tietojen vaihdon parantamisen lisäksi muun muassa mahdollistettava poliisiviranomaisten tiiviimpi yhteistyö esimerkiksi yhteisten turvallisuusoperaatioiden (esim. yhteiset partiot) ja rajatylittävän toiminnan muodossa, kun henki tai terveys on välittömässä vaarassa.

(17)

Rikosasioissa tehtävän tiiviimmän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön on kuljettava rinta rinnan perusoikeuksien kunnioittamisen kanssa, joita ovat erityisesti oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaamisen. Tämä olisi taattava tässä päätöksessä kattavilla erityisillä tietosuojajärjestelyillä, jotka olisi laadittava vastaamaan päätöksellä säännellyn tietojenvaihdon erityisluonnetta. Päätöksen erityisissä tietosuojasäännöksissä olisi otettava erityisesti huomioon tietokantojen rajatylittävän online-käytön erityisluonne. Koska online-käytön yhteydessä tietokantaa hallinnoiva jäsenvaltio ei voi tehdä ennakkotarkistuksia, tässä päätöksessä olisi varmistettava, jälkikäteen tapahtuva valvonta.

(18)

Koska jäsenvaltiot ovat tietoisia tämän päätöksen merkityksestä yksilöiden oikeuksien suojaamisen kannalta ja siitä, että henkilötietojen toimittaminen toiselle jäsenvaltiolle edellyttää riittävää tietosuojatasoa tiedot vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava kaikkien tämän päätöksen sisältämien tietosuojasääntöjen tehokas täytäntöönpano.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä yksinään tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitteita, erityisesti tietojenvaihdon parantamista Euroopan unionissa, ottaen huomioon rikollisuuden torjuntaan ja turvallisuuteen liittyvien kysymysten rajatylittävän luonteen ja koska jäsenvaltioiden on turvauduttava toistensa apuun näissä kysymyksissä, ja tavoitteet voidaan siten toteuttaa paremmin Euroopan unionin tasolla, joten neuvosto voi hyväksyä toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa viitatun Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(20)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä periaatteita,

a)

DNA-tunnisteiden, sormenjälkitietojen ja tiettyjen kansallisten ajoneuvorekisteritietojen automatisoituun siirtämiseen sovellettavia ehtoja ja menettelyjä koskevat säännökset (2 luku);

b)

säännökset tietojen toimittamiseen sovellettavista ehdoista sellaisten suurtapahtumien yhteydessä, joilla on rajat ylittäviä ulottuvuuksia (3 luku);

c)

säännökset terrorismirikosten estämiseen tarkoitettujen tietojen toimittamiseen sovellettavista ehdoista (4 luku);

d)

säännökset ehdoista ja menettelyistä, joita sovelletaan rajapoliisin yhteistyön tehostamiseen erilaisten toimenpiteiden avulla (5 luku).

a)

pyynnön esittävä jäsenvaltio ilmoittaa, mihin tarkoitukseen tätä tarvitaan;

b)

pyynnön esittävä jäsenvaltio esittää lainsäädäntönsä mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen antaman tutkintapyynnön tai -määräyksen, josta käy ilmi, että edellytykset molekyyligeneettisen materiaalin hankinnalle ja tutkimukselle olisivat olemassa, jos kyseinen henkilö oleskelisi pyynnön esittävän jäsenvaltion alueella; ja

c)

pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset edellytykset molekyyligeneettisen materiaalin keräämiselle ja tutkimukselle sekä saadun DNA-tunnisteen toimittamiselle ovat olemassa.

a)

omistajia tai haltijoita koskevat tiedot, ja

b)

ajoneuvoja koskevat tiedot.

a)

ilmoittavat toisilleen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tilanteista, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, ja vaihtavat niihin liittyviä olennaisia tietoja;

b)

suorittavat ja sovittavat yhteen alueellaan tarvittavat poliisitoimenpiteet tilanteissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia;

c)

lähettävät mahdollisuuksien mukaan virkamiehiä, asiantuntijoita ja neuvonantajia sekä toimittavat varusteita sen jäsenvaltion pyynnöstä, jonka alueella tilanne on syntynyt.

a)

'henkilötietojen käsittelyllä' kaikkea henkilötietojen käsittelyä tai käsittelysarjaa riippumatta siitä, suoritetaanko se automaattisin menetelmin, kuten henkilötietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen, valikointi, haku, tutkiminen, käyttö, luovuttaminen toimittamalla, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, yhteensovittaminen tai yhdistäminen sekä suojaaminen, poistaminen tai hävittäminen. Tässä päätöksessä käsittelyksi katsotaan myös osuman saamisesta tai saamatta jäämisestä tehty ilmoitus;

b)

'automaattisella hakumenettelyllä' välitöntä pääsyä toisen viranomaisen automaattiseen tietokantaan tavalla, jossa hakumenettelyyn vastataan täysin automaattisesti;

c)

'tunnuksella varustamisella' tallennettujen henkilötietojen merkitsemistä ilman, että tavoitteena on niiden myöhemmän käsittelyn rajoittaminen;

d)

'lukituksella' tallennettujen henkilötietojen merkitsemistä siten, että tavoitteena on niiden myöhemmän käsittelyn rajoittaminen.

a)

vertailtujen DNA-tunnisteiden tai sormenjälkitietojen vastaavuuden toteamiseen;

b)

virka- tai oikeusapupyynnön valmisteluun ja esittämiseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos nämä tiedot ovat toisiaan vastaavat;

c)

jäljempänä 30 artiklassa tarkoitettuun kirjaamiseen.

a)

jos ne eivät ole tarpeellisia tai eivät ole enää tarpeellisia siihen tarkoitukseen, jota varten ne toimitettiin; mikäli henkilötiedot on toimitettu pyytämättä, on tiedot vastaanottavan elimen tarkistettava välittömästi, ovatko ne tarpeellisia siihen tarkoitukseen, jota varten ne on toimitettu;

b)

tiedot toimittavan jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetyn tietojen säilytyksen enimmäisajan päätyttyä, jos tiedot toimittanut elin on ilmoittanut tiedot vastaanottavalle viranomaiselle näistä enimmäisajoista tietojen toimittamisen yhteydessä.

a)

tietosuojan ja tietoturvallisuuden varmistamiseksi toteutetaan kulloistakin tekniikan tasoa vastaavia toimenpiteitä, jotka takaavat erityisesti tietojen luottamuksellisuuden ja koskemattomuuden;

b)

käytettäessä verkkoja, joihin on yleinen pääsy, käytetään toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä salaus- ja autentisointimenetelmiä; ja

c)

hakujen luvallisuutta voidaan valvoa 30 artiklan 2, 4 ja 5 kohdan mukaisesti.

a)

toimittamisen aihe,

b)

toimitettavat tiedot,

c)

toimituspäivä, ja

d)

tiedot vastaanottavan elimen ja tietokantaa hallinnoivan elimen nimi ja viitenumero.

a)

Automaattisen haun tai vertailun saavat suorittaa vain ne kansallisten yhteyspisteiden virkamiehet, jotka ovat erityiset valtuutetut tähän. Luettelo automaattiseen hakuun tai vertailuun valtuutetuista virkamiehistä on toimitettava pyynnöstä 5 kohdassa tarkoitettujen valvontaviranomaisten sekä muiden jäsenvaltioiden käyttöön.

b)

Kukin jäsenvaltio varmistaa, että tietokantaa hallinnoiva elin ja tiedot vastaanottava elin kirjaavat jokaisen tietojen toimittamisen ja vastaanottamisen, mihin sisältyy myös ilmoitus siitä, onko saatu osuma vai ei. Tämä kirjaaminen käsittää seuraavat tiedot:

a)

tietosuojan valvonta,

b)

tietoturvallisuuden varmistaminen.

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/46

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/47

28.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/49